Vol. 39 2014, nro 1

Valtakunnallinen päiväperhosseuranta 2013

ISSN 0355-4791

TOIMISTO Suomen Perhostutkijain Seura ry:n toimisto avoinna tiistaisin klo 15.30–20.00 (Huom. talvikaudella poikkeuksia aukioloissa) • Osoite/Address: Suomen Perhostutkijain Seura ry, Lämmittäjänkatu 2 A, FI–00810 Helsinki • e-mail: [email protected], internet: http://www.perhostutkijainseura.fi Pankkiyhteys — Bankförbindelse: Sampo Pankki, IBAN: FI0680001900268583, BIC-koodi DABAFIHH

HALLITUS — STYRELSE Taloudenhoitaja Lassi Jalonen, Isonmastontie 2 as 1, 00980 Helsinki. Puheenjohtaja — Ordförande Puh. 040 557 3000, e-mail: [email protected] Reima Leinonen, Rauhalantie 14 D 12, TOIMINNANJOHTAJA — 87830 Nakertaja. Puh. 040 529 6896, VERKSAMHETSLEDARE e-mail: [email protected] Jari Kaitila, Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, Varapuheenjohtaja puh. 050 586 8531, Lehtosinisiipi (Plebeius artaxerxes) oli kesän Kimmo Silvonen, Pronssitie 28, 02750 Espoo. e-mail: [email protected] 2013 päiväperhosseurannassa jälleen vähälu- Puh. 040-709 0987, e-mail: [email protected] kuinen, mutta perhosesta tavattiin harvemmin TOIMIKUNNAT — UTSKOTT Muut hallituksen jäsenet: (1.7.2013 alkaen) nähtyä toista sukupolvea. Kuvan yksilö havait- Eettinen toimikunta: Vesa Lepistö (pj), Maria Heikkilä, Otsolahdentie 7 A 7, 02110 Espoo tiin Imatralla 20. elokuuta. Kuva: Juha Jantunen Jyrki Lehto, Markus Lindberg, Karl-Erik Lundsten Puh. 040 502 2504, e-mail: [email protected] Suojelutoimikunta: Erkki Laasonen (pj), Juha Lemström, Takilatie 18 A, 00850 Helsinki Petri Hirvonen, Jari Kaitila, Hannu Koski (siht.), Puh. 040 550 0847, e-mail: [email protected] Jaakko Kullberg, Reima Leinonen, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg, Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Juha Pöyry, Tatu Sallinen, Panu Välimäki Hyönteisosasto 00014 Helsinki. Puh. 050 328 8886, Havainto- ja tiedonantotoimikunta: e-mail: [email protected] Olavi Blomster, Lassi Jalonen, Jari Kaitila, Ari Uusimäki, Jorvaksenpuisto 3 B 10, 02420 Jorvas Jaakko Kullberg, Pertti Pakkanen, Baptria 1/2014 Puh. 050 380 7199, e-mail: [email protected] Hannu Saarenmaa, Panu Välimäki Vol. 39 Sihteeri — Sekreterare Taloustoimikunta: Lassi Jalonen (pj), Julkaisija — Utgivare Markus Lindberg, Ukonkivenpolku 1 G, 01610 Vantaa. Bo-Göran Kumlander, Risto Martikainen, Suomen Perhostutkijain Seura ry Puh. 040 701 9891, e-mail: [email protected] Esko Tuomisto Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf Jäsenlehdestä ilmestyy neljä numeroa vuodessa. Lehti postitetaan Suomen OHJELMAA– kesäkauden perhos- ja hyönteistapahtumia lehden takasivulla. Perhostutkijain Seura ry:n jäsenille. Osoitteenmuutokset seuran toimistoon. Ajantasaisin tieto Seuran kokouksista ja tapahtumista nettisivuilla: perhostutkijainseura.fi

Ilmoitukset — Annonser 1/1 sivu – sida 250 euroa TIBIALESTA UUTUUSKIRJOJA KESÄKAUTEEN: 1/2 sivu – sida 150 euroa ■ 1/4 sivu – sida 80 euroa HÄMIKKI JA SEITSEMÄN SEITTIÄ SUOMEN PÄIVÄ- JA – suomalaisia hämähäkkejä, kuvina ja asioina YÖPERHOSET –maastokäsikirja Baptrian toimitus Runsaasti kuvitettu kirja esitte- Suomen päivä- ja yöperhoset esittelee 820 Päätoimittaja lee hämähäkkien rakennetta, sivulla ja 83 värikuvataulussa yleistajuisesti Panu Välimäki elintapoja ja elinympäristöjä. kaikki 1074 Suomesta tavattua ”suurper- Simeonintie 3, 90410 Oulu, Mukana yli hoslajia” ja ison joukon lähialueiden faunaa. puh. 040 716 8516, 200 Suo- Hinta 39,00 e-mail: [email protected] mesta tavat- 34 ,– Luontokuvia, lepo- Toimittajat: tua lajia. JÄSENILLE asentoja, tuntomerkit, Lauri Kaila, (tieteellinen tarkastus) lentoajat, elintavat, e-mail: [email protected] SUOMEN VERKKOSIIPISET levinneisyyskartat ym. Jari-Pekka Kaitila + mukana juuriperho- puh. 050 586 8531, Suomen ja Euroopan ensimmäi- set ja punatäplät e-mail: [email protected] nen kuvitettu opaskirja verkkosii- Jaakko Kullberg pisistä! Näyttävä ja toimiva opas sisältää satoja kuvia, karttoja puh. 050 328 8886, ja piirroksia määrityksen tueksi T A R J O U S * e-mail: [email protected] JÄSENILLE 89 ,– Timo Lehto (taitto) sekä elin- puh. 050 338 3725, tapojen oppi- Hinta 49,00 *sisältää posti- e-mail: [email protected] JÄSENILLE Timo Leponiemi miseksi. 40 ,– tuksen, voimassa puh. 0400 939939, 30.6.2014 asti. e-mail: [email protected] Tomi Mutanen e-mail: [email protected] Uutuuskirjojen arvioitu ilmestyminen: 'Hämikki' 12.4., 'Perhosten maastokäsikirja' ja Magnus Östman, (ruotsinnokset) 'Verkkosiipiset' huhtikuun aikana. Voit tutustua malliaukeamiin nettisivuillamme www.tibiale.fi tel. 040 768 5526, • Tilaukset: [email protected] • Postitukset aloitamme kirjojen saavuttua painolaitoksista. e-mail: [email protected] Hyönteistarvike TIBIALE Oy ja TARVIKEVÄLITYS Paino — Tryckeri: Kirjapaino Uusimaa, Porvoo Avoinna Suomen Perhostutkijain Seura ry:n toimiston aukioloaikana Ulkoasu ja taitto: Timo Lehto tiistaisin klo 15.30–20.00. (Huom. talvikaudella poikkeuksia aukioloissa). OSOITE: Lämmittäjänkatu 2 A, FI-00810 Helsinki ISSN 0355-4791 • TILAUKSET: [email protected] • tai puh. Markus P. Rantala 050 561 6760 (ma–to klo 16–19). – www.tibiale.fi 2 Baptria 1/2014 Baptria PÄÄKIRJOITUS

Perhoskerääjän ”huoneentaulu olisi ”Muista ilmoittaa yksilösi!”

Hyönteisten keräily ja suojelu ovat toisiaan tukevia asioita. Ilman laaja-alaista tutkimustyötä tietämyksemme ja myös tiedon hyödyntäminen jäisivät kovin vähäisiksi. Kuvassa tutkimuspyydysaineistoa Bulgarian vuoristosta. Kuva Timo Lehto.

Osaammeko perustella harrastuksemme?

ansainväliset asenteet eläinten tappamista sisäl- essa heille, etteivät hyönteisten keräily ja niiden suojelu täviä harrastuksia kohtaan ovat jyrkentyneet. ole suinkaan toisiaan pois sulkevia vaan tukevia. Taustalla on vihreän liikkeen voimistuminen On hienoa, että viime vuosina perhosten keräilijät ja kuvaajat K1990–2000-luvuilla. Hyönteisten valokuvausta pi- ovat löytäneet toisensa yhä paremmin. Internetin Hyönteis- detään mielekkäänä, keräilyä julmana ja tarpeettomana. Ulko- foorumi on tarjonnut hyvät puitteet entomologien kohtaami- mailla debatti on ollut kiivaampaa, mutta ilmiö näkyy meillä- selle ja toistensa sivistämiselle. Oikeaa perhosten harrastus- kin erityisesti uuden suurkaupunkien sukupolven keskuudessa. tapaa ei olekaan, ja Perhostutkijain Seurassa on sijaa kaikille Argumentaatio on aikamme avainsana. Osaammeko pe- mielekkäille harrastustavoille. Kukin löytäköön itse rustella kyllin hyvin, miksi perhosten tallettaminen on hyö- oman tyylinsä vallitsevaa lainsäädäntöä dyllistä? Ensiksikin perhosia on vaikea syvällisesti tutkia, ellei noudattaen. Kaikenlainen vastak- työpöydälle saa aitoa materiaalia. Monien lajien tunnistamista kainasettelujen aika – jos ja uusien lajien löytämistä on mahdotonta ajatella ilman keräi- sellaista on ollutkaan lyä. Valokuville kun on vaikea genitaalipreparaattia tehdä! – olkoon ohi. Ketkä muut kokoavat luonnontieteellisten museoiden hyön- teiset kuin kerääjät? Harvinaisten lajien tutkimiselle löytyy Tuomo A. Komulainen ihmeellisesti resursseja, jos porkkanana on saada omat koko- FM, TM elmamallit. Oikea ja päivitetty tieto perhoslajien runsaudesta, elintavoista ja biotoopeista auttaa luonnonsuojelua tunnista- Kirjoituksen innoittajana on maan, mihin on mielekästä keskittyä. Olisiko meillä siksi vielä ollut Hyönteisfoorumin varaa tehostaa keräämiemme yksilöiden ilmoittamista, eri- (hyonteiset.net/foorumi/) Baptria-keskustelu, johon tyisesti rysäkeräilyssä? Sellaisilla hyönteisillä, joita ei ole tun- osallistuneille kiitokset. nistettu ja ilmoitettu, ei tieteellistä arvoa ole. Perhoskerääjän huoneentaulu olisi ”Muista ilmoittaa yksilösi!” Ihminen ei ole loispistiäisen tavoin perhosten luontainen vihollinen. Hyönteisten eksponentiaalinen lisääntyminen täyt- tää minimaalisen vajeen hetkessä. Toisaalta liikenne surmaa hyönteisiä teholla, johon verrattuna aktiivikeräilykin on kuin perhosenpieru Saharassa. Varsinaisissa ympäristönsuojelujärjestöissä on pitkään tiedetty, kuinka tärkeää työtä teemme. Keräilyä vastustavat kouhottajat tulevatkin sellaisista piireistä, joissa ideologia ja tunteilu näyttelevät suurempaa roolia kuin validi tieto ja terve

järki. Kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä tarvittaisiin kerrotta- KYLLÖNEN Kuva: JAAKKO

3 Baptria 1/20144/2013 Mitä lupia hyönteisharrastaja tarvitsee? Suojelubiologi Jukka Salmela

Metsähallitus, Lapin luontopalvelut, Ounasjoentie 6, PL 8016, 96101 Rovaniemi

ansallispuisto, luonnonpuis- joita pitkin kulkeminen on sallittu (Vaskijär- muksista ja tarvittaessa ohjeistaa liikkumi- to, soidensuojelualue, erämaa- vi, Kevo, Malla, Sompio) ja paikallisilla asuk- sessa erityiskohteilla, joita ovat mm. ennal- alue, yksityinen suojelualue, kailla saattaa olla erivapauksia (esim. mar- listamiskohteet ja petolintujen pesäpaikat. Natura 2000-alue. Erilaiset suo- jastus, poronhoito). Kaikki luonnonpuistot Ohjelma-alueiden ohella edellä kerrottu jelualueet kattavat Suomen ko- ovat nykyisin Metsähallituksen luontopal- koskee myös Erämaalain alaisia erämaa- Kkonaispinta-alasta hieman yli 12 prosent- velujen hallinnassa. Muilla valtion omista- alueita. tia. Luonnonsuojelu- sekä erämaalailla on milla suojelualueilla, kuten kansallispuis- Lisäksi on olemassa Luonnonsuojelulain suojeltu yhteensä noin yhdeksän prosent- toissa, vanhojen metsien suojelualueilla ja 47 §:n mukaisesti rajattuja erityisesti suojel- tia Suomen maapinta-alasta. Luonnonsuo- soidensuojelualueilla liikkuminen jalan ja tavien lajien esiintymiä, joita on esimerkiksi jelualueilla eläinten ja kasvien kerääminen suksilla on sallittua, mutta alueilla voi olla perhosten takia perustettu Lapissa Saanan tai kaikenlainen häiritseminen on yleensä rajoitusosia, joilla liikkuminen on kielletty rinteelle ja Kemijokivarteen. Nämä esiinty- kielletty; hyönteisten keräämiseen tarvi- tiettynä vuoden aikana tai ympärivuotises- mät voivat olla yksityisellä tai valtion maal- taan siis lupa poiketa rauhoitussäännöistä. ti perusteena alueen eläimistön tai kasvil- la ja ne näkyvät kartalla suojelualuemer- Tämän kirjoituksen tavoitteena on selven- lisuuden suojelu. Valtio ei suinkaan omista kintänä. Erityisesti suojellun lajin esiinty- tää Suomen (Ahvenanmaa pois lukien) lu- kaikkia suojelualueita, vaan osia isommista mäalueeksi rajatulla alueella toimimiseen pakäytäntöjä ja auttaa hyönteisharrasta- suojelualueista tai erillisiä suojelualueita on kannattaa hakea ELY-keskuksen kirjallinen jaa selviämään byrokratian rattaissa. Koska myös yksityisomistuksessa (Taulukko 1). kommentti (vaikka sähköpostiviesti). Tutki- emme elä parhaassa mahdollisessa maail- Periaate on se, että perustetuilla luon- musluvan tarve näille kohteille on tapaus- massa, niin pelkkä soitto tutulle virkamie- nonsuojelualueilla tarvitaan tutkimuslupa kohtaista, koska niitä koskeva säädös sanoo helle ELY-keskuksessa tai Metsähallitukses- hyönteisten keräämiseen. Tavallaan har- vain että ”Erityisesti suojeltavan lajin säily- sa ei valitettavasti riitä. Suojelusäännöksis- maata vyöhykettä ovat suojeluohjelma- miselle tärkeän esiintymispaikan hävittä- tä poikkeamiseen tarvitaan kirjallinen lupa. alueet, joita ei toistaiseksi ole perustettu minen tai heikentäminen on kielletty.” Tut- suojelualueiksi mutta jotka kuitenkin ovat kimuslupa on haettava, jos on tarve kerätä suojeluvarauksessa ja osa Natura-verkos- esimerkiksi perhosia perhosta varten raja- Erilaisia suojelualueita toa. Esimerkiksi Lapissa on pinta-aloiltaan tulta erityisesti suojeltavan lajin esiintymäl- Luonnonsuojelualueet ovat lailla, asetuk- laajoja ohjelma-alueita, kuten Pomokairan tä. sella tai virallisella päätöksellä perustettu- (92 000 ha) ja Koitelaisen (48 000 ha) van- ja. Suomessa tiukimmin suojeltuja alueita hojen metsien suojeluohjelma-alueet. Kos- Mistä niitä lupia pitää hakea? ovat luonnonpuistot (Taulukko 1). Luonnon- ka näitä kohteita hallinnon taholta kuiten- puistot ovat ensisijaisesti perustettu alku- kin hoidetaan samalla tavalla kuin perustet- Asia on periaatteessa yksinkertainen. Val- peräisen luonnon suojelua sekä tieteellis- tujakin suojelualueita, on niille syytä pyytää tionmaa: hae tutkimuslupaa Metsähallituk- tä tutkimusta varten. Retkeily, marjastus ja tutkimuslupa. Ohjelma-alueillakin on koh- selta. Yksityinen suojelualue: hae lupaa pai- muut jokamiehen oikeuksiin kuuluvat asiat teita, joilla erityinen varovaisuus voi olla kalliselta ELY-keskukselta. Metsähallituksen ovat luonnonpuistoissa kiellettyjä. Joissa- tarpeen. Tästä syystä aluetta hallinnoivan lupahakemuksen voi tehdä vapaamuotoi- kin luonnonpuistoissa on kuitenkin polkuja viranomaisen on hyvä olla tietoinen tutki- sena tai tulostaa osoitteesta: http://www. metsa.fi/sivustot/metsa/fi/luvat/tutkimus- jaliikkumisluvat/Sivut/default.aspx SUOJELUALUE KUKA OMISTAA LUPA TARVITAAN LUVAN MYÖNTÄÄ Hakemuksen liitteenä on oltava tutki- • luonnonpuisto valtio kyllä Metsähallitus mussuunnitelma, josta käy ilmi tutkimuk- • kansallispuisto valtio kyllä Metsähallitus sen tarkoitus, tutkimukseen osallistuvi- • muu luonnonsuojelualue1 valtio kyllä Metsähallitus en nimet, tutkimuksen kesto ja käytetyt • yksityiset luonnonsuojelualueet yksityinen kyllä ELY-keskus menetelmät. Jos tarvitset lupaa kesäkuun • erämaa-alueet2 valtio kyllä Metsähallitus alussa, lähetä hakemus viimeistään huhti- • valtion retkeilyalueet valtio ei Metsähallitus kuun alussa. Luvan vastineeksi Metsähal- • erityisesti suojeltavan lajin litus edellyttää raporttia, jossa selostetaan rajattu esiintymä3 valtio tai yksityinen kyllä/ei ELY-keskus lyhyesti, mitä tuli tehtyä. Raportissa tulee • Natura 2000-alueet4 valtio tai yksityinen kyllä/ei Metsähallitus tai olla havaittujen lajien lista mahdollisim- ELY-keskus man tarkkoine löytöpaikkatietoineen. En- nen kaikkea raporttiin tulee sisällyttää la- 1) Tähän kategoriaan kuuluvat valtion mailla olevat perustetut suojelualueet, kuten vanhojen jisuojelun kannalta merkittävät havainnot metsien suojelualueet, soidensuojelualueet, lehtojensuojelualueet ja hylkeidensuojelualueet. sekä ehdotukset mahdollisiksi lajin suo- 2) Tutkimuslupa on syytä hakea, koska erämaa-alueet rinnastetaan muihin valtion suojelu- jelun kannalta tarpeellisiksi hoitotoimiksi. alueisiin; sama koskee suojeluohjelma-alueita. 3) Lupatarve harkitaan tapauskohtaisesti. ELY-keskusten yhteystiedot löytyvät osoit- 4) Natura-alueelle tarvitsee luvan jos kohde on myös lailla tai asetuksella rauhoitettu suojelu- teesta: http://www.ely-keskus.fi/web/ely/ alue. Viranomaiset ovat kuitenkin erityisen kiinnostuneita Natura-alueiden lajitiedoista, joten aiheet Koska ELY-keskuksia, joissa on luon- ainakin havaintojen raportointi on toivottavaa. nonsuojelua käsitteleviä virkamiehiä, on yhteensä 13 ja lupakäytännöt voivat vaih- TAULUKKO 1. Suojelualueiden kirjoa Suomessa, luvan tarve alueille ja tutkimusluvan (lupa della kohteittain, kannattaa lupa-asioista rauhoitussäännöistä poikkeamiseen) myöntäjä. kysellä hyvissä ajoin (2 kk tai enemmän).

4 Baptria 1/2014 KUVA 1. Kuvakaappaus Metsähallituk- sen www.retkikartta.fi sivustolta. Kuvassa näkyy osia Sompion luonnonpuistosta, Urho Kekkosen kansallispuistosta ja Kemihaaran erämaa-alueesta. Hiiren vasemmalla painik- keella painamalla saa näkyviin suojelualu- een statuksen, tässä tapauksessa UKK-puiston rajoitusosan tiedot.

▼ KUVA 2. Kuvakaappaus http://wwwp2. ymparisto.fi/scripts/mapservice/MapService. asp?cmd=MakeStartPage&Application=Map Service ympäristöhallinnon Hertta-tietokan- nan julkisesta karttapalvelusta. Kuvassa näkyy yksityisiä suojelualueita Pelkosenniemeltä, kuntaraja keltaisella.

ELY-keskuksilla ei ole yhtenäistä hakemus- Mistä tietoa? linen. Toinen vaihtoehto on pyytää kohte- kaavaketta joten lupahakemus voi olla va- liaasti, josko ELY-keskuksen ylityöllistetyllä paamuotoinen. Hakemuksessa tulee kui- Mistä tiedän millä perusteella jokin suo tai ja kiireisellä virkamiehellä olisi aikaa kaivaa tenkin olla samat tiedot kuin Metsähallituk- metsä on suojeltu? Mistä näkee suojelu- omistustieto esiin. Kuntien ympäristönsuo- selle lähetettävässä hakemuksessa. Lisäk- alueiden rajat? Mistä saan tietooni maan- jelusihteerit voivat myös olla avuksi. si on muistettava, että pyydykset on aina omistajan? Valtion omistamat alueet, sekä Summa summarum: Hyönteisten kerää- muistettava merkitä lapuilla, joissa ker- talouskäytössä että suojelussa olevat, voi minen käsin haavia apuna käyttäen on sal- rotaan kuka pyydyksen omistaa/huoltaa, tarkastaa metsäkartoilta, jotka on painettu littua missä vain luonnonsuojelualueiden mikä taho on myöntänyt luvan sekä varoi- mittakaavaan 1:200000 tai 1:250000. ulkopuolella (älä nyt kuitenkaan mene il- tettava myrkyistä (glykoli, kloroformi yms.) Metsäkarttoja voi tilata osoitteesta: man lupaa toisten pihoille, vrt. jokamiehen tai muista vaarallisista aineista. http://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/1139 oikeudet). Kiinteiden, passiivisten pyydys- Otetaan esimerkki. Aikoinaan pyysin ja Toinen erittäin hyvä tapa nähdä tarkas- ten (esim. valorysä, syöttirysä, kuoppapyy- sain luvan kerätä hyönteisiä Turun Pom- ti, missä valtion maiden suojelualueiden, dykset, Malaise-pyydys) asettamiseen on ponrahkalta. Pomponrahka on soidensuo- erämaaalueiden tai ohjelma-alueiden rajat kysyttävä maanomistajan lupa. Lupahake- jelualue, jonka omistaa Turun kaupunki. menevät on Metsähallituksen ylläpitämä mus voi olla vapaamuotoinen (ELY-keskus) Sain Varsinais-Suomen ELY-keskuksen lu- retkikarttapalvelu: http://www.retkikartta. tai siihen on käytettävissä valmis lomake- van poiketa rauhoitusmääräyksistä ja ke- fi/ pohja (Metsähallitus). Lisäksi liitteenä on rätä hyönteisiä haavilla ja Malaise-rysillä. Kartoilta pystyy tarkastamaan kunkin oltava tutkimussuunnitelma, josta käy ilmi Koska käytin kiinteitä pyydyksiä (Malaiset), alueen statuksen ja tarkan sijainnin (Kuva 1). mitä ja missä on tekemässä. Rauhoitettu- tarvitsin lisäksi maanomistajan suostumuk- Hyvä karttapalvelu on myös ympäristöhal- jen lajien keräämiseen ja tappamiseen on sen. Soitin puhelimella asiasta vastaaval- linnon OIVA: http://wwwp2.ymparisto.fi/sc- oltava erillinen lupa, jonka myöntää pai- le virkamiehelle Turun kaupungissa, selitin ripts/palvelut.asp kallinen ELY-keskus. Harrastajan ei pidä pe- asiani ja sain suullisen luvan. Koska en aiko- Tästä palvelusta voi tarkastella karttoja lästyä lupaviidakkoa: viranomaiset suhtau- nut kerätä esimerkiksi jättisukeltajaa, lum- seuraavan polun kautta: Ympäristötiedon tuvat myötämielisesti hyvin perusteltuihin melampikorentoa tai mitään muutakaan hallintajärjestelmä Hertta – Karttapalvelu lupahakemuksiin ja harrastajien (tässä har- rauhoitettua (tai luontodirektiivin liitteen – Karttojen katselu. Taustatasoksi voi vali- rastaja tarkoittaa myös tutkijaa) tuottamaa IV) hyönteistä en tarvinnut poikkeuslupaa ta luonnonsuojelualueet ja eri alueet, ku- lajitietoa arvostetaan. Kannattaa muistaa, näiden keräämiseen. Jos olisin tarvinnut, ten yksityiset suojelualueet, erottuvat kar- että kysyvä ei tieltä eksy. Jos edellä esitetty olisi lupahakemus pitänyt lähettää Varsi- talta omalla rasterillaan tai värillään (Kuva 2). tuntui sekavalta, voi aina kysyä ELY-keskuk- nais-Suomen ELY-keskukseen. (Rauhoitetut OIVA-palvelu vaatii rekisteröitymisen. Net- sen luonnonsuojelusta ohjeistusta, miten ja Euroopan yhteisön luontodirektiivin liit- tiselaimena kannattaa käyttää Internet Ex- menetellään eikä kysyessään tarvitse tietää teen IV hyönteiset pitää tallettaa luonnon- plorer -selainta, Googlen Chrome ei toimi onko kyseessä valtion maat vai yksityises- tieteellisten museoiden kokoelmiin, mutta tässä palvelussa. sä omistuksessa olevat maa-alueet, kunhan kerääjä voi yleensä pitää yksilöitä lainassa tietää minne on menossa. itsellään siihen asti kunnes luopuu koko- Suojelualueiden rajausten selvittäminen ei elmastaan tai kuolee.) Rauhoitetut hyön- siis vaadi erityisiä Sherlock Holmesin taito- Kiitokset. Aluepäällikkö Yrjö Norokorpi (La- teislajit ja luontodirektiivin liitteen IV lajit ja, mutta eri asia on selvittää kuka on, val- pin luontopalvelut, Metsähallitus), erikois- voi tarkistaa Luonnonsuojeluasetuksen liit- tion maita lukuun ottamatta, alueen maan- suunnittelija Tuula Kurikka (Luonnonsuo- teestä 2: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajanta- omistaja. Maanomistustietoja voi kysyä jelun ohjausryhmä, Metsähallitus) ja yli- sa/1997/19970160 Maanmittauslaitokselta http://www.maan- tarkastaja Taina Kojola (Lapin ELY-keskus) mittauslaitos.fi/, mutta palvelu on maksul- kommentoivat käsikirjoitusta. 5 Baptria 1/2014 Valtakunnallinen päiväperhosseuranta 2013 JUHA JANTUNEN

