RAPUTAUTIREKISTERI Raputautien Esiintyminen Suomessa Vuosina 1893-2000 RAPUTAUTIREKISTERI Raputautien Esiintyminen Suomessa Vuosina 1893-2000
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
RAPUTAUTIREKISTERI Raputautien esiintyminen Suomessa vuosina 1893-2000 RAPUTAUTIREKISTERI Raputautien esiintyminen Suomessa vuosina 1893-2000 Ari Mannonen1, Timo Halonen2, Viljo Nylund3, Kai Westman4 ja Pia West- man5. 1) Raputietokeskus, Meijeritie 1, 17200 Vääksy 2) Maa- ja metsätalousministeriö, Kala- ja riistaosasto, PL 30, 00023 Valtioneuvosto 3) Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Nykyinen osoite: Långvik, Jorvas, 02400 Kirkkonummi 4) Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Nykyinen osoite: Meritullinkatu 13 C 74, 00170 Helsinki 5) Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Nykyinen osoite: Suomen Punainen Risti, Veripalvelu, Kivi- haantie 7, 00310 Helsinki Tiivistelmä Rapuruttosieni (Aphanomyces astaci) levisi Pohjois-Amerikasta Eurooppaan joko tuontirapujen tai laivojen pohjavesitankkeihin vahingossa joutuneiden ra- pujen mukana vuonna 1863. Suomeen rapurutto tuli vuonna 1893 Venäjän kautta. Maamme rapusaaliit romahtivat 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun vuotuisista arvioiduista 15-20 milj. ravusta muutamassa vuodessa 1-2 milj. ra- puun. Rapuruton aiheuttamat taloudelliset tappiot ovat suuremmat kuin kaikki- en kalatautien aiheuttamat yhteiset vahingot. Taloudellisten arvojen lisäksi on menetetty myös osa vesien virkistysarvosta ja jokirapukantojen vähetessä myös osa vesien luonnonsuojelullisista arvoista. Raputauteja tunnetaan edelleenkin vähän ja tietämys eri raputautien merkityk- sestä ravuille on monen taudinaiheuttajan osalta vielä vähäistä. On siten luonnollistakin, että rapujen taudit ja loiset ovat myös ravustajien parissa huo- nosti tunnettuja. Helpoimmin havaittavia ja siten myös parhaiten tunnettuja ovat rapujen joukkokuolemia aiheuttavat taudit. Suomessa joukkokuolemia on todettu ainoastaan rapuruton yhteydessä, josta meillä onkin eniten havaintoja. Rapuruton, lisäksi ravun taudinaiheuttajia ovat sekä muut sienet, alkueläimet, bakteerit ja virukset, että myös Psorospermium haeckeli -loinen. Suomessa esiintyvissä rapulajeissa, jokiravussa (Astacus astacus) ja täplära- vussa (Pacifastacus leniusculus) todetuista loisista ja taudeista on olemassa lukuisia erillisselvityksiä ja tutkimuksia sekä myös muutamia laajempia katsa- uksia. Eniten tietoja on julkaistu tuhoisimmasta raputaudista, rapurutosta, jon- ka esiintymisestä jokiravuissa vuosina 1893-1972 on olemassa myös vesistö- kohtainen luettelo. Tästä rapuruton esiintymistä koskevan selvityksen laadin- nasta on kuitenkin kulunut jo yli 30 vuotta. Tästä syystä nähtiin tarpeelliseksi koota myös uudemmat raputauteja ja -kuolemia koskevat tiedot yhtenäiseen muotoon, raputautirekisteriin. Se perustuu tietokantaan, johon on taltioitu ra- puruttoa sekä muita tauteja (bakteerit, sienet, alkueläimet) ja loisia ravuissa koskevat havainnot vuoteen 2000 asti. Rekisterissä on myös tietoja ympäris- tön muutoksista tai muista, usein tuntemattomiksi jääneistä syistä aiheutuneis- ta rapujen kuolemista tai häviämisistä. Tiedot perustuvat Riista- ja kalatalou- den tutkimuslaitokseen ilmoitettuihin ja määritettyihin tauti- ja kuolemahavain- toihin. Lisäksi tietokantaan on sisällytetty Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen (EELA) tekemät määritykset sekä Työvoima- ja elinkeinokeskusten (TE- keskus) ja ympäristökeskusten tiedonannot. Tietokantaan on myös otettu mu- kaan aikaisemmin mainittu rapuruton esiintymisalueita koskeva selvitys sekä muut saatavilla olleet tiedot. Raputautirekisterin mukaan rapujen joukkokuolemia on vuosina 1893-2000 ol- lut yhteensä 1 236 tapausta, joista rapuruton aiheuttamina on pidetty 1 132 tapausta. Rapukantojen voimakkain taantuminen tapahtui 1900-luvun alku- puolella, eikä näistä rapukuolemista ole enää saatavissa rapujen häviämisen syitä selventäviä lisätietoja. Rekisteriin koottujen havaintojen perusteella en- simmäiset rapuruttotapaukset todettiin Suomessa vuonna 1893 Vuoksen ve- sistöalueella. Vuoteen 1930 mennessä ruttohavaintoja oli kertynyt jo kaikkiaan 207 kpl ja rapujen oli todettu kadonneen noin 170 vedestä. 1930- ja 1940- luvuilla tautia tavattiin yhteensä 123 uudesta rapuvedestä. 1950- ja 1960- luvuilla rapuruttotapausten määrä lisääntyi voimakkaasti. 1950-luvulla tautia esiintyi 174 vesistössä ja 1960-luvulla jo 321 vesistössä. 