Du 22 Au 29 Septembre 2009 2 | Les Rencontres Du Cinéma Finlandais Introduction Conférence Samedi 26/09 À 18H - Institut Culturel Italien

Total Page:16

File Type:pdf, Size:1020Kb

Du 22 Au 29 Septembre 2009 2 | Les Rencontres Du Cinéma Finlandais Introduction Conférence Samedi 26/09 À 18H - Institut Culturel Italien DANS LE CADRE DES RENCONTRES DU CINÉMA EUROPÉEN, CINÉPAGE ORGANISE LES RENCONTRES DU CINEMA FINLANDAIS DU 22 AU 29 SEPTEMBRE 2009 2 | leS renContreS du Cinéma finlandaiS INTRODUCTION ConférenCe Samedi 26/09 à 18h - inStitut Culturel italien Vue de Marseille, quelle est l’image qui se forme de la Finlande ? Celle d’un pays lointain, malgré le rapproche- ment des frontières, ou finalement bien plus proche de la convivialité méridionale que l’on pourrait le penser ? Car, si les Finlandais se taisent, comme le disait Brecht, dans deux langues (le finnois et le suédois), ils ont tou- jours aimé échanger. Même quand cela se passe par les longs silences qui caractérisent les films d’Aki Kaurismäki. Chaque pays intéresse par ses paradoxes, et la Finlande revendique les siens. Passionnés d’inventions techniques, les Finlandais adoptent le cinéma au début du XXe siècle, en même temps que le tango argentin. Moins pour reproduire les performances et les pas de danse existants que pour réinventer leur propre esthétique, leurs propres rythmes et accents cinématographiques. En Finlande, comme dans bien d’autres pays, le cinéma s’est nourri de la littérature. Au point qu’il serait difficile d’imaginer le cinéma finlandais sans transpositions filmiques des récits littéraires, lus avant d’être projetés sur le grand écran. L’entrelacs littérature et cinéma finlandais ne s’arrête d’ailleurs pas là, en incorporant la peinture et la musique, deux autres arts qui marquent la culture de ce pays dont les positionnements géopolitiques entre l’Est et l’Ouest prouvent que les frilosités ambiantes n’interdisent pas les créations géo-poétiques. Tacite, le premier homme du Sud à avoir laissé une trace écrite de sa rencontre avec les proto-finlandais fut un historien qui retourna à Rome avec un témoignage plutôt effrayant d’un peuple septentrional hirsute. Il y a long- temps que cette image d’un pays primitif a cédé la place au portrait d’un peuple éclairé et consensuel qui réussit, grâce à sa persévérance et à son système éducatif moderne. En même temps, maints écrivains et cinéastes finlan- dais nous invitent à lire au-delà de tout portrait officiel. À commencer par Aleksis Kivi, premier romancier finlan- dais dont les Sept Frères (1870) hurlèrent leur refus de participer à la construction d’une société selon les règles préétablies. Espace sensible à tous ces enjeux, le cinéma finlandais dresse un miroir capable de nous (faire) réfléchir, dans maints sens du terme. Au cours des rencontres avec la Finlande - avec ses « fi(n)nitudes » et ses (in)finitudes - or- ganisées par Cinépage - les Marseillais seront invités à cogiter sur les traits marquants d’une vision nordique qui, bien que souvent proche des Scandinaves, ne saurait se confondre avec celle des héritiers des Vikings. Or, malgré la distance séparant les spectateurs de la ville phocéenne des recoins les plus reculés de la Laponie finlandaise, on risque de trouver un espace de réflexion moins étranger que prévu. À commencer par l’écho chromatique entre la croix d’azur du blason des armes de Marseille et le bleu et blanc du drapeau finlandais... Qui a dit que le cinéma fut le premier art à créer le silence ? Les Finlandais, connus pour leur nature contemplative semblent l’avoir compris, dès le début. Taïna Tuhkunen Taïna Tuhkunen est maître de conférences à l’Université de Versailles Saint Quentin-en-Yvelines où elle enseigne la littérature et le cinéma américains. Membre du laboratoire Suds d’Amériques, elle vient de coéditer un ouvrage intitulé Le Sud au Cinéma (Les Éditions de l’École Polytechnique, 2009). Ses autres publications récentes portent sur l’adaptation filmique des récits anglo-américains et sur l’évolution des personnages féminins au cinéma. leS renContreS du Cinéma finlandaiS | 3 INTRODUCTION AU CINÉMA FINLANDAIS ConférenCe Samedi 26/09 à 14h - l’alCazar Un étranger qui aborde pour la première fois