4.4 JÄRVENSIVU Järvensivun kaupunginosan rautatien ja Iidesjär- Järvensivun esikaupungin alku sijoittuu 1890- ven väliin rajautuva vanha peltoalue rakennettiin luvulle, jolloin Kyttälän saneerauksessa muutta- kansakoulua ja yksittäisiä kiinteistöjä lukuun otta- maan määrätyt asukkaat siirtyivät kaupungin rajo- matta vuosien 1954 ja 1964 välillä. Rakennuskanta jen ulkopuolelle. Tällöin taajaväkisiä yhdyskuntia käsittää kerrostaloalueen ja pientaloalueen, jotka muodostui mm. Messukylään kuuluvalle Järven- ryhmittyvät alueen keskiosaan jäävän puistoalu- sivulle, mistä Järvensivun rusthollin omistaja een ympärille. Selvitysalue kattaa vain länsiosaan vuokrasi tontteja Kalevankankaan kitukasvuisesta keskittyvän kerrostaloalueen ja siihen liittyvän rinteestä rautatien pohjoispuolelta. Paikan sai 1970-luvun pienteollisuusalueen. Radan pohjois- valita aluksi mielensä mukaan ja nopeasti rinteen puolelle sijoittuva ja aina 1890-luvulta nykypäi- suuntaisesti levinneeseen yhdyskuntaan rakentui viin rakennettu pientaloalue ei kuulu selvityksen noin 1000 neliön (5 kapanalaa) tontteja noin sata. piiriin. Järvensivun koulu valmistui peltovainion itäpää- hän vuonna 1909 ja sen lisärakennus 1911.

4.4.1 Alueen historia ja 1890-luvun asutus ja ajan asutukseen liittyvät pien- rakentuminen verstaat keskittyivät pääosin radan pohjoispuo- Pyhäjärveen lyhyen Viinikanojan kautta vetensä lelle, yleensä rinteeseen muodostuneiden tielinjo- laskevan Iidesjärven pohjoisranta ja osa eteläran- jen varrelle. Radan eteläpuolelle, viljelymaiseman taa kuuluivat keskiajalla Järvensivun kylän maihin. länsireunalle sijoittui tiilitehdas ja 1900-luvun Kylän muodostanut yksinäistalon rintapellot alkupuolella itäreunalle Järvensivun kansakoulu. keskittyivät rantamaisemaan, varsinaisen kyläton- Asutusta edusti lähinnä nykyisen Turjankadun tin sijaitessa ainakin 1700-luvulla pohjoisrannalla pohjoispuolelle syntynyt pieni ryhmä palstatiloja. rantapeltojen keskellä. Iidesjärven etelärannalla Länsipäähän ns. Etu-Järvensivulle kehittyi tiiliteh- oli isojaosta alkaen kylään kuulunut Nekalan taan jälkeen 1920- ja 1940-luvulla rakentunut laaja talo, joka myöhemmin kuului osana Hatanpään teollisuuskeskus, jonka keskeisiä toimijoita oli kartanon laajoihin viljelymaihin. Kylävainion osuusliike Voiman elintarviketuotannon rakennuk- pohjoispuolella rantapellot rajoittuivat jyrkästi set. Järvensivun omakotitontteihin perustunut nousevaan Kalevankankaan harjuun. Tampereelta asemakaava laadittiin 1936. Tällöin myös avoimina Haapamäen kautta Pohjanmaalle vievä ratalinja säilyneet rantapellot olisi lohkottu omakotiton- rakennettiin pellon ja metsän rajapintaan 1880- teiksi. Kaupunkiin alue liitettiin 1922 ja kaupungin luvulla. omistukseen Järvensivun tila siirtyi 1949.

Kuva: Tarkastelualuieen likimääräinen rajautuminen. Viistokuva Lentokuva Vallas Oy

76 Sotavuosina rakentaminen väheni Tampereella ja kaikki kaupunkialueen pellot tarvittiin ruokahuol- lon turvaamiseksi. Järvensivun rantapellot olivat sodan ajan vuokrattuna viljelypalstoiksi. Sotien jälkeen kaupunginosan asemakaavaan tehtiin muutoksia. Näissä suunnitelmissa rantapelloille sijoitettiin 51 omakotitaloille tarkoitettua vuokra- tonttia, yksi liiketontti ja kymmenkunta kerrosta- lotonttia.

Kuva: karttaote vuoden 1909 Senaatinkartasta. Kaupungin rajan Kuva: Ote vuoden 1953 peruskartasta. Järvensivun peltoalue on vielä ulkopuolelle sijoittuva Järvensivun esikaupunki keskittyi tällöin van- avoin. Etu-Järvensivun teollisuusalue sijoittuu Iidesjärven luoteiskul- haan tapaan viljelyyn kelpaamattomalle alueelle, Kalevankankaan malle, Pohjanmaan radan molemmin puolin. Lähde: Maanmittauslai- rinteeseen, rautatien pohjoispuolelle. Tutkimusalueen länsipäässä oli tos. tällöin alava, savipohjainen niittyalue, jossa toimi muutamia vuosia 1800-luvun lopulla tiilitehdas. Järvensivun rusthollin pihapiiri sijaitsi rannasta tulevan tielinjan päässä, välittömästi radan pohjoispuolella. Lähde: Kansallisarkisto.

77 Uusi asemakaava ja selkeä keskusta Järvensivulle Järvensivun uuden asemakaavan pientaloval- torin eteläreunan kaartuva rakennusosa jätettiin taisen kaupunginosan keskustaksi tarkoitetun pois risteyksestä. Rakennuksiin liitetään uutena kaavan laati Tampereen asemakaavaosastolla osana matala liikesiipi ja autotallisiipi. Kerrostalot Aaro Alapeuso ja se hyväksyttiin 1956. Kyseessä valmistuvat 1963 ja 1964. Turjankadun pohjoispuo- oli vuoden 1936 omakotikaavan länsiosan muutos. lella oleva kolmikerroksinen kerrostalo valmistuu Alapeuson kaava edustaa ajan kaavoitusihan- 1964. teiden mukaisesti pienen kerrostaloilla ja torilla osoitetun aluekeskuksen, asumasolun idean Turjankadun ja Kuikankadun risteykseen, puis- sovittamista kapealle radan ja vesistön rajaamalle ton yhteyteen tarkoitettu visuaalisesti keskeinen peltoalueelle. julkisen rakentamisen tontti muutettiin kerrosta- lotontiksi ja sille valmistui 1973 kolmikerroksinen Kaavassa 2-3 kerroksiset asuin- ja liikerakennuksille elementtikerrostalo selkeine parkkialueineen. tarkoitetut kerrostalokorttelit sijoittuvat rannan ja Alueen länsipäähän 1970-luvulla kaavoitetun pien- rinteen suuntaisesti alueen keskustaan. Pääkadun teollisuusalueen neljä tuotantotilaa valmistuivat muodostavaan Turjankatuun liittyy tori ja viher- vuosina 1973-1979. alue, joka edustaa pienimuotoisenakin keskus- puiston ideaa. Kaavassa Turjankadun kerrostalot Asemakaavan keskeiset katuaukiot ovat nykyisin esitetään pitkinä, porrastettuna kolmikerroksi- pääosin parkkipaikkoina. Turjankadun katutilaa sina lamellitaloina. Kaavamääräyksiä tarkistettiin on uudistettu 2000-luvulla istutuksilla ja mukula- kuitenkin jo kaavan vahvistamisen yhteydessä kiveyksellä, jotka edustavat uutta elementtiä kult- ja tällöin maaperän huonon kantavuuden vuoksi tuurimaisemassa. Turjankadun eteläreunan kerrosluku korotettiin kolmesta kerroksesta kuuteen. Kerrostalokortte- Järvensivun kerrostalojen läheinen yhteys leiden pohjoispuolelle sijoittuu kaavassa pientalo- vanhempaan teollisuuteen katosi 2000-luvun jen tonttialue, joka pohjautuu vanhempaan 1900- vaihteessa, jolloin alueen länsipuolelle sijoittuva luvun alun paikalla olleeseen pientaloalueeseen. elintarviketeollisuuden keskittymä purettiin yksit- täistä lämpökeskusta ja leipomoa lukuun otta- Viheralueilla on vahva rooli kaavassa. Ne rajaa- matta kerrostalo- ja toimistotalojen tieltä. vat alueen selkeästi irti ympäröivästä rautatie-, vesistö- ja teollisuusalueympäristöstä. Asema- kaavaan olennaisesti kuuluva aukio näkyy Turjan- kadun levennyksenä, liittyen kortteleiden väli- seen puistoon. Toinen aukio muodostuu alueen sisäisen pääkadun muodostavan Turjankadun ja Kuikankadun risteykseen. Risteyksen itäpuolelle, puistoalueen reunaan oli sijoitettu tontti julkiselle rakennukselle, joka liittyy viereiseen, 1954 hyväk- syttyyn omakotialueen asemakaavaan.

Kaavan vahvistamisen jälkeen rakentaminen alkaa kaupunginpuoleisesta korttelista. Sen kaksiker- roksiset puukerrostalot valmistuivat vuosina 1957- 1962. Korttelin Turjankadun puolella olevat kuusi- kerroksiset kerrostalot valmistuivat vuosina 1959 ja 1960. Kerrostaloihin ei kuulu autotalleja, ja ajalle tyypilliset liiketilat sijoittuvat vielä rakennusten Kuva: Pellolle rakennetut ja kuusikerroksiksi korotetut Turjankadun ker- ensimmäiseen kerrokseen. Turjankadun ja Kuikan- rostalot muodostivat alkuperäistä suunnitelmaa vahvemman kiintopis- kadun risteykseen rakennettujen kerrostalojen teen pientaloalueen yhteydessä. Myöhemmin kasvillisuus on pehmentä- kohdalla kaava tarkastettiin. Tällöin kaksi tonttia nyt kerrostalojen asemaa maisemassa. Kuva: Ilkka Laitinen 1976, Tampere- seuran kuva-arkisto. yhdistettiin ja rakennukset sijoitettiin kohtisuo- raan kulmittain. Aikaisemmassa kaavassa esitetty

78 Kuva: Uusi ja vanha. Taustalla, vuonna 1960 valmistuneet 2-kerroksiset, rapatut ja aukkojulkisivuiset kerrostalot liittyvät vielä rakennustyyppinä jälleenrakennuskauden rakentamiseen, etualalla vain kolme vuotta myöhemmin rakennettu kuusi- kerroksinen, elementtirakenteinen, teollisilla materiaaleilla ja nauhajulkisivuilla varustettu kerrostalo katsoo jo kohti uut- ta aikaa. Taloon liittyvä liike- ja autotallisiipi edustaa nousevaa elintasoa ja kaupan tilatarpeen kasvua, joka jo muutamaa vuotta myöhemmin johtaa suuriin uusien pääteiden varsille sijoittuviin automarketteihin. Kuva: Pekka Halme 1963, Tampe- re-Seuran kuva-arkisto.

Kuva: Sama paikka syksyllä 2010. Julkisivun eteen istutetut kuuset tulevat aikanaan muodostamaan pystyelementin vah- vasti horisontaalisessa julkisivussa.

79 Asemakaava

Kuva: Vuonna 1955 laadittu Järvensivun asemakaava

80 Rakennusvuosikartta

RAKENNUSVAIHE 1950 -1960

RAKENNUSVAIHE 1960 -1970

RAKENNUSVAIHE 1970 -1980

81 4.4.2 Maisemarakenne Järvensivun alue on rakentunut jääkauden nukset ottavat roolin suurmaisemassa, kun taas muodostaman Kalevankankaan harjualueen eturivissä olevat herkät kaksikerroksiset puutalot juurelle murroslaaksoon. Maasto nousee loivasti luovat alueelle identiteettiä lähempää tarkastel- Iidesjärven rantakadulta pohjoiseen kohti 1880- taessa. 1970-luvulla rakennettu betonielementti- luvulla rakennettua rautatietä, jonka jälkeen rinne talo katkaisee yhteyden Turjankadun päätteenä alkaa nousta melko jyrkästi. Harju ja ranta mahdol- olevalta aukiolta Järvensivun suureen puistoalu- listavat voimakkaan maisemallisen otteen alueen eeseen. Puisto liittyy Iidesjärven rantamaisemiin, suunnittelussa ja rakentamisessa. Toisaalta kapea jotka ovat arvokasta luonnonympäristöä. ja suhteellisen voimakkaasti liikennöity kaistale on haastava alue asuinympäristölle. Tarkastelualueen kerrostalojen lisäksi suurmaise- massa erottuvat lähistölle rakennetut uudemmat Rakennukset on sijoiteltu avoimelle alueelle, josta kerrostaloalueet. Alue sulautuu nykyään osaksi avautuu näkymiä aina kauas Iidesjärven toiselle rakennettua harjuympäristöä, eikä erotu enää puolelle. Kerrostalot on sijoitettu rinteeseen aivan yhtä voimakkaasti omana kokonaisuute- kahteen riviin. Takarivin kuusikerroksiset raken- naan kuin rakentamisensa jälkeen.

Järvensivu sijoittuu rakennetun taajama-alueen keskelle, Iidesjär- ven rannalle. Alue sijoittuu harjun juurelle murroslaaksoon. Rinne laskee etelään. Taustakuva: Tampereen kantakau- pungin ympäristö- ja maisemasel- vitys

82 4.4.3 Aluerakenne Rautatien ja Iidesjärven rannan väliselle alueelle ylärinteeseen massiivisen muuriaiheen. Suunnitte- jäävään Järvensivun kaupunginosaan kuuluu nyt luajankohdalleen tyypillisen kampamaisen raken- tarkasteltavan kerrostaloalueen lisäksi omako- teen taustalla on tässä tapauksessa asuinalueen tialueita sekä suuri, maisemallinen 1950-luvun suojaaminen rautatien häiriöiltä ja avaaminen hengessä suunniteltu puistoalue, jonka pääte- Iidesjärven maisemiin hyvään ilmansuuntaan. pisteessä on Turjalankadun aukio. Järvensivun kerrostaloalueelle luonteensa antava asema- Turjankadun aukio kauppoineen ja palveluineen kaavasuunnitelma on vuodelta 1956. Alueen muodostaa päätepisteen viereiselle maisema- keskeisimpiä elementtejä ovat pitkänomaiset ja puistolle, tosin välitön yhteys katkeaa 1970-luvulla ilmeeltään massiiviset kuusikerroksiset kerrosta- rakennettuun betonielementtiseen asuintaloon. lot sekä niiden edustalla olevat kaksikerroksiset Kerrostalojen ja radan väliin jäävä pientaloalue puukerrostalot. Kerrostaloalueen keskellä oleva sekä radan ja järven välisellä kapeimmalla kohdalla puistovyöhyke jaksottaa kokonaisuuden kahteen oleva pienteollisuuskeskittymä muodostavat omat samansuuruiseen osa-alueeseen. Järvensivun pienet solumaiset rakennuskokonaisuutensa. yhdyskuntasuunnittelussa on vahva maisemalli- nen ote. Ajan ideaali pitkistä ja kapeista kerrosta- 4.4.4 Rakennukset ja korttelit lokortteleista kuvastuu Järvensivulla hyvin. Järvensivun rakennuskanta on 1950- ja 1960-luvun taitteesta, keskittyen pääosin alueen keskustan Katuverkko kahteen kortteliin, joita erottaa pieni puistoalue. Iidesrantaa pitkin kulkee rantaväylän lisäksi eräs Alueella on kahden tyyppisiä rakennuksia: kaksi- Itä-Tampereen keskeisimmistä kevyen liikenteen kerroksisia pieniä lamellitaloja sekä kuusikerroksi- reiteistä. Rantaväylä muodostaa selkeän rajan sia korkeita kerrostaloja. Nämä erot tonttikohtai- rakennetun ja rakentamattoman ympäristön sissa rakennustehokkuuksissa heijastavat nope- välille. Pääväylältä käännytään pohjoiseen hierar- asti kehittynyttä kaupungistumisen aikakautta. kiassa matalammalle katuverkolle, joka kerrosta- Samalla voidaan huomata siirtyminen puusta loalueen osalta nojaa lähinnä maaston muotoja käsityönä rakentamisesta betonielementtiteolli- seurailevaan ja aukioon päättyvään Turjankatuun. suuteen. Järvensivun kerrostaloalueeseen liittyy Kerrostaloalueen katuverkko on luonteeltaan myös samaan aikaan suunniteltu pientaloalue ja ulkosyöttöinen; pihat jäävät rakennusten välisille puisto. alueille korttelin sisään. Iidesjärven kaksikerroksiset kerrostalot Paikoitus on järjestetty Turjankadun varren levik- keille ja erillisille parkkialueille. Myös autotalleja on Kerrostalot ovat kahdessa eri tavoin maastoon alueella runsaasti sekä erillisissä matalissa raken- asetellussa kolmen rakennuksen rivissä, joiden nuksissa että kerrostalojen pohjakerroksissa. Juuri kortteleita pieni puisto erottaa. Ajatuksena on 1950- ja 1960-lukujen taitteessa tapahtunut yksi- ollut asettaa Iidesjärven rannan läheisyyteen eturi- tyisautoilun vallankumous näkyy alueella selvästi. viin väljästi matalia rakennuksia, joiden lomitse ja Katujen ja aukioiden monotoniset asfalttipinnat yli avautuu järvimaisemia hyvään ilmansuuntaan. ja rakennusten betoni korostavat autoistunutta Rakennusten pihat ovat vehreitä ja puistomaisia. vaikutelmaa. Kaksikerroksisiin puukerrostaloihin ajetaan suoraan Iidesrannasta, mutta vaikutus ei Länsipuolen kortteleiden rakennukset ovat ympäristön vehreydestä, rakennusten pienem- Järvensivulle hyvin tunnusomaisia ja henkivät mästä tehokkuudesta ja materiaalivalinnoista 1950-luvun arvoja. Ne ovat mittasuhteiltaan tasa- joutuen ole yhtä karu. painoisia ja istuvat maaston muotoihin kauniisti. Rakennukset on sijoitettu ilmavasti kulma Iides- rantaa kohti ja niiden rooli maisemaelementtinä Rakennusmassat korostuu saavuttaessa keskustan suunnasta Järvensivun rakennuskanta on 1950-luvun ja 1960- kaartuvaa tietä pitkin. Julkisivultaan roiskerapa- luvun taitteesta. Alueella on kahden tyyppisiä tuissa tai laudoitetuissa vaatimattoman oloisissa rakennuksia: kaksikerroksisia puukerrostaloja rakennuksissa on kellarikerroksissa autotalleja ja sekä kuusikerroksisia korkeita kerrostaloja. Pieni- liikehuoneistoja. piirteiset puukerrostalot on sijoiteltu maastoon väljästi, ja ne myös sijaitsevat lähinnä rantaa. Tiili- ja betonielementtirakenteiset kuusikerroksiset kerrostalot muodostavat puukerrostalojen taakse

83 Aluerakenne

ALUERAKENNE

KESKEISET REITIT

KEVYT LIIKENNE, VIRKISTYSREITIT

KOULU

MUU JULKINEN RAKENNUS

1950-LUVUN KAAVASSA OSOITETTU TOTEUTUMATON YLEISEN RAKENNUKSEN TONTTI

KAUPAN TILAT

ALUEEN SIS. VIRKISTYSALUE

84 Kuva: Järvensivun länsiosan kerrostalokortteli

Kuva: Järvensivun itäosan kerrostalokortteli

Vuonna 1960 rakennetuissa kolmessa rakennuk- kuusikerroksiset kerrostalot maastoon viistosti sessa on käytetty samoja aiheita, mutta koko- aseteltujen kaksikerroksisten puukerrostalojen naisuus ei ole aivan yhtä eheä. Rakennukset on taakse. Rakennusten pohjoisjulkisivujen vähäe- sijoitettu Iidesrannan tien kanssa samaan koor- leisyys henkii 1950-lukua ja antaa hyvin kaupun- dinaatistoon ja niiden ympäristö on vähemmän kikeskustamaisen vaikutelman. Samanhenkisiä jäsentynyttä. rakennuksia on Tampereella mm. Amurin kaupun- ginosan laitamilla. Eteläjulkisivujen aiheet kuten Turjankadun korkeat lamellitalot vaakasuuntaisten elementtien korostaminen värein, materiaalein ja nauhaikkunoin ovat jo Vuosina 1959, 1960 ja 1963 valmistuneet kuusi- 1960-lukua. Rakennuksissa on asuntokohtaiset kerroksiset kerrostalot muodostavat kaksiker- roksisten kerrostalojen taakse melko kiinteän muurin, jota jäsentelevät rakennusten välit ja 1950-luvun kaavaan palautuvat porrastukset rakennusmassoissa. Julkisivujen jäsentelyssä ja materiaaleissa näkyy rakentamisen teollistuminen rakennusvuosien aikana. Kerrostaloille kuljetaan autolla rakennusten pohjoispuolelta; Turjankatua on levennetty aukiolla alueen keskiosassa siten, että käynti kortteleiden välissä olevaan puistoon korostuu. Rakennusten mittakaava eroaa radi- kaalisti niiden taakse jäävästä pientaloalueesta. Toisaalta muuri myös tukahduttaa rautatiemelun ennen Iidesjärveä.

