Markkinatalouden Etujoukot
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Humanistinen tiedekunta Helsingin yliopisto MARKKINATALOUDEN ETUJOUKOT Elinkeinoelämän valtuuskunta, Teollisuuden keskusliitto ja liike-elämän poliittinen toiminta 1970–1980-lukujen Suomessa Maiju Wuokko Väitöskirja Esitetään Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi auditoriumissa XII perjantaina 30. syyskuuta 2016 klo 12. Helsinki 2016 Historiallisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta 41 ISSN 2342-0138 ISBN 978-951-51-2455-5 (pbk.) ISBN 978-951-51-2456-2 (PDF) Unigrafia Helsinki 2016 Kansikuva on Kaarlo A. Rissasen (Käntsin) pilapiirros Kauppalehdestä 5.12.1980. Julkaistu Kauppalehden luvalla. “An invasion of armies can be resisted; an invasion of ideas cannot be resisted.” Victor Hugo1 ”Only a crisis – actual or perceived – produces real change. When that crisis occurs, the actions that are taken depend on the ideas that are lying around. That, I believe, is our basic function: to develop alternatives to existing policies, to keep them alive and available until the politically impossible becomes the politically inevitable.” Milton Friedman2 ”Pyrkiessään muuttamaan yhteiskuntaa teollisuuden olisi otettava huomioon olevat olosuhteet: vesi ei virtaa ylämäkeen. Silti tähän ei saa alistua. On maanalaisia voimia, jotka muovaavat maastoa. Ne saattavat synnyttää jopa uusia vuoristoja ja kyllä vesi sitten virtaa niiden mukaan.” Gustav von Hertzen3 1 Hugo, Victor (1877) The History of a Crime: The testimony of an eye-witness. Kääntäneet Joyce, T. H. & Locker, Arthur. 368. Project Gutenberg -internetsivusto. 2 Milton Friedman (1962/1982) Capitalism and Freedom. Chicago: University of Chicago Press. viii-ix. Teos on ilmestynyt alun perin 1962. Lainaus on vuoden 1982 laitoksen esipuheesta. 3 KA. EVA. Kauko Sipponen 1977–1990. Muistio ‘Teollisuuden keskusvaliokunnan suunnitteluryhmän ideapalaveri’, Aavaranta 11.-12.6.1984. ABSTRACT The Vanguard of the Market Economy: The political activity of Finnish business in the 1970s and 1980s This doctoral thesis examines the motives, means, objectives, and outcomes of the political activity of Finland’s major business associations in the 1970s and 1980s. It centres around two influential organisations founded in the mid-1970s, Elinkeinoelämän Valtuuskunta (EVA; the Council of Economic Organisations in Finland) and Teollisuuden Keskusliitto (TKL; the Confederation of Finnish Industries). The analysis focuses on three political processes in which these advocates of Finnish business were particularly involved: the foundation of consensus politics in the late 1970s, the presidential election campaign of 1981–1982, and the formation of the cabinet in 1987. The principal sources are archived documents from EVA, the TKL, other relevant business organisations, and individual business leaders, and these are assessed using three core methods of historical inquiry (source criticism, triangulation, and hermeneutics). Furthermore, the empirical findings are examined in the light of social scientific theories about the varieties and sources of business political power. The thesis offers new insights into the societally relevant, widely debated but insufficiently studied topics of business– government relations and the political influence of business. The political activity of Finnish business in the 1970s and 1980s had three fundamental objectives. International competitiveness should be enshrined at the heart of Finnish economic policy. The commercial and cultural – and, after the end of the Cold War, also the political – position of Finland had to be rooted firmly in the sphere of Western Europe. Finally, the role of the market economy as the cornerstone of Finnish society had to be strengthened through liberating the economy and restricting the social and economic role of the state. The business community was, in principle, unanimous about these goals, but controversies arose about the best tactics with which to achieve them. Moreover, internal contradictions were inherent in these objectives, particularly between pragmatic short-term interests and fundamental long-term goals, which was reflected in the lobbying activities in all three of the political processes. First, the prioritisation of competitiveness was primarily promoted through consensus politics in cooperation with the Social Democrats, even though business circles at the same time wanted to prevent the political left from strengthening. Second, throughout the Cold War era, Finland’s orientation towards Western Europe had to be advanced discretely, because business leaders also wanted to maintain good (trade) relations with the Soviet Union. And third, while it was important for business circles to support right-of-centre