Ilkka Mäkinen

P.U.F. Sad el i n ja kirjastot

Mäkinen, Ilkka, P. U. F. Sadelin ja kirjastot [P. U. F. Sadelin and libraries]. Kirjastotiede ja informatiikka, 13 (3): 76-91, 1994.

P. U. F. Sadelin (1788-1858) was a Finnish clergyman, who took active part in the debates of his times. He was a prolific writer in the Finnish newspapers. He also followed keenly the literature abroad, and Germany. First a teacher in his home town and then a clergyman on the Aland island, he was conservative by nature but nevertheless worked during his whole life for many philanthropic and enlightening causes. The article describes his activities in the field of libraries. During his early adulthood he was librarian for the reading society in Vaasa, est. 1794. He took part in the establishment of the first Finnish reading society for the clergy (1837) and personally established one of the first parish libraries in the country in his own parish, Hammarland and Eckerö (1841). The article is based on literature and archival sources and offers new information on the spreading of library innovations from Sweden and Germany into .

Address: University of Tampere, Department of Information Studies, P. O. Box 607, SF-33101 Tampere, Finland. E-mail [email protected]

Johdanto Konservatiivisen perusasenteen ja nuoruudessa omaksuttujen valistuksen arvojen välinen jännite on yksi Sadelinin elämän ulottuvuuksista. Toinen Pastori Pehr Ulrik Ferdinand Sadelin (1788- ulottuvuus on suomalaisen, sensuurin painaman 1858), jonka nimi pulpahtelee muutamaan ottee­ (epä)julkisuuden ja Ruotsin laajan sananvapauden seen esiin kirjastohistoriallisessa kirjallisuudessa, välinen jännite. Sadelin kasvoi ruotsalaisessa Suo­ esim. Vaasan lukukirjaston ja Hammarlandin messa ja oli jo aikuinen mies, kun Venäjän valta pitäj änkirj aston yhteydessä, on ristiriitaisuudessaan alkoi. Autonomian alkuaikoina, vielä Vaasassa kiinnostava historiallinen hahmo. Yhtäältä hän oli asuessaan, hän oli jatkuvassa yhteydessä Ruotsiin taantumuksellisuuden perikuva [ks. esim. Elmgren lukukirjaston hoitajana ja paikallisen evankelisen 1939, 151 ja 319-320]. Hän esimerkiksi oli se ja pipliaseuran sihteerinä. Keski-iässä hän siirtyi "pedagoginen veteraani", joka tokaisi, ettei Suo­ kirkkoherraksi Hammarlandiin ja Eckeröhön, jot­ messa saa olla kansakoulua1. Näin hän asettui oi­ ka olivat Ruotsin ja Suomen välisen postireitin valliseksi maalitauluksi edistyksellisemmille kir­ varrella. Ahvenanmaalla, josta lisäksi harjoitettiin joittajille. Toisaalta hän kuitenkin koko elämänsä vilkasta talonpoikaispurjehdusta Tukholmaan ja ajan herkeämättä työskenteli kansanopetuksen ja muihin Ruotsin kaupunkeihin, hänellä oli poikke­ yleisen valistuksen hyväksi. Hänellä tuntuu olleen uksellisen hyvät mahdollisuudet seurata Ruotsin oikein pakkomielle olla tekemässä hyödyllisiä asi­ julkista keskustelua sekä kirjallisuuden, sanoma­ oita ensimmäisenä. lehdistön että kirjeevaihtotoveriensa, mm. A. I. Kirjastotiede ja informatiikka 13(3) - 1994 Mäkinen: P.U.F. Sadelin ja kirjastot 77

Arwidssonin, kautta. Hän sai luettavakseen sano­ (1831), CC. Böckerinlainakirjastojakoskevamai- malehtiä sensuroimattomina ja luultavasti sellai­ ninta Ahlmanin kouluja käsittelevässä mietinnös­ siakin lehtiä, joiden maahantuonti oli kokonaan sään (1828), kirkkoherra Roschierin ehdotus Lemin kielletty. kirkonkokoukselle kirjaston keräämiseksi pitäjään Asuinpaikkansa ja kontaktiensa ansiosta Sade- (1829, ks. Okko & Okko 1986) ja tähän saakka linilla oli eräänlainen markkinaetu innovaatioiden piiloon jäänyt M. Achrénin Talousseuralle lähettä­ välittämisessä henkisesti pysähtyneeseen Suomeen. mä kansanopetusmuistio (1831), jossa hän ilmei­ Kirj astot olivat keskeisessä asemassa hänen välitys­ sesti Böckerin innoittamana ehdottaa kirjastojen työssään. Kerron tässä kirjoituksessa Sadelin osuu­ perustamista rahvasta varten2. Kaikki nämä aloit­ desta kirjastoalan innovaatioiden leviämisessä Suo­ teet jäivät verbaaliselle tasolle, mutta seuraavassa meen 1830- ja 1840-luvuilla. Pyrin osoittamaan aallossa päästiin jo tositoimiin: kirjastoajatusten ylikansallisen luonteen, niiden 2) Ensimmäiset toteutuneet pitäjän- ja kansan- saksalaisen ja ruotsalaisen taustan. Pääasiallinen kirjastohankkeet vuosina 1836-37. Tampereella mielenkiinto kohdistuu kontrahti-ja pitäj änkirj as- perustettiin syksyllä 1836 lainakirjastoyhdistys ja toihin. Ohitan maininnalla hänen työnsä Vaasan seuraavan vuoden alkupuolella postiekspeditööri lukukirjaston kirjastonhoitajana todeten vain, että M. Weckström hankki sensuuriylihallituksen lu­ hän mitä ilmeisimmin oli uhrautuva ja jämerä kirjas­ van kirjastohankkeelleen Pohjan pitäjässä. Nämä tonhoitaja [Mellberg 1944, Nurmio 1947]. Hän kaksi hanketta olivat luultavasti toisistaan riippu­ mm. julkaisi kirjastosta ensimmäisen kumulatii­ mattomia. visen luettelon (aikaisemmat luettelot olivat olleet 3) Samoihin aikoihin syntyivät, toisistaan riip­ kronologisia hankintaluetteloita). Toinen vain mai­ pumatta, Suomeen ensimmäiset pappien ammatil­ ninnan varaan jäävä kirjastoihin liittyvä tärkeä liset lukuseurat eli kontrahtikirj astot, Ahvenan­ toimintamuoto oli kirjojen lahjoittelu eri oppilai­ maalle ja Ylisen Karjalan rovastikuntaan (eli tosten, triviaalikoulusta yliopistoon, sekä tieteel­ kontrahtiin) v. 1837. Lääkärien lukuseuratoiminta listen seurojen kirjastoille. Tässäkin Sadelin kun­ alkoi jo v. 1835; kaartin pataljoonan upseerien nostautui esimerkillisellä tavalla usein ensimmäi­ lukuseura oli olemassa jo ainakin 1838. Sivisty­ senä lahjoittajana, hän mm. avasi keräyksen Kuo­ neistön yleisillä lukuseuroilla oli jo ennestään pit­ pion kymnaasin kirjaston hyväksi v. 1844. Snell­ kät perinteet Suomessa, nyt nousivat maihin ns. manin Saima seurasi tiiviisti kymnaasin perusta­ "fakki- eli ammatilliset lukuseurat". mista, avajaisia ja keräystä nostaen myös Sadelinin 4) Vuosina 1841-4-2 pitäj änkirj astoaj atus sai uutta nimen esiin. vauhtia, kun A.J. Europaeus julkaisi suomenkieli­ sen kirjastokirjoituksensa Sanansaattajassa Viipu­ rista (tammik. 1841) ja Sadelin perusti pitäjän- kirjaston Hammarlandiin (joulukuu 1841). V. 1842 Suomalaisten kirjastohankkeiden aikana ruotsinkielisissä lehdissä keskusteltiin kir­ riippuvuus Ruotsin keskustelusta jastoista. Pynnisen kirjoitukset olivat johdonmu­ kaista jatkoa tälle keskustelulle. Huomiota herättää toisaalta suomalaisten yritys­ 1800-luvun alussa kirjastoajatukset tulivat Suo­ ten samanaikaisuus mutta keskinäinen riippumat­ meen aaltoina, jolloin samaan aikaan näyttää eri tomuus ja toisaalta niiden selvä kytkeytyminen puolilla Suomea esitetyn ideoita tai hankkeita, jot­ ruotsalaisiin aloitteisiin tai pikemminkin niistä jul­ ka usein olivat keskenään riippumattomia mutta kisuudessa olleisiin tietoihin. Syksyllä 1836 olivat selvästi yhteydessä ruotsalaiseen keskusteluun. Ruotsissa näyttävästi esillä sekä pitäj änkirj astot Ruotsin vallan ajan viime vuosikymmenellä esiin­ että kontrahtikirj astot, edelliset mm. Aftonbladetin tyneitä lukuseura-, kirjasto- ja pitäj änlukuseura- kirjoituksessa, jälkimmäiset piispa Tegnérin pu­ hankkeita tulen käsittelemään toisessa yhteydessä. heessa Växjön pappeinkokouksessa. Ruotsin val­ Venäjän vallan alkuvuosikymmeninä, ennen Pyn- tiopäivillä v. 1840-41 käsiteltiin kansakouluase- nisen kirjoituksia (1845) näyttää esiintyneen neljä tusta, johon valiokuntakäsittelyssä lisättiin kirjas­ kirjastoinnovaatioiden aaltoa. toja koskeva pykälä. Tämän pykälän sanamuodosta 1) Ensimmäisen ideoiden kasautuman muodos­ käytiin keskustelu, joka tavalla tai toisella kantau­ tavat Gottlundin maininta Otawan esipuheessa tui myös Suomeen. 78 Mäkinen: P.U.F. Sadelin ja kirjastot Kirjastotiede ja informatiikka 13 (3)- 1994

