NAURAVA TYOLAINEN, NAURETTAVA TYOLAINEN

NROkulmia tyOvalen huumoriin NAURAVA TYOLAINEN, NAURETTAVA TYOLAINEN

NrakOkulmia tytivalen huumoriin

Toimittaneet Joni Krekola, Kirsti Salmi-Niklander ja Johanna Valenius

TYOVAEN HISTORIAN JA PERINTEEN TUTKIMUKSEN SEURA 2000

Vaki Voimakas 13 TyOvaen historian ja perinteen tutkimuksen seura ja kirjoittajat

Kirjoittajat: Anu-Hanna Anttila, FM assistentti, sosiologian laitos, Turun yliopisto

Anne Heimo, FM Suomen Akatemian projektitutkija, folkloristiikka, Turun yliopisto Vesa Kurkela, dos. erikoistutkija, kansanperinteen laitos, Tampereen yliopisto

Mikko Laitamo, VTM Suomen Akatemian projektitutkija, talous- ja sosiaalihistoria, yhteiskunta- historian laitos, Helsingin yliopisto Katja Laitinen, FM jatko-opiskelija, perinteentutkimus, Joensuun yliopisto Tuija Saarinen, FM jatko-opiskelija, folkloristiikan laitos, Helsingin yliopisto

Hannu Salmi, professori kulttuurihistoria, Turun yliopisto

Johanna Valenius, VTM tutkijakoulutettava, Kulttuurisen vuorovaikutuksen ja integraation tutki- jakoulu, poliittisen historian laitos, Turun yliopisto

Kustaa H.J. Vilkuna, dos. yliassistentti, Suomen historia, Jyvaskylan yliopisto

ISBN 951-98296-1-X Gummerus Kirjapaino Oy Saarijarvi 2000 Sis'51lys

Saatteeksi 6

Vesa Kurkela Tyävdeniltamat, valistus ja karnevaali 8

Kustaa H.J. Vilkuna Herranperkeleet ja nakumannit. SaatylaistOn ja rahvaan valinen ristiriita suomalaisessa kansanomaisessa huurnorissa 1550-1850 34

Anne Heimo "Se oli simmost sukkelaa aikaa." Mika sammattilaisia vuodessa 1918 naurattaa? 50

Tuija Saarinen Heikan Jussi. Katsaus kylasuutarin huumoriin 77

Katja Laitinen Naurettavan surkeaa kyykkimista. Mansikanpoimintakokemukset humoristisena ty6paikkafolklorena 106

Anu-Hanna Anttila "Ja tahmeeta on kun Konosen kavely..." TyOldismiehen rekonstruointi rituaalien avulla 131

Johanna Valenius "We don't use the word 'Republican' in this house!" Luokan ja sukupuolen politiikkaa amerikkalaisessa tilannekomediassa 158

Mikko Laitamo Luokkanaurua valkokankaalla 188 Hannu Salmi "Md joka paiva tOita teen," Suomalaisen iskelman tyOlainen 1950-luvulta 1980-luvulle . . . 200 Saatteeksi

Tyävaen historian ja perinteen tutkimuksen seuran vuotuisen kesaseminaarin aiheena oli vuonna 1999 naurava ja naurettava ty6- 1dinen. Tama teos on koottu seka seminaarialustusten pohjalta teh- dyista etta myOlnemmin kirjoitetuista artikkeleista. NakOkulma ty6- vden huumoriin on kahtaalla; miten tyOvaki on nauranut itselleen ja muille, toisaalta miten tyOldisten representaatioille on naurettu erityisesti sahkOisissa tiedotusvalineissa. Teoksen kirjoittajina on historiantutkijoita, yhteiskuntatieteilijoita ja folkloristeja. Artikkelien aiheet eroavat toisistaan niin ajallisesti ja maantieteellisesti kuin tut- kimuskohteen formaatiltakin. Kaikkia artikkeleita kuitenkin jollei aina nauru, niin ainakin huumori tai humoristisuus. Kokoelman aloittava Vesa Kurkela tarkastelee tyOvaeniltamia suhteessa kansalliseen projektiin kandesta nakOkulmasta: kansan valistamisen ja yleisOn huvittelunhalun. Han tuo esille, kuinka matalaan kuuluva kansankulttuuri, iltamat, sulautui kansalliseen yleiskulttuuriin. Fuusioituminen ei kuitenkaan ollut taydellista, vaan seka matala etta korkea ovat myOs elaneet omaa elamaansa toisistaan riippumatta. MyOs Kustaa H.J. Vilkunan uuden ajan alus- ta 1800-luvun puolivaliin ulottuvan artikkelin ydin on kanden eri- laisen kulttuurin yhteentOrmayksessa ja ristiriidassa. Hierarkisessa saaty-yhteiskunnassa elanyt rahvas ei jaanyt saatyliiistOn edessa sanattomaksi, vaan antoi herravihansa tulla julki huumorissa, joka kaansi yhteiskunnan jarjestyksen karnevalistisesti paalaelleen. Erdanlaisesta karnevalisoinnista on kysymys myOs Anne Heimon artikkelissa, jossa tarkastellaan humoristisia kertomuksia vuoden 1918 tapahtumista. Niinkin traumaattiseen tapahtumaan kuin vuo- den 1918 sotaan sisaltyi myOs jotain huvittavaa. Nauru oli ennen kaikkea vastapuolen arvon kiistamisen ja oman ryhman yhteen- kuuluvuuden luomisen valine. Kandessa seuraavassa artikkelissa siirrytaan tyOn pariin. Tuija Saarisen aiheena on kylasuutarin huumori, jonka kohteeksi seka asiakkaat etta muut kylalaiset joutuivat. Heikan Jussi oli ns. kyla- originelli, joka eli yhteisOn marginaalissa. Sairaana ja rujona han poikkesi tyOkykyisen ihmisen ihanteesta, mutta huumori oli hanen selviytymisstrategiansa. Katja Laitinen tarkastelee nuorten mansi- kanpoimintakokemuksia humoristisen tOpaikkafolkloren nakO- kulmasta. Raskaita tybasentoja, huonoja majoitustiloja ja isantien valvovaa silmaa paetaan naurulla, joka tekee paluun pelloille mah- dolliseksi myOs seuraavana vuonna. TyOnteon katkaisee ja palkitsee loma. Anu-Hanna Anttila analy- soi narratologisen tekstianalyysin keinoin miten eraan miesporu- kan kirjoittamissa mOkkipaivakirjoissa tyOldismiesta rakennetaan humoristisen kerronnan, penkkiurheilun ja pentakin avulla. Sukupuolen rakentamisesta ja politiikasta on kysymys myOs Johanna Valeniuksen artikkelissa, jossa han tarkastelee tyOldisaidin matriarkaalista naurua amerikkalaisessa tilannekomediassa ja yhteiskunnassa. Mikko Laitamon aiheena puolestaan on suomalai- sen studioelokuvan ja vaalielokuvien tyOldisyyden representaatiot, ja miten niissa nauratettiin yleisOd niin herrojen kuin rahvaankin kustannuksella. Lopuksi Hannu Salmi kasittelee suomalaisen iskel- man tyOldista, josta on teollistumisesta huolimatta laulettu vanho- jen maatalousyhteiskunnan ammattien harjoittajana ja raskaan tyOn raatajana. Kiitamme tuesta Tieteellisten seurain valtuuskuntaa, ja siella eri- tyisesti Tiina Kaarelaa, joka on taittanut taman teoksen.

Turussa ja Helsingissei elokuussa 2000 Toimittajat

7 Vesa Kurkela

Tyiivaeniltamat,l valistus ja karnevaali

Salaliitto vai pyyteetiin sivisthmishalu?

Viime vuosisadan vaihteen poliittisten ja sivistysjohtajien suhde kansaan nayttaa synnyttavan jatkuvasti uusia tulkintoja. Yhden vii- meisimmista puheenvuoroista on esittanyt Juha Siltala. 1 Hanen uusimman kirjansa perusteella voi paiitya kasitykseen, end kansal- lisen kulttuurin ja kansanvalistuksen ideologiassa ja kaytdnnOssa ei ollutkaan kyse mistaan tyhmaa kansaa vastaan kohdistetusta sala- liitosta. Siltala viitannee monissa tutkimuksissa implisiittisend esiin- tyvadn 'salaliittoteoriaan'. Sen mukaan fennomaaninen liike — samoin kuin hieman myOhempi tyOvaenliike — tarvitsi kansan jouk- kovoimaa etupdassa siksi, etta liikkeen ideologic ja johtajien pyrki- mykset olisivat saaneet suuremman oikeutuksen. Samalla kansan omat kulttuuriset ja taiteelliset ilmaukset pyrittiin jalostamaan osak- si yhtendiskulttuuria, joka heijasteli ennen kaikkea johtajien omia idealistisia moraali- ja kasvatuskasityksid. Siltalan mielesta kansalliset suurmiehet ja muut kansanvalistajat tarkoittivat pyrkimyksillaan pelkkaii hyvaa. He levittivat porvarilli- sen kansalaisen ja omavastuuihannetta laajempiin kan- sankerroksiin. Ilman naiden ihanteiden lapilyOntid uusi jarjestO- kulttuuri ei olisi voinut toteutua. Eika kansakaan ollut niin tyhmad ja passiivista kuin usein on vaitetty. Itse asiassa niin nuorisoseuro- jen kuin tyOvaenliikkeen jarjestaytyminen oli kompromissin tulos- ta, jossa sivistyneistOn aatemaailma ja joukkojen omat kokemukset ja maailmankuva limittyivat.2

8 Olen aiemmin itse tutkinut tuota limittymistd jarjestOkulttuurin musiikin ja muun vapaa-ajanvieton ndkOkulmasta. 3 Olen myOs ollut taipuvainen jonkinlaisen salaliittoteorian kannalle, koska kan- sanjoukkojen taidekasvatus on nayttanyt niin johdonmukaiselta ja taitavalta. Oli tamd 'esteettinen aivopesu'4 suunnitelmallista tai ei, voin yhtya Siltalaan siina, etta kansan taidekasvattajat olivat hyvin vilpittOmid tyOssadn. Heidan tavoitteenaan oli sellainen jdrjestO- kulttuuri, joka pystyi ilmaisemaan itseddn lansimaisen korkeakult- tuurin parhaiden perinteiden pohjalta. Tassakdan asiassa kansa ei ollut ollenkaan tyhmad, vaan pani usein sinnikkadsti vastaan, kun slid valistettiin. Lopputulos, jota voidaan arvioida joukkojarjestOjen iltarnien ohjelman avulla, oli sekin kompromissi: ohjelmat raken- tuivat kylla korkeakulttuurin mallien varaan, mutta niista paistoi usein ldpi tinkimatOn kansanomaisuus. Tama artikkeli tuo esiin tydvdeniltamien kaksi maailmaa, kaksi sisaltOd: kansan valistamisen ja yleisOn huvittelunhalun. Jarjesto- kulttuurin sekaluonteesta nousee kiintoisa tutkimuskysymys: miten iltarnaperinne heijastaa korkean ja matalan kontaktia ja yhteentOr- maysta, joka tuntuu vaistamattOmdltd kansallisen projektin histo- rian valossa? Padasiassa kyseessa ndyttaisi olevan suuri fuusio, jos- sa kansankulttuuri — tai pikemminkin suuri joukko suhteellisen eril- paikalliskulttuureita — liittyi ja sulautui uuteen kansalliseen yleiskulttuuriin. Mutta osittain korkeakulttuuriset pyrkimykset ja 'alemmat taiteet' ovat elaneet ja kehittyneet myOs toisistaan riippu- matta, jopa toisistaan huolimatta. Kehityskokonaisuutta voi nimittad kansanvalistuksen ja karnevaalin vuoropuheluksi, kanden diskurs- sin ristivedoksi. Seuraavassa esittelen joitakin kansanvalistuksen ja viihteen kytkentOjd aina 1800-luvun lopulta 1960-luvulle saakka. Tarkastelu etsii lahinna uusia nakOkulmia ja on kaikkea muuta kuin systemaattinen. Padasiallisena aineistona ovat ty6vden iltamatoi- mintaa koskevat tutkimukset ja muistitieto.

9 TyOvaenliike kansanvalistuksen osana

Valitun ndkOkulman mukaisesti tarkastelen tyOviientalojen iltamia yleiskulttuurin peilaajana ja kansallisen Suomi-projektin osana. Jossain tyOurani vaiheessa liikuin sellaisissakin piireissa, joissa pyrittiin nakemaan tyOvaenkulttuuri jonkinlaisena vastakulttuurina tai kapinana, mutta siita on jo pitkd aika. 5 Oudoksuin jo tuolloin kapina-ndkOkulmaa, varsinkin kun olin tutustunut sodan plkeisen Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton toimintaan ja kansandemok- raattisen liikkeen kulttuurinakemykseen. Tera-lehtia ja arkistolah- teita lapikdydessa havaitsin varsin nopeasti, etta vasemmistolaisen tyOvaenliikkeen nuorisoty6 oli oikeastaan nuorisoseuratoiminnan variaatio tai uudelleentulkinta. Perustavaa laatua olevat moraaliset ja esteettiset periaatteet olivat yhteisia, toisille asioille vain annettiin eri nimi ja painotukset olivat erilaisia. 6 Sama nayttaa koskevan koko tyOvaenliikkeen taidekasitystd vanhan tyOvaenliikkeen ajois- ta lahtien. SDNL:n nuorisokasvattajien asenne on suhteellisen helppo rin- nastaa 1800-luvun kansanvalistajien maailmankuvaan. Kumpikin perusti tehtavansa etujoukkoajatteluun. Kommunistien etujoukko- kasitys tuli suoraan leninildisesta puoluekasityksesta, jossa kom- munistinen puolue oli vallankumouksellisen proletariaatin ydin, sen luokkatietoisin ja kurinalaisin edustaja. Puolue oli aina oikeas- sa. Se tiesi kaikkivoipaisuudessaan, mika oli kansalle parasta. Etujoukkoajatus hallitsi myOs 1800-luvun fennomaanien suhdetta kansaan. Niinpa Ilkka Liikanen on lOytanyt YrjO Koskisen kirjoi- tuksista savyja, joissa tulee hyvin selvasti esiin fennomaanisen sivis- tyneistOn edustuksellinen asema: he kokivat puhuvansa "'kansan tandon' etumaisina edustajina" 7. Kansanvalistuksen avulla fenno- maanit pyrkivat erityisesti kulttuuriseen hegemoniaan, johon kuu- lui oikeus maaritella kansallinen kulttuuri, kansallinen sivistys ja suomalaisuus.8

10 Kansanvalistuksen ja moraalikasvatuksen korostus kansallisessa projektissa sai alkunsa viimeistaan 1860-luvulla, kun poliittinen fennornania teki pesderon padosin ruotsinkieliseen liberalisrniin. Tuosta ajasta alkaen suomalaiskansallisen liikkeen suhtautuminen taiteeseen ja ajanvietteeseen oli silmiinpistavan vakavamielista, kor- keakulttuurista ja kasvattavaa. Vertailukohtana voi pitaa suurem- pien kaupunkien ruotsinkielista huvitoirnintaa 1860-luvulta aina ensimmaiseen maailmansotaan saakka. Siind missa ruotsinkielinen kaupunkiporvaristo yllapiti keskieurooppalaisia varietee- ja revyy- naytOksia seka suosi teatteriohjelmistossa huvinaytelmia ja uska- liaita operetteja, suomalainen teatteri ohjautui alusta alkaen klas- sikkoihin ja vakaviin melodraamoihin, myOhemmin mybs ooppe- raan seka yhteiskunnallisia epakohtia pohtiviin naytOskappaleisiin realismin hengessa. Siind missa ruotsinkielinen lehdistO julkaisi kaupallisia viihdelehtia jo 1800-luvun lopulla9, suomenkielisen leh- distOn suhde viihteeseen oli torjuva: teatteria ja musiikkia koskeva kirjoittelu keskittyi taidekritiikkiin, jossa ei ollut sijaa kevyelle ja viihteelliselle .1° Ruohonjuuritasolla, yleisOn kannalta jako kevedmpaan ruotsin- kieliseen viihteeseen ja vakavaan suomenkieliseen taiteeseen ei sil- ti merkinnyt juuri mitaan. Estraditaiteen yleisO koostui yield 1900- luvun alussa padasiassa saiitylaistOsta, joka oli pitkalle kaksikielis- tä. Sarna helsinkilaisyleisO sukkuloi Ruotsalaisen teatterin operetis- ta Filharmonisen seuran sinfoniakonserttiin tai Kaivohuoneen revyysta Suomalaisen teatterin vakaviin naytantOihin. Ero oli nimenomaan julkisuuskuvassa, siina tosiasiassa, ettii kevyesta ajan- vietteesta kirjoitettiin etupaassa vain ruotsiksi. Fennomaanisen julkisuuden luterilais-isanmaallinen perusvire merkitsi samalla sita, etta suomenkielisten kansalaisten taidekasitys kehittyi sangen mustavalkoiseksi. Jalostavasta taiteesta tuli turmiol- lisen viihteen vastakohta. Toisaalta on ilmeista, etta kansanomainen ja viihteellinen (tai viihteellisesti kansanomainen) kulttuuri kehittyi

11 omia latujaan valistavasta julkisuudesta valittamattd. Mutta toisin kuin luulisi, se ei kehittynyt autonomisena osakulttuurina, vaan kiinteassa yhteydessa valistushenkiseen ja vakavaan taiteeseen. Kuten myOhemmin pyrin osoittamaan, vakavuus ja viihteellisyys, jalostavuus ja rappiollisuus, pidattyvyys ja rietastelu olivat suhteel- lisia ominaisuuksia. Ne saivat merkityksensd ja olivat riippuvaisia katsojan tai kuulijan vastaanottotavasta ja monesti myOs -kyvystd. Paradoksaalista tai ei, itse taiteen sisaltO oli tassa toissijaista. TyOvdenliike omaksui paitsi iltamatoimintansa muodon ja ion, myOs sivistyskasityksensd fennomaanisilta jarjestOiltd. Erityisen tarkeita vaikutteiden antajia olivat raittiusseurat ja nuorisoseurat. Vuosisadan vaihteen ty6vdeniltamia eldhdytti voimakas edistysusko ja halu omaksua uusia taidemuotoja, jotka olivat kuuluneet aiem- min vain sdatyldiskulttuuriin: naytelmid, kuorolaulua ja orkesteri- musiikkia. Uusi taide vaati ohjausta, ja ohjaajat tulivat usein ty6vd- enliikkeen ulkopuolelta. Osittain juuri heidan valitykselladn ty6vd- en omaehtoinen taideharrastus omaksui samalla myOs sen taideka- sityksen, joka hallitsi tuon ajan ylempien luokkien taidemaailmaa. Kuitenkin ty6vden iltamaperinteeseen siirtyi paljon aineksia suo- raan kansankulttuurista ja kansainvalisesta kaupunkiviihteestd. Varsin omaperdistd tyOldiskarkeutta edustivat ns. mOlykOOrit, joista on mainintoja 1910-luvun helsinkildisten ammattiyhdistysten juhlis- ta. MOlykOOri oli nimensd mukaisesti jonkinlainen oman aikansa mieskuoro Huutajat, joka parodioi taiteellista kuorolaulua. Esitysta kerrotaan johdetun mm. saunavastalla tai soppakauhalla, ja ohjel- massa oli mm. kirkonvastaisia hupailuja. 11 Toinen suosittu huvi var- haisen ty6vdenliikkeen iltamissa nayttdd olleen kuplettilaulu. Sen suosio ei tosin ollut sen vandisempdd ty6vdenjuhlien ulkopuolella- kaan — esimerkiksi noin kolmannes kaikista ennen 1920-lukua teh- dyista danilevyista oli kupletteja, ja kuplettikahvilat vetivat runsaas- ti keskiluokkaista yleisba suuremmissa kaupungeissa.'2 Joka tapauksessa kupletin suosio tyOvLiestOn keskuudessa enna-

12 koi kisallilaulun myOhempad nousua 1930-luvulta alkaen. Ajankohtaishuumoriin ja poliittiseen taisteluun keskittyvasta laulusta tulikin tyOvaenjuhlien erityisperinnetta, joka ei ollut lain- kaan kaytOssa tyOvaenliikkeen ulkopuolisissa iltamissa.13

Valistusdiskurssi ja karnevaalidiskurssi

TyOvaentalojen prjestOelamad ja vapaa-ajanviettoa on tutkittu Suo- messa runsaat parikymmenta vuotta. Intressi tallaisen tutkimuksen tekoon tuli ainakin kandelta suunnalta, poliittisen historian ja perinteentutkijoiden keskuudesta. Nama kaksi lahtOkohtaa heijas- tuivat myOs 1980-luvun tutkimuksiin, joissa tuli tavaksi jakaa ty6- viienkulttuuri kahtia. Puhuttiin tyOvaenliikkeen kulttuurista, joka viittasi lahinna poliittiseen toimintaan ja jarjestOelamdan seka niihin liittyvaan perinteeseen. Toiseksi erotettiin tyOvaestOn kulttuuri tai teollisuusrahvaan kulttuuri, jolla tarkoitettiin teollisuuspaikkakun- tien kansanperinnetta, tavallisen ihmisen arkea, juhlaa ja maail- rnankuvaa. Lisaksi moni oli taipuvainen puhurnaan erikseen tyOva- enjohtajien perinteestii, kun tarkastelun kohteeksi otettiin ty6- laisaristokratia ja sivistyneistOsta peraisin olevat 'kdannynnaiset'.14 1990-luvun kulttuurintutkirnuksen valossa minun olisi kai parempi puhua erillisten kulttuurien sijasta erilaisista diskursseista, joiden avulla eri tyOviienkulttuurin ryhmat ja yksilOt rakensivat todellisuutta ja identiteettidan. Puhetapojen tasolla tehty jasentely kuvaa todellisuutta selvasti monipuolisemmin kuin jaykka osakult- tuurimalli. Edella esitettya jaottelua seuraten iltamaperinnetta kos- kevasta aineistosta on mandollista erottaa ainakin kaksi jyrkasti toi- sistaan erottuvaa todellisuuden rakentamistapaa:

1 tyOvaenjohtajien valistusdiskurssi 2 iltamayleisOn karnevaalidiskurssi

13 Johtajien tapa ilmaista asioita on nykyajan nakOkulmasta varsin juhlallista ja korkealentoista, ja siind korostuvat iltaman merkitys tydvden sivistamisen ja itsekasvatuksen valineena. IltanlayleisOn retoriikka on luonteeltaan rennornpaa ja korostaa iltamien iloisuut- ta ja ruumiillisuutta. Molemmat diskurssit risteilivat ja tOrmasivat ajoittain myOs yhteen tyOvaenliikkeen kulttuurissa, jonka keskeise- nä nayttamOnd juuri tyOvaentalot olivat. Taman tulkinnan mukaan itse trOvaenliikkeella ei ollut omaa diskurssiaan, paitsi ehkii poliit- tisessa toiminnassa. Puoluepoliittinen retoriikka ei kuitenkaan kuu- lu taman tarkastelun yhteyteen. Johtajien ja yleisOn diskurssit olivat olemukseltaan varsin pysyvia koko tyOvaen iltamien historian ajan. Niiden taustalla on nahtavissa kaksi mentaliteettia, kansanvalistushenki ja karnevalismi. Edella jo kuvasin kuinka kansanvalistuksen mentaliteetin juuret menevat pit- kalle 1800-luvun puolivaliin, poliittisen fennomanian syntyaikaan. Karnevalismin juuret yltavat paljon pitemrnalle. Bahtinin mukaan15 myOhaiskeskiaika oli karnevaalikulttuurin suurta kukoistuskautta. Iltamien kohdalla karnevaalikulttuurista puhuminen nayttaa sopi- valta myOs siksi, etta karnevalismi liitetaan tutkimuskirjallisuudessa nimenomaan juhlaperinteeseen. Luultavasti karnevalistinen asenne on kuulunut hyvin pitkaan eri tyyppisten yhteiskuntien kansanjuh- liin ja sosiaalisen jannityksen ratkaisernistapoihin.

Korkea ja matala — sopusointu ja kontrollin lisNNntyminen

Suurien kansanjoukkojen huvitoiminta alkoi kehittya viimeistaan 1880-luvulla jarjestOjen yllapitamissa iltamissa, joiden ohjelmatuo- tanto perustui talkoohenkiseen amatOOriharrastukseen. Harrastuk- sen sisaltO vaikuttaa nykypaivan perspektiivista silmaanpistavan

14 korkeakulttuuriselta. Naytelmat, lausunta, kuorolaulu ja torvisoitto- kunnan esittamii klassinen repertuaari nayttavat olleen vallitsevina. Kyseessa on kuitenkin nakOharha, ainakin osittain. 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa korkean ja matalan valinen ero ei ollut niin suo- raviivainen kuin myOhemmin. Esimerkiksi nykyisin elitistiseksi lei- mattu ooppera oli 1800-luvun eurooppalaisessa kaupunkikulttuu- rissa hyvin tyypillista ja suosittua ajanvietetta, erityisesti porvariston viihdetta. MyOs konserttikayttaytyminen laheni vapaata seuruste- lua; se alkoi vakavoitua ja muodollistua vasta vuosisadan lopulla. Sarna koski klassisen musiikin soittajien arvostusta. Viela niinkin myOhaan kuin 1900-luvun alussa monen sinfoniaorkesterin keskei- sin tyOsarka olivat populdarikonsertit, joissa kapellimestari johti yhtyetta katse yleisOOn pain, yleisOOn, joka keskittyi seurusteluun, ruokailuun ja totin nauttimiseen orkesterimusiikin tandissa.16 Toisaalta korkeakulttuuri tavoitti myOs kansanjoukot. 1800-luvun alkupuolen Pariisin Suuren Oopperan hittikappaleet elivat omaa eliimaansa vuosikymmenesta toiseen, ja yield vuosisadan lopussa saveltajanimet Boieklieu, Auber, Herold ja Meyerbeer'7 esiintyivat taajaan soittokuntien ja ravintolayhtyeiden ohjelrnistossa. Vuosisa- dan lopulla oopperayleisO oli namd taiteilijat jo unohtanut, silla toi- sin kuin nykyisin, 1800-luvun esittaviin saveltaiteen ohjelmistot rakentuivat uud elle musiikille. Suomalaisen jarjestOkulttuurin alkuaikoina tyOvaenyhdistykset olivat erityisen aktiivisia yllapita- torvisoittokuntia ja tulivat samalla jatkaneeksi keskieuroop- palaisten oopperahittien elinkaarta muutamalla kymmenella vuo- della. Niinpa yield 1920-30-luvuilla suomalaiset tyOvaensoittokun- nat esittivat ohjelmanumeroinaan alkusoittoja ja potpureita sellai- sista sata vuotta vanhoista oopperoista kuten Tancred (Rossini) tai Allessandro Stradella (Flotow). Puoli vuosisataa nuorempia Verdin ja Wagnerin teoksia soitettiin ilmeisesti vielakin enemman.18 Se miksi oopperasavelmista tuli "vajonnutta kulttuuriomaisuut- ta" 19, miksi ne vaelsivat ylaluokasta alaspain, johtuu monestakin

15 syysta. Niiden rornanttinen melodiikka vastasi yllattavan hyvin vuo- sisadan vaihteen viihdemusiikin tingel-tangel -affekteja, niissa oli runsaasti mukaansa tempaavia melodioita ja mieleen painuvia ryt- misia aiheita. Sentimentaalisuus ja hilpea tunnelma vaihtelivat ali- tuiseen, nayttaa olleen tuon ajan huviyleisOn mieleen. Toiseksi vuosisadan loppupuolella kansainvalinen nuottikauppa oli kehittynyt niin suurisuuntaiseksi elinkeinoksi, etta se kykeni levit- tamadn mannermaisia hittisavelmia erilaisina sovituksina hyvin tehokkaasti myos Suornen Suuriruhtinaskunnan kaltaiseen periferi- aan. Lisaksi oopperasavelmat oli 1800-luvun kuluessa tehokkaasti mukautettu alempien taiteiden sointimaailmaan. Korkeasta tuli vakisinkin hieman matalampaa, kun posetiivarit, harpun- ja sitran- soittajat veivasivat vuosikymmenesta toiseen samoja hitteja kaduilla ja markkinoilla. Hieman myOhemmin sama kansanomais- tuminen jatkui jarjestOkulttuurin iltamien yhteydessii; nyt asialla oli- vat etupaassa torvisoittokunnat ja haitarinsoittajat. 1800-luvulta peraisin oleva ohjelmarunko tarjosi perustan, jonka varassa iltamatoimintaa pyrittiin kehittamaan myOs CAE" vuosisadal- la. Viimeistaan 1920-luvulla populaarikulttuuri oli Suomessakin sel- vasti erottautumassa korkeakulttuurista jazzin, elokuvan ja tanssi- villityksen siivittamana. Kaupallinen viihde alkoi ainakin suurern- missa kaupungeissa olla varteenotettava kilpailija yhdistysten jar- jestamille iltamille. Taide/viihde -jakoa oli omiaan syventarnaan itsenaisyyden alkuajan yleinen ilmapiiri, joka aiemman edistysus- kon sijasta painotti "kulttuurikriisia". Siihen liittyvassd keskustelus- sa suomalaisen alymystO nosti esiin monia pessimistisia kasityksia lansimaisen kulttuurin rappiosta: aiheet liikkuivat kirkon vaikutus- vallan vahenemisesta ja moraalin lOystymisesta aina rasistisiin tyksiin neekerimusiikin vahingollisuudesta ja juutalais-bolshevisti- sen vallankumouksen vaaroista.20 Korkean ja matalan, taiteen ja viihteen valinen raja sai nyt kay- tannOn merkityksen, kun se aiemmin oli perustunut enimmakseen

16 taidekritiikin ja kansansivistystyOn retoriikkaan. Ohjelmallisten ilta- mien suunnittelu nayttad rakentuneen erityisen eetoksen varaan, jota edella nimitin kansanvalistushengeksi. Hengen yllapitaminen ei ollut kaytannOssa aina helppoa, vaikka sivistavan ohjelman tur- vaksi saiidettiin aivan itsenalsyyden alkuvuosina korkeakulttuuria suosiva leimaverolaki. Julkisten huvien paasylipuista piti maksaa veroa, joky vaihteli ohjelman sisallOn mukaan: keveimmiksi katso- tuista huvittelun muodoista joutui maksamaan selvasti korkeampaa veroa kuin valistavista huveista. Verolla rangaistiin mm. elokuvia, sirkusta ja yleisia tansseja. VerotuskaytantO johti myOs siihen, etta iltamien ohjelmasisaltO joutui viranomaistarkkailun kohteeksi. Paikallisten nimismiesten tehtavaksi tuli valvoa, etta ohjelmallisen iltaman sisaltO oli tarpeeksi arvokasta ja kohottavaa. Mikali nain ei ollut, poliisi saattoi syyttad iltamien pitajaa veronkierrosta ja kes- keyttaa huvitilaisuuden.21

Iltaman retoriikkaa

Kansanvalistushengella oli Suomen itsendistyessa jo lahes vuosisa- tainen kehitys takanaan. Se oli saanut muotonsa kaikissa niissa pyr- kimyksissa, jotka tahtasivat suomalaisen rahvaan sivistamiseen. Oli sitten kyse ylioppilaiden luentokiertueista, 'halpahintaisen' kirjalli- suuden levittamisesta tai kansanjuhlien valistavista tableau-naytOk- sista, pyrkimys oli sama: kohottaa yhteisen kansan tiedollista ja siveellista tasoa. Suomenkielisen sivistyneistOn madran lisaantyessa kansanopistojen, oppikoulujen ja seminaarien perustamisen myOta kansanvalistus muuttui yha tehokkaammaksi. Se ndyttad kiehto- neen erityisesti ensimmaisen polven sivistyneistOd, jonka asenne kansan tapojen parantamiseen lienee ollut kaikkein ehdottomin. MyOs tyOvaeniltamien julkinen kuva painotti korkeaa ja vaikeni matalasta, alemmista taiteista. Hyveellinen, ihannoiva ja aatteelli-

17 nen suhtautuminen ilmenee erityisen hyvin iltamatoimintaa neuvo- vissa oppaissa. Vuonna 1934 kansanedustajan uraansa aloitellut Sylvi-Kyllikki Kilpi kirjoitti SDP:n julkaisemaan kirjaan Tykden juhlat22 seuraavan kuvauksen iltamasta. Tyyli on ylevaa ja ihan- teellista:23 Vasynyt ahertaja on nahnyt viikolla parikin kertaa ilmoituk- sen lahestyvasta ty6vdentalon juhiasta, han on kuullut tove- rien tai perheensd jasenten siita mainitsevan. Ja niin herad kaipaus iloisten ja juhlamielessd olevien ihmisten pariin ja han pdattad ldhted mukaan. - - Kulku kadulla ja teilla kohti valaistua ty6vdentaloa on sekin harrasta. Tuttujen tapaami- nen matkalla, liikehtiminen eteisessa pdallysvaatteita jatettd- essa, tervehdykset sinne ja tat-me ovat omiaan lisdamdan tunnetta siitd, etta tana iltana eletadn toista elamad kuin teh- taassa, pellolla, kodin talousaskareissa, varatOissa ja myy- maldpOydan takana.

Koska kyseessa oli iltamaopas, Kilpi antoi yksityiskohtaisia ohjeita arvokkaan ja aatteellisesti korkeatasoisen iltamaohjelman tuottamiseen. Ylakulttuurinen ohjelma, kuten kuorolaulu, naytel- mat ja lausunta — aatteellisesti oikealla tavalla painotettuna — oli Kilvelle tyOvaeniltamien tason takaaja. Tavoitteena nayttaa olleen henkisesti vahvojen kulttuuri-ihmisten kasvattaminen, kansanvalis- tuksen hengessa: Muodostukoon ohjelmakulttuurityOmme sellaiseksi, etta kun tieto saapuu: "tyOvaentalossa on juhla tang iltana", savandyttad se iloisesti jokaista tyOn uuvuttamaa tai alaku- loista mielta ja sanottakoon seuraavana paivand "ty6vdenta- lossa oli juhla eilen illalla" aanella, jossa varahtelee henki- sesti rikastuneen ihmisen hartaus eika vain se ilo, minka sopivan tanssitoverin lOytaminen on aiheuttanut.24

Henkinen rikastuminen ja tanssiminen asettuivat nain selvasti vastakkain tyOvaenjohtajan arvomaailmassa. Tdma ei ollut sattu- maa, vaan heijasteli laajemminkin kansanvalistajien kielteista suh- tautumista tanssimiseen. Tanssin ruumiillisuus ei kerta kaikkiaan sopinut korkeiden henkisten tavoitteiden seuraan. Iltama oli joka

18 tapauksessa myOs tanssitilaisuus. Oikeus tanssimiseen nayttaa olleen yleisOn keskuudessa kiistamatOn aivan iltamatoiminnan alusta lahtien. Tiita oikeutta yritettiin kylla eviita — kansanvalistuk- sen padmadrien mukaisesti. Erityisesti nuorisoseurat kãvivat jo 1890-luvulla sotaan tanssi-intoa vastaan ja yrittivat ohjata sita tan- huharrastukseksi, jota pidettiin vaarattomampana, siveellisempand ja kansallisempana ja jota ennen kaikkea voitiin valvoa helpom- min. Tanssikielteinen asenne heijastui sittemmin myOs lainsdadan- tOOn, kuten edella selostin. Tanssimisesta tuli se houkutin, jolla myOs tyOviieniltamien ylei- sOmenestys saatiin taatuksi. Tunti tanssia ohjelmallisen iltaman paatteeksi oli normi, josta vain harvoin luistettiin, valistuspyrki- myksista huolimatta. Tanssivan kansanosan tulkinta iltaman sisal- losta oli helposti hyvin toisenlainen kuin Sylvi-Kyllikki Kilven kir- joituksessa. Teiskolainen Artturi Kiltti muisteli 1920-luvun tyOvaeniltamia varsin varikkiiasti. Kiltin kuvaus on lennokkuudessaan piristava poikkeus tyOviien muistitietotarinoiden joukossa:

"Ei kulkurin rakkaus raakuutta oo, eika vihansa villia lie", valssailtiin jo mainitussa ty6vden huvitalossa. Mutta viljeltiin siella ohjelmaakin, kun oli kuulutettu erikseen "Ohjelma- Iltama".Oin useasti saatiin kuulla kaunisdanisen Heikki Sillmanin kupletteja, kuten "Oi herttainen Karoliina, sen muistathan kai — Ei perhana, Karoliina, tuota muista en lain". Taikka Kalle Mden synkka balladi "Heilani kaulalla nain suuren mustan tain" - - Kerran esitettiin selkapiita kar- miva naytelma "Korpi liikkuu", taikka jokin Kalle Halmen sepittamd. Swantte Koski esiintyi padosassa, hupussa val- koisen lakanan sisassa, haamuna mukamas. Han oli Amerikat kaynyt, kyttyrdselkdinen, huumorimiehid hankin, vaikka tamankertaiset efektinsd hivenen liikaa kajahtivat kalmalle. "Hyi kauhee!" palkitsivat muutamat vanhemmat naisihmiset, jotka jaksoivat esitysta seurata, nayttarn011isen suorituksen. Piikaisempi vaki pitikin pimeassa omaa kuter- vikidansd ja poikaklopit ja muut huligaanit alkoivat ollakin jo ymparipaissadn, kun he lientasivat edestakaisin ja aina hetken katsoa toljottivat ndyttdm011ekin dlyttOmin silmdmu- nin. Vauhdikkaampaa esitys olisi saanut olla, repdsevampi

19 meininki. Mutta ei sentaan ilennyt hulinaksikaan panna, kun parrasvaloissa punkaili aikavat miehet. Kerran se kui- tenkin loppuu, etta padstaan tanssailemaan.2)

IltamayleisOn muistitieto tukee kasitysta, etta tavalliselle tyOlai- selle — ja varsinkin nuorille — hauskanpito oli kaikkein tarkein ilta- missa kaynnin syy. Iltamamuistoja selatessa tOrmaii varsin usein myOs nuorten miesten mahtailuperinteeseen, viinanjuontiin ja nahisteluun: "TyOvaentalolla oli siihen aikaan En. 1915, VK] usein tappeluja. Viinaa 'viljeltiin' ahkerasti, ja kaikissa huvitilaisuuksissa pyrittiin esiintymaan humalassa. Mina en harrastanut tappeluja, mutta humalassa kylla olin usein, tansseissa ja iltamissa". 26 Karski kansanhuvi painottuu luultavasti liikaakin muistitiedossa. Veriset tappelut ja pirtujutut jaavat epailematta paremmin mieleen kuin jonkun kuoron lauluesitys tai poliittinen puhe.

Karnevalisoinnin keinot

NaytOsiltama eli tyOvaentalolla pidetty teatteriesitys muodosti tie- tyssa mielessa poikkeuksen iltarnatoiminnassa. Niita voitiin jarjes- tad jopa ilman tanssia ja ne olivat silti hyvin suosittuja. NayttamO- harrastus tuntuukin olleen monilla paikkakunnilla se iltamakult- tuurin muoto, johon voitiin rekrytoida seka harrastajia etta yleisba kaikkein laajimmin mukaan. Toisissa osissa rnaata taas voimistelu- esitykset tuntuvat olleen kaikkein suosituimpia, pidettiinpa Varkaudessa jopa painikilpailut iltarnien merkeissa: soittokunta soitti, otteluiden valissa oli miesvoirnistelijoiden pyrarnidi-esityksia ja lopuksi tietenkin tunti tanssia. Tama iltarna-erikoisuus oli omiaan korostamaan painimisen suurta suosiota paikkakunnalla.27 Ndyttam011isissa esityksissa korkean ja matalan valinen vuorovai- kutus saattoi toteutua erityisen hyvin. Vaikka jokin naytOskappale tai soittokunnan alkusoitto olisi ollut luonteeltaan hyvinkin vakava

20 ja yleva, alakulttuurisella karnevaalihengella oli mandollisuus pads- vaikuttamaan ohjelman sisaltOOn. Nauru on ilmeisesti ollut ylei- son peruuttamaton oikeus aivan iltamaperinteen alkuajoista lahtien. Espanjalainen diplomaatti ja kirjailija Angel Gavinet asui 1890-luvul- la pari vuotta Helsingissa ja tutustui myOs rahvaan huveihin eli "pii- kojen ja kauppa-apulaisten tanssi-iltamiin". Ohjelma toi hanelle mie- leen espanjalaisen nukketeatterin typeryydet:

Jotakin henkisesti yhta hienoa ja vakevaa nain suomalaisis- sa tansseissa: parturi saippuoi asiakkaitaan varsiluudalla, kavaljeeri pani daaminsa juomaan vend juottokaukalosta; lisaksi esitettiin what muuta samantapaista ilveilya unohtu- matta poliittista puhujaa ja satiirikkoa, joka puhelahjoistaan kuului kivikauteen. Kun tama kansanpuhuja oli tunkeutu- nut hiukan syvemmalle aiheeseensa, seuralaiseni sanoi minulle, etta hanen puolestaan ei olisi mitenkaan vahinko, vaikka lahtisimme pois. Udakaa kuitenkin hetkeksi, mina pidan tasta", vastasin hanelle. "Olen alusta alkaen todennut, etta tuo mies on epamiellyttavimpia ja viehatyksettOmimpia kaikista maanosamme ihmisista. Mutta minua kiinnostaa kuulijoiden perusteeton ja epaoikeutettu nauru, tuo kallis- arvoinen kyky nauraa silloin kun haluttaa nauraa; ehka he ostaessaan pilasylipun varautuivat naurama an ja ovat Nat- taneet nauraa, vaikka esiintymislavalle ei tulisi ketaan".28

Tyhjan naurarninen, valistushengesta piittaamaton ilonpito, sanalla sanoen karnevaali nayttaa olleen hyvin luonteenomaista kaikelle iltamaperinteelle, jos asiaa tarkastellaan iltamayleisOn ndkOkulmasta. Ruohonjuuritasolla iltama lahenteli karnevalistista ilottelua kin mielessii, etta valistushenkinen ja vakava ohjelma kaantyi hel- posti pailaelleen, ts. ainakin osa yleisOsta koodasi sen sisallOn omilla ehdoillaan. Vakavasta tuli huvittavaa, palopuheesta parodi- aa, pdaasia kaantyi sivuasiaksi ja paaasiaksi tuli esimerkiksi juo- pottelu, nahistelu ja seksuaalisten suhteiden edistaminen.29 Karnevalistinen kayttaytyminen ei valttamatta koskettanut koko yleisba — eivathan kaikki suomalaiset ymmarra edes savolaisvitseja,

21 kuivasta englantilaisesta huumorista puhurnattakaan. Mutta iltama- kulttuuri nayttaa antaneen vapauksia sisallOn tulkintoihin, jotka poikkesivat ratkaisevasti johtajien diskurssin idealistisesta eetoksesta. Iltamaohjelmassa oli useita piirteita, jotka voirnistivat karnevalis- tista toimintaa ja edistivat naurun merkitysta. Tallaisia ominaisuuk- sia olivat 1) esitysten kompelyys, 2) yleisOn vastaanottokyky, 3) sisapiirihuumori seka 4) ohjelman potpurimaisuus — kevyen ja vakavan vuorottelu.

1. Harrastajavoimin esitettya ohjelmaa uhkasi monesti vaara muuttua tahattomaksi komiikaksi mm. siksi, ettei esiintyjien kyky riittanyt tyylinmukaiseen tulkintaan. Erityisesti 1900-luvun alkupuolella ty6- vdeniltamien ohjelmaryhmat saattoivat esittaa varsin vaativia ja pit- kia naytelmid,3° joissa ajan teatterikonvention mukaisesti pyrittiin darimmaisen dramaattiseen tyyliin. Se mika onnistui Suomalaisen teatterin suurelle diivalle Ida Ahlbergille saattoi olla menematOn paikka puuvillatehtaan tyOldisneidolle, joka kuului tyOvaennaytta- mOOn. MyOs iltamien tanssisoittajien taidoissa nayttad olleen suuria ero- ja, ja vaatimattomimmat pelimannit jaivat yleisOn mieliin Minna vitsina. Artturi Kiltti muisteli suutari Paappasen haitarisuoritusta vahemman mairittelevasti: En ole aikaisemmin sepittanyt musiikkiarvostelua, enka ollut haappOinen valssimestari, kun Otto Paappasen soiton perassa haarukoitiin liukastetulla laattialla ison kattolampun alla.- - Ei niin etteikO danta olisi ollut ilmassa, mutta melo- dia ja tahtijako ei vaihdellut yhta rinnan tanssilajikkeiden mukana. Tein sellaisenkin yleishavainnon, etta uuden kap- paleen viritessa nousi kuulevia korvia, joiden silrnat ja suu kysyivat: "Mita erinomaista tanssia tama on..?"31

22 Varsinkin iltamatoiminnan alkutaipaleella yleisO ei ollut tottunut uusiin korkeakulttuurista peraisin oleviin nayttamOtaiteen lajeihin, kuten nayteliniin, runonlausuntaan tai kuorolauluun. Kuulijat saat- toivat tulkita esityksiii mielensa mukaan, eivatka tulkinnat valtta- matta olleet sopusoinnussa esittaiien tarkoitusperien kanssa. Erityi- sesti nayttelemista oli ilmeisesti vaikea kasittaa, jonakin olemista ja jonkin esittamista ei ollut helppoa erottaa toisistaan. Vaikeutta kuvaa hyvin Vetelista kerrottu episodi, jonka mukaan nuoriso- seuran iltamassa nayttelijan tekoparta syttyi vahingossa tuleen, ja yleisO oli innoissaan todentuntuisesta esityksesta.32 Monissa iltamamuistelmissa kiinnittyy myOs huomio yleisOn, lahinna nuorten miesten runsaaseen alkoholin kayttOOn. Iltama- perinteeseen nayttad liittyneen kayttaytymista, joka oli taydellises- sä ristiriidassa iltarnien valistushenkisen ohjelman kanssa. On sel- vää, etta juopunut yleisO ei malttanut olla kovin vastaanottavainen totiselle tai korkealentoiselle ohjelmalle ja pisti vakavaksikin tar- koitetut esitykset nauruksi.

Jokainen ryhmaesityksissa mukana ollut — soittaja, nayttelija, laula- ja, tanssija tai voimistelija — tietaa omakohtaisesti, miten paljon esiin- tyjien yhteisesti luoma ja kokema sisapiirihenki tuo harrastukseen mielekkyytta. Esiintymisiin liittyy aina omaa tilannekomiikkaa, sisa- piirijuttuja, josta yleisO ei yleensa tieda mitaan. MyOskaan sisapiirin tarinoissa ei kuningas alkoholi ole harvinainen vieras. Seuranayt- tamOiden sisaista perinnetta ovat tarinat juopottelun takia "plOri- naksi" menneista esityksista seka erilaisista keinoista, joilla itsensa tolkuttomaan kuntoon juoneet naytelmaseurueen jasenet saatiin vir- kistettya: kylmaa vettd paalle kaatamalla tai toverillisen nuhtelun avulla.33 Iltamien ohjelmatoiminta ei ollut kovin eriytynytta, joten sisdpiirin huumori saattoi heijastua myOs yleisOn mielialaan.

23 4. 1800-luvun viihde-esitysten ehdottomasti yleisin muotorakenne oli potpuri. Potpuri tarkoitti ketjumuotoa, jossa esitys eteni toisilleen kontrastoivien jaksojen perakkaisena Iiikkeend. Kontrastoivia kva- liteetteja olivat mm. hidas-nopea, surullinen-iloinen, pitka-lyhyt, juhlallinen-arkipaivainen, yleva-karkea, kova-pehmed. Potpurin juuret olivat ainakin kahtaalla. Ketjumuodosta kehittyi jo 1700-luvulla suosittu menetelma esitella suosittuja nayttarnOmusiikin helmid yhtend kokonaisuutena siten, etta orkesteri tai pianisti saattoi yhden esityksen aikana yllapitad yleisOn huomion monta kymmenta minuuttia vaihtelevien hittisavelmien varassa.34 Toisaalta 1800-luvun mannermaisen nayttamOviihteen keskeiseksi lajiksi kehittyi varietee, joka rakentui kokonaan potpurin periaatteelle. Toisiaan kontrastoi- vat ohjelmanumerot seurasivat toisiaan ilman, etta ne olivat muo- dostaneet minkaanlaista teemallista kokonaisuutta. MyOs iltamien ohjelmakaava rakentui selvasti potpuriperiaatteen varaan. Toisin sanoen eri luonteiset ja usein toisilleen vastakkaiset ohjelmanumerot seurasivat toisiaan. Vaihteleva ohjelmisto oli otol- linen karnevalismille, koska arvokas ja juhlallinen ilmapiiri katkesi alituiseen kevyempien esitysten myOta. Toisin kuin uskonnollisissa tai aatteellisissa rituaaleissa (jumalanpalvelus, itsenaisyyspaivan juhla), iltaman ohjelmakaari ei pyrkinyt yhden tunnelman ylldpita- miseen. Iltamassa juhlallinen lOi katta leikilliselle, tempunteko aat- teelliselle. Ohjelman rakenne nayttaa olleen hyvin vakiintunut, ja sen voi yleistaa seuraavaan kaavaan:35 Musiikkiesitys (alkusoitto, marssi tins.) Tervehdyspuhe Vaihtelevaa estradiohjelmaa (voimistelua, yksinlaulua, kuo- rolaulua, lausuntaa, joukkolausuntaa) Juhlapuhe valiaika Musiikkiesitys (alkusoittoa keveampaa) Huumori- tai taiturinumero (kisallityhma, taitovoimistelu

24 tms.) Naytelma tai kuvaelma (iltamakauden loppuaikoina myOs elokuva) Yleinen tanssi (1-1,5 tuntia)

Potpuriperiaate heijastui ensinnakin siten, etta vakavia ja pitem- pad keskittymista vaativia ohjelmanumeroita — puheet ja naytOs- kappaleet — edelsi viihteellisempi ja tiiviimpi esitys, oli se sitten musiikkia, huumoria tai temppujen tekemista. Vaativien ohjelma- numeroiden jalkeen oli tauko: valiaika tai siirtyminen yleiseen tans- siin. Ohjelmanumeroiden maard vaihteli tietenkin sen mukaan, kuin- ka paljon ohjelmaharrastusta iltamajarjestOssa kulloinkin oli. Lisaksi nayttaisi silta, etta vanhan tyOvaenliikkeen aikana oltiin valmiimpia ottamaan vastaan valistusta ilman kevennyksia. Niinpa esimerkiksi vuosisadan alun tamperelaisissa iltamaohjelmissa oli lahes saantO- nä, etta esitelmii/juhlapuhe sijoitettiin heti alkumusiikin jalkeen. Kevennykset tulivat vasta puheen paatyttya.36 MyOhemmin ohjelman keventaminen oli ilmeisesti pakon sane- lemaa. YleisO tuli iltamaan viihtyakseen, eika liian pitkapiimainen ohjelma olisi kantanut pitkalle. MyOs ohjelman tasosta huolissaan olevat tyavaenjohtajat joutuivat taman myOntiimaan. Em. iltamaop- paassaan Sylvi-Kyllikki Kilpi tyytyikin vain varoittelemaan liian rai- keista vastakohtaisuuksista ohjelman eri osien valilld: Yleensa iltamien jarjestajien kasitys siita, etta taytyy sopi- vasti sijoittaa kevytta ja vakavaa toistensa lomiin, etteivat ihmiset pitkastyisi, on oikea, vaikka se johtaa usein allistyt- taviin rinnastuksiin. Katsottakoon, end kevyt ja vakava sopi- vat jollakin tavoin yhteen.37

25 Iltamaperinne ja viihteen ammattilaiset

Ohjelmallinen iltama muodosti todella pitkaan keskeisen instituu- tion, johon kansalaisten viihdyttaminen ja ajanviete kanavoituivat. Iltamien aikakautta kesti 1880-luvulta aina 1960-luvun alkuun saak- ka. Yksityinen ja ammattimainen huvielinkeino kykeni kilpaile- rnaan iltamien kanssa vain kaupungeissa, missa erityisesti elokuva- teatterit tarjosivat puoleensa vetavan vaihtoehdon viimeistaan 1910-luvulta lahtien. Suurin osa suomalaisia asui kuitenkin aina 1960-luvulle saakka maaseudulla, mika on ainakin yksi tarkea seli- tys iltamainstituution pitkdan elinkaareen. Viela vuosisadan alussa kukoistuskauttaan elanyt varietee ja muu ravintolaelinkeinoon kytkOksissa oleva nayttamOviihde ei sen sijaan paassyt kehittymadn itsendisessa Suomessa laajempien kan- sanjoukkojen huviksi. Vuonna 1919 voimaan tullut kieltolaki tap- poi ilmeisen tehokkaasti monet 1800-luvulta peraisin olevat "kos- teat" huvielinkeinon lajit, mista ilmeisesti oli vain etua iltamien suo- siolle. Iltamien pitka elinkaari ja ankkuroituminen modernin kansalli- sen kulttuurin keski6On eivat voineet olla vaikuttamatta ammatti- maisen viihteen kehitykseen. Monet keskeiset ajanvieteinstituutiot ja taidelaitokset ovat iltamille paljon velkaa; ilman ohjelmallisia ilta- mia esimerkiksi moni kaupunginteatteri olisi ilmeisesti jaanyt kehit- tymatta. Sama koskee tanssiorkesterilaitosta, voimistelua, naytta- m011ista kansantanssia ja kuorotoimintaa. Toisaalta iltamaperinne valitti monia yleiseurooppalaisia estraditaiteen lajeja suomalaiseen populaarikulttuurin ja piti niita hengissa viela silloinkin, kun ne olivat muualla kuolemassa. Tallaisia lajeja olivat ainakin kupletti- laulu, joukkolausunta ja torvisoitto. TyOviieniltamat synnyttivat myOs uusia esittavan taiteen perinteitd, joista kansallisesti omape- raisin oli Iltamien pito perustui suuressa madrin jarjestOjen harrastustoi-

26 mintaan. Esiintyjat olivat pdaasiassa amatOOreja, ammattitaiteilijoi- den kayttOd rajoittivat ehka eniten yhdistysten heikot rahavarat. Iltamien ohjelma painottuikin helposti sellaisiin numeroihin, joita lahes kuka tahansa jarjestOaktiivi kykeni esittamaan: lausuntaan, sadunkerrontaan, kuorolauluun, voimistelu- ja tanssiesityksiin. MyOs naytelmaesitykset luontuivat pitkaan puhtaasti harrastajavoi- min. Kuitenkin jo sangen varhaisessa vaiheessa — viimeistaan 1910- luvulla — iltamien suosikkinumeroiksi nousi sellainen estraditaide, jonka esittaminen vaati yha suurempaa erikoisosaamista. Kuplettilaulu, ilveily, akrobatia, taikatemput seka orkesterimusiikki eivat useinkaan onnistuneet omin voimin. Niiden kysynta nosti esiin paikallisia ja maakunnallisia spesialisteja, jotka hankkivat ainakin osan elannostaan iltamaesiintyjina.38 1800-luvun manner- mainen varietee- ja sirkusperinne loysivat nain uuden suomalaisen muodon, ja iltamat pitivat sen elossa aina television aikakaudelle saakka. Erityisesti toisen maailmansodan jalkeisind vuosina ammatillinen viihdetuotanto ja iltamaperinne lOysivat toisensa. 1940- ja 50-luvuil- la Suomi nayttaa olleen tulvillaan erilaisia taiteilijakiertueita. Monet muistelmakirjat pitavat ohjelmakiertueiden syyna huviveroa, joka suosi ohjelmallista iltamaa pelican tanssitilaisuuden kustannuksel- la.39 Iltamakiertueiden renessanssi ei silti tarkoittanut, etteikO pelk- kä tanssienpito olisi ollut vielakin suositumpaa. Esimerkiksi Varkauden seudulla soclanjalkeiset 15 vuotta olivat todellista tans- siaisten kulta-aikaa.4° Osa iltamakiertueista olikin ilmeisesti enemman tai vahemman silmanlumetta, jonka avulla tanssiorkesterin keikka voitiin myydd halvemmalla verohyOdyn vuoksi. Mutta ammatillinen toiminta saat- toi parhaimmillaan kehittad entisia ohjelmamuotoja taiteellisesti hyvinkin korkealle. Hyvasta esimerkista kay 1950-luvulla erityisen suositun Kipparikvartetin ohjelma vuodelta 1951 Kauko KayhkOn muistelemana:

27 Olimme laajentaneet kasitetta "lauluilta" lisdamalla siihen sooloja, kuten BergstrOmin Chopin-valssin, vielapa esitel- makin: "Miten elokuvamusiikki syntyy". Auvo Nuotio lauloi herttuan aarian Rigoletosta, Teijo Joutsela soitti Boulangerin "Serenadin" ja itse lausuin Unto Seppasta ja Viljo Kojoa.41

Ammattilaisten iltamissa valistushenkista ohjelmaosuutta joudut- tiin usein keventamaan. 1950-luvun tyOvaeniltamien sisaltOd oli muokkaamassa myOs edistyksellinen osuuskauppaliike, joka keksi ruveta jarjestamaan kiertueita mainontansa tehostamiseksi. Samalla valistushenkinen ohjelmaosuus keveni entisestaan. Perinteinen juh- laesitelmakin sai kokonaan uuden muodon, kun se kytkettiin kau- pallisen valistuksen palvelukseen: Pentti lyhensi puheen puoleen tuntiin ja puhe esitettiin pat- kind ohjelman lomassa. Puhuja oli juontaja, jolloin yleisO ei ikavystynyt ja sanoma meni paremmin perille. Puhe oli E- liikkeen informaatiota jasenkunnalle. Mina soitin hiljaa taus- talla "Kultaisia korvarenkaita" ja Pentti kertoi, etta tuosta tulikin mieleen, etta E-liike antaa kihlasormuksen ostajille lahjan.42

Viela niinkin myOhdan kuin 1968 ohjelmallista iltamaa suosiva huviverotus synnytti Pohjois-Karjalan Polvijdrvella lahes kapinati- lanteen. Irwin Goodmanin kiertue oli jarjestetty — ilmeisesti juuri verotussyista — ohjelmalliseksi tilaisuudeksi. Iltaman yleisO ei kui- tenkaan malttanut olla tanssimatta alkuillan ohjelman aikana, jol- loin tarkastuskierroksella ollut nirnismies keskeytti huvitilaisuuden pidon. Irwin ja orkesteri poistuivat paikalta. Humalainen tanssi- yleisO suivaantui tasta niin paljon, etta rupesi rikkomaan paikkoja. Polvijarven poliisi kutsui suuren maailman tyyliin mellakantorjun- tajoukkoja paikalle, paremman puutteessa avuksi kelpasi paikalli- nen palokunta, jonka ruiskuauto koetti veden voimalla hillita nuor- ten raivoa. YleisOn kiihko vain lisaantyi, ja kivet alkoivat sinkoilla kohti paloautoa. Akaantyneet nuoret yrittivat mybs tuupata polii- sien virka-autoa laheiseen Kirkkojokeen estadkseen tovereidensa pidatyksen. Tilanne rauhoittui vasta poliisien varoituslaukauksiin.

28 1960-luvun nouseva iltapaivalehdistO herkutteli "lavakapinalla" nayttLivasti, ja Irwinin maine unohdetun kansan protestilaulajana kasvoi entisestaan.43 1960-luvulla tanssikielteinen leimaverolaki ei enda vastannut ajan henked. NIutta vuosikymmenta aiemmin oli yield toisin. On luultavaa, ettei ammattitaiteilijoiden viihdekiertueita jarjestetty pel- kastaan pienemman huviveron vuoksi. Viihdeohjelmalle oli aitoa kysyndia 1950-luvun Suomessa, miss y kansalaisten elama ei ollut yield privatisoitunut TV-vastaanottimien careen. Suurin osa 1950-luvun kaupallisesta viihteesta niveltyi hyvin kansanvalistuksen perinteeseen, kuten edella siteerattu Kippari- kvartetin kiertuekuvaus ilmentaa. MyOs vuosikymmenen suur- suosikit Pekka ja Patka -elokuvat pitivat ylla korkeaa tyOmoraalia, edistysuskoa ja lapsenomaista viattomuutta.44 Hupielokuvien ja ilta- makiertueiden viihdetarjonta oli 'poliittisesti korrektia' aikana, jol- loin tatii amerikkalaiskampuksilla muhinutta moraalikoodia ei oltu yield keksittykaan. "Kaksimielisyydet jatettiin kokonaan pois", muisteli Kauko KayhkO, "Olihan ohjelmamme tarkoitettu harmittomaksi tuokioksi ja niinpa ei missaLin laulussa ollut lievintakdan kirosanaa".45 HavisikO iltamien karnevaalihenki sitten tykkanaan? En usko etta se katosi mihinkaan, se ei vaan ollut millaan tavalla nãkyvilla juh- lien julkisessa kuvassa. 1950-luvun ammattiviihteessa on kuitenkin eras ilmio, jonka voisi laskea tLiman piilevan karnevalismin heijas- tukseksi. Ns. rillumarei eli T.J. Sarkan tuottamat 4-5 elokuvaa seka niihin kiinteasti liittyneet danilevyrallatukset aiheuttivat vuosikym- menen kuuluisimman kulttuurisodan. Kuten Sakari Heikkinen on huomauttanut, rillumareita ei voi syyttaa "ainakaan siita, etta se oli- si ollut valistavaa, kohottavaa".46 Rillumareissa modernin valistuskulttuurin varjossa kukoistanut karnevaalimeininki sai poikkeuksellisen nakyvan aseman. Tama oli liikaa 1950-luvun taidekritiikille, joka arvioi myOs elokuvaa perin-

29 teisten taidelinssien lapi. Luultavasti suurin narkastyksen syy ei ollut taiteellinen vaan nimenomaan eettinen: valistusvastaisuus oli tuotu liian nayttavasti julkisuuteen. Sankareiksi nousivat tyOta ja perhe-elamaa vieroksuvat metsatyOldiset, joiden toiminta ja unel- mat on tulkittu jopa moderneiksi utopioiksi yltakyllaisesta elamas- ta, riittavastd vapaa-ajasta ja oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta.47 Tata Matti Peltosen esittamda nakemysta seuraten voisi vaittaa, etta rillumarei-kiistassa karnevalistinen utopia haastoi kansanvalistuk- sen utopian. Valistusvastaisen renttuilun esiin pulpahtaminen jai kuitenkin kuriositeetiksi, vaikka siita kehkeytyi sinansa kiintoisa kulttuurikiis- ta. Julkinen rillumarei ei voinut mitenkaan rikkoa kansanvalistus- hengen suurta linjaa, joka hallitsi kaikkea institutionaalistunutta populaarikulttuuria varsin aukottomasti pitkalle TV-aikakaudelle saakka. TyOvaeniltamien karnevaali, siihen sisaanrakennettu rillu- marei eli omaa eldmaiinsa yleisOn joukossa eika astunut juuri kos- kaan nayttam011e.

