,ØHETTØJØ NIINNØIN 0, 4AMPERE N I I NN Ø I N       NIINNËIN & ) , / 3 / & ) . % . ! ) + ! + ! 5 3 , % ( 4 ) .UMERO\KEVËT (INTAEUROA + A T A S T R O l T  - A X 3 C H E L E R

s+ATASTROlT s-AX3CHELER Pääkirjoitus

3 Mikko Lahtinen, Poliittisen filosofian mestarit

Niin vai näin

5 Ari Hirvonen & Toomas Kotkas, Pahan kohtaamisesta

Kohti kokemusten selkeyttä

7 Kai Alhanen & Tuukka Perhoniemi, Françoise Dastur – liian selkeä ranskalaiseksi? 9 Kai Alhanen & Tuukka Perhoniemi, Fenomenologia ja filosofian mahdollisuudet: keskustelu Françoise Dasturin kanssa

Ihmisen ja luonnon katastrofit

17 Mikko Lahtinen, Maanjäristysten filosofiaa 20 Voltaire, Runo Lissabonin katastrofista 23 Jean-Jacques Rousseau, Kirje Voltairelle kaitselmuksesta 31 Ville Lähde, Luonnonkatastrofin luonto 37 Michael Byers, Yhä heikommilla jäillä

Kolumni 42 Anita Seppä, Pojat, filosofia ja jalkapallo

Eettisen relativismin puolustus 47 Carl-Johan Holmlund, J. L. Mackie ja epäilyn taito

Max Scheler 54 Ulla Solasaari, Schelerin ajattelun taustoja 57 Max Scheler, Rakkauden ja vihan fenomenologiasta 65 Tapio Puolimatka, Ordo amoris 71 Ulla Solasaari, Tieto ja eettisyys Schelerin filosofiassa 77 Jussi Kotkavirta, Scheler ja Freud 85 Mia Salo, Pyhästä tabuksi. Pyhyyden arvo Schelerillä ja Freudilla

Kolumni 92 Salla Tuomivaara, Keitä me olemme?

Katsauksia

94 Ville Lähde, Elämöintiä Turussa. SFY:n kollokvio 10.–11. tammikuuta 96 Inkeri Pitkäranta, Aarteet. Kansalliskirjaston näyttely 9.3.–15.10. 2005

Kirjat

97 Jarkko Tontti (toim.), Tulkinnasta toiseen. Esseitä hermeneutiikasta (Heikki Kujansivu) 99 Hans-Georg Gadamer, Hermeneutiikka. Ymmärtäminen tieteissä ja filosofiassa (Jaakko Penttinen) 101 Marc Bloch, Historian puolustus (Markku Hyrkkänen) 103 Jared Diamond, Tykit, taudit ja teräs – ihmisen yhteiskuntien kohtalot (Ville Lähde) 105 E. M. Cioran, Katkeruuden syllogismeja (Juha Varto) 107 Juuso Rahkola, Tiedon alkuperästä. Nietzschen naturalistinen epistemologia (Henrik Rydenfelt) 108 Robert D. Hare, Ilman omaatuntoa (Leif Sundström) 110 Plutarkhos, Lihansyönnistä (Jarkko Tontti) niin & näin F I LOSOFINEN AIKAKAUSLEHTI

Osoite PL 730, 33101 Tampere Tämän numeron kirjoittajat

Toimituskunta Kai Alhanen, TM, Helsinki Tuukka Perhoniemi, FM, Helsinki Mikko Lahtinen, päätoimittaja, Michael Byers, ks. s. 37 Inkeri Pitkäranta, näyttely- ja kulttuurikoor- puh. 040-843 4998, Ari Hirvonen, OTT, oikeusfilosofian dosentti, dinaattori, Helsingin yliopiston kirjasto sähköposti paatoimittaja@netn.fi Helsingin yliopisto – Suomen kansalliskirjasto Tuukka Tomperi, toimitussihteeri, Carl-Johan Holmlund, FL, TM, lehtori, Tapio Puolimatka, käytännöllisen filosofian toimitus@netn.fi Rauma dosentti, ma. professori, kasvatustie- Kimmo Jylhämö, kimmo.jylhamo@voima.fi Markku Hyrkkänen, yleisen historian ma. teen laitos, Helsingin yliopisto Petri Koikkalainen, petri.koikkalainen@ulapland.fi professori, Tampereen yliopisto Henrik Rydenfelt, FM, Helsinki Reijo Kupiainen, reijo.kupiainen@uiah.fi Toomas Kotkas, OTT, yleisen oikeustieteen Mia Salo, erityispedagogiikan opettaja, Ville Lähde, ville.v.lahde@uta.fi assistentti, Helsingin yliopisto Seurakuntaopisto, Järvenpää Heikki Suominen, [email protected] Jussi Kotkavirta, ma. professori, Yhteiskunta- Max Scheler, ks. s. 57 Sami Syrjämäki, sami.syrjamaki@uta.fi tieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän Anita Seppä, visuaalisen kulttuurin teorian Jarkko Tontti, jarkko.tontti@helsinki.fi yliopisto professori, Taideteollinen korkeakoulu Tere Vadén, tere.vaden@uta.fi Heikki Kujansivu, FL, Tampereen yliopisto Ulla Solasaari, FT, Mäntsälä Tommi Wallenius, tommi.wallenius@uta.fi Mikko Lahtinen, YTT, FM, valtio-opin Leif Sundström, FM, Helsinki dosentti, ma. yliassistentti, Politiikan Tuukka Tomperi, FM, tutkija, Tampereen Toimitusneuvosto tutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto yliopiston opettajankoulutuslaitos Elisa Aaltola, Kai Alhanen, Antti Arnkil, Jouni Ville Lähde, FM, tutkija, filosofian yksikkö, Jarkko Tontti, Helsinki Avelin, Heini Hakosalo, Juha Himanka, Tampereen yliopisto Salla Tuomivaara, YTM, Tampereen yliopisto Hanna Hyvönen, Heikki Ikäheimo, Antti Maija Ollikainen, fil.yo, Helsinki Juha Varto, kuvataiteiden tutkimuksen ja Immonen, Tapani Kilpeläinen, Riitta Jaakko Penttinen, VTM, filosofian jatko-opis- opetuksen professori, Taideteollinen Koikkalainen, Jussi Kotkavirta, Taneli kelija, Turun yliopisto korkeakoulu Kukkonen, Marjo Kylmänen, Kaisa Luoma, Olli-Pekka Moisio, Johanna Oksala, Pekka Passinmäki, Tuukka Perhoniemi, Sami Pihlström, Mika Saranpää, Jarkko S. Tuusvuori, Milla Törmä, Tommi Uschanov Ohjeita kirjoittajille Tilaukset Kestotilaus 12 kk 28 euroa, ulkomaille 34 Toimitukselle voi lähettää artikke- Käytä vain viitenumeroituja euroa. Välittäjän kautta lisämaksu. leiden, esseiden, puheenvuorojen, loppuviitteitä, ei alaviitteitä eikä Kestotilaus jatkuu uudistamatta, kunnes suomennosten tai muun materiaalin tekstiin sulkuihin kirjoitettavia sisä- tilaaja sanoo irti tilauksensa tai muuttaa käsikirjoituksia ehdolle lehdessä viitteitä. Ilmoita viitteessä kirjoittajan sen määräaikaiseksi. julkaistavaksi. Tieteellisiä artikkeleita nimi, vuosiluku ja sivunumerot. niin & näin ilmestyy neljä kertaa vuodessa. käsitellessään lehti noudattaa referee- Kirjallisuusluettelossa ilmoitetaan Tilaus- ja osoiteasiat Heikki Suominen 040- menettelyä, jolloin ainakin yksi toi- kirjoittajan suku- ja etunimi, teok- 721 4891, tilaukset@netn.fi mituksen ulkopuolinen asiantuntija sen nimi, kustantaja, kustantajan arvioi käsikirjoituksen. kotipaikka ja ilmestymisvuosi. Teos Ilmoitukset Käsikirjoitus lähetetään toimituk- kursiivilla, artikkelin nimi ilman Sami Syrjämäki, 044-540 0268, selle sähköpostin rtf-liitetiedostona tai kursiivia. Aikakauslehtiartikkelista sami.syrjamaki@uta.fi levykkeellä ja kahtena paperiversiona ilmoitetaan julkaisun nimi, lehden Ilmoitushinnat 1/1 sivu 400 euroa, puoli sivua 250 euroa, 1/4 sivua 160 euroa. lehden osoitteeseen. Saatteeseen pitää numero ja sivunumerot. Käännöste- Värilisä sisäsivuilla +25%. Takasisäkansi liittää kirjoittajan nimi, osoite, säh- oksissa mainitaan myös alkuteoksen 500 euroa, takakansi/etusisäkansi köpostiosoite ja puhelinnumero sekä nimi ja ilmestymisvuosi sekä kääntäjä. 600 euroa (sis. väri) kirjoittajatiedot, joita voidaan käyttää Esimerkkejä: Maksut ps-tili 800011-1010727 kirjoittajaluettelossa. Céline, Louis-Ferdinand, Nupistaan Tekstissä ei pidä olla muotoiluja hervahtaneelle (À l’agité du bocal, Julkaisija & kustantaja (tyylimäärittelyt, sarkaimet, rivien 1948). Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Eurooppalaisen filosofian seura ry keskittäminen tai tasaus, tavutukset, niin & näin no. 39, 4/2003, s. 89–90. Koivisto, Juha, Markku Mäki & Ulkoasu ja www-sivut lihavoinnit). Vain otsikot, kappalejaot, kursivoinnit ja viitteet ovat mahdol- Timo Uusitupa (toim.), Mitä on valis- Ulkoasu ja taitto Ville Koponen/Voima Kustannus Oy lisia muotoiluja. Jos artikkelissa on tus? Vastapaino, Tampere 1995. www-sivut Reijo Kupiainen, ingressi, se kirjoitetaan ja merkitään Laita kaikki kysymykset tai huo-

. janne.martola@kuva.fi Jekuttaja . reijo.kupiainen@uiah.fi selvästi tekstin alkuun. Jos halutaan mautukset saateviestiin, jonka lähetät esittää pitkä lainaus erillisenä sisen- tiedoston mukana sekä tarvittaessa ISSN 1237-1645 nettynä kappaleena, se kirjoitetaan paperiversioon. Lähetä kaaviot tai 12. vuosikerta omaksi kappaleekseen lainausmerk- taulukot erillisinä tiedostoina. Tar- Painopaikka Vammalan Kirjapaino Oy kien sisään mutta ilman sisennystä tai kemmat muotoiluohjeet lähetetään Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto sarkainta. pyydettäessä. Kultti ry:n jäsen Kannen kuva: janne Martola, janne kuva: Kannen PÄÄKIRJOITUS

MIKKO LAHTINEN Poliittisen filosofian mestarit

nsi heinäkuussa tulee kuluneek- antautunut kirjailijan uralle vaan pyrki Kuten Tocquevillen koottujen teos- si kaksisataa vuotta Alexis de Toc- ja pian tuli valituksi maansa parlament- ten toimittaja J.P. Mayer toteaa hienos- E quevillen (1805–1859) syntymäs- tiin kotiseutunsa Valognesin edustajana. sa teoksessaan Alexis de Tocqueville mas- tä. Ikään kuin merkkivuoden kunniaksi Käytännön politiikasta hän hankki arvo- sojen aikakauden ennustaja (suom. 1956), Gaudeamus julkaisee keväällä suomeksi kasta paikallistason kokemusta Manchen Tocqueville vaali tarkasti henkistä itse- hänen tunnetuimman teoksensa Demo- departementin käräjien yleiskonseljin jä- näisyyttään ja arvioi ratkaisunsa omaksu- kratia Amerikassa (1835–1840; ruotsiksi miensa ihmisarvon ja inhimillisen vapau- teos ilmestyi heti tuoreeltaan kuusiosai- den periaatteiden mukaan. Hän oli peri- sena laitoksena Om folkväldet i Amerika «Tocqueville ei aatteen ja toiminnan mies yksissä kuosis- Tulkholmassa 1839–1846). Sen lähtökoh- rakenna teoksissaan sa, mutta lisäksi myös hämmästyttävän tana oli nuoren Tocquevillen ja hänen yleispäteväksi tarkoitettua tarkkanäköinen ja laajakatseinen poliit- ystävänsä Gustave de Beaumontin lähes yhteiskuntafilosofista tinen filosofi tämän käsitteen hienoim- vuoden päivät kestänyt matka Amerik- massa merkityksessä. Ehkä oivallisim- systeemiä, mutta ei kaan (1831–1832) ja päämääränä Tocque- man todistuksen tästä antaa Tocquevillen villen pyrkimys ymmärtää hänen oman myöskään anna ajan kuoleman jälkeen julkaistu ”muistelma- yhteiskuntansa turbulentteja historialli- kiihkeiden tapahtumien teos” Souvenirs (1893), jonka hän kirjoit- sia muutoksia vuoden 1789 vallankumo- tai välittömien ti vuosina 1850–1851 ymmärtääkseen pa- uksesta Napoleonin ja restauraation ajan omien intressiensä remmin heinäkuun monarkian nousua kautta Ludvig Filipin heinäkuun 1830 sokaista historiallista ja tuhoa, vuoden 1848 helmikuun ”sosi- monarkiaan. Matkansa nämä kaksi van- aalisen” vallankumouksen myötä synty- arvostelukykyään. han bourbonilaisen aristokratian nuor- neen toisen tasavallan kiihkeitä vaiheita ja ta jälkeläistä tekivät tälle uudelle ”porva- Kontingentit, jopa Louis Napoléon Bonaparten valtaannou- rikuninkaalle” olosuhteiden pakosta us- sattumanvaraiselta sun perimmäisiä syitä. Jälleen analyysien kollisuudenvalan vannoneina viranhal- vaikuttavat tapahtumat lähtökohtana olivat Tocquevillen hank- tijoina tehtävänään tutkia Yhdysvaltain tulevat liitetyiksi pitkän ajan kimat omakohtaiset kokemukset ranska- vankilaoloja ja samalla ottaa etäisyyt- vaikuttavien historiallisten laisesta poliittisesta elämästä niin Ludvig tä vastenmieliseltä tuntuneeseen uuteen Philipin aikana kuin toisessa tasavallassa tendenssien yhteyteen. Lukija hallintoon.1 Miesten yhdessä laatima pe- valtiopäivämiehenä ja perustuslakia laati- rusteellinen raportti Du système péniten- voi havaita, kuinka ”yleinen” van komitean jäsenenä sekä lopulta pre- tiaire aux États-Unis et de son applicati- ja ”erityinen” todella sidentiksi nostetun Bonaparten hallituk- on en France ilmestyi vuonna 1833. Silloin muovaavat toinen toistaan.» sen ulkoministerinä vuonna 1849. Teok- Beaumont oli jo sanottu irti tuomarin vi- sen analyysien kuten Tocquevillen mui- rastaan ja ystävälleen lojaali Tocqueville denkin kirjoitusten kiinnostavuutta lisää ottanut eron tehtävistään maan oikeus- senenä (1842–48). Parlamentissa Tocque- suuresti kirjoittajan ambivalentti asema laitoksen palveluksessa. ville lukeutui Guizot’n hallituksen tasa- vaihtuvien vallanpitäjien ja kamppailevi- Vaikka Demokratia Amerikassa oli valtalaisiin arvostelijoihin, mutta säilytti en yhteiskuntaluokkien todellisuudessa. suuri menestys, toi palkintoja ja avasi riippumattomuutensa puolueklikkeihin Souvenirs, kuten myös Tocquevil- Académie Françaisen ovet, Tocqueville ei nähden. len 1850-luvulla suorittamiin perusteelli-

/ niin & näin • 3 PÄÄKIRJOITUS PÄÄKIRJOITUS siin tutkimuksiin perustuva L’Ancien ré- kansa oli suljettu pois. Koska yhden takin on, kuten Tocquevillen maanmie- gime et la révolution (1856), tarjoaa mal- ainoan luokan jäsenet [porvaristo] het Montaigne ja Pascal, mutta aiem- liesimerkin poliittisesta filosofiasta, jossa päättivät kaikki asiat omien etujensa min mainituistakin lienee kylliksi sille, avarat historialliset perspektiivit ja laajat ja oman henkensä mukaisesti, ei voitu joka tahtoo kuroa umpeen usein niin la- yhteiskunnalliset näkökohdat yhdistyvät luoda taistelutannerta, jolla suuret veaa kuilua yksityiskohtiin rajoittuneen hyvin tarkasti fokusoituun faktuaalisten puolueet olisivat saaneet kamppailla päivänpolitiikan ja vain yleisestä viehät- tapahtumien ja niissä mukana olleiden keskenään. Tämä omituinen aseman, tyneen politiikan filosofian välillä. henkilöhahmojen arviointiin. Tocquevil- etujen ja siis myös mielipiteiden le ei rakenna teoksissaan yleispäteväksi samanlaisuus, joka vallitsi siinä pii- Viitteet tarkoitettua yhteiskuntafilosofista systee- rissä, jota Guizot sanoi ’legaaliseksi 1. Tocquevillen ja Beaumontin matkan lähtö- miä, mutta ei myöskään anna ajan kiih- maaksi’, poisti parlamentin keskuste- kohdat heinäkuun vallankumouksen jälkei- keiden tapahtumien tai välittömien omi- luista kaiken omaperäisyyden, kaiken sessä tilanteessa sekä eritoten itse matkan en intressiensä sokaista historiallista ar- tosiasiallisuuden ja niin muodoin vaiheet on kuvannut perusteellisesti G.W. vostelukykyään. Kontingentit, jopa sat- kaiken todellisen kiihkeyden.”2 Pierson 800-sivuisessa teoksessaan Tocque- ville in America (1938). tumanvaraiselta vaikuttavat tapahtumat 2. Sit. teoksesta J.P. Mayer, Alexis de Tocque- tulevat liitetyiksi pitkän ajan vaikuttavi- Todellisen poliittisen opposition ja todel- ville massojen aikakauden ennustaja (suom. en historiallisten tendenssien yhteyteen. listen poliittisten kamppailujen puuttees- J.A. Hollo), s. 79. Lukija voi havaita, kuinka ”yleinen” ja ta johtui, että ”koko kansakunta ikävystyi ”erityinen” todella muovaat toinen tois- näitä oraattoreja kuunnellessaan”. Kuten taan. Tocqueville ottaakin todesta Ma- Tocqueville ennakoi, tällainen yksiääni- chiavellin – hänkin ambivalentissa po- sen ja -arvoisen politiikan aika ei voinut sitiossa (tasavalta – Medicit) ollut teori- jatkua pitkään, vaikka siitä osalliset saat- an ja toiminnan mies – teoksessaan Isto- toivatkin pitää heille mieluisaa järjestel- rie fiorentine lausumat varoituksen sanat, mää ikihyvänä. Kuitenkin yhteiskunnan että kaikkein kehnoimpia ovat arvostel- uumenissa ja varsinkin työväenluokkien mat, jotka eivät ota huomioon arvioidun keskuudessa kehittyvät ”sosiaaliset into- tilanteen yksityiskohtia (particulari). Po- himot” muuntuisivat pian myös ”poliit- litiikan käytännöissä epätarkkaan tilan- tisiksi intohimoiksi” ja vuonna 1789 al- neanalyysiin perustuvat prognoosit vie- kuun saatettujen vallankumouksellisten vät perikatoon. Firenzeläisen edeltäjän- tendenssien todellinen vaikutus kävisi sä tapaan Tocqueville kykenikin sijoitta- selväksi. maan ”yksityiskohdat” syvempien ja pi- tempien kehityskulkujen yhteyteen ja sen ivan ainutlaatuista herkkua Toc- tähden ennustamaan hämmästyttävän oi- quevillen teokset eivät onneksi kein niin heinäkuun monarkian luhistu- A ole. Hänen ja Machiavellin kal- misen kuin Bonaparten (Napoleon III:n) taisten poliittisen filosofian mestareiden diktatuurinkin. seuraan voidaan lukea kuuluvaksi myös Taito suhteuttaa yleinen ja erityinen, antiikin Thukydides (Peloponnesolaisso- laaja-alainen yleishahmotus ja yksityis- ta), kuten myös suvereenia näkemystä kohtainen tilanneanalyysi sekä käytän- Ranskan vallankumousten analyyseis- nöllinen ja teoreettinen toiminta toisiinsa saan osoittanut Karl Marx (Louis Bo- on perin harvinaista herkkua niin politii- naparten brumairekuun kahdeksastois- kassa kuin politiikan filosofiassakin. Ylei- ta (1851–52) ja Kansalaissota Ranskassa sen ja erityisen suhteuttamisen vaikeudes- (1871)) tai venäläisiä poliittisia ja teo- ta politiikassa tarjoaa klassisen esimerkin reettisia konjunktuureja mitä taidok- juuri heinäkuun monarkian aika. Toc- kaimmin eritellyt V.I. Lenin (Mitä on quevillen mielestä Ranskan parlamentis- tehtävä? (1902) ja Valtio ja vallankumous sa ja hallituksessa ei ollut istunut milloin- (1917)) tai Vankilavihkoissaan (1929–35) kaan yhtä montaa oppinutta ja lahjakasta Italian, Euroopan ja Yhdysvaltain histo- miestä kuin monarkian viimeisinä vuosi- riallisia kehityskulkuja analysoinut An- na, mutta kuitenkin ”maasta puuttui en- tonio Gramsci. Omalla tavallaan tähän nen muuta itse poliittinen elämä”. Syy ei joukkoon kuuluvat myös Shaftesburyn ollut yksilöissä, vaan poliittisessa ja yh- Characteristicks (1711/14), David Humen teiskunnallisessa järjestelmässä: Esseet (1772/77), Baruch Spinozan, John Locken ja J.S. Millin eräät kirjoitukset ”Tästä poliittisesta maailmasta, var- sekä myöhemmin esimerkiksi Victor sinkin tämän kauden, puuttui ennen Klempererin natsivaltaa tutkiva Päivä- muuta itse poliittinen elämä. Legaa- kirjat 1933–1945 (julk. 1995, osin suom. lisessa kehässä, jonka valtiosääntö 2001) tai Suomessa J.V. Snellmanin te- oli piirtänyt, se tuskin voi kehittyä rävimmät Saiman ja Litteraturbladin ar- ja säilyä; vanha aateli oli kukistettu, tikkelit politiikasta ja kulttuurista. Mui-

4 • niin & näin / PÄÄKIRJOITUS NIINPÄÄKIRJOITUS VAI NÄIN

Pahan kohtaamisesta – vastine Tapani Kilpeläiselle

Tapani Kilpeläinen ”arvosteli” teos- ja teorian kautta; ettei pahaa tulisi ajatel- kritiikiksi. Hänelle psykoanalyysi on her- ta Immanuel Kant, Radikaali paha. la, analysoida, arvioida, dekonstruoida. raskaista eivätkä hänen mukaansa ne, joi- Paha eurooppalaisessa perinteessä Pikemminkin modernin ajattelun ongel- ta paha arkipäivässä koskettaa eniten voi (toim. Ari Hirvonen ja Toomas Kotkas) ma on, ettei se ole riittävästi ajatellut pa- jonottaa analyytikoille. Jokainen voi ar- n&n:n numerossa 43. Kilpeläisen ”kir- haa, koska paha on nähty teologisena tai vostaa tai olla arvostamatta näitä populis- ja-arvostelu” keskittyi siihen, kuinka ko. mytologisena jäänteenä, josta on päästävä tisia heittoja. teos kykenee vastaamaan hänelle rakkaan eroon vaikkapa teknis-tieteellistämällä tai Kilpeläisen mukaan kirjassa ei puhu- henkilön kuoleman aiheuttamaan koke- sosio-biologisoimalla paha. Siksi filosofi- ta köyhyydestä, päihteistä, mielenterveys- mukseen. Esitämme pahoittelumme me- an ja etiikan on asetuttava pahaa vastaan, ongelmista, yksinäisyydestä, sairaudesta, netyksen johdosta. Emme millään halua vaikkei pahaa voida hävittää maailmasta heikkoudesta, surusta, kuolemasta. Kaik- väheksyä toisen kuoleman aiheuttaman tai ihmisestä. Tässä vastaan asettumises- kea pahaa ei voi yhdessä kirjassa käsitel- kokemuksen järkyttävyyttä, mutta sen sa – eli niin pahan kohtaamisessa ja sille lä. Tässä kirjassa lähtökohtana on Kan- ottaminen filosofisessa aikakauslehdes- vastaamisessa kuin sille vastarintaa tehtä- tin radikaali paha ja paha Kantin jälkei- sä julkaistavan kirja-arvostelun lähtökoh- essä – ei missään nimessä ole kysymys ni- sessä eurooppalaisessa perinteessä. Kysy- daksi ja kritiikin mittatikuksi ei ole pe- hilismistä, kuten Kilpeläinen käsittämät- mys pahasta, väkivallasta ja kuolemasta rusteltua. Koska Kilpeläisen kirjoitus ei tömästi väittää. Se ei myöskään merkitse sekä niiden kohtaamisesta läpäisevät kir- nähdäksemme täytä kirja-arvostelun kri- pahan ulkoistamista tai pelastuksen hori- jan, ja jos ei sitä suojamuureiltaan huo- teereitä, niin päädyimme harkinnan jäl- sontin avaamista, kuten Kilpeläinen – jäl- maa, niin ei auta. keen vastineen kirjoittamiseen. leen mitenkään perustelematta – väittää. Kilpeläisen koko ”kirja-arvostelu” Opastaapa sitten Kilpeläinen meitä: ”pa- Ari Hirvonen ja Toomas Kotkas näyttääkin olevan kirjoitusta, joka pyrkii halle ei voi tehdä vastarintaa.” kieltämään pahasta kirjoittamisen filoso- Kirjan sisältöä Kilpeläinen ei arvioi fisella ja/tai teoreettisella tavalla. Ainoa muutamaa lausetta enempää. Kilpeläisen todellinen tai autenttinen tapa kohdata ainoa asia-argumentti kirjan kritiikissä on paha on Kilpeläisen ei-teoreettinen tapa. se, että psykoanalyysi ylikorostuu. Tämä Kilpeläisen mukaan ”pahaa ei voi kohda- on perin merkillinen väite semminkin, ta teoriassa”, joka sitten oikeuttaa hänet kun Kilpeläisen ainoa perustelu on, että toteamaan, ettei auta vaikka kirjassa oli- ”kirjoittajakunta koostuu Lacanin harras- si ”lähes kolmesataa sivua huoliteltua, lu- tajista ja parista ulkopuolisesta vahvistuk- kenutta, kaikin puolin onnistunutta teks- sesta”. Siitä, että kirjassa y on useita ajat- tiä”. Ehkä oman menetyksen edessä teo- telija x:n harrastajia, ei seuraa, että kirjas- ria ei auta, mutta se ei ole peruste pahan sa y välttämättömyydellä x ylikorostuu. teoreettisen ajattelun hylkäämiselle. Pa- Jos Kilpeläinen olisi vaivautunut pereh- han kohtaaminen filosofiassa ja/tai teori- tymään kirjaan, niin hän olisi havainnut, assa on välttämätöntä, jotta paha todella että psykoanalyysia käsitellään kahdessa voitaisiin kohdata muutoinkin kuin hen- artikkelissa. Sen lisäksi muutamissa artik- kilökohtaisen mielipahan tasolla. Kyse ei keleissa viitataan psykoanalyysiin, ja suu- tällöin ole suojamuurien rakentamisesta ressa osassa psykoanalyysia ei edes sivu- vaan ajattelun tehtävästä kohdata kysy- ta. Kilpeläinen ei myöskään arvioi kuinka mys pahasta. psykoanalyysi on vaikuttanut kirjan ar- On täysin perätöntä väittää, että ”teo- tikkeleihin ja tapaan käsitellä pahaa, mitä reettisen otteen saaminen pahasta” vaati- voisi edellyttää kirja-arvostelulta. Kilpe- si kirjoittamaan ”taitamattomasti tai sivu läinen esittää ainoastaan muutaman pik- suunsa. Muuten lukija on turvassa kuin kunäppärän heiton psykoanalyysin jar- vakuutusyhtiössä.” Kilpeläinen itse kyllä gonista irrottamalla kolmelta kirjoittajal- onnistuu kirjoittamaan ”taitamattomas- ta yhden lauseen osoittaakseen, ettei tä- ti tai sivu suunsa”. Mutta se ei auta, sillä mä psykoanalyysin kieli ”todista eikä sel- tällainen asenne johtaa siihen, ettei pahaa vennä mitään”. Kilpeläisen kritiikki jää tulisi edes pyrkiä lähestymään filosofian yleiseksi psykoanalyysia vastaan esitetyksi

/ niin & näin • 5

KAI ALHANEN & TUUKKA PERHONIEMI Françoise Dastur, liian selkeä ranskalaiseksi?

Hiljattain eläkkeelle jäänyt Nizzan yliopiston (Université de Nice – linistä, ajasta sekä kuolemasta ja äärellisyydestä. Eivätkä hä- Sophia Antipolis) filosofian professori Françoise Dastur ei pidä pit- nen kirjansa ole yli kahta sataa sivua pidempiä. Dastur on kistä kirjoista. ”En halua kirjoittaa suuria opuksia. Pidän lyhyistä myös perustanut l’École Française de Daseinanalyse’n ja kirjoista enkä halua käyttää liikaa sanoja. Jos voin esittää jonkin asi- toimii sen johtajana – hän kiinnittää huomionsa mielellään an yhdellä lauseella pitkän selityksen sijaan, kirjoitan mieluummin ihmiskokemukseen. Myös kirjan lukeminen on kokemus, jossa vain sen yhden lauseen. Tyylini on eräänlaista runoutta siinä mer- Dasturin mielestä oleellista on ymmärtämisen ja ajattelun ta- kityksessä, että sanoja käytetään säästeliäästi ja harkiten.” pahtumat eikä niinkään kirjallisen esittämisen muodollinen Kirjoitustyylinsä puolesta Dastur kuuluu vähemmistöön erinomaisuus. ranskalaisten filosofien joukossa – tämän hän on myös ensim- ”On myös tärkeää, ettei kerro liikaa. Lukijalle on jätettävä mäisenä valmis myöntämään: ”Kapinoin liian pitkien kirjojen tilaa ajatella itse. Kaikkea ei tarvitse selittää, sen sijaan on oltava kirjoittamista sekä ranskalaista retorista ja kirjallista traditiota ytimekäs. Voi olla, etten ole niin ytimekäs puhuessani, mutta vastaan. Mielestäni se on sanojen hukkaanheittämistä. Olen kir- yritän kyllä olla sitä kirjoittaessani.” joittanut vain pieniä kirjoja. Pituuden sijasta haluan keskittyä Dasturin vieraillessa Suomessa keväällä 2004 kävimme hä- selkeyteen ja ilmaisun tarkkuuteen.” nen kanssaan keskustelun, joka ehti sivuta useita eri aiheita: Dastur on kirjoittanut Edmund Husserlista, Martin 1900-luvun ranskalaisesta filosofiasta Dasein-analyysiin ja hänen Heideggerista, Maurice Merleau-Pontysta, Friedrich Hölder- ei-eurooppalaista ajattelua koskeviin kiinnostuksiinsa.

Françoise Dasturin valikoitu julkaisuluettelo

• Heidegger et la question du temps. PUF, • Husserl. Des mathématiques à l’histoire. que. Peeters/Bibliothèque Philosophique Paris 1990. PUF, Paris 1995. de Louvain, Louvain 2003. • Hölderlin. Tragédie et modernité. Encre • Hölderlin. Le retournement natal. Encre • La phénoménologie en questions. Lan- marine, Fougères 1992. marine, Fougères 1997. gage, altérité, temporalité, finitude. Vrin, • Dire le temps. Esquisse d’une chrono-lo- • Comment vivre avec la mort? Pleins Feux, Paris 2004. gie phénoménologique. Encre marine, Paris 1998. • Philosophie et Différence. Éd. de la Trans- Fougères 1994. • Chair et langage. Essais sur Merleau-Pon- parence, Chatou 2004. • La mort. Essai sur la finitude. Hatier, ty. Encre marine, Fougères 2002. Paris 1994. • Heidegger et la question anthropologi- Kemal Can Kemal

/ niin & näin • 7

KAI ALHANEN & TUUKKA PERHONIEMI Fenomenologia ja filosofian mahdollisuudet:

Keskustelu Françoise Dasturin kanssa

Olette tutkinut ja kirjoittanut paljon fenomenologiasta. tenttinsa. Yleisesti ottaen fenomenologia palasi takaisin Miten kiinnostuitte alun perin juuri siitä? akateemisen tutkimuksen kentälle kuitenkin vasta 80-lu- vulla. Tuolloin esimerkiksi löydettiin uudestaan Merleau- Aloin lukea Nietzscheä ja Heideggeria lukion viimei- Ponty, joka oli unohdettu täysin hänen kuolemansa jälkeen. sellä luokalla. Seuraavana vuonna menin opiskelemaan Nykyisin monet opiskelijat ovat kiinnostuneet Merleau- filosofiaa Pariisiin, jossa sain Jacques Derridan ja Paul Pontyn ajattelusta. Monet tutkivat myös Husserlin filosofiaa. Ricœurin opettajikseni. Molemmat luennoivat Husserlista Heideggerin kohdalla kysymys on poliittinen. Kaikki lukevat ja fenomenologiasta. Lisäksi luennoilla viitattiin usein Heideggeria, mutta jos yrittää pitää luentosarjaa hänen fi- myös Heideggeriin. Tuohon aikaan Husserlin filosofian losofiastaan, saa kuunnella luennoille tulevia ihmisiä, jotka opettaminen oli tärkeässä asemassa. Heidegger sen sijaan syyttävät häntä natsiksi ja muuta vastaavaa. Vain harvat jäi aina taka-alalle. Ensimmäisinä Pariisin vuosinani tekevät väitöskirjojaan Heideggerista. Tilanne on tässä suh- kuuluin epäviralliseen opiskelijaryhmään, jossa luettiin teessa vieläkin ongelmallinen. Derridan johdolla Husserlia hyvin intensiivisesti. Derrida oli merkittävä henkilö Husserlin filosofian suhteen, sillä vuonna Miten fenomenologia onnistui nousemaan uudestaan 1962 oli julkaistu hänen Geometrian alkuperä -käännöksensä. filosofian kentälle strukturalismin jälkeen? Myös yleisesti ottaen fenomenologia oli tuolloin tärkeä filo- sofinen suuntaus Ranskassa. Luulen, että fenomenologia tuli uudestaan pinnalle, Sitten lähdin vuonna 1963 Saksaan, jossa vietin siellä koska tietyt henkilöt, joilla oli paljon oppilaita, olivat lähes viisi vuotta, kävin tosin aina silloin tällöin Pariisissa. kiinnostuneita siitä koko ajan. Ranskassahan akateemisten Olin kiinnostunut erityisesti Heideggerista ja ensimmäinen instituutioiden juuret on positivistisessa traditiossa. tutkimukseni käsittelikin hänen filosofiaansa. Palatessani ta- Niiden valtaapitävä koneisto on hyvin jäykkä eikä feno- kaisin Ranskaan vuonna 1969 olin kummallisessa tilanteessa, menologia ole koskaan ollut osa sitä. Monet esimerkit sillä en ollut Ranskan heideggerilaisten tärkeimmän hahmon kertovat tästä. Sartre ei ollut yliopistoprofessori. Merleau- Jean Beaufret’n oppilas. En siis kuulunut ”oikeaoppisten” Ponty hyväksyttiin Collège de Franceen, mutta miksi? heideggerilaisten ryhmään ja näkemykseni Heideggerista Koska hän oli aloittanut uransa psykologina. Myöskään oli hieman erilainen kuin heillä, ehkä saksalaisempi. Myös Ricœuria, Ranskan hermeneuttisen ja fenomenologisen yleinen tilanne filosofiassa oli muuttunut. Strukturalismi oli tradition edustajaa, ei hyväksytty 70-luvulla Collège de voimissaan ja fenomenologiaa pidettiin metafyysisenä sub- Franceen. Paikan sai Foucault, koska hän oli kiinnos- jektifilosofiana. tunut myös psykologian ja epistemologian ongelmista. Sain assistentin paikan Sorbonnesta, mutta olin ainoa, Edes Derrida ei ole ikinä ollut yliopistoprofessori, mikä on joka oli kiinnostunut fenomenologiasta. Kaikki muut skandaali. Hänet olisi pitänyt valita Collège de Franceen työskentelivät strukturalismin parissa tai olivat althus- 90-luvulla, sillä hän on kuuluisin elossa oleva ranskalainen serlilaisia. Onnekseni muutamaa vuotta myöhemmin filosofi. Paikan sai kuitenkin Jacques Bouveresse, joka matemaatikko ja filosofi Jean-Toussaint Desanti nimitettiin on tutkinut Wittgensteinia ja itävaltalaisten logiikkojen professoriksi Sorbonneen. Desanti oli hyvin kiinnostunut filosofiaa. Huolimatta edellä mainituista fenomenologian Husserlista ja piti säännöllisesti luentoja Husserlin filoso- suurista nimistä, empiirinen traditio on aina ollut tärkein

Jouko Korkeasaari Jouko fiasta. Minusta tuli enemmän tai vähemmän hänen assis- Ranskassa.

/ niin & näin • 9 Ulkomailla Ranska kuitenkin tunnetaan pääasiassa fe- ilman mitään etukäteen asetettuja ajatuksia, ei siis selittää nomenologisen liikkeen piiristä tulleista filosofeista: Sartre, niitä jonkin käsitteellisen tai kausaalisen kehyksen sisällä, Merleau-Ponty, Lyotard, Derrida, Levinas, Michel Henry jolloin ei huomioida ihmisen vapautta. Tällaisen fenome- ja, yhtenä uusimmista, Jean-Luc Marion. Akateemiset insti- nologisen antropologian kehittäminen on myös koulumme tuutiot ovat kuitenkin yhä hyvin perinteisiä eivätkä mainitut tavoite. filosofit ole pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta koskaan opettaneet Ranskan yliopistoissa. Sen sijaan Yhdysvalloissa, Kertoisitteko hieman koulustanne? Englannissa ja jopa Saksassa he ovat olleet, ja ovat yhä, monien filosofian professorien tutkimusten kohteena. Myös Vuonna 1993 kaksi psykiatria ja yksi filosofi, eli minä, perus- Ranskassa monet opiskelijat lukevat näitä ajattelijoita ja ovat timme Pariisiin l’École Française de Daseinanalyse’n. Se on hyvin kiinnostuneita fenomenologiasta. Filosofisten instituu- eräänlainen tutkimusryhmä, johon kuuluu filosofeja, psy- tioiden ja todellisen filosofisen kiinnostuksen välillä vallitsee kiatreja ja psykologeja. Koulumme on vapaa yhdistys, mutta siten eräänlainen ristiriita. toimii Pariisin Husserl-arkistojen ja Paris XII:n yliopiston yhteydessä. Lisäksi kouluun liittyviä ryhmiä on nykyisin myös Marseillessa, Nizzassa ja Pariisin Collège International Kuolemasta, Dasein-analyysistä ja de Philosophiessa. Olemme yhä pieni vähemmistö, mutta antropologiasta kiinnostus eksistentiaaliseen analyysiin on hitaasti kas- Olette kirjoittanut useita kirjoja, jotka käsittelevät jonkun vamassa psykiatrian alalla. Pidämme Sorbonnessa kerran henkilön ajattelua. Lisäksi olette kirjoittanut kirjan kuole- kuukaudessa kokoontuvaa seminaaria, jossa yritämme masta, mikä aiheeltaan eroaa filosofeja käsittelevistä mono- löytää tasapainon eksistentiaalista analyysiä käsittelevän grafioista. Miksi kirjoititte juuri kuolemasta? kirjallisuuden teoreettisen tutkimisen, eli Dasein-analyysin kuuluisimpien edustajien Binswangerin ja Boss’in teosten Luultavasti siksi, että kuolema aiheena on kaikkein vaikein lukemisen, ja psykiatrien potilastyöstään esittämien kuvaus- kohdata, siitä huolimatta, että se on kaikkien filosofisten ky- ten välillä. symysten taustalla. Kuolema liittyy äärellisyyteen ja halusin tehdä selväksi miten äärellisyyttä, joka voi ensisilmäyksellä Voisiko fenomenologisesta antropologiasta tulla uusi para- vaikuttaa teologiselta kysymykseltä, on lähestyttävä aivan digma psykiatriaan? toisella tavalla: ei niinkään luodun olennon rajallisuutena suhteessa äärettömään jumalaan, kuten sitä on käsitelty teo- Kyllä se voisi olla uudenlainen perusta mielenterveysongelmista logiassa, vaan pikemminkin kaikkien ihmisolentoina omaa- kärsivien ymmärtämiseksi monimutkaisina ihmisinä eikä miemme mahdollisuuksien lähteenä. Nykyisin läntisen maa- vain tapauksina, joita tulkitaan osana jotain sairautta. Suurin ilman teknologinen kehitys antaa valheellisen kuvan, jonka ongelma koskee terapiaa. Kuinka meidän tulisi ymmärtää mukaan ihminen voi ylittää kaikki rajat. Kirjassani koetin suhteemme mielenterveysongelmista kärsivään henkilöön? tuoda esiin sen, että äärellisyys ja kuolema ovat olemisemme Kamppailemme tämän kysymyksen parissa, jotta voisimme keskeinen ydin ja ne sallivat meidän, paradoksaalisesti, olla ymmärtää henkilön konkreettista tilannetta eikä käsitellä avoimina maailmalle. Jos siis yritämme unohtaa tai paeta häntä välittömästi tieteen tutkimuskohteena. Heti en- niitä, saatamme lopulta muuttua epäinhimillisiksi. simmäisestä kohtaamisesta lähtien psykiatrin on oltava avoin potilaalle. Muuten on mahdotonta luoda autenttista Olette myös kiinnostunut Dasein-analyysistä ja vuonna terapiasuhdetta. 2003 julkaistu kirjanne käsittelee Heideggeria ja kysymystä Kanssamme työskentelevät psykiatrit ovat opettaneet fenomenologisesta antropologiasta. Mitä on Dasein-ana- meille paljon potilaistaan, ja olemme huomanneet, että lyysi ja fenomenologinen antropologia? välillä potilaat pystyvät analysoimaan omaa tilannettaan hämmästyttävällä selkeydellä. Seminaarissamme olemme Kyseinen kirja on tehty Louvainin yliopistossa vuonna 2000 keskustelleet useista eri ”tapauksista”, joita eri psykiatrit pitämieni luentojen pohjalta. Tarkoitukseni oli kyseen- ovat välillä jopa videomateriaalin avulla meille esitelleet. alaistaa joitakin Heideggerin tekstejä, jotka käsittelevät ih- Jos antaa potilaan puhua, oppii paljon myös itse. Jos pystyy misen asemaa osana Olemiskysymystä, joka on Heideggerin kuulemaan, mitä sanottavaa potilaalla on, ymmärtää että he perustava kysymys läpi koko hänen ajattelunsa. Heidegger kykenevät analysoimaan omaa tilannettaan. He eivät siis ole haluaa ajatella ihmisen olemista alusta lähtien hyvin eri pelkästään lääketieteellisiä objekteja, vaan ihmisiä, joilla on tavoin kuin modernit ajattelijat, joiden ymmärrys ihmi- kyky kertoa omasta tilanteestaan. Juuri tätä me haluamme sestä perustuu subjektin käsitteeseen eli ihminen nähdään painottaa. maailman keskipisteenä ja kaikkien mahdollisten olentojen perusteena. Myös ihmistieteet ovat kehittyneet tällaisen Fenomenologia voi siis olla tapa ymmärtää mielenterveys- käsityksen pohjalta eikä niiden muodostama tulkinta ongelmia ja hulluutta? ihmisestä voi tehdä oikeutta sille, mitä ihminen todella on, eli Dasein, maailmassaoleva, eksistoiva olento. Meidän ajatuksemme, ja myös Binswangerin ajatus on, että Uudenlainen antropologia voidaan perustaa hulluus on toisenlainen tapa ymmärtää ja kokea maailma. käsitettäessä ihminen Daseinina – ja tämä on fenomeno- Se ei ole epänormaali tapa, sillä emme arvioi sitä normatiivi- logista antropologiaa. Fenomenologia tarkoittaa tässä yh- sella asenteella. Suurin ongelma on kuitenkin se, että monet teydessä metodia, jonka avulla voidaan lähestyä ihmistä hullut ihmiset kärsivät tilanteestaan paljon. Tämä on todel- koskevia tosiasioita, joita täytyy kuvailla ja ymmärtää linen ongelma ja syy siihen miksi he tarvitsevat terapiaa. He

10 • niin & näin / eivät ole epänormaaleja sanan tavallisessa merkityksessä, vaan «Selkeyden vaatimus on myös eettinen kokevat maailman eri tavalla. ja poliittinen kysymys. Jos ei ole valmis Yrittämällä ymmärtää hulluutta, eikä vain ”selittää” sitä puhumaan yleisön edessä ilman, että olettaa etsimällä syitä siihen, voimme oppia paljon myös itsestämme. yleisön jo tuntevan aiheen ja omaavan ”Eksistentiaalisen” terapeutin tai psykiatrin täytyy muuttaa näkemystään sekä potilaastaan että itsestään. Katseen täytyy oikean ennakkoymmärryksen sanojen kääntyä totaalisesti siinä mielessä, että psykiatrin on tultava erilaisista käyttötavoista, ei tällöin tee Daseiniksi, eksistenssiksi itselleen, eli hänen on ensin tultava työtään filosofina. En ajattele, että minun ihmiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen on käyttäy- pitäisi tehdä vaikutus ihmisiin filosofisella dyttävä suhteessaan potilaaseen kuten ihminen eikä kuten jargonilla. Minun tulee puhua heille ja työtätekevä ammattilainen, mikäli hän haluaa ”ymmärtää” keskustella heidän kanssaan. Tähän en potilaan käyttäytymistä. Terapiasuhde ei tarkoita terapeutin asettumista potilaan asemaan, vaan sitä, että potilaan an- tarvitse hienoja sanoja tai kummallisia netaan mahdollisimman paljon ottaa itse vastuuta itsestään muotoiluja. Näin syntyy dialogi, joka on ja mentaalisista ongelmistaan, joita on käsiteltävä toisen- mielestäni demokratiaa. Ranskan älymystö laisena maailmassaolemisen tapana eikä ”objektiivisena” on hyvin elitistinen joukko, eikä se ole vajavaisuutena. aina tiedostanut demokratiaa tällä tavoin, Fenomenologinen antropologia voi muodostaa perustan ei pelkästään ajatuksena vaan myös kaikkien mahdollisten olemassaolon tapojen ymmärtämiselle, vaikkakin monet mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset käytäntönä.» jäävät meille arvoituksiksi. Tämä arvoitus on kuitenkin osa nykyistä olemistamme niin kutsuttuina normaaleina ih- misinä.

Fenomenologia ja tekstit Vaikuttaa siltä, että täytyy olla hyvin avoin näkemys kohtaan. Olen kriittinen ylimalkaista viitteellisyyttä ja reto- fenomenologiasta, jos haluaa käsitellä esille tulleiden rista sanojen ja käsitteiden käyttöä kohtaan. Vastustan niitä kaltaisia aiheita ilman että vaipuu fenomenologiseen ehdottomasti. Uskon, että on mahdollista kääntää esimer- dogmatismiin. kiksi Heideggerin tekstejä aivan ymmärrettävällä tavalla. Itse asiassa Heidegger oli itsekin hyvin selkeä luennoillaan. Meille fenomenologia on metodi eikä teoria ja väitämme, että Kuolemaa käsittelevässä kirjassani olen käyttänyt hänen myös Husserl ja Heidegger ajattelivat näin. Se ei ole filosofiaa, sanastoaan jossain määrin, mutta pitäytynyt nimenomaan jolla on uusi kohde eli ilmiöt. Sen sijaan se on metodi, jolla kokemuksessa, jota Heidegger kuvasi omalla tavallaan, enkä tavoitellaan asioita itseään pelkkien sanojen sijasta. Se on pelkästään hänen käyttämissään sanoissa. Ajattelen voivani yritys muodostaa suhde asioihin ilman ennakko-oletuksia. selittää hänen ajatuksiaan tällä tavoin ilman, että minun Fenomenologia ei siis ole mitään, joka voisi kilpailla toisen- täytyy yksinkertaistaa asioita. Mielestäni kaikkia filosofeja laisten filosofioiden kanssa. Meille se on todellinen filosofian tulisi lukea näin, painottamalla sanojen avulla ilmaistuja ko- metodi. Haluamme olla avoimia emmekä yritä puolustaa fe- kemuksia eikä niinkään niiden kielellistä ilmaisua. nomenologiaa toisia filosofisia suuntauksia vastaan. Pyrimme Merleau-Ponty on hyvä esimerkki filosofista, joka oli vain harjoittamaan filosofiaa. myös hyvä kirjoittaja. Hänen tekstinsä ovat leimallisen kirjallisia, mutta siitä huolimatta selkeitä. Ranskassahan Toisenlaisen lähestymistavan ongelmana on helposti se, että rakastetaan kirjoittamista ja kirjailija on jumala. eksyy esimerkiksi Husserlin teoksissa vilisevien käsitteiden Perinteemme on sellainen. Merleau-Ponty osasi kuitenkin joukkoon. kirjoittaa selvästi ja kuka tahansa voi lukea hänen teks- tejään, silloinkin kun hän selittää jotain vaikeata. Hän ei Kyllä, se on ongelma. On joitakin uusia skolastikkoja, jotka käytä minkäänlaista jargonia. Sartren kohdalla tilanne on lukevat Husserlin lukuisia käsikirjoituksia. He kumartavat toinen, kuten Levinasin ja Derridan, joita on joskus hyvin käsikirjoituksia ja luulevat, että Husserl, joka ei pystynyt vaikea ymmärtää. Myös Foucault oli varsinkin 60-luvulla lähes koskaan saamaan kirjojaan julkaisuvalmiiksi, esitti vaikeaselkoinen kirjoittaja, mutta myöhemmin hänestä todelliset ajatuksensa käsikirjoituksissaan. Käsikirjoituksissa tuli paljon selkeämpi. Jopa Derrida on nykyisin paljon on kuitenkin monesti toistoa ja nyt kun useimmat käsi- selkeämpi kuin aiemmin. Ehkä ranskalaisesta ympäris- kirjoitukset on julkaistu Husserlianassa, löytyy niistä hyvin töstä poikkeava näkemykseni johtuu siitä, että menin niin harvoin mitään uutta. Oikea fenomenologia ei ole pelkkien varhain Saksaan. Ehkä siksi filosofiaa kirjoitettaessa pitäisi tekstien lukemista vaan fenomenologisen metodin sovelta- mielestäni olla tiivis, ytimekäs ja selkeä sekä välttää kaikkea mista uusille kokemuksen alueille. retorista kikkailua. Lisäksi selkeyden vaatimus on myös eettinen ja poliittinen Mikä on oma suhteenne teksteihin? kysymys. Jos ei ole valmis puhumaan yleisön edessä ilman, että olettaa yleisön jo tuntevan aiheen ja omaavan oikean Olen aina peräänkuuluttanut selkeyttä. Olen kriittinen 1960- ennakkoymmärryksen sanojen erilaisista käyttötavoista, ei luvulta eteenpäin kärjistynyttä ranskalaista kirjoittamistapaa tällöin tee työtään filosofina. En ajattele, että minun pitäisi

/ niin & näin • 11 tehdä vaikutus ihmisiin filosofisella jargonilla. Minun tulee alku eurooppalaisen ja ei-eurooppalaisen ajattelun väliselle puhua heille ja keskustella heidän kanssaan. Tähän en tar- filosofiselle yhteydelle. vitse hienoja sanoja tai kummallisia muotoiluja. Näin syntyy Euroopan tulisi olla avoimempi idän suuntaan, kuten se Älä etsi. Löydä. dialogi, joka on mielestäni demokratiaa. Ranskan älymystö oli antiikissa ja vielä keskiajallakin. Historiasta löytyy häm- on hyvin elitistinen joukko, eikä se ole aina tiedostanut mästyttävän paljon yhteyksiä idän ja lännen välillä. Tästä demokratiaa tällä tavoin, ei pelkästään ajatuksena vaan myös johtuen olen myös kiinnostunut vanhasta persialaisesta käytäntönä. ajattelusta, varsinkin ennen islamin syntyä ja islamin varhaisvaiheessa, sillä idän ja lännen välissä olevan Persian Jürgen Habermas Jarkko Tontti (toim.) alueelta säilyneet tekstit on myös huomioitava yhteisessä kult- Eurooppalainen filosofia JULKISUUDEN TULKINNASTA TOISEEN tuuriperinnössämme. Mielestäni olemme nyt valmiita avau- RAKENNEMUUTOS Olette myös kirjoittanut Euroopasta. Mistä saitte kim- tumaan näille asioille, sillä suuri määrä ihmisiä mainituista Esseitä hermeneutiikasta Tutkimus yhdestä kansalais - mokkeen tämän aiheen käsittelyyn? yhteiskunnista ja kulttuureista on asettumassa Eurooppaan. yhteis kunnan kategoriasta Kattava esitys hermeneutiikan Tässä mielessä olemme avoimempia kuin Husserl tai Hei- kehityksestä ja nykytilasta. Suom. Veikko Pietilä Kirjoitin Euroopasta yhden pienen artikkelin muutamia degger, sillä he katsoivat muiden aikansa saksalaisten tavoin 278 s. • ovh. 30,00 € • 2005 vuosia sitten, mutta olen yhä hyvin kiinnostunut tästä pääasiassa Kreikan suuntaan, vaikka kummallakin oli useita Habermasin esitys julkisuuden aiheesta, joka on hyvin pinnalla nykyään Ranskassa. japanilaisia oppilaita. Heidegger kylläkin luki nuorena myös historiasta, kehityksestä sekä sen ongelmista. Päädyin pohtimaan Eurooppaa Jan Patockan kautta. Olin kiinalaista filosofiaa ja halusi kääntää Laotsea. Husserl jopa kiinnostunut Patockasta, joka on mielestäniˇ yksi 1900-luvun kirjoitti japanilaiseen lehteen artikkelin, jossa hän mainitsi 432 s. sid. • ovh. 30,00 € • 2004 suurimmista filosofeista,ˇ ja käsittelin luennoillani hänen te- Buddhan. ostaan Platon ja Eurooppa. Nykyinen kehitys on kuitenkin hyvin tärkeää ja kasva- Matti Hyvärinen et al. (toim.) Olen kuitenkin hyvin kriittinen läntisen filosofian massa. Olen ilokseni huomannut myös kuinka avoimia eri Marianne Liljeström (toim.) Eurooppa-keskeisyyttä kohtaan ja olen tutustumassa myös suuntiin täällä Suomessa ollaan. KÄSITTEET ei-eurooppalaiseen ajatteluun. Tärkein syy eläkkeelle jäämi- FEMINISTINEN LIIKKEESSÄ TIETÄMINEN seeni on se, että haluan tutustua Euroopan ulkopuoliseen Meidän etunamme tässä asiassa lienee laitosten pieni koko, Suomen poliittisen kulttuurin Keskustelua metodologiasta filosofiaan. Olen jo ollut yhteydessä joihinkin japanilaisiin minkä ansiosta kaikki tutkijat tuntevat toisensa. käsitehistoria ajattelijoihin ja kiinnostunut erityisesti Kioton koulukun- Teoksessa etsitään feministisen Erinomainen yhteiskunta- ja tutkimusmetodologian erityislaatua nasta, jonka perustivat 1800- ja 1900-luvun taitteessa Sak- Se on todella etu. Esimerkiksi Pariisissa täytyy aktiivisesti valtiotieteiden perustermien ja selvitetään miten se poikkeaa sassa opiskelleet japanilaiset filosofit. He ovat kehittäneet luoda yhteydet eri laitosten välille, jos haluaa olla kontaktissa hakuteos. filosofian, joka ammentaa buddhalaisuutta, shintolaisuu- vaikkapa Intian kulttuuria tutkivien henkilöiden kanssa. valtavirran miestieteestä. 617 s. sid. • ovh. 34,00 € • 2003 desta, fenomenologiasta ja hegeliläisestä filosofiasta. Koulun Ranskassa voi käydä niin, että kaksi ihmistä tutkii täysin toi- 288 s. • ovh. 29,00 € • 2004 perustaja Kitaro Nishida on hyvin mielenkiintoinen ja sistaan tietämättä samaa aihetta, koska ihmisiä vain on niin omaperäinen filosofi. En osaa japania, mutta olen lukenut paljon. Esimerkiksi täällä Helsingissä etuna on, että voi hel- Tomi Kiilakoski, käännöksiä englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Pidimme pommin olla yhteydessä kaikkien kanssa. Tuukka Tomperi, Ahti Laitinen myös kaksivuotisen seminaarin, jossa käsittelimme Kioton Marjo Vuorikoski (toim.) & Kauko Aromaa kouluun kuulunutta psykiatria Kimuraa. Myös hän oli kiin- Itse asiassa tänä vuonna [2004] jokavuotisen Tampere-ta- KENEN KASVATUS? RIKOLLISUUS JA nostunut mielisairauksien fenomenologisesta tulkinnasta lossa pidettävän Suuren filosofiatapahtuman aiheena oli Kriittinen pedagogiikka ja KRIMINOLOGIA ja oli aikoinaan jonkin aikaa Saksassa, hän jopa kirjoitti idän ja lännen filosofia. Aiheesta oli keskustelemassa eri toisinkasvatuksen mahdollisuus Rikollisuuden ja sen tutkimisen saksaksi. Lisäksi joukko japanilaisia filosofian opiskelijoita ja alojen tutkijoita: filosofeja, arkeologeja ja filologeja. Kirjassa tarkastellaan koko kuva yksissä kansissa. professoreja vieraili seminaarissamme ja saatoimme keskus- suomalaisen kasvatuksen tella heidän kanssaan japanilaisten tavasta tehdä filosofiaa. Ranskassa on hyvin harvoin tuonkaltaisia tapahtumia, sillä ja koulutuksen päämääriä 280 s. • 28,00 € • huhtikuu Nykyisin Belgiassa sijaitsevan Louvainin yliopiston profes- Japanin, Intian tai Kiinan kohdalla tutkimuksen painopiste ja käytäntöjä kriittisen sorilla Bernard Stevensillä on Euroopan ensimmäinen japa- on historiallisissa ja kielitieteellisissä tutkimuksissa eikä filo- pedagogiikan valossa. nilaisen filosofian professuuri. sofiassa. Minäkin olen aloittanut keskusteluni kiinalaisten ja 280 s. • ovh. 30,00 € • huhtikuu Japanilaisen filosofian lisäksi olen hyvin kiinnostunut intialaisten filosofien kanssa Yhdysvalloissa, koska Ranskassa myös buddhalaisuudesta ja intialaisesta ajattelusta. Tavoit- kaikki on vasta niin aluillaan. Sigmund Freud teeni on jatkaa tutkimuksia tällä suunnalla ja yrittää osoittaa Hans-Georg Gadamer eri traditioiden väliltä löytyviä yhteyksiä. Uskon tämän Jos vielä vedetään lopuksi jotain yhteen, niin fenomeno- HERMENEUTIIKKA MURHE JA olevan mahdollista, sillä esimerkiksi fenomenologinen logian haaste ei ole fenomenologisten tekstien oppinut tut- Ymmärtäminen MELANKOLIA asenne löytyy muinaisesta ja keskiaikaisesta buddhalaisesta kiminen vaan avoimuus muille oppialoille, sosiaalitieteille fi losofi assa ja tieteessä sekä muita kirjoituksia ajattelusta. On kolme keskeisintä teemaa, jotka voivat ja psykologialle sekä idän filosofialle. Suom. ja toim. Ismo Nikander Suom. ja toim. Markus Lång johtaa dialogiin eri filosofisten traditioiden välillä. En- Kokoelma Gadamerin Psykoanalyysin perustajan simmäinen on kysymys subjektista, joka on hyvin tärkeä Kyllä, mutta tämä tarkoittaa täydellistä kumousta sosiaa- keskeisiä fi losofi sia tekstejä. tärkeimmät metapsykologi- aihe intialaisessa filosofiassa. Toinen on logiikka. Olen litieteiden ja filosofian menetelmissä. Fenomenologia on set kirjoitukset vihdoinkin aina ollut kiinnostunut fenomenologisesta logiikasta ja ymmärrettävä ajattelun metodina. Näin ymmärrettynä on 240 s., sid. • ovh. 30,00 € suomeksi. 2004 haluaisin tietää miten keskiaikaisissa intialaisissa loogik- mahdollista olla uudella tavalla avoin empiirisille tieteille 280 s., sid. • 30,00 € • maaliskuu kokouluissa ymmärrettiin propositio, arvostelma jne. sekä ei-eurooppalaisille filosofioille ja toisille ajattelun ko- Kolmas aihe on tietysti kieli. Kielen kohdalla Heidegger kemuksille. Mielestäni fenomenologiassa on kyse tästä, eikä on hyvin mielenkiintoinen, sillä hänen kieltä koskevat fenomenologia-museossa vierailusta ja pelkästään tekstien ajatukset vertautuvat kielen ideaan muinaisen Intian lukemisesta. Toki tekstejäkin on hyvä lukea ja oppia niistä, grammatiikkakouluissa. Nämä tulevat siis olemaan tutki- mutta fenomenologia on ennen kaikkea ajattelun harjoit- muskohteitani tulevaisuudessa ja toivoakseni ne ovat myös tamista. Osuuskunta Vastapaino Tel. (03) 214 6245 Telefax (03) 214 6646 Yliopistonkatu 60 A tilaukset@vastapaino.fi 33100 Tampere www.vastapaino.fi 12 • niin & näin / Älä etsi. Löydä.

Jürgen Habermas Jarkko Tontti (toim.) JULKISUUDEN TULKINNASTA TOISEEN RAKENNEMUUTOS Esseitä hermeneutiikasta Tutkimus yhdestä kansalais - yhteis kunnan kategoriasta Kattava esitys hermeneutiikan kehityksestä ja nykytilasta. Suom. Veikko Pietilä 278 s. • ovh. 30,00 € • 2005 Habermasin esitys julkisuuden historiasta, kehityksestä sekä sen ongelmista.

432 s. sid. • ovh. 30,00 € • 2004

Matti Hyvärinen et al. (toim.) Marianne Liljeström (toim.) KÄSITTEET FEMINISTINEN LIIKKEESSÄ TIETÄMINEN Suomen poliittisen kulttuurin Keskustelua metodologiasta käsitehistoria Teoksessa etsitään feministisen Erinomainen yhteiskunta- ja tutkimusmetodologian erityislaatua valtiotieteiden perustermien ja selvitetään miten se poikkeaa hakuteos. valtavirran miestieteestä. 617 s. sid. • ovh. 34,00 € • 2003 288 s. • ovh. 29,00 € • 2004

Tomi Kiilakoski, Tuukka Tomperi, Ahti Laitinen Marjo Vuorikoski (toim.) & Kauko Aromaa KENEN KASVATUS? RIKOLLISUUS JA Kriittinen pedagogiikka ja KRIMINOLOGIA toisinkasvatuksen mahdollisuus Rikollisuuden ja sen tutkimisen Kirjassa tarkastellaan koko kuva yksissä kansissa. suomalaisen kasvatuksen ja koulutuksen päämääriä 280 s. • 28,00 € • huhtikuu ja käytäntöjä kriittisen pedagogiikan valossa.

280 s. • ovh. 30,00 € • huhtikuu

Hans-Georg Gadamer Sigmund Freud HERMENEUTIIKKA MURHE JA Ymmärtäminen MELANKOLIA fi losofi assa ja tieteessä sekä muita kirjoituksia

Suom. ja toim. Ismo Nikander Suom. ja toim. Markus Lång

Kokoelma Gadamerin Psykoanalyysin perustajan keskeisiä fi losofi sia tekstejä. tärkeimmät metapsykologi- set kirjoitukset vihdoinkin 240 s., sid. • ovh. 30,00 € suomeksi. 2004 280 s., sid. • 30,00 € • maaliskuu

Osuuskunta Vastapaino Tel. (03) 214 6245 Telefax (03) 214 6646 Yliopistonkatu 60 A tilaukset@vastapaino.fi 33100 Tampere www.vastapaino.fi Katastrofit

Intian valtameren maanjäristyksen aiheuttama murhenäytelmä on määritelty luonnonkatastrofiksi. Tähän on hyviä syitä, sillä maanjäristyksen aiheuttaman hyökyaallon synnyllä ei ole mitään tekemistä inhimillisen toimeliaisuuden kanssa. Maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset ovat meille yhtä ulkoisia kuin meteorien tai muiden avaruuden kappaleiden törmäykset Maapallon pinnalle. Määritelmä on tässä mielessä osuva ja tarkka, mutta ei missään mielessä yksiselitteinen. ”Luonto” on kenties monimerkityksisin ja latautunein käytössä olevistamme sanoista, ja sen taakse kätkeytyy melkoinen käsitteellinen viidakko. Luonnonkatastrofiksi määritteleminen vaikuttaa vahvasti siihen, miten ymmärrämme koko tapahtumaketjua ja sen yhteiskunnallista luonnetta.

Kuva: Peeter Allik, Our conseption is future, Linolevykaiverrus, 180 x 60, 2000. Katastrofit

MIKKO LAHTINEN Maanjäristysten filosofiaa

Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä. (Room. 11:33)

Hang up philosophy! Unless philosophy can make a Juliet, Displant a town, reverse a prince’s doom, It helps not, it prevails not; Talk no more. (Shakespeare, Romeo and Juliet)

Pyhäinpäivän aamuna, marraskuun ensimmäisenä 1755, kun ham Achrenius (1706–69) kirjoitti aiheesta pitkän ja monipol- kansa oli kokoontunut jumalanpalveluksiin, Lissabonin vauraan visen arkkiveisun Siitä hirmuisesta ja surkiasta maanjäristykses- satamakaupungin maaperä alkoi vavahdella. Asuinrakennukset tä Lisabonin suuresa pääkaupungisa 1 p. marraskuusa 1755 (1756). sortuivat, väkeä täynnä olevat kirkot luhistuivat. Tällä kertaa Veisunsa säkeissä hän toi esille järistyksen laaja-alaiset vaiku- myös tuli ja vesi liittoutuivat ihmistä vastaan, sillä valtava hyö- tukset ja käytti tilaisuutta hyväkseen arvostellakseen suruton- kyaalto syöksi vetensä kaupungin kaduille ja toreille ja tulipalot ta maailmanmenoa ja katolista kirkkoa. Achreniuksen arkkivei- etenivät kortteleissa kuin kulovalkea. Ajan uskonnollista mieltä suun kiteytyikin monia ajan tuntemuksia ja ristiriitoja ja siitä järkytti myös sankka pöly- ja tuhkapilvi, joka sumensi taivaan myös siirtyi aineksia rahvaan yhteisen ymmärryksen rakennus- kuin maailmanlopusta ilmoittaen. Arvioilta 30-50.000 ihmistä tarpeiksi: sai surmansa. Varsinkin kirkkokansaa kuoli kasapäin katedraali- en hajotessa, kun taas loitommalla sijainneiden bordellien lem- ”Nyt Spanial myös näkyy kovast käyneen; mentöistä voipuneet asukkaat pelastuivat Jumalan rangaistuk- Sill he myös vainoomisist ovat täynnään selta, joksi järistys moniaalla tulkittiin. Ja paavin uskon pääl niin seisovat, ”Kaikkeuden vetten kuningattareksi” ja ”maailman kau- Ett monta onnettomaks saattavat. punkien ruhtinattareksi” ylistetty Lissabon oli 1700-luvun puo- livälissä Euroopan neljänneksi suurin kaupunki ja ehkä mer- Vaan Lisabonis, josta puhe läksi, kittävin maailmankaupan keskus heti Lontoon jälkeen. Suu- Maa, tuli, vesi onnettomat keksi: rempiakin onnettomuuksia oli tapahtunut, mutta nyt tuhovoi- Maailma makaa suruttomuudes, mat kohdistuivat Eurooppaan ja eurooppalaisiin. Sodat, kul- Vaikk Herran voima pauhaa maan poves. kutaudit ja nälänhädät olivat kyllä tehneet vanhassa maailmassa paljonkin pahempaa jälkeä, mutta ne luettiin ”normaaliin” elä- Jonk maa viel säästää, niin sen tuli polttaa, mänjärjestykseen kuuluviksi, vaikka niin influenssa- kuin ko- Jonk tuli jättää, löytää aaltoin alta; leraepidemiatkin veivät hengen miljoonilta ihmisiltä miljoo- Niin kaikki luodut täsä tekevät nien neliökilometrien aloilla. Lissabonin maanjäristys nähtiin Juur Herran tahdon, kostos väkevät.”1 ajan merkkinä uskovaisten ja monien filosofienkin selityksissä. Tulkittavaa riittikin useammaksi vuosikymmeneksi. Esimerkik- Vaikka 1700-luku tunnetaan valistuksen vuosisatana (siècle des si Euroopan toisella laidalla, ison- ja pikkuvihan kauheuksista lumières) tai järjen aikakautena (l’âge de raison), niin rahvas ja

Perttu Mäkelä Perttu toipuvassa Suomessa tuolloinen Nousiaisten kirkkoherra Abra- monet oppineetkin hahmottivat maailmaa ja sen tapahtumia

/ niin & näin • 17 uskonnollisten ja taikauskoisten käsitysten pohjalta. Valistu- dellisen hyväntahtoisuuden mukaisesti ja että suurin mahdolli- nut järki ei ollut hallitsevassa asemassa. Jopa itse kirkonvastaiset nen onni on lopuksi tuleva kaikkien luotujen osaksi, ilman että filosofit käyttivät uskonnollisia sanoja ja hahmotustapoja, ku- siihen sekaantuu mitään positiivista eli ehdotonta pahaa eli on- ten esimerkiksi Voltairen (1694–1778) Dictionnaire philosophi- nettomuutta. Jokainen fyysinen paha, sanovat he, kuuluu olen- que portatif (1764) osoittaa. Paljon tällaisessa oli pakon sanele- naisena osana tähän hyvää tarkoittavaan järjestelmään, eikä si- maa, tervettä itsesuojeluvaistoa tai ovelaa uskonnon varjolla pu- tä voisi poistaa mikään, ei edes jumaluus itse, viisaaksi voimaksi humista, mutta myös ajan uskonnollisuuden spontaania heijas- ajateltuna, ilman että sen kautta aiheutettaisiin suurempaa pa- tusta. Ja mikä muu kuin uskonnollinen kieli ja sanankäyttö olisi haa tai ehkäistäisiin suurempaa hyvää, joka siitä johtuu. Tästä voinut olla antireligiöösin kritiikinkin lähtökohtana? Vanhois- teoriasta eräät filosofit, muinaiset stoalaiset muiden muassa, ke- ta uskomuksista ei tietenkään oltu vapauduttu vielä itse vapau- hittelivät kaikissa kärsimyksissä kelpaavan lohdutusopin, he kun tumisprosessin alkuvaiheissa. Tietenkin myös uskonto- ja kirk- esittivät oppilailleen, että heitä rasittavat onnettomuudet todel- kokritiikin esitaistelijat olivat kasvaneet uskonnon ja kirkon lisuudessa koituvat maailmankaikkeuden hyväksi, ja että avartu- opinkappaleiden vaikutuspiirissä. Vaikka juuri Voltaire jos jo- neelle katseelle, joka saattoi sulkea piiriinsä koko luonnon jär- ku tunnetaan katolisen kirkon leppymättömänä kriitikkona – jestelmän, jokainen tapahtuma tuli ilon ja ihastuksen kohteeksi. tästä maineesta ennen muuta hänen kirkolliset vastustajansa pi- Mutta tämä kauniilta ja ylevältä näyttävä oppi havaittiin käytän- tivät huolen – hän vasta oli luomassa edellytyksiä uskonnon ja nössä heikoksi ja tehottomaksi. Ihmistä, jota luuvalon kidutta- kirkollisten mahtien vallasta vapautuneelle tieteelle, kulttuurille vat kivut vaivaavat, varmasti enemmän suututettaisiin kuin rau- ja muulle yhteiskuntaelämälle. Niiden todellisen nousun ja ku- hoitettaisiin saarnaamalla hänelle niiden yleisten lakien oivalli- koistuksen aika koitti vasta kahdella seuraavalla vuosisadalla. Fi- suutta, jotka hänen ruumissaan aiheuttavat nämä ilkeät nesteet losofian piirissä uskon ja tiedon rajat onnistui määrittelemään ja erinäisten kanavien kautta johtavat ne suoniin ja hermoihin, selkeästi ja systemaattisesti vasta Immanuel Kant (1724–1804) missä ne aiheuttavat ankaria tuskia.”3 1700-luvun loppupuolella ilmestyneissä Kritiikeissään (1781–90). Hänenkin täytyi tätä ennen käydä omat jakobinpaininsa meta- uhteellisuudentajua ja käytännöllisyyttä perännyt Hu- fysiikan kanssa. me suosittelikin filosofialle palaamista ”varsinaiselle alal- S leen, jokapäiväisen elämän tarkasteluun; täällä se on löy- issabonin maanjäristyksen monenkirjavat tulkinnat avaa- tävä vaikeuksia kyllin tutkimuksiaan varten, ajautumatta tuol- vat mielenkiintoisia näkymiä 1700-luvun eurooppalaiseen laiselle epäilyksen, epävarmuuden ja ristiriitojen rannattomalle L kulttuuriin, siinä monin tavoin toinen toisiinsa kietoutu- valtamerelle!”.4 neisiin ja toisiaan tuottaviin ”arkaaisiin” ja ”moderneihin”, us- Voltaire on Lissabon-runossaan yhtä mieltä skottifilosofin konnollisiin ja uskonnonvastaisiin tendensseihin. kanssa siitä, että kaitselmusopeista ei ole todelliseksi lohduksi Kaksi Lissabonin maanjäristyksen tunnetuinta tulkintaa todellisiin kärsimyksiin. Lissabonin tapahtumat kertoivat elä- ovat nyt suomeksi julkaistavat Voltairen Poème sur le désastre män julmuudesta ja sattumanvaraisuudesta: miksi Lissabonin de Lisbonne (1756; Runo Lissabonin katastrofista) ja Rousseaun asukkaat kärsivät, mutta todellisessa paheiden pesässä Pariisissa alun perin kirjeeksi laatima ironinen vastaus Voltairelle (vuo- vain tanssittiin? Hume kehotti filosofeja tutkimaan jokapäiväis- delta 1756; julk. ensimmäisen kerran 1759). Runossaan Voltaire tä elämää, mutta mihin kehotti Voltaire? Muutama vuosi maan- suuntasi purevan arvostelunsa ennen muuta Leibnizin parhaan järistyksen jälkeen ilmestyneessä Candidessa (1759; suom. 1914 mahdollisen maailman oppia popularisoineeseen englantilai- ja 1953) suunta on selvä: ”meidän tulee viljellä puutarhaamme”. seen kirjailijaan Alexander Popeen (1688–1744). Tämän aikan- Lissabon-runossa näkemys on synkempi ja epäselvempi. Vai- sa eurooppalaisen kirjallisuuden mahtimiehen suositun runoel- kuttaa siltä kuin hyökyaalto olisi huuhtonut pois kaiken toivon man Essay on Man (1732–34) moraalinen sanoma kiteytyy säkee- Voltairen sydämestä. Toivottomasta pessimismistä myös Rous- seen ”All partial evil, universal good: And, spite of pride, in er- seau häntä arvosteli – henkilökohtaista kaitselmususkoa puolus- ring reason’s spite, One truth is clear, whatever is, is right”.2 Po- taen – ja onpa runoa luettu jopa koko vuosisadan pessimisti- pe katsoi – täysin vailla ironiaa? – että kokonaisuuden kannalta sen käänteen ilmauksena. Asetelma on mielenkiintoinen, sillä paha oli vain näennäistä. Myös sillä oli hyvä tarkoituksensa Ju- tavallisestihan pessimistinä on pidetty Rousseauta, eikä sukke- malaan asettamassa ja häneen palautuvassa olemisen suuressa laa Voltairea. Rousseaun maine perustuu ennen muuta hänen ketjussa. Uskonnollisella kielellä sanottuna jumalallinen kaitsel- kilpakirjoituksiinsa Discours sur les sciences et les arts (1750) ja mus määräsi asioiden kulusta, ei sokea sattuma ja mielivalta. Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perus- Tämän teodikean sekulaarimpi vastine oli deterministinen oppi teista (1755, suom. 2000). Näistä jälkimmäiseen Rousseau viit- kaiken tapahtuvan viimekätisestä palautumisesta alkusyyhynsä. taakin kirjeessään, mutta ei suinkaan pessimismiä lietsoakseen, Inhimilliselle tahdonvapaudelle ei voinut jäädä sijaan, sillä kaik- vaan kiinnittääkseen huomiota ”luonnonkatastrofin” kulttuuris- ki mikä tapahtui tapahtui välttämättä. Syiden ketjussa ei ollut yhteiskunnallisiin ulottuvuuksiin. Katastrofi ei suinkaan ollut aukkoja, eikä siksi tilaa kontingenssille ja vapaudelle. puhdas luonnonilmiö, sillä sen suuret tuhovaikutukset johtuivat Teodikeat saattoivat toki tarjota lohdutusta kärsivälle, kuten myös ihmisen omista teoista ja toimista: ”jos tuon kaupungin jo Boethius (470–524) Filosofian lohdutuksessaan (n. 524; suom. asukkaat olisivat olleet tasaisemmin hajaantuneita ja asuneet ke- 2001) oli vakuuttanut, mutta seurauksena saattoi olla myös lo- veämmin, vahinko olisi ollut paljon pienempi ja kenties olema- puttomuudessaan hyödytöntä spekulaatiota, kuten Hume Tut- ton”. Ihmisen kohtalo ei olekaan korkeimman kädessä vaan hä- kimuksessaan inhimillisestä ymmärryksestä (1748; suom. 1938) nen omissa käsissään. Jos ihminen rakentaisi elämänsä puitteet huomautti: toisin, ei myöskään luonto kohtelisi häntä yhtä julmasti kuin ”Monet filosofit tulevat luonnonilmiöitä tarkoin tutkittuan- Lissabonissa. sa siihen tulokseen, että kokonaisuus yhtenäiseksi järjestelmäksi Siinä missä eritoten monet protestanttiset lahkolaiset (ku- ajateltuna on jokaisessa olemassaolonsa vaiheessa järjestetty täy- ten herännäisyyden johtomies Achrenius Suomessa) katsoivat

18 • niin & näin / maanjäristyksen olevan Jumalan langettama rangaistus syntisel- vaan katastrofiin. Toisaalta Kantin luonnontieteellinen analyy- le ja ylpistyneelle ihmiselle, joka myi sielunsa saatanalle palvo- si sopii hyvin täydentämään Rousseaun hahmotusta luonnon- essaan mammonaa Lissabonissa ja muissa kauppakapitalismin ilmiöiden kulttuurisista ja yhteiskunnallisista ulottuvuuksista.

