TOIMITUSKUNTA TOIMITUSNEUVOSTO Mikko Lahtinen, päätoimittaja Aki Huhtinen, Vesa Jaaksi, Riitta Koikkalainen, puh. (k.) 931-253 4851, sähköposti [email protected] Päivi Kosonen, Jussi Kotkavirta, Petteri Limnell, Tommi Wallenius, toimitussihteeri Susanna Lindberg, Erna Oesch, Mika Ojakangas, puh. (k.) 931-345 2760, sähköposti [email protected] Sami Pihlström, Juha Romppanen, Esa Saarinen, Kimmo Jylhämö Jarkko S. Tuusvuori, Yrjö Uurtimo, Erkki Vetten- Samuli Kaarre niemi, Matti Vilkka, Mika Vuolle, Jussi Vähämäki Reijo Kupiainen Marjo Kylmänen Mika Saranpää Heikki Suominen Tuukka Tomperi Tere Vadén

TOIMITUKSEN OSOITE niin & näin PL 730 33101 Tampere TÄMÄN NUMERON KIRJOITTAJAT

SÄHKÖPOSTI Hans-Georg Gadamer, ks. sivu 4-. [email protected] Juha Himanka, FL, tutkija, filosofian laitos, Helsingin yliopisto. Juha Holma, YTL, assistentti, politiikan tutkimuksen niin & näin INTERNETISSÄ laitos, Tampereen yliopisto. http://www.netn.fi/ Kimmo Jylhämö, FM, matemaattisten tieteiden laitos, Tampereen yliopisto. TILAUSHINNAT Pekka Kaunismaa, YTM, tutkimusassistentti, Suomen Kestotilaus 12 kk kotimaahan 130 mk, Akatemia, sosiologian laitos, Jyväskylän yliopisto. ulkomaille 180 mk. Lehtitoimiston kautta tilattaessa Petri Koikkalainen, yht. yo, politiikan tutkimuksen lisämaksu. Kestotilaus jatkuu uudistamatta kunnes tilaaja laitos, Tampereen yliopisto. irtisanoo tilauksensa tai muuttaa sen määräaikaiseksi. Pekka Kosonen, VTT, sosiologian laitos, Helsingin yliopisto. ilmestyy neljä kertaa vuodessa. niin & näin Jussi Kotkavirta, FT, assistentti, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto. TILAUS- JA OSOITEASIAT SEKÄ ILMOITUSMYYNTI Ksenofanes, ks. takakansi. Tommi Wallenius (puh. 931-345 2760) Reijo Kupiainen, FM, tutkija, Tampere. Eerik Lagerspetz, professori, yhteiskuntatieteiden ja ILMOITUSHINNAT filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto. 1/1 sivu 2000,-, 1/2 sivua 1200,-, Mikko Lahtinen, YTL, FM, tutkija, politiikan tutkimuk- 1/4 sivua 700,-, takasisäkansi 2400,- sen laitos, Tampereen yliopisto. Heikki Mäki-Kulmala, FL, tutkija, työelämän tutkimus- keskus, Tampereen yliopisto. MAKSUT Erna Oesch, FL, tutkija, matemaattisten tieteiden laitos, ps-tili 800011-1010727 Tampereen yliopisto. Eero Ojanen, toimittaja, Parola. JULKAISIJA Juha Suoranta, KT, yliassistentti, kasvatustieteiden Suomen fenomenologinen instituutti ry tiedekunta, Lapin yliopisto. Vesa Talvitie, tutkija, STAKES, Helsinki. TAITTO Jukka Tavi, YTM, filosofian tuntiopettaja, Joensuu. Kimmo Jylhämö & Tommi Wallenius Jarkko S. Tuusvuori, FL, Naantali. Yrjö Uurtimo, YTL, tutkija, politiikan tutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto. KUVANKÄSITTELY Juha Varto, FT, tutkimusjohtaja, Vantaan ammatti- Kimmo Jylhämö & Samuli Kaarre korkeakoulu. Simo Vehmas, tutkija, erityispedagogiikan laitos, ISSN 1237-1645 Jyväskylän yliopisto. 3. vuosikerta Simo Vihjanen, tutkija, filosofian laitos, Turun yliopisto.

PAINOPAIKKA Vammalan Kirjapaino Oy 1/96n&n 2/96

2 Pä ä k i r j o i t u s Kolumni 3 Heikki Mäki-Kulmala, E. Saarinen ja pinnallisuuden sietämätön raskaus G a d a m e r j a h e r m e n e u t i i k k a 4 Jarkko S. Tuusvuori, Suomentajan esipuhe 6 Hans-Georg Gadamer, Käsitehistoria ja filosofian kieli 14 Erna Oesch, Hermeneutiikka – tietoteoriaa vai ymmärtämisen ontologiaa O i k e u s j a m o n e u s 18 Simo Vehmas, Kehitysvammaisen lapsen oikeus elämään 28 Eerik Lagerspetz & Simo Vihjanen, Armosta ja oikeudesta 33 Vesa Talvitie, Psyyke polyfoniana H u s s e r l j a i n t e n t i o n a a l i s u u s 38 Juha Varto, Intentionaalisuus-käsitteen merkitys ja vaikutus länsimaisessa filosofiassa, erityisesti logiikan historiassa 42 Kimmo Jylhämö, Edmund Husserl ja fenomenologian idea 46 Juha Himanka, Vanhan ajan filosofiaa uudessa kuosissa: lukuvihje Fenomenologian ideaan O p e t t a m i s e n f i l o s o f i a 49 Jukka Tavi, Opettamisen ja auktoriteetin ongelma 51 Juha Varto, Lapset ja filosofian opettamisen umpikuja O t t e i t a a j a s t a 53 Juha Suoranta, Juho A. Hollon neljä elämää 56 Juha Holma, Mikä ihmeen Faustin uni? 60 Jussi Kotkavirta, Teon käsite Hegelillä Kirjat 63 Matti Viikari: Historiallinen ajattelu, edistys ja yhteiskunta (Pekka Kaunismaa) 64 John Locke: Tutkielma hallitusvallasta. Tutkimus poliittisen vallan oikeasta alkuperästä, laajuudesta ja tarkoituksesta (Petri Koikkalainen) 65 Friedrich A. Hayek: Tie orjuuteen (Pekka Kosonen) 66 Veikko Launis (toim.): Lääkintä- ja hoitoetiikka Pekka Louhiala (toim.): Lääketiede ja filosofia (Reijo Kupiainen) 67 Umberto Eco: Miten käy — Pakinoita arkipäivän aiheista (Mikko Lahtinen) 69 Juha Koivisto, Markku Mäki ja Timo Uusitupa (toim.): Mitä on valistus? (Eero Ojanen) 69 Jaana Venkula: Arki ja tieteellinen ajattelu (Yrjö Uurtimo) 70 Jaana Hallamaa: The Prisms of Moral Personhood. The Conception of a Person in contemporary Anglo-American Ethics. Ilkka Kantola: Probability and Moral Uncertainty in Late Medieval and Early Modern Times. Sammeli Juntunen: Der Begriff des Nichts bei Luther in den Jahren von 1510 bis 1523. (Jarkko S. Tuusvuori) 72 Ohjeita kirjoittajille, netn: niin & näin verkossa Pääkirjoitus

ennyt kevät vahvisti kovasti Tämän runopojan kaltaisia, homeen muussakaan sellaisessa, jota nyt M uskoani siihen, että suomalaisen hajuun niin tottuneita ja totutettuja nuo- kipeästi tarvisi voidakseen nopeammin, yhteiskunnan tunnelmat ovat kuin ria, että imevät sitä raikkaana ilmana, tehokkaammin ja nuorekkaammin tais- Danten Helvetissä: sikiää Suomen kouluissa ja muissa tella markkinakentillä rahoista ja ase- oppilaitoksissa samaan tahtiin kuin mista. Paitsijääneen kateellinen puna Sen äyräät home peitti, synnyttämä ruumiita syntyy ja ruumissaatot pitene- kasvoillaan 60-luvun lapset saavat alhaalta kohoavan kolkon huurun, vät. Nämä 70-luvun lopulla ja 80-luvul- lukea Helsingin Sanomista, että meille mi silmän niinkuin nenänkin on kiusa. la syntyneet nuoret eivät turhia kursaile opetettiin “vääriä” ja “outoja” talous- tai tunnontuskia koe, kun tulee Heidän oppeja, joissa elvytettiin, tasattiin rik- Menneenä keväänä kohtasin yhä Aikansa periä eläkkeelle jäävien suur- kauksia ja lievitettiin köyhyyksiä; ei taajempaan yhä useampia tuttaviani, ten ikäluokkien paikat ja sysätä syrjään leikkaamisen ja karsimisen “oikeita” joihin osuvat edelleen Danten sanat: vanhusten lailla edellään laahustavat, talousoppeja, joista nykykoulujen nyky- hyvinvointivaltiossa pehmeiksi kasvat- nuoret saavat ammentaa ja vahvem- Näin kansaa syvänteessä pyöreässä tuneet ja kortistoissa salamavauhtia man oikeudesta vakuuttua (HS 15. 5. ma käyvän ääneti ja itkein, kuten vanhentuneet 60-luvun lapset — kuten 96). käy hautasaatot maailmassa meidän. itseni ja tuttavani. 60-luvun lapset ovat Lapsuutemme ja nuoruutemme jo nyt aivan liian vanhoja ja Suomi kasvatti meistä avuttomia huma- Menneenä keväänä myös luin Helsingin väärinkasvattuneita omaksumaan alati nisteja — jopa merkonomi- ja Sanomista, että Merita-pankin taloustieto- nopeutuvan survival-roolipelin säännöt insinöörikavereistanikin — ja alkaneen kilpailun voiton vei 16-vuotias poika ja voittamisen tehostrategiat, jotta aikuisuutemme Suomi siirsi meidät vihertävässä puvussa juustontuoksuisin heistä olisi kunnon vastusta nuorille surkimukset kortistoihin odottamaan ar- ajatuksin: haastajilleen. mottoman nykySuomen armottomiksi Kun 60-luvun lapset kävivät koulua, muovaamien nykynuorten tuloa. Ja me, Ensimmäisenä minulle tulee mie- ei ollut pakollista filosofian kurssia tai 30-vuotiaina jo ikäloput, ajanhampaan leen sosiaaliturva. Se on yksinker- internetiä, mutta ei siellä ja muissa pahasti puremat, vain odotamme, taisesti paisunut liian suureksi. Tie- kasvattavissa käytännöissä myöskään valitamme ja manaamme, kun niin tysti juustohöylämalli on tasapuoli- tarjottu tosi kovia aineita, jotka olisivat naiivisti uskoimme, että yhteiskunta on nen, mutta tästä huolimatta sosiaa- olleet kunnon tehopiikkejä sisäisessä yhteisvastuuta, että politiikka tarkoittaa liturvaan pitäisi uskaltaa puuttua yrittäjyydessä, kapitalismin hengessä yhteisten asioiden hoitoa — ja että rohkeammin. (HS 15. 5. 96) ja taidossa, oman edun ajamisessa ja luokkataistelu Suomessa päättyi talvi- kilpailijoidensa päihittämisessä tai sotaan…

Mikko Lahtinen

2 niin & näin • 2/96 yhdentekevimpien asioiden johdosta. Miten usein hän suistuu- . Saarinen ja pinnallisuuden kaan epätoivon syövereihin vain siksi, ettei Helsingin Sanomien E kulttuurisivuilla olla omistettu tarpeeksi tilaa jollekin sellaiselle sietämätön raskaus ilmiölle, jota hän sattuu pitämään “henkeäsalpaavan häikäi- sevänä”. Kun sitten kulttuuriministeriksi valittiin aikoinaan pelk- kä kotkalainen sairaanhoitaja, oli Saarinen kai vähällä menettää sa Saarinen on mainio mies, joka ostaa vaimolleen ruu- järkensä. Puhumattakaan nyt siitä suja, hymyilee valokuvissa, kirjoittaa kirjoja ja tekee kauheudesta, että Ihmisen ääni Heikki Mäki-Kulmala Ekaikkea muuta mukavaa. Mutta yksi tärkeä ominaisuus -sarjassa ilmestyi “turhia kirjoja”… häneltä puuttuu, nimittäin huumorintaju. Murheensa kullakin. Melkein kaikki muu hyvä hänellä jo onkin: hän on moderni, Pieni näyte hänen proosastaan: “Mikään ei ole niin uutta, urbaani, kosmopoliittinen, luova, älykäs ja “henkeäsalpaavan mikään ei ole niin ainutlaatuista, mikään välähdys ei ole niin häikäisevä”. Mutta tähän maailmaan hän suhtautuu vielä silmiinpistävää etteikö kyynikko sitä pystyisi sivuuttamaan. vivahteettoman tosikon tavoin, kuin debiili kevääseen. Rocksukupolven esiinnousu, naisnäkökulma, feminismi, koke- Filosofian historian ensimmäisiä todella suuria humoristeja musjanoinen uussubjektiivisuus; Punkakatemia, Arto Melleri, olivat Herakleitos, Sokrates ja ennen muuta arkkikyynikko Ryhmäteatteri, Jussi Parviainen, Anneli Pääkkönen, Dan Diogenes. Oikeastaan me voimmekin määritellä Peter Steinbock. Aina on mahdollista katsoa toisaalle, kun jotain Slojterdijkin tavoin huumorin olemukseksi kyynisyyden, sen uutta lähestyy.” Saman teoksensa samalla sivulla hän mainitsee ettei ota tätä maailmaa aivan todesta. Kyynikossa on aina ripaus vielä kymmenen muuta toinen toistaan loisteliaampaa kirjaa, joita buddhalaista tai taolaista. Hän voi hymyillä maailmalle, koska ehkä “missään maassa ilmesty kuin kerran parissa vuosikym- se ei pidä sitä (ei edes puutarhanhoitoa) niin tärkeänä — se on menessä”. kenties vain pelkkää harhaa. Saarisen mukaan suomalainen on kuin lehmä, joka vain Kyynikko voi toki olla myös platonisti, joka naureskelee var- haukkaisee tämän kaiken erinomaisuuden sisäänsä heinänsä jojen leikille luolassa tietäen, että tosioleva on toisaalla. seassa, rouskuttaa murskaksi, märehtii ja paskantaa taakseen. Kristittykin voi hymyillä taivaallisesti tämän murheenlaakson Tämä on kai tarkoitettu halventavaksi luonnehdinnaksi. monille kommelluksille. Hänellehän kosmos soittaa sfääreillään Omasta puolestani voin vain toivoa, että meistä todellakin autuaitten jenkkaa: “elo ihmisen huolineen, murheineen / se on tulisi lehmän kaltaisia otuksia. On helppo ymmärtää, miksi vii- vain väliaikainen”. saat intialaiset pitivät näitä eläimiä pyhinä. Henkiihän lehmän Saarinen on omien sanojensa mukaan “äärimmäisen pinnalli- koko olemus taivaallista rauhaa. nen”. Minä luulen, että tämä pinnallisuus on tehnyt hänestä niin Toivon, että myös E. Saarisella olisi joskus aikaa katsella kai- raskasmielisen. Juuri siksi kirjansakin ovat suurimmalta osin kessa rauhassa märehtivän nautaeläimen suuriin, kosteisiin ja sydäntäsärkevää — ja hieman pitkäveteistä — ruikutusta mitä kauniisiin silmiin. Niissä voi nähdä pienen, hymyilevän buddhan.

45

niin & näin 2/96 • 3 Jarkko S. Tuusvuori Johdatusta Gadameriin

Hans-Georg Gadamer: Käsitehistoria ja filosofian kieli ironikkojen tai “angloamerikkalaisten” analyytikoiden yliver- (“Die Begriffsgeschichte und taista voimaa. die Sprache der Philosophie” Viimemainittu luku- ja käyttötapa diskaa Gadamerin (1971), Gesammelte Werke, vakaitten merkitysten ja hermeneuttisten ideaalien haudan- Bd. 4. Mohr, Tübingen 1987, vartijana (“ranskalainen” linja) tai kesysti vaarallisena s. 78-94) anything goes- tai härifrån tvättas -osaston suojelupyhimyk- senä (“angloamerikkalainen” linja). Gadamer on liian vähän tai paljon radikaali eikä siis radikaali ollenkaan. Hän on opet- tavainen tapaus ja hyvä ponnahduslauta jatkokehittelyille. Toisena mainittu tulkintastrategia sivuuttaa Gadamerin ison veljen lähettiläänä, joka ei vain ominut kulmakiviään Heideggerilta, vaan muistaa myös kuuliais-kiusallisesti suitsuttaa tämän esityötä. Ohiajajasta riippuen kytkös Heideggeriin joko sabotoi Gadamerin muuten ponnekkaan Lukeminen on kääntämistä ja kääntäminen vielä kerran hankkeen tai vesittää perusteellisesti Heideggerin aidon kääntämistä (Gadamer 1970b, 205). asian. Ensimmäiseksi nimetyssä kohtelussa Gadamer kangistuu teemojensa ja pääteoksensa Wahrheit und Methode (1960) Ei sen vuoksi että kivettyi lukijoidensa kuvaksi. Ei sen takia normalisoivaan, trivialisoivaan, neutralisoivaan vastaan- että meni syntymään komeilevalla kohdalla. Hans-Georg ottoon. Jo sanomalla G uskotaan saatavan ydinmehu ‘her- Gadamer (1900-) on vuosisadan suuruuksia sen tähden, että meneutiikan universaalisuuden vaateesta’ tai ‘horisonttien on seurannut “filosofista ajatteluliikettä” pitkin poikin sen sulautumisesta’. Gadamer pannaan vartioimaan tonttiaan, kiemuroita ja pitänyt itsensä tulkintakunnossa. Siksi että on salaamaan kotipihansa hortonomia. Arkhimediläisittäin nimi tunnustanut neuvottomuutensa ja kysynyt lisää. (Vrt. Gadamer “Gadamer” syrjäyttää enemmän vettä valtavirrassa kuin 1975, 479) Hans-Georg Gadamerin painon verran. Viis nimekkyydestään Gadamer on huonosti huomattu Gadamer ponnisti Heideggerin ‘olemisen’ ja ‘kielen’ yh- filosofi. Hän jää tyypillisesti kolmenlaisten valaistusten var- teyden tai ykseyden ongelmasta. Hänen työläästi avautuva joon. Ensiksikin häntä käytetään “modernin hermeneutiikan lausumansa, “oleminen, joka voi tulla ymmärretyksi, on kiel- perushahmona”. Toisessa designissa Gadameria luetaan tä”, yllyttää hyllyttämään hänet historisteihin (Rosen 1987, Heideggerin puhemiehenä. Kolmanneksi hänet jäsennetään 165), erottamaan hänen ohuen eetoksensa Heideggerin aika- hyväuskoisiin “saksalaisiin”, joihin verrata “ranskalaisten” kriittisestä paatoksesta (Vattimo 1985, 136-7, 146) tai

4 • niin & näin 2/96 irvimään molempien yhteiskunnallista sokeutta (Krüger 1984, 17). Lukemalla Gadameria “omin ote” kenties erottuu. Lyhyistä teksteistä ei heti tunnista kommentaattorien kylvettämää tylsimystä. Kun häntä syytetään ei-kielellisten maailman ko- kemisen muotojen aliarvioimisesta (ks. tästä Krüger 1984, 17, 24), Gadamer vastaa, että inhimillinen itseymmärrys, dialogimme itsemme kanssa, konkretisoituu juuri ei- kielellisissä kokemisissa. (Gadamer 1970b, 203.) Suomennetun tekstin Käsitehistoria ja filosofian kieli (“Die logisoivia uhkia vastaan. Hän sanoo, että maallikoiden (joku Begriffsgeschichte und die Sprache der Philosophie” (1971), sanoisi: kollegoiden) filosofeilta odottamaa käsitysten Gesammelte Werke, Bd. 4. Mohr, Tübingen 1987, s. 78-94) yksikäsitteisyyttä ei ole ikinä tuleva: selkein peitsi on päin uuskantilaisia. Kosketuspintoihin näi- den ja Gadamerin välillä on kriittisesti viitattu (Vattimo 1985, […] filosofisen kielen ihanne ei ole terminologisesti 118) tai hänet on heihin samastettu (Krüger 1984, 26 viite yksiselitteistetty nimenanto, joka irtautuu mahdollisimman 7). Artikkelissa tehdään pesäeroa. täydellisesti kielen elämästä, vaan käsitteellisen ajatte- Raskassoutuinen yliopistomies ottaa suorastaan lun sitominen takaisin kieleen ja totuuden kokonaisuu- schopenhauerilaisittain musiikin avuksi mielteen teen, joka on siinä läsnä. Todellisessa puhunnassa tai mieltämisessä ja piruilee pariskuntaa ‘transsendentaalinen/ keskustelussa, eikä missään muualla, on filosofialla to- transsendentti’. dellinen, vain sille ominainen koetinkivensä. Gadamerilainen kuten myöhemmin rortylainen (Gadamer 1970a, 90-1) hermeneutiikka irrottautui havainnoivan subjektin peili- metaforiikasta (ks. Riedel 1990, 9). Se ei enää ajatellut olion leimautuvan sinettinä tietoisuuden vahatauluun, vaan painotti uutuuden osallistuvaa sulauttamista omaksuttuun (ks. Vattimo 1981, 102). Tästä kokemusehtojen tutkimusinnosta seuraa alan kirjoittajien sammumaton hinku esi(Vor) -alkuisiin Kirjallisuus termeihin. Kielikin on yksi monista lomittaisista essuista Gilles Deleuze & Félix Guattari, Qu’est-ce que la philosophie? Minuit, maailmassa-askaroijan kupeilla. Paris 1991. Hans-Georg Gadamer, Begriffsgeschichte als Philosophie, 77-91 (1970a); Wie weit schreibt Sprache das Denken vor?, 199-206 (1970b); [K]ukaan ei kiistä, että kieli vaikuttaa ajatteluun. Ajatte- Selbstdarstellung, 479-508 (1975). Tekstit sisältyvät teokseen lemme sanoissa. Ajatteleminen on ajattelemista itselleen. Gesammelte Werke, Bd. 2. Mohr, Tübingen 1986. Ja jonkin ajatteleminen itselleen on jonkin sanomista it- Lorenz Krüger, Warum studieren wir die Geschichte der Philosophie?”, Dialektik 18, 1984. selleen. (Gadamer 1970b, 200) Lorenz Krüger, Philosophie als Geschichte. Pahl-Rugenstein, Köln 1989, s. 11-27. “Liikkumisemme kielimaailmassa ja kasvamisemme kielel- Manfred Riedel, Hören auf die Sprache. Die akroamatische Dimension der lisesti esimuodostettuun kokemukseen” ei suinkaan sulje pois Hermeneutik. Suhrkamp, Frankfurt/M 1990. Stanley Rosen, Hermeneutics as Politics. Oxford University Press, New kritiikkiä: York 1987. Gianni Vattimo, Al di là del soggetto. Feltrinelli, Milano 1981. Päinvastoin: se avaa meille mahdollisuuden ulottua ulos Gianni Vattimo, Nietzsche, Heidegger e l’ermeneutica. Quarta ed. tottumuksistamme, yltää yli kaikkien esikaavoitettujen Feltrinelli, Milano 1991. Gianni Vattimo, 1985, La fin de la modernité. Nihilisme et herméneutique kokemustemme, sinne missä käymme keskusteluun tois- dans la culture post-moderne (La fine della modernità. Nichilismo ten kanssa[…] (Gadamer 1970b, 203-4). ed ermeneutica nella cultura post-moderna), kääntänyt Charles Alunni. Seuil, Paris 1987. Filosofisten hakuteosten lippulaiva, Historisches Wörterbuch der Philosophie, laskettiin vesille 70-luvun alussa. Gadamerille neitsytpurjehdus soi tilaisuuden todistella, ettei Suom. huom. Gadamerin laajat esimerkit sekä lisäyk- käsitehistoria ole filosofian etäispesäke, vaan sen sydän. On set on painettu muusta tekstistä erottuvalla kirjasimella. käsitteiden funktio tieteissä mikä on, filosofian “olemus on Ratkaisu palvelee Gadamerin tekstin ilmeistä kaksois- sen käsitteellisyys” (Gadamer 1970a, 77). Sattuvasti varasi- tehtävää, pohtia yleisesti kiinnostavia kysymyksiä ja vat aikamme toiset kypsät peruskysyjät “käsitteen” filosofi- tyydyttää samalla ammatti-ihmisten lähdejanoa. alle ja jättivät tieteelle “funktion” (Deleuze & Guattari 1991). Suomentajan huomautukset ovat hakasulkeissa. Kiitän Gadamer puolustaa filosofian ominaislaatua historistisia ja klassisesta konsultaatiosta professori Toivo Viljamaata.

niin & näin 2/96 • 5 Hans-Georg Gadamer Käsitehistoria ja filosofian kieli

Ongelmahistorian metodinen vaatimus oli ilmiselvä. Jos ongelmille, jotka läpäisevät filosofian historian, taataan iden- titeetti inhimillisen ajattelun jatkuvasti uusiutuvina peruskysymyksinä, saadaan turvattua luja pohja ja vältetään vajoaminen historialliseen relativismiin. Tätä ongelmahistorian lähtökohtaa on nyt arvosteltu pure- vasti viimeisen puolen vuosisadan ajan. Arvostelua ei innoita niinkään Diltheyn vastarinta uuskantilaisuuden apriorismia kohtaan6, vaan diltheylaisten sysäysten vastaanotto ja muun- nos Heideggerilla. Heidegger opetti filosofisen ajattelun kä- sityötä. Paljastaessaan Rickertin ja Husserlin uuskantilaisessa tietoisuuskäsitteessä piilevät seuraamukset7, hän opetti mei- tä kohottamaan kriittistä tajuamme käsitteellisyydestä, jossa ajattelu ilmaisee itsensä. Filosofian käsitteet eivät saa täsmällistä mieltään mielival- ana- ja käsitehistoriallisia tutkimuksia pidetään fi- taisesta ilmauksen valinnasta, vaan itse käsitteiden historial- losofiassa yleensä toissijaisina. Saatamme toki lisesta alkuperästä ja niiden mielen kehkeytymisestä. Filo- Sihailla esimerkiksi Rudolf Euckenin 1879 ilmes- sofinen ajattelu liikkuu näissä käsitteissä, koska se toteutuu tyneen teoksen Studien zur Geschichte der aina jo kielen toimeenpanovallalla. philosophischen Terminologie selitysvoimaa. Sittemmin on Ylimalkaisesti katsoen tämä uusi kriittinen kanta voi näyt- myös tehty paljon samansuuntaista uutta ja hyvää, mistä tää radikaalilta ja täydelliseltä historismilta. Luja pohja, jon- jännitämme tuloksia, sitä mukaa kun Joachim Ritter urakoi ka uuskantilaisuus uskoi ongelmien identiteetissä saaneen- suurta filosofista käsitesanakirjaansa1. sa, osoittautuu nyt yhä horjuvammaksi ja epävarmemmaksi. Mittaamattoman arvokas historiallisen tutkimuksen tai fi- Ongelmahistorian vastaisia kriittisiä huomautuksia ei silti käy losofisen asiantuntemuksen apuväline ei kuitenkaan vielä väistäminen. Eikö ongelman käsitteessä piile salattua, sellaisenaan ole filosofiaa. Käsitehistorialliseen kiinnostuk- valistumatonta dogmatiikkaa? seen ei lainkaan sisälly ajatusta metodista, jolle filosofian Kuvatkoon tätä esimerkki. Onko mieltä puhua vapauden historia voisi suoda filosofista painoarvoa. ongelman identiteetistä, ikään kuin se olisi ajateltavissa muu- Eräs tällainen metodiajatus oli uuskantilaisuuden piirissä toin kuin aina uusissa, ajankohtaisissa tarkoituksissa, joita vaikuttanut niin kutsuttu ongelmahistoria. Se oikeutti filoso- vapauden mahdollisuus tai todellisuus nostaa esille aina fian kiinnostuksen omaan historiaansa ja palveli metodisina uusissa, erilaisissa merkityksissä? Platonin kuuluisa sanonta alkeina Windelbandin tunnetussa filosofianhistorian oppi- αιτια ′ελοµενου8 [aitia helomenu] (vastuu on valitsijan) — kirjassa, jonka Heimsoeth piti elossa aina nykypäivään asti2. jolla hän ei tosin perustellut vapautta toimia tilanteessa, vaan Mutta myös marburgilaiset olivat ongelmahistoriallisesti myytin avulla syyntakeisuutta omasta elämästä –– tarkoitti suuntautuneita, ennen muita koulukunnan nuorempien vapautta toisessa mielessä kuin jokin stoalainen paluu sii- systemaatikoiden terävin pää Nicolai Hartmann3 ja laajasti hen, mikä on vallassamme (το εφ′ ηµιν)9 [to ef’ hemin]. oppinut filosofianhistorioitsija Ernst Cassirer4. Samoin Voinemme päätellä, ettei platonisella eikä stoalaisella eikä Richard Hönigswald halusi nimetä syvälliset tutkimuksensa kristilliselläkään vapausongelmalla ole mitään tekemistä filosofian historiasta nimenomaan ongelmahistoriallisiksi5. modernin luonnontieteen determinismiproblematiikan kans-

6 • niin & näin 2/96 sa. Ei selvästikään ole historiallisesti motivoitua kuitata eri ajattelijain “aikaansaannoksia” yhdeksi ja samaksi vapaus- ongelmaksi. Kätketty dogmatiikka tuntuu erityisesti filosofisten teks- tien kääntämisessä. Jos ajatellaan vapausongelman kannalta esimerkiksi Schopenhauerilta omaksuttua tapaa käyttää kantilaista käsitteistöä intialaisten tekstien käännöksissä, pätee tosiaan, että “aika kuvastuu henkensä herroista.” Saat- taa syntyä vaikutelma, että käsitehistoria radikalisoi historismin, kun se pyrkii kriittisesti ylittämään ‘ongelman’ hypostasointiin liittyvän naiivin itsepeilauksen.10 vät käsitteet, joilla asetamme kysymyksen. On kysymys muusta. “Ongelmahistorian” oikeutettu mo- Meidän on kiittäminen Baconin idolikritiikkiä13 siitä van- tiivi –– tunnistaa historiassa uudestaan tiettyjä kysymyksiä hasta näkemyksestä, että on tarpeen kritisoida käsitteidemme –– jää voimaan. Identtisen ongelman hajotus ei johda täydelli- itsestäänselvyyttä. Tuo itsestäänselvyys on tietoa vääristävistä seen suosikkimielipiteiden ja lempioppien holtittomuuteen, ennakkoluuloista kaikkein mahtavin. Bacon paljasti muiden jossa filosofian historia pirstaloituu. Käsitehistoriallinen ennakkoluulojen ohessa myös kielen ennakkoluulon. Kaikki reflektio merkitsee pikemminkin korostettua kriittistä kysymyksenasettelu kietoutuu kielellisiin mahdollisuuksiin tietoisuutta historiallisesta perinnöstä ja sen asiasisällön ja siten myös puhumamme kielen kaavamaistaviin pakkoihin. tavoittamista. Kieli houkuttaa asettamaan varman rajan sinne, missä ko- Kriittisessä harkinnassa ei luovuta siitä, että tietäminen on kemus modernissa luonnontietellisessä mielessä voi ratkais- jälleentietämistä, ei leikkiä vierailla mielipiteillä. Hartmannin ta kysymyksenasettelun hedelmällisyyden ja mielen. Kukaan aikoinaan vakuuttavasti antama tulkinta Platonin anamnesis- fyysikko ei pidä niitä lukuisia metaforia, joilla ydinfysiikan ajatuksesta11 pätee yhä kaikkeen filosofiseen ajatteluun. Se teoreetikot tekevät tutkimustuloksensa ymmärrettäviksi itsel- vieläpä radikalisoituu hermeneuttisessa tietoisuudessa. Pla- leen ja meille maallikoille, minään muina kuin metaforina. tonin myytti jälleenmuistamisesta leimaa jälleentietämistä, Tietojen täsmällinen sisältö ilmaistaan toisella, yksikäsittei- joka puolestaan määrää kaiken filosofisen tiedon olemuksen. sellä kielellä. Merkitysosat lyödään lukkoon toteamalla ko- Jälleentietäminen ei tässä tarkoita, että tiedetään tuttu asiain- keelliset suureet, joista käy ilmi jokaisen metaforan oikeelli- tila, ennen kuin se kohdataan jossakin tekstissä. Filosofinen suus ja rajat. tieto on jälleentietoa siinä mielessä, että se ymmärretään vas- Sitä vastoin filosofiassa ei voi pyytää hätiin mitään tällais- tauksena kysymykseen, joka herää vasta tekstin sanomissa ta vastinetta kielelle, jossa ajattelu tapahtuu. Voimme tulla sanoissa. kielen viettelyiden herraksi vain kielen sisäpuolella. Kysymyshorisontti uudistuu. Kaikessa kysymisessä mur- Tarkoittaako tämä, ettei filosofia ole mitään muuta kuin tuu itsestäänselvyys: tässä nimenomaan ennalta annetut on- kielikritiikkiä? Se tarkoittaa taatusti, että filosofia on myös gelmat tietämisen lähtökohtana. Silloin käsitteellisyys, joka kielikritiikkiä. Mutta filosofia on muutakin. Tätä perustel- hallitsee kaikkea kyseeseen asettamista, tulee todella kriitti- laan seuraavassa. sesti tietoiseksi itsestään. On puhuttava filosofisesta terminologiasta. Filosofialle Kysymys asetetaan työstämällä sitä käsitteellisesti, jotta ominaisella kysymisalueella, joka erottaa sen kaikista niin vastaaminen mahdollistuu. Varmistetaan yksi yksiselitteinen sanotuista positiivisista tieteistä, muuttuu myös ‘termin’ mieli. merkityssuunta, jota kohti vastaus voi suuntautua. Vanha Jos termi liittyy tieteessä johonkin täsmällisesti kuvattuun tieteenteoreettinen viisaus, että tieteessä ei ratkaisevaa ole asiaintilaan, jonka yksiselitteistä määräytyneisyyttä kuvaam- tulos, vaan kysymyksenasettelu, osuu tässä suhteessa täysin me käyttämällä ilmaisua yksiselitteisesti ja jonka oikeutusta oikeaan. Tätä nerokkuutta ei opi, sen voi vain löytää. koettelemme karttuvalla kokemuksella, niin asianlaita muut- Ongelmahistoria menettää jalkojensa alta lujan pohjan, jota tuu, kun vahvistus voi seurata vain kielellisesti. Filosofia se luulotteli niin varmaksi. Filosofiset ongelmat, jotka muo- käsittelee “asioita”, jotka voidaan antaa vain kielellisesti. toillaan identtisinä pysyviksi ajattelun peruskysymyksiksi, Johannes Lohmann14 osoitti kerran, mikä uraauurtava mer- eivät ylipäätään ole ajankohtaisesti asetettuja kysymyksiä, kitys matemaattisella käsitteenmuodostuksella on. Se siirtää joihin voisi mielekkäästi vastata. Ne ovat pikemmin ongel- kielen sanoja, esimerkiksi kreikan polvea tarkoittavan sanan, mia, jotka jo Aristoteles tiesi ratkaisuttomiksi12. Ongelmat, aistilliselta alueelta asia-alueelle, jota ei ennen edes ollut ole- joita kutsumme nykyään filosofisiksi, eivät mahdollista mi- massa, sillä tuo alue saa matemaattisen identiteettinsä vasta tään sopivaa kysymyksenasettelua. Puuttuu sopiva käsitteis- rationaalisessa konstruktiossa. Yksiselitteisestä mielestään tö kysymysten ilmaisemiseksi ja asettamiseksi. huolimatta ‘kulman’ käsitteen muodostaminen on siis säilyt- Tämä ei kuitenkaan tarkoita aivan sitä, että kannattaisi nos- tänyt kaiken alkuperänsä metaforiikan. Toki kulman mate- taa mielettömyyssyyte, kuten Wittgenstein tai Popper olisi- maattinen ideaalisuus on myös “kokonaan päässä”, samoin vat tehneet kaikissa tällaisissa tapauksissa. Minusta näiden kuin ideaalisuus, josta filosofia puhuu. Mutta täsmällinen ajattelijoiden mielekkyyden kriteeri näyttää käyttökelvotto- konstruktio mahdollistaa tässä termin täydellisen malta filosofiseen kysymiseen. Filosofisessa harkinnassa tu- yksikäsitteisyyden. lisi kyseenalaistaa ennakolta ne itsestäänselviltäkin näyttä- Sen sijaan filosofista termiä ei ole ainoastaan nostettu kie-

niin & näin 2/96 • 7 tyy kehittämään omaa selitysvoimaansa. Käsitehistoriallinen valistus konkretisoi lausuman käsitteellisen mielen tai vapaut- taa väärentävistä dogmatisoinneista. Se entistää jatkuvia yh- teyksiä käsitesanan ja luonnollisen kielenkäytön välillä. Esisokraattitutkimus etenee vahvasti tähän suuntaan19. Olkoon ammattisanan etäisyys luonnollisesta kielenkäytös- tä kuinka suuri hyvänsä, käsitteiden mielelle on aina olen- naista yhteys elävään kieleen. On siis kaikki syy jäljittää tätä yhteyttä perinpohjaisesti. Retoriikan kielessä sellaisten käsite- sanojen merkitysluonnetta nimitetään “metaforiseksi”. Näin tiedostamme, että järjestämme filosofisen käsitteen- muodostuksen erityisilmiöitä suurempaan yhteyteen. Kielen yleinen metaforiikka on tiedostettu Herderistä20 läh- len aistillisesta käytöstä, vaan sen mieli pysyy jatkuvasti kiinni tien yhä perusteellisemmin. Metaforan tietotehtävänä koko alkuperässään. Tämä voi kuulostaa hiukan paradoksaaliselta. kielen rakenteessa on abstrahoida niistä erityisistä olosuh- Kuuluvathan modernin filosofian käsitteet sentään filosofi- teista, joissa sanoja alunperin käytetään. Toisaalta metafora sen käsitteellisyyden kiinteään traditioon ja ne ymmärretään kaiuttaa edelleen alkuperäistä merkitysaluetta, mikä täyden- sitäpaitsi monin tavoin matemaattisen vertauskuvaston mal- tää sanan evokatiivisen tehtävän. Väitän, että juuri sanan liin. merkitysfunktion kahdentuminen vastaa erityisesti filosofis- Tuskin halutaan myöntää, että jonkin ‘subjekti’-termin ten käsitesanojen mielenmuodostusta. merkitys vielä tosiaan viittaa alkuperäänsä, kreikan Väittämällä ei tietenkään todistu, tiedostetaanko merkitys- subjectumiin (hypokeimenon) ja edelleen verstaaseen, käsi- siirtyminen yhteydet kriittisesti tai sopiiko sellainen tiedos- en tai arvostelevan ymmärryksen työpajaan, jossa se mikä taminen vain jonkin sitä palvelevan kielen pohjattomaan itse- on esillä merkitään siksi mikä on olemassa. Mutta käsite- unohdukseen. Käsitehistoriallisen kysymyksenasettelun historia saa filosofisen oikeutuksensa juuri silloin, kun se tehtävänä voi tuskin olla täydellinen historiallinen valistus, opettaa kriittisesti ymmärtämään ja käyttämään käsitteitä nii- joka nostaisi kielen itseunohduksen täyteen itsetietoisuuteen. den historiallisen merkityksenmuodostumisen kautta. Uuden Tätä kautta saa oikeutuksensa pikemmin juuri sellaisen ajan filosofisissa käsitteissä ei ole kysymys tiedostetuista, valistuksen rajallisuus. vaan kätketyistä yhteyksistä. Tämä ei silti tee tyhjäksi niiden Käsitehistoriallisessa kysymyksenasettelussa ei sinänsä ole alkuperän käsitehistoriallista määrittämistä. mitään erikoista. Kaiken tietoisuuden rajoittuneisuus, josta Päinvastoin. Moisesta kätköstä kumpuavat sellaiset kielen ja sanankäytön itseunohdus todistaa, on tosiasiassa näennäiskysymykset kuin: kuinka ‘subjekti’ — jota näin kä- koko kysymismotivaation perustila. Kyseenalaistuminen, sitellään eräänlaisena substantiaalisena olemisena — ulottuu hätkähtämisen yllättävyys ja itsensä ihmettelyn itsetietoisuutensa alueelta objektimaailmaan? Minusta näyt- vastahakoisuus piilevät kaiken tematisoinnin pohjalla. Se ei tää, että Heidegger tavoitti tässä tapauksessa selkeyden, kun koske vain filosofisiin käsitteisiin, vaan ylipäätään kaikkeen hän kritisoi metafyysisen tradition tietoisuuskäsitettä tietoon suuntautuvaa kysymyksenasettelua. ontologisesti. Tähän häntä valmistivat suuret idealistiset Tässä on koko tiedonhalun alkuperä. Platon palautti oikeu- identiteettifilosofiat ja se kuvaileva huolellisuus, jolla Husserl tetusti φιλοσοφια [filosofian] θαυµαζειν [thaumatsein; ihmet- ja Scheler tekivät fenomenologisia analyysejaan.15 telyyn]21. Filosofisella kysymisellä on kuitenkin oma erityi- Ei tietoisuus (eikä itsetietoisuus) ole mitään olevaa, nen kielellinen seurauksensa. Häiriö ‘filosofiseksi’ substanssin, ‘itsessään-olemisen’ olemislajia. Tätä edellytti nimittämässämme tiedonhalussa pakottaa irtautumaan koke- toki jo transsendentaalinen vaade ‘tietoisuus’-käsitteestä. muksen totunnaisista kaavamaisuuksista, joita kieli tukee ja Husserl oli selkeästi todentanut tämän implikaation tekee sitoviksi. Tältä pohjalta filosofinen ajattelu on aina ja todistaessaan tietoisuuden intentionaalisen rakenteen. Mutta välttämättä ajattelua äärimmäisessä kielihädässä. Luonnolli- kuten aina ajattelussa, vapaa kokonaisnäkemys mahdollistuu sen ‘elämismaailman’ tutulla kielellä ei ole valmiina mitään vasta, kun erhe ymmärretään ja vastalauseet hajoavat. Kiu- sanoja sille, minkä liepeillä filosofinen ajattelu hämmäste- saus ajatella tietoisuus ‘alueena’, jolla on ‘ulkopuoli’, pysyi lee. hajoittamatta, kunnes Heidegger oli subjekti-käsitteen käsite- historiallisella destruktiolla lopullisesti selvittänyt, että tämä tietoisuuskäsite ei ole ontologisesti sovelias. okeilkaamme esimerkkejä. Kun mythoksen maailma ei enää Käsitehistoriallinen valistustehtävä ei luonnollisesti ole niin ollut kylliksi kreikkalaiselle ajattelulle, se alkoi ajatella fysiksen ajankohtainen, jos sanan ja käsitteen suhdetta ei tavata kät- Kmaailmaa eli sitä mikä on ja liikkuu itsestään lähtien. Jo sil- keä, vaan puhutaan avoimesti sanakentän rajaamisesta loin tuotettiin sana “fysis” merkityskenttineen päivineen. Tarvittiin kui- terminologisella kiinnityksellä. Tämä koskee ennen muuta tenkin vielä pitkä, vasta Platonilla ja Aristoteleella täydentyvä abstraktio- historia, ennen kuin “fysis” kypsyi filosofiseksi käsitesanaksi maailman kreikkalaista filosofian kieltä, jonka Demokritos, Platon ja olemiselle yleensä.22 Aristotes loivat ja jota Kurt von Fritz aikanaan selvitti tär- Oletetaan, että kreikan kieli, kuten Reinhardt ja Snell ovat meille 16 keällä tutkimuksellaan täydentäen merkittävästi Karl opettaneet, sopi erikoisen hyvin käsitteenmuodostukseen, eritoten kol- 17 18 Reinhardtin ja Bruno Snellin työtä. mannen artikkelinsa nominalisointivoiman tähden. (Vaan kumpi on täs- Yleinen kielenkäyttö elää vielä Kreikan filosofian kieles- sä syy, kumpi seuraus?) Silloin pätee yleisesti, että kreikassa säilyi sä. Mutta juuri sen vuoksi, että yhteys elävään kielenkäyt- merkitysfunktion ykseys. Erityisellä abstrahoivalla helppoudellaan se töön jatkuu häiriöttömästi, käsitehistoriallinen analyysi pys- piti koossa sen mikä ilmaistaan ja sen mikä ajatellaan, neutrissa

8 • niin & näin 2/96 aistillisesti läsnäolevan ja ominaisuudeltaan yleisen. Parmenides astui väkivaltaisesti monikosta “onta” yksikköön “on”.23 Kuka voi sanoa mitä nyt tarkoittaa tämä yksi “on”? Yhtä ainoaa maail- maa koko täyteläistyvässä aistillisessa nykyhetkessään vaiko kaiken olevan ‘olemista’ vastakohtana ei-olemisen ajattelemattomuudelle ja ajatuksettomuudelle? Ymmärsikö Zenon, kuten Rietzler24 väitti, Esimerkit riittäkööt. Niiden periaate on kyllä selvä. Ken ei ota lukuun Parmenideen väärin, kun hän ymmärsi olemisen olevan kaikkeudeksi kielellisen ilmaisun sopimattomuutta filosofiseen ajatukseen, ken ei kärsi ja sattui esittämään pulmallisen kysymyksen: missä paikassa, “minkä ajattelun kielihätää tai ajattele sanotusta lähtien, vaan virvoittautuu sisällä” tämä oleminen on? Vai ymmärsikö Parmenides itse itsensä tarjoutuvilla ristiriidoilla tai luo niitä historiallis-geneettisillä hypoteeseilla väärin, kun hän vertasi olemista pallon pyöreyteen? maailmasta, hän ei seuraa filosofisen ajattelun avointa kysymystä. Hän Näihin kysymyksiin on mahdotonta vastata. Samalla niitä on kuiten- jää suljettujen ja sinetöityjen oppien eteen. Ilman osuvaa kysymystä kin välttämätöntä ajatella kaikessa vastaamattomuudessaan. Ei vain ne pysyvät ummessa. siksi, että ymmärtäisimme oikein Parmenideen oppirunoelmaa, vaan Käsitehistoriallinen analyysi tottelee näiltä osin ajatuksen todellista ymmärtääksemme oikein itseämme, kun tahdomme ilmaista tai ajatel- historiallista liikettä. Mutta se ei suinkaan merkitse yhä erilaisempien la ‘olemista’. Filosofiset kysymykset ovat aina yhtä epäilyttävästi kuin opillisten näkemysten seikkailua. Sekä antiikin doxografia että moder- hedelmällisestikin moniselitteisiä. Tämä johtuu siitä soljuvasta ni historismi vieraannuttivat filosofian oppimielipiteiksi ja järjestelmän- käsitteellisyydestä, jossa ne yksinomaan voidaan muotoilla. rakentamiseksi. Näin voisi jatkaa käsitehistorian selostusta filosofiana. Tyydyn Asiat käyvät yhä vaikeammiksi, kun kreikkalaiset käsitteet siirtyvät lyhyempiin huomautuksiin. Platon kuvaa Sofisti -dialogissa onin logosta latinaan. Kreikkalaisten käsitteiden istuttaminen niin toisenlaiseen kie- niin levon (stasis) ja liikkeen (kinesis) kuin samuuden (tauton) ja eriyden leen näyttää vinopeilaukselta, jossa ei säästy mitään alkuperäisestä (thateron) yhtymisen kautta. Eikö hän tiennyt rinnastavansa ja ajattelun liikkeestä sanan ja käsitteen välimailla. Ja silti meillä on limittävänsä jotakin jota ei käy yhdistäminen, kosmologisia ja Augustinus. Latinan käsitteelliset rakenteet kuin sulavat hänen ajatte- reflektiokäsitteitä? Timaios-myytissä hän käyttää samoja reflektio- lunsa retorisessa hehkussa, jossa muotoillaan ja sanotaan ajattelun käsitteitä kosmologisessa tehtävässä. Hän puhuu samuuden ja eriyden uusi luistavuus, uudet hahmotukset. maailman piireistä ja järjestää tarkoittamisen ja ajattelun näiden mu- Sittemmin rakentuu ajattelun luja järjestyksen maailma ja skolastinen kaan.25 latina filosofian käsitteelliseksi välineistöksi. Sitä voi mitata ydinajatteli- Onko tämä satusedän vallattomuutta? Vai eikö pikemmin hätää löy- joilta, kuten Tuomaksesta tai Scotuksesta, aina keskiajan reunamia tää ‘paikka’ sille, mitä tarkoittaminen ja ajatteleminen varsinaisesti ovat. myöten. Kuinka tästä väkinäisestä välineestä voi tulla uusiutunutta kiel- Ajattelussa ei ole aina helppoa irtautua kielen ennakkokäsityksistä, tä? Sen näyttää humanistinen liike ja liikkuvaisuus, jonka kieli saavut- vaikka maallikko niin kuvittelee. taa Cusanuksen hengessä, “non aliudista” yli “possestin” aina “posse Ajatellakseen olevan olemista Aristoteles luo — viime kädessä ipsumiin”28. platonilaisten ajattelukantojen tulkintana ja käsittelynä –– käsitteet morfe Kysymys filosofian kielestä monimutkaistuu entisestään uudempien [muoto] ja hyle [aine]. Vastaako hän samalla‘forman’ ja ‘materian’ kä- kansalliskielien aikakaudella. Äidinkielen elävä sananvoima on kaiken sitteistä ja koko kristillistä ja myöhäisantiikin aristotelismia hallinneesta käsitteenmuodostuksen elämänsuoni. Sen rinnalla käy tosin aina lati- skolastisesta olemisenjärjestyksen skeemasta aina ‘materia primaan’ nan opillinen ammattikieli, jonka sanat alkavat kasvaa kiinni uudempiin saakka? Hänhän juuri ymmärsi hylen ‘lajina’ ja määritteli olevan ole- kieliin vierassanoiksi. muksen lajin ja erityisen (eli eidosta rakentavan) eron kautta26! Eikö Muuan tämän tapahtuman monista Hegeliin kiinnittyvistä esimerkeis- Aristoteles itse niin kernaasti oikeuttanut tavan ajatella samansuuntai- tä on substanssin käsite. Hegelillä se siirtyi kreikkalais-latinalaisesta sesti? Eikö ensimmäiset askelet tähän suuntaan otettu jo hänen omassa alkuperästään aivan uusiin yhteyksiin. Hän valtuutti ‘substanssin’ koulussaan? Käsitehistoriallinen analyysi ei voi luvata meille mitään kuvaamaan substantiaalista, alkuperäistä eikä vain subjektiivisen yksiselitteistä vastausta. Mutta se voi näyttää, kuinka niin aristotelisten hengen olemistapaa. Hegel painotti ennen muuta saksalaisen tekstien yleinen tulkinta kuin fysiksen ja logoksen yhteys koko kreikka- kielenmuodostuksen kokoamista logiikan käsitekieleen. Sellaiset laisessa ajattelussa ovat avoimesti kyseenalaisia. muodosteet kuin ‘oleminen’ [Sein] ja ‘olemassaolo’ [Dasein], ‘jokin’ Hylen tie rakennuspuusta lajiksi ei lopulta ole sen lyhyempi tai pi- [Etwas] ja ‘toinen’ [Anderes], tai ‘olemisen kumoutuminen [Aufhebung] dempi kuin itse itseään korjaavan ‘luonnon’ tie tekniikaksi, joka työs- olemuksessa’ ja ‘olemuksen kumoutuminen käsitteessä’, saavat kä- tää kaiken luonnollisen inhimillisten tarkoitusperien mukaan. Kolmas sitteellisen mielensä määreet elävästä saksan kielen käytöstä.29 esimerkki Aristoteleelta: itse itseään ajatteleva ajattelu. Tulkitsijat ha- Ehkä kauneimman esimerkin tuottavasta moniselitteisyydestä, jota luaisivat niin mieluusti tietää, mikä tämän ajattelun ajatus oikeastaan sellaisille käsitteille koituu historiastaan, tarjoaa Hegelin järjellisen tulisi olla –– se itse, kaikki sen ajatukset vai kaikki ne, jotka ajattele- käsite30. Hän sanoo, että vain järjellinen on todellista. Se ei rajaudu vat? yksiselitteisesti satunnaisen ongelman kautta. Tässä suhteessa satun- Mainitsen viimeisen esimerkin myöhäisantiikista. Mitähän kummaa naisuus on logiikan välttämätön ajatusmääre, mutta samalla kuin ei vielä ole löydetty ja tehty Plotinoksen ‘hypostaasien hierarkiasta’, olemisen raunio, jota ei kannata tarkastella. joka ‘emanaation’ kosmisessa draamassa muodostaa itsensä ‘Yhdes- Lopuksi esimerkki tältä vuosisadalta: Heideggerin legendaarinen kieli- tä’? Tai enkelikuorojen hierarkiasta, joka suo turvan itsensä kadottavalle hätä, kieliväkivalta ja kieliväkivaltaisuus. Tautologioiden ja ristiriitojen ja itseään etsivälle sielulle? Onko tämä gnostinen tapahtuma? Vai sotku syntyi eritoten siellä, missä oli kyse hänen omimmasta asias- kehiytyykö tässä auki uusi olemiskäsite, ‘oleminen’, joka ei avaudu taan, puheessa ‘olemisesta’ [Sein], joka ei ole olevan olemista. läsnäolossaan, vaan räjäyttää kreikkalaisen olemishorisontin niin, et- Kielihätänsä tunnustavan Heideggerin oli pakko siirtyä εις αλλο γενος tei Yksi joka on, vähene polveutuessaan itsestään?27 [eis allo genos; toiseen lajiin], kun hän pakeni sellaisiin kirjallisiin

niin & näin 2/96 • 9 Jos tästä yleiskatsauksesta sanan ja käsitteen välisiin selkkauksiin tekee saamamme johtopäätöksen, niin käsite- historiallisen valistuksen kantavuus ja haaste määrittyy tarkemmin. On joka tapauksessa selvää, mitä se ei sisällä. Käsitteitä ei johdeta käsitesanojen historiasta, jossa alkuperä määräisi täysin ja rajaisi tarkoin käsitteen sisällön. Käsitehistoriallinen kysymyksenasettelu vaatii filosofisen käsitteellisyyden käytössä kriittistä tietoisuutta, joka tietysti seuraa filosofianhistoriallista tutkimusta. Mutta tietoisuus ei täyty sellaisen tutkimuksen tuloksista. Sen ei pidä suhtautua käsitteisiin refleksiivisesti itsenäisenä tietona, vaan mukau- merkintätapoihin kuin Sein tai Seyn.31 tua kulloinkin ajankohtaiseen filosofiseen käsitteenkäyttöön. Tämä sopii tekstin Was ist Metaphysik? loppusanojen paljon Sellainen tietoisuus on siis jatkuvasti siirtymässä itse- keskusteltuun muutokseen. Kriitikot, jotka ovat kieltäytyneet tätä ajat- unohdukseen, jossa kielen täytäntöönpano varsinaisesti telemasta, ovat päättäväisesti arvioineet sen merkiksi heideggerilaisen huipentuu. ajattelun holtittomuudesta ja omahyväisyydestä. Neljännen painoksen Käsitehistorian tehtävänä on kulkea edestakaisin sanan ja tekstissä sanotaan, että oleminen ‘on’ myös ilman olevaa. Sama käsitteen välistä tietä ja pitää reitti kulkukelpoisena. Näin se kohta viidennessä painoksessa kuuluu, että oleminen ei ‘ole’ ilman osallistuu käsitteen merkityksenmuodostumiseen. Sillä kä- 32 olevaa . sitteen käsitehistoriallinen alkuperä kuuluu käsitteeseen yhtä Filosofian historian tuntija tietäisi monia rinnakkaistapauksia tällai- hyvin kuin yläsävelet säveleen. Kuten musiikki ei olisi aja- selle horjuvalle ilmaisulle, joka tähtää samaan ajatustehtävään, mutta kääntyy aina vastakohdakseen. Näitä ovat antiikkisten tekstien teltavissa ilman säveljärjestelmää, joka olisi taiteellisesti koot- kiistanalaiset lukutavat, negatiivisen teologian valtava käsitekenttä ja tu yläsävelettömäksi, niin myös filosofian käsitekieli filosofisen mystiikan kielihätä esimerkiksi Mestari Eckhartilla33, sekä pätevöityy lausumiinsa vain, kun yläsävelet resonoivat. tekstikritiikin avoimet ongelmat Kantilla tai Hegelillä. Käsitteen rajoittamaton ja esiinnostettu merkityskenttä Minusta näyttää tärkeältä, että sellaisia filosofian käsitekielen palautuu käsitteenmuodostuksen luonnolliseen kykyyn, joka ristiriitaisuuksia ja ‘epätäsmällisyyksiä’, jos ne eivät tarkoita sen ajatuk- piilee kielen elämässä. sellisen sisällön luovuttamista, ei saa uhrata loogisen selvyyden ihan- Siten käsitehistoriallinen kysymyksenasettelu sulautuu teelle eikä Hegelin tapaan viedä ristiriitadialektiikan dogmaattiselle tielle. hermeneuttisen kysymyksenasettelun laajempaan metodiseen Hegelin metodis-johdonmukaista dialektiikan rakentamista hallitsevat yhteyteen. Olemme oppineet tiedostamaan kielellisyyden näennäisesti kartesiolaisuus ja kiinnittyminen negativiteetin funktioon, uudella tavalla kriittisesti. Siksi emme turhaan käytä jonka taustalla on Proklos34. Tämä kätkee sen, miten Hegelinkin ajat- kollektiivi-ilmausta ‘käsitteellisyys’. Käsitehistoriallisen tie- telu, kuten kaikki filosofisen ajatusponnistuksen ja dialektisten metodien ajattelu, on jo ennalta piilevästi dialektista. Se jää lähelle kielen yksi- toisuuden kohdetta eivät muodosta yksittäinen käsite ja sitä selitteisyyden kieltävää elämää ja uskoo kielen metaforiseen jänne- eri kielissä vastaavat sanat, vaan koko itseään samanaikai- väliin ja evokaatiovoimaan. sesti kantava ja tukeva käsitteellisyys. Se taas kumpuaa kuin Uusimmalla ajalla on sanan ja käsitteen välisiä kahnauksia kuvattu kielen kokonaisuus kielellisestä maailmaansuuntautunei- temaattisten ja operatiivisten käsitteiden erottelulla. On korostettu pe- suudestamme. riaatteellista varjostumaa, joka on ominainen niin sanotuille operatiivisille Kielellinen suuntautuneisuutemme maailmaan todentuu käsitteille. Eugen Fink osoitti35, ettei Husserl ikinä selvitä fenomeno- kommunikatiivisena prosessina. Kielelliset yksiköt, sanat ja logisesti kaiken kantavaa käsitettään ‘konstituutio’, joka pohjustaa niiden merkitykset, jotka siinä muodostuvat ja eriytyvät, fenomenologiaa ankarana tieteenä, vaan käsite toimii puhtaan opera- sulautuvat vastavuoroisessa ymmärtämisessä yhteen. Kielen tiivisesti. alkuperäinen oleminen toteutuu keskustelussa. Samoin filo- Tämä perusasiaintila koskee alati filosofian kieltä. Tematisointi var- sofinen käsitteellisyys aukeaa ajattelussa aina sillä tavoin, että jostaa aina sen, mitä ei tematisoida. Käsitehistoriallinen tietoisuus ei halua vaatia itselleen totaalin valistuksen tehtävää, vaan se rajoittuu se kysyy ulos totutusta ja tämänhetkisestä. Näin se rikkoo paljastamaan ennennäkemättömiä seuraamuksia ja purkamaan niiden kaikki terminologiset jäykkyydet, jotka muodostuvat kielen- vinouttavia vaikutuksia. Temaattisten ja operatiivisten käsitteiden käytön levähtävässä tavanomaistumisessa. Platoninen dialogi- erottelu näyttää minusta läheltä katsoen pätevältä. Se kiinnittää filoso- taide säilyy siten filosofisen ajattelun toimeenpanon fisen käsitekielen elävään keskusteluun. Tai paremminkin: se seuraa havainnollisena, vertaansa vailla olevana esikuvana. Siinä perustavaa laatua olevasta ja peruuttamattomasta unohduksesta, filosofian kysymyshorisontti vapautetaan ja pidetään vapaa- joka on ominainen kaikille kielille. na, kun opilliset uskomukset sortuvat ongelmiinsa. Aristoteles voi vain vahvistaa tätä eroa. Hän alkoi Metafysiikan Jos nämä kysymyksenasettelut ovat oikeita, määrittyy kuuluisassa viidennessä kirjassa ensimmäisenä systemaattisesti filosofiassa omintakeisesti se vastavuoroinen osallisuus, joka luoda filosofisia käsitteitä. Aristoteles analysoi elävää kielenkäyttöä eikä logiikalla ja filologialla on ajattelun kurinalaistamisessa. tuntenut itseään milloinkaan esteelliseksi antamaan ajattelussaan Jok’ikinen käsitteiden käyttö on ja pysyy sanankäyttönä. vapauden kielellisen ilmaisun eläväiselle liikkuvuudelle. Näin hän käsitteli käsitteitä ja kohtasi käsitteellisiä erotteluja. Jok’ikinen sanankäyttö jää alttiiksi käsitesuhteiden loogisel- ‘Transsendentin’ ja ‘transsendentaalisen’ erottelu taas tiivistää yti- le analyysille. Mutta ajatteleminen on mukana-ajattelemista. mekkäästi erään Kantin filosofoimisen tärkeän erikoispiirteen36. Mutta Sen ei tarvitse odottaa loogisesti pakottavasti argumentoitua tätä erottelua ei noudattanut tai vahvistanut sen enempää edes Kant intersubjektiivista todistusta. Ajatteleminen on jo aina jaet- itse kuin elävä kielenkäyttökään. Poikkeuksen tekee vain uuskantilainen tua, koska se ei tapahdu puhtain merkein, vaan paljonpuhuvin koulumestaroiti. sanoin.