I. Ahvenanmaan kontrahtikirjasto Systemaattisia tietoja pappien tai teologisten lukuseurojen esiintymisestä Saksassa ei ole käytet­ tävissä, mutta voi olettaa niitä siellä olleen joka Fakkilukuseurojen kansainvälinen tausta tapauksessa ennen kuin Ruotsissa. Ruotsissa oli, jos ei oteta huomioon aikaisempien vuosisatojen aikana tehtyjä yrityksiä pappien opiskelu- ja luku­ Suomen kontrahtikirjastojen välittömät esikuvat innon kasvattamiseksi, v. 1798 Visbyn piispa Jo­ löytyvät Ruotsista. A. J. Europaeus viittasi Ruotsin han Möller organisoinut hiippakuntansa Gotlannin esikuviin sekä kirjoittaessaan kirkonkirj astoista että papeille "Läse-Bibliothekin", josta kerrottiin myös kontrahtikirjastoista [Sanansaattaja Viipurista 4/ sanomalehdessä. Möllerin seura oli tyypiltään 23.1.1841;BT92/25.11.1843].Ruotsin takanahää- "kiertolukuseura" eli julkaisut kiersivät jäseneltä möttää Saksan rikas lukuseurakulttuuri, joka oli toiselle, tässä tapauksessa eri kierroksina kolmessa kehittynyt 1700-luvun lopulla siten, että yleisten rovastikunnassa. Mukana oli myös joitakin muita lukuseurojen rinnalle yhä enemmän oli syntynyt siviilivirkamiehiä. Kierrossa oli ruotsalaisia ja sak­ "fakkilukuseuroja" (Fachlesegesellschaften) am­ salaisia oppineita aikakauslehtiä ja kirjoja, joita matillisen ja tieteellisen kirjallisuuden välittämistä suositeltiin edellämainituissa aikakauslehdissä. varten [Priisener 1973, palstat 420,525]. Kasvavan [Wiberg 1942, Grönroos 1946] ammatillisen kirja- ja erityisesti aikakauslehti- 1820-luvulta on tietoja uusista kontrahtikirjas­ tuotannon takia eri aloilla alettiin tuntea tarvetta toista Ruotsissa. Pitäjänkirjastopioneerina tunnet­ tämän tietyn alan kirjallisuuden välittämiseen, kos­ tu J. J. Lagergren organisoi Växjön hiippakunnan ka siitä eivät tavalliset lukuseurat huolehtineet j äsen- Östbon kihlakunnan lukuseuran niin hyvin, että se kuntansa hajanaisuuden takia. Lääkärillä, kirur­ jatkoi toimintaansa vielä hänen kuoltuaankin. gilla, juristilla, teologilla jne. ei enää ollut varaa Wiberg (1942) arvelee, että hiippakunnan uusi olla seuraamatta alansa kirjallisuutta mutta ei toi­ piispa Esaias Tegnér, joka asettui hiippakuntaansa saalta varoja hankkia itselleen kaikkea tarpeellista. asumaan 1826, olisi saanut Lagergrenin hankkees­ Siksi he alkoivat liittyä yhteen ammattialoittain. ta esikuvan omalle lukuseurakampanj alleen. Muista Yksi ensimmäisistä lääkärien lukuseuroista toi­ lähteistä päätellen kuitenkin näyttää siltä, että mi Ruotsin Pommerissa Stralsundin kaupungissa. Tegnér itse oli aloitteentekijä [Tegnér 1954, 331— "Die medizinische Privatgesellschaft zu Stralsund" 341; Herlin 1948, 65-75, 170-235]. oli perustettu v. 1773 ja sen toiminnasta olivat Tegnérin ajamat lukuseurat eivät olleet pappien tietoisia Tukholmassa lääkärien kirjallista ja tie­ ahtaasti ammatillisia kirjastoja, vaan yleistä sivis­ teellistä yhteistoimintaa suunnitelleet miehet. Pa­ tävää kirjallisuutta välittäviä seuroja. Niiden ensi­ rin epäonnistuneen yrityksen jälkeen saatiin v. 1807 sijainen tarkoitus oli Tegnérin mukaan pitää pappi­ lupa lääketieteellisen kirjaston perustamiseen. en sivistystaso sellaisena, ettei heidän tarvinnut [Lennmalm 1908,5-79, Saksasta ks. Mann 1956]3 hävetä muiden säätyläisten edessä tai ettei heidän Turun nuoret medisiinarit perustivat v. 1820 sivistymättömyytensä ainakaan olisi ollut syynä lääketieteellisen seuran, johon oleellisesti kuulu­ sivistyneistön loitontumiselle kirkosta. Pappien nutta kirjastoa oli alettu koota jo syksyllä 1819. ammatillista kehittämistä varten Tegnérillä oli muita Seuran toiminta keskeytyi Turun paloon. Sitä yri­ ideoita, jotka enemmän viittasivat opinto- tai luku- tettiin herättää uudelleen henkiin v. 1832, mutta piireihin. Lukuseurojen toimittua jo kymmenisen vasta lääkintälaitoksen uusi pääjohtaja C. D. von vuotta Tegnér esitteli ajatuksiaan niistä puheessaan Haartman sai arvovallallaan asian liikkeelle. Hä­ Växjön pappeinkokouksessa syyskuussa 1836. nen lähettämänsä kiertokirje helmikuussa 1835, [Tegnér 1836,90-91; ks. myös Wrangel 1926,38- "angående tillwägabringandet af ett litterärt 39.] Kontrahtikirjastoajatus oli ollut esillä myös samband emellan Landets Läkare", tähtäsi ensi Skaran hiippakunnan pappeinkokouksessa v. 1833. vaiheessa lääkärien lukuseuran perustamiseen, li­ Siellä asiaa käsiteltiin kuitenkin pelkästään teolo­ säksi oli tarkoitus ruveta julkaisemaan lääketieteel­ gisen tiedon levittämisen kannalta. [Wiberg 1942; listä aikakauslehteä. [Krogius 1935,11-33.] Sanaa Protocoll... 1833,40; Sammandrag ... 1834, 14.] "lukuseura" ei kiertokirjeessä käytetä, mutta siinä Koska sekä Ahvenanmaalla että ylisessä Karja­ hahmoteltujärjestelmäjulkaisujenkaksisuuntaisine lassa ryhdyttiin kirjastopuuhiin vuoden 1837 aika­ kiertoineen jne. osoittaa eurooppalaisten lukuseura- na ja Ahvenanmaalla alustavat keskustelut käytiin käytäntöjen tarkkaa tuntemusta. ehkä jo v. 1836 puolella, niin yhteys Tegnérin Kirjastotiede ja informatiikka 13(3) - 1994 Mäkinen: P.U.F. Sadelin ja kirjastot 79