Perttu Mäkelä Perttu metropoleissa, Rousseau esitti yhteiskuntakritiikkiä ja sen myö- Nimenomaan Rousseaun kirjoituksista Kant seuraavalla vuosi- tä avasi näkökulmaa luonnonkatastrofien yhteiskunnalliselle ar- kymmenellä löysikin aiempia näkemyksiään humaanimman nä- vioimiselle (ks. tästä lähestymistavasta Ville Lähteen kirjoitus kökulman ihmiskuntaan, kuten hän itsekriittisesti totesi teok- käsillä olevassa numerossa). Vastaavaan ei Voltaire omassa tul- sensa Beobachtungen über das Gefühl des Schönen und Erhabenen kinnassaan yllä. (1764) yhteydessä: ”Rousseau oikaisi käsitykseni. Tiedemiehen teeskennelty ylivertaisuus ja osoittamani halveksunta tavallisen oltairen runoelma ja Rousseaun kritiikki sekoittavat kadunmiehen tietämättömyyttä kohtaan hävisivät ja opin kun- toisiinsa filosofista analyysia maanjäristyksen syistä nioittamaan ihmisyyttä.”6 V ja uskontolähtöistä spekulaatiota kaitselmuksen roo- Voltairen, Rousseaun ja Kantin nopea reagointi Lissabonin lista ihmiselämän tapahtumissa. Toisin on nuoren Immanu- katastrofiin kertoo paitsi näiden tulevien filosofian klassikoi- el Kantin tapauksessa. Hän esitti analyysinsa maanjäristyksen den intellektuaalisesta ja moraalisesta valppaudesta myös filoso- syistä luonnontieteellisissä tutkielmissaan, kuten teoksessaan fian yhteydestä ihmiskunnan kouriintuntuvimpiin asioihin, elä- Von den Ursachen der Erderschütterungen bei der Gelegenheit mään ja kuolemaan yllättävissä ja vähemmän yllättävissä muo- des Unglücks, welches die westlichen Länder von Europa gegen doissaan. das Ende des vorigen Jahres getroffen hat (1756).5 Kirjallisina töinä Kantin tutkielmat eivät yllä ranskalaisten teosten tasol- Viitteet le, mutta analyysin selkeydessä königsbergiläinen vie voiton: 1. Sit. Suomen kansalliskirjallisuus, V: Isonvihan ajasta vuoteen 1809, s. uskonnolliselle diskurssille kaitselmusoppeineen tai antropo- 30. Otava, 1930. morfisille moraalisille johtopäätelmille ei jää sijaa. Järistyksen 2. Essay on Man, Epistle I. syitä ei myöskään pidä etsiä taivaankappaleiden konjunktuu- 3. Tutkimus inhimillisestä ymmärryksestä, s. 134–135. Suom. Eino Kaila. reista, kuten tuolloin tavallista oli, vaan syyt piilevät jalko- WSOY, 1938. (Suom. muokattu.) 4. Emt., s. 137. jemme alla: ”Wir haben die Ursache unter unseren Füßen”: 5. Kants Werke: Akademie-Textausgabe. Band 1: Vorkritische Schriften 1: Järistyksen ja hyökyaallon aiheutti merenalainen kaasupurka- 1747–1756. Berlin 1968. Samaan niteeseen sisältyvät myös maanjäris- us, jonka meriveden tunkeutuminen maan uumeniin oli ai- tyksiä tarkastelevat tutkielmat Geschichte und Naturbeschreibung der heuttanut. merwürdigsten Vorfälle des Erdbebens, welsches an dem Ende des 1755sten Jahres einen großen Theil der Erde erschütterungen (1756) ja Forgesetzte Vaikka Kant ei tietenkään voinut mitään tietää mannerlaa- Betrachtung der seit einiger Zeit wahrgenommenen Erderschütterungen toista ja niiden törmäyksistä, hänen luonnontieteellinen seli- (1756). tyksensä synnyttää jokseenkin modernin vaikutelman. Ehkä si- 6. Sit. ja suom. teoksesta F.C. Beiser: Kant’s Intellectual Development: tä lukiessa juuri sen tähden jää kaipaamaan Voltairen ja Rous- 1744–1781. The Cambridge Companion to Kant, s. 43. Cambridge Uni- versity Press, 1992. seaun sosiaalista näkökulmaa kulttuurisestikin niin vaikutta-

/ niin & näin • 19 VOLTAIRE Runo Lissabonin katastrofista

Voi kurjuutta kuolevaisten! Voi maata surkeaa! kun anoivat he armoa hyvän Jumalan, väistämätöntä? Voi kaikkein vainajien karmeata kokoelmaa! Kaikki on hyvin, sanotte, ja kaikki on välttämätöntä. Ei kärsimys hyödytönkään voi filosofeja herättää: Huonommin olisi siis ollut, päättelemmekö niin, väittävät, nuo houkat, ett’ kaikk’ on hyvää tää! jos Lissabon ei olisikaan joutunut helvettiin? Rientäkää nyt katsomaan onnetonta tuhkaa, Onko tietonne varma siitä, että luoja ikuinen, pirstaleiden, raunioiden lannistavaa uhkaa, joka kaiken luo ja tietää ja jonk’ työt’ on luominen naisia ja lapsia murskautunein jäsenin, ei voinut meitä viskata tähän kurjaan ilmastoon jotka kuolleina nyt nukkuvat alla marmorin; panematta meitä astumaan tulivuoren onkaloon? maa hetkessä nielaisi satatuhatta onnetonta, Sellaisiako rajoja luojan voimalle asetatte? veren heistä vuodatti, tappoi kovin monta, Sillä tavallako luojan laupeutta rajoitatte? heidät haudattu on alle kotiensa kattojen Eikö ikuisella savenvalajalla ole aina käsissään ja jälkeen jääneet löytävät vain pelkän kurjuuden! äärettömät konstit kaikissa pyrkimyksissään? Miten vastata te aiotte voihkeelle riutuvien, Nöyrästi vain toivon, herraani uhmaamatta, kuuman tuhkan alta hautaan suoriutuvien, ett’ kuilu ois auennut aavikolle ihmisiä tappamatta sanotteko, että kaikki on sallimuksen tulosta, ja sinne tuhlannut rikkiään ja salpietariaan. tuotetta Jumalan laupiaan ikuisista laeista? Jumalaani kunnioitan, mut’ rakastan maailmaa. Sanotteko uhreille: rankaisee Jumala kuolemalla Ja jos ihminen uskaltaa itkeä vitsausta kauheaa, jos joku langennut on syntiin Herran taivaan alla? ei ylpeä hän ole lainkaan, vaan herkkä ainoostaan. Mihin syntiin vikapäitä sitten ovat imeväiset, [...] äitiensä rinnoilta tuonelle pääseväiset? Sydämelleni murtuneelle älkää tulko tarjoomaan Oliko mennyt Lissabon muka paljon paheellisempi kovaa välttämättömyyttä ja rautaisia lakejaan, kuin Pariisi tai Lontoo, missä irstailija tuskin empi? tylyä ketjua tuota, minkä kaikki luotu muodostaa. Lissabon on kuollut, mutta Pariisissa tanssitaan: Voi oppineiden unia! Voi harhaa kamalaa! urheutta teeskennellen kylminä katsotaan Jumala on vapaa, ja ketju on kädessä hällä: ja seurataan ihmisveljien kurjaa kuolemaa, kaiken tekee hän sanalla siunausta määräävällä: rauhassa vain mietitään myrskyn aiheuttajaa: Hän on vapaa ja oikeamielinen, hän armon meille antaa. vaan kun kovan onnen iskut osuvat myös teihin, Miksi siis joudumme nielemään vain julmuuksien santaa? jo alkaa ihmisen parku ja tekin liitytte meihin. Tämä kohtalon solmu pitäisi meidän saada avata: Kun sylinsä kuin kuilun avaa maa jalkaimme alla, katoavatko muka vaivamme, jos koetatte sen salata? on valituksein viatonta, mulla surua lappamalla. Kas, kaikki kansat vapisevat jumalan käden alla, Kaikkialta iskee meitä tyly, julma kohtalo, kieltämänne pahan alkuperää silti etsivät hamuamalla. ilkiöt meit’ kiusaavat, lyö meitä tuonen astalo, Jos ikuinen laki, joka tuhota voi alkuaineetkin, näit’ iskuja on kärsinyt jok’ainoo alkuaineista, panee tuulen kaatamaan kallioista mahtavimmankin ne kurjuutemme tuntevat, ne huutaa surun laineista. tai salama tammen lennättää länteen tai itään, Vaan te sanotte: vain ylpeys kapinallinen eivät ne kärsimistään kolhuista silti tiedä mitään. parempaa tohtii toivoa, kun kohtaa vaikeuden. Minä sen sijaan tunnen, minä sen sijaan elää saan, Te menkää siis kysymään Tejo-virran rannoilta; ja sydämeni kurja apua huutaa Luojaltaan. kysykää siis kuolevilta, tai hiiltyneiltä kannoilta [...] pöyhkeilyynkö syyllistyivät kurjat onnettomat Suuressa kokonaisuudessa olen vain pieni osanen, kun liian kovaa löivät kohtalon iskut kohtuuttomat, mut’ myös elämään tuomitut eläimet, näin uskon sen,

20 • niin & näin / ja kaikki aistivat olennot, joita sama laki ohjaa, Ei ihminen itseään tunne, eikä mitään tietää saa. kuolemaan kaikki menevät, ei näy koettelemuksille pohjaa. Kuka olen, mistä tulen, mitä päällään kantaa maa?

Aapo Rapi Aapo [...] On jokainen meistä täällä pelkkä atomi kidutettu, Alkuaineet, eläimet ja ihmiset: ne kaikki sotaa käy. kohtalon kourissa rääkätty ja manalaan kuljetettu, Pakko myöntää, ei pahuudelle maan päällä loppua näy: mutta toisin kuin atomeista muut, me ajattelemme, me änkytämme vain periaatteesta tuntemattomasta. ajatustemme ansiosta taivaankantta mittailemme Miten nyt paha voisi olla peräisin hyvästä Jumalasta? ja tavoittaa koetamme äärettömiä maailmoita, Oliko se musta Tyfon, vai barbaarinen Ariman, vaikka ymmärryksemme koskaan ei saavuttaa voi noita. jonka tyrannia meille tuomion sai tuoda karmean? Tämä maailma on pelkkä teatteri ylpeyden ja erheiden, Mutta järkeni ei suostu uskomaan hirviöihin karmiviin, jossa onnettomat puhuvat sanoja onnenhetkien surkeiden. jotka maailma vapiseva ammoin samasti jumaliin. Kaikki valittaa, kaikki kärsii onnea etsiessään: mut’ ei kukaan kuolla tahtois, joutua jälleen syntymään. Vaan miten käsittää, että Jumala, joka itse hyvyys on, Kärsimykseemme saamme joskus hetkeks’ helpotusta, antaa rakastamilleen siunauksien seuraannon kiitos mielihyvän kirkastuu kurjan mieli musta; samalla kun kurjuutta heille kaataa vailla armoa? mut’ mielihyvä katoaa, se on pelkkä varjo vain, Hänen aikeittensa syvyyksiin ei meillä riitä tarmoa: kurjuutta, pettymystä meille riittää laumoittain. mut’ ei täydellinen olento voi paha olla koskaan; On menneisyyskin meille enää muisto surullinen; ken näet uskoo paholaiseen, uskoo kuviteltuun roskaan: nykyhetki hirvittävä, ja tulevaisuus, tiedän sen, silti paha on. Voi totuuden onnettomuutta! ajatelleen olennon ikuista unta haudan yössä. Voi ristiriitaa, tyrmistyttävää sekavuutta! Kerran kaikki on hyvin: siinä toivo viel’ on työssä. [...] Tänään kaikki on hyvin: se vasta on harhaa. Valitsee miten vain, ei voi olla vapisematta: On oikeassa Jumala, viisaat vain houkkien tarhaa. ei tietoa epäilemättä ja epäilyksestä parkumatta. Niinpä nöyränä huokaan, kärsimysteni alla, Eikä mykkä luonto suinkaan meille vastausta anna; en sallimusta koettele mä lainkaan kapinalla. meidän pakko on vastaus aina Jumalan vastuulle panna. Tiedän kyllä: kerran vähemmän synkästi lauloin Yksin hän voi selittää oman luomistyönsä, kun lait viettelevimmät mut kietoi ilon pauloin: viisaalle tai kurjimukselle kirkastaa yönsä. mut’ nyt muuttunut on aika: kuuntelen vanhuuden ope- Ilman häntä päätyy ihminen orjaksi erheen ja epäilyksen, tusta, uhriksi toivottomaksi hirvittävän hävityksen. ihmisenä eksyneenä kärsin heikkouden masennusta, Ei Leibniz mulle kerro näkymättömine solmuineen, ja kun etsin viel’ valoa yössä säkkipimeässä jotka kauniisti on järjestelty maailmoista parhaaseen, en kapinoi mä enää: olen täällä kärsimässä. miksi ilomme on turhaa ja totta vain kärsimykset, ikuisia sekasotkut ja kaaosten viettelykset, Kun ammoin eräälle kalifille koetti kuoleman hetki, tai miksi kurjuus ja kuolema vainoaa myöskin viatonta hänet Jumalan luo johdatti rukouksen toivioretki: yhtä lailla kuin se vainoaa konnaa tunnotonta. ”Sinulle, kuninkaalle, ainoalle mahtajalle, En ymmärrä enää, miten kaikki olisi hyvin: tuon sitä, mitä mahtunut ei ole kruunus alle: olen kuin lääkäri; voi! Tietämättömyyteni on syvin. heikkoutta, katumusta jotka ohjaa mua kuin lasta.” [...] Hän tiennyt viel’ ei mitään toivon kuolemasta. Mitä siis mahtaa ihmisjärjistä kaikkein mahtavin? Ei mitään: sulkeutuu kohtalon kirja kansin kolahtavin. Suomentanut Maija Ollikainen

/ niin & näin • 21

JEAN-JACQUES ROUSSEAU Rousseaun kirje Voltairelle kaitselmuksesta

18. elokuuta 1756 itseäni siitä, että tunnistitte aikomuksistani suoraselkäisen sielun rehellisyyden ja puheistani äänensävyn, jolla totuuden Hyvä herra, kaksi viimeisintä runoanne1 ovat saapuneet yk- ystävä puhuu filosofille. Sitä paitsi mitä enemmän toinen ru- sinäisyyteeni, & vaikka ystäväni tuntevatkin kirjoituksianne nonne minua ihastuttaa, sitä vapaammin otan kantaa ensim- kohtaan tuntemani rakkauden, en tiedä mistä runonne saat- mäistä vastaan, sillä jos te ette ole pelännyt asettua itseänne toivat saapua luokseni, elleivät sitten teiltä. Löysin niistä op- vastaan, miksi minä pelkäisin olevani samaa mieltä kuin te? pineisuuden mielihyvän ja tunnistin niistä mestarin käden- Minun pitää uskoa, ettette te pidä kovinkaan tiukasti kiinni jäljen: niinpä luulenkin, että minun on kiitettävä teitä sekä niistä tuntemuksista, jotka kumoatte niin taitavasti. lähettämästänne kappaleesta että teoksestanne. En väitä, Kaikki moitteeni kohdistuvat siis Runoonne Lissabonin että kaikki runoissanne miellyttää minua yhtä paljon, mutta katastrofista, koska odotin tapahtuman vaikutuksia enemmän niissä olevat asiat, jotka haavoittavat minua, vain herättävät ihmiskunnan arvoisiksi kuin niitä, joita se teissä tuntuu he- minussa enemmän luottamusta niitä asioita kohtaan, jotka rättäneen. Syytätte Popea ja Leibnizia siitä, että he loukkaavat ihastuttavat minua; minulle ei ole aina tuskatonta puolustaa onnettomuuksiamme sanoessaan kaiken olevan hyvin, ja ko- järkeäni runoutenne suloja vastaan, mutta pakottaudun rostatte kurjuuksiemme taulua niin paljon, että se jää mieleen olemaan ihailematta aivan kaikkea teoksissanne, jotta ihai- kuin poltettuna: toivomieni lohdutusten sijasta te vain ma- lustani tulisi enemmän teostenne arvoista. sennatte minua; tekisi mieli sanoa, että pelkäätte etten itse Teen vielä enemmän: kerron teille kursailematta en kau- näe kuinka onneton olen, ja uskotte, siltä näyttää, rauhoitta- neudesta, jonka uskoin kahdesta runostanne aistivani, olen vanne minua paljonkin todistamalla kaiken olevan huonosti. tehtävään näet kammottavan laiska, enkä edes puutteista, Älkää erehtykö, hyvä herra, tapahtuu täysin päinvastoin joita minua taitavammat ihmiset kenties runoissanne havait- kuin te aiotte. Se optimismi, jota te pidätte niin julmana, sevat, vaan harmeista, jotka tällä hetkellä häiritsevät mielty- kuitenkin lohduttaa minua niissä tuskissa, jotka te maa- mystäni opetuksiinne, ja sanon teille vielä, että lisäksi har- laatte sietämättömiksi. Popen runo2 lieventää vaivojani ja miani pehmensi ensimmäinen lukukerta, jolloin sydämeni tuo minulle pitkämielisyyttä, teidän runonne taas hapantaa kuunteli ahnaasti teidän sydäntänne rakastaen teitä kuin vel- tuskiani, kiihottaa minut valituksiin ja riistää minut tyystin

Perttu Mäkelä Perttu jeäni, kunnioittaen teitä kuin mestariani, ja imarrellen vielä järkkyneen toivon ulkopuolelle; se tekee minusta epätoi-

/ niin & näin • 23 voisen. Rauhoittakaa minua myllertävä hämmennys, joka ei olisi tapahtunut. Mutta pitää jäädä, ryhtyä itsepäisiin johtuu siitä oudosta vastakohtaisuudesta, mikä vallitsee toimiin, asettua alttiiksi uusille vavistuksille, koska se, minkä teidän todistamanne ja minun kokemani välillä, ja kertokaa joutuu jättämään, on tärkeämpää kuin se, minkä voi viedä minulle, kuka käyttää väärin tunnetta tai järkeä. mukanaan. Moniko onneton tuhoutui tuossa katastrofissa, ”Ihminen, ole pitkämielinen”, sanovat Pope ja Leibniz koska yksi tahtoi ottaa mukaan vaatteensa, toinen paperinsa, minulle, ”vaikeutesi ovat välttämätön seuraus luonnostasi kolmas rahansa? Eikö tiedetä, että elävästä itsestä on tullut ja tämän maailmankaikkeuden rakenteesta. Sitä hallitseva jokaiselle ihmiselle itsensä merkityksettömin osa; ja että sitä ikuinen ja hyväätekevä olento on tahtonut taata sen sinulle: ei maksa vaivaa pelastaa, kun on menettänyt kaiken muun? kaikista mahdollisista talouksista hän valitsi sen, joka yhdisti Te olisitte tahtonut – ja kukapa ei olisi tahtonut! – että vähimmän pahan suurimpaan hyvään, tai sanoaksemme maanjäristys olisi tapahtunut keskellä autiomaata mie- asian vielä julmemmin, jos pakko on: hän ei tehnyt pa- luummin kuin Lissabonissa. Mutta voiko epäillä, ettei remmin, koska hän ei voinut tehdä paremmin.” maanjäristyksiä tapahdu myös autiomaissa? Me emme vain Mitä teidän runonne sanoo minulle nyt? ”Kärsi ikui- lainkaan puhu niistä, koska ne eivät tee mitään pahaa kau- sesti, onneton. Jos on olemassa Jumala, joka on luonut sinut, punkien herroille, ainoille ihmisille jotka otamme lukuun. hän on epäilemättä kaikkivaltias; hän voisi estää kaikki vai- Ne tekevät vain vähän vahinkoa myös eläimille tai villeille, keutesi; älä siis koskaan toivo niiden päättyvän; sillä ei voi jotka hajanaisina asuvat noissa kaukaisissa paikoissa, ja jotka nähdä miksi sinä olet olemassa, ellet sitten kärsiäksesi ja eivät pelkää kattojen romahtamista eivätkä talojen murskau- kuollaksesi.” En tiedä miten tällainen oppi voisi olla lohdut- tumista. Mutta mitä sellainen etuoikeus merkitsisi? Tarkoit- tavampaa kuin optimismi tai itse fatalismi: tunnustan, että taisiko se sitä, että maailman järjestyksen pitäisi muuttua minusta se vaikuttaa vielä manikeismiäkin julmemmalta. Jos meidän oikkujemme mukaan, että luonnon pitäisi alistua pahan alkuperän aiheuttama riesa pakotti teidät muuttamaan meidän laeillemme, ja että kieltääksemme luontoa aiheutta- yhtä Jumalan täydellisyyksistä, miksi oikeutatte hänen val- masta maanjäristystä jossakin paikassa meidän tarvitsisi vain tansa hänen hyvyytensä kustannuksella? rakentaa sinne kaupunki? Jos on valittava kahden virheen väliltä, On tapahtumia, jotka iskevät pidän vielä enemmän ensimmäisestä. meihin enemmän tai vähemmän sen Hyvä herra, te ette tahdo, että «Omasta puolestani näen mukaan, miltä puolelta niitä tarkas- teidän teostanne pidetään kaitselmusta kaikkialla, että vaikeudet, tellaan, ja jotka menettävät paljon vastaan suunnattuna runona, ja minä joille luonto alistaa meidät, ensinäkemältä herättämästään kau- varon kyllä antamasta sille sellaista ovat paljon vähemmän husta, kun niitä uskaltaudutaan tar- nimeä, vaikka te olettekin kutsunut ih- kastelemaan läheltä. Opin tämän julmia kuin ne, jotka itse mislajin vastaiseksi kirjaksi kirjoitusta, Zadigista4, ja luonto vakuuttaa mi- jossa puolustin ihmiskunnan asiaa sitä mielellämme niihin nulle päivä päivän jälkeen, että äkil- itseään vastaan3. Tiedän, millainen lisäämme.» linen kuolema ei aina ole todellinen erottelu on tehtävä kirjailijan aiko- paha, ja että joskus se voi olla suh- musten ja hänen opistaan mahdollisesti teellinen hyvä. Monet tuon onnet- vedettävien johtopäätösten välille. Oi- toman kaupungin raunioiden alle keudenmukainen itsepuolustus kuitenkin velvoittaa minut murskautuneet ihmiset epäilemättä välttivät suuremman huomauttamaan teille, että maalatessani inhimillisen kur- onnettomuuden, ja vaikka tällainen kuvaus on koskettava ja juuden määränpääni oli anteeksiannettava ja jopa kiitosta runoutta ruokkiva, ei ole varmaa, että yksikään näistä epä- ansaitseva, niin ainakin uskon; osoitin nimittäin ihmisille onnisista olisi kärsinyt enemmän kuin jos hän olisi saanut miten he luovat onnettomuutensa itse, ja niin ollen miten he odottaa pitkään ja ahdistuneena kuolemaa, joka nyt yllätti voisivat välttää ne. hänet. Onko surullisempaa loppua kuin kuolevalla, jota ki- En näe, että moraalisen pahan lähdettä voitaisiin etsiä dutetaan hyödyttömällä hoidolla, jonka notaari ja perilliset muualta kuin vapaasta ja edistyneestä, mutta silti turmel- eivät anna hengittää, jonka lääkärit murhaavat mielensä tuneesta ihmisestä; ja mitä tulee fyysisiin vaivoihin, niin jos mukaan omaan vuoteeseensa ja jonka barbaariset papit taita- aistiva ja järkähtämätön materia on ristiriita, kuten minusta vasti panevat ahmimaan kuolemaa? Omasta puolestani näen näyttää, ne ovat väistämättömiä jokaisessa järjestelmässä kaikkialla, että vaikeudet, joille luonto alistaa meidät, ovat johon ihminen kuuluu, ja silloin kysymys ei lainkaan ole paljon vähemmän julmia kuin ne, jotka itse mielellämme siitä, miksi ihminen ei ole täydellisen onnellinen, vaan siitä, niihin lisäämme. miksi hän on olemassa. Lisäksi uskon osoittaneeni, että lu- Mutta miten nerokkaita olemmekin vaivojemme liet- kuunottamatta kuolemaa, joka on paha melkein ainoastaan somisessa kauniiden instituutioidemme voimin, emme ole valmistelujensa ansiosta, useimmat fyysiset vaivamme ovat toistaiseksi onnistuneet tulemaan niin täydellisiksi, että nekin omaa työtämme. Pysyäkseni Lissabonin antamassa ai- yleisesti pitäisimme elämää taakkana ja ajattelisimme ole- heessa: myöntäkää, esimerkiksi, että luonto ei lainkaan olisi mattomuuden paremmaksi kuin olemisen, minkä ajatuksen koonnut sinne kahtakymmentätuhatta kuusi- tai seitsenker- myötä lannistuminen & epätoivo olisivat pian vallanneet roksista taloa, ja jos tuon suuren kaupungin asukkaat olisivat suurimman osan ihmisistä, eikä ihmiskunta olisi voinut olleet tasaisemmin hajaantuneina ja asuneet keveämmin, säilyä pitkään. Mutta jos meidän on parempi olla kuin olla vahinko olisi ollut paljon pienempi ja kenties olematon. olematta, se riittää oikeuttamaan meidän olemassaolomme, Kaikki olisivat paenneet ensimmäisen järistyksen tullessa, vaikka meillä ei ole mitään vahingonkorvausta odotettavana ja seuraavana päivänä heidät olisi nähty kahdenkymmenen vaikeuksilta, jotka joudumme kärsimään, ja vaikka nämä peninkulman päässä Lissabonista yhtä iloisina kuin mitään vaikeudet olisivat yhtä suuria kuin millaisiksi te ne maa-

24 • niin & näin / laatte: tässä asiassa ihmisiltä on kuitenkin vaikea löytää vil- tarkalle muodolle: ettei yksikään planeetta liiku ehdottoman pittömyyttä ja filosofeilta hyviä laskelmia, koska nämä hy- säännöllisessä kaaressa; ettei minkään tunnetun olennon vyyksiä ja vaivoja vertaillessaan unohtavat aina olemassaolon hahmo ole tarkalleen matemaattinen; ettei mihinkään suloisen mielihyvän, joka on kaikista muista tuntemuksista toimeen vaadita täsmällisen tarkkaa määrää; että luonto ei riippumaton, ja turhamainen kuoleman halveksiminen taas toimi koskaan ankarasti; että niinpä ei ole mitään syytä va- panee toiset panettelemaan elämää; he ovat melkein kuin kuuttaa, että yksi atomi vähemmän maan päällä olisi maan naisia, joilla on tahrainen hame ja sakset, ja jotka ovat rakas- tuhoutumisen syy. Tunnustan teille, hyvä herra, että kaikessa tavinaan reikiä enemmän kuin tahroja. tässä minuun iskee enemmän väittämisen kuin järkeilyn Te ajattelette Erasmuksen tavoin, että harvat ihmiset voima, ja että tässä tapauksessa taipuisin luottavaisemmin tahtoisivat syntyä uudelleen samoihin olosuhteisiin joissa he auktoriteettinne kuin todisteittenne edessä. elivät; mutta joku pitää kauppatavaraansa kovin kalliina, ja Mitä herra de Crousaziin tulee, en ole lainkaan lukenut alentaisi hintaansa paljon, jos hänellä olisi jokin toivo saattaa hänen Popea vastaan suuntaamaansa kirjoitusta, ja en siis kauppa loppuun. Sitä paitsi, hyvä herra, keitä minun pitää kenties voi ymmärtää häntä; mutta on täysin varmaa, etten uskoa teidän haastatelleen tästä asiasta? Rikkaita, kenties; taivu hänen kohdallaan sille, minkä olen teissä haastanut, vääristä iloista kylläisiä, mutta todellisista iloista tietämät- ja että minulla on yhtä vähän uskoa hänen auktoriteettiinsa tömiä; aina elämään ikävystyneitä ja aina sen menettämisen kuin hänen todistuksiinsakin. Kaukana siitä, että ajattelisin, pelosta vapisevia: ehkä kirjailijoita, kaikista ihmisistä pai- ettei luonto lainkaan ole määrien ja hahmojen alamainen: kallaanpysyvimpiä, sairaalloisimpia, miettiväisimpiä ja niin uskon pikemminkin päinvastoin, että se ainoana seuraa ollen kaikkein onnettomimpia. Tahdotteko löytää paremmin tätä tarkkuutta ankarasti, koska se ainoana osaa verrata pää- kokoonpantuja tai ainakin yleensä rehellisempiä ihmisiä, määriään ja keinojaan tarkasti ja mitata voimaa vastukseen. heitä nimittäin pitäisi haastatella ensisijaisesti, koska he Mitä taas tulee noihin luuloteltuihin epäsäännöllisyyksiin, muodostavat suurimman ryhmän? Haastatelkaa rehellistä voidaanko epäillä, ettei niillä kaikilla ole fyysistä syytään, porvaria, joka on viettänyt näkymä- ja riittääkö se, ettei niitä havaitse, töntä ja rauhallista elämää vailla hank- niiden olemassaolon kieltämiseen? keita ja kunnianhimoa; tai vaikkapa Nämä näennäiset säännöttömyydet talonpoikaa, ei tosin Ranskassa, missä «Tässä asiassa ihmisiltä johtuvat epäilemättä joistakin meille teeskennellään että talonpojat täytyy on kuitenkin vaikea löytää tuntemattomista laeista, joita luonto panna kuolemaan kurjuudessa jotta he vilpittömyyttä ja filosofeilta seuraa yhtä uskollisesti kuin meidän saisivat teidät elämään, vaan esimer- hyviä laskelmia, koska tuntemiamme; ne johtuvat jostakin kiksi siinä maassa jossa te olette, tai nämä hyvyyksiä ja vaivoja agentista, jota me emme havaitse, ja yleisesti ottaen missä tahansa vapaassa jonka esteellä tai kilvoittelulla on mää- vertaillessaan unohtavat maassa. Uskallan esittää tosiasiaksi, rämitat kaikissa toimissaan; muuten ettei ylä-Valais’ssa ole ehkä yhtään vuo- aina olemassaolon suloisen pitäisi sanoa suoraan, että on periaat- ristolaista, joka olisi tyytymätön lähes mielihyvän.» teettomia toimia ja seurauksia ilman automaattiseen elämäänsä, ja joka mie- syytä; sellainen kuvottaa koko filo- lellään suostuisi jopa paratiisin sijasta sofiaa. syntymään lakkaamatta uudelleen ja elämään siten alitui- Olettakaamme kahden punnuksen olevan tasapainossa, sesti. Nämä erot saavat minut uskomaan, että elämän käyttä- mutta silti eri painoisia: lisättäköön pienempään se määrä, minen väärin saa usein meidät kokemaan sen taakaksi, ja mi- jolla niiden paino eroaa. Silloin punnukset joko jäävät ta- nulla on huonompi mielipide siitä, joka on suuttunut siksi sapainoon, ja meillä on syy ilman seurausta, tai sitten tasa- että on elänyt, kuin siitä, joka voi sanoa Caton tavoin: Nec paino järkkyy, ja meillä on seuraus ilman syytä; mutta jos me vixisse pœnitet, quoniam ita vixi, ut frustra me natum non punnukset olisivat rautaa, ja toisen alla olisi piilossa mag- existimem. Tämä ei estä sitä, etteikö viisas voisi joskus häipyä neetinjyvä, luonnon tarkkuus veisi niiltä silloin näennäisen vapaaehtoisesti, vailla mutinaa ja epätoivoa, kun luonto tai tarkkuuden, ja tarkkuuden voimasta se näyttäisi puuttuvan. onni tuo hänelle selvästi taivaan käskyn. Mutta asioiden ta- Fyysisessä maailmassa ei ole mitään hahmoa, tointa tai lakia, vallisen kulun mukaan ihmiselämä ei ole pelkkää huonoa johon ei voitaisi soveltaa vastaavaa esimerkkiä kuin juuri pai- nykyhetkeä, vaikka siihen onkin kylvetty joitain vaikeuksia; novoimasta esittämäni. ja vaikka kuoleminen ei aina olekaan paha, eläminen on sitä Te sanotte, ettei mikään tunnettu olento ole hahmoltaan hyvin harvoin. tarkan matemaattinen. Kysyn teiltä, hyvä herra, onko ole- Erilaiset tapamme ajatella näitä seikkoja opettavat mi- massa mahdollista hahmoa, joka ei olisi mahdollinen, ja eikö nulle, miksi monet teidän todistuksistanne eivät ole minusta kaikkein kummallisinkin kaari ole luonnon silmissä yhtä kovinkaan vakuuttavia; sillä tiedän kyllä, miten paljon pa- säännöllinen kuin ympyrä on meidän silmissämme täydel- remmin inhimillinen järki tarttuu mielipiteidemme muottiin linen. Luulen, sitä paitsi, että jos jokin kappale voisi olla tällä kuin totuuden muottiin, ja että kahden vastakkaisia mielipi- tavoin säännöllinen, se voisi olla vain maailmankaikkeus itse, teitä edustavan miehen välillä se, minkä toinen luulee todis- kun se kuvitellaan täydeksi ja rajalliseksi; sillä matemaattiset taneensa, on usein toiselle pelkkä sofismi. hahmot eivät ole kuin abstraktioita, ne ovat suhteessa vain Kun esimerkiksi hyökkäätte Popen niin hyvin kuvaamaa itseensä toisin kuin kaikki luonnolliset kappaleet, jotka ovat olentojen ketjua vastaan, sanotte ettei ole totta, että jos suhteessa toisiin kappaleisiin ja niitä muutteleviin liikkeisiin; maailmasta riistettäisiin yksi atomi, maailma ei voisi säilyä. täten ei siis todistettaisi mitään luonnon tarkkuutta vastaan, Lainaatte asiasta herra de Crousazia5 ja lisäätte sitten, ettei mutta kuitenkin olisimme yhtä mieltä siitä, miten te ymmär- luonto ole alistunut millekään tarkalle mitalle eikä millekään rätte sanan tarkkuus.

/ niin & näin • 25 Erottatte tapahtumat joilla on seurauksia niistä tapah- suvat dogmaattisen äänensävyn, ja että heidän pitäisi käyttää tumista, joilla niitä ei lainkaan ole: epäilen tällaisen erot- sanaa ”todistaminen” raittiimmin kuin kenenkään muun. telun pitävyyttä. Jokaisella tapahtumalla näyttää minusta Onko niin monien asioiden vakuuttaminen keino tulla us- välttämättä olevan jokin moraalinen tai fyysinen tai näistä kotuksi silloin, kun ylpeilee sillä, ettei tiedä mitään? yhdistetty vaikutus, mutta sitä ei vain aina havaita, koska Muuten, hyvä herra, olette kyllä tehnyt erittäin hyvän tapahtumien polveutumista on vielä vaikeampi seurata korjauksen Popen järjestelmään huomauttaessanne, ettei kuin ihmisten. Koska yleensä ei pidä etsiä merkittävämpiä luotujen ja luojan välillä ole mitään suhteellista asteikkoa, ja seurauksia kuin ne tuottavat tapahtumat, syiden pienuus että jos luotujen olentojen ketju päättyy Jumalaan, johtuu tekee usein tutkimuksesta naurettavaa, vaikka seuraukset oli- se siitä, että hän pitää siitä kiinni, ei siitä, että se päättyisi sivatkin varmoja, ja monasti myös useat tuskin havaittavat häneen. seuraukset liittyvät yhteen ja tuottavat huomattavan tapah- Siitä, että kokonaisuuden hyvä on parempi kuin sen tuman. Lisätkää, että sellaisella seurauksella on kyllä paikka, osan, panette miehen sanomaan: Minun pitää olla yhtä rakas vaikka se toimiikin sen kappaleen ulkopuolella, joka sen on herralleni, minun, ajattelevan ja tuntevan olennon, kuin pla- tuottanut. Niinpä katettujen vaunujen nostattama tomu neetat, jotka eivät ehkä tunne mitään. On selvää, että aineel- ei mahda mitään vaunujen kululle tai vaikuta maailman lisen maailmankaikkeuden ei pidä olla luojalleen rakkaampi kulkuun: vaan koska maailmankaikkeudelle mikään ei ole kuin ainoan ajattelevan ja tuntevan olennon: mutta tämän vierasta, kaikki mikä siinä tapahtuu, vaikuttaa väistämättä maailmankaikkeuden järjestelmän, joka tuottaa, säilyttää ja itse maailmankaikkeuteen. pitää hengissä kaikki ajattelevat ja tuntevat olennot, pitää Niinpä, hyvä herra, esimerkkinne ovat minusta keinote- olla hänelle rakkaampi kuin ainoankaan näistä olennoista. koisia ja epävakuuttavia. Näen tuhat uskottavaa syytä siihen, Hän voi siis hyvyydestään huolimatta tai pikemminkin juuri ettei Euroopalle ollut yhdentekevää, oliko Burgundin kruu- hyvyyttään uhrata osan yksilöiden onnesta kokonaisuuden nunperijä tiettynä päivänä hyvin tai huonosti kammattu, eikä säilyttääkseen. Uskon ja toivon olevani Jumalan silmissä Rooman kohtalolle, että Caesar käänsi arvokkaampi kuin jonkin planeetan silmänsä oikealle ja vasemmalle ja syl- maaperä, mutta jos planeetat ovat käisi kumpaankin suuntaan ennen kuin «Jokaisella tapahtumalla asutettuja, kuten on mahdollista, meni senaattiin sinä päivänä jona häntä näyttää minusta välttämättä miksi minä olisin hänen silmissään siellä rangaistiin. Sanalla sanoen, muis- arvokkaampi kuin kaikki Saturnuksen olevan jokin moraalinen tai tellen Pascalin mainitsemaa esimerkkiä asukkaat? On turha yrittää tehdä näitä hiekanjyvästä6, olen jossakin suhteessa fyysinen tai näistä yhdistetty ajatuksia naurettaviksi, on varmaa, samaa mieltä kuin teidän bramiininne, vaikutus, mutta sitä ei että kaikki analogiat puhuvat tällaisen ja miten asioita tarkistellaankin, niin vain aina havaita, koska kansoituksen puolesta, ja että aino- vaikka kaikilla tapahtumilla ei olekaan tapahtumien polveutumista on astaan ihmisen ylpeys on sitä vastaan. aistittavia syitä, minusta näyttää olevan vielä vaikeampi seurata kuin Mutta kun tällainen kansoitus ole- kiistämätöntä, että kaikilla on todellisia tetaan, maailmankaikkeuden säilyttä- ihmisten.» syitä, joiden langan ihmisen mieli ka- minen tuntuu olevan Jumalalle jopa dottaa helposti, mutta joita luonto ei moraalista, ja tuon moraalisuuden voi koskaan sekoita. kertoa asutettujen maailmojen määrällä. Te sanotte todistetun, että taivaankappaleet kiertävät kul- Se, että ihmisen raato ruokkii matoja, susia tai kasveja, ei kuaan tilassa, joka ei tee vastarintaa. Se oli varmasti oikein ole, sen myönnän, vahingonkorvausta tuon ihmisen kuole- hyvä asia todistaa; mutta tietämättömien tavan mukaan en masta; mutta jos tämän maailmankaikkeuden järjestelmässä juurikaan usko todistuksiin, jotka ylittävät käsityskykyni. on ihmiskunnan säilyttämiseksi välttämätöntä, että substanssi Luulenpa, että tämän todistuksen rakentamiseksi oli jär- kiertää ihmisten, eläinten ja kasvien välillä, niin jonkin yk- keilty osapuilleen seuraavalla tavalla. Kun tietynlainen voima silön yksittäinen vahinko osallistuu yleiseen hyvään; minä toimii tietynlaisen lain mukaan, sen pitää antaa tähdille tie- kuolen, madot syövät minut, mutta minun veljeni ja minun tynlainen liike vastusta tekemättömässä ympäristössä: tähdet lapseni elävät kuten minä elin, ja minä teen luonnon järjes- kuitenkin liikkuvat juuri lasketulla tavalla; niinpä vastusta tyksen kautta kaikille ihmisille sen, minkä Codrus, Curtius, ei lainkaan ole. Mutta kuka voi tietää, onko todellista lakia Leonidas, Deciukset, karthagolaisveljekset & tuhat muuta lukuunottamatta ehkä miljoona muuta mahdollista lakia, tekivät vapaaehtoisesti pienen ihmisryhmän puolesta. joiden mukaan samat liikkeet selittyisivät vielä paremmin Palatakseni, hyvä herra, siihen järjestelmään, jota vastaan nesteellä kuin tälläisella tyhjiöllä? Eikö tyhjyyden kammon te hyökkäätte, uskon, ettei sitä voida tarkastella asianmukai- avulla pitkään selitetty seuraukset, jotka sittemmin on pantu sesti erottamatta huolellisesti yksittäistä pahaa, jonka olemas- ilman toiminnan vastuulle? Kun uudet kokeet myöhemmin saoloa ainoakaan filosofi ei ole koskaan kieltänyt, ja yleistä tuhosivat tyhjyyden kammon, eikö kaikki ollut sitten pahaa, jonka optimismi kieltää. Kyse ei ole sen selvittämi- täynnä? Eikö tyhjiötä palautettu sitten voimaan uusilla las- sestä, kärsiikö jokainen meistä vai ei; vaan siitä, oliko hyvä, kelmilla? Kuka vastaa meille, ettei vielä tarkempi järjestelmä että maailmankaikkeus on olemassa, ja olivatko vaivamme puolestaan kumoa sitä? Jättäkäämme luvuttomat vaikeudet, väistämättömiä sen rakentamisessa. Niinpä näyttää siltä, että jotka valon ja valaistun avaruuden luonto kenties tuottaa yhden seikan lisääminen tekisi proposition tarkemmaksi, ja fyysikolle; mutta uskotteko todellakin, että Bayle, jonka vii- sen sijaan että sanotaan kaiken olevan hyvin olisi ehkä pa- sautta ja mielipiteiden maltillisuutta ihailen kuten tekin, olisi rempi sanoa kokonaisuus on hyvin tai kokonaisuuden puolesta pitänyt mielipidettänne todistettuna? Yleisesti ottaen näyttää kaikki on hyvin. On siis aivan selvää, ettei kukaan ihminen siltä, että skeptikot hairahtuvat hieman heti kun he omak- voisi antaa suoria todisteita puolesta eikä vastaan; nämä to-

26 • niin & näin / Peeter Allik, Polar Explorers I, linolevykaiverrus, 80 x 60, 1992. disteet riippuvat nimittäin maailman rakenteen ja sen luojan jotka voitiin vetää tästä suuresta ja lohdullisesta opinkappa- määränpään täydellisestä tuntemisesta, ja sellainen tieto on leesta. kiistatta inhimillisen älyn saavuttamattomissa. Optimismin Ensimmäisinä Jumalan asian ovat turmelleet papit ja todellisia periaatteita ei voi johtaa materian ominaisuuk- hurskaat, jotka eivät kestä sitä, että jokin tapahtuu olemas- sista eikä maailmankaikkeuden mekaniikasta, vaan ne voi saolevan järjestyksen mukaan, vaan he panevat aina jumalal- ainoastaan päätellä induktiivisesti kaikkea valvovan Jumalan lisen oikeudenmukaisuuden sekaantumaan täysin luonnol- täydellisyyksistä; niinpä Jumalan olemassaoloa ei todisteta lisiin tapahtumiin, ja ollakseen varmoja asiastaan he rankai- Popen järjestelmällä, vaan Popen järjestelmä Jumalan ole- sevat ja läksyttävät ilkiöitä ja koettelevat ja palkitsevat hyviä massaololla, ja on ristiriidattomasti niin, että kysymys pahan ottamatta huomioon tapahtuman hyviä tai pahoja puolia. alkuperästä on johdettu kaitselmuksen kysymyksestä. Vain En omasta puolestani tiedä, onko se hyvää teologiaa, mutta siksi, ettei näitä kahta kysymystä ole käsitelty paremmin, minusta on huono tapa järkeillä perustamalla kaitselmuksen kaitselmuksesta on aina järkeilty huonosti, ja se, mikä siitä todistukset etu- ja haittapuolille, ja panna valikoimatta kait- on sanottu, on suuresti hämärtänyt niitä johtopäätöksiä, selmuksen vastuulle kaikki, mikä tapahtuisi myös ilman sitä.

/ niin & näin • 27 Filosofit taas eivät tunnu minusta juurikaan järkeväm- taas on kenties välttämättömyys. Jos ensimmäinen propositio miltä, kun näen heidän hyökkäävän taivasta vastaan siitä myönnetään minulle, muita ei koskaan tulla järkyttämään; minkä suhteen he eivät ole järkkymättömiä, huutavan että jos se taas kielletään, miksi kiistellä seurauksista? kaikki on menetetty kun heidän hampaitaan särkee tai kun Jälkimmäinen tapaus ei koske meistä kumpaakaan. En he ovat köyhiä tai kun heidät ryöstetään, panemaan Jumala, ainakaan voi todellakaan olettaa mitään sen kaltaista puo- kuten Seneca sanoo, vastuuseen matkatavaroittensa säilymi- leltanne lukiessani teostenne kokoelmaa. Suurimmaksi sestä. Jos jokin traaginen onnettomuus olisi tappanut Car- osaksi ne tarjoavat minulle kaikkein suurimpia, suloisimpia touchen7 tai Caesarin heidän lapsuudessaan, olisi sanottu: ja lohduttavimpia ajatuksia jumaluudesta, ja pidän paljon minkä rikoksen he olivat tehneet? Nämä kaksi rosvoa elivät, enemmän teidän kaltaisestanne kristitystä kuin sorbonne- ja me sanomme: miksi heidän annettiin elää? Hurskas päin- laisten8 kaltaisesta kristitystä. vastoin sanoisi ensimmäisessä tapauksessa, että Jumala tahtoi Mitä minuun tulee, tunnustan teille rehellisesti, ettei rangaista isää riistämällä häneltä hänen lapsensa; ja toisessa järjen valo näytä todistaneen tässä tärkeässä kysymyksessä tapauksessa Jumala säilytti lapsen kansan rangaistukseksi. puolesta eikä vastaan, ja jos teisti ei perusta tuntemustaan Mitä luonto sitten on tehnytkin, hurskaiden mielestä kait- kuin todennäköisyyksiin, vielä epätarkempi ateisti ei näytä selmus on aina oikeassa, ja filosofien mielestä aina väärässä. perustavan omaansa kuin vastakkaisiin todennäköisyyksiin. Ehkä inhimillisten asioiden järjestyksessä ei ole väärää eikä Lisäksi kummankin puolen vastalauseet ovat aina ratkai- oikeaa, koska kaikki riippuu yhteisestä laista, eikä poikkeusta semattomia, koska ne koskevat asioita joista ihmisillä ei tehdä kenenkään kohdalla. On uskottava, että yksittäiset ta- ole mitään todellista ideaa. Myönnän kaiken tämän, ja silti pahtumat täällä eivät ole mitään maailmankaikkeuden herran uskon Jumalaan voimakkaammin kuin yhteenkään toiseen silmissä, että hänen kaitselmuksensa on ainoastaan universaa- totuuteen, koska uskominen ja uskomattomuus ovat niitä linen, että hän tyytyy säilyttämään suvut ja lajit, valvomaan maailman asioita, jotka riippuvat minusta kaikkein vähiten; kokonaisuutta olematta levoton tavasta, epäilyn tila on liian väkivaltainen tila jolla yksilöt viettävät tämän lyhyen minun sielulleni; kun järkeni aal- elämän. Tarvitseeko viisaan kuninkaan, «En tiedä rankaiseeko tuo toilee, uskoni ei voi pysytellä pitkään joka tahtoo jokaisen elävän valtiossaan oikeudenmukainen olento ilman ratkaisua, ja määräytyy ilman onnellisena, selvittää, ovatko kapakat järkeäni; lopuksi tuhat mieliaihetta jonakin päivänä kaikesta siellä hyviä? Ohikulkija mutisee yhtenä viehättää minut lohduttavimman iltana kun ne ovat huonoja, ja nauraa nimissään harjoitetusta puolelle ja lisää toivon punnuksen koko elämänsä niin sopimatonta malt- tyranniasta; olen ainakin järjen vaakaan. tamattomuutta. Commorandi enim varma, ettei hän jaa sitä, Tässä siis on totuus jonka me natura diversorium nobis, non habitandi eikä hän kiellä ikuista onnea kumpikin jaamme ja jonka tuella dedit. keneltäkään hyveelliseltä ja huomaatte, miten helppo optimismia Näyttää siltä, että ajatellakseen on puolustaa ja kaitselmus oikeuttaa, vilpittömältä uskottomalta.» tässä suhteessa oikein pitäisi tarkas- eikä teille pidä toistella kuluneita ar- tella asioita suhteellisesti fyysisessä gumentteja vaan kestäviä, joita niin järjestyksessä ja absoluuttisesti mo- usein on esitetty tästä aiheesta. Mitä raalisessa järjestyksessä: niin, että suurin ajatus, jonka voin tulee filosofeihin, jotka eivät ole samaa mieltä periaatteesta, saada kaitselmuksesta, on se, että jokaisella aineellisella niin heidän kanssaan ei lainkaan pidä kiistellä näistä asi- olennolla on parhaat mahdolliset taipumukset suhteessa oista, koska siitä, mikä ei ole meille kuin tunteen todistus, kokonaisuuteen, ja jokaisella älyllisellä ja aistivalla olen- ei voi tulla todistusta heille, eikä ole järjellistä puhetta sanoa nolla parhaat mahdolliset suhteessa itseensä; toisin sanoen ihmiselle, että teidän pitää uskoa tämä koska minä uskon tämä tarkoittaa, että sille, joka aistii olemassaolonsa, on niin. Heidän puolestaan ei myöskään pidä lainkaan kiistellä oltava parempi olla kuin olla olematta. Tätä sääntöä on meidän kanssamme näistä samoista asioista, koska ne eivät sovellettava jokaisen aistivan olennon kokonaiskestoon ole kuin ensisijaisen proposition korollaareja, proposition, eikä johonkin yksittäiseen hetkeen sen kestossa kuten ih- jonka rehellinen vastustaja uskaltaa tuskin asettaa heitä miselämässä, mikä osoittaa, miten paljon kysymys kait- vastaan, ja he olisivat puolestaan väärässä jos he vaatisivat, selmuksesta riippuu sielun kuolemattomuutta koskevasta että korollaari on todistettava heille riippumatta sen pe- kysymyksestä – sielun kuolemattomuuteen minulla on rustana toimivasta propositiosta. Ajattelen, ettei heidän pidä onni uskoa tietäen, että järki voi epäillä sitä – ja rangais- tehdä niin myöskään toisesta syystä, siitä, että on epäinhi- tusten ikuisuutta koskevasta kysymyksestä, johon te, minä millisyyttä häiritä rauhallisia sieluja ja tehdä ihmisistä loh- tai kukaan Jumalasta hyvää ajatteleva ihminen ei koskaan duttomia puhtaan menetyksen tähden jos se, minkä heille usko. tahtoo opettaa, ei ole varmaa eikä hyödyllistä. Ajattelen, sa- Jos palautan nämä erilaiset kysymykset yhteiseen peri- nalla sanoen, että teidän esimerkkinne mukaan ei voisi liian aatteeseensa, minusta näyttää siltä, että ne kaikki ovat suh- voimakkaasti hyökätä yhteiskuntaa mullistavaa taikauskoa teessa Jumalan olemassaolon periaatteeseen. Jos Jumala on vastaan, eikä kunnioittaa liikaa sitä tukevaa uskontoa. olemassa, hän on täydellinen; jos hän on täydellinen, hän on Olen kuitenkin teidän tavallanne närkästynyt siitä, että viisas, kaikkivoipa ja oikeudenmukainen; jos hän on viisas ja yksilön usko ei ole mitä täydellisimmässä vapaudessa, ja että kaikkivoipa, kaikki on hyvin; jos hän on oikeudenmukainen ihminen tohtii hallita omatuntojen sisuksia joihin hän ei ja kaikkivoipa, minun sieluni on kuolematon; jos minun voi tunkeutua, ikään kuin riippuisi meistä, uskommeko vai sieluni on kuolematon, kolmenkymmenen vuoden elämä ei emmekö usko asioihin, joihin järjellinen todistus ei lainkaan ole minulle mitään, ja maailmankaikkeuden säilymiselle se kuulu, ja ikään kuin järki voitaisiin joskus alistaa auktori-

28 • niin & näin / teetille. Pitävätkö tämän maailman kuninkaat siis toisessa posti. Se kantaisi kaikissa sydämissä lapsuudesta lähtien noita maailmassa jonkinlaisen tarkastuksen, ja onko heillä oikeus hellyyden ja inhimillisyyden tunteita, jotka loistavat teidän kiduttaa alamaisiaan täällä pakottaakseen heidät menemään kirjoituksissanne ja jotka hurskailta tulee aina puuttumaan. paratiisiin? Ei, jokainen inhimillinen hallitusmuoto rajoittuu Kehotan teitä miettimään tätä hanketta, se miellyttää var- luonnostaan kansalaisvelvollisuuksiin, ja on sofisti Hobbes masti ainakin teidän sieluanne. Runossanne luonnollisesta sitten sanonut mitä tahansa, niin kun ihminen palvelee val- uskonnosta te olette antanut meille ihmisen katekismuksen, tiota hyvin, hänen ei tarvitse tehdä kenellekään selkoa siitä, antakaa meille nyt kansalaisen katekismus siinä, mitä teille miten hän palvelee Jumalaa. ehdotan. Tämä on muuten asia, jota on pohdittava pitkään, En tiedä, rankaiseeko tuo oikeudenmukainen olento jo- ja se on ehkä varattava teoksistanne viimeiseen, joka lopulta nakin päivänä kaikesta nimissään harjoitetusta tyranniasta; saattaa loppuun kaikkein loistavimman uran, mikä kirjaili- olen ainakin varma, ettei hän jaa sitä, eikä hän kiellä ikuista jalla on koskaan ollut, tekemällä ihmiskunnalle hyvän teon. onnea keneltäkään hyveelliseltä ja vilpittömältä uskotto- En voi olla huomauttamatta lopuksi, että teidän ja minun malta. Voinko hänen hyvyyttään ja jopa hänen oikeuden- välillä vallitsee tämän kirjeen aiheen suhteen ainutkertainen mukaisuuttaan loukkaamatta epäillä, ettei ryhdikäs sydän vastakohtaisuus. Kunniasta kylliksenne saaneena ja turhan korvaa tahatonta virhettä ja että moitteettomat tavat ovat suuruuden pettämänä te elätte vapaana yltäkylläisyyden hänen silmissään arvokkaampia kuin tuhat eriskummallista keskellä; te filosofoitte tietenkin rauhassa kuolemattomuu- kulttia, joihin ihmiset määräävät ja jotka järki hylkää? Sanon desta ja sielun luonnosta, ja jos ruumiinne tai sydämenne enemmän: jos voisin ostaa teot uskoni kustannuksella, ja hy- kärsii, teillä on Tronchin lääkärinänne ja ystävänänne. Silti veellisyydellä korvata oletetun uskottomuuteni, en epäröisi ette löydä maan päältä kuin pahaa. Ja minä, tuntematon, hetkeäkään, ja tahtoisin mieluummin voida sanoa Jumalalle köyhä, yksinäinen ja parantumattoman vaivan kiduttama Tein sinua ajattelematta sitä hyvää, mikä sinua miellyttää, ja mies, minä pohdiskelen mielihyvää tuntien lymypaikassani sydämeni seurasi sinun tahtoasi sitä tuntematta; kuin sanoa hä- ja huomaan kaiken olevan hyvin. Mistä nämä näennäiset nelle, kuten minun eräänä päivänä pitää, Voi! Rakastin sinua ristiriidat johtuvat? Selititte sen itse: te nautitte, mutta minä enkä lakannut loukkaamasta sinua; tunsin sinut, enkä tehnyt toivon, ja toivo kaunistaa kaiken. mitään miellyttääkseni sinua. Minun on yhtä vaikea lopettaa tämä ikävystyttävä kirje Myönnän, että on olemassa eräänlainen uskontunnustus, kuin teidän on päästä sen loppuun. Suurmies, antakaa mi- johon lait voivat pakottaa; mutta moraalin ja luonnollisen oi- nulle anteeksi kenties tahditon intoni, mutta en purkaisi keuden periaatteiden ulkopuolella sen on oltava täysin nega- sydäntäni teille jos arvostaisin teitä vähemmän. Jumalaa ei tiivinen, koska voi olla olemassa uskontoja, jotka hyökkäävät miellytä, että loukkaan aikalaisistani sitä, jonka kykyjä kun- yhteiskunnan perustuksien kimppuun, ja valtion rauhan nioitan kaikkein eniten ja jonka kirjoitukset puhuvat sydä- varmistaakseen on aloitettava hävittämällä nämä uskonnot. melleni parhaiten, mutta kyse on kaitselmuksen asiasta, ja siltä Näistä pakollisista opinkappaleista inhottavin on epäilemättä odotan kaikkea. Ammennettuani opetuksistanne lohdutusta suvaitsemattomuus, mutta siihen on tartuttava sen juuresta, ja rohkeutta niin kauan minusta on kovaa, että te nyt riistätte sillä verenhimoisimmat fanaatikot vaihtavat puhetapojaan minulta sen kaiken jättääksenne minulle vain epävarman ja onnen käänteiden mukaan, ja saarnaavat vain kärsivällisyyttä häilyvän toivon pikemminkin tämän hetken lievitykseksi ja hellyyttä silloin, kun eivät itse ole vahvimpia. Kutsun siis kuin tulevaksi korvaukseksi. Ei, olen kärsinyt liikaa tässä elä- periaatteessa suvaitsemattomaksi jokaista ihmistä, joka kuvit- mässä, etten saavuttaisi toista. Kaikki metafysiikan hienoudet telee, ettei voi olla hyvä ihminen uskomatta kaikkea sitä, mitä voivat kyllä katkeroittaa kärsimyksiäni, mutta uskoani sielun hän uskoo, ja joka kiroaa säälimättömästi jokaisen, joka ei kuolemattomuuteen ne eivät saa vankkumaan. Tunnen sen, ajattele hänen tavallaan. Itse asiassa uskovat ovat harvoin sillä uskon sen, tahdon sitä, toivon sitä, ja olen puolustava sitä vii- tuulella että he jättäisivät koetellut rauhaan tässä maailmassa, meiseen henkäykseeni saakka, ja kaikista käymistäni kiistoista ja pyhimys, joka uskoo elävänsä kirottujen kanssa, harjoittaa se on oleva ainoa, jossa minun etuani ei tulla unohtamaan. mielellään jo tässä maailmassa paholaisen ammattia. Jos olisi Hyvä herra, olen kunnioittavasti teidän suvaitsemattomia uskottomia, jotka tahtoisivat pakottaa Erakkola. 18. elokuuta 1756. kansan olemaan uskomatta mihinkään, tuomitsisin heidät yhtä ankarasti kuin ne, jotka tahtovat pakottaa kansan us- Suomentanut Maija Ollikainen komaan kaiken itseään miellyttävän. Tahtoisin siis, että jokaisessa valtiossa olisi moraalilaki- Viitteet kokoelma tai jonkinlainen kansalaisen uskontunnustus, joka 1. Kyseessä ovat Voltairen runot Runo Lissabonin katastrofista ja Poème sur sisältäisi positiivisesti ne yhteiskunnalliset maksiimit, jotka la loi naturelle (Runo luonnollisesta laista). (Suom. huom.) jokaisen pitäisi tunnustaa, ja negatiivisesti ne fanaattiset 2. Kyseessä on Popen Essay on Man. (Suom. huom.) maksiimit, jotka pitäisi hylätä ei herjaavina vaan kapinal- 3. Rousseau viittaa teokseensa Le Discours sur l’origine de l’inégalité. lisina. Niinpä jokainen uskonto, joka voisi mukautua näihin (Suom. huom.) 4. Zadig on Voltairen romaani. (Suom. huom.) lakeihin, sallittaisiin, ja jokainen uskonto, joka ei mukautuisi 5. Jean-Pierre de Crousaz (1663-1750), teologi ja filosofi, joka tunnetaan niihin, kiellettäisiin, ja jokainen olisi vapaa siihen, ettei hä- lähinnä laajasta kirjeenvaihdostaan. (Suom. huom.) nellä olisi muuta uskontoa kuin pelkkä lakikokoelma. Mi- 6. Cromwellin virtsanjohtimeen joutunut hiekanjyvä ja Kleopatran nenä nusta näyttää, että huolellisesti tehtynä tämä teos olisi hyö- olivat Pascalin esimerkkejä pikkuasioista, jotka synnyttivät suuria vai- kutuksia. Blaise Pascal, Pensées, § 162 ja 176. (Suom. huom.) dyllisin koskaan koottu kirja, ja kenties ainoa ihmisille välttä- 7. Cartouche (oik. Louis-Dominique Bourguignon, 1693-1721), rosvo- mätön. Siinäpä, hyvä herra, teidän arvoisenne aihe; toivoisin päällikkö. (Suom. huom.) intohimoisesti, että tahtoisitte ryhtyä tehtävään ja vielä ko- 8. Viittaa Pariisin yliopiston teologian laitokseen, joka otti 1700-luvulla ristaa sen runoudellanne, jotta jokainen voisi oppia sen hel- kantaa kaikkiin uskonkysymyksiin. (Suom. huom.)

/ niin & näin • 29

VILLE LÄHDE Luonnonkatastrofin luonto

Intian valtameren maanjäristyksen aiheuttama murhenäytelmä on määritelty luonnonkatastrofiksi. Tähän on hyviä syitä, sillä maanjäristyksen aiheuttama hyökyaalto ilmentää ehkä selkeimmin sellaisia ympäristön voimia, joiden synnyllä ei ole mitään tekemistä inhimillisen toimeliaisuuden kanssa. Maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset ovat meille yhtä ulkoisia kuin meteorien tai muiden avaruuden kappaleiden törmäykset Maapallon pinnalle. Määritelmä on tässä mielessä osuva ja tarkka, mutta ei missään mielessä yksiselitteinen. ’Luonto’ on kenties monimerkityksisin ja latautunein käytössä olevistamme sanoista, ja sen taakse kätkeytyy melkoinen käsitteellinen viidakko. Luonnonkatastrofiksi määritteleminen vaikuttaa vahvasti siihen, miten ymmärrämme koko tapahtumaketjua ja sen yhteiskunnallista luonnetta.

Aineellisen maailman erottelu luonnoksi ja kulttuuriksi kijöiden jatkuva ja väistämätön vuorovaikutus muodostaa on keskeisimpiä uuden ajan tuotoksia. Käsitteellisellä historiallisia kokonaisuuksia. Suuressa mittakaavassa tästä erottelulla luonnon ja kulttuurin välillä on pitkä historia, hyvä esimerkki on ilmastonmuutos. On täysin selvää, että mutta se on viitannut eri aikoina hyvin erilaisiin asioihin. teollisten yhteiskuntien toiminta viime vuosisadoilla on ’Luonto’ on meille tutuimman aineellisen merkityksen li- tärkeä vaikuttava tekijä nykyisessä muutoksessa. Mutta itse säksi liittynyt esimerkiksi kysymyksiin maailmassa vallit- ilmaston dynamiikassa luonnollisen ja kulttuurisen erottelu sevasta moraalisesta järjestyksestä, inhimillisten konven- ei ole mahdollista eikä mielekästäkään – toiminnan seura- tioiden alkuperästä ja ihmisen perusluonteesta. Erottelu uksia ei voi palauttaa puhtaasti kumpaankaan. Tällä on mer- luonnon ja kulttuurin välillä on ollut osa maailmanjärjes- kittäviä seurauksia sille, missä määrin tulevaa voi ennustaa ja tyksen normatiivista ymmärrystä. Aineellisen merkityksen miten paljon siihen voi vaikuttaa. hallitsevuus ja siihen liittyvän erottelun muodostuminen kategoriseksi ovat molemmat modernin ominaispiirteitä. Maanjäristykset puhtaana luontona? Olemme edelleen tämän käsitystavan piirissä. Luonto ’ym- päristönä’ on ”tuolla jossain”, ihmisestä ja hänen luomuk- Intian valtameren seutujen katastrofi on kuitenkin hyvin sistaan erillistä. Asenteet sitä kohtaan vaihtelevat, mutta erilainen tapahtuma, sillä maanjäristyksen taustalla olevassa erottelu säilyy. tektonisten liikkeiden historiassa ei ole mitään inhimillistä Käytännössä törmäämme kuitenkin vaikeuksiin luonnon tai yhteiskunnallista. Maan sisäosien virtauksiin liittyvä man-

Perttu Mäkelä Perttu ja kulttuurin erottelussa. Inhimillisten ja ei-inhimillisten te- nerlaattojen liike on suhteellisen eristynyt prosessi, joka kyllä

/ niin & näin • 31 säteilee vaikutuksia planeetan pinnalle, mutta merkittävää luontoon. Ei ole olemassa yhtä luontosuhdetta. Kaikesta vaikutussuhdetta toiseen suuntaan ei ole. Eikö ihmisyhteis- tästä huolimatta luonto ja käytännölliset luontosuhteet yhte- kuntien suhde maanjäristysten luontoon ole konkreettinen näistetään yhä uudelleen. esimerkki luonnon ja kulttuurin selvästä erosta?1 Aasian katastrofin jälkeen luonnonolentojen ja ’luon- Näin on. Tässä nimenomaisessa tilanteessa rajaus on mie- nonkansojen’ mystifiointi sai uutta tuulta purjeisiin. Näyttää lekäs, kuten se voi olla monissa muissakin tilanteissa, joissa siltä, että monet eläimet ja monet hyökyaallon uhkaamat pe- inhimilliset ja ei-inhimilliset toimijat voidaan erotella jotain rinteisiä elämänkäytäntöjä noudattavat ihmiset onnistuivat tarkoitusta varten. Rajauksella on tällöin heuristista arvoa, välttämään pahimmat tuhot. Kuinka pitkälle tämä pitää vaikka se jättäisikin joitain vuorovaikutuksen muotoja huo- paikkansa, ei ole tässä olennaista. Olennaista on se, että ta- miotta. Pienen mittakaavan esimerkki on vesialueen eliöstön pahtunutta puretaan yhtenäisen luontokäsityksen kautta. vakava vahingoittuminen vahvasti myrkyllisen kemikaalin Eläimet selvisivät, koska luonnossa elävinä ne ymmärtävät päästöjen seurauksena. Päästölähde on selvä, vaikutusmeka- luonnon merkkejä. ’Luonnonkansat’ elävät hekin luonnossa nismi on suhteellisen yksinkertainen, ja kohde on rajatta- ja luonnosta eivätkä ole vielä kadottaneet meidän laillamme vissa. yhteyttä Luontoon. Vanha myytti välittömästä luontoyh- Mutta maanjäristykset ovat yhtä ulkoisia kaikelle muulle teydestä toistuu, ja sitä vasten asettuvat Sivilisaation kehit- Maapallon elämälle kuin ihmisillekin. Ne erottuvat meistä tyneet/korruptoituneet elämänmuodot. ihmisistä aivan yhtä selvästi kuin kaikesta siitä, jota olemme Mutta kertomus alkuperäisestä Luonnonyhteydestä, sen myös tottuneet kutsumaan ’luonnoksi’. Aineellisessa luon- menettämisestä ja toisenlaisten yhteisöjen määrittely tuon tokäsitteessä onkin kaksi rinnakkaista linjaa. Luonto on kertomuksen kautta ovat osa uuden ajan eurooppalaista itse- kosmos, universumi, kaikki, mitä on olemassa – esimer- ymmärrystä. Primitivismin ihannointi tai halveksinta liittyy kiksi luonnontieteellisen tutkimuksen ensisijaisesti oman kulttuurin arvot- kohde. Toisaalta se on juuri maanpääl- tamiseen, jolloin toiset yhteisöt jäävät listen elämänympäristöjemme moni- passiiviseksi määrittelyn kohteeksi. naisuus, joka koostuu elottoman ja «Luonnon kasvot ovat Näiden yhteisöjen historia jää sivu- elollisen monimutkaisista vuorovaiku- loputtomat. Luonto on uhka, asemaan. Maanjäristysherkillä alueilla tussuhteista. harmonian alue, valloitettavien asuvien perinteisten yhteisöjen elämän- Tästä huolimatta olemme tot- käytännöissä taivaanrannan merkkien resurssien lähde, tieteellinen tuneet kutsumaan tätä kaikkea samalla tai lintujen hälytyshuutojen lukeminen sanalla. Vaikka inhimilliset yhteisöt opettaja, vaalittava perintö – on tietysti ollut ensiarvoisen tärkeää, eri aikoina ja eri paikoissa kohtaavat jokaiselle tarpeensa mukaan.» ja varautumisesta tuhoisiin hyökyaal- hyvin erilaisia ympäristöjä, puhutaan toihin tai rajumyrskyihin on tullut osa luonnosta Yhtenä. Tällä ajattelutavalla traditiota. Tämän kulttuurisen saavu- on pitkät historialliset juuret; ’luonto’ tuksen pelkistäminen alkuperäiseksi eri merkityksissään on yleensä ollut yksi, yhtenäinen ja erot- tai välittömäksi luontosuhteeksi tyhjentää sen merkityksen. telematon. Juuri siksi taannoisen katastrofin jälkeen oli niin Eloonjääminen ei ole kulttuurisen oppimisen ja elinympä- helppo puhua jälleen kerran siitä, miten Luonto kostaa, ristön moninaisen huomioimisen vaan primitiivisyyden tai miten Luonto varoittaa meitä, miten ihminen on avuton villiyden ansiota. Luonnon voimien edessä. Yhtenäisenä ja mittaamattoman suurena aineellinen luonto on yhtä epämääräinen, arvaa- Luonnonkatastrofien yhteiskunnallinen luonne maton ja vaarallinen kuin monoteistinen jumala. Eikä ihme, sillä uuden ajan kynnyksellä Luonnosta/Luomakunnasta tuli Samalla logiikalla yhtenäistävä luontopuhe tukee nykyisen ensin jumalan aineellinen työkalu maailmassa, sittemmin maailmantilanteen epäpolitisoimista. Tsunamin luonto ei jumalan seuraaja. Personifioiva puhetapa säilyi. Raymond kohdistu historiallisen kehityksen tuloksena eriarvoistu- Williamsin mukaan tämä tekee ymmärrettäväksi sen, miten neisiin yhteiskuntiin eikä ihmistoiminnan muuntamaan evoluutioajattelun luonto saatettiin sekin personoida niin ympäristöön, vaan vastakkain asettuvat Luonto ja Ihminen. helposti Valikoivaksi jalostajaksi, luonnonoikeuden säätäjien On ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, että luonto–kulttuuri- seuraajaksi. dualismi tukee niin luonnollisen kuin inhimillisenkin todel- lisuuden yhtenäistämistä ja erojen sulkeistamista. Tätä käsit- teellistä voimaa voidaan käyttää hyväksi monin eri tavoin. Luonnon ja luontosuhteiden moninaisuus Luonto on poliittinen kategoria, joka on uuden ajan ja mo- Luonnosta puhutaan januskasvoisena aivan samalla tavoin dernin historiassa toiminut yhtä lailla hallitsevan kehityksen kuin Aasian katastrofin järkyttämä piispa Huovinen puhui kritiikin kuin sen tukemisenkin välineenä. Ympäristöretorii- jumalasta, joka kääntää ihmiselle selkänsä. Tosin kahden kasta tutut kuvaukset yhteisestä tulevaisuudestamme ja Krii- sijaan luonnon kasvot ovat loputtomat. Luonto on uhka, sistä, jonka edessä olemme ”kaikki samassa veneessä” (lai- harmonian alue, valloitettavien resurssien lähde, tieteellinen vakirveinemme), ovat retorisesti voimakkaita. Liikehdinnän opettaja, vaalittava perintö – jokaiselle tarpeensa mukaan. mobilisaatiovaiheessa niillä oli merkittävä rooli, mutta ne Tunnustamme luonnon moninaisuuden. On selvää, että sivuuttavat ympäristöongelmien syyllisyyden ja kokijuuden ihmiset kohtaavat hyvin erilaisia luontoja osallistuessaan vahvat epäsuhdat. erilaisiin käytäntöihin. Sama ihminen voi kohdata saman Jos Aasian murhenäytelmä tulkitaan vahvassa mielessä ympäristön täysin eri tavalla eri tilanteissa ja luoda näin Luonnonkatastrofiksi, ei ymmärretä sitä, miten ei-inhimil- paitsi suhteita erilaisiin luontoihin myös eri suhteita samaan liset tekijät nivoutuvat yhteen ihmistyön tulosten kanssa. Ne

32 • niin & näin / Peeter Allik, linolevykaiverrus. eivät ilmene ”puhtaasti” vaan aina välittyneessä muodossa, ja ovat maanomistusolojen epätasa-arvoisuuden vuoksi pako- eri yhteisöt tai eri asemissa olevat ihmiset kokevat ne siksi tettuja asumaan esimerkiksi jokien suistoalueilla, jotka ovat kovin erilaisin tavoin. Luonnonkatastrofeihin sisältyvä eriar- ylipäänsä haavoittuvaisempia tulville, hirmumyrskyille ja voisuus on aina osaltaan yhteiskuntahistoriallinen luomus. muille ääri-ilmiöille. Vaikka siis hyökyaallon synnyttäneet tekijät olivat ai- Toinen ulottuvuus on sosiaalinen herkkyys katastro- dosti ihmisen ulkopuolella, hyökyaalto itse on ymmärrettävä feille ja mahdollisuus toipua niistä. Valtavan kuolonuhrien tämän maailman realiteettien kautta. Tuhoisa hyökyaalto on määrän lisäksi Aasian katastrofin seurauksena lukemattomat toki niin voimallinen ja kauhistuttava, että sen analysointi ihmiset ovat menettäneet kotinsa ja elinkeinonsa. Vaikka siis voi tuntua makaaberilta. Mutta vain siten voimme ym- hyökyaallon voima näyttäisi kohdistuvan jollain alueella yh- märtää kunnolla sen vaikutuksia. Ensinnäkin hyökyaallon täläisesti eri ihmisryhmiin, ovat seuraukset yleensä pahimpia konkreettinen voimakkuus vaihtelee sen mukaan, millai- kaikkein köyhimmille. Puutteellisissa rakennuksissa elävät seksi ihmisten fyysinen elämänympäristö on muodostunut. ihmiset menettävät todennäköisimmin henkensä tai ainakin Ainakin Intiassa ja Indonesiassa tärkeän suojakasvillisuuden, kotinsa. Samaten tuhoalueen vähäosaisemmat ihmiset ovat etenkin mangrovepuumetsien, raivaaminen monokulttuu- riippuvaisia haavoittuvammista elinkeinoista kuten kalas- rista viljelyä, kalankasvatusta tai turismia varten teki mo- tuksesta, kalanviljelystä ja turismista. Heiltä yksinkertai- nista rannikkoalueista haavoittuvampia. Monet ihmiset sesti puuttuu resursseja toipua tuhoista ja sopeutua niiden

/ niin & näin • 33 aiheuttamiin muutoksiin. Heillä ei ole myöskään mahdol- Luonnonkatastrofin täytyisi olla äärimmäisen voimakas, lisuuksia – itsemääräämisoikeutta ja taloudellisia resursseja jotta sen vaikutusten yhteiskunnallinen jakautuminen hä- – muuttaa elinolosuhteitaan vähemmän haavoittuviksi. viäisi. On kiintoisaa, miten tällainen ’tuhon demokratia’ on Mikäli ihmiset joutuvat asustamaan katastrofiherkillä korostunut viime vuosien yhdysvaltalaisissa katastrofielo- alueilla vailla näitä resursseja, kyse on rakenteellisesta väkival- kuvissa. Independence Dayn alienit tuhoavat sumeilematta lasta. Usein edellä kuvatut ulottuvuudet nivoutuvat yhteen. suurkaupunkeja ympäri maailman, ja striptease-tanssija saa Intialaiset kansalaisjärjestöt ovat jo vuosia varoittaneet siitä, hoivata loukkaantunutta Ensimmäistä Rouvaa. Armageddon miten pienkalastuksen korvaaminen kalojen tai äyriäisten ja Deep Impact kuvaavat globaalin tuhon mahdollisuutta, viljelmillä heikentää paikallisten asukkaiden taloutta, si- jonka edessä ihmiskunta yhdistyy luokka-, rotu- ja kansalli- touttaa heidät ulkopuolisiin investointeihin ja nostaa ”luon- suusrajat ylittäen (lukuun ottamatta epäsosiaalisia aineksia, nontuhojen” mahdollisuutta. Asetelman poliittisuus on ym- joita molemmissa esitetään ryöstelemässä kauppoja tai heit- märretty jo kauan sitten. tämässä polttopulloja). Suorasukaisimmin tämä ulottuvuus tulee esiin Volcano-elokuvan lopussa, jossa pieni poika häm- mästelee tulivuoren tuhkaan tahriutuneiden erirotuisten ja Tuhon demokratia -luokkaisten ihmisten muuttuneen aivan samannäköisiksi. Tuhansien länsimaalaisten turistien kuolema Aasian katastro- fissa tekee tapahtuman poikkeukselliseksi, ja se on mitä ilmei- Hyvinvoiva etäisyys simmin merkittävä syy avustusten ja tuen suurelle määrälle. Se on myös nostanut suomalaisessakin julkisessa keskustelussa Näissä katastrofielokuvissa uusinnetaan aivan samaa epäpo- esiin äänenpainoja, joissa korostetaan poikkeuksellisen paljon litisoivaa retoriikkaa, jota Aasian katastrofin jälkeen on käy- kansainvälisen solidaarisuuden ja kehitysyhteistyön merki- tetty. Katastrofin poliittinen analyysi julkisessa keskustelussa tystä. Tsunamista näyttää myös tulleen uudenlainen ympä- on ollut kaikesta solidaarisuuspuheesta huolimatta pääosin ristöhuolen symboli, joka innoittaa jopa suurten päivälehtien anteeksiantamattoman naiivia. Asetelman pelkistäminen pääkirjoituksiin pohdintoja ilmastonmuutoksen hillitsemi- ”rikkaiden valtioiden” ja ”köyhien valtioiden” asetelmaan ja sestä. Kyse ei ole välttämättä ”luonnon koston” mytologiasta keskusteluun lainojen jäädyttämisestä tai väliaikaisesta talous- vaan hyvinkin osuvasta huomiosta, että ihmisyhteisöt elävät avusta sivuuttaa koko nykyisen globaalin eriarvoisuuden ana- monenlaisten aktiivisten voimien keskellä aina ja välttämättä. tomian. Eriarvoisuutta luovat ja ylläpitävät rakenteet toimivat Toivoa sopii, että näistä ajatuksista syntyy konkreettista valtiollisten rajojen ylitse ja sisällä. Kansantalous ei ole toimiva poliittista toimintaa. On kuitenkin hyvin suuri vaara, että yksikkö niiden ymmärtämiseen. Pohjoinen ja Etelä eivät ole vaikutus jää pinnalliseksi. Tätä kirjoitettaessa keskustelussa vain maantieteellisiä määritteitä, vaan niiden kuvaamat voimat korostuu erilaisten varoitusjärjestelmien luominen. Ne ovat toimivat niin ’pohjoisten’ kuin ’eteläistenkin’ yhteiskuntien si- tarpeellisia. Kuten sanottua, luonnonilmiöillä on niiden yh- sällä ja välillä. Niihin taloudellisiin rakenteisiin ja toimijoihin, teiskunnallisen välittymisen lisäksi oma konkreettinen voi- jotka uusintavat luonnontuhojen epädemokraattisuutta, on mansa. Siksi tietysti eniten ihmisiä kuoli Indonesian Acehissa, pakko puuttua. Varoitusjärjestelmät vähentävät absoluuttisia jonka rannikon tuntumassa merenpohja järisi. Tieto lähesty- kuolonuhreja, mutta niillä ei voida estää miljoonien ihmisten västä hyökyaallosta, hirmumyrskystä tai maanjäristyksestä on elämänmahdollisuuksien tuhoutumista. elämän ja kuoleman asia missä tahansa. Asia ei ole kuitenkaan On banaalia kiistellä siitä, pitäisikö hyvinvoivien turistien näin yksinkertainen. pysyä pois vai palata tuhoa kärsineille alueille. Auttaako vai San Francisco ja Tokio ovat molemmat maanjäristysher- haittaako se ”heitä”? Ydinkysymys on se, millaisen taloudellisen källä alueella, ja pahimmissa skenaarioissa kaupungit voisivat järjestyksen osa kaukomatkailu on, ja kuinka kestäviä elämän- tuhoutua kokonaan. Tällaisiin absoluuttisiin katastrofeihin mahdollisuuksia se ihmisille tarjoaa. Asetelma on samankal- ei juuri voi varautua muuten kuin siirtämällä kaupungin tainen kuin lapsityövoiman rajoittamista koskevassa keskuste- kokonaan pois. Arkijärjellä suurkaupungin rakentaminen lussa. Se rakentuu oletukselle, että nykyiset taloudellisen ja po- siirroslinjalle tuntuukin mielettömältä, mutta tällainen ky- liittisen epätasa-arvon rakenteet ovat peruuttamaton realiteetti. symyksenasettelu on tietysti keinotekoinen. Kaupungit ovat ”Köyhien maiden” tilanne voi parantua vain vähittäisesti, oman kerroksellisia historiallisia muodostelmia, eikä niiden ra- kulutuksen kasvuun perustuvan elämäntapamme antamien siu- kentamisesta ”päätetä” noin vain. Molemmista oli jo tullut nauksien avulla ja ennen kaikkea niihin puuttumatta. On ym- merkittäviä asutuksen, hallinnon ja talouden keskuksia, kun märrettävä, että oma elämäntapamme ei ole eristyksissä noiden maanjäristysten toistuvuus kävi ilmeiseksi. niin kaukaisten ja eksoottisten aurinkorantojen elämästä. Mitä rikkaammiksi näiden alueiden taloudet ovat käyneet, sitä paremmin kaupungit ovat voineet varautua Viitteet tuleviin onnettomuuksiin. Varoitusjärjestelmät ja rakennus- 1. ’Luontoon’ eri merkityksissään on usein liitetty hallitsemattomuuden, säädökset luovat ainakin jonkinlaista turvallisuutta. Silti glo- kaoottisuuden ja kontrolloimattomuuden merkityksiä. Tällaiset mer- baalisti katsottuna tuhoisa maanjäristys iskisi keskimääräistä kitykset olivat keskeisiä esimerkiksi uuden ajan yhteiskunnallisessa rikkaampiin ihmisiin. Siinä mielessä ”luonto on sokea” eikä keskustelussa, jossa ’luonnontila’ ei (useimmiten) viitannut sinänsä ei- tuho kohdistu vain maailman köyhiin. Paikallisella tasolla inhimilliseen tai ei-kulttuuriseen tilaan, vaan rationaalisen tai ’sivisty- neen’ kontrollin puutteeseen. Samanlaisia konnotaatioita on näkynyt eriarvoisuuden ulottuvuus on kuitenkin edelleen olemassa. modernissa puheessa ihmisen sisäisestä ja alkuperäisestä luonnosta, Jo yksilötasolla on selvää, että vain osalla asukkaista on mah- joka poikkeaa merkittävästi aiemmasta olemusajattelusta. Ei-inhimilli- dollisuus valita, asuako järistysherkällä alueella vai rauhal- seen aineelliseen luontoon tämä käsitteellinen painotus liittyi mm. tie- lisessa sisämaassa. On myös todennäköistä, että köyhempi tyissä romantiikan muotoiluissa sekä keskusteluissa, joissa aineellinen luonto ja jumala rinnastuivat toisiinsa. kansanosa asuu puutteellisesti rakennetuissa oloissa.

