Esitys Katsoo Meitä
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
Pia Houni – Pentti Paavolainen – Heta Reitala – Hanna Suutela (toim.) Esitys katsoo meitä näyttämö& TUTKIMUS 1 Tätä julkaisua myy ja välittää: Yliopistopaino Kustannus | Helsinki University Press PL 4 (Vuorikatu 3 A), 00014 Helsingin yliopisto fax (09) 7010 2374 puh. (09) 7010 2363 books@yliopistopaino.fi www.yliopistopaino.fi/kirjamyynti Sisältö Johdanto ................................................................................................ 5 I näyttämö eheyttää ja purkaa Esa Kirkkopelto: Näyttämön ilmiö ..................................................................................12 Timo Heinonen: Näyttämö, mimesis ja différanceTM. Teatteritilan dekonstruktiivisista arkkitehtuureista. .............................. 38 II tekijän ja tulkitsijan katse Lasse Kekki: Enkelit silloin ja nyt – Tony Kushnerin näytelmän Angels in America radikaalit visiot. .............62 Hanna-Leena Helavuori: Näkyvä ja näkymätön – miten ohjaaja näkyy esityksessä. Kaisa Korhonen ja Familjen Bladhs barn. ...............................................85 Teemu Paavolainen: Nukketeatteri ja kognitiotiede. Ekologinen näkökulma esiintyviin esineisiin. ......................................108 III esitys näyttää aikansa Pirkko Koski: Traditio ja murros. Eino Salmelainen Nummisuutarien tulkkina 1954. ..............................140 Pentti Paavolainen: Itsetilitystä vai julistusta? Ernst Tollerin Hinkemann – avainteos 1920-luvulla. ..........................160 IV Katse katveeseen Mikko-Olavi Seppälä: Teatterin hyväksi. Työväenteatterien keskusjärjestön perustaminen 1910-luvulla ..............184 Joanna Weckman: Pukusuunnittelun pioneereja. ..............................................................209 V Tutkimusten arviointeja Tärkeä ja ajankohtainen tietopaketti. Risto Ojanen. (arv. Pentti Paavolainen) ........................................................................................244 Kun moderni tuli ja alettiin akateemisiksi. Timo Kallinen. (arv. Risto Ojanen) ..............................................................................246 Sivistynyt ja omintakeinen väitöskirja. Riitta Pohjola. (arv. Hanna Suutela) ...........................................................................250 Teatteria ja politiikkaa 1940-luvun murrosvuosina & Vallankumousta lavastamassa. Hanna Korsberg. (arv. Timo Kallinen) ..........................252 Viisi Neiti Julieta – tutkittua ja koettua tietoa. Laura Gröndahl. (arv. Hanna Korsberg) ................................................................................254 Keskusteleva tutkimus Teatteri Jurkasta. Kaarina Kytömaa; Teatteri Jurkka. (arv. Hanna Suutela) ...............................................................256 Abstracts .............................................................................................259 Kirjoittajat ja toimittajat ......................................................................263 Johdanto Teatteri- ja tanssialan tutkimus lähestyy vähitellen sitä laaja-alaisuutta ja merkittävyyttä jota itse taiteenalat Suomessa nauttivat. Vuosituhannen alusta lähtien ovat teatterintutkimuksen kevät- ja syyspäivät koonneet eri