puheeseen Växjön pappeinkokouksessa syyskuus­ sen j aikeen puolitoista sivua tyhj ää: kontrahtirovasti sa 1836 on ilmeinen.4 Tegnér oli niin arvostettu Hällfors ei ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa sääntö­ runoilijana, että jokainen hänen julkisesti lausu­ ehdotustaan kuin kertaalleen kontrahdin papeille mansa sana oli uutinen. On siis luultavaa, että lähteneeseen kiertokirjeeseen. jossain suomalaisessa tai Suomeen tulleessa leh­ Kirjeen alussa oleva lause "Med anledning af dessä olisi tuoreeltaan referoitu hänen sanojaan tai väckt fråga om inrättandet af ett Contracts- sitten asia olisi voinut tulla mainituksia yksityis- Bibliothek inför Ålands Prosteri, derom de fleste af kirjeenvaihdossa. Tegnérin papiston lukuseurat Hr Contractister, vid för sig gången ventilation i olivat, kuten edellä on selostettu, kuitenkin yleisiä ämnet förklarat sig ense..." viittaa siihen, että luonteeltaan, eivät ammatillisia. Tässä suhteessa ehdotus kirjastosta on tullut esiin kontrahdin pap­ Europaeuksen kontrahtikirjasto oli tegnériläisempi, pien välisissä keskusteluissa. Ehdottajaa ei nimetä, koska sen piiriissä liikkui monipuolista kirjalli­ mutta jos se olisi Hällfors itse, voisiko hän ilmaista suutta, kun taas Ahvenanmaan kirjasto näyttää asian näin? Toisaalta, ehdottaja ei voi olla myös­ olleen lähes täysin ammatillinen. Ahvenanmaan kään arkkipiispa, joka kyllä v:n 1836 aikana oli kirjaston järjestelyt muistuttavat monissa yksityis­ tehnyt tarkastusmatkan Ahvenanmaalle. Jos ehdo­ kohdissa Möllerin kontrahtikirjastoja Gotlannissa, tus olisi ollut hänen, niin se ainakin tässä mainit­ jotka mahdollisesti elivät jossain muodossa edel­ taisiin. leen - tai ainakin muisto niistä. Ahvenanmaan papisto hyväksyi aj atuksen j a kir- Kontrahtikirjastojen syntyminen Suomeenkin jaston säännöistä sovittiin. Vuosimaksuja kirjastoa osoittaa, että täällä pyrittiin torjumaan samoja varten alettiin kerätä j o samana vuonna j a kontrahti­ pappissäädyn arvovaltaa rapauttavia tekijöitä kuin rovasti joutui jopa muistuttamaan niitä, jotka eivät Ruotsissa. Pappien koulutusta uudistettiin 1840- olleet maksaneet osuuttaan [ÅLA KA Brevkonc. luvulla. 29.8.1837]. Vasta kun kirjasto oli toiminut vuoden, Hällfors lähetti tuomiokapitulille kirjelmän, jossa hän selosti asian vaiheita ja liitti mukaan kirjaston säännöt arkkipiispan ja tuomiokapitulin hyväksyt­ Kontrahtikirj aston perustaminen täviksi. Kirjaston perustajaa tai idean esittäjää ei Ahvenanmaalle v. 1837 nytkään mainita eikä edes vihjata, että hanke voisi jotenkin olla arkkipiispan inspiroima5. Ajatuksen sanotaan nousseen esiin viimeksi suoritettujen Laajimmin Suomen kontrahti- eli rovastikunta- "rovastintarkastusten" yhteydessä (1836), ei suin­ kirjastoja on käsitellyt Esko Häkli v. 1963 ilmesty­ kaan saman vuoden piispantarkastuksessa. Kirjas­ neessä artikkelissaan, jonka mukaan Ylisen Karja­ ton perustamisajaksi tai ajaksi, josta maksujen lan rovastikuntaan perustettiin kontrahtikirjasto v. kertyminen on alettu laskea, mainitaan 1.5.1837. 1837 ja Ahvenanmaalle 1838. Myöhemmin esiin [TMA TTA Ahv.] tulleista lähteistä käy kuitenkin ilmi, että myös Kirjaston koko oli jo tuolloin huomattava, 200 Ahvenanmaan kontrahtikirjasto on vuodelta 1837 volyymiä, ja se kasvoi ripeästi. Ylisen Karjalan ja luultavasti varhaisempi kuin Europaeuksen pe­ kontrahtikirjastossa oli v. 1858 runsaat sata teosta rustama Ylisen Karjalan kontrahtikirjasto. [Petersen-Jessen 1987, 93]. Hällforsin kirjelmän Vanhin lähde, jossa mainitaan Ahvenanmaan liitteenä on ehdotus kontrahtikirj aston säännöiksi, kontrahtikirjastohankkeesta, on Ahvenanmaan jonka ensimmäisessä pykälässä esitettiin kirjaston kontrahtirovastinkirjekonseptikirjassamaaliskuus- tavoitteeksi "att efter-hand bereda Ståndets inom sa 1837. Kirjeen mukaan oli herätetty kysymys Contract varande, så åldre som yngre Medlemmar, kontrahtikirj aston perustamisesta Ahvenanmaalle, h vilka åstunda att följa sin tid och Wettenskap åt, minkä vuoksi kontrahtirovasti Carl Hällfors lähetti tillfälle till nyttig och underhållande läsning i alueen papiston hyväksyttäväksi kirjaston sääntö­ Theologiskt och Ministerielt hänseende". Kirjas­ ehdotuksen ja pyysi samalla jäseneksi haluavia toon hankittaisiin kirjoja, tutkimuksia ja aikakaus­ ilmoittamaan, mitä kirjoja he mahdollisesti voisi­ lehtiä kaikilta teologian aloilta, kuten dogmatiikkaa, vat lahjoittaa tulevalle kirjastolle. [ÅLA KA eksegetiikkaa, moraalia, kirkkohistoriaa, "Pastoral- Brevkonc. 2.3.1837] Wettenskap", kateketiikkaa, kirkollista lainsäädän­ Kirjeen tekstin alla on otsikko Förslag till ett töä ja muuta uskonnon- ja kansanopettajan sivis­ Contracts-Bibliothek för Ålands Prosteri, mutta tykseen läheisesti liittyvää, sen sijaan varsinaisesti 80 Mäkinen: P.U.F. Sadelin ja kirjastot Kirjastotiede ja informatiikka 13 (3) - 1994

homileettisia teoksia (saarnakirjoja) ei kirjastoon ty seuraaviin luokkiin: Theologisk Litteratur (10 hankittaisi. Kontrahdin jäsenet, erityisesti pastorit nimekettä), Philologie och Exegetik (47), Dogmatik lahjoittavat kirjastoon kirjoja omista kirja­ (31), Moral (6), Religions och Kyrko-Historie (6), kokoelmistaan. Kirjastoa ei saa koskaan hajoittaa Pastoral Vetenskap, Catechetik, Homiletik (13), ja sen tulee seurata kontrahdin arkistoa "intill dess Ecclesiastik Lagfarenhet (7), Böcker och Af- att det kan förenas med en å Landet behöflig och handlingar i andra ämnen (42). [ÅLA KA Bibi.] framdeles möjligen blifvande Pädagogie- eller an­ Nimekkeitä on yhteensä 162, mutta jos lasketaan nan publik skole-inrättning". Kirjastosta huolehti­ nidokset, niin päästään kirjelmässä mainittuun 200 minen, kirjojen hankinta, luetteloiden laatiminen ja volyymiin. Valtaosa kirjoista on teologista lainauksen järjestäminen kuuluivat palkkiotta fakkikirjallisuutta. Kaunokirjallisuutta ei joukossa kontrahtirovastille. Kirjojen valinnasta päättivät ole kuin enintään jokin "Youngs Nätter" -tyyppi­ kontrahdin papit. Niitä sai lainata vain kontrahdin nen runoelma. Yhtään romaania tai muuta kevyem­ alueelle. Vuosimaksut oli porrastettu eriasteisten pää ei mainita luettelossa. Luettelon ulkopuolella pappien kantokyvyn mukaan, kuitenkin apupapit saattoi liikkua muutakin, mahdollisesti jopa ro­ ja armovuodensaamaajat olivat vapaita maksuista. maaneja, samaan tapaan kuin Europaeuksen Kontrahtirovastin tuli vuosittain esittää selvitys kontrahtikirjastossa . [BT 92/25.11.1843]. Kirjas­ kirjaston hoidosta. ton sopimuspohjaista, yksityistä luonnetta osoittaa Tuomiokapituli käsitteli asian pikaisesti ja erit­ se, että kirjaston luetteloa, tilejä tms. ei mainita täin myönteisessä sävyssä [TMA TTÄ ptk. Ahvenanmaan rovastikunnan arkiston inventaari- 4.4.1838]. Hällforsille lähetettiin kiittelevä kirje, luetteloissa. jossa sääntöehdotus hyväksyttiin sellaisenaan. Kontrahtirovastin kirjekonsepteissaesiintyy vuo­ Asiaa pidettiin niin hyvänä, että pian ilmestyi sittain mainintoja kirjaston toiminnasta, vuosi­ Åbo Tidningarissa uutinen Ahvenanmaan kontrahti- maksujen maksamisesta tai kutsuja kokoukseen, kirjastonperustamisestaja samalla painettiin sääntö­ jossa kirjojen ja aikakauslehtien tilaamisesta pää­ ehdotuksen teksti. Uutisen johdanto-osa oli kevy­ tettäisiin. Helmikuussa 1839 Hällfors kutsui kirjas­ esti toimittaen otettu Hällforsin kirjelmästä, ei tuo­ ton osakkaat kokoon: "för att öfverlägga och besluta miokapitulin päätöksestä. Tämän uutisen lainasi om de Böcker och Tidskrifter som till härvarande kiittäen myös Allmänna Tidning touko­ Prosteri Bibliothek för innevarande år komma att kuun lopulla.[ÅT 33/28.4.1838; FAT 117/ förskrifvas [...]." [ÅLAKABrevkonc. 16.2.1839.] 21.5.1838.] Kirjaston perustaminen siis tapahtui V. 1839 kirjasto sai kirjalahjoituksen. Eckerössä täysin julkisesti ja siitä tiedotettiin valtakunnalli­ neljännes vuosisadan kappalaisena toimineen, mutta sesti. Sensuuriasetuksen mukaan lainakirjastoja Kirkkonummen kirkkoherrana kuolleen Johan varten olisi tullut anoa lupaa sensuuriylihallitukselta. Ahlströmin (1748-1819) leski (kuoli 1838) oli Tällaista lupaa ei tiettävästi ole haettu sen parem­ nähtävästi testamentannut miehensä j älkeenj ättämät min Ahvenanmaan kuin Ylisen Karjalankaan kirjat kontrahtikirjastolle. Se, että Hällfors lähetti kontrahtikirjastoa varten. Syy on lähinnä se, että luettelon Ahlströmin kirjoista6 kierrokselle kirjas­ kyseessä olivat suljetut ammatilliset lukuseurat, ton osakkaiden luo, viittaa siihen, että osakkaat j otka eivät harj oittaneet lainakirj astotoimintaa ylei­ saivat tilata haluamansa kirjan kirjastosta käyt­ sölle. Sensuurisäännökset jatkoivat Ruotsin-vallan töönsä. Kiertokirjeet joka tapauksessa kiersivät aikana säädettyjä sensuurikäytäntöjä koskien ensi pappilasta toiseen, joten niiden mukana saatettiin sijassa kaupallisia, julkisia laina-kirjastoja, joita lähettää kirjojakin. Manner-Ahvenanmaalla väli­ lähinnä kirjakauppiaiden oletettiin ylläpitävän. matkat olivat lisäksi niin lyhyitä, että ei ollut suuri Tuomiokapitulin vastauksen saatuaan Hällfors vaiva pistäytyä kontrahtirovastin luona kirjoja ha­ saattoi kertoa kontrahdin papistolle, että tuomioka­ kemassa, jos ei jaksanut odottaa pidempään. Kir­ pituli ei ollut pelkästään hyväksynyt ehdotusta, jaston karttuminen oli ripeää: vuoden 1845 alussa vaan "ock deröfver förklarat dess nöje och siinä oli jo yli 500 nidettä ja Hällfors suunnitteli jo tillfredsställelse" [ÅLAKABrevkonc. 30.4.1838]. sen sijoittamista Skarpansin ala-alkeiskoulun tiloi­ Ahvenanmaan kontrahtirovastin arkistossa on hin [Hällforsin kirjelmä 17.1.1845, VA TKKA]. kontrahtikirjaston luettelo "Bok Catalog öfver Ahvenanmaan ja Ylisen Karjalan kontrahtien Ålands Prosteri-Bibliothek", jossa tuoreimmat teok­ kirjastojen lisäksi ei muista ole tietoja ennen kuin set ovat vuodelta 1838; se on niin ollen ilmeisesti arkkipiispa Bergenheim alkoi suosia kontrahti- kirjaston ensimmäinen luettelo. Kirjat on järjestet­ kirjastojen perustamista Itämaisen sodan jälkeen Kirjastotiede ja informatiikka 13(3) - 1994 Mäkinen: P.U.F. Sadelin ja kirjastot 81

