DOCSLIB.ORG

PERJANTAISARJA 3 TUKKIJOELLA (Suomi 1928)

Total Page：16

File Type：pdf, Size：1020Kb

Download full-text PDF Read full-text
PERJANTAISARJA 3 TUKKIJOELLA (Suomi 1928) 11.10. PERJANTAISARJA 3 Musiikkitalo klo 19.00 TUKKIJOELLA (Suomi 1928) Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Kimmo Hakola, musiikki, kantaesitys (Ylen tilaus) Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy Tuottaja: Erkki Karu Ohjaus: Wilho Ilmari, Axel Slangus Käsikirjoitus: Erkki Karu – Teuvo Pakkalan teoksesta Tukkijoella, nelinäytöksinen laulunsekainen huvinäytelmä (1899, viides, korjattu laitos 1922) – jonka laulujen sanat: Otto Manninen, Larin Kyösti ja Kaarlo Halme – ja laulujen säveltäjä: Oskar Merikanto Kuvaus: Frans Ekebom Kuvausapulainen: Armas Fredman Lavastus: Carl Fager Naamiointi: Hannes Kuokkanen Naamiointiapulainen: Olavi Suominen Musiikki elokuvateatteriorkesterille: Emil Kauppi – Oskar Merikannon näytelmämusiikin (1899) pohjalta Leikkaus: Axel Slangus, Frans Ekebom Studiopäällikkö: Armas Fredman Valokuvat: Kalle Havas, Kosti Lehtinen Pääosissa: Urho Somersalmi (Aaprami Turkka), Ellen Sylvin (Pietolan Katri), Mary Spennert-Hannikainen (Anni), Kirsti Suonio (Maija Rivakka), Litja Ilmari (Pahna-Maija), Olga Salo (Leena), Eino Salmela (rättäri Antti Huhtanen), Paavo Costiander (Huotari), Ossi Korhonen (Pölhö-Kustaa), Heikki Välisalmi (Heikki Tolari), Emil Lindh (talollinen J. Pietola), Agnes Lindh (rättärin äiti), Olga Leino (Pertun leski, Pölhö-Kustaan äiti), Mimmi Lähteenoja (Poro-Pirkko), Juho Pulssi (Korhonen), Helge Ranin (Kasuri), Kalle Grönfors [Kalle Viherpuu] (Renki-Pekka), Toivo Suonpää (tukkilainen), Virtanen II (tukilla laskeva tukkilainen), Emil Mikkola (lautamies Taurila), Sulo Räikkönen 1 Kuvauspaikkoja: Iitti: Leinin talo (Pietola) ja Antti Lepän talo (Annin kotimökki) nykyisen Mankalan voimalaitoksen kohdalla, Mankalankosket, mm. Kaurakoski sekä Kirkkojärvi ympäristöineen ja Leininselkä. Studio: Vironkadun studio Kuvausaika: Kesä–syksy 1928 Ensiesitys: 5.11.1928 Helsinki (Kino-Palatsi), Kuopio, Lahti, Tampere, Turku ja Viipuri, levitys: Suomen Biografi Osakeyhtiö – tarkastusnumero: 15194 – S (sallittu) – tarkastuspituus 2852 m /20 fps/ 124 min. Alku- ja välitekstit suomeksi ja ruotsiksi Restauroitu, värisävytetty laitos (Suomen elokuva-arkisto 2004): 2745 m /20 fps/ 119 min RSO Mykkää valoa 2013: digitaalinen HD-versio: nopeus vastaa 20 fps, kesto 1 h 59 min 48 sek Muita filmatisointeja: Tukkijoella (Kalle Kaarna, 1937), Tukkijoella (Roland af Hällström, 1951, mukana Tauno Palo, Lasse Pöysti) Ei väliaikaa. Elokuva päättyy noin klo 21.00. Tukkijoella on viides ja viimeinen Yleisradion Mykkä valo -projektin tilausteoksista. Projektissa Yleisradio tilasi viideltä suomalaiselta säveltäjältä uuden musiikin 1920-luvun kotimaisiin mykkäelokuviin. Elokuva nähdään uuden musiikin kera Yle Teemalla 6.1.2014. 2 TUKKIJOELLA (Suomi 1928) Teuvo Pakkalan laulunäytelmä Tuk­ Tukkijoella-näytelmä on romanttis- kijoella on tukkilaisromantiikan kan­­ ta, todellisuuspakoista lauluviihdettä, tateos. Ensimmäinen sen kolmesta joka päättyy kolminkertaiseen onnelli- filmatisoinnista valmistui jo mykän seen loppuun viekkaan rättärin juoni- elokuvan kaudella, toki tarkoitettu- en paljastuttua. Kaarlo Bergbom, Otto na esitettäväksi niin, että elokuvate- Manninen ja Oskar Merikanto toivat atteriorkesteri soittaisi Emil Kaupin panoksensa suosikkikappaleeseen, joka sovittamaa musiikkia, joka perustui sai ainutlaatuisen yleisömenestyksen. Oskar Merikannon alkuperäissävelmiin Siitä tuli Suomen suosituin näytelmä Menettely ei ollut tavaton. Muutamaa (Nummisuutarit on esitetyin, Tukkijoella vuotta aikaisemmin oli valmistnut katsotuin ja toiseksi esitetyin), ja en- Erich von Stroheimin Iloinen leski. simmäisen filmatisoinnin valmistuessa Richard Strauss itse teki elokuvamu- se oli ollut lähes kolme vuosikymmentä siikkisovituksen Robert Wienen ohjaa- kantaohjelmistossa kaikkialla maassa. maan