Kimmo Saarinen

▲ Kesällä 2013 nokkosperhonen (Nymphalis urticae) oli tästä kolmikosta vähälukuisin. Kirjoittajan osoite – Author’s address: Etelä‑Karjalan Allergia‑ ja Ympäristöinstituutti, Lääkäritie 15, FI–55330 Tiuruniemi. Sähköposti: [email protected]

oli ”40-vuotisella pohjoisenkoluamisural- Päiväperhosseuranta KesäTummavirnaperhone oli lämmin muttan perhosten Ruostenopsasiipi mitassa keskinkertainen lani ainutlaatuinen. Utsjoella ei kolmen päivän aikana 16.–18.7. näkynyt yhtään 2013 2013 2013 Kesä 2013 oli päiväperhoslukujen valossa päiväperhosta! Horsmat kyllä kukkivat edellisen kaltainen, vaikka näiden ainek- komeammin kuin koskaan, yleensä ovat Havaintopäivien Havaittu Havaittu lukumäärä set olivatyksilömäär kovinä erilaiset. Aiemmista hel- kukassa yksilömäärvasta heinä-elokuunä vaihtees- 512- lekesistä2048 vahvasti- ponnistanut kesä 2012 sa.” Esimerkiksi2048- ruijannokiperhoset (Ere- 128-511 1024-2048 1024-2048 32-127 oli viileä512-1023 ja sateinen pettymys perhostajil- bia polaris512-1023) olivat kuulemma lentäneet jo 8-31 256-511 256-511 2-7 le. Sen 128-255jälkiseuraamuksista kärsittiin vie- juhannuksen128-25 aikoihin,5 mikä osaltaan voi 1 lä kuluneena64-127 kesänä, vaikka säät olivat 64-127 32-63 selittää muutaman32-63 pohjoisen päiväper- nyt selvästi16-31 edellistä paremmat. Ilmatie- hoslajin puuttumista16-31 seurantalistoilta. 8-15 8-15 teen laitoksen1-7 mukaan kesä-elokuun kes- Päiväperhosten1-7 perässä oltiin edellis- 0 0 kilämpötila oli koko maassa tavanomais- kesän tavoin yli 500 päivää tavallista vä- ta korkeampi, enimmillään runsaat kak- hemmän, mikä myös näkyy perhosten si astetta Pohjois-Lapissa ja vähimmil- määrissä (taulukko 1). Luvuista huolestutta- lään vajaan asteen länsirannikolla. Tou- vin oli edellisvuotisen tavoin havainnoit- ko-kesäkuussa hellepäiviä oli tavallista sijoiden pieni määrä: viimeksi heitä on enemmän, kesäkuu ja elokuu olivat ta- ollut yhtä vähän vuonna 1997. Uusia tuli vanomaista lämpimämpiä ja heinäkuukin mukaan vain 14, vaikka jo Seuran omis- lähellä pitkäaikaista keskiarvoa. Vaikka ta reserveistä pitäisi löytyä aivan toisen- maan itä- ja keskiosissa sademäärät olivat laista potentiaalia: kun vain puolet osal- yleisesti tavanomaista suurempia, kui- listujista on jäseniä, noin tuhat SPS:n jä- Kuva 1. Figure 1. Yhtenäiskoordinaat- vuutta valiteltiin monin paikoin; ainakin sentä (93 %) ei muka seuraa päiväperho- tiruudut (10×10 km), joista seurantaan lounaassa ja Pohjois-Lapissa satoi tilasto- ilmoitettiin tietoja vuonna 2013. sia! Tämä ei tietenkään pidä paikkansa, jen mukaanIsonokkosperhonen vähän. Erään seurantakonka- mutta niinNiittyhopeatäpl kauan kuin Hatikkaä ja Virtala rin mukaan varsinkin Lapissa perhoskesä eivät keskustele keskenään – sanottakoon 2013 2013 6 Baptria 1/2014

Havaittu Havaittu yksilömäärä yksilömäärä 2048- 2048- 1024-2048 1024-2048 512-1023 512-1023 256-511 256-511 128-255 128-255 64-127 64-127 32-63 32-63 16-31 16-31 8-15 8-15 1-7 1-7 0 0 National Butterfly Recording Scheme Den riksomfattande dagfjärilsmoniteringen in Finland (NAFI): summary for 2013 i Finland (NAFI): sammandrag 2013

Data for NAFI, based on voluntary recording all over the country, Dagfjärilsmoniteringens data, baserat på observationer från frivil- is collected both traditionally by South Karelia Allergy and Envi- liga i hela landet, samlas in både traditionellt av Södra Karelens Al- ronment Institute and online via Hatikka website of the National lergi- och Miljöinstitut och on line via databasen Hatikkas webb- Museum of Natural History. This summary is an overview of the plats vid Naturhistoriska riksmuseet. Artikeln sammanfattar resulta- results based on NAFI database www.luomus.fi/nafi in December ten utgående från uppgifter i NAFI:s databas i december 2013. Ob- 2013. Records of 184 amateur and professional lepidopterists cov- servationerna från 184 amatörer och professionella lepidopterologer ered 103 species and 206,000 specimens (Table 2) from 650 quad- omfattar 103 arter av 206 000 exemplar (Tabell 2) från 650 rutor i det rats of the Finnish uniform 27 E grid (Fig. 1). Shown in Table 3, the finländska enhetskoordinatsystemet (27 E grid),Fig. 1. Från Tabell 3 most species rich quadrats have both increased and the number of framgår att de artrikaste rutorna ökat i antal och att artantalet ökat species has grown along the scheme (Fig. 6). under moniteringens gång (Fig. 6). In general, butterfly season 2013 was rather mediocre.- Simi Allmänt taget var dagfjärilssäsongen 2013 rätt medioker. Liksom lar to the previous season, “the missing 500 observation days” de- under föregående år var antalet observationsdagar 500 lägre än nor- creased the butterfly numbers, but the total abundance was on the malt, vilket drog ned antalet fjärilar, men den totala abundansen låg average level (Table 1). Despite of warm summer altogether 13 spe- på samma nivå som medeltalet (Tabell 1). Trots att sommaren var cies exhibited the lowest number of individuals for the decade; varm noterades 13 arter för det lägsta antalet för decenniet; för Car- Carterocephalus palaemon and Boloria thore even had the min- terocephalus palaemons och Boloria thores del var antalet det lägsta imum values during the scheme. By contrast, the following five under hela moniteringens historia. Å andra noterades för följande species had the highest annual number of individuals recorded ever fem arter det högsta antalet per år under moniteringens gång: Lep- in the scheme: Leptidea juvernica (Fig. 2), Thecla betulae (Fig. 3), tidea juvernica (Fig. 2), Thecla betulae (Fig. 3), Scolitantides vicra- Scolitantides vicrama, Nymphalis xanthomelas (Fig. 4) and Argyn- ma, Nymphalis xanthomelas (Fig. 4) och Argynnis paphia. Åtminsto- nis paphia. At least ten new quadrats were recorded for 62 spe- ne i tio nya rutor noterades 62 arter; den mest påfallande ökningen cies; the most profound increase was observed for Nymphalis xan- stod Nymphalis xanthomelas för då den observerades i 60 nya ru- thomelas with 60 new quadrats. In total, nine new finds from the tor. Nio fynd nya för olika biogeografiska provinser gjordes enligt biogeographical provinces for the scheme were due to Leptidea följande: Leptidea juvernica (Ka, Ta), Colias hyale (St), Apatura juvernica (Ka, Ta), Colias hyale (St), Apatura ilia (Al), Nympha- ilia (Al), Nymphalis xanthomelas (Kl, Oa, Sb), Nymphalis vaual- lis xanthomelas (Kl, Oa, Sb), Nymphalis vaualbum (Ka) and Ara- bum (Ka) och Araschnia levana (Kb). Understreckningarna indike- schnia levana (Kb). The underlined ones were most likely the first rar med stor sannolikhet det första fyndet någonsin från provinsen i observations ever in the province. The database of NAFI now con- fråga. NAFI:s databas innehåller nu observationer av nästan 4,8 mil- sists of almost 4.8 million individuals; more detailed maps for each joner exemplar; mer detaljerade kartor för varje art finns tillgängliga species can be viewed at NAFI website. In 2014, the scheme con- på NAFI:s webbplats. Moniteringen fortsätter 2014 och är öppen för tinues and is open for all lepidopterists. alla lepidopterologer. siis selvästi, että Virtalan tietokantaan runsaampia ja toinen puolisko (56) vähä- taisesta kesästä huolimatta osa oli ennä- ilmoitetut havainnot eivät näy seuran- lukuisempia. Kymmenen vuoden aikaja- tyksiä koko seuranta-ajalle: keltatäplähii- nan tilastoissa – toivoisin havaintolista- nalla painotus oli hieman enemmän mii- pijän (Carterocephalus palaemon) ja pu- uksia myös päiväperhosseurannan tuek- nuspuolella: runsauden perusteella 60 % rohopeatäplän (Boloria thore) yksilömää- si. Onneksi monet havainnoitsijat ovat jo ja ruutufrekvenssin perusteella 75 % la- rä oli nyt kaikkein pienin ja vastaavas- näin toimineet. jeista oli nyt keskitason alapuolella. Jos ti viittä lajia ilmoitettiin enemmän kuin Niukoista havaintomääristä huolimat- havaintopäivätasoitus unohdetaan, kesäl- koskaan aikaisemmin, näiden etunenässä ta perhostietojen alueellinen kattavuus oli lä 2013 ilmoitettiin 13 lajia eniten ja 13 la- tietysti isonokkosperhonen (Nymphalis suorastaan erinomainen, sillä havainto- jia vähiten vuosikymmeneen. Keskinker- xanthomelas). Viime vuosiin verrattuna ruutuja kertyi vasta toistamiseen yli 600. Uusia ruutuja tuli mukaan peräti 67, ilah- 2013 ka suurin pienin yhteensä duttavasti myös Itä-Lapin pitkään säily- (mean) (max) (min) (total) neiltä ”valkoisilta alueilta”. Lapin neljän maakunnan ja Koillismaan perhostiedot Henkilöt (participants) 184 202 233 (03) 182 (12) 759 pohjautuivat nyt 43 ruutuun, mutta esi- 10×10 km ruudut (quadrats) 650 578 708 (10) 526 (03) 2 220 merkiksi Enontekiön Lapista havaintoja Havaintopäivät (obs.days) 5 923 6 468 7 597 (10) 5 693 (12) 137 470 kertyi vain kahdesta Kilpisjärven ruudus- Lajit (species) 103 104 108 (11) 98 (08) 113 ta. Maan eteläosista havaintoja annettiin Yksilöt (individuals) 206 200 239 888 357 478 (10) 153 454 (08) 4 753 805 edellisvuosien tavoin laajalti, mutta Sata- kunnan ja Etelä-Pohjanmaan rajamailla Päivää/ruutu (days/quadrat) 9 11 13 (03) 10 (08) näyttäisi olevan jonkinlainen tyhjiö (kuva Lajia/ruutu (species/quadrat) 13 15 17 (06) 12 (08) 1) – sinne siis ensi kesän perhosretkillä! Yksilöä/päivä (individuals/day) 35 37 47 (10) 27 (08) Kesällä 2013 päiväperhosia oli havain- topäiviin suhteutettuna lähellä 2000-lu- Taulukko 1. Valtakunnallisen päiväperhosseurannan havainnointiaktiivisuus ja päiväperhos- vun keskiarvoa ja edelliskesän tasoa, kun määrät vuonna 2013 verrattuna edelliseen kymmenvuotiskauteen 2003–2012. suurin piirtein puolet lajeista (52) oli nyt Table 1. The observation data of NAFI.

7 Baptria 1/2014 Taulukko 2. Seurannan lajitiedot vuoden 2013 runsausjärjestyksessä. Yksilömäärien ja runsauden (yksilöä/10 päivää) sekä frekvenssin ja havain- toruutujen vertailussa on käytetty edeltävää kymmenvuotiskautta (2003–2012). | Table 2. Butterfly species in the order of abundance in 2013. Other columns as follows: 2) the mean number of individuals (years 2003–2012), 3) the number of individuals per 10 observation days in 2013 and 4) compared to the average (%), 5) the proportion of positive quadrats in 2013 and 6) compared to the average (%), 7) the number of positive quadrats in 2013 and 8) on average (2003–2012).

YKSILÖMÄÄRÄ RUNSAUS FREKVENSSI RUUTUJA 2013 ka 2013 ero% 2013 ero% 2013 ka

1. Tesmaperhonen (A. hyperantus) 37880 29263 63,95 40 42,9 -11 279 277 2. Sitruunaperhonen (G. rhamni) 18336 15774 30,96 27 57,7 11 375 299 3. Lanttuperhonen (P. napi) 14839 26111 25,05 -36 55,4 -9 360 354 4. Metsänokiperhonen (E. ligea) 13213 6929 22,31 110 32,6 11 212 168 5. Lauhahiipijä (T. lineola) 10589 14945 17,88 -22 37,2 -10 242 240 6. Vihernopsasiipi (C. rubi) 8872 12247 14,98 -21 37,2 -17 242 260 7. Kangassinisiipi (P. argus) 8407 6837 14,19 34 28,3 -6 184 174 8. Angervohopeatäplä (B. ino) 7291 7657 12,31 4 33,5 -14 218 225 9. Neitoperhonen (N. io) 6530 16904 11,02 -57 36,6 -16 238 252 10. Piippopaksupää (O. sylvanus) 5251 4560 8,87 25 33,5 -11 218 216 11. Loistokultasiipi (L. virgaureae) 5236 5746 8,84 1 34,3 -13 223 227 12. Nokkosperhonen (N. urticae) 4951 16488 8,36 -67 38,6 -32 251 326 13. Liuskaperhonen (N. c-album) 4788 4811 8,08 9 36,5 -8 237 228 14. Tummapapurikko (P. maera) 4673 2817 7,89 79 30,3 2 197 170 15. Niittyhopeatäplä (B. selene) 3844 7246 6,49 -42 30,6 -23 199 229 16. Ketosinisiipi (P. idas) 3366 3057 5,68 21 25,8 5 168 142 17. Paatsamasinisiipi (C. argiolus) 3065 1523 5,17 117 34,9 12 227 179 18. Pihlajaperhonen (A. crataegi) 2992 3271 5,05 1 21,7 -14 141 145 19. Amiraali (V. atalanta) 2519 3718 4,25 -24 28,5 -5 185 173 20. Keisarinviitta (A. paphia) 2490 890 4,20 202 22,8 57 148 84 21. Virnaperhonen (L. sinapis) 2302 1705 3,89 48 23,7 -14 154 159 22. Hopeasinisiipi (P. amandus) 2040 3464 3,44 -36 24,5 -25 159 188 23. Orvokkihopeatäplä (A. aglaja) 2003 2145 3,38 2 29,5 -8 192 185 24. Pursuhopeatäplä (B. euphrosyne) 1905 2985 3,22 -30 23,8 -32 155 201 25. Suruvaippa (N. antiopa) 1817 3216 3,07 -38 31,4 -21 204 227 26. Ketohopeatäplä (A. adippe) 1783 2130 3,01 -8 20,5 -17 133 142 27. Karttaperhonen (A. levana) 1714 876 2,89 113 17,8 97 116 53 28. Aurora (A. cardamines) 1627 1836 2,75 -4 30,6 -10 199 193 29. Harjusinisiipi (S. vicrama) 1492 533 2,52 203 0,2 -12 1 1 30. Rämehopeatäplä (B. eunomia) 1169 928 1,97 37 6,3 -38 41 58 31. Hohtosinisiipi (P. icarus) 1051 1729 1,77 -32 16,5 -34 107 144 32. Idänniittysilmä (C. glycerion) 1011 2233 1,71 -50 10,5 -30 68 86 33. Juolukkasinisiipi (P. optilete) 987 2392 1,67 -55 18,9 -36 123 169 34. Ratamoverkkoperhonen (M. athalia) 953 1461 1,61 -31 20,5 -13 133 135 35. Pikkukultasiipi (L. phlaeas) 930 1528 1,57 -34 19,4 -23 126 145 36. Isonokkosperhonen (N. xanthomelas) 883 44 1,49 >999 15,5 >999 101 7 37. Metsäpapurikko (P. petropolitana) 864 792 1,46 19 14,5 -20 94 104 38. Ohdakeperhonen (V. cardui) 846 3125 1,43 -68 28,0 7 182 151 39. Suokeltaperhonen (C. palaeno) 768 1111 1,30 -23 16,2 -26 105 127 40. Suohopeatäplä (B. aquilonaris) 726 517 1,23 55 9,2 -5 60 56 41. Haapaperhonen (L. populi) 690 497 1,16 52 20,3 9 132 105 42. Niittysinisiipi (P. semiargus) 675 2045 1,14 -64 16,0 -42 104 158 43. Pikkuapollo (P. mnemosyne) 653 397 1,10 77 0,8 -22 5 6 44. Ruskosinisiipi (P. eumedon) 624 816 1,05 -18 9,1 -20 59 65 45. Naurisperhonen (P. rapae) 614 960 1,04 -28 13,5 -11 88 88 46. Keltaniittysilmä (C. pamphilus) 590 805 1,00 -20 8,2 -32 53 69 47. Mustatäplähiipijä (C. silvicola) 553 1057 0,93 -42 15,8 -28 103 128 48. Huhtasinisiipi (P. nicias) 546 121 0,92 398 0,8 -48 5 9 49. Kirjoverkkoperhonen (E. maturna) 488 416 0,82 28 8,5 -5 55 51 50. Saraikkoniittysilmä (C. tullia) 468 433 0,79 19 4,5 -42 29 45 51. Ketokultasiipi (L. hippothoe) 309 633 0,52 -47 9,7 -29 63 79 52. Häiveperhonen (A. iris) 275 226 0,46 33 5,1 11 33 26 53. Mansikkakirjosiipi (P. malvae) 243 411 0,41 -36 9,5 -37 62 86 täpläperhoset tulivat kuitenkin kaikkein perhosta, ampiaisia kylläkin.” Yksi seli- Karttaperhosella (Araschnia levana) kak- selvimmin alaspäin, ja myös verkkoper- tys löytyy alkukesästä, jolloin perhoske- kospolvi ehti jopa ensimmäisen sekaan. hosia ilmoitettiin vain puolet keskiver- sä eteni huimaa vauhtia. Kun joidenkin Lämpimien syyssäiden myötä myöhäs- tokesän määrästä. Sen sijaan heinäper- lajien lento oli ohi melkein muutamassa telijöitä oli lennossa pitkään, esimerkik- hoset nousivat edelleen – kesä oli niille päivässä, tuloksena oli pitkin loppukesää si sitruunaperhonen (Gonepteryx rhamni) jopa yksi seurantahistorian parhaimmis- harvemmin nähtyjä kakkospolven yksi- nähtiin Sa Savitaipaleella vielä 22.11. ta – mutta myös monia sinisiipiä todettiin löitä. Lomakkeilla mainittiin mm. piip- Vaikka vuonna 2013 seurantaan jäi tavallista enemmän. popaksupää (Ochlodes sylvanus), virna- ilmoittamatta neljä Lapin lajia ja Ahve- Monen vastaajan mielestä varsinkin perhonen (Leptidea sinapis), paatsama- ja nanmaalta täpläverkkoperhonen (Meli- loppukesä oli perhosten suhteen petty- hohtosinisiipi (Celastrina argiolus, Ple- taea cinxia), lajimäärä nousi keskiarvon mys. Sa Lappeenrannassa ”kukat kuk- beius icarus), niittyhopeatäplä (Boloria tuntumaan hieman yli sadan (taulukko 2). kivat ja aurinko paistoi, mutta lentoa ei selene), metsä- ja täpläpapurikko (Parar- Joukossa oli yhdeksän uutta maakun- vaan ollut” ja Obb Rovaniemellä ”per- ge petropolitana, P. aegeria) sekä kelta- tahavaintoa kuudesta lajista, joista viisi hosbaarissa ei elokuussa näkynyt yhtään niittysilmä (Coenonympha pamphilus). lienee maakuntien ensihavaintoja: pelto-