Ensimmäisenä valmistuivat vuosina 1959 ja 1960 rakennetut tiilirunkoiset ja vaaleaksi rapatut Kuva: Itäisen korttelin rapattuja kerrostaloja.

85 Kuvat yllä: 1950-luvun kerrostalorakentamista. Kuvat yllä: 1960-luvun kerrostalorakentamista

parvekkeet, jotka avautuvat Iidesjärven ja Viini- Kerrostaloihin tehty lisälämmöneristys uusine kan kirkon maisemiin. Harjakatoissa on niukat julkisivulevyineen on muuttanut jonkin verran räystäät. 1959 rakennetun kerrostalon materiaa- rakennuksen ulkonäköä. limaailma on niukka. 1960 rakennettuun taloon on tuotu elävyyttä puhtaaksi muuratuilla tiiliosilla. Kerrostalojen ympäristö ja Turjankadun aukio Porrashuoneiden kohdalla on rakennuksessa pieni jäävät tehokkaan maankäytön ja autoistumi- sisäänveto, joka myös jäsentelee suurta rakennus- sen vuoksi katukuvaltaan autojen hallitsemaksi. massaa. Maantasokerroksen liikehuoneistoa on Aukion laidalla, kauniin 1950-lukulaisen Järvensi- korostettu hienovaraisesti julkisivumateriaalilla ja vun puiston reunalla on arkkitehtuuriltaan hyvin pienellä räystäällä. monotoninen 1970-luvun elementtikerrostalo parkkialueineen, joka korostaa miljöön asfalttival- Idänpuolisen korttelialueen massiiviset kerros- taisuutta. Alkuperäisessä kaavasuunnitelmassa talot ja Turjankadun pohjoispuolelle jäävä yksit- esitetyn julkisen rakennuksen tontille sijoitettu täinen nelikerroksinen kerrostalo ovat raken- 1970-luvun kerrostalo katkaisee maisemallisen nettu vuonna 1963-1964. Ne edustavat varhaista yhteyden 1950-luvun kerrostalojen ja puiston elementtirakennustekniikkaa. Päädyissä on välillä. käytetty pesubetonia, joka oli aikansa muotituote. Julkisivuissa on korostettu 1960-luvun modernis- min hengessä vaakasuuntaa, vaikutelmaa nauha- Työpaikkarakennukset julkisivusta, voimakkailla värisävyjen vaihtelulla. Kerrostaloalueen länsipuolelle, Iidesjärven ja Parvekkeet on vedetty sisään julkisivusta, valkoi- rautatien väliselle kapeimmalle kohdalle on raken- silla kaiteilla on rytmitetty onnistuneesti julkisivun nettu pienteollisuus- ja toimitila-alue 1970-luvulla. muuten monotonista raidallisuutta. Kerrostaloi- Rakennuksissa on paljon ajalleen tyypillisiä raken- hin liittyy matalat autotallirakennukset ja liike- teita ja arkkitehtonisia aiheita, joita voisi myös tila, jotka sulkevat korttelia entisestään. Kaikissa tilatarpeen kasvaessa tai toimintojen muuttuessa rakennusten osissa on samanlainen harjakatto. käyttää hyväksi paikan identiteetin vahvistami- sessa.

86 4.4.5 Viheralueet Järvensivun kaupunginosaan kuuluu tarkaste- lualueella olevien vähäisten ja osin rikkonaisten viheralueiden lisäksi laajat virkistysalueet Iides- järven rannassa sekä viereisellä laajalla puistoalu- eella. Selvitysalueen kiinnostavin virkistysalue on kahden kortteliosan keskustan polveileva pieni puisto. Aukion ympäristö taas on ensisijaisesti hyvin asfalttinen ja betoninen.

Selvitysaluella olevaa kerrostalokorttelia ympä- röivät kapeat viheralueet. Korttelin pohjoispuo- len osin pusikoituneet rinteet ovat osin jyrkkiä ja hoitamattomia, toisaalta myös vehreitä. Järjestel- lymmät puistoalueet suuntautuvat muihin, suotui- sampiin suuntiin. Kahden korttelin osan raken- nukset sijoittuvat lähelle tiealuetta, muodostaen erilliset suljetut sisäpihat. Pihat on rajattu toisis- taan aidoilla ja puustolla. Rakennusajalle tyypillisiä suurehkoja oleskelupihoja ei ole selvästi havaitta- vissa ja sisäpihat ovat suurelta osin kulkureittejä ja parkkialuetta.

Kerrostalojen väliin jäävä pieni puistoalue muodostaa keskeisen alkuperäiseen asemakaa- vaan liittyvän elementin rakennetun ympäristön ja katuaukion yhteydessä. Alkuperäispuustoa edus- tavat kookkaat puistolehmukset. Iidesjärventien varrella olevat matalat kääpiömännyt ja Turjanka- dun kuuset taas edustavat 1950-lukua uudempaa pihakasvikulttuuria.

Iidesjärven ja Iidesrannan tiealueen välissä on viheraluetta, jossa kulkee asfalttipintainen kevy- enliikenteen reitti. Rannan puoli on runsaspuus- toista pusikkoa, joka muuttuu tiealueen vieressä hoidetuksi viherkaistaleeksi, johon on harkitusti sijoitettu puurivistö. Yhdessä asuinkortteleiden iäkkään kasvillisuuden kanssa Iidesrannan tieym- päristö on puistomainen.

Turjankadun ympäristöä hallitsee asfaltti ja beto- nipinnat, mutta pohjoispuolella oleva kapea viheralue on puustollisesti hyvin runsas ja vehreä. Talojen etupihoilla kasvillisuus on hyvin niukkaa ja nurmialueet ovat kapeita.

Iidesjärven tiealueen puolella kasvillisuutta on hieman runsaammin ja puut ja pensaat ovat ajan myötä kasvaneet suuriksi. Piha-alueet ovat sora-/ nurmipintaisia ja avautuvat rakennusten välistä tielle.

Iidesjärven ranta on merkitty merkittäväksi viher- verkon osaksi Tampereen kantakaupungin ympä- ristö- ja maisemaselvityksessä (2007). Selvitysalu- een läpi kulkee myös toiminnallinen viheryhteys.

87 Viheralueet

1

Merkittävä viheralue tai puisto, joka kuvastaa hyvinrakennusajankohdan tyyliä.

Alueellisesti tärkeä viheralue tai viher- yhteys

Sorapintainen ulkoilureitti

Asfalttipintainen kevyenliikenteen reitti

1 Järvensivunpuisto

Viheralue/-yhteys tai puisto jatkuu nuolen osoittamaan suuntaan

88 4.4.6 Asemakaavan toteutuneisuus Jävensivun kerrostaloalueen asemakaava on maapohjan heikkouden vuoksi. Turjankadun vuodelta 1956, jonka mukaan alue on pääpiirteis- ja Kuikankadun risteyksen länsipuolen kahden sään myös toteutunut. Asemakaavan laati arkki- kerrostalon rakennusalojen muutos tehtiin 1961, tehti Aaro Alapeuso ja se perustui 2- ja 3-kerrok- jolloin risteyksen aukioita rajaava, porrastettu sisiin kerrostaloihin sekä aukion ja puiston yhte- ja kaareva kuusikerroksinen lamellitalo muut- yteen sijoitettuun julkisen rakennuksen tonttiin. tui pohjaltaan yksinkertaisemmaksi, ja toteutui Parhaiten ovat toteutuneet Iidesrannan puoleiset Kuikankadun puolella matalampana, 4-5 kerrok- kaksikerroksiset kerrostalot, tielinjat sekä Turjan- sisena. Uutta olivat kerrostaloihin liittyvät yksi- kadun pienet aukiot ja kerrostalokorttelien väli- kerroksiset autotallisiivet, joista toiseen tuli myös nen puisto. Muutoksia alkuperäiseen kaavaan on liiketila. Turjankadun ja Kuikankadun risteyksen tehty vuosina 1956, 1961 ja 1971 ja 1972. itäpuolelle varattu julkisen rakentamisen tontti muutettiin kerrostalotontiksi 1970-luvulla. Alueen Ensimmäinen muutos tehtiin jo vahvistamisen viheralueista toteutui puistoksi istutettuna lähinnä yhteydessä, jolloin kaavamääräyksiä tarkastettiin kerrostalokortteleiden välinen puisto. Muut, lisäämällä rakennusoikeutta Turjankadun eteläsi- aikakauden kaavoitukseen keskeisesti liittyvät ja vulla kolmesta kerroksesta kuuteen kerrokseen alueen reunoja rajaavat viheralueet ovat pääosin metsittyneet tai kasvimaina. Alueen länsipään viheralue pienentyi 1970-luvulla kaavoitetun ja rakennetun pienteollisuusalueen vaikutuksesta.

Kuva: Kerrostalojen ja liikesiiven väliin jäävää pieni aukio on hyödynnetty parkkialueeksi.

89 4.4.7 Kohteen arvot Alueellinen yhtenäisyys: • • Ympäristöarvot: • • Rakennuskannan ajallinen yhtenäisyys Järvensivun kerrostaloalueen tärkeimmät ympä- Tarkastelualueen rakennukset ovat valmistuneet ristöarvot liittyvät Iidesjärven maisemiin. Myös lyhyen, mutta merkittävän ajanjakson aikana. Järvensivun puisto on merkittävä virkistysympä- 1950-luvun loppupuolen koruttomuus ja käsityöläi- ristö, vaikka käynti sinne kerrostaloalueen auki- syys taittuu 1960-luvun alun teolliseen rakentami- olta katkeaakin ikävästi. Arvokorttelin keskellä seen ja tehokkuusajatteluun. Näin on saatu aikaan oleva pienipiirteinen ja luonnonmukainen puisto- kiinnostava ja yhtenäinen rakennuskollaasi, jossa vyöhyke nousee esiin kauniisti kaksikerroksisten on piirteitä vanhasta ja uudesta rakentamisesta. puukerrostalojen lomitse. Asuin- ja liiketiloja sisältäviin rakennuksiin liittyy teollisemmista materiaaleista huolimatta edelleen Arkkitehtoniset arvot: • lukuisia tyylikkäitä yksityiskohtia ja ajalle tyypillisiä Alueen arkkitehtoniset arvot liittyvät rakennus- materiaaliyhdistelmiä. Myös yksityisautoilun ja kannan ajalliseen yhtenäisyyteen ja taustalla olleen kaupan tilojen kasvu näkyy arkkitehtuurissa liike- asemakaavan näkemyksellisyyteen. Rakennukset ja autotallisiipinä. 1950-luvun asemakaava ei ole ilmentävät hienosti 1960-luvun taitteen ilmiöitä, kaikilta osin kestänyt 1960-luvun taitteessa raken- kuten suurta maaltamuuttoa, yksityisautoistu- nustehokkuuden ja ajoneuvotiheyden jyrkkää mista ja rakentamisen teollistumista. Rakennuk- kasvattamista. set on aseteltu Iidesjärven maisemiin siten, että asunnoista on hyvät näkymät ja suurmaisemaan Kaupunkirakenteen ominaispiirteet syntyy maamerkkejä. 1950-luvun kapealle vyöhyk- Rakennusoikeuden lisääminen ja autoistuminen keelle sovitettu asemakaavarunko ei ole kaikin ovat vaikuttaneet eritoten liikeaukion ympäris- osin kestänyt rakennustehokkuuksien radikaalia töön. Autoistumista korostaa 1970-luvulla Järven- muuttamista. Tämä näkyy erityisesti aukiolla, joka sivun puiston päätyyn rakennettu elementtitalo, on roskalaatikoineen takapihamainen. jonka pohjakerros on kokonaan paikoitustilaa. Tarkastelualueen yhteys pohjoiseen rautatien toiselle puolen on haasteellinen. Kaupunkiraken- teen ominaispiirteiden keskeiset arvot liittyvät rakennusten asemointiin ja avaamiseen kohti Iidesjärveä.

Paikallinen identiteetti: • • Järvensivun kerrostalojen paikallisen identitee- tin arvot nojaavat paljolti rakennusten merkittä- vyyteen Tampereen kaakkoisosien ja Iidesjärven suurmaisemassa. Korkeat kerrostalot näkyvät maamerkkinä kauas Viinikan yli. Iidesrannan ohi kaartuvan tienvarren kaksikerroksiset kerrostalot sekä niiden pohjakerrosten pajat ovat alueelle leimallisia. Tarkastelualueen pohjoisosat sekä aukion ympäristö sen sijaan jäävät vaille identi- teettiä ja merkitystä. 1970-luvun pienteollisuus- alue on lajissaan edustava. Sen olemassa olevia rakenteita voisi käyttää hyväksi, vaikka alueella tapahtuva toiminta joskus muuttuisi ja vaatisi uutta rakentamista.

90 SININEN TEEMA: Aikakaudelleen tyypillinen asuinalue tai alueen osa, jolla alkuperäinen kortteli- rakenne on säilynyt. Alueen kaupunkirakenteella on arvoa.

Kerrostalokorttelit: Kahteen kortteliin keskittyvät erikorkuiset kerrostalot sekä toriauki- ot ja viheralue muodostavat tyypillisen 1950-luvun palvelukeskuksen. Vuosina 1957-1964 toteutuneissa kerrostalokortteleissa on nähtävissä vuosikymmenen vaihteen kaupan, autoistumisen ja rakentamisen murros kohti modernimpaa yhteiskuntaa. Kortteleilla on selkeä ja osin hallitseva asema Iidesjärven ja harjun muodostamassa suuramaisemassa.

Iidesjärven viheralue: Järvensivu ja 1950-luvun asemakaavoitukseen olennaisesti liittyvä vihervyöhyke on säilynyt kerrostalokortteleiden eteläpuolella yhtenäisenä kokonaisuute- na, liittyen saumattomasti tarkastelualueen kaakkoispuolella olevaan puistoalueeseen ja Iidesjärven rantavyöhykkeeseen. TOIMENPIDESUOSITUS: Alueiden korttelirakenne ja viherympäristö tulee pyrkiä säilyttämään. Tarvitta- vat muutokset ja lisäykset tulee sovittaa alueen alkuperäiseen luonteeseen. VALKOISET ALUEET: Alueilla, joille ei ole osoitettu väriteemaa, tulisi huomioida kaupunkirakenteel- linen kokonaisuus sekä rakennusten ja lähiympäristön ominaispiirteet.

91 4.5 TAATALA

Tampereen Kuljun moottoritien varrelle sijoit- Puu mahdollisesti liittyy Hatanpään kartanon tuvan Taatalan kaupunginosan rakennuskanta 1860-luvulla istutetusta kuusikujasta ylijääneisiin käsittää omakotiasutusta, rivitaloja ja kerros- taimiin, joita jaettiin alustalaisille. (Tammerkoski taloja, joista jälkimmäiset keskittyvät alueen 1958) Rautaharkon torpan nuorempi asuinpaikka torin ja pääväylän muodostavan Koivistontien on nykyisessä Taatalassa, Harkkotien varrella ja ympäristöön. Taatala kaavoitettiin sodan jälkeen tontilla on säilynyt 1950 -lukua edeltävää raken- uutta kaupunkisuunnittelua edustavaksi aluekes- nuskantaa. kukseksi ja alueen kerrostalot rakennettiin 1950-, 1960- ja 1970- luvuilla. Tutkimusalueen rajaus käsit- Nykyiset moottoritien erottamat Rautaharkon ja tää vain Taatalan kerrostaloalueet. Taatalan kaupunginosat säilyivät Vihiojaan viettä- vinä peltorinteinä aina 1950-luvulle saakka. Maata- louskaudella asutus sijoittui pääosin Messukylän 4.5.1 Alueen historia ja takamaihin kuuluneen Koivistonkylän puolelle, rakentuminen johon syntyi Tampereen teollisuuden kasvuun Nykyinen Taatalan alue kuului 1800-luvulla pääosin liittyvä varsin vahva ja edelleen näkyvä pienasu- Hatanpään kartanolle kuuluneen Rautaharkon tus. Kartanolle kuuluneessa Rautaharkossa ja torpan viljelysmaihin. Kaupunginosan itäreunalla Taatalassa oli torppien lisäksi lähinnä vanhasta sijaitsi lisäksi Messukylän Skraatalan talon Taatala Lempääläntiestä erkaantuneen paikallistien riste- -niminen torppa, joka mainitaan varmuudella ykseen 1894 perustettu Hatanpään kansakoulu ja 1830-luvulla. Mahdollisesti Taatala oli jo ennen vähäistä pienasutusta. tätä, Ruotsin vallan aikana, sotilastorppana. Taata- lan entisen torpan 1960-luvulla purettu pihapiiri Maatalousaikana alueen päätieksi muodos- sijaitsi Koivistontien ja Perähaantien risteyksen tui Lempäälään yleisestä maantiestä rautatien eteläpuolella. Paikalla on vielä nähtävissä piha- kohdalla erkaneva, Koivistonkylän ja Muotialan piiriin kuulunut huomattavan kookas lehtikuusi. talon kautta Messukylään johtanut paikallistie.