10 • niin & näin 2/96 Lisäykset

I Ei tietenkään pidä kiistää sitä, että käsitehistoria saattaa olla mielenkiintoinen kysymyksenasettelu myös ‘positiivisissa’ yhdentävä momentti, tie sen omaan käsitteellisyyteen. tieteissä, kuten on jo ammoin ollut laita filosofianhistoriassa. Tätä ei nähdäkseni tarvita tieteissä, joskin myös niissä on Tämän esityksen otsikko tahtoo kumminkin sanoa enemmän: itsestäänselvästi oikeutettu historiallinen intressi jäljittää käy- käsitehistorian tulee saada oikeutuksensa filosofisen kielen tettyjen käsitteiden alkuperää. Jokin jälki niiden historialli- ominaislaadusta. Tulee osoittaa, että legitiimiin, kriittiseen sesta alkuperästä on kyllä tunnusomainen kaikille kielellisille filosofointiin kuuluu historiallinen tilinpito omista ilmaisuille. Tieteiden käsitehistoria on kuitenkin täysin käsitteistään. kokemusyhteyksiensä määräämä. Käsitteiden historialliset kaiut pidetään siitä loitolla. Ajatellaan vaikka voiman fysi- II Keskustelussa viitattiin myös niihin kiistämättömän suu- kaalista käsitettä, jolle inhimillinen voiman ja vastustuksen riin tuloksiin, joita erityisesti marburgilainen ongelmahistoria kokemus ei anna mitään, vaan paremminkin hämärtää sen saavutti. Ajatelkaamme sellaisia nimiä kuin Ernst Cassirer, tarkan tieteellisen mielen. Richard Hönigswald, Nicolai Hartmann, Heinz Heimsoeth. Tässä voi oikeutetusti kysyä, mitä käsitehistorialla on hei- III Sitä vastoin filosofinen käsitehistoria ylläpitää aina tiet- dän syrjäyttämisekseen. Tai voi kysyä: onko käsitehistoria tyyn asteeseen yhteyttä kielessä asetettuihin merkitysten ylipäätään jotakin toisenlaista? Eikö se lopulta itse ole yleisyyksiin. Tällä voi jopa olla niin vapaita muotoja, että täy- dogmaattisuudesta riisuttua, uuskantilaisen filosofian syste- tyy ylimalkaan kysyä, eivätkö filosofiset lausumat ole mah- maattisesta kehyksestä irrotettua ongelmahistoriaa, niin dollisia myös ilman varsinaista käsitteenmuodostusta, joka sanoaksemme ongelmahistorian varsinainen totuus? hyödyntää metodista abstraktiomenetelmää. Historiallisen itseymmärryksemme tehtävänä on tosiasiassa Runous pystyy sanomaan omalla tavallaan kaiken sen, mitä ymmärtää elävää kumppaniamme niin kuin historiallistakin filosofian käsitteellinen ponnistus tavoittelee. Lisäksi myös kumppaniamme tämän omista kysymyksistä lähtien ja silti kauko- ja lähi-idän vertauskuvallista puhetta hyödyntävät vaatia jotakin, mitä hän ei lainkaan sanonut. Näin tulemme lausumamuodot tulee ehkä nähdä erityisen läheisinä sille, mitä tuohon yhteiseen asiaan: itsensä tekemiseen ymmärrettäväk- nimitämme filosofiaksi. Näiden ajattelutapa muodostaa sa- si omasta lähtökohdastaan. Se on legitiimi seuraus kysymisen malla epäsuoruuden ääripään vasten aristotelisen tradition hermeneutiikasta. Olisi epäreilua kieltää ongelmahistorian apofanttista logiikkaa. Mutta myös Hegelin spekulatiivinen tietoisuus tästä seuraamuksesta. dialektiikka liittyy olennaisesti siihen, miten käsitteellinen Keskustelussa painotettiin oikein, että ‘ongelmalla’ voi kytkös saa asialliset määreensä täysin siitä ajatuksen liikkees- ymmärtää jotakin aina tepsivän mallin tai ajatusrakenteen tä, jonka se kytkee itseensä37. tapaista, ja että tämä on yhdistettävissä sen täyteen tunnusta- miseen, miten vaihtelevasti ongelman voi pukea sanoiksi. IV Aristotelisen hyle-esimerkin tulisi selventää tätä. Tällä Niinpä ei tietystikään tulisi evätä tunnustusta esimerkiksi kohtaa käsitesanan, kuten rinnakkaiskäsite morfen alkuperän cassirerlaisen filosofianhistoriallisen tehtävän historiallisel- voi poimia tekhnen piiristä. Eivätkä nämä käsitteet oikeas- ta hienopiirteisyydeltä. taan palvele enää aristotelisessa filosofiassa kielellisiä ilmauk- Mutta kyse onkin muusta. Kiistakapula ei ole se, että on- sia tekemiselle ja tehdylle, vaan usian tulkitsemista eli gelma-’ydinten’ jälleentunnistaminen tekee hallittavaksi sen platonista eidos-oppia — luonnollisesti kriittisessä katsannos- muuttuvaisen ajatuksellisen tapahtumisen, jota nimitämme sa. Tarkoitus on määrittää olevan oleminen siten, ettei se filosofianhistoriaksi. Tai että tämä tunnistaminen negatiivi- laimennu noeettiseksi olemiseksi matemaattisten sesti arvioiden vääristäisi historiallisen konstruktion. Histo- olemuksellisuuksien tapaan. rialliselle hienopiirteisyydelle jää kyllä mitä avarin tila. Joka tapauksessa tässä ei ole kyse tekhnestä, vaan usian Mutta filosofiana käsitehistoria ei ole filosofianhistoriaa. logoksesta. Minusta näyttää oikealta sanoa, että hylen käsite Käsitehistoria ei haluaisi olla uusi historiankirjoituksen me- tarkoittaa olevan tulkinnalle sen loogista epätäsmällisyyttä ja todi tai pelkkä historiallinen johdanto systemaattiseen täsmennettävyyttä. Siksi Aristoteles kuvaa Metafysiikkansa kysymyksenasetteluun, vaan itse filosofisen ajatusliikkeen kahdeksannessa kirjassa hylettä lajina, eli sinä mikä määri-

niin & näin 2/96 • 11 telmän mukaan tulee lähemmin määritetyksi eidosta muo- dostavan eron kautta. Laji ei siis ole yhdenlainen hyle eikä tule hylenä ymmärretyksi, vaan päinvastoin: hylen yksin- omainen ontologinen mieli on olla laji. Hyle-käsitteen alkuperä rakennusaineena merkitsee filoso- fiselle lausumalle olennaisesti sitä, ettei oleva ole vain eidoksen määre. Kun hyle tulkitaan logoksesta lähtien, se aja- tellaan lajiksi eli puhtaasti määrittäväksi sellaisenaan, ei määritetyksi aineellisuudeksi, josta tehdään jotakin uuden muotoilun kautta. Vain näin tulkittaessa voi myös ymmär- tää, kuinka voi olla olemassa todella olevaa ilman hylettä. Näin on nimittäin silloin, kun sen määräytyneisyys ei enää suhteudu mihinkään epämääräisyyteen, kuten skolastisissa opeissa osapuilleen väitettiin puhtaasta älystä.

V Näkemykseni mukaan kriittinen filosofointi vaatii, että käsitteen suhde historiaansa pannaan peliin filosofiana. Tämä Viitteet ei tarkoita, että rakennettaisiin käsitehistorian uutta tutkimus- suuntaa. Historiallinen sanakirja, kuten tuo Joachim Ritteriltä 1. Historisches Wörterbuch der Philosophie, begründet von J. Ritter, Basel-Stuttgart, 1971 ff. odottamamme, ei sellaisenaan täytä tässä mainittua vaadetta. 2. [Ks. Wilhelm Windelband, Lehrbuch der Geschichte der Philosophie Ei vaikka se olisi täydellinen, mikä on yhä saavutta- (1891), 9.& 10. durchgeseh. Aufl., Hg. E. Rothacker. MOHR, mattomissa. Tübingen 1921. Esipuheessa (s. vi) Windelband pitää tärkeimpänä Tarkoitan sitä, kuinka sanakirjaan varastoidut tai jatko- “ongelmien ja käsitteiden historiaa”, ks. kuitenkin s. 11-12 jne. “on- gelmien” keskeisyydestä. Heinz Heimsoeth toimitti uuden laitoksen, tutkimuksin saavutetut käsitehistorian tiedot itse ovat läsnä johon hän kirjoitti lisäluvun nykyfilosofiasta: [...] mit einem ja vaikuttavat filosofisessa työssä. Siksi käytin musiikin Schlusskapitel: Die Philosophie im 20. Jahrhundert und einer metaforaa: musiikki ei olisi musiikkia ilman yläsäveliä. Tar- Übersicht über den Stand der philosophiegeschichtlichen Forschung. vitaan konnotaatioita sointiin, joka kasvaa historiastaan kiinni 14. Aufl. MOHR, Tübingen 1950. Vrt. Heimsoeth, Studien zur Philosophiegeschichte. Kantstudien, Ergänzungsh. 82. Köln 1961.] käsitteelliseen ilmaukseen. Tarvitaan musikaalista korvaa, 3. [Ks. esim. Das Problem des geistigen Seins. Untersuchungen zur joka tuon soinnin kuulee. Ilman näitä filosofisen lausuman Grundlegung der Geschichtsphilosophie und der Geistes- omin ulottuvuus typistyy. Filosofisten lauseiden ja wissenschaften. de GRUYTER, Berlin 1933.] argumentaatioyhteyksien looginen analyysi, joka nostaa tuol- 4. [Ks. esim. Das Erkenntnisproblem in der Philosophie und Wissenschaft der neueren Zeit I-III. CASSIRER, Berlin 1906-20.] laisen typistymän metodiseksi peruslaiksi, voi siten toimit- 5. [Ks. esim. Philosophie und Sprache. Problematik und System. HAUS taa käsittääkseni vain toissijaista tehtävää. ZUM PLAN, Basel 1937; Denker der italienischen Renaissance. Erityisen valaisevan esimerkin suo se, mihin looginen ana- Gestalten und Probleme. HAUS ZUM PLAN, Basel 1938.] lyysi yltää koetellessaan Platonin Sokrateen keskustelu- 6. [Ks. Wilhelm Dilthey, “Erfahren und Denken” (1892). Teoksessa Die Geistige Welt. Einleitung in die Philosophie des Lebens, Gesammelte liikkeiden osuvuutta. Asiaan kuuluu lisäksi vielä platonisen Schriften, Bd. V. TEUBNER, Stuttgart 1961, 86-87 “Kantin koulun” dialogin mimeettinen luonne. Platon ei tavoittele vain ajatus- tietoisuuskäsityksestä; Einleitung in die Geisteswissenschaften jaksojen purkamista loogisiin yhteyksiinsä, vaan ihmisten- (1883), Bd. V. 1959, 131-4 Kantin tietoteorian ongelmista.] näyttämistä elävässä keskustelussa. Keskusteluun osallistu- 7. [Ks. Martin Heideggerin suhtautumisesta oppi-isiensä tietoisuus- käsityksiin esim. Einführung in die phänomenologische Forschung malla hän pyrkii myös välittämään sen asialliset oivallukset. (1923-24), Gesamtausgabe, Bd. 17. KLOSTERMANN, Frankfurt/ Mutta tämä ei päde vain Platonin kirjalliseen taidetokseen. M. 1994, 47-108, 260-64, 270-76 (Edmund Husserl) ja Prolegomena Samoin on myös siellä, missä ei muodostu mitään mimeettistä zur Geschichte des Zeitbegriffs (1925), Gesamtausgabe, Bd. 20. katsantoa, vaan ajatus etsii välitöntä ilmaustaan. Kaikki filo- KLOSTERMANN, Frankfurt/M. 1979, 41-46 (Heinrich Rickert).] 8. Valtio 617 e. [Ks. Valtio, suom. Marja-Itkonen Kaila, Platonin teok- sofiset lausumat saavat täyden sisältönsä vasta siitä, mitä ei set IV. OTAVA, Helsinki 1981, 617d-e, s. 377: kuulijoilleen “arpoja” lausuta. ja “elämäntapojen malleja” tarjoava profeetta puhuu välttämättömyy- den jumalan tyttären Lakhesiksen sanoilla: ”Joka nostaa ensimmäi- VI Vaatimus filosofisten käsitteiden käsitehistoriallisesta sel- sen arvan, valitkoon ensimmäisenä elämäntavan, jossa hänen on pakko pysyä.[…] Syy on valitsijan, jumala on syytön.” Vrt. Jussi Tenkun vittämisestä ei muuten suinkaan sisällä uutta teoriaa selitys (s. 428): ”Platonin mukaan […] jokainen ihminen on vastuus- käsitteestä. Väitämme ainoastaan, ettei abstraktiotapahtumaa, sa kohtalostaan.” Gadamerilla aitia on Schuld.] joka ajaa käsitteenmuodostukseen ja lujittaa käsitesisällön, 9. SVF II, 272, 4; 295, 1 [Stoicorum veterum fragmenta I-IV, coll. voi sulkea kummmaltakaan puolelta. Se ei johda käsitteen Ioannes ab Arnim (1903-24). TEUBNER, Stuttgart 1964. Jälk. kohta p.o. 295, 2.]; ja ennen kaikkea jatkuvasti Epiktetoksella, loppuun, niin että sen sisältö määriteltäisiin eksaktisti ja että Diatr.[Diatribai] I 1, 23; III 6, 6. siitä irrotettaisiin kaikki sen kielellisestä merkityskentästä 10. Vrt. lisäys I. saadut määreet. Toisaalta se ei ikinä ala luulotellusta koke- 11. N. Hartmann, Das Problem des Apriorismus in der platonischen muksen välittömyydestä, vaan on jo aina keskellä kielellisesti Philosophie. Teoksessa Kl. Schriften II, s. 48-84, erit. s. 62 f. [Ks. anamnesiksesta, jälleenmuistamisesta/mieleen palauttamisesta, tulkittua maailmaa ja liikkuu siten aina jo kohti käsitettä. Menon 81d-98a, suom. Marianna Tyni & Faidon 73e-77a, suom. Mihin käsitteenmuodostus abstrahoi, on aina jo edeltä Marja Itkonen-Kaila, Platonin teokset II & III. OTAVA, Helsinki annettu kielen etukäteissuorituksessa. 1978 ja 1979.] 12. Vrt. lisäys IV. 13. [Ks. Francis Bacon, Advancement of Learning (1605), ed. G.W. Kitchen (1915). DENT, London 1973, 132: vapauttamaton ihmismieli Suomentanut Jarkko S. Tuusvuori ei ole olioita todesti reflektoiva kirkas lasipinta, vaan harhaisesti

12 • niin & näin 2/96 heijastava taikapeili. Novum organum (1620) -teoksen idoliopista ks. Karl R. Wallace, Francis Bacon on the Nature of Man. UNIVERSI- TY OF ILLINOIS PRESS, Urbana & Chicago 1967, 124-5: Bacon käyttää sanaa “epäilyksettä” kreikkalaisen idolan (haamu, fantasma) merkityksessä ja viittaa “1) siihen lujaan otteeseen, joka jollakin idolilla tai mielikuvalla voi ihmiseen olla, 2) virheymmärryksiin joi- ta se tuo tullessaan”. Idolit ovat luonnon tulkinnalle samaa kuin virhe- päätelmät logiikalle.] 14. Archiv für Musikwissenschaft XIV (1957), s. 147-55 (1959), s. 148- 73. 15. [Ks. viite 7.] 16. Kurt von Fritz, Philosophie und praktischer Ausdruck bei Demokrit, Platon und Aristoteles, Berlin 1934 (Darmstadt 1963). 17. Karl Reinhardt, Parmenides und die Geschichte der griechischen 27. [Ks. Platonin dualismin ja stoalaisen monismin uutteeksi sanotusta Philosophie, Bonn 1916 (Darmstadt 1963). emanaatio-opista egyptiläissyntyisen roomalaisen oma esitys Plotinos, 18. Bruno Snell, Die Ausdrucke für den Begriff des Wissens in der Schriften (Enneads, n. 253-70 jKr.), übers. Richard Harder (1930-7), vorplatonischen Philosophie, Berlin 1924, ja sama, Die Entdeckung Bd. 1. MEINER, Hamburg 1956, erit. s. 150-243. Vrt. Eyjólfur Kjalar des Geistes, Göttingen 1947 (5.p. 1980). Emilsson, Plotinus on Sense-Perception. A Philosophical Study. 19. Vrt. W. Jaeger, Die Theologie der frühen griechischen Denker. Stutt- CAMBRIDGE UNIVERSITY PRESS, Cambridge 1988, erit. s. 10- gart 1953; J. Kerschensteiner, Kosmos. München 1962; C. Kahn, The 22.] Verb ”Be” in Ancient Greek. Dordrecht 1963; H. Fraenkel, Dichtung 28. [Ks. Maurice de Gandillac, “Nicolas de Cues”. Teoksessa und Philosophie des frühen Griechentums. München (2. p.) 1962; U. Dictionnaire des philosophes, dir. Denis Huisman. PUF, Paris 1984, Hölscher, Anfängliches Fragen. Göttingen 1968; W. Schadewaldt, s. 1926-32, 1930-1: Cusanus ymppää teoksessa De possest (1460) Die Anfänge der Philosophie bei den Griechen. Frankfurt 1978; D. “melko barbaarimaisesti yhteen sanaan ’voida’ -verbin infinitiivin ja Bremer, Licht und Dunkel in der frühgriechischen Dichtung. Bonn yksikön kolmannen persoonan indikatiivin preesensin verbistä ’olla’. 1976; C.J. Classen, Ansätze: Beiträge zum Verständnis der Hän pyrkii vihjaamaan sitä sanoin ilmaisematonta yhtenevyyttä frühgeschichtlichen Philosophie. Würzburg 1986. Jumalassa, jonka puhdas teko ja kaikki-voipuus saavuttavat[…]”. 20. [Ks. Johann Gottfried Herder, Abhandlung über den Ursprung der Kirjassaan De non aliud (1462) (Ei-muusta) “hän pitää kaiken muu- Sprache (1772). Teoksessa Sprachphilosophische Schriften, Hg. E. toksen kieltoa epäsopivana lähestymistapana todelliseen identiteet- v. Heintel (1960). 2., erw. Aufl. MEINER, Hamburg 1964, 1-87, s. tiin, jolloin saadaan kovin oudonkuuloinen kolmikaava:’Ei-muun ei- 46 taipumuksesta ilmaisemiseen: ”Siitä ovat peräisin vahvat, rohkeat muu on ei-muu”. Tähän Cusanus liittää tunnun yhtaikaa kehämäisestä metaforat sanojen juurissa, siirtymät tunnosta toiseen, niin että kanta- ja kohoavasta dialektiikasta.’ Teoksessa De apice theoriae (1465) sanan merkitys ja etenkin sen erilaiset johtumiset muodostavat mitä esitellään “”yksinkertainen näkeminen” joka kohoaa aina kirjavimman kuvan.” Vrt. fragmentti s. 117 “ensimmäisten kielten” “käsittämättömään” asti. Tällainen pääsy on yksinkertaisesti voimaa, yltäkylläisestä metaforiikasta.] jota tekijä kutsuu nimellä posse ipsum [voida itse]. Sen 21. [Ks. Theaitetos 155d, Sokrates: ”Nimenomaan ihmettelyhän on “yksöiskolminaista” luonnetta hänen dialektiikkansa vielä koros- filosofille ominaista; se juuri on filosofian lähtökohta[…].”, suom. taa.[…] kaikissa mielen liikkeissä vaikuttavat voimat heijastavat ta- Marja Itkonen-Kaila, Platonin teokset III, 280. OTAVA, Helsinki vallaan “voimien voimaa”, josta Kristus on “täydellisin ilmentymä”.] 1979.] 29. [Ks. G.W.F. Hegel, Wissenschaft der Logik I (1812), Werke 5, Hg. 22. Milloin alkoi sanan φυσις absoluuttinen käyttö, ilman määräistä Eva Moldenhauer & Karl Markus Michel. SUHRKAMP, Frankfurt/ genetiiviä? Nojautuminen tunnettuun Herakleitos-fragmenttiin (123), M. 1976, erit. 82-149.] jonka kontekstia emme tunne, näyttää minusta arveluttavalta. Sitä 30. [Ks. viite 29 ja vrt. Phänomenologie des Geistes (1807), Werke 3. tuskin oli ennen sofistien valistustyötä. Vrt. D.H. Hollwerda, 1972, erit. 178-85.] Commentatio de vocis quae est φυσις , s. 78 ff. Vrt. myös uusin työni 31. [Ks. erit. Heidegger, Zur Seinsfrage (1955). Gesamtausgabe, Bd. 9. “Der Begriff der natur in der griechischen Philosophie”, KLOSTERMANN, Frankfurt/M. 1976.] Filosoficirkelen 3 (1986), Hg. A. Werner, s. 39-70. 32. Vrt. tässä nyt Ges. Werke Bd. 3, s. 210, (No. 4 Heid. Wege, s. 42.) 23. [Ks. kreikan olla (einai) -verbin partisiipin (on) ja olemisen ongel- 33. [Ks. “skolastiseksi mystikoksi” ja “mystiseksi skolastikoksi” sano- man avaajasta viitteissä 19 ja 24 mainittu kirjallisuus. Vrt. myös Scott tun saksalaisen kielikäsityksistä Lauri Seppänen, Meister Eckharts Austin, Parmenides, Being, Bounds, and Logic. YALE UNIVERSI- Konzeption der Sprachbedeutung. Sprachliche Weltschöpfung und TY PRESS, New Haven 1986; Francis Jeffrey Pelletier, Parmenides, Tiefenstruktur in der mittelalterlichen Scholastik und Mystik. Plato, and the Semiotics of Not-Being. UNIVERSITY OF CHICA- NIEMEYER, Tübingen 1985.] GO PRESS, Chicago 1990.] 34. [Ks. “viimeiseksi uusplatonikoksi” ja “ensimmäiseksi skolastikoksi” 24. K. Riezler, Parmenides — Übersetzung, Einführung und sanotusta kreikkalaisesta Annick Charles-Saget, L’architecture du Interpretation, Frankfurt (2.p. 1970) ja tästä etäisemmin työni Ges. divin. Mathématique et philosophie chez Plotin et Proclus. SOCIÉTÉ Werke Bd. 6, N:o 3. D’ÉDITION “LES BELLES LETTRES”, Paris 1982, 5:”Platon ajat- 25. [Ks. Platon Sofisti, suom. Marja Itkonen-Kaila, erit. 250a-259d; teli suhteita, sommitteluja, yhtäläisyyksiä, Proklos integroi ne.[…] Timaios, suom. A. M. Anttila, 35a-36c: s. 173 (30c): ”maailman- Hegelin, joka hylkäsi matemaattisen järjestelmän houkutukset, oli kaikkeus on tosiasiallisesti elävä, sielullinen ja järjellä varustettu, luettava uusplatonikkoja saadakseen tajun totaliteetista — ’sillä jumalan kaitselmuksen mukaisesti”, 177 (34b): jumala “teki maail- totuus on kaikkeus’ — ja käsitteen elämästä.”] masta onnellisen jumalan”, 191 (47e): “järjen suorittama luomistyö”. 35. Vrt. E. Fink, L’analyse intentionelle…, Problèmes actuels de la Molemmat dialogit: Platon, teokset V. OTAVA, Helsinki 1982.] Phénoménologie, 1952. 26. Vrt. lisäyksen IV käsittelyt ja myös uudempi työni: “Gibt es 36. [Ks. Immanuel Kant, Kritik der reinen Vernunft (1781), Werke, Hg. Materie?”. Teoksessa Convivium cosmologicum (FS H. Hönl) Basel Ernst Cassirer, Bd. III, Hg. Albert Görland. CASSIRER, Berlin 1922, 1973 = Ges. Werke Bd. 6, s. 201-17; morfen käsitteestä vrt. myös 246-7, transsendentaalisen dialektiikan johdannosta.] Heid. Wege 125 ff. = Ges. Werke Bd. 3, s. 293ff. 37. Vrt. tästä Ges. Werke Bd. 3, No. 7:”Die Sprache der Metaphysik”.

niin & näin 2/96 • 13 Erna Oesch

hermeneutiikka — tietoteoriaa vai ymmärtämisen ontologiaa? Schleiermacherista Martin Heideggeriin ja Hans-Georg Gadameriin mainitsematta lainkaan niitä varsin erilaisia läh- tökohtia, joista nämä hermeneutiikkaa tarkastelevat.3 Keskustelen ensiksi siitä minkälaisia ongelmia Stegmüllerin tarkastelutapa tuottaa ja yritän sitten muotoilla hermeneutii- kan puolustuspuheen “Gadamerin tapaan”.

Sudenkuoppia ymmärtämisen kehällä Koska Stegmüller artikkelinsa alussa kiistää, että ennakkoluulon (Vorurteil) käsitteellä voisi olla positiivisia merkityksiä, on syytä kiinnittää huomiota hänen omiin ennakkoluuloihinsa, erityisesti hermeneutikkoja ja kieltä kos- keviin, sillä juuri “hermeneutikkojen kuvallis-metaforinen “Termini sine theoria nihil valent.”1 huomauttaa Wolfgang kieli tuottaa loogikolle vaikeuksia”. Hän korostaa, ettei ku- Stegmüller artikkelissaan, jonka aiheena on “niin sanottu vien käyttämisessä sinällään ole mitään tuomittavaa, kunhan ‘ymmärtämisen kehä’” ja “niin sanottu havaintojen ‘teoria- se on tiedostettua, mutta juuri hermeneutikot tekevät sen vir- pitoisuus’”. Artikkeli on erittäin voimakas kannanotto heen, että he kuvia käyttäessään luulevat käyttävänsä täsmäl- hermeneutiikkaa ja erityisesti eräitä sen peruskäsitteitä vas- lisiä käsitteitä.4 Koska Stegmüller ei mitenkään spesifioi taan, ja vaikka Stegmülleriä voidaan mielestäni aiheellisesti syytettään, näyttää se heijastavan pikemminkin yleistä moittia epäeettisestä tavasta lähestyä hermeneutikkojen teks- ennakkoluuloa hermeneutiikkaa kohtaan, kuin huolellista ja tejä, tarjoavat jotkin hänen väitteistään erinomaisen lähtökoh- kriittistä perehtymistä hermeneutiikan peruskäsitteisiin. Tätä dan tarkastella hermeneutiikan todellisuutta, sillä ilmeisestä käsitystä vahvistaa se, että Stegmüller artikkelinsa alussa kohtuuttomuudestaan huolimatta hänen moitteensa ovat var- ilmoittaa, ettei aio tekstissään viitata hermeneutikkojen kir- teenotettavia, nostaessaan esille kysymyksiä, joihin herme- joituksiin, koska ei ylipäätään voi hyväksyä ilmaisua “ym- neutiikan on pyrittävä vastaamaan voidakseen lunastaa märtämisen kehä”. Ainakin tieteellisistä ja filosofisista läh- paikkansa filosofisen keskustelun piirissä. Mutta minkä her- tökohdista katsoen voidaan tällaista olennaisen aineiston syr- meneutiikan? jäyttämistä pitää vähintäänkin arveluttavana. Huomion- Hermeneutiikasta puhutaan usein ikäänkuin termi itsessään arvoisempaa kuitenkin on, että hänen väitteensä voidaan ei aiheuttaisi mitään ongelmia. Tällöin jää pimentoon, että osoittaa virheelliseksi. Metaforinen kieli on varmasti herme- eri tutkijat saattavat tarkastella hyvinkin erilaisia asioita tut- neutiikan aito ongelma, mutta kielen yleiseen epätäsmälli- kimuksissa, joita kokonaisuutena määrittää termi syyteen liittyvä problematiikka on kyllä tiedostettu “hermeneutiikka”, yksittäisen runon tulkinnoista tai hermeneutikkojen keskuudessa hyvin laajalla historiallisella tekijyyden ongelmasta ymmärtämisen ja tulkinnan teoreetti- perspektiivillä. Juuri tästä epätäsmällisyydestä ja moni- siin ja filosofisiin lähtökohtiin ja edellytyksiin.2 Minkä ta- merkityksellisyydestähän hermeneutiikka tiedon alueena on hansa hermeneutiikkaan kohdistetun kritiikin on kuitenkin syntynyt. Esimerkiksi Schleiermacher toteaa, ettei yksilölli- kyettävä ottamaan huomioon nämä erilaiset pyrkimykset, joita syydestä johtuva kielellinen epätäsmällisyys liity ainoastaan se pitää sisällään, jo sen jännitteen vuoksi, jonka ne poeettisiin vaan myös filosofisiin ja tieteellisiin teksteihin ja hermeneutiikkaan aiheuttavat. Tämän näkökohdan huomiot- pyrkiessään kuvailemaan ennakkoluulon ja eräitä muita ta jättäminen aiheuttaa mielestäni Stegmüllerin tekstin kes- käsitteitään, Gadamer huomauttaa niiden kuvallisuuteen vii- keisen puutteen. Hän viittaa hermeneutikkoihin Friedrich taten: ”Kuten jokainen kuva, tämäkin on kuitenkin harhaan-

14 • niin & näin 2/96 johtava”.5 Stegmüllerin yllä esitetty väite sisältää myös aja- tuksen, että on olemassa yksiselitteinen ja täsmällisiä käsit- teitä käyttävä tieteen kieli ja juuri tämä ennakko-oletus tekee hänen kritiikkinsä sekä kiinnostavaksi että ristiriitaiseksi. Lukijalle ei täysin selviä, minkä vuoksi hermeneuttisen kehän käsite saa Stegmüllerin niin pois tolaltaan, mutta hänen sanavalintansa antavat ainakin joitakin vihjeitä. Aluk- si on kuitenkin syytä sijoittaa “hermeneuttinen kehä” tieto- teoreettiseen kontekstiinsa. Käsitteen historian jäljittäminen ei ole helppo tehtävä sillä sen sisältämä problematiikka tun- nettiin jo kauan ennen itse käsitettä. Tämä problematiikka, joka liittyy tiedon ongelmaan tulkinnassa, voidaan yksinkertaisimmillaan kiteyttää osan ja kokonaisuuden vä- listä suhdetta koskevaksi kysymykseksi ja on selvää, että se on ollut olemassa — muodossa tai toisessa — kirjallisen kult- tuurin syntymästä lähtien. Vielä keskiajan eksegetiikassa itse perusongelma peittyi kirkon dogmaattisen tulkintatradition varjoon. Toisin sanoen kysymys tiedosta ei aktualisoitunut, Diltheyn pyrkimykseen erottaa ihmistieteet10 ja luonnontie- koska kirkon auktoriteetti takasi pyhien kirjoitusten oikean teet toisistaan ymmärtämisen ja selittämisen käsitteiden tulkinnan.6 Vasta reformistit alkoivat korostaa yksilön merki- avulla. tystä tekstin tulkinnassa ja hieman liiotellen voidaan sanoa, Dilthey asettuu luontevasti kritiikin kohteeksi, sillä että luterilainen Mathias Flacius (1520-1575) kylvi tieto-opil- dikotomia ymmärtäminen-selittäminen tuottaa ongelmia lisen epäilyksen siemenen tuodessaan esille osien ja koko- myös hänelle itselleen, ja siksi on tärkeää huomata, että hä- naisuuden keskinäisen riippuvuuden tulkintaprosessissa. nen filosofiset näkemyksensä kokevat radikaaleja muutok- Tästä siemenestä versoi kuva hermeneuttisesta kehästä, joka sia elämän eri vaiheissa. Stegmüller katsoo, että Diltheyn aina uudelleen — ja uudessa muodossa — näyttää hallitse- dikotomia on kaikkein hedelmättömin yritys tehdä tieteiden van hermeneutikkojen tekstejä. Friedrich Astilla se konkre- välisiä erotteluja, koska sekä selittämisen että ymmärtämi- tisoituu hengen ja yksittäisen teoksen väliseksi sen käsitteet ovat erittäin epämääräisiä.11 Hän itse korostaa, problematiikaksi, Friedrich Schleiermacherilla kielen ja että selittäminen ja ymmärtäminen ovat toisiinsa kiinteästi puhunnan suhteeksi7, Wilhelm Diltheylle hermeneuttinen sidoksissa yhtä hyvin luonnontieteissä kuin ihmistieteissä. kehä olennoituu alun mahdottomuudessa — yksilö ajallisessa Stegmüller on varmasti oikeassa ja itse asiassa uskon, että olemassaolossaan astuu aina jo kuohuvaan historian virtaan myös Dilthey katsoisi asian näin olevan, sillä esimerkiksi — ja Martin Heidegger näyttää lopulta tarjoavan resignaa- myöhäisessä Hermeneutik-tekstissään hän toteaa: ”Meidän tion mahdollisuuden profeetallisessa ja paljon siteeratussa on kysyttävä, onko mahdollista erottaa ymmärtäminen ja se- ajatuksessaan: “Das Entscheidende ist nicht, aus dem Zirkel littäminen toisistaan. Kun yleistä tietoa tietoisesti ja metodi- heraus-, sondern in ihn nach den rechten Weise sesti käytetään erityisen tietämiseksi, on tarkoituksenmukaista hineinzukommen.”8. kutsua erityistä koskevaa tietoa selittämiseksi. Mutta se on Edellinen pikku tarina korostaa tarkoituksellisesti niitä oikeutettua vain niin kauan kuin muistamme, että erityisen kohtalonomaisia konnotaatioita, joita hermeneuttisen kehän sulauttaminen yleiseen ei tule kysymykseen.”12 Koska avain käsitteeseen liitetään. Stegmüller toteaakin hermeneuttisen Diltheyn ajatteluun on löydettävissä sitaatin viimeisestä kehän olevan hermeneutikkojen luoma myytti, jonka viehä- lauseesta, tarkastelen Stegmüllerin kritiikkiä sen kautta. tys perustuu siihen, että se tarjoaa historioitsijan ja filosofin Diltheyn mukaan ero ihmistieteiden ja luonnontieteiden toiminnalle traagisen mallin, joka auttaa heitä elämään sen välillä ei perimmiltään liity tietämisen tapaan vaan tiedon alemmuuskompleksin kanssa, jonka ‘objektiivista’ ja ‘täsmäl- sisältöön. Tämä tosiasia jää Stegmülleriltä huomaamatta ja listä’ tietoa tarjoavat luonnontieteet heille aiheuttavat.9 Puut- tämän myötä se, että juuri tiedon sisällöstä johtuen ymmär- tumatta Stegmüllerin heittoon, haluan uudelleen muistuttaa täminen saa erilaisen ja korostuneen luonteen ihmistieteissä, Gadamerin sanoista, joiden mukaan kaikki kuvat ovat har- koska ihmistieteellinen tutkimus suuntautuu ihmisen itsensä haanjohtavia, sillä uskon, että jos Stegmüller olisi hieman luomaan merkitystodellisuuteen tai “mielen konstruoimaan tarkemmin kuunnellut hermeneutikkojen puhetta, hän olisi maailmaan”, kuten Dilthey asian ilmaisee. On myös syytä erottanut sen vakavan, tiedon ydintä etsivän pohdiskelun, muistaa, että ymmärtämisen käsite on Diltheylla erottamat- jonka puhe hermeneuttisesta kehästä kätkee sisälleen. Tämä tomasti sidoksissa eletyn kokemuksen käsitteeseen sillä nämä pätee erityisesti kritiikkiin, jonka hän suuntaa Wilhelm käsitteet yhdessä muodostavat sen kohtauspaikan, jossa ylei-

niin & näin 2/96 • 15 tavalla ne voivat palvella esimerkiksi teorianmuodostusta. Ihmistieteissä yksityisen ja yleisen välinen problematiikka on monitasoisempi, ja vaikka erot ihmistieteiden sisällä vaih- televat paljon siirryttäessä tieteen alueelta toiselle, on niiden kohteena aina kulttuuritodellisuus, siis “mielen konstruoima maailma” — sosiaalisista normijärjestelmistä ja ideologioista yksittäisiin taideteoksiin — joka rakentuu ja välittyy aina merkityssisältöinä.14 Tämän tosiasian huomiotta jättäminen vie mielestäni pohjan Stegmüllerin monessa suhteessa ansiokkaalta ja tervetulleelta hermeneutiikka-kritiikiltä, sil- nen ja yksityinen leikkaavat toisiaan. Myös hermeneuttisen lä niin Diltheyn luoma ymmärtäminen-selittäminen dikotomia kehän problematiikkaa voidaan valaista tämän tosiasian kaut- kuin hermeneuttisen kehän problematiikkakin tulevat perim- ta. Stegmüller kuitenkin valitsee toisenlaisen strategian. miltään ymmärretyiksi vain tämän merkityksellisyyttä Erottelemalla erilaisia ilmaisulle ‘hermeneuttinen kehä’ an- koskevan kysymyksen kautta. Stegmüllerin suoraviivainen nettuja merkityksiä, hän ensiksi pyrkii osoittamaan, että ke- luonnon- ja ihmistieteiden rinnastus myös peittää alleen sen hän asemasta voimme puhua tulkinnallisista dilemmoista, siis monitasoisen problematiikan, joka liittyy teorianmuodos- ilmiöistä, joihin törmäämme kaikessa tutkimuksessa.13 tukseen ihmistieteissä. Valitsemiensa dilemmojen kautta hän sitten kahta tapaustut- kimusta hyväkseen käyttäen — toinen kirjallisuushistorian, toinen astronomian alueelta — haluaa osoittaa kahden Apologia tutkimusprosessin perimmäisen samankaltaisuuden. Stegmüllerin sananvalinta on tässä merkityksellinen, sillä Stegmüllerin kritiikki nostaa kuitenkin esiin tärkeän kysy- dilemmoista (ongelmista) puhuminen tuo molemmat tapaus- myksen, joka koskee hermeneutiikan luonnetta ja tehtävää. tutkimukset sen tieteellisen käytännön alueelle, joka mieltää Vaikka hänen artikkelissaan ajoittain esiintyy ilmaisu “(filo- itsensä olennaisesti ongelmanratkaisuksi ja jolle ajatus sofinen) hermeneutiikka” suuntautuu siinä esitetty kritiikki kehästä, siis ratkaisemattomuudesta, on kiusallinen. Tähän ensisijaisesti Diltheyn ajattelua ja hermeneuttista käsitteistöä viittaa myös Stegmüllerin ajatus, että tietyistä tiedon rajoi- vastaan. Tämä on ymmärrettävää, sillä Diltheyn päämääränä tuksista johtuen ongelmat voivat olla ratkaisemattomia, mutta oli hermeneuttisen tietoteorian luominen ja juuri tieto- ne eivät koskaan ole ratkaisemattomia periaatteessa, toisin teoreettiset kysymykset ovat Stegmüllerin mielenkiinnon sanoen voimme aina kuvitella sellaisen tiedon laajennuksen, keskiössä. Tämän päivän näkökulmasta hermeneutiikan kent- joka johtaa niiden ratkaisuun. tä on kuitenkin paljon laajempi ja näyttää siltä, että tieto- Monet Stegmüllerin ajatuksista ovat sellaisia, että suurin teoreettiset kysymykset ovat saaneet väistyä syrjään osa hermeneutikoista varmasti hyväksyisi ne. Samoin hä- ontologisten pohdintojen astuttua etualalle. Tätä kehitys- nen tapansa kuvailla valitsemiaan tutkimusprosesseja on kulkua ei kuitenkaan pidä tulkita yksinkertaiseksi joko-tai- valaiseva. Kysymys faktoista on tärkeä myös ihmistieteille asetelmaksi, sillä kysymys on painotuseroista, ei ja taustatiedon ja faktojen erottaminen ilmeisen suuri on- vastakkainasettelusta. gelma myös luonnontieteissä. Väitän silti, että ihmis- Vaikka jo Diltheyn oppi-isä Schleiermacher ottaa päämää- tieteissä on jotakin oleellisesti erilaista ja tämä eri- räkseen yleisen hermeneutiikan luomisen ja katsoo, että her- laisuus liittyy Diltheyn painottamaan yk- meneutiikan tehtävänä on ensisijaisesti niiden ehtojen sityisen ja yleisen problematiikkaan. tarkasteleminen, jotka tekevät ymmärtämisen mahdollisek- Vaikka luonnontieteissä tarkas- si, hallitsee kysymys oikeasta tulkinnasta niin hänen kuin tellaan yksittäisiä ilmiöitä — Diltheynkin ajattelua. Käännekohta hermeneuttisessa Stegmüllerin tapauksessa kysymyksenasettelussa voidaan ehkä sijoittaa yllä esitettyyn kvasaareihin liittyvää puna- Heideggerin ajatukseen, jonka mukaan ratkaisevaa ei ole ke- siirtymää — on tutkimuk- hän ulkopuolelle pääseminen vaan siihen astuminen oikealla sen päämääränä aina saat- tavalla. Jos Heidegger pyrkii irtautumaan edeltävän herme- taa ne osaksi laajempaa neutiikan perinteestä nostamalla polttopisteeseen kysymyk- kokonaisuutta, koska sen olemisen ymmärtämisestä, pyrkii Gadamer rakentamaan vain tällä siltaa hermeneutiikan perinteen ja heideggerilaisen ontologian välille, kirjoittamalla hermeneutiikan peruslauseen muotoon: “Sein das verstanden werden kann, ist Sprache.”15. Ajatus kielestä ja kielessä olemisesta avaa uudenlaisen näkökulman sekä hermeneuttisen kehän ideaan että Stegmüllerin sii- hen kohdistamaan kritiikkiin. Kielen merkitys Gadamerin ajattelulle paljastuu erin- omaisella tavalla hänen kahdesta artikkelistaan Was ist Wahrheit? ja Die Universalität des

16 • niin & näin 2/96 hermeneutischen Problems, jotka molemmat sisältävät myös kiinnostavan länsimaisen tieteen kritiikin.16 Artikkeleissa on kaksi keskeistä teemaa, kielen unohtuneisuus ja totuus- käsitteen rajoittuneisuus länsimaisessa tieteessä. Kielen unohtuneisuus tarkoittaa, että luonnontieteille ominainen kieli on alkanut hallita myös ihmistieteitä, minkä seurauksena metodia ja faktoja koskevat kysymykset ovat nousseet etu- alalle. Samalla kieli on alkanut näyttäytyä yhä enemmän objektina, jota tutkitaan, ei olemisen kotina, joka aina jo määrää ymmärrystämme. Tätä tendenssiä on tukenut luon- nontieteistä lainattu propositionaalinen totuuskäsite, joka korostaa verifioimista tieteen keskeisenä ongelmana. Gadamer ei halua vähätellä metodin ja verifioimisen mer- kitystä ihmistieteille, mutta hän pelkää niiden yksipuolisen painottamisen estävän todella tärkeiden kysymysten esittä- misen. Hermeneutiikan eräs tehtävä onkin jatkuvasti muistut- taa meitä totuuden monitasoisuudesta ja avoimuudesta, kielen taipumuksesta sekä tuoda esille että kätkeä saman- aikaisesti ja itseymmäryksestä kaiken ymmärtämisen lähtö- 7. Ei kuitenkaan välttämättä saussurelaisessa mielessä. kohtana. Esittämässään kritiikissä Stegmüller tarkastelee 8. Heidegger 1979, s. 153. [“Ratkaisevaa ei ole kehän ulkopuolelle pää- hermeneutiikkaa vain tietoteoreettisesta näkökulmasta ja seminen vaan siihen astuminen oikealla tavalla.”] näyttää tietoisesti ohittavan ne kysymykset, jotka ainakin 9. Stegmüller 1991, s. 86-87. Tässä on syytä kiinnittää huomiota Stegmüllerin käyttämiin kuviin. Heideggerilla ja Gadamerilla muodostavat hermeneutiikan 10. Diltheyn käyttämä termi on “hengentieteet”, mutta käytän tässä tar- ytimen. Tämä on kuitenkin ymmärrettävää, koska vain tieto- koituksella moderniin kielenkäyttöön paremmin sopivaa ilmaisua teoreettinen tarkastelutapa tekee mahdolliseksi kääntää ihmistieteet. hermeneuttisen kehän idea joukoksi tutkimuksellisia ongel- 11. Ibid., s. 66. 12. Dilthey 1960, s. 337. mia. Samalla hän kuitenkin valitsee hermeneutiikalle vieraan 13. Stegmüllerin mainitsemia dilemmoja on kuusi: 1. Oman kielen asenteen, jota voidaan kuvata Francis Baconin sanoin: ”De tulkintaan liittyvä dilemma 2. Vieraan kielen tulkintaan liittyvä nobis ipsis silemus, de re autem quae agitur[…]”.17 dilemma 3. Teoreettisen kehän ongelma 4. Dilemma, joka liittyy havaitsijan riippuvuuteen omasta tarkastelukulmastaan 5. Vahvista- misen dilemma ja 6. Taustatiedon ja tosiasioiden väliseen erotteluun liittyvä dilemma. 14. Sivuutan tässä sen keskustelun, jota viime aikoina on käyty mahdol- lisuudesta tarkastella myös luonnontieteitä ja niiden perustaa Viitteet hermeneuttisessa ja fenomenologisessa viitekehyksessä. Erinomai- sen johdatuksen tähän keskusteluun tarjoaa Patrick Heelanin artik- 1. [“Termit ilman teoriaa ovat merkityksettömiä.”] keli Hermeneutical Phenomenology and the Philosophy of Science. 2. Esimerkiksi Josef Bleicher on pyrkinyt nostamaan esiin tämän her- (Heelan 1991, s. 213-228.) meneutiikan sisäisen problematiikan. Hän esittelee kolme erilaista 15. Gadamer 1986, s.334. [“Oleminen, joka voi tulla ymmärretyksi, on lähestymistapaa: 1. hermeneuttinen teoria (hermeneutical theory) 2. kieltä.”] hermeneuttinen filosofia (hermeneutic philosophy) ja 3. kriittinen 16. Molemmat sisältyvät teokseen Gadamer 1976. hermeneutiikka (critical hermeneutics). Näistä hermeneuttinen teo- 17. [“Itsestämme vaikenemme, puhummehan tosiasioista.”] ria tarkastelee tulkinnan yleistä teoriaa ihmistieteiden metodologiana ja on erityisen kiinnostunut objektiivisen tiedon edellytyksistä tul- kinnassa. Hermeneuttinen filosofia taas tekee heideggerilaisen kään- Lähteet nöksen, ja suuntautuen Dasein-analyysiin hylkää metodia koskevat kysymyset objektivismina. Kriittinen hermeneutiikka puolestaan esit- Joseph Bleicher, Contemporary Hermeneutics. Routledge and Kegan Paul, tää haasteen kahdelle ensimmäiselle nostamalla esiin ideologian London 1987. käsitteen. Eräisiin Karl Marxin ajatuksiin tukeutuen he lähestyvät Wilhelm Dilthey, Die Geistige Welt: Einleitung in die Philosophie des hermeneutiikan ongelmia yhteiskunnan eri kenttien — kuten työn Lebens, Gesammelte Schriften V. B.G.Teubner Verlagsgesellschaft, ja vallan — kautta. (Katso esim. Bleicher 1987, s. 1-5.) Stuttgart 1960. 3. Erityisen tärkeää olisi huomata Schleiermacherista lähtevän moder- Hans-Georg Gadamer, Kleine Schriften I, (Philosophie — Hermeneutik). nin hermeneutiikan ja Heideggerista lähtevän filosofisen hermeneutii- J.C.B.Mohr, Tübingen 1976. kan välinen ero, joka kiteytyy niihin painotuksiin, joita annetaan toi- Hans-Georg Gadamer, Hermeneutik II (Wahrheit und Methode). saalta epistemologisille toisaalta ontologisille kysymyksille. Tässä J.C.B.Mohr, Tübingen 1986. yhteydessä kykenen vain sivuamaan näiden suuntauksien välisiä eroja Patrick Heelan, Hermeneutical Phenomenology and the Philosophy of ja yhtäläisyyksiä, mutta esittelen niitä kattavammin tutkimuksessani Science, teoksessa Silverman, Hugh (toim.) Gadamer and Tulkinnasta: Tulkinnan tiedolliset perusteet modernissa ja filosofi- Hermeneutics. Routledge 1991. sessa hermeneutiikassa. (Katso Oesch 1993.) Martin Heidegger Sein und Zeit. Max Niemeyer Verlag, Tübingen 1979. 4. Stegmüller 1991, s. 64-65. Erna Oesch, Tulkinnasta — Tulkinnan tiedolliset perusteet modernissa ja 5. Schleiermacher 1974, s.79; Gadamer 1976, s.106. filosofisessa hermeneutiikassa. Filosofisia tutkimuksia Tampereen 6. Tämä on yksinkertaistus, sillä todellisuudessa keskiaika sai kokea yliopistosta, vol. 53, Tampere 1993. monia sähäköitä yhteenottoja, jotka liittyivät siihen, millä tavalla Friedrich Schleiermacher, Hermeneutik, Nach den Handschriften neu pyhien kirjoitusten sanomaa piti tulkita ja opettaa. Hyvä johdatus herausgegeben und eingeleitet von Heinz Kimmerle. Karl Winter aiheeseen on Umberto Econ romaani Ruusun nimi (WSOY 1983), Universitätsverlag, Heidelberg 1974. jossa hän kertoo hirtehisiä tarinoita näistä verisistä yhteenotoista. Kiis- Wolfgang Stegmüller, Das Problem der Induktion: Humes Herausforderung tojen pontimena on kuitenkin kysymys vallasta ja auktoriteetista ei und moderne Antworten — Der Sogenannte Zirkel des Verstehens. mainitsemastani hermeneutiikan perusongelmasta. Wissenschaftliche Buchgesellschaft, Darmstadt 1991.

niin & näin 2/96 • 17 Simo Vehmas

KEHITYSVAMMAISEN LAPSEN OIKEUS ELÄMÄÄN

toteuttaa moraalia tietoisesti omassa elämässään. Käytän kä- sitettä “oikeus” tässä yhteydessä moraalisen argumentaation johtopäätöksenä, en premissinä. Kun sanon jollakin olennol- la olevan oikeuden johonkin asiaan, tarkoitan, että muilla ihmisillä on moraalinen velvoite olla estämättä hänen saavuttamasta tai tekemästä tuota asiaa. Syy tähän ei ole se, että ajattelisin kyseisellä olennolla olevan absoluuttisessa Oikeus elämään mielessä oikeuden johonkin asiaan vaan, että on hyviä moraa- lisia syitä olla estämästä häntä saavuttamasta kyseistä asiaa Syntyy kaksi lasta. Ensimmäinen tulee maailmaan etuajassa, tai auttaa häntä saavuttamaan se.2 noin vajaan kilon painoisena. Hänen hengissä pitämisensä Oikeus elämään tai “jatkuvaan olemassaoloon”3 on siinä vaatii paljon henkilökuntaa, osaamista, huipputeknologiaa ja mielessä perustavin, että kaikki muut oikeudet ovat riippu- rahaa. Keskoslapsen ennuste on hyvin epävarma — hänestä vaisia siitä. Oikeudella elämään tarkoitan kahta asiaa: 1) Jos saattaa tulla vammainen tai täysin normaali. Hänen henken- yksilöllä on oikeus elämään, muilla ihmisillä on velvollisuus sä pelastamiseksi tehdään kuitenkin kaikki voitava. Toinen pidättäytyä hänen tarkoituksellisesta surmaamisestaan. 2) Jos lapsi syntyy ennustettuna ajankohtana, normaalipainoisena moraaliolennon olemassaolo on vaarassa, muilla ihmisillä on ja elinkykyisenä. Hänessä on kuitenkin yksi vanhempia ja velvollisuus pitää hänet hengissä. Tämä tarkoittaa käytännös- lääkäreitä vaivaava tekijä: Downin syndrooma. Lapsi on siis sä sitä, että jos tiedämme keinot yksilön hengen pelastami- kehitysvammainen. Kyseisellä Down-lapsella on myös seksi, meidän on käytettävä näitä keinoja. Oikeus elämään ei suolistotukkeuma, joka päätetään jättää leikkamaatta lapsen ole kuitenkaan absoluuttinen. On näet tilanteita, joissa yksi- kehitysvamman vuoksi. Näin ollen lapsi kuolee vähitellen löllä on oikeus elämään, mutta muut moraalisesti merkittä- nääntyen nälkään. vät tekijät aiheuttavat sen, että hänen joko aktiivinen tai pas- Tämä on terveydenhuollon arkipäivää: normaalien lasten siivinen surmaamisensa on oikeutettua. Esimerkiksi joissain hengen pelastamiseen käytetään kaikki mahdolliset keinot. tilanteissa yksilö saattaa kärsiä pysyvästi niin paljon, että on Kehitysvammaisten lasten saatetaan kuitenkin antaa kuolla moraalisempaa surmata hänet kuin antaa hänen elää ja kär- joko pidättäytymällä lääkityksestä, ruokinnasta tai yksinker- siä. Elämisen oikeus on siis prima facie oikeus. taisesta leikkauksesta.1 Vastasyntyneiden lasten valikoiva hoi- Tässä yhteydessä esiin nousee väistämättä kysymys pas- taminen kehitysvammaisuuden perusteella herättää väistämät- siivisen ja aktiivisen kuolemantuottamuksen moraalisesta tä moraalisia kysymyksiä. Onko lasten eriarvoinen kohtelu erosta. Utilitaristien mukaan vain tekemisten ja tekemättä perusteltua pelkän kehitysvammadiagnoosin perusteella? jättämisten seuraukset ovat moraalisesti merkittäviä tekijöi- Onko potentiaalisesti tyhmä lapsi vähemmän arvokas kuin tä. Jos teon motiiveja ei oteta huomioon, passiivisella ja ak- potentiaalisesti älykäs lapsi? Eikö kehitysvammaisiin lapsiin tiivisella kuolemantuottamuksella ei itsessään ole moraalis- päde sama moraali kuin muihin ihmisiin? ta eroa.4 Mielestäni niin aktiivista kuin passiivistakaan Moraalin ajatellaan koskevan vain moraaliolentoja. kuolemantuottamusta ei voi kuitenkaan tarkastella itsessään, Moraaliolennolla saatetaan tarkoittaa olentoa, joka kykenee koska tekoja itsessään ei moraalisessa mielessä ole olemas- käyttäytymään moraalisesti ja/tai olentoa, jolle moraaliyhteisö sakaan. Teon moraalista kvaliteettia määrääviä tekijöitä voi- myöntää moraalisia oikeuksia. Keskityn tässä yhteydessä tar- vat olla esimerkiksi moraaliagentin vaikuttimet, suhde teon kastelemaan kehitysvammaisia lapsia jälkimmäisen kritee- kohteena olevaan olentoon, teon kohteena olevan olennon rin valossa. Tarkoitan siis moraaliolennolla olentoa, joka on intressit ja niin edelleen. moraalisten oikeuksien kantaja. Tekstissä vilahtavalla Aktiivisen ja passiivisen kuolemantuottamuksen erosta käsitteellä “moraaliagentti” viittaan moraaliolentoon ensim- käytyä keskustelua on leimannut käsitys, jonka mukaan mäisen kriteerin merkityksessä; moraaliagentti on olento, joka aktiivinen kuolemantuottamus on aina itsessään moraalitto-

18 • niin & näin 2/96 Bioutilitarismi on käsit- teenä hieman harhaanjohta- va, koska se saattaa kuulos- taa opilta, jonka mukaan elämän säilyttäminen on keskeinen hyöty/hyvä, jota tulee edistää. Bioutilitaris- mi viittaa tekstissäni kui- tenkin vain utilitaristiseen bioetiikkaan, joka erityi- semmin tarkoittaa tässä yh- teydessä sikiöiden ja vastasyntyneiden lasten moraalista sta- tusta tarkastelevaa moraalifilosofista suuntausta. Bioutilitaristeja yhdistää lähinnä Michael Tooleyn luoma teo- mampi kuin passiivinen kuolemantuottamus. Tällainen käsi- ria persoonien ja nonpersoonien moraalisesta kohtelusta. tys otetaan annettuna eikä sitä juurikaan uskalleta kyseen- Tooleyn teoria muodostaa siis bioutilitarismin perustan, jon- alaistaa. Tämä erityisesti lääkärikunnan keskuudessa yleinen ka varaan muut bioutilitaristit kuten John Harris, Helga käsitys onkin johtanut usein moraalisesti absurdeihin seurauk- Kuhse, James Rachels ja Peter Singer ovat pystyttäneet omat siin. Tästä esimerkkinä tapaukset, joissa lääkärit ovat passii- moraalifilosofiset rakennelmansa. Leimaa antavaa visesti aiheuttaneet vammaisen lapsen kuoleman pidättäyty- bioutilitarismille on myös pyrkimys löytää puhtaan rationaa- mällä yksinkertaisesta leikkauksesta, lääkityksestä tai liset vastaukset moraaliongelmiin.7 Suomessa jonkinasteista ruokinnasta. Tällöin heidän mielestään esimerkiksi nälkään bioutilitarismia edustavat Heta ja Matti Häyry, joiden käsi- näännytettyä lasta ei ole surmattu — luonnon on vain annet- tykset abortista nojaavat bioutilitarismin keskeisiin teeseihin. tu hoitaa asia omalla tavallaan.5 Sikiöiden ja pienten lasten moraalisista oikeuksista keskus- Jos surmaamisen etiikasta keskusteltaessa hylätään esimer- teltaessa bioutilitaristit ovat käyttäneet keskeisenä kriteerinä kiksi teologiset lähtökohdat, passiivinen kuolemantuottamus persoonan käsitettä; moraaliset oikeudet on sidottu ei näyttäydy itsessään sen moraalisempana kuin aktiivinen- persoonuuteen8. Kuuluminen tiettyyn biologiseen lajiin, esi- kaan6. Passiivisen ja aktiivisen kuolemantuottamuksen merkiksi ihmislajiin, ei ole itsessään moraalisesti relevantti moraalisuus riippuukin kontekstisidonnaisista tekijöistä. On tekijä. Moraali koskee ensisijaisesti persoonia. Keskeisinä esimerkiksi selvää, että vastasyntyneen lapsen kannalta persoonan moraalisesti merkittävinä piirteinä on nähty muun nopea ja kivuton kuolema on parempi ratkaisu kuin pitkälli- muassa itsetietoisuus, kyky kokea kipua (sentienssi), nen ja kivulias nälkään menehtyminen. Näin ollen jos tekemi- kommunikointikyky, päättelykyky, kyky nähdä henkilökoh- sen tai tekemättä jättämisen vaikuttimena on esimerkiksi taiseen menneisyyteen ja tulevaisuuteen sekä kyky solmia vammaisen lapsen kuolema, niin aktiivinen kuolemantuotta- merkityksellisiä ihmissuhteita9. mus on usein moraalisempi ratkaisu. Eri asia on tietysti se, Keskityn tarkastelemaan kahta persoonuuden kannalta milloin lapsen kuolemantuottamus on moraalisesti parempi keskeistä ominaisuutta. Ensimmäinen on itsetietoisuus (self- ratkaisu kuin hänen hengissä pitämisensä. consciousness). Itsetietoisuuden nähdään olevan keskeinen moraalinen kriteeri, koska ilman itsetietoisuutta olennolla ei voi olla intressejä. Intressit ovat taas moraalin kannalta kes- keisiä: jos olennolla ei ole intressejä, ei sitä voi myöskään Bioutilitaristien esittämät moraalisessa mielessä loukata. Itsetietoisuuden ajatellaan moraaliolennon kriteerit vaativan jonkinasteista älyllistä tai kognitiivista kompe- tenssia. Erilaisissa persoonan ja persoonuuden määrittely- Tässä artikkelissa käyttämäni käsite bioutilitarismi eli yrityksissä keskeisellä sijalla onkin jonkinlainen minimaali- utilitaristinen bioetiikka koskettaa kehitysvammaisuutta lä- sen älyllisen suorituskyvyn vaatimus. Tämän vaatimuksen eri hinnä siinä mielessä, että monet bioutilitaristit kieltävät joko filosofit ilmaisevat hyvin eri tavalla, jotkut käyttävät itsekin implisiittisesti tai eksplisiittisesti erityisesti vastasyntyneiden monia eri käsitteitä. Nimitän tätä erityisesti bioutilitaristien kehitysvammaisten ihmisyyden (sanan moraalisesti mielestä persoonuuden kannalta välttämätöntä päättely- relevantissa merkityksessä). Bioutilitaristit sitovat moraali- kykyyn, ajatteluun tai rationaalisuuteen liittyvää piirrettä set oikeudet ja erityisesti elämisen oikeuden kognitiivisesti älykkyydeksi. painottuneeseen persoonan käsitteeseen.