8 Baptria 1/2014 YKSILÖMÄÄRÄ RUNSAUS FREKVENSSI RUUTUJA 2013 ka 2013 ero% 2013 ero% 2013 ka

54. Ritari (P. machaon) 239 363 0,40 -28 14,9 -26 97 118 55. Lehtosinisiipi (P. artaxerxes) 235 415 0,40 -38 8,3 -25 54 64 56. Ruostenopsasiipi (T. betulae) 234 90 0,40 187 9,5 96 62 28 57. Pikkuhäiveperhonen (A.ilia) 227 80 0,38 201 5,4 126 35 14 58. Rahkahopeatäplä (B. frigga) 208 146 0,35 50 1,8 -38 12 17 59. Täpläpapurikko (P. aegeria) 186 229 0,31 -11 5,1 -44 33 51 60. Muurainhopeatäplä (B. freija) 182 127 0,31 55 1,7 -52 11 20 61. Kaaliperhonen (P. brassicae) 178 866 0,30 -78 7,8 -55 51 102 62. Virnasinisiipi (G. alexis) 142 86 0,24 79 3,2 37 21 14 63. Tummahäränsilmä (M. jurtina) 124 43 0,21 214 2,2 49 14 8 64. Peltovirnaperhonen (L. juvernica) 123 6 0,21 >999 1,8 >999 12 1 65. Tamminopsasiipi (F. quercus) 99 85 0,17 27 1,7 -24 11 13 66. Tuominopsasiipi (S. pruni) 93 89 0,16 14 4,8 7 31 26 67. Rinnehopeatäplä (A. niobe) 88 174 0,15 -45 4,6 0 30 26 68. Kalliosinisiipi (S. orion) 88 107 0,15 -12 1,2 11 8 6 69. Luhtakultasiipi (L. helle) 83 44 0,14 99 0,5 -21 3 3 70. Isokultasiipi (L. dispar) 83 22 0,14 292 1,2 27 8 6 71. Suonokiperhonen (E. embla) 67 102 0,11 -28 3,2 7 21 17 72. Isoapollo (P. apollo) 66 107 0,11 -34 0,9 -17 6 6 73. Tummakirjosiipi (P. alveus) 65 63 0,11 12 2,8 -14 18 18 74. Lapinnokiperhonen (E. pandrose) 60 179 0,10 -64 0,5 -53 3 6 75. Helmihopeatäplä (I. lathonia) 58 143 0,10 -55 1,7 -55 11 22 76. Hietasomersilmä (H. semele) 54 259 0,09 -77 2,0 -28 13 16 77. Täpläpaksupää (H. comma) 53 12 0,09 384 1,2 172 8 3 78. Keltaverkkoperhonen (E. aurinia) 47 145 0,08 -65 0,5 -13 3 3 79. Vaaleakeltaperhonen (C. hyale) 47 6 0,08 735 2,8 477 18 3 80. Pikkusinisiipi (C. minimus) 40 67 0,07 -32 0,3 -43 2 3 81. Lapinkeltaperhonen (C. hecla) 38 18 0,06 130 0,3 8 2 2 82. Tunturihopeatäplä (B. napaea) 35 16 0,06 143 0,2 -27 1 1 83. Jalavanopsasiipi (S. w-album) 32 50 0,05 -31 1,4 34 9 6 84. Tundrahopeatäplä (B. chariclea) 25 59 0,04 -55 0,5 -6 3 3 85. Kirjopapurikko (P. achine) 25 29 0,04 -6 0,6 -16 4 4 86. Kannussinisiipi (C. argiades) 22 43 0,04 -43 0,6 -51 4 7 87. Keltatäplähiipijä (C. palaemon) 22 42 0,04 -43 1,2 -51 8 14 88. Ruijannokiperhonen (E. polaris) 18 31 0,03 -37 0,2 -62 1 2 89. Lehtohopeatäplä (B. titania) 11 9 0,02 37 0,2 -62 1 2 90. Rämekylmänperhonen (O. jutta) 10 452 0,02 -98 0,5 -91 3 29 91. Muurahaissinisiipi (G. arion) 10 22 0,02 -50 0,3 4 2 2 92. Suokirjosiipi (P. centaureae) 8 28 0,01 -69 0,6 -57 4 8 93. Tunturikeltaperhonen (C. tyche) 8 17 0,01 -48 0,2 -33 1 1 94. Sarakylmänperhonen (O. norna) 7 49 0,01 -85 0,2 -66 1 3 95. Purohopeatäplä (B. thore) 6 74 0,01 -91 0,3 -34 2 3 96. Tummaverkkoperhonen (M. diamina) 5 50 0,01 -89 0,2 -51 1 2 97. Pohjanhopeatäplä (B. polaris) 5 6 0,01 -12 0,2 -26 1 1 98. Sinappiperhonen (P. daplidice) 3 234 0,01 -98 0,2 -95 1 19 99. Kairanokiperhonen (E. disa) 3 7 0,01 -57 0,2 -42 1 2 100. Kuusamaperhonen (L. camilla) 3 1 0,01 278 0,5 198 3 1 101. Etelänhopeatäplä (A. laodice) 2 15 0,00 -84 0,3 -66 2 5 102. Lapinverkkoperhonen (E. iduna) 1 162 0,00 -99 0,2 -48 1 2 103. Täplänokkosperhonen (N. vaualbum) 1 <1 0,00 479 0,2 321 1 <1 104. Paljakkakylmänperhonen (O. bore) - 42 - - - - - 2 105. Tunturikirjosiipi (P. andromedae) - 9 - - - - - 1 106. Täpläverkkoperhonen (M. cinxia) - 6 - - - - - 2 107. Tundrasinisiipi (P. glandon) - 2 - - - - - 1 108. Kirsikkaperhonen (N. polychloros) - 1 - - - - - 1 109. Idänhäränsilmä (M. lycaon) - 1 - - - - - 1 110. Kääpiöhopeatäplä (B. improba) - <1 - - - - - <1 111. Purjeritari (I. podalirius) - <1 - - - - - <1 112. Etelänkeltaperhonen (C. crocea) - <1 - - - - - <1 113. Vuorisinappiperhonen (P. callidice) - <1 - - - - - <1 virnaperhonen (Leptidea juvernica) Ete- (Limenitis populi, 20). Kaikkiaan 62 lajia kaista edellisvuotta runsaampaa lajia lä-Hämeestä, pikkuhäiveperhonen (Apa- kirjattiin vähintään kymmenestä uudesta kohti oli kaksi vähälukuisempaa. Kirjo- tura ilia) Ahvenanmaalta, isonokkosper- havaintoruudusta. siivet ja täplähiipijät kuuluivat jälkim- honen Etelä-Pohjanmaalta ja Pohjois-Sa- Seuraavassa on päiväperhoskesän ha- mäisiin, sen sijaan ruskeiden hiipijöi- vosta sekä karttaperhonen Keski-Pohjan- vaintoja lajiryhmittäin. Yksilömäärien, den tilanne oli parempi. Runsaslukuisin maalta. Uusien maakuntien valloittajat havaintopäiviin suhteutettujen runsauksi- laji lauhahiipijä (Thymelicus lineola) ja ovat tuttuja jo edelliskesistä. Havainto- en ja levinneisyyttä kuvaavien frekvens- piippopaksupää nousevat nykyvauhdil- ruutumääriään kasvattivat eniten isonok- sien (lajin havaintoruutujen osuus kaikis- la tuhanteen havaintoruutuun jo muuta- kosperhonen (60 uutta ruutua), ketosini- ta ruuduista) vertailupohjana on käytetty man vuoden päästä, ja jälkimmäinen on siipi (Plebeius idas, 42) ja sitruunaperho- pääasiassa edellistä kymmenvuotiskautta myös todennäköisesti seuraava päiväper- nen (36) sekä näiden perässä monet viime (2003–2012). honen 100 000 yksilön rajapyykillä. Täp- vuosina asemaansa vahvistaneet lajit ku- läpaksupään (Hesperia comma) tahti on ten keisarinviitta (Argynnis paphia, 28), PAKSUPÄIDEN runsaus oli seuranta- hitaampi, mutta sen yksilö- ja havainto- karttaperhonen (23) ja haapaperhonen vuosien parempaa keskitasoa, joskin jo- ruutumäärät olivat nyt suurimmat kym-

9 Baptria 1/2014 JUHA JANTUNEN kui, joskin laji oli nyt edellisvuotta vähä- lukuisempi.

RITARIPERHOSILLA kesä oli tasaisen

SAMUEL WALDRON keskinkertainen. Seurantaluvut olivat järjestään pienempiä kuin kesällä 2012, ja nyt myös yleisesti 2000-luvun keski- tason alapuolella. Pikkuapollo (Parnas- sius mnemosyne) oli kolmatta vuotta pe- räkkäin ryhmänsä runsaslukuisin laji, vaikka tällä kertaa havaintoja ei kerty- nyt lainkaan perhosen ydinalueilta Ahve- nanmaalta ja lounaissaaristosta. Isoapol- loa (Parnassius apollo) ilmoitettiin tun- netuilta paikoilta Ahvenanmaalta ja lou- naisrannikolta, itäisin havaintoruutu oli Ab Lohjalla. Jo edelliskesänä vähälukui- sen ritarin (Papilio machaon) yksilömää- rä laski edelleen ja oli nyt seuranta-ajan Keltatäplähiipijä (Carterocephalus palaemon) oli päiväperhosten runsauslistalla alempana kuudenneksi pienin; edellisen kerran sitä kuin koskaan. Keskimäärin laji on löytynyt sijalta 72, nyt se oli vasta 87. on ilmoitettu yhtä vähän vuonna 2005.

meneen vuoteen. Vaikka pohjoinen alala- gus malvae) yksilömäärä oli seuranta- KAALIPERHOSILLE kesä oli lähellä ji catena jäi havainnoitta – sen viimeisin ajan neljänneksi pienin. Mustatäplähii- seurannan keskitasoa, mutta edellisistä seurantahavainto on vuodelta 1994! – laji pijän (Carterocephalus silvicola) yksilö- ryhmistä poiketen edelliskesästä runsas- oli ryhmässään ainoa, jonka ruutufrek- määrä oli heikon edellisvuoden tasoa ja tuneita lajeja oli jotakuinkin yhtä paljon venssi oli vähintään keskivertovuoden ta- keltatäplähiipijän yksilö- ja havaintoruu- kuin vähentyneitä. Sitruunaperhonen oli soa. Havaintojen joukossa oli jälleen löy- tumäärät olivat nyt pienimmät koko seu- toista vuotta peräkkäin ryhmänsä runsas- tö Etelä-Hämeestä (Ta Asikkala). Sen si- rannan aikana. Päiväperhosten runsaus- lukuisin ja päiväperhoskesän runsauslis- jaan tunturikirjosiipi (Pyrgus androme- listalla täplähiipijät ovat sijoittuneet hei- tan kakkoslaji, josta kertyi ennätyksel- dae) jäi kolmatta kertaa kokonaan ha- kommin vain muutamina 1990-luvun al- lisen runsaasti havaintoruutuja, pohjoi- vainnoitta, suokirjosiiven (Pyrgus cen- kuvuosina. Kirjosiipien parempaa puolta simmillaan Ks Kuusamosta. Kesä suo- taureae) tiedot perustuivat vain neljään nähtiin tummakirjosiivellä (Pyrgus alve- si myös virnaperhosia: tavallisempi vir- hajaruutuun ja mansikkakirjosiiven (Pyr- us), jonka viime vuosien hyvä kausi jat- naperhonen runsastui jo kolmatta vuotta JUHA JANTUNEN Päiväperhosseuranta Tummavirnaperhonen Ruostenopsasiipi

2013 2013 2013

Havaintopäivien Havaittu Havaittu lukumäärä yksilömäärä yksilömäärä 512- 2048- 2048- 128-511 1024-2048 1024-2048 32-127 512-1023 512-1023 8-31 256-511 256-511 2-7 128-255 128-255 1 64-127 64-127 32-63 32-63 16-31 16-31 8-15 8-15 1-7 1-7 0 0

Kuva 2. Figure 2. Ennätyksellisen monesta ruudusta ilmoitetun peltovirnaperhosen (LeptideaIsonokkosperhonen juvernica) yksilömäärä seurannassa Niittyhopeatäplä kolminkertaistui vuonna 2013. Tuloksena oli kaksi uutta maakuntaa (Ka, Ta). Levittäytymi- 2013 2013 Vaaleakeltaperhoselle (Colias hyale) vain vuosi 1995 on ollut kulunutta kesää parempi. nen on ilmeisen nopeaa, joten lajia on syytä Seurannan toistaiseksi pohjoisin havainto kirjattiin Pohjois-Savosta (Sb Siilinjärvi). pitää silmällä muuallakin. Havaittu Havaittu 10 Baptria 1/2014 yksilömäärä yksilömäärä 2048- 2048- 1024-2048 1024-2048 512-1023 512-1023 256-511 256-511 128-255 128-255 64-127 64-127 32-63 32-63 16-31 16-31 8-15 8-15 1-7 1-7 0 0 JUHA JANTUNEN JUHA JANTUNEN

▲ Sitruunaperhosen (Gonepteryx rhamni) hyvä vuosi nosti sen kokonaisyksilömäärän seurannassa yli 300 000 perhoseen. ▶ Ketokultasiipi (Lycaena hippothoe) on jäänyt seurannassa yhä selvemmin Etelä- ja Keski- Suomen lajiksi. Kesällä 2013 lajia ilmoitettiin vain kolmesta pohjoisesta ruudusta (Oba Oulu, Obb Rovaniemi, Ks Kuusamo).

Päiväperhosseurja peltovirnaperhosenanta yksilö- ja ruutu- Tukeammallemmavirnaperhone kuin koskaan.n Samaan ylsi Ruostenopsasiipi määrät olivat koko seuranta-ajan suurim- isokultasiipi (Lycaena dispar). Vaikka 2013mat (kuva 2). Tulokaslaji kirjattiin seuran- 2013etelärannikon havainnot puuttuivat, la- 2013 taan ensimmäisen kerran Etelä-Karjalas- jilla oli kaakkoisrajan tuntumassa toinen ta (Ka Kotka, Hamina) ja Etelä-Hämees- hyvä vuosi peräkkäin. Loistokultasiiven Havaintopäivien Havaittu Havaittu lukumäärtä (Taä Kärkölä). Ennätyksellisen mones- yksilömäär(Lycaenaä virgaureae) yksilömäärän las- yksilömäärä 512-ta ruudusta löytynyt vaaleakeltaperhonen ku2048 taittui- ja perhonen ilmoitettiin peräti 2048- 128-511 1024-2048 1024-2048 32-127(Colias hyale) puolestaan ilmoitettiin en- kolmesta512-1023 Ks Kuusamon ruudusta. Luhta- 512-1023 8-31 256-511 256-511 2-7simmäistä kertaa Satakunnasta (St Säky- kultasiipeä128-255 (Lycaena helle) kirjattiin eni- 128-255 1 64-127 64-127 lä/Pöytyä). Muiden vaeltajien tilanne oli ten32-63 kuuteen vuoteen, mutta vain kolmes- 32-63 16-31 16-31 heikompi. Sinappiperhosen (Pieris dap- ta8-15 ruudusta Koillismaalta (Ks Kuusamo) 8-15 1-7 1-7 lidice) havainnot typistyivät kolmeen yk- ja0 Perä-Pohjanmaalta (Obb Keminmaa). 0 silöön Kb Rääkkylästä ja kaaliperhosen Viime vuosina levittäytynyttä mutta nyt (Pieris brassicae) yksilömäärä laski edel- vain Ahvenanmaalta Uudellemaalle van- leen, tuloksena oli seurannan kolmannek- hoilta paikoilta kirjattua tamminopsasii- si heikoin vuosi. Naurisperhosen (Pieris peä (Favonius quercus) laskettiin enem- rapae) yksilömäärä sen sijaan yli kaksin- män kuin tuominopsasiipeä (Satyrium kertaistui edelliskesästä. Vaikka havain- pruni). Näin on käynyt keskimäärin vain tomäärät olivat edelleen selvästi keskita- joka neljäs vuosi, mutta lajien välinen lu- son alapuolella, lajista tehtiin seurannan kumääräsuhde on kääntymässä ensim- pohjoisimmat havainnot Le Kilpisjärvel- mäisen hyväksi – kenties helpomman tä ja Li Utsjoelta. Näiden eteläpuolella havainnoitavuutensa myötä? Ryhmänsä Kuva 3. Figure 3. Ruostenopsasiipeä (Thecla oli lähes 700 km aukko seuraaviin ruu- runsaslukuisin laji vihernopsasiipi (Cal- betulae) on kirjattu seurantaan reilu 2 000 tuihin Pohjois-Savossa! Sekä käsivarren lophrys rubi) jäi edellisen kerran alle Isonokkosperhonen yksilöäNiittyhopeatäpl 152 ruudusta.ä Kesällä 2013 lajia ilmoi- että päälaen Lapista yhdestä ruudusta il- 10 000 yksilön vuonna 2006, mutta pa- tettiin melkein kolmen keskivertokesän moitettua lapinkeltaperhosta (Colias hec- hiten sakkasi ketokultasiipi (Lycaena hip- edestä 62 ruudusta, joista 15 oli uusia. 2013 2013 la) on kirjattu seurantaan nyt yli tuhat yk- pothoe), jonka yksilö- ja havaintoruutu- silöä. Suokeltaperhosen (Colias palaeno) määrät olivat nyt pienimmillään 2000-lu- Havaittu Havaittu yksilö- ja havaintoruutujen määrät nou- yksilömäärvulla. ä neenyksilömäär vuoteen,ä mutta niittysinisiivestä tuli sivat edellisvuoden pohjalukemista, mut- 2048- yksi2048 seurannan- pohjoisimmista havain- 1024-2048 1024-2048 ta tällä vauhdilla (19 uutta ruutua kesällä SINISIIPIEN512-1023 edellinen kesä oli seuran- noista512-1023 Lkoc Kittilästä ja juolukkasinisii- 256-511 256-511 2013) koko maahan levinnyt laji yltää tu- nan128-255 heikoimpia, joten monen suunta oli pi kipusi128-255 ensimmäisenä sinisiipenä yli tu- 64-127 64-127 hannen havaintoruudun rajalle vasta ke- nyt32-63 ylöspäin. Kesä oli 2000-luvun keski- hanteen32-63 havaintoruutuun. Hohtosinisii- 16-31 16-31 sän 2017 paikkeilla. tasoa,8-15 vaikka moni tavallisempi laji jäi ai- ven 8-15tiedot ovat pohjautuneet pienempään emmista1-7 määristä. Esimerkiksi lehtosini- ruutumäärään1-7 vain seurannan alkuvuo- 0 0 NOPSA- JA KULTASIIPIEN kesä oli siiven (Plebeius artaxerxes) yksilömäärä sina. Ruskosinisiipikin (Plebeius eume- hieman edellistä heikompi, kun vähenty- oli seuranta-ajan neljänneksi pienin. Vie- don) oli vähissä, sillä melkein puolet (46 neitä lajeja oli muutama enemmän kuin lä heikommin listautuivat niittysinisiipi %) yksilöistä ilmoitettiin kahdesta Perä- runsastuneita. Silti pääosin myönteiset (Plebeius semiargus) ja juolukkasinisiipi Pohjanmaan ruudusta (Obb Keminmaa). seurantauutiset jatkuivat. Kun ruostenop- (Plebeius optilete), joita on ilmoitettu vä- Ilman näitä vuosi olisi ollut lajin kolmen sasiivelle (Thecla betulae) kirjattiin koko hemmän vain kahtena vuotena 1990-lu- heikoimman joukossa. Myönteiset uuti- seuranta-ajan suurin yksilö- ja ruutumää- vun alkupuolella. Molempien havainto- set tulevat viime vuosien tavoin harvi- rä (kuva 3), laji sijoittui runsauslistalla kor- ruutuja oli niin ikään vähiten yli kymme- naisempien lajien puolelta. Koko seuran-

11 Baptria 1/2014 Päiväperhosseuranta Tummavirnaperhonen Ruostenopsasiipi

2013 2013 2013

Havaintopäivien Havaittu Havaittu lukumäärä yksilömäärä yksilömäärä 512- 2048- 2048- 128-511 1024-2048 1024-2048 32-127 512-1023 512-1023 8-31 256-511 256-511 2-7 128-255 128-255 1 64-127 64-127 32-63 32-63 16-31 16-31 8-15 8-15 1-7 1-7 0 0

ta-ajan suurin yksilömäärä kirjattiin vain lä-Pohjanmaa (Oa Vaasa) ja Pohjois-Sa- Isonokkosperhonen Niittyhopeatäplä St Säkylän ruudussa elävälle harjusinisii- vo (Sb Kuopio, Siilinjärvi, Lapinlahti) to- velle (Scolitantides vicrama) – sen yksilö- dennäköisesti maakuntien ensihavainto- 2013 2013 määrä oli jopa suurempi kuin 123 ruudus- ja. Isonokkosperhosten siivellä tuli myös ta tavatulla juolukkasinisiivellä! Ei ihme, harvinaisempi vieras, sillä täplänokkos- Havaittu Havaittu että jälkimmäinen romahti heikoimmalle perhonen (Nymphalis vaualbum) kirjat- yksilömäärä yksilömäärä sijalleen seurannan runsauslistalla. Sen tiin kuuden vuoden tauon jälkeen seu- 2048- 2048- 1024-2048 1024-2048 sijaan paatsamasinisiivelle ja huhtasini- rantaan ensimmäistä kertaa Etelä-Karja- 512-1023 512-1023 256-511 256-511 siivelle (Plebeius nicias) seurantavuo- lasta (Ka Kotka). Uuden maakunnan sai- 128-255 128-255 64-127 64-127 si oli toistaiseksi toiseksi paras. Muura- vat listalleen myös karttaperhonen Kes- 32-63 32-63 16-31 16-31 haissinisiipi (Glaucopsyche arion) ilmoi- ki-Pohjanmaalta (Om Raahe) ja pikkuhäi- 8-15 8-15 tettiin Etelä-Savon ohella neljän välivuo- veperhonen Ahvenanmaalta (Al Föglö). 1-7 1-7 0 0 den jälkeen Pohjois-Karjalasta (Kb Li- Karttaperhosia kertyi koko seuranta-ajan peri) ja pikkusinisiipi (Cupido minimus) suurimmasta ruutumäärästä, pohjoisim- palasi listoille yhden välivuoden jälkeen millaan Obb Keminmaalta ja parista Ks (Kb Kontiolahti, Ta Heinola), mutta et- Kuusamon ruudusta, ja yksilömääräkin sinnöistä huolimatta sitä ei edelleenkään oli kolmanneksi suurin. Pikkuhäiveper- havaittu Sa Savitaipaleelta. Kannussini- honen ilmoitettiin sukulaistaan useam- siivestä (Cupido argiades) kertyi tietoja masta ruudusta ja tasaisemmin Ahvenan- neljästä rajaseudun ruudusta Etelä-Kar- maalta Pohjois-Karjalaan asti, kun häive- jalasta Pohjois-Karjalaan, mutta pohjoi- perhosen (Apatura iris) havainnot eriy- sessa tundrasinisiipi (Plebeius glandon) tyivät selvästi kahdelle alueelle eteläran- jäi jo toista vuotta peräkkäin vaille seu- nikolle sekä Kaakkois- ja Itä-Suomeen. Kuva 4. Figure 4. Isonokkosperhonen rantatietoja. Jälkimmäisestä tehtiin seurannan poh- (Nymphalis xanthomelas) oli seurantakartoilla joisimmat havainnot Kb Lieksasta. Kuu- jo edellisenä kesänä, mutta kesä 2013 oli sille TÄPLÄPERHOSTEN suunta oli alaspäin samaperhosen (Limenitis camilla) asema monin verroin parempi. Runsauslistalla taakse jäivät niin suokeltaperhonen kuin niittysinisii- jo viidettä vuotta peräkkäin. Vaikka tu- on selvästi vakiintumassa, sillä laji ilmoi- pi! Tuloksena oli jälleen kaksi uutta maakunta- loksena oli yksi 2000-luvun heikoimmis- tettiin jo kolmantena vuotena peräkkäin, havaintoa, Etelä-Pohjanmaa ja Pohjois-Savo. ta kesistä, mielenkiintoisia uutisia riitti. nyt kolmesta ruudusta (N Helsinki/Van- Päiväperhoskesän 2013 ykköstä ei tarvit- taa, Sa Lappeenranta). Kuusamaperhosta se kauan miettiä, kun jo edellisenä kesän kerrottiin myös löydetyn idempänä Laa- maan aikaan nokkosperhosen (Nympha- hehkutettua isonokkosperhosta kirjattiin tokan takaa edellisen kesän toukkaha- lis urticae) 2000-luvun pienimmät ruutu- ennätysmäärin ennätyksellisen monesta vainnon jatkoksi. Haapaperhonen oli run- ja yksilömäärät romahduttivat sen päivä- ruudusta (kuva 4). Laji saavutti sekä tuhan- saimmillaan seitsemään vuoteen ja sitä perhosten kärkikymmenikön ulkopuo- nen yksilön että sadan havaintoruudun tavattiin edellisvuosien tavoin yleisesti lelle. Suruvaippaa (Nymphalis antiopa) rajan. Sijoitus päiväperhoslistalla oli niin pitkin Keski-Pohjanmaata ja Oulun Poh- on ilmoitettu viimeksi yhtä vähän vuon- ikään parempi kuin koskaan: normaalis- janmaata. Ohdakeperhonenkin (Vanessa na 2006 ja kirsikkaperhosen (Nymphalis ti samoilta sijoilta löytyvät rämehopea- cardui) nousi kahden heikon vuoden jäl- polychloros) neljä peräkkäistä havainto- täplä ja keltaniittysilmä! Edelliskesän ta- keen selvästi, pohjoisin vaeltaja löytyi Le vuotta eivät saaneet enää jatkoa. soisesti laji lisättiin jälleen kolmeen uu- Inarista. Vaikka neitoperhonen (Nympha- teen maakuntaan, joista Laatokan Karjala lis io) väheni neljättä vuotta peräkkäin, se HOPEATÄPLÄT olivat edelliskesän ta- (Kl Parikkala) oli seurannalle uusi, Ete- oli ryhmänsä runsaslukuisin laji, kun sa- voin lähellä keskivertovuoden määriä, vaikka melkein joka toisen lajin tilanne SEPPO LÖFGREN heikkenikin. Yksi poikkesi linjasta sel- västi: ennätyksellisen monesta ruudusta ilmoitetulle keisarinviitalle kirjattiin yk- silöennätys jo neljäntenä vuotena peräk- käin. Laji sijoittui parikymmentä pykä- lää tavallista korkeammalle – ja oli en- simmäistä kertaa runsaslukuisin isois- ta hopeatäplistä! Pienemmistä runsaslu- kuisin angervohopeatäplä (Brenthis ino) ylsi keskinkertaisesta vuodestaan huoli- Seppo Löfgren kuvasi matta kolmantena hopeatäplänä tuhan- 7.7.2013 itärajan tuntumas- teen havaintoruutuun. Soiden hopeatäp- sa Vainikkalassa karttaper- lille kesä oli ilmeisen hyvä, vaikka moni hosen (Araschnia levana) ilmoitti myöhästyneensä varhain len- ensimmäisen ja toisen täneiden suolajien seurannasta. Suoho- polven yksilön samana päivänä. Liekö lajilla ollut peatäplä (Boloria aquilonaris) ja räme- kolmaskin sukupolvi, sillä hopeatäplä (Boloria eunomia) nousivat etelärannikolla (Ka Hamina) edellisistä vuosista ja sijoittuivat taval- nähtiin tuore karttaperho- lista korkeammalle, muurainhopeatäpläl- nen vielä 26.8. le (Boloria freija) kirjattiin suurin yksi- lömäärä kymmeneen vuoteen ja rahka- 12 Baptria 1/2014 Päiväperhosseuranta Tummavirnaperhonen Ruostenopsasiipi

2013 2013 2013

Havaintopäivien Havaittu Havaittu lukumäärä yksilömäärä yksilömäärä 512- 2048- 2048- 128-511 1024-2048 1024-2048 32-127 512-1023 512-1023 8-31 256-511 256-511 2-7 128-255 128-255 1 64-127 64-127 32-63 32-63 16-31 16-31 8-15 8-15 1-7 1-7 0 0 JARMO HUHTANEN Isonokkosperhonen Niittyhopeatäplä

2013 2013

Havaittu Havaittu yksilömäärä yksilömäärä 2048- 2048- 1024-2048 1024-2048 512-1023 512-1023 256-511 256-511 128-255 128-255 64-127 64-127 32-63 32-63 16-31 16-31 8-15 8-15 1-7 1-7 0 0

Kuva 5. Figure 5. Niittyhopeatäplän (Boloria selene) 199 ruutua ja 3 844 yksilöä vuonna Jarmo Huhtanen kohtasi mielenkiintoisen näköisen ”hopeaviitan” (Argynnis paphia) St 2013 olivat lähellä 2000-luvun pohjanoteera- Säkylässä 5.7.2013. Keisarinviitan mainittiin levittäytyneen ja runsastuneen monin paikoin mm. uksia: viimeksi yksilöitä on kirjattu vähemmän Hämeessä ja Pohjois-Savossa. vuonna 2001 ja ruutuja viime vuonna. Kesällä 2013 nähtiin taas monin paikoin toisen suku- polven yksilöitä.