le cinéma finlandais peut avoir l’impression d’entrer dans de la science fiction, et pourtant, après avoir visionné 10 à 15 films bien sélectionnés, il peut connaître l’essentiel sur le peuple finlandais, sa société et l’atmos- phère secrète du pays. Un film finlandais présente une qualité et une subtilité peu soup- çonnées… quelquefois ignorées même en Finlande. Au niveau du cinéma muet (assez modeste en général), un film se distingue tout particu- lièrement des autres : Les savetiers de la lande (Erkki Karu, 1923), un voyage dans le temps, où la caméra plonge au plus profond des années 1880. La véritable identité du cinéma national s’est réalisée soudainement aux alentours de 1930 : deux grandes sociétés de production, une sorte de petit Hollywood, avec des stars reconnues et une continuité de production qui s’est poursuivie bien au-delà du début de la guerre – une des meilleures périodes pour le cinéma, comme en France. La première génération des talents avait trouvé son expression : Valentin Vaala (qui a mis en scène avec autant d’éclat à la fois des comédies urbaines et des drames sensibles sur la nature et les paysages), Nyrki Tapiovaara (le metteur en scène de Juha, dont Stiller et Kaurismäki ont d’ailleurs fait des remakes, victime de la Guerre d’hiver en 1940) et Teuvo Tulio dont les mélo- drames excentriques peuvent être enviés même par les mexicains. Les années cinquante ont constitué la période la plus productive, l’année 1955 battant peut-être un record mondial, avec ses 30 longs métrages pour un pays de 4 millions d’habitants ! A cette époque la référence à la littérature était très fréquente, et on ne saurait s’en plaindre si l’on se souvient des films forts et impressionnants comme ceux de la série Niskavuori (inspirée par l’écrivain Hella Wuolijoki, le Marcel Pagnol finlandais). Comme Des êtres dans une nuit d’été (le film de Vaala basé sur l’œuvre du lauréat Nobel Sillanpää, panthéiste qui a inspiré un film à plusieurs épisodes évoquant les récentes dramaturgies de Robert Altman). Comme, Soldats inconnus (un grand classique mis en scène par Edvin Laine). La Semaine bleue et plusieurs autres films mis en scène par le talentueux Matti Kassila, em- blématique des années 50. C’était le moment où le style des peintres finlandais et leur traitement de l’aurore boréale se sont immiscés dans l’œuvre des cinématographes. Cette période a façonné une image nationale que nous chérissons encore aujourd’hui. Une époque où, déjà, la repré- sentation des jours et des nuits d’été apportent au spectateur un étrange sentiment de bonheur, souvent indépendamment de la qualité de l’intrigue, un sentiment qui se transmet même au spectateur étranger. Les années 1960 ont vu la fin soudaine du système des studios et les débuts modestes d’une nouvelle vague, avec une brochette de talents méritant leur renommée internationale : Mikko Niskanen (le metteur en scène de Amour libre et d’un film de 5 heures, souvent considéré comme le plus grand film finlandais, Les Huit balles meurtrières), Risto Jarva (Journal d’un ouvrier), Jörn Donner, qui a démarré comme metteur en scène en Suède. Ensuite, les réti- cences du public à l’encontre du cinéma finlandais ont produit une longue crise, jusqu’au début de ce siècle. Pourtant, pendant cette période difficile, le cinéma finlandais a trouvé ses premiers cinéastes de renom mondial. Avant tout Aki Kaurismäki, mais d’autres également… produisant une quantité importante de nouveaux films qui recueillent aujourd’hui l’enthousiasme du public : Pirjo Honkasalo (Les trois chambres de la mélancolie), Markku Lehmuskallio et Anastasia Lapsui, avec leurs documentaires originaux sur les régions arctiques. Peter von Bagh Peter von Bagh est historien de cinéma. Ancien directeur de la Cinémathèque finlandaise, il est actuellement directeur du Festival de Bologne et directeur artistique du Midnight Sun Film Festival (Laponie), qu’il a co-fondé avec les frères Kaurismäki. Auteur d’un livre sur Aki Kaurismäki paru en 2006 aux éditions des Cahiers du Cinéma. 