Vi itteet

1 Siltala, Juha: Valkoisen didin pojat. Siveellisyys ja sen vaijot kansallisessa projek- tissa. Otava. Helsinki 1999. 2 Siltala 1999, 505-6, 511. 3 Kurkela, Vesa: Tanhuten valistukseen. Musiikkivalistus ja perinnetyei Suomen Demokraattisessa Nuorisoliitossa. Tydvaenmusiikki-instituutin julkaisuja 5. TyOydenmusiikki-instituutti. Helsinki 1986; Kurkela, Vesa: Musiikkifolklorismi ja jeirjestOkulttuuri. Suomen etnomusikologinen seura. Jyvaskyla 1989. 4 Alan sisaisessa keskustelussa kaytettyd termia 'musiikillinen indoktrinaatio' on hankala suomentaa, mutta silla viitataan tavallisesti tietoisiin pyrkimyksiin istut- taa korkeakulttuurin musiikillinen arvomaailma kansanjoukkojen keskuuteen. Kansakoulujen laulunopetus oli tassa tarkeassa asemassa. 5 1970-luvulla toteutettu suomalaisten tyOvaenlaulujen kerays perustui tuon ajan ilmapiiria heijastaen lahtOkohtaan, jossa ty-Ovilenlaulu nahtiin nimenomaan kansallisen ja kansainvalisen tyOvaenliikkeen historiassa ilmenevand poliittisen taistelun ja vastakulttuurin ilmauksena. Vrt. Saunio, Ilpo: Veli sisko kuulet kum- mat soitot. Tyeivdenlaulut eilen ja tanaan. Kansankulttuuri. Helsinki 1974; Saunio, Ilpo, toim. Latch,' ottaa kantaa. Aineistoa 1970-luvun laululiikkeestd. TyOydenmusiikki-instituutti. Helsinki 1984. Tuokkakantaiselle' nakOkulmalle lOytyy epailematta perusteensa monesta tyOvaenliikkeen historian vaiheesta, jolloin taiteellinen toiminta oli padasialliselta sisal101taan yhteiskunnallisesti

30 kantaa ottavaa. Laulujen ohella mrds tydvaen muistelukerronta heijastelee sosiaalisten normien ja kollektiivisten arvojen yhteentOrrnaysta hallitsevaan kulttuuriin nanden. Asia korostuu vuoden 1918 tapahtumia koskevassa muisti- tiedossa. Ks. Peltonen, Ulla-Maija: Punakapinan muistot. Tutkimus tyeivden muistelukerronnan muotoutumisesta vuoden 1918 jeilkeen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1996, 280-287. 6 Kurkela 1986, 97-106. Samassa tutkimuksessa olen selvitellyt varhaisen tyOvaen- liikkeen johtajien valistusmielisyytta heidan taustoidensa valossa: moni heista (mm. Sirola, Kuusinen, Voionmaa) oli toiminut jossain uransa vaiheessa myOs kansanvalistuksen 'kenttatOissa' (Kurkela 1986, 39-41). 7 Liikanen, Ilkka: Fennoniania ja kansa. Joukkojarjestaytymisen leipimurto ja Suomalaisen puolueen synty. Historiallisia tutkimuksia 191. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1995, 170. 8 Liikanen 1995, 280. Ensimmainen loytamani paaasiassa kevytta musiikkia kasitteleva sanomalehti on vuodelta 1882, jolloin Helsingfors Dagblad alkoi julkaista erillista liiteosaa Program-Blad; seuraava vaihde ruotsinkielisessa viihdelehdistOssa alkoi 1895, jolloin Variete-Bladet naki paivanvalon. Lehdissa oli ohjelmistojen ja mainosten ohella lyhyita uutisia mannermaan huvielamasta ja ulkomaisista viihdetaiteili- joista, joita Helsingin musiikkiteattereissa tuolloin vieraili. 10 Huomiotani tahan eroon on kiinnittanyt Sven Hirn (suullinen tieto, Estraditaiteen seminaari, Imatra 20.2. 1998), joka on kaynyt lapi koko kaupallista viihdetta koskevan lehtikirjoittelun Suomessa autonomian aikana (Hirn, Sven: Sdvelten tabtiin. Populaarimusiikki Suomessa ennen itsendisyytteimme. Kansan- musiikki-instituutin julkaisuja 44. Kansanmusiikki-instituutti. Kaustinen 1997). Suomalaisen konserttikritiikin kehityksesta 1800-luvun lopulla, ks. Sarjala, Jukka: lVIusiikkimaun normitus ja yleinen mielipide. Musiikkikritiikki Helsingin sanomalebdisteissd 1860-1888. Turun yliopiston julkaisuja C100. Turku 1994, 83-223. Kurkela, Vesa: Taistojen tielld soiteltiin — ja soiton tabdissa tanssittiin. Varkautelaiset tyeivdeniltamat ja niiden musiikki tyeiveien osakulttuurin kau- della. Tydvaenmusiikki-instituutin julkaisuja 2. TyOvaenmusiikki-instituutti. Jyvaskyla 1983, 218; Saunio, Ilpo & Tuovinen, Timo: Edestd aattehen. Suomalaisia tyeiveienlauluja 1890-1938. Tammi. Helsinki 1978, 23-25. 12 Suomalaisia aanilevyja julkaistiin ennen 1920-lukua runsaat 700, ja jo pelkastaan kolmen suosituimman kuplettilaulajan, Pasi Jaaskelaisen, Iivari Kainulaisen ja J. Alfred Tannerin levytysten yhteismadra nousi pitkalle yli 200:n (Haapanen, Urpo: Suomalaisten eieinilevyjen taiteilijabakemisto 1901-1982. Suomen adni- tearkiston julkaisu 23. Jyvaskyla 1993). Mainio kuvaus kuplettikahviloiden tai- teilijaelamasta 1920-luvulta, Simild, Aapo: Eleimeini! Muisteluita ja peiiveikilla- merkinteyd. Toimittaneet Pekka Jalkanen & al. Maailman musiikin keskuksen julkaisuja 10. Helsinki 1992, 77-89. 13 Suomalaisen kisallilaulun historiasta, ks. Kurkela, Vesa: "Kisallien laulut — agi- taatiota ja viihdetta." Teoksessa Etnomusikologian vuosikirja 1987-1988. Toimittaneet Erkki Pekkila & al. Suomen etnomusikologinen seura. Helsinki 1988, 84-122. 14 Esim. Hemmersam, Flemming: "Videnskaben om arbejderkultur og arbejderfolk- lore." Nord Nytt 9/1981, 11-12; vrt. Peltonen 1996, 19. 15 Bahtin, Mihail: Francois Rabelais — keskiajan ja renessanssin flaunt. Suomentaneet Tapani Laine ja Paula Nieminen. Taifuuni. Helsinki 1995, 10-13. 16 Konserttikayttaytymisen muutoksesta, esim. Sarjala 1994, 217-223; Marvia, Einari & Vainio, Matti: Helsingin kaupunginorkesteri 1882-1982. WSOY. Porvoo- Helsinki-Juva 1993, 227-230

31 17 Na- iden kansainvdlisten hittisiiveltajien tunnetuimpia teoksia suomalaisessa soit- tokunta- ja salonkiorkesterirepertuaarissa olivat: Boieldieu: Valkoinen nainen ja Bagdadin kalifi; Auber: Porticin mykkd, Fra diavolo; Hêrold: Zampa; Meyerbeer: Hugenotit, Robert de Diable. 18 Nakemykseni perustuu Kauko Karjalaisen laatimaan luetteloon Varkauden ja Landen ty6vdenyhdistysten soittokunnista 1910-30-luvuilta (painamaton, kir- joittajan hallussa). 19 Gesunkenes Kulturgut, termi oli suosittu 1900-luvun alkupuolen kansanmusiik- kia koskevassa tutkimuskirjallisuudessa. Tuolloin oletettiin, etta kansanlaulut olivat korkeakulttuurin musiikin jaanteita. Uudempi tutkimus pyrkii painotta- maan kulttuurisen vuorovaikutuksen kaksisuuntaisuutta. (Esim. Nettl, Bruno: The Study of Ethnomusicology. Twenty-nine Issues and Concepts. University of Illinois Press. Urbana and Chicago 1983, 225-6.) 20 Vrt. Mikkeli, Heikki: "Kulttuurikriisi sotienvalisessa Suomessa — mika oli kriisis- sd?" Historiallinen Aikakauskitja 1996/2, 23-29. 21 Kurkela 1983, 52-53. Varsin seikkaperdinen selvitys huviverolainsaddannOn kehi- tyksesta ja vaikutuksesta vapaa-ajanviettoon sisdltyy artikkeliin Pesola, Sakari: "Tanssikiellosta lavatansseihin." Teoksessa Rillumarei ja valistus. Kulttuurikahakoita 1950-luvun Suomessa. Toimittanut Matti Peltonen. Historiallinen Arkisto 108. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1996, 105-126. 22 Kilpi, Sylvi-Kyllikki: TyOvden juhlat. Sosialidemokraattinen puoluetoimikunta. Helsinki 1934, 5-6. 23 Sylvi-Kyllikki Kilpi nayttdd olleen harvinaisen palavasieluinen ensimmaisen pol- ven sivistyneistOOn kuuluva kansanvalistaja, jonka ylevithenkisyys ja tiukkapi- poisuus herattivat jopa puoluetoverienkin huomiota. Mm. Raoul Palmgren puhui Kilven yhteydessa sentimentaalisesta "pelastusarmeijamentaliteetista". Kalemaa, Kalevi: Kilpi. SOrndisten tyttei. Poliittinen ekimeinkerta. WSOY. Porvoo-Helsinki-Juva 1992. 85-87. 24 Kilpi 1934, 8. 25 Tyo- vden Muistitietotoimikunta 204/1 (TyOvden Arkisto) Artturi Kiltti, Lapsuus- muistoja Teiskosta. 26 Tyo- vden Muistitietotoimikunta 204/23 Ville Lahclenmaki, Ruovesi. 27 Kurkela 1983, 57. 28 Gavinet, Angel: Suomalaiskirjeitd. Suomentanut Kaarle Hirvonen. 3. p. WSOY. Porvoo-Helsinki-Juva 1998, 181-2. 29 Vrt. Bahtin 1995, 12-13. 30 Kiintoisa kuvaus vanhan tyOydenliikkeen nayttamOharrastuksesta sisdltyy esitel- mdan Lehtonen, 011i: NeiyttdmObarrastus Keski-Suomen tyeivdenybdistyksissii vuoteen 1917. Suomen historian laudaturseminaarity6. Jyvdskylan yliopisto 1980. 31 Tyiivden Muistitietotoimikunta 204/1, Artturi Kiltti, Teisko. 32 Siltala 1999, 545. 33 Tyo- vden Muistitietotoimikunta 204/49, Tyyne Aalto, Jamsd; 204/51, Kalle Vehka- oja, Ruovesi. 34 Lamb, Andrew: "Potpourri." Teoksessa The New Grove Dictionary of Music and Musicians 15. Edited by Stanley Sadie. Macmillan. London 1980, 157-8. 35 Yleistys perustuu tutkimukseeni varkautelaisista ty6vdeniltamista (Kurkela 1983, 48-72). Ohjelmatietoja lOytyi vuosilta 1905-47 (66 kpl). Kaikkia ohjelman osuuksia ei tietenkdan ollut aina mukana, ja esim. soitto voitiin korvata laulu- esitykselld. Joka tapauksessa iltamaohjelmaan sisaltyi ldhes poikkeuksetta kol- me elementtid: musiikkiesitys, lausunta ja puhe. 36 Kasitykseni perustuu Anne Seppasen valmistumassa olevaan vditOskirjaan Populaarikulttuuri sosiaalistumisvdyldnei (Tampereen yliopisto, etnomusikolo-

32 gia), johon on koottu systemaattista tietoa tamperelaislehtien huvi-ilmoituksis- ta 1860-luvulta vuoteen 1917. 37 Kilpi 1934,19-20. 38 Tallainen spesialisti lienee ollut myOs "Laulu-Matti", Matti Koskinen, joka kierteli pohjoishamalaisissa iltamissa sotien valisind vuosina. Matti "tuli muualta ja piti itse iltaman aivan yksinaan lipunmyyjan se pyys". TyOvaen Muistitietotoimi- kunta 810/1, Kerttu Nieminen, jamsa. 39 Esim. KilyhkO, Kauko: Voi veljet, Kipparikvartetti. Karisto. Hameenlinna 1971, 23; Paajanen, Manu: Jatkaviihteen kuninkaat. Tietolande Oy. Jyvaskyla 1998, 11; Pennanen, Jukka & Mutkala, KyOsti: Reino Helismaa. Jatkapoika ja runoilija. WSOY. Porvoo-Helsinki-Juva 1994, 218. 4° Kurkela 1983, 69-72. 41 KayhkO 1971, 23. i2 Paajanen 1998, 56. 43 Jarvela, Jukka: Homma keivi — erddn pikkukaupungin pophistoria. Karisto. Hameenlinna 1997: 79-80. 44 Vrt. Varho, Esko: "Pekka Puupaan maailmat." Teoksessa Rillumarei ja valistus. Kulttuurikahakoita 1950-luvun Suomessa. Toimittanut Matti Peltonen. Historiallinen Arkisto 108. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1996, 187-191. 45 KayhkO 1971, 19. 46 Heikkinen, Sakari: "Kulttuuri, kansa ja rillumarei." Teoksessa Rillumarei ja valis- tus. Kulttuurikahakoita 1950-luvun Suomessa. Toimittanut Matti Peltonen. Historiallinen Arkisto 108. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1996, 327-8. 47 Peltonen, Matti: "Matala viisikymmenluku." Teoksessa Rillumarei ja valistus. Kulttuurikahakoita 1950-luvun Suomessa. Toimittanut Matti Peltonen. Historiallinen Arkisto 108. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1996, 13.

33 Kustaa H.J. Vilkuna Herranperkeleet ja nakumannit

Salltylaisttin ja rahvaan valinen ristiriita suomalaisessa kansanomaisessa huumorissa 1550-1850

Esiteollisella ajalla kansanhuumorissa nousivat esiin samat teemat kuin myOhemmassa tyOvaenhuumorissa. Vaikka nykykasityksen mukaisia tyOldisia oli hyvin vahan, yhteiskuntaprjestelmaii leimasi jumalalliseen jarjestykseen perustunut ihmisten lokeroiminen erias- teisiin herroihin ja rouviin seka toisaalta monenkirjavaan rahvaa- seen. Tuo saaty-yhteiskunta moniportaisine hierarkioineen tarjosi menneisyyden suomalaiselle erinomaisen mandollisuuden tuottaa joko herravihaista tai yhteiskuntajarjestelman nurinkurisena esitta- vaa huumoria, kansanhuumorille tunnusomaisissa reki- eli pilkka- lauluissa seka kunnianloukkaustapauksissa korostuikin herrojen ja rahvaan valinen ristiriita. Rekilauluissa viitattiin myOs alkoholiin naurun ja pilkan kynnyk- sen laskijana seka herrakielteisyyden nostattajana. Talonpoikaises- sa kayttaytymisnormistossa alkoholilla ja huumorilla oli psykologi- sesti tarkeat asemansa, koskapa kummatkin toimivat arkisen elii- manmenon kielteisten puolien lievittajina. Juorninen ymmarrettiin ehdottomasti ilonpidoksi ja juomingit myOnteisen kansanhuurnorin savyttamiksi tilaisuuksiksi. Silti ryyppadmisella ja vitsailulla oli vas- tapuolensa, jotka voitiin tietoisesti yhdistaa. Juopuessaan rahvaan-

34 miehet ryhtyivat viljelemaan ketaan nOyristelemattOmia kaskuja ja sutkauksia. Rahvaanmiesten juomingit miellettiinkin tapahtumiksi, joissa kaikki osanottajat olivat tasaveroisia ja joissa ei tarvinnut noudattaa muutoin yhteiskunnassa vallinneita normeja. 1 Tietyssa mielessa kyse oli rahvaanomaisen protestoinnin ja niskuroinnin muodosta, silly yield 1800-luvulla tavattiin laulaa, etta "kun he tule- vat humalaan, he herroja ei kumarra".2 TalonpoikaisyhteisO salli juopuneiden narrimaisen kaytoksen ja siihen liittyneen puheen, mikali sanat eivat suoraan loukanneet ketaan paikalla ollutta. Rahvaankulttuurissa saatettiin jopa pyytaa paihtynyt pilkkaamaan julkisesti vallitsevia ja eliitin luomia norme- ja. Tallaisessa tilanteessa narri katsottiin paihtymyksensa vuoksi sanomisistaan syyntakeettomaksi. 3 Puheellaan han purki ymparis- tOnsa tuntoja ja yleista herravihaa joutumatta valttamatta oikeudel- liseen vastuuseen. Mikali narri kuitenkin joutui puheistaan edes- vastuuseen, han useimmiten vetosi paihtymykseensa ja selitti humalan johtaneen heikkopaisyyteen ja kontrolloimattomaan affektiiviseen kayttaytymiseen. Oikeus ei tallaisia rahvaanomaisia selityksia hyviiksynyt, vaikka rahvas tulkitsi runsaan juopottelun lieventavaksi tekijaksi.4 Oikeuden tiukkaan kantaan vaikutti paitsi laki myOs se, etta oikeuslaitos itsessaan koostui parjatusta, hauku- tusta ja pilkatusta Mita lukuisampi joukko rahvasta oli kerdantynyt yhteen, sita otollisemmaksi herravihaisen huumorin tuottaminen kavi. 1690- luvun lopulla Jaasken kirkolla muuan mies kaytti syntynytta tilai- suutta hyvakseen, kun oli kyllastynyt olemaan herran nOyrand seu- ralaisena. Kirkolle saapuessaan mies huomasi, etta paikalla oli run- saasti rahvasta, ja ryhtyi kaikkien kuullen pilkkaamaan saatta- maansa luutnanttia "vanhaksi sikakoiraksi, kelmiksi ja hunsvotik- si".5 Vallitsevia hierarkioita ja puheen kuulemattomissa ollutta eliit- tia sopi — ja tulikin — pilkata, ja jokaisen tuli periaatteessa hyvaksya pilkkaamista lievempi kiusoittelu,6 mutta pilkallisen naurunalaisek-

35 si joutumisen voimakkaasti yhteisOOnsa ja sen mielipiteisiin sidottu menneisyyden suomalainen kasitti darimmaisen kiusalliseksi ja kunniaansa loukkaavaksi. Sen takia han vei tapauksen karajien sel- vitettavaksi tai ryhtyi puolustamaan maineettaan ja arvovaltaansa nyrkein.7 Jaaskessa kiusoittelun raja rikkoontui ja kylalaisia naurat- taneesta huumorista tuli kunnianloukkaus, sill y pilkan kohde oli itse paikalla, ymmarsi puheen sisalkin ja vei asian karajakasittelyyn. Samankaltainen herravihainen huumori kuului suurempien ty6- yhteisOjen, kuten varhaisten tehdas- ja ruukkiyhdyskuntien ela- manmenoon. VOyrissa Orisbergin rautaruukin johtajan ja tyOldisten valit olivat kiristyneet 1720-luvun alkuvuosina. Keskindisen vihapi- don purki sanoiksi eras vasaraseppa, joka ilkkui muiden yhteisOn jasenten riemuksi esimiehestaan, etta han "aikoi antaa talle what pirua ja varmimman vakuudeksi myOs kaikille muillekin herroille".8 MyOs tilapaisissa talonpoikaisissa tyOyhteisOissa esiintyi herroja pilkkaavaa huumoria. 1840-luvun Keuruulla joukko rahvaanmiehia oli komennettu kunnostamaan yleista tieta. Tuota tyOta talonpojat vihasivat yli kaiken; siita ei saanut korvausta, koska se luettiin talonpoikaisiin velvollisuuksiin. Pakkoty6 muodosti jo sinallaan tapahturnan, jossa tyOn teettajaa eli kruunua oli tapana pilkata. Niinpa tOiden edistymista seuraamaan tulleet ja maardyksia jakele- maan ryhtyneet paikalliset virkamiehet — nimismies ja siltavouti — sattuivat pilkan kohteiksi, edustivathan he juuri kruunua. Kumpi- kaan viranomaista ei tosin kuullut, mita tyOmiehet heista puhuivat, eivatka kunnianloukkauksesta oikeuteen haastetut miehetkaan sita paljastaneet. Mutta jotain hauskaa sen taytyi olla, koskapa tyOta tehneet ryhtyivat nauramaan niin, etta nimismies ja siltavouti tunsi- vat arvovaltansa menetetyksi ja katsoivat parhaaksi poistua paikal- ta. Samaten jopa ylempien sosiaaliryhmien tuottamassa huumoris- sa esiintyi tyOnantajaa pilkannutta puhetta. Viipurilaiset koululaiset lauloivat pilkkaveisua 1600-luvun lopulla heidat pakkoty6hOn ohjanneesta opettajastaan, joka ei edes korvannut tyOta kelvollisel-

36 la talkoojuomalla ja -ruualla, etta "Viisi Viipurin teinia, lOi't Martinuksell' heinia, hapankaalia kylla syOtiin, rapataariakin juo- tiin. "9 Paitsi etta huumori lievitti ankaran ja rahvaan itselleen hyOdyt- tOmana pitaman tyOnteon nurjia puolia, siihen heijastuivat usein esimiesaseman viiarinkayttO, toisten ylapuolelle nouseminen ja yli- paatdiin tarpeeton herrana esiintyminen kaikkine rahvaan itsetun- toa loukkaavine piirteineen. Tallaiset seikat miellettiin tyOntekijOi- den joukossa varsin kielteisiksi ja siksi ryhman loukattu tunto pyrit- tiin saattamaan entiselleen huumorin, pilkan, Ivan ja jaetun naurun avulla. Herravihaiselle huumorille oli saaty-yhteiskunnassa tukeva perusta: jokaisella ihlnisella uskottiin olevan luontaisia ominai- suuksia, jotka riippuivat tuon ihmisen syntyperasta. Nama saadyn- mukaiset stereotyyppiset luonnehdinnat tunnettiin ja niita vasten kansanhuumoria tuotettiin. 10 Rahvaanmiesten ja elitististen kayttay- tymissaiintOjen valinen etaisyys oli kaytannOssakin suuri, oikeas- taan rahvaan katsannossa jopa huvittavan suuri. Kun tavallinen ihminen arvosti kanssakaymisessa jayhiia, yksitotista, harvasanai- sen harkitsevaa ja nOyriia puhetapaa, flan nauroi saatylaisten kei- karoinnille, kutsui heita nakumanneiksi ja nakuherroiksi seka teki pilaa heidan puhe- ja kaytOstavoistaan. 11 Vaasassa 1690-luvulla kaupunkirahvaaseen kuulunut ja runsaasti viinia juonut raatali tapasi aamutunneilla kadulla kouluun kiirehtineen nuoren pojan. Raatali pysaytti pojan ja puki sanoiksi artymyksensa statusten valis- ta ristiriitaa osoittaen ja kysyen, "mista Lima monsieur on kotoisin?" Koulupoika ei ymmiirtanyt raatalin puheeseen liittynytta nOyriste- levki herroittelua, uhkaavaa ivaa ja luikkinut tiehensa, siksi raatali pieksi pojan pahanpaiviiisesti.12

37 I I

Suuri osa sailyneesta esiteollisen ajan suomalaisesta kansanomai- sesta huumorista liittyy kiinteasti kaikkialla Euroopassa esiintynee- seen huumorin osa-alueeseen — ilmibiden karnevalisointiin, jossa keskeisend kayttOvoimana oli vakiintuneiden, ihmisten maailman- kuvaan kuuluneiden seka yleisesti tunnustettujen rakenteiden, hie- rarkioiden ja arvostusten kaantaminen painvastaisiksi. Pilailussa eliitti puettiin narreiksi, papit olivat kotoisin helvetista seka rah- vaanmiehet ja -naiset nostettiin herroiksi ja rouviksi.13 Taydellisesti paalaelleen kaiintyneena maailmanjarjestys esitet- tiin talonpoikaisessa Suomessa silti ani harvoin. Yhteiskunnan kor- keimmasta auktoriteetista eli hallitsijasta saati sitten maailmaa koos- sapitavasta voimasta eli Jumalasta ei kernaasti ryhdytty esittamaan nurinkurisia arvioita. Molempien sanallinen loukkaamattomuus oli vahvistettu lailla: niin jumalanpilkasta kuin majesteettirikoksesta langetettiin kuolemantuomio. Jos jumalan- tai majesteetinpilkkaan vihapaissaan ryhtynyt itse pitikin sanojaan huvittavina, ne eivat sellaisina yleis011e nayttayty- neet. Painvastoin yhteisO vei tallaisen huumorin oikeuden tutkitta- vaksi, rangaistavaksi ja valtti siten kollektiiviseen jumalanpilkkaan tai majesteettirikokseen syyllistymisen. Nain tapahtui muun muas- sa Joutsenossa 1650-luvulla. Siella juopunut ratsutilallinen pettyi niin pahoin perintOd jakaneiden selvitysmiesten ty6hOn, etta uhka- si ryhtya perdamddn oikeuksiaan vakivalloin. Selvitysmiehet yritti- vat tyynnytella rettelOitsijaa selittden, etta he olivat paikalla kunin- kaan asettamina virkamiehind oikeutta ja lakia toteuttamassa. Selityksensa Natteeksi miehet tokaisivat humoristisesti, ettei "kuningas itse painavampien ja kiireellisempien asioiden, kuten kaynnissa olevan sodan vuoksi kaikkialle ehdi." Ratsutalollinen suuttui hanta vastaan kohdistetusta piikittelysta ja huusi kaantaen koko vallitsevan maailmanjarjestyksen kertakaikkisesti

38 etta "kuningaskos meill' on? Han on monta viatonta paata mestan- nut. Kuningas on yksi narri, kuka hanta kaski tappelemaan." Mies maksoi pilailusta Tavallisemmin saaty-yhteiskunta esitettiin hierarkkisesti paalael- leen kaantyneend vain kansalle tutuimpien ja arkisinta elamaa ohjanneiden rakenteiden kautta. Perin usein huumorin tuottaja vetosi puheessaan kuulijoihin kayttamalla aivan konkreettisia ja helposti tulkittavia kielikuvia. Nain esimerkiksi 1690-luvulla hie- rarkkista kamppailua paikallisyhteisOn johtajan asemasta kaynyt Ruoveden kirkkoherra viittasi melko suoraan kiistakumppaniinsa, Ruoveden komppanian paallikkOOn, kun han liitti saarnaansa hauskan ja runsaslukuisen seurakunnan mieleen painuneen sut- kauksen. Han jylisi saarnastuolista, etta "kaikkien sotavakeen kuu- luvien tulisi ottaa esimerkkia jalosta kuninkaasta, joka Jumalaansa noyrasti palvelee". Tana lausanduksella kirkkoherra asetti itsensa selvdsti kapteenin ylapuolella ja jatkoi siten vielakin pistelidammin, etta "sotilaat, jotka ovat saaneet kuninkaan hannystakit ja miekat kupeilleen, eivatkO he tieda, liikkuvatko he paallaan vai jaloil- laan?"15 Tama huomautus miellytti rahvasta, joka sotilaiden tamisen ohella joutui kustantamaan uudet sotilaspuvut ja kaiken lisaksi joutui sietamaan rehvastelevia sotilaita.

I I I

Tyypillisin pilailun oikeuteen vienyt tapaus oli kuitenkin sellainen, jossa paihtynyt rahvaanmies voimiensa tunnossa kaski herrat pal- velemaan itseaan kuin palkolliset konsanaan. Enimrnakseen huu- moria tuottaessaan samainen rehvastelija istui karsimassa haped- rangaistusta jalka- tai kaakinpuussa. Orivedella 1680-luvulla eras mies oli sijoitettu jalkapuuhun, koska han oli karajatuvassa ja kara- jatalon pihamaalla metelOinyt ja hairinnyt kaikelta siveettomyydel-

39 to rauhoittua julkista kokousta. Hapeapuussa istuessaan mies mels- kasi edelleen ja teki loppujen lopuksi paikallisen luutnantin nau- runalaiseksi huutamalle talle: "Ulff, hae minulle ruokaa ja olutta taikka 7000 pirua tulee noutamaan sinut!" Maailman esitti nurinku- risesti myOs ilmajokinen mies 1650-luvulla, kun han kdrajilla jalka- puussa ollessaan nauratti karajarahvasta. Han halvensi oikeutta istuneen tuomarin ja taman apurin toimineen voudin arvovallan, kun huusi kovalla danelle, etta "hankkikaapa juotavaa, vouti ja tuo- mari, kelmit ja varkaat".16 Huumoriin liitettiin sanojen ohella myOs erilaisia kayttaytymis- normiston vastaisia toimenpiteita, kuten kasimerkkeja ja saannOis- tä piittaamattomia tavattomuuksia. Naiden avulla tavoiteltiin koko- naisvaltaista halventamista huumorin tuottajan samaistuessa yleisen hauskuttajan eli narrin rooliin. Uhmakas narri erosi silti pitajayhteisOjen huvittajista eli narrinpuolikkaista, joille hauskutta- misesta tavattiin maksaa. Esimerkiksi Iisalmessa vaikutti 1670-luvul- la tallainen narrinpuolikas, Pekka KahkOnen, jolta hakivat huvitus- ta myOs paikallisen eliitin edustajat, vouti, nimismies ja pitajdnkir- juri. Tavallisesti KahkOnen nauratti yleisOaan esittamalla erilaisia elaimia, eika han ilmeisesti yleensa pilaillut yhteiskunnallisilla asioilla.17 Pilailuun ryhtynyt matki KahkOsen tavoin elainta, teki sen tietoi- sesti ja nautti naurusta. Sen sijaan tahtomattaan naurun kohteeksi joutuminen ja omista elaiinellisista piirteista muistutetuksi tulemi- nen johtivat voimakkaaseen sosiaalisen hapean tunteeseen. Lapualla 1700-luvun alussa muuan Matti Teikari oli juopotellut ja laiskotellut useita paivia. Han kiusasi piikaa ja kaatoi taman vesisaaviin. Sielta noustuaan piika tokaisi, etta "Teikari kulkee humalassa kuin varis." Niilta jaloiltaan Teikari santasi valittamaan papille, miten piika oli haven tuntoaan ja arvovaltaansa loukannut. Vaan pappipa huomautti Teikarille, ettei tamii paihtyneena juuri variksesta eronnut. Huomautuksen Teikari tulkitsi ajan normijarjes-

40 telmad vasten ja paatteli, etta hanen kunniansa oli mennytta, etta hanta pidettiin kelvottomana ja etta hanta saivat nyt kaikki hauk- kua. Han vastasi papille, jotta "ihmekOs tuo, jos muut minua hauk- kuvat, kun niin tekee pappikin." Teikaria olivat nahtavasti muutkin jo pilkanneet laiskaksi, saamattomaksi ja juoppolalliksi, mutta silti yhteis011isen hierarkian alimman ryhman edustajan eli naispalkolli- sen suunnasta hanen kohdistunut pilkka rikkoi niin pahoin status- ten valista ja Jumalan sdatamda vankkumatonta arvojarjestelmaa, etta Teikari katsoi parhaaksi ryhtya kunniaansa palauttamaan.18 Eurassa taasen 1730-luvulla eras talollismies ryhtyi ristidisissa narriksi, kun oli paihtynyt liiaksi. Samasta sosiaaliryhmasta mutta valvovaksi viranomaiseksi noussutta kuudennusmiesta sopi pilkata ensinna. Talollinen nousi pOydasta, haukkui kuudennusmiesta "varkaaksi ja kelmiksi" ja kaansi sitten takamuksensa talle kaskien "haistaa sita". Sen jalkeen han pyllisteli ja haistatteli muillekin kut- suvieraille, kunnes hanet ajettiin ulos talosta. 19 Olikin tavallista, etta saaty-yhteiskunnan statusjarjestelmaa ironisoivaa ja sen nurinkuri- sena esittavaii huumoria tuotettaessa — silloin, kun tarkoitus oli tosi- aan halventaa lasna olleita ihrnisia — sanat kohdistettiin aluksi tilai- suuden arvokkaimpiin henkilOihin. Talonpoikaisyhteiskunnassa tama merkitsi useimmiten slid, etta halventavan huumorin koh- teeksi valittiin ensimmaisend papit. Esimerkiksi Virroilla 1680-luvul- la hadkutsua vaille jaanyt naapuri tuli laulamaan pilkkalaulua kai- kista haiivieraista, aloitti veisuunsa osoittamalla sanansa ensin parin vihkineelle kappalaiselle ja pilkkasi taman messudanta: "Hyva Herra henkikurkku"?

IV

Herrojen pilkkaamiseen ryhdyttiin rohkeasti; kunnianloukkaukses- ta seurannut kuritus ei ollut riittava rajoite humoristiselle puheelle. Oikeastaan vaikuttaa silta, etta rangaistukset olivat vain omiaan

41 tehostamaan herravihaiseen sanailuun ryhtymista. Pilkan kohtee- seen suuntautunut julkinen ja pilkatun kunnian hapaissyt naurun- randkka korvasi huumorin tuottajalle yhteis011isen saannOn rikko- misesta seuranneen rangaistuksen, sakon tai kurituksen. Tallaisesta oli kyse muun muassa Ilmajoen talvikardjilla 1651 sat- tuneessa valikohtauksessa. Sikalaiseen karajatupaan ilmestyi talolli- nen Markus Kurikka humalapaissaan ja lakkiaan siivottomasti pads- saan pitaen. Sopimattoman ja oikeutta halventaneen kayttaytymi- sen takia Kurikka laitettiin rauhoittumaan jalkapuuhun. Mies ei kui- tenkaan rangaistusta karsiessaan toennut, vaan huuteli ja haukkui tuomaria ja voutia "konniksi ja varkaiksi". Seuraavana aamuna Kurikka kutsuttiin kuultavaksi edellisen paivan tapahtumista, mut- ta mies saapui paikalle jalleen juovuksissa ja myssy paassaiin, istuu- tui oikeuden eteen ja huusi kovalla danella, etta "mina en kumarra voutia enka ketaan muutakaan, koska olen seisonut lakki paassa ruhtinaiden ja kuninkaankin edessa." 21 Poikkeuksellisen uhmakas herrojen arvovaltaa pilkkaava ja saannOista piittaarnaton esiintymi- nen seka monen ilmajokisen jakaman pilkallisen ndkemyksen jul- kituominen miellyttivat karajarahvasta. Epailemattd rahvaasta loytyi koko joukko miehia, jotka arvostivat Kurikan rohkeutta ja elitistis- ten saantOjen rikkomista rangaistuksen uhalla. Paikallisten saatylaisten mahtailevaa kaytOsta rahvas ei sietanyt. Etenkin nurja suhtautuminen ja herravihaisen huumorin tuottami- nen ilmenivat tilanteissa ja tilaisuuksissa, joissa paikallisyhteisOssa esivaltaa edustanut pappi, vouti tai nimismies eli itse rahvaan- omaisesti ja julkesi silti yhteista kansaa samanlaisesta elamatavasta moittia ja syyllistaa. Tallaisessa yhteydessa esivallan edustajat — var- sinkin papit — kuvattiin olennoiksi, jotka olivat "syntyisin helvetis- td",22 kantoivat mukanaan pahaa henkea Pyhan hengen sijasta tai olivat muutoin kunniattomia, kelvottomia ja epapuhtaita. Niinpa esimerkiksi Laihian separatisteihin eli kirkonmenoista kieltayty- neisiin kuulunut nainen kutsui pitajan apulaispastoria muiden

42 separatistien huvitukseksi "pahan hengen matimahaksi".23 Karkussa 1680-luvulla muuan vaimo haukkui pitajanapulaista "kun- niattomaksi ja epapuhtaaksi" seka kaski yield kaiken lisaksi "hais- taa tamman perapaata". 24 Eurassa 1640-luvulla taasen talollismies ryhtyi puolustamaan vaimoaan, jota kappalainen oli juuri torunut ja haukkunut, ja nimitteli hengellisen esivallan edustajaa "konnaksi, kelvottomaksi koiraksi ja pesanakiksi."25 Saiity-yhteiskunnassa statukset ja ominaisuudet madrittyivat ammatin, viran ja tyOn mukaan, mika merkitsi sita, etta naisten sijoittuminen humoristiseen puheeseen maaraytyi selvasti avio- puolison, edesmennen miehen, isan tai isannan mukaan. Nain oli jokseenkin luontevaa, etta samalla kun pappeja haukuttiin karne- valisoivasti siveettOmiksi huoripukeiksi, heidan rouviaan pilkattiin myäs huoriksi. Savossa 1500-luvulla erasta rovastin rouvaa aityi naapurin isanta pilkkaamaan perati "emahuoraksi."26 Herraluokasta elakkeelle jaamisen tai leskeytymisen seuraukse- na lahes rahvaan tasolle vajonneet ihmiset muodostivat otollisen turhaumien purkamisen kohteen. Heita ivattiin ja pilkattiin erityi- sesti silloin, kun he kynsin ja hampain pyrkivat pitamaan kiinni aiemmasta arvovallastaan ja menetetyn statuksen luomista erioi- keuksista seka yrittivat yield kayttaytya herrojen ja rouvien tavoin. Humoristisessa puheessa viitattiin usein melko suoraan tahan seik- kaan. Turun laanin Lapissa eras talollisvaimo pyrki tuomiosunnun- taina 1689 istumaan penkkiin, jossa istui elakkeelle jaaneen kruu- nunvoudin puoliso. Tama katsoi, ettei hanen arvolleen sopinut, etta tavallinen vairnoihminen olisi asettunut samalle penkkiriville — olihan kirkkojen penkkijarjestysta luotaessa otettu huomioon saa- tyerotus. Entisen kruununvoudin rouva esteli talollisvaimoa ja haukkui hanta "vanhaksi pOhkOksi, ajalukseksi ja houkkioksi" osoittaen, etta nainen oli puolimielinen ja ajattelematon typerys, joka ei ymmartanyt saiityerotuksen merkitysta. Talollisen vaimo kimpaantui niin, etta han puolestaan haukkui torjujaansa "vanhan

43 [so. entisen] vaivaisen foutipaskan emannaksi". 27 Lasnd ollutta ylei- sOd kaytti uhrnakkaasti hyvaksi myOs eras sadminkildismies 1670- luvulla, kun tuomarin leski tuli keradmdan tuornarinveroa, ja kysyi paikalla olleilta, "eikO hanella ole muuta syOtdvad, onko se tullut paikkaamaan sakkejadn? KOyhdyttadkO se minut niinkuin miehen- sd... Se sielunmyoja?"28 Jos sosiaalisesta statuksestaan kiinnipitaneet ja samalla sdayase- mansa menettaneet muodostivat keskeisen ryhrnan pilkallisessa huurnorissa, vahintdan yhtd tarkedn humoristisen puheen kohteen muodostivat virkatehtdvansd perusteella rahvaan yldpuolelle nous- seet henkilOt, jotka kuitenkin yleensa miellettiin rahvaaseen kuulu- viksi. Erityisen paljon vitsailtiin kirkon ja kruunun talonpoikaisten luottarnusmiesten kustannuksella. Toisinaan huumori kohdistui maallista esivaltaa edustaneisiin sil- tavouteihin, lauta- ja tarkastusmiehiin seka erilaisiin kaskynviejiin, toisinaan taas hengellisen esivallan virkailijoihin, lukkareihin, sun- tioihin ja kuudennusmiehiin. Heita nimiteltiin ivallisesti herroiksi, kuten teki muuan laitilalainen sotilaan leski pitajansa syyskardjilld 1737. Han kutsui karajatalon pihamaalle kerdantyneen vden huvi- tukseksi siltavoutia "herraksi", naurahti ja jatkoi, ettei "siltavouti haneltd saisi."29 Joskus pikkuvirkamiehid ja virkailijoita nimiteltiin humoristisesti viittaamalla viranhaltijan esirnieheen. Nain voudin apulaisesta tuli "voudinvirtsa", voudin kirjurista voutiluokan pukeu- tumista pilkaten "nahkaturkki-Mauno", rajantarkastusmiehesta "kiertolainen ja kuninkaallisen oikeuden valehtelija" sekd lukkaris- ta "kelmi". 3° Kaikki viranhaltijat ylimmistd alimpiin soveltuivat huu- morissa kuvattaviksi kyvyttOmiksi, kelvottomiksi, naismaisiksi ja yleensa sellaisiksi, joilta puuttui virkastatukselta vaadittavia miehi- sid ominaisuuksia, voirnaa ja paattavaisyytta. 31 Jos muuta hurnoris- tista lausandusta ei keksinyt, saattoi turvautua yksinkertaisempaan halventamiseen eli havyttOrnasti kutsua rehentelevaa ja esimiesase- maansa vetoavaa kumppaniaan "paskahuusi-Mikoksi" tai vihjailla,

44 etta kaupunkiviranomaisen "koti oli ilotalo."32 Samankaltaista rahvaanomaista huumoria tuottivat myEis saaty- laiset saatytovereistaan. Niinpa esimerkiksi elinkautistuomiotaan Turun linnassa karsinyt Pietari Schafer oli oikeudenistunnossa suut- tunut haneen kohdistuneista vihjailuista ja syytOksista niin pahoin, etta tokaisi tylysti piispasta: "Tuomio on vuotanut piispan paska- tuista housuista." 33 Kun saaty-yhteiskunnan hierarkiassa ylemmilla portailla olleet ryhtyivat toisiaan pilkkaamaan, he kaansivat maail- man jalleen ylOsalaisin. Ivatessaan saatylainen naureskeli kump- paninsa rahvaanomaisille piirteille, muistutteli rikoksista ja sijoitti kumppaninsa yhteiskunnallisen hierarkian alemmille askelmille. Kuvaavasti Karkussa 1670-luvun lopulla voimiensa tunnossa ollut ja viinaa runsaasti nauttinut kappalainen tokaisi seurueelle kylaile- maan tulleesta entisesta opiskelutoveristaan ja juuri akateemista uraa rakentamaan ryhtyneesta kandidaatti Andreas Wanochiukses- ta, etta "Wanochius on pelkka seppa." Wanochius ei tasta pilkasta ja naurusta yield suuttunut, mutta humalaisen Rajaleniuksen mah- taileva huomautus, etta "mina olen kappalainen, sinapa et ole- kaan", muutti tilannetta. Wanochius ryhtyi pilkkamaan Rajaleniuksen rahvaanomaisia alkoholin kayttOtapoja. Sanailun jat- kuessa alkoholin ymparilla paihtynyt kappalainen raivostui, uhka- si karata Wanochiuksen rinnuksiin ja nimitteli kandidaattia yield tuiki tavallisin pilkkasanoin "koiraksi ja kelmiksi".34

V

Varhaisimmalle tunnetulle suomalaiselle kansanhuumorille nayttai- si olleen tunnusomaista vahva sitoutuminen saaty-yhteiskuntaan ja sen sisallaan pitamiin statusten stereotyyppeihin ja hierarkkiseen maailmankuvaan. Toisin sanoen samat piirteet ja teemat, jotka sit- temmin toistuivat ty-Ovaen huumorissa 1800-luvun lopulta lahtien,

45 olivat vallitsevia 1500-1800-luvulla. Yksioikoiset herrojen luonneh- dinnat koiriksi, narreiksi ja sioiksi miellyttivdt paitsi kertojia myOs muita samanmielisia ja samanarvoisia kuulijoita. Tassa suhteessa suomalainen rahvas liittyi tiiviiksi osaksi eurooppalaista karnevalis- tista rahvaankulttuuria. Vaikka statusten valisten ristiriitojen keskeinen asema sdilyneis- sä humoristisissa lausanduksissa selittyykin paljolti lahteiden luon- teesta eli siita, etta karajille vietiin vain rikoksiksi tai asianomistaja- jutuiksi katsotut jumalanpilkka-, majesteettirikos- ja kunnianlouk- kaustapaukset, voi kuitenkin arvioida tamankaltaisen huumorin todella leimanneen arkista elamanmenoa. Aineksena herravihainen ja maailman nurinkurisena esittdnyt huumori ei edellyttanyt tari- nankertojan taitoja, vaan pikemmin se edellytti tilanteen oivalta- mista ja kuulijoilta puheen humoristisen nyanssin ymmartamista. Siksi sellainen huumori soveltui kollektiivisiin tilaisuuksiin yhtei- s011isyytta yllapitavdna tekijand 'me rahvas vastaan muut herrat' - ajattelun mukaisesti. Toisinaan huumorin sisaltO ymmarrettiin liian- kin hyvin. Esimerkiksi Sakkolassa 1660-luvun lopulla muuan mies jarjestysvaltaa pilkaten ja kruununmiehet itsedan alempiarvoiseksi madritellen rehvasteli pirttiin astuttuaan, etta "antakaa tilaa huns- votit, kruununmiehet!". Vaikka humoristinen lausandus oli suun- nattu ensisijassa kruunun palkkaamia saiitylaisviranomaisia vas- taan, pilkka osui myOs pirtissa istuneeseen talonpoikaiseen luotta- musmieheen. Tama loukkaantui, vastasi, etta "mina olen myOs kruununmies, haista takamustani!", ja jarjesti irvileuan kunnian- loukkauksesta karajille.35 Arvokkaana pidetty ja siveettOmyyksilta lailla suojattu karajatilai- suus voitiin tehda naurunalaiseksi pilailemalla itse rakennuksesta. Tuollainen puhe halvensi samalla oikeusistuimen ja oikeutta istu- neen tuomarin arvovaltaa. Kun karaptupa oli enimman osan vuo- desta kestikievarina, saattoi asioiden etenemiseen kyllastynyt ja paihtynyt henkilO ensin sinne tanne tOrmailtydan, kapakkakaytOsta

46 toteutettuaan, kdrajille sopimattomalla tavalla pelleiltydan ja tuo- marin ojentamana lopuksi muistuttaa, etta "luulin olevani kestikie- varissa."36 Sdaty-yhteiskunnassa, jossa kullakin ihmisella tarkasti madratty asemansa ja statuksien mukana lankeavat ominaisuutensa, maailman nurinkurisena esittdvd huumori toimi siksi hyvin, etta myOs naiset tulivat luonnehdituiksi humoristisessa puheessa sdatynsd eli edus- miehen kautta — olipa mies sitten aviopuoliso, edesmennyt aviomies, isa tai isantd. Milloin mies mainittiin vaikkapa voutipaskaksi, oli hdnen vaimonsa yhtd naurettava voutipaskan emantd. Sdatyaseman poissulkeneet ominaisuudet taas soveltuivat hyvin ihmisten pilkkaa- miseen. Viisaasta kuninkaasta tuli typerd narri, oikeudenmukaisesta tuomarista lahjottavissa oleva ja valehteleva kelmi, papista siveetOn pukki sekd pikkuvirkamiehesta herranperkele.

Viitteet

1 Vilkuna, Kustaa H. J.: "Herotes oli koira: humoristinen puhe rikoksena." Teoksessa Rikos historiassa. Kopi-Jyva. Jyvaskyla 2000. Kohonen, Heli: Yhteisein pelko on viisauden alku. SeleitylelistOn ja rahvaan eta- mãntapojen kohtaaminen Keuruun kefreijeikunnassa 1830-1840 -luvuilla. Suomen historian pro gradu -tutkielma. Jyvaskylan yliopisto 2000, 23. 3 Lappeen ylisen kihlakunnan karajat 1660, nide jj8: 12-14. Kansallisarkisto (KA); Vilkuna, Kustaa H. J.: "Alkoholin nauttimispaikka, juopottelijat ja juomisen ajankohta 1500-1700 -luvun Suomessa." Teoksessa Sisei-Suomen tuomiokirjat tutkimusleihteind ja eldmän kuvaajina. Toimittaneet Heikki Roiko-Jokela ja Timo Pitkiinen. Jyvaskylan yliopisto. Jyvaskyla, 229; Sihvo, Hannes: "Hullujen kirjoissa." Teoksessa Hullujen kirjoissa. Ne'ikejleulmia suomalaiseen kyldhulluu- teen. Toimittaneet Pekka Laaksonen, Ulla Piela ja Pirkko Lahti. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1989, 27-28; Asplund, Anneli: "Om svenskt inf- lytande pa finsk folkvisetradition." Teoksessa Visa och Viseforskning. Red. av Ann-Mari Haggman. Svenska Litteratursallskapet i Finland. Helsingfors 1974, , 75-76. 4 Ks. Renvall, Pentti: Suonialainen 1500-luvun ihminen oikeuskatsomustensa valos- sa. Turun yliopisto. Turku 1949; Ylikangas, Heikki: Veikivaltarikosten motivaa- tiopobja 1500-luvulla Suomessa. Historiallinen Arkisto 65. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1971; Ylikangas, Heikki: Puukkojunkkareitten esiinmarssi. Veikivaltarikollisuus Etelei-Pohjanmaalla 1790-1825. Otava. _ Helsinki 1976. Jaasken 161-apt 1698, jj34: 339, Tuomiokirjakortisto (Tuokko), KA. 6 Kuusi, Matti; "Varhaiskalevalainen runous," Teoksessa Suomen kirjallisuus I. Kirjoittaniaton kirjallisuus. Ruotsin vallan aika. Otava. Helsinki 1963, 169-172.

47 7 Matikainen, 011i: "Miksi nakisimme vaivaa vanhan miehen veren takia?" NakOkulmia arkipaivan vakivaltaan 1600-luvun Karjalassa." Teoksessa Laittomuuden laitateila Rikos Suomessa 1500-luvulta nykypaiviin. Toimittanut Sari ForsstrOm. Helsingin yliopisto. Helsinki 1996, 39; Karonen, Petri: Pohjoinen suurvalta Ruotsi ja Suonzi 1521-1809. WSOY. Porvoo 1999, 49-52 8 Vb. yrin syyskarajat 28.9.1724, nide ss38: 606-622, KA; Ks. myOs Vilkuna, Kustaa H. J.: Arkieleimdd patriarkaalisessa tyOmiesyhteisejssei. Razitaruukkilaiset suur- valta-ajan Suomessa. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1996, 105-106. 9 Vilkuna, Kustaa: Tyo ja ilonpito. Kansanoniaisia ty6juhlia ja kestityksid. Otava. Helsinki 1946, 30; Laurila, Vihtori: Suomen rahvaan runoniekat sdeity-yhteis- kunnan aikana I. Yleiset neikOkobdat. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1956, 91;, Vilkuna K H J 1995, 228-229. 10 Karonen 1999, 161-163; Wirilander, Kaarlo: Herrasvdked. Suomen seieitylaistO 1721-1870. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1974; Englund, Peter: Det hotade huset: adliga forestallningar om samhdllet under stormaktstiden. Atlantis. Stockholm 1989; Knuuttila, Seppo: Kansanhuumorin mieli. Kaskut maailmankuvan aineksena. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1992; Knuuttila, Seppo: Tyhmein kansan teoria. Neikeikulmia nzenneestel tulevaan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1994; Knuuttila, Seppo - Paasi, Anssi: "Tila, kulttuuri ja mentaliteetti. Maantieteen ja antropologian yhteyksia etsimassa." Teoksessa Manaajista maalaisaateliin. Tulkintoja toisesta historian ja maantieteen veilimaastossa. Toimittanut Kimmo Katajala. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1995; AstrOm, Anna-Maria: "Savon herrasvaki kansan silmin. Kuinka kasitellaan vierasta, kuinka koetellaan rajoja." Teoksessa Manaajista maalaisaateliin. Tulkintoja toisesta historian ja maantieteen maastossa. Toimittanut Kimmo Katajala. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1995. 11 Ganander, Christfrid: Nytt finskt lexicon. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1997, `narri', `nakumanni', teikarf, `leikari'; Suolahti, Gunnar: Vuosisatain takaa. Kulttuurihistoriallisia kuvauksia 1500-1700 -luvuilta. WSOY. Porvoo 1913. 12 Vaasan raastuvanoikeus 6.11., 9.11.1691. Nide v6/1691: 334-336. KA. 13 Katso esimerkiksi Bahtin, Mihail: Francois Rabelais. Keskiajan ja renessanssin nauru. Taifuuni. Helsinki 1995; Burke, Peter: Popular Culture in Early Modern Europe. Harper Torchbooks. New York 1983, 178-196; Thompson, E. P.: Herrojen valta ja rahvaan kulttuuri. Yalta, kulttuuri ja perinndistavat 1700- ja 1800-lukujen Englannissa. Gaudeamus. Helsinki 1996; Lamberg, Marko: "Arvokkuus, valta ja huumori myOhiliskeskiajan yhteiskunnassa." Teoksessa Ibmeiden peili. Keskiajan ihmisen maailnzankuva. Toimittaneet Susanna Niiranen ja Marko Lamberg. Atena. Helsinki 1998, 63-67. 14 Lappalainen, Jussi T.: Kaarle X Kustaan Vendjein-sota v. 1656-1658 Stromen suunnalla: rdikkel, hdikka, ruptuuri'. Keski-Suomen taloudellinen tutkimus- laitos. Iyvaskyla 1972, 241. 15 Jokipii, Mauno: Vanhan Ruoveden historia I. Vanhan Ruoveden piteijein historia ereikaudesta isoonvihaan. Vanhan-Ruoveden historiatoimikunta. Keuruu 1959, 581; Ruoveden ja Keunaun talvikarajat 16.-18.2.1692, nn9: 26-33, KA. 16 Oriveden ja Kuoreveden syyskarajat 18.11.1684, nn6: 1589-1599, KA; Mantyla, Ilkka: Ja yhteinen rahvas todisti. Kollaasi 1600-luvun suomalaisista tuomio- kirjoista. WSOY. Porvoo 1969, 129. 17 Mantyla 1969, 163-164. 18 Lehtinen, Erkki: Lapuan historia I. Esihistoriallisesta ajasta Suomen sotaan. Lapuan kunta ja seurakunta. Lapua 1963, 185, 286.

48 19 Euran, KOyliOn, Sakylan ja Ylaneen syyskarajat 11.-14.10.1737, mm66: 687-690, KA. 20 Ruoveden syyskarajat 19.-21.10.1681, nn6/1681: 361-363, KA. 21 Luukko, Armas: Eteld-Pohjanmaan historia III. Nuijasodasta isoonvihaan. Etela- Pohjanmaan historiatoimikunta. Vaasa 1945, 356. 22 KemiOn syyskarajat 10.-16.10.1749, nide cc66: 1261-1264, KA. 23 UndersOkning i Laihela sokn 12.-16.12.1759. Asiakirjoja ja tutkimuksia Suomen uskonnollisten liikkeiden historiasta III. Suomen Kirkkohistoriallinen Seura. / Helsinki 1938, 101. 24 Karkun ja Mouhijarven syyskarajat 18.-21.11.1680, nn5: 269, KA. Euran kariijat 1640, mm5: 61 (Tuokko), KA. 26 Pirinen, Kauko: Savon historia II:1. Rajamaakunta asutusliikkeen aikakautena 1534-1617. Kustannuskiila. Kuopio 1982, 518. 27 Lapin (Ti.) karajat 1689, mm19: 142 (Tuokko), KA. 28 Saloheimo, Veijo: Savon historia 11:2. Savo suurvallan valjaissa 1617-1721. Kustannuskiila. Kuopio 1990, 424. 29 Laitilan ja Pyhamaan syyskarajat 19.-22.10.1737, mm66: 736-738, KA. 30 Ruoveden, Keuruun, Ahtarin ja Virtain talvikarajat 8.-11.2.1686, Ruoveden, Keuruun, Ahtarin ja Virtain talvikiirajat 15.-19.3.1688, Ruoveden ja Keuruun syyskarajat 24.-25.9.1700, Euran, KOyliOn ja Sakylan talvikarajat 27.-28.3.1701, nn7: 51, 700, nn8: 1489, mm37: 331-336, KA; Katajala, Kimmo: Neilkdkapina. Veronvuokraus ja talonpoikainen vastarinta Karjalassa 1683-1700. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1994, 149-151. 31 Vaasan kamnerinoikeus 14.12.1733, v96: 303-309; Euran, Köyliön ja Sakylan syys- karajat 22.-27.9.1736, mm65: 356-359, KA. 32 Kokemiien syyskarajat 5.-11.10.1739, mm68: 519-526, KA; Akatemian konsistori 11.10., 25.10..1654. Consistorii Academici Aboensis dldre protokoller II. Helsingfors 1887, 5-8. 33 Petter Henrikinpoika Schaferin paivakirja 18.4.1707-13.3.1712. Asiakirjoja ja tut- kimuksia Suomen uskonnollisten liikkeiden historiasta I. Suomen Kirkkohistoriallinen Seura. Helsinki 1915, 51. 34 Tyrvaan kesakarajat 19.-21.8.1678, nn5: 310-312, KA. 35 Sakkola 1669, ggi: 521, (Tuokko), KA; Mantyla 1969, 199. 36 Euran, KOyliOn, Sakylan ja Ylaneen talvikarajat 2.-7.3.1739, mm68: 110-111.

49 Anne Heimo

"Se oli simmost sukkelaa l aikaa" MikN sammattilaisia vuodessa 1918 naurattaa?

Mita! Vuotta 1918 koskevia humoristisia kertomuksia! Miten se on mandollista? Kirjoittaessani tata artikkelia olen kerta toisensa keen joutunut vakuuttamaan ihmettelijoille, etta vaikka vuoden 1918 sota on vakava aihe, johon sisaltyy murheellisia tapahtumia, traagisia kohtaloita ja inhimillista keirsimystei, siita, kuten kaikesta ihmiselamasta, lOytyy myOs huvittavia piirteita, jotka naurattavat tai vahintaan hymyilyttavat. 2 Hamrnastyksen lisaksi olen vaistonnut ihmisten reaktioissa myOs aavistuksen paheksuntaa; aivan kun nauru voisi mitatOida uhrien kokemukset. Vuoteen 1918 liitetyt mielikuvat toistuvat myOs viimeaikaisten vuotta 1918 koskevien tut- kimusten otsikoissa: Kauhun aika, Teloittajien edessei, Koston kevdt, Verta hangella ja Seindei vasten vain. 3 MyOs Ulla-Maija Peltosen vaitOskirjassaan, Punakapinan muistot (1996) tarkastele- ma tyOvaen muistelukerronta on lahes kauttaaltaan vakavaa ja surullista. Mutta koska olen varma, ettei yhdenkaan tassa artikke- lissa lainaamani informantin tarkoitus ole vaheksyd itsenilisen Suomen dramaattisimmaksi ajanjaksoksi luonnehdittua sotaa ja sen seurauksia, on syyta tarkastella, mika sammattilaisia vuodessa 1918 sitten naurattaa? Elias LOnnrotin kotipaikkana tunnettu Sammatti sijaitsee la Uudellamaalla. Varsinaiset sotatoimet eivat sinne ulottuneet, mutta paikkakuntalaisia taisteli molemmin puolin rintamaa. Valkoiset valtasivat Sammatin saksalaisten joladolla huhtikuun lop-

50 pupuolella, jolloin myOs toimeenpantiin ensimmdiset teloitukset. Virallisten ldhteiden mukaan tuhannen asukkaan Sammatissa kuo- li sodan seurauksena yksi valkoinen ja yli kolmekymmentd punais- ta, joista 24 teloitettiin. Vdkilukuun suhteutettuna teloitettujen punaisten mildra oli kolmanneksi korkein koko Suomessa.4 Suomalaista kansanhuumoria tutkinut Seppo Knuuttila on luon- nehtinut huumorin "mielihyvad tuottavaksi jarjenkaytOksi (oivallus naurattaa), joka stimuloi koomisen havaitsemista (tulkintaa) tai tuottarnista, ja koominen puolestaan ruokkii ilmaisun aspektina ja aineksena huumoria". Huumori on mieliala, sekd tunne etta kat- sontatapa, kun taas koominen on tarkasteltavana olevan asian ulkokohtainen orninaisuus. 5 Tassa ensimmaisessd yrityksessani tar- kastella vuotta 1918 koskevaa huumoria kaytan yleisluontoista nimitystd humoristinen kertomus kuvaamaan kaikkia niita kerto- muksia, joiden aikana kertojat osoittivat merkkejd huvittuneisuu- desta. Kaytan artikkelissani selkeyden takia sanaa nauru kuvaa- maan haastateltavien reaktioita, vaikka se tuntuu melkein liian voi- malliselta ilmaisulta. Naurahtelu, hekottelu, hymyily, hymdhtely ja pilke silmdkulmassa ovat osuvampia ilmaisuja. Artikkelini liittyy tekeilla olevaan vaitOskirjatutkimukseeni Vuoden 1918 nzuistot Sammatissa. Historiallinen muistelukerronta osana paikallisidentiteetta Itse tekemieni haastattelujen olen lapikaynyt eri arkistoista lOytamani Sammattia koskevat haas- tatteluaineistot (yht. n. 170 h). Haastateltavien joukossa on niin aikalaisia kuin toiseen ja kolmanteen polveen kuuluvia kin. Informanttien suhtautuminen vaihtelee haastattelusta toiseen: suoraan ilmaistusta kieltaytymisesta tai hienovaraisesta aiheen ohit- tamisesta sen omatoimiseen tutkimiseen, muistamattomuuteen vetoamisesta omakohtaisten kokemusten esittelyyn, itkusta iloiseen nauruun. Kertojista yli puolet on miehid, ja tdssa artikkelissa nais- kertojien mddra jdd yield pienemmaksi. En ole tarkastellut tassa yhteydessii sukupuolikysymysta erityisesti, mutta omassa aineistos-

51 sani humoristista kerrontaa nayttavat ohjaavan samanlaiset tekijat kuin muutakin nk. arkipaivan kerrontaa. Miesten keskittyessd yleisiin ja julkisen tapahtumiin naiset kertovat mieluiten omista ja lahipiirinsa kokemuksista. Miehille on myOs luonteenomaisempaa julkisen esiintyjan rooli, jota huumorin esittaminen edellyttdd.6 TyOni ensisijaisiin tavoitteisiin ei ole missdan vaiheessa kuulunut selviadd informanttien osallisuutta sodan aikaisiin tapahtumiin, mutta pystyakseni analysoimaan kertomuksia minun on huomioi- tava kertojien suhde kerronnan kohteeseen. Olen tasta syysta jaka- nut kertojat kahteen ryhmkin: punaiselle tai valkoiselle puolelle samaistuviin. Selkeyden takia kdytan heista jatkossa nimityksid punaiset ja valkoiset. Jako on minun tekemani ja keinotekoinen. Kun tapahtumista on kulunut yli 80 vuotta, on selvdd, etta useim- mat kertojista pitivat itseddn puolueettomina. Jaossa olen huomioi- nut kertojan yhteiskunnallisen taustan ja taman sodassa mukana olleiden ldhiomaisten puolen kuin myOs sen, minkd ndkOkulman kertoja valitsee tiettyjen keskeiskertomusten kohdalla. Tama ei kui- tenkaan tarkoita sitd, etta kertoja automaattisesti asettuisi samalle puolelle kuin hanen taustansa edellyttaisi. Kaikki haastatteluissa esitetyt humoristiset kertomukset sijoittu- vat paikalliseen kontekstiin: tapahtumat ja henkikit ovat sammatti- laisia. Aiheen luonteesta johtuen aivan kaikkia henkilOita ei nimet- ty, mutta uskon, etta kertojilla oli aina mielessdan todellinen hen- kilo. Tama tarkoittaa myOs sita, etta tapaukset esitettiin tosina. Vaikka useimmat kertomuksista huvittivat myOs minua, lienee sel- vdd, etta paikallisille kuulijoille kertomukset tarjoavat myOs sellai- sia ulottuvuuksia, joihin mind ulkopuolisena en voi paasta kasiksi.7 Tama artikkeli ei olisi voinut syntyd ilman haastattelemalla kerat- tyd aineistoa ja muiden tekemien haastattelujen kuuntelemista. Vitsin, kaskun tai pilkkalaulun voi yield erottaa muodon puolesta tekstinakin koomiseksi, mutta kaikkia humoristisia kertomuksia ei voi. Pelkkind teksteind (litteraatioina) tarkasteltuna ei kaikkien ker-

52 tomusten kohdalla voi edes aavistaa, etta osaan naista varsin vaka- vista ja kipead aihepiiria kasittelevista kertomuksista suhtauduttiin humoristisina. Huumori voi toimia keinona suojella itsed ja kuun- telijoita8, mutta nauru ei ole aina edes merkki siita, etta jokin asia koetaan huvittavaksi. Se voi yhtalailla ilmaista hiimmennysta tai epavarmuutta, kuten kay ilmi seuraavasta murrehaastattelun kat- kelmasta:

Q: Tapettiinks teian tuttui silloin kettaa? A: Ei tasa nu oikee varsinaisest mitaan tuttavii, mut muuta, ku simmottii, et tunsin kylla keta oli, mut niit tapettii, useampiikii oli oikein (pieni naurandus). ja olim mää sit ylOs kuopastakin kaivamast niin kahta, omaiset niit sielt ylOs otti, ku ne oli vaan noin tilapaisest pistettyna hautaan, ku ei ne hautausmaalla olleet, ne vietiin sit hautausmaalle, omai- set veivat. (Taustalla vaimo mainitsee neljastakymmenesta, jotka Sammatissa tapettiin.) Juu, kyl niit neljankymmenen paikkeil oli nii.9

On myOs varsin ymmarrettavaa, etta haastattelun kaltaisessa tilanteessa, jossa kaksi toisilleen vierasta ihmista tapaa ehka ensim- maisen ja viimeisen kerran, kertojalle voi olla helpompi purkaa kokemansa mielenliikutus naurulla kuin itkulla. Koska murrehaas- tattelujen ensisijainen tarkoitus on kerata murrendytteita kieltentut- kijoiden tarpeisiin, on haastatteluaiheiden valinta ensinnakin mel- ko sattumanvaraista — useimmat kuuntelemistani haastatteluista alkavat haastattelijan pyynn011d, etta informantti kertoisi "menneis- ta — ja tutkimustarpeen kannalta myOs melko yhdenteke- vad. Haastateltavan kannalta tamiin kaltainen haastattelu ei voi olla kovin luonteva foorumi arkaluontoisten aiheiden kasittelyyn. Ei siis ihme, etta kertoja on tilanteessa epavarma, hamillaan tai varuillaan. Kyseista kertojaa kaytiin haastattelemassa samana vuonna myOs toisen kerran. Sammatin vuoden 1918 tapahtumista kiinnostuneel- le vasemmistolaiselle toimittajalle Jenny Pajuselle informantti kertoi yksityiskohtaisesti ja laveasti tapahtumista. 1° Oma kokemukseni on, etta haastattelutilanteessa nauru voi toimia myOs luottamuksen

53 ilmaisijana. Kun haastateltava huomaa, etta haastattelijaa huvittavat samanlaiset asiat kuin hanta itsedan, han voi olettaa, etta tama kykenee ymmartamaan hiinta muutenkin. Yhdessa nauraminen vahvistaa yhteisba ja haastattelutilanteessa nauru rakentaa luotta- musta kanden vieraan ihmisen valille. Yleisin syy huumorin kayttOOn on viihdyttaminen. Haastattelu- tilanteet eivat suosi varsinaisten vitsien esittamista eika kukaan haastateltavista niita myOskaan kertonut, mutta muutamilla haasta- teltaville kohtaaminen tarjosi tilaisuuden esiintymiseenll. Seuraavan esirnerkin nuori (A) ja vanha (B) isanta olivat varsinai- sia "supliikkimiehia", joiden ensisijainen tavoite ei ollut niinkaan kertoa, mita tapahtui, vaan viihdyttaa kuulijaa, tassii tapauksessa minua. Varsinkin vanha isanta tunnettiin yhteisOssa yleisesti nä jutunkertojana". Paikalla oli myOs talon minia (C).

A: ... En mina, en mina nyt akkii muista mitJhan tail ois ollu semmosta hauskaa nyt sit ja mun ois tarvinnu kuunnella tos viares sit kans. C: Nii, se on todella, ku oma pää on niin laho. Q: Sen vuoksi on keksitty nää nauhurit. Mut hetkinen, hetkinen, mitas toi oli, mun tuli tost ty6- vdentalost sitten siala niita miahia sit makas ja sit siala oli naita, naita naisia, mild. sit sitten niin kun tekiva ruakaa. Ja kaikki oliva raskaana. (Kaikki nauravat) Nii, just mun piti sanoa, et kuinkas tää jalkipolvi siita sit- ten? Mad tiesin kohta, mita siiä, joka ainoa. Q: Tollasest mad en oo kuullukaan viela. A: Totta kai kato, hormoonit (naurua, jat- kavat keskustelua yhdesta tietysta tapauksesta)12

Osa humoristisista tapahtumista on koettu huvittavaksi jo alun- perin. Seuraava miespuolinen kertoja oli myOs ensisijaisesti viih- dyttaja, joka tupakkaa ketjussa polttaen ja pilke silmakulmassa suolsi hauskoja juttuja toinen toisensa perdan vain hiukan vaka- voituen valissa. Jutut perustuivat kertojan "iloisena konstien tekija- na" tunnetun isan muisteluksiin. Muisteluksista valittyy kuva suoje- luskuntaan 17-vuotiaana liittyneesta nuoresta miehesta, jolle sota

54 oli lahinna yhtii seikkailua ja hauskaa ajanvietetta. ...se oli jour tuol Karjalohjan seurantalol, kun he sinne meni ja koskee tata asekdsittelyy. Hane hyva kaveris sitte se Harkon Paavo istus siin pihal kiven Nand, jalat hiukan levidl. Sial jonkun matkan pads, niin pojat rapids kivddrii ja sillon paukatti ja luoti tuli Harkon Paavon jalkain valiin sii- hen kiveen ja paukahti (nauraa) juu, ja Paavo oli kauan aikaa valkonen.

Toinen tapaus sit isast oli se, et ko he Karjalohjal ldhti sitten Mustion suuntaan. Piti sial oleman sitten joku punasten joukko, ehka peraten sitten taistelukuntonen porukka sinne sitten menny. Tia kulki toises paikkaa, mita se nykysin kul- kee, se meni iha siit Mustion hautausmaan vierest ja hikiki sitten vand liikkus siihe aikaa jo, oli lamminta ja hanen sit- ten rohtus peffa. Joku viisas sano, et pistapd kuusen naavaa, ni kyl se auttaa. Han pisti ja ei sit kuljettukkaa, kun muuta- ma sata metrii, niin kulku loppus siihe, ei voinu. Kauhia nauru ja ilosuus kavereil sitten, kun saivat hanet petettyy. Et se poikamaisuus tuli kaikis tapauksis.13

On syyta rnuistaa, etta irrotettuna alkuperaisesta kontekstistaan nauru voidaan tulkita hyvin eri tavoin kuin alkuperainen esittajd on tarkoittanut. Kaytin seuraavaa sitaattia pro gradu -tutkielmassani esimerkkind humoristisesta kertojanotteesta. 14 Esimerkissa aikai- semmin mainitut nuori ja vanha isanta kertovat itselleen ominai- seen hirtehiseen tyyliin erdasta traagisesta tapauksesta. Q: Minka takia se tapettiin sitten tääOo (Ähl)? A: No, kun se oli ja Ooli oli sen kans naimisis ja hdn oli punakaartis, nii sit tapettiin muijakin. Q: Ai, et siind sivussa vain? Nii. (naurua) (Naurua) Niin, se oli tosa sillon Ruokopaarmas, kun ne veljekset sita torppaa piti, niin ja kun hdn se yhre velje mui- ja ruokkis heittii Mal kiven kolos, ne tapetti kaik, koko per- he.15

Pro gradu -tutkielmani lukenut, itsekin hauska ja reipassanainen mies, kuitenkin reagoi valitsemaani esimerkkiin odottamattoman voimakkaasti. Huolimatta siita, etta kertoja tunsi isannat — tai ehka- pa juuri tasta syysta — han paheksui vakavalle asialle nauramista.

55 Katkelmassa kertoja kornmentoi miesten suhtautumista selaten samalla tutkielmaani.

A: ... etta se oli vaha mun mielesta, se oli pikkusen mur- heellist luettavaa niitte keskustelu, et ei niinku aikuiste, et se oli pikkusen simmosta, ku ma tunnen hyvin molemmat... tad oli minust vaha niinku vakavampi, eli just tammOnenki etta missas se oli (selaa graduani), et ma tiedan, heiti hyvi tunnen, mut se niinku jotai simmosii ampumisii ja se muija ja (lukee em. sitaatin gradustani) et, tad minka takii se tapet- tii sitte tad Oo (Ahi), no ku se oli Ooli sen kans naimisis, han oli punane ja sit tapettii muijaki, et siin sivus nauruu, mun mielest toi on kyl niin, et mad en voi, ma en voi niin- ku periaatteest, et toi on. Q: Just tos on tuo tilanne, et ma oon varmaan sen ottanuk- ki (graduuni), naa oli justii varsin rempseat isannat, kylla niin nuorempi kuin vanhempi etta ne otti aika tallasen asen- teen, etta ne kerto ndista kaikista tahan tyyliin. A: Niin juu, ma epailen hiukan, kun ne oli yhdessa hyvinki etta. Q: Juu, et siin on just se. A: Joo, joo simmosii (naurandus). Q: Et he paattii, niinku viihdyttaa mua sanotaanko niin (naurandus).16

Haastateltavan reaktio toimi hyvand muistuttajana painetun sanan voimallisuudesta seka siitã, etta tulkintamandollisuuksia on aina monia (samalla vahvistaen paatOstani olla laittamatta kertojien oikeita nimia esille taman artikkelin yhteydessa).