[ks. Häkli 1963]. Hän tutustui Ahvenanmaan kir­ ginen kalenteri Suomen historian mainittavista ta­ jastoon jo pian arkkipiispaksi tultuaan, maalis­ pauksista. Vuoden 1837 helmikuun 7. päivän koh­ kuussa 1851 toimeenpannun piispantarkastuksen dalla [s. 105] sanotaan: "1837, 7 febr., Det äldsta yhteydessä ja ilmaisi tyytyväisyytensä tällaiseen prosteri-bibliotek (på Åland) inrättas ." Tieto on toimintaan, josta toivoi runsaasti hyötyä sekä melko varmasti Sadelinilta, sillä esipuheessa kiite­ kontrahdin papistolle että välillisesti myös seura­ tään avusta kolmea henkilöä, joista Sadelin oli kunnalle [ÅLA KA Kontr. 10.3.1851]. yksi. Miksi tässä on perustamispäivämäärä 7.2.1837, kun edellä lainatuissa lähteissä on 1.5.1837? Hällforsin memoriaalissa mainittu päivämäärä Mikä oli Sadelinin suhde on se, jolloin hänen sääntöehdotuksensa oli kiertä­ kontrahtikirj astoon? nyt kontrahdin papiston läpi ja he olivat alle­ kirjoituksillaan sitoutuneetyritykseenjajosta vuosi­ maksujen kantaminen laskettiin aloitetuksi. Edelläkerrotun yhteydessä ei kertaakaan tullut Sadelinin Elmgrenille lähettämä päivämäärä näh­ esille Sadelinin nimi, koska kaikki tapahtui tävästi tarkoittaa sitä päivää, jolloin hankkeen to­ kontrahtirovasti Hällforsin ja yhteisesti kontrahdin teuttamisesta asiallisesti sovittiin paikkakunnan papiston nimissä. Vuoteen 1845 kirjastoa säilytet­ papiston keskuudessa. Päivämäärän luotettavuutta tiin Sundin pappilassa, koska kontrahtirovasti ei ole syytä epäillä. Mutta miksi Sadelin ilmoitti Hällfors oli kirkkoherra siellä. Kun Hällfors muutti juuri tuon aiemman päivän? Ehkä siksi, että hän oli Isoonkyröön ja Sadelinista tuli ensin v.t. kontrahti­ tässä vaiheessa tietoinen Europaeuksen kontrahti- rovasti 1845 ja vakinainen 1851, kirjasto siirtyi kirjastosta ja sen perustamispäivästä, josta ei mei­ Hammarlandin pappilaan hänen hoitoonsa. Var­ dän päiviimme ole säilynyt tietoa, mutta joka, voisi hainen Sadelinin omasta kädestä lähtenyt maininta ajatella, oli 7.2. ja 1.5. välisenä aikana vuonna kontrahtikirjastosta on hänen kirjeessään A. I. 1837. Jos tämä pitää paikkansa, niin se osoittaa Arwidssonille 28.2.1838, siis kirjaston alku­ Sadelinin erityistä henkilökohtaista kiinnostusta vaiheiden ajalta: kontrahtikirj astoa kohtaan. "Om Thorsdag träffarj ag alla kamrater, vi samlas Elmgrenin "Efämerideissä" ei mainita Hammar­ då för att bestämma om requisitionen af Böcker till landin pitäjänkirjaston perustamista. Ilmeisesti vårt ContractsBibliothek, det första och enda i hela Sadelin ei sitä ilmoittanut, koska tarkkaan ottaen se Finland - och här behöfdes det dock minst, ty vi ei ollut ensimmäinen, vaan Weckströmin kirjasto hafva hvar och en liten nätt Bok samling."[KB] v. 1837 Pohjassa eikä Sadelin halunnut mainita Tämän maininnan voi tulkita ainakin kahdella hopealle jäänyttä yritystään. Weckström, jokamyös tavalla. Joko lopun lausuma siitä, että kirjasto juuri avusti Elmgrenin "Efämeridejä" tiedoilla, ei taas Ahvenanmaalle ei olisi ensi sijassa tarpeen, koska nähtävästi noteerannut kirjastoaan tarpeeksi ilmoit­ papeilla oli jo alansa kirjallisuutta omasta takaa, taakseen sen perustamisajankohdan. merkitsee, ettei Sadelin ollut kovin kiinnostunut Sinänsä ei ole suurtakaan väliä sillä mikä asiasta ja osallistui vain velvollisuudesta. Tai sitten kontrahtikirj asto sattui olemaan muutamaa kuu­ jo se, että Sadelin käytttää ilmaisuja "träffar jag alla kautta vanhempi. Merkillisempää on se, että muis­ kamrater" ja "det första och enda i hela Finland" ta kontrahtikirj as toista ei ole tietoja ennen Bergen- osoittavat hänen olleen asiasta henkilökohtaiseesti heimin rynnistystä v. 1856. Eikö idealla ollut kan­ kiinnostunut ja omakohtaisesti ylpeä sekä tietämä­ tavuutta ilman auktoriteettien panosta esikuvista tön Europaeuksen kirjastosta Karjalassa. Jälkim­ huolimatta vai johtuiko se ajan ilmapiiristä? mäinen vaihtoehto on todennäköisempi ottaen huo­ Bergenheimkaan ei heti ruvennut asiaa ajamaan, mioon Sadelinin kirjalliset ja kirjastolliset harras­ vaan vasta kun olosuhteet tuntuivat otollisilta. tukset. On hyvin mahdollista, että juuri hän alunpe­ Sadelinin kuoltua kirjasto siirrettiin Hammar- rin ehdotti kirjaston perustamista. landista Finströmin pitäjän Godbyn kylään raken­ Edellämainittu ei kuitenkaan ole ainoa lähde, nettuun koulurakennukseen, mihin säännöt alun­ joka yhdistää Sadelinin kontrahtikirjaston syntyyn. perinkin antoivat mahdollisuuden. Kirjaston ja Toinen tieto, jota voi pitää Sadelinin kynästä kontrahtirovastin varat olivat ilmeisesti päässeet lähteneenä on S. G. Elmgrenin teoksessa "Finska sekaantumaan, sillä rovastin leskeltä päätettiin pe­ efämerider" vuodelta 1854. Kirjanen on kronolo­ riä 30 ruplaa kirjaston varoja [Häkli 1963, 199|. 82 Mäkinen: P.U.F. Sadelin ja kirjastot Kirjastotiede ja informatiikka 13 (3)- 1994

