Draparnaud, 1801), Soukkasulkukotilo Ruthenica Filograna (Rossmässler, 1836) Ja Harmaasulkukotilo Bulgarica Cana (H:Eld, 1836)

Home , Bulgarica cana, Macrogastra ventricosa, Ruthenica filograna

40 Sahlbersia I 8. I (20 I 2). 40-5 2

Uutta tietoa Suomen sulkukotiloista (Mollusca: Clausiliidae,): isosulkukotilo Macrogas tra ventricos a (Draparnaud, 1801), soukkasulkukotilo Ruthenica filograna (Rossmässler, 1836) ja harmaasulkukotilo Bulgarica cana (H:eld, 1836)

Anne Koivunen, Ulla-Maija Liukko & Hannu Ormio

Koivunen, 4., Liukko, U-M. & Ormio, H. 2012: Ilutta tietoa sulkukotiloista (Clausi- liidae, Mollusca): isosulkukotilo Macrogastraventricosa (Drapamaud, 1801), soukka-

sulkukotilo Ruthenic a filograna (Rossmässler, I 836) j a harmaasulkukotllo Bulgar i ca cana (Held, 1836). lMacrogastra ventricosa (Drapamaud, 1801) and Ruthenica flograna (Rossmässler, 1836) (Mollusca: Gastropoda: Clausiliidae), two new land snails found in Finlandl.

The door snails Macrogastra ventricosa (Drapamaud, 1801) and Ruthenicaflograna (Rossmässleq 1836), are reported for the first time from Finland. New records of a third door snail species Bulgarica cana (Held,, 1836) are given. A population of M ventricosa was detected in 2006 in Hollola, southem Finland (61'l'N, 25"31'E). 36 specimens were found in a herb-rich spruce forest area with mixture of aspen and other broad-leaved trees. The area is less than 10 hectares. R. flograna was found in2007 from two forested herb-rich islands in the southwestem (Parainen,60'18', 21"28'E) and southem (Porvoo,60'13'N,25'58'E) coastal archipelago. The number ofshells found was three in Parainen and 64 in Porvoo. B. cana has been known for more than 1 l0 years in one small location in eastem Finland (Lieksa, 63'5'N, 29'48'E), far north of the general range of the species. In the years 2007-2010 two new locations were found in boreal forested hills, four and 1l km from the original location, respectively. A new location of B. cana was detected in 201 I in southern Finland (Sipoo, 60"21 'N, 25'21'E), almost 400 km SW from the Lieksa locations. In the 2010 Red List of Fin- nish species M. ventricosa and R. filograna are classifred as vulnerable (VU), and B. cana as endangered (EN). General features of the three snail species, their Finnish habitats and other snail species living in the same habitats are given.

Anne Koívunen, Luonnontieteellinen keskusmweo, Eläintieteen yksikkö, PL 17, FI- 000 I 4 Helsingin yliopisto ; [email protected]

Ulla-Maija Liukko, Suomenympâristr)keskus, PL 140, FI- 00251 Helsinki; ulla-maija. [email protected]

Hannu Ormio, Liiketie 34 A, FI-00730 Helsinki, Finland; [email protected]

1. Yleistä Suomen sulkukotiloista kuuluvaa lajia: sileäsulkukotilo Cochlodina laminata (Montagu, 1803), suorasuusulkuko- Aiemmin julkaistun tiedon mukaan (Valovir- tilo Cochlodina orthostoma (Menke, 1828), ta 1967, 1968) Suomessa esiintyy kahdek- poimusulkuk otilo Macro gas tra plicatul a (Dra- san sulkukotiloiden heimoon Clausiliidae parnaud, 1801), rannikkosulkukotilo Clausilia Sahlbersia I 8. I 001 2). 40-52 4t

käynyt b identata (Ström, I 765), ristisulkukotilo C lau- tiin liittyvissä tehtävissä. Työryhmä on silia cruciøta (S. Studer, 1820), hienouurresul- myös nimistöä läpi, antanut suomenkielisen kukotilo Clausilia dubia (Drapamaud, 1805), nimen uusille lajeille sekä muuttanut joidenkin uurteiskotilo Baleø perversa (Linnaeus, 1758) laj ien vanhoj a nimiä. Sulkukotiloista kaksiham- ja harmaasulkukotilo Bulgarica cana (Held, massulkukotilo C. bidentala muutettiin rannik- 1836) (kuva 1). kosulkukotiloksi ja pikkupoimusulkukotilon M. plicatula nimi lyhennettiin poimusulkukoti- Valovirran (1967) mukaan sileäsulkukotilo loksi. on yleinen saaristosta Vaasa-Kuopio linjalle asti (63"N eteläpuolella), rannikkosulkukotilo 2. Isosulkuk otilo Macro gas tra Oulun korkeudelle esiintyy rannikkoalueilla ventricos a (Draparnaud I 80 1 ) asti (65'N eteläpuolella) ja ristisulkukotilo si- (63' 30'N sämaassa noin Lieksan korkeudelle Nilviäistyöryhmä löysi vuonna 2006 Hollolan edellisiä eteläpuolella). Poimusullnrkotilo on Tiirismaalta Suomelle uuden sulkukotilolajin, ja vain maan eteläosissa harvinaisempi esiintyy joka heimonsa suurimpana sai työryhmältä suo- ja uurteiskotilo saaristossa (62" N eteläpuolella) menkielisen nimen isosulkukotilo (kuva 2). ja rannikolla Vaasan korkeudelle asti (63" 20'N Muista sulkukotilolajeista hieno- eteläpuolella). Luonnehdinta uurresulkukotilo oli löydetty kahdesta paikasta Keski-Suomesta (Valovirta 1955; Valovirta Isosulkukotilon Suomessa nähdyt yksilöt ovat 1967), harmaasulkukotilo yhden vaaran rinteil- kaikki olleet puhtaan, jopa kiiltävän pähkinän- tä Lieksan Kolilta (Valovirta 1956) ja suora- ruskeita, ja niiden säännölliset harjanteet an- suusulkukotilo vain yhdestä paikasta Länsi-Uu- tavat kuorelle huolitellun siistin ilmeen (kuva deltamaalta (Luther 1901a). Viimeksi mainitun 3). Laj i muistuttaa suomalaisista sulkukotilois- lajin esiintymistä on sittemmin tutkittu tar- ta eniten toista harvinaisuutta, harmaasulku- kemmin, ja kaikkiaan on löytynyt seitsemän kotiloa. Molemmat ovat muita sulkukotiloita esiintymää Kiskon, (nyk. Salo), Karjalohjan ja suurempia, 16-19 mm pituisia ja kuoreltaan Pohjan (nyk. Raasepori) (Routio 1995,2007) säännöllisen uurteisia (taulukko 1), mikä näkyy sekä Lohjan (Koivunen 2006) kuntien alueilta. paljain silminkin hyvin. Isosulkukotilo on har- Hienouurresulkukotilon esiintymispaikoista ai- maasulkukotiloon verrattuna ruskeampi, puls- nakin Jyväskylässä sijaitseva on edelleen elin- kempi, ja sen kuoren suuaukko on lähes ne- voimainen (Sironen 20ll). Muuramesta laji on liömäinen, alareunaltaan pyöristynyt (kuva 4). havaittu viimeksi v. 1984 (Rassi ym. 1986) eikä Harmaasulkukotilon suuaukko on kapeampi. sitä ole löyt'/nyt myöhemmissä etsinnöissä. Ne eroavat kolmannesta isohkosta lajistamme, sileäsulkukotilosta siten, että viimeksimainitun Sulkukotiloista on saatu viime vuosina uutta kuori on lähes kiiltävän sileä; sen pinnassa on tietoa kuntien ja alueellisten ympäristökeskus- vain vähäisiä epäsäännöllisiä naarmuja' Kos- ten (nykyisin elinkeino-, liikenne- ja ympäris- tealla säällä isosulkukotiloita kiipeili haapoj en tökeskukset) teettämissä kartoituksissa sekä rungoilla useimpien muiden sulkukotiloiden ta- Metsähallituksen suojelualueilta teettämissä paaî. selvityksissä. Ympäristöministeriö on perusta- nut eliötyöryhmiä edistämään uhanalaisten la- Isosulkukotilo on luokiteltu uusimmassa uhan- jien suojelua (Ympäristöministeriö 201 l). Nil- alaisarvioinnissa vaarantuneeksi (W) lajiksi viäistyöryhmä perustettiin v. 2003 avustamaan (Valovirta ym. 2010). nilviäislajien suojeluun ja uhanalaisuusarvioin- 42 Sahlbersia I 8. I O0 I 2). 40-5 2

