Historiallinen Fantasia Mikko Kamulan Ikimetsien Sydänmailla - Romaanissa
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
”Omituisia asioita oli vain tapahtunut itsestään” Historiallinen fantasia Mikko Kamulan Ikimetsien sydänmailla - romaanissa Tuuli Manninen Pro gradu -tutkielma Oulun yliopisto Humanistinen tiedekunta Kirjallisuus Marraskuu 2018 1 SISÄLLYS 1 JOHDANTO ............................................................................................................ 3 2 FANTASTISTA VAI HISTORIALLISTA? TEORIAPOHJA KOHDETEOKSEN KÄSITTELYYN ....................................................................................................... 11 2.1 Fantasian tutkimuksen lähtökohdista, luonteesta ja teoretisoinnista ...................................... 11 2.2 Lajien muuttuva luonne ja evoluutio kirjallisuudentutkimuksessa ........................................ 16 2.3 Myytit, symbolit ja narratiivien jaottelu Northrop Fryen kirjallisuuskritiikissä .................... 19 2.4 Suomalaisen mytologian ja myyttien tutkimukset ................................................................. 24 3 MUINAISET JUMALAT, MYYTTISET HAHMOT JA TAIKUUS ALALAJIN MÄÄRITTELIJÖINÄ ............................................................................................... 30 3.1 Jumalten yhteys luontoon ja vaikutus sekundaarimaailman muodostumiseen ...................... 32 3.2 Haltijat uskomuksena ............................................................................................................. 39 3.3 Taikuuden ja magian kuvaukset ............................................................................................. 45 3.4 Karhu myyttinä ja symbolina ................................................................................................. 53 4 FANTASIAN KIEHTOVAT MAAILMAT JA MATKANTEKOJEN MERKITYKSET ....................................................................................................... 60 4.1 Maaginen Savo – totta vai tarua? ........................................................................................... 62 4.2. Agon ja pathos: matkantekojen merkitykset fantastisen miljöön kuvauksessa ..................... 69 4.3. Fantasiakartta miljöön hahmottajana ja narratiivin täydentäjänä .......................................... 78 5 PÄÄHENKILÖIDEN KEHITYSKAARET JA SANKARIN PIIRTEIDEN ILMENEMINEN NARRATIIVISSA ....................................................................... 83 5.1. Inhimillinen sankari ja miehistymisen kuvaus: Heiska ......................................................... 84 5.2. Tietäjän piirteet ja moraaliset vastakohdat: Tenho ............................................................... 92 5.3. Stabiili elämä ja jännityksen kaipuu: Varpu ......................................................................... 98 6 PÄÄTÄNTÖ ........................................................................................................................... 104 LÄHTEET .................................................................................................................................. 107 2 1 JOHDANTO Termi ”fantasia” tuo varmasti monille mieleen ensimmäisenä yliluonnollisia asioita. Ei ole suinkaan epätavallista, että fantasiakirjallisuuden lajiin yhdistetään ajatus lentävistä lohikäärmeistä, loitsuista, hyvän ja pahan taistelusta, elävistä kuolleista, haltijoista tai puhuvista eläimistä. Tärkeimpänä se tuo mieleemme kaikkea sellaista, jota omassa todellisuudessamme ei ole. Fantasiamaailma on rinnastettavissa omaan maailmaamme, se ottaa siitä mallia mutta ei kuitenkaan ole mitään sellaista, jonka välttämättä tunnistaisimme tutuksi. Fantasia on jotakin vierasta ja kiehtovaa, joka vie meidät kauas omasta ajastamme ja paikastamme. Pro gradu -tutkielmani kohdeteoksena toimiva Mikko Kamulan Ikimetsien sydänmailla (2017) on erikoinen kertomus suomalaisen mytologian historiasta, ja sitä kautta omalla tavallaan myös suomalaisen kansan historiasta. Kyseessä on oivallinen kohdeteos suomalaisen kansanperinteen tutkimukselle, suomalaisen mytologian sisältämien myyttisten hahmojen tarkastelulle sekä pohtimaan fantasiakirjallisuuden lajin läpikäymää evoluutiota. Käytän tutkimukseni teoreettisena pohjana tekstilaji- eli genretutkimusta, fantasiakirjallisuuden tutkimuksia, Northrop Fryen kirjallisuuskritiikkiä sekä suomalaisen mytologian ja kansanperinteen tutkimuksia, sekä pohdin tekstilajien muuttuvaa ja muokkautuvaa olemusta suhteessa myytteihin pohjautuvaan fantasiaan. Väitän, että myyttiset hahmot sekä usko myytteihin vaikuttavat keskeisesti teoksen henkilöiden elämään, arkirytmiin sekä maailmankuvaan. Ne myös luovat järjestystä ja rytmittävät heidän vuottaan. Teen myös oletuksen, että teos on osaltaan luomassa uusien kirjallisuuden lajien syntymistä, yhteensulautumista ja rajojen rikkoutumista, koska se on