1970- ja 1980-luvuilla rapuruttoa tavattiin yhteensä 199 vesistössä ja 1990-luvulla 107 vesistössä. Suomen 74 päävesistöalueesta on ainoastaan 15 sellaista, joilla ruttoa ei vuo- teen 2000 mennessä oltu koskaan todettu. Rapurutto on siten vähitellen levin- nyt ja hävittänyt rapukantoja suurimmasta osasta parhaita rapuvesiä. Pohjoi- seen Jäämereen ja Vienanmereen laskevien vesistöalueiden lisäksi suurin ra- purutolta kokonaan säästyneistä päävesistöalueista on Tornionjoen vesistö- alue. Taudilta säästyneet muut vesistöalueet ovat pieniä ja vähämerkityksisiä rannikkoalueen vesistöalueita. Rapuruton esiintymistiedoissa on lukuisia puutteita On ilmeistä, että monet ra- pukuolemat ovat jääneen havaitsematta ja kirjaamatta, eivätkä siten ole myöskään päätyneet tähän rekisteriin. Rapuruttoon kiinnitetään kyllä runsaasti huomiota, kun se ilmestyy taloudellisesti tuottoisiin rapuvesiin, mutta etenkin pienissä, syrjäisissä latvavesissä se jää helposti vain paikallisen väestön tie- toon. Pienehköihin vesiin ja vesistöihin, joissa rutto hävittää kerralla kaikki joki- ravut, rapu sopeutuu hyvin uudelleen. Moniin tällaisiin entisiin rapuvesiin onkin istutuksin ja myös rapujen luonnollisen leviämisen seurauksena kehittynyt uusi kanta tuhoutuneen tilalle. Täplärapuja esiintyy 1960-luvun lopulla alkaneiden istutusten tuloksena yli 400 vedessä. Ilmeisesti useimmat täplärapukannat ovat rapuruttoa kantavia. Vuo- teen 2000 mennessä oli tavattu vain yksi täplärapujen joukkokuolema Karja- lohjan Puujärvessä vuonna 1996. Järven täplärapukanta on vahvistunut jouk- kokuoleman jälkeen. Psorospermium haeckeli on määritetty yhteensä 177 jokirapunäytteestä pää- asiassa 1980 ja 1990-luvuilla sekä yhdestä täpläravusta. P. haeckelin levin- neisyys näyttää painottuvan Keski- ja Etelä-Suomeen. Valkopyrstötauti on määritetty tietokannan mukaan 46 jokirapunäytteestä. Loista esiintyy useissa jokirapukannoissa, mutta on yksittäisissä ravuissa suhteellisen harvinainen. Viruksien esiintymistä on selvitetty lähinnä erillisten tutkimusten yhteydessä. Raputautirekisterin mukaan viruksia on löydetty 10 jokirapukannasta. Palo- vammatautia on esiintynyt ainoastaan kerran ja Fusarium -sienestä on yh- teensä kolme jokirapuhavaintoa. Lisäksi rapulaisesta on yksi havainto jokira- vussa ja yksi täpläravussa ja gram negatiivisesta bakteerista yksi jokirapuha- vainto. Ympäristön muutokset mainitaan ensisijaisena syynä jokirapukuolemiin 24 tapauksessa ja syy on tuntematon 80 tapauksessa. Sisällys: 1. Johdanto............................................................................................................................. 2 2 Raputaudit ........................................................................................................................... 3 2.1 Rapujen vastustuskyky loisiin ja tauteihin ................................................................ 3 2.2 Virus- ja bakteeritaudit ................................................................................................. 4 2.3 Sienitaudit ...................................................................................................................... 5 2.3.1 Rapurutto (Aphanomyces astaci) ....................................................................... 5 2.3.2 Palovammatauti (Ramularia astaci) ................................................................. 11 2.4 Alkueläimet .................................................................................................................. 12 2.5 Psorospermium haeckeli ........................................................................................... 13 2.6 Matoloiset..................................................................................................................... 14 2.7 Raputaudit ja rapukuolemat sekä niiden merkitys raputaloudelle....................... 14 3 Menetelmäkuvaus............................................................................................................ 16 3.1 Tietojen alkuperä ja niiden yhdistäminen................................................................ 16 3.2 Paikkatiedot ja kartat.................................................................................................. 16 3.3 Vesistötunnus.............................................................................................................. 17 3.4 Karttaesitykset ja liitetaulukko .................................................................................. 18 3.5 Rapuruton määrittäminen ja luokittelu..................................................................... 18 4 Rapukuolemat ja -taudit Suomessa............................................................................ 20 4.1 Rapurutto ..................................................................................................................... 20 4.1.1 Aineistosta ja sen luonteesta............................................................................. 20 4.1.2 Rapuruton leviäminen Suomessa..................................................................... 21 4.2 Psorospermium haeckeli ........................................................................................... 32 4.3 Valkopyrstötauti ja muut raputaudit ......................................................................... 34 4.4 Ympäristön muutoksesta aiheutuneet raputuhot................................................... 36