niin & näin 2/96 • 19 ti moraalisesti merkityksellisiä ominaisuuksia. Tällöin nii- den tuhoaminen olisi väärin “tiettyyn rajaan asti”.19 Itsetietoisuus Kysymys kvasi-persoonien (3-12 kuukauden ikäisten las- moraaliolennon kriteerinä ten) surmaamisesta jää Tooleyn kirjassa kuitenkin hieman avoimeksi. Jos kvasi-persoonilla olisi oikeus elämään, tämä moraalinen oikeus ulottuisi kolme kuukautta vanhempiin lap- Michael Tooleyn10 kehittämän itsetietoisuusvaatimuksen siin sekä useiden eläinlajien aikuisedustajiin. Tooleyn mu- mukaan olennolla on “vakavasti otettava oikeus elämään kaan biologiseen lajiin kuulumisella ei ole moraalista merki- vain, jos sillä on käsitys itsestään kokemusten ja muiden jat- tystä, vain yksilön henkiset ominaisuudet ovat moraalisesti kuvien mentaalisten tilojen subjektina”11. Persoonan täytyy merkitseviä. Näin ollen on ihmisiä, jotka eivät ole persoonia tiedostaa itsensä jatkuvana, ei vain yhteen hetkeen sidottuna ja on persoonia, jotka eivät ole ihmisiä. Kaikkia olentoja olentona. Persoonalla täytyy olla edes alkeellinen tietoisuus tulee kohdella tasavertaisesti heidän henkisten ominai- itsestään ja jonkinlainen taju tulevaisuudesta. Vain tätä kautta suuksiensa perusteella. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, hän voi tiedostaa itsensä erillisenä, ajallisesti ja paikallisesti että esimerkiksi kaksikuukautisen ihmisvauvan surmaa- jatkuvana mentaalisten tilojen subjektina.12 minen ei ole itsessään väärin, mutta persoonan tai kvasi- Tooley eksplikoi kantansa seuraavasti: “lausuma ‘A:lla on persoonan kriteerit täyttävän simpanssin surmaaminen oikeus jatkaa olemassaoloaan kokemusten ja muiden men- on.20 taalisten tilojen subjektina’ on karkeasti ottaen synonyyminen Tooleyn argumentaatio on riippuvainen empiirisen tie- seuraavan lausuman kanssa: ‘A on kokemusten ja muiden teen tutkimustuloksista. Näin myös hänen moraali- mentaalisten tilojen subjekti, A on kykenevä haluamaan ole- filosofiset positionsa ovat alttiita rajuillekin muutoksille massaolonsa jatkumista kokemusten ja muiden mentaalisten johtuen käyttäytymistieteiden empiirisen tiedon tilojen subjektina. Jos A haluaa olemassaolonsa jatkumista muutosalttiudesta ja kiistanalaisuudesta. 1980-luvun alus- tämänkaltaisena entiteettinä, on muilla prima facie velvolli- sa olleen kehitys- ja neuropsykologisen tiedon varassa suus olla estämättä sitä.’”13 Tooley pudotti alle kolmekuukautiset lapset ehdottomal- Näin ollen Tooley tarkoittaa persoonalla olentoa, jolla on la varmuudella persoonuuden ulkopuolelle. Erityisesti vii- moraalinen oikeus elämään: lause “X on persoona” on meisimmän kehityspsykologisen tutkimuksen valossa synonyyminen lauseen “X:llä on moraalinen oikeus Tooleyn käsitykset pienten vauvojen ‘henkisyydestä’ tun- elämään” kanssa. Tietyissä poikkeustapauksissa olennolla voi tuvat enemmän kuin kiistanalaisilta.21 Niinpä jos Tooley olla moraalisia oikeuksia, vaikkei hän täyttäisikään persoo- kirjoittaisi kirjansa nyt, hänen johtopäätöksensä pienten nan kriteereitä. Tällaisiin poikkeustapauksiin kuuluu olento, lasten persoonuudesta saattaisivat olla hyvinkin toisen- joka on 1) emotionaalisesti tasapainottomassa tilassa, 2) vä- laisia. liaikaisesti tajuton tai 3) ehdollistettu olemaan haluamatta Jos kvasi-persoonat eivät muodosta moraalisesti rele- kyseistä asiaa (esimerkiksi vapautta tai elämää). Tooleyn vanttia ryhmää, infantisidian harjoittaminen on luvallista mukaan sikiöllä tai vastasyntyneellä vauvalla ei ole oikeutta ensimmäiseen ikävuoteen asti. Tooleyn positiolla on myös elämään sen paremmin kuin vastasyntyneellä kissanpennulla- se absurdi seuraus, että on moraalittomampaa surmata kaan, koska yksikään niistä ei ole persoona. Näin ollen paviaani siinä tarkoituksessa, että sen sydän siirrettäisiin infantisidian14 pian lapsen syntymän jälkeen täytyy olla ihmisvauvalle, kuin olisi surmata ihmisvauva siinä tar- moraalisesti hyväksyttävä teko.15 koituksessa, että sen sydän siirrettäisiin aikuiselle Tooleyn mukaan sopiva aikaraja voisi olla esimerkiksi viik- paviaanille. Onhan aikuinen paviaani persoona tai aina- ko. Aikarajaa voitaisiin muuttaa heti kun psykologit saavat kin kvasi-persoona, mitä alle kolmen kuukauden ikäinen selville missä kehityksen vaiheessa lapsi tiedostaa olevansa vauva ei ole. Saman logiikan mukaisesti vauvan jatkuva, mentaalisten tilojen subjekti.16 Kuhsen ja Singerin surmaaminen suuren perinnön toivossa ei ole itsessään mukaan 28 päivää olisi sopiva raja. Tällöin olisi ehditty te- sen pahempi asia kuin ehkäisypillereiden sujauttaminen kemään suhteellisen luotettava analyysi vauvan mahdollisista vaimon lasiin suuren perinnön toivossa. vammoista. Lyhyempi aikaraja (esimerkiksi viikko) olisi Vaikkei esimerkiksi vastasyntyneillä vammaisilla lap- vanhempien kannalta parempi — he eivät ehtisi niin lyhyes- silla olekaan intressiä elämään eikä heidän surmaamisensa sä ajassa vielä kiintyä lapseensa.17 ole näin ollen itsessään väärin, heillä on kuitenkin Vuonna 1983 ilmestyneessä kirjassaan Abortion and bioutilitaristien mukaan sentientteinä olentoina intressi Infanticide Tooley eksplikoi tarkemmin persoona-käsitettään olla kokematta kipua. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ottamalla avuksi käsitteen kvasi-persoona. Kvasi-persoonalta että vammaisten vastasyntyneiden lasten joko aktiivinen ei puutu kokonaan persoonalle ominaisia piirteitä, niitä on tai passiivinen surmaaminen täytyy tapahtua tavalla, joka sillä vain vähemmässä määrin. Ihmisvauvoista tulee Tooleyn ei aiheuta heille kipua.22 mukaan kvasi-persoonia noin kolmen kuukauden iässä, kos- ka on syytä uskoa, että tuossa vaiheessa heillä ilmenee edes jonkinasteinen kyvykkyys ajatteluun. Ennen sitä vastasyn- Älykkyys moraaliolennon kriteerinä tyneet ihmislapset eivät ole persoonia eivätkä edes kvasipersoonia, joten niiden “tuhoamisessa” ei ole itsessään Älyllisen ajattelun on katsottu perinteisesti olevan mo- mitään väärää.18 Tooley ei ole varma, missä määrin kvasi- raalisen persoonuuden edellytys ja ominaispiirre. Esimer- persoonien ja non-persoonien moraalinen status on erilainen. kiksi Kantin mukaan ihmisellä täytyy olla ainakin ajatte- Hän kuitenkin päättelee, että kvasi-persoonilla on luultavas- lun ja tahdon kompetenssia ollakseen persoona. Hänen

20 • niin & näin 2/96 täytyy kyetä tekemään omaehtoisia ratkaisuja, ymmärtämään minen on kulttuuri- ja ideologiasidonnaista. Älykkyyden ja erilaisia arvoja, hankkimaan ja käyttämään tietoa sekä osal- verbaalisen kyvykkyyden merkitys on näet korostunut voi- listumaan sosiaalisen kanssakäymiseen.23 Joseph Fletcher on makkaasti tällä vuosisadalla yleisen koulutustason nousun vienyt yksioikoisen älykkyys-ajattelun äärimmilleen asetta- seurauksena. Nykyään älyllisen suorituskyvyn ajatellaan ole- malla tiukat älykkyysosamäärärajat persoonuudelle: sellai- van keskeinen tekijä onnellisen ja menestyksekkään elämän sen yksilön, jonka ÄO on Stanford-Binet-testillä mitattuna saavuttamiseksi. Liian heikko älyllinen kyvykkyys suistaa yk- alle 40, persoonuus on kyseenalainen. Alle 20:n ÄO:llä silön riippuvuussuhteeseen muihin ihmisiin nähden: tyhmä varustettu yksilö ei ole enää persoona. Fletcherin mukaan ihminen ei pärjää omillaan. Jos ihminen ei pärjää omillaan, pelkällä biologisella elämällä ei ole ennen minimaalisen hänen elämänsä ei ole elämisen arvoista. Vanhemmissa kult- älykkyyden saavuttamista persoonan statusta. tuureissa ihmiselämän mielekkyys ja hyödyllisyys ei riippu- Jos vain ‘älylliset’ nut henkisistä tekijöistä. Oikeuttaakseen oman olemassaolon- olennot eli persoonat sa yksilön tuli kyetä olemaan hyödyllinen yhteisön jäsen. ovat moraaliolentoja, Tämä tarkoitti lähinnä kykyä toimia fyysisesti: metsästää, monet kehitysvammai- sotia, paimentaa tai viljellä maata. Näissä kulttuureissa vam- set, varsinkaan vasta- maisuus määräytyi siis pitkälti fyysisten tekijöiden mukaan. syntyneet, eivät ole Luku- tai kirjoitustaidolla ei ollut tuolloin merkitystä. On tie- moraaliolentoja24. tenkin huomautettava, että monet kehitysvammaiset eivät James Rachelsin mu- kyenneet täyttämään näissä kulttuureissa edes tarvittavia fyy- kaan elämän arvo on sisiä kriteerejä. Vammaisten lasten surmaaminen perustui suoraan sidoksissa vanhemmissa kulttuureissa yleensä taikauskoon (vammaisissa älylliseen kompetens- ajateltiin olevan demoneja) tai käsitykseen vammaisten siin. Mitä suuremmat yhteisöllisestä hyödyttömyydestä.27 sekä laadullisesti että Nykyisissä länsimaisissa yhteiskunnissa yhteisöllinen määrällisesti henkiset hyödyllisyys edellyttää korkeampaa henkistä kyvykkyyttä. kyvyt olennolla on, Nykyihmiseltä vaaditaan enemmän älyllisyyttä kuin aiem- sitä suurempi arvo sen min. Henkisestä kyvykkyydestä on tullut ihmisyyden ja so- elämällä on.25 Tämä siaalisen statuksen mitta, koska se on välttämätöntä tarkoittaa käytännössä yhteisöllisen hyödyllisyyden ja tuottavuuden kannalta. Eri- sitä, että henkisesti kor- tyisesti nykyään, jolloin yhteiskunnat nähdään taloudellises- keamman ja komplek- ti ja teknologisesti tuottavina ja kehittyvinä koneistoina, sisemman olennon tyhmistä ihmisistä tulee helposti yhteiskunnallisia taakkoja. surmaaminen ilman Tyhmien ihmisten ihmisarvo on vaakalaudalla. Joissakin hyvää syytä on kyseen- muissa kulttuureissa jokin muu, meidän mielestämme moraa- alaisempaa kuin alem- lisesti irrelevantti ominaisuus (esimerkiksi sukupuoli tai sek- man olennon surmaa- suaalinen identiteetti) saattaa vielä nykyäänkin tiputtaa minen, koska älykkään yksilön moraalisesti alempaa kastiin. Emme kuitenkaan olennon elämä on ar- kykene omasta kulttuurisesti syntyneestä positiostamme vokkaampi ja kuolema johtuen näkemään tyttösikiöiden abortointia analogisena pahempi kuin tyhmän kehitysvammaisten sikiöiden abortointiin nähden. olennon elämä ja kuo- Vaihtoehtoinen tapa hahmottaa älykkyys, aivan kuten lema. Tämä johtuu sii- sukupuolikin, on irrottaa se hyvä-paha-akselilta ja nähdä se tä, että korkeamman erilaisuus-samanlaisuus-akselilla (vaikkakin miesten ja nais- olennon kuoleman ten väliset eroavaisuudet perustuvat enemmän kulttuurisille suremiseen on enem- tekijöille kuin kehitysvammaisten ja ns. normaaliälyisten män syitä. Niinpä väliset erot). Näin ajateltuna suojatyössä työskentelevä Down- kehitysvammaisen ih- yksilö ja yliopistossa työskentelevä bioeetikko toimivat eri misen elämä ei ole niin tehtävissä, mutta kummatkin ovat moraaliyhteisön silmissä suojelemisen arvoista yhtä arvokkaita siitä yksinkertaisesta syystä, että he ovat kuin normaaliälyisen ihmisiä — moraaliolentoja. ihmisen elämä.26 Bioutilitaristeja voidaan mielestäni hyvällä syyllä syyttää Arvottaessaan älyk- älykkyyteen perustuvasta ihmislajin sisäisestä syrjimisestä: kään ihmisen moraali- intelligismistä.28 Intelligismillä tarkoitan ajattelutapaa ja sii- sesti tärkeämmäksi tä seuraavia käytänteitä, jotka tukevat älykkyyden perusteel- kuin tyhmän ihmisen la tapahtuvaa ihmisten eriarvoista kohtelua. Tämä tarkoittaa bioutilitaristit eivät tun- käytännössä nimenomaan vähemmän älykkäiden ihmisten nu ottavan huomioon syrjimistä. Seksismin ja rasismin tapaan intelligismin voidaan sitä itsestäänselvyyttä, katsoa koostuvan ennakkoluuloista, stereotypioista ja jonka mukaan älyllisen syrjimisestä.29 vajaakykyisyyden ne- Bioutilitaristien stereotyyppiset käsitykset vammaisista gatiivinen arvottu- ihmisistä muodostavat perustan käytännön toimenpiteille,

niin & näin 2/96 • 21 käsitteestä käytöstä syntyvän ‘pikku sormi pirulle’ -asetel- man35. En siis pyri esittämään slippery slope -argumenttiin vedoten, mitä todella tulee tapahtumaan eli onko kehitysvam- jotka asettavat vammaiset eriarvoiseen asemaan ‘normaa- maisten joukkomurha aktuaalisena uhkana todellinen. Oleel- leihin’ ihmisiin nähden. ‘Normaalit’ ihmiset menevät auto- lista on kuitenkin se, että bioutilitaristien ajattelu johdonmu- maattisesti vammaisten ihmisten edelle esimerkiksi leikkaus- kaisesti toteutettuna antaa luvan kehitysvammaisten jonoissa, koska vammaisen ihmisen elämä on “vähemmän joukomurhalle. Bioutilitarismin premissien seuraaminen suojelemisen arvoista”30. Singer myöntää, että vammaisten niiden loogiseen johtopäätökseen mahdollistaa periaatteessa vastasyntyneiden lasten surmaamiseen liittyy monimutkai- non-persooniin kohdistuvat hirmuteot36. Tällainen päättely- sia ongelmia. Yksi asia on hänen mukaansa kuitenkin ketju olisi luultavasti Tooleyn ja muiden mielestä kohtuuton selvää: “vammaisen vauvan surmaaminen ei ole moraalisesti (toivottavasti näin olisi). He sanoisivat, että menen liian tasavertaista persoonan surmaamiseen nähden.”31 Tämä pitkälle. Vammaisten ja muiden marginaalisten moraali- johtuu siis siitä, että itsetietoisen ja rationaalisen olennon elä- persoonien joukkomurha ei varmastikaan kuulu heidän mä on arvokkaampi kuin sellaisen olennon, jolla näitä omi- suunnitelmiinsa. Tällainen joukkomurha olisi kuitenkin hei- naisuuksia ei ole32. dän argumenttiensa looginen seuraus. Ei voida ajatella, että Bioutilitaristit pitävät itsestäänselvänä olennon elämän edetään loogista päättelyketjua vain tiettyyn pisteeseen saakka arvon olevan sidoksissa sen älylliseen kompetenssiin. Ratio- — kun eteen ilmaantuu moraalisesti liian epäilyttävä näky- naalisen olennon moraalinen ylivertaisuus vähemmän ratio- mä, pysäytetään kyseinen päättelyketju. On mentävä loppuun naaliseen nähden on heille mielestäni jonkinlainen asti, muuten päättelyketjun perustana oleva premissi on “annettuus”, a priori käsitys, jota ei juurikaan aseteta kyseen- epäkelpo. Näin ollen bioutilitaristinen peruspremissi, per- alaiseksi. Bioutilitaristit eivät olekaan mielestäni vastanneet soonan käsite, on sellaisenaan hylättävä bioeettisen tyydyttävästi kysymykseen: “Millä perusteella tyhmän ihmi- argumentaation perustana. sen elämä on moraalisessa mielessä vähemmän arvokasta kuin Christina Hoff Sommers on vastustanut Tooleyn käsityk- älykkään?” siä korostamalla, että vain ihmiset ovat moraalisesti vastuul- lisia olentoja. Ihmiset ovat sitoutuneet jälkeläistensä kasvat- tamiseen sekä vaistonvaraisesti että moraalisesti. Ihmisvauva ‘Spesistinen’ vaihtoehto eroaa muista eläimistä siinä, että hän on syntynyt perheeseen tai yhteisöön, joka on velvoitettu suojelemaan häntä ja pitä- bioutilitarismille mään hänestä huolta. Lapsi on saanut alkunsa moraali- agenteista ja hän on niiden ympäröimä. Tooley saattaisi huo- Jos moraaliolennolta vaaditaan itsetietoisuutta ja rationaali- mauttaa, ettei tällainen ajattelu ei ole ‘rationaalisesti’ pitä- suutta bioutilitaristien vaatimalla tavalla, ainakaan vastasyn- vää. Oli miten oli, se on kuitenkin käytännön kannalta enem- tyneet kehitysvammaiset lapset sekä syvemmin kehitys- män kuin relevanttia. Todellisessa maailmassa olennon alku- vammaiset aikuiset eivät ole moraaliolentoja. Vain perällä ja sosiaalisella kontekstilla on merkitystä. Maailma, persoonilla on intressejä. Kehitysvammainen vastasyntynyt jossa moraaliagentit tuottaisivat maailmaan avuttomia ja haa- lapsi ei ole persoona, joka tarkoittaa, ettei ‘sillä’ ole intressiä voittuvia lapsia ilman, että heillä olisi velvollisuutta pitää elämään. Näin ollen ‘sillä’ ei ole oikeutta elämään, jolloin huolta lapsistaan, olisi mahdoton tunnistaa moraaliseksi. ‘sen’ surmaaminen on moraalisesti prima facie yhdenteke- Koska bioutilitaristinen persoona-ajattelu johtaa mahdot- vää. Tämän päättelyketjun mukaisesti kehitysvammaisten tomiin lopputuloksiin, moraalisten oikeuksien perustaksi on systemaattisessa surmaamisessa ei olisi heidän itsensä kan- otettava jokin muu moraalisesti relevantti tekijä. Tällainen nalta mitään väärää. Kehitysvammaisten joukkomurhalla on mielestäni kuuluminen moraaliyhteisöön. Tämä tarkoit- voitaisiin utilitaristisesti ajatella olevan myönteisiä vaikutuk- taa käytännössä sitä, että ihmislajiin kuuluminen takaa yksi- sia: perheet ja yhteiskunnat vapautuisivat mittavasta ‘henki- lölle moraaliset oikeudet ja niistä tärkeimmän: prima facie sestä ja taloudellisesta taakasta’. Yksioikoinen persoona-ajat- oikeuden elämään. Kuulumalla ihmislajiin yksilö kuuluu väis- telu mahdollistaisi myös muiden ihmislajiin kuuluvien non- tämättä myös moraaliyhteisöön. Moraaliset oikeudet ja persoonien surmaamisen. ihmisyys ovat kolikon kaksi puolta, jotka ovat toisistaan riip- Tällainen spekulaatio ei ole täysin tuulesta temmattua, sil- puvaisia — ilman moraalisia oikeuksia ei ole ihmistä, eikä lä kuten Singer itsekin huomauttaa, se mitä hän toteaa vasta- ilman ihmistä ole moraalisia oikeuksia. Ihmisyys synnyttää syntyneistä, pätee kaikkiin pienen lapsen (infant) tasolla ole- moraalin ja moraali ihmisen. Ihmiselle kuuluvat oikeudet, oli viin aikuisiin ihmisiin. Historian valossa onkin päätelty, että hän henkiseltä kvaliteetiltaan millainen hyvänsä. Mitkä ovat ihmisyyden kieltäminen on ensimmäinen askel kohti väärin- käytöksiä. Ihmisyyden ja ei-ihmisyyden välinen rajakohta sekä tämän rajakohdan pysyvyys ovat vakavia ongelmia.33 Tällaista kehitystä kutsutaan nimellä “slippery slope” eli viet- tävät pinnat: kun kehitys on lähtenyt käyntiin, sitä on lähes mahdotonta pysäyttää. Kansankielellä tätä ilmiötä kutsutaan Suomessa pikkusormen antamiseksi pirulle.34 Itse en kuitenkaan näe tässä yhteydessä tulevaisuu- teen suuntautuvia spekulaatioita ensisijaisina, vaan pikemminkin bioutilitaristien persoonan

22 • niin & näin 2/96 tällöin ihmisyyden rajat? Koskevatko moraaliset oikeudet sikiöitä ja siittiöitäkin? Miksi eläimet eivät ole moraali- olentoja? Yksi mahdollisuus on etsiä vastausta ihmisen intresseistä. Millaisella ihmisellä on intressejä? Jeremy Benthamia mukail- len voisin vastata: “Kysymys ei kuulu: ajattelevatko ne? Tai: puhuvatko ne? Vaan: kärsivätkö ne?”37. Bentham nostaa kyvyn kärsiä ja/tai kokea nautintoa tai iloa ratkaisevaksi kriteeriksi, joka antaa olennolle oikeuden tasavertaiseen muksen itsensä perusteella, vaan välineenä jonkin toivottavan huomioon. Kyky kärsiä ja nauttia on edellytys sille, että olen- asian saavuttamiseksi.41 Kivun tuottaminen ei saa siis olla nolla voi olla intressejä. Jos abortti suoritetaan ennen kuin yksilön kannalta tarpeetonta, sille täytyy olla jokin mielekäs sikiöstä on tullut sentientti (luultavasti raskauden toisen syy. Poikkeuksen tästä muodostavat ihmiset, jotka nauttivat kolmanneksen lopussa38), sikiö surmataan, mutta sitä ei vahin- tietynasteisen kivun kokemisesta — sellaista ihmistä ei liene goiteta. Olentoa, jolla ei ole intressejä, ei voi vahingoittaa.39 olemassakaan, jolle kaikenlainen kipu tuottaa nautintoa. Näin Esimerkiksi kivellä ei ole intressejä, koska se ei voi kärsiä. ollen tarpeettoman kivun arvottamista objektiivisesti pahak- Näin ollen sen potkaiseminen ei vahingoita sitä.40 Sentienssiä si asiaksi voidaan perustellusti pitää eräänlaisena moraalisen voidaan perustellusti pitää yhtenä keskeisenä moraalisia argumentaation peruspremissinä. Sen perusteella meidän oikeuksia määrittävänä tekijänä. Se ei ole kuitenkaan ainoa tulee pidättäytyä tarpeettoman kivun tuottamisesta mille ja ratkaiseva tekijä. tahansa olennolle. Näin ollen voisin perustella kehitysvammaisten lasten ja eläinten erilaisen moraalisen statuksen sillä, että kehitys- vammaiset lapset ovat sentienttejä moraaliagenttien jälkeläi- Yhteisöllisyys ja moraali siä, joita kohtaan moraaliagenteilla on moraalisia velvoittei- ta. Eläimet eivät ole moraaliagenttien jälkeläisiä, eivätkä ne Oleellisin tekijä ihmisten moraalisten oikeuksien ja moraali- kykene toimimaan moraalisesti — ne eivät siis ole moraali- sen kohtelun kannalta on kuitenkin vuorovaikutus, koska vain agentteja. Vaikka jotkut kehitysvammaiset eivät välttämättä vuorovaikutuksen kautta ihminen tulee osaksi moraalia. ole ja vaikka heistä ei koskaan tulisikaan moraaliagentteja, Ihminen syntyy moraalisessa mielessä vuorovaikutuksen takaa kuuluminen ihmissukuun heille moraaliolennon arvo- kautta muihin ihmisiin. Tällöin myös raskauden viimeisellä nimen ja tätä kautta prima facie oikeuden elämään. kolmanneksella oleva sikiö, joka on yleensä elinkykyinen, Vaikkeivät eläimet olekaan moraaliolentoja, ihmiset ovat kuuluu moraalin piiriin. Vastasyntyneet ja elinkykyiset sikiöt velvoitettuja pidättäytymään kivun tuottamisesta eläimille. ovat riippuvaisia moraaliagenttien vapaaehtoisista toimenpi- Tämä johtuu siitä, että kipu on objektiivisesti paha asia. Kipu teistä. Ne ovat riippuvaisia ihmisten huolenpidosta ja täten on kipua huolimatta siitä, kuka sitä tuntee. Kivun pitäminen ne ovat osa moraaliyhteisöä. Ihmisestä/sikiöstä tulee siis objektiivisesti ei-toivottavana asiana ei tietenkään ole loogi- moraaliyhteisön jäsen, kun sen elämä on riippuvainen nen välttämättömyys. Monissa tapauksissa epämiellyttävät moraaliagenttien huolenpidosta ja välittämisestä. Äitinsä asiat, kuten kipu, voivat olla hyvinkin toivottavia. Jokin ruumiintoiminnoista riippuvainen ihmisalkio tai muutaman ihminen voi haluta tuntea kipua esimerkiksi rangaistakseen viikon ikäinen sikiö ei ole moraaliyhteisön jäsen ja moraali- itseään. Kipu voi olla myös välttämätön väline ruumiillisen olento, koska sen elämä ei ole ensisijaisesti riippuvainen terveyden edistämiseksi. Tällöin esimerkiksi hampaan paik- moraaliagenteista. Näin ollen myöhäisvaiheen abortti, jossa kaaminen voi epämiellyttävyydestään huolimatta olla yksi- surmataan elinkykyinen sikiö, on moraaliton teko. lön kannalta toivottava toimenpide. Näissä tapauksissa Myöhäisvaiheen abortin ja infantisidian ollessa kyseessä kipua ei kuitenkaan haluta kivun eli epämiellyttävän tunte- moraaliagenttien velvoitteet synnyttävät sikiön ja vastasyn- tyneen oikeudet: jokaisella ihmislapsella on oikeus huolenpitoon.42 Näin ollen elinkykyiseen sikiöön tulee kiin- nittää yhtä paljon huomiota kuin syntyneeseen keskoseenkin, joka on jo osa ihmisyhteisöä; häntä hellitään, ruokitaan, hänen vaipat vaihdetaan, hänen takiaan noustaan ylös keskellä yötä katsomaan miksi hän itkee jne. Elinkykyinen sikiö on keskoseen verrattuna vain ‘epäonninen’, koska ei

niin & näin 2/96 • 23 vammainen lapsi voi leikin kautta olla merkitykselli- sessä suhteessa toisiin lap- siin. Kehitysvammainen ei esimerkiksi puhekyvyttö- myyden vuoksi kykene välttämättä itse tekemään aloitetta ihmissuhteiden luomiseksi. Muut ihmiset voivat kuitenkin luoda häneen kummankin osa- puolen kannalta merkityk- sellisen vuorovaikutussuh- teen. Näin ollen kehitys- vammaisen ihmisyys ja älykkyys näyttäytyvät hyvin eri tavalla riippuen siitä, tarkastellaanko häntä a) yksilönä psykologisten testien/teorioiden valossa vai b) suhteessa toisiin ihmisiin. ole syntynyt saadakseen ihmisten huolenpitoa.43 Tooley ja Näin ollen ei ole asianmukaista kysyä yksipuolisesti: “Ky- muut bioutilitaristit jättävät vaille huomiota vuorovaikutuk- keneekö kehitysvammainen luomaan merkityksellisiä suhteita sen ja moraalin yhteisöllisen luonteen. Esimerkiksi Tooleyn ympärillään oleviin ihmisiin?” Pikemminkin kysymys tulee kirjasta ei juuri löydy mainintaa äidistä, isästä tai perheestä. esittää seuraavasti: “Kykenevätkö kehitysvammaista lähellä Hän näkee sikiöt ja vauvat atomin kaltaisina olentoina, joi- olevat ihmiset luoman häneen molemman osapuolen kannalta den moraaliset oikeudet riippuvat yksinomaan heidän merkityksellisen suhteen?” Tai: “Kykeneekö yhteisö takaa- aktuaalisista kyvyistään. Nämä olennot kelluvat moraalises- maan sellaisen asenteellisen ilmapiirin sekä sellaiset yhtei- sa mielessä vanhemmattomuudessa ollen tasavertaisesti sölliset olosuhteet ja käytänteet, jotka antavat kehitys- riippuvaisia jokaisesta moraaliagentista. vammaisille mahdollisuuden luoda merkityksellisiä suhteita Singer huomauttaa, että jos vastasyntyneen lapsen vanhem- muihin ihmisiin ja ‘normaalien’ ihmisten mahdollisuuden pien asenteita ei oteta huomioon, niin sen kohdalla vallitse- luoda merkityksellisiä suhteita kehitysvammaisiin ihmisiin?” vat samat periaatteet kuin niiden eläinten kohdalla, jotka ovat Yksilön sijasta huomio tulee kiinnittää yhteisöön ja pohtia sentienttejä, mutta eivät rationaalisia eivätkä itsetietoisia olen- täyttääkö yhteisö moraaliyhteisön kriteerit. Jos se ei hoida toja. Tämä huomautus tuo esille sen, että Singerin positio ja velvoitteitaan kehitysvammaisia kohtaan, siitä ei voida koko bioutilitaristinen positio perustuvat väärinymmär- käyttää nimitystä moraaliyhteisö. rykselle, koska ne tarkastelevat vastasyntyneen lapsen oikeuk- Bioutilitaristien ‘yksilökeskeinen väärinymmärrys’ tulee sia irrallaan vanhempien ja moraaliyhteisön velvoitteista esille myös kun he puhuvat lasten surmaamisesta tekona vastasyntynyttä kohtaan. Moraaliset oikeudet eivät synny tyh- itsessään. Pienen lapsen surmaaminen ei ole koskaan teko jästä, eivätkä ne toteudu tyhjiössä. Ihmis- eli moraaliyhteisö itsessään jo siitä syystä, että hän on osa moraaliyhteisöä ja synnyttää ja toteuttaa ne. Takaamalla pienten lasten moraali- osallisena moraalivelvoitteiden verkostossa. Bioutilitaristit set oikeudet ihmiset eivät takaa ainoastaan vastasyntyneiden saattaisivat nimittää esittämääni mallia spesistiseksi, koska ihmisyyttä –– he takaavat sillä myös oman ihmisyytensä. se rajaa moraaliset oikeudet koskemaan ensisijassa ihmisiä. Bioutilitarismi näkee ihmisen tiettyjen yksilöllisten omi- Spesismi-kritiikki ei ole kuitenkaan erityisen maaliinsa osu- naisuuksien summana. Ihminen ei kuitenkaan ole ensisijassa vaa. En näet väitä, että kuuluminen biologiseen lajiin nimel- ihminen yksilönä — hän on ihminen suhteessa toisiin ihmi- tä homo sapiens olisi itsessään moraalisesti merkityksellistä. siin. Yksilön identiteetti ei muodostu vain hänen yksilölli- Sen sijaan väitän, että kuuluminen ihmis- eli moraaliyhteisöön sistä ominaisuuksistaan, vaan ennen kaikkea muihin ihmi- on moraalisesti hyvin merkityksellistä — se on koko siin liittymisen kokemuksesta. Niinpä ihmisten kyvykkyyttä moraalisuuden perusta. Moraali on aina väistämättä tuleekin tarkastella mieluummin elävässä vuorovaikutuksessa ihmiskeskeistä ja ihmissidonnaista so. ‘spesististä’. muiden ihmisten kanssa kuin psykologisessa testityhjiössä. Viikon ikäisen ihmisalkion ja 35 viikon ikäisen sikiön Moraalisten oikeuksien kannalta yksilöä tulee puolestaan moraalisen statuksen erilaisuus perustuu siis käsittääkseni tarkastella sekä yhteisön jäsenenä että tietynlaisilla ominai- kahdelle seikalle: 1) Myöhäisvaiheen sikiö on sentientti olen- suuksilla varustettuna yksilönä. to, viikon ikäinen alkio ei sitä ole. Sikiöllä on kehittyneen Yksi usein mainittu persoonuuden kriteeri on kyky luoda hermostonsa vuoksi intressejä, päinvastoin kuin alkiolla. 2) merkityksellisiä suhteita toisiin ihmisiin. Tällä perusteella Elinkykyisyys tekee sikiöstä riippuvaisen ihmisten eli monet kehitysvammaiset sijoitetaan helposti persoonuuden moraaliyhteisön huolenpidosta. Tällöin siitä tulee osa ulkopuolelle. Kuitenkin esimerkiksi psykologisilla testeillä moraaliyhteisöä –– siitä tulee moraaliolento. Ihmisalkio sen mitattuna kolmen kuukauden älykkyystasolla oleva kehitys- sijaan ei ole elinkykyinen, eikä täten osa moraaliyhteisöä.

24 • niin & näin 2/96 Ihmisalkio on moraaliyhteisön kannalta vain naisen ruumiin- puolelle. Tämä johtuu siitä, ettei “non-persoonaa” osa, jota kohtaan moraaliyhteisöllä ja sen jäsenillä ei ole ympäröivillä ihmisillä ei ole velvollisuuksia sitä kohtaan moraalisia velvoitteita. ennen kuin siitä tulee persoona. Näin ollen vanhemmilla on Jos elinkykyisyys on keskeinen moraaliolennon kriteeri, oikeus surmata oma vastasyntynyt lapsensa, jos se lisää sikiöiden moraalinen status on riippuvainen lääketieteen heidän onnellisuuttaan. On käsittääkseni jokseenkin selvää, kehityksestä. Tällöin voitaisiin väittää, että nykyään elin- etteivät bioutilitarismin periaatteet nojaudu viime kädessä kyvytön, esimerkiksi 10 viikon ikäinen sikiö, on vain huo- yksinomaan rationaaliselle perustalle. Pikemminkin bioutili- no-onninen, koska ei ole sattunut syntymään hieman edistyk- taristien ‘rationaalinen’ moraali on seurausta tietyistä moraa- sellisempänä aikana, jolloin lääketieteen kehitys takaisi lisista ja ideologisista lähtökohdista. Bioutilitaristien moraa- hänelle moraaliset oikeudet. Voidaanhan hyvin kuvitella, että linen argumentaatio pyrkii siis oikeuttamaan heidän tietyt joskus tulevaisuudessa 10 viikon ikäisiä sikiöitä kyetään moraaliset premissinsä. pitämään hengissä kohdun ulkopuolella. Jos näin on, eikö Keskeisin näistä on mielestäni nykyinen helpon elämän ja elinkykyisyys-kriteeri johda mahdottomuuksiin? elämänhallinnan ihanne. Nykyihminen haluaa määritellä itse Ei johda, koska vain sellaiset mahdollisuudet ja oman elämänsä. Jos hänen elämäänsä ilmaantuu suunnitel- kuviteltavissa olevat vaihtoehdot, joiden silminnäkijöinä me mille vieras häiriötekijä, esimerkiksi vammainen lapsi tai joko edes satunnaisesti olemme tai joita me voimme todella sikiö, yksilöllä on omaan onnellisuuteensa vedoten oikeus käyttää, ovat moraalisesti relevantteja. Näin ollen meidän ei hankkiutua eroon kyseisestä häiriötekijästä. Kuhse ja Singer tarvitse ottaa moraalisessa harkinnassamme huomioon sitä ilmaisevat asian seuraavasti: “vammaisen lapsen kasvatta- loogisesti täysin mahdollista tapahtumaa, että Plutosta saa- misen saattaisi muodostua vanhemmille niin suureksi puvat olennot tulevat antamaan meille lääketieteellistä taakaksi, että se estäisi heitä hankkimasta suunnittelemansa opetusta esimerkiksi aivojen siirtämisessä. Historialliset kaltaista perhettä sekä elämästä elämää, jonka he olivat suun- satunnaisuudet tai olosuhteet rajaavat ne mahdollisuudet, nitelleet elävänsä. Näin ollen vanhemmat saattavat päättää jotka voimme ottaa huomioon moraalisessa harkinnassa. antaa vauvan kuolla, eivät sen takia, että se olisi hyväksi Ihmiskunnan moraali muuttuu historiallisten muutosten lapselle, vaan koska se olisi heidän kannaltaan parempi mukana, koska moraali täytyy ainakin osittain rakentaa ratkaisu.”44 Tooley45 puolestaan toteaa, että jos infantisidia nykyhetken tietämyksen perusteella. kyettäisiin osoittamaan moraalisesti oikeutetuksi, yhteiskun- Sikiöiden ja vastasyntyneiden oikeuksia pohdittaessa lää- nan onnellisuus kasvaisi oleellisesti ja oikeutetusti. Tämä ketieteellinen kehitys ei kuitenkaan määrää yksin moraalin johtuu siitä, että “vammaisen lapsen tuottamisella on yleen- rajoja. Näin ollen elinkykyisyys ei ole yksioikoinen ja ainut sä yhteiskunnan muihin jäseniin haitallinen vaikutus”46. kriteeri elämisen oikeuden suhteen. Sekä nykyisen että tule- Näin ollen bioutilitaristien moraalifilosofia on pitkälti van lääketieteellisen kehityksen vaiheessa lähtökohtana tu- nykyihmisen elämänihanteen ja elämänonnellisuuden tavoit- lee olla sikiön intressit. Näin ollen sellainen ‘elinkykyinen’ telun oikeuttamista. Tietyt kulttuuriset arvostukset muodos- sikiö, jonka hengissä säilyttäminen edellyttäisi pitkällisiä ja tavat tällöin moraalifilosofian pohjan. Bioutilitarismin teh- kohtuuttomia kärsimyksiä tuottavia hoitoja ja jonka seurauk- tävänä on löytää kulttuurisille arvostuksille eettiset perusteet. sena lapsi kärsisi koko elämänsä vaikeasta sairaudesta, tulee Käsittääkseni koko bioutilitaristinen diskurssi abortin ja mieluummin surmata kuin pitää väkisin hengissä. Niinpä lää- infantisidian suhteen nojautuukin todellisuudessa viimeisel- ketieteellinen kehitys tuskin tulee muuttamaan oleellisesti le eli kolmannelle argumentille, jonka mukaan lapsen tai nykyistä keskoshoidon problematiikkaa. sikiön surmaaminen on oikeutettua yleisen utiliteetin maksimoimiseksi. Yleinen utiliteetti tarkoittaa tässä yhtey- dessä vanhempien ja ympäröivän yhteisön hyvinvointia, jonka bioutilitaristit olettavat olevan sitä korkeampi, mitä vähem- män vammaisia yhteisöllä ja vanhemmilla on huollettava- Lopuksi naan. Bioutilitaristien peräänkuuluttama rationaalisen moraalin Bioutilitaristit perustelevat vastasyntyneiden kehitysvam- diskurssi tulee mielestäni vaihtaa välittämisen diskurssiin, maisten lasten surmaamisen oikeutuksen ja/tai välttämättö- jossa moraalia ei sidota yksilön ominaisuuksiin, vaan moraali- myyden kolmella tavalla: 1) Vetoamalla kehitysvammaisten agenttien velvoitteeseen kohdella vähempiosaisia moraalises- kehnoon elämänlaatuun. Tämän perusteen taustalla on aja- ti. Tällöin esimerkiksi vastasyntyneen lapsen tai kehitys- tus ‘normaalista’ ja hyvästä elämästä, jota kehitysvammaiset vammaisen henkiset ominaisuudet ovat moraalisesti pikem- eivät kykene saavuttamaan älyllisen vajaakykyisyytensä minkin myönteisiä kuin kielteisiä tekijöitä. Tällä tarkoitan vuoksi. 2) Vetoamalla vastasyntyneiden kehitysvammaisten sitä, että vastasyntyneet ja kehitysvammaiset ansaitsevat non-persoonuuteen. Tämä peruste nojaa absoluuttiseen haavoittuvuutensa vuoksi, ts. “non-” tai “kvasi-persoonuuten- moraaliolennon määritelmään, joka sulkee vastasyntyneet sa” vuoksi, enemmän huolenpitoa kuin ne ihmiset, jotka ky- kehitysvammaiset moraalisten oikeuksien ulkopuolelle. 3) kenevät huolehtimaan omien oikeuksiensa toteutumisesta. Vetoamalla ympäröivien ihmisten (esim. vanhemmat ja Moraaliyhteisön velvollisuus on huolehtia ensisijassa sisarukset) tai yhteisön etuun. Kehitysvammaiset vastasyn- vähempiosaisistaan. Tästä näkökulmasta bioutilitaristien poh- tyneet saa siis surmata utiliteetin maksimoimiseksi. dinnat vastasyntyneiden henkisistä kyvykkyydestä perustu- Bioutilitaristinen etiikka on vahvojen ihmisten etiikkaa: vat sekä faktiselle että moraaliselle väärinymmärrykselle, ihmiset, jotka eivät kykene huolehtimaan omien moraalisten jossa ihminen ja moraali nähdään yksipuolisesti yksilön oikeuksiensa kunnioittamisesta, pudotetaan moraalin ulko- näkökulmasta.

niin & näin 2/96 • 25 Kaikilla moraaliolennoilla, eli ihmisillä myöhäisvaiheen 13. Tooley 1972, s. 46. sikiöstä lähtien, on prima facie oikeus elämään. Ne yksilöt, 14. Infantisidia on ‘käännös’ englanninkielisestä sanasta infanticide, joka jotka eivät itse kykene päättämään elämisestään tai yleensä suomennetaan sanalla “lapsenmurha”. “Lapsenmurha” sisäl- kuolemisestaan ja joiden intressien mukaista on esimerkiksi tää mielestäni kuitenkin niin voimakkaan moraalisen ja juridisen sietämättömän kivun takia kuolla, tulee surmata. Tällöin voi- arvolatauksen, että käytän tässä yhteydessä englannilta haiskahtavaa sanaa infantisidia. daan puhua eutanasiasta, hyvästä ja armollisesta kuolemas- 15. Tooley 1972, s. 40, 48, 63. ta, koska yksilö surmataan huolenpidon ja välittämisen 16. Tooley 1972, s. 64. motiiveista johtuen. Singerin esittämä non-voluntaarinen 17. Kuhse & Singer 1985, s. 195-196. eutanasia, joka tapahtuu nojautuen enemmän esimerkiksi 18. Tooley 1983, s. 411. 19. Tooley 1983, s. 410-412. vanhempien kuin itse lapsen intresseihin, ei ole todellisuu- 20. Tooley 1983, s. 35, 61-76, 412, 422-424; ks. myös Warren 1973, s. dessa eutanasia. Eutanasiasta voidaan puhua vain jos henki- 55-56. lön surmaaminen tapahtuu hänen vuokseen.47 Näin ollen lap- 21. Ks. esim. Munter 1995. sen surmaaminen pelkän kehitysvamma-diagnoosin perus- 22. Sommers 1985, s. 40. Tooleyakin pidemmälle meni stoalainen filo- sofia. Stoalaisten mukaan ihmisestä tulee täysivaltainen rationaali- teella on yhtä moraalitonta kuin sukupuolen tai seksuaalisen nen olento vasta noin 14 vuotiaana. He katsoivat oikeudenmukaisuu- identiteetinkin perusteella surmaaminen. den ulottuvan vain rationaalisiin olentoihin, joten alle 14-vuotiailla ei ollut moraalista vaadetta omaan olemassaoloonsa. (Carrick 1985, s. 121.) 23. Kuhse 1987, s. 219; Singer 1995, 219-220. 24. Pietarinen 1994, s. 43; ks. myös Sapontzis 1980, s. 45. 25. Fletcher 1972, s. 1. 26. Kehitysvammaisuuden määrittelystä ks. AAMR 1992, 5-7. Kehitys- vammaisuuden käsitteen kehityksestä ks. Saloviita 1990, 1-47. 27. Rachels 1986, s. 26. 28. Rachels 1986, s. 57-58, 67; ks. myös Harris 1985, s. 7. 29. Ks. Boswell 1988; Scheerenberger 1983, s. 3-31; Westermarck 1912, Viitteet s. 393-413. 30. Tällä viittaan bioutilitaristien, erityisesti Peter Singerin (1979, 1981, 1. Viittaan esimerkilläni lähinnä Englannissa ja Yhdysvalloissa keskus- 1991), esittämään spesismi-kritiikkiin. Bioutilitaristien mukaan tiet- telua herättäneisiin tapauksiin (ks. esim. Kuhse & Singer 1985; Weir tyyn biologiseen lajiin, esimerkiksi homo sapiens-lajiin, kuuluminen 1984). Suomen vastaavista käytännöistä ei ole tutkimuksiin tai ei itsessään ole moraalisesti merkittävää. Näin ollen oman lajin jä- oikeusjuttuihin perustuvaa tietoa. Tällä hetkellä virallinen linja Suo- senten intressien huomioiminen ja toisenlajisten intressien syrjiminen messa on kuitenkin se, että esimerkiksi Down-lapset hoidetaan aivan on rasismiiin ja seksismiin verrattavissa olevaa spesismiä (Singer kuten ns. normaaliälyiset lapsetkin (Louhiala 1993, s. 1009). Aikai- 1991, s. 7). semmin vastasyntyneitä lapsia jouduttiin laittamaan arvojärjestykseen 31. Olen korvannut erityispedagogisessa kirjallisuudessa käytetyn resurssien puutteen vuoksi. handikapismi-käsitteen tässä yhteydessä intelligismillä. 2. Vrt. Harris 1985, s. xvi. Tarkoitan oikeudella siis sekä negatiivista Handikapismilla tarkoitetaan joukkoa olettamuksia ja käytänteitä, että positiivista oikeutta. jotka tukevat niiden ihmisten eriarvoista kohtelua, joiden katsotaan 3. Tooley 1983. olevan fyysisesti, henkisesti tai käyttäytymiseltään poikkeavia 4. Michael Tooley (1994, s. 104) perustelee aktiivisen ja passiivisen (Bogdan & Knoll 1988, s. 131-139; Cohen 1990, s. 49-50). Syy eutanasian moraalista samanarvoisuutta moraalisen symmetrian käyttämälleni intelligismi-käsitteelle on huomion kohdistaminen periaatteella: “Olkoon C kausaaliprosessi, joka tavallisesti johtaa älykkyyteen. Handikapismi-käsite ei tavoita bioutilitaristien ajamaa lopputulokseen E. Olkoon A teko, joka käynnistää prosessin C ja älykkyyteen painottunutta persoona-ajattelua. Tavoitteenani on kiin- olkoon B teko, joka pysäyttää prosessin C ennen kuin siitä seuraa nittää huomio nimenomaan älykkyyden moraalisen relevanssiin ja lopputulos E. Oletetaan lisäksi, että teoilla A ja B ei ole mitään mui- älyllisen suorituskyvyn perusteella tapahtuvaan syrjintään. ta moraalisesti merkittäviä seurauksia ja että E on prosessin C ainoa 32. Harris 1985, s. 7. moraalisesti merkitsevä lopputulos. Tällöin B:n intentionaalisella 33. “killing a defective infant is not morally equivalent to killing a per- tekemisellä ja A:n intentionaalisella tekemättä jättämisellä ei ole son” (Singer 1979, s. 138). Kirjan toisessa painoksessa Singer (1993, moraalista eroa, olettaen, että motivaatio on tapauksissa identtinen.” s. 191) on korvannut lainauksessa esiintyvän “defective”-sanan Killing/letting die -erottelusta laajemmin ks. Steinbock & Norcross trendikkäämmällä ja vähemmän arvolatautuneella termillä “disabled”. 1994. 34. “it is quite plausible to hold that the life of a self-aware, rational, 5. Vrt. Häyry & Häyry 1987, s. 160; Kuhse 1987, s. 38-41, 138-139; purposeful being that sees itself as existing over time is more valuable Kuhse & Singer 1985, s. 1-16; Rachels 1979, s. 159. than the life on an entity or being who lacks these characteristics” 6. Käsitys aktiivisen kuolemantuottamuksen moraalittomuudesta itses- (Kuhse 1987, s. 212.) sään juontaa juurensa kristilliseen käsitykseen ihmiselämän ehdotto- 35. Singer 1993, s. 181. masta arvosta sekä käsityksestä, jonka mukaan ihmiselämä on Juma- 36. Lusthaus 1985, s. 88 - 89; Wolfensberger 1981, s. 3. lan lahja, jonka vain Jumala on oikeutettu ottamaan ihmiseltä pois 37. Häyry & Häyry 1987, s. 153, 178. (ks. esim. Kuhse & Singer 1985, s. 111-117). 38. Vrt. Walton 1992, s. 2, 5. 7. Bioutilitaristien muista yhtäläisyyksistä ks. Maclean 1993. 39. Bioutilitaristin mielestä non-persoonan, kuten vastasyntyneen kehitys- 8. Persoonuus on tässä yhteydessä käännös englanninkielisestä sanasta vammaisen lapsen, surmaaminen ei tietenkään ole hirmuteko. “personhood”. Persoonuus on yleiskäsite, jolla tarkoitetaan asioita, 40. Sommers 1985, s. 41. jotka muodostavat persoonan tai ovat persoonalle ominaisia. Vastaa- 41. “the question is not, Can they reason? nor, Can they talk? but, Can va erottelu voidaan tehdä käsitteiden “minä” ja “minuus” välillä. they suffer? (Bentham 1970, chap. 17, 4, 2b). 9. Ks. esim. Fletcher 1972, s. 1-3; Tooley 1983, s. 349; Warren 1973, s. 42. Se, missä kehityksen vaiheessa sikiö on kykenevä tuntemaan kipua, 55. on edelleen kiistanalainen kysymys. Grobsteinin (1988, s. 55) 10. Tooley 1972, 1983. mukaan käytettävissä olevan rajoitetun tiedon perusteella voidaan 11. Tooley 1972, s. 44. kuitenkin sanoa, että aivoista riippuvainen sisäinen kokemus kuten 12. John Harrisin mukaan itsetietoisuus on arvokkaan elämän edellytys, kipu, on epätodennäköinen ennen kahdettakymmenettä raskaus- koska arvokas elämä edellyttää kykyä arvostaa omaa elämäänsä. viikkoa (ks. myös Grobstein 1988, s. 124-125, 188-189). Oleellista on siis yksilön kyky arvostaa omaa elämäänsä, ei se, miksi 43. St einbock 1992, s. 6. hän sitä arvostaa. Vain itsetietoiset, omaa elämäänsä arvostamaan ky- 44. Singer 1991, s. 8. kenevät yksilöt ovat persoonia ja vain persoonilla on oikeus elämään. 45. Ks. Steinbock 1992, s. 23-24. (Harris 1985, s. 9, 16-19.) 46. von Wright 1972, s. 84.

26 • niin & näin 2/96 47. Vrt. Sommers 1985, s. 41-42; ks. myös Engelhardt 1975, s. 498. 48. Zaitchik 1980, s. 21, 23. 49. Singer 1993, s. 183. 50. Ks. esim. Gilligan 1982, s. 173. 51. Näin itse hiljattain tällaisen tapauksen kun tutkija oli kerännyt päi- väkodista videomateriaalia tutkimustaan varten. 52. Ks. Zaitchik 1980, s. 24-26. 53. Kuhse & Singer 1985, s. 186-187; ks. myös Singer 1993, s. 182-183. 54. Tooley 1972, s. 39. 55. “Producing a defective child will normally have an adverse effect upon other members of society.” (Tooley 1983, s. 259.) 56. Ks. esim. Rawls 1971; Veatch 1986. Rawlsin mainitseminen tässä yhteydessä on hieman kiistanalaista, koska rawlsilainen liberalisti- nen sopimusteoria aiheuttaa todellisuudessa monien huonompi- osaisten jäämisen oikeudenmukaisuuden ulkopuolelle sekä heidän syrjäytymisensä yhteiskunnasta (Hellsten 1994, s. 15-16, 21-22, 61, 109-110, 113). 57. Häyry & Häyry 1987, s. 158; Uniacke & McCloskey 1992, s. 208.

Kirjallisuus James Rachels, Euthanasia, Killing, and Letting Die. Teoksessa John Ladd (ed.) Ethical Issues Relating to Life and Death. Oxford University AAMR, Mental Retardation. Definition, Classification, and Systems of Press, New York 1979, s. 146-163. Supports. Ninth Edition. American Association on Mental James Rachels, The End of Life. Euthanasia and Morality. Oxford Univer- Retardation, Washington 1992. sity Press, Oxford 1986. Jeremy Bentham, An Introduction to the Principles of Morals and John Rawls, A Theory of Justice. Oxford University Press, New York 1971. Legislation. Eds. J.H. Burns & H.L.A. Hart. The Athlone Press, Timo Saloviita, Adaptive Behaviour of Institutionalized Mentally Retarded London 1970 (1789). Persons. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Robert Bogdan & James Knoll, The Sociology of Disability. Teoksessa Research, 73. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä 1990. Edward L. Meyen & Thomas M. Skrtic (eds.), Exceptional Children Steve F. Sapontzis, Are Animals Moral Beings? American Philosophical and Youth. An Introduction. Third Edition. Love Publishing Compa- Quarterly 17, 1/1980, s. 45-52. ny, Denver 1988, s. 449-477. R.C. Scheerenberger, A History of Mental Retardation. Paul H. Brookes, John Boswell, The Kindness of Strangers. The Abandonment of Children Baltimore 1983. in Western Europe From Late Antiquity to the Renaissance. Pantheon Peter Singer, Practical Ethics. Cambridge University Press, Cambridge Books, New York 1988. 1979. Paul Carrick, Medical Ethics in Antiquity. Philosophical Perspectives on Peter Singer, The Expanding Circle. Ethics and Sociobiology. Clarendon Abortion and Euthanasia. Philosophy and Medicine, 18. Kluwer Press, Oxford 1981. Academic Publishers, Dordrecht 1985. Peter Singer, Oikeutta eläimille. WSOY, Juva 1991. Libby G. Cohen, Before Their Time: Fetuses and Infants at Risk. Peter Singer, Practical Ethics. Second Edition. Cambridge University Press, Monographs of the American Association on Mental Retardation, 16. Cambridge 1993. AAMR, Washington 1990. Peter Singer, Rethinking Life & Death. The Collapse of Our Traditional H. Tristram Engelhardt, Jr., Bioethics and the Process of Embodiment. Ethics. Oxford University Press, Oxford 1995. Perspectives in Biology and Medicine 18, 4/1975, s. 486-500. Christina Hoff Sommers, Tooley’s Immodest Proposal. Hastings Center Joseph Fletcher, Indicators of Humanhood: A Tentative Profile of Man. Report 15, 3/1985, s. 39-42. The Hastings Center Report 2, 5/1972, s. 1-4. Bonnie Steinbock, Life Before Birth: The Moral and Legal Status of Carol Gilligan, In a Different Voice. Psychological Theory and Women’s Embryos and Fetuses. Oxford University Press, New York 1992. Development. Cambridge University Press, Cambridge 1982. Bonnie Steinbock & Alastair Norcross (eds.), Killing and Letting Die. Clifford Grobstein, Science and the Unborn. Choosing Human Futures. Second Edition. Fordham University Press, New York 1994. Basic Books, New York 1988. Michael Tooley, Abortion and Infanticide. Philosophy & Public Affairs 2, John Harris, The Value of Life. Routledge & Kegan Paul, London 1985. 1/1972, s. 37-65. Sirkku Hellsten, Oikeus ilman kohtuutta — modernin oikeudenmukaisuus- Michael Tooley, Abortion and Infanticide. Clarendon Press, Oxford 1983. käsityksen kritiikkiä. Käytännöllisen filosofian lisensiaatintutkimus, Michael Tooley, An Irrelevant Consideration: Killing Versus Letting Die. Helsingin yliopisto 1994. Teoksessa Bonnie Steinbock, & Alastair Norcross (eds.), Killing and Matti Häyry & Heta Häyry, Rakasta, kärsi ja unhoita. Moraalifilosofisia Letting Die. Second Edition. Fordham University Press, New York pohdintoja ihmiselämän alusta ja lopusta. Kirjayhtymä, Helsinki 1994, s. 103-111. 1987. Suzanne Uniacke & H.J. McCloskey, Peter Singer and Non-Voluntary Helga Kuhse, The Sanctity-of-Life Doctrine in Medicine. A Critique. ‘Euthanasia’: tripping down the slippery slope. Journal of Applied Clarendon Press, Oxford 1987. Philosophy 9, 2/1992, s. 203-219. Helga Kuhse & Peter Singer, Should the Baby Live? The Problem of Douglas Walton, Slippery Slope Arguments. Clarendon Press, Oxford 1992. Handicapped Infants. Oxford University Press, Oxford 1985. Mary Anne Warren, On the Moral and Legal Status of Abortion. The Monist Pekka Louhiala, Downin oireyhtymä tänään. Suomen Lääkärilehti 48, 11/ 57, 1/1973, s. 43-61. 1993, s. 1008-1010. Robert M. Veatch, The Foundations of Justice: Why the Retarded and the Evelyn Lusthaus, “Euthanasia of Persons with Severe Handicaps: Refuting Rest of Us Have Claims to Equality. Oxford University Press, New the Rationalizations. The Journal of The Association for Persons with York 1986. Severe Handicaps 10, 2/1985, s. 87-94. Robert F. Weir, Selective Nontreatment of Handicapped Newborns: Moral Anne Maclean, The Elimination of Morality. Reflections on Utilitarianism Dilemmas in Neonatal Medicine. Oxford University Press, New York and Bioethics. Routledge, London 1993. 1984. Hilkka Munter, Minä muiden kanssa: minuuden sosiaalinen synty. Teok- Edward Westermarck, The Origin and Development of The Moral Ideas. sessa Paula Lyytinen, Mikko Korkiakangas & Heikki Lyytinen Second Edition. Vol. 1. Macmillan, London 1912. (toim.), Näkökulmia kehityspsykologiaan. Kehitys kontekstissaan. Wolf Wolfensberger, The Extermination of Handicapped People in World WSOY, Porvoo 1995, s. 66-86. War II Germany. Mental Retardation 19, 1/1981, s. 1-7. Juhani Pietarinen, Itsemäärääminen ja itsemääräämisoikeus. Teoksessa Georg Henrik von Wright, The Varieties of Goodness. Routledge & Kegan Juhani Pietarinen, Veikko Launis, Juha Räikkä, Eerik Lagerspetz, Paul, London 1972 (1963). Marjo Rauhala & Markku Oksanen, Oikeus itsemääräämiseen. Alan Zaitchik, Viability and the Morality of Abortion. Philosophy & Public Painatuskeskus, Helsinki 1994, s. 15-47. Affairs 10, 1/1980, s. 18-26.

niin & näin 2/96 • 27 Eerik Lagerspetz & Simo Vihjanen

Armosta ja oikeudesta

kopuolelle, vaikka sama käsitteellinen ongelma esiintyy sen- kin yhteydessä: miten Jumala voi yhtä aikaa olla oikeuden- mukainen ja armahtavainen? Tarkastelun kohteena on seu- raava tilanne:

(1) On olemassa julkinen sääntöjärjestelmä joka määrää mil- loin joku katsotaan syylliseksi tai syyttömäksi johonkin ri- kokseen.

(2) On olemassa samanlainen julkinen sääntöjärjestelmä joka määrää rangaistukset niille, jotka on näin katsottu syyllisik- Mais, dirat-t-on, quand faut-il punir? quand faut-il si. pardonner? C’est une chose qui se faut mieux sentir qu’elle ne peut se prescire. (Montesquieu, L’Esprit des (3) Henkilö A on todettu syylliseksi soveltamalla (1):ssä lois, VI.xxi) mainittuja sääntöjä oikein, ja (2):ssa mainittujen sääntöjen mukaan hänelle on määrätty rangaistus.