RAUTAHARKKO

Kuva: Tarkastelualuieen likimääräinen rajautuminen. Viistokuva Lentokuva Vallas Oy

92 Myöhemmin tielinja on katkennut moottoritien perheettömänä olleet ja maanhankintaoikeudesta kohdalla. Nykyisistä tielinjoista Kartanotie ja luopuneet pääsemään osakkaiksi asunto-osake- Koivistontie noudattavat pääosin tätä vanhaa yhtiöihin. Lain pohjalta Tampella rakennutti mm. tielinjaa. Hatanpään kartanon laajat pellot ja Kalevanlinnan kerrostalot vuonna 1953. Asunto- metsät maat siirtyivät Tampereen kaupungille tarve jäi kuitenkin tyydyttämättä. Tampellan rinta- vuonna 1913 tehdyllä kaupalla. mamiehet tekivät aloitteen uusista rintamamies- taloista vuonna 1956. Seuraavina vuosina hanke Asemakaavoitus ja rakentuminen kasvoi yleiseksi, kaikille maansaantiin oikeutetuille avoimeksi hankkeeksi. Taatalan kaupunginosa kaavoitettiin 1950 vahvis- tetulla kaavalla Vihiojan ja Sulkavuoren väliseen Aloitteen pohjalta Tampereen kaupunki perusti peltorinteeseen. Asemakaavan laati arkki- 1960 asunto-osakeyhtiön maansaantioikeutta tehti Pirkko Nieminen. Kaupunginosan itärajan vailla oleville rintamamiehille ja luovutti sille kolme muodosti Messukylään kuuluvan Koivistonkylän korttelia Taatalasta. Rintamamiesten kerros- vanhempi pientaloasutus ja länsirajan Lempää- talojen suunnittelijaksi valittiin Pekka Sivula. läntie. Kaavassa Taatala muodostettiin uudistu- Kerrostalot sijoittuvat rakentamisessa teollisen van kaupunkisuunnittelun hengen mukaiseksi betonielementtirakentamisen alkuvaiheeseen. kaupunkialueen reunalle monipuoliseksi kerros-, Rakennukset runko-osat toteutettiin jo torninos- omakoti- ja rivitaloasutusta sisältäväksi asutus- turin avulla puolielementtitekniikalla. Nostokyvyn taajamaksi. Tarkoituksena oli muodostaa uusien rajallisuuden vuoksi julkisivut jouduttiin kuiten- asemakaavaoppien mukainen pieni paikalliskes- kin tekemään vanhaan tapaan muuraamalla ja kus kaupunkirakenteen reunalle, työpaikkoja rappaamalla. Pistetalojen julkisivut rapattiin ja tarjoavan teollisuusalueen lähelle. Asuinraken- päädyissä käytettiin puhtaaksi muurattua puna- nusten pohjakerroksiin ja osittain omiin liikesiipiin tiiltä. Liikekeskuksen korkea kerrostalon julkisi- sijoitetut kauppaliikkeet keskitettiin pääkadun vut toteutettiin asbestisementtilevyillä (minerit), muodostavan Koivistontien alkupäähän, pienen päädyt ollessa puhtaaksi muuratut. Alue valmistui aukion reunoille. Keskukseen viittaavat viisi ylei- vuosina 1961-1963. Viheralueiden suunnitelman sen rakennuksen tonttia sijoittuivat tielinjojen laati kaupungin puutarhaneuvoja, Rautaharkossa risteykseen osaksi viheralueita. Uusi paikalliskes- asunut, Mauno Hellman. kus rajattiin irti ympäristöstään viheralueilla. Rakentamisen yhteydessä vuoden 1950 asema- Alueen rakentuminen alkoi verkkaisesti 1950- kaavaa tarkistettiin ja Koivistontien lamellitaloiksi luvun jälkipuoliskolla Punaladontien kaksiker- suunnitellut kerrostalot muuttuivat nelikerroksiksi roksista kerrostaloista ja keskustan reunoilla pistetaloiksi, jotka sijoitettiin väljästi porrastaen olevista omakotitalokortteleista, jotka pääosin Koivistontien molemmin puolin. Rakennustyyppi valmistuivat vuoteen 1961 mennessä. Liikeaukion muuttui moderniksi ja ensimmäisille torninostu- rakennuksista valmistui lähinnä sen pohjoisreu- reille sopivimmaksi. Toisaalta 1950-luvun vehreä ja nan rakennukset. Pääkadun muodostavan Koivis- väljä kaavoitusrakenne säilyi. Pistetalojen ohella tontien varteen valmistui vain yksi kaavanmukai- liikeaukion eteläreunalle rakennetaan rintama- nen porrastettu lamellitalo. Keskeinen torialue miestaloihin kuuluva kolmikerroksinen, liikesii- ja Koivistontie säilyivät rakentamattomana aina vellä varustettu asuinrakennus ja päätien varteen 1950-luvun lopulle saakka. maamerkiksi ja 1960-luvun rakentamisen tehos- tumista edustava kuusikerroksinen lamellikerros- Koivistontien rintamamiestalot talo. Uutta kaavassa olivat myös erilliset autotal- Koivistontien vuosina 1961 ja 1963 valmistunut lirakennukset. Uusi kaava vahvistettiin viimeisten kerrostaloalue kuuluu sotien jälkeiseen maanhan- rakennusten valmistuessa vuonna 1963. kintalakiin liittyvään asutustoimintaan. Siirtolais- ten ja perheellisten rintamamiesten asuttamiseksi Taatalan rakentamisen loppuvaiheet laadittu maanhankintalaki tuli voimaan vuonna Moottoritie valmistui Taatalan länsipuolelle 1945. Laajoja maa-alueita edellyttävä maanhan- vuonna 1966 ja rajoitti osittain 1950-luvun kaavan kinta kohdistui pääosin maaseudulle, jolloin toteutumista. Taatalan toriaukion länsipuoliset kaupunkilaiselle rintamamiehelle luovutettu lamellikerrostalot jäävät toteutumatta tiejärjeste- tontti olisi sijainnut usein liian kaukana työpai- lyiden vuoksi. Alkuperäiseen kaavaan kuuluneet kasta. Useat rintamamiehet luopuivatkin maan- useat julkisen rakennusten tonteista toteutuu saantioikeudesta. Lakia muutettiin vuonna 1949 vain Koivistontien varrella oleva ammattioppilai- (ns. Lex Raatikainen), jolloin myös sodan aikana tos. Sotien jälkeinen idea monipuolisesti palveluita

93 tarjoavasta, lyhyiden välimatkojen paikalliskeskuk- sesta mureni autoistumisen ja kaupan keskittymi- sen seurauksena. Perähaantien varrelle sijoitettu yleisen rakennuksen tontti muutetaan vuonna 1970 vahvistetussa kaavamuutoksessa kerrosta- lotontiksi, jonka rakennuttajaksi tulee Tampereen kotilinnasäätiö. Sen kolme kerrostaloa valmis- tuvat vuonna 1972. Kerrostaloalueen yhteyteen valmistui 1994 vanhusten palvelukoti.

Taatalan kaupunginosan eteläreunalle, Sulkavuo- ren juurelle rakennettiin 1977 automarket (Eka), joka oli valmistuessaan Suomen suurin. Taatalan torin ympärille keskittyneet päivittäistavaraliik- keet mm. Elanto lopettavat marketin valmistumi- sen jälkeen. Nykyisin torin liiketilat ovat käytössä ja niissä toimii mm. huonekaluliike, parturi, R-kioski ja Tulikiven myymälä. Torialue toimii lähinnä park- kipaikkana.

Kuva: Karttaote v. 1909 Senaatinkartasta. Hatanpään kartanolle pää- Kuva: Karttaote v. 1953 peruskartasta. Taatalan kaupunginosan kes- osin kuuluvassa peltorinteessä oli tällöin ainoastaan Taatalan torpan kusta sijoitettiin sodan jälkeen kaupunkirakenteen eteläreunalle, pää- pihapiiri. Tutkimusalueen lounaiskulmalle jää Rautaharkon pihapiiri. liikenneväylän varrelle. Taatalan pohjoispuolelle jäi kävelymatkan pää- Taatalan pihapiiriä osoittava kookas lehtikuusi on säilynyt nykypäiviin hän Hatanpään ja Nekalan teollisuualueet, joiden toimintaan Taatalan saakka. Lähde: Kansallisarkisto. aluekeskuksen voidaan katsoa liittyvän. Taatalan kaupunkimaisen kes- kusta myös täydensi itäpuolelle sijoittuvaa Koivistonkylän pienasutus- ta. Lähde: Maamittauslaitos.

94 Asemakaava

Kuva: Taatalan asemakaava ark. Pirkko Nieminen 1950. Tori, Koivistontien keskuspuisto, 2- ja 3-kerroksiset kerrostalot, matalat liikesiivet, rivitalot ja pientalot sekä julkisen rakentamisen tontit risteyksissä ja viheralueiden yhteydessä tekevät Taatalan asemakaavasta hyvin tyypillisen 1950-luvun kokonaisuuden. Asemakaavoitukseen liittyvä tori ja sitä jatkava kes- kuspuisto on järjestetty Koivistontien varteen sijoittamalla matalat kerrostalot tontin takaosaan. Idea säilyi, joskin 1960- luvulla lamellien tilalle rakennetut pistetalot kavensivat viheraluetta. Asemakaavassa viheralueet rajaavat selkeästi raken- netun ympäristön irti muusta kaupunkirakenteesta. Läntiset korttelit jäivät toteutumatta moottoritien ja Lempääläntien siirron vuoksi.

95 Rakennusvuosikartta

RAKENNUSVAIHE 1950 -1960

RAKENNUSVAIHE 1960 -1970

RAKENNUSVAIHE 1970 -1980

RAKENNUSVAIHE 1990 -2000

96 4.5.2 Maisemarakenne Taatalan selvitysalue sijoittuu suurmaisemassa Taatalan alue on rakenteeltaan väljä ja rakennuk- asutun, osittain avoimen maisema-alueen ja set matalia. Kaupungin maisemarakenteen vuoksi metsäisen selänteen rajavyöhykkeelle. Alueen Taatalaan avautuvat näkyvät ovat havaittavissa maasto nousee vähitellen kohti etelää selänne- vasta Kalevankankaan harjualueelta. Näin kaukai- aluetta kohden, joka rajaa Tampereen eteläistä sessa maisemassa maltillinen rakentamiskorkeus maisema-aluetta. Selänteen maisemallisen kiin- jää pääosin puuston suojiin ja kokonaisuus sulau- topisteen muodostaa Taatalan eteläpuolella tuu takaa nousevaan Sulkavuoren maastoon. kohoava Sulkavuori. Maaston nousu on Taatalan Väylien luomat maisematilat avaavat joitakin kohdalla vielä melko maltillista, selvitysalueella näkymiä lähimaisemassa, josta erottuu selkeänä korkeuserot pohjois – etelä – suunnassa noin yksilönä Koivistontien ja Lempääläntien riste- 2-3 metriä, mutta nousee noin puolen kilometrin yksessä, Taatalan torialueen reunalla sijaitseva matkalla yli 50 metriä Sulkavuoren kallioalueen 6-kerroksinen kerrostalo. harjanteeseen. Alue on maastonmuodoiltaan otollista rakennusmaata, joka on sijoittunut kulku- reittien varrelle. Selvitysalue on vielä 1940-luvulla ollut pääosin viljelysmaata.

Taatala sijaitsee Tampereen ete- läosassa avoimella laaksoalueella, jonka eteläpuolella maisema pian muuttuu metsäiseksi selänteeksi. Taustakuva: Tampereen kantakau- pungin ympäristö- ja maisemasel- vitys

97 4.5.3 Aluerakenne Taatala liittyy Rantaperkiön, Rautaharkon ja Koivis- taa hyvin tyypillistä 1950-luvun loppupuoliskon tonkylän kanssa Tampereen eteläisten esikaupun- rakentamista. Kaksi kerrostalokokonaisuutta kien vyöhykkeeseen, jota erottaa Tampereen kohtaavat Taatalan aukiolla, jossa on kaupan ja keskusta-alueesta Hatanpään sairaalan ja Nekalan palveluiden kiinteistöjä sekä kerrostalojen kivija- teollisuuskeskittymän alueet. Taatala on kehitty- loissa, että erillisissä yksikerroksisissa kerrostalo- nyt sen halki pääkatuna kulkevan Koivistontien jen siipirakennuksissa. Aukion asetelma edustaa ympärille. Avoimesti ja ilmavasti toteutettu kerros- hyvin aikaansa. Taatalan kolmas kerrostalokoko- talorakentaminen keskittyy pääkadun varsille naisuus, 1970-luvulla rakennettu palveluasumisen ja sen päätteenä olevalle aukiolle; Rakennusten keskittymä, sijaitsee Perähaan kukkulalla ammat- korkeudet ja tehokkuus vähenevät etäisyyden tikoulun rakennuskompleksista katsottuna tien Koivistontiestä kasvaessa. Helsinkiin vievän moot- toisella puolen. toritien rakentamisella on ollut merkittävä este- vaikutus Taatalan aluerakenteeseen. Pysäköinti Erityisenä pysäköintitoimintojen alueena Taata- Katuverkko lassa erottuu kerrostalokortteleiden välinen Pohjoisesta, keskustan suunnasta lähiöön tullaan Punaladontie. Katu on luonteeltaan melko jäsen- Moottoritien vierellä kulkevaa Lempääläntietä tymätön ja sen varsille on pysäköity autoja eri pitkin. Koivistontien päätteenä oleva aukio palve- tavoin. Ongelma liittyy alueen katujärjestelyihin; luineen merkitsee saapumista alueelle. Helsin- Punaladontie ei yhdisty Taatalan pohjoisosien kiin suuntaava moottoritie ja Lempääläntie ovat katuverkkoon, vaan muodostaa vain oman, park- haukanneet kasvaessaan leveän kaistaleen alun kitilana toimivan lenkkinsä. Punaladontien lisäksi perin Taatalan asuinkortteleiksi suunnitellulta pysäköintiä on osoitettu pihojen parkkialuille sekä reuna-alueelta. Kehityksellä on ollut merkittävä 1960-luvun taitteelle tyypillisiin pitkiin ja mataliin vaikutus paitsi Taatalan, myös koko eteläisen autotallirakennuksiin. Kiinnostava yksityiskohta Tampereen asuinalueiden kulkuverkostoon. on Taatalan aukiolta liikerakennuksen kellariin johtava ajoramppi. Koivistontie on avoimine puistomaisemineen ja rintamamieskerrostaloineen katukuvaltaan hyvin Julkinen rakentaminen selkeä ja kiinnostava. Taatalan katuverkosto on kokonaisuutena kuitenkin melko huonosti jäsen- Taatalan kaupan tilat keskittyvät Koivistontien tyvä ja epäjohdonmukainen. Ajan hengessä suun- päätteenä olevalle torille, ja palvelevat myös nitelluilla pitkillä kortteleilla on tavoiteltu mahdol- moottoritien toisella puolen olevaa Rautahark- lisimman vähäistä katumetrien määrää, mutta koa. Ammattikoulu ja vanhusten palveluasumisen samalla on saatu aikaan vähällä käytöllä olevia, keskus sijoittuvat aukiolta pääkatua pitkin katsot- jokseenkin epämääräisiä tai hoitamattomia katu- tuna rintamamieskerrostaloalueen toiselle puolen tiloja. Näistä voi erityisesti mainita Punaladontien. Sulkavuorenkadun risteyksen läheisyyteen. Pohjoisesta asuinalueilta kaartuva Käönpäänkatu Molemmat ovat pientaloalueiden ympäröimiä. jatkuu sinänsä johdonmukaisesti alueen halki virkistysreittinä, joka ei kuitenkaan varsinaisesti pääty minnekään. Taatalan aiemmasta yhteydestä Rautaharkkoon on jäljellä moottoritien ali kulkeva kevyen liikenteen reitti.

Rakennusmassat Taatalan rakennuskanta on 1950-1960-lukujen tait- teesta. Kiinnostavimman rakennuskokonaisuuden alueella muodostavat Koivistontien molemmin puolin olevat 1960-luvun alun Rintamamieskerros- talot. Väljästi puistomaiseen maisemaan sijoitetut rakennukset ovat keskeinen osa Taatalan iden- titeettiä. Toinen kerrostalokokonaisuus alueella on Punaladontien ja viljapellontien välillä oleva kahdesta kolmeen kerrosta korkeiden rapattujen lamellitalojen pitkänomainen kortteli, joka edus-

98 Aluerakenne

ALUERAKENNE

KESKEISET REITIT

KEVYT LIIKENNE, VIRKISTYSREITIT

KOULU

MUU JULKINEN RAKENNUS

1950-LUVUN KAAVASSA OSOITETTU TOTEUTUMATON YLEISEN RAKENNUKSEN TONTTI

KAUPAN TILAT

ALUEEN SIS. VIRKISTYSALUE

99 Kuvat ylinnä: Taatalan aukion 1950- ja 1960-luvun asuinrakennus ja liikesiipi. Kuvat alinna: rintamamieskerrostaloja

4.5.4 Rakennukset ja korttelit Taatalan kerrostalot on rakennettu pääosin ja harjakattojen räystäät ovat niukat. Lamellitalo- kahdessa vaiheessa vuosien 1956-1963 välillä jen rakennusmassat ovat raskaahkoja, asuntokoh- avointa korttelirakennetta noudattaen. Oman taisia parvekkeita ei ole. Kaukalomaiset tuuletus- kokonaisuuden muodostaa lisäksi 1970-luvun parvekkeet sisäänkäyntien yläpuolella ovat raken- täydennysrakentamiseen liittyvä pieni kerros- nuksille tunnusomaisia. Jokaisen talon kyljessä on taloalue. Arkkitehtuurissa, rakennustavoissa ja paksu tiilinen savuhormi. Kortteli liittyy Taatalan -materiaaleissa heijastuu pula-ajan väistyminen toriaukioon ajalle tyypillisellä matalalla liikera- ja teollisten materiaalien läpimurto. Ilmeeltään kennussiivellä. Korttelin toisessa päässä olevan yhtenäisimmät korttelikokonaisuudet Koiviston- Punaladonpuiston yhteydessä on yksi puuraken- tien varrella ovat sosiaalista rakennustuotantoa. teinen 1950-luvun lamellitalo, joka on ilmeeltään Tyypillisiä Taatalan julkisivumateriaaleja ovat muita kerrostaloja hieman kepeämpi ja pienipiir- harmaansävyinen tai vaalean keltainen roiskerap- teisempi. Punaladonpuisto ei jäsenny nykyisessä paus ja tiiliset rakennusten päädyt. Rakennusten asussaan alueen keskeisenä ajanvietto- ja kohtaa- peltikattojen muodoilla on leikitelty Taatalassa mispaikkana. Sama jäsentymättömyys kadun ja 1960-luvun alussa paitsi asuinkerrostaloissa, myös pihan välillä jatkuu koko Punaladontien matkalla. liikerakennuksissa, piharakennuksissa ja auto- talleissa sekä jopa tiilisessä sähkömuuntajassa. Koivistontien 1960-luvun Pihan, puiston ja kadun jäsentyminen on Taata- lassa monin paikoin epäselvää. rintamamiestalot Koivistontien molemminpuoliset rintamamiesker- rostalot ovat rakennustaiteellisesti kiinnostavia ja Punaladontien 1950-luku oleellinen osa Taatalan alueen kaupunkikuvallista Taatalan kerrostaloista ensimmäisenä on raken- identiteettiä. Kookkaat rakennusmassat asettu- nettu Punaladontien ja Viljapellontien väliin jäävä vat tonttien keskelle väljästi rakentamiskoordi- korttelialue. Rakennukset ovat kahdesta kolmeen naatiston ollessa kadun suuntainen. Alkuperäinen kerrosta korkeita. Julkisivut ovat roiskerapattuja, lamellikerrostaloja käsittänyt asemakaava uudis-

100 Kuvat: rakennusmassoja. Rakennusten vaaleaksi roiske- rapatut pitkät julkisivut lainaavat aiheita tavan- yllä: 1970-luvulla rakennettua omaisten tiilisten rakennuspäätyjen maailmasta ja palveluasumista päinvastoin. Myös kattomuodot ovat omintakei- set. Syntyy vaikutelma hallitusta kollaasista, jossa keskellä: aukio materiaalit, värit ja arkkitehtoniset aiheet ovat kuitenkin kaikki ajalleen hyvin tyypillisiä. alla: rintamamies- kerrostaloja Rintamamiestalojen länsipuolisessa korttelissa on yksi lamellitalo, joka on rakennettu alkuperäisen kaavasuunnitelman mukaisesti. Sen ulkonäkö liit- tyy ilmeeltään Punaladontien 1950-luvun lopun lamellitalojen arkkitehtuuriin. Pääkadun varrella Taatalan aukiolla on alueen korkein ja pisin asuin- rakennus, jonka kivijalkakerroksessa on liiketiloja. Tämä rakennus eroaa julkisivuaiheiltaan muusta alueen rakennuskannasta. Rakennuksen vaaka- suuntaisuutta on korostettu julkisivumateriaaleilla ja tiilipäädyt sitovat rakennuksen arkkitehtonisesti alueen muuhun rakennuskantaan.

