11.10. PERJANTAISARJA 3 Musiikkitalo klo 19.00

TUKKIJOELLA (Suomi 1928)

Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Kimmo Hakola, musiikki, kantaesitys (Ylen tilaus)

Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy Tuottaja: Erkki Karu Ohjaus: Wilho Ilmari, Axel Slangus Käsikirjoitus: Erkki Karu – Teuvo Pakkalan teoksesta Tukkijoella, nelinäytöksinen laulunsekainen huvinäytelmä (1899, viides, korjattu laitos 1922) – jonka laulujen sanat: Otto Manninen, Larin Kyösti ja Kaarlo Halme – ja laulujen säveltäjä: Oskar Merikanto Kuvaus: Frans Ekebom Kuvausapulainen: Armas Fredman Lavastus: Carl Fager Naamiointi: Hannes Kuokkanen Naamiointiapulainen: Olavi Suominen Musiikki elokuvateatteriorkesterille: Emil Kauppi – Oskar Merikannon näytelmämusiikin (1899) pohjalta Leikkaus: Axel Slangus, Frans Ekebom Studiopäällikkö: Armas Fredman Valokuvat: Kalle Havas, Kosti Lehtinen

Pääosissa: Urho Somersalmi (Aaprami Turkka), Ellen Sylvin (Pietolan Katri), Mary Spennert-Hannikainen (Anni), Kirsti Suonio (Maija Rivakka), Litja Ilmari (Pahna-Maija), Olga Salo (Leena), Eino Salmela (rättäri Antti Huhtanen), Paavo Costiander (Huotari), Ossi Korhonen (Pölhö-Kustaa), Heikki Välisalmi (Heikki Tolari), Emil Lindh (talollinen J. Pietola), Agnes Lindh (rättärin äiti), Olga Leino (Pertun leski, Pölhö-Kustaan äiti), Mimmi Lähteenoja (Poro-Pirkko), Juho Pulssi (Korhonen), Helge Ranin (Kasuri), Kalle Grönfors [Kalle Viherpuu] (Renki-Pekka), Toivo Suonpää (tukkilainen), Virtanen II (tukilla laskeva tukkilainen), Emil Mikkola (lautamies Taurila), Sulo Räikkönen

1 Kuvauspaikkoja: Iitti: Leinin talo (Pietola) ja Antti Lepän talo (Annin kotimökki) nykyisen Mankalan voimalaitoksen kohdalla, Mankalankosket, mm. Kaurakoski sekä Kirkkojärvi ympäristöineen ja Leininselkä. Studio: Vironkadun studio Kuvausaika: Kesä–syksy 1928

Ensiesitys: 5.11.1928 (Kino-Palatsi), Kuopio, Lahti, Tampere, Turku ja Viipuri, levitys: Suomen Biografi Osakeyhtiö – tarkastusnumero: 15194 – S (sallittu) – tarkastuspituus 2852 m /20 fps/ 124 min. Alku- ja välitekstit suomeksi ja ruotsiksi

Restauroitu, värisävytetty laitos (Suomen elokuva-arkisto 2004): 2745 m /20 fps/ 119 min RSO Mykkää valoa 2013: digitaalinen HD-versio: nopeus vastaa 20 fps, kesto 1 h 59 min 48 sek

Muita filmatisointeja: Tukkijoella (Kalle Kaarna, 1937), Tukkijoella (Roland af Hällström, 1951, mukana Tauno Palo, Lasse Pöysti)

Ei väliaikaa. Elokuva päättyy noin klo 21.00.

Tukkijoella on viides ja viimeinen Yleisradion Mykkä valo -projektin tilausteoksista. Projektissa Yleisradio tilasi viideltä suomalaiselta säveltäjältä uuden musiikin 1920-luvun kotimaisiin mykkäelokuviin. Elokuva nähdään uuden musiikin kera Yle Teemalla 6.1.2014.