hopeatäplää (Boloria frigga) ilmoitettiin kolmatta vuotta peräkkäin vain Pohjois- papurikon pohjoisin havaintoruutu (Om suurin piirtein saman verran kuin kolme- Karjalasta (Kb Kitee). Raahe) ei ole kovin kaukana maakunta- na edellisenä vuotena yhteensä. Suolaji- rajasta – Oulun Pohjanmaalla kannattaa en havaintoruutumäärät jäivät kuitenkin VERKKOPERHOSTEN edellisestä hy- siis pitää mahdollista uutta lajia silmällä! yleisesti keskivertovuoden tasosta, muu- västä vuodesta ei ollut paljon jäljellä, Metsänokiperhosia (Erebia ligea) kirjat- rainhopeatäplällä ruutuja oli jopa vähiten sillä kaikki lajit hiipuivat runsauslistal- tiin parittomien vuosien keskitasoa; jou- koko seurannan aikana. Etelänhopeatäp- la selvästi keskivertovuoden asemistaan kossa oli 15 uutta ruutua, joten tämäkin lästä (Argynnis laodice) tuli havaintoja pienten yksilö- ja ruutumäärien takia. laji lähestyy jo lähivuosina tuhannen ha- edellisvuoden tavoin kahdesta ruudusta, Vain kirjoverkkoperhosen (Euphydryas vaintoruudun rajaa. Suonokiperhosel- tällä kertaa lounaisrannikolta (Ab Raa- maturna) runsaus ylitti edellisen kym- le (Erebia embla) kertyi havaintoruutu- sepori, Kemiönsaari). Pohjoisessa poh- menvuotiskauden keskiarvon. Tumma- ja eniten kuuteen vuoteen, mutta kuu- janhopeatäplä (Boloria polaris) palasi vä- verkkoperhosta (Melitaea diamina) puo- desta havaintomaakunnasta ”eteläisin” livuoden jälkeen viiden yksilön voimin lestaan ilmoitettiin ainoana edelliskesää oli Pohjois-Häme (Tb Petäjävesi). Vaik- Li Utsjoelta, sen sijaan kääpiöhopeatäp- enemmän, mutta viisi yksilöä yhdestä ka täpläpapurikon yksilö- ja ruutumää- lä (Boloria improba) jäi kolmatta vuot- ruudusta (Ta Orivesi) ei anna aihetta juh- rät olivat seurannan heikoimmasta pääs- ta peräkkäin havainnoitta. Vähälukuisia laan. Kolmesta ruudusta kirjattu kelta- tä, lajia ilmoitettiin kahden edelliskesän lajeja riitti etelässäkin: reiluun kymme- verkkoperhonen (Euphydryas aurinia) oli edestä ja kokonaisyksilömäärä nousi yli neen vuoteen niukimmillaan olivat lä- viimeksi yhtä vähissä vuonna 2005, la- 10 000 perhosen. Kirjopapurikko (Pa- hinnä Lounais-Suomesta ilmoitettu hel- pinverkkoperhonen (Euphydryas iduna) rarge achine) mainittiin neljästä ruudus- mihopeatäplä (Issoria lathonia) sekä jo jäi kolmantena vuotena peräkkäin vain ta (Ta Urjala, Kalvola, Pälkäne, N Lovii- edellisenä kesänä vähiin ruutuihin hiipu- yhden yksilön varaan (Le Kilpisjärvi) ja sa) ja ”väärän vuoden” rämekylmänper- nut niittyhopeatäplä (kuva 5). Purohopea- täpläverkkoperhonen (Melitaea cinxia) hosia (Oeneis jutta) kolmesta ruudusta täplän yksilömäärä oli koko seuranta-ajan jäi kolmatta kertaa tyystin havainnoitta. (Ta Hämeenkoski, Tb Keuruu, Sb Hau- pienin, pursuhopeatäplää (Boloria euph- kivuori). Niittysilmille kesä ei kelvannut: rosyne) on ilmoitettu vähemmän ja vä- HEINÄPERHOSILLE kesä oli lajien yh- keltaniittysilmän yksilö- ja ruutumäärät hemmistä ruuduista vain aloitusvuonna teenlasketun runsauden perusteella jopa olivat seurannan pienimpiä, idänniitty- 1991 ja rinnehopeatäplän (Argynnis nio- seuranta-ajan parhaimmistoa. Tesma- silmä (Coenonympha glycerion) ylsi niu- be) yksilömäärä oli kuudenneksi pienin. perhonen (Aphantopus hyperantus) oli kasti tuhanteen yksilöön (viimeksi yhtä Sen sijaan tavallisemmat isot hopeatäplät päiväperhoskesän ylivertainen ykkönen vähän vuonna 1993) ja saraikkoniitty- (Argynnis aglaja, A. adippe) olivat lähel- seuranta-ajan kolmanneksi suurimmalla silmää (Coenonympha tullia) on ilmoitet- lä keskivertovuoden lukuja; orvokkiho- yksilömäärällä. Myös tummapapurikon tu yhtä vähistä ruuduista vain seurannan peatäplästä annettiin seurantaan pohjoi- (Pararge maera) ja tummahäränsilmän aloitusvuonna 1991. Hietasomersilmän sin havainto Lkor Sodankylästä. Lehto- (Maniola jurtina) yksilömäärät olivat (Hipparchia semele) yksilömäärä on ollut hopeatäplää (Boloria titania) ilmoitettiin suurimpia kymmeneen vuoteen. Tumma- pienempi vain vuonna 2007. Paljakkakyl- 13 Baptria 1/2014 SEPPO LÖFGREN

Tummapapurikko (Pararge maera) oli kolmanneksi runsain heinäperhonen kesällä 2013. Havaintoruutuja ja yksilöitä kertyi selvästi keskiverto- vuotta enemmän.

mänperhonen (Oeneis bore) jäi nyt tyys- jälleen Om Raahe. lä 2014. Missä tahansa Suomessa tehdyt tin havainnoitta ja idänhäränsilmääkään Vähintään 50 lajia ilmoitettiin kym- havainnot käyvät seurantaan, jos niis- (Maniola lycaon) ei ilmeisesti nähty edel- menestä ruudusta, pohjoisimmillaan Kb tä ilmenevät yhtenäiskoordinaattiruutu lisvuosien paikoilla. Kesälahdella. Sen 66 lajia on yhden kesän (10×10 km), havaintovuosi, havaintopäi- ennätys ja huima luku – esimerkiksi Brit- vien määrä sekä havaittujen lajien lasket- Parhaassa ruudussa tein saarilta tunnetaan kaikkiaan noin 60 tu tai arvioitu yksilömäärä. Kesän päivä- ennätyksellisesti 66 lajia lajia! Samalla Kesälahden ruutu kiila- perhoshavainnot voi toimittaa edelleen si koko seurantatilaston kärkeen yhteen- perinteisillä paperilomakkeilla tai säh- Vähintään 40 päiväperhoslajin ruutuja sä 72 havaitulla päiväperhoslajilla. Kesän köpostin liitteenä (lomake tai vapaamuo- kertyi 10 % keskivertovuotta enemmän kakkosruutu Sa Ruokolahdella/Imatralla toinen listaus) Etelä-Karjalan Allergia- ja kymmenen eliömaakunnan alueelta (tau- nousi niin ikään yli 70 lajin ruuduksi. Yh- Ympäristöinstituuttiin. Mikäli ne ovat pe- lukko 3). Eniten niitä oli Etelä-Savossa (10), den kesän aikana vähintään 60 lajin ruu- rillä joulukuun alussa, tiedot ehtivät var- Uudellamaalla (9) ja Etelä-Hämeessä (8), tuja on tullut seurantaan säännönmukai- masti seuraavaan vuosikatsaukseen. Ar- jonka 37 ruutuun pohjautuvaa ykkössi- sesti vasta 2010-luvulla (kuva 6), mikä ker- vomme kaikkien uusien havainnoitsijoi- jaa 23 vuoden seurantatilastossa ei kui- too päiväperhoslajiston monipuolistumi- den kesken yhden tai kaksi uutta perhos- tenkaan horjutettu. Runsaslajisten ruutu- sesta havaintoaktiivisuuden hiipuessa sa- seurantakirjaa. jen joukko täydentyi nyt kolmella uudella maan aikaan. Onneksi jälkimmäiseen on Kaikki päiväperhostiedot tallennetaan itäisestä Keski-Suomesta (Kb Outokum- jokaisella mahdollisuus vaikuttaa jo tule- edelleen Luonnontieteellisen keskusmu- pu, Sa Savonlinna, Sb Siilinjärvi). Poh- vana kesänä! seon Hatikka-järjestelmään (hatikka.fi), joisin vähintään 40 lajiin yltänyt ruutu oli Päiväperhosseuranta jatkuu kesäl- jonne omat havainnot voi tallentaa itse

Lajia Maakunta/kunta (ruutu) Om Raahe (717:338) N Sipoo (670:340) species Province/Community (10×10 km) Kb Liperi (694:361) Ta Pälkäne/Sahalahti (681:335) 46 Ab Salo (670:328) Sa Savonlinna (685:360) 66 Kb Kesälahti (686:365) Sa Lappeenranta (677:356) 41 Ab Kaarina/Lieto/Turku (671:324) 62 Sa Ruokolahti/Imatra (679:360) 45 Kb Outokumpu (695:360) Ab Perniö (667:328) 59 Ta Kärkölä (675:340) Kb Kitee/Tohmajärvi (689:367) N Sipoo (668:340) 54 Sa Ruokolahti (680:358) Sa Lappeenranta/Imatra (677:359) Sb Kuopio (698:355) Sa Lappeenranta/Imatra (678:359) Sa Kerimäki (687:361) N Mäntsälä (671:340) 53 Ka Vehkalahti (672:350) 44 Kb Rääkkylä (691:364) Ta Kuhmoinen (684:339) 52 N Siuntio (667:334) Ka Virolahti (671:353) Sa Ruokolahti (679:358) 51 Sa Lappeenranta (678:358) N Mäntsälä (672:340) N Nurmijärvi (670:337) Ka Kotka (671:349) Ta Kärkölä (674:340) Ta Valkeakoski (679:334) 50 Ta Kuhmoinen/Längelmäki (683:338) 43 N Porvoo (669:342) Sb Siilinjärvi (699:353) 49 St Säkylä (677:325) Ta Hämeenkoski (677:340) 40 Ab Parainen (670:323) Kb Rääkkylä (691:363) 42 N Sipoo/Helsinki/Vantaa (668:339) Ta Heinola (677:344) Ab Parainen (669:324) Tb Keuruu (690:336) N/Ab Espoo/Vihti (669:336) 48 Sa Savonlinna (686:359) Sb Leppävirta (693:354) Ab Laitila (676:321) 47 Sb Haukivuori (689:350) Ab Kemiö (668:326)

Taulukko 3. Havaintoruudut (10×10 km), joista ilmoitettiin vähintään 40 lajia vuonna 2013. Saman lajimäärän ruudut on järjestetty päiväperhos- ten yksilömäärän mukaan alenevasti. | Table 3. All 10-km2 quadrats with at least 40 butterfly species observed in 2013.

14 Baptria 1/2014 Yli 60 lajin ruudut Yli 50 lajin ruudut Yli 40 lajin ruudut Seurantaan vuonna 2013 tietoja lähet- 75 täneet. (S) = osallistuneet SYKE:n linja- laskennan kautta.

Aalto Ari, Aalto Matti, Aaltonen Matti, Aar- nio Hannu, Ahola Matti, Aitolehti Milja, Alata- 50 lo Jarkko, Alava Seppo, Alestalo Olli, Alestalo Pekka, Autere Sirkka, Autere Yrjö, Colliander Hans, De Goede Ron, Eerikko Riitta, Elfving Olli, Elo Olli (S), Eronen Jarmo, Ervasti Esa, Fer- nelius Lars-Erik, Grönholm Rainer (S), Haapa- 25 nen Jari, Haataja Kari, Haavikko Anja, Hakalisto Arja, Heinonen Pentti, Heinonen Raimo, Helas- tie Ilkka, Helin Isto, Heliölä Janne, Holm Rau- li, Holmberg Mia, Horneman Risto, Huhtanen Jarmo, Hyttinen Erkki, Hyttinen Juha, Hyttinen Kaarina, Hytönen Reijo, Hyvärinen Liisa, Iippo-

0 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 nen Matti, Itämies Arja, Itämies Juhani, Jantu- nen Juha, Jarva Leena, Jokinen Pekka, Juutilai- nen Ilmari, Järvinen Miika (S), Järvinen Orvo, Kaasinen Pirkko (S), Kaitila Jari, Kajalo Ilkka, Kuva 6. Figure 6. Seurantaan ilmoitetut runsaslajiset ruudut 1992–2013. Viimeisen vuosi- Kallio Erkki, Kallojärvi Tapio, Kanerva Jaakko, kymmenen aikana kesän ykkösruudusta on tavattu keskimäärin 59,5 lajia, melkein 10 % Kankaansivu Juha, Kantonen Pauli, Karhu Ali enemmän kuin ensimmäisen vuosikymmenen aikana (54,4 lajia). (S), Karjalainen Raimo, Karttunen Mika, Kas- tu Merja, Kelo Jorma, Kelo Marko, Keltanen Seppo, Kero Inkeri, Kitunen Matti, Klaus Pertti, kauden kuluessa (esimerkiksi päivittäin) päivälle (=1), mutta pidemmällä päivämää- Klemetti Teemu, Kohonen Leo, Koivikko Eli- sabet, Koivikko Matti, Koivumäki Kaija, Kon- tai yhteenvetona kesän päätyttyä (siis en- rävälillä joudumme kysymään sitä havain- tiokari Seppo, Korhonen Juha, Koskela Tapio tisen paperilomakkeen tavoin). Käyttä- noitsijalta. Johannes, Koskinen Toivo (S), Kotanen Esa, kää seurantaan tarkoitettua perhosloma- Kujala Pasi, Kulmala Kari, Kuokkanen Matias Jos Hatikkaan syötetty havaintoerä il- (S), Kuoppala Anna-Liisa, Kuronen Ilpo, Kursula ketta, jonka tunnuksena on havaintokar- Reijo, Kuussaari Mikko, Laakso Tuula, Laasonen tan alla oleva TaxonCensus-koodi Rho- mestyy seurannan havaintokartalle, olen- Erkki, Laasonen Leena, Lahtinen Olli, Lautamä- palocera. Oman sähköisen havaintopäi- naiset tiedot ovat yleensä kunnossa. Mi- ki Terttu, Lavikainen Esa, Lehtonen Ilari, Leh- käli erä syystä tai toisesta ei näy, kannat- tonen Samuli, Lehtonen Tero, Liljeblad Mark- väkirjan teko onnistuu varmemmin, jos ku, Lindgren Eero (S), Lintervo Markku, Luojus lukaisee perusohjeet viime vuoden seu- taa ensimmäiseksi tarkistaa ainakin ruu- Harri, Luomajoki Mitro, Luukkonen Lauri (S), rantaraportin yhteydestä. Ne löytyvät tu ja havaintopäivien määrä. Jos ongelma Löfgren Risto, Löfgren Seppo, Madetoja Mari- myös seurannan sivuilta www.luomus.fi/ ei ota selvitäkseen, aina voi ja kannat- ta, Majakallio Piia, Malinen Pekka, Malkio Harri, taa ottaa yhteyttä, autamme mielelläm- Martikainen Risto, Mikkola Kauri (S), Multasuo nafi, josta pääsee katsomaan myös lajien Sami, Mustonen Harri, Mutanen Anttoni, Mu- havaintokarttoja tarkemmin. me! Otamme myös itse yhteyttä, mikäli tanen Marko, Mutanen Nestori, Muukkonen Kesän 2013 kokemusten perusteella joissakin erissä on täsmentämisen tarvet- Harri, Myyrä Reijo (S), Mäkelä Samu, Niemivirta ta. Ja jos Hatikka ei millään taivu omaan Tarja, Nivamäki Jorma, Norrdahl Kai, Norrdahl kannattaa kiinnittää huomiota kolmeen Nora, Nupponen Pertti, Nurkka Timo, Nyström asiaan: käyttöön, perhoshavainnot voi hyvällä Harry, Näppä Annikki, Ojala Katja (S), Ojalai- omallatunnolla lähettää edelleen muita nen Pekka, Okkonen Harri, Ollila Jukka, Ollila Havainnoitsijan nimi jokaiseen havainto- reittejä mukaan. Matti, Paasikunnas Timo (S), Paavilainen Anja, ■ Paavilainen Pekka, Pajari Mika, Pajukangas Kai, erään. Kirjautuminen omaan havaintopäi- Aurinkoisen antoisaa päiväperhoske- Partanen Pekka, Patrikainen Jarmo, Pelkonen väkirjaan ei yksilöi tietoerää kenenkään ni- sää kaikille! Mika, Peltonen Eero, Peltonen Elina, Penttilä miin, siksi lomakkeen alussa on havainnoit- Kari, Peuranen Seppo, Pietiläinen Heikki, Pieti- sijoille oma sarakkeensa – siihen oma nimi läinen Mikko, Piirainen Markus, Plester Leigh, Kiitokset Poutanen Terho (S), Pulkkinen Matti, Pul- muodossa (Sukunimi, Etunimi) tai kaikkien li Timo, Putkuri Eija, Pyhtilä Eeva, Pöyry Ilona, havainnoitsijoiden nimet. Anonyymejä per- Lämmin kiitos kaikille vuonna 2013 seu- Pöyry Juha, Raunio Anneli, Reinikainen Sami, hostietoja kesältä 2013 on edelleen noin rantaan tietoja antaneille ja ”seurantakir- Repo Seppo, Rikkonen Ari-Pekka (S), Rintala 600 yksilöä 75 havaintopäivältä. Teemu, Ruohomäki Kai, Ruohomäki Suvi-Heini, jan” lunastaneille – niitä saa vielä Tibia- Ruokonen Roope, Ruokonen Toni (S), Rytteri len tai instituutin kautta! Janne Heliölä Susu (S), Rönkkö Hannu, Saarinen Anu, Saari- ■ Karttaeditorin valikkoon kannattaa pe- toimitti jälleen SYKE:n linjalaskentatie- nen Kaapo, Saarinen Kimmo, Saarinen Marko J, rehtyä. Koordinaattiruutu tarvitaan vähin- Sallinen Tatu, Salo Pälvi, Salo Veikko, Salonkos- tään 10×10 km tarkkuudella: valitkaa ha- dot ja Tapani Lahti vastasi verkkotallen- ki Sami, Sappinen Juhani, Savikko Raija, Savik- vaintoerälle suoraan (ensimmäinen nappi nuksen kehitystyöstä sekä joidenkin ha- ko Riitta, Savolainen Pekka, Schakir Ilhan, Sie- vaintoerien selvityksistä. Tekstin kuvi- vänen Marko, Sihvonen Harri, Snickars Börje ”123”) vain yksi kymppiruutu tai jos kirjaus (S), Soikkeli Elissa, Sojamo Esa, Sormunen Juha on tarkempi, silloin valinta niin ettei se ylitä tuksesta vastasivat Juha Jantusen ohel- (S), Styrman Reino, Sulkava Pertti, Sulkava Rei- kahden kymppiruudun rajaa. Joissakin eris- la Seppo Löfgren ja Jarmo Huhtanen – jo (S), Sulkava Risto, Suurnäkki Tamara, Sälli- sä on ollut useita päällekkäisiä kirjauksia ja vinkkinä siis: jos kortille tallentuu mie- nen Jukka, Tahvanainen Kari, Telenius Päivikki valitettavan monessa ei ole ollut havainto- (S), Teräs Anssi (S), Tietäväinen Erkki, Toikka Ari, lenkiintoisia perhosotoksia, niitä voidaan Toiskallio Totti, Turja Eija, Turja Sauli, Uski Jou- ruutua lainkaan. Ilman paikkatietoa erää ei hyödyntää tulevissakin vuosiraporteissa! ni, Vaalivirta Sirkka-Liisa, Valanti Mirva, Vanha- voida käsitellä eivätkä tiedot tule mukaan Käsikirjoituksen viimeistelyssä avusti- nen Hannu, Vantanen Pekka (S), Varonen Kari, seurantaan. von Bagh Peter, Viitanen Esko, Vuorinen Arto, vat Juha Jantunen ja Panu Välimäki. Ym- Vuorinen Tupu (S), Ylikangas Esa, Äyräs Pirkko, päristöministeriö on tukenut seurantaa Öhman Ossi ■ Havaintoerään tarvitaan havaintopäivi- vuonna 2013. en määrä! Osaan olemme voineet sen lisä- tä myöhemmin, jos erä on kirjattu yhdelle

15 Baptria 1/2014 Miltä päiväperhosseurannassa näytti 20 vuotta sitten? Kimmo Saarinen & Juha Jantunen

Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituut- neet siltä välttyä, sillä Baptriaa on täytetty pelkästään ti esittää Suomen Perhostutkijain Seuralle tar- vuosikatsauksilla ainakin kahden täyden vuosikerran jouksen yhteistyöksi, minkä tarkoituksena on edestä. Kesäkoosteiden noin 230 sivun lisäksi on ollut Suomen päiväperhosfaunan tilan jatkuva seu- pienempiä oheisjuttuja ja laajempia koosteita ensim- raaminen. Tämä tapahtuu keräämällä lomak- mäiseltä kymmenvuotiskaudelta (2001) sekä maakunta- ”keella vuosittain havaintoja Seuran jäsenistöltä, ja tal- havainnoista (2004). lentamalla tiedot tietokoneelle. Harrastajien havainto- Seurannasta ilmestyi marraskuussa kirja ”Päiväper- jen avulla päiväperhoslajistosta saadaan koottua mer- hoset matkalla pohjoiseen” (Saarinen & Jantunen 2013), kittävää tietoa. Seuran jäsenistö on kuitenkin jo nyt ra- joka perustuu kahden vuosikymmenen aineistoon höys- sitettu monilla seurannoilla, ja toimivien, pitkäaikaisten tettynä kahdella viimeisimmällä vuodella. Kirjaa teh- seurantojen järjestämisessä ja ylläpitämisessä on tietty- dessä palasimme seurannan alkuvaiheisiin, jolloin sekä jä hankaluuksia. On silti syy uskoa, että ympäristömuu- Baptria että päiväperhosten tilanne oli kovin erilainen tosten uhatessa erityisesti päiväperhosia, kestävän seu- kuin nyt – muutamat alkuvuosien kommentit vaikut- rannan luomiseksi on hyvät edellytykset.” tivat suorastaan eriskummallisilta, mutta osa kuulosti Joulukuussa 1990 Seuran hallitukselle lähetetyn kir- edelleen hyvin ajankohtaiselta. Nostetaan siis joitakin jeen loppusanat ovat kestäneet ajan hammasta melko esiin kolmesta ensimmäisestä vuosikatsauksesta (Mart- tarkalleen 23 vuotta. Sinä aikana Seuran jäsenistä noin tila 1992–1994) ja verrataan niitä kolmeen viimeisim- joka neljäs on osallistunut valtakunnalliseen päiväper- pään seurantavuoteen (Saarinen 2011–2014). Kahdessa hosseurantaan. Loput kolme neljästäkään eivät ole voi- vuosikymmenessä ehtii tapahtua yllättävän paljon!