II. Hammarlandin ja Eckerön nut lähes 9000 julkaisua, joukossa huomattava määrä Läsning för Folketia [Utdrag af Protocollet pitäjänkirjasto ...1836, ...1837, ...1838.] Tietoja värmlantilaisten innostuksesta kantautui varmasti Suomeen. Ruotsissa ei paljon muita esi­ Että Sadelin jossain elämänsä vaiheessa perusti kuvia ainakaan julkisuudessa esiintynyt. Pitäjän- pitäjänkirj aston, ei ole odottamatonta, mutta ongel­ kirjastoliike, joka menestyi erinomaisesti Karlstadin maksi jää, miksi hän ryhtyi toimeen juuri joulu­ hiippakunnassa, ei laajemmassa mitassa juurtunut kuussa 1841. Hän ei siten ehtinyt siihen kansan- muualle Ruotsiin ennen kuin vähintään 10 vuotta kirjastoinnovaation maihinnousuun, jota v. 1836 myöhemmin; samoin ei Suomessakaan ennen joulukuussa perustettu Tampereen lainakirjasto- Pynnisen kirjoituksia (1845) syntynyt kuin kaksi- seura ja Matthias Weckströmin pitäjänkirj as toksi kolme pitäjänkirjastoksi luettavaa yritystä, nimeämä hanke Pohjan pitäjässä v. 1837 edustivat Weckströmin, Sadelinin ja ilmeisesti myös [Henriksson 1948; Gardberg 1937]. Jälkimmäisen Europaeuksen, jos ei oteta huomioon Tampereen todennäköiseksi (ja edellisenkin mahdolliseksi) lainakirjastoseuran (1836) hanketta tai Regina- virikkeeksi arvelen ruotsalaisen Aftonbladetin7 jou­ koulun kirjastoa, joista kummastakaan ei tiedetty lukuussa 1836 julkaisemaa otetta värmlantilaisen julkisuudessa. Innovaatiot eivät juurtuneet, koska Föreningen till spridande af nyttig Folk-läsning edellytykset eivät olleet kunnossa, vallitsi inom Carlstads Stift -seuran vuosikertomuksesta, kansanvalistukselle epäsuotuisa mielipideilmasto. jossa selostettiin seuran toimintaapitäjänkirjastojen Ehkä Sadelin oli myös nähnyt toukokuussa 1839 hyväksi. Borgå Tidningin uutisen Weckströmin kirjaston Jos nyt on mielekästä etsiä syitä siihen, miksi perustamisesta Pohjan pitäjään [BT 42/29.4.1839]. Sadelin ei ryhtynyt toimeen v. 1836-37, niin en­ Keskustelu Ruotsin valtiopäivillä kansakoulu- simmäisenä tarjoutuu syyksi samaan aikaan vireil­ asetuksesta v. 1840, missä yhteydessä puhuttiin lä ollut Ahvenanmaan kontrahtikirjastohanke ja myös kirjastoista, on voinut kantautua Sadelinin sen vaatima huomio. Hänellä luulisi olleen tietoa korviin. Valiokuntakäsittelyssä ehdotukseen lisät­ Värmlannin seuran toiminnasta, koska hän oli ollut tiin pykälä, jonka mukaan pitäjänkirjastojen perus­ vuodesta 1836 tukholmalaisen Sällskapet för tamista tulisi rohkaista [Berg 1942, 93-94]. Mah­ Nyttiga Kunskapers spridande -seuran jäsen, jonka dollisesti pykälä lisättiin piispa C. A. Agardhin innoittamana värmlantilaiset olivat oman seuransa ehdotuksesta, olihan hän Värmlannin seuran pu­ perustaneet. Pääkaupungin seura, joka puolestaan heenjohtaja ja asiaa käsitelleen valiokunnan jäsen. oli lähes tarkalleen englantilaisen esikuvansa kai­ Lisäys voi olla myönnytys Agardhille, joka suosit­ ma, ei valinnut päätehtäväkseen pitäjänkirjastojen teli kaunopuheisesti kotiopetuksen ja kouluope­ perustamista, vaan sen pääasiallinen panos oli rah­ tuksen yhdistämistä, jottei lapsia riistettäisi kotilie­ vaalle suunnattu aikakauskirj a "Läsning för folket" den luota liian varhain. Pääasiassa valittiin kuiten­ (alk. 1834).[Sörbom 1972; Larson 1945] kin koulukeskeinen opetusmalli. Agardh, joka oli Tässä aikakauskirjassa oli jo pariin otteeseen ennen Karlstadin piispaksi tuloaan Lundin yliopis­ mainittu Värmlannin seuran toiminta (1836,1837). ton kasvitieteen professori, oli monipuolisuutensa Viidennessä vuosikerrassa (1839) selostettiin värm- ja loistavan puhetaitonsa takia jo eläessään neroksi lantilaisten menestyksellistä toimintaa jo laajem­ mainittu. Hänen vaikutuksensa kansanopetus- min: "Föreningen har sökt att, genom befordrandet asioissa oli suuri Suomenkin papiston keskuudes­ af Socken-bibliotekers inrättande, lemna tillfälle sa. Sadelin vetosi hänen auktoriteettiinsa kansa- och bereda hågen för en nyttig läsning hos de koulukeskustelussa [HT 29/14.4.-30/17.4.1841]. arbetande klasserna." Karlstadin hiippakunnan 47 Ruotsissajulkaistujakehotuksia perustaa pitäjän- seurakunnasta oli perustettu kirjasto 22 seurakun­ kirjastoja oli jo aiemmin mm. talonpoikaisen valtio- taan. Seuran johtokunnalle seurakunnista saapu­ päivämiehen P. Sahlströmin pamfletissa "Om neissa kertomuksissa selostettiin, kuinka innos­ Folkundervisningen" [1833, 65-67]. Paljon van­ tuneesti kansa oli ottanut kirjastot vastaan hempi, mutta tässä tapauksessa tärkeä on pastori lainaamalla kirjoja, kokoontumalla yhdessä luke­ Magnus Hjortsbergin kirja "Anwisning huru maan, keräämällä rahaa ja liittämällä kirjaston toi­ föräldrar af Allmogen Rätt böra uppfostra sina minnan pitäjän- tai pyhäkoulun yhteyteen. Seura barn" [1799], joka kuului Sadelinin pitäjänkirj aston oli perustamisestaan vuoteen 1838 mennessä jaka­ perustaksi lahjoittamiin kirjoihin. Hjortsberg ei Kirjastotiede ja informatiikka 13(3) - 1994 Mäkinen: P.U.F. Sadelin ja kirjastot 83

tosin puhu "Sockne-Bibliothekista" vaan käyttää ta, luonnontietoa ja D) maan lainsäädäntöä. Luoki­ sanaa "Bokförråd". Kirjassa on myös lyhyt luettelo tus ei ollut peräisin ainakaan Värmlannin seuran sopivista kirjoista. suositusluettelosta [julk. Larson 1945] eikä Hjortsbergiltä. Eniten luokitus muistuttaa Vaasan lukuseuran kirjaston (1813) luettelon luokitusta, vaikka onkin sitä karkeampi ja muutama luokka Kirjaston perustaminen puuttuu kokonaan (kuten matkakertomukset, elä­ mäkerrat, romaanit). Määräys, että kirjojen tuli olla Sadelin otti kirjastoasian esiin Hammarlandin ja "af allmänt nyttigt och fattligare innehåll" tarkoit­ Eckerön kirkonkokouksessa 12.12.1841 [ÅLA HK taa käytännössä sitä, että kevyempää luettavaa, Kyrk.]. Hän kertoi pitäjänmiehille, että oli usein kuten romaaneja ja näytelmiä, ei kirjastoon otettai­ ilolla havainnut monissa seurakunnan jäsenissä si. Tässä vakavailmeisyydessä Hammarlandin kir­ halun viettää vapaa-aikaansa lukemalla ja uskoi, jasto seurasi tiiviisti Värmlannin seuran suosituk­ että tämä halu yhä lisääntyisi ja leviäisi, jos vain sia. kirjoja olisi saatavilla. Hän ehdotti pitäjänkirjaston Sääntöjen mukaan kirjasto on pastorin ja seura­ perustamista ilmoittaen olevansa valmis luovutta­ kuntalaisten yhteisessä päätösvallassa, mutta pas­ maan kirjastolle kokoelman kirjoja. Pöytäkirjan tori hoitaa kirjojen hankinnan, luetteloinnin ja mukaan seurakunnan jäsenet, jotka kiitollisuudella sidotuksen sekä kirjaston tilit yms. ja on lähinnä ja ilolla ottivat vastaan tarjouksen, uskoivat, että vastuussa kirjaston kirjoista. Vaikka Sadelin sellainen laitos ei jäisi ilman hedelmää ja siunausta. lahjoittikin kirjaston peruskokoelman, niin lähdet­ Samalla he lupasivat tehdä seuraavilla lukusilla tiin siitä, että kirjasto aina tulee olemaan Hammar­ keräyksen kirjojen ostamista varten, mihin voitai­ landin emäseurakunnan ja sen kappelin Eckerön siin myös käyttää kirjojen lainaamisesta kertyviä omaisuutta eikä sitä voi luovuttaa pois eikä hajoit­ varoja. Pastori lupasi tehdä sekä luettelon lahjoit­ taa. Kirjaston tilit tuli tarkastaa vuosittain touko­ tamistaan kirjoista että ehdotuksen säännöiksi seura­ kuun loppuun mennessä kirkonkokouksessa. kuntalaisten käsiteltäväksi. Pastori ilmoitti myös, Sääntöihin sisältyvät tarkat määräykset käyttö­ että ne papille kuuluvat maksut, joita käsityöläiset, oikeudesta, kirjojen säilytyksestä, lainauskäytän- torpparit ja muut asukkaat rahan sijasta suorittivat nöstä ja turmeltuneiden kirjojen korvaamisesta. päivätöillä, tulisivat, jos maksuvelvolliset niiden Käyttöoikeus oli kaikilla pitäjän jäsenillä, "så maksussa vitkastelisivat, perittäväksi ulosmit­ Husbönder, som Tjenare, Handtverkare, Torpare tauksella ja lankeaisivat kirjastokassaan. Tämä tar­ m. fl.". Säätyläisiä ei mainita, mutta eipä kirjastoa koitti sitä, että Sadelin, sen lisäksi että lahjoitti ollut heille tarkoitettukaan. Samoin ei mainita lai- kirjoja, luopui osasta hänelle tulevia maksuja. Se ei naaj an sukupuolesta mitään, vaikka ammattinimik­ muuten ollut ensimmäinen kerta. Jo 1830-luvulla keet tietysti tarkoittavat miehiä. Lapsia ei säännöis­ Sadelin oli luopunut ns. ruumislehmistä eli niistä sä mainita, mutta Sadelinin lahjoittamissa kirjoissa lehmistä tai vastaavista rahasummista, jotka annet­ oli jokunen lapsille tai koululaisille tarkoitettu teos. tiin kirkkoherralle korvaukseksi ruumiiden siunaa­ Jäljempänä selostettavasta Sadelinin kirjelmästä misesta. Hän lahj oitti varat kiertävän koulumestarin tuomiokapitulille ilmenee, että nuoriso oli erityi­ palkkaamiseen. sesti hänen mielessään kirjastoa perustettaessa. Hanke oli siis kokonaan lähtöisin pastorilta, ei Kirjojen lainaus ei ollut ilmaista. Maksu oli 5 seurakuntalaisten pyynnöstä eikä säätyläisten kopeekkaa kuukaudelta kahdesta sormen paksui­ keräyksellä. Viikon kuluttua (19.12.) Sadelin saat­ sesta kirjasta, lisäkuukausilta kolme kopeekkaa. toi lukea kirkonkokoukselle luettelon lahjoitta­ Lainaajia kiellettiin lainaamasta kirjaston kirjoja mistaan kirjoista ("fyratio nio särskilta Verk i sextio toiselle henkilölle. Lainauksesta huolehti seura­ häften") ja sääntöehdotuksensa. Kirjat oli jo kunnan lukkari, joka palkkioksi vapautettiin lainaus- luovutettu kirjastolle ja sijoitettu asehuoneen tar­ maksuista. Kirjoja sai lainata sunnuntaisin ja juhla- koitukseen varustettuun kaappiin. päivisin jumalanpalveluksen jälkeen. Lainaus- Yksityiskohtaisten sääntöjen ensimmäisen py­ maksujen käsittelyä koskevaa pykälää (§10) on kälän mukaan kirjasto koostuu sellaisista ruotsin­ kirjoitusvaiheessa sorvailtu erityisen huolellisesti. kielisistä, sisällöltään yleisesti hyödyllisistä ja asi­ Rahat tuli heti lainaajan läsnäollessa laittaa kirja­ allisista kirjoista, jotka käsittelevät A) uskontoa, kaapissa olevaan reiälliseen lukolliseen laatikkoon, moraalia, B) historiaa, maantiedettä, C) maatalout­ jonka avain oli sen seurakuntalaisen hallussa, joka 84 Mäkinen: P.U.F. Sadelin ja kirjastot Kirjastotiede ja informatiikka 13 (3)- 1994