2 TUKKIJOELLA (Suomi 1928)

Teuvo Pakkalan laulunäytelmä Tuk­ Tukkijoella-näytelmä on romanttis- kijoella on tukkilaisromantiikan kan­­ ta, todellisuuspakoista lauluviihdettä, tateos. Ensimmäinen sen kolmesta joka päättyy kolminkertaiseen onnelli- filmatisoinnista valmistui jo mykän seen loppuun viekkaan rättärin juoni- elokuvan kaudella, toki tarkoitettu- en paljastuttua. Kaarlo Bergbom, Otto na esitettäväksi niin, että elokuvate- Manninen ja Oskar Merikanto toivat atteriorkesteri soittaisi Emil Kaupin panoksensa suosikkikappaleeseen, joka sovittamaa musiikkia, joka perustui sai ainutlaatuisen yleisömenestyksen. Oskar Merikannon alkuperäissävelmiin Siitä tuli Suomen suosituin näytelmä Menettely ei ollut tavaton. Muutamaa (Nummisuutarit on esitetyin, Tukkijoella vuotta aikaisemmin oli valmistnut katsotuin ja toiseksi esitetyin), ja en- Erich von Stroheimin Iloinen leski. simmäisen filmatisoinnin valmistuessa Richard Strauss itse teki elokuvamu- se oli ollut lähes kolme vuosikymmentä siikkisovituksen Robert Wienen ohjaa- kantaohjelmistossa kaikkialla maassa. maan Ruusuritariin. Carmenista tehtiin Yksin Suomen Kansallisteatteri oli esit- 1920-luvulla monta korkean profiilin fil- tänyt sen 300 kertaa. matisointia. Kaikissa kajahti mahtava Dialogi- ja lauluvetoinen näytelmä ison orkesterin musiikki elävinä tulkin- loi pohjan tukkilaisromantiikan pe- toina maailman kinopalatseissa. rinteelle ja perusti suomalaiseen po- Tukkijoella-näytelmä oli Teuvo Pak­ pulaariin fiktioon arkkityyppejä, joita kalan (1862–1925) siunaus ja kirous. voi verrata commedia dell’arten hah- Se toi taloushuolien kanssa kamppai- moihin. Pakkalan lahjakkuuden mo- levalle taiteilijalle säännöllistä ja ter- nipuolisuutta osoittaa se, että nämä vetullutta tuloa. Toisaalta tutkijat J. A. kansanomaiset arkkityypit loi lahjakas Hollosta Mervi Kantokorpeen ovat ar- moderni kirjailija aikaansa edellä ole- velleet näytelmän valtaisan suosion van kunnianhimoisen taiteellisen lin- haitanneen tekijänsä mainetta vaka- jansa rinnalla. Juoni on luonnosmai- vasti otettavana taiteilijana. Kantokorpi nen, kaavamainenkin, ja lähinnä kehys kiinnittää huomiota Pakkalan kirjaili- mehevää kansanhuumoria tarjoaville jakuvan kahtiajakoisuuteen modernin vuorosanoille. Näyttelijät totesivatkin, proosan mestarina ja suomalaisen hu- että se ”elää repliikin varassa” (Heikki vinäytelmän suosikkina. Pakkalan suo- Välisalmi) ja ”siinähän on sana kaikki sikkikirjailija oli F. M. Dostojevski, ja kaikessa” (Kirsti Suonio). opintomatkallaan Ranskaan hän pereh- Eskapistisen näytelmän kirjailija oli tyi moderniin ranskalaiseen kirjallisuu- perusolemukseltaan realisti. Pakkala oli teen. Pääteoksissaan Pakkala oli niin kokenut lapsena nälkävuodet, joutunut paljon aikaansa edellä, että hänen täy- kerjuulle, menettänyt merenkävijä-iso- si arvonsa pystyttiin näkemään vasta isän joka hukkui Hailuodon edustalla, 1960-luvulla. seurannut uittopäällikkönä toimivaa

