11.10. PERJANTAISARJA 3 Musiikkitalo klo 19.00 TUKKIJOELLA (Suomi 1928) Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Kimmo Hakola, musiikki, kantaesitys (Ylen tilaus) Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy Tuottaja: Erkki Karu Ohjaus: Wilho Ilmari, Axel Slangus Käsikirjoitus: Erkki Karu – Teuvo Pakkalan teoksesta Tukkijoella, nelinäytöksinen laulunsekainen huvinäytelmä (1899, viides, korjattu laitos 1922) – jonka laulujen sanat: Otto Manninen, Larin Kyösti ja Kaarlo Halme – ja laulujen säveltäjä: Oskar Merikanto Kuvaus: Frans Ekebom Kuvausapulainen: Armas Fredman Lavastus: Carl Fager Naamiointi: Hannes Kuokkanen Naamiointiapulainen: Olavi Suominen Musiikki elokuvateatteriorkesterille: Emil Kauppi – Oskar Merikannon näytelmämusiikin (1899) pohjalta Leikkaus: Axel Slangus, Frans Ekebom Studiopäällikkö: Armas Fredman Valokuvat: Kalle Havas, Kosti Lehtinen Pääosissa: Urho Somersalmi (Aaprami Turkka), Ellen Sylvin (Pietolan Katri), Mary Spennert-Hannikainen (Anni), Kirsti Suonio (Maija Rivakka), Litja Ilmari (Pahna-Maija), Olga Salo (Leena), Eino Salmela (rättäri Antti Huhtanen), Paavo Costiander (Huotari), Ossi Korhonen (Pölhö-Kustaa), Heikki Välisalmi (Heikki Tolari), Emil Lindh (talollinen J. Pietola), Agnes Lindh (rättärin äiti), Olga Leino (Pertun leski, Pölhö-Kustaan äiti), Mimmi Lähteenoja (Poro-Pirkko), Juho Pulssi (Korhonen), Helge Ranin (Kasuri), Kalle Grönfors [Kalle Viherpuu] (Renki-Pekka), Toivo Suonpää (tukkilainen), Virtanen II (tukilla laskeva tukkilainen), Emil Mikkola (lautamies Taurila), Sulo Räikkönen 1 Kuvauspaikkoja: Iitti: Leinin talo (Pietola) ja Antti Lepän talo (Annin kotimökki) nykyisen Mankalan voimalaitoksen kohdalla, Mankalankosket, mm. Kaurakoski sekä Kirkkojärvi ympäristöineen ja Leininselkä. Studio: Vironkadun studio Kuvausaika: Kesä–syksy 1928 Ensiesitys: 5.11.1928 Helsinki (Kino-Palatsi), Kuopio, Lahti, Tampere, Turku ja Viipuri, levitys: Suomen Biografi Osakeyhtiö – tarkastusnumero: 15194 – S (sallittu) – tarkastuspituus 2852 m /20 fps/ 124 min. Alku- ja välitekstit suomeksi ja ruotsiksi Restauroitu, värisävytetty laitos (Suomen elokuva-arkisto 2004): 2745 m /20 fps/ 119 min RSO Mykkää valoa 2013: digitaalinen HD-versio: nopeus vastaa 20 fps, kesto 1 h 59 min 48 sek Muita filmatisointeja: Tukkijoella (Kalle Kaarna, 1937), Tukkijoella (Roland af Hällström, 1951, mukana Tauno Palo, Lasse Pöysti) Ei väliaikaa. Elokuva päättyy noin klo 21.00. Tukkijoella on viides ja viimeinen Yleisradion Mykkä valo -projektin tilausteoksista. Projektissa Yleisradio tilasi viideltä suomalaiselta säveltäjältä uuden musiikin 1920-luvun kotimaisiin mykkäelokuviin. Elokuva nähdään uuden musiikin kera Yle Teemalla 6.1.2014. 2 TUKKIJOELLA (Suomi 1928) Teuvo Pakkalan laulunäytelmä Tuk­ Tukkijoella-näytelmä on romanttis- kijoella on tukkilaisromantiikan kan­­ ta, todellisuuspakoista lauluviihdettä, tateos. Ensimmäinen sen kolmesta joka päättyy kolminkertaiseen onnelli- filmatisoinnista valmistui jo mykän seen loppuun viekkaan rättärin juoni- elokuvan kaudella, toki tarkoitettu- en paljastuttua. Kaarlo Bergbom, Otto na esitettäväksi niin, että elokuvate- Manninen ja Oskar Merikanto toivat atteriorkesteri soittaisi Emil Kaupin panoksensa