parties and to secure a non-socialist parliamentary majority, it was in fact more essential to nurture contact with the dominant Social Democratic Party and the Centre Party. Despite these contradictions, the fundamental objectives of Finnish business had either already been or were about to be fulfilled by the end of the 1980s. Although societal development was primarily dictated by international political and economic trends, lobbying by business was significant in accelerating and directing change. In its political activity, Finnish business utilised instrumental power (e.g. election and party funding), network-based power (e.g. contacts between leading politicians and business leaders), and structural power (e.g. crisis rhetoric). It also employed informational power (e.g. influencing opinions and attitudes, taking part in public discussion), which became increasingly important toward the end of the research period. During the Cold War, the political leeway of Finnish business leaders was limited for fear of offending the Soviet Union and damaging Eastern trade. In other respects, however, the political activity of business assumed similar forms and occurred at the same time as that in other Western countries. The political mobilisation of Finnish business groups in the 1970s can be seen as part of a wider international phenomenon, in which capitalist forces in various countries gathered their troops against statism and in defence of the free market economy. This collective action contributed to the strengthening of a neoliberal, market-oriented ideology and economic policy both in Finland and around the world from the turn of the 1980s onwards. Esipuhe Väitöskirjan teon loppuvaiheessa tutkimusaiheeni kävi ajankohtaisemmaksi kuin olin osannut arvatakaan. Keväällä 2015 valtaan noussut Juha Sipilän keskustaoikeistolainen hallitus on ryhtynyt ajamaan uudistuksia, jotka noudattelevat paljossa yritysmaailman intressejä pyrkiessään esimerkiksi työmarkkinoiden joustavoittamiseen ja sääntelyn purkamiseen. Liike-elämän järjestöjen suhteellinen vaitonaisuus viime aikojen poliittisessa keskustelussa on ymmärrettävää: ei kannata pitää kovaa meteliä, jos asiat etenevät jo muutoinkin toivottuun suuntaan. Tilanne on kaiken kaikkiaan hyvin toisenlainen kuin tutkimusajanjaksollani, 1970–1980-lukujen Suomessa. Tuolloin liike-elämä järjestäytyi aiempaa tehokkaampaan poliittiseen toimintaan saadakseen äänensä paremmin kuuluville yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. On houkuttelevaa tulkita, että 1970– 1980-lukujen kehityskuluista piirtyy suora linja liike-elämälle poliittisesti – joskaan ei välttämättä taloudellisesti – edulliseen nykyhetkeen. Aiheen päivänpolttavuudesta huolimatta väitöskirja on muotoutunut lopulliseen muotoonsa vuosien varrella monenlaisten mutkien, harhapolkujen sekä yrityksen ja erehdyksen kautta. Alkusysäyksen työ sai vuonna 2007, kun lopettelin Suomen ja Pohjoismaiden historian maisterintutkintoa Helsingin yliopistossa. Professorini Markku Kuisma tiedusteli varovasti kiinnostustani jatko-opintoihin ja ehdotti tutkimuskohteeksi presidentti Urho Kekkosen ja suomalaisten teollisuusmiesten välisiä suhteita. Tartuin innolla tilaisuuteen, koska en tiennyt, mitä muutakaan olisin halunnut työkseni tehdä kuin tutkimusta. Kuten Markku heti varoitteli, tutkijanuralla ei ollut odotettavissa ruusutarhaa. Onneksi en ole ikinä erityisemmin pitänytkään ruusuista. Tutkimuksen teosta on sen sijaan näinä kuluneina vuosina tullut yksi suurimmista intohimoistani. Matkan varrella jäin kiitollisuudenvelkaan lukemattomille tahoille. Tätä työtä ei olisi olemassa ilman professori Markku Kuismaa, joka on omalla innostuksellaan pitänyt ohjattavansakin intoa yllä. Markku on myös esimerkillään auttanut ajattelemaan isosti ja antanut uskallusta tarttua suuriin, tärkeisiin kysymyksiin. Markun lisäksi kunnia siitä, että valmis työ koskaan näki päivänvalon, kuuluu toiselle ohjaajalleni ja kustokselleni, professori Niklas Jensen-Eriksenille. Niklaksessa yhdistyvät harvinaisella tavalla laaja akateeminen asiantuntemus ja syvä välittäminen sekä tutkimuksen teosta että sitä tekevistä ihmisistä. Hän on aikaa ja vaivaa säästämättä lukenut ja kärsivällisesti kommentoinut väitöskirjatekstiä sen eri vaiheissa, vaivihkaa tönien toisinaan hukassa ollutta ohjattavaansa takaisin oikeille jäljille. Vielä silloinkin, kun ohjaajat alkoivat viimein pitää käsikirjoitustani valmiina, esitarkastajikseni lupautuneet professori Petri Karonen ja professori Janne Tienari löysivät työstä aiheellista huomautettavaa. Paneutuneiden ja punnittujen lausuntojensa avulla he auttoivat minua parantamaan käsikirjoitusta sellaisessa vaiheessa, jossa en enää itse kyennyt keksimään keinoja työni eteenpäin viemiseksi. Korvaamattoman tärkeää palautetta olen