Liikunta Tienä Kohti Varsinaista Itseä. Liikunnan Projektien Fenomenologinen Tarkastelu
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
2 TIMO KLEMOLA RUUMIS LIIKKUU - LIIKKUUKO HENKI? Fenomenologinen tutkimus liikunnan projekteista. FITTY 66 TAMPERE 1998 3 ALUKSI Tämä työ on syntynyt pitkän prosessin tuloksena. Siinä kiteytyy kohta kolmekymmentä vuotta jatkunut liikuntaharrastukseni, jota jo pitkään olen pitänyt yhtenä filosofian harjoittamisen muotona. Siinä kiteytyy myös yli kaksikymmentä vuotta jatkunut "akateemisen filosofian" harrastukseni, joka on antanut käsitteellisiä välineitä erilaisiin fyysisiin harjoituksiin ja perinteisiin liittyvien kokemusten ymmärtämiseksi. Näin pitkän matkan varrella minua ovat kannustaneet ja auttaneet monet henkilöt, joita en kaikkia tässä kykene edes muistamaan. Edesmennyt filosofian professori Raili Kauppi ohjasi minua 1970-luvulla filosofiani ensiaskeleilla. Hän teki minut tietoiseksi myös filosofia perenniksestä , siitä filosofian alueesta, jonka piiriin tämänkin työn tematiikka kuuluu. Myöhemmin 1980-luvun puolivälissä zen-mestari Engaku Taino opasti minut yhteen perenniaaliseen traditioon ja sen harjoituksiin: zeniin. Tämän perinteen päämäärien ja menetelmien "kääntäminen" länsimaisen filosofian kielelle on ollutkin yksi tämän työn keskeisistä haasteista. Dosentti Juha Varto tarjosi innostavan ilmapiirin ja työskentely-ympäristön siinä vaiheessa, kun synnytimme tamperelaisen liikunnanfilosofian "koulukunnan" ja liikunnanfilosofian tutkimus- yksikön TALFIT:in 1980-luvun lopulla. Professori Veikko Rantalan tuki koko tamperelaiselle liikunnanfilosofian projektille ja myös omalle työlleni on ollut merkittävää. Haluan omistaa tämän työni vaimolleni Tarjalle ja pojalleni Juho-Valtterille, jotka viime vuosina ovat eniten saaneet kestää "harjoituksiani". Tampereella 4. 11. 1998 TK 4 SISÄLTÖ: Johdanto 3 Liikunta tienä kohti varsinaista itseä 17 Mitä on liikunnan filosofia ? 105 Liikkumisen taito, tie kohti olevaa 119 Sport, a Way to the Authentic Self 125 Liikkumisen taito zen-kulttuurissa 133 Hiljaisuuden estetiikka 143 Dance and Embodiment 151 Kalliokiipeilyn fenomenologiaa 163 5 JOHDANTO 1. Väitöskirjan rakenne Väitöskirja muodostuu lisensiaattityöstäni: Liikunta tienä kohti varsinaista itseä . TAJU: Tampere 1995 (1. p. 1990), 175s. ja sitä täydentävistä artikkeleista: 1. Mitä on liikunnan filosofia . Pohdin 1. FITTY II, Tampereen yliopisto: Tampere 1989, s. 54-73. 2. Liikkumisen taito, tie kohti olevaa . Halonen, I, Airaksinen, T. (toim.):Taito. SFY: Helsinki 1992, s. 35-42. 3. Sport, a Way to the Authentic Self . Philosophical Issues in Sport and Physical Education.. Conference Proceedings. Mike McNamee (ed.) The Sports Council for Wales: Cardiff 1995, s.59- 64. 4. Liikkumisen taito zen-kulttuurissa . Kirjassa: Klemola, Timo: Budon filosofiaa ja harjoituksia. Julkaistaan 1999. 5. Hiljaisuuden estetiikka . Pohdin 6. FITTY XXIX. Tampereen yliopisto: Tampere 1992, s. 1-23. 6. Dance and Embodiment . Ballet International 1/1991. Ballet-Bühnen-Verlag: Köln 1991, 71-80. 