Taulukko l. lsosulkukotilon M. ventricosa, soukkasulkukotilon R. f¡lograna sekä harmaasulkukotilon 8. cana kahdelta esiinty- misalueelta löytyneiden yksilöiden kuoren koko ja viimeistä edellisen kierteen uurteiden tiheys. Tähdellä (") merkityissä sarak- keissa on vastaavat mitat kirjallisuudesta (Kerney & Cameron 1994). Table 1. Height (mm) and breadth (mm) of shells, ribs per mm on penultimate whorl of M. ventr¡cosa, R. fitograna and B. cana. Two locations of B. cana are shown in separate rows. Last three columns (marked with star.) shows the values given in literatu- re (Kerney & Cameron 1994)

n Pituus ka Leveys ka Uurteita/m ka Pituus Leveys* Uurteita mm mean mm m :t Breadth /mm* Height Breadth Ribs/mm n Ileight *mm Ribs/m mm mm mm* m* Macrogastra l 17,8-18,8 18,2 +,14,3 4,2 +,5-6 5,1 t7-t9 M,3 5 ventricosa Ruthenica frlosrana 6 7,2 - 8,5 7,9 2,0 - 2,1 z,t 5,5-8 7,4 7-9 a a1 Bulgørica cana I 7 16,7 - 18,5 17,4 3,4 - 4,r 1,8 4,5-6 5,1 l5-18 3,6-3,9 4-5 (Koli) Bulgarica cana 1 4 16,0 -18,5 17,7 3,8-4,1 +,0 (Sipoo)

Esiintyminen, elinympäristö ja seuralaislajit on yleensä yli 6, ja esiintymien edellytyksenä vaikuttaa olevan riittävä varjoisuus ja kosteus Isosulkukotilon Tiirismaan esiintymisalue tar- (Gärdenfors 1998b). kentui myöhemmin Metsähallituksen kartoituksissa (Koivunen 2008a; Ormio 20ll). Laji löy- Isosulkukotilon seuralaislajit olivat silmälläpi- tyi ensimmäisen löytöpaikan lähistöltä otetuista dettäväksi luokiteltua piikkikotiloa Acanthinulq yhdeksästä näytteestä, joissa oli yhteensä 36 aculeata lukuunottamatta kaikki yleisiä lajeja. yksilöä. Esiintymän koko on alle 10 hehtaaria. Muista sulkukotiloista Tiirismaalla esiintyi si- leä- ja ristisulkukotiloita (taulukko 2). Seura- Tiirismaa on Etelä-Suomen korkein kohta. Ai- laislajeina esiintyivät myös isoja kääpiösar- koinaan alue on ollut saari Ancylusjärvessä. vikotilo, Carychium tridentatum ja Carychium Kallioperä on enimmäkseen kulutusta kestävää minimum sekä kosteikkokotilo Zonitoides niti- kvartsiittia. Sen kolmesta mäestä korkein, Tii- dus. rismäki ulottuu 222,6 m meren pinnan yläpuo- lelle. Isosulkukotilon esiintymisalue sijaitsee Yleislevinneisyys Tiirismäen pohjoisrinteellä, jossa on kuusival- taisia lehtoja, lehtomaisia kankaita, purovarsia Isosulkukotilon levinneisyysalueeseen kuuluu ja lähteikköisiä korpia ja sekapuuna on koiwa, Keski-Eurooppa Potrjois-Espanjasta, Ranskan isoja haapoja ja lehmusta sekä paikoin vuorija- itäosista ja Etelä-Belgiasta itään (Gärdenfors lavaa ja tervaleppää (kuva 5). Isosulkukotiloita 1998b; Szybiak 2009, Bank 2011) Venäjän löytyi erityisesti purovarsilehdoista, haapojen luoteis-, länsi- ja keskiosiin sekä Luoteis-Uk- ja lehmusten juurilta. rainaan (Kantor ym. 2010) saakka sekä Poh- jois-Italiaan ja Sloveniaan kaakossa. Skandina- Isosulkukotilot elävät vastaavan tyyppisissä viassa levinneisyys ulottuu Etelä-Ruotsiin (noin elinympäristöissä muissakin maissa. Ruotsin 59"N eteläpuolelle), Tanskan itäosiin ja Oslon esiintymät sijaitsevat esimerkiksi pääosin vart- seudulle Norjassa. Lajia on myös kaikissa Bal- tuneissa, ravinteisissa ja kalktrripitoisissa lehti- tian maissa. metsissä (saarni, pyökki, raita). Maaperän pH Sahlhersia 18.1 2012). 40-52 43

