Cassirer Filosofian Historiassa 54

TOIMITUSKUNTA TOIMITUSNEUVOSTO Mikko Lahtinen, päätoimittaja Aki Huhtinen, Vesa Jaaksi, Riitta Koikkalainen, puh. (k.) 931-253 4851, sähköposti [email protected] Päivi Kosonen, Jussi Kotkavirta, Petteri Limnell, Tommi Wallenius, toimitussihteeri Susanna Lindberg, Erna Oesch, Mika Ojakangas, puh. (k.) 931-345 2760, sähköposti [email protected] Sami Pihlström, Juha Romppanen, Esa Saarinen, Kimmo Jylhämö Jarkko S. Tuusvuori, Yrjö Uurtimo, Erkki Vetten- Samuli Kaarre niemi, Matti Vilkka, Mika Vuolle, Jussi Vähämäki Reijo Kupiainen Marjo Kylmänen Mika Saranpää Heikki Suominen Tuukka Tomperi Tere Vadén

TÄMÄN NUMERON KIRJOITTAJAT TOIMITUKSEN OSOITE Anaksimandros, (katso takakansi). niin & näin Lilli Alanen, FT, dosentti, Suomen Akatemian vanhempi PL 730 tutkija, filosofian laitos, Helsingin yliopisto. 33101 Tampere Jari Aro, tutkija, sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos, Tampereen yliopisto. SÄHKÖPOSTI Kimmo Jylhämö, fil.yo, Tampere. [email protected] Katri Kaalikoski, tutkija, käytännöllisen filosofian laitos, Helsingin yliopisto. Pekka Kalli, FT, filosofian ainelaitos, Tampereen yliopisto. niin & näin INTERNETISSÄ Sven Krohn, FT, professori (emeritus), filosofian laitos, http://www.netn.fi/ Turun yliopisto. Marjaana Kopperi, tutkija, käytännöllisen filosofian laitos, TILAUSHINNAT Helsingin yliopisto. Kestotilaus 12 kk kotimaahan 130 mk, Päivi Kosonen, FL, assistentti, taideaineiden laitos, Tampe- ulkomaille 180 mk. Lehtitoimiston kautta tilattaessa reen yliopisto. lisämaksu. Kestotilaus jatkuu uudistamatta kunnes tilaaja Reijo Kupiainen, FM, tutkija, Tampere. irtisanoo tilauksensa tai muuttaa sen määräaikaiseksi. Marjo Kylmänen, FM, taideaineiden laitos, Tampereen niin & näin ilmestyy neljä kertaa vuodessa. yliopisto. Mikko Lahtinen, YTL, FM, tutkija, politiikan tutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto. TILAUS- JA OSOITEASIAT SEKÄ ILMOITUSMYYNTI Tapani Laine, Tampere. Tommi Wallenius (puh. 931-345 2760) Mikko Lehtonen, FT, assistentti, taideaineiden laitos, Tampereen yliopisto. ILMOITUSHINNAT G.W. Leibniz, (katso sivu 38). 1/1 sivu 2000,-, 1/2 sivua 1200,-, Heikki Mäki-Kulmala, FM, tutkija, työelämän tutkimus- 1/4 sivua 700,-, takasisäkansi 2400,- keskus, Tampereen yliopisto. Ilkka Niiniluoto, FT, professori, filosofian laitos, Helsingin MAKSUT yliopisto. ps-tili 800011-1010727 Sami Pihlström, FL, tutkija, filosofian laitos, Helsingin yliopisto. W.V. Quine, (katso sivu 6). JULKAISIJA Keijo Rahkonen, VTL, assistentti, sosiaalipolitiikan laitos, Suomen fenomenologinen instituutti ry Helsingin yliopisto. Mika Saranpää, FM, tuntiopettaja, filosofian ainelaitos, TAITTO Tampereen yliopisto. Tommi Wallenius Juhani Sarsila, FT, oppihistorian dosentti, Tampereen yliopisto. KUVANKÄSITTELY Jyrki Siukonen, taiteilija, Helsinki. Kimmo Jylhämö & Samuli Kaarre Juha Suoranta, KT, yliassistentti, kasvatustieteiden tiede- kunta, Lapin yliopisto. Kari Tuomainen, fil.yo, filosofian ainelaitos, Tampereen ISSN 1237-1645 yliopisto. 3. vuosikerta Tere Vadén, FL, filosofian ainelaitos, Tampereen yliopisto. Juha Varto, FT, tutkimusjohtaja, Vantaan ammatti- PAINOPAIKKA Vammalan Kirjapaino Oy korkeakoulu. 1/96

Pääkirjoitus 2 niin vai näin 3

Quine Sami Pihlström, Johdanto Quinen haastatteluun 6 W.V. Quinen haastattelu 7

Näkökulmia etiikkaan Sven Krohn, Ihmisen elämänkaari ja hänen eettiset tehtävänsä 14 Katri Kaalikoski, Iris Murdoch: moraalirealisti ennen muita 18 Marjaana Kopperi, Metafysiikasta retoriikkaan eli oikeudenmukaisuutta postmodernisti 22

Kolumni Juhani Sarsila, Limasienistä lapsenmurhiin 32

Opettamisen filosofia Päivi Kosonen & Marjo Kylmänen, Gaarder filosofisen ihmettelyn rajoilla 35

Leibniz Gottfried Wilhelm Leibniz, Muistio hyvää tarkoittaville ja valistuneille henkilöille 38 Lilli Alanen, Leibnizin monadit, loogikon utopia ja uusi representaation käsite 42 Jyrki Siukonen, Leibnizin kääntämisestä ja selittämisestä 46 Gottfried Wilhelm Leibniz, Kirjeitä 48 Kari Tuomainen, Leibnizin Jumalasta 49

Kolumni Heikki Mäki-Kulmala, Eläköön revisionismi eli Sokrateen kuolema II 53

Lectio Pekka Kalli, Cassirer filosofian historiassa 54

Kolumni Juha Varto, Maa kuusta nähtynä 58

Kirjat Lea Rojola, Varmuuden vuoksi: Modernin representaatio Volter Kilven Saaristosarjassa (Tere Vadén) 59 Pirjo Talvio (toim.), Väpi: Linnan Väinöstä kerrottua (Tapani Laine) 60 Leila Haaparanta & Sara Heinämaa (toim.), Mind and Cognition (Sami Pihlström) 61 Martin Heidegger, Taideteoksen alkuperä (Reijo Kupiainen) 63 Jean Baudrillard, Lopun illuusio (Jari Aro) 65 Juha Suoranta, Tekstit, murrokset ja muutos (Juha Varto) 66 Uusi aika: Kirjoituksia nykykulttuurista ja aikakauden luonteesta (Mikko Lehtonen) 67 Lennart Koskinen, Mikä on oikein: Etiikan käsikirja (Reijo Kupiainen) 69 Pirkko Pitkänen ja Mikko Telaranta (toim.), Ovi parempaan maailmaan (Mikko Lahtinen) 70 Tapio Puolimatka, Kasvatus ja filosofia (Juha Suoranta) 71 netn: niin & näin verkossa 72 Pääkirjoitus

“Kun minä kohtaan ihmisen, missä Platon näkee filosofin johdattavan mukavilta; sen totuudet totuuspelien niin reidet aukeavat.” rahvasta ulos luolasta — tosin huonolla säännöistä aiheuttaisivat vain hämminkiä, (Filosofian tohtori Himanen menestyksellä — Machiavelli näkeekin veisivät mielenrauhan ja loukkaisivat vii- Jouko Turkan näytelmässä liikkeen kohti luolaa. sauden rakastajia ja heidän rakastajiaan Rakkaita pettymyksiä rakkaudessa) Ateenan demos sofistiystävineen väitteillä siitä, että filosofien puheet totuu- juotatti Sokrateelle myrkkymaljan ja desta, hyvyydestä ja kauneudesta ovatkin ilosofit ovat harvemmin laskeneet painosti Platonin aristokraattiveljineen suurta huijausta, jolla demosta johdetaan F joukkoonsa Niccolò Machiavellia; vetäytymään poliksen agoralta pitoihin yhä syvemmälle luolaan eikä sieltä pois, häntä ei ole pidetty tosifilosofina, joka viinimaljan ääreen karkottajiensa vastaisia toisin kuin hittifilosofit luulottelevat. kuuluisi Platonin ideaopissa kiteytyvään ja dialogeja sepittämään. Jos ateenalaiset Machiavelliläinen aika ei ole “machia- moderneissa tietoteorioissa tai fenomeno- antoivat epäluottamuslauseen filosofille, velliläinen” siksi, että kaikenkarvaiset logioissa edelleen vaikuttavaan totuuden- niin niin toisin on nykySuomessa, jossa poliitikot, sofistit, reettorit, mainosmiehet, rakastajien suureen traditioon. Miksi olisi- Sokrates on estradin juhlittu sankari ja telakanjohtajat tai muut valehtelijat olisivat kaan luettu, sillä kirjoituksissaan Machia- kansa vain hälyinen taustaääni, kuten syrjäyttäneet filosofit, vaan päinvastoin velli ei edes yritä tavoitella ja määritellä Veikko Sinisalon loppuunmyydyssä siksi, että filosofit ovat lopultakin — 2500 totuuden, hyvyyden tai kauneuden ideaa, näytelmässä; tai jossa filosofian tohtori vuotta Sokrateen tragedian jälkeen vaan leimaa tällaiset Platonin Valtiosta tai Pekka Himanen hurmaa kansaa Aamu- — anastaneet näiden valehtelijoiden tär- Senecan ideaalihallitsijaa luonnehtivista lehden päätoimittajasta vääpeliin ja keän roolin ja hahmon itselleen, vaienta- mietelmistä mallinsa ammentavat pyrinnöt narkkarihuoraan, kuten Jouko Turkan neet pahasuiset sofistit ja levottomuutta mielikuvitelmiksi, jotka eivät vastaa näytelmässä. NykySuomessa Platon ei aiheuttaneet machiavellit sekä voittaneet ‘asioissa vaikuttavaa totuutta’: “Monet varmastikaan kärsisi myönteisen huomion skepsiksestä kärsineen demoksen puolel- ovat näet kuvitelleet tasavaltoja ja puutteesta, eikä Sokrateen tarvitsisi leen. Totuus on vihdoinkin ottanut hallitsi- ruhtinaskuntia, jollaisia ei ole koskaan kulkea avojaloin. Varmastikin heidän to- jan paikan, osoittanut olevansa viha- nähty, eikä ole koskaan oikeasti ollut tuus-, hyvyys- ja kauneuspelinsä olisivat veljiään Demosta ja Skepsistä suurempi olemassa” (Ruhtinas, XV). myyntihittejä ja television katsotuimpia mahti. Tietenkin tähän juoneen kuuluu se, Jos Machiavellia ei kiinnosta totuus, ohjelmia siinä missä jonkun norjalais- että korkeasta asemastaan nauttivat ja niin valheko häntä sitten viehättää? Juuri filosofin romaanit yltävät ennätyspai- kiinni pitävät filosofit väittävät, että sofistit se, ja myös totuus valheena ja totuutta noksiin. Varmasti he löytäisivät lukuisia ja machiavellit ovat machiavellistisiä tavoittelevat viisauden rakastajat viatto- media-, poliitikkoja bisnesystäviä, jotka valehtelijoita. Filosofit sanovat paljas- mina valehtelijoina, illuusioiden luojina ja avokätisesti ja -sylisesti tukisivat totuu- tavansa Totuuden, vaatimattomimmil- ylläpitäjinä. Machiavellin silmin katsottuna denjulistajiaan. laankin sitä ainakin rakastavansa; ilman filosofien tai teologien tai ylipäätään Machiavelliäkin tämä machiavelliläi- muuta, sillä miten voisi olla totuutta, jos ei oppineiden käsitykset totuudesta, hyvyy- seksi väitetty aika olisi varmasti kiinnosta- olisi myös valhetta ja valehtelijoita. destä ja kauneudesta eivät ole totta siksi, nut ja myös huolestuttanut, onhan totuu- Mutta ehkä filosofien voitto ei ole että ne kertoisivat miten asiat tosiasialli- den julistajilla ja viisauden rakastajilla vielä aivan lopullinen; ehkä Sokrateen sesti ovat ja menevät, vaan siksi, että ne siinä vielä monin verroin suurempi rooli kuoleman ikävä muisto ei ole vielä täysin kuvitelmina ja sepitteellisinä kertomuksina kuin Savonarolalla Firenzen duomossa kuollut, ehkä jossakin filosofin tajunnan ovat osa vaikuttavaa todellisuutta, jossa 1400-luvun lopulla. Nykyajan Ruhtinaassa takamailla yhä itää pelon siemen, että niillä on voimaa siinä määrin kuin ne mielipuolisen munkin paikalla vain olisi sittenkin kävisi ilmi, ettei filosofi- vakuuttavat ja vaikuttavat alte et late. miellyttävä filosofikuningas eri hahmois- kuninkaalla olekaan vaatteita, että totuu- Machiavelli on huono filosofiksi — ja saan: filosofina, tutkijana, asiantuntijana, den kaavun kimmallus vain peitti tämän filosofit ovat toki vaistonneet — erikoisasiantuntijana, professorina, kon- alastoman totuuden totuuden valheelli- siksi, että hän ei astu filosofian peliluolaan sulttina, mainosmiehenä, telakanjohta- suudesta ja valheen syntysyistä. Ehkä totuuspelejä pelaamaan, vaan tarkkaa jana, tiedottajana, kansliapäällikkönä, jossakin sittenkin odottaa hetkeään prinssi moista pelaamista ja sen vaikutuksia luo- ministerinä — kenenä tahansa, joka joukkoineen, tulee ja kääntää totuuden lan ulkopuolelta. Siinä missä Platon näkee mediassa kertoo totuudet ja tuntee asiat. valon heittimet valaistusmestariin ja filosofin pyrkivän ulos luolasta, Machiavelli Mutta nykyajan Ruhtinas ei olisi aikamme ohjaajaan ja koko Teatteri Totuus pal- näkeekin pelihimoisen suorastaan hitti, sillä sen totuudet totuudenjulistajista jastuu suureksi illusioniksi. addiktiivistä liikettä luolan uumeniin. Siinä eivät rauhoita, tuo varmuutta, tunnu Mikko Lahtinen

2 niin & näin • 1/96 kuin Mäki-Kulmala uskottelee, vaan sille on VASTINE: BATMAN, tietenkin esitettävä mahdollisimman hyvät FALLIBILISMI JA eksplikaatiot ja perustelut, kuten filosofiassa yleensäkin. Siitä, miten olen tässä VALISTUSFILOSOFIA tehtävässä onnistunut, voidaan tietysti olla monta mieltä. Lennokkaasti kirjoitetussa katsauksessaan Mäki-Kulmala viittaa kiitettävän laajasti niin & näin -lehdessä 4/1995 Heikki Mäki- tuotantooni. Hänen yrityksensä kumota Kulmala esittää Ilkka Niiniluodon olevan totuudenkaltaisuuden teoriani — hyvästä “kulttuurielämämme ponteva Batman”, joka esimerkin valinnasta huolimatta — perus- väsymättä taistelee totuuden ja muiden tuu kuitenkin väärinymmärrykseen. Kirjani hyvien asioiden puolesta “arvuuttajia” ja Truthlikeness (Reidel, 1987) pääteesejä on “kissanaisia” vastaan. se, että totuudenkaltaisuuden mittaaminen Vaikka oikeasti pidänkin enemmän lihaa on suhteellista kognitiivisiin ongelmiin. ja verta olevasta John Waynestä kuin Kysymysten muuttuminen ja täsmenty- lepakkomieheksi naamioituvasta Bruce minen kuuluu tieteen dynamiikkaan. Minun Waynestä, ajatus itsestäni Batmanin roolis- teoriani puitteissa ei ole mitään vaikeuksia sa ei ole aivan vieras. Taiteilija Raimo todeta, että suomalaisten alkuperää koske- Puustisen näkemyksellisessä ex librik- vien käsitystemme totuudenkaltaisuus on sessä istun korkean pylvään päässä kasvanut viime vuosikymmeninä. suuntaamassa kirjasta loistavaa valokeilaa Fallibilismista ei seuraa sellaista latteaa yli kaupungin. Viitta vain selkään ja lentä- relativismia, jossa “kaikki jää ennalleen” tai mään ympäröivän llntuparven läpi kohti vastauksista tuhoamalla.) “kaikki käy”. On mielenkiintoista, että uusia seikkailuja — siinä on valistus- Mielestäni on luonnollista, että kriittinen relativismin puolustajiksi löytyy henkilöitä, filosofin tehtävä! ajattelija on tiedemyönteinen — onhan juuri jotka tuntuvat tietävän varmuudella, mikä Ilpo Halonen, läheinen työtoverini Suo- tieteen metodisena ihanteena kriittinen on oikea tulkinta heidän suosikkirelati- men Filosofisen Yhdistyksen sihteerinä, on itseäänkorjaavuus. Tästä ei kuitenkaan visteistaan. Itseäni en tunnista siitä kuvauk- puolestaan saanut kuvansa Dilemma ry:n seuraa kritiikitöntä asennetta tieteen nykyi- sesta, jonka Mäki-Kulmala antaa relativis- painattamaan reippaaseen Robin-paitaan. siin tuloksiin tai tieteen asemaan yhteiskun- mikritiikistäni (en tiedä puhuneeni työehto- Siis Ilkka ja Ilpo, Batman ja Robin, mikäpäs nallisen vallan instituutiona. sopimuksista Latourin yhteydessä, enkä siinä! Fallibilistina en voi lähteä taisteluun leimaa relativisteja subjektivisteiksi). Minun Mäki-Kulmalan karikatyyri kuitenkin “Totuuden nimissä”, ts. uskottelemalla, että on myös mahdotonta ymmärtää, että ontuu ainakin kahdessa suhteessa. Ensin- minulla olisi hallussani absoluuttinen totuus englanninkielisissä artikkeleissa esitetty näkin Batman on valepukuinen hahmo, jossain erityisessä asiassa tai kysymykses- julkinen kritiikki olisi tulkittavissa häpeä- joka ilmestyy yön pimeydestä vastustajien- sä. Mäki-Kulmala vääristelee ohjelmaani mättömäksi nyrkiniskuksi “vyön alle”. sa kimppuun. Minä taas esiinnyn omalla vihjaamalla esimerkiksi, että mielestäni Mäki-Kulmala siteeraa kirjastani Järki. nimelläni, esitän argumenttini julkisilla “K.V. Laurikainen ei millään suostu tulkit- arvot ja välineet (1994) lauseen: “On vää- forumeilla, ja vastustajani ovat käsityksiä ja semaan kvanttimekaniikkaa oikein” (alku- rin ajatella ‘frankfurtilaiseen’ tapaan, että näkemyksiä, eivät henkilöitä. Tapoihini on peräinen kursivointi). En todellakaan väitä välineellinen järki olisi sinänsä paha asia” kuulunut kiittää niitä, joiden kanssa minul- tietäväni, mikä on oikea tapa tulkita kvant- (s. 61). Sitten hän ojentaa minua: tuskin la on ollut mahdollisuus olla stimuloivalla timekaniikkaa. Sen sijaan olen mielestäni “frankfurtilaiset” olivat “sellaisia idiootteja, tavalla eri mieltä. esittänyt vakuuttavia perusteluja sille, että jotka eivät olisi huomanneet että väli- Toiseksi Mäki-Kulmala jättää mainit- kvanttimekaniikan indeterminismistä ei voi neellinen järki ja sen normit (esim. vessan sematta, että omaan ajatteluuni kuuluu päätellä Jumalan olemassaoloa. Tämän vetäminen, ovien avaaminen jne.) todella- keskeisesti fallibilismi eli teesi kaiken to- vastaväitteen julkituominen on myös mie- kin on ‘erottamaton osa myös arkielämän siasioita koskevan tiedon epävarmuudesta lestäni filosofin velvollisuus. toimintaa’”. Mutta eihän filosofisessa ja korjattavuudesta. Tämä koskee arki- Käsitykseni mukaan fallibilismi voidaan polemiikissa ole kyse siitä, olivatko Adorno tiedon ohella myös tieteellistä ja filosofista yhdistää kriittiseen realismiin, jossa tiedon ja yksilöidyt kumppanit “idiootteja”, vaan tietoa. Esitän kirjoissani myös vahvoja rationaalisen oikeuttamisen periaatteet siitä, miten tietyt aiheet ja ideat tulevat esiin rajauksia sille, mitä kysymyksiä — mm. nähdään historiallisesti kehittyviksi, mutta heidän filosofisissa opeissaan ja uskonnon ja etiikan piirissä — tieteellinen itse totuuden käsite määritellään olennai- teorioissaan. menetelmä ilmeisesti ei kykene ratkaise- sesti Tarskia seuraten korrespondenssi- Kirjani Maailma minä ja kulttuuri (1990) maan. Näistä syistä Mäki-Kulmala osuu teorian mukaisesti: totuus on objektiivinen luvussa 12 kerron, kuinka tamperelainen harhaan yrittäessään tehdä minusta suhde kielen ja todellisuuden välillä. Tällai- tutkija piti puhetta teknisistä normeista tai tieteisuskovaisen, jolle Totuus on “uusi nimi sen totuuden käsitteen puolustaminen ei “jos-niin-heuristiikasta” riittävänä perustee- vanhalle kunnon Isäjumalalle”. (Sen sijaan ole mikään lepakkomiehen suorittama na rinnastaa minut Hitlerin varustelu- Arvuuttaja on todellinen totuususkovainen “hyppy”, tai ongelmallinen yritys vedota ministeri Speeriin ja atomipommin isään anti-fallibilisti, sillä hän rankaisee vääristä käsitteiden “todellisiin merkityksiin”, niin Oppenheimeriin. Tämä ajattelutaipumus,

NIIN VAI NÄIN niin & näin 1/96 • 3 jossa välineellinen rationaalisuus näyttäy- BOURDIEU JA tyy itsessään pahana, juontaa käsitykseni mukaan Frankfurtin kouluun (s. 313). Max HEIDEGGER Horkheimerin — sinänsä erittäin mielen- kiintoisessa, pragmatismia jännittävästi niin & näin numerossa 4/95 Tere Vadén arvostelevassa — teoksessa Eclipse of kirjoittaa informatiivisessa johdan- Reason (Oxford University Press, 1947) nossaan Martin Heideggerin Spiegel- pannaan välineellisen eli “subjektiivisen haastatteluun: “Vihdoin Victor Fariasin järjen” tiliin jokseenkin kaikki modernin avoin ja raaka syytekirja, Heidegger et le maailman pahuudet aina fasismiin saakka. nazisme, leimahdutti vuonna 1987 kes- Tunnustusta siitä, että välineellisellä järjellä kustelun aivan uusiin mittasuhteisiin olisi jokin tärkeä tehtävä arkielämässä ensinnäkin mannermaalla, varsinkin (esim. vessan vetäminen), en löydä tästä Ranskassa, jossa syntyi miltei uusi filo- teoksesta. Viimeisessä luvussa Hork- sofisen kirjallisuuden lajityyppi, Heideg- heimer kyllä lyhyesti toteaa, että filosofian ger-apologiat ja -syytökset (kirjoittajina pitäisi “yhteensovittaa” subjektiivinen ja mm. Philippe Lacoue-Labarthe, Jacques objektiivinen järki. Tämä voitaisiin tulkita Derrida, Pierre Bourdieu ja Luc Ferry & niin, että välineellistä ajattelua ei hylätä Alain Renaut)…” (s. 4). vaan sitä täydennetään muilla rationaali- Ainakaan Pierre Bourdieun kohdalla suuden lajeilla — näinhän itsekin ajattelen. väite ei tarkkaan ottaen pidä paikkaan- Silti Horkheimer lopettaa kirjansa vaatimuk- sa. Olkoonkin että Bourdieun tutkimus seen, jonka mukaan “sen mitä nykyään Heideggerin “poliittisesta ontologiasta” kutsutaan järjeksi” (eli juuri välineellisen — L’ontologie politique de Martin järjen) “tuomitseminen” on suurin palvelus, Heidegger — ilmestyi kirjana Ranskas- jonka järki voi tehdä “valistukselle ja intel- sa vasta vuonna 1988 (Minuit, Paris), lektuaaliselle edistykselle”. siis Fariasin kirjan jälkeen, sen ensim- Habermasin jätän tässä vaiheessa mäinen versio julkaistiin samalla otsi- hiomaan distinktioitaan. Häntä koskevassa kolla jo vuonna 1975 Bourdieun juuri yhdessä lauseessani on toki tarkentamisen perustamassa ja itse toimittamassa varaa. Totean tässä vain seuraavan: teesi lehdessä Actes de la recherche en siitä, että instrumentaalinen järki on sciences sociales (5/6, novembre 1975, “patologisesti” ruvennut “kolonialisoimaan” s. 109-156). Bourdieu oli kirjoittanut elämismaailmaa, tulee vähintäänkiin tutkimuksensa Saksassa, oleskel- uuteen valoon, jos Habermas myöntää, lessaan vierailevana tutkijana Max että arkielämämme on jo valmiiksi väline- Plank Institut für Sozialforschung -laitok- rationaalisuuden kyllästämä. sessa. Se ilmestyi kirjana saksaksi Ehkäpä minun lepakkomiehen roolis- oikein tiedä, kenen intressejä he ovat puo- vuonna 1975 nimellä Die politische sani pitäisi olla imarreltu siitä, että niin & lustamassa, kun vaativat filosofian siipien Ontologie Martin Heideggers (Syndikat, näin -lehdessä riennetään puolustamaan leikkaamista ja äänen vaimentamista. Frankfurt/M). Mainittakoon että Hans- minun iskuiltani sellaisia maailmankuuluja Niin tai näin, minä puolestani aion jatkaa Georg Gadamer kirjoitti siitä kirja-arvos- mestareita kuin Feyerabend, Wittgenstein, yrityksiäni sellaisessa “järeän kriittisessä” telun Philosophischer Rundschauhun Bloor ja Latour. Aikaisemmassa numeros- valistusfilosofiassa, jota päätoimittaja (1-2, 1979, julkaistu myöhemmin teok- sa (1/1995) Päivi Rantanen ehti jo kauhis- Mikko Lahtinen pääkirjoituksessaan (4/95) sessa H.-G. Gadamer, Gesammelte tella sitä, että maan henkistä tilaa koske- peräänkuuluttaa. Erehtymisen riskistä Werke, Bd. 10, Tübingen 1995, s. 46- vassa keskustelussa olen “kiukuttelevasti” huolimatta meidän filosofienkin on lennet- 53). ja “uhoten” käyttänyt “vähättelyretoriikan” ja tävä niin pitkälle kuin argumentit kantavat. Voidaan toki hyvinkin olettaa että “syyllistämisen” keinoja: kun olen uskaltau- Gotham Cityssä tavataan! Bourdieun tutkimuksen L’Ontologie nut arvostelemaan maan poliitikkoja, erityi- politique de Martin Heidegger uudel- sesti Esko Ahon hallitusta, olen samalla Ilkka Niiniluoto leenjulkaisemisen motiivina Ranskassa “polkenut” heidän “puhe- ja toimin- 1988 oli Fariasin kirjan herättämä pole- taoikeuksiaan”. miikki. Bourdieu lisäsikin kirjansa Rantanen suosittelee minulle “suosta- nootistoon muutamia viitteitä Fariasiin. laulannan” sijaan todellisten “näyttöjen Samalla hän huomautti nootissa että antamista”, Mäki-Kulmala taas toivoo Farias toistaa kiistan, joka käytiin Rans- minun “hellittävän” Batmanin roolissa. En kassa Critique-lehdessä jo kaksikym-

4 • niin & näin 1/96 NIIN VAI NÄIN mentä vuotta aiemmin, vuosina 1966-68. teosten sosiologiassa en voi kuvitel- keskeistä vetovoimaa, nimittäin Vuoden 1988 esipuheessaan Bourdieu la — että esittämäni analyysi- historisismin ontologisoimista” (P. lisäksi tähdentää, että Heidegger-tutkiel- menetelmä ei ainoastaan voi selittää Bourdieu & L. J. D. Wacquant: ma oli alun perin tarkoitettu metodiseksi teoksen tuotannon yhteiskunnalllis- Refleksiiviseen sosiologiaan. Joen- harjoitukseksi, ei syytökseksi. Oli miten poliittisia ehtoja, vaan johtaa myös suu University Press, 1995, s. 184; oli, Bourdieun Heidegger-kirja ei kuulu teoksen itsensä parempaan ymmär- käännöstä korjattu). syntyajankohtansa puolesta Fariasin tämiseen, mikä tässä tapauksessa kiistakirjoituksen synnyttämään keskus- tarkoittaa Heideggerin filosofian Keijo Rahkonen teluun, saati “uuteen filosofisen kirjallisuuden lajityyppiin” (Vadén), vaikka se tulikin ajankohtaiseksi (oli siis ollut niin sanotusti aikaansa edellä) 80-luvun lopulla. Tuolloin Bourdieu kyllä otti julkisuudessa myös aktiivisesti kantaa Hei- degger-kiistaan mm. Libération-lehden palstoilla (myös saksaksi on ilmestynyt tähän liittyvä Bourdien haastattelu: “… ich glaube, ich wäre sein bester Verteidiger”, ein Gespräch mit Pierre Bourdieu über die Heidegger- Kontroverse, Das Argument, 171, 1988). Pari sanaa vielä Bourdieun suhteesta Heideggeriin. Bourdieu on itse (Choses dites, Minuit, Paris 1987, s. 15) kertonut lukeneensa Heideggeriä paljon ja “avec une certaine fascination” eri- toten Sein und Zeit -teosta jo 1950-luvulla, jolloin hän oli varsin lähellä tätä omassa ajattelussaan. Tuolloin Bourdieu sai Heidegger-vaikutteita, joita voi tunnistaa hänen myöhemmässäkin tuotannossaan. Sallittakoon lopuksi sangen pitkä sitaatti, joka kuvastaa Bourdieun käsitystä Heideggeristä:

“Heidegger on double talkin tai paremminkin polyfonisen diskurssin mestareita. Sanoisin, että hän on heistä kaikkein suurin. Hän kykenee puhumaan samanaikaisesti kahdessa sävellajissa: oppineen filosofisesti ja arkikielellä. Tämä näkyy erityisen hyvin siinä, miten hän käyttää Fürsorgea ilmeisen ‘puhtaana’ käsit- teenä, jolla on keskeinen asema Heideggerin teoriassa ajasta ja joka, ilmaisussa soziale Fürsorge, sosiaa- lihuolto, viittaa poliittiseen kontekstiin ja hyvinvointivaltion, palkallisten lomien, sairausvakuutuksen jne. tuomitsemiseen. Heidegger kiinnos- ti minua kuitenkin myös ‘puhtaan filosofin’ esimerkillisenä inkarnaa- tiona, ja halusin osoittaa — tapauksessa jota vaikempaa kulttuuri-

NIIN VAI NÄIN niin & näin 1/96 • 5 Willard Van

illard Van Orman Quine (s. 25.6.1908) on vuosi analyyttistä filosofiaa puolustaessaan oppejaan käännöksen satamme merkittävimpiä filosofeja — monien ja referenssin epämääräisyydestä, teorioiden empiirisestä Wmielestä jopa merkittävin. Esimerkiksi G.H. von alimääräytyneisyydestä ja “ontologisesta relatiivisuudesta”. Wright kirjoittaa ytimekkäästi: “Elävistä filosofeista hän on Hänen naturalistinen ohjelmansa tieto-opissa ja tieteen- mielestäni suurin.”1 Quinen elämäntyön keskeisintä sisältöä filosofiassa pyrkii radikaalisti muuttamaan tapaamme tarkas- ovat vallankumoukselliset oivallukset logiikan, logiikan tella inhimillistä tiedonhankintatoimintaa. Hänen vaikutuk- filosofian, kielifilosofian, tietoteorian ja tieteenfilosofian sensa viime vuosikymmenten filosofiseen keskusteluun on aloilla. niin valtava, että sen laajuutta on turha tässä ryhtyä arvioi- Quine on varsinkin 1960-luvulta lähtien tullut tunnetuksi maan.3 On tuskin yllättävää, että Quine-keskustelu on myös naturalismin edustajana tieto-opissa ja tieteenfilosofiassa. johtanut moniin virhetulkintoihin ja sekaannuksiin. On ai- Tämä tarkoittaa, että luonnontieteen menetelmiä — parhaita van liian yksioikoista kuvata Quinen käsityksiä nimilapuilla tuntemiamme tiedonhankinnan menetelmiä — tulisi käyttää “empirismi”, “pragmatismi”, “naturalismi”, “fysikalismi” ja kaikessa inhimillisessä tiedonhankinnassa. Filosofiakaan ei “skientismi”,4 mutta näiden teemojen täsmentäminen hänen Quinen naturalismin mukaan ole tiedettä koskevan ajattelunsa kontekstissa avaa toivottavasti Sami Pihlström empiirisiä tieteitä edeltävää, “puhdas- jonkinlaisen kokonaiskuvan hänen filosofiastaan. ta” tai “ensimmäistä” filosofiaa, vaan Seuraava haastattelu perustuu professori Quinen kanssa sen on muututtava luonnontieteen sisäiseksi (vain hieman Harvardin yliopistossa (Cambridge, Massachusetts, USA) yleisemmäksi) tutkimustoiminnaksi. Naturalismiin liittyy 3. ja 11. huhtikuuta 1995 käymiini keskusteluihin. Olen luontevasti Quinen kannattama fysikalismi, jonka mukaan täydentänyt Quinen puheenvuoroja lähdeviittauksin sikäli fysiikka on tieteistä perustavin: viime kädessä maailman sel- kuin se on ollut mielestäni tarpeellista. Quinen tärkeimmat laisena kuin se on kuvaavat fysiikan parhaat teoriat. Aina- kirjoitukset — myös sellaiset, joihin ei haastattelun yhtey- kaan meillä ei ole mitään näiden teorioiden ulkopuolista, dessä viitata — on mainittu haastattelun lopusta löytyvässä “korkeampaa” näkökulmaa todellisuuteen. (On toki syytä bibliografiassa. huomata, etteivät kaikki naturalisteiksi itseään kutsuvat nyky- filosofit kannata fysikalismia tässä ankarassa mielessä.) Quine tunnetaan erityisesti loogisen empirismin kieli- ja Viitteet tiedekäsitysten terävänä kriitikkona. Artikkelissaan Two 1. von Wright (1992), s. 70. Dogmas of Empiricism2 hän hyokkäsi kahta varsinkin 2. Ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1951. Julkaistu uudelleen Rudolf Carnapin puolustamaa filosofista “dogmia” vastaan: teoksessa Quine (1953), luku 2. (1) näkemystä, jonka mukaan kielen lauseet voidaan jyrkästi 3. Hyödyllisiä johdantoja Quinen vaikeasti lähestyttävään filosofiaan ovat esim. Gibsonin teokset (1982) ja (1988) sekä Lauener (1982) ja jakaa analyyttisiin (jotka ovat tosia tai epätosia yksinomaan Hookway (1988). Kriittistä keskustelua löytyy esim. Hahnin ja sisältämiensä termien merkitysten perusteella) ja synteettisiin Schilppin (1986) sekä Barrettin ja Gibsonin (1990) toimittamista (jotka perustuvat tosiseikkoihin eli ovat tosia tai epätosia sen kokoomateoksista, jotka sisältävät myös Quinen vastaukset mukaan, millainen maailma on), sekä (2) reduktionismia, joka kriitikoilleen. Katso myös Inquiry-lehden Quine-erikoisnumeroa olettaa, että jokaisella mielekkäällä lauseella on oma välit- (37:4, 1994). Suomen kielellä Quinesta on kirjoitettu vähän; Markus Lammenrannan tietoteorian oppikirja (1993) sisältää kuitenkin tömään kokemukseen viittaava empiirinen sisältönsä, johon katsauksen Quinen naturalismiin. lauseen merkitys palautuu. 4. Epämääräisten luonnehdintojen lisäksi Quinen ajattelusta vallitsee Tämän analyyttisen filosofian historian kuuluisimpiin monia harhakäsityksiä: hänen esimerkiksi oletetaan usein kannatta- lukeutuvan artikkelin ohella Quine on arvostellut perinteistä van nominalismia, mikä ei pidä paikkaansa.

6 • niin & näin 1/96 “A vast gulf, insufficiently remarked, separates those who are primarily concerned to have been right from those who are primarily concerned to be right. The latter, I like to think, will inherit the earth.” (W.V. Quine, The Time of My Life, s. 478) Orman QUINE niin & näin haastattelussa

Sami Pihlström (S.P.): Filosofinen uranne kattaa miltei koko 1900-luvun. Sen taustalla — sekä lähtökohtana että kritiikin kohteena — ovat loogisen positivismin perintö ja Wienin piirin jälkeinen analyyttinen filosofia. Miten luonnehtisitte Jamesin pragmatistista totuusteoriaa pidän täydellisenä suhdettanne tähän koulukuntaan ja empirismin perinteeseen erehdyksenä — eihän se edes noudata perinteistä logiikkaa. yleisemmin? Totuuden käsitteen suhteen seuraan Tarskia, en pragmatisteja. Totuudessa on kyse “lainausmerkkien poistosta” 3 Willard Van Orman Quine (W.V.Q.): Luovuin loogisen [disquotation]. Tosin en ole koskaan tutkinut tarkasti Jamesin positivismin opeista luopuessani analyyttinen-synteettinen- totuusteoriaa enkä muitakaan pragmatismin klassikkoja. erottelusta. Mutta kahdesta tärkeästä Wienin piirin Minulla ei esimerkiksi ole koherenttia kokonaisvaikutelmaa korostamasta seikasta en ole koskaan luopunut: jaan edel- Peircen filosofiasta. Olen perehtynyt hänen logiikkaa kos- leen loogisen positivismin tieteellisen hengen ja pidän keviin kirjoituksiinsa, mutta hänen metafysiikkansa on modernin logiikan asemaa filosofiassa keskeisenä. Tässä minulle vierasta. mielessä olen yhä looginen positivisti.1 Lisäksi tieto-oppini on empirististä, mutta ilman analyyttinen/synteettinen- S.P.: Onko Dewey pragmatismin klassikoista teille läheisin? erottelun kaltaisia dogmeja. W.V.Q.: Niin voidaan sanoa. Tosin hän välttää totuuden 4 S.P.: Olette siis paitsi loogisen positivismin tunnettu käsitettä, kun taas minä pidän sitä korvaamattomana. Vaik- ka totuus on lainausmerkkien poistoa, kriittikko, myös yksi harvoista nykyfilosofeista — ehkä Teksti ja kuvat ainoa — joka vielä pitää itseään loogisena positivistina. totuuspredikaatti on välttämätön sen Pidättekö Wienin piiriä vuosisatamme tarkeimpänä filosofi- vuoksi, mitä olen kutsunut “semant- Sami Pihlström sena koulukuntana? tiseksi nousemiseksi” [semantic ascent].5 Mutta muuten — naturalistina — Dewey on minul- W.V.Q.: Ehdottomasti. Se oli merkittävin yksittäinen filo- le pragmatisteista läheisin; tosin Peirce oli heistä paras sofinen suuntaus 1900-luvulla, vaikka sen dogmit olikin loogikko. hylättävä. S.P.: Onko sitten väärin luonnehtia omaa filosofiaanne pragmatismin muodoksi?

PRAGMATISMI W.V.Q.: Se, että minut usein virheellisesti luokitellaan “pragmatistiksi”, johtunee kirjoitukseni Two Dogmas of S.P.: Empirismin ja pragmatismin traditioilla on tärkeitä yh- Empiricism lopussa olevista huomautuksista, jotka liittyvät tymäkohtia. Työtänne on usein luettu myös pragmatismin Carnapin kanssa käymääni kiistaan.6 Tarkoitan Carnapin perinteeseen kuuluvana. Mitä mieltä olette tästä lukutavasta? erottelua “sisäisten” ja “ulkoisten” olemassaolokysymysten välillä.7 Olen artikkelissa Two Dogmas of Empiricism W.V.Q.: En ole täysin selvillä siitä, mitä on olla pragmatisti. Carnapin kanssa samaa mieltä siitä, että ulkoisissa kysymyk- Mikä on pragmatismin erottava piirre suhteessa muihin em- sissä on kyse vain mukavamman kielellisen viitekehyksen pirismin haaroihin? Pragmatismin traditio on kovin epämää- pragmaattisesta, ei-teoreettisesta ja ei-kognitiivisesta valin- räinen; termille ‘pragmatismi’ ei ole selvää määritelmää.2 nasta (Carnap kutsui tätä “pragmatismiksi”), mutta menen Monessa mielessä en ole pragmatisti. Esimerkiksi William Carnapia pitemmälle ja argumentoin, että näin on viime

niin & näin 1/96 • 7 kädessä myös sisäisten kysymysten suhteen. Tämä tietenkin NATURALISMI kaataa koko sisäinen-ulkoinen-erottelun. Sanoin tuossa artikkelissa edustavani Carnapia perusteellisempaa S.P.: Vaikka metafysiikka perinteisessä mielessä ei kuulu pragmatismia.8 Näin “pragmatismi” omaa ajatteluani kuvaa- filosofiseen työhönne, olette paljon pohtinut olemassaolon vana nimikkeenä sopii vain Carnapin kanssa käymäni kiis- ongelmaa. tan kontekstiin ja on ymmärrettävä vain tässä yhteydessä, Carnapin käyttämän ‘pragmatismi’-termin taustaa vasten. W.V.Q.: Erityisesti abstraktien objektien olemassaolon on- Muussa mielessä en ole pragmatisti — en halua tulla gelma oli alkuna ontologiselle kysymyksenasettelulleni. luokitelluksi pragmatismin koulukuntaan. Artikkelissani On What There Is esitin kriteerini ontologiselle sitoutumiselle.10 Halusin epämääräisen ontologisen puheen S.P.: Nykypragmatisteista varsinkin Richard Rorty on pal- olevan selvää ja ymmärrettävää. Eroni Carnapiin oli lähinnä jon viitannut työhönne. Esimerkiksi teoksessaan Philosophy verbaalinen: kun Carnap esimerkiksi halusi luopua kokonaan and the Mirror of Nature9 hän hyödyntää hyökkäystänne ‘metafysiikka’-termin käytöstä, tahdoin itse tehdä analyyttinen/synteettinen-erottelua vastaan omassa perin- ontologiasta merkityksellistä, tarkoituksiamme palvelevaa. teisen filosofian kritiikissään. Mitä mieltä olette hänen Carnapin asenne oli vihamielinen, minun ystävällisempi. En “pragmatismistaan”? torju edes Heideggerin metafysiikkaa mielettömänä, kuten Carnap, vaan yksinkertaisesti pidän sitä huonona tieteenä. W.V.Q.: Luulen kyllä, että Rorty on tuossa kirjassaan tulkinnut ajatuksiani väärin. Tosin en ole viime aikoina läheisesti S.P.: Ontologisten sitoumusten tarkastelu artikkelissa On seurannut hänen näkemystensä kehitystä. What There Is on eräässä mielessä varsin suvaitsevaista. Puhutte erilaisten teorioiden tai viitekehysten tekemistä S.P.: Ehkäpä Rorty onkin lähempänä “mannermaisia” ajatteli- ontologisista sitoumuksista ottamatta juuri kantaa joita — esimerkiksi Jacques Derridaa — kuin teitä? viitekehysten valintaan. Myöhemmin olette kuitenkin ilmaissut omat sitoumuksenne paljon tiukemmin: olette kannatta- W.V.Q.: Ehkä. Siinä, mitä kutsutaan “mannermaiseksi” nut ankaraa naturalismia ja fysikalistista maailmankuvaa. filosofiaksi, on antirationaalisia piirteitä, jotka ovat minulle vieraita. En voi sympatisoida sellaisia ajattelutapoja. En W.V.Q.: On What There Is onkin lähinnä metaontologista ymmärrä, kuinka kukaan voi meidän tieteellisenä aikanam- pohdiskelua — sen selvittämistä, mitä ontologinen sitoutu- me esittää tieteen vastaisia näkemyksiä. Kieli ja kielellinen minen ylipäänsä on. Omat sitoumukseni olen ilmaissut muissa analyysi ovat tietenkin olleet omassa filosofisessa työssäni kirjoituksissani. keskeisessä asemassa, ja myös Derridaa voidaan tavallaan pitää kielifilosofina, mutta ranskalainen kielifilosofia on S.P.: Onko fysikalismi oman ontologisen näkemyksenne minulle kovin kaukaista. Vaikutelmani Derridan, Foucault’n keskeisin elementti? ja muiden ranskalaisfilosofien (kuten myös Rortyn) epätieteellisyydestä ovat kuitenkin vain vaikutelmia; en voi W.V.Q.: Sanoisin, että ekstensionalismi on vielä perusta- sanoa tarkasti perehtyneeni heidän ajatteluunsa. vampi. Esimerkiksi luokkien [classes] ja lukujen olemassaolo on hyväksyttävä tieteessä — vaikka luokat ja luvut eivät S.P.: Voitaisiinko vastakohtaa ranskalaisen kielifilosofian ole fysikaalisia objekteja, fysikaalisen teorian on sitoudutta- (esimerkiksi Derridan) ja teidän kieleen kohdistuvan va niihin. Meidän on fysiikassa kvantifioitava lukujen yli. ajattelunne välillä verrata hieman varhaisempaan kieli- Mutta teorian tyydyttävä ymmärtäminen edellyttää, että filosofiseen vastakkainasette- luun, Heideggerin ja Carnapin väliseen?

W.V.Q.: Varmaankin. Heideg- gerin ajatteluun tutustuinkin alunperin lähinnä Carnapin kautta. Carnap käytti Heideg- gerin metafysiikkaa oivana esi- merkkinä filosofian näennäis- ongelmista ja mielettömistä näennäislauseista. Minun asen- teeni on samanlainen, joskaan en Carnapin tapaan pidä mah- dollisena erottelua mielekkään ja mielettömän kielenkäytön välillä. Tämähän oli myös hänen sisäinen/ulkoinen-erotte- lunsa ongelmana. Mielestäni voimme erottaa toisistaan vain hyvän ja huonon tieteen.

8 • niin & näin 1/96 teoria on muotoiltu ekstensionaalisella kielellä. En pysty täs- umpikujaan? Jos osoittautuisi, ettei parhaita teorioita voida- mällisesti ymmärtämään ei-ekstensionaalisia, intensionaalisia kaan ilmaista ekstensionaalisella kielellä? teorioita.11 Kykenen saamaan niistä vain epämääräisen vaikutelman. Mitä fysikalismiin tulee, siinä ei niinkään ole kyse W.V.Q.: Tämäkin olisi sitten vain hyväksyttävä. Pettymykseni väitteestä, että kaikki olemassa olevat objektit ovat fysikaa- olisi hieman samankaltainen kuin pettymykseni silloin, kun lisia, vaan pikemminkin ontologian jatkuvuudesta fysiikan jouduin luopumaan toivosta kehittää tieteellisesti kelvollinen historiallisen kehityksen kanssa. “Fysikalismi” on siis hie- nominalistinen systeemi. Yritin tätä Nelson Goodmanin kans- man hämmentävä nimitys. Se ontologia, jonka allekirjoitan, sa, mutta jouduin hyväksymään abstraktit objektit tieteen on fysiikan ontologia, mutta fysiikan teorioiden sidottujen ontologiaan todetessani, että joudumme kvantifioimaan esi- muuttujien arvojen joukossa on väistämättä abstrakteja, merkiksi luokkien yli.12 ei-fysikaalisia objekteja, kuten lukuja. Fysiikka on perimmäi- nen tiede siinä mielessä, että se pyrkii kuvaamaan kaiken, S.P.: Skientismi on siis ensisijainen sitoumuksenne, jopa mitä tapahtuu. Mutta miksi meidän lopulta pitäisi välittää fysikalismin ja ekstensionalismin ylittävä. nimilapuista, sellaisista kuin “fysikalismi”? Tarvitsemme niitä voidaksemme viitata vaivatta erilaisiin filosofisiin näkemyk- W.V.Q.: Kyllä. Tämä liittyy juuri naturalistiseen vaatimuksiin, mutta niitä ei saa ottaa liian vakavasti. seen, että hyväksyttävän ontologian kriteerinä on jatkuvuus tieteen kehityksen kanssa. On vain jatkettava tutkimusta — ehkäpä esimerkiksi kvanttiteoria käy tulevaisuudessa vähem- män paradoksaaliseksi. Meidän täytyy kunnioittaa tieteellis- SKIENTISMI tä metodia. Tiede on empiiristä ja siksi objektiivista. Teo- rioiden testauspisteitä [checkpoints] ovat havaintokatego- S.P.: Ette siis sitoudu mihinkään valmiiseen ontologiaan. riaalit [observation categoricals].13 Teorioiden testaaminen Fysikalistinen ontologianne voi sisältää abstrakteja objekteja, kokemuksen avulla takaa tieteen objektiivisuuden. Mutta ja se voi myös muuttua tieteen kehittyessä. toisaalta en pidä ei-testattavia teorioita mielettöminä. En kannata verifikationistista merkitysteoriaa. Lauseita ei yleensä W.V.Q.: Aivan. Jos esimerkiksi telepatian järkevä epäileminen voida testata yksitellen, vaan ainoastaan ryhmissä, mutta edes kävisi mahdottomaksi — jos tieteellisiä menetelmiä käyttä- tällaiseen ryhmään kuuluminen ei ole lauseen mielekkyyden en voitaisiin kontrolloiduissa koeolosuhteissa pitävästi osoit- välttämätön ehto. Silloin, kun testaaminen onnistuu, keskeistä taa, että ihmisaivojen välinen informaation välitys onnistuu on teorian falsifikaatio, negatiivinen testitulos. Toki tapauk- muutoinkin kuin tavanomaisia aistikanavia pitkin — telepatia sissa, joissa teoriaa ei suoraan voida testata, sellaiset positii- täytyisi hyväksyä tieteelliseen maailmankuvaan. Mutta viset hyveet kuin yksinkertaisuus ja symmetrisyys vaikutta- tässäkin tapauksessa puhuisimme yhä tieteestä ja fysiikasta. vat teorian hyväksymiseen. Uskottavat hypoteesit, arvaukset, Fysikalismista tai naturalismista tässä mielessä ei olisi jou- joilla ei (vielä) ole suoria testausmahdollisuuksia, täytyy duttu luopumaan. Onkin ehkä parempi puhua fysikalismista ottaa huomioon. skientisminä ja siten korostaa hyväksyttävän ontologian yhteyttä tieteen kehitykseen. S.P.: Korostatte negatiivista testaamista. Oletteko siis Karl Popperin kanssa samaa mieltä teorioiden falsifikaation S.P.: Ette varmaankaan halua olla skientisti siinä mielessä merkityksestä tieteellisen tiedon kasvussa? kuin sanaa ‘skientismi’ usein käytetään — viittaamaan arvottavaan näkemykseen, jonka mukaan tiede on (ainakin W.V.Q.: Popper oli oikeassa — sikäli kuin teorioita voidaan lähes) kaikki- testata. Hän oli kuitenkin väärässä kuvitellessaan olevansa voipa ja ratkai- tolerantimpi kuin Wienin piirin filosofit puhuessaan see kaikki on- falsifioitavuudesta “demarkaatiokriteerinä” mielekkyys- gelmamme? kriteerin sijasta.14 Tässä on nähdäkseni vain kielellinen ero. Tieteen ja metafysiikan demarkaatiota ei voida suorittaa. W.V.Q.: En Demarkaatio-ongelma on vanhentunut. On vain parempaa ja toki. Skien- huonompaa tiedettä. tismi siinä mie- lessä kuin minä S.P.: Naturalistis-skientistinen ajatus siitä, ettei tieteen ja sen hyväksyn filosofian välistä rajaa voida jyrkästi piirtää — demarkaatio- väittää vain, ongelman hylkääminen — lienee koko uranne läpäisevä asen- että tiede on ne. Olette aina vastustanut tieteen perustaksi, sen ulko- tai ainoa tiemme yläpuolelle, oletettua “ensimmäistä filosofiaa”. tietoon ja totuuteen. W.V.Q.: Näin voidaan sanoa. Tosin olen vasta myöhemmin tullut tästä asenteesta selvästi tietoiseksi. Varhaisimmissa S.P.: Entä jos kirjoituksissani se ei ole eksplisiittisesti näkyvissä. tieteen kehitys johtaisi ekstensionalismin

niin & näin 1/96 • 9 kologian tai antropologian näkökulmasta. Toisaalta jotkut NORMATIIVISUUS ovat yrittäneet “tieteellistää” etiikkaa aksiomatisoinnin keinoin, valitsemalla joitakin peruspäämääriä aksioomiksi S.P.: Naturalistinen ohjelmanne tieto-opissa on kuitenkin ja painottamalla eri tekojen hyviä ja huonoja puolia herättänyt paljon kritiikkiä.15 Ehkä tavallisin vastaväite on, suhteuttaen niitä näihin aksioomiin. Tämä voi olla järke- ettei naturalismi jätä riittävästi tilaa epistemologian vä ohjelma, mutta päämäärämme ja arvomme voidaan perinteiselle normatiivisuudelle. Kuinka suhtaudutte mielestäni ottaa vakavasti sellaisinaan, redusoimatta niita tällaisiin vastaväitteisiin? Vastaako tiukan naturalismin mihinkään muuhun. Naturalismin mukaan arvojemme mukainen käsitys tiedosta ja sen oikeuttamisesta ihmisen perimmäisyys luonnollisesti perustuu ihmisrodun filosofista itseymmärrystä? Voimmeko todella olla luonnollisiin, luonnonvalinnan kautta toteutuneisiin naturalisteja? Oikeastaan naturalisminne merkitsee perin- ominaisuuksiin: arvot eivät ole Jumalan asettamia. Mutta teisistä tieto-opillisista käsitteistä luopumista. tästä ei seuraa, että kaikki olisi sallittua, vaikka jotkut niin kuvittelevat.16 W.V.Q.: Vastauksissani kriitikoilleni olen esittänyt, että naturalisoidun epistemologian normatiivisuus on saman- S.P.: Jos fysiikka on maailman kuvaamisessa perimmäi- laista teknistä normatiivisuutta kuin soveltavien tieteiden nen tiede, arvojen naturalistisesti ymmärrettyinä pitäisi tekninen normatiivisuus yleensäkin. Epistemologia on kai olla redusoitavissa fysiikkaan. tieteellistä tietoa tarkasteleva soveltava tiede, eräänlainen insinööritiede. Olemme kiinnostuneita tiedollisten W.V.Q.: Periaatteessa kyllä. Reduktio on päämäärämme päämääriemme ja niiden saavuttamiseen tarvittavien tieteessä: haluamme yksinkertaisempia, yhtenäisempiä teo- keinojen ja metodien välisistä suhteista. rioita. Sikäli kuin arvot ovat empiirisiä, luonnonvalinnan toteuttamia tosiseikkoja ihmisten elämässä, ne ovat periaat- S.P.: Voidaanko siis sanoa, että haluatte naturalisoida teessa palautettavissa fysiikan kuvaamaan todellisuuteen. normatiivisuuden? Voimme tietenkin sanoa, että arvot ovat suhteellisia pää- määriin, mutta tällöin päämäärät kuuluvat fysiikan kuvaa- W.V.Q.: Kyllä. Platonisia arvoja tai normeja ei ole. maan luonnolliseen maailmaan. Myönnän toki, että tässä suljetaan ulkopuolelle jotakin sellaista, mitä filosofia on perinteisesti koettanut tavoittaa. S.P.: Nyt näyttäisi jälleen siltä, että arvojen normatiivisuus jää redusoimatta. Voisimmeko tiivistää kantanne seuraa- S.P.: Kaikki filosofit eivät jaa tieteellisen filosofian vasti: sikäli kuin normatiivisuus on irredusiibelia, siinä ei ihannettanne. ole kyse totuudesta tai epätotuudesta?

W.V.Q.: On selvää, että on muitakin tärkeitä asioita kuin W.V.Q.: Totuuspredikaattia ja “lainausmerkkien poistoa” tieteellinen tieto: esteettiset arvot, taide, musiikki, toisen voidaan kyllä soveltaa mihin tahansa, myös normatiivisiin ihmisen intuitiivinen ymmärtäminen… Myös “ei-tieteel- väitteisiin. Mutta jos puhumme totuudesta toisessa, linen” tai “kaunokirjallinen” filosofian harjoittaminen voi vaativammassa mielessä, näin voidaan kyllä sanoa. mielestäni olla arvokasta. Ei ehkä ole kovin hyödyllistä kiistellä siitä, mikä on ja mikä ei ole filosofiaa tai filoso- S.P.: Jos siis puhumme “pyrkimyksestä totuuteen” [pursuit fista toimintaa. Toisaalta taide ja kirjallisuus voivat käsi- of truth], kyse lienee yksinomaan fysiikan projektista. tellä asioita, joille filosofiassa — ainakaan minun filosofiassani — ei ole sijaa. W.V.Q.: Laajassa mielessä näin on. Totuus merkityksessä “pyrkimys totuuteen” on fysiikan asia. Tällöin esimerkik- S.P.: Tiede ja tieteellinen filosofia ovat tai pyrkivät si etiikka suljetaan totuuden ja epätotuuden ulkopuolelle. olemaan — jos olen ymmärtänyt näkemyksenne oikein — On kuitenkin muistettava, että yhtenäinen fysiikan perus- tekemisissä sen kanssa, mikä on totta tai epätotta, kun taas teoria on vielä pelkkä haave. Meidän on puhuttava tieteestä ihmisen “ei-tieteellisiin” käytäntöihin ei voida liittää laajemmin ja hyväksyttävä esimerkiksi historia mukaan. totuuden ja epätotuuden käsitteitä. Filosofian ja luonnontieteen välisen rajan hämärtäminen on kuuluisimpia teesejänne, mutta toisaalta piirrätte nähdäkseni hyvin jyrkän rajan yhtäältä tämän filosofia-tieteen ja toisaalta ei- REALISMI tieteellisen diskurssin väliin. Jälkimmäiseen ilmeisesti kuuluisivat esimerkiksi etiikka ja estetiikka — tai ainakin S.P.: Katsotte siis tieteen olevan ainoa tie maailmaa kos- tällaisten normatiivisten alueiden ne osat, jotka eivät ole kevaan tietoon. Voitteko yhtyä Wilfrid Sellarsin tieteelli- “insinööritieteellisesti” naturalisoitavissa. sen realismin ytimeen, teesiin “tiede on kaiken mitta”?17

W.V.Q.: Kyllä. Raja kulkee teorioiden empiirisessä testaa- W.V.Q.: Luulisin niin. Tiede on totuuden mitta, sikäli kuin misessa — siinä, implikoivatko teoriat havainto- mitään totuutta on. Ja kuten totesin, tieteen objektiivisuus kategoriaaleja vai eivät. Tietenkin myös etiikkaan ja este- perustuu teorioiden empiiriseen testaamiseen. tiikkaan liittyviä kysymyksiä, esimerkiksi kauneuden havaitsemista, voidaan tutkia tieteellisesti, vaikkapa psy- S.P.: Onko näkemyksenne tieteestä realistinen? Haluatteko

10 • niin & näin 1/96 sanoa, että tiede kuvaa — tai voisi periaatteessa kuvata — todellisuuden (mikrofysikaalisen) perusrakenteen oikein?

W.V.Q.: Tässä naturalismini astuu jälleen kuvaan mukaan. Termi ‘todellisuus’ on itse luonnontieteen termi, jos hylkäämme kaikki transsendentaaliset käsitteet. Itse asiassa kiista tieteellisen realismin ja sen vastakohdan, instrumentalismin, välillä käy merkityksettömäksi ja tyh- jäksi, kun hyväksytään naturalismi.18 Meillä ei ole tieteen ulkopuolista keinoa katsoa, kuvaako tieteemme “todellisuutta”. Realismi palaa siis takaisin naturalistisen viitekehyksen sisällä, tieteen itsensä sisällä.

S.P.: Voitaisiinko kantaanne kutsua — Putnamia seuraten — “sisäiseksi realismiksi”?19

W.V.Q.: En ole varma siitä, mitä tämä tarkoittaa. Joka tapauksessa toivoisin mahdollisimman yksinkertaista ja eleganttia teoriaa maailmasta. En siis jaa Putnamin ajatusta monien erilaisten kuvausten hyväksyttävyydestä, vaikka empiirisesti ekvivalenttien teorioiden välillä valitseminen voikin tapahtua vain eleganssin, yksinkertaisuu- den ja näiden kaltaisten seikkojen nojalla.