Seurantaa vakiinnuttamassa lauhahiipijä, lienevät oikeastikin maamme kahtena vuotena neljän–viidenkymmenen runsaimmat päiväperhoset. … Nelikon jäl- välillä ei luo kuvaa yleisestä perhosesta.” ”Vuosi 1991 oli Etelä-karjalan Allergia- ja keen hyvänä ehdokkaana seuraavalle sijal- Sen yleisemmäksi laji ei ole noussut myö- Ympäristöinstituutin ja Suomen Perhos- le on nokkosperhonen.” Reilun kahdenkym- hemminkään ja sijoituskin on ennallaan tutkijain Seuran yhteistyönä käynnistämän menen vuoden jälkeen viisikko on pitänyt – se on seurantatilastossa 46. runsain päi- seurannan ensimmäinen vuosi. Lomakkeil- hyvin pintansa, sillä ainoana ’kauneusvir- väperhonen. Ketokultasiiven (Lycaena hip- la ilmoitettiin 74 päiväperhoslajia ja 19 857 heenä’ on seurantatilastossa viidennek- pothoe) pieniin yksilömääriin ja laskeviin yksilöä. Havaintopäiviä oli 1 224. Palautet- si ennen lauhahiipijää (Thymelicus lineola) esiintymistaajuuksiin kiinnitettiin huomi- tuja lomakkeita oli 75, jotka saatiin 37 hen- kiilannut vihernopsasiipi (Callophrys rubi). ota kaikissa alkuvuosien raporteissa, mut- kilöltä. Tietoja annettiin 52 kunnasta, ja Se lienee todennäköisin Suomen runsaim- ta 2000-luvulla tilanne on muuttunut pa- merkittyjä 10×10 kilometrin yhtenäiskoor- man päiväperhosen tittelin haltija. Vanhan rempaan suuntaan. Kesällä 2011 ylitettiin dinaattiruutuja oli 61.” Näillä sanoin alkoi kunnon kangasperhosen aliarviointiin seu- ensimmäisen kerran tuhannen ketokulta- päiväperhosseurannan ensimmäinen vuo- rantamenetelmillä vaikuttavat sekä perho- siiven raja, mutta kahtena viime vuotena siraportti. Seuranta vahvistui kolmen en- sen pieni koko, lyhyt lentoaika keväällä että määrät ovat olleet taas pienempiä. simmäisen vuoden aikana niin, että kesän lajin painottuminen metsänreunoille ja rä- ”Sinisiipiä on pidetty taantuvana perhos- 1993 yhteenvedosta laskettuna vuosikeski- meille. Yksinkertaisilla menetelmillä ei voi ryhmänä. Havaintojen tulos tukee oletus- arvo oli noussut noin 75 000 perhoseen 230 saada kaikkea. ta ainakin ruskosinisiiven (53. tila / 26 yk- ruudusta. Tiedot perustuivat noin 3 100 ha- silöä / 7 lomaketta) ja lehtosinisiiven (56 / vaintopäivään. Heti alusta oikeaan suuntaan… 19 / 7) osalta.” Vuonna 1991 kahden lähisu- Vastaavat seurantaluvut vuosilta 2011– kulaisen yksilömäärät eivät päätä huiman- 2013 ovat aivan eri luokkaa: 231 000 per- ”Esimerkiksi ritariperhosen 26 yksilös- neet, mutta eivätpä määrät ole olleet viime hosta (+208 %), 600 ruutua (+161 %) ja tä ilmoitettiin 15 lomakkeella, kun muista vuosinakaan suuria. Keskimäärin ruskosini- 6 000 havaintopäivää (+94 %). Siis kaksin- suunnilleen saman yksilömäärän lajeista siipiä (Plebeius eumedon) on ilmoitettu seu- kertainen määrä havaintopäiviä, mutta kol- oli tietoja vain kahdesta seitsemään lomak- rantaan 851 ja lehtosinisiipiä (P. artaxerexes) minkertainen määrä ruutuja ja päiväper- keella.” Vuoden 1991 tulos ei ole olennaises- 402 yksilöä kesässä, mitkä asemoivat ne la- hosia! Havaintonsa antaneiden määrä on ti muuttunut, vaikka tuoreimmissa vuosira- jiluettelon sijoille 41 ja 51 – siis lähelle sitä noussut noin 70:stä lähelle kahta sataa vuo- porteissa ei enää puhuta lomakkeista vaan mitä ensimmäisenä vuotena saatiin tulok- dessa. Näistä reilu 10 % on ollut joka vuosi havaintoruuduista. Esimerkiksi vuonna seksi vain 45 perhosella! uusia osallistujia – vaihtuvuus on siis mel- 2011 ilmoitettiin 687 ritaria (Papilio macha- Kesällä 1991 ”orvokkihopeatäplä (31. / ko suurta ja melkoinen haaste seurannasta on) 179 ruudusta – jotakuinkin yhtä vähä- 145 yksilöä / 24 lomaketta) oli selvästi run- vastaaville, mutta viime vuosina perhosha- lukuiset kirjoverkkoperhonen (Euphydryas saampi kuin ketohopeatäplä (46. / 51 / 11) vaintojen laadussa ei juuri ole ollut moitti- maturna) ja keltaniittysilmä (Coenonympha ja erityisesti rinnehopeatäplää (55. / 20 / mista. pamphilus) löytyivät vain noin 60 havainto- 5) runsaampi.” Edellisenä vuonna ilmes- Entä perhospuolella, onko ollut saman- ruudusta. Ritareita on ilmoitettu läpi seu- tyneessä Suomen päiväperhoset -kirjas- laista vaihtuvuutta? Vuoden 1992 raportin rannan vähintään joka viidennestä ruudus- sa (Marttila ym. 1990) lajien yleisyys/runsaus- mukaan ”neljä runsainta lajia, lanttuperho- ta, mutta jokaisesta yleensä vähän. luokat olivat sekä orvokki- että ketohopea- nen, sitruunaperhonen, tesmaperhonen ja Vuonna 1992 ”ketokultasiiven sijoitus täplällä 7/7 ja rinnehopeatäplällä 6/5. Tuo-

16 Baptria 1/2014 140 Karttaperhosen havaintoruudut 120

100

80

60

40

20

Seurannan aikana karttaperhosen levittäyty- 0 minen ja runsastuminen Suomessa on ollut 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 huomionarvoisen voimakasta. reessa seurantakirjassa (Saarinen & Jantunen ollut havaintoja, mutta laji tuskin enää elää nen on jo monen metsätien varrella tavalli- 2013) lajit on luokiteltu seuranta-aineiston maassamme.” Isokultasiipi jäi ilmoittamat- sempi näky kuin haapa- tai häiveperhonen. perusteella uudestaan: orvokkihopeatäp- ta vielä seuraavilta kolmelta vuodelta, mut- Seurannan alkaessa pikkuhäiveperhosesta lä (Argynnis aglaja) ja ketohopeatäplä (A. ta kesästä 1996 eteenpäin se on ollut joka ei edes puhuttu! adippe) saivat molemmat luokiksi 9/8 ja rin- vuosi mukana, parhaimmillaan sijalla 69 Valitettavasti joillakin lajeilla suunta on nehopeatäplä (A. niobe) 7/6. Kaksi ensim- vuonna 2012 peräti 83 yksilön voimin. Seu- ollut toinen. ”Aivan toivoton ei myöskään mäistä ovat seurannan runsauslistalla pe- rannan alkaessa vaateliaaksi kosteikkolajik- ole rahkahopeatäplän tilanne: 13 lomak- räkkäisillä sijoilla (22. ja 23.) – ketohopea- si luonnehdittu isokultasiipi on kirjattu seu- keella 253 yksilöä ja 46. tila.” Vuoden 1992 täplä on ollut kaksikosta runsaampi yhdek- rantaan jo 30 havaintoruudusta, kun lajin seurantatasosta on tultu kuitenkin ryminäl- sänä ja orvokkihopeatäplä 14:na vuotena. elinympäristöiksi ovat kelvanneet niin vil- lä alas. Vuosilta 2011–2013 lajista kertyi tie- Eroa on siis vain nimeksi, mutta rinneho- jelystä jääneet pellot ja niiden reunaojat, toja vain hieman enemmän, yhteensä 364 peatäplä on selvästi niukempana sijalla 60, tienpientareet kuin maisemoitu kaatopaik- yksilöä 31 ruudusta. Tämän takia rahkaho- lähellä ensimmäisen vuoden sijoitustaan. kakin! peatäplä (Boloria frigga) on tippunut run- ”Rämekylmänperhosenkin (Oeneis jutta) Karttaperhosen (Araschnia levana) levit- sauslistan sijalle 63. puuttuminen osoittaa vain menetelmän täytyminen ja varsinkin toisen sukupolven Vertailu osoittaa seurannan kehittyneen toimintaa, koska jaksottaisena lajina perho- runsastuminen eivät ole jääneet perhos- alkuvuosista ja pyörivän tätä nykyä hyväl- nen ei lennä kuin parillisina vuosina.” Yksin- harrastajilta huomaamatta, mutta seuran- lä osallistujatasolla, mutta havainnoitsijoita kertaiset seurantamenetelmät ovat osoitta- nan alkaessa itäistä erikoisuutta tavoitet- tarvitaan edelleen. Yksinkertainen mene- neet kahdessa vuosikymmenessä kynten- tiin vain Ilomantsin suunnalta. Ensimmäi- telmä on tuottanut paljon tietoa, joista voi sä, vaikka vuoden 1991 toteamuksesta on- senä vuonna lajia ei ilmoitettu lainkaan, lukea lisää seurantaan osallistuneille omis- kin sittemmin lipsuttu lähes poikkeuksetta, toisena vuotena tuloksena oli hieman reilu tetusta kirjasta. Päiväperhoset ovat matkal- ensimmäisen kerran jo vuonna 1993: ”rä- sata yksilöä neljällä lomakkeella ja vuonna la pohjoiseen – ja toivottavasti myös har- mekylmänperhosia ilmoitettiin kolme yk- 1993 jäätiin 42 yksilöön viidellä lomakkeel- rastajat, sillä tietoja kaivataan lisää nimen- silöä ’vääränä vuonna’, kuten jokaisesta yk- la. Runsauslistalla sijoitukset olivat 58 ja 72. omaan Pohjois-Suomesta! silöstä osattiin mainita.” Toistaiseksi paritto- Kolmena viimeisenä vuotena karttaperho- mien vuosien rämekylmänperhosia (61) on nen on ollut keskimäärin sijalla 28, kun sitä ilmoitettu seurantaan 20 ruudusta N Hyvin- on ilmoitettu laajalti Etelä- ja Keski-Suo- käältä Lkoc Kittilään, myös vuosina 2011 ja mesta aina Koillismaalle asti yli 1 600 yksi- 2013. löä kesässä. Levinneisyysalueen laajene- Kirjallisuus minen näkyy hyvin lajin havaintoruutujen Marttila O. 1992: Päiväperhosseurannan vuoden 1991 …eikä sinne päinkään! määrissä (kuva ohessa). Kesän 1993 yhteenvedon vaeltajaosuus tulokset. — Baptria 17: 17–21. Vuonna 1991 havaittiin ”vain 16 perhos- päättyi lauseeseen: ”Sen sijaan lomakkeilla Marttila O. 1993: Päiväperhosseurannan vuoden 1992 ta päivää kohden. … Jos edellä mainittu mainittiin havainto hyvin harvinaisesta häi- tulokset. — Baptria 18: 1–7. luku on lähelläkään totuutta, puheet päivä- veperhosesta.” Seuranta alkoi häiveperho- Marttila O. 1994: Päiväperhosseurannan vuoden 1993 perhosten vähenemisestä eivät ole tuules- sen (Apatura iris) kannalta juuri sopivaan ai- tulokset. – Baptria 19: 41–51. ta temmattuja.” Kahden seuraavan vuoden kaan, sillä Suomen päiväperhoset -kirjassa lukemat olivat jo selvästi suuremmat (noin (Marttila ym. 1990) lajia todettiin löydetyn lä- Marttila O, Haahtela T, Aarnio H & Ojalainen P. 1990: 26 perhosta/päivä), mutta nämä jäävät sel- hinnä yksittäisinä vaeltajina kaikkiaan noin Suomen päiväperhoset. — Kirjayhtymä. 370 s. västi seurannan 2010-luvun tasosta. Huip- 40 perhosta. Nyt seurantaan on annettu tie- Saarinen K. 2011: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta pu oli vuonna 2011 (45) ja heikoimpanakin toja yli 2 800 häiveperhosesta 115 havain- 2011. — Baptria 36: 102–112. vuotena (2012) kirjattiin 35 perhosta päivää toruudusta! Vielä rajumpi on ollut pikku- Saarinen K. 2013: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta kohti. Seurannan alkaessa valmistauduttiin häiveperhosen (Apatura ilia) ekspansio: laji 2012. — Baptria 38: 4–14. henkisesti päiväperhosmäärien laskuun, on seurannan aikana tavattu peräti kym- mutta 2000-luvun aikana päiväperhosia on menestä uudesta maakunnasta, ja varsin- Saarinen K. 2014: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta ilmoitettu keskimäärin kolmannes enem- kin neljä viimeistä vuotta (2010–2013) ovat 2013. — Baptria 39: 6–15. män kuin edeltävällä vuosikymmenellä. olleet erinomaisia. Kesällä 2012 se haastoi Saarinen K & Jantunen J. 2013: Päiväperhoset matkalla Vuoden 1992 katsauksen mukaan ”iso- jo tosissaan häiveperhosen, ja esimerkik- pohjoiseen. — Hyönteistarvike Tibiale Oy. 248 s. kultasiivestä (Lycaena dispar) ei myöskään si Kaakkois-Suomessa pikkuhäiveperho- 17 Baptria 1/2014 Baptria KIRJA-ARVOSTELU

elinympäristöjen mukaan järjestettyjä 2 Päiväperhoset lajitekstejä, joissa on yleensä valokuvat matkalla pohjoiseen molemmista sukupuolista sekä seuran- – mitä kaiken nan mukainen levinneisyyskartta samoin kuin sivun alareunassa vihreällä pohjal- takana? la seurantatietoja, aina lajikohtaista ”per- hosmittaria” myöten. Kovakantisena kir- ja on arvokkaan tuntuinen käsiteltävä. Saarinen, Kimmo & Harrastelijalukijoita ajatellen on on- Jantunen, Juha 2013: nistunutta, että kirjassa haastatellaan Päiväperhoset matkalla sekä amatöörejä että ammattilaisia. ”Kil- paileva” Suomen ympäristökeskuksen pohjoiseen. linjalaskentoihin perustuva seuranta on Tuloksia päiväperhosseu- saanut hiukan tilaa kirjasta. Ennusteita rannasta 1991–2012 ja tulevista ajoista on kerätty kolmelta tun- ennustuksia tulevasta. netulta meikäläiseltä lepidopterologilta — Hyönteistarvike ja yhdeltä venäjänkarjalaiselta. Monilta Tibiale. Helsinki. 246 ss. seurantalomakkeilta tulee terveisiä suo- raan maastosta. On odotettavissa, että tä- lanteessa pysyä paikoillaan tai, jos muu- pea kirja, mainio selailtava! mäntapainen sinänsä epätieteellinen ai- toksia levinneisyydessä tapahtuu, siirty- Kirja on sikäli outo ja uusi, että nes parantaa kirjan suosiota ja myyvyyt- misiä tapahtuisi yhtä paljon eri suuntiin. se ei niinkään ole tiettyä ryh- tä. Kuitenkin havainnoitsijan tulokset voivat mää koskeva käsikirja, vaan Seurannassa käytetty menetelmä he- ehkä hiljalleen parantua sitä kautta, että Use käsittelee tietyn ilmiön, ilmastonmuu- rättää arvailuja sen luotettavuudesta. Per- hän vähitellen oppii perhosten käyttäyty- toksen, vaikutusta ryhmään, päiväperho- hosia lasketaan tai arvioidaan, siis kul- mistä sekä omalta ruudultaan löytämään siin. Kirjan aineistona ovat havainnot 10 jeskelemalla ja keräilemällä 10 km × 10 hyvät perhospaikat. Lajit taas voivat levi- km × 10 km:n yhtenäiskoordinaatistoon km:n yhtenäiskoordinaattiruuduissa ”päi- tä pohjoiseen jääkauden jälkeisenä aikana perustuvista karttaruuduista vuosilta vinä” (keskimäärin 2 tunnin aika). Mitä siksi, että ne sopeutuvat (akklimatisoitu- 1991–2012. Mainittuna jaksona 745 hen- seurantatulokset siis ilmaisevat? Paljas- vat) hiljalleen paikalliseen ilmastoon. Tä- kilöä havaitsi 131 386 ”havaintopäivän” taako se levinneisyyden muutoksia uu- män erottaminen ilmastonmuutoksen ai- aikana 2149 ruu- sille alueille? Varmaankin. Mutta ilmai- heuttamasta leviämisestä on tuskallisen dussa kaikkiaan sevatko havainnot todella perhoslajien vaikea tehtävä (osoittaminen on eri asia 4 544 860 päi- runsautta vai havainnoitsijan tuntemusta kuin arveleminen) ja syitä voi olla muita- väperhosta 113 tai havaintokykyä vai jotakin siltä välil- kin, mm. ympäristön muutokset. lajista. Yhdek- tä? Martikainen ja Kouki (ks. Baptria 24: Päiväperhosseurannan arvokkaita ai- sän Suomessa 137–143, 1999) ovat arvostelleet seuran- neistoja on syytä kasvattaa edelleen, mut- havaituista 122 tamenetelmää siitä, että se liioittelee vä- ta havaittujen suuntauksien luotettavuut- päiväperhosla- henemistä silloin kun tulokset ovat muu- ta ja yhteyksiä tulisi jatkuvasti testata. jista jäi lasken- tenkin pienentyneet (vuodet, säät yms. nan ulkopuo- syinä). He suosittelevatkin, että seuran- Kauri Mikkola lelle. nan karttaruuduista, joista on jo olemas- Ulkonaisesti sa hyvä havaintosarja, muodostettaisiin kirja on mitä ”pysyvä koealaverkosto”. Sellainen loi- Kuva 1 (s. 107). Pikkuhäiveperhonen on nykyään vakituinen laji suuressa osassa viehättävin. si hyvän vertailupohjan. Ihmetyttää, ett- Etelä-Suomea, vaikka se tavattiin ensi kerran Lähes kaikki eivät uuden kirjan tekijät lainkaan viit- maassa vasta v. 2000 (70 ruutua, lähes tuhat perhosvalo- taa tähän keskusteluun eivätkä pohdi sen yksilöä). Havainnoitsija näkee sen lähes kuvat, enim- valossa menetelmäkysymystä. Valtaisan aina siivet pystyssä, sillä koiras houkuttelee mäkseen lois- ja arvokkaan aineiston virhelähteet eivät naaraita sinisillä hohdeväreillään korkealla teliaat otok- välttämättä peity suurten yksilömäärien lehvillä siivet levällään istuen. (JJ) set, ovat Juha alle. Virhelähteisiin on siksi suhtaudutta- Kuva 2 (s. 237). Paljakkakylmänperhosen 1 Jantusen käsialaa, samoin kokosivun bio- va kunnioittavasti. etusiipi on takasiipeä pienempi. Vaikka lajin tooppikuvat. Kirjan vaihtelevan rikas ul- Seuranta-aineiston tarkastelu perus- kanta on Itä-Lapissa melko vakaa, uhanlais- konäkö ja taitto ovat Timo Lehdon te- tuu ilmeisesti siihen ajatukseen, että la- tarkastelussa se on arvioitu silmälläpidettä- koa. Runsas toinen puolisko kirjasta on jien pitäisi ilmastollisesti vakaassa ti- väksi. (JJ)

 Kirja on huolellista työtä, eikä siinä juuri ole yksittäisvirheitä. Mutta mitä juomuja on isonokkosperhosella vasemman etusiiven tyvessä (s. 10)? Diurna (päiväperhoset) ei ole ”oma erillinen yläheimonsa” (s. 15; edellisellä sivulla yläheimoa käytetään oikein). Hiukan nurkkakuntaiselta vaikuttaa, että savo- laisia/eteläkarjalaisia sanomalehtiartikkeleita (tekijöiden kirjoittamia?) on lainattu päivämäärineen tuhkatiheään lentäviksi lauseiksi, vaikka samoja aiheita olisi nähty vaikkapa Helsingin Sanomissa aikaa sitten. Vai onko kyseessä kummallinen pääkaupunkiseudun vastaisuus, kun sivun 247 pikkukartan keskellä alhaalla oleva tihenty- mä unohdetaan kokonaan? Olisi ollut hyvä mainita kuvauspaikat, kun mukana on ulkomailla kuvattuja perhosia.

18 Baptria 1/2014 Valkoreunapussikoin [Coleophora albella (Thunberg, 1788)] toukkavaiheen salat raottuvat

Leo Sippola & Juhani Itämies

Kirjoittajien osoitteet – Authors’ addresses: Leo Sippola, Ratsutilantie 4 E, 33960 Pirkkala Juhani Itämies, Kaitoväylä 25 A 6, 90570 Oulu, [email protected]

Johdanto zak (1974) kuvailee talvehtimista perusta- en tietonsa nimeltä mainitsemattomiin te- Valkoreunapussikoi (Coleophora albel- kijöihin siten, että talvehtiakseen toukka la) (Kuva 1) on Suomessa harvinainen per- jättää säkkinsä ja vaeltelee vielä kevääl- honen, jota on tavattu kaikkiaan neljäs- lä. Emmet (1979) tyytyy vain toteamaan, tä maakunnasta: Ab, Ta, Sa ja Kl (Kullberg että toukka jättää ravintokasvinsa talveh- ym. 2002). Kysymyksessä on perhosmaa- timaan mennessään. ilmassa aikalailla omalaatuinen laji, sil- LS törmäsi sattumalta toukkien omi- lä lajin naaraat eivät poikkeuksellisesti tuiseen käyttäytymiseen kasvattaessaan muni, vaan laskevat pieniä toukkia ravin- valkoreunapussikoita. Toukille oli kasva- tokasvilleen (Emmet 1979). Toukkien ravin- tusastiassa tarjolla monenlaisia mahdolli- tokasveiksi mainitaan kohokit (Silene) ja sia alustavaihtoehtoja, joihin voisi mah- tervakko (Viscaria) (mm. Patzak 1974, Baldiz- dollisesti kiinnittyä talvehtimisen ajak- zone 1979). Schütze (1931) nimeää kasvit la- si. Toukka kiinnitti kotapussinsa männyn jilleen eli nurmikohokki (Silene vulgaris) kaarnaan. Tässä vaiheessa näytti selväl- ja mäkitervakko (Lychnis viscaria). Myös tä, että toukka hakeutuu puiden rungoil- Suomessa lajin on todettu elävän mäki- le talvehtimaan. Muutaman päivän pääs- tervakolla ja kohokeilla (Hackman 1945), tä odotti kuitenkin yllätys, kun siemen- syöden näiden siemeniä. Kirjoittajista LS kota tipahti purkin pohjalle ja kiinnitty- on yhden kerran havainnut toukkapussin miskohdan alta paljastui kolmiläppäinen myös nuokkukohokilla (S. nutans), mut- tyypillinen pussikoimainen toukkapussin ta mäkitervakko vaikuttaa lajin päära- pää (ks. Kuva 9). Toukka oli ilmiselvästi po- vintokasvilta [ks. Välimäen (2007) koos- rautunut kaarnaan talvehtimaan ja kote- te lajin nykytilasta sekä lajin biologian loitumaan ja jättänyt siemenkotapussinsa tietämyksestä Suomessa]. Brittein saaril- kokonaan! la valkoreunapussikoi elää ainoastaan kä- Selvittelimme tätä piirrettä tarkem- enkukalla (Lychnis flos-cuculi) (Emmet ym. min kesällä 2013 Laitilassa maasto-olo- 1996). Ravintokasvista riippumatta toukka suhteissa sekä kumpikin tahoillamme valmistaa suojakseen tyhjäksi syömänsä omilla pihoillamme kasvatustilanteissa. siemenkodan. Jos toukka ei kehity täysi- Kerromme seuraavassa näiden kokeiden kasvuiseksi yhden kodan siemenistä, se ja havaintojemme antamaa tietoa tämän KUVA 1. Vastakuoriutunut valkoreunapussikoi (Coleophora albella) | FIG. 1. Newly emerged jatkaa syömistään ja kiinnittyy toisen ko- poikkeavan pussikoin elämäntavoista. adult of Coleophora albella. Kuva / Photo Leo dan kylkeen tai joskus sen päähän niin, Sippola. että kaksi kotaa on peräkkäin (Kuvat 2a & Maastokokeet 2b). Schütze (1931) ja Toll (1962) tosin mai- nitsevat, että joskus voi olla viisikin ko- Ensimmäisessä vaiheessa teimme maas- taa toinen toisissaan peräjälkeen kiinnit- tossa havaintoja lajin toukan käyttäyty- nistimme Laitilan tunnetulle perhosen tyneinä. Koteloitumispaikasta ja tavasta misestä ravintokasvillaan. Toiseksi ra- esiintymispaikalle Untamalaan. LS oli on vaihtelevaa tietoa. Schütze (1931) se- kensimme aiemmin saatujen vihjeiden arvioinut ajankohdan aivan nappiin, sillä littää toukan talvehtivan maassa tai la- perusteella eräänlaisen kenttäkokeen. siemenkotien kyljessä kiinni olevia pus- hopuuhun tekemässään kudelmassa. Pat- Heinäkuun ensimmäisenä päivänä suun- seja (Kuva 2a) löytyi mukavasti vähän joka