Kuva 1. Suomessa esiintyvät sulkukotilolajit: a) M. ventricosa, b) M. plicatula, c) B. cana, d) C. laminata, e) C. orthostoma, f) C. dubia, g) C. bidentata, h) C. cruciata, i) R. filograna, j) B. perversa (Kuva: Pekka Malinen). Figure 1. Door snail species found in Finland: a) Macrogastra ventricosa, b) Macrogastra plicatula, c) Bulgarica cana, d) Cochlodina laminata, e) Cochlodina orthostoma,f) Clausilia dubia, g) Clausilia bidentata, h) Clausilia cruciata, i) Ruthenica Kuva 3. lsosulkukotilo M. ventricosa filograna, j) Balea peruersa (Photograph: Pekka Malinen). (Kuva: Pekka Malinen). Figure 3. Macrogastra ventricosa (Photograph: Pekka Malinen).

Kuva 4. Soukkasulkukotilon (a), isosulkukotilon (b) ja Kuva 2. lsosulkukotilon (sininen ympyrä), souk- harmaasulkukotilon (c) kuoren suuaukot (Kuva: Pekka kasulkukotilon (vihreä) ja harmaasulkukotilon Malinen). (punainen) esiintymispaikat Suomessa. Figure 4. The mouths of the shells o'n R. filograna (a\, Figure 2. The locations of M. ventricosa (blue), M. ventricosa (b) and B. cana (c) (Photograph: Pekka R. filograna (green) and B. cana (red) in Finland Malinen). 44 Sahlbersia I 8. I (201 2). 40-52

Taulukko 2. Kar¡kenäytteistä löytyneet isosulkukotilon M. ventricosa, soukkasulkukotilon R. f¡logranaja harmaasulkukotilon B. cana seuralaislajit. Luvuista ilmenee monessako em. lajeja sisältãneessä näytteessä seuralaislaji esiintyi. N on karikenäytteiden määrä. Harmaasulkukotilon Lieksan ja Sipoon esiintymisalueet on esitetty erikseen. Table 2. Co-occur¡ng species of M. ventricosa, R. filograna and 8. cana found in litter samples. Number of studied samples are shown in the table. N = total number of the samples. The tvvo locat¡ons (Lieksa, Sipoo) of B. cana are shown separately.

B. cana, B. cana, M. ventricosa R. filograna Lieksa Sipoo NäytemääråV Number of samples n3 n6 n6 n2 Acanthinula aculeata (O.F. Müller) 2 52 Ae g op in e I I a p ur a (Alder) I Carychium minimum O.F. Müller I

C arychium trident atum (Risso) 1 Clausilia bidentata (Ström) 62 Clausilia cruciata (S. Studer) 2 5 Cochlicopa lubrica (O.F. Müller) 3 2 6 2

C ochlicop a lubricell a (Rossmässier) 2 4 J 1

C o chl o dina laminata (Montagu) 3 5 2 Columellq qspera Waldén 2 I 2 Co lumel I a edentula (Drapamaud) J 6 6 2 Discus ruderqtus (W. Hartmann) 3 5 6 2 Euconulus fulvus (O.F. Müller) J 6 6 2 Euconulus praticola (Reinhardt) 2 I

E uomp hal i a s tri ge I I a (Draparnaud) 3 Fruticicola fruticum (O. F. Mtiller) 2 4 I I Ma cr o gas tr a p I i c atu I a (Drapamaud) I N es ovitrea hammonis (Ström) 3 6 6 2 N es ovitrea p etronel I a (L. Pfeiffer) J 6 6 2

P erforatel I a b identat a (Gmelin) 3

P un c t u m py gm a e um (D r ap amaud) J 6 6 2

Trochulus hispidus (Linnaeus) 1 Vallonia costata (O.F. Mi.iller) 6 I

Vallonia pulchellø (O.F. Müller) 1

Vertigo alpestris AIder I J 1 Vertigo pusilla (O.F. Müller) I 6 2 2

Vertigo ronnebyensis (Westerlund) 1 4 I

Vertigo s ubs triata (Jeffreys) J 6 4 2 Vitrinø pellucida (O.F. Müller) J 5 6 2 Zoogenetes harpa (Say) J

3. Soukkasulkukotilo, Ruthenica Luonnehdinta filograna (Rossmässler, 1 836) Soukkasulkukotilo on Suomen pienin sulkuko- Soukkasulkukotilo löytyi Suomelle uutena la- tilo ja melko helppo erottaa sukulaislajeistaan jina Metsähallituksen nilviäiskartoituksissa Pa- (kuva 6). Se on sikarinmuotoinen kuten muut- raisten Houtskarista vuonna 2007 ja seuraavana kin sulkukotilomme, mutta se on silmiinpistä- vuonna myös Porvoosta (kuva 2). vän hoikka. Kuori on väriltään vaalean kellan- Sahlbersia I 8. I Q}I 2). 40-52 45