S.P.: Ehkä “sisäinen realismi” onkin monien merkitystensä vuoksi huono nimitys. Entä naturalistisesti asennoituvat tieteellisen realismin edustajat (kuten Richard Boyd ja Ronald Giere),20 jotka ovat argumentoineet, että realismi on paras tieteellinen selitys tieteen käytännölle — sille, mitä tiedemiehet ylipäänsä tekevät, ja sille, että he onnistuvat koejärjestelyissään? Miten suhtaudutte heidän kantaansa?

W.V.Q.: Jos heidän naturalisminsa muotoillaan näin, se on melko lähellä omaa kantaani. Mutta tärkeintä on, että termit ‘todellinen’ ja ‘todellisuus’ ymmärretään tieteen sisäisinä.

FILOSOFIA S.P.: G.H. von Wright on ennustanut, ettei logiikka kuitenkaan ensi vuosituhannella ehkä ole yhtä keskeises- S.P.: Filosofisessa työssänne on paljon analyyttisen filo- sä asemassa kuin se tämän vuosisadan filosofian kehityk- sofian perinteen suhteen kriittisiä piirteitä — jyrkkä sessä on ollut.22 naturalismi, kielellisen analyysin ja kielen merkityksen problematisoiminen jne.21 Viime vuosina on puhuttu W.V.Q.: Hänen ennustuksensa vaikuttaa järkevältä. paljon “postanalyyttisestä” filosofiasta. Millaisena näette Modernin logiikan suuri kontribuutio filosofian suhteen analyyttisen filosofian kohtalon? Onko tällä suuntauksella on ehkä jo tapahtunut. Tarkoitan Russellin, Gödelin ja tulevaisuutta? muiden vuosisatamme alkupuolen loogikkojen tuloksia. Ehkä 2000-luvulla ei tässä suhteessa tapahdu mitään W.V.Q.: Eräitä analyyttisen filosofian muunnelmia, kuten uutta merkittävää. Mutta en voi olla varma — ennusta- Oxfordin “luonnollisen kielen filosofian” koulukuntaa, minen on vaikeaa. voidaan pitää kuolleina. Mutta kuten totesin, Wienin piirin henki on yhä elossa. Yksimielisyyttä ei ehkä ole, S.P.: Suomessa monet filosofit ovat viime vuosina saavut- mutta erimielisyyksiä esiintyi jo Wienin piirin alkuperäi- taneet varsin näkyvän aseman julkisuudessa. Teidän filo- sessä kokoonpanossa. Tieteen ja logiikan painottaminen sofiselle toiminnallenne esiintyminen tiedotusvälineissä tai filosofiassa ei ole kuollut ajatus, ja myös analyyttisen filo- julkiseen keskusteluun puuttuminen ei ole ollut luonteen- sofian keskeiset hyveet, kuten eksplisiittisyys ja selkeys, omaista. Mitä mieltä olette filosofin julkisesta roolista? joita olen koettanut omassa työssäni pitää yllä, elävät.

niin & näin 1/96 • 11 8. “I espouse a more thorough pragmatism.” Quine 1953, s. 46. 9. Rorty 1979. 10. On What There Is, joka ilmestyi ensimmäisen kerran 1948, on julkaistu uudelleen teoksen Quine (1953) lukuna 1. Quinen tunnetun määritelmän mukaan oleminen on ”sidotun muuttujan arvona ole- W.V.Q.: Yhdysvalloissa useimmat filosofit eivat ole jul- mista”. Tätä ontologian kielirelatiivisuutta kehitellään radikaalimpaan kisia intellektuelleja. Euroopassa, varsinkin Ranskassa — suuntaan artikkelissa Ontological Relativity (teoksessa Quine 1969). ja ilmeisesti nyt Suomessa — tilanne on toinen. Mutta en Quine hylkää mahdollisuuden kysyä absoluuttisesti, mitä on olemassa tai edes minkä olioiden olemassaoloon jokin kieli tai teoria sitou- pidä filosofin osallistumista julkiseen keskusteluun tuu. Teorian ontologia on aina suhteutettava teorian käännökseen tai negatiivisena — kunhan hanellä on hyviä ideoita ja järke- tulkintaan toisessa teoriassa. vää sanottavaa. Filosofi ei ilman muuta ole etevä poliit- 11. Ekstensionalismi tarkoittaa, etta hyväksyttävien logiikkojen ja tisten tai yleisten kulttuurikysymysten käsittelijä. Mediaan kielellisten järjestelmien (sekä siten teorioiden) tulee olla osallistuvan filosofin tulee kantaa vastuunsa: on helppoa totuusfunktionaalisia: kompleksisten lauseiden totuus tai epätotuus johtaa ihmisiä epämiellyttävään tulevaisuuteen naiiveilla, riippuu vain osalauseiden totuudesta tai epätotuudesta. Quine on huonoilla ideoilla. Esimerkiksi Mao Zedong oli tällainen ekstensionalisminsa vuoksi vastustanut “intensionaalisen logiikan” eri muotoja (esim. episteemistä logiikkaa, havainnon logiikkaa sekä “osallistuva filosofi”. modaali- ja deonttista logiikkaa). 12. Nelson Goodmanin ja Quinen yhteinen artikkeli Steps toward a SP: Kiitän haastattelusta. Constructive Nominalism ilmestyi ensimmäisen kerran 1947. Se löytyy esim. teoksesta Goodman (1972). Artikkelin ensimmäinen lause on kuuluisa: “We do not believe in abstract objects.” Vertaa Quinen omaelämäkerrallista huomautusta nominalismin hylkäämi- Viitteet sestä ja tavallisesta virhetulkinnasta, jonka mukaan hän olisi nominalisti (Quine 1985, s. 198-199). Quinesta poiketen Goodman 1. Vertaa Hilary Putnamin Quinea käsittelevää esseetä The Greatest kannattaa yhä nominalismia. Logical Positivist (teoksessa Putnam 1990). 13. Tämän käsitteen Quine (1990, s. 10) määrittelee seuraavasti: 2. Omaelämäkerrassaan Quine (1985, s. 415) kirjoittaa: “I had been “A generality that is compounded of observables in this way — identified with pragmatism, but it was not clear to me what it took to ‘Whenever this, that’ — is what I call an observation categorical. It be a pragmatist.” is compounded of observation sentences.” Havaintolauseet 3. Alfred Tarskin “semanttisen totuusmääritelmän” mukaan [observation sentences] puolestaan ovat tosia joissakin tilanteissa, (formaali)kielelle annettu totuusmääritelmä on “materiaalisesti epätosia toisissa; lisäksi kielen puhujat ovat yksimielisiä niiden totuus- adekvaatti”, jos kaikki ns. T-ekvivalenssin “s on tosi jos ja vain jos arvosta annetussa tilanteessa, eikä lisätutkimusta tarvita. Esimerk- p” kaltaiset instanssit seuraavat määritelmästä. Tässä p on kejä ovat lauseet “Sataa”, “Tuo on jänis” jne. (Ibid., s. 3.) objektikielen (jonka totuuspredikaattia määritellään) lause ja s tämän 14. Popperin demarkaatiokriteerin mukaan tieteelliset teoriat ovat — lauseen nimi tai kuvaus metakielessä (jossa totuusmääritelmä anne- erotukseksi epätieteellisestä metafysiikasta — falsifioituvia, ts. niil- taan). Tutuissa esimerkeissä objektikieli on metakielen aito osa: lä on testattavia empiirisiä seurauksia, ja ne voidaan testien avulla “‘Lumi on valkoista’ on tosi joss lumi on valkoista.” Katso Tarskin periaatteessa osoittaa epätosiksi. Katso Popper (1959). epäformaalia esitystä aiheesta (1952). Quine ja monet muut ajattele- 15. Quinen kuuluisin naturalismia käsittelevä artikkeli on Epistemology vat, että tarskilainen ekvivalenssi kertoo kaiken, mitä meidän totuu- Naturalized (teoksessa Quine 1969), jossa todetaan, että naturalisoitu desta tarvitsee tietää — totuus on tärkeä, mutta filosofisesti ongel- epistemologia tutkii “fysikaalisen inhimillisen subjektin” tiedon- maton käsite. hankintatoimintaa ja on siten osa psykologiaa (s. 82). Katso myös 4. John Dewey pyrki korvaamaan totuuden käsitteen “oikeutetun esim. Quine (1975); vertaa Lammenranta (1993). väitettävyyden” [warranted assertibility] käsitteellä. 16. Quine esittää naturalistisen arvoteoriansa lyhyesti esseessä The Nature 5. Totuuspredikaatti mahdollistaa nousemisen objektikielestä of Moral Values (teoksessa Quine 1981). metakieleen: lauseet “Lumi on valkoista” ja “‘Lumi on valkoista’ on 17. Katso Sellars (1963), s. 173; vertaa Tuomela (1983). tosi” (tai “On totta, että lumi on valkoista”) sanovat saman asian, 18. Perinteisesti tieteellinen realisti katsoo, että tieteelliset teoriat pyrki- mutta lisäksi totuuspredikaattia käyttämällä voidaan esimerkiksi vät kuvaamaan teorioista riippumatta olemassaolevaa todellisuutta muodostaa lause “Kaikki, mitä hän sanoo, on totta”. ja että niiden teoreettiset termit pyrkivät viittaamaan havaintojen 6. Quinen ja Carnapin kirjeenvaihtoa on koottu Creathin (1990) toimit- taakse jääviin teoreettisiin entiteetteihin. Instrumentalistin mukaan tamaan teokseen, joka sisältää myös hyödyllisen johdannon. teoriat ovat vain hyödyllisiä työvälineitä, joiden tarkoituksena ei ole 7. Katso Carnap (1952). Esimerkiksi kysymys “Onko olemassa lukua kuvata todellisuutta “oikein”, vaan pikemminkin järjestää havainto- 100 suurempia luonnollisia lukuja?” on luonnollisten lukujen kielel- kokemusta. Siten ne eivät ole tosia eivätkä epätosia. Vertaa Tuomela lisen viitekehyksen sisäinen olemassaolokysymys, ja siihen voidaan (1983). mielekkäästi vastata tämän viitekehyksen sisällä. Sen sijaan ulkoi- 19. Katso esim. Putnam (1981), (1990). sella kysymyksellä “Onko olemassa luonnollisia lukuja?” ei Carnapin 20. Katso esim. Giere (1988). mukaan ole mielekästä teoreettista tai kognitiivista sisältöä. Tämä 21. Quinen argumenttien radikaalia luonnetta suhteessa analyyttisen kysymys koskee vain kielellisen viitekehyksen valintaa, jonka tulee filosofian traditioon painottaa erityisesti Romanos (1984). perustua pragmaattisiin hyödyllisyys- ja sopivuuskriteereihin. 22. von Wright (1992), s. 47.

12 • niin & näin 1/96 Roger F. Gibson, Enlightened Empiricism: An Examination of W.V. Quine’s Theory of Knowledge. University of South Florida Press, Tampa, 1988. Giere, Ronald N., Explaining Science: A Cognitive Approach. The Univer- sity of Chicago Press, Chicago & London, 1988. Nelson Goodman, Problems and Projects. Bobbs-Merrill, Indianapolis & New York, 1972. Hahn, Lewis Edwin & Schilpp, Paul Arthur (toim.), The Philosophy of W.V. Quine. Open Court, La Salle, 1986. Christopher Hookway, Quine: Language, Experience, and Reality. Stanford University Press, 1988. Markus Lammenranta, Tietoteoria. Gaudeamus, Helsinki, 1993. Henri Lauener, Willard Van Orman Quine. Verlag C.H. Beck, München, 1982. Karl R. Popper, The Logic of Scientific Discovery. Hutchinson, London 1959. Hilary Putnam, Reason, Truth and History. Cambridge University Press, Cambridge, Mass. 1981. Hilary Putnam, Realism with a Human Face. Harvard University Press, Cambridge, Mass. 1990. George D. Romanos, Quine and Analytic Philosophy. The MIT Press, Kirjallisuutta Cambridge & London 1984. Richard Rorty, Philosophy and the Mirror of Nature. Princeton University Press, Princeton 1979. W.V. Quinen teoksia Wilfrid Sellars, Science, Perception and Reality. Routledge and Kegan Paul, London 1963. From a Logical Point of View. Harvard University Press, Cambridge, Mass. Alfred Tarski, ‘The Semantic Conception of Truth’. Teoksessa Linsky, ibid., 1953 (2. painos 1980). s. 13-47. Word and Object. The MIT Press, Cambridge, Mass. 1960. Raimo Tuomela, Tiede, toiminta ja todellisuus. Gaudeamus, Helsinki 1983. The Ways of Paradox and Other Essays. Harvard University Press, Georg Henrik von Wright, Minervan pöllö. Otava, Helsinki 1992. Cambridge, Mass. & London 1966. Ontological Relativity and Other Essays. Columbia University Press, New York 1969. The Web of Belief (yhdessa J.S. Ullianin kanssa). Random House, New York 1970. Roots of Reference. Open Court, La Salle 1974. ‘The Nature of Natural Knowledge’. Teoksessa Samuel Guttenplan (toim.), Mind and Language. Clarendon Press, Oxford 1975, s. 67-81. ‘Facts of the Matter’. Teoksessa Robert W. Shahan & Chris Swoyer (toim.), Essays on the Philosophy of W.V. Quine. University of Oklahoma Press, Norman 1979, s. 155-169. Theories and Things. Harvard University Press, Cambridge, Mass. & London 1981. ‘Relativism and Absolutism’. The Monist 67, 1984, s. 293-296. The Time of My Life. The MIT Press, Cambridge, Mass. & London 1985. Quiddities. Harvard University Press, Cambridge, Mass. 1987. Pursuit of Truth. Harvard University Press, Cambridge, Mass. 1990 (uudistettu painos 1993). From Stimulus to Science. Harvard University Press, Cambridge, Mass. & London 1995. ‘Naturalism; Or, Living Within One’s Means’. Dialectica, vol. 49, n:o 2-4, 1995.

Muuta kirjallisuutta:

Barrett, Robert B. & Roger F. Gibson (toim.), Perspectives on Quine. Basil Blackwell, Cambridge & Oxford, 1990. Rudolf Carnap, ‘Empiricism, Semantics, and Ontology’. Teoksessa Leo- nard Linsky (toim.), Semantics and the Philosophy of Language. University of Illinois Press, Urbana, 1952, s. 208-228. Richard Creath (toim.), Dear Carnap, Dear Van: The Quine-Carnap Correspondence and Related Work. University of California Press, Berkeley, 1990. Roger F. Gibson, The Philosophy of W.V. Quine: An Expository Essay. University Presses of Florida, Tampa, 1982.

niin & näin 1/96 • 13 Sven Krohn

IHMISEN ELÄMÄNKAARI JA HÄNEN EETTISET TEHTÄVÄNSÄ

Ajatus, aate, ihmishengen luoma Samalla painottaa Manu avioliiton suurta merkitystä ja aset- vapaus, valinta on tahdon ilmennys taa eteemme eräänlaisen avioliiton ihannemallin. Sen mukaan ja sentään kosmillisen järjestyksen tuoma avioliitto kuvastaa täysihmistä käsittäessään miehen, vaimon aineeseen murtautunut järjen ilmestys ja pojan, eli niin kuin Manu sen ilmaisee: “Tullakseen äideiksi Kun itseäsi etsit, ihminen ovat naiset, tullakseen isiksi miehet. Vain hän on täydellinen järjellisessä löydät rakkauden ihminen, joka käsittää yhtyneinä kolme persoonaa, vaimon, aviomiehen ja jälkeläisen.” Tässä avioliitossa selitetään aviomiehen ja hänen vaimonsa olevan yksi ja sama olento. uinaisessa Intiassa meille esittäytyy ns. Toisaalta tähdennetään, että taloudenhoitajan, griihastan, brahmalaisessa kulttuurissa eräs ihmisen elämän lähimpiä velvollisuuksia ovat hänen sosiaaliset tehtävänsä. M kaaren malli, joka voidaan ottaa tuonnempana Mutta ne päättyvät, kun tulee vaanaprastrojen, mietiskelijän selviävästä syystä tämän esitelmän otsikon mukaisen tarkas- aika. Aviopuolisot vetäytyvät silloin yhdessä johonkin yksi- telun lähtökohdaksi. Manun lain1 mukaan ihmisen toimin- näiseen paikkaan mietiskelemään ja suorittamaan erinäistä nallisen ja henkisen kasvun aika, joka alkaa hänen täytetty- hartausliturgiaa sekä askeettisia harjoituksia, joista myöhem- ään seitsemän vuotta, on jaettava neljään jaksoon. Ensimmäi- min saivat opastusta ns. metsäkirjasta. Harjoituksiin kuului nen jakso on brahmajaarinina eli opiskelijana olemisen aika, voimistelu, joka Intiasta alkunsa saaneena siirtyi viime ja se päättyy, kun opiskelija erityisen seremonian (rituaalin) vuosisadalla Eurooppaan ja myös Suomeen. Elämänkaarensa suorittamalla on “julistettu” täysi-ikäiseksi. Opiskelija eli lopulla on ihmisen määrä olla sanjaasin, yksinäinen vaeltaja, brahmajaarin (brahmacarin) siirtyi syntymäkodistaan opet- joka tietoisuudessaan kokee oman itsensä ja kaikki-itsen eli tajansa hoiviin, jota hänen tuli kuuliaisesti palvella kaikessa painopiste siinä on turija (neljäs)3 johon sisältyy sat-cit- ja samalla ahkerasti syventyä suullisena perinteenä säilyneihin ananda (sat-tshit-aananda), aktiivinen olemassaolo (hyvyys), ja säilytettyihin, alun pitäen runopukuisiin ajatuskuviin, totuuden tiedossa eläminen ja todellisuuden kokeminen jotka hänen oli opittava ulkoa. Opettaja valitsi näitä hänelle autuutena. Sanjaasin, jonka ravinto on ankarasti valikoitu selittäen samalla niiden kätkettyä symboliikkaa. Opiskelu (hedelmät), kulkee kerjäläiskulho kädessään, sillä yhteisön käsitti aluksi Veedat, sittemmin brahmakauden kuluessa myös on määrä pitää huolta hänestä. Hän puolestaan levittää vii- Brahmanat, joiden joukossa oli Manun laki. Opetuksen tiuk- sauden valoa ympäristöönsä samalla valmistautuen tehtäviin- kuudesta ehkä johtuu (jopa väärä sointu oli rangaistava), että sä kuoleman jälkeisessä elämässä ja uudessa ruumistuksessa. monia vuosituhansia sitten esisanskriitin kielellä sepitetyt Edellä kuvattu elämänohje tai ihanne aluksi lienee ajateltu Veedat ovat nähtävästi säilyneet alkuperäisessä muodossaan. koskevaksi kaikkia arjalaisia eli “kahdestisyntyneitä” (ihmi- Tästä on todistuksena, että Intian eri osissa on ollut ja on seksi ja arjalaiseksi?), mutta sen jälkeen kun neljä yhteiskunta- kansanperinteen taitajia (verrattavissa suomensukuisiin luokkaa käsittävä kastilaitos oli vakiintunut yhteiskunnassa, runonlaulajiin), jotka kokonaan toistensa lähiympäristöstä se koski erityisesti ylintä eli brahmiinikastia. Mutta osiltaan, riippumatta kykenivät esittämään valtavan repertuaarin kan- vaikkakin epätarkemmin, myös seuraavia järjestyksessä: sanperinnettä yhtäpitävästi.2 Oppilaana olemista seurasi meil- sotilasaatelisto, kshatrijat, joihin kuningas kuului, ja vaishat, le varsinkin Manun laista välittyvän elämän järjestyksen jotka kaupalla ja teollisella toiminnallaan hankkivat varalli- mukaan toisena niistä neljästä jaksosta, joihin ihmiselämän suutta yhteiskunnalle. Shudrat, jotka olivat maanviljelijöitä tuli olla jaettu, griihasta eli taloudenhoitaja, sitten kolmas, ja hoitivat palvelustehtäviä, muodostivat kasteista alimman, vaanaprastja eli mietiskelijä ja neljäs, sanjaasin, erakko ja eivät olleet näiden elämänkaariohjeiden alaisia, ei edes viisauden opettaja. Taloudenhoitajan tuli solmia avioliitto, niiden modifioiduissa muodoissa. Arjalaisten asetuttua jossa hänen toivottiin saavan pojan ja sen jälkeen enintään pysyväksi yhteiskunnaksi Intiaan on työnjaon tarpeellisuus yhden lapsen. Tämä rajoitus vaali pidättyvyyttä, jonka yksi aihe kastilaitoksen perustamiseen; toinen oli kansallisen noudattamisen merkitystä oli jo oppilaalle teroitettu. kokonaisuuden säilyttäminen dravida-kansojen keskellä.

14 • niin & näin 1/96 Kolmas aihe sisälsi eettisen näkökulman omaksuttua elämän- olemuksensa ajaton todellisuus.”4 katsomuksellista taustaa vasten. Sillä kastilaitos oli tarkoitettu myös järjestelmäksi, jonka päämäärä oli eettisen Kuitenkin tulee huomata, että buddhalaisuudenkin mukaan kasvun edistäminen. Jokainen kasti oli ikäänkuin koulu, joka maallikolle on annettu yksilöllinen dharma, tässä dharma asetti siinä olevan eteen eettisen ihanteen, joka hänen tuli merkityksessä ihmiselle (eettisesti) kuuluva yksilöllisistä omaksua luopumalla yksinomaisesta oman edun tavoittelusta eroavaisuuksista johtuen erilainen omin tehtävä hänen yhteisön yhteiseksi hyväksi. Vaishojen tuli oppia, että varal- maisessa sosiaalisessa ympäristössään. Vain munkki- lisuus, jonka he hankkivat, oli hankittu yhteisölle; laitoksessa, joka sai alkunsa buddhalaisuudessa, munkkien kshatrioiden, että heidän tuli olla valmiita luopumaan tuli pääasiassa keskittyä edellä lainauksessa kuvattuun teh- hengestään pelastaakseen toisen hengen. Kun yksilö tävään elämänkaarensa aikana oli saavuttanut annetun eettisen ihanteen mukaisen hyveen, ajateltiin, että hän jälleensyntymisen pyörässä karmansa nojalla syntyy seuraavaan ylempään iirtykäämme nyt, vielä aatehistoriassa viipyen länteen Pla- kastiin siirtyen siten luokaltaan ylempään luokkaan. Stonin Valtioon. Tämä valtiohan ei milloinkaan Nyt voidaan ehkä huomata, minkä tähden otin lähtökoh- todellistunut maisessa ympäristössä, mutta on silti olemassa dakseni muinaisintialaisen näkemyksen ihmisen eettisiksi eräänä annettuna mallina. Sitä paitsi on merkittävää, että se katsotuista tehtävistä käsitellessäni yleisemmältä ja sen pyrkii rakentumaan ihmiskäsitykselle, joka ottaa huomioon tähden ajankohtaisemmalta perustalta kysymystä ihmisen ihmisen sekä aineelliset ja keholliset että sielulliset ja henki- eettisistä tehtävistä. Varhaisarjalaisuudessa alkunsa saanee- set tarpeet. Kuviteltu yhteisö hahmottuu siten yksilöstä na ja pitkälti osiltaan hindulaisuudessa jatkunut edel- lä kuvattu järjestelmä säilyttänee kuitenkin ajankoh- dasta riippumatta eettisen pätemisensä eräissä periaatteissaan. Periaatteet, joiden mukaan eettiset velvollisuudet määräytyvät ihmisen edellytysten ja ympäristön tarpeitten ja tarjoamien mahdollisuuksien mukaan — ja ovat eri ikäkausina erilaiset — sekä periaate “jolle paljon on annettu, häneltä paljon vaaditaan”, eivät ole nykyisenä ajankohtanakaan vanhentuneita. Kuitenkin lisäksi on otettava huomioon tehtävä, joka on annettu sanjaasinille. Tämä on Marga eli sisäinen tie, jonka tuloksena, kun sillä edetään, tulee olla yhä syvenevä tieto siitä, mihin ihmisen elämä kosmista taustaa vasten tähtää. Epäortodoksiset elämänkatsomukselliset opit, kuten tshainalaisuus (jainalaisuus) ja buddhalaisuus, eivät kieltäneet tätä ihmiselle yleisesti katsottuna tarkoitettua perimmäistä päämäärää. Päinvastoin koski kritiikki sitä, että kastilaitos rajoitti tämän pää- määrän tavoittamisen. Se oli rajoitettu käsittämään vain ylimmän kastin jäsenen hänen vanhuutensa viimeisessä vaiheessa. Sen sijaan tämä tavoite oli asetettava käsin kokonaisvaltaisesti nähtyjen analogioiden pohjalta. jokaisen ihmisen eteen ohjeeksi iästä ja kastista riippumatta, Huomaamme samalla, miten suuresti se muistuttaa hindulaista mikä samalla merkitsi kastilaitoksen hylkäämistä. Kirjassaan Manun lain välittämää yhteisömallia: filosofit = brahmiinit, Philosophies of India tähdentää Intiassa perinteinä esille sotilaat = kshatrijat, kauppiaat = kauppiaat, orjat = shuudrat. nousseiden ajatusjärjestelmien syvällinen tuntija Heinrich Mutta myös eroavuuksia on. Varhaishindulaisessa mallissa Zimmer, että buddhalaisen opin mukaan jokainen ihminen hallitsija oli sotilas eli kshatrija. Brahmiinit eivät hallinneet, on tuleva Buddha. Zimmer jatkaa: vaikka he olivat arvostetuin yhteiskuntaluokka ja heitä kuunneltiin. Platonin mallissa sen sijaan filosofit hallitsivat. “Tämä on samalla sekä demokraattinen että aristokraatti- Brahmiinien keskuudessa vaati malli kahden ihmisen, nen näkemys. Perustavasti sama näkemys vallitsee mui- miehen ja naisen kiinteätä, jopa ihanteellista aviosuhdetta; naisessa jainassa ja Gosalan opissa. Ja tavalla tai toisella filosofien keskuudessa vallitsi Platonin mallin mukaan tämä näkemys kuvastuu kaikissa myöhemmissä intialai- promiskuiteetti. Toisaalta filosofit olivat sekä miehiä että sissa oppijärjestelmissä. Kaikissa niissä on kyse kätke- naisia, ja sukupuolesta riippumatta he olivat tasa-arvoisia, kun tyn totuuden paljastamisesta yksilöllisen täydellistymisen sen sijaan nainen hindulaisessa mallissa, vaikka häntä tuli avulla. Keskeinen periaate on, ettei täydellisyys ole kunnioittaa, oli silti mieheen verrattuna alistetussa asemas- mitään lisättyä tai ulkoapäin hankittua vaan pikemmin sa. Platonin näkemys sukupuolten tasa-arvoisuudesta ylim- juuri se, mikä jo potentiaalisesti on olemassa sisäisen mässä yhteiskuntaluokassa saattaa olla egyptiläistä vaikutus- yksilön perustavana aktualisuutena. […] Oppilaan pon- ta: hänenhän kerrotaan käyneen egyptiläisissä mysteereissä. nistusten tavoitteena on saattaa se tietoisuuteen, mikä Molempien mallien yksi keskeinen ero on myös siinä, että kätketyssä olotilassa piilevänä ja uinuvana jo on hänen hindumallin mukaan synnyttiin tiettyyn yhteiskuntaluokkaan,

niin & näin 1/96 • 15 mutta Platonin Valtiossa kuuluminen tiettyyn yhteiskunta- tulevaisuudessa toteutuvaan tavoitteeseen. Puhun tässä tietysti luokkaan oli tuloksena lahjoista ja taipumuksista sekä yliajallisesta varsinaisesta itsestä. Toisaalta on kysyttävä, mikä koulutuksen perusteella suoritetuista valinnoista. Entä on yksilölle ja myös kansalle annettu omin tehtävä, joka aina pohjautuuko Platonin malli eettisyyteen siinä merkityksessä samalla on ainoalaatuinen. Toisaalta on kysyttävä eri elämän- kuin olemme huomanneet hindumallin pohjautuvan? Epäi- tilanteissa, mikä on lähin eettinen tehtävä, joka yksilön tai lemättä hänen etiikkaansa kuuluvat kardinaalihyveet — kollektiivin tulee suorittaa edellytettynä, että se kyetään suorit- viisaus, urhoollisuus ja kohtuullisuus ja kokonaisuuteen tamaan, sekä mikä on suoritettavien eettisten tehtävien tärkeys- katsottuna myös harmonia — ovat potentiaalisesti edustet- järjestys. Joskus on lähin tehtävä selvä, kuten laupiaalle samari- tuina ja edellytettyinä Valtion yhteiskuntaluokissa. Sen alaiselle. Joskus se merkitsee niiden esteiden etsimistä ja pois sijaan en ole löytänyt Platonin mallista samanlaista nousua raivaamista, jotka kasaantuvat yksilön tai kollektiivin tielle ja ja edistystä yhteiskuntaluokasta toiseen ja perättäisissä estävät omimpana annetun tehtävän suorittamista. Tietysti näyt- jälleensyntymissä ruumistuksesta toiseen sitä mukaa kuin tää selvältä, että lähin tehtävä aina kuuluu tässä ja nyt -tilantee- eettinen opetus edellisessä luokassa on opittu, niin kuin seen, mutta siinäkin on yleensä useita toimintaa koskevia vaih- tapahtuu hindumallissa. Minusta näyttää kuin nousu ideoista toehtoja. Valintojen perusteet liittyvät aina arvojen hierarkiaan, korkeimpiin, totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen, olisi mutta myös yhteiskunnassa vallitsevaan työnjakon. Kaikilla ei Platonin mukaan mietiskelemällä ideamaailmaa jokaiselle voi eettisestikään katsottuna olla sama tehtävä. Ainakin osaksi mahdollista luokastaan riippumatta. Antaahan Platon Menon- on länsimaisissa yhteiskunnissa, myös Suomessa, yksilön taito dialogissaan orjapojan ratkaistavaksi geometrisen tehtävän ja tieto määräämässä, minkä työn ja aseman hän yhteiskunnas- (“Mikä on neliön sivu, jonka ala on kaksinkertaisesti anne- sa saa omakseen. Kun hän suorittaa työnsä mahdollisimman tun neliön ala?“) Kun hän sen ratkaisee, päätellään, että se hyvin ja käyttää asemaansa oikeamielisesti, on hänen toimin- tapahtui, koska ratkaisu oli olemassa ideana pojan sielun nallaan eettisyyden tuntomerkki. Tietenkin edellytettynä, ettei kuolemattomassa osassa, ja sen ilmitulo täällä oli sen tähden yhteiskunta ole määrännyt yksilön suoritettavaksi tehtäviä, jälleenmuistamista. Siten myös hyve, päätellään, on jotka eettisyyden kannalta katsottuna ovat hylättäviä. Tässä opetettavissa, koska opettaminen on sen ilmi saattamista, joka kosketetaan kansalaistottelemattomuuden eettistä ongelmaa, hyvyyden ideana on jo olemassa ideoihin suuntautuvan mie- jonka sentään nyt sivuutan. Sen sijaan kiinnitän huomioni tiskelyn avulla ihminen platonistisen näkemyksen mukaan aineellisten ja henkisten arvojen väliseen suhteeseen — Platonilla ainakin implisiittisesti mukana — jälleen- tarkastellessamme yksilöä ja yhteisöä eettisesti vastuunalaisena syntymisten kuluessa tulee kuolemattoman sielunosansa hal- ja eettisten normien valossa. Silloin toteamme, että aineelliset lintaan niin, että se daimonina eli suojelushenkenä äänellään arvot eräissä rajoissa, vaikka niitä suureksi osaksi on pidettävä ohjaa hänen toimintaansa. välinearvoina, on nähtävä samalla primaarisina arvoina siten, Vaikka jätämme nyt Platonin, tekisi mieli vielä tarkastella että niiden todellistaminen ennen muita tai ainakin muiden kanssa eettisyyden ilmennyksiä tai etsintää keskiajalla; silloin esimer- samanaikaisesti on eettinen velvollisuus. Yksilötasolla se aina- kiksi munkkilaitosta ja ritari-ihanteita (Chevalies sans peur et kin merkitsee kun se on mahdollista, oman kehonsa pitämistä sans reproche), mutta sivuutamme ne siirtyäksemme nykyisyy- käyttökunnossa (terveys) ja usein toimeentulonsa varmistamista teen ja erityisesti länsimaisiin yhteisöihin ja Suomeen. työllään. Tutustuttuamme nykyihmisen elämänkaareen sisältyvien toimi- Kuitenkin saattaa olla niin, että yksilö, joka suorittaa työtä, alojen ja siten myös eettisten tehtävien mahdollisuuksiin, tote- joka on hänen omintaan, ja johon hän jo ennen syntymistään on amme niiden laskemattoman moninaisuuden. Tosin voidaan lupautunut, joutuu asettamaan terveytensä vaaraan voidakseen tähdentää, että on yksi kaikille ihmisille yhteinen ja siten koko edes lyhyen ajan tehdä sitä työtä, joka on annettu hänelle ihmiskunnalle annettu eettinen tehtävä, joka on ihmisyyden eettiseksi velvoitteeksi. Kun Matias Aleksander Castrenille toteuttaminen itsessään. Tämä tehtävä on nähtävä vasten sitä tarjottiin hyväpalkkaista kirkkoherran virkaa, koska tiedettiin taustaa, jossa ihminen persoonan on keskeneräinen, koska hänen keuhkosairaudestaan ja pelättiin hänen nääntyvän hänen yliajallinen perusolemuksensa ei ole vielä tullut hänessä matkoillaan kielisukulaiskansojemme keskuudessa, hän vasta- täyteen tietoisuuteen. Näin ollen ihmisyys-termi sen sisällön si: “En myy tiedettäni kolmestakymmenestä hopearahasta.” avautuessa viittaa inhimilliseen täydellisyys-ihanteeseen. Tämä Epäilemättä Castren uskoi vastauksellaan lyhentävänsä elin- ihanne on vasta saavutettavissa ei yhdessä elämässä, vaan kuten ikäänsä, mutta hän tajusi myös, että toinen ratkaisu olisi mer- mm. juutalainen Kabbala ja Zohar sekä Immanuel Kant (1724- kinnyt eettistä lankeemusta. Intiassa ajateltuna ja kirjoitettuna: 1804) opettavat, aktiivisten ponnistusten avulla perättäisissä “On parempi suorittaa omaa dharmaansa vaikka vajavaisesti jälleensyntymisissä persoonien henkisen kasvuna. Siinä ihmi- kuin (luopumalla omasta dharmasta) toisen dharma erinomai- sen kaksisieluisuus päättyy mysterium conjunctionis -tapahtu- sesti.” Castren olisi varmaankin voinut suoriutua tehtävästään maan, jossa persoona on kestävästi yhtynyt henkiseen kirkkoherrana paremmin kuin moni muu, mutta hän valitsi perusolemukseen eli varsinaiseen itseen, mikä merkitsee ihmi- dharmansa. Myös näkemys, että kehollinen ja taloudellinen olisi sen kasvun ja edistymisen erästä lakipistettä, mutta ei silloin- huolehtimisessa, myös yhteisöiden hallinnoissa, asetettava kaan henkisen kasvun päättymistä. etusijalle on varauksellinen. Hyvin vaikeissa oloissa ja kriisiti- lanteissa osoittautuu, että ihmiset turvautuvat henkisiin arvoihin sekä, että ne, jotka henkisesti valveutuneina ovat heränneet ysyessämme ihmisen eetillisten tehtävien laatua ottamalla varsinaisen itsensä henkisyyteen ja siten kokeneet itsessään Khuomioon yksilölliset eroavaisuudet ja yksilöiden erilaiset hyvän tahdon, ovat yhteisön tukipylväitä, joihin luotetaan ja elämäntilanteet ja myös rajoitettujen yhteisöjen ja kollektiivis- turvaudutaan. Vaikka ulkopuolella yhteisön on ihminen, jolla ten kokonaisuuksien tilat ja tarpeet, ei riitä, että viitataan ihmis- on aate, jota pitää eettisesti oikeana, vaivoin kukistettavissa, kun kunnan yleiseen ja sen useimmissa yksilöissä vasta kaukaisessa sen sijaan vain aineellisia hyväkkeitä itselleen keräävä luhistuu

16 • niin & näin 1/96 kokonaan, kun hän on vaarassa menettää ne. Toisaalta voidaan muistaa Islannin “pikku jääkausi”, jolloin ihmiset tulivat niukan ravinnon johdosta toistakymmentä sent- Alkutulesta kerran timetriä lyhyemmiksi, ei ainoastaan rakennettu ennätys- kipinät ponnahtivat lukumäärä kirkkoja vaan elettiin erästä Islannin kirjallisuuden kosmoksen kaaoksesta merkittävintä kukoistuskautta. Tässäkin henkisiin arvoihin aset- voimina rakensivat tautuminen oli apuna elämän jatkumiselle ja kestämiselle myös vaikeina aikoina. Entä missä voidaan osoittaa olleen niitä tuki- pylväitä, joihin olen viitannut, niitä persoonallisuuksia, jotka Unessa unettomassa tulevat johtotähdiksemme, kun kuolemanvaara tai tyhjyys on sielut odottivat meitä uhkaamassa? Sodassa koen tällaisen esikuvallisen johto- milloin kehollisessa tähden olleen Adolf Ehrnrooth, rauhassa ja kansainvälisesti liekkeinä loimuisivat ymmärrettynä Albert Schweitzer, joka koki elämän perustaksi kaikkiykseyden ja toiminnallaan näytti, mitä se hänelle käytän- Matona matelin maassa nössä merkitsi. Toimikaamme mekin täällä, aineellisuuden paineiden alaisena, mahdollisuuksiemme puitteissa ja uskolli- vedessä kalana uin sina omimmallemme niin, että hengen voitto meissä edistäisi saalista terävin hampain sen kollektiivista avautumista kansassamme ja siten myös vaanin ja avoimin suin ihmiskunnassa. Nelijalkainen luomus katseeni maahan loin Viitteet mullasta ruohosta puista saamani ravinnoks toin 1. Manun lain sisältöä esitetään suomeksi Pekka Ervastin kirjassa Suuret uskonnot (3. painos, Mystica, Helsinki 1926, s. 36-48). Myös S. Radhakrishnan, Indian Philosophy, Volume One (George Allen et Astelin kovaa maata Unwin Ltd., London 1929, mm s. 137, 515-518). Katso myös painavin askelin indeksistä merkintää ‘Manu’. 2. “Even today we can meet in the streets of Indian cities these walking mutta kuin unesta joskus treasure houses of Vedic learning” Radhakrishnan. Op.cit. s. 127. hetkeksi havahdin 3. Tajunmantilat: dshagrat (päivätajunta), svapna (unitajunta), sushupti (uneton uni) ja turija (neljäs). 4. Zimmer 1958, s. 546. Katseeni pystyyn nousten vuorille kohottaen kohtasin aamun ruskon ja niin olin ihminen

Hyvän ja pahan tiedon perintöosaksi sain olla Adam ja Eeva olla Abel ja Kain

Tuskaa ja ahdistusta ihminen kokea saa etsiä kuolematonta keskellä kuolemaa

Avautuu vaeltajalle jyrkkä ja kivinen tie vielä vain aniharva sillä kulkenut lie

Palkkana rauha ja autuus henkinen kuninkuus voitoista korkein ja kirkkain Ajassa Ikuisuus

Sven Krohn

niin & näin 1/96 • 17 Katri Kaalikoski

IRIS MURDOCH MORAALIREALISTI ENNEN MUITA

että tuon kielen käyttöön ja havaintoon liittyvä kyky tai val- mius, jotta moraaliset tosiasiat voidaan tuntea ja ymmärtää. Edellä esitetty lyhyt realismin määritelmä sopii myös Iris etaeettinen non-kognitivismi hallitsi lähes Murdochin teoriaan. Kaikki mainitut piirteet löytyvät hänen yksinvaltaisesti brittiläistä etiikkaa aina 1970-lu moraalifilosofiastaan. vulle asti, jolloin selviä merkkejä suunnan muu- M Uskonkin, että Murdoch teoksessaan Sovereignty of Good toksesta alkoi näkyä. Parin viimeisen vuosikymmenen aika- ensimmäisenä hahmotteli ne teoreettiset lähtökohdat, joille na non-kognitisvismi on saanut väistyä hallitsevasta asemas- niin sanottu uusi brittiläinen moraalirealismi rakentui. On taan, kun kognitivismi on alettu nähdä monessa suhteessa myös luultavaa, että ilman Murdochin vaikutusta brittiläinen tyydyttävämpänä lähestymistapana etiikkaan. Non-kogni- uusi moraalirealismi olisi jäänyt syntymättä. Väitteeni tuek- tivismin mukaan moraalista ei ole mahdollista saada tietoa, si tarkastelen seuraavassa Iris Murdochin filosofiaa suhtees- toisaalta siksi, että moraaliarvostelmilla ei ole totuusarvoa sa realistisen moraaliteorian perusoletuksiin. Valitettavasti en niiden ainakin osittain ei-deskriptiivisen luonteen vuoksi, voi tässä tarkemmin perehtyä Murdochin ja muiden toisaalta siksi ettei, maailmassa ole mitään joka tekisi moraali- moraalirealistien väliltä löytyviin yhteyksiin. Nämä yhtey- väitteistä tosia tai epätosia. Kognitivismi taas väittää, että det ovat uskoakseni kuitenkin niin selviä, että ainakaan moraaliarvostelmilla on totuusarvo — moraaliväitteemme moraalirealismi-keskustelua ennestään tuntevilta ne eivät voi ovat joko tosia tai epätosia. Parhaassa tapauksessa me voim- jäädä huomaamatta. En aio myöskään arvioida realistisen me myös tietää mitkä esittämistämme väitteistä ovat tosia. moraaliteorian mahdollisuuksia sinänsä, vaan tyydyn ainoas- Brittiläinen kognitivistinen etiikka eroaa selvästi amerik- taan esittelemään Murdochin teoriaa. kalaisesta. Siinä missä amerikkalainen kognitivismi on painotukseltaan naturalistista, brittiläinen nonnaturalistinen kognitivismi tukeutuu intuitionismin perinteeseen. Nykyisen brittiläisen moraalirealismi-keskustelun tunnetuimpia nimiä Tarkkaavaisuus ja tieto ovat David Wiggins, Mark Platts, John McDowell ja Sabina Lovibond, joista varsinkin Platts ja McDowell ovat kerän- Moraalinen kehittyminen alkaa Iris Murdochin mukaan neet kunniaa uuden moraalirealismin kehittäjinä.1 silloin kun ihminen suuntautuu ulospäin, pois itsestään, ja Mainittujen realistien väliltä löytyy mielenkiintoinen harjoittaa oikeanlaista tarkkaavaisuutta. Termin tarkkaa- yhteys. He kaikki nimittäin tunnustavat, joskin vähätellen ja vaisuus (attention) Murdoch omaksuu ranskalaiselta ehkä vähän vastahakoisestikin, saaneensa vaikutteita Iris mystikolta Simone Weililta.2 Tarkkaavaisuus on siis mahdol- Murdochin vuonna 1970 ilmestyneestä teoksesta The lista vasta silloin kun ihminen kykenee ylittämään Sovereignty of Good. Näyttää kuitenkin siltä, että Murdochin itsekkyytensä. Murdoch käyttää termiä “itsen vähentäminen” filosofiaa ei edes hänen kotimaassaan Englannissa tunneta (un-selfing) kuvaamaan tätä prosessia.3 Kauneuden kokemi- erityisen hyvin. Tämä on outoa, kun otetaan huomioon että nen on Murdochin mukaan helpoimmin tunnistettava itsen sillä on ollut ilmeisen suuri vaikutus brittiläisen moraali- vähentämisen tilanne, mutta ei tärkein sellainen. Kaikki realismin uuteen kukoistukseen. Nyt onkin mielestäni aika oppiminen edellyttää tiettyjä asioita: oikeudenmukaisuutta, tehdä Iris Murdochin moraaliteoriaa tunnetuksi ja osoittaa täsmällisyyttä, totuudellisuutta, realismia, nöyryyttä ja sen arvo nykyisten realististen teorioiden edelläkävijänä. rohkeutta nähdä selvästi. Hyve liittyy kaikkeen tiedon- Lyhyesti määriteltynä realistiset teoriat pyrkivät selit- hankintaan, ja siksi kaikki älyllisetkin harjoitukset ovat tämään, miten välitön näkeminen tai kokeminen voi toimia moraalisia harjoituksia. tiedon lähteenä moraalin alueella. Ne eivät silti oleta minkään- Murdoch korostaa erityisesti sitä, että ihmistä ei voi laista salaperäistä moraalisen intuition kykyä. Realistien vapauttaa fantasiamekanismin (sielun) tutkiminen, vaan mukaan moraaliset tosiasiat ovat olemassa riippumatta siitä kiinnittyminen siihen mikä on tuon mekanismin ulkopuolella tietääkö joku niiden olevan tosiasioita. Niitä ei voida palaut- — kiinnittyminen ympäröivään todellisuuteen. Tämä tapah- taa ei-moraalisiin, luonnollisiin tosiasioihin, jotka tavoitetaan tuu tarkkaavaisuuden avulla. Murdoch muistuttaa, että aistihavainnolla. Tarvitaan sekä erikoistunutta moraalin kieltä, tarkkaavaisuuden työ on jatkuvaa ja vähittäistä. Se rakentaa

18 • niin & näin 1/96 huomaamattomasti arvojärjestelmiä ympärillemme, ja kun todellisuuden näkeminen on kognitiivinen tila, joka ohjaa moraalisen valinnan hetki tulee, suurin osa valinnan työstä moraalista valintaamme. Siksi me tarvitsemme uutta tarkkaa- on jo tehty. Tärkeää on siis nimenomaan se mitä tapahtuu vaisuuden sanastoa. ulkoisten valintojen välillä, eivät itse valinnat. Hyve ja tieto Avainasemassa moraalisessa kehitysprosessissa ovat kuuluvat yhteen, mutta myöskään vapauden käsitettä ei normatiivis- deskriptiiviset sanat, erikoistuneet tai Murdochin mukaan voida irrottaa tiedon ideasta. Vapaus on sekundaariset arvotermit, kuten “julmuus”, “välinpitämättö- itse moraalinen käsite eikä moraalin ennakkoehto.4 Vapaus myys”, “lämminsydämisyys”. Tällaiset sanat ovat oppimi- ei tarkoita, että voimme valinnoillamme poistaa moraalisen sen välineitä, mutta niiden käyttäminen on aina samalla myös arvon joiltakin tosiasioilta ja siirtää tämän arvon toiseen paik- osoitus siitä että jotakin on jo opittu. Oppimista tapahtuu aina kaan maailmassa, toisiin tosiasioihin. Vapaus on sitä, että kun arvotermejä käytetään tarkkaavaisuuden tekojen yhtey- voimme sisäisesti syventää tuota arvokäsitettä tai vaihtaa sen dessä. Murdochin ajattelee, että tietyssä tilanteessa kokonaan toiseen.5 käyttämämme moraalikäsite määrää millaisena me Uusimmassa teoksessaan Metaphysics as a hahmotamme tilanteen. Käsite ja tilanne eivät siis koskaan Guide to Morals (1992) Murdoch muistuttaa, että ole erillään. moraalinen harkinta liittyy elämän jokaiseen Oletetaan, että käytän (sanon tai ajattelen) sanaa rohkea hetkeen. Moraalinen pohdinta ei liity vain niihin kuvaamaan henkilön X toimintaa tilanteessa A. Ei voisi olla tilanteisiin joissa emme tule toimeen ilman moraali- olemassa tilannetta A, jossa en kuvailisi X:n toimintaa sanan sääntöjä. Inhimillinen tietoisuus on olennaisesti rohkea avulla. Jos käyttäisin jotain muuta sanaa — esimer- moraalinen tietoisuus. Murdoch käyttää sanaa kiksi termiä avulias — en enää kuvailisi tilannetta A vaan henkisyys kuvaamaan tätä ajatustaan. Henki- jotakin muuta tilannetta. Jokainen eteemme tuleva tilanne on syydessä usko yhdistyy järkeen, ymmärrys tuntee- erilainen, mutta kaikki ne tilanteet joissa termiä rohkea seen — ja uskonto moraaliin. Ihmisen henkisyyden käytetään, ovat jossakin suhteessa samanlaisia. Moraalitermin lähde on mielikuvitus, jonka toiminta on yhtä rohkeus täysi merkitys koostuu Murdochin mukaan kaikista aikaa esteettistä ja moraalista. Mielikuvitus käyt- niistä (mahdollisista) tilanteista, joissa tuota termiä käytetään. tää kuvia, myyttejä ja metaforia. Tästä esteettisen Moraalitermin täyttä merkitystä ei ehkä kukaan voi ymmär- ja moraalisen välttämättömästä yhteenliittymisestä tää, mutta se on jollakin tavoin olemassa. Täydellisyyden idea seuraa, että havaitseminen on jo itsessään arvotta- toimii näin jokaisen käsitteen alueella. On tärkeää huomata, mista.6 että emme välttämättä tiedä tarpeellisten moraalisanojen merkityksiä: ne täytyy oppia.9 Murdoch uskoo että moraalin alueella tultaisiin toimeen käyttämällä ainoastaan sekundaarisia erikoistuneita sanoja. Sana hyveenä Myös uudemmat realistiset teoriat painottavat konkreettisia arvotermejä. Ne hylkäävät abstraktit moraalikategoriat — Wittgensteinin myöhäisvaiheen filosofia on kuten hyvä, oikea ja velvollisuus — ja nostavat esiin arvo- voimakkaasti vaikuttanut Murdochin käsitykseen termit, jotka ovat yhtä aikaa deskriptiivisiä ja normatiivisia kielen, kokemuksen ja maailman suhteista. Myös ja joiden käyttö kielessä on selkeiden sääntöjen määräämää.10 muut brittiläiset moraalirealistit, erityisesti Non-kognitivismi puolestaan tutkii nimenomaan abstrakteja Lovibond ja McDowell, tunnustavat velkansa moraalikategorioita tukeakseen alkuperäistä teesiään Wittgensteinille. Kaikki yhtyvät Wittgensteinin arvoarvostelmien ja tosiasiaväitteiden välisestä loogisesta vaatimukseen, että on tutkittava nimenomaan eri- kuilusta. laisia todellisia kielenkäyttötilanteita ja niitä sääte- leviä sääntöjä. Kieli määrittää niin omat sääntönsä kuin arviointikriteerinsäkin: sanan käyttötapa on sen merkitys. Murdochin mukaan kieli kehittyy tark- Moraaliset tosiasiat kaavaisuuden kautta. Tarkkaavaisuus mahdollistaa uusien aspektien huomaamisen erilaisissa moraali- Murdoch kritisoi voimakkaasti non-kognitivismia ja väittää, sissa tilanteissa. Tarkkaavaisuuden myötä kieli al- että jos non-kognitivistisen näkemyksen mukaista tosiasian kaa toimia entistä paremmin. Niin kuin Wittgenstein ja arvon erottamista toisistaan ei pidetä lopullisena totuutena sanoo, emme voi arvata sitä miten sana toimii. vaan itsessään jo tietyn moraalisen asenteen ilmauksena, niin “Meidän on katsottava sanan soveltamista ja opit- emme voi löytää filosofista virhettä, joka syntyy tosiasian ja tava siitä”.7 arvon yhdistämisestä.11 Myös uudempi realismi katsoo, ettei Murdochille kielen kehittyminen on nimenomaan non-kognitivistinen etiikka ei ole niin neutraalia kuin on moraalista kehittymistä. Emme voi hahmottaa oman oletettu. Realistit myöntävät, että moraaliset tosiasiat ovat käsitekehyksemme ulkopuolella olevaa maailmaa, erilaisia kuin luonnolliset tosiasiat, ja että moraalisia asioita mutta näkemämme maailma muuttuu kun kielem- koskeva puheemme eroaa siitä miten puhumme ei-moraalista me kehittyy. “Moraaliset tehtävät ovat luonteen- asioista. Mutta tämän eron pitäminen merkkinä moraaliar- omaisesti loputtomia”, Murdoch kirjoittaa, “näin ei vostelmien non-kognitiivisesta luonteesta ilmaisee huonosti ole vain siksi, että annetun käsitteen ‘sisällä’ kätketyn metafyysisen pohjaoletuksen. Taustalla on oletus, ponnistelumme ovat epätäydellisiä, vaan myös siksi että vain tieteelliset tosiasiat ovat oikeita tosiasioita ja että että kun me liikumme ja kun me katsomme myös vain tiede voi antaa tietoa. Tätä väitettä moraalirealistit eivät käsitteemme muuttuvat.”8 Murdoch uskoo, että hyväksy. Moraalisten tosiasioiden olemassaoloa ei voida

niin & näin 1/96 • 19 kiistää vetoamalla siihen, ettei juuri tiede voi niitä paljastaa. lähestyä kielenkäyttöä kehittämällä. Käsitteet tulevat parem- Murdoch sanoo, että “jos moraalikäsitteet nähdään syvällä miksi niin että ne aina vähemmän piilottavat todellisuutta. olevina maailman moraalisina muotoina ennemmin kuin Pyrkimys todellisuuden näkemiseen on Murdochin mukaan erillisten tosiasia-alueiden ympäri vedettyinä linjoina, niin itsessään hyvä asia, ja tämä on avoimen normatiivinen ole- silloin niiden takana ei ole mitään tosiasioita, joiden avulla tus. Hyvä osallistuu tässä mielessä kaikkeen kehittymiseen ne voitaisiin virheellisesti määritellä”. Tilanteiden moraali- ja myös kieleen ja todellisuuteen. Todellisuuden ymmärtä- sissa tulkinnoissa on Murdochin mukaan olemassa moraali- minen on loputtoman vaikeaa, ja siksi hyvää ei voida määri- sia tosiasioita siinä mielessä, että kyseessä oleva moraalikäsite tellä.15 Hyvä ei Murdochille näin ollen ole mikään moorelainen non-naturaalinen ominaisuus, vaikkakin se on jollain tavalla osa todellisuutta.