Ruusuritariin. Carmenista tehtiin Yksin Suomen Kansallisteatteri oli esit- 1920-luvulla monta korkean profiilin fil- tänyt sen 300 kertaa. matisointia. Kaikissa kajahti mahtava Dialogi- ja lauluvetoinen näytelmä ison orkesterin musiikki elävinä tulkin- loi pohjan tukkilaisromantiikan pe- toina maailman kinopalatseissa. rinteelle ja perusti suomalaiseen po- Tukkijoella-näytelmä oli Teuvo Pak- pulaariin fiktioon arkkityyppejä, joita kalan (1862–1925) siunaus ja kirous. voi verrata commedia dell’arten hah- Se toi taloushuolien kanssa kamppai- moihin. Pakkalan lahjakkuuden mo- levalle taiteilijalle säännöllistä ja ter- nipuolisuutta osoittaa se, että nämä vetullutta tuloa. Toisaalta tutkijat J. A. kansanomaiset arkkityypit loi lahjakas Hollosta Mervi Kantokorpeen ovat ar- moderni kirjailija aikaansa edellä ole- velleet näytelmän valtaisan suosion van kunnianhimoisen taiteellisen lin- haitanneen tekijänsä mainetta vaka- jansa rinnalla. Juoni on luonnosmai- vasti otettavana taiteilijana. Kantokorpi nen, kaavamainenkin, ja lähinnä kehys kiinnittää huomiota Pakkalan kirjaili- mehevää kansanhuumoria tarjoaville jakuvan kahtiajakoisuuteen modernin vuorosanoille. Näyttelijät totesivatkin, proosan mestarina ja suomalaisen hu- että se ”elää repliikin varassa” (Heikki vinäytelmän suosikkina. Pakkalan suo- Välisalmi) ja ”siinähän on sana kaikki sikkikirjailija oli F. M. Dostojevski, ja kaikessa” (Kirsti Suonio). opintomatkallaan Ranskaan hän pereh- Eskapistisen näytelmän kirjailija oli tyi moderniin ranskalaiseen kirjallisuu- perusolemukseltaan realisti. Pakkala oli teen. Pääteoksissaan Pakkala oli niin kokenut lapsena nälkävuodet, joutunut paljon aikaansa edellä, että hänen täy- kerjuulle, menettänyt merenkävijä-iso- si arvonsa pystyttiin näkemään vasta isän joka hukkui Hailuodon edustalla, 1960-luvulla. seurannut uittopäällikkönä toimivaa 3 isäänsä ja tullut tuntemaan tukkilais- lia ”puolen ikäänsä”. Todellisia eloku- elämän ja tervaveneiden todellisuutta. van naistähtiä Suomessa ei vielä ollut. Hän tiesi, miten kansa eli ja taisi tietää Katria esitti Ellen Sylvin, ja häntä koh- senkin, millainen teatteri toisi sille kai- taan tunnettiin myötätuntoa, koska ei vattua virkistystä. ollut ”ensi kerta kun voi aavistaa oh- Kun Erkki Karu otti tuottaakseen jaajan jättityön, jotta neiti Sylvin saa- Tukkijoella, kyseessä oli uusi panos taisiin edustuskelpoiseksi”. Annin esit- Suomi-Filmin kansallisten merkkite- täjä Mary Spennert-Hannikainen taas osten sarjaan ja samalla sijoitus var- herätti niin suurta ihastusta, että uu- maan kaupalliseen suosikkinumeroon. moiltiin jo, että hänessä on ”elokuvatai- Näyttelijöiksi palkattiin tunnettuja, teemme kaikesta päättäen saanut kau- mahdollisuuksien mukaan rooleissa jo an kaipaamansa ’sankarittaren’ ”. teatterissa karaistuneita veteraaneja. ”Ottiatuota”-hokemastaan muis- Urho Somersalmi (1888–1962) oli tetun Tolarin teatterihahmon luoja aikansa suomalaisen teatterin joh- Taavi Pesonen oli kuollut, mutta Heikki tava sankarinäyttelijä, monipuolinen Välisalmi sai kiitosta humoristisesta tul- lahjakkuus, joka kunnostautui niin kinnastaan. Uskonnollisen ja vehkeile- Shakespearen kuin Tšehovinkin maa- vän Poro-Pirkon rooli uskottiin Mimmi ilmoissa. Elokuvissa hän oli vilahta- Lähteenojalle (1865–1937), joka oli nut nimettömässä sivuosassa Sylvissä Kansallisteatterin kantavia voimia kan- (1913), mutta pääosaan hänet veti sannaisten ja vahvojen äitiroolien tulk- koulutoveri Mauritz Stiller riikinruot- kina. Hänestä tuli myös Suomi-Filmin salaisen Juhan (1921) shemeikkamai- luottonäyttelijä. Ossi Korhosen (1898– seksi tukkilaiseksi. Pitkän teatteriuran 1976) tulkinta Pölhö-Kustaasta oli ”per- tehneen Somersalmen viimeinen elo- soonallisen, ilmehikkään ja uskottavan kuvarooli oli Väinämöinen elokuvassa taiteen leimaama”, lausui muuten hy- Sampo (1959). Somersalmi oli mykän vin kriittinen Ylioppilaslehden arvoste- kauden ainoa suomalainen elokuvatäh- lija. Korhosen pitkä