suosikkikappaleeseen, joka sovittamaa musiikkia, joka perustui sai ainutlaatuisen yleisömenestyksen. Oskar Merikannon alkuperäissävelmiin Siitä tuli Suomen suosituin näytelmä Menettely ei ollut tavaton. Muutamaa (Nummisuutarit on esitetyin, Tukkijoella vuotta aikaisemmin oli valmistnut katsotuin ja toiseksi esitetyin), ja en- Erich von Stroheimin Iloinen leski. simmäisen filmatisoinnin valmistuessa Richard Strauss itse teki elokuvamu- se oli ollut lähes kolme vuosikymmentä siikkisovituksen Robert Wienen ohjaa- kantaohjelmistossa kaikkialla maassa. maan Ruusuritariin. Carmenista tehtiin Yksin Suomen Kansallisteatteri oli esit- 1920-luvulla monta korkean profiilin fil- tänyt sen 300 kertaa. matisointia. Kaikissa kajahti mahtava Dialogi- ja lauluvetoinen näytelmä ison orkesterin musiikki elävinä tulkin- loi pohjan tukkilaisromantiikan pe- toina maailman kinopalatseissa. rinteelle ja perusti suomalaiseen po- Tukkijoella-näytelmä oli Teuvo Pak- pulaariin fiktioon arkkityyppejä, joita kalan (1862–1925) siunaus ja kirous. voi verrata commedia dell’arten hah- Se toi taloushuolien kanssa kamppai- moihin. Pakkalan lahjakkuuden mo- levalle taiteilijalle säännöllistä ja ter- nipuolisuutta osoittaa se, että nämä vetullutta tuloa. Toisaalta tutkijat J. A. kansanomaiset arkkityypit loi lahjakas Hollosta Mervi Kantokorpeen ovat ar- moderni kirjailija aikaansa edellä ole- velleet näytelmän valtaisan suosion van kunnianhimoisen taiteellisen lin- haitanneen tekijänsä mainetta vaka- jansa rinnalla. Juoni on luonnosmai- vasti otettavana taiteilijana. Kantokorpi nen, kaavamainenkin, ja lähinnä kehys kiinnittää huomiota Pakkalan kirjaili- mehevää kansanhuumoria tarjoaville jakuvan kahtiajakoisuuteen modernin vuorosanoille. Näyttelijät totesivatkin, proosan mestarina ja suomalaisen hu- että se ”elää repliikin varassa” (Heikki vinäytelmän suosikkina. Pakkalan suo- Välisalmi) ja ”siinähän on sana kaikki sikkikirjailija oli F. M. Dostojevski, ja kaikessa” (Kirsti Suonio). opintomatkallaan Ranskaan hän pereh- Eskapistisen näytelmän kirjailija oli tyi moderniin ranskalaiseen kirjallisuu- perusolemukseltaan realisti. Pakkala oli teen. Pääteoksissaan Pakkala oli niin kokenut lapsena nälkävuodet, joutunut paljon aikaansa edellä, että hänen täy- kerjuulle, menettänyt merenkävijä-iso- si arvonsa pystyttiin näkemään vasta isän joka hukkui Hailuodon edustalla, 1960-luvulla. seurannut uittopäällikkönä toimivaa 3 isäänsä ja tullut tuntemaan tukkilais- lia ”puolen ikäänsä”. Todellisia eloku- elämän ja tervaveneiden todellisuutta. van naistähtiä Suomessa ei vielä ollut. Hän tiesi, miten kansa eli ja taisi tietää Katria esitti Ellen Sylvin, ja häntä koh- senkin, millainen teatteri toisi sille kai- taan tunnettiin myötätuntoa, koska ei vattua virkistystä. ollut ”ensi kerta kun voi aavistaa oh- Kun Erkki Karu otti tuottaakseen jaajan jättityön, jotta neiti Sylvin saa- Tukkijoella, kyseessä oli uusi panos taisiin edustuskelpoiseksi”. Annin esit- Suomi-Filmin kansallisten merkkite- täjä Mary Spennert-Hannikainen taas osten sarjaan ja samalla sijoitus var- herätti niin suurta ihastusta, että uu- maan kaupalliseen suosikkinumeroon. moiltiin jo, että hänessä on ”elokuvatai- Näyttelijöiksi palkattiin