kaupungeissa työskentelevät tutkijat keskustelemaan toistensa töistä ja alan tutkimuksen edistämisestä. Myös monet viime vuosien teatterin- ja tanssitutkimuksen julkaisut ovat laajentaneet ja syventäneet tutkimusalan kenttää. Vuonna 2002 perustettiin viimein henkilöjäsenyyteen perustuva Teatterintutkimuksen seura, jonka keskeisimpänä tehtävänä on edistää alan tutkimusta tiede- ja taideyliopistojen rakenteiden tukena. Näyttämö ja tutkimus on Teatterintutkimuksen seuran julkaisusarja, joka alusta lähti- en ilmestyy sekä verkkomuotoisena että kirjana. Termi näyttämö yhdistää tanssin ja teatterin sekä muut elävät näyttämötilassa esitettävät tapahtumat. Tässä artikkelikokoelmassa kirjoittavat tutkijat lähestyvät näyttämön käsi- tettä metaforisesti, konkreettisesti sekä tekijyyden näkökulmasta käsin. Tutkimuksellakin on näyttämönsä. Julkisuus ja julkinen keskustelu on ensisijaisesti sen konteksti, perinteisimmin kytkös tiettyyn instituuti- oon ja siellä kehkeytyneeseen lähestymistapaan. Tutkimuksen näyttämönä toimii tieteenala, jonka piiriin se kuuluu tai jota pyrkii haastamaan, myös tiedeyhteisön julkaisufoorumit konkretisoivat tutkimuksen näkyväksi ylei- sölle. Teatterin- ja tanssintutkimukselle on ominaista poikkitieteellisyys ja se verkostoituu siten moniin keskusteluihin esimerkiksi filosofian, estetii- kan, pedagogiikan, sosiologian tai historian lähestymistapojen kanssa. Tut- kimus näyttäytyy vaihtelevilla tavoilla, kun sen oletusyleisönä on tiedeyh- teisö, taideyhteisö tai jokin suuren yleisön tavoittava populaari foorumi. Näyttämötaiteet ovat itsessään ihmisen ja hänen ehtojensa tutkimista – kuten klassinen määritelmä kuuluu. Tutkimus voi konstruoida meille menneiden tapahtumien yhteiskunnallisen ja historiallisen jatkuvuuden ja uudelleen tulkintojen mahdollisuuden. Tutkimus voi nostaa esille jou- kon toimijoita, jotka ovat omana aikanaan luoneet taiteellisia ja sosiaalisia 5 Esitys katsoo meitä näyttämöitään. Siten se voi tuottaa meille ymmärryksen näyttämöstä mo- niulotteisena ja monimerkityksisenä tilana tai kokemuksena, kuten kirjan artikkeleista on luettavissa. Ensisijaisesti näyttämö on kuitenkin se tapah- tumapaikka, jossa esitys tapahtuu. Tämä suhde esitykseen piirtyy selkeästi esille myös artikkeleissa: se on teatterin- ja tanssitutkijan huomion keski- össä, vaikka varsinaisesta esitysanalyysistä ei olisi kysymys. Tekijät, koke- mukset, tulkinnat ja merkitykset peilautuvat viime kädessä tähän esittävän taiteen olemukseen. Käsillä olevan artikkelikokoelman tekstit kuvaavat monialaisesti teat- terintutkimuksen kenttää. Ne osoittavat miten monipuolisesti näyttämön keskiöstä voi liikkua erilaisiin suuntiin. Tutkijan aktuaalinen katse voi suuntautua historian uudelleen tulkintaan, se voi tarkentaa kohteekseen vielä aktiivisia tekijöitä ja teoksia tai polarisoida aihepiiriä esseistisen fi- losofisesti, haastaen näin keskustelemaan tutkimuksen- ja taiteenalan pe- rusteista. Artikkelit osoittavat aihepiireillään, että teatterintutkimuksen maastossa on lukuisia reittejä ja poikkitieteellisyys antaa mahdollisuuksia erilaisille kartanlukutaidoille ja -tavoille. Tästä moniulotteisuudesta huolimatta kirjan artikkelit edustavat vain osaa teatterin- ja tanssintutkimuksen