Martin Heideggerin Spiegel-Haastattelu Filosofia Ja Juomingit 4/95 Niin & Näin Filosofinen Aikakauslehti 4/1995
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
ruumiin ja liikunnan Filosofia Rousseaun itserakkaus Naiset oppineisuuden tasavallassa Martin Heideggerin Spiegel-haastattelu Filosofia ja juomingit 4/95 niin & näin filosofinen aikakauslehti 4/1995 TOIMITUSKUNTA TOIMITUSNEUVOSTO Mikko Lahtinen, päätoimittaja Aki Huhtinen, Vesa Jaaksi, Riitta Koikkalainen, puh. (k.) 931-253 4851, sähköposti [email protected] Päivi Kosonen, Jussi Kotkavirta, Petteri Limnell, Tommi Wallenius, toimitussihteeri Susanna Lindberg, Erna Oesch, Mika Ojakangas, puh. (k.) 931-345 2760, sähköposti [email protected] Sami Pihlström, Juha Romppanen, Esa Saarinen, Kimmo Jylhämö Jarkko S. Tuusvuori, Yrjö Uurtimo, Erkki Vetten- Samuli Kaarre niemi, Matti Vilkka, Mika Vuolle, Jussi Vähämäki Reijo Kupiainen Marjo Kylmänen Mika Saranpää Heikki Suominen Tuukka Tomperi Tere Vadén TOIMITUKSEN OSOITE TÄMÄN NUMERON KIRJOITTAJAT niin & näin Raimo Blom, apulaisprofessori, sosiologian ja sosiaali- PL 730 psykologian laitos, Tampereen yliopisto. 33101 Tampere Martin Heidegger, (katso sivut 4-5). Elisa Heinämäki, usk.tiet.yo, uskontotieteiden laitos, Helsingin yliopisto. SÄHKÖPOSTI Jaakko Husa, HTT, yliassistentti, julkisoikeuden laitos, [email protected] Joensuun yliopisto. Arto Jokinen, FM, taideaineiden laitos, Tampereen yliopis- TILAUSHINNAT to. Kestotilaus 12 kk kotimaahan 130 mk, Petri Koikkalainen, yht.yo, politiikan tutkimuksen laitos, ulkomaille 180 mk. Lehtitoimiston kautta tilattaessa Tampereen yliopisto. lisämaksu. Kestotilaus jatkuu Anssi Korhonen, FL, tutkija, filosofian laitos, Helsingin uudistamatta kunnes tilaaja irtisanoo yliopisto. tilauksensa tai muuttaa sen määräaikaiseksi. Martti Kuokkanen, FT, vs. apulaisprofessori, filosofian ainelaitos, Tampereen yliopisto. ilmestyy neljä kertaa vuodessa. niin & näin Merja Kylmäkoski, YTM, tutkija, politiikan tutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto. TILAUS- JA OSOITEASIAT SEKÄ ILMOITUSMYYNTI Mikko Lahtinen, YTL, FM, tutkija, politiikan tutkimuksen Tommi Wallenius (puh. 931-345 2760) laitos, Tampereen yliopisto. Heikki Lehtonen, YTT, apulaisprofessori, sosiaalipolitiikan ILMOITUSHINNAT laitos, Tampereen yliopisto. 1/1 sivu 2000,-, 1/2 sivua 1200,-, Mikko Lehtonen, FT, assistentti, taideaineiden laitos, 1/4 sivua 700,-, takasisäkansi 2400,- Tampereen yliopisto. Heikki Mäki-Kulmala, FM, tutkija, työelämän tutkimus- keskus, Tampereen yliopisto. MAKSUT ps-tili 800011-1010727 Jukka Paastela, YTT, apulaisprofessori, politiikan tutki- muksen laitos, Tampereen yliopisto. JULKAISIJA Jaana Parviainen, FM, tutkija, filosofian ainelaitos, Tampe- Suomen fenomenologinen instituutti ry reen yliopisto. Plutarkhos, (katso sivut 17-18). TAITTO Protagoras, (katso takakansi). Tommi Wallenius Jean-Jacques Rousseau, (katso sivut 25-26). Mika Saranpää, FM, tuntiopettaja, filosofian ainelaitos, Tampereen yliopisto. KUVANKÄSITTELY Kimmo Jylhämö & Samuli Kaarre Juha Suoranta, KT, yliassistentti, kasvatustieteiden tiede- kunta, Lapin yliopisto. Tere Vadén, FL, filosofian ainelaitos, Tampereen yliopisto. ISSN 1237-1645 Juha Varto, FT, tutkimusjohtaja, Vantaan ammatti- 2. vuosikerta korkeakoulu. Mikko Yrjönsuuri, FT, vs. apulaisprofessori, yhteiskunta- PAINOPAIKKA Vammalan Kirjapaino Oy politiikan ja filosofian laitos, Joensuun yliopisto. 