3 isäänsä ja tullut tuntemaan tukkilais- lia ”puolen ikäänsä”. Todellisia eloku- elämän ja tervaveneiden todellisuutta. van naistähtiä Suomessa ei vielä ollut. Hän tiesi, miten kansa eli ja taisi tietää Katria esitti Ellen Sylvin, ja häntä koh- senkin, millainen teatteri toisi sille kai- taan tunnettiin myötätuntoa, koska ei vattua virkistystä. ollut ”ensi kerta kun voi aavistaa oh- Kun Erkki Karu otti tuottaakseen jaajan jättityön, jotta neiti Sylvin saa- Tukkijoella, kyseessä oli uusi panos taisiin edustuskelpoiseksi”. Annin esit- Suomi-Filmin kansallisten merkkite- täjä Mary Spennert-Hannikainen taas osten sarjaan ja samalla sijoitus var- herätti niin suurta ihastusta, että uu- maan kaupalliseen suosikkinumeroon. moiltiin jo, että hänessä on ”elokuvatai- Näyttelijöiksi palkattiin tunnettuja, teemme kaikesta päättäen saanut kau- mahdollisuuksien mukaan rooleissa jo an kaipaamansa ’sankarittaren’ ”. teatterissa karaistuneita veteraaneja. ”Ottiatuota”-hokemastaan muis- Urho Somersalmi (1888–1962) oli tetun Tolarin teatterihahmon luoja aikansa suomalaisen teatterin joh- Taavi Pesonen oli kuollut, mutta Heikki tava sankarinäyttelijä, monipuolinen Välisalmi sai kiitosta humoristisesta tul- lahjakkuus, joka kunnostautui niin kinnastaan. Uskonnollisen ja vehkeile- Shakespearen kuin Tšehovinkin maa- vän Poro-Pirkon rooli uskottiin Mimmi ilmoissa. Elokuvissa hän oli vilahta- Lähteenojalle (1865–1937), joka oli nut nimettömässä sivuosassa Sylvissä Kansallisteatterin kantavia voimia kan- (1913), mutta pääosaan hänet veti sannaisten ja vahvojen äitiroolien tulk- koulutoveri Mauritz Stiller riikinruot- kina. Hänestä tuli myös Suomi-Filmin salaisen Juhan (1921) shemeikkamai- luottonäyttelijä. Ossi Korhosen (1898– seksi tukkilaiseksi. Pitkän teatteriuran 1976) tulkinta Pölhö-Kustaasta oli ”per- tehneen Somersalmen viimeinen elo- soonallisen, ilmehikkään ja uskottavan kuvarooli oli Väinämöinen elokuvassa taiteen leimaama”, lausui muuten hy- Sampo (1959). Somersalmi oli mykän vin kriittinen Ylioppilaslehden arvoste- kauden ainoa suomalainen elokuvatäh- lija. Korhosen pitkä elokuvaura jatkui ti. Somersalmi niitti parhaillaan suosi- 1960-luvulle, ja hän ehti näytellä tele- ota maailmalla Gustaf Molanderin elo- visiossakin. kuvassa Hänen englantilainen rouvansa Kirsti Suonio (1872–1939) kuului (1927), kun Erkki Karu sai hänet kiin- Suomen rakastetuimpiin teatteriko- nitetyksi ensimmäiseen suomalaiseen medienneihin, ja hän oli tullut tutuksi elokuvapäärooliinsa rehtinä tukkilais- myös monissa Suomi-Filmin elokuvis- pomona. Turkka oli ollut Somersalmelle sa. Maija kuului hänen suosituimpiin loistorooli näyttämöllä, ja sellainen sii- rooleihinsa teatterissa, ja yhtä mehe- tä tuli myös elokuvassa. Vuonna 1996 västi Suonio tulkitsi sen nyt valkokan- Somersalmelle myönnettiin postuumi kaalla. muisto-Jussi tästä roolistaan. Yhtiön johtaja ja elokuvan tuotta- Luihuna rättärinä vakuutti ”yhtä on- ja Erkki Karu laati Tukkijoella-elokuvan nistuneesti kuin puhenäyttämölläkin” käsikirjoituksen. Vaikka hän muokka- Eino Salmela, joka oli esittänyt roo- si sitä, siihen jäi paljon ”mykkää pu-