(4) Oikeudenmukaisuusnäkemyksemme mukaan — mikä se sitten onkin — A on todella tehnyt jotakin moraalisesti vää- rää, ja ansaitsee hänelle määrätyn rangaistuksen. iime vuosikymmenellä Suomessa virisi keskustelu presidentin armahdusoikeudesta. Keskustelun (5) On olemassa J, jolle säännöt antavat oikeuden lieventää Vsytykkeenä oli joidenkin talousrikollisten armah- tai poistaa ne rangaistukset, joita (1):ssä ja (2):sa mainittuja taminen. Olennaiseksi kysymykseksi keskustelussa nousi se, sääntöjä soveltaen on yksilöille määrätty. oliko presidentti käyttänyt armahdusvaltaansa oikein? Onko oikeudenmukaista että niin ja niin monta prosenttia (6) A:n tapauksessa J käyttää tätä harkintavaltaansa armahdetuista on ylempään sosiaaliluokkaan kuuluvia valko- lieventämällä A:lle määrättyä rangaistusta tai vapauttamalla kaulusrikollisia? Toimiko Koivisto oikein armahtaessaan hänet siitä. entisen kansanedustajan? Oikeusoppineet kysyivät, mikä oli presidentti Koiviston armahduspoliittinen linja. Armon ja oikeuden dilemma syntyy, jos hyväksymme seu- Käsityksemme mukaan tämä keskustelu, ja sen takana oleva raavan väitteen: ongelma, armon ja oikeudenmukaisuuden välinen suhde, pal- jastavat jotakin olennaista oikeudellis-moraalisesta (7) A:n tapauksessa J:n ratkaisu on moraalisesti hyväksyttä- käsitteistöstämme, ja siitä muutoksesta joka erityisesti valis- vä. tuksen myötä on ajattelussamme tapahtunut. Yksinker- taistaen, moderni oikeuksiin nojautuva ajattelu on työntänyt Toisin sanoen, on moraalisesti oikein tuomita A kärsimään tieltään historiallisesti edeltävää moraalista käsitteistöä, tun- tietty rangaistus ja samalla on moraalisesti hyväksyttävää kenut ne ajattelumme periferiaan ja tehnyt ne osin nyky- vapauttaa hänet siitä. Armahdusoikeudesta käyty keskustelu ihmisille käsittämättömiksi. Armo, perustaltaan kristilliseen osoittaa, että tämä lopputulos on monen mielestä käsittämä- teologiaan liittyvä käsite, on yksi parhaita esimerkkejä tästä tön. Takana oleva oikeudenmukaisuusnäkemys on luultavasti muutoksesta1. seuraava: Samanlaisia tapauksia on kohdeltava samalla ta- Koska armon käsite näyttää hämärtyneen, on syytä aluksi voin. Jos B:n on kärsittävä rangaistus tietystä teosta, mutta selvittää mitä armolla oikein tarkoitetaan. Tarkastelemme A vapautetaan, A:n ja B:n tapausten välillä täytyy olla jokin tässä esityksessä armoa institutionaalisissa konteksteissa. relevantti ero joka on riittävä oikeuttamaan erilaisen kohte- Jätämme esimerkiksi taivaallisen armon tässä tarkastelun ul- lun. Jos tällainen relevantti ero on olemassa, se voidaan muo-

28 • niin & näin 2/96 toilla säännöksi joka koskee kaikkia A-tyyppisiä tapauksia. Jos se voidaan muotoilla säännöksi, se voidaan liittää osaksi (1):ssä ja (2):ssa manittuja sääntöjä, joiden avulla tekojen ri- kollisuus arvioidaan ja rangaistus mitoitetaan, vaikka sään- töjen soveltaja sattuisikin olemaan esimerkiksi presidentti. Tällöin A:lla on oikeus vapautukseen, koska hänen teoillaan oli tämä erityisominaisuus, ja J:llä vastaavasti velvollisuus käyttää armahdusvaltaansa vapauttamalla A. Mutta tällöin (4) Beccaria sulkee armahtamisen mahdollisuuden pois täydel- ei enää ole voimassa. Jos A:lla on oikeus armahdukseen, al- lisestä lakikoodista. Täydellisen lakikoodin on maksimoitava kuperäinen tuomio ei ollutkaan oikeudenmukainen. Puhe utilitaristisesti määritelty yleinen intressi. Jokaisen yksittäi- ”oikeudesta armahdukseen” on armokäsitteen logiikan vas- sen lain, samoin kuin jokaisen yksittäisen lain soveltamisaktin taista. Oikeuksia vaaditaan, armoa voidaan vain anoa. Oi- välttämätön ja riittävä oikeutusehto on, että se maksimoi tä- keudet ovat jotakin mikä kuuluu jokaiselle, armahdus liittyy män intressin. Kun tähän on päästy, armahtaminen muuttuu aina yksityistapauksiin. Olettamukset (1)-(7) eivät voi yhtä epämoraaliseksi ja epärationaaliseksi. Armahdusinstituutioilla aikaa pitää paikkansa. voi olla tilapäinen oikeutuksensa lakiin ja sen käyttöön liit- Tämän ajattelun mukaan todellista armoa ei ole olemassa. tyvien epäoikeudenmukaisuuksien ja epäjohdonmukai- Armahdusinstituutioiden olemassaolo voi olla moraalisesti suuksien korjaajana - mutta armahtamisinstituutioiden perus- hyvä asia, koska lait voivat olla moraalisesti vääriä, ja niiden telu voi olla vain oikeuden toteuttaminen, ei armo itsessään. soveltamisessa voidaan tehdä virheitä. Mutta pohjimmiltaan Beccarian argumentissa on erotettava kaksi aspektia. Mo- armahtaminen on osa oikeudenkäyttöä, ja sitä tulee arvostel- net — esimerkiksi Koiviston kriitikot — näyttävät hyväksy- la samoin kriteerein kuin muutakin oikeudenkäyttöä. Tällöin vän ajatuksen, jonka mukaan armahtamisen perustelu voi olla on täysin mielekästä vaatia, että armahdusvallan käyttäjä il- vain oikeus. He eivät välttämättä hyväksy Beccarian valistus- moittaa armahdusperusteensa julkisesti. optimismia, jonka mukaan oikeudenmukaisuuden vaatimuk- set voidaan kirjata lakiin itseensä ja armahdusinstituutiot käy- vät jonakin päivänä tarpeettomiksi. Kenties täydellisen oi- keudenmukainen lakikoodi on saavuttamaton utopia. Tällöin Beccaria ja armo armahdusinstituutioille on pysyvä oikeutuksensa lain täydentäjinä. Mutta armolle erillisenä, oikeudenmukaisuudes- ta riippumattomana käsitteenä ei tällöinkään löydy sijaa. Valistuksen suuret oikeusajattelijat muotoilivat terävästi tä- On varmasti totta, että armahdusinstituutioiden yksi yhteis- män armon ja oikeuden välisen ristiriidan. Cesare Beccaria, kunnallinen tehtävä voi olla lakiin ja sen käyttöön sisältyvien utilitaristisen oikeusajattelun perustaja ja rikoslain uudista- epäoikeudenmukaisuuksien korjaaminen. Koska yhteiskun- ja, esitti ristiriidan seuraavaan tapaan teoksessaan Dei delitti ta jatkuvasti muuttuu, Beccarian täydellinen lakikoodi on e delle pene: mahdottomuus. Laki tulee aina kulkemaan yhteiskunnallis- ten muutosten jäljessä. Esimerkisi uudet teknologiat tuotta- Siinä määrin kuin rangaistukset tulevat lempeämmiksi, vat väistämättä uusia moraalisia ratkaisutilanteita, jotka hei- armeliaisuus ja armahtaminen tulevat vähemmän jastuvat lainsäädäntöön hyvinkin hitaasti. Epäoikeudenmu- välttämättömiksi. Onnellinen on se kansakunta jolle ne kaisia lakeja ja epäoikeudenmukaisia tuomioita tulee aina tulevat tarpeettomiksi! Ruhtinaan armeliaisuus — minkä olemaan, ja armahdusintuutioiden olemassaoloa voidaan jat- hyveen toisinaan on katsottu korvaavan kaikki valtaistui- kuvasti perustella näiden vääryyksien viimekätisenä korjaa- men velvollisuudet — pitäisi sulkea pois täydellisestä jana. Näin voidaan perustella esimerkiksi tapa jolla presidentti lakikoodista jossa rangaistukset olisivat lempeitä ja Kekkonen aikoinaan käytti armahdusoikeuttaan Hannu oikeudenkäyttö säännönmukaista ja tehokasta. Tämä to- Salaman jumalanpilkkajutussa ja ns. yllytysoikeuden- tuus voi tuntua kovalta jokaisesta, joka elää sellaisen ri- käynneissä. Kummassakin tapauksessa suhteellisen ankaria koslain synnyttämässä sekasorrossa jossa armo ja tuomioita langetettiin sellaisten lakien perusteella, jotka laa- armeliaisuus ovat välttämättömiä samassa suhteessa kuin jalti koettiin vanhentuneiksi ja jotka melko pian jälkeenpäin lait järjettömiä ja tuomiot julmia. […] Mutta armeliaisuus muutettiin. Mutta onko tämä armahdusinstituutioiden rooli, pitäisi nähdä lainsäätäjän eikä lain toimeenpanijan vai voimmeko oikeuttaa myös todellisen armon, eli voivatko hyveenä; sen pitäisi säteillä koodissa itsessään eikä yk- olettamukset (1)-(7) olla yhtä aikaa voimassa? sittäisissä tuomioissa; osoittamalla ihmisille että rikok- sista voidaan armahtaa ja että rangaistus ei ole rikosten välttämätön seuraus synnytetään toiveita rangaistuksen Kant ja armo välttämisestä, ja synnytetään käsitys jonka mukaan, kos- ka armahtaminen on mahdollista, tuomiot joista ei armahdeta ovat väkivallantekoja pikemminkin kuin oi- keuden emanaatioita. […] Olkoot lait siis taipumattomia, Immanuel Kantin oikeusfilosofia on monessa suhteessa olkoot niiden toimeenpanijat taipumattomia yksittäista- Beccarian filosofian antiteesi — erityisesti hänen pauksissa, mutta olkoon lainsäätäjä lempeä, sallivainen retributivistinen rangaistusteoriansa on jyrkässä ristiriidassa ja inhimillinen. Beccarian esi-utilitaristisen teorian kanssa. Tästä huolimatta hänen näkemyksensä armosta on lähes yhtä skeptinen:

niin & näin 2/96 • 29 antaminen muistuttaa armon antamista sikäli, että kumpikaan ei edellytä riittäviä perusteluja, eikä kumpaakaan liioin tar- vitse julkisesti perustella. Kuten armoon, ei anteeksian- toonkaan liity oikeuksia. Kukaan ei voi vaatia, että hänelle annetaan anteeksi. Kuten armo, myös anteeksianto edellyt- tää että “syyllisyys” on jo todettu. Syyttömiä ei voi armahtaa eikä heille voi antaa anteeksi. Näemme nyt miksi tarkstelullemme on olennaista, että armo määritellään liittyväksi institutionaaliseen kontekstiin. Tasa- vallan presidentti ei voi antaa anteeksi kolmanteen osapuoleen kohdistuvia rikkomuksia sen enempää kuin kukaan muukaan ulkopuolinen. Hän ei ole murhasta tuomittuun samassa suh- teessa kuin me olemme velallisiimme. Yleisesti: valtion oi- keus vaatia rikolliselta hyvitystä ei perustu siihen että valtio olisi osapuoli, vaan siihen että valtiolla instituutiona on vel- Oikeus armahtaa rikollinen (jus aggratiandi) joko vollisuus ylläpitää oikeudenmukaisuutta. Jos Kantin tavoin lieventämällä tai kokonaan poistamalla rangaistus, on var- johdamme institutionaalisen armon anteeksiantamisesta, val- masti kaikkein pettävin [schlüpfrig] kaikista suvereenin tio voi armahtaa vain jos se itse on loukattu osapuoli. Jos oikeuksista. Harjoittamalla sitä hän voi osoittaa koko armeliaisuus on anteeksiantamisen muoto, sille jää käytän- majestettinsa loiston, ja samalla aiheuttaa suurta epäoi- nössä hyvin vähän liikkumavaraa. keudenmukaisuutta. Suhteessa alamaisten välisiin rikok- Anteeksiannon ja armon perustelut eivät liioin ole saman- siin, hän ehdottomasti ei voi käyttää tätä oikeutta, sillä laiset. Voimme antaa anteeksi A:lle, mutta jättää antamatta sellaisissa tapauksissa rangaistuksesta vapauttaminen anteeksi B:lle, koska A on ystävämme. Mutta presidentti ei (impunitas criminis) konstituoi suurimman vääryyden voi armahtaa jotakuta sillä perusteella että armon anoja sat- hänen alamaisiaan kohtaan. Näin ollen, hän voi käyttää tuu olemaan hänen ystävänsä. Tässä mielessä armon antami- tätä armahdusoikeuttaan vain rikkomuksiin jotka kohdis- nen muistuttaa oikeuden jakamista. Kummassakin tapaukses- tuvat häntä itseään vastaan (crimen laesae majestatis). sa tietynlaisten, muissa yhteyksissä merkittävien perusteiden Mutta, jopa näissä tapauksissa, hän ei voi jättää rikosta käyttö on poissuljettu. Henkilökohtaiset suhteet, poliittinen rankaisematta jos kansan turvallisuus voisi tästä vaarantua. tarkoituksenmukaisuus tai taloudellinen hyöty eivät ole tuo- marin ratkaisuissa vain vähemmän painavia perusteita jotka Kantin näkemys varaa armolle tietyn, hyvin kapean, liikkuma- oikeudenmukaisuuden vaatimus ylittää. Ne ovat perusteita alueen oikeuden sisällä. Argumentti tulee selväksi kun se joita tuomarin ei tulisi ottaa lainkaan huomioon. Ratkaisua sijoitetaan hänen oikeusfilosofiansa yhteyteen. Rankaisemi- punnittaessa niiden ei pitäisi olla kummassakaan vaakaku- nen on kategorisen imperatiivin vaatima velvollisuus. pissa. Samalla tavoin armon antamisessa tietyt perusteet ovat Oikeudenmukaisuus edellyttää, että väärintekijöitä on poissuljettuja — eivät kuitenkaan välttämättä samat kuin rangaistava, ja oikeudenmukaisuuden säännöistä on viime oikeudenkäytössä. kädessä johdettavissa myös rangaistuksen ankaruus. Oikeu- Kaksi ajattelutapaa — armahdusinstituutiot oikeudenmu- denmukaisuus ei kuitenkaan vain määrää, vaan myös sallii kaisuuden toteuttajina ja armahtaminen anteeksiannon muo- tekoja. Sikäli kuin rangaistus voidaan oikeuden sääntöjen tona — hallitsevat modernia keskustelua. Ne suhteellisen mukaan nähdä hyvityksenä johon uhrilla on oikeus, uhri voi harvat puheenvuorot joita viime vuosina on akateemisessa antaa anteeksi häneen kohdistuvan rikoksen, pidättäytyä keskustelussa esitetty, ratkaisevat armon ja oikeuden välisen vaatimasta rangaistuksen toimeenpanoa. Meillä on oikeus dilemman viime kädessä joko esittämällä riittäviä perusteita periä velkojamme laillista tietä, mutta ei velvollisuutta sii- sille miksi joissakin tilanteissa pitää antaa armoa2 tai sitten hen. esittämällä armon supererogatorisena tekona, joka voidaan Armon näkeminen anteeksiantamisen eräänä muotona on tehdä sikäli kuin oikeudenmukaisuus sen sallii3. Näin oikeu- houkutteleva mahdollisuus. Tämä näkemys selittää ensinnä- denmukaisuus tyhjentää moraalisen keskustelun kentän. Aja- kin sen, miksi armahtamisessa, toisin kuin oikeudenkäytössä, tus, jonka mukaan jokin muu moraalinen harkinta voisi jos- ei tarvitse perustella sitä miksi prima facie samankaltaisia sakin tilanteessa ylittää oikeudenmukaisuuden vaatimukset, tapauksia saa kohdella eri tavalla viittaamatta joihinkin näyttää tulleen hylätyksi. erotteleviin perusteisiin. Oletetaan että sekä A että B ovat Tämän johtopäätöksen taustalla on se seikka, että valistuk- meille velkaa saman summan, ja että kumpikin tulee vuorol- sesta lähtien keskustelun kenttää on hallinnut kaksi kilpaile- laan pyytämään lykkäystä velan maksuun. Meillä ei ole vel- vaa näkemystä moraalisesta päätöksenteosta: utilitarismi ja vollisuutta perustella sitä, miksi myönnämme lykkäystä A:lle kantilainen deontologia. Monista eroistaan huolimatta näillä mutta emme B:lle. Velan periminen tai sen perimättä jättä- teorioilla on yhteisiä piirteitä. Molemmat uskovat, että mo- minen kuuluu oikeuksiimme, ja se että meillä yleensä on joi- raalisissa ratkaisuissa on aina, tai ainakin useimmissa tapauk- takin oikeuksia edellyttää oikeutta käyttää näitä oikeuksia sissa, riittäviä perusteita ratkaisun tekemiseen. Molemmat harkintamme mukaan. Voimme myöntää lykkäystä A:lle siksi olettavat, että moraalisessa päätöksenteossa käytettävien pe- että satumme pitämään hänestä tai siksi että olemme hyvällä rusteiden luokka on suljettu: utilitaristeilla se sisältää vain tuulella; voimme kieltäytyä myöntämästä lykkäystä B:lle siksi utiliteetin maksimoinnin vaatimuksen, kantilaisilla moraali- että satuimme juuri myöntämään sitä A:lle. Anteeksi- lain vaatimukset. Edelleen, molemmat kieltävät aitojen mo-

30 • niin & näin 2/96 raalisten ongelmien mahdollisuuden, ts. sellaisten tilanteiden mahdollisuuden, joissa meillä on yhtä vahvoja perusteita use- ammalle kuin yhdelle toimintavaihtoehdolle, mutta emme voi silti sanoa että olisi samantekevää minkä valitsemme. Pyrimme tässä esityksessä argumentoimaan sen mahdolli- suuden puolesta että on muitakin moraalisen päätöksenteon tapa jolla hän teki ratkaisunsa on tuttu. Hetkellisesti hän aset- muotoja kuin utilitaristien ja kantilaisten suosittamat. tui toisen asemaan, näki tässä “itsensä kaltaisen olennon”. Armahtamista koskevat päätökset saattaisivat olla esimerkki Monet arkipäivän moraaliset ratkaisumme ovat tämänkaltai- tästä. sia: me annamme anteeksi, tarjoamme apuamme, luovumme vaatimuksistamme, suvaitsemme, luotamme, osoitamme ystävällisyyttä, myötätuntoa ja hienotunteisuutta, ei siksi että Orwell ja armo meillä olisi siihen velvollisuus, vaan siksi että, Orwellin ta- voin, hetkellisesti näemme toiset “itsemme kaltaisina olentoina” joiden asemaan voimme asettua, silloinkin kun Olemme puhuneet armosta institutionaalisissa konteksteissa. näillä ei ole oikeutta vaatia meiltä mitään erityiskohtelua. Mutta voidaan armosta puhua muissakin yhteyksissä? Kykymme tähän tekee elämän moraalisessa yhteisössä mah- Voiko yksityinen ihminen osoittaa armoa? Mielestämme voi, dolliseksi. Yhteisö, jossa kaikki tinkimättömästi mikäli yksityiseen ihmiseen kohdistuu velvollisuus toimia noudattaisivat velvollisuuksiaan ja kunnioittaisivat toisten toisia kohtaan tietyllä tavalla, mutta tämä velvollisuus jättää oikeuksia, mutta kukaan ei teksi sen enempää, olisi sietämätön tilaa tietynasteiselle harkinnalle. Esimerkiksi sodassa voim- paikka. Kantilainen oikeuksiin ja velvollisuuksiin perustuva me puhua vihollista kohtaan osoitetusta armosta. Muistelmis- malli, sen enempää kuin utilitaristinen kokonaiseurauksien saan Espanjan sisällissodasta George Orwell kertoo seuraa- punnitsemisen mallikaan ei ole deskriptiivisesti eikä moraa- van tarinan: lisesti riittävä.

Mies hyppäsi esiin juoksuhaudasta ja juoksi pitkin vallia täysin näkyvillä. Hän oli puolipukeissaan ja kannatteli juostessaan housujaan molemmilla käsillään. En ampu- Rangaistus-ja armahdusinstituutiot nut häntä. […] En ampunut häntä osittain tuon housu- yksityiskohdan takia. Olin tullut tänne ampumaan Tämä havainto voi toimia lähtökohtana armahdus- “fasisteja”; mutta mies joka pitelee housujaan ei ole “fa- instituutioiden perustelulle. Tarkastelemme aluksi rangaistus- sisti”, hän on selvästikin itsesi kaltainen olento, eikä si- instituutioiden perustelua. Käsittääksemme sen enempää nun tee mieli ampua häntä. kantilainen retributiivinen teoria kuin utilitaristinen peloteteoriakaan eivät riitä rangaistusinstituutioiden perus- Orwellin velvollisuus sotilaana oli ampua vihollista, teluksi. Retributivismi on oikeassa siinä, että velvollisuuden “fasisteja”. Hän oli liittynyt tasavaltalaisjoukkoihin vapaa- ja rangaistuksen välillä on käsitteellinen yhteys. Jokaisessa ehtoisena ja näin itse hyväksynyt tuon velvollisuuden. järjestäytyneessä yhteisössä on jäseniä koskevia Housujaan kannatteleva mies oli epäilemättä “fasisti” samassa velvollisuuksia, ja velvollisuuden luonteeseen kuuluu määrin kuin muutkin kapinalliset. Hän saattoi olla mielipi- käsitteellisesti, että sen noudattamatta jättämiseen yleisesti teiltään fasisti; joka tapauksessa hän taisteli armeijassa jota reagoidaan jollakin tavalla. Ei ole mielekästä sanoa, että jos- fasistiset valtiot tukivat ja jonka tavoitteena oli fasistisen hal- sakin yhteisössä on velvollisuus toimia tietyllä tavalla, mut- linnon pystyttäminen. On luontevaa sanoa että Orwellin vel- ta jos toimii toisin, kukaan ei edes kohota kulmakarvojaan. vollisuus, ainakin hänen omalta näkökannaltaan, oli ampua Yhteisön reaktiot velvollisuuden rikkomiseen vaihtelevat housujaan pitelevä mies. Samalla hänen omalta näkö- kuitenkin tavattomasti. Modernit länsimaiset rangaistus- kannaltaan oli tässä tilanteessa moraalisesti hyväksyttävää instituutiot ovat vain yksi mahdollinen tapa reagoida. Siitä jättää ampumatta. Hänen perustelunsa on kiinnostava: mies huolimatta “rangaistuksen” perustelun, mitoittamisen ja kannatteli housujaan, ja tämä yksityiskohta sai Orwellin tuos- kohdistamisen ongelmat ovat periaatteessa relevantteja jo- sa nimenomaisessa tilanteessa näkemään hänet muuna kuin kaisessa yhteisössä jossa on velvollisuuksia. Olipa velvolli- fasistina. Orwell ei halua sanoa, että olisi olemassa riittävä suuden rikkomiseen liittyvä reaktio sanallinen kritiikki, jul- perustelu, yleistettävissä oleva moraalisääntö: ”Sinun ei pidä kinen häpäiseminen, yhteisöstä karkoittaminen, verikosto, ampuman vihollista joka kannattelee housujaan”. Hänen rat- sakko, vankeus tai kuolemanrangaistus, rangaistusta koske- kaisunsa ei liioin liittynyt mihinkään persoonalliseen (“agent- vat peruskysymykset voidaan aina esittää. Miksi se, että joku ti-keskeiseen”) perusteeseen. Hän ei tuntenut housujaan tekee jotakin mitä pidämme pahana, oikeuttaa yhteisön jä- kannattelevaa miestä eikä sinänsä säälinyt häntä enempää senet tekemään jotakin mitä normaalisti myös pidetään pa- kuin muita vihollisia. hana? Mikä on rikkomuksen raskauden ja reaktion ankaruu- Vaikka Orwellin ratkaisun konteksti oli poikkeuksellinen, den välinen suhde? Ja — meidän aiheeseemme liittyen —

niin & näin 2/96 • 31 onko joskus hyväksyttävää lieventää reaktiota vaikka rikko- eikä epäoikeudenmukaista, armahduspäätökset eivät, kuten mus olisi ilmeinen? olemme edellä todenneet, ole aina armon ilmauksia. Niillä Retributivismi ei kuitenkaan ole oikeassa jättäessään ran- voidaan pyrkiä esimerkiksi oikeudenmukaisuuden toteutta- gaistuksen sosiaaliset seuraukset kokonaan sivuun. Sen avulla miseen. Tällöin on tarkoituksenmukaista myös kertoa perus- ei voi perustella mitään määrättyä rangaistuskäytäntöä. Ran- teet, jotta voimme julkisesti arvioida päästäänkö ratkaisuilla gaistuksilla on tarkoitus — emme esimerkiksi hyväksyisi suurempaan oikeudenmukaisuuteen. Armahduspäätökset rangaistusjärjestelmää jonka seurauksena rikollisuus vain li- voivat olla myös poliittisesti perusteltuja. Punavankien ja sääntyisi. Rangaistusten tehtävänä on ylläpitää yhteisön jä- Mäntsälän kapinaan syyllistyneiden armahtaminen Suomes- senten välistä luottamusta viestimällä jäsenille, että yhteisö sa, presidentti Nixonin armahtaminen USA:ssa ja vuoden ei ole välinpitämätön sen suhteen, kunnioitetaanko jäsenten 1991 vallankaappausyritykseen osallistuneiden armahtaminen oikeuksia. Raiskaajan tuomitseminen ei saa raiskausta Venäjällä ovat esimerkkejä armahdusoikeuden poliittisesta tekemättömäksi — mutta se kertoo, niin uhrille, syylliselle käytöstä. Tällaisten ratkaisujen oikeudenmukaisuutta ja tar- kuin ulkopuolisillekin, että yhteisö ei pidä tekoa saman- koituksenmukaisuutta voidaan arvioida siinä missä muiden- tekevänä. Näin rangaistusten rooli on olennaisesti kin poliittisten ratkaisujen. ekspressiivinen. Ne ilmaisevat yhteisön jäsenille, mitä arvo- Armahdusinstituutioilla on genealogiansa kuten ja ja sääntöjä yhteisö pyrkii ylläpitämään. rangaistusinstituutioilla. Modernien rangaistusinstituutioiden Armahdusinstituutioiden rooli voi olla samalla tavoin teoreettiset juuret liittyvät valistusajatteluun, esimerkiksi ekspressiivinen. Yhteisöt eivät voi selvitä ilman sääntöjä jotka Beccariaan ja Kantiin. Armahdusinstituutioiden juuret ovat määrittävät jäsenten oikeudet ja velvollisuudet. Mutta yhtei- valistusta edeltävässä ajassa. Armo on, kuten alussa totesim- söjen jäsenten keskinäiset suhteet eivät liioin voi perustua me, olennaisesti teologinen käsite. Valtionpäämiehen armah- vain sääntöjen noudattamiseen. Kuten edellä totesimme, dusoikeus tulee aikakaudelta, jolloin hallitsijan valta johdet- moraalista yhteiselämäämme ei voi kuvata vain oikeuksien tiin Jumalasta. Hallitsijan oikeus vapauttaa oikeuden ja velvollisuuksien termein. Armahdusintituutioiden eräs teh- tuomitsemat on viimeinen jäännös aikakaudelta, jolloin tävä on kertoa toisesta puolesta — siitä että meidän tulisi olla, ruhtinaat olivat legibus solutus, lain yläpuolella. Tämä oli paitsi oikeudenmukaisia, myös armahtavaisia. keskeinen syy sille, miksi perustuslailliset valistusajattelijat Koska armahdusinstituutioiden tehtävä on tuoda oikeuden- vastustivat armoa. Armo korostaa antajan ja anojan välistä käyttöön arkipäiväisen moraalisen päätöksenteon ulottuvuus, epäsymmetristä suhdetta. Se joka anoo armoa, myöntää sa- niitä ei voi sitoa sääntöihin. Armahduspäätökset ovat — sil- malla syyllisyytensä ja armahtajan oikeuden päättää loin kun kysymys ei ole Beccarian mainitsemasta lakiin ja rangaistuksesta oman moraalisen harkintansa mukaan. Se, että lainkäyttöön liittyvien vääryyksien korjaamisesta eli oikeu- emme voi kritisoida armahdusinstituutioiden toimintaa sa- denmukaisuuden toteuttamisesta — olennaisesti moin käsittein kuin lainkäyttöä, ei merkitse että ne olisivat perustelemattomia. Tämä ei tarkoita, etteikö yksityis- kritiikin ulkopuolella. Olennaista on, että sääntöihin perus- tapauksissa olisi mitään perusteita ratkaisulle. Presidentti voi tuva oikeudenmukaisuus ei tyhjentävästi kuvaa moraalista armahtaa vangin siksi että hän on tullut uskoon tai siksi että maailmaamme — mutta ainoaksi vaihtoehdoksi jää tällöin hänellä on sairas äiti. Mutta tästä ei seuraa, että presidentin yksilöllinen harkinta. Yksilölliseen harkintaan sisältyy väis- tulisi kantilaisittain “haluta että hänen toimintansa maksiimi tämättä, myös yksityisten ihmisten välisissä suhteissa, mieli- tulisi yleiseksi laiksi” tai että utilitaristisesti hänen ratkai- vallan mahdollisuus. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että harkin- sunsa tulisi toimia perustana yleisille odotuksille. Hän ei ha- ta voitaisiin aina korvata säännöillä, tai että se pitäisi pyrkiä lua että uskoon tuleminen olisi yleinen keino saada rangais- korvaamaan säännöillä aina kun se on mahdollista. tus lyhennettyä. Tällöin ei myöskään ole mielekästä kysyä: ”onko oikeudenmukaista armahtaa rikollinen sillä perusteel- la että hän on tullut uskoon?” Viitteet Presidentti ei yritäkään toimia oikeudenmukaisesti. Hän yrittää olla armelias. Hänellä ei ole “armahduspoliittista lin- 1. Ks. esim O’Driscoll 1983 2. Beccaria 1995, xlv jaa” sen enempää kuin meillä on arkielämässämme 3. Kant §49.E.ii “auttamispoliittista linjaa” tai “anteeksiantopoliittista linjaa”. 4. Esim. Smart 1968; Card 1972 Tällaisten linjojen vetäminen muuttaisi moraalisten ratkai- 5. Esim. Hestevold 1983, 1985 sujen luonnetta. Jos ilmoitamme työtovereillemme: “Huoneestani ei saa ottaa kirjoja ilman lupaani, mutta en tee Kirjallisuus numeroa siitä jos joku niitä kuitenkin ottaa”, annamme Cesare Beccaria, Dei delitti e delle pene. (Feltrinelli, Milano 1995 [1764] tosiasiallisesti luvan niiden ottamiseen. Jos presidentti ilmoit- Claudia Card, On Mercy. Philosophical Review 81, 1972. 182-207 taisi julkisesti armahduspoliittisen linjansa, tulos olisi saman- H. Scott Hestevold, Justice to Mercy. Philosophical and Phenomenological kaltainen; hän loisi oikeuksia joihin jatkossa voitaisiin vedo- Research 46, 1985. 281-291. ta. Jos katsomme että presidentillä on velvollisuus armahtaa H. Scott Hestevold, Disjunctive Desert. American Philosophical Quarterly 20, 1983. 357-363. nälkälakkoon ryhtyvät totaalikieltäytyjät, katsomme samalla Immanuel Kant, Metaphysik der Sitten I. Metaphysische Anfangsgründe että nälkälakko antaa totaalikieltäytyjälle oikeuden der Rechtslehren. Werke VI. Insel-Verlag, Wiesbaden 1956 [1797] lyhyempään rangaistukseen. Lyla H. O’Driscoll, The Quality of Mercy. Southern Journal of Philosophy Tästä armahdusinstituutioiden perustelusta ei seuraa, että 21, 1983. 229-252. George Orwell, Looking Back on the Spanish Civil War, teoksessa A meidän pitäisi suhtautua armahduksiin sen kritiikittömämmin Collection of Essays. Doubleday, Garden City 1957. kuin rangaistuksiin. Vaikka aito armo ei ole oikeudenmukaista Alwynne Smart, Mercy. Philosophy 43, 1968. 345-359.

32 • niin & näin 2/96 Vesa Talvitie

Psyyke polyfoniana — KARTESIOLAISEN ONGELMAN UUDELLEENMUOTOILUJA

kuva 1

arvaa 400-vuotiasta tieteen klassikkoa voi muuten kuin juhlan kunniaksi sanoa ajankohtaiseksi. René HDescartesin esiinnostama psykologian filosofian on- gelma on kuitenkin edelleen ratkaisematta; mikä siis on se minä, jossa tapahtuu muun muassa ajattelua? Descartesin ratkaisu käpyrauhasessa sijaitsevine sieluineen Lähestymistapa on epäpsykologinen ja -historiallinen. Se ei ei ole kelvannut materialismiin perustavalle tieteelle enää ota huomioon yhteiskunnallisten tekijöiden vaikutusta, kir- aikoihin. On kuitenkin mielenkiintoista, että Descartesin teo- jallisia vaikutteita eikä aikakauden aatevirtausten osuutta. rian rakenne löytyy yhä uudelleen tieteellisen ajattelun taus- Luovuus saa romanttisessa näkemyksessä helposti myös talta. Esimerkiksi Derridan kritikoimassa logosentrismissä, mystisiä ulottuvuuksia. intertekstuaalisuuden syrjäyttämässä romanttisessa taiteilija- Kirjailijan kuolema tai — vähemmän dramaattisesti ilmais- käsityksessä sekä sarjalliseen (vs. rinnakkainen) informaati- tuna — kirjailija-subjektin heikkeneminen liittyy läheisesti on prosessointiin perustavassa tekoälytutkimuksessa voidaan intertekstuaalisuuden käsitteeseen, joka on tullut yleiseen nähdä implisiittisenä “käpyrauhasajattelua”. käyttöön Julia Kristevan tuotannon myötä. 1960-luvulla Myös psykoanalyysi on vaarassa ajautua kartesiolaisiin Kristeva toi kirjoituksillaan venäläisen Mihail Bahtinin asetelmiin sikäli kun korostetaan tiedostamista oireista va- (1895—1975) länsimaisen lukeneiston tietoisuuteen, ja pautumisen edellytyksenä. Tällöin tullaan helposti intertekstuaalisuuden käsite syntyi Bahtinin ajattelun olettaneeksi jonkinlainen “puhtaan cogiton” tiedostava vaikuttamana2. Intertekstuaalisessa lähestymistavassa on py- instanssi (ego), joka vääristävistä torjunnoista luovuttuaan ritty ottamaan huomioon romanttisen taidekäsityksen puut- havaitsee maailman ja oman mielensä sellaisina kuin ne to- teet (kuva 2). della ovat. Ego muistuttaa näin psykologian ja materian lain- alaisuuksien ulkopuolella olevaa käpyrauhasta. kuva 2 Käsittelen seuraavassa mielen ja ruumiin suhdetta koske- vaa ongelmaa psykoanalyyttisessa kontekstissa keskittyen erityisesti tiedostamiseen. Pyrin muotoilemaan ongelmaa uudelleen — olisi varsin omahyväistä esittää lopullista rat- kaisua — kirjallisuustieteellisten lähestymistapojen avulla. Analysoitavan puhetta tutkitaan narratologian1 menetelmin ja psykoanalyyttiseen asetelmaan sovelletaan intertekstu- aalista lähestymistapaa sekä Mihail Bahtinin polyfonian kä- sitettä.

Intertekstuaalisuus Mitään autenttista kirjailijaneroa ei intertekstuaalisuus tun- ne, vaan ympäristö ja erilaiset kirjalliset vaikutteet — näitä Romanttisen taidekäsityksen mukaan kirjailija on luova nero, kutsutaan subteksteiksi — kirjoittautuvat kirjailijan välityk- joka lahjakkuutensa siivittämänä tuottaa maailmaan ominta- sellä teokseksi. Tekoälytutkimus ja kirjallisuustiede ovat keisia ja ainutlaatuisia teoksia. Käsitystä voi kuvata seuraa- tieteenaloina varsin kaukana toisistaan, ja siksi on mielen- vanlaisella kaaviolla. kiintoista havaita, että aloilla on tapahtunut varsin saman

niin & näin 2/96 • 33 muotoinen paradigmanmuutos. Tekoälytutkimuksessa on alettu kyseenalaistaa käsitystä, jonka mukaan psyykkistä toi- mintaa voitaisiin simuloida informaation prosessoinnin peräkkäisyyteen pohjautuvilla tietokonemalleilla3. On alettu kehittää malleja, joissa prosessointi tapahtuu rinnakkaisesti (parallel distributed processes, PDP). PDP-ajattelussa on on- gelmansa4, mutta etuna on yhdensuuntaisuus aivotutkimuk- sen kanssa. Nykykäsityksen mukaan psyykkisen prosessit tapahtuvat yhtäaikaisesti aivojen eri osissa, ja PDP-paradigma pyrkii tulemaan toimeen ilman kartesiolaista keskuspistettä.

tavoittelevaan energeettiseen malliin. Ihmisen toiminnan käyttövoimaksi määritetään viettienergia, ja psyykkinen ta- Tiedostaminen psykolanalyysissa pahtuminen on pyrkimystä tämän energian sitomiseen. Sito- minen on käytännössä mielikuvien muodostamista yksilölle Freudin suhde filosofiaan oli tunnetusti varsin ristiriitainen, merkittävistä asioista; esimerkiksi läheisistä ihmisistä, omasta ja hän jättikin usein filosofisten ongelmien käsittelemisen tulevaisuudesta ja oikeasta sekä väärästä (moraali). Mieliku- kliinisten näkökohtien varjoon. Freudin käsityksen määritte- vien muodostamisen ja toiminnan avulla pyritään puolestaan leminen subjektiuden suhteen vaatisikin oman tutkimuksen- säätelemään psyykkistä tasapainotilaa. Tätä kutsutaan sa. Freudin perustaman International Psychoanalytical As- psyykkiseksi itsesäätelyksi. sociationin (IPA) puitteissa harjoitettavan psykoanalyysin On houkuttelevaa ajatella analysoitavan tulevan “cleariksi” päämäärä on kuitenkin selvä: tiedostamattoman tekeminen —psykodynamiikan tulevan lakkautetuksi — viruttuaan tar- tietoiseksi (Wo es war…). Psykoanalyyttisten tekniikoiden peeksi kauan lavitsalla. Kartesiolaisen dualismin välttämi- (vapaa assosiointi, unien tulkinta, transferenssi-ilmiön hyö- seksi on kuitenkin välttämätöntä ajatella myös tiedostami- dyntäminen analyytikon neutraaliuden l. abstinenssin avul- sen tapahtuvan psyykkisen itsesäätelyn ja mielihyvä- la) myötävaikutuksella lavitsalla makaava analysoitava op- periaatteen alaisuudessa. Koska psyykkisen tapahtumisen pii tutkimaan mielensä liikeitä. Tietoisuuden laajetessa yksi- ainoa käyttövoima on viettienergia, myös tiedostaminen ta- lö kykenee paremmin hallitsemaan aiemmin tiedostamatto- pahtuu viettiekonomisten lainalaisuuksien säätelemänä5. mia psyykkisiä impulssejaan. Tiedostamisen asemaa perin- Tiedostamiseen liittyy mielihyvän sävyttämiä mielikuvia, teisessä psykoanalyysissa voi jäsentää kuvan 3 tapaan. joiden avulla tiedostamisprosessissa vastaan tulevat epämieluisat asiat (esim. omien kateellisten ja aggressiivis- kuva 3 ten pyrkimysten tiedostaminen) ollaan valmiita hyväksymään. Mielikuvat voivat sisältää toiveita paranemisesta tai paremmaksi (sosiaalisemmaksi, älykkäämmäksi, menestyvämmäksi…) tulemisesta psykoanalyyttisen hoidon ja tiedostamisen myötä. Tämä tarkoittaa sitä, että tiedosta- mista “kannattelevat” mielikuvat ovat narsistisesti latautu- neita; tiedostavan ihmisen ihanne on edustettuna minäihanteessa. Rakastamme totuutta koska se tuottaa (nar- sistista) mielihyvää. Tällä tavoin määriteltynä tiedostaminen saa intertekstuaalisuuden piirteitä, eikä sillä enää ole kartesiolaista käpyrauhasta muistuttavaa asemaa (kuva 4).

Psykoanalyysin toisen suuren hahmon Jacques Lacanin kuva 4 tutkijanote on Freudia filosofisempi, ja hänen kirjoituksensa valmistivat pohjaa postmodernille sekä erinäisten subjektien kuolemalle. Ei olekaan yllättävää, että Lacanin käsitykset sekä tiedostamisesta että egosta/minästä — nämä kytkeytyvät sel- västikin yhteen — ovat huomattavasti varovaisempia tai “hei- kompia”

“We can try […] to set out from the strictly linguistic definition of the I as signifier, in which there is nothing but the ’shifter’ or indicative, which, in the subject of the statement, designates the subject in the sense that he is Tiedostaminen on mielen sisältöjen ja impulssien kielellistä- now speaking” (Lacan1977, 298). mistä ja samalla niiden muokkaamista. Psyyken rakenteen yhtenä osana kielellistämisprosessit integroivat mielellistä Psykoanalyyttisen teorian abstraktein osa, niin sanottu todellisuutta sekä toimintaa. Kun tiedostaminen määritellään metapsykologia, perustuu luonnontieteellistä tarkkuutta tällä tavoin, se rinnastuu romaanin niin sanottuun itsensä

34 • niin & näin 2/96 tiedostavaan kerrontaan.

Romaanin kerrontatasot ja itsensä tiedostava kerronta Kirjallisen teoksen rakenteen kannalta yksinkertaisinta on kertoa tarina yhden kaikkitietävän kertojan näkökulmasta: Mooses teki tätä, minkä jälkeen hän teki tuota siitä-ja-siitä ta, kerronnan rakenteiden tarkastelu ei ole merkityksetöntä. syystä. Kertoja esiintyy tämänlaatuisessa kertomuksena Kerronnasta voidaan erottaa kaksi aspektia: mitä asioita ker- neutraalina ja kaiken tietävänä. rotaan ja kuinka ne kerrotaan. Kirjallisuustieteeseen pereh- Asetelma muuttuu monimutkaisemmaksi kun kertojia ja tymätön aliarvioi helposti kerrontatavan merkitystä. Teok- kerrontatasoja on useampia. Yksi kertoja voi kuvata tapah- sen ominaislaatu määräytyy kuitenkin suuresti nimenomaan tumia, toinen huomauttaa mitä asioita ensimmäinen kertoja kerrontatavasta. Asiat voidaan kertoa monessa erilaisessa jär- on jättänyt kertomatta ja kolmas vaikkapa ironisoida mui- jestyksessä ja kerrontatekniikka voi vaihdella. den kertojien tosikkomaisuutta. Kolmas kertoja ei kuitenkaan Romaanin tavoin psyyke rakentuu (kerronta)tasojen ja ra- ole välttämättä sen luotettavampi kuin edellisetkään. kenteiden välisistä suhteista. Vaikkei tiedostaminen — joka Tällaisessa tilanteessa lukija ei pidä kerrottuja asioita au- siis voidaan ymmärtää paitsi kielellistämisenä, myös kerron- tomaattisesti tosina, ja hänen huomionsa kiinnittyy itse ker- nan rakenteen muuttumisena — olisikaan totuuden paljastu- rontaan. Kertominen on siis itsensä tiedostavaa — kerronta mista, sillä on kuitenkin vaikutuksensa mielen rakenteiden tutkii kerronnan lainalaisuuksia6. välisiin suhteisiin. Psyyken ihannetilaksi voisi ajatella Monitasoisen teoksen lukija on vaikean tehtävän edessä elämyksellisten ja reflektiivisten kerrontatasojen suotuisaa etsiessään kirjailijan “omaa ääntä”. Tekstin tasolla ei voida keskinäistä suhdetta. löytää varmuutta siitä, mikä näkökulma, kerrontaso tai Humanismissa nojaudutaan siihen, että ihmiseen sisältyy henkilöhahmo voisi edustaa kirjailijan omaa käsitystä. jonkinlainen valinnoista vastuussa oleva “ydinminä”. Edellä “Objektiivisen sanoman ja merkityksen” metsästystä voi esitetyn myötä tällainen subjekti vaikuttaa haihtuvan ilmaan. jatkaa itse teoksesta kirjailijaelämäkertoihin ja -haastattelui- Filosofi Daniel Dennett7 korvaa subjektin tai minän ilmai- hin. Tällöin tulee ongelmaksi kirjailijan itseymmärryksen ra- sulla kerronnallisen painovoiman keskus (center of narrative jallisuus: hän ei ole tietoinen tiedostamattomista gravity). merkityksistä ja omasta sidoksisuudestaan aikaan ja kulttuu- riin. Kirjailijan tulkinta ei ole yhtä kuin teoksen merkitys sen kullekin lukijalle. Näin ajatus teoksen “oikeasta” tulkin- nasta leviää käsiin: ei löydy pistettä josta käsin voitaisiin mää- Psyyke subteksteinä ritellä teoksen tosiasiallinen luonne tai sanoma. Lapsen varhainen vuorovaikutus muodostuu olennaisesti matkimiseen perustuvista leikeistä. Myöhempi egon kehitys tapahtuu pitkälti samaistumisten varassa8: lapsi jäljittelee vanhempiaan ja omaksuu heidän ratkaisumallejaan, asenteit- Kerronnan tasot aan ja selviytymiskeinojaan. Persoonallisuutemme on siis nk. psykoanalyyttisessa objektisuhteiden (vanhemmat ja muut läheiset ihmiset) tilanteessa sisäistämisen tulos. Samaistukset ovat vastaavassa suhtees- sa psyykeen kuin kirjalliset vaikutteet (subtekstit) kirjailijan “Syytin sinua viime tunnilla ahneeksi ja kylmäksi ihmisek- luomaan teokseen. si. Luulen että se johtui siitä, että tunnen itseni yksinäiseksi Psykoanalyysin kuluessa analysoitava muodostaa kun lähdet ensi viikolla lomalle.” Kun analysoitava sanoo analyytikkoon transferenssisuhteen. Hän alkaa “lukea” esi- näin analyytikolleen, hän luo itsereflektiollaan uuden merkiksi analyytikon äänenpainoista ja pukeutumisesta tä- kerronnallisen tason. män ajatuksia ja asenteita. Luenta tapahtuu analysoitavan Seuraavalla tunnilla analysoitava voi jatkaa varhaisten objektisuhteiden (“rankaiseva isä”, “ylihuolehtiva itsereflektiotaan seuraavasti: “Taisin vain yrittää miellyttää äiti” jne.) pohjalta. Analyysin myötä myös analyytikko muo- sinua kun puhuin eilen siitä lomastasi. Olen näet lukenut jos- dostuu analysoitavan subtekstiksi: analysoitava omaksuu tain, että analyytikon loman kuuluu herättää potilaassa analyytikon “rauhallisen ja tutkivan asenteen”, ja tämä ana- separaatioahdistusta.” lyyttinen subteksti (reflektiivinen kerrontataso) sulautuu osak- Koska, kuten edellä todettiin, tiedostaminen tapahtuu aina si analysoitavan persoonallisuutta ja psyykeä. mielihyväperiaatteen alaisuudessa, tasoja voi syntyä periaat- Edellä käsitellyistä syistä johtuen ei voida lähteä siitä, että teessa loputtomasti. Lopullisen totuuden ja oikean tiedon saa- halut ja subtekstit vedettäisiin jossain aivojen uumenissa — vuttaminen vaikuttaa siis teoriassakin toivottomalta (vrt. ro- vaikkapa käpyrauhasessa — sijaitsevassa tietoisuuden kes- maanin oikea tulkinta edellä). kuksessa yhteen. Hajautuneiden psyykkisten prosessien vä- Vaikkei totuutta tai “autenttista minää” (vrt. “kirjailijan lisiä suhteita on siten tarkasteltava toisenlaisesta lähtökoh- oman äänen etsintä”) löydykään kerronnan tikkaiden huipul- dasta käsin, polyfoniana.

niin & näin 2/96 • 35 Sana on tuttu musiikin alueelta. Moniääninen teos koostuu periaatteessa samanarvoisista (itsenäisistä) sävellinjoista, jois- ta mitään ei voida pitää teoksen varsinaisena melodiana. Täl- lainen teos on miellettävissä melodialinjojen suhteita määrittävän rakenteen näkökulmasta käsin. Kirjallisuuteen polyfonian ajatusta on soveltanut edellä mainittu Mihail Bahtin.

Polyfonia ja psykoanalyysi

Bahtin asettaa romaanikirjallisuuden tutkimuksessaan merkitysten kanssa. Syntyy myös sisäinen dialogi suhteessa vastakkain monologisen, yhteisön normeja ylläpitävän monologiseen koodiin, kun analysoitava havaitsee koodiin ideologissävytteisen perinteen sekä polyfonisen ja liittyvän ristiriidan: toisaalta se tarjoaa turvan merkitysten karnevalistisen, kansan naurukulttuuriin kytkeytyvän perin- pysyvyydessä, mutta toimii toisaalta myös halujen polyfonian teen9. sensorina. Polyfoninen romaani pitää sisällään toisiinsa integroimattomia näkökulmia, joiden myötä valtakulttuuri asetetaan usein rienaavalla tavalla kyseenalaiseksi. Uspens- Monologisista koodeista kin10 mukaan polyfonisessa teoksessa “eri näkökulmat eivät vapaa psyyke? ole järjestäytyneet keskenään alisteiseksi järjestelmäksi, vaan ne esitetään samanarvoisina ideologisina ääninä”. Analyytikon kysymykset ovat keskustelun konventioiden Monologista taiteellista lähestymistapaa Bahtin11 kuvaa näkökulmasta katsottuna usein varsin merkillisiä: “Mitä sii- seuraavasti: “Toiset ajatukset ja ideat — tekijän näkökulmasta tä tulee mieleesi?”, “Voisiko tämä liittyä jotenkin edessä ole- epätodet tai yhdentekevät, jotka eivät mahdu hänen vaan lomaani?”, “No, mitä itse siitä ajattelet?”. Nämä ker- maailmankatsomukseensa — jäävät kuvaamatta tai ne kiel- ronnan “älykkyyttä, selkeyttä ja kirkkautta” häiritsevät letään poleemisesti, tai sitten ne menettävät suoran merki- kommentit voidaankin nähdä rohkaisuina luopua kerrontaa tyksensä ja muuttuvat pelkiksi sankarin älyllisten eleiden tai ja mielenliikkeitä kahlitsevista monologisista koodeista. hänen vakiintuneen hengenlaatunsa luonnehdinnan elemen- Puhtaasti kaoottinen kerronta ei kuitenkaan voi olla psy- teiksi”. koanalyysin tavoitteena, sillä kerronnalla — kuten mielelläkin Monologia-polyfonia-jaottelu rinnastuu luontevasti — on oltava jokin rakenne. Mahdollisuus selkeään kerron- psykoanalyyttiseen tilanteeseen: defensiiviseen, yliminän taan on toisten kohtaamisen edellytys niin kirjallisuudessa koodeille alisteiseen puheeseen (sekundaariprosessi), ja toi- kuin muussakin vuorovaikutuksessa, ja ihmisten kohtaami- saalta halujen ristiriidat sisällään pitävään vapaaseen nen taas tärkeä osa hyvinvointiamme. Isän Nimeä tai Lakia assosiaatioon (primaariprosessi).12 — kuten asia lacanilaisittain ilmaistaisiin — ei voi lakkaut- Kun analysoitavan puhe sivuaa tietoisuudesta torjuttuja si- taa. sältöjä, assosiaatioiden kulku muuttuu. Puheesta tulee egosta Millainen olisi siis psyykkinen rakenne, joka mahdollis- (sekundaariprosessista) käsin määräytyvän monologisen pe- taisi paljon (mm. tyydyttävän vuorovaikutuksen ja pitkäjän- riaatteen tai koodin alaista. Ehkä selvimmin tämä näyttäytyy teisen toiminnan) kahlitsematta kuitenkaan enempää kuin on tilanteessa, jossa analysoitava alkaa suhteuttaa mielteitään välttämätöntä? Sitä voisi verrata mm. latinalais- psykoanalyyttiseen teoriaan. Hän voi pyrkiä kohti “kehitty- amerikkalaiselle musiikille ominaiseen polyrytmiaan. neempiä defenssejä” tai olla huolissaan “anaalisuudestaan”. Soitinten eriytyneet roolit laajemman yhteisen rakenteen puit- Teoria edustaa tällöin “oikeita” merkityksiä ja toimii tor- teissa tuottavat rikkaan rytmisen kudoksen. Vastakohdaksi juttujen halujen vartijana. polyrytmialle voi ajatella vaikkapa marssia, jonka rytminen Perinteisesti ilmaistuna kyse on tiedostamisen ja rakenne sitoo soittajat (ja etenkin marssijat) yhdenmukaiseen rationalisaation välisestä rajanvedosta. Friedrich Nietzsche13 mutta monotoniseen toimintaan. Marssin rytmisen rakenteen ilmaisee saman asian iskevästi — kymmenen vuotta ennen rinnastaminen neuroottiseen psyyken rakenteeseen ei tässä psykoanalyysia: “Kun oli välttämätöntä tehdä Sokrateen ta- yhteydessä tuntune kovin haetulta (psykoosin voisi joku rin- voin järjestä tyranni, täytyi jonkin toisen tyrannin uhan olla nastaa free-jazziin). suuri. Sen enempää Sokrates kuin hänen “potilaansakaan” Polyfonisessa mallissa keskuspisteenä ei siis toimi tietoi- eivät olleet vapaasti järkeviä — se oli heidän de rigueur, hei- suus, vaan “äänien” (halujen, osaviettien, subtekstien) väli- dän viimeinen keinonsa. […] On oltava älykäs, selkeä, kir- set suhteet määräävä rakenne. Mitä abstraktimpi rakenne on, kas millä tahansa hinnalla: vaistoille, tiedostamattomalle an- sitä laaja-alaisemmin yksilö voi kokea elämässään tyydytys- tautuminen vie alaspäin[…]” tä. Tiedostaminen (reflektiivisen kerrontatason mukaantulo) Kun analysoitavan torjunta saa transferenssin muodon (hä- voi muuttaa psyyken rakenteita, mutta kielellisten nen esimerkiksi hävetessä tai pelätessä rankaisua ja ylen- abstraktioiden maailma voi saada myös kiusallisesti katsetta analyytikon taholta) analyytikosta tulee oikeiden skitsofreniaa muistuttavia muotoja14. merkitysten ja hyvän elämän koodin haltija ja tyyssija. Psy- Polyfonia voidaan ymmärtää myös kehollisemmin, aisti- koanalyysin myötä analysoitava tulee siis konkreettiseen piirien ja koodijärjestelmien (kieli, motoriikka, visuaaliset ja dialogiseen suhteeseen näiden (olettamiensa) absoluuttisten musiikilliset koodit) kokonaisuuden kannalta. Tästä näkökul-

36 • niin & näin 2/96 Viitteet

1. Mm. yhdysvaltalaiset Donald Spence (esim. 1982) ja Roy Schafer (esim. 1992) ovat tutkineet psykoanalyysia kerron- nan näkökulmasta. Tämän psykoanalyysin narratiivisen suuntauksen lähestymistapa on kuitenkin varsin toisenlai- nen kuin tässä kirjoituksessa. 2. Makkonen 1991, 18. 3. Ks. esim. McClelland, Rumelhart & Hinton 1992. 4. Ks. esim. Fodor & Pylyshyn 1992. 5. Derrida 1987, 276-291. 6. Ks. esim. Saariluoma 1992, 24. 7. Dennet 1993, 410. 8. Freud 1923. 9. Ks. esim. Koivunen 1991. 10. Uspenski1991, 25. 11. Bahtin 1991, 121. 12. Primaari- ja sekundaariprosessista ks. esim. Laplanche & Pontalis 1988, 339-41. 13. Nietzsche 1889/1994, 67. 14. Freud 1915, 204.

Kirjallisuus

Mihail Bahtin, Dostojevskin poetiikan ongelmia (Problemy poetiki Dostojevskogo). Suom. Paula Nieminen ja Tapani Laine. Kustannus Oy Orient Express 1991. masta voidaan ymmärtää erilaisten taide- ja Daniel C. Dennett, Consciousness explained. Penguin Books 1993. toimintaterapioiden yksilöä eheyttävä vaikutus. Jacques Derrida, The Post Card. From Socrates to Freud and beyond. The University of Chigaco Press, Chigaco & London 1987. Jerry A. Fodor & Zenon W. Pylyshyn, Connectionism and Cognitive Architecture: A Critical Analysis. Teoksessa Brian Beakley & Peter Ludlow (eds.), The Philosophy of Mind. The Massachusetts Institute Lopuksi of Technology, Cambridge&London 1992. Sigmund Freud, The Unconscious. S.E. XIV, 1915. Kybernetiikan jälkeisenä aikana harva kaipaa prosesseja oh- Sigmund Freud, The Ego and the Id. S.E. XIX, 1923. Anu Koivunen, Narreja vai narraajia? — tekstit, yleisöt ja jaavaa tietoisuutta esimerkiksi ekologisten tasapainotilojen populaarikulttuurintutkijat. Teoksessa Anu Koivunen, Hannu Riiko- selittäjäksi. Psykologiassa kaipuu näkyy kuitenkin nen& Jari Selenius (toim.), Bahtin-Boomi! Turun yliopisto, Taitei- implisiittisesti varsin usein: monen teorian ytimessä on sie- den tutkimuksen laitos, sarja A, N:o 22, 1991. lun tai kartesiolaisen egon näköinen olio. Ei kuitenkaan ole Jacques Lacan, Subversion of the Subject and Dialectic of Desire. Teok- sessa Lacan, Écrits. A Selection. W. W. Norton & Company, New mitään pakottavaa syytä selittää psyyken toimintaa toisin kuin York - London 1977. luonnon homeostaasia: prosessit tapahtuvat toisiinsa Jean Laplanche & J.-B. Pontalis, The Language of Psychoanalysis. Karnac kietoutuneina ilman korkeampaa säätelyjärjestelmää. Proses- Books, London 1988. sien keskinäiset suhteet vain voivat asettua asemaan, jonka Anna Makkonen, Onko intertekstuaalisuudella mitään rajaa? Teoksessa Auli Viikari (toim.), Intertekstuaalisuus. Suuntia ja sovellutuksia. Suoma- pohjalta toiminta vaikuttaa yhtenäiseltä ja tavoitteeseen laisen kirjallisuuden seura, Helsinki 1991. suuntautuneelta. James L. McClelland, David E. Rumelhart & Geoffrey E. Hinton, The Näistä lähtökohdista nähtynä kokemuksemme tietoisuudes- Appeal of Parallel Distributed Processing. Teoksessa Brian Beakley ta ja valinnan vapaudesta ovat epifenomenaalisia ilmiöitä; & Peter Ludlow (eds.), The Philosophy of Mind. The Massachusetts Institute of Technology, Cambridge & London 1992. ne ovat aivoissa tapahtuvien sähkökemiallisten prosessien Friedrich Nietzsche, Sokrateen ongelma (fragmentteja teoksesta Götzen- oheistuotteita. Dämmerung, oder Wie man mit dem Hammer philosophirt, 1899). Väite on luonnollisesti jyrkässä ristiriidassa intuitiomme Suom. Mika Saranpää. niin & näin 3/1994. kanssa. Johdonmukaisuuden vuoksi on kuitenkin valittava Liisa Saariluoma, Postindividualistinen romaani. Suomalaisen kirjallisuu- den seura, Helsinki 1992. joko determinismi ja materialismi, tai vapaa tahto ja dualis- Roy Schafer, Retelling a life: narration and dialogue in psychoanalysis. mi. Jälkimmäisen pohjalta on nykyään vaikea harjoittaa tie- Basic Books, New York 1992. dettä. Donald Spence, Narrative Truth and historical truth: Meaning and Yhtä vaikeaa on kuitenkin olla pitämättä itseään interpretation in psychoanalysis. Norton, New York 1982. Boris Uspenski, Komposition poetiikka. Taideteoksen sommittelun periaat- oikeussubjektina erääntyneiden maksujen suhteen, moraali- teet (Poetika kompozitsii, 1970). Suom. Marja-Leena Vainionpää- sena subjektina tai oman nautinnon ja saavutusten subjektina. Korhonen. Kustannus Oy Orient Express, 1991.

niin & näin 2/96 • 37 Juha Varto

Intentionaalisuus-käsitteen merkitys ja vaikutus länsimaisessa filosofiassa, erityisesti logiikan historiassa

jestelmään. Ennen Uutta Aikaa tämä asetelma oli itsestään- selvä: kaiken tiedon lähtökohtana oli maailma (tai, kuten sattuvammin sanottiin, “Luonto”) ja ihmisen tieto, mikäli se oli tietoa, oli tästä. Maailman ja ihmisen suhde oli se, mistä filosofia puhui ja tätä on ollut tapana kutsua “konstituutioksi”. Keskiajan logiikassa, joka monilta piirteiltään ennakoi Ny- kyajan logiikkaa, kysyttiin, miten loogiset periaatteet voivat yhtaikaa olla välttämättömiä ja riippumattomia sekä puhua siitä maailmasta, josta ihmisen kokemus on.4 ntentionaalisuuden käsite on tärkeä osa Nykyajan filoso- Kreikkalainen perinne ei ollut riittävän hyvin tunnettu, jotta fiaa. Se tulee esille lukuisissa eri yhteyksissä ja sillä vastaus olisi tullut johdetuksi sieltä. Ongelmana oli itse asi- Ipyritään valottamaan hyvin erilaisia ongelmia. Tästä on assa subjektiivisen ja objektiivisen välinen ristiveto, jossa ollut seurauksena, että useasti on vaikea hahmottaa, millä ta- keskiajan loogikot kreikkalaisten tapaan tunsivat suurta epä- valla eri yhteyksissä käsitettä käytetään ja kuinka ne liittyvät luuloa kaikkea psykologista tarkastelua kohtaan, sellaista, toisiinsa. Nykyisessä keskustelussa intentionaalisuuden kä- jossa yksilöhistoriallisesti syntyneille tietoisuuden sisällöille sitteeseen törmää useimmiten taiteen filosofiassa ja tietoteo- annetaan erityismerkityksiä ohi sen yksilön, jossa ne ovat rian erityiskysymyksissä. syntyneet. Toisaalta oli lähes yhtä vaikea käsittää, kuinka tie- Tilanne ei ole ollut aina tällainen. Intentionaalisuus on kä- toa koskeva voisi olla kokonaan riippumaton tietäjästä ja site, joka on aiemmin seurannut uskollisesti nimenomaan lo- maailmasta. giikan kehitystä ja historiallisesti katsoen se liittyy vain so- vellutustensa tai uudelleen tulkintojensa kautta muihin filo- sofian alueisiin. Vastaus Hispaniasta Logiikan historiassa koko Uusi Aika Descartesista 1800- luvun loppuun on kuvittelukyvyn historiaa: filosofia, logiik- ka mukana, pyrki ratkaisemaan, millä tavalla ihminen voi Sen sijaan arabialaisessa logiikassa oli kehitelty ajatuksia, kuvitella itselleen maailman niin, että se vastaa oletettua ob- joilla tuli olemaan tärkeä merkitys juuri tämän kysymyksen jektiivista maailmaa, johon meillä on vain välillinen pääsy kohdalla. ja jonka olemassaolosta ei ole täyttä varmuutta.1 Tänä sama- Ensimmäiset huomiot intentionaalisuudesta liittyvät na aikana kehittyivät myös tieteelliset ajatustavat, jotka ovat arabialaiseen logiikkaan, jossa kirjoitukset olivat pääasiassa lähinnä pyrkimystä systematisoida tämä kuvittelukyvyn toi- kommentaareja Aristoteleen ja stoalaisten teksteihin. Näissä mi.2 Koko tänä aikana ei puhuttu intentionaalisuudesta. on kuitenkin selvä oma luova tendenssinsä, jolla oli myö- Kysymys nousi esille vasta, kun kuvittelukyvyn vastakkai- hemmin huomattava vaikutus Lännen logiikkaan. Yhdistä- set ideologiat — idealismi ja materialismi, empirismi ja ra- mällä aristotelista ja stoalaista lähestymistapaa arabialaiset tionalismi sellaisinaan ja modifioituina3 — osoittautuivat loogikot päätyivät puhumaan termillä ma’na, kun he riittämättömiksi selittämään edes filosofisesti ihmisen ja tarkoittivat, että sana tai jokin muu merkki saa merkityksen- maailman suhdetta ja erityisesti ihmisen tiedon sisältöjen laa- sä itsensä ulkopuolisesta, johon sen avulla viitataan ja joka tuja. Tiedon sisällön laadut ovat olennaisen tärkeitä logiikan on osa tätä merkityksen luomista. Tämä viittaaminen ja tämä ja matematiikan merkitysteoriassa, siis silloin, kun ratkais- ulkopuolinen yhdessä olivat ma’na. taan, millä tavalla loogiset käsitteet, luvut ja suhteet saavat Tällä tavoin esimerkiksi Ibn Sinâ ratkaisi merkitys- sekä subjektista että objektista riippumattoman statuksen ongelmaan liittyvän kysymyksen, kuinka merkeillä on mer- mutta samalla säilyttävät kohdallisuutensa suhteessa kitys, joka ei ole psyykkinen olio eikä materiaalinen olio. objekteihin ja käsitettävyyden suhteessa subjektiin. Ma’na tarkoittaa aina tiedonsisältöä, joka syntyy vain Intentionaalisuus liittyy siis logiikassa esille tulevaan pyr- tietämisaktissa ja jonka voi kiinnittää termillä niin, että sitä kimykseen perustella muodollisen järjestelmän mahdollisuus voi tarkastella erikseen myöhemmin. Ibn Sinâlla esiintyy siten, että sille annettujen sisällöllisten tulkintojen pääasiassa tarkasteluja sanan merkityksestä, mutta yleisesti kohdallisuus (se, kuinka arvioida tätä, kuinka taata tämä, ottaen arabialaisessa logiikassa ma’na tarkoittaa myös merk- kuinka perustaa tämä) voidaan alunperin sisällyttää itse jär- keihin liittymätöntä tiedon sisältöä. Joka tapauksessa Ibn

38 • niin & näin 2/96 2) toinen intentio, jota kutsutaan myös muodollistavaksi ja joka on 3) aktiivisen järjen toimintatapa.