ruskea. Kuoren pinnassa on leveät uurteet ja puuna on koivu. Seassa kasvaa myös lehmus- niiden välissä terävät ja kapeat sälöt. Kuoren ta, kuusta, haapaa ja tuomea. Lehto rajoittuu kåirki on kartiomainen ja huomattavan terävä, itäpuolelta varjoiseen kalliojyrkänteeseen ja mistä sen tuntee jo pienenä poikasena (kuva 7). länsi- ja pohjoispuolelta vaihettuu hiljalleen Kokonsa (taulukko 1) ja uurteisuutensa takia mäntykankaaseen. Soukkasulkukotilot löytyi- soukkasulkukotiloa ei helposti sekoita muihin vät jyrkänteen lähistöltä, missä kasvillisuus maassamme esiintyviin sulkukotiloihin. Souk- on erittäin rehevää sekä kalliopinta ja mikroil- kasulkukotilon kuoren suun rakenne vaihtelee masto hyvin kosteaa. Alueella kasvoi runsaasti alueittain sekä populaation sisällä verrattain kotkansiipeä sekä mm. mustakonnanmarjaa, paljon (kuva a) (Szybiak & Leéniewska 2008). tummaraunioista, haisukurjenpolvea, mansik- Laji elaä lehtikarikkeessa ja kivien alla, eikä, kaa, särmäkuismaa, kevättähtimöä, käenkaalia, toisin kuin muut sulkukotilot, yleensä kiipei- kivikkoalvejuurta, kallioimarretta, lehtokuusa- le puiden rungoilla (Kerney & Cameron 1994; maa japunaherukkaa. Jyrkänteen edustan lisäk- Szybiak ym.2007). si yksi esiintymä löyfyi rannasta, rantapuuston alle kertyneestä järviruo'onpätkien ja haavan Soukkasulkukotilo on luokiteltu uusimmassa karikkeen muodostamasta törkyvallista. Leh- uhanalaisarvioinnissa vaarantuneeksi (W) la- dosta kerätyistä muista näytteistä lajia ei ole jiksi (Valovirta ym. 2010). löytynyt. Laji on löytlmyt kahdella käyntiker- ralla otetuista karikenäytteistä viidestä, yhteen- Esiintyminen, elinympäristö ja seuralaislajit sä 64 yksilöä. Tämän lisäksi Ormio tutki jyr- känteen ja kalliohylþjen sammalia ja kariketta Soukkasulkukotilon ensimmäinen löytöpaikka ja poimi sieltä kaksi yksilöä. sijaitsee Turun saaristossa Houtskarissa pie- nellä Lillön saarella. Lillön rantalehto on ham- Etelä-Suomen saaristossa sijaitsevien esiinty- masjuuri-linnunhernetyypin kuivahkoa p¿ihki- mispaikkojen välillä on melkoinen välimatka. nävaltaista lehtoa (kuva 8). Alueella on ollut On varsin mahdollista, että laji elää muuallakin aiemmin laidunnusta ja kohteella on vieläkin rannikolla sopivissa elinympäristöissä. havaittavissa vanhan lehdestyksen merkkejä. Eri puolilta lehtoa kerättiin viisi karikenäytettä; Soukkasulkukotilo on kalkinsuosij a ja todennä- soukkasulkukotiloja oli vain yhdessä näyftees- köisimmin sitä tapaa kosteista lehti- ja sekamet- sä. Laji löylyi kuusivaltaisesta metsästä, jossa sistä (Kerney & Cameron 1994; Pllaæ 2003). kasvoi sekapuuna isohkoja haapoja. Paikalla Latviassa lajia on löydetty jopa kalkkipitoisel- oli myös melko runsaasti kaatuneita ja lahoa- ta niityltä (Pilãte, henk.koht. tiedonanto 2007). via haapoja. Aluskasvillisuus oli hyvin niukkaa KeskiBuroopan esiintymät sijaitsevat useim- ja kariketta oli erittäin vähän. Paikalla kasvoi miten vuoristossa, mutta muuten lajia löy6.y kieloa, sinivuokkoa, metsäorvokkia ja oravan- myös alavilta mailta (Kemey & Cameron 1994; ma4aa. Kohteelta löytyi kolme aikuista yksilöä Szybiak ym. 2007 ), Puolassa tervaleppämetsis- (Koivunen 2008a). tä (Sulikowska-Drozd 2005). Latviassa soukkasulkukotilon tyypillisiä elinympäristöjä ovat Lajia löytyi syksyllä 2008 toisestakin paikasta, kosteat lehtimetsät, kuusi- ja tervaleppåimetsät Porvoon Pellingin saaristoon kuuluvalta Has- (Pilãte 2003). selön saarelta (Koirunen 2008b; Ormio 20ll). Hasselön esiintymispaikka on hyvin erityyp- Muista sulkukotiloista soukkasulkukotilon pinen kuin Lillön alue. Hasselön etelärannalla kanssa samoilta elinpaikoilta on löytynyt ran- sijaitsee lehtipuuvaltainen lehto, jonka valta- nikkosulkukotiloa ja sileäsulkukotiloa. Kaiken 46 Sahlbersia I 8. I 00 I 2). 40-52

Valko-Venäjälle, Ukrainaan sekä Luoteis- ja Keski-Venäjälle (Sysoev & Schileyko 2009). Lajilla on melko laaja levinneisyysalue, mutta se on kuitenkin esiintymisalueillaan suhteelli- sen harvinainen.

4. Harmaasulkukotilo, Bul garica cana (Held, 1836)

Harmaasulkukotilon B. cana on tiedetty esiin- tyvän Pohjois-Karjalan vaara-alueella jo Kuva 5, Tutkija Koivunen seulomassa karikenäytettä l80Oluvulta asti, mutta muualla Suomessa sen isosulkukotilon esiintymäpaikalla Hollolan Tiirismaalla ei tiedetty esiintyvän. Vuonna 2010 laji löytyi (Kuva: llmari Valovirta). Figure 5. Malacologist Koivunen is collecting litter yllättäen myös Uudeltamaalta (kuva 2). sample in M. ventricosa location in Hollola Tiirismaa (Photograph: llmari Valovirta). Luonnehdinta

kaikkiaan seuralaislajeja on löytynyt yhteen- Sekä suomalaisen että tieteellisen nimensä har- sä 24 (taulukko 2). Soukkasulkukotilon lisäksi maasulkukotilo on saanut harmahtavasta ole- Hasselöstä löytyi muitakin harvinaisia, uhan- muksestaan, joka johtuu siitä, etüi ruskean kuo- alaisuusarvioinnin Punaisella listalla olevia la- ren harjanteista 5-100% on vaaleita (kuva 9). jeja: kaksihammaskotilo Perþratella bidentata, Osa on vaaleita alun perinkin, ja vanhemmiten viherkiiltokotilo Aegopinella pura, piikkikotilo lähes kaikkien harjanteiden särmät saattavat ku- Acanthinula aculeata sekä valkonauhakotilo lua harmaiksi. Vanhoilla yksilöillä on usein osa Euomphalia strigellø, jota löytyi myös Lillöstä. kuoren ruskeasta pinnasta kulunut pois laajoiksi