34 • niin & näin / niin & näin -lehden kirjasarja °

Tommi Wallenius Martin Heidegger Daniel Juslenius Jussi Backman Filosofi an toinen Silleen jättäminen Suomen onnettomuus Omaisuus ja elämä – Levinas ja juutalaisuus Suom. Reijo Kupiainen De miseriis fennorum – Heidegger Suom. Juhani Sarsila ja Aristoteles kreikkalaisen ontologian rajalla

Liettuanjuutalaista syntype- Silleen jättäminen (Gelassenheit) Daniel Juslenius (1676– rää ollut Emmanuel Levinas on Martin Heideggerin myö- 1752), ”suomalaisuuden isä”, (1906–1995) löysi juutalaista häistuotannon keskeisimpiä kä- on jäänyt Porthanin, Lönn- perinnettä tulkiten länsimai- sitteitä, jolla hän yhdistää kak- rotin, Runebergin, Snell- selle fi losofi alle uuden suun- si myöhäisfilosofiansa tärkeää manin ja Topeliuksen varjoon. nan, jossa korostuu etiikan teemaa, kysymykset teknolo- Juslenius piti 1715 ison vihan merkitys »ensimmäisenä fi lo- giasta ja ajattelemisen mahdol- ajan kärsimyksistä puheen, sofiana». Viisauden rakasta- lisuudesta. Suomentaja Reijo joka ilmestyy nyt samassa misen sijaan Levinas hahmot- Kupiainen on kääntänyt myös niteessä latinaksi ja dosentti taa fi losofi an »rakkauden vii- Heideggerin pääteoksen Olemi- Juhani Sarsilan suomennok- saudeksi». nen ja aika kääntäjä. sena. Ilmestyy huhtikuussa. 140 sivua, 15 euroa. 68 sivua, 15 euroa. 172 sivua, 20 euroa. 398 sivua, 25 euroa.

La Mettrie Hannula, Suoranta ja Quentin Skinner Ralph Waldo Emerson Ihmiskone Vadén Kolmas Vapauden Luonto Suom. Tapani Kilpeläinen Otsikko uusiksi: käsite Suom. Antti Immonen Taiteellisen Suom. Sami Syrjämäki Ei mitään metafysiikkaa, ei tutkimuksen Amerikkalaisen Ralph Waldo vähääkään idealismia, ei pie nin- suuntaviivat Maailman poliitikot vanno- Emersonin Luonto on sekä täkään jumalaa. vat vapauden nimeen. Mut- fi losofi an klassikko että ympä- Ranskalainen lääkäri La Taiteellisen tutkimuksen perus- ta olemmeko me vapaita vain ristöajattelun pioneerityö, joka Mettrie eteni kartesiolaisista ja teet ovat muotoutumassa. Ti- hallitsijoidemme armosta? kuvaa ihmisen ja hä nen fyysi- lockelaisista avauksista fysiolo- lanne, jossa taiteellisen tutki- Skinnerin analyysi vapauden sen ja sosiaa lisen ympäristön- gian kautta naturellin viisauden muksen luonne, menetelmät ja ja orjuuden käsitteistä haas- sä vuorovaikutusta vertaan- ja kulturellin nautinnon fi loso- tavoitteet ovat vielä epäselviä, taa lukijan pohtimaan vapau- sa vailla olevalla vivahteikkuu- fi aan. Ihmiskone (1747) on mo- on riski ja mahdollisuus. den luonnetta, kansalaisten della. Tämä Emersonin pää- dernin materialismin tinkimät- Tarvitaan ha lua yrittää ja oikeuksia ja niihin puuttumi- teos julkaistiin alun perin 1836. tömin esitys. erehtyä, kaatua ja nousta uudel- sen perusteita. ”Maailman rantaviivalta katse- 97 sivua, leen, ja erityises- 75 sivua, len taivaan hiljais-

to 15 euroa. ti kykyä naut- 15 euroa. ta merta.” ö- s

n EMERSON WALDO RALPH

i- n i- tia koko proses- 94 sivua, n n n n LUONTO

m- QUENTIN SKINNER a JULIEN OFFRAY DE LA METTRIE sista. MIKA HANNULA, 15 euroa. n RALPH WALDO EMERSON JUHA SUORANTA, TERE VADÉN n IHMISKONE KOLMAS VAPAUDEN KÄSITE i- LUONTO OTSIKKO UUSIKSI n 97 sivua, TAITEELLISEN TUTKIMUKSEN SUUNTAVIIVAT

15 euroa. 23 ° 45

23°45 23°45 23°45 23°45

TILAUKSET Eurooppalaisen fi losofi an seura ry. Sarjassa ilmestynyt myös: PL ,  Tampere Sähköposti tilaukset@netn.fi Tommi Uschanov: Wittgenstein in Finland: Puhelin -  A Bibliography. 100 sivua, 15 euroa. Internet www.netn.fi Pertti Ahonen: Vireällä mielellä. 208 sivua, 15 euroa. Kirjojen hintaan lisätään postimaksu . luokan Pekka Passinmäki: Kaupunki ja ihmisen kirjemaksun mukaan. kodittomuus. 194 sivua, 15 euroa. Mikko Lahtinen (toim.): Henkinen itsenäisyys. 112 sivua, 10 euroa.

MICHAEL BYERS Yhä heikommilla jäillä

Jääkarhut tuijottavat poissaolevina tyhjyyteen Hudsonin lahdella. On marraskuun loppu, ja niiden pitäisi olla kaukana merijäillä metsästämässä norppia, mutta jäätä ei ole muodostunut ja karhut nääntyvät. Ursus maritimus ei metsästä maalla, joten se paastoaa tavallisesti useita kuukausia kesäaikaan. Nyt kuitenkin kesät pitenevät lähes kaikkialla arktisilla alueilla, ja Hudsonin lahden vedet ovat jäättöminä kolme viikkoa kauemmin kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Vuosikymmenen tai parin kuluttua jääkarhuja ei enää löydy näin etelästä. Ja vuosisadan lopussa niitä saattaa olla jäljellä vain eläintarhoissa.

eollistuneen ajan kahden vuosisadan kuluessa – geo- saavat aikaan jatkuvan, kumuloituvan lämpenemisvaiku- logian kannalta mitättömässä millisekunnissa – olemme tuksen. Vuonna 2001 YK:n Hallitustenvälinen ilmastopa- T lisänneet hiilidioksidin kertymistä Maan ilmakehään 35 neeli (IPCC), 2500 tutkijan muodostama ryhmä, ennakoi prosentilla. Kolmannes siitä on ilmaantunut viimeisen neljän lämpötilan nousun olevan 2000-luvun kuluessa 1,4 ja 5,8°C vuosikymmenen aikana. Hiilidioksidi ja muut kasvihuone- välillä. Viime lokakuussa lähes 300 tutkijasta koostunut kaasut kuten metaani sitovat lämpöä, joka muuten säteilisi ryhmä sai päätökseen arktisten alueiden ilmastonmuutosta ulos avaruuteen. Kun kasvihuonekaasujen määrä kasvaa, arvioineen selvityksen.1 Raportti ei perustu pahimman mah- alempi ilmakehä lämpiää ja ilmasto muuttuu, toisinaan dollisen tapauksen skenaarioille vaan tähän päivään men- odottamattomilla tavoilla. nessä muutoksista tehdyille empiirisille havainnoille sekä Maailman keskilämpötila on noussut noin 0,6 celsiu- niiden perusteella lasketulle arviolle lämmön noususta, joka sastetta viimeisten kahden vuosisadan aikana. Useimmat on matalampi kuin keskiarvo yhä tarkemmiksi osoittautu- kasvihuonekaasut jäävät ilmakehään vuosikymmeniksi ja vissa monimutkaisissa globaaleissa ilmastomalleissa. Tästä

Michael Byers

Michael Byers toimii professorina ja tutki- siä organisaatioita. Byers on julkaissut kir- (Cambridge University Press, 2003). Byers musjohtajana University of British Columbi- jan Custom, Power and the Power of Rules on myös London Review of Books -lehden an globaaleihin teemoihin, kansainvälisiin (Cambridge University Press, 1999), toimit- vakituinen esseisti. suhteisiin ja ympäristöpolitiikkaan keskitty- tanut teoksen The Role of Law in Internatio- Essee On Thinning Ice ilmestyi alun neessä Liu Institutessa, Vancouverissa Ka- nal Politics (Oxford University Press, 2000) perin lehdessä London Review of Books nadassa. Hän opettaa ja tutkii kansainvä- sekä toimittanut (yhdessä Georg Nolten vol. 27 no. 1. (6. tammikuuta 2005). listä oikeutta ja kansainvälistä politiikkaa, kanssa) teoksen United States Hegemony erityisesti ihmisoikeuksia sekä kansainväli- and the Foundations of International Law Perttu Mäkelä Perttu

/ niin & näin • 37 metodologisesta varovaisuudesta huolimatta arviointira- oksidin keskittyminen ilmakehään lisääntyi 2,08 miljoonas- portin ennustukset ovat kauhistuttavia. Vuosisadan loppuun osalla vuonna 2002 ja 2,54 miljoonasosalla vuonna 2003, mennessä vuosittaiset keskilämpötilat kohoavat pohjoisessa mikä on huomattavasti enemmän kuin viime vuosikym- kolmesta viiteen astetta maalla ja jopa seitsemän astetta menten keskiarvo 1,50 miljoonasosaa. Jäämeren yllä. Vielä suurempi on nousu talvilämpötiloissa. Valtava määrä metaania on sitoutunut myös Pohjoisen Meren jääpeite vähenee 50 prosentilla ja saattaa kesäisin jäämeren jäätyneen merenpohjan kiteytyneisiin kaasuhyd- sulaa kokonaan. raatteihin. Kun merenpohjan lämpötila kohoaa, nämä me- Arvioinnissa ilmaistaan erityinen huoli kertautuvien vai- taanihydraatit voivat hajota vapauttaen uutta metaania il- kutusten silmukoista, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta. makehään. Vaikka tämä mahdollisuus kuvataan raportissa Ensimmäinen silmukka on jo käynnistynyt, sillä kohoavat ”vähemmän todennäköiseksi seuraukseksi”, siinä varoitetaan, lämpötilat sulattavat lunta ja jäätä paljastaen niiden alta että jos ”tällaisia päästöjä aiheutuisi... ilmastovaikutukset oli- kesä kesältä enemmän vettä ja maata. Nämä tummemmat sivat hyvin suuria.” pinnat heijastavat 75 prosenttia vähemmän lämpöä poispäin Huolena on myös merenpinnan nousu. Merijään sula- planeetan pinnasta, ja seurauksena on lisää lämpenemistä, minen ei vaikuta veden korkeuteen sen enempää kuin jää- joka sulattaa enemmän jäätä ja lunta, jolloin lämpöä hei- kuutio lasissa sulaessaan. Sen sijaan arktisella alueella on jastuu entistä vähemmän – ja niin edelleen. Lisäksi ilmakehä arviolta kolme miljoonaa kuutiokilometriä maalla olevaa on ohuempi maapallon napojen kohdalla, joten kasvihuo- jäätä, joka on monin paikoin sulamassa. Arvioinnissa enna- nekaasujen tason nousulla on siellä voimakkaampi välitön koidaan Grönlannin lämpötilan kohoavan kolmella asteella vaikutus maanpinnan lämpötilaan. Arktisella alueella vuo- tämän vuosisadan kuluessa ja Grönlannin jääpeitteen hupe- sittainen keskilämpötila on jo noussut lähes kaksi kertaa nevan sen myötä. Elokuussa 2004 Grönlannin ja Tanskan niin paljon kuin muuten maapallolla: Geologinen tutkimuslaitos raportoi, Alaskassa ja Kanadan luoteisosissa kes- että saaren eteläisimmässä osassa jää kimääräiset talvilämpötilat ovat ko- ohenee jo nyt kymmenen metrin vuo- «Teollistuneen ajan kahden honneet yli kolmella asteella. Kautta sivauhdilla. Muutamien vuosisatojen arktisten alueiden meren kesäinen vuosisadan kuluessa kuluttua, kun jääpeite on kokonaan jääpeite on vähentynyt keskimäärin 15 – geologian kannalta sulanut pois, merien pintataso on prosentilla kolmessa vuosikymmenessä. mitättömässä millisekunnissa – maailmanlaajuisesti kohonnut arviolta Yli kaksi miljoonaa neliökilometriä te- olemme lisänneet hiilidioksidin seitsemän metriä. Antarktiksen jää- hokkaasti lämpöä heijastavaa merijäätä kertymistä Maan ilmakehään kerroksen sulaminen kohottaisi tason on menetetty. Alueena se vastaa kah- vielä korkeammaksi. Kuluvalla vuo- 35 prosentilla.» deksaa Iso-Britanniaa. sisadalla koemme ehkä vain puolen Toinen silmukka syntyy siitä, että metrin pinnannousun, mikä ei suu- arktisen alueen ja Grönlannin jäästä rimmaksi osaksi johdu sulavasta jäästä sulava vesi valuu etelään pohjoiselle Atlantille ja häiritsee vaan siitä, että vesi laajenee lämmetessään. Silti tämäkin ko- Golf-virtaa eli Karibialta asti tulevaa merivirtaa, joka leu- hoaminen hukuttaa alleen useita kokonaisia saarivaltioita ja dontaa Pohjois-Euroopan ilmastoa. Arviointiraportti kertoo suuria osia maailman parhaista viljelymaista, häätää satoja ”Pohjois-Atlantilta saaduista alustavista merkeistä, joiden miljoonia ihmisiä evakkoon ja sälyttää mahdollisesti kestä- mukaan syvänmeren kiertovirtaus olisi alkanut hidastua”. Jos mättömiä kustannuksia Amsterdamin, Kalkutan, Lontoon, virtauksen kierto hidastuu merkittävästi tai jopa pysähtyy, Manilan ja New Orleansin kaltaisille matalien rannikko- seurauksena on ainakin muutamien vuosikymmenien ajaksi alueiden kaupungeille. Korkean nousuveden aikaan viime dramaattinen pudotus talvilämpötiloissa ja sademäärissä Ir- marraskuussa 80 prosenttia Venetsian pinta-alasta oli veden lannissa, Britanniassa ja Skandinaviassa. Tämän paikallisesti vallassa. Ilmastotutkimusta ja -ennakointia tekevän Hadley tapahtuvan mahdollisen viilenemisen vuoksi suositaan pi- Centerin tuoreen raportin mukaan uhattuina ovat pian kemmin termiä ’ilmastonmuutos’ kuin ’ilmaston lämpene- monet alueet Britanniassa, mukaan lukien Lontoon Dock- minen’. lands. Kolmas vaikutussilmukka käynnistyy, kun arktisten maa- Ilmastonmuutos ei ole sama asia kuin otsonikerroksen alueiden ikijään/ikiroudan sulaessa aikaisemmin jäässä ollut oheneminen, joka taas liittyy kloorifluorihiiliyhdisteiden kasviaines alkaa maatua ja vapauttaa valtavia määriä me- (CFC) käyttöön jäähdytyslaitteissa, palonsammuttimissa taania ja hiilidioksidia. Metaani on hiilidioksidia 23 kertaa ja tietyissä teollisuusprosesseissa. CFC-päästöt ovat dra- tehokkaampaa sitomaan lämpöä ilmakehään. Kun ikijään maattisesti pudonneet vuonna 1987 solmitun Montrealin sulamisen vapauttama metaani ja hiilidioksidi saavuttavat protokollan jälkeen, kun on siirrytty vaihtoehtoisten tek- ilmakehän, ne nopeuttavat lämpötilan nousua, mistä seuraa nologioiden käyttöön. Silti kestää vuosikymmeniä ennen ikijään entistä nopeampi sulaminen – ja niin edelleen. Ar- kuin kaikkea elollista ultraviolettisäteilyltä suojaava otso- viointiraportin mukaan ikijään raja saattaa vetäytyä useita nikerros palautuu, ja kasvihuonekaasujen lisääntyminen satoja kilometrejä pohjoiseen tämän vuosisadan aikana. voi entisestään hidastaa palautumista (näin hämärtäen rajaa Ikijään sulamisen vuoksi Alaskan osavaltion on jo pitänyt ra- ilmastonmuutoksen ja otsonikadon välillä). Vaikka kasvi- joittaa aikaisemmasta 200 päivästä 100 päivään vuosittaista huonekaasut lämmittävät alempaa ilmakehää, ne samalla jaksoa, jonka aikana öljy- ja kaasukalustoa on sallittua kul- viilentävät ylempää ilmakehää sitomalla lämpöä alempiin jettaa arktisella tundralla. Tämän kolmannen silmukan vai- ilmakerroksiin. Täten ne kiihdyttävät otsonia tuhoavia kemi- kutus saattaa jo olla selvästi näkyvissä: mittaukset Havaijin allisia reaktioita edistävien napaseudun yläilmakehän pilvien Mauna Loa vuoren observatoriossa osoittavat, että hiilidi- muodostumista. Arviointiraportissa ennakoidaan kohonneita

38 • niin & näin / Peeter Allik, Born in USSR, linolevykaiverrus, 80 X 60, 2002.

UV-tasoja pohjoisilla leveysasteilla useiden tulevien vuosi- kuivuuteen, joka on puolestaan todennäköisesti yhteydessä kymmenten ajaksi. ilmastonmuutoksen. Nykytilanteen uhkaavuutta on vaikea ylikorostaa. Ilmas- Arktisen ilmaston arviointiraportti (Arctic Climate Impact tonmuutos ei tapahdu enää hitaasti tuhansien vuosien aika- Assessment) päättyy seuraavaan viestiin: jänteellä vaan ohittaa kohta nopeudessa monien eliölajien kyvyn sopeutua ja kehittyä, muuallakin kuin arktisella alu- Jotta ihmisen aiheuttaman lämpenemisen suuntaa voi- eella. Nature-lehdessä vuosi sitten ilmestyneessä artikkelissa daan muuttaa, tarvitaan voimakasta ja ripeää toimintaa arvioitiin, että 15–37 prosenttia maapallon eliölajeista katoaa päästöjen vähentämiseksi. Toimintaa tarvitaan myös siksi, sukupuuttoon vuosisadan puoliväliin mennessä. Se merkitsee että on käynnistettävä sopeutuminen lämpenemiseen, yli miljoonaa erityistä elämänmuotoa. Joka tapauksessa il- jota parhaillaan tapahtuu ja joka tulee jatkumaan. Tämän mastonmuutos häiritsee jo nyt miljoonien ihmisten elämää. ensimmäisen arvioinnin tulokset... tarjoavat tieteellisen YK:n Maailman ruokaohjelman (WFP) toiminnanjohtajan perustan, jonka varassa päätöksentekijät voivat arvioida, James Morrisin mukaan luonnonkatastrofien aiheuttamista luoda ja panna täytäntöön tarpeelliset toimet tämän mer- nälänhädistä kärsivien ihmisten määrä on kolminkertais- kittävän ja kauaskantoisen uhan kohtaamiseksi. tunut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Nämä vaikutukset lasketaan tavallisesti ylikansoituksen, laajojen Suosituksen kirjoittaneet tutkijat taatusti pettyivät raportin metsähakkuiden ja eroosion tiliin, mutta ilmastonmuu- vastaanottoon. Kaksi viikkoa arvioinnin julkaisemisen jälkeen toksen tuomat sääilmiöt voivat laukaista ja kärjistää humani- Arktisen alueen neuvoston kahdeksan jäsenmaan hallitukset, taarisia kriisejä. Viime kesänä varakkaat floridalaiset selvisivät jotka raportin tilasivat, antoivat julkisuuteen kolmisivuisen vas- peräkkäisistä hurrikaaneista melko vähin vaurioin, mutta tineen, jossa pelkästään ”laitettiin merkille” saadut tulokset ja miljoonat köyhtyneet bangladeshilaiset ja kiinalaiset me- ”tunnustettiin”, että raportti ”auttaa välittämään hallituksille nettivät satonsa ja kotinsa pyörremyrskyissä. Vuoden 2004 tietoa niiden soveltaessa ja harkitessa tulevaa politiikkaansa glo- lopussa neljä peräkkäistä taifuunia riehui läpi Filippiinien baalin ilmastonmuutoksen suhteen”. Useat hallitukset tavoit- tappaen yli 1300 ihmistä. Jopa Darfurin kriisi, joka yleensä telivat julkilausumaa, jolla olisi tuettu rajoitteita hiilidioksidi- esitetään etniseksi konfliktiksi, liittyy pitkään kestäneeseen päästöille, mutta niiden aikeet tyrmäsi Yhdysvaltain delegaatio.

/ niin & näin • 39 eorge W. Bush on neuvonantajineen niin syvästi kaasupäästöjä voi pitää petollisena aseena häikäilemättö- sotkeutuneena öljy-, kaasu- ja hiiliteollisuuteen, mässä kamppailussa vallasta. G ettei ankarinkaan tieteellinen analyysi voi horjuttaa John Kerry otti ilmastonmuutoksen kahdesti puheeksi heidän tukeaan fossiilisille polttoaineille tai saada heitä tun- ensimmäisessä vaaliväittelyssään Bushin kanssa siitä huo- nustamaan, että niiden polttamisella on vakavia ympäris- limatta, että se tuskin hyödytti lainkaan päättämättömistä töseuraamuksia. Huhtikuussa 2001 Dick Cheney lausahti äänestäjistä kilvoiteltaessa. Voittaessaan vaalit hän olisi löy- energiasuunnitelmastaan (jonka hän oli kirjoittanut yhteis- tänyt liittolaisia kongressista. Yksi heistä olisi esimerkiksi työssä Enronin kanssa): ”Säästeliäisyys voi olla merkki hen- John McCain, joka sanoi arviointiraportista, että se ”selvästi kilökohtaisesta hyveestä, mutta vakaalle ja kattavalle energia- osoittaa, miten arktisella alueella on sama merkitys kuin ka- politiikalle se ei anna riittävää perustaa.” Varapresidentti oli narialinnulla hiilikaivoksessa”. Aikaisemmin samana vuonna väärässä: jos Yhdysvaltain auto- ja rekkalaivueet siirtyisivät McCain ja Joseph Lieberman tekivät puoluerajat ylittävänä jo käytössä olevaan öljyä ja sähköä yhdistelevään hybridi- yhteistyönä lakialoitteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentä- teknologiaan, tämä vähentäisi maan riippuvuutta Lähi-idän misestä. Bushin voitto ja republikaanien oikeistovoimien kas- öljystä. Nykyinen yhdysvaltalainen yritysmaailma ja sitä pal- vanut vaikutusvalta merkitsevät sitä, ettei ole toivoa aloitteen velevat poliitikot vaikuttavat kykenemättömiltä ajattelemaan etenemisestä, puhumattakaan sen hyväksymisestä. seuraavan kuun osakekurssia kauemmas tai käsittämään Tony Blair tunnusti puheessaan syyskuussa, että ilmas- öljyn todellista hintaa. tonmuutos voi olla ”niin kauaskantoinen vaikutuksiltaan ja Bushin hallinnon vastentahtoisuus kohdata ilmaston- peruuttamaton tuhovoimaltaan, että se muuttaa radikaalisti muutos voi selittyä osin oikeistolaisten yhdysvaltalaisten ihmisen olemassaolon ehtoja”. Muutoksen tahtia hän kuvasi taipumuksella nähdä ihmisten väliset suhteet kilpailua ja ”yksinkertaisesti kestämättömäksi pitkällä aikavälillä. Enkä yksilöllisyyttä korostavissa peliteoreettisissa puitteissa. Tästä tarkoita pitkällä aikavälillä tulevia vuosisatoja, vaan ainakin näkökulmasta ilmastonmuutos näyttäytyy kollektiivisen omien lasteni elinaikaa, mahdollisesti jopa omaani.” Blair toiminnan ongelmaksi (’yhteismaan lupasi ottaa ilmastonmuutoksen kär- tragediaksi’ Garrett Hardinin termillä), kiasiaksi G8-maiden puheenjohtajuus- jota ei kerta kaikkiaan ole mahdollista kaudellaan ensi vuonna. Hän myös ratkaista. Kun sadat hallitukset, tu- «Karkuun päässeen mainitsi mahdollisuuden hallituksen hannet ylikansalliset yritykset ja mil- ilmastonmuutoksen torjuminen tuella toteutettavaan mutta markkina- jardit kuluttajat lakkaamatta jahtaavat edellyttää rajuja muutoksia vetoiseen teollisten menetelmien uu- kasvua fossiilisille polttoaineille perus- elämäntavassamme, myös distamiseen, joka tekisi Britanniasta tuvan talouden sisällä, välttämätön yh- taloudellisen tuotannon vaihtoehtoisten energiateknologioiden teistoiminnallinen panostus ilmaston johtavan edistäjän ja ensisijaisen vähentämistä ja pudotusta tasapainottamiseksi ei näytä pääsevän edunsaajan. ”Meidän pitää,” Blair koskaan edes alkuun. yksityisten ihmisten sanoi, ”edistää uutta vihreää teollista Synkempi selitys Washingtonin tulotasossa.» vallankumousta, joka kehittää uusia vastahankaisuudelle liittyy sotastrate- teknologioita, joilla voidaan kohdata gisten arvioiden keskeiseen asemaan ja ratkaista ilmastonmuutoksen aset- nykyisessä politiikassa. Donald Rumsfeld on kumppa- tamat pulmat” ja ”yhdistää päästöjen leikkaaminen taloudel- neineen ilmeisesti laskenut, että ilmastonmuutos pikemmin liseen kasvuun”. vahvistaa kuin heikentää maan turvallisuutta pitkällä aika- Blairin ilmaisemien uusien aikomusten luettelossa on ai- jänteellä. Yhdysvaltain talous kykenee joustamaan, maa si- nakin kaksi ongelmaa. Ensinnäkin vaihtoehtoiset energian- jaitsee leudossa ilmastossa, asukastiheys on alhainen, ja val- lähteet ovat vain osaratkaisu. Yksin niiden varassa ei voida tiolla on pääsy myös Kanadan vesi-, öljy-, luonnonkaasu- ja saavuttaa lähes 60 prosentin välitöntä maailmanlaajuista leik- maanviljelysvaroihin, joten se kärsisi ilmastonmuutoksesta kausta päästöissä, mikä tarvittaisiin kasvihuonekaasujen tason vähemmän kuin muut vastaavat suuret valtiot. ”Monimuo- tasapainottamiseen. Vie vuosikymmeniä saattaa vaihtoehtoiset toisine kasvuilmastoineen, vaurauksineen, teknologioineen energianlähteet täysin hyödynnettäviksi – muissa maissa vielä ja yltäkylläisine resursseineen,” todetaan viime vuonna kauemmin – eikä meillä yksinkertaisesti ole niin paljon aikaa. Pentagonissa valmistuneessa selvityksessä, ”Yhdysvallat sel- Kuten arviointiraportti tähdentää, ilmasto jatkaa muuttu- viäisi lyhenevistä kasvukausista ja ankarista sääoloista to- mistaan merkittävästi jopa silloin, jos kaikki päästöt loppui- dennäköisesti ilman katastrofaalisia menetyksiä... jopa tässä sivat huomenna, sillä järjestelmä mukautuu jatkuvasti ilmake- jatkuvassa hätätilassa USA olisi muihin verrattuna suh- hässä jo oleviin kasvihuonekaasuihin, ja kiertovaikutusten sil- teellisen hyvässä asemassa.”2 Vertailussa esimerkiksi Kiina mukat purkautuvat hitaasti. Tarvitaan paljon dramaattisempia ja Intia joutuisivat kamppailemaan selvitäkseen ankarista muutoksia kulutuksessa, jos katastrofi aiotaan välttää. Britan- myrskyistä, maanviljelyn vähenevästä tuotannosta, ener- niassa ensimmäinen askel voisi olla tiukasti porrastettujen lii- gianpuutteesta ja massiivisista väestönsiirroista. Euroopan kenneverojen käyttöön ottaminen – kuten Ranskan hallitus Unioni on puolestaan huonosti varautunut Siperiaa muis- teki aiemmin viime vuonna. Niillä saataisiin ihmiset ulos ben- tuttavaan ilmastoon, joka olisi tuloksena Golf-virran eh- siiniä tuhlaavista autoistaan juniin, busseihin ja hybridipolt- tymisestä, puhumattakaan niistä ympäristöpakolaisten aal- toaineita käyttäviin autoihin. Ympäristöperusteinen laskeutu- loista, jotka saapuisivat Euroopan rajoille Pohjois-Afrikasta, misvero lentoasemilla tulisi myös tarpeeseen, ja samalla pitäisi Keski-Aasiasta ja Lähi-idästä. Jos vastustajien heikkous on peruuttaa joulukuinen päätös sallia uusien kiitoratojen raken- yhtä tärkeää kuin oma voima, silloin Yhdysvaltain jätti- taminen Heathrow’n, Stanstedtin, Edinburghin ja Birming- mäisten kaupunkimaastureiden ja ilmastoitujen talojen käännä 

40 • niin & näin / PYSTYKORVA SUOSITTELEE:

detyn väitteen toisensa Jonathan Gloverin jälkeen. Ihmisyys ansaitsee klassikon Toisinajattelun tiekart- arvon ja mitä laajimman ta paikkaa valtamedian lukijakunnan. –History jättämiä aukkoja kartoit- Today tamalla vapaan ajattelun Brittiläinen fi losofi ja perinnettä ja viitoittamal- historioitsija Jonathan la sen tulevaisuutta. Teos Glover pohtii, mikä ruokkii yksityisen ihmi- mahdollisti sen, että sen realistisia haaveita Kiinan kulttuurivallank oikeudenmukaisemmasta umouksen, Hiroshiman, arjesta ja kannustaa Pol Potin Kamputsean, Joseph Stiglitz: valtasuhteen olisi muutut- radikaalisti vaihtoehtoisia toimimaan sen toteutta- natsien keskitysleirien, GLOBALISAATION tava tasapainoisemmaksi. näkemyksiä. Syntyy mie- miseksi. Ruandan ja Bosnian SIVUTUOTTEET Stiglitz tarjoaa tähän rea- likuva, että elämme anne- Nid., 150 s. kaltaiset kauheudet Taloustieteen nobelisti listisia ratkaisumalleja. tussa todellisuudessa, jossa pääsivät tapahtumaan. Joseph Stiglitz oli mukana Sid., 288 s. muutokset ovat mahdot- Jonathan Glover: Kirjan sanoma on rakentamassa globali- tomia ja vaikutusmahdol- IHMISYYS selkeä: ei koskaan enää. saatiota. Nyt hän puhuu Tapani Lausti: lisuudet olemattomat. Gloverin kirjan voisi suo- Historiasta on opittava sitä vastaan. Järjestelmä TOISINAJATTELUN Pitkän linjan yhteis- mentaa vaikkapa lukiolais- paljon. voisi saada aikaan myös TIEKARTTA kunnallinen toimittaja ten oppikirjaksi. -–historian Sid., 590 s. hyvää, mutta lännen ja Julkisessa keskustelussa Tapani Lausti kumoaa professori Juha Sihvola, muun maailman välisen tuodaan harvoin esiin yleisenä totuutena pi- Helsingin Sanomat

RUOKAA SILMILLE JA SYÖMMELLE!

Ulla Leino & Turusen valokuvasarjasta Ollessaan vaihto-opis- Kari Eloranta: heidän traditioistaan kuin Pekka Turunen: Esineen tarina. Tarinoi- kelijana Chilessä Kaj Wi- ALKUPISTE – meidän avustusinnossam- ESINEEN TARINA – den toimitus on FM Ulla dell kuvasi ja haastatteli NOLLAPISTE / me tuomasta vieraasta EVERY OBJECT Leinon 29 maahanmuut- kadonneiden ja kuolleiden TIME ZERO kulttuurista. Se on myös TELLS A STORY tajalta keräämästä aineis- ihmisten omaisia sekä – GROUND ZERO lähikuvaa nykymaailman Kun muutat Suomesta, tosta. Ne antavat kasvot poliittisista syistä vangit- Valokuvadokumentaari pahimmasta konfl iktista, haluat mukaasi jotain nykypäivän Suomelle, tuja ihmisiä. Hän tutki ja Afrikasta, sen historiasta Sudanin sisällisodasta, kotimaastasi muistutta- jolle monikulttuurisuus kuvasi myös tuon ajan ja nykyhetkestä. Se on jota meidän aseemme ja vaa. Samoin tekee myös on voimavara. tapahtumapaikkoja, ku- matka Kairosta pitkin öljynjanomme osaltaan Suomeen muuttava Sid., 108 s. nelivärikuvitus ten taloja, joissa vankeja suurta virtaa kohti Afrikan ylläpitävät. ulkomaalainen. Millaisia kidutettiin ja kuulusteltiin, sydäntä, keskelle kult- Kirjan materiaali ovat maahanmuuttajan Kaj Widell: sekä hautapaikkoja. Kirja tuureja ja kansoja, jotka on syntynyt noin kym- rakkaimmat esineet, ja VERDAD Y JUSTICIA pyrkii esittämään rankan ovat lähimpänä meidän menkunnan matkan ja miksi? Millaisia muistoja (TOTUUS JA OIKEUS) aiheen humaanilla tavalla, kaikkien esi-isiä. Maan- seitsemän vuoden aikana. ja arvoja sisältyy noihin Dokumentaarinen jotta lukija pystyisi tiedos- tieteellisesti kertomus Valokuvasarjojen teemoja usein niin arkipäiväisiin, valokuvakirja, joka tamaan ihmisoikeusrikko- rajautuu Egyptiin, Suda- taustoittaa kaksikielinen, käytössä kuluneisiin käsittelee Chilessä musten ongelmat. Tekijän niin, Eritreaan, Etiopiaan, tekijän matkapäiväkir- esineisiin? Kulttuurien 70–luvulla tapahtuneita motiivi kirjan tekemiseen Keniaan ja Ugandaan. Se joihin pohjautuva teksti rikkaus pääsee valloilleen ihmisoikeusrikkomuksia oli kiinnostus sorrettujen on kuvaus niin afrikka- (suomi-englanti). valikoimassa tarinoita, tämän päivän näkökul- ihmisten kohtaloihin. laisten juhlista kuin arki- Sid., 228 s. joiden kuvitus on Pekka masta. Sid., 96 s. todellisuudestakin, niin käännä  Pystykorvakirjat hyvin varustetuista kirjakaupoista kautta maan sekä netistä: www.rauhanpuolustajat.fi ja www.like.fi Yes sir! Kannatan vapaata mediaa ja haluan tilata hamin lentoasemille. Tuki ja rohkaisu, jonka New Labour on raalien johtama hallituksemme olisi erityisen huolestunut ja mainion lehtenne! antanut matalille lentohinnoille, on sen pahin virhe ympäris- hanakka toimimaan. Mutta Kanada pyrkiikin päinvastoin töasioissa: yksi lento Lanzarotelle ja takaisin vahingoittaa ilma- neuvottelemaan uudelleen Kioton sitoumuksensa siten, että kehää enemmän kuin vuoden autoilu. se voisi saada lisää päästökiintiötä myymällä Yhdysvalloille Blairin politiikan toinen ongelma on, että keskittyminen suuria määriä luonnonkaasua, jonka polttaminen tuottaa markkinapohjaiseen lähestymistapaan ilmastonmuutoksen hiilidioksidia vähemmän kuin öljyn. Ja kun Kalifornian kohtaamisessa on kuin löisi talostaan vetoa hevoskilpailussa. osavaltion parlamenttiedustajat matkasivat Ottawaan viime Sellaiselle riskinotolle ei nyt ole paikkaa. Siinä missä Blair kuussa pyytääkseen Kanadaa ryhtymään toimiin, jotka vas- puolustaa vaihtoehtoisten energialähteiden mielekkyyttä taisivat Kaliforniassa säädettyä Pavleyn lakia – joka tiukentaa nykytaloudessa hänen täytyy myös suitsia energianhimoista autojen ja kevyiden kuorma-autojen päästörajoituksia 30 pro- kerskakulutusta. Puheessaan hän totesi, että ilmastonmuu- sentilla – vastaanotto oli kohtelias mutta moiset sitoumukset tokseen tarttuminen vaatii ”johtajuutta, dynaamisuutta ja torjuva. Yhdeksän muuta Yhdysvaltain osavaltiota, mukaan omistautumista”, mutta se nyt on selvää joka tapauksessa. lukien New Jersey ja New York, kaavailevat samankaltaisten Karkuun päässeen ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää rajoitusten käyttöönottoa; jos Kanada liittyisi ponnistukseen, rajuja muutoksia elämäntavassamme, myös muutoksia, jotka kolmannes Pohjois-Amerikan automarkkinoista olisi kor- tarkoittavat taloudellisen tuotannon vähentämistä ja pudo- keamman vaatimustason alaisuudessa. Ottawa on kuitenkin tusta yksityisten ihmisten tulotasossa. Vaihtoehtoenergioiden huolissaan siitä, että sen vahvasti tuettu auto- ja rekkateol- etsimisen ohella tarvitaan paljon muuta välttämätöntä: verot, lisuus etsiytyisi Meksikoon tai Yhdysvaltain (ay-vapaisiin) rajoitukset ja ohjaavat tukijärjestelmät, joilla ehkäistään tar- eteläisiin osavaltioihin, joten se keskustelee mieluummin peetonta matkustamista, edistetään paikallisen tuotannon vain vapaaehtoisista sääntelykeinoista. Vuosikymmen elämää asemaa ja kotimaanmatkailua, kohennetaan julkista liiken- Naftan piirissä on tylsyttänyt kanadalaispoliitikkojen kansal- nettä, muunnetaan asuntoja ja yrityksiä käyttämään energiaa liset vaistot ja opettanut, että pääoma on alituiseen halukas säästävää lämmitystä ja eristeitä sekä luodaan pitkäjänteinen pakenemaan säänteleviä rajoituksia. ohjelma ympäristökasvatuksen ja ympäristöystävällisten käy- Lontoon ja Ottawan tahdonpuute on erityisen masen- täntöjen edistämiseksi työpaikoilla ja kouluissa – näihin täh- tavaa juuri nyt, kun pieni mahdollisuuden ikkuna on avau- täävää politiikkaa ei enää vastuullisesti voida lykätä. tunut. Venäjä ratifioi Kioton protokollan kiitokseksi EU:n Blairin vilpittömyyttä asiassa voi epäillä. Hän kehuu sillä, tuesta sen anomukselle liittyä Maailman kauppajärjestöön että Britannian vuosittaisten kasvihuonekaasupäästöjen taso (WTO), ja sen seurauksena sopimus astuu voimaan kaikissa on nyt 14 prosenttia alhaisempi kuin vuonna 1990 ja että jäsenmaissa ensi vuonna. Kanadasta ja Britanniasta voisi pe- Kioton protokollan sitoumukset ovat saavutettavissa, mutta riaatteessa tulla vaikutusvaltaisia vetäjiä uudelle liikkeelle, tilanteen taustalla on Margaret Thatcherin pakottama siir- jossa yritettäisiin saada Kioton sopimus toimimaan ja joka tyminen hiilestä kaasuun – vuoden 1997 jälkeen Britannian vastaisi tiukasti ja päättäväisesti Washingtonin ympäristörik- päästöt ovat sen sijaan nousseet tasaista tahtia. Enimmän komuksiin. Kioton täytäntöönpano on ensimmäinen askel, Vapaan median osan Blairin virka-aikaa Ranska on käyttänyt kymmenen mutta on myös korkea aika alkaa harkita poliittisten ja talou- kertaa Britanniaa enemmän rahaa tukiessaan vaihtoehtoisten dellisten painostuskeinojen käyttämistä Yhdysvaltoja vastaan, puolesta energianlähteiden kehittämistä – siitä huolimatta, että kaasu- esimerkiksi sakkotullien tai jopa taloudellisten sanktioiden päästötön ydinvoima tuottaa jo nyt 80 prosenttia ranskalai- muodossa. Tällaiset toimet johtaisivat epäilemättä WTO:lle – tilaa Voima! sesta sähköstä. Esiintyessään hiljattain julkisuudessa ympäris- ja Nafta:lle tehtäviin valituksiin ja hyvin mahdollisesti vas- töministeri Margaret Beckett ei suinkaan ilmoittanut uusista tatoimiin. Tilanne tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden vedota Euroopan paras ilmaisjakelulehti, edul- ympäristönsuojelutoimista vaan vain myönsi, että hallitus noihin kauppasopimuksiin rakennettuihin poikkeuspykäliin linen myös kotiin kannettuna. Painos jää kauas omasta tavoitteestaan leikata hiilidioksidipäästöjä kansallisen turvallisuuden perusteella. Samoin voidaan etsiä 50 000, jakelupisteitä yli 500. Kotiin tai 20 prosentilla vuoteen 2010 mennessä. Voisiko Blairin uusi rinnastuksia suhtautumisesta apartheid-aikakauden Rho- Voima-lehti Voima army-laukku 10 numeroa 100 % kierrätetty töihin tilattuna 33,64 euroa vuodessa kiinnostus ilmastonmuutosta kohtaan olla yhteydessä tuleviin desiaan ja Etelä-Afrikkaan. Niiden hallitusten, jotka tänään Valkoisella tai punaisella logolla (10 nroa). vaaleihin ja sisäpoliittiseen tarpeeseen ottaa etäisyyttä Bushiin? kieltäytyvät toimimasta ilmastonmuutoksen torjumiseksi, 33,64 ¤ 17 ¤ Onhan jopa kuningatar, jolla on pääsy korkeimpiin ulkopo- voidaan hyvinkin tulevaisuudessa arvioida syyllistyneen kan- liittisiin dokumentteihin, tehnyt tiettäväksi, että hänen täytyi sainvälisiin rikoksiin. Tilaa lehti nyt hintaan 39,63 euroa ja patistella pääministeriä painostamaan Washingtonia asiassa. Jos Kioto kaatuu, on vain vähäinen mahdollisuus, että saat laukun tai t-paidan kaupan päälle. Eipä silti että sekään olisi vaikuttanut: kun Blair oli Bushin näkisimme pian niitä mittavampia toimia, jotka tasapainot- vieraana viime kuussa, ilmastonmuutosta ei edes mainittu taisivat ilmastoa, estäisivät laajoja humanitaarisia kriisejä ja Tilaukset suoraan puhelimel- hänen julkisissa puheissaan. Sen jälkeen on raportoitu, että pelastaisivat jääkarhut. Ja jos Yhdysvallat, maailman suurin Downing Street tulisi ehdottamaan ’Kevyt-Kioton’ nimellä kasvihuonekaasujen päästelijä, jatkaa omalla piittaamat- la numerosta (09) 7744 3120, tai tunnettua sopimusta, missä Valkoisen talon ainoa myönnytys tomalla tiellään, omankin lajimme pitkäaikainen elinkel- tilaukset@voima.fi . www.voima.fi . olisi tunnustaa, että ilmastonmuutos on ongelma. poisuus voi olla epävarmaa. Kanadassa, missä itse asun, kasvihuonepäästöjen pitää pudota 6 prosenttia vuoden 1990 tasoa alemmas, jotta Suomentanut Tuukka Tomperi Kioton sitoumukset saavutetaan. Kanadan päästöt ovat nousseet tasaisesti, joten tavoitteen saavuttaaksemme meidän Viitteet olisi yllettävä lähes neljänneksen leikkaukseen. Kun otetaan 1. Impacts of a Warming Arctic: Arctic Climate Impact Assessment. huomioon, että Kanada on ilmastonmuutoksen etulinjassa – Cambridge. sekä arktisen alueen maana että toimiessaan resurssivarantona 2. Kyseinen raportti löytyy verkosta osoitteesta Valkoinen tai punainen Aidosti kotimainen postituskulut. Lisätiedot ja erikoisemmat Naisten tai miesten malli tilaukset sähköpostitse tilaukset@voima.fi tai 16 ¤ 49 ¤ puhelimitse (09) 7744 3115. 42 • niin & näin / Yes sir! Kannatan vapaata mediaa ja haluan tilata mainion lehtenne!

Vapaan median puolesta – tilaa Voima!

Euroopan paras ilmaisjakelulehti, edul- linen myös kotiin kannettuna. Painos Voima-lehti Voima army-laukku 50 000, jakelupisteitä yli 500. Kotiin tai 10 numeroa 100 % kierrätetty töihin tilattuna 33,64 euroa vuodessa Valkoisella tai punaisella logolla (10 nroa). 33,64 ¤ 17 ¤

Tilaa lehti nyt hintaan 39,63 euroa ja saat laukun tai t-paidan kaupan päälle.

Tilaukset suoraan puhelimel- la numerosta (09) 7744 3120, tai tilaukset@voima.fi . www.voima.fi .

Voima t-paita Voima huppari Hinnat sisältävät kaikki käsittely ja Valkoinen tai punainen Aidosti kotimainen postituskulut. Lisätiedot ja erikoisemmat Naisten tai miesten malli tilaukset sähköpostitse tilaukset@voima.fi tai 16 ¤ 49 ¤ puhelimitse (09) 7744 3115. KOLUMNI

ANITA SEPPÄ

Pojat, filosofia ja jalkapallo

Työkaverini kysyi minulta eräänä päivä- käsitteleviä artikkeleita, kolumni ja yli- ten kirjoista tehtyä kirja-arvostelua, yksi nä junassa matkalla töihin, olisinko kiin- oppilaskirjoituksiin liittyviä tekstiottei- naisen. Hain jääkaapista pullon kaljaa. nostunut kirjoittamaan kolumneja niin ta – joiden kirjoittajissa kaksikymmen- Olin saanut käsiini lähes absoluuttises- & näin -lehteen. Mieleeni nousi ensim- täkolme miestä ja yksi nainen. Hetki- ti sukupuolitetun filosofisen aikakaus- mäiseksi yli kymmenen vuoden takai- nen. Suoritin laskutehtävän uudelleen. lehden, jota vuoden 2005 intellektuaa- nen kuva Jyväskylän yliopiston kirjastos- Sama lopputulos. Tuijotin epäuskoise- lisessa ilmastossa voi pitää jo pienoise- ta: joukko nuoria opiskelijoita, miehiä ja na numeron 3/2004 ensimmäistä auke- na ihmeenä. Olin tyrmistynyt. En vähi- naisia, esittelemässä posket hehkuen uut- aa. Kaksikymmentäkolme mieskirjoittajaa ten siksi, että kyseessä on suomalaisen ta filosofiaan erikoistunutta lehteä, jota ja yksi nainen. filosofisen keskustelun yksi merkittävin he olivat yhdessä rakentamassa. Ilmapii- Ajattelin, että kyseessä täytyy olla jo- aikakauslehti, joka ilmiselvästi on pyr- ri oli kiihtynyt, kuin jokainen heistä olisi ku erityinen poikanumero, jonka kirjoit- kinyt luotsaamaan myös kriittistä ajat- palanut halusta sännätä toimitukseen en- tajakunnan vahvaa sukupuolittuneisuutta telua ja kriittistä tieteellistä itsereflek- simmäisiä numeroita kasaamaan. Muistin selittäisi miehuuden, maskuliinisuuden ja tiota. Oli vaikeaa uskoa, että käsissäni ajatelleeni, että olin tullut sattumalta tär- filosofian teemojen ympärille rakennettu olevat numerot oli toimitettu kymme- keän historiallisen tapahtuman kohdal- erityinen teema. Palasin takaisin kanteen. niä vuosia Foucault’n tiedon arkeologi- le. Että suomalaisen filosofisen keskuste- Lehden kansitasolle nostamat aiheet ”Vi- an, Derridan ja dekonstruktion, kriitti- lun kentällä moni asia olisi vastedes toi- rolainen filosofia” ja ”Käytännön lääketie- sen postmodernin teorian sekä anglo- sin. Sen kummemmin asiaa pohtimatta de” eivät juurikaan tukeneet olettamusta- amerikkalaisen ja ranskalaisen feminis- lupauduin. ni. Hämmentyneenä etenin lehden toi- min läpimurron jälkeen – ja ettei niis- Jostain syystä (jota en kyennyt tuon selle aukeamalle, toimituskunnan nimi- sä reflektoitu sanallakaan lehden räikeää junamatkan aikana palauttamaan mie- listaan ja aloin laskea. Yksitoista miehen sukupuolipolitiikkaa! leeni) olin lakannut lukemasta niin & nimeä, ei yhtään naista. Ei yhtään naista. Kummallista kyllä, olin törmännyt näin -lehteä jo vuosia sitten ja jouduin Seuraavan laskutoimituksen lopputulosta vastaavanlaiseen ilmiöön viime vuosina pyytämään muutamaa näytenumeroa, jo ennalta aavistellen siirryin taskulaski- Suomessa vain kerran aikaisemmin, niin- jotta osaisin arvioida millaiselle ideaa- meni kanssa kirja-arvosteluosioon. Yksi- ikään filosofisesti painottuneen Nuoren lilukijalle lehteä nykyisin tehdään. Kun toista kirja-arvostelua, kaikki miesten kir- Voiman sisällysluetteloa lukiessani (tai- sain muutamaa päivää myöhemmin vii- joittamista kirjoista. pumukseni yhdistää toisiinsa laskin, su- meisimmät kaksi numeroa käsiini, aloi- Otin hätäisesti käteeni seuraavan kupuoli ja sisällysluettelo on perua näis- tin tapani mukaan sisällysluettelosta. numeron 4/2004 ja avasin ensimmäisen tä kokemuksista). Koska tiesin että tuo- Kaksikymmentäneljä juttua – pääkir- aukeaman. Kaksikymmentäkolme mies- hon aikaan, 1990-luvun loppupuolella, joitus, keskustelua ja kiistelyä, filosofiaa kirjoittajaa ja yksi nainen. Viisi mies- suurin osa Nuoren Voiman keski-ikäisty-

44 • niin & näin / KOLUMNI

neestä ja miesvoittoisesta kirjoittajakun- nyt edes paljastaa kirjoituksen sapekasta vaa mieskirjoitusten kokoelmaa niin & nasta harrasti filosofian ohella yhdessä jal- ydinmotiivia: hän oli hävinnyt post doc - niin -lehdeksi tai näin & näin -lehdeksi kapalloa, totesin muutamalle tutkijaystä- apurahahaussa naistutkijalle ja hänen ha- tai vaihtoehtoisesti, filosofispainotteiseen välleni sarkastisesti, että lehden nimi oli- kemuksensa on ”diaroitu tyhjin toimin”. Naistutkimukseen viitaten, Miesten filo- si aika muuttaa sen sisällöllistä yleisilmet- Tämän paljastuksen jälkeen Hankamä- sofiseksi aikakauslehdeksi. Toinen vaihto- tä ja tekijäjoukkoa paremmin vastaavaksi. ki keskittyy osoittamaan, miten heikko- ehto on säilyttää lehden nimi ennallaan Keksin mielestäni nasevan vaihtoehdon, tasoista hänen kilpailijansa tutkimus on- ja koettaa saada tekijöiden ja lukijoiden jota en kuitenkaan tullut koskaan tarjon- kaan ja vakuuttaa, että hänen oma he- joukkoon mukaan myös se kuuluisa toi- neeksi päätoimittajille asti: Pojat, filosofia teroseksismin arvostelunsa on edellyttä- nen sukupuoli (filosofian klassikoita tä- ja jalkapallo. nyt ”valtavia kulttuurisia uhrauksia” sekä mäkin, muuten). Toisin kuin 1990-luvun alun Nuori Suomen Akatemian että ’miehen’ säilyt- Tapahtuupa lehdelle tulevaisuudessa Voima, joka esitteli tuoreiden kirjallisten tämiseksi. Jos näitä ajatuksia ei esiteltäi- sitä tai tätä (vaihtoehdot lienevät: sitä ja ilmiöiden ja filosofisten debattien ohella si filosofiaan erikoistuneessa, referee-ta- sitä, tai tätä ja tätä, joka kuulostaa var- myös haasteellisia naisajattelijoita, Pojat, soisessa aikakauslehdessä, saattaisin nau- maan teistäkin paljon tylsemmältä) hei- filosofia ja jalkapallo -lehti suhtautui avoi- raa. Tässä tapauksessa en sitä vastoin enää tän toimituskunnalle avoimen haasteen: men taantumuksellisesti feministiseen fi- tiedä, pitäisikö lehdestä pehmittää vessa- osoittakaa minulle ja muutamalle muul- losofiaan ja kulttuurin tutkimukseen. paperia vai olisiko viisaampaa ikuistaa se le potentiaaliselle lukijallenne, että kyke- Tyypillisimmillään tämä ilmeni niin, että ”Historian ääliöt” -kokoelmani tuoreim- nette luomaan oikeasti ajankohtaisen fi- joku keskivertoharrastelijafilosofimies ok- paan mappiin. losofisen aikakauslehden, jossa ei enää sensi lehden viimeisillä sivuilla varsin hei- niin & näin -lehden viimeiset nume- langeta siihen herranaikaisesti jo kuol- veröisen argumentaation voimin tunne- rot pakottavat minut aloittamaan haasta- leeksi ja kuopatuksi luultuun harhaku- tun naisajattelijan työn päälle. Nämä lu- vasti: jos käsillä olevan lehden ideana on vitelmaan, että yksinomaan miesten nä- kukokemukset mielessä etenin pahaa aa- puhutella sukupuoleen katsomatta kaik- kökulmasta kirjoitettua filosofiaa voitai- vistellen niin & näin -lehden näytenume- kia filosofiasta kiinnostuneita suomen siin nimittää geneerisesti filosofiaksi. Tar- roiden ainoaan feminististä tutkimusta kielen taitajia, lehden toimituskunnalla kennettuna: osoittakaa, että lehtenne on otsikossaan sivuavaan artikkeliin, joka oli on tasan kaksi vaihtoehtoa. Ensinnä, joko niin kiinnostava, että myös parhaat nais- – yllätys, yllätys – sijoitettu lehden lop- vaihtaa lehden nimeä, koska niin ja näin puoliset ajattelijat ja tutkijat kirjoittavat puosioon. -sanapariin sisältyvä dialektinen leikki ei juttuja siihen ja ottavat kantaa siihen ho- Bingoni oli täydellisempi kuin kos- todellakaan toteudu nykyisessä lehden mososiaalisesti värittyneeseen keskuste- kaan. Jukka Hankamäen örvellys femi- linjassa, joka on puhtaasti homososiaali- luun, jota lehden palstoilla tällä hetkel- nistisen tutkimuksen äärellä ei epäröi- nen: osuvampaa olisi nimittää käsillä ole- lä käydään!

/ niin & näin • 45

CARL-JOHAN HOLMLUND J.L. Mackie ja epäilyn taito

Ovatko moraaliarvostelmat vain kokoelma ohjeita, joita ihminen heijastaa todellisuuteen, vai onko moraalilla jokin syvempi pohja ja perusta? Tähän metaetiikan perusongelmaan J.L. Mackie on esittänyt oman perustellun vastauksensa. Moraalilla ei ole mitään syvempää pohjaa ja perustaa ihmismielen ulkopuolella. Tämä kanta ei ole kuitenkaan pessimistinen vaan optimistinen. Se haastaa meidät Mackien mukaan rakentamaan moraalin, joka voi muuttua ja siten palvella paremmin ihmisen selviytymistä elämän vaihtuvissa olosuhteissa.

Georg Henrik von Wright kirjoittaa hänen filosofialleen filosofiasta. Hänen keskeisiä teoksiaan ovat Truth, Proba- omistetussa teoksessa The Philosophy of Georg Henrik von bility, and Paradox (1973), The Cement of the Universe (1974), Wright (1989) filosofikollegastaan J.L. Mackiesta seuraavasti: Problems from Locke (1976), Ethics. Inventing Right and Wrong (1977), Hume’s Moral Theory (1980) ja The Miracle of Theism ”J.L. Mackie kuoli 12. joulukuuta 1981. Hän oli filosofi, (1982). Vuonna 1985 julkaistiin vielä postuumi kokoomateos jonka teräväjärkisyyttä paljon ihailin. Mielenkiintomme Selected Papers I-II, joista ensimmäinen osa käsittelee lo- kohteet olivat hyvin samanlaisia, kuten lähestymista- giikkaa ja tieto-oppia ja jälkimmäinen osa ihmistä ja arvoja. pamme eräät piirteet. Yksityiskohdista olimme usein eri Mackien teoksista käy ilmi, että hän on eräänlainen klas- mieltä.”1 sinen filosofi siinä mielessä, että hän käsitteli kaikkia filo- sofian osa-alueita, sekä tieto-opillisia, ontologisia että eettisiä Verrattaessa von Wrightin ja Mackien teoksia voisi ehkä kysymyksiä. Lisäksi Mackiella oli runsaasti sanottavaa uskon- väittää, että siinä missä jälkimmäinen purkaa ja on kriit- nonfilosofiasta, jossa hän edusti epäilevää ja kriittistä suhtau- tinen, edellinen puolustaa ja rakentaa – jos ei nyt liiaksi tumista perinteisiin uskonnollisiin katsomuksiin kuten klas- korosteta von Wrightin myöhäisvaiheen kriittistä kulttuuri- siseen teismiin.2 filosofiaa. Mutta toisin kuin talon rakentamisessa filosofiassa purkaminen ja rakentaminen eivät ole välttämättä toistensa Skeptisismin haaste vastakohtia vaan saattavat paradoksaalisesti johtaa hyvinkin samankaltaiseen lopputulokseen. Mackien filosofia on siis Mackien kirjasta Ethics on väitetty, että se on modernin luonteeltaan purkavaa, dekonstruktiivista, mutta yritän etiikan mielenkiintoisin yritys perustella tiukkaa eettistä re- tässä esseessä kuvata, miten hänen lähtökohdistaan voidaan lativismia. Mackien teoria onkin nimeltään ”moraalin ereh- rakentaa hyvinkin konstruktiivista ja totuudenmukaista eet- dysteoria”. Hänen teesinsä kuuluu, että moraalin lauseet, tistä teoriaa ja ajattelua. sellaiset kuten ”tappaminen on väärin” tai ”älä varasta” ovat J.L. Mackie syntyi Australiassa Sydneyssä 1917 ja suo- tosia vain, jos ne viittaavat johonkin normatiiviseen tosi- ritti akateemisen loppututkinnon Sydneyn yliopistossa 1938. asiaan. Mutta koska normatiivisia faktoja ei ole todistetta- Hän opiskeli Oxfordissa vuosina 1938–40 ja toimi opettajana vasti olemassa, kaikki moraalin lauseet ovat yksinkertaisesti Sydneyssä 1946–54. Vuodesta 1955 hän oli ensin Otagon ja lopullisesti epätosia.3 yliopiston filosofian professorina Uudessa-Seelannissa, sen Mackie itse kutsuu eettistä teoriaansa myös moraaliseksi jälkeen vuodesta 1959 Sydneyssä ja vuodet 1963–67 Yor- skeptisismiksi. Skeptisismi on tällöin paitsi filosofinen kanta, kissa Englannissa. Vuodesta 1967 Mackie toimi Oxfordin joka epäilee objektiivista, yleispätevää moraalia, myös yritys yliopiston tutkijakollegiumissa, ja 1974 hänet nimitettiin suhtautua epäilevästi ja kriittisesti aiempaan eettiseen keskus- British Academyn jäseneksi. teluun ja sen itsestäänselvyyksiin. Mackie kertoo saaneensa J.L. Mackie käsitteli teoksissaan sekä ns. teoreettista että vaikutteita ajatteluunsa paitsi aikalaisiltaan myös useilta klas- ns. käytännöllistä filosofiaa. Hän kirjoitti myös laajemmin sisilta moraalifilosofeilta. Haastavasti hän toteaa kuitenkin,

Aapo Rapi Aapo aatehistoriasta, erityisesti filosofian historiasta ja uskonnon- että moraalifilosofian todellisimmat opettajat ovat lainsuojat-

/ niin & näin • 47 tomat ja varkaat, koska he ovat ymmärtäneet, mistä moraalin (tämän teoksesta Ethics and Language tuli vuonna 1944 perustassa loppujen lopuksi on kysymys. Mackie kirjoittaa eräänlainen filosofinen bestseller). He edustivat lähinnä teoksensa Ethics esipuheessa seuraavasti: emotivismia. Heidän jälkeensä tätä linjaa ovat edustaneet McNaughtonin mukaan mm. R. M. Hare, J.L. Mackie ja ”Olen omaksunut vapaasti ajatuksia sekä kirjoittajilta, tietyssä määrin myös Bernard Williams.6 jotka ovat aikalaisiani, että sellaisilta klassisilta moraa- Jaana Hallamaa ja Taina Kuovi ovat myös kirjassaan Mo- lifilosofeilta kuin Platon, Aristoteles, Hobbes, Hume, raalisesti perustellun jäljillä. Moraalinen harkinta anglosaksi- Kant ja Sidgwick. Mutta ehkä todellisimmat moraalifi- sessa keskustelussa 1952–84 (1988) hahmotelleet eettisen kes- losofian opettajat ovat lainsuojattomat ja varkaat, jotka kustelun nykyvaiheita. He ovat erotelleet nykyetiikassa toi- kuten Locke sanoo teoriassa yhdistävät toisiinsa uskon ja sistaan kaksi linjaa, joita he kutsuvat nimillä objektivistiset oikeuden säännöt, mutta käytännössä toteuttavat näitä ja relativistiset teoriat.7 Heidän kuvauksessaan objektivistiset sääntöjä siten, kuin on helpointa, pitämättä niitä sisäisinä teoriat, kuten Alan Gewirthin ja John Rawlsin, jatkavat rea- luonnon lakeina. Toivon, että tämän paradoksin selitys listista traditiota, ja relativistiset teoriat, kuten R.B. Brandtin tulee selkeämmäksi tämän kirjan kuluessa.”4 ja Derek Parfitin, nonkognitivistista traditiota, tosin kum- pikin aivan omalla tavallaan (aivan kuten Ayeriin ja Steven- Etiikka on tapana jakaa kahteen tai kolmeen osaan sen soniin verrattuna esimerkiksi Hare). J.L. Mackie edustaa mukaan, mistä etiikan osa-alueesta on kysymys. Käytännöl- tässä historiallisessa kavalkadissa jälkimmäistä linjaa, relati- linen etiikka käsittelee sitä, mikä on oikein ja väärin tai etsii vistia ja objektivistisen moraaliajattelun kritiikkiä ja epäilyä. vastausta siihen, miten välttää sitä mikä on väärin ja tavoi- tella sitä mikä on oikein. Metaetiikka puolestaan kysyy, onko Miten perustella skeptisismiä? ylipäänsä oikeaa ja väärää. Edellinen pohtii sitä, mitkä ovat moraaliset velvoitteet ja arvot ja miten niitä pitäisi toteuttaa. Mackien moraalinen skeptisismi tai ”moraalin erehdys- Jälkimmäinen kysyy, mikä on velvoitteiden ja arvojen oi- teoria” on siis ennen kaikkea metaeettinen ontologinen keutus ja tarkoitus. teesi, jonka mukaan objektiivisia arvoja ei ole. Mackie Mackie ottaa kantaa etiikan teoriassaan moraalin käytän- yrittää perustella kantaansa kahdella argumentilla, joita nöllisiin ja sisällöllisiin kysymyksiin. Hänen moraaliteorian hän kutsuu relatiivisuusargumentiksi (the argument from kritiikissään on kuitenkin kyse ennen kaikkea metaeettisen relativity) ja omituisuusargumentiksi (the argument from tason kritiikistä. Jälkimmäisessä tapauksessa ongelmaksi queerness). muodostuvat eettisten termien käyttö ja soveltaminen tai Mackien relatiivisuusargumentin mukaan eri yhteisöillä moraaliarvostelmien logiikka, mutta ennen kaikkea kysy- on erilaisia moraalijärjestelmiä ja yhdenkin yhteisön sisällä mykset hyvyyden (goodness) tai oikeuden (rightness) luon- moraalikäsitykset vaihtelevat. Moraalin sisältö eroaa eri teesta ja statuksesta ontologisessa mielessä. kulttuureissa ja eri aikoina niin paljon, ettei mitään moraa- Mackie erottaakin katsomuksensa esimerkiksi moraali- lifaktoja ole olemassa. Siten ei ole käytännössä kovin uskot- sesta subjektivismista ja emotivismista juuri tällä perusteella. tavaa väittää, että eri moraalijärjestelmät ilmaisevat objektii- Hän ei katso edustavansa subjektivismia, jonka mukaan teko visten arvojen ymmärtämistä.8 on oikea jos tekijä itse pitää sitä oikeana, eikä emotivismia, Omituisuusargumentin mukaan objektiivisten arvojen joka korostaa, että eettiset termit ovat mielihyvään tai mie- olettaminen puolestaan merkitsisi ontologista sitoutumista lipahaan perustuvia tunneilmaisuja. Mackien teoria ei pyri joihinkin outoihin ”entiteetteihin” tai ”kvaliteetteihin”, joilla sanomaan, että se ja se teko on oikea sillä ja sillä perusteella. ei ole välttämättä vastinetta vallitsevassa todellisuudessa. Jos Mackien teoria ei ole siten teoria oikeista teoista eikä olisi moraalisia faktoja, niiden olisi myös oltava jonkinlaisia myöskään teoria moraalisten tekojen merkityksestä. Se ei ole empiirisen maailman faktoja. Edelleen jotta näistä faktoista käytännöllinen eikä lingvistinen teoria vaan ennen kaikkea voitaisiin olla tietoisia, tarvittaisiin erityistä intuitiota tai ha- ontologinen teesi, jonka mukaan objektiivisia arvoja ei ole vaintokykyä, joka poikkeaa tavallisesta tietämisen tavoista, olemassa. Se haluaa sanoa, että ei ole sellaisia moraalisia en- mikä olisi Mackien mielestä myös hyvin omituista.9 titeettejä ja objektiivisia arvoja, joita monet ihmiset uskovat Mackien teorian mukaan moraali on siis suhteellista, olevan olemassa ja joiden mukaan he ohjaavat elämäänsä.5 relatiivista, ja sitoutuminen tällaisiin ei-empiirisiin perus- David McNaughton on teoksessaan Moral Vision. An telemattomiin faktoihin on jokseenkin omituista. Hänen Introduction to Ethics (1996) esittänyt, että moderni etiikka mukaansa perinteinen usko Jumalaan (teismi) on yksi va- jakautuu kahteen eri leiriin sen mukaan, suhtaudutaanko kavimmin otettavista perusteluista metaeettisellä tasolla ob- niissä ns. objektiivisiin arvoihin myönteisesti vai kielteisesti. jektiivisille arvoille. Teismiin sisältyy oletus, että on olemassa Edellisen kannan mukaan moraali on ihmisestä riippumaton luonnollinen moraalilaki. Uskonnon luonnollinen moraa- asia, joka ”löydetään”, ja jälkimmäisen mukaan moraali on lilaki on vastine etiikan objektiivisille arvoille. Mackien ihmisen luoma. McNaughtonin mukaan vuosisatamme al- mukaan luonnollinen moraalilaki saattaakin joissain tapauk- kupuolta hallitsi myönteisen kannan ottanut realismi, jota sissa olla hyödyllinen fiktio, mutta hän ei pohdi tarkempaan, joskus kutsutaan myös intuitionismiksi. Sen edustajia olivat missä mielessä se voisi olla sellainen. mm. G.E. Moore ja C.D. Broad. Heidän jälkeensä myön- Mackien mukaan teismi on kuitenkin väärässä useista teistä linjaa ovat edustaneet McNaughtonin mukaan mm. eri syistä: 1) pahan ongelma muodostaa ylitsekäymät- John Finnis ja Thomas Nagel. tömän vaikeuden oikeaoppiselle teistille, 2) nykyinen tie- Myönteistä realistista kantaa nousi vastustamaan kiel- teellinen tieto tekee teismin epäuskottavaksi ja 3) ilmoi- teinen kanta, ns. nonkognitivismi, jonka edustajiksi Mc- tuksella, joka osoittaisi teismin päteväksi, ei ole luotet- Naughton nimeää mm. A.J. Ayerin ja Charles Stevensonin tavia perusteita.10

48 • niin & näin / Mackie ulottaakin teoriansa koskemaan sekä edellä esi- aina relativistinen eikä absoluuttinen. Mackie toivookin tetyllä tavalla objektiivisia eettisiä arvoja että uskonnollisia teoksessaan Ethics, että konkreettisista moraaliongelmista ja esteettisiä arvoja. Hänen mielestään ei ole päteviä syitä keskustellaan vetoamatta ”myyttisiin” objektiivisiin arvoihin, olettaa, että olisi olemassa sen enempää eettisiä, uskonnol- “transsendentaalisiin” välttämättömyyksiin tai ”kuvitteel- lisia kuin esteettisiä objektiivisia arvoja tai periaatteita. Tästä liseen” ykseyteen olevan takana.15 lähtökohdasta myös taidekritiikki tai ”hyvän” taiteen käsite Timo Airaksisen mukaan Mackie myös väittää, että osoittautuvat siten ongelmallisiksi. Mackie kirjoittaa seuraa- kaikki moraaliväitteet ovat epätosia. Tarkkaan ottaen Mackie vasti: ei kuitenkaan ota kantaa siihen, ovatko moraaliväitteet tosia vai epätosia. Hän on pikemmin kiinnostunut siitä, ovatko ”Väite, että arvot eivät ole objektiivisia, että ne eivät ole osa moraaliväitteet perusteltavissa. Siten Mackien teoriaa ei maailman rakennetta, ei käsittele vain moraalista hyvää, tulisi kritisoida Airaksisen tapaan seuraavanlaisilla loogisilla joka voitaisiin kaikkein luonnollisimmin samastaa moraa- huomioilla: jos ”hyvä P” on epätosi moraaliväite, silloin to- liarvoksi, vaan myös muita asioita, joita voidaan tavalla tai tuuden logiikan mukaan sen kontradiktorisen vastakohdan toisella kutsua moraalisiksi arvoiksi tai ei-arvoiksi – oikea, on oltava tosi. Siksi on ainakin yksi sellainen väite, joka on väärä, velvollisuus, pakko, halveksittava teko jne. Se sisäl- sekä moraalinen että tosi, joten Mackien teoria on väärä.16 tää myös ei-moraaliset arvot, kuten esteettiset arvot, kau- Tällaiset huomiot ovat ehkä pikanttia filosofista sivun- neuden ja erilaiset taiteelliset ansiot.” 11 täytettä, mutta tuskin missään suhteessa Mackien edustamaan skeptisismiin elämänkatsomuksellisena ja filosofisena on- Jos ei ole olemassa uskonnollisia, eettisiä tai esteettisiä ob- gelmana. Airaksinen on tosin esittänyt tavan korjata Mackien jektiivisia arvoja, mistä johtuu, että ihmiset eivät vain oleta teoriaa. Hän on ehdottanut, että tämän ei pitäisi etiikan vir- niitä vaan myös itsepintaisesti pitävät kiinni uskomuksesta, heteoriassaan puhua moraaliarvostelmien epätotuudesta vaan että niitä on? Mackie esittelee kaksi objektivoinnin mallia yksinkertaisesti vain niiden totuusarvottomuudesta. Ongel- selitykseksi sille, millä tavalla hänen mielestään virheellinen maksi kuitenkin jää, kuten on huomautettu, saako tämä tul- uskomus objektiivisten arvojen olemassaolosta on syntynyt, kinta riittävästi tukea Mackien omista kirjoituksista.17 ja mikä pitää tuota uskomusta yllä niin yleisenä ja jokapäi- Voidaan myös kysyä, onko Mackien virheteoriaa tul- väisenä totuutena. kittu liiaksi loogisella kysymyksellä moraaliväitteiden totuu- Ensimmäisen mallin mukaan moraaliarvostelmiin desta tai epätotuudesta. Mackie saattaa olla kielenkäytössään liittyvä objektiivisuuden vaatimus on alkuperältään osittain horjuva, mutta esimerkiksi teoksensa Ethics johtopäätöksissä sosiaalinen. Ihmiset tarvitsevat kanssakäymisessään tiettyjä hän toteaa yksiselitteisesti, että moraalinen skeptisismi edel- käyttäytymismalleja. Yleensä käy myös niin, että hypoteet- lyttää virheteorian, jonka mukaan uskomus objektiivisiin tisista ehdoista ja säännöistä tulee kategorisia, kun ihmiset arvoihin on tosin rakennettu tavalliselle moraaliajattelulle unohtavat, että alun perin kyse oli ehdollisista ehdoista tai ja kielelle, mutta tuo syvään juurtunut uskomus on epätosi. he sisällyttävät ehtoon jo alun perin virheellisesti velvoitta- Mackie yrittää siten osoittaa, että moraaliväitteiden perustana vuuden. oleva uskomus objektiivisiin arvoihin on vailla perusteita ja Toisen objektivointimallin mukaan aikaisemmin euroop- siksi epätosi, eivät varsinaisesti itse moraaliväitteet.18 palaista ajattelua hallinnut divine command -etiikka on seku- Mackie ei etiikassaan kiistele, onko arvo a parempi tai to- larisoitumisen myötä menettänyt merkityksensä. Huolimatta dempi kuin arvo b tai onko arvoja ylipäänsä olemassa. Sikäli siitä, että usko jumalalliseen lainlaatijaan on vähentynyt, kuin arvoja havaitaan olevan, käytännössä hän ei pyri osoit- on jäljelle kuitenkin jäänyt usko jumalallisen lain voimas- tamaan, että ne olisivat vain subjektiivisia lausumia tai tun- saoloon. Tähän ei Mackien mukaan ole kuitenkaan käytän- teiden ilmaisua, jotka ovat syntyneet ihmisen mielessä. Hän nössä rationaalisia perusteita, kuten edellä esitetystä teismin on kiinnostunut ennen kaikkea siitä, onko arvoilla mitään kritiikistä käy hyvin ilmi.12 objektiivista statusta ja perustetta. Jos Mackien historialliset huomiot objektiivisen etiikan Mackie hyväksyy esimerkiksi, että eri yksilöt voivat ar- synnystä pitävät paikkansa, niin lienee vain ajan kysymys, vostaa joitakin samoja asioita. Arvojen yhteisyys ei kui- että länsimaisen sekularisaation myötä usko jumalalliseen tenkaan ole sama asia kuin arvojen objektiivisuus. Mackie lainlaatijaan sekä usko objektiivisiin arvoihin vähenee tai hyväksyy, että voi olla universaaleja arvoja. Arvojen univer- ohenee. Mainittakoon, että samankaltaista historiallista se- salisoitavuus ei ole kuitenkaan identtinen arvo-objektivismin litystä ja viittaamista jumalalliseen lainlaatijaan etiikan ja kanssa. Hän hyväksyy myös, että voi olla deskriptiivisiä moraalin perustelemisessa on käyttänyt nykyetiikan tutki- arvoja. Se ei kuitenkaan ole sama kuin oppi arvojen objektii- joista myös J.B. Schneewind esimerkiksi artikkelissaan ”The visesti suosittelevasta luonteesta. Mackie hyväksyy jopa, että Divine Corporation and the history of ethics” vuodelta ns. objektiivisilla arvoilla voi olla praktinen arvo. Ne voivat 1985.13 olla käytännön kannalta hyödyllisiä ”työhypoteeseja”.19 Mackien keskeinen väite on ainoastaan, että ei ole perus- teita identifioida tällaisia arvoja ontologisessa mielessä objek- Keskustelua Mackien teorian pätevyydestä tiivisiin arvoihin. Tästä ei kuitenkaan seuraa – kuten edellä Mackien pyrkimys ei ole osoittaa, että kaikki puhe mo- on jo viitattu – käsitystä, että ihminen voi niin halutessaan raalista olisi roskaa. Hän ei pyri kieltämään moraalia eikä hylätä etiikan ja asettua kaiken moraalin ulkopuolelle. esittämään, että moraalia ei pitäisi huomioida. Mackie ei Mackie ei ole amoralisti, joka uneksisi maailmasta, jossa ei – kuten Timo Airaksinen esittää kirjassaan Moraalifilosofia ole moraalia, tai joka haluaisi itse mitata omaa kyvykkyyttään (1987) – suosittele totaalista moraalin hylkäämistä.14 Hänen yrittämällä elää kaiken moraalin ulkopuolella. Mackie ei pyri mielestään etiikka on mahdollista, mutta sen perustelu on sanoutumaan irti moraalisuuden näkökulmasta.