19 Baptria 1/2014 Larval biology of Coleophora albella Larvens biologi hos Coleophora albella (Thunberg, 1788) revealed (Thunberg, 1788) reviderad The author LS observed peculiar behaviour of a Coleophora albella Författaren LS observerade av en slump ett avvikande beteende hos en larva about to pupate by chance. Larvae of the species are known to Coleophora albella-larv som skulle förpuppa sig. Artens larver är kän- feed predominantly on the seeds of Lychnis viscaria. Once a larva has da för att livnära sig främst på Lychnis viscaria. Efter att en larv tömt emptied a seedcase of seeds, it uses the seedcase as a larval case there- ett fröskal på frön använder den skalet som ett larvhus. LS födde upp after. LS reared some larvae in a jar provided with various wooden några larver i en burk med diverse träbitar för larven att förpuppa sig items for larvae to pupate on. He noticed that a seedcase used as a lar- på. Han märkte att ett fröskal som använts som larvhus hade fallit ned val case dropped off a few days it had been attached to a piece of pine några dagar efter att det fästs vid en bit tallbark i burken. Överraskande bark in the jar. Surprisingly, this revealed an anal opening of a larval nog, hittades inne i barken en analöppning av en kokong, med de för case with three valves typical for coleophorid larvae buried within the coleophoralarverna typiska tre klaffarna. Sommaren 2013 undersökte bark. In summer 2013, we further explored larval behaviour both in the vi ytterligare larvens beteende både i fält och under uppfödning. I ett field and rearing conditions. In rearing experiments, we offered pieces uppfödningsförsök erbjöd vi larver bitar av tallbark och diverse andra of pine bark and various other wooden items for larvae to pupate on. A träfragment att förpuppa sig i. Ett fältexperiment kompletterat av ob- field experiment complemented with observations of wild larvae was servationer av fritt levande larver utfördes på en känd C. albella-lokal carried out in a known location of C. albella in Laitila, SW Finland. i Laitila, SW Finland. I fältexperimentet strödde vi ut bitar av tallbark i In the field experiment, we encircled shoots of Lychnis viscaria with en cirkel runt Lychnis viscaria-exemplar med C. albella-larver. Senare some C. albella larvae with pieces of pine bark that were later surveyed sökte vi efter puppor i barkbitarna. for pupae. I uppfödningsexperimentet föredrog larverna att förpuppa sig i ver- In the rearing experiments, larvae preferred items deposited ver- tikalt placerade trästycken. Några få larver förpuppade sig i horison- tically as pupation sites. A few larvae pupated also on wooden items tellt placerade träbitar, men endast om det kunde fästa sina larvhus ovan deposited horizontally, but only if they could fasten their larval cases jord. Ingen av larverna förpuppade sig på marken eller på de tillgäng- above ground. None of the larvae pupated on ground or available li- liga lavarna, vilket visar att trä är viktigt för larvernas förpuppning. Om chens, which emphasizes the importance of wood for pupating larvae. inte trämaterial fanns tillgängligt försökte larverna till slut borra i sig i If wooden items were not available, larvae finally tried to drill into värdväxtens stjälk efter att i flera dagar krupit runt i uppfödningsbur- stems of the food plant after wandering around the jars for several days. ken. Fältexperimentet misslyckades i och med att vi inte hittade en enda The field experiment turned out unsuccessful as we did not found any puppa i de barkbitar som var utlagda kring värdväxterna. Detta berod- pupae on the pieces of bark that with deposited around the food plans. de antagligen på att barkbitarna var placerade horisontellt eftersom vi i This was probably due to the fact that the pieces of bark were depos- början av experimentet inte var medvetna om att larverna föredrog ver- ited horizontally as we were not aware of larval preference for vertical tikalt placerad bark. Vi hittade istället en larv som borrat in sig i barken items at the onset of the experiment. Instead, we found a larva drilled av en tall omkring en meter från en av experimentplatserna. Flera andra into bark of a pine (Pinus sylvestris) about a meter away from a repli- övervintrande larver hittades i stammar av naturligt växande tallar på en cate experimental site. Several other hibernating larvae revealed by the höjd av 20–30 cm, där deras analöppningar med tre klaffar eller kvar- empty seed-capsule or the three-valve anal opening of larval case were lämnade tomma larvhus av fröskal avslöjade dem. Det är möjligt att ett found from natural pine trunks at the height of 20–30 centimeters, but skyddande snötäcke ökar överlevnaden hos larver genom att minska ris- none on horizontal wooden items on the ground. Possibly, snow cover ken att frysa, torka ut eller bli utsatt för predation. Ett larvhus hittades increases survival of hibernating larvae by decreasing the risk of freez- fästat vid en stor en (Juniperus communis) och vi bedömer att andra trä- ing, desiccation or predation. A single case was found attached on a slag kan komma ifråga om det bara har tillräckligt tjock bark. large juniper (Juniperus communis), and were assume that other trees Våra observationer ger en förklaring till kopplingen mellan larvens may also do as long as they have bark thick enough. habitatval och överlevnad hos C. albella. Arten lever på varma, halv- Our observations offer a mechanistic link between habitat prefer- öppna lokaler trots att larvens värdväxt inte är speciellt talrika på såda- ence and larval survival in C. albella. The species inhabits warm semi- na ställen. Larven behöver helt enkelt träd med tjock bark för att kunna open woody habitats despite the larval food plants are not particularly övervintra framgångsrikt. En liknande tolkning gjordes av Schütze re- abundant in such places. Larvae simply need trees with thick bark for dan på 1930-talet. successful overwintering. A similar, yet recently neglected, interpreta- tion was already given by Schütze in the 1930’s.

2b

KUVA 2a & 2b. Toisen mäkitervan siemenko- taan kiinnittyneet toukkapussit. | FIG. 2a & 1 2a 2b. Larval cases attached to another seedcase of Lychnis viscaria. Kuva / Photo Juhani Itämies.

20 Baptria 1/2014 KUVA 3. LS järjestämässä kenttäkoetta 1.7.2013 Laitilassa. | FIG. 3. KUVA 4. Kenttäkoeasetelma. | FIG. 4. Design of the field experiment. LS organizing the field experiment on the st1 of July 2013 in Laitila Kuva / Photo Juhani Itämies. SW-Finland. Kuva / Photo Juhani Itämies. puolella aluetta. (Tarkat löytöruudut toi- -pusseja. Lisäksi sijoitimme samaan ry- mitettu Ely-keskukselle Iiro Ikoselle!). kelmään kaksi tai kolme irtovartta, jois- Joukossa oli pari sellaistakin tapausta, sa oli toukkapussi. Nämä jätimme maas- missä toukan asuttama kota oli kiinnitet- toon siinä toivossa, että toukat hakeutui- ty suoraan toisen kodan päähän (Kuva 2b). sivat olettamuksemme mukaisesti näihin Omien havaintojemme pohjalta kirjalli- kaarnanpalasiin koteloitumaan. suudessa mainitut viiden kodan rykelmät tuntuvat oudoilta. Joissakin tapauksissa Havainnot ämpäreistä tai tietyillä kasveilla kodat voisivat olla ehkä niin paljon keskimääräistä pienem- JI järjesti kolme erilaista kasvatustilan- piä, että yhden, kahden tai edes kolmen netta: (1) ämpäri, missä oli vain jäkä- kodan tyhjentäminen ei riitä täysikasvui- lää (jota on runsaasti toukkien esiinty- suuden saavuttamiseen, mikä voisi peri- mispaikoilla) ja hiekkaa pohjalla ja kak- aatteessa selittää useiden kodan kokonai- si toukkaa, (2) ämpäri, missä oli jäkälää suudet. Itse asiassa olemme pohtineet si- ja kaarnanpaloja sekä viisi toukkaa ja (3) täkin mahdollisuutta, että mäkitervakon ämpäri, missä oli kahdeksan toukkaa ja yhden ison kodan siemenmäärä voisi jopa kaarnanpaloja sekä erilaisia pieniä oksan- riittää toukan kehittymiseen, ja sellaises- paloja, mutta ei jäkälää (Kuva 5). LS rakensi sa tapauksessa ne eivät ehkä enää kiinnit- samantapaisia koetilanteita tahollaan. Pa- tyisi lainkaan uuden kodan kylkeen, vaan rin päivän sisällä totesimme, että ajoituk- KUVA 5. Yleisnäkymä kasvatusämpäristä. alkaisivat heti hakeutua sopivaa talvehti- semme oli todella osunut nappiin, koska | FIG. 5. An overview of a rearing bucket. mispuuta kohti. No tätä asiaa voidaan tu- toukat alkoivat irrottautua kotien kyljestä Kuva / Photo Juhani Itämies. levaisuudessa vielä selvitellä. Nuokku- ja lähtivät kiertelemään asuttamansa ko- kohokilta emme toukkia löytäneet, mut- dan kanssa ämpäreitä (Kuva 6). Hyvin no- ta kyseisellä kasvilajilla kotien kehitys oli peasti ne alkoivat asettua kaarnan paloi- selvästi jäljessä mäkitervakon vastaavis- hin tai oksan pätkiin. Yksittäiset toukat ta eivätkä siemenet todennäköisesti olleet saattoivat ensimmäisen asettumisen jäl- vielä soveliaita valkoreunapussikoin tou- keen vielä vaihtaa paikkaa, mutta varsin kille. Otimme kumpikin reilut kymme- pian ne jäivät pysyvästi jököttämään pai- nen toukkaa myöhempiä kasvatuksia ja koilleen. Tässä vaiheessa paljastui jo yksi kymmenkunta toukkaa kenttäkoetta var- selvä piirre, mikä loi samalla epäilyksen ten. varjon kenttäkokeemme suhteen. Toukat Kenttäkokeessa sirottelimme erillisen hakeutuivat nimittäin selvästi eniten pys- hyvän mäkitervakkokasvuston ympärille tyssä oleviin kaarnanpaloihin (Kuva 7), ja männyn kaarnan palasista tehdyn kehän maastoon olimme jättäneet kaikki kaar- (Kuvat 3 & 4). Rakensimme kaksi tällaista nanpalaset lappeelleen jäkälän päälle. KUVA 6. Kotapussia raahaava toukka. | FIG. asetelmaa sellaisten kasvien ympärille, Ämpäreissä myös oksat, jotka olivat vä- 6. A wandering larva within the seed-capsule missä oli jo luonnostaan toukkapussi tai hän keskimääräistä paksumpia tai osit- case. Kuva / Photo Juhani Itämies. 21 Baptria 1/2014 KUVA 7. Pystyyn kaarnanpalaan koteloituvia toukkia kasvatusolosuh- KUVA 8. Kuivassa palikassa olevia kotelopaikkoja. | FIG. 8. Pupation teissa. | FIG. 7. Larvae prepairing for pupation on a vertical piece of sites in a dry piece of wood. Kuva / Photo Leo Sippola. bark in the rearing experiment. Kuva / Photo Juhani Itämies. tain ilmassa, näyttivät kelpaavan koteloi- kenttäkokeemme ja etsimään toukkien eella ei katajien ja mäntyjen lisäksi juu- tumispaikaksi (Kuva 8). Joidenkin päivien kotelopaikkoja luonnosta. Jälkimmäinen ri muita sopivan oloisia puulajeja kasva- päästä kodat, jotka olivat täynnä toukan tavoite onnistui yli odotusten. Heti en- kaan, joten mahdollisesti myös muut pak- koteloitumispaikastaan kaivamaa purua, simmäisestä paikasta, missä haeskelim- sukaarnaiset puut tai jopa kelot kelpaavat. tippuivat maahan ja kotelopaikan merkik- me mäntyjen tyviltä tyhjiä siemenkotia, Yksi vielä männyn kaarnassa kiinni ole- si jäi vain pieni kolmen säteen läppä (Kuva löytyi yksi kota ja pienen tuijottamisen va siemenkotakin löytyi (Kuva 11). Oletam- 9). Yksikään kasvatuksessa ollut toukka jälkeen kaarnassa näkyi tyypillinen ko- me, että tällaisessa tapauksessa voi olla ei yrittänyt koteloitua jäkäliin. Ilman so- telopaikan suuaukon kolmiläppä (Kuva 10). kyse loisitusta toukasta, minkä seurauk- pivaa koteloitumisalustaa olevassa ämpä- Tarkistimme vajaat kymmenen tuollaista sena kota ei irtoakaan vaan jää törröttä- rissä toukat jatkoivat kiertelyään useita tilannetta ja kaikista laji löytyi. Merkil- mään paikoilleen. Asia vaatii vielä vah- päiviä ja yrittivät sitten ilmeisesti koteloi- le pantavaa oli, että kaikki kotelopaikat vistusta. tua ravintokasvin varteen, mutta ilmeisen olivat noin 20–30 senttimetrin korkeu- Kenttäkoe sen sijaan oli mennyt aivan huonolla menestyksellä. LS siirsi kaksi della maasta, eli normitalvina siis selväs- mönkään – yhtään koteloitunutta kotaa toukkaa kotineen suoraan elävän männyn ti lumirajan alapuolella. Talven lumipeite ei niiden vierestä löytynyt. Sen jälkeen, tyveen, mihin ne välittömästi asettuivat tarjoaa suojaa paitsi kylmyydeltä ja kui- kun olimme havainneet kasvatusastiois- ja koteloituivat (vrt. Kuva 10). vumiselta mutta myös mahdollisia lintu- sa toukkien selvän taipumuksen suosia petoja, kuten tiaisia, vastaan. Yksi tyhjä pystykaarnoja, emme tosiaan enää paljoa Kenttäkokeen purku ja siemenkota löytyi myös ison katajan juu- tältä kokeelta odottaneetkaan. Sen sijaan maastohavaintoja relta, mutta siitä ei nopealla silmäyksellä koepaikasta noin metrin päässä olevassa kotelokohtaa havaittu. Kaikki muut totea- tyvipaksuudeltaan suurin piirtein kym- Elokuun puolivälin aikoihin (14.8.) ko- mamme viitteet koteloitumisesta olivat mensenttisen pikku männyn tyvellä oli koonnuimme taas Laitilaan purkamaan mäntyjen tyvikaarnassa. Toisaalta alu- ainakin yksi toukka kairautuneena.

KUVA 9. Lähikuva kaarnan sisällä olevan toukkapussin kuoriutu- KUVA 10. Luonnollinen koteloitumispaikka männyn tyvikaarnassa misaukosta. | FIG. 9. A detailed photo of the anal opening of a larval n. 30 cm korkeudella maasta. | FIG. 10. Natural location of a pupa in case embedded in bark. Kuva / Photo Juhani Itämies. the stem of a pine (Pinus sylvestris) about 30 cm above ground. Kuva / Photo Iiro Ikonen. 22 Baptria 1/2014 KUVA 11. Oletettavasti loisitun toukan kotapussi kiinnittynee- KUVA 12. Toukkapussi ja kuoriutunut kotelo kaarnan sisällä. | FIG. 12. nä männyn tyvikaarnaan luonnossa. | FIG. 11. Larval case of a A larval case with an eclosed pupa embedded in a piece of bark. presumably parasitized larva attached to the bark of pine in the Kuva / Photo Leo Sippola wild. Kuva / Photo Iiro Ikonen

Koteloitumisesta vimme läpi lajin omaleimaista biologiaa avoimet ympäristöt on valkoreunapussi- ja mietimme mahdollisia toimenpiteitä koin kannalta toissijaisia. Kuinka kauas koteloitumispaikkaa etsivät perhosen elinolojen parantamiseksi. Pie- toukat vaeltavat jäi jossain määrin avoi- nimuotoiset maan pintakerroksen rikko- Kiitokset: Ylitarkastaja Iiro Ikonen ely- meksi, koska systemaattisesti emme sitä miset erityisesti jäkälikön ja tiiviimmän keskuksesta ansaitsee lämpimät kiitok- yrittäneet selvittää. Se vaatisi toukkien kuntan osalta katsoimme tarpeellisik- semme myönteisestä suhtautumisesta merkkaamista syöntivaiheen aikana ja sit- si. Pieniä männyn taimia sovittiin revit- hankkeeseemme sekä kuvamateriaalin ten myöhemmin siemenkotien paikanta- tävän irti, kuitenkin niin, että aina sinne toimittamisesta. Henri Eerolalle kiitokset mista puuhun kiinnittymisen jälkeen. Joka tänne jätetään yksi taimi varttumaan so- innostuneesta asenteesta valkoreunapus- tapauksessa pisin havaittu etäisyys lähim- pivaksi koteloitumispaikaksi. HE ehdotti sikoin elämään ja tulevaisuuteen. Suo- pään mäkitervakkokasvustoon oli reilu mäntypölkkyjen asettelemista sinne tän- men Perhostutkijain Seura myönsi hank- pari metriä. Voi siis olla, että jos etäisyys ne tervakkokasvustojen lähelle ja sekaan, keeseen LS:lle matka-avustusta. on liian pitkä, koteloitumisen onnistumi- jota pidimme erittäin hyvänä ajatuksena, nen heikkenee. Tätä tukisi jossain määrin koska olimme itsekin sitä jo ehtineet mie- myös se, että maastosta emme yrityksis- tiskelemään. Katajia voisi myös poistaa, Lähteet tämme huolimatta löytäneet yhtään kotaa ehkä jättäen sinne tänne jonkun ison pak- Baldizzone, G. 1979: I Coleophoridae del Museo Civico di Sto- maassa makaavien oksien tai puun palas- sukuorisen katajan. Maanomistaja tuntui ria Naturale di Milano. — Atti. Soc. ital.. Sci. nat. Museo civ. ten läheltä, vaikka kasvatusastioissa tou- varsin sitoutuneelta asiaan ja ymmärtä- Stor. nat. Milano 120: 31–66. kat jossain määrin hyväksyivät tällaiset- vän lajin harvinaisuuden ja sitä kautta sen Emmet, A.M. 1979: A field guide to the smaller British kin kohteet. Schützen (1931) mainitsemaa merkityksen, mikä hänen mahdollisilla Lepidoptera. — The British Entomological & Natural maassa talvehtimista pidämme toistaiseksi hoitotoimilla olisi. Tässä mielessä suhtau- History Society, London. 271 ss. epätodennäköisenä, vaikka myönnämme dumme lajin tulevaisuuteen tällä paikalla Emmet, A.M., Langmaid, J.R., Bland, K.P., Corley, M.F.V. & Ra- kotelopaikkojen laajemman etsinnän ole- myönteisesti. zowski, J. 1996: Coleophoridae — Teoksessa: The Moths and van välttämätöntä lopullisen johtopäätök- Jatkossa olisi hyvä yrittää löytää per- Butterflies of Great Britain and Ireland Vol. 3. (Emmet, A.M. sen vetämiseksi. Toukkien koteloituminen hosta muualta Laitilan alueelta tai laajem- (toim.). Harley Books. Essex, UK. näyttäisi tapahtuvan vasta keväällä, koska minkin muilta Varsinais-Suomen hyviltä Hackman, W. 1945: Die Coleophoriden Finnlands. lokakuun viimeisenä päivänä avatussa, ul- mäkitervakkopaikoilta. Näiden havainto- — Notulae Entomologicae 25: 1–63. ko-olosuhteissa pidetyssä asumuksessa oli jen pohjalta kannattaisi valkoreunapussi- Kullberg, J., Albrecht, A., Kaila, L. & Varis, V. 2002: Checklist of hieman kokoon mennyt elävä toukka, sel- koin muilla tunnetuilla esiintymillä pyrkiä Finnish Lepidoptera – Suomen perhosten luettelo. västikin eräänlaisessa esikotelovaiheessa. saamaan aikaiseksi sen suuntaisia toimia, — Sahlbergia 6:45–190. Puuaineksen sisään toukka rakentaa nor- että sopivien koteloitumispuiden (=män- Patzak, H. 1974: Beiträge zur Insektenfauna der DDR: maalin seittiputken koteloitumisen suojak- tyjen) esiintymistä edesautettaisiin. Näh- Lepidoptera-Coleophoridae). – Beitr. Ent., Berlin 24: 153– si (Kuva 12). däksemme ideaalihabitaatti on puoliavoin, 278. lämmin ja vanhoja mäntyjä kasvava paik- Schütze, K.T. 1931: Die Biologie der Kleinschmetterlinge. Lajin tulevaisuus Laitilassa ka. Tämä käsitys vastaa pitkälti Välimäen — Alfred Kernen Verlag, Stuttgart. 235 ss. (2007) esittämää habittaattikuvausta lämpi- mistä, mutta ei paahteisista, jopa metsäi- Toll, S. 1962: Materialen zur Kenntnis der paläarktischen Ar- Jälkimmäisellä maastokerralla muka- ten der Familie Coleophoridae (Lepidoptera). namme olivat sekä ylitarkastaja Iiro Iko- sistä mäkitervakkokasvustoista. Tässä ar- — Acta Zoologica Cracoviensis Tom VII Nr 16: 577–719. nen Ely-keskuksesta että paikallinen tikkelissa esitetyt havainnot tarjoavat me- kanistisen linkin lajin elinkierron ja habi- Välimäki, P. 2007: Valkoreunapussikoin [Coleophora albella maatalousyrittäjä Henri Eerola, jonka (Thunberg, 1788)] esiintyminen ja elinympäristöt Suomessa. mailla pääosa Laitilan valkoreunapus- taatinvalinnan välillä – toukat tarvitsevat — Baptria 32: 130–137. sikoiesiintymästä sijaitsee. Yhdessä kä- puita koteloitumisvaiheessa ja siksi täysin

23 Baptria 1/2014 Perhostilannetta Latviassa Koostanut Jari-Pekka Kaitila

Seuraavassa englanninkielisessä artikkelissa (sivut 25–29) käsitellään viimeisimmän lajiluettelon (checklist; Savenkov & Sulcs 2010) jälkeisenä aikana 2010–2012 Latviassa tehtyjä merkittävimpiä perhoshavaintoja. Koko Baltialle uusia lajeja ilmoitetaan 9 (lajini- men perässä **). Lisäksi muita Latvialle uusia lajeja ilmoitetaan 17 lajia (*). Tässä suomenkielisessä tiivistelmässä tarkastelunäkö- kulma on suomalainen ja sisi painopiste on lajeissa ja asioissa, jotka tuovat lisätietoa kyseisten lajien etsimiseen Suomessa.