Yleislevinneisyys

Soukkasulkukotilo on lähinnä itä- eurooppalainen laji, jolla on haja- naisia esiintymiä itäisen Saksan vuorilla, Sveitsissä, Itävallassa sekä Ranskan ja Italian Alpeilla (Nordsieck 1979). Laji puuttuu muista pohjoismaista, mutta sitä esiintyy kaikissa Baltian maissa. Lähimmät esiintymät löy$ät Tal- linnasta, kasvitieteellisen puutar- han jalopuu- ja pähkinämetsikös- tä (Luther 1901b; Ormio 2011). Etelässä levinneisyysalueen raja menee Bulgariassa ja Balkanin Kuva 8. Soukkasulkukotilon elinympäristöä Houtskarin Lillön saarella (Kuva: niemimaalla (Bank 20ll). Idäs- Anne Koivunen) Figure 8. The habitat o'n Ruthenica filograna on the island of Lillö in yltää sä levinneisyysalue ainakin Houtskari (Photograph: Anne Koivunen). Sahlbersia I 8. I 00 I 2). 40-52 47

Kuva 7. Kuoren terävä kåirki on lajityypillinen soukkasulkukotilolle (Kuva: Pekka Malinen). Figure 7. The shell o'l R. frlograna ends in a sharp Point (Photograph: Pekka Malinen)'

Kuva 6. Soukkasulkukotilo R. filograna Kuva 9, Harmaasulkukotilo Malinen). (Kuva: Pekka Malinen). B. cana (Kuva: Pekka Figure 6. Ruthenica filograna Figure 9. Bulgarica cana (Photograph: Pekka Malinen). (Photograph: Pekka Malinen).

harmaiksi läiskiksi. Epäsäännöllinen harmaa- Suomen viimeisimmässä uhanalaisuustarkaste- sävytys antaa kotilolle hyvän suojavärin puun lussa (Valovirta ym. 2010) harmaasulkukotilo (EN). rungolla. Lajin voi kokonsa puolesta (taulukko on määritelty erittäin uhanalaiseksi l) sekoittaa toiseen kookkaaseen lajiin isosul- kukotiloon, jonka väritys on kuitenkin kiiltavan Esüntyminen ruskea. Harmaasulkukotilon kuoren suuaukko on soikea, ja sen alaosastaalkaa syväja kapean Harmaasulkukotilon löysi Suomesta ensi kenan kanjonimainen tyviuoma (kuva 4). Isosulkuko- H. Lindberg vuonna 1897 Karjalan kannaksel- tilolla tällaista uomaa ei juuri ole, sen suuaukko ta, joka nyttemmin kuuluu Venäjään. Samoihin on iso ja pyöristynyt. Pienenä poikasena har- aikoihin, vuosien 1894-1901 välillä, oli yliop- maasulkukotilo on vaikea erottaa Sipoossa sa- pilas W. Axelson (myöhemmin professori Lin- (ny- malla paikall a elãvârr, uurteisuudeltaan saman- naniemi) kuitenkin kerännyt Pielisjärven laisen poimusulkukotilon poikasesta. þisin Lieksan) Kolilta Helsingin eläinmuseoon 48 Sahlbersia I 8. I (20 I 2). 40-5 2

lukuisia kotiloita, jotka Luther (1901a) totesi 2011 Sipoon kunnalle tekemänsä luontokar- harmaasulkukotiloiksi. Lajin tapasi seuraavaksi toituksen yhteydessä Savijärven ja ampumara- E. J. Valovirta vuonna 1956. Hän löysi kolme dan väliseltä metsäalueelta vaahteran rungolla yksilöä Kolin itärinteeltä tien vierestä, kuolleen kiipeilleitä harmaasulkukotiloita (Anonyymi haavan maahan pudonneiden kuorenpalojen 2011). Nilviäistyöryhmästä tämän artikkelin alta (E. J. Valovirta, 1956). Paikka saattaa olla kirj oittaj at kartoittivat esiintymää 4.10.20 I I ja sama Ipatin alarinteen paikka laskettelurinteen löysivät lajin edustajia kiipeilemässä 65 lehti- ja sataman välissä, jossa sulkukotilo edelleen puun rungolta noin kolmen hehtaarin alueelta. elää. Myös Ilmari Valovirta löysi 1965 lajin Uusmaalaisissa lehdoissa - varsinkin suoje- Ipatin itärinteeltä tien varresta j a "laskettelurin- luohjelmiin kuuluvissa - on etsitty nilviäisiä teeltä" (Valovirta henk.koht. tiedonanto 2009). varsin ahkerasti, ja liito-oravien, sammalten ja Tarkemmin esiintymän laajuutta alettiin selvit- j äkälien harrastajat ovat tutkineet lukemattomia tää muutama vuosi sitten. Kolilla ja sen ym- haapoja ja jalopuurunkoja. Helpohkosti havait- päristössä nilviäisiä etsivät Jukka Salmi 2007 tava harmaasulkukotilo ei ole kuitenkaan aiem- (Salmi 2007), Anne Koivunen 2007 (Koivunen min kiinnittänyt kenenkään huomiota. 2008a), Hannu Ormio 2009 (Ormio 2011) sekä Ulla-Maija Liukko 2010. Elinympäristö j a seuralaislajit