4/95 Pääkirjoitus 2 Martin Heidegger Tere Vadén, Peilin taustaa 4 Martin Heideggerin Der Spiegel -haastattelu 6 Filosofian klassikot Mikko Yrjönsuuri, Media ja juhlat 17 Plutarkhos, Sopiiko filosofia keskustelunaiheeksi juominkeihin? 19 Mikko Lehtonen, Naiset oppineisuuden tasavallassa 21 Merja Kylmäkoski, Rousseau ja itserakkaus 24 Jean-Jacques Rousseau, Itserakkaudesta 24 Merja Kylmäkoski, Poimintoja Rousseaun elämästä ja tuotannosta 25 Ruumiin ja liikunnan filosofia Martti Kuokkanen, Nyrkkeily ja väkivalta 27 Jaana Parviainen, Taideteoksen kehollisuus 33 Juha Varto, Kohti tanssin filosofista tarkastelua 38 Elisa Heinämäki, Mitä ei voi nähdä 43 Otteita ajasta Heikki Mäki-Kulmala, Ilkka Niiniluoto — kulttuurimme Batman 47 Heikki Lehtonen, Postmodernia yhteisöä etsimässä 51 Jukka Paastela, “Revisionismi” ja sananvapauden eettiset ongelmat 54 Opettamisen filosofia Mika Saranpää, Lapsen Paras Tawara — taas 58 Kolumni Juha Varto, Maa kuusta nähtynä 62 Kirjat Jari Palomäki, From Concepts to Concept Theory (Anssi Korhonen) 63 Heikki Mäki-Kulmala, Urpo Harva ja filosofin kutsumus (Juha Suoranta) 64 Risto Heiskala (toim.), Sosiologisen teorian nykysuuntauksia (Raimo Blom) 65 Jari Eskola & muut (toim.), Keskustelua kasvatus- ja sosiaalitieteiden 1990-luvun metodologiasta (Jaakko Husa) 66 Sara Heinämaa & Sari Näre (toim.), Pahan tyttäret: Sukupuolitettu pelko, viha ja valta (Arto Jokinen) 67 Jukka Paastela, Valhe ja politiikka (Petri Koikkalainen) 68 Ohjeita kirjoittajille 69 niin & näin indeksi 1994-1995 71 Pääkirjoitus Helsingin Sanomien ja Yliopisto-lehden lukijat ovat voineet tänä syksynä seurata kiistaa Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian yliassistentuurin täytöstä. Humanistisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto nimitti toukokuussa virkaan Esa Saarisen laitoksen esimiehen Ilkka Niiniluodon esityksen mukaisesti. Saariselle hävinnyt Jan von Plato teki päätöksestä kirjallisen muistutuksen kanslerille, minkä johdosta Niiniluoto esitti omat lisähuomautuksensa tiedekuntaneuvostolle (26.9.95). Kansleri hylkäsi von Platon muistutuksen marras- kuun lopussa ja vahvisti Saarisen nimityksen yliassistentiksi. Filosofian laitokselta kiistaan osallistui myös joukko dosentteja (Alanen, Haaparanta, Kivinen, Mäenpää, Ranta, Rantala ja Sandu), joiden mielipidekirjoitus ilmestyi sekä HS:ssa (7.10.95) että Yliopistossa (16/95). Virkanimityksiä koskevat kiistat ovat yliopistohallinnon arkipäivää, eivätkä ne yleensä ylitä valtakunnanmedioiden julkaisukynnyksiä. Yliassistentuurin kohdalla myös ulkopuolisille tarjoutui harvinaislaatuinen tilaisuus tehdä havaintoja helsin- kiläisen filosofian sisäpiirin positioista nimityskiistan vuodettua jostakin syystä julkisuuteen HS:n Kuukausiliitteessä (30.9.95) ilmestyneen toimittaja Eeva-Kaarina Arosen laajan artikkelin myötä. von Platon ja Saarisen sekä Niiniluodon ja dosenttien kannanotot paljastavat epänormaalin avoimesti kirjoittajien toisistaan eroavat käsitykset ja toiveet filosofian luonteesta sekä antavat ymmärtää, että filosofian laitoksella on kehkeytynyt vakavalta vaikuttava konflikti, jonka kohteena näyttäisi olevan itse