Huumori ja folklore

Antropologiassa huumoria on tutkittu lahinna funktionaaliselta kannalta tarkastelemalla rituaalista pilailua ja sukulaisten valisia pilailusuhteita. Huumorin on katsottu toimivan varaventtiilina, kei- nona, jolla yhteisO vapauttaa ylimadraisia paineitaan. Uudempi tut- kimus on kuitenkin osoittanut huumorilla olevan myOs muita funk- tioita. 17 Folkloristiikassa huumoria on tutkittu paaasiassa perinnela- jianalyyttisin kasittein eli kategorisoimalla huumoria sisaltavad

56 perinnetta. Folkloristisessa kerrontatutkimuksessa naurua on tutkit- tu jasentavanii markkeerajana (esimerkiksi kertoja osoittaa kerto- muksen loppuneen naurahtamalla) ja kertojan kayttamana para- lingvistisend eleend (esimerkiksi kertoja ilmaisee epduskonsa nau- ramalla)18. Suornessa huurnorin tutkimusta on tehty varsin vahan. Annikki Kaivola-Bregenhoj on kasitellyt yhden tietyn kertojan, sys- malaisen suntion Juho Oksasen, humoristisia kertomuksia ja huu- morin kayttOd osana laajempaa tutkimustaan Kertomus ja kerronta (1988, englanninkielinen painos 1996). Kauhajokelaisia kansaker- tojia kasittelevassa tutkimuksessaan Tarina ja tulkinta (1984) Anna-Leena Siikala kasitteli huumoria osana kertojan perin- neorientaatiota. Seppo Knuuttila ja Jyrki POysa ovat molemmat perehtyneet vaitOskirjoissaan kaskuihin. Kansanhuumorin mieli (1992) teoksessa Knuuttila tarkasteli isanta ja renki -kaskujen maailmankuvaa, Paysan keskittyessa omassa tutkimukses- saan Jeltkan synty (1997) siihen, miten metsalyOrniehia eli jatkia on kasitelty kansanhuumorissa. Kasku madritellaan koomiseksi koetusta asiantilasta tai tapahtu- masta esitetyksi perinteisia rakenteita kayttavaksi kertomukseksi, jol- le on ominaista konkreettisuus ja sisallOn yksinkertaisuus. Valtaosa kaskuista ammentaa komiikkansa erilaatuisten ihmisten ja ihmisryh- mien seka naiden edustamien arvojen valisista ristiriidoista. Huvittamisen ohella kaskut tavallisesti sisaltdvat myOs muita — enem- man tai vahemman — tiedostettuja tarkoitusperaisia savyja, jotka suun- taavat kaskun karjen jotakin ihmisryhmaa, maailmankatsomusta, luonteenpiirretta tins. vastaan. Anekdootti, henkilOkasku, on todelli- sesta henkilOsta ja tapahtumasta kertova lyhyt (kiteytynyt) humoristi- nen kertomus, jonka tarkoitus on tuoda esiin, millainen kaskun koh- teena oleva henkilO oikeastaan on. On kuitenkin pidettava etta tuskin ketaan voi luonnehtia yksinomaan kaskujen perusteella.19 Vitsin ja kaskun tarkein ehto on koominen momentti. Kaikki humoristiset kertomukset eivat ole vitsejd ja kaskuja, mutta mità

57 tahansa aihetta voidaan kasitella huumorin keinoin. Tutkimusai- neistossani ei ole yhtakaan varsinaista vitsia, koska haastatteluti- lanne ei ole niiden kertomiselle suotuisa foorumi. 2° Kokemus- kertomus on lyhyesti madriteltyna kuvaus kertojalle itselleen tai hanen lahipiirilleen sattuneesta tapauksesta. Juttu on taas kertomus yhteisOn tuntemasta todellisesta henkilOsta tai tapahtumasta. Juttu ja kokemuskertomus eroavat kaskusta siina, etta vaikka ne usein sisaltavat koomisen elementin, ne voivat yhta hyvin olla vakavia. Kuten jokainen folkloristi tietaa, raja eri perinteenlajien valilla on hailyvd ja samakin kertomus voidaan esittad tilanteen mukaan eri nakOkulmasta. 21 Sammatista keratyssa muisteluaineistossa vuotta 1918 kasittelevat humoristiset kertomukset ovat lahinna anekdoot- teja, juttuja ja kokemuskertomuksia. Humorististen kertomusten luokittelu ei ole kuitenkaan minulle ensisijainen tarkoitus vaan pikemminkin tyOkalu, jolla tarkastelen, mita nailla kertomuksilla halutaan ilmaista. Seuraaviin juttuihin ja anekdootteihin sisaltyy oleellisena osana sutkaus, huvittava repliikki. Sutkaus kaantaa muuten vakavan ker- tomuksen paalaelleen, ja kuulija joutuu vaihtamaan kertomuksen alussa varaamansa tunteet toisiin. Punakaartilaisleski paljastuukin iloitsevaksi eika surevaksi, kuten ensimmaisessa esimerkissii, tai punaisten takavarikointien yhteydessa uhkailemat isannat osoittau- tuvatkin alistettujen sijasta uhmakkaiksi ja pelottorniksi toimijoiksi. Mut yks punakaartilaisleski oli niin rivakka, et ei semmost ollu varmaan muita...Niin se emantd, se Kaijasillan Niamiska tuli hdn tuli meil kerra sit niin kun tahan kaik muukki ihmi- se tuleva ja aiti sanos jotain sit niinku osaaottavast, et ku hanelki ny nii kavi, et mids meni. "Kyl maa monta kertaa olen aatellu, et koska mää tommosest hevosenvaihturist sel- kiin ja selkisin niin pian, etten ols luullukaa." Se oli sem- monen punakaartilaisleski, ettei tainnu muuta olla.22 Mää muistan semmosen vanhan StenstrOrni-vainaan...sinne tuli taas punakaartilaisia ja komensivat sit, end reki on saa- tava liiterist. Laitettu reet sinne katon alle eika se kaynyt, siin heitin mielest kdyny kiini. Yksiki mies sit sano, et pis-

58 tas dip tOpinaks, jollet pane tOpinaksi mad ampu sut. "Ampu vaan, ei mua oo ennen ammuttukaan" sano vanha StenstrOmi. Jattivat hanet sitte rauhaan. Ei tuo nyt sitten kan- nattanukaa. Rohkea poika, ampu vaan, ei mua oo ennen a mpunutkaan.23 Lietzen kenos siita, han oli ollu tuolla Kroulaan talossa ja sieltd ei sitte muka tarpeeks lOytynyt ruista ja se oli hyvin sellanen sanavalmis mies se vanha isanta...Toinen puna- kaartilainen oli sanonut, etta tuossa talossa oli niin paljon ja siella niin paljon, kuinka teitilla on nain vahan. Isanta tuu- mas: "Toisen pelto kasvaa aina paremmin kuin toisen pel- to". Se suuttus siita ja sano, etta heiti on oikeus vaikka ampua, jos ei lOydeta. "Mikas siin, ampukaa, ampukaa koh- ta, mut alkaa ampuko tail tuvas, tulee tupa veriseks. Mennaan ulos." Silloin toimitus lopetettiin.24

Huumoria on aina kaytetty valtaapitdvien uhmaamiseen. Pilkkalaulu on vanha ja tunnettu tapa saattaa toinen osapuoli nau- runalaiseksi. Fasismin aikaista huumoria tutkinut Luisa Passerini on todennut Mussolinia ivaavien pilkkalaulujen muistuttaneen usein lasten perinteelle ominaisia muotoja, kuten lastenloruja tai sana- leikkeja, joissa sanoja riimitetdan samalta kuulostavien sanojen mukaan eika niinkaan sanojen merkitysten mukaan. Kaikille tuttu muoto helpotti muistamista ja edesauttoi perinteen leviamista.25 Sisallissodan jalkeen oli selvd, etta ylipaallikkO Mannerheim ei nauttinut punaisten keskuudessa samanlaista arvonantoa kuin voit- tajien. Mannerheimia pilkattiin "Mannerheimi vankka, se kavelee kuin ankka" lauluilla.26 Sammatista keraysta haastatte- luaineistosta ei lOytynyt kuin yksi ainoa pilkkalaulu: Sentte Kustaa muijan otti tekee muonapaivii. Frummin Franssi renkind ja Krassa ampuu Hei Sammatin suojeluskunta vanha Krassa, Sentte Kustaa Frummin Franssi seka muut. 27

59 Vuonna 1908 syntyneen kertojan mukaan tata sammattilaisista teloittajina kertovaa ja "Hei Saksanniemen pakarijoukko, Lapua ja Harman loukko" -savelmalla laulettua pilkkalaulua esittivat nuoret "yield vuosia 1918 jalkeenkin" kokoontuessaan kylakeinulla. Laulussa mainitut sammattilaiset Sentte Kustaa ja Krassa toimivat teloittajina. Kolmas paikallinen teloittaja ei kuitenkaan ollut paikal- linen kylaoriginelli Frummin Franssi, vaan tama on nahtavasti sekoitettu tunnettuun teloittajaan Rummin Jussiin. Jamsalainen Rummin Jussi eli Jeremias Heino tunnetaan yhtend sisallissodan pahamaineisimpana teloittajana, jonka on uskottu surmanneen punaisia myOs Sammatissa. 28 Kaikki paikalliset teloittajina toimi- neet henkilOt kuvailtiin haastatteluissa poikkeuksetta alkoholisoitu- neiksi, yksinkertaisiksi tai vammautuneiksi. Nain surmiin osallistu- neet paikalliset haluttiin erottaa itsesta, meistd kunnon sammattilai- sista.

Nauraminen toiselle

Huumoria voidaan kayttad kerronnassa kannanottona ja mielipi- teen ilmaisijana. Kertoja voi ilmaista mielipiteensa joko suoraan nauramalla tai epasuoraan esittamalla vastapuolen koomisessa valossa. Huumori on yleisesti kaytetty keino valittad etnosentrisia stereotypioita, mutta se toimii yhtalailla valineend kiistaa valtaapi- tavien arvo. Menettamalla leimallisen ominaisuutensa, mahtava ja arvokaskin muuttuu ainakin hetkeksi koomiseksi edellyttaen, etta havaitsija asettuu heikomman asemaan. 29 Sammatin vuotta 1918 koskevat humoristiset kertomukset voi jakaa naurajan ja naurun kohteen mukaan kahteen paaryhmaan: 1) nauraminen vastapuo- lelle ja 2) nykyisyys nauraa menneisyydelle. Vastapuolelle nauramisella tarkoitan seka toiseen ryhmaan kuu- luvalle nauramista (punainen nauraa valkoiselle tai painvastoin)

6o Omaisia Tavolassa teloitettujen haudalla 1920-luvulla. Aitauksen siseipuo- lella frillykraatari Ahonen. Kuva: Paavo Virran kokoelmat. etta oman ryhman alaryhmaan kuuluvan kustannuksella pilailua (punainen nauraa punaiselle tai valkoinen valkoiselle). Nykyisyy- den nauramisella menneisyydelle tarkoitan taas kertojan naurua nyky(isen) tietamyksen valossa menneisyyden ihmiselle, joko nykyista aikuista nauramassa entiselle itselleen tai nykyista moder- nia ihmista nauramassa menneelle maailmalle, jonka ihmisia, teko- ja ja valineita han pitaa vaistamatta nykyista kehittymattOmampind ja yksinkertaisempina. Suomalaisella maaseudulla on siedetty poikkeavuutta melko hyvin, joskin nauramassa ja pilkantekoa se ei ole estanyt. YhteisOssa juuri humoristiset kertomukset ovat olleet keino kasitella yhteisOn sisaisia erotteluja ja niista johtuvia jannitteita. 3° Seuraavat kaksi anekdoottia koskevat paikallista fallykraatari Ahosta. Ahosen vai- mo, Ahosta, toimi kupparina. Perheeseen kuului myOs yksi poika,

61 Lauri. Perhetta pidettiin kaikin puolin eriskummallisena. Pariskunta oli taipuvainen juopotteluun ja hairikOintiin, ja yksinkertaisena pidetty Lauri oli kylan poikien kiusanteon kohde. Isa ja poika oli- vat molemmat innokkaita punakaartilaisia. Kiihkomielisena tunnet- tu isa selvisi rangaistuksetta, mutta 24-vuotias Lauri teloitettiin yhdentoista muun punakaartilaisen kanssa Nummen Tavolassa 6.5.1918. Seuraavassa esimerkissii Ahosta muistelee samassa kylas- sä asunut pariskunta. Ennen tata muistelusta haastattelussa oli kasi- telty Sammatin vuoden 1918 tapahtumia yleisella tasolla, jonka aikana mies (B) viittasi vaimonsa (A) isan kohtaloon ja vairno mie- hensa (toinen teloitettiin Tavolassa yhdessa Lauri Ahosen kanssa ja toinen joutui vankileirille) kummankaan haluamatta jatkaa aihees- ta. Sen sijaan he kertoivat Ahosesta. Ei tddl pyssyn kanssa kaartissa ollu paljonkaan. Oli se Ahonenkin, ku jdlkeen on kerrottu sitd, end Ahonen oli, oli ja et hanet oli syytetty, et hdn on johtanu. "jos mad. oisin johtanu niin ei nain ois kaynnykkaan." Han oli hyvin pieni mies ja tomera. Hanel oli semmonen karkea terdva aani niin, niin mad- ravd dani tai joku muu tammOnen niin ne totes, etta tää ois hyvin vaikka johtajaksi sopiva. Han meni kuulusteluihi, niin hanella oli vekkarikello koris, et hdn meni oikeaan aikaan ja sit han puhutteli: "Korkea laki ja oikeus", hdn oli virallinen. Tasmallinen mies. A: Niin han oli sanonut, ku hantd sitten syytettii, et hdn joh- dos oli ollut, "Jos hdn johtanu ois, niin ei nain ois kayn- nykkad". Hanen poikans amuttii kans. Ei suinkaan Ahonen vankilas ollu. Ei, en mdd muista slia aikaa, mad oon ollu kaksi vuotias sillo. En mad uskalla sanoo, et han ois vanki- las ollu.31

Seuraavan sitaatin kertoja on entinen punakaartilainen, joka itse selviytyi, mutta jonka veli teloitettiin ensimmaisten joukossa Sammatissa. Tata haastateltava ei kyllakaan taman murrehaastatte- lun yhteydessa kertonut. Haastateltava on juuri vastannut haastat- telijan kysymykseen siita, minkalaista toirnintaa Sammatissa oli vuonna 1918 ja jatkaa pohtimalla voittajien rankaisutoimenpiteita:

62 ...ku tail sentaa yli kolmekymmenta nain pienest pitajast tapettii, ei se ollu mitaan oikeaa meininkii, minun mielesta ja kun oli yield kysymykses sitte se, se parhimmisto kansast, joka sit voitti. Tad oli sita tyhmaa ja, ja simmol alhaisemmal kehitystasol olevaa tad kapinallinen, niin sanottu kapinalli- set, et sitaki ois pitany ottaa jonku verra huomioo sitte tuo- mioo lanketettas, mut sitte muistaa taas siitakin viel yhren jutun tasty samasest aijast (Ahonen), ku sill) mad asken ker- roin, et se oli nii juovuksissa, se sama vartiomies. Ha joutus silk) kapinan jalkee tuomiol tonne Tammisaaree valtionri- kosoikeuteen, nii taait oli Than piruksisaankin sitte, piruk- sissaan oli suojeluskunnan paallikkO pannu semmose evas- tykse mukaan, et han of punakaartipaallikka Han oli sim- mone, ollu Suomen reservis sill) sotavaen aikases reservis jonku verra, et hanel oli mukamas sit jotai tietooki sotava- en akseisist niinku sanottii mut ei han, hanel mitaa ollu, han oli simmone, oliko han vartiopalvelukseskaa missaa, emmi- na sitakaa tieda. Mutta sit ku han joutus sinne, han lahti taalt kavellen menemaan Tammisaareen ja, semmonen nahka- reppu kainalos missy sil oli evast mukan, ja ku han siel jou- tu sit tuomarin kuulusteltavaks, nii se sano, "Jaaha, et olet- tekos ollu punakaartin paallikkO?" "Eih herratuomari, mad en ole ollu mikaa punakaartin paallikkO, ja jos jumalaut mad oisin ollu nii toisin siin ois kayny kans". (Nauraa) Se oli niin jyrkka poika, ei han hammastelly, ku tuomari oli nauranut ja sanonut: "Jaa-a, ulos" ja ajatellu, et mies saa lahtee kotia. (Nauraa) Huomasi, et oli vakavasti yksinkertaisest miehest kysymys.32

Mielestani naissa molemmissa tapauksissa kertojien tavoitteena oli esitella, miten ylimitoitettuja voittajien rankaisutoimenpiteet (Sammatissa) olivat: Ahonen ei todellakaan vastaa millaan tavoin mielikuvaa vaarallisesta vihollisesta tai punaisten hirmutOiden teki- jasta. Samalla on hyvii muistaa, etta samankin ryhman sisalla on jakoja ja alaryhmia, joita ulkopuoliset eivat valttamatta tunnista, mutta jotka ovat ryhmaan kuuluville selvia. 33 Vallitsevan kiisityksen mukaan Sammatissa teloitetut punaiset olivat syyttOmia "todellis- ten" syyllisten eli pakko-ottoihin, takavarikointeihin ja vangitsemi- siin osaa ottaneiden paetessa tai valttyess5 rangaistuksilta. MyOs kiihkomielisend ja hengissa sailynyt Ahonen kuului naiden "todel- listen" syyllisten joukkoon.34

63 Toinen hyvin suosittu anekdoottien kohde oli Sammatin suoje- luskunnan paallikkO, LOOkullan isanta Juho Vannas. Muutamia vuo- sia ennen sotaa Porista Samrnattiin muuttaneesta Vannaksesta tuli lyhyessa ajassa yksi pitdjan vaikutusvaltaisimpia isantia, mutta jos- ta viimeistadn suojeluskuntapaallikkyyden myOta tuli ei-toivottu henkila Vieraspaikkakuntalaisia, saksalaisia ja Vannasta pidettiin niin punaisten kuin valkoisten puolella syypãind Sammatin korke- aan teloituslukuun. Ja joku varmaan on sul kertonu semmosen tapauksen, kun sial Vannaksel sattus. Han ilmeisesti riiteli akkansa kanssa. Han sammattilaisen tytOn nai ja minun tietaakseen, mut rii- taa siin sit kumminkin oli, semmost miehen ja naisen valist riitaa. Eno kerto sitten, et han oli semmonen kandentoist- vuoden ikainen sillon, etta ja hanelt oli aiti kuollu, et han isan kans niin ku eli, ja nukkus samas huonees, et han olis heranny sit semmoseen rajandykseen. Ja tuota isa Lahti siit sitten heti naapuriin ja myOs han meni sinne ja Vannas kaveli tuvan lattial sitten ympari ja tais hanel pian naarmu olla paiissa olla, emanta makaa kuolleena kammaris. Se makuuhuonees rajahti pommi ja t5st ollaan nyt kahta mielt sitten. Eno on sita mielta, et Vannas heitti sen pommin itte. Ja ne makuusijat oli sil taval sitten sano han, etta pommi voi hyvin rajahtaa siel niin kun emannan puolla, siin oli niin kun muuri valissa, vahinkoittamatta isantaa. Etta pojan sil- min tuli simmone tapaus, etta tota se alys sen, ehka isa oli oli vahan sita sit avittanu, etta tota jos se pommi olis ikku- nasta heitetty, niin lasinsirpalei olis olis pitany olla sial mukuuhuoneen puol, mutta kun ei ollu yhtaiin, vaan lasit lensi ulos, niin tasta paateltiin, etta se oli Vannaksen omaa tyOta. Kyl siit sit kovasti syyllisii haettiin, mutta ei niit kos- kaan lOydetty, mu naist laseista paatteli, et tuota se pommi oli siell sisal ja akka kuoli niinkun tarkotus oli. (Naurua) 3)

Edenista kertojaa huvittanut kertomus koskee elokuussa 1918 sattunutta sanoma- ja aikakauslehdissakin uutisoitua pommiatten- taattia. Tassa harvinaislaatuisessa teossa sai surmansa Juho Vannaksen vaimo, LOOkullan talon emanta Hulda Vannas. Muu per- he nukkui samassa huoneessa, mutta llama selvisivat attentaatista loukkaantuen vain lievasti. Virallisesti tapauksesta syytettiin metsis- sa yield tahan aikaan piileskelevia punakaartilaisia. Sen johdosta

64 suoritettiin vangitsernisia, mutta ketaan ei koskaan saatu tuomiolle. Tragedia synnytti suuren madran kertomuksia, joissa pohdiskeltiin syyllisyyskysymysta, eika Sammatissa ole vielakaan pdasty yksi- mielisyyteen murhaajan henki1011isyydesta: oliko murhan takana vaimoonsa kyllastynyt isanta, joka yritti vierittaa syyn punaisten paalle, vai syyllistyivatkO siihen kostonhimoiset punakaartilaiset? Vannaksen kerrottiin toimineen taysin mielivaltaisesti pelastaen tai tuomiten kuolemaan milloin mistakin syysta ja nimenomaan Vannas oli se, joka kutsui Rummin Jussin Sammattiin. Vain lyhyen ajan Sammatissa asunut Vannas on panyt paikka- kuntalaisten mieliin myOs muista syista. Taman rikkaan ja erikois- laatuisen muukalaisen36 persoonaa havainnollistettiin erilaisten anekdoottien avulla:

A: TammOsenki jutun ma olen kuullut, en tierd onks totta mut kyl siin varmaan (naurandus) jotai, jotaki juurta on, et hane, mika se sit oli, joku sukulaine, sukulaine tuli kum- minkis sinne Lakullaa kyldd ja pisti hevoses kiinne, johon- ki sinne pihaan ja, toiks se si vial ottiks se heinii, heinii sit- te ja pisti sinne hevose eteen ja, ni eikOs tää Vannas menny ja ampus sen hevose, siihen. Q: Nii. A: Niin, tammOst tarina kertoo. Joo, no sit oli, sit oli sim- monen juttu etta tossa ku meni oli, raja-aita siis Haarian kylan ja Luskalan kylan valis ja oli porttiki vial tossa LOnrruuti ahtee alla, siis simmone rajaportti, ja ja Haarian kylalaiste lampait oli sitte laitumel jossaki tossa simmosel yhteislaitumel ja niit oliki pdassy aitas lapi ja menny sinne Luskalan kylan puolel siis Vannaksen omistamaa mettdan ja joku taas meni tietoo viemad et lampaat on teidn metas, nditte haarilaiste lampaat. Ni Vannas sinne taas kivadri kans kato ja lammaslaumaa han ropes ampumaa sitte sinne, ja sit juoksi skit sit suolet ulkoo, niit lampai, et han, han oli tam- mOnen, vand.3-7

Eksyneen karjan ampumisen lisaksi Vannaksen kerrottiin myOs availleen tahallaan karjaportteja ja vaatineen sitten ylimaaraisia kor- vauksia karjan aiheuttamista vahingoista, laittaneen vaarennetyn kihlailmoituksen lehteen ja yrittaneen maksaa perintoveronsa pen-

65 ninrahoilla. Suojeluskuntapaallikkyydestaankin han oli luopunut vasta pakon edessa ja yrittanyt ampua hanta erottamaan tulleen poliisin. Jopa Vannaksen kotivaki Porista kuvattiin omalaatuiseksi joukoksi. Epailtiinpa Vannaksen olleen syypaii poikansa vahingon- laukauksesta aiheutuvaan kuolemaan ja tyttarenkin kysyneen isal- taan, etta aikooko tama tappaa hanetkin. Tilanteen kerrottiin kar- jistyneen lopulta siihen pisteeseen, etta Vannas ajettiin pois Sammatista. MyOhemmin kantautuneiden huhujen mukaan Vannas osoittautui uudella kotipaikkakunnallaan Mantsalassa samanlaisek- si riesaksi kuin Sammatissa, ja hanen lopulliseksi kohtalokseen tuli joutua naisiksi pukeutuneiden miesten pahoinpideltavaksi, josta han ei enda koskaan toipunut. Ahonen ja Vannas ovat molemmat hahmoja, joista myOs oman ryhman jasenet halusivat erottautua. Punaiset vieroksuivat Ahosta Oman poikkeavuuden takia, mutta ehka myOs siita syysta, etta han selviytyi muiden "parempien miesten" kuollessa. Vannas oli tyypil- linen "tyOvaen vainooja", jota maltillisten valkoisten oli vaikea hyvaksya38, mutta vahintaan osasyyna suhtautumiseen pidan pai- kallisten valkoisten traumaa. Heilla oli vaikeuksia ymmartaa ja selit- tad, miksi Sammatissa teloitettujen punaisten maara oli moninker- tainen valkoisten yhteen uhriin nanden. Oli helpompi syyttad ulko- puolista teloituksista kuin hyvaksya omien vastuu, ei niinkaan aktiivisesta osallistumisesta itse teloituksiin kuin niiden passiivises- ta sallimisesta. Haastatteluissa Sammatti kuvataan harmonisena ja yksimielisend paikkakuntana, jossa "isannat tekivat toita yhdessa tyOmiestensa kanssa" ja "kaikki oli paremmin kuin muualla". Kertojien oli ehka tasta syysta vaikea ymmartad syita tyOvaestOn sotaan liittymiselle. Pajusen tekemissa haastatteluissa aatteellisuus yield mainittiin mukaan landOn syyksi, mutta myOhemmin itse tekemissiini haas- tatteluissa ei. Voittajien tekema virallinen tulkinta sodasta ja se, ettei Neuvostoliitto tayttanyt sille asetettuja odotuksia ovat vaikuttaneet

66 julkisen historiankuvan omaksumiseen. Molempiin osapuoliin samastuneet kertojat olivat omaksuneet julkisen historiankirjoituk- sen valittaman kuvan oppimattomasta ja yksinkertaisesta kansasta, joka oli rahalla ja ruualla houkuteltu mukaan kapinaan laillista jar- jestysvaltaa vastaan ja jonka sodankayntitaidot olivat olemattomat voittajapuoleen verrattuna. Valkoiset liittivat punaisille ominaisiin piirteisiin myOs moraalittomuuden.39 Kuten jo artikkelin alku- puolen takavarikointeja suorittavien punakaartilaisia ja iloista puna- kaartilaisleskeii koskevissa jutuissa kay ilmi, valkoisten mielesta punaisia piti uhmata ja pystyi huijaamaan. ...tassa oli kirkolla Vanhatalo-niminen talo ja Kupilainen oli isannan nimi. Han oli Uskelast Kupilan kartanon poika, hil- jattai siirtyny. Hanelt ne takavarikoivat hirvikivaarin. Ja siel oli sit vallankumousneuvosto, mika naitaki kuulusteli...ja han meni sinne ja puheenjohtaja sit tierusteli, et mika han on silly hirvikivadrilla tehny, kun ei sita saara laukeamaan. "En mild of mittaa tehny." Han puhus semmost hyvin lyhyt murret, etta kun se on uus, et han osti sen Turust Viikluntilt ja et, ei han of sil mitaan tehny. Heitil oli paikkakunnan par- haat aseasiantuntijat ja sita ei saara laukeamaan. No, ei siita tullu mitaan sitten, kun ei sil oltu mitaan tehty. Sitten niin pOytakirjaan kiijoitettiin, et syytetyn, niinkun hanen selityk- sensa tuntuu totuurenmukaiselta ja vapautetaan. Mut han jalkeenpain kertos sitten, ettei han, et han puhus ihan totta, mita hanelt kysyttiin, mut sita ei han sanonukka, et ne panokse, ku han antoi sinne, ei ne sopineet siihen kivaarin ollenkaan. `I°

Q: Enta sitten, kun tama vallankumous heijastui taalla? A: Ei taalla ollut millaan tavalla tama vallankumous taalla maaseudulla. Se oli rauhallista, mutta sitten 1917 alkas syk- sylla ne rauhattomuudet. Sielta tuli sit sielta Helsingista suu- tari ja raatali, niita agitaattoreita. Ja se on niin, etta aina on jotain vastakohtaisuuksia, ni ni se tuli se elama simmosek- si, etta vahan rauhattomaksi. Mutta ei taalla meitil Sammatissa ollut mitaan. Muistan yksi mies oli ollut kuun- telemassa ja sit han hymyili vahan jalkeen, ett siel yksi agi- taatori piti puheen ja kysyi sitte: "Kuka tappoi Port Arturin, kuka surmasi Siknapooren?" Kun kukaan ei vastannut "Kuka muu kuin porvari" ja han oli jatkanut "Porvari on pahin peto maailmassa, silloin kun sen kukkaroon koskee". Agitaattori suutari tai akin. TyOvaentalolla tilaisuudet pidettiin.41

67 Suurin osa haastateltavistani oli lapsia vuonna 1918. Heid5n hyvin elavantuntuisissa ja useimmiten voimakkaita tuntemuksia, iloa, pelkoa, hammennysta ja toiveita sisaltavissa muisteluksissa vii- littyy vielakin silloisen lapsen ihmetys taman seuratessa outoja tapahtumia kuten isan piiloon lahtoa, aidin surua tai vankien kul- jetuksia. Lapset varmasti tiedostivat tilanteen vakavuuden jollakin tasolla, mutta tdma ei estanyt heita kokemasta tilannetta myOs seik- kailuna. Varsinkin silloiset pikkupojat kavivdt ahkeraan tutkimus- retkilla ja hylsyjenkeruu lukeutui kaikkien suosikkiharrastuksiin. Lasten turvallisuuden tunnetta on lisannyt se, etta useimmat kaarti- laiset olivat tuttuja kylalaisia. Mad olin sillon niin pieni, ehka viis-vuotias, mut kyl se pai- nus, oli se niin kauheaa, kauheaa aikaa end se painus lap- sen muistiin. Ja mdd muistan sellasen tapauksen, oli sanot- tu ettei pOydalla saa istua. Kun kaik oli pois tuvasta, mad olin kuitenki kiipeny, kiipeny pOydalle ja leikkasin sano- malehdistd jotain nukenpukua mita ma leikkasin. Yhtdkkia ovi kiskattiin auki ja sielt tuli valkokaartilaisia. Jestas, ma meinasin pudota sielt pOyddltd, kato, ku ma pOyddl sentad istusin. Juu ja sit kysyivat multa, et oletkos nahny puniikke- ja. Sanoin, et tasty meni miehid, mut ne oli teikalaisia. Mistas tiedat, kysyivat. Sanoin, et niilla oli valkoset nauhat kasivar- sissa. Sen sanoman ne varmasti uskosivat, ku lapsi sanoi. Mut en mdd yhtddn heittii saikahtanyt, siin oli tuttuiki hii, mut sits, ku kotona oli niin kovin sanottu, ettei poydal- li saa istua, tuolit on sita varten.42

Muistan et niit oli seittemantoista miesta maid ja vaatis ruokaa ja, ja ruokaa nyt tietyst naisten oli niille annettava ja sitten, niil oli hevoset mukana ja, hevosille kauroi ja kaurat oli, oli siemenkauraa ni tuolla oli simmonen aittarakennus sillon pihalla ja mdd menin sinne mukaan ja sill y miehella oli semmonen pitka sapeli, ja mda ajatteli et jos mini lyOn sun pays poikki, et mihin ma pdasisi tast karkuun (naurah- taa) sitten etta, ku kaurat viet tddltd, mitas niil oli hevosii kymmen, monta hevosta ja, simmonen sakki, ne otti silly tavalla ettei sita sakkii pantu tays, mutta ne sitos sen suun kiine hyvin, etta ku ne heitti sen hevose selkdan ni, se oli keskeltd tyhja ja kummallaki puolel oli kauraa siin sitte, et.43 ...Niin kerran ma muistan, me tultiin taas koulusta, oli rip- pikoulupoikia mukana, ni sit oli isoi poikii, siin oli simmo-

68 sii jonkun rippikoulun jdlkeeen ja punaset oli ldhteny taas sit livohkaan trOvdentalolta ja se oli tyhja se ja, no sehan oli, pojat kattomaan sisalle kiiruusti, mita sidl on, et onks mitaan semmost mukavaa ja, ja kun me oltiin sial sisal par- hillaan, niin tuli kolme punakaartilaist ratsuu ratsuu siihen pihalle ja yks niist oli Seliini, se Sammatin punakaartilais- paallikkO. Ja me peljastyttiin niin pahuksest sit, kun se arja- si kohta: ".Mita pojat tail tekee?" No, en mind osanu, ei me osattu oikeastas muuta, kun peldstyy, mut sit oli StenstrOmmin Kallu, semmonen rippikoulupoika, niin se dkkas kohta. Se sano, end me tultiin tanne kattomaan, kun tds oli simmosii muutamii miahii tas asken, oli valkoset nau- hat kasivarsissa ja ne tuli tddltd talost. Me tulttiin kattomaan, mita ne tddl teki, nii se Seliini kysy, mihin ne Lahti. Mdd sanoin, et ne meni tohon mettdan sano Kallu. Sillon ne punaset lahtivat niin riivatusti kirkolle ja me kans toiseen paiihan (naurahtaa). Eika me ketaan nahty, mut se Kallu osas niin akkii levauttaa...

Kandessa ensimmaisessa esimerkissa kertojat tarkastelevat hyvantahtoisesti itsedan lapsena nykyisen aikuisen perspektiivista, ja lOytavat silloisesta kayttaytymisestaan nyt elementteja, jotka aikoinaan eivat olleet huvittavia, vaan vakavia ja ehkd jopa hiukan pelottaviakin. Jalkimmaisessa esimerkissa kertojaa huvittaa hanen ja muiden poikien selviytyminen hankalasta tilanteesta petkutta- malla, ei ainoastaan punakaartilaisia, vaan ennen kaikkea aikuisia punakaartilaisia. MyOs seuraavissa sitaateissa huvittavuus syntyy siita, end nykyi- syys nauraa eilispaivalle, mutta nyt kohteena ei ole enaa oma itse vaan naissa kertojia huvittavat niin vanhanaikaiseksi koettu asetek- niikka kuin (amatOOri) sotilaiden sodankayntitaidot ja motiivit. Ensimmaisessa esimerkissa kertojan huvittuneisuutta lisaa se, etta amatOOrisotilaat olivat juuri punakaartilaisia. Toisen esimerkin ker- toja asettui keskeiskertomuksissa punaisten puolelle, vaikka hanen isansa oli suojeluskuntalainen. Voisiko isan esittaminen suojelus- kunta-aatteesta piittaamattomana nuorena seikkailijana toimia myOs kertojan keinona vahentila isan vastuuta valkoisten toimiin?

69 Eh, punaset otti koulun haltuun ja sitten koulu loppus sii- hen. Tama oli ni pojist kovin mukavaa, tone jarvenrannal vastakkaisel rannal on korkea maki ja punakaartilaiset kavi siella maalii ampumas. No tietyst pojan teki miel kattomaan etta kuinka se on sitten, et kuinka se menee tauluun ja, ja bertaanin kans ne ampus ja, tama jai mieleen etta, etta sanottii etta tovin tOOtaa' se on siis etta ly6 takasin kovi. Tadlta joutus miehii lahtemaan Mantyharjun rintamal. Niita kaatuski muutamii ja ma muistan, koska ma oli kymmen- vuotias ja, eika mitaan sitte ni koulua ollu suksien kans oltiin tuol jarvel joka paiva. Siel oli yks vanha ivies han oli palvellu Suomen kaarttis ja han neuvos sitte, etta kuinka kuinka amputaan ja kuinka sitte taytyy kayttaytyy ja tarna jai sitte mulle mieleen, etta ku siel oli niita miehii, ku lahti sin- ne Mantyharjul ni han naytti likkeen, etta jos joudutte lahta- rin vankiks niin `lukko pois ja lumeen', se oli sellanen sim- monen heitto sitten, etta han otti kivaarin lukon pois ja hell- ti sen lumeen etta taytyy sitte kivaari antaa sitte jos vankiks joutuu nii ilman lukkoo.45 ...ja isa sano, et heikim meni sinnen ihan sen takia, etta oli kiva nahras se kivaari ja, ja se ase. Ja ku he sinnem meni niin, jaahap pojat tuli sanottiin, etta juu etta taalt saa rin ja siit se alko...ja siel sittem paallikkO anto maarayksen heitil, etta taytyy menna Puistoo kyttaamaan Leikkilaan...No, sit hei lahti, mut mennessaa vahtipaikal ne heik kattos jaaha, tossaha onki Piakan talon piikain ait- ta...Hei meni piikoja kiusaamaan yOseeks ja Puisto ois saa- nu vaikka nuotion tehra heitiv vartiopaikalles, etta se oli tammOsta siis seikkailumielta nuoril poikiil, paljon enempi kun itte aatteen vartioiminen.46

Pienella paikkakunnalla oli tavallista, etta vihollinen oli useim- miten tuttu, naapuri tai sukulainen. Vastapuolella olevia tuttuja ei valttamatta tarvinnut pelata, ja monenlaiset asiat voitiin sopia aat- teellisista erimielisyyksista huolimatta.

...niin meille jai niin kun pual hehtoo ruista jai laarii, mutta ei se ollu kyl kaik siina, se oli tai isa arvas sen, et nain kay ja sitten yhtena kuutamoyOna, kun oli, oli tutut vartiomiehet tossa punakaartin vartiomiahet, nii han meni setamiahen kanssa ja veivat tonne, tonne niitty latoon niin yhren kuor- man ruista ja peittivat sinne sen. Ja sitten sinne, kun meni- va umpihankeen sitten, niin naky jaljet, niin seuraavana pai- vana viatii sit lantakuorma peras ja kumottii siihen laron

70 luukul, et oli lantaa ajettu sinne pelolle vaan, et ei kukaan menny tutkimaan sinne latoon sitten.47 Merelt suoraan tulivat hakemaan kaloi, mutta eri aikaan. Ens tuli punasii ja jonkun ajan paasta tuli valkoset, mut kos- kaan ei saanu tulla yhtaikaa. Hitti, perkele, sano ukko, et niil oli sopimus, ettei ne yht'aikaa tullu.48 Se kai rupes sitten pikkuhiljaa se punakaarti porukka siin sit hajoomaan, koska ha sanos he Lahti sit veljes kans ja sit tuli yks simmonen, Sakseli niminen mies tosta nait kylalaisii ni. Et he paatti sit, et he, hei lahtii kylla sit siit porukast pois (...) ja tuliva, tuol oli simmonen ku sanottii Miilukoijuks, tuol Kokin korves sitte ja, valtion meads ja he ajatteli he menee sinne sitte niinku, koska siel oli kumminki seinat ja katto sit ja, (naurandus) siel oli kaks, kaks kylan miesta sit jo oli tost toi, ku Onnelan Kalluks sanottii, Kaarlo Kustafssoni ja sitte tota Kokin VainOks sanottu Vaino, VainO LinstrOm sukunimi oli sillo, ne oli siel taas punasii piilos (naurua). Et ne sit saikahti, saikahti kovin ku he sin y011a meni ja, mut hei oli sit tietyst siel kaikes sovus... 49

Kaikki eivat kuitenkaan unohtaneet, ja tilaisuuden ollessa sopi- va kaivettiin "luurangot kaapista" ja muisteltiin vanhoja. Eika niin vakavaa asiaa olekaan, etteikO siita saa vaannettyd myOs naurunai- hetta. Seuraavan esimerkin kirves kiidessa kulkeva vaari on kerto- jan punakaartiin kuulunut aidinisa, joka itse pelastui teloitettavien joukosta, mutta jonka isa ammuttiin.

...Simmosii juttui liittyy naihin, ni niihin liittyy simmosii hauskoiki juttui, etta tuli joskus sahkOt silloin kuuskym- mentkolme, kuuskymmentnelja ja, silloi ku niita pylvait sit- ten, kuopat piti kaivaa ja, miesvoimin pylvaat nostettiin ja, siinahan oli sitten sen kapinan aikaa nahnei ihmisii muka- na ja, ja siel oli yks semmonen Arto Jarvi nimeltaan, mika oli semmonen oikein, oikein hauska mies taytyy sanoo etta, hanel oli kaikkee semmosta hauskaa mieles. Siind porukas oli sit Nummelt sit myOski sellanen mies, kenen isa oli ollut sitten telottamas nait sammattilaisii ja, han oli sita sitten Arto Jarvi kertonut tape sit, et tammOnen mies kenen isa sä olet ampunu ni asuu tossa, et se meinaa tappaa sut ja, no se jai siihen, mutta sitten kauppa-auto, ku se sillo liikkus siind ni, ni vaari Lahti kauppa-autol ehka puolta tuntii ennen kuin se tali ja kirves mukana, kun se piti laskee se kirves teravaks

71 mein, ja Arto Jarvi tietyst sanoo talle miehelle, etta nyt se tulee ja nyt se ottaa suit henken ja, han lOi akkii tolppa- kengat jalkaan siit ja tolppaan niin ylOs kun paasi (muut paikaila olijat nauravat), joo ja tast sita hauskuutta sitten, sita monta vuotta....joka paikas naurettiin tata...5°

Vanha vihollisasetelma kavi lyOmaaseeksi myOs perheriidoissa, kuten seuraavalla pariskunnalla. Mies oli entinen punakaartilainen ja vaimo valkoisen perheen tytar. Pariskuntaa nauratti kovasti vai- mon paljastaessa haastattelijalle oman taustansa: "...toikin monta kertaa sanoo mua lahtarikakaraksi, ku meille tulee jotain nokka- nakkii jostain, et sää olekki lahtarin kakara (naurua)".51

Nauru kiistamisen ja konsensuksen vNlineenal

Pienessa ja rauhallisessa Sammatissa Suomen sisallissodan seu- raukset tuntuivat poikkeuksellisen raskaina. Jarkyttyneen yhteisOn oli selviydyttavd kokemuksistaan keskustelemalla ja muistelemalla, silla ensimmaiset varsinaiset Sammatin vuoden 1918 tapahtumia kasittelevat historiikit on kirjoitettu vasta 1990-luvulla. 52 Ja ihmisia kun ollaan, on selvad, etta muistojen joukkoon mahtuu myOs mon- ta naurun aihetta. Mika haastateltavia sitten nauratti, kun haastattelun aiheena oli niinkin murheellinen ja vakava kuin vuosi 1918? Naurua synnytti ensinnakin itse haastattelutilanne. Haastateltava saattoi purkaa epa- varmuutensa tai jannityksensa nauramalla. Varmoille ja tottuneille puhujille haastattelutilanne oli erinomainen esiintymisfoorumi. Naille haastateltaville haastattelun aihepiiri oli sivuseikka. Nauru toimi haastattelussa myOs luottamuksen ilmaisijana. Yksin hymyile- minen tai nauraminen ei yield viesti yhteisymmarryksesta, mutta kun haastateltava ja haastattelija purskahtavat yhdessa nauruun, tilanne on jo toinen.

72 Toiseksi haastateltavia huvittivat sellaiset asiat, jotka olivat jo aikanaan koettu huvittaviksi ja joiden kertomista on jatkettu juuri tasty syysta. Naiden juttujen, anekdoottien ja kokemuskertomusten aiheina olivat hullunkuriset ja yllatykselliset henkilOt ja tilanteet. Koornisen tilanteen synnytti useimmiten repliikki, joka kaansi ker- ronnan kohteena olevan jutun uuteen valoon. Mina jutut pyrittiin esittamaan mandollisimman aitoina matkimalla alkuperaisen esitta- jan puhetta ja eleita. Alkuperainen esittaja oli taas yhteisOssa tun- nettu henkilb, mika ensinnakin varmisti jutun todeksi ja toiseksi antoi jutulle lisapiirteita, jotka avautuivat parhaiten paikallisille kyseisen henkilOn tunteville kuulijoille. Kolmannen ryhman muodostivat koomiset jutut, joita ei alunpe- rin ole koettu huvittaviksi, mutta jotka aikojen kuluessa ovat sellai- siksi muuttuneet, tai joita on myOhemmin kaytetty koomisten tilan- teiden luomiseen. Lapsena koettu pelko tai uhma sai nyt aikuis- Hissa olevan kertojan hymyilemkin hyvantahtoisesti ja ymmar- tavaisesti, kun taas vuosisadan alkupuolen sotataito tai pikem- minkin -taidottomuus ei herattanyt kertojissa nostalgisia tuntemuk- sia. Nykyisyyden nakOkulmasta tarkastelevat kertojat suhtautuvat lahestulkoon vahingoniloisesti ilkkuen punaisten tuhoon tuomituil- le yrityksille kayda sotaa, sen voittamisesta puhumattakaan. Vanhojen vihollisten kohtaaminen taas saattoi yield vuosikymmenia myOhemminkin synnyttaii huvittavia tilanteita. Nauru toimii sekii kiistamisen ja konsensuksen valineena. Sisallissotaa ei ole voitu muistella kenen kanssa tahansa. Sodan jal- keen syntynyt tilanne oli voirnassa myOs Sammatissa yield 1990- luvun alkupuolella sodan kokeneiden valilla. Vastapuolesta kerrot- tiin juttuja, joiden tavoitteena oli kiistaa heidan arvonsa. Samalla yhdessa nauraminen vahvisti ryhman omaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Vastapuolen lisaksi nauru saatettiin kohdistaa oman ryh- maan kuuluviin, jotka koettiin erilaisiksi. Sammattia koskevan aineiston perusteella nayttad, etta suurin

73 osa naurusta ja pilkasta osui punaiseen osapuoleen, sill y niin punaiset kuin valkoisetkin nauroivat punakaartilaisten epaonnistu- neille takavarikointiyrityksille, vanhalle asekannalle ja heikolle soti- lasvalmennukselle. Punaisille naurettiin ryhmand. Silloinkin, kun nauru kohdistui tiettyyn henkilOOn, hanet nahtiin lahinna ryhman- sä edustajana (punakaartilaissotilas, punainen leski jne). Talla tavoin naihin henkilOihin voitiin liittaa myOs sellaisia ominaisuuk- sia kuten moraalittomuus tai ulkoapain johdettavuus, joita heilla ei yksilOind valttamatta ollut. Valkoisten kohdalla tilanne oli painvas- tainen. Nauru kohdistui tiettyihin yksilOihin, joiden ominaisuudet johtuivat vain ja ainoastaan heista itsestaan. Sammattilaisten mie- lesta Vannas ei ollut ensisijaisesti suojeluskuntalainen, vaan kum- mallinen vieraspaikkakuntalainen. Sammattilaiset eivat verranneet hanta muihin tydvdenvainoajiin, sen teen vasta mina tutkijan omi- naisuud essa.

Vi itteet

1 Outo, merkillinen, kummallinen, hullunkurinen. Nykystiomen sanakirja. WSOY. Helsinki 1996, 312. Moni sammattilainen kuvasi aikaa sukkelaksi. 2 Jo vuonna 1948 toimittaja VainO LeisiO luovutti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistolle laajan vapaussodan tapahturnia kasittelevan kaskuko- koelman. (Vapaussota-termi SKS:n pOytakirjasta.) Peltonen, Ulla-Maija: Punakapinan muistot. Tutkimus tyOväen muistelukerronnan muotoutuinisesta vuoden 1918 jeilkeen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1996, 65. 3 Rislakki, Jukka: Kauhun aika. Neljd vdkivallan kuukautta keskisuomalaisessa joki- laaksossa. Vastapaino. Tampere 1995; Tukkinen, Tauno: Teloittajien edessd. Ibmiskohtaloita Karjalohjalla, Sammatissa, Num 111 ella, Pusulassa, Nurmijeirvelld, Vihdissei ja Inkoossa 1918. Karjalohja 1999; Tikka, Marko & Arponen, 0. Antti: Koston keveit. Lappeenrannan teloitukset 1918. WSOY. Helsinki 1999; Verta han8ella: pohjalainen ndkOkulma vuosien 1917-1918 tapahtumiin. Toimittanut Marianne Koskimies-Envall. Pohjanmaan museo. Vaasa 1999; Uola, Mikko: "Seindd vasten vain!": poliittisen vdkivallan motiivit Suomessa 1917-18. Otava. Helsinki 1998. 4 Paavolainen, Jaakko: Poliittiset vdkivaltaisuudet Suomessa II, Valkoinen terrori. Tammi. Helsinki 1967, 166-167; Tukkinen 1999, 135-136; Suomen Sosiaalidemokraatti 2.6.1920; Ty:Arden Arkisto, Terroritilasto. HenkilOtappioiden madra vaihtelee lahteesta toiseen melkoisesti. Tukkisen suorittaman laskennan mukaan sammattilaisia punaisia kaatui 4, teloitettiin 25 ja vankileirilla menehtyi 5, joiden lisaksi Sammatissa teloitettiin 10 vieraspaik- kakuntalaista.

74 5 Knuuttila , Seppo: Kansanhuumorin mieli. Kaskut maailmankuvan aineksena. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1992, 19, 94-95. 6 Anderson, Kathryn & jack, Dana C: "Learning to Listen: Interview Techniques and Analyses." Teoksessa Women's Wi9rds.The Feminist Practise of Oral History. Edited by Sherna Berger Gluck & Daphne Patai. Routledge. New York & London 1991, 9-26; Minister, Kristina: "A Feminist Frame for the Oral History Interview." Teoksessa Women's Words. The Feminist Practise of Oral History. Edited by Sherna Berger Gluck & Daphne Patai. Routledge. New York & London 1991, 27-4.1. 7 Vrt. Kaivola-Bregenhoj, Annikki: Narrative and Narrating. Variation in Juho Oksanen's Storytelling. Suomalainen Tiedeakatemia. Helsinki 1996, 85-86. 8 POysa, Jyrki: Jatkan synty. Tutkimus sosiaalisen kategorian muotoutumisesta suo- malaisessa kulttuurissa ja iteisuomalaisessa metsãtyOperinteessd. Suomalaisen Kirjallisuuclen Seura. Helsinki 1997, 21. 9 Mies s. 1896, Turun yliopiston Suomen kielen laitos (TYSKL) 1637/1971. 10 Jenny Pajusen kokoelmat. Kansan Arkisto. 11 Passerini, Luisa: Fascism in Popular Memory. The Cultural Experience of the Turin Working Class. Cambridge University Press. Cambridge etc. 1988 (1987), 89; Siikala, Anna-Leena: Tarina ja tulkinta. Tutkimus kansankertojista. Suomalaisen Kirjallisuuclen Seura. Helsinki 1984, 160-167. 12 Mies s. 1951 (A), mies s. 1904 (B) ja nainen s. 1952 (C), Turun yliopiston folklo- ristiikan ja uskontotieteen danitearkisto TKU /A/91/235:22-23. 13 Mies s. 1925, TKU/A/91/236:29-30. 14 Heimo, Anne: Sammatin vuoden 1918 tapahtumat. Tutkielma kansanomaisen historian muodostumiseen vaikuttavista tekijOistd. Julkaisematon pro gradu - tutkielma. Turun Yliopisto. Kulttuurien tutkimuksen laitos 1996, 60. 1) Mies s. 1951 (A) ja mies s. 1904 (B), TKU/A/91/235:3. 16 Mies s. 1952, TKU/A/99/256. 17 Nenola, Aili: "Sukupuoli, kulttuuri ja perinne." Teoksessa Louhen Sanat. Kirjoituksia kansanperinteen naisista. Toimittaneet Aili Nenola & Senni Timonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1990, 12-14; Passerini 1988 (1987), 85-93. 18 Kaivola-Bregenhoj 1996, 159-160, 180-184. 19 Perinteentutkimuksen terminologia. Toimittaneet Satu Apo ja Eeva-Liisa Kinnu- nen. Helsingin yliopiston folkloristiikan laitos 1998, 22; Knuuttila, Seppo: Tyhmiin kansan teoria. 1Vdkokulmia menneestã tulevaan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1994, 88; Knuuttila 1992, 148. 20 Vitsejii ja vitsien kerrontaa ovat kasitelleet useat suomalaiset folkloristit. Ks. esim. Elektroloristi 1/1997 (http://www.joensuuu.fi/-loristi/1_97/vak.197.html.) 21 Ukkonen, Taina: "Turkulaisten telakoiden arki telakkatyblaisnaisten muistoissa." Teoksessa Sananjalka. Suomen Kielen Seuran Vuosikirja 41. 1999, 203-206; Kaivola-Bregenhoj 1996, 83-88; Knuuttila 1992, 125-163. 22 Nainen s. 1908, TKU/A/91/243:14. 23 Mies s. 1908, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran danitearkisto SKSA 116: 18.1988. 2:1. Mies s. 1908, SKSA 96:11.1988 25, Passerini 1988 (1987),74-79. 26 Peltonen 1996, 236. Jenny Pajusen kokoelmat. KA; Nainen s. 1908, SKSA 287: 13.1989. 27 Esim. Jenny Pajusen kokoelmat. KA; Rislakki 1995, 239-240. 29 Knuuttila 1992, 107; POysa 24-28; Lombardi-Satriani, Luigi: "Folklore as Culture of Contestation." Journal of the Folkore Institute, Vol. XI, Number 1/2. 1974. 30 Apo, Satu: "Suullisten kertomusten kulttuuriset merkitykset: esimerkkeja suoma- lais-karjalaisesta kansanperinteesta." Teoksessa Kieli, kertomus, kulttuuri.

75 Toimittanut Tommi Hoikkala. Gaudeamus. Helsinki 1987, 118-122. 31 Nainen (A) s. 1916 & mies (B) s. 1920, SKSA 74: 28.1988. 32 Mies s. 1899, TYSKL 1640b/1971. 33 POysa 1997, 28. 34 Mies s. 1927, TKU/A/99/255. 35 Mies s. 1925, TKU/A/91/236:19. 36 Muukalaisuus, se etta Vannas ei ollut kuin muut sammattilaiset, oli keskeinen osa Vannaksen erilaisuuden korostamista. Heimo 1996, 124-130; Ks. myOs Stahl, Sandra K. D.: "The Local Character Anecdote." Genre Vol. VIII. No. 3. 1975, 283-302; Kaivola-Bregenhoj 1996, 87-88. 37 Mies s. 1927, TKU/A/99/255. 38 Paavolainen 1967, 404-405. 39 Ks. esim. Alapuro, Risto: Suomen synty paikallisena ihniOnei 1890-1935. Hanki ja JD.. Helsinki 1995, 210-213; Ylikangas, Heikki: Tie Tampereelle. Dokumentoitu kuvaus Tampereen antautuiniseen jobtaneista sotatapabtumis- ta Suonien sisdllissodasta. WSOY. Porvoo-Helsinki-Juva 1993, 515-520. 40 Mies s. 1908, TKU/A/91/238:16. 41 Mies s. 1908, SKSA 96:1.1988. Nainen s. 1913, SKSA80:19.1988. 42 Mies s. 1908, TYSKL 1058b/1968. 44 Mies s. 1908, TKU/A/91/233:8. 5 Mies s. 1908, TYSKL 1058b/1968. MyOs TYSKL 2341a/1975 ja SKHJ 9N/1984. 46 Mies s. 1927, SKSA 100:4.1988. MyOs TKU/A/91/236:8. Mies s. 1908, TKU/A/91/233:5. 48 Mies s. 1925, TKU/A/91/237:1. 9 Mies s. 1927, TKU/A/99/255. 50 Mies s. 1950, TKU/A/00/41. 51 Nainen s. 1899, TYSKL 1293b/1969. 52 Tukkinen, Tauno: Sammatin ja Kalalobjan tapabtumia 1917-18. Kruuhu. Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystavat. Lohjan Museo. 1992; Tukkinen 1999.

76 Tuija Saarinen

Heikan Jussi Katsaus kylasuutarin huumoriin

Asuin lapsuusaikani hamaldisen Hollolan kunnan Salpakankaan teollisuuslahiOssa, mutta ajoimme usein 15 kilometrin pdassa sijait- sevaan Herralan kyldan isdni lapsuudenkotiin. Joka kerta kyldan saapuessamme isdni osoitti maantien laidalla sijaitsevaa pientd, har- maata rakennusta ja kertoi sen olevan Heikan Jussin mOkki. Mieles- tani se muistutti suljettuine ikkunaluukkuineen labinna liiteria, eika siind ollut mitdan lasta kiinnostavaa. Perilla mummolassa kuulin puhuttavan pappani edesmenneesta ystavastd, kyldsuutari Juho Makdraisesta eli Heikan Jussista (1892-1967). Heikan Jussiin liitty- vat muistot olivat savyltdan humoristisia ja kertoivat hanen haus- koista sutkauksistaan tai erikoisista tavoistaan. Heikan Jussi kuului mummolan maailmaan yhtd kiintedsti kuin isovanhempieni kerto- mukset aiemmin kuolleista sukulaisistamme, myllyssa asuvasta ton- tusta tai vintilla lapsia pelottelevasta mOrOsta. Vasta aikuisena ymmarsin, etta Jussi liittyi eradseen suomalaisen kansankulttuurin sangen yleiseen ilmi6On, ns. kyldoriginelleihin. Kyldoriginelli on lahinna tutkijoiden kdyttamd nimitys ja otettu kayttOOn viime vuosikymmenind, mutta itse ilmiO on vanhempi ja liittyy agraariin kansankulttuuriimme. Terminologian myOhdinen kayttOOnotto johtuu siita, end kylayhteisOissd ei ollut samanlaista tarvetta mddritelld poikkeavuutta siind mielessd kuin esimerkiksi nykyisella kulttuurintutkimuksella. 1 Kyldoriginellien rinnalla puhu- taan kyldhulluista, mutta olen havainnut jalkimmaisen termin lei- maavan kohdettaan liian negatiivisesti. Ainakin Heikan Jussin elos-

77 sa olevat ystavat pahastuivat sen kaytOsta. Kylaoriginellit olivat joukko eri tyyppisia, mutta etupdassii yhteiskunnan vahaosaisiin lukeutuvia ihmisia. He poikkesivat muista pukeutumisellaan, elamantavoillaan, ajatuksillaan tai kayt- taytymisellaan. 2 He toimivat yhteisOissaan erkinlaisina hauskuutta- jina — varsinkin ennen radion ja television aikakautta. 3 Kylaoriginel- leissa on Seppo Knuuttilan nakemyksen mukaan kyse instituutios- ta, jossa originellien poikkeava kaytOs on normaaliuden vastakoh- tana tarkea rinnastussuhde. Kylaoriginelli oli veijari ja kertoja, joka esimerkiksi hairitsi virallisen kulttuurin tilaisuuksia tai rikkoi muul- la tavoin normeja, jotta muut noudattaisivat niita sitakin tarkemmin osoittaakseen yhteiskuntakelpoisuutensa. Kertomukset kylaorigi- nelleista ja heidan edesottamuksistaan osoittavat siis selkeasti kun- kin yhteisOn sopivana pitaman kayttaytymisen rajat.4 Kylaoriginelleista kertovaa perinnetta on kertynyt runsaasti esi- merkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkis- toon,5 mutta perusteellisen tutkimuksen kohteena he eivat ole olleet.6 Toiset tutkijat ovat lahinna sivunneet teemaa muun ohella.7 IlmiOn yleisyytta kuvaa sekin, etta mainitessani tutkimusaiheesta- ni henkilOille, jotka eivdt ole siita aiemrnin kuulleet, he kertovat usein jostakusta tuntemastaan, lapsuus- tai nuoruusaikojensa maa- laisymparistOOn kuuluneesta kylaoriginellista. Kylaoriginellit ovat menettaneet merkitystaan maaseudun rakennemuutoksen, maalais- vaestOn ikarakenteen ja tapakulttuurin muututtua esimerkiksi uusien ajanvietemandollisuuksien kuten television myOta. Kyla- originelleille ei enda ole maaseudulla samanlaista sosiaalista tilaus- ta, eivatkd he ole muuttaneet urbaaniin ymparistOOn. 8 Kerrostalo- asukkaat kohoavat naapuruston puheenaiheiksi etupaãssa aiheut- taessaan vakavia jarjestyshairiOita. Yleensa erilaisuus kuitenkin uppoaa elamantapojen kirjoon.

78 Suutarin historia ja huumori erilaisten INhdeaineistojen valossa

Herralalaista kyldsuutaria ja -originellia kasittelevan tutkirnukseni aineiston padosan muodostaa pro gradu -tyOtani varten kokoama- ni 41 henkilOn haastatteluaineisto, jonka kerdsin 1989 Heikan Jussin tunteneilta ja hanen elinaikanaan joko Herralassa tai sen lahikylissa asuneilta, etupdassa iakkalltd henkilOiltd. 9 Olen tehnyt tarkistushaastatteluja vuosina 1993 ja 1997. PienehkO osa haastatteluaineiston sisaltdmasta kerronnasta on kiteytymassa perinnelajeittain luokiteltavaksi folkloreksi (esim. kas- kut ja tarinat), mutta osa on vapaarnuotoista, Heikan Jussia kuvaa- vaa muistelua. Taman tyyppista kerrontaa on nimitetty mm. ter- henkilOkohtainen kerronta (engl. personal narrative), koke- muskerronta ja muistelukerronta. Se on kunkin kertojan tai hanen laheisensd omien kokemusten, havaintojen ja tapahtumien kiteyty- matOnta kuvausta. Kerronnan aiheena voivat olla sekd jokapdival- set, tavanomaiset kokemukset ja sattumukset end oudot ja harvi- naiset tapahtumat. 1° Edella mainittujen termien lisaksi voidaan puhua ns. perheperinteestd, joka eroaa muistelukerronnasta etta sen kerrontayleisO on rajoitetumpi, oman perheen tai suvun piiri. 11 Paddyin tutkimaan Heikan Jussia juuri sukuni piirissa kuu- lemani, Heikan Jussiin liittyneen perinteen innoittamana. Muistelukerronta-kdsite, jota on kayttdnyt mm. Ulla-Maija Pelto- nen, sopii kuitenkin parhaiten kuvaamaan haastatteluaineistoani, sil- ly sen muistelu-alkuosa korostaa selkedmmin sen menneisyyteen suuntautuvaa luonnetta kuin muiden edella mainittujen termien, kuvaavathan kertojani vuosikymmenten takaisia tapahtumia.12 Muistelukerronta kuvaa myOs kattavasti eri henkilOiden kerrontaa omista, Heikan Jussiin liittyvistd kokemuksistaan. Heikan Jussiin liit- tyvan kerronnan yhteydessa voitaisiin puhua myOs kylaperinteestd, mutta yhd uusien termien kayttOOnoton sijaan on olennaisempaa

79 kehittaa uudenlaisten landeaineistojen hyOdyntamistapoja. Kaytan kiteytymassa olevaa folklorea ja muistelukerrontaa lah- deaineistona rinta rinnan, silla niiden valinen ero on liukuva. Vaikka muistelukerronnan sisaltavat kokemukset ovat yksilollisia, voi kerrontatapahtuma, jolla kokemukset valitetdan tutkijan tie- toon, olla perinteinen samoin kuin kertomusten muoto, tyyli, funk- tio ja jotkut sisallOn osat. 13 Sita paitsi seka folklore etta muistelu- kerronta saattavat kuvata samaa tapahtumaa. Sandra Stahlin mukaan muistelukerronta sisaltaa ns. sanatonta folklorea, johon kuuluvat mm. asenteet, arvot ja merkitykset. 14 Sekd kiteytynyt folk- lore etta muistelukerronta kuvaavat siten mm. Herralassa vallinnei- ta normeja, joiden testaajana ja yllapitajana juuri Heikan Jussin kal- tainen originelli toimi. Muodostaessani kasitysta huurnoria tuottaneen suutarin histo- riasta ja vuorovaikutuksesta kylayhteisOn kanssa kaytan Heikan Jussia kuvaavan kerronnan tukena virallisia asiakirjoja kuten kir- konkirjoja, Heikan Jussin Museovirastolle lahettamaa omaelama- kertaa, Jussin sisarelleen kirjoittamia ja sisaren Jussille lahettamia kirjeita. 15 Erilaisten aineistojen yhdistely samassa tutkimuksessa on folkloristiikan parissa yield uutta, samoin kuin keskittyminen yhden ihmisen henkilOhistoriaan hanen tuottamansa perinteen sijaan. Lahestymistapani on mikrohistoriallinen, misty on Antero Heikkisen mukaan kyse silloin, kun "tutkimuskohteena on ihminen pienyhteisOssaan ja kun eri tutkimustulokset suhteutetaan nimen- omaan tahan pienyhteisOOn."16 Mikrohistoriassa on keskitytty ns. tavallisen kansan, vahemmis- tOjen, poikkeuksellisten mutta marginaalisiksi jaaneiden henkilOi- den ja muiden vastaavien elamaan. Nain on haluttu antaa dani koko menneisyydelle, ei vain valtakulttuurille. Tutkimustavan erad- nd esikuvana on Carlo Ginzburgin keskiajan Italiassa eldneen Menocchion maailmankuvaa kasitteleva tutkimus. 17 Ginzburgin lahteena ovat inkvisitiopOytakirjat. Han rinnastaa ne antropologien

80 kentalta keradmiin dokumentteihin tai folkloreen, eika siten kyseenalaista folklorea historian tutkimuksen lahteend. 18 Inkvisitio- pOytakirjat osoittivat myllari Menocchion yllattavan lukeneeksi kan- sanmieheksi — kuten oli myOs oma tutkimuskohteeni Heikan Jussi. Ginzburg kuuluu ns. Bolognan tai italialaisen mikrohistorian pii- riin, jonka tutkimusmetodin ytimend on nimi. Sen perusteella sama henkilO voidaan jaljittad eri lahteista. Eri landeaineistojen antamia tietoja yhdistamalla voidaan rakentaa tutkittavan henkilOkuva tai jopa kokonainen elamakerta seka luoda kasitys tutkittavan henki- Ion sosiaalisista suhteista. 19 Se on myOs oma tavoitteeni, vaikka taman artikkelin paiipaino on Heikan Jussin suutarinty-Ossa tuotta- massa huumorissa, jota kuvaan sellaisena, kuin herralalaiset infor- manttini siita kertovat. 2° Kirjallinen landeaineisto puolestaan hah- mottaa Jussin elamankaarta, auttaa haastatteluaineiston kuvaamien tapahtumien ajoituksessa ja tuo esille tutkimuskohteen oman danen. Mikrotason tarkastelun tavoitteena ei kuitenkaan ole — kuten Matti Peltonen huomauttaa — empirismiin paatyminen, vaan se voi tuoda esille uusia, suurempia kokonaisuuksia koskevia yleis- tyksia21 . Vaikka artikkelini keskittyy Heikan Jussin suutarin tyOssa tuottamaan huumoriin, antaa aineisto viitteita yhteisOn reaktioista. Se puolestaan valottaa huumorin merkitysta poikkeuslaatuisen yksilOn ja yhteisOn vuorovaikutuksessa.