4 hetta”, ja tarina pysyi rönsyilevänä. Kaikki riippui auringosta, mutta saa- Ohjaajaksi Karu ei ehtinyt, sillä hänellä tiin ”sadetta, sadetta ja aina vaan sa- oli samaan aikaan valmisteilla sotilas- detta!” (Kirsti Suonio). Vieraileva toi- aiheinen Meidän poikamme. Karu kiin- mittaja sai huomata, että Iitissä oleili nitti ohjaajiksi kaksi teatterin raskas- suuri osa Helsingin teatteriväkeä aurin- sarjalaista. Wilho Ilmari (1888–1983) koa odotellen. Rouva Spennert ja Ossi oli maineikas Kiven ja Shakespearen Korhonen hyppäsivät narua. ”Kun säät tulkitsija, sittemmin teatterineuvos ja olivat epävakaiset, jouduttiin kuvaa- Suomen teatterikoulun opetusohjel- maan äkkiarvaamatta” (Kirsti Suonio) man suunnittelija ja rehtori. Tukkijoella aina, kun aurinko suvaitsi pilkistää. Pala oli hänen esikoistyönsä elokuvaoh- palalta elokuva saatiin purkkiin, ja mai- jaajana. Axel Slangus (1890–1965) oli semat olivat tosiaankin mahtavia kuo- kantavia voimia Helsingin Svenska huvine koskineen. Teaternissa, jossa hän työskenteli äl- Vuonna 1928 elettiin mykän eloku- listyttävän pitkän kauden 1918–1962. van timanttikautta, suurimman lois- Teatterissa hänet tunnettiin niin ton vaihetta samalla kun äänieloku- Nikolai Gogolin Reviisorista kuin Arthur van läpimurto jo toteutui. Joe Mayn Millerin Kauppamatkustajan kuolemas­ Kotiinpaluu tuli Helsingin ensi-iltaan takin. Elokuvassa hänen jännevälin- samana päivänä kuin Tukkijoella. sä ylsi Erkki Karun Nummisuutareista Ohjelmassa jatkoi toista viikkoa Raoul Ingmar Bergmanin Neidonlähteeseen. Walshin Kilpakosijat, ja komedian kul- Tukkijoella jäi Slangusin ainoaksi eloku- tasuoni avautui Buster Keatonin eloku- vaohjaukseksi. vassa Steamboat Bill, Jr. F. W. Murnaun Riemukkaaseen ja vuolaaseen dia- Auringonnousu, Fritz Langin Vakoilija, logiin perustuvan näytelmän muok- Josef von Sternbergin Viimeinen mää­ kaaminen mykkäelokuvaksi oli äärim- räys ja Paul Lenin Nauruihminen olivat mäinen paradoksi. Toisaalta Tukkijoella Suomen elokuvateattereiden ohjelmis- perustuu luontoon ja maisemaan, jon- toissa. Jokainen kriitikko näki, että te- ka kuvaamisessa elokuvalla oli ylivoi- atteriväen Tukkijoella-filmatisointi oli mainen etusija. Erkki Karu oli filman- kaukana siitä, missä maailmalla men- nut Koskenlaskijan morsiamen Iitissä, tiin. ja siellä, Mankalankoskien ympäris- Valtalehtien arvostelut olivat kohte- tössä, toteutettiin myös Tukkijoella- liaita ja yhtiön mainosaineistoa myö- elokuvan kuvaukset. Sittemmin myös täileviä. Kansan Kuvalehti ja Suomen Valentin Vaala, ja Roland af Kuvalehti tekivät elokuvasta kansiju- Hällström kuvasivat legendaariset kos- tun. Ylioppilaslehti myönsi, että eloku- kenlaskukohtauksensa siellä. Erkki Karu va oli ”ehdoton pettymys”, jota rasitti kiinnitti elokuvaan yhtiön luottokuvaa- ”väsyttävän tavanomaisuuden leima”. jiin kuuluvan Frans Ekebomin (1889– Helsingin ensi-ilta oli gaalanäytös, 1965), jonka ura oli alkanut vuonna johon osallistuivat aitioissaan tasaval- 1914 ja joka jatkoi alalla vuoteen 1958. lan presidentti Lauri Kristian Relander perheineen ja valtioneuvoston jäseniä.

5 Kansansuosio oli tavaton. Kuopiossa taneista kotimaisista elokuvista siihen kaupunkiin tuli jonoittain maaseudun mennessä. väkeä varta vasten elokuvaa katso- maan. Ilo oli ylimmillään, ja salit täyt- Antti Alanen tyivät. Tukkijoella oli kauden suurin kotimainen menestyselokuva ja yksi Mykkää valoa -faktatietojen lähde: suurimman yleisömenestyksen saavut- Suomen kansallisfilmografia