/ niin & näin • 49 Edna Ullman-Margalit onkin teoksessaan The Emergence Mackie viittaa myönteisesti mm. John R. Searlen teoriaan of Norms (1977) esittänyt, että juuri Mackie osoitti hänelle, institutionaalisista faktoista. Moraaliperiaatteet ovat Mackien ettei tämäntapainen nonkonformismi ole edes mahdollista. mukaan Searlen teorian kuvailemia lupauksia, jotka edellyt- Täydellinen moraalinen nonkonformisti kääntää kaikki on- tävät toimiakseen lupauksen pitämisen instituution. Moraali gelmat itse asiassa kysymyksiksi yhteistyöstä. Hän haluaa on pätevää tai hylättävää tällaisten instituutioiden puitteissa. olla juuri sitä, mitä muut eivät ole, mikä osoittaa, kuinka si- Tällöin moraalin perustelu on kuitenkin luonteeltaan sopi- doksissa hän itse asiassa on yleiseen moraalijärjestelmään.20 muksenvaraista, eikä sillä ole objektiivista perustelua tai vel- Ajatusta voi jatkaa kysymällä, että eikö henkilön, joka haluaa voittavuutta.25 hylätä moraalin, pitäisi hyvin tarkkaan tuntea se asettuakseen Henkilö voi periaatteessa kieltäytyä hyväksymästä erilaisia sen ulkopuolelle. Mutta voiko tällaisesta henkilöstä enää instituutioita ja niiden edellyttämiä moraalinormeja ja kiel- sanoa, ettei hän välitä moraalista? täytyä toimimasta niiden mukaan. Tällöin hän joutuu kenties Mackie ei siis pyri asettumaan moraalin ulkopuolelle. Hän ristiriitaan yleisesti hyväksytyn moraalin kanssa, mutta ei kui- ei yritä sanoa, että moraali ja moraaliset valinnat voidaan ja tenkaan minkään objektiivisen luonnollisen moraalilain. pitäisi hylätä, vaan pikemmin objektiiviset arvot moraalisten Mackie onkin erotellut toisistaan moraalin a) laajassa tekojen perusteluna. Mackiella on yhtä ja toista myönteistä mielessä ja b) suppeassa mielessä. Edellinen on yleinen, eri sanottavaa moraalin sisällöstä, kuten hieman myöhemmin elämänalueet kattava käyttäytymisen teoria. Sen sisältönä näemme, mutta moraalin objektiivista perustelua hän kri- ovat moraaliperiaatteet, jotka henkilö hyväksyy ja jotka oh- tisoi säälimättömän johdonmukaisesti ja tältä perustalta myös jaavat hänen valintojaan omaksi ja muiden parhaaksi. Jäl- moraalin(kielen) käyttämistä tekojen perusteluna. kimmäinen puolestaan käsittää joukon käyttäytymistä kont- Mackie kritisoikin kaikkia perinteisiä etiikan teorioita, rolloivia periaatteita, joiden tehtävä on suojella pikemmin jotka on usein hieman yksinkertaistaen jaettu deontologiseen muiden henkilöiden kuin eettisen toimijan omia intressejä.26 eli sääntöetiikkaan, teleologiseen eli seuraamusetiikkaan Mackie suhtautuu kielteisesti moraaliin laajassa mielessä. (johon kuuluu utilitarismi) ja hyve-etiikkaan. Hänen kritiik- Se ei vastaa riittävän hyvin konkreettisiin ongelmiin ja on kinsä pääpiirteet ovat seuraavanlaiset. luonteeltaan subjektiivinen. Sen sijaan Mackie suhtautuu Mackie hylkää deontologisen teorian, jos se edellyttää myönteisesti moraaliin suppeassa mielessä. Siinä on kyse Platonin tai Kantin idealistisen mallin tapaisia objektivistisia moraalista, joka on viime kädessä yhteisöllinen tuotos ja on ontologioita ja niihin liittyviä ”sisäsyntyisiä” arvoja tai perus- voimassa niin kauan kuin on olemassa yhteisöjä, jotka edel- periaatteita. Mackie ei pidä perusteltuna olettaa, että pysyviä lyttävät sen olevan voimassa. Moraalilla suppeassa mielessä arvoja olisi sen enempää todellisuudessa kuin ihmisen mie- on myös pikemmin suojaava tai tarkistava kuin ohjaava tai lessä.21 kehottava merkitys.27 Mackien mielestä myös utilitaristinen kalkyyli on vain Voidaan olla eri mieltä siitä, asettuuko Mackie tehtä- myytti. Hänen mukaansa onnellisuuden tai hyödyn pitä- vänsä ulkopuolelle esittäessään itse arvostelmia hyvästä etii- minen moraalisen harkinnan itseoikeutettuna lähtökohtana kasta, vaikka hän muuten hyväksyy, että se on yhteisöllinen on vaikeaa erityisesti kahdesta syystä. Ensiksi voidaan kysyä, tuotos. Mackie pyrkii kuitenkin esittelemään etiikan, jossa onko onnellisuuden mitattavuus edes periaatteessa mahdol- on nähtävissä piirteitä kaikista hänen kritisoimistaan etiikan lista. Toiseksi myös ihmisten käsitykset onnellisuudesta ovat teorioista ja jota hän epäilemättä pitää suotavana vaikka ei hyvin erilaisia. Siten ei ole mitään yksiselitteistä hyvää, hyö- velvoittavana toteuttaa. Hän on kuvannut kantaansa sana- dyllistä tai onnellista, josta eri ihmiset olisivat yksimielisiä ja hirviöllä rule-right-duty-disposition utilitarianism tai rule- jota pitäisi pitää suositeltavana ja tavoiteltavana.22 right-duty-disposition-egoism.28 Hyve-etiikan ongelma on puolestaan, että hyveet yleensä Mackien lähtökohta on egoistinen: ihmisten tulisi tulkitaan liian pysyviksi tai jäykiksi. Mackien mukaan elä- huomata, että heillä on oikeus tavoitella sitä, minkä he kat- mässä on tilanteita, joissa on hyveellistä olla esimerkiksi sovat kuuluvan heidän hyvään elämäänsä. Etiikka on tällöin rohkea. Mutta on toisia tilanteita, joissa saattaa olla parempi, myös osittain utilitaristista. Mackie pitää toivottavana että on pelkuri. Mackie ei siten hyväksy dispositionaalista elämän kaikinpuolista kukoistamista. Hän ei kuitenkaan hyve-käsitystä, jossa tietyt hyveet ovat itsestään selvästi oi- esitä abstrakteja määritelmiä siitä, mikä on optimitekojen keita ja tavoittelemisen arvoisia ja tietyt ”paheet” puolestaan seurausvaikutus ja mikä on hyvää elämää.29 itsestään selvästi vältettäviä ja huonoja.23 Mackien etiikka on myös osittain deontologista. Mo- raalin tehtävää parhaiten palvelevat periaatteet saavat siinä useimmiten muodon: tee/älä tee y:n kaltaisia tekoja, jotta Voiko skeptisismi olla konstruktiivista? seurauksena ei olisi z:n kaltaista vahinkoa. Käyttäytymistä Mackie on siis johdonmukainen kriitikko ja epäilijä, jonka ohjaava periaate on tällöin säännön kaltainen, mutta sille on mukaan ei ole olemassa mitään moraalisia entiteettejä ja annettu suojaava konsekventialistinen tulkinta (...jotta seu- niihin perustuvia objektiivisia arvoja. Mutta kuinka hänen rauksena ei olisi).30 kantansa auttaa sanomaan mitään positiivista etiikasta? Mackien mukaan saattaa myös olla edullisempaa, että Ethics -teoksessaan Mackie esittää perusratkaisukseen, että henkilöllä on joitain luonteenpiirteitä mieluummin kuin moraalin synty on paitsi psykologinen myös biologinen ja joitain toisia, ja näitä voidaan kutsua hyveiksi. Hänen käsi- sosiologinen ongelma. Hänen mukaansa moraalia ei löydetä tyksensä mukaan ei ole esimerkiksi syytä olla erityisen asosi- vaan se tehdään. Moraalin synty liittyy ihmisen evoluutioon, aalinen tai julistaa kovaan ääneen, ettei mitään objektiivista jossa yhteisöllisyys ja sosiaalinen lahjakkuus ja niitä säätelevä moraalia ole ja että moraali on ”vain” ihmisten keksintöä. eettinen normisto ovat ihmiselle ominaisia tapoja selviytyä Hyveisiin liittyy myös tietty kunnioitus sen yhteiskunnan elämän kamppailussa.24 elämäntapaa kohtaan, jossa yksilö elää.31

50 • niin & näin / Mackielle moraalin tehtävä (suppeassa mielessä) on mm. mukaan lukien historia ja elämäkerrat, voi tarjota aineksia elämisen laadun parantaminen yhteisössä. Esimerkiksi keski- sen pohtimiseen, mikä on eettisesti oikein ja hyvää elämää. näisellä yhteistyöllä on ihmisten hyvinvointia edistävä ja yh- Kyse ei ole tietenkään siitä, että historioitsija tai kirjailija teisöä ylläpitävä vaikutus. Sopimuksia myös tarvitaan, koska kertoisi, mikä on hyvää ja mikä pahaa, vaan että hän käy- ilman mitään ohjaavia periaatteita ihmiset toimivat lähinnä tännön kokemusten kautta osoittaa – kuten Mackie pai- omien spontaanien mieltymystensä ja etujensa mukaisesti.32 nottaa – mieluummin todellisia mahdollisuuksia kuin ro- manttisia mahdottomuuksia jättäen lukijan vastuulle tehdä omat moraaliset johtopäätöksensä.35 Mackien etiikan viesti Filosofian historiassa on käyty kauan metaeettistä taistelua Viitteet siitä, mikä on etiikan syvin pohja ja perusta. Rintamalinjat 1. von Wright 1989, s.881. on usein vedetty selvästi, vaikka sellaiset metaetiikan klas- 2. Mackie 1982, s.217-229. sikot kuin David Hume ja George Moore ovat oiva esi- 3. Airaksinen 1987, s. 108. merkki siitä, että valinta objektiivisen ja relativistisen etiikan 4. Mackie 1977, s. 10-11. Kirjoittaja on kääntänyt kaikki esseen Mackie- välillä ei ole aina ollut käytännössä niin selkeä. sitaatit. 5. Mackie 1977, s. 15-18. Nykyetiikkaa tarkasteltaessa voi väittää, että realistis-ob- 6. McNaughton 1996, s. 15. jektiivisen ja relativistisen etiikan kiistassa on usein ollut kyse 7. Hallamaa ja Kuovi 1988, s. 6-7. siitä, että kummankin edustajat puhuvat eri asioista tai typis- 8. Mackie 1977, s. 36-38. Airaksinen 1987, s. 109. tävät vastakkaista näkemystä, jota he sitten ruhjovat ja kri- 9. Mackie 1977, s. 38-42. Airaksinen 1987, s. 109. 10. Mackie 1977, s. 232. tisoivat. Metaeettiset kannat eivät välttämättä ole aina niin 11. Mackie 1977, s. 15. kaukana toisistaan kuin annetaan ymmärtää. Olkoonkin, 12. Hallamaa ja Kuovi 1988, s. 45. että molempien filosofiset taustaoletukset ja painotukset 13. Schneewind 1985, s. 173-191. (kuten ihmiskäsitys) ovat usein selvästi erilaiset.33 14. Airaksinen 1987, s. 111. 15. Mackie 1977, s. 199. Voidaan kysyä, kuinka moni moderni realistinen etiikan 16. Airaksinen 1987, s. 108-109. teoria edellyttää sellaista (idealistista) ontologiaa, jonka mukaan 17. Launis 1994, s. 11-26. on olemassa objektiivisia arvoja? Kuinka moni klassinen mo- 18. Mackie 1977, s. 48-49. raalifilosofi on ylipäänsä puhunut arvoista, joiden oletetaan pe- 19. Hallamaa ja Kuovi 1988, s. 43-44. 20. Ullman-Margalit 1977, s. 93. rustuvan mielen ulkopuolella oleviin entiteetteihin tai univer- 21. Mackie 1977, s. 30-31. saaleihin, kuten on tulkittu perinteisessä Platonin mallissa? 22. Mackie 1977, s. 139. Kuinka usein on puolestaan yritetty päästä skeptisismin 23. Mackie 1977, s. 186-189. haasteesta ripustautumalla puhtaaseen logiikkaan? 24. Mackie 1977, s. 189-192. 25. Mackie 1977, s. 98-99. Väitetään, että skeptisismi kiistää itse itsensä. Toisin 26. Mackie 1977, s. 106-107. sanoen esittäessään eksplisiittisesti, ettei ole olemassa mitään 27. Vrt. Hallamaa ja Kuovi 1988, s. 50. kriteeriä oikealle ja väärälle tai ettei ole olemassa objektiivisia 28. Mackie 1977, s. 200. arvoja, skeptisismi itse esittää enemmän tai vähemmän imp- 29. Mackie 1977, s. 169-200. 30. Hallamaa ja Kuovi 1988, s. 53. lisiittisesti väitelauseita, joiden se olettaa olevan tosia. 31. Mackie 1977, s. 186-189. Mackieta voi myös syyttää vastapuolen näkemysten lii- 32. Hallamaa ja Kuovi 1988, s. 51. allisesta yksinkertaistamisesta. Toisaalta hän on kiinnostava 33. Vrt. Salmela 1999. filosofi ja etiikan tutkija siksi, että hänen teoriansa ei ole 34. Mackie 1977, s. 106. 35. Mackie 1977, s. 169. vain älyllinen konstruktio, vaan sitä ruokkii pyrkimys nähdä, minkälainen on oikeasti maailma, jossa elämme. Mackien etiikan taustalla oleva peruselämys on epäilemättä pessimis- Kirjallisuus tinen. Hänen kontribuutionsa eettiseen keskusteluun on Airaksinen, Timo, Moraalifilosofia, WSOY, Porvoo 1987. puolestaan myönteinen ja toivoa antava. Hallamaa, Jaana ja Kuovi, Taina, Moraalisesti perustellun jäljillä. Moraalinen harkinta anglosaksisessa keskustelussa 1952-1984. Helsingin yliopiston Mackie etiikan perusviesti on, että eettisiä tekoja har- systemaattisen teologian laitoksen julkaisuja; 8. Helsingin yliopisto, kittaessa on tärkeä ottaa vakavasti erehtymisen ja virheiden Helsinki 1988. mahdollisuus. Toisaalta virheet ja erehdykset eivät ole mitään Launis, Veikko, Onko Mackien virheteoria inkoherentti? Ajatus. Suomen poikkeamia elämänkulussa vaan normaali osa elämää, mikä Filosofisen Yhdistyksen vuosikirja. 51/1994. Mackie, J.L., Ethics. Inventing Right and Wrong. Penquin, Harmondsworth perustuu osittain siihen, ettei mitään absoluuttisesti oikeaa 1977. ole olemassa. Toisaalta Mackien hahmottelema eettinen Mackie, J.L., The Miracle of Theism. Clarendon, Oxford 1982. toimija on pakotettu olemaan entistä enemmän tietoinen McNaughton, David, Moral Vision. An Introduction to Ethics. 7. edition. sosiaalis-yhteisöllisestä todellisuudesta, jossa moraali viime Blackwell, Oxford 1996. Salmela, Mikko, Realismi ja antirealismi 1900-luvun suomalaisessa moraalifilo- kädessä syntyy ja kehittyy. sofiassa. niin&näin 1/1999. Mackien lukeminen on kuin Senecan lukemista kylvyn Schneewind, J.B., The Divine Corporation and history of ethics. Teoksessa jälkeen. Hänen sanomansa on, että minä en voi keksiä tai Philosophy in history. Toimittaneet Richard Rorty, J.B. Schneewind ja löytää moraalia eikä sitä minulle kukaan anna, vaan se on Quentin Skinner. 2. edition. Cambridge University Press, Cambridge 34 1985. yhdessä keksittävä tai tehtävä – tai hylättävä. Ullmann-Margalit, Edna, The Emergence of Norms. Oxford University Press. Jos etiikalta edellyttää listaa hyvistä asioista tai kan- Oxford 1977. nustavaa moraalin kohotusta, Mackieta lukiessaan saattaa VonWright, Georg, The Philosophy of Georg Henrik von Wright. Toimittaneet pettyä. Sen sijaan Mackie liittyy eräiden muiden modernien Paul Arthur Schilpp ja Lewis Edwin Hahn. The Library of Living Phi- losophers; vol. 19. Open Court, La Salle 1989. filosofien kanssa siihen joukkoon, jonka mukaan kirjallisuus,

/ niin & näin • 51 Max Scheler

Saksalainen fenomenologi, yhteiskuntafilosofi ja tiedon sosiologi Max Scheler (1874–1928) oli yksi 1900-luvun alun omaperäisimpiä ja luovimpia ajattelijoita. Häneen kohdistuva filosofinen tutkimus on kokenut aikanamme uuden renessanssin hänen koottujen teostensa ilmestyttyä. Erityisen merkitykselliseksi ovat osoittautuneet hänen tunteita ja rakkautta koskevat filosofiset teoriansa, joissa hän kehittää arvorealistisen vaihtoehdon Nietzschelle, Freudille ja Marxille.

Kuva: Peeter Allik, At the Museum, Linolevykaiverrus, 80 x 60, 1994. Max Scheler ULLA SOLASAARI Schelerin ajattelun taustoja1

Max Scheler syntyi Münchenissä vuonna 1874. Valmistuttuaan heikosti motivoituneena opiskelijana lukio-opintojen jälkeen ylioppilaaksi hän opiskeli lääketiedettä, psykologiaa, maantiedettä ja kansantaloustiedettä sekä keskittyneimmin filosofiaa kotikaupunkinsa sekä Berliinin ja Jenan yliopistoissa. Scheler valmistui filosofian tohtoriksi Jenasta vuonna 1899. Hän toimi dosenttina Jenassa ja Münchenissä sekä vapaana kirjailijana ja luennoitsijana kunnes hänet nimitettiin Kölnin yliopiston filosofian professoriksi vuonna 1919. Vuonna 1928 hänet kutsuttiin filosofian ja sosiologian professorin virkaan Frankfurtin yliopistoon. Tätä virkaa hän ei ehtinyt ottaa vastaan ennen samana vuonna tapahtunutta, ainakin osittain peribaijerilaisista elämäntavoista johtunutta kuolemaansa.

Max Schelerin suhteellisen lyhyeksi jää- samoin niitä kaikessa erilaisuudessaankin sen edeltäjiltä Arthur Schopenhaueril- nyttä elämää leimasivat monet ristirii- yhdistävä pyrkimys filosofisen ajattelun ta (1788-1860) ja Friedrich Nietzscheltä dat ja silloisissa oloissa skandaaleik- yhtenäisyyteen. (1844-1900). Myös Schelerin väitöskirja- si luonnehditut käänteet. Hän varttui Max Scheler tuodaan useimmiten työtä ohjanneen Rudolf Euckenin (1846- perheessä, jonka isä oli kääntynyt pro- esille fenomenologina. Tämä on perus- 1926) vaikutus oli merkittävä. Scheleriä testanttisesta kristillisyydestä juutalai- teltua, sillä merkittävä osuus hänen tuo- kiinnostivat kysymykset oikeasta ja vää- suuteen ja äiti oli ortodoksijuutalainen. tannostaan, mm. pääteos Der Formalis- rästä, edistymisestä ja taantumisesta, hy- Max kasvatettiin juutalaiseksi, mut- mus in der Ethik und die materiale Wertet- västä ja pahasta, elämän täyteydestä jne. ta hän kääntyi 23-vuotiaana katolisuu- hik (1913/16), on peräisin fenomenologi- Hän katsoi elämänfilosofien tapaan, et- teen. Hän erosi kahdesta ensimmäisestä selta kaudelta. Schelerin fenomenologi- tä naturalismille ja positivismille omi- vaimostaan ja oli kolmesti naimisissa. sen kauden katsotaan yleisesti alkaneen nainen ajattelu ja metodologia ovat ky- Toisen avioeron yhteydessä välit kato- n. vuonna 1901, Schelerin tavattua Ed- kenemättömiä vastaamaan näihin kysy- liseen kirkkoon kiristyivät. Samaan ai- mund Husserlin (1859-1938), ja päät- myksiin. Hän jakoi Bergsonin ajatuk- kaan hän irrottautui filosofiassaan teis- tyneen 1920-luvun alussa. Husserlilta sen, että luonnontieteelliset käsitteet mistä. Loppukautta leimasi lähinnä pa- Scheler omaksui opin intentionaalisuu- ovat konstruktioita, jotka soveltuvat hy- nenteistinen maailmankatsomukselli- desta ihmisen maailmasuhteen perustana vin käytännöllisiin tarpeisiin, mutta ei- nen perusnäkemys. sekä kehitti hänen teorioidensa pohjalta vät selitä todellisuutta itseään. Schelerin Scheler eli aikana, jota luonnehti fi- intuitiota ja aprioria koskevia käsityksi- mukaan ihmisen on mahdotonta luo- losofisen projektin eriytyminen huoli- ään. Schelerin fenomenologinen metodi pua kysymästä elämän tarkoitusta ja ar- matta vakavista yrityksistä säilyttää ajat- ja ajattelu kehittyivät kuitenkin muilta voa. Tämä ajatus esiintyy usein hänen telun yhtenäisyys. Muiden muassa uus- osin alusta alkaen hyvin omintakeiseen tohtoriopintojensa ohjaajan ja ystävän tomismi ja uuskantilaisuus hakivat yh- suuntaan. Tähän vaikutti hänen sitoutu- Rudolf Euckenin teksteissä. tenäisyyttä filosofian historiasta. Luotiin misensa katoliseen kristillisyyteen juuri Uuskantilaisia vaikutteita Scheler sai myös elämänfilosofian ja fenomenologi- fenomenologisen kautensa ajan. tämän suuntauksen isäksi mainitulta Ot- an kaltaisia uusia lähestymistapoja. Eri- Elämänfilosofisia aineksia Scheler to Liebmannilta (1840-1912), joka toimi tyisesti näiden ajan virtausten sekä nii- omaksui erityisesti Wilhelm Diltheyn hänen opettajanaan Jenassa. Vaikutus den lisäksi arvoteoreettisen ajattelun vai- (1833-1911) ja Henri Bergsonin (1859- näkyi erityisesti Schelerin varhaistuotan- kutus on näkyvissä Schelerin ajattelussa, 1941) ajattelusta sekä tämän suuntauk- nossa pyrkimyksenä erotella loogiset ja

54 • niin & näin / . i eettiset periaatteet sekä transsendentaa- 7000 sivua käsittävä tuotanto keskittyy «Schelerin filosofia linen ja psykologinen metodi toisistaan. näiden teemojen ympärille niin etiikan, ei muodosta ehyttä Tämä pyrkimys hienosyisiin ja tarkas- tietoteorian, tieteenfilosofian kuin meta- järjestelmää, ja tutkijat ti perusteltuihin erotteluihin säilyi tun- fysiikankin alueilla. nusomaisena piirteenä myös Schelerin Schelerin juutalaisesta taustasta joh- ovat myös erimielisiä myöhemmässä tuotannossa, jota muuten tuen hänen tuotantonsa joutui Hitlerin siitä, voidaanko hänen monelta osin leimaa vaikeaselkoisuus ja valtakaudella kiellettyjen listalle. Vuoden ajatteluaan pitää rönsyilevyys. 1948 toisessa Saksan sodanjälkeisessä filo- yhtenäisenä jatkumona Aksiologian osalta Schelerin ajatte- sofikongressissa yritettiin uudelleen nos- Unohtuneiden lauseiden meteoriitt lauseiden Unohtuneiden vaiko toisistaan luun vaikuttivat sekä saksalaisen että itä- taa esille hänen ajatteluaan, mutta yritys erottuvina periodeina. valtalaisen arvoteoriakoulukunnan edus- kaatui lähteiden puutteeseen. Schelerin tajat, mm. Wilhelm Windelband (1848- kirjallinen jäämistö saatiin koottua koko Joka tapauksessa janne Martola, janne 1915) ja Franz Brentano (1838-1917). Hei- tuotannon käsittäväksi teossarjaksi vasta yhtenäisyyttä edustaa dän ajattelustaan Scheler sai vahvistusta 1900-luvun loppuvuosina. hänen elämänikäinen yhdelle koko filosofiansa keskeisimmistä Suomessa Schelerin ajatteluun ovat keskittymisensä tiettyjen teorioista, arvojen ihmisestä riippumatto- perehtyneet erityisesti Erik Ahlman (1892- peruskysymysten malle apriorille. 1952) ja Sven Krohn (1903-1999). pohtimiseen. Näistä Schelerin filosofia ei muodosta ehyttä järjestelmää, ja tutkijat ovat myös erimie- keskeisimmät ovat Viitteet lisiä siitä, voidaanko hänen ajatteluaan kysymykset rakkaudesta, 1. Johdannon lähteinä on käytetty teoksia pitää yhtenäisenä jatkumona vaiko toi- Blosser, Philip, Scheler’s Critique of Kant’s arvosta, persoonasta, sistaan erottuvina periodeina. Joka tapa- Ethics. Ohio University Press, Athens 1995; maailmasta ja Jumalasta.» uksessa yhtenäisyyttä edustaa hänen elä- Henckmann, Wolfhart, Max Scheler. C.H. mänikäinen keskittymisensä tiettyjen pe- Beck, München 1998; Sander, Angelika, Max Scheler zur Einführung. Junius, Ham- ruskysymysten pohtimiseen. Näistä kes- burg 2001. Schelerin vaikutusta suoma- keisimmät ovat kysymykset rakkaudesta, laiseen ajatteluun valottaa teos Salmela, arvosta, persoonasta, maailmasta ja Ju- Mikko, Suomalaisen kulttuurifilosofian vuo- malasta. Koko Schelerin 15 nidettä ja yli sisata. Otava, Helsinki 1998.

/ niin & näin • 55

MAX SCHELER Rakkaus ja viha Rakkauden ja vihan fenomenologiasta

Negatiivista kun vihatun ihmisen kärsimys tuottaa iloa (kuten kateu- dessa, vahingonilossa, ilkeydessä), vihan aktin toteutu- Edellä sanotun1 perusteella on selvää, ettei rakkautta ja vihaa minen on itsessään luonteeltaan ”synkkää” ja ”onnetonta”. voida palauttaa myötätuntoon tai yksinkertaisempiin tosi- Myös silloin kun rakkautta ja vihaa ei pidetä tunnetiloina ja asioihin tai pitää niitä sellaisten ”yhdistelmänä”. Jokainen kysytään ainoastaan ovatko ne intentionaalisia tunteita ”jotakin yritys palauttaa ne tuntemusten ja pyrkimysten yhdistelmiin kohtaan” (von Etwas), on vastaus kielteinen. Tunteeseen voi si- tuottaa pettymyksen. Esimerkiksi Spinozan täysin mielet- sältyä positiivinen arvo ilman, että se herättää rakkauden tuota tömän määritelmän mukaan rakkaus olisi ”quaedam laetitia arvoa kantavaan kohteeseen. Franz Brentanon ansiota on sekä concormitante causa externa”2 . Jo Malebranche kysyy tässä rakkauden ja vihan aktiluonteen että näiden aktien perustavan yhteydessä oikein, rakastammeko esimerkiksi hedelmää, luonteen oivaltaminen. Hän pitää niitä jopa ”arvostelmaa” al- jonka syömme suuhumme ja jonka tiedämme halumme kuperäisempinä. Me painotamme tätä asiaa sitäkin enemmän, syyksi. Ihmisten välisen rakkauden (ja vihan) aktit osoittau- koska olemme vakuuttuneita, että tämä heikosti käsitetty Bren- tuvat täysin riippumattomiksi tuntemusten vaihtelusta jo tanon näkemys ylittää tässä asiassa yleiset psykologiset väärinkä- siten, että ne pitäytyvät kohteessaan kuin liikkumattomat sitykset. Niiden mukaan rakkaus ja viha kuuluvat milloin tun- vakaat säteet. Rakastamamme ihmisen meille tuottama tuska temuksen, milloin pyrkimyksen, milloin affektien piiriin, tai ne ja kärsimys eivät koskaan muuta rakkauttamme häneen nähdään noiden tosiseikkojen sekoituksena. Emme kuitenkaan kuten ei myöskään vihatun ihmisen tuottama ilo ja mie- voi olla Brentanon kanssa samaa mieltä, kun hän rinnastaa ne lihyvä muuta vihaamme. Ja vaikka ihmisten väliset ilon ja ”moraalisen tiedon alkuperän” alueella arvojen järjestykseen kärsimyksen tunteet vaihtuvat jatkuvasti, pysyvät heidän asettamisen (Vorziehen und Nachsetzen) kanssa. Olen muussa yh- viha- ja rakkaussuhteensa muuttumattomina. Voidaan sanoa teydessä3 selittänyt perusteellisesti rakkauden ja vihan suh- ainoastaan, että rakastettu kohde on runsaampi lähde sekä detta näihin akteihin. Tuotakoon tässä vain esille, että ar- mahdollisille iloille että kärsimyksille. Mutta tämä pitää paik- vojen järjestykseen asettamisen aktit kuuluvat arvojen tie- kansa myös vihatun kohteen suhteen: mitä vihatumpi se on, tämisen (nimittäin arvon tason tietämisen) piiriin, kun taas sitä enemmän sen onni tai hyvinvointi tuottaa tuskaa, ja sitä rakkautta ja vihaa ei lasketa tietämisen akteihin. Niillä on enemmän sen epäonni ja mitättömyys ilahduttavat, ja sitä erikoinen suhde arvoja omaaviin kohteisiin ja tämä suhde ei runsaammaksi kärsimysten ja ilojen lähteeksi se osoittautuu. ole varmasti pelkkä tietofunktio. Ne saattavat yhtäältä tosin Kokonaan toisella tavalla asia tulee kysymykseen, jos olla arvotiedon perustana (kuten tullaan osoittamaan), mutta . rakkaus- ja vihasuhdetta tarkastellaan tunnetilojen syinä eivät kuitenkaan ole sellaista tietoa. Lisäksi nämä intentiot (ei vaikutuksina). Tässä näiden aktien toteutuminen on tie- eivät saa alkuaan arvosta tai edes ”korkeammasta” arvosta tysti itse syvin kaikista ilon ja kärsimyksen, ”autuuden” siinä mielessä kuin ”asetamme” jonkin arvon toisen yläpuo- Matkalainen ja ”epätoivon” ”lähteistä”. Rakkauteen liittyy voimakas lelle, vaan intentioiden kohteista, sikäli kuin niissä on arvoja. onnen tunne silloinkin kun se on ”onnetonta” siinä mie- En ”rakasta” mitään arvoa, vaan aina jotain, jossa on arvoja. lessä, että se jää vaille vastakaikua, tai kun rakkauden Malebranche4 on kauniissa rakkautta ja vihaa koskevissa

janne Martola, janne kohde aiheuttaa kärsimystä ja tuskaa. Ja päinvastoin silloin, tutkimuksissaan ollut sitä mieltä, että ne tosin kuuluvat

/ niin & näin • 57 tunteisiin, mutta sellaisiin, jotka edellyttävät arvostelmaa yleisestä funktioiden ja aktien ”sokeudesta”, vaikka se johtuu kohteen tietynlaista iloa tuottavasta arvosta tai arvokkuu- niiden puutteellisesta toteutumisesta hänen omalla kohdallaan. desta. Tässä mielessä hän kritisoi Spinozan teesiä. On kui- Se, että rakkaus ja viha eivät ole ”pyrkimyksen” tenkin hyvin ilmeistä, että tämä väite on väärä rakkautta akteja, tuotiin jo korostetusti esille. Pyrkimyksen ”rau- koskeva rationalisointi.5 Saattaa olla olemassa emotionaalisia hattomuus” on rakkaudessa ja vihassa sitä vähäisempää akteja, joiden edellytyksenä on arvostelman (Urteil) (tai mitä täsmällisempiä, puhtaampia ja selkeämpiä rakkaus pikemminkin arvion [Beurteilung]) tekeminen. Sellainen ja viha ovat. Tässä ei myös koskaan tule annettuna näyttää mielestäni olevan esim. ”kunnioitus”. Se edellyttää mitään ”realisoitavaa”. Siitä kuitenkin myöhemmin lisää. kohteen suhteen tuota etäisyyttä, joka yksin mahdollistaa Mutta ennen kaikkea on huomattava, että rakkaus ja viha sen, että emotionaalista aktia edeltää arvoarvio; kunnioi- eroavat jo akteina kaikista muista akteista ja ovat keskenään tuksessa on oltava läsnä myös sen herättämän kohteen arvo erilaiset sikäli, että ne eivät tule siksi mitä ne ovat esimerkiksi erityisessä intentiossa. Juuri tämä etäisyys puuttuu vihasta ja suhteessa kantajiinsa tai kohteisiinsa tai mahdollisiin vaiku- rakkaudesta. Ne ovat täysin alkuperäisiä ja välittömiä, arvoa tuksiinsa tai suorituksiinsa. Vallitsevat ajattelutottumukset kantavaan itseensä kohdistuvan emotionaalisen suhtautu- asettuvat jyrkästi tätä lausetta vastaan. Sanottu sisältää en- misen muotoja. Niihin ei fenomenologisesta näkökulmasta siksi, että rakkaus ja viha eivät ole riippuvaisia rakkaus- tai edes liity arvon vastaanottamisen (esim. tuntemisen tai jär- vihasuhteen osapuolista, ”minä” ja ”toinen”. Toisin sanoen jestykseen asettamisen) funktiota ja kaikkein vähiten arvo- rakkaus ja viha eivät ole olennaisesti sosiaalisia suhtautu- arvostelmaa. Ja erittäinkään tässä asianomainen arvo ei ole mistapoja, kuten esimerkiksi myötätunnon funktiot ovat.6 erityisessä intentiossa etukäteen annettu, kuten kunnioituk- Voidaan esimerkiksi ”rakastaa ja vihata itseä”; mutta ei voida sessa. Mikään ei osoita tätä tosiasiaintilaa niin hyvin kuin se myötätuntea itsensä kanssa. Sillä kun sanotaan, että ”säälii it- tavaton avuttomuus, jonka valtaan näemme ihmisten jou- seään” tai ”iloitsee siitä, että voi tänään niin iloita” (sanontoja, tuvan, kun heitä pyydetään ”perustelemaan” rakkauttaan ja joiden yhteydessä silmiemme edessä ovat epäilyksettä aivan vihaansa. Juuri tässä osoittautuu, että tietyt ilmiöt), osoittaa tarkempi ana- nämä ”perusteet” etsitään aina vasta lyysi kuitenkin aina, että tässä on kysy- jälkeen päin ja että ne eivät kokonai- «Rakkaudessa ja vihassa on myksessä mielikuvituksen luoma ilmiö, suudessaan koskaan pysty laatunsa ja juuri välttämättä kysymys jossa kyseinen henkilö tarkastelee it- määränsä puolesta tarkasti kattamaan seään ”ikään kuin hän olisi joku toinen” asioiden yksilöllisestä sitä, mikä pitäisi tulla ”perustel- ja myötätuntee omia tunteitaan ”tänä luksi”. Rakkauden ja vihan aktit itse ytimestä, arvoytimestä – jos (fiktiivisenä) toisena”. Niin voin mie- eivät myöskään mitenkään tule esille saan sanoa näin – , jota ei likuvituksessani saattaa itseni tilaan, kohteiden yhteydessä, jotka joskus koskaan voida täydellisesti jossa olen kulkevinani omassa surusaa- vastaavat täsmälleen samoja arvokva- jaotella tarkasteltavaksi tai tossani, ja niin edelleen. Mutta feno- liteetteja, jotka ilmaistiin näiden mo- edes erotella tunnettavaksi menologisesti myötätunto pysyy sil- lempien perustana. Rakkaudessa ja loinkin sosiaalisena aktina. Tämänkal- yksittäisinä arvoina.» vihassa on juuri välttämättä kysymys tainen illuusio ei ole välttämätön itseen asioiden yksilöllisestä ytimestä, ar- kohdistuvassa rakkaudessa ja vihassa. voytimestä – jos saan sanoa näin – , jota ei koskaan voida Rakkaus ja viha eivät siis lainkaan välttämättä edellytä aktin täydellisesti jaotella tarkasteltavaksi tai edes erotella tunnet- suuntautumista johonkin ”toiseen” eikä mitään tiettyä ih- tavaksi yksittäisinä arvoina. Arvo-ominaisuuksien arvosta- misten välistä yhteyttä. Jos nimitämme ”altruistisiksi” sellaisia misen määrä päinvastoin riippuu siitä kantaako näitä arvoja akteja, jotka suuntautuvat toisiin toisina, niin silloin rakkaus rakastettu vai vihattu asia, sen sijaan rakkaus tai viha eivät ja viha eivät ole olemukseltaan mitenkään altruistisia. Sillä riipu tästä arvostamisesta. Niin, on erikoista, että meistä it- rakkaus orientoituu arvoihin ja kohteisiin (arvojen välityk- sestämme näyttää jopa jonkinlaiselta ”rikkomukselta” tai sellä, joita kohteet läpinäkyvästi kantavat), jolloin on periaat- ”vialta”, rakkauden (ja vihan) ”loukkaukselta”, jos asetamme teessa yhdentekevää onko kyseinen arvo ”minulla” vaiko ”toi- rakastetun (ja vihatun) kohteen käsitteellisiin arvokatego- sella”. Rakkaus itseen on siis yhtä alkuperäistä kuin toiseen rioihin tai vain näemme toisen niin tekevän. Rakastetun ihmiseen kohdistuva rakkaus, ja viha itseä kohtaan yhtä alku- persoonan kirjettä on mahdotonta lukea arvioiden sitä kie- peräistä kuin toista ihmistä kohtaan tunnettu viha. Toisaalta liopin, estetiikan tai tyylin ”normien” mukaan; niin toimi- aktit, jotka suuntautuvat toiseen toisena eivät välttämättä minen tuntuu alentamiselta. Kaikki rakastetun kohteen ole lainkaan ”rakkautta”. Myös kateus, ilkeys ja vahingonilo ominaisuudet, tekemiset ja työt saavat täyden arvonsa vasta suuntautuvat toiseen toisena. Jos ”altruismiksi” nimitetään niitä kantavan kohteen tai niitä suorittavan subjektin kautta. ihmisen suhdetta toiseen ihmiseen ja tähän liittyvää voimak- Vain tästä syystä rakkaus ja viha näyttävät rationalistisesta kaampaa taipumusta torjua itsensä ja oma elämänsä, ei tällä näkökulmasta sokeilta. Tämä todistaa hyvin vähän. Sillä ”sosiaalisella” asenteella itsessään ole mitään tekemistä ”rakas- se, että sisäisen vihan ja rakkauden ”hengensilmän” avulla tavan” tai ”hyveellisen” asenteen kanssa. Jos nimittäin rakkaus nähdään toisenlaisia, aina korkeampia ja alempia arvoja kuin toiseen perustuisi tuollaiseen torjuvaan aktiin, se perustuisi voidaan nähdä järjen ”silmällä”, ei todista, että tässä näh- silloin vielä alkuperäisempään vihaan, nimittäin itsevihaan. täisiin ”heikommin” samaa, kuin mitä järjen silmällä nähdään Itsensä torjumisella, kykenemättömyydellä jäädä ”itsekseen” ”paremmin”. Rakkaudella ja vihalla on oma evidenssinsä, joka (tyyppisesimerkki on yhdistyselämään kokonaan uppou- ei ole mitattavissa ”järjen” evidenssillä. Vain ihminen, jolta tunut ihminen) ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa 7. tämä evidenssi puuttuu ja joka on oman rakenteensa vuoksi Mutta yhtä vähän kuin rakkaudelle on luonteenomaista tuomittu tässä kohdin horjumaan, luulee tämän johtuvan suuntautua toiseen, yhtä vähän sille on luonteenomaista

58 • niin & näin / suuntautua yhteisöön. On olemassa rakkautta yhteisöön kah- (mikä sinänsä on negatiivinen arvo) ja kohti jo mahdol- dessa mielessä, rakkautta ”yhteisöön” kokonaisuutena ja jo- lisesti olemassa olevan korkeamman arvon syrjäyttämistä kaiseen yksittäiseen ”yhteisön jäsenenä” – mutta samalla on (mikä sekin on negatiivinen arvo). Rakkaus sen sijaan suun- olemassa siitä täysin riippumatonta, yksilöön itseensä koh- tautuu mahdollisen korkeamman arvon asettamiseen (mikä distuvaa rakkautta, jolla tässä tarkoitetaan rakkautta ilman on itsessään positiivinen arvo), tai korkeamman arvon säi- suhdetta mahdolliseen yhteisöön tai jolla voidaan tarkoittaa lyttämiseen ja mahdollisen alemman arvon kumoamiseen sellaisen vastakohtaa (rakkaus intiimiin yksilöön). Yhteisö on (mikä on itsessään positiivinen moraalinen arvo). Viha ei joka suhteessa siis vain yksi rakkauden kohde muiden koh- siis suinkaan ole ainoastaan pelkkää ”sulkeutumista” ar- teiden joukossa. Jos ”sosiaalisella mielenlaadulla” tarkoitetaan vojen valtakunnalta yleensä; se on enemmänkin sidok- tiettyä taipumusta uppoutua ”yhteisöllisiin asioihin”, ei tällä sissa mahdollisen alemman arvon positiiviseen tarkkailuun. ”sosiaalisella mielenlaadulla” siis ole vähäisintäkään tekemistä Tämä arvojen oleminen ”ylempänä” ja ”alempana” on rakkauden kanssa. Eräänlainen rakkaus voi kyllä realisoitua kuitenkin annettu ilman arvojen vertailun aktia, joka sisältyy ”sosiaalisen mielenlaadun” välityksellä. Voin haluta vaalia jo- esimerkiksi ”järjestykseen asettamiseen”. ”Järjestykseen aset- takin kansaa, ammattia, säätyä tai rotua (ei ”luokkaa”, sillä taminen” ei ole valitsemista eikä ylipäätään mikään pyrki- se on arvovapaa intressialue) ”rakkaudesta niitä kohtaan”; myksen akti, vaan emotionaalinen tietämisen akti 10. Voimme mutta silloin minun on oltava tietoinen siitä, että tässä yh- esimerkiksi ”asettaa” Beethovenin Brahmsin ”edelle” valitse- teydessä suljen täysin pois rakkauden yksilöitä kohtaan ja matta tässä yhteydessä mitään. Valinta kohdistuu aina vain halun edistää heidän parastaan. On myös jokapäiväistä, että siihen, että haluamme tehdä jotakin – ei koskaan kohteisiin ihminen vihaa jotain yhteisöä, jonka jäsentä hän rakastaa – ei itseensä. Järjestykseen asettaminen tuo aina esille kahteen tämän yhteisön jäsenenä, vaan yksilönä. Näin voivat hyvinkin arvoon A ja B liittyvän tosiasian, jonka mukaisesti ne ase- ”antisemitismi” tai ”saksalaisviha”, ”ranskalaisviha”, jne. tetaan keskinäiseen järjestykseen. Rakkaudessa ja vihassa ei sopia yhteen yksilöä kohtaan tunnetun rakkauden kanssa. ole näin. Rakkaus on pikemminkin intentionaalista liikettä, On siis olemassa yhtä alkuperäistä ”itserakkautta” ja ”it- jossa objektista tulee näkyviin annettua arvoa A korkeampi sevihaa”, kuin on ”rakkautta ja vihaa toista ihmistä kohtaan”. arvo. Ja juuri tämä korkeamman arvon ilmaantuminen on ”Egoismi” ei ole ”itserakkautta”8. Sillä yksilöllinen sinänsä ei olemuksellisessa yhteydessä rakkauteen. Se ei siis ole pe- ole ”egoismissa” annettuna rakkauden kohteena, irrallaan kai- rimmäiseltä olemukseltaan pelkkä ”reaktio” jo tunnettuun kista sosiaalisista yhteyksistä ja ainoastaan noiden korkeiden (gefühlten) arvoon, kuten esimerkiksi ”iloitseminen” tai arvolajien kantajana, jotka saavat ilmauksensa esimerkiksi ”murehtiminen”, eikä modaalisesti määrätty funktio kuten eheyden ja pelastuksen käsitteissä. Egoismissa olen annettuna ”nautinto”, eikä se ole suhtautumistapa kahteen ennalta itselleni ainoastaan pyrkimyksessä, sellaisena ”yhtenä toisten annettuun arvoon niin kuin ”järjestykseen asettaminen”. joukossa”, joka ei yksinkertaisesti ota huomioon toisissa olevia Jokainen järjestykseen asettaminen perustuu kuitenkin arvoja. Egoismi edellyttää siis toisen näkemistä ja hänessä sikäli rakkauteen, että vasta rakkaudessa leimahtaa esille olevien arvojen ja hänen omistamiensa asioiden tarkastelemista korkeampi arvo, joka sitten voidaan asettaa toisen edelle. ja sitä, että näiden arvojen vaatimukset jätetään ottamatta huo- Se joka pitää rakkautta vain jälkikäteen tulevana ”reak- mioon (joka on jo positiivinen akti, ei sellaisen puuttumista). tiona” tunnettuun arvoon, kieltää rakkaudelle luonteen- ”Egoismi” ei ole asenne, jossa ”ollaan ikään kuin yksin maa- omaisen liikkeen, jonka jo Platon niin terävästi käsitti!11 ilmassa”; päinvastoin sen edellytyksenä on toinen ihminen yh- Rakkaus ei ole ikään kuin emotionaalisesti vakuuttunutta teisön jäsenenä. Juuri egoisti on täysin ”sosiaalisen minänsä” tuijottamista johonkin arvoon, joka on edessämme an- valloittama, ja se peittää häneltä hänen yksilöllisen intiimin mi- nettuna. Se ei myöskään synny tiettyjä asioita (tai reaalisia nänsä. Ja tämä sosiaalinen minä ei ole hänen rakkautensa aktin persoonia) kohtaan ainoastaan niiden positiivisten arvojen kohde, vaan hän on ainoastaan sosiaalisuutensa ”valtaama”, ts. tähden, joita niissä on ja jotka ”olivat annettuina” jo ennen hän elää siinä. Hän ei myöskään ole suuntautunut omiin arvoi- rakkauden esille tuloa. Tässä ajattelussa painottuu jälleen hinsa arvoina sinällään, vaan hän suuntautuu kaikkiin arvoihin, pelkkiin empiirisiin tosiasioihin ”tuijottaminen”, joka on kaikkiin esineiden ja ihmisten arvoihin sikäli kuin ne ovat niin vastakkaista rakkaudelle. Tunnemme kyllä rakkaudessa hänen, tulevat tai voivat tulla hänen omikseen, ovat suhteessa kohteiden positiiviset arvot kuten kauneuden tai miellyttä- häneen! Tämä kaikki on itserakkauden täydellinen vastakohta! vyyden ja persoonan hyvyyden, mutta tähän pystyisimme myös ilman mitään niihin kohdistuvaa rakkautta. Vasta silloin kysymys on rakkaudesta, kun tietyn asian yhteydessä Positiivisia fenomenologisia määritelmiä9 jo ”reaalisina” esiintyvien arvojen lisäksi esiintyy liike, in- Lopuksi rakkauden ja vihan aktiolemukseen kuuluu, että tentio kohti vielä ”korkeampia” arvoja, jotka ovat olemassa ne voidaan vain tuoda näkyville, niitä ei voida määritellä. mutta jotka eivät vielä ole positiivisina laatuina esillä. Ne Rakkautta ja vihaa ei ensinnäkään voida erottaa toi- ilmenevät intentiossa vain mahdollisena kokonais- ja hah- sistaan siten, että viha olisi rakkautta jonkin asian ei-ole- morakenteen ”perustana” (Fundament). Sikäli rakkaus piirtää miseen (Nichtdasein). Viha on pikemminkin positiivinen aina empiirisestä persoonasta etukäteen ”ideaalisen” arvo- akti, jossa yhtä lailla tulee välittömästi annettuna epäarvo kuvan, jota se kuitenkin pitää samalla ”oikeana” ja ”todel- (Unwert) kuin rakkaudessa tulee annettuna positiivinen lisena”, vaikka sitä ei vielä voidakaan tunteen välityksellä arvo. Rakkauden liike suuntautuu alemmasta arvosta kokea aidosti annettuna olemassaolon ja arvo-olemisen yk- ylempään, ja asian tai persoonan mahdollinen korkeampi seytenä. Tämä ”arvokuva” on kylläkin jo ”hahmoteltuna” arvo ilmaantuu siinä ensimmäiseksi esille. Viha puolestaan empiirisissä, tunteen välityksellä annetuissa arvoissa – ja sikäli on liikettä päinvastaiseen suuntaan. Tällöin myös viha kuin se on niissä hahmoteltuna, siihen” ei lisätä” mitään ilman muuta suuntautuu kohti mahdollista alempaa arvoa eikä projektiivisen ”eläytymisen” välityksellä luoda harha-

/ niin & näin • 59 kuvitelmaa. Arvokuva ei kuitenkaan ”sisälly” näihin tunteen sekä elävää että elotonta luontoa kohtaan, perustuisi aino- välityksellä annettuihin arvoihin empiirisesti, vaan toimii astaan siihen, että varustamme luonnonobjektit omilla in- ”kutsumuksena” ja objektiivis-ideaalisena vaatimuksena himillisillä tunteillamme, tai tarkastelemme niitä inhimil- tulla yhä kauniimmaksi ja paremmaksi kokonaisuudeksi. liseen elämään kuuluvien kuvien ja analogioiden pohjalta. Rakkauden luova voima on juuri siinä, että rakkaus on Tämän teorian mukaan sama pätee ”taideteoksiin”, ”tietoon” liikettä ”arvon ylenemisen” suuntaan. Platon oli jo tästä ja muihin vastaaviin: ne herättävät rakkautta vain inhimil- tietoinen. Tämä ei tarkoita, että rakkaus ensin loisi itse lisen elämän ”ilmaisumuotoina” tai ”edistämisen välineinä”. arvot tai niiden ylenemisen. Ei missään tapauksessa! Mutta Sama pätee myös Jumalaan, jonka idea on tämän teorian rakkaus auttaa esille täysin uusia ja korkeampia arvoja ar- mukaan seurausta vain ihmisen tunteesta, joka liittyy koke- vojen tuntemisessa, omaksumisessa ja järjestykseen asetta- mukseen maailmankaikkeudesta tai maailman perustasta (L. misessa sekä järjestykseen asettamiseen perustuvassa tah- Feuerbach), ja niin edelleen. Nyt on kuitenkin selvää, että tomisessa, valinnassa ja toiminnassa. Tämä tarkoittaa, että vaikka näillä otaksumilla tavoitetaan tosiasioita, nämä tosi- rakkaus on ”luovaa” näillä inhimillisen olemassaolon alu- asiat eivät tuo esille aitoa rakkautta luontoa, taidetta, tietoa eilla. Viha sitä vastoin on sanan ankarimmassa mielessä tai Jumalaa kohtaan, vaan ainoastaan tämän rakkauden ”mitätöivää” sen takia, että se mitätöi arvot, jotka ovat (”sentimentaalisen”) vale- tai harhakuvamuodon. Aito rakkaus (näillä alueilla) tosiasiallisesti korkeimpia ja tekee sen seu- luontoa kohtaan ilmenee siten, että luonto itsensä takia, rauksena kognitiivisen järjestykseen asettamisen ja tunte- oman inhimilliseen nähden vieraan ominaislaatunsa vuoksi misen niille kuuroksi ja sokeaksi. Ne tulevat mahdottomiksi tulee rakkauden kohteeksi. Juuri tässä aito luonnonrakkaus tuntea vasta, kun viha on ne (näillä alueilla) mitätöinyt!12 eroaa ”sentimentaalisesta” valemuodostaan14. Sen takia esi- Siirrymme näiden lauseiden tarkempaan perusteluun. merkiksi raakuus orgaanisen luonnon rakennelmia, eläimiä tai kasveja kohtaan ei ole ”pahaa” vain siksi, että se käsitetään Rakkaus ja viha ylipäänsä arvoihin kohdistuvina merkkinä ”mahdollisesta” raakuudesta ihmistä kohtaan, vaan se on oikeammin pahaa itsessään. Näin saattaa myös väärä Näemme rakkauden ja vihan akteina, jotka olemuksel- ”tunteellisuus” taideteoksen edessä, siis siihen liittyvä reflek- lisen lainomaisuutensa mukaisesti ylipäänsä (tässä kohdin tiivinen omiin tunteisiin katsominen, taideteoksessa itsessään jätetään huomiotta miten ja millä tavalla) kohdistuvat ar- olevien arvojen sijasta (ja samanaikainen harhakäsitys, että vojen välityksellä kohteisiin. Näin torjumme ennen kaikkea omat ”tunteet” olisivat sen arvoja), johtaa sentimentaaliseen opin, joka väittää niissä olevan kysymys erityisesti ”inhimil- ”rakkauteen taidetta kohtaan”. Aidossa rakkaudessa taidetta lisistä”, siis ihmislajille ominaisista, sen erityiseen psykolo- kohtaan me suuntaudumme sitä vastoin täysin ihmisen ul- giseen luonteeseen sidotuista tosiasioista, ja että sen takia kopuoliseen, johonkin joka kohottaa ihmisen, sikäli kuin hän vain ”ihminen” voisi olla ensisijaisesti rakkauden ja vihan on ihminen, hänen itsensä ja hänen elämystensä yläpuolelle. kohde. Mutta tämä on lähes ydinasia suuressa modernin ”ih- Tämä pitää kuitenkin kaikkein selvimmin paikkansa rakkau- misrakkauden” liikkeessä, jossa rakkauden koetaan olevan dessa, joka kohdistuu Jumalaan: Se ei suuntaudu ”ihmisen lähtöisin ihmisestä ja suuntautuvan ihmiseen. Erilaiset posi- varjoon” maailmankaikkeudessa, vaan itseensä ”Pyhään”, tivistiset teoriat ovat vasta tämän historiallissosiaalisen hen- ”Loputtomaan”, ”Hyvään”, joka on olemuksensa mukaisesti kisen liikkeen yksi seuraus ja formuloivat vain sen mitä tässä ihmiseen ja ylipäänsä kaikkiin äärellisiin olentoihin nähden esiintyi historiallisesti ensin13. Tosiasiassa kuitenkin rakkaus transsendentti15. Aiemmin käsitelty oppi myötätunnosta pe- kohdistuu alkuaan arvoa omaaviin kohteisiin, ja ihmiseenkin rustuu illuusiolle siitä, että toisen tuska tai ilo koetaan ”itse”. vain sikäli kuin hän on arvonkantaja ja kykenevä arvoylene- Tämän näkemyksen mukaan jokainen rakkaus ihmisen ulko- miseen. Voimme tutkia näitä akteja ja niiden lakeja myös tai yläpuoliseen perustuu puolestaan siihen, että ihminen kokonaan ilman, että tarkastelemme yksinomaan ihmisen kuvittelee käsittävänsä ”toisen” rakastavasti, vaikka hän to- olemassaoloa rakkauden ja vihan kantajana (se on fenomeno- siasiassa yhä uudelleen rakastaa vain itseään - pelkkää pei- logisen reduktion avulla), ja täysin ilman, että kiinnitämme likuvaansa. Jo L. Feuerbach on kehittänyt tämän ”teorian” huomiota siihen empiiriseen tosiasiaan, että useat näistä to- Jumalaan kohdistuvasta rakkaudesta; samoin August Comte. dellakin ihmiselle ominaisista akteista myös kohdistuvat ih- miseen. Onhan olemassa tosiasia, jota myöskään oppi ”mo- dernista ihmisrakkaudesta” ei pysty raivaamaan pois tieltään, Arvokohteet ovat annetut rakkaudessa ja vihassa. että me (aivan alun perin) rakastamme monia sellaisia asioita, millä ei ole mitään tekemistä ihmisen kanssa, ja joiden arvo Kuten jo totesimme, rakkaus on liikettä suunnassa ”alempi ja niihin liittyvä arvotieto ovat täysin riippumattomia ”ihmi- arvo korkeampi arvo” ilman että tässä yhteydessä molempien sestä” ja hänen arvoistaan kuten myös hänen arvotiedostaan. arvojen olisi oltava annettuja. Tavallisesti alempi arvo on Rakkauden ja vihan aktien olemus kielletään myös annettu joko arvoon kohdistuvassa tunteessa, joka he- silloin, kun ne ymmärretään naturalistien tavoin vastakkai- rättää rakkauden niin että rakkauden akti alkaa välittömästi siksi ajatuksen akteille. Myöhemmin kuvailtavan natura- toimia, tai asettaessamme useita kohteita arvojärjestykseen. listisen rakkaus- ja vihateorian mukaan rakkauden ja vihan Mutta on myös totta, että ”rakkaus” herää vasta silloin aktit suhteutuvat erityisesti ihmiseen niin aktien kantajien tiettyä kohdetta tai arvonkantajaa kohtaan, kun syntyy kuin kohteidenkin osalta. Tämän näkemyksen mukaan vain liike kohti korkeampaa arvoa, jonka olisi mahdollista tulla ihminen olisi ihmisen alkuperäinen rakkauden kohde ja rakastetun kohteen ominaisuudeksi. Tässä yhteydessä on kaikki muut kohteet vain sen verran ja sikäli kuin ihmiseen täysin sivuseikka, onko tämä ”korkeampi arvo” jo olemassa liittyviä ilmiöitä voidaan ihmisen tunteille ominaisella tavalla (eikä vielä ”havaittu” tai ”paljastettu”) vai eikö se ole vielä ”tuntea” kohteiden yhteydessä; esimerkiksi rakkaus luontoa, olemassa, vaikka sen ”pitäisi” olla (ideaalisessa ja yksilölli-

60 • niin & näin / Janne Martola, Seurasaaren yllä. sessä – ei yleispätevyyteen viittaavassa mielessä)16. Yksi rak- ”ikään kuin hahmotellaan hänestä ideaalinen arvokuva”, kauden olemuksellinen piirre on juuri välinpitämättömyys joka ei ole hänen empiirisissä arvoissaan ”nähtävissä”, mutta näiden kahden vaihtoehdon välillä. Olisi sen takia väärin joka on kuitenkin näille tunnetuille arvoille rakennettu, tar- sanoa, että rakkaus on asenne, jolla me ikään kuin etsimme koitukseni ei ollut väittää tämän merkitsevän samaa kuin aina uusia ja korkeampia arvoja kohteestamme – sellainen rakastetun kohteen arvotason kohottaminen, paremmaksi etsiminen on vain yksi mahdollinen täyttymättömän rak- tekemisen halu, jne. Sellainen paremmaksi tekemisen halu kauden seuraus –, mutta virheellistä on myös sanoa, että saa aikaan joko ”pedagogisen” asenteen, joka karkottaa rakkaus olisi pyrkimystä ”korottaa” kohteen tosiasiallista todellisen rakkauden välittömästi; tai johtaa siihen, että arvoa, olkoonpa sitten kysymys hyvän ”toivomisesta”, ta- teemme eron sen välillä mitä ihminen jo on ja mitä hän ei voittelemisesta tai ”tahtomisesta” , esimerkiksi yrityksestä vielä ole ja jollaiseksi hänen vain ”on” tultava. Mutta juuri ”tehdä jokin ihminen paremmaksi” tai auttaa häntä jollakin tähän eroon nähden rakkaus on välinpitämätön; juuri tätä tavalla tulemaan korkeampien arvojen kantajaksi. Varmasti eroa ei rakkaudessa lainkaan ole. Ei myöskään ole ole- tämäkin voi olla rakkauden yksi seuraus. Kun sanoin, että massa mitään eroa sen välillä, mitä yllä olevassa tarkoitin persoonaan kohdistuvan rakkauden liikkeessä itsessään ”empiirisellä arvotosiasialla” ja ”ideaalisella” arvokuvalla.

/ niin & näin • 61 Vasta tässä tulee kysymyksen kaikkein vaikein kohta. päätteeksi. Siihen sisältyy välttämättä vain suuntautuminen Rakkaus itse saa liikkeensä myötä korkeamman arvon yhä uu- (laadullisesti vaihtelevasti määrättyyn) arvon ylenemiseen. delleen tulemaan esille kohteessa – aivan kuin se kumpuaisi Olen jo torjunut toisen tulkinnan, jonka mukaan rakkaus rakastetusta kohteesta itsestään ilman rakastavan pyrkivää toi- olisi olemukseltaan ainoastaan syy korkeamman arvon luo- mintaa (olkoon hänen puoleltaan kysymys vaikkapa vain ”toi- miseen esimerkiksi kasvatuksen välityksellä. Lisään vielä, että vomisesta”). Tätä ei saa aikaan pyrkivä tavoitteenasettelu tai ylipäätään halu muuttaa rakastettua kohdetta ei lainkaan kuulu korkeampaan arvoon ja sen realisoitumiseen tähtäävä tahtova aitoon rakkauteen17. On aivan oikein sanoa, että rakastamme päämäärän asettaminen. Kaikki yritykset sovittaa tämä pe- (olemuksellisesti) asioita, esimerkiksi ihmistä, sellaisina kuin rusilmiö joko–tai -asetelmaan ovat karkeita ja riittämättömiä he ovat. Väitämme, että rakkauden olemukseen kuuluu jopa määritelmiä, jotka peittävät juuri perusilmiön: joko jo olemassa se, että rakastamme kohdetta sellaisena kuin se ”on” niine ar- oleva arvo tulisi tässä vain nähdyksi (ikään kuin rakkaus vain voineen, jotka siinä ”ovat”, ja kiistämme, että rakkaudessa an- avaisi silmät käsillä oleville korkeammille arvoille, kun taas nettaisiin arvo, joka kohteessa ”pitäisi” olla. Jokainen rakkauden viha sulkisi ne), tai rakkaus olisi vain ”syy” siihen, että näitä ehdoksi asetettu vaatimus ”sinun on oltava tietynlainen” tuhoaa arvoja luodaan ja tahdotaan herättää esimerkiksi kasvatuksen sen olemuksen perusteellisesti. Tämä on erittäin tärkeää esimer- välityksellä, tai se loisi itsestään uusia arvoja ilman pyrkivää kiksi evankelisen rakkausidean oikealle käsittämiselle – kuten vaivannäköä. Sillä missään näistä tapauksista ei kysymys ole olen toisaalla tarkemmin osoittanut18. Jeesus ei sano Maria Mag- rakkaudesta. Toki voidaan sanoa, että aito rakkaus avaa hen- dalenalle: ”Sinä et saa enää tehdä syntiä. Jos lupaat minulle sen, kiset silmät aina korkeammille arvoille rakastetussa kohteessa: rakastan sinua ja annan sinulle syntisi anteeksi.” (kuten esim. se tekee näkeväksi, ei ”sokeaksi” (toisin kuin väitetään eräässä Paulsen kerran tulkitsi19). Sen sijaan hän antaa hänelle todisteita järjettömässä sananlaskussa, joka ilmeisesti pitää rakkautta rakkaudestaan ja syntien anteeksi antamisesta ja sanoo sitten lo- vain aistillisena vietti-intohimona). Se mikä tekee ”sokeaksi” ei puksi: ”Mene äläkä enää syntiä tee”. Ja myös tämän Jeesuksen koskaan ole rakkaus empiirisessä mielenliikkeessä, vaan sitä aina sanan tarkoituksena on auttaa Magdalenaa ymmärtämään seuraavat aistilliset vietit, jotka tosiasiassa uusi, syvä yhteys itseensä Jeesukseen ja hillitsevät ja rajoittavat sitä. Mutta juuri huomaamaan, ettei hän enää voi tehdä tämä ”silmien avaaminen” on vain yksi «Olen jo torjunut toisen syntiä. Sillä ei ole lainkaan velvoittavan rakkauden seuraus, joka sillä on ”mie- tulkinnan, jonka mukaan imperatiivin merkitystä. Vastaavasti lenkiinnon”, ”tarkkaavaisuuden”, ”ha- rakkaus olisi olemukseltaan tuhlaajapoikakertomuksessa ei syy ja vainnon”, ”huomaamisen”, jne. asteit- ainoastaan syy korkeamman perustelu isän anteeksiannolle ja rakkau- taisessa etenemisessä. Se itse ei ole rakas- delliselle vastaanotolle ole pojan jo suo- arvon luomiseen esimerkiksi tamastaan kohteesta uusia arvoja ”etsivä rittama katumus, vaan katumus mur- asenne”. Päinvastoin! Sellainen ”korke- kasvatuksen välityksellä. Lisään tautuu voimakkaana esiin vasta isällisen ampien” arvojen etsiminen joka puolelta vielä, että ylipäätään halu rakkauden hämmästyneessä näkemisessä. olisi epäilemättä rakkauden puutteen muuttaa rakastettua kohdetta Siis lause: ”rakkaus kohdistuu asioihin merkki. Se merkitsisi myös kohonnutta ei lainkaan kuulu aitoon sellaisina kuin ne ovat” on epäilemättä kiinnostusta kohteen ”etuja” ja vähen- rakkauteen.» oikeaan osuva. Jos siis on lupa odottaa tynyttä kiinnostusta ”virheitä” kohtaan. ihmiseltä rakkautta ja hän sen sijaan koh- Tällainen asenne osoittautuu kuitenkin teleekin meitä kasvatuksellisella asenteella vähintäänkin tieksi illuusioon. Rakkauden aitous tulee täysin ”sinun täytyy”, on seurauksena uhma ja loukattu ylpeys. Tämä ilmi siinä, että näemme kyllä hyvin konkreettisen kohteen on täysin hyväksyttävää. Ei kuitenkaan pidä käsittää väärin tätä virheet, mutta rakastamme häntä näine virheineen. Jos rakkaus ”sellaisina kuin ovat”. Sitä ei pidä samaistaa lauseeseen ”me ra- ymmärrettäisiin tällaiseksi ”etsimiseksi”, niin miten siinä tapa- kastamme asioita niine arvoineen, joihin olemme tunteen väli- uksessa kävisi, jos etsittyjä korkeampia arvoja ei löytyisi? Silloin tyksellä kosketuksissa” tai lauseeseen ”rakastamme asioita näiden olisi joka tapauksessa seurauksena pettymys ja ”etsimisen” lo- arvojen välityksellä”. Sillä juuri tämä käsitys riistää rakkaudelta pettaminen. Mutta se mikä silloin loppuisi, ei varmasti voisi sen liikeluonteen, joka sille nyt kerta kaikkiaan kuuluu. ”Ole- olla rakkaus kohteeseen. Sillä rakkaus ei lopu sen takia, että en minen”, josta tässä on kysymys, on juuri tuota ”ideaalista ole- löydä etsimääni arvoa. Rakkautta ei siis tee rakkaudeksi tämä mista”, joka ei ole eksistentiaalis-empiiristä olemista eikä sel- silmien avautuminen aikaisempaa korkeammille arvoille, vaan laista, minkä ”pitäisi olla”, vaan kolmatta, tähän eroon nähden se on korkeintaan rakkauden seuraus – ja ilman erityistä ”et- samantekevää: se on samaa ”olemista” kuin esimerkiksi lauseessa simistä”. Rakkaus avaa silmät arvoille, jotka ovat korkeampia ”tule siksi mitä olet”, joka merkitsee jotain muuta kuin ”sinun kuin ne, joihin mielenkiinto aikaisemmin kohdistui. Tämä on pitää olla sellainen ja sellainen”, mutta myös jotain muuta jo paljon enemmän kuin vain ”kohonnutta tarkkaavaisuutta”. kuin ”eksistentiaalinen empiirinen oleminen”. Sillä siksi, mitä Vasta rakkaus saa aikaan tämän tarkkaavaisuuden kohoamisen. tässä viime mainitussa tapauksessa ”ollaan”, ei tarvitse tulla20. Mutta vielä yhdessä tärkeässä kohdin tämä näkemys Täysin harhainen olisi myös kolmas selitys, jonka mukaan peittää itse ilmiön. Totesimme edellä, että rakkaus suuntautuu rakkaus ”loisi” korkeammat arvot muista arvoista ja olisi tässä ”arvon ylenemiseen”. Tämä on kuitenkin jotain muuta kuin mielessä liikettä ylempiin arvoihin. Sillä tämähän voisi tarkoittaa suuntautumista ”ylempänä olevaan arvoon”. Jos etsin ”yhtä” vain sitä, että rakastava siirtäisi itsestään arvoja rakastettuun, siis korkeampaa arvoa, joka on kohteessa annettuna, tämä ”etsi- varustaisi rakastetun enemmän tai vähemmän kuvitelluilla ar- minen” edellyttää jo jonkinlaista käsitystä korkeamman arvon voilla, joita tämä ei todellisuudessa omista. Tai hän ”projisoisi ideaalisesta laadusta. Mutta itse korkeampi arvo, josta rak- omat arvonsa tunteen välityksellä kohteeseen”. Se olisi illuusiota. kaudessa on kysymys, ei ole millään tavoin ennalta ”annettu”, Tietysti on olemassa tuollaisia ”illuusioita”. Mutta ne eivät var- vaan avautuu vasta rakkauden liikkeessä – ikään kuin sen masti ole yhteydessä kohdetta kohtaan tunnettuun rakkauteen;

62 • niin & näin / pikemminkin sen vastakohtaan, ne syntyvät kyvyttömyydestä Viitteet päästä irti taipumuksesta omiin ideoihin, tunteisiin ja intresseihin. 1. Myötätunnosta ks. Max Scheler 1973; Gesammelte Werke, osa 7. Bern, Usein esille tuotu rakastavan taipumus (erityisesti sukupuolisen Francke, s. 17-149. – suom.huom. 2. S:n määritelmä täydellisenä: Amor est laetitia, concormitante idea causae rakkauden tapauksessa) ”yliarvioida”, ”korottaa”, ”idealisoida”, externae. (Rakkaus on ulkoisen syyn ideaan sidottua halua.) – suom. jne. rakkauden kohdetta, ei suinkaan aina johdu siitä, mistä sen huom. on tapana ajatella johtuvan. Usein tähän käsitykseen päätyvät 3. Arvojen järjestykseen asettamisen akteista ks. esim. Max Scheler 2000; Gesammelte Werke, osa 2. Bonn, Bouvier, s. 105-107. – suom.huom. ”kylmät toiset”, koska he eivät näe kohteessa olevia erityisiä yk- 4. Ks. N. Malebranche, Recherche de la vérité, II Band. silöllisiä arvoja, joiden suhteen vain rakkaus teroittaa katseen. 5. H. Blüher oli oikeassa lähes kaikissa kirjoituksissaan esiintyvässä lau- ”Sokeus” on siten ”kylmien toisten” puolella. Niinpä vieraan yk- seessaan ”Ihmisen rakastaminen on riippumatonta arvosta”. Tällä lau- seellaan hän halusi kumota vain tämän väärän rationalisoinnin. Hän ei silön olemus, jota ei voida täysin kuvata eikä tyhjentävästi ilmaista kuitenkaan ole oikeassa halutessaan sanoa, että rakkauden akti olisi myös käsitteellisesti (”Individuum ineffabile”), tulee esille kokonaisena ja omassa toteutumisessaan arvosuuntautumaton. Kuinka paljon syvem- mälle näkeekään Baader havaitessaan, että kauneus ”miellyttävyytenä” puhtaana vain rakkaudessa tai sen avulla tapahtuvassa näkemi- syntyy rakkaudesta ja rumuus vihasta, ja että Charis tai Grazie ovat ident- sessä! Kun rakkaus katoaa, astuu ”yksilön” tilalle heti ”sosiaalinen tisiä Charitaksen (armon tai kiintymyksen) kanssa. (Religiöse Erotik, 15.) persoona”, tuo pelkkä X erilaisine suhteineen (esim. ”setänä ole- 6. Muita olennaisesti sosiaalisia akteja ovat esim. lupaaminen, tottelevai- suus, käskeminen, velvoittaminen, jne. Vrt. H.L. Stoltenbergin ”sosiop- minen”, ”tätinä oleminen”), X, jolla on tietty sosiaalinen tehtävä syykkisten” aktien perusteelliseen analyysiin teoksessa Soziopsychologie, (ammatti) jne. Tässä tapauksessa rakastava on juuri se, joka näkee Berliini 1914. 7. Olen työssäni Das Ressentiment in Aufbau der Moralen [Max Scheler enemmän kuin muut, ja hän, ei ”toiset”, näkee silloin sen, mikä 1972; Gesammelte Werke, osa 3. Bern, Francke, s.33-147] osoittanut, mikä on objektiivista ja todellista. Vain todellisen ja objektiivisen väärä pohjaton harha on positivistisessa tavassa samaistaa rakkaus ja altruismi. subjektiivinen alentaminen pelkäksi ”yleisesti voimassa olevaksi Toisaalta Nietzsche suuntaa useita argumentteja tuota positivistista harhaa rakkaus = altruismi vastaan teoksessaan Näin puhui Zarathustra ja yleispäteväksi” – yksi Kantin subjektivistisen filosofian suu- luvussa Lähimmäisenrakkaudesta [Frierich Nietzsche 1967, Näin puhui rimmista harhoista21 – johtaisi välttämättä toisenlaiseen lopputu- Zarathustra, suom. J. A. Hollo. Helsinki, Otava, s. 50] lokseen. Epäilemättä monissa tapauksissa on todellakin olemassa 8. Katso Aristoteleen hienoja huomioita Nikomakhoksen etiikan luvussa Itserakkaus [Aristoteles 1989, Nikomakhoksen etiikka. Suom. Simo Knuu- tuo taipumus ”idealisointiin”. Mutta sikäli kuin se sitä on, se ei tila. Helsinki, Gaudeamus, IX kirja, 8. luku, 1168a 29]. Kuinka paljon todellakaan johdu rakkaudesta toiseen, vaan pidäkkeistä, jotka kehittyneempi onkaan Aristoteleen näkemys tältä osin verrattuna niihin, jotka haluavat ymmärtää rakkauden ja vihan ”sosiologisesti”. rajaavat rakkautta omien taipumusten, intressien, ideoiden ja ar- 9. Karl Jaspers yhtyy kaikilta oleellisilta osin tässä kappaleessa esitettyihin vostusten mukaiseksi. Mutta tämä juuri on seurausta osittaisesta analyyseihin teoksessaan Psychologie der Weltanschauungen (Berliini 1919) ”egoismista”, siitä ettei pääse irti itsestään ja niistä kehon tapah- luvussa Die enthusiastische Einstellung ist Liebe, s. 107-119. Itse ongel- maan vrt. myös A. Pfänder, Über Gesinnungen (Halle, Niemeyer). tumien ja vietti-impulssien aikaansaamista sielullista prosesseista, 10. Vrt. tähän Der Formalismus in der Ethik s. 63-, s. 260-. (1-3 pain.) [Max jotka suuntautuvat kohteeseen ja sen arvosisältöön. Me emme Scheler 2000; Gesammelte Werke, osa 2. Bonn, Bouvier, s. 61-, s. 259-.] kuitenkaan saa arvioida puhdasta, aitoa rakkautta mahdollisten 11. Teoksen Pidot määritelmässä, jonka mukaan rakkaus on ”liikettä ei-ole- vasta olevaksi” [Platon, Teokset. III osa. Suom. Marja Itkonen-Kaila. Hel- 22 tässä mainittujen harhakäsitysten pohjalta . On myös olemassa sinki, Otava]. esimerkiksi ”luuloteltua rakkautta”, joka on vain riippuvuutta 12. Sikäli K. Jaspers sanoo mainitussa paikassa osuvasti: ”Rakkaudessa ei keksitä arvoja, vaan rakkaudessa kaikki tulee arvokkaammaksi.” siitä, että olemme ”tehneet niin paljon” jonkun hyväksi ja ”si- 13. Vrt. myös esittämiini käsityksiin artikkelissa Das Ressentiment im joittaneet niin paljon energiaa ja huolenpitoa ja muuta sellaista Aufbau der Moralen em. paikassa; vrt. edelleen edelliseen. häneen”. Tämä on ilmausta kaunaisen arvostamisen periaatteesta, 14. Sellaisena kuin se piinallisimmillaan ilmenee esim. W.Bölschin kuvauk- sissa ”eläinten rakkauselämästä”. jonka mukaan ”hyvää on se, mikä maksaa paljon”. Tai on ole- 15. Vrt. tähän hyvin koskettavaa R. Otto, Das Heilige II pain. 1922. Edelleen massa tottumukseen perustuvaa luuloteltua rakkautta, joka on ”uskonnollisen aktin” analyysimme teoksessa Vom Ewigen im Menschen yksi niin sanotun ”kiintymyksen” ainesosa tai ”itseään pakenevaa” [Max Scheler 2000; Gesammelte Werke, osa 5. Bonn, Bouvier]. 16. ”Ideaalisen pitämisen” ja velvollisuudentunteen erosta vrt. teokseni Der (”ei kykene olemaan yksin”) tai yhteisistä intresseistä johtuvaa Formalismus in der Ethik und die materiale Wertethik kappale ”Wert und luuloteltua rakkautta – jotka voivat johtaa kyseiset aktien kan- Sollen” s. 206- (1-3 painos) [Max Scheler 2000; Gesammelte Werke, osa 2. Bonn, Bouvier, s. 211- .] tajat harhakäsitykseen, että he ”rakastivat” kohdetta. On myös 17. J.Cohn on kirjassaan Geist der Erziehung (Teubner 1919), s. 221 väittä- olemassa patologista vankeutta, jonka aiheuttaa jokin kohteen nyt minun puolustavan käsitystä, että olisi ”yhteensopimatonta” rakas- aiempaa rakastettua kohdetta muistuttava piirre, tai ”mielipi- taa lasta ja nähdä hänessä arvoja, joita pitää kehittää. Minä puolestani väitin ainoastaan, että rakkaus ja pedagoginen asenne sulkevat toisensa deyhteyttä”, joka sekään ei välttämättä sisällä rakkautta, vaan pois yhtä aktuelleina ja samanaikaisina ilmiöinä. Myös seuraava perustuu perustuu ainoastaan ”kunnioitukselle”; tai ”kohtalonyhteyttä” väärinymärrykselle. 18. Vrt. Der Formalismus in der Ethik [Max Scheler 2000; Gesammelte Werke, – kuten esimerkiksi ”toveruus”, joka on hyvin erilaista verrattuna osa 2. Bonn, Bouvier.] rakkauteen perustuvaan ”ystävyyteen”. Rakkauden olemusta ei 19. S.Paulsenin kritiikki G.Frenssenin Jeesus-romaaniin Hilligenlei. pidä arvioida minkään näiden mahdollisten harhojen mukaisesti. 20. Tässä sanottu tulee tarkemmin selvitetyksi yksilöllistä, ideaalista arvo- persoonaa ja hänen ”kutsumustaan” koskevassa opissani, jota on kehi- Uskon tehneeni rakkauden perusilmiön (liikkeenä ”arvon telty kirjassa Der Formalismus in der Ethik, s. 508 alkaen. [Max Scheler ylenemisen” suuntaan) ymmärrettävämmäksi tällä kolmen 2000; Gesammelte Werke, osa 2. Bonn, Bouvier, s. 509- .] Se mikä on väärän tulkinnan hylkäämisellä. Kun nyt vapautamme tämän empiirisessä ihmiseksi tulemisessa ”kehitystä” on hänen absoluuttisesta olemisestaan (Sein) ja jonkinlaisena olemisestaan (Sosein) johtuen vain ilmiön kaikista empiirisistä ja muista koristeista, voidaan myös ”paljastumista”. sanoa: Rakkaus on liikettä, jossa jokainen konkreettinen, yksilöllinen 21. Vrt. tässä tutkielmaani ”Das Ressentiment im Aufbau der Moralen” [Max Scheler 1972; Gesammelte Werke, osa 3. Bern, Francke, s. 33-147.] arvonkantaja tavoittelee niitä korkeimpia arvoja, jotka ovat sille it- ja Der Formalismus in der Ethik und die materiale Wertethik [Max Scheler selleen ja sen ideaaliselle kutsumukselle mahdollisia; tai liikettä, jossa 2000; Gesammelte Werke, osa 2. Bonn, Bouvier]. se saavuttaa itselleen ominaisen, ideaalisen arvo-olemuksensa (Viha 22. Vrt. tässä, mitä olen sanonut virheellisestä menetelmästä arvioida normaalia tapausta harhakäsitysten perusteella kirjoituksessani ”Über puolestaan on liikettä päinvastaiseen suuntaan). Onko tässä ky- Idole der Selbstwahrnehmung” [Max Scheler 1972; Gesammelte Werke, symys itseen tai vieraaseen kohdistuvasta rakkaudesta on tässä osa 3. Bern, Francke, s. 215-292.] yhteydessä sivuseikka, kuten myös muut mahdolliset erittelyt.

Suomentanut Ulla Solasaari

/ niin & näin • 63

TAPIO PUOLIMATKA Ordo amoris Max Schelerin ajattelussa

Schelerin mukaan rakkaus on kaiken tiedon, moraalin ja sivistyksen perusta. Rakkaus ei ole epämääräinen tunnetila vaan ihmisen persoonan keskeinen motivoiva voima ja henkisen näkökyvyn lähde, joka ohjaa kaikkea ihmisen toimintaa. Henkisen näkökyvyn ja motivaation perusorientaatiota sekä niiden pohjana olevaa arvojen järjestystä Scheler ilmaisee käsitteellä ordo amoris, rakkauden järjestys, joka on ihmisen syvin olemus ja hänen elämänsä ”eettinen peruskaava”.