Poimintoja Baltialle uusista lajeista oli yllätys (kuvat 3–6) Toukkapussi muistut- lajia tapaa huomattavan harvoin, mutta la- taa C. caelebipennellan pussia, mutta on vä- jien toukat ovat helpommin havaittavia. Var- Cosmopterix sibirica riltään oljenkellervä. Toukat miinaavat hie- sinkin C. verbasci on huomattavan aikainen Ks. Baptrian edellisen numeron takasivun takurjenherneen (Astragalus arenarius) leh- laji ja sen aikuiset lentävät parhaiten touko- vinkki: Kolme kaunista välkekoita odotuslis- tiä ja ovat täysikasvuisia kesäkuun loppu- kuussa. Siksi sen toukat (kuva 8) ovat täysi- talla (Baptria 4/2013. Vol. 38) puolella. Koska ravintokasvia ei Suomes- kasvuisia jo kesäkuussa tai viimeistään hei- sa esiinny kuin satunnaisena painolastikas- näkuun alussa. C. lychnitis lentää kesäkuus- Phyllonorycter hostis ** vina, lajin löytyminen Suomesta on varsin sa ja sen toukat lienevät täysikasvuisia hei- Tämä P. sorbi -ryhmään kuuluva laji on ku- epätodennäköistä. Tämän pussikoilajin li- näkuun puolivälissä. Lajien toukat kasvavat vattu vasta 2007 ja sen levinneisyys on vie- säksi kyseiseltä paikalta todettiin myös kol- erittäin nopeasti, mutta kuoriutunevat mu- lä puutteellisesti tunnettu. Sen verran tiede- men muun huomionarvoisen lajin (Clepsis nista ilmeisen eriaikaisesti, sillä samoista tään, että levinneisyysalue on laaja ja ulot- neglectana, Cydia oxytropidis, Ephestia mist- kasviyksilöistä löytää usein hyvin erikokoisia tuu Pohjois-Afrikasta (Tunisia) pohjoiseen ralella) esiintymät. toukkia. Molempien toukat ovat ulkonäöl- Eurooppaan ja itä–länsi-suunnassa Iso-Bri- tään saman oloisia, mutta kohtuudella ero- tanniasta itäiseen Keski-Eurooppaan. Poh- Retinia perangustana** tettavissa. Ne syövät sekä lehtiä että kukin- jois-Euroopasta P. hostis oli aiemmin tun- Euraasiassa laajalle levinnyt pieni kääriäinen, toja ja usein lehtien alapinnalla tai kukinto- nettu vain eteläisestä Norjasta ja nyt laji il- jonka toukka elää lehtikuusien (Larix) kävyis- varressa piileskeleviä toukkia voi etsiä syö- moitetaan kahdesta paikkasta (Riika, Runda- sä. Aikuinen lentää keväällä toukokuussa mäjälkien (pyöreähköä reikiä lehdissä) pe- le) Latviasta. Lajin pääravintokasvina pide- lähinnä lehtikuusien latvuksissa. Lajin levin- rusteella. tään omenaa (Malus), mutta muitakin Rosa- neisyys painottuu ravintokasviensa luontai- ceae-heimon puita [mm. pihlajat (Sorbus) ja sille levinneisyysalueille, mutta lisäksi lajia Muut Baltialle uudet lajit ovat Lyonetia pa- luumut (Prunus)] ilmoitetaan. Phyllonorycter on Keski-Euroopassa tavattu myös istutus- difoliella, Anacampsis fuscella, Pammene lu- hostis muistuttaa paljon lähilajejaan, mut- peräisissä lehtikuusimetsiköissä sekä puisto- culentana, Crombrugghia distans ja Psorosa ta sen tunnistamiseen löytyy hyvää ohjeis- ja piha-alueilla. Pohjois-Euroopasta laji on ai- nucleolella. (**) tusta National Nyckelnin osasta DE 14–25 emmin tunnettu vain Ruotsin Upplandista. Näistä ensin mainittu kuuluu Lyonetia pru- (Bengtsson 2011). Tämän julkaisun yhtey- Nyt laji ilmoitetaan Itä-Latviasta, missä lehti- nifoliella -lajikompleksiin, jonka taksonomia dessä lajin koirasgenitaalista on myös kuva, kuusta on yleisesti vähän eikä se Ruotsin ta- on työn alla ja johon Suomessa palataan sel- joka hieman poikkeaa Bengtssonin esittä- paan esiinny sielläkään luontaisena. Siksi tä- vityksen valmistuttua. Kolme seuraavaa lajia mästä. Lajin kuvaaja P. Triberti on kuitenkin män vaikeasti havaittavan lajin esiintyminen taas esiintyvät Suomessa vakiintuneina, jos- vahvistanut määrityksen ja todennut eron myös Suomessa ei olisi suuri yllätys. kin harvinaisina. A. fuscella ja P. luculentana olevan lajin sisäistä vaihtelua. Kaikki Latvian ovat lisäksi kansainvälisestikin suuria harvi- yksilöt ovat tulleet feromonipyydyksiin, jois- Stenoptilia pneumonanthes** naisuuksia. P. nucleolella taas on Pohjois-Eu- sa on käytetty Pherobankin P. cydoniellus tai Kellokatkerolla (Gentiana pneumonanthe) ja roopassa vaeltaja ja samaisessa vaellustilan- Synanthedon myopaeformis -feromonia. Laji myös ristikatkerolla (G. cruciata) elävä sulka- teessa Latvian yksilön kanssa lajia havaittiin voi löytyä myös Suomesta. perhonen, jonka aiemmin tunnetut lähim- myös Suomesta (2 exx.) ja Ruotsista (1 ex.). mät esiintymät olivat Etelä-Ruotsissa, Tans- Suomesta laji oli havaittu myös kerran aikai- Rhigognostis hufnagelii* kassa, Puolassa ja Moskovan seudulla. Lajin semmin 1990-luvulla. Hyvin omaleimaisen näköinen kaalikoila- esiintyminen on hyvin tiukasti sidoksissa ra- Muutoin on syytä huomioida monien hil- ji (kuva 2), joka saattaa olla levittäytymäs- vintokasvien esiintymiseen ja se voi Latvi- jan Suomeenkin levinneiden tai leviämään sä pohjoisemmaksi. Ennen Itä-Latvian ha- an havaintojen perusteella esiintyä hyvinkin pyrkivien lajien yhtäläinen ekspansio myös vaintoa, laji tavattiin hiljan ensi kertaa myös pienissä ja eristyneissä kasvustoissa. Suo- Latviaan. Idän suunnalta leviäviä ovat mm. Liettuasta, Itä-Puolassa se on esiintynyt jo messa kello- ja ristikatkeroa kasvaa harvinai- Eucosma flavispecula, Calyptra thalictri*, Cos- pitempään. Lajin toukka elää ainakin jäyk- sena sekä puutarhoissa että ensin mainittua mia affinis sekä mahdollisesti myös Dichro- käpitkäpalolla (Arabis hirsuta), jota Suomes- myös villiintyneenä Lohjan seudulla. Mo- rampha sylvicolana* (meillä vakituinen lou- sa esiintyy lähinnä Ahvenanmaan kedoilla. lempien kasvien lähimmät luontaiset esiin- naassa) ja Callopistria juventina*. Baltian län- Laajemmin Etelä- ja Keski-Suomen kallioilla, tymät ovat heti itärajan takana Karjalan kan- sirannikkoa pitkin leviäviä taas ovat mm. kedoilla ja ruderaateilla kasvava pölkkyruo- naksella ja Laatokan Karjalassa. Toukka syö Cochylis atricapitana*, Cnephasia genitalana, ho (A. glabra) on myös potentiaalinen ravin- kukintoja ja myöhemmin siemenkotia ja sen Nephopteryx angustella*, Hoplodrina ambi- tokasvi. Aikuinen lentää kesä–heinäkuussa syömäjäljet on helppo huomata. Aikuinen gua ja Xanthia ocellaris* sekä meillä lounaas- ja suotuisina vuosina (kuten Latvian havain- lentää vasta elo–syyskuussa ja on helppo sa jo pitempään esiintyneet Cucullia lactu- to osoittaa), se voi tehdä myös kesäpolven erottaa suvun muista suomalaisista lajeista cae ja Bena bicolorana. Harppauksin suoraan elo–syyskuussa (vrt. Eidophasia messingiel- (kuin harmaa pelidnodactyla). etelästä levittäytyviä saattaisivat olla mm. la). Endotricha flammealis* ja Ecpyrrhorrhoe rubi- Cucullia lychnitis* ja Cucullia verbasci ginalis*. Coleophora polonicella** Molemmat tulikukilla (Verbascum) elävät Latvian ”vanhoista lajeista” esille on syy- Ehkä koko artikkelin kansainvälisesti mer- kaapuyökköslajit vaikuttavat ekspansiivisilta tä nostaa kansainvälisesti harvinaisen Buc- kittävin havaintotieto. Laji on kansainväli- Latviassa. Ensin mainittua tavattiin ensi ker- culatrix latviaellan uusi esiintymä Latviasta. nen harvinaisuus, joka tunnetaan aiemmin ran Latviasta ja heti 2 yksilöä samana yönä Suomessakin lähinnä pohjoisen Suomen vain Romaniasta ja Puolasta, josta lajin vii- (15.6.2011) Riikan eteläpuolelta. Jälkimmäi- lajina tunnetun Phiaris obsoletanan esiinty- meiset havainnot ovat 1990-luvulta eikä la- sen toukkia on löydetty yli sadan vuoden mistä edelleen Latvian suurimmalla suoalu- jia etsimisestä huolimatta ole enää löydet- tauon jälkeen kahtena peräkkäisenä vuote- eella (Teici bog) maan itäosassa voi myös ty. Lajin runsaan populaation löytyminen na Riikasta ja 2011 myös vähän lännempää pitää melkoisena yllätyksenä. Länsi-Latvian rantadyyneiltä (”grey dunes”) rannikolta (Engure). Aikuisena kumpaakin

24 Baptria 1/2014 Abbreviations and symbols in the text: New and rare Lepidoptera IŠ - Ivars Šulcs NS - Nikolay Savenkov ** - first record of the species in the Baltic for the Latvian fauna countries (Estonia, Latvia and Lithuania) * - first record of the species in Latvia Report № 16 m – male; f - female.

Ivars Šulcs & Nikolay Savenkov

Three years have passed since the last lum, Arctostaphylos uva-ursi, as well as Latvian Lepidoptera catalogue was pub- different mosses and lichens. Even only a lished (Savenkov & Šulcs 2010). During few trips to the grey dunes of Užava yiel- Authors’ addresses – Kirjoittajien osoitteet: the last three years, a number of new spe- ded a very unexpected addition to Latvi- Ivars Šulcs, Stirnu str.,18, cies to the country have been found by in- an fauna - Coleophora polonicella Zel- Rīga, LV-1082, LATVIA, vestigation of new biotopes and deeper ler 1865 and a number of other rare spe- [email protected] exploration of well-known places. Some cies like Coleophora onobrychiella Zeller Nikolay Savenkov, of the observed new species are also re- 1849, Coleophora riffelensis Rebel 1913, Latvian Museum of Natural History, markable rarities at the continental scale Caryocolum schleichi (Chrystoph 1872), Kr. Barona str., 4, Rīga, LV-1050, LATVIA, [email protected] in Europe. The classification and nomen- Clepsis neglectana (Herrich-Schäffer clature used in this report follow main- 1851), Cydia oxytropidis (Martini 1912) ly European checklist (Karsholt & Ra- and Ephestia mistralella (Millière 1874). To update the last national checklist of zowski 1996) with some modern updates One of the most interesting localities at Latvian Lepidoptera (published in 2010), in taxonomy. Data on species occurren- the national level rich in Lepidopterans is faunistic and ecological notes on 45 spe- ce in the neighboring countries are taken Šķaune. Šķaune has been actively and re- cies observed mostly in 2010–2012 are gi- from the European checklist as well, but gularly investigated since 1962. Although ven. A total of 26 species are new to the complemented by appropriate additions being among the most throughout investi- Latvian fauna and 9 of them are new to in the regional checklists as well (Ivins- gated spots in Latvia (the number of spe- the whole Baltic region: Phyllonorycter kis 2004, Jürivete & Õunap 2008). cies known is 1791!), new surprising ob- hostis Triberti 2007, Lyonetia padifoliel- In 2011, special attention was dedi- servations are being regularly reported la (Hübner 1799), Coleophora polonicella cated to coastal dunes in western Latvia from Šķaune. The preceding three years Zeller 1865, Anacampsis fuscella (Evers- in the vicinity of Užava. The investiga- included discoveries of Rhigognostis huf- mann 1844), Retinia perangustana (Snel- tions were mainly conducted on grey du- nagelii (Zeller 1839), Anacampsis fuscel- len 1883), Pammene luculentana (Kuz- nes in the area. Local flora is not parti- la (Eversmann 1844), Retinia perangus- netsov 1962), Stenoptilia pneumonant- cularly rich there, but very specific and tana (Snellen 1883), Pammene luculenta- hes (Büttner 1880), Crombrugghia dis- interesting from entomological point of na (Kuznetsov 1962) and Crombrugghia tans Zeller 1847 and Psorosa nucleolel- view. The plant assemblage is characteri- distans Zeller 1847. la (Möschler 1866). The number of Lepi- zed by such species as Pulsatilla praten- dopteran species known from Latvia as in sis, Astragalus arenarius, Dianthus are- 1 January 2013 is 2 531. narius, Alyssum gmelini, Thymus serpyl-

FIGURE 1. Faunistic provinces of Latvia. Abbreviations of faunistic provinces: LKS - Liepāja, Kuldīga and Saldus VTT - Ventspils, Talsi and Tukums DJB - Dobele, Jelgava and Bauska R - Rīga CM - Cēsis and Madona OAJ - Ogre, Aizkraukle and Jēkabpils PDK - Preiļi, Daugavpils and Krāslava RL - Rēzekne and Ludza AGB - Alūksne, Gulbene and Balvi LVV - Limbaži, Valmiera and Valka

25 Baptria 1/2014 LIST OF SPECIES

Nepticulidae Stigmella tityrella (Stainton 1854)* Province(s): LKS & VTT Notes: Many vacated mines of S. tityrella were found in late September 2011 in LKS Rudbārži in an old park on Fagus (IŠ). In Oc- tober 2011, numerous vacated mines on FIG. 2. Rhigognostis hufnagelii (Zeller 1839) FIG. 3. Coleophora polonicella (Užava Fagus were found in VTT Talsi (NS). The spe- (Šķaune 14.08.2011, I. Šulcs leg.). Photo N. 09.07.2011, I. Šulcs leg.). Photo N. Savenkov. cies is recorded also from Southern Sweden Savenkov. and Lithuania.

served by single individuals in R Carnika- Prodoxidae mis -pheromone in May 2011 (IŠ). The spe- cies was identified by genital characters. In va (01–07.06.2003) (NS), R Rīga (29.04.1998, Lampronia morosa Zeller 1852* Northern Europe, Ph. hostis this is recorded a hibernated individual) (IŠ), PDK Silene Province(s): VTT only from Norway (Bengtsson & Johansson (Ilgas) (14.07.1987 and 27.04.2001) (NS), RL Notes: A single individual was capture by a 2011). European distribution of the species Šķaune (25.–27.07.2010) (IŠ). All specimens light trap in VTT Slītere 07.06.2011 (IŠ). The covers Germany, Italy, Great Britain, Serbia were collected with light traps. Previous- species is recorded from Sweden, Finland, and Macedonia (Triberti 2007). ly the species was confused with Lyonetia Estonia, but not from Lithuania. prunifoliella (Hübner 1796). L. padifoliella Plutelliidae has been recorded from Norway (Bengts- Bucculatricidae son & Johansson 2011). Rhigognostis hufnagelii (Zeller 1839)* Bucculatrix latviaella Šulcs 1990 Provinves: RL Elachistidae Province(s): R Notes: One fresh specimen of R. hufnagelii Notes: A newly-emerged female was ob- that obviously represented the directly de- Perittia obscurepunctella (Stainton 1849) served in a dry meadow 22.07.2012 in R Li- veloping second generation was lured by Province(s): RL laste (IŠ). The species is bivoltine in Latvia. light in RL Šķaune 14.08.2011 (Fig. 2) (IŠ). In Notes: One specimen was collected by light the Baltic region, the species was reported in RL Šķaune 11.05.2012 (IŠ). This is the third Gracillariidae only from Lithuania before. known locality for the species in Latvia.

Phyllonorycter hostis Triberti 2007** Lyonetiidae Coleophoriidae Province(s): R & DJB Notes: Several specimens of this new spe- Lyonetia padifoliella (Hübner 1813)** Coleophora polonicella Zeller 1865** cies to the Baltic countries were collect- Province(s): VTT, R, PDK & RL Province(s): VTT ed in R Rīga 01.–02.06.2011 with the Ph. Notes: The first known record of the species Notes: This European rarity (Fig. 3) was cydoniella -pheromone. In addition, one in Latvia is an individual observed in VTT found on the dunes of the Latvian west specimen was found in DJB Rundāle using Upesgrīva (Kannenieki) already 14.05.1984 coast in the vicinity of VTT Užava (Fig. 4). a trap with the Synanthedon myopaefor- (NS). Later on the species has been ob- It was first discovered as full-grown lar-

FIG. 4. Biotope of Coleophora polonicella Zeller 1865 in the vicinity of Užava. Photo I. Šulcs. FIG. 5. Astragalus arenarius – the food plant of Coleophora polonicella. Photo I. Šulcs.

26 Baptria 1/2014 FIG. 6. A larval case of Coleophora polonicel- la attached to the host’s stem. Photo I. Šulcs.

vae on Astragalus arenarius (Figs 5 & 6). On 09.07.2011, the species was collected in numbers coming to light together with Coleophora onobrychiella Zeller 1849 (IŠ). In the Baltic countries, C. polonicella was only reported from Lithuania by P. Ivins- kis (2004), who referred this information to Prüffer (1947). Because these data cannot be verified and there are no new records, we consider the found population in Užava the first approved finding of this species in any Baltic country. The only known Euro- pean countries of verified occurrence for C. polonicella are Poland and Romania. in R Turaida by pheromone traps 26.05.– the collecting dates indicate a bivoltine life 02.07.2011 and one specimen in DJB cycle. Most known Latvian specimens are Cosmopterigidae Bukaiši in June 2012 (IŠ). Synanthedon collected with light traps. Cosmopterix sibirica Sinev 1985 soffneri has been considered a Mid-Euro- Province(s): PDK pean species until recent observation in Cochylis atricapitana (Stephens 1852)* Notes: Three individuals we were captured northern Europe. Recent findings in Lith- Province(s): R from Phalaris arundinacea by sweep net- uania, Latvia and Finland imply ongoing Notes: Only single individuals have been ting in the valley of river Daugava in PDK northern range expansion. Alternatively, observed in R Rīga (13.07.2010, 19.07.2011 Slutišķi 13.06.2010 (NS). Phalaris arun- the species has been overlooked in north- and 29.07.2012) by a light trap so far (IŠ). dinacea is supposedly the host plant of ern Europe. The species is reported from Sweden and the species at this locality as Phragmites Denmark, but recently also from Finland australis does not occur there. In Šķaune – Synanthedon myopaeformis (Borkhausen and Estonia. Cochylis atricapitana is seem- the first known Latvian locality –Cosmop - 1789)* ingly expansive in the Baltic region. terix sibirica is abundant from late May un- Province(s): R til late June. In 2010, the species was added Notes: The species was collected in R Carni- Cnephasia genitalana Pierce & Metcalfe also to Estonian fauna. Formerly, the spe- kava (10.–28.07.2012) (10 exx.) by traps pro- 1922 cies was known in Europe only from the vided with S. myopaeformis -pheromone Province(s): DJB eastern part of European Russia. (NS). The species is properly established Notes: Three males and two females of in Lithuania and southern Sweden, but re- C. genitalana were collected from an old Gelechiidae cently reported from Estonia and Denmark park in DJB Rundāle 16.08.2012 by light as well. (IŠ). The species has been observed in Lat- Anacampsis fuscella (Eversmann 1844)** via only once before. Province(s): RL Tortricidae Notes: One female was collected by sweep Clepsis neglectana (Herrich-Schäffer 1851) netting from Trifolium medium in RL Šķaune Phalonidia udana (Guenée 1845)* Province(s): VTT 09.08.2012 (IŠ). The species has been re- Province(s): VTT, R & RL Notes: Approximately 20 individuals were ported in Europe only from Finland, Swe- Notes: Inspection of older material revealed collected by light in VTT Užava 09.07.2011 den and Russia. that the species was observed in Latvia al- and 26.07.2011 (IŠ). Surprisingly, this spe- ready in the 1970’s by two male and female cies that has been considered extremely Syncopacma taeniolella (Zeller 1839)* individuals (R Carnikava 30.05–16.06.1979, rare appeared quite abundant in the dunes Province(s): VTT 03.09.1979) (NS). Later on, both males and of Užava. The only known former Latvian Notes: Several specimens were collect- females have been caught singly at least finding of the species was reported from R ed by light on the western coast near VTT in R Garciems (21.06.1982, 05.07.1982, Rīga in 1958. Ulmale 10.07.2010 (IŠ). In Northern Europe, 03.06.1982, 14.06.1987, 06–12.06.1999, the species is recorded from all countries 23.07.2007), VTT Slītere (01–14.07.2002) Phiaris obsoletana (Zetterstedt 1839) except Island. and Moricsala (01–08.07.2003), and in RL Province(s): CM Šķaune (30.06.1987) (NS). The species was Notes: The species was first observed by Sesiidae recently separated from the sister species ca. 20 individuals in the vicinity of CM Ph. manniana (Fischer von Röslerstamm Metriena (Teiči bog) (12.06.2010) (K. Synanthedon soffneri Špatenka 1983* 1839) (Mutanen et al. 2012). Based on the Larsen). In the following year (11.06.2011), Province(s): R & DJB current knowledge, Ph. udana seems to be Ph. obsoletana was numerous at the time of Notes: Three specimens were collected a widespread species in Latvia. In addition, the sunset in the very same locality (NS, IŠ

27 Baptria 1/2014 & G. Akmentiņš). Previously the species was after Gielis (1996) taking advantage of sam- found in Latvia only in two localities. ples collected in Sweden. Thus, the speci- men reported here most likely represents Epinotia cinereana (Haworth 1811)* C. distans. Province(s): LKS, VTT, R & CM Notes: The first known Latvian finding of the species is from R Carnikava (03.– Pyralidae 27.08.2003, 5 exx.) (NS). The species is Endotricha flammealis (Denis & Schiffer- also found in LKS Pape (10.09.2012, 1 ex.), müller 1775)* VTT Moricsala (09.08.2009, 2 exx.) and Province(s): RL CM Krustkalni (11.07.2012, 3 exx.) (NS). Notes: One specimen was collected by light E. cinereana was separated from the sister FIG. 7. Pammene luculentana (Kuznetsov in RL Šķaune 01.07.2010 (IŠ). The species is species E. nisella (Clerck 1759) only recent- 1962) (Šķaune 15.05.–01.06.2011, I. Šulcs well established in Sweden and Denmark. ly (Mutanen et al. 2012). All Latvian speci- leg.). Photo N. Savenkov. Indicative of possible range expansion, mens have been collected with light traps. E. flammealis was recently reported from Based on the examination of old material, Finland and Lithuania too. the species seems to be widespread in Lat- via. Dichrorampha incognitana (Kremky & Psorosa nucleolella (Möschler 1866)** Masłowski 1933) Province(s): RL Eucosma flavispecula Kuznetsov 1964 Province(s): CM Notes: One specimen of this migratory spe- Province(s): PDK Notes: One D. incognitana specimen cies was collected in RL Šķaune with a light Notes: A single individual was captured by was collected by light in CM Ļaudona trap on 15.08.2010 (IŠ) . The species has light in PDK Silene (Ilgas) 13.–14.08.2010 10.07.2011 (G. Akmentiņš). This was the been observed as a migrant also in Finland (NS). This is only the second observation of third individual found in Latvia so far. and Sweden. the species in Latvia. Dichrorampha sylvicolana (Heinemann Nephopterix angustella (Hübner 1796)* Retinia perangustana (Snellen 1883)** 1863)* Province(s): LKS Province(s): RL Province(s): LVV Notes: One worn specimen was found Notes: Two specimens (a male and a fe- Notes: Three females were collected by among light trap catch on 11.09.2012 in male) were collected by light 11.05.2012 light on a meadow close to the shoreline LKS Pape on southwestern coast of Latvia and 22.05.2012 (IŠ). Old Larix trees closest of the Baltic Sea in LVV Kuiviži 18.07.2011 (IŠ & NS). The species is formerly reported to the location were approximately one ki- (NS). The species is known from Finland, from Sweden, Finland, Denmark and Lithu- lometer away. In Northern Europe, this spe- Sweden, Denmark and Estonia. ania. cies is recorded only from Sweden (2 speci- mens). Pterophorinae Ephestia mistralella (Millière 1874) Province(s): VTT Cydia oxytropidis (Martini 1912) Stenoptilia pneumonanthes (Büttner Notes: One fresh specimen was collected Province(s): VTT 1880)** on 09.07.2011 by light in the dunes near Notes: The species was collected by sweep Province(s): R VTT Užava (IŠ). This was the third specimen netting from a Astragalus arenarius -growth Notes: Several specimens were driven off known from Latvia. and by light (09.07.2011, ca. 20 exx.) on from a growth of Gentiana pneumonanthe dunes close to VTT Užava (IŠ). Probably in R Lilaste 31.08.2012 (IŠ). Due to scarci- Crambidae Astragalus arenarius is a new food plant for ty of the food plant G. pneumonanthe, this C. oxytropidis as the middle-european food Lepidopteran species is to be considered Ecpyrrhorrhoe rubiginalis (Hübner 1796)* plant Oxytropis pilosa does not occur in Lat- very rare and local, and thus endangered. Province(s): PDK via. Previously only a single specimen was Stenoptilia pneumonanthes is recorded also Notes: One specimen was collected by known from Latvia. from Sweden and Denmark. light 13.08.2010 in PDK Silene (Ilgas) (NS). Ecpyrrhorrhoe rubiginalis is among the in- Cydia fagiglandana (Zeller 1841) Marasmarcha lunaedactyla (Haworth creasing number of expansive species, hav- Province(s): VTT 1811) ing been observed also in Estonia, Sweden Notes: A single individual of the species Province(s): LVV and Lithuania. was lured by light in VTT Užava in July Notes: Two individuals were lured by light 2012 (NS). This is the second specimen of C. in LVV Kuiviži 06.07.2011 in a meadow close Erebidae fagiglandana found in Latvia. The species is to the shoreline of the Baltic Sea (NS). Pre- undoubtedly only an occasional migrant in viously only a single specimen was known Prodotis stolida (Fabricius 1775)* Latvia. from Latvia. Province(s): R Notes: A fresh specimen of this migrato- Pammene luculentana (Kuznetsov 1962)** Crombrugghia distans Zeller 1847** ry species was collected by a light trap in Province(s): RL Province(s): RL a garden in R Rīga 15.08.2010 (IŠ). Prodotis Notes: Three P. luculentana individuals were Notes: One specimen was collected in RL stolida is a very rare migrant that has, how- collected by the Cydia funebrana -phero- Šķaune by the Crombrugghia tristis -pher- ever, been observed in Sweden, Denmark, mone near RL Šķaune 15.05.–01.06.2011 omone 02.–20.06.2011 (IŠ). The species is Finland, Estonia and Lithuania as well. (IŠ). In Europe, the species is known only also known from Sweden and Denmark. from Finland. In that sense, we consider There are some controversial issues that Tyta luctuosa (Denis & Schiffermüller 1775) this observation remarkable as it adds a concern the identification ofC. distans and Province(s): RL new species to the combined fauna of the its close relative C. tristis (Zeller 1841). The Notes: One specimen was collected by Baltic countries! Latvian specimen was, however, examined light in RL Šķaune 28.07.2011 (IŠ). Although

28 Baptria 1/2014 FIG. 8. Cucullia verbasci (Linnaeus 1758) larvae on Verbascum thapsus (Rīga 19.06.2011). Photo I. Šulcs.

T. luctuosa has a wide distribution in the rest of Europe, it has no permanent popu- lations in Latvia. This was only the second specimen observed in Latvia during the preceding 100 years.

