NAURAVA TYOLAINEN, NAURETTAVA TYOLAINEN NROkulmia tyOvalen huumoriin NAURAVA TYOLAINEN, NAURETTAVA TYOLAINEN NrakOkulmia tytivalen huumoriin Toimittaneet Joni Krekola, Kirsti Salmi-Niklander ja Johanna Valenius TYOVAEN HISTORIAN JA PERINTEEN TUTKIMUKSEN SEURA 2000 Vaki Voimakas 13 TyOvaen historian ja perinteen tutkimuksen seura ja kirjoittajat Kirjoittajat: Anu-Hanna Anttila, FM assistentti, sosiologian laitos, Turun yliopisto Anne Heimo, FM Suomen Akatemian projektitutkija, folkloristiikka, Turun yliopisto Vesa Kurkela, dos. erikoistutkija, kansanperinteen laitos, Tampereen yliopisto Mikko Laitamo, VTM Suomen Akatemian projektitutkija, talous- ja sosiaalihistoria, yhteiskunta- historian laitos, Helsingin yliopisto Katja Laitinen, FM jatko-opiskelija, perinteentutkimus, Joensuun yliopisto Tuija Saarinen, FM jatko-opiskelija, folkloristiikan laitos, Helsingin yliopisto Hannu Salmi, professori kulttuurihistoria, Turun yliopisto Johanna Valenius, VTM tutkijakoulutettava, Kulttuurisen vuorovaikutuksen ja integraation tutki- jakoulu, poliittisen historian laitos, Turun yliopisto Kustaa H.J. Vilkuna, dos. yliassistentti, Suomen historia, Jyvaskylan yliopisto ISBN 951-98296-1-X Gummerus Kirjapaino Oy Saarijarvi 2000 Sis'51lys Saatteeksi 6 Vesa Kurkela Tyävdeniltamat, valistus ja karnevaali 8 Kustaa H.J. Vilkuna Herranperkeleet ja nakumannit. SaatylaistOn ja rahvaan valinen ristiriita suomalaisessa kansanomaisessa huurnorissa 1550-1850 34 Anne Heimo "Se oli simmost sukkelaa aikaa." Mika sammattilaisia vuodessa 1918 naurattaa? 50 Tuija Saarinen Heikan Jussi. Katsaus kylasuutarin huumoriin 77 Katja Laitinen Naurettavan surkeaa kyykkimista. Mansikanpoimintakokemukset humoristisena ty6paikkafolklorena 106 Anu-Hanna Anttila "Ja tahmeeta on kun Konosen kavely..." TyOldismiehen rekonstruointi rituaalien avulla 131 Johanna Valenius "We don't use the word 'Republican' in this house!" Luokan ja sukupuolen politiikkaa amerikkalaisessa tilannekomediassa 158 Mikko Laitamo Luokkanaurua valkokankaalla 188 Hannu Salmi "Md joka paiva tOita teen," Suomalaisen iskelman tyOlainen 1950-luvulta 1980-luvulle . 200 Saatteeksi Tyävaen historian ja perinteen tutkimuksen seuran vuotuisen kesaseminaarin aiheena oli vuonna 1999 naurava ja naurettava ty6- 1dinen. Tama teos on koottu seka seminaarialustusten pohjalta teh- dyista etta myOlnemmin kirjoitetuista artikkeleista. NakOkulma ty6- vden huumoriin on kahtaalla; miten tyOvaki on nauranut itselleen ja muille, toisaalta miten tyOldisten representaatioille on naurettu erityisesti sahkOisissa tiedotusvalineissa. Teoksen kirjoittajina on historiantutkijoita, yhteiskuntatieteilijoita ja folkloristeja. Artikkelien aiheet eroavat toisistaan niin ajallisesti ja maantieteellisesti kuin tut- kimuskohteen formaatiltakin. Kaikkia artikkeleita kuitenkin jollei aina nauru, niin ainakin huumori tai humoristisuus. Kokoelman aloittava Vesa Kurkela tarkastelee tyOvaeniltamia suhteessa kansalliseen projektiin kandesta nakOkulmasta: kansan valistamisen ja yleisOn huvittelunhalun. Han tuo esille, kuinka matalaan kuuluva kansankulttuuri, iltamat, sulautui kansalliseen yleiskulttuuriin. Fuusioituminen ei kuitenkaan ollut taydellista, vaan seka matala