Schelerin ihmiskäsityksen ja arvoteorian ytimessä on rak- järjestys on tärkeä myös tiedon näkökulmasta. Jos ihmisen kauden käsite, joka tosin Schelerillä saa jonkin verran tavan- rakkaus kohdistuu voimakkaimmin johonkin toissijaiseen omaisesta poikkeavan merkityksen. Rakkaus merkitsee Sche- asiaan, hänen yksipuolinen kiintymyksensä estää häntä näke- lerillä ihmisen olemusta ohjaavaa dynaamista liikevoimaa, mästä olennaisia puolia todellisuudesta.2 joka suuntautuu kohti aina uusia ja korkeampia arvoja. Kor- Rakkaudella on erityisasema tunteiden joukossa. Rakkaus keimmillaan rakkaus ilmenee persoonan rakastamisessa siten, kuuluu spontaaneihin tunteisiin, jotka eroavat reaktiivi- että persoona nähdään itseisarvoisena olentona. Rakkaus ei sista tunteista kuten halusta tai kostonhalusta. Reaktiiviset ole Schelerin mukaan jokin epämääräinen tunnetila, vaan se tunteet ilmaisevat ihmisen riippuvuutta siitä, mihin hän on ihmisen ”aisteista” kaikkein täsmällisin ja näkökykyisin. reagoi. Rakkaus sen sijaan herää spontaanisti, ei-reaktiivi- Niinpä Schelerin keskeinen käsite rakkauden yhteydessä on sesti. Niinpä Scheler hylkää kokonaan tavallisen lausuman, ordo amoris, mikä tarkoittaa kirjaimellisesti suomennettuna jonka mukaan ”rakkaus tekee sokeaksi”. Ainoastaan aistil- ”rakkauden järjestystä”. David Lachtermanin mukaan ”Ei linen halu tai vietti sokaisee. Rakkaus on perusta aidolle ob- olisi täyttä liioittelua sanoa, että ’ordo amoris’ oli aina Sche- jektiivisuudelle suhteessamme asioihin, esineisiin, persooniin lerin ajattelun pääteema.”1 Scheler kehitteli tätä teemaa eri- ja arvoihin. Rakkauden kokemuksessa ihminen on erityisellä tyisesti teoksessaan Der Formalismus in der Ethik und die tavalla avoin sille mikä on arvokasta, koska hän rakkauden materiale Wertethik (1913-1916) ja tärkeässä esseessään Ordo välityksellä vapautuu itsekeskeisistä, häiritsevistä, viettiperäi- amoris (1916). Schelerin käsityksen mukaan rakkaus ja sille sistä siteistä. Rakkaus ei pysähdy käsillä oleviin arvoihin vaan . ominainen tapa asettaa asioita tärkeysjärjestykseen on ih- liikkuu kohti mahdollisia korkeampia arvoja. Rakkaus toimii misen syvin olemus ja hänen elämänsä ”eettinen peruskaava”. kuten pioneeri - se ylittää jo koetut arvot ja etsii mahdollisia Ordo amoris on ihmisen identiteetin ydin, jota syvemmälle korkeampia arvoja rakastetussa kohteessa. Rakkaudella on ei voida mennä. Ihmisen toiminta, hänen ajattelunsa ja siten keskeinen asema arvojen kokemisessa, koska se pyrkii hänen tapansa havainnoida maailmaa selittyy sen pohjalta, jatkuvasti laajentamaan kokemuksen aluetta etsimällä uusia mitä hän rakastaa ja vihaa, ja millä tavalla hän rakkautensa ja arvoja.3 vihansa pohjalta asettaa asioita tärkeysjärjestykseen. On olemassa monenlaista rakkautta, esimerkiksi rakkaus Vaikka Schelerin ajattelussa tapahtui joiltakin osin huo- kauneuteen, tietoon tai oikeudenmukaisuuteen. Rakkaus mattavia muutoksia, hän ei koskaan horjunut perustavassa saa eettisen merkityksen vasta kun rakastamme persoonaa vakaumuksessaan, että ennen kuin ihminen on ens cogitans, jonakin arvokkaana. Rakkaus persoonaan ei kuitenkaan ajatteleva olento, tai ens volens, tahtova olento, hän on ens perustu siihen, mikä tuossa persoonassa on tosiasiallisesti amans, rakastava olento. Se mitä ihminen tahtoo tai mikä hyvää. Jos rakastamme persoonaa siksi, että hän on kaunis, voi tulla ihmisen huomion kohteeksi ja mistä hän voi saada lahjakas, hurmaava tai huomaavainen, emme silloin rakasta tietoa riippuu siitä, mitä hän rakastaa. Vaikka maailman ra- häntä todella persoonana vaan siksi, että hänestä voidaan kenne ei riipukaan ihmisen tavasta havainnoida tai käsitteel- enemmän tai vähemmän satunnaisesti sanoa jotakin hyvää. listää sitä, ihmisen kyky nähdä asioita ja ymmärtää niiden Hän voi kuitenkin menettää kaikki nämä hyvät ominaisuu-

cream mirror magik mirror, magik flgs plastic bags plastic flgs magik mirror, magik mirror Ice cream Martola, janne merkitys riippuu siitä, mitä hän rakastaa. Siksi rakkauden tensa: kauneus voi lakastua, lahjakkuus kadota vanhuuden

/ niin & näin • 65 seniliteetin myötä, hurmaavuus voi muuttua ikävystyttäväksi löytyy aistiobjekteista ja niiden tuomasta nautinnosta.9 Ko- ja huomaavaisuus voi kadota henkisen veltostumisen seu- kemuksen välityksellä tulemme kuitenkin tietoiseksi aisti- rauksena. Jos rakkautemme ihmiseen perustuu näihin omi- nautintojen ohimenevyydestä ja muuttuvuudesta. Tämä oi- naisuuksiin, se ei ole aitoa rakkautta vaan farisealaisuutta. vallus ohjaa ihmistä etsimään rakkaudelle sellaisia kohteita, Aito rakkaus kohdistuu ihmisiin sen perusteella että he jotka tarjoavat ihmiselle pysyvän onnen. Tällainen kohde on ovat persoonia ja siten arvokkaita. Se ei kohdistu ainoastaan täydellisen hyvä, luova ja älykäs Persoona, joka on luonut ih- niihin, jotka ovat hyviä. Tässä mielessä rakkaus on absoluut- misen ja koko maailmankaikkeuden. Tässä suhteessa Scheler tista, sillä se ei riipu ihmisen ominaisuuksien muutoksista.4 on ajattelussaan augustinolainen. Missä mielessä sitten ihmisen rakkaudella on ”järjestys”. Schelerin kristillinen essentialismi eroaa kreikkalaisesta Järjestyksen käsitteellä Scheler tarkoittaa, että on olemassa myös voimakkaassa yksilöllisyyden korostuksessaan: vaikka objektiivisesti pätevä periaate, joka määrittää ihanteen rak- rakkaus on kaikille ihmisille yhteinen arvo-olemus, jokaisella kauden ja vihan suuntautumiselle. Rakkauden normatiivisen yksilöllä on viime kädessä täysin yksilöllinen arvo-olemus, järjestyksen perustana on se, miten arvokkaita asiat ovat. koska rakkaus on luonteeltaan yksilöllistä. Scheler näkee Rakkauden ei tule kohdistua yhtä voimakkaasti kaikkiin persoonan erityisten persoona-arvojen kantajaksi. Nämä kohteisiin, vaan kohteita tulee rakastaa niiden arvon perus- arvot ovat korkeimmalla arvohierarkiassa siten, että koko teella, niin että rakkauden kohteet järjestyvät ihmisen tie- etiikka on suuntautunut persoona-arvojen toteuttamiseen. toisuudessa hierarkkisesti tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin. Vaikka kaikkia ihmisiä yhdistää se, että heidän perimmäinen Niinpä rakkaudella on ensisijaisia, toissisijaisia jne. kohteita. olemuksensa on rakkaus, jokaisella ihmisellä on myös oma Järjestyksen käsite rakkauden yhteydessä korostaa myös sitä, täysin yksilöllinen arvo-olemuksensa, jonka hän toteuttaa. että rakkaus ei ole epämääräinen mielihyvän tunne, jolle Yksilöllisyyden perustana on nimenomaan ihmisen yksilöl- ainoa olennainen ominaisuus on sen aitous, vaan että aito linen arvo-olemus, ei esimerkiksi se, että hänellä on joukko rakkaus ilmenee osana tietynlaista objektiivista järjestystä.5 tiettyjä ominaisuuksia tai että hän on tietyssä paikassa Rakkauden järjestys ei koske ainoastaan yksilöitä, vaan se tiettyyn aikaan. Persoona on tietty yksilö siksi, että hänellä pätee yhtä lailla myös yhteisöihin. Yhteisöt voidaan erottaa on tietty täysin yksilöllinen tehtävä elämässä, koska on ole- toisistaan sen perusteella, mitä niissä rakastetaan ja vihataan. massa joukko arvoja, jotka olennaisesti kuuluvat tälle per- Yhteisön ordo amoris muokkaa sen piirissä kasvaneiden yksi- soonalle. Niinpä ihmisen yksilöllisen olemuksen voimme löiden ordo amorista, koska ihmiselle eivät kokemuksellisesti oppia tuntemaan vain rakkauden välityksellä, koska rakkau- avaudu ne arvojen alueet, joiden kanssa hän ei pääse koske- dessa koemme, mitkä korkeammat arvot pätevät juuri tälle tuksiin.6 yksilölle. Aito rakkaus ylittää sen, mitä henkilö on tosiasi- allisesti ja näkee persoonan niiden arvojen valossa, jotka hä- nellä ja vain hänellä on mahdollisuus tuoda tosiasialliseen Yksilöllinen essentialismi maailmaan toteuttamalla ne omassa persoonassaan. Siksi Ordo amoris käsitteen perustana on essentialistisen ihmiskä- rakkaus ei ole koskaan abstraktia, vaan se suuntautuu toiseen sityksen kristillinen muunnelma, jonka mukaan rakkaus on yksilöön tämän täydessä yksilöllisyydessä.10 ihmisen syvin olemus. Essentialismin mukaan ”on olemassa jokin, joka selittää sen, miksi ihmiset poikkeavat niin huo- Ordo amoriksen vääristymät mattavasti muista tuntemistaan oliolajeista, mutta keskenään ovat kuitenkin joissakin tärkeissä suhteissa samankaltaisia. Scheler käyttää ordo amoriksen käsitettä kahdessa eri mer- Tämä erilaisuuden ja samanlaisuuden syy piilee kaikissa kityksessä. Yhtäältä se merkitsee arvojen objektiivista jär- ihmisissä, kuuluu ihmiselle nimenomaan ihmisenä, tekee jestystä, joka pätee riippumatta ihmisten vaihtelevista hänestä ihmisen. Tämä jokin on ihmisen olemus.”7 Tässä arvostuksista, käsityksistä ja mieltymyksistä. Toisaalta se suhteessa Scheler nojautuu Augustinuksen filosofisesti kehit- tarkoittaa ihmisen tosiasiallista arvojärjestystä, joka on eri- telemään kristilliseen essentialismiin. Augustinuksen ja Sche- lainen eri ihmisillä ja voi vaihdella samalla ihmisellä hänen lerin kristillisen essentialismin taustalla on näkemys, jonka elämänsä eri vaiheissa. Roger Funk luonnehtii rakkauden mukaan ihmisen syvin olemus on rakkaus, koska ihminen on järjestyksen kahta puolta seuraavasti: ”Se on sekä yksilön luotu Jumalan kuvaksi, joka on syvimmältä olemukseltaan henkilökohtaisen rakkauden ja vihan lähde että samanai- rakkaus. Ihmisen hyvä elämä toteutuu vain silloin, kun hän kaisesti myös arvojen a priori rakenteen mikrokosmos.”11 oppii rakastamaan persoonia ja asioita oikealla tavalla paino- Manfred Fringsin mukaan subjektiivinen ordo amoris on yk- tettuina ja elämään rakkauden ohjaamana. Tämä näkemys silön tunneperäistä virittäytymistä objektiiviseen arvojen jär- eroaa kreikkalaisesta essentialismista, jonka mukaan ihmisen jestykseen ja tämän järjestyksen ”rakentunutta vastinetta”.12 perusolemus on järki. Joskus ordo amoriksen käsitteellä tarkoitetaan ihmisen sub- Augustinuksen mukaan rakkaus on ihmisen perusvoima, jektiivisia rakenteita kuten kykyä arvotietoisuuteen, inten- joka ei ole irrallinen tahdosta. Se mitä syvimmiltäni haluan, tionaalisuuteen, tunteisiin, mieltymyksiin ja niin edelleen. sitä rakastan ja se mitä rakastan, sitä haluan. Ihminen eroaa Joskus taas käsitteellä viitataan objektiivisiin arvoihin tai eläimistä, joiden halu suuntautuu vain sellaisiin asioihin niitä vastaaviin toiminnan alueisiin, kuten sosiaaliseen, es- jotka ovat välttämättömiä eloonjäämisen kannalta. Ihmi- teettiseen, oikeudelliseen tai uskonnolliseen arvojen ja toi- selle ei riitä pelkkä aistinautinto vaan hän etsii täydellistä ja minnan alueeseen.13 todellista onnea, autuutta (vita beata). Augustinuksen mie- Schelerin tekstiä lukiessa voi joskus jäädä epäselväksi, lestä on varmaa, että ihminen haluaa autuasta elämää.8 Ih- viittaako hän rakkauden järjestyksen objektiiviseen vai sub- minen saattaa kuitenkin olla epävarma siitä, mistä pysyvä jektiiviseen puoleen vai molempiin yhtä aikaa. Kun hän onni löytyy. Luonnostamme ajattelemme ensin, että onni esimerkiksi asettaa sydämen järjestyksen vastakohdaksi loo-

66 • niin & näin / giselle järjestykselle, tai kun hän käyttää ”a priori” -käsitettä suhteessa tunteisiin, ei ole aina selvää tarkoittaako hän ob- jektiivisia arvoja vai tarkoittaako hän intentionaalista tun- netta, jonka avulla ihminen saa tietoa arvoista. Ordo amo- riksen kaksi puolta liittyvät tietysti toisiinsa molemminpuo- lisin sitein eikä Scheler aina näe tarpeelliseksi erottaa niitä toisistaan selvästi.14 Ero objektiivisen ja subjektiivisen ordo amoriksen välillä korostuu, koska Scheler tekee eron ordo amoriksen norma- tiivisen ja kuvailevan puolen välillä. Hän ajattelee, että rak- kauden järjestys voi ilmetä joko normatiivisesti oikealla tai ”epäjärjestyneellä” tavalla.15 Niinpä ero objektiivisen ja sub- jektiivisen ordo amoriksen välillä ei riipu pelkästään ihmisen yksilöllisyydestä, vaan osittain myös ordo amoriksen vääristy- misestä. Tässä suhteessa Schelerin ajattelussa heijastuu kris- tillisen essentialismin perusajatus, jonka mukaan ihminen on joissakin tärkeissä suhteissa vieraantunut olemuksestaan; ihmisen rakkaus on vääristynyt alkuperäisestä tarkoituk- sestaan. Tästä syystä on olemassa syvä ristiriita objektiivisen ja subjektiivisen ordo amoriksen välillä. Objektiivinen ordo amoris määrittää aina subjektiivista ordo amorista sikäli, että kaikki tosiasialliset arvojärjestykset eivät tarjoa samanlaisia edellytyksiä hyvälle elämälle. Hyvä elämä riippuu siitä, missä määrin ihmisen tosiasiallinen arvojärjestys vastaa arvojen ob- jektiivista järjestystä. Jos ihminen asettaa elämässään etusi- jalle jonkin toisarvoisen tai jopa arvon vastaisen asian, hänen oma elämänsä tulee siltä osin puutteelliseksi, tyhjäksi tai vää- ristyneeksi.16 Vaikka ihmisen rakkauden järjestys voikin vääristyä, ihminen ei voi paeta sitä olemukseensa liittyvää perusto- siasiaa, että hänen koko elämänsä järjestyy, suuntautuu ja ohjautuu sen mukaan mitä hän rakastaa. Hyvä elämä on sellainen, missä ihminen rakastaa eniten asioita, jotka ovat eniten rakkauden ansaitsevia, eli korkeimpia objektiiviselta arvoltaan. Hyvä elämä riippuu näin siitä, millaiseen tärkeys- järjestykseen hän asettaa rakkautensa kohteet. Koska rakkaus ohjaa ihmisen elämää, on hyvin ongelmallista, jos ihmisen suurin rakkaus ei kohdistu siihen, mikä on eniten rakasta- misen arvoista. Yksilön ordo amoris voi vinoutua monin eri tavoin. Elämän rakenne vinoutuu, kun ihminen asettaa arvot tois- tuvasti väärään tärkeysjärjestykseen. Yhtä vinoutumien joukkoa Scheler kutsuu hullaantumiseksi (Vergaffung). Ih- misen voidaan sanoa hullaantuneen esimerkiksi silloin, jos hän uskoo saavuttaneensa ehdottoman hyvän jonkin ra- jallisen kohteen avulla. Tällöin ihmisen henkismoraalinen kehitys pysähtyy. Hän tulee yhden asian valtaamaksi, alkaa palvoa sitä, eikä enää suuntaudu objektiivisen rakkauden järjestyksen mukaisesti ja avaudu aina uusille arvomahdol- lisuuksille. Toinen vääristymisen muoto on se, kun ihmisen huomio kohdistuu jonkin rakkauden arvoisen kohteen yhteen puoleen siinä määrin, että sen muut puolet jäävät vaille huomiota. Ihmisen rakkaus ei avaudu kohti yhä uusia Janne Martola, Pidä pienestä kiinni. puolia ja uusia kohteita, vaan ihminen kaavoittuu ja hänen henkinen kehityksensä pysähtyy.17 Ordo amoriksen vääristymän tunnistaa siitä, että vihan arvottomien asioiden syrjäyttämiksi tai että alempiarvoiset tunne nousee hallitsevaan asemaan ihmisen elämässä. Viha asiat ovat nousseet arvoltaan korkeampien paikalle. Tällöin on ihmisen kapinaa sisäistä vammaa vastaan. Viha voi alkaa ihmistä alkaa vaivata tarkoituksettomuuden ja tyhjyyden hallita yksittäisen ihmisen sydäntä tai se voi ilmetä massojen tunne ja hänen kokemuksensa elämän tarkoituksesta heik- väkivaltaisena vihan purkauksena. Viha saa vallan ihmisen kenee. Hänen kokemustaan elämästä alkaa hallita epä- elämässä, kun hän kokee, että arvokkaat asiat ovat joutunut toivo.18

/ niin & näin • 67 Ordo amoris ja kehityksen näkökulma mikä koetaan ehdottoman arvokkaaksi. Tällaisesta ehdot- toman arvon ja perimmäisen merkityksellisyyden perustasta Scheler-tutkija Angelika Sanderin mukaan ordo amoriksen tulee samalla pyhä. Niinpä subjektiivisen ordo amoriksen ke- käsite auttaa erityisesti ymmärtämään ihmisen persoonal- hittyminen liittyy läheisesti pyhyyden kokemuksiin. Ihminen lisen identiteetin syntyä ja rakentumista.19 Ihmisen kehi- ei voi kokonaan välttää pyhyyden kokemuksia, koska ne liit- tyksen näkökulmasta tarkasteltuna ordo amoriksessa on tyvät siihen, minkä ihminen kokee perimmäiseksi arvon ja kaksi ulottuvuutta. Yhtäältä se on ihmisen ytimessä oleva mielekkyyden lähteeksi, ehdottomaksi, luovuttamattomaksi suhteellisen pysyvä tosiasia ja toisaalta jotakin sellaista, ja loukkaamattomaksi. Jokainen ihminen tarvitsee maailmaa mitä ihminen jatkuvasti elämänsä kulussa luo ja rakentaa. kokoavan elementin, merkityksellistäjän. Merkityksellisen Ordo amoriksen pysyvää rakennetta Scheler vertaa raken- maailman yhtenäisyys auttaa ihmisiä suuntautumaan kohti nukseen, jossa ihminen asuu ja josta avautuu ikkunoita eri kokonaista elämää. Vaikka pyhää ei voidakaan täysin mää- suuntiin. Ihminen näkee maailman oman rakennuksensa ritellä, koko kielen ja käsitteiden maailma jäsentää pyhän ikkunoiden läpi. Ikkunoiden muoto, lasin värisävyt ja luomaa järjestystä.22 koko vaikuttavat siihen, mitä hän havaitsee ja mihin hän Moderni kulttuuri tarjoaa useita esimerkkejä ilmiöistä, kiinnittää huomiota. Rakennus täydentyy yksittäisillä ra- joihin ihmiset suhtautuvat ihmettelevän kunnioituksen ja kenneosilla ihmisen kohdatessa uusia asioita ja joutuessa palvonnan tuntein. Ihminen saattaa kokea ehdotonta luot- niihin liittyvien arvojen vaikutuspiiriin. ”Itse perusra- tamusta ja pyhyyden tunteita esimerkiksi suhteessa tieteel- kenne pysyy kuitenkin muuttumattomana, sillä uudet liseen tietoon ja sen oletettuun objektiivisuuteen. Tiedettä arvot voivat asettua osaksi rakennusta vain jos ne sopivat saatetaan pitää ainoana luotettavana tiedon lähteenä, ja tämä siihen.”20 asenne perustellaan näennäisesti tieteellisen tutkimuksen kriittisyydellä, vaikka itse tähän asenteeseen sisältyy epä- ”Rakkaus ... ei määrää ainoastaan mitä ihminen huomaa kriittisyyttä. Ihminen saattaa kokea samanlaista ihmetystä ja havaitsee tai jättää huomiotta ja havaitsematta. Se ja kunnioitusta suhteessa uusiin teknologisiin keksintöihin määrää jopa aineksen, jonka on mahdollista tulla huo- ja luottaa, että teknologian kehityksen avulla lopulta kaikki mion tai havainnon kohteeksi.”21 ihmisen ongelmat voidaan ratkaista. Monet ihmiset kokevat tällaisia ehdottoman merkityksellisyyden tunteita suhteessa Sellainen kasvatus, joka avaa vain vähän tällaisia ikku- seksuaaliseen rakkauteen ja arvioivat kaikki muut asiat sen noita tai avaa ikkunoita vain yhteen suuntaan, jättää yk- valossa ja sen ehdoin. silön tunne-elämän köyhäksi. Myönteiset arvokokemukset Pyhän tunteet ohjaavat ihmisen ajattelua ja käyttäyty- avaavat ihmiselle ikkunoita, joiden avulla hän voi saada mistä riippumatta siitä, onko hän ateisti tai teisti. Pyhän tunne-elämäänsä rikastuttavia näkymiä todellisuuteen. tunteet kohdistuvat siihen, minkä ihminen kokee absoluut- Kun ihminen esimerkiksi pääsee kosketuksiin klassisen tisen merkitykselliseksi. Nihilistinkin kokemus kaiken ar- musiikin kanssa, hänelle avautuu ikkuna, jonka kautta hän vottomuudesta saavutetaan pyhyyden tunteen välityksellä, voi katsella maailmaa ja tuntea maailmaan sisältyviä arvo- kun tämä tunne ei löydä riittävää perustaa mielekkyydelle. mahdollisuuksia. Kun hän lukee kirjallisuutta, käy teatte- Pyhyyden tunteita ei vältä edes ihminen, joka uskoo omaa- rissa, oppii uuden liikunnan muodon, ihailee luontoa tai vansa rajoittamattoman vapauden määritellä itse oman ole- pohtii elämän tarkoitusta, hänelle samalla avautuu uusia massaolonsa arvot ja mielekkyyden perustan, vaikka ihminen myönteisten kokemusten mahdollisuuksia ja uusia arvoik- voi rajoittamattoman vapautensa pohjalta omaksua asenteen, kunoita. jonka mukaan ”mikään ei ole pyhää”. Tällöin voidaan kysyä, Jos ihmiselle avautuva arvomaailma on kapea, hänen eikö juuri tämä usko ihmisen rajoittamattomaan vapauteen rakkautensa ja tunne-elämänsä mahdollisuudet myös kapeu- ole pyhää tälle ihmiselle.23 tuvat sen mukana. Siksi ihminen tarvitsee moneen suuntaan Se että pyhä on loukkamatonta ei kuitenkaan merkitse, avautuvia arvoikkunoita todellisuuteen, jotta hän saisi niiden etteikö itse pyhyyden tunteita tulisi arvioida. Scheler vetoaa välityksellä tunteilleen ravintoa ja kokemuksen elämän mie- Pascalin ajatukseen, jonka mukaan sydämellä on perustelunsa, lekkyydestä. joita järki ei tavoita.24 Schelerin tekemä erottelu objektiivisen Eri aikakausina painotetaan arvoja eri tavalla ja pai- ja subjektiivisen ordo amoriksen välillä merkitsee sitä, että sub- notuserojen mukaisesti myös ihmisten tunne-elämä ja jektiivisen ordo amorikseen kuuluvia tunteita on arvioitava. tunnemahdollisuudet muodostuvat erilaisiksi. Sikäli kuin Nämä tunteet ovat erehtyväisiä, vaikka ne ovatkin välttämätön kulttuurin piirissä jätetään joitakin tärkeitä arvoikkunoita edellytys joidenkin keskeisten arvojen tunnistamiseen. avaamatta, jää sen piirissä kasvaneilta yksilöiltä tärkeitä arvokokemuksen ulottuvuuksia suljetuiksi ja sikäli heidän Ordo amoris ja Jumalan rakkaus ordo amoriksensa jää kauaksi objektiivisesta rakkauden järjestyksestä. Tämä taas kostautuu elämänpiirin kape- Ordo amoris käsitteen taustalla on ajatus persoonallisen Ju- nemisena ja elämän mielekkyyden kokemisen heikkene- malan rakkaudesta ja sen luomasta arvojen järjestyksestä, misenä. joka on koko maailmankaikkeuden järjestyksen perustana. Jumalan olemus on rakkaus ja koska ihminen on luotu Ju- malan kuvaksi, rakkaus on myös ihmisen syvin olemus. Ih- Ordo amoris ja pyhyyden tunteet misen järki, tunteet ja tahto ohjautuvat ihmisen rakkauden Yksilön ordo amoris määrää sen, mitkä puolet elämän tar- pohjalta. Niinpä ihmisen tieto, hyvyys ja oikeudenmukaisuus joamista mahdollisuuksista voivat tulla hänen huomionsa riippuvat siitä, että hänen rakkautensa on oikein suuntau- kohteeksi. Rakkauden järjestys perustuu johonkin sellaiseen, tunut.

68 • niin & näin / ”Korkein asia mihin ihminen pystyy on rakastaa asioita Viitteet mahdollisimman paljon kuten Jumala rakastaa niitä ja 1. Lachterman 1973, xxxi. omassa rakkauden kokemuksessaan oivaltaen olla osalli- 2. GW 10, 356-567. nen siitä, kun jumalallinen ja inhimillinen kokemus koh- 3. GW 7, 161-164; Lubcke 1987, 99. 4. Mt. 25 taavat samassa kohdassa arvojen maailmaa.” 5. GW 10, 347-348. 6. GW 10, 347. Przywara on kiteyttänyt Schelerin rakkautta koskevan ajat- 7. Kannisto 1994, 88. telun seuraavalla tavalla: 8. Jumalan valtio XI, 26. 9. Tunnustukset X, 6, 8-10; s. 223. 10. GW 10, 353-354; Lubcke 1987, 100-101. ”Jumalassa rakkaus ja persoona sulautuvat yhteen kuin 11. Funk 1974, 51. objekti ja subjekti, oleminen ja tieto. Luomakunnassa ne 12. Frings 1972, 43; GW 10, 348. eroavat toisistaan, mutta ovat toisiinsa suuntautuneita, 13. Blosser 1998. 14. Mt. pyrkivät toisiaan kohti ja ovat yhtä Jumalassa, joka on 15. GW 10, 347-348; 350-351. persoonana rakkaus ja rakkautta persoonan muodossa. 16. GW 10 358-361. Persoona voidaan ymmärtää rakkaudessa, sekä oma että 17. GW 10, 361-362; Solasaari 2003, 108. toisen persoona, ja kaikki Jumalassa, persoonien persoo- 18. GW 10, 368-369. 19. Sander 1996, 267-270; Solasaari 2003, 108-109. nassa ja hän kaikissa. Kun Jumala on rakkaus persoonien 20. GW 10, 349. persoonana, niin hänen luomakuntansa koko merkitys 21. Mt. on personalistinen ja kiinteän muodon saanut rakkauden 22. GW 2, 125-126. ilmentymä.”26 23. Puolimatka 2004, 104. 24. GW 2, 260. 25. GW 10, 347. Jumalan kokonaisvaltainen rakkaus on kriteeri, jonka va- 26. Lainattu Stoker 1925, 111. lossa voidaan arvioida ihmisen rakkautta. Jumalan rakkaus 27. GW 10, 357. pystyy luomaan kohteensa ja antamaan niille arvon, kun taas ihmisen rakkaus voi lähinnä tunnistaa kohteiden arvon. Kirjallisuus Niinpä ihmisen rakkaus on riippuvaista Jumalan rakasta- Augustinus, Aurelius: Tunnustukset. Suom. Otto Lakka. SLEY-kirjat. Hel- vasta luomistyöstä. Vaikka siis kohteiden arvo on riippuma- sinki 1981. tonta ihmisen arvostuksista, se ilmenee kullekin ihmiselle Augustinus, Aurelius: Jumalan valtio. Suom. Heikki Koskenniemi. WSOY, hänen yksilöllisen ordo amoriksensa mukaisesti. Ihmisen Helsinki 2003. rakkautta voidaan pitää oikein tai väärin suuntautuneena Blosser, Philip: Scheler’s Critique of Kant’s Ethics. Ohio University Press, Athens 1995. sen mukaan, miten hyvin se tunnistaa kohteiden arvon ja Blosser, Philip: ”Scheler’s Ordo Amoris: Insights and Oversights”. Teoksessa rakastaa niitä niiden arvon edellyttämällä voimakkuudella. Denken des Ursprungs / Ursprungs des Denkens: Schelers Philosophie Ihmisen rakkaus on oikealla tavalla suuntautunut, kun hän und ihre Anfänge in Jena. Kritisches Jahrbuch der Philosophie 3. Toim. rakastaa eniten sitä, mitä Jumala rakastaa eniten. Jos taas ih- Christian Bermes et al. Königshausen & Neumann, Wurzburg 1998, 160-171. minen arvottaa rakkautensa kohteet eri tavalla kuin Jumala, Frings, Manfred S.: ”The ’Ordo Amoris’ in Max Scheler. Its Relationship to hän turhentaa omalta kohdaltaan jumalallisen maailman- his Value Ethics and to the Concept of Resentment”. Teoksessa Facets järjestyksen tarkoituksen. Tämä tarkoittaa samalla sitä, ettei of Eros. Toim. F. J. Smith & Erling Eng. The Hague 1972. hän pysty tiedollisellakaan tasolla tekemään todellisuudelle Funk, Roger L: ”Thought, Values, and Action”. Teoksessa Max Scheler (1874- 27 1928): Centennial Essays. Toim. M. S. Frings. The Hague 1974. oikeutta. Kannisto, Heikki: ”Filosofisia ihmiskäsityksiä”. Teoksessa Tieteellisten mene- telmien perusteita ihmistieteissä. Toim. Vesa Niskanen. Helsingin yli- opisto, Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, Lahti 1994. Lopuksi Lachterman, David R: ”Translator’s Introduction”. Teoksessa Max Scheler: Selected Philosophical Essays. Käänt. D. R. Lachterman. Evanston 1973. Schelerin käsitys ordo amoriksesta on merkittävä yritys vas- Lubcke, Poul: ”Scheler: Värde och person.” Teoksessa Vår tids filosofi. Toim. tustaa sellaista reduktionismia, jossa pyritään selittämään Poul Lubcke. Forum, Stockholm 1987. rakkaus ja sille ominainen järjestys jostakin toisesta todelli- Puolimatka, Tapio: Kasvatus, arvot ja tunteet. Tammi, Helsinki 2004. suuden alueesta ja sille ominaisesta järjestyksestä, esimerkiksi Sander, Angelika: Mensch - Subjekt - Person. Die Dezentrierung des Subjekts in der Philosophie Max Schelers. Bouvier, Bonn 1996. biologisesta, psyykkisestä tai loogisesta järjestyksestä käsin. Scheler, Max: Gesammelte Werke (GW). Toim. Maria Scheler & Manfred Tämä yritys avaa mielenkiintoisen näkymän arvojen luon- Frings. Bern-Munchen. teeseen vaikka se onkin joiltakin osin puutteellisesti kehitetty Solasaari, Ulla: Rakkaus ja arvot kasvattavat persoonan – Max Schelerin kasva- ja ylikorostaa tunteen merkitystä arvotiedon saavuttami- tusfilosofiaa. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 187. Helsinki 2003. sessa. Schelerin tapaa jakaa arvot alueisiin olisi mahdollista Stoker, H. G.: Das Gewissen. Erscheinungsformen und Theorien. Schriften zur kehittää yksityiskohtaisempaan suuntaan. Olisi myös miele- Philosophie und Sociologie. Toim. Max Scheler. Verlag von Friedrich kästä lieventää Schelerin joissakin yhteyksissä esille tuomaa Cohen, Bonn 1925. vastakkainasettelua sydämen järjestyksen ja rationaalisen järjestyksen välillä. Rationaalisuus on yksi arvoalue, joka ei ole irrallaan muista ja rationaalisuudella on oma panoksensa annettavana myös arvotiedon hankkimisessa. Kaikkia sisäl- löllisten arvojen alueita ei voi alistaa yhden ja saman sisäisen logiikan alaiseksi. Puutteistaan huolimatta Scheler toi mer- kittävän panoksen filosofiseen keskusteluun ihmisen elämän arvoedellytyksistä.

/ niin & näin • 69

ULLA SOLASAARI Tieto ja eettisyys Max Schelerin filosofiassa

Tietoteoreettisessa keskustelussa tuodaan esille mm. perusteltavuuden, totuuden, oikeutuksen, terveen järjen ja koherenssin kriteerit. Max Schelerin mukaan näin laaditut tiedon määritelmät kattavat vain positiivisen tieteen alueen ja sulkevat samalla ulkopuolelleen merkittävimmän osan inhimillistä tietämistä. Arvotieto, josta Scheler käyttää myös nimitystä sivistystieto, on positiivista tietoa perustavampaa. Se muovaa tietävästä subjektista persoonan, joka tahtoo, ajattelee, toimii ja myös etsii tietoa arvotietonsa pohjalta.

Sokrateesta alkaen tieto ja moraalinen toiminta on liitetty yh- verrattaessa ihmistä muuhun olevaan. Scheler toteaa, että jos ih- teen. Useimmiten liittäminen tapahtuu rationalistiselta pohjal- mistä tutkitaan pelkästään fysiologian näkökulmasta, ruumiilli- ta. Ajatellaan, että tieto on järjen käytön tulosta, ja moraalinen sena olentona tai hänen sielunelämäänsä psykologian keinoilla, toiminta on nimenomaan järkevää ja viisasta toimintaa. Tiedon jää jotain olennaista ihmiseen kuuluvaa tutkimuksen ulkopuo- ja etiikan kytkös on erottamaton myös Max Schelerin ajattelus- lelle. Hengen käsite kuvaa tätä ihmisenä olemisen erityistä ulot- sa. Hän ei kuitenkaan näe järkeä sen enempää tiedon kuin eet- tuvuutta.2 Kehoon liittyviä ilmiöitä voidaan kuvata tarkkojen tisyydenkään lähtökohtana tai ”tuottajana”. Schelerin filosofias- empiiristen mittausten avulla. Ihmisen persoonallisuus voidaan sa tieto on tulosta persoonan emotionaalisesta suuntautumises- määritellä psykologisesti laajoihin otoksiin kohdistuvien kartoi- ta tiedon kohteeseen, ja emotionaalinen on perimmältään myös tusten ja niistä johdettujen luokitusten perusteella. Emme kui- se prosessi, jossa yksittäis- tai yhteisöpersoona tietämisen kaut- tenkaan tyydy yhdenkään ihmisyksilön kohdalla määritelmään, ta muovautuu ja rakentuu moraalisena toimijana. Järki vaikut- jossa hänet kuvataan yksinomaan biologian, fysiologian, kemian taa alueilla, jotka rakkaus on ensin rajannut ja joiden sisältämi- tai edes psykologian termein. Kun kohtaamme ihmisyksilön, jo- en kohteiden arvo-olemusta se avaa tietämiselle. Scheler käyttää tain hänessä jää aina määrittelemättä. Voimme sanoa, että Pekka tietämiseen johtavasta prosessista nimitystä tiedon funktionali- on 183 cm pitkä, painaa 75 kg, hänen veriryhmänsä on A Rh+, soituminen. Funktionalisoitunut tieto on tulosta arvojen omak- hänen persoonallisuutensa on introvertti ja hänessä on joitakin sumisesta ja sen päämäärä ei ole niin sanottu tosiasiatieto, vaan lieviä autistisia piirteitä, jne. Vaikka luetteloa jatkettaisiin loput- muutos tiedon subjektissa, persoonassa. tomiin, emme kohtaisi siinä Pekkaa, jonka tunnemme. Scheler toteaakin, että juuri määrittelemättömyys on olennaista ihmi- syydelle.3 Kykenemättömyys määritellä ”ihminen” johtuu siitä, Henkinen ihminen että kohtaamme ”ihmisen” yksilönä, ja juuri hänen yksilöllinen Scheler liittyy idealismin perinteeseen korostamalla hengen kä- persoonansa jää aina osittain empiiristen tutkimusmenetelmi- sitettä. Hänen ei kuitenkaan voida katsoa edustavan varsinaises- en ulkopuolelle. Scheler lähestyikin kysymystä ”ihmisestä” fe- ti idealismia. Henki ei hänen filosofiassaan ole aineen vastakoh- nomenologian ja myöhemmin metafysiikan kautta. Fenomeno- ta tai -voima. Se on pikemminkin käsite, jonka kautta Scheler logisesta kokemuksesta johdetut määritelmät tai ihmisen onto- asettaa oman ajattelunsa vastakkain metafyysisen naturalismin logian teoreettinen pohdinta eivät tosin nekään pysty tuomaan kanssa. Scheler ei hyväksy naturalismiin sisältyvää pyrkimystä esille persoonaa, mutta kylläkin ne perustekijät, joista tai joiden palauttaa kaikki ihmisessä tapahtuva luonnollisiin tosiasioihin. kautta tutkimaton, yksilöllinen persoona rakentuu. Nämä pe- Paul Good toteaa, että Schelerin filosofiassa hengellä on keskei- rustekijät ovat rakkaus ja arvot. Ne johtavat myös tietämiseen. nen merkitys, mutta paradoksaalisesti vain konkretisoituneena. Hengen konkretisoitumisen muoto on persoona, joka on akti- Persoonan rakentumisen perustekijät . ensa kautta jatkuvassa muutoksen, joksikin tulemisen (anders- werden) tilassa. Persoonan akteista perustavin on tunteminen Schelerin mukaan persoona rakentuu rakkauden perustalta ar- (Fühlen), joka konkretisoituu rakastamisena. Tahto konkretisoi- vojen kautta. Hän toteaa, että modernin porvarillisen mielipi- Yamamoto tuu tekemisenä ja Tiedon (Erkennen) akti tietämisenä (Wissen). teen mukaan rakkaus tekee sokeaksi ja tie puhtaaseen, luotetta- Tuntemisen, tahdon ja tiedon aktien ykseys on persoona.1 vaan tietoon kulkee yleensä emotionaalisten aktien äärimmäisen Henki on nimenomaan ihmistä määrittävä perusprinsiippi. tukahduttamisen kautta. Puhtaan tiedon edellytyksenä pidetään

janne Martola, janne Sen kautta voidaan etsiä vastauksia kysymyksiin, jotka heräävät lisäksi, että kohdetta ei tutkita arvoerojen näkökulmasta, vaan

/ niin & näin • 71 arvovapaasti. Scheler asettuu Blaise Pascalin ja Benedictus de Schlickin vuonna 1925 ilmestyneessä teoksessa Allgemeine Er- Spinozan kannalle näkemyksessään rakkaudesta tiedon ehdot- kenntnislehre esittelemä, teoreettiseen fysiikkaan ja sen meto- tomana edellytyksenä. Pascal pitää rakkautta kaiken perustana deihin perustuva, mutta yleisen tietoteorian asemaa tavoittele- ja hänen mukaansa rakkauden prosessissa vasta nousevat esille va käsitys tiedosta. Scheler julkaisi Schlickin teoksen kanssa sa- ne kohteet, joita järki ryhtyy arvioimaan.4 Ilman rakkauden va- mana vuonna artikkelin ”Erkenntnis und Arbeit”. Siinä hän to- likoivaa aktiivisuutta suhteessa olevaan järjeltä puuttuisivat koh- teaa, että tiedon ykseyttä ei voida löytää minkään erityistieteen teet. Vaikka Spinoza asettuu järjen perustavan aseman kannalle, (matematiikka, fysiikka, biologia, historia, teologia, jne.) tie- on hänen mukaansa korkein, adekvaatein ja kattavin tiedon ta- don määritelmien piiristä sen enempää kuin filosofisista tiedon- so, Jumala itse, saavutettavissa vain hartaassa ja rakastavassa elä- käsityksistäkään (aristotelismi, pragmatismi, tomismi, husser- mysykseydessä kohteen kanssa.5 lilainen fenomenologia, jne.), sillä kulloinkin sovellettu, mää- Scheler katsoo Pascalin tavoin, että ihminen on perimmäl- ritelmästä johdettu metodologia olisi aina soveltumaton jolle- tään emotionaalinen olento, ja että tietämisen prosessissa emoo- kin toiselle alalle tai sulkisi pois jotain, josta inhimillisen koke- tioilla on kaikissa vaiheissa ratkaiseva rooli. muksen mukaan on olemassa tietoa. Tavoitteena tiedon ykseys Emootioista tärkein on rakkaus. Asioissa, ilmiöissä, ihmisis- on kuitenkin säilytettävä, jos halutaan välttää ajautuminen re- sä, jne. on arvoja, esim. hyödyllisyyttä, kauneutta, miellyttävyyt- lativismiin.12 tä, oikeudenmukaisuutta, säännöllisyyttä, jne. Nämä kaksi asiaa, Scheler ei tässä yhteydessä keskity tietoa koskeviin kysymyk- subjektin rakkaus ja tiedon kohteen sisältämät arvot selittävät siin perinteisessä, lähinnä propositionaalisen, informatiivisen siis mielenkiinnon heräämisen. Yksilöllistä valikoivuutta, välin- tiedon luotettavuutta ja oikeutusta pohtivassa mielessä. Hän ei pitämättömyyttä suhteessa toisiin kohteisiin ja intensiteetiltään kysy Miten voin tietää, että x? tai Onko x tosi? Hän ei pohdi tie- vaihtelevaa kiinnostusta toisiin, Scheler valaisee ordo amoriksen don ja todellisuuden vastaavuutta tai sitä mitä merkitystä on us- (rakkauden järjestys) käsitteen avulla.6 Yksilöllinen arvojärjestys komuksen suhteella muihin uskomuksiin tai uskomusjärjestel- ja siihen liittyvä arvojen omaksuminen (Wertnehmung) ovat ha- miin. Häntä kiinnostaa kysymys tiedon päämäärästä, siitä min- vaintoa (Wahrnehmung)7 alkuperäisempää ja määräävät tiedon kä takia tietoa rakastetaan ja sitä pyritään hankkimaan. Scheler hankkimisen prosessia.8 Emotionaalisten aktien ensisijaisuus ei uskoo, että tiedon ykseyden ongelma ratkaistaan nimenomaan merkitse muiden henkisten aktien redusoimista tunteisiin. Ih- tämän kysymyksen ratkaisun kautta. Hän toteaa, että vastaus minen ei suorita loogisia operaatioita tai tahdon ponnistuksia kysymykseen tiedon päämäärästä on aina erilainen riippuen sii- ”tunteella”, mutta ilman tunteen kautta syntynyttä, kohteessa tä mistä tiedon lajista on kysymys. Se on voitava määritellä tie- olevien arvojen herättämää kiinnostusta, ei voi myöskään seu- don lajeista irrallaan ja siten, että määritelmä itsessään ei sisäl- rata kohteeseen kohdistuvaa älyllistä tai tekemisessä ilmenevää lä tietämisen käsitettä tai siihen liitettyjä arvioinnin, mielteen, tahdon aktiivisuutta. Tunteen aktit myös pitävät kiinnostusta johtamisen, tms. käsitteitä. Schelerin päätelmä on, että tieto on yllä ja määräävät kohteeseen perehtymisen kestoa.9 määriteltävä ontologisesti.13 Hän lähestyy kysymystä tarkastele- Scheler katsoo omassa rakkauden ja tiedon suhdetta kos- malla subjektin olemusta ja tiedon kohteen olemusta sekä nii- kevassa käsityksessään edustavansa kristillistä ajatteluperinnet- den välistä suhdetta, päätyen määrittelemään tietämissuhteen tä. Hän esittelee kolme tätä asiaa koskevaa teoriatyyppiä, jotka tiedon kohteen olemuksen tulemisena osaksi tietävän subjektin hän nimeää intialais-buddhalaiseksi, kreikkalaiseksi ja kristilli- olemusta. Kohteen olemus, joka koostuu sen arvoista tulee täy- seksi tyypiksi. Schelerin mukaan kaksi ensin mainittua edusta- dentäväksi osaksi subjektin arvo-olemusta.14 vat puhdasta intellektualismia. Itäisessä ajatteluperinteessä tie- don päämäärä on olemisen lakkaaminen, kun taas kreikkalai- ”Se on suhde, jossa olevan olemus tulee osaksi toista nen ajattelu tavoittelee tiedon kautta mahdollisimman korke- olevaa ilman, että tämä olemus muuttuu millään tavalla. aa olemisen tasoa. Molemmissa kuitenkin rakkaus on ainoas- ’Tiedetty’ tulee osaksi ’tietävää’, mutta ei tässä yhteydessä taan tiedolle alistettu funktio. Kristillistä käsitystä esitellessään mistään näkökulmasta edisty tai muutu.”15 Scheler viittaa Augustinukseen, joka pitää rakkautta inhimilli- sen hengen alkuperäisimpänä liikevoimana. Sen lähde on Juma- Tässä yhteydessä Scheler erottelee tiedon (Erkenntnis) ja tietämi- lassa, joka pelastaa rakastamansa ihmisen ennen tämän omaa sen (Wissen) käsitteet toisistaan. ”Tieto” viittaa tavanomaisiin, aktiivisuutta. Ihmisessä heräävä rakkaus Luojaa ja Hänen luo- tietoteorian piirissä keskeisiin sisältöihin ja kysymyksiin. ”Tietä- maansa maailmaa kohtaan on siis vastarakkautta. Se on luon- misen” käsite kuvaa ontologista olemissuhdetta tiedon subjektin teeltaan dynaamista, jatkuvasti uutta luovaa. Se ei siten tähtää ja objektin välillä. Schelerin ajattelu tulee tältä osin lähelle kon- jo olevien, ikuisten ideoiden tuottamiseen, vaan sekä jo olevi- struktivistista tietoteoriaa. Hän toteaa, että tietämisen tuloksena en että täysin uusien arvojen konkretisoitumiseen ihmisen akti- siitä, mikä aiemmin oli asia, tulee ajattelun muoto.16 Ontologi- en kautta.10 Arvot eivät myöskään ”odota” konkretisoitumistaan an osalta hän pitäytyy kuitenkin realistisessa näkemyksessä, et- ideamaailmassa, vaan ne joko konkretisoituvat kerta toisensa jäl- tä asioissa ja persoonissa olevat arvot ovat ajasta ja paikasta riip- keen tai syntyvät täysin uudeksi osaksi todellisuutta persoonas- pumattomia.17 sa aktien kautta.11 Ympäristö sisältää rajattoman määrän tiedon kohteita ja niissä olevia arvoja. Pelkkä kohteen olemassaolo (Dasein) ei kui- tenkaan herätä subjektin intentiota. Intentionaalisen mielen- Tieto ja tietäminen kiinnon syntyminen tai syntymättä jääminen riippuu toisaalta Yksi 1900-luvun alun keskeisistä tieteoteoreettista ongelmista kohteen olemuksesta (Sosein) ja toisaalta subjektin ordo amorik- oli kysymys tiedon ykseydestä. Fenomenologina Scheler ei voi sesta. Subjekti valikoi ei-tietoisessa arvojen järjestykseen asetta- hyväksyä näkemystä, että tiedon piiriin luettaisiin vain posi- misen aktissa (Vorziehen, Nachsetzen) mahdollisista tiedon koh- tiivisen tieteen piirissä ja menetelmillä tuotettu tieto. Tiedon teista ne, joiden arvo-olemus vastaa hänen omaa ordo amoris- määritelmäksi ei hänen mielestään sovellu esimerkiksi Moriz taan ja sivuuttaa muut. Hän transsendentoi itsensä ja olemisen-

72 • niin & näin / . sa, keskittyy objektiin ja ryhtyy tavoittelemaan sitä, jolloin tietä- miseen johtava prosessi on alkanut. Itsensä transsendentoiminen

Hiilikasvo on mahdollista vain ihmiselle hänen henkisyytensä vuoksi; eläin elää suljetussa maailmassa, joka näyttäytyy sille vain sen omien viettien ja vaistojen rajaamasta näkökulmasta.18 Tiedon kohteen olemus on samanaikaisesti sekä mielen ulkopuolella että mieles-

janne Martola, janne sä. Tiedon subjektin tendenssiä laajentaa oman itsen olemista ja olemusta kohteen kautta Scheler kutsuu rakkaudeksi. Rakkaus valikoi ja avaa kohteen sekä intuitiolle (Anschauen) että ajattelul- le, jolloin se tulee annettuna sekä eideettisinä kuvina että mer- kityksinä, joko kokonaisuutena tai osina. Tietämiseen tähtäävä prosessi etenee kaikkien hengen aktien kautta siten, että intui- tiossa annettuna tullut kohde vähitellen tulee katetuksi eri ais- titoimintojen, ajattelun, havainnon, muistamisen, jne. kautta.19 Tietämisen kohteena voi olla mikä tahansa olio, ihmisestä pos- tilaatikkoon.20

Tietämisen päämäärä Tietäminen syntyy siis tiedon kohteen arvosisällön tullessa osak- si tietävää. Näin tietämisen varsinainen päämäärä ei ole tietä- Arvot, joita tietämisessä omaksutaan eivät itsessään ole mo- misessä itsessään, vaan siinä, mitä subjektissa tapahtuu tietämi- raalisia, vaan neutraaleja osia ilmiön tai asian olemuksesta. Vas- sen kautta. Tietäminen tietämisen tähden on Schelerin mukaan ta arvoihin kohdistuva järjestykseen asettaminen ja sitä seuraava mielettömyyttä, samoin tietäminen hyödyn tai vallan takia. Tie- omaksuminen ovat moraalista toimintaa. Ordo amoris, joka on täminen ei myöskään tee mahdolliseksi moraalisen ideaalin aset- yksilön moraalikoodi, vaikuttaa kaikkeen hänen tekemiseensä.27 tamista.21 Hän määrittelee tietämisen päämääräksi joksikin tu- Schelerin tietämiseen liittyvän ajattelun tärkein seuraus onkin lemisen, muutoksen, jonka tietäminen saa aikaan. Mikäli tie- kaiken persoonan aktiivisuuden (ja passiivisuuden, joka sekin don subjekti on yksittäispersoona, tähtää tietäminen siis hänessä on tästä näkökulmasta aktiivista arvojen järjestykseen asettamis- tapahtuvaan muutokseen ja kehittymiseen. Myös mikä tahan- ta) ymmärtäminen eettisenä. Tästä näkökulmasta ei ole olemas- sa yhteisö on Schelerin mukaan oman ordo amoriksensa omaa- sa moraalisesti neutraalia, arvovapaata tai jollakin tavoin täysin va tiedon subjekti, ja tietäminen johtaa muutokseen myös yh- harmitonta suhdetta toiseen ihmiseen, tietoon tai tiedon koh- teisössä. Tästä tiedon lajista Scheler käyttää nimitystä sivistystie- teeseen, tai muuhun sellaiseen. Kaikki ihmisen toiminta on ar- to.22 Sivistystieto on funktionalisoitunutta tietoa, se tulee osak- vosuuntautunutta; sen yhteydessä asetetaan keskeytyksettä ym- si yksilö- tai yhteisöpersoonan ordo amorista ja heijastuu per- päristössä ja omassa itsessä olevia arvoja järjestykseen. soonan olemisessa ja akteissa.23 Scheler määrittelee sivistyksen Koska Scheler näkee eettisyyden ensisijaisesti persoonan ole- käsitteen seuraavasti: misen, ei hänen tekojensa kautta, palaa hänen ajattelunsa lähelle aristotelis-tomistista hyveteoriaa.28 Schelerin ajattelussa ei kui- ”Sivistys on siis olemisen kategoria, ei tietämisen ja tenkaan ole tilaa kaikkia persoonia koskeville hyveluetteloille ei- kokemuksen. Sivistys – se on ihmisten yhteisen olemi- kä hän varsinkaan ymmärrä persoonan moraalista kasvua usei- sen toteutunut hahmo tai muoto; ei kuitenkaan siten den äärimmäisyysparien välisen keskitien kulkemisena. ”Kato- kuin patsaan tai kuvan muoto, aineellisen materiaalin liseksi Nietzscheksi” kutsuttu Scheler edustaa näkemystä, jos- muoto tai hahmo, vaan se on elävän kokonaisuuden sa eettisyys on nimenomaan elämisen, tuntemisen, tietämisen, hahmottumista ja kehitystä ajassa, kokonaisuuden, joka tahtomisen ja tekemisen täyteyttä kunkin persoonan oman ordo ei koostu mistään muusta kuin kulumisista, prosesseista, amoriksen mukaisesti. Tietämisen kautta omaa arvo-olemustaan akteista.”24 kartuttavaa persoonaa leimaa pikemmin vahva intohimo kuin tyyni kohtuullisuus, ja tämä koskee niin yksittäis- kuin yhteisö- persoonaa ja sekä negatiivisten että positiivisten arvojen omak- Persoona on eettinen käsite sumista. Yksittäisen persoonan tai yhteisön ei näin ollen tarvitse Tietäminen määrää Schelerin mukaan siis niin yksilön kuin yh- tiedottaa arvoistaan julkilausumina tai muulla tavoin kertoa ar- teisönkin olemuksen (Sosein), ja olemus puolestaan määrää sen, voperustaansa. Se on pääteltävissä persoonan elämää ja toimin- millaisena konkreettisen ihmisen ja hänen yhteisönsä olemassa- taa seuraamalla. olo (Dasein) ilmenee. Yksittäisellä persoonalla on aina merkitys- tä yhteisönsä arvo-olemuksen kehittymisessä riippumatta siitä Viitteet onko tämä olemus luonteeltaan negatiivinen tai positiivinen.25 1. Good 1998, 12–13. Schelerin filosofian yhtenäisyydestä kiistellään Yksilö joko vahvistaa, rikkoo tai laajentaa yhteisönsä arvo-ole- tutkijoiden piirissä. Michael Gabel katsoo, että Schelerin filosofia musta sopeutumisen, kapinoinnin, kritiikin tai yhteisölle tunte- muodostaa monista merkittävistä käänteistä huolimatta yhtenäisen mattomien arvojen omaksumisen ja esille tuomisen kautta. Yh- kokonaisuuden, jossa hengen ja persoonan käsitteet ovat keskeisiä. Jo teisö puolestaan määrää ratkaisevalla tavalla yksittäisen persoo- alkutuotannossa kritisoitu vallitsevan filosofian spekulatiivisuus ja psy- kologismi ja myöhemmin transsendentaalifenomenologia haastetaan nan arvo-olemuksen rakentumista, sillä yksilö on jatkuvasti yh- teorialla hengen konkretisoitumisesta persoonassa tiedon funktionali- teisönsä arvojen ympäröimä eikä voi minkään tekniikan kautta soitumisen kautta. (Gabel 1991, 16–17.) vetäytyä niiden vaikutuspiiristä.26 2. GW 12, 175.

/ niin & näin • 73 3. GW 3, 175–177, 186. nen, virheellinen, epätosi, epäpyhä, jne. olennaisina persoonan arvo- 4. Katso esim. Pascal 1996, 187. rakenteen osina (GW 2, 122–126). 5. GW 6, 77. Spinozan Amor intellectualis Deitä koskeva teksti teoksessa 26. GW 2, 522–523, GW 8, 52. Spinoza 1998, 284–285. 27. Blosser 1995, 66–67. 6. Ordo amoriksesta katso Puolimatka tässä samassa julkaisussa, Blosser 28. Scheler palaa tomistiseen perinteeseen siinä mielessä, että hän pyrkii 1998, Solasaari 2003, 107–109. tiedon funktionalisoitumisen teorian kautta palauttamaan arvojen ja 7. Juha Himanka (2002) toteaa, että fenomenologiassa käytetyn kielen tosiasioiden ykseyden. Tämä on ominaista aristoteliselle ja keskiajan pukeminen suomalaiseen asuun on vasta alkutekijöissään. Schelerin hyveteorioille, kun sen sijaan myöhemmät teoreetikot erottelevat perusteoksen (GW 2, 654) asiaselityksissä käsite Wahrnehmung saa seli- arvot omaan ontologiseen kategoriaansa (Korkman 1998, 239–264). ����������� tyksen: Intuitiivisen näkemisen (Anschauung) osa-akti, aito aktikvali- ������� teetti, välittyy kehon ja aistien kautta (vertaa Himanka 2002, 219). 8. Henckmann 1998, 81. Lähteet 9. Sander 1996, 78. Scheler seuraa myös tässä Pascalia, joka erotteli toi- Max Scheler sistaan järkiperäisen ja ”sydämen” tiedon, joita ei voi sekoittaa keske- nään sortumatta itsepetokseen (Anhava 2002, 15). GW 2: Scheler, Max, Gesammelte Werke 2: Der Formalismus in der Ethik und 10. GW 6, 78–81, 88. Vertaa platoninen käsitys dynaamisuudesta (Pietari- die materiale Wertethik. Toim. Manfred Frings. Bouvier, Bonn 2000. nen 2001, 88–91). GW 3: Scheler, Max, Gesammelte Werke 3: Vom Umsturz der Werte. Toim. 11. Schelerin mukaan yksilö- tai yhteisöpersoonaan suhteessa oleva (das- Maria Scheler. Francke, Bern 1972. einsrelativ) arvomaailma ei ainoastaan kartu jatkuvasti, vaan se myös GW 5: Scheler, Max, Gesammelte Werke 5: Vom Ewigen im Menschen. Toim. menettää jo saavutettuja, erityisesti primitiivisille kehitysasteille omi- Manfred Frings. Bouvier, Bonn 2000. naisia arvoja. Arvomaailman rikkaus sekä jo saavutettujen että uusien GW 6: Scheler, Max, Gesammelte Werke 6: Schriften zur Soziologie und Welt- arvojen tavoittelun osalta on persoonien varassa. (GW 7, 42–47.) anschaungslehre. Toim. Manfred Frings. Bouvier, Bonn 1986. 12. GW 8, 201–202. GW 7: Scheler, Max, Gesammelte Werke 7: Wesen und Formen der Sympathie. 13. Scheler pohti akateemisen uransa alusta, 1800-luvun lopulta asti, Toim. Manfred Frings. Francke, Bern 1973. kysymystä positiivisen tieteen ja filosofisen tiedonkäsityksen erosta. GW 8: Scheler, Max, Gesammelte Werke 8: Die Wissensformen und die Gesell- ������������������������������� Husserlin fenomenologiaan perehtymisen jälkeen hän loi teoriansa schaft. Toim. Maria Scheler. Francke, Bern 1980. kolmesta tiedon muodosta: luonnollisen maailmankatsomuksen tuot- GW 9: Scheler, Max, Gesammelte Werke 9: Späte Schriften. Toim. Manfred tama tieto, positiivisten yksittäistieteiden tieto sekä filosofinen tieto. Frings. Bouvier, Bonn 1995. Tämän teorian kautta Scheler kykeni laajentamaan perinteistä tieto- GW 10: Scheler, Max, Gesammelte Werke 10: Schriften aus dem Nachlass Band teorian alaa vastaamaan mielestään paremmin koko tiedon laajaa kent- I: Zur Ethik und Erkenntnislehre. Toim. Manfred Frings. Bouvier, Bonn tää. (Henckmann 1998, 79–80.) 1920-luvun tietoteoreettisissa poh- 2000. dinnoissaan Scheler eteni yhä selkeämmin edustamaan kantaa, jossa GW 12: Scheler, Max, Gesammelte Werke 12: Schriften aus dem Nachlass Band luonnontieteellisen tutkimuksen tulokset edustavat vain rajattua osaa III: Philosophische Anthropologie. Toim. Manfred Frings. Bouvier, Bonn tietoteoriasta, vertaa esim. quinelaiseen naturalismiin (Lammenranta 1997. 1994, 97–98). Scheler keskittyi ajattelunsa kehittyessä erityisesti meta- ��������������������������������� fyysisiin kysymyksiin. Hän kritisoi – kuten mm. Max Horkheimer Muut lähteet (1995, 218) myöhemmin – suuntausta, jossa metafysiikka pyritään ������������������������������������� sivuuttamaan vakavasti otettavan filosofian vastaisena mytologiana, ja Anhava, Martti, ”Saatteeksi” teoksessa Blaise Pascal, Geometrisestä mielestä puolusti metafysiikan asemaa filosofiassa. Suomessa hänen ajatuksensa ja muita pohdiskeluja. WSOY, Helsinki 1996. saavuttivat vastakaikua mm. Erik Ahlmanin ajattelussa (katso Salmela Blosser, Philip, ”Scheler’s ordo amoris Insights and oversights”. Teoksessa ������������������ 1998, 329). Bermes Christian, Wolfhart Henckmann, Heinz Leonardy (toim.), ����������������� 14. GW 8, 203. Denken des Ursprungs Ursprung des Denkens Schelers Philosophie und 15. Es ist das Verhältnis des Teilhabens eines Seienden am Sosein eines ihre Anfänge in Jena. Königshausen & Neumann, Würzburg 1998. anderen Seienden, durch das in diesem Soseienden keinerlei Verän- Gabel, Michael, Intentionalität des Geistes. Benno, Leipzig. 1991. ��������� derung mitgesetzt wird. Das „Gewu�te“ wird „Teil“ dessen, der „wei�“, Good, Paul, Max Scheler – Eine Einführung. Parerga, Düsseldorf/Bonn aber ohne dabei in irgendeiner Hinsicht von seiner Stelle zu rücken 1998. oder sonst irgendwie verändert zu werden. GW 8, 203. (Suom. U. S.) Henckmann, Wolfhart, Max Scheler. C.H.Beck, München 1998. 16. GW 5, 198. Himanka, Juha, Se ei sittenkään pyöri. Johdatus mannermaiseen filosofiaan. 17. Arvot eivät kuitenkaan ”ole” samassa merkityksessä kuin esineet ja Tammi, Helsinki 2002. ilmiöt, ennen kuin niille syntyy ”olemassaolosuhde” (Daseinsrelativi- Horkheimer, Max, ”Järki itseään vastaan”. Suomentanut Timo Uusitupa. �������������������������������������������������������������������� tät). (Katso Spaemann 2000, 39–41.) Teoksessa Juha Koivisto, Markku Mäki & Timo Uusitupa (toim.), ������������������������������������������������������������������ 18. GW 9, 100. Mitä on valistus? Vastapaino, Tampere 1995. 19. GW 8, 204. Korkman, Petter, ”Moderni moraali ja ihminen”. Teoksessa Petter Korkman ��������������������������������������������������������������������� 20. Svante Nordin (1999, 410) kertoo, että yksi Edmund Husserlin oppi- & Mikko Yrjönsuuri (toim.), Filosofian historian kehityslinjoja. Gau- laista luennoi postilaatikosta kokonaisen lukukauden. deamus, Helsinki 1998. ������������������������ ������������������� 21. Schelerin mukaan kukaan ei voi asettaa moraalista ideaaliaan vapaasti. Lammenranta, Markus, Tietoteoria. Gaudeamus, Helsinki 1994. Jokaisella on hänen mukaansa oma kohtalonsa ja kutsumuksensa, Nordin, Svante, Filosofian historia. Länsimaisen järjen seikkailut Thaleesta ��������������� jotka molemmat määräytyvät luonnollisessa prosessissa perimän ja postmodernismiin. Suomentanut Jukka Heiskanen. Pohjoinen, Oulu ����������� kasvuympäristön vaikutuksesta muotoutuvan ordo amoriksen perus- 1999. ���������������� teella. Moraalinen ideaali on yksilöllinen, mutta vain rajatusti sub- Pascal, Blaise, Mietteitä. Suomentaja Martti Anhava. WSOY, Helsinki. jektin oma valinta. Tätä aihepiiriä valaisee Schelerin artikkeli ”Ordo 1996. ���������� amoris” (1914–16) teoksessa GW 10, ss. 345–376. Pietarinen, Juhani, Platonin filosofia. Kirja-Aurora, Turku 2001. ����������� 22 Scheler erottelee kolme tiedon lajia niiden erilaisten päämäärien Salmela, Mikko, Suomalaisen kulttuurifilosofian vuosisata. Otava, Helsinki perusteella: Positiivisen tieteen luonnon ja sen ilmiöiden hallintaan 1998. ������������� pyrkivä tieto on 1) herruustietoa, 2) sivistystieto pyrkii persoonan Sander, Angelika, Mensch – Subjekt – Person Die Dezentrierung des Subjekts kehittymiseen ja 3) lunastustieto maailman kehittymiseen jumalalli- in der Philosophie Max Schelers. Bouvier, Bonn 1996. ����� ����������������������������� selta perustalta. (GW 8, 205.) Solasaari, Ulla, Rakkaus ja arvot kasvattavat persoonan – Max Schelerin kas- �������� �������������������� 23. GW 8, 204–205. vatusfilosofiaa. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutki- ������ ���������������������������� 24. Bildung ist also eine Kategorie des Seins, nicht des Wissens und Erle- muksia 187, Helsinki 2003. bens. Bildung – das ist eine gewordene Prägung, Gestaltung dieses Spaemann, Robert, ”Daseinsrelativität der Werte”. Teoksessa Christian ��������� ���� menschlichen Gesamtseins; nur eben nicht, wie bei der Form einer Bermes, Wolfhart Henckmann, Heinz Leonardy (toim.), Person und ��������������������������� Statue, eines Bildes, Prägung und Gestaltung einer lebendigen Ganz- Wert Schelers „Formalismus“ – Perspektiven und Wirkungen. Karl Alber, ������� ��������������������������������������������������������������� heit in der Form der Zeit, einer Ganzheit, die aus nichts besteht als Freiburg/München 2000. ������������������������������������������ aus Abläufen, Prozessen, Akten. GW 9, 90. (Suom. U. S.) Spinoza, Benedictus de, Etiikka. Suomentanut Vesa Oittinen. Gaudeamus, 25. Scheler poikkeaa valtavirrasta arvoteoreetikkona tuomalla esille myös Helsinki 1998. negatiiviset arvot, kuten epämiellyttävä, vahingollinen, vastenmieli-

74 • niin & näin / ����������������������������

Filo_niinnain_A4 3 2/28/05 11:20:56 AM ����������� �������

�������������������������������

���������������������������������

�������������������������������������

������������������ ����������������� ���������

�������������������������������������������������������������������� ������������������������������������������������������������������ ���������������������������������������������������������������������

������������������������ ������������������� ��������������� ����������� ���������������� ���������� �����������

������������� ����� ����������������������������� �������� �������������������� ������ ���������������������������� ��������� ���� ��������������������������� ������� ��������������������������������������������������������������� ������������������������������������������

����������������������������

Filo_niinnain_A4 3 2/28/05 11:20:56 AM

JUSSI KOTKAVIRTA Scheler ja Freud

Max Scheler oli omaperäinen ja näkemyksellinen filosofi, joka omaksui vaikutteita monelta eri taholta ja myös muutti näkemyksiään useita kertoja. Scheler oli Freudin aikalainen ja hän kiinnostui psykoanalyysistä jo varhain. Hänen teoksensa sisältävät erittäin runsaasti viittauksia Freudiin. Tarkastelen seuraavassa lyhyesti Schelerin kirjoituksia, joissa hän käyttää psykoanalyyttisiä käsitteitä ja kommentoi Freudin näkemyksiä.

Varhemmissa töissään Scheler rakensi teoriaa persoonasta säilyy hänen ajattelunsa osana hyvin vahvasti loppuun saakka henkisenä, rakastavana ja arvoihin suuntautuneena olentona. ja tavallaan hallitsee myös hänen suhtautumistaan psykoana- Teoria on ristiriidassa Freudin näkemyksen kanssa, jonka lyysiin. mukaan henkinen ihmisessä rakentuu viettien sublimaa- Varhaisissa töissään Scheler pohti erityisesti etiikan pe- tiolle eikä ole mitään ontologisesti alkuperäistä. Myöhem- rusteita. Jotta etiikka ylipäätään voisi tavoittaa sen koke- missä töissään Scheler kehitteli dualistista näkemystä, jonka muksellisen todellisuuden, jossa ihmiset tekevät moraalisia mukaan persoonien maailmaa hallitsee vietin ja hengen vä- ratkaisujaan, sitä ei Schelerin mukaan voi rakentaa Kantin ja linen jännite. Samalla hänen suhteensa Freudiin muuttui uuskantilaisten tavoin formaalisesti ja pelkästään käytännöl- jossain määrin positiivisemmaksi, vaikka heidän näkemyk- lisen järjen varaan. Etiikan tulee Schelerin mukaan perustua sensä vieteistä sekä tiedostamattomasta ovatkin varsin eri- arvojen ja niitä koskevan tietoisuuden tutkimukselle. Etiikan laisia. perusta ei ole transsendentaalisessa subjektissa ja käytännöl- On nähdäkseni selvää, että vaikka Scheler piti psyko- lisessä järjessä, vaan subjektia ympäröivissä arvorakenteissa analyysia arvossa ja omaksui Freudilta yhtä ja toista omaan ja niiden havainnoinnissa. Tämä on keskeinen Schelerin ar- ajatteluunsa, hän ei ole mikään freudilainen. Häneltä ei vorealismin ja Kantin transsendentaalisen idealismin välinen myöskään kannata etsiä huolellista Freud-tulkintaa tai hyvin ero. perusteltua Freud-kritiikkiä. Schelerin psykoanalyysiä kos- Scheler käyttää tutkimuskohteestaan myös ’hengen’ kä- kevat tulkinnat ovat osa hänen omien näkemystensä kehit- sitettä, joka on velkaa erityisesti Euckenille sekä Diltheylle. telyä. Siksi koetan seuraavassa myös kytkeä hänen Freud- Hengellä hän tarkoittaa yhteistä elettyä todellisuutta, joka kommenttejaan hieman laajempiin ajatuksellisiin yhteyksiin. asettaa ehdot itse kunkin subjektiivisille ratkaisuilleen. Aloitan muutamalla yleisemmällä huomiolla Schelerin per- Hengen käsitteellään Scheler ottaa etäisyyttä sekä empiris- sonalistisen filosofian luonteesta. tiseen psykologismiin että uuskantilaiseen formalismiin. Lisäksi hän haluaa erottautua Hegelin idealismista, jossa subjektiivinen ja objektiivinen henki muodostavat perustan Persoona, henki, ja vietti absoluuttiselle hengelle. Hengellä on oma objektiivisuutensa Monen aikalaisensa tavoin Scheler muodosti omaa näke- ja lainalaisuutensa, mutta se on myös yhteydessä ihmisten mystään suhteessa Kantin transsendentaalifilosofiaan. Var- viettipohjaiseen luonnolliseen elämään. Elämä on se aines, haisissa töissään hän opettajaansa Rudolf Euckenia seuraten jolle henkinen antaa muodon ja suunnan.1 arvosteli uuskantilaisia filosofeja, jotka transsendentaaleilla Hengen tai henkisen tutkimus on Schelerin näkemyksen argumenteilla pyrkivät osoittamaan ihmistieteille oman mukaan apriorista, materiaalista ja myös tavallaan psykolo- luonnontieteistä erottuvan pätevyysalueensa. Uuskantilaiset gista. Tämän tutkimuksen periaatteita Scheler selvittää var- . korostivat entisestään Kantin ajattelun dualistisia piirteitä, haisessa pääteoksessaan Der formalismus in der Ethik und joita Scheler taas piti ongelmallisina. Tällaisia olivat ajatte- die materielle Wertethik, jonka ensimmäinen painos ilmestyi Sonaatti lemisen ja tahtomisen, tiedon ja toiminnan sekä toden ja vuonna 1913. Hänen keskeinen kritiikkinsä Kantia kohtaan hyvän erottaminen toisistaan jyrkästi. Tosin Scheler ei onnis- on, että tämä on samastanut apriorisen, formaalisen ja rati- tunut itsekään välttämään dualismia ajattelussaan. Erityisesti onaalisen yhtäältä, aposteriorisen, materiaalisen ja aistillisen

janne Martola, janne kahtiajako ihmisen luonnollisen ja henkisen puolen välillä toisaalta. Schelerin mukaan erottelu materiaalisen ja formaa-

/ niin & näin • 77 Hic sapientia est sed in vino veritas lisen välillä on asteittainen. Formaalinen on puhtaasti käsit- dolliseksi yhteyden objektiivisiin arvoihin: arvot avautuvat teellistä, kun taas materiaalisessa tarvitaan myös intuition persoonille henkisissä akteissa, viime kädessä rakkaudessa. välittämää ainesta (GW 2, 72). Myös materiaalinen voi kui- Samalla kuitenkin syntyy ongelma, missä suhteessa nämä tenkin Schelerin mukaan olla apriorista. Nimenomaan ar- kaksi puolta ovat toisiinsa. Mikä oikeastaan on persoonan ar- vojen tutkimus on materiaalista ja apriorista. votietoisuuden suhde empiiriseen maailmaan sekä yksilöiden Kantin mukaan materiaalisen aineksen tuominen psyykkiseen todellisuuteen? Tämä kysymys hiersi Schelerin etiikkaan johtaa aina heteronomiseen seurausetiikkaan ja on- mieltä ja sai hänet useampaan kertaan muuttamaan näke- nellisuuden maksimoinnin oppeihin. Scheler kiistää tämän. myksiään. Hänen mukaansa ongelmien alkulähde on Kantin näkemys Schelerin mukaan ihminen määrittyy persoonana nimen- moraalisesta tahdosta puhtaana järjen aktina. Etiikka ei pe- omaan suhteessa arvojen todellisuuteen. Havainnoidessaan ja rustu yksinomaan järjenmukaiselle tahdolle, koska ”hengen toteuttaessaan arvoja ihminen on ”aktien kantaja, jotka ovat emotionaalisella puolella, tuntemisella, painottamisella, ra- riippumattomia hänen biologisesta järjestyksestään” (GW kastamisella, vihaamisella on tahtomisen kanssa sama alkupe- 2, 293). Ihminen ei tällöin siis ole suuntautunut aistilliseen räinen apriorinen sisältö, joka ei eristä sitä täysin ’ajattelusta’ maailmaan, vaan sen takana olevaan järjestykseen, joka Sche- ja jonka etiikka olisi osoittanut täysin logiikasta riippumatta” lerin mukaan on jumalallinen. Persoonan suhde arvoihin (GW 2, 2). Eettisellä on siis Schelerin mukaan apriorinen on sekä yksilöllinen että yhteisöllinen. Yksilö on osa koko- sisältö ihmisten henkisessä elämässä ja se koostuu paljosta naispersoonallista yhteyttä arvoihin sekä Jumalaan. Nämä muustakin kuin toiminnan motiivien arvioinnista käytän- Schelerin varhaiset näkemykset liittyvät myös hänen katoli- nöllisen järjen periaattein. laisuuteensa, josta käsin hän kritisoi Kantin protestanttista Tätä eettistä sisältöä Scheler tutkii fenomenologisella velvollisuusetiikkaa ja puolustaa kirkollisen yhteisön asemaa ARISTOTELES RENÉ DESCARTES GEORG SIMMEL metodilla. Arvojen asettamisen akti eri muodoissaan on yksilön suhteessa Jumalaan. T E O K S E T V T E O K S E T I V SUURKAUPUNKI JA MODERNI ELÄMÄ avoin fenomenologiselle tarkastelulle, jonka Scheler muiden SIELUSTA & PIENIÄ TUTKIELMIA SIELUN LIIKUTUKSET KIRJOITUKSIA VUOSILTA 1895–1917 ”Münchenin fenomenologien” tavoin ymmärsi materiaa- Itsepetos, torjunta ja tiedostamaton Sielusta-teoksessa Aristoteles tutkii esisokraat- Teos sisältää Descartesin teoksia viimeisiltä Georg Simmel oli filosofi, sosiologi ja esteetik- liseksi tutkimukseksi.2 Toisin kuin Kantille ja uuskantilai- tisten filosofien materialistista sielukäsitystä vuosilta ennen hänen äkillistä kuolemaansa ko, jota kiinnosti moderni elämä ja kaupunki- sille, arvot eivät Schelerin mukaan vain päde, vaan ne ovat. Scheler oli jo Formalismus-kirjassa ohimennen käyttänyt sekä Platonin näkemystä, jonka mukaan sielu Tukholmassa 1650. Mukana ovat mm. Sielun kulttuuri. Teos tarjoaa kiehtovan kuvan hänen Muiden arvorealistien tavoin Scheler hylkää modernien eräitä Freudin luomia käsitteitä. Tällaisia ovat esimerkiksi luonnontieteiden pohjalta muodostuneen maailmankuvan, torjunta, sublimaatio sekä unet toiveiden toteutumina (GW on ikuinen ja ruumiista erillinen oma subs- liikutukset, Ihmisruumiin kuvaus ja Sikiön kehi- ajattelustaan. Siinä Simmel tarkastelee ny- jonka mukaan todellisuus koostuu tosiasioista ja arvot ovat 2, 80, 210, 565, 568). Hänen teistinen, henkinen ja arvo-ob- tanssi. Aristoteleelle molemmat käsitykset tyksestä. Descartesin ja Böömin prinsessa kyäänkin ajankohtaisia kaupunkilaisuuden, ihmisten subjektiivisia projektioita tai konstruktioita. Sche- jektivistinen näkemyksensä oli kuitenkin jyrkästi ristiriidassa ovat puutteellisia, ja hänen mukaansa juuri Elisabetin välinen kirjeenvaihto puolestaan va- rahan ja muukalaisuuden kysymyksiä sekä lerille itse todellisuus sisältää arvojen rakenteita, joita havain- Freudin ajattelun kanssa. Freud tarkastelee ihmistä kehol- sielu tekee aineellisesta ruumiista elävän lottaa tuon ajan filosofian perusteita tunteiden muun muassa tyylin, muodin ja aterian luon- noiden persoonat suunnistautuvat elämässä. lisena viettiolentona, jonka psyyke mahdollistaa myös kult- olennon. Teos päättää Gaudeamuksen yh- hallinnasta ihmisen ruumiillisuuteen ja geomet- netta. Myös Simmelin analyysit hienotuntei- Scheler vastustaa järjen ja aistillisuuden sekä järjen ja tuurin luomisen. Hänelle jumala on lähinnä viettienergian deksänosaisen Aristoteles-suomennosten sar- risiin todistuksiin. Teos on suomalaisen Descar- suudesta, häpeästä, keimailusta ja rakkaudesta tunteiden asettamista vastakkain. Hänen näkemyksensä sublimaation kautta muodostuva psyykkinen ja kulttuurinen jan. Toukokuu 2005. 33 euroa. tes-laitoksen päätösosa. Maaliskuu. 29 euroa. ovat hätkähdyttävän tarkkanäköisiä. 27 euroa. mukaan persoona on arvojen todellisuuteen suuntautunut rakennelma, joka saattaa olla hyvin keskeinen turvallisuuden, tai ainakin suuntautumaan kykenevä olento, joka tekee rat- mielekkyyden ja auktoriteetin lähde. kaisujaan niin järjen, tunteiden kuin aistillisuudenkin muo- Scheler toteaa vuonna 1914 laatimassaan katsauksessa ai- KEVÄÄN TIETOKIRJOJA dossa. Mikään näistä alueista ei ole sinänsä autonominen tai kansa etiikkaan ”vieneensä täydellisesti pohjan pois sympatia- heteronominen, toisin kuin Kant ja useimmat muut mo- tunteen naturalistis-positivistisilta teorioilta”, joita ovat esit- dernit etiikan teoreetikot esittävät. Persoona on Schelerin täneet Darwin, Comte, Spencer, Feuerbach sekä Freud. Kun JUDITH BUTLER: HANKALA SUKU- MAAILMASSA • ALASDAIR MACINTY- mukaan kokonaisuus, joka tavoittaa korkeimmat arvot ra- naturalistiset teoriat selittävät inhimillisiä tunteita luonnolli- PUOLI • DORRIT COHN: FIKTION RE: HYVEIDEN JÄLJILLÄ • VESA MAU- kastamalla. Persoona on viime kädessä ens amans. Schelerin sista vaistoista ja vieteistä käsin, Scheler itse pyrkii fenomeno- MIELI • NORBERT ELIAS: MOZART – RIALA: UUTTA AIKAA ETSIMÄSSÄ • näkemys rakkaudesta on lähtökohdiltaan kristillinen ja siten logisen metodin avulla hahmottamaan intentionaalisia lain- hyvin erilainen kuin Freudilla.3 alaisuuksia, jotka eivät perustu empiirisille havainnoille, vaan NERON MUOTOKUVA • ANTTI HAU- ANNELI MEURMAN-SOLIN & ILKKA Yksi keskeinen ero Kantin ja Schelerin näkemysten välillä ”emotionaaliselle apriorille” (GW 1, 398-399). Scheler tutkii TAMÄKI YM: YHTEISÖLLISYYDEN PA- PYYSIÄINEN (TOIM.): IHMISTIEDE koskee heidän tapaansa tarkastella toimintaa. Kun Kant kes- siis tunteita kohteisiinsa suuntautuneina aktityyppeinä.4 LUU • VESA HEIKKINEN (TOIM.): TÄNÄÄN • MIKA KIIKERI & PETRI YLI- kittyy ainoastaan subjektiivisiin taipumuksiin, aikomuksiin ja Ensimmäinen kirjoitus, jossa Scheler laajemmin käsit- TEKSTIEN ARKI • RISTO HEISKALA & KOSKI: TIEDE TUTKIMUSKOHTEENA perusteisiin, jättäen itse toiminnan ja sen seuraukset etiikan telee psykoanalyysiä, on Die Idole des Selbsterkenntnis vuo- EEVA LUHTAKALLIO (TOIM.): UUSI • KAI MIKKONEN: KUVA JA SANA • ulkopuolelle, Schelerin mukaan toimintaan kuuluu myös ai- delta 1911 (GW 3, 213-292). Kirjoitus käsittelee kaikkiaan JAKO • LIISA HUSU & KRISTINA RO- JORMA MÄNTYLÄ: JOURNALISTIN komusten toteuttaminen sekä tästä muodostuvat mielentilat itsepetosta tietoteoreettisena ja psykologisena ongelmana. ja tunteet. Kun Kantin mukaan etiikka rajoittuu subjektien Scheler erottaa siinä kaksi psykoterapeuttista näkemystä. LIN (TOIM.): TIEDE, TIETO JA SUKU- ETIIKKA • ANNA-MAIJA PIRTTILÄ- motivoiviin ja normatiivisiin perusteisiin, niin Schelerin Ensimmäinen pyrkii kirurgin tavoin tunkeutumaan potilaan PUOLI • HANNU JUUSOLA: ISRAELIN BACKMAN YM. (TOIM.): ARVOT, mukaan se tutkii itse toiminnan suuntautumista arvoihin psyykeen ja tekemään tarvittavan toimenpiteen. Vaikutus HISTORIA • MARJA-LIISA KAKKURI- MORAALI JA YHTEISKUNTA • ALEXIS sekä ajatusarvostelmien että tunteiden muodossa. Etiikka on on kausaalinen ja tavoite on palauttaa psyyken toiminta KNUUTTILA & KAISA HEINLAHTI: DE TOCQUEVILLE: DEMOKRATIA Schelerille aikomusten ja perusteiden toteutumisen fenome- normaaliksi. Toinen näkemys sitä vastoin pyrkii ”saamaan MITÄ ON TUTKIMUS? • ANJA RIITTA AMERIKASSA • WORLDWATCH-INS- nologista kuvausta. potilaan itse muodostamaan käsityksen itsestään, erityisesti Schelerin persoona aktuaalisena elämysten keskuksena on aiemmista todellisista elämyksistään ja niistä rakentuneista LAHIKAINEN YM: LAPSUUS MEDIA- TITUUTTI: MAAILMAN TILA 2005 • sekä fenomenologisen tutkimuksen subjekti että sen objekti. merkityksistä” (GW 3, 220). Schelerin mukaan psykoanalyysi Persoonana ihminen voi havainnoida itseään toiminnallisessa soveltaa jälkimmäistä näkemystä, joka pyrkii vapauttamaan suhteessa maailmaan ja samalla itseensä. Toinen tärkeä asia potilaan harhaisesta tavasta havainnoida omia psyykkisiä elä- on, että Scheler erottaa persoonan henkisenä olentona per- myksiään. LISÄÄ KIRJOJA VERKOSIVUILLAMME www.gaudeamuskirja.fi soonasta psyykkisessä merkityksessä. Näin hän tekee mah- käännä  78 • niin & näin / GAUDEAMUS 
  




  

$%&!&% $ I
%$&% !$
%   
  
    

 
  %'%&

" H
&'&  %'
'&'%& $!&'%
('!%&
 D   %518@>?-?1;7>1>>-
=5>?;?181>
?@?755
1>5>;7=--? &1;>
>5>K8?KK
1>/-=?1>5:
?1;7>5-
A55915>58?K 1;=3
%59918
;85
258;>;25
>;>5;8;35
6-
1>?11?57 ?5>?1:
258;>;251:
9-?1=5-85>?5>?-
>518@7K>5?C>?K A@;>58?-
1::1:
4K:1:
K75885>?K
7@;819--:>- 7;
6;?-
755::;>?5
9;01=:5
18K9K
6-
7-@<@:75 >17K
"8-?;:5:
:K719C>?K
6;:7-
9@7--:
>518@ &@74;89->>-

@7-:-
;A-?
99
%518@: 7@8??@@=5
&1;>
?-=6;--
7514?;A-:
7@A-:
4K:1: ;:
57@5:1:
6-
=@@955>?-
1=5885:1:
;9-
>@.> 8557@?@7>1? 495>=@@955:
7@A-@>
6-
%575L:
7145 -6-??18@>?--:
%55:K
%59918
?-=7->?1811
:C ?-:>>5
=5>?;?1811881
9;8199-?
7K>5?C7>1? ?C7>1>?K
1>/-=?1>5:
6-
LL95:
<=5:>1>>- 7CKK:75:
-6-:7;4?-5>5-
7-@<@:758-5>@@01: ;A-?
<@@??11885>5-
6-
4K:1:
9@7--:>-
6@@=5 85>-.1?5:
AK85:1:
75=611:A-54?;
<@;81>?--:
A- =-4-:
6-
9@@7-8-5>@@01:
7C>C9C7>5K
>17K >518@
?1711
-5:11885>1>?-
=@@955>?-
18KAK: 8;??--
?@;:
-6-:
258;>;25-:
<1=@>?15?-
?@:?1501: 9@@:
9@->>-
?CC85:
9@;05:
6-
-?1=5-:
8@;: ;81::;:
&1;>
1:
C4 4-885::->?-
5495>1:
=@@955885>@@?11:
6-
31;91? :1??-
CL>
%599185:
-:-8CC>5?
451:;?@:?15 017>K:;>-5>1:
=5>?;?181>>@;91::;>?1:
>-= =5>55:
?;05>?@7>55:
&1;>
;:
>@;9-8-5>1:
1>/-= >@@01>?-
4K<1K>?K
7159-58@>?-
6-
=-77-@01>?- 6-: &;@7;7@@
 

1@=;- ?1>8-5?;7>1:
;>-
--85>7@@

1@=;- ;A-?
4K?7K40C??KAK:
?-=77-:K7L5>5K

1@=;-


   

'&
'&$
 
%''  %% E
%$
 &+ "'! E
!$$&
! 
&! $
+(
HH
E
(%
'  E
!$$&
%
!,$&
D $
''&&

&% H%%H
E $!
'!&!'(
E
 &&
'  
'$  %!