kentästä. Erityisen huomionarvoista on mainita, että kirjan sivuilta puuttuu merkittäviä lähestymistapoja, ku- ten draamantutkimus, nykyteatterin tekijöiden ajankohtaisen työskentelyn tarkempi analysointi, taiteilijoiden itsensä yhä lisääntyvässä määrin tekemä tutkimus tai tanssintutkimus kokonaisuudessaan. Näyttämö ja Tutkimus 1. koostuu yhdeksästä artikkelista ja tutkimus- arvioinneista. Artikkelit valittiin tarjottujen yli 20 artikkelin joukosta. Seuran julkaisutoimikunta toimitti vertaisarvioinnin ja tilasi tutkimusar- vostelut. Toimituskuntana se on ryhmitellyt julkaistavat artikkelit niiden lähestymistavan ja tematiikan puolesta osioihin. Esitys katsoo meitä aina kun annamme sen katsoa omaan maailmaam- me sisälle. Se eheyttää meitä tai se voi purkaa meidän ymmärrystämme ja antaa palaset uuteen. Nämä kaksi funktiota saavat eräänlaisen paradig- maattisen esityksensä teoksen avaavissa puheenvuorossa ja artikkelissa. I osa – Näyttämö eheyttää ja purkaa Filosofi ja teatteriohjaaja Esa Kirkkopelto on toistaiseksi käsitellyt teke- määnsä teatteria ja filosofisia pohdintojaan erillään toisistaan. Syksyllä 2003 hän piti puheenvuoron näyttämösopimuksen käsitteestä Suomen Es- tetiikan seuran kollokviossa. Kirkkopelto asettuu väitöskirjansa lähtökoh- tiin nojaten intensiivisellä tavalla siihen traditioon, joka on halunnut nähdä 6 Johdanto Esitys katsoo meitä näyttämön pyhänä. Kirkkopelto jäljittää pyhän näyttämön ajatuksen var- haisen romantiikan filosofiseen teoriaan, joka vaikutti myös konkreettisesti vähän myöhempään romantiikan ajan teatteriin. Tuossa traditiossa ihmisen tehtävä on jonkin suuremman katseen alla näytellä osansa – ihmisen osa. Shakespeare käytti vanhaa metaforaa ihmiselämästä rooleina maail- man näyttämöllä. Saksan romantikot löysivät Espanjan barokin Calderó- nin ja hänen Suuren Maailmanteatterinsa. Keskiaikaista traditiota jatkava pyhä näytelmä, auto sacramental, lähti siitä, että se miten ihminen toteuttaa maallisen osansa tai roolinsa vaikuttaa hänen rooliinsa ikuisuudessa. Nämä historialliset viittaukset muistuttavat siitä, että Kirkkopelto on tavallaan kutsumassa takaisin sellaista suhdetta teatteriin, jossa se, mitä näyttämölle tuodaan, ei olisi itse elämän kannalta yhdentekevää. Näin hän keskustelee myös sen pitkän modernismin ja uusromanttisen tradition kanssa, joka et- si teatterin pyhyyttä laulusta, tanssista, rituaalien jäljittelystä, näyttämön muuttamista kulttipaikaksi tai saartamalla esiintyjät ja katsojat muuten fyysisesti yhteiseen rituaaliseen kokemukseen. Teatterin, todellisuuden ja etiikan suhteita kysytään niin ikään Timo Heinosen näyttämöteoriaa käsittelevässä artikkelissa. Dekonstruktiivisen tunnistuksen mukaan ero, murtuma esityksen ja esitettävän välillä on pe- ruuttamaton ja se perustaa näyttämön ontologian. Vain tuon eron tunnus- tava ja sen pohjalta tarjottuja toden kuvauksia purkava teatteri voi olla filo- sofisesti pätevää. Kaikki muu merkitsee teatterin potentiaalin käyttämättä jättämistä niin mahdollisten kerronnan ja tilan strategioiden alueella kuin erityisesti eettiseltä kannalta. Teatterilla on aina filosofian alkunäyttämöl- tä periytyvä mahdollisuutensa, joko tuottaa ja uskotella erilaisia illusorisia todellisuuden rakenteita