70-luvun palveluasumiskeskittymä Perähaantien reunustamalle kukkulalle on raken- nettu vuonna 1972 kolme betonielementtiraken- teista kolmikerroksista palveluasuintaloa. Raken- nuksiin kuljetaan talojen päädyistä, ja asuntoja on kolmessa kerroksessa talon molemmin puolin. Rakennuksissa on asuntokohtaiset parvekkeet, ja julkisivujen vaakasuuntaa on korostettu värisä- vyin. Kerrostalot suunnitteli arkkitehti Pekka Ilves- koski 1971. Tasakattoiset elementtirakennukset ovat ilmeeltään melko tavanomaisia, ja otollisia perusparannuksen yhteydessä huolellisesti suun- nitellen tehtävälle korotukselle.

Palveluasuntojen kortteliin kuuluu 1994 raken- nettu palvelukoti, joka värimaailmaltaan istuu hyvin 1970-luvun rakennuksiin. Palvelukodin arkki- tehtuurissa on postmodernistisia aiheita, joilla on haettu tarkoituksenmukaista elävyyttä ja kodik- kuutta.

4.5.5 Viheralueet

tettiin 1960-luvun alkupuolella eräänlaisia varioi- Taatalan selvitysalueella on kolme asemakaaval- tuja pistetaloja käsittäväksi. Rakennukset suunnit- lista puistoaluetta, jotka ovat säilyttäneet käyt- teli arkkitehti Pekka Kärki. Kaupungin puutarhuri tötarkoituksensa 1960-luvun kaavasta lähtien. Mauno Hellman laati taloyhtiölle istutussuunnitel- Alueen läpi kulkee pohjois-etelä -suunnassa man. kevyen liikenteen reitti puistoalueella yli Koivis- tontien. Punaladontien ja Viljapellontien välissä Taatalan rintamamieskerrostaloissa perinteisen on Punaladonpuisto, jossa on myös pieni leikki- lamellitalon typologista periaatetta on varioitu alue. Puistoalue toimii pääosin kulkureittinä, eikä siten, että lattiakorko vaihtelee rakennuksen eri sen kaavan mukaista aluetta ole kunnolla käytetty puolilla puolen kerroksen välein. Porrashuonei- puistoalueena. Selvitysalueella ei ole yhtäkään den sisäänvedetyt sisäänkäynnit jäsentelevät puistokokonaisuutta, mutta alueen lävitse kulkeva

101 Viheralueet

1

Alueellisesti tärkeä viheralue tai viher- yhteys

Tontti tai tontin osa, joka kuvastaa hyvin rakennusajankohdan pihanrakennus- tyyliä ja on osa alueen viherympäristöä

Sorapintainen ulkoilureitti

1 Luonnonmuistomerkki. Taatalan torpan vanha ja suuri lehtikuusi

Viheralue/-yhteys tai puisto jatkuu nuolen osoittamaan suuntaan

102 ulkoilureitti johtaa selvitysalueen pohjoisrajalta Taatalan kaava on toteutunut vain osittain. Alku- 100 metrin päässä sijaitsevaan Vihiojanpuistoon, peräisen kaavan mukaan toteutuivat lähinnä joka toimii alueen keskeisimpänä puistoalueena. pientaloalueet, Punaladontien kerrostalot ja yksi Koivistontien lamellitaloista. Hitaasti raken- Taatalan yleiset viheralueet ovat pieniä kokonai- tunutta kaavaa muutettiin 1960-luvulla, jolloin suuksia ja pääosin vapaita ja koruttomia alueita, Koivistontien lamellitaloiksi suunnitellut kerros- jotka yhdistyvät luontevasti aitaamattomien tont- talot muutettiin pistetaloiksi ja torin eteläreunan tien pihoihin. Tontit ovat suuria ja suurelta osin kerrostalon kerrosluku nousi kolmesta kuuteen. alkuperäisessä muodossaan, jossa on harvaksel- Pistetalojen sijoittelu tonteille ja uutta rakennetta taan suurta kasvillisuutta ja paljon avointa nurmi- edustavat autotallit ja parkkipaikat supistivat pintaista aluetta. Etenkin rintamamiestalojen pihat myös Koivistontien varteen suunniteltua, toriin ovat säilyneet hyvin alkuperäisessä muodossaan liittynyttä vihervyöhykettä. verrattaessa nykytilannetta vihersuunnitelmaan vuodelta 1965. Siitä huolimatta, että puut ovat Muita 1960-luvun muutoksia oli kaava-alueen iän myötä kasvaneet suuriksi, alue tuntuu hyvin länsireunan neljä lamellikerrostaloa, joita ei voitu avoimelta. Tämä johtuu rakentamisajankohdalle toteuttaa moottoritien rakentamisen vuoksi. tyypillisestä kasvillisuuden harkitusta sijoittelusta Vihiojan rivitaloalue toteutui 1960-luvulla, joskin ja viheralueiden avoimen tilavaikutelman arvosta- sitä siirrettiin kauemmaksi moottoritiestä. misesta. Näiden seikkojen myötä Koivistontielle aukeavat tonttien laajat ja avoimet nurmipinnat Taatalaan varatuista julkisen rakentamisen lukui- yhdessä tien varressa olevien muhkeiden lehmuk- sista tonteista toteutui vain 1960-luvun alkupuolella sien kanssa luovat puistomaisen miljöön myös ammattikoulun rakennus ja vuonna 1994 raken- katualueelle. nettu palvelukoti, joka sijoitettiin alkuperäisessä kaavassa viheralueeksi merkitylle alueelle. Alueen Perähaanpuisto kaakkoiskulmalle sijoitetut julkisen rakentamisen Taatalantien ja Perähaantien risteyksessä on Perä- tontti ja osa viheraluetta muutettiin kerrostaloton- haanpuisto, joka on pohjoisosasta metsikköä ja tiksi 1970-luvulla. Taatalan eteläosaan sijoittuvat eteläosa on avointa nurmialuetta, jonka avulla neljä julkisen rakentamisen tonttia ovat nykyisin tulee kaivattua tilaa omakotialueen ja kerrosta- osa 1977 rakennetun automarketin parkkialuetta. lojen välille. Puistoalue on muodostunut 1970- luvulla entisen julkisen rakentamisen tontin muut- tuessa kerrostalotontiksi. Puiston metsikössä on alueen agraarihistoriaan liittyvä yksi erittäin suuri lehtikuusi, joka nousee suurella olemuksellaan muusta puustosta selvästi esiin. Perähaantien ja Koivistontien risteykseen jäävä alue on 1997 kaavoitettu kerrostalokortteliksi, mutta on edel- leen Perähaanpuiston metsikön jatkona ja osin myös kevyen liikenteen oikotienä.

4.5.6 Asemakaavan toteutuneisuus Taatalan asemakaava vahvistettiin vuonna 1950 ja sen laatijana oli Pirkko Nieminen. Kaava noudatti aikakauden uusia hajakeskityksen ja asumasolun periaatteita, jossa alueelle sijoitettiin monipuo- lisesti kerrostalo-, omakoti- ja rivitaloasuntoja. Alueen kaavan rungon muodosti ajan päätiestä, Lempääläntiestä erkaneva vanha paikallistie, Koivistontie, jonka varrelle keskittyivät kerros- talot ja kaupalliset palvelut. Viheralueilla ja julki- sen rakentamisen tonteilla oli myös vahva rooli kaavassa, joka viittaa tarpeeseen muodostaa Taatalasta monipuolisen aluekeskus Tampereen kaupunkialueen eteläosaan.

103 4.5.7 Kohteen arvot Alueellinen yhtenäisyys: • • Rakennuskannan ajallinen yhteys ilmentävät erinomaisesti 1960-luvun taitteen Tarkastelualueen rakenne nojaa vuonna 1950 kaupan tilojen arkkitehtuuria. Aukioon liittyvä, laadittuun asemakaavaan, jota on toteutusvai- alkuperäistä kaavasuunnitelmaa noudattava 1950- heessa osin muutettu. Alue koostuu kolmesta luvun rapattujen kerrostalojen kortteli on hyvin ajallisesti ja arkkitehtonisesti yhtenäisestä osasta, ajalleen tyypillinen, epäyhtenäinen kokonaisuus, joiden arkkitehtuuri liittyy 1950-, 1960- ja 1970- mutta ei mitenkään tyypissään ainutlaatuinen. luvuille. Alkuperäisen kaavan ajatus pääkadun Samaa voi sanoa elementtirakentamista edusta- varren puistomaisemasta on edelleen nähtävissä van palvelutalon korttelista Perähaan kukkulalla. ja sitä voidaan pitää alueen keskeisenä arvona.

Kaupunkirakenteen ominaispiirteet Pääkadun varsi toreineen muodostaa kaupunkira- kenteellisesti alueen arvokkaimman kokonaisuu- den. Muut alueen osat ja reitit jäsentyvät heikom- min. Moottoritien rakentaminen on vaikuttanut Taatalan rakenteeseen merkittävästi ja heikentä- nyt mm. alueen liittymistä Rautaharkon kaupun- ginosaan.

Paikallinen identiteetti: • • Rintamamieskerrostalot aukioon päättyvän pääkadun varrella ovat alueen ehdottomasti tunnusomaisin elementti. Saman kadun varrella oleva ammattikoulu on keskeinen osa Taatalan identiteettiä, mutta tällä hetkellä koulu yhdistyy kerrostaloalueeseen heikosti. Mielenkiintoisen lisän paikallisidentiteettiin tuovat alueen agraa- rihistorialliset jäänteet, kuten palvelutaloalueen rinteessä oleva suuri lehtikuusi ja alueen jäsenty- minen vanhan paikallistien varrelle.

Ympäristöarvot: • Taatalan käyttöpuistoalueet ja virkistysreitit ovat vähäiset, eivätkä ne nykyisessä asussaan muodosta erityisen toimivaa kokonaisuutta. Pääkadun varren avoimet nurmikentät ja puisto- mainen katukuva sen sijaan voidaan nähdä hyvin- kin merkittävänä maisemallisena ympäristöar- vona. 1970-luvun palveluasuntokorttelin reunalle kaartuva Perähaanpuisto toimii sekin lähinnä maisemaelementtinä. Nurmikentän laidalla on vanha komea, alueen agraarihistoriaan liitty- vän Taatalan torpan lehtikuusi, joka saattaa olla Hatanpään kartanon kuusiaidan rakentamisesta yli jääneitä puita ja sikäli historiallisesti arvokas.

Arkkitehtoniset arvot: • • Rintamamieskerrostalojen muodostama koko- naisuus alueen torin ja pääkadun varrella kuuluu Tampereen 1960–luvun alun edustavimpaan rakennusperintöön. Rakennusten asettuminen maisemaan varioi edelleen 1950-luvun kaavassa esitettyä ajatusta pääkadun varren väljyydestä. Keskeinen arvoalue jatkuu torille, jonka matalat liikerakennussiivet hauskoine kattomaisemineen

104 PUNAINEN TEEMA: TOIMENPIDESUOSITUS: Aikakauden edustava asuinalue tai alueen osa, jossa Arkkitehtonisesti arvokkailla alueilla tulisi pyrkiä säilyt- alkuperäinen korttelirakenne, ympäristö ja rakennus- tämään korttelirakenne, viherympäristö ja rakennusten kanta on säilynyt. Arkkitehtonisesti arvokas kokonai- alkuperäiset ominaispiirteet. Virheelliset rakennusratkaisut suus. pyritään korjaamaan siten, että rakennusten arkkitehtoni- set arvot säilyvät. Alueet ovat arkoja muutoksille.

Koivistontien rintamamieskerrosta- lot: Taatalan tori- ja Koivistontien var- si muodostavat 1950-luvulla kaavoite- tun Taatalan keskustan, joka toteutui pääosin 1960-luvun alkupuolella. Soti- en jälkeiseen asutustoimintaan liittyvät rintamamieskerrostalot muodostavat edustavan ja korkeatasoisen 1960-lu- vun alun kaupunkikorttelin.

SININEN TEEMA: Aikakaudelleen tyypillinen asuinalue tai alueen osa, jolla alkupe- räinen korttelirakenne on säilynyt. Alueen kaupunkirakenteella on arvoa.

TOIMENPIDESUOSITUS: Alueiden korttelirakenne ja viherympäristö tulee pyrkiä säilyttä- mään. Tarvittavat muutokset ja lisäykset tulee sovittaa alueen alku- peräiseen luonteeseen.

Punaladontien kerrostalot ja Taatalan toriaukio: Alkuperäisen, vuoden 1950 ase- makaavan mukaan rakennetut kerrostalot liittyvät Taatalan pientaloalueita ja kes- kustan kerrostaloja käsittävään aluekokonaisuuteen. Toriaukio ja sen reunoille kes- kittyneet asuinrakennusten liikesiivet ovat keskeneräisyydestä ja muutoksista huoli- matta ajan asemakaavoitukseen keskeisesti liittyvä piirre.

VALKOISET ALUEET: Alueilla, joille ei ole osoitettu väriteemaa, tulisi huomioida kaupunkira- kenteellinen kokonaisuus sekä rakennusten ja lähiympäristön ominaispiir- teet.

HISTORIALLINEN TIELINJA

105 4.6 RAUTAHARKKO 4.6.1 Alueen historia ja rakentuminen Liikenneväylien väliin jäävän Rautaharkon kaupun- Vihijoen eteläpuolella nouseva rinne oli ennen ginosan rakennuskanta on valtaosaltaan omako- kaupunkiaikaa osa Hatanpään kartanon keskei- tiasutusta, joka on kaavoitettu ja osittain raken- sen viljelymaiseman eteläreunaa. Nimenä Rauta- nettu sotien jälkeen. Yksittäistä rakennuskantaa harkko tulee 1700-luvulla perustetusta Hatanpään on alueella myös 1900-luvun alkupuolelta sekä kartanon torpasta, jonka pihapiiri sijaitsi 1800- toisaalta myös loppupuolelta. Tutkimuskohteena luvun alkupuolella Vihiojan eteläpuolella, nykyisen alueen matalaan rakennuskantaan hyvin sopeu- Konkolankadun varrella. Torpan nimi tulee mahdol- tuvat pienimuotoiset ja matalat kerrostaloalueet lisesti sanasta rautaorko, joka viittaa notkelmaan, sijoittuvat Rautaharkon pohjoisosaan Konkolan- jonka maaperä oli rautapitoista. Torpan pihapiiri kadun, Kartanonkadun ja Savikonkadun varrelle. siirrettiin 1850-luvulla itäpuolelle, nykyiseen Pientaloalueen yhteyteen rakennetuista puuker- Taatalan kaupunginosaan, Harkonkadun varrelle. rostalot ovat 1950-luvulta. Myöhemmin, 1960- ja Nykyisen Rautaharkon länsireunaa sivusi vanha, 1970-luvulla alueelle rakennettiin neljän talon jo 1700-luvulla käytössä ollut Lempäälään ja Pirk- kerrostalokortteli ja kaksi tiiviisti katutilaan sijoit- kalaan johtanut maantie, josta maatalouskauden tuvaa pienkerrostaloa. Rautaharkossa tutkimuk- loppupuolella erkani Koivistonkylään johtanut sen aluerajaus käsittää vain kerrostalokorttelit. paikallistie (Kartanotie-Koivistontie). aluekirja. Hatanpään kartanon laajaan maanomistukseen Rautaharkon maaseutuajan ja kaupunginosan kuulunut Rautaharkon alue laskettiin aikaisemmin historia liittyy keskeisesti sen itäpuolella olevaan kuuluvaksi Rantaperkiöön. Omaksi kaupungino- Taatalan kaupunginosaan. 1930-luvulla Tampe- saksi Rautaharkko erotettiin sotien jälkeen, jolloin reentien ja 1960-luvulla moottoritien erottamat alue kaavoitettiin. Rautaharkko ja Taatala kaavoitettiin sodan jälkeen kaupungin pääväylän molemmin puolin sijoittu- Nykyinen, vuonna 1949 kaavoitettu Rautaharkko viksi asumalähiöksi. muodostaa Tampereen eteläisten pääliikennereit- tien väliin jäävän kapean asutussaarekkeen, jonka länsirajana on 1876 rakennettu Tampere-Hämeen- linna rautatie ja itärajan 1960-luvulla rakennettu moottoritie, jota edelsi 1930-luvulla rakennettu uusi Lempääläntie. Liikenteen tehokkaasti erot-

RANTAPERKIÖ

Kuva: Tarkastelualuieen likimääräinen rajautuminen. Viistokuva Lentokuva Vallas Oy

106 tama Rautaharkko liittyy historian, maisema- ja asuin- ja liikerakennuksia. Alueen rakentaminen kaupunkirakenteessa kautta samaan entisen toteutuu pääosin 1950-luvulla, jolloin alueelle viljelymaiseman reunalla kohoavaan rinteeseen rakennetaan omakotitaloja ja kuusi kaksikerrok- kaavoitettuihin Rantaperkiöön ja Taatalaan. sista kerrostaloa, joista Konkolantien varrelle Alueella on kaavoitusta edeltäneestä ajasta säily- yhtenäisen kokonaisuuden muodostavat neljä nyt yksittäisiä pientaloja ja vanhasta päätiestä kerrostaloa valmistuvat 1955 ja 1956. Yksittäiset erkaantunut Koivistonkylään vieneen paikallistien Kartanotien ja Savikonkadun vastaavat kerrosta- linjauksen katkelma. Alueen vanhempaa histori- lot valmistuvat 1953 ja 1954. aan liittyvät koulurakennus ja torppa ovat kadon- neet, kaupunginosaa edeltänyttä pienasutusta on Kansakoulun tontti säilyi ensimmäisessä kaavassa säilynyt yksittäisinä kohteina. julkisen rakentamisen tonttina aina 1960-luvulle saakka, jolloin tonttia laajennettiin ja se muutet- Nykyisessä Rautaharkossa sijaitsi vanhan Lempää- tiin Lokomon tehtaan kerrostalotontiksi. Koulu läntien ja Koivistonkylään vievän tien risteyksessä purettiin ja Lokomonlinnan nimellä kulkeva, neljä Hatanpään kartanon vuonna 1892 perustama kolmikerroksista kerrostaloa valmistuivat vuonna kansakoulu. Hatanpään kartanon maat siirtyi- 1969. Viimeisessä vaiheessa Savikonkadun vät kaupungille 1913 tehdyllä kaupalla. Torpan ja varrelle, 1950-luvulla rakennetun puukerrostalon koulun jälkeen Rautaharkon eteläosaan syntyi viereen rakennettiin kaksi tiilivuorattua kaksi pien- asutusta 1900-luvun alkupuolella. Rautahar- kerrostaloa vuosina 1973 ja 1974. Kerrostalojen kon kaupunginosa kaavoitettiin 1949 laaditulla itäpuolelle, julkisen rakentamisen tontille raken- kaavalla, jossa alueelle tulee omakotitontteja nettiin vuonna 1994 matala Tampereen A-killan pohjoisosan ja kolmeen kortteliin kaksikerroksisia Kotikartano-tukikoti.