 & H
+ 
+&%J%++
" "++%H 
&! 
 %& '' E
(%
 
&!  &H HH E

$

"&$
+ &%&
$
E
$%&!
%
 !%
&
&'& '%!&  (
'&!
&! 
''% E

!  
'(

% 
E ! E
%
'%'

$%& 
$! !$ 
H &+H
!'$ %& 
&! 
&
&&!

%'' & E
  
"$&&H "'! E
 '
''%!
%$  
+ 
&! 
$(!& %&!$ E
$%
'$ !$

+&%' &
E
*%  ''&&

%
 & 
&!#'(
 !$& &H
!
&'& '%
E
 
$&&  $%% E
)!$)& %  
+ 
"%''%
 &&''&&
 
&

E

%HH
$!
($!%(' 
BBB3-@01-9@>75=6-25

' '% Scheler kutsuu tätä näkemystä ja vastaavaa terapeutin ero. Samalla on selvää, että hän yksinkertaistaa Freudin pidättyväistä, kuuntelevaa asennetta ”sokraattiseksi” (222). hyvin moniaineksisen näkemyksen rakkauden lähteistä ja Hän ymmärtää psykoanalyysin eräänlaisena hermeneut- muodoista.6 tisena tekniikkana. Psyykkinen ongelma ei hänen mukaansa Näkemyseroa Scheler havainnollistaa tarkastelemalla lä- ole elämyksissä itsessään, vaan niitä koskevan tietoisuuden hemmin inhon ja häpeän tunteita. Kun Freud hahmottaa toimintahäiriöissä (221). Elämykset ovat fenomenologisesti niitä tiedostamattoman ja torjunnan vaikutuksista käsin, annettuja ja häiriöt koskevat yksilön kykyä tiedostaa havain- Scheler erottaa vietteihin liittyvän ’alitietoisen’ (Unter- tosisältöjä sekä antaa niille merkityksiä. Terapiassa havainto- bewusstes) sekä henkiseen liittyvän ’ylitietietoisen’ (Über- sisältöjä tehdään enemmän tietoisiksi ja selvitetään niitä kos- bewusstes) (ks. Über Scham und Schamgefühl, GW 10, 114). kevia merkityssuhteita. Schelerin mukaan Freudille häpeä on pääosin vasta murros- Schelerin näkemys psyykestä on dynaaminen, ja iässä syntyvää libidon rajoittamista ja torjuntaa, jonka tar- Freudin tavoin hän myös katsoo psyyken noudattavan koitus on suunnata viettienergiaa muualle. Scheler väittää, omia lainmukaisuuksiaan. Hänen mukaansa psyykkiset että psykoanalyysi ei ota häpeää kyllin vakavasti, kun taas häiriöt johtuvat yleensä torjunnasta, joka estää tai vää- hän itse pitää häpeää synnynnäisenä tunteena, joka yksilön ristää havaintosisältöjen muodostumista ja tulemista tie- kehityksen mittaan saa uusia muotoja (GW 10, 96-97). toisuuteen (281). Torjuttu ja sen arvokarakteristiikka vai- Hänen mukaansa alitietoisiin viettiyllykkeisiin kohdistuva kuttaa mielessä, vaikka torjutun sisältö ei pääsekään tie- häpeä on persoonan kehityksen kannalta olennaisen tärkeä, toisuuteen (282). Terapian tehtävä on purkaa torjuntaa ja koska se luo tilaa henkiselle ja vapauttaa itsepetoksesta sen takana olevia rakenteita. Vaikka yhtäläisyyksiä Freudin � päinvastoin kuin Freud Schelerin mukaan väittää (GW 10, kanssa onkin, Schelerin näkemys psyyken dynamiikasta on 114-115). varsin erilainen. Schelerillä on erilainen näkemys libidosta kuin Freu- Myös Schelerin mukaan torjunta on dynaaminen ta- dilla. Scheler ei hyväksy Freudin näkemystä, jonka mukaan pahtuma, joka eristää mielen sisältöjä tietoisuuden ulot- lapsi on ensin primaarisesti narsistinen ja löytää libidolleen tumattomiin. Hän ei kuitenkaan Freudin tavoin liitä objektit vasta vähitellen. Scheler tavallaan ennakoi myö- torjuntaa vietti-impulsseihin, vaan sisäisten havaintojen hempiä objektisuhdeteoreettisia näkemyksiä väittäessään, kautta muodostuneisiin vääristyneisiin elämyksiin. Kun että vauvan elämänvietti on alusta pitäen suuntautunut ob- Freudin mukaan tiedostamaton pääosin on välttämättä jekteihin, vaikka objekteilla ei vielä olekaan selkeää hahmoa tiedostumaton ja tulee esiin tietoisuuden alueella vain tai merkitystä (GW 7, 199)7. Hän menee kuitenkin objek- epäsuorasti, unien, lipsahdusten, vitsien ja vastaavien tul- tisuhdeteorioita pidemmälle ja koettaa perustella teleolo- kinnan kautta, Schelerin tiedostamaton on jotakin mikä gista oppia, jonka mukaan varhaiset vietti-impulssit sisäl- voidaan periaatteessa tiedostaa. Se muistuttaakin lähinnä tävät jo itumuodossa kehittyneen sukupuolivietin. Scheler Freudin esitietoista, joka on torjunnan takaa tuloillaan hylkää Freudin näkemyksen vauvasta ”polymorfisesti per- tietoisuuteen. Schelerin näkemys tiedostamattomasta tor- verssinä”; ylipäätään Freud antaa seksuaalisuudelle lapsen ja junnan aiheuttamana häiriönä tietoisissa merkityssuhteissa vanhempien suhteissa kohtuuttoman painon. Samoin hän on itse asiassa hyvin kaukana Freudin näkemyksestä. Ko- hylkää Freudin teoriat osavieteistä. Hänelle myöhemmät rostaessaan psykopatologioiden johtuvan häiriöistä yksilön perversiot eivät ole fiksaatioita varhemmille kehitysasteille, kyvyssä tiedostaa elämyksiä Scheler haluaa irrottaa psyko- vaan häiriöitä vietin alkuperäisessä suuntautumisessa (GW analyysiä naturalistisesta viettiopista, johon Freud oli sen 7, 201-202). sitonut.5 Schelerillä on myös hyvin erilainen näkemys tietoisuu- Schelerin näkemys on jossain määrin erilainen tutkiel- desta ja sen paikasta psyyken kokonaisuudessa. Kun Freudilla massa Wesen und Formen der Sympathie (GW 7), joka il- tietoisuus on minän kykyä havainnoida alun perin tiedosta- mestyi alun perin vuonna 1913. Siinä hän arvostelee Freudia mattomia mielensisältöjä ja suhteuttaa niitä ulkoisiin reali- siitä, ettei tämä näe tietoisuutta suuntautuneena arvoihin. teetteihin tyydytyksen saavuttamiseksi, Schelerin mallissa Hän katsoo tämän johtuvan Freudin naturalismista, jonka tietoisuuden sisällöt ilmentävät alitietoisen ja ylitietoisen mukaisesti tämä johtaa rakkauden ja vihan arvosokeista vie- alueen välistä alinomaista kamppailua. Kun Freudin mukaan teistä, kun ne Schelerin mukaan perustuvat arvotietoisuuteen mieli valtaosin on tiedostamaton – id kokonaisuudessaan, ja liittyvät olennaisesti persoonan moraalisiin ulottuvuuksiin. minä osittain, yliminä lähes kokonaisuudessaan – niin Sche- Hänelle erityisesti rakkaus on alkuperäinen ilmiö, joka pe- lerillä tiedostamaton on pääosin tiedostettavissa oleva tai rustuu kaikkea luonnollista elämää korkeammalle henkiselle sielun osa-alue. Sielun rinnalla Schelerin mallissa on hen- järjestykselle. kisen alue, joka on täysin riippumaton kaikesta viettiperäi- Freudin pyrkimys johtaa rakkaus libidosta sublimaation sestä. Kun Freudille persoona on kehollis-mielellinen koko- ja torjunnan käsitteiden avulla on Schelerin idealistisesta naisuus, niin Schelerille persoona on henkinen kokonaisuus näkökulmasta virheellinen ja sokea rakkauteen kuuluvalle jossa elää kehollis-sielullinen ihminen. Niinpä Schelerille arvotietoisuudelle. Scheler väittää, että Freud pyrkii selit- kysymys viettipohjaisen ja henkisen suhteesta muodostuu tämään rakkautta liian rationaalisesti, ”ikään kuin olemisen keskeiseksi, kun taas Freudille tämä ei oikeastaan ole mikään ja arvojen tulisi suuntautua mukavuuden tarpeiden pohjalta kysymys.8 käytännöllisesti skematisoivan ’ymmärryksen’ mukaisesti” Henkisillä aktilajeilla on Schelerin mukaan oma vain (GW 7, 181). Tästä johtuen rakkaus on Freudille alun perin niille kuuluva energiansa, joka ei ole peräisin libidosta tai kausaalinen seuraus viettivoimista, mikä Schelerin näkökul- muodostunut libidon kustannuksella, toisin kuin Freud masta täydellisesti vääristää rakkauden henkisen luonteen. ajattelee (ks. GW 7, 206). Tästä seuraa, että Scheler ei Tässä Schelerin ja Freudin näkemysten välillä on perustava myöskään hyväksy Freudin näkemystä, jonka mukaan

80 • niin & näin / janne Martola, Hiilimies.

kulttuurin kehitys tapahtuu luonnollisen viettityydy- Käänne metafysiikassa: henki ja vietti tyksen kustannuksella ja on väistämättä sen alistamista. Vaihtoehdot eivät siis rajoitu primitivismiin ja askeesin Schelerin ajattelussa tapahtui 1920-luvun puolivälissä eri muotoihin, sillä ihminen etsii kulttuureissaan ilmaisua käänne, jonka seurauksena hengen rinnalle metafyysisenä ja tasapainoa itselleen sekä viettiolentona että henkisenä periaatteena tulee viettipyrkimys (Drang). Käänne liittyy olentona. hänen toisen avioliittonsa purkautumiseen sekä hänen Scheler itse kuitenkin alkaa huomata, miten ongelmal- eroonsa katolisesta kirkosta, jonka piirissä hän oli ollut ar- linen on hänen näkemyksensä siitä, mihin oikeastaan pe- vostettu ajattelija. Formalismus-kirjan kolmannen painoksen rustuu henkisyys ihmisessä ja mikä on persoonan suhde ih- esipuheessa hän kirjoittaa: ”Julkisuudelta ei ole jäänyt huo- miseen viettiolentona. Hän alkaa myös nähdä, miten hänen maamatta, että tämän teoksen toisen painoksen ilmesty- Kant-kritiikkinsä perustui jonkinlaiselle esikriittiselle meta- misen jälkeen tekijä ei ole pelkästään merkittävästi kehitellyt fysiikalle, jota on vaikea perustella. Samaten hän huomaa, näkemyksiään eräissä metafysiikan ja uskonnonfilosofian pe- miten hänen Freud-kritiikkinsä perustuu hengen ja vietin rimmäisissä kysymyksissä. Tekijä on muuttanut jopa yhtä ja dualismille, joka ei ole filosofisesti puolustettavissa. Niinpä absoluuttista olemista (mistä tekijä yhä edelleen pitää kiinni) Scheler asettaa uudelleen kysymyksen henkisen yhteydestä koskevassa keskeisessä metafysiikan kysymyksessä näkemyk- psyko-vitaaliseen ihmisessä. siään niin perinpohjaisesti, ettei hän voi enää pitää itseään

/ niin & näin • 81 ’teistinä’ (sanan tavanomaisessa merkityksessä).” (GW 2, 17). ihmisen henkisyydelle. On kuitenkin ilmeistä, että Freudin Samassa yhteydessä hän toteaa, että muutokset eivät liity tiedostamaton nimenomaan ei ole piilevästi rationaalinen, ”hengenfilosofiaan ja henkisten aktien kohteellisiin korrelaat- strateginen toimija. Yhtä vähän se on mekanistinen raken- teihin, vaan muutoksiin ja laajennuksiin tekijän luonnonfi- nelma.10 losofisissa ja antropologisissa käsityksissä” (GW 2, 17). Kyse Schelerin myöhäinen hengen käsite eroaa varhemmasta on siis muutoksista ihmiskäsityksessä sekä sen ontologisissa ainakin kahdessa suhteessa. Kun Scheler oli aiemmin pitänyt perusteissa. Freudin oppia sublimaatiosta ”erheellisenä käsityksenä” (GW Kun Scheler oli tähän saakka pyrkinyt ensisijaisesti pe- 7, 202), hän katsoo nyt itse hengen rakentuvan viettien sub- rustelemaan arvorealismiaan ja persoonan suhdetta arvoihin limaatiolle. Tosin hän yhä edelleen ymmärtää sublimaation henkisenä olentona, hän haluaa nyt avata filosofiaansa myös eri tavoin kuin Freud. Toiseksi henki myös toimii vuorovai- empiiriselle, sekä biologiselle että psykologiselle, ihmistä kos- kutuksessa viettien kanssa, saaden, rajoittaen ja suunnaten kevalle tutkimukselle. Ennen melko varhaista kuolemaansa niiden energiaa. hän käynnisti laajan tiedonsosiologisen tutkimushankkeen. Scheler kuitenkin lähentyy Freudia vain tiettyyn rajaan Ideaalisten arvohierarkioiden sijaan hän kiinnittää nyt huo- saakka ja hänen näkemyksensä jää lopulta ristiriitaiseksi. mionsa reaalisen ihmisen tutkimukseen. Samalla hän mää- Schelerille ihminen on yhä edelleen perimmältään arvoja ha- rittelee myös uudelleen suhdettaan Freudin naturalismiin ja vainnoiva ja rakastava henkinen olento eli persoona. Epäsel- yleisemmin psykoanalyysiin. väksi jää miten persoona voi olla sekä riippuvainen viettien Kirjoituksessa Die Formen des Wissens und Bildung vuo- toiminnasta että niistä riippumaton. Henkisenä olentona delta 1925 Scheler esittää, että sielullinen ja myös henkinen persoona estää ja rajoittaa viettien vaikutusta, mutta samalla elämä saa itse asiassa kaiken energiansa vieteistä. Näin ollen sen rakkaus on riippuvaista vieteistä. Scheler ei itse asiassa vieteistä tulee toinen ja välttämätön ontologinen perusvoima selvitä, miten tämä on mahdollista – miten henki on oike- hengen rinnalle. Samalla kuitenkin asettuu jälleen kysymys, astaan autonominen vietteihin nähden. Varsin epäselväksi miten on mahdollista säilyttää hengen autonomia, jota hän myös jää, miten yksilön kehitys käynnistyy ja miten se to- oli puolustanut Freudin ja muiden naturalismia vastaan, sa- teutuu näiden kahden toisistaan riippuvaisen ja kuitenkin malla kun henki on riippuvainen viettienergiasta. itsenäisen voiman, vietin ja hengen, yhteisvaikutuksessa. Ratkaistakseen kysymyksen Scheler määrittelee uudelleen henkisyyttä toteuttavan vapaan tahdon. Tahto ei ensisijaisesti Vietin ja hengen sovitus ole ”luova ja aikaansaava positiivinen voima”, vaan ”vietti- impulsseja estävä ja vapauttava” voima (GW 9, 100-101). Schelerin kiinnostus psykoanalyysiä kohtaan ei ollut ohime- Tahto ei ohjaa toimintaa perustelemalla ja edistämällä, vaan nevää, vaan se jopa voimistui hänen levottoman elämänsä rajoittamalla viettienergian kanavoitumista. viime vaiheissa. Vielä hänen viimeisessä pääteoksessaan Die Scheler liittää tähän myös käsityksensä sublimaatiosta. Stellung des Menschen im Kosmos vuodelta 1928 Freud on Tahto ja yleisemmin henkisyys eivät ole ihmisen synnyn- eniten lainattu ajattelija. Ihminen on sen mukaan vietti- näisiä ominaisuuksia, vaan ne kehittyvät psyykessä viet- olento ja henkinen olento, joka etsii näiden sovitusta (Aus- tienergian sublimaation seurauksena – kuten Freud esittää. gleich) – kuten myös Scheler itse omassa elämässään. Vaikka Scheler hylkää nyt näkemyksen, jonka mukaan ihminen on psykoanalyysi oli hänelle tärkeä lähtökohta, Scheler säilytti alusta pitäen järkiolento. Henkisten kykyjen kehittyminen tietyn etäisyyden tiettyihin Freudin keskeisiin käsitteisiin ja edellyttää myös hänen mukaansa ensin tarvittavan energian oletuksiin. Perusero heidän välillään loppuun saakka on, että hankkimista ja kanavoimista. Tämä puolestaan ”on mah- Scheler ei voi hyväksyä Freudin naturalismia. Freudin nä- dollista ainoastaan patoamalla viettejä ja niiden impulsseja – kökulmasta taas voisi sanoa, että Scheler pitää kiinni hyvin mitä Freud kutsui ’torjunnaksi’ – samoin kuin sublimoimalla idealisoivasta persoonaa koskevasta näkemyksestään, joka pe- juuri näitä vitaali- ja viettienergioita” (Philosophische Anthro- rustuu dualistiselle metafysiikalle.11 pologie, GW 12, 65). Schelerin uuden näkemyksen mukaan Tähän läheisesti liittyen Schelerin näkemys tiedostamat- viettipyrkimys ja henki toimivat yhdessä, mutta ovat erilaisia tomasta on olennaisesti erilainen kuin Freudilla. Psykoana- voimia. Henki saa energiansa vieteistä torjunnan ja subli- lyyttisessä näkemyksessä ihmisestä ja ihmismielen toimin- maation ansiosta. Vietit puolestaan sitoutuvat merkityksiin nasta tiedostamattomalla on ratkaiseva merkitys. Vaikka jo ja suuntautuvat kohti arvoja hengen ansiosta.9 aiemmin monet ajattelijat, esimerkiksi Hegel, Schelling ja Ihminen on sekä viettiolento että henkinen olento eli useat romantikot, olivat nähneet ihmismielen olevan vain persoona. Kumpikin puoli on Schelerin mukaan ”yhtä al- osittain tietoinen objekteistaan ja itsestään, Freud oli tehnyt kuperäinen”. Ihmisen autonomia rakentuu viettien dyna- tiedostamattomasta ja sen vaikutuksista keskeisimmän tut- miikalle ja viettien patoamiselle. Jälkimmäinen perustuu kimuskohteen. Hänen mukaansa valtaosa ihmismielen toi- henkisyydelle. Vaikka Schelerin näkemys on aiempaa sel- minnasta on sellaista, ettei se voi tulla suoraan tietoisuuden västi lähempänä Freudia, hän myös kritisoi tätä. Hänen piiriin vaan jää torjunnan taakse. Kuitenkin se on tavallaan keskeisen väitteensä on, että koska Freud ei, toisin kuin hän läsnä ja vaikuttaa jatkuvasti henkilön motiiveihin ja toi- itse, oleta henkeä perusperiaatteena, vaan johtaa sen vieteistä mintaan sekä asettaa tietyt puitteet tietoisuudelle, joka ha- sublimaation kautta, tämä ”liittää sielullisiin prosesseihin, vainnoi myös tiedostamatonta. joiden tosiasiassa tulisi olla arationaalisia, piilevän ymmär- Schelerin tiedostamatonta koskeva näkemys on erilainen ryksen, neuvokkuuden ja laskelmoivuuden” (GW 12, 67). ainakin kahdessa olennaisessa suhteessa. Ensinnäkin hänen Schelerin mukaan Freudin tiedostamaton on piilevästi rati- mukaansa mielen tiedostamattomat sisällöt ovat periaatteessa onaalinen toimija ja hänen tietoisuuden käsitteensä on tästä tiedostettavissa. Ei ole mitään sellaista, minkä torjunta olisi muodostuva mekanistinen rakennelma, joka ei tee oikeutta täysin ja lopullisesti eristänyt tietoisuuden piiristä. Freudin

82 • niin & näin / näkökulmasta tämä tarkoittaa, että Schelerillä ei ole varsi- kulttuurin kehitys merkitsee mielihyväperiaatteen ja todel- naista tiedostamattoman käsitettä lainkaan, vaan ainoastaan lisuusperiaatteen syvenevää ristiriitaa, Scheler hakee opti- esitietoinen. Freud itse kirjoittaa esitietoisesta ja erottaa sen mistisemmin sovitusta tai tasapainoa viettipyrkimysten sekä tiedostamattomasta erityisesti varhaisessa pääteoksessaan hengen välillä. Unien tulkinta, todeten että tämä kuuluu pikemminkin tietoisuuteen kuin tiedostamattomaan. Toiseksi Scheler Viitteet jakaa tiedostamattoman ”alitietoiseen” ja ”ylitietoiseen”, tar- 1. Ks. erit. Sander 1996, 92-105. koittaen edellisellä aistimuksia, jotka eivät aktuaalisesti ole 2. Scheler toimi vuodesta 1906 dosenttina Münchenin Maximilian-yli- tietoisuuden piirissä, jälkimmäisellä tietoisuuden ulkopuo- opistossa ja kuului sikäläisten fenomenologien piiriin, kunnes siirtyi lisia henkisiä sisältöjä (ks. GW 10, 114 sekä GW 12, 68-70). 1910 Göttingeniin. Ks. Mader 1980, 31-49 sekä Fellmann 1989. Vaikka tiedostamattoman jako kahtia on jotenkin ana- 3. Ks. tarkemmin Solasaari 2003. 4. Tapio Puolimatka on kehitellyt Schelerin pohjalta arvorealistista ja loginen Freudin myöhemmän mielen topologian kanssa, kognitiivista tunneteoriaa, jota hänen mukaansa tarvitaan kasvatuk- jossa tämä jakaa tiedostamattoman alueen idiin, osin sen perustaksi; ks. erit. Puolimatka 2004. Puolimatka seuraa erityisesti minän sekä yliminän rakenteisiin, yhteydet ovat varsin varhaista Scheleriä, joka rakentaa personalisminsa avoimesti teistisille etäisiä. Scheler jakaa tiedostamattoman kahteen osaan oletuksille. 5. Vrt. Scheidt 1986, 108-110; Jaitner 1999, 83. Lauri Rauhalan näkemys koska hänen näkemyksensä persoonasta perimmältään tiedostamattomasta ja sen asemasta psykoterapiassa on samantapainen henkisenä olentona edellyttää sitä. Jos tiedostamaton si- kuin Schelerillä; ks. erit. Rauhala 1974. Niin ikään Rauhala vastustaa sältäisi pelkästään aistimuksia ja vitaalisia impulsseja, naturalistisia näkemyksiä ja vetää jyrkän rajan kehon ja mielen proses- Schelerin näkemys persoonasta arvoihin suuntautuneena sien välille. Schelerin tapaan henkisellä on tärkeä asema myös Rauha- lan ihmiskäsityksessä. ja tuntevana olentona sisältäisi vain tietoisia rakenteita. 6. Schelerin rakkautta koskevista näkemyksistä ks. Solasaari 2003 sekä Scheler kuitenkin korostaa, että suuntautuminen arvoihin erit. Cho 1990, joka problematisoi myös Schelerin Freud-kuvaa. ja tämän mukainen toiminta ei ole läheskään täysin tie- 7. Vrt. Scheidt 1986, 112-113. toista. Tällä ei kuitenkaan ole kovin paljoa tekemistä 8. Jälleen Schelerin ja Rauhalan ajattelun yhteydet ovat ilmeisiä. Myös Rauhala korostaa sitä, että filosofisen ihmiskäsityksen tulisi ratkaista, Freudin yliminän kanssa. missä suhteessa ruumiillinen ja henkinen ovat ihmisessä. Schelerin Freudin yliminä on oidipaalisen draaman jälkeen yksilön tavoin Rauhala rakentaa holistisen tai monopluralistisen ihmiskäsityk- sisäistämä ihanteiden, ideaalien ja omantunnon rakennelma, sensä metafyysiselle dualismille. joka säätele hänen moraalisia ja muita suhteita toisiin per- 9. Vrt. Jaitner 1999, 87-88. 10. Ks. esim. Kotkavirta 2004. sooniin. Se kyllä liittyy läheisesti arvojen ja normien huomi- 11. Tässäkin Schelerin ja Rauhalan välillä on paljon yhteistä. Vaikka Rau- oimiseen toiminnassa, mutta Freud selittää rakenteen syntyä hala on kirjoittanut paljon psykoterapian perusteista, hänen ihmiskä- ja toimintaa ilman mitään oletuksia persoonan henkisistä sityksensä on hyvin erilainen kuin Freudilla. Rauhalaa voi Schelerin kerrostumista ja objektiivisista arvoista. Schelerin oman tavoin pitää dualistisena personalistina, jolle persoonan käsitteen yksi keskeinen tehtävä on vastustaa naturalismia sen kaikissa muodoissa. arvion mukaan Freudin teoria yliminästä merkitsee ”hyvin Ks. tästä erityisesti Jyri Puhakainen, Persoonan kieltäjät sekä Rauhalan myöhäistä puolittaista yksipuolisen viettinaturalismin ylittä- haastatteluille rakentuva Persoonan puolustaja. mistä” (GW 12, 65). Samalla hän kuitenkin toteaa, että sa- mastuminen isään ja tämän ottaminen ihanteeksi ei voi olla Kirjallisuus lähtökohta ihmiselämän korkeammille tasoille. Kumpikaan Cho, Jeong-Ok, ”Liebe” bei Max Scheler unter resonderer Berücksichtigung des Schelerin huomio ei kuitenkaan ole kohdallinen. Freudin Begriffs „Eros“. Maximilian-Universität, München 1990. yliminää koskeva teoria ei nimittäin merkitse mitään kor- Fellmann, Ferdinand, Phänomenologie als ästhetische Theorie. Alber, Freibyrg jausta hänen viettipohjaiseen näkemykseensä ihmismielestä, 1989. vaan on sen olennainen osa. Yhtä vähän yliminä myöskään Jaitner, Arne, Zwischen Metaphysik und Empirie. Königshausen & Neumann, Würzburg 1999. Freudin näkökulmasta merkitsee mitään askelmaa korkeam- Kotkavirta, Jussi, Person and the Psychoanalytic Unconscious. Teoksessa malle elämän tasolle siinä ontologisessa merkityksessä kuin Ikäheimo, Kotkavirta, Litinen, Lyyra (toim.), Personhood. Publications Scheler kaipaa. in Philosophy 68. University of Jyväskylä, Jyväskylä 2004. Perustava ero Schelerin ja Freudin ajattelussa tulee esiin Mader, Wilhelm, Scheler. Rowohlt, Hamburg 1980. Puolimatka, Tapio, Arvot, tunteet ja kasvatus. Tammi, Helsinki 2004 myös siinä, miten Scheler hahmottaa aikansa yhteiskunnan Rauhala, Lauri, Psyykkinen häiriö ja psykoterapia filosofisen analyysin valossa. ja kulttuurin kehitystä viettiteoreettisesta näkökulmasta. Weilin & Göös, Tapiola 1974. Hän arvioi, että sotien välisenä aikana on käynnissä resub- Sander, Gabriela, Mensch – Subjekt – Person. Die Dezentrierung des Subjekts limaatio, millä hän tarkoittaa ”uuden aikakauden ihmisen in der Philosophie Max Schelers. Bouvier, Bonn 1996. Scheidt, Carl Eduard, Die Rezeption der Psychoanalyse in der deutschprachigen järjestelmällistä viettikapinaa yksipuolista sublimaatiota Philosophie vor 1940. Suhrkamp, Frankfurt am Main 1986. vastaan” (Der Mensch im Weltalter des Ausgleichs, GW 9, 156). Scheler, Max, Der formalismus in der Ethik und die materielle Wertethik. Tämä dionyysinen kapina apolloonista vastaan sisältää mo- Gesammelte Werke (GW), Bd. 2. Bern, München, Bonn 1913. nenlaisia aineksia ”lännen vastaisesta romanttisesta pansla- Scheler, Max, Wesen und Formen der Sympathie. Gesammelte Werke (GW), Bd. 7. Bern, München, Bonn 1913. vismista” ”ideoita halveksuvaan länsimaiseen marxismiin”, Scheler, Max, Ethik. Eine kritische Übersicht über die Ethik der Gegenwart. ”vitalistiseen fasismiin” sekä ”mahtavaan energeettiseen liik- Gesammelte Werke (GW), Bd. 1. Bern, München, Bonn 1914. keeseen Amerikassa”. Kyse ei Schelerin mielestä ole vain so- Scheler, Max, Die Idole des Selbsterkenntnis. Gesammelte Werke (GW), Bd. danjälkeisistä tunnelmista, vaan yhteiskunnan ja kulttuurin 3. Bern, München, Bonn 1914. s. 213-292. Scheler, Max, Philosophische Anthropologie. Gesammelte Werke (GW), Bd yksipuolisen rationaalisten rakenteiden kritiikistä. 12. Bern, München, Bonn 1927/28. Ominaista Schelerin aikalaisanalyysille on yhtäältä Scheler, Max, Der Mensch im Weltalter des Ausgleichs. Gesammelte Werke herkkyys erilaisille pinnanalaisille energiavirroille ja hyvin (GW), Bd 9. Bern, München, Bonn 1929. monenlaisille ilmiöille, toisaalta ihmisen henkisen ulot- Solasaari, Ulla, Rakkaus ja arvot kasvattavat persoonan. Max Schelerin kasva- tusfilosofiaa. Yliopistopaino, Helsinki 2003. tuvuuden personalistinen korostus. Kun Freudin mukaan

/ niin & näin • 83

MIA SALO Pyhästä tabuksi Pyhyyden arvo Schelerillä ja Freudilla

Tarkoitukseni on soveltaa juutalaissyntyisen ja teistisen saksalaisfilosofi Max Schelerin pyhyyskäsitystä hänen aikalaisensa juutalaisen ja ateistisen psykoanalyytikko Sigmund Freudin teoreettisiin ajatusrakennelmiin. Jos sovellamme Freudiin hänen omia teorioitaan, voimme tulkita hänen pessimisminsä ilmaukseksi sisäisestä vihasta. Se on ilmausta toiveajattelusta, että kaikki aito toivo voitaisiin tuhota. Freudilaisen ajattelun kannalta voidaan puhua moraalia ja tämän sisältämää pyhää järjestystä koskevasta implisiittisestä itsevihasta1, joka ei suostu tiedostettuun ja vaikuttaa tältä osin koko Freudin teoreettiseen asetelmaan sen pyhyyden kuvaa vääristäen. Tarkoituksena on osoittaa Freudin ajattelussa piilevä asenteellisuus suhteessa objektiiviseen eli pyhästä käsin ilmaistuun ja perusteltuun vihaan.

Schelerin arvohierarkia jektiivista rakkauden järjestystä. Yksilön rakkauden ja vihan suuntautumisesta voidaan päätellä, mikä hänelle itselleen on Schelerin mukaan arvot muodostavat objektiivisen hie- arvokasta ja mikä vähemmän arvokasta.3 rarkian, jossa hän esittää esimerkinomaisesti olevan ainakin neljä eri tasoa.2 Pyhän arvojen merkitys (1) Arvohierarkian alimpana tasona ovat nautintoarvot, Schelerin mukaan ihmisen elämä on tasapainossa, kun hän joihin liittyy sellaisia laatumääreitä kuin miellyttävä ja asettaa arvot oikeaan järjestykseen elämässään. Pyhän arvot epämiellyttävä. Tähän luokkaan hän sijoittaa myös hyö- tulee asettaa elämässä ennen henkisiä arvoja, henkiset arvot dyllisen ja vahingollisen arvot. ennen vitaalisia ja vitaaliset arvot puolestaan ennen hyödylli- (2) Seuraava aste koostuu vitaalisista arvoista, joita Sche- syyden ja nautinnon arvoja. Jos sen sijaan esimerkiksi hyöty- ler kutsuu myös elämänarvoiksi ja hyvinvointiarvoiksi. arvot nostetaan ylimmiksi, tehdään välinearvosta itseisarvo. Vitaalisiin arvoihin kuuluvat esimerkiksi terveys, kunnol- Tällainen hyötyarvojen absolutisointi tapahtuu esimerkiksi lisuus, jalous ja ylevyys ja niiden vastakohdat. kehittyneelle kapitalismille ominaisessa modernissa askeetti- (3) Henkiset arvot jakautuvat kolmeen ryhmään: (a) suudessa, jossa koko elämä järjestetään palvelemaan hyötyä.4 esteettiset arvot kuten kauneus ja rumuus; (b) oikeusar- Aidot pyhyysarvot liittyvät koko olemassaolon alkuperään . vot kuten oikeudenmukaisuus ja epäoikeudenmukaisuus; ja tarkoitukseen, joiden välityksellä myös ihmisen elämä saa (c) tietoarvot kuten totuus ja epätotuus. tarkoituksensa. Jos ihminen on kosketuksissa aitoihin py- (4) Ylimmän arvotason muodostavat pyhän ja epäpyhän hyysarvoihin, hän kokee elämänsä mielekkääksi, koska hän arvot, jotka koetaan ehdottomiksi. Jos ihminen pääsee on oikeassa suhteessa olemassaolonsa tarkoitukseen. Mikään kosketuksiin aitojen pyhyysarvojen kanssa, hän pääsee alempi arvoaste ei riitä ihmisen elämän mielekkyyden pe- Hyvää päivää rouva päivää Hyvää osalliseksi autuudesta ja kokee uskon ja palvonnan tiloja. rustaksi, koska ihmisen persoonaa luonnehtii olennaisesti pyhyys.5 Arvohierarkia muodostaa samalla objektiivisen rakkauden Schelerin mukaan Jumalan olemuksen kolme perusomi-

Janne Martola, Janne järjestyksen, ordo amoriksen, jonka tulisi ohjata ihmisen sub- naisuutta ovat äärettömyys, kaikkivaltius ja pyhyys. Itsessään

/ niin & näin • 85 olevan, kaiken läpäisevän aktiivisen jumalallisen voiman ja viha suojaa elämää vastustaessaan rakkauden vastaisia ar- pyhyyden arvoalueen välillä on suora, välttämätön ja todel- vovääristymiä. linen yhteys. Jokainen ihminen on intuitiivisesti tietoinen Vaikka persoonan integraatio riippuu sen suhteesta tästä yhteydestä. Pyhyyttä ei voida palauttaa mihinkään pyhään, ei kohoaminen pyhään todellisuuteen ole Sche- muuhun arvoalueeseen. Siitä ei saada ensisijaisesti tietoa lerin mukaan ihmisen vallassa. Hän tukeutuu tässä suhteessa muita todellisuuden osa-alueita koskevan tiedon perusteella. kristilliseen käsitykseen, jonka mukaan syntinen ihminen Jokaisen ihmisen perusolemukseen kuuluu tietoisuus ei voi kohota pyhän tasolle, vaan pyhän on armossaan las- todellisuuden jumalallisesta alkuperästä. Tätä tiedon lajia keuduttava syntisen tasolle, kannettava ihmisen synnit ja Scheler kutsuu uskon tiedoksi tai uskon aktiksi. Uskon akti sovitettava ihmisen synti pyhän kanssa. Ihmiseksi tullut on intuitiivisen tiedon laji, jonka välityksellä ihminen on Jumala, Kristus, ilmensi Jumalan armahtavan rakkauden ja välittömästi tietoinen jumalallisesta ainakin sen joidenkin mahdollisti syntiselle ihmiselle yhteyden pyhään. Kristuksen perustavien ominaisuuksien osalta. Alkuperäisimmin pyhän pyhyyttä ei ole mahdollista tunnistaa muuta kuin hänen itse- arvot kohdataan uskon aktissa, joka on kokemuksena var- ilmoituksensa perusteella: haisempi kuin mitkään pyhistä kohteista luodut mielikuvat. Uskon aktia inspiroi rakkauden akti, joka määrää näiden ”Kristus on sen tähden kuuliaisuuden esikuva, opettaja ja mielikuvien arvosuuntautumisen.6 lain antaja pelkästään sillä perusteella, että hän on juma- Scheler tekee eron sen välillä mikä on aidosti ja todella lallinen Vapahtaja, Jumalan itsensä ja hänen rakastavan pyhää ja sen mitä ihmiset eri aikakausina ja eri kulttuureissa tahtonsa lihaksi tullut muoto. Persoonallisen muodon pitävät pyhänä. Pyhän arvoja ei siksi tule samaistaa minkään yläpuolella ei varhaisen ja aidon kristillisyyden mukaan aikakauden pyhänä pitämiin arvoihin. Persoona-arvo on ole olemassa ”ideaa”, ”lakia”, ”arvoa” tai ”järkeä”, jolla pyhän arvoalueen ydinarvo.7 Persoona on mahdollista tun- tämä persoonallinen muoto olisi mitattavissa ja jota sen nistaa persoonaksi ainoastaan kokemalla ihmispersoonaa ole- tulisi vastata voidakseen olla tunnistettavissa ”pyhäksi”. muksellisesti luonnehtiva pyhyys. Niinpä aidot ihmissuhteet Ei ole pelkästään niin, että totuus on Kristuksella, hän edellyttävät ihmispersoonan olemuksessa annettuna olevan itse on totuus, ja hän on sitä kaikessa konkreettisuudes- pyhyyden kokemista. Pyhän arvoalueen avautuminen ihmis- saan.”11 persoonassa mahdollistaa siten aidot vastavuoroiset tunne- suhteet – myös rakentavat ja parantavat ihmissuhteet. Rakkauden alkuperä on siis pyhässä persoonassa. Ihmisen persoonan rakentuminen on riippuvainen py- hyyden kokemuksista. ”Persoona kasvaa menettäessään it- Hullaantuminen sensä Jumalalle.”8 Kun aidot pyhän arvot ovat ihmisen rak- kauden kohteena, niin että rakkaus suuntautuu alemmista Jokainen ihminen suhteutuu elämässään pyhään, koska arvoista kohti ylempiä, syntyy ihmiselle tämän prosessin seu- hän antaa välttämättä arvotietoisuudessaan absoluuttisen rauksena terve ja eettisesti kestävä arvomaailman kokemisra- merkityksen jollekin. Tämä pyhään suhteutuminen jää kenne.9 Ihmisen suhde pyhään määrittelee sitä, minkälaiset usein tiedostamattomaksi, erityisesti jos ihminen elää täysin ominaisuudet voivat tulla osaksi ihmispersoonaa.10 Ihminen maallistuneen kulttuurin keskellä. Jos ihminen asettaa ole- ei voi siis kasvaa persoonaksi täysin omilla ehdoillaan, vaan massaolonsa tarkoitukseksi ja päämääräksi jonkin sellaisen, objektiivisen pyhän ehdoilla. mikä ei edusta aitoa pyhän arvoa, on kyse hullaantumisesta Koska pyhän lähteeksi ymmärretään rakkauden täyttämä (Vergaffung). persoona, myös viha saa oikeutetun paikkansa osana pyhän todellisuutta. Jumalan viha kohdistuu siihen, mikä on rak- ”Hullaantuminen on sana, joka hyvin joustavasti tuo kauden vastaista. Myös ihmisen viha on oikeutettua ja pe- esille sen, että ihmisen persoonan keskus joutuu jonkin rusteltua sikäli kuin se kohdistuu arvon vastaisiin ja arvoa rajallisen hyvän valtaamaksi ja lumoamaksi eikä tunnista tuhoaviin asioihin elämässä. Tällöin vihan paikka ihmisen tämän käyttäytymisen pettävää luonnetta. Absoluuttisella elämässä määrittyy itse pyhän luonteesta ja sille ominaisesta hullaantumisella tarkoitetaan sitä, että jonkin rajallisen arvojen järjestyksestä käsin. Rakkauden ja vihan tunteet ovat hyvän arvo tai hyvän laji saa absoluuttisen paikan ihmi- selvästi erotettavissa toisistaan ja molemmilla on peruste- sen arvotietoisuudessa.”12 lunsa pyhän luonteessa ja sille ominaisessa arvojärjestyksessä. Jos esimerkiksi ihmisen viha ja rakkaus rakentuvat pelkästä Kun ihminen luo illusorisen kuvan pyhästä, hän syyllistyy mielihyvästä käsin, täysin irrallaan objektiivisen pyhän järjes- Schelerin mukaan epäjumalanpalvelukseen. tyksestä, nämä tunteet eivät integroidu eheäksi persoonaksi, Hullaantumisen äärimmäisestä muodosta on kyse silloin, koska mielihyvä ei riitä persoonan eheyden perustaksi. Per- kun ihminen antaa jollekin toisarvoiselle asialle niin lopul- soona ei voi syntyä ilman pyhää. lisen ja absoluuttisen merkityksen että tietoisuus ylemmistä Ihminen ei siis omaehtoisesti kykene sisäistämään rak- arvoista lakkaa. Ihmisen arvoja koskeva tieto on aina rajal- kauden ja vihan tunteita niin, että rakkaus hallitsee vihaa lista. Hänen voidaan sanoa olevan sisäisen tyhjyyden tilassa ja edistää hyvän elämän rakentumista. Kun rakkauden ja sikäli kuin hän ei tiedosta ihmiselämän kannalta merkittä- vihan tunteet suuntautuvat objektiivisen arvojärjestyksen vimpiä arvoalueita. Tämän sisäisen tyhjyyden tiedostaminen mukaisesti, ne eriytyvät ja järjestyvät ihmisen persoonal- on edellytys sille, että ihminen on avoin uusien arvoalueiden lisuuden rakenteessa mielekkäällä tavalla. Vihan tulee olla avautumiselle. Jos ihminen kieltää arvojen kokemisen kan- alistettua rakkaudelle, mutta vihakin voi olla täysin oikeu- nalta välttämättömän sisäisen tyhjyytensä, on tämä Schelerin tettua ja pyhää, jos se toimii objektiivisen arvojärjestyksen mukaan merkki arvojärjestyksen hämärtymisestä. Tällöin ehdoilla rakkaudelle alistettuna. Rakkauden hallitsema hän ei anna tyhjyyden kokemisen johtaa itseään toivomisen,

86 • niin & näin / aavistamisen ja uskomisen tiloihin, joiden kautta uudet arvot suaalisuudesta siihen liitetyn pyhyyden, mutta juuri siten se voivat tulla esille.13 paradoksaalisesti tekee seksuaalisuudesta pyhyyden lähteen. ”Tabun rikkojasta tulee tekonsa kautta itsestään tabu.”16 Vaikka seksuaalisuus pyritään riisumaan kaikista siihen liit- Ressentiment tyvistä illuusioista, se itse asiassa saa tällä tavalla illusorisen Ressentiment tarkoittaa sitä, että ihminen kokee kaunaa merkityksen, jonka mukaan estoton seksuaalisuus vapauttaa asioita kohtaan, joita ei voi saada itselleen tai saada ihmisen kahlitsevista tabuista ja avaa tien aitoon koke- omakseen. Ihminen, joka on hullaantunut absolutisoimaan mukseen rikkomalla perinteisen yhteiskunnan ja perinteisten elämässään jonkin sellaisen, millä ei ole absoluuttista arvoa, uskontojen seksuaalisuuteen liittämän pyhyyden. joutuu helposti katkeruuden hallitseman arvojen kieltämisen valtaan, koska hän joutuu kaunaisesti toteamaan, ettei hän Freud ja uskonto saa omakseen sitä, mikä todella tekisi hänen elämästään mie- lekästä. Ihminen kokee elämänsä asteittain yhä tyhjemmäksi Freud oli ateisti ja hänen mielestään Jumala on illuusio, ja turhauttavammaksi, koska absolutisoitu asia ei tarjoa jonka ihmiset ovat luoneet lohdutuksekseen erottuaan van- hänen elämälleen riittävää merkitystä. hemmistaan ja koettuaan oman voimattomuutensa. Uskonto Scheler ottaa esimerkiksi ihmisen, joka on omistautunut on vain illuusio ja siksi se on hylättävä, mutta ihmiskunta ei aistinautintojen etsimiseen elämänsä tärkeimpänä asiana tai ole vielä kypsä vapautumaan tästä taikauskosta.17 olemassaolonsa jatkuvuuden edellytyksenä. Tällainen ih- minen turhautuu lopulta pyrkimyksessään, koska aistinau- ”Alakuloisesti hän huomautti, että Jumalan palvonta ja tinto vähenee kerta kerralta. usko Hänestä lähtöisin olevaan ehdottomaan arvojärjes- telmään, ehkä ovat kuvitelmana välttämättömiä jonkin- ”Aistinautintoihin omistautunutta elostelijaa hämmäs- laisen järjestyksen ja lainalaisuuden säilyttämiseksi siksi, tyttää, että hänelle nautintoa tuovien asioiden tarjoama kunnes ihmiskunta on kypsynyt eroon aikaisemmista mielihyvä suo hänelle aina vähemmän tyydytystä vaikka illuusioistaan. Teoksessaan Unbehagen im Kultur hän häntä ajava viettiyllyke pysyy samana tai kasvaa hänen pyrkii palauttamaan tällaisten illuusioiden tarpeen ihmi- kiirehtiessään aina nopeammin kohteesta toiseen. Sillä sen vietteihin ja viettiyllykkeisiin.”18 tämä vesi tekee ihmisen sitä janoisemmaksi, mitä enem- män sitä juo.”14 Freudin mukaan jumalhahmo ja isähahmo kytkeytyvät toi- siinsa ja sulautuvat yksilön kehittyessä hänen omatuntonsa Jos ihminen turhautuu tai pettyy toistuvasti suuntautuessaan osatekijöiksi. Kun ihmisen kaipaus Jumalaan ei täyty ja tiettyä arvoa kohti, hänen rakkautensa voi muuttua kateu- ihminen kokee kaunaisen pettymyksen, syntyy Freudin deksi, häpeäksi ja lopulta vihaksi, joka voimakkaimmillaan mukaan omatunto. ”Omatunto on viettien tyydyttämättö- kohdistuu kaikkiin kyseisen arvon kantajiin. Tällainen kau- myyttä.”19 Hän ei kuitenkaan koskaan vastaa kysymykseen, nainen katkeruus (ressentiment) alkaa värittää koko hänen ta- miksi käsitys Jumalasta on ihmiselämässä välttämätön paansa tarkastella todellisuutta.15 Se vääristää hänen käsityk- tekijä.20 sensä ihmisestä, maailmasta ja Jumalasta. Jos ihmisen elämän perustana oleva pyhän mielikuva er- Pyhän vihan neutralisoiminen kaantuu kauaksi aidosta pyhän arvosta, hän ei vältä petty- mystä, kateutta, häpeää, vihaa ja lopulta katkeruutta, koska Freud siis tunnustautuu ateistiksi, jolla ei ole mitään koke- väärän pyhän käsityksen ohjaama elämä tuntuu lopulta tyh- muksia tai tietoa Jumalasta. Schelerin teistisestä näkökul- jältä ja merkityksettömältä. Niinpä ihmisen elämää hallitseva masta tarkasteltuna Freudin ateismi täytyy kuitenkin ym- ressentiment kertoo siitä, että hän palvoo epäjumalaa ja että märtää ilmaukseksi torjunnasta. Teistisestä näkökulmasta hänen on mahdotonta nähdä Jumalaa oikeassa valossa katke- on välttämätöntä olettaa, että kaikilla ihmisillä on tietoa ruutensa tuottaman kielteisyyden takia. Jumalasta, koska muuten ihmiset olisivat eriarvoisessa ase- massa Jumalan tuntemisen osalta. Niinpä Freudia voidaan teistisestä viitekehyksestä tulkita siten, että hänen ateistinen Sovellus Freudiin teoriansa on ilmausta Jumalaa koskevan tiedon torjunnasta Yksi tapa selventää Schelerin analyysia pyhyyden merkityk- piilotajuntaan. sestä ihmiselämässä on pohtia sen sovelluksia Freudin ajat- Jos tässä yhteydessä sovelletaan Freudin omia käsit- teluun. Näiden kahden ajattelijan vertaaminen on mielen- teitä hänen ateistisen torjuntansa tulkitsemiseen, voi- kiintoista sikäli, että heillä on hyvin erilainen käsitys pyhän taisiin sanoa, että Freudin ateismi on ilmausta tiedosta- käsitteestä ja sen merkityksestä persoonallisuuden rakentumi- mattomasta oidipaalisesta toiveajattelusta. Ateismin taus- selle. Schelerin mukaan persoonallisuus rakentuu tasapainoi- talla vaikuttaa isähahmoa kohtaan koettu häpeä, pettymys sesti ordo amoriksen pohjalta, kun ihminen tekee elämänsä tai raivo. Isää Jumalaa kohtaan kohdistettu epäusko on ehdottomaksi perustaksi sen mikä on aidosti pyhää. Freudin seurausta tämän sisäisen raivon aiheuttamasta kostosta. naturalismi estää häntä tunnustamasta pyhyyttä luonnolli- Tulkitessaan uskonnon illuusioksi Freud tuottaa itselleen sesta todellisuudesta riippumattomaksi todellisuuden alu- mielihyvää. Hän voi tulkita uskon uskovien tappioksi, sen eeksi, joka on samalla luonnollisen todellisuuden perusta. sijaan että hän kokisi uskon puutteen omaksi menetyk- Freud etsii pyhää jostakin luonnollisen todellisuuden sisältä. sekseen.21 Tällaiseksi pyhyyden lähteeksi tulee Freudilla seksuaalisuus. Koska Freud kieltää Jumalan, jonka olemassaoloa kos- Freudin naturalistinen analyysi pyrkii tosin poistamaan sek- kevan tiedon hän on torjunut piilotajuntaan, hänen täytyy

/ niin & näin • 87 samalla pyrkiä tekemään Jumala vaarattomaksi, koska hän on kokonaan oma todellisuutensa. Schelerin mukaan pyhä muuten saattaisi joutua Jumalan vihan kohteeksi. Jumala voidaan oppia tuntemaan vain sikäli kuin pyhä ilmoittaa it- voidaan tehdä vaarattomaksi siten, että hänet ymmärretään sensä ihmisille. Kaikki yritykset tehdä pyhästä jotakin, mikä olennoksi, joka voi pelkästään rakastaa, ei ollenkaan vihata. on ihmisen hallittavissa, merkitsee väärää hullaantumista, Stafford-Clark näkee Freudin ajattelussa pyrkimystä selittää illusorisen pyhän luomista, ja siten itseriittoisuuden, petty- pois Jumalan tuomio. myksen ja kaunan kehän alkuun saattamista. Psykoanalyysin mukaan pyhä on osa luonnollista todel- ”Oppia perisynnistä hän ei vastustanut, vaikka koetti- lisuutta ja ainakin osittain ihmisen hallittavissa. Siksi psyko- kin selittää sen pikemminkin biologisesti kuin uskon- analyysi on kiinnostunut pyhän hallitsemisen laeista. Koska nollisesti. Mutta juuri siksi että hän hyväksyi ihmisen pyhän lähde on freudilaisuuden mukaan ihmisen seksuaali- sellaisenaan ja ponnisteli auttaakseen ihmistä suu- dynamiikan perustana olevassa viettienergiassa, freudilaisuus rempaan vapauteen, suurempaan vastuullisuuteen ja on kiinnostunut psykofyysistä organisaatiota ohjaavista la- samalla suurempaan jalouteen, hän kieltäytyi hyväk- eista. symästä ihmisen perittyä syyllisyyttä tuomion peruste- Psykoanalyyttinen pyrkimys pyhän hallitsemiseen johtaa luksi. Ainakin tässä kohden tämä ”jumalaton juutalai- kuitenkin illusorisen pyhän luomiseen. Koska Freud absolu- nen” puhui lähes samoin kuin ehkä merkillisin ja mer- tisoi idin käsitteen, hän muodostaa myös käsityksen pyhästä kittävin kristityistä juutalaiskäännynnäisistä, apostoli idin kuvana, eräänlaisena absolutisoituna idinä. Koska Ju- Paavali.”22 malan pyhyys kielletään absolutisoimalla id, idistä tulee pyhä. Idin absolutisoimisesta seuraa kuitenkin väistämättä pet- Freud ei hyväksynyt ajatusta, että Jumala tuomitsee ihmisen. tymys, ressentiment, koska illusorinen pyhä ei anna riittävää Hän edellytti Jumalankin toimivan ihmisen vihan tunteiden perustaa ihmiselämän tarkoitukselle ja alkuperäinen kaipuu neutralisoijana. jää tyydyttymättä. Psykoanalyysi pyrkii ottamaan epäonnis- Vaikka Freudilla on tämän teistisen tulkinnan mukaan tuneen Jumalan paikan ihmisen vapauttajana. Kun jokin ra- tiedostamaton pyrkimys selittää Jumala sellaiseksi, joka voi jallinen kohde sakralisoidaan, se menettää vapautensa. pelkästään rakastaa, hän joutuu ambivalenttiin tilanteeseen, Kun ihminen kieltää aidon pyhän ja luo sen tilalle illu- koska tämä pyrkimys on seurausta piilotajuisella tasolla vai- sorisen pyhän, hän samalla synnyttää ylpeyden ja itsevihan kuttavasta Jumalan rangaistuksen pelosta. Niinpä Freud kehän ja jää väärää syyllisyyttä hallitsevien lainalaisuuksien näkee Jumalan ambivalentisti rakastavaksi tai vihaavaksi. valtaan. Itseriittoinen pyrkimys määritellä pyhä itsestä käsin Jumala ei voi kohdistaa objektiivista vihaa, ”tuomiota” tai on ylpeyttä, jonka ihminen jollakin tasolla ymmärtää suu- thanatosta ihmisen koko persoonaan tai tämän tekoihin, ruudenhulluudeksi. Tämä synnyttää psykodynaamisesti tie- koska se olisi ihmisen näkökulmasta epäoikeudenmukaista. toisuuden omasta tyhjyydestä, voimattomuudesta ja siihen Toisaalta kuitenkin Jumalassa on myös vihaa: Koska Freud liittyvän itsevihan.24 Psykoanalyysin mukaan itseviha on samaistaa Jumalan omaantuntoon ja katsoo omantunnon mielihyvän sävyinen ilmaus sadistisesta raivosta menetettyä rajoittavan seksuaalisuutta, hän implisiittisesti tulkitsee Ju- kohdetta kohtaan.25 Kun ihminen luo illusorisen pyhän, malan vihaavan seksuaalisuutta. Koska hän samaistaa per- hän samalla tiedostaa menettäneensä aidon pyhän ja kokee soonallisuuden seksuaalisuuteen, hän tällä tavalla olettaa Ju- tähän menetykseen liittyvää sadistista raivoa. Koska toisaalta malan vihan kohdistuvan ihmiseen sen tähden, että tämä on itseviha on mielihyvän sävyinen tunne, ihminen voi kokea seksuaalinen olento. mielihyvää sadistisesta raivostaan. Samalla ihminen kokee Freud sulkee pois mahdollisuuden, että ihmisen vieraan- mielihyvää masokistisesta myötätunnostaan nimenomaan tuminen Jumalasta johtuisi Jumalan vihasta syntiä kohtaan. sitä itseä kohtaan, joka vaistoaa aidon pyhän, kieltää sen Koska ihmisen syntiä sen enempää kuin Jumalan vihaakaan ja kokee sen seurauksena tyhjyyttä. Ihminen rakastuu näin ei Freudin tietoisen oletuksen mukaan ole olemassa, Jumala masokistisesti omaan tyhjyyteensä, joka kertoo ihmisen ei pysty vapauttamaan ihmistä synnin kahleista tarjoamalla kaipuusta Jumalaa kohtaan ilman että hän kokee, että hä- ihmiselle anteeksiantamusta. Niinpä ihmisellä ei ole mitään nellä olisi oikeus tai lupa löytää täyttymys kaipaukselleen. ulospääsyä ambivalenttisesta tilanteestaan, vaan hän jää Jumala nähdään olennoksi, joka ei pysty lähestymään ih- oman projisionsa vangiksi. mistä: Jumala jää kaipaamaan ihmistä ja rakkauden yhteyttä Freudin näkemyksen perustana voidaan ajatella olevan ihmiseen. käsittelemätön pettymys Jumalaa kohtaan, mikä johtaa ka- Rakkaus löytää lopullisen täyttymyksensä vasta pyhän ventuneisiin tulkintoihin rakkauden ja vihan keskinäisistä kohtaamisessa. Ilman tätä kohtaamista ihminen jää rak- suhteista sekä vinouttaa samalla käsitystä pyhästä.23 Freud kauden kaipuun tilaan ja pyrkii tyydyttämään kaipuutaan korostaa vihan tunteiden varauksetonta ilmaisua kliinisessä asioilla, jotka eivät tuo kaipuulle tyydytystä. Hän jää tällöin kohtaamisessa, samalla kun hän kieltää vihan Jumalan oi- ulkopuoliseksi kahdessa mielessä ja kokee kaksinkertaisen keutettuna tunteena, koska tällainen viha olisi epäoikeu- hylkäämiskokemuksen. Ensinnäkin ihminen menettää para- denmukaista ihmistä kohtaan. Näin Freud kieltää, että tiisillisen viattomuutensa, ja kokee viattomuuden menetyksen ”Jumalan tuomiot ovat pyhiä siksi, että ne ovat oikeuden- hylkäämisenä. Viattomuuden tilaan palatakseen hän tarvitsee mukaisia”. itsensä ulkopuolelta tulevaa pelastusta viemään hänet pyhän yhteyteen. Jos ihminen ei kuitenkaan ota vastaan pelastusta ja vastustaa näin kaipuun täyttymistä alkuperäisen inten- Pyhän itseriittoisuus versus hallittavuus tionsa vastaisesti, hän kokee toisena hylkäämisenä sen, että Schelerin mukaan pyhä on jotakin täysin ihmisestä riip- hän jää vaille pyhän tarjoamaa viattomuutta ja täyttymystä. pumatonta, josta ihminen on täysin riippuvainen. Pyhä Molemmat hylkäämiskokemukset tulevat hänen osakseen,

88 • niin & näin / Janne Martola, Kesäpäivä. koska hän ei tunnusta rakkauden objektiivista arvojärjestystä märtää vihan olevan vailla objektiivista perustaa moraalisesti ja kapinoi sitä vastaan. Tottelemattomuus ordo amoriksen oikeassa ja väärässä. järjestystä vastaan on samalla irrationaalista käyttäytymistä Pelkän affektin huomioiminen merkitsee minuuden rakkauden kaipuuta kohtaan. Ihminen toivoo, mutta ei lohkomista kognition kustannuksella ja johtaa minuuden halua toiveensa täyttyvän. Mikä tahansa muu pyhää koskeva kannalta patologisiin merkityksenantoihin samalla kun ne ratkaisu näyttäytyy tällaiselle ihmiselle perustellumpana palvelevat egon mielihyvää. Tästä seuraa, että pelkän affektin ja hallittavampana kuin aidon pyhän kohtaaminen. Kapi- käyttäminen minuuden tai tunteen rakentumisen syyinfor- nointi ordoa kohtaan merkitsee samalla kuitenkin ordon tun- maationa johtaa väistämättä kognition hylkäämiseen ja sa- nustamista sikäli, että ei ole mahdollista kapinoida sellaista malla väärän affektin hyväksymiseen.27 vastaan, minkä vaadetta ei ollenkaan tunnusta. Psykoanalyysi sulkee pois sen, että moraalinen todel- Pyhä ja persoonallisuuden kehitys lisuus voisi olla ihmisen ulkopuolelta käsin määräytyvä objektiivinen rakenne, joka määrää ihmisen elämän reuna- Schelerin mukaan yksilön suhde pyhyyteen määrittää hänen ehdot riippumatta ihmisen omista käsityksistä. Niinpä psy- henkisen voimansa, työkykynsä ja jopa mielenterveytensä. koanalyysi torjuu Schelerin ordo amoriksen kaltaiset arvora- Freudilla tällaisessa ratkaisevassa asemassa on yksilön suhde kenteet, jotka objektiivisesti määrittäisivät ihmisen elämän seksuaalisuuteensa. Freud etsi minuuden toiminnan kannalta reunaehtoja, ja kieltää sen, että ihminen olisi rikkonut ih- keskeisiä voimia, joista käsin sen toiminta voitaisiin selittää. misestä riippumatonta ja objektiivisen pyhää järjestystä. Persoonallisuus kehittyy Freudin mukaan viettien pyr- Niinpä psykoanalyysin mukaan ei voi olla olemassa aitoa kiessä tyydytyksen tuottamaan mielihyvään. Jos tyydytys syyllisyyttä, vaan kaikki syyllisyys on vääristynyttä ja sai- syystä tai toisesta estyy tai tukahtuu, persoonallisuus muo- rasta. Psykoanalyysi pyrkii vapauttamaan ihmisen väärästä vautuu sublimaation kautta, viettien jalostumisen tu- syyllisyydestä26 ohjaamalla häntä avoimeen vihan ilmaisuun, loksena.28 Persoonallisuuden tasapaino perustuu viettien vaikka se ei voikaan osoittaa vihan ilmaukselle moraalista tiedostamiseen ja niiden väliseen dynaamiseen tasapainoon. perustaa todellisuuden rakenteessa. Tästä seuraa, että ih- Viettienergia jakaantuu kahteen pääryhmään, eroottiseen minen kokee vihan ilmauksensa epäaidoksi, jos hän ym- viettiin ja tuhoamisviettiin. Eroottinen vietti on alkupe-

/ niin & näin • 89 räinen elämänvoima ja samalla aidon ihmisyyden lähde. Ih- rajallisuuden tiedostamista, jolloin eros ei voikaan olla abso- misessä vaikuttaa kuitenkin myös toinen vietti, thanatos, jota luuttisen pyhän lähde. on ilmaistu eri nimillä: tuhoamisvietti, kuolemanvietti tai itsetuhopyrkimys. Elämä on valmistautumista kuolemaan ja ”Mutta kuinka sadistinen vietti, joka tähtää kohteen pyrkii vietinomaisesti kohti omaa loppuaan. Tämä ilmenee vahingoittamiseen, voisi juontua elämää säilyttävästä selvimmin erilaisissa ihmisten itsetuhoon pyrkivissä käyt- Eroksesta? [...] Tämä sadismi oikeastaan onkin kuoleman- täytymistaipumuksissa.29 Freudin mukaan ”ihmiset eivät ole vietti, joka narsistisen libidon vaikutuksesta on työnnetty lempeitä olentoja, jotka haluavat tulla rakastetuiksi ja jotka pois minästä niin että se tulee esiin vasta suhteessa koh- korkeintaan voivat puolustaa itseään, jos heitä vastaan hyö- teeseen.”35 kätään; he ovat päin vastoin olentoja, jonka vaistomaisiin kykyihin kuuluu suuri annos aggressiivisuutta”30 Syyllisyyden Kuolemanviettikään ei voi tulla täysin tyydytetyksi, niin tunteet nousevat voimakkaista lähimmäisiin kohdistuvista kauan kuin ihminen jatkaa elämää. Niinpä kuolemanvietti kuoleman toiveista, joita ihmisellä on, vaikka hän ei olekaan puolestaan joutuu turhautumaan tuhopyrkimyksessään ja niistä tietoinen.31 ”Kun vaistomainen taipumus tukahdu- sublimoitumaan elämänvietiksi, jolloin siitä syntyy idin tetaan, sen libidinaaliset ainesosat muuttuvat oireiksi ja sen oma itsetuho. Kun kuolemanvietti sublimoituu rakkaudeksi aggressiiviset osat syyllisyyden tunteeksi”32 (eroottiseksi elämänvietiksi), sublimoituminen itsessään Koko psykoanalyyttinen prosessi perustuu pyrkimykseen luo psykodynaamisen pakon alkaa rakastaa illuusiota: kun sovittaa nämä vietit toistensa kanssa. ”Näiden viettien yh- vietti ei voi täyttyä, ihmisen on pakko uskoa sen täytty- teistoiminnasta ja keskinäisestä kamppailusta saavat alkunsa miseen eli luoda illuusio. Ihminen toteuttaa illuusioitaan elämän kaikki ilmentymät ...”.33 Tämä perusdynamiikan toisten kautta ja tekee toisten elämästä fetissin: toisten ih- saama muoto määrää ihmisen elämän laadun ja tasapainon. misten elämästä ja erityisesti heidän aidosta pahuudestaan Jos ihminen torjuu jomman kumman vieteistä, se jatkaa tulee eroksen kohde. ”Mitä muuta psykoanalyysi tekee tässä elämäänsä piilotajunnassa ja ihminen joutuu piilotajuisella kuin vahvistaa Platonin vanhan sanonnan, että hyvät ovat tasolla sovittamaan ne keskenään. Sama asia voidaan sanoa niitä, jotka tyytyvät uneksimaan siitä, mitä muut, pahat, toisin siten, että psykoanalyyttisen prosessin tarkoituksena tekevät?”36 on sovittaa ihmisen rakkaus ja viha toistensa kanssa. Psy- Psykoanalyytikko etsii aggressiota potilaasta, koska ag- koanalyysissa pyritään siihen, että analysoitava pystyy sovit- gression tullessa ilmaistuksi ihminen psykoanalyyttisen ole- tamaan vanhempiaan kohtaan kokemansa vihan psykoana- tuksen mukaan vapautuu syyllisyyden tunteistaan. Näin lyytikon tarjoamien rakkauden ja myötätunnon tunteiden ihminen pyrkii kosketuksiin pahuutensa kanssa, minkä kantamina. taustalla voitaisiin teistisen tulkinnan mukaan nähdä se, että Jos ajatellaan Freudin tavoin, että vanhemmat edustavat ihminen haluaisi saada käsityksen Jumalan tuomioista, joita lapselle korkeinta auktoriteettia (siten myös Jumalaa) ja näin hän alitajuisesti pelkää. ollen muovaavat lapsen yliminän kehitystä, niin eräässä mie- Freudin kuvauksen mukaan Jumala on illusorinen olento, lessä potilas analyysissa pyrkii sovittamaan Jumalaa kohtaan jota ihminen ohjaa omilla impulsseillaan. Niinpä Jumalan kokemaansa vihaa. Sovitus tapahtuu siten, että viha neut- kohtaaminen ei voi tarjota ihmiselle sellaista itsetuntemusta, ralisoidaan: kun potilas suuttuu, analyytikko ei reagoi vas- jota ihmisellä ei jo olisi Jumalasta riippumatta. Tämä on täy- tavihalla. Kun viha neutralisoituu, se sisäistyy luonnolliseksi dellinen vastakohta Schelerin augustinolaiseen näkemykseen, osaksi ihmisen persoonaa, jolloin ihminen voi kokea itsensä jonka mukaan ihminen voi saada realistisen käsityksen syn- hyväksi objektiksi (rakkauden arvoiseksi) riippumatta siitä, tisyydestään nimenomaan Jumalan kohtaamisessa. Augusti- kokeeko hän rakkauden vai vihan tunteita toista ihmistä nuksen mukaan Jumalan kohtaaminen voi vapauttaa ihmisen kohtaan. illuusioista oman syntisyyden kohtaamiseen: Ainoa normi, minkä psykoanalyysi asettaa ihmiselle on vaatimus, että ihmisellä on velvollisuus ilmaista vihaansa. ”Sinä, Herra, pakotit minut menemään itseeni. Ottaen Rakkauden ylivalta vihaan nähden pyritään vahvistamaan minut aivan kuin oman selkäni takaa, jonne olin aset- siten, että ihminen pystyy ilmaisemaan vihaansa, joka trans- tunut päästäkseni näkemästä tilaani, sinä panit minut ferenttisessa suhteessa neutralisoidaan osaksi ihmisen per- omien kasvojesi eteen, että minä näkisin, kuinka inhot- soonaa.34 Kun potilas voi ilmaista vihan tunteita ilman hylä- tava, kuinka ruma ja likainen, kuinka saastainen ja haa- tyksi tulemisen pelkoa, hänen kokemuksensa minuudestaan, voja täynnä minä olin. Ja minä näin sen ja kauhistuin mielihyvää kokeva minä, ”hyvä-minä” vahvistuu, ja hän voi eikä minulla ollut mihin paeta itseäni. Minä koetin kokea itsensä rakkauden arvoiseksi. kääntää huomioni muualle [...] Sinä jälleen asetit minut Kuolemanvietti ei ole täysin erillinen elämänvietistä, itseäni vastaan ja pakotit minut omin silmin katsomaan vaan se vaikuttaa elämänvietin rakenteissa. Vietit, jotka eivät kuvaani, että olisin huomannut syntini ja ruvennut sitä tyydyty, sublimoituvat eli etsivät henkistyneitä korvike- vihaamaan.”37 muotoja. Kun elämänvietti pyrkii löytämään täyttymyksensä tyydyttämällä eroottiset mielihalunsa, todellisuus rajoittaa Kun ihminen olettaa, ettei hän ole Jumalan hallittavissa, hän vietin tyydyttämistä, jolloin ihminen kohtaa pettymyksiä. astuu Schelerin mukaan ulos autenttisen pyhän järjestyk- Nämä elämänvietin tyydyttymisen rajoitukset koetaan petty- sestä. Tästä seuraa tunnemaailman kaventuminen ja sen si- myksinä niin kauan kuin ihminen kieltäytyy tiedostamasta sältämän tiedon vääristyminen: tunne-elämää alkavat hallita kuolemanviettiään. Jos hän sen sijaan tiedostaa kuoleman- aistilliset ja subjektiivista mielihyvää etsivät tuntemustilat. viettinsä, hän voi kokea pettymykset kuolemanvietin tyydy- Ilman objektiivista järjestystä tunteiden perusteltavuus ky- tyksenä. Kuolemanvietin tiedostaminen on samalla eroksen seenalaistuu.

90 • niin & näin / Lopuksi 31. Freud 1989, 108. 32. Freud 1953-1974, osa 21:139; Westphal 1993, 84. 33. Freud 1969, 499. Oletan, että Freud loi pyhästä illuusion rakentaessaan py- 34. Freud 1982, 78, 116. hästä ensin tabun. Voidaan jopa ajatella, että freudilainen 35. Freud 1993, 10. pyhää koskeva illuusio ilmentää alunperin moraalia kohtaan 36. Freud 1953-1974, osa 15, 146; Westphal 1993, 79. osoitettua sublimoitunutta vihaa, ja erityisesti vihaa sellaista 37. Tunnustukset VIII, 7, 188. 38. McDougall 2003, 212. teististä moraalikäsitystä vastaan, joka nähdään riippumat- 39. Lewis 1952, bk III, ch.10; Nicholl 2002, 206. tomaksi ihmisen sitä koskevista subjektiivisista arvostuksista 40. The Letters of C. S. Lewis 248; Nicholl 1993, 106. ja jonka eräänä edustajana voidaan pitää Max Scheleriä ja 41. Freud 1993, 55. erityisesti hänen ajatustaan ordo amoriksesta, rakkauden jär- jestyksestä. Illuusiot toimivat tässä tapauksessa niin kuin Kirjallisuus addiktiiviset objektit, jotka vapauttavat lapsen täydellisestä Augustinus, Aurelius. Augustinuksen tunnustukset. Suom. Otto Lakka. WSOY, Porvoo 1947. riippuvaisuudesta äidin läsnäolosta. Addiktiiviset objektit on Crittenden, Patricia. Patterns of Attachment and Sexuality: Risk of Dysfuncion tuomittu epäonnistumaan, koska ne tarjoavat vain tilapäistä versus Opportinity for ”Creative Integration.” Teoksessa Atkinson, L. & helpotusta.38 Zuckerman, K. J. (toim.), Attachment and psychopathology. Guilford C. S. Lewis painottaa sitä, ettei mikään mielihyvä voi Press, New York 1997. Freud, Sigmund. The Standard Edition of the Complete Works of Sigmund korvata tai tyydyttää sitä syvää tarvetta ja halua, jonka löy- Freud, käännetty saksasta James Stracheyn valvonnassa yhteistyössä dämme suhteesta Jumalaan. ”Jos löydän itsessäni halun, jota Anna Freudin kanssa apuna Alix Strachey ja Alan Tyson (24 osaa). mikään kokemus ei voi tyydyttää, kaikkein luultavin selitys Hogarth Press and the Institute of Psycho-Analysis, Lontoo 1953-1974. on, että minut tehtiin toista maailmaa varten. Luultavasti Freud, Sigmund. Johdatus psykoanalyysiin. Suom. Erkki Puranen. Gumme- rus, Jyväskylä 1969. maallisten nautintojen ei ollut koskaan tarkoitus tyydyttää Freud, Sigmund. Ahdistava kulttuurimme. (Alkuteos Das Unbehagen in der sitä, vaan ainoastaan herättää se ja antaa vihje sen aidosta Kultur 1948) Suom. Erkki Puranen. Gummerus, Jyväskylä 1982. kohteesta.”39 Jumala ei toimi ihmisen ehdoilla, vaan ih- Freud, Sigmund. Toteemi ja tabu. Eräitä yhtäläisyyksiä villien ja neuroottisten minen on täysin riippuvainen Jumalasta. ”Meitä ei luotu sielunelämässä.(Alkuteos Totem und Tabu, Einige Ubereinstimmungen im Seelenleben der Wilden und der Neurotiker 1925) Suom. Mirja ensisijaisesti sitä varten, että me rakastaisimme Jumalaa Rutanen. Love Kirjat, Helsinki 1989. (vaikka meidät tehtiin myös sitä varten) vaan jotta Jumala Freud, Sigmund. Johdatus narsismiin ja muita esseitä. (Alkuteokset Zur Ein- voisi rakastaa meitä, jotta meistä tulisi kohteita, joissa Ju- fuhrung des Narzissmus, Jenseits des Lustprinzips, Das Ich und das Es, malan rakkaus voi levätä ja ’kokea mielihyvää’”.40 Myös Aus der Geschichte einer Infantilen Neurose.) Suom. Mirja Rutanen. 41 Valik. Ilpo Helen ja Mirja Rutanen. Love Kirjat, Helsinki 1993. Freud näkee rakkauden keskeisyyden ihmiselämässä sano- Gay, Peter. Freud. (Alkuteos Freud A Life for our Time). Suom. Mirja Ruta- essaan, että ”Ihminen, joka rakastaa, on niin sanoakseni me- nen. Otava, Keuruu 1996. nettänyt osan narsismiaan ja voi saada sen korvatuksi vasta McDougall, Joyce. Tuhatkasvoinen Eros. Psykoanalyyttinen tutkimusmatka tullessaan rakastetuksi.” Freud suhtautui kuitenkin varsin ihmisen seksuaalisuuteen. (Alkuteos The Many Faces of eros. A Psycho- analytic Exploration of Human Sexuality). Suom. Maarit Arppo. The- toivottomasti siihen, että ihminen voisi kokea henkilökoh- rapeia-säätiö, Pieksämäki 2003 taista onnea. Lewis, C. S. The Letters of C. S. Lewis. Edited with a memoir by W. H. Lewis. Walter Hooper, San Diego, Calif.: Harcourt, Brace, 1993. Lewis, C. S. Mere Christianity. N.J. Barbour and Company, Westwood 1952. Viitteet Nicholi, Armand M. Jr. The Question of God. C. S. Lewis and Sigmund Freud 1. Salo 2004. Debate God, Love, Sex and the Meaning of Life. The Free Press, New 2. Puolimatka 2001, 387. York 2002. 3. Solasaari 2003, 107-109, 116. Puolimatka, Tapio. ”Max Scheler ja yleissivistyksen idea.” Teoksessa Plato- 4. GW 3, 128-130. nista transmodernismiin. Juonteita ihmisyyteen, ihmiseksi kasvamiseen, 5. Puolimatka 2004, 102-103. oppimiseen, kasvatukseen ja opetukseen. Toim. Raija Huhmarniemi, 6. GW 2, 125-126; Solasaari 2003, 80-81. Simo Skinnari, Juhani Tähtinen. Suomen kasvatustieteellinen seura 7. Scheler 2000, 31; Sander 2001, 64, 89. 2001. 8. GW 6, 90. Puolimatka, Tapio, Kasvatus, arvot ja tunteet. Tammi, Helsinki 2004. 9. Solasaari 2003, 17. Salo, Mia. Kasvatuksellinen realiteettiperiaate. Välitätkö auktoriteettia vai 10. GW 2, 125-126. väärää syyllisyyttä? Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutki- 11. GW 6, 90. muksia 194, Helsinki 2004. 12. GW 10, 360. Sander, Angelica. Max Scheler zur Einfuhrung. Junius Verlag, Hamburg 2001 13. GW 10, 360-361. Scheler, Max. Gesammelte Werke, toim. Maria Scheler ja Manfred Frings. 14. GW 10, 358. Bern–Munchen 1954 -. 15. GW 3, 66; Solasaari 2003, 84. Scheler, Max. Wesen und Formen der Sympathie. Francke Verlag. Munchen 16. Freud 1989, 38. 1973. 17. Stafford-Clark 1980, 160. Scheler, Max. Grammatik der Gefuhle. Das Emotionale als Grundlage der 18. Stafford-Clark 1980, 160-161. Ethik. Deutsche Taschenbuch Verlag, Munchen 2000. 19. Freud 1982, 89. Solasaari, Ulla. Rakkaus ja arvot kasvattavat persoonan - Max Schelerin kasva- 20. Stafford-Clark 1980, 172. tusfilosofiaa. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 21. Vitz 1993, 220-221. 187, Helsinki 2003. 22. Stafford-Clark 1980, 174. Stafford-Clark, David. Mitä Freud todella sanoi. Suom. Erkki Puranen. 23. Vitz 1993, 147-148. WSOY, Porvoo 1980. 24. Salo 2004. Vitz, Paul C. Sigmund Freud’s Christian Unconscious. William B. Erdmans 25. Gay 1996, 458. Publiching Company, Michigan 1988. 26. Salo 2004. Westphal, Merold. Suspicion & Faith. The Religious Uses of Modern 27. Crittenden 1997. Atheism. William B. Erdmans Publishing Company, Michigan 1993. 28. Scheler 1973, 208. 29. Stafford-Clark 1980, 138. 30. Freud 1953-1974, osa 21:111; Westphal 1993,78.