huolehti myös kirkon suuren kassa-arkun avaimes­ mästä puuttuva lause: "Bibliotheksinrättningen har ta. Lainausmaksujen lisäksi voivat pastori ja seura­ med lifligaste deltagande blifvit af Socknemännerne kunta sopia vapaaehtoisista avustuksista, jotka ke­ anfattad; på nu slutade läsförhören insamlades för rättäisiin vuosittain kinkereillä ruoduttain. saken något öfver 100 Rub. B. Ass." [ÅLA HK Sääntöjen hyväksymisen jälkeen saatettiin tode­ Brev 21.3.1842.] Tämän virkkeen jättäminen pois ta, että pastorin lahjoittamat kirjat oli jo luovutettu voi olla lapsus tai sitten se voi liittyä samaan kirjastolle, joten lainaustoiminta saattoi alkaa jo ongelmaan kuin seuraava pöytäkirjan peukalointi. samana päivänä. Lopuksi päätettiin, että asia ja sen Otteeseen jäljennetyssä pöytäkirjassakin yhteydessä syntyneet säännöt ja ote pöytäkirjasta (19.12.41) on nimittäin eräs merkittävä ero alkupe­ tuli toimittaa arkkipiispan ja tuomiokapitulin käsi­ räiseen. Alkuperäisen pöytäkirjan viidennen pykä­ teltäväksi ja hyväksyttäväksi sekä oli hankittava län mukaan kokouksessa tehdyt päätökset ja hy­ sensuuriylihallituksen lupa kirjastolle, mistä kai­ väksytyt säännöt tuli toimittaa arkkipiispan ja tuo­ kesta pastori lupasi huolehtia. miokapitulin hyväksyttäviksi sekä hankkia sen­ Sadelin laati asiasta kirjelmän tuomiokapitulille, suuriylihallituksen lupa kirjastolle, mutta sekä jossa hän ilmoitti kirjaston perustamisen tavoit­ tuomiokapitulille että sensuuriylihallitukselle men­ teeksi: "För att bereda mine Socknemännen en lika neeseen otteeseen oli lisätty jatko: "och skall det nyttig som nöjsam sysselsättning under lediga avstå med Böckernas utlåning till dess svar härom stunder, och isynnerhet draga ungdomen och de ankommer". Lisäys johtui sensuuriasetuksesta: kos­ uppväxande från ett skadligt kringgående om Sön- ka sensuuriylihallityksen asiana oli antaa lupa ja och Helg-dags eftermiddagar...". [TMA TTA privilegio luku- ja lainakirjastojen perustamiseksi Hamm. 21.3.1842.] Tämä perustelu on vähän eri­ [Nådig förordning 14.10.1829 §69, §71], ei laina­ lainen kuin se, minkä hän ilmoitti seurakunta­ usta ainakaan virallisesti voinut aloittaa ennen lu­ laisilleen, joille hän perusteli kirjastoa lukuhalun van saamista ja kirjaston luettelon tarkistusta. tyydyttämisellä, siis kysynnällä. Nyt hän tuo sel­ vemmin esille sen hyödyn, että nuorison vanhem­ pia ja viranomaisia hermostuttanutta sunnuntaista Kirjaston kirjat kyläkiertoa voitaisiin tällä keinolla hillitä. Perus­ teena oli siis tällä kertaa väestön käyttäytymisen Kirjelmän liitteenä oli edelleen luettelo Sadelinin kontrolli. Nuorison sunnuntai-iltapäiväinen kierte­ lahjoittamista kirjoista. Kirjakokoelma ilmensi ly kylillä talosta taloon ja siitä aiheutuneet järjestys­ varsin tarkkaan kirjaston tausta-ajatusta. Se, mitä häiriöt mainitaan 1800-luvun lehdistökirjoittelussa nykyään kutsutaan kaunokirjallisuudeksi, puuttui usein. Syynä pidettyä toimettomuutta pyrittiin pois­ lähes kokonaan. Uskonto, moraali ja hyöty vallitsi­ tamaan myös pyhäkouluilla ja kirjastoilla. Ongel­ vat. Valikoima oli samankaltainen mutta vielä ras­ ma oli osissa maata niin huomattava, että kyseessä kaampi kuin esim. Värmlannin seuran (1836) ei ilmeisesti ollut pelkkä aikalaisten näköharha. suosituslista [siitä ks. Tynell 1931, 32-40]. [Esim. BT 87/7.11.1846, HT 97/12.12.1846, HT. Fiktiivistä ajanvietekirjallisuutta, esim. romaa­ 31/21.4.1849, Suometar 18/4.5.1849; Ylikangas neja, ei haluttu rahvaankirjastoihin, vaikka luku- 1976, 74-77, 83, 228-239.] seurojen kirjastoissa ne muodostivatkin yleensä Sadelin pyysi arkkipiispan ja tuomiokapitulin suurimman ryhmän, kuten oli Vaasassakin. Erona suostumusta kirjastolle ja toimittamaan anomuk­ oli kohdeyleisöjä kirjaston hallinta: lukuseurassa, sen edelleen tuettuna sensuuriylihallitukselle. Hän ainakin periaatteessa, jäsenet itse päättivät, mitä oli jo tuomiokapitulille menevään kirjelmään hankitaan. Kaupallisissa lainakirjastoissa oli pak­ liitänyt valmiin anomuksen sensuuriylihallitukselle. kokin olla tarjolla sitä, mitä kysyttiin. Yksityishen­ Anomuksen oheen Sadelin liitti otteen Hammar- kilönä Sadelin hankki omiin ja perheensä tarpeisiin landin ja Eckerön kirkonkokouksen pöytäkirjasta Tukholmasta "litterärt kramsia", millä hän tarkoitti 12.12.1841, jolloin hän oli ehdottanut kirjaston Thomsonin ja Hjertan romaanisarjoja [kirje perustamista sekä 19.12., jolloin säännöt hyväksyt­ Arwidssonille 12.6.1837 KB]. Kirjallisuuden laji­ tiin. Ensimmäisestä otteesta oli jätetty pois lause en sopivaksi katsottu käyttö seurasi säätyrajoja: papinmaksujen rästien perimisestä ulosottokeinoin romaanikirjallisuus ei sopinut alemmille kansan­ ja varojen liittämisestä kirjastokassaan [em. kirjel­ luokille. Niitä varten oli, uskonnollisten kirjojen mä 21.3.1842]. Kirjelmän konseptissa on lisäksi ohella, olemassa erityinen kirjallisuudenlaji ennen allekirjoitusta seuraava lähetetystä kirjel­ "kansankirjallisuus" (folklitteratur, folkskrifter). Kirjastotiede ja informatiikka 13(3) - 1994 Mäkinen: P.U.F. Sadelin ja kirjastot 85