elokuvaura jatkui ti. Somersalmi niitti parhaillaan suosi- 1960-luvulle, ja hän ehti näytellä tele- ota maailmalla Gustaf Molanderin elo- visiossakin. kuvassa Hänen englantilainen rouvansa Kirsti Suonio (1872–1939) kuului (1927), kun Erkki Karu sai hänet kiin- Suomen rakastetuimpiin teatteriko- nitetyksi ensimmäiseen suomalaiseen medienneihin, ja hän oli tullut tutuksi elokuvapäärooliinsa rehtinä tukkilais- myös monissa Suomi-Filmin elokuvis- pomona. Turkka oli ollut Somersalmelle sa. Maija kuului hänen suosituimpiin loistorooli näyttämöllä, ja sellainen sii- rooleihinsa teatterissa, ja yhtä mehe- tä tuli myös elokuvassa. Vuonna 1996 västi Suonio tulkitsi sen nyt valkokan- Somersalmelle myönnettiin postuumi kaalla. muisto-Jussi tästä roolistaan. Yhtiön johtaja ja elokuvan tuotta- Luihuna rättärinä vakuutti ”yhtä on- ja Erkki Karu laati Tukkijoella-elokuvan nistuneesti kuin puhenäyttämölläkin” käsikirjoituksen. Vaikka hän muokka- Eino Salmela, joka oli esittänyt roo- si sitä, siihen jäi paljon ”mykkää pu- 4 hetta”, ja tarina pysyi rönsyilevänä. Kaikki riippui auringosta, mutta saa- Ohjaajaksi Karu ei ehtinyt, sillä hänellä tiin ”sadetta, sadetta ja aina vaan sa- oli samaan aikaan valmisteilla sotilas- detta!” (Kirsti Suonio). Vieraileva toi- aiheinen Meidän poikamme. Karu kiin- mittaja sai huomata, että Iitissä oleili nitti ohjaajiksi kaksi teatterin raskas- suuri osa Helsingin teatteriväkeä aurin- sarjalaista. Wilho Ilmari (1888–1983) koa odotellen. Rouva Spennert ja Ossi oli maineikas Kiven ja Shakespearen Korhonen hyppäsivät narua. ”Kun säät tulkitsija, sittemmin teatterineuvos ja olivat epävakaiset, jouduttiin kuvaa- Suomen teatterikoulun opetusohjel- maan äkkiarvaamatta” (Kirsti Suonio) man suunnittelija ja rehtori. Tukkijoella aina, kun aurinko suvaitsi pilkistää. Pala oli hänen esikoistyönsä elokuvaoh- palalta elokuva saatiin purkkiin, ja mai- jaajana. Axel Slangus (1890–1965)
Load more

Recommended publications
  • Kannan Yksin Syntini Ristin Kotimainen Elokuva Moraalisena Suunnannäyttäjänä 1930- Ja 1940-Luvuilla
    Kannan yksin syntini ristin Kotimainen elokuva moraalisena suunnannäyttäjänä 1930- ja 1940-luvuilla Niilo Rantala Systemaattisen teologian maisterintutkielma Maaliskuu 2021 HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Laitos Institution Teologinen tiedekunta Systemaattisen teologian osasto Tekijä Författare Niilo Heikki Pellervo Rantala Työn nimi Arbetets titel Kannan yksin syntini ristin - Kotimainen elokuva moraalisena suunnannäyttäjänä 1930- ja 1940 -luvuilla Oppiaine Läroämne Teologinen etiikka ja sosiaalietiikka Työn laji Arbetets art Aika Datum Sivumäärä Sidoantal Maisterintutkielma Maaliskuu 2021 Elokuva on olennainen väline aatemaailmojen ja arvojen välittämisessä. Tutkimukseni lähdeaineisto käsittää valitun kokoelman suomalaisia elokuvia vuodesta 1935 vuoteen 1950. Tutkimusaineistoni koostuu Suomen Filmiteollisuuden ja Suomi-Filmin tuottamista elokuvista sekä muutamasta pienemmästä tuotannosta. Tutkimus tarjoaa katsauksen 1930- ja 1940-lukujen suomalaiseen elokuvatuotantoon. Olen valinnut mukaan elokuvia eri elokuvagenreistä sekä useilta ohjaajilta, mutta keskityn seuraaviin ohjaajiin: Edvin Laine (1905- 1989), Hannu Leminen (1910-1997), Jorma Nortimo (1906-1958), T.J. Särkkä (1890-1975), Teuvo Tulio (1912-2000), Ilmari Unho (1906-1961) ja Valentin Vaala (1909-1976). Tarkasteltavat elokuvat ovat valikoituneet siitä näkökulmasta, että ne tarjoavat kokonaisuutena kattavan läpileikkauksen aikansa sosiaalieettisiin kysymyksiin ja niiden taustalla oleviin teologisiin teemoihin. Niin 1930-luvun
    [Show full text]
  • The Auteurial-National Nexus and Aki Kaurismäki's Finland Trilogy