Kuva: Karttaote vuoden 1909 Senaatinkartasta. Tutkimuskohteena ole- Kuva: Ote vuoden 1953 peruskartasta. Rautaharkko oli vielä pääosin vat kerrostalokorttelit ovat merkitty sinisellä. Rautaharkon torppa oli Vihijokeen viettävää avointa peltorinnettä. Rautaharkon rakentumi- jo siirtynyt nykyisen Taatalan puolelle ja Rautaharkossa on kansakou- nen alkoi peltorinteen yläosasta, johon oli rakennettu pientaloja jo lun lisäksi vain yksi tunnistamaton asuinpaikka nykyisten 1973 ja 1974 1900-luvun alkupuolella. Vanha päätie, nyk. Kartanotie-Koivistontie ja rakennettujen pienkerrostalojen paikalla. kansakoulu näkyvät hyvin.

107 Asemakaava

Kuva: Rautaharkon asemakaava, ark. Inga Söderlund 1969.

108 Rakennusvuosikartta

RAKENNUSVAIHE 1950 -1960

RAKENNUSVAIHE 1960 -1970

RAKENNUSVAIHE 1970 -1980

RAKENNUSVAIHE 1990 -2000

RAKENNUSVAIHE 2000 -2010

109 4.6.2 Maisemarakenne 4.6.3 Aluerakenne Rautaharkon selvitysalue sijoittuu suurmaise- Rautaharkko liittyy Rantaperkiön, Taatalan ja massa asutulle, osittain avoimelle maisema-alu- Koivistonkylän kanssa Tampreen eteläisten esikau- eelle. Ollaan hyvin lähellä Tampereen eteläistä punkien vyöhykkeeseen, jota erottaa Tampereen maisema-aluetta rajaavaa selännettä. Maasto keskusta-alueesta Hatanpään sairaalan ja Neka- nousee aluksi Lahdenperänkadulta jyrkästi kohti lan teollisuuskeskittymän alueet. Rautaharkon etelää: rakennettu taajama sijoittuu koillista aluerakenteelle on ilmeistä alueen hyvin tarkasti ympäristöään korkeammalle. Rinteen jälkeen määräytyvä rajautuminen suurimittakaavaisilla maasto jatkaa loivasti nousuaan etelää kohti koko liikenneväylillä. Rautaharkko on yhdistynyt Ranta- Rautaharkon läpi. Alue on pääosin vanhaa viljelys- perkiöön rautatieylikululla 1950-luvulla ennen maata. Keskeinen merkitys maisemakuvaan on kuin ratapiha on alkanut teollisuusalueiden myötä liikennemaisemalla, jossa rautatie, moottoritie ja kasvaa. Helsinkiin suuntautuva moottoritie taas kolmas suurempi pääväylä määrittävät tarkasti on katkaissut alueelta yhteyden Taatalaan, jonne Rautaharkon rajat. tällä hetkellä on kulku ainoastaan kevyen liiken- teen alikulun kautta. Kehityksen seurauksena Tarkasteltavat korttelialueet on rakennettu ensi- Rautaharkon liikenneverkostosta on tullut ulko- sijaisesti juuri maisemaolosuhteita lähtökohtana syötteinen. käyttäen. 1950-luvun puukerrostalot rinteen reunalla ottavat roolin koilliseen avautuvassa Rautaharkon alue koostuu nykyisellään kahdesta suurmaisemassa. Toisaalta ne myös tukevat lähi- 1950-luvun alun pientaloalueesta, joiden välissä on maiseman identiteettiä ja paikallista katukuvaa kiilamainen useampia kehitysvaiheita läpi käynyt asetettuna kulma kohti kaartuvan Konkolankadun suurempimittakaavaisempi alueen osa. Alueen reunaa. 1960-luvulla kiilamaiselle viheralueelle eteläpäässä olevalla Lokomon tehtaalla on ollut rakennetut pitkät ja veistokselliset kolmikerroksi- Rautaharkon rakentumisessa merkittävä rooli. set lamellitalot ottavat maisematilansa harkitusti haltuun. Loivaa etelään nousevaa rinnettä on hyödynnetty rakennusrivien väliin jäävän sisäpi- Katuverkko han suunnittelussa. Rautaharkon liikenneverkko nojaa rautatien vierellä kulkevaan Veturikatuun. Kahdelta alueen Aluetta rajaavat suurimittakaavaiset liikenneväy- osalta työntyy kadut kohti moottoritien kevyen lät muodostavat Rautaharkkoon sekä toiminnal- liikenteen alikulkua muistuttaen liikenneverkon lisia että maisemallisia haittavaikutuksia. Mootto- aiemmista vaiheista. Rautaharkon pohjoisosan ritien melu on paikoin läsnä. Rautatien haittavai- katuverkko muodostaa kaartuvan lenkin, jossa kutuksilta suojaava maa-aineksesta rakennettu kaartuvalle Konkolankadulle 1950-luvulla raken- meluvalli veturikadun taustalla ei nykyisellään luo netut kaksikerroksiset puukerrostalot ottavat erityisen kaunista tai eheää katukuvaa. merkittävän roolin katutilassa. Rautaharkon eteläpuoliskon katuverkolla on tikaspuumainen rakenne. Rautaharkonkatu jatkuu kevyen liiken- teen väylänä näin yhdistäen kaksi alueen osaa.

Rautaharkko sijaitsee Tampereen eteläpuoleisen kaupunkikuvaa rajaavan metsäisen selänteen reu- nalla. Taustakuva: Tampereen kanta- kaupungin ympäristö- ja maise- maselvitys

110 111 Välissä olevaan kiilaan jää Puistoalue sekä Loko- ja Savikonkadun pienkerrostalot 1970-luvun alku- monlinnan suurimittakaavainen lamellitaloalue puoliskolta. Rakennuskokonaisuudet ovat erityi- 1960-luvulta. Kolmikerroksisten pitkien kerros- sen tyypillisiä ja osin myös erityisen onnistuneita talojen pysäköinti on järjestetty pohjakerrosten esimerkkejä rakennusajankohtansa arkkitehtuu- autotalleihin sekä sisäpihan päädyssä olevalle rista. parkkipaikalle. Konkolankadun puukerrostalot Rakennusmassat Vuosina 1955-1956 rakennetut neljä puuraken- Rautaharkon kerrostalojen suunnittelussa on teista pienkerrostaloa sijoittuvat tonteilleen itä- vahva maisemallinen ote. Alueen eteläreunalla länsisuuntaisesti, kulma kohti kaartuvaa Konko- rinteen päällä olevat puukerrostalot erottuvat lantietä. Asemakaavasuunnittelun taustalla ovat kaukaa suurmaisemassa. Ne tuovat kiinnosta- avoimen korttelirakenteen periaatteet. Konkolan- vuutta myös katukuvaan siitäkin huolimatta, että kadun pienkerrostalojen rakennussuunnittelusta ovat julkisivultaan ja pihojen huolittelultaan melko vastasi Kauko Kotiranta. Rakennuksista voidaan heikossa kunnossa. erottaa kaksi taloparia, joista toiset nojaavat kulmaikkunadetaljeineen 1940-luvun suunnittelu- Lokomonlinnan suurkortteli koostuu neljästä perinteeseen, ja toiset kurkottavat vaakasuuntaa pitkästä kolmikerroksisesta lamellitalosta, jotka korostavine asbestilevyineen kohti rakennusosien ovat ilmeeltään hyvin yhtenäisiä. Rakennukset on teollisen tuotannon aikaa. tehty Lokomon työntekijöille asunnoiksi; vastaa- van tyyppinen tausta on rautatien toisella puolen Vaatimaton kaksikerroksinen puutalo oli varsin Rantaperkiössä sijaitsevalla Hatanpäänhovilla. yleinen rakennustyyppi pula-aikana ja jälleenra- Loivassa pohjoisrinteessä olevalla Lokomonlinnan kennuskaudella 1940-1950-luvuilla. Ajan sosiaa- suurkorttelilla on pyritty seuraamaan ajan oppien liseen rakentamiseen usein liittyvää rakennus- mukaisesti maaston muotoja. tyyppiä rakennettiin laajoina kokonaisuuksina Tampereella mm. Härmälään, Nekalaan sekä Arkkitehtonisesti kiinnostavan pienemmän kohde- Hipposkylään. Entisellä peltorinteellä sijaitse- kokonaisuuden muodostaa 1970-luvulla rakenne- villa Konkolankadun puukerrostaloilla on näkyvä tut Savikonkadun pienkerrostalot, joiden ilme on asema Hatanpään suurmaisemassa. 1970-luvun suunnittelua edustavimmillaan. Lokomonlinna Julkinen rakentaminen Veistoksellisesti puistomaisemaan sijoittuva Loko- Rautaharkon julkinen rakentaminen keskittyy monlinnan suurkortteli valmistui kokonaisuudes- kiilamaisen suurkorttelin kärjen tuntumaan. saan 1969 läheisen Lokomon tehtaan työntekijöi- Lokomonhovin kerrostaloihin liittyy matala liike- den asunnoiksi. Kiilamaisen tontin pitkille sivuille siipi, jossa viimeksi on toiminut paikallispub. Sitä sijoitetut kolmikerroksiset lamellitalorivistöt vastapäätä toimii Tampereen A-Killan matalaan rajaavat suojaisan, puistomaisesti istutetun sisäpi- rivitaloon sijoitettu tukikoti. Varsinaista palvelu- han. Pisimpien rakennusmassojen linjaa on pykäl- keskittymää rajautuvine aukioineen ei kuitenkaan letty aavistuksen verran liiallisen monotonisuu- Rautaharkossa ole. Lähipalvelut löytyvät kevyen den välttämiseksi ja rytmityksen aikaansaanniksi. liikenteen alikulun toiselta puolen Taatalan Kerrosaloihin liittyy maisemallisesti rakennusten kaupunginosasta. eteläpuolelle myöhemmin rakennettu Rauta- harkon puisto. Lisäksi alueen koilliskulmaiseen kerrostaloon liittyy matala liikesiipi, jossa toimii 4.6.4 Rakennukset ja korttelit tällä hetkellä paikallispub. Rautaharkon kaupunginosan nykyistä muotoa määrittävä asemakaava on 1960-luvun lopulta. Hatanpään kansakoulun entiselle tontille raken- Kyseessä ei ole rakentamattomalle alueelle nous- netut ja arkkitehti Pentti Turusen suunnittelemat sut uudisalue vaan kohde kerrallaan suunniteltu rakennukset urakoi Noppa oy. Kerrostalot on ja toteutettu täydennysrakentamiskokonaisuus. rakennettu ruutuelementeistä, joiden pintaa on Rautaharkon kerrostalot on rakennettu kolmen elävöitetty ikkunoiden väliin jäävillä pystyprofi i- eri ajanjakson aikana. Konkolankadun kaksiker- leilla ja parvekkeiden ruutukoristelulla. Vaikutel- roksiset puukerrostalot ovat 1950-luvun puolivä- maa vaakasuuntaisista nauhaikkunoista on koros- liltä, Lokomonlinnan suurkortteli vuodelta 1969, tettu julkisivuvärityksellä. Rakennusten päädyissä on käytetty keltaisella kahi-tiilellä muurattua

112 Kuvat ylinnä: Konkolankadun puukerrostaloja. Kuvat alinnna: Lokomonlinnan pitkät lamellitalot. pintaa, mistä juontaa rakennuksista käytetty vaaka- ja pystyruudukon joka vahvistaa julkisivun Kultaharkko –nimitys. Lokomonhovin arkkitehtuu- selkeän geometristä kuvaa. Rakennukset ja katu- rin detaljiikassa on pihavalaisimia myöten havait- tila edustaa hyvin rakennusajan henkeä, jossa tavissa paljon rakennusajankohdalleen erityisen palattiin jo vanhaan ruutukaavaan ja tiiviiseen tyypillisiä yksityiskohtia. Sisäänkäyntejä on koros- katutilaan. tettu klinkkerikehyksellä ja metalliovia messinkilis- toituksella. Rakennuksen julkisivut ovat säilyneet pääpiirteissään, pieniä muutoksia on tapahtunut 4.6.5 Viheralueet rakennuksen ikkunoissa, värityksessä ja julkisivu- Rautaharkon asuinalue on hyvin kirjavasti raken- materiaaleissa. tunut, mikä näkyy myös viheralueissa. Yhtenäistä viheralueiden verkostoa tai yhtenäistä ulkoilureit- Asunto oy Savikonkatu 5 tiä ei ole, mutta alueen iäkäs kasvillisuus ja piha- tien kaltaiset kadut luovat vehreän tunnelman. Savikonkadun varrelle valmistui vuosina 1973-74 arkkitehti Aarni Holttisen suunnittelemat Asunto Selvitysalueella on kaksi asemakaavallista puisto- oy Savikonkatu 5 kolme kaksikerroksista kerros- aluetta, jotka ovat säilyttäneet käyttötarkoituk- taloa. Tiiviin ja matalan katutilan muodostavissa sensa 1960-luvun kaavasta asti. Alueen keskeisin kerrostaloissa on käytetty julkisivumateriaalina viheralue on Rautaharkonpuisto. Tämä on myös kahi-tiiltä, lasia, petsattua puupanelointia ja koko alueen ainoa hoidettu puistoalue. Rautahar- maalattua betonia. Ikkunat ovat melko pienet, ja konpuisto rajoittuu kerrostalo- ja pientalokort- ikkunajaot kiinnostavat. Betonirunkoisen talon teleiden väliin. Puisto on lähiaikoina saneerattu julkisivussa tiilellä ei ollut enää rakenteellista perusteellisesti, jolloin kaikki kalusteet on aina- merkitystä, joten tiilien saumat muodostavat

113 Kuvat: Savikonkadun miljöötä 1970-luvulta. kin vaihdettu. Lisäksi puiston reilusti kumpuile- telmaa. Tontit ovat vaihtelevasti rajattu puilla ja via nurmialueita on todennäköisesti korostettu. pensailla tai leikatuilla pensasaidoilla. Puisto on jaettu leikki- ja pallokentän kesken kahteen osaan ja lävitse kulkee sorapintainen kevyen liikenteen väylä. Pallokentän yhteydessä 4.6.6 Asemakaavan toteutuneisuus on mm. uudenaikaisia puistokuntovälineitä, hiek- Alkuperäinen, sotien jälkeen laadittu asemakaa- katekonurmipohjainen koripallokenttä. varatkaisu on muuttunut liikennereittien rakenta- misen ja järjestelyiden vuoksi sekä alueen hitaasti Puiston ja Veturitien väliin jää pieni jäsentelemä- toteutuneen rakentamisen vuoksi. Tutkimusalue tön viheralue. Sen pohjoispuolella on kerrosta- muodostuu kolmesta erillisestä 1950-, 1960- ja lokorttelin jonkinlainen pysäköintialue, joka on 1970-luvulla rakennetusta pienestä kerrostalo- kuitenkin hieman epämääräinen ja vähäisessä alueesta, joiden väliin jää yksittäistä, eri-ikäistä käytössä oleva. Veturitien länsipuolella on aluetta rakennuskantaa. Niistä 1950-luvun kerrostalot rautatiestä rajaava meluvalli, joka on pääosin pohjautuvat sodan jälkeen, 1950 vahvistettuun epämääräistä heinikkoa. asemakaavaan. Rakentaminen etenee hitaasti ja lukuisia kaavamuutoksia sisältäneen kaupungin- Korttelin 5256 kerrostalojen väliin jää kiilamai- osan uuden asemakaavan laati arkkitehti Inga nen suuri ajankuvan mukainen oleskelupiha. Söderlund ja se vahvistettiin vuonna 1971. Asema- Rakennusajankohtaa kuvastaa pihan suuri koko kaavamuutoksia on tehty rakentamisen yhtey- ja nurmipinta-alan määrä. Pihan suuri koko sekä dessä tämän jälkeenkin. vanhat puut lieventävät talojen korkeusvaiku-

114 Viheralueet

1

Alueellisesti tärkeä viheralue tai viher- yhteys

Tontti tai tontin osa, joka kuvastaa hyvin rakennusajankohdan pihanrakennus- tyyliä ja on osa alueen viherympäristöä.