MUSIIKKI ELOKUVAAN TUKKIJOELLA (1928) OP. 90

Olin erittäin innostunut saadessasi kut- Toinen lähestymissuunta oli löytää sun Yleisradion Mykkä valo -projektiin. filmin tarinalle luonteva musiikillinen Musiikin säveltäminen mykkäeloku- ilmaisumaailma. Opiskelin filmin ana- vaan on ollut ainutkertaisen haastava lysoimalla sen useaan kertaan kuva ja opettava kokemus. Koska Tukkijoella kuvalta. Tämä oli mielenkiintoista mo- on Mykkä valo -sarjan viimeinen eloku- nestakin syystä, mutta keskeisintä oli va, olen saattanut oppia muiden sävel- löytää elokuvan pulssi, siis sen sisäinen täjien ratkaisuista. Vuorovaikutus kolle- kantoaalto, värit, tuoksut ja mikä tär- goiden kanssa onkin ollut minulle työn keintä: henkilöiden temperamenttien aikana tärkeää. Neuvottomuuden het- kirjo. kellä on kilautettu kaverille. Suuret linjat ja tunnelmat hahmot- Elokuvaan sitoutuessani lähestyin tuivat toki pian, mutta kuvan pinnan hanketta kahdelta suunnalta. Aluksi sivukaistoilla tapahtuvat usein hyvin pohdin teknisen toteutuksen paradok- kiehtovatkin roolihenkilöiden tunne- sia: kuinka saada vaihtelevissa viiveissä elämän yksityiskohdat vangitsivat huo- kylpevä vanha filmi ja suuri sinfoniaor- mioni. Sain syvyyssuunnassa paljon in- kesteri tahdistettua niin, että lopputu- formaatiota, joka ei välity filmin ajosta loksena on elävä yhtenäinen taideteos. normaalinopeudella mutta joka on ol- Vaikeinta on ollut luoda toimiva koor- lut minulle tärkeää. Näillä havainnoilla dinaatisto, joka pitää live-orkesterin ja olisi voinut herkutella loputtomiin. filmin kuosissa. Tämä tarkoitti käytän- Pohdin pitkään, mikä oikeastaan on nössä esimerkiksi sitä, että musiikillinen musiikin suhde kuvaan. Musiikin sä- tulkinta oli ikään kuin sisäänkirjoitetta- veltäminen nykyaikaiseen elokuvaan va partituuriin tietäen kuitenkin, että lähtee täysin eri lähtökohdista kuin elävässä soitossa syntyy jo eri soitinryh- musiikki mykkäfilmiin. Alkujaan teatte- mienkin välillä pyöreyttä, joka helposti reissa on mykkäfilmien maustamiseksi raahaa mukanaan kumulatiivisia varjoja esitetty pääasiallisesti erilaisia impro- seuraavaan hengähdyskohtaan saakka. visaatioita ja soittolistoja hiljaisuuden

6 eliminoimiseksi sekä esityksellisen ti- varten. Uskoin olevani tämän jälkeen lanteen luomiseksi, koska yleisö ei vahvoilla. Kun sitten ryhdyin asemoi- osannut filmin alkuaikoina katsoa elo- maan musiikkia elokuvaan, paljasti elo- kuvaa hälisemättä. kuva todellisen primadonnan roolinsa. Oli kaksi vaihtoehtoa: Luoda eloku- Mikään järjellinen ei asettunut järke- valle sen tapahtumia tukeva auditii- västi kuosiinsa, vaan musiikki oli tai- vinen värimaailma ymmärtäen, että vuteltava uudelleen sekunti sekunnilta, musiikki ei ole tässä kontekstissa pää- niin että pienistä kohtauksista rakentui osassa vaan sen tulee antaa alisteise- elokuvan tahto. Tämä detaljivaiheen na tilaa kuvalle. Toinen vaihtoehto oli työ on ollut työhistoriani vaativin: ras- nähdä elokuva visuaalisena draamana, kas, mutta mielenkiintoinen. Lisäksi jonka musiikki nostaa uudelle tasolle – minun oli päivittäin muistutettava it- toki elokuvan neitsytoikeuden huomi- seäni siitä, että musiikkia ei tule ajatel- oon ottaen. Valitsin sekä että, mutta la itsenäisesti ilman kuvaa. pääpaino on jälkimmäisessä. Tärkeää Sinä päivänä kun oivalsin, että eloku- on ollut oivaltaa, että musiikki ei ole va on kuin solisti, jolle minä rakennan uusi päivitys jo aikaisemmin sävellet- konsertoivat puitteet, alkoi työni nau- tyyn musiikkiin, vaan musiikin säveltä- tittavin osuus. Ymmärsin olevani oi- misen kautta tahtomattakin luodaan kealla tiellä, jossa erilaiset ydinaiheet uusi taideteos. risteilevät metamorfoosien kautta uu- Sävelsin aluksi vapaasti soljuvaa mu- siin asetelmiin ja elokuvan pintatason siikkia eri kohtauksiin, jo siksikin, että tapahtumien ylle rakentuu hengittävä hankkeen lähtökohta on ollut myös kokonaismuoto, jolla on kaunis loppu. rakentaa musiikista itsenäisesti soi- tettava orkesterisarja konserttielämää Kimmo Hakola