Harmaasulkukotilon todettiin elävän Kolin Pohjois-Karjalassa harmaasulkukotilo elâã vaa- vaarajakson Lieksaan kuuluvalla itärinteellä ranrinteiden vanhoissa kuusivaltaisissa metsis- paikoin ainakin 11 kilometrin matkalla Ipatis- sä, joissa on sekapuuna haapaa, toisinaan myös ta etelään Vesivaaralle. Lisäksi Koivunen löysi koivua ja ehkä hiukan raitaa tai pihlajaa (kuva esiintymän kansallispuiston länsipuolelta, Liek- l0). Useimmiten elinpaikat ovat kivisiä tuoreita san Verkkovaarasta,4 km Ipatista lounaaseen. tai lehtomaisia kankaita. Kasvillisuuden ei vält- IämälIä tarvitse olla erityisen rehevää; tärkeäm- Verkkovaarassa j a Vesivaaran itärinteessä har- pää lienee sopivien lehtipuulajien olemassaolo. maasulkukotilokannat ovat runsaat; Vesivaa- Eräs Kolin näytepaikka esimerkiksi oli melko rassa esimerkiksi havaittiin ja arvioitiin haa- karun oloinen; siinä ei ollut multaa eikä sam- vanrungoilla vuonna 2009 runsaan 600 metrin malia, vain raakahumusta. Valtakasvi oli mus- matkalla olevan useita satoja aikuisia yksilöitä. tikka ja muita kasveja lillukka ja metsäkastikka. Sen sijaan Vesivaaran ja Ipatin väliseltä vaa- Kuitenkin haapojen alta otetussa 0,25 m2 kari- ranrinnejaksolta on vain muutamia epämääräi- kenäytteessä oli 80 harmaasulkukotiloa eli 320 siä ja osittain epävarmoja toisen käden tietoja, yksilöä/m2. eikä vuonna 2009 etsinnöistä huolimatta sieltä tehty havaintoja. Lajia etsittiin 2009 Iupaavan Sipoossa harmaasulkukotilon löytöpaikka on näköisistä paikoista myös läheisten Kontiolah- kuusivaltaista, osittain kivistä lehtomaista kan- den Ryläyksen ja Enon Takavaaran vanhoista, gasta ja lehtoa, jossa sekapuuna on runsaasti suojelua varten hankituista vaaranrinnemetsis- isohkoja haapoja ja ryhmittain lehmuksia. Li- tä, mutta tuloksetta. Tuntuu kuitenkin mahdolli- säksi on yksittäisiä vanhoja raitoja ja pihlajia selta, että esiintymispaikkoja voisi löytyä lisää, seka joitakin vaahteroita (kuva 11). Puuston koska kaikkia sopivia vaaranrinteitä ei ole vielä ikä vaihtelee 40-60 vuoden välillä, lahopuuta tutkittu. on vain vähän. Kangasmetsäsammalien peittä- vyys on 20-60yo, ja kenttäkerroksen valtakas- Uusi yllätys koettiin, kun Luontotieto Keiron veja ovat lillukka, metsäkastikka, vadelma ja Oy:n kartoittaja Janne Koskinen löysi ruonna sinivuokko. Karikenäytepaikkojen ympärillä Sahlbersia I 8. I (20 I 2). 40-52 49

kasvoivat lisäksi käenkaali, mustikka, imikkä, kukotilot (kuva I 2). Rannikkosulkukotiloita j a taikinamarja, metsäorvokki, kielo, metsämai- sileäsulkukotiloita oli rungoilla vain murto-osa tikka, näsiä, metsäalvejuuri, kevätlinnunherne, harmaasulkukotiloiden määrästä. Poimusulku- lehtokuusama j a karhunputki. kotiloa ei rungoilta löytynyt lainkaan. "Har- maasulkukotilopuiden" ympäriltä kerätyissä Etelämpânä Euroopassa harmaasulkukotilo voi karikenäylteissä sen sijaan oli aikuisista sulku- o/o, elää myös kosteammissa alankometsissä, Latvi- kotiloista rannikkosulkukotiloita 47 harmaa- assa esimerkiksi aj oittain tulvivissa tervaleppä- sulkukotiloita 3l%0, sileäsulkukotiloita l7% ja lehdoissa (Pilate 2009). po imusulkuko tlloita 6Yo.

Kostealla sääIlä harmaasulkukotilo kiipeää Harmaasulkukotilo on perin uskollinen koti- useimpien muiden sulkukotiloiden tapaan elä- puulleen, mikä on luonnollisesti tärkeä ottaa vien ja kaatuneiden haapojen rungoilla. Tällöin huomioon suojelutoimia suunniteltaessa. Puo- o/o se on ison kokonsa ansiosta melko helppo ha- lalaisessa tutkimuksessa 75 merkityistä eläi- vaita. Useimmat havainnot on tehty vanhoilta mistä pysyi samassa puussa kesäkuusta syys- isoilta haavoilta, mutta esimerkiksi Kolin Vesi- kuuhun, ja muut vaihtoivat puuta l-5 metrin vaaran runsaassa esiintymässä kotilot kiipeävät päähän. Pisin siirtymä oli 20 m kuukauden ai- myös ohuisiin, jopa läpimitaltaan 5 cm haapoi- kana (Marzec 2006). hin. Siellä yhteistä kiipeilypuille on, että rungoilla kasvaa runsaasti epiffiisammalia. Puut Pohj oiskarjalaisilla elinpaikoilla harmaasulku- ovat pienuudestaan huolimatta usein iäkkäitä ja kotilon ainoa sullqrkotiloseuralainen on ristis- kitukasvuisia. Ohuissa haavoissa harmaasulku- ulkukotilo (taulukko 2). Kotilolajeja on siellä kotilon tapaa usein hirven kaapimasta korosta. tavattu kaikkiaan 17 (Koivunen 2008a, Ormio Kerran se on Kolilta tavattu myös kaatuneelta 20ll). Harmaasulkukotilon lisäksi ei Pohjois- raidalta (Koivunen 2008a). Karjalan elinpaikoilla havaittu muita harvinai suuksia tai erikoisuuksia. Sipoon esiintymåin Sipoossa harmaasulkukotiloita löytyi haavan nilviäislajisto on puolestaan poikkeuksellisen lis?iksi myös muiden lehtipuulajien rungoilta. edustava ja monilajinen. Sieltä löytyi yhden Sipoon 65 puusta, joiden rungoilta laji löyfyi, päivän aikana 24 maanilviâislajia, joista har- oli 31 haapoja, 2l lehmuksia, seitsemän pih- maasulkukotilon lisäksi kolme on Punaisen lajia, neljã raitoja ja kaksi vaahteroita. Haava| listan lajeja (Valovirta yn. 2010): piikkikotilo vaikuttivat puista suosituimmilta, sillä niissä (NT), metsäharjaelana Lehmannia marginala näþi eniten yksilöitä. Tarkkaa laskentaa ei kui- 0',lT) ia poimusulkukotilo (NT). Muita kiinnos- tenkaan tehty. tavia lajeja ovat mm isoja kääpiösarvikotilo, ruskeasiemenkotilo Vertigo ronnebyensis ja Muista heimolaisistaan poikkeavasti harmaa- harjakotilo Vallonia costata. sulkukotilo ei kuivalla sääIlä yhtä herkästi pu- dottaudu maahan, vaan kätkeytyy kaarnan ra- Yleislevinneisyys koihin ja jäkälän alle (Welter Schultes 2010). Tämä havaittiin myös Kolilla kesän 2009 kui- Harmaasulkukotilo on levinneisyydeltään itä- van ja kuuman jakson aikana, jolloin rungoilla eurooppalainen. Lännessä levinneisyysalue jurotti inaktiivisina runsaasti kotiloita. Vas- ulottuu Saksaan ja Sveitsiin, etelässä Unkariin, taavasti lokakuun alussa, kostealla sää11ä, har- Romaniaan, Moldovaan ja Ukrainaan, idässä maasulkukotilot tuntuivat Sipoossa viihtyvän Venäjälle Kasaniin asti (Kerney & Cameron puunrungoilla paremmin kuin seudun muut sul- 1994; Welter Schultes 2010; Kantor ym.2010; 50 Sahlbersìa I 8. I (201 2). 40-52