uudenlainen yhdistelmä eri kirjallisuuden lajeja. Erilaiset fantastiset elementit ovat myös sidoksissa siihen, miten teoksen sisältämää sekundaarimaailmaa on luotu. Lähden tutkimaan teosta seuraavien tutkimuskysymysten kautta: Mikä rooli suomalaisella mytologialla on juuri tämän teoksen fantasiamaailman muodostumisessa? Miten teos istuu fantasian lajiin ja mitkä piirteet tekevät siitä fantasian lajiperinteen rikkojan? Millä tavalla teoksen sekundaarimaailma on rakennettu? Tutkimuksessani keskeistä on etenkin historiallisen ja fiktiivisen kerronnan rajapinnan käsittely, jonka kautta pohdin, millaisen kirjallisuuden alalajin edustajana kohdeteosta voidaan lopulta pitää. Oleellisimpina käsitteinä käyn läpi 3 genren eli lajin1, subgenren eli alalajin2, fantasian ja fantastisen, kansanuskon, myytin, mytologian sekä primaari- ja sekundaarimaailman. Tärkeitä ovat myös suomalaisen mytologian sisältämät jumalat ja muut myyttiset hahmot, joita käsittelen luvussa 3. Genren käsite on peräisin latinan sanasta genus, jolla tarkoitetaan lajia, laatua tai sellaista ryhmää, jolla on yhteisiä ominaisuuksia (Shore & Mäntynen 2006, 13). Samoin Klaus Brax (2008, 118) käyttää samantapaista määritelmää, sillä hän kertoo lajin olevan mikä tahansa ryhmä kirjallisia teoksia, joilla on jokin yhteinen piirre. Myyttikriitikko Northrop Frye (2000, 162) viittaa genreen nimityksellä mythoi, jolla hän tarkoittaa geneeristä juonta. Palaan tähän tarkemmin luvussa 2.3. Alastair Fowler (1982, 54–55) puolestaan on jaotellut lajit erilaisiin kategorioihin (categories of genre), joissa lajit jaotellaan niiden ominaisuuksien mukaan. Näistä kategorioista hän käyttää nimitystä generic repertoire. (Fowler 1982, 54–55.) Tämän Brax on kääntänyt suomenkieliseksi termiksi lajirepertoaari. Näistä luokista yleiskäsite laji sisältää kaikki muut luokat, joita ovat historiallinen laji, alalaji, tyylilaji eli moodi sekä rakennetyyppi. Historiallisella lajilla tarkoitetaan melko yksinkertaistettua lajin muotoa, jonka ilmaisimina voivat toimia esimerkiksi teoksen koko ja rakenne, aihepiirit tai henkilöhahmojen ominaisuudet. Alalaji puolestaan muistuttaa historiallista lajia, mutta siinä lajin valikoimaan lisätään vähintään yksi sisällöllinen piirre. (Brax 2008, 118–119.) Kuten Fowler itse alalajia selittää, alalajit muodostetaan liittämällä genreen tiettyjä lisämotiiveja ja -aiheita (additional genre-linked motifs and topics). Tällaisen lajin spesifioinnin (specifying) avulla lajeja on mahdollista jakaa yhä pidemmälle. (Fowler 1982, 112.) Myös John Frow (2015, 70–71) mainitsee alalajin olevan nimenomaan laji, jonka sisällä on pienempiä osia ja ryhmiä (sets). Esimerkkeinä hän mainitsee rikosromaanin ja historiallinen romaanin, jotka ovat romaanin alalajeja. Huomiona tässä vielä, että prefiksillä ”sub-” itse asiassa tarkoitetaan pienempää osaa jostakin isommasta kokonaisuudesta (s.v. ’sub’). Näen edellä kuvaillulla alalajin käsitteellä viitattavan nimenomaan lajin hybridiyteen, ikään kuin väliin asettumiseen ja putoamiseen, joka korostaa lajin häilyvää asemaa ja kykyä sulautua muihin lajeihin. Tämän vuoksi alalajin käsite sopii hyvin kohdeteokseni genren tarkasteluun, sillä myöskään Ikimetsien sydänmailla ei edusta puhtaasti yhtä tiettyä lajia vaan se on kokenut sekoittumista. Kohdeteoksessa sekoittuneet lajit ovat fantasia sekä 1 Käytän tutkimuksessani näitä kahta termiä rinnakkain. 2 Tästä eteenpäin pelkkä ”alalaji”. 4 historiallinen romaani, jotka muodostavat yhdessä historiallisen fantasian alalajin. Esimerkiksi Veronica Schanoes (2012, 246) kuvailee historiallista fantasiaa alalajiksi, joka luo meille vaihtoehtoisia tapoja ymmärtää historiaa ja joka problematisoi historian ja fantasian erottelua toisistaan. Fantasia on kirjallisuuden laji. Se on fiktiota, joka tuo esiin ihmetystä yliluonnollisten ja mahdottomina pidettävien elementtien kautta. Se myös tietoisesti irtautuu vapaaksi arkipäiväisestä todellisuudesta. (Mathews 2002, 2.) Fantasian tärkein tarkoitus on siis rikkoa tavallisina pidettyjä asioita ja viedä lukija hetkeksi pois kaikesta tavanomaisena pidetystä. Näen myös kohdeteoksessani toimittavan näin, sillä siinä kiedotaan yliluonnollisia elementtejä tavallisiin arkisiin askareisiin ja tapahtumiin. J. R. R. Tolkien kertoo fantasialla olevan etymologisen ja semanttisen yhteyden sanan fantastinen (fantastic) kanssa, joka tarkoittaa kuvia asioista, joita ei löydy laisinkaan tai ei ainakaan uskota löytyvän omasta maailmastamme. Fantasian hän kuvailee olevan perittyjä käsityksiä epätodellisuudesta, toisin sanoen primaarimaailmasta, sekä tosiasioista poikkeavista asioista. (Tolkien 2002, 66– 67.) Fantasian onkin terminä ajateltu luokittelevan kaikkia sellaisia tekstejä, joiden kuvaus ei ole ensisijaisesti realistista. Tällaisia ovat esimerkiksi myytit, legendat, kansansadut, utopiat, unet, surrealistiset tekstit sekä scifi-