Sorapintainen ulkoilureitti

Asfalttipintainen kevyenliikenteen reitti

1 Rautaharkonpuisto

115 Tampereen kaupungin eteläisten pääliikennereit- Paikallinen identiteetti: • • tien, Tampere-Hämeenlinna rautatien ja mootto- Koska suurimittakaavaiset väylät rajaavat kaupun- ritien, rajaama Rautaharkko kaavoitettiin vuonna ginosaa, määrittyvät alueen rajat hyvin tarkasti. 1949 ajan hengen mukaisesti päätien varren Rajat tukevat ”rautaharkkolaisuuden” määritte- asumalähiöksi, johon liittyi yksi- tai kaksikerroksi- lyä, mutta toisaalta katkaisevat yhteydet muuhun sia asuin- ja liikerakennuksia. Kartano- ja Savikon- taajamaan. Lokomonhovin rakennukset on tehty katu muodostivat ajan päätieltä, Lempääläntiestä asunnoiksi läheisen Lokomon tehtaan työnteki- erkanevan katulinjan, jonka yhteyteen keskittyi- jöille, mikä luo identiteettiin oman lisänsä. Loko- vät palvelut ja keskeiset viheralueet. Rautaharkon monhovin suurkorttelissa yhteisöllisyys on voima- rakentaminen etenee kuitenkin hitaasti ja kaavaan kas, mikä näkyy mm. pihojen hyvänä kunnossapi- tehdään pieniä tarkistuksia 1950- ja 1960-luvulla. tona. Rautatien ratojen lisääntyminen ja Lempäälän- tien korvautuminen moottoritiellä 1960-luvulla vaikuttavat merkittävästi alueen keskusta-alueen Ympäristöarvot: • järjestelyihin, jossa mm. sisääntulo siirtyy alueen Rautaharkon yhteys muuhun taajamaan on pohjoispäähän, Veturikadulle. katkaistu, mikä vaikeuttaa pääsyä ulkopuolisille virkistysalueille. Samalla sisäinen aluerakenne ja Tutkimusalueen nykyinen korttelirakenne syntyi reittien hierarkia on muuttunut. Alueelle saavu- 1960-luvulla, jolloin asemakaava uusitaan, tarkas- taan nykyään pitkin rautatien viertä, Veturikatua, telualueella muutetaan entinen kansakoulun jonka ilme ei viesti asuinalueelle saapumista. tontti kerrostalotontiksi ja lisäämällä entisen Muuten heikkojen virkistysmahdollisuuksien sisääntuloväylän, Savikonkadun itäpään korttelin vuoksi Rautaharkonpuiston kunnostamiseen on yksikerroksisten asuin- ja liikerakennusten kerros- panostettu 2000-luvulla erityisesti. Rautatien ja lukua kahteen. Lokomonhovin ja Savikonkadun moottoritien melu- ja terveysriskeillä vaikuttavat kerrostalot rakennettiin tämän, Irina Söderlundin merkittävästi alueen ympäristöarvoihin. laatiman kaavan mukaisesti. Julkisen rakennuk- sen tontti muutetaan YS-tontiksi, jolle valmistui Arkkitehtoniset arvot: • • A-killan tukikoti 1994. Alueella on kolme arvokasta rakennusryhmää, joiden arkkitehtuuri edustaa detaljiikan viimeiste- 4.6.7 Kohteen arvot lyä myöten kirkkaasti aikansa ihanteita: Konkolan- kadun kaksikerroksiset puukerrostalot ilmentävät Alueellinen yhtenäisyys: • 1950-luvun ajankuvaa ja käsityövaltaisen rakenta- Rakennuskannan ajallinen yhtenäisyys misen taittumista teolliseen rakennustuotantoon. Tarkastelualueen kolme keskeistä rakennusryh- Rautaharkonpuistoon levittäytyvä Lokomonhovin mää on kaikki toteutettu eri vuosikymmenillä. avoin suurkortteli suurine rakennusmassoineen Tämän lisäksi aluetta on muutettu ja täydennetty kuvastaa puolestaan erinomaisesti 1960-luvun kaavamuutoksilla ja yksittäisillä rakennuksilla eri arkkitehtonisia ihanteita. Savikonkadun tiilipintai- aikoina. Ajallinen yhtenäisyys ei nouse alueen set kaksikerroksiset kerrostalot ovat erinomainen arvotekijäksi, vaikka yksittäiset kohteet ovatkin otos ruutukaavaan palaavasta 1970-luvun arkki- aikansa hyvin edustavia esimerkkejä. tehtuurista. Tarkastelualueen muu rakentaminen täydentää aluerakennetta, mutta kokonaisuu- Kaupunkirakenteen ominaispiirteet desta ei kuitenkaan synny erityisen eheä. Julkisten Rautaharkon aluerakenne on ympäröivien liiken- toimintojen keskittymispisteen ympärille ei synny neväylien kasvun vuoksi muuttunut radikaalisti, ja kaivattua määrittävää arkkitehtonista katutilaa tai tämän vuoksi alue ei jäsenny yhtenäisenä ja loogi- aukiota. sena kokonaisuutena. Yhteys palvelukeskukseen Taatalan aukiolle käy moottoritien alitse kevyen liikenteen väylää pitkin. Alueen yhtenäisyys ei ole Rautaharkon 1940-60-luvun rakentamisen keskei- nen arvo. Yksittäisissä kortteleissa on kuitenkin yhtenäisyyttä.

116 PUNAINEN TEEMA: Aikakauden edustava asuinalue tai alueen osa, jossa alkuperäi- nen korttelirakenne, ympäristö ja rakennuskanta on säilynyt. Arkkitehtonisesti arvokas kokonaisuus. TOIMENPIDESUOSITUS: Arkkitehtonisesti arvokkailla alueilla tulisi pyrkiä säilyttämään korttelirakenne, viherympäristö ja rakennusten alkuperäi- set ominaispiirteet. Virheelliset rakennusratkaisut pyritään korjaamaan siten, että rakennusten arkkitehtoniset arvot säilyvät. Alueet ovat arkoja muutoksille.

Lokomonhovi ja Savikonkadun kerrostalot: Kaupunginosan matalaan mittakaavaan sovitetut Lokomonhovin kerrostalokortte- li ja Savikonkadun kerrostalot edustavat 1960- ja 1970-luvun element- tikauden korkeatasoista kerrostalosuunnittelua. Lokomonhovi raken- nettiin läheisen Lokomon tehtaan henkilökunnan asunnoiksi.

SININEN TEEMA: Aikakaudelleen tyypillinen asuinalue tai alueen osa, jolla alkupe- räinen korttelirakenne on säilynyt. Alueen kaupunkirakenteella on arvoa.

TOIMENPIDESUOSITUS: Alueiden korttelirakenne ja viherympäristö tulee pyrkiä säilyttä- mään. Tarvittavat muutokset ja lisäykset tulee sovittaa alueen alkuperäiseen luonteeseen. VALKOISET ALUEET: Konkolankadun puukerrostalot: Jälleenrakennuskauden kaksikerroksiset puukerrostalot edustavat tyypillistä jälleenrakennuskauden sosiaalista rakentamista. Korttelilla on näkyvä, maisemallinen asema kaupunkiraken- teessa.

Alueilla, joille ei ole osoitettu väriteemaa, tulisi huomioida kaupun- kirakenteellinen kokonaisuus sekä rakennusten ja lähiympäristön ominaispiirteet. HISTORIALLINEN TIELINJA

117 5 KOHTEIDEN ARVOT/YHTEENVETO 5.1 Kohteiden arvot, yhteenvetotaulukko 4.1 Hipposkylä 4.2 Rantaperkiö 4.3 Rahola ALUEELLINEN YHTENÄISYYS • • ALUEELLINEN YHTENÄISYYS • • ALUEELLINEN YHTENÄISYYS • • •

RAKENNUSKANNAN AJALLINEN YHTENÄISYYS RAKENNUSKANNAN AJALLINEN YHTENÄISYYS RAKENNUSKANNAN AJALLINEN YHTENÄI- Tarkastelualue koostuu kahdesta hyvin yhtenäisestä Rantaperkiön nykyisen kaupunginosan rakentumisen SYYS lyhyen ajanjakson aikana rakennetusta osasta. perustan muodostavat kolme vuosina 1946, 1951 ja Raholan tarkastelualue on suhteellisen lyhyen Tampereen kaupungin vuokrataloiksi rakennutta- 1955 laadittua asemakaavaa edustavat sotien jälkei- ajanjakson aikana syntynyt hyvin monipuolinen mien puukerrostalojen alue on vuosilta 1947-1949 sen ajan kaupunkirakentamisen uudistuvia ja kehittyviä kokonaisuus. 1950-luvulla suunniteltu alue ja yliopistollisen sairaalan työntekijöiden korkeat kaavoitusratkaisuja. Keskeisen osan muodostaa hyvin toteutui pääosin vasta 1960-luvulla, jolloin kerrostalot ovat vuosilta 1966-1968. Nopea ja ajan asumasolun kaavateoriaa noudattava vuoden uudistuva rakennusteollisuus ja tehokkuusvaa- keskitetty toteutus näkyy rakennusarkkitehtuurin ja 1951 kaava, jossa on nähtävissä pyrkimys muodostaa timukset muuttivat alueen ilmettä. Alueella on pihojen käsittelyn yhtenäisyytenä. Asuinrakenta- kaava-alueesta hajakeskittämisen periaatteen mukai- käytetty monia 1960-luvun taitteen rakennus- mista ja liiketiloja sisältävät kerrostaloalueet tuovat sesti paikallinen keskus. Rantaperkiön kaavoituksen typologioita; kussakin korttelissa toistuu oma esiin rakentamisen ja kaupungistumisen murroksen peruspiirteet ovat myös säilyneet huolimatta 1960-, rakennustaiteellinen säännöstönsä. Sekä koko- pula-ajan pienimittakaavaisesta puurakentamisesta 1970- ja 2000-luvulla tehdyistä kaavamuutoksista ja naisvaltainen ajallinen yhtenäisyys että moni- suurimittakaavaiseen elementtirakentamiseen. täydennysrakentamisesta. Alue myös toteutui hitaasti ja puolisuus ovat Raholan keskeiset arvot. lähinnä kortteli tai tontti kerrallaan vuosien 1952-1972 välillä. Rakennuskanta onkin ajan rakennustekniikan ja KAUPUNKIRAKENTEEN OMINAISPIIRTEET -materiaalien nopean kehityksen vuoksi kerrostunutta KAUPUNKIRAKENTEEN OMINAISPIIRTEET Kaksi kerrostaloaluetta ovat kumpikin hyvin yhte- ja vaihtelevaa. Kaupunginosaan liittyvä ja koko raken- Raholan tarkastelualueen rakenne noudattaa näisiä, ainoastaan niiden keskinäisessä yhtenäisyy- nusajan toiminut läheinen Härmälän lentokenttä takasi selvää perusideaa: Jurvankatu on keskeinen dessä olisi parantamisen varaa. Alueen 1940- ja mittakaavan säilymisen yhtenäisenä ja matalana. kulkuväylä ja tapahtumapaikka ja sitä on 1960-luvulla Aaro Alapeuson laatimat asema- pyritty rajaamaan selkeästi kaupunkikeskusta- kaavat edustavat aikansa hyvää suunnittelua, maisella rakentamisella. Ympäröivät alueet sen jossa uudempi kaava muodostaa selkeän jatkon KAUPUNKIRAKENTEEN OMINAISPIIRTEET sijaan on sijoitettu melko vapaasti ja ilmavasti vanhemmalle kaavalle. Hervannan valtaväylän Rantaperkiön vuosina 1946-1955 laaditut asemakaa- maastoon kulkuverkoston varrelle. Keskusau- suojavyöhykkeenä toimiva puistoalue muodostaa vat edustavat sotien jälkeistä, kaupunkimaista asema- kio kytkeytyy ajan hengen mukaisesti kape- aluerakenteeseen kolmannen alueen osan. Valta- kaavoitusta, jossa omakotitalot, rivitalot, lamellitalot ja alla viheryhteydellä suureen puistoalueeseen. väylä erottaa puiston ikävästi Kalevan suurimitta- pistetalot on sijoitettu väljästi luonnonmuotoja mukaile- Raholan luonnetta selkeästi hahmotettavana kaavaisesta kaupunkipuistosta. vaan kortteliverkkoon. Rantaperkiössä kuvaa vahvistaa kokonaisuutena korostaa sen rajautuminen aluerakenteen pohjan muodostavat vanhat maantiet, liikenneväyliin. Suuret tielinjat aiheuttavat myös jotka syntyivät jo ennen Tampereen kaupungin perusta- estevaikutusta ja meluhaittoja. mista ja maanviljelysaikaa maastonmuotoja seuraaviksi linjoiksi. Rakennukset on sijoitettu väljien tonttien keskelle ja rakentaminen on keskitetty pitkän keskuspuiston varrelle. Suunniteltu ja myöhemmin täydennetty julkinen rakentaminen on hajautettu alueen reunoille puistojen tai urheilualueiden yhteyteen.

PAIKALLINEN IDENTITEETTI • • • PAIKALLINEN IDENTITEETTI • • • PAIKALLINEN IDENTITEETTI • • • Kaupungin vuokratalojen alueelle identiteettiä luovat Rantaperkiö muodostaa pitkän rakennusajan Alue muodostaa omaleimaisen ja yhtenäisen niukka ja yhtenäinen arkkitehtuuri sekä asukkaiden vuoksi arkkitehtuuriltaan epäyhtenäisen alueen, asuntoalueen, jolla on selkeä palvelukeskit- yhteisöllisyys. Alueen muusta rakennuskannasta jonka arvot liittyvät lukuisiin 1950-70-luvun välistä tymä. Torin ympärille keskittyvä punatiilinen eroaa rapattu asukkaiden yhteisille toiminnoille kehitystä edustaviin rakennuskerrostumiin. Alueen ydin korkeine ja pitkine rakennuksineen on tarkoitettu rakennus. Piha-alueiden käsittelyn vaati- identiteetti on kuitenkin vahvasti kiinni alueen alueelle hyvin leimallinen. Toinen keskeinen maton tapa sopii alueen arkkitehtuuriin. jälleenrakennuskauden ihanteissa ja historialli- elementti on keskusaukiolta itään kurottau- sessa asemassa lentokentän tuntumassa. Tunnet- tuva Piikahaanpuiston virkistysalue komeine tuja kohteita ovat alueen puistot ja urheilutilat. puineen. Piikahaan puisto kytkeytyy alueen 1960-luvun alueen suuret rakennusmassat liitty- vanhempaan, Raholan kartanoon liittyvään vät mittakaavallisesti ja imagollisesti Hakametsän historiaan. Raholan rakennuskannan moni- jäähallin ympäristöön. Rakennuksissa on noudatettu puolisuus tuo rikkautta alueen luonteeseen ja yhtenäistä rakennustapaa. mahdollistaa hyvin muun muassa elinkaari- asuminsen alueella. Alikulun kautta päästään Pyhäjärven rannalle.

YMPÄRISTÖARVOT • • YMPÄRISTÖARVOT • • • YMPÄRISTÖARVOT • • Valtaväylän suojavyöhykkeenä toimivan Hippos- Viheralueilla on merkittävä rooli alueen kaavoissa. Suuri alueen laidalle sijoittuva puistoalue kuuluu puiston reitit kytkevät tarkastelualueen kevyen Kasvillisuus on myös säilynyt alueen historialli- 1950-luvun kaavoitusihanteisiin. Keskusau- liikenteen siltojen välityksellä Kalevan puistomai- selle, lentokenttään liittyvälle luonteelle matalana. kiolta Raholan koillisreunalle kurottuva Piika- semiin. Hervannan valtaväylä katkaisee puiston. Kaupunginosa keskittyy keskuspuiston muodos- haanpuisto ei kuitenkaan jäsenny tai rajaudu 1940-luvun suurkorttelin piha-alue on selkeä ja tavan Perkiönpuiston varrelle, joka asutuksen kaupunkikuvan kannalta erityisen onnistuneesti. koruton ja tukee hyvin pula-ajan arkkitehtuurin lisäksi kytkeytyi alkujaan pieneen keskustoriin, Liikenneväylien, Nokiantien, Tesoman valtatien luomaa ilmettä. 1960-luvun korttelissa toimintojen jatkuen aina Nuolialantien puistokatuun, joka ja Nokian moottoritien melu on etenkin alueen suunnitelmallinen erottelu on johtanut alueen jous- vehreänä vyöhykkeenä erottavat kaavaihanteen länsiosissa häiritsevää; melunsuojauksella voisi tamattomuuteen. Uusi liikenneyhteys on jouduttu mukaisesti Härmälänkadun kerrostalot päätiestä. ehkä parantaa viihtyvyyttä. Raholassa on myös ottamaan Hipposkadulta alueen pihan läpi, mikä Keskuspuisto jatkuu viheralueena Härmälän useita hoitamattomia alueita, jotka ovat pääs- on rikkonut pihojen käytön johdonmukaisuutta. puolelle, Härmälän kirkko muodostaa liitoskoh- seet pusikoitumaan pahoin. Virkistysreitistö ei Rakennusten välien nurmipintaiset etupihat tuovat dassa yhdistävän rakennuskokonaisuuden puis- muodosta täysin toimivaa ja viihtyisää verkostoa. hieman kaivattua vihreyttä korttelin sisälle. Leikki- toalueella. Pohjoisosassa kaupunginosa rajautuu Alueen ympäristöarvot liittyvät Piikahaanpuiston puisto sijaitsee kätevästi liikerakennuksen lähellä. entiseen metsävaltaiseen huvilarannikkoon, joka vanhaan puustoon, Jurvankadun puuriveihin, on myöhemmin muodostettu luonnontilaiseksi Pyhäjärven rannan läheisyyteen sekä omakoti- Härmälän rantapuistoksi. tonttien pihoihin.