etta korkea ovat myOs elaneet omaa elamaansa toisistaan riippumatta. MyOs Kustaa H.J. Vilkunan uuden ajan alus- ta 1800-luvun puolivaliin ulottuvan artikkelin ydin on kanden eri- laisen kulttuurin yhteentOrmayksessa ja ristiriidassa. Hierarkisessa saaty-yhteiskunnassa elanyt rahvas ei jaanyt saatyliiistOn edessa sanattomaksi, vaan antoi herravihansa tulla julki huumorissa, joka kaansi yhteiskunnan jarjestyksen karnevalistisesti paalaelleen. Erdanlaisesta karnevalisoinnista on kysymys myOs Anne Heimon artikkelissa, jossa tarkastellaan humoristisia kertomuksia vuoden 1918 tapahtumista. Niinkin traumaattiseen tapahtumaan kuin vuo- den 1918 sotaan sisaltyi myOs jotain huvittavaa. Nauru oli ennen kaikkea vastapuolen arvon kiistamisen ja oman ryhman yhteen- kuuluvuuden luomisen valine. Kandessa seuraavassa artikkelissa siirrytaan tyOn pariin. Tuija Saarisen aiheena on kylasuutarin huumori, jonka kohteeksi seka asiakkaat etta muut kylalaiset joutuivat. Heikan Jussi oli ns. kyla- originelli, joka eli yhteisOn marginaalissa. Sairaana ja rujona han poikkesi tyOkykyisen ihmisen ihanteesta, mutta huumori oli hanen selviytymisstrategiansa. Katja Laitinen tarkastelee nuorten mansi- kanpoimintakokemuksia humoristisen tOpaikkafolkloren nakO- kulmasta. Raskaita tybasentoja, huonoja majoitustiloja ja isantien valvovaa silmaa paetaan naurulla, joka tekee paluun pelloille mah- dolliseksi myOs seuraavana vuonna. TyOnteon katkaisee ja palkitsee loma. Anu-Hanna Anttila analy- soi narratologisen tekstianalyysin keinoin miten eraan miesporu- kan kirjoittamissa mOkkipaivakirjoissa tyOldismiesta rakennetaan humoristisen kerronnan, penkkiurheilun ja pentakin avulla. Sukupuolen rakentamisesta ja politiikasta on kysymys myOs Johanna Valeniuksen artikkelissa, jossa han tarkastelee tyOldisaidin matriarkaalista naurua amerikkalaisessa tilannekomediassa ja yhteiskunnassa. Mikko Laitamon aiheena puolestaan on suomalai- sen studioelokuvan ja vaalielokuvien tyOldisyyden representaatiot, ja miten niissa nauratettiin yleisOd niin herrojen kuin rahvaankin kustannuksella. Lopuksi Hannu Salmi kasittelee suomalaisen iskel- man tyOldista, josta on teollistumisesta huolimatta laulettu vanho- jen maatalousyhteiskunnan ammattien harjoittajana ja raskaan tyOn raatajana. Kiitamme tuesta Tieteellisten seurain valtuuskuntaa, ja siella eri- tyisesti Tiina Kaarelaa, joka on taittanut taman teoksen. Turussa ja Helsingissei elokuussa 2000 Toimittajat 7 Vesa Kurkela Tyiivaeniltamat,l valistus ja karnevaali Salaliitto vai pyyteetiin sivisthmishalu? Viime vuosisadan vaihteen poliittisten ja sivistysjohtajien suhde kansaan nayttaa synnyttavan jatkuvasti uusia tulkintoja. Yhden vii- meisimmista puheenvuoroista on esittanyt Juha Siltala. 