7. Kalliokiipeilyn fenomenologiaa . Kirjassa: Mäkelä, P., Vehkavaara, T., Vuorio, T. (toim): Filosofisia iskuja. Kirjoituksia Martti Kuokkasen 50-vuotispäivän kunniaksi. Julkaistaan syksyllä 1998 FITTY-sarjassa, Vol 65. Kaikki artikkelit on julkaistu myös Tampereen yliopiston liikunnanfilosofian tutkimusyksikön (TALFIT) kotisivulla osoitteessa: http://www.uta.fi/laitokset/mattiet/filosofia/talfit/ 6 2. Taustaa Tämän väitöskirjan lähtökohta on ollut haluni analysoida filosofisesti ja eksplikoida omia harjoituskokemuksiani. Olen harjoittanut kohta kolmenkymmenen vuoden ajan useita aasialaisia liikuntamuotoja, joiden kaikkien peruslähtökohta on sama: fyysinen harjoitus tähtää "henkiseen kasvuun". Suuri ongelma näiden lajien piirissä - erityisesti lännessä - on se, että meillä ei ole mitään selkeää käsitystä siitä, mitä "henkisellä kasvulla" tässä voidaan tarkoittaa. Yleisemmin voisi todeta, että länsimainen ajatusperinne ei näe sitä, miten fyysinen harjoitus voi olla tärkeä ihmisen henkisen olemuspuolen kirkastajana. Tämä on kuitenkin yleinen teema monissa aasialaisissa uskonnollis- filosofisissa järjestelmissä, joissa fyysinen harjoitus nähdään olennaisena osana sitä harjoitusta, jossa ihminen etsii todellista itseään. Tämä on se perusproblematiikka, johon kaikissa tämän väitöskirjan osissa pyrin tuomaan valaistusta. Väitöskirjani perustutkimus on lisensiaattityöni Liikunta tienä kohti varsinaista itseä . Sitä täydentämään olen valinnut setsemän artikkelia, jotka syventävät lisensiaatintyötäni kolmesta kohtaa. Artikkelit 1, 2 ja 3 täydentävät tutkimukseni lähtökohtia. Artikkeli 1 tuo tukimukseeni liikunnanfilosofian historiallisen ja teemallisen perspektiivin. Artikkelit 2 ja 3 palauttavat tutkimukseni niihin konkreettisiin esimerkkeihin, joista itse asiassa koko tutkimusprojektini on lähtenyt liikkeelle. Artikkelit 4 ja 5 syventävät lisensiaattityöni kuvausta "itsen projekteista". Viimeiset artikkelit 6 ja 7 osoittavat, miten lisensiaattitutkimuksessani käyttämää fenomenologista menetelmää voidaan soveltaa liikunnanfilosofisessa analyysissa yleisemminkin. 3. Julkaisujen yhteenvedot Väitöskirjani keskeisin tutkimus Liikunta tienä kohti varsinaista itseä sisältää edellä kuvatun fyysisen harjoituksen ja "henkisen kasvun" ongelman tematisoinnin länsimaisen filosofian valossa. Otan lähtökohdakseni fenomenologisen perinteen ja erityisesti tähän perinteeseen liittyvät filosofit Martin Heidegger, Maurice Merleau-Ponty ja Jean-Paul Sartre. Työni etenee sitten seuraavassa järjestyksessä: (1) Ensinnäkin lähtökohtana kaikessa fenomenologisessa ihmisen analyysissä on maailmassa oleva ihminen. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen ensisijaisesti löytää itsensä jo maailmassa olevana. Vasta tämän jälkeen hän voi tulla siitä tietoiseksi ja reflektoida sitä. Tarkastelenkin ensimmäisessä luvussa maailmassa olevan ihmisen ontologisia perusrakenteita: hänen faktisuuttaan, sitä, mitä hän maailmassaan kohtaa, esineitä ja toisia ihmisiä, hänen ajallista rakennettaan sekä hänen 7 mahdollisuuttaan olla varsinaisella tai epävarsinaisella tavalla. Martin Heideggerin teos Sein und Zeit on ihmisenä olemisen ontologisten perusrakenteiden analyysi, jossa varsinaisuuden (Eigenlichkeit ) ja epävarsinaisuuden ( Uneigenlichkeit ) käsitteet ovat keskeisellä sijalla. Tämän teoksen analyysi onkin tarkastelun lähtökohta. (2) Maailmassa oleva ihminen on ensisijaisesti kehollinen. Kehollisena hän aluksi