Suvereeni Hyvä Murdoch painottaa, ettei ihminen koostu kahdesta osasta — persoonattomasta rationaalisesta ajattelijasta ja persoonalli- sesta tahdosta — vaan ihminen on kokonainen olento, joka näkee, ja joka haluaa sen mukaan mitä näkee. Hän pystyy ainakin osittain määräämään katseensa suunnan.16 Siksi moraalinen tehtävämme on oppia havaitsemaan tilanteem- me sellaisena kuin se on. On karkoitettava kateus, pelko, tietämättömyys ja ahneus, jotka estävät oikean näkemisen. “Illuusion voittaminen vaatii moraalista ponnistelua”.17 Mielikuvituksen toiminta taiteessa symboloi Murdochin mukaan sen toimintaa muilla elämänaloilla, esimerkiksi moraalissa ja politiikassa. Mielikuvitus on kykyä kuvata, järjestää ja vertailla tuntematonta. Moraalin alueella tämä tarkoittaa ennen muuta kykyä kuvata ja ymmärtää toisten ihmisten olemassaolo. Mielikuvituksessa esteettinen moralisoituu. Tästä seuraa että se mitä me näemme ja mitä me kuvittelemme vaikuttaa tietoisuutemme laatuun. Toisaal- määrää mikä tilanne on, ja jos käsite vedetään pois, meille ei ta me voimme hallita halujamme ja taipumuksiamme, jää sama tilanne tai samat tosiasiat.12 voimme rohkaista tai hillitä ajatuksiamme ja tunteitamme. Samansuuntaista kritiikkiä tosiasia-arvo -jaottelua vastaan Olemme vastuussa siitä mitä olemme. on esittänyt esimerkiksi Bernard Williams.13 Moraalifilosofia Hyvä on Murdochin mukaan suvereeni moraalikäsite, ja on Williamsin mukaan mennyt harhaan pyrkiessään pakko- sen merkitys jokaiselle ihmiselle on jotakin aivan muuta kuin mielteisesti tekemään eron tosiasioiden ja arvojen välille. nykyinen moraalifilosofia antaa ymmärtää. Jokaisella Williams muistuttaa, että moraalikäsitteet eivät ole tosiasial- kehittyvällä ihmisellä on moraalisessa elämässään tarkkaa- lisia deskriptiivisiä seikkoja, joihin preskriptiivinen valinta vaisuuden kohde. Se on ajatus täydellisestä hyvästä, jonka suhtautuu puolesta tai vastaan. On huomattava, että jos ei jo kehittymisen idea välttämättä tuo mukanaan. Ihmiset ovat aina alunperin olisi ollut olemassa tiettyä arvottavaa inhimillistä jollakin tavalla varmoja että hyvyydellä on todella merkitys- intressiä, johon tuo käsite sitten vastaa, käsitteestä ei pistäisi tä, että on olemassa kehittymisen ja paremmaksi tulemisen esiin erilainen arvottava “lippu”, jonka valinta on siihen pai- suunta. Olemme varmoja että toiset teot ovat parempia kuin nanut, vaan koko käsitettä ei olisi olemassakaan. Näin toiset. Me kaikki tiedämme mitä käsky “Ole täydellinen!” ajateltuna agentin olisi mahdotonta ottaa käyttöön arvottava tarkoittaa. käsite, jos hänen arvottava intressinsä ei olisi sama kuin tuon Ihmisen tapaan hahmottaa maailmaa kuuluu ajatus, että on käsitteen merkitys. Tämä on wittgensteinilainen idea, mutta olemassa jotakin enemmän kuin arkikokemukselle avautuva Williams sanoo kuulleensa sen ensi kertaa seminaarissa vii- maailma. Tämän ajatuksen tulee Murdochin mukaan kuiten- sikymmenluvulla, kun sen esitti nimen omaan Iris Murdoch kin säilyä vain pienenä syvän ymmärtämisen kipinänä, jos yhdessä Philippa Footin kanssa.14 sitä ei haluta turmella jonkinlaisella “näennäisteologisella Murdoch väittää, että voimme tulla välittömästi tietoisiksi finaalisuudella”. Hyvä ei Murdochille siis ole mikään meta- moraalisista tosiasioista. Me vain katsomme ja näemme. fyysinen aitoplatoninen muoto, vaan ennemminkin tietty Arvo-arvostelmat joita esitämme ovat tosia tai epätosia metafyysinen suunta tai piste, jonka suuntaan kehittyvä riippuen siitä ovatko käyttämämme arvotermit sopivia ihminen pyrkii. Murdoch sanoo että “Jumala oli (tai on) kuvaamaan edessämme olevaa moraalista tilannetta. Se mitä ihmisille yksi ainoa täydellinen transsendentti kuvaamaton näemme edessämme määrää mitä sanomme, ja se mitä ja välttämättömästi todellinen tarkkavaisuuden kohde”, ja että sanomme puolestaan osoittaa mitä me kykenemme näkemään. moraalifilosofian tulisi palauttaa moraalin alueelle Hyvän Minkäänlaista moraalista intuition kykyä ei siis tarvitse käsite, jolla on kaikki nämä ominaisuudet.18 olettaa. Niin tieteessä kuin moraalinkin alueella tarvitaan Murdochin moraalifilosofian ydin on platoninen tarkkaavaisuutta ja halu kehittyä. Moraalista totuutta voidaan transsendentti Hyvän idea. Hyvä on määrittelemätöntä,

20 • niin & näin 1/96 muttei siksi, etteikö hyvyys olisi maailman ominaisuus. Viitteet Hyvyys on maailman “ominaisuus” — se kuuluu maailmaan — mutta se on hämärä ja salaperäinen, sillä ihminen ei osaa 1. Katso Wiggins 1976, Platts 1979, McDowell 1978 ja 1979, Lovibond 1983. määritellä sitä. Hyvän salaperäinen auktoriteetti syntyy siitä 2. Katso Weil 1976, s. 157-8. Gabriel Marcelin termi fidélité créatrice, jolla hän kuvaa jonkinlaista rakastavaa mielikuvitusta, muistuttaa niin ikään että todellisuuden ymmärtäminen on niin vaikeaa. Murdoch Murdochin tarkkaavaisuuden käsitettä. Murdoch myös puhuu siitä Sartre- haluaa antaa ihmiselle transsendentin taustan, joka rakentuu kirjassaan. Murdoch 1987, s. 132. täydellisyyden ja hyvän ideoista. Vain tällaista taustaa vas- 3. Murdochin kiinnostus buddhismiin näkyy un-selfing -käsitteen käytössä. ten voimme tutkia itseämme ja tekojamme. “Oikea tausta Toisaalta “itsen vähentäminen” voidaan nähdä yhteydessä 1600-luvun Cambridgen platonismin opinkappaleisiin ja varsinkin Shaftesburyn moraalille on jonkinlainen mystisismi, jos tällä tarkoitetaan pyyteettömyyden käsitteeseen. ei-dogmaattista pohjimmiltaan ei-formuloitua uskoa Hyvän 4. Murdoch 1970, s. 67, 37-40. todellisuuteen, joka silloin tällöin on yhteydessä kokemuk- 5. Murdoch 1956, s. 55. Mark Platts puhuu tähän Murdochin ajatukseen liittyen seen”, Murdoch kirjoittaa.19 Näin ymmärrettynä moraalista moraalitermien semanttisesta syvyydestä (semantic depth). Katso Platts 1979. 6. Murdoch 1992, s. 334, 328. tulee harrasta keskittymistä maailmaan, mystiikkaa ilman 7. Wittgenstein 1981, s. 177. Jumalaa. 8. Murdoch 1970, s. 28. 9. Murdoch 1970, s. 28-29. 10. Valaiseva esimerkki tästä strategiasta on Philippa Footin artikkeli Moral Arguments (1958), Foot 1978, s. 96-110. Katso myös Wiggins 1976, s. 338, Lopuksi 372 ja Platts 1979, s. 246. 11. Murdoch 1956, s. 54. Iris Murdochin moraalifilosofia muistuttaa monelta osin 12. Murdoch 1956, s. 54-5. 13. Williamsia pidetään non-kognitivistina siksi, että hän ei oleta moraalisen nykyisten brittiläisten realistien teorioita. On kuitenkin todellisuuden olevan yksi, vaan katsoo olevan olemassa useita sosiaalisia huomattava, että siinä missä Murdochin moraaliteoria on maailmoja ja tästä johtuen myös enemmän kuin yksi moraalinen todellisuus. avoimen metafyysinen, myöhemmät realistiset teoriat nojaa- Williamsin ote moraaliin on kulttuurirelativistinen. Hän ei usko, että eettisessä vat eri tavoin peiteltyihin metafyysisiin pohjaoletuksiin.20 elämässä lähestytään moraalista totuutta objektiivisessa mielessä (siinä mielessä kuin tieteessä lähestytään totuutta). Tämä ei Williamsin mukaan Ongelmalliseksi esimerkiksi Plattsin ja McDowellin näke- kuitenkaan sulje pois kaikkia objektivismin muotoja. On tärkeää pyrkiä myksen tekee moraalinen pluralismi, jonka mukaan ei ole löytämään objektiivinen perusta eettiselle elämälle. Williams 1985, s. 152. olemassa mitään mittapuuta moraalisten havaintojemme 14. Magee 1971, s. 156-157; Williams 1985, s. 218. järjestämiseksi ja vertaamiseksi. Platts ja McDowell väittä- 15. Murdoch 1970, s. 42. 16. Murdoch 1970, s. 40. vät, että moraalisia tosiasioita on olemassa, mutta on selvää 17. Murdoch 1977, s. 46-47. että niiden havaitsemisen täytyy olla äärimmäisen hankalaa 18. Murdoch 1970, s. 55, 73. niin kauan kun moraaliset arvot ovat yhteismitattomia. 19. Murdoch 1970, s. 74. Ajatukseensa moraalista uskona ilman Jumalaa — Yksittäisessä moraalisessa tilanteessa on mahdotonta tietää demytologisoituna uskontona — Murdoch palaa tarkemmin teoksessaan Metaphysics as a Guide to Morals (1992). mihin tilanteen piirteeseen huomio tulee kiinnittää, jos sen 20. Lovibond ei wittgensteinilaisessa realististisessa moraaliteoriassaan tee erilaisia moraalisia piirteitä ei yhdistä mikään korkeampi arvo. metafyysisiä oletuksia, mutta hänen realisminsa on juuri siksi vaarassa muut- Toisin kuin seuraajansa, Murdoch ei ole pluralisti. Hän tua relativismiksi. Lovibond 1983. postuloi Hyvän idean, ylimmän arvon, joka kokoaa yhteen kaikki muut arvot ja toimii mittapuuna moraalisten havaintojen vertaamisessa ja jäsentämisessä. Kirjallisuus Murdochin metafysiikka ei välttämättä ole vakuuttavampaa kuin Plattsin ja McDowellin, mutta Murdochin teoria on Philippa Foot, Virtues and Vices. Basil Blackwell, Oxford 1978. monismissaan johdonmukaisempi. Murdoch ei myöskään, Sabina Lovibond, Realism and Imagination in Ethics. Basil Blackwell, toisin kuin seuraajansa, edes yritä lopullisesti ratkaista Oxford 1983. John McDowell, Are Moral Requirements Hypothetical Imperatives? moraaliseen tietoon liittyviä lukuisia epistemologisia ongel- Proceedings of the Aristotelian Society, vol. 52, 1978, s. 13-29. mia. Murdoch on metafyysikko. Hänen filosofiastaan raken- John McDowell, Virtue and Reason, The Monist, 62, July 1979, s. 331-50. tuu kaunis ja voimakas uskonnollis-moraalinen kuva, joka Bryan Magee, Modern British Philosophy. Martin Secker & Warburg, London 1971. tarjotaan meille kaikille paitsi katsottavaksi, myös käytettä- Iris Murdoch, The Fire and the Sun. Why Plato Banished the Artists. Oxford väksi oppaana yksinäisellä ja yksityisellä moraalisella University Press, Oxford 1977. pyhiinvaelluksella. Iris Murdoch, Metaphysics as a Guide to Morals. Chatto & Windus, London 1992. Iris Murdoch, Sartre. Romantic Rationalist (1953). Chatto & Windus, London “- Osuit oikeaan kun mainitsit rakkauden. Eikö se taval- 1987. laan ole todiste siitä että hyvä ja paha sulkevat pois toi- Iris Murdoch, The Sovereignty of Good. Routledge & Kegan Paul, London sensa? 1970. - Platon saattoi ajatella niin, Plotinos saattoi tuntea niin, Iris Murdoch, Vision and Choice in Morality. Aristotelian Society Supplementary Volume XXX, 1956, s. 32-58. mutta epäilen josko sinä sitä ymmärrät. Mark Platts, Ways of Meaning. Routledge and Kegan Paul, London 1979. - Ehkä en ymmärräkään - mutta - kun rakastamme - ja Simone Weil, Painovoima ja armo (La pesanteur et la grâce, 1947). Suom. asioita - ja työtämme ja - me jollakin tavalla vakuutumme Maija Lehtonen. Otava, Keuruu 1976. että hyvä on siinä - se on ehdottoman aito ja ehdottomas- David Wiggins, Truth, Invention, and the Meaning of Life. Proceedings of the British Academy, 1976, s. 331-78. ti siinä - se on kaiken rakenteessa - sen täytyy olla.” Bernard Williams, Ethics and the Limits of Philosophy. Fontana Press, Collins (Iris Murdoch, The Philosopher’s Pupil) 1985. Ludwig Wittgenstein, Filosofisia tutkimuksia (Philosophische Untersuchungen, 1953). Suom. Heikki Nyman. WSOY, Juva 1981.

niinniin && näinnäin 1/961/96 •• 2121 Marjaana Kopperi

METAFYSIIKASTA RETORIIKKAAN ELI OIKEUDENMUKAISUUTTA POSTMODERNISTI?

ilosofian historiassa on antiikin ajoista alkaen pohdit- tu, mihin moraaliset käsityksemme oikeastaan perus- Ftuvat. Voidaanko moraalisille ja poliittisille normeille löytää objektiivisia ja universaaleja perusteita, vai ovatko ne riippuvaisia kulttuurisesti ja historiallisesti vaihtelevista Aristoteleen teleologisen etiikan lähtökohtana on ajatus vakaumuksista, arvoista, mielipiteistä ja tunteista? Länsimai- ihmisen varsinaisesta olemuksesta ja luonnosta ja sen sessa filosofian perinteessä tähän kysymykseen on yleensä mukaisesta hyvästä elämästä. Kun pohditaan sitä, mikä on vastattu viittaamalla yleiseen ihmistä koskevaan tietoon. Joi- moraalisesti oikein tai väärin, on ensin määriteltävä ihmisen takin poikkeuksia lukuunottamatta filosofit aina Platonista olemus, tehtävä tai päämäärä (telos). Moraalinen oikea ja ja Aristoteleesta Hobbesiin, Kantiin ja Milliin asti uskoivat, väärä koskevat silloin sitä, miten ihminen toteuttaa olemuk- että moraaliset ja poliittiset normit voidaan sitoa siihen, mitä sensa mukaista tehtävää. Oikein on se, mikä edistää ihmisen pidetään yleisenä tietona tai tosiasioina ihmisen olennaisista hyvän elämän toteutumista, väärin se, mikä estää sitä.3 ominaisuuksista, kyvyistä, tarpeista tai päämääristä. Toisin Tällaisessa teleologisesti perustellussa näkemyksessä etiikan sanoen hyvä ja paha, oikea ja väärä liittyivät tavalla tai keskeisenä sisältönä ja tehtävänä pidetään ihmisen hyvän toisella siihen, mikä on totta kaikista ihmisistä riippumatta elämän, kukoistamisen ja onnellisuuden toteutumista. heidän yksilöllisistä eroistaan tai erilaisten yhteisöjen tavoista Moraalinormien tarkoituksena on ohjata ihmisen omaa elä- ja perinteistä.1 mää kohti olemuksellisten piirteiden toteutumista sekä sen Sitomalla poliittisten ja moraalisten normien perustelu myötä saavutettavaa onnellisuutta yleiseen tietoon tai tosiasioihin pystyttiin samalla torjumaan ja hyvää elämää. Myöhäis- käsitys, jonka mukaan moraali perustuu ihmisten erilaisiin keskiajalta lähtien ja erityisesti haluihin, tunteisiin tai asenteisiin. Filosofian perinteessä nämä valistuksen aikana teleologinen kaksi näkemystä on erotettu toisistaan metafysiikan ja lähestymistapa korvautui deonto- retoriikan käsitteiden avulla. Vaikka metafysiikka ja logisella näkemyksellä, jossa etii- retoriikka eivät sinänsä ole toistensa vastakohtia, moraalis- kan perustana ei enää pidetä hyvän ten ja poliittisten normien perustelusta puhuttaessa ne edus- vaan oikean käsitettä.4 Valistus- tavat kuitenkin vastakkaisia lähestymistapoja.2 Metafysiikassa ajattelijat uskoivat, ettei ihmisillä lähtökohtana on pyrkimys tietoon, totuuteen tai yleisten ole sellaista yhteistä olemusta ja tosiasioiden hahmottamiseen. Sen tehtävänä on määritellä yhteistä tarkoitusta, jonka perus- asioiden todellinen luonne ja olemus. Retoriikassa ei sen teella heidän hyvä elämänsä voi- sijaan tavoitella tietoa tai totuutta vaan yhteisymmärrystä tai taisiin objektiivisesti määrittää. konsensusta määritellyn ihmisten joukon keskuudessa. Hyvä elämä voi toiselle ihmiselle Retoriikan tehtävä on tietyn kuulijajoukon vakuuttaminen ja olla sisällöltään erilainen kuin toi- taivutteleminen puheen avulla. Toisin kuin metafysiikassa, selle. Siksi eettisten periaatteiden retoriikan lähtökohtana eivät ole yleiset ja yhteiset tekijät, johtaminen ihmisen olemuksel- vaan kyseessä olevan yhteisön hyväksymät näkökohdat. lisista päämääristä saattaa johtaa toisten ihmisten alistamiseen Vaikka metafysiikkaan perustuva lähestymistapa yhdisti näiden päämäärien nimissä.5 Hyvän käsitteen sijasta valistus- etiikan teorioita aina tälle vuosisadalle asti, yksityis- ajattelijat viittasivatkin moraalin perustelussaan oikean ja kohtaisemman moraalisen perustelun osalta teoriat poikke- oikeudenmukaisuuden sekä velvollisuuden ja pitämisen sivat kuitenkin toisistaan. Antiikista myöhäiskeskiajalle käsitteisiin. Myös moraalin keskeisen sisällön ja tarkoituk- vallinneen teleologisen käsityksen mukaan etiikka perustui sen osalta valistusajattelu poikkesi aiemmasta, teleologisesta johonkin määriteltyyn käsitykseen hyvästä. Esimerkiksi näkemyksestä. Kun teleologinen etiikka liittyi ihmisen oman

22 • niin & näin 1/96 elämän onnellisuuteen ja kukoistamiseen, valistuksen ajatte- tisoineet sekä modernin etiikan metafyysistä että deonto- lussa ja siitä nousevassa “modernissa” etiikassa moraali- logista luonnetta. Erityisen vilkasta keskustelua valistuksen normien nähdään liittyvän ihmisten väliseen vuorovaikutuk- perinteestä ja sen pohjalle rakentuvasta liberalistisesta seen ja heidän keskinäisiin suhteisiinsa.6 Oikeaa ja väärää ei yhteiskuntajärjestelmästä ovat käyneet liberalistit ja enää määritellä suhteessa annettuun hyvän elämän ideaaliin, kommunitaristit. Liberalistisen näkemyksen tärkeimpänä vaan ne määrittävät sitä, miten muita pitää kohdella tai edustajana tässä keskustelussa on pidetty John Rawlsia.12 miten heitä ei saa kohdella. Moraalin vaatimukset alettiinkin Hänen Oikeudenmukaisuusteoriaansa pidettiin sen ilmes- ilmaista ihmisten keskinäisiä suhteita säätelevien oikeuksien tyessä vuonna 1971 yleisesti metafyysisen filosofian perin- ja velvollisuuksien avulla. teen edustajana, sillä Rawls näyttää teoksessaan etsivän Moraalisen näkökulman muutos ilmenee eri tavoin valistus- poliittisen oikeudenmukaisuuden periaatteilleen universaalia filosofien ajattelussa. Esimerkiksi John Locken filosofiassa ja objektiivista, ajasta ja paikasta riippumatonta perustelua.13 se näkyy ajatuksessa luonnollisista oikeuksista, jotka on otet- Oikeudenmukaisuuden periaatteet eivät ole vain jonkin tava huomioon esimerkiksi poliittisia normeja muodostetta- tietyn yhteisön piirissä oikeina ja hyväksyttävinä pidettyjä essa. Ihmisten oikeudet rajoittavat niin valtioiden kuin käsityksiä, vaan ne tarjoavat yleiset kriteerit poliittisten jär- yksilöidenkin toimintaa. Ne asettavat rajat sille, miten muita jestelmien ja yhteiskunnallisten instituutioiden oikeutuksen ihmisiä voi kohdella.7 Immanuel Kantin moraaliopin perus- arvioimiselle. Universaalin ja objektiivisen luonteensa vuoksi tana puolestaan on vaatimus kaikkien ihmisten kohtelemisesta Rawlsin teoria liitettiin siihen filosofian perinteeseen, jossa päämäärinä sinänsä, eikä vain muiden ihmisten arvojen tai moraalisten ja poliittisten normien perustana ovat tietyt etujen välineinä. Tämän hän ajatteli tulevan turvatuksi, jos metafyysiset oletukset ihmisten olennaisista ominaisuuksista moraaliperiaatteita ja -normeja ei johdeta empiirisen maail- ja luonteenomaisista piirteistä. Metafysiikkansa osalta man olosuhteista. Niiden tulee sen sijaan perustua puolueet- Rawlsin teoria on tyypillisesti “moderni” teoria, joka liittyy tomaan näkökulmaan, josta tarkastellen vain sellaiset moraali- nimenomaan valistuksen, ei aristotelisen etiikan perinteeseen. periaatteet voidaan hyväksyä, joiden voitaisiin haluta tule- Rawls ei nimittäin johda oikeudenmukaisuuden periaatteita van yleiseksi laiksi.8 Myös John Stuart Millin utilitaristisessa mistään määritellystä hyvän käsitteestä, vaan hän pitää teoriassa etiikka koskee sitä, miten muita ihmisiä on kohdel- oikeuksien ja velvollisuuden käsitteitä ensisijaisina tava. Mill erottaa itseä koskevat ja muita koskevat teot. Itseä moraalisina termeinä. koskevat teot liittyvät yksilön oman elämän päämääriin ja Kommunitaristit — joista tunnetuimpia ovat Michael arvoihin, toisin sanoen yksilön oman elämän mielekkyyteen Sandel, Alasdair MacIntyre, Charles Taylor ja Michael ja onnellisuuteen, johon ulkopuoliset eivät hänen mielestään Walzer — puolestaan ovat arvostelleet niin valistuksen etiik- saa puuttua. Sen sijaan muita koskevat teot ovat varsinaisen kaa kuin siihen perustuvan liberalistisen yhteiskuntajärjes- moraaliteorian aluetta, ja niitä koskevat yleiset moraali- telmänkin lähtökohtia.14 He kyseenalaistavat perinteisen etii- normit.9 kan pyrkimyksen perustella universaaleja moraalinormeja Vaikka valistusajattelijat hylkäsivät käsityksen ihmisen joidenkin metafyysisten tai epistemologisten oletusten varas- olemuksellisesta päämäärästä ja sen mukaisesta hyvästä elä- sa. Heidän mielestään moraalin metafyysinen perustelu ei ole mästä etiikan perustana, he eivät luopuneet pyrkimyksestä mahdollinen, sillä ihmistä ei voi tutkia kuten luonnontieteen sitoa eettiset normit ihmistä koskeviin tosiasioihin. Hekin objekteja. Ihmisen ominaisuuksista ja elinehdoista ei voida uskoivat, että löytää objektiivista totuutta, vaan ihminen on itseään ilmai- moraaliset ja seva olio, joka luo itse omat merkityksensä ja totuutensa.15 poliittiset nor- Moraalinormeja ei siksi pitäisi pyrkiä perustelemaan univer- mit voidaan saalista näkökulmasta, vaan on keskityttävä siihen, mitä oikeuttaa viit- tietyt ihmiset tietyssä kontekstissa pitävät arvokkaana ja taamalla ih- tärkeänä, millaisia käsityksiä he tukevat ja mihin he ovat misten yhtei- sitoutuneet. siin ominai- Kommunitaristit — samoin kuin postmodernin näkemyk- suuksiin, sen edustajat — korostavatkin moraalin kontekstuaalista luon- kykyihin tai netta. Heidän mielestään moraali on erottamattomasti sidot- tarpeisiin.10 tu historialliseen ja kulttuuriseen ympäristöön. Se on aina Tämä näkyi jonkin ryhmän, yhteisön tai kulttuurin moraalia ja se liittyy esimerkiksi näiden ryhmien piirissä omaksuttuihin arvoihin ja Hobbesin “tie- vakaumuksiin. Siksi moraalinormeja oikeutettaessa pitäisi teellisessä”, universaalin näkökulman sijasta hyväksyä erilaisia, mekanis- kontekstista ja ympäristöstä riippuvia lähestymistapoja.16 tisessa Kommunitaristit ovat myös arvostelleet valistuksen oikeuk- ihmiskäsityksessä, Kantin rationaalisuutta ja autonomiaa siin ja velvollisuuksiiin keskittyvää etiikkaa ja halunneet koskevissa oletuksissa ja utilitaristien näkemyksessä ihmis- palauttaa hyvän elämän sisältöä koskevat kysymykset eetti- ten yhtäläisestä kyvystä kärsimykseen ja mielihyvään.11 sen tarkastelun keskeiseksi osaksi. Toisin kuin perinteisissä Viime vuosina tämä valistuksesta periytyvä, “moderni” kä- teleologisissa teorioissa, kommunitaristien mielestä hyvän sitys etiikan perustasta on asetettu kyseenlaiseksi. Arvoste- elämän sisältöä ei kuitenkaan pidä johtaa ihmisten yhteisiä, lua ovat esittäneet erityisesti ns. “postmodernien” ja olemuksellisia piirteitä koskevasta metafysiikasta. Se on “kommunitarististen” näkemysten edustajat, jotka ovat kri- ennemminkin nähtävä tietyn, rajatun yhteisön tulkintana

niin & näin 1/96 • 23 riittäviä perusteita käsitykselleen oikeudenmukaisuudesta. Hän ei pysty selittämään, miksi ihmiset sitou- tuisivat liberalistisen yhteiskunnan poliittiseen moraaliin ja hyväksyisivät sen aset- ihmisen olennaisista piirteistä ja inhimillisen hyvän luon- tamat rajoitukset omille hyvän käsityksilleen. Arvostelua on teesta. esittänyt esimerkiksi Thomas Bridges teoksessaan The Kommunitaristien tulkinta etiikan ja moraalisen peruste- Culture of Citizenship — Inventing Postmodern Civic lun luonteesta on kuitenkin ongelmallinen erityisesti toisten Culture.21 Bridgesin näkemykset ovat erityisen kiinnostavia ihmisten kohtelun ja heidän oikeuksiensa kannalta. Kun sikäli, että vaikka hän edustaa samaa pyrkimystä irrottautua moraalisten ja poliittisten normien perustana on tarkasti mää- metafyysisestä normien oikeutuksen tavasta kuin ritelty käsitys hyvän elämän päämääristä ja yhteisössä kommunitaristit ja Rawls uudessa teoksessaan, hän pyrkii hyväksytystä elämäntavasta, toisten ihmisten kohtelu jää näitä määrätietoisemmin ja johdonmukaisemmin etsimään toisarvoiseksi kysymykseksi. Heidän elämänsä ja oikeuten- uusia, ei-metafyysisiä perusteita poliittiselle moraalille. sa otetaan huomioon vain osana hyvän elämän kokonaisuut- Bridges muodostaa kommunitaristeille ominaisesta ta. Pahimmassa tapauksessa ne saatetaan alistaa yhteisöllisten “postmetafyysisestä” ja teleologisesta ajattelusta johdon- arvojen tai hyvän käsitysten nimissä. En kuitenkaan käsit- mukaisen kokonaisuuden. Siksi kiinnitän tässä artikkelissa tele näitä kysymyksiä tässä vaan keskityn toiseen erityistä huomiota juuri Bridgesin näkemyksiin. kommunitaristien ja postmodernien esille tuomaan kysymykseen, nimittäin metafysiikan hylkäämiseen moraalin perustana.17 Tarkoitukseni on osoittaa, että kaiken metafysiikan Poliittinen käsitys johdonmukainen hylkääminen on vaikeampi tehtävä, kuin oikeudenmukaisuudesta siihen pyrkivät ehkä uskovat. Valistuksen metafysiikkaa ja ”modernia” moraaliteoriaa Teoksessaan Political Liberalism John Rawls etsii vastausta kohtaan esitetty arvostelu on vaikuttanut suuresti eettiseen kysymykseen kuinka voidaan pitää yllä yhteiskuntajärjestel- ja yhteiskuntafilosofiseen keskusteluun. Kommunitaristinen mää, jossa kansalaiset ovat yksityisellä alueella sitoutuneet ja muu modernin kritiikki on ainakin osaltaan vaikuttanut yhä erilaisiin eettisiin, filosofisiin, uskonnollisiin ja muihin yleistyvään pyrkimykseen luopua kaikista metafyysisistä oppeihin.22 Hänen mukaansa pyrkimys etsiä totuutta eettisiä oletuksista etiikan taustalla. Monet valistuksen etiikan ja poliittisia normeja koskevissa kysymyksissä ei tarjoa puolustajatkin ovat ryhtyneet puolustamaan näkemyksiään moniarvoisessa yhteiskunnassa pitävää perustaa yhteiskun- muilla kuin perinteisillä metafyysisillä tai epistemologisilla nalliselle vakaudelle. Moniarvoisessa yhteiskunnassa tällai- perusteilla. Myös Rawls on uudemmissa julkaisuissaan otta- set metafyysiset käsitykset ovat kiistanalaisia ja aiheuttavat nut tämän kannan. Oikeudenmukaisuusteorian jälkeen hän ristiriitoja. Metafyysisten käsitysten sijasta Rawls haluaa on kirjoittanut useita artikkeleita, joissa hän on torjunut teo- puhua poliittisesta oikeudenmukaisuuden käsitteestä.23 Poliit- riansa metafyysiset tulkinnat ja muuttanut joitakin aiempia tinen käsitys oikeudenmukaisuudesta merkitsee Rawlsin ajat- käsityksiään siten, etteivät tällaiset tulkinnat ole enää välttä- telussa kahta asiaa. Ensiksikin se tarkoittaa poliittisten mättömiä.18 Uusimmassa teoksessaan Political Liberalism normien perustelun tai oikeuttamisen tapaa. Toisin kuin Rawls on koonnut yhteen näissä artikkeleissa esitetyt aja- metafyysiset tulkinnat, joiden pätevyys perustuu johonkin tukset.19 Tässä teoksessa Rawls haluaa esittää näkemyksensä yleiseen, kaikkia ihmisiä koskevaan oletukseen, poliittisen nimenomaan poliittisena käsityksenä oikeudenmukaisuu- käsityksen lähtökohtana on tietyssä yhteisössä vallitseva desta. Hän asettaa vastakkain poliittisen ja metafyysisen poliittinen kulttuuri ja sen käytännöissä ilmenevät arvot ja näkemyksen esittäen, että toisin kuin metafyysistä, poliittis- vakaumukset. Poliittinen käsitys oikeudenmukaisuudesta ei ta näkemystä ei pyritä perustelemaan vetoamalla ihmisten ole oppi, joka pätee kaikille ihmisille kaikissa yhteiskunnis- yleisiin, universaaleihin ominaisuuksiin, vaan se johdetaan sa, vaan se koskee vain tiettyä, määriteltyä ihmisten jouk- yhteiskunnan vallitsevista, yhteisesti hyväksytyistä arvoista koa. Kommunitarististen kriitikoidensa tavoin Rawls hylkää ja periaatteista. yleisen, abstraktin näkökulman ja lähtee liikkeelle olemas- Rawls ei kuitenkaan ole luopunut valistuksen etiikan saolevan yhteiskunnan instituutioista ja perusrakenteista.24 sisällöstä. Hänen ajattelussaan keskeistä ovat edelleen vapau- Hän haluaa etsiä niitä arvoja ja vakaumuksia, jotka ilmene- den, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden käsitteet, joiden vät länsimaisen, liberalistis-demokraattisen poliittisen järjes- avulla ihmisten keskinäiset oikeudet ja velvollisuudet telmän taustalla. Hän pyrkii tuomaan esiin implisiittisiä määritellään. Hän puolustaa valistuksen perinteen mukaisia arvoja, joihin näiden yhteiskuntien kansalaiset ovat historian periaatteita, kuten yksilöiden oikeuksia, sekä niiden varaan kuluessa sitoutuneet. Poliittinen käsitys oikeudemukai- perustuvien liberalistisdemokraattisten yhteiskuntien poliit- suudesta on siis moraalioppi, jonka tietynlaisessa yhteiskun- tisia perusrakenteita ja -instituutioita.20 nallisessa tilanteessa elävien ihmisten voi odottaa hyväk- Rawlsin näkemystä on kuitenkin arvosteltu siitä, että syvän.25 hylättyään metafyysiset perustelut hän ei pysty esittämään Toiseksi poliittinen oikeudenmukaisuuskäsitys tarkoittaa,

24 • niin & näin 1/96 että se on rajattu soveltamisalansa suhteen. Rawls jakaa mo- Eettisiä ja poliittisia normeja ei pitäisi pyrkiä pätevöittämään raalin kahteen osaan, joista ensimmäinen koskee poliittista universaalien oletusten avulla, vaan pyrkimällä saavuttamaan aluetta, toinen muuta elämää. Julkinen tai poliittinen moraa- niille tietyn, rajatun kuulijakunnan hyväksyntä. Tämä on juuri li koskee yhteiskunnan perusrakennetta eli sen poliittisten, retoriikan tehtävä. Retorisen toiminnan tulos on pätevä tai sosiaalisten ja taloudellisten instituutioiden järjestämistä. Se epäpätevä, tosi tai epätosi, vain siinä määrin kuin se onnis- koskettaa ihmisiä heidän toimiessaan kansalaisen ja yhteis- tuu voittamaan kuulijoidensa hyväksynnän. Kun metafysiikan kunnan jäsenen roolissa. Sen sijaan yksityisellä alueella lähestymistapa on puhtaasti teoreettinen, retoriikan lähesty- ihmiset voivat toimia hyvinkin erilaisten eettisten käsitysten mistapa on metaforinen. Metaforan avulla puhuja yrittää saada ja normien mukaisesti. Yksityiselämässä ihmiset toteuttavat kuulijat muuttamaan käsityksiään tai käyttäytymistään eettisiä ihanteitaan ja arvioivat elämänsä ja ratkaisujensa kuvailemalla ja määrittelemällä puheena olevan asian uudel- moraalista arvoa suhteessa näihin päämääriin. Moniarvoisessa la tavalla. yhteiskunnassa ihmisillä on erilaisia poliittisia, uskonnolli- Retoriikan päämääränä on siis kuulijoiden taivutteleminen, sia tai ideologisia ja filosofisia käsityksiä, joihin he ovat kun metafysiikan teoreettisen diskurssin päämääränä on mää- sitoutuneet. He kuuluvat etnisiin, uskonnollisiin ja aatteellisiin ritellä käsiteltävänä olevan asian olemus ja luonne. Ratkai- yhteisöihin, joissa vallitsee erilaisia käsityksiä muun muassa sevaa on, saavuttavatko perustelut kuulijoiden hyväksynnän. hyvästä elämästä, elämän tarkoituksesta, ihmisen arvosta sekä Vapauteen ja tasa-arvoon perustuvien oikeudenmukaisuus- moraalisen kiitettävyyden tai hyveellisyyden kriteereistä. käsitysten pysyvyys riippuu siitä, missä määrin länsimaisten Nämä käsitykset ohjaavat yhteisön jäsenten elämää ja toi- liberalististen yhteiskuntien kansalaiset haluavat tukea mintaa yksityisellä alueella.26 niitä.31 Luopuessaan metafyysisestä perustelusta Rawls joutuu Bridgesin mukaan siirtyminen metafysiikasta retoriikkaan etsimään uusia tapoja perustella ja tukea liberalistista käsi- merkitsee luopumista tyypillisesti modernista tavasta perus- tystä oikeudenmukaisuudesta. Hän uskoo, että yleisiä oikeu- tella moraalisia ja poliittisia normeja ja siirtymistä post- denmukaisuuden periaatteita voidaan tukea kunkin yksilön moderniin käsittelytapaan. Hänen mielestään Rawlsin uusi tai yhteisön omien moraalikäsitysten perusteella. Niille ei teos näyttää tietä tähän suuntaan, mutta ei mene siinä riittä- tarvitse löytää yleispäteviä, metafyysisiä perusteita, vaan vän pitkälle. Bridges pitää Rawlsin ongelmana erityisesti jokainen voi sitoutua niihin omista lähtökohdistaan. Niinpä oikeudenmukaisuuden periaatteiden perustelua. Hänen joku voi tukea vapauteen ja tasa-arvoon perustuvaa oppia esi- mukaansa Rawls ei pysty tarjoamaan mitään sisällöllisiä merkiksi uskonnollisesta näkökulmasta siksi, että se mahdol- argumentteja esittämänsä oikeudenmukaisuuskäsityksen listaa uskonnonvapauden. Joku toinen voi tukea sitä Kantin puolesta.32 Metafyysisen perustelun avulla tällaisia argument- tai Millin moraaliopin näkökulmasta.27 Samaan lopputulok- teja oli mahdollista esittää, sillä oikeaa ja väärää koskevat seen voidaan siis päästä, vaikka ihmiset antavat erilaisen periaatteet sekä ihmisten oikeudet ja velvollisuudet voitiin perustelun poliittiselle oikeudenmukaisuudelle. Näin erilai- perustella viittaamalla joihinkin ihmisten yhteisiin ja yleisiin siin oppeihin sitoutuneet ihmiset voivat saavuttaa “osittai- ominaisuuksiin. Hylätessään metafyysisen perustelun Rawls sen” yksimielisyyden (overlapping consensus) oikeudenmu- ei Bridgesin mielestä pysty selittämään, mikä tekee libera- kaisen yhteiskunnan perusperiaatteista: erilaisten moraa- lististen yhteiskuntien perusrakenteista ja -instituutioista lioppiensa ja elämänkatsomustensa perusteella he päätyvät tukemisen arvoisia näiden yhteiskuntien kansalaisille. tukemaan vapauden ja tasaarvon periaatteisiin perustuvaa Mahdollisista päinvastaisista intentioistaan huolimatta poliittisen oikeudenmukaisuuden käsitystä.28 Rawlsin mukaan Rawlsin näkemys poliittisesta moraalista jääkin Bridgesin poliittiselle oikeudenmukaisuuskäsitykselle ei siis tarvita mielestä pelkästään välineelliseksi.33 Poliittista moraalia metafyysistä perustelua, vaan se saa tukensa niistä arvoista voidaan perustella vain vetoamalla sen arvoon ihmisten ja vakaumuksista, jotka demokraattisten yhteiskuntien kan- tärkeämpien päämäärien ja hyvän käsitysten edistämisessä. salaiset ovat jo hyväksyneet. Toisin sanoen hyväksymällä poliittisen moraalin vaatimuk- Edellä kuvatun metafysiikan ja retoriikan erottamisen nä- set ihmiset voivat parhaiten varmistaa omien etujensa ja kökulmasta Rawlsin poliittinen oppi on mielenkiintoinen. hyvän käsitystensä toteuttamisen. Erilaisten ryhmien ja yh- Perinteistä filosofista terminologiaa käyttäen voidaan sanoa, teisöjen jäsenet suostuvat poliittisen moraalin vaatimuksiin että Rawlsin uudessa teoksessa retoriikka korvaa eräänlaisen vaihtokaupan tai kompromissin osana: he hyväk- metafysiikan. Rawlsin Oikeudenmukaisuusteorian jälkeen syvät tiettyjä rajoituksia julkisissa suhteissaan muiden yhtei- esittämiä ajatuksia onkin usein tulkittu juuri siten, että hänen söjen jäseniä kohtaan voidakseen hoitaa yhteisön sisäiset asiat on nähty hylänneen Oikeudenmukaisuusteoriaan sisältyneen oman mielensä mukaan.34 Tällaista mallia on kutsuttu modus metafyysisen perustelun tavan ja korvanneen sen perintei- vivendi -liberalismiksi. Se mahdollistaa erilaisten ryhmien sesti retoriikan alaan kuuluvalla perustelulla.29 “rauhanomaisen rinnakkaiselon”, mutta ei juuri tarjoa mitään muuta sisältöä poliittiselle moraalille. Poliittinen moraali tarkoittaakin siis vain välttämättömien minimiolosuhteiden Retorinen käänne ja luomista yhteiskuntarauhan turvaamiseksi.35 Kansalaiset modus vivendi -liberalismi hyväksyvät poliittisen moraalin vaatimuksen julkisena periaatteena, koska he voivat siten varmistaa, etteivät ulko- Myös Thomas Bridges tarkastelee teoksessaan The Culture puoliset puutu yhteisön sisäisiin asioihin. of Citizenship — Inventing Postmodern Civic Culture Rawlsin Modus vivendi -perustelun ongelmana on Bridgesin teoriaa retoriikan ja metafysiikan käsitteiden avulla.30 Bridges mukaan se, että se ei pysty tuottamaan kansalaisia, jotka pitää Rawlsin “retorista käännettä” oikeansuuntaisena. todella omaksuisivat poliittisen moraalin vaatimukset. Se ei

niin & näin 1/96 • 25 edellytä, että yhteiskunnan jäsenet sisäistävät poliittisen aseman vaatimuksille ja velvollisuuksille on löydettävä uusi moraalin periaatteet ja sitoutuvat niihin. Riittää, että he nou- perustelu. Kansalaisen asemaa ei voi enää määritellä pelkäs- dattavat niitä välineellisistä syistä, varmistaakseen omien tään muodollisen velvollisuuden avulla vaan sille on annet- yhteisöllisten arvojensa edistämisen rauhassa. Näin asennoi- tava sisällöllinen tulkinta. Se pitää nähdä hyvänä ja tuneet yhteiskunnan jäsenet eivät siten pysty näkemään tavoiteltavana asiana sinänsä. Kansalaisen asema on seikka, toisiaan yhteisen kansalaisyhteisön jäseninä, yhteistyö- joka tietyissä olosuhteissa muodostaa ihmisen substan- kumppaneina, vaan ainoastaan kilpailevien ja mahdollisesti tiaalisen hyvän ja olennaisen osan hänen onnellisuuttaan tai vihamielisten ryhmien jäseninä.36 hyvää elämäänsä, eikä pelkästään määrittele velvollisuuksia Bridgesin mukaan todellinen, käytännössä toimiva poliit- tai aseta rajoituksia ihmisten hyvän käsitysten toteuttami- tinen moraali vaatii enemmän kuin “rauhanomaisen selle.38 Bridgesin terminologian mukaan retorinen käänne rinnakkainelon” turvaamista. Se vaatii että kansalaiset todella edellyttää teleologista käännettä. ymmärtävät poliittisen moraalin arvon ja merkityksen, ovat Bridgesin mukaan Rawls pyrkii esittämään näkemyksensä valmiita tukemaan ja pitämään sitä yllä sekä noudattamaan teleologisin termein, mutta ei yrityksestään huolimatta elämässään sen edellyttämiä asenteita ja toimintanormeja. täysin onnistu siinä. Bridgesin mielestä teleologinen käänne Bridgesin mielestä tähän voidaan päästä vain jos kansalaiset ilmenee Rawlsin käsityksessä ihmisten moraalisista kyvyis- näkevät poliittisen moraalin myös itsessään arvokkaana ja tä. Oikeudenmukaisuusteoriassa ihmisten kaksi moraalista tavoiteltavana päämääränä, eikä vain välineenä omien kykyä — kyky ymmärtää oikeudenmukaisuuden periaatteet yhteisöllisten arvojensa toteuttamiseen. Modus vivendi -tyyp- ja toimia niiden pohjalta sekä kyky muodostaa ja edistää pisten perusteluiden sijaan on siis pyrittävä osoittamaan, että käsitystä hyvästä — näyttävät kuuluvan ihmisten luonnollisiin poliittisella moraalilla on itsenäinen arvo. Sitä on pidettävä ominaisuuksiin. Ne ovat osa ihmisten yhteisiä piirteitä.39 olennaisena osana liberalistisen yhteiskunnan kansalaisen Myöhemmissä kirjoituksissaan Rawls on Bridgesin mukaan hyvää elämää. Bridgesin mukaan tämä tarkoittaa valistuk- kuitenkin luopunut tästä näkemyksestä. Ihmisten moraaliset sesta asti vallinneen deontologisen lähestymistavan korvaa- kyvyt määritellään ennemminkin kykyinä, joiden toteuttami- mista teleologisella. “Retorinen käänne” edellyttää myös nen muodostaa liberalististen demokratioiden kansalaisten “teleologista käännettä”. tärkeimmän intressin. Tämä tarkoittaa, että näiden kykyjen kehittäminen ja toteuttaminen on päämäärä, jota liberalististen demokratioiden kansalaiset pitävät tärkeänä ja arvokkaana Teleologinen käänne ja itsessään. He asettavat niiden edistämisen kaikkien muiden kansalaisen aseman sisäistäminen päämääriensä edelle. Tietynlaisessa historiallisessa ja yhteis- kunnallisessa tilanteessa eläville ihmisille kansalaisen ase- Teleologinen käänne tarkoittaa Bridgesin tulkinnassa sitä, että ma on siis arvo ja päämäärä sinänsä. Se on substantiaalinen, poliittinen moraali ja kansalaisen asema nähdään olennaise- sisällöllinen hyvä. na ja jopa tärkeimpänä osana ihmisten hyvää elämää. Tämä Bridges väittää, että Rawls ei kuitenkaan perustele, miksi näkemys poikkeaa huomattavasti valistuksen deontologisesta kansalaisen asema ja siihen liittyvät moraaliset kyvyt olisi- lähestymistavasta, jossa hyvän elämän sisältö ja moraalinen vat hyviä, tavoiteltavia tai arvokkaita asioita. Rawls ei mää- velvollisuus ovat erillisiä asioita. Deontologisen näkemyk- rittele kansalaisen hyvän elämän luonnetta eikä sitä, miten sen mukaan moraaliset velvollisuudet voidaan määritellä viit- se eroaa pienyhteisön jäsenen hyvästä elämästä. Bridgesin taamatta mihinkään hyvän elämän sisältöä koskeviin seikkoihin. Deontologinen etiikka ei puhu onnellisuuden tai hyvän elämän sisällös- tä, vaan määrittää ainoastaan ihmisten yleiset velvollisuudet toisiaan kohtaan. Bridgesin mielestä tämä on täysin oikeutettu moraalisen perustelun tapa silloin, kun moraaliperiaatteiden perustana ovat tietyt metafyysiset oletukset ihmisten olennaisista ominaisuuksista. Kun moraalin vaatimukset perustellaan viittaamalla ihmisten yhteisiin ominaisuuksiin ja olennaisiin piirteisiin, voidaan oikeutetusti vaatia, että ihmisten on otettava nämä yhteisen ihmisyyden vaatimukset mielestä tämä on ongelmallista, koska kansalaisen asema ja huomioon omia hyvän käsityksiä edistäessään. Niiden perus- elämäntapa on usein erilainen ja jopa ristiriidassa pien- teella voidaan asettaa rajat sille, missä määrin ihmiset voivat yhteisöstä omaksutun elämäntavan kanssa. Pienyhteisön edistää omaa onnellisuuttaan. Metafyysisesti perustelussa jäsenyys ja kansalaisuus asettavat yksilöille erilaisia vaati- käsityksessä ihmisten olennaiset piirteet on asetettava vaih- muksia ja käyttäytymisnormeja. televien hyvän käsitysten edelle.37 Bridges toteaa, että lähiyhteisössään ihmiset ovat sitoutu- Jos metafysiikasta kuitenkin luovutaan, myös deonto- neet siinä hyväksyttyihin arvoihin. He ovat omaksuneet loginen etiikka menettää Bridgesin mukaan pätevyytensä. yhteisönsä käsitykset ihmisten statuksesta ja heidän suhteel- Metafysiikan mukana deontologinen etiikka menettää lisesta arvostaan eli siitä, mikä tekee ihmisestä paremman sisällöllisen perustansa ja jää pelkästään ulkoisia muotoja, tai huonomman, ansioituneemman tai vähemmän ansioi- sääntöjä ja velvollisuuksia korostavaksi. Siksi kansalaisen tuneen. Ihmisten luonnollisessa kasvuympäristössä on

26 • niin & näin 1/96 hierarkioita ja luokittelujärjestelmiä, erilaisia arviointi- teen aiheuttamat vaatimukset ja rajoitukset.44 kriteerejä, jotka omaksutaan ennen kansalaisen roolia.40 Sen Kansalaisen aseman ja poliittisen moraalin sisäistäminen sijaan kansalaisen asemassa ihmisiltä edellytetään kokonaan on siis vaativa tehtävä, sillä kansalaisen aseman vaatimukset toisenlaista näkökulmaa. Julkisella alueella, kansalaisen roo- ovat usein ristiriidassa lähiyhteisön vaatimusten kanssa ja lissaan ihmisten on opittava kohtelemaan toisiaan vapaina ja edellyttävät yhteisöllisten käsitysten muokkaamista. Kansa- tasa-arvoisina yksilöinä. He eivät voi kokonaan samaistaa laisen aseman omaksuminen ja sen näkeminen hyvänä ja itseään tai muita esimerkiksi perheensä, etnisen tai uskon- tavoiteltavana vaatii siksi erityistä perustelua. Rawls ei nollisen yhteisönsä määritelmiin. Heidän on pystyttävä Bridgesin mukaan täytä tätä vaatimusta, sillä hän ei esitä ainakin joissakin tilanteissa jättämään nämä määritelmät ja mitään argumentteja taivutellakseen kansalaisen asemaan ja yhteisöjen antamat ihmisen arvon standardit sivuun ja vaatimuksiin kielteisesti asennoituvia omaksumaan sen. hyväksyttävä kokonaan toisenlainen lähestymistapa, joka Rawlsin näkemyksen perusteella ei siten onnistuta vakuutta- perustuu ihmisten kunnioittamiseen vapaina ja tasa-arvoisina maan niitä yhteisöjen jäseniä, jotka eivät halua omaksua kansalaisina. kansalaisen asemaa, vaan pitävät mieluummin kiinni Kansalaisen aseman omaksuminen tarkoittaa Bridgesin yhteisöllisistä arvoistaan ja tarkastelevat kaikkea moraalia näkemyksessä juuri sitä, että pystyy irrottautumaan yhteisöllisten käsitystensä näkökulmasta. Bridges väittää, että yhteisöllisistä hierarkioista, hyvejärjestelmistä ja erinomai- juuri tämän vuoksi modus vivendi -tyyppiset argumentit suuden arviointikriteereistä ja pitämään sekä itseään että muita jäävät Rawlsin teoksessa ainoiksi perusteiksi poliittisen vapaina ja tasa-arvoisina yksilöinä.41 Yhteisöjen jäsenten on moraalin puolesta.45 kyettävä muokkaamaan yhteisöissään omaksumiaan käsityk- Omassa teoksessaan Bridges pyrkii sen sijaan esittämään siään siten, että ne täyttävät kansalaisen aseman vaatimuk- syitä ja perusteita, jotka motivoisivat yhteisöjen jäseniä set. Kansalaisen aseman vaatimukset ovat siis tietyllä tavalla todella sisäistämään moraalin ja kansalaisen aseman vaati- etusijalla yhteisöllisiin arvoihin nähden. Bridgesin mukaan mukset. Hän osoittaa näkemyksensä sellaisille kulttuuristen, vapauden ja tasa-arvon vaatimus määritteleekin kaikkien etnisten, uskonnollisten ja muiden yhteisöjen jäsenille, jotka yhteiskunnallisten vuorovaikutussuhteiden perussäännöt. Se eivät ole halukkaita omaksumaan kansalaisen asemaa, vaan määrittää puolisoiden välistä suhdetta, lasten ja vanhempien tarkastelevat eettisiä ja poliittisia kysymyksiä vain oman suhteita, työnantajan ja työntekijän, kauppiaan ja asiakkaan yhteisönsä näkökulmasta. Hänen tavoitteenaan on osoittaa, välisiä suhteita.42 Poliittinen käsitys oikeudenmukaisuudesta että kansalaisen aseman ja siihen liittyvien moraali- vaikuttaa siis yksityiseenkin elämänpiiriin ja aiheuttaa siinä periaatteiden hyväksyminen on modernien liberalististen rajoituksia. yhteiskuntien historiallisessa tilanteessa ja vallitsevissa olois- Myös Rawls pitää kansalaisen asemaa ja sen vaatimuksia sa sinänsä hyvä ja arvokas asia. ensisijaisena erilaisiin yhteisöllisiin hyvän käsityksiin näh- den. Mitä tahansa hyvää koskevaa käsitystä ei voida hyväk- syä, vaan poliittinen moraali asettaa rajoituksia erilaisille Yhteisön tehtävä ja hyvän käsityksille. Poliittisen perusrakenteen pohjalta täy- kansalaisuuden arvo tyy voida asettaa rajoituksia myös yksityisen alueen piirissä tapahtuvalle toiminnalle. Jos kansalaisten yhteisöissään Bridges uskoo, että kansalaisen aseman omaksumista voidaan omaksumat arvot ovat ristiriidassa kansalaisen aseman perustella tarkastelemalla kansalaisyhteisön ja toisaalta lähiyhteisön tehtäviä ja rooleja. On määriteltävä, millainen käsitys hyvästä elämästä näille elämän- alueille kuuluu ja miten ne eroavat toisistaan. Hänen mukaansa erilaisilla etnisillä, kulttuurisilla, uskonnollisilla ja muilla yhteisöllä on aivan määrätty roolinsa ja teh- tävänsä liberalistisessa yhteiskunnassa. Näissä pienyhteisöissä mää- ritellään tärkeitä elämää koskevia käsityksiä mm. hyvästä ja pahas- vaatimusten kanssa, heidän on kyettävä muuttamaan ja muok- ta, elämästä, kuolemasta, sukupuolisuudesta sekä kärsimyk- kaamaan käsityksiään poliittisen moraalin vaatimusten sestä.46 Nämä yhteisölliset tulkinnat muodostavat kehyksen mukaisesti.43 Näin poliittinen oikeudenmukaisuuskäsitys aset- yksilön omalle käsitykselle elämästään, päämääristään ja taa vaatimuksia yksityiselle moraalille. Esimerkiksi kirkko- arvoistaan. Yksilön identiteetin ja elämän merkityksellisyy- jen toimintaa rajoittaa yhtäläisen omantunnonvapauden ja den kokemuksen kannalta yhteisölliset käsitykset ovat siis suvaitsevaisuuden periaatteet, yliopistoja mahdollisuuksien olennaisen tärkeitä. Ne antavat päämääriä, suuntaavat halu- tasa-arvon periaate ja vanhempien oikeuksia huolehtiminen ja, kasvattavat ihmisiä näiden päämäärien mukaisesti sekä lasten välttämättömästä hyvinvoinnista ja kehityksestä. Kun antavat elämälle merkityksen ja mielekkyyden. kirkot, yliopistot, perheet ja muut instituutiot toimivat ja Bridgesin mukaan lähiyhteisön tehtävänä on tarjota käyttävät valtaansa yhteiskunnan perusrakenteen puitteissa, konteksti, johon yksilö voi nojata ja suhteuttaa oman elämänsä niiden on myös hyväksyttävä oikeudenmukaisuuden periaat- tarinaa, arvioida omia ratkaisujaan, päätöksiään ja arvojaan.

niin & näin 1/96 • 27 Bridges näyttää pitävän tällaista elämän suunnitelman tai onnellisuuttaan ja hyvää elämäänsä paremmin kuin jos hän kertomuksen muodostamista ja sen mukaan elämistä keskei- määrittelisi sen pelkästään yhteisöllisten käsitysten varassa. senä piirteenä ihmisissä. Ihmiset suuntaavat elämänsä kohti Bridgesin mukaan kumpikin käsitys muodostaa olennaisen merkityksellisinä pitämiään päämääriä ja pyrkivät toteutta- osan liberalististen yhteiskuntien kansalaisten hyvää elämää. maan arvokkaina pitämiään asioita. Ihmisten elämäntarinat Siksi näiden yhteiskuntien kansalaisilla on syytä hyväksyä ovat Bridgesin mukaan juuri kertomuksia arvokkaina ja kaksoisroolinsa ja pitää sitä yllä. merkittävinä pidettyjen asioiden tavoittelusta. Bridges käyttää tästä ihmisten ominaisuudesta termiä desire. Käytän tässä ilmaisua “suuntautuneisuus”, koska Bridges ei tarkoita termillään mitään yksittäisiä haluja tai pyrkimyksiä vaan Etiikkaa ilman metafysiikkaa? ihmisen koko elämän suuntautumista tiettyjä päämääriä kohti. Se on ihmisen pyrkimystä muovata oman elämänsä kerto- Liittämällä poliittisen moraalin perustelun pienyhteisöjen musta tiettyjen linjojen mukaisesti.47 Perheen, suvun, etni- tehtäviin Bridges uskoo välttäneensä metafyysiikan. Hän on sen, uskonnollisen tai muun pienyhteisön tehtävä on mielestään vain kuvannut modernin liberalistisdemokraattisen Bridgesin mukaan juuri ohjata ja kasvattaa ihmisen yhteiskunnan vallitsevaa tilannetta ja sitä, mikä näiden suuntautuneisuutta. Ilman näitä yhteisöjä ihmisten elämällä yhteiskuntien kansalaisille on hyväksi. Saattaa olla, että ei ole suuntaa ja merkitystä. He eivät pysty sijoittamaan oman Bridges onnistuu välttämään valistuksen metafysiikan, elämänsä kertomusta mihinkään kehyksiin, vaan kokevat elämänsä merkityksettömäksi ja irralliseksi. Bridgesin mukaan pienyhteisöt ovat olemassa edistääkseen ihmisten onnellisuutta.48 Kuitenkin pienyhteisöjen määrittelemissä arvoissa voi olla negatiivinenkin puolensa. Bridgesin mukaan yhteisö ja sen arvot kääntyvät kielteisiksi silloin, kun ne asettavat perusteettomia esteitä ihmisten suuntautuneisuuden toteutu- miselle. Tällaisia esteitä ovat Bridgesin mielestä sellaiset rajoitukset, joita ihmisten elämänsuunnitelmille asetetaan esimerkiksi ihonvärin, sukupuolen tai yhteiskuntaluokan perusteella. Bridges nimittää näitä kvasiluonnollisiksi ominaisuuksiksi, joihin vedoten yhteisöt saattavat alistaa ihmisten päämäärät erilaisille perusteettomille, epäolen- naisille hierarkioille. Näin tehdessään yhteisöt eivät toteuta omaa tehtäväänsä inhimillisestä kasvusta ja onnellisuudesta huolehtijana, vaan toimivat oman tehtävänsä vastaisesti.49 Bridges näyttää pitävän ihmisten suuntautuneisuutta niin tärkeänä ominaisuutena, että sen toteutumisesta pitää huo- lehtia yhteisöjen omista käsityksistä riippumatta. Kansalai- sen asemaa tarvitaan juuri tähän. Kansalaisen aseman hyväk- symisellä voidaan varmistaa, että ihmisten suuntautuneisuutta ei alisteta kvasiluonnollisten ominaisuuksien nimissä. Se mutta yhteisön tehtävän, ihmisen suuntautuneisuuden tai tarjoaa ulkopuolisen näkökulman, jonka avulla ihmiset kvasiluonnollisten ominaisuuksien kuvaaminen näyttää edel- pystyvät arvioimaan ja muovaamaan pienyhteisöistä lyttävän muutakin kuin retoriikkaa. Bridges joutuu itsekin omaksumiaan käsityksiä hyvästä, pahasta, elämästä, kuole- nojaamaan vahvoihin teoreettisiin oletuksiin, joita hänen masta jne. Tällöin he eivät ole täysin riippuvaisia näistä omankin terminologiansa mukaisesti voi pitää metafyysisinä. käsityksistä vaan heille avautuu laajempi näkökulma ja Esimerkiksi selittäessään pienyhteisöjen tehtävää hän sen myötä uusia vaihtoehtoja ja mahdollisuksia elämässään. puhuu ikäänkuin kuvaten niiden todellista tehtävää. Hän Vaikka lähiyhteisö tarjoaa jäsenilleen kattavan tulkinnan näyttää määrittelevän, mikä on pienyhteisöjen varsinainen hyvästä, kansalaisen asema täydentää tätä tulkintaa tuomalla tarkoitus ja milloin ne täyttävät tehtävänsä hyvin, milloin mukaan toisen, perustavamman ja laajemman käsityksen huonosti. Tällainen puhetapa ei sovi retoriikkaan, vaan se on hyvästä. Liberalististen yhteiskuntien kansalaisilla on siten ennemminkin Bridgesin esittämän metafyysisen puhetavan Bridgesin mukaan kaksinainen näkökulma hyvää elämäänsä mukainen: se määrittelee asioiden varsinaista olemusta ja koskeviin kysymyksiin. He voivat omaksua kaksi erilaista todellisia ominaisuuksia. Bridgesin kuvaus pienyhteisöjen mutta toisiaan täydentävää käsitystä omasta hyvästään.50 tehtävästä ja tarkoituksesta muistuttaakin perinteisen, esimer- Bridgesin ratkaisu poliittisen moraalin perustelua koske- kiksi aristotelisen, metafysiikan käsitystä ihmisen varsinai- vaan kysymykseen on siis oletus kahdesta erilaisesta hyvän sesta tehtävästä ja päämäärästä. Edelleen voi kysyä, miksi kategoriasta. Toinen niistä koskee yksilön hyvää elämää pien- Bridgesin esittämä käsitys yhteisön tehtävästä ihmisten elä- yhteisön jäsenenä, toinen hänen hyvää elämäänsä kansalai- män suuntaamisessa olisi pätevä vain länsimaisessa libera- sen asemassa. Näistä jälkimmäinen on ikäänkuin laadullisesti listisessa yhteisössä. Tai jos ihmisten elämänsuunnitelmien parempi kuin toinen, sillä sen omaksuminen antaa yksilölle alistaminen kvasiluonnollisten ominaisuuksien nimissä on laajemman perspektiivin elämäänsä ja edistää hänen paha asia, miksi se ei olisi paha kaikissa yhteisöissä?