7 SANTTU-MATIAS ROUVALI

Santtu-Matias Rouvalin kapellimesta- harmonisen orkesterin päävierailijana. riura on edennyt lyhyessä ajassa suu- Hän on myös Tapiola Sinfoniettan tai- rin harppauksin. Vuonna 2007 Leif teellinen partneri. Niin ikään hän jatkaa Segerstamin, Jorma Panulan ja Hannu RSO:n kanssa alkanutta tiivistä yhteis- Linnun johdolla alkaneiden kapelli- työtä tulevina vuosina. mestariopintojen ohella Rouvali on jo Viime kaudella Rouvali johti mm. ehtinyt johtaa merkittäviä sinfoniaor- Ruotsin radion sinfoniaorkesteria,­ kestereita niin kotimaassa kuin ulko- Ranskan radion sinfoniaorkeste- maillakin. Ennen orkesterinjohdonopin- ria, Dresdenin filharmonikkoja sekä tojaan hän opiskeli lyömäsoittimia Lontoon Philharmonia-orkesteria. Rou­ Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuk- vali on työskennellyt Sakari Oramon sessa. assistenttina Kokkolan oopperakesäs- Rouvali toimii syksystä 2013 lähti- sä vuodesta 2009 ja johtanut siellä en Tampere Filharmonian taiteellise- mm. Bizet’n Carmenin sekä Mozartin na johtajana ja Kööpenhaminan fil- Taikahuilun.

RADION SINFONIAORKESTERI

Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion tilausteoksia. RSO:n tehtä- Yleisradion orkesteri, jonka tehtävänä viin kuuluu myös koko suomalaisen or- on tuottaa ja edistää suomalaista mu- kesterimusiikin taltioiminen kantanau- siikkikulttuuria. Orkesterin uusi ylika- hoille Yleisradion arkistoon. Kaudella pellimestari on Hannu Lintu. 2013–2014 orkesteri kantaesittää kuusi Radio-orkesteri perustettiin vuon- kotimaista Yleisradion tilaamaa teosta. na 1927 kymmenen muusikon voimin. RSO on levyttänyt mm. Eötvösin, Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi Nielsenin, Hakolan, Lindbergin, Saari­ 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestarei- ahon, Sallisen, Kaipaisen ja Kokkosen ta ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, -oopperan ensilevytyksen. Orkesterin le- Leif Segerstam, Jukka-Pekka Saraste ja vytykset ovat saaneet merkittäviä tun- Sakari Oramo. Saraste ja Oramo ovat nustuksia, kuten BBC Music Magazine- RSO:n kunniakapellimestareita. ja Académie Charles Cros -palkinnot. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä si- Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertot jalla uusin suomalainen musiikki ja or- sisältävä levy Lisa Batiashvilin kanssa kesteri kantaesittää vuosittain useita (Sony BMG) sai MIDEM Classical Awards

8 -palkinnon 2008. Samana vuonna New York Times valitsi toisen Lindberg- levytyksen vuoden levyksi. RSO tekee säännöllisesti konserttikier- tueita ympäri maailmaa. Kaudella 2013– 2014 orkesteri tekee Hannu Linnun kanssa Keski-Euroopan kiertueen. RSO:n kotikanava on Yle Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki kon- sertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Osoitteessa yle.fi/klassinen voi konsert- teja kuunnella sekä katsella korkealaa- tuisen livekuvan kautta. Syksyllä 2013 Yle Teema lähettää kaikki Hannu Linnun johtamat konsertit suorina lähetyksinä.

9