4 | leS renContreS du Cinéma finlandaiS FILMS DU PATRIMOINE inStitut Culturel italien LE CHANT DE LA FLEUR ÉCARLATE DES ÊTRES HUMAINS DANS UNE NUIT D’ÉTÉ LAULU TULIPUNAISESTA KUKASTA DE TEUVO TULIO IHMISET SUVIYÖSSÄ DE VALENTIN VAALA Finlande - 1938 - 110 min - noir et blanc Finlande - 1948 - 66 min - noir et blanc Scénario : Yrjö Kivimies Scénario : Valentin Vaala, Lea Joutseno, Image : Fred Runeberg d’après le roman de F. E. Sillanpää Musique : Toivo Lampén Image : Eino Heino Interprétation : Kaarlo Oksanen, Musique : Taneli Kuusisto Rakel Linnanheimo, Mirjami Kuosmanen, Nora Mäkinen Montage : Valentin Vaala Production : Teuvo Tulio Interprétation : Eila Pehkonen, Matti Oravisto, Martti Katajisto, Le Chant de la fleur écarlate est le plus ancien film de Tulio Eero Roine, Kaisu Leppänen qui ait été conservé. C’est l’adaptation d’un roman à succès Production : Suomi-Filmi de cette époque, écrit par Johannes Linnankoski. Comme Des flotteurs de bois, une famille de métayers pauvres, une tous les films de Tulio d’avant-guerre, il s’agit d’un mé- jeune fille et son amoureux, un homme qui meurt et un lodrame en milieu rural. Le film décrit les péripéties d’un enfant qui nait, les fleurs de l’été, un jour qui ne finit pas, Don Juan campagnard, d’un flottage à l’autre, d’une fleur à offrent, comme un bouquet, quelques-unes des plus belles l’autre avant qu’il ne se marie et s’installe dans une ferme. images du cinéma finlandais. La caméra d’Eino Heino a su Le réalisateur s’intéresse déjà à mettre en scène des descen- capter l’étonnante lumière des nuits blanches du grand tes de rapides et des scènes d’amour, les brisants de la pas- Nord. Grâce à un montage fluide et souple, Vaala mêle en sion et les plongées mélodramatiques.
Recommended publications
  • Kannan Yksin Syntini Ristin Kotimainen Elokuva Moraalisena Suunnannäyttäjänä 1930- Ja 1940-Luvuilla
    Kannan yksin syntini ristin Kotimainen elokuva moraalisena suunnannäyttäjänä 1930- ja 1940-luvuilla Niilo Rantala Systemaattisen teologian maisterintutkielma Maaliskuu 2021 HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Laitos Institution Teologinen tiedekunta Systemaattisen teologian osasto Tekijä Författare Niilo Heikki Pellervo Rantala Työn nimi Arbetets titel Kannan yksin syntini ristin - Kotimainen elokuva moraalisena suunnannäyttäjänä 1930- ja 1940 -luvuilla Oppiaine Läroämne Teologinen etiikka ja sosiaalietiikka Työn laji Arbetets art Aika Datum Sivumäärä Sidoantal Maisterintutkielma Maaliskuu 2021 Elokuva on olennainen väline aatemaailmojen ja arvojen välittämisessä. Tutkimukseni lähdeaineisto käsittää valitun kokoelman suomalaisia elokuvia vuodesta 1935 vuoteen 1950. Tutkimusaineistoni koostuu Suomen Filmiteollisuuden ja Suomi-Filmin tuottamista elokuvista sekä muutamasta pienemmästä tuotannosta. Tutkimus tarjoaa katsauksen 1930- ja 1940-lukujen suomalaiseen elokuvatuotantoon. Olen valinnut mukaan elokuvia eri elokuvagenreistä sekä useilta ohjaajilta, mutta keskityn seuraaviin ohjaajiin: Edvin Laine (1905- 1989), Hannu Leminen (1910-1997), Jorma Nortimo (1906-1958), T.J. Särkkä (1890-1975), Teuvo Tulio (1912-2000), Ilmari Unho (1906-1961) ja Valentin Vaala (1909-1976). Tarkasteltavat elokuvat ovat valikoituneet siitä näkökulmasta, että ne tarjoavat kokonaisuutena kattavan läpileikkauksen aikansa sosiaalieettisiin kysymyksiin ja niiden taustalla oleviin teologisiin teemoihin. Niin 1930-luvun
    [Show full text]
  • The Auteurial-National Nexus and Aki Kaurismäki's Finland Trilogy
    “Our Aki” The auteurial-national nexus and Aki Kaurismäki’s Finland trilogy Sanna Peden Bachelor of Arts (European Studies) Honours This thesis is presented for the degree of Doctor of Philosophy of The University of Western Australia School of Humanities European Studies 2012 Abstract This thesis explores the interconnections of ‘Finnishness’ and ‘Kaurismäkianness’ in and around Aki Kaurismäki’s so-called Finland trilogy: Drifting Clouds (1996), The Man Without A Past (2002) and Lights in the Dusk (2006). The thesis addresses how Kaurismäki, whose work and public persona have tended to be critical of national institutions and preoccupations, has developed into an increasingly national figure in Finland’s years of Europeanisation. In order to examine the links between ‘Finnishness’ and ‘Kaurismäkianness’ I establish, first, the way in which Kaurismäki’s films engage with national themes; and, second, the