    “Our Aki” The auteurial-national nexus and Aki Kaurismäki’s Finland trilogy Sanna Peden Bachelor of Arts (European Studies) Honours This thesis is presented for the degree of Doctor of Philosophy of The University of Western Australia School of Humanities European Studies 2012 Abstract This thesis explores the interconnections of ‘Finnishness’ and ‘Kaurismäkianness’ in and around Aki Kaurismäki’s so-called Finland trilogy: Drifting Clouds (1996), The Man Without A Past (2002) and Lights in the Dusk (2006). The thesis addresses how Kaurismäki, whose work and public persona have tended to be critical of national institutions and preoccupations, has developed into an increasingly national figure in Finland’s years of Europeanisation. In order to examine the links between ‘Finnishness’ and ‘Kaurismäkianness’ I establish, first, the way in which Kaurismäki’s films engage with national themes; and, second, the way in which this Kaurismäkian take on Finnishness is received and further appropriated in Finland. I provide a textual analysis of each of the focus films, paying particular attention to their national aspects and their references to Kaurismäki’s other films. I combine this close analysis of the film texts with discussion of the context of the films, their media presence and ‘afterlife’, for example the discourses surrounding the films after their initial release or the ways in which their ‘Kaurismäkianness’ has been appropriated by others for specifically national purposes. In seeking to understand how Kaurismäki’s auteurial engagement with narratives of Finnishness feeds back into Finnish society this thesis contributes to current debates about the relationship between auteurs and national identity.
    [Show full text]
  • Pehtoori Ja Kansa
    3HKWRRULMDNDQVD ³6LOWDODQSHKWRRULQ´ LQWHUWHNVWXDDOLVHW\KWH\GHWMD \KWHLVNXQQDOOLQHQVLVlOW| Helsingin yliopisto Historian laitos Suomen historian pro gradu -tutkielma syksy 1998 Jyrki Ilva 8511%1ILIH 3')YHUVLR Sisällysluettelo -2+'$172 6,/7$/$13(+7225,-$$16$//,1(1(/289$8/77885, 2.1. SUOMI-FILMI JA 1930-LUVUN ALUN ELOKUVAKULTTUURI 12 2.2. "KÄÄNTEENTEKEVÄ ELOKUVA”? 22 7$5,1$1+,6725,$ 3.1. HARALD SELMER-GEETH JA HÄNEN ROMAANINSA 33 3.2 HJALMAR PROCOPÉ JA "INSPEKTORN PÅ SILTALA" HUVINÄYTELMÄNÄ 43 3.3. ELOKUVA KÄÄNNEKOHTANA TARINAN HISTORIASSA 49 3.4. ROMAANIN JA NÄYTELMÄN MYÖHEMMÄT VAIHEET 57 6,/7$/$13(+7225,-$$16$ 4.1. "AATAMI JA EEVA VAATTEISSA" - PEHTOORI JA PALUU LUONTOON 65 4.2. KILTTI JA HARMITON VAI YHTEISKUNTAMORAALILTAAN KYSEENALAINEN? 72 4.3. "ISOÄIDIN AIKAINEN ONNENSOPUKKA" 80 4.4. KOKO KANSAN KANSALLINEN ELOKUVA 82 886,(10(1(67<67(1(9bb7" 5.1. AARETTI JA MIINA PALAAVAT VALKOKANKAALLE 98 5.2. PEHTOORIN PALUU - TUHLAAJAPOIKA SAA UUDEN TILAISUUDEN 102 -2+723bb7g6(7!6,/7$/$13(+7225,192,6,-2812+7$$!" /b+7((7-$,5-$//,6886 1. Johdanto Risto Orkon vuonna 1934 ohjaamasta "Siltalan pehtoorista" on tapana muistaa, että se oli en- simmäinen miljoonan katsojan rajan ylittänyt suomalainen elokuva. Tätä myyttiä1 on toistet- tu myös elokuvan televisioesitysten yhteydessä julkaistuissa kritiikeissä, mutta muuten mo- derneista kommenteista jää kuitenkin päällimmäiseksi vaikutelmaksi se, että nykykatsojan on enää vaikea ymmärtää elokuvan aikanaan saavuttamaa suosiota. "Senaikaisten katsojien maku tuntuu nyt käsittämättömältä", Pertti
    [Show full text]
  • OUTSIDERS of the SEVENTH ART Finnish Experimental Cinema 1933–1985
    OUTSIDERS OF THE SEVENTH ART Finnish Experimental Cinema 1933–1985 In this essay, I use the rather broad term 'experimental cinema' to describe all independent and artistically ambitious efforts in the field of moving images that have consciously sought to question conventional ways of interpreting and making films. Experimental film-making is often more or less an underground undertaking, sometimes even anti- social, and research in this field in Finland has consequently remained almost entirely in the blind spot of the rear-view mirror of history. The principal material for my essay has, naturally enough, been the films themselves. Many of them have disappeared over the years. Fortunately, however, the Finnish Film Archive has managed to preserve many of the works in satisfactory condition for