28 • niin & näin 1/96 Samanlaisia ongelmia ilmenee myös Bridgesin käsityksissä vat olosuhteet ja käsitykset sekä esittämään niistä ihmisen suuntautuneisuudesta ja kvasiluonnollisista ominai- ymmärrettävän tulkinnan, mutta ei perustelemaan eettisiä suuksista. Jos mitään objektiivista tietoa ei ole olemassa, ei periaatteita sitovasti ja siten tuottamaan yhteisiä normeja ja pitäisi myöskään olla mahdollista määritellä, milloin ihmis- toimintaperiaatteita. Perustelu, jossa vedotaan pelkästään ten suuntautuneisuutta ohjataan oikein, milloin väärin. Eri- tietyssä kontekstissa tai yhteiskunnassa tärkeinä pidettyihin laisilla yhteisöillä on tästä asiasta omat tulkintansa, joiden seikkoihin ja hyväksyttyihin käsityksiin, menettää pätevyy- arvioimiseen niiden ulkopuolelta ei pitäisi olla mitään tensä ja sitovuutensa silloin, kun näillä käsityksillä ei enää perusteita. Kun yhteisöt rajoittavat yksilöiden elämän suun- ole riittävää tukea. Jos ihmiset eivät enää pidä niitä tärkeinä nitelmia sukupuolen, ihonvärin tai yhteiskunnallisen aseman ja hyvinä, ei niiden ylläpitämiseen pitäisi olla mitään perus- perusteella, ne eivät välttämättä itse pidä tätä epäon- tetta. Seurauksena on helposti yhteiskunnan pirstoutumien nistumisena varsinaisen tehtävänsä täyttämisessä. Päinvas- lukuisiin erilaisia eettisiä käsityksiä kannattaviin ryhmiin. toin, niiden omassa tulkinnassa tällaiset rajoitukset voivat olla Mikäli moraalisisia ja poliittisia normeja pyritään perustele- välttämättömiä, että yksilöiden todellinen onnellisuus ja hyvä maan tukeutumatta mihinkään teoreettisiiin premisseihin tai elämä olisi mahdollinen. Rajoitusten tarkoitus on nimen- lähtökohtiin, saattaakin ainoaksi mahdollisuudeksi jäädä omaan suunnata yksilöiden haluja ja suunnitelmia yhteisön vetoaminen “rauhanomaiseen rinnakkaineloon” eristäyty- hyvinä pitämiä päämääriä kohti. Jos jokin yhteisö rajoittaa neiden yhteisöjen ja ryhmien välillä. Toisin sanoen ainoaksi esimerkiksi naisen tehtäviä ja mahdollisuuksia toimia yhteis- vaihtoehdoksi näyttää sittenkin jäävän modus vivendi -tyyp- kunnassa, perimmäisenä syynä saattaa olla jokin pinen perustelu. käsitys naisen todellisesta olemuksesta, jota toteut- tamalla nainen voi saavuttaa hyvän elämän ja onnellisuuden. Pyrkimällä oman olemuksensa ja Lopuksi: moraalista ja luontonsa vastaisiin tehtäviin ja asemiin, nainen hyvästä elämästä modernisti vain vahingoittaa itseään. Bridges saattaisi vastata tähän kritiikkiin, että Rawlsin, Bridgesin ja kommunitaristien “postmetafyysiset” hänen näkemyksensä ei ole metafyysinen, sillä sen ja teleologiset näkemykset näyttävät sisältävän ongelmia, tarkoitus ei ole esittää teoriaa tai määritelmää joiden vuoksi ne eivät tarjoa kovin hedelmällistä lähestymis- yhteisön tehtävästä tai yksilöiden ominaisuuksis- tapaa moraalisten ja poliittisten normien perustelua koske- ta. Hän pyrkii vain kuvaamaan länsimaisten viin kysymyksiin. Uskonkin, että näihin kysymyksiin voi- yhteiskuntien perinteisesti hyväksymiä ajatus- daan vastata paremmin valistuksen perinteen ja “modernin” tottumuksia ja luomaan kuvan siitä, mitä näissä moraalisen ajattelun näkökulmasta. Tässä yhteydessä ei ole yhteiskunnissa on pidetty tärkeänä, millaisten mahdollista syventyä modernin etiikan yksityiskohtiin, mutta arvojen varaan ne perustuvat ja millaisia piileviä tuon lopuksi kuitenkin esiin muutaman näkökohdan, joiden tai implisiittisiä käsityksiä länsimaisten yhteiskun- pohjalta valistuksen etiikkaa on viime aikoina lähestytty ja nallisten käytäntöjen taustalla esiintyy. Hänen tar- pyritty kehittämään. koituksensa olisi vain osoittaa, että vallitsevissa Kuten alussa todettiin, valistuksen perinteelle on ominais- oloissa niiden omaksuminen ja tukeminen on hyvä ta toisaalta oikean käsitteen pitäminen ensisijaisena hyvän asia näiden yhteiskuntien jäsenille. Tarkoituksena käsitteeseen nähden (eli deontologinen lähestymistapa), toi- ei sen sijaan ole osoittaa, että nämä arvot ja käsi- saalta moraalinormien perustelun liittäminen joihinkin ihmis- tykset muodostaisivat hyvän elämän sisällön aina tä koskeviin yleisiin tosiasioihin (eli metafyysinen lähesty- ja kaikissa olosuhteissa. mistapa). Deontologisen etiikan mukaan hyvää elämää kos- Mikäli Bridges ajattelee näin, on kyseenalaista kuinka kevat kysymykset voidaan erottaa varsinaisista moraali- hänen mallinsa voi onnistua tehtävässä, jonka hän on sille kysymyksistä. Tätä eroa on viime vuosina käsitellyt esimer- asettanut. Kuinka se voi taivutella pienyhteisöjen arvoihin kiksi Jürgen Habermas. Hänen mukaansa hyvään elämään tiukasti sitoutuneita yksilöitä hyväksymään kansalaisen ase- liittyvät esimerkiksi kysymykset yksilön identiteetistä, elä- man ja muokkaamaan omia hyvän käsityksiään sen mukai- mäntavasta, onnellisuuden saavuttamisesta ja “oman elämän sesti? Jos yksilöt katsovat, että heidän onnellisuutensa toteu- teloksesta”. Näillä käsityksillä on usein yhteisöllinen alku- tuu paremmin pelkästään yhteisöllisten käsitysten varassa perä ja ne vaihtelevat eri kulttuurien, ryhmien ja historial- kuin omaksumalla lisäksi kansalaisen asema, mitä syytä heillä listen ympäristöjen välillä. Moraalikysymykset sen sijaan on hyväksyä Bridgesin esittämä käsitys? Jos henkilö ei pidä kansalaisen asemaa hyvänä tai tärkeänä itselleen, vaikuttaa epätodennäköiseltä, että hän muuttaisi mieltään vain sillä perusteella, että länsimaissa on yleensä pidetty tietynlaisia asioita hyvinä ja arvokkaina ihmisille. Miksi kukaan muuttaisi käsitystään hyvän elämänsä sisällöstä vain siksi, että jokin toinen käsi- tys “on ollut meillä täällä tapana”.51 Näyttääkin siltä, että kuvatunlainen retoriikan varaan rakentuva etiikka ei pysty tuottamaan Rawlsin ja Bridgesin tavoittelemaa yhteistä, julkista tai poliittista moraalia. Se onnistuu kyllä kuvaamaan vallitse-

niin & näin 1/96 • 29 koskevat ihmisten välisiä suhteita ja heidän keskinäisiä ihmisten huomioon ottamiseksi eikä siksi, että yksilön arvo- velvollisuuksiaan. Moraalin tehtävänä on säädellä “inter- ja ja elämäntapaa pidetään hänen oman elämänsä kannalta persoonallisia konflikteja” ihmisten välisten oikeuksien ja huonompina kuin esimerkiksi kansalaiselle ominaista elämän- velvollisuuksien avulla. Moraalin alueella kaikkien ihmisten tapaa. tarpeet, intressit ja hyvä tulee ottaa samalla tavalla huomioon, Valistuksen etiikan näkökulmasta voidaan siis löytää tilaa eikä niitä pidä tarkastella vain osana yksilön oman hyvän sekä erilaisuudelle että yleisille ja yhteisille moraali- elämän toteutumista.52 periaatteille. Tämä päätelmä ei ole sinänsä uusi. Se vain näyt- “Modernin” etiikan toinen ominaispiirre on moraalinormien tää usein jäävän sivuun postmodernien, kommunitarististen perusteleminen yleisiin ihmistä koskeviin tosiasioihin viit- ja muiden uusien näkemysten paineessa. taamalla. Tällaisen perustelun näyttää esittävän esimerkiksi William Galston. Hänen mielestään on lähdettävä liikkeelle siitä, mikä on yhteistä kaikille ihmisille kaikissa yhteisöissä. Tämän perusteella voidaan määritellä tiettyjä asioita, joita normaaliin ihmiselämään tulee kuulua. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi tiettyjen perustarpei- den tyydyt- täminen ja mahdollisuus toteuttaa ihmisille omi- naisia kykyjä. Toisaalta voidaan myös määritellä asioita, joita voi pitää pahoina ihmisen elämälle. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi Viitteet julmuus, orjuus, köyhyys ja aliravitsemus.53 Näiden yleisten piirteiden perus- 1. Plant 1991, 2-54. Katso myös Galston 1991, 22-41. 2. Metafysiikasta ja retoriikasta katso esim. Bridges 1994, 63-87; teella voidaan Galstonin mukaan määritellä yhteisiä, univer- Galston 1991, 154-156. saaleja moraaliperiaatteita. 3. Katso esim. Bayles & Henley 1983, 14-19; MacIntyre 1981, 50-51 Etiikan ymmärtäminen edellä kuvatusta näkökulmasta ja 1990, 344-345. mahdollistaa sekä yhteisen moraalin että arvojen ja elämän- 4. Katso Knuuttila 1982. tapojen moninaisuuden. Tämän näkemyksen mukaan moraa- 5. Käytännössä näin tapahtuikin, sillä erilaiset käsitykset elämän tarkoituksesta ja päämäärästä johtivat kiivaisiin uskonsotiin 1500- lin lähtökohtana ovat ihmisten olennaiset tarpeet, kyvyt tai 1700-luvuilla. Erilaisiin hyvän käsityksiin ja ihmisen todellista pää- intressit, joiden perusteella pyritään objektiivisesti määrittä- määrää koskeviin totuuksiin sitoutuneet uskonnolliset ryhmät pyrki- mään, mikä on oikeaa tai väärää ihmisten kohtelussa. Arvoista vät käännyttämään harhaoppisia oikean opin taakse. ja hyvästä elämästä puhuttaessa sen sijaan yksilöiden ja 6. Näin valistuksen etiikkaa tulkitsee esim. Taylor 1989. yhteisöjen näkemykset voivat olla hyvinkin erilaisia ja vaih- 7. Locke 1963, 311-318, 395-399. 8. Kant 1990, 205-209, 269-270. televia. Moraali ja hyvää elämää koskevat näkemykset eroa- 9. Mill 1982, 17-22, 80-97 ja 1987, 288-293. vat myös tehtäviensä osalta. Kun moraalin avulla säädellään 10. Bridges 1994, 27-50. Katso myös Galston 1991, 154. ihmisten välisiä suhteita ja heidän keskinäisiä oikeuksiaan 11. Katso Bridges 1994, 27; Plant 1991, 38-39. ja velvollisuuksiaaan, hyvää elämää koskevat näkemykset 12. Rawls 1988. Liberalistisen näkemyksen edustajina on lisäksi pidetty ohjaavat yksilön omaa elämää, arvoja ja päämääriä. esim. Ronald Dworkinia (1977) ja Jürgen Habermasia (katso esim. 1983 ja 1989). “Moderni” moraali voi itse asiassa olla myös erilaisten pien- 13. Bridges 1994, 64; Galston 1991, 155; Plant 1991, 17. yhteisöjen jäsenten kannalta helpommin hyväksyttävissä, kuin 14. MacIntyre 1981, 1988 ja 1990; Sandel 1982 ja 1984; Taylor 1989 ja esimerkiksi Bridgesin esittämä näkemys. Bridgesin tulkin- 1995; Walzer 1981 ja 1983. nassa ihmisen on kyettävä omaksumaan kokonaan uudenlai- 15. Esim. Taylor 1989, 53-62. nen käsitys omasta hyvästään. Kansalaiselle ominainen hyvä 16. Tämän tyyppinen lähestymistapa on ollut hyvin yleistä etiikan eri alueilla. Katso esim. Luycks 1994; Lyotard 1985; Flyvbjerg 1993; elämä on ymmärrettävä laadullisesti paremmaksi kuin pien- Solomon 1993; Philips 1993. Ks. myös Murphy1991; White 1991. yhteisön jäsenen hyvä elämä. Poliittisen moraalin ja kansa- 17. Olen käsitellyt kommunitaristien teleologisesti perustellusta näkemyk- laisen aseman omaksuminen asettaa siten kyseenalaiseksi sestä aiheutuvia ongelmia (ainakin toistaiseksi) julkaisemattomassa ihmisen koko elämäntavan, arvojärjestelmän ja identiteetin. lisensiaatin tutkimuksessani Oikeudenmukaisuus ja hyvä elämä. Sen sijaan “modernissa” ajattelussa moraali edellyttää arvo- Tutkimuksessani olen erityisesti keskittynyt toisten ihmisten kohteluun ja huomioonottamiseen liittyviin ongelmiin. Valitettavasti jen ja elämäntapojen muokkaamista vain silloin kuin toisten näitä kysymyksiä ei voida käsitellä tässä yhteydessä. ihmisten tarpeet, kyvyt tai intressit ovat uhattuna. Näitä 18. Katso esim. Rawls 1980 ja 1985. käsityksiä voi olla helpompi muuttaa, kun se tehdään toisten 19. Rawls 1993.

30 • niin & näin 1/96 20. Hyvin samantyyppistä näkemystä valistuksen perinteestä ja liberalististen yhteiskuntien perusinstituutioista edustaa myös mm. Richard Rorty (esim. 1991). 21. Bridges 1994. 22. Rawls 1993, 4. Jürgen Habermas, Yksilöllinen tahdonmuodostus. tiede & edistys 2/1989, 23. Rawls 1993, 10-12. s. 86-95. 24. Varsinkin Michael Walzerin näkemykset ovat tässä suhteessa lähellä Immanuel Kant, Siveysopilliset pääteokset. Suomentanut ja selityksin Rawlsin ajattelua. Katso esim. Walzer 1983, xiv, 5, 8. varustanut J. E. Salomaa. WSOY, Porvoo 1990 (1785 ja 1788). 25. Rawls 1993, 11-15. Simo Knuuttila, Länsimaisen individualismin filosofinen syntyhistoria. tiede 26. Rawls 1993, 13-14. & edistys 4/1982, s. 254-262. 27. Rawls 1993, 145. John Locke, Two Treatises of Government, A Critical Edition with an 28. Osittaisesta konsensuksesta tarkemmin ks. Rawls 1993, 133-172. Introduction and Apparatus Criticus by Peter Laslett. Cambridge 29. Esim. Galston 1991, 154-156. University Press 1963 (1690). 30. Bridges 1994. Rawlsin uuden teoksen yleisestä arvostelusta katso Marc Luycks, “When nations cannot see their future they perish” — Ethical myös Scheffler 1994. Issues of European Integration after Maastricht. Teoksessa The Tasks 31. Bridges 1994, 63-69. Retoriikasta yleisemmin katso esim. Mason Ahead, successful management of the integration process, The Nordic 1990. Working Group — A report of the seminar in Maastricht March 32. Bridges 1994, 119. 14-15, 1994. Ministry of Finance, Public Management Department, 33. Rawls itse ei hyväksy käsitystensä pitämistä välineellisinä. Hän ottaa Helsinki 1994, 9-25. tämän kritiikin huomioon jo ennakolta ja käsittelee sitä teoksessaan. François Lyotard, Just Gaming. University of Minnesota Press, Katso esim. Rawls 1993, 201-211. Bridges myöntää kyllä Rawlsin Minneapolis1985. pyrkimyksen sisällöllisten perusteiden esittämiseen, mutta hänen Alasdair MacIntyre, After Virtue. University of Notre Dame Press, London mielestään Rawls ei yrityksestään huolimatta onnistu esittämään muita 1981. kuin välineellisiä syitä liberalististen periaatteiden tueksi. Katso myös Alasdair MacIntyre, Whose Justice? Which Rationality? Duckworth, Galston 1991, 149. London 1988. 34. Bridges 1994, 118-119, 162-164. Alasdair MacIntyre, The Privatization of Good, an Inaugural Lecture. 35. Mulhall & Swift 1992, 185-189; Scheffler 1994, 5. Review of Politics 52, 1990, 344-361. 36. Bridges 1994, 162-168. Jeff Mason, Philosophical Rhetoric. Routledge, London 1990. 37. Bridges 1994, 106-107. John Stuart Mill, Vapaudesta. Kustannus Oy Librum, Helsinki 1982 (1859). 38. Bridges 1994, 108-109. John Stuart Mill, Utilitarianism. Teoksessa Mill, John Stuart and Bentham 39. Bridges 1994, 108. Jeremy, Utilitarianism and Other Essays. Penguin Books, London 40. Bridges 1994, 1-2. 1987 (“Utilitarianism” alun perin1863). 41. Bridges 1994, 10. Stephen Mulhall & Alan Swift, Liberals and Communitarians, Blackwell, 42. Bridges 1994, 149. Oxford 1992. 43. Katso esim. Rawls 1993, 77-78, 210-211. [44]. Rawls 1985, 245 (viite Peter Murphy, Postmodern Perspectives and Justice. Thesis 11/1991, s. 117- 27). 132. 45. Bridges 1994, 166-168. Michael Philips, How to Think Systematically about Business Ethics. 46. Bridges 1994, 179. Teoksessa Winkler & Coombs (toim.), Applied Ethics. Blackwell, 47. Bridges 1994, 168-189. Bridgesin käsitys yhteisöjen merkityksestä Oxford 1993, s. 185-200. on hyvin samantapainen kuin MacIntyren (1981) ja Taylorin (1989). Raymond Plant, Modern Political Thought. Blackwell, Oxford 1991. 48. Bridges 1994, 90. John Rawls, Oikeudenmukaisuusteoria (A Theory of Justice). Suom. Terho 49. Bridges 1994, 207. Pursiainen ja Tuomas Nevanlinna. WSOY, Helsinki 1988 (1971). 50. Bridges 1994, 208-210. John Rawls, Kantian Constructivism in Moral Theory. The Journal of 51. Rortyn (1991, 175-196) mielestä viittaaminen “meidän” Philosophy 77, 1980, s. 515-572. hyväksymiimme arvoihin ja käytäntöihin on täysin riittävä perustelu John Rawls, Justice as Fairness, Political not Metaphysical. Philosophy & liberalististen yhteiskuntien instituutioille. Tällaista näkemystä on Public Affairs 14, 1985, 223-251. puolestaan arvostellut esim. Galston (1991, 156-158). John Rawls, Political Liberalism. Columbia University Press, New York 52. Habermas 1989, 89-90. 1993. 53. Galston 1991, 168. Richard Rorty, Philosophical Papers, Vol 1: Objectivity, Relativism and Truth. Cambridge University Press, Cambridge 1991. Michael Sandel, Liberalism and the Limits of Justice. Cambridge Univer- sity Press, Cambridge 1982. Michael Sandel, The Procedural Republic and the Unencumbered Self. Kirjallisuus Political Theory 12, 1984, s. 81-96. Samuel Scheffler, The Appeal of Political Liberalism. Ethics 105, 1994, s. Michael Bayles & Kenneth Henley, Right Conduct — Theories and 4-22. Applications. Random house, New York 1983. Robert C. Solomon, Corporate Roles, Personal Virtues: An Aristotelian Thomas Bridges, The Culture of Citizenship — Inventing Postmodern Approach to Business Ethics. Teoksessa Winkler & Coombs (toim.), Civic Culture. State University of New York Press, Albany, NY 1994. Applied Ethics. Blackwell, Oxford 1993, s. 201221. Ronald Dworkin, Taking Rights Seriously. Duckworth, London 1977. Charles Taylor, Sources of the Self, Cambridge University Press, Camb- Bent Flyvbjerg, Aristotle, Foucault and Progressive Phronesis: Outline of ridge 1989. an Applied Ethics for Sustainable Development, teoksessa Winkler Charles Taylor, Autenttisuuden etiikka. Gaudeamus, Helsinki 1995. & Coombs (toim.), Applied Ethics. Blackwell, Oxford 1993, s. 11- Michael Walzer, Philosophy and Democracy. Political Theory 9, 1981, s. 27. 379-399. William Galston, Liberal Purposes — Goods, Virtues, and Diversity in the Michael Walzer, Spheres of Justice: A Defence of Pluralism and Equality. Liberal State. Cambridge University Press, Cambridge 1991. Blackwell, Oxford 1983. Jürgen Habermas, Moralbewusstsein und kommunikatives Handeln. Stephen White, Political Theory and Postmodernism, Cambridge Univer- Suhrkamp, Frankfurt 1983. sity Press 1991.

niin & näin 1/96 • 31 Limasienistä lapsenmurhiin

taistelemaan Wilsonia vastaan. Kaikki tämä takaa Wilsonille paikan sensuurin historiassa. Wilsonin kirjaa poltettiin. Hänen kannattajiaan voi lohduttaa sanomalla, ettei hän olisi voinut ansaita suurempaa kunniaa — paitsi siinä tapauksessa, että hänet olisi pol- tettu kirjojensa seurassa, kuten Savonarolalle kävi. Tutkija- piireissä harkittiin sosiobiologian määräämistä tutkimus- ja opetuskieltoon. Jotkut tutkijat ja opiskelijat unohtivat eskiajan yliopistossa opiskelijat maksoivat keskinäiset epäluulonsa ja liittoutuivat tekemään Wilsonin kauan suoraan opettajille. Rahastavat välikädet elämän vaikeaksi. Hänen luentojaan häirittiin. Opiskelijat K kasvoivat melko myöhään. Jos opettajasta ei tulivat ja menivät kuten murrosikäiset — ovet paukkuen. pidetty, hänen luennoillaan ei käyty. Tämä ei tarkoita sitä, Solvauksia huudeltiin kateederin taakse. Helmikuussa että boikotoitu opettaja olisi ollut yksioikoisesti huono: 1978 Wilson pääsi esiintymään Amerikan tiedeakatemian olennaista oli, taisiko opettaja retoriikan taidot, osasiko vuosikokoukseen. Sana levisi myös vääriin korviin. hän opettaa, miellyttää ja liikuttaa. Viihdyttäjät taisivat Paikalle ryntäsi 15 opiskelijaa. He olivat kirjoittaneet pärjätä hyvin. Joskus opiskelijat heittivät opettajansa sa- julisteen, jossa luki kunniamaininta “Vuoden rasistinen ja nanmukaisesti kadulle. Nykyään moinen opiskelija- fasistinen tiedemies”. Kommandoisku huipentui siihen, radikalismi olisi tuskin mahdollista. Opiskellaan että Wilsonin päähän kaadettiin vesikarahvi. Hän otti “sivistyneemmin”, mikä ei tosin merkitse paremmuutta. itseensä ja jätti luentoja pitämättä — kai myös pelosta ja Värikkäitä tositarinoita kerrotaan silti. Vuonna 1975 painostuksesta. harvardilainen eläintieteilijä E.O. Wilson julkaisi paksun Wilson löysi itsensä sellaisista aikaansa seuraavista teoksen. Se käsittelee ns. sosiobio- lehdistä kuten Time, Newsweek ja Playboy. Pilapiirtäjät Juhani Sarsila logiaa eli evolutionaarista, sosiaalista käyttivät hyväksi oikeuttaan muuttaa Wilsonin olemus vas- eläinoppia. Tieteenala tutkii sosiaalista taamaan hänen oppejaan. Todellisuudessa Wilson näyttää käyttäytymistä limasienistä ihmisiin saakka — tässä surumieliseltä filosofilta. Pilapiirroksissa hänestä tuli mielessä mikrokosmoksesta makrokosmokseen. Wilson apina. Samoin oli käynyt Darwinille yli vuosisata aikai- pitää käyttäytymistä sosiaalisena. Tähän latteuteen ei semmin. Lajien synty ilmestyi 1859. liene juuri huomautettavaa. Wilsonin teos otettiin innos- Taistelu sosiobiologiaa vastaan raivosi kuumana vuosi- tuneesti vastaan: uutuuden viehätys (neofilia) on vahva kausia. Nyt käydään vain laiskanpuoleista asemasotaa. markkinavoima. Mutta Wilson toi (vain) uudehkon näkö- Vastustajien asenteet ovat pysyneet kovina, mutta heillä kulman. Sosiobiologia rakentuu darwinismille, gene- ei ole enää kovia piipussa, kuten vaikuttaa. Antropologinen tiikalle, evolutionaariselle ekologialle ja etologialle. simpanssi- ja muu apinatutkimus on osoittanut Wilsonin Wilsonin luonnossa ja sen historiassa pauhaa heraklei- teeseissa olevan jotakin perää. uutuuden viehätys on toslainen olemassaolon taistelu. kadonnut. Wilson ei ole enää “in”. Oikeastaan hän on Kirjaan tutustuttiin lähemmin ja sulateltiin luettua. Niin lyönyt itsensä läpi. vastustajat nousivat esiin oikealla, keskellä ja vasemmal- la. Oikeistopiirit leimasivat sosiobiologian yltiömateria- lismiksi ja marxilaisuudeksi. Laidasta laitaan uskovaiset loukkaantuivat jumalansa puolesta, maallikkohumanistit itä Wilson opetti? Elämä on luonnonhistoriaa. “Ke- ihmisen puolesta. Vasemmistoradikaalit syyttivät Mhitys” tarkoittaa aineellista, mekanistista ja sosiobiologiaa valetieteeksi: se vastusti edistystä, tuki ohjelmoitua tapahtumasarjaa. Ne jotka uskovat Jumalaan kapitalistista pysähtyneisyyttä sekä puolusteli rasismia, (kreationistit), pettävät itseään. Jumala on väärä olettamus. elitismiä, fasismia ja kaikkia mahdollisia sortoideologioita Elävät olennot eivät ole ilmestyneet Tellukselle toteutta- luonnon järjestyksenä. Feministejä kiipesi barrikadeille maan yksilöllisiä mahdollisuuksiaan. Ne eivät ole olemassa

32 • niin & näin 1/96 KOLUMNI itseään varten. Organismien tehtäväksi jää viedä eteenpäin ne samaiset geenit, joiden satunnaisia kantajia ne ovat. Ihmisenkin tarkoitus on vain lisääntyä. Geenit ovat potentiaalisesti kuolemattomia. Niille kuuluu pääosa evoluuti- on pitkässä teatterissa. Kukin organismi — siis vieraileva näyttelijä sivuosassa on DNA:n tapa tuottaa lisää DNA:ta. Panemalla toimeen “familiaalisen puhdistuksen” Johta- Ei kannata kysyä, mitä varten on olemassa. Se vain on, ja ei menetä mitään (päinvastoin), naaras sitäkin enem- huomauttaa lakonisesti Svante Folin, ruotsalainen män. Sillä on työlästä saattaa lapsia tähän maailmaan ja sosiobiologian tutkija ja rehabilitoija — tietoni hoivata niitä surman suuhun. Voisiko naaraiden joukosta sosiobiologiasta ovat peräisin lähinnä Folinin tuotannos- nousta Lysistrate organisoimaan seksilakkoa murhien ta. En ole lähemmin perehtynyt Wilsonin teokseen. lopettamiseksi? Ei missään tapauksessa. Vielä vähemmän Nelisen miljardia vuotta sitten alkumolekyyli sai sattu- naaraat voisivat asettua feministiseen rintamaan Johtajan malta kyvyn kopioida itseään. Sen suoria jälkeläisiä ovat karkoittamiseksi ja vaihtamiseksi. Syy on kaikessa yksin- ihmisenkin geenit ja ihmskeho myös. Jos haluaa, geenejä kertaisuudessaan geneettinen — siis naaraiden pojat eli voi sanoa itsekkäiksi, mutta tämä puhetapa olisi murhaajageenien kantajat. Suku pysyy “siniverisenä”. Ei antropomorfinen. Viidakossa ei selviä seuraamalla kym- tulisi kuuloonkaan, että koiraassa heräisi rakkaus koko mentä käskyä tai muita, mahdollisesti vielä altruistisempia laumaa tai vaikkapa luomakuntaa kohtaan ja se adoptoisi hyveitä. Nämä hyveet eivät vastaa luonnon todellisuutta edeltäjänsä pennut — tosin surmattuaan sen ensin. Sellai- ja historiaa. Jos yksilö asettaa toisen hyvinvoinnin oman nen “humaani”, “kristitty” tai “buddhalainen” koiras saisi itsensä edelle, normaalit kilpailijat päästävät sen, kuten sen kirotun säälinsä eli geenien nyrjähdyksen vuoksi vähem- diluviaaliset geenitkin oitis päiviltä. Tämän liberalistisen män pentuja hallitusaikanaan. Se ei sitäpaitsi voisi jäädä sosiobiologian mukaan altruismi on selkeästi luonnon- odottelemaan kädet ristissä, mitä tuleman pitää. Se vastaista, itsemurha niin ikään (vertaa Mandevillen joutuisi koko ajan puolustamaan asemaansa kilpailijoita mehiläisyhteisö). Ansaitsee maininnan, että 99% kaikista vastaan. Ennen pitkää murhaaja-apina likvidoisi sekä sen Telluksen lajeista on kuollut sukupuuttoon. Vain “huiput” omat että ottopennut saadessaan siunatun komennon. ovat selvinneet olemassaolon tulosvastuullisesta taiste- Muuhun uskominen olisi toki “inhimillistä” mutta luon- lusta. nonvastaista optimismia.

iten luonto toimii? Esitän saman ja valaisevan esi ukuisilla lajeilla, ihminen mukaan laskien, järjes- Mmerkin kuin Folin. Languriapinoita elää Intiassa ja Ltelmälliset lapsenmurhat ovat tavallisia ja siis Indonesiassa, ja niitä pidetään pyhinä, vaikka ne aiheutta- geneettisesti oikeutettuja. Oletan, ettei lukijaa sen kum- vat viljapelloilla suurtakin tuhoa. Niiden sallitaan jopa asua memmin lohduta tieto, että langurit eivät kuulu temppeleissä. Langurilauman pysyvä ydin koostuu keske- ihmisapinoihin. Tarkastellaanpa simpanssia, ensimmäistä nään läheistä sukua olevista naaraista. Haaremia johtaa serkkuamme. Täytyy unohtaa herttainen mielikuva koiras. Se saa nauttia vallasta keskimäärin 27 kuukautta. hilpeästä sirkuspellestä. Anders Prieme osoittaa vakuut- Paikalle riittää koko ajan innokkaita yrittäjiä. Ennen tavasti, että viidakossa simpanssit ovat kannibaaleja, pitkää vahvempi koiras tappaa tai ajaa pakoon apina- kylmäversiä sotilaita ja järjestelmällisiä murhaajia (Tie- sulttaanin. Vain “Führer” saa pariutua äiti- ja tytär- teen Kuvalehti 8/1993). Afrikan sade- ja savannimetsien apinoiden kanssa. Se pyrkii saattamaan hallitusaikanaan simpanssit elävät 10-40 eläimen laumoissa. Lauma luo siunattuun tilaan niin monta naarasta, kuin ehtii. Uusi turvaa. Urokset pyrkivät saamaan sisäisessä arvo- johtaja murhaa aina edeltäjänsä alaikäiset pennut. järjestyksessä ylemmän aseman tai edes pitää nykyisen. Luonnossa, kuten ihmistenkin elämässä, tarkoitus pyhit- Keinot ovat lähestulkoon yhtä moninaiset kuin ihmisten tää keinot. Erisukuiset pennut ja väärät geenit eivät valtataistelussa (vehkeilyä, juonittelua, teeskentelyä, liit- murhan ansiosta pääse kilpasille koiraan ja sen geenien tolaisten hankintaa ja silmälläpitoa). “Takki” käännetään kanssa. Edelleen: naaraat eivät hedelmöity imetysaikana. silloin, kun tarve vaatii. Epäonnistunut vehkeilijä voidaan Mutta kun koiras murhaa ne edeltäjänsä siittämät pennut, karkoittaa maasta tai jopa murhata. Kaikki koiraat tavoit- joita naaraat imettävät, naaraat tulevat pian kiimaan ja televat lauman johtajan paikkaa (joka on hyvin tuulinen, hedelmöittyvät. Murhat lisäävät ratkaisevasti sitä aikaa, enintään muutaman vuoden kestävä virantoimitus). jolloin naaraat lahjoittavat koiraalle pentuja. Nämä saavat Johtajauros voi parhaiten yhtyä lauman naaraisiin ja siir- elää ainakin isänsä johtajuuden ajan. tää geenejään seuraavaan sukupolveen. Silti koiraiden

KOLUMNI niin & näin 1/96 • 33 yhteenkuuluvuus on elintärkeää. Ne puolustavat reviiri- hminen ei käyttäydy olennaisesti toisin kuin (muut) eläi- ään naapurilaumoja vastaan. Eräässä tapauksessa käytiin Imet, päättelee Wilson. Pitää muistaa, mitä elämä on veristä sotaa neljä vuotta ennen kuin heikomman 1auman 1) luonnostaan ja luonnossa ja 2) konventioiden siistimänä kaikki urokset oli surmattu ja voittajan reviiri siten suu- (sensuroimana). Moni rikos jää ihmisiltä tekemättä rentunut. Mitä suurempi reviiri, sitä useampia naaraita rangaistuksen pelon, aloitekyvyn puutteen tai vaikkapa urokset voivat houkutella luokseen. Taistelukykyiset koi- omantunnon vuoksi. Mutta kohtelias ja kaikin puolin raat partioivat säännöllisesti lauman reviirin ulkorajoilla. hyvin käyttäytyvä mies tai nainen muuttuu sopivissa olo- Mikään niistä ei koskaan lähde tarkastusmatkalle yksin. suhteissa pedoksi. Silloin viidakkoluonto nousee vaati- Tehtävä on hyvin vaarallinen. Jos partio tapaa vieraan par- maan saataviaan, ja ihminen on ihmiselle susi, kuten tion, se käyttäytyy sen mukaan, miltä voimasuhteet Hobbes sanoi. Jos katse voisi tappaa, kaduilla lojuisi vaikuttavat. Monilukuisemman vihollisen edestä pitkät rivit ruumiita. Niin katkerana paistaa viha yhden vetäydytään joustavasti turvaan. Jos kummatkin ryhmät jos toisenkin vastaantulijan silmistä. Jos katse voisi tehdä ovat tasavahvoja, molemmilla tahoilla ruvetaan villiin raskaaksi, naiset joutuisivat huolehtimaan ehkäisystä sotatanssiin. Todennäköisesti seuraa avoin taistelu, ellei lähtiessään esim. ostoksille. jompikumpi ryhmä vetäydy parempiin asemiin. Jos partio Ihmistä ei ohjaa järki tai siveellinen periaate, halu teh- yllättää yksinäisen, vieraan uroksen tai emon poikasineen, dä hyvää toisille. Tällaisena väkenä pysyy ihmisten suuri nämä tuhotaan — ehkä emoa lukuun ottamatta. Urosten enemmistö. Wilsonia syytettiin elitismistä, koska hän ei raivo kohdistuu lähinnä emon seurassa olevaan poikaseen. maalannut viidakkoa tasa-arvoisten olentojen idylliseksi Ne syövät sen lopuksi. Juuri silloin, kun emo on vaihta- Arkadiaksi. Wilson korostaa ihmisen vanhoillisuutta. massa laumaa, sen vaara on suurin. Kuten Prieme sanoo, Ihminen ei sopeudu loputtomiin, ja on ajan kysymys, hyökkäysten tarkoitus on muuttaa “emo naaraaksi”. Kun milloin raja ylitetään. Wilson kuitenkin kirjoitti vuosina, poikanen murhataan, naaras tulee pian kiimaan. Silloin jolloin vielä kovin sokeasti uskottiin jatkuvaan taloudelli- joku lauman uroksista pariutuu sen kanssa ja siitä tulee seen kasvuun. Maailma on nyt epävarmempi kuin 20 vuotta isä. Prieme toteaa vielä ilman kyynisyyttä: sitten. Siksi raja on jo voitu ylittää. Ihmisen lajityypilliset ominaisuudet heijastavat (Wilsonin mukaan) Afrikan “Urokset eivät nimittäin halua odottaa paria vuotta, kun- savannien tai trooppisen vuoriston metsästäjä- ja keräi- nes vieras poikanen olisi vieroitettu emosta ja se voisi lijäelämää kymmenien vuosimiljoonien takaa. Ihmisen tulla taas kiimaan.” lajiominaisuudet ei ole tarkoitettu nykyiseen ympäristöön. Me elämme valitettavasti, ei suinkaan onneksi kulttuurissa Simpanssit ovat siis ihmisapinoita toisin kuin langurit, jois- vaan emme luonnossa. Kaikki olisi melko hyvin, jos ta oli puhe aikaisemmin. Ehkäpä simpanssit käyttäytyvät ihminen olisi unohtanut lajiominaisuutensa matkansa “ihmismäisemmin” tämän sanan neutraalin toteavassa mer- varrelle ja muuttunut villistä sivistyneeksi, hyväksi ja jär- kityksessä. Ennen kuin hankkiudumme tältä kertaa eroon keväksi. Näin ei ole käynyt. Sitten kun kulttuuri alkaa to- ihmisapinoista, seurataan Priemen selostamaa tositapausta: den teolla ahdistaa alkuihmistä (meissä), loppu on edessä. “Äkkiä viisi urosta tulee esiin aluskasvillisuuden seasta. Pinnan alla odottaneet lajiominaisuudet murtautuvat esiin. Salamannopeasti ne ympäröivät puun, jossa on juuri Ihmiskunnalla ei välttämättä ole yhtään aikaa varautua rakastunut pari. Naaras kirkaisee ja pakenee epätoivoisesti. pahimpaan. Milloin tahansa joku voi saada primitiivisen Vartija sen pakotien varrella antaa eläimen mennä mutta raivonpuuskan ja painaa nappia. Saattaapa hän tehdä sen pysäyttää raa’asti seuralaisen. Neljä muuta urosta on pian tarkoittamattaankin. Freud päätyi käsitykseen, että ihmi- paikalla. Yksi ottaa kiinni vangin käsivarresta, toinen sessä asuu myös kuolemanvietti — viehtymys tuhoon. jalasta, kolmas lyö ja puree ja viides hyppii koko painol- Samaa voisi sanoa myös luonnosta (riippumatta ollenkaan laan uhrin selässä. Neljännestunnin kuluttua uhri makaa ihmisestä). Luonto pyrkii tuhoamaan itsensä. Suunta käy hiljaa […] Naaras ryömii varovasti esiin piilostaan. Vain olevasta olemattomuuteen. Luonto on koodannut itsensä hyvin heikko rahina rakastajan keuhkoista kertoo sille, että häviöön. Tämä saattaa lohduttaa jotakuta. uros on yhä elossa […]. Selkä on murtunut useasta koh- Jotkut kinastelevat, voiko aborttia pitää lapsenmurhana dasta. Seuraavien tuntien kuluessa naaras huitoo kärpäsiä vai ei. Mutta kirjoittaessani tätä elokuun viimeisenä päi- pois uroksen haavoista ja hyväilee tätä. Kun uhri seu- vänä 1995 Kiinasta on saatu niin kuvaa kuin sanaakin raavana päivänä kuolee, naaras palaa oman laumansa orpojen tyttölasten kiduttamisesta ja suoranaisista murhis- turvaan.” ta. Kiinalaiset jatkavat simpanssien tapaan naisten alista- En tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Mutta varmasti joku mista. Näin vuosimiljoonainen luonto elää voimallisesti ajattelee, että onneksi me ihmiset elämme kulttuurissa. tuhansia vuosia vanhassa, “korkeassa” kulttuurissa. Joku voisi sanoa, että ihmiset sentään haluavat rakastaa Kaikessa väitetyssä tiukkuudessaankin Kiinan kulttuurin toisiaan ja pitää heistä huolta. Nämä sanat eivät paljoa moraali on joustavaa. Etenkin politiikan moraali joustaa. paina. Samaan pystyvät myös simpanssit, kuten juuri Virallisen Kiinan mukaan orpoja tyttölapsia ei ole siellä äsken kävi ilmi. Lisäksi lauman aikuiset pitävät tavalli- kohdeltu “huonosti”. “Kiinan kansa” paheksuu syvästi sesti pieniä poikasia kuin kukkia kämmenellä. Poikasten moista, länsimaista lavastusta ja valhetta. kanssa leikitään väsymättä. Aikuiset simpanssit saattavat adoptoida orpoja poikasia. Simpanssit ovat lähempää sukua ihmiselle kuin muille apinoille — sanoisin: hyväs- sä ja pahassa.

34 • niin & näin 1/96 KOLUMNI Gaarder filosofisen ihmettelyn rajoilla

Jostein Gaarder, Pasianssimysteerio. Pasianssimysteeriossa aikuinen esitelmöi ja Hansin suvun menneisyys) kiedotaan Suom. Katriina Savolainen. Tammi, Helsin- lapsi kuuntelee, mutta poika säilyttää kriitti- yhteen, ja vähitellen pullatarinasta alkaa ki 1995 (alkuteos 1991). 356 s. sen välimatkan isäpapan vuodatuksiin ja löytyä ratkaisuja kehystarinassa esitettyihin saa itsekin välillä puhua. Osa filosofi-isän ongelmiin. inakin aikuisen näkökulmasta Jostein luennoista sivuutetaan vain lyhyellä mainin- AGaarderin Pasianssimysteeriossa on nalla, ehkä siksi, että Pasianssimysteerio kaikki “laadukkaan” nuortenkirjan ainekset: pohjautuu “Hans Thomasin itsensä” jälkeen- Perhe ja suku paitsi että kirjassa on toimintaa ja seikkailua, päin kirjoittamiin matkakuvauksiin, kun taas identiteetin takaajina siinä pohditaan syvällisiä kysymyksiä, kuten Sofian maailman kertoja on tarinan ulkopuo- ihmisen alkuperää, maailman syntyä ja linen ja kaikkitietävä. Identiteetin etsinnällään Pasianssimysteerio ihmisen paikkaa maailmankaikkeudessa. Gaarder tuntuu rakastavan kiinnittyy nuortenkirjallisuuden perinteeseen. Kirjan keskeinen ajatus kerroksellisuutta ja tarinoiden limittämistä, Poikkeavaksi Gaarderin kirjan tekee kuiten- Päivi Kosonen & on lapsellisen ihmettele- mysteerioiden ja salaisuuksien verhojen vä- kin se, että siinä nuoren Hansin identiteetti- Marjo Kylmänen misen tärkeys elämässä, hittäistä avaamista. Pasianssimysteeriokin matka ja lähtö kotoa tapahtuu yhdessä isän kuten Gaarderin aiem- rakentuu tähän tapaan kanssa. min suomennetussa Sofian maailmassakin. kiinalaiseksi rasiaksi, jonka Eheyden ja itseyden löy- Tosin Sofian maailmassa länsimaisen filoso- viimeisestä rasiasta lukija täminen kiinnitetään kerto- fian historia muodostaa teoksen keskeisen odottaa löytävänsä selityk- muksen alusta saakka tiiviis- teeman, kun taas Pasianssimysteeriossa on sen taikasaaren mystee- ti ajatukseen äidin löytämi- enemmänkin kyse nuoren pojan, Hans Tho- riolle. Hansin matkakerto- sestä, ikään kuin äidin löytä- masin, identiteetin etsimisestä. mus muodostaa ulommai- minen voisi toimia pojan Pasianssimysteerion alussa lähdetään sena rasiana kehys- uuden identiteetin takeena matkalle, mikä sopii hyvin teoksen identiteet- kertomuksen; sen sisään (vaikka kertoja-päähenkilö ti-teemaan. Norjalainen koulupoika Hans on upotettu toinen kerto- Hans paikoin epäileekin sitä, Thomas lähtee isänsä kanssa autolla Kreik- mus, “pullakirja”, pullan si- että äidin löytyminen ratkai- kaan. Matkan tarkoitus on löytää äiti, joka on sään leivottu pikkuruinen sisi kaikki ongelmat). Kirjan jättänyt perheensä ja lähtenyt valokuva- kirja, jonka Hans saa puolivälissä Hans kokee mallin töihin “itseään etsimään”. Alussa on salaperäiseltä leipurilta melkoisen kehitysharppauk- tehtävä, missio, ja tarinassa ajetaan etappi matkalukemisekseen. sen tajutessaan olevansa etapilta Euroopan halki Ateenaan. Matka, ja “Pullakirja” — vaikka keskellä itsensä löytämisen samalla tarina, keskeytyy kuitenkin tämän kuvaakin 1700-luvulla prosessia: “Nyt tunsin sen tästä isän tupakkataukoihin, joiden aikana taikasaarelle haaksirikkoutuneen miehen ensimmäistä kertaa itse. Jotain oli tunkeu- “faija”, eräänlainen “tee se itse” -filosofi, esi- ihmeellisiä seikkailuja — alkaa kuitenkin tunut joka ikiseen soluuni. Tunsin oman ruu- telmöi pojalleen mitä erilaisimmista aiheis- vähitellen omituisesti kietoutua Hansin miini oudoksi ja vieraaksi.” (S. 152) Matkal- ta. Toisin kuin Sofian maailmassa, Pasians- omaan elämään. Kehyskertomus ja pulla- la vierauden tunteet karisevat, ja vähitellen simysteeriossa filosofointi on keskustelevaa tarina limitetään toisiinsa toistamalla samo- Hans alkaa kokea ymmärtävänsä yhä ja arkeen sekä nuoren ihmisen omaan ja arvoituksellisia merkkejä ja maagisia paremmin aikuisten maailmaa — ja samal- elämään liittyvää. asioita (kultakalat, purppurajuoma, suuren- la aikuisena olemisen tuskallisuutta: “Olim- Sofian maailmassa julkilausuttu filoso- nuslasi, Pasianssi, pelikortit, jokerit ja luku- me nyt tosi lähellä päämääräämme, ja taju- foinnin ihanne on keskusteleva filosofia, mystiikka). Tällaisten kerronnallisten vihjei- sin kauhukseni, että oikeastaan faijaa hirvitti mutta Sofia jää kuitenkin useimmiten suuren den avulla kehyskertomus (nykyisyys, tavata äiti. Minusta tuntui, että kasvoin tuol- filosofin kuunteluoppilaan rooliin. Myös Hansin matka) ja pullatarina (historia, loin aikuiseksi.” (S. 232-233) Kirja sulkeutuu

OPETTAMISEN FILOSOFIA niin & näin 1/96 • 35 äidin löytämiseen: ydinperhe palaa kotiin ja toisinajattelija ja näkijä, jota syytettiin nuori- autossa tai hotellihuoneissa, kaukana kava- jää onnellisena jatkamaan elämäänsä. son harhauttamisesta, vaikka hän ymmärsi lasta maailmasta. Lukija joutuu kysymään, Modernin identiteetin yhtenä ominais- arvostaa kaikkein tärkeintä filosofoinnin ovatko nykykulttuurit niin kaukana antiikin piirteenä on pidetty sen rakentumista erojen lähtökohtaa: ihmettelyä. Hans pitää elämän kulta-ajasta, ettei niissä ole mitään kertomis- kautta. Identiteettiä rakennetaan irrottautu- arvoituksen ihmettelyä “harvinaisena lahja- ta. Paikoin Gaarderin kirjaa lukiessa mieleen misten ja erottautumisten kautta. Pasianssi- na”, jota ei ole kaikilla: “Muinaisessa Atee- tulevat eurooppalaisten valloittajien matka- mysteerio näyttää rakentavan identiteettiä nassa oli Sokrates, Arendalissa faija ja kuvaukset, joissa siirtomaiden ihmiset toisin: samastumisten ja yhteyksien löytä- minä. Muitakin paikkoja ja aikoja varmasti typistettiin toisiksi, persoonattomiksi yhden misen kautta. Muodostaahan yhteyden oli, vaikkei meitä jokereita sentään ollut tun- attribuutin kantajiksi (villeiksi, raakalaisiksi saaminen kadotettuun äitiin oikeastaan koko gokseen asti.” (S. 342) Tämänkaltaiset tai luonnonlapsiksi). Tämä johtuu ehkä tarinan kertomisen motiivin. Isän ja pojan toteamukset antavat ymmärtää, että kyky siitä, että Pasianssimysteeriossa nyky- välille ei matkan aikana muodostu mainitta- ihmetellä maailman menoa olisi ihmisellä kreikkalaiset ovat niin “pienikokoisia” ja via konfliktitilanteita, päinvastoin: matka synnynnäisenä geeneissä, ettei se olisikaan saksalaiset “isomahaisia”. Tietysti Gaarderin kaikkine käänteineen vakuuttaa Hansille, kulttuurisesti opittua. Mutta kun Pasians- valintoja voi perustella siltä kannalta, että että hän on hyvää vauhtia kasvamassa isän- simysteerio samalla korostaa keskustelua ja seikkailujuoni olisi saattanut helposti jäädä sä kaltaiseksi filosofiksi: “Tämän päivän opettamisen tärkeyttä, voi todeta, että laajojen kulttuurikuvausten jalkoihin — mut- aikana olin oppinut ainakin yhden asian: faija Gaarderin kirja suhtautuu ristiriitaisesti kult- ta tämänkin huomioon ottaen ei voi välttyä ei enää ollut meidän perheemme ainoa filo- tuurin ja ympäröivän todellisuuden merkityk- siltä tulkinnalta, että Hans ja hänen isänsä sofi. Olin itsekin aloittelemassa omin päin.” seen ihmisen älyllisessä kehityksessä. filosofoivat tyhjiössä. (S. 160) Hansilla ei ole ystäviä eikä hän ole kiin- Pasianssimysteeriossa Hans keskustelee On kiinnostavaa, että Pasianssimys- nostunut muista ihmisistä. Oikeastaan ainoa isänsä kanssa “siitä, mikä ihminen on” (s. teeriossa perhe- ja sukuhistoria nousevat tilanne, jossa Pasianssimysteerion matkalai- 158). Hans ihmettelee ihmisen itseymmär- niin keskeiseen asemaan nuoren identitee- set ovat tekemisissä muiden ihmisten ja ryksen vähäisyyttä suhteessa niihin saavu- tin rakennusaineina. Hansilla ei ole sosiaa- nykykulttuurien kanssa (henkilöhahmot tie- tuksiin, joita ihmiskunnalla on esimerkiksi lista elämää perheen ja suvun ulkopuolella. tysti tekevät pyhiinvaelluksia muinaisten avaruustutkimuksessa tai atomin koostu- Hän ei kertojana muistele lainkaan esimer- kreikkalaisten pyhätöihin), on kohtaus, muksen selvittämisessä. Isän nokkela vas- kiksi koulua, toveripiiriä tai ystävyyssuhteita; jossa Hans laivamatkan aikana tarkkailee taus kuvaa hyvin kirjan universalisoivaa, kertomus keskittyy oman perheen ja suvun salaa kiikarilla muita matkustajia ja tekee monadista — ja maskuliinista — ihmiskäsi- historian merkityksen ymmärtämiseen. heistä omien sanojensa mukaan “filosofisia tystä: “— Jos aivomme olisivat niin yksinker- Hansin matkan aikana lukema “pullakirja” tutkimuksia”. Matkustajien joukossa on ihmi- taiset, että voisimme ymmärtää niitä, hän tarjoaa isän esitelmien ohella toisen siä eri maista ja kulttuureista, ja Hans pää- sanoi, — niin silloin olisimme niin tyhmiä, samastumiskohteen. Keskeinen oman iden- tyy heidän laiskannäköisiä toimiaan (kuten ettemme kuitenkaan ymmärtäisi niitä.” (S. titeetin löytämiseen liittyvä oivallus on, että aurinkovoiteen levitystä, venyttelyä tai 158) Älykkyys on siis ihmisaivojen rakenteel- kirjan huimat seikkailut koskettavat Hansin pokkarien lukemista) kiikaroimalla siihen linen (ja universaali) ominaisuus, joka sijait- omia sukulaisia ja sitä kautta häntä itseään. lopputulokseen, etteivät laivan matkustajat see aivoissa. “Pullakirjan” mysteerio liittyykin Hansin juurikaan harrasta filosofista ihmettelyä: Gaarderin kirjassa ihminen on yksiselittei- omaan sukuhistoriaan. “Laivamatkustajat eivät ilmiselvästi tienneet, sesti ja ongelmattomasti lajikehityksen huip- mitä tekivät. He eivät siis olleet tietoisia pu, kuten isä toteaa: “Muiden elävien pienimmistäkään liikkeistään. Toisin sanoen olentojen aivot ovat yksinkertaisemmat kuin Mistä jokerit tulevat? he olivat pikemminkin eläviä kuin tietoisia meidän ihmisten” (s. 159). Myös “pullakirjan” olentoja.” (S. 156) Hansin “filosofiset tutki- kertomuksessa toistuu ajatus ihmisestä luo- Jokerin hahmo kuvaa Pasianssimystee- mukset” ovat objektivistis-positivistista filo- makunnan kruununa ja luonnon valtiaana. riossa oikeaa filosofia, erilaista ja ulkopuo- sofiaa puhtaimmillaan: hän etäännyttää Tuntemattomalle taikasaarelle 1700-luvun lista ihmistä, joka uskaltaa yhä uudelleen itsensä tutkimuskohteistaan kiikaroimalla lopulla haaksirikkoutunut Frode-niminen palata perimmäisten kysymysten äärelle, näitä kaukaa ja luottaa sokeasti ulkokoh- mies (jonka kohtalo kietoutuu Hansin suvun horjuttaa ja kyseenalaistaa arkipäivän itses- taisiin aistihavaintoihinsa, jopa siinä määrin, vaiheisiin) kuvittelee aikansa kuluksi täänselvyyksiä, vaikka jokeri-filosofia sen ettei huomaa ajatella, että “pokkari” voi pelikorteille persoonallisuuksia, ja vähitellen vuoksi pidettäisiinkin narrina ja/tai uhkana edustaa muutakin kirjallisuutta kuin halpa- kaikki 53 korttia alkavat elää saarella luojan- vallitsevalle järjestykselle. Hansin isä hintaista viihdettä — saahan Platonin sa heille antamien luonteiden mukaisesti. keräilee korttipakoista jokerikortteja ja pitää Koottujakin eurooppalaisissa sivistysmaissa Pelikortit eivät kuitenkaan ole “oikeita” ihmi- itseäänkin “eräänlaisena jokerina” (s. 74). halpoina pokkaripainoksina. siä, vaan keinotekoisia olioita, joilla ei ole Myös Hans huomaa tämän: “Luulenpa, että On paradoksista, että arkielämän ja lapsuutta eikä vanhuutta. Kun saarelle sitten faija tunsi itsensä jokeriksi jo pienenä poika- maailman filosofista ihmettelyä korostavas- haaksirikkoutuu toinen mies, Hans hänkin, na ollessaan kaikkien karsastama saksalai- sa kirjassa filosofi-isän ja hänen poikansa Frode kuvailee kortteja hänelle seuraavaan sen pentu. Eikä siinä kaikki: faija oli jokeri matka Euroopan halki jää niin irralleen tapaan: “— Eivät he juuri tajua, mitä heille myös filosofina. Omasta mielestään hän eurooppalaisesta todellisuudesta ja arkielä- tapahtuu, hän kuiskasi. — He vain toistavat näki ihmeellisiä asioita, joille kaikki muut mästä. Matkalla päähenkilöt pohtivat Suuria vuodesta toiseen samaa kuviota […]. - olivat sokeita”. (S. 75) Kysymyksiä sekä antiikin suurten filosofien Olethan nähnyt, miten hevoset ja koirat juok- Sokrates on Hansin ja hänen isänsä ajatuksia — ja oman perheen vaiheita — sevat ympäri sirkusareenaa, poikani? Nämä mielestä filosofina “Ateenan ainoa jokeri”, enimmäkseen turvallisesti omassa henkilö- kääpiöt ovat samanlaisia, kuin koulutettuja

36 • niin & näin 1/96 OPETTAMISEN FILOSOFIA eläimiä. Paitsi jokeri...” (S. 229-230) olevina (esim. kuolleina) äiteinä, joita on tar- selvä suunta, alku ja loppu. Tämän näke- vittu synnyttämään poikalapsia. “Pullakirjan” myksen mukaan on olemassa ihmiskunnan kerroksittaiset tarinat ja toisiinsa limittyvät ja historian luoja ja alkusyy: Jumala. Tästä Äiti ja naiset historiat rakentuvat patrilineaaristi, ja sen näkökulmasta historiasta ja filosofiasta tulee esittämässä neljän sukupolven kronikassa pelkästään jo kirjoitettua kertomusta, jota Myös naiseus jää Pasianssimysteeriossa olennaista on perinteen siirtäminen ihmisen tehtävänä on tulkita. Tämän tulkit- jonnekin ihmisaivojen ulottumattomiin, ajat- (iso)isältä pojalle. Kukin poika saa vuorol- tavan kertomuksen paikan saa Pasianssi- telun tuolle puolen: “Sitten faija sanoi: — laan kutsun perehtyä pullakirjan mystee- mysteeriossa “pullakirja”, joka esimerkiksi Luulen tajuavani paremmin avaruuden rioon. Frode-Faust -tarinan myötä ohjaa lukijaa koostumustakin kuin sitä, miksi tuo nainen “Pullakirjaan” sisältyvää tarinaa autiolle ymmärtämään, että ihmisen on parasta tyy- [Hansin äiti] lähti tiehensä selittämättä kun- saarelle haaksirikkoutuneesta Frodesta voi tyä osaansa ja hyväksyä hänelle annettu nolla lähtönsä syytä. Ehkä hän ei tiennyt sitä lukea myös vertauskuvallisena tarinana rooli maailmankaikkeudessa ja olla sitten- itsekään, ehdotin.” (S. 159). maailman synnystä ja ihmisten historiasta. kään epäilemättä Jumalan olemassaoloa. Vaikka kertomuksen syynä ja identiteetti- Froden tarina on uudelleenkirjoitettu Faust- Ihmetellä saa, mutta vain tiettyyn pisteeseen matkan lähtökohtana on äidin löytäminen, myytti, tarina miehestä joka ryhtyy Juma- saakka. on Pasianssimysteeriossa kuvattu suhde laksi. Froden kohtaloksi koituu uhkarohkea Perehtyminen “pullakirjan” Froden tari- äitiin vähintäänkin ristiriitainen. Äidin asema pasianssi; eläviksi muuttuneet pelikortit näet naan ja etenkin hänen tekemäänsä “taika- kertomuksessa tuntuu samanlaiselta päälle- hyökkäävät Luojaansa vastaan ja Frode saa temppuun”, pelikorttien henkiin herättä- liimatulta kikalta kuin muutaman naisfilosofin surmansa. Froden pelikortit saadaan kuiten- miseen, kiehtoo Hansia ja herättää hänes- maininta Sofian maailmassa. Äiti muodostaa kin kuin ihmeen kaupalla pelastetuksi, ja sä toiveen myös Jumalan, suuren taikurin, oikeastaan vain jonkinlaisen tekosyyn tari- tarina voi jatkua. Froden “luomistarinan” le- salaisuuksien selvittämisestä: “Mutta jos nalle. Keskeisemmäksi kuin äiti (tai hänen vittämisessä avainasemassa ovat saarelta maailma on taikatemppu, silloin täytyy olla löytämisensä) Hansin identiteetin muotoutu- pelastautunut miespuolinen “jokeri” ja olemassa myös mahtava taikuri. Toivon miselle nousevat sittenkin isän filosofia ja Froden pojanpoika, Leipuri-Hans, joka yllät- joskus pystyväni paljastamaan hänet. “pullakirja”. Molemmista äiti — ja nainen — tävästi oli haaksirikkoutunut samoille vesil- Tempun paljastaminen ei kuitenkaan ole on poissa. le kuin isoisänsä. kovin helppoa.” (S. 178) Isän filosofointijaksoissa äidillä (tai naisil- Filosofisen ihmettelyn olennainen osa la) ei ole juurikaan asemaa. Isä puhuu ker- Pasianssimysteeriossa on kohtalon ja naasti maailmankaikkeudesta ja ihmisistä, Historia, fiktio ja Jumala “ensimmäisen liikuttajan” eli Jumalan poh- mutta ihmiset viittaavat useimmiten miehiin diskelu. Elämän ja maailmankaikkeuden (häneen ja hänen poikaansa) tai erityisesti Pinnalta katsoen Pasianssimysteerio näyt- ihmeellisyyden ja selittämättömyyden takaa suuriin filosofi- ja kirjailijamiehiin (Sokrates, täisi problematisoivan monella tavalla perin- löytyy aina lopulta “perimmäinen syy” tai tar- Sofokles). Näissä esitelmäjaksoissa äidillä teistä historiakäsitystä. Kehyskertomuksen koitus, jota voi yrittää tulkita erilaisista ei ole roolia. Äiti ilmestyy näkyviin silloin henkilöt, Hans Thomas ja hänen isänsä to- ennusmerkeistä ja korteista. Hansin filoso- tällöin varsinaisten keskustelujen väli- sin jakavat enimmäkseen yleisesti hyväksy- fista epäilyä harrastava filosofi-isäkin hylkää paikoissa, joissa isä ja poika muistuttavat tyn käsityksen historiasta tiettyjen tosiasial- epäilyn maailmankaikkeuden tarkoituksen toisiaan itselleen asettamasta tärkeästä teh- listen tapahtumien lineaarisena etene- edessä: “Minä en usko, että maailma on tävästä, äidin (useimmiten Hansin isä puhuu misenä. Historia on totta, ja fiktio on jotakin mikään sattuma, Hans Thomas. Lopuksi vaimostaan “äitinä”) löytymisen tärkeydestä. muuta. Myös useimmat “pullakirjan” henki- hän kumartui puoleeni ja kuiskasi: — Minä Näin Pasianssimysteerio sijoittaa paradok- löhahmot pitävät historiaa menneisyyteen uskon, että maailmankaikkeudellakin on tar- sisesti äidin toiseen, filosofian ulkopuoliseen kuuluvana tapahtumasarjana, joka on totta. koituksensa. Saatpa nähdä, että kaikilla maailmaan ja antaa hänelle perheen Mutta kääntämällä “todellisen” kehys- lukemattomilla tähdillä ja galakseilla on oma koossapitäjän tehtävän. Matkan tarkoitukse- kertomuksen ja “fiktiivisen” sisäkertomuksen tarkoitusperänsä.” (S. 135). Hansin isä pitää na on siirtää äiti julkiselta alueelta (työ) hierarkian nurin Pasianssimysteerio vihjaa merkkinä poikansa filosofisista kyvyistä takaisin yksityisen piiriin (koti). Perinteinen myös toisenlaiseen historiakäsitykseen, tämän näkemystä, jonka mukaan antiikin äidin rooli vielä varmennetaan kirjan lopus- jossa fiktiota ja faktaa ei voidakaan pitää jumalat lakkasivat olemasta vasta, kun ihmi- sa pikkusisaren syntymäkuvauksen kautta. toisistaan erillään. Hansin saama “pullakirja” set eivät enää uskoneet niihin (s. 207). Näin nainen saa takaisin perinteisen alkaa yhä enemmän limittyä pojan ja isän Jokeri-filosofienkin järjen ja ihmettelyn ylä- paikkansa, ja miehet voivat taas filosofoida omaan nykyisyyteen ja ennakoida myös puolella on siis jumalallinen järki, ja rauhassa. heidän tulevaisuuttaan. Näin Gaarderin kir- maailmankaikkeudella on oma, salattu Pasianssimysteeriossa naisia on ylipää- ja näyttää viittaavan siihen, että pelikorteilla tarkoituksensa. tään vähän, ja he ovat taustahahmoja: teks- ja fiktiolla on kyky puuttua historian kulkuun. Menestys korttipeleissä perustuu paljolti tissä vilahtavat ennustajaeukko ja tämän Tästä näkökulmasta Pasianssimysteerion hyvään onneen ja sattumaan. Tässä mie- kaunis tytär sekä Hansin isoäiti. Muutoin voisi katsoa vihjaavan siihen, että fiktio lessä Gaarder ei ole mikään hyvä peluri. kyse on lähinnä naisen kuvista (Hans esi- tietää enemmän kuin historia. Vaikka sattumat, arvaamattomat jokerit ja merkiksi “ihmettelee” pornopelikorttien nais- Fiktion ja faktan välisen rajan sumenta- maailman mysteeriot ovatkin tärkeitä panok- ten alastomuutta). Myöskään “pullakirjan” minen ja historian problematisoiminen näyt- sia Pasianssimysteerion filosofisessa pe- seikkailuissa ja sen kuvaamassa suku- tää kuitenkin muodostavan pelkän naamion lissä, Gaarder taitaa sittenkin uskoa enem- historiassa naisilla ei ole sanottavampaa toiselle Gaarderin kirjoista löytyvälle historia- män korteista ennustamiseen. asemaa. Naiset esiintyvät siinä poissa- käsitykselle, jonka mukaan on historialla on

OPETTAMISEN FILOSOFIA niin & näin 1/96 • 37 Seuraava Leibnizin muistio on kirjoitettu 1690-luvulla. Sen on sanottu olevan yksi Leibnizin täyteläisimmistä yrityksistä määritellä pyrkimyksiään valtio- miehenä, oppineena, tiedemie- henä ja filosofina. Samalla se piirtää teräväpiirteisen kuvan aikansa toimijoista: Jumala maailman järkenä, vallanpitäjä paljon vartijana, filosofi yleisen hyvän tavoittelijana, oppinut itsensä toteuttajana ja alamai- nen valistamisen kohteena. Gottfried Wilhelm Leibniz Teksti on käännetty englannin kielestä Patrick Rileyn toimitta- Muistio hyvää tarkoittaville man ja kääntämän edition pohjalta (Patrick Riley, The Political ja valistuneille henkilöille Writings of Leibniz. Cambridge University Press, 1972). Ohessa julkaisemme myös pari otetta Leibnizin monumen- taalisesta kirjeenvaihdosta. Nämä pienet otteetkin kertone- vat Leibnizin harrastusten laa- juudesta ja moninaisuudesta. Kimmo Jylhämö

5. Minä siis väitän, että ihmiset voisivat olla verrattomasti onnellisempia kuin ovat. He voisivat myös saada aikaan lyhyessä ajassa suurtakin edistystä onnellisuutensa lisäämi- sessä, jos he vain haluaisivat tehdä asiat niin kuin ne pitäisi tehdä. Meillä on käsillämme erinomaisia keinoja, joilla saamme aikaan enemmän kymmenessä vuodessa kuin mitä voitaisiin tehdä vuosisatojenkaan aikana, jos vain saisimme On poikkeuksellista tavata henkilöitä, joille tämä itsemme tekemään parhaamme — eikä mitään muuta kuin muistio sopisi. Heitä on kaikesta huolimatta ja mitä täytyy tehdä. ehkäpä vielä enemmän kuin luullaan, vaikka aina 1. ei ole tilaisuutta tutustua heihin. Ja juuri heille 6. Mikään ei ole tosiaan helpompaa kuin saada aikaan ihmi- olen tämän laatinut. sen todellista hyvinvointia. Tämä on mahdollista jopa kaihoamatta universaalin rauhan tai ruhtinaiden tai valtioi- 2. Mielestäni myös hyvää tarkoittavat ja valistuneet ihmiset den avun perään — myös yksilöt kykenevät hyvinvoinnin antavat yleisen rappion virran vaikuttaa heihin. He eivät ajat- edistämiseen omalta osaltaan. Täytyy vain tahtoa; yleinen tele riittävästi keinoja, jotka irroittasivat heidät tästä rappiosta sanonta in magnis et voluisse sat est pitää paikkansa totisesti ja saisivat aikaan jotakin hyvää. enemmän kuin tavanomaisesti luullaan. Vilpitön ja palavahenkinen hyvä ei riitä vain täyttäessä oman tehtävänsä ja 3. Tähän on kaksi syytä: tarkkaavaisuuden tai ahkeruuden puolustelemalla epäonnistumistaan, vaan myös silloin kun puute ja järjen tai informaation puute. Elämän tavalliset huolet todella onnistuu. On totta että tämän saavuttamiseksi olisi ohjaavat ihmisen huomion muualle. Sellainenkin ihminen, parasta, että vilpitön ja palavahenkinen hyvä löytyisi mah- joka omaa tarpeeksi taitoa tai henkistä energiaa nähdäkseen dollisimman monesta henkilöstä, joiden kanssa ollaan teke- sen, mitä pitäisi tehdä, tapaa vain harvoin toisia ihmisiä, joi- misissä. Mikään ei ole seuraa vahvempaa. den kanssa uskaltaa olla avoin. Ihmiset uneksivat tavallisesti vain pikkuasioista ja siten on hors d’usage ajatella mitään 7. Pitää kyllä paikkansa, että ihmiset puhuvat usein vakavaa, jota pidetään naurettavana. epäonnistumisistaan tai puutteistaan ja niiden korjaamisesta. Mutta tämä on tavallisesti vain puhe- ja ajanviettotapa, tai 4. Tämä muistion tehtävänä on osoittaa se, miten voi korjata tapahtuu tottumuksesta ja ilman vähäisintäkään aikomusta nämä kaksi tarkkaavaisuuden ja informaation puutetta. Mie- korjata puutteita. Ja kaikesta huolimatta sen pitäisi olla kai- lestäni se voisi onnistuakin, jos sattuu onnekkaasti tapaamaan ken huolenpitomme kohteena, jotta emme menettäisi kallis- henkilöitä, jotka ymmärtävät mikä on tärkeintä ja vakainta ta aikaa elämästämme turhiin toiveisin ja hyödyttömiin vali- sydämelle. tuksiin.