Kuva 10. Harmaasuikukotilon elin- ympäristöä Kolin Verkkovaaralla. Kaatuneella haavalla kiipeili yli sata yksìlöä (Kuva: Anne Koivunen). Figure 10. The habitat of Bulgarica cana in Verkkovaara (Koli region. Lieksa). Over one hundred B. cana individuals were found climbing on a fallen aspen trunk (Photograph: Anne Koìvunen).

Kuva 11. Harmaasulkukotilon löytöpaikka Sipoossa oli kuusival- taìsta lehtomaista metsää (Kuva: Ulla-Maija Liukko) Figure I I . The new location of B. cana in Sipoo. The species was found in a mixed forest, the domina t¡ng tree species being spruce, aspen and lime (Photograph Ulla- lVaija Liukko).

Kuva 12. Harmaasulkukotilot kii- peilevät mielellàän pu¡den rungolla (Kuva: Ulla-Maija Liukko). Figure 12. B. cana likes to climb on * tree trunks (Photograph: Ulla-Maija .y **.fr'* Liukko). rË " *¿in,"

.þe

,lFT Sahlbersia I 8. I (20 I 2). 40-5 2 5l

Bank 2011). Pohjoismaissa on Suomen erillis- seudun lehdoissa, Kiikalan Varesjoella ja Korp- esiintymien lisäksi Ruotsissa kolme esiintymää poon Å.vensorilla kesällä 2006. - Julkaisematon raportti. Metsähallitus, Etelä-Suomen luonto- Skånessa ja kaksi Smålandissa (Gärdenfors palvelut 17 .12.2006. 28 s. 1998a). Laji on tavattu kerran myös Norjasta, Koivunen, A. 2008a: Nilviäisinventoinnit eteläi- Oslon läheltä 1885 (Sneli ym. 2010). sen Suomen lehdoissa kesällä ja syksyllä 2007. - Julkaisematon raportti (diaarinumero Suomea lähimpänä harmaasulkukotilo on ta- 524614112008). Metsåihallitus, Etelä-Suomen luontopalvelut 17.3.2008. 52 s. vattu Karj alan kannakselta entisestä Pyhäj ärven Koivunen, A. 2008b: Nilviäiskartoitukset haapa- kunnasta 1897 (Luther l90la). Luther myös kohteilla kesällä ja syksyllâ 2008; - Julkaise- ilmoittaa vuosina 1896 ja 1898 tekemiensä ha- maton raportti (diaarinumero 546414112008). vaintojen perusteella lajin olevan eräs yleisim- Metsähallitus, Etelä-Suomen luontopalvelut mistä sulkukotilolajeista Tallinnan Kadriorgin 15.10.2008.37s. Luther, A. 1901a: Land- och sötvatengastropodemas (Katharinental) klintillä j a läheisellä Maarjamà- utbredning I Finland. - Acta Soc. Fauna Flora ellä (Marienberg), missä harmaasulkukotiloita Fennica 20(3): l-126. löytää sateen jälkeen "massoittain" puunrun- Luther, A. l90lb: Verzeichnis der Land- und Süss- goilta yhdessä sileäsulkukotilon, hienouurresul- wassermollusken der Umgebungen Revals. - Soc. F. Fl. Fenn. XX (2): 1-16. kukotilon j a poimusulkukotilon kanssa (Luther Acta Marzec, M 2006: Mobility of Bulgarica cana in a 1901b). natural habitat. - The Malacologist. Bull. 48. Molluscan Forum 2006. Kirjallisuus Nordsieck, H. 1979: Zur Anatomie und Systematik der Clausilien, XXI. Das Systemder Clausilien, II: Die rezenten europäischen Clausilien. Ar- Bank, R. 20 I 1 : Fauna Europaea, Clausiliidae. - Fau- - 109: 249-275. na Europaea version 2.4, bttpllwww.faunaeur. chiv fur Molluskenkunde, Ormio, H. 201 1 : Havaintotiedot wosilta 2006, 2009 org [viitauu l7.l.20lll. ja keskusmuseon Gärdenfors, U. 1998a : Bulgarica cana, östspols- 2010 - Luonnontieteellisen yliopis- näcka. - ArtDatabanken, SLU 2010-01-09. havaintotietokanta Hatikka, Helsingin to. htç://www.luomus.fi/seurannal [viitattu http : I / snotr a. artdata. slu. se/artfakta/Speciesln- 28.11.20111. formationDocument/Bulgarica_Cana_1 005 1 4. Pilãte, D. 2003: Tenestrial molluscs as indicator spe- pdf [viitattu 30.12.20 l0] forests. In: Heikkilä R., Lind- Gåi¡denfors, U. 1998b: Macrogastra ventricosa, cies of natural (eds.) Biodiversity and Conservation bukspolsnäcka. - ArtDatabanken, SLU 2010- holm T. ofBoreal Nature Proceedings ofthe 10 years 01 -19. hrtp/ lsnotra.artdata.slu.se/artfakta/Spe- - cieslnformationDocumenlMacro gastra_Ventri- anniversary symposium of the Nature Reser- ve Friendship. The Finnish Environment 485: cosa_l 0 I 25 8.pdf [viitattu 17 .11.20101 Kantor, Y. I., Vinarski, M.V., Schileyko, A. A. & 2t6--220. terrestrial snail commu- Sysoev, A. V. 2010: Catalogue ofthe Continen- Pilate, D. 2009: Structure of Euro-Siberian alder swamps (Cl. Alne- tal Mollusks of Russia and Adjacent Tenitories. nities of Acta Lituanica Version 2.3.1. Published online on March2, ta glutinosae) in Latvia. - Zool. - (4):297-305. 2010. http://milw.ruthenica.com/documents/ 19 Rassi, P., Alanen,4., Kemppainen, E., Vicholm, M. Continental_Russian_molluscs_ver2-3 - l .pdf & Väisänen, R. 1986: Uhanalaisten eläinten ja [viitauu 17.11.2010] Anonyymi 2011: Sipoon kunta, Kunta-METSO. kasvien suojelutoimikunnan mietintö. II Suo- METsO-kohteiden inventointi 2011 - Jul- men uhanalaiset eläimet. - Komiteamietintö kaisematon raportti. Luontotieto Keiron Oy 1 985 :43. 466 s. Ympåiristöministeriö. Helsinki. (Cochlodina 19.12.2011. 20 s. Luonnos. Routio, I. 1995: Suorasuusulkukotilon orthostoma) suojelusuunnitelma. - Turun- ja Kemey, M. P. & Cameron, R. A. D. 1994: Land Snails Porin lääninhallitus, luonnonsuojelutoimisto. of Britain & North-West Europe. - HarperCol- lins Publishers. Hong Kong. 3. ed. 288 p. Turku 3/1995. (Cochlodi- Koivunen, A. 2006 Maakotilokartoituksia Lohjan Routio, I. 2007: Suorasuusulkukotllo na orthostoma) Suomessa. - Luonnon Tutkija 52 Sahlberøia I 8. I O0l 2). 40-52