Sitä ei määrittänyt niinkään sisältö kuin muoto, varsinkin yksinkertaisia kansanmiehiä ja -naisia, esitystapa ja tarkoitus. lapsista puhumattakaan. Romaanien lukemiseen Onkin luonnollista, ettei vähiä varoja haluttu kuluvan ajan olisi voinut käyttää paremminkin. tuhlata heikkotasoiseen roskaan tai vaarallisesti Toisaalta romaanit antoivat rahvaalle vääriä sääty­ kiihottaviin kirjoihin. Tämä oli oikeastaan kahden läisten maailmaan kuuluvia malleja ja mielikuvia. rintaman sotaa, sillä yhtäältä piti taistella uutta Kun verrataan Sadelinin luetteloa ja hänen romaanikirjallisuutta eli ylempien luokkien viihde­ kirjastonsa myöhempiä hankintoja varhaisempaan kirjallisuutta vastaan ja toisaalta koettaa vierottaa pitäjänkirjastohankkeeseen, Weckströmin kirjas­ kansaa pois rahvaan viihteestä, arkkikirjallisuu- toon Pohjassa, on ero silmiinpistävä. Weckströmin desta, jota pidettiin kaiken pohjanoteerauksena. kirjaston luettelo ei liene kokonaisuudessaan säily­ Arkkikirjalhsuutta vastustettiin yksimielisesti. Esi­ nyt, mutta sensuurikomitean arkistossa on tallella merkiksi Topelius suositellessaan erästä Sadelinin Weckströmin lähettämä luettelo kirjoista, jotka hän kansankirjasta kirjoitti: "Bättre är att nyttiga lär­ oli tuottanut Ruotsista kirjastoa varten [VA SY domar läggas i folkets hand, än att det förlöser sina Kirjaluett.]. Luettelo on kuin toiselta vuosisadalta: penningar på dessa eländiga wisor eller widrigt se vilisee romaaneja, joita Sadelinin luettelossa ei kluddiga trädsnitt, hwarmed kringresande skojare ole yhtään, kevyttä ja viihdyttävää lukemista, mut­ nu pryda alla wäggar i bondstugorna." [HT 78/ ta mukana on myös hyödyllistä. Valikoima tuo 2.10.1847] Snellman kritikoi Valtio-opissaan mieleen lukuseurojen tai kaupallisten laina­ (1842) vähäarvoista "päivän pennikirjallisuutta", kirjastojen luettelot, olihan Weckströmin kirjaston "joka tosin voi antaa paljostolle muistitietoja tarkoitus palvella sekä säätyläisiä että rahvasta. monenlaisista tuntemattomista asioista ja oloista, Kumpikin kirjasto kuvasti perustajansa persoonal­ mutta ei milloinkaan pysty luomaan sitä mehevää lisuutta ja maailmankatsomusta: Sadelin oli ja ytimekästä tietoa, joka voisi elää ja kehittyä autoritäärinen konformisti, Weckström utelias ja kansallissivistyksenä" [Snellman 1932,141]. Ehkä mielikuvituksekas diletantti. Keräilyintohimo näyt­ samaan kastiin arkkikirjallisuuden kanssa kuului tää olleen heille yhteistä [Weckströmistä ks. Gard­ Sadelinin haukkumasanana käyttämä "brännvins­ berg 1937, 112]. Tulevaisuus tosin osoitti, että litteraturen" [HT 29/14.4.1841]. Sadelinin kirjastomain oli vuosikymmeniä, ehkä Topelius ja Snellman tosin olisivat antaneet kan­ satakin vuotta, voitokkaampi. san käsiin myös romaaneja [Snellmanista ks. Mä­ kinen 1992], mutta ei nähtävästi Sadelin. Hän kau­ histeli v. 1843 rikollisuutta käsittelevässä kirjoi­ Byrokratiaa tuksessaan turmelevan kirjallisuuden lisääntymis­ tä ja arveli, että siitä löytyy yksi syy rikollisuuden Sadelinin anomus oli tuomiokapitulille ongel­ kasvun taustalta: "de alster, hvilka pressen mången­ maton hyväksyä. Asia ei kuitenkaan mennyt aivan städes så öfversvämmande lemnar till sedeförderf, ilmoitusasiana, sillä papereita kierrätettiin etukä­ uppslukas med den glupskes snålhet." Ja kuvaava­ teen tuomiokapitulin jäsenten keskuudessa. Koko­ na esimerkkinä hän kertoi, kuinka Englannissa oli uksesta, jossa anomus hyväksyttiin, olivat poissa huonojen kirjojen lukeminen levinnyt: "Då 200 sekä arkkipiispa Melartin että myöhempi arkkipiis­ Böcker af värde utgå från låne-bibliothekerne, pa, tuolloinen lehtori Bergenheim, mutta oletetta­ förslitas under tiden 2000 af förderfligare halt." [FAT vasti he olivat tietoisia asiasta. Tuomiokapituli 266/15.11.1843]8 Hän ei täsmentänyt, minkälaista kiitti Sadelinia anteliaisuudesta ja valistuksen edis­ tuo huono kirjallisuus oli, arkkikirjallisuuden ta­ tämistä seurakunnassaan, mutta piti parempana, paista vaiko romaaneja. että pastori itse toimittaa anomusasiakirjan sensuuri- Huonon kirjallisuuden vastainen ristiretki jatkui ylihallitukselle. [TMA TTA Ptk 20.4.1842] koko 1800-luvun, mutta tässä ei ole mahdollisuutta Se olikin seuraava askel. Sadelinin lähettämä sen selvittelyyn. Riittänee todeta, että Sadelinilla anomus oli päivätty 21.3., koska paperi oli sama oli mielestään hyvä syy pitää romaanit poissa kuin se, minkä hän toimitti tuomiokapitulille edel­ pitäjänkirjastosta, koska ne olivat vaarallisia sekä leen lähetettäväksi. Anomuskirjeessä ei sen vuoksi poliittisesti että moraalisesti. Voisi puhua "fiktio- myöskään mitenkään viitata siihen, että Turun tuo­ kammosta" [vastaavasta ilmiöstä Englannissa ks. miokapituli oli jo antanut asialle oman hyväksymi­ Sturges & Barr 1992]. Pelättiin romaanien ja vas­ sensä. Anomus kirjattiin sensuuriylihallituksen taavien painotuotteiden kiihottavan ihmisiä liikaa, diaariin 27.5.1842 [VA ST Diaari; Kirj.]. 86 Mäkinen: P.U.F. Sadelin ja kirjastot Kirjastotiede ja informatiikka 13 (3) - 1994