tunnettuja, teemme kaikesta päättäen saanut kau- mahdollisuuksien mukaan rooleissa jo an kaipaamansa ’sankarittaren’ ”. teatterissa karaistuneita veteraaneja. ”Ottiatuota”-hokemastaan muis- Urho Somersalmi (1888–1962) oli tetun Tolarin teatterihahmon luoja aikansa suomalaisen teatterin joh- Taavi Pesonen oli kuollut, mutta Heikki tava sankarinäyttelijä, monipuolinen Välisalmi sai kiitosta humoristisesta tul- lahjakkuus, joka kunnostautui niin kinnastaan. Uskonnollisen ja vehkeile- Shakespearen kuin Tšehovinkin maa- vän Poro-Pirkon rooli uskottiin Mimmi ilmoissa. Elokuvissa hän oli vilahta- Lähteenojalle (1865–1937), joka oli nut nimettömässä sivuosassa Sylvissä Kansallisteatterin kantavia voimia kan- (1913), mutta pääosaan hänet veti sannaisten ja vahvojen äitiroolien tulk- koulutoveri Mauritz Stiller riikinruot- kina. Hänestä tuli myös Suomi-Filmin salaisen Juhan (1921) shemeikkamai- luottonäyttelijä. Ossi Korhosen (1898– seksi tukkilaiseksi. Pitkän teatteriuran 1976) tulkinta Pölhö-Kustaasta oli ”per- tehneen Somersalmen viimeinen elo- soonallisen, ilmehikkään ja uskottavan kuvarooli oli Väinämöinen elokuvassa taiteen leimaama”, lausui muuten hy- Sampo (1959). Somersalmi oli mykän vin kriittinen Ylioppilaslehden arvoste- kauden ainoa suomalainen elokuvatäh- lija. Korhosen pitkä elokuvaura jatkui ti. Somersalmi niitti parhaillaan suosi- 1960-luvulle, ja hän ehti näytellä tele- ota maailmalla Gustaf Molanderin elo- visiossakin. kuvassa Hänen englantilainen rouvansa Kirsti Suonio (1872–1939) kuului (1927), kun Erkki Karu sai hänet kiin- Suomen rakastetuimpiin teatteriko- nitetyksi ensimmäiseen suomalaiseen medienneihin, ja hän oli tullut tutuksi elokuvapäärooliinsa rehtinä tukkilais- myös monissa Suomi-Filmin elokuvis- pomona. Turkka oli ollut Somersalmelle sa. Maija kuului hänen suosituimpiin loistorooli näyttämöllä, ja sellainen sii- rooleihinsa teatterissa, ja yhtä mehe- tä tuli myös elokuvassa. Vuonna 1996 västi Suonio tulkitsi sen nyt valkokan- Somersalmelle myönnettiin postuumi kaalla. muisto-Jussi tästä roolistaan. Yhtiön johtaja ja elokuvan tuotta- Luihuna rättärinä vakuutti ”yhtä on- ja Erkki Karu laati Tukkijoella-elokuvan nistuneesti kuin puhenäyttämölläkin” käsikirjoituksen. Vaikka hän muokka- Eino Salmela, joka oli esittänyt roo- si sitä, siihen jäi paljon ”mykkää pu- 4 hetta”, ja tarina pysyi rönsyilevänä. Kaikki riippui auringosta, mutta saa- Ohjaajaksi Karu ei ehtinyt, sillä hänellä tiin ”sadetta, sadetta ja aina vaan sa- oli samaan aikaan valmisteilla sotilas- detta!” (Kirsti Suonio). Vieraileva toi- aiheinen Meidän poikamme. Karu kiin- mittaja sai huomata, että Iitissä oleili nitti ohjaajiksi kaksi teatterin raskas- suuri osa Helsingin teatteriväkeä aurin- sarjalaista. Wilho Ilmari (1888–1983) koa odotellen. Rouva Spennert ja Ossi oli maineikas Kiven ja Shakespearen Korhonen hyppäsivät narua. ”Kun säät tulkitsija, sittemmin teatterineuvos ja olivat epävakaiset, jouduttiin kuvaa- Suomen teatterikoulun opetusohjel- maan äkkiarvaamatta” (Kirsti Suonio) man suunnittelija ja rehtori. Tukkijoella aina, kun aurinko suvaitsi pilkistää. Pala oli hänen esikoistyönsä elokuvaoh- palalta elokuva saatiin purkkiin, ja mai- jaajana. Axel Slangus (1890–1965)