Tämän kaiken tuloksena on: 1) mielen sana, jonka olemassaolon tapa on 2) intentionaalinen oleminen

Näin ollen ne yleiset käsitteet, joita logiikka tarkastelee — esimerkiksi sukujen, lajien, luok- kien ymv. käsitteet — ovat olemassa kokonaan Sinân kysymys, kuinka merkki merkitsee, sai aikaan teksti- omalla tavallaan, intentionaalisesti. Ne eivät ole ylimaallisia käännösten kautta uudenlaisen asetelman Lännen logiikas- ideoita eivätkä ne sisälly kokemusolioihin. Ne ovat olemas- sa: ma’na käännettiin sanalla “intentio”, suuntautuneisuus. sa ihmisen maailmasuhteessa ja niitä voidaan tarkastella “mie- Tällä tarkoitettiin jo 1100-luvun logiikassa, että tiedon si- len sanoina” ilman, että ne tulisivat sekoitetuiksi ihmisen mie- sällöt syntyvät ymmärryksen suuntautuneisuudesta itsensä likuvituksen aikaansaannoksiin. ulkopuolelle eli oliosuuntautuneisuudesta. Tieto oli siis ih- Intentionaalinen oleminen korostaa toisaalta formaalisten misen maailmasuhde. Tämä oli myös se yleinen, josta logiik- tieteiden riippumattomuutta, koska kyse on puhtaista järjen ka on. Ihminen voi nimittäin suuntautua uudelleen myös tä- käsitteistä. Toisaalta intentionaalinen oleminen kiinnittää for- hän maailmasuhteeseen, tarkemmin sanoen sen sisältöihin, maaliset välttämättömyydet maailmaan ja tietävään ja tällöin olioilla ei enää ole merkitystä vaan ainaostaan sillä subjektiin, koska nämä tulevat esille tästä suhteesta, paljas- yleisellä tiedolla, joka on olioista saatu. Niinpä tämä tuvat tässä suhteessa. uudelleensuuntautuminen koskee yleisiä käsitteitä, esimer- kiksi lajeja, sukuja ja luokkia, jotka eivät kuitenkaan näin Paluu päähän menetä sisällöllistä tulkintaansa vaan kiinnepiste pysyy koko ajan ihmisen maailmasuhteessa. Näin esimerkiksi fantasia- maailmat tai mahdolliset maailmantilat eivät tuota saman- laista välttämättömyyttä kuin suhde tähän maailmaan, josta Tämä kaikki sai aikaan, että Keskiajalla kehittyi huomattava ihmisen looginenkin toimeliaisuus ja loogisen merkityksel- looginen tutkimus, joka kuitenkin unohdettiin, kun Uuden lisyys on peräisin. Ajan filosofinen käänne vaati psykologistista asennetta. Sa- Tällä tavoin logiikalla voitiin katsoa olevan selvä asema malla tavalla kuin tiede tehtiin ihmisen tahdon kuvaukseksi tietämisessä, mutta samalla oli myös selitetty, kuinka loogi- (luonnon hallinta, maailman hallinta), samalla tavalla myös nen oli riippumatonta kulloisistakin yksittäisistä tiedon- formaalinen ymmärrettiin ihmisen oikean ajattelun kuvauk- sisällöistä ja yksittäisistä mailmakokemuksista. seksi ja logiikka ja matematiikka tämän ajattelun avaimeksi.5 Maailmasuhteella ei tässä ole mitään merkitystä. Hyvin ku- vaavaa tässä suhteessa on esimerkiksi Galilein ja Newtonin Lyhyt kaava tietämisestä ajatus, että Jumala on ajatellut luonnon matematiikan kielel- lä, joka siis on mahdollista myös ihmisen ajatteluksi, kuten Newtonin Principia pelkällä olemassaolollaan todistaa. Lyhyesti tämän voi esittää seuraavanlaisena kaaviona, joka Uuden Ajan filosofia ja tiede eivät mitenkään voi kehus- kuvaa sitä, kuinka myös intentionalisuuden käsite tulee mu- kella onnistuneensa tässä subjektiivisessa yrityksessä: tiede kaan intention tarkastelussa: kehittyi maailman valloittamiseksi ja tuhoamiseksi, ja for- 1) on kahdenlaista tiedettävää: aistittavaa ja järjellä maaliset tieteet kärsivät suuren taantuman. Käänne tiedettävää. formaalisten tieteiden kohdalla oli odotettavissa ja se tapah- 2) aistein tiedettävä tulee tiedettäväksi, kun aistiminen vas- tuikin 1800-luvulla. Bernard Bolzano esitti laajassa tieteen- taanottaa sen; teorian teoksessaan6, että sen lisäksi, että oli olemassa järjellä tiedettävä tulee tiedettäväksi, kun ymmärrys käsitte- kieliopillisesti tarkasteltava lause (eli merkkijono) ja asiain- lee edellisen; tila todellisuudessa, oli myös oletettava näihin liittyvä, mut- 3) jälkimmäinen tapahtuu ymmärryksen aktissa, ta omalla tavallaan olemassaoleva “lause-itsessään” (Satz an 4) jossa ymmärryksen suuntautuminen oliolliseen on se, mikä sich), joka ei ollut olemassa reaalisesti, mentaalisesti eikä yhdistää objektin ja ajattelevan mielen. ideaalisesti vaan näitä välittäen ja eräällä ratkaisevalla taval- la näistä riippumatta. Bolzano ei vielä selvästi sano, mitä tämä Suuntautuminen, siis intentio, voidaan jakaa kolmeen välittäminen on, mutta hän antaa selvästi ymmärtää, että lau- osaan: se-itsessään syntyy tietoisuuden suuntautumisesta oliolliseen 1) ensimmäinen intentio, joka tarkoittaa oliosuuntau- ja tämä näin syntynyt ei ole kuvittelukyvyn tuote vaan tietoi- tuneisuutta, suudesta riippumaton asiantilan korrelaatti.

niin & näin 2/96 • 39 ta, se, miltä minusta “jokin tuntuu”. Olennaista on, että tä- hän jälkimmäiseen kuuluu tietoisuudesta riippumaton korrelaatti, joka on yhtälailla tuonpuoleinen tietoisuuteen nähden kuin on reaalinen olio. Husserl siis ajattelee, että var- sinaisesti intentionaaliset oliot, jotka syntyvät tietoisuuden maailmasuhteessa, ovat tästä riippumattomia, niin sanotusti ideaalisia muodosteita. Ne eivät ole meidän kuvittelukykymme tuotoksia vaan meidän maailma- suhteemme korrelaatteja.8 Filosofiassa esimerkit ovat aina harhaanjohtavia, koska lukija on aina löytävinään esimerkistä jotain tuttua ja kiin- nittää huomionsa vain tähän tuttuun. Tästä huolimatta esitän vertauksena prisman ja valonsäteen. Kukaan ei väitä, että prisman avulla valkoiselle pinnalle heitetty kirjo olisi prisman luoma tai sisältyisi prismaan. Se Maailma on sittenkin olemassa! on tietenkin kokonaan valonsäteestä, mutta tarvitaan prisma, jotta ihminen voi nähdä eri aallonpituudet omina väreinään. Kirjo on siis eräällä tavalla valonsäteen korrelaatti, samaa, mutta eriä. Varsinainen muutos ajattelussa paljastuu psykologiassa, jos- Oliosuuntautuneesta kokemuksesta syntynyt intentio- sa Franz Brentano pohtii erilaisten mentaalisten tilojen ja naalinen korrelaatti on vastaavanlaisessa suhteessa tietoisuu- sisältöjen laatuja.7 Brentano haluaa erottaa toisistaan teen: tarvitaan tietoisuus, jotta korrelaatti voi syntyä, mutta sisäsyntyiset, lähinnä fantastiset, elämyssisällöt ja korrelaatti on aidosti transsendentti tietoisuuteen nähden. oliosyntyiset kokemussisällöt. Hän päätyy puhumaan Tämä oli Husserlin mielestä välttämätöntä, jotta voimme intentionaalisista olioista (intentionale Gegenstände), joilla puhua tiedosta ja tieteestä. Samoin tämä oli välttämätöntä, on eräänlainen mentaalinen olemassaolo, mutta jotka eivät jotta formaaliset järjestelmät voivat olla merkityksellisiä. ole sisäsyntyisiä, mielikuvituksen tuotteita. Husserl nimittäin ajattelee melko lailla keskiaikaiseen tapaan, Brentanon mukaan on tärkeää, että psykologiassa on mah- että intentionaalinen korrelaatti voi tulla uudelleen intentioi- dollista erottaa ihmisen maaailmasuhteesta syntyvät duksi juuri siksi, että se ei ole vain tietoisuudelle läsnäoleva muodosteet niistä, jotka syntyvät mielikuvituksesta omia ai- vaan myös tietoisuudesta riippumaton. Tämä tarkoittaisi siis kojaan. Intentionaalisilla olioilla on aina korrelaattinsa maa- eräänlaista toista intentiota, jonka tuloksena intentionaalisesta ilmassa, ne ovat jostakin. Toisaalta ne ovat tietoisuudelle korrelaatista saadaan saadaan esille siihen sisältyvä olemus- läsnäolevia eli immanentteja ja tämä niiden kahtalaisuus te- tieto, se, mitä jokin on eli varsinainen abstraktio. Vasta täl- kee niistä erityisen, psykologiatieteen kannalta spesifin, lainen tekee mahdolliseksi tiedon, joka koskee puhtaita muo- tutkimuskohteen. Näin Brentano yritti pelastaa psykologian toja, siis matematiikan ja logiikan. representaatiotieteen vaaroilta; tässä ohjelmassa hän ei on- nistunut, kuten psykologiatieteen myöhempi historia on osoit- tanut. Mitä tietoisuus on? Edmund Husserl oli matemaatikko ja hän kiinnostui Brentanon ajatuksesta. Hän kuitenkin palautti ongelman kes- kiaikaiseen muotoonsa, ilmeisesti osittain Bolzanon innoit- Husserlin käsityksen mukaan tietoisuus on aktiseuraanto, jon- tamana, ja luopui psykologisesta immanenssioletuksesta. ka olennainen piirre on suuntautuneisuus, suhde itsensä ul- Husserl ei nähnyt mahdolliseksi, että esimerkiksi luvut tai kopuolelle. Tämä voi olla oliollista suuntautuneisuutta tai loogiset konstruktiot, jotka ovat omanlaisiaan intentionaalisia intentionaalisiin korrelaatteihin suunnattua. Tämän perusteel- olioita, voisivat olla olemassa tietoisuudelle läsnäolevina ja la voidaan sanoa, että Husserlin uudistamassa käsittelytavassa silti säilyttää ideaalisen luonteensa. Sama pätee tietenkin kaik- tulevat esille ainakin seuraavat intentionaalisuuteen liittyvät kiin tiedon sisältöihin: ei ole tietämisen eikä tiedettävän kan- käsitykset: nalta yhdentekevää, onko kyse esineestä, yleisestä käsitteestä vaiko luvusta. Näiden tietämiseen kuuluu näiden laatu, jota 1) Tietoisuus on intentionaalinen. Tämä tarkoittaa, että tie- ei voida lähestyä, mikäli ne kaikki on otettu vain tietoisuu- toisuus koostuu akteista, jotka ovat suuntautu- delle läsnäolevina, immanentteina. neet tietoisuuden ulkopuolisiin korrelaatteihin. Husserl tekee saman erotuksen kuin Brentano: on olemas- Tietoisuus on tällaista suuntautuneisuutta. sa sisäsyntyisiä ja oliolähtöisiä elämyksiä. Mutta Husserl 2) Akteilla on intentio: ne ovat suunta tietoi- määrittelee vain edelliset immanenteiksi (hän käyttää termiä suuden ulkopuolisiin korrelaatteihin. Tämä on reell). Jälkimmäisiin liittyy yleensä myös immanentti piir- re, jota voisi kutsua epätäsmällisesti “subjektii- viseksi puoleksi” ja juuri tämä on se psykologistinen vire, josta tieteen- harjoittamisessa ei olla kiinnostunei-

40 • niin & näin 2/96 kokonaisuuden korrelaattina omasta kokemustodelli- suudestaan luomalla merkitysyhteyksiä kieleen ja lukija lu- kee tätä kieltä suuntautuneena tulkitsemaan sen kokonaisuu- deksi, joka on korrelaatti avautuneista merkitysyhteyksistä. Tämä sama pätee tietenkin muihinkin teksteihin (sanan ny- oliosuuntautunut akti. kyisessä, laajassa merkityksessä), esimerkiksi tieteellisiin teo- 3) Elämys on intentionaalinen eli siihen kuuluu korrelaatti, rioihin tai formaalisiin systeemeihin. Niitä voidaan pitää olio- joka on elämykseen nähden transsendentti. suuntautuneiden aktien korrelaatteina. Tämän lisäksi ne ovat 4) Intentionaaliset oliot (korrelaatit) eroavat — mikäli ovat olemassa kirjoitettuina — merkki- reaalipsyykkisistä olioista, koska ne ovat transsendentteja ei- kokonaisuuksia, jotka edellyttävät tulkintaa tullakseen vätkä siis tietoisuuden osia. Nämä ovat aktista riippumatto- ymmärretyiksi. Jokainen lukukerta tarkoittaa aktiseuraantoa, mia olioita. jossa tietoisuus suuntautuu tällaiseen tulkittavaan. Teoreetti- 5) On olemassa pelkästään intentionaalisia olioita, jotka sen perinteen sisällä tämä tarkoittaa pyrkimystä ymmärtää ovat syntyneet intentionaalisten korrelaattien intentioimisesta teksti tietyllä tavalla ja luoda siitä teoreettisessa kontekstissa (toisenasteisesta intentioimisesta). Nämä ovat intentionaalinen korrelaatti. Näin siis teoreettinen perinne aktinmääräämiä olioita. tarkoittaa samalla, että ensimmäisen ja toisen intention lisäksi on olemassa myös aktualisoiva toinen intentio, joka kohdis- tuu korrelaattien kirjallisiin ilmauksiin. Vanha kysymys, uusia vastauksia Ingardenin ajatus on ymmärretty usein myös väärin, sillä on ajateltu, että taideteos tai teksti ovat intentionaalisia sii- nä, että ne ovat sisältöjä jollekin mahdolliselle tietoisuudelle Näistä tarkasteluista näkyy, että kysymys, johon tai sen muodostaville akteille, tai että ne ovat intentionaalisia, intentionaalisuus on ollut vastauksena, on koskenut koska jonkun päämääränä on luoda niistä jotain. Nämä mo- ideaalisten käsitteiden statusta, siis itse asiassa formaalisen lemmat psykologisoivat tulkintatavat unohtavat kysymyksen, tiedon mahdollisuutta. Status on koko tällaisen tarkastelun johon intentionaalisuus on vastaus. ajan — siis Keskiajalla ja tämän vuosisadan alussa — ym- märretty kysymyksenä formaalisen tiedon tulkittavuudesta ja merkityksellisyydestä, ei niinkään kysymyksenä formalis- mista, siis järjestelmään itseensä sisältyvästä piirteestä. Täs- tä kysymyksenasettelusta myös johtuu, että Husserlin jälkeen intentionaalisuuskäsitteen moninainen käyttö on koko lailla täysin peittänyt tämän alkuperäisen kysymyksen. Viitteet Erityisen tärkeän uuden tulkinnan intentionaalisuus- käsitteelle antoi Roman Ingarden, kun hän teoksessaan Das 1. Johdatusteksteinä René Descartes, Metodin esitys ja Metafyysillisiä mietelmiä (kirjassa Teoksia ja kirjeitä. WSOY, Porvoo 1956. Suom. literarische Kunstwerk käsitteli yhtä intentionaalisen Hollo). korrelaatin erityistapausta, taideteosta. Taideteos on 2. Demonstraatiota varten jatkoteksteinä Isaac Newton, Philosophiae intentionaalinen olio, joka syntyy ihmisen maailmasuhteesta naturalis principia mathematica ja Immanuel Kant, Kritik der reinen erityisessä aktikokonaisuudessa. Kirja on vain esine tai rivi Vernunft sekä Hegel, Phänomenologie des Geistes. 3. Tätä keskustelua on tavattu pitää realismi-idealismi-keskusteluna, merkkejä, jollei tietoisuuden suuntautuminen siihen synnytä koska juuri tämä vastakkaisasettelu — idealähtöisen ja korrelaattia, joka perustuu toisaalta tähän reaaliseen esinee- maailmalähtöisen välillä — kuvastaa ideologisesti ongelmaa, jonka seen ja toisaalta aktiseuraantoon, jossa tälle esineelle anne- parissa idealistit, materialistit, empiristit ja rationalistit ponnistelivat. taan tulkinta. Näin siis kirjallisen taideteoksen kohdalla teki- Esimerkiksi 1800-luvun lopun keskustelu oli Idealismus-Realismus- keskustelua, johon yhtä lailla positivitit, marxilaiset ja uuskantilaiset jän ja lukijan aktiviteetti ovat molemmat suuntautuneita, kuin myös Feuerbach, Bolzano, Brentano ja Husserl ottivat kantaa. mutta — kuvallisesti sanoen — eri suunnista: kirjailija luo 4. Tähän ks. Varto, Formal and philosophical in early medieval logic. Reports from the dep. of mathematics, ser A vol. 209. Tampere 1989. 5. Tämä alkoi selvimmin Port-Royalin logiikasta, ks. Arnauld, L’art de penser 6. Bernard Bolzano, Wissenschaftslehre, 1837. 7. Franz Brentano, Psychologie vom emprischen Standpunkt, 1874. 8. Edmund Husserl, Logische Unter- suchungen I-II, 1900 ja Ideen zu einer reinen Phänomenologie und phänomenologischen Philosophie, 1910.

niinniin && näinnäin 2/961/96 •• 4141 Kimmo Jylhämö oleminen (in-der-Welt-Sein, elämismaailma (Lebenswelt)). Ensimmäinen fenomenologian aalto kantautui Suomeen 1920-luvulla, jolloin fenomenologiaa toivat esille mm. Erik Ahlman ja Eino Krohn. Toinen aalto kehittyi edeltävästä 40- 60-luvulta lähtien. Tällöin fenomenologiaa kehittivät edel- leen filosofiassa Sven Krohn, psykiatriassa Lauri Rauhala ja Martti Siirala. 70-luvulla Matti Juntunen tutki Husserlia ja Heideggeria, vaikka fenomenologia ei parasta kohtelua sil- loin akateemiselle tutkijalle tarjonnutkaan. Siitä huolimatta, että mantereella fenomenologiaa oli harrastettu jo kauan, ei Edmund Husserl ja Suomessa akateeminen filosofia tuntenut sitä omakseen. fenomenologian idea Varsinaista filosofista johdatusta fenomenologiaan ei ole suomeksi kirjoitettu, mutta erillisiä monografioita on kyllä ilmestynyt: esimerkiksi Matti Juntusen Edmund Husserlin filosofia (Gaudeamus 1986) ja Markku Satulehdon Elämismaailma tieteiden perustana (FITTY 1992). Fenomenologia onkin ollut ja on kenties vieläkin kirosana tieteellisesti orientoituneen filosofin suussa. Tämä johtuu Edmund Husserl, fenomenologian perustavasta projektista, pyrkimyksestä löy- Fenomenologian idea: viisi luentoa. tää filosofialle oma alue tieteellisen tutkimuksen Helsinki: Lokikirjat, 1995. 132 s. ulottumattomista. Fenomenologia eroaa normaalitieteistä, sen tulee olla tässä mielessä ankara, muista tieteistä riippumaton tiede. 80-luvulla Esa Saarinen hämmensi akateemista filoso- enomenologia on eräs tämän vuosisadan merkittävim- fiaa kirjallaan Sartresta (Sartre: Pelon, inhon ja valinnan fi- mistä filosofisista suuntauksista. Viime vuosina sitä on losofi 1982). Saarinen ei kuitenkaan suunnannut kirjaansa Fharrastettu Suomessakin, vaikka manner-Euroopassa ensisijassa akateemiselle yleisölle, vaan yleiseen kulttuuri- sen kulta-aika onkin jo ohi. Suomi seuraa kiinnostuksessa keskusteluun. Nykyään kenties tunnetuin fenomenologian tut- anglosaksista perinnettä, jossa fenomenologia, eksis- kija Suomessa, Juha Varto, yritti viedä fenomenologiaa eteen- tentialismi, hermeneutiikka ja mannermainen ajattelu ovat päin akateemisen maailman sisäpuolella. 80-luvun lopusta saaneet viime vuosikymmeninä yhä tukevampaa jalansijaa lähtien hän on varsin omaperäisellä tavalla yrittänyt työstää analyyttis-pragmaattisen filosofian ohessa. fenomenologiaa Heideggerista “jonnekin muualle”. Muiden Fenomenologiaa on kritisoitu monelta eri suunnalta. Ana- fenomenologiasta ponnistavien tutkimustensa ohella Varto lyyttinen filosofia on moittinut fenomenologiaa “raittiuden” on julkaissut aiheesta Fenomenologisen tieteen kritiikin ja selkeyden puutteesta, filosofian tulee olla selvillä (FITTY 1992) ja Tästä jonnekin muualle (FITTY 1993). metodistaan. Marxilais-kriittinen teoria arvostelee fenome- Fenomenologian tutkimus kehittyi julkaistujen opin- nologiaa ja hermeneutiikkaa perinteen ja (taiteellisen) elä- näytteiden myötä vuosikymmenen taitteessa: Risto Niemi- myksen painottamisesta, poliittisten intressien ja rakenteiden Pynttäri Heideggerin luontokäsitystä valottava Luonto-fraasin unohtamisesta. Dekonstruktio-, post- ja nomadifilosofit taas radikalisoituminen Martin Heideggerin filosofiassa, Reijo kritisoivat fenomenologiaa elämyksien totaliteeteista ja dog- Kupiaisen Heidegger-tutkimus Ajattelemisen anarkia, Vesa maattisesta ihminen-maailma-suhteen hyväksymisestä filo- Jaaksin ihmisen luntosuhteen uudelleen pohdinta (Kriisi sofian perustaksi. Tästä huolimatta fenomenologialla on luontosuhteessa), Mika Saranpään Platon-tutkimus ollut usein olennainen merkitys sitä kritisoivien suuntausten Paradoksien kartta ja Aki Huhtisen tutkimukset fenomeno- kehityksessä. logian ja psykoanalyysin suhteesta (Dasein-analyysi). Kupiainen ja Jaaksi ovat lisäksi suomentaneet Heideggeria. Jaaksin suomennos Tekniikka ja paluu ilmestyi n&n 2/1994, Fenomenologia Suomessa: Kupiainen on suomentanut Heideggerin myöhäisemmän kir- joituksen Silleen jättäminen, joka innoitti myös radioteatterin suppea oppimäärä sen esittämiseen. Kupiainen kääntää par’aikaa Heideggerin pääteosta Sein und Zeit. Husserlia on tutkittu tieteen filosofi- an ja tietoteorian (Aulis Laukkanen), kartesiolaisen subjek- Nykyfilosofian historiallinen itseymmärrys voi siis tapahtua tin (Markku Paasonen) ja politiikan näkökulmasta (Jarmo myös fenomenologian kautta. Nyt tähän on mahdollisuus Rinne). Lisäksi mm. Panu Turunen väitöskirjassaan ja Juha suomeksikin. Lähes samanaikaisesti, ja osittain samalla Himanka jatko-opinnoissaan ovat tutkineet Husserlia nyky- kääntäjäjoukolla, julkaistiin viime vuonna Edmund Husserlin filosofian näkökulmasta. Tällä hetkellä suomalaises- (1858-1938) Fenomenologian idea ja Martin Heideggerin sa keskustelussa mielenkiintoisinta antia on (1889-1976) Taideteoksen alkuperä. Nämä kaksi teosta piir- kuitenkin Sara Heinämaan väitöskir- tävät fenomenologian kehityskaaren alun ja lopun: ankaran ja Ele, tyyli ja sukupuoli, jos- tieteen ihanteesta taiteen esimerkkiin “oikeasta” olemisen sa Heinämaa hahmottaa tavasta. Kaaresta jää puuttumaan vain keskikohta, fenomenologian kaut- fenomenologialle keskeinen elämän käsite (maailmassa ta uutta tapaa ylit-

42 • niin & näin 2/96 sofinen sanasto on ollut pitkään kehittymätöntä, se on osit- tain jäänyt käsitteistöltään vuosisadan alkupuolelle. Tämä on usein ollutkin ongelma kääntäjille. Ongelma on tosin kor- jaantumassa nyt, kun filosofista kirjallisuutta julkaistaan ja suomennetaan enemmän kuin koskaan. Samalla filosofinen tää sex/gender erottelu. Husserlissa Heinämaata kiinnostaa sanasto kehittyy ja uusiutuu. Fenomenologian ideassa erityisesti fenomenologian “metodi”, reduktio, ja sen liittä- neologismin myötä syntyneitä sanoja ovat esim. minen Husserlin myöhaisfilosofian perustavaan käsitteeseen ajankohtaistettu (aktuell), annettuus (Gebenheit), ilmentymä elämismaailma. (Erscheinung), näkemä (Anschauung), nykyistää Fenomenologian ideat eivät ole kiinnostaneet Suomessa (vergegenwärtigen). Käännöksessä on pyritty hyvään ja “virallista” filosofiaa ennen kuin viimeisen kymmenen vuo- ymmärrettävään kieleen, missä on onnistuttukin. den aikana. Omalla tavallaan poikkeus on Seppo Sajaman A Historical Introduction to Phenomenology. Kun analyytti- nen filosofia on laajentanut käsitystään filosofiasta ja sen Filosofi Edmund Husserl ja ongelmista, ovat myös akateemiset filosofit laajemmin alka- filosofin pyrkimys neet kiinnostua fenomenologiasta. Tästä esimerkkinä vaik- kapa Jaakko Hintikan kiinnostus fenomenologiaan, Martin Husserl nähdään fenomenologian ulkopuolelta katsottuna Kuschin kielifilosofiset tutkimukset, Leila Haaparannan tut- äärimmäisen vaikeana ajattelijana. Hänellä tuntuu olevan niin kimukset logiikan (Frege) ja Husserlin parissa, Albert S. Ki- paljon ideoita fenomenologiasta, että lukija voi mennä se- visen toimittama “sormiharjoitukset” ja tutkimusprojektit kaisin. Tämän sekavuuden välttämiseksi voidaankin puhua Akatemian tutkijakoulussa. Fenomenologia näyttääkin tar- monesta Husserlista, kuten Leila Haaparanta tekee: “Husserl, joavan analyyttisen ajattelutavan hegemoniassa hedelmälli- joka ennakoi eksistentialismia, Husserl, joka oli huolestunut sen vastustuksen, jonka kautta voidaan laajentaa filosofian antihumanismin noususta, Husserl, joka kehitti Brentanon piiriä. Fenomenologia on pääsemässä siis irti kirouksestaan? intentionaalisten aktien teoriaa ja rikastutti sitä Fregen kieli- filosofista erottelua muistuttavalla erottelulla, Husserl, joka tutki logiikan filosofisia perusteita, ja Husserl, joka kehitti Fenomenologian idea -suomennos humanistisille ja yhteiskuntieteille luonnontieteiden metodista poikkeavan tutkimusmetodin.” (tiede&edistys 3/89) Husserlin filosofista pyrkimystä kuvataankin tavanomai- Fenomenologian suomentamisen pioneerina voidaan pitää sesti seuraavasti. Husserl aloitti aritmetiikan filosofisella tut- myös Hannu Siveniusta, joka on kummankin viime vuonna kimuksella. Tässä tutkimuksessa hän hyödynsi opettajansa julkaistujen Fenomenologian idea ja Taideteoksen alkuperä Franz Brentanon käsitystä ihmismielen psyykkisten aktien takana. Hänen uutteran työnsä mannermaisen ajattelun pa- intentionaalisuudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki tietoi- rissa on nostanut esille fenomenologian alun ja lopun. Työ- suuden aktit suuntautuvat aina johonkin, vaikka tämä jokin ryhmä Juha Himanka, Janita Hämäläinen, Hannu Sivenius ei olisikaan olemassa. Husserlia kritisoitiin kuitenkin siitä, on suomentanut Fenomenologian idean. Suomentamisen koh- että hän otti liian psykologistisen linjan. Kritisoijana oli Frege, teen valinta, Die Idee der Phänomenologie, oli tässä mieles- joka nosti esiin logiikan riippumattomuuden psyykkisistä sä oiva. Kuinka muuten johdatus fenomenologiaan akteista ja elämyksistä. Elämyksen ja loogisen “synteesinä” tapahtuisikaan kuin itsensä Husserlin omien fenomenologian Husserl pitääkin tietoisuutemme kohdetta (Gegenstand), joka ideaa etsivien luentojen pohjalta. Fenomenologian idea koos- ei ole elämysakti eikä pelkkä looginen suhde. Näin psykolo- tuu viidestä Göttingenissä huhti-toukokuussa 1907 pidetystä ginen elämys (tietoelämys, hyle), looginen merkitys (formaalit luennosta sekä muutamista Husserlin myöhemmin tekemis- suhteet, myöhemmässä filosofiassa noesis) ja ontologia (koh- tä muutosehdotuksista ja lisäyksistä. de, noema) muodostavat korrelaation, jonka purkamisen avul- Kääntäjät ovat liittäneet avuksi esipuheen (Johdatus la voidaan tutkia filosofisesti tiedon mahdollisuutta. Husserlin reduktioon) ja johdannon (Tie reduktioon immanessi-trans- filosofia alkaa siis tietoteoriasta, jonka keskeisenä kysymyk- sendenssi-ongelman kautta), mutta siirtäneet Husserlin oman senä on, kuinka filosofi voi “kohdata” tiedon (Erkenntnis)? johdannon kirjan loppuun. Suomentajien esipuhe ja johdan- Tämä on kysymys tietämisen rajoista, jonka kautta to ovat ilmeisesti heidän yhteistä kontribuutiotaan, vaikka kir- (transsendentaali) subjektiviteetti nousee filosofisen joittajan/kirjoittajien nimeä ei ilmoiteta. Kirjan loppuun on kysymisen keskiöön. liitetty myös olennaisten termien osalta käännöslista saksa- suomi ja suomi-saksa, kuten huolelliseen käännökseen kuu- luukin. Fenomenologia kun on kuuluisa varsinkin Heidegge- rin kohdalla uusien käsitteiden luomisesta, “sanamagiasta”. Filosofit ja ikkuna Husserl ei kuitenkaan tätä pahemmin harras- tanut. Suomen kie- Klassisen filosofian pohjalta fenomenologiaa voi verrata pe- len filo- rustellusti myös Descartesiin, sillä Husserlille kartesiolainen epäily tarjosi uuden filosofian lähtökohdan. Lauri Mehtonen on kuvannut kartesiolaista epäilyä osuvasti eräällä Descar- tes-sitaatilla. Hänen esimerkkinsä kartesiolaisesta meto- dista on Descartes tarkkailemassa ikkunan takaista

niin & näin 2/96 • 43 on tuo ikkuna, jonka läpi katselemme objekteja. Missä vai- heessa katseleminen muuttuu filosofiseksi näkemiseksi, tietämiseksi? Mikä on meille nyt aivan varmaa, epäilykse- töntä? Husserl: vain se että meillä on huoneessamme nuo koh- teet. Joudumme siis sulkemaan tietomme ulkopuolelle ikku- maailmaa. Descartes istuu huoneessaan ikkunan edessä ja nan takana olevat objektit. Tämän lisäksi meidän on suljetta- katselee vilkkaalle amsterdamilaiselle kadulle, jossa kävelee va ulkopuolelle kaikki muut asiat, jotka koskevat ikkunan ihmisiä. Descartes kuvaa näkemistään: takaista maailmaa ja sen luonnollista tieteellistä tutkimusta. Tätä kaikkea Husserl kutsuu transsendentiksi ja siitä irti pää- “Vilkaistessani sattumalta ulos ikkunasta ja nähdessäni semistä reduktioksi. Reduktiossa pidättäydytään arvostele- kadulla ohi kulkevia ihmisiä voinko sanoa todella näke- matta objektien olemassaoloa. Sen sijaan kaikki, mitä meillä väni ihmisiä aivan samoin kuin nyt näen (...) hattuja ja on huoneessamme tietoisuutemme kohteina, on meille viittoja, joiden peitossa voisi olla vain joustimien varas- immanenssia. sa liikkuvia taitavasti sommiteltuja koneita?”1 Jotta kohteet voisivat olla ankaran varmasti jotakin perus- tavaa, eikä meille ennalta annettua, on meidän pitäydyttävä Descartes kysyy, että mitä todella voimme varmasti nähdä ainoastaan siinä, jonka olemme jo saaneet huoneeseemme. näistä ihmisistä (kysymys on tietämisestä, aivan samoin kuin Se, mitä näemme aktuaalisesti, koostuu paljolti transsenden- Husserlilla “tiedostamisesta”, Erkenntnis). Cartesiuksemme taalisista oletuksista, jotka ovat tieteiden ja tottumusten pe- toteaa, että emme voi tietää niistä mitään muuta kuin omi- rustana. Husserl kutsuu annetuksi näitä oletuksia, jotka on naisuuksia ja lainomaisuuksia, “hattuja ja viittoja”. annetttua meille kokemusten tai tieteiden kautta. Fenomeno- Husserlille Descartesin metodi ja epäily toimivat esimerk- logian on kuitenkin perustuttava sille, mikä meillä on filoso- keinä filosofian tehtävästä. “Aina kun on tietty epäilys, on fisessa huoneessamme ilmiönä, kohteena tietoisuudellemme, epäilyksettömän varmaa, että minä epäilen. Sama pätee jo- jotta voisimme tarkastella sitä puhtaana ilmiönä. Husserlin kaiseen cogitatioon.”2 Husserl kuitenkin kehittää sanoin sen on oltava meille itseannettua, voimme olla täysin kartesiolaista epäilyä eteen päin ymmärtäen tämän ilmiön fi- varmoja ainoastaan siitä, että meillä on tuo kohde tässä ja losofian perustaksi. Voin olla varma vain siitä, että tietty nä- nyt siitä huolimatta, onko sitä olemassa ikkunan takana. Tästä kemisen ilmiö on olemassa. Kysymys on absoluuttisesti an- syystä meidän tiedostamisemme ei suuntaudukaan ikkunan netun tietoteoreettisesta reflektiosta, joka erottaa fenomeno- takana oleviin objekteihin vaan aina kohteisiin, jotka ovat logian muista tieteistä ja ajattelutavoista. Descartesin ajatte- filosofisessa huoneessamme. lua Husserl kutsuisi luonnolliseksi ajatteluksi. Luonnollisel- la Husserl ei kuitenkaan tarkoita arkikäsityksiämme, vaan tie- teellistä tapaa olettaa maailma oleviksi ja unohtaa ne tietä- Vallilan virta misen ilmiöt ja prosessit, jotka tekevät asiosta olevia. Olettakaamme, että Husserl on samassa tilanteessa kuin Descartes. Hän istuu huoneessa ikkunan takana ja katselee Yrittäkäämme ajatella fenomenologisesti Husserlin mallin kadulla kulkevia ihmisiä. Tässä tilanteessa filosofin mukaan. Olettakaamme, että minä, kirjoittaja-minä, istun nyt aktuaalinen uloskatseleminen muuttuu filosofiseksi huoneessani ja katselen Vallilan läpi virtaavaa liikennettä. näkemiseksi (Anschauung). Ihmiset ikkunan tuolla puolen Tuossa virrassa ei ole mitään järkeä, ajattelen. Erinäköisiä ja ovat reaalimaailman objekteja; objekteihin kohdistettu huo- erivärisiä autoja kaahaa eri suuntiin päästäen perästään har- mio ilmenee kohteena (Gegenstand) tietoisuudessamme. Tie- maata pakokaasua. Sitten bussipysäkille kävelee nainen toisuus on filosofin huone (jossa kaikki asiat, tiedot ovat jo kesävaatteessaan kuten Rollareiden biisissä. Mitä tekisi nyt annettuja (gegeben) tietoisuudellemme). Filosofi yrittää ta- Descartes? Hän epäilisi lakonisesti, että tokkopa tuo nyt on voittaa näkemisen avulla olemuksia, fenomenologia on ole- nainen, ehkäpä sillä on vain lyhyt kesämekko, korkokengät, muksen näkemistä. Husserlin mukaan luonnollinen ajattelu käsilaukku, korvakorut, meikatut silmät, permanentti, huuli- (eli normaalitieteet) kohtelee asioita jo valmiiksi käsitettyinä punaa ja pitkät kynnet, mutta sisällä voisi olla yhtä hyvin (annettuina) objekteina, olevina, ja kalkyloi niiden laeilla, mekaaninen kone, transu tai gender-blenderi. Se vain näyt- joita jo valmiiksi käsitetyt objektit omaavat oman “olemuk- tää naiselta. Mitä tekee fenomenologi-minä. Katson tuota sensa” mukaan. Tällöin unohdetaan niin ne prosessit, jotka aktuaalista objektia ja totean, että bussi tulee ja vie naisen tekevät tietämisestä tietoa kuin itse tietoisuutemme kohteet, mukanaan. nuo ilmiöt itse. Fenomenologian tehtävä onkin tutkia juuri Descartesin mietiskely loppuisi ominaisuuksien ja niitä. Tätä Husserl kuvaa ilmiön (fenomeeni) käsitteen kaksi- lainmukaisuuksien toteamiseen, mutta minä fenomenologi naisuudella. Ilmiö sisältää sekä ilmenevän (se mikä ilmenee, jatkan, vaikka bussi poistui katseen vanginneine objekteineen. olemus) että ilmenemisen (prosessin). Naisen poissaolosta huolimatta minulla on edelleen tuo koh- Fenomenologia on reflektiota, itseymmärrystä. Me emme de (tuo nainen ja naiseus ylipäätään) tarkasteluni kohteena. voi tiedollamme suoraan tavoittaa ikkunan takana olevia Minä voin pohtia asiaa kahdella tavalla. Ajattelen objekteja, koska olemme jo aina huoneessamme (meille on tiedostukseni kohteen olemusta, kohteen naismaisuutta tai annettuna kokemuksia, käsitteitä, sanoja, akteja, prosesseja naiseutta. Huomaan että nainen vastaa sitä kuvaa, joka mi- jne.). Tiedon näkökulmasta olemme kuitenkin kuin Leibnizin nulla on Rollareiden Paint it black-biisistä, se muistuttaa ikkunattomat monadit. Mikään tieto ei tule suoraan Martini-mainoksen minihameista naista, Voguen kansikuva- huoneeseemme, tietoisuuteemme. Kuitenkin huoneessamme tytön paksua huulipunaa jne. Huomaan että nämä mielteet

44 • niin & näin 2/96 muodostavat rakenteita ja hierarkioita, jotka pyörivät tietty- jen olemusten ympärillä. Huomaan, että näitä olemuksia yh- distävät ja erottavat erinäiset piirteet. Toisaalta pohdin itsereflektiivisesti näitä tietoisuuteni prosesseja, jotka teke- vät tuosta nais-kohteesta sen olemuksen, johon se näyttää ten tieteiden objektiviteetin kautta vaan subjektiviteetista, jota viittaavan. Ja pohtiessani näitä prosesseja, mieleeni palautuu Husserl tematisoi alustavasti Fenomenologian ideassa. Täs- ajatus ikkunan tuolla puolella olevasta maailmasta, tä huolimatta suomentajat ovat nostaneet keskeiseksi transsendentista. Vaikka en suoraa kohtaakaan ikkunan ul- intressiksi reduktiot, jotka eivät selkene tämän teoksen avul- kopuolista maailmaa, on minulla jokin suhde siihen. la. Reduktion mielenkiintoisuutta he perustelevat Husserlin koko filosofian ja myöhempien kirjoitusten perusteella, mutta eivät tämän teoksen kautta. Kyseessä on “fenomenologian vaikein asia” ja “tärkeintä” mitä Husserl sai aikaan. Valin- Reduktion reduktio nastaan huolimatta suomentajat jättävät erittelemättä mitä reduktioilla tarkoittavat ja jättävät ne “Husserlin itsensä” sel- vitettäväksi, vaikka Fenomenologian ideassa reduktio näyt- Fenomenologian ideassa Husserl ei tematisoi transsenden- tää mielestäni toimivan korkeintaan operationaalisena väli- taalista subjektiviteettia, sitä yleistä mikä on minunkin neenä suhteessa fenomenlogian varsinaiseen tehtävään. elämysaktien takana, ikkunan tuolla puolen. Tietoisuuteni Husserlin mukaan tehtävä, joka ei välittömästi edellytä prosessit ja olemukset eivät tule tyhjästä, mutta niitä ei voi reduktiota, on kaksinainen, kriittinen ja positiivinen: perustella myöskään tieteen kautta. Prosessit ja aktit ovat läs- 1. Fenomenologisen tietoteorian tehtävä on kriittinen. Tämä nä luonnollisessa ajattelussakin, koska tietoisuuden akteja ja tarkoittaa luonnollisessa ajattelussa olevien “tiedon, sen mer- elämyksiä on tieteilijöilläkin. Husserlin filosofia suuntau- kityksen ja objektin” suhteen kieroutumien tutkimista. tuukin, mitä pidemmälle siinä mennään, transsendentaalisen 2. Fenomenologisen tietoteorian positiivinen tehtävä on subjektiviteetin kautta kohti elämismaailmaa (Lebenswelt) — tutkia tiedostuksen, sen merkityksen ja tiedostusobjektin sitä mikä on ikkunan takana. korrelaation ongelmaa. Tähän kuuluu se, että “nostetaan esiin Tästä syystä tuntuukin kummalliselta, että suomentajat ovat tiedostettavan kohteen eli siis ylipäänsä kohteen mieli, joka ottaneet reduktion lähtökohdaksi esipuheessa (Johdatus sille on määräytynyt tiedostuksen ja tiedostuskohteen reduktioon) ja johdannossa (Tie reduktioon immanessi-trans- korrelaation kautta a priori (so. olemuksen mukaan).”5 sendenssi-ongelman kautta). Tätä voi perustellusti kysyä, Reduktioissa kääntäjien mukaan “päädytään kuitenkin hel- koska esipuheen ja johdannon filosofinen intressi ei tunnu posti aina vain syvemmälle käsitteiden analyysiin, ja reduktio, kohtaavan itse suomennettua teosta. Tällä en tarkoita, että jonka pitäisi tuottaa ykseys, jääkin erottelun alaiseksi”. Ja esipuhe ja johdanto eivät olisi hyvin ja perustellusti kirjoi- lisäävät vielä, että “Husserl itse ei ole kovin tarkka käsittei- tettuja. Itse asiassa ne tarjoavat varsin perusteellisen johda- den erotteluissaan”6. Tästä syystä Husserlin yleisempien tuksen Husserlin filosofiaan ja fenomenologiaan yleensä, motivaatioiden esittely ja korostaminen olisi ollut lukija- mutta eivät kaikin puolin itse suomennokseen. ystävällisempää. Husserlin filosofia kun on vaikuttanut suo- Suomentajat toteavat, että fenomenologinen liike on ulko- mennoksen takakannessakin esiintyviin Heideggeriin, puoliselle epäselvä ja sen keskeinen sisältö vaikuttaa Sartreen, Merleau-Pontyyn, Levinasiin, Derridaan ja “epämääräiseltä”, mutta liikettä yhdistävänä piirteenä on pyr- Kristevaan. Heille Husserlin filosofian “metodi” oli moni- kimys “tuoreeseen ja elävään” filosofiaan ja aloittaminen puolisempi ja hedelmällisempi kuin teknisenä apukäsitteenä asioista ja ongelmista pois käsitteiden suhteiden analysoin- toimiva reduktio. nista3. Husserlin itsensä pyrkimys oli ankaraan tieteeseen, irti toisiinsa yhteydettömien filosofisten teosten vyörystä, risti- riitaisuuksista, siitä että filosofioita on yhtä paljon kuin on filosofeja. Ankaran tieteen tavoitteena on “kattava ennakko- oletukseton ykseys”4. Suomentajat eivät kuitenkaan painota Viitteet riittävästi Husserlin perustavia pyrkimyksiä ja muotoiluja, 1. Lauri Mehtonen, Aistisuus ja uuden ajan filosofia, jotka suuntautuvat “tuoretta ja elävää” filosofiaa kohti. Tällä Pohdin 7, FITTY31, s. 12. tarkoitan erityisesti filosofian ja tieteen välisen suhteen poh- 2. Fenomenologian idea, s. 46. timista uudelleen, mikä on keskeisessä asemassa Fenomeno- 3. Fenomenologian idea, s. 9-10. logian ideassa. Sen sijaan suomentajat tekevät tilaa reduktion 4. Fenomenologian idea, s. 12-13. 5. Fenomenologian idea, s. 39-40. uudelleen rakentamiselle, “reduktio-opille”. 6. Fenomenologian idea, s. 22. Fenomenologisen tieteen ideaalia ei tavoiteta luonnollis-

niinniin && näinnäin 2/961/96 •• 4545 Juha Himanka

VANHAN AJAN FILOSOFIAA UUDESSA KUOSISSA Lukuvihje Fenomenologian ideaan Käsin kosketeltava, nyt ja tässä läsnäoleva säilytti kuiten- kin erikoisaseman. Asia nimittäin on totuudellisemmin sil- loin, kun se on elävästi siinä: tämä pöytä tässä ja nyt on ta- voitettu totuudellisemmalla tavalla kuin vain muistelemani pöytä. Husserl nimesi eron elävästi siinä olevan ja vain jäl- leen-nykyistetyn asian välillä ilmeisyydeksi, joka edelleen selveni eroksi pelkän tyhjän esityksen ja asian itsensä tavoittavan täyteyden välillä. Näin oltiin löydetty sisäänpää- Fenomenologisen filosofian omin- sy olevaan ja käsitys totuudesta — uusi filosofia saattoi al- takeisuus on nykyään usein hämärtynyt. kaa. Edeltävä filosofia nähtiin nyt pelkkänä uimaliikkeiden Liikkeen perustajan, Edmund Husserlin harjoitteluna kuivalla maalla. Vaikka Tutkielmissakin käy- tekstit antavatkin mahdollisuuksia tettiin käsitteitä, tehtiin uimaliikkeitä, niin nyt tavoitettiin itse monenlaisille tulkinnoille. Tässä kirjoi- asia, oltiin vedessä. tuksessa ehdotetaan Husserlin Fenome- nologian idealle lukutapaa, jossa hänen omat lähtökohtansa otetaan huomioon. Teosta ei lueta sivistyneiden käsitteiden Mitä vanhaa? järjestelynä valmiissa maailmassa vaan Oliko fenomenologia sitten jotakin todella uutta länsimaisen asioiden itsensä ajattelemisena. filosofian pitkässä historiassa? Jonkin aikaa Tutkielmien jäl- keen Martin Heidegger alkoi pitää kuuluisia luentosarjojaan, joissa hän yhdisti Aristoteleen ja ylipäänsä kreikkalaisen ajat- telun Husserlin löydöksiin. Heideggerin mukaan olemisen ymmärtäminen läsnäoloksi oli alun perin kreikkalainen aja- Mitä uutta fenomenologiassa? tus, joka nykyään jäsentää ajatteluamme lähtökohtaisesti. Koska nykyisestä läsnäolosta käsin ei voida tavoittaa aikaa Uudet filosofiat oikeuttavat itseään tuomitsemalla vanhan. alkuperäisesti, Heidegger yritti sitten luoda uuden, Edeltävät yritykset nähdään metafyysisinä, ja oman ajatte- ekstaattisen aikakäsityksen teoksessaan Oleminen ja aika. lun ajatellaan korjaavan edeltäjien puutteita tai jopa alkavan Husserl oli siis vain löytänyt uudelleen antiikille itsestään- filosofian kokonaan uudelleen. Myös fenomenologia käsitet- selvän lähtökohdan. tiin tämän vuosisadan alussa jonakin uutena. Edeltävän filo- sofia oli sortunut vain pyörittelemään vaikeita käsitteitä edes Jätetään kuitenkin Heidegger. Mitä Husserl itse ajatteli takaisin — fenomenologiassa sen sijaan saatiin ote asioista yhteydestään antiikkiin? Husserl koki ajavansa takaa samaa itsestään. ankaran tieteen ideaalia kuin Platon (Hu17, s. 8; Hu5, s. 139; Ote oli löytynyt Edmund Husserlin Loogisissa tutkielmissa Hu7, s. 31; BKM, s. 4). Filosofian on oltava kaiken kattava (1900-1901). Niissä hyödynnettiin mahdollisuutta tarkastella ja ennakko-oletukseton ykseys. Tuoko sama ideaali sitten asioita vuorotellen läsnäolevina ja poissaolevina. Aikaisem- muitakin yhteyksiä? Tässä kolme: min asiaa yritettiin tavoittaa tarkastelemalla sitä olevana tai läsnäolevana, ja käsitteellistämällä sitten asian eri osia ja sen 1) Johdatukset fenomenologiaan aloitetaan usein selvittä- suhteita muihin asioihin. Nyt näkökulma vaihtui: kunkin mällä Franz Brentanon ja Husserlin käsitystä asian teki juuri siksi olevaksi tapahtuma läsnä- ja poissaolon intentionaalisuudesta, siitä kuinka tietoisuus on suhteessa välillä. Pian osoittautui, että näitä tapahtumia, konstituutioita, kohteeseen. Logoksen liittyminen johonkin on silti keskei- oli useampaa eri tyyppiä: kuviteltu, matemaattinen ja reaali- sellä sijalla myös Platonin ajattelussa (237d). nen asia muodostuvat eri tavoin. Näin huomattiin, että olevuus ei rajoitu materiaalisiin kappaleisiin, joiden kuvia muut 2) Husserlille on keskeistä erottaa jyrkästi luonnollinen ja ilmenemisen tavat olisivat. fenomenologinen asenne. Luonnollinen asenne on normaali

46 • niin & näin 2/96 tapamme jäsentää todellisuutta, johon olemme tottuneet. Tot- sesti hän käsitti myös edeltäneiden suurten filosofien itse asi- tumuksen turruttava voima on tylsyttänyt meidät kapeaan nä- assa suorittaneen reduktioita, mutta jättäneen itse tekemisensä kemykseen, josta on irrottauduttava päästäksemme todelli- tematisoimatta. Husserl ei vielä Tutkielmissaan ole tietoinen seen filosofiaan. On vapauduttava Platonin luolan kahleista. metodistaan (Hu6, s. 246), mutta Fenomenologian ideasta (Toisaalta filosofisten teosten lukeminen ei väistämättä joh- eteenpäin teemasta tulee keskeinen. On kuitenkin osoittau- da irrottautumiseen luonnollisesta asenteesta. Vaarana on itse tunut, että reduktiosta on hankala saada otetta: Husserlin sa- asiassa entistäkin tiukempi kiinnittyminen tähän teoreettiseen nasto tuntuu horjuvalta ja parhaimmillaankin tulkinnat muo- asenteeseen.) dostuvat abstrakteiksi konstruktioiksi. Husserl ei itsekään kokenut saaneensa ilmaistua asiaa hyvin. 3) Platonin omien tekstien ja oppikirjaesitysten väliin jää Husserlin teksteistä muodostuu kuitenkin jonkinlainen hah- suuri aukko. Kun käännyt Platonin itsensä puoleen luettuasi motelma reduktiosta: ensin esityksen ideaopista, vastaavuus tuntuu jäävän kovin 1) Reduktio liittyy irrottautumiseen luonnollisesta asentees- vajaaksi. Samankaltainen vajavuus vaivaa usein myös esi- ta (Hu5, s. 141); normaali maailmamme saatetaan pois voi- tyksiä Husserlista. masta (Hu8, s. 77). 2) Husserlin käsite epokhe, joka joskus toimii synonyymina reduktiolle, viittaa reduktion lähtökohtaan ja sen negatiivi- seen puoleen (CM, s. 57; Hu8, s. 165; Fink, s. 89). Eli olemme suorittaneet reduktion, jos a) onnistumme epokhessa (toimitamme edeltävät käsityksemme pois voimas- ta, pois tieltä) ja b) annamme näin tilaa jollekin alkuperäisemmälle. Yksinkertaista, mutta kuinka se tehdään? Pitäisikö meidän kehittää tahdonvoimaamme, niin että pys- tymme sen avulla irrottautumaan tottumuksistamme ja näin mahdollistaa asioiden konstutioituminen itsenään? Reduktio on tosin vaikeinta filosofiassa (HuDIII/3, s. 281), mutta näin se tuntuu mahdottomalta. Aistihavainto on fenomenologian paradigmaattinen esi- merkki. Olisiko siitä hyötyä reduktion konkretisoinnissa? Antonio Aguirre antaa seuraavan esimerkin:

“Seison talon, jonka fasadi on peräisin menneeltä ajalta, edessä. Viehättyneenä julkisivun kauneudesta odotan löytäväni vastaavaa kaunista arkkitehtuuria myös talon toi- selta puolelta. Yllätyksekseni kohtaankin jotakin odottama- tonta: toinen puoli poikkeaa hahmoltaan täysin fasadista — rakennus onkin tyyliltään nykyaikainen. […] olen näin suo- rittanut epokhen […]” (S. 23.)

Käsitys, jonka tottumuksen voimasta olemme muodosta- neet — julkisivu vastaa yleensä talon muutakin rakennus- tyyliä — menettää voimansa, vaikka alkuperäinen havainto ei sinällään muutu. Samoin käy kun esimerkiksi huomaam- me luullun ihmisen olevankin mallinukke (EU, s. 101). Mil- loin sitten kohtaamme saman kaltaisen kokemuksen tehdessämme filosofiaa? — Ehkäpä lukiessamme Fenome- Mistä kolmannen kohdan asiantila johtuu? Ajatellaan idea- nologian ideaa. opin sijaan Platonin dialektiikkaa. On varmasti tärkeää sel- vittää mitä dialogeissa sanotaan dialektiikasta, mutta jos ei samalla selvitetä, kuinka se on käytössä, kuinka se dialogeissa toimii, tutkimus jää vajaaksi. Ei riitä, että esitetään kysymys Fenomenologian idean “mitä dialektiikka on?” vaan on kysyttävä myös: miten se lähtökohta-asetelma toimii? Miten-kysymyksen keskeisyys on myös Husserlin Fe- nomenologian idean keskeinen teema. Jatkossa kysymys Luentojen lähtökohta on tietoteorian perusongelma: kun tie- yhdistetään myös itse teoksen lukemiseen. to on suhde ajatuksesta sen kohteeseen, niin kuinka tästä suh- teesta voidaan saada varmuus. Kun Husserl ei voi hyväksyä ajatusta, että vain katsoisimme kuinka ympäriltämme löyty- Mitä on fenomenologinen reduktio? vä tieto on syntynyt ja tekisimme sen tuottaneesta menetel- mästä mitan tieteellisyydelle, tarkastelun on lähdettävä alus- Husserl väitti löytämänsä fenomenologisen reduktion olevan ta. Tieteen ja tavanomaisen asenteen kannalta tiedon ongel- filosofian perusmetodi (CM, s. 23; HuD II/2, s. 63). Ilmei- ma asettuu seuraavasti:

niin & näin 2/96 • 47 Reduktio käytössä TIETO Tarkastelun eteneminen katkeaa yllättäen viimeisellä luen- nolla: “[…] näytämme ajautuneen varsinaiseen kohde ajatus kurimukseen.” (S. 89.) Husserl tuntuu nyt törmäävän todel- liseen ongelmaan, jota ei ollut ennakoinut. Ongelman ydin on seuraava: aikaisemmin immanenssi oli yhdistetty immanenssi transsendenssi aktuaaliseen. Näin kulloinkin tarkasteltava asia oltiin voitu /aktuaalinen selkeästi rajata: aktuaalinen on kiinni kulloisessakin nyt- hetkessä, joka rajaa tarkastelun. Tutkitaan juuri senhetkistä suhdetta ajatuksen ja kohteen välillä. Mutta Husserlin nyt saa- tua ajatuksen ja kohteen suhteen näkyviin, oikeus rajautua Tavanomainen tiede hyväksyy vain vinoviivoitetun alueen nykyiseen oli hävinnyt: immanenssi ei enää rajautunut tutkimuksensa kohteeksi. Alue nimitetään objektiiviseksi ja aktuaaliseen. Enää ei ollut koteloa, johon suhde voitiin tarkastelun puhtaus säilytetään sulkemalla pois subjektiivi- sijoittaa. nen. Objektiiviselta kannalta aktuaalinen, ajattelun nykyi- Luennot päättyvät vailla ratkaisua. Asia tuntuu karkaavan syyksien virta nähdään satunnaisena (subjektiivisesti ihmi- Husserlin otteesta. Viimeisen kuvan ratkaisu osoittautuukin nen sattuu ajattelemaan ja tuntemaan milloin mitäkin). Näin fasadiksi, joka takana on toisenlainen todellisuus; ihmiseksi suhde ajatuksesta kohteeseen ei tule tarkastelun piiriin (nuolen luultu paljastuu mallinukeksi. Husserlin löytämä tiedon pe- alkuosa jää hämärään), ja suhteesta ei voi varmistua, eikä tieto rusta menettää voimansa, tapahtuu epokhe. ole mahdollista. Tapahtuuko luennoissa sitten myös täysi reduktio, Toinen mahdollisuus löytää tieto on perinteinen filosofi- paljastuuko päältä pyyhkäistyneiden tottumusten alta jotakin? nen ratkaisu, jossa pitäydytään välittömään. Tilannetta esit- Koska itse luennot päättyvät epokheen, reduktion “positiivi- tää seuraava kuva: sen” puolen olisi löydyttävä luentojen kulusta, jonka Husserl kirjoitti luentojen jälkeen. Löytyykö sieltä jotain uutta? Husserl esittelee nyt-hetkeen pitäytymisen ongelmia ääni- TIETO esimerkillä ja kirjoittaa:

“Edellä esitetty viittaus riittää jo kiinnittämään huomiota ajatus kohde uuteen seikkaan: ilmeinen ja redusoitu äänihavainnon il- miö vaatii immanenssin sisällä erottelua ilmentymän ja immanentti / transsendessi ilmenevän välillä. (S. 107, kursivointi JH) aktuaalinen Tämän ilmentymän ja ilmenevän erottumisen jo immanenssissa Husserl toistaa useaan kertaan. Jo Husserl oli siis selvillä Heideggerin ja Jacques Derridan myöhemmin keskeisiksi nostamasta nykyisen läsnäolon on- gelmasta. Mihin suuntaan Fenomenologian idean reduktion Husserlin ratkaisu perustuu kahdessa ensimmäisessä kuvi- tuottaman ratkaisu sitten näyttää. Kun puhtaimmasta ossa yhdistettyjen immanenssin ja aktuaalisen erottamiseen. immenentista ei löydykään pelkkää ilmiötä vaan myös Immanenssia ei enää väistämättä yhdistetä kulloiseenkin ta- ilmentyminen, niin tietoisuudesta ei enää voi ottaa kuvaa. junnassa virtaavaan ajatukseen. Näin (intentionaalinen) kohde Tämänkin artikkelin piirroksissa kuvitellaan, että nuoli aja- saadaan immanenssin, tarkasteltavan piiriin. Saadaan seuraa- tuksesta kohteeseen voidaan esittää sillä hetkellä kun se on va kuva: valmis. Husserl osoittaa nuolen piirtymisen olevan yhtä immanenttia, myös ilmeneminen on otettava mukaan. Näin tarkastelujen onkin muistutettava enemmän elokuvaa kuin intentionaalinen vain kuvan esittämistä. On edettävä vaiheittain, tienä. Feno- aktuaalinen kohde menologian idea antaa tästä itse esimerkin — teos elää vasta ajatus vaiheittensa jatkumossa. Lähteet transsendenssi Edmund Husserl, immanenssi Husserliana (=Hu), Nijhoff/Kluwer 1950–. Cartesianische Meditationen (=CM), Felix Meiner 1977. suhde immanenssissa, eli TIETO Erfahrung und Urteil, Felix Meiner 1985. Husserliana Dokumente (=HuD), Kluwer. Antonio Aguirre, Die Phänomenologie Husserls im Licht ihrer gegenwärtigen Interpretation und Kritik, Wissenschaftliche Suhde ajatuksen ja kohteen välillä on tarkasteltavan, Buchgesellschaft 1982. immanenssin piirissä, ja tieto mahdollistuu. Näyttää siis sil- Bernet, Kern ja Marbach, Edmund Husserl. Darstellung seines Denkens, Felix Meiner 1989. tä, että alkuperäinen ongelma on nyt kauniisti ratkaistu. Mutta Eugen Fink, Edmund Husserl (1859-1938), teoksessa Nähe und Distanz, olisi Husserl ajatellut ratkaisun kaikki seuraukset? Karl Alber 1976.