kurottautuu kohti ympäristöä, käsittelee sitä ja muodostaa vasta sitten siitä käsitteitä. Siihen, että ihminen ensisijaisesti on kehonsa, syvennyn toisessa luvussa. Tarkastelun kohteeksi asettuvat silloin ihmisen kehollisuuden perusrakenteet: kehon intentionaalisuus, kehon temporaalisuus, elämismaailman suhde kehollisuuteen, objektikehon ja koetun kehon ero. Tässä luvussa tuon esiin myös ihmisen kokemukselliset tasot, joita kutsutaan kokemushorisonteiksi. Maurice Merleau-Pontyn ja Max Schelerin fenomenologiset analyysit tarjoavat tämän luvun lähtökohdan. (3) Maailmassa oleva ihminen on aina eteenpäin suuntautuva, hänen olemisensa on olemista projektina. Tämän tekee mahdolliseksi ihmisen temporaalinen rakenne. Projektina ihminen voi valita olemisen mahdollisuuksistaan. Hän voi todellistua joko epävarsinaisen tai varsinaisen olemisen suuntaan. Varsinaisuuden toteuttaminen vaatii ihmiseltä harjoitusta. Tämän Heideggerin analyysin perustalta tarkastelen kolmannessa luvussa ihmisen niitä projekteja, jotka liittyvät liikuntaan ja urheiluun. Erotan neljä keskeistä liikuntaan liittyvää projektia, joita kutsun 'voiton' , 'terveyden' , 'ilmaisun' ja 'itsen' projekteiksi. Alustavasti näitä projekteja voi luonnehtia seuraavasti: Kutsun voiton projektiksi kaikkia niitä liikuntamuotoja, joiden päämääränä on voitto. Huippu- ja kilpaurheilu osuvat tähän luokkaan. Terveyden projektiksi kutsun niitä liikkumisen tapoja, joissa ensisijainen päämäärä on terveydellinen. Niin kutsuttu kuntoliikunta ja terapialiikunta osuvat tähän luokkaan. Tanssia ja kaikkea sitä liikuntaa, jonka päämäärä on ilmaisu, kutsun ilmaisun projektiksi. Itsen projektilla tarkoitan kaikkia niitä liikkumisen tapoja, joiden tarkoituksena on tutkia itseä ja - Sven Krohnin ilmaisua käyttääkseni - etsiä jonkinlaista ydinihmistä. Kolmannessa luvussa teen näiden projektien fenomenologista analyysiä ja tarkastelen, miltä liikunnan eri projektit näyttävät Heideggerin varsinaisen ja epävarsinaisen itsen näkökulmasta. (4) Tarkennan analyysiäni neljänessä luvussa niihin ihmisen kokemushorisontteihin, joihin liikunta ihmisessä vaikuttaa. Teen samalla Heideggerin varsinaisen ja epävarsinaisen olemisen käsitteiden analyysiä kehollisen kokemuksen kannalta. Tässä tarkastelussa tutkimuksen kohteeksi asettuvat liikkuvuutemme genesis ja siihen liittyvät kokemukselliset tasot: "esiobjektiivinen", "esipersoonallinen", "ego-loginen" ja "transpersoonallinen keho"; ajattelu keholla; kysymys olevan mieleenpalauttamisesta ja siihen liittyvästä kehomuistista. Näin varsinaiseen olemiseen ja epävarsinaiseen olemiseen liittyvät keholliset kokemukset tulevat esiin ja niiden rakenne asettuu tarkastelun kohteeksi. 8 Tämän tutkimuksen tulokset voidaan yhteenvedonomaisesti koota seuraavalla tavalla: Tuon tässä työssä esiin niitä kokemuksellisia rakenteita, joissa liikunnalliset kokemukset ihmisessä vaikuttavat. Erityisesti kiinnitän huomioni niihin rakenteisiin, jotka liittyvät siihen, mitä Heidegger kutsuu "varsinaiseksi olemiseksi". Näin tulee osoitetuksi se, miten liike voi olla tie kohti varsinaista olemista. Käyn tässä läpi lyhyesti sen päättelyketjun, jota pitkin olen tutkimuksessani kulkenut. 1. Lähtökohtani on ollut se fenomenologinen havainto, että ihminen on ek-staattinen;