screening. The present, fragmentary essay into the history of experimental cinema in Finland covers only works made on film (8 / 9.5 / 16 / 35 mm) up to 1985. In gathering material for the essay, I have met with those principal auteurs who are still alive. The facts and quotations in the text are from these meetings or from telephone conversations, unless otherwise indicated in the endnotes. I would like to thank especially Ilkka Kippola from the Finnish Film Archive for arranging the screenings and for tireless discussions. Thanks are due also to Anton Nikkilä and Eero Tammi for their perceptive comments on both the content and style of the text. PROLOGUE "Having got hold of a number of clothes brushes I had to saw a few of them in two, I don't know why." – Eino Ruutsalo 1 One of the first clues to an experimental attitude slips into Finnish cinema in the vicinity of Esplanade Park in Helsinki.
    [Show full text]
  • KIRJAILIJAT Elokuvakäsikirjoittaminen Suomessa 1931–1941 ”Kuuluu Ääniä, Että Filmin Problema Tällä Hetkellä on Käsikirjoituksen Problema.”
    FILMI - KIRJAILIJAT Elokuvakäsikirjoittaminen Suomessa 1931–1941 ”Kuuluu ääniä, että filmin problema tällä hetkellä on käsikirjoituksen problema.” Nyrki Tapiovaara, 1935 RAIJA TALVIO FILMI - KIRJAILIJAT Elokuvakäsikirjoittaminen Suomessa 1931–1941 Aalto-yliopisto Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos Aalto-yliopiston julkaisusarja DOCTORAL DISSERTATIONS / Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos Aalto ARTS Books Helsinki © Raija Talvio Graanen suunnittelu: Emmi Kyytsönen Kannen kuva: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti Materiaalit: Munken Pure g ja g ISBN ---- (painettu) ISBN ----(pdf ) ISSN-L - ISSN - (painettu) ISSN - (pdf ) Unigraa Helsinki Sisällys Kiitokset 8 1. JOHDANTO 10 2. TAUSTAA: SUOMI, SUOMALAINEN Tutkimuksen tausta 10 ELOKUVA JA KÄSI- 13 • Tekijä tutkijana KIRJOITTAJAN AMMATTI 50 Aikaisempi tutkimus 22 • Aikaisempi tutkimus Suomessa: Suomi ja sen kulttuurinen 50 käsikirjoitus elokuvan ja maisema -luvulla kirjallisuuden marginaalissa 22 53 • Aikaisempi kansainvälinen tutkimus: Elokuva -luvun Suomessa ”elokuvateorian visuaalinen vääristymä” 25 54 Käsikirjoitus elokuvan historiankirjoituksessa 31 Käsikirjoittajan ammatti • Käsikirjoitus ja käsikirjoittaminen tutkimuksen kohteena 33 Tutkimuskysymys ja tutkimuksen metodi 38 Tutkimuksen aineisto 45 Tutkimuksen aikarajaus 48 3. MITÄ OLISIVAT 4. KEIDEN PITÄISI SUOMALAISELLE KIRJOITTAA ELOKUVIA? 134 ELOKUVALLE SOPIVAT AIHEET? 60 ”Kirjailijat, käykää käsiksi lmiin” 134 • Kirjailijat ja toimittajat
    [Show full text]
  • Home of the Edinburgh International Film Festival
    11 JAN 19 28 FEB 19 1 | 11 JAN 19 - 28 FEB 19 88 LOTHIAN ROAD | FILMHOUSECinema.COM FILMS WORTH TALKING ABOUT HOME OF THE EDINBURGH INTERNATIONAL FILM FESTIVAL Resolve with me… See More Films in 2019! As I’m sure most of you are aware… it is, or is soon to be, 2019! And, as I’m sure at least a few of you are aware, that’s us now in the year in which Blade Runner is set. That gives us twelve months to witness attack ships off the shoulder of Orion or watch C-beams glitter in the dark near the Tannhäuser Gate for that film’s predictions to be realised. Unlikely I know, but perhaps it will all come to pass some time after the year it was conjectured as a possible future, you know, like 1984 did… There is actually a proper reason for mentioning Blade Runner, for it will take its place as part of a four-month season we’re doing in partnership with the National Museum of Scotland (where the film will screen) to tie in with their awesome ‘Robots’ exhibition, which will kick off this month with a special screening of Fritz Lang’s silent masterpiece, Metropolis, with DJ soundtrack by Le Vangelis (no, not The Vangelis). So, the museum has a replica of Maria, the robot in the film, and we have the film! (Wait a minute, didn’t The Vangelis do the score for Blade Runner? Oh, the weird interconnectedness of things…) In other news, this Jan/Feb double issue is so bung-fu’ of Oscar hopefuls I’m not sure where to start! Watch these titles figure hugely come the time:The Favourite, Stan & Ollie, Colette, Beautiful Boy, Mary Queen of Scots, Can You Ever Forgive Me?, Green Book, If Beale Street Could Talk… Because this is a double issue, I would normally get to guess the Oscar winners with the knowledge of who’s nominated, but this year I’m going to have to do it stone cold.