1 1 l:16-19 Valovirta, I. 1968: Suomen maanilviäisistä ja niiden Salmi, J. 2007: Kolin kansallispuisto. Sulkukotilot. nimistöstä. - Luonnon Tutkija 72(5):153-159. - Julkaisematon raportti. Metsähallitus, Etelä- Valovirta, I., Liukko, U-M. & Ormio, H.2010: Nilvi- Suomen luontopalvelut. 4 s. äiset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. Sironen, M. 2011: Hienouurresulkukotilon (Clau- & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhan- silia dubia) esiintyminen Ylistönrinteen suo- alaisuus - Punainen kirja 2010. Ympäristömi- jelualueella, hoitosuunnitelma populaation niste¡iö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. säillttämiseksi, uusia inventoituja alueita ja jat- s.346-354. kotutkimuksen tarve. - Julkaisematon raportti. Welter Schultes, F. 2010: Species summary for Bul- Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäris- garica cana. - AnimalBase. www.animalbase. tökeskus 21.7.2011. uni-goeuingen.de fviitattu 29.12.20101. Sneli, J-A., Evertsen, J., Johannessen, P., Olsen, K. Ympäristöministeriö 20 I 1 : Eliötyöryhmät. - Valtion M., Schande¡ C., Stokland, Ø. & Wikandeq P. B. ympäristöhallinnon verkkopalvelu. www.ympa- 2010: Mollusca. In: Kålås, J.,A., Viken,,{., Hen- risto.fl [viitattu 25.5.2012]. riksen, S. and Skjelseth, S. (eds.) 2010. - The 2010 Norwegian Red List for Species. Norwe- gian Biodiversity Information Centre, Norway.

s. 3 7 1 -3 85. Verkkojulkaisu: htç ://www artsda- tabanken.no/Article. aspx?m=268 &ømid:823 7 [viitattu 17.11.20101 Sulikowska-Drozd, A. 2005: Distribution and habitat preferences of clausiliids (Gastropoda: Pul- monata: Clausiliidae) in the eastem part of the Polish Ca¡pathians. - Folia Malacologica 13(2): 49-94. Sysoev, A. & Schileyko, A. 2009: Land Snails and Slugs of Russia and Adjacent Countries. - Pen- soft Publishers, Sofia. 312 p. Szybiak, K. 2009: A new locality of Macrogas- tra ventricosa (Drapamaud, 1801) (Gastro- poda: Pulmonata: Clausiliidae) in Wielko- polska (Poland) - Folia Malacologica 17(1): 3740 http://versita.metapress.com/contenl r | 417 I 6288517 206ltulltext.pdf Szybiak, K., Bloszyk, J., Koralewska-Batura, E. 2007 : Ruthenica filograna (Rossmässler, 1 836) (Gastropoda: Pulmonata: Clausiliidae) in Ma- lacocoenoses of Deciduous Forests in Various Regions of Poland. - Folia Malacologica 15(2): 59-64. Szybiak, K & Leéniewska, M. 2008: Variability in the Sculpture of the Shell Aperture of Rutheni- ca filograna (Rossmässler, 1836) (Gastropoda: Clausiliidae) in Specimens from Natural Popu- lations and from Laboratory Breeding. - Jour- nal of Molluscan Studies 74: 183-189. Valovirta, E. J. 1955: Clausilia dubia (Drap.), Suo- melle uusi sulkuetana Jyväskylästä. - Arch. Soc. Vanamo 9: Suppl., 401404. Valovirta, E. J. 1956: Harmaasulkuetana (Laciniaria cana Held) elää vielä Kolilla (PK). - Luonnon Tutkija 60:123. Valovirta, I. 1967: List ofFinnish land gastropods and their distribution. -Ann. Zool. Fennici 4:29-32.