38 • niin & näin 1/96 8. Tämän leväperäisyyden pääsyynä on inhimillisen mielen totuuden etsimisen ja todellisen hyvän seuraamisen tiellä. luonnollisen kevytmielisyyden ja epäjohdonmukaisuuden ohella epätoivo menestyä, mistä muodostuu skeptisismi. Halu 13. Ymmärryksen valistaminen vaatii, että järjenkäyttämisen korjata epäonnistumiset ja myötävaikuttaa yleiseen hyvään taito on tehtävä täydelliseksi. Järjenkäytön taito eli arvoste- voi ponnahtaa vain sellaisen henkilön mieleen, joka on lemisen ja keksimisen metodi, tosi logiikka, on tiedon kaik- tavallisen yläpuolella. Sen sijaan murheellisesti on laita kien objektien lähde. Lisäksi, aivan kuten yleisessä ihmisten enemmistön, joka näkee toivottomaksi vaikeuksien luetteloinnissa, on laitettava muistiin seurausten totuudet, ja inhimillisten asioiden turhuuden pohdinnan syövereissä jotka on jo löydetty ja joita ei löydetä vain kirjoista vaan myös etsiä totuutta ja tavoitella vakaata onnea. Täten he tyytyvät kaikennäköisten ammattien parissa työskenteleviltä ihmisil- seuraamaan helppoa elämää, he nauravat kaikelle ja antavat tä. Ja lopulta on otettava huomioon toimenpiteet, jotka sopi- asioiden mennä painollaan. Tämä johtuu siitä, että vaikka vat varmistamaan tutkimuksen ja kokeilun toteuttamisen, jotta heillä on tarpeeksi älyä ja kykyä käsittää puutteet ja ongel- voitaisiin edetä tulevaisuutta kohti niin paljon kuin mahdol- mat, niin heillä ei kuitenkaan ole tarpeeksi kykenevyyttä lista. Jokainen näistä kohdista ansaitsisi yksittäisen selityk- löytää keinoja voittaa niitä. sen, ja minä olen ajatellut tarpeeksi tätä kyetäkseni etene- mään tarkkoihin yksityiskohtiinkin, jos se pitäisi tehdä 9. Minä asetan etusijalle niin metafysiikan kuin moraalin tässä. suuret periaatteet, sen että maailmaa ohjaa kaikkein täydellisin mahdollinen järki. Tämä tarkoittaa sitä, että tämä järki on 14. Ihmisen tahdon parantamista voidaan edistää hyvillä nähtävä universaalina yksinvaltiaana, jonka pää on säännöillä, mutta vain yleinen viranomainen voi panna ne kaikkivoipa ja suvereenisti viisas, ja jonka alamaisia ovat käytäntöön. Olennaista on koulutuksen uudistaminen, jonka kaikki henget, so. substanssit joilla voi olla suhde tai yhteys tulisi koostua hyveiden saattamisesta miellyttäviksi ja teke- Jumalaan. Ja että kaikki muu on vain Jumalan kunnian misestä toiseksi luonnoksi. Jos tämä kuitenkin on puuttunut apuvälinettä ja henkien autuaallisuutta, ja että tämän seurauk- joltakulta nuoruudessa, täytyy hänelle turvata mahdollisuus sena koko universumi on tehty henkiä varten, siten että se hyvään seuraan ja esikuviin, hyvän ja pahan elävään esittä- voi myötävaikuttaa niiden onneen niin paljon kuin mahdol- miseen rakastaakseen yhtä ja vihatakseen toista, omantun- lista. (Katso Monadologia prop. 83-90) tonsa tutkimiseen ja toistuvaan reflektioon, sanoen itselleen usein: div cur hic; hoc age; respice finem suhteessa sääntöi- 10. Tästä seuraa toinen periaate, joka on puhtaasti käytän- hin joita tekee itselleen ja joilla on suhde toisiin. Viimeisek- nöllinen. Mitä enemmän hengillä on hyvää tahtoa ja mitä si on turvauduttava rangaistukseen ja palkintoon, jotka ovat enemmän ne on kasvatettu myötävaikuttamaan Jumalan viimeiset korjauskeinot ja vähiten sopivat toteuttamaan kunniaan, tai (mikä on sama asia) yleiseen hyvään, sitä todellista hyvettä. Ne ovat kuitenkin välttämättömiä sen enemmän ne ovat osallisia tästä onnellisuudesta itsekin. Ja toteuttamiseksi. jos ne epäonnistuvat siinä, niitä epäilemättä rangaistaan. Sillä täydellisesti hallitussa morarkiassa tai kaupungissa on 15. Onnemme (so. järkemme ja hyveemme) esteet, jotka ovat olennaista, että ei ole hyvää tekoa, sisäistä tai ulkoista, jolle peräisin yksin hengestä, väistyvät edellä esitettyjen korjaus- ei ole siihen suhteutettua palkkiota, ja ei pahaa tekoa, jolla ei keinojen avulla, mutta henkemme ulkopuoliset haitat tulevat ole rangaistustaan. Me emme voi selittää tämän yksityiskoh- ruumiistamme tai kohtalosta. Jotta ihmiset olisivat niin tia pelkästään järjen avulla, emmekä voi sanoa kuinka tämä onnellisia kuin mahdollista, on heidän etsittävä keinoja, tulisi saavuttaa etenkään toisessa elämässä; mutta yleisesti jotka säilyttäisivät terveyttä ja lisäisivät elämän mukavuuk- sanottuna meille riittää se, että asia on näin, ja että se on sia. Siten on tutkittava universumin kappaleiden luontoa, yhtä varmaa ja epäilemätöntä. kuin tunnistettava siinä jumalallisen viisauden ihanat jäljet, jotta huomattaisiin tavat, joilla ne voivat olla hyödyllisiä 11. Kun tämä on selvää, täytyy jokaisen valistuneen henki- tässä varjeluksessamme ja jopa suuremmassa täydellisty- lön huomata, että todet keinot, jotka takaavat hänen oman misessämme. Siten luonnontieteen ja muiden kaunotaitojen individuaalisen onnensa ikuisuudeksi, löytyvät etsimällä tyy- edistyminen on mitä tärkeintä. dytystä askareista, jotka pyrkivät kohti yleistä hyvää; sillä Jumalan rakkautta etenkään ja välttämätöntä valistusta ei 16. Luonnonhistorian ohella on myös tärkeää tuntea inhimil- kielletä tällä tavoin henkevöityneeltä hengeltä. Jumala ei listä historiaa ja siitä riippuvia taitoja ja tieteitä. Se sisältää koskaan kiellä armoaan niiltä, jotka etsivät sitä hyvällä ajan universaalin historian, paikkojen geografian, entisaiko- sydämellä. Nyt tämä yleinen hyvä, sikäli kuin voimme jen tallenteiden ja antiikin tuomista esille kuten mitalien, myötävaikuttaa siihen, on edistystä kohti ihmisten piirtokirjoitusten, käsikirjoitusten jne.; kielitieteen jota täydellistymistä, aivan kuten ihmisten valistamisella saate- kutsutaan filologiaksi (joka sisältää myös etymologiset taan heidän tietoonsa tämän suvereenin substanssin ihmeet, alkuperät). Minä lisäisin siihen kirjallisuushistorian, joka aivan kuten auttamalla ihmisiä poistamaan esteet, jotka opettaa meille kuinka tietomme on kehittynyt ja sen mitä pysähdyttävät valistuksen edistyksen… olemme velkaa muiden tutkimukselle, yhtä hyvin kuin keinot, joilla selvitetään sitä, mitä voidaan hyödyntää muiden 12. Jotta voisi todella myötävaikuttaa ihmisten onnellisuu- tekemistä töistä. teen, on valistettava heidän ymmärrystään; täytyy vahvistaa heidän tahtoaan harjoittaa hyveitä, so. toimimista järjen 17. Lisäksi katson että inhimillinen historia sisältää tapojen mukaisesti. Lopulta on yritettävä poistaa esteet, jotka ovat ja positiivisten lakien historiaa, josta keskeisintä olivat

niin & näin 1/96 • 39 osoittaa Jumalan suuruuden, mikä antaa meille kunnioitusta ja rakkautta häntä kohtaan. Mutta tämän ohella näillä keinoilla suurmiehet saavat alamaisia, jotka ovat hyveellisempiä roomalaiset lait. Ne perustavat nykyisen käytössä olevan ja paremmin sopivia palvelemaan heitä. Sen sijaan, että tyisen ja julkisen oikeustieteen. Valtioiden perustuslakien joutilaat ja halpamaiset ihmiset viihdyttäisivät itseään pikku- ohella on hyvä olla tietoinen ruhtinaiden heraldiikasta, asioilla, rikollisilla ja turmiollisilla nautinnoilla ja juonilla, geneologioista ja kuuluisista kiistoista tai väitteistä — ei niin- saisivat he tyydytyksensä olemalla tiedonhaluisia (asioista kään siksi että nämä asiat ovat merkityksellisiä itsessään, vaan jotka saavat aikaan yhteistä hyvää) tai siitä, mitä kutsutaan siksi, että ne aiheuttavat suuria kumouksia, jotka ympäröivät virtuosi. Ja suurmiehet itse, tai heidän lapsensa tai sukulai- meitä ja jotka kiinnostavat yhteisöjä, joista olemme osallisia. sensa, voitaisiin pelastaa usein vaarallisilta sairauksilta ja heitä voitaisiin suojella 18. Lopulta sisällytän lukuisilta pahuuk- inhimilliseen historiaan silta, jotka näyttä- uskontojen historian, ja vät meistä nyt etenkin todellisen ilmoi- voittamattomilta tetun uskonnon historian johtuen vähäisestä yhdessä kirkollisen histo- huomiosta, jota rian kanssa. Uskonnnon lääkitsemisen ja historia on tärkeintä käytännöllisen pelastumisellemme, jotta lääketieteen kehit- tietäisimme, mitä Jumala täminen on saanut on paljastanut ja mitä ei. osakseen. Jos suur- Voidaankin järkevästi miehet myötä- todeta, että kuolleiden vaikuttaisivat niin kielten ja vanhojen asioi- paljon kuin pysty- den tiedon suurin funktio vät tiedon ja ihmis- on siinä, mikä on peräisin kunnan todellisen niiden teologisesta hyvän lisäämiseen, käytöstä… menestyisivät rauha- ja sotataidot 19. Ihmisten yleisen erinomaisesti hei- hyvinvoinnin kartuttami- dän valtiossaan nen, heidän valistami- niinkin, että se nensa, kääntäminen kohti estäisi vihollisen hyvää ja vapauttuminen pääsyn niin maitse inhottavista epämuka- kuin meritse, yhtä vuuksista vaatii erityisiä kuin jalostaisi ja keinoja. Merkittävin ja kansoittaisi maata tehokkain keino näiden merenkulun ja asioiden saavuttamiseksi kaupankäynnin olisi suostutella, siinä avulla — mainitse- määrin kuin käyttökel- matta lähetystyötä poista, mahtavia ja siirtomaita, jotka ruhtinaita ja heidän ovat sopivia tuotta- ministereitään suorittamaan hurskautta, maan epätavallisia järkeä ja hyveitä ponnisteluja tämänlaisen barbaareille ja suuren hyödyn saavutta- vääräuskoisille. miseksi ja antamaan meidän aikamme nauttia eduista, jotka ilman epätavallisia ponnisteluja jäisivät kaukaisille jälkipol- 20. Mutta odotettaessa suotuisampaa aikaa, jolloin yleisö ville. Ja on varmaa, että kuolemattoman kunnian ohella he kiinnostuisi näistä arvokkaista suunnitelmista, on yksilöiden saisivat suurta hyötyä siitä, ja työskentelisivät myös oman toteutettava omansa. Kunkin tulee täyttää velvollisuutensa täydellistymisensä ja tyydyttymisensä eteen. Sillä mikään ei ilman sidonnaisuutta muihin. Omatunnolle on velvoittavaa ole arvokkaampaa suurille hengille kuin tietämys ja sen toimia sellaisella tavalla, jolla voi antaa selvityksen ajan toimeenpaneminen, mikä tuottaa inhimillistä onnea, ja mikä Jumalalle ja voimille, jotka hän on lainannut meille. Siten

40 • niin & näin 1/96 aika, joka meillä on jäljellä ja joka jää välttämättömien asioiden hoitamisen ja terveyttämme ylläpitävän lepäämisen ulkopuolelle, täytyy käyttää toimiin, jotka ovat hyödyllisiä paikata kykenevät tai koulutetut ihmiset. Ja mikä on tärkein- myös muille. Ja ne, jotka ovat sellaisessa asemassa, että heillä tä, kaksi tai kolme tai useampi toinen toistaan ymmärtävää on varaa huomattaviin kuluihin, eivät saisi rajoittaa itseään ihmistä voi tehdä tuhat asiaa, joita ei koskaan tehdä tai joita ainoastaan nautintojen tavoitteluun, kunniaan ja intresseihin, ei tehdä koskaan hyvin, jos ihmiset työskentelevät ilman vaan heidän pitäisi osoittaa osa mihin tahansa, mikä tuottaa kommunikaatiota… vakaita etuja yleisölle. Sillä tämänkaltainen hyväntekeväisyys on yhtä arvokasta, ja usein paljon hyödyllisempää, kuin almut, 25. Tämä yksittäisen oppineen omituisuus on ollut myös jotka osuvat vain pienelle määrälle yksilöitä. huono vaikutus siinä, että se tarjoaa koulukunnille ja väärän kunnian itsepäisyydelle tilaisuuden, joka tyrehdyttää edistyk- 21. Mitä tulee niihin oppineisiin, jotka ovat kykeneviä myötä- sen. Oppineilla on mielipiteitä, joita hän pitää suurina ja vaikuttamaan tietomme lisääntymiseen, on heidän ajateltava hienoina. Sillä perusteella hän haluaa itse tulla koulukunnan projekteja, jotka eivät vain edesauta tekemään heistä tunnet- johtajaksi. Hän tekee työtä pilatakseen muiden maineen. Hän tuja ja suosittuja, vaan myös tuottamaan uutta tietoa… tekee itsestään oppineen loitsukirjan, johon hänen oppilaat Kirjoittaminen vain kirjoittamisen vuoksi on huono tapa, ja tottuvat niin, etteivät osaa ilman sitä käyttää järkeään. kirjoittaminen vain saadakseen ihmiset puhumaan itsestään Hänen on helppoa sokaista oppilaita, koska hänellä on kun- on paheellista turhuutta, mikä myös on vahingollista muille, nia olla heidän ainoa johtajansa. Yleisö kuitenkin menettää koska se saa heidät hukkaamaan aikaansa hyödyttömään kaiken, jota hyvät mielet olisivat voineet saada aikaan koulu- lukemiseen. kunnassa, jos olisivat pitäneet vapauden ja uutteruuden, joka niiltä nyt puuttuu siinä uskossa, että kaikki mestarin opettama 22. Tässä ei ole kysymys siitä, että tuomitsisin sellaisten riittäisi heille. Hyvä ymmärrys ja yhteydenpito tuhoaa tämän teosten laadinnan, joilla on hyvä aihe ja jotka ovat omapäisyyden. Silloin helposti tunnustetaan, että ei pitäisi ponnistelujemme arvoisia. Edellä toivoin hyviä keksintöjä rajoittaa itseään mestarinsa oppiin ja että yksi ihminen ei tiedollemme. Minä myös hyväksyn huvitteluun tarkoitetut merkitse paljoakaan verrattuna monien liittoon. Siten kirjat kuten kertomukset, runouden, puheet, elegiat, satiirit suotakoon jokaiselle oikeus siihen minkä hän ansaitsee, ja pieces galantes. Jos kykenevillä ihmisillä ja hyveellisellä siinä suhteessa kuin hän myötävaikuttaa yhteiseen hyvään. henkilöillä on sellainen kädessään, pystyvät he hyödyntämään niitä ja tekemään hyveet kunnioitetuiksi ja paheet vihatuiksi 26. Vuosisatamme on nähnyt hienoja seuroja ja saanut suu- ja naurettaviksi, tekemään hienoa ajattelua kuolemattomaksi ria etuja niiltä; mutta asiat voisivat mennä paljon tämän ja muuttamaan se hyvin kirjoitetuksi epigrammiksi, ja myös ylitsekin… opettamaan taitoja ja tieteitä tavalla, joka kiihottaa nautittavasti muistia. Tämä tapahtuu seuraamalla entisaiko- 27. On yksi tärkeä asia, joka puuttuu kaikilta näiltä seuroilta jen metodia, jonka saattoi alkuunsa tärkeät ohjeet lauluissa (paitsi Pariisin kuninkaalliselta tieteiden akatemialta). Niillä ja säkeissä. ei ole keinoja hoitaa varsin kalliita kustannuksiaan. Siten ne …Toivoisin kuitenkin, että kaikki tämä voitaisiin tehdä eivät voi yrittää hankkeita, joilla olisi suuria vaikutuksia tavalla, joka hyödyttää meitä, saamatta meitä hukkaamaan lyhyessä ajassa. Ja kuitenkin tämä on pääasia, johon pitää aikaa ja syöksemättä meitä huonojen kirjojen loputtomuuteen, kannustaa. Sillä kaikista asioista, mitä meillä on, on arvok- mikä lopulta tulehduttaa hyvät kirjat ja johtaa meidät kainta aika: se on elämä, totta tosiaan. Joten jos viihdytämme barbariaan. itseämme kävelemällä matalia portaita emme koskaan tule huomaamaan edistyvämme. Ja toiset vuosisadat (ehkäpä 23. Vaikka hyvää tarkoittavat ja ansioituneet yksilöt voivat kaukanakin) tuskin hyötyvät työstämme. Minä vaadin, että antaa meille varsin hienoja ja sangen hyödyllisiä asioita, on meidän pitää tehdä työtä jälkimaailman eteen. Usein raken- silti totta, että he voisivat toimia huomattavasti paremmin, netaan taloja, joissa itse ei asuta, istutetaan puita, joiden jos heidän välillään olisi enemmän ymmärrystä ja kommu- hedelmiä ei itse päästä maistamaan. Mutta kun voi nauttia nikaatiota. Kun kukin ajattelee itsekseen, tekevät eri ihmiset omista ponnistuksistaan, on suurta harkitsemattomuutta samaa asiaa, mikä ajan tuhlausta. Ihmiset, jotka ottavat jättää tekemättä se. hoitaakseen jonkin asian, ovat tietämykseltään, aineistoltaan ja muilta avuiltaan vaillinaisia. Tämän puutteen voisivat Suomentanut Kimmo Jylhämö

niin & näin 1/96 • 41 Lilli Alanen G. W. Leibnizin monadit, loogikon utopia ja uusi representaation käsite

lismia, johon Berkeley seuraajineen päätyi, ei myöskään platonismia, vaan ontologista idealismia, jonka mukaan todellisuus on tässä ja nyt, kaikessa moninaisuudessaan, ikuisesti. Fyysiset tai elottomat, kuten myös orgaaniset, elävät oliot, ovat kaikki palauttettavissa samoihin ei- ulottuvaisiin, jakamattomiin ja katoamattomiin alkutekijöihinsä, monadeihin. Ne erottuvat toisistaan vain sisäisen toimintansa tai halunsa (appétition) perusteella, joka aiheuttaa niiden siirtymiset yhdestä tilasta tai perseptiosta toiseen. Monadit erottuvat toisistaan perseptioidensa kautta, ja jokaista perseptiota luonnehtii sen halu muuttua toiseksi. Monadien kaikki muutokset yvä uutinen, Monadologiakin on nyt ilmes- johtuvat näistä kahdesta niiden sisäisen toiminnan periaat- tynyt suomeksi. Suomennoksen on tehnyt teesta — haluista ja niiden aiheuttamista perseptioista, joita Jyrki Siukonen, kustantaja on Gaudeamus. ei niiden sisäisyydestä johtuen voida selittää mekaanises- H Kulttuuriteko sinällään, joka tarjoaa myös, ti, siis ulkoisten syiden ja vaikutusten, liikkeen, muodon kuka arvaisikaan, mitä ajankohtaisinta ja törmäyksen käsitteiden kautta (art. 17). Perseptio filosofiaa. (havainto) ja representaatio (esittäminen, kuvaaminen tai Suomessa reduktiivinen materialistinen naturalismi on ilmaiseminen) ovat Leibnizin ontologian peruskäsitteitä — ollut kauan suosittua. Materialistit redusoivat olevaisen ne ovat olioiden sisäisten muutosperiaatteiden nimiä. fyysisiin materiaalisiin hiukkasiin tai tiloihin ja niistä koostuviin fysikaalisiin järjestelmiin. Leibnizin maailma — äärettömästä mahdollisten maailmojen joukosta ainoa aktuaalinen ja siis myös paras ja täydellisin maailma — escartes ja hänen aikalaisensa käyttävät termiä koostuu yksinkertaisista, aineettomista olioista, substans- D perseptio (perception) synonyyminä termille ajatus seista, joiden olemus ja toiminta on — kognitiotieteilijät (cogitatio). Perseptio, skolastisessa kielenkäytössä, on siis huomatkaa — toinen toistensa representoiminen tai havait- laajempi käsite kun nykyinen englannin perception, joka seminen, ja joita Leibniz päätyy kutsumaan monadeiksi. usein rajoitetaan aistihavaintoon (ei suinkaan aistiärsyk- Monadin olemus, joka ei ole mekanistisesti kuvattavissa, keisiin niin kuin suomentaja antaa ymmärtää, s. 70). Se on eräänlaista sieluntoimintaa, silloinkin kun se on täysin kattaa sekä sisäisten ja ulkoisten aistien havainnon kaikki tiedostamatonta ja automaattista. Leibnizin järjestelmä on muodot, että intellektuaalisen intuition tai käsittämisen. reduktiivisen materialismin äärimmäinen vastakohta — Leibniz kuitenkin laajentaa käsitettä edelleen. Descartes reduktiivista idealismia puhtaimmillaan. Ei fenomena- pitää tietoisuutta tai välittömän tiedostamisen mahdolli-

42 • niin & näin 1/96 suutta ajattelun tai perseption yhtenä tärkeänä kriteerinä. iukonen kääntää termit représenter ja représentation Leibniz käyttää perseptiota yleisnimikkeenä kaikille ole- Stermeillä kuvastaa ja kuvaus. Tässä, kuten muidenkin vaisen (monadien) tiloille, yhtä hyvin tiedostetuille kuin teknisten filosofisten termien kodalla, olisi kuitenkin syytä tiedostamattomillekin. Kaikki muutos on muutosta tai siir- pitäytyä vakiintuneessa terminologiassa — puhutaanhan tymistä yhdestä perseptiotilasta toiseen. Leibniz kutsuu tie- nykyään representaatioista ja representoimisesta dostamattomia tiloja pieniksi perseptioiksi, petites kognitiotieteessä ja yleisemminkin. Mitä representaatiolla perceptions (katso art. 21 ja seuraavat). Tietoisista sitten milloinkin tarkoitetaan, on toinen asia. Tätä kannat- perseptioista, so. perseptioista, jotka sisältyvät Descartesin taakin miettiä huolellisesti. Kuva on yksi representaation laajaan ajatuksien luokkaan, Leibniz käyttää termiä muoto, sanommehan esimerkiksi Helsingin yliopiston apperseptio (aperception). Leibnizin mukaan tiedostamat- filosofian laitoksen seminaarihuoneen seinälle ripustetusta tomien ja tiedostettujen perseptioiden erottaminen pelas- muotokuvasta, että se esittää professori Oiva Ketosta. taa meidät kartesiolaisten tekemästä pahasta virheestä, joka Leibniz ei kuitenkaan pidä monadejaan tässä mielessä johti dualismiin ja siihen liittyviin harhaluuloihin, kuten kuvina. Miten moninaisuutta, josta Leibniz puhuu, voisi siihen että “ainoastaan henget (esprits) ovat monadeja ja esittää kuvallisesti? Leibnizin representaation käsite on, että eläinsieluja ja muita enthelekheioita ei ole olemassa. kuten monadinkin, äärimmäisen abstrakti. Monadeissa Ja he ovat kansan tavoin sekoittaneet keskenään pitkäai- ei ole ikkunoita, hän huomauttaa. Eipä toki, eikä silmiä, kaisen tajuttomuuden ja kuoleman suppeassa mielessä, seiniä, taustaa tai muutakaan kiinnekohtaa, jolla kuvia tai sortuen tässä kaiken lisäksi skolastikkojen ennakkoluuloon kuvioita voisi esittää (esim. kalvo tai hermoverkko). “[…] erillään olevista sieluista […]” (art. 14). monadien luonnolliset muutokset johtuvat sisäisestä Varsin uudenlaista idealismia — vai onko kyseessä prinsiipistä, sillä ulkoinen syy ei pysty vaikuttamaan panteismin uusi muoto? Leibnizin kaltaisen synteesiä ja niihin sisäisesti” (s. 35). Unohtakaamme siksi myös peili- sovintoa etsivän eklektisen neron kohdalla tavanomaiset kuvat, vaikka Leibniz käyttää juuri tätä metaforaa kirjoit- koulukuntaluokittelut johtavat pahasti harhaan: Leibniz taessaan, että “jokainen monadi on omalla tavallaan pyrki yhtenäiseen järjestelmään, joka yhdistäisi Platonin maailmankaikkeuden peili”. Tärkeätä tässä yhteydessä sitä ja uusplatonistien filosofian Aristoteleen ja Demokritoksen vastoin on perseptioiden tai oppeihin. Hän halusi toisaalta puolustaa Aristoteleen representaatioiden järjestys: “[…] finalistista hylomorfismia ja toisaalta uutta mekanistis- koska maailmankaikkeus on sää- matemaattista luonnontiedettä, joiden hän katsoi täyden- detty täydelliseen järjestykseen, tävän toisiaan. Leibniz kirjoittaa: täytyy myös esittäjässä (le représentant) olla järjestys, siis “Jos haluamme antaa nimityksen sielu kaikelle, jolla on sielun perseptioissa, ja niin ollen perseptioita ja haluja siinä yleisessä merkityksessä, jon- ruumiissa, jonka mukaan maail- ka olen juuri selittänyt, niin kaikkia yksinkertaisia mankaikkeus on siinä esitettynä substansseja tai luotuja monadeja voitaisiin nimittää (suivant lequel l’univers y est sieluiksi. Mutta koska tunteminen (le sentiment) on muu- représenté) (art. 63). Minkälaises- takin kuin yksinkertainen perseptio, katson, että yleinen ta järjestyksestä on kysymys? nimitys monadit tai entelekheiat on riittävä yksinkertaisille Muisti tuo tietyn järjestyksen1 substansseille, joilla on vain tämä, ja että sieluksi nimite- perseptioiden moninaisuuteen: tään ainoastaan niitä, joiden perseptio on tarkempi ja muistiin jääneet perseptiot herät- täydennetty muistilla.” (S. 19) tävät odotuksia tiettyjen perseptio- sarjojen toistuvuudesta — näin Muisti on edellytys tietoisuudelle ja tiedostetulle havainto- eläimillä ja ihmisillä syntyvät tai tunnekyvylle, ja niin on myös perseption tarkkuus. Jos tottumukset ja niihin perustuvat perseptio alittaa tietyn tarkkuusasteen, se jää tiedosta- odotukset: “[…] kun koirille mattomaksi, hämäräksi. Tärkeää ja kiehtovaa tässä teoriassa näytetään keppiä, ne muistavat on se, että tietoisen havaitsemisen tai tiedostamisen ja kivun, jonka se on aiemmin niille pelkän mekaanisen reaktion tai muutoksen välillä ei ole aiheuttanut, ulvovat ja juoksevat mitään ehdotonta rajaa: sen sijaan kyse on erilaisten tiedos- pakoon” (art. 26). Samoin ihmiset, tamattomien ja tiedostettujen perseptioiden yhdestä ja samasta jotka “käyttäytyvät petojen tavoin jatkumosta. Pelkän mekanistisesti kuvattavan yksinkertaisen niin kauan kuin heidän perseptiot fysikaalisen tilan ja kompleksisen organismin tietoisten seuraavat toisiaan ainoastaan kognitiivisten tilojen välillä ei ole kuin aste-eroja. Järjestel- muistin periaatteen mukaan muis- mät, joita kutsutaan “sieluiksi” tai sielua (tietoisuutta) tuttaen empiristisiä lääkäreitä joil- omaaviksi, ovat “jotakin enemmän” mutta eivät periaatteella on pelkkä käytäntö ilman teo- lisesti erilaisia kun tajuttomat yksinkertaiset monadit, ole- riaa”. Emme olekaan “muuta kuin vaisen (aineettomat) peruselementit; yksinkertaiset empiirikkoja” suurimmassa osas- peruselementit, jotka ykseydessään sisältävät ja esittävät sa toimintaamme, kuten odottaes- kaiken olevaisen moninaisuudessaan. Tämä on yhtä kiehtova samme päivänvaloa huomisek- kuin vaikeaselkoinenkin, ehkä käsittämätönkin, ajatus. sikin, minkä yksin tiedemiehet (astronomit) pystyvät päät- telemään järjen (teorian) avulla.

niin & näin 1/96 • 43 on johdettavissa tai jossakin mielessä sisältyy todisteisiin tai premisseihin, joiden perusteella representoitu tulee ymmärrettäväksi tai todistetuksi. Jokainen elementti, joka on osa rationaalista järjestelmää, on tämän järjestelmän ja sitä perustavien ikuisten ja välttämättömien järjen totuuksien määräämässä yhteydessä järjestelmän kaikkiin Kaikilla monadeilla on yksinkertaisia perseptioita, mutta muihin osiin, joita se representoi ja näin ollen myös sitä tajunta ja tiedostettuja tottumuksia, jotka edellyttävät muis- ääretöntä kokonaisuutta, jota ne ovat yhdessä muodosta- tia, on ainoastaan tietyn kompleksisuusasteen omaavilla massa. Olihan Leibniz, jonka väsymätön henki liikkui eläimillä. Entä järki? Järjen käyttö edellyttää edellisen kaikilla mahdollisilla inhimillisen tiedon ja oppineisuuden lisäksi tietoa “välttämättömistä ja ikuisista totuuksista”, aloilla kuin kotonaan, myös logiikan uudistaja. Hän mikä “erottaa meidät pelkistä eläimistä...kohottaen mei- haaveili logiikan kehittämisestä scientia generaliaksi, eli dät tietoon itsestämme ja Jumalasta. Tämä on se meissä, yleiseksi tieteeksi, josta Rauli Kauppi Monadologian jota kutsumme järjelliseksi sieluksi tai hengeksi (Esprit)” suomennokseen sisältyvässä kirjoituksessaan ”Logiikan (art. 29). “Välttämättömiä totuuksia koskevan tiedon ja idea Leibnizin filosofiassa” toteaa, ettei sen ollut tarkoi- niiden abstraktioiden avulla kohoamme myös reflektiivisiin tus sisältää vain päättelysääntöjen täydellistä kokoelmaa akteihin joiden kautta tulemme ajatelleeksi sitä, jota kut- vaan lisäksi “myös toden filosofian periaatteet” (s. 82). sutaan minäksi, ja pohtineeksi että tämä tai tuo löytyy meistä: ja näin ajatellessamme itseämme, ajattelemme Olevaista, Substanssia, yksinkertaista ja yhdistettyä, ainee- tonta ja itseään Jumalaa, kun käsitämme että se mikä on aupin ensiksi väitöskirjana julkaistu Über die rajallista meissä, on hänessä rajatonta.” (Art. 30) Nämä K Leibnizsche Logik (1960) kuuluu Leibnizin logiikan reflektiiviset aktit tarjoavat tärkeimmät kohteet järjen analyysin kansainvälisiin klassikoihin. On ilahduttavaa, päättelyillemme, siis rationaaliselle ajattelulle. On huomat- että edellä mainittu kirjoitus, jossa Kauppi tarkastelee tava, että järjen päättelyt rajoittuvat Leibnizilla näihin Leibnizin projektia ja siihen liittyviä “väistämättömiä järjen kohteisiin ja totuuksiin, jotka eroavat tosiasia- vaikeuksia” (s. 91), on nyt saatettu suomenkielisen luki- totuuksista siinä että ne ovat välttämättömiä: niiden jakunnan ulottuville. Leibnizin filosofis-looginen projek- vastakohta on loogisesti ristiriitainen, siis mahdoton. Vält- ti askarrutti toistakin suomalaista ajattelijaa ja loogikkoa, tämättömien totuuksien perusta löytyy analyysin kautta Erik Steniusta, jonka huomionarvoinen artikkeli “On the palauttamalla ne yksinkertaisiin totuuksiin, kuten matema- System of Leibniz” ilmestyi ensi kerran vuonna 1973 tiikassa määritelmiin, aksioomiin ja postulaatteihin, ja Ajatuksessa (vol. 35). Valitettavasti tätä Leibnizin filoso- viimekädessä yksinkertaisiin, määrittelemättömiin fisen järjestelmän erinomaista esitystä ei edes mainita nyt ideoihin. (Art. 31-35) Kontingentit tosiasiatotuudet — julkaistussa Monadologian suomennoksen kirjallisuus- joiden vastakohta ei ole loogisesti mahdoton, ja joita siksi luettelossa. Stenius osoittaa artikkelissaan perusteetto- ei voida todistaa tai johtaa primitiivisistä käsitteistä ja maksi väitteen, jonka Siukonen esipuheessaan näyttää alle- määritelmistä samalla tavalla, koska “ilmiöiden suunnat- kirjoittavan. Väitteen mukaan kattavan kokonaiskuvan toman moninaisuuden ja kappaleiden loputtoman jakau- luominen Leibnizin työstä ei näyttäisi olevan mahdollista tuneisuuden vuoksi erottelu yksittäisiin perusteisiin (s. 24). Stenius kuitenkin huomauttaa: “The idea that saattaisi edetä loputtomiin yksityiskohtiin” (art. 36) — Leibniz’s different philosophical views do not form a puolestaan perustuvat riittävän perusteen periatteeseen, systematic whole is rather natural if one’s conception of siis Jumalan välttämättömään substanssiin, joka täydel- Leibniz’s philosophy is based on the more or less lisyydessään sisältää ne eminentisti kaikki pienimpiä incoherent catalogues of Leibnizian views found in the yksityiskohtiaan myötä täydelliselle oliolle ominaisella average textbook on the history of philosophy.”3 Steniuk- ylhäisellä tavallaan.2 (Art. 38) sen mukaan sama käsitys heijastuu myös Bertrand Tässä ei ole mahdollista edes mainita kaikkia niitä Russellin väitteestä, että Leibnizin kirjoitukset sisältävät moniulotteisia ja syvällisiä, äärimmäisiin johtopäätöksiin eksoteerisen, prinsessoille ja kirkonhallitsijoille tarkoite- vietyjä ajatuksia ja näkymiä (visioita) joita tun julkisen opin lisäksi myös toisen, esoteerisen, salassa Monadologiassa — länsimaisen metafysiikan lyhimmässä ja tiivistetyimmässä teoksessa — aforisminomaisesti esitetään. Olen keskittynyt Leibnizin representaation käsitteeseen viitaten rationaaliseen tai loogisen järjestyksen ja todistamisen ihanteisiin, joiden puitteissa se on käsittääkseni parhaiten ymmärrettävissä, mutta joita en voi tässä käsitellä tarkemmin. Jokin representoi tai kuvastaa jotakin sikäli kuin se

44 • niin & näin 1/96 pidetyn järjestelmän, jota Leibniz ei halunnut paljastaa suurelle yleisölle. Leibnizin ajattelua hallitsivat tietyt, jo varhaisissa kirjoituksissa esitetyt keskeiset ideat, joita hän läpi koko myöhemmän tuotantonsa pyrki selventämään ja tarkentamaan, vaikkei hän koskaan saattanutkaan niitä lopullisen järjestelmän muotoon ehkä osaksi niihin liittyvien ristiriitojen ja vaikeuksien vuoksi, joita hän ei pysty- nyt ratkaisemaan. Keskeisiä tässä ovat mainitut kaksi periaatetta, joista kaikki totuudet on Leibnizin mukaan best possible of all possible worlds. And if we think so, johdettavissa: ns. ristiriidan laki ja ns. riittävän perusteen then at the same time as we appreciate the beauty of laki, josta voitaisiin todistaa a priori, optimum periaatetta Leibniz’s metaphysical system, we may be reminded of noudattaen kaikki se, mitä ei voida todistaa ensimmäisen the saying that it is just one step from the sublime to the periaatteen perusteella. Kaikelle on olemassa riittävä syy. ridiculous.” (S. 335) Leibnizin äärimmäisen rationalistisen Jos intellektimme ei olisi niin rajoittunut, jos pystyisim- filosofian ja filosofisten johtopäätöksien pohtiminen me näkemään, niin kuin Jumala omassa äärettömässä tekee ainakin minut taipuvaiseksi yhtymään Candiden intellektissään, kaikki mahdollisuudet ja niitten muodos- filosofiystävän Martinin huomautukseen Voltairen tarun tamat mahdolliset maailmat, tajuaisimme myös miksi juuri lopussa: “Travaillons sans raisonner, c’est le seul moyen ne, jotka toteutuvat, ovat kaikista vaihtoehdoista aina par- de rendre la vie supportable”. Viljelkäämme Candiden haat mahdolliset. Filosofisesti keskeinen on myös neuvoa noudattaen puutarhaamme, työskennelkäämme Leibnizin “loogis-teleologinen” subtantiaalisten muotojen käyttämättä järkeä ollenkaan — muuta keinoa tämän oppi, ns. inesse-periaate, josta seuraa että jokaisella yksi- käsittämättömän elämän siedettäväksi tekemiseen meillä löllä (monadilla) on oma essentiansa ja että kaikki sen men- ei taida olla. Jos järki ja sen päättelyt rajoitetaan Leibnizin neet, nykyiset ja myös tulevat ominaisuudet ja relaatiot tapaan välttämättömiin totuuksiin ja niille perustuvien täy- (halut ja perseptiot) sisältyvät essentiaalisesti sen määri- dellisten todistuksien piiriin se saakin minun puolesta jäädä telmään. Jos Leibnizin järjestelmä onkin loogikon kannalta käyttämättä. Viihdyn paremmin eläinten, empiirikkojen ja äärimmäisen sofistikoitu ja intellektuaalista kauneutta kansanomaisesti ajattelevien kartesiolaisten vaatimatto- omaava, se myös sisältää rajoitetummille intellekteille mammassa seurassa. Toisaalta, jos luemme Monadologiaa käsittämättömiä, absurdeja piirteitä. Niihin kuuluvat pelkkänä utopiana, niin kuin Siukonen tekee suomen- ennen muuta inesse-periaatteesta seuraava teesi kaiken nostaan saattavassa tarinassaan “Kaupunki, kirjasto, puu- välttämättömyydestä yhdistettynä optimum-periaatteesta tarha ja teatteri”, voimme ehkä vilpittömästi ihailla sen seuraavaan teesiin kaiken optimaalisesta hyvyydestä, jonka kauneutta — utopiaan kohdistettu rakkaudentunne ei kustannuksella Voltaire huvittaa lukijoitaan kuuluisassa välttämättä noudata samaa logiikka kun tunteemme täällä teoksessaan Candide tai optimismi. Stenius päättää artik- ja nyt eletyssä todellisuudessa noudattavat. kelinsa sanoilla: “[…] perhaps like Voltaire, we are inclined to criticize Leibniz for allowing his aesthetic appreciation of the beautiful intelligibility of the world, Viitteet together with his own skill in ideological engineering, to obscure the emotional absurdity in calling our world the 1. Ranskan consécution on käännnetty termillä johdonmukaisuus, mikä kuitenkin johtaa harhaan, koska tässä Leibniz nimenomaan tekee eron rationaalisen päättelyn järjestyksen ja sattuman- varaisen perättäisyyden välillä. Mistään varsinaisesta johdon- mukaisuudesta ei ole kysymys, vaan ainoastaan toiston syn- nyttämästä muistiin tallennetusta assosiaatioiden ketjusta. 2. Vertaa suomennos, jossa Leibnizin käyttämä éminemment on korvattu ilmaisulla “on vaan korkeinta” (s. 45) ilman mi- tään selitystä. 3. Erik Stenius, “On the System of Leibniz”, teoksessa Erik Stenius, Critical Essays II, Acta Philosophica Fennica, vol. 45, 1989, s. 313.

niin & näin 1/96 • 45 Jyrki Siukonen Leibnizin kääntämisestä ja selittämisestä

Landesbibliothekin Leibniz-kokoelmia ja kävellä ajatuk- sissani Herrenhausenin puutarhassa, joka oli rakennettu Leibnizin elinaikana. Hannoverissa alkoi myös ajatus Monadologian kääntämisestä käydä ajankohtaiseksi; tuntui äärimmäisen nololta tulla tyhjin käsin Suomesta ja törmätä Leibniz-arkiston hyllyssä esimerkiksi Monadologian turkinkieliseen käännökseen. Kirjoja löytyy toisista kirjoista ja Leibnizin äärelle voi päätyä melkein mistä tahansa alkupisteestä (tätähän edel- lyttää jo hänen oma filosofiansakin). Minä olin päätynyt riedrich Schlegel toteaa Atheneum- Leibnizin Monadologiaan kahdelta suunnalta: fragmentissaan 220, että Leibnizin koko Lucretiuksen Maailmankaikkeudesta ja Borgesin Haarau- filosofia koostuu muutamasta älykkäästä tuvien polkujen puutarhasta. Kumpikin kirjailija kuvailee F katkelmasta ja projektista, jotka tarjoavat maailmaa sellaisella tavalla, jonka tunnistin myös näkymän äärettömyyteen. Tuon paremmin tarttuessani ensi kertaa Monadologiaan. Yhteneväisyyden sitä tuskin voisi ilmaista, mutta en malta olla huomautta- tai vastaavuuden tunne perustui intuitioon, vaistomaiseen matta, että Schlegelin käyttämä ilmaisu echappée de vue tietoon siitä, että nämä asiat kiistatta liittyvät toisiinsa, on puutarhatermi. eivät logiikkansa, vaan nimenomaan visioidensa kautta. Useimmat meistä varmaan allekirjoittavat, että epäily Etenkin pykälät 60-69, joissa Leibniz kuvailee maailman- kuuluu filosofiaan. Intuitio sen sijaan tuottaa jo enemmän kaikkeuden jatkumista äärettömyyteen kaikissa ongelmia. Sen olemassaolo myönnetään (tai ainakin mittakaavoissa, tuntuivat puhuttelevilta. Myöhemmin Bergson ja Croce vielä myönsivät), mutta usein ei olla mielikuvat antoivat tilaa lukemattomille tekstien poluille, varmoja mikä sija sen kautta saadulle tiedolle tulisi filo- joita Monadologian poimuista paljastuu. Jos Leibniziin voi sofian yhteydessä antaa. Sanoakseni jotakin Leibnizista päätyä mistä tahansa, niin sama pitää paikkansa myös minun täytyy kuitenkin toistuvasti palata intuition äärel- toisin päin. le. Tietoni Leibnizin filosofiasta on pohjimmiltaan henki- lökohtaista intuitiivista tietoa; olen nähnyt vilauksen äärettömyydestä leibniziaanisen puutarhakujan päässä. ikäli Monadologia on puutarha, niin kuin toistuvas- Olisi tietysti tärkeää pohtia laajemminkin tällaisen Mti vihjailen, niin se on rakennettu historiallisesti ‘epäfilosofisen’ lähestymistavan mahdollisuutta, mutta se arvokkaalle maalle. Leibnizin arkkitehtuurin alla on täytyy nyt jättää toiseen tilaisuuteen. Robert Merrihew kerrostumia, jotka ovat huomattavasti rikkaampia ja Adams sanoo uuden teoksensa alkusanoissa (Leibniz — monimuotoisempia kuin mitä filosofian yleisesityksistä Determinist, Theist, Idealist, 1994), ettei hänellä ollut tar- voisi päätellä. Osa Leibnizin lukemisen vaikeudesta ja koitus ryhtyä kirjoittamaan kirjaa Leibnizista. Ymmärrän viehätyksestä onkin juuri tässä: mitä kaikkea pitäisi ottaa häntä hyvin, sillä ei minullakaan ollut tarkoitus ryhtyä mukaan. Yksi mahdollisuus on pureutua Monadologian kääntämään Leibnizia. ydinluuhun, logiikkaan, kuten Russell tai Couturat. Mutta Kiinnostuin Leibnizista 1980-luvun puolivälissä ja aloin näidenkään lukijoiden käsitys logiikasta ei ole yksi ja tehdä kuvataiteellisia tulkintoja joistakin hänen sama; Couturat kykeni asettamaan Leibnizin ajattelun Monadologiansa teemoista. Ensimmäinen teos Leibnizin paljon laajempaan ja — uskaltaisin väittää — kenotafi oli esillä Tampereen Nykytaiteen museossa 1986. mielenkiintoisempaan viitekehykseen kuin Russell. Sitä seurasivat näyttely Leibnizin puutarha Helsingin Yli- Toinen vaihtoehto on sitten tavoitella koko Leibnizin opiston kirjastossa 1989 ja teos Rebuilding the House of aktiviteettien kirjoa. Leibniz Hannoverissa 1990. Työskentely juuri Tuskinpa kenenkään toisen filosofin kohdalla voi Hannoverissa avasi uudenlaisen näkökulman Leibniziin. esimerkiksi matematiikan, runouden, kirjastotieteen, his- Saatoinhan päivittäin käyttää Niedersächsische toriankirjoituksen, tekniikan, metafysiikan, lakitieteen,

46 • niin & näin 1/96 kielentutkimuksen, logiikan tai diplomatian asiantuntija olla tutkimassa yhden ja saman henkilön tuotantoa. Työs- kentely tällaisen moninaisuuden keskellä tuntuu tietyllä tavalla turvalliselta. Jokainen tutkimuksellinen näkökulma, point de vue (puutarhatermi, jonka Leibniz toi filosofiseen kielenkäyttöön), on vain yksi rajoitettu kuvaus ‘maailmankaikkeudesta’. Leibniz itse saattoi oman arkkitehtonisen systeeminsä luojana tietysti jäljitellä Jumalaa ja nähdä suuren kokonaisuutensa yhdellä kertaa (katso § 83), mut- Monadologiassa on omat erikoisuutensa (esimerkiksi, että ta meille muille se tuntuu olevan lähes mahdotonta. Sen Hermolaus Barbarus saa enemmän huomiota kuin avaruu- minkä Monadologia selittää teoreettisesti, sen Leibnizin den käsite), mutta juuri niiden vuoksi teksti elää usealla aktiviteettien kirjo selittää käytännöllisesti; Leibnizin tasolla. Periaatteessa Monadologiasta löytyy kaikki, ja jos filosofialle ei (ainakaan toistaiseksi) ole parempaa kuva- vaikka matka sen kaiken ääreen välillä käy kirjaston usta kuin hänen oma, kaikkialle kurottava elämäntyönsä. kaukolainapalvelun kautta, niin mikäs sen kauniimp aa. Vision perään lähteneenä saatoin pitää vain kokonais- Sehän vain todistaa pykälän 61 pitävän paikkansa. kuvaa tavoittelemisen arvoisena. Yritelmä sellaiseksi (esseeni käännöksen liitteenä) ei pyri mitätöimään Monadologian logiikkaa, mutta joutuu kamppailemaan ilosofisen tekstin kääntäminen on niin antoisaa, että eklektisyyden tuntua vastaan. Kaikkea on mahdotonta Foikeastaan käännöksiä ei pitäisi lainkaan julkaista, saada mukaan, kaikkia langanpäitä ei voi löytää. Pelkkä vaan jokaisen asiasta kiinnostuneen tulisi tehdä omansa. vilkaisu Suarezin koottujen teosten massiivisiin sidoksiin Koska kääntäminen pohjimmiltaan on lukemista ja luetun saa kylmän hien nousemaan otsalle (niinpä tämä nuoren ymmärtämistä, on se myös kutakuinkin paras tapa käsit- Leibnizin keskeinen vaikuttaja saa jäädä odottamaan). Jos tää kuolleen filosofin ajatuksia. Kiinalaisessa tekstissä Monadologian ensimmäisessä lauseessa esitelty monadi on kerrotaan: Joku kysyi erilaisista metodeista lukea klassi- lumipallo, joka alkaa kierimään alas rinnettä, niin tekstin koita. Mestari vastasi: Ei ole mitään metodia. Luet vain viimeisiin pykäliin tultaessa se on kasvanut jo rauhallisesti ja avoimella mielellä. jättiläismäisiin mittoihin. Jokainen uusi kerrostuma vaatii Käännöksessä on kuitenkin myös kyse sopimuksista, selittäjältä venymistä uudelle erityisalueelle, joka taas joiden suhteen pelkkä avoin mieli ei riitä. Koska tämä oli edellyttää yhä enemmän pohjatietoja. Barokin maailman- ensimmäinen Leibniz-suomennos, oli osalle sanastoa kuvaan kerran uppouduttuaan on kuitenkin vaikea malt- löydettävä käännökset ensimmäistä kertaa. Yllätyin, että taa lopettaa. Harmittelenkin nyt, esimerkiksi, että Susan- jopa termi harmonie préétablie oli vailla vakiintunutta ne Edelin uusi tutkimus Leibnizin yhteyksistä mystiikkaan suomenkielistä muotoa; löysin J.A. Hollon, E. Kailan ja (Die individuelle Substanz bei Böhme und Leibniz, 1995) R. Kaupin variantit, mutta päädyin lopulta omaan ei ehtinyt ilmestyä ennen suomennoksen valmistumista. käännökseeni ennalta säädetty harmonia. Yleisesti ottaen Monadologian koko on vaivannut joitakin ihmisiä. Rus- yritin noudattaa Leibnizin lauserakenteita ja välttää mut- sell pohti syitä siihen miksi Leibniz ei koskaan kirjoitta- kien oikomista, koska halusin aikakauden ilmaisutapojen nut magnum opusta, ja vielä hiljattain Rescher nimitti omaa näyttäytyvän osana kokonaisuutta. En myöskään usko, että käännöskokonaisuuttaan “yritykseksi koota Leibnizin puo- virtaviivaistetumpi käännös olisi välttämättä palvellut lesta kirja, jota hän itse ei koskaan kirjoittanut”. lukijaa. Lyhyydessään Monadologia on liian helppo vain Monadologia näyttää todellakin aika pieneltä kenenkään ‘lukaista’, etenkin jos mielessä on valmiina filosofian pääteokseksi. Sillä on kuitenkin hämmästyttäviä ulottu- yleisesityksistä opitut lokeroinnit. Kaikkien suurten filo- vuuksia, sillä ilmaisun ja käsitteistön ‘sisältä’ löytyy sofisten klassikoiden tavoin Monadologia on kuitenkin uusia maailmoja (vertaa §§ 66-68). Siitä mikä näyttää moniulotteinen, aikaa ja paneutumista vaativa teksti, joka pieneltä ja nopeasti kirjoitetulta taittuu esiin maailma avautuu hitaasti. Leibnizin oma kielenkäyttö on tässä suh- perinpohjaisesti ajateltuna, ehjänä ja kokonaisena. teessa erinomainen apuväline rauhalliseen lukemiseen.

niin & näin 1/96 • 47 Leibnizin kirje Hanschille 15.12.1707 […] Onnitteluni, koska uhraatte aikaanne myös anatomian opinnoille. Tiedätte varmasti Meibomin löytäneen kyynelrauhasen. Ihmisellisen ruumiin konetta voidaan kutsua pyrobolis-hydrauliseksi mekaniikaksi, niin kuin mielelläni sanon. Onkin hyvin luultavaa, että ilmavirta pakkautuu siihen ja ryhtyy toimintaan yhtyessään kuumuuteen, sihahtaen. Luulenpa myös, että kuumeen välitön syy on pikemminkin ilmavirtauksissa kuin neste- mäisissä tiloissa. Ihmisellinen ruumis on Leibnizin kirje Bierlingille 14.1.1712 kuvailtava periaatteellisesti joko päämäärän- sä tai palveluksiensa mukaisesti, ja tapaankin Setviessäni kirjeenvaihtoani huomasin, että olin sanoa, että tämä kone on luotu ajatuksien teille vastauksen velkaa. Siksipä en tahdo enää säilömistä varten. viivytellä. […] Rinnastatte valon sielulliseen ja kiellätte, että tämän vastakohtaa itsessään voisi ajatella, mikä taas minusta luonnehtii ruumiillisuutta. Kysynkin, mitä ovat murtumat ja heijastukset muuta kuin vastakohdan vaikutusta? Että sielullinen voisi olla tällainen, on uusien suurten filosofisten kirjoittajien keksintö. Valo ei ole sen vaikuttavampi kuin vesi- suihku, se vain on hienompaa ja sen liike nopeampaa. Kuitenkaan materiaa itsessään ei pidetä vaikuttavana. Mitä siis? Sen vaikuttavuu- delle riittää, kun sille on annettu jokin liike. Siinä määrin kuin se on luotu, ei ole epäilystä- kään, etteikö sitä olisi laitettu voimakkaaseen liikkeeseen. Voima joka sillä on kerran ollut, Leibnizin kirje Hanschille 4.9.1716 on sillä ollut aina. Sillä mikään voima ei katoa, vaan siirtyy, jakaantuu, yhdistyy. Se mitä suuresti kunnioitetulle herra Valo pakottaa meitä etsimään pako- Hoffmanille, Hallelaiselle lääkärille, olette paikkaamme atomeista yhtä vähän kuin mikä sanonut, vastaa pääosin tarkoituksiani, kunhan tahansa muukaan virtaus. Monadeja ei pidä vain sieltä täältä muunnan paria sanaa. seata atomeihin. Atomeilla (ihmisten keksi- Sanoisinkin, että jokainen monadi on minä) on muoto, monadilla on yhtä vähän muo- ruumiillistunut monadoidessaan, tai jokaisella toa kuin sielulla; monadit eivät ole myöskään monadilla on orgaaninen ruumiinsa ja näin se ruumiin osia, vaan jotain, jota tämä tarvitsee. rakentaa eläväisen. Substansoivaksi sanon […] monadien muodostamaa koostetta. Jokaista eläväistä voitaisiin sanoa mona- doivaksi, eläväistä, jonka elähdyttää hallitseva monadi. Kääntäen voisi sanoa, että jokainen monadi monadoi tai jokainen eläväinen ruumis elää, mutta ei itsessään monadoidu. [...]