helsinkiläisen teoreettisen filosofian tila ja tulevaisuus. Mikäli asiaan ei liittyisi kamppailu niukoista materiaalisista resursseista, niin mitään kiistaa filosofisista ideaaleista tuskin olisi kehkeytynyt, eikä mikään estäisi kaikenlaisten filosofioiden rauhanomaista rinnaneloa ja jaloa kilpaa yliopistolla. Mutta kuten muutakin mannaa, niin myös filosofian virkoja on valitettavan niukanlaisesti jaossa. Tästä johtuen tosiasiallisesti yhteismitattomat ja toisistaan muuten vähät välittävät filosofi(a)t asettuvat vastakkaisiin asemiin ja erilaiset hallitsemis- ja hegemonisointipyrinnöt saavat vallan filosofian taistelukentällä. Yliassistentuurin kohdalla vastakkain asettuvat von Platon ja dosenttien edustama “tieteellinen filosofia” ja Saarisen peräämä “laajempaan yhteiskunnalliseen relevanssiin pyrkivä järjenharjoitus”. von Platon retoriikassa iskusanoja ovat “filosofian tieteel- linen harjoittaminen”, “tieteelliset ansiot”, “eksakti tieteenharjoittaminen”, “tieteellinen kulttuuri” yms. Näitä tiede-sanoja vasten hän laittaa “päivänkohtaisen kulttuuridebatin”, “päiväkohtaisen julkisuuden tuoman ohimenevän kiillon” ja “vailla tieteellistä merkitystä olevien teosten” “kirjoittelun”. Saarisen retoriikan ytimessä taasen ovat “elävä filosofia”, “laajempaan yhteiskunnal- liseen relevanssiin pyrkivä järjenharjoitus”, “luovat resurssit”, “järkevä elämän ja maansa rakentaminen” yms. Vaikka Saarinen ei halua kiistää von Platon edustaman “eksaktin” tutkimuksen merkitystä, niin epäsuorasti hän vihjaa tällaisen filosofian viittaavan “eksperttikulttuuriin”, jopa “millimetritutkimukseen”. Kuten sanottu, tällaisten mustavalkoisten kiistojen syntyminen edellyttää joko-tahi-asetelmaa, jossa vain toinen voi saada viran ja sen takaaman turvatun toimeentulon. Jos tästä ei olisi kysymys, niin filosofin täytyisi olla harvinaisen kirkasotsainen idealisti tai agressiivinen fanaatikko, jotta hän viitsisi käydä polemiikkia aivan toisenlaista filosofiaa edustavan filosofin kanssa. Tuskinpa esimerkiksi Niiniluoto motivoituisi asettumaan Saarisen “soveltavan” filosofian puolelle von Platon eksaktia filosofia- tiedettä vastaan, mikäli hän ei olisi tähän hallinnollisesti rasitettu. Saarisen ja von Platon välinen konfrontaatio ei anna aihetta intellektuaaliseenkaan iloon, sillä se oirehtii kovin kapea-alai- sesta ja yksiulotteisesta ‘tieteellisen’, “filosofisen’ ja ‘yhteiskunnallisen’ ymmärtämisestä. von Platon kohdalla ‘tieteellinen’ kaventuu eksakteja metodeja ihannoivaksi tutkimukseksi, jota hyvin rajoittunut akateeminen ja kansainvälinen tutkija- ja opiskelijaeliitti harjoittaa yliopiston paksujen seinien suojissa. Tällöin filosofi(a)n mahdollinen intellektuaalinen ja osallistuva suhde yhteis- kuntaan ja elämänkäytäntöihin näivettyy “päivänkohtaiseksi kulttuuridebatiksi”. Näin von Platon (ja dosenttien) kanta sulkee pois sen mahdollisuuden, että filosofia ja tiede voisivat myös tarkoittaa olemassa olevaan “päivänkohtaiseen” todellisuuteen kohdistuvaa intellektuaalista kritiikkiä, jonka tieteellisyys muodostuu pätevistä ja perustelluista argumenteista sekä itsestäänselvyyksien johdonmukaisesta kyseenalaistamisesta. Tällaisen tieteellisen filosofian paraatiesimerkki on olemassa; sen tarjoaa valistus. Valistusfilosofit hyökkäsivät nimenomaan tieteellisin