way in which this Kaurismäkian take on Finnishness is received and further appropriated in Finland. I provide a textual analysis of each of the focus films, paying particular attention to their national aspects and their references to Kaurismäki’s other films. I combine this close analysis of the film texts with discussion of the context of the films, their media presence and ‘afterlife’, for example the discourses surrounding the films after their initial release or the ways in which their ‘Kaurismäkianness’ has been appropriated by others for specifically national purposes. In seeking to understand how Kaurismäki’s auteurial engagement with narratives of Finnishness feeds back into Finnish society this thesis contributes to current debates about the relationship between auteurs and national identity.
    [Show full text]
  • Pehtoori Ja Kansa
    3HKWRRULMDNDQVD ³6LOWDODQSHKWRRULQ´ LQWHUWHNVWXDDOLVHW\KWH\GHWMD \KWHLVNXQQDOOLQHQVLVlOW| Helsingin yliopisto Historian laitos Suomen historian pro gradu -tutkielma syksy 1998 Jyrki Ilva 8511%1ILIH 3')YHUVLR Sisällysluettelo -2+'$172 6,/7$/$13(+7225,-$$16$//,1(1(/289$8/77885, 2.1. SUOMI-FILMI JA 1930-LUVUN ALUN ELOKUVAKULTTUURI 12 2.2. "KÄÄNTEENTEKEVÄ ELOKUVA”? 22 7$5,1$1+,6725,$ 3.1. HARALD SELMER-GEETH JA HÄNEN ROMAANINSA 33 3.2 HJALMAR PROCOPÉ JA "INSPEKTORN PÅ SILTALA" HUVINÄYTELMÄNÄ 43 3.3. ELOKUVA KÄÄNNEKOHTANA TARINAN HISTORIASSA 49 3.4. ROMAANIN JA NÄYTELMÄN MYÖHEMMÄT VAIHEET 57 6,/7$/$13(+7225,-$$16$ 4.1. "AATAMI JA EEVA VAATTEISSA" - PEHTOORI JA PALUU LUONTOON 65 4.2. KILTTI JA HARMITON VAI YHTEISKUNTAMORAALILTAAN KYSEENALAINEN? 72 4.3. "ISOÄIDIN AIKAINEN ONNENSOPUKKA" 80 4.4. KOKO KANSAN KANSALLINEN ELOKUVA 82 886,(10(1(67<67(1(9bb7" 5.1. AARETTI JA MIINA PALAAVAT VALKOKANKAALLE 98 5.2. PEHTOORIN PALUU - TUHLAAJAPOIKA SAA UUDEN TILAISUUDEN 102 -2+723bb7g6(7!6,/7$/$13(+7225,192,6,-2812+7$$!" /b+7((7-$,5-$//,6886 1. Johdanto Risto Orkon vuonna 1934 ohjaamasta "Siltalan pehtoorista" on tapana muistaa, että se oli en- simmäinen miljoonan katsojan rajan ylittänyt suomalainen elokuva. Tätä myyttiä1 on toistet- tu myös elokuvan televisioesitysten yhteydessä julkaistuissa kritiikeissä, mutta muuten mo- derneista kommenteista jää kuitenkin päällimmäiseksi vaikutelmaksi se, että nykykatsojan on enää vaikea ymmärtää elokuvan aikanaan saavuttamaa suosiota. "Senaikaisten katsojien maku tuntuu nyt käsittämättömältä", Pertti
    [Show full text]
  • OUTSIDERS of the SEVENTH ART Finnish Experimental Cinema 1933–1985
    OUTSIDERS OF THE SEVENTH ART Finnish Experimental Cinema 1933–1985 In this essay, I use the rather broad term 'experimental cinema' to describe all independent and artistically ambitious efforts in the field of moving images that have consciously sought to question conventional ways of interpreting and making films. Experimental film-making is often more or less an underground undertaking, sometimes even anti- social, and research in this field in Finland has consequently remained almost entirely in the blind spot of the rear-view mirror of history. The principal material for my essay has, naturally enough, been the films themselves. Many of them have disappeared over the years. Fortunately, however, the Finnish Film Archive has managed to preserve many of the works in satisfactory condition for screening. The present, fragmentary essay into the history of experimental cinema in Finland covers only works made on film (8 / 9.5 / 16 / 35 mm) up to 1985. In gathering material for the essay, I have met with those principal auteurs who are still alive. The facts and quotations in the text are from these meetings or from telephone conversations, unless otherwise indicated in the endnotes. I would like to thank especially Ilkka Kippola from the Finnish Film Archive for arranging the screenings and for tireless discussions. Thanks are due also to Anton Nikkilä and Eero Tammi for their perceptive comments on both the content and style of the text. PROLOGUE "Having got hold of a number of clothes brushes I had to saw a few of them in two, I don't know why." – Eino Ruutsalo 1 One of the first clues to an experimental attitude slips into Finnish cinema in the vicinity of Esplanade Park in Helsinki.