1 Hanen uusimman kirjansa perusteella voi paiitya kasitykseen, end kansal- lisen kulttuurin ja kansanvalistuksen ideologiassa ja kaytdnnOssa ei ollutkaan kyse mistaan tyhmaa kansaa vastaan kohdistetusta sala- liitosta. Siltala viitannee monissa tutkimuksissa implisiittisend esiin- tyvadn 'salaliittoteoriaan'. Sen mukaan fennomaaninen liike — samoin kuin hieman myOhempi tyOvaenliike — tarvitsi kansan jouk- kovoimaa etupdassa siksi, etta liikkeen ideologic ja johtajien pyrki- mykset olisivat saaneet suuremman oikeutuksen. Samalla kansan omat kulttuuriset ja taiteelliset ilmaukset pyrittiin jalostamaan osak- si yhtendiskulttuuria, joka heijasteli ennen kaikkea johtajien omia idealistisia moraali- ja kasvatuskasityksid. Siltalan mielesta kansalliset suurmiehet ja muut kansanvalistajat tarkoittivat pyrkimyksillaan pelkkaii hyvaa. He levittivat porvarilli- sen kansalaisen ja omavastuuihannetta laajempiin kan- sankerroksiin. Ilman naiden ihanteiden lapilyOntid uusi jarjestO- kulttuuri ei olisi voinut toteutua. Eika kansakaan ollut niin tyhmad ja passiivista kuin usein on vaitetty. Itse asiassa niin nuorisoseuro- jen kuin tyOvaenliikkeen jarjestaytyminen oli kompromissin tulos- ta, jossa sivistyneistOn aatemaailma ja joukkojen omat kokemukset ja maailmankuva limittyivat.2 8 Olen aiemmin itse tutkinut tuota limittymistd jarjestOkulttuurin musiikin ja muun vapaa-ajanvieton ndkOkulmasta. 3 Olen myOs ollut taipuvainen jonkinlaisen salaliittoteorian kannalle, koska kan- sanjoukkojen taidekasvatus on nayttanyt niin johdonmukaiselta ja taitavalta. Oli tamd 'esteettinen aivopesu'4 suunnitelmallista tai ei, voin yhtya Siltalaan siina, etta kansan taidekasvattajat olivat hyvin vilpittOmid tyOssadn. Heidan tavoitteenaan oli sellainen jdrjestO- kulttuuri, joka pystyi ilmaisemaan itseddn lansimaisen korkeakult- tuurin parhaiden perinteiden pohjalta. Tassakdan asiassa kansa ei ollut ollenkaan tyhmad, vaan pani usein sinnikkadsti vastaan, kun slid valistettiin. Lopputulos, jota voidaan arvioida joukkojarjestOjen iltarnien ohjelman avulla, oli sekin kompromissi: ohjelmat raken- tuivat kylla korkeakulttuurin mallien varaan, mutta niista paistoi usein ldpi tinkimatOn kansanomaisuus. Tama artikkeli tuo esiin tydvdeniltamien kaksi maailmaa, kaksi sisaltOd: kansan valistamisen ja yleisOn huvittelunhalun. Jarjesto- kulttuurin sekaluonteesta nousee kiintoisa tutkimuskysymys: miten iltarnaperinne heijastaa korkean ja matalan kontaktia ja yhteentOr- maysta, joka tuntuu vaistamattOmdltd kansallisen projektin histo- rian valossa? Padasiassa kyseessa ndyttaisi olevan suuri fuusio, jos- sa kansankulttuuri — tai pikemminkin suuri joukko suhteellisen eril- paikalliskulttuureita — liittyi ja sulautui uuteen kansalliseen yleiskulttuuriin. Mutta osittain korkeakulttuuriset pyrkimykset ja 'alemmat taiteet' ovat elaneet ja kehittyneet myOs toisistaan riippu- matta, jopa toisistaan huolimatta. Kehityskokonaisuutta voi nimittad kansanvalistuksen ja karnevaalin vuoropuheluksi, kanden diskurs- sin ristivedoksi. Seuraavassa esittelen joitakin kansanvalistuksen ja viihteen kytkentOjd aina 1800-luvun lopulta 1960-luvulle saakka. Tarkastelu etsii lahinna uusia nakOkulmia ja on kaikkea muuta kuin systemaattinen. Padasiallisena aineistona ovat ty6vden iltamatoi- mintaa koskevat tutkimukset ja muistitieto. 9 TyOvaenliike kansanvalistuksen osana Valitun ndkOkulman mukaisesti tarkastelen tyOviientalojen iltamia yleiskulttuurin peilaajana ja kansallisen Suomi-projektin osana. Jossain tyOurani vaiheessa liikuin sellaisissakin piireissa, joissa pyrittiin nakemaan tyOvaenkulttuuri jonkinlaisena vastakulttuurina tai kapinana, mutta siita on jo pitkd aika. 5 Oudoksuin