Kirjeet suomeksi tulkinnut Mika Saranpää

48 • niin & näin 1/96 Kari Tuomainen Leibnizin Jumalasta

keskinäisille suhteille on oltava riittävä tai lopullinen peruste, joka selittää miksi asiantilat tai tapahtumat ovat juuri niin “Leibniz, enemmän kuin kukaan toinen uuden ajan filo- kuin ne ovat. Mikäli tätä tapahtumien perustetta etsitään asian- sofi, otti maailmankaikkeuden luomisen ajatuksen vaka- tilojen ketjusta tai sarjasta, löydetään vain yksittäisiä syitä vasti antaen sille keskeisesti tärkeän paikan yksittäisille tapahtumille eikä yhtä yhteistä perustetta, joka järjestelmässään. Aivan kuten keskiaikaiset teoriat, joita kattaisi kaiken tapahtumisen.4 Riittävää perustetta kaikelle hän piti suuressa arvossa, hänen järjestelmänsä asetti tapahtumiselle on siis etsittävä asiantilojen sarjan ulkopuo- Jumalan maailmankaikkeuden luojana metafysiikan lelta, jolloin tämän perusteen täytyy olla itsessään riittäväs- keskipisteeseen.”1 sä, välttämättömässä substanssissa. Leibizin mukaan juuri näin onkin: “… [j]a tätä [substanssia] me nimitämme Juma- llä oleva lainaus johdattaa hyvin artikkelini laksi”5. Jumala on samalla yksin riittävä peruste kaikelle ta- aiheeseen. Tarkoitukseni on tarkastella alus- pahtumiselle, sillä kaikki aktuaalisesti olemassaolevat asian- tavasti Gottfried Wilhelm Leibnizin (1646- tilat ovat yhteenliittyneitä6. Y 1716) käsitystä Jumalasta. Leibnizille Jumala on täydellinen olio, jonka keskeisimmät omi- ii) Apriorinen todistus naisuudet — kaikkivoipaisuus, kaikkitietävyys ja absoluut- Jumalan olemassaolon apriorinen todistus sisältyy oikeastaan tinen hyvyys — tulevat esiin luodussa maailmassa. jo edellä esitettyyn aposterioriseen todistukseen, sillä vält- Aktuaalinen maailma ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen tämättömänä substanssina Jumala on itsessään riittävä eivät- maailma vaan Leibnizin mukaan Jumala on valinnut sen kä häntä koske mitkään ulkoiset rajoitukset. Siten Jumala on äärettömästä määrästä vaihtoehtoisia maailmoja.2 Tällöin olemukseltaan rajoittamaton. Rajoittamattomuudesta seuraa, maailman luomisen akti ja etenkin sitä edeltävä harkinta että Jumala on absoluuttisen täydellinen olio, jonka olemas- vaihtoehtoisten mahdollisten maailmojen välillä nousevat saolo on seurausta oman olemassaolonsa mahdollisuudesta.7 keskeisiksi kysymyksiksi. Sitä vastoin kaikki muu mahdollinen tai aktuaalinen on mah- Lähden kuitenkin liikkeelle Leibnizin Monadologiassa esit- dollista vain siitä syystä, että Jumala on olemassa8. Tarkem- tämästä kahdesta osatodistuksesta koostuvasta Jumalan min ilmaistuna mahdolliset asiantilat ovat mahdollisia, kos- olemassaolotodistuksesta, jonka yhteydessä myöskin anne- ka ne ovat olemassa Jumalan mielessä ideoina; aktuaaliset taan alustavasti täydellisen olion määritelmä. Tämän jälkeen asiantilat ovat olemassa, koska Jumala on tahtonut niiden aloitan varsinaisen tarkastelun hetkestä ennen maailman aktualisoimista9. luomista, jonka yhteydessä tarkastelen Leibnizin käsitystä Jumalan olemukseen sisältyvästä äärettömästä tietokyvystä. iii) Jumalan kaikkivoipaisuus Lopuksi tarkastelen Jumalan tekemää aktuaalisen maailman Se, että Jumalan olemassaolo ei riipu mistään Jumalan ulko- valintaa ja tähän valintaan liittyvää absoluuttista hyvyyttä. puolisesta tekijästä ja että kaikki muu mahdollinen ja aktuaalinen sen sijaan riippuu Jumalan olemassaolosta, on samalla Leibnizin mukaan osoitus Jumalan Jumalan olemassaolon todistaminen kaikkivoipaisuudesta10. Kaikkivoipaisuus sisältää myös sen, että Jumala on olemassaolonsa lisäksi riippumaton aktiensa Leibniz esittää Monadologiassa Jumalan olemassaolon suhteen. Toisin sanoen Jumala on absoluuttisen vapaa olio, todistamiseksi kaksi toisiaan täydentävää osatodistusta. Nämä joka itse on tahtomisiensa riittävä peruste11. Vapaus sulkee osatodistukset nojaavat hänen filosofialleen keskeiseen riit- samalla pois metafyysisen välttämättömyyden, joten tävän perusteen periaatteeseen aktuaalinen maailma ei ole välttämätön seuraus Jumalan olemuksesta vaan seuraus Jumalan vapaan tahdon aktista. Ab- “… jonka nojalla me katsomme, että mikään asia[ntila] soluuttinen vapaus myöskin edellyttää Leibnizin mukaan ei voi olla todellinen tai olemassa ja mikään väite ei voi valinnan mahdollisuuden vaihtoehtoisten maailmojen välil- olla todeksi osoitettava, ellei ole olemassa riittävää lä. Aktuaalinen maailma ei siis ole olemassa siitä syystä, että perustetta, miksi pitäisi olla näin eikä toisin, vaikkakin se olisi ollut ainoa vaihtoehto.12 useimmissa tapauksissa perusteet eivät ole meidän tiedettävissämme.” 3 i) Aposteriorinen todistus Ennen maailman luomista Leibnizin mukaan kaikille aktuaalisesti olemassaoleville Seuraavassa luon karkeahkon ja hyvin yleisellä tasolla liik- asiantiloille eli olioiden ominaisuuksille ja olioiden kuvan katsauksen näihin vaihtoehtoisiin maailmankaik-

niin & näin 1/96 • 49 keuksiin, jotka Leibnizin mukaan ovat olleet ikuisesti sub ymmärtääkseni näiden asiantilojen muodostamaa kokonaisuut- ratione possibilitatis13 Jumalan mielessä14. ta; mahdollisuudella jotain tiettyä asiantilaa tässä kokonaisuudessa, toisin sanoen mahdollisen asiantilan sopivuutta tähän i) Mahdolliset maailmat kokonaisuuteen. Leibnizin mukaan Jumala kontemploi ennen maailman luomis- Toinen Jumalan äärettömän tietokyvyn osa-alue, jota Leibniz ta ääretöntä määrää mahdollisia maailmoja15. Mahdollisella kutsuu näkemyksen tiedoksi,25 kattaa puolestaan kontingentit ja maailmalla Leibniz tarkoittaa ei-aktuaalisesti olemassaolevaa aktuaaliset asiantilat, jotka liittyvät nimenomaisesti aktuaaliseen asiantilojen kokonaisuutta, joka on sisäisesti ristiriidaton16. Asian- maailmaan26. Leibnizin mukaan Jumalalle kaikki edellä maini- tilojen kokonaisuuden voidaan ajatella koostuvan olioista, nii- tut asiantilat — välttämättömät, mahdolliset, kontingentit ja den ominaisuuksista sekä näiden ominaisuuksien määrittämistä aktuaaliset — ovat analyyttisiä. Esimerkiksi jotain tiettyä yksi- suhteista, joita olioiden välillä on. Olioiden ominaisuuksien, sa- löä koskevissa asiantiloissa predikaatti, yksilöä koskeva omi- moin kuin niiden määrittämien suhteiden, tulee olla keskenään naisuus tai suhde, sisältyy aina subjektiin. Tällöin Jumala voi yhteensopivia.17 Siten sisäisesti ristiriitaiset maailmat, jonkin nähdä yksilön ominaisuuksista kaikki tätä yksilöä koskevat asiantilan samanaikaisesti myöntävät ja kieltävät asiaintilojen suhteet.27 Tätä Leibniz nimittää täydelliseksi yksilö- kokonaisuudet, eivät ole edes periaatteessa mahdollisia, sillä käsitteeksi, joka kattaa subjektin menneisyyden, Leibnizin mukaan Jumala täydellisenä olentona ei ajattele nykyisyyden ja tulevaisuuden.28 ristiriitaisesti. Vain ristiriidattomat maailmat ovat olemassa Kukin mahdollinen maailma voidaan ideoina Jumalan mielessä ja vain ne voivat periaatteessa tulla nähdä tällaisten täydellisten yksilö- aktuaalisiksi. Ristiriidattomuudesta myöskin seuraa, että jokai- käsitteiden yhteensovitettuina jouk- nen mahdollinen maailma on aina säännönmukainen, joidenkin kona, sillä kaikki ajateltavissa ole- lakien hallitsema.18 vat yksilökäsitteet eivät suinkaan Mahdollisten maailmojen määrän äärettömyys on käsittääk- ole yhteensopivia toistensa seni tietyssä mielessä seurausta toisesta Leibnizin filosofialle kanssa. Yksilökäsitteiden keskeisestä periaatteesta, siitä jonka mukaisesti kahta identtistä yhteensopivuuteen kuuluu, oliota tai asiantilaa ei yksinkertaisesti voi olla olemassa. Tämä että ne eivät sisällä risti- periaate tunnetaan nimellä Principium identitas indiscerni- riitaa. Benson Mates bilium.19 Koska kaikki oliot välttämättä poikkeavat valottaa tätä yhteenso- ominaisuuksiltaan toisistaan ja koska näitä yksilöllisiä ominai- pivuutta esimerkillään suuksia on rajattomasti, kaikki ominaisuudet eivät voi olla tois- Pietarista ja tensa kanssa yhteensopivia. Tällöin voidaan ajatella tiettyjä Jeesuksesta: Pietarin ominaisuuksien kokonaisuuksia, joiden sisällä ja vain niissä täydellinen yksilö- nämä ominaisuudet ovat toistensa kanssa yhteensopivia. Yhteen- käsite, joka sisälsi sopivien olioiden ja niiden ominaisuuksien kokonaisuus aktuaalisena asian- muodostaa siten yhden mahdollisen maailman. tilana Jeesuksen kiel- Jumala siis tarkastelee Leibnizin mukaan näitä mahdollisia tämisen, oli yhteen- maailmoja jonkin mahdollisen maailman aktualisoinnin eli sopiva Jeesuksen täy- maailman luomisen näkökulmasta20. Kaikkitietävälle olennolle, dellisen yksilökäsitteen jonka ymmärrys kattaa kaiken mikä ylipäätään voi olla ymmär- kanssa, sillä Jeesuksen ryksen kohteena, tämä tarkastelu ei luonnollisesti muodostu mik- käsite sisälsi sen, että sikään ongelmaksi21. Kiinnostavaa sen sijaan on se, että Leibniz Pietari voi kieltää hänet. erottaa tässä kaikkitietävyydessä kaksi22 osa-aluetta, joiden avulla Ellei tätä mahdollisuutta hän pyrkii kuvaamaan Jumalan rajatonta tietokykyä. olisi sisältynyt Pietarin kä- Kaikkitietävänä olentona Jumala käyttää tähän mahdollisten sitteeseen, Pietari ja Jeesus maailmojen tarkasteluun tietokykynsä molempia osa-alueita ja eivät olisi voineet elää sa- niillä kumpaisellakin on tässä tarkastelussa oma rajattu tehtä- massa maailmassa, sillä hei- vänsä. dän käsitteensä olisivat olleet Leibnizin mukaan Jumala ensinnäkin käyttää asiantilojen ja tuolloin yhteensopimattomia.29 niiden suhteiden tarkasteluun pelkän intellektin tietoa,23 jonka Täydellisellä yksilökäsitteellä kohteena ovat sekä mahdollisuus että välttämättömyys koskien tarkoitetaan siis kullekin oliolle tai näitä asiantiloja ja niiden suhteita. Näitä mahdollisuuksia Ju- substanssille periaatteessa määrittelemä- mala voi Leibnizin mukaan tarkastella joko erikseen yhdessä töntä mutta äärellistä määrää attribuutteja mahdollisessa maailmassa tai suhteessa kaikkiin mahdollisiin tai predikaatteja, jotka kattavat menneisyyden, maailmoihin.24 Käsittääkseni tätä tarkastelua ei kuitenkaan tule nykyisyyden ja tulevaisuuden ja joista yksilö aktu- ymmärtää luonteeltaan diskursiiviseksi, jossa tarkastelu etenee alisoi vapaasta tahdostaan aikaisempien predikaattien askelittain johtopäätökseen lähtien jostakin yksittäisestä havain- kanssa yhteensopivat predikaatit.30 nosta tai toteamuksesta, vaan voitaneen olettaa, että Jumala Attribuutit tai predikaatit, joita subjekti aktualisoi, ovat äärettömän tietokyvyn omaavana oliona kykenee näkemään hypoteettisesti välttämättömiä31 eli kontingentteja. Käsittääkse- nämä mahdolliset maailmat välittömästi ilman, että hänen ni tämä tarkoittaa sitä, että minkään yksittäisen predikaatin, jonka tarvitsee turvautua tarkastelussaan edelä mainittuihin askeliin. yksilö aktualisoi, ei tarvitse olla sinänsä välttämätön. Jokin Asiantiloja koskevalla välttämättömyydellä Leibniz tarkoittaa kokonaisuuden kannalta välttämätön tapahtuma determinoi

50 • niin & näin 1/96 jonkin predikaatin aktualisoimisen, mutta ei sitä, mikä yksilö mukaan kuitenkaan tule olettaa yli tarpeen, vaan täydellisyys tämän predikaatin aktualisoi. Ensi lukemalta hieman hankalalta pitää sisällään lakien mahdollisimman pienen lukumäärän.35 tuntuvaa asiaa voidaan mielestäni selventää Leibnizin toisessa Koska vain yksi edellä mainituista kaikista mahdollisista yhteydessä32 esittämällä lainauksella Uudesta Testamentista: “… maailmoista voi aktualisoitua ja koska jokainen mahdollinen [m]ahdotonta on, että viettelykset jäisivät tulematta; mutta voi maailma on yhtäläisesti aktualisoitavissa, on Jumalan valinnalle sitä, jonka kautta ne tulevat!”33 oltava syy tai peruste, jonka perusteella hän tekee valinnan. Samalla tämä peruste on Leibnizin mukaan riittävä: muita selitys- ii) Jumalan tekemä valinta perusteita valinnalle ei tarvitse ottaa huomioon.36 Valinnan riit- Identitas indiscernibilium -periaatteen mukaisesti mahdolli- tävä peruste on viime kädessä aktualisoitavan maailman suurin set maailmat poikkeavat siis välttämättä toisistaan jossakin mahdollinen täydellisyyden aste, jonka Jumala kaikkitietävyy- määrin. Leibnizin mukaan jokaisessa mahdollisessa dessään näkee, äärettömässä hyvyydessään valitsee ja kaikki- maailmassa on siten tietty täydellisyy- voipaisuudessaan luo37. den aste, jonka mukaisesti nämä maailmat asettuvat keski- Maailman luominen näiseen hierarkiseen järjestykseen. Leibnizille maailman luominen on siis yhden ja vain yhden Kullakin mah- Jumalan mielessä olevan idean aktualisoimista. Tällöin tämän dollisella valitun maailman täytyy olla paras mahdollinen. Maailma on maail- paras mahdollinen kuitenkin vain kokonaisuutena, jumalallisesta malla näkökulmasta, jota korkeinkaan äärellinen ymmärrys ei koskaan on saavuta.

i) Paras mahdollinen maailma Maailman luomisen yhteydessä Jumala käyttää Leibnizin mukaan äärettömän tietokykynsä toista osa-aluetta, näkemyksen tietoa, jonka alueeseen kuuluvat siis aktuaalista maailmaa koskevat kontingentit ja aktuaaliset asiantilat. Näkemyksen tieto on myöskin luonteeltaan reflektiivistä, minkä ansiosta Jumala voi ikuisen ja muuttumattoman sallimuksensa mukaisesti aktua- lisoida parhaimman mahdollisen maailman kaikista mahdollisista maailmoista.38 Sallimuksen selittämiseksi Leibniz jakaa Jumalan tahdon kahteen osaan: ensisijaiseen ja lopulliseen. Ensisijainen tahto on luonteeltaan epätäydellinen. Sen vaikutus ei koskaan voi toteutua täysimääräisesti, sillä se koskee partikulaarisia olioita, jotka ovat olemukseltaan epätäydellisiä. Vaikka Jumala Leibnizin mukaan tahtookin ensijaisesti jokaisen partikulaarisen olion parasta, olioiden epätäydellisyys rajoittaa tietyssä mieles- sä tätä tahtoa, sillä ne voivat ottaa vastaan vain omaa täydelli- syyden astettaan vastaavan määrän hyvää. Kaikkien näiden ensijaisten tahdon aktien eräänlaisena painotettuna summana muodostuu sen sijaan lopullinen tahto, sallimus, joka koskee nimenomaisesti kokonaisuutta.39 Se, että Jumala valitsee tämän kokonaisuuden kaikista mahdollisista vaihtoehdoista, jotka hänellä valintaa tehdessään ikään on, on Leibnizin mukaan tietyssä mielessä seurausta Jumalan kuin rajoittamattomasta olemuksesta: olemukseltaan rajoittamaton, oikeus täydellinen olento luo vain täydellistä40 sillä Leibnizin mukaan vaatia Jumalan absoluuttinen vapaus ei sulje pois moraalista välttämät- aktuaalista tömyyttä vaan nämä ovat toistensa kanssa yhteensopivia. Siten olemassaoloa Jumala täydellisenä oliona valitsee sopivimman eli moraalisesti suhteessa tähän täy- parhaimman mahdollisen maailman mutta tekee tämän valin- dellisyyden asteeseensa34. nan vapaasta tahdostaan.41 Tällöin Jumala valitsee kokonaisuu- Täydellisyyden asteella Leibniz den, jossa on yhteensopivimmat oliot ja niiden attribuutit. Siten tarkoittaa asiantilojen tai ilmiöiden aktuaalisesti olemassaolevan maailman voidaan ajatella olevan moneutta tai rikkautta suhteessa ilmiöiden väliseen järjestyk- kaikissa kuviteltavissa olevissa suhteissa paras mahdollinen, seen, harmoniaan tai koherenssiin. Koherenssi on suoraa mutta äärellinen olio kokee sen omasta rajoittuneisuudestaan seurausta ilmiöitä säätelevistä laeista. Mitä koherentimpi johtuen väistämättä epätäydelliseksi. maailma on ilmiöiden suhteen sitä täydellisempi ja Siten esimerkiksi Voltairen (1694-1778) Candidessa esittä- lainalaisempi se on. Ilmiöitä sääteleviä lakeja ei Leibnizin mä parodia parhaasta mahdollisesta maailmasta ei osu kunnolla

niin & näin 1/96 • 51 maaliinsa. Pikemminkin Voltaire osoittaa eksplisiittisesti oman 12. Emt. §21. 13. Mahdollisuuksina järjen tai harkinnan kohteena. rajoittuneisuutensa mitä tulee hänen kykyynsä havaita koko 14. Vin. §8. maailmankaikkeutta selvästi. Onkin esitetty, että Voltaire, Chris- 15. Mon. §53. tian Wolffia (1679-1754) seuraten, käsittää Leibnizin parhaan 16. Vin. §7. 17. Rescher 1979, 16-17. mahdollisen maailman ajatuksen väärin. Christian Wolffhan oli 18. Dis. §6. selittänyt Leibnizin tarkoittavan parasta mahdollista maailmaa 19. Periaate sanoo, että mikäli kahden erillisen olion ominaisuudet ovat nimenomaisesti ihmisten näkökulmasta.42 identtiset, on kyseessä itse asiassa yksi ja sama olio. Erillisten olioiden käsitteisiin nimenomaisesti kuuluu, että ne erottuvat jonkin omi- Leibnizin tunnettu maalausvertaus käy samalla vastauksesta naisuuden perusteella toisistaan. (Ks. esim. Siukonen 1995, 67-68.) Voltairelle: Oletetaan, että seisomme suuren kankaalla peitetyn 20. Mon. §53. maalauksen edessä, josta on jäänyt näkyviin vain pieni osa. 21. Vin. §13. 22. Näiden lisäksi Leibniz erottaa välittävän tiedon (latinaksi scientia Näkyvä osa näyttää meistä — vaikka tutkisimme sitä kuinka media; englannniksi intermediate science), mutta sanoo tämän ero- tarkoin tahansa — pelkältä mielivaltaiselta värien sekoitukselta. tuksen olevan tietyssä mielessä tarpeettoman, sillä pelkän intellektin Mutta kun maalausta peittävä kangas poistetaan, huomaamme, tieto ja näkemyksen tieto, joihin välittävä tieto sisältyy, ovat hänen mukaansa riittävät kuvaamaan jumalallista ennaltatietämistä (Vin. että se mikä aikaisemmin näytti käsittämättömältä tahralta tai §17). värien sekamelskalta, onkin tehty kokonaisuuden kannalta mitä 23. Latinaksi scientia simplicis intelligentiae. Sananmukainen käännös suurimmalla taidolla.43 olisi kai yksinkertaisen, jakamattoman intellektin tieto. Englannin- kieliseksi vastineeksi Schreckerit tarjoavat käsitettä science of simple intelligence (Schrecker 1965, 117, alaviite 2). 24. Vin. §14-15. Lopuksi 25. Latinaksi scientia visionis; englanniksi csience of vision (Schrecker 1965, 117, alaviite 2). Eräänlaisena yhteenvetona kaikesta edellä esitetystä voidaan 26. Vin. §16. 27. Dis. §8. todeta seuraavaa: vaikka Jumala onkin kaikkivoipa olento ja 28. Leibniz 1969, 268. siten olemukseltaan rajoittamaton, noudattaa hän täydellisen 29. Mates 1986, 71-72. rationaalisena olentona toisiinsa elimellisesti liittyviä ristiriidan, 30. Emt., 63. 31. Nykyaikainen logiikan tutkimus on paljastanut Leibnizin modaalisten riittävän perusteen ja identitas indiscernibilium -periaatteita, sillä väittämien ongelmallisuuden. Erottaessaan toisistaan absoluuttisen ne ovat yhteensopivia hänen täydellisyytensä kanssa. ja hypoteettisen välttämättömyyden, joka koskee nimenomaisesti jos– Ristiriidan periaatteen mukaisesti Jumala ajattelee vain niin-lauseita, Leibniz ei huomaa, että on eri asia omistetaanko välttämättömyys implikaatiolausessa etu- vai jälkilauseelle. (Katso ristiriidattomia mahdollisia maailmoja, sillä Leibnizin mukaan esim. Mates 1986, 117.) jokainen asiantila on joko tosi tai epätosi mutta ei samanaikai- 32. Lainauksen alkuperäinen yhteys koskee moraalisen pahan ja fyysi- sesti molempia. Riittävän perusteen periaatteen mukaisesti sen pahan välistä suhdetta (ks. Vin. §39). En kuitenkaan käsittele sitä tässä kirjoituksessa. Jumala on viime kädessä lopullinen peruste jokaiselle asiantilalle 33. Luuk. 17:1. tai tapahtumalle; ellei näin olisi, Jumala ei voisi olla kaikkitie- 34. Mon. §54. tävä. Samoin Jumalan valinnalle on perusteensa, joka Leibnizin 35. Dis. §5. 36. Mon. §53. mukaan on täydellisimmän maailman valitseminen kaikista 37. Emt. §§54-55. mahdollisista vaihtoehdoista, jotka Jumalalla valintaa tehdessä 38. Vin. §17. on. Tämä sopii myös yhteen Jumalan absoluuttisen hyvyyden 39. Emt. §§24-26. 40. Dis. §1. kanssa: näin Jumalan sallimukselle jää tilaa maailmassa. Myös- 41. Vin. §21. kin identitas indiscernibilium -periaate sitoo Jumalaa, sillä 42. Katso esim. Siukonen 1995, 23. Leibnizin mukaan edes kaikkitietävä Jumala ei voisi tietää 43. Loemker 1969, 489. kahden erillisen ja silti identtisen olion asiantilan riittävää perustetta. Kirjallisuus G. W. Leibniz, A Vindication of God’s Justice reconciled with His Other Viitteet Perfections and All His Actions. Teoksessa Monadology and Other Philosophical Essays. Kääntänyt P. & A. M. Schrecker. The Bobbs- 1. Leibniz, more than any other modern philosopher, took seriously the Merrill Company Inc., New York 1965 (=Vin.) idea of a creation of the universe, giving it a centrally important place G. W. Leibniz, Discourse on Metaphysics (alun perin nimetön). Teoksessa in his system. Like the theories of the medievals for whom he had Philosophical Papers and Letters. Kääntänyt ja toim. L. E. Loemker. such great respect, his system put God as the author of creation at D. Reidel, Dordrecht 1969 (=Dis.). the focal position in metaphysics. (Rescher 1979, 13) G. W. Leibniz, The Principles of Nature and of Grace, based on Reason 2. Leibnizin mukaan sellaiset kristityt ajattelijat kuin Abelard, Hobbes (Principes de la Nature et de la Grace, fondés en Raison). Teoksessa ja Wycliff kannattavat stoalaista Diodorusta seuraten ajatusta, että Philosophical Papers and Letters. Kääntänyt ja toim. L. E. Loemker. aktuaalinen maailma on samalla ainoa mahdollinen. Täysin päinvas- D. Reidel, Dordrecht 1969 (=Prin.). taista ajatusta kannattava Leibniz pitää tätä käsitystä järjettömänä, G. W. Leibniz, Monadologia (Principes de la Nature et de la Grace, Fondès sillä se on hänen mukaansa yhteensopimaton Jumalan kaikkivoi- en Raison — Principes de la Philosophie ou monadologie) (teos on paisuuteen sisältyvän rajoittamattoman vapauden kanssa. Mikäli Ju- alun perin nimetön). Suom. J. Siukonen. Gaudeamus, Helsinki 1995 malalla ei olisi ollut vapautta valintaan, hänen viisauttaan ja hyvyyt- (=Mon.). tään ei voitaisi millään muotoa ajatella, saati ylistää. (Vin. §21-22) B. Mates, The Philosophy of Leibniz. Oxford University Press, New York 3. Mon. §32. 1986. 4. Mon. §36. N. Rescher, Leibniz — An Introduction to his Philosophy. Basil Blackwell, 5. Emt. §37-38. Oxford 1979. 6. Emt. §39. P. & A. M. Schrecker, alaviite, s. 117. Teoksessa Gottfried Wilhelm Leibniz, 7. Mon. §§40, 41, 45. Monadology and Other philosophical Essays. The Bobbs-Merrill 8. Emt. §43. Company Inc., New York 1965. 9. Vin. §9. J. Siukonen, Johdanto. Teoksessa Gottfried Wilhelm Leibniz, Monadologia. 10. Vin. §4. Gaudeamus, Helsinki 1995. 11. Emt. §§5-6.

52 • niin & näin 1/96 den omaa mielipidettä kysymättä. Maamme johto taipui vaatimukseen, ELÄKÖÖN REVISIONISMIT ja entisiä sotureita alettiin kerätä tarkoin vartioituihin juniin. Mutta si- ELI SOKRATEEN KUOLEMA II käli kuin tiedän, heille tehtiin selväksi, että vartijat potevat jonkinlaista sotaväsymystä ja tuskin huomaisivat, vaikka väkeä lähtisi livohkaan… Moni heistä lähti. Enkä usko, että edes Sokrates olisi heitä kovin Minä kannatan luovimisen moraalia, ankarasti tuominnut. liukkaita veikkoja, mukautuvuutta, Niin. Eikö Sokrateen kuolemasta olisi hyvä kirjoittaa myös vaihto- minä suositan taitoa laittautua pois tieltä, ehtoinen versio? Sellainen, jossa äijä antaa periksi ja livistää. kaikesta huolimatta luikahtaa pakoon. Heikki Mäki-Kulmala Thomas Warburton Tämän variantin mukaan Ksantippa olisi serkkupoikansa välityksellä järjestänyt asiat vaikkapa niin, että ampereen työväen teatterissa esitetään Sokrateen puolustus myrkkypikarissa olikin tyrmäystippoja. puhetta. Ateenan rahvas katsoi, että filosofin opetukset olivat Ksantippan serkkupojan siskonmieshän toimi tuomioistuimen Tloukanneet sen pyhimpiä arvoja. Se halusi pikkuisen näyttää, myrkynsekoittajana. (Eikä tiettävästi aiheuttanut kenellekään mitään mistä reijästä kana tasavallassa kusee, kun sitä puristetaan. Niinpä äijä pahaa.) Jos tarkkaan asiaa muistellaan, niin kyllähän Sokrateskin nämä tuomittiin kuolemaan — varsin kyseenalaisin perustein. taustat tiesi. Tähän luottaen hän saattoi järjestää suurieleisen näytel- Tuomarit halusivat antaa kansalle, mitä se halusi. Mutta toisaalta he mänsä, pistää tuomarit mukamas lujille, kohottaa pikarin huulilleen tahtoivat säästää myös filosofipahasen hengen ja varasivat hänelle jne. mahdollisuuden paeta. Tämä oli kuulemma yleinen käytäntö, maan Vaihtoehtoinen näytelmä voisi jatkua niin, että Sokrates herää tapa, tuohon aikaan. laivalla, joka kuljettaa häntä Pergamoniin (tai Syrakusaan tai piru ties Mutta kuinkas sitten kävikään! Äijä heittäytyi hankalaksi ja tahtoi mihin), josta hänen on mahdollista saada vaatimaton kirjurin toimi. mennä aivan väkisin surman suuhun. Omituisen päätöksensä tueksi Siellä olisi taas mahdollista pikkuisen filosofoidakin… hän piti mahtipontisia puheita, jotka vieläkin saavat määrätyissä Näytelmä voisi päättyä siihen, kun Sokrates (tai ei: olkoon hän tällä piireissä tipan tirahtamaan linssiin. kertaa feministien mieliksi Ksantippa) pitää juhlallisen ylistyspuheen Ihaillaan, että kylläpäs se Sokrates oli miesten mies, kun sillä taval- kaikkien maiden luopioille ja jänishousuille. Se voisi noudatella la uhmasi kuolemaa. Otti tuossa ilveilyssä ohjat käsiinsä ja pisti Thomas Warburtonin runon säkeitä: tuomarit kovan paikan eteen. Pani ne kerrankin naamakkain omien tekojensa, opportunisminsa ja lurjusmaisuutensa kanssa. Eläköön revisionismit! Jokaisen opin syrjää Myrkynkin joi niin tyynesti, että nyyh… me nakerretaan minkä se suinkin sietää, Ehkä asiaa voi ajatella näinkin. Mutta mielestäni me retkahdamme niin kuin ihmisiä itseään täytyy kovin ottein liian helpolla ihailemaan tätä sankarillisen itsemurhan etiikkaa. Eri- hioa sileämmäksi toinen toistaan vasten. tyisen arveluttavaa on jumaloida tällaista meininkiä silloin, kun Antaa tulla vaan! Torvetkaa sanomaa, korkeiden päämäärien puolesta voi vaahdota kohtalaisen turvallisesti. dogmeja, teesejä, uusia sytyttäviä iskulauseita, Tarvitsematta pelätä, että nenän alle työnnetyissä maljoissa on mitään me roikutaan kuin märät viltit kovin tappavaa myrkkyä. kipinäsateessa, me kerätään Tällaisissa oloissa tuppaamme juopua omasta erinomaisuudestamme, koko ilotulitus palopurjeisiin ja katsotaan päältä joka tosi testien puutteessa on kuviteltu muutamaa kertaluokkaa liian kun se painuu noeksi. suureksi. Kysymystä voi valaista eräällä episodilla historiasta: Syksyllä 1944 (Lainaukset teoksesta Thomas Warburton, Eläköön revisionismit. Neuvostoliitto vaati palautettavaksi ns. heimopataljoonan jäsenet näi- Suom. Tuomas Anhava.)

KOLUMNI niin & näin 1/96 • 53 Cassirer filosofian historiassa

Lectio precursoria, Tampereen yliopistossa 26. toukokuuta 16.00 ja 16.23 välisenä aikana. Ensimmäisen erän voittaa 1995. Juuso, toisen Aura. Siirtojen välillä on eripituisia aikoja ja pelin eri vaiheissa saatamme seurata pelaajien reaktioita vas- tustajan siirtoihin. Tiedämme myös pelaajien pelihistorian ja 1 Uuskantilaisuus ja Cassirer tunnemme heidät muista kuin shakkipelin yhteyksistä. Lisäksi oletan kaikkien meidän tuntevan shakkipelin säännöt ja Millä tavalla mielikuva filosofista syntyy? Itselläni Ernst strategian pääpiirteet. Cassirerin filosofiaan liittyy kaksi muistikuvaa. Ensimmäi- Miten voimme ymmärtää mitä he tekevät? Voimme nen filosofian historian opinnoista noin 16-17 vuoden takaa. kuvailla tämän pelin ottaen huomioon mm. eri siirtojen Tuolloin opin tuntemaan Cassirerin marburgilaisen harkintaan käytetyt ajat ja päätellä minkälaisia strategisia uuskantilaisuuden edustajana, nuorimpana Paul Natorpin ja lähestymistapoja pelaajat pyrkivät toteuttamaan. Voimme Herman Cohenin ohella. Jostain syystä, lähdettä en enää pysty vertailla peliä aikaisempiin peleihin ja esittää arveluja pelin muistamaan tai jäljittämään, tuolloisen käsitykseni mukaan lopputulokseen vaikuttaneista tekijöistä. Cassirerin filosofia oli jollakin lailla mystistä, epäselvää ja On myös toinen tapa. Peli voidaan kuvata ajattomasti ja outoa. Käsitykseni, joka sittemmin osoittautui virheellisek- persoonattomasti pelaajien A ja B välisinä siirtoina viittaa- si, saattoi johtua siitä, että Cassirer oli käsitellyt filosofiassa matta henkilöihin, aikaan ja paikkaan. Pelin siirrot voidaan myyttejä ja uskontoja. Myyttinen ja uskonnollinen ajattelu esittää perä perään siten, että peli uudelleen esitettynä kestää ovat molemmat aloja joista filosofian tulee, silloisen ja vaikkapa 2 minuuttia ja kun se on kerran näin esitetty sen nykyisenkin käsitykseni mukaan, irtautua. Irtautumisen voidaan ajatella olevan olemassa ajattomasti, ideaalisena tapoja on kuitenkin ainakin kaksi. Silloisen käsitykseni peliasetelmana. mukaan riitti irtisanoutuminen uskonnosta ja myyteistä, Molemmissa kuvauksissa on kyse samasta pelistä. Toises- nykyisen käsitykseni mukaan, ja tässä olen oppinut sa peli on kuvattu tavalla, jota voidaan kutsua historiallisek- Cassirerilta, uskontojen ja myyttien “epäselvä” tapa ilmaista si kuvaukseksi, toisessa peliä on lähestytty analyyttisesti ja asioita, voidaan tulkita osana niiden omaa symbolista jär- saatu systemaattinen kuvaus tapahtuman osatekijöistä. jestelmää ja saada näin selville niiden yhteys inhimillisen Molempien kuvausten edellytyksenä on kuitenkin itse pelin toiminnan käytäntöihin. sääntöjen tuntemus. Analyyttisin pohjalta syntyvä systemaat- Toinen muistikuva liittyy Cassirerin filosofiaan. Cassirerin tinen kuvaus on mahdoton, jos ei ole tiedossa riittävällä tark- yksi tunnetuimpia puolia on hänen käsityksensä ihmisestä. kuudella sääntöjä, joiden puitteissa siirrot tapahtuvat, histo- Cassirer määrittää ihmisen symboleja käyttäväksi olennoksi. riallinen kuvaus taas edellyttää tämän lisäksi muutakin Animal symbolicum on Cassirerin filosofian parhaiten tietoa: tietoa peliä edeltävistä tapauksista, itse pelaajista ja tunnettu efektiivinen termi. Tämä määritys ei kiehtonut niistä faktisista tapahtumista, joissa peli toteutui. Ilman minua sen enempää ennen kuin vuosia myöhemmin tutus- analyyttista tietoa siitä mitä Aura (pelaajana A) ja Juuso (pe- tuin Ferdinand de Saussuren lingvistiseen semiotiikkaan ja laajana B) tekevät, historiallinen kuvaus muuttuu absurdiksi: myöhemmän Wittgensteinin ajatuksiin kielestä pelinä. Millä kaksi henkilöä siirtelee käsittämättömällä tavalla kappaleita tavalla symboliset merkitykset muodostuvat ihmismielessä ruudutetulla pinnalla. On myös huomattava, että vielä tässä ja kulttuurin kokonaisuudessa? Miten keskenään ristiriitai- absurdiltakin kuullostavassa kuvauksessa edellytämme set merkitysrakenteet muotoutuvat ja miten ne parhaiten tunnetuksi monia seikkoja: “kappaleen”, “ruudutetun”, voitaisiin saattaa käsitettävään muotoon? “siirtää”, “henkilö” jne. Tarkastelen seuraavaksi esimerkkiä. Ajatelkaa seuraavanne Analyyttisen, siis tässä ei aikaan sidotun, kuvauksen ja kahden pelaajan shakkipeliä. Tunnemme pelaajat, historiallisen, tässä siis aikaan sidotun, kuvauksen välisen kutsukaamme heitä vaikka nimillä Aura ja Juuso. He pelaa- suhteen hahmottaminen filosofian historiassa tuo mukaan vat peliään sateisena kesäkuun 7. päivänä vuonna 1994 klo lukuisia lisäongelmia verrattuna peliesimerkkiin. Ensinnäkin

54 • niin & näin 1/96 filosofiassa voidaan harvoin rajata tarkastelua ajallisesti sel- täydentämään omia menetelmällisiä välineitään fenome- keään filosofiseen “erään”. Toiseksi pelaajia on lukuisia. nologis-eksistentialistisesesta traditiosta. Cassirerin filosofia Kolmanneksi aina ei edes tiedetä ketkä kaikki ovat mukana voi muodostaa yhden sillan näiden traditioiden historiassa. pelissä. Neljänneksi säännöt ovat epämääräisiä, usein julki- Tutkimuksen edetessä kohde “uuskantilaisuus” tuntui lausumattomia ja pelin kuluessa muuttuvia. Ja lopulta kuitenkin häviävän tai pirstoutuvan sitä mukaa kuin siihen viidenneksi pelin päätyttyä usein käy niin, että kaikki osa- paneutui: uuskantilaisuuden muotoja löytyi aina vain lisää puolet katsovat voittaneensa. On hyvin kyseenalaista voidaan- — aina siinä määrin, että lähes jokainen uuskantilaiseksi ko peliesimerkkiä lainkaan soveltaa filosofian tarkasteluun, väitetty filosofi edusti omaa erikoista varianttia kyseisestä mutta se valaisee joka tapauksessa analyyttisen ja historial- suuntauksesta. Rajasin tarkastelua kahdelta suunnalta paikal- lisen ongelman luonnetta. lisesti ja ajallisesti. Tarkastelin niin sanottua marburgin Millä tavalla analyyttista ja historiallista lähestymistapaa koulua ja uuskantilaisuuden alkua — Herman Cohenin töitä tulisi käyttää tarkasteltaessa Cassirerin filosofiaa? Voidaan- 1800-luvun viimeisellä kolmanneksella. Näin muodostuva ko Cassirerin filosofia ymmärtää ensisijaisesti historiallises- kuva “alkuperäisestä” uuskantilaiuudesta osoittautui kuiten- ti vai tarvitaanko ensisijaisesti analyyttista lähestymistapaa kin hyvin kapeaksi ja Cassirerin symbolisten muotojen filo- ja sen pohjalta nousevaa systemaattista kuvausta? Nyt sofia siitä verraten irralliseksi. Tutkimuksen ensimmäisenä tarkastelussa olevassa työssä ensimmäinen tehtäväni oli sel- tulos oli: Cassirerin liittäminen uuskantilaisuuteen ei anna vittää, liittyykö Cassirerin väitetty uuskantilaisuus jollakin mitään oleellista avainta symbolisten muotojen filosofian oleellisella tavalla Cassirerin symbolisten muotojen filoso- ymmärtämiseksi. Kytkentä uuskantilaisuuteen on siten fiaan? Toisin sanoen, voidaanko Cassirerin symbolisten riittämätön perusta Cassirerin filosofian ymmärtämiseksi. muotojen filosofiaa oikeutetusti kutsua uuskantilaiseksi filo- Tulos tavoitteeni kannalta oli siten negatiivinen, mutta tutki- sofiaksi? Aluksi oli selvitettävä kaksi seikkaa: ensinnäkin muksen jatkon kannalta välttämätön. mitä tarkoitetaan uuskantilaisuudella ja toiseksi minkälainen on Cassirerin symbolisten muotojen filosofian filosofinen ydin. 2 Symbolisten muotojen filosofia Uuskantilaisuuden tutkimisen ajankohta tuntui lupaavalta — uuskantilaisuutta on viimeisinä vuosikymmeninä tutkittu Entä sitten symbolisten muotojen filosofian ydin? Miten enenevästi. Myös Cassirerista on kirjoitettu viime vuosina Cassirer oli rakentanut teoksensa? Symbolisten muotojen entistä enemmän. Aikaisemman lähes yksinomaan Cassirerin filosofia (Philosophie der symbolische Formen) koostuu uuskantilaisuutta ja siten historiaankuuluvuutta painottavan kolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa Cassirer tarkastelee tutkimuksen rinnalle on syntynyt tutkimusta, jossa Cassirerin kieltä, toisessa myyttejä ja uskontoa ja kolmannessa osassa merkitystä ajankohtaisena ajattelijana on korostettu. Minkä- tieteellistä tietoa. Pitäisikö Cassirerin teos ymmärtää kieli- laisia syitä tähän on? Ensinnäkin Cassirerin omaa tuotantoa filosofisesti? Toteuttiko Cassirer omalta osaltaan “lingvisti- on julkaistu sekä uudelleen että uusia käsikirjoituksia on sen käänteen” teoksessaan ja perustiko hän filosofiansa kieli- toimitettu julkisuuteen. Toiseksi luonnontieteiden ja teoreettiselle tarkastelulle? Jos näin olisi, silloin Cassirerin ihmistieteiden välinen suhde on niin kutsutussa jälkikuh- filosofialla tuskin olisi muuta kuin historiallisesti merkitys- nilaisessa keskustelussa problematisoitunut jälleen uudella tä. Nykyisen kielifilosofian kannalta Cassirerin kielifilosofia tavalla. Kolmanneksi kuva uuskantilaisuudesta on on suhteellisen mielenkiinnoton — väljästi ottaen esimerkiksi täsmentynyt uuden tutkimuksen myötä. Cassirerin filosofian samana aikana eläneiden de Saussuren ja nuoren Wittgen- ääriviivat on mahdollista hahmottaa entistä selkeämmin steinin pohdinnat kielestä antavat vielä nykyäänkin enem- suhteessa edeltäjiin. Ja lopulta neljäntenä syynä Cassirerin män pohdittavaa kuin Cassirerin laajat historialliset katsaukset ajankohtaisuuteen on siinä, että symbolisten muotojen filo- kielifilosfian syntyyn ja kehitykseen. Cassirerin filosofian sofia syntyi uuskantilaiselta perustalta nousevan loogisen ydin liittyy kuitenkin kieleen, mutta ei niinkään luonnollisiin empirismin ja fenomenologis-hermeneuttisen filosofian kieliin, vaan kielen erityisiin muotoihin: logiikan ja mate- ristiaallokossa. Näin 1920-luvun filosofinen keskustelu on matiikan kieleen ja niiden kehitykseen. nykyiselle filosofiselle keskustelulle kiinnostava historial- Tarkastelen toista esimerkkiä. Cassirer kuvaa lukusanojen linen kiintopiste. Niin sanottu analyyttinen traditio on viime kehitystä seuraavasti. Lukukäsite käy kehityksessään läpi vuosina etsinyt omaa historiaansa ja samalla pyrkinyt kielellisen kehityksen kolme vaihetta. Ensimmäisessä

niin & näin 1/96 • 55 vaiheessa jota Cassirer kutsuu miimiseksi vaiheeksi, luvut geometriassa tila ei ole enää havaittava tai edes havainnosta liittyvät oman ruumiin avulla tehtäviin laskutoimituksiin. pelkistetty abstraktio vaan matemaattinen konstruktio, joka Sormilla “laskeminen” on tästä hyvä esimerkki. Yksi, kaksi, perustuu deduktiiviseen systeemiin. kolme, neljä, viisi. Saksan viisi (Fünf) ja nyrkki (Faust) ovat Analyyttiselle geometrian menetelmälle ja Cassirerin etymologisesti samaa kantaa. Kielen kehityksen toisessa vai- transsendentaalifilosofiselle menetelmälle on yhteistä psyko- heessa, jota Cassirer kutsuu analogiseksi vaiheeksi, välitön logisen ulottuvuuden poissulkeminen tarkastelusta. Ne yhteys ruumiin osien ja laskemisen välillä katoaa. Määrä ja tarkastelevat omaa maailmaansa transsendentaalisen subjektin substanssi liittyvät yhteen yhdeksi sanaksi (PsF I, 192). näkökulmasta. Yksilösubjektin ja myös kollektiivisen, “ant- Tiettyjä substansseja ja niiden määriä kuvaa erillinen sana. ropologisen” subjektin poissulkeminen on edellytys moder- Suomen kielessä tällaisia lukusanoja ovat esimerkiksi nin geometrian ja kriittisen transsendentaalifilosofian luon- kappalemitat “tiu” (20 kpl kanamunia) tai “kirja” (25 arkkia teen ymmärtämiselle. paperia). Kolmannessa kielen kehityksen vaiheessa, jota Käsitteen (Begriff) ja hahmon (Gestalt) kreikankielinen Cassirer kutsuu symboliseksi vaiheeksi, luvut ovat etymologia on yhteinen, molempien merkitys sisältyy kreikan homogeenisia elementtejä, jotka poikkeavat toisistaan vain eidos-sanaan. Eidos merkitsee muotoa, olemusta, käsitettä. asemaltaan järjestyksessä, niillä ei ole enää substantiaalista Modernin geometria yksi keskeinen tehtävä on Cassirerin merkitystä itse luvun käsittämisen kannalta. Tällöin luvun mukaan saattaa uudelleen nämä merkitykset yhteen. Hahmon merkitys määräytyy funktionaalisesti sen asemasta luku- erkaantuminen käsitteestä on johtanut käsitteen ja olemisen sarjassa. erottamiseen. Olemisen analyysin täytyy kuitenkin väistyä tietoisuuden kehityksen analyysin tieltä (SF, 93). Tila-ava- ruus voidaan saattaa täsmälliseen käsitteellisyyteen vain 3 Cassirerin filosofian synty “leimaamalla” se samalla loogisella luonnehdinnalla kuin ja pätevyys mikä oli aiemmin vain luvulla (SF, 93). Kaikella matemaattisella käsitteenmuodostuksella on kaksinainen tehtävä: joko Mistä symbolisten muotojen filosofian rakenne, kielen, määrättyjen suhdeyhteyksien analyysi tai näiden yksinker- uskonnon ja myytien ja tieteellisen tiedon tarkastelu, on taisten tyyppien ja muodostamislakien synteesi korkeamman peräisin? Miiminen, analoginen, symbolinen — kielen kehi- asteisiksi suhteiksi. tyksen vaiheet on osoitettavissa selkeästi ensisijaisesti mate- Merkkejä koskevassa tarkastelussa Cassirerin lähtökohta- maattisen lukuteorian piirissä. Juuri tässä on Cassirerin filo- na on ajatus, jonka mukaan mikään tietomme ei anna meille sofian yksinkertainen ja selkeä motiivi (teema). Sekä aikai- kohdetta itsessään, vaan merkin kohteista ja niiden suhteis- semmassa että nykyisessäkin tutkimuksessa matematiikan ta. Objektin ilmaus ja objekti ovat erillään: identiteetin tilal- esikuvallisuus Cassirerin filosofian muotoutumisessa on jää- le tulee esittävyys. Me emme siis tiedosta kohdetta sellaise- nyt liian vähälle huomiolle. Analogia symbolisten muotojen na kuin se olisi ennalta määräytyneenä ja annettuna, vaan filosofian ja matemaattisen lukuteorian historiallisen tiedostamme kohteellisesti (gegenständlich). Aistimuksemme muototumisen välillä ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan toinen ja mielteemme ovat merkkejä (Zeichen), eivät kohteiden hei- rinnastus matemaattiikkaan: geometrinen konstruktivismi jastuksia, kuvia (Abbilder). Kuvilta edellytetään jonkinlaista yhdistää puhtaan symbolisen havaittavaan ja hamottuvaan samankaltaisuutta kuvattavan objektin kanssa. Merkeiltä ei maailmaan, ei sellaisena kuin se ontologisessa mielessä on, tällaista samankaltaisuutta objektin kanssa edellytetä, vaan vaan sellaisena kuin se ilmenee inhimillisessä kokemuksessa. molemminpuolista funktionaalista vastaavuutta. On Descartesin jälkeinen geometria on ideaalisten tai loogis- virheellistä ajatella merkkejä jonkin objektiivisen kuvana. ten suhteiden tutkimusta, jossa materiaalinen (substantiaa- Esimerkiksi fysiikan tutkimuksen kohteet eivät ole merkke- linen) todellisuus pitää sulkea pois tarkastelusta. Descartesin jä jostakin objektiivisesta, vaan objektiivisia merkkejä, jotka analyyttisen geometrian perusoivallus oli Cassirerin mukaan tyydyttävät määrättyjä käsitteellisiä edellytyksiä ja vaatimuk- siinä, että Descartes korvasi aiemman synteettisen geometrian sia. (SF, 405) substantiaalisen tilakäsitteen loogis-matemaattisella Cassirerille käsitteet eivät siis ole vain mielivaltaisia tilakäsitteellä. Tilan käsite ei Descartesin geometriassa mer- nimiä, jotka voidaan yhdistää kohteisiin kinnyt enää erillistä, tässä mielessä abstraktia erillisyyttä, vaan sopimuksenvaraisesti. Käsitteet ovat osana kokonaisuuksia, osaa deduktiivista ja systemaattista järjestystä. Analyyttisessa jotka ovat muodostuneet historiallisesti ja käsitteet kehittyvät

56 • niin & näin 1/96 osana omaa historiaansa. Funktionaalinen vastaavuus abstraktit pohdinnat käsitteistä ja niiden luonteesta liittyvät merkitsee sitä, että käsitteiden asema käsitejärjestelmässä on meidän tapaamme nähdä maailma, historia ja oma asemam- rakenteellisesti samanmuotoinen niiden kohteiden kanssa, me kokonaisuudessa. Viimeisissä kirjoituksissaan Cassirer joita käsitejärjestelmässä voidaan esittää. Käsitejärjestelmän kuitenkin nöyrtyy ja toteaa itsekriittisesti viitaten II maail- käsitteet eivät heijasta yksittäisinä käsitteinä kohteita, mansodan jälkeisessä tilanteessa vapaasti suomentaen vaikka niiden avulla on mahdollista kuvata kohteita. seuraavaa: Heijastusteoreettinen ajattelutapa korostaa käsitteiden substantiaalista vastaavuutta kohteidensa kanssa, “Nykyisen politiikan kovassa koulussa olemme oppineet funktionaalinen vastaavuus puolestaan edellyttää vain raken- sen tosiasian, että inhimillinen kulttuuri ei ole missään teellisia yhtäläisyyksiä kohteiden ja käsitteiden suhteissa. mielessä vakaasti perustallaan oleva asia niin kuin meillä Cassirer hylkää aristotelisen ja induktiivis-empiristisen oli tapana uskoa. Suuret ajattelijat, tiedemiehet, runoili- käsitteenmuodostusteorian ja korostaa matemaattis- jat ja taiteilijat, jotka ovat luoneet länsimaisen sivilisaa- konstruktiivista, funktionaalista käsitteenmuodostusta. tion perustan ovat usein olleet taipuvaisia ajattelemaan, Cassirerin tieteen, filosofian ja kulttuurin kokonaisuuden tar- että he ovat rakentaneet ikuisuutta varten. Näyttää kui- kastelun uutuus perustuu tähän rakenteelliseen siirtymään tenkin siltä, että meidän on nähtävä suuret inhimillisen funktioista substansseihin. Tiedostuksen reaalihistoria on kulttuurin mestariteokset paljon nöyremmällä tavalla. Ne kulkenut päinvastaiseen suuntaan: substansseista funktioihin. eivät ole ikuisia eivätkä epäämättömiä. Tieteemme, Filosofianhistoriallisesti Cassirer sitoo matemaattisen luon- runoutemme, taiteemme ja uskontomme ovat vain kuori nontieteen nousun antiikin filosofiaan: Kepler ja Galilei liit- paljon vanhemman, suureen syvyteen ulottuvan tyvät suoraan pythagoralaiseen, demokritolaiseen ja kerrostuman päällä. Meidän on aina oltava valmiit platoniseen filosofiaan. Mutta Keplerillä ja Galileilla ajatus väkivaltaisiin järistyksiin, jotka saattavat ravistaa meidän yhtenäisestä logoksesta saa uuden tulkinnan. Ymmärryksen kulttuurista maailmaamme ja yhteiskunnallista järjes- maailman ja aistien maailman raja kaatuu. Aristoteelisen tystä aina niiden perustoja myöten.” fysiikan vastakohta “alemman” ja “ylemmän” maailman välillä häviää. Uuden tietoisuuden ylistyslaulu on järjen kaikkivoipaisuuden ajatuksessa. Maailma on yksi ja yhtenäi- nen. Sitä vastaa yksi ja yhtenäinen tieto maailmasta ja myös Viitteet maailmanmatematiikka todella on ja voi olla vain yhtenäi- nen. Descartesin käsitteessä Mathesis universalis on tämä Ernst Cassirer, Philosophie der symbolische Formen, 3 Bde, 1923-29 (=PsF). modernin tieteen ajatus saanut perusteellisen filosofisen Ernst Cassirer, Substanzbegriff und Funktionsbegriff, 1910 (=SF). legitimaation. Universaalisen matematiikan kosmos, järjes- tyksen ja massan kosmos, luo ja sisältää kaiken tiedon. Se on täysin autonominen; se ei tarvitse tukea itsensä ulkopuolelta. Järki käsittää olemisen kokonaisuuden omiin voimiinsa tukeutuen. Pekka Kallin väitöskirja Cassirer ja uuskantilaisuus. Ana- Tämän yltiörationaalisen haaveen Cassirer jakaa varhaises- lyyttisen ja historiallisen ongelma filosofiassa on julkaistu sa tuotannossaan ja vielä myös symbolisten muotojen filo- sarjassa FITTY (Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopis- sofiassa. Cassirer kuitenkin katsoo, että nämä suhteellisen tosta) 56, Tampere 1995, 224 s. (toim. huom.)

niin & näin 1/96 • 57 ännessä on mitattu kulttuurin kehittymistä itse valituin seksuaalisuus, täysjärkisyys ja arviointikyky, selviämisen mittarein, sellaisilla, joiden perustana olevat arvostuk- pakko ja oma raha. Lset varmasti jo etukäteen poikkeavat muiden kulttuurien arvostuksista. Näin on saatu vähäinenkin edistys näyttä- mään heti dramaattiselta saavutukselta, koska muut eivät ilosofiassa on korostettu, että kaikkien ihmistä koskevi- pidä meidän arvostamiamme asioita minkään arvoisina. Fen väitteiden ja tutkimustapojen takana on jokin ihmis- Eräs mittari on ollut lapsen asema. Kun lapset aiemmin käsitys, jonka artikuloiminen on tärkeä tehtävä. Se on tär- olivat villejä ja vapaita, aikuisten riistaa ja hyötykäytössä, keää, jotta tiedämme, ovatko väitteet järkeviä ja kuinka niitä heidät on viimeisen sadan vuoden aikana otettu liekaan voi arvioida. Se on tärkeää myös, jotta voimme arvioida toteuttamaan aikuisten (ja koko kulttuurin) Suurta Tehtävää: niitä moraalisia seurauksia, joita näiden ihmiskäsitysten lapset ovat tulevaisuutemme, jonka me haluamme perusteella esitetään. Ihmiskäsitys paljastaa myös, voiko olla indoktrinoida ja suunnitella mahdollisimman tarkoin, jotta riittämätöntä ihmisyyttä, vaillinaista ihmisyyttä, ei-valmista mitään uutta ei pääsisi tulevaisuudessa ilmaantumaan. Lap- ihmisenä olemista tai ei-enää ihmisenä olemista. Jos tällaisia set sosiaalistetaan, kasvatetaan, koulutetaan ja heitä tuetaan on, ne kuuluvat osana ihmiskäsitykseemme. Niistä voidaan kaikin tavoin. Tämä yleisesti hyväksytty ja elinikäi- vetää johtopäätöksiä kaikkiin ihmistä koskeviin seksi suunniteltu manipulaatio tähtää lapsuuden väitteisiin. projektiiviseen hyötykäyttöön: me var- Esimerkiksi eri rotuiset ihmiset ovat mistamme itse kuvittelemamme tulevai- joinain aikoina kuuluneet ei-vielä tai ei- suuden lasten nykyisyyden hinnalla. enää-ihmisyyteen. Monet synnynnäisesti Tätä varten olemme määritelleet “vammaiset” eivät ole koskaan joutu- lapsen ja lapsuuden. Aiemmin kas- neet ihmisyyden piiriin vaan heitä on vatuksessa oltiin kiinnostuneita syntymästä asti käsitelty muina kuin ihmisyydestä, sen toteutumista- ihmisinä. Vastasyntyneitä käsitel- voista ja ehdoista. Nyt meitä lään yhä samalla tavalla kuin hyöty- kiinnostaa lapsi ja kuinka lap- karjaa: hännälliseltä lapselta leika- suus toteutuu hyvin. Me olem- taan häntä, poikia ympärileikataan, me päätelleet (biologisin, intui- epäselvä sukupuoli ratkaistaan tiivisin ja teologisin keinoin), että medisiinisesti ymv. Nämäkin toimet lapset eivät ole kokonaisia, ehjiä kuuluvat artikuloitavan ihmiskäsi- ihmisiä, joten heissä ei ole niitä tyksen alueeseen. piirteitä, joita ihmisissä on. Tästä voidaan vetää se johtopäätös, Ajattelemme, että koska lapsi on että vallitseva ihmiskäsitys ei sisällä pieni, se on viaton. Jos se on viaton, sitä käsitystä lapsesta ihmisenä. Vaikkakin eivät koske ne asiat, joista itse saamme tämä on jätetty lausumatta ääneen, tämä nä- vikoja: se ei ole poliittinen (joten sillä ei ole kyy käytännössä ja toiminnassa. Saman periaatteen sananvaltaa, äänioikeutta), se ei ole seksuaalinen (joten sille mukaan, jolla naista on alistettu ylentämällä, myös lapsi ei kuulu mikään seksuaalisuuden muoto), se ei ole on alistettu niiden vallan alle, jotka ovat ihmisiä. Lapsella ei täysjärkinen (joten sille puhutaan kuin idiootille eikä sillä ole ole niitä ihmisinä olemisen tuntomerkkejä, joiden mukaan moraalia), se ei jaksa eikä kestä paljon mitään (joten sitä hänen arviointinsa itsestään ja muista voisi olla kohdallista: suojellaan kaikelta). Kun aikuiset ovat tehneet nämä ratkai- hän ei ole itselähtöinen, itsenäinen, oman kokemisensa sut, niistä ei voi valittaa. lähtökohta ja paikka. Nämä päätökset ovat olleet ratkaiseva osa lapsen Tästä lapsen alistamisesta on tullut niin itsestäänselvä kohentunutta asemaa. Vastoin “julmaa” käytäntöä, jonka kontrollin lähtökohta, että tuskin kukaan aikuinen haluaa tunnemme Keskiajan ja Uuden Ajan dokumenteista, lapsi on siitä luopua. Alistamiselle on löydetty myönteisiltä nyt muuttunut eräänlaiseksi melkein-ihmiseksi, jonka todel- kuulostavia nimityksiä: tarve suojella, auttaa, tukea. Nämä lisuus on mahdollisessa tulevaisuudessa. Kun aiemmin ovat ne samat käsitteet, joilla pyörtyilevää ja synnynnäisesti lapset tekivät töitä, sotivat, huorasivat ja osallistuivat typerää naista (kaikkia naisia) alistettiin Renessanssin jälkeen. “pienikokoisina aikuisina” kaikkeen elämään, koko lapsuus Tämä oli tuolloin naiseen nähden itsestäänselvää ja tämä on oli väärin ymmärretty. Nyt me ymmärrämme lapsuuden nytkin itsestäänselvää lapsen kohdalla. oikein, kun estämme lasta tekemästä tai olemasta mitään, Kun yksi lapsi maailmassa sitten ymmärtää haastaa van- mikä olisi aikuista. hempansa oikeuteen ja vaatia itselleen vapautta, joka ihmi- Lapselle on myös olemassa nimettyjä puolustajia. Esi- selle kuuluu (ja koska tämä tapahtui Yhdysvalloissa, on osa merkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto on palkannut perustuslakia), asia lyödään leikiksi. Haastaminen ei voinut lapsiasiamiehen, joka on nainen. Tämä mies pyrkii voimista- olla lapsen oma tahto. Kuitenkin meissäkin, Suomessa, on maan lapsen kohentunutta asemaa erilaisilla keinoilla, jotka monia, jotka — jopa nyt jälkikäteen — haluaisimme haastaa perustuvat aikuisuudeksi käsitettyjen piirteiden kuorimiseen vanhempamme oikeuteen niistä ihmisoikeusrikkomuksista, lapsuudesta. Tämä mies tietää, mikä on aitoa lapsuutta, joiden kohteeksi lapsena jouduimme, kun vanhempamme ja mikä on luonnollista lapselle, mikä on hyvää lapselle ja muut aikuiset “ajattelivat vain lapsen parasta”: rakkaudettom- ennen kaikkea hän tietää, mikä loukkaa lasta ja on lapselle uudesta, kasvattamisesta keskinkertaisuuteen, erilaisuuden pahasta. Pahaa on kaikki se, mikä tekisi lapsesta aikuisten tuhoamisesta, ehdollistamisesta alhaiseen kompromissi- kanssa tasaveroisen elämän tuiverruksessa: poliittisuus, moraaliin ja yhden mahdollisuuden elämään.