    [Show full text]
  • KIRJAILIJAT Elokuvakäsikirjoittaminen Suomessa 1931–1941 ”Kuuluu Ääniä, Että Filmin Problema Tällä Hetkellä on Käsikirjoituksen Problema.”
    FILMI - KIRJAILIJAT Elokuvakäsikirjoittaminen Suomessa 1931–1941 ”Kuuluu ääniä, että filmin problema tällä hetkellä on käsikirjoituksen problema.” Nyrki Tapiovaara, 1935 RAIJA TALVIO FILMI - KIRJAILIJAT Elokuvakäsikirjoittaminen Suomessa 1931–1941 Aalto-yliopisto Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos Aalto-yliopiston julkaisusarja DOCTORAL DISSERTATIONS / Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos Aalto ARTS Books Helsinki © Raija Talvio Graanen suunnittelu: Emmi Kyytsönen Kannen kuva: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti Materiaalit: Munken Pure g ja g ISBN ---- (painettu) ISBN ----(pdf ) ISSN-L - ISSN - (painettu) ISSN - (pdf ) Unigraa Helsinki Sisällys Kiitokset 8 1. JOHDANTO 10 2. TAUSTAA: SUOMI, SUOMALAINEN Tutkimuksen tausta 10 ELOKUVA JA KÄSI- 13 • Tekijä tutkijana KIRJOITTAJAN AMMATTI 50 Aikaisempi tutkimus 22 • Aikaisempi tutkimus Suomessa: Suomi ja sen kulttuurinen 50 käsikirjoitus elokuvan ja maisema -luvulla kirjallisuuden marginaalissa 22 53 • Aikaisempi kansainvälinen tutkimus: Elokuva -luvun Suomessa ”elokuvateorian visuaalinen vääristymä” 25 54 Käsikirjoitus elokuvan historiankirjoituksessa 31 Käsikirjoittajan ammatti • Käsikirjoitus ja käsikirjoittaminen tutkimuksen kohteena 33 Tutkimuskysymys ja tutkimuksen metodi 38 Tutkimuksen aineisto 45 Tutkimuksen aikarajaus 48 3. MITÄ OLISIVAT 4. KEIDEN PITÄISI SUOMALAISELLE KIRJOITTAA ELOKUVIA? 134 ELOKUVALLE SOPIVAT AIHEET? 60 ”Kirjailijat, käykää käsiksi lmiin” 134 • Kirjailijat ja toimittajat
    [Show full text]
  • Home of the Edinburgh International Film Festival
    11 JAN 19 28 FEB 19 1 | 11 JAN 19 - 28 FEB 19 88 LOTHIAN ROAD | FILMHOUSECinema.COM FILMS WORTH TALKING ABOUT HOME OF THE EDINBURGH INTERNATIONAL FILM FESTIVAL Resolve with me… See More Films in 2019! As I’m sure most of you are aware… it is, or is soon to be, 2019! And, as I’m sure at least a few of you are aware, that’s us now in the year in which Blade Runner is set. That gives us twelve months to witness attack ships off the shoulder of Orion or watch C-beams glitter in the dark near the Tannhäuser Gate for that film’s predictions to be realised. Unlikely I know, but perhaps it will all come to pass some time after the year it was conjectured as a possible future, you know, like 1984 did… There is actually a proper reason for mentioning Blade Runner, for it will take its place as part of a four-month season we’re doing in partnership with the National Museum of Scotland (where the film will screen) to tie in with their awesome ‘Robots’ exhibition, which will kick off this month with a special screening of Fritz Lang’s silent masterpiece, Metropolis, with DJ soundtrack by Le Vangelis (no, not The Vangelis). So, the museum has a replica of Maria, the robot in the film, and we have the film! (Wait a minute, didn’t The Vangelis do the score for Blade Runner? Oh, the weird interconnectedness of things…) In other news, this Jan/Feb double issue is so bung-fu’ of Oscar hopefuls I’m not sure where to start! Watch these titles figure hugely come the time:The Favourite, Stan & Ollie, Colette, Beautiful Boy, Mary Queen of Scots, Can You Ever Forgive Me?, Green Book, If Beale Street Could Talk… Because this is a double issue, I would normally get to guess the Oscar winners with the knowledge of who’s nominated, but this year I’m going to have to do it stone cold.