/ niin & näin • 91 KOLUMNI

SALLA TUOMIVAARA Keitä me olemme? – Eli tarsiuksen ja muiden toiseuksien arvosta

”Ympäristö ei käsittänyt heitä, ja käsittä- Häkkisen lause paljastaa, että olemme nen vastaavissa kuvissa ajattelemaan, että mätön pysyy aina myös näkymättömä- kadottaneet eläimiä kerralla kokonaisen afrikkalaiset sijoittuvat lähemmäs apinaa nä,” kirjoittaa Peter Høeg teoksessaan lauman. Eläimistä on tullut eläin, ja ih- tai apinat lähemmäs tummaihoisia kuin Nainen ja apina. Nämä kaksi, nainen ja misestä itsestään ei-eläin. Yritämme elää meitä, että vasta heistä ja heidän jälkeensä apina, olivat niin toista kuin heidän olisi näiden kahden olennon maailmassa, jos- olisi kehittynyt lopullinen, todellinen ny- pitänyt olla, ettei heitä oikeastaan havait- sa molemmille on varattu omat lohkonsa kyihminen, valkoinen homo sapiens. Ih- tu Lontoon ytimessäkään. tieteessäkin. Toisaalta meillä on uskom- misen alkukoti on Afrikassa, se tiedetään, Eläimet on viime vuosina todettu lä- me ei-eläimen sukulaissuhteesta muihin mutta homo sapiens syntyy poliittisen yk- hes näkymättömiksi useilla tieteenaloilla. eläimiin, mutta siitä, milloin sukulaisuus sinkertaisuuden nimissä valkoisena. Tämä tuntuu erikoiselta, kun maailmam- muuttui omaksi historiaksemme, on vai- Kaukaiset ja värilliset, intiaanit ja or- me ja mielemme täyttävät mitä moninai- kea puhua. Ollakseen tasa-arvoinen olen- jat määritettiin pitkään omistajaansa ja simmat eläimet: talutushihnassa kulkevat non tulee olla ihminen eikä eläin – mutta valkoisia alemmiksi ja eläimellisemmik- lemmikit, nallet, mäkäräisparvet, koira- missä menee raja? si. Näiden käytäntöjen perintö kulkee sudet, faabelit, häkkikanat, ankkalinna- Kun halutaan kuvittaa ihmisen evolu- mukana edelleen, myös silloin, kun yri- laiset. Eläimet ovatkin olleet läsnä bio- tiivista historiaa, ihmistä edeltäneitä lajeja tämme kuvata suhdettamme muihin eläi- logiassa silkan luonnon täyttäminä olen- seuraa aina kaavioissa valkoihoinen mies, miin. Havainnollistettaessa ihmisen ja ih- toina, ja ihmistieteissä meidän ihmisten siis homo sapiens. Hiljattain televisiosta misapinoiden sukulaisuutta tai saman- täyttäminä kuvina. Niiden läsnäolo ja tulleessa tiededokumentissa ihmisen af- kaltaisuutta hymyilevät kuvissa harvoin merkitys omana itsenään, toimivina olen- rikkalaiset esi-isät vähitellen valkaistui- rinnan alankogorilla ja hänen kotimaan- toina keskellä ihmisyhteiskuntia, on sen vat kasvoiltaan, kun lähestyttiin homo sa- sa alueella – esimerkiksi Kamerunissa tai sijaan jäänyt syrjään. Näin on ollut siitä piensia. Ovatko kuvaustavat merkki val- Nigeriassa – asuva ihminen. Kuva vaikut- huolimatta, että meidän olisi mahdoton- koihoisten pohjattomasta itsekeskeisyy- taisi rasistiselta, koska tummaihoista ver- ta kuvitella elävämme vain keskenämme, destä ja valkoisen miehen käyttämises- rattaisiin jälleen apinaan. Sen sijaan val- ilman eläimiä. Kuten suomen kielen pro- tä yhä ihmisen mittana? Selitys vaikuttaa koihoinen simpanssin kanssa kuvattuna fessori, etymologi Kaisa Häkkinen teok- liian yksinkertaiselta ja rasistiselta. Mie- ei herätä vastaavaa mielleyhtymää. Rasis- sessa Eläin ihmisen mielenmaisemassa to- tin muunlaisten kuvaustapojen seurauk- mi on rakennettu sisään itse asetelmaan: teaa, ”[l]uomakunnan kaikista olioista sia. Kun ihmisen kehitys kuvataan lineaa- asetumme valkoisina kulttuurisesti niin eläin on ihmistä lähinnä”. risena, johtaisi tummaihoisten käyttämi- kauas apinoista, ettei ajatusta lähisuku-

92 • niin & näin / KOLUMNI

laisuudesta voi syntyä, vaikka poseerai- raslajisen olennon kanssa tai gorillan toi- miettiä, mutta jotenkin asia mielessämme simme käsi kädessä. Biologinen tieto ih- seudessa välähtänyt minä saa kysymään: liittyy savanneihin, köyhyyteen, puuvilla- misten samanlaisuudesta ei kykene edel- jos itse olen vähän kuin eläin, onko tuo peltoihin ja elämän kamppailuun, niuk- leenkään ylittämään kulttuurista paino- toinen vähän kuin minä? Vieraasta löyty- koihin resursseihin. Tietyt samankaltai- lastia toisen eläimellisyydestä – ja toisen vä tuttuus on tyydyttävää ja samuus toi- suudet ovat meille tärkeämpiä kuin toi- kadotetusta eläimellisyydestä. Harmi, et- seudessa synnyttää ymmärryksen ja em- set, vaikka emme taida olla aivan varmo- tei evoluutio ole tuottanut rinnallemme patian. Mutta vaatiiko arvostus samuut- ja miksi. muita kalpeanaamaisia pohjoisen apinoi- ta? Ehkä pyrin kohti oivallusta, johon ta arktisia havumetsiä asuttamaan. Olen pohtinut, mitä tapahtuisi jos nobelisti Wislawa Szymborska on yltänyt. Ihmisen ja muiden eläinten sekä ih- löytyisi kulttuurisesti riippumaton mit- Hänen runonsa minä, Tarsius, tarsiuksen misyyden ja eläimyyden välinen suhde on tausmenetelmä, joka lahjomatta paljas- isä ja isoisä, tarsiuksen poika, pojanpoi- käymässä läpi jonkinlaista uudelleen poh- taisi naisten olevan tietyillä älykkyyden ka ja pojanpojanpoika, on ”pieni eläin, dintaa. Ihmisen ja eläin-toiseuden todel- alueilla keskimäärin miehiä selvästi hei- melkein jotenkin puolikas ja silti koko- lisen uudelleen kohtaamisen voikin näh- kompia. Mielestäni minulla naisena pi- naisuus muiden vertainen”. Tarsius tie- dä vaativan jotain sen kaltaista radikaalia täisi olla vastaus, miten suhtautua tällai- tää, kuinka tärkeää on olla tarsius. Tosin keskeytystä tavanomaisessa havaitsemi- seen tietoon. Epäilen, ettei kovin monella muut eivät tätä ole oivaltaneet, vaan tar- sessa, ihmetystä, josta Luce Irigaray ja Sa- muullakaan, tai meillä yhteisönä, ole tä- sius nököttää elävänä ihmisen sormella, ra Heinämaa puhuvat sukupuolten koh- tä vastausta. sillä se on kuin ihmeen kaupalla säästy- dalla. Tämä ihmetys ei ole automaattista, Naisten ja miesten fyysiset erot olem- nyt jatkokäsittelyltä, koska se ei ole mau- vaan se on tehtävä. me valmiimpia hyväksymään, joskin on kas, koska kaulukset tehdään isommista, Eläin-toiseuden kohtaaminen ikään myös esitetty, että identtisessä kasvuym- koska sen rauhaset eivät tuota onnea, ei- kuin ensimmäistä kertaa, ilman totunnai- päristössä naisista ja miehistä kasvaisi kes- kä konserteissa tarvita sen suolia. Ja kos- sia käsityksiä, on lähes mahdotonta. Toi- kimäärin yhtä nopeita ja vahvoja. Fyysi- ka tarsiukset ovat ”sinun unesi, joka ju- saalta monet kuvaavat tiettyjen toislajis- nen ero ei ole samalla tavoin loukkaava listaa sinut hetkeksi syyttömäksi”. Mutta ten eläinten, erityisesti ihmisapinoiden, kuin kuilu henkisessä kapasiteetissa. On- kuinka tärkeää – ja mukavaa – olisi kä- arkipäivässä tapahtuvaa kohtaamista voi- han tumma iho hallitseva näky palkin- sittää ja nähdä itse tarsius. Jotenkin puo- makkaasti liikuttavana, lähes uskonnolli- tokorokkeilla, joille astutaan esimerkik- likas, mutta silti kokonaisuutena muiden sena kokemuksena. Kommunikaatio vie- si juoksuradoilta. Syitä emme ehkä halua vertainen.

/ niin & näin • 93 VILLE LÄHDE Elämöintiä Turussa SFY:n kollokvio 10.–11. tammikuuta

Suomen Filosofisen Yhdistyksen tämän- kemyksiä elämän luonteesta ja tutki- televien esitelmien yhteydessä. Ilmeises- vuotinen kokoontuminen Turun yliopis- muksen nykytilanteesta. Esityksen tär- ti yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ne tossa jatkoi perinteikästä ”yhden sanan kein viesti oli, että suuret elämän perus- oli mahdutettu samoihin jaksoihin, jol- kollokvioiden” sarjaa. Aihe oli tällä ker- kysymykset on ratkaistu ja elämän tutki- loin juuri näistä teemoista kiinnostunut taa mitä suureellisimmin Elämä – tosin muksessa on siirrytty spesifien tutkimus- yleisö osasi valita paikkansa. Poikkeus oli eivät aiempien vuosien aiheet kuten To- ongelmien aikaan. Niiden rajojen sisällä, Veikko Launiksen geeniretoriikkaa käsit- tuus, Olio, Luonto tai Järki ole nekään jotka hän esityksessä asetti, lausahdus ei televän esitelmän osuminen samaan osi- olleet kovin vaatimattomia rajauksia. Ot- ollut itse asiassa niin radikaali kuin mil- oon kahden Heideggeria käsittelevän esi- sikon perusteella oli siis odotettavissa esi- tä se kuulostaa. Kyse on lähinnä siitä, et- telmän kanssa. Oli mitä ilmeisintä, että telmien kirjavuutta ja epätietoisuutta sii- tä elämä yleisenä ilmiönä on onnistuttu osa yleisöstä koki Launiksen aiheen mel- tä, mistä oikeastaan on puhe. asettamaan mielekkääksi luonnontieteel- ko etäiseksi. Tosin on sanottava, että hä- Heterogeenisyys lienee kaikkien sel- liseksi tutkimuskohteeksi – ts. on luotu nen valitsemansa lähestymistapa ei anta- laisten seminaarien helmasynti, joihin konkreettisia tutkimusmalleja spekulaa- nut ymmärtämiseen parhaita eväitä. Lau- kutsutaan ammattikunnan edustajia ai- tion sijaan. Näissäkin rajoissa Lagerspetz nis purki geenikeskusteluun liittyviä on- heeseen, koulukuntaan tai institutionaa- kuitenkin oikoi melkoisesti mutkia. gelmia ja toi tärkeitä näkökulmia esiin, lisiin sidoksiin katsomatta. Elämä filoso- Etenkin käsitteen ’informaatio’ epäprob- mutta samalla hän tuli asettaneeksi vas- fisena käsitteenä on kuitenkin erityisen lematisoiva käyttö elämän historian ku- takkain karrikoidun ”geenitiedon sosiaa- altis hajaantumiselle tällä hetkellä, kun vaamisessa ohitti tärkeitä ongelmakoh- lisen konstruktion” ja ilmeisesti sen jol- luonnontieteellisistä lähestymistavoista tia. Esimerkiksi: missä mielessä voidaan lain tavalla puhtaat muodot. Ajatus täy- kumpuava elämäkäsitys on jatkuvan filo- puhua ’informaation’ kerääntymisestä sin neutraalista tutkimustiedosta oli lu- sofisen kädenväännön kohde. Se on luon- ja sen tehostumisesta yleisessä mielessä, ettavissa rivien välistä. Kenties kyse oli teeltaan hyvin erilainen kuin esimerkiksi ja miten onnistuneen tai suotuisan in- tahallisesta provokaatiosta, mutta joka ta- saksalaiseen idealismiin liittyvien ajattelu- formaation kriteerit määritellään (muu- pauksessa omaa näkökulmaa olisi voinut perinteiden ’elämä’ merkityshistoriallise- ten kuin retrospektiossa)? Luonnontie- tuoda avoimemmin esiin. na käsitteenä, joka viittaa ennen kaikkea teellisen elämäkäsitteen filosofiassa näi- Filosofian historiallisia hahmoja kä- kokemuksellisen ja itsetietoisen olennon den luulisi olevan juuri perustavia ky- sittelevät esitelmät oli nekin jotenkuten perspektiiviin. Näiden lähestymistapojen symyksiä. Joka tapauksessa pääesitelmä onnistuttu saamaan yhtenäisiksi koko- ero oli näkyvissä heti ensimmäisistä esi- asemoi yleisökeskustelua hyvin vahvasti naisuuksiksi, kuten myös yleisemmät nä- telmistä lähtien. Yleisökeskustelun aikana luonnontieteellisen ’elämän’ määrittelyn kökulmat ”elämän suuriin kysymyksiin”. kävi usein niin, että esitelmöitsijä ja ylei- suuntaan. Kuitenkin esimerkiksi harvat fenomeno- sökysymyksen esittäjä puhuivat aivan eri Erilaiset teemat oli onnistuttu jaka- logiset esitelmät näyttivät hajaantuneen asiasta. maan ohjelmassa suhteellisen yhtenäisiksi eri osioihin. Ainakin kahdessa seuraa- Kollokvion ainoan pääesitelmän piti kokonaisuuksiksi. Kaikkein parhaiten yh- massani osiossa kävi jo alkuun selväksi, emeritusprofessori Kari Lagerspetz. Hän tenäinen keskustelutila syntyi genetiikan että keskustelut eivät tukisi toisiaan, kos- kartoitti nykyisten luonnontieteiden nä- ja evoluutioajattelun kysymyksiä käsit- ka esitykset käsittelivät niin erilaisia asi-

94 • niin & näin / oita. Pidemmissä seminaareissa yhtenäis- ontologiseen statukseen pitäytyvä analyy- toman pieni porukka suomalaisen filoso- ten keskustelulinjojen syntyminen on ai- si kun tahtoo liukua yhä uudelleen trivi- fian harrastajat ovat. na tärkeää. Mahdollisuus viitata aiem- aaleihin kysymyksiin homeen tms. otuk- Käytännön järjestelyt ansaitsevat kii- piin esityksiin ja niiden pohjalta käytyi- sen itseisarvosta. Konkreettiset ympäris- toksia. Kahden esitelmäsarjan luentosa- hin keskusteluihin on tärkeä resurssi. On töilmiöt jäävät taka-alalle. Ympäristöfilo- lit oli sijoitettu niin lähekkäin, että siirty- vaikea sanoa, olisiko yhtenäisempi järjes- sofian kriittisen luennan kohteeksi Saja- minen luentosarjasta toiseen oli helppoa. tys ollut mahdollinen. Esitelmöitsijöi- ma oli valinnut juuri tällaisesta positiosta Siirtymistä varten aikatauluista pidettiin den aikataulut ja tilan puute luovat ra- kirjoitetun tekstin, eikä hänellä ilmeises- myös tiukasti kiinni ja esitelmien välillä joitteita. ti ollut pyrkimystä ympäristöteeman itse- oli tauko. Näin jokainen osallistuja saat- Esitelmien joukossa positiivisin yllä- näiseen tarkasteluun. toi valita juuri sen yhdistelmän, jonka ha- tys oli Petri Ylikosken geneettistä deter- Lähtöasetelman takia esityksen joh- lusi. Ruoka- ja kahvitaukojen mitoituk- minismiä käsitellyt esitys. Ylikoski onnis- topäätös jäi heppoiseksi: ”meidän” täy- sessa oli otettu huomioon normaali yli- tui luomaan hyödyllisiä erotteluja deter- tyy arvottaa muiden olentojen elämää, opistoalueen ruuhka, eikä kiirettä tullut minismin eri muotojen välillä ja osoitta- koska ne eivät siihen pysty. Tämän pitäisi missään vaiheessa. Tällainen joustavuus maan, miten ne ovat läsnä perinnöllisyyttä olla itsestään selvää ja se kertoo aika pal- on harvinaista. käsittelevässä keskustelussa. Determinis- jon siitä, kuinka mielekästä arvofilosofi- Ainoa isompi käytännön ongelma min muodot eivät jääneet kuolleiksi luo- sen apparaatin pyörittely tässä yhteydes- liittyi yhteiseen illanviettoon. Ravintola kituksiksi, vaan hän kuvasi niiden roolia sä on. Haluan kuitenkin kiittää Sajamaa Koulu oli oivallinen valinta, mutta tilai- sekä pejoratiiveina että aitoina tutkimus- poikkeuksellisen rehellisestä vastauksesta suuden järjestäminen jäykäksi kabinet- asenteina. Hänen näkemyksensä determi- kysymykseeni arvofilosofian soveltuvuu- tiruokailuksi esti vapaata ja vaihtuvaa nismin ’myyttisistä’ muodoista ja niiden desta ympäristökysymyksiin. Hän myön- keskustelua. Vapaa-ajan osuus on semi- samankaltaisuudesta tiettyjen ympäris- si asiaan liittyvät ongelmat mutta totesi naareissa tärkeää muutenkin kuin ren- tödeterminismin muotojen kanssa olivat lähestymistavan vain olevan hänelle itsel- toutumisen ja ravintolapanimon tuot- erityisen oivaltavia. leen luontainen. Harvoin näin rehellistä teiden maistelun kannalta. Olennais- Seppo Sajaman esitelmä elämän it- vastausta saa. ta on mahdollisuus jatkaa kesken jää- seisarvosta, tai pikemminkin itseisarvo- Tällaiset kokoontumiset ovat ennen neitä keskusteluita tai luoda uusia kiin- käsitteistöstä yleensä ja sen sovellukses- kaikkea muistutus siitä, miten erilaisia nostavia tuttavuuksia. Keskustelutilaa ta ympäristökysymyksiin, oli kiinnostava perspektiivejä akateemisen filosofian pii- on seminaareissa aina liian vähän, jo- ennen kaikkea analyyttisen moraalifilo- riin mahtuu. Keskustelusta ei tule vält- ten se täytyy järjestää erikseen. Tällaista sofian sisäisten ongelmien kannalta. Kä- tämättä kovin syvällistä, mutta toisaalta spontaania organisoitumista ei voi tie- sittely oli parempaa kuin vastaavassa mo- yleisön heterogeenisyys pakottaa muok- tenkään valmiiksi rakentaa, mutta sen raalifilosofisessa positiossa yleensä, mut- kaamaan omat ajatukset sellaiseen asuun, edelle ei tulisi asettaa esteitä. Muuten ta ympäristöfilosofisen ulottuvuuden kä- että ne aukeavat muillekin kuin omaan ihmiset hakeutuvat entistäkin helpom- sittely jäi melko pinnalliseksi. Yksilöiden erikoisalaan tutustuneille. Tilaisuus oli min omiin tuttuihin ryhmiinsä ja pysy- eristettyihin tekoihin ja niiden kohteiden myös hyvä muistutus siitä, kuinka onnet- vät niissä.

/ niin & näin • 95 INKERI PITKÄRANTA Aarteet

Vanhimmat, kauneimmat, ainutlaatuisimmat kansalliskirjaston kokoelmista. Näyttely Helsingin yliopiston – Suomen kansalliskirjaston kupolisalissa 9.3. – 15.10.2005

Aarteet-näyttelyssä esitellään kansallis- nosta ilmestynyt kartasto 1477 ja maail- set heijastavat omaa aikaansa ainutlaatui- kirjaston kulttuuriaarteita yli 2100 vuo- man ensimmäinen painettu erikoisatlas sella tavalla. Kirjaston pienikokoisimpia den ajalta alkaen pari sataa vuotta ennen 1485. 1500-luvun esikoisista mainittakoon kirjoja edustavat näyttelyssä metallikote- ajanlaskumme alkua. Esillä olevat kansal- ensimmäinen tieteellisin periaattein laa- lossa oleva miniatyyrikoraani ja lastenkir- liset ja ulkomaiset harvinaisuudet idästä dittu kasvikuvasto ja ensimmäinen käti- ja 1800-luvulta. Esillä on myös varhaisin länteen kertovat kirjallisen kulttuurin ke- löille tarkoitettu kuvitettu teos. painettu paperinukke Brummeriana-ko- hitysvaiheista ja kirjapainotaidon histori- Suomalaisista esikoisista ovat näyt- koelmasta. asta vuosisadoittain aina 1900-luvun al- telyssä esillä muun muassa ensimmäi- Näyttely kertoo myös mielenkiintoi- kuun saakka. Näyttelyssä ilmenee, et- nen Suomea varten painettu teos Missa- sia tarinoita kirjan omistushistoriasta, mi- tä oma kansallinen kirjakulttuurimme le aboense 1488, ensimmäiset suomen kie- ten kirja monien seikkailujen jälkeen on ei ole syntynyt erillisenä saarekkeena, lellä painetut teokset 1500-luvulta, ensim- löytänyt kotinsa juuri Suomen kansal- vaan osana ja vuorovaikutuksessa maa- mäinen Suomessa painettu suomenkieli- liskirjastosta, kuten Pietari Suuren isän ilman kulttuurien kanssa. Näyttelyteok- nen julkaisu 1600-luvulta, ensimmäiset opettajan ja langon omistama kirja ja en- set edustavat monipuolisesti eri tieteen- almanakat, ensimmäinen suomen kielen simmäisen venäläisen tiedemiehen Mihail aloja ja kirjallisuutta teologiasta tähtitie- kielioppi, sanakirja, sanomalehti ja tieto- Vasilevitš Lomonosovin kirja. teeseen, maantieteeseen, kasvi- ja eläin- sanakirja. Esillä ovat myös Helsingin yli- Näyttely on osa kansalliskirjaston ko- tieteisiin, humanistisiin tieteisiin ja insi- opiston kirjaston vuonna 2004 hankki- koelmahanketta, johon näyttelyn lisäksi nööritieteisiin. mat harvinaisuudet: 1484 painettu Psalt- liittyy ensi syksynä julkaistava kirjahisto- Näyttely alkaa kirjaston vanhimmista tari, jota tämän lisäksi tunnetaan vain yk- riallinen verkkoteos ja 2004 marraskuus- käsikirjoituksista, Egyptistä peräisin ole- si täydellinen kappale, ja aiemmin täy- sa ilmestynyt kokoelmien synnystä ja his- vista papyruksista noin 200 eKr ja ostra- sin tuntematon suomenkielinen virsikirja toriasta kertova tietokirja Muistiin painet- koneista, ruukunpalasista, jotka toimivat 1600-luvulta. tua. Kansalliskirjaston kulttuuriaarteita. muinaisessa Egyptissä kirjoitusalustana, Näyttelyssä esitellään myös musiik- Näyttelyn yhteydessä järjestetään maa- ja tästä edetään kiinalaiseen 1300-luvun kia alkaen varhaisimmista keskiaikaisista lis-huhtikuussa Aarteet-luentosarja, jonka puupainatteeseen. Esillä on myös kiinan- nuottinäytteistä Sibeliuksen käsikirjoituk- esitelmöitsijöinä on Muistiin painettua - kielinen käsikirjoitusfragmentti 350-lu- siin sekä kirjataidetta ja grafiikkaa venä- kirjan kirjoittajia. Ainutlaatuinen näytte- vulta jKr sekä arabiankielinen keittokir- läisistä futuristeista Akseli Gallen-Kalle- ly juhlistaa kirjaston osalta Helsingin yli- ja 1200-luvulta. laan ja Helene Schjerfbeckiin. Käsikirjoi- opiston 365-vuotisjuhlavuotta. Muinaisesta Egyptistä ja Kaukoidäs- tuskokoelmista on koottu niin orientaliaa Samanaikaisesti Aarteet-näyttelyn tä siirrytään Eurooppaan. Varhaista länsi- kuin eksotiikkaa, kuten persialainen kä- kanssa on Helsingin yliopiston kirjaston maista kirjallisuutta esitellään käsikirjoi- sikirjoitus, singalinkielinen palmunlehti- galleriassa esillä kaikki Euroopan maat tuksin ja 1400-luvun puolen välin mer- kirjoitus ja Tervikin salakirjoitus. Lisäksi kattavan palimpsestikäsikirjoitusprojek- kittävän eurooppalaisen keksinnön, kir- esillä on kirjeitä kuuluisilta taiteilijoilta ja tin loppunäyttely Rinascimento Virtuale. japainon tuottein, inkunaabelein. Esil- säveltäjiltä, kuten Claude Monet´lta, Au- Suomea projektissa edustavat professo- lä ovat muun muassa kirjaston varhaisin guste Rodinilta, Enrico Carusolta, Giaco- ri Jaakko Frösén ja tutkija Mika Hakka- sidottu latinankielinen käsikirjoitus, van- mo Puccinilta ja Claude Debussyltä. rainen Helsingin yliopiston klassillisen fi- hin irrallinen käsikirjoituskatkelma 1100- Paitsi vanhimpia, harvinaisimpia ja ai- lologian laitokselta. Lisäksi galleriassa on luvulta, kirjaston vanhimman painetun nutlaatuisimpia dokumentteja. näyttelys- tutkija Anja Inkeri Lehtisen suunnittele- länsimaisen teoksen katkelma vuodelta sä esitellään myös kansalliskirjaston kau- mat kaksi näyttelykokonaisuutta: Tieteen 1457, kirjaston vanhin kokonaisena säily- neimpia sidoksia, loistopainoksia ja -ku- tulo Suomeen keskiajalla ja Aarteita kirk- nyt painettu teos vuodelta 1467, ensim- vituksia. Pienpainatekokoelmasta koottu kojen arkistoista, joissa on esillä keskiai- mäinen painettu maailmanhistorian kä- valikoima osoittaa, miten 100 vuotta van- kaisia käsikirjoituksia kansalliskirjaston sikirja 1474, maailman ensimmäinen pai- hat mainokset, hinnastot ja ohjelmalehti- kokoelmista.

96 • niin & näin / KIRJAT

Arviosta toiseen, tyisesti teoksen aloittava osa, joka koos- Teoksen rakenne olisikin selkiytynyt, tuu kolmesta hermeneutiikan historiaa jos esipuheista olisi luovuttu ja aloitettu eli odotuksista luotaavasta artikkelista. Muissa, temaat- jokainen teoksen kolmesta jälkimmäises- tulkintaan ja tisesti jäsentyneissä osissa se näkyy lähin- tä osasta (viimeisen tapaan) asiantunte- nä kronologian noudattamisena. Tontin valla ja itsenäisellä koko aihetta tai kes- takaisin mukaan teoksen ensimmäisen osan myö- kustelua analysoivalla artikkelilla tai olisi tä myös ”aiheeseen ennen perehtymätön pitäydytty käännöksissä, joihin olisi kaik- lukija saa otteen” hermeneutiikan keskei- kien tekijöiden osalta liitetty keskenään Jarkko Tontti (toim.), sistä kysymyksistä, kun taas sitä seuraavat koordinoidut esittelyt ja varsinaisista ar- Tulkinnasta toiseen. Esseitä osat ”porautuvat syvemmälle” (8). Niis- tikkeleista olisi luovuttu. hermeneutiikasta. Vastapaino, sä esitellään ”dialogisesti” ensin ehkä mo- dernille hermeneutiikalle ja sen määritte- Tampere 2005. 278 s. II lylle keskeisintä kysymystä eli sitä, onko kyseessä tekstien tulkinnan metodi vai fi- Rakenteellisesti kokoelman käytännön losofinen teoria eksplikoituine ontologi- toteutus vaikuttaa siis hieman tasapai- Hermeneutiikasta ja hermeneuttisesta fi- oineen kaikkineen. Tämän jälkeen teok- nottomalta, mutta rakennetta tärkeäm- losofiasta on viime vuosina ilmestynyt sessa esitellään otteita hermeneutiikan ja pää tämänkaltaisissa kokoelmissa on nii- suomennoksia useilta kuluneen vuosisa- kriittisen teorian välisestä keskustelusta ja den sisältö. Kokoelmaan sisältyvien teks- dan tunnetuimmilta nimiltä: Hans-Ge- lopuksi hermeneutiikan ja dekonstrukti- tien moninaisuudesta voidaan tietenkin org Gadamerilta, Martin Heideggeril- on välillä 1980-luvun alussa käytyä sanan- jo löytää viitteitä siitä, että jonkinlaista ta, Paul Ricœurilta ja Gianni Vattimol- vaihtoa. sisällöllistäkin epätasaisuutta on odotet- ta. Suuntauksen edellisestä yleisesitykses- Yleisellä tasolla teoksen rakenne vai- tavissa. Arvioin tässä kuitenkin teoksen tä, Martin Kuschin Ymmärtämisen haas- kuttaa varsin kiinnostavalta, mutta siir- sisältöä vain siihen sisältyvien artikkeli- teesta (1986), on kuitenkin kulunut aikaa ryttäessä itse teksteihin lopputulos on en sekä käännösvalintojen pohjalta. Kos- jo kohta kaksikymmentä vuotta ja sen jäl- hieman tasapainoton. Tämä johtuu sii- ka kyseessä ei ole varsinainen käännös ja keinen alan tutkimus on koostunut pää- tä, että kokoelmaan sisältyy monia keske- koska useimmat käännöksistä ovat ilmes- sääntöisesti eri asteisista yliopistollisista nään erilaisia tekstejä. Teoksen ensimmäi- tyneet jo aiemmin, en ole lähtenyt vertaa- opinnäytteistä tai muuten ilmestynyt lä- nen historiallinen osa on työnjaollises- maan niitä alkuperäisteksteihin. Kääntä- hinnä yliopistollisissa julkaisusarjoissa, ti vielä hyvä suoritus. Ensin käsitellään ja jistä useimmat ovat kuitenkin jo kokenei- jotka nousevat usein vain aiheen tutkijoi- esitellään hermeneutiikan historiaa antii- ta ja myös käännökset vaikuttavat hyviltä. den tai alan harrastajien tietoisuuteen. kista Schleiermacheriin (Erna Oesch), sit- Joiltakin horjahduksilta tai kiistanalaisilta Tämän olemassa olevan kirjallisuu- ten 1800-luvun hermeneutiikan kääntei- ratkaisuilta ei tietenkään ole vältytty. Esi- den pohjalta voidaan kuitenkin jo pe- tä Diltheyn näkemyksiin asti (Juha Var- merkiksi Ismo Nikanderin Derrida-kään- rustellusti kysyä, mitä vielä ja erityises- to) ja lopuksi 1900-luvun hermeneutiik- nökseen sisältyy ilmaus ”ottaa laskuihin” ti nyt tarvitaan, jotta hermeneuttisen pe- kaa Heideggerista Ricœuriin (Jarkko (267), jonka taustalla lienee ranskan ren- rinteen tuntemus maassamme lisääntyisi. Tontti). Muissa osissa tasapaino kuiten- dre compte, joka tässä yhteydessä kääntyy Omalta osaltani koen, että tarvetta on ni- kin menetetään. Metodologian ja onto- suomeksi sujuvammin esimerkiksi muo- menomaan erilaisia hermeneutiikan ky- logian rajanvetoa käsittelevään osaan si- dossa ”tekee selkoa”. Myöskään suomen- symyksiä tarkasteleville, analysoiville ja sältyy yksi artikkeli, suomentajien esipu- tajien esipuheiden sisältöön en puutu. eteenpäin vieville itsenäisille kotimaisil- heita ja käännöksiä. Esipuheita ei kuiten- Niissä kaikissa asiatiedot tuntuisivat ole- le puheenvuoroille sekä käännösten osal- kaan ole kaikilta kääntäjiltä eikä Gada- van kohdallaan. ta erityisesti 1900-lukua aiemmalle her- meria esittelevää esipuhetta ole lainkaan. Teoksen alkuun liittämässään joh- meneuttiselle kirjallisuudelle. Näine odo- Tämän lisäksi esipuheet ovat keskenään dannossa Jarkko Tontti esittää, että 1900- tuksineni otin mielenkiinnolla vastaan erilaisia. Esipuheessaan Ricœur-suomen- luvun suuntauksista hermeneutiikka tiedon, että hermeneutiikasta oli ilmesty- noksiin Jarkko Tontti esittelee lyhyesti ai- näyttää lopulta vieneen voiton taistelus- mässä tuore esseekokoelma, ja ne tieten- noastaan tekijän bio- ja bibliografisia pe- sa filosofisesta valta-asemasta. Vaikka täl- kin ohjaavat myös teoksesta muodosta- rustietoja, kun taas esimerkiksi Jarkko laista näkemystä on pidettävä jonkinlai- maani kuvaa. Aloitan pohtimalla lyhyes- Tuusvuori ja Juhani Vähämäki esittelevät sena suuntauksen edustajan markkinoin- ti kokoelman rakennetta. Sen jälkeen tar- tai arvioivat Bettin ja Vattimon näkemyk- tipuheena, sen suhteen voidaan tieten- kastelen hieman laajemmin sen sisältöä ja siä yleisemminkin. Heideggerilta puoles- kin kysyä, voiko filosofisten suuntausten lopuksi esitän muutaman huomion teok- taan ei ole otettu mukaan käännösnäytet- välillä olla voittoon johtavaa kamppai- sen kokonaisuudesta ja siitä, miten teos tä. Teoksen kahdessa viimeisessä osiossa lua muussa kuin hetkellisen hegemoni- esittämiini tarpeisiin vastaa. tilanne hieman paranee. Kuitenkin myös an saavuttamisen mielessä, voiko tällais- niissä hermeneutiikan ja kriittisen teori- ta voittoa ylipäätään olla hermeneutiikan an sananvaihtoa koskeva osio alkaa Jark- näkökulmasta ja onko se todellisuudessa I ko Tuusvuoren esittelevällä suomentajan ilmennyt muualla kuin hermeneutikko- Kuten kokoelman toimittaja Jarkko esipuheella, kun taas hermeneutiikan ja jen (esim. Vattimon) omassa päässä. Itse Tontti johdannossaan kirjoittaa, teoksen dekonstruktion välienselvittelyyn johdat- väitettä ja sen mahdollisuusehtoja keskei- rakenteellisina periaatteina toimivat toi- taa Ismo Nikanderin artikkeli, jossa pyri- sempiä ovat kuitenkin Tontin tarjoamat saalta historiallisuus ja toisaalta dialogi- tään erittelemään ja analysoimaan kyseis- perusteet, jotka kiertävät nykyherme- suus. Näistä ensimmäistä noudattaa eri- tä kiistaa laajemminkin. neutiikan ehkä keskeisintä ominaisuut-

/ niin & näin • 97 KIRJAT ta ja kysymystä artikuloimatta sitä kui- kinnan jakautumiseen toisaalta filosofis- rilla tilanne muuttuu siten, että tulevan tenkaan suoraan. Tontin mukaan muis- ta systeemiä ja toisaalta dialogien histori- sijaan painopiste kyseisten olemisen ehto- ta 1900-luvun filosofisista suuntauksista allisuutta ja tekstuaalisuutta painottaviin jen määrittämisessä siirtyy osin mennee- poiketen ”hermeneutiikka on pystynyt näkemyksiin, jotka molemmat löytyvät seen ja siis historiallistuu (58). sekä perinnettään unohtamatta jatku- ja osin nousevat juuri Schleiermache- Kokoelman toisen osan aloittaa Rei- vasti uudistumaan että menestyksellises- rin näkemyksistä. Nykyhermeneutii- jo Kupiaisen artikkeli Heideggerin fakti- ti puhuttelemaan erityistieteitä” (7). Tä- kan näkökulmasta, ja etenkin jos 1900- suuden hermeneutiikasta. Vaikka Kupiai- män ohella se on Tontin mukaan kyen- luvun hermeneutiikan keskeisenä teok- sen artikkeli esittelee ja analysoi Heideg- nyt keskustelemaan muiden suuntaus- sena pidetään Gadamerin Wahrheit und gerin hermeneutiikkaa varsin ansiokkaas- ten kanssa hedelmällisesti ja otettu hyvin Methodea (1960), myös Hegelin ja vaik- ti, se pitäytyy nimenomaan Heideggerissa vastaan myös ihmistieteiden käytännön kapa hänen suhteensa Schleiermache- eikä yhdistä hänen ajatteluaan mitenkään tutkimuksessa. Kun tähän lisätään vie- riin olisi voinut nostaa esiin muutenkin yksityiskohtaisesti keskusteluun herme- lä se, että jokainen ”teoreettisesti painot- kuin’Geist-sanan saastuttajana’. Näin ar- neutiikasta ontologiana ja metodologia- tunut tutkimus minkä tahansa ihmistie- tikkeli olisi saatu kiinteämmin osaksi si- na tai suhteuta sitä tässä suhteessa mui- teen alalla ottaa tavalla tai toisella kantaa tä historiallista kertomusta, jota teoksen den hermeneutikkojen näkemyksiin. Täs- hermeneutiikan haasteeseen” (8), pääs- tämä osa pyrkii tuomaan esiin. Näiden sä yhteydessä ongelmana voisi pitää myös tään asian ytimeen, hermeneutiikan kak- keskeisten seikkojen ohella monet artik- sitä, että Heideggerin faktisuuden herme- sinaiseen luonteeseen. Nykyhermeneutii- kelin esittämät väitteet jäävät varsin yli- neutiikka on jo esitelty Tontin artikkelis- kan näkökulmasta hermeneutiikka itse malkaisiksi ja täsmentämättömiksi ja se sa ja vaikka Kupiaisen tulkinta on erilai- on sekä ihmistieteiden metodi että filo- sisältää joitakin varsin ongelmallisia tul- nen, näiden tulkintojen eroja tai niiden sofia ja näin sen voiton (jos sellaista on) kintoja tai painotuksia. Niistä esimerkki- keskinäistä dialogia ei tuoda artikkelissa mahdollistaa se, että se painii eri sarjas- nä voidaan mainita artikkelin lopussa esi- mitenkään esiin. Mielenkiintoisemman sa kuin puhtaasti filosofiset suuntaukset tetty väite, jonka mukaan Heidegger ja artikkelista olisi tehnyt se, että siinä olisi tai että se painii kahdessa eri sarjassa sa- Gadamer ”jatkoivat Diltheyn ja Husser- suoraan otettu kantaa Tontin esittämään maan aikaan. lin asettamaa tehtävää, ryydittämällä sitä tulkintaan sekä analysoitu eri teoreetik- Nimenomaan tästä hermeneutii- erityisesti Nietzschen avulla” (49). Vaik- kojen (erityisesti Schleiermacherin ja kan kahtalaisuutta ja siis sen määrittelyä ka tämän ryydittämisen voidaan ajatella Diltheyn) tapaa ymmärtää hermeneutiik- koskevasta kysymyksestä lähtee liikkeel- pitävän paikkansa Heideggerin suhteen, ka ja sitä, miten Heideggerin hahmotta- le teoksen aloittava Erna Oeschin artik- joskin hänenkin varsinainen ’Nietzsche- ma faktisuuden hermeneutiikka poikke- keli hermeneutiikasta tiedonalueiden jär- luentansa’ sijoittuu karkeasti 1930-luvun si näistä aiemmista tavoista ja mikä niitä jestelmässä. Ansiokkaassa ja erittäin sel- puolivälistä 1940-luvun puoliväliin ja jul- mahdollisesti yhdisti. Kupiaisen artikke- keässä artikkelissaan Oesch käy kriittis- kaistiin vasta 1961 eli on myöhempää pe- lin kokoelmaan sisällyttämisen keskeisin tä keskustelua hermeneutiikan luonteesta rua kuin hänen 1920-luvun suoranaises- syy kaikista sen ansioista huolimatta tun- ja paikasta filosofian ja tieteen kentäl- ti hermeneutiikkaan liittyvät avauksensa, tuukin olevan se, että sillä korvataan ko- lä. Tämä tarkoittaa käytännössä herme- Gadamerin suhteen väitettä voidaan pi- koelmasta puuttuva käännösnäyte Hei- neutiikan varhaisen historian esittelyä se- tää jopa harhaanjohtavana, koska paitsi deggerilta itseltään. kä uuden ajan alkupuolen hermeneut- Gadamerin omien lausuntojen myös hä- Kupiaisen artikkelin lisäksi teoksen tisten teorioiden ja näkemysten arvioin- nen tuotantonsa näkökulmasta se 1800- toinen osio koostuu erilaisista käännök- tia ja suhteuttamista ajankohdan filo- luvun ajattelija, jonka näkemykset ryy- sistä (jo mainittujen esipuheiden ohel- sofisiin teorioihin. Artikkelinsa lopuksi dittävät hermeneutiikan piiriin yleises- la). Kaikkia käännöstekstejä voidaan pi- Oesch esittää varsin kohdallisen tulkin- ti laskettavien ajattelijoiden ohella hä- tää hyvinä valintoina. Erityisesti näin nan Schleiermacherin hermeneutiikas- nen ajatteluaan on nimenomaan Hegel. on Paul Ricœurilta käännettyjen kah- ta sekä yleisenä hermeneuttisena teoriana Nietzschestä ja sitä kautta erilaisista Hei- den artikkelin – ”Eksistenssi ja herme- että metodina ja osoittaa, että 1900-luvun deggerin ja Hegelin tulkinnoista löytyy neutiikka” ja ”Mimesis, viittaus ja uu- hermeneuttinen kädenvääntö ontologian puolestaan se tekijä, joka erottaa Gada- delleenhahmottuminen” – kohdalla. Ne ja metodologian välillä on kirjoitettu si- merin hermeneutiikkaa esimerkiksi de- täydentävät erinomaisesti jo ilmestynyt- sään hermeneutiikan perinteeseen jo ai- konstruktiosta. tä Ricœur-suomennosta, Tulkinnan teo- nakin Schleiermacherista lähtien. Varton artikkelia seuraa Jarkko Ton- ria (2000), tarjoten näytteen Ricœurin Oeschin artikkelia seuraava Juha Var- tin 1900-luvun hermeneutiikan keskeis- hermeneuttisen ajattelun tärkeimmis- ton artikkeli hermeneutiikasta ja histo- ten hahmojen – Heideggerin, Gadame- tä teemoista 1960-luvulla ja 1980-luvul- rismista sen sijaan tuntuu olevan hie- rin ja Ricœurin – näkemyksiä esittelevä ja la. Samaa voidaan sanoa Vattimo-kään- man väärässä paikassa. Siinä esitetty ku- analysoiva artikkeli, joka suoriutuu tehtä- nöksestä, ”Rationaalisuuden rekonstruk- va hermeneutiikan historiasta ei seuraa västään hyvin. Se on varsin selkeä ja asi- tio”, jonka voidaan ajatella ottavan kan- yleistä käsitystä hermeneutiikan kehi- ansa tunteva. Tämän lisäksi Tontti esittää taa paitsi osan teemaan myös kokoelman tyksestä muiden teoksen artikkelien ta- kyseisten hermeneutikkojen näkemysten viimeiseen hermeneutiikan ja dekonst- voin, vaikka esimerkiksi Schleiermacher keskinäisestä suhteesta mielenkiintoisen ruktion suhdetta käsittelevään osaan, jo- muutamaan kertaan mainitaankin. Dilt- tulkinnan, jonka mukaan kuolemaa koh- ta se siis ennakoi. Vaikka myös Bettiltä heyn näkemyksiä toki esitellään hieman ti olemista painottaessaan Heidegger jät- ja Gadamerilta valitut näytteet ovat hy- laajemmin. Artikkelissa olisi voinut tu- tää liian vähälle huomiolle olevan muo- viä, niissä voidaan nähdä jossain mää- keutua yksityiskohtaisemmin esimerkiksi dostumisen ja olleisuuden, eli sen synty- rin koko kokoelmaa vaivaava tendens- vuosisadan myötä syntyvään Platon-tul- män ja historian. Gadamerilla ja Ricœu- si. Bettin laajasta artikkelista on itse asi-

98 • niin & näin / / niin & näin • 99 KIRJAT

assa suomennettu vain se osa, jossa hän myöhempää tuotantoa, olisi kuva hänen Hermeneutiikan kritisoi Gadameria, kun taas Gadamerin suhteestaan hermeneutiikkaan muuttu- annetaan vastata myös kritiikkeihin, joi- nut ja asetelma tasapainottunut. lyhyt oppimäärä ta emme saa kokoelmasta lukea. Betti ei siis esiinny kokoelmassa itsenäisenä her- III Hans-Georg Gadamer, meneutiikan teoreetikkona, vaan hänen Hermeneutiikka. Ymmärtäminen asemansa ja arvonsa muodostuu käytän- Jarkko Tontin kokoelman johdannossa nössä siitä, että hän on kommentoinut esittämä toteamus, että teoksen ensim- tieteissä ja filosofiassa. Valikoinut Gadamerin hermeneutiikkaa. Gadamer mäinen osa tarjoaa yleiskuvan herme- ja suomentanut Ismo Nikander. puolestaan saa läpi kokoelman puolustaa neutiikan kysymyksistä myös sitä ennen Vastapaino, Tampere 2004. omia näkemyksiään ja hänelle annetaan tuntemattomille ja että muut osat porau- 274 s. (ainakin järjestyksellisesti) aina myös vii- tuvat syvemmälle suuntauksen keskeisiin meinen sana. Tämä asetelma toistuu täs- kysymyksiin ja rajoihin, antaa olettaa, et- mälleen samanlaisena hermeneutiikan ja tä kokoelma on suunnattu ainakin kah- Kaksi vuotta sitten edesmennyt saksalai- kriittisen teorian suhdetta käsitteleväs- denlaiselle yleisölle: alan harrastajille sekä nen Hans-Georg Gadamer (1900–2002) sä osassa sekä tietyin osin myös teoksen muuten tulkinnasta ja sen kysymyksistä tunnetaan erityisesti teoksestaan Wahrheit viimeisessä osassa. Viimeiseen eli her- kiinnostuneille. Varsinaiseksi oppikirjaksi und Methode (1960), jota pidetään yleises- meneutiikan ja dekonstruktion suhdet- kokoelmaa ei liene tarkoitettu, mutta sel- ti nykyisen hermeneutiikan peruskirjana. ta käsittelevään osaan ei myöskään sisälly laiseksi se tietenkin pääosin (ehkä Varton Vaikka Gadamer on yksi 1900-luvun ni- käännöstä Gadamerin esitelmästä, jonka artikkelia lukuun ottamatta) sopii aina- mekkäimmistä filosofeista, on hänen kir- pohjalta Derrida kysymyksensä esittää, kin yliopistotasolla. Tosin se tarvitsee tu- joituksiaan ollut suomeksi saatavilla mel- joten kysymysten esittäminen jää hie- ekseen muita jo olemassaolevia teoksia tai ko heikosti. Hermeneutiikka. Ymmärtä- man ilmaan. Syynä on tietysti, että ky- käännöksiä. Kokonaisuutena teos kuiten- minen tieteissä ja filosofiassa onkin terve- seinen esitelmä on jo ilmestynyt Gada- kin täydentää hyvin tätä jo olemassa ole- tullut käännöskokoelma, joka tekee Ga- merilta aiemmin suomennetussa esseeva- vaa materiaalia. Sitä olisi kuitenkin voi- damerin ajattelua tunnetuksi myös muille likoimassa. nut mielestäni parantaa jo mainituin kei- kuin Gadameria alkukielellä lukeville fi- Niiltä osin kuin valitut käännösteks- noin. Koska useimmat teoksen artikkelit losofian tutkijoille. tit ilmentävät tätä tendenssiä, kokoelma ja käännökset on julkaistu jo aiemmin, Teos koostuu kahdestatoista Gadame- itsessään näyttäytyy enemmän jonkinlai- asian ja sen, miten nämä versiot poikkea- rin yli kolmenkymmenen vuoden aikana sena lisänä Gadamerin hermeneutiikkaan vat aiemmista, olisi voinut tuoda teokses- kirjoittamasta artikkelista, jotka Ismo Ni- kuin kokonaisesityksenä hermeneutii- sa jotenkin esille. Tämä olisi antanut po- kander on valikoinut ja suomentanut Ga- kasta tai nykyhermeneutiikan koko ken- tentiaaliselle ostajalle paremman kuvan damerin kootuista teoksista. Laajasta ajal- tästä. Vaikka Gadamerin Wahrheit und siitä, mitä on hankkimassa, koska kirja- lisesta haitaristaan huolimatta artikke- Methode on kiistämättä 1900-luvun her- kaupassa teosta ei voi lukea ja verrata jo lit muodostavat yllättävänkin yhtenäisen meneutiikan suurteos, olisi käännösvali- mahdollisesti hallussaan oleviin aiempiin kuvan Gadamerin ajattelusta ja sen eri koimaa voinut tasapainottaa ja laajentaa versioihin. puolista. Kirjoituksissaan Gadamer käsit- myös muihin teoreetikoihin. Miten esseekokoelma sitten täyt- telee muun muassa hermeneutiikan his- Tämä käännösvalikoimaan sisälty- ti niitä odotuksia ja tarpeita, joita alus- toriaa ja hengentieteiden luonnetta sekä vä tendenssi on tietyssä mielessä läsnä sa luettelin? Edellä esitetyn pohjalta lu- ymmärtämisen, merkityksen ja kielen il- myös teoksen viimeisen osan aloittavas- kija voi helposti ajatella, että parhaim- miöitä. sa Ismo Nikanderin Gadamerin ja Der- millaankin kohtalaisesti. Itse joudun kui- ridan 1980-luvun alussa käymää keskus- tenkin toteamaan, että loppujen lopuksi Hengentieteet ja hermeneutiikka telua luotaavassa artikkelissa, jossa de- se täytti niitä varsin hyvin. Tämä johtuu konstruktio esiintyy nimenomaan syyt- siitä, että osa odotuksista oli ylimitoitet- Teos on jaettu neljään osaan, joista en- täjän roolissa (”Toiselta [so. dekonstruk- tuja. Tosiasiassa ehkä Schleiermacheria simmäinen Ymmärtäminen ja totuus ko- tion] puolelta esitetään syyte…” (259)) ja Diltheyta lukuun ottamatta 1900-lu- koaa yhteen humanististen tieteiden ja puolustus katsoo asioita Gadamerin kua edeltävän hermeneutiikan käännök- luonnetta, ymmärtämistä ja herme- näkökulmasta. Kokonaisuudessaan tä- siä on varsin niukasti saatavilla myös laa- neutiikan historiaa käsitteleviä Gada- mäkin artikkeli on hyvä ja asiantunte- jemmilla kielialueilla tai alkukielen lisäk- merin artikkeleita. Kirjoituksissa Gada- va, joskin Nikanderin totalisoivaa lu- si muilla ns. ’sivistyskielillä’. Tämä on mer korostaa hengentieteiden näkemis- entaa Derridan näkemyksistä (253-254) kuitenkin suunta, johon hermeneutti- tä osana historiallista olemistamme ja voidaan pitää lähinnä kirjoittajan oma- sen kirjallisuuden kääntämistä tulisi laa- argumentoi historismille ominaista tut- na konstruktiona ja osin nimenomaan jentaa. Yhdeltä esseekokoelmalta ei voi kijan oman historiallisuuden unohta- puolustusasetelmasta johtuvana. Artik- myöskään vaatia kaikkea. Nykyisellään mista ja puhtaan metodologisen lähes- keli on julkaistu alunperin jo 1995 ja sen teos kuitenkin sisältää joitakin erinomai- tymistavan yksipuolisuutta vastaan. Ga- olisi voinut hyvin päivittää, koska her- sia ja itsenäisiä hermeneutiikkaa käsit- damer painottaa, että tutkija on osa tut- meneutiikan ja dekonstruktion suhtees- televiä artikkeleita ja jo olemassa olevaa kimaansa todellisuutta, jolloin historian ta on kuluneen kymmenen vuoden aika- materiaalia oivallisesti täydentävän kään- varsinainen todellisuus on ymmärtämi- na ilmestynyt paljon tutkimusta. Uskon nösvalikoiman. sessä itsessään, joka on vaikutushisto- myös, että mikäli Nikander olisi painot- riallinen tapahtuma. Oman olemisem- tanut Derrida-luennassaan myös tämän Heikki Kujansivu me historiallisuudesta johtuen histo-

98 • niin & näin / / niin & näin • 99 KIRJAT riaa kirjoitetaan aina uudestaan. Vaik- Hermeneutiikka käytännöllisenä kadonnutta merkitystä elävässä keskuste- ka hengentieteitä luonnehtiikin Gada- filosofiana lussa, vaan katsoo kaiken puheen raken- merin mukaan ehdottoman varmuuden tuvan taustalla piilevän merkityskudok- puuttuminen, ei se kuitenkaan vähennä Teoksen kolmannen osan Teoreettinen sen varaan. hengentieteiden tieteellisyyttä. Päinvas- ja käytännöllinen ymmärtäminen ar- Tärkeä teema tässä keskustelussa on toin, tieteellistä hengentieteissä Gada- tikkeleissa Gadamer käsittelee muun myös suhde Heideggerin filosofiaan ja merin mielestä on absoluuttisen totuu- muassa teorian ja käytännön suhdetta länsimaisen metafysiikan perintöön. Ga- den osoittaminen mahdottomaksi, jos- sekä tekniikkaa. Gadamer katsoo, että damer puolustaa – vaikkakaan ei kritii- sa perinteen kohtaamisen myötä tapah- antiikin filosofiassa tehtyä teorian ja kittömästi – Heideggerin filosofiaa Derri- tuvalla ennakkoluulojen koettelemisella käytännön erottamista vastaa uudella dan arvostelua vastaan katsoen Derridan on tärkeä rooli. ajalla teoreettinen tiede käytännöllis- lukevan Heideggeria liiaksi Husserlin va- Käsitellessään hermeneutiikan histo- teknisine sovelluksineen. Tämä siirtymä lossa. Gadamer ei hyväksy Derridan väi- riaa Gadamer korostaa erityisesti Heideg- teorian ja käytännön käsitteiden merki- tettä, jonka mukaan Heideggerin kysy- gerin filosofiassa tapahtunutta siirtymää tyksissä on Gadamerin mukaan aihe- mys olemisen merkityksestä sisältää me- klassisesta metodisesta hermeneutiikasta uttanut jännitteen tieteellisen tiedon tafyysisesti tulkitun logoksen käsitteen. ontologiseen hermeneutiikkaan unohta- ja metodittoman koko elämänkoke- Gadamer katsoo, ettei Heidegger ajattele matta kuitenkaan klassisen hermeneutii- muksemme kattavan tiedon välille. merkitystä olemiskysymyksen yhteydessä kan keskeisten kysymysten merkitystä Gadamer näkeekin eräänä aikamme metafyysisenä olemuskäsitteenä, vaan ky- nykyhermeneutiikalle. Ymmärtämisen keskeisenä filosofisena kysymyksenä symisen suunnan osoittavana kysymyk- taidon tai hengentieteiden metodologian sen, miten tieteen myötä syntynyt uusi sen merkityksenä. Gadamer kävikin aito- sijaan Gadamer katsoo edustamansa fi- tieto- ja suorituskyky voidaan sovittaa na haasteena pitämänsä ranskalaisen ajat- losofisen hermeneutiikan olevan filosofi- yhteen inhimillisen elämänkokemuk- telun kanssa keskustelua aina kuolemaan- nen teoria maailmaa ymmärtävästä ja tul- semme kanssa. sa saakka. kitsevasta ihmisestä. Ajatuksesta seuraa Ongelman Gadamer pyrkii ratkai- Teoksen toimittanut ja kääntänyt Is- Gadamerin filosofiassa uusia painotuk- semaan kulkemalla hermeneutiikassaan mo Nikander on tehnyt työnsä huolel- sia muun muassa ymmärtämisen ja app- käytännöstä sen teoreettiseen tiedostami- lisesti. Kokoelmaan valitut kirjoitukset likaation ongelmien sekä hermeneutiikan seen eli päinvastaiseen suuntaan kuin mo- ovat edustavia, niissä tulee hyvin esille tehtävän suhteen. dernissa tieteessä. Hermeneutiikan uni- Gadamerin filosofian keskeiset teemat ja versaalisuus riippuukin Gadamerin mu- käsitteet. Ainoastaan Gadamerin taidekä- kaan siitä, osoittaako se tavan, jolla kaik- sitys jää mielestäni teoksessa turhan vä- Ymmärtämisen kielellisyys ki tieteen käyttö yhdennetään käytän- hälle huomiolle. Myös käännös on on- Kielellä on hyvin keskeisen asema Ga- nölliseen tietoisuuteen. Näin Gadamerin nistunut, ja se tekee hyvin oikeutta Ga- damerin filosofisessa hermeneutiikassa. edustama filosofinen hermeneutiikka tu- damerin vihjailevalle ja monitasoiselle, Teoksen toisen kokonaisuuden Kieli tut- lee lähelle Aristoteleen käytännöllistä fi- mutta selkeälle kielelle. Kirjan ääreen te- kimuksen perustana ja kohteena kirjoituk- losofiaa, jonka mukaan kaiken todellisen kee mieli palata uudestaan. set käsittelevät Gadamerin käsitystä kie- tiedon on tunnettava myös milloin ja mi- lestä sekä ymmärtämistä ja sen kielelli- ten tulee puhua ja toimia. Käytännöllinen Jaakko Penttinen syyttä. Gadamerin tapaa tarkastella kieltä filosofia on Gadamerille esimerkki sellai- voisi nimittää fenomenologiseksi, koska sen tiedon traditiosta, joka ei vastaa mo- hänelle kielessä ei ole keskeistä sen loo- dernia metodikäsitettä ja jonka avulla on ginen puoli, vaan kieli kielenä ja sen ta- mahdollista ratkaista tieteen ja inhimilli- pa hahmottaa suhdettamme maailmaan. sen arvotietoisuuden välinen ristiriita. Gadamer katsoo, että ihminen elää kie- lessä, ja kieli näyttäytyy Gadamerille ylit- Dekonstruktion haaste sepääsemättömän esteen sijaan yhteis- elomme mahdollisuuden ehtona muo- Teoksen neljännen osan Dekonstruktion dostaen olemisemme todellisen keskuk- hermeneuttinen perusta muodostavat kak- sen. si tekstiä, joissa Gadamer selvittää filoso- Myös ihmisen perustaviin kykyihin fiansa keskeisiä ajatuksia suhteessa Derri- lukeutuvan ymmärtämisen Gadamer kä- dan edustamaan dekonstruktioon. Kes- sittää läpeensä kielellisenä. Ymmärtämi- keisen paikan tässä mannermaisen filoso- sen kielellisyydestä seuraa eräs Gadame- fian sisäisessä vuoropuhelussa saavat Ga- rin ajattelun perustavista oivalluksista, damerin ja Derridan erilaiset käsitykset jonka mukaan erimielisyyksien esiinty- merkityksestä ja kielestä. Gadamer pu- essä on aina mahdollista päästä yhteis- huu muun muassa yhteisen merkityksen ymmärrykseen keskustelemalla. Vuoro- rakentumisesta dialogissa ja keskustelussa puhelu onkin Gadamerin mukaan kielen sekä korostaa, että hermeneuttisessa tar- alkuperäinen muoto ja yhteisymmärryk- kastelussa ainoa tärkeä asia on sanotun sen saavuttaminen hermeneuttisen kä- ymmärtäminen, kielen toimiminen on sittämispyrkimyksen perimmäinen ta- pelkkä ennakkoehto. Gadamerin mukaan voite. Derrida puolestaan ei pyri palauttamaan

100 • niin & näin / / niin & näin • 101 KIRJAT

Käsityöläisen si, vaikka arvostelun kohdetta ei tarkkaan suhteista, ”jotka pohjimmiltaan olivat tietäisikään. Siinä asetetaan suhteellisen mentaalisia” (204). Ihmisen mieltä tutki- historiateoria selvät standardit tieteen nimen ansaitse- malla selviää myös se, että samanlaisissa valle historiantutkimukselle. Tutkimuk- ilmasto- ja maaperäoloissa ihmiset toimi- sen tasoa piti nostaa kauttaaltaan. Nos- vat (ja näin muodoin ajattelevat) eri ta- March Bloch, Historian puolustus tamisen varaa oli yllin kyllin, sillä histo- voin (205–206). Ihmisten uskomukset oli (alkuteos Apologie pour l’histoire riantutkimus ”järkiperäiseen analyysiin otettava vakavasti, niille oli tehtävä oi- ou Métier d’historien, pyrkivänä tieteenä” (66) eli vielä lapsuut- keutta (vrt. 174–75, 177, 180) – nimen- taan, mistä Bloch tämän tästä huomaut- omaan siksi, että ihmisten uskomusten ensimmäinen julkaistu versio taa. Bloch tiesi myös omasta kokemuk- ja käsitysten ymmärtäminen oli historian 1949). Suomentaneet Lena sesta, että historiatieteen tason nosta- ymmärtämisen edellytys. Historiantutki- Talvio ja Ossi Lehtiö, minen ei ollut mikään helppo tehtävä: muksen kohteena ei siten ole ihmismie- toimittaneet Elina Suolahti ja ”Akateemisten yhteisöjen rekrytointime- lestä riippumaton todellisuus; tutkimuk- Matti Berger. Artemisia edizioni, netelmät perustuvat vanhemman etuoi- sessa kaikkea historiallisen selittämisen ja Helsinki 2003. 206 s. keudelle ja suosivat uskollisia oppilaita, ymmärtämisen kannalta relevantteja il- eivätkä siten innosta yritteliäisyyttä. Sota- miöitä ja prosesseja oli tarkasteltava ih- koulu ja esikunta eivät ole ainoita laitok- mismielestä riippuvina asioina. sia, jotka ovat säilyttäneet autojen aika- Arvioin Marc Blochin (1886–1944) teok- kaudella härkävankkureiden mentalitee- Kysy, lue, ajattele sen henkilökohtaisena ’dokumenttina’, hä- tin” (111). Bloch oli jo pitkään edustanut nen näkemyksenään historioitsijan työs- toisinajattelua, jonka läpimurto tapahtui Kun päätehtävänä on ihmisten ymmär- tä ja sen merkityksestä. Blochin kirjan ar- vasta 1960-luvulla. Epäilemättä Blochin täminen, erityisen tärkeää on myös, et- vioiminen ’Annales-dokumenttina’ olisi tutkimukset, arvioitava teos mukaan lu- tä historioitsija itse ymmärtää työnsä jo- edellyttänyt sekä annalistien perusajatus- kien, raivasivat tietä läpimurrolle. kaisessa vaiheessa, mitä tekee, alkaen tut- ten että heidän kritiikkinsä kohteen perin- Bloch aloittaa kirjansa poikansa lap- kimustehtävän formuloinnista ja päätyen pohjaista tuntemusta. Omana itsenään ei- sellisella eli merkittävällä kysymyksellä: tulosten esittämiseen. kä kliseisesti ymmärretyn annalismin ruu- ”Isä, selitä minulle mihin historiaa tar- Historia syntyy vain siitä, mitä his- miillistumana Blochin tuotannon esittelee vitaan!” (59). Kirja on Blochin vastaus torioitsijat ovat kulloinkin halunneet tie- kirjan alussa myös Matti Peltonen, joskin tuohon kysymykseen, jonka hän tarken- tää. Historiantutkimuksen lähtökohtana mainiten kirjan olevan ”tyypillinen An- taa kirjansa tehtäväksi: hän lupaa selvit- on siis historiallinen kysymys. Hyvä kysy- nales-teksti” (9-10), ”ainutlaatuinen kirja- tää, ”miten ja miksi historioitsija harjoit- myksenasettelu on hyvän historiantutki- us historiantutkimukseen edelleen voimak- taa ammattiaan” (65). Historiantutkimus muksen ”ensimmäinen edellytys”. Kysy- kaasti vaikuttavan Annales-suuntauksen on intellektuaalisesti vaativaa työtä; his- myksenasettelu ”toimii magneettina, joka perusajatuksista” (21). Suomennetussa ver- torioitsija joutuu työssään koko ajan ko- vetää puoleensa asiakirjoja viilatessa syn- siossa on Peltosen esipuheen lisäksi hyvin ettelemaan ajattelukykynsä rajoja. Miksi tyneen rautapölyn”. Menneisyyden jään- teknisluonteinen Etienne Blochin laatima siis ryhtyä moiseen puuhaan, mikä ”oi- teitä, ”historiallisia todisteita”, oli olemas- uudistetun ranskankielisen laitoksen esipu- keuttaa älyllisen ponnistelun olemassa- sa runsaasti, puuttui vain historioitsijoi- he. Uudistettu laitos ottaa Lucien Febvren olon?” (63). ta, jotka olisivat hoksanneet kysyä niil- (1878–1956) vuonna 1949 julkaisemaa ver- Älyllinen ponnistelu tähtää ”ymmär- tä jotakin. Bloch kehotti historioitsijoita siota tunnollisemmin huomioon eri kä- tämiseen” (163). Blochin keskeinen vies- käyttämään järkeään ja mielikuvitustaan sikirjoitusluonnokset. Esipuhe keskittyy ti näyttää olevan, että ymmärtäminen on muuntaessaan menneisyyden jääntei- teoksen käsikirjoitusluonnosten vertaile- jatkuvaa päättelyä, valintojen tekemis- tä tutkimuksensa lähteiksi. Hän tähden- vaan esittelyyn. Esipuheen sekä tekstiin ja tä, ja niistä vastuun ottamista. Hän oli- si, että ”kaikki se, mitä ihminen sanoo tai viitteisiin merkittyjen käsikirjoituksen eri si epäröimättä allekirjoittanut Hegelin sa- kirjoittaa, kaikki mitä hän valmistaa ja versioiden muotoilujen avulla lukija voi tu- nat: historiantutkimuksessa ”järki ei saa mihin hän koskee, kaikki tämä voi ja sen tustua Blochin kirjoitusprosessiin. Esipuhe uinua”. tulee kertoa hänestä” (107–108). ei ole erityisen informatiivinen kirjan sano- Bloch korostaa, että historiantutki- Lähdekritiikin avulla löydetyt tosiasi- man ja merkityksen ymmärtämisen kan- muksen kohteena on ”inhimillinen te- at ovat itse asiassa päätelmiä. Lähdekri- nalta. Blochin kirjoitusprosessiin tutustu- kijä” (76) tai ”inhimillinen tietoisuus” tiikki ei ole ajatuksetonta säännön seu- mista taas hankaloittaa se, että viitteet on (173), ihmisten menneet teot ja luomuk- raamista vaan pohjimmiltaan vertaile- nykytapaan laitettu lukujen loppuun. Kir- set. Yhteiskunta on loppujen lopuksi yk- vaa tutkimusta. Esineelliset jäänteet ovat jan toimittajat ovat siis olettaneet, että lu- silöllisten tietoisuuksien tuote (174). His- mykkiä, mutta historioitsija saa ne ajat- kijat olisivat kärsineet ”helvetin tuskia ala- toriallinen muutos johtuu aina siitä, että telunsa ja mielikuvituksensa avulla pu- viitteillä tärvellyn sivun nähdessään” (125), ”ihmisen mieli” ohjaa myös ”ulkopuolis- humaan. Kertovat jäänteet puolestaan kuten Bloch oman aikansa kustantajien en- ten voimien” toimintaa (203). Ihmismie- ovat hyvin todistusvoimaisia erityises- nakkoluuloja soimasi. lestä riippumattomat luonnontapahtu- ti niiltä osin, mitä ne paljastavat kertoji- mat vaikuttavat historian kulkuun (eli te- en ajattelutavoista ja uskomuksista. Vaik- kevät historiaa) siten, että ne suodattu- ka historioitsija on tuomittu tuntemaan Haaste historioitsijoille vat ihmismielen kautta. Mustan surman menneisyyden tapahtumista ja proses- Kirjan voi välittömästi todeta selkeäk- aiheutti virus, mutta kulkutaudin nopea seista ja ilmiöistä vain sen verran, mitä si kannanotoksi, jopa kiistakirjoituksek- leviäminen johtui yhteiskunnallisista olo- jälkiä ne ovat jättäneet, saa historioitsija

100 • niin & näin / / niin & näin • 101 KIRJAT aina ja yhä enemmän selville menneisyy- nen sananlasku: ”Ihmiset muistuttavat arvailla muutamista kirjan toteamuksis- destä ”kuin se on itse katsonut sopivak- enemmän omaa aikaansa kuin edellisiä ta ja vinkeistä Blochin näkemyksen his- si meille paljastaa” (106). Historiantutki- sukupolvia” (84). toriantutkimuksen merkityksestä. Yri- muksen tasoa voitiin nostaa huomatta- Historiantutkimuksen luovuus käy tys on sallittu siksi, että se ei ainakaan ole vasti jo siten, että historioitsijat opetteli- selkeimmin ilmi silloin, kun historioitsija Blochin intentioiden vastainen. Käsikir- vat kysymään, lukemaan ja ajattelemaan onnistuu tavoittamaan tutkimuskohteen- joituksen eri vaiheiden sisällysluetteloista paremmin. sa oman kronologian, sen omintakeisen voi päätellä, että tarkoituksena oli kirja- muutosrytmin ja sille ominaiset käänne- ta jonkinlainen kokoava näkemys histo- kohdat. Luonnollinen aika oli saatetta- rian merkityksestä ja historiantutkimuk- Historian semantiikka ja va välineelliseen asemaan, historiallisen sen mielestä. käsitysten ymmärtäminen ajan mittausvälineeksi. Tässäkään ei vie- Blochin näkemys historiantutki- Kun historiantutkimus tähtää ymmär- lä oltu tehtävien tasalla. Tavanmukais- muksen mielestä perustunee hänen kä- tämiseen, on luontevaa vaatia histori- ta oli periodisoida historiaa vuosisatojen sitykseensä historiantutkimuksen perus- oitsijalta käsitehistoriallista herkkyyttä, mukaan, vaikka ”mikään historian laki ei tehtävästä: tavoitteenahan on ihmisten sillä asioiden muutokset eivät aina ai- määrää, että jokaisen vuosisadan ensim- ajattelun ja toiminnan ymmärtäminen. heuta käsitteiden muutoksia, Blochin mäisen vuoden tulee osua yksiin ihmis- Blochin tekstistä voidaan päätellä, että sanoin ”nimenmuutosta” (179). Vaikka kunnan kehityksen ratkaisevien hetki- historiantutkimus tähtää itseymmärryk- sana olisi jäänyt ennalleen, sen ilmaise- en kanssa” (194). Todellinen tarkkuus ei sen kohentamiseen: vieraita uskomuk- ma käsite (”nimi”), mukaan lukien toi- merkitsekään tarkkaa ajoitusta vaan ”tut- sia kohdatessamme ja niitä pätevän his- minta, johon käsite viittaa, oli saattanut kittavan ilmiön ominaislaadun mukaista toriantutkimuksen avulla ymmärtäes- muuttua. ”Historian semantiikan” (185) menettelyä” (196). sämme saatamme paremmin ymmärtää laiminlyönnin takia saattoi esimerkik- Bloch ulottaa ymmärtämisen vaati- myös omia uskomuksiamme ja käsityk- si syntyä väärä käsitys, että feodaalijär- muksen johdonmukaisesti historiankir- siämme, siis itseämme. Uskomuksemme jestelmä olisi periytynyt antiikin Roo- joitukseen saakka. Historioitsijan päät- ovat usein jähmettyneitä, reflektoimat- masta tai germaanien yhteiskunnasta. telyprosessin oli oltava mahdollisimman tomia ajattelu- ja toimintatapoja. His- Käsitehistoriallisesti huolellinen tutki- läpinäkyvää. Lukijoille piti kertoa tavalla toriantutkimus tarjoaa välineitä niiden mus sen sijaan paljastaa, että feodaali- tai toisella, ”miten voin tietää sen, min- erittelyyn. Esimerkiksi katoliset ja pro- järjestelmä syntyi ”määrätyssä mennei- kä aion teille kertoa” (112). Lukijoille oli testantit saattavat oppia jotakin itsestään syytemme vaiheessa tietyssä sosiaalises- suotava mahdollisuus jakaa oivalluksen perehtymällä katolisen kirkon jakautu- sa ympäristössä” (83). Käsitteet ovat siis ilo tutkijan kanssa. misen historiantutkimukseen (89). tutkimuksen kohteita ja välineitä, kos- Historiantutkimus tarjoaa itseym- ka ne kertovat tutkittavien ihmisten kä- märryksen kohentamiseen välineitä kan- Miten ja miksi? sityksistä ja auttavat ymmärtämään hei- nustamalla lukijoita käsitystensä pun- dän toimintaansa. Tutkimuskohteen Gestapo teloitti Blochin, juutalaisen ja tarointiin. Historioitsijalta tämä tietys- ”sanastoa” ei kuitenkaan saanut sellai- vastarintamiehen vuonna 1944. Histori- ti edellyttää sekä tutkimuskohteen et- senaan hyväksyä historiantutkimuksen an puolustus jäi kesken, eikä sen työstämi- tä lukijoiden käsitteistön ymmärtämistä. tieteelliseen käsitteistöön; jos näin ole- seen ollut sodan aikana aikaa eikä mah- Vieraat käsitteet on kyettävä esittämään tettaisiin, katsottaisiin tutkimuskohteen dollisuuksia. Bloch oli sodan loppuvai- omille aikalaisille tutuilla käsitteillä. His- sanaston tarjoavan meille ”täysin val- heeseen mennessä menettänyt virkansa, toriallinen ymmärtäminen edellyttää itse- miin analyysin” (186). Historiantutki- asuntonsa ja etenkin kirjastonsa: ”Täy- ymmärrystä. muksen piti siis luoda itselleen ymmär- dentävä lukeminen ja asioiden todenta- Bloch näyttää siis ajattelevan, että tämistä tukeva, tehtävälleen ominainen minen, joita vaativat ammattimme perus- menneisyyden ja nykyisyyden ymmärtä- käsitteistö. lait ja joiden soveltamista yritän kuvailla, minen edellyttävät toisiaan. Annalistien Käsitysten ymmärtämisen laimin- pysyvät minulta liian usein kiellettyinä” ohjelman ytimen – ”la solidarité du pas- lyönnistä Bloch moittii vaikutetutki- (71, viite 12). Keskeneräisin käsikirjoitus sé et du présent” – Bloch täsmentää seu- musta. Oli esimerkiksi väärin olettaa, on kuitenkin sikäli, että Bloch vastaa lä- raavasti: ”Aikakausien välinen solidaari- että ranskalainen valistus olisi johtunut hinnä vain kysymykseen, miten histori- suus toimii siinä määrin kuin kuin nii- siitä, että 1700-luvun ranskalaiset oli- oitsija harjoittaa ammattiaan. Kysymyk- den välinen ymmärrys on aidosti vasta- sivat omaksuneet ajatuksensa 1600-lu- seen, miksi moinen ammatti on tarpeel- vuoroista. Kykenemättömyys ymmärtää vun englantilaisilta. Selitys ei riitä se- linen, hän ei tarjoa selkeää eikä jäsennel- nykyhetkeä johtuu vääjäämättä siitä, et- littämään, miksi ideat siirtyivät maas- tyä vastausta. tei menneisyyttä tunneta. Mutta yritys ta toiseen juuri 1700-luvulla, ei aikai- Eritellessään historiantutkimuksen ymmärtää mennyttä aikaa on ehkä aivan semmin eikä myöhemmin. Mikrobien vaatimia älyllisiä ponnistuksia Bloch an- yhtä turhaa jos ei tiedä mitään nykyisyy- lisäksi tarvittiin niiden vaikutukselle taa ymmärtää, että historiallisten kysy- destä” (90). Toteamustaan Bloch havain- otollista kasvualustaa: olisi pitänyt tut- mysten asianmukainen ratkaisu tuottaa nollistaa kertomalla taloushistorioitsija kia huolellisemmin 1700-luvun rans- älyllistä mielihyvää. Sen määrä taas riip- Henri Pirennen (1862–1935) kanssa Tuk- kalaisten käsityksiä omasta yhteiskun- puu siitä, miten hyvin älyllisistä koettele- holmaan tekemästään matkasta. Piren- nastaan. ”Historiallista ilmiötä ei voi muksista on selvitty. Näillä lähes yli-inhi- ne ehdotti, että kaupungin nähtävyyksis- koskaan selittää täydellisesti ilman et- millisiä ominaisuuksia vaativilla ponnis- tä piti ensiksi tutustua uuteen kaupun- tä tutkitaan sen tapahtumahetkeä”, tuksilla täytyy olla joku muukin tarkoitus gintaloon. Ehdotustaan hän perusteli sil- oli pidettävä mielessä vanha arabialai- kuin älyllinen mielihyvä. Yritän lopuksi lä, että hän oli historioitsija eikä antiik-