Herrala, kyla radan varrella

Millainen on edesmennytta suutaria muisteleva kylayhteisO ja sen sosiaalinen ilmapiiri? Elama kylayhteisOssa poikkeaa melkoisesti kaupunkikerrostalon arjesta, jossa vuorovaikutus naapureiden \Tani- la voi olla olematonta. Naapureiden keskinilinen kanssakayminen on vahentynyt myOs maaseudulla, sill y seka hamalaista Hauhon HyOmiien kylaa 1970-luvun alussa tutkinut Outi Lehtipuro etta eras-

81 tä hamaldiskylad saman vuosikymmenen lopulla tutkinut amerikka- lainen antropologi Fredric M. Roberts ovat todenneet, ettei maaseu- dullakaan enda poiketa naapureihin asiatta tai kutsutta. 22 Vaikka Robertsin tutkimassa kylassa talot sijaitsivat etaalla toisistaan kylan peltoaluetta halkovien teiden varsilla, eika naapureiden toimia omassa pihapiirissaan huomioitu samalla tavoin kuin tihedan asute- tuissa kylissa, niin muiden kylalaisten tekemisia tarkkailtiin silloin kun voitiin ja kaikista havainnoista kerrottiin mielellaan muillekin.23 Heikan Jussin kotikylassa talot sijaitsivat lahella toisiaan. Niinpa arkisten askareiden toimittamista esim. pihapiirissa oli helppo seu- rata ja ihmiset olivat hyvin perilla toistensa elamastii.24 Heikan Jussin kotikyla Herrala sijaitsee 16 kilometric Landen kaupungista lanteen Landen ja Riihimaen valisen rautatien varrella. Kyla oli 1800-luvun loppupuolelle saakka maatalousvaltainen syr- jakulma.25 Kun rautatie linjattiin kulkemaan kylan halki, sen elama vilkastui. Erinomaisten liikenneyhteyksien vuoksi kylaan alettiin perustaa teollisuutta ja sinne muutti runsaasti uutta vaestOd seka muualta Hollolasta etta eri puolilta Suomea. Maatalouden merkitys vaheni toimeentulolahteena ja Herrala oli ennen toista maailman- sotaa Hollolan merkittavin teollisuustaajama.26 Teollisuuden ohella Herralassa oli muutamia kasityOldisia kuten suutareita, seppia ja raataleita. 27 Se oli sodan molemmin puolin elava kylayhteisO, jossa kavivat kauppa- ja muissa asioissa lahes kymmenen ldhikylan asukkaat.28 Heikan Jussin aikuisika ja vanhuuden vuodet sijoittuvat siten aikakauteen, jolloin elcma Herralassa oli vilkkaimmillaan. 29 Aina 1970-luvun alkuun saakka Herralassa elettiin myOs osittain omava- raistaloudessa, minka vuoksi kylalaiset kavivat ostarnassa toisiltaan esimerkiksi sellaisia elintarvikkeita kuten kananmunia tai maitoa. Joka taloudessa ei myOskaan ollut puhelinta, joten kylalaiset kavi- vat soittamassa niiden luona, joilla oli puhelin. Kylalaiset tapasivat toisiaan toimittaessaan asioitaan kylalla, piipahtivat usein toistensa

82 luona jonkin asian vuoksi tai vain kokoontuivat yhteen viettamadn aikaa. Mm. naiden tekijOiden vuoksi Herralan asukkaat olivat pai- vittain tekemisissa toistensa kanssa. Tapaamisten yhteydessa he vaihtoivat kuulumisia ja kertoivat kylan tapahtumista ja kylalaisten asioista. Useat humoristiset kertomukset keskittyvat juuri Heikan Jussiin ja ovat jaaneet elamaan kylan perinteeseen. MyOs Fredric M. Roberts on pannut merkille, etta useat hanen tutkimansa kylan asukkaat kertovat huvittavia ja hullunkurisia juttuja riitaisimmista tai muuten muista kylalaisista poikkeavista ihmisista30. Nykyisin Herralan kyldelama on hiljentynyt, vaikka sen keskus- taan rakennettiin 1980-luvulla uusi omakotialue. Vuonna 1999 kylassii ei ollut kauppaa, pankkia eika postia, joissa asioidakseen herralalaisten on matkattava joko 15 kilometrin paassa sijaitsevaan kuntakeskukseen tai Lahteen. Palveluiclen lisaksi myOs ty6paikat ovat vahentyneet. Nykyisin kylalaisia yhdistaa lahinna urheilutoi- minta, kylatoimikunta erilaisine tapahtumineen ja Herralan koti- seutuyhdistys. Useat kylassii jarjestetyista tapahtumista keskittyvat tavalla tai toisella Heikan Jussin muiston vaalimiseen. Kylalaisten keskindisten spontaanien kohtaamistilanteiden vaheneminen pal- veluiden katoamisen myOta muuttaa epailematta kylakulttuuria. Sellaista Herralaa, jota tama artikkeli kuvaa Heikan Jussin huumo- ripitoisen historian kautta, ei enad ole.

Heikan Jussin el5m5nvaiheet

Heikan Jussin isa oli sotkamolaissyntyinen Henrik eli Heikka Makdrainen (1847-1912), eras kylaan 1800-luvun lopussa muutta- neista. Han kiersi taloissa tekemassa suutarintoita. Jussin aiti Natalia, os. Sahlberg (1852-1925), oli herralalaista syntyperad. Hanella oli aiemmasta avioliitostaan kaksi tytarta Natalia

83 Aleksandra eli Santra (1871-1950) ja Alma (1872-1910). Jussin lisak- si Henrik ja Natalia saivat kaksi muuta lasta, Anna Marian eli Annun (1886-1979) ja Paavalin (1893-1895). Makdraiset asuivat maantien laidalla sijaitsevassa pienessa, yksihuoneisessa mOkissa. Vanhem- mat tyttaret lahtivat aikakauden kaytannOn mukaan nuorena pal- velukseen, Santra 1888 Orimattilaan ja Alma 1892 Helsinkiin.31 Heikan Jussi kavi Herralan kansakoulua, mutta joutui keskeytta- maan sen 12-vuotiaana sairastuttuaan tuberkuloosiin.32 Tauti oli vuosisadan vaihteessa varsin yleinen Hollolassa, silly kihlakunnan (mukaan lukien Asikkala, Koski, KarkOld, Lammi, Nastola ja Padasjoki) alueella kuoli vuosina 1901-1910 perati 1040 henked vuosittain tuberkuloosiin. Sairastuneita oli monin verroin enem- man.33 Tuberkuloosi oli yleista Herralan kylassakin. 34 Koska tuber- kuloosia oli vaikea hoitaa vuosisadan alussa, jolloin antibiootteja ei ollut kaytOssa, kuolleisuus oli suurta. Lahes puolet tyOikaisina eli 15-60 -vuotiaina kuolleista kuoli juuri tuberkuloosiin. 35 Jussi toipui onneksi sairauden akuutista vaiheesta ja alkoi kiertad isansa oppi- poikana suutarintOita tekemassa. 36 Han jai kuitenkin voimiltaan heikoksi ja oli elamansa aikana useita kertoja parantolahoidossa. Lisaksi hanen selkaansa muodostui kyttyra.37 Heikan Jussi ei jaksanut milloinkaan tyOskennella niin paljon, etta olisi tullut toimeen edes tyydyttavasti, vaan joutui turvautu- maan Helsingissa asuvan sisarensa taloudelliseen ja muuhun apuun. 38 Jussin huono terveys ja kyvyttOmyys elattaii edes itseaan johti siihen, ettei han voinut perustaa perhetta, varsinkin kun tuber- kuloottista miesta yield neuvottiin olemaan avioitumatta. 39 Jussi harmitteli perheettOmyyttaan,4° muttei silti liene karsinyt yksinai- syydesta, silly vilkkaalla paikalla maantien varrella sijainneeseen mOkkiin poikkesi usein muita kylalaisia. Jussi nimittain hankki lisa- tuloja pitamalla mokissaan pienta kauppatoimintaa ja mOi kyla- laisille mm. makeisia, savukkeita, sarkylaaketta ja paperitavaraa.41 Seuraava, vuodelta 1935 peraisin oleva sitaatti Jussin sisarelleen kir-

84 Heikan Jussin suutarinmOkki vuonna 1938. Jussi koristeli mielelleiein asuinympeiristOeieln. Kuvanottohetkelld ovessa oli juliste, jossa luki "Karnevaalit". Kuva Landen kaupunginmuseon kuva-arkisto. joittamasta kirjeesta kertoo kauppatoiminnan tarkeydestd tulon teend: "SuutarintyOsta ei tule kun 5-6 mk viikossa, ei edes maitora- haa. Jos ei tata kauppaa olisi niin kunnan elatettavana olisin."42 Herralalaiset poikkesivat Jussin mOkkiin oikealla tai tekaistulla asialla — silkasta halusta nanda Jussi. 43 Jussi oli nimittain humoristi, joka hOysti ulkomuotonsa, asuinmilpOnsa, arkiset askareensa, puheensa ja kirjoittamansa tekstit — ylipaatansa kaiken ymparistOn- sa ja toimintansa omalaatuisella huumorillaan. Sen vuoksi han saa- vuttikin kylaoriginellin, mutta pikemminkin liikaviisaan kuin hul- lun, aseman.44 Tata tukee myOs Jussin kyky pystya halutessaan asialliseen esiintymiseen. Siten han saateli itse originellin roolinsa toteuttamista.45 Heikan Jussin sairauden varjostama ja puutteen vaivaama elamd olisi ollut ankaraa ilman kylalaisten huomiota herattanytta huumo- rintajua ja mielta kohottavia harrastuksia. Heikan Jussi taydensi

85 kesken jaanytta koulusivistystaan omin pain mm. opiskelemalla esperantoa46 ja lukemalla kirjallisuutta.47 Lisaksi han otti paljon valokuvia,48 kirjoitti paikallisuutisia sanomalehtiin 49 ja kavi ahkeraa kirjeenvaihtoa eri henkilOiden kanssa. 5° Muun ohella han kerasi kansanperinnetta eri arkistoihin. Jussin aloitteesta kylaan perustet- tiin 1954 kotiseutuyhdistys, jolla han testamenttasi omaisuutensa.51 Nykyisin Heikan Jussin mOkki on museona, joka kertoo edesmen- neen kylasuutarin elamasta.

Heikan Jussi suutarina

Millainen oli maalaissuutarin ammattikuva? Ennen nahkajalkinei- den yleistymista kaytettiin virsuja, tuohitohveleita ja tallukkaita, jot- ka valmistettiin kotona samoin kuin naitd varhaisimmat, yksinker- taisimmat nahkajalkineet. Kun saappaat, solki- ja nahkakengat tuli- vat kayttOOn, niiden valmistamiseen tarvittiin ammattilaisia, suuta- reita. He kiersivat taloissa ja kuljettivat tyOkalunsa mukanaan. Heine annettiin taysi yllapito ja heita kohdeltiin kunnioittavasti.52 Tehdasvalmisteisten kenkien tultua markkinoille 1800-luvun vii- meisina vuosikymmenind suutarien toimenkuva muuttui aiemman jalkineiden valmistamisen sijaan niiden korjaajiksi. 53 Jalkineiden korjaajina heille riittikin tyOta maaseudulla. Toisen maailmansodan aikana myOs suutareita oli rintamalla, joten Kansanhuoltoministe- rion aloitteesta julkaistiin erityinen kenkienkorjausopas, jotta jalki- neita voitaisiin korjata kotikonstein. 54 Heikan Jussilla, joka ei ollut rintamapalveluksessa, riitti tuolloin tOita, 55 etenkin kun hanella oli jalkineiden korjauksen kannalta valttamatOn nahanostolupa.56 Jalkineiden korjaamista riitti viela toisen maailmansodan jalkeisena saannostelyn aikana, jolloin Herralassa ja sen naapurikylassa Hahmajarvella tyOskenteli useita suutareita.57 Suutarinty6 oli Jussin paaasiallinen tulonliihde. 58 Han oli oppi-

86 Heikan Jussin suutarinveilineet ikkunapOydeillä. Kuva Tuija Saarinen 1992.

87 nut koko eldmansd ajan samoina sailyttamansa tyOmenetelmat isal- tdan.59 Han kaytti isaltaan perimidan tyOkaluja, eika koskaan hank- kinut uudenaikaisia valineita, kuten esimerkiksi ompelukonetta.6° Laite oli myOs kallis, joten tuskin Jussilla olisi ollut siihen varaa- kaan. Kun Jussi alkoi tyOskennella yksin isansa kuoleman jalkeen (1912), han lopetti kiertamisen taloissa. 61 Han hallitsi jalkineiden valmistamisen, silla han kertoi valmistaneensa saappaat itselleen,62 mutta han toimi Herralassa niin sanottuna paikkasuutarina, joka korjasti jalkineita, muttei valmistanut uusia. Jalkineiden lisaksi han korjasi esimerkiksi valjaita. 63 Jussin suutarinuran alkuvaiheessa ty6- tä oli riittavasti, silla han kirjoitti sisarelleen seuraavaa: Nyt on tuoneet vanhoja jalkumia niin kauhejasti, on suuri kasa nurkassa kun vaan jaksaisi tehda. Nyt on taas se V110- den aika jolloin Heikaj-Jussi muistuu mieleen. Ne sanoo minua ihan Makaraiseks ja mestariks ja koittavat olla mielin kielin.64

Heikan Jussin elamantyOtd lahelta seurannut informanttini ker- toi, etta Jussin tekema korjaustyo oli kestavaa ja huolellista, muta tyOtavan jalki sopi paremmin ty6- kuin juhlakenkaan. 65 Jussin ty6- tahti oli verkkaista. Esimerkiksi nahkajalkineisiin, joihin uusittiin pohjat ja korot, hanelta saattoi kulua kaksi tai kolme paivaa. Jussin tyOtahtia rajoitti sekin, etta han saattoi tyOskennella talvisin vain paivasydamen, silla oljylampun valo ei ollut tarpeeksi riittava tark- kuutta vaativaan ty6hOn. MOkki sahkOistettiin vasta 1940-luvun lopussa.66

Huumoria tyOn lomassa

Ty6 yleensa ja varsinkin suutarinty6 tarjosi Heikan Jussille erityisen hyvan mandollisuuden vitsailuun. Heikan Jussin omalaatuiseen huumoriin voidaan soveltaa brittiantropologi A. R. Radcliffe-Brown- in toiminnallisen ja verbaalisen huumorin jaottelua. Toiminnallinen

88 huumori sisaltdd ns. hevosenleikkid, kepposia, kiusaamista tai jopa ruokottomia elementtejd67. Verbaaliseen huumoriin puolestaan kuu- luvat vitsien kertominen,68 ndenndisesti naiivit ja sukkelat lausah- dukset,69 sanaleikit ja kielella leikittelyt, kiusoittelu, pilkka, ivailu ja havyttOmyydet.7° Pilailusuhde puolestaan voi olla symmetrinen, jol- loin kaksi henkilOd pilailee toistensa kustannuksella tai epasym- metrinen, jolloin pilailun kohde ei maksa samalla mitalla takaisin.71 Heikan Jussin huumori oli yleensd harmitonta ja tarkoitettu hauskuuttamaan kylaldisid. 72 Han koristeli esimerkiksi omaa mOk- kiddn ja sen pihapiirid ripustamalla erdan kerran naisten kengat puuhun portin viereen. 73 Toisinaan hdn koristeli ornaa ulkondkO- dän tai antoi erikoisia nimid vaatteilleen, kuten suutarintyOssdan kayttamalleen nahkaiselle esiliinalleen, jota hdn kutsui 'esinahak- si'.74 Jussin huumori ei aina ollut hauskaa, silla mOkille saapuva herralalainen saattoi joutua kepposten kohteeksi. Jussi oli varautu- nut vieraiden varalle esimerkiksi seuraavalla tavalla: Kylha silla kaikellaisia pienid kepposia oli aina, mutta etta sit oikeestaa syyttamaa mistaa --- no sehan of sekii, end kato ku siit maantielta sinne se polun, se tuppas aina jaarytta- etta se oli hyvin liukas, etta se oli hyvin varovaisesti mentava.75

Heikan Jussilla oli tapana parodioida teknisid ja muita uutuuk- sia, jotka muuttivat perinteista eldmantapaa. Parodia tapahtui jaljit- telemalld. 76 Siksi hanen mOkissdan oli esimerkiksi ovikello, toisin kuin maaseudulla yleensd, ja hdn vaati sita kaytettavan: - - jos ei tuata sit ovikelloo soittanna ku sinne meni nin, Jussi ei ottanna vastaa, huomioinu ollenka tulijoita. Piti menna takasin ja soittaa ovikelloo ja sitte Jussi kaski sisal- 1e.77

Heikan Jussi ei ollut aina hyvalla tuulella, 78 mutta ei katkenyt pahantuulisuuttaan, kuten hyviin tapoihin olisi kuulunut. Pahaa aavistarnatonta, mOkkiin saapuvaa herralalaista vastassa oli joskus

89 epamiellyttava tervehdys:

Sehan sil of yhtee aikaa, et misty se sen sitten aina sitten osaski. Kun sinne meni sisdan ja koputti ovee ja aukas oven ja astu sisad, ni silloi se piararojautti aina. Et mist y se sen oikein kehitti. Sita ma en ymmarra. Mulle kavi monta kertaa ja niiko muilleki tietenki. Et se of kans yks erikoinen ter- vehtimistapa

SuutarinmOkkiin saapuminen ei onneksi aina tapahtunut edella kuvatun kaltaisissa epamiellyadvissa merkeissa, mutta yleensd vie- raan piti antaa Jussin johdattaa tilannetta ja avata keskustelu:

Ku sinne suutariiki vei kenkid nii se sano aina, etta, istumaa se kaski, mut sitte se ei puhunu mitad se vaa jatko hommi- aa ja sitte ku, kyl se vissii nautti siit, end siind istu sitte sano, etta: "Oliskos pieksut nyt korjattavana vai mikas on nyt taas lantallad?"80

Vaikka Heikan Jussin tapa vastaanottaa vieraansa saattoikin olla epatavallinen, herralalaiset kiinnittivat huomiota siihen, etta heidan oli visusti noudatettava hyvid kaytOstapoja seka varottava sanojaan asioidessaan Jussin kanssa. Kaikki herralalaiset eivdt nimittain ymmartaneet, etta Jussin ja kylaldisten valinen pilailusuhde oli epd- symmetrinen, silly Jussi ei sietanyt laskettavan itsestaan leikkid. Kertojat mainitsevat, ettei Jussi suoranaisesti vihoitellut, jos joku ystavistd laski leikkia, mutta hdn oli pitkaan vaitelias.81 Kun han tahto asiakkaillekkin vaikka, vaikka nyt kuuluis olla kovasti kohtelias, mutta jos se asiakas esitti asian vahan, ettei se ollu oikee sopivasti nin Jussi vastas samalla tavalla, etta siina joku asiakas saatto menna sanattomaks jokskuu aikaa.82

Heikan Jussin kaltainen muista kyldldisista poikkeava henkilO saattoi itsekin joutua pilkan kohteeksi. Jussin suutarintyOssdan toteuttaman huumorin eraana motiivina saattoikin olla vanhojen "kalavelkojen" maksaminen, sill y Jussi korjasi esimerkiksi eraan

90 isannan kengat yllattavalla tavalla:

oli kai jotai katkeruutta sitte jotai, jotai isantamiesta koh- taa jostai asiasta tullu ni, han vei sitte sinne kiiltonahkaken- gat pohjattavaks. Siihen aikaa oli sitten maamiehet kaytti kiiltonahkaa taikka lakeriks, miks sita sanotaa semmosia kenkia sitte, tansseissa. Tamaki isanta oli kova tanssimaa. Se vei sitte ne kiiltonahkakengat korjattavaks sinne ni Jukka laitto niihi rasvanahkasta pualpdalliset. Etta han sitten nayt- ti sen mielensa silla lailla.83

Herralalaiset kiinnittivat huomiota siihen, etta Jussi oli luonteel- taan jarjestelmallinen. Han ripusti esimerkiksi korjattavat jalkineet orrelle odottamaan vuoroaan ja korjasi ne sand jarjestyksessa kuin ne hanelle tuotiin. Oli harvinaista paasta etuilemaan jonon ohi.84 Eras kertojista muisteli tallaisia tilanteita seuraavasti:

--- jos se asiakas esitti asian vahan ettei se ollu oikei sopi- vasti nin Jussi vastas samalla tavalla etta siind joku asiakas saatto menna sanattomaks jokskuu aikaa ja, ja tota jos of vaikka kuinka kiire korjauksilla, nin ei Jussilla ollu kiireem- pi niitten kanssa, kun koska se vuoro tuli niille sitte ja 85

Heikan Jussin jarjestelmallisyys ulottui myOs erilaisiin talousas- kareisiin, joille han varasi oman aikansa, eika keskeyttanyt niita vieraiden saapuessa, kuten muilla herralalaisilla oli tapana. Saattaa olla, etta Jussia arsytti yksityisyyden puute, silla maaseudulla oli yield hanen elinaikanaan tapana poiketa sisaan taloihin milloin vain.86 Seuraavassa haastattelusitaatissa kuvataan, kuinka paljon karsivallisyytta Jussin kanssa asiointi saattoi jalkineita noutamaan tuoneelta herralalaiselta vaatia, jos Jussilla oli mielestaan tarkeam- pad

Ja mina muistan Hankaan isantaa yhta ni, se tuli lauvantai- iltana ja sinne. Sil of kahret kenkat. Ja not se of menny sit- te sinne oven, saunan oven taakke ja huutannu, etta "taal olis kunti". "Olkoo vaikka kaks", sano Jussi ja se Eisantai tuli meille sitte ja vartto ku dite sano sille, etta "ei se, se on kaks

91 tuntia siella saunas, ei se ennen to pois". 87

Siihen ma kiinnitin aina Jussis huomiota, ni kaikki oli laa- dittu niinku aikataulun mukaan. Ma olin kerranki siel sitten jotaki kenkia hakemas ja se otti perunaa siita mOkkisa ton- tilta siind ja. Ma jo kakskin kertaa sitte sanoin sille, etta "Ma tulin hakemaa niit kenkia". Ja se vaan katto kelloo ja kuok- ki ja kuokki ja laski joka perunan, minka se otti siihe ampa- riinsa. Se oli hirveen perusteellinen siit, kuinka suuri se sato oli ja moninkertanen. Sitte tuli kellonlyOma kello seitteman ni silloi se lopetti sen, just et se joka perunaaka kaivanu se of se paiva loppu siihe ja. Sit se sano, etta: "Jaa, nyt taytyy ruveta (...) valmistamaa sit niukkaa illalliist". Ja se teki sen illallisensa siin sitte ja anto ne kengat ja, ja etta sil oli kaik- ki semmonen aikataulun mukaan 88

Jarjestelmallisyyden lisaksi herralalaiset kiinnittivat huomiota sii- hen, etta Heikan Jussi saattoi osoittaa mieltaan niita kylalaisia koh- taan, joista ei syysta tai toisesta pitanyt korjaamalla naiden jalkineet ikavalla tavalla. Eras herralalainen muisteli, etta Jussi neuloi hanen huopatossuihinsa paksut pahkat, kuin "perunan puolikkaat", josta kertoja yritti jalkeenpain ohentaa partakoneen teralla. 89 Kertoja korosti, ettei Jussi tehnyt kepposia sellaiselle, josta piti. 90 Toisinaan Jussin omalaatuinen tapa korjata jalkineita otettiin vastaan iloisena yllatyksend, silla eras haastattelemani henkilO muistelee seuraavaa:

Muistan tallaisen ystavattareni kertoman jutun, etta per- heessa, jossa oli paljon nuorisoa, vietiin Jussille kerran kas- sillinen kaikellaisia semmosia kenkia, kesakenkia ja muita ja sanottii Jussille, etta: "Saat tehda niille ihan mita. haluat." Heilla oli tarkotus varmasti, etta niista korjataa jotain tam- mosia huvilalla kaytettavia kesakenkia tai jotai ja Jussi teki kaskyn mukaa ihan mita halus ja leikkasi jostakin sivus- ta pyOrean kappaleen pois ja toisesta kengasta varpaat, var- paan kohdan auki ja toisesta kiinni ja teki niista hyvin mie- likuvituksellisia kenkia.91

Kuten edella mainitsin, suutarintyOsta kertyvat tulot olivat Jussille valttamattOmia. Han laskutti tekemastaan tyOsta eri tavoin. Toiset kertojat muistelevat maksaneensa korjaukset jalkineet nou-

92 taessaan, toisia taas Jussi laskutti jalkeenpain, esimerkiksi vuoden- vaihteessa kaikista vuoden kuluessa tehdyista korjaustOistd. 92 Eras kertoja muistelee, etta Jussi oli merkinnyt jalkineen pohjaan kor- jauksen hinnan tai terveisensd perheen tytOille, mika heratti hil- peytta terveisten lahettajan ja saajan huomattavan ikderon vuoksi.93 Joskus flan kdytti omalaatuisia keinoja saataviaan periessdan:

Onha siita ku se ne Taskisen kieltotaulut tervas, kai ne nii- taki on maininnu? Jaa, silt on aikaa, se oli ennen sotia jo kun Taskinen teki kieltotaulut, ettei saa jarven rantaa nous- ta maihi. Jussi meni ja tervas ne ja sitte yhtee se kirjotti: "SuutarintyOt on maksamatta." Se oli jotai hevosvehkeita korjannu, korjauttanu, ohjaksia ja mita ni.94

Kieltotaulun tervaaminen ja maksamattomista suutarintoista huo- mauttavan tekstin taustalla oli Heikan Jussin ja ldheisen maan- omistajan suhteita 1934-1935 hiertdnyt riita oikeudesta ravustaa maanomistajan maille rajoittuvilla vesilld.95 Jussille ravustaminen oli ollut eras keino hankkia kipedsti tarvittuja lisdtuloja. 96 Nolaamalla kieltotaulun pystyadjan ilmoittamalla kaikkien havaittavissa oleval- la tavalla maksurdsteista Jussi onnistui kostamaan mieltdan pahoit- taneelle maanomistajalle. Sanallinen nokkeluus oli siten alhaisessa sosiaalisessa asemassa olevalle Heikan Jussille tehokas keino pitad puoliaan parempiosaisia vastaan.

Sanailua ja sutkauksia tytin lomassa

Heikan Jussin tuottamalle verbaaliselle huumorille oli ominaista lei- kittely asioiden kaksinaismerkityksilla ja viestin kirjaimellisella tul- kinnalla. Tasta oli silloin talloin yllattavid seurauksia suutarin pal- veluksia tarvitseville herralalaisille: Kenelle se oli sitte sanonu ku joku oli, vei sinne kengat kor- jattavaks ni, se sitte kysy et: "Koskas mie scan tulla niita kat-

93 somaa?" "No kylha sind saat tulla katsomaa niita vaikka huo- menna", sano. No sit se meni seuraavan piiivan sinne ja sano: "Mie tulin nyt katsomaan niita kenkia." "Nii no, kylha se sopii, etta tuossahan ne on tuossa nurkassa", se sano. "No mut eikOs se ollu puhe, etta ne piti olla niiko valmiit?" — "Ei meil ollu mitad puhetta, etta ne valmiina pitais olla. Sinahan vaan pyysit, etta sin g tulet katsomaan niita," sano. Ja se ei ollu alottanukkaa yield niita tOita.97

Heikan Jussin kerrotaan tehneen samoin myOs naiselle, joka oli tuonut laukkunsa korjattavaksi: Jussi haki laukun eteisesta naisen tarkasteltavaksi ja vei takaisin odottamaan korjausvuoroa muiden tOiden joukkoon.98 Toinen herralalainen, joka ei tiennyt Jussin tapaa ymmartaa niin halutessaan viestin kirjaimellisesti, vei lakeri- kenkansd Jussille pohjattavaksi ja pyysi leikillaan tata laittamaan niihin puolipadlliset — kuten Jussi tekikin. 99 Yleensa kylalaiset otti- vat huomioon Jussin tavan tehda kepposia kenkia korjatessaan, joten eras rouva yritti varautua tilanteeseen kieltamalla Jussia "teke- masta kengille mitaan" — tarkoittaen tietysti kepposia. Kun rouva haki kenkansa, han joutui toteamaan Jussin ottaneen kiellon kir- jaimellisesti ja kengat olivat korjaamatta.lw Jussin tapa ymmartad viesti kirjaimellisesti ei aina tuottanut vahinkoa, silla eras herralalainen muisteli seuraavaa:

Esimerkiks yks asiakas toi kerran saappaat korjattavaks ja meinas, etta sais ne varttuessaa pois ja mut sitten kuitenkin sano ninko lohrutuksena, etta "taitaa olla sula mandotto- muus saada tanaa niita?" "No on se niin sula, etteiha ne tanda tu", sano Jussi.101

Naapurikylan Hankaan asukas puolestaan muisti, etta Jussilla korjattavia kenkia noutarnaan tullut isantã tokaisi: "Kyl nait nyt taas jouten pitaa", johon Jussi vastasi napakasti: "Kyl niit tOissaki voi pitaa.,,102 Edella kuvaamani kaltaisiin Heikan Jussin sutkauksiin herralalai- silla ei ollut mitaan lisattavaa. Informanttieni kuvaamat sananvaih- dot olivat kokijalleen ainutlaatuisia, ja ovat jaaneet elavand mieleen

94 Juho Makdrainen eli Heikan Jussi 1940-luvun alussa. Hãnen ulkonelOsseidn kiinnitti huomiota tuberkuloosin selkadn aiheuttama kyttyrei. Lisdksi han pukeutui huomiota herdttd- LOH& tavalla, kuten toinen lahje huopikkaassa, toinen sen paalla. Kuva Landen kaupunginmuseon kuva-arkisto.

95 yield senkin jalkeen, kun suutari ei ole enda vuosikymmeniin ollut kylalla niita sanailemassa.

Suutarin INhti5

Heikan Jussin voimat vahenivat ian myOta ja tuberkuloosi muistut- ti jalleen olemassaolostaan. Jussi ei siksi jaksanut tyOskennella enti- seenkaan tahtiinsa. Vuonna 1945 — ollessaan 53 vuoden ikainen — han alkoi saamaan pienta tyOkyvyttOmyyselaketta, jonka suuruutta lisattiin vahitellen. 103 Jussin suutarintyOsta ansaitsemat tulot alkoi- vat pieneta ajan myOta myOs siksi, etta saannOstelykauden jalkeen ei ollut samanlaista tarvetta korjauttaa vanhoja kenkid, vaan niiden sijalle voitiin ostaa uudet. 104 Eras kertoja muistaa Jussin toirnineen tOiden vahetessa seuraavasti:

Sil oli pOydalla sellain savikuppi ja siita aina naki sitten, etta koska sil ei ollu tOita. Se pisti kivia sinne, kivet kupissa sit- te. Silloin tayty kattoa jostai rikkinaiset jalkumet, vieda Jussille paikattavaks.105

Herralalaiset muistelevat, etta kumijalkineiden yleistyminen vahensi suutarien tOita. Usein vanhoihin nahkasaappaisiin liitettiin uudet kumiterat, jotka pitivat kylla vetta, mutta rikkoutuivat hel- posti kaytOssa. Jussi, joka ei helpolla hyvaksynyt uutuuksia, ilmai- si mielipiteensa kumiterasaappaista laittamalla niihin aina erivari- sen paikan, jonka han oli leikannut esimerkiksi pyOran ta.106 Jussi alkoi saada viimein kansanelaketta vuonna 1957, mika oli hanelle helpotus, silly han ei enaa jaksanut tehda suutarintoita. Elakkeelle jaatyaan han korjasi ainoastaan joidenkin ystaviensa jal- kineita. 107 Viimeisind elinvuosina tuberkuloosi paheni, ja Jussi sai verensyOksyn, jonka yhteydessa todettiin sydamessakin olevan

96 vikaa. 1°8 Se osoittautui kohtalokkaaksi, sill y 4.8.1967 Jussi sai sydankohtauksen polkaistessaan mopoaan kayntiin Herralan rauta- tieasemalla. Suutarin elama paattyi ennen kuin ambulanssi saapui Herralaan.109 Heikan Jussin kuoleman jalkeen Herralassa ei ole toiminut ammattisuutareita. 110 Hanen elamantyOnsa on kuitenkin jattanyt pysyvat jaljet seka suutarista kertovana huumoripitoisena perintee- etta maaseudun kasityadisperinteesta kertovana kotimuseona. Sen ainoan huoneen ikkunan edessa on pOyta, jonka paalle neissa puuvartisissa tyOkaluissa on nahtavissa kanden sukupolven suutarien tyOta tekevien kasien hankaamat jaljet.111

Suutari, yhteiski ja huumorin merkitys

Herralan viimeinen kylasuutari Heikan Jussi oli henkilO, jok y poik- kesi monessa suhteessa maaseutuyhteisOn ihanteesta, terveesta tyOkykyisesta ihmisesta. Tuberkuloosin vuoksi Jussi ei aina kyen- nyt tyOskentelemaan ja eli koko eliimansa toimeentuloan alarajalla. Sairaus esti Jussia mybs perustamasta perhetta ja selkaan kasvanut kyttyra muutti ulkondOn rujoksi. Vaarana oli syrjaytyminen, silly usein jo hieman poikkeava ulkonakO aiheutti muissa ihmisissa pel- koa ja johti karttamiseen. 112 Jotkut kylalaiset pelkasivat saavansa Jussilta tuberkuloositartunnan.113 Miksi Heikan Jussi omaksui kylaoriginellin roolin? Roolin omak- suminen ja siihen liittyva runsas huumorin kayttO saattoivat olla Jussille keinoja, joiden avulla han selvisi vaikean sairauden aiheut- tamasta paineesta. Han kaytti huurnoria myOs puolustuskeinoina, silly poikkeava henkilO joutuu helposti pilkan kohteeksi. Huumori saattoi lisaksi viihdyttad ja sen avulla yksinainen Jussi sai seuraa.114 Huumori oli se piirre, johon Heikan Jussissa eniten kiinnitettiin huomiota. Sind oli varmasti Jussillekin suurin merkitys. Kanavoi-

97 malla energiaa ja luovuutta huumoriin sekd hdnen kaltaisessaan alhaisessa sosiaalisessa asemassa olevalle henki1011e harvinaisiin harrastuksiin kuten perinteentallennukseen, itseopiskeluun, valo- kuvaukseen ja lukemiseen hanen oli mandollista saada sellaista henkista tyydytysta, jota opiskelumandollisuuksia vaille jaaneen lahjakkaan yksilOn olisi kylayhteisOssa ollut muuten vaikea saada ja jota suutarinty6 ei ehkii riittavasti tarjonnut. 115 Kenties han torjui huumorin ja harrastusten avulla turhautumisen ja kykeni sailytta- maan mielenterveytensa. Huumoria pidetaan tunnetusti stressia lie- ventavana ja mielenterveytta edistavana tekijand.116 Nate'mad, jonka mukaan Jussi itse valitsi itselleen eraiinlaisen originellin aseman ja tehtavan tukee se, etta vaikka pilailijan sta- tuksesta ei ollut Jussille pelkastaan etua, han naki vaivaa pitaaksen ylla omaksumaansa originellin roolia. Eras kertoja arvelee Jussin keksineen kujeita ja erikoisuuksia, jotta saisi kylalaiset tuornaan itselleen suutarintOita aikana, jolloin kylassa oli useita suutareita: Ne muut suutarit oli tietysti ihan tavallisia suutareita, jotka yritti ammattitaidollaa. Jussi kaytti mahtavan madran naita kikkoja olemalla vaha hassu.117

Heikan Jussi koetteli melkoisesti herralalaisten karsivallisyytta tekemdlla kepposia suutarin palveluksia tarvitseville tai sanailemal- la asiakkaansa hiljaisiksi. Herralalaisten oli kuitenkin siedettavd Jussin joskus epamiellyttavaakin huumoria, jotta he pysyisivat hanen kanssaan hyvissa valeissa, silla suutarin palvelut olivat kai- kille valttamattOmia. Heikan Jussin huumorilla ja siita puhumisella kylalaisten kesken oli epailematta viihdyttava vaikutus esimerkiksi sotien aikana, jolloin mandollisuuksia huvituksiin ei juuri ollut. Jussin huumori irrotti kylalaisten ajatukset hetkeksi arjen harmau- desta ja vaikeiden aikojen tuottamasta pelosta. Heikan Jussin huu- mori ei kuitenkaan ihastuttanut vain myOs vihastutti herralalaisia. Toisaalta herralalaiset madrittelivat sopivan kaytOksen rajat eli kylassa vallitsevat normit paivittelemalla Heikan Jussin edesotta-

98 muksia. 118 Heikan Jussin huumori — tai kerronta siita — kuvastaa myOs herralalaista paikallismentaliteettia, jonka ilmentajina toimivat juuri Jussin kaltaiset varikkaiit henkilOt.119 Herralalaisten kertomukset Heikan Jussin huumorista antavat tie- toa Herralan kylakulttuurista ja herralalaisesta maailmankuvasta, eivatka ne vahvista kansan keskuudessa vallalla olevia, mutta tut- kijoiden keinotekoisiksi osoittamia stereotypioita hamalaisista hitai- na, vakaina ja huumorintajuttomina. 12° Tosin on huomioitava, etta Herrala poikkesi laheisista maatalousvaltaisista kylista myOs sosiaaliselta ilmapiiriltaan, silla sen asukkaat olivat kylaan ed aikoi- na muuttaneiden uusien asukkaiden ja tiheiden, laheiseen Landen kaupunkiin tehtyjen matkojen vuoksi tottuneet kohtaamaan monenlaisia tapoja. Sinne kehittyi yhteis011ista joustavuutta, joka antoi tilaa erilaisille persoonallisuuksille. Naista puhuminen puo- lestaan yhdisti erilaisia kylalaisia. Koska herralalaiset tarkkailivat Jussin kaltaisia persoonallisuuksia, jaivat keskivertokylalaisten set ristiriidat, kuten sinne myOhemmin muuttaneiden ja Herralan vanhojen sukujen tai teollisuustyOvaestOn ja maanviljelysvaestOn keskindiset jannitteet vahemmalle huomiolle.121 Herralan heterogeenisyys ilmenee nykyisin siten, end esimerkik- si Heikan Jussiin liittyvalla perinteella ja hanen ymparilleen keskit- tyvalla kylakulttuurilla ei ole yksinomaan kylalaisia yhdistavd vai- kutus. Kaikki eivat halua osallistua Heikan Jussin suutarinmOkin kunnostustalkoisiin tai hanen muistokseen jarjestettyihin juhliin, pida Jussia tutkimuksen arvoisena eivatka halua Herralalle jul- kisuutta juuri Heikan Jussin avulla. Esimerkiksi eras tutkijoiden ja toimittajien haastattelerna kylalainen korostaa, ettei Jussia tulisi tut- kia lainkaan, mutta nauttii silmin nanden asiantuntijan roolistaan ja kertoo kaikkein humoristisimpia juttuja Heikan Jussista.122 Nykyherralalaisten suhtautuminen Heikan Jussiin nayttad vaihte- levan sen mukaan, pitaiikO kulloinenkin Jussin arvon maarittaja hanen huumoriaan hauskana vai kiusallisena. Koska isoisani oli

99 Heikan Jussin laheinen ystava vuosikymmenien ajan, han ei joutu- nut taman epamiellyttavien kepposten kohteeksi ja suhde Jussiin sailyi lampimana. Isoisani suvaitsevainen suhtautuminen Jussiin ja hanen huumoriinsa on siirtynyt sittemmin sukumme nuoremmille polville. Olemme perineet Heikan Jussin lahipiirista huumorin varittamdn elamanasenteen, 123 jonka antamalla mallilla reagointi on meille luonnollista. Huumori yhdistaa meita ja lempean pilailu- mielen savyttamat perhejuhlamme ovat nautittavampia kuin lukui- sat, ylevan jaykkakaavaiset tilaisuudet, joihin olen muissa yhteyk- sissa joutunut. 124 Herralalainen huumori asenteena on itsestaan sel- ves ja automaattinen, joten tiedostan sen vasta tavatessani sangen niukalla huumorintajulla varustettuja ihmisia. Onneksi heita on har- vassa.

Vi itteet

1 Knuuttila, Seppo 1989, 41; Sihvo, Hannes 1989, 15; Laaksonen, Pekka & Piela, Ulla & Lahti, Pirkko 1989, 7. Viitteet teoksesta Hullun kirjoissa. NdkOkulmia suo- malaiseen kylahulluuteen. Toimittaneet Pekka Laaksonen & Ulla Piela & Pirkko Lahti. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1989. 2 Laaksonen & Piela & Lahti 1989, 7-9.• 3 Kuusi, Matti: Kansanbuumorin mites missy milloinkin. Otava. Helsinki 1981, 19, 210. 4 Knuuttila 1989, 41-44. Laaksonen & Piela & Lahti 1989, 9. 6 Kylaoriginelleista on valmistunut joitakin seminaaritasoisia opinnaytteita kuten esim. Niku, Kirsi: Sysmein kylabullut. Painamaton suomalaisen ja vertailevan kansanrunoudentutkimuksen proseminaariesitelma. Etnologian laitos. Jyvaskylan yliopisto 1985; Toratti, Virpi: Petter Abram Heragirvi: Pappi, polka- riepu, pilkkakirves. Painamaton folkloristiikan proseminaariesitelma. Turun yli- opisto 1994. Itse olen laatinut aiheesta 1993 pro gradu -tyOn Heikan Jussin huumori Herralan kylein perinteen valossa. Painamaton pro gradu -ty6. Folkloristiikan laitos. Helsingin yliopisto. Esimerkiksi hamalaista Hauhon HyOmilen kylaa tutkinut Outi Lehtipuro on toden- nut perinteen tuntevan useita kulkumiehia, "pitiljanhulluja", joiden tekemisista ja sanomisista on tehty pilaa ja kerrottu kaskuja (Lehtipuro, Outi: Hauhon Hveimeiki perinneybteisOnei. Turun Yliopiston kylatutkimusryhman julkaisuja 11. Turku 1972, 76-78). IlmiOta tarkasteltiin myOs eri tieteenalojen nakOkul- masta 1987 jarjestetyssa seminaarissa, jonka aineisto julkaistiin 1989 Pekka Laaksosen, Ulla Pielan ja Pirkko Landen toimittamana nimella Hullun kirjoissa. ArdkOkulmia suomalaiseen kylahulluuteen (SKS. Helsinki). 8 Seppo Knuuttila on todennut, etta perinteisiin tapoihin ja BytOsnormeihin penis- tuneet pilailusuhteet ovat muuttuneet perinpohjaisesti teollistumis- ja kaupun-

100 gistumisprosessin myOta (Knuuttila, Seppo : "Pilan ja kaskun suhteesta." Teoksessa Kertojat ja kuulyat. Kalevalaseuran vuosikirja 60. Toimittanut Pekka Laaksonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1980, 48). Huumori sinansa ei ole katoamassa kylaoriginellien viihetessa ja useimmissa yhteisOissa on rooleja, joiden haltijoilla on lupa pilailla tai joiden jopa odote- taan pilailevan (Fine, Gary Alan: "Sociological Approaches to the Study of Humor." Teoksessa Handbook of Humor Research. Volume I. Basic Issues. Edited by Paul Mc Ghee & Jeffrey H. Goldstein. Springer-Verlag. New York, Berlin, Heidelberg, Tokyo 1983, 161). Lontoolaisen tavaratalon tyOntekijOiden huumoria tutkinut Pamela Bradney onkin todennut, etta tietyt henkilOt, jotka laskevat leikkia muita enemman, ovat suosittuja tyOtovereidensa keskuudessa (Bradney, Pamela: "The Joking Relationship in Industry." Human Relations 10:2, 1957, 186). 9 Haastatteluaineistoni on taltioitu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Ãanitearkis- mon silloisen sukunimeni Joutsivuo mukaan. Viitatessani haastatteluihin ilmoi- tan SKS:n niille antaman nauhanumeron seka nauhoistani laatimani sisallys- luettelon kohdan (esim. SKSA. 98. 1989, 1). En paljasta informanteistani mitaan tietoja, silly herralalaisten keskuudessa saattaisi syntya erimielisyytta siita, mil- laista tietoa kyliin menneisyydesta on sopivaa antaa tutkimustarkoituksiin. 10 Ukkonen, Taina: Menneisyyden hallinta kertomalla. Muistitietohistorian tavoit- teet ja menetelmeit folkloristiikan makOkulmasta. Painamaton folkloristiikan lisensiaatinty6. Kulttuurien tutkimuksen laitos. Turun yliopisto 1996, 9; Virtanen, Leea: "HenkilOkohtainen kerronta." Teoksessa Kertomusperinne. Kirjoituksia proosaperinteen lajeista. Toimittaneet Irma-Riitta Jarvinen & Seppo Knuuttila. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1982, 172-173; Stahl, Sandra Dolby: Literary Folkloristics and the Personal Narrative. Indiana University Press. Bloomington and Indianapolis 1989, 13. 11 Vuorinen, Pihla: "Perhekertomukset merkityksen (k)antajina perheelle ja sen jasenille." Elektroloristi 4 (1997):2, 1; Stahl, Sandra K. D: "The Oral Personal Narrative in Its Generic Context." Fabula 18. 1977, 32-34; VII. myOs Hyry, Katja: "Elamanhistoriallinen kerronta tutkimuskohteena." Elektroloristi 2 (1995):1, 4. 12 Vrt. Peltonen, Ulla-Maija: Punakapinan muistot. Tutkimus tyeiveien muisteluker- ronnan muotoutumisesta vuoden 1918 jalkeen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1996, 36. 13 Kaivola-Bregenhoj, Annikki: Kertomus ja kerronta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1988, 85, 113; Stahl, Sandra K. D.: "Personal Narrative as Folklore." Journal of the Folklore Institute 1-2/1977, vol. XIV, 16-17. 14 Stahl 1989, 19. 15 Heikan Jussin Museovirastolle kirjoittama omaelamakerta ja hanen sisarelleen 1903-1938 kirjoittamansa kirjeet on julkaistu Pekka Laaksosen toimittamassa teoksessa 1Vlokkilaiselcirnaa. Heikan Jussin kirjeitã ja merkintOjd Hollolasta 1903-1967. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1992. Kirjeet, joihin viit- taan, esim. "Juho Miikardisen kirje 13.8.1929", ovat kokonaisuudessaan luetta- vissa em. MOkkileiiseleimeid-teoksessa. Anna Makaraisen kirjoittamia kirjeitd on sailynyt vuosilta 1941-1945 ja kokoelman ensimmainen osa on julkaistu Tuija Saarisen kokoamana otsikolla: —Hyvat voinnit sukulai'. Makaraisen Annun kir- jeita veljelleen Jussille 1941-1943". Teoksessa "Tehlieim mitei tehlietm, muttei ihlam mahlottomia". Hollolan kotiseutukirja XIII Toimittanut Heikki Mantere. Hollolan kotiseutuyhdistys r.y. Hollola 1999. Anna ja Juho Makardisen kirjalli- nen jiiamistO on taltioitu Hollolan kotiseutuarkistoon. 16 Heikkinen,• • Antero: Ihminen historian rakenteissa. Mikrohistorian neikOkulma menneisyyteen. Yliopistopaino. Helsinki 1993, 21. 17 Ginzburg,• Carlo: The Cheese and the Worms. The Cosmos of a sixteenth-century

101 miller. Translated by John and Anne Tedeschi. Penguin Books. Harmondsworth 1992. 18 Ginzburg, Carlo: Johtolankoja. Kirjoituksia mikrohistoriasta ja historiallisesta metodista. Suomentanut Aulikki Vuola. Esipuhe Matti Peltonen. Gaudeamus. Helsinki 1996, 101-102. 19 Ks. esim. Heikkinen, Antero: "Haran luut vuodassa." Teoksessa Menneisyyden merkitys. Historian suuret ja pienet kertomukset. Historian ja yhteiskuntaopin opettajien vuosikirja )0(I. Toimittanut Pirkko Pitkanen. Historian ja yhteiskun- taopin opettajien liitto HYOL. Joensuu 1992, 164; Heikkinen 1993, 27. 20 Vertaa lahestymistapaa esim. Ginzburg 1992, 29; Heikkinen 1993, 27. 21 Peltonen, Matti: Mikrohistoriasta. Hanki & Jaa — julkaisusarja. Gaudeamus. Helsinki 1999, 38. 22 Lehtipuro 1972, 99; Roberts, Fredric M.: Under the North Star Notion of self and community in a Finnish Village. A dissertation to the Graduate Faculty in Anthropology in partial fulfillment of the requirements for the degree of Doctor of Philosophy, The City University of New York 1982, 243. Roberts kayttaa tut- kimastaan kylasta peitenimea "Rasti". 23 Roberts 1982, 219; Roberts, Fredric M.: "Kenttatutkimus harnalaisesta kylasta." Suomen Antropologi 3 (1978): 2; 68, 76-78. 24 Vrt. virolaisen Mall Hiiemaen havaintoja virolaisesta kylasta (Hiiemae, Mall: "Kodaveren jutut." Teoksessa Viron vedijät. Neikeikulmia folkloreen. Toimittanut Leea Virtanen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1987, 87- 88). 25 Koskinen, Jaakko 1950: Herralan seudun asutuksen ja kehityksen vaiheita. Lahti 1950, 22 26 Koskinen 1950, 22-24; Heikkinen, Antero: Hollolan historia III. Taloudellisen ja kunnallishallinnollisen murroksen vuosista 1860-luvulta toiseen maailmanso- taan sekd katsaus Hollolan historiaan 1940-1970. Hollolan kunta. Hollola 1975, 374; Mantere, Heikki: Hollolan kaupan, teollisuuden ja keisityein kehitys vuosina 1920-1938. Painamaton proseminaariesitelnia. Suomen historian lai- tos. Helsingin yliopisto 1975, 6. 27 Mantere 1975, 3. 28 SKSA 114. 1989, 54. 29 Kasitetta "vilkkaimmillaan" ei ole syyta rinnastaa "parhaimmillaan" kasitteeseen, silla esimerkiksi Seppo Knuuttila on huomauttanut, etta ajanjaksot, joita hanen Sivakassa haastattelemansa kylalaiset pitivat parhaimpina kylan menneisyydes- sa, sijoittuvat yleensa kunkin kertojan omaan nuoruuteen (Knuuttila, Seppo: "Mita sivakkalaiset itsestaan kertovat — kansanomaisen historian tutkimuskoe." Teoksessa Yhteiskunta kyleissd. Tutkimuksia Sivakasta ja Rasinmdestd Pertti Rannikko et. al. Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja, Joensuun yliopisto, Joensuu 1984, 142-144). 30 Roberts 1978, 77. 31 Hollolan seurakunnan arkisto, kirkonkirjat 1852-1979; Orimattilan seurakunnan arkisto, kirkonkirjat 1888-1979; Helsingin ev.lut. —seurakuntien keskusrekisteri, kirkonkirjat 1892-1910; SKSA 125. 1989, 5; MV/ Juho Makaraisen elamakerta 14.8.1964. 32 MV / Juho Makaraisen elamakerta 14.8.1964. 33 Forsius, Arno: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Landessa vuosi- na 1866-1985. Landen kaupunki. Lahti 1993, 107. 34 Tuberkuloosin yleisyydesta Herralassa on joitakin epavirallisia tietoja: Heikan Jussi mainitsi 8.2.1904 sisarelleen kirjoittamassaan kirjeessa, etta kylassa on joi- takin "hivutustautia" eli tuberkuloosia sairastavia henkilOita, Isoisani Martti Saarinen kertoi minulle 9.2.1999 kirjoittamassaan kirjeessaan, etta Herralassa

102 on hanen 1905 syntyneen (ja edelleen elossa olevan) sisarensa Hilma Malisen muistamana aikana kuollut 44 ihmista keuhkotautiin. Kirje tekijan hallussa; MyOs eras 1989 haastattelemani herralalainen muisteli, end kylassa oli ennen toista maailmansotaa paljon keuhkotautia sairastavia (SKSA 113. 1989, 30). 35 Savonen, Sevefi: Keuhkotauti. Sen ehkdisy ja hoito. Sairaanhoitajien koulutussad- tiO. WSOY. Porvoo-Helsinki 1951, 15. 36 MV / Juho Nlakardisen elamakerta 14.8.1964. 37 SKSA 88. 1989, 2; MV / Juho Niakdraisen elamakerta 14.8.1964. 38 Anna Makaraisen kirje 21.7.1942. 39 Ks. esim. Elgren, Rob.: "Voiko keuhkotautinen menna naimisiin?" Terveydenhoitolehti XXVI vuosikerta (1914):2, 18. 40 Juho Makardisen kirje 29.7.1935. 41 SKSA 91. 1989, 23; SKSA 105. 1989, 3; SKSA 107. 1989, 25; SKSA 108. 1989, 54; SKSA 109.1989, 6; SKSA 119. 1989, 3; SKSA. 123. 1989, 54; SKS:A. 124. 1989, 16. 42 Juho Makardisen kirje 28.4.1935. 43 SKSA. 109. 1989, 6; SKSA 119. 1989, 21. 44 Esim. SKSA 138. 1989, 14. 4' SKSA 127. 1989, 28; Saarinen 1993, 117-118; Ks. myOs Joutsivuo [Saarinen] Tuija: "The Social Status of a Local Fool in a Finnish Village. Teoksessa Folk Belief Today. Ed. by Mare KOiva and Kai Vassiljeva. Estonian Academy of Sciences. Institute of the Estonian Language & Estonian Museum of Literature. Tartu 1995. 46 SKSA 102. 1989, 52. 47 SKSA. 89. 1989, 22-24, 27-29. 48 SKSA 88. 1989, 6-7. Heikan Jussin valokuvakokoelma on taltioituna Landen kau- punginmuseon kuva-arkistoon. 49 SKSA 114. 1989, 23; SKSA145. 1989, 66; SKSA 146. 1989, 23. 50 SKSA 89. 1989, 11; SKSA 98. 1989, 26. 51 SKSA 146. 1989, 93; SKSA 89. 1989, 4; SKSA 91. 1989, 21; MV / Elamakerta 14.8.1964. 52 Niiranen, Timo: "Kaden taitoa." Teoksessa Sukupolvien perinto 2. Talonpoikaiskulttuurin kasvu. Toimittaneet Martti Linkola, Toivo Hakamaki & Heikki Kirkinen. Kirjayhtyma. Helsinki 1985, 261. 53 Talve, Ilmar: Suomen kansankulttuuri. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1990, 105; Saarenheimo, Juhani: Kurt toimeen tartuttiin. Heimeen his- toria vuoteen 1945. Karisto. Hameenlinna 1984, 273. 54 Ks. Virtanen, Niilo: Kukin oma suutarinsa. Otava. Helsinki, 1943. 55 SKSA 89. 1989, 15. 56 SKSA 89. 1989, 16. 57 SKSA. 113. 1989, 5. 58 SKSA 138. 1989, 33. 59 SKSA89. 1989, 14; MV / Elamakerta 14.8.1964. 60 SKSA 125. 1989, 14, 16. 61 MV / Elamakerta 14.8.1964; SKSA. 123. 1989, 19. 62 Juho Makardisen kirje 26.3.1922. 63 SKSA 138, 1989, 10; SKSA 146. 1989, 10. 64 Juho Makardisen kirje 20.8.1923. 65 SKSA. 102. 1989, 50. 66 SKSA. 88. 1989, 12-13. 67 Radcliffe-Brown, A. R: "On Joking Relationships." Africa 13 (1940):3, 95. 68 Ks. esim. Freud, Sigmund: Vitsi ja sen yhteys piilotajuntaan. Suomentanut Mirja Rutanen. WSOY. Helsinki 1983. Kuusi, Matti: Kansanhuumorin kuka Kukin on. Otava. Helsinki 1979, 373.

103 70 Knuuttila, Seppo: Kansanhuumorin ynieli. Kaskut maailmankuvan aineksina. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. 1992, 166. 71 Radclifffe-Brown 1940, 95. Pilailusuhteista myOs Bradney 1957. 72 Huumorin tavoitteellisuudesta ks. Freud 1983, 80-96. 73 SKSA 135. 1989, 41. 74 SKSA 94. 1989, 42. 75 SKSA 113. 1989, 25. 76 Pekka Laaksonen on kirjoittanut kaynnistaan Heikan Jussin mOkissa ja huo- mioistaan tarnan teknisia uutuuksia parodioivista, television ja matkaradion puisista jaljitelmista. Ks. Laaksonen, Pekka: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1999, 332. 77 SKSA 96. 1989, 46. 78 SKSA 95. 1989, 110. 79 SKSA 127. 1989, 49. 80 SKSA 139. 1989, 9. 81 SKSA 1. 1993, 40; Saarinen 1993, 115-116. 82 SKSA. 90. 1989, 8. 83 SKSA 105. 1989, 57. SKSA90. 1989, 8; SKSA 142. 1989, 18; SKSA 105. 1989, 60. 84 SKSA 90. 1989, 8. Vrt. Roberts 1982, 153. 87 SKSA 94. 1989, 38. SKSA 103. 1989, 26. SKSA 97. 1989, 46-47. 0 97. 1989, 48. 9 SKSA 95. 1989, 82. SKSA 143. 1989, 66; SKSA 139. 1989, 20. 992 SKSA 131. 1989, 3. SKSA 113. 1989, 21. 955 94. 1989, 1; Juho Makardisen kirjeet 29.7.1934 ja 29.7.1935. 96 Ks. esim. Juho Makaraisen kirjeet 30.8.1909; 24.7.1911; 28.7.1929 SKSA 105. 1989, 62. 98 SKSA 108. 1989, 3. 99 SKSA. 107. 1989, 18. 100 SKSA 112. 1989, 27. 101 SKSA 90. 1989, 8. 102 SKSA 111. 1989, 21. 103 MV / Elamakerta 14.8.1964. 104 SKSA 95. 1989, 80. 105 SKSA 138. 1989, 11. 106 SKSA 98. 1989, 22-23. 107 SKSA 121. 1989, 41. 108 MVMv / Elamakerta 14.8.1964. 109 SKSA 89. 1989, 5-6. 110 SKSA 96. 1989, 61. 111 y__Okaluista ks. esim. SKSA 125. 1989, 17. 112 NygOrd, Toivo: Erilaisten historiaa. Marginaalighnidt Suoniessa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Atena Kustannus Oy. Jyvaskyla 1998, 214. 113 SKSA 134. 1989, 3. Eras kertoja huomauttaa my6s, ettei Jussi keuhkotautisena olisi saanut harjoittaa kauppatoimintaa, ks. SKSA 141. 1989, 12. Isoisiini, joka oli Heikan Jussin laheinen ystava vuosikymmenien ajan, vastasi tartuntapelkoa koskevaan tiedusteluuni: koskaan ajateltu etta olisi tartunta pelkoa, se aika oli mennyt ohi, eika han koskaan yskinyt. En koskaan kuullut etta kukaan

104 kyTlalaisista olisi hanta sen takia karttanut." (Martti Saarisen kirje 9.2.1999, teki- jan hallussa). 114 SKSA 143. 1989, 59. 115 John Morreall on todennut, etta luovilla henkilOilla on usein keskivertaista parempi huumorintaju (Morreall, John: "Humor and Work." Humor 4:3/4 (1991), 370). 116 Esim. Morreall 1991, 360-363; Seppo Knuuttila on huomauttanut, etta "Usein on mainittu, etta ihminen psyykkisesti kestad adrimmaisenkin tukalia oloja huu- morintajun ja leikkimielen avulla, kuvittelemalla itsensa toisaalle, kehystamalla asiat toisin jne. Mutta usein on jatetty myOs mainitsematta, miten huumori vai- keuksien keskellii karaistuu ja millaisia ovat niukkuuden jakamisen leikit" (Knuuttila, Seppo: Tyhmein kansan teoria. NdkOkulmia menneestei tulevaan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1994, 82.). Heikan Jussin huumoria, joka ei suinkaan aina ollut pelkkaa hilpead hauskanpitoa, vaan toisinaan mel- ko kiusallista, voidaan hyvin kuvata "vaikeuksien keskella karaistuneeksi". 117 SKSA 140. 1989, 10. 118Ks. esim. Knuuttila 1989, 41. 119 Vrt. Katajala, Kimmo: "Paikallishistorian kriisi vai uusi mandollisuus?" Teoksessa Mennet9yden merkitys. Historian suuret ja pienet kertomukset. Toimittanut Pirkko Pitkanen. Historian ja yhteiskuntaopin opettajien vuosikirja XXI. Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL. Helsinki 1992, 188. 120 esim. Roberts 1978, 66-67; Knuuttila 1994, 85. 121 SKSA. 1.1993, 48; Vuoden 1989 haastattelututkimuksen kenttapaiviikirja, sivut 87- 89. Tekijan hallussa sekii kopioituna SKS:n Aanitearkistossa tekijan silloisen sukunimen Joutsivuo mukaan. 122 SKSA 1989, 1; SKSA 120. 1989, 1-3; "Jussi ei ollut pyhimys". Hollolan Seutu —lehden talvinumero 13.2.1992, s. 13. 123 Huumorista asenteena ks. Knuuttila 1992, 17. 124 John Morreall on todennut, etta moan ja musiikin lisaksi myOs yhteisesti nautit- tu huumori on aina yhdistanyt ihmisid (Morreall 1991, 370).

105 Katja Laitinen

Naurettavan surkeaa kyykkimisth

Mansikanpoimintakokemukset humoristisena tybpaikkafolklorena

Pohjoissavolainen vajaan 9000 asukkaan Suonenjoki tunnetaan mansikkakaupunkina. Nimitys on aiheellinen, koska paikkakun- nalla on yli 300 marjanviljelystilaa ja alueella tuotetaan yli viiden- nes koko Suomen mansikkasadosta. Mansikka-aika alkaa yleensa juhannuksen jalkeen ja kestda noin kuukauden, joskin viime aiko- jen uudet viljelymenetelmat ovat mandollistaneet myOs myOhaisla- jikkeiden kasvattamisen; pienia satoeria saadaan myyntiin jopa syys-lokakuun vaihteessa. Mansikkatilat tarjoavat kesalsin tOita rnansikkapellolla tuhansille poimijoille ja samalla poiminta-aika helpottaa myOs kaupungin omaa heikkoa ty011isyystilannetta. Suurin osa Suonenjoen ulko- puolelta kotoisin olevista poimijoista on suomalaisia nuoria, kou- lulaisia ja opiskelijoita. Heista puolestaan valtaosa koostuu teini- ikalsista tytOista. Ulkomaalaisten poimijoiden osuus vaihtelee vuo- sittain, mutta viime vuosina Euroopan Unionin jarjestaman ty6- vaihdon myOta heidan lukumaaransa on koko ajan ollut kasvussa. Valtaosa sadoista vierastyOlalsista on kotoisin Venajalta tai Virosta. Muualta tulevat poimijat herattavat paikkakuntalaisten nuorten kiinnostuksen. Ajoittain suonenjokelaisten ja muiden tyttOjen valil- le saattaa muodostua pienia riidanpoikasiakin. Suonenjokelaiset pojat sen sijaan vaikuttavat hyvin kiinnostuneilta mansikkatytOista.

106 Padosan ajastaan nuoret poimijat viettavat mansikkatiloilla, jotka sijaitsevat joskus kymmenienkin kilometrien pdassa Suonenjoen keskustasta. Mansikka nakyy pienen kaupungin katukuvassa muutenkin kuin vain lukuisten poimijoiden ilmaantumisessa. Nekin paikkakuntalai- set, jotka eivat ole juuri missdan konkreettisissa tekemisissa mansi- kan kanssa, kohtaavat viljelystuotteen ainakin ulkoisesti. Suonen- joella on rnuun muassa Mansikkapaikka-niminen hotelli-ravintola, mansikkalajike Sengan mukaan nimetty K-kauppa seka Mansikka- raitti-katu. Kaupungin vaakunassa on mansikanlehti ja paikallisleh- dessa maailman menoa kommentoi Jope Pitkasen luoma sarjaku- vahahmo, poikamiesviljelija Mauno Mansikka. MyOs heinakuun puolivalissa pidettava juhla, Suonenjoen mansikkakarnevaalit, kokoaa keskustaan tuhansia ihmisia, joista monet tulevat paikalle ainoastaan kotiseudun vuoksi. Koska mansikanpoiminta on leimallisesti nuorten tyOta, annan heidan danensa kuulua tassa artikkelissa. Nuorten kirjoitettujen kertomusten kautta valotan raskasta tyOta kaikessa raadollisuudes- saan ja osin myOs tasta ankeudesta juontuvassa huumorissakin. Olen itse asunut Suonenjoella koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Teini-ikaisend poimin mansikoita sukulaistilalla joka kesa aina lukioikaan saakka ja mansikkakarnevaaleille osallistuin niin ikaan vuosittain. Nain oma roolini paikkakunnan entisend asukkaana tulee vaikuttamaan taman artikkelin sisaltOOn.

Mansikanpoiminnan puitteet

MansikanviljelijOistã suurin osa on miehi5, isantia. Poimijoista val- taosa sen sijaan koostuu nuorista tytOista. Nain nimitys "mansikka- tyttO" onkin yleistynyt kasittamaan kaikkia poimijoita. Mansikan- poiminta on tyypillista nykyaikaista maanviljelystyota. Vanhassa

107 maatalousyhteiskunnassa suurista tOista merkittava osa hoidettiin talkoilla ja vaivannakO korvattiin vaikkapa jarjestamalla tanssit1, kun taas nykyisilla mansikkatiloilla tyOntekijOille maksetaan tieten- kin rahapalkkaa. Satokausi kertaa noin kuukauden, mutta ennen sadon korjaamista on hoidettava niin kasvinsuojeluaineiden levitta- minen kuin kevdan pakkasilta suojaaminenkin sadettamisen avul- la. Toisaalta mansikanpoiminta myOs eroaa monista muista maata- lousyhteiskunnan tOista. Se on ennen kaikkea nuorten tyOta. Poimijoista suurin osa on alle 20-vuotiaita nuoria ja monille kesa- ty6 on elaman ensimmainen. TyOntekijOita tarvitaankin, koska tilan omalla vaella saattaa olla muuta tyOta kaupungin keskustassa. TyOnd mansikanpoiminta on melko ikavaa ja monotonista. Poimijat kirjaimellisesti kyykkivat pellolla kandeksan tuntia pdivas- sa. Hankalista tyOasennoista seuraa usein kipuja ja raajojen jayk- kyytta. Usein isanta tai tyOnjohtaja neuvoo ensikertalaisia oikeisiin tyOasentoihin, mutta koska ty6 tapahtuu koko ajan kyykky- tai pol- viasennoissa, ei kukaan voi taysin valttya kivuilta. TyOn ollessa ulkotyOta ovat poimijat scan armoilla. Aurinko saattaa polttaa ihon tai vastaavasti kylmassa vesisateessa ollaan vaarassa vilustua. Joillakin tiloilla isantavaki on varautunut saanmuutoksiin hankki- malla sadevaatteita tai hyttysmyrkkya poimijoille. Usein kuitenkin mansikkatyttOjen on itse tuotava omat tyOvaatteet, kumisaappaat ja mandolliset aurinkovoiteet mukanaan. TyOnsisaista vapaa-aikaa2 tarjoavat vain viralliset tauot, joita ovat kolme kertaa paivassa pidettavat kahvi- ja ruokahetket. Taukoja odotetaankin innokkaasti, koska niiden aikana on mandollisuus paitsi rentoutua myOs lukea lehdet tai lahetella tekstiviesteja koti- paikkakunnille jaaneiden kavereiden matkapuhelimiin. Mansikka- tiloilla ei ole kellokortteja eika tehtyjd tunteja merkita ylOs, koska palkka maksetaan kerattyjen vakkojen mukaan. Nain ollen saatta- vat tauot venya joskus hyvinkin pitkiksi. Niita yritetaankin tietoi- sesti venyttaa. Toisaalta taas ahkerimmat poimijat lahestulkoon

108 juoksevat pellolle heti ruokailun jalkeen. Toisinaan kun mansikoi- ta on vain viihan, saattavat seka viljelija ty-Ovoiman ostajana etta poimijat palkollisina olla tyytymattOmia, koska juuri kukaan ei han- ki rahaa, vaan kaikilla on runsaasti pakollista vapaa-aikaa. Illat ja lauantait puolestaan ovat taysin vapaata aikaa. Niiden aikana saa tehda mita huvittaa, kunhan ottaa huomioon tilan jarjestyssaannOt ja kanssatyOntekijat. Koska poimijat ovat nuoria, joillakin tiloilla on vaikeuksia pitaa heidat tyOssa edes muutaman viikon ajan. Ihmisia lahtee tiloilta pois ja uusia tulee tilalle. Vaikka mansikanpoiminta onkin helppoa ja yksitoikkoista tyOta, on siinakin omat niksinsa. Esimerkiksi joil- lakin tiloilla marjat poimitaan vakkoihin kantoineen ja toisilla kan- nattomina. Lintujen nokkimat, ylikypsiit tai suorastaan madanneet mansikat pitaisi heittaii kaytavalle, jotteivat ne pilaisi jo kypsymas- sa olevaa satoa. MyOskaan liian raakoja marjoja ei tietenkaan saisi noukkia vakkoihin. Muovinen kori tulee kerata kukkuroilleen, jon- ka jalkeen vakan paatyyn asetetaan kunkin poimijan oma numero- lappu. Tiloilla on myOs yleisid jarjestyssaantOja, jotka koskevat ilta- hiljaisuutta, siisteytta ja ruoka-aikoja. Osa nuorista tyontekijoista saattaa kokea nama saiinnOt andistavina. Toisaalta myOs tilan isan- tavaella on oma tyOnsa vahtimisessa ja hoivaamisessa, ovathan ala- ikaiset poimijat heidan vastuullaan ja heidan kodissaan muutaman viikon ajan. Mansikkaisanta on padasiassa ty6paikan porno ja pellolla onkin selked tyOnjako. Isanta nakee nuoret poimijansa tuotannon lahtee- na, koska tyOnantajana han ostaa naiden aikaa. Viljelijan kannalta tarkeila onkin se, kuinka tehokkaasti han saa kaytettya ostamansa ajan. Ostettu aika puolestaan vaikuttaa muun muassa siihen, kuin- ka palkka maksetaan. 3 Mansikkapelloilla on kaytOssa urakkapalk- ka: jokaisesta taydesta korista saa marjan madran mukaan makset- tavan sumrnan rahaa. Summa vaihtelee kymmenen ja viidentoista markan valillã koria kohden. Poimijoiden tyOmotivaatio4 onkin

109 valineellinen, silla yleensa mansikanpoiminnan ainoana tarkoituk- sena on rahan hankkiminen. Mansikanpoimijoista tuskin kukaan kaipaa tyOkokemukseltaan taskurahaa suurempia saavutuksia lukuunottamatta itanaapuristamme saapuvia poimijoita, joille kuu- kauden tulot mansikkapellolla saattavat merkita useamman kuu- kauden palkkaa kotimaassa. Sen sijaan vain harva suomalainen nuori ajattelee tyOskentelevansa aikuisena mansikanviljelijana muutamia isantdvden lapsia lukuunottamatta. He eivat tavallisesti toimikaan pellolla poimijana, vaan he auttavat vanhempiaan esi- merkiksi marjojen punnitsemisessa tai hankkivat taskurahaa jaka- malla tehtavia tyOnjohtajien kanssa. Palkka on siis mansikanpoimi- misen tarkein syy. Mansikkatiloilla se maksetaan usein kateen: ty6- ajan saavuttaessa loppunsa isanta antaa kullekin poimijalle rahat ruskeassa kirjekuoressa. Joillakin tiloilla palkkaa voi toki saada myOs ennakkoon tai vaikkapa jokaisen tyOviikon paatt-yessa. Palkan siirtyessa suoraan kadesta kateen voivat tyOntekijat konk- reettisesti kokea sen, kuinka ponnistukset tyOssa merkitsevdt "rei- lua rahaa"5. Paitsi palkkaa mansikanpoimintaty6 saattaa tarjota nuorille tyOldisille myOs jannitysta omaan arkeen seka kesaista vaihtelua koulumaailmaan. Vierailta paikkakunnilta tulevat nuoret ovat ehka ensimmaista kertaa poissa kotoa aidin ja isan valvovien silmien alta. Vaikka mansikanpoiminta onkin sisal101taan tylsaa tyOta, se mandollistaa hyvinkin aktiivisen sosiaalisen kanssakaymisen won- tekijOiden kesken. Koska valtaosalla mansikkatiloista poimijoita on yli kymmenen, heilla on tilaisuus tutustua toisiin saman ikaisiin ihmisiin. Poimiessaan viereisilla riveilla poimijat ovat koko ajan lahella toisiaan. Juttelu ja pilailukin tulevat nain helpoksi. Viikonloppuisin nuorilla on mandollisuus lahtea juhlimaan Suonenjoen keskustaan tai Kuopioon, kunhan he vain ottavat huo- mioon sen, etta sunnuntaina on tyOpaiva. Vaikka monet lahtevat pois Suonenjoelta jo ennen mansikka-

110 ajan pdattymistd, tulee osa poirnijoista paikkakunnalle kesasta toi- seen. He tyOskentelevat aina samalla tilalla ja tilan oma vden si myOs muutamat muut "vakituiset" poimijat ovat tulleet tutuiksi. Ndita mansikanpoimijoita voisi verrata esimerkiksi Roger Mitchellin esittelemiin osa-aikatyOldisind vaeltaviin amerikkalaisiin peruna- teollisuuden tyOntekijOihin tai hedelmanpoimijoihin. Heidan kier- televd eldmantapansa on muodostunut jo lahestulkoon myyttiseksi. TyOkertomuksissa vilahtelevat mansikanpoimijoillekin tutut aiheet: ruoka, hankala porno, juhlinta viikonloppuisin sekd paluu kotiin, mandollisesti tyhjin taskuin. 6 Suurimpana erona onkin se, end suo- malaisille nuorille mansikanpoiminta Suonenjoella saattaa tarjota jonkinlaista jannittavad vaihtelua ja taskurahaa, kun taas amerikka- laisille kOyhille aikuisille kiertelevdt tyOt saattavat olla ainoa tulon- ldhde ja edes hieman parempi vaihtoehto maan melko heikoille sosiaaliavustuksille.