48 • niin & näin 2/96 itse ennen kuin hän voi johdattaa muita itse- Jukka Tavi näiseen ajatteluun. Filosofian opettajan tu- lisi siis olla, ellei filosofi, niin ainakin filosofi- Opettamisen ja auktoriteetin ongelma sesti asennoituva henkilö voidakseen täyt- tää tehtävänsä. Tässä törmäämme alussa mainittuun koulukuntakiistaan: jos opettaja Jussi Kotkavirta (toim.). saa kontaktin oppilaisiin, jos hänellä on kyky Filosofia koulunpenkillä. saada oppilaat innostumaan opettamas- Kirjoituksia oppiaineen taan, mitään erityistä didaktista formaattia ei didaktiikasta. Painatuskeskus, tarvitse miettiä. Didaktikko voisi ottaa oppia Helsinki 1995. 128 s. tällaisesta opettajasta ja laatia hänen opetukseensa perustuvan didaktisen mallin. tautua juuri mitenkään. Oppikirjoja ei ollut, Mutta mitä hyötyä siitä kenellekään olisi? pätevistä opettajista oli ja on edelleen huu- Jokainen opettaa omalla persoonallisella ilosofian opettamisen suhteen filosofit tava pula. Kukaan ei oikein tiedä, miten tavallaan eikä mikään didaktinen kaava so- Fvoidaan karkeasti jakaa kahteen koulu- filosofiaa pitäisi opettaa. Oppikirjoja on kyl- vellu kenelle tahansa. Tällaisia persoonalli- kuntaan: toisen mielestä filosofian didaktiik- lä ilmestynyt, ehkä liikaakin, mutta ne eivät sia opettajia on ilman muuta olemassa, ka on tarpeetonta, koska filosofian opettami- ratkaisevasti auta opettajaa, joka on joutu- mutta kaikki eivät voi olla sellaisia. Varsin- sen taito on synnynnäinen, persoonallinen nut täysin uuden asian eteen, usein jopa kaan, jos tieto opetettavan aineen sisällös- ominaisuus, jonka puuttumista mikään tahtomattaan. Filosofian opetus on annettu tä on kovin puutteellinen. Ja tämä on raadol- didaktiikka ei voi korvata. Tätä mieltä olivat yleensä uskonnon, historian tai psykologian linen tosiasia, joka vain täytyy ottaa huomi- mm. Fichte ja Kant. Vielä kärjekkäämmin opettajalle riippumatta siitä, onko tällä aiem- oon. Sen takia didaktiikkaa tarvitaan, myös didaktiikkaa vastustaa Adorno, jonka mu- pia filosofian opintoja takanaan vai ei. filosofian opetuksessa. Vaikkei se ketään kaan filosofian didaktiikka on suorastaan Käsittämättömin ja samalla tietenkin taval- autuaaksi teekään, sen avulla helpotetaan vahingollista filosofian kannalta, koska se lisin tapaus on se, että uskonnon opettaja opetustilanteita ja ennen kaikkea mahdol- väistämättä johtaa filosofisten ongelmien opettaa myös filosofiaa. Ongelma liittyy suo- listetaan opetussuunnitelman tavoitteiden ja vääränlaiseen popularisoimiseen ja latista- malaisen koululaitoksen virkahistoriaan, jota sisältöjen selkeämpi hahmottaminen sekä miseen: “totuuden kriteeri ei ole sen välitön olisi syytä mitä pikimmin tarkastella avoi- tavoitteiden toteutumisen arviointi. kommunikoitavuus kenelle hyvänsä” (Kotka- mesti ja kriittisesti. Hieman parempi on tilan- Platonin mielestä on periaatteessa mah- virta, s. 16). Näkemystä voitaneen pitää ne niissä kouluissa, joihin on palkattu sivu- dotonta opettaa filosofiaa1. Juuri tässä pä- elitistisenä. Tässä yhteydessä voisi pohtia toiminen filosofian tuntiopettaja. Yliopistotkin tee ikivanha autodidaktihokema: vain itse- myös Nietzschen ajatusta siitä, ettei ihminen ovat vasta aloitelleet filosofian opettajien oppineet ovat oppineita, muut ovat opetet- enää rakasta totuuttaan kylliksi ilmoittaes- täydennyskoulutusta. Tähän tilanteeseen tuja. Oppilaathan osaavat ajatella ennen saan sen toisille. Onko opettaminen todella Kotkavirran kirja on enemmän kuin tervetul- kuin ovat olleet yhdelläkään filosofian oppi- pelkkää työtä? Eikö filosofia voi kehittyä lut. Toinen asia on, auttaako se mitenkään tunnilla. Mutta osaavatko ajatella oikein? opetuksen kautta? Sokrateelle filosofia ja korjaamaan vallitsevaa epätietoisuutta ja Osaavatko ajatella filosofisesti? Ja osaavat- sen opettaminen olivat yksi ja sama. sekavuutta filosofian opetuksessa. Tätä ko- ko ajatella itsenäisesti? “Jotkut meistä ovat Toisen koulukunnan mukaan didaktiikan etan seuraavassa oman kokemukseni poh- laivoja, jotka löytävät väylänsä yksin; monet kysymykset kuuluvat filosofiaan ja ovat sen jalta arvioida. Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa meistä ovat lokkeja, jotka ei ole mitään ilman kannalta perustavia. Tätä näkemystä edus- varsinaista kirja-arvostelua; pikemminkin valkoista laivaa[…]” Auktoriteetti on toisaalta taa selkeästi Ekkehard Martens, jonka kirjoi- yritän käydä kohteeni kanssa sisäistä kes- välttämätön, toisaalta haitallinen. Onko ky- tus Filosofian didaktiikan ajankohtaisuus kustelua ja selkeyttää omaa käsitystäni filo- seessä filosofinen paradoksi, kun opettaja vuodelta 1988 sisältyy Kotkavirran toimitta- sofian opettamisen ongelmista. yrittää opettaa oppilasta ajattelemaan itse- maan teokseen. Myös Kotkavirta itse ja näisesti? Kysymys vie suoraan didaktiikan muut kirjan kirjoittajat, Hannu Juuso ja Timo juurille. Ei ole mitään ajattelua ilman traditio- Laine, sitoutuvat Martensin “konstituutio- Auktoriteetti ja autonomia ta, eikä traditiosta ole mahdollista saada teesiin”. otetta täysin itsenäisesti. Jokainen kulkee Filosofian tultua pakolliseksi lukioissa Opettamisen ja auktoriteetin yleinen ongel- kasvatuksen kautta. Joku seuraa halustaan vuoden 1994 syksyllä (poikkeuksena ns. ma korostuu filosofian opetuksessa. Kuinka auktoriteettia läpi elämänsä, toinen koettaa akvaariolukiot) tilanne on ollut äärimmäisen opettaa oppilaita ajattelemaan? Lähtökohta löytää oman paikkansa ihmisten ja ajatusten sekava. Siihen ei tietenkään ehditty valmis- lienee, että opettajan on osattava ajatella pyörteessä. En voi väittää, että itsenäinen

niin & näin 2/96 • 49 ajattelu olisi ehdoton arvo tässä maailmas- temus liittyy ensisijaisesti erityisten ongelmi- dialogina on yhdessä ajattelemista3. On kui- sa, mutta voin luultavasti väittää, että filoso- en ratkaisupyrkimyksiin ja -vaihtoehtoihin tenkin hyvä muistaa, että vain yksilöt ajatte- fian tehtävä on edistää itsenäisen tässä ja nyt. Rohkenen olla tässä kohdin levat, yhteisö ei. Tiedon ja datan käsittely on ajattelun edellytyksiä. Mitä siis vahvasti eri mieltä. Opettajan tulisi ennen aina yksilöllinen prosessi. “Itseajattelu” on opettaja voi sanoa ja tehdä? Siinä muuta kyetä johdattamaan hedelmälliseen sidoksissa kulttuuriin, elämänkokemukseen se on, opettamisen ja auktoritee- ja loogiseen kysymyksenasetteluun eikä ja tilanteeseen; ajattelu on periaatteessa tin ikuinen ongelma, jota ongelmanratkaisuun. Tätä asiaahan on filo- aina “dialogista”. Seurustelet alituisesti itsesi Kotkavirran kirja ei lain- sofiassa vatvottu erityisen paljon ja korostet- kanssa; et ole koskaan yksin. Mutta kuten kaan käsittele. Tosin Timo tu, että filosofinen asenne merkitsee pikem- Laine oikein huomauttaa, dialogisuus ei ole Laine toteaa arkisesti artikke- minkin oikeiden kysymysten kuin vastausten pelkästään atomaarisista yksilöistä lissaan, että “opettajan on tärke- etsimistä. Filosofia ei ole mitään ongelman- koostuvaa, vaan se perustuu pitkälti siihen, ää pohtia auktoriteetin ongelmaa ratkaisua niin kuin monet siitä pelastusta mitä muut asiasta sanovat ja ovat sanoneet. […]”2. hakevat kuvitellevat. Opettajan tehtävä on Dialoginen metodi on omiaan johdatta- johdattaa oppilas ajattelemaan omilla aivoil- maan pois perinteisestä auktoriteettiin pe- laan ja samalla auttaa häntä ymmärtämään, rustuvasta monologisuudesta, opetuksen Filosofia ja dialogisuus etteivät hänen aivonsa sisällöt kuitenkaan yksisuuntaisuudesta. Tosin kaikki luennoiva ole hänen omaisuuttaan. Siteeraan tässä opetus ei ole monologista — vain sellainen Filosofia on oppiaine, jossa erikoisella taval- Seppo Randellin mielilausumaa, jonka mu- on, jossa ei oteta huomioon kuulijoiden la yhdistyvät tieto ja taito. Kreikan sana kaan “ihminen tekee historiansa eikä kuiten- ajatusmaailmaa. On selvää, että dialogisuus episteme merkitsee yhtäaikaa teoreettista kaan tee sitä”. edellyttää sekä opettajalta että oppilaalta tietoa ja käytännön taitoa. Filosofisessa Filosofia on siksi mielenkiintoista ja sa- enemmän kuin tietoa siirtävä monologisuus. asenteessa pitäisi näin ollen yhdistyä ajat- malla epätoivoista, että sen työkaluina ja Laineen mukaan halu ymmärtää toisia — telu ja oleminen, tieto ja taito, teoria ja käy- työstämisen kohteina ovat käsitteet. Mar- hyväntahtoisuus — onkin välttämätön pe- täntö. Filosofia on paitsi ajattelun myös ole- tens vaatii, että filosofian käsitteelliset rusta dialogin onnistumiselle. Onko tämä misen taitoa. Mutta miten käy filosofian opet- erottelut olemisen ja pitämisen (etiikka), to- perusteetonta idealismia? Vai voisiko tajalta rock & roll? Yhdistyykö teoria käytän- dellisuuden ja lumeen (metafysiikka/ dialogisuus opetusmenetelmänä toimia vä- töön opetuksessa? Onko tieteen ja taiteen ontologia), toden ja epätoden (tieto-oppi, lineenä hyväntahtoisuuden synnyttämisek- ykseys löydettävissä filosofiasta vai ei? logiikka) sekä kauniin ja ruman (estetiikka) si? Kaikki humanistinen ajattelu lähtee täs- Ekkehard Martens tarjoaa avuksi dialogis- välillä on liitettävä “todellisiin ongelmiin”. tä (sinänsä idealistisesta) keskustelun tär- ta metodia. Hänen mukaansa filosofinen Kuitenkin on niin, että käsitteelliset erottelut keyden korostamisesta. Mihin joutuisimme- tutkimus ja opetus ovat luonteeltaan dialogi- johtavat helposti pinnalliseen oppimiseen. kaan ilman idealisteja, näitä tuulimylly- sia; yhteisillä argumentaatioilla on molem- Toisaalta: jos ja kun nämä erottelut liitetään ritareita, jotka alati jaksavat puurtaa missa keskeinen merkitys — eivätkä dialo- oppilaiden henkilökohtaisiin ongelmiin ja toivottomien tehtävien parissa? Miten voi- git koostu vain irrallisista argumenteista elämäntilanteisiin, seurauksena saattaa olla simme ilman heitä vastata oppilaiden vaan myös opettajista ja oppilaista, todelli- liian voimakas sitoutuminen opittuun. Esi- yleisimpään kysymykseen “mitä hyötyä filo- sista henkilöistä. Martens vaatii, että filoso- merkkinä tästä voisi olla ns. elämys- sofiasta oikein on”? Dialogisesti pohtien tä- fia on hahmotettava todellisten ongelmien oppiminen, jonka kautta oppilas sitoutuu hän kysymykseen vastaaminen voisi perus- historiana. Filosofia ei ole tipahtanut taivaas- opittuun niin vahvasti, että siitä pois oppimi- tellusti täyttää koko filosofian johdanto- ta. Filosofiset “konservatiivit” pitävät opetuk- nen on mahdollista vain vastakkaisen, yhtä kurssin. Itse asiassa siihen vastaaminen sessaan lähtökohtana filosofista perinnettä vahvan elämyksen kautta. Elämys- näyttäisi jopa tämän päivän filosofian ajattelijoineen ja ongelmineen, “edistyksel- oppiminen saattaa tuottaa vahvoja ennakko- keskeisimmältä tehtävältä. liset” lähtevät oppilaiden kiinnostuksen koh- luuloja ja vakaumuksia, jotka eivät tieten- Dialogi ei kuitenkaan — tietenkään — tee teista ja heidän henkilökohtaisesta ja sosi- kään sovellu kriittiseen filosofiseen asentee- meitä autuaiksi. Kuten Kotkavirta huomaut- aalisesta tilanteestaan. Mutta mitä Martens seen. Pitäisikö siis oppimisen olla aina heik- taa, dialogisuus on filosofiaa yleisempää: tarkoittaa “todellisilla” ongelmilla? Eikö filo- koa; eikö opittuun saisikaan sitoutua? Kuka kaikki dialogit eivät välttämättä ole filosofisia. sofian tehtävä olekin juuri niiden etsiminen? muka omistaa totuuden? Onko didaktiikka Filosofian didaktiikka ei kokonaisuudessaan Ovatko oppilaiden aktuellit ongelmat joten- samoin kuin retoriikka manipulointia ja kuulu filosofiaan4. Kuitenkin se voi auttaa kin todellisempia kuin filosofisen tradition indoktrinaatiota, mikä on eräs auktoriteetti- pääsemään hiukan pidemmälle reflektion “peruskysymykset”? Kyse on tietysti siitä, ongelman ydinkohdista? taidossa. Laineen tärkeä havainto on, että että filosofian peruskysymykset täytyy saa- Jos filosofian opetuksen perustava tavoi- olemme usein perin tietämättömiä omista da elämään oppilaiden omassa maailmas- te on itsenäinen ajattelu, kuten Martens käsityksistämme ja tuntemuksistamme sa, joka on tässä ja nyt mitä ihmeellisimpine myöntää, niin mikä loppujen lopuksi on opet- (mikä on ihmiskäsitykseni, maailmankatso- kysymyksineen. Naivisti ajateltuna tämä tajan osuus siinä? Filosofian odotetaan vah- mukseni, elämänkatsomukseni jne.). Eikö merkitsisi teorian (filosofisen tradition) ja vistavan oppilaan autonomisuutta, mutta siis ajattelun taito edellytä juuri reflektiivi- käytännön (oppilaiden elämäntilanteen) yh- voidakseen tehdä tämän se edellyttää oppi- syyden kehittämistä ja syventämistä? distämistä. Kuitenkin varsinainen teorian ja lailta jo tiettyä autonomisuutta. Ongelma on Monella lienee kokemuksia, joissa oma kä- käytännön ongelma lymyää aivan muualla. sama kuin ikuisessa empirismi-rationalismi- sitys jostakin asiasta selkenee itsellekin vas- Sitä ei ole edes mahdollista käsitellä kuin teo- kiistassa: voidakseen ymmärtää on oltava ta kun se kirjoitetaan tai puhutaan ulos pääs- riassa, joten unohtakaamme tällä kertaa haa- järkevä. Ex nihilo nihil est. tä. Ajattelu, maailman- ja elämänkatsomus, veet teorian ja käytännön yhdistämisestä. Myös Timo Laine käsittelee artikkelissaan filosofia ovat luovaa toimintaa, eivät suin- Martens katsoo, että opettajan asiantun- filosofian dialogisuutta. Filosofian opiskelu kaan jähmeitä, pysyvästi paikalleen asettu-

50 • niin & näin 2/96 neita rakenteita. Opettajan kannalta suurin la tavalla olemme riippuvaisia maailmasta. Filosofeilla on ollut tästä asiasta omat kä- haaste dialogisuuteen pohjautuvassa ope- Jokainen lapsi on kiinnostunut muista ihmi- sityksensä. Kysymyksillä saattaa olla todella tuksessa on oman rohkeuden riittävyys: sistä ja itsestään. Ei sosiaalinen tule ongel- tärkeä merkitys. Maurice Merleau-Ponty uskaltaako opettaja olla avoin, kehittää ja maksi vasta “ihmissuhteiden” myötä vaan lapsipsykologina kulkee filosofi Sokrateen muuttaa näkemyksiään dialogissa? Ellei, perustavasti heti, kun huomaa, että on mui- vanavedessä ja pitää lasta varsinaisena hänen filosofiastaan puuttuu todennäköises- ta ja minä olen minä. Lapset myös esittävät filosofina: lapsi kyselee ja kyselee vailla ti kriittisyyttä ja reflektiivisyyttä. Opetus- kysymyksiä siitä lähtien, kun oppivat puhu- teennäisyyttä, jonka kulttuuri hänelle myö- tilanne on aina kaksisuuntainen oppimis- maan. Vanhemmat vastaavat näihin kysy- hemmin opettaa. Jos neljävuotiaalle lapselle tapahtuma. Opettajan tehtävä ei ole osoittaa myksiin omalla tavallaan. vastataan hänen esittämiinsä filosofisiin ky- oppilaille omaa erinomaisuuttaan; parem- Jos vanhemmat ovat saaneet opetusta, symyksiin tavalla, johon olemme tottuneet minkin nöyryyttään totuuden edessä. he osaavat vastata oikein. Heille on opetet- aikuisten maailmassa — mutta ilman Sopisiko opettajalle Shelleyn määritelmä tu — lapsipsykologit ovat opettaneet lehdis- viisastelua — tulokset ovat yllättävät: lapsi prometeolaisesta ihmisestä, jonka tulee olla sä ja kursseilla — että lapselle vastataan ymmärtää, kysyy jonkin ajan kuluttua jatko- tasa-arvoinen, vailla luokkia, heimoja ja kan- lyhyesti ja problematisoimatta, konkreetti- kysymyksen ja alkaa linkittää asioita toisiin- sakuntia; vapaa pelosta, palvomisesta ja sesti ja lopullisesti. Lapsi ei kestä epävar- sa tavalla, joka hämmentää umpiteennäistä arvoasteista, oma kuninkaansa; oikeuden- muutta tai sitä, että jää vaille vastausta. On aikuista. Jos tätä keskustelua jatketaan il- mukainen, lempeä, viisas? parempi vastata “mitä tahansa” kuin sanoa, man katkosta, lapsi kehittyy siinä ainoassa Kotkavirta määrittelee kirjansa lopussa ettei tiedä. Lapsi kyllä tyytyy siihen, kun saa taidossa, joka on meille elintärkeä, ajattele- opetuksen tavoitteeksi “filosofisen ajatusta- jonkin vastauksen. misen taidossa. van” omaksumisen. On syytä kysyä, mitä Niinpä, jos lapsi kysyy klassisen kysymyk- “filosofinen ajatustapa” on? Tai paremmin- sen “mistä minä olen tullut”, hän saa siihen kin: mikä on oikea filosofinen ajatustapa? fysiologisen vastauksen (vatsasta, äidin Indoktrinaatio Onko koulufilosofi, siis opetettu filosofi, jo- sisästä tai muuta yhtä valaisevaa ja uskot- tuhoaa ajattelemisen tenkin parempi kuin sinisiä ajatuksiaan tavaa). Jos hän kysyy, milloin kaikki loppuu, tuulettava, “itseoppinut” Konsta Pylkkänen? hänelle vastataan, ettei mikään lopu ja huo- Mutta kuinka tapahtuu todellisuudessa? Kun menna alkaa uudestaan. Jos hän kysyy, ot- lapselle on vastattu mitä sattuu ja erityises- Viitteet taako jumala pois leikkikalut, hänelle vasta- ti tähdätty “epävarmuuden” ja “kysymis- 1. Katso niin & näin 4/95, s. 17. taan, että “kuinka sinä nyt tuollaista kysyt”. tilanteen” pois hoitamiseen, se, mikä olisi 2. Ibid., s. 77. Suurin osa vastauksista on fysiologisia, voinut olla ajattelemista, muuttuu oudoksi 3. S. 70. valheellisia, banaaleja, alentuvia ja tietoisuudeksi: on olemassa selitys kaik- 4. S. 23-24. 5. S. 124-126. vähätteleviä. Erityisesti kasvattamisen am- keen, kaikki muut — ainakin aikuiset — sen mattilaiset — psykologit, kasvatustieteilijät, tietävät ja minäkin jonain päivänä saan sen papit ja muut hameniekat — ovat taipuvai- selville. Elämisen, luonnon salaisuudesta sia tietämään, että tärkein tulee sosiaalinen salaisuus, joka on ratkais- asia vastauksessa on epä- tavissa, kunhan on lukenut tarpeeksi, on tar- Juha Varto varmuuden poistaminen peeksi vanha tai on tarpeeksi rahaa. Tämän (typeryyden uhallakin) ja kanssa lapsi alkaa elää, aloittaa koulunsa, Lapset ja filosofian opetta- kysymystilanteen sosiaalisen elämänsä laajentamisen ja it- laukaiseminen. Syitä tähän sensä kehittämisen. misen umpikuja outoon järjestykseen ei tar- Tämä ajatus antaa “muille” auktoriteetin: vinne hakea kaukaa: kysees- muut tietävät, mutta kertovat vain paloja siel- sä lienee tuntemusten siirto, tä täältä, eivät koskaan kokonaisuutta. Muut jossa ammatikseen aikuinen elävät ja toimivat, suhtautuvat lapsen kysy- asten elämää ei enää pilata ainoas saa siirtää omia tuntojaan lapseen. myksiin ja antavat niihin vastauksia asen- Ltaan opettamalla heille, kuinka suihku- Filosofisesti näyttää kuitenkin siltä, että teella, joka joka hetki paljastaa “tässä ei ole moottori toimii vaan myös kuinka Liisa voi tämä banalisoiva tapa hoitaa kysymykset kaikki, minä tiedän, mihin tämä liittyy, mut- toimia oikein vaikka Matti toimii väärin. Tä- pois vaikuttaa aivan muulla tavalla kuin on ta sinulle tämä saa toistaiseksi jäädä arvoi- män vuoksi on ehkä syytä pohtia toivottu. Kysymys tulee ehkä hoidetuksi tukseksi”. sisäärakennettua ongelmaa, jonka kanssa pois, mutta itse kysymistilanne ei laukea, se Tämä on tyhjän auktoriteetin ja tiedon filosofian opettaminen joutuu painimaan: ainoastaan saa uuden muodon. Kun lapsi valtaa, jonka tarkoituksena on ehdollistaa kulttuuriin kuuluva teennäisyys pilaa luonte- kysyy itselleen mielekkäitä ja maailma- lapsi tietyille tietämisen ja kysymisen riiteille, van filosofisen suhtautumisen heti synty- suhteelleen tärkeitä kysymyksiä ja huomaa, joista koululaitoksemme on tärkein. Mutta sijoilla. että kysyminen synnyttää vanhemmissa koulun lisäksi myös koti, kirkko ja partio (joka vieraannutettuja, empiviä tai hätäisiä reak- tässä saa edustaa niitä satoja vapaa-ajan tioita, juuri kysyminen jää ongelmaksi. Kun muotoja, joissa samaa valtaa käytetään) vastaukset ovat yleensä aivan eri tasolla toimivat samalla tyhjällä auktoriteetilla: to- Lapset ovat ajattelemisen kuin kysymys — maailman merkitystä kos- teuttavat oletetun tietämisen valtaa ja näin äärellä kevaan kysymykseen annetaan empivä elin- pakottavat lapsen käymään läpi suuren jou- Jokainen lapsi on kiinnostunut maailmasta, toimintoja sivuava metafora — myös vas- kon indoktrinoivaa opetusta, harjoitusta ja jonka osana on. Ei tarvitse olla oppinut ai- taus osoittaa, että itse kysyminen on ongel- tietoa, joista mahdollisesti mikään ei kosketa kuinen ymmärtääkseen, kuinka olennaisel- ma. niitä kysymyksiä, joihin lapsi halusi (ja ehkä

niin & näin 2/96 • 51 haluaa vieläkin) saada vastauksen. Kun sitten tulee aika aloittaa vastaami- nen, kysymykset ovat likaantuneet tunnista- aikaa vaikenemme. mattomiksi indoktrinaation kulus- Perustavanlaatuinen ongelma on filosofi- sa: lapsi on oppinut kysymään aan liittyvä teennäisyys: kun esitetään vät tarkoittaneet ammatillisia kasvattajia, oikein, oikeita, muiden haluamia spontaneja elämästä syntyviä filosofisia ky- joita kiinnostaa palkka tai valta lasten yli. asioita, ottamaan vastaan oike- symyksiä, niihin suhtaudutaan kuin at vastaukset, mutta itse ulosteisiin: ne pyyhitään pois. Tätä jatketaan ongelmat ovat unohtu- niin kauan, että lapsi oppii pitämään tällai- neet. sia kysymyksiä sopimattomina. Auttaako postmoderni? Sitten opetetaan tyhjää auktoriteettia: tie- toja, mielipiteitä ja ns. oppisisältöjä sekä kä- Jokainen sivistynyttä imitoiva kirjoittaja Entäs filosofia sittämätöntä normikokonaisuutta, jonka ydin puhuu nykyisin postmodernista ja naisfilo- lukioissa? on siinä, että lapsi ei itse ymmärrä mitään sofeista. Edellinen on relativoiva maailman- eikä osaa arvioida omia tarpeitaan tai katsomus, jonka mukaan mikään ei ole Kun filosofian opetus on nyt tungettu lukioon pitämisiään tai suhdettaan todellisuuteen. mitään. Jälkimmäinen on yritystä tehdä ja suunnitellaan sen levittämistä peruskou- Kun tässä on päästy niin pitkälle, että lapsi yhdestä biologisesti perustellusta väärin- luun, ihmetystä on herättänyt (muun muas- alkaa muistuttaa ehdollistettua papukaijaa, käsityksestä oikea tapa asennoitua. Mielen- sa) se, kuinka vaikeaksi filosofia on tullut ja hänelle yhtäkkiä päätetään antaa “ajattele- kiintoista molemmissa on niiden paatos varmasti taas tulee. On vaikeaa vetää mu- misen aihetta”, millä tarkoitetaan kristillisen vastustaa “miehen maailmaa” ja nostaa esil- kanaan 16-vuotiasta pohtimaan filosofisia filosofian klassikoiden (Descartes, Leibniz, le kritiikin (ja yleisen) ulkopuolelle jäävä kysymyksiä; kuinka vaikeaa se onkaan 12- Locke, Hume, Kant, Hegel) ns. “ajatuksia” yksilön elämystodellisuus. 15 vuotiaan kanssa? Erityisesti maan johta- siinä muodossa, jossa filosofian opettaja on Tässä sivistyneessä asenteessa voisi ot- vat filosofit, itseoppineet lukion filosofian näitä itse ymmärtänyt. taa uudelleen pohtimisen kohteeksi sen, opettajat, ihmettelevät tätä raskautta. Kuin- kuinka filosofia ja koulu sopivat toisilleen. ka on mahdollista, että kaikille ihmisille olen- Jos tarkoituksemme on — pitkällä tähtäimel- naisesti kuuluva piirre, ajatteleminen, on niin Samaan aikaa toisaalla lä — palata takaisin äitikeskeiseen vaikeaa? Lukion filosofian oppikirjatkin ovat (matrifocal, kuten tieteellisellä kielellä sano- vain vaikeuttamassa tilannetta, joten opet- Filosofiaa opettaa Suomen kouluissa enem- taan) maailmanjärjestykseen, jossa ei ole tajien on pakko käyttää “omaa materiaalia”. män ja vähemmän itseoppinut opettajakun- yleistä, yleistettävää tai totuutta kriittisessä Kun filosofia tulla tupsahtaa nuoren elä- ta. Itseoppineet ovat ainoita oppineita, muut mielessä, koulu saattaa hyvinkin onnistua mään yhtäkkiä, nyt muuttuneena tiedon ja ovat opetettuja. Oppikirjoja ovat tehneet tehtävässään. Sen ei siis pidäkään yrittää mielipiteen asiaksi, se ei millään tavalla pääasiassa yliopistojen opettajat. Edelliset herättää nuoressa lapsen alkuperäisiä filo- luonnollisesti asetu mihinkään. Se on vain uskovat mielipiteen voimaan, jälkimmäiset sofisia kysymyksiä vaan opettaa tälle mieli- uusi alue, jossa voi olla tyhjän auktoriteetin hyvin muotoiltuihin määritelmiin ja perustel- piteitä, relativismia ja kiinnittymistä kysy- alla: joku aina tietää paremmin ja omat mie- tuihin termeihin. Nuoret eivät näytä olevan myksiin, joita kulloinkin pidetään tärkeinä. lipiteet huomaa itsekin tyhjiksi. Keskustelut kiinnostuneita kummistakaan, eivät ikuista Ajatuksena on valmistaa nuorta kohtaa- koulussa ovat vain “mielipiteiden vaihtoa”, nuorta esittävän opettajan mieli-bidéstä ei- maan parinkymmenen vuoden päästä jonka jo lukiolainenkin tajuaa henkiseksi vätkä omituisista tiedon rippeistä muilta vuo- hiipivä totuus, ettei auktoriteettia, paremmin itsetyydytykseksi. sisadoilta. Nuorissa on joitain muistumia lap- tietäjää olekaan. Kun ihmisestä on tietoisesti ja pitkä- sen kysymisestä, mutta näitä tuo opetus ei Kun filosofian opettajat kieltäytyvät suurin jänteisellä indoktrinaatiolla poistettu alttius herätä. joukoin käyttämästä oppikirjoja ja turvaavat ajattelemiseen, sen yhtäkkinen tärkeyden Ongelmana on tietenkin se, missä mää- “omaan materiaaliin”, he samalla osoittavat, korostaminen on teennäistä. On myös teen- rin ensin vanhemmat kotona, roolinsa mu- että edes filosofiassa ei ole yhteisesti sovit- näistä kuvitella, että olisi olemassa jokin kaan, ja sitten opettajat kouluissa voivat pal- tua lähtökohtatasoa vaan jokainen voi läh- tiedollinen tai mielipiteellinen aineisto, jonka jastaa sitä, mikä filosofiassa on olennaista. teä mistä tahansa (kuten voi päätyäkin avulla alttius syntyisi uudelleen. Se syntyy, Filosofia joka tapauksessa on kysymistä, minne tahansa). mutta se syntyy vasta ajan kanssa, yleensä kyseenalaistamista, itsestäänselvyyksien Tällä tavoin olisimme saavuttaneet suo- neljännenkymmenennen ikävuoden jälkeen, hämmästelemistä, teennäisyyksien rikko- ran linjan lapsen kokemusten vähättelyn, jolloin alkaa hitaasti valjeta, että kukaan ei mista. lapsen arviokyvyn kieltämisen ja aikuisen tiennytkään mitään, kaikki ovat ratkaiseval- Mikko Lahtinen on usean kerran kysynyt arvotyhjiön välille. Filosofian opetus on — la tavalla, samalla tavalla, eksyksissä kaiken tämänkin lehden palstoilla, onko filosofian hylätessään alle kouluikäisen tärkeät aikaa. vaatima kriittisyys koulussa edes mahdollis- kysymiset ja tuhotessaan siten luontevan ta. Samalla tavalla voi kysyä, onko se mah- ajattelemisen tien — ottanut tehtäväkseen dollista kasvatussuhteessa, jossa vanhem- toimia jonkinlaisena kulttuurisen fiksuuden Kissa pöydälle mat ohjaavat lapsiaan. Kreikkalaiset olivat lähteenä, josta pulppuaa arroganssia, hyvin selvillä siitä, että vanhemmat eivät relativismia, uhmamieltä, ajattelematto- Kun keskustelemme filosofian kouluopetuk- pysty ohjaamaan lapsiaan kriittisyyteen, jo- muutta ja toisen käden siteerauksia kristilli- sen vaikeudesta ja pienille lapsille suunna- ten kasvatustehtävä on annettava muille sestä filosofiasta. tun filosofian laadusta, voisimme nostaa (paideia-ajatus), joilla ei ole omistuspyyteitä Tästä on hyvä jatkaa seuraavalle vuositu- kerralla pöydälle ne ongelmat, joista kaiken lapsia kohtaan. Mutta kreikkalaisetkaan ei- hannelle.

52 • niin & näin 2/96 Juha Suoranta OTTEITAOTTEITA AJASTAAJASTA

Juho A. Hollon neljä elämää

na palautuva kirjoitus, toisten mielessä on alinomaan ilotulituksen räiske.” Epäilemättä edustaen itse jälkimmäistä lajia, varjeli Hollo silti itseään yksisilmäisestä oikeassa- olemisen pakosta ja, mikäli se hänestä riippui tai pystyi hän asiaan vaikuttamaan, antoi tilaa monipuoliselle älylliselle harrastukselle. Hollosta on sanottu, ehkä juuri monialaisuuteen ja etsijän- luonteeseen viitaten, ettei hänestä koskaan tullut sitä mikä olisi ollut mahdollista ja mitä toivottiin. Mutta kuka toiveet “Aikamme työskentelee hajoituksen merkeissä, se korot- lopulta asettaa? Mikä älynponnistuksen määrä on riittävä, taa yksinomaan älynpalveluksen periaatteekseen, ja vain jottei moista arviota pystyttäisi esittämään? Kysymyksellä on harvat pyrkivät siihen älyn, tunteen ja tahdon yleisempääkin kaikupohjaa kasvatuksen ja intellektuaalisen sopusointuiseen kokonaiselämään, jossa viisaus voi ilme- toiminnan kannalta. Kenellä muulla kuin autonomiaan tä. Ja mitä harvemmin siihen pyritään, sitä harvemmin pyrkivällä yksilöllä itsellään on pätevyyttä arvioida omaa siihen päästään […] Kansainvälisestä ymmärtämyksestä kasvamistaan suhteessa odotuksiin tai muihin mittakeppeihin? pitäisi tehdä kouluaine.” Hollon kohdalla arvio tuntuu erityisen epäoikeutetulta, jos hivenkään silmätään hänen kirjallisen toimintansa ulottuvuuk- uho August Hollo (1895-1967) oli suomalaisen kulttuu- sia. rielämän moniottelija, yhtä aikaa eurooppalainen ja Jkosmopoliitti ajattelija, joka ennätti vaikuttaa inhimil- lisesti katsoen uskomattoman monella kulttuurinviljelyn alal- “Kasvatuksellinen näkeminen” la. Hollon intellektuaalinen elämä jakautuu neljälle alueelle: kasvatustieteilijän, kirjallisuuskriitikon, kääntäjän ja kirjai- Päivätyönsä Hollo teki Helsingin yliopiston kasvatus- ja ope- lijan. Hänen oli kirjallisesti monipuolisena lahjakkuutena itse tusopin professorina vuosina 1930-1954. Sitä ennen hän oli vaikea heittäytyä kaikkinensa yhteenkään itselleen läheisistä aloittanut kirjallisen toimintansa kirjallisuuskriitikkona, teh- tehtävistä. Eräällä tavalla hän jäi aina maailman etsijäksi. nyt lukuisia opintomatkoja Ranskaan, Sveitsiin ja Saksaan, Eräissä eksistentiaalisesti ja elämänfilosofisesti virittyneissä ja väitellyt filosofian tohtoriksi vuonna 1919 kaksiosaisen perinteissä on etsiminen korotettu ihmisen päällimmäiseksi teoksensa Mielikuvitus ja sen kasvattaminen jälkimmäisellä tehtäväksi ja perimmäiseksi kohtaloksi. Näistä näkemyksis- osalla. tä Hollo oli hyvin tietoinen. Hollon kasvatustieteellinen tuotanto ei ole runsas, mutta Päiväkirjamerkintä (Sielun vaellus, WSOY 1985) vuodel- saa vaikuttavan voimansa siitä yhteydestä, joka ajattelijalla ta 1919, “En tahtoisi surmaksenikaan aitautua yksinomaan on maailman kirjalliseen kulttuuriin ja koko sivistyksen his- filosofiaan, sitä vähemmän kasvatusopillisen kirjailemisen toriaan. Tuotanto käsittää väitöskirjan lisäksi kolme kirjaa: piiriin”, kertoo ajattelun monialaisuudesta, sielun Kasvatuksen maailma, Kasvatuksen teoria ja Itsekasvatus ja levottomasta vaelluksesta ja suurista suunnitelmista: 20-osai- elämisen taito, ja runsaan määrän kasvatuksen ilmiöitä kä- sesta Runoilijaprofiileita sarjasta, 10-osaisesta historiallisesta sitteleviä artikkeleita alan julkaisuissa. Näistä teoksista romaanista 1750-luvulta meidän päiviimme, draamallisista kasvatustieteilijöiden toinen grand old man, Matti Kosken- ja lyyrisistä aiheista… niemi, nostaa Kasvatuksen teorian Hollon pääteokseksi. Tässä Edeltävänä vuonna 1918 päiväkirjaan kirjattu ajatus vah- teoksessa, ja myöhemminkin, Hollo korostaa kasvatuksen vistaa Hollon olleen perillä älyllisen elämän laeista: “Oppi- maailmaa todellisuuden omalakisena osana, joka ulottaa vai- neita on kahta lajia: toisten henkinen elämä on verrattavissa kutuksensa koko ihmiselämään paljon perinpohjaisemmin valomainokseen, jossa vaihtelee pimeys ja aina samanlaise- kuin muut todellisuuden itsenäiset alueet:

niin & näin 2/96 • 53 reading). Kasvatustieteilijän silmissä upein suoritus on essee Alek- sis Kiven Seitsemästä veljeksestä, jonka käännekohdan, karkumatkan kohti Parolannummella äkseeraavaa sotaväkeä, Hollo tulkitsee kuvaukseksi kasvatustapahtumasta puhtaimmassa muodossaan. Johdattavina tapahtumina ovat “Kasvatuksen maailma sulkee välittömästi kehäänsä erin- hartaaksi kuviteltu maanantainen kirkkomatka ja pilkka- omaisen suuren ja epäilemättä kaikkein tärkeimmän osan puheista syntynyt joukkotappelu. Matkallaan kohtaavat vel- koko todellisuuden maailmaa, kaiken sen, mikä siinä elää jekset nimismiehen, joka veljesten yllätykseksi ei ryhdykään ja kasvaa, ja elotonkin maailma, vaikka tyytyisimme pi- heitä tehdyistä teoista ja käydyistä tappeluista yrmistelemään, tämään sitä todella elottomana ja jättäisimme huomioon vaan alkaa veljesten suureksi yllätykseksi keskustella heille ottamatta ajattelijain ja runoilijain toisenlaiset käsitykset, kuin ihmisille. Käy ilmi, että sekä nimismies että rovasti ovat voidaan sulkea kasvatuksen maailman piiriin, ellei antaneet veljeksille anteeksi, sillä he ovat tulleet ymmärtä- kasvatettavana, niin kumminkin kasvattavana tekijänä.” mään, Kiven sanoin, “ettei tuohesta tule takkia”. Hollo kiinnittää erityisen huomionsa episodin kahteen puo- Mikä tekee klassikosta ajankohtaisen? Kysymys on vaikea leen. Ensinnä siihen, jossa nimismiehen lähdettyä veljekset ellei mahdoton vastattavaksi: onko viisaus lukijassa vai teki- seisovat “tien vieressä kuin seitsemän suolapatsasta[…]”. jän ennakoivassa tavassa nähdä aikaansa ja sen liikkeitä? Kohtauksessa on kosketuspinta Sokrateen dialogiseen Jokatapauksessa jokainen sukupolvi löytää klassikkonsa kasvatusmenetelmään. Siinä kasvatettavat saatetaan ensin uudelleen. Eikä vain löydä, vaan myös lukee uusin silmin ja hämmennyksen valtaan, jossa he huomaavat tietävänsä tekee tekstin näköisekseen omissa tulkinnoissaan. Uusissa etteivät tiedä mitä ovat luulleet tietävänsä. Toiseksi Hollo tun- yhteyksissä teksti saa uuden elämän: kanonisoitua Hollo-tul- nistaa nimismiehessä todellisen kasvattajan tunnusmerkit siitä kintaa ei ole. syystä, että vaikka on koko ajan tietoinen veljesten toimista, Kasvatuksen kysymyksissä Hollo oli aikaansa edellä aina- puuttuu hän asioiden kulkuun vasta kun hetki on kin kahdessa suhteessa. Toisaalta hän ymmärsi kasvatuksen kasvatuksellisesti kaikkein otollisin. kasvamaan saattamisena, luonnollisen kasvamisvoiman tiel- le sattuvien esteiden poistamisena, toisaalta korosti kykyä nähdä kasvatuksellisesti. “Kunnioita sanaa” Kun Hollo painottaa yleisen teorian tarpeellisuutta kasva- tuksen maailmassa, ei hän kuitenkaan tahdo kieltää yksittäis- Yleisestä suomalaisen kulttuurin näkökulmasta merkittävin- ten tapausten merkitystä yleistysten taustalla: kysymys on tä sarkaa Hollon elämäntyössä edustavat hänen käännöstyön- oivaltamisen, abstrahoinnin taidosta nähdä yksittäisessä sä. Ihmetystä ja kunnioitusta herättää ennen kaikkea kasvatustapahtumassa yleisiä kasvatustapahtuman tunnus- suomennosten määrä, mutta myös niiden korkea laatu. Suo- merkkejä. men kirjailijat 1809-1916 -teokseen (SKS 1993) on luetteloitu kaikkiaan 167 käännöstä maailmankirjallisuuden valioista. “Sama todellinen kasvatustilanne ei milloinkaan toistu. Jotkut ovat jopa epäilleet, että Hollolla oli käytössään erään- Siksi kasvattajat, mikäli he tehtävänsä oikein oivaltavat, lainen käännöstehdas, apujoukko, joka olisi valmistanut sittenkin hyvin ymmärtävät, ettei heille tuo suurinta hyö- raakakäännökset mestarille. Ajankäyttöä ja riittävyyttä kos- tyä se, joka tyytyy vain selostamaan lukemattomia eri ta- kevaan kysymykseen Hollo itse tyytyy toteamaan: yö on pauksia, vaan se, joka tekee heidät kasvatuksellisesti pitkä. näkeviksi, osoittaa heille mahdollisuuksia sen taidon saa- Niin tai näin, jo pelkkä käännösten valikointi ja käännös- vuttamiseen, jonka avulla jokainen erikoistapaus on työn organisointi on merkittävä saavutus. Muutamaa poik- kasvatuksellisesti vallittavissa.” keusta lukuunottamatta Hollo ei kääntänyt kuin klassikoita tai alansa ehdottomia kärkinimiä. Niiden kautta Hollon vai- kutus suomalaisen kulttuurikuvan avartamiseen on ollut suuri. “Koetan eläytyä teokseen” Filosofisen kirjallisuuden lisäksi Hollo on tuonut lukijoiden ulottuville sellaisia kulttuurin suurteoksia kuin Cervantesin Hollon metodi kirjallisuuskritiikeissään oli teokseen eläyty- Don Quijote, Voltairen Candide, Dostojevskin Rikos ja ran- minen. Samalla kun tajunta tuottaa havaintoja silmien edes- gaistus, Tolstoin Sota ja rauha, unohtamatta myöskään satu- sä kulkevasta tekstistä, luo sisäinen katse silmäyksen lukijan kokoelmaa Tuhat ja yksi yötä. Hollo korosti käännöstyönsä omiin sielunliikkeisiin ja lopulta kritiikistä kasvaa oman maksiimina sanan kunnioittamista, vaikkei sitoutunutkaan itseyden tutkiskelua: “Minun kritiikkini? Koetan eläytyä teok- ahtaimpaan oikeakielisyyteen, vaan Kai Laitisen luonnehdin- seen (ja tekijään), arvostelen itseäni.” Kirjallisuustieteilijä Kai nan mukaan lähenee käännöksissään luovaa kirjailijaa silti Laitisen (teoksessa Hollo, Sielun vaellus, WSOY 1985) mu- kadottamatta metodiaan kunnioittaa alkuperäistä sanaa. Täs- kaan Hollo edusti kriitikkona sellaista lähestymistapaa, josta säkin asiassa Hollo on ollut suunnannäyttäjä. Aivan viime vasta myöhemmin muodostui muotivirtaus ja joka sittemmin aikoina kirjallisuustieteessä on jälleen ryhdytty pohtimaan opittiin yleisemmin tuntemaan nimellä tekstin lähiluku (close tekstin, käännöksen ja tulkinnan monimutkaisia suhteita.

54 • niin & näin 2/96 “Kumartaa ja lähteä”

Kasvatustieteilijät mielellään tunnustavat Hollon merkityk- sen omalla alallaan. Silti merkittävyys jää usein määrittelemättä, ikään kuin Hollon kasvatustieteelliset aja- Seuraavaan on koottu Hollon suomentamat filosofiset teok- tukset eivät lainkaan osuisi maaliinsa, olisivat jollain tavalla set samalla tiedostaen filosofisen ja muun kirjallisuuden vä- kotikutoisia, itsestäänselviä tai jo vanhentuneita. Tieteelliset lisen rajanvedon ongelmallisuuden: aatevirtaukset vaihtelevat kuin vuorovesi, ja Hollon aatteet ovat aivan viime vuosiin asti olleet laskuveden asemassa. William James, Sielutiede ja kasvatus, 1913 Tänään, kun kasvatustiede hakee uudelleen ydintään ja on William James, Elämän ihanteita, 1916 Hans Larsson, Sivistys ja ominpäinopiskelu, 1916 selvästi “avautumassa ulospäin”, näyttää siltä, että Hollon Harald Høffding, Etiikka. Eetilliset periaatteet ja niiden ajatuksilla olisi uutta nostetta. sovelluttaminen tärkeimpiin elämänsuhteisiin, 1920 Toiminnassaan Hollo kamppaili sellaista ajattelematto- Charles Baudouin, Ajatuksen voima, 1922 muuden ylivoimaa vastaan, joka tunnustaa vain yhden totuu- Henri Bergson, Henkinen tarmo, 1923 Søren Kierkegaard, Anti-climacus. Kuolemansairaus. Kristillis- den ja pitää muita katsantoja väärinä. Omassa kirjallisessa psyykillinen kehitelmä mielenylennykseksi ja herätykseksi, työssään hän ei silti ollut taistelija. Epäoikeudenmukai- 1924 seenkaan kritiikkiin ei hän vastannut samalla mitalla, vaan Charles Baudouin, Sisäiset voimat, 1925 oman ilmauksensa mukaan ainoastaan “kumarsi ja lähti”. Wilhelm Jerusalem, Filosofian alkeet, 1926 Søren Kierkegaard, Rakkauden teot. Muutamia kristillisiä miettei- Tässä asenteessa lienee avain ymmärtää myös hänen tä puheiden muodossa, 1926 yksinäisyyttään henkilökohtaisissa suhteissaan. Kerrotaan, Hans Larsson, Kreikan filosofia, 1926 että mikäli keskustelu pienessäkin seurassa johtui Rabindranath Tagore, Sadhana. Elämän oleellistaminen, 1926 persoonallisiin kysymyksiin, suuntasi Hollo aina laajempiin J. V. Snellman, Tutkielmia ja kirjoitelmia, 1928-29 Rabindranath Tagore, Persoonallisuus, 1928 periaatepohdintoihin. J. V. Snellman, Arvosteluja, 1930 Hollon tunteneet kuvaavat hänet äärimmäisen herkkänä J. V. Snellman Tutkielmia ja kirjoitelmia, 1930 eetikkona, joka asetti ankarimmat vaatimukset omalle toimin- Eduard Spranger, Nuoruusiän sielunelämä, 1932 nalleen. Hänen ystäviään eivät niinkään suuressa mitassa Ernest Dimnet, Mitä varten elät?, 1934 Bertrand Russell, Länsimaisen filosofian historia 1-2, 1948 olleet aikalaiset ja tuttavat vaan usein julkisuuden valokei- Bertrand Russell, Yksilön vapaus ja sen rajoitukset, 1949 lan välttäneet filosofit, runoilijat ja kirjailijat. Hollon H. A., Overstreet Henkinen kypsyys, 1951 monitahoisuuteen, ja myös salaperäisyyden verhoamaan hil- Bertrand Russell, Avioliitto ja moraali, 1951 jaiseen eristäytyneisyyteen antaa lisäpanoksensa kuva sisään- Eliot Hutchinson, Luova ajattelu, 1952 Bertrand Russell, Onnen valloittaminen, 1952 päin nauravasta aforistista, ehkä nietzscheläisestä vakavasti René Descartes, Teoksia ja kirjeitä, 1956 naurajasta, intuitiivisesta näkijästä, jonka sanat kohtaavat Paul Tournier, Ihmisen syyllisyydestä, 1960 tämänkin päivän: Friedrich Nietzsche, Näin puhui Zarathustra. Kirja kaikille eikä kenellekään, 1961 Platon, Viisi tutkielmaa, 1961 “Paraskaan koulu tai korkeakoulu ei voi tehdä kaikista Gunnar Aspelin, Ajatuksen tiet, 1963 tyhmistä ministereitä. Mutta se, että tyhmät yleensä pää- Friedrich Nietzsche, Iloinen tiede, 1963 sevät ministereiksi, antaa pontta uudistusvaatimuksille.” Seneca, Tutkielmia ja kirjeitä, 1964 Paul Tournier, Elämä seikkailuna, 1964 Paul Tournier, Väkevät ja heikot, 1964 Friedrich Nietzsche, Hyvän ja pahan tuolla puolen, 1966 Friedrich Nietzsche, Moraalin alkuperästä, 1969

niin & näin 2/96 • 55 Juha Holma vuonna nolla lähtee liikkelle kolmesta erilaisesta lähestymistavasta suomalaisuuteen, geologis-myyttisestä, historiallis-propagandistisesta ja näennäisen ajantasaisesta. Ensimmäinen esittää Suomen pohjoisen kylmänä ja suljettu- na maankolkkana, jonka elinkelpoisuus perustuu valtameri- OTTEITA ekologiseen oikkuun eli Golf-virtaan ja jonka pelon maan- OTTEITA tiede muodostuu historialliseksi kalmistoksi romahtaneen itäisen suurvallan jäämistöstä. Historiallis-propagandistisen AJASTAAJASTA kuvan takana on valtion tarpeisiin luotu käsitys suomalaisis- ta sisukkaana, mutta hitaana ja tyhmänpuoleisena kansana, jonka auktoriteettiusko perustuu yhdemukaisuuteen, erottumattomuuteen. Wuoren tavoitteena on kolmannen eli Mikä ihmeen näennäisen ajantasaisen kuvan luominen suomalaisuudesta, jonka “muotoutumiseen, kehitykseen, ehkä surkastumi- Faustin uni? seenkin, vaikuttavat suuret tekijät ovat kuitenkin juuri nyt erityisen selvästi näkyvillä: maailmantalouden ja markkinoi- den globalisoituminen, kansallisvaltioiden ja perinteisten Matti Vuori, demokraattisten järjestelmien kriisi, peruuttamaton sitoutu- Faustin uni. minen Eurooppaan”. Tavoitteen toteutuminen edellyttää WSOY, Hel- suomalaisuuteen sitoutuneiden, menneisyydessä tuotettujen, sinki 1995 mutta ajankohdassa näyttäytyvien vikojen ja vinoutumien esiinkaivamista. Suomen ja suomalaisten suurin synti on jatkosodan jälkei- uka tai mikä kumma on Faust? Onko hän 1400-1500- nen valtiokeskeisyys ja -usko, rahvaan tasolla alamaisuus. lukujen taitteessa elänyt saksalainen taikuri ja Historiallista taustaa tälle löytyy Venäjän vallan ajasta, jopa Kmaagikko vai Johan Wolfgang von Goethen traagi- Helsingistä venäläisenä kaupunkina, venäläisyydestä suoma- nen hahmo, joka myy sielunsa paholaiselle saavuttaakseen laisten peruspiirteenä tosin ilman slaavilaista lämpöä. Ei Suo- kaiken inhimillisen ja vähän enemmäkin vai “metafora siitä mi sentään venäläinen ole ja suomalaisetkin vain sielunsa maailmasta, jonka olemme luoneet kuvaksemme ja joka nyt kolmannekselta, sillä sijoitumme historiallisesti ja geopoliit- tuhoaa itsensä”? Entä uni, onko se ihmisen unta, josta voi tisesti kyrillisen ja latinalaisen kulttuurin, idän ja lännen herätä virkistäytyneenä vai harhaa, joka poistuu silmien väliin. Tässä Wuori ilmoittautuu jälkisuomettuneesti Paasi- aukenemisen hetkellä vai kovaa todellisuutta, jossa ihmisen kiven kannattajaksi arvostellessaan Suomen yksipuolista on vaihtoehdottomasti elettävä? sitoutumista länteen. Oppi kuuluu: ”Suomen vanhat painovoi- Kaikkien näiden kysymysten leikkauspisteeseen Matti maiset kohtalonsuunnat ovat Venäjä ja Saksa. Muita ei ole”. Wuori on taidokkaasti kirjoittanut puheenvuoronsa, joka Wuoren mukaan “on vaarallista unohtaa, että olemme peruut- kurottautuu suomalaisen yhteiskunnan historiasta ja nykyhet- tamattomasti sidoksissa siihen, mitä Venäjällä tapahtuu, ja kestä länsimaisen kulttuurin maailmanlaajuiseen kriisiin ja että se riippuu paljon myös siitä, mitä me itse haluamme täs- tuhon uhkaan. Wuoren kirjan suuri linja on kulttuurin evo- sä luoteiskolkassamme tehdä”. Wuori ei suinkaan unohda, luutio, joka nykyisessä taitekohdassaan uhkaa kaiken elollisen että sama asia piti paikkansa jo YYA-Suomessa, tosiasialli- olemassaoloa. Wuoren mukaan tämä murros on saavuttanut sen sotilasliiton olosuhteissa, jolloin turvallisuuspolitiikka oli huippukohtansa ympäristökriisissä, joka “ei ole ainoastaan sopuisasti puolustuspolitiikkaa ja ulkopolitiikka kulki kaiken ekologinen vaan samalla poliittinen, taloudellinen, tieteelli- muun edellä niin hyvässä kuin pahassakin. Tähtäimessä on nen, yhteiskunnallinen, sosiaalinen, esteettinen ja moraali- luottamus asevaraiseen turvallisuuteen, joka käy ristiin his- nen kriisi, toisin sanoen: ei enempää eikä vähempää kuin torian kokemusten ja suomalaisen perimän kanssa. Tosin tämä kulttuurinen kriisi”. Faustin unen päättyminen edellyttää kaik- opetus ei oikein sovi yhteen Wuoren haikaileman suomalai- kien vakiintuneiden paradigmojen ja mallien korvaamista sen kansalaisyhteiskunnan kanssa. Ainakin yksi ajattelun täysin uusilla. Näiden löytämiseksi on käytävä läpi kriisiin vapauden osatekijöistä on kansalaisilta suljettu pois, ulko- johtaneet ja siinä vallitsevat asiantilat samoin kuin Goethen poliittinen viisaus, tai sitten itsenäisyydellä elämöinti onkin Faust kävi läpi jakautunutta sieluaan hallinneet himot ja vain yksi ilmiö valtiollisessa militarisoitumisessa ja esival- hyveet. Paljastamisen menetelmä, tie on tuttu jo Goethen lan alamaisiinsa kohdistamassa kurinpidossa kuten Wuori ajoilta ainakin maineeltaan, tarvitaan nimittäin “dialektiikkaa, tahtoo väittää. joka ei muistuta historiallisen menneisyyden aaltoliikettä vaan Wuoren mukaan Suomea leimaa kulttuurisesti aina kesken- pikemminkin yllättävää mukaansa tempaavaa pyörrettä”. jäänyt länsimaistuminen, modernisaatio, jota yhteiskuntaelä- Kirjan sisällössä tämä dialektiikka tuottaa vastakohtapareja, mässä edustaa Talvisotaan keskeytynyt kansalaisyhteis- jossa pahaa lyödään armotta ja idullaan olevaa hyvää kunnan muodostus. Osansa tässä on suomalaisten itäisellä, iskostetaan lukijan tietoisuuteen. slaavilaisella perimällä; tosin toisessa kohdassa ja toisessa tarkoituksessa Wuori kiistääkin Richard Dawkinilta peräisin olevan opin geenien itsekkyydestä. Onko synti olla suomalainen? Wuoren ajatus kulkee seuraavasti. Talvisodan mobilisaation jääminen päälle oli ymmärrettävää sodan jälkeisessä sotakor- Wuoren kirjan ensimmäinen osa Eurooppalainen Suomi vausten maksun, evakkojen asuttamisen, teollistamisen sekä