    [Show full text]
  • TAMPEREEN YLIOPISTO Marketta Hyvärinen LUONNON HELMOISSA
    TAMPEREEN YLIOPISTO Marketta Hyvärinen LUONNON HELMOISSA Luontorepresentaatiot ja ihmisen luontosuhde neljässä kotimaisessa fiktioelokuvassa Tiedotusopin pro gradu -tutkielma Huhtikuu 2013 TAMPEREEN YLIOPISTO Viestinnän, median ja teatterin yksikkö HYVÄRINEN, MARKETTA: Luonnon helmoissa. Luontorepresentaatiot ja ihmisen luontosuhde neljässä kotimaisessa fiktioelokuvassa Pro gradu -tutkielma, 84 s. 5 liites. Tiedotusoppi Huhtikuu 2013 Tarkastelen opinnäytetyössäni ihmisen ja luonnon suhdetta sellaisena kuin se näyttäytyy neljässä kotimaisessa fiktioelokuvassa. Lähestyn aihettani sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä. Pidän populaaria kotimaista elokuvaa luonnon ja kulttuurin välisen eronteon käytäntönä, jossa luonnon ja kulttuurin ominaispiirteitä tuotetaan ja arvotetaan. Aineistona ovat vuonna 1953 valmistunut Hilja – maitotyttö, vuonna 1957 valmistunut Vieras mies, Lampaansyöjät vuodelta 1972 ja Jäniksen vuosi vuodelta 1977. Tarkastelen elokuvien luontokuvastoja representaatioina. Luontokuvaston analyysimenetelmä on luonteeltaan lähilukuun perustuvaa sisällön erittelyä ja analyysiä. Teen luontosuhdetta koskevat tulkintani elokuvien valmistumisajan kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa kontekstissa. Kaikissa tarkastelemissani elokuvissa ihmisen suhdetta luontoon määrittää ihmisen ja luonnon erillisyys. 1950-luvun elokuvien tuottama luontosuhde perustuu käsitykseen, jossa Jumala on asettanut ihmisen luonnon tilanhoitajaksi. Hilja – maitotytössä maaseutu esitetään nostalgisen luonnolliseksi ja viattomaksi. Luontokuvastot osallistuvat
    [Show full text]
  • The Man Without a Past AKI KAURISMÄKI
    The Man Without a Past AKI KAURISMÄKI European Cinema Education PEDAGOGICAL PACKAGE for the Youth 2 I – OPENING CINED: A COLLECTION OF FILMS FOR CINEMA EDUCATION SUMMARY CinEd’s mission is to promote cinema art as a cultural entity and to give tools to aid understanding the world. For this OPENING purpose, CinEd has developed a common teaching method based on a collection of films produced in the European countries that are partners in the project. The approach adapts to our present-day world, in which the ways images are • CinEd : a collection of films for cinema education p 2 seen changes rapidly and increasingly. Everyday we use a vast range of screens where images are received, spread and I - OPENING • Editing – Technical information – Posters p 3 produced: from giant cinema screens to tiny smartphones, and of course televisions, computers and tablets. The cinema • Themes and synopsis p 4-5 is a relatively new art, and although its death has been predicted more than once, it is obvious that it is very much alive. THE FILM These changes impact on the cinema. To distribute cinema as a form of art, we have to acknowledge the several different screens movies are viewed from. CinEd publications offer a sensitive and inductive teaching method, which is both inte- • Historical background p 6 ractive and intuitive, and provides information, analytical tools and offers the possibility of a dialogue between the images • The author – Aki Kaurismäki p 7 and the films. The films are analyzed on different levels and in their entirety, as well as in smaller sections in which the • Selected filmography p 8 analysis is concentrated on individual aspects: frames, shots, and sequences.