Mansikkapeltojen huumori

Nuoret mansikanpoimijat ovat kertoneet raskaasta tyOstdan aine- kirjoituksissaan, joita he ovat pyynnOstani kirjoittaneet koulussa aldinkielen tunneilla. Vaikkei mansikanpoiminta olekaan alle 20- vuotiaiden vakituinen ty6 tai ammatti, siita kertominen voidaan kuitenkin liittaa ammattifolkloren piiriin. Bruce E. Nickersonin mukaan ammattifolklorea, tai mansikanpoiminnan yhteydessa ty6- paikkafolklorea, tavataankin kaikissa ammateissa ja kaikenlaisten ty6paikkojen yhteydessa. Han katsoo, etta se on kaikkialla saman- rakenteista sisaltden muun muassa tarinoita huonoista palkoista ja epareiluista pomoista. MyOs onnettomuudet, ihmisten keskindiset suhteet sekd erilaiset tavat kaytannOn piloineen ovat hyvin edus- tettuina kertomusaiheiden joukossa. 7 Koska suomalaisnuori hank- kii mansikanpoiminnalla harvoin suuria summia, on pienista pal-

111 koista kertorninen yleista kirjoitusten joukossa. Mansikkaisannatkin vaikuttavat usein arsyttavilta. TyOnantaja alkaa tuntua vahtijalta. Vaikka kaikessa ammatti- ja ty6paikkafolkloressa tavataankin samantyyppisia aineksia, on jokaisessa tyOssa ornat erityispiirteen- sa ja tybpaikassa ilmapiirinsa, jotka vaikuttavat kerrontaan8. Mansikanpoiminnassa kaikkein voimakkaimman leiman kerronnal- le antaa juuri poimijoiden suhteellisen nuori ika. He suhtautuvat ensimmaiseen kesaty6hOnsa luultavasti vahemman vakavasti kuin aikuiset ihmiset vakituiseen tai omaa koulutustaan vastaavaan ty6- hon. Huumori savyttaa omakohtaisia muistoja mansikkapellon ajoittain hyvinkin vapaata sosiaalista ilmapiiria kuvailtaessa. Kuvaukset mansikkapelloilta pohjatuvat siis omiin kokemuksiin ja ovat nain ty6paikkafolklorelle tyypillista henkilOkohtaista ker- rontaa9. Onkin tavallista, etta tyOelamaan liittyvissa tarinoissa ker- rotaan omasta itsesta l°. Linda Degh ja Sandra Stahl katsovat hen- kilOkohtaisen kerronnan keskeispiirteena olevan, etta se liittyy jokapaivaiseen elamaan. Kertomukset ovat joko tosia tai ne perus- tuvat huhuihin tai kuulopuheisiin. Mansikkapeltokokemuksista kerrotaan nimenomaan ensimmaisessa persoonassa, mika on kol- mannessa persoonassa kertomisen ohella eras henkilOkohtaisen kerronnan tunnuspiirteita. 11 Tarja Raninen-Siiskonen valottaa tuo- reessa vaitOskirjassaan kokemus- ja muistelukerronnan eroja. Hanen mukaansa kokemuskerronta tapahtuu preesensissa, tassa ja nyt. Muistelukerronnassa sen sijaan kasitellaan tapahtumia, joista on jo ehtinyt vierahtaa aikaa. Kerronta muuttuu tulkinnallisem- maksi ja sita elavOitetaan yksityiskohdilla. Nain muistelukerronta saa Raninen-Siiskosen mukaan aikamuodokseen etnografisen imperfektin. 12 Muutamilla lukioikaisilla kertojilla poimintakoke- muksista saattaa olla kulunut aikaa jo muutama vuosi. Nain heidan nakOkulmansa aiheeseen alkaakin olla jo muistojen, joskin viela melko tuoreiden, savyttamaa. Koska mansikkanuorten kerronta on kirjoittavaa, se saa myOs

112 runsaasti kaunokirjallisia savyja. Erdand tehokeinonaan he kayttavat liioittelua. Man on vaikuttanut luonnollisesti myOs se, etta man- sikkapeltokertomukset ovat koulussa kirjoitettuja aineita. Liioittelua on kaytetty tehokeinona, jotta kirjoitukset houkuttaisivat lukijaa enemman ja saisivat nain opettajan myOnteista huomiota osakseen. Stahl katsookin, end ihmiset usein liioittelevat, jotta naista tosiela- man kertomuksista tulisi parempia 13. Tilan tapahtumat kuvataan koomisessa valossa, mansikkaisannat nandaan ehka ylipainoisina, punakoina ja hieman tyhmind ja virolaiset mansikkatytOt vahapu- keisind "tybkoneina". Toisille poimijoille tehdaan myOs erilaisia piloja tai jekkuja, esimerkiksi mansikkavakkojen piilottaminen on yleista pellolla. Usein liioittelu onkin osoittamassa nimenomaan ker- rottavien tapahtumien koomisuutta. Mansikkapelloilla huumori ja koominen koetaan paikan paalla, mutta tapauksista myOs kerrotaan jalkeenpain joko suullisesti tai kuten tassd tapauksessa kirjallisesti. Kirjoitetussa tekstissa eivat aanenpaino, ilmeet tai kuulijakunnan kanssa jaettu humoristinen ilmapiiri tule esille 14. Kertomukset mansikkapelloilta ovatkin lahin- na muistelua jostain hauskaksi tai koomiseksi koetusta jo tapahtu- neesta asiasta. Richard. Bauman nakee, etta tallainen pilailu ja siita kertominen ovat saman ilmaisuperinteen toisiaan taydentavia osa- alueita15. Koska mansikanpoimintakertomukset ovat kirjoitettuja, ne ovat myOs melko pitkalle mietittyja. Kuvaukset ovat osin melko kirjallisia ja niista on pyritty tekemaan humoristisia tai vitsikkaita hyvinkin tietoisesti.

113 Nauraminen mansikanpoimintaa helpottavana tekijNnN

Mansikkapeltokertomuksissa nuoret tyOntekijat kuvaavat itsensa seka nauravina etta naurettavina osapuolina. Toisille nauretaan mita erilaisemmissa tilanteissa, itselle sen sijaan harvemmin. Mansikkanuorten kuvauksissa itselle nauretaankin lahinna toisten samassa asemassa olevien kautta. Nauraminen niin toisten kuin itsensakin kustannuksella tuo helpotuksen raskaaseen ty6hOn. Nuoret mansikkatytOt ja harvat -pojat pilailevat lahestulkoon armot- ta toistensa kustannuksella. Mansikkatilan hierarkiat vaikuttavat kaikkiin tybpaikan sosiaalisiin suhteisiin ja taten myOs vitsailun tai hauskanpidon kohteisiin16. Vaikka mansikanpoiminta onkin vain lyhytaikaista tyOta, tavataan siella kaikille tybpaikoille ominaisia suhteita. Tekemisissa ollaan yhta lailla niin tyOtovereiden, pornojen kuin jopa paikan ulkopuolistenkin ihmisten kanssa. Pilailun ja hauskanpidon ohella tyOyhteisOn sisalla syntyykin mybs erilaisia konflikteja.17 Nuorten kertomuksissa korostuvat sosiaalisten suhteiden ohella myOs tyOn ulkoiset puitteet. Mina mansikanpoiminnan kaksi puol- ta ovat monin tavoin sidoksissa toisiinsa. Pilailun ja vitsailun avul- la voidaan pehmentaa monia ikavia asioita kuten koti-ikavad, ankealta vaikuttavia asuinoloja tai liian madrailevien komentoa. Paul Willis kuvaa "naurujen" merkitysta tyOvaestOOn kuuluville nuorille, joiden koulu tai tuleva ty6 on ikavaa ja niiden ainoana tarkoituksena mansikanpoiminnan tavoin on rahan hank- kiminen. Willis nakee "naurut" moniulotteisena valineena, jonka avulla voidaan kasitella pelkoja, ikavystymista tai muitakin vai- keuksia.18

114 Poimimisen ja asumisen tragikoomisuus

Siena punaisia kaunokaisia poimiessa voi tuntea, kuinka suolaiset hikikarpalot valuvat pitkin kasvoja kaulaa ja sel- Samaan aikaan paarmat iskevat kiinni ihoon ja repai- sevat palan mukaansa. Auringon paahteesta johtuen iho muuttuu kalmankalpeasta raaan lihan punaiseksi.19

Joskus tilan asioista ja tyOn olemuksesta kertominen alkaa muistut- taa tragikomiikkaakin. Poimimisen kaikkein raadollisimmat puolet kuvataan kaikessa kauheudessaan hyvin huvittavasti ja kaunokir- jallisestikin. Kun raskaalle ty011e on mandollista nauraa etenkin jal- keenpain, voi myOs seuraavana kesana ajatella menevansa mansi- koita poimimaan, vaikka sen todettaisiinkin olevan kaikkein vii- meisin vaihtoehto mandollisten kesatOiden joukossa. Mansikanpoimijat liikkuvat tyOnsa aikana jonkin verran kuljetta- essaan taysia vakkoja pellon laitaan ja hakiessaan tyhjia tilalle. Kun rivi on poimittu loppuun, on myOs mandollista polttaa taukotu- pakka ja katsella toisten ahkerointia. TyOnd poiminta nayttaytyy hieman huvittavan nakOisena. Jokainen poimii toki omalla tyylil- laan, mutta jokaisen on joko kyykittava puskien tasolla tai poimit- tava selka notkolla kasvot kohti mansikoita. MyOs liikkuminen vak- kojen kanssa on hieman hankalaa. Iltaisin tyOpaivan jalkeen keho saattaa sdteilla kipua, joka tuntuu joskus suoranaiselta karsimyk- selta. Tilan isantavaen antamista ohjeistakaan ei ole hyOt-ya:

Entas sitten illat, joka ikista lihasta sarkee, on kuin olisi jyran alle jaanyt. Minnekkaan ei jaksa kunnolla Tilalla sanottiin, etta pyOraily auttaa. Kavin parin kolmen kilometrin lenkin tuloksetta. Kuinkahan paljon sita sitten pitaisi pyOrailla? Voisikohan joku kehitella robotin joka poimisi mansi- kat. Kenenkiiiin ei tarvitsisi karsia.20

Poimijat asuvat lyhyen ty6aikansa yhdessa, joten toisten kanssa pyritaan tulemaan toimeen mandollisimman hyvin. Aina se ei kui-

115 Mansikoita poinzitaan hankalissa tyOasennoissa. Kuva Katja Laitinen 1996.

tenkaan ole helppoa, jos esimerkiksi hyvin eri ikaiset ihmiset sijoi- tetaan samaan huoneeseen. Marjanviljelijat ovat tehneet parhaansa, jotta nuoret palkolliset viihtyisivat tilalla edes muutaman viikon ajan. He kuskaavat poimijoita viikonloppuisin huvitusten pariin ja tiloille on pyritty rakentamaan erilaisia vapaa-ajan viettopaikkoja. Joissakin paikoissa sellainen saattaa olla grillikatos, toisilla vaikka- pa lentopallokentta. Kaikilla tiloilla poimijoilla on mandollisuus katsoa televisiota tai lukea sanomalehtia eika viljelijan lasten peli- konsolikaan ole harvinaisuus mansikanpoirnijoiden tiloissa. Koska mansikkatiloilla ollaan kuitenkin poissa kotoa, alkaa uutuudenviehatyksen tuoma jannitys kadota muutaman paivan tai viikon jalkeen. Toisten kanssa joudutaan nukkumaan samassa huo- neessa ja pesullepaasyd tai WC:ssa kayntid joudutaan jonottamaan. Jos tilan yhteishenki ei ole hyva, saattavat mielialat karjistya hyvin- kin pian21 . Useilla tiloilla mansikanpoimijoita varten on kunnostet- tu jokin vanha ulkorakennus kuten aitta tai navetta. Vaikka asuin- rakennus tai muut sosiaaliset tilat muistetaan kauheinakin paikkoi-

116 na, kerrotaan niista kuitenkin liioittelun saestaman huumorin kei- noin. Kun raskaasta mansikka-ajasta on jo kulunut aikaa, voi koko tilanteelle nauraakin: Naky oli jarkyttava, ja ensimmaiset ajatukseni sanoin kuvaa- mattomia. Tietenkaan en odottanut mitaan luksushuvilaa edessani, mutta tama laho koppero, joka oli romahtamis- pisteessa, oli kylla jo parhaat paivansa nahnyt ja aivan vas- toin odotuksiani. Lahe11a, noin viidenkymmenen metrin paassa sijaitsevan huussin suuntaan en edes vaivautunut vil- kaisemaan. Ja riemuni oli korkeimmillaan havaitessani, etta vesi tuli katevasti kaivosta likaisella ja vahan karsineella sangolla nostaen, kunhan ensin viiden hengen voimalla saimme siirrettya kannen sivummalle: Eli meita poimijoita oli viisi. Evaat saimme syOcla viihtyisasti kanden hengen kiikus- sa, tai vaihtoehtoisesti tassa topissa', joka oli minimaalisen kokoinen. Itikoita ja paarmoja oli meidan mukavassa `ulkoilmaravintolassa' lahes yhta paljon kuin pellolla.22

Vaikka asuminen vaikuttaa ainakin ensialkuun ankealta, kuvail- laan poimijoille tarjottavaa ruokaa yleensa maittavaksi. Tauoille padsy tuntuukin suorastaan helpottavalta pellolla kyykistelemisen jalkeen. Jos poimija kuitenkin hidastelee, saattaa han pada jostain ruoasta paitsi. Tiloilla herataiin varhain, jotta iltapaivan kuumuuden vuoksi ty6 voidaan lopettaa aikaisemmin. Aamiainen tarjotaankin joissain paikoin jo ennen kuutta. Yksistdan jo aikaisin heradminen vaikuttaa vaikealta, mutta pienikin viivytys aiheuttaa sen, ettei tar- jolla ole enail juuri mitaan syOtavaksi kelpaavaa: Huonoja puolia lOytyy sitten hilkun helpommin. Tassa val- lan romanttinen esimerkkitapaus: Paaset ansaitulle ja kauan odotetulle kesalomalle. Heratys 5.30. KOnyat makuupussis- tasi raikkaaseen maalaisaitan viileyteen (lampOtila +3 !!!), avaat aitan oven ja juokset vesi/rantasateessa aamupalalle, joka on jo Mlles syOty. Saat puoli kauhallista puuroa ja nak- kileivan. Kylma kahvi kuuluu myOs listalle.23

Kokonaisuudessaan tyOn ja tilan ulkoiset puitteet kuvataan raskaina, etta vastakohdan vuoksi esiin nostetaan suomalainen polii- tikko, joka ei kertojan mukaan kestaisi pellolla kovinkaan pitkaan.

117 Mansikanpoimijat itse esittaytyvat nain marttyyrin kaltaisina tyOnsan- kareina, jotka nayttavat pystyvan lahestulkoon mihin vain: Sormet ovat umpijaassa, mutta tyOt on tehtava, jotta saa- taisiin etelan herroille mansikkaa. Palkka on mitatOn ty6hOn nanden, koska ilma ei ole koskaan sopiva ja tyOasento on huono. Esko Aho pyytaisi varmaan kipukorvauksia palkan lisaksi ja ehka yield matkakulut ja ruokailurahan, jotta voisi kaydd syOmassa paikallisella huoltamolla.24

Isantavakea koskevat tarinat

Mansikkapellolla saa kokea myOs vihaisen mansikkaisan- nan. Sietaakin varoa suututtamasta isantaa, sill y ilman vir- kavallan apua tai hyviia neuvottelutaitoa tulet melko var- masti menettamaan nakOkykysi.25

Koska mansikkatiloilla ollaan kuukauden ajan lahestulkoon yOta paivad, on selvaa, etta tilan vaki alkaa silloin talloin arsyttaa nuoria poimijoita. Aluksi mukavan oloinen isanta saattaa saada hyvinkin ryppyotsaisen ilonpilaajan piirteita. Han nayttaa vahtivan poimijoi- taan joka kaanteessa, math-ad-van kaikesta ja maksavan yield huo- noa palkkaakin. TyOsuhteen selkean hierarkian vuoksi isannalle ei uskalleta valittaa pain naamaa, vaan haukkuminen tapahtuu joko ty6paivan jalkeen selan takana tai sitten vasta muutamien kuukau- sien kuluttua koulun alettua. Mansikkaisantaa ei kuitenkaan vihata, vaan kertomuksissa hanesta pyritdan tekemaan Nieman huvittava, kenties lihava ja punakka tai huijattava, mutta pohjirnmiltaan poimijoiden parasta ajatteleva. Niissa kertomuksissa, joissa isannalle suorastaan naure- taan, korostuukin poimijoiden oma, nokkelakin asema. Hierarki- oiden aiheuttamista alemmuuden tunteista on nain mandollista sel- viytyd huumorin keinoin. Tarinat huvittavista isannista tarjoavat kaytann011isen ja melko harmittoman keinon taistella epaoikeu-

118 Vapaa-aikana mansikanpoimijoilla on mandollisuus rentoutua esimerkik- si TV-pelien parissa. Kuva Katja Laitinen 1996.

denmukaisilta tuntuvia asioita vastaan. Mansikkanuorten kerto- muksia voisikin verrata vanhan maatalousyhteiskunnan isanta-ren- ki-kaskuihin. 26 Vaikka mansikkaisanta onkin kenties huvittava "ukko", onnistuu hankin tekemadn poimijoille kepposia, ainakin hyttysmyrkyn suhteen:

Meidan `pomomme' oli iso, lihava, melkein kaljupainen, mutta suhteellisen mukava, joka ei paljoakaan naureskellut. Mita nyt joskus hOrahteli itsekseen mansikoita punnitsien. Erdan kerran evaita syOdessamme raivoistuin tahan ukkoon silmittOmasti. Han vain ohimennen kyseli, etta oliko pellol- la paljon paarmoja. Siihen tietenkin vastasimme, etta kylla oli, aivan mandottomasti: Sita ei olisi pitanyt sanoa, koska silloin han vy6iyi meita kohti hullun kiilto silmissaan ja kaa- toi pdahan jotain karmealta haisevaa hyttysmyrkkya minun ja eraan kaverini padhan, muiden ehtiessa paeta paikalta.27

Joskus ongelmat titan vaen kanssa tai turhautuminen ty6hOn kohdistuvat myOs viljelijoiden pieniinkiin lapsiin. Lapsia ei satuteta tai ndille ei olla suoraan ilkeita, mutta he voivat lasnaolollaan kui-

119 tenkin arsyttaa. Nain myOs he saattavat joutua osalliseksi pieneen pilailuun. 15-vuotias poika muistelee ty6paikkanaan toimineen tilan hyvin pienta lasta, jota han heitti mansikalla. Poika tekee kui- tenkin selvaksi sen, ettei han satuttanut lasta, vaan sai taman aino- astaan hOlmistymaan hieman: Mansikkatilan poika, joka oli 6. v tuli luokseni ja alkoi hei- tella mansikoilla, siita mina suutuin ja heitin takaisin, joka osui suoraan pojan korvaan. Han hieroi korvaansa vahan aikaa ja Will sitten pois.28

Kepposet ja pilat tytin helpottajina

Mansikkatiloilla harrastetaan hyvin yleisesti pilailua. Yleensa tallai- nen tyOssa tapahtuva pilailu keskittyy tyOtaukoihin, mutta marja- pelloilla on mandollista harrastaa erilaisia kepposia tai sanallistakin hupailua myOs tybaikana. Ty6 tuntuukin sujuvan nopeammin tois- ten poimijoiden kanssa seurustellessa. Mansikkapellolla seka ty6- paivan jalkeen myOs tilalla yleisemminkin harrastetaan erilaisia pilailumuotoja. Kaikkein useimmin kesaisen ty6paikan pilailu on nuorten kertomusten mukaan sanallista, harmittornan oloista huu- lenheittoa. Kepposiakin tehdaan melko paljon, mutta loukkaavaa tai muuten ilkeaa hevosenleikkia valtetaan. Pilailu on hierarkista ja esimerkiksi isantien kustannuksella nauretaan lahinna vain selan takana.29 Eras yleisimmista kerrotuista pilailunaiheista on mansikkasota, silla ovathan peltojen tarkeimmat pilailuvalineetkin, pilalle men- neet mansikat, koko ajan kaden ulottuvilla. Mansikkasota onkin melko tasa-arvoista kilvoittelua poimijoiden kesken. Yleensa siihen osallistuu jokainen poimija jossain "mansikkauransa" vaiheessa. Usein mansikkasotaan myOs liittyy sukupuolinen kiusoittelu. Peltojen lieva seksuaalinen virite paasee valloilleen ja mansikkaso- dan keinoin on mandollista saavuttaa ihastuksen kohteen huomio.

120 Toisiinsa ihastuneiden valille saattaa syntya kandenkeskinen heit- telykisa, mutta yleensii myOs muutkin poimijat osallistuvat mansik- kasotaan. Mansikkasotia kaydaankin iltapaivan viimeisina, kaikkein raskaimpina, tunteina, jolloin aurinko paistaa kuumimmillaan ja lahestyva paivallisaika tuntuu olevan kaukana. Jutustelun keskeyttaa selkdan lojahtava muheva nyrkin kokoinen maid mansikka. Joo-o, vai heittelee ne 'eukot' mansikoilla. No mina tietysti heitan takaisin oikein madalla mansikalla. Kuinka ollakkaan isanta huomaa sen ja tulokse- na on huomautus, etta mansikat koppaan, madat kaytaval- le.3°

KaytannOn pilat 31ovatkin suosittu aihe mansikkatiloilla tyOsken- nelleiden nuorten kerronnassa. Pilailun kohteeksi joutuvat sanalli- sen pilailun tai pilkkanimien saamisen tapaan muualta tulleet nuo- ret. Suonenjokelaiset eivat itse kerro olleensa suorien pilojen koh- teena ellei sitten kyseessa ole mansikkasota. Sen sijaan toisille pyri- taan tekemadn jonkinlaisia jekkuja, jotka kuitenkin pysyvat siedet- tavyyden rajoissa:

Sitte siella oli kaksi suunnilleen minun ikaista poikaa Rovaniemelta ne oli koko ajan jotain jekkua suunnittele- massa, kerran ne ruokailussa pistivat suolaa maitoon sitte se virolainen otti sita maitoo niin oli sen naama kylla nakemi- sen arvonen ja voin kylla arvata minka makusta se oli.32

Muualta tulleet poimijat hyvantahtoisen kyrailyn kohteena

Suonenjokelaiset nuoret pitavdt kotipaikkakuntansa mansikka- aikaa hyvana vaihteluna hiljaiseen talveen ja tylsana nakemaansd kouluvuoteen. Muualta tulevat mansikanpoimijat otetaan yleensa hyvin vastaan ja kaikki erilainen toivotetaan tervetulleeksi33. Tyokulttuurin keskiOssa mansikkapellolla toisten poimijoiden kans-

121 sa tullaan yleensa hyvin toimeen. Ennakkoluulojen ei suoraan anneta haitata kanssakaymista. Kuitenkin muualta tulevia kyrdillaan hieman, esimerkiksi suomalaiset istuvat ruokailussa toisten suoma- laisten viereen ja vastaavasti venalaiset syOvat oman maansa kan- salaisten kanssa. Muutamat kaukaisemmista maista esimerkiksi Kiinasta tulevat poimijat jaavat usein kummankin ryhman ulko- puolelle. Euroopan Unionin jasenmaista tulevat nuoret sen sijaan sopeutuvat kaikkein nopeimmin suomalaisten nuorten joukkoon.34 Ulkomaisista poimijoista saatetaankin mansikkapeltotarinoissa ker- toa hyvinkin huvittavaan savyyn. Muualta tulevien tavat ovat erilai- sia ja herattavat sen vuoksi kummastusta jopa siind maarin, etta niista kertomiseen on kaytetty melko paljon aikaa muun tyOnku- vauksen ohella. Kiinalaisia pidetaiin ehka kaikkein oudoimpina. Tilalla ollessa saatetaan selan takana keskustella naiden oudoilta vaikuttavista ruokailutavoista ja nuorten kirjoituksissakin kiinalaisiin yhdistetaan toisenlainen tyOmoraali kuin muihin poimi- joihin:

Mina rupesin ihmettelemaan, kun penkinvalista rupesi nou- semaan savua, katsoin penkinvaliin ja huomasin etta eras kiinalainen keraaja oli heittaytynyt selalleen ja ruvennut sat- kalle.35

Ulkomailta tulevista poimijoista suurin osa on kotoisin Virosta tai Venajalta ja heihin onkin Suonenjoella totuttu 1990-luvun aikana melko hyvin. Vuosikymmenen alkupuolella ja yield puolessa sakin heidan kuitenkin ajateltiin varastavan vessapaperia tai kel- puuttavan kaikkein huonoimmat ja ruostuneimmat autot kotimaa- hansa vietavaksi36. MyOs tilojen omat, melko nuoretkin lapset ovat huomanneet virolaisten ja suomalaisten keskindisen vierastamisen:

Maid on nyt ollut parina kolmena vuotena myOs virolaisia ja taisi olla kerran venalaisidkin. Laitamme aina `ulkomaalaiset' aittaan nukkumaan, kos- ka tama suomalainen kansa eli niin kuin osat poimiat vie-

122 rastavat virolaisia ja esim. jos jotain havidd kuuluu: Ryssat ne on viennyt? Ja se ei ole tietystikdan hauskaa. Meilla on onneksi ollut aina melko rehellisid virolaisia, lukuunotta- matta, sita kun 70 rullaa WC-paperia hdvisi 2:teen pai- vadn..."37

Kertominen vessapaperin varastamisesta tai sen kulutuksesta onkin noussut eras suosituimmista mansikkapeltokertomusten humoristisista aiheista. Kun ottaa huomioon kertomusten kirjoitus- tilanteena olevan koulun oppitunnin, vaikuttaa aihepiiri melko gro- teskilta opettajan silmien alla. 38 Viljelijoiden omat lapset ovat tilan hierarkian suhteen hankalassa asemassa. Yhtaalta he ovat itsekin nuoria ja haluaisivat kenties saada uusia ystavia ja pitad hauskaa. Toisaalta he taas tilan omana vakena edustavat tyOnantajaa. Joutuessaan nain erdanlaiseen valikateen viljelijoiden lapset saatta- vat pitãa huvittavina niin muualta tulleita poimijoita kuin omia van- hempiaankin. Poimijoiden kertomuksille omaisten teemojen mukaisesti oman isan kielitaidottomuus saattaa huvittaa. Yhta lailla myOs naapurimaan asukkaiden kasitykset WC-paperin kaytOsta nousee esille humoristisessa kuvauksessa:

Isa puhuu sujuvasti suomee ja savvoo, hiljoo ja varsinkin kovvoo... Entas kun tarvitaan tulkkia? Kuinka selittdd umpi- vendldiselle, etta juu, kylld, vessapaperin saa kaytOn jdlkeen heittad vessanpOnttOOn ja sen pOntOn voi yield vetaistakin? Se on kuulkaa totuutta se!39

Yhta lailla kuin nauravina poimijat voidaan nanda myOs nauret- tavina osapuolina. Pellon hierarkiassa itsensa vertaisten eli toisten poimijoiden ohella myOs viljelijat tai naiden lapset saattavat nauraa mansikkanuorille. Mansikanviljelipiden lapset osoittavat joskus oman, usein lievan, vastenmielisyytensa kotitilansa nuoria tyOnte- kijOita kohtaan. Monet poimijat nandaan hankalina lomailijoina, jotka eivat edes halua ansaita rahaa. Toisiin poimijoihin on hanka- la tutustua ja naiden keskindinen pilailu tai hupailu vaikuttaa aino-

123 astaan negatiivisesti tilan ilmapiiriin tai itse ty6hOn. Jyrki POysa nakeekin tallaisen ei-sisaryht-naiseen pilailuun reagoirnisen olevan sidoksissa enemman ilamisten keskindiseen suhteeseen kuin itse pilailun sisaltOOn40. TodennakOisesti mansikanviljelipidenkin lap- set innostuvat samoista asioista ornien tuttaviensa kanssa. Koska heidan asemansa on kuitenkin enemman tyOnantajan, on toisten nuorten temppuilua ajoittain vaikea sietaa. Tama ei kuitenkaan esta hieman huvittuneenkin savyista kerrontaa, kun naiden "kaupunki- laisnuorten" edesottamuksia kuvaillaan: Motivaatio ongelmia potevat tyOntekijat ovat mansikanvilje- lijoiden paansarky. Kaupunkilaisnuoret ovat naemma saaneet hiukan liian romantisoidun kuvan maa- seudusta, mansikkamaista ja tyOnteosta yleensa. Monilta saattaa menna jauhot suuhun joutuessaan vastatusten todel- lisuuden kanssa. Vai maalaisromantiikkaa, pah! Se seikka on minulle nyt mysteeriksi, miksi ihmeessa he tulevat aina seuraavana kesana takaisin. Ehkd syyna ovat kaikki ne lauantai-illat, jol- loin vedettiin pact tayteen Suonenjoen mansikkamajalla, (joka on jo nahtdvyys sinansa) eika seuraavana aamuna muistettu kummastako paasta se kukko laulaa.41

LisNnimien kayttti ja seksuaaliset viittaukset

Muualta tulleisiin mansikanpoimijoihin liittyy laheisesti myOs pilk- kanimien kayttO. Lisanimien antaminen kanssatyOntekijOille on POysan mukaan vakiintunut pilailukaytanne 42. Monesti lisanimet ovat helpompia muistaa kuin henkilOiden oikeat nimet. Tilojen tyOnjohtajat saattavat kutsua poimijoita naille annettujen nurnero- lappujen mukaan. Varsinaisia pilkkanimia annetaan tavallisimmin ulkopaikkakunnalta tai vieraista maista tuleville mansikanpoimijoil- le. Suomalaisia tyttOja sen sijaan "ammitellaan", heita kutsutaan "keimistelipiksi" tai "mansikkahuoriksi" 43. MyOs venalaisia tai viro- laisia kutsutaan muilla kuin naiden oikeilla etu- tai

124 Tallaiset halventavat nimitykset voivat naln toimia myOs sosiaalisen kontrollin keinoin. Toisaalta etenkin virolaisiin poimijoihin liittyy halveksinnan ohella myOs tietynlainen kunnioitus. Heita pidetaan ahkerina ja hyvind poimijoina eika heidan kanssaan synny muu- tenkaan mitaan suoranaista riitaa:

Mina virolaiset naiset, joita kutsuimme myOs nimilla 'esto- nia girls' ja 'virutytOt' olivat olleet tilalla tOissa aikaisempi- nakin kesina. Ja sen kylla huomasi kun me kaikki olimme ensimmaista paivaa pellolla. Kun me muut tytOt olimme poimimassa vasta ensimmaista rivia olivat nama virolaiset jo toisen puolivalissa.4'

Ty6paikkojen huumorin voisi katsoa kuvaavan todellisuutta siina, etta sen avulla tuodaan esille yhteiskunnan yleisia arvoja ja norme- ja. Nain esimerkiksi kayttaytymisssaannOt tulevat esille huumorinkin kautta.45 Mansikkapelloilla seka tytOt etta pojat kiusoittelevat toisiaan yhta lailla ja kertovat samanlaisia juttuja. Mansikanpoiminta- kertomuksiin liittyvat humoristissavytteiset seksuaaliaiheet tulevat kuitenkin esille nimenomaan poikien kertomuksissa. TytOt tyytyvat haukkumaan muita oman sukupuolensa edustajia ja toivomaan paik- kakunnalle enemman poikia. Seksuaalihuumoria onkin stereotyyp- pisesti pidetty juuri miesten perinteend. Suonenjokelaisten nuorten kertomuksissa tytOt ovat varmastikin pidattaytyneet kuvaamasta sukupuolisia tuntoja myOs sen vuoksi, etta aineet on kirjoitettu kou- lussa. Nain he ovat pitaneet ylla omaa arkirooliaan koulutyttOina. Carol Mitchellin mukaan naiset kertovatkin rivoilta vaikuttavia juttu- ja nimenomaan toisille naisille, kun taas miehet voivat kertoa niita yhta lailla kummankin sukupuolen lasnaollessa46. Pojat nayttavat odottavan muualta tulevia mansikkatyttOja melko innokkaasti eika ensikohtaaminen valttiimatta tapandukaan tybpaikalla. Muutamilla pojilla onkin tapana menna rautatieasemalle katsomaan junien ja tyt- tOjen saapumista. Jos junista ulos astuvat tytOt ovat heidan mieles- tadn rumia, kutsutaan kulkuvalinettd "mOrkOjunaksi"47.

125 Mansikkapelloilla tyOskennellaan melko lahella toisia poimijoita. Jos sää on lomailijoiden ihanneheinakuulle ominaisesti lammin, on helpompi tyOskennella vahissa vaatteissa. Aurinko tosin polttaa ihon melko nopeasti ja nain lahes kaikilla on ainakin t-paita ja shortsit seka jonkinlainen huivi tai lippalakki. Poikien mansikka- peltomuisteluissa nuorten tyttOjen t-paita on kuitenkin vaihtunut bikineiksi. Kuvauksissa annetaankin ymmartaa, etta mansikkatytOt ovat jonkinlaista viihdykkeellisia objekteja, joita pojat katselevat rehvakkaan oloisasti. Huomiota kiinnitetaan toki kaikkiin tyttOihin, mutta virolaiset mainitaan viela erikseen: Saavuimme ensimmaiselle palstalle, tytOt alkoivat poimia, mind laitoin vaakat kuntoon ja sitten menin pellon laitaan seuraamaan poimintaa joka oli jokseenkin mukavaa puuhaa ja varmaan kaikki ymmartavat miksi.48 Kuumuudesta muistuu mieleeni yksi hyva asia. Virolaisilla tytOilla on tapana heittad vaatetusta aika paljon vahemmalle kuumuuden tullen. Oikeassa paikassa ollessa omakin keradminen sujuu paljon paremmin pienen viih- dykkeen myOtd.49

Poimijoiden valiset ristiriidat humoristisessa valossa

Vaikka mansikanpoimijoista valtaosa onkin teini-ikaisia tyttOja, saa- puu yleensa kaikille tiloille myOs poikia, ainakin suonenjokelaisia. Lahes jokaisella mansikkatilalla syttyykin nuorten valisia ty6paik- karomansseja. Ne ovat toki lyhytkestoisia, mutta monille niilla on suuri merkitys esimerkiksi ensimmaisend seurustelusuhteena. Mansikkapellon riidat liittyvat usein naihin sukupuolisuhteisiin. Suonenjokelaisten tyttOjen nakOkulmasta muualta tulee liikaa tyttO- ja, joista kotipaikkakunnan pojat nayttavat olevan turhankin kiin- nostuneita. Muualta tulevia tyttOja pilkataankin, mutta riidat ovat kuitenkin vain harvoin vakavia.

126 Paitsi hieman huvittavina Suonenjoen ulkopuolelta tulevat man- sikanpoimijat saatetaan pienten riitojen valossa ndhdd myOs suo- rastaan arsyttavina. Nuoret tytOt kokevat muualta tulevat ikatove- rinsa uhkana, koska nama nayttavat "vievan kaikki jatkat"50. Kaikkein voimakkaimmin tilanne karjistyy vapaa-aikana esimerkik- si mansikkakarnevaalien yhteydessa. Vanhempia, lukioikaisia poi- kia tyttOjen keskindiset konfliktit huvittavatkin hieman. TytOt nah- daan lapsellisina, naurettavina ja arsyttaviniikin keimailijoina, joista ei voi kertoa kuin ivallisen huumorin savyttavana. Toisaalta van- hemmatkin pojat ovat hyvin tietoisia ja suorastaan ylpeita siita, etta riidan aiheena on heidan oma ryhmansa. Suonenjokelaiset pojat ovat niin mahtavia, etta heista kannattaa jopa hieman tapellakin! Esimerkiksi muualta tulleet mansikanpoimijat, useimmiten tytOt - eli `sengavosut' tuovat paikkakuntien poikien kesiin vipinad. Kaiken muun kesaisen hauskanpidon ohella on hauska seurata tyttOjen keskindista vihanpitoa. Kaytann011isesti katsoen Suonenjoella tytOille kelpaa tappelukaveriksi tai haukkumisen kohteeksi lahes kuka vaan, joka tulee mista tahansa muualta. MyOs eri puolilta tulleet tyttOporukat ottavat yhteen Suonenjoella. Ja tietysti mybs suonenjokelaiset tytOt saattavat joskus hieman halls- tend muualta tulleita reviirin valtaajia. Mutta loppujen lopuksi tama kaikki on ihan ymmarrettavaa. Onhan Suonenjoella muutaman viikon aikana kesalla huomattavas- ti enemman tyttOja kuin poikia. joka tapauksessa kauniita ja rohkeita tuskin kukaan kesaisin kaipaa. Juonittelua, seksia ja vakivaltaa kylla riittaa omastakin takaa.71

Huumorin merkitys tytin raskauden lieventajanal

Nuorten kertomuksissa mansikanpoiminta on raskasta tyOta. Vaikka se on nykyaikaista maanviljelystyOta, nayttaytyvat isannat ja emannat sekii tyOntekijat ja peltojen pomot hyvinkin perinteisissa rooleissa. Hierarkiat korostuvat ja ikavat asiat kuvataan usein kar- jistettyina. Kaikesta ikdvyydesta huolimatta nuoret mansikanpoimi-

127 jat nauravat ainakin kerronnan tasolla niin toisilleen, isannille kuin joskus itselleenkin. Nauravana ja naurettavana olerninen lornittuvat ajoittain niin, etta ne muuttuvat toisistaan erottamattomiksi mansi- kanpoiminnan sosiaalisen kanssakaymisen puoliksi. Nain vaikeilta vaikuttavista tekijOista huolimatta suhtautuminen mansikanpoimin- taan pysyy loppujen lopuksi melko positiivisena ja toisten pilkkaa- minenkin on paaosin hyvantahtoista. Ajoittaisista konflikteista sel- vitaan ja lyhyenkin ty6ajan sisalla solidaarisuus muita poimijoita kohtaan ehtii syntya ja sailyakin. Kun mansikanpoiminnalle ja sii- hen liittyville ilmioille voidaan nauraa, ei ajatus saman kesatyOn jat- kumisesta vaikuta aivan niin vastenmieliselta seuraavankaan kesan kynnyksella.

Vi itteet

1 Talve, Ilmar: Suomen kansankulttuuri. Historiallisia peidlinjoja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 355. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1980, 176. Poysa, Jyrki: Tyopaikka kulttuurisena neiyttãmejnd. Folkloristinen tutkimus naisyhteison tyejpaikkakulttuurista. Suomalaisen ja vertailevan kansanrunous- tieteen lisensiaattity6. Helsingin yliopisto 1988, 70. 3 Lo- fgren, Orvar: "Rational and Sensitive. Changing Attitudes to Time, Nature and The Home." Teoksessa Culture Builders. A Historical Anthropology of Middle- Class Life. Edited by Jonas Frykman and Orvar LOfgren. Rutgers University Press. New Brunswick and London 1990, 20-21. 4 Tuohinen, Riitta: "Nuorten "ty6". Protestanttisesta etiikasta kapitalismin henkeen?" Teoksessa TOrmeleivelt tulkinnat. Kirja nuorista ja nuoruudesta. Toimittanut Tommi Hoikkala. Gaudeamus. Helsinki 1991, 170-171. 5- Willis,. . Paul: Koulun penkilta palkkatyeihOn? Miten ty&eienluokan nuoret saavat tyeivdenluokan tyOt? Vastapaino. Tampere 1984, 161. 6 Mitchell,. Roger: "Occupational Folklore: The Outdoor Industries." Teoksessa Handbook of American Folklore. Edited by Richard M. Dorson. Indiana University Press. Bloomington 1983, 128-129. Nickerson,• Bruce E.: "Factory Folklore." Teoksessa Handbook of American Folklore. Edited by Richard M. Dorson. Indiana University Press. Bloomington 1983, 121-122, 124. 8 Santino, Jack: "Characteristics of Occupational Narratives." Western Folklore vol 37, No 3/1978, 205. 9 Mitchell 1983: 128; POysa, Jyrki: "Nykyperinteentutkimus." Teoksessa Kulttuurintutkimus. Johdanto. Toimittaneet Jan Kupiainen & Erkki Sevanen. Tietolipas 130. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1994, 239. 10 Santino 1978, 205.

128 Degh, Linda: "Folk Narrative." Teoksessa Folklore and Folkli f e. An Introduction. Edited by Richard M. Dorson. The University of Chicago Press. Chicago and London 1972, 77-79; Stahl, Sandra Dolby: Literary Folkloristics and the Personal Narrative. Indiana University Press. Bloomington and Indiana 1989, 12. 12 Raninen-Siiskonen, Tarja: Vieraana omalla maalla. Tutkimus katjalaisen siirto- Wien muistelukerronnasta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 766. Helsinki 1999 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1999, 30. 13 Stahl 1989, 15. 14 Jokinen, Mikko: "Sysmalainen nauru. Sysmalainen kansanhuumori humorististen kertomusten valossa." Teoksessa Vitsistei videoon. Uusia kirjoituksia nykype- rinteestei. Toimittaneet Eeva-Liisa Kinnunen, Kaarina Koski, Riikka Penttila & Nlinttu Pietild. Tietolipas 146. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1996, 166. 15 Bauman, Richard: Story, Performance, and Event. Contextual Studies of Oral Narrative. Cambridge University Press. New York 1986, 35. 16 vrt. POysii 1988, 14. 17 vrt. Santino 1978, 212. 18 Willis 1984, 36. 19 Poika, 16-vuotias, JpaS 165. 1995. 20 TyttO, 16-vuotias, JpaS 326-327. 1995. 21 ks. POysa, Jyrki: Jenkein synty. Tutkimus sosiaalisen kategorian muodostumisesta sitomalaisessa kulttuurissa ja itdsuomalaisessa metsätyOperinteessei. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 669. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1997. 22 TyttO, 15-vuotias, JpaS 264-265. 1995. Poika, 16-vuotias, JpaS168. 1995. 23 Poika, 16-v-uotias, JpaS 153. 1995. 25 Poika, 16-vuotias, JpaS 165. 1995. 26 Knuuttila, Seppo: Kansanhuumorin mieli. Kaskut maailmankuvan aineksina. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 554. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1992, 73, 106. 27 TyttO, 15-vuotias, JpaS 265-266. 1995. 28 Poika, 15-vuotias, JpaS 138. 1995. 29 vrt. Jappinen, Kaija: "Pojat pilasilla. Katsaus erdan miesvaltaisen ty6paikan pilai- lukaytanteisiin." Teoksessa Betoni kukkii. Kirjoituksia nykyperinteesta. Toimittanut Jyrki POysa. Tietolipas 115. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1989, 155-199. 30 Poika, 17-vuotias, JpaS 195-196. 1995. 31 vrt. Bauman 1986. 32 Poika, 13-vuotias, JpaS 3. 1995. 33 JpaS 185-186. 1995. 34 Laitinen, Katja: Kyykkimistã pellolla ja hauskanpitoa karnevaakilla. Suonenjoen mansikka-aika etnografisen tarkastelun kohteena. Julkaisematon perinteentut- kimuksen pro gradu-tutkielma. Joensuun yliopisto 1998, 36-41. 35 Poika, 15-vuotias, JpaS 137. 1995. 36 JpaS 13. 1995. 37 TyttO, 13-vuotias, JpaS 45-46. 1995. 38 vrt. Knuuttila 1992, 268. 39 TyttO, 17-vuotias, JpaS 386. 1995. 40 POysa 1988, 258-259. 41 Tytto, 17-vuotias, JpaS 393-394. 1995. 42 POysa 1988, 265. 43 JpaS 133-134. 1995.

129 44 Tytto- , 17-vuotias, JpaS 366. 1995. 45 Kinnunen, Eeva-Liisa: "Kertovatko naiset tuhmia juttuja? Naisten seksuaalisen ty6- paikkahuumorin tarkastelua." Teoksessa Monikasvoinen folklore. Toimittaneet Irma-Riitta jarvinen, Jyrki POysa & Sinikka Vakimo. Helsingin yliopiston kan- sanrunoustieteen laitoksen toimite 8. Helsingin yliopisto 1988, 120. 46 Mitchell, Carol: "Some Differences in Male and Female Joke-telling." Teoksessa Women's Folklore, Women's Culture. Edited by Rosan Jordan & Susan J. Kalcik. University of Pennsylvania Press. Philadelphia 1985, 174-176. 47 JpaS 127. 1995. 48 Poika, 16-vuotias, JpaS 181. 1995. 49 Poika, 17-vuotias, JpaS 239. 1995. 50 JpaS 125. 1995. 51 Poika,. 17-vuotias, JpaS 192-913. 1995.

130 Anu-Hanna Anttila

"Ja tahmeeta on kun Konosen

TyOlaismiehen rekonstruointi rituaalien avulla

Nuoret tyOldismiehet saapuvat veneella saareen viettamdan loppu- kesdistd viikonloppua. Mukana on tupakkia, ruokaa, radio ja tie- tenkin viinaksia. Vaimot tai tyttOystavdt, jos sellainen jollakin heis- td on, on jatetty kotiin. Rantautumisen jdlkeen viikonloppu alkaa reveta tunti tunnilta: ryypdtdan, syOddan, saunotaan ja harrastetaan erilaisia urheilullisia mittelyitd. Tuntuu varsin tutulta, onhan nen tapa viettad aikaa poika- tai tyttOporukalla osa suomalaista arjesta irrottautumista. Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, etta joku osallistujista kertoo tast y sekd mddrittelee itsensd ja paikkansa miesporukan psenend. Tulen tarkastelemaan kolmea tallaista miesporukan viikonlop- punviettoa kuvaavaa kertomusta. Namd kertomukset on kirjoittanut parikymppinen tyOldismies, jota kutsun tassa. Arskaksi. Han on kavereittensa kanssa lomaillut kolmena elokuisena viikonloppuna Kotkassa sijaitsevassa saaressa. Kertomukset lOytyvat mOkkipaivd- kirjoista, jotka ovat olleet A. AhlstrOm Oy:n omistaman Majasaaren mOkeissd. Nuorukaiset ovat viettaneet loma-aikaansa vesilintujen mukaan nimetyissd mOkeissa, Sotkassa vuonna 1989, Haapanassa vuonna 1992 ja Tavissa kaksi vuotta myOhemmin. Kotkassa Tiutisen saaren l vieressa oleva Majasaari on ollut Karhulan tehtaiden tyOldisten lomasaarena yli 50 vuoden ajan.

131 Lomatoiminta on ollut osa tehtaiden vapaaehtoista sosiaalitoimin- taa, jota on pyOrittanyt tehtaan oma sosiaalitoimisto. Toimiston nirni on muutettu nyttemmin sen toirnialuetta paremmin kuvaavas- ti vapaa-ajantoimistoksi. 1940-70-luvulla Majasaaressa tyOldisten lapset ja tyOldisaidit, ja 50-luvulta alkaen siella olevissa maeissa on vietetty myOs perhelornia. Usein Majasaareen lande- taan myOs tyokavereiden kesken. Jos tyOporukka on suuri, saate- taan varata yhden main sijaan useampia makep — yleensa sarnalta rannalta. Tallainen yhdessa vietetty viikonloppuloma mur- taa pitemman loman tapaan jokapaivaisen, rutiinien tayttaman arjen. Arskan kertomuksia tarkastelen narratologisen tekstianalyysin avulla. Koska kertomukset ovat osa laajempaa aineistoa, jonka tut- kirnusprosessissa olen soveltanut etnografista tutkimusotetta, ei tama ole voinut olla vaikuttamatta analyyseihin. Narratologisen analyysin ja etnografisen kontekstualisoinnin avulla kertomuksista paljastuu muutakin kuin niiden juonellinen pinta. Narratologinen analyysi on lahella diskurssianalyysia, mutta tarkastelun painopis- teissa on eroja. Narratologia korostaa kertomuksen suhdetta teks- tin kerronnallisiin jasennyksiin, kirjoittamisen lajeihin ja kertornisen yleisiin, jopa universaaleihin konventioihin. Diskurssianalyysissa keskitytaan kielellisiin prosesseihin ja niiden tuotokseen sosiaalisen konstruktionismin hengessa; etnografian kanssa diskurssianalyysil- onkin paljon yhteista, kuten muun muassa aineiston kontekstisi- donnaisuuden seka todellisuuden tulkinnallisen luonteen huomioi- minen2. Arskan kertomusten kontekstualisoinnissa on huomioitava muutama keskeinen kulttuurinen kehys, rnuuten ei kertomuksista lOytyvia tyOldismiehen malleja eika mieheksitulon ja miehen rekon- struoinnin rituaaleja voi ymmartaa ja analysoida syvemmin. On tie- dettava jotakin tydvãestOn lomanvietosta, ja on selvitettava, mista on kysymys, kun puhutaan miehen kriisista.

132 Tylivaest& lomasta ja vapaa-ajasta

Suornalaisten tyOldisten lomaa seka ty6- ja vapaa-aikaa koskevan lainsdadannOn kehityksessa on lOydettavissa kolme keskeista mur- roskohtaa. Ensin vuoden 1917 ty6aikalaissa tyOviikko lyhennettiin 47-tuntiseksi. Sita ennen tyOpaivat venyivat tehtaissa hyvinkin yli 12-tuntisiksi, ja tyOta tehtiin kuutena paivand viikossa. Toinen mer- kittava uudistus tehtiin juuri ennen toista maailmansotaa: vuonna 1939 astui voimaan ensimmainen yleinen tyOldisia koskeva vuosi- lomalaki, jota paranneltiin heti sodan jalkeen 3. Kolmas merkittava uudistus tehtiin vasta 60-luvulla, kun maassamme vahitellen siirryt- tiin viisipaivaiseen tyOviikkoon vuosien 1966-1970 aikana. Naita kaikkia tyOlaisten vapaa-ajan lisaantymista koskevia laki- uudistuksia edelsi kohdittain kiivaksikin aitynyt yhteiskunnallinen debatti. Suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa tyOvaestOn vapaa- ajan ja vuosiloman tarkoitusta on maaritelty monin tavoin. Valtiovallan taholta on 1960-luvulle asti katsottu, etta kaikenlaisen vapaa-ajan tulisi hyOdyttad — paitsi yksilba itsedan — myOs yhteis- kuntaa parhaalla mandollisella tavalla4. Tallainen "oikeaksi" maari- telty tapa viettaa lomaa tarkoitti seka sielun etta ruumiin puhdista- mista raskaasta teollisuustyOsta. Juopottelu ja muut paheelliseksi tai joutavaksi katsotut tavat viettaii loma- tai vapaa-aikaa eivat olleet millaan muotoa suotavia. Karkeasti jaoteltuna voitasiin puhua kandesta rinnakkaisesta kehyksesta, joitten avulla on maaritelty loma-ajan sisaltOja ja mer- kityksia. Ne ovat porvarillinen loma ja tyOvaenluokkainen loma. Soile Veijola (1988) toteaa, etta ero porvariston ja tyOvaestOn lomanvieton valilla on kulttuurinen, sill y tyOvaestO on mieltanyt lomansa eri tavalla kuin porvaristo. Kuitenkin aivan lomainstituu- tion syntymisen ajoista asti porvarillinen kasitys vapaa-ajasta, lomasta ja luonnosta on levinnyt vahitellen myOs tyOvaenluokan keskuuteen 1900-luvun aikana. Tama tarkoittaa sita, etta porvaris-

133 tolle tyypillinen luonnonpalvonta ja ajoittainen irrottautuminen kulttuuriymparistOsta alkoivat merkita myOs tyOldisille arjen ja tyOn vastapainoa.5

Taulukko 1. Loman meidrittyminen.

Porvarillinen loma Tytivaenluokkainen loma

Vapautta JOHONKIN: Vapautta JOSTAKIN: itsens6 toteuttaminen monotonisesta tyeist5

Yksityiselaman kaipuu Yhteisyyden kaipuu

Privaattisuus, eristyminen Kollektiivisuus, avoimuus, 16heisyys

Tekemisen, kokemisen, Lepo ja rauha; aktiivisuuden vaatimus elama ilman vaatimuksia ja pihis- tely6 itsens6 nollaten

Luonnonpalvonta ja Irtip56sy porvarillisten tunteellisuus kulttuuripoliisien neuvoista ja maanitteluista

Lâhde: Veijola 1988, 54.

Ajan myOta suomalaisen yhteiskunnan lomanvieton normiksi on muodostunut porvarillinen loma. Kysymys on itsen vapauttamises- ta jonnekin. Talla tarkoitetaan alkuperaista luonnontilaa, jossa voi vapaasti toteuttaa itsedan. Paluussa luontoon nakyy luonnonpal- vonta ja kansan (etenkin maalaisvaestOn) romantisointi, joka on lei- mannut ylemman luokan ajattelua suomalaisen kansallisvaltion perustamisen ajoista6. Porvarillisessa lomassa korostuu eritoten yksi1011isyys ja yksityisyys. 'Man liittyvat myOs lornan sisallOn muotoutuminen: lomasta on haluttu saada irti kaikki mandollinen hyOty. Loma on siis ollut tuottavaa aikaa, eika joutilaisuutta ole

134 pidetty arvossa. Itsekontrolli ei ole saanut pettaa loma-aikanakaan, ja tasta johtuen lomailijaltakin on vaadittu aktiivista tekemista ja kokemista .7 Louis Turner ja John Ash (1975) ovat selvittaneet, etta jo 1700- luvulla omaa luokkaidentiteettidan rakentava porvaristo korvasi muun muassa kahviloilla rahvaan kulttuuriin kuuluneet markkinat, karnevaalit ja oluttuvat. Rahvaanomaisuuteen kuluva julkinen paih- tymys, hurmahenkisyys, akilliset liikkeet, seksuaalisuus, laulaminen ja sisallyksetOn rupattelu haluttiin syrjayttaa. 8 Laajemmin ajateltuna porvariston vapaa-ajanviettotavat ovat merkinneet uudenlaista ruu- miin hallintaa, joka nakyy esimerkiksi itsehillintand uudenlaisessa sosiaalisessa tilassa ja porvarillisessa julkisuudessa. Tama on edel- lyttanyt myOs protestanttista tyOetiikkaa, jolloin ty6aika on erotettu selvasti vapaa-ajasta. Tasta on kysymys myOs "oikean" loman ja vapaa-ajan vieton konstruoinnissa. TyOvaestO on modernin yhteiskunnan kehittyessa ominut por- variston lomanviettotapoja. Elintason nousun, vapaa-ajan lisaanty- misen sekii myOs tyOn luonteen muuttumisen myOta tyOvaestOkin on vahitellen siirtynyt lomallaan tavoittelemaan vapautta jonnekin. Vapaus jonnekin voi olla ryhmamatka ulkomaille tai loma koti- maassa omalla kesdasunnolla. Mutta jotakin alkuperaista on jaanyt jaljelle ty6vdestOn omasta lomakulttuurista. Nykyisin etenkin ty6- vdenluokkaiselle miehelle loma on usein yield ensisijaisesti vapaut- ta jostakin. Alunpitiien talla tarkoitettiin vapautta yksitoikkoisesta, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin raskaasta ja likaisesta tehdas- tyOsta. Loman piiallimmaisend tarkoituksena on ollut lepaiiminen ja rauhan saavuttaminen. Toisaalta on kuitenkin haluttu irrottautua totaalisesti arjesta. Tamil irrottautuminen nakyy adrimmaisissa muo- doissaan valloilleen paastettyna hedonismina, yhtaalta juopottelu- na ja rahojen tuhlaamisena seka toisaalta taydellisena laiskotteluna, joutoaikana. Nama vapaa-ajanviettotavat kuuluvat nekin pitkalti maskuliinisuutta korostavaan ty-Ovaenluokkaiseen mieskulttuuriin.

135 Siind missa porvarillisen aktiiviloman "kultivoitu askeettisuus"9 on toiminut tavallaan rahvaasta erottautumisen muotona, on tyOva- estOn loman kollektiivinen irtiotto arjesta vahvistanut osaltaan ty6- vdestOn omaa identiteettia. TyOvdenkulttuurin ominaispiirteet naky- vat siten lomanvietossa: loma on koettu kollektiiviseksi, avoimeksi ja laheisyytta korostavaksi vapaudeksi palkkatyOn orjuudesta.

Miehen paikka ja maskuliinisuuden vahvistaminen

Simone de Beauvoirin tutussa sloganissa todetaan, etta naiseksi ei synnyta vaan naiseksi tullaan. Aivan samalla tapaa myOs mieheksi tullaan, kasvetaan. Kysymys on tallOin sosiaalisen sukupuoli-iden- titeetin (gender) maarittelysta. Sosiaalisella sukupuoli-identiteetilla tarkoitetaan kuvaa itsesta miehend tai naisena. On siis olemassa tie- tynlaisia miehend ja naisena olemisen odotuksia ja malleja, norme- ja, joihin yksilO pyritdan sosiaalistamaan. 1° Elizabeth Badinder (1993) toteaa, etta miehend oleminen on jatkuvaa itsen ja oman identiteetin paikantamista ja maarittelya, toisin sanottuna miehend olemisen kulttuurista konstruointia — kuitenkin monien koettele- musten kautta. Keskeisinta tassa jatkuvassa paikantumisessa on eron tekeminen. Miehen on aina kerta toisensa jalkeen vakuutetta- va paitsi itsensa myOs muut siita, ettei han ole nainen, lapsi tai homo. Mieheksi tuleminen on siten tehtavii, jok y edellyttaa erilai- sia suorituksia: velvoitteita, nayttOja ja kokeita.11 Erilaisiin miesten sosiaalisiin ryhmiin kuuluminen niin ty6pai- kalla kuin vapaa-aikanakin vahvistaa mieskuvaa ja vakuuttaa tosi- miehisesta sukupuoli-identiteetista. Lisaksi on "miesten kouluja", kuten armeija, seka erilaisia fyysista ja henkista kuntoa kysyvia seikkailuja ja valloitusretkia, joiksi voidaan lukea vaikkapa hirves- tys tai hiihto jaatikon halki. Tallaiset maskuliinisuutta todistavat

136 velvoitteet, naytOt ja kokeet voivat muodostua myOs rituaaleiksi. Rituaalit toimivat juuri erilaisten siirtyrnavaiheiden ja kriisitilan- teiden laukaisijoina. TaIlOin rituaalien avulla muutetaan hankala tilanne toisenlaiseksi, ja myOs yhteisO organisoidaan uudella taval- la. Samalla tilanteelle annetaan uudenlainen symbolinen merki- tys. 12 Rituaalien tehtilvand on paitsi ottaa uusi jasen ryhman tai yhteisOn sosiaaliseen ja kulttuuriseen yhteyteen myOs vahvistaa sen koheesiota. Varusmiespalvelukseen liittyy runsaasti erilaisia moder- niin initiaatioriittiin kuuluvia rituaaleja, joiden avulla siirrytaan pojasta mieheksi; nuorukainen otetaan aikuisten miesten piiriin ja sarnalla pyritadn vahvistamaan perinteista maskuliinista sukupuoli- identiteettia. Mieheksi initioitumisen riitit ja rituaalit ovat usein aggressiivisia, vakivaltaisia ja nOyryyttavia 13. Mita ilmenee myOs monissa alakulttuuristen miesryhmien harjoittamissa toirnissa, kuten esimerkiksi moottoripyOrajengien kokelasjasenten tuliko- keissa. Noviisien on todistettava olevansa riittavan kovia jatkia jen- gien taysjaseniksi, ja paaasiassa naytOksi kelpaa tavalla tai toisella laiton toiminta. Voitaisiin ajatella, etta initioitumisen lisaksi harjoitettaviin mie- hen sosiaalista sukupuoli-identiteettia rekonstruoiviin rituaaleihin turvaudutaan etenkin silloin, kun oma maskuliinisuus tai yleisem- min miehinen valta on joko itsesta tai ryhman silmissa uhattuna. Kyse on siten joko todellisesta uhkasta tai sen mandollisuudesta, jotka aiheuttavat jonkinlaisen kriisin. Juha Siltalan (1994) mukaan syyna voi olla myOs (jalkOmodernin yhteiskunnan ja kulttuurin murroksessa elavan miehen kriisi; talloin miehisyydesta puhutaan "normina `normittomassa' nyky-yhteiskunnassa, jossa jokainen on oman onnensa seppii ja oman identiteettinsa luoja". Kuitenkin "oikean" ihmisyyden maiireend on miehinen varmuus, jonka saa- vuttaminen on hankalaa ja johtaa alituiseen nayttOOn seka itsen epailyyn.14 Pasi Falk (1985) katsoo, ettei lansimaisessa modernissa yhteis-

137 kunnassa ole kuitenkaan ollut kysymys mistaan monoliittisesta miesvallasta, eika nain ollen ole mielekasta tuornita kaikkia arvoja ja normeja mieskulttuurisina. Sukupuolen lisaksi tarkeand selittaja- nä maskuliinisen mieskuvan syntyyn onkin ero omistavan luokan ja tyOtatekevan luokan valilla. TallOin mieskuvan syntyminen on liittynyt nimenomaan palkkatyOlaisyyteen. Tosimiehen olemassa- olo voidaan nanda alistetussa asemassa olevan palkkatyOldis- miehen "kompensoivana uhona". 15 Tosimiehen stereotypisia orni- naisuuksiahan ovat aggressiivisuus, itsendisyys, jarkiperaisyys ja aktiivisuus, joten ero naisten ominaisuuksiksi luettaviin passiivi- suuteen, aloitekyvyttOmyyteen, pehmeyteen ja emotionaalisuuteen on melkoinen. Si11a, etta tallainen yksinkertaistettu erottelu ei valt- tamdtta pida paikkaansa, ei itseasiassa ole merkitysta; myOs olete- tut erot miehen ja naisen valilla vaikuttavat sosiaalisen sukupuoli- identiteetin maarittymiseen. 16 Modernin miehen kriisiin on vaikut- tanut palkkatyOyhteiskunnan rnuutos seka naisten emansipoitumi- nen ja yleinen tasa-arvokehitys. Kun nainen on vallannut itselleen paikan tyOmarkkinoilta, ei mies enda ole aivan itsestaanselvasti perheen pad.

Miesporukan rituaalit, nNytOt ja kokeet Majasaaressa

Nuorten tyOldismiesten viikonloppuloman vietosta nousevat esiin perinteisen ty6vdenluokkaisen loman piirteet: yhteisyyden kaipuu, kollektiivisuus, avoimuus ja laheisyys. Porukka tuntee olevansa yhta. Lisaksi miehet yrittavat padsta irti "porvarillisten kulttuuripo- liisien" neuvoista ja maanitteluista; naisten valvova silma on ptetty kotiin eika Karhulan tehtaiden sosiaalitoirniston tekeman Maja- saaren jarjestyssaantOjen kohtaa "hurnalassa esiintyminen kielletty" noudateta. Kertomuksissa kuvataan lepoa ja rauhaakin, jolloin ne

138 ilmenevat joko krapulana tai urheilun jalkeisend uupumuksena. MyOs itsen nollaarninen urheiluaktiviteeteissa ja viinaksien kanssa todistaa vapautumisesta arkipaivaisen palkkatyOn vaatimuksista. Mita aktiviteetteja ei pida sotkea kuitenkaan perinteisen porva- rillisen loran vaatirnukseen tekemisesta, kokemisesta ja aktiivisuu- desta. Ei, silla miesryhman tekemiset ovat ldhinna valttamattO- myyksia ja aktiivisuus urheilullista kisailua nuorten miesten kesken. MyOskaan mitaan erityisen uutta ei itse saaressa koeta, vaan pikem- minkin vahvistetaan jo ennalta koettuja asioita. Ainoastaan radio luo sillan miesten ja ulkomaailman kansainvalisten kisa- kenttien tapahtumat nostattavat ilon ja pettymyksen tunteita. Toki nuorten tyOlaismiesten saarilomasta tulee esiin paljon muu- takin. Oletuksenani on, end seka viikonloppuloman end myOs sii- ta tarkoituksena on epailematta rekonstruoida ja repre- sentoida nuorukaisten tyOldiskulttuurista, maskuliinista mieskuvaa. Arskan kertomuksissa nuorukaiset toteuttavat lomansa tiettyjen ritualisoitujen kaytantOjen mukaan. Mista keskeisimpia tyOlals- mieskuvaa ja maskuliinisuutta rekonstruoivia rituaaleja ovat: (1) vii- nan juominen, (2) urheileminen, (3) urheilukisojen seuraaminen seka (4) kaikesta tasta tarinointi. Mita rituaaleja, nayttOja ja kokei- ta toteutetaan kaikissa kolmessa kertomuksessa.