    [Show full text]
  • TAMPEREEN YLIOPISTO Marketta Hyvärinen LUONNON HELMOISSA
    TAMPEREEN YLIOPISTO Marketta Hyvärinen LUONNON HELMOISSA Luontorepresentaatiot ja ihmisen luontosuhde neljässä kotimaisessa fiktioelokuvassa Tiedotusopin pro gradu -tutkielma Huhtikuu 2013 TAMPEREEN YLIOPISTO Viestinnän, median ja teatterin yksikkö HYVÄRINEN, MARKETTA: Luonnon helmoissa. Luontorepresentaatiot ja ihmisen luontosuhde neljässä kotimaisessa fiktioelokuvassa Pro gradu -tutkielma, 84 s. 5 liites. Tiedotusoppi Huhtikuu 2013 Tarkastelen opinnäytetyössäni ihmisen ja luonnon suhdetta sellaisena kuin se näyttäytyy neljässä kotimaisessa fiktioelokuvassa. Lähestyn aihettani sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä. Pidän populaaria kotimaista elokuvaa luonnon ja kulttuurin välisen eronteon käytäntönä, jossa luonnon ja kulttuurin ominaispiirteitä tuotetaan ja arvotetaan. Aineistona ovat vuonna 1953 valmistunut Hilja – maitotyttö, vuonna 1957 valmistunut Vieras mies, Lampaansyöjät vuodelta 1972 ja Jäniksen vuosi vuodelta 1977. Tarkastelen elokuvien luontokuvastoja representaatioina. Luontokuvaston analyysimenetelmä on luonteeltaan lähilukuun perustuvaa sisällön erittelyä ja analyysiä. Teen luontosuhdetta koskevat tulkintani elokuvien valmistumisajan kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa kontekstissa. Kaikissa tarkastelemissani elokuvissa ihmisen suhdetta luontoon määrittää ihmisen ja luonnon erillisyys. 1950-luvun elokuvien tuottama luontosuhde perustuu käsitykseen, jossa Jumala on asettanut ihmisen luonnon tilanhoitajaksi. Hilja – maitotytössä maaseutu esitetään nostalgisen luonnolliseksi ja viattomaksi. Luontokuvastot osallistuvat
    [Show full text]
  • The Man Without a Past AKI KAURISMÄKI
    The Man Without a Past AKI KAURISMÄKI European Cinema Education PEDAGOGICAL PACKAGE for the Youth 2 I – OPENING CINED: A COLLECTION OF FILMS FOR CINEMA EDUCATION SUMMARY CinEd’s mission is to promote cinema art as a cultural entity and to give tools to aid understanding the world. For this OPENING purpose, CinEd has developed a common teaching method based on a collection of films produced in the European countries that are partners in the project. The approach adapts to our present-day world, in which the ways images are • CinEd : a collection of films for cinema education p 2 seen changes rapidly and increasingly. Everyday we use a vast range of screens where images are received, spread and I - OPENING • Editing – Technical information – Posters p 3 produced: from giant cinema screens to tiny smartphones, and of course televisions, computers and tablets. The cinema • Themes and synopsis p 4-5 is a relatively new art, and although its death has been predicted more than once, it is obvious that it is very much alive. THE FILM These changes impact on the cinema. To distribute cinema as a form of art, we have to acknowledge the several different screens movies are viewed from. CinEd publications offer a sensitive and inductive teaching method, which is both inte- • Historical background p 6 ractive and intuitive, and provides information, analytical tools and offers the possibility of a dialogue between the images • The author – Aki Kaurismäki p 7 and the films. The films are analyzed on different levels and in their entirety, as well as in smaller sections in which the • Selected filmography p 8 analysis is concentrated on individual aspects: frames, shots, and sequences.