58 • niin & näin 1/96 KOLUMNI yhteisistä pelisäännöistä, joilla representaa- mus markkinoidaan niille, jotka eivät sen te- tioita käytetään. Sopimus solmitaan varmuu- koon saa osallistua tai pysty osallistumaan, VUOKSI JA LUODE den vuoksi, siksi, että yhteisöllinen elämä väittämällä, että se on heillekin edullista, jär- ei ajautuisi kaaokseen ja turvattomuuteen jellistä ja taloudellisesti kannattavaa. Rojolan yhteisymmärryksen ja -representaation puut- kritiikki on terävimmillään tarkastellessaan Lea Rojola, Varmuuden vuoksi. Modernin teessa. Kirjassa solmittava parkkisopimus juuri näitä Kilven tekstin ja solmitun sopimuk- representaatio Volter Kilven Saaristo- rinnastuu siis kirjailijan ehdottamaan kieli- sen yksipuolisuuteen ja teennäiseen yleispä- sarjassa. Suomalaisen Kirjallisuuden sopimukseen. tevyyteen liittyviä seikkoja. Rojola kutsuu Seura, Helsinki 1995. 288 s. Rojola käsittelee pitkälti Kilven tekstin eri- Kilven tekstiä tältä osin homotekstuaaliseksi, laisia tekniikoita. Osa näistä tekniikoista pyr- koska äänessä on valittujen miesten yhteisö, Suomenkielisen kulttuurin piiriin sisältyy joi- kii herättämään luottamusta uskottavalla ja joka kylläkin esittäytyy valistuneena ja hyvin takin kirjailijoita, joiden filosofinen sanoma ja realistisella sävyllään, osa taas kyseenalais- aikein, mutta ei tunnusta tai tunnista muun- panos on merkittävä. Volter Kilpi on yksi taa representaation luotettavuuden ja realis- laisia tekstejä, ääniä tai logoksia. Miehisessä näistä turhankin vähälle huomiolle jääneistä min paljastamalla tekstin keinotekoisen luon- yksipuisuudessaan Kilven teksti on siis myös ajattelijoista. Siksi onkin ilahduttavaa, että teen. Toisinaan sama kirjallinen tekniikka voi homoloogista, vain yhden järjen ääntä Lea Rojolan Varmuuden vuoksi pureutuu Kil- toimia molemmissa tehtävissä, sekä repre- kuulevaa. Lopulta se on myös latentin homo- ven Saaristosarjan ytimeen, käsitellen Kilven sentaation uskottavuuden luojana että sen eroottista. Alastalon salin “päähenkilö”, Alas- suhdetta modernismin mukanaan tuomaan murentajana. Näin Kilven tekstissä hengittää talon isäntä, on todistanut paitsi kaupallisen representaation ongelmaan. Erityisen ilah- paitsi turvallinen varmuuden vuoksi myös kuntoisuutensa, myös taiteellisen kykynsä duttavaa on varsinkin se, että Rojola pysyt- pelottava varmuuden luode, representaation suunnittelemalla kauniita ja toimivia laivoja. telee etäällä monien aiempien Kilpi-tutkimus- luotettavuuden laskuvesi, kaaoksen paljas- Kilven homoloogisessa maailmassa kaupal- ten alamaisen ihailevasta asenteesta, joka tuminen. Tämä Kilven tekstin kaksoisrooli linen ja taiteellinen kyky yhtyvät miehisen on valitettavan useasti katkonut hampaat osoittaa Rojolan mukaan sen, että Kilpi luovuuden piirteinä. Toimivien ja kauniiden kaikelta kritiikiltä. Varmuuden vuoksi on haluaa kiinnittää huomiota nimenomaan rep- laivojen suunnitteleminen esteettisenä terävyydessään ja viileydessään hieno luku- resentaation ongelmaan. Tässä mielessä huippusuorituksena vertautuu eroottiseen, kokemus. Siinä näkyy pitkällisen Kilpi-tunte- Kilven tekstissä voitaisiin nähdä jopa post- hedelmöittävään kykyyn. Kun sitten Härkä- muksen jalostava vaikutus, joka antaa raittiin moderneja piirteitä, sen yhtä aikaa niemi — joka saattaa hyvinkin edustaa kirjas- pohjan sangen paljastavalle kritiikille. rakentaessa ja purkaessa tekstin tason sa kirjailijan itsensä pohdiskelevaa ja Rojolan kritiikki ja perusteellinen tulkinta ovat identiteettejä. Rojola kytkee kuitenkin Kilven syrjäänvetaytyvää esteetti-hahmoa — koh- omiaan antamaan uutta väriä jonkinlaiseen modernismiin juuri siksi, että Kilven keskei- taa sateisena päivänä Alastalon suunnite- miltei koskemattomaan mestariasemaan nen ongelma tuntuu olevan sama kuin lemasta uutta, vielä salaista parkkilaivaansa nostetun Kilven kuvaan. modernismin keskeinen ongelma: represen- puuvajassa, on ilmassa selvä eroottinen Rojolan pääteesi on, että Kilven Saaristo- taatio. lataus. Kaksi yhteisön muhevinta miestä sarjan tarkoituksena on esittää taiteellisin Mikä sitten menee pieleen Kilven ratkai- kohtaa tulevaisuuden luomisen ja suunnitte- ja metaforisin keinoin ratkaisua representaa- sussa? Rojolan Kilpi-kritiikki koskee Kilven lemisen hetkellä, jolla kauneus ja käytännöl- tion ongelmaan. Modernismin luonteenomai- luomaa ja ehdottamaa sopimusta, erityises- lisyys, menneisyys ja tulevaisuus yhtyvät. simpia piirteitä on se, että representaation ja ti sitä tapaa, jolla se solmitaan. Tätä sopi- Eipä ihme, että Härkäniemi hellästi ihmette- sitä tietä kirjallisuuden legitimiteetti ja uskot- musta muokkaamaan pääsevät niin Kilven lee Alastalon karujen sormien kykyä loihtia tavuus kyseenalaistuu, kun perusta yleispä- kirjojen tarinan tasolla kuin itse Kilven hiveleviä muotoja. tevälle ja yhteiselle representaatiolle murtuu. tekstinkin tasolla vain miehet ja näistäkin Kilven kielen oma- ja ainutlaatuisuus on Miten kirjailija perustelee tekstinsä uskotta- oikeastaan vain osa, “vapaat” miehet. tunnettua. Rojolan mukaan kielen rikkaus ja vuuden, kun kaikki tietävät, että kyse on Kilvelle vapauden kriteeri ei ehkä ole aivan tietty sisäänpäinlämpiävyys on seurausta hänen oikkujensa ja mielikuvituksensa sama kuin antiikin kreikkalaisille, mutta sa- Kilven pyrkimyksestä totaliteettiin, represen- tuotteesta? Miten saavutetaan tekstin toden- mantapaisesta jaottelusta on kysymys. taatiosysteemiin, joka seisoisi oman itsensä vastaavuuden illuusio? Rojolan mukaan Kil- Rojolan termein sopimus on homososiaali- varassa, omalla maaperällään, tekisi itse ven ratkaisu on siinä, että representaatiosta nen sopimus. Sopimusta solmivat tahot ovat sopimuksen omasta pätevyydestään. Kilven solmitaan sopimus. Saaristosarjan sisältönä yhteisön taloudellisen ja järjellisen menestyk- tapa luoda kieltä, uusia sanoja ja uutta on suurelta osin laivanrakennussopimuksen sen takaajia, miehiä, jotka ovat osoittaneet syntaksia on siis Rojolan mukaan pyrkimys- kirjoittaminen ja tämän sopimuksen vaikutuk- kelpoisuutensa kaupankäynnin ja muun tä vallata koko representaatioiden kenttä set erääseen yhteisöön. Rojolan mukaan porvarillisen toiminnan alueella. Tämä sopii yhden ainoan valtavan sopimuksen alai- Kilpi samalla ehdottaa metaforisesti sopi- tietenkin hyvin yhteen sen kanssa, että seksi. Rojolan mukaan kattavan omaperäi- muksen solmimista kirjailijan ja lukijan välil- sopimus solmitaan varmuuden vuoksi, syyden tarkoituksena on puhdistaa kieli sen le. Sopimuksen tarkoituksena on sopia niistä turvallisuudentunteen takaamiseksi. Sopi- kollektiivisista aineksista, jotta homoteks-

niin & näin 1/96 • 59 tuaalisuuden tavoite saavutettaisiin. Koska kanssa käydyssä kirjeenvaihdossa, jossa representaatio on representaatio jostakin, Suomi puolustaa sitä arkijärjen näkemystä, EI OIKEIN FILOSOFIN tällainen kielitotaliteetti välttämättä johtaa että kielen ydin on käsitteellinen represen- myös totalitaristiseen valtapyrkimykseen, taatiosysteemi, josta voidaan löytää ihmisil- VARJOKAAN pyrkimykseen hallita maailmaa ja sen kuvaa. le yhteinen alue ja kommunikaatioväylä. Kilpi Tästä juuri on myös Rojolan Kilpi-kritiikissä argumentoi tätä vastoin, ettei kieltä voida Väpi, Linnan Väinöstä kerrottua. Toim. kyse. Rojolan kritiikki voidaan täysin sydämin tyhjentää käsitteillä eikä latistaa pelkäksi Pirjo Talvio. WSOY, Helsinki 1995. 191 s. hyväksyä sen suhteen, että Kilven muodos- representaatioksi. tama ihanneyhteisö, joka toimii sopimuksen Rojola sivuuttaa Kilven subjektin asemaa Suomalaisessa filosofian historiassa muuta- takaajana, on silmiinpistävän porvarillinen ja horjuttavat ja ei-käsitteellisyyttä koskevat milla kirjailijoiksi tituleeratuilla henkilöillä on miehinen paikka, jossa naisilla, lapsilla tai huomiot liian kevyesti, usein alaviitteissä. arvaamattoman tärkeä, mutta vielä käytän- edes epäonnistuneilla miehillä ei ole muuta Representaatio on käsitteenä sitoutunut nöllisesti katsoen selvittämätön asema. Tut- mahdollisuutta kuin vaieta, alistua tai tulla subjekteihin ja todenvastaavuuteen, kun kimatta ovat etenkin Volter Kilpi, Lauri Viita enemmän tai vähemmän hulluiksi. Karmeim- taas Kilven paikka paikoin esittämä kieli- ja Väinö Linna. Kun filosofit ovat lyöneet pia ovat Rojolan esiinkaivamat Kilven kuvauk- näkemys pyrkii häivyttämään subjektin ja laimin periaattensa “kaveria ei jätetä”, ovat set henkilöistä, jotka alistuvat ja nöyrtyvät todenvastaavuuden asubjektiivisen ja ei- etenkin kirjallisuudeksitutkijat siirtäneet kes- miehisen porvarisluokan alle sitä tuskin huo- käsitteellisen kokemuksen avulla. Tässä kustelun niinkin vavahduttaviin ongelmiin maamatta; lieneekö Kilpi itsekään huoman- suhteessa Varmuuden vuoksi -teoksen si- kuin, minä päivänä Alastalon saliin kokoon- nut teoksissaan tätä nöyryyttävää piirrettä. toutuminen representaatioon rampauttaa nuttiin. Linnan osa joukosta on sikäli traagi- Sananen hapantakin sallittakoon. Rojola teoksen mahdollisuuksia käsitellä Kilven kie- sin, että hänen ympärilleen ehti muodostua käsittelee Kilven tekstejä ja kieltä koko ajan len moniaineksisuutta — seikka, joka moder- kansallisen kohinan ajatukset tukahduttava ja täysin eksplisiittisesti siitä näkökulmasta, nismin luonnetta selviteltäessä ei ole hyväk- pintasakka. että kielessä ja tekstissä on kysymys repre- si. Esimerkiksi juuri näkemys, jonka mukaan Esseekokoelman Murroksia (1990) ilmes- sentaatiosta, jonkin kielen tai tekstin ulko- Kilven kieltä ajaisi pääasiallisesti subjekti- tymisen jälkeen Linnan sai hetkeksi kuulua puolella olevan esittämisestä. Tämä vistis-representationaalinen pyrkimys, on “eurooppalaisiin ajattelijoihin”, mutta jo realistissävytteinen oletus tulee esiin monin nurinkurinen. Kilven kieltähän luonnehtii hautauspuheissa pääsi valloilleen kansalli- kohdin Rojolan työtä. Kilven homotekstuaali- poikkeuksellisen rikas subjekti- ja repre- nen laahaus. Ja etenkin nyt, kun Linnan sessa totalitarismissakin on hänen mukaan- sentaatiorakenteiden vastainen ainutlaatui- muutto Kalevankankaalle on vielä tuoreessa sa kyse siitä, että kun yksi representatio- suus, (kieliopillinen, käsitteellinen) rakenteet- muistissa, varsin arkipäiväinen jutustelu filo- naalinen todenvastaavuus hylätään, joudu- tomuus ja kokemuksellisuus, jota on mahdo- sofin varjossa täyttää ajatuksen puutteen taan uuden todenvastaavuuden ja hierarki- ton puristaa subjektin representaatioiden luomaa tyhjiötä. Uusin kirjanen Väpi on an äärelle — eikä Kilven homolooginen jär- sisään. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, tästä oivallinen näyte. Kirja on tyyliltään jestys miellytä. Oletus Kilven kielen repre- etteikö Kilpi todellakin Rojolan epäilemään iltapäivälehtitasoa: kokoelma pieniä pätkiä sentaatioluonteesta on kuitenkin hieman tapaan saattaisi pyrkiä tukahduttamaan eri henkilöiltä, jotka eivät yleensä ole edes onneton sikäli, että Kilven taideteoreettiset tiettyjä ristiriitaa aiheuttavia diskursseja ja Linnan lähintä ajattelijakuntaa. Filosofin ja kirjoitukset (kuten myös julkaistut kirjeet) an- puhdistamaan kieltään ei-homoloogisista ihmisen varjokuvana teos ei ole edes Aila tavat aihetta ajatella, että Kilpi itse edusti aineksista. Pyrkimys puhtauteen voi luon- Meriluodon kevyen Lauri Viita -hipaisun ainakin osittain tai toisinaan kielinäkemystä, nehtia myös asubjektiivista kieltä, vaikka luokkaa. jossa representaatio-oletus ja tätä tietä puhtaus ja samuus modernissa diskurssissa Kuten kirjan toimittaja toteaa, kirjassa on todenvastaavuus on hylätty. Kilpi kirjoittaa yleensä liittyvätkin subjektuaalisiin käsittei- paljon tarinoita jotka kertovat enemmän monin kohdin, että kieli on tuntoa, vaistoja, siin. Samoin representatiivisuuden kieltämi- kertojasta itsestään kuin ihmisestä Väinö suureksi osaksi alitajuista veren väilyntää, nen ei tietenkään poista sitä mahdollisuutta, Linna. Luvattua suhtautumista Linnaan sen jota ei voida selittää tai tyhjentää käsitteiden että kielellä pyritään totalitaariseen efektiin, sijaan riittää. Kirjan tasoa kuvaa, että Linnan avulla. Kielessä on kyse tunnosta, tunteista mutta tällöin totalitarismissa on kyse jostakin auton kerran Helsinkiin ajanut henkilö ja kokemuksista, ei maailman, todellisuuden muusta kuin representaatio-sopimuksesta ja “muistaa” toimineensa seitsemän vuotta tms. representoinnista. Käsitteellinen ja uuden todenvastaavuuden luomisesta. Ei- (sic!) Linnan autonkuljettajana; ja että esim. representoiva kieli on vain ohennettu ja representatiivisen kielinäkemyksen valossa Unto Seppälä “muistaa” muka opettaneensa rappeutunut pärske ei-käsitteellisen kieli- myös Kilven porvarillisuus näyttäytyy toisen- Linnaa kirjoittamaan Tuntemattoman soti- kokemuksen, tunnon hyöystä. Kilpi korostaa laisena. Itse asiassa totalitarismi, homo- laan ja tarjonneensa Linnalle “esikuvan”. erityisesti sitä, että hän on usein tahattomasti sosiaalisuus tai porvarillisuus voi saada Linnan romaanien “esikuviksi” tarjoutuvien kielen armoilla, ei siis tekstin subjektina vaan entistä pahaenteisemmän sävyn kun kyse on muistikuvissa onkin ainesta joka syntyi kielivirran vietavänä paikkaan, jossa subjek- yksilösubjektin, representaation ja toden- vasta jälkeenpäin, kun Linna oli jo luonut tin ja objektin ero häviää. Kieli itse on osa ko- vastaavuuden häivyttämisestä. Tätä itsenäiset kuvat ja muut lukivat itseään näistä kemusta ja Kilven tapa luoda kieltä on siis pahaenteisyyttä ei edes lievennä mikään kuvista. yritys luoda ja kokea jotakin uutta, ei “ulko”- suurempi suvaitsevaisuus: Kilpihän piti omaa Kirjassa on muutamia väläyksiä, mutta maailman vaan itse tunnon, elämän suhteen. kieltään ainoana Kiven kielen perillisenä, ja todella suuren kriitikon, Toini Havun sanoin Kun subjektin ja objektin ero häipyy, ei ole omaa länsisuomalaisuuttaan ainoana aitona on yleistäen todettava, että kirjoittajilta myöskään mitään syytä puhua toden- suomalaisuutena. puuttuvat tärkeimmät filosofin edellytykset: vastaavuudesta. Kaikkein selvimmin tämä selvä perspektiivi, suuret näköalat, eettinen Kilven näkemys tulee esiin Vilho Suomen Tere Vadén ja henkinen asennoituminen, terävä johto-

60 • niin & näin 1/96 päätösten tekotaito, mitkä kaikki kuuluvat kaan kykyä tajuta Linnan ajattelun ja taiteen filosofi-taitelija-kansalainen Väinö Linna Väinö Linnan todella suuriin ansioihin. Nyt jo ulottuvuuksista muuta kuin oman ansapol- kirjoitti näkyviin: sekä keskeisten eurooppa- kokonaisrakennekin tahtoo hajota: välillä jou- kunsa mutkat. laisten aatteiden palon että niiden vararikon, dutaan suvantoon, jossa kuplii pelkkiä irral- Yksi Turkkaan verrattava väläys Nummen ja sen valtavan hinnan traagisina, inhimilli- lisia tuokiokuvia, kunnes taas juoni lähtee yritykseen pääsee, kun hän surkuttelee Lin- sinä kärsimyksinä. Sitä paitsi tuo Linnan liikkeelle. Kaikista juttukohtaisista ansiois- nan kansallisen irvikuvan myötätuntoista taiteessa auki kirjoitettujen olemassaolon taan huolimatta, joita siltä, kuten sanottu, ei hautaamista esseekokoelmassa Murroksia: muotojen analyysi säilyy ajallisessakin pers- puutu, teos jää alle sen rajan, mitä arvok- “Tapani Laine kirjoittaa saatesanoissaan pektiivissä aivan siinä missä englantilaisen kaalta dokumentilta voidaan vaatia. häijysti Linnasta vakiinnutetusta kirjailija- filosofian kantavin hahmo, Shakespearekin. Jostain syystä kustantaja ei ole osannut kuvasta ja arvostelee kirjailijan asettamista Vain kulttuurihistorian rajasuutarit voivat vastata kirjan julkaisuesitykseen samoin kuin perinteisiin yhteiskunnallisiin raameihin.” kuvitella muuta paikkaillessaan kansallisten aikanaan Väinö Linnalle itselleen: “Emme Toisin kuin Linna, Nummi ei sitä paitsi ole Linna-kuvajaistensa sortuvia perustoja. siis voi ajatella sen julkaisemista, joten tajunnut koko kirjoituksesta yhtään mitään. Tältä “etäisyydeltä” Nummen sammatti- palautamme sen Teille kiittäen tarjouksesta.” Hän luulee, että puhe Linnasta taiteilijana on perspektiivistä kirjoitettu Linna-kuvajainen on Muutama ansiokas yksityiskohta on mai- rakennettu “ajallisesti etäisyydeltä”. Nummi ohieletyn kansallisen pintakuohutradition nittava. Helvi Lehtonen korjaa Yrjö Varpion ei käsitä valtavaa a-j-a-t-u-k-s-e-n välimat- “viimeinen vihanta”. Todettakoon kuitenkin professorinvirkaansa varten hutaisten teke- kaa. Maailmanluokan taiteilija, sodanjälkei- Linnan omin sanoin: “On niin kovin surkeaa män kirjan Mäkelän piiri asiavirheitä. Tällä on sen Euroopan ehkä merkittävin, ei Linnan nähdä miten se suuri näkemys kuivuu vielä merkitystä, jos Linnan henkilöhistoriaa tapauksessa tarkoita mitään Nummen tuollaiseen muruseen.” joskus kirjataan jäsennellysti. Koska kirjas- “seikkailuromaanin” kirjoittajaa eikä pitsin- Viimeaikainen kirjoittelu Kilvestä, Linnas- sa Väpi ei ole mukana yhtään kirjailijan lähi- nyplääjää, vielä vähemmän se on vastakohta ta ja Viidastakin asettaa filosofi-kansalaisil- piirin henkilöä, lukuisat muut virheet jäävät Väinö Linnalle vastuullisena kansalaisena. le velvoitteen veljiensä pelastamiseen; valitettavasti vielä korjaamatta. Kun ‘kansalainen’ tarkoittaa Nummelle vaikkapa Viidan sanoin: “Ei mar, poijaat, nyt Kirjassa esiintyy Linnan tuttujen ja puoli- jaarittelua “Laineen väheksymistä” ajankoh- ruvetaan puhuun asiaa.” Parhaimmassa ta- tuttujen ohella myös muutama kansallisen taisista taustoista, Linnalle ja Laineelle se pauksessa kansallisten kuvajaisten näki- luokan vaikuttaja. Näistä Heikki Turuselle tarkoittaa elämän täyden painon filosofista jöistä voidaan tämän filosofisen selkeyden Linna on “sotien jälkeisen ajan kenties kokemista, vastuullista olemassaoloa. Linna antamalla oikeudella sanoa yhtä myötätun- merkittävin suomalainen kirjailija”. Ainoan taiteilijana puolestaan merkitsee, että Linna toisesti kuin Linna sotilaistaan, jotka joutui- merkittävän väläyksen intellektuelliin tämän on tämän olemassaolotapahtuman muodon vat sotimaan itselleen vieraiden aatteiden kansallisen muumioinnin yli tarjoaa Jouko jäsentäjä, mikä sitä paitsi hänelle itselleen puolesta: “Kohtalo oli vapauttanut heidät Turkka, joka kertoo päässeensä Pentin- oli ensisijaista. Tämän seikan käsittämistä kaikesta vastuusta antamalla heille selkä- kulmalla Linnan kanssa samalle aalto- Linna odotti hieman muiltakin kuin Murrosten saunan.” pituudelle tämän perspektiiveistä filosofiaan, toimittajalta. Mutta Nummen ja hänen maailmankirjallisuuteen ja Linnan taiteen porukkansa tapaa kerta kerralta samasta Tapani Laine henkilöhahmojen shakespearelaiseen kohta- virheestä: he eivät tajua kuka Linna oli ja lonlogiikkaan. Turkka jatkaa tästä intellek- mistä hän kirjoitti. Siksi onkin samantekevää tuellin ja “kansalliskirjailijan” ristiriidasta: mihin kirjallisuudeksitutkijoiden arvioinnit “Vaikka hän varoitti, ettei filosofia saa näkyä ja painotukset siirtyvät, koska niiden paino kuin henkilöhahmon ideana, oli kuin juhlittu elämän painoon nähden on sama kuin MIELESTÄ MONESSA kansalliskirjailijahahmo olisi antanut itse Nummen “seikkailuromaanin” paino avointen itselleen kuoliniskun. Näin selvästi, millaisiin joukkohautojen edessä. MIELESSÄ yhteyksiin hän itsensä tahtoi ja kuinka New Yorkissa asti käyneet modernistit kauas hän halusi siitä kuvasta, millaisena suosivat mielellään myyttiä “kansainvälisesti Leila Haaparanta & Sara Heinämaa häntä juuri salissa juhlittiin.” suuntautuneista” modernisteista (lukivathan (toim.), Mind and Cognition: Philosophical Linnan esseekokoelman toimittajana tuo he peräti T.S. Eliotia) ja “kansallisesti Perspectives on Cognitive Science and sama kokemus tuli läheltä ja syvältä suuntautuneesta” Väinö Linnasta. Käsittä- Artificial Intelligence. Acta Philosophica riipaisevan tutuksi. Kirjan Väpi päättävässä mättä jäi, että Linna oli ylivoimaisesti euroop- Fennica, vol. 58. Societas Philosophica pohjanoteerauksessa kirjallisuudeksitutkija palaisin. Hän nimittäin näki sellaista, mihin Fennica / The Philosophical Society of Jyrki Nummi huolehtii siitä, ettei tämä taatusti “seikkailuromanisteilla” ei ollut vielä “etäisyyt- Finland, Helsinki 1995. 419 s. pääse näkyviin Linnan “julkisessa kuvassa”. tä”. Se mitä Suomessa on yleensä pidetty Nummi ei tosin ole jaksanut kirjoittaa itsenäi- kansallisena kokemuksena, ennen muuta Maassamme julkaistaan harvoin kan- sesti, hänen kansalliskirjailijajaanauksensa vuosi 1918 ja jatkosota, merkitsi Linnalle 1sainvälisesti katsoen yhtä merkittävää on sekä pitkä että pitkästyttävä; lajinäytteenä tämän vuosisadan eurooppalaisen ihmisen filosofista teosta kuin Suomen Filosofisen se on täysin traditionaalinen: koulupojan peruskokemusta suomalaisessa aineistossa. Yhdistyksen sarjan Acta Philosophica kynäily. Latistaessaan ajattelija ja taiteilija Ja tuo eurooppalainen peruskokemus mer- Fennica 58. nide. Kirjan otsikko saattaa ehkä Linnaa oman ajattelunsa kansallismaise- kitsee ruumiita läjäpäin juuri siksi, “että oli johtaa hieman harhaan: kyseessä ei ole maan Nummi kirjoittaa yksinomaan niin paljon hyviä ihmisiä, jotka eivät olleet “vain” kognitiotieteen ja tekoälyn filosofisiin sammattiperspektiivistä, ahtaasta sektorista perkeleestään tietoisia, vaan kykenivät peruskysymyksiin keskittyvä laaja artikkeli- ja kaikkein suppeimmasta näkökulmasta. verhoamaan ne aatteisiin.” Tämän modernin kokoelma, vaan käsiteltävät teemat etsiy- Hänellä ja hänen porukallaan ei ole kertaa- eurooppalaisen ihmisen sisäisen perkeleen tyvät — monista eri suunnista — erittäin

niin & näin 1/96 • 61 ajankohtaisen, yleisfilosofisen naturalismi- nistista mallia. Kaikissa näissä teksteissä Olen taipuvainen seuraamaan Engelin ja keskustelun ytimeen (vaikkei sana “natura- historiallinen problematiikka kytkeytyy kiinnos- Stoutlandin (ja monien muiden vahvan naturalismi” esiinnykään otsikossa). Tähän keskus- tavalla tavalla nykyongelmiin. lismin kriitikoiden) viitoittamaa tietä Peuhun ja teluun teos on yhtä tärkeä kontribuutio Oman aikamme filosofien oppeihin suun- muiden reduktionistien tien sijasta. Natu- kuin mikä tahansa suuressa maailmassa tautuvat Pascal Engel, joka kritisoi David ralismista taisteltaessa törmätään kuitenkin julkaistu antologia. Papineaun “teleologista” semantiikan naturali- helposti filosofisen argumentaation rajoihin: Asialla on aihepiiristä jo väitelleitä, aseman- sointia, Markus Lammenranta, joka pyrkii kehit- oletetaanko jo argumentaation lähtökohdissa sa vakiinnuttaneita suomalaisia tutkijoita (Pentti telemään Goldmanin näkemystä täydelli- naturalismi vai ei? Esimerkiksi psykologismia ja Määttänen, Markus Lammenranta, Riku Juti, sempää “substantiivisen epistemologian” naturalismia vastustavan Husserlin tapaukses- Leila Haaparanta, Lilli Alanen, Paavo Pylkkä- naturalisointia, Tommi Rakshit, joka koettaa sa osoittautuu, että “puhdas”, ei-naturalistinen nen), väitöskirjojaan valmistelevia tai viimeis- osoittaa virheelliseksi Stephen Stichin argu- (fenomenologinen) filosofia on mahdollista vain televiä filosofeja (Sara Heinämaa, Tiina Seppä- mentin, jonka mukaan mentaalisten entiteettien edellyttäen, että (jokaisella mahdollisella) lä, Tere Vadén, Ari Peuhu, Tommi Rakshit) olemassaolon kieltävällä eliminatiivisella kokemusmaailmalla on tietty muoto tai raken- sekä nimekkäitä ulkomaisia tähtiä (Robert materialismilla ei olisi lainkaan totuusarvoa, ne, jonka voimme tunnistaa maailmaan itse Brandom, Claudine Tiercelin, Pascal Engel, sekä Tiina Seppälä ja Paavo Pylkkänen, joiden sijoittamaksemme muodoksi. Tämän edelly- Frederick Stoutland, John Haugeland, Barry yhteisenä lähtökohtana on David Bohmin fysii- tyksen täyttymistä ei voida todistaa. Joko läh- Smith). Osa kirjan 17 artikkelista perustuu Tam- kan filosofia. Omaperäisiä, ortodoksioita haas- detään oletuksesta, että se täyttyy, ja ryhdytään pereen yliopistossa kesäkuussa 1992 järjeste- tavia huomioita ajankohtaisista kiistakysy- harjoittamaan puhdasta filosofiaa, tai sitten tyn symposiumin Cognitivism, Connectionism myksistä sisältävät myös Robert Brandomin lähdetään naturalismista. (Haaparanta, s. 164.) and Semiotics esitelmiin. rationalismin perinnettä elvyttävä käsite-empi- Korkeampaa näkökulmaa ei ole. Naturalisti ei rismin kritiikki, Sara Heinämaan Blade Runner lopulta voi esittää mitään neutraalia, vahvoista Esillä olevien ongelmien moninaisuu- -elokuvasta vaikutteita saanut “keinoper- filosofisista lähtökohtaoletuksista riippumaton- 2desta saa riittävän käsityksen vain luke- soonien” moraalisen aseman pohdinta, Barry ta argumenttia naturalisminsa tueksi. Hän jou- malla kirjan itse. Aihepiiri jakautuu kuitenkin Smithin “commonsense-fysiikan” puolustus, tuu jo työskentelemään naturalisminsa sisällä, melko luontevasti neljään jaksoon. Näistä Pylkkäsen bohmilainen “informationaalisen” ja siksi hän on aseeton itsepintaista antinatu- ensimmäinen, Content and Meaning, tarttuu kausaliteetin käsitteen muotoilu sekä Tere ralistia vastaan. Esimerkiksi Peuhun (s. 364- merkitysteoreettisiin kysymyksiin. Toisen jak- Vadénin esiin nostama analogia kvanttiteorian 365) esittämä “motivaatio” reduktionismille son Nature and Philosophy teemana on ja konnektionismin välillä. motivoi nähdäkseni aidosti vain henkilöä, joka eksplisiittisemmin naturalismin projekti nyky- jo on reduktionisti. Mutta sama koskee filosofiassa, etenkin epistemologiassa. Kol- Keskeisenä ongelmana monissa kokoel- Husserlin kaltaista antinaturalistia. Naturalisti mannessa jaksossa Minds, Bodies and 3man kirjoituksissa on elämämme ja toi- voi yksinkertaisesti kieltäytyä hyväksymästä Persons pohditaan mielen filosofian perus- mintamme normatiivisuuden yhteensopivuus hänen argumentaatiotaan naturalistiselle kysymyksiä kognitiotieteen ja tekoälyn filo- naturalismin kanssa. Jos ihminen tieto- ja näkökulmalle vieraana. sofian näkökulmasta. Viimeinen jakso toimintakykyineen on jäännöksettä luonnol- Tästä umpikujasta ei pidä tehdä liian nopeita Cognition, Common-Sense and Physics, lisen maailman asukas, kuinka ymmärräm- johtopäätöksiä. Keskustelu naturalismista ei jossa käsitellään myös yleisempiä tieteen- me kielen merkityksellisyyden, tiedon ja suinkaan ole hyödytöntä, sillä yleisluontoisen filosofisia kiistoja, on kirjan laajin (6 artik- oikeutuksen kaltaiset epistemologiset perus- naturalistisen viitekehyksen sisälläkin voidaan kelia). käsitteet sekä ihmismielen intentionaali- käydä monenlaisia lokaalisia kamppailuja siitä, Muutaman kirjoittajan aihepiiri on selvästi suuden ja ylipäänsä mentaaliseen toimin- millainen naturalismin ohjelma voidaan johdon- historiallinen. Claudine Tiercelin etsii Charles S. taan kuuluvat ilmiöt? Voidaanko näitä teemo- mukaisesti viedä läpi. Argumentaation mahdol- Peircen semiotiikan ja logiikan filosofian ja käsittelevä filosofia imaista luonnontietei- lisuuksien rajallisuus vain muistuttaa meitä relevanssia nykyiselle kognitiotieteelle, ja myös den sisään, kuten naturalisteista suurin, siitä, ettei tämäkään kamppailu ole helppoa. Pentti Määttäsen käsitteellisen sisällön W.V. Quine, on toistuvasti ehdottanut? Lisäksi keskustelua naturalismista vaikeut- kontekstuaalisuutta korostavassa, internalismia Vaikka mukana on myös varsin ankaraa taa se, että usein ne, jotka vastustavat vastustavassa kirjoituksessa Peirce on tärkeä luonnontieteellistä reduktionismia edustavia normatiivisten käsitteiden reduktiivista naturali- taustanimi. Riku Juti näkee Thomas Reidin näkemyksiä — esimerkiksi Ari Peuhun kirjoitus sointia (esimerkiksi Engel), nojaavat jyrkkään commonsense-epistemologian Alvin Gold- kognitiotieteen palauttamisesta neurotie- erotteluun normatiivisen ja luonnollisen manin ja monien muiden edustaman, teeseen — monet kirjoittajat vastustavat (deskriptiivisen, faktuaalisen) välillä. Antireduk- kognitiotieteen tieto-opillista merkitystä koros- normatiivisuuden redusoimista pois tieteellisesti tionismi voitaisiin ehkä viedä askel pitemmälle. tavan naturalismin historiallisena viitepisteenä. virittyneestä ihmiskäsityksestä. Engel pitää Tässä suhteessa John Haugelandin artikkeli Fenomenologian ja logiikan filosofian tutkijana totuutta irredusiibelisti normatiivisena käsittee- Mind Embodied and Embedded on kokoelman tunnettu Leila Haaparanta kytkee naturalismi- nä ja vastustaa yritystä palauttaa se uskomus- antoisin. Haugelandin mukaan kartesiolainen keskustelun vuosisadan takaiseen psykolo- temme luonnollisiin (esimerkiksi biologiseen mieli vs. ruumis -erottelu on yhä elossa seman- gismi vs. antipsykologismi -keskusteluun ja menestykseen liittyviin) ominaisuuksiin. Frede- tiikan ja syntaksin, perusteiden ja syiden sekä Edmund Husserlin filosofiaan. Lilli Alanen puo- rick Stoutland vuorostaan tutkii symbolisen ja intentionaalisen ja fysikaalisen kielen välisissä lestaan on kirjoittanut “karteesisen meditaation” konnektionistisen kognitiotieteen seurauksia erotteluissa (s. 234). Tällaisten erottelujen vas- ihmisen erehtyväisyydestä sekä Descartes’in toiminnan filosofian suhteen ja argumentoi, että tapainoksi Haugeland (s. 234-235) asettaa näkemyksestä, jonka mukaan ihmismieleen käyttäytymisemme intentionaalisuuden väistä- oman käsityksensä mielen ruumiillistu- ja inhimilliseen toimintaan ei voida soveltaa mättömän normatiivisuuden ymmärtäminen neisuuden ja maailmaan upottautuneisuuden materiaaliseen todellisuuteen sopivaa meka- tukee konnektionismia. “välittömyydestä” (“the intimacy of the mind’s

62 • niin & näin 1/96 embodiment and embeddedness in the world”), normatiivisuuden välisen suhteen ongel- käsityksen, jossa läheisyyttä ja välittömyyttä maa voidaan adekvaatisti käsitellä vain TAITEESTA ILMAN kuvaava termi “intimacy” ei viittaa vain vuoro- pragmatismin perspektiivistä. Tämän vaikutukseen tai keskinäiseen riippuvuuteen näkemyksen puolesta argumentoiminen ei ESTETIIKKAA vaan mielen, ruumiin ja maailman ei-erilli- kuitenkaan tässä yhteydessä ole mahdol- syyteen, niiden sekoittumiseen kokonaisuu- lista.) Stoutland päätyy melko lähelle Martin Heidegger, Taideteoksen alkuperä. deksi (“commingling”, “integralness”). Jos tämä pragmatismia korostaessaan Wittgen- Suom. Hannu Sivenius. Helsinki, Taide käsitys omaksutaan, myös merkityksen ongel- steinin inspiroiman kielifilosofian pohjalta, 1995. 103 s. ma joutuu uuteen valoon. Merkityksellisyyttä ei että kielellistä käyttäytymistä säätelevien voida enää sijoittaa mieleen tai aivoihin, vaan normien perusta on kieliyhteisön käytän- Taideteoksen alkuperä on Martin itse maailma, jossa elämme, on nähtävä nössä (s. 227), mutta Haugelandin käsitys Heideggerin yksi kuuluisimmista teksteistä ja merkityksellisenä (s. 260 ff.). mielen ja maailman suhteesta on ehkä alunperin pidetty esitelmänä Frankfurtissa Kartesiolaisuudesta syyttäminen on toki kuitenkin kokoelman deweylaisin. Tästä vuonna 1936. Tosin Taideteoksen alkupe- ollut tehokas ase 1900-luvun mielen filoso- näkökulmasta myös realismin perinteinen rästä on olemassa kaksi aikaisempaakin fiassa. Tätä asetta käyttävien olisi hyödyl- ongelma kytkeytyy naturalismiin: jos mieli versioita, molemmat vuonna 1935 Frei- listä tutustua Lilli Alasen tutkimukseen, on, kuten Haugeland väittää, upotettu burgissa pidettyjä esitelmiä. joka osoittaa Descartes’in ajatelleen maailmaansa (“embedded in its world”, s. Esitelmät sijoittuvat aikaan, johon sijoittuu ihmismieltä ja -ruumista hyvin läheisesti 267), onko olemassa mitään mentaalises- myös Heideggerin paljon puhuttu “käännös”, yhteen liittyneinä (s. 193 ff.). Oliko Descar- ta riippumatonta maailmaa? Realismi- Kehre, jossa Heideggerin filosofiassa tapah- tes itse kartesiolainen? Alasen mukaan kysymystä Mind and Cognition -kirjassa ei tuu uudenlainen perusorientoituminen. hän ei ainakaan sitoutunut siihen jyrkkään eksplisiittisesti tematisoida (paitsi Heidegger on itse maininnutkin, että Taide- “kartesiolaiseen dualismiin”, johon hänen Rakshitin referenssiteorioita tarkastele- teoksen alkuperä esitti merkittävää roolia nimensä tavallisesti liitetään. Oliko hän vassa kirjoituksessa, jossa Stichin tieteen- hänen Kehressään. sitten haugelandilainen? Alasen ja filosofiaa syytetään antirealismista). Tämän filosofisen muutoksen näkyvimpiä Haugelandin artikkelit asettuvat toisiaan Pragmatismin ohella toinen tärkeä filo- merkkejä on luopuminen eksistentiaali- epäsuorasti problematisoiviksi keskustelu- sofinen viitekehys, jota ei juuri käsitellä, on filosofisesta orientaatiosta ja siirtyminen kumppaneiksi. Mind and Cognition on Karl Popperin tunnettu “kolmen maailman enemmänkin “olemisen historian” ongelmiin, siksi sisäisesti dynaaminen teos. ontologia”. Maailmojen 1, 2 ja 3 käsitteet jossa ihminen ja hänen ajattelutapansa näyt- ovat usein hyödyllisiä työvälineitä täytyy erilaisissa historiallisissa epookeissa. Hyväkään artikkelikokoelma ei voi olla naturalismista, reduktionismista, eliminati- 4täydellinen. Aiheiden monipuolisuus ei vismista ja näihin liittyvistä opeista väitel- ole yksinomaan eduksi. Lukija, joka ei ole täessä, mutta jostakin syystä Popperin Taidetta käsittelevä perehtynyt tietoteorian, tieteenfilosofian ontologiseen jäsennykseen ei nykyään kirjoitus totuudesta ja mielen filosofian debatteihin, eksyy (eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta) suh- Heidegger näkee olemisen nyt monimuo- nopeasti. Näistä aiheista kiinnostuneille tauduta vakavasti. Sitä ei vaivauduta edes toisena “tapahtumisena” tai “tapahtumana”, kirja kuitenkin varmasti tarjoaa näkökohtia, kritisoimaan. joka tarvitsee ja käyttää ihmistä, mutta ei ole jotka on otettava huomioon — periaatteella Pari käytännöllistä, joskin melko merki- mitään sellaista, jonka ihminen subjektina “jokaiselle jotakin”. Kaikkea ei yhden ihmi- tyksetöntä, huomiota voidaan vielä esittää. loisi tahdonalaisesti. Tämä tapahtuminen on sen tarvitse lukea. Toisaalta teoksesta voi- Kotimaisillekaan filosofian ammattilaisille Heideggerille “totuuden tapahtumista”, histo- si olla hyötyä myös filosofian opetuksessa, ei välttämättä ole päivänselvää, kuka kir- riallisten epookkien paljastumista, johon vaikkei se mikään populaariesitys olekaan. jan kirjoittajista on kuka. Lyhyet kirjoittaji- ihminen ottaa osaa ja jossa kielellä on mer- Yhtään sen artikkeleista ei voida sanoa en esittelyt olisivat siksi olleet paikallaan. kittävä rooli. Voitaisiin sanoa, että oleminen helpoksi, mutta eräät niistä ovat ehkä sii- Myös asiahakemiston liittäminen teokseen tapahtumana puhuu meitä historiallisesti ja nä määrin yleiskatsauksellisia ja tavallisel- (hyödyllisen nimihakemiston lisäksi) olisi tässä mielessä Heideggerin aikaisemmat lekin valistuneelle lukijalle avautuvia, että helpottanut monimutkaisten erityiskysy- käsitykset ihmisestä oman elämänsä valit- niiden soisi löytävän yleisöä muualtakin mysten viidakossa vaeltamista. Näistä sijana joutuvat uuteen valoon. kuin yliopistojen filosofian laitoksilta. puutteista sekä valittujen näkökulmien Taideteoksen alkuperässä on selvästi Naturalismin ongelmia on kyllä lähestyt- (väistämättömästä) hajanaisuudesta ja esillä Kehren tuomat ajattelun muutokset. ty sellaisistakin näkökulmista, joista käsil- — toisaalta — rajoittuneisuudesta huoli- Totuuden tapahtuma on merkittävässä roo- lä olevan teoksen artikkelit eivät sitä matta Leila Haaparanta ja Sara Heinämaa lissa ja olemisen epookit saavat historiallisen lähesty. Esimerkiksi amerikkalaisen prag- ovat toimittaneet teoksen, jonka lukemat- Daseinin ja kansan muodon. Tekstiin myö- matistin John Deweyn vuosisatamme alku- ta jättäminen on jokaiselle naturalismi- hemmin kirjoittamissaan jälkisanoissa puoliskolla kehittelemä olennaisesti keskustelua käyvälle filosofille häpeäksi. Heidegger tuo esiin kysymyksen “onko taide antireduktionistinen naturalismi jää sivuun, yhä vielä olennainen ja välttämätön tapa, vaikka sen merkitys myöhemmälle Sami Pihlström jolla historiallisen Daseinimme kannalta naturalismikeskustelulle on nähdäkseni ratkaiseva totuus tapahtuu vai eikö se enää erittäin suuri, ja vaikka toinen pragma- ole sitä?” (s. 84). Tämä on yksi Taideteoksen tismin klassikko, Peirce, on keskeisesti alkuperän avainkysymyksistä, jota Heideg- mukana kahdessakin artikkelissa. (Itse ger pyrkii avamaan tarkastelemalla mitä asiassa katson, että naturalismin ja taide ylipäätään on. Ei niin että hän antaisi

niin & näin 1/96 • 63 yksiselitteisen vastauksen, vaan pyrkimys on esteettinen, eli tiede, moraali ja taide: kaksi inhimilliseen praksikseen liittyvää nimenomaan nähdä uudelleen koko kysy- totuus, hyvyys ja kauneus. Taideteoksen alkuperässä esiintyvää ta- mys. Taideteoksen alkuperässä Heidegger pahtumisen aluetta ovat ajatteleminen Ongelmana nimittäin on, että esteetiikkaa pyrkii osoittamaan taiteen alueen ennen sekä politiikka (tai valtion perustaminen). korostava käsitys taiteesta on sijoittanut teoreettisesti ja kulttuurisesti ymmärrettyä taiteen aistitodellisuuden, elämyksen ja “tun- taidetta. Tämä on alue, jossa maailma teen” alueelle, vanginnut taiteen esteettiseksi avautuu ja paljastuu totuuden tapahtuessa Politiikan estetisointia kohteeksi ja subjektin toiminnan “esineelli- ja voi nän tulla erilaisten tarkastelujen koh- vai runoutta? seksi” tuotteeksi tai kulttuuri-ilmiöksi, jolloin teeksi. Mutta maailman avautuminen ei ole Heideggerin viittaus poliittiseen totuuden taide jää Heideggerin mukaan kokonaan mikään yksinkertainen ja kerrallaan läpi- olemisen tapaan on nostanut esiin vaiku- käsittämättä ja kuolee pikkuhiljaa pois. Jot- näkyväksi tekevä prosessi, vaan sen tusvaltaisen tulkinnan Taideteoksen alku- ta edelläoleva peruskysymys saisi jonkin tapahtumaluonteeseen liittyy tätä avautu- perästä. Heideggerin konteksti ja liittoutu- mielen, taiteelle on suotava oikeus totuu- mista vastustava pooli, jota Heidegger minen natsien kanssa tuo helposti näkyviin teen, joka perinteisesti on vain tiedon tai tie- kutsuu maaksi. Siinä missä taideteokseen politiikan estetisointiin liittyvän kysymyk- teen asia, jotka erottavat totuuden kauneu- liittyvä maailma kontekstinomaisesti sen Heideggerin kohdalla. Samalla on desta ja hyvyydestä. Heideggerille totuus, merkityksellistää teoksen ja kiinnittää sen syytä muistaa, että Heideggerin Kehre si- kauneus ja hyvyys eivät ensisijassa ole eril- historialliseen kulttuuriin, maa vastustaa joittui Saksan “konservatiivisen vallan- lisiä, vaan kun totuus asettuu taideteokseen, kaikkea tähän liittyvää lopullista merkityk- kumoksen” aikoihin, joka vei Hitlerin se tulee näkyviin kauneutena: “kauneus on senantoa ja totalisoimista. valtaan vuonna 1933. Heidegger ei kuiten- eräs totuuden tapa olla kätkeytymättö- Maailman ja maan välillä vallitsee kiis- kaan itse eksplisiittisesti kehitä ajatusta, myytenä” (s. 57). (Heideggerin totuus-käsi- ta, joka vastaa totuuden ja epätotuuden tai että valtion voisi ymmärtää taideteoksen tyksestä, katso Reijo Kupiainen, “Heidegger paljastumisen ja kätkeytymisen jatkuvaa mallina, mutta siitä huolimatta Heideggerin ja totuus tapahtumisena”, niin & näin 2/94, dialektiikkaa. Totuuden tapahtumisen ja “politiikan” nähdään usein alkavan juuri s. 6-8) taideteoksen ja kaiken olevan manifestoi- taideteoksen analyysista. tumisen paikka on juuri tässä kiistassa. Vuosien 1935-47 aikana Heidegger piti Tämä merkitsee sitä, että taideteos tulee useita taiteeseen liittyviä luentoja ja tämä Miten taideteos on? merkitykselliseksi maailmaansa nähden ja tarjosikin usein mahdollisuuden ottaa esiin Taide ei ole Heideggerille siis estetiikan maailma ilmoittaa itsensä taideteoksessa. filosofisia kysymyksiä aikana, jolloin mikä asia, eikä Taideteoksen alkuperä missään Taideteos ei ole muualla kuin maailma, tahansa opetus ei ollut mahdollista. Näis- nimessä filosofista estetiikkaa, vaan taide vaan ne ovat samassa mutta eivät sä luennoissa, kuten myös taideteoksen on hänen mukaansa nähtävä yhteydessä identtisinä. Tässä paljastuneisuudessa alkuperässä, tulee usein esiin ajatus “olemiskysymykseen” ja näin ollen taide- taideteosta ei voida kuitenkaan vangita “teoksen luojasta” samoin kuin ajattelijasta nimitystä kantavaa esteettis-kulttuurista valmiiden tulkintojen ja kulttuuristen ja valtiomiehestä, joka on aikalaisiinsa aluetta edeltävään ilmiöön. Olemis- paradigmojen alueelle, sillä mm. teoksen nähden “ylivertainen” näkijä, kuulija ja kysymys, jota Heidegger pohtii erityisesti materiaali maanluonteisena vastustaa kokija. Tällaisiksi historiallisiksi “taiteili- pääteoksenaan pidetyssä Sein und tätä. Tällä kiistan käsitteellä Heidegger joiksi” Heidegger nimeää mm. Sofokleen, Zeitissa, on Heideggerin yritys palata itse pyrkii tulkitsemaan uudelleen uuskantilai- Hölderlinin ja oikeastaan myös itsensä. asiaan, “zu den Sachen selbst”, kuten suuteen liittynyttä jakoa luonnonesineen ja Niissä tulkinnoissa, joissa korostetaan fenomenologian “tunnuslause” kuuluu. kulttuuriesineen välillä, jossa jälkimmäinen Heideggerin käsitystä valtiosta tai Heideggerille filosofian todellinen kysymys muodostuu jonkin arvolisäyksen perusteel- poliksesta teoksena nähdään Heideggerin ei ole tieteelliset, teoreettiset ja kulttuuriset la. Esimerkkinä tästä on rahakolikko, johon ajatusten johtavan pangermaaniseen konstruktiot, kuten taide, vaan elämä ja kulttuurisesti ja historiallisesti liittynyt arvo Führerstaatiin, jota johtaisi tällainen todel- oleminen itse. Tämä pyrkimys liittyi tekee kolikosta kokonaan muuta kuin mitä linen valtioteoksen luoja. Toisenlaisesta Heideggerin transsendentaalifilosofiaan se materiaalinsa perusteella on. Jo mm. näkökulmasta lähtevät tulkinnat näkevät (uuskantilaisuus ja Husserlin fenomeno- Sein und Zeitissa Heidegger kritikoi “taideteoksen luojat” erityisen kaksija- logia) kohdistamaan kritiikkiin, joka yrit- voimakkasti Descartesin filosofian linjoja koisina olentoina, jotka ovat mukana täessään ymmärtää elämää kieltäytyy myötäilevää kulttuuriesineisiin liittyvää samassa historiallisessa elämässä muiden kuitenkin luopumasta epistemologisista arvopredikaatin lisäystä, joka on ontolo- ihmisten kanssa, mutta elävät samalla kategorioista ja ennakkoehdoista. Filoso- gisesti ongelmallista. Kysymys on samas- paljaammin todellisuuden välittömyy- fiassa vallitsee tältä osin teoreettisen jär- ta a priorin ongelmasta, jonka jo edellä dessä. jen ylivalta, joka johtaa eletyn elämän mainitsin. Ratkaisuksi tähän ongelmaan Tällaiset henkilöt ovat olemukseltaan objektivoimiseen, hypostasointiin ja muotoutuu nyt monimuotoinen tapahtumi- runoilijoita, eivät sanan kirjallisuuden lajia kalkkeutumiseen, ja näin elämä tulee sen kuvaus taideteoksesta tapahtumisen kuvaavassa mielessä, vaan siinä mieles- ymmärretyksi objektivointina, jossa se tapana, joka liittyy kulloisenkin maailman sä, että Heideggerille “kaikki taide on ole- ilmaisee itsensä kulttuurina. Näin nousee avautumiseen ja tätä avautumista vastus- mukseltaan runoutta” (s. 75). Runous a priorin ongelma: objektivoituna elämä tavaan maahan. Heideggerille on taiteessa juuri se kieli, käsitetään historiallisen kehityksen myötä Mutta taideteoksen oleminen taide- jolla meitä puhutaan, ja jossa todellisuus syntyneeksi kulttuurin muotojen systee- teoksena on Heideggerille vain yksi niistä avautuu ilman valmiiden kulttuuristen miksi, jossa kulttuurin käsite kokoaa kolme tavoista, joilla tällainen tapahtuminen tai konstruktioiden painoa. Kysymys tällai- keskeistä aluetta: looginen, eettinen ja totuuden tapahtuminen järjestyy. Muut sesta alkuperästä on tietenkin aina ongel-