Juodaan viinaa

Aivan samalla tapaa kuin ateriayhteys, yhteinen ruoka (uhriate- ria) luo yhteenkuuluvaisuuden tunteen osallistujien valille l7, myOs yhdessii humaltuminen on siirtymista kollektiiviseen, lahes pyhdan tilaan. Voidaan ajatella, etta Arskan kertomuksissa juopottelu ja juo- puminen on miesporukan rituaaleista kaikkein kattavin. Aamu alkaa kadonneen pullon metsastyksella ja pieni paniikki hiipii jo luihin ja ytimiin. Tuttu narandus kuitenkin kertoo aarteen lOytymisesta. Naamat le yiavat ansaittuun

139 hymyyn ja sateestakin lOytyy positiivista tai ei kai sentaan.18 Humalassa nuorukaiset ottavat mittaa toisistaan ja seuraavat kisaldhetyksid. Kupliva huppeli nakyy myOs Arskan tavassa kirjoit- taa kertomuksia — itseasiassa tissuttelu on saattanut jopa innostaa hantd avaamaan sanallisen arkkunsa mOkkipdivakirjojen sivuille. Arska kuvaa juopottelua ja sen seurauksia suorasanaisesti ja Ensimmainen kertomuksista kdsittelee kokonaisuudessaan nuorten miesten juopottelua, joten olen antanut sille nimeksi Aperitiiveja Sotkapubissa. (Sotka, 18.-20.8.1989). MyOs kandessa muussa kertomuksessa on juopottelulla selvd rooli (Haapana, 7.- 9.8.1992; Tavi, 12.-14.1994). Ensimmalsessd kertomuksessa on kysymys juuri nuoren miehen initioitumisesta tyOldismieheksi; kah- dessa myOhemmassa kertomuksessa kyse onkin enemman masku- liinisen mieskuvan rekonstruoinnista. Juopottelu nakyy Aperitiiveja Sotkapubissa -kertomuksessa initi- aatiorituaalina. Nuorukaiset harjoittelevat tosimiehista ryyppddmis- td, ja siihen suhtaudutaan itseironisesti. Juomisen kokonaisvaltai- suus rytmittad kertomuksen rakenturnista ja madrittad sen tari- nasisaltOd, juonta. Alituinen viinaksien kanssa latrdaminen on ikdankuin paivad jasentava lukujdrjestys:

Vaate, ruoka ja muut nyssakat ladottiin paattiin hyvassa epa- jarjestyksessa unohtamatta aperitiivikassia joka oli porukan silmatera. Sapuskan muhiessa padassa tuli nautittua ter- vetuliais, alkuruoka ja ruokahalunkiihottamisaperitiivit --- Aamiaiseksi nautitut Barclay-savuke, kahvi, korput ja Amiraali-olut piristivat Alko heikottaa siihen malliin etta oli poistuttava aperitiiviglasien darelle mietiskelemaan mitas tanaan syOtais. MielettOman hyvan lounaan jalkeen alkoi sataa ihan solkenaan joten oli pakko vetaytya sisatiloihin siemailemaan pikku-pikku aperitiivia. Sotkapubin teras- sin a'la carte listalta lOytyi grillattavaksi sopivaa Kabanossia joten sinne istumaan. Loppuilta menikin hyvan makkaran, hyvan viinin ja yield paremman seuran kanssa seunustelles- sa. Hyvinhan sita jaksaa, varsinkin kun alottaa aamun aperitiivilla.19

140 Tassa Aperitiiveja Sotkapubissa -kertomuksen kuvauksessa Arska ilmiselvasti rienaa porvarillista jarjestysta, ovathan tavarat "hyvassa epajarjestyksessa". Samaten han irvailee porvariston ja keskiluokan kultivoituneille juoma- ja ruokailutavoille. Alkoholin nimeaminen hienostelevasti "aperitiiviksi" kaantaa samalla paalael- leen varsinaisen aperitiivin tarkoituksen: ennen ruokailua nautitta- va lasillinen, joka ilmentad kohtuuden ystavien tapaa nauttia alko- holista, riistaytyy tybviienluokkaiseksi juopotteluksi. Makkaraa ja sikanautasailyketta sisaltava "a'la carte -lista" pilkkaa sekin porva- rillista etikettia. Porvariston ja keskiluokan kultivoitunut askeetti- suus sekii oman ruumiin ja mielen hallinta saavat ivasta osansa. Epaterveellinen — tupakasta, kahvista, oluesta ja korpuista koostu- va — aamiainen on kaikkea muuta kuin terveyskasvattajien mieleen. Viinan juomisella ja muutenkin vahemman terveellisella touhuami- sella uhoaminen nousee paaasiaksi. Arskan kuvaama oluen ja viinan juomiseen liittyva urhoollisuus tuo mieleeni Pertti Alasuutarin (1985) tutkimat lahiOravintoloiden miesporukat. Kapakan miesten juomaringissa miehista uhoa har- rastetaan esimerkiksi rehvastelemalla silla, miten paljon kestaa vii- naa ja miten tulikaan toikkaroitua kannissa. Oma ylpeydenaiheen- sa on tietenkin myOs sankarillinen krapula, joka nujertaa kovim- mankin miehen tandonvoiman. 2° Arska kuvaa kolmannessa kerto- muksessa krapula-aamua. Klo 9.30 ja tahmeeta on kun Konosen kavely. Soitin huo- nepalveluun ja tilasin kahvit tanskalaisilla voileivilla mutta ei, ei mitaan tapandu eikOhan se tasta kun kuumalla hau- too. Huonepalvelu klikkaa taas, ja itte taytyy ryhtya kahvin- keittoon mutta se jaa yritykseksi kun huomataan etta leivat on jaaneet kotio. Ei sen puoleen ei tassa niin nalka olek- kaan vaikka se onkin aina vieraanamme mutta onneksi ei ole yield jano paassyt yllattamaan. Paiva on sateisen raskas ja uupumus tapahtuu varhain. Nuotio on sitkein, se sam- muu viimeiseksi.21

Rankkaan viikonloppujuopotteluun liittyy `suomalainen viina-

141 pay' -kasite. Sind tarkoitetaan: (a) kasitysta juomatavan kansallises- ta erityisyydesta: suomalaiset poikkeavat niin sanotuista sivistys- kansoista, (b) kasitysta alkoholin nautintatavan erityisyydesta: kes- kittynyt viikonloppuryyppadminen on humalahakuista seka (c) kasitystd humalakayttaytymisen erityisyydesta: alkoholi korostaa suomalaisten sivistymatOnta tai vakivaltaista kayttaytymista.22 Kuitenkin idea suornalaisesta viinapaasta on harhaanjohtava. Kyse ei ole mistaan kansallisesta ominaispiirteesta, vain suomalaisille tyypillisesta juopottelusta, vaan laajemmin ja yleisemmin ty6vden- luokkaisesta juomatavasta, johon sopivat kaikki kolme edella lis- tattua maaretta. 23 Tallaisen kansallisen ominaisuuden konstruointi on palvellut lahinna valtiollisen alkoholipolitiikan linjauksia seka siihen liittyvia kontrollin ja ohjailun jarjestelmia. Niiden taustalta lOytyvat kansansivistyksen ja ihanteellisen sivistyskansan ideaalit.24 Kysymys on pitkalti ollut niin eksplisiittisesti kuin implisiittisesti juuri tyOvaenluokan kayttaytymisen kontrolloinnista sekii tyOvaes- ton kulttuurin ja identiteetin ohjailusta. Viinan vapauttava voima korostaa niin tyOldisen kuin talonpo- jankin irrottautumista arjesta ja sita rytmittavdsta tyOnteosta. Humalassa voi myOs ainakin hetkeksi unohtaa arkiset huolet ja mur- heet: vapautua velvollisuuksista, yksindisyydesta, taloudellisesta andingosta tai sorronalaisuudesta25. Tietenkin humala vapauttaa muustakin. Arska on lahtenyt kavereineen saareen ilman naisia, joil- la tarkoitetaan tassa paitsi tyttOystavia, vaimoja ja diteja myOs laa- jemmin naisen ja perheen alueen vaikutusvaltaan liittyvia asioita. TyOldisperheen malli on ollut asetelmaltaan patriarkaalinen: mies on kaynyt ansiotyOssa ja hanella on tast y johtuen ollut oikeus omaan vapaa-aikaan, vapauteen, jolloin han on oikeutetusti voinut kayttaa rahaa esimerkiksi tupakkaan ja viinaan. Vaimo sen sijaan on ollut paitsi sidottu kodin piiriin myOs kodin yksinvaltias, han on vastannut lasten kasvatuksesta ja kodin taloudesta. 26 Kotia hallitse- van vaimon suhde viinaanmenevaan mieheensa on ollut kontrol-

142 loiva, silly viinarahoille on ollut varmasti muutakin kayttOd. TyOlaisnaista onkin sosiaalitieteissa luonnehdittu muun muassa tyOldismiehen "ulkoistetuksi itsekontrolliksi" ja "jarjestys(hella)- poliisiksi"27. Aikuisten maailmaan astuminen vaatii nuorelta seka identiteetin muutosta etta kulttuurin omaksumista. Tama tarkoittaa, etta olisi pysyttava siirtymaan vahitellen toisenlaiseen aikuisempaan eld- rnantapaan. Keskeisinta on tallOin aikuiseksi valmistautuminen aja- tuksellisella tasolla. 28 Arska on omaksunut aikuisen elamantavan velvollisuuksien osalta: "Ei auta, tiskit oottaa ja Sotkanpesiin sii- vous"29. Kertomuksissa nuorukaisten initioituminen tyOlaismiehi- seen kulttuuriin tapahtuu vaihe vaiheelta. Aperitiiveja Sotkapubissa on kirjoitettu Suomi-Ruotsi -maaottelun aikaan, mutta itse urheilu- kisojen tapahtumiin ei siind puututa. Arska viittaa kisoihin ainoas- taan aivan kertomuksen lopulla: "Maaottelu menee just kiivaimmil- laan, vaikka lanka-antennit onkin purettu puitten oksilta."3° Ensimmainen kertomus, jolloin nuorukaiset ovat noin viisi vuotta nuorempia kuin kolmannen kertomuksen aikaan, kuvaakin nimen- omaan juopottelua initioitumisriittina. Kuitenkin urheilu on aivan yhtalailla keskeinen osa initioitumista ja maskuliinisen identiteetin rakentamista, kuten etenkin kandesta myOhemmasta kertomukses- ta selvida.

Urheilu maskuliinisen identiteetin rakentajana

Arska puhuu alkoholista "kuntojuomana", jota nautitaan "raskaan urheilun paalle". Aivan selvaa ei ole, tarkoittaako raskas urheilu tyOvaenluokkaisen miesporukan keskindista kisailua vai kaynnissa olevan kansainvaliseen urheilukisaan elaytymista, penkkiurheilua. Oli kummin tahansa, olut maistuu ja Arskan sanoin: nuorukaiset

143 valtaa yhtdaikaisesti kollektiivinen "voimakas osallistuminen eri urheilutapahtumiin" 31 . Samastuminen urheilijoihin on erittain tar- ked osa maskuliinisen identiteetin rakentamista. Selvaa on, etta kil- paileminen on tarkeda. Tama selvida etenkin toisesta kertomukses- ta, joka on kirjoitettu Barcelonan olympialaisten aikaan. Olen anta- nut sille nimeksi Ratioyhteys Barcelonan kisakentille (Haapana, 7.- 9.1992). Ensin lamavuodeksi ja heti seuraavana paivana keihadnheitto- vuodeksi nimettyna vuonna 1992 miesporukan valtaa olympiakuu- me. Olympiakertomuksen juoni aaltoilee kisatapahtumien mukana, ja yield potentiaalisena voittajana on helppo olla: laskelmiemme mukaan 27. kultamitali Suomeen --- jar- kyttavin uutinen oli se, kun Ratiosta ei kuulunutkaan mitaan Suomen kandennennestakymmennennestakandeksannesta melonnan kultamitalista. (Lue jos osaat vaarin se on kuiten- kin) Puhutaanhan siella varmasti huomenissa keihaan kol- moisvoitosta, tai sitten ei..32

Mikko Kolehmaisen kultahuuman vallassa lomalaiset itse kokei- levat petankia, jonka Arska mainitsee olleen Atlantan olympialais- ten naytOslajina. "Parjattiin oikein hyvin, vaikkei baskeri ollut sä, eika valkkaripottua kentan laitamilla." Ilmeisesti nuorukaiset pitavat juopottelussa hetken tauon tai sitten juomia saastellaan seu- raavan paivan kohokohtaa, keihaanheittokisaa, varten. "Olemme puhtaita urheilijoita, No Aperitivos kuten Barcelonassa sanotaan sen jalkeen kun on lirautettu pullon pohjalle muutama tippa kul- lankeltaista kuonaainetta"33. Voittaminen on kuitenkin itse kilpailua tarkeampad. Kilpailujen avulla voidaan maaritella myOs miesporukan sisainen nokkimisjar- jestys. "Pingiksessa kaytiin Majasaari-open ja tietaahan sen miten siind kavi."34 Ilmeisesti se, joka voittaa, voittaa pingiksessa aina, eika tama voittaja ole Arska. Oman huviurheiluhavionsa han kes- tad kunniakkaasti, mutta kun omat idolit pettavat kansainvalisilld kisakentilla, on tosimiehen identiteetti uhattuna. Haviiiminen suo-

144 malaismiesten kuningaslajissa, keihaanheitossa 35, on kertakaikki- sen kova kolautus miehiselle itsetunnolle. HaviO ei ole siten tappio vain Seppo Radylle, vaan koko suomalaiselle urheiluyleis011e.

Mietin miten alottais siististi koska tamd on perhejulkaisu. Kylla vituttaa. Ratio oli viritetty Olympia-kanavalle ja ukot oli viritetty Olympia-tunnelmaan. Heitto ja huikka ja mites kavi. Turhaa tassa kisaa selostaa, kun koko valtakunta hil- jentyi lauantaiehtoona vain yhteen asiaan. Kolmoisvoitto vaihtuu kandeksi mitaliksi joista toinenkin tippuu pois.36

TyOvaenluokkaiseen, tosimiehiseen humaloitumiseen kuuluu ilmiselvasti fyysinen voimantunne, joka nostattaa kilpailumielta ja toisaalta hillitsee jossakin madrin yletOntil juopumista37. Kapakkatilanteessa miesten juomaringin kisailu on aikuisempaa tasoa, kuten esimerkiksi tietokilpailuja, jonka Alasuutari katsoo edustavan kapakkajutustelun perusmuotoa. Tietokilpailussa ei vaa- dita voimaa, kuten juopottelussa, vaan tietoa ja taitoa. Erilaiset Trivial Pursuit -tyyppiset detaljitiedot, kuten nimet, vuosiluvut ja tulokset, osoittavat asioiden hallintaa. Tarkeda on se, etta tieto on riittilvdn yksiselitteinen ja se voidaan tarkistaa. 38 Nuorukaiset viih- tyvat myOs Majasaaressa tietokilpailun parissa olympiatunnelmien lomassa: Sita meinaan mahtuu yilattavan paljon tietoa naihinkin hin, tali nimittain testattua sekin puoli. Oli jo sysimusta yo valkenemassa hyvadn tahtiin kun viimeinen tiedonjyvanen ropsahti aivokuoresta pihalle. Kevyt oli kddriytyd huopiin kun oli pdd tyhjennetty musiikki, elokuva, urheilu ja muista jonninjoutavista kysymyksista. Tuli huominen eika edes satanut, ei ollut nend ruvella eika paatti uponnut yon aika- na.39

Kapakan tosimiesten nokkapokkaan verrattuna nuorukaisten Majasaari-kisailut vaikuttavat niista ei suututa, eika fyysi- nen voimantunne purkaudu darimmaisilldan tappeluksi. Pahimmil- laanhan humala saattaisi aiheuttaa yhteisyyden ohella myOs epaso- pua kaveripiirissa, silly se voi vahvistaa vihan tunteita, keskindistd

145 kaunaa tai pohjatonta yksindisyytta4°. Majasaaressa miesryhman yhteishenki sailyy hyvand. Kertomuk- sissa on oikeastaan vain yksi repeama, joka vihjaisi pienesta epa- sovusta. Kolmannen kertomuksen loppuun on joku muu seurueen jasen ("mia") kirjoittanut Arskan "katkeroituneeksi" mainitsemansa tekstin perdan: "Kumppaneilla ei mitaan osuutta asiaan" 41 . Arskan happamuus liittyy suureen pettymykseen, koska suomalaisurheili- jat eivat menestyneet EM-kisoissa.

Kertojan taito

Miesryhmien rituaaleihin kuuluvat viihdyttavat kertomukset; jutun- kerronnan perinteet ovat elaneet tukinuitoissa, savotoilla ja sota- tantereilla. Naurunremakan jalkeinen arvostus kohdistetaan myhai- levaan jutuniskijaan — tatahan ovat kuvaneet teoksissaan niin Pentti Haanpaa kuin VainO Linnakin. Epailemattd Arskankin into kirjoit- taa aina uudelleen mokkipaivakirjoihin liittyy tahan. TodennakOi- sesti han on saattanut saada hilpeaa palautetta oman jatkaporukan lisaksi muiltakin mokeissa lomailleilta tyOkavereiltaan, onhan hanella eittamatta jutunkerronta verissa. Arskan tyyli kirjoittaa on seka hulppea etta ironinen. Juttu kul- kee, huumori kukkii ja ilmaisu on sukkelaa. Tama nakyy kaikissa kertomuksissa, myOs kolmannessa vuonna 1994 EM-kisojen aikaan kirjoitetussa, jossa kisoja seurataan perinteisesti radion valityksella. Kertomuksen olen nimennyt "Sankareiksi". Nimi tarkoittaa sellaisia nuorten miesten idoleja, jotka osoittautuvat mittelOissa Barcelonan uroitten tapaan "sankareiksi" eli eivat menesty kilpailussa odote- tulla tavalla42. "Sankareissa" tarinan juonellinen rakentaminen onnistuu.

Aloitan tarinani Juicen sanoilla: "taivalsin lapi tuulen ja tuis-

146 kun"... oli nimittain sairaan mukavan keinuttava ja parskei- nen keli tullessa, ja vihdoinkin kun saimme taman "erakko- tuvan" niin heti teki kauheesti mieli tarttua kuivamuste- kyndan ja aloittaa synkedmielinen tarina elokuisesta viikon- vaihteesta, varsinkin kun tata nimenomaista mOkkia on jonotettu 7 vuotta!43

Tarinan juonessa luodaan odotusta huikeasta tunnelmasta. MOkkiii on miesporukalla odotettu vuosia, ja sinne on tultu sad- olosuhteista piittaamatta. Kerronnallisesti onnistunut jannite saa- daan luoduksi lauseen "niin teki heti kauheesti mieli " avulla. Lukija jaa odottamaan, etta mita oikein teki mieli. Yllatykseksi vas- taus ei olekaan aperitiivi vaan kuivamustekyndan tarttuminen — kertomisen halu on siis kova. Miten Arskan kertomukset sitten oikein rakentuvat? Narratologi- sessa analyysissa kertornuksista lOytyy aina kaksi tasoa: tarina, joka vastaa sisallOn tasoa ja diskurssi, joka taas vastaa ilmaisun tasoa. Tarinan sisallOn tason peruskornponentteja ovat tapahtumat ja eksistentit, joilla tarkoitetaan tarinassa esiintyvia henkilOita ja mil- pita.44 HenkilOita ovat Arskan ohella muut ryhman nuorukaiset seka eetterin kautta lihaksi muuttuvat urheilusankarit. Muina eksis- tentteind on kaksi miljObta: kaunis, puitteiltaan askeettinen Majasaari seka maailman kilpakentat. Tarinan tapahtumia (tekoja, toimintoja tai sattumuksia) on kuvattu edella runsaasti. Kerto- muksina Arskan tuotokset noudattavat perinteista kertomuksen kaavaa, joka on universaali. Siind kertomus on "kolme toisiinsa liit- tyvaa tapahtumaa, joista ensimmainen ja kolmas ovat asian totea- via ja toinen taas aktiivinen." 45 Kaikkien kolmen kertomuksen rakenne on hyvinkin samanlainen. Lisaksi kerronnan kannalta on mielenkiintoista se, etta tapahtumat noudattavat tarinatasolla pit- kalti samaa juonikaavaa. Ensin luodaan odotuksen tunnelma, kun miesporukka tulee per- jantaina saareen: "LahtO satamasta onnistui Matka laiturista Vahan makiin"16. Sen plkeen tunnelmaa nostatetaan edelleen:

147 "pikkuhiljaa aletaan kotiutua" 47. Kohti kliimaksia edetdan toteutta- malla maskuliinista juopumisrituaalia: "[M]italikahvien jalkeen siir- ryimme jouhevasti aperitiivikantaan" 48. Huipennus saavutetaan, kun tissuttelun ohella omat aktiviteetit heratetiiiin henkiin; urheil- laan ja seurataan kilpailuja radiosta. Lopulta huipennus saavuttaa kaannekohtansa. Kaannekohta tapahtuu aina toisena paivana, lauantaina. Silloin sataa solkenaan ja ruoka on mita on. "Tarkoitus oli valmistaa Pekingin ankkaa, mutta koska ei edes sorsaa saatu kiikkiin, niin oli ihan pakko valmistaa Sotka-soppaa" 49, jolla tarkoitetaan sika-nau- ta-sailykkeesta, perunasta ja sipulista tehtyd tosimiesten peruskeit- toa tai "leivat on jaaneet kotio"50. TallOin myOskaan ei keihaskultaa saada Suomeen51 . Kaikista naista vastoinkaymisista kuitenkin selvi- taan, ja kaannekohta ohitetaan. Kertomusten kolmantena paivana, sunnuntaina, edetaan kohti hienoista loppunousua. Silloin toki odottaa paluu arkeen ja velvol- lisuudet on hoidettava. "Ei auta, tiskit oottaa ja Sotkanpesan sii- vous"52. Tulee aika lahtea: "Masut on taytetty ja kassit pakattu ja mietitaan vaan etta viittiskOs lahtea. Viittii sita varmasti. Kylla me tanne taas tullaan, ja ennen seuraavia Olympialaisia"53. Paluu kotiin yhdistad kertomuksen lopun alkuun; vapaus voi kestad vain hetken.

Todelliset sankarit

Kun tarkastellaan Arskan kertomusten kerronnan tapoja Nieman syvemmin, sielta avautuu tarinan juonitason lisaksi myOs kerron- nan diskurssi. Diskurssi madritellaan narratologiassa siten, etta sii- nä otetaan huomioon paitsi kerronnan tavat myOs kerronnan foo- rumi. Narratologisessa analyysissa kertomuksen diskurssi jaetaan kerronnan rakenteeseen ja kerronnan ilmentyrnaan. Kerronnan rakenteen osia ovat: kerronta-ajan ja kerrotun ajan valinen suhde,

148 kertojan mini, nakOkulma sekii tekstinsisainen kommunikaatio. Kerronnan ilmentyrnassa kohtaavat kerronnan abstrakti rakenne ja ilmaisun valine (mediumi), jolla tarkoitetaan konkreettista valinetta, kuten kirjallisuutta, elokuvaa tai piirrosta. 54 Juuri diskurs- sin tasoilta paljastuvat nuorten miesten muut miehenmallit ja san- karit. Arskan kertomuksien diskurssi muistuttaa hyvin voimakkaasti perinteista urheilujournalismia, jossa kommentoidaan, annetaan tilannekatsauksia tapahturnista ja tuloksista. Arska muun muassa ilmoittaa urheilujournalistiseen henkeen antavansa raporttinsa, kun "kisa lahestyy, alkaa ja loppuu". Sama urheiluselostajilta omaksut- tu kielenkayttO nakyy myOs ensimmaisessa kertomuksessa: "Radio- Sotka lopettaa lahetyksensa tahan."55 Arskan kayttama kieli on radioselostajan kielta. Erityisen mielenkiintoista tassa raportoinnis- sa on illuusio reaaliaikaisuudesta; nuorukaiset kuuntelevat radiota, ottavat huikkaa ja elaytyvat tapahtumiin, mutta itse kertomuksen kirjoittamisen ajankohta on myOhaisempi. TallOin kertomukseen sisaltyy kertojan, Arskan, tekemaa urheilijoiden arvottamista seka heidan suorituksiensa arviointia. Medioiden urheilujournalistisissa teksteissa saavat useasti danensa kuuluviin myOs pelaajat seka hei- dan valmentajansa. Arska ei kommentoi urheilujournalismia sinan- sä, vaan on itse omaksunut kaikkiavaltiaan reportterin identiteetin: han kertoo, kommentoi, arvioi ja arvottaa.56 Arto Tiihosen (1994) mukaan hegemoninen maskuliinisuus tuo- tetaankin parhaiten rnedioissa. Eri tiedotusvalineiden urheilutoimi- tukset ja niiden tuottamat tekstit pitavat ylla perinteisia mieheyden kulttuurisia merkityksia. Tama tarkoittaa myOs sita, etta "mieheksi vihkiydytaan juuri urheilusaavutusten avulla". 57 Urheilusaavutus voi mielestani olla paitsi oma fyysinen kokemus myOs elaymyksel- linen psykofyysinen kokemus toisen, ammattiurheilijan, suorituk- sesta. TallOin urheilukisojen seuraaminen on osa maskuliinisuuden rekonstruointia.

149 Tiihosen mukaan kaikkia menestyneita urheilijoita ei halutakaan pitad medioissa esilld, vaan julkisuuden valokeilaan haetaan oikeanlaista miehisyytta edustavia sankareita. Tassa urheilutoimit- tajat toimivat portinvartijoina. Ndista sankarityyppeista on kaksi ylitse muiden. Itseoikeutettuna suomalaisen miesurheilijan ideaali- tyyppind on ollut niin kutsuttu suoritusurheilija, joka ei puhua pukanda, mutta on pitkajanteinen ja rnenestyy kestavyyslajeissa. Paavo Nurmi edusti tata legendaarista sankarityyppid. Sen sijaan nykypdivan kaupallistuneilla kisakentilla kilpaillaan muustakin kuin urheiluvoitoista. Kuumimmassa julkisuudessa paistattelevat niin sanotut mediaurheijat. HeilId on myOs mutta urheilueldmdn ulkopuolisia avuja, jotka ruokkivat mediaa ja palvelevat samalla muun muassa urheilijan sponsorisopimuksia. Teemu Seldnne edus- taa mediaurheilijan prototyyppia, jolla on seka "naapurin pojan" etta jadkiekkokaukalon "taistelevan gladiaattorin" maine.58 EM-kisoissa "Halvari ja Koistinen tyOntavdt vinaalissa kuuuulaa- aa"59, kirjoittaa Arska. Milan kannustushuudon tapaiseen loppuve- nytykseen liittyy mita ilmeisemmin paikallista innostusta, silly kot- kalainen Markus Koistinen on Karhulan Katajaisten kasvatti. Hanen menestyksensd maailmalla on melkein omaa. Koistisen osallistumi- nen finaaliin saattaa kasvattaa entisestdan Arskan ja kumppaneiden kiinnostusta EM-kisoja kohtaan. Identifioituminen tapahtuu siten paitsi miessukupuolen ja kansalaisuuden perusteella myOs paikal- lisidentiteetin pohjalta. Kilpakentilla vakava urheilusuoritus tehddan selvinpain, tosin niin vanhempien makikotkien kannipaissadn hyppadmisesta kuin keihdanheittajien kosteansavuisista eldmantavoista kerrotaan noita60. Vaikuttaakin silty, etta juuri tallaisiin urheilijasankareihin Arska ja kumppanit samastuvat. KuulamOrssdrit ovat samaa kastia keihdanheittdjien kanssa; he edustavat ldhes poikkeuksetta perisuomalaista juroa sankarityyppid, joka saattaa olla itsepainen ja hankala. Monilla keihas- ja kuulamiehilld on "pahan pojan" maine

150 ainakin median silmissa. IltapdivalehdistOn mukaan Raty paitsi kiroilee myOs "harjoittelee" kisoihin juomalla olutta ja polttamalla tupakkaa. Mikdan "naapurinpoika" ei Koistinenkaan ole ollut, hdn karahti sittemmin dopingtestissa. Urheilun ymparilla pyOriva teolli- suus vaanii tietenkin heitdkin. Ellei urheilujournalismi nosta heita esiin niin mehevat skandaalit kasvattavat ainakin lehtien irtonume- roiden myyntid. Urheilun pahat pojat edustavat perinteistd ty6vdenluokkaista miehista maskuliinisuutta. He eivat ole urheilun valtakulttuurin sankareita, puhtaita suoritusurheilijoita tai silkoisia mediaurheilijoi- ta, vaan uhoavia vastakarvaan silittajia. Mutta samastuvatko Maja- saaren tyOldisnuorukaiset vain naihin "sankareihin". Mielestdni samastuvat ainakin niin eksplisiittisesti kertomusten sisallOn (juo- nen) tasolla. Tallaisiin sankareihin samastuminen voi ilmentad hyvin pitkalti slid samaa, mita Paul Willis (1984) on tarkoittanut tyOldisnuorukaisten koulunvastaisuudella, jota vahvistaa maskulii- ninen ty6paikkakulttuuri. Tarkoituksena on tehdd ero keskiluok- kaan.61 Tdllaista nuorukaisten itsepintaista alentumista kertovaa toi- mintakaavaa, joka ilmenee myOs esimerkiksi tyOldisnuorukaisten jalkapallohuliganismina, voidaan kutsua Matti Peltosen (1992) tapaan "putkinotkoiluksi". Putkinotoilu on ilmiselvdd protestia.62 Semioottisessa mielessd on keskeista nimenomaan se, miten tari- na kerrotaan, silly ldhtOkohta on, etta kieli sisaltdd erilaisia eronte- koja ja naiden valisia keskindisid artikulaatioita. Kaikki termit saa- vat madrittelynsd toisten termien avulla, koska kieli on suljettu jar- jestelmd.63 Tassa mielessd Arskan kertomusten diskurssin humoris- tinen ja ironinen tyyli ei ole vain pintaa, vaan juuri sen uumenista voidaan lOytdd niin kutsutut implisiittiset sankarit. Ne ovat masku- liinisia ideaalityyppeja siind missy eksplisiittiset samastumisen koh- teet, urheilureportterit ja -sankarit. Erona on kuitenkin se, ettei implisiittisia sankareita nimeta, vaan ne konstruoidaan kertomusten diskursseista.

151 Arskan kertomusten diskurssitasolta olen konstruoinut kaksi implisiittista sankaria. Ensimmdinen niista on VainO Linnan Tuntemattoman sotilaan sotamies Hietanen. Toinen muistuttaa — laajemman putkinotkoilun lisaksi — Joel Lehtosen Putkinotkon päd- henkilOd Juutas Kakridistd. Hietasen ja Kakridisen marssittaa Ratioyhteys Barcelonan kisakentille -kertornuksen diskurssiin juo- nen repeamd: Radyn keihaskullan himmeneminen hopeaksi. Ensin Arska toteaa humoristisesti turkulaisen Hietasen tapaan: "Md ihmet- telen kauhiast kui ratio ny toimi kun kisat loppus? Tuleek sidlt enna mittd?". Huumori on pitkalti sellainen keino, jonka taakse verho- taan epdonnistuminen. Pettymys on kuitenkin niin suuri, ettei mie- hinen mies enda pysty peittamdan tunteitaan. Huurnorillakin on rajansa, ja se raja on juuri tassa. Surullisen lauantaiehtoon pettymys alkaa heti seuraavassa lau- seessa muistuttaa Putkinotkon tapahtumia. Shama Hietasen loh- kaisuista Juutas Kdkridisen kaninadn tapahtuu siis salamannopeasti. Lehtosen kirjassahan sankarillisesti jauhosakkid kotiinsa kantanut Juutas rajahtdd tyystin, kun huomaa jauhon valuneen reidsta koti- matkan varrelle tielle. Silloin melkein saa Kakridisten perheen pien- okainen seimestdan kyytid, kun Juutas akapaissaan meinaa heittad vauvan seinalle. Arskan pettymyksen nostattama viha kohdistuu myOs tapahtumien kannalta viattomaan, radioon. "Suomi pimenee, Madrid vai mika p.....e se on vaikenee ja Majasaaressa sen kun dani kovenee. Se on toi Ratio kaiken pahan alku ja juuri." 64 Vield edelli- sena paivana, kun Mikko Kolehmainen oli tuonut Suomelle melon- nassa kultaa, Arska suhtautui radioon aivan toisella tavalla: On tassa oikein ratiokin ja se soittaa oikein vanhaa, oikein hyvaa ja oikein hempeeta, niin ettei tassa tieda kummasta Anna kostuu enemmin; mitalista vai Sinatran wiskin poltta- masta danesta, vaikkakin tamankin jutun tekstaaja oli Frankie-boyn kulta-aikaan ainoastaan kiiltona isan silmis- sä.65

152 Kultahuumassa kaytti sankarireportteri Arska koko repertuaarin- sa luodakseen oikeanlaista tunnelmaa. Kertomuksen diskurssin tyyli oli tallOin aivan toinen.

Mies se on Wavinnytkin mies

Tappion tunteen voimallisuutta voi selittad suomalaisen miehen humalalla, jolloin han kokee oman paikkansa ja elamansa tarkoi- tuksen hukkuneen. Tad etsimisen tilaa Pasi Falk ja Pekka Sulkunen (1980) kutsuvat "kosmiseksi yksindisyydeksi". Kosminen yksindisyyden tunne syntyy silloin, kun mies pada naisen taak- seen, irtautuu naisen/yhteiskunnan kontrollista ja ajautuu juoma- porukkaan, jossa torjutaan ulkopuoliset hairitsijat seka sisanen syyllisyydentunne. Kosminen yksindisyys valtaa miehen mielen eri- tyisesti luonnonoloissa, kuten metsassa tai saaressa. Se on elaman katoavaisuuden ja kuoleman olemassaolon muistamista. Juoma- ringissa tunnelma kestaii niin kauan kuin viinakin, ja perimmiltdan siina vallitsee "tyhja solidaarisuus", todellisista asioista ei puhuta.66 Maid vaitteet voidaan kuitenkin kyseenalaistaa67. Arskan kertomusten juopottelukuvausten perusteella on kuiten- kin kysymys jostakin paljon syvemmasta kuin pelkasta viinapullon ymparille syntyvasta tyhjasta solidaarisuudesta. Naisen kontrollista on toki irtauduttu, jopa niin hyvin, ettei yhtakiidn naisiin viittaavaa ilmausta lOydy Arskan kertomuksista. Voidaan ajatella, etta miehi- nen ykseys vahvistuu juuri miesten kesken olemisesta, ja urheilu- kokemuksen jakaminen kasvaa todelliseksi solidaarisuudeksi: mas- kuliinisen mieheyden vahvistamiseksi. Haivandys kosmisesta yksi- naisyydesta on kuitenkin lOydettavissa Ratioyhteys Barcelonan kisakentille -kertomuksen murtumakohdassa. "Mietin miten taman nyt alottais siististi koska tama on perhejulkaisu." -lauseen jalkeen Arska vaihtaa rivia, ikaankuin huokaisee syvaan: "Kylla vituttaa".

153 Huokauksen paikka kuvaa pohdintaa, onko rnillaan mitaan merki- tysta. Juopuneita miehia ymparOi saarien luonto ja loppukesan illan pimeys. Muutama rivi myOhemmin Arska toteaa: "Majasaaressa sen kun aani kovenee"68, mika kertoo kovasta miesporukassa kaydys- ta jalkipelista. Vaikka tappion hetkella miehinen identiteetti on kokenut melkoisen kolauksen, se ei jää pysyvaksi. Pettymyksen ja uhon yhteinen kollektiivinen kokeminen ja jakaminen tiivistaa miesryhman yhteenkuuluvuutta entisestaan. Vaikka Barcelonan mitalisaalis ei nuorukaisia tyydyta, niin silti kuopasta noustaan. Arska verhoaa tunteensa perimiehisesti huu- moriksi: Kylla me olemme hyvid, taisimme siind sivussa ohittaa Surinamin, mene ja tieda. Tdssa on tullut viljeltyd niin pal- jon maantiedetta end muljahti mieleen semmonen ajatus jot- ta seuraavissa kisoissa Majasaari kilpailee itsendisend valtio- na. Ihan varma juttu.69

Nain areenalle astuisivat Majasaaren nuoret leijonat, jotka haas- taisivat koko maailman muut uroot kilpasille kanssaan — lajissa kuin lajissa. Tosin Majasaaressa lajeina ovat olleet Minna pingis ja petanki. Haiskahtaa siten palkkatyOldismiehen kompensoivalta uholta. Kertomuksissa Arska nimead "meidat" yhtendiseksi miesryhmak- si, joita han kutsuu "kolmeksi pelleksi", "revohkaksi", "paremmak- si seuraksi",7° "kolmeksi therraksr, "kesan ex-lornalaisiksi", "pimeiksi ukoiksi" ja "ukoiksi"71 seka "karpasheiksi" ja "kumppa- neiksi"72. Kaikki nimitykset ovat lampiman hurnoristisia, mika ker- too hyvasta yhteishengesta. TyOldisnuorukaisten ystavyyden verra- tonta tunnelmaa korostaa yhteinen vapaudentunne. 01la poissa kotoa, vapaa-ajalla humalassa ja melkein olympiavoittajana. Vapaus tarkoittaa kaikessa laajuudessaan tallOin vapautta niin tyOnantajan vallan alta kuin myOs vapautta perhe-elaman velvollisuuksista. Tama vaikuttaa yhteisyyden tunteeseen ja paluuseen arkeen.

154 "Vahanhan se on haikeeta toisaalta lahta pois mutta eikOhan tassa ole retked taas tarpeeksi. Paasee kotio rentoutumaan."73 Miehisyys ei ole kadonnut minnekaan, vaikka sita on koeteltu. Pikemminkin se on vahvistunut entisestaan yhteisten, vain miesten kesken teh- tavien rituaalien ja kisailujen myOta. TyOldismiehen rekonstruoitu- misen ydin lOytyykin keihasjatti Seppo Radyn sanoista: "Mies se on havinnytkin mies, vaikka on niin saatanan huono"74.

Viitteet

I TyOlaiskulttuurin tutkimuksen alueella Tiutinen on tullut tunnetuksi tutkimukses- ta Honka-Hallila, Helena: Tiutinen Kotkan esikaupunki 1900-1943. Lisensi- aatinty6, Turun yliopisto/ kansatiede, 1985. 2 Ks. Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero: Diskurssianalyysi liikkeessei. Vastapaino. Tampere 1999, 37-43. 3 Tata lakia oli edeltanyt vuoden 1922 tyOsopimuslaki, jossa maariteltyja yleisia vuo- silomasaannOksia haluttiin tarkentaa monelta osin. 4 TyOvaenliikkeen nakOkulmasta vapaa-aika maariteltiin kuitenkin hieman toisella tavalla 1900-luvun alun vappubanderolleissa vaadittiin: "8 tuntia tyOta, 8 tuntia sivistysta, 8 tuntia unta". Sivistyksella tarkoitettiin nimenomaan tyOvaen sivis- tystason kohottamista ja luokkatietoisuuden syventamista vapaa-aikana. Ks. esim. Ty&den omaehtoinen sivistysty6. Pieni Tietokirjasto. Tammi. Helsinki 1954. 5 Veijola, Soile: Turismin ndyttelmOt ja kulissit. Huomioita suomalaisesta seuramat- kaetiketistel. Alkoholipoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimusseloste n:o 179. Alkoholipoliittinen tutkimuslaitos. Helsinki 1988, 54. Alunperin tama jaottelu on peraisin Orvar Lofgren artikkelista "Turism som kultur- och klassmOte." Teoksessa Turisme og reiseliv. Edited by Lars Henrik Schmidt & Jens Kristian. Nordisk sommeruniv. Aalborg 1984. 6 Alasuutari, Pertti: Toinen tasavalta. Suomi 1946-1994. Vastapaino. Tampere 1996, 231. Kysymys on kansallisen eliitin, alunpitiien ruotsinkielisen sivistyneistOn, samastumisesta suomalaisiin. Kun suomalaisista luotiin yhtendista kansakuntaa, tutkittiin kansan kulttuuria, joka muokattiin uuteen ehompaan asuun kansan- sivistystyOtii ajatellen. 7 Veijola 1988, 54. 8 Ks. tarkemmin Turner, Louis & Ash, John: The Golden Hordes. International Tourism and the Pleasure Periphery. Constable. London 1975. 9 Emt. 10 „,4 olemista tutkimaan on syntynyt ns. miestutkimus. Sen tutkimuskohtee- na on kulttuurisesti ja sosiaalisesti tuotettu maskuliinisuus, jolloin selvitetaan eritoten yhteiskunnallisten valtasuhteiden syntya, kaytantOd ym. Ks. Sipila, Jorma: "Miestutkimus — sarOja hegemonisessa maskuliinisuudessa". Teoksessa Aliestã rakennetaan. Maskuliinisuuksia puretaan. Toimittaneet Jorma Sipila & Arto Tiihonen. Vastapaino.Tampere 1994, 17-33.

155 11 Badinter, Elisabeth: Mika on n2ies? Suomentanut Leevi Lehto. Vastapaino. Tampere 1993, 17. 12 Maki-Kulmala, Airi: Initiaatio ja alakulttuuri. Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos, Tampereen yliopisto. Acta Universitatis Tamperensis ser A vol 383. Tampere 1993, 15-16. Ks. Turner, Victor: The Ritual Process. Aldine. Chicago 1969. 13 Ks. Durkheim, Emile: Uskontoeleinldn alkeisinuodot. Australialainen toteemijiir- jestelmd. Suomentanut Seppo Randell. Tammi. Helsinki 1980, 291-311; Badinter 1993, 107-127. 14 Siltala, Juha: Miehen kunnia. Modernin mieben taistelu hdpeeid vastaan. Otava. Helsinki 1994, 9. 15 Falk, Pasi: "Vaimoni ei ymmarra minua...". Teoksessa Miehen mallit. Toimittaneet Seppo Helminen & Merja Hurri. Kirjayhtyma. Hameenlinna 1985, 23-37. 16 Gro- nfors, Martti: "Miehinen kulttuuri ja vakivalta". Teoksessa Mieste't rakenne- taan. Maskuliinisuuksia puretaan. Toimittaneet Jorma Sipila & Arto Tiihonen. Vastapaino. Tampere 1994, 67. 17 Durkheim 1980, 299-301. 18 Tavi, 12.-14.8.1994. 19 Sotka, 18.-20.8.1989. 20 Alasuutari, Pertti: "Pullon lapi nakyva mies". Teoksessa Miehen mallit. Toimitta- neet Seppo Helminen & Merja Hurri. Kirjayhtyma. Hameenlinna 1985, 45-46. 21 Tavi, 12.-14.8.1994. 22 Peltonen, Matti: Viinapdeiste't kolerakauhuun. Kirjoituksia sosiaalihistoriasta. Helsinki. Hanki ja Jaa 1988, 15-17. 23 Sulkunen, Pekka & Alasuutari, Pertti & Natkin, Ritva & Kinnunen Merja: LdhiO- ravintola. Otava. Keuruu 1985, 21; Alasuutari 1985, 39-40. 24 Alasuutari 1996, 230. 25 Virtanen, Matti: Ankyrd, tuiske, huppeli. Muuttuva suonialainen humala. WSOY. Juva 1982, 12. Sulkunen ym. 1985, 21. 26 Veijola 1988, 79. Aflaki-Kulmala 1993, 281. 29 Sotka 18.-20.8.1989. 30 Sotka 18.-20.8.1989. 31 Sotka, 18.-20.8.1989. 32 Haapana 7.-9.8.1992. 33 Haapana 7.-9.8.1992. 34 Sotka, 18.-20.8.1989. 35 Barcelonan olympialaisissa vuonna 1992 Seppo Raty jai hopealle. Muut suoma- laiset keihasmiehet tippuivat mitalisijoilta: Kimmo Kinnunen jai neljanneksi ja Juha Laukkanen kuudenneksi. 36 Haapana 7.-9.8.1992. gAlasuutari 1985, 46-47. 3 Ks. Alasuutari 1985, 46-47. 39 Haapana 7.-9.8.1992. Virtanen 1982, 12; ks. Alasuutari 1985, 47. 40 Tavi, 12.-14.8.1994. 42 EM-kisoissa vuonna 1994 kavelija Valentin Kononen oksenteli 50:den kilometrin kavelyssa nesteet ulos — muttei keskeyttanyt. Tata pidettiin erityisen kunniak- kaana. Seppo Raty heitti keihdassa EM-hopeaa. Kuulamiehista Mika Halvari oli neljas jadden seitseman senttia pronssista ja Markus Koistinen viides vain sen- tin Halvaria heikommalla tuloksella. 43 Tavi, 12.-14.8.1994.

156 44 Chatman, Seymour: Story and Discourse. Narrative Structure in Fiction and Film. 5th printing. Cornell University Press. USA 1989, 19-20; Vainikkala, Erkki: Oppinut taikina. Kirjoituksia kirjallisuuden teoriasta, kielestd ja kulttuurista. JYY:n julkaisusarja N:o 30. Jyvaskyla 1993, 221-222. 47 Alasuutari, Pertti: Laadullinen tutkimus. 2. uudistettu painos. Vastapaino. Tampere 1994, 107. Alunperin Alasuutarin esittama kertomuksen kolmiraken- ne on narratologi Gerald Princen luoma. Tosin jaottelu on hyvin yleisesti kay- , tetty ilman viittaamista Princeen. 46 Sotka 18.-20.8.1989. 4,7 Tavi 12.-14.8.1994. 48 Haapana 7.-9.8.1992. 49 Sotka 18.-20.8.1989. )° Tavi 12.-14.8.1994. Haapana, 7.9.8.1992. 52 Sotka 18.-20.8.1989. 53 Haapana 7.-9.8.1992. 54 Ks. Vainikkala 1993, 222; Chatman 1989, 31-34. )), Sotka 18.-20.8.1989. 56 Vrt. Pakalen, Mia & Perukangas, Michael: "Urheilun moraali on velvollisuus halu- ta". Teoksessa Semioottisen sosiologian nakOkulmia. Sosiaalisen todellisuuden rakentuminen ja ymmeirrettãoys. Toimittaneet Pekka Sulkunen & Jukka TOrrOnen. Vastapaino. Tampere 1997, 156-160. 57 Tiihonen, Arto: "Urheilussa kilpailevat maskuliinisuudet". Teoksessa Miestã rakennetaan. Maskuliinisttuksia puretaan. Toimittaneet Jorma Sipila & Arto Tiihonen. Vastapaino. Tampere 1994, 229-234. 58 Tiihonen 1994, 236-237. 59 Tavi 12.-14.8.1994. 60 Ks. PyykkOnen, Teijo & Vasara, Erkki: Viinamden urheilumiehet. Urheilu ja rait- tius 1900-luvulla. Liikuntatieteellisen seuran Impulssi XVI, Liikuntatieteellinen seura, Helsinki 1999. 61 Willis, Paul: Koulun penkiltd palkkatyOhOn. Miten tyekeienluokan nuoret saavat tyeiviientuokan tyeit? Suomentanut Airi Maki-Kulmala. Vastapaino. Tampere 1984, 64-74. 62 Peltonen, Matti: "Putkinotkoilua". Teoksessa Urbeilukida. Toimittaneet Esa Sironen & Arto Tiihonen & Soile Veijola. Vastapaino. Tampere 1992, 138-143. 63 Alasuutari 1994 , 97-98. 64 Haapana 7.-9.1992. 65 Haapana 7.-9.8.1992. 66 Falk, Pasi & Sulkunen, Pekka: "Suomalainen humala valkokankaalla - suomalai- sen miehen myyttinen fantasia". Sosiologia (1980):4, 257-278. Alasuutari 1985, 43. 6.8 Haapana 7.-9.8.1992. 69 Haapana 7.-9.8.1992. 70 Sotka 18.-20.8.1989. 71 Haapana 7.-9.8.1992. 72 Tavi 12.-14.8.1994. 73 Tavi, 12.-14.8.1994. 74 Ks. Knuuttila, Seppo: "Haviamisen Wiped". Teoksessa Urheilukirja. Toimittaneet Esa Sironen & Arto Tiihonen & Soile Veijola. Vastapaino. Tampere 1992, 87.

157 Johanna Valenius

"We don't use the word 'Republican' in this house!"

Luokan ja sukupuolen politiikkaa amerikkalaisessa tilannekomediassa

Lady Madonna, children at your feet Wonder how you manage to make ends meet? Who finds the money when you pay the rent Did you think that money was heaven sent? (Lennon - McCartney: "Lady Madonna")

Vuonna 1992 republikaaneihin kuuluva Yhdysvaltain varapresi- • dentti Dan Quayle piti puheen, jossa han kasitteli maansa sosiaali- sia ongelmia. Niiden suurimpana syyna Quayle naki perinteisen perheyhteisOn hajoamisen: Juuri nyt perheidemme epaonnistuminen vahingoittaa Amerikkaa syvasti. Kun perheet hajoavat, yhteiskunta hajo- aa. Kaupunkiemme anarkia ja jarjestyksen puute todistavat, kuinka nopeasti sivilisaatio murenee, kun perheperustaan tulee sara Ja kaikille niille, jotka ovat huolissaan etta lapset varttuvat kOyhyydessa, meidki pitaisi tietad tama: avioliitto on todenniikOisesti paras kOyhyydenvastainen ohjelma. Me voimme aloittaa purkamalla sosiaaliturvajthies- telman, joka rohkaiseen riippuvuuteen ja rikkonaisiin per- heisiin. Lopultakin avioliitto on moraalin asia, joka vaatii kulttuurin sisaista yksimielisyyt0 ja sosiaalisten sanktioiden kaytted. 1 [suomennokset JV, jollei toisin mainita.1

Vuosi Oman puheen jalkeen tilannekomedia Aiti ja risat (Grace Under Fire, 1993-19982) sai Yhdysvaltain televisiossa ensi-iltansa. Sen padhenkilOnd on Grace Burdette Kelly, kolmen lapsen — Quentinin, Libbyn ja Patrickin — yksinhuoltaja, joka sarjan alussa

158 tyOskentelee haalariduunarina miesvaltaisella oljynjalostarnolla ja myOhemmin mm. tarjoilijana baarissa ja lopulta toimiston puolella miesvaltaisessa rakennusliikkeessa. Gracella on taloudellisia huo- lia, ja vaistamattOmat mutta tarpeelliset ilta- ja yOvuorot aiheuttavat lastenhoito-ongelmia. Gracen menneisyyteen kuuluvat alkoholismi sekii vakivaltainen avioliitto karikatyyrisen punaniskan kanssa. Sarjan myOta paljastuu my6s, etta nuoruudessaan Grace on antanut ensimmaisen lapsensa, nyt jo aikuisen pojan adoptoitavaksi. Menneisyydestaan ja nykyolosuhteista huolimatta Grace lapsineen muodostaa toimivan perheen, johon voidaan laskea kuuluvaksi myOs naapurin pariskunta Wade ja Nadine, joka kyllakin kirjoite- taan ulos sarjasta viidennelle tuotantokaudelle tultaessa, seka apteekkari Russell, jotka kaikki ovat oleellinen osa Gracen arkea. Nain Aiti ja risat haastaa Quaylen puheessa julkituodun konserva- tiivien ydinperheideologian. Ydinperheideologian ymmarran tassa nakemykseksi, jossa mie- hen, vaimon ja yhden tai useamman lapsen muodostama perintei- nen perhe on yhteiskunnan toimivuuden ja moraalin kannalta toi- vottavin yhteisOmuoto (Quayle: "sivilisaatio murenee, kun perhe- perustaan tulee sarO"). Ideologiaan kuuluvat oleellisena osana kasi- tykset mieheydesta ja naiseudesta, silla perheen sisainen hierarkia ja sukupuoli-identiteetit uusintavat sukupuolijarjestelmda, jossa mies on toimiva ja rationaalinen, nainen puolestaan passiivinen, irrationaalinen, perheenjasenten tarpeista huolehtiva ja usein kotiaiti. Ydinperheideologian mukainen perhe on ideaali, todelli- suudessa lahinnii vain representaatioiden tasolla olemassa oleva keskiluokkainen yksikkO, jota kuitenkin hyOdynnetaan poliittisessa retoriikassa. Tarkastelen Lissa artikkelissa amerikkalaisen tilannekomedian perhe- ja naiskuvia erityisesti Aiti ja risat -sarjan kautta. Jasennan tutkimuskohdettani kasitteilla sukupuoli, luokka, nauru ja politiik- ka, tutkin miten tietysta sukupuoli- ja luokkapositiosta nauraminen

159 tietyille sukupuolen ja luokan ilmentymille ja kaytanteille on poli- tiikkaa. Sarjan paahenkilO on yhdysvaltalaiseen tyOvaenluokkaan eli ns. sinikaulustyOldisiin kuuluva yksinhuoltajaaiti, joka arjessaan joutuu kamppailemaan kolmilapsisen perheensa selviytymisen puolesta. Sarjassa sukupuoli ja luokka ovat tarkedssa asemassa. Komedia rakentuu vahvasti naispaaosan esittiijan, koomikko Brett Butlerin karisman varaan, jonka aikaisempaan stand-up -rutiiniin sarja perustuu. Sarjan seka alkuperainen etta suomenkielinen nimi maarittelevat, kenen nakOkulmasta sarjatodellisuutta kasitellaan. Tassa Aiti ja risat muistuttaa paljon Roseannea (1988-1997), joka sekin perustui naiskoomikon, Roseanne Barrin luomaan Domestic Goddess -hahmoon. MyOs Roseannen jokaisen jakson avaus, jossa kamera kiersi 360 astetta keittiOn ruokapOytaan kokoontuneen per- heen ja ystavien ympari alkaen ja pdayen Roseanneen, visuaali- sesti merkitsi hanet sarjan keskiOksi ja perheen koossapitavaksi voimaksi3. Sukupuolen naen Teresa de Lauretiksen tavoin yhteiskunnallise- na valtasuhteena: sukupuoli on todellisuudessa suhteen representaatio, sen etta kuuluu tiettyyn luokkaan, ryhmaan, kategoriaan. --- sukupuoli rakentaa yhden entiteetiin ja muiden entiteettien valille suhteen, [entiteettien] jotka on aikaisemmin jarjestet- ty luokaksi, ja tuo suhde on kuulumista. Nain sukupuoli madrad entiteetin, esimerkiksi yksilOn, paikan luokassa ja nain ollen paikan myOs suhteessa toisiin aikaisemmin jar- jestyneisiin luokkiin. sukupuoli ei esita yksilba vaan suh- detta, sosiaalista suhdetta. Toisin sanoen se esittaa yksilOn luokalle. --- sex-gender -jarjestelma on lyhyesti sanottuna seka sosiokulttuurinen rakennelma etta semioottinen koneisto, esittamisen jarjestelma, joka madrad merkityksen (identiteetti, arvo, arvovalta, paikka sukuyhteisOssa, asema sosiaalisessa hierarkiassa jne.) yksilOille yhteiskunnassa.4

De Lauretis ei kayta `luokkaa' tarkoittamassa eksplisiittisesti sosiaaliluokkaa5, mutta termin voi mielestani nanda kattavan myOs sen. Madritelmad on mandollista lukea myOs niin, etta de Lauretis

160 nakee sukupuolen alakategoriana muille kategorioille. Itse en halua asettaa sukupuolta ja luokkaa hierarkkiseen jarjestykseen siten, etta toinen muodostaisi pää- ja toinen alakategorian. Sen sijaan pidan kumpaakin tekijaa yhta tarkednd, toisiinsa kietoutu- neena. Sukupuolen erottaminen muista luokista on mielekasta ainoastaan analyysin kannalta, minka uskon olleen myOs de Lauretiksen tarkoitus. Sukupuoli ja luokka liittyvat perinteiseen val- taan, jota Gracella tyOviienluokkaisena naisena ei ole. Luokka-ase- mansa seurauksena Gracelta puuttuu taloudellinen ja materiaalinen valta ja naisena symbolinen valta. Tarkastelen tassa artikkelissa aluksi sita, miten amerikkalaisessa ja brittilaisessa tilannekomediassa on kasitelty luokkaa, sukupuolta ja perhetta. Olen ottanut englantilaisen komedian kdsiteltavaksi, sil- la genre on leimallisesti angloamerikkalainen. Joitakin eroavai- suuksia brittilaisen ja amerikkalaisen tilannekomedian valilla kui- tenkin on, ja tarkastelemalla englantilaista tuotantoa amerikkalaisen komedian erityispiirteet on helpompi hahmottaa. Sarjat myOs mat- kaavat Atlantin yli, silla on joitakin yhdysvaltalaisia tilannekome- dioita, joiden asetelma ja henkilOhahmot perustuvat brittilaisiin sar- joihin. Amerikkalaisissa versioissa hahmot ja tilanteet mukautetaan enemman amerikkalaista kulttuuria vastaaviksi. Tallaisia oli mm. Three's Company (1977-1984), joka perustui Man About the House -sarjaan (1971-1976). MyOs Huonosti käyttiiytyvdt miehet (Men Behaving Badly, 1992, 1994-1997) on saanut samannimisen yhdys- valtalaisen version. Lopuksi analysoin laheinmin Aiti ja risat -sar- jan poliittisuutta sukupuolen ja luokan seka naurun nakOkulmasta. Tutkimukselleni on ollut kaksi tarkeda esikuvaa ja landetta. Ensimmainen on brittilaisen mediatutkijan Maggie Andrewsin artik- keli "Butterflies and caustic asides. Housewives, comedy and the feminist movement", jossa flan kasittelee ns. kotiaitikomedioiden kehitysta ja poliittista merkitysta. Hanen mukaansa varhaisemmissa 1950- ja 1960 -luvun tilannekomedioissa naurettiin naisille, jotka

161 eivat pystyneet tayttamaan kotiaitiyclen ihanteita. Seuraavalla vuo- sikymmenella genren sisalla tapahtui murros: erityisesti naiskatso- jat pystyivat Butterflies-sarjan (1978-1983) pkihenkilOn, keskiluok- kaisen Rian kanssa nauramaan itse kotiaitiyden ihanteiden absur- diudelle. Andrewsin mukaan uudet kotiditikomediat kasittelivat samoja asioita — ditiytta, lasten paivahoitoa, kotitOita — kuin sen aikainen feministinen liike ja olivat omalta osaltaan viemassd eteenpain yhteiskunnallista muutosta.6 Toinen innoittaja on ollut yhdysvaltalaisen tutkijan, Kathleen Rowen tutkimus "Roseanne: The Unruly Woman as Domestic Goddess" edella mainitsemastani Suomessakin 1990-luvun alussa ndhdystd Roseanne-sarjasta. Rowe kdsittelee samoja teemoja kuin Andrews keskittyen erityisesti Roseanneen, joka omalta osaltaan oli murtamassa perheen ja naiseuden kuvaa tilannekomedioissa.7 Koska Roseanne on oman tutkimuskohteeni kannalta merkittava sarja, esittelen sita tarkemmin edempand. Tarvittaessa teen myOs rinnastuksia sen ja Aiti ja risat -sarjan Tietoteoreettisesti Oman artikkelin kirjoittaminen on ollut haas- tavaa: miten voin suomalaisena tutkijana lOytdd amerikkalaisen viihdeteollisuuden tuotteesta sen poliittisuuden? Olenko kulttuuri- taustani takia sokea tutkimuskohteeni merkityksille tai ovatko tul- kintani niin vddristyneitd, ettei yhdysvaltalainen kollegani pystyisi hyvaksymdan niitd? Onko muutenkaan mitdan mieltd tutkia ame- rikkalaisen ditikomedian kasityksiii perheestd, sukupuolesta ja yhteiskunnasta ja edelleen valittdd tutkimustulokset tasa-arvoisessa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa elaville lukijoilleni, jotka pys- tyisivat sivuuttamaan koko aiheen toteamalla: "Enta sitten? Ohjelma on ehkd radikaali konservatiivisessa Amerikassa, mutta maia on toisin"? Artikkelin kirjoittamisajankohdan tapahtumat muistuttivat minua ettei suomalainenkaan politiikka ole immuuni ydinperhereto- riikalle. Kirjoitin Old artikkelia Suomen tasavallan presidentinvaa-

162 lien aikaan, jolloin ehdokkaiden perhesuhteet, suhde kirkkoon ja uskontoon sekd asenteet vahemmistOja kohtaan nostettiin kam- panjoinnissa ja tiedotusvalineissa tarkeddn asemaan. 8 Vaikka Suomessa on pitkalle edennyt tasa-arvoa edistava lainsdadantO, joka mm. helpottaa naisten palaamista takaisin tyOelamdan lapsen- saannin jalkeen, ovat perinteiset ydinperhearvot yhd voimissaan. Tasty on osoituksena myOs se, etta kolmesta muusta Pohjoismaasta (Tanska, Norja, Ruotsi) poiketen virallisesti hyvaksyttava parisuh- de- ja perhemalli perustuu Suomessa edelleen heteroseksuaaliselle suhteelle. Naisella on perheessa yhd hoivaajan rooli, ja suurin osa arkisista kotitOista jay naisten tehtdvaksi. Lainsdadann011isista uudistuksista huolimatta tyon ja perheen yhteensovittaminen on edelleen vaikeaa naiselle. Miehelle tyOssakaynti ja perhe ei ole aina yhtd ongelmallinen yhtd16.9 Miten sitten kykenen tulkitsemaan oikein sellaisen kulttuurin merkkeja, joissa en itse ole sisalld? Onko mandollista, etta esimer- kiksi leikittelyt etnisilla ja kulttuurisilla stereotypiolla — kuten Nannyn (The Nanny, 1993-1999) ja Seinfeldin (Seinfeld, 1990- 1998) amerikanjuutalaisuus — eivat kaikki avaudu minulle? Esittamani tulkinnat ovatkin suomalaisen tutkijan suomalaisessa kontekstissa tekema Analysoidessani Aiti ja risat -sarjaa olen etsi- nyt yhtaldisyyksid ja eroavaisuuksia verrattuna muiden nakemieni komediasarjojen kdsittelemiin aiheisiin ja esittamisen konventioi- hin: miten se eroaa toisista sarjoista ja mita yhtdlaisyyksid sill y taas on toisten komedioiden kanssa sekd miten genren konventioiden rikkominen on luonteeltaan poliittista. Nain ollen nakOkulma on genrensisilinen. Tarkoituksenani ei ole antaa tyhjentavad kuvaa amerikkalaisesta tilannekomediasta, sill y esittamani tulkinnat ja joh- topdatOkset perustuvat Suomessa esitettyihin tilannekomedioihin; Yhdysvalloissa kirjoitetusta artikkelista olisi todennakOisesti tullut toisenlainen.

163 Yhdysvaltalaisen ja brittilalsen tilannekomedian kehityksestN

Nokkelalle sanailulle perustuva tilannekomedia (eng. situation comedy, sitcom) on eras television sarjaohjelmien lajityyppi, jota erityisesti amerikkalaiset ja brittilaiset televisioyhtiOt tuottavat. Tilannekomedian yksittainen jakso kestaii yleensa noin 25, mai- noksien kanssa 30 minuuttia ja on kerronnallisesti suljettu, so. jokainen jakso on ainakin periaatteessa itsenainen kertomus. Tyypillisesti jakson alussa syntyy vaarinkasityksen seurauksena ongelma, joka sitten ratkaistaan monien uusien vaarinkasitysten jal- keen kyseisen puolen tunnin sisall y. Tasty tilannesidonnaisuudesta juontuu termi `tilannekomedia'. Tilannekomediat eivat siis ole juoneltaan jatkuvia kuten esimer- kiksi saippuaoopperat, joissa tilanteet ja ihmissuhteet usein vain mutkistuvat jaksosta toiseen. Katkonaisuudestaan huolimatta tilan- nekomediat voivat sisaltda useita jaksoja kestavia tarinalinjoja, jot- ka kuitenkin ovat alisteisia kulloisellekin tilanteelle. Vaikka jaksot ovat toisistaan riippumattomia, on tilannekomedioissa toistosta syntyvaa jatkuvuutta: stereotyyppiset ja karrikoidut henkilOhahmot pysyvat samoina, eivatka heidan keskindiset suhteensa muutu.1° HenkilOt eivat kehity siind mielessa, etta he oppisivat kokemuksis- taan. Tilannekomedioiden maailma on syklinen, sill y kehittelyt ovat jaksosta toiseen samankaltaisia. Esimerkkind hyvinkin tyypilli- sesta narratiivisesta rakenteesta on Nanny, jossa C.C. Babcockin ja hovimestari Nilesin yhteiset kohtaukset toistavat samaa keskinai- seen naljailuun ja vahingontekoon perustuvaa kaavaa, kun taas Franin ja Maxwell Sheffieldin tata artikkelia kirjoittaessa jo avioliit- toon johtanut suhde on lapi koko sarjan kulkenut tarinalinja, joka tuo mukaan lineaarisuutta. Yhdysvalloissa tilannekomedia on suosittu ohjelmatyyppi. Erityisesti 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla katsojatilastojen kar-

164 jessa oli perinteiski arvoja ja keskiluokkaista ydinperhetta korosta- via komediasarjoja kuten Onnen paivat (Happy Days, 1974-1984), jonka pdahenkilOperhe Cunningharnit eli nostalgisoidulla 1950- ja 1960-luvulla, Keatonien perheen ymparille keskittynyt Perhe on paras (Family Ties, 1982-1989) ja Bill Cosby Show (The Cosby Show, 1984-1992)." 1990-luvulla Aiti ja risat oli kotimaassaan yksi suosituimmista komedioista, ja se voitti useita palkintoja seka pad- osanesittajalleen etta koko sarjalle12. Suomessa amerikkalainen tilannekomedia ei ole yhta suosittua kuin kotimaassaan. Perhe on paras -sarjalla oli syksylla 1997 keski- maarin 190 000 ja Aiti ja risat sai syksylla 1999 keskimaarin 140 000 katsojaa. Kun naita TV1:n puolella esitettyjen komedioiden katso- jalukuja verrataan kanavan vuoden 1999 suosituimpiin viihdeohjel- miin (Kotikatu keskimadrin 770 000, Uutisvuoto 730 000 katsojaa) tai TV2:n Tuttu juttu -showhun (keskimaarin 900 000 katsojaa), jaa- vat ne katsojatilastoissa selvasti kotimaisen tuotannon jalkeen. Syitd tahan on monia, mutta kieli lienee merkittavin tekija, silla saman- laista kehitysta kohti kotimaisten sarjojen suosiota on havaittavissa myOs muissa Euroopan maissa. MyOs ohjelmapaikka (ohjelmat ennen ja jalkeen) ja -ymparistO (muiden kanavien tarjonta) vaikut- tavat yksittaisen ohjelman suosioon. 13 Seka Perhe on paras etta Aiti ja risat -sarjan esitysaika oli/on iltapaiva tai alkuilta, jolloin prime- time aika ei ole viela alkanut. Aiti ja risat on myOs vastatusten suositun saippuaoopperan Kauniit ja rohkeat -sarjan kanssa. MTV3:n kanavalla Bill Cosby Show oli jonkin verran suositumpi: vuonna 1994 sarja sai keskimaarin 208 000 ja seuraavana vuonna 257 000 katsojaa. Samalla aikajaksolla Mainostelevision kotimaisten sarjojen katsojamadrat ylsivat yli miljoonan: Hynttyyt yhteen sai par- haimmillaan 1 625000, Hyvdt herrat 1 472000, Puhtaat valkeat lakanat 1 355000 ja Blondi tali taloon 1 175000 katsojaa.14 Amerikkalainen tilannekomedia on leimallisesti ollut keskiluok- kaista (perhe-)eldmila kuvaavaa. Onnen paivat, Perhe on paras ja

165 Bill Cosby Show olivat juuri ydinperhekeskeisyydessaan paluu 1950-luvulle. 1960- ja 1970-luvulla tilannekomedioissa esiintyi yksinhuoltajaisia tai keskiluokkaisia pariskuntia ilman pienia, yield kotona asuvia lapsia. 1970-luvun lopun ja 1980-luvun sarjat palaut- tivat ydinperheen televisioon. Muutos aikaisempiin 1950-luvun per- hekomedioihin oli se, etta nyt aidit eivat yleisesti ottaen enda olleet kotiaiteja vaan koulutettuja ja tyOssakayvia urasuuntautuneita nai- sia. 15 Ydinperheen paluu osui aikaan, jolloin niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassakin oli perinteisia arvoja kannattava oikeistokon- servatiivinen hallinto. On jopa valtetty, etta presidentti Ronald Reaganin suosikkiohjelmia olivat Pieni talo preerialla (Little House on the Prairie, 1974-1983) ja Perhe on paras. Totta tai ei, niin kui- tenkin yhteiskunnallisen ilmapiirin konservatiivistuminen heijastui myOs televisioon. Bill Cosby Show oli siita erikoinen, etta siind esiteltiin harvoin televisiossa nahty ylempaan keskiluokkaan — isa laakari, aiti juristi — kuuluva musta l6 Huxtablen perhe. Asetelma sai niin kiitosta kuin kritiikkiakin seka valkoisten etta mustien taholta. Sarjan katsottiin nayttavan vahemmistOvaestOnosan toisen puolen elamaa ja luovan nain myOnteista kuvaa valtavaestOn keskuuteen seka antavan posi- tiivisia roolimalleja nuorille mustille. Sarjan kriitikot pitivat Bill Cosby Showta taas liian "valkoisena". Roturistiriidat nakyivat suh- teellisen vahan, eika sarjassa pyritty tuomaan tarpeeksi viihemmis- ton ongelmia esille. Niin tai nain, Bill Cosby Show oli ainakin ydin- perhekeskeisyydessaan ja patriarkaalisuudessaan erittain konserva- tiivinen. Amerikkalaisen tilannekornedian kehitysta tutkinut Paul Wells kutsuukin sarjaa mustaksi versioksi 1950-luvun Father Knows Best -sarjasta .17 Britanniassa tilannekomedian kehitys on ollut hieman toisenlai- nen, vaikka suuntausta kohti perhekomedioita on siellakin ollut. 1950-luvulla brittilainen televisio naytti hyvin vahan kotiin sijoittu- via komedioita, sen sijaan tapahtumien painopiste oli kodin ulko-

166 puolella. Seuraavilla vuosikymmenilla perhe- ja kotielaman kuvaa- minen saivat enemman tilaa. PadhenkilOt olivat pitkaan tyOvaen- luokkaan kuuluvia kansanmiehia, jotka elattivat itsedan puodinpi- tajina, kaupparatsuina tai puolilaittomilla puuhilla. Sarjat olivat hen- kilOhahmojen nautinnon- ja huvitteluntavoitteissaan eskapistisia.18 1960-luvulla oli myOs vastakkaista kehitysta kohti sosiaalista rea- lismia. Till Death Us Do Part -sarjan (1965-1975) padhenkilOnd oli karkea satamatyOlainen Alf Garnett, joka esitteli avoimesti rasistisia Sarjan tapahtumapaikkana oli suurimmaksi osaksi Garnettin koti, jossa hanen lisakseen asuivat hanen hopsahtanyt vaimonsa, tyttarensa ja tyOtOn sosialistivavypoikansa. Alf ajautui vaittelyihin vapaamielisemman vavypoikansa kanssa, jolle flan myOs aina havisi. Kiukkuaan Alf purki vaimoonsa, joka kuitenkin oli liian kiltti ja ymmartiimatOn loukkaantuakseen. Suomalaisille Till Death Us Do Part on tutumpi sen yhdysvaltalaisena versiona Perhe on pahin -sarjana (All in the Family, 1971-1983). Vasta 1980- ja 1990-luvulla on tyOviienluokan kuvaaminen brittilaisissa tilanneko- medioissa hiipunut ja tilalle ovat tulleet mm. erindiset media- ammatit (esim. Todella upeeta (Absolutely Fabulous, 1992, 1994- 1995, 1996) 19 Toki Yhdysvalloissakin on myOs keskiluokkaiseen ydinperhee- seen sijoittuvien sarjojen rinnalla tyOvaenluokkaan joko kokonaan tai joidenkin paahenkilOiden kautta kiinnittyvia tilannekomedioita kuten juuri edella mainittu Perhe on pahin, Pulmuset (Married... With Children, 1987-1997), Roseanne, Aiti ja risat seka Nanny, jossa pkihenkilO Fran Finen tausta on selvasti tyOvaen- luokkainen20. Yksi kaannekohta tilannekomedioiden perhekuvassa tapahtui, kun Roseanne Barr esitteli vuonna 1988 Cunninghamien, Keatoneiden seldi Huxtable-perheen keskiluokkaisen perhenostal- gian rinnalle Connerin perheen. Barrin esittama Roseanne Conner oli sekalaisissa tOissd kayva kolmen lapsen diti, jonka aviomies Dan

167 joutui sarjan kuluessa rakennusalalta tyOttOrnaksi. Connerit olivat selvasti tyOldisperhe, jossa taloudelliset ongelmat olivat koko ajan lasna. Perhe-elama ei ollut siloiteltua eivatka vanhempien ammatit olleet jannittavia tai haasteellisia, vaan tOissa kaytiin pelkastaan rahan takia. Connerien koti oli aidon nakOinen nuhjuisuudessaan. Perheen kolme lasta, Becky, Darlene ja DJ olivat genren vaatimus- ten mukaisesti sananvalmiita ja karrikoituja, jopa omituisia 21 , mut- ta hahmoista puuttui kaikkinainen pikkusievyys ja hyvantahtoi- suus, jota tilannnekomedioiden lapsissa on totuttu nakemaiin. Aiti ja risat jatkaa tyOlaisaitikomediaperinnetta.