    [Show full text]
  • Hulda Juurakko
    SPECIALS HULDA JUURAKKO JUURAKON HULDA / HULDA FROM JUURAKKO Ein Mädchen vom Land tritt im Parlament für Frau- A country girl enters parliament to campaign for wom- Valentin Vaala (1909-1976) hat mehr als vierzig abend- enrechte ein: Satire auf die Klassenschranken der en’s rights. A satire on 1930s class barriers, based on füllende Spielfilme gedreht und gilt als einer der bedeu- Dreißigerjahre, basierend auf dem gleichnamigen the play by the same name. Finland in 1930. Hulda is a tendsten Regisseure des finnischen Kinos. Während der Theaterstück. Finnland um 1930: Hulda ist ein einfa- simple girl from a small village. Without money, but with Hochphase des Studiosystems in Finnland stand Vaa- ches Mädchen aus einem kleinen Dorf. Ohne Geld, aber ambitious goals, she makes it to the capital. In front of the la als Regisseur bei der Produktionsfirma Suomi-Filmi mit großen Zielen schafft sie es bis in die Hauptstadt. parliament building, Hulda is picked up by judge Soratie, a unter Vertrag. Für seine Filme hat er zahlreiche Klassi- Vor dem Parlamentsgebäude wird Hulda von Richter single representative. He takes Hulda in, and she works as ker der finnischen Literatur aufgegriffen, u.a. von Mika Soratie aufgelesen, einem alleinstehenden Abgeord- his servant; but she isn’t satisfied with this. Without Sora- Waltari, Aleksis Kivi und Frans Eemil Sillanpää. neten. Er nimmt Hulda bei sich auf, sie arbeitet fort- tie’s knowledge, Hulda begins attending night school, and an als Dienstmädchen für ihn. Doch damit gibt sie sich even goes on to university. At the same time, she’s learning Valentin Vaala (1909-1976) made more than 40 fea- nicht zufrieden.
    [Show full text]
  • Performative Histories, Foundational Fictions Gender and Sexuality in Niskavuori Films
    Performative Histories, Foundational Fictions Gender and Sexuality in Niskavuori Films Studia Fennica Historica T F L S (SKS) was founded in 1831 and has, from the very beginning, engaged in publishing operations. It nowadays publishes literature in the elds of ethnology and folkloristics, linguistics, literary research and cultural history. e rst volume of the Studia Fennica series appeared in 1933. Since 1992, the series has been divided into three thematic subseries: Ethnologica, Folkloristica and Linguistica. Two additional subseries were formed in 2002, Historica and Litteraria. e subseries Anthropologica was formed in 2007. In addition to its publishing activities, the Finnish Literature Society maintains research activities and infrastructures, an archive containing folklore and literary collections, a research library and promotes Finnish literature abroad. S Anna-Leena Siikala Rauno Endén Teppo Korhonen Pentti Leino Auli Viikari Kristiina Näyhö E O SKS P.O. Box 259 FI-00171 Helsinki www.nlit. Anu Koivunen Performative Histories, Foundational Fictions Gender and Sexuality in Niskavuori Films Finnish Literature Society · Helsinki Studia Fennica Historica 7 The publication has undergone a peer review. The open access publication of this volume has received part funding via Helsinki University Library. © 2003 Anu Koivunen and SKS License CC-BY-NC-ND 4.0 International A digital edition of a printed book first published in 2003 by the Finnish Literature Society. Cover Design: Timo Numminen EPUB: eLibris Media Oy ISBN 978-951-746-544-1 (Print) ISBN 978-952-222-771-3 (PDF) ISBN 978-952-222-770-6 (EPUB) ISSN 0085-6835 (Studia Fennica) ISSN 1458-526X (Studia Fennica Historica) DOI: http://dx.doi.org/10.21435/sfh.7 This work is licensed under a Creative Commons CC-BY-NC-ND 4.0 International License.