64 • niin & näin 1/96 mallinen mutta Heideggerille hänen “tai- mielettömyyksiin — ymmärtääkseni Baudril- teen filosofiansa” perusajatuksia: “runous EPÄLOPULLISUUDEN lard tarkoittaa juuri tätä kirjoittaessaan on sanontaa olevan kätkeytymättömyy- kiihdyttämisen tai paisuttamisen strategiasta. destä.” (S. 77). AIKA Niinpä on mielekästä puhua historian voimis- Vaikka runous onkin taiteen asia, se on ta, mutta kielikuvan sisällä sinänsä johdon- myös itse kielen olemus ja seuraa kaik- Jean Baudrillard, Lopun illuusio. mukainen puhe historiasta “tosiasioiden kialle sinne, missä puhuva ihminen ilmaan- Gaudeamus, Helsinki 1994. 142 s. linkoamisena” tuntuu jo vaikeammin tuu. Myös Heidegger itse pyrkii tavoitta- ymmärrettävältä. maan runouden omassa kielessään ja Jean Baudrillardilta on syytä odottaa aina Mielestäni Baudrillard on parhaimmillaan kirjoittamisen tavassaan. Hänen tavoittee- jotain originellia. Tällä kertaa hän väittää, että hauska ja oivaltava kulttuurikriitikko. Ainakin naan oli murtautua ulos perinteisen historiamme ei enää jatku, mutta se ei myös- minua nauratti lukiessani seuraavaa: “metafysiikan”, siis tieteen ja filosofian kie- kään ole päättynyt. Historia on muuttanut “Hienoin esimerkki siitä, mitä ihmislaji voi lestä, joka rakentuu hänen mukaansa suuntaansa ja tapahtumat ovat alkaneet pakottaa itsensä sietämään, on Biosfääri 2 alkuperänsä menettäneelle ja irrallisia kulkea taaksepäin. Historia ei siis tähtää — lajin ensimmäinen eläintarha, jonne se konstruktioita muodostavalle käsitteistölle johonkin loppupisteeseen, täydellisty- menee katsomaan omaa selviytymistään, argumentin logiikoineen. neeseen paratiisiin tai katastrofiin, vaan se kuten ennen mentiin katsomaan apinoiden kulkee kohti alkupistettään. parittelua.” Yksi tapa ymmärtää edellisen kaltaisia Tylsimmillään Baudrillard on mariseva Kääntäjän painajainen väitteitä on esimerkiksi se, että juuri meidän konservatiivi. Hän ei ole erityisen herkkä Heideggerin omalaatuinen “runollinen” kieli aikamme ja kulttuurimme on poikkeukselli- muiden ja varsinkaan hieman etäämmällä muodostaa erityisen ongelman kääntäjälle. sen kiinnostunut menneisyydestä. Samalla olevien kulttuureiden ihmisten kärsimyksille. Heidegger pyrkii nimittäin omissa ilmai- tavalla kuin päättymätön psykoanalyysi Ainakaan hän ei ole ensimmäisenä suissaan toteuttamaan samaan maailman piehtaroi lapsuuden kokemuksissa, samalla tuomitsemassa kärsimystä. Sen sijaan hän ja maan välistä kiistaa, joka itse tavalla meidän kulttuurimme tekee loputto- paasaa siitä, miten Itä-Euroopan vallanku- taideteoksessakin toteutuu. Näin monet masti selkoa omasta menneisyydestään. mous ilmentää Länsi-Euroopan demokratian ilmaukset ovat vähintäänkin kaksimerkityk- Kaikki menneisyyden ilmiöt halutaan tutkia ja ja vapauden tyhjyyttä. Timisoaran joukko- sisiä ja usein kaikessa konkreettisuudes- tutkia nimenomaan oikeudenkäynnin merki- murhien osoittautuminen lavastukseksi saankin symbolisia ja monimielisiä. Tällai- tyksessä. Baudrillard luonnehtii tätä kiihkoa osoittaa hänelle sen, miten länsimaiden sia ilmauksia ovat mm. maa tai kansa, jot- puhtaan historian luomiseksi. ihmiset ovat joutuneet tiedotusvälineiden ka kansallissosialistisessa kontekstissa Baudrillardia voi tuskin luonnehtia panttivangeiksi. Baudrillardin kritiikin kärki ovat tietysti luettavissa omalla tavallaan. analyyttiseksi ajattelijaksi. Mutta jonkinlainen lienee kohdistettu siihen, että nykyaikaises- Sellaiset ilmaukset kuin ‘Sich-Ins-Werk- metodi hänen kirjoituksissaan on, meta- sa joukkotiedotuksessa juuri mikään ei enää Setzen-der-Wahrheit’ (totuuden asettumi- foristen ilmauksien ja mallien kehitteleminen. kykene herättämään varmuuden tai autent- nen teokseen tekeille) ‘Lichtung’ (suomen- Ilmeisesti useimmille meistä ei ole ongelmal- tisuuden kokemusta. Mutta kieltämättä noksessa ‘aukeama’), ‘Gestell’ (suomen- lista puhua historian yhteydessä esimerkik- hänen analyysinsa voi tulkita myös noksessa ‘asetin’) tai Dasein (jätetty si kertomuksista, evoluutiosta, fysikaalisista ihmisvihamielisyydeksi: hän on närkästynyt suomennoksessa kääntämättä) tuottavat suureista kuten voima ja liike, tai käyttää siitä, ettei väkivalta ollutkaan todellista. kääntäjälle päänvaivaa, sillä vaarana on, geometrian käsitteitä kuten ulottuvuus, jana Tässä kokoelmassa Baudrillard kirjoittaa että käännettäessä ne kadottavat mielen- ja suunta. Tässä ei tunnu olevan mitään han- huomattavan paljon “jätteiden kierrättä- sä, monimielisyytensä ja juurensa tai sitten kalaa. Baudrillardin ajatukset ovat absurdeja misestä”. Jätteellä hän ilmeisesti tarkoittaa tuloksena on ongelmia luettavuudessa. siksi, että hän yhdistää historian teemaan kaikkea hyödytöntä, arvotonta ja merkitykse- Heideggerille itselleen kääntäminen on uusia ja yllättäviä metaforisia jäsennyksiä. töntä. Meidän aikaamme leimaa universaali kuitenkin tulkitsemista, ja sellaisena myös Esimerkiksi kokoelman ensimmäisessä jätteiden kierrättäminen. Ilmeisen ekologisen Heideggerin oma teksti monesti tarjoutuu: esseessä “Vuoden 2000 patafysiikkaa” merkityksensä ohella tämä periaate on mahdollisuutena moniin tulkintohin. Baudrillard soveltaa historian kuvaamiseen laajennettavissa esimerkiksi siten, että Hannu Sivenius on onnistunut teke- mm. gravitaatioteoriaa ja vapautumis- nykyaikaisessa maailmassa mikään asia tai mään omasta tulkinnastaan luettavaa nopeuden käsitettä. Vapautumisnopeudella merkitys ei voi eikä saa “mennä hukkaan”. tekstiä ja välttää liikaa “sanamagiaa”, joka tarkoitetaan nopeutta, joka kappaleella tulee Yksikään asia tai ilmiö ei ole merkityksetön, väijyy Heideggerin teksteissä. Joistakin olla, jotta se voi irtautua jonkin toisen kappa- vaan viimekädessä se on aina merkki jostain käännösratkaisuista voisi tosin käydä lopu- leen, esimerkiksi maapallon vetovoima- toisesta ilmiöstä tai seikasta. Psykoanalyysi tonta keskustelua ilman yksimielisyyttä. kentästä. Analogia historian ja gravitaatio- kuvaa tätä periaatetta: nykyaikaiselle ihmi- Näin myös siksi, että jotkut käännös- teorian välillä on, että simulaation tilassa selle hänen kaikkein vähäpätöisimmätkin vaihtoehdot toimivat paremmin joissakin asioiden ja ilmiöiden merkitykset ovat kiihty- lipsahduksensa tai unensa yksityiskohdat toisissa teksteissä ja jotkut toiset taas neet niin suureen nopeuteen, että ne irtoa- ovat merkityksellisiä. Tällainen ihminen ei muissa teksteissä. Mahdollisuuksien vat reaalisen gravitaatiokentästä. Asioiden ja pysty unohtamaan mitään, ei tuhlaamaan merellä on kuitenkin aina kiinnittäydyttävä ilmiöiden merkitysatomit katoavat avaruu- eikä heittämään pois yhtään kokemustaan. johonkin. teen ja jokainen atomi seuraa omaa lento- Historiaan yhdistettynä jätteiden kierrät- rataansa äärettömyyteen. Metaforat ovat tämisen periaate ilmenee esimerkiksi siinä, Reijo Kupiainen aina johonkin määrään asti mielekkäitä, että kulttuurimme haluaa säilyttää kaikki mutta niitä on mahdollista kehitellä myös menneisyyden ilmiöt ja asiat, kulttuurillamme

niin & näin 1/96 • 65 on taipumus museoida menneisyys. Meidän ja olemassa vain siksi, että siitä on tehty tieteestä ja sen kohteesta ja menetelmänä aikanamme ei esimerkiksi ole mahdollista, kopio. Itse asiassa on täysin samantekevää, on diskurssianalyysi. Tuloksena on eräänlai- että kaupungit rakennettaisiin yhä uudestaan onko ensimmäistä luolaa olemassa lainkaan, nen aukirakentaminen, jossa ei oteta selvästi aikaisempien rakenteidensa päälle. Tämä ajan myötä se voidaan unohtaa. kantaa eri puhumistapojen puolesta tai voi olla nykyaikaisen rakennustavan sanele- Jätteiden kierrättämisen ja historian lopun vastaan. Lukijalle jää ongelmaksi ratkaista, ma pakko, rakennusten perustukset on ulo- teemat huipentuvat tässä kokoelmassa sii- mitkä ovat ne lähtökohdat, jotka tässä tettava esihistorialliseen maaperään asti. hen ajatukseen, että historian loppu itses- dekonstruktiossa ovat tekijällä. Mutta kulttuurikritiikin kannalta tämä ilmen- sään on muodostunut tarpeettomaksi Diskurssianalyyttinen tutkimus perustuu tää samalla nykyisyyden ja menneisyyden tarkoitusperäisyydeksi, josta emme voi pääs- oletukseen, että jostain kohteesta aikaan- erottamista toisistaan. Meidän nykyisyy- tä eroon. “Vastedes tämä loppu pyörii ja saatu tematisoiminen motivoituu erilaisista temme ei oikeastaan voi olla aktiivisesti jatkaa pyörimistään ympärillämme väsymät- puhunnan tavoista. Itse tutkimuskohteeseen tekemisissä menneisyyden kanssa. Jos jokin tömästi. Olemme oman loppumme piirittä- saattaa liittyä käytäntöjä, jotka antavat oman menneisyyden esine tai asia havaitaan, se miä, ja meidän on mahdotonta saada sitä tavan puhua, toisaalta jokainen tutkimuspe- pyritään välittömästi eristämään museoon ja laskeutumaan ja palaamaan alas maan rinne ja siinä hyväksytyt tavat puhua antavat säilömään omaan autenttisuuteensa. Ensim- päälle. Tähän sopii vertaus avaruuteen nekin omat tematisointinsa. Meillä on yhtä mäinen tehtävä on menneisyyden restau- unohdetusta venäläisestä kosmonautista, paljon tietoa kuin on tapoja puhua. Jokainen roiminen, ilmiöihin kerrostunut kuona on jota kukaan ei ota vastaan eikä käy hake- uusi käsite muuttaa diskurssia, jossa se poistettava ja sen alta on paljastettava massa alas. Hän on neuvostoterritorion luodaan. Perimmältään on siis kyse todelli- puhdas alkuperäinen. Museoinnin säilövä ainoa hiukkanen, joka heittää ironisesti suutta koskevasta käsiteanalyysista ja sen erikoispiirre on nykyisyyden saastuttavan volttia deterritorialisoituneen Venäjän yllä. rakentumistavoista. vaikutuksen ehkäiseminen, koska nykyisyys Kun maan päällä kaikki on muuttunut, hänes- Diskurssianalyysiksi tämä muuttuu, kun voi vain rappeuttaa menneisyyttä tuomalla tä tulee käytännössä kuolematon ja hän oletetaan, että näin voidaan esittää itse uusia tulkintoja ja merkityksiä tapahtuneelle. jatkaa pyörimistään jumalien, taivaankap- tutkimuskohteisiin asti ulottuvaa kohdallista Tällainen autenttisuuden metafysiikka ja his- paleiden ja ydinjätteiden tavoin.” tutkimusta vain puhumalla näin kehittyvistä torian puhdistamisen periaate näyttäytyy tavoista puhua. Siis esimerkiksi kasvatustie- joka puolella: rakennetun ympäristön suoje- Jari Aro teen diskurssinanalyysi — vaikkakin puhuu lemisessa on tärkeää palauttaa rakennusten vain kasvatustieteellisen tutkimuksen alkuperäinen ulkonäkö, tieteen maailmassa tematisoinnista ja argumentointitavoista — jonkin väitteen tai teorian jäljittäminen ensim- koskee perimmältään myös kasvatustieteel- mäiseen esittäjäänsä on itsestään selvästi lisen tutkimuksen kohdetta, koska se kysyy arvokasta jne. tämän kohteen käsitteellisen konstituoimisen Yksi Baudrillardin usein käyttämä esi- kulloisiakin ehtoja. merkki on Lascaux’n luolien ja niiden LA(A)TUA ETSIMÄSSÄ Juha Suorannan tutkimuksessa tutkimuk- kivikautisten maalausten kohtalo. Luolien sen kohteeksi on määritelty laadullisten maalaukset voitiin “löytää” tietysti vasta tutkimusmenetelmien rajat. Tätä, perintei- modernilla ajalla, koska vielä 1700-luvun ih- Juha Suoranta, Tekstit, murrokset ja sesti katsoen tieteenfilosofista ongelmaa, miset näkivät näissä maalauksissa muutos: kolme näkökulmaa laadullisen lähestytään diskurssianalyyttisesti. Tekijä ei libertiinien salajuonen Raamatun pilkkaa- tutkimuksen metodologiaan. Acta tarkemmin määrittele menetelmänsä lähtö- miseksi. He eivät voineet uskoa maalausten Universitatis Lapponiensis 10, Lapin kohtia eikä niitä syitä, jotka ovat johtaneet todenperäisyyteen, koska se olisi ollut risti- Yliopistopaino, Rovaniemi 1995. hänet tekemään juuri diskurssianalyysia. riidassa Raamatun historian kuvauksen Hän kuitenkin kertoo, että häntä innoittaa kanssa. Nykyaika puolestaan ei kiellä Kasvatustieteellinen tutkimus on saanut jonkinlainen “pragmatismin perusvire”, joka maalausten alkuperäisyyttä, vaan eristää kokea lukuisia erilaisia muutoksia, joista vii- innoitus liittyy erilaisten tutkimuskäytäntöjen menneisyyden nykyisyydestä. Originaali meisimmät asettuvat ajallisesti lomikkain: seurauksiin ja vaikutuksiin. Tekijä arvioi eri- Lascaux’n luola on suljettu ja sen viereen on aineistolähtöisten, laadullisten ja diskurs- laisia diskursseja “niiden vakuuttavuuden, valmistettu täydellinen kopio, jossa turistit sianalyyttisten tutkimuslähtökohtien erotta- kiinnostavuuden ja käytännöllisten seuraus- voivat vierailla. Näin toimittiin sen vuoksi, että minen toisistaan osoittautuu vaikeaksi tehtä- ten perusteella”. turismin vaikutuksesta luolan maalaukset väksi, joskin erot näyttävät vaativan jonkin- Lukijalle ei kuitenkaan paljasteta, kuinka alkoivat tuhoutua. Tällä tavoin menneisyys laista selkiyttämistä. Tämä on erityisen rajataan tämä ”käytännöllisyys”, onko se museoitiin ja säilöttiin autenttisuuteensa, sen ilmeistä sen vuoksi, että diskurssianalyysissa tutkimuksen vai toiminnan käytännöllisyyttä. kuluminen ja vanheneminen pysäytettiin ja on mahdollista ottaa tutkimuksen kohteeksi Suoranta rajautuu käsittelemään ang- se eristettiin nykyisyydestä. Myös kopioitu mikä tahansa tutkimuksen kohde, tutkimisen loamerikkalaista metodikeskustelua. Tämä luola on alkanut osoittaa kulumisen merkkejä tapa, lähtökohta tai menetelmä, jopa sen on selkeä kannanotto eräisiin kysymyksiin: ja tämän vuoksi olisi luontevaa, jos sen vie- oma. hermeneuttiset ongelmat jäävät tutkimuksen reen rakennettaisiin kolmas. Tämä kolmas Taataksemme tutkimuslähtökohtien va- ulkopuolelle ja osin aidosti pinnallinen ame- (ja neljäs ja viides jne.) puolestaan histo- pauden mutta välttyäksemme keskustelun rikkalainen pragmaattisuus nousee esille. riallistaisi toisen (kolmannen ja neljännen anarkialta osoittautuu tarpeelliseksi asettaa Toisaalta tämä valinta estää hukkumasta jne.) luolan merkiksi meidän ajastamme. jonkinlainen konteksti kullekin lähtökohdalle. tutkimustoiminnan metafyysisiin oletuksiin ja Mutta saman periaatteen mukaisesti ensim- Juha Suorannan tutkimuksessa on otet- on siten raikas rajaus, toisaalta näin mene- mäinen luola on historiallinen, alkuperäinen tu tutkimuksen alle tavat puhua kasvatus- tetään myös eräs tutkimustoiminnan perus-

66 • niin & näin 1/96 kysymys, kysymys tutkimisen motivoineesta koko lailla vanhakantaisella tavalla kielen käytännöstä. Tämä tulee selvästi esille niis- merkitystä; kauan sitten haudatut gurut on “JOTAIN ON sä kohdissa, joissa tekijä pohtii laadullisten taas kaivettu esille ja jopa Austin performa- tutkimusmenetelmien aiheuttamia luotetta- tiiveineen saa taas hengittää tätä ilmaa, vaik- MENEILLÄÄN” vuuden ja pätevyyden ongelmia: diskurssi ka hänen olisi varmaankin syytä pysyä hau- itse tai tuloksen pragmaattinen arviointi ei dassaan filosofisine limerickeineen. Tämä koskaan anna vastausta kysymykseen artikkeli sisältää eräät parhaat osat tutkimus- Uusi aika: Kirjoituksia nykykulttuurista ja luotettavuudesta ja pätevyydestä. ta ja samalla myös kaikkein heikoimmat. Ris- aikakauden luonteesta. Nykykulttuurin Sama rajaus todennäköisesti tuottaa on- tiriita on häkellyttävä mutta ei kuitenkaan tutkimusyksikön julkaisuja 41, Jyväskylän gelman, joka on enemmänkin opillinen kuin heikennä kokonaisuutta. Kielen ongelman yliopisto 1994, 283 s. sisällöllinen. Suoranta käsittelee kautta tut- lisäksi artikkelissa liikutaan hyvin epämääräi- kimuksensa metodologiaa, tieteenfilosofiaa, sesti todellisen aineistolähtöisyyden, diskurs- Kirjallisuudentutkijain Seuran talviseminaa- tieteen filosofiaa ja tieteen ontologisia oletuk- sin ja empiirisen tarkastelun välissä ilman, rissa menneenä vuonna kehittelimme eräi- sia ikään kuin niissä olisi kyse yhdestä ja että tekijä osaisi missään selittää, mikä on se den muiden osallistujien kanssa vitsiä samasta tarkastelutasosta. Ne eivät kuiten- tasanne, josta näkee monta näkökulmaa uudesta tieteenalasta, jonka kohteena olisi kaan ole syntyneet tutkimuskeskusteluun kerrallaan. — ei enempää tai vähempää kuin — kaikki. vahingossa tai päällekkäisiksi: kullakin on Tutkimuksen Jälkipuhe-osastossa, joka ‘Pantologiaksi’ nimeämästämme opinalasta oma, havainnollinen ja tärkeä, asemansa, sisältää artikkeliosuuden yhteenvedot ja voisi suorittaa kolme kokonaisuutta: josta kussakin tarkastelussa voidaan nähdä teesittämisen, Suoranta pyrkii kokoamaan ja perusopintoja vastaisi kokonaisuus “Eräitä hieman eri asioita, vastaavasti: tutkimusta tiivistämään sen, mikä artikkeliosuudessa jää huomioita kaikesta”, aineopintoja “Lisä- perustavia, tutkimusnormeja, maailma- epäselväksi. Lopputuloksen selkeys on suo- huomioita kaikesta” ja syventävät olisivat suhdetta ja tutkimuksen ehtoja koskevia. raan kiinni käydyssä keskustelussa eikä “Vähän kaikesta”. Lisensiaatintutkielmat Itse asiassa on varsin yllättävää, kuinka tekijä lavenna sitä todellisesti suomalaiseen varustettaisiin poikkeuksetta otsikolla erilaista amerikkalainen metodologinen kasvatustieteelliseen keskusteluun. Tätä voi “Enemmän kaikesta” ja väitöskirjojen yhtei- keskustelu on verrattuna eurooppalaiseen pitää ongelmana, joskin tehtävänasettelu ei nen otsikko olisi “Kaikki kaikesta”. Seminaa- (ei-englanninkieliseen). Tämä osoittaa tällaista edellytä. Suomessa käyty, myös rin mittaan hymymme kuitenkin jossain mää- oikeaksi Suorannankin oletuksen, että meto- amerikkalaisesta keskustelusta ideoita otta- rin hyytyivät, kun oivalsimme keksineemme dologiadiskurssit ovat suuresti kulttuurisidon- nut, laadullisen tutkimuksen metodinen kes- vain lisää ruutia. Pantologia on olemassa ja naisia. Kasvatustieteellisen tutkimuksen koh- kustelu on myös jätetty pois tutkimuksesta, voi (jos ei nyt hyvin niin ainakin) kohtalaisesti. dalla ne ovat jopa niin kulttuurisidonnaisia, vaikka se hyvin sopisi juuri yhteenvetoon. Siitä käytetään vain toista nimeä: kulttuurin- että paikoin on vaikea nähdä, mitä antia Tämä on sitäkin valitettavampaa, kun tutkimus. amerikkalaisella keskustelulla voi olla Suorannan oma diskurssi hyvinkin antaisi eurooppalaiselle kasvatustieteelliselle käy- hänelle mahdollisuuden varsin kriittisiin tännölle. huomautuksiin sekä Alasuutarin että Varton ‘Uusi aika’ Omat kasvatuspäämäärämme eivät ole metodologian kirjoihin. Juuri tämä keskustelu Ajatukseen kulttuurintutkimuksesta uutena yhtä läpinäkyvästi (kuin amerikkalaiset) läs- puuttuu meiltä muutenkin eikä se tässäkään pantologiana ei voi olla tulematta, kun nä kasvatustietellisessä tutkimuksessa, joten tutkimuksessa ala. lehteilee Jyväskylän yliopiston Nykykulttuu- ainakin tämä seikka paljastaa meille jotain Kokonaisuutena Juha Suorannan tutki- rin tutkimusyksikön kymmenvuotisjuhla- uutta omastamme: me emme näe omien mus on ehjä ja linjakas. Vaikka kyseessä on kirjaa, otsikoltaan Uusi aika ja alaotsikoltaan diskurssiemme läpi sitä päämäärää, johon artikkelikokoelma, tekijällä on ollut ilmeises- Kirjoituksia nykykulttuurista ja aikakauden tähtämme. ti selkeä projekti jo kirjoittaessaan artikkelei- luonteesta. Siinä 14 yksikössä tai sen liepeil- Suorannan sisällölliset analyysit kasva- ta. Jälkipuheosuus — edelliset varaukset lä työskentelevää tutkijaa pyrkii haaru- tustieteellisestä keskustelusta ovat yleensä huomioon ottaen — tekee tutkimuksesta koimaan nykykulttuurin tilaa ja muutosta. havainnollista ja selkeää. Paikoin ongelma- kokonaisen. Metodologisena keskusteluna Termi ‘uusi aika’ on tuttu toisista ympy- na on tyylillisten keinojen hämärtämä sano- yleisesti työssä on jonkinlainen labiili luonne: röistä — Stuart Hallin ja kumppaneiden ma; erityisesti understatement’it ja ironia tekijä jättää paljastamatta omia tarkastelu- kehitelmistä jo vuosia manan majoilla hukkaavat joskus itse ongelman. Tämä on lähtökohtiaan siinä määrin, että kritiikkiä on viettäneessä Marxism Today -lehdessä tietenkin itsekin diskursiivinen ongelma: Suo- vaikea esittää; tämä on tietenkin kaikenlai- joskus 1980-luvun lopuilla. (Tämän projektin ranta näyttää ajattelevan, ettei hänen valitse- sen diskurssianalyyttisen tutkimuksen ongel- jälkeenjääneet paperit on julkaistu Hallin ja massaan keskustelussa ole mahdollista esit- ma. Metodologisena keskusteluna (suoma- Martin Jacquesin toimittamana otsikolla New tää selviä vastakkainasetteluja ja arvioita. laisessa) kasvatustieteissä tutkimus on erin- Times: The Changing Face of Politics in the Lukijalle aiheutuu tästä ratkaisusta ongelmia: omainen yritys saada ote epämääräisestä ja 1990s, Lawrence & Wishart, London 1989). ei ole varmaa, ymmärtääkö kaikki rinnastuk- useampitasoisesta — ja täysin hedelmättö- Hallilaisessa merkityksessään termi viittaa set ja vertailut “oikein” ja osaako siis vetää mänä jyllänneestä — metodikiistasta ja sen modernisuuden ristiriitaisuuteen: ‘minän’ ne johtopäätökset, jotka oli tarkoitettu koko- ehdoista. Suoranta osoittaa amerikkalaisen fragmentoitumiseen, ‘subjektiivisen paluu- naisuuden ymmärtämisen ehtona. keskustelun esimerkein ja suomalaisin seen’, uuden ajan entistä kulttuurisempaan Kielen asema kasvatuksessa ja tutkimuk- sovelluksin, missä määrin tieteenideologiset luonteeseen ja vallan ja vastarinnan uusiin sessa on erityisen keskeinen. Tämän vuok- lähtökohdat auttavat tutkimustoimintaa. muotoihin. (Katso erityisesti Hallin artikkelia si kolmas artikkeli on erityisen tärkeä. Suo- ‘Uusi uljas maailma’ suomennosvalikoi- ranta on kuitenkin päätynyt tarkastelemaan Juha Varto massa Kulttuurin ja politiikan murroksia,

niin & näin 1/96 • 67 Vastapaino, Tampere 1992.) ta jaot objektiivinen-subjektiivinen, tiede-arki- (teksteinä, osana diskursiivisia käytäntöjä ja Nyt käsillä olevassa julkaisussa kyseinen tieto, henki-ruumis ja naiivisti tulkittu perus- osana sosiaalisia käytäntöjä) onkin heuristis- termi toimii jonkinlaisena sateenvarjo- ta-päällysrakenne sekä painon laittaminen analyyttisena välineenä huomionarvoinen. käsitteenä, jonka alle mahtuvat yleisemmät jaotteluiden ensimmäisille puoliskoille ovat Samalla merkitysten muodostumisen moni- kuvaukset merkitysrakenteiden ja diskurs- menettäneet itsestäänselvän asemansa” (s. ulotteisuus tuo mukaan Erkki Vainikkalan sien muutoksista ja kulttuurisesta moderni- 21). Epäilevä Tuomas joutuu tässäkin kysy- artikkelissaan käsittelemän artikulaatioiden soitumisesta, nykykulttuurin erityisilmiöt mään, kuinka tämä uusi itsestäänselvyys problematiikan: eri merkitysulottuvuuksien tietokonepeleistä kuntosaleihin, kulttuurin- näkyy vaikkapa Suomen Akatemian tutkijan- on tavalla tai toisella myös nivellyttävä toi- tutkimuksen oman luonteen pohdinnat ja koulujen rahoituksen jakautumisessa. Totta- siinsa. Kyse ei kuitenkaan ole välttämättä vielä tutkijoiden omat luotaukset pienen han ‘subjektiivisen’, ‘arkitiedon’, ‘ruumiin’ ja uusien merkitystotaliteettien konstruoimi- yksikön lyhyeen historiaan. ‘kulttuurin’ täytyy tässä Jokisen kuvaamas- sesta, vaan liikkumisesta Timo Siivosen Tällaisena kokoelma on osoitus Nykykult- sa uudessa diskursiivisessa tilanteessa olla artikkelissaan kuvaamilla tuhansilla tuurin tutkimusyksikön pippurisuudesta. Kan- vähintäänkin tasaveroisessa asemassa deleuzelais-guattarilaisilla kentillä, joissa nen Hamlet-kuvan hengessä yksikön tutkijat perinteiseen “objektiiviseen (luonnon)tietee- muotoutuu hetkellisiä tekstien, kontekstien ja tulevat pohtineeksi artikkeleissaan muun seen” nähden — vai kuinka? lukijoiden kulttuuristen käytänteiden ohella myös oman olemassaolonsa oikeu- Ja vielä muuan Jokisen heitoista: “Kysy- mikrosommitelmia. tusta. Alkusanojen mukaan yksikkö “perus- mys, löytyvätkö aidoimmat merkitykset itse tettiin vuonna 1983 luomaan lisäedellytyksiä tekstistä vai sen vastaanotosta, on mieletön” monitieteisen kulttuurintutkimuksen harjoitta- (s. 23). Itse olisin kyllä melkoisen haisevasti Muurit rikki miselle Suomessa”. Tässä edelleen ajankoh- toista mieltä. Kuten yritän perustella kyseisen Kaikkiaan kokoelma toiminee parhaiten taisessa pyrkimyksessään yksikkö onkin yksikön julkaisussa 4/1995, tämä näkemys- heuristisena iltalukemisena kulttuurin- vastoin piskuisia resurssejaan onnistunut ero on ratkaiseva kulttuurisen tekstin- tutkimuksen kenttää jo jonkin verran hännännostonsa arvoisesti. Syytä itsensä tutkimuksen kannalta. Merkitysten palautta- tunteville. Tällaisena se vertautuu sympo- vähättelyyn ei siis ole. minen “itse tekstiin” on mielestäni antago- siumiin tai nyyttikesteihin, joihin lukija ei Juhlakokoelmaa lukiessa ei kuitenkaan nistisessa ristiriidassa koko kulttuurin- joudu tuomaan kuin omat juomansa. Ilman voi olla aprikoimatta, olisiko se toiminut sit- tutkimuksen projektin kanssa. Vasta tekstin niitäkin kyllä tulee toimeen — pää pörisee tenkin paremmin, jos siinä olisi ollut “vähem- auktoriteetin purkaminen voi todella avata lupaavasti jo kevyiden tekstinaukkujen män nuotteja”? Uuden ajan problematiikka tarkasteltavaksi sen arkisen maaston, jossa voimallakin. olisi haasteellinen aihe monografiallekin, kulttuurisesti sijaitsevat lukijat tuottavat Entä millainen sitten on kirjoittajien käsi- saati sitten artikkelikokoelmalle. Tästä huo- merkityksiä tekstit ja kontekstit raaka- tys omasta sijainnistaan tutkimallaan kentäl- limatta Kimmo Jokinen yrittää johdanto- aineinaan. lä? Ainakaan he eivät kiellä osallisuuttaan artikkelissaan (‘Marraskuun neljäntenätoista: tutkimassaan kohteessa. Jo Jokisen johda- kylmenevää, lakastuvaa, kuumetta’) uljaas- tuksessa otetaan vauhtia siitä, mitä kirjoitta- ti saada otetta uudesta maailmasta. Tulok- Kulttuurintutkimuksen ja itse on “lukenut ja millaista elämää elänyt” sena on paikoin anonyymin punertavan- metodologia (s. 11). Kohteena ovat siis paitsi “aikalaiset” vihertävän puolueen kulttuuriohjelman Kokoelma on siksi heterogeeninen, että myös tutkija itse. analyysiosaa muistuttava tiettyjen diskurs- jokaisen artikkelin kommentointi ei voi tulla Tässä suhteessa kulttuurintutkimus on sien vienti kirjoihin ja kansiin, jota joskus kyseeseen. Siksi on tyydyttävä pariin merkinnyt selvää askelta eteenpäin verrattu- vuosien kuluttua voi käyttää kiinnostavana poimintaan: na tilanteeseen, jota Vesa Niinikangas kuvaa dokumenttina tutkittaessa sitä, millainen oli Evästyksiensä lisäksi Kimmo Jokinen kir- päättävässä epätieteellisessä jälkikirjoi- suomalaisen ns. kriittisen, sosiologisesta joittaa myös Descartesin projektista muistut- tuksessaan: maastosta ponnistavan sivistyneistön maa- taen näin aiheellisesti siitä, että kulttuurin- ilmankuva joskus 1990-luvun puolivälissä. tutkimus on — minkä luulisi kiinnostavan "1970-luvun alussa puhuimme kirjalli- “Jotain on meneillään”, Jokinen tiivistää. Se myös tämän lehden lukijoita — kaiken muun suuden opiskelijoiden keskustelu- jokin on itse kunkin identiteetin rakentuminen ohessa myös ‘ensimmäisen filosofian’ kritiik- kerhossa kirjallisuudentutkimuksen teh- kasvavasti kulutuksen varaan, uusien tekno- kiä. tävistä. Sanoin, että minua kiinnostaisi logioiden ja jakelukanavien ilmaantuminen Kulttuurintutkimuksen metodologiaa tutkia yhdysvaltalaisen kirjallisuuden läpi kulttuurin tuotantoon ja todellisuuden kaikki- luonnehtii tunnetusti se, että siinä on jotain yhteiskuntaa, jota se kuvaa. Minua nainen välittyminen representaatioiden vanhaa, jotain uutta, jotain sinistä ja jotain kiellettiin ehdottomasti tekemästä niin, kautta (estetisoituminen). lainattua. Urpo Kovala esittelee kulttuurin- koska kaunokirjallinen teos on oma Jokisen artikkelin kaikkisyleilevyydessä tutkimuksen ja kielen suhteita pannen aiheel- autonomiansa. eräät uuden maailman kiintoisimmista/ lisesti merkille sen, että “[e]steenä kielen ja Myöhemmin illan kuluessa aloin hälyttävimmistä ilmiöistä tulevat kuitenkin sen sosiaalisen kontekstin suhteiden syste- ideoida tutkimusta, jossa selvitettäisiin, lakaistuiksi ohimennen maton alle. “Globaa- maattiselle tarkastelulle on osaltaan ollut mitä lukija ajattelee tai mitä hänen pääs- listuva kulttuuri jättää homogeenisuudes- sopivien työvälineiden puute” (s. 93). Kovala sään liikkuu, kun hän lukee jotain kauno- saan vain vähän tilaa kansallisille eroille”, esittelee yhtä mahdollista välinettä, Norman kirjallista teosta. Toisen kerran yritin ylit- kirjoittaa Jokinen (s. 14). Olen kuitenkin Faircloughin ‘kriittistä diskurssianalyysia’, tää reviirin rajat, ja yhtä ankarasti kuin rivien välistä kuulevinani nationalismia tutki- jossa kieltä tarkastellaan sosiaalisena edellisellä kerralla opiskelijatoverini vien epäilevää murinaa. käytäntönä. Faircloughin ajatus diskursii- vetivät minut takaisin." (S. 269-270) Jokinen kirjoittaa myös, että “[i]lman muu- visten tapahtumien moniulotteisuudesta

68 • niin & näin 1/96 Niinikankaan kaltaisille, jotka eivät ole löytä- oppimisen välineitä Koskinen tarjoaa onkin jo lyssä kyseisen ajatuksen idea katoaa ja neet sijaa tieteen majatalosta, kulttuurin- toinen kysymys. Koskinen hakee sittenkin apua teoreettisesta tutkimus on jo tähän mennessä kyennyt Kirja jakaantuu oikeastaan kahteen kehityspsykologiasta ja oikein rankemman toimimaan vaihtoehtoisena seimenä. Kun osaan. Aluksi Koskinen esittelee etiikan päälle. Niinpä Koskinen esittelee hartaasti tohtorikoululaiset ja heidän ohjaajansa peruskäsitteistöä ja keskeisimpiä vallitsevia kasvatuspsykologi Jean Piagetin ja pedagogi linnoittautuvat kovan tieteen muurien suojiin etiikan teorioita ja eettisen tietoisuuden Lawrence Kohlbergin teorioita moraalisesta ja vesi seisoo ja haisee akatemian valli- kehittymistä, ja loppuosassa kirjasta Koski- kehittymisestä. haudoissa, näitä kodittomia tarvitaan pystyt- nen hahmottelee etiikkaa koulun, ammatin ja Herrojen Piaget ja Kohlberg tutkimukset tämään telttasiirtokuntiaan tieteidenvälisille työ, hoidon sekä sodan ja rauhan osalta. ovat Koskiselle täysin ongelmattomia ja jättömaille, joilla apurahojen hunaja ei virtaa Kirjan alkupuolen teoreettiset esittelyt edustavat “suurta läpimurtoa”. Näin Koski- valtoimenaan. moraalifilosofian perusasioista ovat kovin sen kynästä herkiää varsinaisia olemus- lyhyitä, mutta antanevat sellaisenaan sel- ajattelun helmiä, kuten että “valta aivan ilmei- * * * keän joskin yksipuolisen käsityksen mm. mo- sesti kiehtoo naisia eroottisesti” (s. 210), tai raalisista periaatteista, arvoista, normeista, että “suvaitsevaisuutta ei siis voi opettaa Lopuksi näitä tekstejä massoittain lukevan velvollisuusetiikasta, seurausetiikasta jne. esimerkiksi koulussa, vaan suvaitsevaisuus hätähuuto: Kannatan jyrkästi sitä, että tieteel- Esiteltävänä on likipitäen sama kaanoni kuin kasvaa oman kehityksen myötä…” (s.161- listen artikkelien alussa kerrotaan, mitä missä tahansa anglo-amerikkalaisessa 162) ja että “nuorten terveysajattelussa kaik- niissä aiotaan tehdä. Vastustan kuitenkin etiikan peruskirjassa ja mannermaisesta ki lähtee kehosta. Silloin on vain lyhyt mat- jyrkästi asian proseminaarimaista “Tässä etiikka-keskustelusta Koskinen ei tunnu ka siihen, että terveyden käsitteeseen artikkelissa esittelen...” -tyyppistä kuittaa- olevan kiinnostunut. Koskinen kirjoittaa sisällytetään ulkonäkö, paino, tukka, iho ja mista. Tyylikkyyttä itsensä positiointiinkin! kuitenkin ymmärrettävästi ja lennokkaasti ja muut sellaiset ominaisuudet, joita aikuisten kirjassa esiintyvät kuviot ja taulukot ovat maailmassa pidetään lähinnä kosmetiikana.” Mikko Lehtonen jopa havainnollistavia. (s. 250, kurs. R.K.) Niinpä niin. Monelle ruot- salaiselle keskiluokkaiselle kasvattajalle on tietysti ollut lohduttavaa kuunnella Koskisen Keskiluokan ethos “syvällisiä” sanoja erilaisissa seminaareissa SUDENPENTUJEN Lukijan on kuitenkin syytä suhtautua kriitti- ja koulutustilaisuuksissa. On varmasti ollut sesti Koskisen käsityksiin etiikasta. Koskinen terapeuttista kuunnella esim. seuraavaa ETIIKAN KÄSIKIRJA nimeää itsensä esipuheessa Ruotsin kirkon analyysia yrityksestä: “Hierarkia perustuu papiksi ja kertoo että tämä luonnollisesti vä- valtaan, ja urokset pyrkivät tavallisesti aina Lennart Koskinen, Mikä on oikein. Etiikan rittää hänen elämänkatsomustaan. Näin hän kohti korkeampaa asemaa. Naaraat puoles- käsikirja. Suom. Torsti Lehtinen. Helsinki, ei suinkaan pyri esittäytymään neutraalina taan alistuvat hallitseville uroksille, siis niille, Lasten keskus 1995. 306 s. etiikan teoreetikkona, vaan on lyövinään joilla on korkein status. Monilla lauma- kortit heti alussa pöytään. Tosin kirkon suo- eläimillä vain laumanjohtaja voi hedelmöittää Etiikan käsikirja on itse asiassa varsin jista on aina turvallista puhua etiikasta. naaraat, ja muut urokset joutuvat odotta- mainio idea esitellä lyhyesti ja ytimekkäästi Oman taustan kiinnittäminen kristilliseen maan, kunnes ne pystyvät nujertamaan joh- muutamia etiikan perusajatuksia suurelle perinteeeseen sopii hyvin myös Koskisen tajan — tai jäämään ilman. Tällainen malli yleisölle. Käsikirjan innostunutta käyttäjä- etiikan ajatusmalliin. Hän nimittäin esittää kuvaa kaikessa yksinkertaisuudessaan olo- kuntaa löytyy varmasti hyvinkin eri ammat- melko ongelmattomana, että ihminen voi suhteita monessa suuryrityksessä, jossa on tialoilta. Suomalaissyntyinen Ruotsissa vapaana subjektina valita itselleen sekä hallitseva, karismaattinen johtaja, jolle kaik- vaikuttava Lennart Koskinen onkin löytänyt sopivan eettisen lähtökohdan että tätä tuke- ki muut urokset saavat alistua ja jota kaikki etiikannälkäisistä yleisöä niin armeijan, yri- van ideologian. Ideologia on Koskiselle vain naaraat jumaloivat.” (S. 209) Koskinen näyt- tyselämän kuin tietysti hoito- ja sosiaalialan työväline, johon voidaan myös suhtautua tää näin heijastavan etiikkaansa monia ylei- piireistä. viileän kriittisesti. Asian voidaan ajatella ole- siä keskiluokan ajattelutapoja ja fraaseja ja Mikä on oikein -teos perustuu Koskisen van kuitenkin huomattavasti ongelmallisempi ottavan yleisönsä tällä populaarilla tavalla ja pitämiin luentoihin, seminaareihin ja konsul- ja sanoa ideologian pikemminkin kutsuvan samalla uusintavan enemmän moralismia taatiotilaisuuksiin ympäri Ruotsia ja yhteis- subjektia kuin subjektin valitsevan itselleen kuin pohtivan etiikkaa. kunnan eri ammattiryhmille. Näin kirjassa on sopivan kuosin. miltei jatkuvasti “käytännöllinen” leima, Koskisen teosta leimaakin kauttaaltaan jonka myötä pyritään antamaan työvälineitä vahva subjekti- ja olemusajattelu ja tämä Hyvä ja paha eri ammattikunnille ja etiikasta muuten vain vaikuttaa kirjassa käsiteltäviin teemoihin. Suurimpana peikkona ja etiikan piruna täs- kiinnostuneille ihmisille. Koskinen ajattelee, että ihminen on 97% sä ruotsalaisessa “main-streamissa” piilee, Kirjan tavoitteena on “edistää omaperäis- eläintä ja että loppu 3% mahdollistaa etiikan aivan oikein, neuvosto-marxismi: “Kaikkein tä ja itsenäistä ajattelua eettisissä kysymyk- ja tässä erityisen tärkeä tekijä on aivo- vaarallisin on seurausetiikan ja fanaattisen sissä”. Koskinen ei omien sanojensa lohkojen funktioilla. Tällä eläimen ja ihmisen vakaumuksen, älyllisen laiskuuden sekä mukaan pyri opettamaan etiikkaa, eli anta- erottelulla Koskinen on itse asiassa hyvinkin moraalisen tunteettomuuden yhdistelmä. maan mitään eettistä imperatiivia tai normis- lähellä perinteisen teologian linjoja, jonka Juuri sellaista asennetta kannatettiin käytän- toa. Hänen mukaansa etiikkaa voi vain mukaan teologiset lausumat eivät koske nön marxilais-leniniläisessä etiikassa, joka oppia, eli voi oppia hyödyntämään erilaisia luontoa ja teoreettisen järjen alaa, vaan viime kädessä aiheutti neuvostoimperiumin etiikan tarjoamia välineitä. Se, minkälaisia moraalia ja henkeä. Mutta Koskisen käsitte- taloudellisen ja inhimillisen sortumisen.”

niin & näin 1/96 • 69 (s. 89) Tämä syvääluotaava analyysi uskomusjärjestelmästä tai filosofiasta. Kir- modernit filosofinsa ylittävänä ilmiönä. neuvostoimperiumin tuhosta ja moraalises- joittajat ja toimittajat eivät mitä ilmeisem- Toisaalta ei-länsimaisten hyvän elämän ta rappiosta on ripoteltu teokseen sinne tän- min ole kertaakaan istuneet saman pöydän kulttuurien esittelyt jäävät kovin kapeiksi, ne, aina kun pitää osoittaa jotakin pahaa. ääreen miettimään, millaisista näkökulmis- ne kutistuvat lähinnä hyvien käytöstapojen Mutta myös hyvä on läsnä: esim. analysoi- ta artikkelit tulisi kirjoittaa, kuinka pitkiä ja moraalisten periaatteiden sekä hartaus- dessaan oikeutettu sotaa Koskinen tuo niiden tulisi olla, mitä näkökohtia niissä harjoitusten ja uskonnollisten rituaalien esille teesit oikeutetun sodan kriteereistä. tulisi ottaa huomioon ja millaisia pedago- esittelyksi, kun näitä “hyvän elämän avai- Kun kyseiset premissit täyttyvät on sota gisia vaatimuksia kirjoituksille tulisi aset- mia” ei juurikaan soviteta laajempiin ja oikeutettu ja eettisesti ongelmaton. Tällainen taa, jotta takakannen lupaus “soveltuu syvempiin historiallisiin, yhteiskunnallisiin tapaus oli hänen mielestään mm. Persian- hyvin katsomusaineiden opettajille ja opis- ja kulttuurisiin yhteyksiinsä. Esimerkiksi lahden sota. Näin Koskinen tulee paljasta- kelijoille sekä opetusmateriaaliksi kan- Harjula tarinoi sujuvasti itäafrikkalaisista neeksi miten moraalia ja etiikkaa käytetään salais- ja työväenopistoihin” ei jäisi vallan sananlaskuista ja omakohtaisista sattu- probagandan ja politiikan osana, miten vaille katetta. muksistaan Tansaniassa, mutta ei sano halutut ajatustavat ja tendenssit saadaan Ensimmäiset neljä tekstiä ovat mitä mitään itäafrikkalaisen kulttuurin historias- hallitseviksi, miten hyvä luodaan tarkoitus- ilmeisemmin “tärkeämpien töiden” tekemi- ta tai suhteesta muihin afrikkalaisiin periä vastaavaksi. Koskinen ei kuitenkaan sen ohessa värkättyjä selvityksiä kulttuureihin tai länsimaiseen kulttuuriin, itse valota näitä mekanismeja, sillä hänen platonisesta (Pitkänen), aristotelisesta jonka hegemonisoivilta pyrinnöiltä ei tehtävänsä kouluttajana on luoda haluttua (Simo Knuuttila), keskiajan kristillisestä tunnetusti ole mikään jäänyt rauhaan. hyvää. Se hyvä, minkä Koskinen luo, on (Reijo Työrinoja) ja modernista (Jussi Oma lukunsa on Karmela Bélinkin kir- kokoelma sääntöjä ja periaatteita tyyliin “eet- Kotkavirta) hyvästä elämästä. Knuuttila on joitus “Juutalainen hyvä elämä on elävää tiset säännöt tietokonealan henkilöstölle” ja työskennellyt niin paljon ja pitkään Aristo- Raamattua”, joka ylittää ylimielisyydes- “yleiset säännöt sotilaille”. Harmi että hyvä teleen parissa, että hän väkisinkin onnis- sään ja propagandistisuudessaan jopa idea etiikan käsikirjasta tuhrautuu epäkriit- tuu myös nyt tyydyttävästi — tai ainakin Dan Steinbockin kaikkein prosemiitti- tiseen ja filosofisesti onttoon moralismiin, jota paremmin kuin vielä väitöskirjaansa simmät kirjoitukset. Bélinkin tekstin Koskinen itse uskoo kuitenkin välttelevänsä. Platonista työstävä Pitkänen platonisen sisälähtöisyyttä kuvaa se, ettei hän voi hyvän elämän kohdalla. Knuuttilan teksti, sallia itsensä kirjoittaa sanaa ‘Jumala’, Reijo Kupiainen kuten myös Kotkavirran, on ainakin jossain vaan käyttää merkkiyhdistelmää ‘J-a’. määrin kohdettaan problematisoiva ja Bélinkin jutussa ei juutalaisuuteen oteta edes jossakin määrin kontekstualisoiva, minkäänlaista kriittistä etäisyyttä, päinvas- mikä lisää näiden tekstien imukykyä ja toin kirjoittaja jo otsikossaan julistaa juuta- kriittisyyden astetta, kun taas Pitkänen laisuuden olevan “elävää Raamattua”, en- tyytyy standardifilosofianhistorioista tuttu- simmäisellä sivullaan maalailee, kuinka ja Platon-tulkintoja toistelevaan esitysta- “juutalaisuus on eräänlainen palapeli, joka AVAIMET HUKASSA paan. kokonaisuudessaan on kuin kaunis ja Toimittajilta voi kuitenkin kysyä, miksi virikkeinen kuvataulu” (s. 74); vakuuttelee, Kotkavirralle on annettu 160-sivuisessa että “juutalaisuus on ihmisläheinen uskon- Pirkko Pitkänen ja Mikko Telaranta (toim.), kokoelmassa tilaa kokonaiset 20 sivua to”, sitten hehkuttaa “pyhistä pyhin J-n Ovi parempaan maailmaan: Hyvän (melkein 15 % tekstimassasta), kun René lahjoista on elämä” ja tämän jälkeen ryn- elämän avaimet eri kulttuureissa. Gothónin esittely buddhalaisuudesta ja nistää kristinuskon kimppuun — muslimit Painatuskeskus, Helsinki 1995. 161 s. Raimo Harjulan esittely itäafrikkalaisesta huokaiskaa helpotuksesta, Bélinki jättää kulttuurista jäävät alle puoleen tästä. Luu- teidät rauhaan! — joka on ‘tyypillinen Joensuulainen tutkija Pirkko Pitkänen ja lisi olevan päinvastoin, sillä Kotkavirta esit- protestiuskonto’, jossa epäoikeudenmukai- Opintotoiminnan keskusliitossa vaikuttava telee Knuuttilan ja Pitkäsen tapaan vain sesti väitetään juutalaisten olevan koston- Mikko Telaranta ovat toimittaneet oppi- yksittäisten filosofien ajatuskulkuja näiden himoisia. Luulisi, että tämän artikkelin jul- kirjamarkkinoille kirjoituskokoelman, jossa jälkeensä jättämien tekstien valossa, kun kaisija on ideologinen valtiokoneisto nimel- “alan tutkijat ja muut asiantuntijat pohtivat taas Gothóni ja Harjula yrittävät esitellä tä “Israelin valtion painatuskeskus”, eikä syvää luotaavasti eri kulttuureissa vaikut- kokonaisia kulttuureja tapa- ja uskomus- protestanttisella työn etiikalla ansaittuja tavia filosofisia ja uskonnollisia ajattelu- järjestelmineen samoin kuin Matti Kotiran- veromarkkoja huonosti laadittuihin tapoja”, kuten takakansi lupaa. Tuloksena ta ortodoksisuutta, Bélinki juutalaisuutta, kirjoituskokoelmiin tuhlaava — “tulos- on yhdentoista kirjoittajan voimalla tuotet- Charles Le Gai Eaton islamilaisuutta, Virpi vastuusta” huolimatta — Suomen valtion tu noin puolitoistasataasivuinen kokoelma, Hämeen-Anttila hindulaisuutta ja Pertti painatuskeskus (nyk. Edita). joka kantaa useimpia tämäntyyppisten, Seppälä taolaisuutta. Tällaista aihepiirien Onneksi kokoelman muut kirjoitukset monen tekijän teksteistä yhteenkasattujen “pinta-alojen” epäsuhtaisuutta olisi ehkä eivät yllä Bélinkin propagandan mittoihin, kokoelmien perusvikoja, kuten että artikke- jonkin verran vähentänyt se, että Pitkänen, joten takannen lupausten takia ei sentään lien laatu on epätasainen, näkökulmat ovat Knuuttila ja Kotkavirta olisivat yrittäneet tarvitse kuluttaja-asiamiehen pakeille hajanaisia ja yhteismitattomia, eivätkä ar- pohdiskella, miten heidän esittelemänsä marssia. tikkelit järjesty systemaattiseksi kokonai- filosofit ovat olleet mukana tuottamassa suudeksi. Kirjan toimittajat ovat ilmeisesti länsimaisena sivistyksenä tai kristinuskona Mikko Lahtinen luottaneet siihen, että riittää, kun kultakin tunnettuja kulttuurimuotoja. Nyt ainoastaan kirjoittajalta pyydetään kirjoitus jostakin Kotkavirta edes yrittää nähdä “modernin”

70 • niin & näin 1/96 nut oppikirjaksi tarkoitetun esityksen Kasva- Tässä mielessä Kasvatus ja filosofia ei KASVATUS JA tus ja filosofia kasvatuksen filosofisista kysy- valitettavasti ole onnistunut kirja kasvatus- myksistä. Omien sanojensa mukaan kyse on filosofian opiskeluun. Olennainen ei riittävästi FILOSOFIA “alustavasta johdannosta” kasvatuksen filo- erotu epäolennaisesta, asioiden järjestys ei sofiaan. Samalla kun kirjassa on runsaasti selkene niin kuin sen pitäisi. Lukujen paikat Tapio Puolimatka, Kasvatus ja filosofia. ainesta ja aineistoa, josta lukijalle on paljon suhteessa toisiinsa ovat oudot, kasvatus- Kirjayhtymä, Rauma 1995. 285 s. iloa tutkimusmatkallaan kasvatuksen filoso- filosofisista suuntauksista puhutaan ennen fisiin ongelmiin, aineiston ja sanottavan run- kasvatuksen käsitteen esittelyä. Joidenkin Suomessa kasvatusfilosofista harrastusta on saus on muodostanut tekijälle myös suuren päälukujen otsikot, kuten Opetuksen käsite ollut tasaisesti vuosikymmenestä toiseen ongelman. Kirjan rakenne ei näet välttä- tai Kasvatuksen käsite, ontuvat. Kaiken paljolti riippumatta aikakausien vaihtuvista mättä ole kaikkein toimivin. kaikkiaan kirjasta puuttuu kokonaisraami tai aatteellisista muodeista. Silti kasvatuksen Kirja jakautuu seitsemään päälukuun. sellainen syvempi ymmärrys, joka opastaisi filosofisiin kysymyksiin ei tungokseen asti ole Aluksi selvitetään kasvatusfilosofian käsitet- lukijaa niissä ongelmanasetteluissa, joissa ollut tarjolla johdattavia esityksiä. Viimeisten tä. Sitten luodaan silmäys seitsemään kulloinkin liikutaan. Tämä on sinänsä vuosikymmenten aikana oppikirjoina ovat kasvatusfilosofian suuntaukseen. Seuraavis- kummaa, onhan kirjoittajalla ollut leegio alan olleet Ebbe Vestergaardin Johdatus kasva- sa luvuissa tarkastellaan kasvatuksen, ope- taitajia — kasvatustieteilijöitä ja filosofeja — tuksen filosofiaan, Sirkka Hirsjärven Johda- tuksen ja indoktrinaation käsitteitä. Kirjan taustanaan, joista useat ovat omakohtaisesti tus kasvatusfilosofiaan ja Kari E. Nurmen viimeisissä luvuissa luodaan katse kriittiseen perehtyneet oppikirjan kirjoittamisen salai- Johdatus kasvatuksen filosofisiin ja historial- ihmiseen kasvatuksen tavoitteena ja kasva- suuksiin. Pahin puute kirjassa on kuitenkin lisiin kysymyksiin. Näiden lisäksi maamme tuksen ja yhteiskuntafilosofian yhteyksiin. sen kieli, joka ilmiselvässä tavoitteessaan kasvatustieteellisten tiedekuntien sarjoissa Vaikka tekijä ei lukuja näin erottelekaan, voi sanoa asioita selkeästi, argumentoiden, on vuosien varrella julkaistu joukko anto- lukija silti erottaa kirjasta kolme suurempaa eksyttää lukijansa epäselviin lauseisiin ja logioita kasvatuksen filosofisista kysymyk- kokonaisuutta: I erilaiset kasvatusfilosofiat, II vierasperäisten sanojen sekamelskaan. sistä. käsiteanalyysit kasvatuksesta, opetuksesta Silmiin pistävät myös jotkut rohkeat oikaisut: Suomalaisten filosofien, kuten Erik Ahl- ja indoktrinaatiosta, ja III kasvatuksen Raili Kauppi esim. kimputetaan mutkitta manin tai Sven Krohnin, ajatukset ovat jää- yhteiskuntafilosofiset kytkennät. Tämänta- muiden suomalaisten analyytikkojen neet viimeisten vuosikymmenten suomalai- painen yksittäisiä lukuja laajempi jäsennys mukaan. sessa kasvatuksen filosofiassa suhteellisen olisi ollut aiheellinen täsmennys kirjan raken- Sanalla sanoen kyseessä ei niinkään näkymättömiksi. Näiden perintöä ovat kasva- teeseen lukijan tietä viitoittamaan. näytä olevan läpiajateltu oppikirja, joka välit- tuksen filosofian alueella kantaneet ennen Teoksesta saa tällaisenaan vaikutelman, täisi lukijalle jonkinlaisen kokonaiskuvan kaikkea Reijo Wilenius mm. kirjassaan Kas- että tekijälle on tullut työnsä kanssa hoppu kasvatuksen filosofisista kysymyksistä kuin vatuksen ehdot ja Kari E. Turunen esim. eikä sisältöä ole ajateltu kokonaisuutena. opinnäytteen kaltainen suoritus lähteis- teoksessaan Ihmisen kasvatus. Vielä kan- Noustakseen sekä muotonsa että sisältönsä töineen kaikkineen. nattaa muistuttaa Juho Hollon elämäntyös- puolesta käsikirjoituksesta eheäksi johdan- Opinnäyteluonteesta löytyvät myös kirjan tä kasvatuksen peruskysymysten parissa, noksi kasvatuksen filosofiaan, olisi teksti eittämättömät ansiot. Opinnäytteiden kohdal- josta yhä olisi kasvatusfilosofisille ajatuksil- vaatinut ehdottomasti vielä ainakin yhden la tekstin epätasaisuudet lienevät enemmän le ammennettavaksi. uudelleentyöstön sekä kielensä että sisäl- sääntö kuin poikkeus. Tässäkin kirjassa on Tapio Puolimatka on uusimpana kirjoitta- löllisten painotustensa puolesta. lomittain todella hyvin kirjoitettuja ja sisäl- Johdattavan kirjan kirjoitta- tönsä puolesta raikkaita jaksoja, ja jaksoja, minen aiheeseen kuin aihee- jotka eivät paljon eroa kirjareferaateista. seen on vaativaa puuhaa. On Raikkaimpiin ja antoisimpiin tuulahduksiin tunnettava laajasti ja katta- kuuluvat pohdinnat postmodernista kasvavasti esillä oleva tietoperusta, tusfilosofiasta ja kirjan loppuun sijoitetut kes- jotta pystyy jäsentelemään kustelut kriittisestä ihmisestä ja kasvatuksen asiansa luontevaksi kokonai- filosofian kiinteästä kytkennästä poliittiseen suudeksi. On kyettävä erotte- filosofiaan. Näissä kirja on ajankohtaisten lemaan perustiedoiksi katsot- teemojen äärellä esitellessään esim. tava aineisto sellaisesta, jota Hayekin yhteiskunta-ajattelun kasvatuksel- kaivataan opintojen myöhem- lisia seurauksia. missä vaiheissa. On nähtävä Kirjaa ei voi suositella johdatukseksi opetussuunnitelmanomaisesti kasvatuksen filosofiaan kuin ensimmäiseltä, eteenpäin alansa kehitys- erilaisia kasvatusfilosofisia perinteitä esitte- linjoja tulevaisuuteen. On tie- levältä luvultaan. Kirjassa on paljon ajateltuja tenkin aina syvästi tulkin- kasvatusfilosofisia näkemyksiä, joiden kans- nallista mitä pidetään olennai- sa kasvatusfilosofisen perusoppineisuuden sena ja millä painotuksin, mut- saavuttanut lukija voi käydä oman jaakobin- ta jotta johdattava kirja tekisi paininsa. tehtävänsä lukijalleen — johdattaisi asiaan — näitä Juha Suoranta valintoja on kuitenkin tehtävä.

niin & näin 1/96 • 71 http://www.netn.fi

Pyrimme jatkuvat lisäämään materiaalia sivuillemme, mutta kaikkia käännöstekstejä ja pidempiä artikkeleita ei ainakaan vielä ole verkosta saatavissa. Sivuiltamme löydät myös kattavan indeksin paperilehdessämme julkaistuista teksteistä. Paperilehtemme materiaalia ei siis näillä näkymin tulla kokonaisuudessaan tarjoamaan WWW:ssä, mikä johtuu mm. tekijänoikeudellisista tekijöistä. Suunnittelemme myös sellaisen materiaalin tuottamista, jota julkaistaisiin ainoastaan WWW- sivuillamme. Sivujemme suunnittelusta, toteutuksesta ja päivytyksistä vastaavat niin & näin -lehden toimittajat. niin & näin avasi omat kotisivunsa Tapahtumia-sivulta näet tietoa Sivujamme voit Internetin World Wide Webbiin filosofiaan liittyvistä tapahtumista selata parhaiten (WWW) muutama kuukausi sitten. ympäri Suomea. Toivommekin, Netscape WWW-sivujemme tarkoituksena että tapahtumien järjestäjät lähet- Navigator -ohjel- on täydentää täisivät meille tietoa malla (mielellään paperilehteämme tapahtumistaan, jotta versio 2.0 tai ja tarjota mahdol- voisimme julkaista tiedot uudempi) ja näy- lisuus maksut- Tapahtuu-sivullamme töllä, joka tukee tomasti tutustua tai lisätä linkin valmii- tuhansia värejä. lehteemme ver- seen sivuunne. Pyrimme jatkuvasti kehittämään kon välityksellä. Sivuiltamme löytyy netn-palveluamme, joten palaut- Annoimme tälle myös linkkejä muihin teesi ja ideasi ovat erittäin tervetul- bittilehdellemme verkosta löytyviin filoso- leita. Palautteesi voit lähettää nimeksi netn, ja fisesti mielenkiintoisiin vaikka sähköpostina sivujemme sen löydätkin osoitteesta http:// osoitteisiin. ylläpitäjälle Tommi Walleniukselle www.netn.fi. Tärkeintä uudessa netn- osoitteeseen Sivuiltamme löydät mm. ennak- palvelussammekin ovat filosofiset [email protected]. WWW- kotietoja lehtemme ilmestymis- tekstit. Kansikuvia osoittamalla sivuiltamme löydät muuten myös aikatauluista ja tulevien pääset numeroiden toimittajiemme yhteystiedot ja voit numeroiden sisällöistä sisällysluetteloihin lähettää meille sähköpostitse myös sekä tietoa irtonu- ja siitä edelleen itse paperi- meroiden myynti- teksteihin. Voit lu- lehteämme paikoista. Voit myös kea verkon välityk- koskevaa tehdä niin & näin kesto- sellä mm. lehtem- palautet- tilauksen verkon väli- me kirja-arviot, ta. tyksellä tai tarkistaa kolumnit, pääkirjoi- Terve- mitä vanhoja irto- tukset, takakansien tuloa numeroitamme on vielä saata- klassikot sekä myös joitakin kään- sivuil- vissa. nöksiä ja pidempiä artikkeleitakin. lemme!

72 niin & näin • 1/96 f i l o s o f i n e n a i k a k a u s l e h t i

niin & näin

Tee nyt vuosikertatilaus (4 tukevaa numeroa) hintaan 130 markkaa. Irtonumerot 2/94, 3/94, 1/95, 2/95, 3/95 ja 4/95 ovat vielä saatavissa hintaan 36 markkaa/numero. 2/94 3/94 Tilausosoite: Martin Heidegger, Tekniikan kysyminen; Martin Johathan Rée, Englantilainen filosofia 1950- Heidegger, Paluu; Päivi Mehtonen, Totuuden niin & näin luvulla; Jarkko S. Tuusvuori, Nihilismi ja alkuperät keskiajalla; Reijo Kupiainen, Heidegger PL 730 totuus; Uudet filosofian oppikirjat vertailussa; ja totuus paljastumisena; Erna Oesch, Totuus ja Friedrich Nietzsche, Traagisen ajattelun synty; metodi hermeneutiikassa; Mikko Lahtinen, 33101 Tampere Friedrich Nietzsche, Sokrateen ongelma; Risto Gramsci totuudesta ja vallasta; Samuli Kaarre, Niemi-Pynttäri, Dionysos tapahtumisen Foucault: historian, totuuden ja vallan filosofi; Puhelintilaukset ja tiedustelut: jumalana; Päivi Kosonen, Käsitteelliset Sami Pihlström, Putnamin episteemisestä 931-345 2760/Tommi Wallenius täsmäaseet; Mikko Lahtinen, Postmoderni totuuskäsityksestä; Terry Eagletonin haastattelu; ruhtinas; Päivi Rantanen, Kaukana paha ei- Juha Siltala, Ajattelutilan säilyttämisestä; Sähköposti: [email protected] akateeminen maailma; Aki Huhtinen, Isokrates, Sofisteja vastaan; Mika Ojakangas, "Terveen" ihmiskäsityksen tuolle puolen; Kirsti Filosofian manifesti: Deleuze & Guattari; jne. http://www.netn.fi Määttänen, Descartes ja lähiöt; jne.

1/95 2/95 3/95

Igor Jevlampjev, Venäläinen "eksistentialismi"; G.H. von Wrightin haastattelu; Matti Sintonen, Raili Kauppi, Tuokio Elysionissa eli Erna Oesch, Gustav Shpet ja venäläinen von Wrightin tuotannosta; Hélène Cixous, Sorties; keskustelua sivistyksestä; Raili Kaupin fenomenologia; Erkki Vettenniemi, Venäläinen Baruch de Spinoza, Kirje Jarig Jellesille & Kirje bibliografia; Agnes Heller, Yhteiskuntatie- apokalypsis, Aleksander Meier, Oikeus Henry Oldenburgille; Vesa Oittinen, Spinozistinen teiden hermeneutiikasta; Ismo Nikander, myyttiin; Aleksander Meier, Esteettinen dialektiikka; Juhani Pietarinen, Spinozan Etiikan Dialogin mahdollisuus ja mahdottomuus; lähestymistapa; Heikki Mäki-Kulmala, suomennos tuottaa iloa; Jussi Kotkavirta, Filoso- Jussi Vähämäki, Nihilismi kutsumuksena; Neuvostomarxismi ja dialektiikka; Jukka fian opettaminen ja ajatuksellinen suunnistau- Gianni Vattimo, Kommunikaatioetiikka vai Paastela, Filosofiaa ulitsalla; Vladimir tuminen; Sirkku Hellsten, Toimintamahdollisuu- tulkinnan etiikka; Sari Husa, Malahov, Onko Venäjällä filosofiaa?, Päivi det ja oikeudenmukaisuus; Ari Peuhu & Raimo Foucault'lainen metodi; Jakke Holvas, Rantanen, Laulavatko tutkijat Suomen suosta?, Tuomela; Onko maailma pelkkää ainetta?; Petri Kuuluu asiaan – pelin filosofiasta; Thomas G.W.F. Hegel, Eleusis; Markku Mäki, Hegelin Koikkalainen, MacIntyren aristotelinen etiikka; Ziehen haastattelu; Pekka Elo, Filosofian Oikeusfilosofia; Susanna Lindgerg, Hyödyllisen Mikko Lahtinen, Filosofi pesukoneessa; Jan tehtävät reaalikokeessa; Filosofia työn hyödyllisyys; jne. Blomsted, Luonto Leopardin silmin; jne. reaalikokeessa 95; jne.