ARKKITEHTONISET ARVOT • • ARKKITEHTONISET ARVOT • • • ARKKITEHTONISET ARVOT • • Tarkastelualueen arkkitehtuurin keskeiset arvot Rantaperkiön kaavoituksessa on nähtävissä sotien Alueen pääkadun muodostavan Jurvankadun liittyvät rakennustapojen yhtenäisyyteen ja aikansa jälkeisen aluekokonaisuuden suunnittelun elemen- varren arkkitehtuuri koostuu korkeista kerrostaloista historiallisten ilmiöiden kiteyttämiseen. Alueen tit, jotka toteutuivat kaupungistumisen, autoistumi- ja niihin liittyvistä matalista lisäosista. Kaupunkikes- kaksi osaa muodostavat kumpikin oman kokonai- sen ja rakentamisen teollistumisen vuoksi hieman kustamaista Jurvanaukiota on onnistuneesti rajattu suutensa, joilla on molemmilla hyvin vahva oma tarkastettuna ja karsittuna 1970-luvun alkuun rakennuksin. Tyypillisiä aiheita aukion tuntumassa identiteetti. 1940-luvun kaksikerroksiset puuker- mennessä. Yksittäisinä rakennuksina korkeata- ovat punatiili, vaaleat ja vaakasuuntaa painotta- rostalot ja niiden ympäristöjen käsittely henkivät soista suunnittelua edustavat Rantaperkiön koulun vat rakennusosat sekä korostettu kattomaailma. sodanjälkeisen ajan niukkuutta. Yhteistoimintojen funktionalistinen, 1930-luvun asu sekä 1940- ja Keskusaukion ohella Raholan suurimmat raken- rakennus erottuu muusta rakentamisesta hyvin 1950-luvun arkkitehtuuria edustavat Härmälän nusyksiköt sijoittuvat tarkastelualueen pohjoisosiin, hienovaraisesti. 1960-luvulla rakennettu kuusi- kirkko ja seurakuntakoti, Rantaperkiön rivitalot ja josta ne vähitellen madaltuvat kohti etelää ja kerroksinen korttelikokonaisuus, liikerakennus, Hatanpäänhovin kerrostalokortteli. rantaa. Pistetaloista, lamellitaloista ja autotalleista katuaukio ja julkinen muistomerkki henkivät suurta koostuva kokonaisuus Voionmaankadun varrella maaltamuuton, yksityisautoilun ja teollisen raken- on hyvin tyypillinen 1960-luvulle, joskin sen ilme tamisen vallankumouksen aikaa. Rakentamisessa Härmälänkadun varrella on nähtävissä raken- on muuttunut julkisivuremonttien tuloksena vähem- on lähdetty tavoittelemaan suuria volyymejä, ja nustekniikan kehitys 1950-luvulta 1970-luvulle. män tunnistettavaan suuntaan. Piikahaanpuiston toimintoja on eritelty hierarkkisesti. Rakennuksista Kadun varren rakennuskanta on osittain läpikäy- pitkä ja suora rivitalo on arkkitehtinisesti edustava, erottuu kolmikerroksinen toimisto- ja liikeraken- nyt perusparannuksen, jonka lisälämmöneristys vaikka sen liittyminen 1950-luvun ympäristöön ei nus, joka liittyy Kissanmaan aukioon. 1960-luvun on vaikuttanut merkittävästi julkisivun materiaalei- ole täysin luonteva. Samaa kokeilunomaisuutta rakennusten ulkoasuja on korjailtu jälkeenpäin; hin ja mittasuhteisiin. voi nähdä puiston toisella puolen olevissa kaksi- nykyinen levypinta ainoastaan jäljittelee vanhaa kerroksisissa pienkerrostaloissa. Raholan tarkaste- elementtijakoa. lualueeseen kuuluvat 1950- ja 1960-luvun pien- talokorttelit ovat tyyppitalopiirroksiin perustuvien rakennusten muodostamia selkeitä, yhtenäisiä ja arvokkaita kokonaisuuksia.

118 4.4 Järvensivu 4.5 Taatala 4.6 Rautaharkko ALUEELLINEN YHTENÄISYYS • • ALUEELLINEN YHTENÄISYYS • • ALUEELLINEN YHTENÄISYYS •

RAKENNUSKANNAN AJALLINEN YHTENÄI- RAKENNUSKANNAN AJALLINEN YHTENÄISYYS RAKENNUSKANNAN AJALLINEN YHTENÄISYYS SYYS Tarkastelualueen rakenne nojaa vuonna 1950 Tarkastelualueen kolme keskeistä rakennusryhmää Tarkastelualueen rakennukset ovat valmistuneet laadittuun asemakaavaan, jota on toteutusvai- on kaikki toteutettu eri vuosikymmenillä. Tämän lyhyen, mutta merkittävän ajanjakson aikana. heessa osin muutettu. Alue koostuu kolmesta lisäksi aluetta on muutettu ja täydennetty kaava- 1950-luvun loppupuolen koruttomuus ja käsi- ajallisesti ja arkkitehtonisesti yhtenäisestä muutoksilla ja yksittäisillä rakennuksilla eri aikoina. työläisyys taittuu 1960-luvun alun teolliseen osasta, joiden arkkitehtuuri liittyy 1950-, Ajallinen yhtenäisyys ei nouse alueen arvotekijäksi, rakentamiseen ja tehokkuusajatteluun. Näin 1960- ja 1970-luvuille. Alkuperäisen kaavan vaikka yksittäiset kohteet ovatkin aikansa hyvin on saatu aikaan kiinnostava ja yhtenäinen ajatus pääkadun varren puistomaisemasta edustavia esimerkkejä. rakennuskollaasi, jossa on piirteitä vanhasta on edelleen nähtävissä ja sitä voidaan pitää ja uudesta rakentamisesta. Asuin- ja liiketiloja alueen keskeisenä arvona. sisältäviin rakennuksiin liittyy teollisemmista KAUPUNKIRAKENTEEN OMINAISPIIRTEET materiaaleista huolimatta edelleen lukuisia Rautaharkon aluerakenne on ympäröivien liiken- tyylikkäitä yksityiskohtia ja ajalle tyypillisiä KAUPUNKIRAKENTEEN OMINAISPIIRTEET neväylien kasvun vuoksi muuttunut radikaalisti, ja materiaaliyhdistelmiä. Myös yksityisautoilun Pääkadun varsi toreineen muodostaa kaupun- tämän vuoksi alue ei jäsenny yhtenäisenä ja loogi- ja kaupan tilojen kasvu näkyy arkkitehtuurissa kirakenteellisesti alueen arvokkaimman koko- sena kokonaisuutena. Yhteys palvelukeskukseen liike- ja autotallisiipinä. 1950-luvun asema- naisuuden. Muut alueen osat ja reitit jäsentyvät Taatalan aukiolle käy moottoritien alitse kevyen kaava ei ole kaikilta osin kestänyt 1960-luvun heikommin. Moottoritien rakentaminen on liikenteen väylää pitkin. Alueen yhtenäisyys ei ole taitteessa rakennustehokkuuden ja ajoneuvoti- vaikuttanut Taatalan rakenteeseen merkittävästi Rautaharkon 1940-60-luvun rakentamisen keskei- heyden jyrkkää kasvattamista. ja heikentänyt mm. alueen liittymistä Rautahar- nen arvo. Yksittäisissä kortteleissa on kuitenkin kon kaupunginosaan. yhtenäisyyttä. KAUPUNKIRAKENTEEN OMINAISPIIRTEET Rakennusoikeuden lisääminen ja autoistu- minen ovat vaikuttaneet eritoten liikeaukion ympäristöön. Autoistumista korostaa 1970- luvulla Järvensivun puiston päätyyn rakennettu elementtitalo, jonka pohjakerros on kokonaan paikoitustilaa. Tarkastelualueen yhteys pohjoi- seen rautatien toiselle puolen on haasteellinen. Kaupunkirakenteen ominaispiirteiden keskeiset arvot liittyvät rakennusten asemointiin ja avaa- miseen kohti Iidesjärveä.

PAIKALLINEN IDENTITEETTI • • PAIKALLINEN IDENTITEETTI • • PAIKALLINEN IDENTITEETTI • • Järvensivun kerrostalojen paikallisen identiteetin Rintamamieskerrostalot aukioon päättyvän Koska suurimittakaavaiset väylät rajaavat kaupun- arvot nojaavat paljolti rakennusten merkittävyy- pääkadun varrella ovat alueen ehdottomasti ginosaa, määrittyvät alueen rajat hyvin tarkasti. teen Tampereen kaakkoisosien ja Iidesjärven tunnusomaisin elementti. Saman kadun varrella Rajat tukevat ”rautaharkkolaisuuden” määrittelyä, suurmaisemassa. Korkeat kerrostalot näkyvät oleva ammattikoulu on keskeinen osa Taatalan mutta toisaalta katkaisevat yhteydet muuhun taaja- maamerkkinä kauas Viinikan yli. Iidesrannan ohi identiteettiä, mutta tällä hetkellä koulu yhdistyy maan. Lokomonhovin rakennukset on tehty asun- kaartuvan tienvarren kaksikerroksiset kerrostalot kerrostaloalueeseen heikosti. Mielenkiintoisen noiksi läheisen Lokomon tehtaan työntekijöille, sekä niiden pohjakerrosten pajat ovat alueelle lisän paikallisidentiteettiin tuovat alueen agraa- mikä luo identiteettiin oman lisänsä. Lokomonho- leimallisia. Tarkastelualueen pohjoisosat sekä rihistorialliset jäänteet, kuten palvelutaloalueen vin suurkorttelissa yhteisöllisyys on voimakas, mikä aukion ympäristö sen sijaan jäävät vaille iden- rinteessä oleva suuri lehtikuusi ja alueen jäsen- näkyy mm. pihojen hyvänä kunnossapitona. titeettiä ja merkitystä. 1970-luvun pienteolli- tyminen vanhan paikallistien varrelle. suusalue on lajissaan edustava. Sen olemassa olevia rakenteita voisi käyttää hyväksi, vaikka alueella tapahtuva toiminta joskus muuttuisi ja vaatisi uutta rakentamista.

YMPÄRISTÖARVOT • • YMPÄRISTÖARVOT • YMPÄRISTÖARVOT • Järvensivun kerrostaloalueen tärkeimmät ympä- Taatalan käyttöpuistoalueet ja virkistysreitit Rautaharkon yhteys muuhun taajamaan on ristöarvot liittyvät Iidesjärven maisemiin. Myös ovat vähäiset, eivätkä ne nykyisessä asussaan katkaistu, mikä vaikeuttaa pääsyä ulkopuolisille Järvensivun puisto on merkittävä virkistysympä- muodosta erityisen toimivaa kokonaisuutta. virkistysalueille. Samalla sisäinen aluerakenne ja ristö, vaikka käynti sinne kerrostaloalueen auki- Pääkadun varren avoimet nurmikentät ja puis- reittien hierarkia on muuttunut. Alueelle saavutaan olta katkeaakin ikävästi. Arvokorttelin keskellä tomainen katukuva sen sijaan voidaan nähdä nykyään pitkin rautatien viertä, Veturikatua, jonka oleva pienipiirteinen ja luonnonmukainen puis- hyvinkin merkittävänä maisemallisena ympäris- ilme ei viesti asuinalueelle saapumista. Muuten tovyöhyke nousee esiin kauniisti kaksikerroksis- töarvona. 1970-luvun palveluasuntokorttelin heikkojen virkistysmahdollisuuksien vuoksi Rauta- ten puukerrostalojen lomitse. reunalle kaartuva Perähaanpuisto toimii sekin harkonpuiston kunnostamiseen on panostettu lähinnä maisemaelementtinä. Nurmikentän 2000-luvulla erityisesti. Rautatien ja moottoritien laidalla on vanha komea, alueen agraarihisto- melu- ja terveysriskeillä vaikuttavat merkittävästi riaan liittyvän Taatalan torpan lehtikuusi, joka alueen ympäristöarvoihin. saattaa olla Hatanpään kartanon kuusiaidan rakentamisesta yli jääneitä puita ja sikäli histo- riallisesti arvokas.

ARKKITEHTONISET ARVOT • ARKKITEHTONISET ARVOT • • ARKKITEHTONISET ARVOT • • Alueen arkkitehtoniset arvot liittyvät rakennus- Rintamamieskerrostalojen muodostama koko- Alueella on kolme arvokasta rakennusryhmää, kannan ajalliseen yhtenäisyyteen ja taustalla naisuus alueen torin ja pääkadun varrella joiden arkkitehtuuri edustaa detaljiikan viimeiste- olleen asemakaavan näkemyksellisyyteen. kuuluu Tampereen 1960–luvun alun edus- lyä myöten kirkkaasti aikansa ihanteita: Konkolan- Rakennukset ilmentävät hienosti 1960-luvun tavimpaan rakennusperintöön. Rakennusten kadun kaksikerroksiset puukerrostalot ilmentävät taitteen ilmiöitä, kuten suurta maaltamuuttoa, asettuminen maisemaan varioi edelleen 1950- 1950-luvun ajankuvaa ja käsityövaltaisen raken- yksityisautoistumista ja rakentamisen teollis- luvun kaavassa esitettyä ajatusta pääkadun tamisen taittumista teolliseen rakennustuotantoon. tumista. Rakennukset on aseteltu Iidesjärven varren väljyydestä. Keskeinen arvoalue jatkuu Rautaharkonpuistoon levittäytyvä Lokomonhovin maisemiin siten, että asunnoista on hyvät näky- torille, jonka matalat liikerakennussiivet avoin suurkortteli suurine rakennusmassoineen mät ja suurmaisemaan syntyy maamerkkejä. hauskoine kattomaisemineen ilmentävät erin- kuvastaa puolestaan erinomaisesti 1960-luvun 1950-luvun kapealle vyöhykkeelle sovitettu omaisesti 1960-luvun taitteen kaupan tilojen arkkitehtonisia ihanteita. Savikonkadun tiilipintai- asemakaavarunko ei ole kaikin osin kestänyt arkkitehtuuria. Aukioon liittyvä, alkuperäistä set kaksikerroksiset kerrostalot ovat erinomainen rakennustehokkuuksien radikaalia muuttamista. kaavasuunnitelmaa noudattava 1950-luvun otos ruutukaavaan palaavasta 1970-luvun arkki- Tämä näkyy erityisesti aukiolla, joka on roska- rapattujen kerrostalojen kortteli on hyvin ajal- tehtuurista. Tarkastelualueen muu rakentaminen laatikoineen takapihamainen. leen tyypillinen, epäyhtenäinen kokonaisuus, täydentää aluerakennetta, mutta kokonaisuu- mutta ei mitenkään tyypissään ainutlaatuinen. desta ei kuitenkaan synny erityisen eheä. Julkisten Samaa voi sanoa elementtirakentamista edus- toimintojen keskittymispisteen ympärille ei synny tavan palvelutalon korttelista Perähaan kukku- kaivattua määrittävää arkkitehtonista katutilaa tai lalla. aukiota.

119 5.2 Yhteenveto ja johtopäätökset Tarkastelualueiden rakentamisen lähtökohtana keskustaa, Raholaa lukuun ottamatta n. 2-3 kilo- ovat vuosina 1946-1956 laaditut asemakaavat, metrin etäisyydelle. jotka laadittiin uusien asemakaava- ja kaupunki- suunnitteluoppien mukaan. Asuinalueista Järven- Asuinalueet sijoittuvat kaupunkirakenteen histo- sivu, Taatala, Rahola ja Rantaperkiö edustavat riassa sotien jälkeiseen murroskauteen, muodos- näitä sotien jälkeiseen hajakeskitys- ja aluekes- taen lähiösuunnittelun ensimmäisen vaiheen. kusajatteluun pohjautuvia kaupunginosien uusia keskuksia. Erillistä, lähinnä alue- ja täydennysra- Toteutuminen kentamista edustavat Hipposkylän ja Rautahar- kon kohteet. • Suunnitellut asuinalueet toteutuivat hitaasti ja muutoksia asemakaavaan tehtiin jo 1950-luvun Asuinalueiden asemakaavan teoriataustan lopulla. Alueiden rakentaminen toteutui vain muodosti hyvin keskeisiltä osin Otto-Iivari Meur- osittain 1950-luvulla, keskeiset osat alueista manin vuonna 1947 julkaisema Asemakaavaoppi. valmistuivat 1960-luvulla tehokkaamman raken- Tampereella yksi uusien kaupunkisuunnitteluaja- tamisen aikakaudella. Osin alueiden rakenta- tusten välittäjä oli Meurmanin pitämän kaavoi- minen jatkui 1970-luvulle, mutta tällöin lähinnä tuskurssin käynyt arkkitehti Aaro Alapeuso, joka täydennysrakentamisena. toimi kaupungissa asemakaavoittajana vuosina • Ensimmäisenä valmistuivat kaava-alueiden 1946-1971. Kaavoja laativat lisäksi arkkitehdit Katri omakotialueet ja kaksikerroksiset puukerros- Käki ja Pirkko Nieminen. talot, joiden rakentaminen ei vaatinut suuria pääomia ja koneita. Kerrostalojen rakentaminen 1950-luvun alun asemakaavat olivat osa laajempaa alkoi pääosin vasta 1950-luvun lopulla. kokonaisuutta, uudistuvan asemakaavoituksen • Rakentaminen eteni hitaasti tontti tontilta, aluekeskuksen muodostamiseen kaupunkiraken- useiden suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden teen reunalle tähtäävää asumasolu-asumalähiö- toimesta, jolloin yhtenäistä rakennuslinjaa ei asumakunta hierarkiaa. Asemakaavat täydensivät syntynyt. Suuremmat, kuitenkin vain korttelin vanhempaa kaupunkirakennetta palvelukeskitty- käsittävät kokonaisuudet olivat yritysten tai millä. Kaavoituksen lähtökohtana olivat ympäris- kaupungin rakennuttamia, liittyen vahvasti ajan tön vanhempi pienasutus, teollisuus ja tielinjat. sosiaaliseen rakennustuotantoon. Aikakauden kaavasuunnitelman keskeisiä piirteitä • Yhteys ympäristöön ja historiaan: asuinalueiden ovat maastoon ja Tampereella erityisesti vanhoihin rakentaminen liittyi vahvasti vielä teollisuuteen pääteihin ja paikallisteihin sovitettu asemakaava, ja paikallisyhteisöihin. Rantaperkiön, Rautahar- joka sisältää erilaisia rakennustyyppejä sekä julki- kon ja Taatalan näkyvinä rakentajina olivat vielä sen rakennusten tontteja. Aluerakenne muodos- lähellä toimivat yritykset kuten Lokomo-Sarvis tuu akselista, jonka muodostaa sisäänkäynti-tori- tai Valmet, kaupunginsairaala tai rintamamie- keskuspuisto. Kerrostalot ja liiketilat keskittyvät het, eivät pankit ja suuret rakennusliikkeet torin ympäristöön. kuten seuraavan vuosikymmenen aluerakenta- mista edustavissa lähiöissä. Tampereella vanhat päätiet ja kaupungin omista- mat vapaat peltoalueet muodostivat asemakaa- • Ajan nopea yhteiskunnallinen, tekninen ja voitusta ohjaavan elementin, ei niinkään maas- ideologinen kehitys näkyy lukuisina kaavamuu- tonmuodot. Keskuspuiston lisäksi alueen rajaajina toksina 1950-lopulta alkaen. toimivat vihervyöhykkeet. Asemakaavoihin liittyvä • 1950-lukua edustavat asemakaava, laajat viher- väljyys ja viheralueet liittyvät uusiin kaupunkisuun- alueet, omakotitalot ja kaksikerroksiset puuker- nittelun ihanteisiin. rostalot sekä rapatut ja tiilipintaiset kerrostalot ja katutilat. Kokonaisuuteen kuului erilaisia rakennustyyppejä, • 1960-luvun kaupungistuminen ja autoistumisen kerrostaloja, rivitaloja ja pientaloja. Aluesuunnit- näkyy lukuisina kaavamuutoksina, joissa suun- telun pohjana oli jalankulkuetäisyys, asutuksen nitellut rakennusmassat kasvavat ja rakennus- etäisyys torin palveluihin ja linja-autopysäkille sai alojen muodot yksinkertaistuvat. Julkisivuissa olla maksimissaan 400 metriä. käytetään tiiltä ja julkisivulevyjä sekä yhä enem- män betonielementtejä. Autoistuminen näkyy Tampereella sotien jälkeiset asuinalueet ja leveissä ajoteissä, autotalleissa ja parkkipai- myöhemmät lähiöt kaavoitettiin kaupungin omis- koissa. Suunnitellut puistot toteutetaan pääosin tamalle maille, 1950-luvulla entisille peltoalueille. 1960-luvulla. Uudet alueet sijoittuivat vielä lähelle vanhaa

120 • 1970-luku on täydennysrakentamista, joka rakenteen, joka erottuu ympäristön pientalovaltai- kohdistuu toteutumattomien julkisen rakennus- suuden vuoksi hyvin. ten tonteille ja osin viheralueille. Rakentaminen on pääosin elementtirakentamista, autoille Rakennuskannassa näkyy liiketilojen kehitys kivi- varataan pihasta asfaltoituja pysäköintialueita. jalkakaupoista liikesiipien kautta erillisiin liikera- • Kokonaisuuteen kuului monipuolisesti eri raken- kennuksiin. nustyyppejä: omakotitaloja, rivitaloja, lamel- litaloja, kerrostaloja ja pistetaloja. Erityisesti Väljyys ja rakennusten liittyminen viheralueisiin pistetalojen suosio modernin kaupunkikuvan ovat olennainen osa 1950-luvun uudistunutta rakentajana tulee hyvin näkyviin. Alkuperäisissä kaavoitusta ja kaupunkisuunnittelua. Lisärakenta- kaavoissa niitä on ainoastaan poikkeuksellisessa misessa tulee huomioida nämä piirteet. Rantaperkiön kolmiokorttelissa. Raholassa ja Taatalassa pistetalot tulevat mukaan 1960- Esimerkiksi Rantaperkiön Perkiönpuistossa ja luvun kaavamuutoksissa. Toisaalta 1950-luvulla Jävensivulla yhteys torilta puistoon on katkaistu suositut porrastetut lamellitalot katoavat 1960- täydennysrakentamisella 1970-luvulla. Tällaista luvun kaavamuutoksissa ja niiden tilalle tulee arvokkaana säilyneiden kokonaisuuksien rikko- yleensä yksinkertaisemmat, mutta korkeammat mista tulisi täydentämisrakentamisessa ehdotto- kerrostalot. masti välttää. Alkuperäisiä kaavasuunnitelmien rakenneajatuksia voidaan ennallistaa tai korostaa tarvittaessa radikaaleillakin purkamis- ja uudisra- Johtopäätökset kentamisratkaisuilla. 1950-luvun alkupuolella suunnitellut asuinalueet edustavat historiallisessa kaupunkirakenteessa Asuinalueita edeltävät kerrostumat ja säilyneet lähiörakentamisen alkuvaihetta. osat ovat erittäin vähäisiä ja ne tulisi huomioida.