    [Show full text]
  • Hulda Juurakko
    SPECIALS HULDA JUURAKKO JUURAKON HULDA / HULDA FROM JUURAKKO Ein Mädchen vom Land tritt im Parlament für Frau- A country girl enters parliament to campaign for wom- Valentin Vaala (1909-1976) hat mehr als vierzig abend- enrechte ein: Satire auf die Klassenschranken der en’s rights. A satire on 1930s class barriers, based on füllende Spielfilme gedreht und gilt als einer der bedeu- Dreißigerjahre, basierend auf dem gleichnamigen the play by the same name. Finland in 1930. Hulda is a tendsten Regisseure des finnischen Kinos. Während der Theaterstück. Finnland um 1930: Hulda ist ein einfa- simple girl from a small village. Without money, but with Hochphase des Studiosystems in Finnland stand Vaa- ches Mädchen aus einem kleinen Dorf. Ohne Geld, aber ambitious goals, she makes it to the capital. In front of the la als Regisseur bei der Produktionsfirma Suomi-Filmi mit großen Zielen schafft sie es bis in die Hauptstadt. parliament building, Hulda is picked up by judge Soratie, a unter Vertrag. Für seine Filme hat er zahlreiche Klassi- Vor dem Parlamentsgebäude wird Hulda von Richter single representative. He takes Hulda in, and she works as ker der finnischen Literatur aufgegriffen, u.a. von Mika Soratie aufgelesen, einem alleinstehenden Abgeord- his servant; but she isn’t satisfied with this. Without Sora- Waltari, Aleksis Kivi und Frans Eemil Sillanpää. neten. Er nimmt Hulda bei sich auf, sie arbeitet fort- tie’s knowledge, Hulda begins attending night school, and an als Dienstmädchen für ihn. Doch damit gibt sie sich even goes on to university. At the same time, she’s learning Valentin Vaala (1909-1976) made more than 40 fea- nicht zufrieden.
    [Show full text]
  • Performative Histories, Foundational Fictions Gender and Sexuality in Niskavuori Films
    Performative Histories, Foundational Fictions Gender and Sexuality in Niskavuori Films Studia Fennica Historica T F L S (SKS) was founded in 1831 and has, from the very beginning, engaged in publishing operations. It nowadays publishes literature in the elds of ethnology and folkloristics, linguistics, literary research and cultural history. e rst volume of the Studia Fennica series appeared in 1933. Since 1992, the series has been divided into three thematic subseries: Ethnologica, Folkloristica and Linguistica. Two additional subseries were formed in 2002, Historica and Litteraria. e subseries Anthropologica was formed in 2007. In addition to its publishing activities, the Finnish Literature Society maintains research activities and infrastructures, an archive containing folklore and literary collections, a research library and promotes Finnish literature abroad. S Anna-Leena Siikala Rauno Endén Teppo Korhonen Pentti Leino Auli Viikari Kristiina Näyhö E O SKS P.O. Box 259 FI-00171 Helsinki www.nlit. Anu Koivunen Performative Histories, Foundational Fictions Gender and Sexuality in Niskavuori Films Finnish Literature Society · Helsinki Studia Fennica Historica 7 The publication has undergone a peer review. The open access publication of this volume has received part funding via Helsinki University Library. © 2003 Anu Koivunen and SKS License CC-BY-NC-ND 4.0 International A digital edition of a printed book first published in 2003 by the Finnish Literature Society. Cover Design: Timo Numminen EPUB: eLibris Media Oy ISBN 978-951-746-544-1 (Print) ISBN 978-952-222-771-3 (PDF) ISBN 978-952-222-770-6 (EPUB) ISSN 0085-6835 (Studia Fennica) ISSN 1458-526X (Studia Fennica Historica) DOI: http://dx.doi.org/10.21435/sfh.7 This work is licensed under a Creative Commons CC-BY-NC-ND 4.0 International License.