56 • niin & näin 2/96 maaltapaon olosuhteissa. Toisaalta se tuotti poliittisen kulttuu- rin ja yhteiskuntamentaliteetin, jota leimaa sulkeutuneisuus, maalaisuus, suvaitsevaisuus samankaltaisuudessa, vierauden pelko, holhous, umpimielisyys, lähiöiden luoma henkinen slummiutuminen ja vallan keskitys valtiokoneistolle. Tämä kieroon kasvu synnytti valtiovaltaa hännystelevän ja valehtelevan lehdistön, loi apurahakirjallisuuden, joka ei muutamaa menneisyyden loistavaa poikkeusta lukuunotta- nen kolmikenttä, jossa valtiovalta ja sitä enenevästi korvaa- matta rikasta edes suomen kieltä, sekä vahvisti valtion ja kir- vat ylikansalliset ja toisaalta alueelliset ja paikalliset poliitti- kon epäpyhää liittoa, jossa kirkon tehtävänä on säilyttää set rakenteet, kiivasta vauhtia globalisoituvat markkinat ja pakanalliselta ajalta peräisin oleva samankaltaisuuden autonominen kansalaisyhteiskunta ovat löytäneet tasapainon, pakko yhteiskunnassa. Uskonpuhdistuskin oli Suomessa val- joka takaa vähimmäispelisääntöjen noudattamisen mutta tiollinen projekti. Näine hyvineen suomalaisten on vaikea vapauttaa kansalaiset toteuttamaan omaa elämäänsä, voi olla tulla toimeen läntisen Euroopan moniarvoisissa ja erilaisuutta kestävä pohja ponnistaessamme uudelle vuosituhannelle.” sallivissa yhteiskunnissa, ainakin vertailukohteena toimivassa Se kansalaisyhteiskunta, joka Wuorella on mielessä, ei voi Hollannissa. Wuori tekee yhteenvedon: ”Turvallisuus perus- olla pohjoismainen holhous- tai huoltovaltio, jossa hyvinvoin- tuu silloin siihen, että tunnistamme toisissamme aina itsem- nin takaamisen toisena tehtävänä on ollut kansalaisten kont- me. Toisia vihatessammekin olemme leppymättömiä, koska rollointi. Tässä Wuori toistaa monet viimeaikoina esillä tiedämme omat sietämättömät heikkoutemme. Yhteisen olleet perustelut: holhousvaltion ylläpitoon ei ole varaa, se hädän hetkellä suljemme kuitenkin aina rivimme. Suomi on tappaa ihmisten yksilöllisyyden, yrittämishalukkuuden, vapaa maa, suomalaisille. Serbiakin on, serbeille, vapaa maa. hukuttaa aidon suvaitsevaisuuden, tappaa pyyteettömän On yksi ero. Me olemme etnisesti puhdistettu kansakunta, auttamishalun ja ennenkaikkea estää aitojen yhteiskunnallis- valmiiksi.” ten erojen synnyn, jotka ovat kansalaisyhteiskunnan tunnus- merkki. Yhteiskunnan tulisikin perustua kansalaisoikeuksiin ja -vapauksiin, ei taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin, jotka ovat “poliittisesti tavoitteellisia ja poliitti- Huoraako suomalainen älymystö? sesti toteutettavia päämääriä”. Näin Wuori tulee kieltäneeksi myös yhteiskunnalliseen tasa-arvoon perustuvan yhteis- Erityisen tuhoisasti valtiokeskeisyys on vaikuttanut älymys- vastuullisuuden, joka hyvinvointivaltion kriisien ja sosialis- töön. Wuoren mukaan maassa ei ole lainkaan todellista min romahduksen jälkeen onkin kovin ajanmukaista. Hänen älymystöä vaan ainoastaan “sivistyneistö, tai muodollinen ihanteenaan oleva kansalaisten yhteiskunta ei kasva itsestään lukeneisto, joka epäröimättä samaistuu valtioon ja julkiseen vaan “syntyy arjen ja elämismaailman lähtökohdista nouse- valtaan”. Älymystön liittoutumista vallanpitäjien kanssa vasta miesten, naisten, nuorten, eläkeläisten, lesbojen, jalan- Wuori kutsuu intellektuellien petokseksi, prostituutioksi, joka kulkijoiden, toisinajattelijoiden, jalkapallon harrastajien, nimitys tosin loukkaa jälkimmäistä ammatikseen harjoittavia. internetin käyttäjien, tekno-friikkien, laskuvarjohyppääjien, Tarvitaan todellisia intellektuelleja, joita Wuori luonnehtii sunnuntaimaalareiden, ympäristöaktivistien ja lukemattomi- läheltä kirjoittaen jotenkin tutunomaisesti seuraavalla taval- en muiden liikkeiden ja ryhmittymien toimeliaisuudesta, la: “Todellinen intellektuelli ei sitoudu ideologioihin, vaan sanalla sanoen elävän elämän moninaisuudesta, jonka risti- samaistuu ihmisyyteen, ihmisarvoon ja niihin kätkeytyviin, riidat ovat hedelmällisiä, sillä elämä on ristiriitainen; ja kään- vielä käyttämättä oleviin mahdollisuuksiin. Se merkitsee työtä täen: vain ristiriidat tuottavat elämää.” Tässä avautuu Todel- ennen muuta ihmisoikeuksien ja ympäristön puolesta, minkä listen intellektuellien tominta-alue, joka edellyttää sekä vastakohtana on välinpitämättömyys siitä, että ihmisiä ja autonomiaa että vapautta. Ensin mainittua Wuori tarkastelee ympäristöä tuhotaan kaukaisissa maissa tai että lapset näke- suhteessa globalisoituvaan maailmantalouteen ja vapautta vät nälkää.” Tietysti myös huolenpito ilmastonmuutoksesta suhteessa kansalaisvapauksien totetutumiseen suomalaises- ja aarniometsien tuhoutumisesta samoin kuin kaupallisen sa yhteiskunnassa. kulutuksen ja televisioviihteen tylsistyttävän vaikutuksen vastustaminen kuuluvat Todellisen intellektuellin tehtäviin. Ei Wuori tosin intellektuellien valtaa aja, sillä jakobiinien ja bolshevikkien esimerkit varoittavat, ja saattaisi se olla tuhoi- Onko tulevaisuus metsässä? sa tie myös intellektuelleille itselleen, kuten Stalin voimaperäisesti osoitti. Kansalaisyhteiskunnan muodostami- Wuoren mukaan yhteiskunnallisen hyödyn tulisi jakautua seksi älymystö on kuitenkin välttämätön. Wuoren esittämä mahdollisuuksien pohjalta. Niin kuin hollantilaisen piikatytön poliittisen vallanjaon malli onkin jonkinlainen uusi oli mahdollista vaurastua maansa harjoittamasta siirtomaa- kolmikanta, jossa etujärjestöillä ei ole osaa eikä arpaa ja riistosta, tulisi suomalaisten rikastua kaikkia hyödyttävästä valtiokin on tarkkailuluokalla. Wuoren mukaan “vain sellai- kansainvälisestä vaihdannasta. Suomessa tästä vaihdannasta

niin & näin 2/96 • 57 Kuinka vapaita me olemme? Vapaus edellyttää kansalaisvapauksien toteuttamista. Wuoren mukaan näin ei Suomessa tapahdu. Tämä johtuu siitä, että “oikeusjärjestys edustaa jähmettynyttä vallankäyttöä, jonka sisällä ei koskaan voi syntyä mitään todella uutta”. Aiemmin vastaa tärkeältä osin puunjalostusteollisuus. Wuori piirtää asiantila tuli selvimmin esille kansalaistottelemattomuuden kuvan keskittyvästä ja yhä suurempiin yksiköihin ajatuvasta kohdalla, erityisesti korkeimman oikeuden päätöksessä metsäteollisuudesta, joka on “kuitenkin vasta alkusoittoa Koijärvi-jutussa. Siinä oikeus totesi: “Yhteiskuntarauhan kan- todella suurten, vielä näitäkin mahtavampien yksiköiden nalta ei voida puolustaa sellaista sääntöä, että yksilö tai ryh- esiinmarssille”. Samanaikaisesti, kun Suomi on antautunut mittymä säädettävän lain kannalta ehkä yleisestikin tämän vientiteollisuuden kykloopin vietäväksi niin teollisuus- hyväksyttävän perusteen tai päämäärän mukaisesti ryhtyisi kuin energianpolitiikassa, kansainväliset markkinat ovat oikeusjärjestyksen syrjäyttämällä toimimaan ikäänkuin tuo tukkeutuneet selluteollisuuden ja tukkeutumassa paperiteol- peruste tai päämäärä olisi jo lainsäädännössä hyväksytty”. lisuuden tuotteista. Se taas merkitsee, joko sulautumista ny- Wuori katsoo, että lakia tulkittaessa oikeusistuinten näkökul- kyistä suurempiin konglomeraatteihin tai ainakin strategista ma on mustavalkoinen joko-tai-asetelma: lain muodollinen liittoutumista kilpailijamaiden yritysten kannalta. Suomelle rikkominen “merkitsee koko oikeusjärjestelmän syrjäyttämis- nämä ovat Wuoren mukaan kohtalon kysymyksiä, koska tä”. Kyseinen ajattelutapa edellyttää alistumista kurinpito- “suomalainen vaikutus niiden päätöksentekoon, toiminnan yhteiskunnan normeihin ja merkityksenantotapoihin, käytän- alueellisiin painopisteisiin ja pitkän tähtäyksen suunnitelmiin nössä viranomaisten päätöksiin ja lainsäädäntöön. heikkenee ja että kotimaiset intressit otetaan niissä huonom- Oikeudellinen muutos asioiden tilaan tuli, kun Suomi liit- min varteen”. Kaikki tämä laukeaa silmille, kun seuraava lama tyi Euroopan Neuvostoon ja sen ihmisoikeussopimuksesta tuli iskee vuonna 1997, ennustaa Wuori. osa valtion sisäistä oikeutta. Tuon perusoikeussäännöstön ja Kehityksen taustalla on valtiokeskeinen teollistamispoli- sen tulkintakäytännön soveltaminen on ollut vähäistä, vaik- tiikka, jossa raskaat sijoitukset “edustavat neuvostomallista ka eduskunnan perustuslakivaliokunta sitä asian käsittelyn teollistamisohjelmaa”, ja jonka tarkoituksena on ollut kuroa yhteydessä edellyttikin. Oikeusistuimissa mm. ympäristö- nopeasti umpeen lännen etumatka elintasossa”. Kun energia- aktivisteihin kohdistetut syytteet on mieluummin hylätty näy- politiikassa teollisuusjohtajat ovat viisaasti luopuneet viiden- tön puutteeseen kuin periaatteellisiin syihin vedoten. Wuori nen ydinvoimalan vaatimisesta, on seuraava askel kuudennen, pelkää tämän johtavan tilanteeseen, jossa yhteiskunnan rau- uuteen ranskalais-saksalaiseen reaktorityyppiin perustuvan hanomaiseen ympäristöliikkeeseen kohdistamat tukahdutta- voimalan läpiajaminen. Kampanjassa uuteen taloudelli- mistoimet ajavat uudet liikkeet sabotaasiin ja henkilöihin sempaan, turvallisempaan ja puhtaampaan, ydinvoimaan kohdistuvaan väkivaltaan, jota seuraa yhteiskunnan väkivalta- sitoutuminen esitetään ilmastonmuutoksen vaihtoehtona. koneistojen vastaisku. Tässä kehityksessä on “hyvin mahdol- Wuoren mukaan, “tavalla tai toisella, hinnalla millä hyvänsä lista, että väkivallaton kansalaistottelemattomuus ympäristö- teollisuus haluaa ajaa läpi utooppisen, entistä suurempaan asioissa marginalisoituu ennen kuin se on saanut mitään mer- riippuvuuteen ydinteknologiasta perustuvan ja ydinjätteen kittävää aikaan”, varsinkin kun suomalaisilla on taakkanaan kasvaviin loppusijoitusongelmiin johtavan, mutta tiukasti sekä voimakas väkivallan perinne että maalaisuuteen poh- kotimaiseen omavaraisuuteen pitäytyvän kuningas- jautuva luontoyhteys” eli tuo Köyliöjärven jäällä kirveen terää ratkaisunsa”. Vaihtoehtona Wuori tarjoaa tuotanto- tarjonnut länsimaistumisen pelko. prosesseissa tuhlailevasta energiankulutuksesta luopumista Eräs autonomisen kansalaisyhteiskunnan este on suoma- sekä ylikansallisten energiamarkkinoiden kehittämistä, josta lainen hallintokulttuuri ja byrokratia, sillä “suomalaisten esimerkkinä ovat jo Pohjoismaiset alueelliset markkinat. sinnikkäin harha on, että maailma on jättiläismäinen Viras- Mikäli Wuori olisi Suomen metsädiktaattori hän alentaisi to”. Tässä Suomi on tehnyt myös maailmanennätyksen. Neu- kansantalouden riippuvuutta puunjalostusteollisuudesta, vostoliiton hajoamisen aikoihin maassa oli väkilukuun suuntaisi tuotantoa työvoimavaltaisille ja vähemmän energi- suhteutettuna enemmän byrokraatteja kuin mahtavassa Sosia- aa kuluttaville aloille ja valtaisi kansainväliset markkinat lististen Neuvostotasavaltojen Liitossa. Byrokratiasta on tavaramerkkeihin pohjautuvilla tuotteilla Nokian tapaan. monenlaista kiusaa kansalaisille, mutta erityisen vaikeaksi Vaihtoehtoinen “vihreä teollistaminen” perustuisi Wuoren se Wuoren mukaan tekee kansalaisten aloitteellisuuden ja va- kaavailussa ympäristötietoisuuden luomien markkinoiden paiden kansalaisjärjestöjen synnyn ja toiminnan. Väitettä on hyväksikäyttöön, jossa yhdistyisivät kestävämpien teknolo- vähän vaikea niellä, Suomi kun on kaikenlaisten, lähinnä gisten ratkaisujen etsiminen, paikalliset kokeilut ja toimimattomien yhdistysten luvattu maa. Tosin Wuori pyr- osuuskuntatyyppiset yhteisömuodot. Mallina Wuori manitsee kii jakamaan järjestötkin kahteen kategoriaan, todellisiin Kanadan Ontarion provinssissa toteutettavan elinkeino- kansalaisjärjestöihin ja niihin, jotka valtio ja byrokratia on politiikan, josta sekä sijoittajat että ympäristö ovat hyötyneet. ottanut holhoukseensa tai muutoin vienyt terän. Nostalgian ja high techin yhdistämisessä kättä lyövät siten Ehkä keskeisin ja poliittisesti merkittävin puute vapauksi- ympäristöliike ja yrittäjät. Tässä ehkä näkyy yleisemminkin en toteutumisen kannalta on se, että Suomessa ei ole toimi- Wuoren käsitys toivottavasta vallan ja vallankäytön jakautu- vaa perusoikeusjärjestelmää. Siten Suomea ei voi pitää misesta, kansalaisyhteiskunnan autonomiasta suhteessa länsimaisena oikeusvaltiona. Syynä tilanteeseen Wuori mai- globalisoituviin markkinoihin. nitsee “tuon valtiosääntöisen omituisuuden, jonka mukaan

58 • niin & näin 2/96 meillä kaikki vallankäyttö on viimekädessä alisteista toimeenpanovallalle ja sen byrokraattiselle ulottuvuudelle, hallinnolle”. Tästä seuraa, että tuomiovallan käyttö ei takaa kansalaisvapauksia toimeenpano- ja hallintovaltaa vastaa. Ainoa poikkeus säännöstä on omistusoikeus, jota ei ole tur- vattu muita oikeuksia painavammin säännöksin, mutta johon on ollut kova halu ja luja poliittinen tilaus. Muut kansalaisvapaudet, sanan-, yhdistymis- ja kokoontumisvapaus ovat vesittyneet “itsesensuurin, ylettömän valtiokeskeisyyden, yhdistysrekisterin käsittämättömien oikkujen, ylipäätään jär- jettömän valvonta- ja rekisteriperinteemme ja kaikenlaisten mikrosääntöjen ja määräysten voimasta”. Tässä tilanteessa kansalaisyhteiskunnan elintärkeät perusoikeudet pitäisi saada toimimaan. Oikeuslaitokselle ja asianajajakunnalle mahdollisuuden tarjoavat Euroopan neuvoston ihmisoikeus- periaatteet, jotka ovat Suomea sitovia ja joiden länsimaisen tulkintaperinteen käyttöönotto on oikeusistuinten tahdosta riipuvainen asia. Periaatteille tulkinnallisen sisällön antavat viimekädessä Suomen valtiosuvereniteetista riippumattomat toehdon modernille, joten niillä on “enemmän legitimiteettiä elimet. ja moraalista arvovaltaa kuin lyhytnäköistä voittoa tai päivän- Wuori viittaa kansalaisvapauksien käsitellessään tuomari- poliittista esikoisoikeutta hamuavilla talouselämän valtion suuntaan kulkevaan kehitykseen — näennäisen käenpojilla ja ammattipoliitikoilla konsanaan”. Liikkeiden varottavaan sävyyn. Tuomarivaltiohan tarkoittaa tilannetta, valta ei kuitenkaan kasva tyhjästä ja tässä Wuori lisää histo- jossa oikeusistuimet lakia soveltaessaan laintulkintansa avulla riassa vaikuttaviin kasvottomiin, dialektisiin voimiin moraa- luovat uutta, lainsäätäjän tahdosta riippumatonta normistoa. lisen arvovallan, Machiavellin Virtùn. Näin johtajuus ja liik- Wuori esittää paradoksin: “ Suomalaiset tuomioistuimet ei- keet lyövät kättä ja tuloksena on poliittisen vallan rakenne, vät saa soveltaa perustuslakia, mutta meistä riippumatta syn- “uuden hahmon lujittamiseksi tarvittava malli, esimerkki, tyneet ihmisoikeusnormit ovat aivan kaikkia viranomaisia johtajuus, mutta ennen muuta kaikille tunnistettaviin arvoi- sitovia”. Tähän on vain yksi ratkaisu: oikeusjärjestyksen ryhti, hin perustuva yhteenkuuluvuus ja koheesio”. Myös Wuoren erityisesti normisäätelyn legitimiteetti on palautettava jännittävä kertomus Greenpeacen ydinasehankkeesta, josta yhtenäisellä ja kansalaisvapuksien toteutumista suosivalla luopuminen pelasti Neuvostoliiton hajoamisprosessin ja perusoikeuksien tulkintakäytännöllä. Keskeinen ongelma on muistelo YK:n yleiskokouksen johtamisesta, joka toimii siten legitimiteetin säilyttäminen, rauhanomaisen menon ta- mallina maailmanjärjestön uudistamistyölle, saavat näin kaaminen, mikä edellyttää poliittisen vallan käyttöä. Voidaan uuden, pelkkää historiallisten tapausten kuvausta syvemmän nimittäin kysyä, kenelle poliittinen valta siirtyy, kun oikeus- merkityksen. Ne osoittavat, miten moraalinen arvovalta, joh- istuimet ryhtyvät uuden normiston luontiin, tuomareilleko vai tajuus toimii globaalilla tasolla viitoittaessaan tietä ulos mo- tuomiovallankäytön kohteille eli kansalaisvapauksiensa vaati- dernin ihmisen umpikujasta kohti yhteiskuntaa, jossa vapaus joille tai ehkä molemmille? Ei Wuori turhaan viittaa Wei- toteutuu yksilön autonomiana rajanaan vain muiden yhtäläi- marin tasavallan, maailman kautta aikojen valtiosääntöisesti nen autonomia. Wuoren mukaan tämä voi toteutua vain, jos demokraattisimman kansalaisyhteiskunnan kokemuksiin siitä, pystymme kehittämään dynaamisen ylikansallisen mitä tapahtuu, kun väärät kansalaisjärjestöt saavat vallan — kansalaisyhteiskunnan, jossa poliittisen vallan käyttö tapah- ilman kontrollia. tuu erilaisissa verkostoissa ja kansalaisjärjestöjen ylläpitämissä regiimeissä niin globaalilla kuin alueellisella tasollakin — ilman valtiota. Onko Faustin uni faustinen uni? Sanakirja antaa faustiselle määritelmän “lakkamatta eteen- päin pyrkivä, ääretöntä tavoitteleva”. Tällä tavoin faustinen Wuoren kirjan toinen osa “Faustin uni” peilaa paljolti kir- on myös Faustin uni, tärkeä, ainutlaatuinen, ärsyttävä, joittajan omia kokemuksia kansainvälisestä toiminnasta, ylilyövä, mutta samalla älyllisesti haastava puheenvuoro mutta syvempikin sanoma sillä on. Keskeisenä teemana on tulevasta. Wuoren sanoin: saavutettu historian taitekohta, ei mikään fukujamalainen his- torian loppu vaan piste, jossa “ydinteknologian ja vallan ”Kaikki uusi syntyy vanhan järjestyksen saavutettua epäpyhän liiton aikakausi on monella tapaa ohi”. Samalla kivettyneen täyttymyksensä ja näin muodoin sen ulko- myös kansallisvaltioista muodostunut valtiojärjestelmä on puolella. Luominen, niin maailmankaikkeuden, sen seli- syönyt oikeutuksensa, Yhdistyneine Kansakuntineen päivi- tysten, tätä planeettaa kansoittavien uusien lajien kuin neen. Poliittisen vallan pyhätöistä tulee pian muinais- kulttuurien, tieteen, taiteen, ihmisyhteisöjen historiallinen muistoihin verattavia turistinähtävyyksiä. Ennen kuin tämä muutoskin tapahtuu kaaoksen reunalla. Kun vanha on tapahtuu täytyy kuitenkin toteuttaa poliittisen vallan siirto kyltynyt ja kypsynyt väistymään, on aina mentävä sinne uusille isännille. Keitä he ovat? asti. Se on edelläkävijän raskas osa, joka kuitenkin sa- Wuori lupaa, että tulevaisuus on nais- rauhan- ja ympäristö- malla merkitsee vain suurinta mahdollista antautumista liikkeiden, joiden alkuperä on virallisen päätöksenteon ajan hengen ja vasta-muotoutumassa-olevan uuden käsky- ulkopuolella, kansalaisyhteiskunnassa. Ne muodostavat vaih- valtaan ja kutsuun.”

niin & näin 2/96 • 59 Jussi Kotkavirta

OTTEITAOTTEITA AJASTAAJASTA Teon käsite Hegelillä

tapahtumia), samoin kuin toimintojen ja ruumiinliikkeiden välinen suhde. Hegel käsittelee lähes yksinomaan teon perustelemisen kysymyksiä, koska kysymyksenasettelu kaik- kiaan on oikeusfilosofinen. Quanten näkökulma Hegelin ke- hittelyyn on puolestaan tarkkaan rajattu. Hän keskittyy pel- kästään toiminnan käsitteen eri aspekteihin, jättäen sivuun kulloisetkin moraali- ja oikeusfilosofiset kysymykset. Tar- kastelu sijoittuu pääosin teoreettisen filosofian alaan, mutta senkin piirissä esimerkiksi body-mind -ongelmaa tai tahdon käsitteen yleisempiä ongelmia lähinnä vain sivutaan. Hegelin Oikeusfilosofiaa ei ole mahdollista tulkita irral- aikka Hegelin Oikeusfilosofiasta on olemassa var- laan Hegelin järjestelmästä, eritoten logiikasta. Quante ei pyri sin laaja ja monipuolinen kirjallisuus, teon käsitettä muotoilemaan kokonaisnäkemystä näiden välisistä suhteis- Vteoksessa on tutkittu yllättävän vähän. Aiheesta on ta, mutta teon käsitteen eri aspektien analyyseissä hän pyrkii olemassa vain muutama artikkeli, eikä Charles Taylorin rekonstruoimaan Hegelin argumentit myös logiikasta käsin. töitä lukuunottamatta kukaan ole perusteellisemmin hyödyn- Toisin kuin monia muita Oikeusfilosofian saksalaisia tulkin- tänyt Hegelin tulkinnassa modernin kielianalyyttisen filoso- toja, hänen kirjaansa on mahdollista lukea tarvitsematta fian piirissä kehitettyä toiminnan ja teon teoriaa. Michael ottaa kantaa Hegelin kiistanalaiseen logiikkaan. Quanten teoksen Hegel Begriff der Handlung (Fromman Siirtymän legaalisuudesta moraalisuuteen Quante hahmot- Holzboog, Bad Cannstadt, Stuttgart 1993) tarkoitus on taa Dieter Henrichin kehittämää “itsesuhteen” paikata tätä aukkoa. Teos on syntynyt Münsterissä Ludwig (Selbstverhältniss) käsitettä hyödyntäen. Oikeudelle keskei- Siepin ohjuksessa väitöskirjana. nen rangaistuskäytäntö yhtäältä edellyttää moraalisuutta, toi- Quanten perusteesi on, että Oikeusfilosofian moraalisuutta saalta moraalisuus esitetään seurauksena legaalisuudesta. käsittelevä kappale (§105-125), jota yleensä pidetään Oikeus on Hegelin mukaan pelkästään itselleen olevaa tah- vaikeaselkoisena ja ristiriitaisenakin, jäsentyy johdon- toa vastassa oleva yleisesti vahvistettu välttämättömyys. mukaiseksi kokonaisuudeksi kun se luetaan teon teorian nä- Oikeuden abstraktissa yleisyydessä tahdon välittömyys ja kökulmasta. Quanten mukaan Hegel rakentaa kappaleessa yhä itsessään oleminen tulevat kumotuiksi. Tahto alkaa edelleen kiinnostavan intentionaalisen teon mallin. Hegel esi- reflektoina itsessään ja itselleen olemisen vastakohtaa, ja merkiksi analysoi tekotiedolle ominaista loogista muotoa siten täyttää oikeudellista persoonuutta subjektiivisuuden “ensimmäisen persoonan propositiona” kuten Castaneda. määreillä. Kirjansa alkuosan tarkasteluja yhteen vetäen Hegel Samaten hän erottaa selvästi toiminnot ja niiden kuvaukset kirjoittaa (§ 104): kuten Anscombe ja Davidson, mikä mahdollistaa toimintaan liittyvän kausaalisuuden sekä syyntakeellisuuden hienovarai- Nämä momentit, joiden välityksellä vapauden käsite sen käsittelyn. Hegelin teoria sisältää myös aineksia, joiden kehittyy aluksi abstraktisesta omaan itseensä suhteessa tulkinta yhä edelleen muodostaa haasteen filosofisen teon- olevaksi tahdon määreisyydeksi ja siten subjektiivisuu- teorian kannalta. Yleisemmin on olemassa merkkejä siitä, että den itsemääritykseksi, ovat kerraten luonnehdittuna seu- hegeliläinen ajatus objektiivisesta hengestä on tulossa takai- raavat. Tahdon määreisyys on omaisuudessa abstraktinen sin teonteoreettiseen keskusteluun. omani ja siksi ulkonaisessa esineessä. Sopimuksessa Teon filosofiassa voidaan erottaa kaksi pääaluetta. Teon määreisyys on tahdon välittämä ja vain yhteinen omani, perustelemisen kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat esimer- ja vääryydessä yksittäinen satunnainen tahto on asetta- kiksi “syyntakeellisuuden” sekä intentionaalisuuden käsittei- nut oikeuden alueen tahdon abstraktisen sinänsä olemi- den tulkinta samoin kuin sen analysoiminen, missä mielessä sen eli välittömyyden satunnaisuudeksi. Moraalisessa teot ovat kuvauksesta riippumattomia. Teon selittämisen kan- näkökannassa tahdon abstraktinen määreisyys on ylitetty nalta keskeisiä kysymyksiä ovat teon kuvausten asema sikäli, että satunnaisuus on itse itsessään reflektoituneena (kausaalinen selitys vai ei), perusteiden asema (ovatko ne

60 • niin & näin 2/96 ja itsensä kanssa identtisenä tahdon ääretön sisäinen satunnaisuus, eli tahdon subjektiivisuus.

Moraalinen näkökanta merkitsee tahdon uudenlaista itse- suhdetta, jossa tahto aluksi asettuu “yleisen itsessään ja yksityisen itselleen olevan tahdon vastakohtaan, ja sitten tä- män vastakohdan kumoamalla — negaation negaationa — määrittää itsensä tahdoksi läsnäolossaan” (§104). Hegel joh- taa moraalisen näkökannan rikoksesta ja rangaistuksesta ylei- sen ja yksityisen tahdon konfliktina; moraalinen näkökanta teolla “on oltava olennainen suhde käsitteeseen pitämisenä”, syntyy tämän konfliktin reflektiosta, jolloin syntyy uuden- sisältää kolme näkökohtaa. Ensinnäkin teot ovat tahdon lainen tahdon itsesuhde. Yleinen ja erityinen asettuvat ilmauksia, joissa ylitetään subjektin ja objektin välinen ero. moraalisuudessa tahdon itsensä käsitteellisiksi momenteiksi. Teossa subjektiivinen päämäärä realisoituu ja säilyy objek- Moraalisuus on subjektiivisen vapauden aluetta, jossa oikeu- tiivisessa tapahtumassa. Koska sekä subjektiivinen päämää- dellinen persoona kehkeytyy moraalisena subjektina. rä että realisoitu päämäärä ovat tulkintoja, kuvauksia, voi- Quanten kirjassa on kaksi pääosaa. Ensimmäinen osa on daan kyseinen sisällöllinen identtisyys ymmärtää kuvauksessa teon käsitteeseen keskittyvä pykälien 104-113 kommentaari; ilmaistun proposition identtisyytenä. Toiseksi käsite merkit- toisen, pykäliin 114-125 keskittyvän osan systemaattiset see Hegelillä järjellisyyttä ja yleisyyttä. Tekoon siis kuuluu tarkastelut ottavat enemmän etäisyyttä Hegelin tekstiin. päämäärän asettamisen propositionaalisuuden kautta ajatte- Ensimmäinen osa käsittelee Hegelin subjektiivista tahtoa lu ja vapaa ratkaisu. Kolmanneksi suhde käsitteeseen mer- koskevaa teoriaa teon näkökulmasta. Toisessa osassa Hegelin kitsee, että teossa tavallaan ylitetään muodon ja sisällön tekoa, sen muotoa ja sisältöä koskeva näkemys pyritään välinen ero. Hegel edellyttää moraaliselta teolta paitsi että määrittelemään modernien käsitevälineiden avulla. Loppu- tarkoituksen propositionaalista muotoa, myös sen sisällön kappaleessa Quante vielä luonnostelee lyhyesti body-mind - yleistettävyyttä — siis samaan tapaan kuin Kant. Teko ongelman ratkaisua, joka näyttäisi vastaavan Hegelin rajoittuu tekijän yksilölliseen perspektiiviin ja sen objektii- toimintaa koskevaa näkemystä. visuus on luonteeltaan muodollista, pitämistä. Hegel kokoaa subjektiivista tahtoa koskevat määreet py- iii) Kolmas määre, että teolla “on olennainen suhde toisten kälässä 113 seuraavasti: tahtoon”, on välttämätön koska teko tietyn kuvauksen puit- teissa esiintyvänä tapahtumana kilpailee muiden samaa Subjektiivisen eli moraalisen tahdon ilmaus on teko tapahtumaa koskevien kuvausten kanssa. Tekoon liittyy (Handlung). Teko sisältää seuraavat määritykset: pätevyysvaatimus, jonka ainoastaan toiset ihmiset saattavat i) minun on tiedettävä se ulkoisuudessaan omakseni, lunastaa. Toisten on sekä ymmärrettävä teko että myös hy- ii) sen on oltava olennainen suhde käsitteeseen pitämisenä, väksyttävä se sisällöllisesti. Tässä Hegel tavallaan seuraa ja iii) olennainen suhde toisten tahtoon. Kantia, jonka mukaan vapaiden tekojen käytännöllinen järjellisyys edellyttää niiltä universaalia pätevyyttä. Hegel Quante lukee moraalisuus-kappaletta tarkoituksellisen teon tulkitsee tämän kuitenkin siten, että tekijän tilannekohtaisen analyysina, jossa samalla eksplikoidaan tekoon liittyvä maksiimin on oltava kaikkien järjellisten subjektien hyväk- tietoisuus. Tämän mukaan subjektiivinen tahto voidaan ym- syttävissä. märtää tarkoitukselliseen tekoon aina kuuluvan vapaan rat- Kaikkiaan teko on siis tapahtuma, johon olennaisesti kuu- kaisun eri momenttien käsitteellisenä kehittelynä. Teko on luu tekijän kuvaus siitä tapahtumahetkellä. Teko konstituoituu Hegelille subjektiivisen päämäärän objektivoituma, tarkoi- nimenomaan tekijän itseymmärryksessä. Sekä tekijän sisäi- tuksellisesti aikaansaatu tapahtuma, johon kuuluu tekijän nen tarkoitus että teossa realisoitunut tarkoitus ovat tulkinto- tietoisuus. Teko (Handlung) eroaa toiminnosta (Tat) ja ja, jotka kumpikin voivat olla puutteellisia ja muuttua myö- tekeminen toiminnasta (Tun) juuri tekijän minä-perspektiivin hemmin. Tekijä voi nähdä itsensä ja tilanteen myöhemmin perusteella. toisessa valossa. Kyseisen teon identifioimisen kannalta rat- Hegelin kolme määritystä saavat tällöin seuraavan tulkin- kaiseva on kuitenkin tekijän tapahtumaa koskeva kuvaus teon nan: i) Tekoon kuuluu tekijän tietoisuus, hänen hetkellä, jolloin subjektiivinen muuttuu objektiiviseksi. perspektiivinsä, jossa tapahtuma kuvataan subjektiivisen Tutkimuksen toisessa osassa Quante tarkastelee lähemmin tarkoituksen realisoitumisena niin kuin tekijä sen tiettynä teon käsitettä niin kuin Hegel sen esittää. Oikeusfilosofian ajankohtana ymmärtää. Muut kuvaukset eivät tavoita tapah- pykälässä 114 Hegel esittää kolmiosaisen yhteenvedon seu- tumaa tekona, vaan tietyntyyppisenä tapahtumana. ii) Se, että raavien pykälien 115-141 sisällöstä. Kysymys on “moraali-

niin & näin 2/96 • 61 sen tahdon oikeudesta”, johon sisältyy kolme puolta. Ensin- näkin

a) Teko abstraktisen eli muodollisen oikeuden kannalta niin, että välittömässä läsnäolossa toteutettuna sen sisäl- lön on ylipäänsä oltava omani, että sen siis on oltava sub- jektiivisen tarkoituksen aikomus.

Tässä Hegel muotoilee aikomuksen (Vorsatz) kautta välttä- mättömän ja riittävän ehdon sille, että teko ylipäänsä on mi- nun. Teon sisällön on “ylipäänsä oltava omani”. Toinen puoli tahdon oikeudesta tekoon on seuraava:

b) Tekoon liittyy erityisenä sen sisäinen sisältö i) siten kuin sen yleinen luonne on minulle määrittynyt; tämä muodostaa teon arvon ja sen, minkä mukaan teon arvioin, eli tarkoituksen. ii) Teon sisältö minun partikulaarisesti subjektiivisen läsnäoloni erityisenä päämääränä on hyvin- vointi. vän olennaisen eron kognitiivisen ja voluntatiivisen aspektin välillä. Toiseksi Quante tutkii “teon sisältöä”, ts. tekijän erityistä päämäärää, sitä “sisäistä sisältöä”, jonka vuoksi Tässä Hegel puhuu ensin teon sisällön “yleisestä luonteesta” tekijä tekee kyseisen teon § 144, b. ii ja c.). Hänen mukaansa tekijän näkökulmasta, toiseksi teon sisällöstä tekijän “erityi- Hegelin teon käsite on riippumaton siitä, onko tekijä omak- senä päämääränä” eli hyvinvointina. Quanten mukaan tämä sunut moraalisen asenteen vaiko ei. Siirtymä varsinaisiin toinen puoli voidaan ymmärtää ensimmäisen täsmennyksenä moraalifilosofisiin kysymyksenasetteluihin ei siis tapahtu siten, että tarkoitus (Absicht) liittyy teon “sisällön muotoon” toiminnan vaan subjektiivisen tahdon autonomian käsitteen ja hyvinvointi “sisällön sisältöön”. Moraalisen tahdon kol- kautta. mas puoli täsmentää edelleen teon sisältöä: Kaikkiaan Hegel käsittää teon aina tarkoituksellisena toi- mintana. Tarkoitus merkitsee tekijän tiedollista vakaumusta c) Tämä sisältö sisäisenä ja samalla yleisyytenä eli sinänsä tekotapahtumasta. Lisäksi tekoon kuuluu vapaus, jota Hegel ja itselleen olevana objektiivisuuteen kohotettuna on tah- tarkastelee valinnan vapautena. Tämä merkitsee ensinnäkin, don absoluuttinen päämäärä eli hyvä, joka on refleksion että tekijä käsittää teon valitsemansa päämäärän realisoi- alueella suhteessa subjektiivisen yleisyyden vastakohtaan; tumana, ja toiseksi, että hän katsoo valinneensa päämäärän toisaalta pahaan ja toisaalta omaantuntoon. ja voivansa niin halutessaan valita myös toisin. Tekijä toteuttaa itseään teoissa valitsemalla tarkoituksia, jotka liit- Sisältö on nyt muuttunut. Tahdon sisältönä ei enää ole hyvä tyvät hänen kauaskantoisiin päämääriinsä ja hyvinvointiinsa. minulle, vaan itsessään ja itselleen (an und für sich) hyvä. Lisäksi tarkoitukset ovat muodoltaan sellaisia, että niiden ylei- Vastaavasti muuttuu sen yleisyyden luonne. c) ei liity enää syys on mahdollista sovittaa toisten toimijoiden intresseihin. suoraan yksilölliseen tekoon tai erityisiin intresseihin, vaan Tarkoitusten muodossa tekijä siis toteuttaa toimintansa kysymys on tahdon objektiivisesti hyvästä. Kysymys ei ole vapautta ja järjellisyyttä. enää teon käsitteiden määreistä, vaan suoraan tahdosta. Quanten teos on malliesimerkki tarkkaan rajatusta ja Näitä moraalisen tahdon määrityksiä Quante käsittelee tut- äärimmäisen huolellisesti toteutetusta tutkimuksesta, joka vie kimuksensa jälkiosassa. Ensin hän keskittyy “teon muotoon”, Hegelin ajattelua yleensä ja erityisesti Oikeusfilosofiaa ts. tapahtuman ja kuvauksen sekä aiheuttamisen ja koskevaa tutkimusta selkeästi eteenpäin. Se, onko Hegelin syyntakeellisuuden ontologiseen eroon, samoin kuin tekoon näkemys yhteensopiva Davidsonin anomalisen monismin liittyvän vakaumuksen loogiseen rakenteeseen. Jälkimmäi- kanssa vaiko ei, ei sittenkään ole kovin kiinnostavaa, sen sessä kysymys on aikomuksen ja tarkoituksen suhteesta. enempää Hegel- kuin Davidson-tutkimuksenkaan kannalta. Sikäli kuin Hegel tematisoi näillä käsitteillä teon tarkoituk- Quante kuitenkin osoittaa, miten vuoropuhelu uudemman sellisuuden eri puolia, ne kumpikin kuvaavat tekijän kielianalyyttisen teonteorian ja Hegelin spekulatiivisen vakaumuksia, jotka ovat teon kannalta ratkaisevia. Niiden tahtofilosofian välillä voi olla hedelmällistä — kummankin välinen ero tuo Quanten mukaan esiin teon arviointiin liitty- kannalta.

62 • niin & näin 2/96 ajattelu: keskiajasta edistykseen analysoi- daan sitä, kuinka valistusaikana kehkeytyi uusi historiankäsitys. Tämä historian- käsityksen murrosaikakausi on ollut merkit- tävässä asemassa myöhemmille moderni- saatiota koskeville ajatuksille. 1700-luvulle tultaessa hallitsevia olivat olleet maailman- loppua odotteleva raamatullinen historian- Saksalaiset historiat käsitys sekä syklinen historiankäsitys, jossa antiikki ja tuon ajan maailma nähtiin suhtees- Kokoelman monet tekstit käsittelevät saksa- sa toisiinsa. Luonnonoikeudelle perustuneet Refleksiivisyyttä laisia historian ja historiantutkimuksen teori- historianteoriat eivät juuri antaneet tilaa historioitsijoille oita. Niistä useat on kirjoitettu vuonna 1983 lähteiden systemaattiselle käytölle ja aika- julkaistuun kirjaan Historiankirjoituksen his- kausien empiirisluontoiselle analyysille. Muutos tähän suuntaan oli juuri 1700-luvun Matti Viikari, Historialli- toria. Toiset taas ovat seminaaripapereita ja historiallisen ajattelun ydin. 1700-luvun his- nen ajattelu, edistys ja artikkelijulkaisuja. Viikari tarkastelee saksa- torioitsijoista yksilöidään merkittävimmiksi yhteiskunta. Toim. Tapani laista historianteoriaa lähinnä kahdesta Montesquieu, Adam Smith sekä saksalainen Hietaniemi, Tuomas M.S. näkökulmasta. Toisaalta hän esittelee tutki- Justus Möser. Yhteistä heidän historian- Lehtonen ja työryhmä. muksen filosofisia ja metodologisia perus- käsitykselle oli keskiajan aseman teoreti- Tutkijaliitto, Helsinki ajatuksia ja toisaalta tutkimuksen poliittisia, sointi. Heille keskiaika oli kiinnostava, 1995. 512 s. sosiaalisia ja ideologisia yhteyksiä. Erityises- sä asemassa tarkasteluissa on historistinen mutta sangen laihoja historiallisia kuvauksia koulukunta (Ranke, Droysen ym.), jonka vai- saanut aikakausi, koska se toimi negatiivi- desmenneen historioitsijan Matti Viika- kutus myös suomalaiseen historiankirjoituk- sena kontrastina omaan, edistyneeseen Erin teksteistä on laadittu kokoelma, joka seen on ollut huomattava. Tämän koulukun- aikakauteen. koostuu vuosina 1978-1989 kirjoitetuista nan ajattelussa keskeistä on ollut valtiollisen luennoista, tutkimussuunnitelmista, tutki- toiminnan näkeminen historian siveellisenä musraporteista, konferenssipapereista ja voimana. Tämän syynä pidetään sekä sak- artikkeleista. Kirja ei siis ole kokonaisuus, salaisen idealistisen moraali- ja yhteiskunta- Edistyksen historiat mutta antanee Viikarin väitöskirjan jälkeises- filosofian teoreettisia lähtökohtia että poliitti- tä tuotannosta varsin kattavan kuvan. seen ja yhteiskunnalliseen ympäristöön liit- Yhteistä Viikarin tarkastelemille — valistus- Kokoelman välittämän käsityksen mu- tyviä sitoumuksia. Jälkimmäinen seikka on aikakauden ja 1800-1900-luvun saksalaisil- kaan Viikari ei ollut historiantutkija sanan tärkeä, sillä saksalainen nationalismi tukeu- le — historiadiskursseille on historian suomalaiskansallisessa mielessä. Hän ei tui, kuten monesti nationalistiset ideologiat, tematisoiminen kokonaisuutena, ihmiskun- näperrellyt yksityiskohtaisesti määriteltyjen historiankäsitykseen. Historistien käsitys nan universaalihistoriana. Valistuksen aika- menneisyyden prosessien ja problema- valtiollisen ensisijaisuudesta sopi erinomai- kauden historianfilosofeille oli tyypillistä tiikkojen kanssa eikä vyöryttänyt loputonta sesti 1800-luvulla kehkeytyneen bismarcki- nähdä historia edistyksenä. Uudet aika- arkistomateriaalia lukijansa eteen. Mutta laisen Machtstaatin ideologiseksi tueksi. kaudet erosivat menneistä, varsinkin keski- tämä ei tarkoita, etteikö hän olisi ollut kiinnos- Myöhemmin, 1800-luvun viimeiseltä ajasta, edistyneemmän luonteensa vuoksi. tunut historioitsijan työskentelymenetelmistä vuosikymmeneltä alkaen, saksalainen histo- Selkeimmillään tämä ajattelu on Adam ja tavasta tuottaa tietoa menneisyydestä. rian teoriakeskustelu kääntyi debatoinniksi Smithillä, joka luokitteli historiallisia aika- Pikemminkin päinvastoin, juuri tästä Viikarin juuri valtiollisen ensisijaisuudesta. Karl kausia metsästäjäyhteiskunnista eteenpäin. teksteissä on kysymys. Niiden aiheet varioi- Lamprecht, jota Viikarin väitöskirja (1977) Saksalaisille, Hegelin jälkeisille historioitsi- vat yhtä teemaa: minkä vuoksi, minkälaisis- käsitteli, asetti valtiollisen ensisijaisuuden joille ajatus universaalihistoriasta ja ainakin ta tekijöistä johtuen olemme kiinnostuneet sijaan taloudelliset, sosiaaliset ja lopulta implisiittisesti yhteiskunnallisesta edistykses- menneisyydestä. Kokoelman avaustekstiksi kansanpsykologiset tekijät. Tämä aiheutti tä on yhtä lailla lähtökohta. Historian koko- toimittajat ovat valinneet lyhyen kirjoituksen hurjan väittelyn vuosisadan vaihteen tienoil- naisuuden ja edistyksen tematiikka on vuodelta 1978, joka käy samalla pienestä la, jonka yhteydessä Lamprechtin tutkijan- Viikarille — marxilaisen tutkijasukupolven johdannosta. Sen otsikko on osuvasti: maine lytättiin. Kuitenkin taloushistoriallinen omaperäiselle teoreetikolle — sekä tutkimus- “Miksi ja minkälaista historiaa?” ja sosiaalihistoriallinen tutkimusote vähitellen kohde että sisällöllisesti mielenkiintoinen ja Viikarin lähestymistapaa leimaa siis yleistyi saksalaisessa historiantutkimukses- ajankohtainen aihe. Moderniteetti tunnetus- reflektiivinen tarkastelukulma historioitsijan sa. Toisen maailmansodan jälkeen se vähi- ti rakentuu tavalla tai toisella edistyksen työhön. Melkoinen osa kirjoituksista on joko tellen saavutti hallitsevan aseman. tematiikan ympärille. Edistyksen ajatuksella suoraan opetustarkoituksiin laadittuja on legitimoitu pyrkimyksiä ja instituutioita. — mukana on oppikirjamateriaalia ja jopa Eräässä viimeisistä kirjoituksistaan Viikari katkelma vuonna 1980 pidetystä luennosta Valistuksen historiat toteaa edistysajattelun joutuneen vääjäämät- — tai sitten muuten luonteeltaan pedagogi- tömään umpikujaan: sia. Tutkimustekstejäkin luonnehtii halu poh- Kirjan toinen huomattava painopiste sijaitsee tia ja, sanoisinko, valistaa lukijaa historioitsi- 1700-luvun käsityksissä historiasta. Laajah- “Edistysajattelu on hylättävä […] [Se] jan työtavoista ja -motiiveista. kossa tutkielmassa 1700-luvun historiallinen johtaa poikkeavien mielipiteiden

niin & näin 2/96 • 63 kerettiläiseksi julistamiseen ja pahim- muodoista, liberalismin historiasta, kansa- massa tapauksessa terroriin […] Nykyai- laisvapauksien toteutumisesta jne. kana usko edistysautomatiikkaan voi Politiikan ikuisia ongelmia ja kehityskaaria esiintyä vain käänteisenä: uskona maa- pohtineen teoreetikko- ja filosofi-Locken rin- Locken vähäeleinen ja anonyymina jul- ilman tuhoon.” (S. 495) nalle ja ohitsekin on viimeaikaisten, mm. kaistu tutkielma poliittisesta vallasta saattaa Peter Laslettin ja Richard Ashcraftin tekemi- olla malliesimerkki käytännöllisten tarpeiden Viikarin historiateoreettiset erittelyt ja ana- en tutkimusten myötä noussut käsitys synnyttämästä tekstistä, joka on ylevöitetty lyysit ovat poikkeuksetta asiantuntevia ja Lockesta poliittisena radikaalina ja jopa poliittisen filosofian kunnianarvoisaan statuk- teräviä. Hän johdattaa lukijansa mielenkiin- vallankumouksellisena, jonka kirjallisen toi- seen vasta jälkikäteen tapahtuneissa toisiin aikakausien takaa nouseviin keskus- minnan tarkoitusperät eivät rajoittuneet po- kanonisointi- ja neutralisointiprosesseissa. teluihin, joilla näyttää kuitenkin olevan oma- liittisten tapahtumien ulkopuoliseen tarkaste- Sillä on epäilemättä ollut suuri vaikutus, laatuista kiinnostavuutta ja osuvuutta oma- luun. Kuvaavaa on esimerkiksi se, että Locke mutta syvimmillään tämä vaikuttaminen on na aikakautenamme. Eipä ihme, että hän uskalsi tunnustautua anonyyminä julkaistun tapahtunut poliittisen ajattelun ja toiminnan vaikuttaa olleen merkittävä ideamoottori Two Treatises of Government -teoksen teki- alueella, jonka kautta teos on tehnyt itses- kokonaiselle sukupolvelle nuorempia jäksi vasta kuolemansa välittömässä lähei- tään osan modernia maailmanjärjestystä eri- historioitsijoita ja yhteiskuntatieteilijöitä. syydessä. laisten poliittisten instituutioiden ja suhde- Viikari ei kuitenkaan itse kehitellyt erityi- järjestelmien muodossa. Yhteiskunta- siä näkökulmia tai filosofis-teoreettisia raken- filosofian tai etiikan oppikirjana Tutkielma nelmia. Hänen tutkimuksiaan leimaa se, että hallitusvallasta ei välttämättä anna kovin hän esittelee ja kommentoi kriittisesti Filosofiaksi kohotettu? paljon nykyaikaiselle lukijalle, koska sen (historian)diskursseja. Parhaimmillaan hän sanoma on jo valmiiksi välittynyt osaksi mo- näyttääkin olleen terävänä, kriittisenä Locken Tutkielman ylle nykyisin lankeava dernia maailmankuvaa. Siksi siitä on myös- oppineena ja vallitsevien näkökulmien kaksoisrooli — toisaalta yhteiskuntafilosofian kin vaikea löytää mitään vierasta, eksoottis- kyseenalaistajana. iättömänä klassikkona, toisaalta aikaansa ta tai moraalisesti “korkeampiarvoista” sidoksissa olevana päämäärätietoisena verrattuna nykyiseen politiikkaan. Pekka Kaunismaa poliittisena (kiista)kirjoituksena — ei varmas- tikaan selvennä näkemyksiä siitä, minkä aseman teos ansaitsee 1900-luvun lopun näkökulmasta tarkasteltuna. Tehokas teksti Puhtaasti filosofisena tekstinä Tutkielma hallitusvallasta voi vaikuttaa kuivahkolta ja Näistä lähtökohdista käsin myös Tutkielman pitkäveteiseltä. Sen argumentaatio ei varsi- “arvosteleminen” on hieman absurdi tehtävä. Poliittisen vallan jäljillä naisesti tempaa nykyaikaista lukijaa mu- Kysymys siitä, onko teos “hyvä” tai sen kaansa, sen avainkohdat esitetään useaan päättelyketjut loogisesti päteviä, on tavallaan kertaan, ja siitä suurimmaksi osaksi puuttuu triviaali. Tämän sijasta voisi ehkä sanoa, että John Locke, Tutkielma hallitus- sellainen edelleen vaikutuksen tekevä re- teos on ollut tehokas, ja että monet ovat vallasta. Tutkimus poliittisen torinen loisto, joka on ominaista vaikkapa myös pystyneet käyttämään sitä tehokkaasti, vallan oikeasta alkuperästä, Hobbesin Leviathanille tai Hegelin Oikeus- kukin omalla tavallaan ja omia tarkoitus- laajuudesta ja tarkoituksesta. filosofialle. Tyypillinen ensireaktio Locken periään silmälläpitäen. Lockesta, tai parem- Suom. ja esipuhe Mikko Tutkielmaa hallitusvallasta kohtaan lieneekin minkin erilaisista Locke-käsityksistä, on tul- Yrjönsuuri. Gaudeamus, yleinen ja epämääräinen tuttuuden tunne, lut politiikan teorian ja filosofian varmaa Helsinki 1995. 270 s. ajatus siitä, että lukija jo “hallitsee” tässä vakiokalustoa, jota voidaan vaivatta käyttää käsiteltävät ja usein muuallakin toistetut pe- monenlaisissa tarkoituksissa. Locken kaut- riaatteet (esimerkiksi: vallankäytön täytyy ta tehtäviä operaatioita on harjoitettu filoso- perustua kansalaisten suostumukseen, luot- fiassa, valtio-opissa ja “varsinaisen” politiikan ohn Locken Two Treatises of tamustaan väärin käyttävä hallitus saadaan alueella sekä näiden kaikissa mahdollisissa J Government -teoksen jälkimmäinen, ylei- kumota, kaikilla ihmisillä on luovuttamattomia leikkauspisteissä. Lockea on luultavasti yhtä simmin The Second Treatise -nimellä tunnet- oikeuksia suhteessa henkeensä, vapau- helppoa ja hyödyllistä kritisoida kuin puolus- tu osa on suomennettu otsikolla Tutkielma teensa ja omaisuuteensa jne.). taa, ja tarvittaessa hän on myös kenen hallitusvallasta. Teoksen alaotsikon mukaan Jos Tutkielmaa hallitusvallasta sen sijaan tahansa käytettävissä helppona teoreettise- kyseessä on poliittisen vallan oikeaa alku- lukee kiinnittäen huomiota sen luonteeseen na lyömäaseena (vrt. “Humen giljotiini”). perää, laajuutta ja tarkoitusta käsittelevä poliittisena tekstinä ja tekona, voi myös sen Tällöin ei kuitenkaan ole enää kyse varsinai- tutkimus (englanniksi An Essay Concerning ilmiasun huomata etääntyvän perinteisesti sesta Locke-tutkimuksesta, vaan nykyisen the True Original, Extent, and End of Civil tulkitusta “filosofiasta” ja lähestyvän “politiik- keskustelun tarkoitusperistä ja niiden legiti- Government). kaa”. Kaikessa moniselitteisyydessään moinnista. Locken Tutkielma hallitusvallasta tunne- Locken teksti antaa tietoisen ja harkitun vai- Tällaiset seikat eivät kuitenkaan saa joh- taan länsimaiseen ajatteluun syvällisesti kutelman, ja asioiden toistaminen ylittää taa huomiota pois siitä, että Tutkielma vaikuttaneena poliittisen filosofian merkki- monesti filosofisen esityksen tarpeet. Lisäk- hallitusvallasta on kirjoitettu teoreettisesti teoksena, jonka vaikutuksia voi etsiä mm. si lukija voi saada tunteen siitä, että teksti pa- kunnianhimoisesta ja pitkälle abstrahoidusta Englannin vuoden 1688 “mainiosta vallanku- kenee välillä tietoisesti yrityksiä tulkita yksit- näkökulmasta. Juuri teoksen yleispätevyyt- mouksesta”, Yhdysvaltain perustuslain sana- täisiä ilmauksia definitiivisesti tai “sitovasti”. tä tavoitteleva esitystapa on luultavasti joh-

64 • niin & näin 2/96 sama, jota oikeussosiologiassa ja -filosofias- sa on käsitelty siirtymänä oikeusvaltiosta hyvinvointivaltioon. Hyvinvointivaltion väljiin normeihin ja puitelakeihin sisältyy tunnus- Vapauden kaiho tetusti ongelmia. Silti vielä ongelmallisempaa on asian mutkikkuuden vuoksi luopua koko oikeudenmukaisuus- ja tasa-arvotavoitteesta ja pitäytyä siinä muodollisen tasa-arvon pe- Friedrich A. Hayek, riaatteessa, joka käytännössä sallii suuret Tie orjuuteen. Suom. yhteiskunnalliset eriarvoisuudet. ja jälkisanat laatinut Näin yksinkertaisia vastakkainasetteluja Jyrki Iivonen. hedelmällisemmiltä vaikuttavat ne nyky- Gaudeamus, Tampere keskustelun puheenvuorot, joissa pohditaan tanut sen nykyiseen (ja aivan oikeutettuun) 1995. 270 s. mahdollisuuksia toteuttaa hyvinvointi- klassikkostatukseen, kun taas monen sa- valtiollisia tavoitteita oikeusvaltiollisissa muo- mansuuntaisen, mutta historialliseen tilan- ayek oli viime vuosisadan puolella syn- doissa. Dikotomisoiva ajattelu vain sulkee teeseen kiinteämmin kytkeytyneen tekstin Htynyt ekonomisti, jota nykyisin luetaan tällaiset pohdinnat pois. näkyvä vaikutushistoria on katkennut jo ajat myös filosofina, ja hänen teoksensa Tie sitten. Peter Laslett väittää omassa johdan- orjuuteen ilmestyi vuonna 1944. Itse olen nossaan Two Treatises -teokseen, että tuota ajankohtaa myöhemmin syntynyt Liberalismi versus Locken epähistorialliseen ja universa- oikeussosiologi, joskin olen kirjoitellut paljon kollektivismi listiseen esitystapaan vaikutti teoreettisen hyvinvointivaltiosta (ja opiskellut myös suuntautumisen ohella varovaisuus. Locke kansantaloustiedettä). Kirjoitukseni näkökul- Mutta Hayekin ajattelumaailma on jyrkän ilmeisesti koki kirjoittavansa oman turvalli- ma juontuu tästä lähtökohdasta, ja vähän sii- kahtiajakoinen: vapautta vastaan asettuu suutensa uhalla, ja siksi viittaukset 1670- ja täkin kysymyksestä, mikä aiheuttaa Hayekin sääntely, liberalismia vastaan kollektivismi 1680-lukujen Englantiin joko puuttuvat teok- suomentamisen puolen vuosisadan jälkeen. (eli sosialismi). Muita vaihtoehtoja ei ole. Sik- sesta tai ne on esitetty mahdollisimman epä- Vapaus ja suunnittelu asettuvat tavan takaa si hyvinvointivaltio (Ruotsin malli) on vain suorasti. Lakonisesti Laslett huomauttaa, vastakkain Hayekin pohdinnoissa. Edellinen esiaste tiellä kollektivistiseen sosialismiin. Ja että monet vähemmän abstraktein käsittein edustaa Hyvää, jälkimmäinen Pahaa. vielä pahempaa: hyväntahtoiset oikeuden- puhuneet Locken aatetoverit löysivät itsen- mukaisuutta tavoittelevat ihmiset elävät har- sä mestauslavalta. haluulon vallassa eivätkä näe, että he vain Tutkielma hallitusvallasta -teoksen suomen- Oikeusvaltiosta valmistelevat “tietä orjuuteen”. Juuri tämän tanut Mikko Yrjönsuuri ilmoittaa pyrkineensä hyvinvointivaltioon harhaluulon vallassa eläville kirjan sanoma tuottamaan mahdollisimman luettavaa tekstiä. on suunnattu. Tässä Yrjönsuuri onnistuu varsin hyvin. Van- Eräs modernia keskustelua leikkaava tapa han klassikkoteoksen suomennoksessa on lähestyä tätä vastakkainasettelua on tarkas- “Ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin väistämättä kyse kääntäjän tekemästä tulkin- tella hänen näkemyksiään hyvinvointi- joko markkinoiden anonyymin järjestyk- nasta, ja tällä on teoksen ymmärtämisen kan- valtiosta ja oikeusvaltiosta — Hayekin käsit- sen hallitsema järjestelmä tai sellainen, nalta omat seurauksensa. Myönteistä on se, tein suunnittelusta ja laillisuusperiaatteesta. jota johtaa muutaman yksilön tahto. Ne, että äidinkielellä luettuna tekstistä nousee esiin Laillisuusperiaate tarkoittaa sitä, että jotka ovat lähteneet tuhoamaan ensim- sellaisia piirteitä, jotka alkukielistä laitosta luki- valtiovaltaa sitoo kaikissa toiminnoissaan en- mäistä, ovat tietoisesti tai tahtomattaan essa saattavat jäädä huomaamatta. Toisaalta nakolta laaditut ja julkituodut säännöt, jotka luomassa jälkimmäistä.” suomentajan tekemistä tulkinnoista voi aina olla antavat jokaiselle yksilölle mahdollisuuden eri mieltä, ja siksi tässäkin on viisasta tarkas- ennakoida, kuinka viranomaiset käyttävät Hyvinvointivaltio ei kuitenkaan missään ole taa keskeiset kohdat alkukielisestä tekstistä. pakkovaltaansa, ja suunnitella omat toimen- johtanut Hayekin kuvaamaan sosialismiin, Esimerkiksi teoksen nimen ja alaotsikon kään- sa tältä pohjalta. Suunnittelu merkitsee viran- jossa valtio suunnittelisi tuotannon, jakelun tämisestä voisi varmasti saivarrella pitkäänkin, omaisten johtamaa toimintaa, joka ei nouda- ja kulutuksen. Päinvastoin, kaikki hyvinvointi- mutta on myönnettävä, että Locken termeille ta mainittua laillisuusperiaatetta. Kun valtiot (joissa niissäkin on monia variantteja) Government tai Civil Government ei tunnu löy- suunnittelu laajenee, käy välttämättömäksi kytkeytyvät markkinoihin ja yksityis- tyvän yksiselitteisen kattavia suomenkielisiä lieventää lakisääteisiä määräyksiä viittaa- omistukseen. Distributiiviseen oikeuteen täh- vastineita. Yrjönsuuren tekemässä ratkaisussa malla yhä enemmän siihen, mikä on “oikeu- täävä politiikka ei selvästikään edellytä kol- kuitenkin päästään (joskin hieman oikaisten) denmukaista” ja “järkevää”. lektivismia ja suunnitelmataloutta. käsiksi siihen, mikä teoksessa on olennaista, eli Tätä ristiriitaa konkretisoidakseen Hayek Jos sen sijaan rajoitetaan tarkastelu poliittiseen valtaan. Kaiken kaikkiaan Yrjön- tarkastelee tasa-arvoa ja distributiivisen suunnitelmatalouteen, Hayekin kritiikki osuu suuren suomennos on huolellista työtä, joka oikeuden ihannetta. Hänen mukaansa poli- jo paremmin maaliinsa. Kritiikin ydin on, et- useimmiten kestää tiukankin vertailun alku- tiikka, joka tähtää suoraan distributiivisen tei mikään suunnitteluelin voi tuntea ihmisten tekstin kanssa. Ainoa suurempi ihmetyksen oikeuden ihanteeseen, johtaa väistämättä preferenssejä ja aikeita, vaan tämän infor- aihe on se, että suomennoksesta on jätetty pois laillisuusperiaatteen tuhoutumiseen. Muodol- maation välittämiseen tarvitaan markkinoita. kaikki tekstiä rytmittävät korostukset ja lista tasa-arvoa ja tasa-arvopolitiikkaa ei siis Ihmisten arvot eroavat toisistaan, eikä niitä kursivoinnit. voi sovittaa yhteen. voi rationaalisella suunnittelulla yhtenäistää. Petri Koikkalainen Hayekin kuvaama ristiriita on pitkälle Näistä puutteista johtuen suunnitelmatalous

niin & näin 2/96 • 65 on jäykkä ja tehoton järjestelmä. yksimielisyys. yhteisinä ongelmina nousevat esiin mm. Hayek kritisoi sosialismia (kollektivismia) monet käsitteitä koskevat kysymykset, kuten juuri sellaisen järjestelmän luomisesta, joka ‘terve’ tai ‘sairas’, tai tietenkin itse lääketie- Ajan kohta toimii yksilöiden yläpuolella ja heidän teen tieteenfilosofia, joka on nykyfilosofian valtuutuksestaan piittaamatta. Mutta hän ei ominta aluetta. Tästä juontuukin luonnollisesti kirjan ajan- kiinnitä lainkaan huomiota siihen, että myös Veikko Launiksen toimittama Lääkintä- ja kohtaisuus. Vuoden 1989 jälkeen sosialisti- hänen kuvaamansa markkinatalous on jär- hoitoetiikka sisältää nimensä mukaisesti pe- sen suunnitelmatalouden kritiikki on saanut jestelmä, jolla on yksilöiden tahdosta riippu- rustietoutta lääkintä- ja hoitoetiikan ongel- uutta kaikupohjaa; vapaus ja markkinat ovat mattomia vaikutuksia heidän toimintoihinsa. mista. Kirjoittajina ovat VTL Launiksen lisäksi suosittuja tunnuksia. Liberalismi on taas voi- Tässä Hayek on nähdäkseni ristiriidassa myös monet muut Suomen johtavat missaan. omien lähtökohtiensa kanssa. “lääkintäfilosofit”: TT Martti Lindqvist, LT, FK Mutta myös siirtymätalouksien ongelmat Hayekin kirja on kirjoitettu vetoomukseksi Pekka Louhiala, professori Juhani Pietari- johtavat kriittisiin pohdintoihin hayekilaisen ja pamfletiksi eikä kuulu hänen analyytti- nen, VTM Marjo Rauhala-Hayes, FT Juha dikotomisoivan ajattelun suhteen. Sosialis- simpiin teksteihinsä. Pamflettina se on kyllä Räikkä sekä varatuomari Paula Kokkonen. min vaihtoehdoksi ei ole riittävää vedota vetoava ja yksinkertaistava, kuten asiaan Joukosta puuttuvat vain Matti ja Heta Häyry, markkinoihin. Markkinat eivät ole jotain itses- kuuluu, mutta silti paljolti itseään toistelevaa Timo Airaksinen sekä Hertta Kalkas. Koko- tään selvää, kerralla annettua. Myös mark- ja monin paikoin pitkästyttävää luettavaa. elman kirjoitukset koskettelevat alan kinat ovat osa ihmisten toimintaa, samoin perusongelmia, kuten hoitotyön keskeisiä kuin markkinoihin liittyvät institutionaaliset Pekka Kosonen periaatteita, eutanasiaa, priorisointia, hoito- ehdot (raha, oikeus, oikeudet), distributii- suhdetta ja ammattietiikkaa. Mukana on visen oikeuden ihanne (tai sille annettu myös Juha Räikän artikkeli lääkintäetiikan erityinen tulkinta) mukaanlukien. Mielestäni historiasta. nämä ehdot riippuvat mutkikkaista yhteis- Räikän artikkeli tuo esille ongelman, mitä kunnallisista suhteista ja edellyttävät myös lääkintä- ja hoitoetiikka oike- yhteiskunnallista, mahdollisimman vivahtei- astaan on. Kyseisessä etiikan kasta argumentointia. Tällöin on mahdollis- piirissä käytetään monia nimi- ta, että monet pitävät toivottavana oikeuden- Lääketiede pahan tyksiä riippuen siitä mitä mil- mukaisuusnäkökohdan tähdentämistä myös kimpusssa loinkin painotetaan: lääkintä- markkinatalouden oloissa. etiikka, hoitoetiikka, bioetiikka, terveydenhuollon etiikka ja myös lääketieteen etiikka. Veikko Launis (toim.), Lääkintä- Räikkä tarkastelee lääkintä- ja hoitoetiikan Hayekin individualistinen ja hoitoetiikka. Painatuskeskus, filosofia historiaa normien historiana, käytäntöjen his- Helsinki 1995. 132 s. toriana, arvioinnin historiana ja professio- Vaikka Hayek polemisoikin markkina- Pekka Louhiala (toim.), Lääketiede naalisen arvioinnin historiana. Oman huo- vapauden puolesta, hän toisaalla tähdentää ja filosofia. Yliopistopaino, mioni mukaan lääkintäetiikkaa pidetään ny- arvojen pluralismia. Tässä hän vetoaa indi- Helsinki 1995. 156 s. kyisin lähinnä viimeksimainittuna, eli vidualistiseen filosofiaan. Sen perusta on, etiikkana, jota alan ammattilaiset, eli ettei yhdenkään ihmisen ole mahdollista tar- “lääkintäfilosofit” ja joskus myös lääkärit kastella enempää kuin suhteellisen rajattua Etiikka sairaalassa tarkastelevat teoreettisina kysymyksinä. ongelmakenttää, olla tietoinen vain rajatun Keskeisenä lähtökohtana on tällöin usein tarvemäärän suuresta merkityksestä. Indivi- Filosofian ja terveydenhuollon sekä filosofi- lääketiede ja siihen liittyvät kysymykset. Sen dualistinen filosofia ei oleta ihmisen olevan an ja lääketieteen suhde on viimeaikoina sijaan hoitotieteen piiristä nousevat kysy- itsekeskeinen tai juuri mitään muutakaan, noussut suureksi mielenkiinnon kohteeksi mykset eivät vielä ole nousseet keskeisesti vain sen, että yksilöiden pitäisi saada seurata kotimaassamme. Tästä ovat osoituksena lääkintäetiikan ytimeen ainakaan kirjallisuu- pikemminkin omia kuin muiden arvoja ja paitsi monet television tiede- ja terveys- dessa. preferenssejä, ja tältä kannalta yksilön ohjelmat, joissa on käsitelty erityisesti lääke- tavoitejärjestelmän pitäisi olla ylimpänä, eikä tieteen etiikkaa, myös lisääntyvä suomenkie- sitä saa alistaa kenenkään sanelulle. Juuri linen kirjallisuus. Syynä kiinnostuksen leviä- Abstraktion ongelma yksilön tunnustaminen omien tavoitteidensa miseen lienee ensinnäkin terveydenhuollon ylimmäksi tuomariksi muodostaa Hayekin eettiset kysymykset, jotka ovat nousseet yhä Filosofiassa on esitetty, että lääketiede olisi mukaan individualistisen ajattelun lähtökoh- enemmän esiin teknologian kehityksen myö- eräällä tapaa pelastanut etiikan. Tämä mer- dan. tä (mm. geenimanipulaatio, sikiöleikkaukset, kitsee sitä, että kun etiikka oli kuluvan vuo- Tästä lähtökohdasta valtio on vain orga- elintensiirrot yms.) ja terveydenhuoltoon koh- sisadan alkuun mennessä muuttunut nisaatio, jonka ihmiset ovat perustaneet joi- distuvien leikkausten myötä, joka nostaa abstraktiksi arvojen pohdinnaksi ja vältteli denkin heitä yhdistävien päämäärien toteut- esiin kysymykset priorisoinneista, teho- konkreettisia elämään liittyviä kysymyksiä, tamiseksi. Mutta valtiokin pysyy vain yhtenä hoidon aloittamisesta yms. kysymyksistä. lääketiede palautti konkreettiset kysymykset. “henkilönä” muiden joukossa. Ja vapaaehtoi- Eettisten kysymysten myötä myös muut lää- Terveydenhuollon ja lääketieteen käytäntö- seen sopimukseen valtion toiminnan ohjaa- ketieteen ja filosofian yhteyttä koskevat jen myötä eetikot joutuivat ottamaan kantaa misesta voimme luottaa vain niin kauan ongelmat ovat nousseet mielenkiinnon koh- konkreettisiin asioihin, joilla oli jopa poliittis- kuin se rajoittuu aloille, joista vallitsee teeksi. Tällaisina lääketieteen ja filosofian ta merkitystä. Nämä käytännöt ovat kuiten-