Politiikka merkityksenantona

Analyysini lahtOkohtana on nakemys, etta komediat tarjoavat pai- kan neuvotteluille merkityksista. Neuvottelua voidaan kayda ensin- nakin tekstinsisaisesti, so. sarja voi rikkoa lajityyppinsa totuttuja kaavoja esittelernalla ydinperheen tilalle alkoholismin ja vakivaltai- sen avioliiton lapikayneen yksinhuoltajaaidin kuten Aiti ja risat tekee. Toiseksi neuvottelua kaydaan myOs sarjan ja yleisOn valilla katsojien eri katsojapositioista (esim. sukupuoli, luokka, etnisyys, ika, seksuaalinen identiteetti) kasin, jolloin tekstille annetut merki- tykset voivat olla erilaisia, jopa ristiriitaisia tekstin sisalle rakennet- tujen merkitysten kanssa. 22 Merkityksia ei siis tarkasti ottaen ole valmiina vaan niita annetaan. Ne syntyvat — tai synnytetaan/tuote- taan — jossain tietyssa historiallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa, jossa henkilO on. Tuotettavien merkitysten kirjo ei kuitenkaan ole rajaton, silla mika tahansa merkitys ei ole mandollinen. Kulttuurin uskomukset ja puhetavat saantelevat tietyissa rajoissa merkitysten syntymista. Eras merkitystyyppi, joka voidaan komedioiden kohdalla tuot- taa, on poliittisuus. Poliittiseksi — ja politiikaksi — kasitan muun

168 muassa sellaisen inhimillisen toiminnan, jonka tulkitaan kyseenalaistavan ja/tai pyrkivan vaikuttamaan seka muuttamaan vallitsevia kasityksia ja arvostuksia yhteiskunnasta, sen sisaisesta jarjestyksesta, jasentensa valisista suhteista, arjesta jne. Politiikka ei ole asioiden luonnollinen, sisasyntyinen ominaisuus, eika politiik- ka paikannu ainoastaan valtiollisten instituutioiden tai esimerkiksi puolueiden tai joukkoliikkeiden sisalle. Ei voida myOskaan sanoa, etta toiset asiat ovat itsessaan poliittisia ja toiset eivat. Sen sijaan asioita voidaan lukea poliittisesti ja niille voidaan antaa poliittisia merkityksiii.23 Politiikan ymmiirtaminen laajasti ei sulje pois sita, etta on asioi- ta, jotka on tarkoitettu poliittisiksi ja myOs sellaisiksi tulkitaan. Aiti ja risat sisaltaa suoria viittauksia republikaaneihin (Grace: "Mekin olemme landOssa tarkkailemaan luontoa. Tarkoitukseni on nayttaa erilaisia alueelle tunnusomaisia elibita ja...Voimmekin aloittaa heti. Kersat, tuo on republikaani."), mika vie sen ilmeiselle perinteisen poliittisen diskurssin alueelle. On kuitenkin mandollista, etta yhteiskunnallinen tilanne voi edesauttaa joidenkin ilmiOiden kuten kuluttamisen politisoitumista.24 Politiikan kentan laajentumisen myOta myOs populaarikulttuuria on alettu lukea poliittisesti, ja nain komediankin poliittisiin ulottu- vuuksiin on alettu kiinnittaa huomiota 1980-luvulta lahtien25. Erittain kuvaava vaikkakin darimmainen tapaus oli Murphy Brownin (Murphy Brown, 1988-1998) ymparilla vellonut kuohunta vuonna 1992, jolloin Dan Quayle taman artikkelin alussa siteeraa- massani puheessa syytti erityisesti televisiota: Asioita ei tee mitenkaan helpommaksi se, end prime time - television Murphy Brown — hahmo, jonka sanotaan edusta- van Oman paivan alykdstd, korkeasti palkattua koulutettua naista — pilkkaa isan merkitysta hankkimalla lapsen yksi- ndan ja kutsumalla sita vain yhdeksi "eldmantyylivalinnak- si". Tiedan, ettei ole muodikasta puhua moraalisista arvois- ta, mutta meidan tdytyy kuitenkin puhua niistd. Vaikka mei- dan kulttuurijohtajamme Hollywoodissa, televisio ja kansal-

169 liset sanomalehdet paivittain ivaavat moraalisia arvoja, uskon, etta useimmat meista tassa huoneessa tietiivat, etta jotkut asiat ovat oikein ja toiset vaarin. Nyt on aika tehda keskustelusta julkista.26

Suurvallan kakkosmies siis otti kantaa fiktiivisen henkilOn, Candice Bergenin televisiosarjassa Muiphy Brown naytteleman toi- mittajan, fiktiiviseen paatOkseen hankkia lapsi. Murphy Brownin tekijat vastasivat varapresidentin puheeseen hammentamalla faktan ja fiktion sekoitusta Quaylen puhetta seuranneessa jaksossa. Komedian hahmot seurasivat televisiosta aitoja uutispatkia Quaylen puheesta ja esittelivat todellisia ja keksittyja lehtiartikkeleita tapauk- sesta. Jakson lopussa Murphy Brown naytettiin juontamassa ohjel- maa "amerikkalaisesta perheesta ja perhearvoista". Lopuksi tuleva yksinhuoltajatoimittajamme totesi: "Etsiessamme syita sosiaalisiin ongelmiimme voisimme syyttaa tiedotusvalineita, kongressia tai hallintoa, joka on ollut vallassa 12 vuotta. Tai sitten me voisimme syyttaa minua." 27 Quaylen kommentti ja Muiphy Brownin tuotta- jien dramaturgiset vastavedot olivat vain yksi osoitus jo pitkaan jat- kuneesta politiikan kentan laajentumisesta valtiollisten ja puolue- poliittisten instituutioiden ulkopuolelle. Nain myOs populaarikult- tuurista on tullut julkisen keskustelun ja poliittisen vaikuttamisen nayttamO. Liike on ollut kaksisuuntainen, sill y myOs politiikka on viihteellistynyt, misty on esimerkkind poliitikkojen esiintymiset eri- naisissa visailuohjelmissa. Tassa on syyta korostaa, etta komedian politisoituminen ei kos- ke ainoastaan sarjoja kuten Kyllci, herra ministeri (Yes, Minister, 1980-1982), Kyllei, herra peieiministeri (Yes, Prime Minister, 1986- 1988), Spin City (Spin City, 1996-) tai edes jollakin tavoin rajoja rik- kovia tilannekomedioita kuten amerikkalaisten ennakkoluuloja ruotiva Perhe on pahin tai vanhempia naisia kuvaava Tyttokullat (The Golden Girls, 1985-1992), vaan myOs perinteisempia sarjoja kuten jalleen kerran Suomessakin nahtya 1990-luvun arvojen

170 mukaan poliittisesti epakorrektia Menneiein bussilla (On the Buses, 1969-1973), joka pystyi hetkellisesti tarjoamaan tilan naiskatsojille peilata jakson tilanteita omiin kokemuksiinsa28. Poliittisen luennan tekee mandolliseksi se, etta huumorin varjol- la pystytaLin rajoja ja sanomaan asioita, joista on julki- sesti vaikea puhua tai joita vakava diskurssi ei (vielii) salli. Sukupuoli ja seksuaalisuus ovat alueita, joiden rajojen koettelemi- seen huumori on toimiva valine. Joissakin uusissa 1990-luvun tilan- nekomedioissa on kiisitelty esimerkiksi homoseksuaalisuutta tasa- vertaisena heteroseksuaalisuuden kanssa. Muun muassa Frendeissei (Friends, 1994- ) ja Hulluna sinuun -sarjassa (Mad About You, 1992-1999) lesboparit on integroitu sarjan maailmaan. Toisaalta les- bouden esittamisen radikaaliutta laimentaa se, etta molemmissa sarjoissa naisten parisuhde toistaa heterosuhteen seka romanttisen rakkauden ideaalia, ja Frendeissd, jossa pariskunnalla on lapsi, jopa ydinperheen

Henkiliikohtaista politiikkaa

Uusi 1980- ja 1990 -luvulla esiintullut piirre tilannekomedioissa on vakavan diskurssin sisallyttaminen komedian konventioiden rinnal- le ja ei-koomillisten aiheiden kasittely. AIDS, alkoholismi, perheva- kivalta, seksuaalinen hyvaksikayttO ja kuolema ovat vain muutamia aihepiireja, joita uusimpien komedioiden henkilOt ovat joutuneet kohtaamaan joko omakohtaisesti tai muiden hahmojen kautta. Seurauksena vakavien asioiden kasittelysta on ollut painopisteen siirtyminen tilanteista henkilOihin, jotka ovat saaneet mandollisuu- den kasvaa sarjan kehittymisen myOta. Tilannekomediasta (situa- tion-focused) on tulossa henkilOkomedia (character-focused).3° Aiti ja risat on lahtOkohtaisesti vakava komedia. Gracen vaki- valtaiseen avioliittoon ja alkoholismiin viitataan lahes jokaisessa

171 jaksossa ja yksinhuoltajuuteen liittyvat taloudelliset ongelmat (enti- nen aviomies Jimmy ei aina maksa elatusmaksujaan) mainitaan taman tasta. PadhenkilOn ongelmia alkoholin ja laakkeiden kanssa on kasitelty ainakin yhden kokonaisen jakson verran kayttamalla seka komedian etta vakavan kerronnan keinoja. Kohtauksessa, jos- sa Grace keskustelee Jimmyn — myOs parantunut alkoholisti — kans- sa laakeriippuvuudestaan ja juomishistoriastaan, on dramaattinen siirtyma vakavaan diskurssiin: Jimmy muuttuu hetkeksi alykkaiiksi ja tuntevaksi mieheksi. Kohtauksen lopulla on katarsismainen paluu takaisin komedian diskurssiin, jossa Jimmy jalleen kerran osoittaa tyhmyytensa. Gracen lapset, jotka ovat yllattavdn varittOmiii tilannekomedian lapsiksi, tuovat sarjaan toden tunnun. Vanhimman pojan Quentinin kautta seurataan teini-ikaisen pojan kasvamista31 . Poikien riittien kuten ensimmalnen humalan tai kondomiostoksen kasittely on usein kaytetty aihe perhesarjoissa. Roseanne oli tassakin poik- keus kiinnittaessaan huomion perheen tyttOjen ongelmiin ja jatta- essaan perheen pojan sivuhenkilOksi32. Aiti ja risat on tassa mie- lessa tavanomaisempi. On aika yllattavaa, end Aiti ja risat ei aluksi problematisoinut etnisyytta tai rotua, vaikka etelavaltio Missouri olisi tapahtuma- paikkana tarjonnut siihen hedelmallisen maaperdn. Vasta viiden- nella tuotantokaudella pysyvaan henkilOkaartiin tuotiin mukaan aasialaista syntyperad oleva kampaaja Dot ja afroamerikkalainen rakennusliikkeen omistajamies D.C., joka on Gracen tyOnantaja. Rotujen ja etnisten ryhmien valiset suhteet jaavat kuitenkin sen enempaa avoimesti kasittelematta joitakin poikkeuksia lukuunotta- matta (kun Grace ja taman anoppi Jean ensimmaisen kerran tapa- sivat D.C.:n, Jean oli vakuuttunut, etta mies aikoo rybstad heiddt). Mielenkiintoista on se, end oljynjalostamolla kaikki Gracen tyOto- verit olivat valkoisia miehid. Rakennusliikkeessa taasen muut ty6- tekijat ovat suurimmaksi osaksi mustia miehia. Then Aiti ja risat -

172 sarjan nakOkulma ammentaa ennen kaikkea luokasta ja suku- puolesta, siita mita on olla kOyha yksinhuoltajaaiti tai yleensa nai- nen miesten hallitsemassa tyOmaailmassa mm. ironisoimalla kiin- tiOnainen-kasitetta tai vaatimalla lasten paivahoidon jarjestamista tyOantajan toimesta. Kumpikin ovat asioita, joita monet tyOssakay- vat naiset joutuvat ajoittain pohtimaan. Vaikeiden aiheiden kasittelyssa ei kuitenkaan sorruta mustaval- koiseen imelyyteen. Jaksossa, jossa Grace taisteli koulun AIDS:iin sairastuneen talonmiehen potkuja ajavaa vanheimpainneuvostoa vastaan, kuolevasta miehesta ei tehty pyhimysmaista vaan hyvinkin epamiellyttavii henkilO. Sen lisaksi etta talonmiehen kiittamattO- myys ja vihamielisyys maailmaa kohtaan olivat komiikan Ude, luonteenpiirteet eivat paastaneet katsojaa helpolla. Ongelmiin ei rnyOskaan aina saada ratkaisua, vaan kaikkivoivan loppuhalauksen tilalla voi olla avoin loppu; lopettaako Quentin sittenkaan maria- huanan polton ja pystyykO Grace vastustamaan sarkylaakkeiden tuomaa helpotusta elamaan? Vakavien aiheiden kasittely niin Aiti ja risat -sarjassa kuin Roseannessakin limittyy kummankin koomikon julkisuuspersoo- naan. Barr oli sarjansa ulkopuolella viela huonommin kayttaytyva kuin Roseanne Connerina ja puhui julkisuudessa lapsena koke- mastaan perhevakivallasta ja seksuaalisesta hyvaksikaytOsta33. Butler taasen on tilittanyt avoimesti vakivaltaisesta nuoruu- denavioliitostaan, ja julkisuudessa olleiden tietojen mukaan sarja jouduttiin lopettamaan Butlerin laakeriippuvuuden takia34. Kumpikin on nahnyt itsensa poliittisena toimijana. Butler on muun muassa maaritellyt itsensa "sosialistiksi, jolla on Kultakortti" 35. Ehka juuri henkilOkohtaisen kokemuksen korostamisen seurauksena Aiti ja risat on jattanyt etnisyyden kasittelyn taka-alalle ja ottanut ldh- tOkohdakseen sukupuolen ja luokan. On myOs huomattava, etta hegemonista valkoisuutta ei yleensa tunnisteta etnisyydeksi eika sitd nain ollen myOskddn problematisoida. MyOs Barr tiesi, mitd

173 han oli tekemassa. Han on sanonut luoneensa "Domestic Goddess" ja Roseanne -hahmonsa poliittisina kannanottoina. Hanen mieles- taan korkeastikoulutettujen valkoisten naisten feministinen Bike oli liian eksklusiivinen tavoittaakseen suurinta osaa amerikkalaisista naisista. Komedia sen sijaan saavutti suuret joukot.36 Siitakin huolimatta etta naihin julkisuudessa esitettyihin tahtiku- vaa rakentaviin itsereflektiohin on suhtauduttava varauksella, olisi virhe sivuuttaa kokonaan nain avoimet poliittiset julkilausumat. Kumpikin koomikko maarittelee toimintansa poliittisesti moti- voiduksi ja jopa politiikantekemisen valineeksi. Julkisuuspersoo- nalla ja juorupalstojen paljastuksilla on keskeinen rooli merkityk- senmuodostusprosessissa. Ero Brett Butlerin ja Grace Kellyn valilla hamartyy, ja henkilOkohtaisesta ja omakohtaisesta tulee maailman- laajuista.

Perhe on aina paras?

Kaikki tutkijat eivat ole vakuuttuneita tilannekomedioiden kumouksellisesta luonteesta. Huumorista kirjoittanut sosiologi Michael Mulkay pitaa komedioita yleisesti ottaen sailyttavina narra- tiivisen rakenteensa takia. Niiden huumorihan perustuu henkilOi- den valisten suhteiden pysyvyyteen. Usein henkilOhahmot myOs edustavat stereotyyppisia nakemyksia sukupuolesta ja luokasta. Tilannekomediat ovat kaiken lisaksi yksi viihdeteollisuuden ala, jonka on tuotetettava taloudellista voittoa. Koska sarjan on pystyt- tava vetoamaan mandollisen laajaan yleisOOn, se ei voi sisaltaa kovinkaan radikaaleja hahmoja ja tilanteita.37 'Man kysymykseen poliittisen mandollisuudesta kytkeytyy juu- ri perhe. Usein tilannekomedioissa on jonkinlainen perheyhteisO siellakin, missa se ei eksplisiittisesti ole perinteinen perhe. Tilanne- komediat ovat nimittain usein luoneet sijaisperheita esimerkiksi

174 ty6paikoille sijoittuvissa sarjoissa, joissa myOs painotetaan yhtenal- syytta ja uskollisuutta kuten ydinperheisiin sijoittuvissa komediois- sakin38. Nandakseni tamd johtuu genren muodosta ja narratiivisista konventioista: pieni ryhma henkilOita, joilla jokaisella on oma roo- linsa. Jotta henkilOiden valille pystytaan luomaan koomisia tilantei- ta, on naiden tunnettava toistensa yksityisasiat hyvin, ja useinhan juuri ty-Opaikoille sijoittuvissa sarjoissa henkilOhahmojen kotield- mad ei nayteta paljoakaan tai ei lainkaan. Voikin kysyd, ovatko tilannekomedioiden asetelmat aina vaista- matta perheenomaisia ja mita ne merkitsevat perheen maarittelyn kannalta. Mielestani tallaiset sijaisperheita luovat komediat tuovat ilta toisensa jalkeen katsojien eteen perheita, jotka ovat todellisia siitakin huolimatta etta ne perustuvat romanttisen heteroseksuaali- sen rakkauden sijaan vaikkapa ystavyydelle. Samalla ne mddrittele- vat perheen kasitteen uudelleen kattamaan ydinperheen myOs muita yhteis011isyyden muotoja. Naapuruus- ja ystavyyssuh- teet on usein tilannekomedioissa kdytetty muoto. Aiti ja risat -sarjassa tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi Gracen olohuoneeseen tai keittibOn, jonne naapurit Wade ja Nadine seka Russell tulevat kuin omaan kotiinsa. Ystavdt myOs tun- tevat vastuuta Gracen lapsista ja toimivat Gracen tukena arkipaivan tilanteissa. Nadine ja Grace keskustelevat keskendan lapsista ja miehista "naisten kesken", jolloin on mandollista sulkea miesten dani ulkopuolelle ja tuoda esiin naisten kokemuksia. ValittOmaan perheeseen kuuluu lisaksi Gracen luona asuva Jean-anoppi, mika tekee taloudesta naisjohtoisen. Kaukaisin hahmo onkin entinen aviomies Jimmy, joka vierailuistaan huolimatta on vahiten arkiela- maan positiivisesti vaikuttava henkilOhahmo. Aiti ja risat on tietoinen perhekuvastaan ja kayttad ironisia viit- tauksia muiden perhesarjojen idealisoituun kuvaan perhe-elamastd. Yhdessa jaksossa Gracen uuden miesystdvan Rickin teini-ikainen tytar Amy lupautuu hoitamaan Gracen lapsia, koska hdnesta olisi

175 valilla hauskaa olla kuin "1950-luvun republikaaniteini" viitaten mm. Onnen paivien perhenostalgiaan. Kohtauksen jatkossa Grace ojentaa Amya huomauttamalla, etta he eivat kayta tuota rumaa sanaa `republikaani' talossaan. Komedian sanoma voidaan tulkita myOs luokkayhteiskuntaa ihannoivaksi. Brittildisia tilannekomedioita tutkineen Stephen Waggin mukaan niissa on valtetetty tyOvaenluokkaisen elaman kuvaamista sinallaan ja naurettu ennemminkin paahenkilOiden pik- kuporvarillisuuden pyrinnOille. Tast y johtuen juuri brittilainen tilan- nekomedia onkin usein nahty konservatiivisena luokkajarjestelmaa vahvistavana kulttuurituotteena. Tasty esimerkkina on kaytetty Steptoe and Son -sarjaa (1962-1974), jonka padhenkilOt isa ja poika kuuluivat tydvdenluokkaan. Isa oli avoimesti kOyha ja kouluttama- ton, mutta poika pyrki sosiaalisesti ylOspain ja oli taman takia omaksunut ylaluokkaisemmat maneerit ja puhetavan. Koomiset tilanteet syntyivat, kun nousukas jakso jakson jalkeen nolosti palautettiin omalle paikalleen.39 Wagg ei kuitenkaan nae naita sarjoja arvomaailmoiltaan valtta- matta yltiOkonservatiivisina ja sosiaalista pysahtyneisyytta kannatta- vina. Steptoe and Son tehtiin aikana, jolloin brittilaisen populaari- kulttuurin uusimmat maailmantandet olivat ylpeita tyOvaenluokkai- sesta taustastaan. Sarjan naurun kohteena ei nain ollen ollutkaan halu edeta sosiaalisesti, vaan nousuun usein liittyva teeskentely, uuden puhetavan omaksuminen ja oman taustansa kieltaminen.4° Sama teema toistuu Suomessakin tunnetuissa sarjoissa kuten Pitkein-Jussin inajatalon (Fawlty Towers, 1975, 1979) Basil Fawltyn ja Pokka pitaa -sarjan (Keeping Up Appearances, 1990-1995) Hyacinth Bucket'n — lausutaan [`bukei] — hahmoissa. Amerikkalainen tilannekomedia eroaa optimistisuudessaan brit- tilaisesta. Grace pyrkii ylenemaan sosiaalisesti ja taloudellisesti hankkimalla itselleen yliopiston loppututkinnon ja ns. valkokau- lusammatin toimistossa. Hanen harrastuksistaan oopperaa ja muita

176 taiteita voidaan pitaa tyOvilenluokalle epatyypillisina. Butler onkin itse kuvannut itsedan lausanduksella "proletariaattia, mutta osaan lukea."41 Kulttuuripadomallaan ja liberaaleilla mielipiteillaan Grace on ulkopuolinen tarkkailija, joka sarkastisesti kommentoi anoppin- sa Jeanin rasistisia ja uskonnon savyttamia konservatiisia teitii. Oman osansa saa myOs paikallinen eliitti. Gracen teini-ikai- nen poika Quentin ja tiiman ystilvdt olivat murtautuneet golf-klu- bille, uineet alastomina klubin uima-altaassa ja maalanneet huuli- punalla kuuluisan golfpelaajan patsaan. Joku pojista oli yield varas- tanut arvokkaat mailat. Kun Quentin ei suostu paljastamaan varas- ta, Grace toruu poikaansa: "Ymmarran, jos haluat murtautua rik- kaiden ihmisten tiloihin ja tuhria heidan pyhimpia tavaroitaan. Niin minakin tekisin. Mutta varastaminen on jo vakavampi asia." PadhenkilOiden kayttama etelavaltioiden leved murre alleviivaa luokkaa, silly amerikkalaisessa kontekstissa etelavaltiolaisuus on tullut merkitsemaiin oppimattomuutta ja takapajuisuutta. Grace on alynsa ansiosta noussut kaiken taman ylapuolelle. Aiti ja risat onkin tulevaisuudenuskossaan ja yksilOn mandolli- suuksia korostavana tyypillisempi tilannekomedia kuin Roseanne, josta puuttui optimistinen usko yksilOn lahes rajattomiin mandolli- suuksiin muuttaa elamaansa. Myyttiseen amerikkalaisuuteen kuu- luva jokainen on oman onnensa seppa —ideologia, joka on vahvasti esilla monissa tilannekomedioissa — ja politiikassa — ei ollut Roseannessa nakyvilla, vaan erdanlainen voimattomuus oli koko ajan lasna tunnuskappaleena ollutta junnaavaa bluesia myOten. Aiti ja risat on enemman selviytymistarina, mika tulee kerrotuksi kat- sojille jo jokainen jakson ensiminuuteilla. Parin ensimmaisen tuo- tantokauden aikana tunnuskappaleena kaytetty Aretha Franklinin esittiima "Lady Madonna", jossa pohditaan rahojen riittamista, on vaihtunut optimistisempaan kappaleeseen, jossa etsitaan ja myOs nandaan valoisampi tulevaisuus42.

177 Matriarkan nauru

Tarkea tekija, tilannekomediasta kun on kysymys, on myOs nauru. Nauru on sukupuolen ja luokan rinnalla yksi vallan elementti. Mandollisuus nauraa jollekin voi olla osoitus valtapositiosta toista kohtaan. Viihdeteollisuuden tuotteissa nainen ei ole ollut naurun subjekti vaan objekti, vitsin kohde, joka nauraessaan vitsille joutuu joko samaistumaan uhriin, naiseen (masokistinen identifikaatio) tai nauramaan miesten kanssa (transvestiivinen identifikaatio)43. Sigmund Freud on teoksessaan Vitsi ja sen yhteys piilotajuntaan esittanyt, kuinka perusvitsi vaatii kolme henkilOa onnistuakseen, kaksi miesta ja yhden naisen. Toinen miehista kertoo vitsin, joka osoittaa seksuaalista aggressiivisuutta naista kohtaan. Kertoja pakottaa naisen osallistumaan vitsiin nolaamalla hanet — nolostu- mallahan nainen osoittaa ymmartaneensa vitsin. Freudin mukaan tama ei kuitenkaan viela riita, vaan onnistumiseen tarvitaan yield kolmantena osapuolena oleva toinen mies, joka nauraessaan vitsil- le allekirjoittaa miehisen aggression. Naurun tuloksena kanden miehen valille syntyy side, josta nainen jaa ulkopuolelle.44 Naiset ovat kaikesta huolimatta nauraneet omaa nauruaan, vaik- ka sita ei ole tehty nakyvaksi. Mary Russo on huomauttanut, etta esimerkiksi Mihail Bahtin teki kylla kulttuurin- ja huumorintutki- muksen kannalta vaikutusvaltaisessa Rabelais-tutkimuksessaan kansan naurun nakyvaksi ja osoitti sen voiman, mutta sivuutti sukupuolinakOkulman kokonaan45. Nain ollen naisen nauru on verrattavissa naisen aggressioon, joka sekin usein jää nakymattO- maksi, mutta on kuitenkin olemassa tukandutettuna "naisten kaik- kinaisen masennuksen — meiclan kaikenlaisen pakonomaisen hymyilemisen, egoista huolehtimisen ja uhrauksen; meidan kai- kenlaisten psykosomaattisten sairauksien ja kaikkinaisen passiivi- suutemme" ally kuten Julia Lesage kirjoittaa artikkelissaan Naisten viha46. Monissa huumoriteorioissa huumori nandaankin aggressii-

178 visuuden osoituksena47. Tama nakemys on saanut kannatusta myOs feministisessa tutkimuksessa48. Naurunsekainen aggressiivisuus voi ilmeta naiseuden ruumiilli- suuteen liittyvien ihanteiden rajojen ylittamisena. Kun Roseanne ensimmaisen kerran ilmestyi televisioruutuihin, erityisesti sen nais- ja ditikuvan poikkesi tavanomaisesta. Amerikkalaisessa televisiossa nahtiin ensimmaista kertaa lihava nainen, joka oli seksuaalisesti "normaali"; kodinhoidossaan epasiisti, mutta kuitenkin hyva diti; nainen, joka vihasi avioliittoinstituutiota mutta rakasti aviomies- taan.49 Sarjan ruumiin politiikka rikkoi naiseuden ihanteen rajoja. Silloin kun komediasarjoissa oli esiintynyt lihavia naisia, he olivat olleet naurun kohteena kuten Mennaan bussilla -sarjan Olive, jon- ka kOmpelyys ja lihavuus olivat jatkuvan pilkan alaisia. MyOs jak- sojen arkiset tilanteet, ja Roseannen kyyninen suhtautuminen per- he-eliimaan vastasivat monien perheenditien ornia kokemuksia. Puolittain vihamielisella kaytOksellaan Roseannen hahmo ei pyrki- nyt alituisesti miellyttamaan kanssaihmisidan. Han myOs osoitti, etteivat naiset ole luonnostaan hoivaavia ja kaikkensa lastensa eteen uhraavia diteja. Kulttuurissa, jossa naisten yha edelleen on oltava kauniita, laihoja, miellyttavia ja uhrautuvaisia, Roseanne tar- josi naisille foorumin oman tilanteen peilaamiselle ja samaistumi- selle. Gracen hahmo on aavistuksen verran hienostuneempi mutta samalla myOs ronskimpi versio Roseannesta. Butler puhuu mata- lalla danella ja hanen ruumiinkielensa on voimakasta ja tilaa hallit- seva. Han pukeutuu usein farkkuihin ja lOysiin paitoihin seka kayt- tää matalia kenkia, jotka mandollistavat vahvan askelluksen. Butler ei ole lihava, mutta kuitenkin lahes amatsonimainen verrattuna moniin muihin televisiossa esiintyviin naisiin. Lahikuvat kasvoista ja viittaukset Gracen estrogeenihoitoon paljastavat, etta nayttelija ei ole enaa nuori50. Roseannen tavoin Grace ei pyri miellyttamaan naisellisilla eleilla tai puheilla, vaan hanen kaytOksensa on aktiivis-

179 to ja ajoittain hyOkkadvad. Valid han paroclioi miehista kaytOsta madaltarnalla aantaan yield enemman ja liioittelernalla maskuliini- sia eleita. Grace voi mybs menna toiseen aaripaahan ja rapytella silmidan seka lirkutella tyttOmaiseen tyyliin tai ironisoicla naisellis- ta viehatysvoimaansa (Quentin: "Miten mina saan [ajo]kortin, jos en voi harjoitella?" Grace: "Tee niin kuin mina ja mene inssiajoon minihameessa."). Roolihahmon nimi muistuttaa meita hauskasti sii- tä toisesta Grace Kellysta, joka oli naisellisen hyvan kaytOksen ja olemuksen epitomic. Aiti ja risat -sarja ei myOskdan mystifioi ja idealisoi aitiytta ja lap- sia. "Annoin sinulle elaman!" karjaisee Grace, kun Libby protestoi sita, etta hanelle ei ostettu kaupasta mitaan. Saatuaan jalleen ker- ran puhelun toihin tyttareltaan Grace tokaisee "Kersat. 1Vliksi niita edes yritetaan vetaa ylOs kaivoista" viitaten kansallisiin tosielarnan draamoihin, joissa suorissa uutislahetyksissa seurataan kaivoon pudonneen lapsen pelastusoperaatiota. Jotkut sarjan tilanteet on rakennettu niin, etta joku muista henkilOhahmoista — yleensa kon- servatiivinen Jean — kyseenalaistaa Gracen kyvyn olla hyva aiti lap- silleen. Kun Grace oli sarkylaakkeiden takia nukahtanut paivalla sohvalle ja unohtanut hakea videoita Libbyn synttareille, Jean paheksui tapahtunutta ja yritti syyllistaa Gracea muun muassa kuvailemalla Gracen toimintaa epanaisellisena ja miehisena ("Han lysahti taas sohvalle tOiden jalkeen") sekii seksuaalimoraalisesti arveluttavana ("Han lOhOad sohvalla kuin joku Jinja-autoaseman heitukka"). Grace suhteellistaa tilanteen tyypillisella sarkasrnillaan: nain oli tietenkin kaynyt huumeisiin kuolleelle Janis Joplinillekin! Tutkimuskirjallisuudessa Gracen ja Roseannen tapaisista huo- nosti kayttaytyvista naisista kaytetaan termia unruly wornan51. Termi on lahtOisin historiantutkija Natalie Zernon Davisin artikke- lista "Women on Top", jossa han tarkastelee uuden ajan alun popu- laarikulttuurin sellaisia ilmibita, joissa sukupuolten valinen hierar- kia kaannettiin hetkeksi ylOsalaisin. Tallaiset aanekkaat ja dominoi-

180 vat naiset, joiden kayttaytyminen ei seuraa naisellisen hyvan kay- tOksen saLintOja, ylittavat sukupuolten valisen rajan, mika itsessaan voi olla uhkaavaa. 52 Rowen mukaan tuo huonosti kayttaytyva nai- nen ei suostukaan naurun uhriksi, vaan palauttaa itseensa kohdis- tuneen vitsin naurajilleen esimerkiksi parodioimalla machokaytOs- tä ja irvailemalla miehisyyden symboleille. Nain han pakottaa mie- het hetkeksi nauramaan omalle maailmalleen.53 Aiti ja risat ylittaa myOs luokkia erottavan rajan ja saa katsojat nauramaan keskiluokkaisen elaman ihanteille ironisoimalla ydin- perheen elamad tai osoittamalla golfkerhon pyhien esineiden koo- misuuden. Toisaalta huonosti kayttaytyvan tyOveienluokkaisen nai- sen voidaan nanda vain toteuttavan oman saatynsa sivistymattO- myytta ja elaimellisyytta. Tassa mielessa aanekas ja ymparistOdan hallitseva keskiluokkainen nainen (esim. Todella upeeta) olisi kumouksellisempi. Gracen toiminnan monimerkityksellisyys jaa katsojan ratkottavaksi. Oma tulkintani on ambivalentti. Eras tyyppillinen naisten komediasarjojen piirre on tunteellinen nainen-jarkeva mies -asetelman kaantaminen toisinpain aitiensa tai vaimojensa dominoimien "lapsimiesten" avulla 54. Naiden toimia seuratessaan naiskatsojat voivat kokea mielihyvaa, lOytyyhan kodinhoidon kaytannOissa kokemattomia miehia monien naisten arkikokemuksista55. Tallainen `matriarkan nauru' syntyy siita, kun todellinen arkinen perhe-elama ei vastaakaan niita odotuksia, joita esimerkiksi romanttiset elokuvat ja romaanit tai rakkauden ensi- huuma synnyttavat. Todellisuus osoittautuukin toisenlaiseksi.56 Aiti ja risat -sarjassa matriarkka nauraa jaksosta toiseen Gracen ja aarimmaisen tyhman ja tietamattoman Jimmyn valisissa yhteisissa kohtauksissa (Jimmy: "TiesitkO sing, etta joutsenet osaa lentaa? TiesikO sita kukaan?"). Sarjan muutkin miehet ovat lapsenomaisia. Naapurin Wade on machomainen poliisi, joka harrastaa autotallin- sa yksindisyydessil herkkia savitoita, ja Russell on muuten vain outo. Waden vaimo Nadine taasen on pariskunnan jarkevampi osa-

181 puoli, ja yhdessa hanen kanssaan Grace voi nauraa miesten maail- malle. Sarjan maailmassa naiset ovat ottaneet vallan itselleen — tai oikeastaan he ovat ottaneet vallan uudelleen haltuunsa, silly kodin arki on usein ollutkin naisten hallinnassa. Joka tapauksessa viesti on selvd: naisilla on auktoriteettia, jonka avulla he pyOrittavat arkea. Samalla kodin arki, naisten maailma, tehdaan nakyvaksi ja arvotetaan tarkeaksi. Ongelmalliseksi rationaalinen nainen-irrationaalinen mies -ase- telman tekee se, etta sukupuolten valisen hierarkian karnevalisti- nen ylOsalaisin kaantaminen tapahtuu kornediallisen diskurssin sisalla. Eri aikakausien kulttuurien karnevalistisia kaytantoja analy- soineiden tutkijoiden mukaan jarjestyksen kaantaminen ei valtta- matta ole kritiikkia yhteiskunnan jarjestysta kohtaan tai epaoikeu- denmukaiseksi koetun jarjestyksen horjuttamista, koska juuri nurin- kuriselle hierarkiallehan karnevaalissa nauretaan. 57 Tassa mielessa Mulkayn argumentti tilannekomedian poliittisuuden mandottomuu- desta saa vahvistusta. MyOs naisten nakeminen arjen pyOrittajind voi lukita naiset asemaan, jossa heidan todellinen liikkumatilansa on edelleen kapea. Sarkastisesti naiseuteensa suhtautuva tyOlaisai- ti on kuitenkin yha hoivaaja, jonka ensisijainen tehtiiva on huoleh- tia lapsistaan, ex-miehestdan, taman vanhasta aidista ja jopa naa- purin miehesta.

Politiikan mandollisuus

Olen tassa artikkelissa argumentoinut tilannekomeclioiden poliittis- ten merkityksien puolesta sukupuolen, luokan ja naurun nakOkul- masta. En kuitenkaan halua liioitella niiden yhteiskunnallista mer- kittavyytta, silly poliittinen paatOksenteko tapahtuu yha edelleen komedioiden naururaidallisen maailman ulkopuolella. Huumorin varjolla sanotut asiat arkipaivaisissa ja henkilOkohtaisissa tilanteissa

182 saattavat helposti peittaa alleen poliittisen ja yhteiskunnallisen sanoman. On myOs syytii kysyd, tarvitaako aina kOyha tyOlaisper- he, jotta voidaan nayttaa rumia, siis todellisia ihmisia ja puhua vai- keista asioista, vai olisiko mandollista herattail keskustelua keski- luokkaisen ydinperheen kautta. Kaikesta huolimatta uskon tilannekomedioilla olevan poliittista merkitysta nimenomaan asenteiden tasolla. Niiden poliittisuus syn- tyy viime kadessa luennasta, siita annetaanko niille katsomistilan- teessa poliittisia merkityksia. Merkityksenannon ei tarvitse olla tie- toisesti poliittista toimintaa, vaan komedia voi tarjota myOnteisid samaistumismalleja seka toimia areenana yha avoimemmalle julki- selle keskustelulle muun muassa sukupuolesta, luokasta ja per- heesta. Poliittiseksi toirninnan tekee se, etta ennen nakymattOmak- si jaaneita ilmiOita ja naisten kokemusmaailmaa tehdilan nakyvak- si. NakymattOrnaksi jaaneistd ihmisista tulee politiikan subjekteja.

Vi itteet

1 "Right now the failure of our families is hurting America deeply. When families fall, society falls. The anarchy and lack of structure in our inner cities are tes- tament to how quickly civilization falls apart when the family foundation cracks. --- And for those concerned about children growing up in poverty, we should know this: marriage is probably the best anti-poverty program of them all. We can start by dismantling a welfare system that encourages dependency and broken families. Ultimately, marriage is a moral issue that requires cultural consensus, and the use of social sanctions." http://www.forerun- ner.com/forerunner/X0406_Quayles_Murphy_Brown.html. 2 Vuosiluvut sarjan englanninkielisen nimen perassa viittaavat vuosiin, joina sarjaa tehtiin ja esitettiin kotimaassaan. 3 Rowe, Kathleen: The Unruly Woman. Gender and the Genres of Laughter. University of Texas Press. Austin 1995, 83. 4"--- gender is, actually, the representation of a relation, that of belonging to a class, a group, category. --- gender constructs a relation between one entity and other entities, which are previously constituted as a class, and that relation is one of belonging; thus gender assigns to one entity, say an individual, a posi- tion within a class, and therefore also a position vis-à-vis other preconstituted classes. --- gender represents not an individual but a relation, and a social rela- tion; in other words, it represents an individual for a class. --- The sex-gender system, in short, is both sociocultural construct and a semiotic apparatus, a sys- tem of representation which assigns meaning (identity, value, prestige, location

183 in kinship, status in the social hierarchy, etc.) to individuals within a society." (De Lauretis, Teresa: Technologies of Gender. Essays on Thew, Film, and Fiction. Indiana University Press. Bloomington 1987, 4-5.) 5 De Lauretis 1987, 4. 6 Andrews, Maggie: "Butterflies and caustic asides. Housewives, comedy and the feminist movement." Teoksessa Because I tell a joke or two. Comedy, politics and social difference. Edited by Stephen Wagg. Routledge. London 1998, 50- 64. 7 Rowe 1995, 50-91. 8 "Perheellisyydesta tulossa vaaliase toiselle kierrokselle" Helsingin Sanomat 9.1. 2000; "Aho sai muilta ehdokkailta moitteita perheen hyvaksikaytOsta" Helsingin Sanomat 11.1. 2000. 9 Salmi, Minna: "Tybelaman ja perhe-elaman yhdistamisen palapelit." Teoksessa TyOelämän sukupuolistavat keiyteinnOt. Toimittaneet Merja Kinnunen & Paivi Korvajarvi. Vastapaino. Tampere 1996, 212-213. 10 Palmer, Jerry: The Logic of the Absurd. On film and television comedy. Bfi Publishing. London 1987, 170; Neale, Steve & Krutnik, Frank: Popular Film and Television Comedy. Routledge. London 1994, 233; Mulkay Michael: On Humour. Its Nature and Its Place in Modern Society. Polity Press. Oxford 1988, 183-184. 11 Esityskaudella 1984-1985 Perhe on paras oli sijalla 5, 1985-1986 ja 1986-1987 sijal- la 2. Katsotuin ohjelma kummallakin esityskaudella oli Bill Cosby Show. Olen kayttanyt katsojatilasto- ja muihin sarjoihin liittyvien tietojen selvittamiseen internetsivua http://www.sitcomsonline.com/, jollen toisin mainitse. Yleisesti ottaen tilannekomedialla ei kuitenkaan 1980-luvun puolivalissa mennyt hyvin; vuonna 1984 vain viisi 20 katsotuimmasta televisio-ohjelmasta oli komedia (Piirto Heath, Rebecca: What Tickles Our Funny Bones. American Demographics 18 (1996): 11, 49.) 12 Vuonna 1994 Aiti ja risat voitti The People's Choice palkinnon parhaana uutena komediana. Samana vuonna myOs Butler palkittiin samaisella palkinnolla par- haana naisnâyttelijand uudessa komediassa. Vuonna 1995 Butler iiiinestettiin Viewers for Quality Television -jarjestOn puolesta parhaaksi naisnayttelijaksi komediassa. Butler on ollut myOs ehdolla parhaaksi naisnilyttelijaksi vuonna 1994 (Golden Globe) ja 1995 (The People's Choice Awards ja American Comedy Awards). 13 Yleisradion tutkijan Eija Kuokkalan kirjalliset tiedonannot kirjoittajalle 17. ja 20.12. 1999. 14 TV-mittaritutkimus, Finnpanel Oy, MTV3:n Maija Viinikarin kirjalliset tiedonannot kirjoittajalle 13. ja 21.12. 1999. 15 Professori Don L.F. Nilsenin kirjallinen tiedonanto kirjoittajalle 9.12. 1999. 16 Olen paatynyt kayttamaan tassa artikkelissa termia 'musta"afrikkalaisamerikka- laisen' ( engl. African-American) sijaan. Tiedan, etta sanassa musta on arvotta- va ja hierarkisoiva savy, mutta afrikkalaisamerikkalainen ei ole yield vakiintu- nut suomen kieleen. Sind ei myOskaan ole ( yield) samaa negatiivista merkitys- tä kuin englannin black-sanalla. 17 Paljonpuhuva yksityiskohta Father Knows Best —sarjan kohdalla on se, etta siir- tyessaan radiosta televisioon 1954 nimeen tehtiin pieni muutos: Father Knows Best? muuttui muotoon Father Knows Best (Wells, Paul: "'Where Everybody Knows Your Name'. Open convictions and closed contexts in the American situation comedy." Teoksessa Because I tell a Joke or Two. Comedy, Politics and Social Difference. Routledge. London 1998, 188, 197). Ks. myOs Rowe 1995, 81. 18 Wagg , Stephen: "`At Ease, Corporal'. Social class and the situation comedy in British television, from the 1950s to the 1990s." Teoksessa Because I tell a Joke

184 or Two. Comedy, Politics and Social Difference. Routledge. London 1998, 6, 10- 11 19 Wagg 1998, 4-11, 15, 23-24. 20 Suomentamalla tunnuskappaleessa olevan kohdan "the flashy girl from Flushing" (leiskuva tyttO Flushingista) muotoon "leiskuu tyOldistyttO" on kaantdja identi- fioinut paahenkilOn tyOvaenluokkaan kuuluvaksi. AtlyOs alkuperainen teksti tekee saman paikantamalla Franin juuret Flushingiin, yhteen New Yorkin muu- tamasta tyOlaisalueesta. Sarjan huumori ammentaakin ennen kaikkea tyOvaen- luoldaisen Finen ja ylaluokkaisen Sheffieldin perheen kaytOstapojen yhteen- tOrmayksista. 21 Darlene ja Becky lOytavat pikkuveljensa DJ:n huoneesta kenkalaatikon, jonka on taynnii irtisahattuja barbienuken Nita. 22 Gledhill Christine: "Pleasurable Negotiations". Teoksessa Imagining Women. Cultural Representation And Gender. Edited by Frances Bonner, Lizbeth Goodman, Richard Allen, Linda James and Catherine King. Polity Press and The Open University. Cambridge 1992, 195-198. 23 Palonen, Kari: "Introduction: from policy and polity to politicking and politiciza- tion." Teoksessa Reading the Political. Exploring the Margins of Politics. Edited by Kari Palonen and Tuija Parvikko. The Finnish Political Science Association 1993, 11; Ks. esim. Sondermann, Klaus: "Reading Politically. National Anthems as Textual Icons." Teoksessa Interpreting the Political. New Methodologies. Edited by Terrell Carver and Matti Hyvarinen. Routledge. London 1997. 24 Talla kehityksella on nryOs toinen puoli. Sen lisaksi, ettd politiikan kentta on laa- jentunut, on myOs politiikan tutkimuksen kentta avautunut. Politiikan tutki- musta ei enaii tehda ainoastaan tieteenalalla, joka englanninkielisessa maail- massa tunnetaan nimella political science tai Suomessa nimilla poliittinen his- toria ja valtio-oppi, vaan politiikkaa tutkitaan myOs suomalaisesta nakOkul- masta katsottuna hunlanistisilla tai monitieteisilla tieteenaloilla, kulttuurintutki- muksessa, naistutkimuksessa, taiteentutkimuksessa jne. Ks. esim. The Social Faces of Humour. Practices and Issues. Edited by George E.C. Paton, Chris Powell and Stephen Wagg. Arena. Aldershot 1996; Because I tell a joke or two. Comedy, Politics and Social Difference. Edited by Stephen Wagg. Routledge. London 1998. Suomalaisesta kontekstista Rossi, Leena-Maija: Taide vallassa. Politiikkakdsityksen muutoksia 1980-luvun Suomessa. Kustannus Oy Taide. Helsinki 1999. 25 Wagg 1998, xii. Populaarikulttuurin poliittisuudesta ks. myOs Parvikko Tuija: Populaarikulttuuri julkisen keskustelun paikkana. Politiikka 40 (1994): 4, 257- 260 ja Nelson John S.: Reading Films through Political Classics. Politiikka 40 (1994): 4, 286-296. 26 "It doesn't help matters when prime time TV has Murphy Brown — a character who supposedly epitomizes today's intelligent, highly paid, professional woman — mocking the importance of a father, by bearing a child alone, and cal- ling it just another "lifestyle choice." I know it is not fashionalble to talk about moral values, but we need to do it. Even though our cultural leaders in Hollywood, network TV, the national newspapers routinely jeer at them, I think that most of us in this room know that some things are good, and other things are wrong. Now it's time to make the discussion public." (http://www.forerun- nencom/forerunner/X0406_Quayles_Murphy_Brown.html) 27 "In searching for the causes to our social ills, we could blame the media, or the Congress, or an administration that has been in power for 12 years. Or, we could blame me." (Siteeraus Walkowitz, Rebecca L.: "Murphy Brown and Illegimate Politics." Teoksessa Media Spectacles. Edited by Marjorie Garber, Jann Matlock & Rebecca L. Walkowitz. Routledge. London 1993, 50-51).

185 Ks. Andrewsin luenta jaksosta Mum's Last Fling, Andrews 1998, 56. 29 Virtanen, Ilona: "Fucking Amdl - lesboelokuva joka makuun." leihikuva (1999): 2-3, 80-81. 30 Piirto Heath 1996, 46. 31 Quentin koki kasvupyrandyksen, joka on mandollista vain televisiossa. Hahmo saavutti teini-ian kolmannen ja neljannen tuotantokauden valilla, joilloin myOs nayttelija vaihdettiin. 32 Rowe 1995, 82, 86-87. 33 Rowe 1995, 54. 34 http://www.ultimatetv.com/news/f/a/97/11/deatlawatch/graceunderfire.html. 35 "A Socialist with a Gold Card." (http://www.comediansusa.com/female/butler_brett.html) 36 Rowe 1995, 67-68. 37 Mulkay 1988, 184-85. 38 Neale & Krutnik 1994, 239-240. 39 Wagg 1998, 12-13. 40 Wagg 1998, 13. 41 "Proletarian, but literate." (http://www.astrophile.com/info/bio/bio.ff?id=1030854). 42 "I'm looking for that bright spot in the sky/---/ In my eyes there's a perfect world/ I can see a perfect world." 43 Rowe 1995, 6. 44 Rowe 1995, 68. 45 Russo Mary: The Female Grotesque. Risk, Excess and Modernity. Routledge. London 1995, 73. Russo viittaa kohtaan, jossa Bahtin pohtiessaan nauravia van- hoja ja irvokkaita raskaana olevia naisia esittaviâ terrakottapatsaita unohti kysyd, miksi nama vanhat naiset oikein nauroivat. Ks. Bahtin, Mihail: Francois Rabelais. Keskiajan ja renessanssin nauru. Suomentaneet Tapani Laine ja Paula Nieminen. Taifuuni. Helsinki 1995. (Alkup. 1965), 25. 46 „[A]11 of women's depression — all our compulsive smiling, ego-tending, and sacri- fice; all our psychosomatic illness, and all our passivity". (Siteeraus Rowe 1997, 7) 47 Ns. ylemmyysteorian mukaan nauramme niille, joita pidamme itseamme alempi- arvoisina. Nain ollen naurussa on myOs vihamielinen juonne. Ylemmyysteorian kannattajia ja kehittajia olivat Aristoteles, Platon ja Thomas Hobbes. MyOs Sigmund Freudilla oli nakemys huumorista aggressiona. Freudin ndkemyksista ks. Rowe 1995, 68-69; erilaisista huumoriteorioista ks. The Philosophy of Laughter and Humor. Edited by John Morreall. State University of New York Press. New York 1987. 48 Rowe 1995, 8, 68-69. 49 Rowe 1995, 91. 50 Joidenkin tietojen mukaan Butler on syntynyt vuonna 1958. (http://www.uk.imclb.com/M/person-exact?name=Butler9/02C+Brett). 51 Ks. esim Russo 1995, 14, 58-59. 52 Zemon Davis, Natalie: Society and Culture in Early Modern France. Polity Press. Cambridge 1998, 124-151; Rowe 1995, 30-31. 53 Rowe 1995, 69. 54 Wagg 1998, 17. 55 Andrews 1998, 56; Rowe 1996, 78-79. 56 Rowe 1995, 69. 57 Stallybrass, Peter & White, Allon: The Politics and Poetics of Transgression. Methuen & Co. London 1986, 14; Eco, Umberto: "Frames of comic freedom." Teoksessa Carnival!. Edited by Thomas A. Sebeok. Approaches to Semiotics

186 64. Mouton Publishers. Berlin 1984, 3-7; Zijderveld. Anton C.: "Introduction: The Sociology of Humour and Laughter - An Outstanding Debt." Current Sociology 31 (1983):3, 11-12; Ladurie, Emmanuel Le Roy: Carnival. A People's Lprising at Romans 1579-1580. Translated by Mary Feeney. Scolar Press. London 1980, 190-191.

187 Mikko Laitamo

Luokkanaurua valkokankaallai

Seuraavassa tarkastelen muutaman esimerkin avulla, kuinka suo- malaisia yleisoja nauratettiin ns. studioelokuvassa 1930-luvulta 1960-luvun alkuvuosiin niin herrojen kuin rahvaankin kustannuk- sella. Naurun sanotaan usein vapauttavan tunnelmaa. Kun reaalirnaa- ilmaan viittaavan fiktiivisen hahrnon luonnolliset piirteet riisutaan pois ja pilkkaa, ennakkoluuloja, jopa vihaa kohdistetaan nauretta- vaksi tehtyyn representaatioon, on nauru myOs tehokas, tavalla tai toisella poliittinenkin ase. Koomisten hahmojen huvittavat piirteet mielletaan groteskeiksi. Joskus naurattaa se, kun hahmoilta puut- tuu normaalin elaman vaatimia ominaisuuksia, joskus taas se, kun ponnistelut arkisista tilanteista selviamiseksi ovat ylimitoitettuja. Varsinkaan sivuhenkilOind koomiset hahrnot eivat tapaa "kehittya" tarinan kuluessa, vaan ne ovat luonteeltaan stereotyyppisia ja muuttumattomia. Elokuvien tyOlainen on tunnistettu tyOlaiseksi — ja herra herrak- si — usein ulkoisten piirteiden, habituksen stereotyyppisen repre- sentaation kautta. TyOldisen kasite ei siis valttarnatta aina viittaa tyOta tekevan yksilOn asemaan kapitalistisessa taloudessa, vaan kulttuuriseen kuvaan siita, mika tyOldiseksi mielletaan. Stereo- tyyppiset kuvat yhteiskuntaluokasta taas ovat kytkeytyneet muihin identiteetin luomisen perusteisiin, kuten miehend, naisena tai kan- salaisena olemiseen. Mita ominaisuuksia koodataan esimerkiksi hahmojen ruumiillisuuden tai vaikkapa puheen ja kielenkaytOn representaatioihin. Kansallisen elokuvan hahmot ovatkin myOs

188 kuvia suomalaisuudesta ja siitd, kenelle kansallisessa julkisuudessa nauretaan ja kenelle ei.

Naurettavia tyOINisiN

Takapajuisesta maalaisyhteisOstd kaupunkiin ldhtenyt Juurakon Hulda (Irma Seikkula) aloittaa samannimisessa elokuvassa vuodel- ta 1937 reippaasti tyOnsd tuomari Soratien sisakkOnd. Han keikkuu koomisesti kuudennen kerroksen ikkunoiden ulkopuolella niita pestessdan. Huldan huvittava "villiys" tuo mieleen pilvenpiirtajan kellon viisariin tarrautuneen Harold Lloydin, jopa Empire State Buildingin katolla riehuvan King Kongin. Hulda ei yield ole oppi- nut kaupungin tapoja. Muu palvelusvdki, tuomarista puhumatta- kaan, ei koskaan tekisi mitaan yhtd hassua. Mutta Hulda kehittyy: maalaisesta tyOldiseksi, tyOldisesta oppia saaneeksi, ja lopulta tuo- marin silmissa naiselliseksi naiseksi, jolloin vasta kelpaa taman vai- moksi. Tuomari sen sijaan ei tarinassa kehity, hanhan on koko ajan ollut tasolla, jota Hulda tavoittelee. Ilmari Unhon vuonna 1940 ohjaamaa sotilasfarssia Kersantilleko Emma nauroi ? taas voisi katsella esimerkkind siita, miten toiset hahmot nauretaan marginaaliin, mutta toisia ei. Useimmat tarinan hahmot ovat jollakin tavalla koomisia, mutta Kullervo Kalskeen ja Lea Joutsenon esittama romanttinen pdapari saastyy joutumasta naurun kohteeksi. Kalskeen esittama luutnantti Raimo Tappara on toki kaupunkilainen ja todenndkOisesti ylioppilas, mutta ei sotilas- arvonsa ja sen implikoiman sosiaalisen asemansa puolesta kuiten- kaan lahellakdan everstin ja taman kotivden muodostamaa, omalla tavallaan koomista yldluokkaa. Kersantti Hese Naukkarinen (Reino Valkama) on ammatiltaan suutari ja Savon murteineen ja pyylevine olemuksineen kansan- omainen hahmo. Han on siviiliyhteiskunnassa koulutettuja mutta

189 armeijassa toheloivia reservilaisia, kuten johtaja Tobias StrOmbergia (Uuno Laakso) tai runoilija Alfons Kaukokaipuuta (Oiva Sala) tol- kullisempi otteissaan, mutta subrettiparin miehena luutnantin rin- nalla silti koominen ja rahvaanornainen. Matti Kassilan vuonna 1950 ohjaama Professori Masa taas kay esimerkiksi siita, kuinka "radikaali" politiikka tekee tyOldisesta nau- rettavan. Tarinassa selvitellaan satamatyOldisten ongelmia. Maassa noudatettavasta kireasta palkkapolitiikasta vastuullinen sosiaalipo- litiikan professori Matias Kaarivaara kuulee sattumalta kansan tuo- mion hanen ajatuksilleen ja paattad tutustua tarkemmin tyOldisten elamaan. Han menee vaaralla nimella ja tyOmieheksi pukeutunee- na satamaan tOihin. Tarmo Manni esittad elokuvassa Akitaattori-Eemelia, joka on ilmeinen parodic tuon ajan kommunistista, vaikka tata ei eksplisiit- tisesti todetakaan. Eemeli "akiteeraa" satamatyOlaisia lakkoon parempien palkkojen puolesta. "Maltillinen", rauhallinen ja leppoi- sasti jutusteleva Vaiski (Leo Riuttu) keskustelee asiallisesti vale- asuisen professorin kanssa tyOldisten ongelmista ja kunnioittaa ray- haavan Eemelin sananvapautta. Hantakaan ei erikseen nimeta sosialidemokraatiksi. Vasemmiston sisainen kilpailuasetelma on joka tapauksessa ollut helppo tunnistaa. Politiikka representoidaan elokuvissa usein "puhumisen", jon- kinlaisen yleisOOn vaikuttamisen kautta. Eemelin koomisuutta korostaa nain paitsi hanen esiintymisensa yleinen luotaantyOnta- vyys, myOs esimerkiksi se, etta flan ei osaa lausua "cr-dannetta ("totellinen voimatekija"). Eemeli on Oykkarimaisyydessaan jopa nousukasmainen yrittaessaan puhua tyOldisten puolesta kielella, jota ei kunnolla osaa ja esittaessaan korkealla arjen realiteettien puolella leijuvia vaatirnuksiaan. Hanessa nakyy moraalisesti epai- lyttava ja lopulta epdonnistuva pyrkimys kohota oman saadyn yid- puolelle, olla jotain muuta kuin mita on. Han ei tosin ole ainoa lak- koa puuhaava tyOlainen, jolle elokuvassa nauretaan. Lakkoko-

190 kousta kuvaavassa kohtauksessa Eemelille myOtatuntoa osoittavan muurari SOssOsen rOmedsta puheesta (Kalle Viherpuu) on hankala saada selvdd, minka satamajdtkista koostuva yleisOkin kipakoilla vdlihuudoillaan osoittaa. Professori Kaarivaaran (Tauno Palo) ylivertaiset puhujanlahjat taas ovat tarinan etenemisen kannalta hyvin tarkeitd. Han joutuu sattumalta puhurnaan satamatyOldisille, jotka eivat tiedd "Masan" olevan professori. Kuulijat eivat ole uskoa korviaan, niin hienosti tamd uusi kaveri puhuu ja saa malttia painottavalle puheenvuorol- leen heti aitoa kannatusta. MyOs Vdiskin keskustelutaidot repre- sentoivat tavan hoitaa asioita ilman tunteisiin vetoavaa aggressii- vista propagandaa, ikkin kuin ilman politiikkaa.lle vaikuttami- sen keinoille ei naureta, mutta myOskaan niihin katkeytyvdd poliit- tisuutta ei elokuvassa kasitelld. Kuitenkin satama, tyOldiset ja heidan palkkaongelrnansa muo- dostavat vain kehykset kevedhkOn melodraaman romansseille. Niin professori kuin hdnen tyttarensdkin lOytdvdt itselleen sdatynsd mukaiset kumppanit. TyOldiset fiksua Vaiskid myOten ovat taysin ulkona tarinan tasty tasosta. Heista kenellekdan ei edes anneta sekd etu- etta sukunimed, vaan vain jompikumpi. Tarinan sivistyneistOn keskeiset edustajat esitelladn paitsi kokonaisten nimien, mybs titte- leiden kera.

Herroille nauramisen politiikkaa

Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) suurimpia ongelmia 50-luvulla oli 1948 alkaneen oppositioaseman lisaksi tietynlainen kulttuurinen eristaytyneisyys suomalaisesta eldmanmenosta. Kommunistien julkista kuvaa leimasi tosikkomaisuus, jopa pelotta- vuuskin, eikd kyse ollut pelkastdan muiden puolueiden nokkeluu- desta tallaisen kuvan luomisessa. SKDL/SKP oli toimintatapojensa

191 kautta antanut tamantyyppiseen mielikuvaan itse aihetta. SKDL:ssa toimineen Osmo Helinin idean pohjalta syntyi ajatus tehda tallaisia epaluuloja halventava vaalimainoselokuva, joka nos- taisi katsojien huulille "leppoisaa hymyii", loisi "toivorikasta yleis- tunnelmaa" ja kurnoaisi kasityksia SKDL:sta jonkinlaisena "syOja- na". Tuon ajan mainonnan tehon ajateltiin laajemminkin perustu- van siihen, mika sai yleisOn viihtymdan. Monenlaisten tuotteiden menekkia edistettiin "oikeasta" elokuvasta lainatuin keinoin ja tut- tujen nayttelijoiden turvin.2 Vuoden 1958 vaalitilaisuuksissa esitettiin Helinin ohjaamaa ja Suomen Filmiteollisuuden ammattilaisten toteuttarnaa filmic Hyviei Uutisia, ja sen jatko-osa Parempia pdivid kohti nahtiin vuoden 1960 vaalien alla. Keskeinen poliittinen viesti SKDL:n maineen — josta nykyisin kaiketi puhuttaisiin imagona — muuttamisen ja kan- natuksen lisadmisen ohella oli "kolmen suuren" (SKDL:n, maalais- liiton ja SDP:n) yhteistyOn korostaminen. Vaalielokuvien tarina vie katsojan kuvitteelliseen Suomenniemen kirkonkylaan, jossa pdahenkilO, vasemmistolainen Nieminen (Vilho Siivola) acid perheineen. Suomalaista politiikkaa ruumiillistavat myOs maalaisliittolainen Keskitalon isanta (Santeri Karilo), sosialidemokraattinen muurari Salminen (Arttu Suuntala) seka oikeistolainen suurtilallinen Iso-Makila (Veikko Linna). Erityisesti Linnan, kuten myOs tarinan huijaria, johtaja Vinokasta esittavan Leo Lahteenmden roolisuoritukset tuovat mieleen monet heidan aiemmat hahmonsa kotimaisessa viihde-elokuvassa. Oikeiston kuvaksi rakennetun Iso-Makilan kautta kirkonkyldn eldmadn syntyy molemmissa osissa uhkaava ja purkausta kaipaava jannite. Vasemmisto (SKDL) eristetaan paatoksenteosta ja yhteis- tyOkumppaneista, mutta tarinassa toteutuva SKDL:n vaalivoitto saa lopulta kuitenkin talouden kukoistamaan ja huolet vaistymaiin. Poliittinen yhteisty6 tyOkansan puolueiden kesken alkaa ja tilanne kaantyy kohti parempaa. Vuoden 1960 elokuvassa Niemisen per-

192 heessa karsitdan myOs tyOttOmyydestd, ja Antti-poika joutuu ns. varatyOmaalle rakentamaan maantietd. Vaalielokuvien juonenkdanteiden keskeinen huomiopiste on Niemisen (pienviljelijan) pojan ja Keskitalon (talollisen) tyttaren epasdatyinen suhde. He rakastuvat jo Hyvissd Uutisissa, mutta vietetdan vasty jatko-osassa. Iso-Makild painostaa kaikin keinoin Keskitalon isantad mitatOimdan tyttarensd paatOksen, ja Keskitalon emanniinkin on pitkaan vaikea hyvdksyd tyttarensd valintaa. Mutta — tietenkin, onhan kyse elokuvasta — rakkaus kestad ja maailma paranee. Nuoret saavat vanhemman polven hyvaksynnan ja tuen rakkaudelleen ja avioliitolleen nimenomaan tyolaisilta, eivatka van- hoista sdatyrajoitteista kiinni pitaviltd piireilta. Hyvien Uutisten nauru on yield varsin leppoisaa. Mutta vuoden 1960 elokuvassa SKDL:n poliittisille vastustajille sekd muille ty6- 1disten elamad kontrolloiville hahmoille nauretaan jo paljon flaky- vammin. Suurtilallista, hanen perheenjaseniaan ja naiden kanssa liittoutuvia liikemiesmdisid huijareita sekd "varatyOmaan" pomoa pilkataan sadlimattd. Keskitalon isantad ja sosialidemokraatti Salmista suomitaan vain sen verran kuin on tarpeen sen osoittami- seksi, ettei oikeiston kanssa veljeileminen kannata. Herrojen tapakulttuurille ja kielenkayt011e irvaillaan monin tavoin. Oikeiston kaynnistamd poliittinen ryhtiliike mahtipontisine paraateineen ja juhlineen palokunnantalolla osoittaa heidan tarkoi- tusperansd vahingollisiksi ja tyOta tekevalle kansalle vieraiksi. Elokuvan musiikki vaantyy muistuttamaan Retuperan WPK:n soit- toa aina, kun katsojan huomiota kohdistetaan kirkonkyldn eliitin toiminnan typeryyteen. VaratyOmaan parakissa taas suljetaan radio heti, kun hyperkorrekti naispuolinen radioddni alkaa esitelmOidd "disainista" ja kodin sisustamisesta. Kainpalla keskustellaan myOs politiikasta, ja katsojan annetaan ymmartad, ettd veikkauskupon- kiin selviytymiskeinona luottavan tyOmiehen hallavalid-asenne ei tuo tulosta. TyOnjohtaja huutaa, kieltaa "akiteerauksen", ja antaa

193 lopulta potkut Antille ja muutamille muille miehille. Vaikka vaalielokuvat ovat mitatOn episodi niin suomalaisen elo- kuvan kuin SKDL:nkin historiassa, on tallaisen lahteen kautta kui- tenkin mandollista kurkistaa "normaaliin" elokuvaan ainutlaatuises- ta nakOkulmasta. SKDL tuotti tavoitteisiinsa sopivan fiktiivisen kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta mutta turvautui liikkeen leh- dissa usein ja ankarasti kritikoituun kaupallisen elokuvateollisuu- den kehittamaan kerrontaan. Siksi slid, mika kaupallisen viihteen konventioissa kelpasi SKDL:n kayttOOn, voi tarkastella potentiaali- sesti poliittisena kerrontana myOs varsinaisessa viihteessa, vaikka avoimia poliittisia merkityksia kerronnan keinoille tai tarinan kaan- teille ei viihdetuotteissa oikeastaan koskaan annetakaan.