102 • niin & näin / / niin & näin • 103 KIRJAT

kikauppias. Tästä Bloch johti yleisohjeen Historian Kunhan huolimattoman puhetavan historioitsijoille: ”Kyky tarttua elävään aiheuttaman vastareaktion ohi pääsee, te- on itse asiassa historioitsijan paras omi- kattoteorian jäljillä os osoittautuu kuitenkin hyvin kiinnosta- naisuus”, ja tätä taitoa piti harjoittaa ja vaksi. Vaikka sen väitteet ovat uskaliaita, kehittää jatkuvasti olemalla ”jatkuvasti ne pohjautuvat kiihkottomasti tarkastel- yhteydessä tähän päivään” (90–91). His- Jared Diamond, Tykit, taudit tuun ja pääosin johdonmukaisesti esitet- torioitsijan on katsottava ympärilleen, ja teräs – ihmisen yhteiskuntien tyyn aineistoon. Jo aineiston monipuo- muuten hän joutuu luopumaan histori- kohtalot. Suomentanut Kimmo lisuuden vuoksi teos onkin ehdottoman oitsijan tittelistä ja jäämään antiikkiesi- suositeltavaa lukemista kenelle tahansa. Pietiläinen. Terra Cognita, neiden keräilijäksi. Nykyaika on siis se- Tuskin mistään muusta tekstistä saa yh- kä kohde että väline. Historiantutkimus Helsinki 2003. 508 s. tä nätisti paketoidun rautaisannoksen ih- on tiede, ”jonka täytyy koko ajan yhdis- miskunnan tuotannollisesta, teknologi- tää kuolleiden tutkiminen elävien tutki- sesta ja kielellisestä historiasta. Monet miseen” (92), Fernand Braudelin (1902– Jared Diamondin vuonna 1997 ilmesty- kirjoittajan näkemykset ympäristötekijöi- 1985) sanoin: ”Historioitsijalle menneen nyt teos Guns, Germs and Steel, The Fates den ja inhimillisten tuotantokäytäntöjen käsittäminen ja nykyisyyden ymmärtä- of Human Societies on saanut ristiriitaisen synnyn suhteesta ovat vallankumoukselli- minen on sama asia”. Historioitsijan tun- vastaanoton. Sitä on kritisoitu laajasti, sia. Vasta laajentaessaan käsiteapparaatti- nistaa siis parhaiten aikalaistensa joukos- mutta se on saavuttanut myös eräänlai- aan laajojen historiallisten kehityskulku- ta siitä, että hän on erityisen kiinnostu- sen kulttiaseman. Tämä ei ole ihme, sil- jen selittämiseen sanan vahvassa mielessä nut nykyisyydestä. lä Diamond esittää hyvin rohkeita väittei- hän tekee melkoisia uskonhyppyjä. Tämä Bloch kannustaa kollegoitaan itsetut- tä koko ihmiskunnan historiasta. Samalla tekee lukukokemuksesta samaan aikaan kiskeluun omia filosofisia kykyjään vä- hän tulee käsitelleeksi aiheita, jotka ovat informatiivisen, vangitsevan ja turhaut- hättelemällä. Hän esittelee itsensä käsi- perinteisesti paaluttaneet tieteiden välistä tavan. työläisenä, ”joka on aina halunnut pohtia arvovaltakamppailua ja tukeneet tieteel- Käännöksen ongelmallisuus haittaa päivittäistä työtehtäväänsä” (70). Blochin listen tutkimuskohteiden dualistisia ase- myös lukukokemusta melkoisesti. Ter- työpajasta lähtenyt ”käsityöläisen muis- telmia. Käsitellessään ihmisyhteiskuntien ra Cognita julkaisee runsaasti arvokkai- tio” on osoittautunut kestäväksi tuotteek- kehitykseen vaikuttaneita ympäristösyitä ta tiedekäännöksiä, mutta työtahti vai- si. Se ei ole unohtunut menneisyyteen; se hän näyttää asettavan kyseenalaiseksi mo- kuttaa pahasti käännösten laatuun. Kään- kuuluu historiankirjoituksen historiaan, nia ihmistieteellisen tutkimuksen vakiin- nöskukkasten ja anglismien kanssa pärjää, on edelleen muistamisen arvoinen. Klas- tuneita näkemyksiä. Hyvin tietoisesti hän mutta paikka paikoin syntyy joko käsittä- sikoksi kirjaa ei voi luonnehtia enää (toi- on asettunut alttiiksi syytöksille ympäris- mättömiä kohtia tai suoranaisia virheitä. vottavasti) niinkään siksi, että olisi tar- tödeterminismistä. Kirjan arvostelija on- Oma suosikkini on termin blueprint sit- peen vakuuttaa ja osoittaa historiantut- kin hankalassa tilanteessa, sillä hänen on keä kääntäminen ”sinikopioksi”. kimuksen olevan kaikkien tieteenalojen väisteltävä sekä pikaisia ennakko-oletuk- tavoin älyllistä ponnistelua ja mielikuvi- siin perustuvia johtopäätöksiä että Dia- Valloitussotien juurilla tusta vaativaa vaan lähinnä siksi, että ”kä- mondin latautunutta retoriikkaa. sityöläisen muistio” muistuttaa historioit- Teoksen lähtökohta on näennäisen yk- sijoita itsetutkiskelun välttämättömyy- sinkertainen. Diamond haluaa ymmär- Retorista hybristä destä, oman työn merkityksen alituises- tää, miksi euraasialaiset ja ennen kaik- ta päivittämisen tarpeesta. Kirjan arvoa Kirjassa esitetyt näkemykset historialli- kea eurooppalaiset yhteiskunnat onnis- ei siten vähennä se, että esimerkillisiä päi- sen selittämisen luonteesta sekä koko se- tuivat alistamaan ja tuhoamaan niin mo- vityksiä on julkaistu sekä ennen että jäl- littävän käsitteistön suuripiirteisyys te- nien muiden maailman alueiden ihmi- keen Blochin teoksen. Itsereflektio on ai- kevätkin sen tulkinnan hyvin hankalak- siä. Hänelle ei riitä esimerkiksi vuoden na ajankohtaista, ja sitä voi oppia pereh- si. Diamondin retoriikan taustalla näkyy 1492 jälkeisen Amerikoiden valloituksen tymällä edeltäjien työhön, vertaamalla perinteinen ”tieteellistämisen” pyrkimys. kontekstiin liittyvien syiden eksplikointi omaa työtehtäväänsä edeltäjien tärkeinä Vaikka hän selvästi onkin tietoinen his- ja niiden läheisen kehityshistorian tutki- pitämiin tehtäviin. Blochia voidaan pi- toriallisen selittämisen ja ihmisyhteis- minen, vaan hänen mukaansa perimmäi- tää saksalaisen historioitsijan ja historia- kuntien tarkastelun ominaispiirteistä, set syyt tälle historialliselle epätasapainol- teoreetikon Johann Gustav Droysenin hän kosiskelee ns. kovien luonnontietei- le on löydettävissä noin 13000 vuoden ta- (1808–1884) työn jatkajana. Historioitsi- den edustajia todistellessaan, että histo- kaa. Eri mantereilla syntyneiden yhteis- jan työn intellektuaalisia operaatioita ja rian tutkimus voidaan riisua humanis- kuntien kehityskaarten erot ovat ymmär- merkitystä sopii parhaiten puntaroimaan tisten (kvasi?)tieteiden harmillisesta epä- rettävissä vain niiden koko tuotannollisen henkilö, jolla on kokemusta historioitsi- tarkkuudesta. Kuten hän väsyksiin asti historian vanhimpien tapahtumien valos- jan työstä ja kykyä reflektoida sitä. Histo- toistelee, päämääränä on ”historian laa- sa. Tämä maanviljelyksen kehkeytymi- rioitsija on palkkansa ansainnut, jos hän jimman hahmon” tavoittaminen. Sitä sestä maailmanvalloituksiin johtanut ke- kykenee kertomaan itselleen ja muille, tarkasteleva historiallinen tiede voi pyr- hityskulku on Diamondin tavoittelema miten ja miksi työtään tekee. Kun tietää kiä yleistyksen luomiseen ja perimmäis- maailmanhistorian laajin hahmo. paremmin mitä tekee, pystyy tekemään ten syiden etsimiseen. Päämäärä ei ole On huomattava, että kirjoittaja ei työnsä paremmin. vaatimaton: Diamond pyrkii selittämään missään vaiheessa liitä tähän historialli- globaalia historiaa viimeisten 13000 vuo- seen kuvioon yksisilmäistä normatiivis- Markku Hyrkkänen den ajalta! ta näkemystä. Tietyssä ympäristössä tiet-

102 • niin & näin / / niin & näin • 103 KIRJAT tynä aikana eläneen ihmisyhteisön kult- söt siirtyivät ruoan tuotantoon niin myö- tä tahansa muita tekijöitä niiden rinnalla. tuuria ei arvostella universaalien kritee- hään, ja miksi toiset eivät siirtyneet siihen Kausaaliketjuja luodessaan Diamond tar- rien mukaisesti vaan aina suhteessa sen milloinkaan? Jälkimmäiset tapaukset ovat kastelee mitä moninaisimpien uskomus- kohtaloihin. Hän kuvailee tarkasti ja em- hänen kertomuksessaan sekä ihailtavia järjestelmien ja sosiaalisten instituutioi- paattisesti monenlaisten ns. primitiivis- selviytymistarinoita että historian armot- den syntyä evoluutioanalogioiden valos- ten yhteisöjen kykyä selvitä mitä köyhim- tomia häviäjiä. Olennaisin tarkastelun sa. Esimerkiksi eurooppalaisen historian missä tai äärimmäisissä olosuhteissa, jol- kohde ovat kuitenkin ruoan tuotantoon spesifit ilmiöt kuten patenttilainsäädän- loin kapeasta näkökulmasta primitiivinen siirtyneet yhteiskunnat ja niiden kehitys- tö viime kädessä ”valikoituvat” tänne pe- eloonjäämisstrategia osoittautuu onnistu- ten erot. Miksi vain tietyt yhteiskunnat rimmäisten ympäristötekijöiden aiheutta- miseksi. Elinvoimainen ja olosuhteisiin- kehittivät valloitukseen ja globaalin tason man kausaaliketjun varrella. Rankimmil- sa taidokkaasti sopeutunut yhteisö voi tu- hallintaan sopivat kulttuuriset resurssit? laan nämä väitteet liittyvät teknologiseen houtua tai menettää ominaispiirteensä yl- Varhaisten kehitysvaiheiden kuvaus kehitykseen, jossa esimerkiksi yhteiskun- lättävän haasteen myötä, ennen kaikkea on vakuuttavaa, ja Diamond muistuttaa tien vastaanottavaisuus uusille ideoille on valloitukseen soveliaamman kulttuurin jatkuvasti lukijaa siitä, että tuotannolli- satunnaismuuttuja, joka voidaan jättää uhatessa. Tämä ei vähennä aiempien saa- set siirtymät eivät tapahtuneet välttämät- pitkässä katsannossa huomiotta. Kerros- vutusten merkitystä, vaan kuvaa kulttuu- tä samalla tavalla – vaiheteoreettista por- tuneilla yhteiskunnallisilla käytännöillä ja risten taitojen erilaista soveltuvuutta. Itse taikkoa ei ole olemassa. Hänen perustee- instituutioilla ja niiden omalla voimalla asiassa lähinnä kuvatessaan valloitusten, sinsä ovat oikeastaan paremmin perustel- ei tunnu olevan merkitystä. ”Perimmäi- kansanmurhien ja kolonisaation historiaa tuja vanhoja totuuksia: ruoan tuotannon set syyt” lyövät niiden läpi vääjäämättö- Diamond vaihtaa moraaliseen rekisteriin. muodoilla on keskeinen asema ihmisyh- män veturin tavoin. Diamond liukuu yhä Esitystavasta paistaa läpi myös selkeä teisöjen kehitykselle, ennen kaikkea nii- uudelleen kohti vieroksumiaan ”historial- rodullisten selitysten vastainen missio. den monimutkaistumiselle. Hän esittää listen kehityslakien” traditioita pelkistäes- Diamond käsittelee yhä uudestaan esi- ajatuksen yhteisömuotojen monimut- sään yhteiskuntien monimutkaistumiske- merkkejä siitä, miten yhteiskuntien ke- kaistumisen ja ylijäämäruoan tuotannon hitystä ihmisten aggressiivisuuden hajot- hityksen historiaa on selitetty eri aluei- dialektisesta suhteesta tyylikkäästi. Hä- tavaan voimaan ja väestön kasvuun. den ihmisten rodullisilla eroilla, ja pyrkii nen perusnäkemyksensä kehityksen eri- Kausaaliketjujen rakentamisessa Dia- romuttamaan ne yksi kerrallaan. Näissä laistumisen syistä on uskottava: maail- mond käyttää hyväkseen evoluutiobio- kohdin hän on kenties vakuuttavimmil- man eri ympäristöt tarjosivat erilaiset re- logista käsiteparia proksimaattiset vs. ul- laan, sillä kritisoidessaan hänen ei tarvitse surssit ruoan tuotannon synnylle. Erityi- timaattiset syyt. Alkuperäisessä muodos- turvautua laajan historiallisen mittakaa- sen kiinnostavia ovat hänen ajatuksensa saan käsitteillä erotettiin jossain biologi- van esityksiin, vaan hän voi käyttää hy- kesytettävien eläinten vaikutuksesta pait- sessa muutoksessa vaikuttavien tekijöi- väkseen suhteellisen rajoitettuja esimerk- si ruoan tuotannolle myös teknologiselle den luonnetta. Karkeasti erottelua voisi kejä yhteisöjen kyvystä sopeutua luovas- kehitykselle, sodankäynnille ja tartunta- kuvata niin, että proksimaattiset tekijät ti erilaisiin ympäristöihin. Hän vierok- tautien kehitykselle – eläinten läsnäoloa kuvaavat eliön funktionaalisuutta jonain suu myös muita selitysstrategioita kuten ihmiskunnan historiassa on harvoin käsi- tiettynä ajanhetkenä, kun taas ultimaat- kulttuurien ominaispiirteisiin perustu- telty näin kouriintuntuvasti. tiset tekijät selittävät tähän tilanteeseen van selittämisen. Hän korostaa yhä uu- päätynyttä historiallista kehitystä. Evolu- delleen ihmisyhteisöjen moninaisuutta tionaarisen biologisen kehityksen koh- Alkuhetkistä kehityslakeihin ympäri maailman eri aikoina ja näin ky- dalla tällä erottelulla on oma käyttöar- seenalaistaa abstraktit kulttuurin ja sivi- Teoksen ongelmaksi muodostuu kuiten- vonsa etenkin siksi, että eliöiden sopeu- lisaation kategoriat historiallisina yksik- kin hyppäys näiden alkuaskelten kuvaa- tumiskehityksen eri vaiheet välittyvät köinä. Maailmanhistorian keskeisimmik- misesta rankkoihin historiallisiin yleis- eteenpäin konkreettisesti eliölajeissa it- si tekijöiksi nousevat ”biomaantieteelliset tyksiin. Diamond haluaa esittää historian sessään. Tämän mekanismin rinnastami- sattumat” eli kasvi- ja eläinlajien jakaan- laajimman hahmon selkeinä ’kausaaliket- nen kulttuurisessa kehityksessä tapahtu- tumisen, maantieteellisten muodostumi- juina’. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vaan kerrostumiseen ja kumouksellisuu- en sekä ekologisten vyöhykkeiden luomat hän yrittää selittää koko maailmanhisto- teen on vähintäänkin problemaattista. mahdollisuudet ja rajoitteet yhteiskun- rian pääpiirteet edellä kuvatuista ympä- Ihmisen historia ”periytyy” paitsi ihmis- tien kehitykselle. ristöeroista käsin. Ruoan tuotannon ke- lajin pitkällisessä biologisessa evoluutios- hityksen alku sekä sen leviämiselle ja in- sa, myös objektivoituneissa artefaktien, novaatioiden vaihdolle suotuisa maan- symbolien ja niihin liittyvien käytäntö- Ruoan tuotannon synty tieteellinen sijainti ovat avaimia kaikkiin jen ympäristöissä. Diamondin kertomus ponnistaa pikaises- myöhempiin tapahtumiin, koska hänen On täysin selvää, että jonkin aika- ta katsauksesta ihmislajin syntyyn ja le- mukaansa niiden kautta on ymmärrettä- kauden kulttuuriympäristöä voidaan ym- viämiseen, mutta varsinaisesti se lähtee vissä ensimmäisten valtioiden synty, kir- märtää vain sitä edeltäneistä vaiheista kä- käyntiin noin vuodesta 11000 eKr. Hän joitustaidon vakiintuminen, valloitus- sin. Näin varhaisemmat tekijät osallistu- esittää uskottavalta tuntuvia näkemyksiä ta avittavat tartuntataudit sekä ”kehitty- vat niiden luomiseen, mutta ne eivät ”jää siitä, miksi ”ruoan tuotanto” syntyi eli vä- neet” teknologiat – toisin sanoen valloi- elämään” samalla tavoin kuin biologinen hittäinen/osittainen siirtymä keräilystä ja tussotaa tukeneiden teknologioiden ke- perimä. Sitä vastaavaa välittävää meka- metsästyksestä maanviljelyyn ja karjan- hittyminen. nismia ei ole olemassa. Vaikka kulttuu- kasvatukseen tapahtui eri puolilla maail- Tämä näkökulma tahtoo korostaa riympäristöjen kehitys redusoitaisiinkin maa niin eri tavoin. Miksi jotkin yhtei- ympäristösyitä ja väheksyä melkein mi- evolutionaarisiksi sopeutumiksi, silti ne

104 • niin & näin / / niin & näin • 105 KIRJAT

eivät välity samalla tavalla kuin biologiset humalla kehityksen vääjäämättömyydes- Jeremiadien mestari sopeutumat. Kulttuuriset muutokset sekä tä. Esimerkiksi vuoden 1492 kulttuurisen ohjaavat tulevien vaiheiden kehitystä että kohtaamisen kohdalla hän tuntuu huoju- muuntavat kaikkien edeltävien tekijöiden van kahden näkökulman välillä. Pyrkiikö E.M.Cioran, Katkeruuden vaikutusta. Näin ruoan tuotannon erilais- hän selittämään, miten väistämättä Ame- syllogismeja. Suomentaneet tumiseen vaikuttavat tekijät ovat toki his- rikkojen alkuasukkaille tuhoisaan kohtaa- Juhani Ihanus ja Carla Schubert. toriassa läsnä siitä yksinkertaisesta syys- miseen päädyttiin? Vai väittääkö hän, et- Loki-Kirjat, Helsinki 2004. tä, että ne osallistuivat merkittävään his- tä siihen olisi päädytty vääjäämättä? Tois- torialliseen muutokseen. Ne eivät kuiten- tuva ceteris paribus ehdon käyttäminen 152 s. kaan ole jatkuvasti läsnä ohjaavina teki- näyttäisi tukevan jälkimmäistä vaihtoeh- jöinä, jotka trivialisoisivat vuosituhansien toa. Mutta mitä ihmettä ”muiden tekijöi- historialliset konjektuurit. den ollessa samoja” voisi tarkoittaa ver- Filosofian historiassa on vähän ilon tai tailtaessa eri historiallisia konteksteja? Li- hauskuuden lähettiläitä, mutta silti Cio- sätukea antaa loppuluvun unelmointi sii- ran erottuu kaikkien pessimistienkin jou- Perimmäiset syyt vai muutosten tä, että historiatieteet pääsisivät viimein kosta. Hän ei ole ylimielinen eikä saarnaa jatkumot? ”oikeiden tieteiden” kastiin. tuhoa. Hän vain yksinkertaisesti ei näe Olennaista koko teoksen tulkinnalle on- Kenties kyse on tahallisen provosoi- ihmisen aherruksessa, uskossa ja toivos- kin, miten Diamondin ongelmallinen vasta kielenkäytöstä, jotta Diamond sai- sa mitään tolkkua. Maneerisiin mittoihin termi ’kausaaliketju’ (chain of causation) si näkemyksensä julkiseen keskusteluun. kasvava penseys elämää ja sen ilmentymiä olisi ymmärrettävä. Onko kritiikissä ky- Tähän liittyy kuitenkin merkittäviä tie- kohtaan saa ilmauksensa katkelmallisissa se vain humanistisesta ennakkoluulosta, teellisen vastuun kysymyksiä. Kun kirjaa teksteissä, joissa arkipäiväinen ja lenno- ympäristödeterminismin pelosta vai ter- lukee oikein tarkkaan ja väistellen retori- kas, korkea ja matala ovat läsnä yhtälailla, veestä historian monimuotoisuuden ar- sia heittoja, ei Diamond näytä olevan sit- ikäänkuin Cioran tahtoisi ilmaista, ettei vostuksesta? Kirjoittaja käyttää termiä tenkään yksiulotteinen ”ympäristödeter- edes tyylillä ole mitään merkitystä. niin löyhästi, että lopullista tulkintaa ministi”. Hänellä on taipumuksia vähek- on vaikea tehdä. Hän esimerkiksi tote- syä muita kuin ympäristötekijöitä, mutta Tyyli on tärkeintä aa useaan kertaan, että Amerikoiden val- hänen analyysinsa on hienosyistä ja nos- loituksen mahdollistaneet proksimaat- taa ajoittain toisenlaisia näkemyksiä esiin. Mutta juuri tyylillä on merkitystä. Cio- tiset syyt (tykit, teräs ja taudit) ”joh- Kumma kyllä, tieteellinen nöyryys koros- ran myy hyvin ja häntä luetaan paljon, tuivat” sitä edeltäneestä historiasta tai tuu viimeisessä luvussa rinta rinnan em. erityisesti Ranskassa ja Saksassa. ”perustuvat” pohjimmiltaan viimeisen unelmien kanssa. Mutta mikäli Diamond Tämä ei niinkään johdu siitä, että ih- 13000 vuoden kehitykseen. Hän ei tie- ei pyri deterministiseen selittämiseen, hä- miset olisivat menettäneet toivonsa ja sik- tenkään sano mitään niin triviaalia kuin: nen ei tulisi käyttää sitä tukevaa käsiteap- si hakeutuisivat penseän pessimistin ää- tässä olemme, koska tähän historia mei- paraattia. Dualististen jakojen edelleen relle, joka ei edes aktivoi vihaan tai kiuk- dät johti. Kuten edellä kuvattiin, hän ra- hallitsemassa tieteellisessä ympäristös- kuun vaan pikemminkin antaa syyn juo- kentaa ruoan tuotantoon ja sen mahdol- sä on aivan selvää, miten hänen teostaan da. Syy on toisaalla, syy on tyylissä. listamiin kehitysaskeleisiin perustuvan valtaosin tulkitaan. Cioran on kehittänyt tunnistettavan, globaalin kehityskertomuksen. Jokaises- Tämä on sääli, koska Tykit, taudit ja jopa käännöksissä todettavan tyylin olla sa vaiheessa perimmäiseksi syyksi osoit- teräs on ongelmistaan huolimatta äärim- ikävä, pitkästynyt ja synkistynyt. tautuvat kehitykseen vaikuttaneet ym- mäisen tärkeä teos. Se korostaa ympäris- Enää ei ole kyse Maldororin laulujen päristötekijät, jotka määrittivät kehityk- tötekijöiden merkitystä ihmisyhteisöjen elämään kyllästymisestä, jonka selkein ur- sen resursseja. Jopa Euroopan historian kehityksessä ja ennen kaikkea ihmistoi- baani ilmentymä oli dandy, joka ei enää krooninen ’balkanisaatio’, jota Diamond minnan dialektista suhdetta ympäristöi- kärsinyt muttei myöskään välittänyt, pitää sen menestyneen valloitus- ja kan- hinsä. Ympäristötekijät eivät jää staatti- paitsi tyylistään. Ei ole myöskään kyse sanmurhahistorian tärkeänä välittävänä siksi kulttuurille ulkoisiksi voimiksi, vaan Sturm und Drang -tyylisestä välittämises- tekijänä, näyttää seuraavan maanosan esimerkiksi kasvien elinympäristöjen tä ja epätoivosta, jolla jokainen sukupolvi maantieteestä suorastaan luonnollises- muuttamisen aiheuttamat evolutiiviset käy läpi romantiikan tyylin ja uskoo tietä- ti. Ilmeisesti mikään muu kehityskul- paineet sekä esimerkiksi ”luonnonkanso- vänsä totuuden. Nyt on kyse 1900-luvun ku, esimerkiksi kirkollisen vallan vielä jen” kyky muuttaa ympäristöjään keräyk- loppupuolen kaiken nähneen, kotinsa syvempi vaikutus ja jatkuva konservatii- selle ja metsästykselle suotuisaksi murta- menettäneen, minnekään kotiutumatto- vinen vastus eivät olisi olleet mahdolli- vat traditionaalista tapaa nähdä ympäris- man yltiöindividualistin maailmanlaajui- sia skenaarioita – reformaatio ja vastaa- tö muuttumattomana vastuksena tai re- sesta näkemyksestä, jossa yhdelle kansal- vat ilmiöt lienevät nekin ultimaattisten surssina. On selvää, että ympäristötekijät, le perintönsä mukaan kuuluvaa asennetta selitysten vallassa. kulttuurien menestymisen ja säilymisen on jalostettu intellektuaalien ruoaksi. Kausaaliketju voi toisaalta viitata sar- luonnonehdot, ovat tärkeitä ihmiskun- jaan ainutkertaisia tapahtumia, jotka loi- nan historioiden ymmärtämisen kannal- Kamala kansanperinne vat pohjaa seuraaville. Näiden välille voi- ta. Niiden sivuuttaminen on ruokkinut daan vetää varovaisia johtopäätöksiä. Jois- näkemystä kehityksen lineaarisuudesta ja Romania oli aikaisemmin Moldavia ja sain kohdin Diamond näyttää tukevan ”sivistyksen” länsikeskeisyydestä. Valakia, mutta jo noina sisarvaltioina se tällaista varovaista tulkintaa, mutta hän oli tunnettu elämään kyllästyneistä ihmi- vetää maton sen alta yhä uudelleen pu- Ville Lähde sistä, jotka opittuaan lukemaan alkoivat

104 • niin & näin / / niin & näin • 105 KIRJAT kirjoittaa valituksia elämän turhuudes- su ja jopa sananvalinta kielii tärkeydestä, ovat tehneet meidät naurunalaisiksi. Tä- ta. Ghikojen ja Bibescojen sukujen joh- mutta joissa ei usemmiten ole päätä eikä mä asenne, joka jossakin muualla tuot- tamina Valakialla ja Moldavialla oli mai- häntää. taa taidetta, tuottaa Cioranissa eräänlais- ne runoudesta ja lyyrisestä proosasta, joka Eikä tässä kaikki: yhtäkkiä, kuin ta keskeislyriikkaa, vain hänestä itsestään ei nähnyt mitään ilonpilkahdusta maail- Nietzschen myöhäisteksteissä, jossakin kumpuavaa tyytymättömyyttä ihmisen massa. Transilvanian historiaakin ruokit- lauseessa onkin järkeä. Joskus nurinkuri- kyvyttömyyteen nousta itsensä yläpuolel- tiin tämä mielessä, kunnes se alkoikin ol- sella tavalla, mutta myös usein juuri sil- la, kumota mitättömyytensä. la koko Euroopan kauhukammio. lä tavalla kuin lukijakin toivoo. Cioranin Jokainen ajatteleva ihminen tietää, Kun Romanian valtio oli luhistumas- tyylin pilareita ovat harhaanjohtaminen, että ihminen on suurimman osan aikaa sa kansallissosialistisessa Euroopassa ja toivon upottaminen, järjen saattaminen naurettava, pieni ja mitätön, mutta tietä- Ion Antonescu, Punainen Koira, otti val- naurunalaiseksi ja tärkeän hautaaminen mällä tämän useimmat yrittävät olla hirt- lan, Romaniasta virtasi huomattava mää- hölynpölyn alle. täyttymättä mitättömyyteensä kääntä- rä intellektuaaleja Pariisiin. Ranska oli ol- Cioran viljelee laajasti viittauksia län- mällä katseensa toisiin ja luontoon. Heil- lut (ja on) Romanian sivistyskieli, joka simaiseen kirjallisuuteen, koska ranska- le Cioran on kuin jälkeenjäänyt, mies, jo- historiansa vuoksi muistuttaa romaniaa. laistuneena romanialaisena hän tietää, et- ka jauhaa jokaisen tuntemaa heikkout- Sodan jälkeinen Eurooppa sai tässä vyö- tä kirjoittavan ihmisen arvo ratkaistaan ta. Mutta toisaalta Cioran myös näyttää ryssä (jota jatkui pitkälle 1950-luvun lo- aivan muulla kuin omaperäisyydellä. Se peiliä joskus kiusallisissakin, itse kullekin pulle) joukon omaperäisiä luovia ihmi- ratkaistaan laajoilla viittauksilla. Viitta- erilaisissa, kohdissa, joissa olemme sopi- siä, jotka kaikki ovat tunnistettavissa pe- ukset eivät aina ole ”aitoja” siinä mielessä, neet, että emme näytä toisillemme peiliä. rintönsä vuoksi. Mircea Eliade ja Evgen että esimerkiksi Swift, jota Cioran suoras- Maanpakolainen, äiditön (”jos olin Ionesco tulivat nopeassa tahdissa tun- taan kuluttaa, olisi koskaan kirjoittanut tiennyt, mitä tulet kirjoittamaan, olisin netuiksi. Ionescon kuolemattomat lau- mitään sellaista, mitä Cioran antaa ym- abortoinut sinut”; yksi tarina tämäkin), seet elävät yhä erään sukupolven suussa. märtää. Hän osoittaa hyvin, että kirjalli- kieletön (ei enää romania, ei koskaan ”Elämä on ikkunasta katselemista.” Eli- seen verkkoon hyppääminen ei edellytä ranska) mies etsii maailmassa kohtaa, jos- ade taas on pannut matalaksi suurimman todellista lukeneisuutta tai sivistystä vaan sa voisi kohdata edes kunnian. Hän löy- osan klassista myyttitutkimusta osoitta- tyyliä, joka on sen verran varma, ettei ku- tää sen tarinoiden miehessä, jonka kun- malla, että ”vanhoihin tarinoihin ei pidä kaan tule edes ajatelleeksi, ovatko viitta- nia vaatii häntä tappamaan itsensä mah- luottaa”, mikä tuhoaa ainoan metodin, ukset mihinkään. dollisimman mitättömän syyn vuoksi, joka tutkimuksella oli. Tällä tavoin syntyy hyviä aforismin jotta koko kunnia alkaisi ja palaisi vain Näihin kuuluu myös Cioran. Myös näköisiä ajatelmia, joissa ei ole mitään häneen. Mitään näin itsekeskeistä ja fa- hän viljelee tietoisesti tyyliä, joka on tun- erityistä tai omaperäistä, mutta jotka tä- naattista ei taida olla muualla kirjallisuu- nistettavasti romanialainen. Katsoo hän män kunnioitettavan muotonsa vuoksi dessamme. minne tahansa, siellä on aina jotakin eivät voi jäädä lukematta, eivät edes sil- muuta kuin mitä eurooppalaisen kirjal- tä, joka on jo lukenut ne. Cioran tuho- Juha Varto lisuuden ja taiteen, yleisen sentimentaa- aa aforismin arvon mutta samalla saa esil- lisuuden ja kaihon mukaan pitäisi olla. le, kuinka itse asiassa juuri latteudet, mo- ”Kaikissa vesissä on hukkumisen väri.” neen kertaan kuluneet pälä pälät ovat nii- Ja niin me suomalaisetkin saamme iha- tä asioita, jotka haluamme ajatella, halu- nat järvemme näkymään tuhansien huk- amme lukea ja kuulla yhä uudelleen. Hän kumisten muistomerkkeinä. osoittaa, että sivistyneen lukijan maku on sama kuin saippuaoopperoiden katsojan. ”Todellisesta saa astman.” Kuten tä- Aforismi vastoin tahtoaan mä, monet aforismit ovat ajatelmia vas- Cioranin nyt suomennettu teos, Katke- toin tahtoaan ja monesti myös vastoin ruuden syllogismeja, on ulkoasultaan afo- parempaa tietoaan. Ne ovat jonkinlaisia rismikokoelma. On ilahduttavaa, jos joku fysiologisia tarkastelukulmia maailmassa, erehtyy ostamaan sen sellaisena, varsin- jossa mikään ei oikeasti ole enää tärkeää, kin jos ostaja on ihminen, joka tapaa lu- ei ainakaan sen jälkeen, kun unohdimme kea aforismeja ja opetella niitä ulkoa, pu- toisemme. dotellakseen niitä seurassa omina ajatuk- sinaan. Tämä ihminen on oppinut luot- Kirjoittaja ja myytti tamaan siihen, että aforismeissa tiivis- tyy viisaus. Ei tarvitse siis lukea kaikkea, Cioranin houkutuksessa on suuri merki- kun voi saada tiivisteen. Cioran on hyö- tys myös kertomuksilla, joita hänestä ker- dyntänyt tätä 1600-luvun genreä, hert- rotaan. Hän on itse auliisti lietsonut jul- tuatar Sanseverinan ja madame de Lor- kista kuvaansa ja brandi on ollut hyvin sangen taitoa, mutta pannut sen palvele- tunnettu jo 1970-luvulla. Suomennetussa maan omia, romanialaisia, päämääriään. kokoelmassa on paljon ainesta, joka tu- Hän asettaa eurooppalaisen sivistyksen kee julkista kuvaa. Elämä ei ole tärkeää, naurunalaiseksi tekemällä rinnastuksia symbolit ovat valheellisia, luotamme ku- ja laukomalla määritelmiä, joiden ulkoa- vajaisiin, klassiset ja romanttiset ihanteet

106 • niin & näin / / niin & näin • 107 KIRJAT

Nietzsche, luonto ja mään ainoastaan Nietzschen julkaistuihin lestaan Rahkolalta niin kätevästi, että voi teoksiin. Tällainen myös Rahkolan suo- vain ihmetellä Nietzsche-kirjallisuudessa tieto sima, melko jyrkästi kaiken Nietzschel- esiintyvien Aristoteles-viitteiden yleisesti tä julkaisemattomaksi jääneen materiaa- vähäistä määrää. Rahkola kuvaa, kuinka lin tulkinnan ulkopuolelle rajoittava Na- aristoteelinen luontokäsitys on luonnon- Juuso Rahkola, Tiedon alku- chlass-kanta kaipaisi kuitenkin peruste- tieteen fysikalismia huomattavasti sal- perästä. Friedrich Nietzschen lua, etenkin kuin ääripäiden väliin sijoit- livampi ja näin ollen lähempänä Nietz- naturalistinen epistemologia. tuva linja olisi mahdollinen. Lisäksi on schen käsitystä. Huomattavimmat Aristo- mainittava, että Rahkolan käyttämä, Karl teleen ja Nietzschen väliset erot Rahkola Kampus Kustannus, Jyväskylä Schlechtan toimittama Nietzsche-editio asettaa uskottavasti – joskin hieman yllä- 2004. 174 s. ei ole ajanmukaisin. Tosin Nietzschen it- tyksettömästi – aristoteelisen essentialis- sensä julkaisemien teosten osalta Schlech- min ja nietzscheläisen ”dynaamisen maa- tan edition sekä nykyisin lähinnä käyte- ilmankuvan” (96) välille sekä Nietzschellä I tyn, Giorgio Collin ja Mazzino Montina- – toisin kuin Aristoteleella – esiintyvään rin toimittaman kriittisen edition tekstit representaation ongelmaan (97). Juuso Rahkolan pro gradu -tutkielmaan poikkeavat toisistaan lähinnä vain kirjoi- Kenties erilaisia naturalismin muoto- perustuva, keskimittaista monografiaa tusasujen osalta. ja käsittelevässä luvussa olisi voinut myös jonkin verran lyhyempi teos on johdon- ottaa esiin teokselle keskeisen, usein esi- mukaisen rakenteensa ansiosta selkeää ja merkiksi Quineen liitetyn ja tämän vuok- II ymmärrettävää luettavaa. Teoksen luet- si Nietzschelle varsin kaukaiselta vaikut- tavuutta lisää vielä loppuviitteiden koh- Vertaillessaan Nietzschen ajattelua natu- tavan epistemologisen naturalismin kä- tuullinen määrä sekä kirjan loppuun lii- ralismin (muihin) muotoihin Rahkola te- sitteen. Tätä puutetta paikkaa Rahkolan tetty henkilöhakemisto. Vaikka Nietz- kee toimivan jaottelun toisaalta ontolo- teoksen päättävä, Nietzschen tietokäsitys- sche-tutkimuksen ja Nietzschen ajatte- giseen, metodologiseen ja eettiseen natu- tä käsittelevä kolmas pääluku. Siinä mis- lusta innoittuneen kirjallisuuden val- ralismiin, toisaalta tieteelliseen ja aristo- sä vertailu naturalismin päätyyppeihin on taisasta määrästä huolimatta Nietzscheä teeliseen naturalismiin. Rahkola on epäi- sujuvaa, Rahkolan kuvaukset Nietzschel- on naturalismin näkökulmasta tutkittu lemättä oikeassa siinä, ettei Nietzschelle le ominaisesta naturalismista teoksen eri suhteellisen vähän, Rahkola ei ole aivan tieteen käsittämä fysikaalinen todelli- kohdissa jäävät hieman ohuiksi. Rahko- oikeudenmukainen edeltäjilleen tuodes- suus ole ensisijainen (72), ja tämän vuoksi lalle Nietzschen naturalismin keskiössä saan esiin aihepiirinsä aiempana tutkija- Nietzscheä ei hyvällä syyllä voi pitää on- näyttäisi olevan sekä (uskonnollis-meta- na lähinnä Brian Leiterin melko tuoreen tologisessa mielessä tieteellisenä naturalis- fyysistä) essentialismia että positivismia teoksen Nietzsche on Morality (2002). tina. Hieman problemaattisemmin Rah- vastustava (luonnon)historiallinen ja bio- Monet Rahkolan teoksessaan huomioi- kola päätyy samankaltaisiin johtopäätök- logistinen filosofinen antropologia, eri- mat viime vuosikymmenten amerikka- siin Leiterin pohjalta esittämänsä meto- tyisesti käsitys ihmisen tietoisuudesta se- laiset Nietzsche-tutkijat, kuten Alexander dologisen (tieteellisen) naturalismin osal- kä sen kehityksestä. Rahkola onnistuukin Nehamas (Nietzsche – Life as Literature, ta. Leiter esittää Nietzschen filosofisten hyvin kuvaamaan Nietzschen antropolo- 1985) sekä Maudemarie Clark (Nietzsche teorioiden olevan metodologisen natura- gian ja filosofian negatiivisempia aspek- on Truth and Philosophy, 1990) ovat mie- lismin tarkoittamassa mielessä jatkumos- teja, mutta tarkempi selonteko esimer- lenkiintoisellakin tavalla ottaneet kantaa sa tieteen (tulosten ja metodien) kanssa. kiksi Nietzschen vietti- ja affektiteorias- Nietzschen naturalismiin. Lisäksi Rahko- Vaikka Rahkolan (73) kriittinen huomio ta ja edelleen näiden väitetystä biologis- lan kirjallisuusluettelon ulkopuolelta esi- Leiterin vähistä perusteluista väitteilleen tisesta perustasta jäävät Rahkolan teok- merkiksi Richard Schachtin kolossaalinen on oikeutettu, Leiterin ajatuksessa Nietz- sesta puuttumaan. Kirjoittajan siirtyessä Nietzsche (1983) sisältää lähes joka yhtey- schen metodologisesta yhteydestä luon- edelleen kuvailemaan Nietzschen episte- dessä viittauksia siihen, miten Nietzschen nontieteisiin voisi jo Nietzschen luon- mologista naturalismia herää tarkan viet- kantoja voidaan pitää laajassa mielessä nontiedettä kohtaan osoittaman kiinnos- titeorian kuvauksen puutteessa helpos- naturalistisina. Nietzschen ajattelun na- tuksen vuoksi olla vinha perä. ti kysymys, pääseekö Rahkola edeltäjien- turalistisia piirteitä on laajasti käsitellyt Rahkola (80) ohittaa varsin lyhyellä sä hämärinä kuvaamiaan luonnehdintoja myös Christoph Cox onnistuneessa väi- kommentilla esimerkiksi koko ajatuksen (8) paljon pidemmälle. Eittämättä tämä töskirjassaan Nietzsche, Naturalism, and vallantahdosta, joka kaikkine ongelmi- johtuu osaltaan Nietzschen vähäpuhei- Interpretation (1999). neen kuitenkin on usein käsitetty Nietz- suudesta käsityksistään; silti Rahkola olisi Rahkolan teoksen, kuten jokaisen schen omana tavalla tai toisella tieteellise- voinut omaa maksiimiaan noudattaen ra- Nietzsche-tutkimuksen lähdepohjaan nä hypoteesina, ja näin muodoin vallan- kentaa tutkimansa tuotannon perusteella liittyy monimutkainen kysymys Nietz- tahdon ajatuksen kautta Nietzscheä voi- näistäkin aiheista ”positio[n], jota Nietz- schen oman tuotannon osien keskinäisis- si lähestyä omanlaisenaan naturalistina sche olisi voinut kannattaa” (11). tä painoarvoista. Vastareaktiona erityises- myös metodologisessa mielessä. Sama pä- ti viime vuosisadan alkupuolella esitettyi- tee myös Nietzschen kaikenlaiseen puhee- III hin, vahvasti Nietzschen jälkeenjääneisiin seen ihmisen affekteista ja vieteistä, joihin kirjoituksiin (Nachlass) pohjaaviin tulkin- Rahkola myöhemmin viittaa Nietzschen Rahkolan kolmannen pääluvun laaja toihin Nachlassin statusta on viime vuosi- naturalistisen tietoisuuskäsityksen piir- perspektivismiä ja sen käsitteellisiä on- kymmenten aikana pyritty vähättelemään teinä (106–107). Nietzschen vertaaminen gelmia tutkiva osuus on johtopäätösten ja jotkut tutkijat ovat päätyneet keskitty- aristoteeliseen naturalismiin sujuu puo- ohella hänen teoksensa vahvinta ja tar-

106 • niin & näin / / niin & näin • 107 KIRJAT kimmin harkittua tekstiä. Rahkola pää- vertailla kognitiivisten kriteerien perus- Psykopaatit tyy kannattamaan perspektivismin varsin teella (147) ja esittää näin ratkaisunsa lä- kantilaistyyppistä tulkintaa, jonka mu- hinnä ontologiset näkökohdat huomioon keskuudessamme kaan todellisuus muuttuu tiedettäväk- ottaen. Rahkolan mukaan Nietzschen semme vasta jostakin näkökulmasta ta- empiristinen ja ihmisen arkikokemuk- pahtuvan (kielellisen) jäsennyksen kautta seen vetoava naturalistinen näkökanta ei Robert D. Hare, Ilman omaatun- ja jossa jokainen perspektiivi on yhtä oi- ”postuloi todellisuuteen sellaisia tasoja, toa. Suomentaneet Veijo Kiuru keutettu näkemys maailman luonteesta. jotka ovat inhimillisen näkökulman kan- ja Pirjo Haapoja. Tämäntyyppisten perspektivismitulkin- nalta tarpeettomia” (158). Gilgames, Helsinki 2004. 206 s. tojen ongelma on lähinnä kahtalainen. Rahkolan esitys tavoittaa hienosti yh- Ensinnäkin todellisuuden säilyttäminen den Nietzschelle ilmeisen keskeisen pyr- perspektiivien edellä tai takana välttää kimyksen. Teoksessa vähemmälle huomi- idealismisyytökset, mutta ei poista kaik- olle jää kuitenkin Nietzschen oma, myös Hiljattain Suomessa vierailleen Robert kia ongelmia. Kaikista selitysyrityksistä genealogiseen projektiin ja antimetafysiik- D. Haren psykopaatteja käsittelevä Ilman huolimatta tämä tulkinta näyttää edellyt- kaan – sekä niiden mukanaan tuomaan omaatuntoa on kustantajan mukaan ollut tävän meille tuntemattoman ’noumenaa- ontologiaan – ulottuva (itse)kritiikki: kysytty kirja. Aihe tuntuu kiinnostavan ja lisen maailman’, vaikka Rahkolan pyrki- Nietzsche onnistuu ottamaan kriittisen koskettavan ihmisiä monella tasolla; työ- mys on nimenomaan pois ’noumenaali- tarkastelun kohteeksi usein myös omat elämässä, koulussa, oikeuslaitoksessa, ter- sen’ ja ’fenomenaalisen’ välisestä kantilai- pyrkimyksensä. Tämä huomio pätee pal- veydenhuollossa ja arkipäivän ihmissuh- sesta erottelusta. (Vrt. 132–133, 153.) Toi- joon tällä hetkellä käytävään Nietzsche- teissa. Hare on kirjoittanut muitakin teok- nen, vakavampi ongelma on tapa, jolla keskusteluun. Siinä missä Nietzschen fi- sia nimenomaan psykopaateista, mutta Il- Nietzsche näyttäisi väittävän suurta osaa losofian tarkastelu esimerkiksi naturalis- man omaatuntoa on ensimmäinen suo- uskomuksistamme erheellisiksi. Tämä min perspektiivistä näyttää tavoittavan mennettu. Psykopatiasta käytetään usein vuorostaan on useiden tulkitsijoiden mie- erään tärkeän juonteen hänen ajattelus- määritettä narsistinen persoonallisuushäi- lestä viite perspektiivisyyden ylittävän to- saan, naturalististakin Nietzsche-luen- riö, jolloin ilmiö sekoitetaan herkemmin tuuskriteerin läsnäolosta Nietzschen ajat- taa voisi pönkittää tarkemmalla katsauk- tavalliseen narsismiin. Sana psykopaatti telussa. Rahkola pyrkii selittämään Nietz- sella naturalististen tendenssien asemaan taas sekoittuu arkikielessä kiihkoiluun ja schen puheet perspektiivisistä erehdyksis- Nietzschen ajattelun kokonaisuudessa. fanatismiin, vaikka ainakin Haren teokses- tä esittämällä, että perspektiivisessä ereh- sa psykopaateille on ominaista viileä tun- dyksessä on kyse eräänlaisesta metatason Henrik Rydenfelt teettomuus, jolla he ajavat asiaansa. erehdyksestä, jonka mukaan ”oliot ovat Haren mukaan psykopaatteja on noin olemassa myös ilman niistä saatuja rep- kaksi prosenttia ihmisistä ja heitä on kai- resentaatioita” (143). Näin perspektiivi- kissa ihmisryhmissä sarjamurhaajista val- sesti hahmotettu maailma ei sinänsä ole kokaulustyöntekijöihin. Heidän jälkensä erheellinen; erhe syntyy vasta, kun tä- ovat tuhoisia, eivätkä he itse tunne ole- mä maailma käsitetään (ainoaksi) varsi- van koskaan vastuussa tekemisistään. He naiseksi todelliseksi maailmaksi. Rahko- tekevät mitä tahtovat ja pystyvät toimi- lan ratkaisu on omaperäinen, joskaan ei maan ilman sisältä asetettuja rajoituk- – kaikkien perspektivismin selventämis- sia. Tuhoisista jäljistään huolimatta psy- yritysten tapaan – ongelmaton. kopaattien tunnistaminen tuntuu Haren Kaikkien Nietzschen tulkitsijoiden mukaan olevan erittäin vaikeaa. Ääritapa- tavoin Rahkola joutuu luovimaan Nietz- uksetkin, kuten sarjamurhaajat, ovat saat- schellä esiintyvien metafysiikkakriittisten taneet toimia yhteiskunnassa pitkään, en- ja ontologisoivien painotusten välimaas- nen kuin heidät on laitettu aisoihin. Vielä tossa. Rahkola esittää, ettei Nietzsche vaikeampaa on tunnistaa lievempiä tapa- ”luontokäsityksessään nojaa mihinkään uksia, jotka elävät näennäisen normaalia yhteen ontologiseen perusteeseen” (98). elämää ja saatavat olla arvostetussa ase- Lähes samaan hengenvetoon on kuiten- massa. Psykopaattien eräitä yhteisiä piir- kin puhuttava Nietzschen ”dynaamisuu- teitä ovat vakuuttavuus ja sujuva ulosan- den ontologiasta” (103): pysyvää on vain ti, jolla uhrien lisäksi hämätään myös vi- muutos. Johtopäätöksissään Rahkola pa- ranomaiset. He eivät ole tyhmiä, eivätkä laa vielä voimakkaammin perspektivis- usein edes sivistymättömiä. He saattavat min näkökulmasidonnaisuuden ja Nietz- olla korkeasti koulutettuja, mutta kou- schen naturalististen käsitysten suhtee- luttamattomatkin osaavat vainuta sopivat seen. Missä mielessä naturalistinen pers- uhrit ja vedota heidän tunteisiinsa. pektiivi on vaihtoehtojaan (tiedollisesti) parempi, miksi Nietzschen naturalisti- Tunnistamisen tärkeys nen ’ontologia’ olisi yhtään kilpailijoitaan haluttavampi? Rahkola vastaa kieltämäl- Hare lähestyy aihettaan runsaan empii- lä kokonaan, että Nietzschen ajattelussa risen aineiston pohjalta ja suuri osa ha- erilaisia maailmankatsomuksia voitaisiin vainnoista on omakohtaista. Hän on tut-

108 • niin & näin / / niin & näin • 109 KIRJAT

kinut aihetta vuosikymmeniä ja hankki- on myös psykopaattien suhteen vaikeaa. kaikkea Pohjois-Amerikkalaisiin, joista nut runsaasti tietoa erityisesti vankiloista. Johdonmukaisesti Hare katsoo ensiarvoi- hänellä on empiiristä aineistoa. Olosuh- Esimerkkiaineistoa esitellään kirjassa pal- sen tärkeäksi kehittää psykopatian ilme- teet, joissa hänen käsittelemänsä psyko- jon. Lukuisat yksittäistapaukset toistavat nemisen tunnistamista kouluissa, oikeus- paatit toimivat, ovat siten erilaiset kuin itseään jossain määrin ja niiden rinnalle laitoksessa, vankein- ja terveydenhuollos- suurimmalle osalle maailman ihmisistä. olisi kaivannut enemmän teoretisointia. sa, mutta varoittaa myös leimaamisen ris- Vertailu vähemmän modernisoituneisiin Hare ei juuri viittaa muihin psykologian kistä. ja köyhempiin yhteiskuntiin olisi saatta- tai psykiatrian tutkimustuloksiin, tai esitä nut tuodaan teokseen kaivattua yhteis- poikkitieteellisiä analyysejä psykopatian kunnallista syvyyttä. Heitä on kaikkialla merkityksestä. Ilman omaatuntoa on en- nen kaikkea psykopaattien tunnistamiso- Hare keskittyy erillisessä luvussa valko- Viattomuuden loppu pas, jonka avulla maallikko voi käsitellä kauluspsykopaatteihin korostaen heidän aihetta. Erityisen suositeltava se on psy- vahingollisuutensa olevan erityisen vai- Haren kirjasta kuultaa kaikkialta suuri kopaattien uhreille. keasti havaittavissa. Koulutetut psykopaa- sympatia psykopaattien uhreja kohtaan, Luultavasti suurimmalla osalla ih- tit toimivat monesti hienostuneesti ja he jotka jäävät usein ilman tarvittavaa tukea misistä on jonkinlaista kokemusta psy- saattavat olla ammatissaan ulkonaisesti ja ymmärrystä. Hyvin usein lempeät län- kopaateista. Poliisit, juristit, psykiatrit ja hyvinkin osaavia. Ainakin he osaavat an- simaiset järjestelmät antavat psykopaateil- vanginvartijat ovat tietenkin heidän kans- taa vaikutelman kyvykkyydestä ja yhteis- le liikaa toimintatilaa ja useita mahdolli- saan useimmin tekemisissä. Näillä ryh- työkyvystä. He aiheuttavat todennäköi- suuksia, vaikka lopputulos olisi tarkem- millä on aseet, asema ja valmiudet toimia sesti jossakin vaiheessa suurta vahinkoa, malla analyysillä ennustettavissa. Hare ei psykopaattien kanssa, mutta Hare kertoo koska eivät aseta itselleen millään alueella anna paljon toivoa psykopaattien parem- useista tapauksista, joissa psykopaatti na- rajoja, vaan rajat muodostuvat vasta mui- paan tunnistamiseen ainakaan arkipäivän ruttaa koko oikeusjärjestelmää. Tunnista- den toimesta. Ja koska valkokauluspsyko- elämässä, sillä psykopaatit pystyvät luo- mattomuus voi johtaa yhä tuhoisempiin paatit tuntevat yleensä järjestäytyneen yh- vimaan sosiaalisissa tilanteissa ja kätke- katastrofeihin, sillä psykopaatit eivät py- teiskunnan rakenteet, he pystyvät toimi- mään luonteensa hyvin pitkälle. Kirjan sähdy miettimään. Kanadalainen Hare maan tehokkaasti. Esimerkkinä Hare esit- lopussa Hare antaa lukijalle selviytymis- peräänkuuluttaa yhteiskunnalta jämäk- tää liikemieshuijarin, joka oli huiputtanut oppaan, joka hiukan muistuttaa naisten- kyyttä psykopaattien suhteen. Hän esit- lukuisat pankit antamaan itselleen miljoo- lehtien elämänohjeita. Hänen neuvonsa tää järkeviä perusteita psykopaatiksi tun- nien luottoja olemattomilla perusteilla. ovat sinänsä tähdellisiä, mutta voivat tar- nistettujen tiukemmalle valvonnalle ja Juuri liikemiehet Hare näkee erityisen peeksi pitkälle vietynä johtaa sulkeutumi- myös kovemmalle rankaisemiselle. riskialttiina ryhmänä, sillä oman edun ta- seen. Haren sympatia on kuitenkin tar- Kaikkein neuvottomin Hare tuntuu voittelu on osa heidän ammattikuvaansa. peen vaikeasti hahmotettavalle ryhmäl- olevan etsiessään keinoja psykopaattien Voitontavoittelu yhdistyy luontevasti seu- le, jotka oletettavasti kestävät kärsimänsä muuttamiseksi. Psykiatrialla, valvonnalla, ralliseen ja mielistelevään käytökseen, jota vääryydet itsekseen häpeillen antamaansa koulutuksella tai oikeudellisilla tuomioil- ei osata epäillä. Liikemaailman teennäises- luottamusta. la ei tunnu olevan mitään vaikutusta, sil- sä ja egoistisessa ilmapiirissä psykopaatit Psykopaatteja itseään kohtaan Harel- lä psykopaateilla ei ole lainkaan painei- liikkuvat sulavasti. He ovat hyviä puhu- la ei sympatiaa riitä ja monet kovan lin- ta muuttaa käytöstään, jossa he eivät näe maan, pitävät tunteensa kurissa (jos niitä jan kannattajat esimerkiksi oikeusjärjes- mitään vikaa. Esimerkkitapauksena Ha- onkaan), ovat useimmiten nopeita ja terä- telmän suhteen voisivat jopa vedota hä- re mainitsee muun muassa murhaajia, jot- viä, sekä aistivat uhriensa heikkoudet. Ha- neen. Haren esimerkeistä useimmat ovat ka ovat kokeneet vain itse olevansa uhreja. re suomii myös länsimaisen oikeusjärjes- ääritapauksia, kuten sarjamurhaajia. Ti- Psykopaattien vastustuskyky on tavallisil- telmän lepsuutta valkokauluspsykopaat- heän rikosvyörytyksen kylkiäisenä al- le ihmisille ja yhteiskunnalle käsittämätön. teja ja ylipäänsä talousrikollisia kohtaan. lekirjoittanut olisi mielellään lukenut Heillä on teräksinen sisäinen logiikka, jon- Kiinnijäämisen riski on vähäinen, rangais- enemmän tavallisten ihmissuhteiden ke- ka mukaan kaikki on vain itseä varten ja tukset lievempiä ja vankilaolot selvästi pa- hityksestä. Kaikki psykopaatit eivät ta- häiriöt johtuvat ulkopuolisista tekijöistä. rempia kuin muille rikollisille, jopa niin pa tai varasta, vaan nujertavat uhrinsa hi- Hare ei anna juurikaan toiveita sille, ankarassa maassa kuin Yhdysvallat. taasti ja vähemmän dramaattisesti, kuten että psykopaatit voisivat muuttua, mutta Liikemiesten lisäksi psykopaatteja Hare myös osoittaa. Hiukan liian usein hän katsoo iällä olevan jonkin verran mer- löytyy muistakin suurituloisten ryhmis- hänen esittelemänsä asetelmat ovat kui- kitystä psykopaatin käytökselle. Vanhem- tä, kuten lääkäreistä ja asianajajista. Yh- tenkin sensaatiolehtien kissa-hiiri –tasol- miten tapahtuu yleensä jonkinasteinen den mielenkiintoisen ryhmän Hare jät- la. Uhrit tarvitsevat tukensa, mutta viat- rauhoittuminen, mikäli psykopaatti sin- tää teoksessaan vähälle huomiolle. Monia tomien avuttomuuskin on oire. ne saakka ehtii. Hyvin useat menehtyvät hirmuhallitsijoita Hitleristä Idi Aminiin Joka tapauksessa Haren Ilman omaa- ennenaikaisesti runnottuaan läpi omaa on pidetty jonkin asteen psykopaattei- tuntoa on arvokas kirja, joka ansaitsee etuaan yliampuvan kuluttavasti. Kaik- na. Hare ei kuitenkaan kommentoi näi- saamansa huomion ja laajan lukijakun- kein vaarallisin kausi on yleensä noin 20- tä tulkintoja, eikä hän muutenkaan spe- nan. Se olisi tarpeellinen teos ainakin 40 vuotiailla miehillä, mutta Hare luette- kuloi psykopaattien mahdollisesta osuu- monille opettajille, lääkäreille, juristeille lee esimerkkejä psykopaattisen käytöksen desta poliittisessa elämässä. Teoksen yh- ja poliiseille, sekä varsinkin psykopaatin ilmenemisestä jo lapsena ja myös naisil- teiskunnallinen taso jää ylipäänsä melko seuraan eksyneille. la. Synnynnäisten tekijöiden ja ympäris- pintapuoliseksi valitteluksi. Hare keskit- tön vaikutuksen osuuden punnitseminen tyy länsimaisiin yhteiskuntiin ja ennen Leif Sundström

108 • niin & näin / / niin & näin • 109 KIRJAT Michel Onfray Vasta tradition naisuudessa ensimmäisen kerran ”aset - syönnistä laajaa mainetta niittäneen es - ti tarjolle kuolleiden r uumiita, elävien seen. Vuonna 1 8 4 7 per ustetun T h e Ve g e- Kapinallisen politiikka j u u r i l l a varjokuvia, ja kutsui sen lisäksi r uoak - tarian Societyn taustalla ovat mahdollises- si ja ravinnoksi r uumiinosia, jotka vasta ti olleet juuri Shelleyn ajatukset – ja tätä MICHEL ONFRAY Michel Onfray (s. 1959) on tärkein peratiivit. Onfray kehottaa ihmisiä äsken olivat mylvineet, kiljuneet, liikku- kautta Plutarkhoksen. 1800-luvun vegeta- elossa oleva ranskalainen filosofi. Vain taistelemaan elämisen arvoisen elämän Plutarkhos, Lihansyönnistä. neet ja mulkoilleet.” rismiliikehdintä puolestaan on versonut 27-vuotiaana saamansa sydänkoh- puolesta kaikin ajateltavissa olevin

Plutarchos, Om att äta kött. Plutarkhoksen kirjoituksessa esiinty - y h ä u u s i a , t ä n ä k i n p ä i v ä n ä j a t k u v i a t o i - KAPINALLISEN POLITIIKKA Tutkielma vastarinna tauksen jälkeen hän on pyrkinyt kehit- keinoin: hänen mukaansa ainoastaan Kääntäneet Tua Korhonen, v ä t a n t i i k i n a i k a n a t u n n e t u t k o l m e p ä ä - mintamuotoja moraalisesti kestävän r uo- telemään johdonmukaisen nautinnon yleinen kansalaistottelemattomuus voi per ustelua lihasta kieltäytymiselle, uskon- kakulttuurin edistämiseksi. filosofian, ja hänen teoksensa koskette- palauttaa nautinnon ihmiselämään ja Antti J. Niemi ja Pia Åberg. (s. 1959) on yksi tärkeimmistä nykyään elävis- nolliset syyt, moraaliset syyt ja ter veydel- stelty hahmo jo levat mm. politiikkaa, estetiikkaa, ero- alistaa talouden ihmisten palvelijaksi. MICHEL ONFRAY poleemikkona ja Summa, Helsinki 2004. tä fi losofeista, ja kotimaassaan Ranskassa tämä omintakeinen l i s e t s y y t . Jo p a re m m i n m a t e m a a t i k k o - nietzscheläinen hedonisti on ollut luettu ja kii tiikkaa ja gastronomiaa. Akateemista Jää nähtäväksi, miten konsen- Teoksesta enä on fi losofi an de- 79 + 72 s. viidentoista vuoden ajan. Leiskuvakynäisenä na tunnettu Pythagoras (5 0 0- l u k u e . a . a . ) peräänantamattomana materialistina kunnostautunut Onfray filosofiaa Onfray on tunnustanut vie- susta kavahtava ja kaikkia vastarinnan on ennen kaikkea esseisti, jonka pyrkimyks o l i t u n n e t t u s i i t ä , e t t ä h ä n e i s y ö n y t l i - Nyt ilmestynyt käännös Peri sarkofagias – mokratisoiminen. Filosofeilla ei hänen mukaansa ole pienintä- sta ja taipumattomuudesta rastavansa, sillä filosofeilla ei hänen muotoja suositteleva Onfray otetaan kään oikeutta piiloutua hämärän oppisanaston suojiin.nemmistöä Kapinallisen politiikassa (1997) Onfray esittelee ajattelun-a indi- haa, koska uskoi sielunvaellukseen. Jos ih- kirjoituksesta juontuu Kauniaisten kan - sa poliittisen puolen. Hän tuomitsee jyrkästi uusliberalismin, sil- n mukaansa ole oikeutta turvautua hä- vastaan Suomessa, jossa lakkoiluakin : lä hänen mukaansa kapitalismi estää ihmisten e MICHEL ONFRAY nauttimasta elämästään. Lääkkeeksi Onfray ehdotta auttivan K i r j o i t a n t ä t ä va i n m u u t a m a v u o ro k a u - m i n e n s u r m a a e l ä i m e n j a s y ö s e n , u h r i - salaisopiston kreikan kielen kurssista poi- vidualistista anarkismia,nauttiminen jonka periaatteena ja nautinnon on Chamfort’tuottaminen KAPINALLISEN POLITIIKKA märään oppisanastoon. pidetään vastuuttomana kiukutteluna. maksiimin mukainen laajasta Tutkielma vastarinnasta ja taipumattomuudesta si joulun jälkeen. Lahjuksilla on ostettu na voikin olla hänen lähisukulaisensa eläi- kineesta opintopiiristä. Ammattigresis - Onfrayn tähtäimessä on tiukan vasemmistolainen n Kapinallisen politiikka (Politique du Onfray ei nimittäin tyydy neuvotte- ruumiin fi losofi a. Kapinallisen politiikka on ensimmäinen Onfrayn puoliso ja lapset tyytyväisiksi, on pukeu- men hahmossa uudestisyntyneenä. Tätä t i Tu a Kor h o s e n j o h d o l l a s y n t y i v ä t s e k ä tuotannosta suomennettu teos. Onfray itse pitää kirjaa yhtenä rebelle, 1997) on ensimmäinen Onfrayn lemaan vähäpätöisiä etuja vallitsevan duttu ja koristeltu koti punasävyillä, on per ustelua Plutarkhos ei ota kovin vaka- suomen- että r uotsinkieliset käännökset. parhaistaan. laajasta tuotannosta suomennettu teos. järjestelmän sisällä, vaan vaatii libera- juotu ja syöty. Se on täytetty. Jälleen ker- vasti, koska sielunvaellusta ei voi todistaa. Käännösten lisäksi kaksikielisessä teokses- Onfrayn mukaan kapitalismi estää lismin murskaamista tässä ja nyt. ran kristinuskon suuren rakkaudenjuh - Hän kuitenkin kannattaa varovaisuuspe- sa on myös per usteellinen, tekstiä selven- useimpia ihmisiä nauttimasta elä- lan ja keskiluokan onnen nimissä miljoo- r i a a t e t t a . Si l t ä va r a l t a , e t t ä s i e l u n va e l l u s tävä noottiapparaatti. Tätä täydentävät mästään muuttamalla yksilöt pelkiksi isbn 952-5503-07-0. 277 sivua. n a t s i a t o n l a h d a t t u , re v i t t y k a p p a l e i k s i olisi sittenkin totta, kannattaa lihan syön- ar tikkelit Plutarkhoksesta, antiikin kas - tuotantojärjestelmän sätkynukeiksi, Hinta 20 euroa. ja tungettu ahnaisiin kitoihin. Sehän on tiä hänen mukaansa välttää. vissyönnistä ja Plutarkhoksen kirjoituk - joiden elämää hallitsevat talouden im- luonnollista, normaalia, osa kulttuuriam- Mo r a a l i s e t p e r u s t e e t ova t i l m i s e l v ä t sen vaikutuksesta uuden ajan ajatteluun. me ja perinteitämme. Vai miten on, rakas ja ohittavat uskonnollisen spekulaation Kaikki huolellisen käännöksen ja toimi- lukijani, joka tilastojen mukaan mitä to- painavuudessa. Plutarkhos kysyy: ”Voiko tustyön kriteerit täyttyvät. Ja kun kaikki Johan Julius Frithiof Perander dennäköisimmin olet itsekin lihansyöjä? ateria olla muuta kuin kallis, jos sitä var- tämä tapahtuu molemmilla kotimaisilla, Eläi nten k idut tami nen ja ta ppam i - ten tapetaan jokin elävä olento?” Hänen ei voi kuin onnitella onnistuneesta koko- Yhteiskunta uutena aikana nen (tunnetaan myös nimellä elintarvike- mukaansa eläimilläkin on sielu, kyky ais- naisuudesta. Hyvää työtä! teollisuus) on yksi vaikuttavimmista esi- tia, mielikuvitus ja järki. Eläimet tulevat J.J.F PERANDER Johan Julius Frithiof Perander (1838– Peranderin kirjoituksista varhaisin, merkeistä siitä, miten traditio aina ja vält- näin samaan oikeudenmukaisuuden pii - Jarkko Tontti 1885) oli suomenkielisen filosofian ”Yhteiskunta uutena aikana” (1866), tämättä pitää järjenkäyttöä liekanar ussa. riin kuin ihmiset. uranuurtaja ja poikkeuksellinen hahmo on ensimmäinen suomen kielellä jul- Häkellyttävän suuri osa ihmiskunnasta Myös ter veydelliset per usteet olivat jo suomalaisuusliikkeen historiassa. Nyt kaistu filosofinen teos ja jo sellaisena YHTEISKUNTA UUTENA AIKANA JA MUITA KIRJOITUKSIA pitää jatkuvasti käynnissä olevia tappo - antiikin maailmassa monen hyväksymiä. ensi kerran uudelleen julkaistavissa merkittävä. Siinä, kuten myös ”Val- kinkereitä asiana, jonka oikeutusta ei tar- Ne korostivat kevyen, lihattoman r uoka- i suomen- Peranderin yhteiskuntafilosofisissa kir- tiolainojen vaikutuksista” -artikkelissa o suo- vitse edes per ustella. valion merkitystä hyvinvoinnille ja varsin- joituksissa esille nousevat yhteiskunnal- (1869) Perander on radikaaleimmillaan, JOHAN JULIUS FRITHIOF PERANDER (1838–1885) ol sissa esil- kielisen fi losofi an uranuurtaja ja poikkeuksellinen hahm Mut t a n i i n k a u a n k u i n e l ä i m i ä o n kin henkiselle työlle. Etenkin bios theore- malaisuusliikkeen historiassa. Nyt ensi kerran uudelleen jul- listen ristiriitojen ja luokkakonfliktien kun taas John Stuart Mill’in yhteiskun- kaistavissa Peranderin yhteiskuntafi tämänlosofi sissa ”yksinäisen kirjoituk fi losofi n” surmattu vain makuelämyksen tähden, kuului kohtuus. le nousevat yhteiskunnallisten ristiriitojen ja luokkakonfl iktiensusta nallinen filosofia (1879) osoittaa hänen tikokseen kysymykset tavalla, joka erottaa kysymykset tavalla, joka erottaa tämän ratkaisevasti aikakauden muista suomalaisista kirjoittajista.tuneesta Pe- Johdanto ja toimittanut Mikko Lahtinen on ollut myös ihmisiä, jotka eivät sitä hy- randerin analyysit ja prognoosit ”työmiehen luokan” nou oski- ”yksinäisen filosofin” ratkaisevasti ai- antaneen myöden ajan sopeuttavien vaatimaan oikeuksiaan myös Suomessa hakevat lähtökohtan- yh- sa vuosien 1789 ja 1848 vallankumouksissa kulminoi syvällisesti J.J.F PERANDER v ä k s y. Pl u t a rk h o k s e n L i h a n s yön n i s tä o n eurooppalaisesta kriittisestä ajattelusta. Siinä missä Yrjö K kakauden muista suomalaisista kirjoit- paineiden voimasta, kuten teoksen toi- Jälkivaikutus omiota yh- nen, Thiodolf Rein ja muut fennomaaninationalistit esittivät YHTEISKUNTA UUTENA AIKANA teiskuntaluokkien harmoniaa korostavia oppejaan hyvä esimerkki siitä, miten jokaisen tra- on mielen- tajista. Peranderin analyysit ja prog- mittaja Mikko Lahtinen pyrkii osoit- fi losofi an historiaan perehtynyt Perander kiinnitti hu JA MUITA KIRJOITUKSIA teiskunnallisten konfl iktien historiallisiin syntysyihin. dition rinnalla kulkee vastatraditio. Aina Plutarkhoksen lyhyt kirjoitus ei vedä vai- Yhteiskunta uutena aikana ja muitamyös kirjoituksia niille, joita ”firuttavat. losofi n noosit ”työmiehen luokan” noususta tamaan laajassa esseessään ”Perander ja kiintoista luettavaa niin suomalaisen fi losofi an ja suomalaisuus- löytyy niitä, jotka uskaltavat sanoa ei, nyt kutushistoriassaan ver toja uusplatonikko liikkeen historiasta kiinnostuneille kuin vaatimaan oikeuksiaan myös Suomessa hänen aikansa”. yksinäisyyden” ja ”yksinäisen fi losofi n” ongelmat askar riittää. Olkoonkin, että vastassa on suu- Por f y r i o k s e n 2 0 0 - l u v u n l o p u l l a k i r j o i t - hakevat lähtökohtansa vuosien 1789 Yhteiskunta uutena aikana ja muita rin piir tein koko muu yhteiskunta reaali- tamalle tekstille Pi dät täytyminen sielullis- ja 1848 vallankumouksissa kulminoi- kirjoituksia on mielenkiintoista luet- sine ja symbolisine yhdenmukaistamisen ten olentojen syöm i s e s tä, jossa Plutarkhok- tuneesta eurooppalaisesta kriittisestä tavaa niin suomalaisen filosofian ja suo- välineineen. sen kirjoitus toki mainitaan. Porfyrioksen ajattelusta. Siinä missä Yrjö Koskinen, malaisuusliikkeen historiasta kiinnostu- teksti on per usteellisin antiikin ajan esi - Thiodolf Rein ja muut fennomaanina- neille kuin myös niille, joita ”filosofin tys aiheesta. Se oli myöhemmin vaikutta- yksinäisyyden” ja ”yksinäisen filosofin” Miksi lihaa pitäisi syödä? tionalistit esittivät yhteiskuntaluokkien m a s s a re n e s s a n s s i n Ita l i a s s a u u s p l a t o n i s - harmoniaa korostavia oppejaan, syväl- ongelmat askarruttavat. Pl u t a rk h o k s e n (n . 4 5-1 2 5 j. a . a . ) ly h y t ki r- min uuden tulemisen myötä levinneeseen lisesti filosofian historiaan perehtynyt j o i t u s L i h a n s yön n i s tä ( Per i s a rk o f a g i a s ) ve g e t a r i s m i i n . M m . L e o n a rd o d a Vi n c i Perander kiinnitti huomiota yhteiskun- isbn 952-5503-06-2. 230 sivua. on vanhin säilynyt antiikin teksti, jossa kuului tähän joukkoon. nallisten konfliktien historiallisiin syn- Hinta 20 euroa. lihansyönnin oikeutus kyseenalaistetaan Mut t a m y ö s Pl u t a rk h o s o n j ä t t ä n y t tysyihin. rationaalisin per ustein. Kuten nykyään, j ä l j e n a j a t t e l u u n . Ru n o i l i j a Perc y Bys s h e myös antiikissa tapettujen eläinten syö- Shelley oli yksi niistä, joita nimenomaan misestä kieltäytyvälle lankesi sosiaalisen Plutarkhoksen kirjoitus on koskettanut. Eurooppalaisen filosofian seura ry. yhdenmukaisuuden luoma todistustaak- Run o n s a Qu e e n Ma b (1 8 1 3) l o p p u u n h ä n TILAUKSET PL ,  Tampere ka, per usteluvelvollisuus ratkaisustaan. liitti katkelmia L i h a n s yön n i s tä – t e o k s e s- Plutarkhos kääntää tämän päälaelleen. ta, jonka Shelley myös ker toi itse kääntä- Sähköposti tilaukset@netn.fi -  H ä n k y s y y, m i k s i i h m i n e n j o s k u s m u i - neensä. Myöhemmin hän kirjoitti kasvis- Puhelin (k.) Internet www.netn.fi Kirjojen hintaan lisätään postimaksu . luokan kirjemaksun mukaan. 110 • niin & näin / / niin & näin • 111

Michel Onfray Kapinallisen politiikka

MICHEL ONFRAY Michel Onfray (s. 1959) on tärkein peratiivit. Onfray kehottaa ihmisiä elossa oleva ranskalainen filosofi. Vain taistelemaan elämisen arvoisen elämän 27-vuotiaana saamansa sydänkoh- puolesta kaikin ajateltavissa olevin

KAPINALLISEN POLITIIKKA Tutkielma vastarinnas tauksen jälkeen hän on pyrkinyt kehit- keinoin: hänen mukaansa ainoastaan telemään johdonmukaisen nautinnon yleinen kansalaistottelemattomuus voi filosofian, ja hänen teoksensa koskette- palauttaa nautinnon ihmiselämään ja

(s. 1959) on yksi tärkeimmistä nykyään elävis- stelty hahmo jo levat mm. politiikkaa, estetiikkaa, ero- alistaa talouden ihmisten palvelijaksi. MICHEL ONFRAY poleemikkona ja tä fi losofeista, ja kotimaassaan Ranskassa tämä omintakeinen nietzscheläinen hedonisti on ollut luettu ja kii tiikkaa ja gastronomiaa. Akateemista Jää nähtäväksi, miten konsen- viidentoista vuoden ajan. Leiskuvakynäisenäenä on fi losofi an de- peräänantamattomana materialistina kunnostautunut Onfray filosofiaa Onfray on tunnustanut vie- susta kavahtava ja kaikkia vastarinnan on ennen kaikkea esseisti, jonka pyrkimyks mokratisoiminen. Filosofeilla ei hänen mukaansa ole pienintä- ta ja taipumattomuudesta rastavansa, sillä filosofeilla ei hänen muotoja suositteleva Onfray otetaan kään oikeutta piiloutua hämärän oppisanaston suojiin.nemmistöä Kapinallisen politiikassa (1997) Onfray esittelee ajattelun-a indi- sa poliittisen puolen. Hän tuomitsee jyrkästi uusliberalismin, sil- n mukaansa ole oikeutta turvautua hä- vastaan Suomessa, jossa lakkoiluakin : lä hänen mukaansa kapitalismi estää ihmisten e MICHEL ONFRAY nauttimasta elämästään. Lääkkeeksi Onfray ehdotta auttivan vidualistista anarkismia,nauttiminen jonka periaatteena ja nautinnon on Chamfort’tuottaminen KAPINALLISEN POLITIIKKA märään oppisanastoon. pidetään vastuuttomana kiukutteluna. maksiimin mukainen laajasta Tutkielma vastarinnasta ja taipumattomuudesta Onfrayn tähtäimessä on tiukan vasemmistolainen n Kapinallisen politiikka (Politique du Onfray ei nimittäin tyydy neuvotte- ruumiin fi losofi a. Kapinallisen politiikka on ensimmäinen Onfrayn tuotannosta suomennettu teos. Onfray itse pitää kirjaa yhtenä rebelle, 1997) on ensimmäinen Onfrayn lemaan vähäpätöisiä etuja vallitsevan parhaistaan. laajasta tuotannosta suomennettu teos. järjestelmän sisällä, vaan vaatii libera- Onfrayn mukaan kapitalismi estää lismin murskaamista tässä ja nyt. useimpia ihmisiä nauttimasta elä- mästään muuttamalla yksilöt pelkiksi isbn 952-5503-07-0. 277 sivua. tuotantojärjestelmän sätkynukeiksi, Hinta 20 euroa. joiden elämää hallitsevat talouden im-

Johan Julius Frithiof Perander Yhteiskunta uutena aikana

J.J.F PERANDER Johan Julius Frithiof Perander (1838– Peranderin kirjoituksista varhaisin, 1885) oli suomenkielisen filosofian ”Yhteiskunta uutena aikana” (1866), uranuurtaja ja poikkeuksellinen hahmo on ensimmäinen suomen kielellä jul- suomalaisuusliikkeen historiassa. Nyt kaistu filosofinen teos ja jo sellaisena YHTEISKUNTA UUTENA AIKANA JA MUITA KIRJOITUKSIA ensi kerran uudelleen julkaistavissa merkittävä. Siinä, kuten myös ”Val-

i suomen- Peranderin yhteiskuntafilosofisissa kir- tiolainojen vaikutuksista” -artikkelissa o suo- joituksissa esille nousevat yhteiskunnal- (1869) Perander on radikaaleimmillaan, JOHAN JULIUS FRITHIOF PERANDER (1838–1885) ol sissa esil- kielisen fi losofi an uranuurtaja ja poikkeuksellinen hahm malaisuusliikkeen historiassa. Nyt ensi kerran uudelleen jul- listen ristiriitojen ja luokkakonfliktien kun taas John Stuart Mill’in yhteiskun- kaistavissa Peranderin yhteiskuntafi tämänlosofi sissa ”yksinäisen kirjoituk fi losofi n” le nousevat yhteiskunnallisten ristiriitojen ja luokkakonfl iktiensusta nallinen filosofia (1879) osoittaa hänen kysymykset tavalla, joka erottaa kysymykset tavalla, joka erottaa tämän ratkaisevasti aikakauden muista suomalaisista kirjoittajista.tuneesta Pe- Johdanto ja toimittanut Mikko Lahtinen randerin analyysit ja prognoosit ”työmiehen luokan” nou Koski- ”yksinäisen filosofin” ratkaisevasti ai- antaneen myöden ajan sopeuttavien vaatimaan oikeuksiaan myös Suomessa hakevat lähtökohtan- yh- sa vuosien 1789 ja 1848 vallankumouksissa kulminoi jaan syvällisesti J.J.F PERANDER eurooppalaisesta kriittisestä ajattelusta. Siinä missä Yrjö kakauden muista suomalaisista kirjoit- paineiden voimasta, kuten teoksen toi- omiota yh- nen, Thiodolf Rein ja muut fennomaaninationalistit esittivät YHTEISKUNTA UUTENA AIKANA teiskuntaluokkien harmoniaa korostavia oppe on mielen- tajista. Peranderin analyysit ja prog- mittaja Mikko Lahtinen pyrkii osoit- fi losofi an historiaan perehtynyt Perander kiinnitti hu JA MUITA KIRJOITUKSIA teiskunnallisten konfl iktien historiallisiin syntysyihin. Yhteiskunta uutena aikana ja muita kirjoituksia tamaan laajassa esseessään ”Perander ja myös niille, joitaarruttavat. ”fi losofi n noosit ”työmiehen luokan” noususta kiintoista luettavaa niin suomalaisen fi losofi an ja suomalaisuus- liikkeen historiasta kiinnostuneille kuin vaatimaan oikeuksiaan myös Suomessa hänen aikansa”. yksinäisyyden” ja ”yksinäisen fi losofi n” ongelmat ask hakevat lähtökohtansa vuosien 1789 Yhteiskunta uutena aikana ja muita ja 1848 vallankumouksissa kulminoi- kirjoituksia on mielenkiintoista luet- tuneesta eurooppalaisesta kriittisestä tavaa niin suomalaisen filosofian ja suo- ajattelusta. Siinä missä Yrjö Koskinen, malaisuusliikkeen historiasta kiinnostu- Thiodolf Rein ja muut fennomaanina- neille kuin myös niille, joita ”filosofin tionalistit esittivät yhteiskuntaluokkien yksinäisyyden” ja ”yksinäisen filosofin” harmoniaa korostavia oppejaan, syväl- ongelmat askarruttavat. lisesti filosofian historiaan perehtynyt Perander kiinnitti huomiota yhteiskun- isbn 952-5503-06-2. 230 sivua. nallisten konfliktien historiallisiin syn- Hinta 20 euroa. tysyihin.

TILAUKSET Eurooppalaisen filosofian seura ry. PL ,  Tampere Sähköposti tilaukset@netn.fi Puhelin -  (k.) Internet www.netn.fi Kirjojen hintaan lisätään postimaksu . luokan kirjemaksun mukaan. 110 • niin & näin / / niin & näin • 111

niin & näin FI LOSOFINEN AIKAKAUSLEHTI

����������� ������������������������� �������������������������� ��������������

�

�������������� ������������������������ � ������������������������������������ ��� � � � � � � � � � � � �� ������������������������� � � � � � � � � � � � � � �������������� ��� �

�

��������������

������������������������

�������������������� ���������������������������������������������������

������������������������� ���������������������� �����������

�����������

����������������������������

������������������������������ ��������������������� ��������������������������� ���������������������

niin & näin on yhdentoista ilmestymisvuotensa aikana vakiinnuttanut asemansa filosofisen ajattelun johtavana äänenkannattajana Suomessa sekä yhtenä maamme mittavimmista ja laajalevikkisimmistä kulttuurilehdistä. niin & näin edistää tutkimusta ja harrastusta mitään filosofian osa-aluetta, suuntausta tai aikakautta väheksymättä. Lehti silloittaa yliopistollisen tutkimuksen ja kiinnostuneiden maallikoiden välejä, luo kokonaiskuvaa filosofian luonteesta, historiasta ja nykypäivästä sekä esittelee merkittäviä keskustelunaiheita, ajattelijoita ja tapahtumia. niin & näin on tullut tunnetuksi akateemiset rajat ylittävistä näkökulmista niin ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kuin ajattomiin yleisinhimillisiin aiheisiin. Arkkitehtuuri, islam, suomalainen ajattelu, hermeneutiikka, virolainen filosofia, talous ja syyskuun 11. merkitys ovat esimerkkejä viime vuosina julkaistuista laajoista ja kiitetyistä teemakokonaisuuksista. Hinta 28 euroa /4 numeroa.

TILAUKSET Eurooppalaisen filosofian seura ry. PL ,  Tampere Sähköposti tilaukset@netn.fi Puhelin -  Internet www.netn.fi