    [Show full text]
  • Koskenlaskijan Morsian
    © Kari Glödstaf ke 25.7.2012 KUOHUVIEN KOSKIEN KESKELLÄ Koskenlaskijan morsian Erkki Karu, 1923 Kesäiset viljapellot, kirkkaina välkehtivät järvet, koivumetsät ja vuolaina kuohuvat kosket ovat kotimaisen elokuvan perusmaisemaa. Suomen suvessa on tutustuttu, rakastuttu, rakastettu, erottu, kaivattu ja palattu yhteen lukemattomia kertoja aina mykän elokuvan vuosista lähtien. Tähän miljööseen sijoittuu myös Erkki Karun ensimmäinen pitkä elokuva Koskenlaskijan morsian (1923). Väinö Katajan samannimiseen romaaniin (1914) perustuvaa elokuvaa pidettiin ilmestyessään ”parhaana kotimaisena filminä” (U. H., Uusi- Suomi) ja sen kansainvälinen menestys oli ennennäkemätöntä. Romantiikkaa, juonitteluja, traagisia ihmiskohtaloita ja jännittäviä toimintajaksoja sisältävä Koskenlaskijan morsian ei kenties ole täysin säästynyt ajan hampaalta, mutta on pikkuvioistaan huolimatta yksi kotimaisen mykkäelokuvan suurista teoksista. Koski tuo, koski vie Nuottaniemessä valmistaudutaan Perä-Pohjolan kuuluisan saarnamiehen, Kero-Pietin, pitämiin seuroihin. Paikalle saapuu runsain joukoin kuulijoita, heidän mukanaan myös naapuritilan isäntä, harras kristitty, Paloniemen Heikki. Mukanaan Heikillä on poikansa Juhani, joka on rakastunut Nuottaniemen Hannaan. Nuottaniemeläisten ja paloniemeläisten välillä on kuitenkin vanhoja kaunoja, sillä Paloniemen Heikkiä pidetään syyllisenä Nuottaniemen ainoan pojan, Niilo Iisakin, hukkumiseen. Vaikka Hanna alkaa vähitellen uskoa Heikin syyttömyyteen, ei hän kuitenkaan lämpene Juhanille. Hanna kaipaa mielitiettyään, Koskenalustan
    [Show full text]
  • Lataa Tiedosto
    NAURAVA TYOLAINEN, NAURETTAVA TYOLAINEN NROkulmia tyOvalen huumoriin NAURAVA TYOLAINEN, NAURETTAVA TYOLAINEN NrakOkulmia tytivalen huumoriin Toimittaneet Joni Krekola, Kirsti Salmi-Niklander ja Johanna Valenius TYOVAEN HISTORIAN JA PERINTEEN TUTKIMUKSEN SEURA 2000 Vaki Voimakas 13 TyOvaen historian ja perinteen tutkimuksen seura ja kirjoittajat Kirjoittajat: Anu-Hanna Anttila, FM assistentti, sosiologian laitos, Turun yliopisto Anne Heimo, FM Suomen Akatemian projektitutkija, folkloristiikka, Turun yliopisto Vesa Kurkela, dos. erikoistutkija, kansanperinteen laitos, Tampereen yliopisto Mikko Laitamo, VTM Suomen Akatemian projektitutkija, talous- ja sosiaalihistoria, yhteiskunta- historian laitos, Helsingin yliopisto Katja Laitinen, FM jatko-opiskelija, perinteentutkimus, Joensuun yliopisto Tuija Saarinen, FM jatko-opiskelija, folkloristiikan laitos, Helsingin yliopisto Hannu Salmi, professori kulttuurihistoria, Turun yliopisto Johanna Valenius, VTM tutkijakoulutettava, Kulttuurisen vuorovaikutuksen ja integraation tutki- jakoulu, poliittisen historian laitos, Turun yliopisto Kustaa H.J. Vilkuna, dos. yliassistentti, Suomen historia, Jyvaskylan yliopisto ISBN 951-98296-1-X Gummerus Kirjapaino Oy Saarijarvi 2000 Sis'51lys Saatteeksi 6 Vesa Kurkela Tyävdeniltamat, valistus ja karnevaali 8 Kustaa H.J. Vilkuna Herranperkeleet ja nakumannit. SaatylaistOn ja rahvaan valinen ristiriita suomalaisessa kansanomaisessa huurnorissa 1550-1850 34 Anne Heimo "Se oli simmost sukkelaa aikaa." Mika sammattilaisia vuodessa 1918 naurattaa? 50 Tuija Saarinen
    [Show full text]