Calyptra thalictri (Borkhausen 1790)* Province(s): AGB & LVV Notes: Five specimens were collected by light in AGB Litene 26.07.2012 (IŠ). In addi- tion, six specimens were observed by light in LVV Zvārtava 27.07.2012 close to the val- ley of river Gauja (IŠ). Calyptra thalictri is Callopistria juventina (Stoll 1782)* Xanthia ocellaris is probably nothing but an expansive species, which was reported Province(s): PDK & RL an occasional migrant in Latvia. The species from each neighboring country (Finland, Notes: One individual was captured in has been reported from Sweden, Denmark, Sweden, Estonia and Lithuania) by 2012. PDK Silene (Ilgas) 13.08.2010 (NS) and an- Finland and Estonia. other one in RL Šķaune 21.06.2011 (O. Noctuidae Reunanen). The observed specimens were Bena bicolorana (Fuessly 1775) captured with light traps. Callopistria juven- Province(s): VTT, LKS & R Cucullia lactucae (Denis & Schiffermüller tina is also an expansive species reported Notes: The species was observed in three 1775) also from Denmark and Lithuania. different locations: VTT Ulmale (10.07.2010, Province(s): VTT & R 1 ex.), LKS Pape (11.–12.07.2010, 3 exx) and Notes: One specimen was captured by a Cosmia affinis (Linnaeus 1758) R Rīga (29.06.2011, 1 ex.) (IŠ). All the moths light trap 11.07.2012 in VTT Slītere (IŠ). Province(s): CM, AGB, DJB & R were collected by light. Previously, only a Moreover, one full-grown larva was found Notes: Some C. affinis individuals were cap- single specimen was known from Latvia in R Ropaži 25.07.2011 (S. Elferte). tured in CM Ļaudona (06.08.2010, 1 ex.) (R Ķemeri 2002). (G. Akmentiņš), AGB Litene (15.07.2011 and Cucullia lychnitis (Rambur 1833)* 26.07.2012, 6 exx.) (G. Akmentiņš & IŠ), DJB Province(s): DJB Rundāle 16.08.2012, 1 ex. (IŠ) and R Rīga Notes: Two specimens of this new species (04.08.2012, 1 ex.) (IŠ). Each moth was cap- Acknowledgements to Latvia were collected 15.06.2011 by light tured with light traps. The species has been The authors sincerely thank G. Akmentiņš, in DJB Tērvete (NS). The species has been rare in Latvia during the preceding century, reported also from Sweden, Denmark, Fin- but obviously became more common and S. Elferte, J. Kluša (all Latvia), K. Larsen land, Estonia and Lithuania. abundant in recent years. (Denmark), O. Reunanen (Finland) for information and/or material, J. Junnilain- Cucullia verbasci (Linnaeus 1758) Xanthia ocellaris (Borkhausen 1792)* en (Finland), U. Jürivete (Estonia) and Dr. Province(s): R & VTT Province(s): LKS P. Ivinskis (Lithuania) for information on Notes: The species has been absent in Lat- Notes: One worn specimen was collected recent new additions to the faunas of their via for more than a hundred years, but re- by light in LKS Pape 10.09.2012 (NS & IŠ). countries. covered in 2011! Six larvae of C. verbas- ci were found on Verbascum thapsus in vi- cinity of R Rīga 19.06.2011 (IŠ). After pupal References O. & Tuck, K. 2012_ DNA barcodes reveal that the widespread diapause, three adults emerged in spring European tortricid moth Phalonidia manniana (Lepidoptera: 2012. Remarkably, it was possible to find Bengtsson, B.Å . & Johansson, R. 2011: Nationalnyckeln till Tortricidae) is a mixture of two species. — Zootaxa 3262: larvae from the very same locality a year Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar-rullvingemalar. 1–21. Lepidoptera: Roeslerstammidae–Lyonetiidae. after (26.06.2012). In 2011, several larvae Mutanen, M., Aarvik, L., Landry, J.-F., Segerer, A.H. & Karsholt, — ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 494 pp. were also found in the vicinity of VTT En- O. 2012: Epinotia cinereana (Haworth, 1811) bona sp., a Hol- gure (J. Kluša). Gielis C. 1996: Pterophoridae. – In Huemer, P., Karsholt, arctic tortricid distinct from E. nisella (Clerck, 1759) (Lepidop- O. & Lyneborg, L. (eds): Microlepidoptera of Europe 1: 1–222. tera: Tortricidae: Eucosmini) as evidenced by DNA barcodes, Hoplodrina ambigua (Denis & Schiffermül- morphology and life history. — Zootaxa 3318: 1–25. Ivinskis, P. 2004: Lepidoptera of Lithuania: Annotated ler 1775) Catalogue. — Institute of Ecology of Vilnius University Prüffer, J. 1947:Studia nad motylami Wileńszczyzny. Toruń, Province(s): R Publishers, Vilnius, 379 pp. 491 pp. Note: In August 2012, more than 30 speci- Jürivete, U. & Õunap, E. 2008: Estonian Lepidoptera. Savenkov, N. & Šulcs, I. 2010: Latvian Lepidoptera. Catalogue. mens were collected in by light traps in the Tallinn, 176 pp. vicinity of R Rīga (IŠ & NS). Until 2012, only — Eesti Lepidopteroloogide Selts, Tallinn. one H. ambigua individual captured from Karsholt, O. & Razowski, J. (eds.) 1996: The Lepidoptera Triberti, P. 2007: The Phyllonorycter species from Palearctic LKS Pape (1991) was known from Latvia. of Europe. A Distributional Checklist. — Apollo Books, 380 pp. Region feeding on Rosaceae (Lepidoptera, Gracillariidae). Without a doubt, H. ambigua is an expan- — Bolletino del Museo Civico di Storia Naturale di Verona 31, Mutanen, M., Aarvik, L., Huemer, P., Kaila, L., Karsholt, Botanica Zoologia: 147–221. sive species!

29 Baptria 1/2014 Baptria KIRJASTOLLA

Itävallan ja Tanskan perhosten uudet luettelot

ansallisen mittakaavan laji- luettelot ovat tärkeitä mo- nesta syystä. Sen lisäksi, että harrastajat ja tutkijat tarvit- sevat niitä, lajiluetteloita käy- tetäänK apuna myös mm. kansallisissa uhan- Huemer, P. 2013: Die schmetterlinge Karsholt, O. & Nielsen, P. S. 2013: alaisarvioinneissa. Lajiluetteloilla on myös Österreichs (Lepidoptera). System- Revideret fortegnelse over oma itseisarvonsa. On helppoa olla samaa atische und faunistische Checkliste. Danmarks Sommerfugle. mieltä, että kyllä meidän suomalaistenkin – Tiroler Landesmuseen. – Lepidopterologisk Forening. on hyvä olla perillä siitä mitä lajeja maas- Betriebsgesellschaft m.b.H. København. samme esiintyy. Kyse on sellaisesta perus- tiedosta, joka on sivistyneen yhteiskunnan uusista lajeista, myös monenlaisia muita lajinimen maskuliinisuus/feminiinisyys/ peruselementti. Mutta puutteellisen tiedon huomautuksia, esimerkiksi kirjoittajan kä- neutri määräytyy sukunimen sukupuolen ja asiantuntijoiden niukkuuden vuoksi teh- sityksen hankalien ryhmien taksonomiasta. mukaan. Jos siis sukunimi on maskuliinis- tävä ei aina ole helppo, minkä vuoksi Suo- Koen kommenttiosioiden lukemisen erityi- sa, lajinimi seuraa sitä (sanan pääte on täl- messakaan ei ole olemassa ajantasaista la- sen avartavana ja opettavaisena. Itävallan löin -us). Vastaavasti jos sukunimi on femi- jiluetteloa kaikille lajiryhmille, joillekin ryh- luettelo sisältää paitsi lajilistan, myös maa- niinissä, lajinimikin on (pääte on tällöin -a); mille ei minkäänlaista. Luonnontieteellinen kuntatasoiset levinneisyystiedot. Itävallan jos neutrissa, yleensä -um. Todellisuudessa Keskusmuseo on Suomessa viranomaista- luettelossa on myös erinomaiset luonto- asia ei ole näinkään ”helppo”, sillä latinan ho, jonka tehtäviin kuuluu kansallisten la- kuvat kustakin alaheimosta. Elävien yksilöi- kielen moninaiset piirteet aiheuttavat va- jiluetteloiden valmistelu ja ylläpito. Työtä den kuvissa erottuu lajin luonnollinen lepo- jaataitoisille (ja edistyneemmillekin) lukui- asian eteen tehdään jatkuvasti. On toivot- asento, mikä onkin usein tärkeä tuntomerk- sia mahdollisuuksia kompastua. Esimerkik- tavaa, että jo lähitulevaisuudessa lajiluet- ki. Esimerkiksi monet Gracillariidae-heimon si PerizomA ja EugnorismA ovat neutreja, telot ovat saatavilla mahdollisuuksien mu- lajit pitävät lepoasennossa ruumiin etu- eli vaikka sukunimi päättyy a:han (yleen- kaan koko tunnetulle eliölajistollemme ja osaa voimakkaasti koholla, kun taas Argy- sä feminiinin pääte), lajinimi on -um-päät- että luetteloita myös ylläpidetään. resthiidae-heimossa tilanne on päinvastai- teinen. Monet eurooppalaiset perhostak- nen. Nämä muuten olemukseltaan toisiaan sonomit näkevät tämän sukupuolipääte- Kansallisia lajiluetteloita tehdään muualla- muistuttavat heimot on siis helppo määrit- säännön enemmän sekaannuksia aiheut- kin kuin Suomessa. Vuonna 2013 uudiste- tää luonnossa jo pelkästä lepoasennosta. tavana ja latinan kielen kieliopin käyttämi- tut perhosluettelot ilmestyivät sekä Itäval- Vastaavanlaisia eroja on myös sen suhteen, sen tieteellisessä nimistössä turhan hanka- lan että Tanskan lajistolle. Sain kirjoittajilta ovatko siivet jyrkän kattolaskuisesti vai vaa- lana. Siksi yrityksiä muuttaa koodia tämän melkein samanaikaisesti painetut versiot katasossa, ja pidetäänkö tuntosarvia levos- säännön suhteen on tehty, mutta toistai- luetteloista. Molemmat luettelot ovat ”an- sa ruumiin myötäisesti vai sojottavatko ne seksi ilman menestystä. Nykyisen nimistö- notated”, eli pelkän luettelon (luonnollises- eteenpäin. Levitetyistä kokoelmayksilöistä koodin kriitikkojen mukaan lajinimestä pi- ti täydellisten auktoritietojen kanssa) lisäk- tällaisia eroja ei tietenkään havaitse. täisi käyttää alkuperäiskuvauksen mukais- si ne siis sisältävät kommenttiosion. Usein ta päätettä. Vallitsevan säännön takia mo- tämä kommenttiosio onkin mielenkiintois- Molemmat lajiluettelot noudattavat Fau- nen lajin lajinimen pääte on suomalaisissa ta luettavaa, koska se sisältää tiedot pait- na Europaea -nimistöä (ks. http://www. luetteloissa muuttunut, mikä eittämättä ai- si edellisen painoksen jälkeen havaituista faunaeur.org). Tämä onkin laaja perhosni- heuttaa hankaluuksia, sillä harvalla meillä mistöllinen kiistakysymys. Tämä nimistö ei kun kielikorva ja -oppi riittävät kertomaan nimittäin noudata kansanvälistä nimistö- nimen sukupuolen eli päätteen. Niinpä Itä- koodia (International Code of Zoological vallan ja Tanskan lajiluetteloissa esim. Phyl- Nomenclature, ks. http://www.nhm.ac.uk/ lonorycter-suvun lajit omaavat kaikki femi- hosted-sites/iczn/code/). Suomalaiseen niinisen päätteen, esim. Phyllonorycter sa- mentaliteettiin kuuluu tunnetusti auktori- lictella (suomessa P. salictellus), koska la- teettiuskollisuus, joten täkäläiset luettelot jit on alkuaan kuvattu feminiinipäätteisiin ovat aina olleet koodin mukaisia. Näin ol- sukuihin. Allekirjoittanut on kärsinyt tästä len Suomessa käytetään osin eri perhos- konfliktista aivan erityisen paljon, sillä dna- nimistöä kuin miltei kaikissa muissa Eu- viivakooditietokanta on omaksunut Fauna roopan maissa. Eroavaisuus liittyy nimien Europaea -nimistön. Tilanne on harmilli- ”genderiin”, sukupuoleen. Koodin mukaan nen. Toivottavaa olisi, että tällaiset itse asi- an sivujuonteet eivät saisi niin suurta mer- kitystä kuin niillä nykyisellään on. Erikoinen ◀ Mainion lisän itävallan perhosten luette- piirre kiistassa on sekin, että gender-sääntö loon antavat luontokuvat, joissa alaheimo- ei ole niinkään ongelma suomalaisille, joi- kohtaiset lepoasennot tulevat selkeästi esille. den äidinkielessä ei sanoilla ole sukupuolia.

30 Baptria 1/2014 Kirjoittajan yhteystiedot: Marko Mutanen ([email protected])

Sen sijaan gender-sääntö on ongelma eri- Tanskan listassa on luonnollisesti käsitel- jokseenkin varma, että Orthosia-suku ilman tyisesti maissa, joiden omissa kielessä esiin- ty useampia meillä esiintyviä ongelmata- kyseistä lajia ei ole monofyleettinen. Taan- tyy sukupuolisuutta. Asian luulisi olevan pauksia. Phyllonorycter heringiella on siir- noin saksalainen Herbert Beck taas puo- juuri päinvastoin. retty ”tarkkikselle”. Lajikompleksissa on lusti Abrostola asclepiadis -lajin erottamis- esitetty olevan siipikuvioeroja sekä myö- ta Abrostola-suvusta toukkatuntomerkkien Itävallan perhoslajisto on Suomeen verrat- hemmin myös kahta erilaista dna-tyyppiä. perusteella. Herää kysymys: mihin jäi maa- tuna varsin monipuolinen, lajeja on tavat- Laajennetuissa tutkimuksissa on kuiten- laisjärki, laji kun on ilmiselvästi hyvin läheis- tu 4 071 (Suomessa hiukan alle 2 600). Tans- kin havaittu, että dna-tyypeillä ei näyttäisi tä sukua kahdelle muulle meilläkin esiinty- kankin lajisto on maan pienuudesta huo- olevan yhteneväisyyttä siipikuviotyyppien välle suvun lajille. Toukka on luonnollisesti limatta monipuolisempi (2 654 lajia) kuin kanssa. Tarkkailulistalle on päässyt (aihees- väritykseltään aposemaattinen (vihollisia Suomen. Tosin tässä on mukana virheläh- ta) myös Epinotia indecorana. Tämä laji ei myrkyllisyydestään varoittava) ja siten eri- de, sillä Tanskan luku sisältää 80 importti- eroa E. trigonellasta sen paremmin dna:sta tyislaatuinen (myrkyllisen ravintokasvinsa lajia (maahan ihmisen toimesta satunnai- kuin oikein morfologiastaankaan. Acronic- johdosta). Yökkösissä muutoksia on odo- sesti kulkeutuneita lajeja), joita Suomessa ta euphorbiae -lajin on Tanskassa katsottu tettavissa luultavasti paljon. Vaikka fyloge- ei ole luettu mukaan. Näin ollen Tanskan ja esiintyvän vain Etelä-Euroopassa. Meikäläi- nioita ei rakenneta, yksinomaan dna-viiva- Suomen lajilukumäärät ovat hyvin saman- nen A. euphorbiaena pidetty taksoni ei ole koodien perusteella, ne paljastavat usein suuruiset, enkä tältä istumalta osaa edes tätä lajia. Dna-viivakoodit eivät puolla kah- ilmeisiä lähisukulaisuuksia, kuten suvut Ce- sanoa kumpi maa johtaa. Suomen lajiluku- den lajin olemassaoloa Suomessa. Laji A. rapteryx ja Tholera (mikä jälkikäteen tarkas- määrään nimittäin vaikuttaa osaltaan se, euphorbiae pitäisi mielestäni poistaa myös teltuna tuntuukin hyvin ilmeiseltä). Suoras- että mukana on ollut kuvaamattomia lajeja Suomen luettelosta. Toinen ongelma on, taan masentavaa on ollut huomata, että (jotka toisinaan ovat osoittautuneet pseu- ovatko Suomessa tavattavat muodot eri la- kaksi tyttöperhoslajiamme on nykyään si- dolajeiksi) sekä monia kiistanalaisia lajeja, jeja vai onko kyse vain maantieteellisestä joitettuina omiin sukuihinsa Archiearis ja joiden suhteen muualla on oltu kriittisem- muuntelusta. Boudinotiana; toinen hyvä esimerkki maa- piä. Tanskan luettelo taas sisältää lisäksi la- laisjärjen hukkaamisesta ja epäkäytännöl- jeja, jotka ovat ”tarkkailulistalla” joko fau- Viimeaikaiset fylogeniatutkimukset ovat lisen hienojakoisesta sukuerottelusta, joka nistisista tai taksonomisista syistä. Tanskan muuttaneet perhosten luokittelua melko kuitenkin on omaksuttu sekä Itävallan että lajimäärä ei siten ole aivan yksiselitteinen paljon. Näistä mainittakoon päiväperhos- Tanskan luetteloissa. asia, eikä se sitä pohjimmiltaan ole muual- ten siirto ”mikrojen” puolelle, paksupäiden lakaan. (Hesperiidae) käsittäminen oikeina päivä- Pidän näiden kahden lajiluettelon käytän- perhosina, Lypusa maurellan (ilmeisen lo- töä ja logiikkaa onnistuneena, vaikka Tans- Kummankin maan listassa vehnämaayök- pullinen) sijoittuminen Gelechioidea-ylä- kan luettelon tarkkailulista onkin ongel- kösen lajikompleksi on katsottu yhdek- heimoon ja heimon Douglasiidae erotta- mallinen joistakin näkökulmista tarkastel- si lajiksi, ja Tanskan listassa lajit E. eruta ja minen Gracillarioidea-yläheimosta. Tans- tuna. Molemmat tekijät ovat kriittisiä, mut- E. nigrofusca ja E. crypta ovat muodollises- kan luettelossa viime mainitulle on muo- ta eivät kuitenkaan itseriittoisia. He suhtau- tikin synonymisoitu (=liitetty kuuluvaksi la- dostettu oma yläheimonsa Douglasioidea. tuvat kyseenalaisiin taksonomisiin tutki- jiin E. tritici). Tutkin lajikompleksia väitöskir- Harrastajan kannalta muutokset ovat usein muksiin kriittisesti, mutta eivät periaatteel- jassani, jossa en havainnut lajien eroavan harmillisia, mutta kannattaa muistaa, että la ”minä tunnen asian parhaiten”. Rajanve- pitävästi toisistaan. Lisätukea sen jälkeen systematiikka on sitä informatiivisempi to kiistakysymyksissä on usein vaikeaa ja tälle ovat antaneet myös dna-viivakoodit, mitä paremmin se heijastelee todellisia su- yleiset periaatteet epäselvät. Parasta olisi joista ei myöskään ilmene useampaan la- kulaissuhteita. Muutokset eivät ole alkuun- varmaan nojata parhaaseen saatavilla ole- jiin viittaavaa muuntelua. Kaiken lisäksi lajit kaan loppumassa, vaan on odotettavissa, vaan näyttöön/tietoon, mikä ei välttämättä ovat eri maissa ja eri henkilöiden toimesta että varsinkin sukutasolla muutoksia on ole tosiaankaan sama kuin viimeinen ’tut- diagnosoitu hiukan eri tavalla. Edellä esite- tulossa paljon. Monet nykyiset suvut kun kimus’ asiasta. Ikävä kyllä subjektiivisuut- tyn perusteella uskon, että useimmat har- epäilemättä eivät ole ns. monofyleettisiä ta liittyy juuri siihen, minkä tutkimuksen rastajat tervehtivät lajien synonymisointia eli luonnollisia ryhmiä. Niistä on näissäkin todistusaineisto on kattavin. Niinpä ei ole ilolla. Euxoa tritici -tapausta voitaneen pi- luetteloissa esimerkkinä monien crambii- odotettavissa, että eri maiden lajiluettelot tää malliesimerkkinä yli-innokkaasta lajien disukujen (esim. Obsibotys, Phlyctaenia, Al- olisivat ikinä täydessä sopusoinnussa kes- ”splittauksesta”, joka on jossain määrin ollut gedonia, Eurrhypara, Ebulea) yhdistäminen kenään. Kiusaus oikaista on joskus suuri. ongelmana eurooppalaisessa perhostakso- sukuun Anania. Ajan saatossa suvuilla on Luulenpa, että tuskin kukaan pitää Exapate nomiassa. Tämä ehkä siksi, että lajisto tun- ollut taipumusta ”hajota” varsinkin ”ylitut- bicuspidellaa validina lajina. Voidaanko la- netaan monin osin jo niin hyvin. Toisaalta kituissa” ryhmissä ja nyt ollaan monin pai- jin synonymisointi E. congelatellaan kuitata tarkka tutkimus on paljastanut myös kiis- koin tekemässä korjausliikettä. Eikä ihme, maininnalla vai pitääkö jonkun tehdä (nol- tattomia lajeja. Mesapamea didyman (joka tuskinpa monenkaan mielestä taannoinen la)tutkimus osoittaakseen tämän ilmiselvän molempien luetteloiden mukaan on validi kangas- ja ketosinisiiven (Plebeius argus / asian? En osaa oikein itsekään tuohon vas- nimi tälle taksonille) erottaminen M. secalis P. idas) erottaminen eri sukuihin oli kovin tata. Tanskan ja Itävallan luetteloiden koh- -lajista käy tästä hyvänä esimerkkinä. Tans- käytännöllistä, kun lajitkin on melko vaikea dalla tekijöiden logiikka on kuitenkin sel- kan listassa lajia M. remmi pidetään näiden erottaa toisistaan. Toisaalta jotkut tutkijat keää ja heidän kanssa on helppo olla yhtä kahden lajin risteymänä, mitä se todennä- jatkavat sukujen pilkkomista epämääräisin mieltä useimmista rajanvedoista. köisesti myös todella on. Vielä vahvempia perustein, varsinkin yökkösissä. On vaikea todisteita on ilmennyt sille, että Schrankia keksiä järkeviä perusteita vaikkapa Ortho- Lajiluettelot tuskin yltävät kirjahankinto- intermedialis on lajien S. taenialis ja S. cos- sia mundan siirtämiselle omaan sukuunsa jen prioriteettilistalle monenkaan kohdal- taestrigalis risteymä. Tämän käsityksen mu- Anorthoa. Sekä morfologian että DNA-vii- la, mutta kyllä niiden lukemisesta kummas- kaisesti S. intermedialis on poistettu Tans- vakoodien perusteella laji on hyvin läheistä ti viisastuu. kan listalta (Itävallasta sitä ei tunneta). sukua O. incertalle. Henkilökohtaisesti olen – Marko Mutanen

31 Baptria 1/2014 Baptria 1/2014 Vol. 39 s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Mitä lupia hyönteisharrastaja tarvitsee? Salmela J. s. 6 Valtakunnallinen päiväperhosseuranta 2013 Saarinen K. s. 16 Miltä päiväperhosseurannassa näytti 20 vuotta sitten? Saarinen K. & Jantunen J. s. 18 Kirja-arvostelu: Päiväperhoset matkalla pohjoiseen – Mikkola K. s. 19 Valkoreunapussikoin [Coleophora albella (Thunberg, 1788)] toukkavaiheen salat raottuvat Sippola L. & Itämies J. s. 24 Perhostilannetta Latviassa Kaitila J.-P. (suomenkielinen tiivistelmä seuraavien sivujen englanninkieliseen artikkeliin pohjautuen) s. 25 New and rare Lepidoptera for The Latvian fauna. Report № 16 Šulcs I. & Savenkov N. s. 30 Baptria kirjastolla: Itävallan ja Tanskan perhosten uudet luettelot Mutanen M. s. 32 Päivämääriä kalentereihin 2014 Välimäki P. & Lehto T.

Päivämääriä kalentereihin 2014 Koostanut Panu Välimäki & Timo Lehto

Tulevana kesänä järjestetään jälleen erilaisia perhos- / hyönteishenkisiä tapahtumia, jotka on syytä merkitä kalenteriin. Opettavaisia tapahtumia ovat nuorisoleiri aloitteleville harrastajille, mutta myös EMN – European Moth Nights, yleiseurooppalainen yöperhoskampanja.

Heinäkuun loppupuolella (24.–27.7.) SPS järjestää nuorisoleirin Virolahdella. Aikaisempien vuosien kokemusten pe- rusteella nuorisoleirit ovat osoittautu- neet tervetulleiksi uusien jäsenten pereh- dyttämisessä harrastuksen moninaisuu- teen. Järjestelyiden turvaamiseksi vapaa- ehtoistyö on erittäin tärkeässä asemassa.

Jos haluat osallistua vuoden 2014 nuori- ( Kuvassa hakavillakas soleirin järjestelyihin tai itse leirille oh- jaajana, ota yhteyttä seuran toiminnan- johtajaan (yhteystiedot sisäkannessa). Lisätietoa edellisistä tapahtumista, niiden sisällöstä ja ilmoittautumisesta löydät myös seuran nettisivuilta Arctornis l-nigrum Arctornis (http://www.perhostutkijainseura.fi/fi/ ta suosiota kuin joissakin Keski-Euroo- Kokoukset.html). pan maissa ja Britteinsaarilla, mutta mui- hin Pohjoismaihin ja Baltiaan verrattuna Suomalaiset perhosharrastaja ovat osal- suomalaisaktiivisuus on tietenkin yliver- listuneet innokkaasti erilaisiin pitkäai- taista. Suomalaisten näkyvyys olisi hel- kaisseurantoihin. Kotimaiset perhosseu- posti nostettavissa parantamalla havain- ). KUVA Timo Lehto, Bulgaria. rannat luonnollisesti jatkuvat ja näihin tojen ilmoittamisaktiivisuutta, sillä eten- toivotaan jäsenistön panosta edellis- kin heinäkuun puolivälissä yöperhosten vuosien tapaan. Kertaluontoisista seu- havainnoitsijoita on verrattain runsaasti rantatapahtumista 11. yleiseurooppa- Lisätietoja tapahtumasta saa EMN:n lainen yöperhoskampanja [European nettisivuilta tai tapahtuman Suomen Moth Nights (EMN)] järjestetään heinä- yhteyshenkilöltä Pekka Tokolalta kuun puolivälissä (17.–21.7.). Suomessa ([email protected]). EMN ei ole saavuttanut aivan samanlais- (http://www.euromothnights.uw.hu/)

32 Baptria 1/2014