    [Show full text]
  • Koskenlaskijan Morsian
    © Kari Glödstaf ke 25.7.2012 KUOHUVIEN KOSKIEN KESKELLÄ Koskenlaskijan morsian Erkki Karu, 1923 Kesäiset viljapellot, kirkkaina välkehtivät järvet, koivumetsät ja vuolaina kuohuvat kosket ovat kotimaisen elokuvan perusmaisemaa. Suomen suvessa on tutustuttu, rakastuttu, rakastettu, erottu, kaivattu ja palattu yhteen lukemattomia kertoja aina mykän elokuvan vuosista lähtien. Tähän miljööseen sijoittuu myös Erkki Karun ensimmäinen pitkä elokuva Koskenlaskijan morsian (1923). Väinö Katajan samannimiseen romaaniin (1914) perustuvaa elokuvaa pidettiin ilmestyessään ”parhaana kotimaisena filminä” (U. H., Uusi- Suomi) ja sen kansainvälinen menestys oli ennennäkemätöntä. Romantiikkaa, juonitteluja, traagisia ihmiskohtaloita ja jännittäviä toimintajaksoja sisältävä Koskenlaskijan morsian ei kenties ole täysin säästynyt ajan hampaalta, mutta on pikkuvioistaan huolimatta yksi kotimaisen mykkäelokuvan suurista teoksista. Koski tuo, koski vie Nuottaniemessä valmistaudutaan Perä-Pohjolan kuuluisan saarnamiehen, Kero-Pietin, pitämiin seuroihin. Paikalle saapuu runsain joukoin kuulijoita, heidän mukanaan myös naapuritilan isäntä, harras kristitty, Paloniemen Heikki. Mukanaan Heikillä on poikansa Juhani, joka on rakastunut Nuottaniemen Hannaan. Nuottaniemeläisten ja paloniemeläisten välillä on kuitenkin vanhoja kaunoja, sillä Paloniemen Heikkiä pidetään syyllisenä Nuottaniemen ainoan pojan, Niilo Iisakin, hukkumiseen. Vaikka Hanna alkaa vähitellen uskoa Heikin syyttömyyteen, ei hän kuitenkaan lämpene Juhanille. Hanna kaipaa mielitiettyään, Koskenalustan
    [Show full text]
  • Lataa Tiedosto
    NAURAVA TYOLAINEN, NAURETTAVA TYOLAINEN NROkulmia tyOvalen huumoriin NAURAVA TYOLAINEN, NAURETTAVA TYOLAINEN NrakOkulmia tytivalen huumoriin Toimittaneet Joni Krekola, Kirsti Salmi-Niklander ja Johanna Valenius TYOVAEN HISTORIAN JA PERINTEEN TUTKIMUKSEN SEURA 2000 Vaki Voimakas 13 TyOvaen historian ja perinteen tutkimuksen seura ja kirjoittajat Kirjoittajat: Anu-Hanna Anttila, FM assistentti, sosiologian laitos, Turun yliopisto Anne Heimo, FM Suomen Akatemian projektitutkija, folkloristiikka, Turun yliopisto Vesa Kurkela, dos. erikoistutkija, kansanperinteen laitos, Tampereen yliopisto Mikko Laitamo, VTM Suomen Akatemian projektitutkija, talous- ja sosiaalihistoria, yhteiskunta- historian laitos, Helsingin yliopisto Katja Laitinen, FM jatko-opiskelija, perinteentutkimus, Joensuun yliopisto Tuija Saarinen, FM jatko-opiskelija, folkloristiikan laitos, Helsingin yliopisto Hannu Salmi, professori kulttuurihistoria, Turun yliopisto Johanna Valenius, VTM tutkijakoulutettava, Kulttuurisen vuorovaikutuksen ja integraation tutki- jakoulu, poliittisen historian laitos, Turun yliopisto Kustaa H.J. Vilkuna, dos. yliassistentti, Suomen historia, Jyvaskylan yliopisto ISBN 951-98296-1-X Gummerus Kirjapaino Oy Saarijarvi 2000 Sis'51lys Saatteeksi 6 Vesa Kurkela Tyävdeniltamat, valistus ja karnevaali 8 Kustaa H.J. Vilkuna Herranperkeleet ja nakumannit. SaatylaistOn ja rahvaan valinen ristiriita suomalaisessa kansanomaisessa huurnorissa 1550-1850 34 Anne Heimo "Se oli simmost sukkelaa aikaa." Mika sammattilaisia vuodessa 1918 naurattaa? 50 Tuija Saarinen
    [Show full text]