66 • niin & näin 2/96 kin jälleen ainakin osin abstrahoituneet. kastelee kriittisesti juuri lääketieteen käsitys- puolustajista. Tai itsemurhien ehkäisyn yhte- Oman kokemukseni mukaan monet mm. ter- tä itsestään hoidon näkökulmasta jäsenty- ydessä “tähdätään itsemurhien ehkäisyyn ja veydenhuollon opiskelijat pitävät Lääkintä- väksi empiiriseksi luonnontieteeksi, joka kirjoitetaan, että huomattava määrä eri alo- ja hoitoetiikassa pohdittavia asioita abstrak- sisältää tiedottomasti opitun ja ongelmatto- jen asiantuntijoita on antanut panoksensa teina ja käytännöistä irrallisina. Mm. Rauhala maksi nähdyn tieteenfilosofian. Alanen näyt- siihen” (s. 139). Lääketiede käy siis taistelua, -Hayesin esittämä kysymys priorisoinnista ja tää todella tuntevan alueensa ja siinä piile- mutta mitä vastaan? Itse pahuutta tietenkin. sen perusteista ei ota ollenkaan huomioon vät ongelmat ja nostaa monia itsestäänsel- Honkasalo tuo esille lääketieteen narratii- niitä käytännön priorisointimenetelmiä, joita vinä pidettyjä asioita pöydälle. Alan tutkijat ja visen luonteen, lääketieteen kertomuksena, suomalaisessakin terveydenhuollossa käytännön harjoittajat eivät Alasen mukaan jossa sankarina ja epäinhimillisen pahan tapahtuu. Sen sijaan Rauhala-Hayes pohtii tunne eivätkä ole kiinnostuneita lääketieteen voittajana on tietenkin lääkärimies. Lääkärin sinänsä mielenkiintoisen esimerkin valossa tieteenteoriasta, vaan ottavat asian annettu- asema kertomuksen sankarina taistelussa erilaisia angloamerikkalaisessa keskustelus- na ja lopullisena dogmina. Itse asiassa sama pahaa vastaan on tietenkin se asia, joka voisi sa esiintyviä priorisointikriteerejä huomioi- ongelma näyttää kohdistuvat lääkintä- ja selittää myös tv:n ja kirjallisuuden lääkäri- matta ja pohtimatta keskustelun kontekstia. hoitoetiikkaankin. Sen luonteesta ei juuri lain- sarjojen suuren suosion kautta koko viihteen Tämä keskustelu on todellakin erilaista suo- kaan näy keskustelua. Lähtökohta on itses- historian. Myös terveydenhuollon etiikka ot- malaisessa ja amerikkaisessa yhteiskunnas- täänselvästi hoidossa ja lääkinnässä ja esim. taa osansa taistelussa pahuutta vastaan. sa, jossa on kehitetty mitä erilaisempia niitä poliittisia kysymyksiä, jotka tämänkin priorisointimalleja terveyspolitiikan tueksi. päivän käytännön priorisointia koskevat Reijo Kupiainen Tällainen abstrahointi vaivaa usein (esim. mielisairaaloiden osastojen lakkau- lääkintä- ja hoitoetiikassa käytävää keskus- tukset ilman korvaavaa hoitoa) eivät näytä telua. Kirjoittajat eivät tunne omassa yhteis- kuuluvan terveydenhuollon etiikkaan. kunnassa, terveydenhuollossa ja lääkinnäs- Alasen mukaan Suomessa sä tapahtuvia käytäntöjä ja niinpä keskuste- mm. Yrjö Reenpää ja Lauri Rau- lussa vallitsee melkoinen kontekstisokeus. hala ovat edustaneet vallitsevas- Teoreettiset kysymykset eivät nimittäin ole ta empirismistä poikkeavaa nä- tällä alueella universaaleja ja neutraaleja, kökulmaa, mutta heidän äänen- Ecoismia vaan kiinteässä yhteydessä yhteiskunnassa sä on hävinnyt vallitsevaan vallitseviin tendensseihin. Vai mitä on sanot- meluun: “Koska heidän tieteen- tava niistä persoonan käsiteeseen liittyvistä filosofinen perustansa eroaa radikaalisti val- Umberto Eco, pohdinnoista, joita Simo Vehmas käsillä lassa olevasta empirismistä Reenpäätä ja Miten käy — Pakinoita olevassa niin & näin-lehden numerossa esit- Rauhalaa voi olla vaikeata ymmärtää, ellei arkipäivän aiheista. telee? ole ajautunut omassa ajattelussaan sellai- (Valikoima italiankieli- seen tilanteeseen, että joutuu selvittämään sestä alkuteoksesta Il itselleen, millaisesta perustavasta erosta secondo diario minimo, ajattelutavassa on kysymys.” (S. 58). Alasen Lääketiede ja filosofia 1992). Suom. Liisa artikkeli tuo olennaisin osin esiin kyseisiä Ryömä. WSOY, Helsinki eroja. 1995. 148 s. Abstraktius vaivaa myös joitakin Lääketiede Myös Lääketiede ja filosofia -kokoelman ja filosofia -kokoelman kirjoituksia. Mm. pro- kirjoittajina esiintyy edellisestä tuttuja nimiä: fessori Ralph Gräsbeckin artikkeli “Normaa- Juha Räikkä ja Veikko Launis pohtivat artik- lin käsite lääketieteessä” sortuu tarkastele- kelissaan “Kuka on sairas?” sairauden käsi- Häikäistys maan lähinnä “tilastollista normaalialuetta”. tettä normatiiviselta, naturalistiselta ja Tällainen matemaattinen ‘normaalin’ pohdin- sosiaaliselta kannalta. Pekka Louhiala Ecoismiä ta vaikuttaa jokaisesta Michel Foucault’n puolestaan esittelee moraalifilosofian ja lää- Syksyllä 1992 minulla oli tilaisuus seurata lukijasta suorastaan huvittavalta. Gräsbecillä ketieteen etiikan suhdetta. Muita aiheita paikanpäällä — tai ainakin melkein paikan- ei ole mitään käsitystä ‘normaalin’ diskursii- kokoelmassa ovat “Antiikin lääketiede ja fi- päällä eli naapurisalissa videomonitorista visesta luonteesta, siitä miten yhteiskunnas- losofia” (LKT Heikki S. Vuorinen) sekä Body- — italialaisen semiootikon, filosofin ja kirjai- sa ja kulttuurissa tuotetaan ja uusinnetaan mind-ongelma erityisesti aivotutkimuksen lijan Umberto Econ (synt. 1932) virkaanastu- jatkuvasti käsitystä siitä mitä ‘normaali’ on ja valossa (psykiatrian erikoislääkäri Hasse jaisluentoa Collège de Francessa Pariisissa. mitä sen piiriin kuuluu. Gräsbeck kuittaa täl- Karlsson ja Pekka Louhiala), joka artikkeli si- Universaalin kielen idean historiaa käsitellyt laisen näkemyksen kuuluvan lähinnä psyki- sältää mm. pikaisen katsauksen klassisen luento oli varsinainen retorinen ilotulitus atrian ja käyttäytymistieteiden alueelle ja siis Body-mind-ongelman ratkaisuihin. Lisäksi — soljuvaa ranskaa lievällä italialaisella epäfilosofiseksi. dosentti Marja-Liisa Honkasalo pohtii lääke- aksentilla, messuavin latinankielisin sitaatein Voisi sanoa, että lääketieteen ja filosofi- tieteen semiotiikkaa erityisesti lääketieteelli- höystettynä — yhdistyneenä häikäisevään an kohdatessa kohtaavat usein luonnontie- sen tiedon suhteen. Laajahkon semiotiikan oppineisuuden osoittamiseen. Vastaavanlai- de ja luonnontiedettä lähellä oleva filosofia, esittelyn ohella Honkasalo tuo esille monia sia kokemuksia tuskin voi kovin usein kokea jolloin sekä filosofian että lääketieteen luon- mielenkiintoisia asioita lääketieteestä ja sen tässä Ranskan tieteellisessä ytimessäkään teesta on lyöty monia seikkoja lukkoon. Apu- käytännöistä. Hän esim. huomauttaa, että (jossa sentään on inauguroitu niin Bergson laisprofessori Pentti Alasen artikkeli “Lääke- lääketieteen metaforat ovat usein sotaisia: kuin Foucault) — puhumattakaan sitten tieteen luonne” on tässä suhteessa koko syöpätutkimuksen yhteydessä puhutaan kalvosulkeisten ja epämääräisen, “luennoin- kokoelman kiinnostavin. Alanen nimittäin tar- tappajista, tappajasoluista, hyökkääjistä ja niksi” kutsutun muminan ja hermostuneen

niin & näin 2/96 • 67 tutinan täyttämästä suomalaisesta korkea- koulumaailmasta. Ei tarvitse kuin selailla nuoren Econ Akvinolaistutkimuksia (mm. Il problema estetico in san Tommaso, 1954) tai esimer- kiksi muutaman vuoden takaista kirjaa täy- dellisen, kaikkien ymmärrettävissä olevan kielen utopioista(La ricerca della lingua perfetta, 1993), niin jo vakuuttuu siitä, ettei Collège de Francen luento ollut poikkeus, vaan Ecoa normaalivauhdissaan. Olisi ollutkin jopa outoa tai ainakin lahjo- jen vajaakäyttöä, mikäli Eco ei olisi ryhtynyt tivaan, lentoemännille rähjäävään, hemmo- 70- ja 80-luvun taitteessa myös “kauno- teltuun, ajokorttiasioitaan ylivoimaisilla kirjoittajaksi”. Ruusun nimi (1980, suom. suhteillaan hoitelevaan, faksiaan potkivaan, 1983), Foucaultin heiluri (1988, suom. 1990)1 kännykkäänsä kiroavaan ja itseensä nähden ja Edellisen päivän saari (1994, suom. 1995) suorastaan surkeapalkkaisia lääkäreitä osoittavat, että Eco on myös maailman- kadehtivaan “intellektuelliin”, joka matkaa luokan kirjailija. Postmodernistisista leikitte- lentokoneilla ympäri Tellusta kirjojaan lyistä huolimatta Econ romaanit todistavat, kauppaamassa ja kirjallisuuspalkintoja että niiden kirjoittaja on valistusmies par pokkaamassa. Miten käyn pakinat osoittau- verran — saattavat äkkiseltään selailtuina excellence, joka historiallisissa romaaneis- tuvat kaikkea muuta kuin ainutlaatuisiksi tuntua kovin vakavamielisiltä, jopa tosikko- saan mitä aidoimmassa ja kepeimmässä hengentuotteiksi, minkä huomaa, jos vaivau- maisilta leikkisään Ecoon verrattuna. Mutta Diderot’n ja Voltairen hengessä loikkii tieteen tuu vierailemaan jonkun Nokian tai pienem- viisauden ja tyhmyyden lailla myös huumo- ja taiteen, kirjallisuuden ja filosofian vain män puulaakin johtoportaan saunasessios- ria on niin kovin useaa lajia. Pakinoitsija parin vuosisadan ikäisten raja-aitojen ylitse. sa. Siellä nimittäin tapaa toinen toistaan Econ huumori on etuoikeuksilleen sokean Näiden romaanien lisäksi Ecolta on ilmes- hemmotellumpia ecoisteja, jotka kaiun lailla kirjabusiness-miehen huumoria, joka ehkä tynyt suomeksi esseekokoelma Matka arki- toistelevat italialaisen kollegansa surkean huvittaa kaltaisiaan ja vertaisiaan. Pasolinin päivän epätodellisuuteen (ital. 1984, suom. kohtalon jälkituntemuksia: huumori taas on sitä, että Dionysos-hahmo 1985), jonka täyttävät Econ semioottisen “Lentomatkallani muutama vuosi sitten tulee porvarisperheeseen, tuhoaa sen, ja mielikuvituksen rikkautta osoittavat analyysit (Amsterdam meno-paluu) jouduin uhraa- muut kuin porvarit saavat hyvät naurut ja keskiajasta maailmankylään; sekä myös maan kaksi Brooks Brothers -solmiota, ilkamoinnit tuon sikolätin tapahtumia seura- graduntekijöiden ongelmiin, kuten mieli- kaksi Burberry-paitaa, kaksi paria tessaan. Econ huumori on juuri tämän por- kuvittelun lamaantumiseen sekä krooniseen Bardellin housuja, Bond Streetiltä oste- variston huumoria, joka umpioituu business- aikapulaan ja tämän aiheuttamaan yleiseen tun tweedtakin sekä krizia-liivit.” (S. 114) ihmisten vitsailuksi 10 000 metrin korkeudes- veltostumiseen lääkkeeksi tarjottu Oppinei- sa, kun taas Pasolinin huumori elää ja avau- suuden osoittaminen eli miten tutkielma teh- Vaikka käsilläolevan arvostelun kirjoittaja tuu maan tasalla: dään (1977, suom. 1989). onkin sitä mieltä, että kyseinen Bond-kuosi kaipasikin piristävää väritystä, niin Econ Toverini, hellyyttä sydämen täysi, oman tulkinnan mukaan kysymys oli kata- jota rikkaat uskovat sydämettömäksi strofista, joka ylimääräytyneesti kehkeytyi ja ampuvat ilmasta linnut Ärsytys lentokoneissa tarjottavien löysien ruokien, nuo sydäntemme isännät! ahtaiden tilojen ja ilmassa olevien kuoppien Mainitut listahitit, Econ liiramiljardööriksi teh- yhteisvaikutuksesta. Væ victis! — muuta ei Tule, kävellään San Giovannille neet painosmääräjätit, antaisivat odottaa, voi todeta, semminkin kun myös suomalaiset kun yö peittää alleen San Giovannin että myös Econ aikakauslehtiin (mm. pomomiehet nyökkäilevät ja vakuuttelevat, Katselkaamme siellä pistooleitamme L’Espressoon) kirjoittamat “pakinat arkipäi- että tällaista todellakin sattuu! — vieläpä jotka hautasimme San Giovannin vän aiheista” kokoelmassa Miten käy? Finnairin savuttomilla ja muutenkin kaikin sydämeen. avaisivat arjen tylsyyttä ja mielenkiinnotto- puolin disiplinoiduilla lennoilla, eikä vain tu- muutta valittavan maisterismiehen silmät jok- pakan savun hämärtämissä ja ilmaisen seenkin samalla voimalla kuin Roland viinan villitsemissä All’Italian koneissa. (Friulin murteesta suomentanut Juha Varto teok- Barthesin analyysit moderneista myyteistä seensa Lihan viisaus. Tampereen yliopiston Mytologioissa (1957, suom. 1994). Herätystä julkaisujen myynti, Tampere 1996) ei kuitenkaan tapahdu, vaan ärsytys; eikä Econ tuhkat ja Pasolinin 1 edes älyllistä ärsytystä, vaan närkästynyt munat Foucaultin heiluri muodostaa toisen, fiktiota ärsytys. WSOY:n kustanteen takakansi väit- hyödyntävän osan Econ trilogiassa, jonka ensimmäinen osa on vuonna 1991 ilmesty- tää, että “Umberto Eco heittäytyy leikkisäksi Jo aikaa sitten edesmennyt Pier Paolo nyt I limiti dell’interpretazione ja kolmas osa tässä pakinakokoelmassa”. Tämä on kyllä Pasolinikin kirjoitti uutterasti aikakauslehtiin. edellä mainittu La ricerca della lingua vale, sillä useimmissa pakinoissa törmää kii- Nämä Pasolinin “pakinat” — joita niistä aina perfetta. reiseen, raskaan ylipainon rasittamaan, yhtä innostunut Juha Varto saisi kyllä jo vii- addiktioista kärsivään, etuoikeuksiaan vaa- meinkin suomentaa edes yhden kokoelman Mikko Lahtinen

68 • niin & näin 2/96 ja Ranskan ensyklopedistien rationalistinen edistysusko jäävät kirjassa liiankin vähälle huomiolle. Uudempia aikoja edustavat pu- Uskaltaako valistus heenvuorot, etenkin Max Horkheimerin artik- keli kun kuitenkin suuntaavat kritiikkinsä osin todella ajatella? juuri näitä valistuksen standardioppeja vastaan. 1900-lukua edustavat myös Adorno, Juha Koivisto, Markku Mäki Gramsci sekä lopuksi Foucault ja Habermas. levät pääosin päiväkohtaisia tapahtumia. ja Timo Uusitupa (toim.): Varsinkin kahden jälkimmäisen pyörittely Herääkin kysymys: miksi julkaista niitä uudel- Mitä on valistus? Vastapai- siitä mitä ensin Kant ja sitten Foucault todella leen näinkin pitkän ajan päästä? Ratkaisua no, Tampere 1995. sanoikaan jää hiukan latteaksi eksegetii- voi perustella ainakin kahdella syyllä. Joko kaksi. Adorno ja Gramsci sentään tarttuvat kirjoitukset ovat yhä ajankohtaisia tai niissä valistuksen kriittisessä hengessä oman tullaan käsitelleeksi myös verraten ajattomia alistus halusi purkaa myyttejä, mutta ku- aikansa muuhunkin todellisuuteen, mutta silti asioita. Vten kaikki myytinpurkajat, valistus vält- oman aikamme varsinainen luova panos va- Kirjoitelmat täyttävät molemmat ehdot, tämättä myös tarvitsi niitä ja alkoi lisäksi itse listuksen traditioon jää tämän kirjan valossa joskin kirjoitusten vanhentunut päiväkoh- pian muuttua myytiksi. ohueksi. Yhdeltä kirjalta ei voi kaikkea taisuus kiusaa usein. Venkula olisikin voinut Mitä on valistus? -kirja purkaa ansiok- vaatiakaan, mutta valistuksen historian kan- edes hiukan toimittaa tai päivittää osaa kaasti valistukseen itseensä kietoutunutta nalta hyvin ansiokas teos panee miettimään, artikkeleistaan uudella tiedolla. mytologiaa ainakin siinä, ettei se pyrikään että valistusta ei nykyajassakaan tarvitsisi Kirjoitukset on jäsennetty viiteen ryh- varsinaiseen vastaukseen tai yhteen määri- ymmärtää vain vanhahtavana tai peräti mään, joista ensimmäisessä käsitellään pää- telmään. Kirjan 24 käännösartikkelia ynnä kumottuna fraasina. Valistusajattelun värik- osin demokratian rappion ja tiedon panttaa- johdannot avaavat niin paljon erilaisia näkö- kään kirjon hengessä saisi nykyajastakin irti misen välistä suhdetta, toisessa lähinnä kulmia, että koko käsite tuntuu välillä katoa- ainakin enemmän kuin yhtä oikeaa totuutta ilmaisunvapautta ja tietoyhteiskuntaa, kol- van, mutta lopputulos on silti käsitteen ja sen saarnaavilla postmoderneilla dogmeilla. mannessa tiedettä ja tiedon popularisointia, historian merkittävä rikastuminen lukijan Ainakaan valistuksen tekeminen pelkäs- neljännessä tiedettä ja etiikkaa ja viimeises- omassa ajattelussa. tään historialliseksi tutkimuskohteeksi ja sä kokonaisuudessa pääosin oppimista ja Pääpaino on 1700-luvussa ja nimen- käsitepyörittelyksi ei tee täyttä oikeutta järjen luovuutta. Jokainen pääluku päättyy lyhyeen, omaan saksalaisessa valistuksessa. Kirja ja kriittisyyden julkisen käytön vaatimuksille. noin sivun tai kahden mittaiseen tiivistel- tarjoaa useita aiemmin täysin suomentamat- mään, jossa Venkula ansiokkaasti kertoo tomia ajattelijoita kuten Johann Georg Eero Ojanen lukijalle niistä tieteellisistä viitekehyksistä, jot- Hamann tai Moses Mendelssohn eikä ka löytyvät kirjoitusten taustalta. Herderiäkään itse asiassa liene suomeksi Kirja paranee loppua kohden. Juuri siel- järin näkynyt. Kant, Goethe ja tä löytyvät Venkulan aikaakestävimmät ana- Schiller ovat tukevasti edustet- lyysit. Kirjoittaja on myös selkästi omimmalla tuina. maaperällään käsitellessään etiikkaan, oppi- Kirja onnistuu välttämään Kevyt kolmonen miseen ja tieteellisen tiedon luonteeseen liit- laajan alueen antologioita aina tyviä kysymyksiä. Erityisen mainio on ihmi- uhkaavan, erillisiksi raapai- senä olemisen ja ajattelemisen vastuuta suiksi jäämisen vaaran. Sak- luotaava epilogi. Myös ydinvoimakysymystä salaiset puheenvuorot henkivät aitoa moni- Jaana Venkula, Arki ja ja pankkien valtaa ruotivat artikkelit ovat ta- äänistä debattia, jota kysymykset uskon, tie- tieteellinen ajattelu. sokkaita. don ja oman ajattelun, järjen ja ilmoituksen, Tieteellisen toiminnan Näistä ja lukuisista yksittäisistä helmistä historian ja kritiikin suhteista sekä ihmisen ulottuvuuksia III. (“[…] todellinen tiede on […] vain valituille henkisen ja intellektuaalisen kasvamisen Yliopistopaino, tarkoitettu, kuiva ja ylen vaikea asia.” (S. mahdollisuuksista kuitenkin pitävät koossa. Helsinki 1995. 119), “[…] nykytaide näkee vain saman, min- Ranskalainen ja englantilainen valistus 169 s. kä me muutkin.” (S. 123), “[…] totuus aina jäävät hieman vähemmälle, mutta näihinkin tekee levolliseksi: olkoon nähty mitä tahan- kirja tarjoaa kaikkein totutuimmista ehkä “Tietäminen on aivojen kokonaisvaltaista sa, on nähty pohjiin asti.” (S. 123)) huolimatta poikkeavia näkökulmia. Ranskan 1700-lukua toimintaa […] Se ei ole opitun tiedon muis- kirjan artikkelit ovat valtaosaltaan sisällölli- edustaa Rousseau, jonka nimiin liitetty takai- tamista vaan omien aivojen käyttämistä […] sesti keveitä. Kokonaisuutena teos jääkin sin luontoon -fraasi saa uutta valaistusta. Sen mitä ihminen tietää ja ajattelee, pitää kauas sarjan edellisten osien tasosta ja ta- Myös David Humeen avautuu suomenkieli- muuttua myös toiminnaksi. Tiedolla on hyvin vanomaisesta Venkula-laadusta. Pääasialli- selle lukijalle uusi näkökulma Humen vähän arvoa, jollei ihminen omassa elämäs- nen syy tähän on, että Venkulan vahvuus on pohtiessa mm. “kovan tieteen” ja esseistiikan sään sitä käytä.” (S. 165). Näin kirjoittaa läpiluotaavissa analyyseissa. Ja liian yleista- suhdetta tavalla, jossa näyttää olevan paljon Jaana Venkula Tieteellisen toiminnan ulottu- juisissa kirjoituksissa hän ei pääse paneutu- yhä pätevää ainesta. vuuksia -sarjan kolmannessa osassa. maan siihen monisäikeiseen kokonaisuu- Ehkä onkin niin päin, että valistuksen Teoksen kirjoitukset ovat alkujaan ilmes- teen, jonka purkamisessa hän on parhaim- eräät klassiset ideaalityypit, englantilainen tyneet vuonna 1986 tai sitä ennen ilmeisesti millaan. Kompleksiset asiat eivät luonteen- luonnontieteellisesti orientoitunut empirismi joissain päivälehdissä, sillä artikkelit käsitte- sa vuoksi käänny päivälehtiartikkelissa käsi-

niin & näin 2/96 • 69 teltäviksi. Niinpä valtaosa Venkulan artikke- koskevilla tarkasteluilla. Naapuridisipliini mistavan teoreetikot, on vähän liiallista. Sa- leista koostuu päiväkohtaisuudesta, jota on mikä naapuridisipliini. malla oma häntä jää nostamatta, siellä mis- ryyditetty syvemmällä ajattelulla. Mutta kun sä sen voisi hyvin nostaa. kirjoitusten välittömin ajankohtaisuus on hä- Sillä viimeistään niukan epilogin erin- vinnyt ja systemaattisesta syvällisyydestä on omainen ja yllättävä veto valaista suomen- foorumin vuoksi täytynyt tinkiä, ei Persoona kielisen “kasvot”-sanan kautta moraalisen kirjoituksilla ole enää paljon annettavaa. persoonan ongelmaa osoittaa, että Halla- Hallamaa luettaa ohuen johdannon ja lyhy- maan rahkeet riittäisivät omaehtoisempaan- en loppuluvun välissä kolme erillistarkastelua kin filosofiaan, jossa myös radikaalimmin Yrjö Uurtimo ‘persoonan’ kohtelusta utilitaarisessa perin- erilaisilla näkemyksillä ja myös alan teessä, yhteiskuntasopimukseen perustu- klassikoilla olisi paikkansa. Hallamaa toteaa, vassa tulkintatraditiossa sekä hyve-eettisissä että indoeurooppalaisista kielistä poiketen teorioissa. Työn rakenne on sikäli paljasta- suomalaisversio personasta ei ole maski. va, että siinä ei jää isommin tilaa oman oh- Kasvot eivät naamioi, vaan paljastavat jelman tai otteen perusteluille tahi tutkimuk- kokonaispersoonan, joka kehollisuudellaan, sen suhteuttamiselle erilaisiin lähestymis- “kasvamiseen” liittyvällä käsitejuurellaan ja tapoihin. Se vihjaa, ettei tekijä ole panemas- monikkomuodollaan vihjaa, että “ihmiset sa peliin mitään moraalisen käsiteavaruuden ovat elämiensä kertomus” (s. 255). uusjakoa. Se luo odotushorisontin, jossa tut- Tiukkaa Naapurikuria kimuksen mahdollinen voima ja uutuus piile- vät sinänsä perinteisesti jäsennetyn kentän huolellisessa erittelyssä. Epävarmuus Tämän lupauksen Hallamaan käsittely pitää ja antaa enemmänkin. Hän käy päte- Helpommin kuin Hallamaan kohdalla, Kanto- Jaana Hallamaa, The Prisms of västi ja oivaltavasti läpi etenkin 1970- ja 80- lalta tavoittaa pyrkimyksen muokata maas- Moral Personhood. The Conception lukujen angloamerikkalaista moraali- toa. Hän sanoo suoraan aikovansa osoittaa of a Person in contemporary Anglo- filosofista keskustelua. Mainitut perinteet piir- moraaliseen päätöksentekoon liittyen, että American Ethics. Schriften der tyvät juohevasti kirjoitetusta tarkastelusta vastoin monien nykyfilosofien uskomusta, Luther-Agricola-Gesellschaft, Bde. esiin paljastavasta näkökulmasta ilman keskiaikainen “moraalisen epävarmuuden 32, Helsinki 1994 uutispommeja tai murska-arvioita. Työn vah- ongelma” ei ole noin vain irrotettavissa mo- Ilkka Kantola, Probability and vuus on johdonmukaisesti ja iskevästi dernista “uudesta tieteellisestä probabilitee- Moral Uncertainty in Late Medieval työstetyssä, tasapainoisessa kokonaisuu- tistä” (s. 12). Kantolan tulkintapolitiikaksi and Early Modern Times. Schriften dessa. vakiintuu tämän mukaisesti lähilukea klassi- der Luther-Agricola-Gesellschaft, Kiitettävä pyrkimys lausua julki myös etii- sia tekstejä ja tarkata näissä kinkereissä lä- Bde. 33, Helsinki 1994 kan luonnetta valottavia yleisiä kantoja kär- hinnä englanniksi kommentoivia kollegoi- Sammeli Juntunen, Der Begriff des sii hieman siitä, ettei Hallamaa aina tee sel- taan. Nichts bei Luther in den Jahren von keää eroa omien näkemystensä ja Tässä kriittisesti virittyneessä katsannos- 1510 bis 1523. Schriften der Luther- hahmottamansa keskustelun välillä (esim. s. sa saadaan myös episodinomainen väläys Agricola-Gesellschaft, Bde. 36, 60 Haren kohdalla). Muodollista erhettä työs- filosofian ja teologian välisistä jännitteistä. Helsinki 1996 tä on turha etsiä — Sitä paitsi, kuten Matti Kantola kertoo Tuomas Akvinolaisen ajatuk- Klinge taannoin totesi, elämä ei ole ikuista sesta, jonka mukaan totuuden etsinnässä on proseminaaria. Mutta voi välittyä vaikutelma, syytä lähteä liikkeelle viisaitten uskomuksis- ettei tekijä rohkene seurata oivalluksiaan. ta, sillä viisaat ovat tavallisia pulliaisia var- Hallamaa ilmoittaa suppeassa avaus- memmin päätyneet totuuteen. Erään nyky- eologia tuottaa Suomessa paljon filoso- luvussaan, ettei ole niinkään kiinnostunut tutkijan innoittamana Kantola viittaa viisaiden Tfisesti kiinnostavaa tutkimusta. Tämä on ‘identiteetistä’ (vaikka suo luvun alan eks- pulmallisiin kelpoisuuskriteereihin ja valinta- understatement. No, ei enää kun kerran ko- pertti Derek Parfitille) tai soveltavan etiikan vaikeuksiin, ja esittää, että “syvyysero” rostin. Jaana Hallamaan väitöskirja moraa- henkilöstöpolitiikasta, vaan “moraalisen per- palautunee Akvinolaisella pyhien teologien ja lisen ‘persoonan’ käsitteestä ei edes keskus- soonan käsitteen vaihtelevista rooleista maallisten filosofien väliseksi eroksi. (S. 29) tele jumaluusoppineiden kanssa, vaan viipyi- eettisissä teorioissa” (s.18-9). Tämä kun on Harmi kyllä Kantola ei eksy tälle sivupolulle, lee yksinomaan englanniksi argumentoivien “kaikkein perustavinta laatua oleva moraali- vaan jatkaa säntillistä selvitystään nykyfilosofien parissa. Ilkka Kantolan väitök- nen käsite siinä mielessä, että kaikki moraa- päättämisen dilemmasta. sessä vuoropuhellaan kylläkin keskiajan kes- liset teoriat voidaan katsoa teorioiksi moraa- Matkan varrella kyllä paljastuu, että keisten katolisten kirkkoviisaiden kanssa, lisen alueen persoonista” (s. 257). tomistinen epäröinnin riski liittyy niin synnin- mutta ‘probabiliteetin’ käsitteen selvittelyyn Tämä on mielestäni arvokas näkökulma, teon järjettömyyteen kuin irrationaalisuuden otetaan vahvasti mukaan myös moderni ana- jota aineiston käsittelytapa toki tukee. Sitä ei syntiinkin (83-4). Tuomaan varman päälle - lyyttinen todennäköisyyden filosofia. Kol- kuitenkaan terävöitetä toisenlaisten linjaus- ajattelusta erkani 1694 Thyrsus Gonzáles mesta tuoreesta tohtorista viimeisimpänä ten taustaa vasten. Puhuminen “kaikista katsomalla, että vaikka moraalisen valinnan väitellyt Sammeli Juntunen tutkii Lutheria, moraaliteorioista”, kun käsittelyn alla ja hämyssä ja kirkon opettajien kiistoissa onkin mutta taustoittaa ‘ei-minkään’ käsitettä tutki- viittausten kohteena ovat tietyn kielialueen, suositeltavampaa valita turvallisin teko, pää- van työnsä esimerkiksi Platonia ja Plotinosta tietyn aikakauden ja tietyn laajan suuntautu- tös ei seuraa ehdottomasta normista. Kan-

70 • niin & näin 2/96 tola tulkitsee Gonzálesin tarkoittavan, että riskin valita Jumalan lain vastainen toiminta- linja voi oikeutetusti ottaa, kunhan se on omantunnon ja harkinnan ohjaama. Jumala itse vastaa siitä, että osa kirkollisista auktoriteeteista erehtyy. (s. 176-8) kysymys on tutusta teemasta. Kiellon käsite- Sivujuonia kaihtavalta Kantolalta pää- perheen (nihil, annihilatio, creatio ex nihilo, juonen punonta sujuu ilmeisen vakuuttavasti. non-esse, reductio ad nihilum, Nichtigkeit, Käsittelyn huolekkuus ja immanenssi kestä- Zunichte-Werden, Vernichtung) päänä vät. Simo Knuuttilan suvereenilla teologian ja Lutheria ei ole kuitenkaan erityistutkimuksin vaan jumalyhteyteen (s. 370). filosofian kaksoistaidolla on jatkajansa. Kun syynätty. (S. 11, s. 35) Kaikki mitä Juntunen kirjoittaa, koskee tuloksena on spesiaalitietoa valituille, teke- Juntunen tarjoaa reilun sadan sivun suoraan kulttuurimme jäsenistöä. Tekisi mieli miseen tunkee tiettyä terättömyyttä. Kun esihistoriikin ‘ei-mistään’, ennen kuin tarttuu vaatia, ettei tällaisissa töissä saa olla Kantola puhuu Henri Gentiläisen radikaalis- kolmessa eri luvussa Lutherin kirjoituksiin. immanentti, möyriä intratekstuurissa, kilvoi- ta voluntarismista, “joka lähestulkoon näyt- Hän sanoo edistävänsä näin Lutherin ana- tella vain tutkijain kisoissa. Lutherin kieltelyllä tää tekevän järjestä tahdon orjan” (s. 90), voi lyysia, ei geneettistä selitystä tämän ajatte- on isompi vääntövoima maassa, jossa kah- kysyä missä erityisessä suhteessa tämä on lulle (s. 36). Rajaus tehdään “filosofisen tai deksan ja puoli kymmenestä yhä seisoo eikä radikaalia. Konteksti on kontekstiton: Kantola teologisen tradition tärkeimpiin ajattelijoihin”, muuta voi. operoi, kaikkien akateemisten hyveiden mu- joilla ehkä on ollut vaikutusta Lutheriin (s. Ehkä Juntusen työn kohdalla nousee kui- kaisesti, gentiläisen diskurssin sisällä. Mut- 38). Huikeimpia odotuksia Juntusella ei siis tenkin polttavimmaksi kysymykseksi, mitä ta ilman vertailukohtia -paitsi niitä, jotka ole aikomus täyttää. Teesejä Lutherin ajat- sen valossa olisi ajateltava Lutherin ja ylimal- oletettaneen, muttei ilmaista: jokin rationa- telun määräytymisestä sen-ja-sen perinteen kaan kristillisen reformismin osasta ‘ei-min- listinen perusta, traditio, nykypäivään kautta ei luvata eikä anneta. Samalla tausta- kään’ myöhemmälle historialle. työntyvä valtavirta - puhe moisesta työ vääjäämättä menettää voimaansa, var- Saatan vielä ymmärtää, miksi Juntunen ei “radikaaliudesta” ei ole klassisesti oppineelta sinkin kun se ei ole kattava (esim. Platonin puutu nihilianismi-keskusteluun, vaikka järin juurevaa tai juurivaa. osalta ei oteta huomioon tärkeää negatiivi- Peter Lombardukseen usein viittaakin. Mut- Varovaisuus voi olla varomattomuutta. kirjallisuutta, kuten Stanley Rosenin tutki- ta en tajua, kuinka hän on voinut vastustaa muksia), tai kovin omintakeisesti jäsennetty kiusausta puuttua nihilismikeskusteluun tai tai problematisoitu. Hyvästä historiikista (var- ylimalkaan ’ei-minkään’ historian nurjaksi sinkin Eckhartia ja Ockhamia koskevat luvut miellettyyn puoleen. Mitä hän sanoisi Ei-mikään ovat mainioita) uhkaa tulla hieman triviaali. Jacobista tai Fichtestä? Mitä Schlegelin Mutta tämä huomautus on sikäli turha, massiivisesta nihilin ja nihilismin fragmentti- Juntusen työn mukana Hallamaan ja Kanto- että, kuten erikoistarkasteluista ilmenee, röykkiöstä? Mitä hän sanoisi siitä, että papin lankin läntisen filosofian valtaväylän peli- Lutheria ei ole tarkoitus juuri liikutella poika Nietzschen ensimmäinen nihilismiä kenttä vaihtuu johonkin, josta ei heti toivu. hengenhistorian asetelmissa. Tutkimus on it- koskeva muistiinpano koski juuri toisen Luther-Agricola-sarjan niteiden 32 ja 33 lu- sepäisen sisäilevä. Alun historiikin voi hyvin vasaramiehen, Lutherin ajatusta perikados- kija saattoi paremman kytkyn puutteessa lukea poikkeuksellisen anteliaana joh- ta? Mitä käsityksestä, että nihilismin varsinai- ajatella, että analyyttinen filosofia ehkäpä on datuksena forumille, jossa pääkiista ei ole sia airuita olivat sen ankarimmat vastustajat? Sanan ja lihan saksalaisen kohtalonyhtey- Lutherin panos ‘ei-minkään’ historiaan, Ehkä Juntusta ei pidättele näillä kohdin temme kulttuurinen vallanperijä. Ja katso: vaan hedelmällisen lukutavan löytäminen ainoastaan yliopistollinen holtinpito, vaan tutkimus — ei Mikaelista, joka ylöspani ja Lutherin tekstejä varten ‘ei-minkään’ käsit- hänen vakaumuksensa, että “[F]ilosofinen sepitti suurin piirtein jo kaiken käyttämämme teen kautta. käsiteapparaatti ei voi sulauttaa Lutherin teo- sanaston, vaan — Martista, joka ennalta- Kuulemme Lutherin varhaisesta vakau- logiaa systeemiinsä, käsittää sen täyteyttä” määräsi vähintään yhtä paljosta elämäämme muksesta, “että ihminen on suhteessaan (s. 288). Koneromantiikka ja järjestelmän- koskevasta. Lutherin ‘ei-minkään’ käsite! Jumalaan ei-mitään”, sikäli kuin “ihminen ei rakkaus sikseen, Juntusen siteeraama Apua, kuka vielä tutkiikaan Kekkosen ‘jonkin’ ole itsestään lähtien mitään siitä mitä on”, Luther puhuu suoraan nihilismistä kiinnostu- käsitteen! vaan riippuu olemisessaan tyyten Jumalas- neelle: ‘ei-mitään’ on reformaattorin mukaan Ei voi mitään, Juntusen työ on hävyttö- ta (s. 149-50). Luther liittää käsitteen myös kolmenlaista, nihil vastaan essentia, falsum män kiehtovaa akateemista askeesia. armon vastapooliin ihmisolemuksessa, syn- vastaan verum ja malum vastaan bonum Kuumapäisen saksalaismiehen niksniksit tiin (s. 226). Tästä ‘ei-olemisen’ kahtalaisuu- (213). Luterilainen Jumala nihiloi ensin, jonakin lyhyenä aikana yli 470 vuotta sitten den tiedostamisesta, tai psykologisemmin armahtaa sitten (s. 310). — mitä väliä! Mutta jahka väitöskirjailija on puhuen mitättömyyden kokemuksesta, kul- Teologisen tohtorit ovat kovaa tasoa. osoittanut, että sellaisella valtavien ajattelun kee Lutherin mukaan ihmisen mahdollisuus Vähän niin kuin yhdistetyn huiput, he hyp- ja teon pohjavirtojen kanavoijalla kuin itseinhoisen ja -tuhoisen annihilation kautta päävät komeasti korkealta ja haastavat hiih- Lutherilla ‘ei-mikään’ ei ollut teologinen itsepetoksen väistymiseen ja aitoon elämään täen jopa murtomaallisen erikoismenijöinä detalji, vaan käsitteellinen keskiö, tietää vä- Kristuksessa (s. 242-43). Niin kuin Jumala lykkivät filosofit. Tutkimus on tanakkaa ja littäneensä kaiken aikaa (s. 414-15). luo maailman tyhjästä, hän lunastaa ihmisen hanakkaa. Punakkaa verevyyttä se kaipaa. Juntunen aloittaa toppuuttelemalla, ken- rakkaudellaan vaatimatta ihmiseltä mitään Hienosyisyys tai tarkkuus ei kai siitä häviäi- ties niitä, jotka mustan kannen nähtyään edellytyksiä (s. 276). Vastaavasti ihminen voi si. villiintyvät odottamaan uskonpuhdistajan siir- antautua Jumalalle ‘ei-minään’ ja nousta tämistä pirullisten puolelle, että alan tutkijoille ekstaattisen ilon kautta olemisensa oikeutta- Jarkko S. Tuusvuori

niin & näin 2/96 • 71 http://www.netn.fi

tarkistaa mitä vanhoja irtonumeroi- indeksin paperilehdessämme julkais- tamme on vielä saatavissa. tuista teksteistä. Tapahtumia-sivulta näet tietoa filo- Paperilehtemme materiaalia ei siis sofiaan liittyvistä tapahtumista ympäri näillä näkymin tulla kokonaisuudessaan Suomea. Toivommekin, että tapahtu- tarjoamaan WWW:ssä, mikä johtuu mm. mien järjestäjät lähettäisivät meille tietoa tekijänoikeudellisista tekijöistä. Suunnit- tapahtumistaan, jotta voisimme julkais- telemme myös sellaisen materiaalin ta tiedot Tapahtuu-sivullamme tai lisätä tuottamista, jota julkaistaisiin ainoastaan linkin valmiiseen sivuunne. WWW-sivuillamme. Sivuiltamme löytyy myös linkkejä Sivujemme suun- muihin verkosta löytyviin filosofisesti nittelusta, toteutuk- mielenkiintoisiin osoitteisiin. sesta ja päivytyksistä Tärkeintä uudessa netn-palvelus- vastaavat niin & näin niin & näin avasi omat kotisivunsa sammekin ovat filosofiset tekstit. Kansi- -lehden toimittajat. Internetin World Wide Webbiin (WWW) kuvia osoit- Sivujamme voit vuoden alussa. WWW-sivujemme tar- tamalla selata parhaiten koituksena on täydentää paperi- pääset nu- Netscape lehteämme ja tarjota mahdollisuus meroiden Navigator -ohjel- maksuttomasti tutustua lehteemme sisällys- malla (mielellään verkon välityksellä. luetteloihin versio 2.0 tai uudempi) ja näytöllä, Annoimme tälle ja siitä edel- joka tukee tuhansia värejä. bittilehdellemme leen itse Pyrimme jatkuvasti kehittämään nimeksi netn, ja teksteihin. netn-palveluamme, joten palautteesi sen löydätkin osoit- Voit lukea ja ideasi ovat erittäin tervetulleita. teesta: verkon väli- Palautteesi voit lähettää vaikka http://www.netn.fi. tyksellä mm. lehtemme kirja-arviot, sähköpostina sivujemme ylläpitäjälle Sivuiltamme kolumnit, pääkirjoitukset, takakansien Tommi Walleniukselle osoitteeseen löydät mm. ennak- klassikot sekä myös joitakin käännöksiä [email protected]. kotietoja lehtemme ja pidempiä artikkeleitakin. Pyrimme WWW-sivuiltamme löydät muuten ilmestymisaika- jatkuvat lisäämään materiaalia myös toimittajiemme yhteystiedot ja voit tauluista ja tulevien numeroiden sisäl- sivuillemme, mutta kaikkia käännös- lähettää meille sähköpostitse myös löistä sekä tietoa irtonumeroiden myynti- tekstejä ja pidempiä artikkeleita ei aina- paperilehteämme koskevaa palautetta. paikoista. Voit myös tehdä niin & näin kaan vielä ole verkosta saatavissa. kestotilauksen verkon välityksellä tai Sivuiltamme löydät myös kattavan Tervetuloa sivuillemme!

Ohjeita kirjoittajille

ehteen toivotaan artikkeleita, loppuun. Lähdeviitteissä ilmoitetaan kirjoit- numero, ilmestymis-vuosi ja sivunumerot L keskustelupuheenvuoroja ja kirja- tajan sukunimi, kirjoituksen painovuosi ja (Roberto Finelli, La libertà tra eguaglianza arvioita sekä suomennoksia. niin & näin viittauksen sivunumerot (Levinas 1961, s. e differenza. Critica marxista n. 3, maggio- noudattaa referee-menettelyä. Käsikirjoi- 187-188). Sisä- tai alaviitteitä ei käytetä. giugno 1993, s. 56-64.). tukset osoitetaan toimitukselle ja niihin lii- Lähdeluettelo liitetään artikkelin lop- Arvosteltavista kirjoista tulee sopia tetään kirjoittajan nimi, osoite ja puhelin- puun otsikolla kirjallisuus ja se laaditaan etukäteen päätoimittajan kanssa. Kirjasta numero sekä mahdollinen faksinumero ja tekijän sukunimen mukaisessa aakkosjär- on ilmoitettava tekijän (tai toimittajan) etu- sähköpostiosoite sekä kirjoittajatiedot, joi- jestyksessä. Kirjoista ilmoitetaan kirjoitta- ja sukunimi, kirjan nimi alaotsikoineen, ta tulisi voida käyt-tää kirjoittajat-palstalla. jan etu- ja sukunimi, teoksen nimi, kustan- kustantaja, kustantajan kotipaikka, Käsikirjoitukset lähetetään toimitukselle taja, kustantajan kotipaikka ja ilmestymis- ilmestymisvuosi ja sivumäärä (käännös- levykkeellä (3,5”) ja kolmena paperi- vuosi (Maurice Merleau-Ponty, La prose kirjoista myös alkuperäinen nimi ja kopiona. Samalla on ilmoitettava, mitä du monde. Gallimard, Paris 1969). ilmestymisvuosi sekä suomentajan nimi). ohjelmaa on käytetty ja missä muodossa Toimitettuun teokseen viitattaessa ilmoi- Esim. Kaj Ilmonen (toim.), Kestävyyskoe: dokumentti on tallennettu. Jos mahdol- tetaan artikkelin kirjoittaja, artikkelin otsik- kirjoituksia 90-luvun Suomesta. Vasta- lista, dokumentti tulisi tallentaa useam- ko, teoksen toimittajan nimi, teoksen nimi, paino, Tampere 1993. 320 s. tai Gilles massa eri muodossa. Tekstiä ei tule muo- kustantaja, kustannustiedot ja sivu- Deleuze & Félix Guattari, Mitä filosofia on? toilla (ei sisennyksiä, tavutuksia yms.) ja numerot (Rainer Alisch, Heideggers (Qu’est-ce que la philosophie, 1991). korostuksien tulee näkyä myös paperi- Rektoratsrede im Kontext. Teoksessa: Suomentanut Leevi Lehto. Gaudeamus, versiossa. Otsikoinnin ja väliotsikoinnin W.F. Haug (toim.), Deutsche Philosophen Helsinki 1993. 225 s. tulisi olla lyhyttä ja ytimekästä. 1933. Argument-Verlag, Hamburg 1989, Toimitus ei vastaa tilaamattomasta Lähdeviitteet (ja loppuviitteet, mikäli s. 56-79.) Viitattaessa aikakauslehti- aineistosta. niitä on välttämätöntä käyttää) nume- artikkeliin ilmoitetaan kirjoittajan nimi, roidaan juoksevasti ja sijoitetaan tekstin kirjoituksen nimi, julkaisun nimi, lehden

72 niin & näin • 2/96 f i l o s o f i n e n a i k a k a u s l e h t i

niin & näin

Tee nyt vuosikertatilaus (4 tukevaa numeroa) hintaan 130 markkaa. Irtonumerot 2/94, 3/94, 1/95, 2/95, 3/95 ja 4/95 ovat vielä saatavissa hintaan 36 markkaa/numero. 2/94 3/94 Tilausosoite: Martin Heidegger, Tekniikan kysyminen; Martin Johathan Rée, Englantilainen filosofia 1950- Heidegger, Paluu; Päivi Mehtonen, Totuuden niin & näin luvulla; Jarkko S. Tuusvuori, Nihilismi ja alkuperät keskiajalla; Reijo Kupiainen, Heidegger PL 730 totuus; Uudet filosofian oppikirjat vertailussa; ja totuus paljastumisena; Erna Oesch, Totuus ja Friedrich Nietzsche, Traagisen ajattelun synty; metodi hermeneutiikassa; Mikko Lahtinen, 33101 Tampere Friedrich Nietzsche, Sokrateen ongelma; Risto Gramsci totuudesta ja vallasta; Samuli Kaarre, Niemi-Pynttäri, Dionysos tapahtumisen Foucault: historian, totuuden ja vallan filosofi; Puhelintilaukset ja tiedustelut: jumalana; Päivi Kosonen, Käsitteelliset Sami Pihlström, Putnamin episteemisestä 931-345 2760/Tommi Wallenius täsmäaseet; Mikko Lahtinen, Postmoderni totuuskäsityksestä; Terry Eagletonin haastattelu; ruhtinas; Päivi Rantanen, Kaukana paha ei- Juha Siltala, Ajattelutilan säilyttämisestä; Sähköposti: [email protected] akateeminen maailma; Aki Huhtinen, Isokrates, Sofisteja vastaan; Mika Ojakangas, "Terveen" ihmiskäsityksen tuolle puolen; Kirsti Filosofian manifesti: Deleuze & Guattari; jne. http://www.netn.fi Määttänen, Descartes ja lähiöt; jne.

1/95 2/95 3/95

Igor Jevlampjev, Venäläinen "eksistentialismi"; G.H. von Wrightin haastattelu; Matti Sintonen, Raili Kauppi, Tuokio Elysionissa eli Erna Oesch, Gustav Shpet ja venäläinen von Wrightin tuotannosta; Hélène Cixous, Sorties; keskustelua sivistyksestä; Raili Kaupin fenomenologia; Erkki Vettenniemi, Venäläinen Baruch de Spinoza, Kirje Jarig Jellesille & Kirje bibliografia; Agnes Heller, Yhteiskuntatie- apokalypsis, Aleksander Meier, Oikeus Henry Oldenburgille; Vesa Oittinen, Spinozistinen teiden hermeneutiikasta; Ismo Nikander, myyttiin; Aleksander Meier, Esteettinen dialektiikka; Juhani Pietarinen, Spinozan Etiikan Dialogin mahdollisuus ja mahdottomuus; lähestymistapa; Heikki Mäki-Kulmala, suomennos tuottaa iloa; Jussi Kotkavirta, Filoso- Jussi Vähämäki, Nihilismi kutsumuksena; Neuvostomarxismi ja dialektiikka; Jukka fian opettaminen ja ajatuksellinen suunnistau- Gianni Vattimo, Kommunikaatioetiikka vai Paastela, Filosofiaa ulitsalla; Vladimir tuminen; Sirkku Hellsten, Toimintamahdollisuu- tulkinnan etiikka; Sari Husa, Malahov, Onko Venäjällä filosofiaa?, Päivi det ja oikeudenmukaisuus; Ari Peuhu & Raimo Foucault'lainen metodi; Jakke Holvas, Rantanen, Laulavatko tutkijat Suomen suosta?, Tuomela; Onko maailma pelkkää ainetta?; Petri Kuuluu asiaan – pelin filosofiasta; Thomas G.W.F. Hegel, Eleusis; Markku Mäki, Hegelin Koikkalainen, MacIntyren aristotelinen etiikka; Ziehen haastattelu; Pekka Elo, Filosofian Oikeusfilosofia; Susanna Lindgerg, Hyödyllisen Mikko Lahtinen, Filosofi pesukoneessa; Jan tehtävät reaalikokeessa; Filosofia työn hyödyllisyys; jne. Blomsted, Luonto Leopardin silmin; jne. reaalikokeessa 95; jne. Homeros ja Hesiodos kertovat jumalien tekevän juuri sitä, mikä ihmisten keskuudessa on kavahdettavaa ja häpeällistä: varastaa, huorata ja pettää toinen toisensa. (Fragmentti 11)

Etiopialaiset kuvittelevat jumaliensa olevan mustia ja lyttänenäisiä. Traakialaisten jumalat ovat punahiuksisia ja sinisilmäisiä. (Fr. 16)

Jos härillä ja hevosilla, tai leijonilla, olisi kädet, ja jos ne osaisivat piirtää ja työstää ainesta kuten ihmiset — hevoset piirtäisivät hevosen näköisiä ja leijonat leijonan näköisiä jumalia, ruumiiltaan itsensä kaltaisia. (Fr. 15)

Kuolevaiset luulevat, että jumalat syntyvät, että niillä on vaatteet ja ääni ja kaltaisensa muoto. (Fr. 14)

Ihminen ei saavuta kirkkautta. Eikä koskaan tule ihmistä, joka näkisi välittymättöminä jumalat ja asiat, joista minä puhun. Ja vaikka onnistuisikin sanomaan totuuden, ei hän itse sitä tietäisi. Näkemys rakentaa kaikkea. (Fr. 34)

Ylistä ihmistä joka humalassa kykenee jaloihin tekoihin, ihmistä jonka muisti ja kaipuu on hyveistä — ihmistä joka ei taistele titaaneja, jättiläisiä ja kentaureita, muinaisten keksintöjä vastaan, tai hyödyttä riitele yhteisistä asioista. Mutta ajatella aina edeltä jumalia, se on hyvä. (Fr. 1)

Tähän tapaan täytyy puhua talvella, tulen äärellä, pehmeällä taljalla, vatsa täynnä, kun juodaan makeaa viiniä ja murskataan pähkinöitä: “Hyvä mies, kerro nimesi. Salli kuulla, mistä olet. Mitä ikää käyt, parahin ystävä?”. (Fr. 22)

Ksenofanes

Filosofian historiassa on vain harvoja todellisia koomikkoja; monet ovat toki tahtomattaan huvittavia. Oikean huumorin, vartavasten tehdyn, poeettisen huumorin — ilkeän huumorin — yritys on Ksenofanes. Ksenofanes eli vanhaksi vuosien 570-470 eaa. välillä. Kuten aikansa oikeat runoilijat, hän söi hallitsijoiden pöydissä ja kun hallitsijat vaihtuivat, myös Ksenofaneen pöydät vaihtuivat. Syntyjään Joonialainen lähti Kolofonista ja kulki Messanan, Katanan ja Elean mullistusten kautta Syrakusaan saakka. Humoristi ja filosofi Ksenofaneesta tuli jumalien kriitikkona. Ihmismäisten jumalien pilkka oli hänen lempityönsä, samalla kun hän rakensi omaa, yhden jumalan järjestystään. Ksenofaneen jumala ei ollut moraaliton, huoraava, vaelteleva, kuten olivat Homeroksen tai Hesiodoksen kreikkalaisille antamat jumalat. Ksenofaneen jumala oli yksi, vain ajatuksin vaikuttava. Nyt tiedämme miksi Ksenofanes on humoristi?

Mika Saranpää

hinta 40 mk issn 1237-1645