Kaavasuunnitelmissa on pyritty soveltamaan ajan Rakennusten ja alueiden perusparannuksessa, suunnittelutrendejä paikalliset olot huomioon tiivistämisessä ja korotuksessa huomioitavat ottaen. Osalla alueista alkuperäisen asemakaavan 1950-luvun asemakaavan ja rakennusten ajalliset rakenne ja idea ovat kestäneet aikaa paremmin ominaispiirteet. ja onnistuneet joustamaan muutospaineiden alla paremmin kuin toisilla. Tarkastelualueiden julkisivuremontit ovat kohdis- tuneet pääosin 1960-luvun kerrostaloihin. Useilla alueilla eritoten suurten liikenneväylien kehitys on vaikuttanut vakavasti aluerakentee- Asuinalueissa on nähtävissä yhteiskunnan seen, synnyttäen sekä maisemallisia haittoja että murros, nopea siirtyminen sotien jälkeisestä pula- liikkumisen estevaikutuksia. Täydennysrakenta- ja jälleenrakennusajan käsityövaltaisesta ajasta mista tulisi toteuttaa maisemavaurioisia alueita autoistuvaan, kaupungistuvaan ja jälkiteolliseen eheyttäen ja samalla ennakkoluulottomasti harki- hyvinvointiyhteiskuntaan. ten innovatiivisiakin liikenneverkon parantamis- ratkaisuja. Kerroksellisuus Alkuperäisen, 1950-luvun ihanteisiin liittyvän Alueilla on nähtävissä rakennuksissa, puistoissa, asemakaavan perusrakenne ja toiminnallisuus katu- ja pihatiloissa 1950-, 1960- ja 1970-luvun aika- tulisi huomioida täydennysrakentamisessa. kausien kerrostumat. 2000-luvun tulisi muodostaa oma kerrostumansa, ei välttämättä vanhan mallin Keskeisiä ominaispiirteitä ovat sisääntulo, tori, kopioimista. Rakentamisessa myös huomioitava keskuspuisto ja aluetta rajaavat viheralueet. Toria 1950-luvun asemakaavan luonne: kerrostalot rajaavat kerrostalot ja liiketilat. on keskitetty keskustaan, johon liittyy matalana rakenteena ympäristön pientalot ja viheralueet. Kokonaisuuteen kuuluu kerrostalojen lisäksi sitä Asemakaavallista perusrakennetta tulisi mahdolli- ympäröivä vanhempi ja samaan aikaan toteutettu suuksien mukaan palauttaa. pientaloasutus. Viheralueet Kerrostalot muodostavat Raholassa, Taatalassa Toriin tai aukioon liittyvä keskuspuisto on keskei- ja Järvensivulla kaupunkirakenteessa edelleen nen osa aikakauden asemakaavan rakennetta. selkeän, aikakauden paikalliskeskusta osoittavan

121 Rakennettua ympäristöä rajaava vihervyöhyke seen tai liikesiipiin sijoitetut liiketilat muodosta- tulisi yhtenäisenä huomioida. vat leimallisen 1950-luvun piirteen, joka edeltää samaan aikaan kehittyviä ostos- ja kauppakeskuk- Esimerkiksi Rantaperkiön Perkiönpuistossa ja sia. Jävensivulla yhteys torilta puistoon on katkaistu täydennysrakentamisella 1970-luvulla. Tällaista 1940-60-luvun rakennusten sijoitteluperiaatteessa arvokkaana säilyneiden kokonaisuuksien rikko- korostuu avoin korttelirakenne ja erilaisten raken- mista tulisi täydentämisrakentamisessa ehdotto- nustyyppiryhmien yhdisteleminen. Monin paikoin masti välttää. Alkuperäisiä kaavasuunnitelmien suunnittelussa on taustalla voimakas maisemalli- rakenneajatuksia voidaan ennallistaa tai koros- nen ote. Arvokkaiksi osoitetuilla alueilla olevien taa. rakennusten sijainti maisemassa tulee ottaa lisä- rakentamisen paikkoja mietittäessä huomioon. Kortteli kerrallaan tapahtunut täydennysraken- Erityisiä tärkeitä kohteita ovat mm. Järvensivun taminen on luonut paikoin rakennusten välisiä kontrastissa olevat korkeat ja matalat rakennuk- välialueita, joiden luonne saattaa olla hyvinkin set, Rautaharkon kaksikerroksiset puukerrosta- epämääräinen. Näillä alueilla saattaa oleskelu ja lot, Taatalan rintamamieskerrostalot sekä Ranta- huoltopiha kohdata toisensa jäsentymättömästi, perkiön urheilukentän takana olevat 1950-luvun tai viheralueeksi osoitettu alue jäädä käyttöä rapatut kerrostalot. Tämän tyyppisten kohteiden vaille olevaksi pusikoksi. Tällaisilla alueilla on leimalliset näkymät tulisi säilyttää ja näkymälinjat usein mahdollisuuksia täydennysrakentamiselle pitää alkuperäisessä asussaan. tai parannuksille, jotka kohottavat alueen yleistä laatua. 1940-60-luvun kerrostaloissa pidettiin kuutta rakennuskerrosta yleisenä maksimikorkeutena. Suurimittakaavaisten liikenneväylien kasvu on Tätä korkeampi rakentaminen nähtiin haitalli- usein merkittävästi muuttanut niiden viereisten sena ja myös taloudellisesti kannattamattomana. virkistysalueiden luonnetta. Tästä hyvä esimerkki Korjaus- ja uudisrakentamista harkittaessa tulisi- on Raholan Piikahaan puistoalue, jonka rajautu- kin tarkastelualueilla käyttää harkintaa raken- minen liikennealueisiin on tällä hetkellä epämää- nuskorkeuden suhteen. Sirot pistetalot ovat asia räinen ja äänimaisema meluista. Täydellinen erikseen ja kuuluvat keskeisesti ajan arkkitehtuu- vastakohta Piikahaalle on rauhallinen ja suojaisa ritypologiaan. Rantaperkiön Perkiönpuisto, joka jo ennakoi keuhkokaaviotyyppistä suunnitteluperiaatetta. 1940-60-luvuilla vallitsi hisseistä näkemys, että Arvokkaiksi merkittyjä, mutta maisemahäiriöisiä vielä kolmikerroksinen rakennus voidaan rakentaa tai meluisia puistoalueita tulisi parantaa. Ratkai- hissittä. Nykyään tämä aiheuttaa ongelmia lapsi- suissa tulee kuitenkin huolehtia erityisesti, että perheille sekä vanhuksille. Kun tietyltä asukas- alueen arvot säilyvät. ryhmältä evätään mahdollisuus muuttaa raken- nukseen, saattaa seurauksena olla asukaskunnan O.I. Meurmanin Asemakaavaopin periaatteisiin homogenisoituminen. Hissiremontilla ja sen yhtey- kuuluu rantojen säilyttäminen kauniina luonnon- dessä mahdollisesti tehtävällä rakennuksen korot- tilaisina virkistysalueina. 1940-60-luvun asuinaluei- tamisella voi olla hyvinkin positiivisia vaikutuksia siin liittyvien ranta-alueiden rakentamisessa tulee- sosiaalisiin näkökohtiin. Rakennustaiteellisesti kin käyttää tarkkaa harkintaa. arvokkaiden rakennusten korottamisessa ja hissi- remontin mukana tehtävissä julkisivumuutoksissa Rakennukset tulee kuitenkin käyttää aivan erityistä harkintaa. Rakennusten teknisessä parantamisessa on kiin- nitettävä huomiota alkuperäisen julkisivun jäsen- Katutilat telyyn, mittasuhteisiin ja materiaaleihin. Erityisesti 1950-, 1960-, ja 1970-luvun katu- ja pihatiloissa 1950-luvun ja 1960-luvun käsityönä rakennettujen näkyy selkeästi ajan kasvava autoistuminen katu- julkisivujen yksityiskohtiin, mm. parvekkeiden tilojen jäsentelynä sekä parkkipaikkoina ja autotal- ja sisäänkäyntien yhteydessä on kiinnitettävä leina, jotka tulisi huomioida vaatimattomuudesta huomiota. Niiden korvaaminen teollisilla materi- huolimatta kulttuuriympäristön ominaispiirteenä. aaleilla ja työtavoilla muuttaa merkittävästi niiden Joillakin tarkastelualueilla kaavan toteutusvai- alkuperäistä ilmettä. heen rakenteelliset muutokset ovat vaikutta- neet huomattavasti katutilaan, mikä on syntynyt Torin laidalla asuinrakennusten pohjakerrok- epämääräisiä katutiloja. Näistä esimerkkinä on

122 Taatalan Punaladontie, joka jää hoitamattomaksi, epämääräiseksi parkkialueeksi, mikä vaikuttaa myös kadun päädyssä olevan pienen puistoalu- een luonteeseen. Tällaisissa tapauksissa kadun luonnetta tulisi pyrkiä kehittämään ympäristön toiminnallisuuden ja viihtyvyyden parantamiseksi. 1950-luvun kaavoituksessa suosittu tapa rakentaa talot kulma katulinjaa kohti on tuottanut usein kiinnostavia ja alueen identiteetille leimallisia katutiloja.

Aukiot Asemakaavan ja kauppapalveluiden kannalta keskeinen aukio on tarkastelualueilla usein muut- tunut puistomaiseksi, autojen hallitsemaksi park- kipaikaksi, jatkossa tulisi harkita tilan alkuperäi- sen luonteen palauttamista. Paikoin torin yhteys viheralueisiin on heikentynyt 1960- ja 1970-luvun rakentamisen tehokkuutta lisäävissä kaavamuu- toksissa.

123 6 LÄHTEET

HIPPOSKYLÄ Korttelikortit (2010). Hipposkylä. Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristön kehittäminen, Maankäytön suunnittelu. Hildén J. (1996). Kaikkien aikojen Kaleva. Tampere-Seura 1996. Hinnerichsen M. (2007). Kissanmaa – rakennetun ympäristön inventointi, loppuraportti, Pirkanmaan maakuntamuseo, Kulttuuriympäristöyksikkö. Minkovitch S. (2010). Koskesta voimaa – kaupunki 1940-60 –Hipposkylä, http://www.uta.fi /koskivoimaa/ kaupunki/1940-60/hipposk.htm lainattu 28.10.2010. Uotila M. & Lahtinen L. (2010). Rakennusinventointi Hippoksenkatu 10-38. Tammerkoski –lehti (1949). 6/1949. Tampereen julkiset muistomerkit (2010). http://www.tampere.fi /ekstrat/taidemuseo/patsaat.

JÄRVENSIVU Korttelikortit (2010). Järvensivu. Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristön kehittäminen, Maankäytön suunnittelu. Keskitalo-Tanskanen L. (1998). Rieväkylästä puutarhakeitaaksi. Järvensivun kaupunginosakirja. Mattila H. (1987). Tampereen Järvensivun kaupunginosan synty ja vaiheita vuosina 1886-1986. RAHOLA Korttelikortit (2010). Rahola. Tampereen infratuotanto Liikelaitos, Suunnittelupalvelut, Yleiskaavoitus. Lundelin T. (2004). Katajan ja kiven kansaa, Raholan kaupunginosakirja.

RANTAPERKIÖ Korttelikortit (2010). Rantaperkiö. Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristön kehittäminen, Maankäy- tön suunnittelu. Alajoki J. (1996) Härmälä Rantaperkiö, torpista lentokoneisiin. Hinnerichsen M. (2005). Rantaperkiön koulu, Pirkanmaan maakuntamuseo, Kulttuuriympäristöyksikkö.

Kaalamo E. (1935) Härmälän esikaupunki, asemakaavaluonnos 1935. Arkkitehtilehti 6.35.

TAATALA Korttelikortit (2010). Taatala. Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristön kehittäminen, Maankäytön suunnittelu. Lammi E. & Lehtinen J. (2000) Koivistontien varrelta, Koivistonkylän kaupunginosakirja. Kuusikari S. (2009) Koivistontien rintamamiestalot : 1950-luvulta 1980-luvulle. Kärki P. s.a. Koivistontien rintamamieskerrostalojen Pekka Kärjen laatimat julkisivu-, leikkaus- ja pohjapii- rustukset sekä Mauno Hellmanin istutussuunnitelma, Taloyhtiön kotisivut: http://koikkarin23-10.fi /

RAUTAHARKKO Korttelikortit (2010). Rautaharkko. Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristön kehittäminen, Maankäy- tön suunnittelu.

124 YLEISTÄ Ahvenainen J, Pihkala E, Rasila V. (1982). Suomen taloushistoria 2, teollistuva Suomi. Alapeuso, A. (1959) Tampereen asemakaavoituksen peruskysymyksiä, Tammerkoski 1/1959. Alapeuso, A. (1984), haastattelu, haastattelijoina Taru Hurme ja Ulla Räihä 6.2.1984, litteroitu. Aura S, Ylinen H, Ylönen A. (1999). Lähiön sosiaalinen kehittäminen, asukkaiden osallistuminen lähiön uudistamisen perustana. Betoni Suomessa (1991). Hankonen J. (1994). Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta Hurme, R. (1991). Suomalainen lähiö Tapiolasta Pihlajamäkeen. Kerrostalot 1880-2000 (2006) Arkkitehtuuri, rakennustekniikka, korjaaminen. Keskinen J, Peltola J, Suodenjoki S. (2005) Tamperelaiset, Tehdaskaupungin väestö, alue ja asuminen 1918- 1940. Koho T. (2000) Modernismi suomalaisessa arkkitehtuurissa 1900-1960. Lindh T. (2001) Ensimmäiset lähiöt – alku aluerakentamiselle. Rakennusperintömme, Kulttuuriperinnön lukukirja. Ympäristöministeriö-Museovirasto-Rakennustieto oy, Helsinki. Maanmittauslaitos, Tampereen kaupunkialueen itäpuoliset peruskartat, 1953, 1961, 1975, 1980, 1991. Maan- mittauslaitos. Maula J., Mäenpää M. (1971). Kaupunkitutkimus 70, Keskisuurten suomalaisten kaupunkien ja kaupunki- suunnittelun tila ja tulevaisuudennäkymät 1970-luvun alkaessa. Maula J. (1985). Kaupunkien rakentaminen. Hämeen historia V Toisen maailmansodan jälkeinen aika, Hämeenlinna, Hämeen heimoliitto. Meurman O-I. (1947). Asemakaavaoppi. Mäkelä P. (1985). Läpi harmaan kiven, Kertomus MNK-rakennusosakeyhtiön toiminnasta 1950-1985. Näsi J. & Näsi S. (1990). Tamperetta rakentamassa, Asuntokeskuskunta Tampereen Haka 50 vuotta. Neuvonen P. (2009) Kerrostalojen julkisivukorjaus. Julkisivun ominaispiirteet ja korjaustavan valinta. Ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 37/2009. Oksanen K. (2010) Artikkeli; Rintamamiehet tulivat kuin paratiisiin, Helsingin sanomat 14.11.2010. Päätalo K (1958) Ihmisiä telineillä. Roivainen I. (1999) Sokeripala metsän keskellä, lähiö sanomalehden konstruktiona. Senaatinkartta 1909. Tampere, Senaatin kartasto XIX-XX:24-25, Pirkkala, Senaatin kartasto XIX-XX:22-23. Kansallisarkisto, digitaaliarkisto, http://digi.narc.fi Standertskjöld E. (2008) 1930-1950 arkkitehtuurimme vuosikymmenet. Standertskjöld E. (2008) 1900-1920 arkkitehtuurimme vuosikymmenet. Suomalaista kaupunkiarkkitehtuuria, Kautto J., Holmila I, Turtiainen J. Suomalaista kaupunkiarkkitehtuu- ria. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo, 1990. Tampereen kaupunki (2008). Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys 2008. Tampereen kaupunki Suunnittelupalvelut. Selvitykset ja arvioinnit 2008. Maankäytön suunnittelu, julkaisuja 1. Tampereen kaupunki & Pöyry Environment Oy (2010). Tampereen keskustan ulkopuolisten 1960- ja 1970- luvun asuinalueiden inventointi ja arvottaminen. Tampereen kaupunki, kaupunkiympäristön kehittämi- nen, maankäytön suunnittelu. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri (1998), Tampereen kaupungin ympäristötoimi kaavoitus- yksikkö, julkaisuja 2(98. Tampere. Tampereen tilastollinen vuosikirja 1949-1955.

125