Naurua tyolle ja luokalle

Edellisten kanssa ajallisesti melko lahekkain osui Veikko Itkosen vuonna 1961 Reino Helismaan kasikirjoituksen pohjalta ohjaama hupailu Mullin mallin, jonka tarinassa seurataan tieta lapiohommi- na rakentavan porukan vaiheita. Naurattamisen suoraviivaista stra- tegiaa ilmaisee Severi Suhosen (Esa Pakarinen) johdolla lauletun rallin alkusde: ty6 jos oisi herkkua niin herrat ite tekis sen mutta kun se rankkoo on niin sen saa teha tyOlainen

Miehet joutuvat vahingossa majoittumaan hylattyyn hotelliin etsiessaan pimeassa uutta tyOkohdetta. Mutta taloksi asettuneesta porukasta alkaa lOytya aivan uusia ulottuvuuksia, kun he viihdyt- tavat toisiaan esittamalla hauskoja ohjelmanumeroita. Tarinan ralleissa piikitellaan herrojen tapakulttuuria, kielenkayt- tOd ja puhumista, ajatusmaailmaa ja elintasoeroja. IVIyOs surkeita tyOoloja ja tyOmiesten kokemaa vallan puutetta lauletaan naurun

194 avulla pois. Pilkka osuu myOs kaupallisiin tuotteisiin, kulutushy6- dykkeisiin ja niiden myymiseksi nikkaroitujen mainoslauseiden tekopirtedan iloisuuteen seka mainostelevision naiskuuluttajien puhetapaan. Koleerisesti ayskivalta pomolta ei tyOmies ystavallista sanaa saa. SivistyneistOlta taas puuttuu arjen taju. Tarinan koominen pappis- hahmo (Heimo LepistO) kerad vihkoonsa muistiinpanoja ruumiilli- sen Won tekijOiden holtitonta kielenkayttOd, 15hinna kiroilua kos- kevaa vaitOskirjaansa varten. Spede (Pertti Pasanen) taas parodioi "kansallisen" kulttuurin sivedhenkisyytta ja vakavuutta, eika histo- riakaan ole sketsissii muistamisen arvoista. Kotimainen viihde saa osansa kOmpelOnd ulkomaisten esikuvien apinointina. Severi Suhonen esittaa arnerikkalaiset naiset rahanahneina ja miehenki- peina, valrniina rikastumaan jopa aviopuolisoidensa henkivakuu- tuksilla. Samaiseen hotelliin eksyy vihkimatkallaan haapari (Ville-Veikko Salminen ja Leni Katajakoski), jonka on morsiamen rikkaan isan vaatimuksesta astuttava avioon — perinnOn menettamisen uhalla — tarinan tapahturnia kuvaavan vuorokauden aikana. Eksymisen takia ndyttad kaikki valuvan hiekkaan, mutta sattumien kautta porukkaan kuulunut pappi lopulta vihkii heidat. Unelman toteutu- minen on kuitenkin neuvokkaan Severin ansiota. Haaparille ei tarinassa naureta, kuten oikeastaan kaikille muille hahmoille. Heidan eroottinen vetovoimansakin hivelee lahinna kat- sojaa. TyOmiehillii on loppujuhlinnassa niin hauskaa, etta he jopa tanssivat poikapareissa. Huomionarvoista lienee sekin, ettd miehil- la on hauskaa ilman viinaa. Porukka kontrolloi jasentensa alkoho- linkayttOd tiukasti, mutta sen sijaan herraluokan juomatavoille leu- kaillaan ralliteksteissa rehevasti. Niin vaalielokuvissa kuin Mullin main hupailussakin irvaillaan teknista modernisaatiota silta osin, kun se toteutuu puhelimen tai henkilOauton tapaan henkilOkohtaisena omaisuutena. Sen sijaan

195 modernit tyOmenetelmat saavat hyvaksynniin kummassakin tapauksessa. SKDL-elokuvien tyOldiset paiisevat poliittisen muutok- sen myOta tekemaan tOita kunnon valineilla, ja lapioiden kilkatuk- sen korvaa koneiden jyrina. Mullin mallin -porukka taas padsee kokonaan uudenlaisiin homrniin, hotelli- ja viihdealalle, entista pomoa reilumpien johtajien alaisuuteen. He kuitenkin jatkavat maansa tyOldisina, eika porukka edes hajoa. TyOsta ei vaalieloku- vissakaan paasta eroon, painvastoin. Vasta vasemmiston vaalivoi- ton myOtahan sita jarjestyy ihmisille, ja tyOn tekemisesta saatu kor- vaus alkaa riittaa elamiseen. Palvelut kehittyvat, kansansivistys ja - terveyskin paranee. Perinteinen ruumiillinen ty6 esitetaan molemmissa tapauksissa rankkana, huonosti palkattuna ja aliarvostettuna. Kehityksesta tulee haaveilun kohde. Olosuhteita yllapitavia tai niista hyOtyvia tahoja hiillostetaan herravihan sijasta naurarnalla. Molemmissa tapauksis- sa vapaudutaan vanhoista valtasuhteista, mutta uudemmistakaan ei paasta kokonaan eroon. Talouden pakkopaitaan pohjautuvan val- lanjaon epaoikeudenmukaisuutta kritisoidaan kulttuuristen tOr- maysten kautta. Mullin mallin -elokuvan kaltaisen viihdetuotteen kohdalla on helppo viitata kasitykseen viihteen utooppisuudesta, sen tarjoamis- ta kuvitteellisista ratkaisuista arkielaman puutteisiin ja vaaryyksiin, mutta samaa voi sanoa myOs vaalielokuvista. Nehan luovat runsaan ja ruusuisen tulevaisuuskuvan, kunhan tarpeeksi moni vain iianes- tad oikein. Silti SKDL:n vaalielokuvia ja "halpaa" kaupallista viihde-eloku- vaa ei tule missaan tapauksessa kaikilta osin samastaa toisiinsa. Niiden tekstuaalista samankaltaisuutta tulee mielestani jaljittaa siita, miten niita on oletettu katsottavan, tai "kaytettavan", siis yleisOsta, jota niilla kummallakin on tavoiteltu. SKDL:n vaalielokuvia valmis- televista asiakirjoista voidaan lOytaa selvasti artikuloitu tavoite puhutella nimenomaan maaseutuproletariaattia. 3 Toisaalta juuri

196 maaseudulla on kotirnaisen elokuvan ja erityisesti Mullin mallin - elokuvan kaltaisen viihteen suosio ollut vankempaa kuin kaupun- geissa. Samalla tavoin avautuvat myOs erot tarinoiden valilld. Viihde- elokuva ei sellaisenaan tahtaa mihinkaan muuhun kuin rahan ansaitserniseen, eika siina valttamattd ole mukana sellaista omaa hegemonista diskurssia, jonka tulisi pada ikaan kuin voittajana kentalle sen jalkeen, kun muut vaarat diskurssit on ensin naurettu pois pelista. Mullin nzallin —elokuvan tietyOldiset ovat herroja pil- katessaan myOs itse naurettavia tai ainakin itseironisia, kuten kornediassa perinteisesti on ollut tapana. Vaalielokuvissa taas pyrki SKDL niiden hauskuudesta huolimat- ta aktivoimaan ihmisia danestamaan. Tasta syysta ne viittaavatkin reaalimaailmaan aivan eri tavalla kuin tavallinen viihde. Samankaltaisuus syntyy siita, etta todellisuuteen viittaaminen, maa- ilman muuttamisen tai ainakin siihen vaikuttamisen pyrkimys on elokuvissa pyritty pukemaan sellaiseen asuun, etta viesti mandolli- simman vahan arsyttaisi katsojiaan tai muistuttaisi siita, kuinka vai- keaa arjen parantaminen loppujen lopuksi kuitenkin on. Pienviljelija Nieminen esitetaan valtapuolueiden politiikalle vakavasti otettavana vaihtoehtona, sellaisen fiktiivisend edustajana, eika han siksi voi olla samalla tavalla koominen kuin Severi Suhonen ja kumppanit. Painvastoin, hanhan juuri edustaa sita dis- kurssia, jonka tielta huumori ja komiikka raivaavat esteita. Vaalit ovat tasked, jopa juhlallinen tapaus. Niinpa vaalielokuvissa soikin irvailevan ja epavireisen pilkkamusiikin lisaksi Sibelius niissa koh- tauksissa, joissa eksplisiittisesti esitetaan SKDL:n tarjoama positiivi- nen vaihtoehto. Ja ennen kaikkea, Nieminen edustaa Suomen- niemen yhteisOssa sita ihmisryhmad, jonka suku jatkuu ja jolla on tulevaisuus edessaiin. Hanella on useita lapsia, joista vanhin, Antti, myOs laittaa alulle seuraavan polven Keskitalon Liisan kanssa. Parempia pdivid kohti -elokuvan loppukuvissa hymyilee nuoren

197 parin esikoinen. SKDL:n vaalielokuvat ja lehdistOssa kautta poliittisen kentan run- tattu Itkosen hupailu ovat tuskin saaneet tunnustusta "tyOldis"-elo- kuvina, jos elokuvina ylipaataan. SKDL:n historiassa vaalifilrnit ovat sivuseikka, eika niita mainita esimerkiksi Vilho Siivolan muistel- missa. Rillumarei-viihteen herravastaisuuskaan ei ollut kelvannut poliittiseksi propagandaksi vasemmistolaisille kriitikoille, pikem- minkin painvastoin. Mullin mallin taas taydentaa osuvasti kasitys- tä suomalaisen naytelmaelokuvan esteettisesta ja henkisesta, eika pelkastaan taloudellisesta kriisista viisikymmenluvun lopun ja kuu- sikymmenluvun vaihteen aikoihin. Suomalaista studioelokuvaa ja sen tapaa osoittaa naurettavuutta suomalaisia esittavissa hahmoissa voi varmasti katsella Markku Kosken tavoin "ylhaalta pain annettuna luokkataiteena". 4 Mutta valilla on nahty myOs melkoisen selvia "alhaalta" nousevia yrityk- sia maaritella se, kenelle yleisO nauraa ja mina perusteilla. Nauramalla ei valtasuhteita kuitenkaan ole kaannetty pysyvasti nurinpain, mullin mallin. Jarjestys on yleensa palautunut ennalleen.

ElokuvalNhteet Juurakon Hulda 1937. Ohjaus: Risto Orko. Tuotanto: Suomi-Filmi Oy. Kasikirjoitus Juhani Tervapaan naytelman pohjalta: Jaakko Huttunen, Valentin Vaala. NayttelijOind mm.: Irma Seikkula (Hulda Juurakko), Tauno Palo (tuomari Kaarle Kristian Soratie, ent. Carl Christian Sanmark), Topo Leistela (professori Magnus Norko), Hugo HytOnen (toimittaja Purtiainen). Ks. Suomen Kansallisfilmografia 2, 153-160. Kersantilleko Emma nauroi? 1940. Ohjaus: Ilmari Unho. Tuotanto: Suomi-Filmi Oy. Kasikirjoitus: Ilmari Unho. Nayttelipina mm.: Uuno Laakso (johtaja Tobias StrOmberg), Reino Valkama (raatali, res.kersantti Hesekiel Naukkarinen, "Hese"), Irja Rannikko (Emma, everstin palvelijatar), Lea Joutseno (Helvi, everstin tytar), Kullervo Kalske (luutnantti Raimo Tappara) Oiva Sala (kontto- risti Asko Nannimainen alias ninoilija Alfons Kaukokaipuu). Ks. Suomen kan- sallisfilmografia 2 s. 577-582. Professori Masa 1950. Ohjaus: Matti Kassila. Tuotanto: Oy Suomen Filmiteollisuus. Kasikirjoitus: Arijoutsi, Topias. NayttelijOind mm.: Tauno Palo (professori Matias Kaarivaara, alias tyOmies Matti "Masa" Vaara), Ansa Ikonen (toimittaja Esteri Tervola), Leo Riuttu (Vaiski, satamatyOlainen), Tarmo Manni (Eemeli,

198 agitaattori), Kalle Viherpuu (muurari SOssOnen). Ks. Suomen kansallisfil- mografia 4 s. 225-228. uutisia 1958 ja Parempia paivia kohti 1960. Ohjaus: Osmo Helin. Tuotanto: SKDL. Rooleissa mm.: Vilho Siivola (pienviljelija Nieminen), Arttu Suuntala (muurari Salminen), Santeri Karilo (Keskitalon isanta), Veikko Linna (Iso- Makilan isanta), Leo Lahteenmaki (johtaja Vinokas). Mullin mallin 1961. Ohjaus: Veikko Itkonen. Tuotanto: Veikko Itkonen. Kasikirjoitus: Reino Helismaa. NayttelijOind mm.: Esa Pakarinen (Severi Suhonen), Eemeli (Eemeli), Spede Pasanen, Matti Kuusla, Pentti Nevaluoma, Leni Katajakoski, Ville-Veikko Salminen. Ks. Suomen kansallisfilmografia 6 s.530 - 533. Viitteet

1 Lahteena on kaytetty seuraavia teoksia ja tutkimuksia: Heinonen, Visa, Lammi, Minna & Varho, Esko: "Kuluttajavalistus ja 1950-luvun lyhytelokuvat." Teoksessa Rillumarei ja valistus. Kulttuurikahakoita 1950-luvun Suomessa. Toimittanut Matti Peltonen. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1996, 223- 250; Laine, Kimmo: "Tuotanto ja elokuva-analyysi: Kaksi Tervapdata." Teoksessa Elokuva ja analyysi. Katsauksia eldvein kuvan erittelyyn ja tulkin- taan. Toimittaneet Raimo Kinisjarvi, Tarmo Malmberg ja Jukka Sihvonen. Suomen elokuva-arkisto ja VAPK. Helsinki 1994, 51-70; Laitamo, Mikko: "Karnevaalit vai kunnallisvaalit — Politiikka populaarikulttuurina SKDL:n vaali- elokuvissa 1958 ja 1960." Teoksessa Aave vai haave.Toimittaneet Tauno Saarela, Joni Krekola, Raimo Parikka ja Anu Suoranta. TyOvaen historian ja perinteen tutkimuksen seura. Vaki Voimakas 11. Tampere 1998, 297-337; Katainen, Elina, Salmi-Niklander, Kirsti, Suoranta, Anu & Vuori-Mattila, Liisa. "Vaarallisia ja tempoilevia naisia. TyOldisnaiset 1930-50 —luvun kotimaisessa elokuvassa." Teoksessa Adnekeis kansa. Toimittaneet Pauli Kettunen, Raimo Parikka ja Anu Suoranta. TyOvaen historian ja perinteen tutkimuksen seura. Vaki voimakas 8. Tampere1996, 104-119; Koski, Markku. "`Vanhan' suomalai- sen elokuvan ideologisia peruspiirteita." Teoksessa Elokuvan /zikukirja.Toimittanut Jarkko Aarniala. Gaudeamus. Helsinki 1981; Suomen kansallisfilmografia 2 1936-1941. Vuosien 1936-1941 suomalaiset kokoillan elokzwat. VAPK-kustannus ja Suomen elokuva-arkisto. Helsinki 1995; Suomen kansallisfilmografia 4 1948-1952. Vuosien 1948-1952 suomalaiset kokoillan elokuvat. VAPK-kustannus. Helsinki 1992; Suomen kansallisfilmografia 6 1957- 1961. Vuosien 1957-1961 suomalaiset kokoillan elokuvat. VAPK-kustannus. Helsinki 1991. 2 Ks. Heinonen, Lammi & Varho 1996, 231. 3 Ks. Laitamo 1998, 299. 4 Ks. Koski 1981. Ks. MyOs Laine 1994.

199 Hannu Salmi

"Mal joka p5iv5 thit5 teen"

Suomalaisen iskelman tyOlainen 1950-luvulta 1980-luvulle

Voi jospa tietaisivat maailmalla, nyt mita voikaan olla taivaan alla, on taalla monta yksinaista mutta niin paljon kiellettya rakkautta, nyt ettei siita riita kertojaksi taulut eika ikavOivat lemmenlaulut.1

Raul Reiman kirjoitti nama sakeet vuonna 1983 Kari Tapion kappa- leeseen "Olen suomalainen". Kevyen musiikin kansainvalisesta, transnationaalista luonteesta kertoo se, etta alkuperainen kappale "L'Italiano" tilitti italialaisuuteen liittyvia tuntoja. Suomennos on rii- mitetty nimenomaan Kari Tapiolle, Rautavaaran jalanjaljissa kulku- ri- ja rekkakuski-imagoa jatkaneelle solistille. Kappaleessa suoma- laisuus sukupuolettuu nimenomaan miehiseksi maailmankuvaksi. "Eldma on raskasta tyOta", niin kuin laulussa todetaan. Samalla Ur- simyksen ja laulamisen valilla on ristiriita: eliiman raskaudesta eivat pysty kertomaan sen paremmin taulut kuin laulutkaan. Paradoksaalisesti tasta suomalaisen miehen sisaisesta tuskasta ker- rotaan kuitenkin juuri laulun valityksella. Vaikka suomalainen iskelma esitetaan usein nostalgiana, iltarus- koisten satumaiden paiimadrattOmand kaipuuna tai kotiseudun pihapuiden ja rantakoivujen muisteluna 2, aihepiirien kirjosta lOytyy arkisiakin aiheita. Iskelmissa on kuvattu myOs tyOelamaa, vaikka- kin usein idealisoituna. Suomalaisen kevyen musiikin ammatillista

200 kirjoa hallitsevat perinteiset ammatit (maatalous, metsanhoito, kasi- tyOammatit) enemmiin kuin teollisuustyo. Suurin osa suomalaisista asui 1960-luvun lopulle asti maaseudulla; ehka juuri siksi tyOeld- man kuvaukset eivat useinkaan ole avoimen urbaaneja. Sotien jalkeisesta iskelmasta mieleen tulevat esimerkiksi sellaiset kappa- leet kuin "Kalastaja-Eemelin valssi" (Kauko KayhkO 1950), "Sepan salli" (Kipparikvartetti 1955), "Suntion tyttaren haat" (Pekka Himanka 1976), "Suutarin kolme rakkautta" (Pauli Rasanen 1951), "Suutarin tyttaren pihalla" (Reino Helismaa 1948) ja "Rdatalin bal- ladi" (Kauko KayhkO 1953). Suomalaisen kevyen musiikin diskografia vuosilta 1946-76 antaa osviittaa tyOelaman kuvauksesta, vaikka tietopankin kautta onkin mandollista selata vain kappaleiden nimia, ei varsinaisia sanoituk- sia. Ehdottomasti iskelmallistetyin tyOympdristO on tukkisavotta, johon viittaavia nimikkeita lOytyy 57. Kun samasta kappaleesta on lisaksi tehty useita versiota, tukkipoikien ja jatkien elamaa kuvaa- via lauluja on ollut paljon. Vuoden 1952 satoa olivat mm. Kauko KayhkOn kappaleet "Iltarusko ja tukkipoika", "Tukkilaisrakkautta" ja "Savotan laiskin jatka". Pelkastaan Toivo Karjen savellyksia tuk- kilaiskappaleista oli 17, ldhes kaikki Helismaan sanoituksia. 3 Suurin osa savottakuvauksista on tehty 1950-luvulla, jolloin tukkilaisuus oli myOs suomalaisen elokuvan lempiaiheita. 4 Paradoksi on tietys- ti siina, etta samaan aikaan kun Suomi oli voimakkaasti teollistu- massa, nostalgisoinnin kohteeksi nostettiin katoava, perinteisesti miehinen ammatti. Metsateollisuuden muutos nousi esille erityises- ti Ossi Elstelan elokuvassa Kaksi vanhaa tukkijeitkãã (1954), jossa vapaana virtaavaa Akkakoskea ollaan kahlitsemassa energiantuo- tannon palvelukseen. Elokuva perustui Karjen ja Helismaan kolme vuotta aikaisemmin saveltamaan balladiin, "Kaksi vanhaa tukkijat- kaa" (1951). Parivaljakko oli sivunnut aihepiiria myOs kappaleessa "Akkakosken tukkilaiskisat", jonka Veikko Sato oli laulanut levylle niin ikdan vuonna 1951. Tukkilaisnostalgia saattoi olla jalleenra-

201 kennusajan varaventtiili5, mutta varmasti suornalaisen studiokau- den ns. ylituotantovaiheessa ymmarrettiin myOs tukkilaisaiheiden geneeriset rnandollisuudet: lannenelokuvan ja rnusikaalin kliseita saattoi luontevasti yhdistella suomalaista yleisOa viihdyttaviksi "elo- kuvailtamiksi". Ehka aikalaiset todella nakivat yhteyden amerikka- laisen comboyn ja kotoisen tukkijatkan kun Tapio Rauta- vaara vuonna 1954 levytti suomeksi western-kappaleen "Sunset Trail", iskelman nimeksi annettiin "Aina tukkipoika tunnetaan".6 Vaikka ammateista ja tyOsta lauletaankin, tyOldisyys ja tyOn ras- kaus on paljon harvinaisempi iskelman aihe. Suomalaisen kevyen musiikin diskografiassa ty6-sanalla hOystettyja levytysnimikkeita on vain 57, joista vajaa puolet on taman tarkastelun ulkopuolelle jää- van poliittisen laululiikkeen piirissa syntyneita. TyOhOn viittaavien iskelmien joukossa on lisaksi sellaisia tyOelamaa kasittelemattOmia kappaleita kuin Metro-tyttOjen "Amorin tyOtakO lie" (1953) tai Kristina Hautalan "Sa oot vain tyOta raatalin" (1966). TyOn kuva on voittopuolisesti laulullinen. Symptomaattinen on Lumikki ja seitse- man keidpidtd -elokuvan tyOteliaiden kaapiOiden laulun levyttami- nen useina versioina ja perati kolmena kaannOksend (Hameenranta, Lommi, Helisrnaa). Laularninen ja ty6 liittyvat yhteen elimellisesti, niin junttalaulujen kuin viihteellisen taustamu- siikinkin kautta. Soulset-yhtye levytti vuonna 1969 Beatles-hitin "All together now" nimella "Laulain tyOsi tee". Sama tyOn ja laulun sym- bioosi on Dannyn vuonna 1966 taltioimassa "TyOlaulussa" (orig. Work Song). Ty6-sanan johdannaisia ovat myOs sanat "tyOtOn" ja "tyOttOmyys". Ainakaan iskelmien nimien perusteella tyOn puutteen kuvaus ei nayta kovin tavalliselta. Kiinnostava poikkeus on Vesa- Matti Loirin "Jos olisin tyOtOn mies" (1973), joka on suornennos — paradoksaalisesti — kappaleesta "If I Were a Carpenter"! Harvinaista sanastoa nayttavat olevan myOs "duuni" ja "duunari", joiden joh- dannaisia lOytyy vain neljasta 1970-luvun kappaleesta. Eemeli lau- loi vuonna 1970 "Duunarin humpan", Jussi Raittinen vuonna 1973

202 "Kesaduuni bluesin" ja Kirka vuonna 1974 kappaleen "Jos saan duunin". Suomalaisen iskelman ammatillisesta kirjosta loytyy niin ikaan ulkomaille sijoittuvia, eksoottisia tyOkuvauksia. Tallaisia ovat esi- merkiksi Olavi Virran "Banaaninlastaajien laulu" (1957) ja Pirkko Mannolan "Kultani on cowboy" (1959). Brita Koivusen "Jauhan kahvia" (1962) on suomalainen versio latinalaisamerikkalaisesta klassikosta "Moliendo café", jossa kuvataan kahvin jauhamista ty6- nä, mutta Kari Tuornisaaren kasittelyssa tulkinta on kotoisempi: Brita Koivusen tulkitsema subjekti jauhaa kahvia rakastetulleen.

Miesten ja naisten tyi5t

Silmiinpistavaa iskelmallisessa tyOnkuvauksessa on sen miehisyys: tyOn subjekti on vain harvoin nainen. Olen aiemmin analysoinut suomalaisia turisti-iskelmia, joissa mies- ja naisnakOkulmien kon- struioinnissa oli selkeita eroja. Realistis-raadollinen turismin kuvaus oli poikkeuksetta mieheen liitettya ja laulut miesten esittamia: ndis- sa iskelmissa oltiin matkalla tassa ja nyt. Naisiin positioidut iskel- mat taas olivat useimmiten nostalgisia, matkan plkeisia tunnelmia kuvaavia, kaihioisia lauluja, joissa matka oli piirtdnyt pysyvan jal- jen subjektin mieleen. Kaikki iskelmat olivat muutamia poikkeuk- sia lukuunottamatta miesten kirjoittamia ja saveltamia. 7 Ehka samankaltainen tilanne on myOs tyOn kuvauksessa. Laulut olivat miesten tekemia, joten ei ihme, etta naiset ovat enemman lasna kaihon kohteina kuin tyOta tekevind subjekteina. TyOn kuvaus ei ehka olisi sopinut siihen naiskuvaan, jota suomalainen iskelma laa- jasti on rakentanut. Kaikesta huolimatta muutamia tyolaisnaisia loytyy myOs suoma- laisesta iskelmaperinteesta. Tuula-Anneli Rantasen "Kaunis pesija- tar" kuuluu tahan vahalukuiseen joukkoon. Alkuperaisessa rans-

203 kankielisessa kappaleessa "Les lavandieres du Portugal" lauletaan portugalilaisista pyykkareista, mutta Sauvo Puhtilan suomennok- sessa kansallisuus jda avoimeksi. Kuva pesijattaren ammatista rakentuu ihanteelliseksi. "Paidan ja pOytaliinan pesee pyykkari tai- tavin", mutta ty6 ei ole raskasta, silla pesijattaren paiva on "kirkas, kaunis ja puutteeton".8 Iskelmassa naisen — raskas — ty6 nayttaytyy kevyend. Toisaalta 50-luvun iskelmissa kaikenlaiset tyOt esitettiin huolettomana puuhasteluna. Yhtalailla tukkisavotan aherrus sujui laulun merkeissd. Ndyttad silta, etta realistisempi ote tuli tyOn kuvaukseen vasta 60- luvulla. Tasta ovat hyvia esimerkkeja Marion Rungin "Pikku rahas- taja" (1962), Johnny Forsellin "Lentoemantã" (1963) ja Tamara Lundin "Strip tease" (1965). Vaikka naisten ty6 kohosikin iskelman aiheeksi selvasti harvemmin kuin miehinen raadanta, taustana oli laaja tyOelaman rnuutos 1960-luvun aikana: naisten kayminen kodinulkopuolisessa ansiotyOssa lisaantyi merkittavasti, erityisesti vuosikymmenen puolestavalista lahtien. 9 Marion Rungin esittamii "Pikku rahastaja" oli alunperin euroviisuehdokas, joka oli, "Lentoemannan" tapaan, Toivo Kdrjen ja Reino Helismaan kynasta. Iskelman rahastaja tyOskentelee linjalla, jota nuoret kayttdvat men- nessaan iltaisin tansseihin. Kappaleessa on kaksoisnakOkulma sika- ettd toisaalta Helismaa kuvaa rahastajan tyOn rankkuutta (on oltava tOissa silloin, kun muut huvittelevat), toisaalta sievd rahasta- ja toimii katseenvangitsijana, johon muut tytOt suhtautuvat mus- tasukkaisesti:

TytOt toisetkin kauniita lienee, mutta poikien huomion vienee tyttO, joka sanoo, koska madranpad jo alkaa hadmOttaa...

Vastakuvana on rahastajan ty6, joka ei anna mandollisuuksia onnen tavoittelulle:

204 Oma onni jokaiselle tarkein lie, se tarkein lie, se tarkein lie, bussitytOn aina ohi onnen vie, kun toiset lOytaa sen.1°

Jos "miesten tyOt" suomalaisessa iskelmassa ovat arvostettuja kasitybammatteja (suutarista raataliin), merimiehia tai tukkilaisia, "naisten tyOt" tuntuvat olevan enemman palveluammatteja. Adrim- milleen tama on viety Ossi Runteen saveltamassa ja sanoittamassa kappaleessa "Strip tease", jossa suoraan todetaan: "On toisen huvi toisen leipa". 11 Ehkii palveluammattien kuvaus on jatkoa sotaa- edeltavan ajan piikalauluille. Jo Matti Jurva levytti vuonna 1930 Tatu Pekkarisen sanoittaman kansansdvelman "Piikalikka NilsiastY. Kappaleen levytti myOhemmin vuonna 1964 Esa Pakarinen. Piikanostalgiana voidaan pitaa myOs Brita Koivusen ja Eino Virtasen levytysta "Piian viisaus" (1966). Viela 50-luvulla "piikomi- nen" oli varteenotettava tyOvaihtoehto. Kun matkustusrajoitukset sodan jalkeen olivat lieventyneet, alkoi voimakas muuttoliike Ruotsiin. Ammattitaidottomille oli tarjolla tyOta kotiapulaisina, tis- kaajina tai siivoojina. IlmiOta kasiteltiin myOs valkokankaalla, kun Fennada-Filmi vuonna 1952 tuotti Roland of HallstrOmin ohjaaman elokuvan SuomalaistyttOjei Tukholmassa. Sensaationhakuisesti elo- kuva kertoi kolmen tytOn, Rauhan, Kirstin ja Liisan vaarallisista seikkailuista paheellisessa miljoonakaupungissa. Rauhaa naytteleva Toini Vartiainen lauloi myOs harmonikan saestyksella iskelman "Piikana Tukholmassa". 12 Kappale ilmestyi valittOmasti levymarkki- noille, muttei piikatytOn itsensa vaan Veikko Lavin tulkitsemana!13 Piiat ja suutarit olivat vahvasti esilla yield 1950-luvun suomalai- sessa iskelmassa, vaikka yhteiskunta olikin muuttumassa. Urbaanisaatio kiihtyi, mutta siita huolimatta kaupunkien tehdasty6 jai iskelmakuvauksien marginaaliin. Vaikka Erkki Junkkarinen levyttikin kappaleen "Tuija tehtaan tyttOnen" (1951), Metro-tytOt "TehtaantytOn laulun" (1952) ja Veikko Lavi "Tehtaan Marjan"

205 (1952), piikadiskurssi tuntui hallitsevalta. TehtaantyttOja esiintyi vahan, ja silloinkin he olivat urbaaneja piikoja. KaupunkiyhteisOn ammateista esille nousi 60-luvulla ennen kaikkea poliisin ty6, joka esitettiin vahvasti miehisena, toisaalta miesten ammattina, toisaalta miehisen juhlimisen ja ilonpidon pus- kurina. Juha Vainion esittamassii ja sanoittarnassa kappaleessa "Poliisi" (1966) suomalaisten tyOmiesten elamaa hallitsee tyOn, sau- nan ja ryyppadmisen kolmiyhteys. Koska anniskelu julkisella pai- kalla ei ollut sallittua, viinapullo piilotettiin kaarOOn ja otettiin mukaan kaupungin julkiseen saunaan: "KaarOt kadessaan miehet tavalliset saapuu saunoistaan." Karu todellisuus alkoi, kun kotien ovet sulkeutuivat: "Ilta, ilta, pitka yo, joku vaimoansa 1), TO (...) yo, raskas ty6 poliisin." 14 Yleensa suhtautuminen poliisin ty6hOn oli kunnioittavaa, kuten Jorma Ikavalkon kappaleessa "Poliisi Vihtori Ponteva" (1959). Jos savy oli kriittinen, vaikeuksia oli odo- tettavissa. Irwinin kappale "Poliisi on pop" (1966) joutui radion soittokieltoon epakunnioittavan sanomansa vuoksi. Sodan jalkeisessa suomalaisessa iskelmassa tyOn sukupuolisuus on useimmiten selkeasti merkitty. Tulkinnallisia ongelmia saattaa kuitenkin aiheuttaa laulajan suhde laulun subjektiin. Valttamatta laulajaa itseaan ei ilmaista laulun puhujaksi (mina-muotoisessa ker- ronnassa) tai kohteeksi (kolmannen persoonan kerronnassa). Viime kadessa on kyse kuulijan tulkinnasta. On hyvia esimerkkeja siita, ettei laulajaa aina voi tulkita mina-hahmoksi. Esimerkiksi sopii Robert van Leeuwenin saveltama ja Vexi Salmen suomentama kap- pale "Jos konduktOOrin nait" vuodelta 1972. Kotimaisen ensilevy- tyksen teki Paula Koivuniemi, ja kuulija tulkitsee laulajan nirnen- omaan konduktOOrin vaimoksi, joka kertoo ty6aikalakien estavan onnellisen perhe-elaman. Vaimous ilmaistaan sanoituksessa selvas- ti: "Jos konduktOOrin mieheksesi sait, valtion rautatien sa myOskin nait, on siella sellaiset tybaikain lait." 15 Vaimo nayttda tassa puhut- televan sing-muodossa muita naisia, ikaan kuin varoittaakseen

206 huonoista naimakaupoista. Kappaleen sukupuolisuus saa kuitenkin travestian piirteita, kun esittajana on mies: Fredi levytti kappaleen samana vuonna 1972. Nyt laulun voisi ehka tulkita konduktOOrin omaksi puheeksi vaimolleen, jolloin sanat muuttuvat varoittelusta miehen poissaolon puolusteluksi. KonduktOOrista puhutaan kui- tenkin koko ajan kolmannessa persoonassa, mika sotii tulkintaa vastaan. Kaiken lisaksi laulu korostaa konduktOOrin traumaatti- suutta: "...vessaan kotona han kurkistaa, sitten vasta rauhan saa." Fredin tulkinnan kohdalla vaimon roolia esittila mies, aivan kuin Shakespearen ajan draamassa, mika ei tietenkaan esta sanojen tul- kitsemista vaimon sanoiksi.

Tehdasty6 ja arkinen raadanta

Suomalaisessa sodanjalkeisessa iskelmassa tehdastyOn kuvauksia on erittain vahan. Vaikka kaupungistuminen olikin voimakasta, iskelmassa urbanisoiduttiin vain lievasti. Yleiskuvaa kehityksesta, on vaikea luoda, mutta alustavana havaintona tuntuu silta, etta kau- pungistumisen ja palkkatyOn kasvu nakyi maaseudun iskelmallista- misen vahenemisena, mutta urbaani kuvasto ei kuitenkaan kasva- nut samassa suhteessa. KeskiOssa pysyivat kaiho ja unho, rakkau- den ja tunne-elaman kokemukset, jotka olivat perinteisesti iskel- man aluetta.16 Arkisesta, tehdastyOliOn sidotusta raadannasta on kuitenkin muutamia esimerkkeja. Olavi Virta levytti vuonna 1956 suomeksi Tennessee Fordin tunnetuksi tekeman kappaleen "Sixteen Tons", jossa arkista aherrusta kuvataan hiilikaivostyOldisen nakOkulmasta: kOyha on myynyt sielunsa firmalle eika nae paivan valoa. Reino Helismaa teki savelmkin suomalaiset sanat, jossa kaivoksen sijalla on tehdas. Kappalessa "Paivan ty6" ei enda ole juurikaan jaljella mustan musiikin vaikutteita, mutta raadollinen kuva tyOldisen eld-

207 masta silti rakentuu. LahtOkohtana on yhteiskunnallinen vastak- kainasettelu: "Niin helposti kai rikkaat leipansd saa, kOyhdlle on se vaikeampaa." TyOldinen vertautuu orjaan, joka syntyy kohtaloonsa. Laulun subjekti sai jo syntymassa kummeikseen tyOn "ankaran lait" ja eldma kulki vaistamattOmasti tehtaan pdattymattOmdan yOhOn: "Kun synnyin, niin paiva paistanut ei, tieni varjoon kulki ja tehtaa- seen vei, kone ei pdivad nandd voi, pyOrien jyskeessa laulu soi." KOyhd on siis Won orja, joka ei voi noudattaa omaa tahtoaan. Rahan valta on lisdksi ruumillinen. Alkuperaiskappaleessa nen kuvataan vain "lihana ja verend, nahkana ja luuna".17 Helismaan tulkinnassa kuvaus on hienovaraisempi, mutta myOs suomennoksessa ruumiin menettaminen johtaa ennen pitkdd sielun kadotukseen: "Kun ruumiisi jo tehtaalle myyty lie, se sielun mybs aikanaan sinulta my6. Kappaleesta "Pdivan ty6" julkaistiin 1956 myOs kaksi muuta ver- siota, Kauhko KayhkOn ja Rita Elmgrenin tulkinnat. Olavi Virran bel cantoon verrattuna Kauko KayhkOn levytys on "mustempi", lahempand amerikkalaisen alkuperdislevytyksen henked. Kiinnostava on myOs Rita Elmgrenin versio, joka osoittaa iskelma- musiikin sukupuolisen tulkinnan haurauden. Kun Virran ja KayhkOn tulkintoja profiloi miehisen raadannan melankolia, Rita Elmgrenin esityksessa laulun subjektiksi nousee tyOlaisnainen. Helismaan sanoituksessa ei sukupuolisia madreita varsinaisesti ole, joten Elmgrenin tulkinta on mandollinen. "Pdivan ty6" on kiinnostava myOs sikali, end se edustaa kaan- nOsiskelmad. On ilman muuta selvdd, ettei suomalaisen iskelmdn ty6- ja tyOldiskuvauksia voi automaattisesti palauttaa siihen, mita yhteiskunnassa samaan aikaan tapahtui. Iskelmalla on oma inter- tekstuaalinen taustansa, sekd kotimainen perinne end kansainvdli- nen tarjonta, josta poimittiin jatkuvasti teoksia kadnnOsiskelmien raaka-aineeksi. Vaikka Helismaan suomentama "Pdivan ty6" onkin muuttunut alkuperdisestd kappaleesta abstraktimmaksi tehdastyOn

208 kuvauksesi, itse musiikki kantaa assosiaatioita amerikkalaiseen "neekeriorjuuteen", vaikka sovitus onkin selvasti pehmeampi kuin alkuperaisessa englanninkielisessa levytyksessa. 50-luvun ain-laulain-tyOtas-tee -henkiseen tyOn ja laulun sym- bioosiin verrattuna "Paivan ty6" on poikkeuksellisen raskas. Voimakkaammin arkisen raadannan kuvaus, suoranainen heroi- sointi, on nakynyt 70- ja 80-lukujen iskelmassa. Tallainen kappale on mm. Kari Kuuvan saveltama ja sanoittama "Jos jotain yrittaa", jonka Frederik teki tunnetuksi vuonna 1970. Ilkka Sysimetsa oli aloittanut laulajanuransa jo vuonna 1968 salanimella Anssi Savioja, mutta vasta levytyssopimus Finnlevylle avasi tien menestykseen. "Jos jotain oli Frederikin ensimmaisia varsinaisia hitteja. Sysimetsda ei ehkii voi pitaa suomalaisen elamanmuodon realisti- sena tulkkina — taiteilijanimellaankin han halusi tavoitella "kunin- kaallista glamouria". Kiinnostava yksityiskohta kuitenkin on, end samana vuonna kun "Jos jotain yrittaa" valmistui, Sysimetsa oli lopettanut uransa poptoimittajana legendaarisessa Stump-lehdessa, jota han oli myOs itse ollut perustamassa. 19 "Yrittaminen" vaihtui laulajanuraksi. Vaikka arkirealismia ei Frederikin imagoon helposti han on aina tietoisesti viitannut mieskulttuuriin. Tassa mielessa Kari Kuuvan sanoitus naytti jo suuntaa laulajan uralle: Kai moni miettii, onko nyt mielta missaan, raataja rankka tai tyOtOn ikavissaan. Huominen heille synkaltd aina nayttaa, viitsi ei kukaan Mated mukaan, jos jotain yrittaa. Harva meista on rautaa, moni taipua saa. Moni omillaan oppinut ei ole toimeen tulemaan. Mina taivu en koskaan, tandon vain yrittaa. Ja kaiken sen, minka pitad ma paatan, se mul- le myOs jaa. Hauska on jalkeen paivan nyt kotiin rientaa, jos jotain hyvad aikaansa saanee tietaa. Huominen olkoon, huominen taytyy sietaa. Ei sita estad voi, joka kestaa kolhut ja yrittaa.2°

Kappaleen epaonneksi koitui vadra nimi: kuulijoille jai mieleen kertosae "Harva meista on rautaa", vaikka nimi olikin "Jos jotain yrittiia". Kaiken kaikkiaan sanoitus synnyttad ristiriitaisia assosiaa-

209 tioita. Perusvire on synkka: "raataja rankka" ja "tyOtOn ikavissaan" miettivat, "onko nyt mielta missaan". Keskeisin viesti on yrittaja- mentaliteetin puute: niin raatajat kuin tyOttOmatkin nakevat tule- vaisuuden niin synkkana, ettei riskeja kannata ottaa. Elaman anne- taan kulua tutussa uomassaan. Silti laulun "mina" uskoo omiin kykyihinsa. Han suorastaan suggeroi tandonvoimaa: "Mina taivu en koskaan, tandon vain yrittaa." Frederikin "Jos jotain yrittaa" on — paitsi yrittajyyden — suoma- laisen miehisen sisun ylistyslaulu. Samaa voi sanoa Dannyn kap- paleesta "Seitseman kertaa seitseman" (1968). Jukka Virtasen sanoi- tuksessa yhdistyvat menneisyys ja nykypaiva, maaseutu ja kaupun- ki. Ennen miehella oli vain "kaksi katta vahvaa ja tahto armoton", mutta han muutti suon pelloksi: "Tahto rautainen vie lapi harmaan kallion, siina katajaisen kansan malli on." Maanviljelijan poika saa- pui kaupunkiin, "ehti sorvin careen kello seitsernan" ja tunsi tien "tehtaalta kortteeriin". Sielu ja tilipussi paatyivat "tehtaantyt011e". Laulun kansallinen nakOkulma on vahvasti miehinen: kohtalon koura koettelee, mutta suomalaisen miehen sisu "suunnaton" nos- taa katajaisen kansan aina jaloilleen.21 Ankaran tyOn ylistyksista on mainittava myOs turkulaisveljesten Matin ja Tepon "Ma joka paiva tOita teen" (1982), jonka sanat ovat V.-P. Lehdon kasialaa. Kappaleessa ty6 ja perhe-elama liittyvat olennaisesti toisiinsa: laulun padhenkiki jaksaa tyOn ankaran pai- neen vain siksi, etta saa vastapainoksi rakkautta: Ma joka paiva tOita teen, joka ainoa aamu seitsemaksi meen. Sen kaiken teen ma siksi vain, koska kulta sä jaksat olla mun omanain.

Nayttaa silta, etta laulun subjekti on jo melko ikaantynyt, pulan ja niukkuuden aikakauden lapsi. Hanen nuoruudessaan olot olivat niin kOyhat, ettei mandollisuuksia kouluttautua tullut, vaikka edel- lytyksia muutoin olisi ollutkin: Ajat oli huonot, kun ma olin nuori, mietin eihan tassa auta.

210 Lukuhommat riitti, vilu sekii nalka fiksummankin haaveet hautaa. Kun me mentiin yhteen, olin aikamies, monet kovat koulut kdynyt. Olit yield nuori pikku kullannuppu, mina monenlaista niihnyt.

PaahenkilO on siis iiikkaampi ja kokeneempi kuin partnerinsa. Han "uhrautuu", josta "pikku kullannupulla" olisi oma katto paan Nana. Populistisesti kappale antaa ymmartaa, end tOita riittaa aina, jos vain on tyOhaluja: Tiesin, kylla tOita tekevalle riittaa, mukavasti alkuun pads- tiin. Joskus oli tiukkaa, uskoni kun horjuu, autoit mua Oin ja paivin. Kun sä sanot mulle "on niin ihanaa olla oman katon alla", tiedan, ettei hukkaan nuoruuteni mennyt mat- katessa maailmalla.22

Kappaleen mies on siis kayttanyt nuoruutensa uurastaessaan aineellisen hyvinvoinnin ja oman kodin hyvaksi. Itse ty6 esiintyy abstraktiona, josta on vaikea sanoa, mita se lopulta on. PaahenkilO on "matkannut maailmalla" kuin kaupparatsu, mutta kuitenkin han menee joka paiva seitsemaksi kuin rakennustyOlainen. Joka tapauksessa ilman rakastetun tukea ty011e omistautuminen ei olisi ollut mandollista. "Ma joka paiva toita teen" glorifioi samanaikai- sesti seka perheenisan marttyyriyden, uhrautumisen ty011e, end vai- mon uskollisen tuen. TyOntekemisen paivittainen kiertokulku, ehka suoranainen monotonisuus, saa tukea kappaleen raskaasta rytmisyydesta. Iskelman historiallisen tulkinnan nakOkulmasta esi- tys on kuitenkin aina kokonaisuus, sanojen merkitys syntyy vasta kommunikaatiosta. Taman osoittaa hyvin se, miten Sleepy Sleepers -yhtyeen vuonna 1987 levyttama versio jokapaivaisesta tyOnteosta muuttuu ilkikuriseksi parodiaksi. Tulkinnan takeeksi loppuun tiin yield huudandus: "En oo paivaakaan ollu hommissa — enka mee!"23 Matin ja Tepon tulkinnassa ty6 on suomalaisen miehen kohtalo. Ennustettavuuden, vaajaamattomyyden vaikutelma kehystaa monia muitakin kappaleita. 1960-luvun tuotannosta voisi mainita esimer-

211 kiksi Tapio Rautavaaran saveltaman ja sanoittaman laulun "YOlinjalla", jota on syytetty myOs plagiaatiksi Johnny Cashin country-balladista. Laulun padhenkilO on padtynyt ammattiinsa, kii- tolinjan kuljettajaksi, sattumalta. Kuormaa on aina "tonneittain", ty6 raskasta ja yo pitka. TyOldista painaa vastuu, silly lasti on arvokas- ta ja aikataulut tiukkoja. Kappaleen lopussa aavistellaan jopa kuo- lemaa, yOlinjan jatkumista taalta ikuisuuteen. Vain kuolerna voi paattaa raskaan tyOn:

Jos hetkeks nukandan ja vauhti taysi on, se matkan Nä on silloin yhden kohtalon. Niin loppuu raskas ty6, mut jatkuu pitka yo. Taas ajan vain yOlinjallain.24

TyOttOmyys ja vapauden haave

TyOttOmyydesta ei suomalaisessa iskelmdmusiikissa ole paljonkaan laulettu: ehka pinnalla on ollut kylla-tekevalle-tOita-riittad -ajatus tai hedonistinen laiskuuden ylistys (Lasse MArtensonin "Laiskotellen"). Vuonna 1951 Kipparikvartetti levytti kuitenkin kiinnostavan kan- sansavelman "Muurari", josta on tullut yksi suomalaisen iskelman ikivihreista. Kappale syntyi 1930-luvulla teekkarien, lahinna raken- nusinsinObrien killan, istunnoissa siten, etta rakennusvaen kausi- tyOttOmyydesta kertova viisu yhdistettiin melakoliseen lemmenlau- luun.25 Kappale on kiinnostava jo pelkastaan omituisen muotonsa tanden: lemmenlaulua ei ole kaytetty vanosana vaan sin on itse- nainen rooli, aivan kuin rakennusvaen edesottamuksien lomassa laulettaisiin kokonaan toista kappaletta. Varsinaisessa viisuosassa on nelp sakeistOd vuodenaikojen mukaan. Kappale alkaa kev'cias- ta:

Kevat toi, kevat toi muurarin, kevat toi, kevat toi maalarin,

212 kevat toi rakennukselle hanslankarin ja rannoille hampparin.26

Kesalla muurari, maalari ja hanslankari tekevat tyOtd, joka sitten katoaa syksyn koittaessa. Talvella kaikki nakevat nalkad — paitsi hamppari, joka lihoaa vankilassa. Taman vuodenkierron rinnalla on miltei parodisen onneton lemmenlaulu. Juuri kevatta kuvaavan viisusakeistOn jalkeen siirrytdan surulliseen rakkauden tragediaan:

Kuin veitsi minun rintaani viilsi sinun katseesi viimeinen. Se oli niin kylma ja ylpee, niin viekas ja petollinen.27

"Muurarin" kaksijakoisuudessa ovat lasnd suomalaisen iskelmdn kaksi perinnettd, omalaatuisena yhdistelmand. Loppuvaikutelmassa vuodenajat vaihtuvat, tyOt tulevat ja menevat, mutta tunteiden maa- ilmassa kaikki sailyy. Kun viisuosassa muurarista ja muusta raken- nusvdestd lauletaan kolmannessa persoonassa, lemmenlaulun kes- kiOssa on "mind", joka vuodattaa kyynelid saavuttamatta rakastet- tuaan. "Muurarissa" sisdinen maailma ja ulkoinen todellisuus kohtaavat, mutta eivat varsinaisesti yhdisty tai synnyta harmoniaa. TyOeldma ja tunteet sdilyvat erillisina. Vastaesimerkkind voisi mainita Irwinin kappaleen "Lievestuoreen Liisa" (1971), jonka nimenomaisena tavoitteena on yhdistaa yllattava pari, ulkoinen kurjistuva tyOeld- man maailma (Lievestuore) ja rakkauden kohde (Liisa). Samalla kappale parodioi suomalaisen iskelman ihanteellista luonnonku- vausta: Kun tehdas avas porttinsa, ma liksaa jalkeen sain, ja Kisapurren lavalta sun Liisa tanssiin hain, sa kuuluisin ja kaunein olit varmaan nailla main. Me tanssin jalkeen haaveilimme kauan rinnakkain, ja kat- soimme likaojan juoksuun. Sen kuohuissa rakkaus soi. Sun hurmaavan hajuvetes tuoksu, se varmuuden leivasta toi.28

213 Emil Reteen eli Vexi Salmen sanoituksessa onni ei kysy aikaa eika paikkaa, ja teollisuustyOkin merkitsee viime kadessa hyvin- vointia: "Kai kanden onni kukoistaa myOs tunkiolla voi, kun vie- marikin meille pelkkdd onnen kieltd soi, sen kuohun voimat var- muutta ja tuoksu turvaa toi." Irwinin levytys kommentoi ajankoh- taista poliittista skandaalia, kun Lievestuoreella oli kayty tiukkaa sanaharkkaa siita, saiko paikkakunnan sellutehdas laskea jateve- tensd ldheiseen jarveen. "Lievestuoreen Liisassa" tehdasmaailmasta syntyy epamiellyttava vaikutelma: tunkion ja viemarin tuoksut ovat kaikkialla. Itse ty6 on muuttunut anonyymiksi, luonteettomaksi. Samaan tapaan kuin Matin ja Tepon kappaleessa ty6 on vain "tyOtii", kelloa vastaan tais- telua, jolla pyritdan palkan ansaitsemiseen. Monissa 1960- ja 70- lukujen iskelmissd korostetaan vastapainona vapaa-aikaa, irtipdasyd tyOn kurimuksesta. Aikakauden tunnetuimpia tyOldiskuvauksia on Irwinin "TyOmiehen lauantai" (1965). Kappaleen kertosde "Viideltd saunaan ja kuudelta putkaan, se on sellainen tyOmiehen lauantai" perustui rekkakuskien kuninkaaksi mainitun Paavo Peltosen sanon- taan, jossa tyOmies-sanan tilalla oli rahtimies. 29 Laulussa kuvataan tyomiehen eldmdn kulua, ennen kaikkea lauantaita, sunnuntaita ja maantaita. Kun ty6pdiva lauantaina on pdattynyt neljaltd, tyOmies ryntdan saunaan (oletettavasti viinapullon kera) ja pdatyy poliisin huomaan jo kuudelta. Seuraavana aamuna sankari kotiutuu: "Sunnuntaiaamuna kotiin kun hdn saapuu, pari litraa vetta heti kurkkuhun kaatuu. Vaimonsa edessa tekojansa katuu, kunnes koit- taa arkinen maanantai." Viikolla mies tyOskentelee seitsernasta nel- jadn ja odottaa seuraavaa viikonloppua: "Joky aamu seitsemdltd tOi- hin hdn menee, hiki paassa perheellensd elatuksen hakee. Satoi taikka paistoi, toissa hanet nakee, kunnes koittaa viimein se lauan- tai." Hikisen tyOurakan palkintona on lauantainen tilipussi, joka suorastaan houkuttelee kiusaukseen: "Viikon sisaan lompakkokin laihaksi vaihtuu, kunnes koittaa viimein se lauantai."3°

214 "TyOmiehen lauantaita" hallitsee syklinen aikakasitys: tyOldisen elamassa sama kaava toistuu viikosta viikkoon. Vaikka lansimai- sessa kulttuurissa jatkuvasti puhutaankin lineaarisen aikakasityksen hallitsevuudesta ja syklinen aika Iiitetaan joko luonnonilmiOihin tai myyttiseen ajatteluun, modernissa yhteiskunnassa kiertokulku on jatkuvasti lasna. Ranskalainen filosofi Guy Debord on todennut, etta kulutusyhteiskunnassa toteutuu erdanlainen pseudosyklinen aika, tavaroiden ja tuotteiden kierrosta syntyva ndennainen sykli- syys. 31 TyOmiehen eliimassa tata pseudosyklia vauhdittaa lauantai- nen tilipussi, joka johdattaa kulutuskayttaymistd. Rankasta tyOsta irtaudutaan saunan ja Koskenkorvan voimalla, ja loppuviikolla ele- taiin silly , mika jai jaljelle. Kaiken kaikkiaan "TyOmiehen lauantai" piirtaa tyOldisen elamas- tii synkan ja raadollisen kuvan. On helppo ymmartaa, end kappale heratti ristiriitaisia tunteita. Yleisradiossa laulu joutui erityistarkkai- luun, silly sita pidettiin tyOldista halventavana. 32 Kappale kannattaa suhteuttaa myOs Irwinin muuhun tuotantoon, jonka sanoituksista Vexi Salmi vastasi. Irwinin tuotannossa tyOnteko ja tyOmoraali ei juurikaan korostu. Painvastoin, monissa kappaleissa ylistetaan jou- tenoloa: lauluissa joko istutaan piirissa pulloa kierrattamassa tai hummataan milloin Reeperbahnilla, milloin Espanjan lomarannoil- la. Toisinaan Irwinin kappaleissa on myOs avointa yhteiskuntakri- ("Raha ratkaisee", "Haistakaa paska koko valtiovalta"). Irwinin tuotannossa tyOta tarkeampad on sosiaalinen joutenolo. Muutoinkin 1960- ja 70-lukujen suornalaisissa iskelmissa vapaalla oleminen, tyOstii irtautuminen, korostuu. TyOn ja vapaa-ajan kont- rasti saa vahvan ilmauksensa Kristianin (Bengt Huhta) kappaleessa "Vapaapaiva" (1969). Kappale alkaa hektisella oravanpyOralla, jota tukee musiikin karusellimainen soundi:

Koko viikon kiire painaa, joka paiva paine andistaa, se Us- kee, vaatii, huutaa, joka hetkeen tyOta vaan. Tadlla tuhlata ei alkaa, silly suuri karuselli pyOrii vain...33

215 Kun kiire ja paine taukoavat, myOs musiikki rauhoittuu: "Kun vapaapaivan viimein saan, ei ole syyta pingoittaa, se raukaisee, se laukaisee..." Itse kappale on italialaista alkuperda, mutta suomen- nos on Sauvo Puhtilan kynasta. Kuva tyOeliimasta on armoton: ty6 on jatkuvaa kaskemista, vaatimista, huutamista. Paikalleen ei voi pada, silla "aina takana on toinen mies". Tama sanoituksen kohta ei ehka viittaa teollisuustyOliOn tai perinteisiin tyOlaisammatteihin, niin kuin Irwinin tapauksessa: laulun paahenkilO vaikuttaa virka- miehelta tai yrityksen tyOntekijalta, jonka taytyy jatkuvasti paikkansa puolesta. MyOs "Vapaapaivad" hallitsee syklisyyden tun- tu: kappaleen lopussa oravanpyOrd kaynnistyy jalleen eika kierrol- le nay loppua.

Lopuksi: "Kiviset kadut"

Jos tyOldisen kuvaus 1950-luvun suomalaisessa iskelmassa sisalsi myOs tyOn iloa, laulua ja leikillisyytta, suuren muuton yhteiskun- nassa tyOn kuva muuttui ilottomaksi. TyOta haluttiin valttaa, kuten Ann-Christien kappaleessa "TyOta tando tehda en" (1965), tai tyOta oli liikaa, niin kuin Kristianin "Vapaapaivassa" (1969). Oma ryh- mansd ovat laulut, joissa tyota tehdaan vain siksi, etta voitaisiin viettaa hetki rauhassa, vapaalla. 60-luvun lopussa ja 70-luvun alus- sa tuotettiin useita kymmenid joissa fantasioitiin Valimeren aurinkorannoista. 34 Kuvaava on Jorma 'Cakelan kappa- leen "Rhodos Rock" (1978) sae: "Rhodokselle mieli halaa, koko vuoden saastin rahaa, sinne myOskin aion matkustaa."35 TyOn puutetta suomalaisessa iskelmassa valitettiin vain viihan, mutta rakennemuutoksen pahimpina vuosina myOs tama teema nousi esiin. Karma levytti vuonna 1973 Elton Johnin kappaleen

216 "Goodbye Yellow Brick Road" nimella "Kiviset kadut". Kuva suur- kaupungin tyOttOmyydesta on tyly: Ketaan ma uskonut en, myeenan nyt vasta sen. Ma synkan kopperon sain, naan roskapOnttOja sielta vain. Vie viski yksinaisyyden ja mieleni herkistaa. thysin taalta ma vain tyOttOmyyden, ja kylman kaupungin kulissit naa.36

Laulun paahenkilO oli — varoituksista piittaamatta — muuttanut betonieramaahan, kohdannut tyOttOmyyden ja lbytanyt lohdun alkoholista. Vaihtoehtona saattoi olla muutto Ruotsiin leveamman leivan toivossa. Muuttoliiketta kommentoitiin ainakin Juha Vainion laulussa "Ruotsiin, Ruotsiin" (1973) ja Erkki Liikasen kappaleessa "Ruotsiin" (1976). Risto Jarva ohjasi vuonna 1974 karun kuvauk- sensa Yhden miehen sota, jossa Erik Suomies (Eero Rinne) perhei- neen muuttaa pakon sanelemana Ruotsiin, kun yritystoiminta koto- Suornessa ei ole onnistunut. Samana vuonna Lasse Martenson hou- kutteli maanmiehiaiin takaisin kappaleella "Tule Ruotsista kotiin" (1974), jossa todetaan: "Mita siella sä teet? Tadlla on kalaveet!"37 Kuten naista esimerkeista havaitsee, suomalainen iskelma on jat- kuvasti kommentoinut ajankohtaisia tapahtumia, mutta samalla se on myOs kaynyt dialogia oman perinteensa ja kansainvalisen musiikkitarjonnan \Tana. 1960- ja 70-luvuilla tekstien tekeminen oli lisaksi hyvin pienen (mies)ryhman kasissa: Reino Helismaan, Sauvo Puhtilan, Juha Vainion ja Vexi Salmen kadenjalki ndlcyy voi- makkaasti suomalaisen kevyen musiikin aatteellisessa profiilissa. Voimansa iskelma on hakenut arjen tunteista, lemmenkaipuusta ja mustasukkaisuudesta, flirttailusta ja hauskanpidosta, lapsuuden- muistoista ja nostalgiasta, eika liian realistia teemoja varsinkaan ennen 60-lukua suosittu. Folk-liike ja poliittinen laululiike muutti- vat tilannetta, eika iskelmakaan voinut paatOksenteon maailmaa unohtaa. Silloin kun eksplisiittisia poliittisia kommentteja esitettiin, tulos oli usein kyyninen tai pessimistinen. Hyva esimerkki on Johnnyn kappale "Jongloorit" (1973), joka on Vexi Salmen tulkinta

217 David Bowien kappaleesta "Life on Mars":

Katso eteen ja katso taa, surkuhupaisaa maailmaa. Sita hetken ma aprikoin; itkin, nauroin ja huonosti voin. Monta aivojen surkastumaa hilse harteilla taapertaa. Mahtipontisen katseen luo, sitten aatteensa julki tuo: "Kaikki paremmin olla vois, jotain tehtava kylla ois!" Kiittaa, pokkaa ja lahtee pois. Luottaa kansa nyt sankariin vahvaan: "Tuo mies vallan kahvaan!" Rahvaan huudoin hanta saatellaan. "Viina vapaaksi vaan!" Luokkatietoiset loistaa, kilvan aatteen toistaa: "Poistaa luokkaerot taytyis vaan!" Ja suuret jongloorit maan jatkaa sirkustaan.38

Vi itteet

1 Kari. Tapio: Olen suomalainen (S. Cutugno-R. Reiman, 1983). 2 Suomalaisen iskelman nostalgis-eksotistisesta ulottuvuudesta ks. lahemmin Kukkonen, Pirjo: Tango Nostalgia. The Language of Love and Longing. Finnish Culture in Tango Lyrics Discourses. A Contrastive Semiotic and Cultural Approach to the Tango. Helsinki University Press. Helsinki 1996. 3 Diskografia lOytyy osoitteesta http://www.yle.fi/aanilevysto/firs2/html/index.htm . Silloin kun tein hakuni kesalla 1999, diskografia ulottui vuodesta 1946 vuoteen 1976. Tana hetkella palvelu kattaa diskografiset tiedot ajalta 1902-78. 4 Tukkilaiselokuvien historiasta ks. tarkemmin Koivunen, Anu & Laine, Kimmo: "Metsasta pellon kautta kaupunkiin (ja takaisin) — Jatkyys suomalaisessa elo- kuvassa." Teoksessa Mieheyden tiella.Maskuliinisuus ja kulttuuri. Toimittaneet Pirjo Ahokas, Martti Lahti ja Jukka Sihvonen. Nykykulttuurin tutkimusyksikOn julkaisuja n:o 39. Jyvaskyla 1993, 136-154. Vrt. Koivunen & Laine 1993, 149. 6 Tapio Rautavaara: Aina tukkipoika tunnetaan (Carr-Kennedy-Mustonen). Triola T 4126. 1954. 7 Salmi, Hannu: "'Harman jatka maasta mammin.' Suomalainen turisti iskelman kuvaamana", Pohjan tdhteet. Populaarikulttuurin kuva suomalaisuudesta. Toimittaneet Hannu Salmi ja Kari Kallioniemi. Kirjastopalvelu. Helsinki 2000, 166-187. 8 Tuula-Anneli Rantanen: Kaunis pesijatar (A.Popp-S.Puhtila). Save' SALP 682 (1956). 9 Ks. lahemmin Haavio-Mannila, Elina: Suomalainen nainen ja mies. Asema ja

218 muuttuneet roolit. WS. Porvoo 1968, 37-38. 10 Marion Rung: Pikku rahastaja (T.Karki-R.Helismaa). Rytmi RILP 7067 (1962). 11 Tamara Lund: Strip tease (O.Runne-O.Runne). Savel SALP 693 (1965). 12 Elokuvasta lahemmin ks. Suomen kansallisfilmografia 4. Vuosien 1948-1952 suo- malaiset kokoillan elokuvat. VAPK-kustannus. Helsinki 1992, 467-472. Veikko Lavi: Piikana Tukholmassa (J.Kervanto-E.Kettunen). Tahti RW 472 (1952). 13 Juha Vainio: Poliisi (P.Naseva-J.Vainio). Safir SALP 1001 (1966). 15 Paula Koivuniemi: Jos konduktOOrin nait (R. van Leeuwen-V.Salmi). Decca SD 5771 (1972). 16 Ks. lahemmin Salmi, Hannu: "'Nan tomu' ja `unhon kinos'. Muistamisen tuska sodanjalkeisessa suomalaisessa iskelmassii." Teoksessa Arlen muisti ja unob- dus. Jokapaivainen eleimei historian valoissa ja vaijoissa. Toimittanut Taina Syrjamaa. Historian laitoksen julkaisuja n:o 53. Turku 1999, 15-31. 17 Tennessee Ford: Sixteen Tons (T.Merle). Pickwick SPC-3268 (1955). 18 Olavi Virta: Paivan ty6 (T.Merle-R.Helismaa). Triola T 4249 (1956). 19 Kallioniemi, Kari & Salmi, Hannu: "Reetu", Rumba 11/1988, 20-21. 20 Frederik: Jos jotain yrittaa (K.Kuuva). Finnlevy FL 4504 (1970). 21 Danny: Seitseman kertaa seitseman (J.Salo-J.Virtanen). Scandia HSLP 113 (1968). 22 Matti ja Teppo: Ma joka paiva tOita teen (M.Ruohonen-V.P.Lehto). Finnlevy FTV 20 (1982). 23 Sleepy Sleepers: Ma joka paiva tOita teen (M.Ruohonen-V.P.Lehto). Cdrock 87 (1987). 24 Tapio Rautavaara: YOlinjalla (Rautavaara). Finnlevy SFK 2002 (1962). Rautavaara levytti kappaleen mybs vuonna 1965. 25 Ks. lahemmin Suuri toivelaulukirja 2. Toim. Aapeli Vuoristo. Neljas painos. Musiikki Fazer. Helsinki 1979, 174. 26 Kipparikvartetti: Muurari (trad.). Helmi HLP 418 (1951). 27 Kipparikvartetti: Muurari (trad.). Helmi HLP 418 (1951). 28 Irwin: Lievestuoreen Liisa (I.Goodman-E.Retee). Finnlevy FL 4501 (1971). 29 Jarvela, Jukka: Homma kdvi. Erddn pikkukaupungin pophistoria. Karisto. Hameenlinna 1997, 58. 3° Irwin: TyOmiehen lauantai (I.Goodman-E.Retee). Finnlevy SFLP 9507 (1965). 31 Debord, Guy: The Society of the Spectacle. Black & Red. Detroit 1983. Ks. erityi- sesti luku "Time and History". 32 Jarvela 1997, 58. 33 Kristian: Vapaapaiva (M.Cantini, I.Greco, E. Sbriccoli-S.Puhtila). RCA FAS 008 (1969). 34 Ks. lahemmin Salmi 2000, 166-187. 35 Jorma Kakela: Rhodos Rock (J.Kakela-E.Vatanen-N.Vatanen). Minimusic MIC 15 (1978). 3° Karma: Kiviset kadut (Elton John-V.Salmi). CBS S-65896 (1973). 37 Lasse Martenson: Tule Ruotsista kotiin (T.Karki-J.Vainio). Decca SD 5802 (1974). 38 Johnny: JonglOOrit (D.Bowie-V.Salmi). Finnlevy SFLP 9551 (1973).

219 220