Sadelin käytti hakemuksessaan kirjastosta nimi­ spridande" -seuran ensimmäinen puheenjohtaja tystä "Sockne Bibliothek", mitä nimitystä sensuuri- sekä Karlstadin sisarseuran kunniajäsen [Sörbom asetus ei tuntenut eikä sensuuriylihallituksen my ön- 1972, 80]. Poppius oli hyvin keskeinen virkamies tämä privilegio sen paremmin. Asetus ja ylihallitus Ruotsissa ja luottamuksellisessa suhteessa kunin­ puhuvat jatkuvasti "Läse- och LåneBibliothekista", gas Kaarle Juhanaan. Vuonna 1826 hän tuli koska asetuksessa tarkoitetaan lähinnä kaupallisia kauppakollegion presidentiksi ja v. 1838 maanvil- lainakirjastoja, joita oli jo Ruotsin vallan aikana jelysakatemian johtajaksi [Kansall. elämäkerr. IV perustettu kirjakauppojen yhteyteen. Yhä vuoden 1932, 383-384; Wedberg 1934, 3 ja 285]. Pastori 1829 asetuksessa etusija tällaisten kirjastojen pe­ sommitteli maanviljelysakatemialle ja sen puheen­ rustamiselle annettiin kirjakauppiaille (§71), mis­ johtajalle kirjeen, jossa erityisesti kiitettiin sitä, sä seurattiin Ruotsin vallan aikuisia säädöksiä että akatemia ja sen johtaja olivat muistaneet ulko­ [Hovikanslerin ohjesääntö 23.2.1802 §4]. Sadelin mailla toteutettua hanketta [ÅLA HK Brev 18.9. kuitenkin anoi lupaa "å Församlingens och egne 1842]. vägnar". Sensuuriyliyhallitus myönsi luvanjaprivi- Julkaisujaan lahjoittaneelle Suomen talous­ legion Hammarlandin ja Eckerön seurakuntien seuralle lähetettiin myös kiitoskirje, jonka mukaan jäsenille.[VA SY Kons. ptk 3.6.1842.] Sadelinin "afsigten med det här inrättade Sockne Bibliotheket kirjasto oli ensimmäinen kunnallinen kirjasto, sillä är att förskaffa Socknens Medlemmar kännedom i Weckström oli anonut ja saanut privilegion itsel­ de ämnen om hvilka icke en gång den ringaste leen yksityishenkilönä. Privilegiosta ilmenee myös, Medborgare bör sakna kunskap, om han skall miksi Sadelinilla9 oli syytä olla varovainen ano­ uppfylla sin bestämmelse i samhället". Tällä kertaa musta tehdessään ja pöytäkirjanotteita kirjoittaes­ Sadelin kiinnittää huomiota kirjaston informaatio­ saan. Privilegiossa oli näet ehto, että ennen lai­ ta välittävään tehtävään, aiemminhan hän oli jo nauksen aloittamista kirjaston kirjojen luettelo oli perustellut kirjastoa lukuhalun tyydyttämisellä ja toimitettava sensuurikomitean tarkastettavaksi, väestön (nuorison) käyttäytymisen kontrolloinnilla. pelkkä lahjoitettujen kirjojen luettelo ei riittänyt. Talousseuralle seurakunnan nimissä lähetetyn kir­ jeen lisäksi Sadelin osoitti erillisen kiitoskirjeen seuran sihteerille, valtiosihteeri Lars Arnellille, Kirjanhankintaa johon hänellä nähtävästi oli läheiset suhteet. Viitattuaan seurakunnan kirjeeseen talousseuralle, Hammarlandissa ei oltu toimettomina viran­ jossa pyrittiin tulkitsemaan Sadelinin ja pitäjän- omaisten lupaa odoteltaessa. Toukokuussa (1842) miesten nöyrin kiitollisuus seuralle, Sadelin lisäsi: päätettiin, että pastori ostaa kinkereillä kerätyllä "Hos Herr Statssekreteraren stå vi dock i den sadalla ruplalla sopivia kirjoja Turusta [ÅLA HK största förbindelse för den Bokgåfva vi erhållit. För Kyrk. 8.5.1842]. Rahojen kerääminen kinkereillä min enskilta del anser jag det för en heder att åter tuli myöhemmin olemaan yleinen tapa varojen- hafva varit i tillfälle att brefväxla med Herr hankinnassa suomalaisille kirjastoille. Elokuussa Statssekreteraren, hvars emot mig ofta yttrade pastori ilmoitti ostaneensa kirjoja ja että osa oli jo oförtjenta välvilja jag alltid skall förvara i dyrbar sidottuja voitiin liittää kirjastoon. Pastori oli ollut hågkomst, om jag än icke alltid är i tillfälle att yhteydessä myös Ruotsiin. Kuninkaallinen ruotsa­ skrifteligen eller muntligen försäkra denna." [ÅAB lainen maanviljelysakatemia oli lahjoittanut useita KFHS D II 5, Sadelin talousseuralle 26.11.1842; vuosikertoja vuosikirjojaan ja toimituksiaan sekä Arnellille 5.12.1842.] Suhteiden hoito Arnelliin oli muita maatalousaiheisia kirjoja yhteensä 31 nidet­ otollista, sillä hän oli L.G. von Haartmanin ja tä. Akatemian sihteeri Nathorst oli lahjoittanut muiden korkeiden byrokraattien luottohenkilö kaksi kirjaansa lampaanhoidosta. Sällskapet för [Arnellista: Dahlström 1948.] nyttiga Kunskapers spridande oli lahjoittanut 29 Sensuurikomitean vaatiman kirjaston luettelon vihkoa aikakauslehteään "Läsning för Folket." Sadelin lähetti vasta marraskuussa 1842. Kirjeessä Kirkonkokouksen pöytäkirjan marginaalissa on hän pyysi, että kirjasto voitaisiin avata yleisön Sadelinin lisäys: "för hvilka Socknen har att tacka käyttöön [ÅLA HK Brev 1.11.1842; luettelo: VA Herr Presidenten StatsRådet och kommendören SY Kirjaluett.]. Luultavasti kirjastoa oli jo käytetty Poppius i Stockholm." [Loc. cit. 28.8.1842.] täyttä päätä. Luettelossa on muutamia eroja ja Suomalaissyntyinen valtioneuvos Gabriel runsaasti lisäyksiä verrattuna Sadelinin lahjoitta­ Poppius oli "Sällskapet för nyttiga kunskapers mien kirjojen luetteloon. Kirjaan "Sveriges första Kirjastotiede ja informatiikka 13(3) - 1994 Mäkinen: P.U.F. Sadelin ja kirjastot 87

strid. Folkläsning" on liitetty selvennys: "innehåller ei kuitenkaan nähtävästi koskaan tapahtunut. varning mot dryckenskap" ilmeisesti sen vuoksi, Wasenius ei ilmeisesti reagoinut Sadelinin vetoo­ että Ruotsissa oli ilmestynyt melkein samanniminen mukseen, koska Sadelin palasi asiaan lähes vuoden G. H. Mellinin teos "Sveriges sista strid", joka oli kuluttua syyskuussa 1843 [1.9.1843] ja uudestaan vahvasti venäläisvastainen. Lisiä osastoon "A. marraskuussa [20.11.1843] kysymällä ohimennen Religion, Moral" olit tullut viisi numeroa, yhteensä "Blir det att vänta något för vårt Bibliothek?" seitsemän nimekettä, joista yksi 86-osainen sarja Pyyntö ei vieläkään tuottanut tulosta, joten huhti­ pieniä traktaatteja (Svenska evangeliska Sällskapets kuussa 1844 Sadelin yritti uudestaan: "Dessutom Skrifter N. 1-86). Sarjan vihkosia ei eritellä luette­ hoppas jag att Tit. villfar min begäran och sänder lossa, mutta niiden joukossa (n:o 53) oli Sadelinin till vårt Socknebibliothek några Böcker, såsom parikymmentä vuotta aiemmin kirjoittama raittius- minne af de relationer vi haft med hvarannan. Nog kirjanen10. C-osastoon (Landthushållning, Natur­ har väl Tit. några som kunde utan saknad[?] lemnas kunnighet) oli tullut useita moniosaisia sarjoja, från det rika förlaget." [13.4.1844]. kuten edelläviitatut "Läsning för Folketin" 29 vih­ Wasenius näyttää tällä kertaa päätelleen, ettei koa, "Svenska Landtbruks Akademiens Annaler" pääsisi itsepäisestä pastorista eroon ilman jotain 1819-40 j a saman akatemian kertomukset vuosilta lahjoitusta, ja lupasi kirjoja, mistä Sadelin häntä 1816-29 ja 1830-31 sekä "Försök anställda på kiitteli toukokuussa [10.5.1844]. Wasenius nähtä­ Landtbruks Akademiens experimentsfält" 1826— västi lähetti Sadelinille kustannus- ja myynti­ 1831. Sensuuri ei löytänyt luettelosta mitään huo­ luettelonsa, koska joulukuussa 1844 Sadelin il­ mauttamista. Luettelossa on 76 numeroa eli puolet moitti merkinneensä halutut kirjat ja erikoisesti lisää lahjoitettujen kirjojen listaan verrattuna. lakikokoelman viidennestä osasta lähtien [1.12. Nimekkeitä on enemmän, koska samaan niteeseen 1844]. Kirjat saapuivat kesäkuussa 1845, mistä on usein sidottu useita pienempiä teoksia. Sadelin kiitti parissa kirjeessä [23.6. ja 2.7.1845]. Kirjaston kokoelman kehitystä voi seurata vuon­ na 1846 pidettyä rovastintarkastusta varten tehdys­ tä kirjaston luettelosta. Kirjasto tarkastettiin ja ver­ Kirjaston julkistaminen rattiin luetteloon, kirjaston tilit, jotka oli asianmu­ kaisesti hyväksytty kirkonkokouksessa, katsastet­ Aikakauden sopivaisuussäännöt ilmeisesti esti­ tiin. Kirjaston kartunta oli jatkunut entiseen tapaan. vät Sadelinia itseään kirjoittamasta suoraan kirjas­ Mielenkiintoista luettelossa on osasto "D. Juridiska tostaan, mutta hän kuitenkin lähetti kirjaston sään­ arbeten", jossa tosin oli vain yksi numero, mutta nöt Zacharias Topeliukselle, jonka toimittama Hel­ sitä tärkeämpi: "Samling af Placater, Förordningar, singfors Tidningar julkaisi ne kiitellen syksyllä Manifester och Påbud m.m. hvilka i Finland sedan 1842. Topelius sai näin sopivaa ajankohtaista ai­ 1808 från trycket utkommit"[ÅLA HK Visit.28- neistoa sen vastapainoksi, että Helsingfors Morgon­ 29.6.1846]. Teoksen neljä ensimmäistä osaa Sadelin blad oli julkaissut tietojaPohjan kirjastosta [HT 94/ oli itse lahjoittanut kirjastolle, mutta seuraavat osat 1842; HM 78/1842]. Myöhemmin Sadelin sai hän oli lähes kerjännyt kirjakauppias ja kustantaja suj autettua pitäj änkirj aston (sekä kontrahtikirj aston) G. O. Waseniukselta, joka oli tunnettu kirja- ja yhteen Finlands Allmänna Tidningin julkaisemaan muista lahjoituksistaan edistyksellisiin tarkoituk­ maaseutukirjeeseensä, kun arkkipiispa kävi tarkas­ siin. tusmatkalla Hammarlandissa v. 1851 [FAT 66/ Sadelinin Waseniukselle kirjoittamia kirjeitä on 20.3.1851]. Muuten hän ei lyönyt rumpua saavu­ säilynyt21 kappaletta vuosilta 1841-1845 [HYK]. tuksellaan. Mahdollisesti hän odotti, että jos yritys Ne käsittelevät julkaisujen välitystä, kirjojen tila­ korkeammissa portaissa katsotaan hyväksi, niin uksia, Sadelinin kirjoittamaa Matthias Laurénin sen edistäminen myös otetaan ylemmän viranomai­ elämänkertaa, joka liitettiin tämän saarnakokoelman sen, s.o. piispan tehtäväksi, kuten sitten tapahtuikin alkuun, yms. Sadelin alkoi Waseniuksen pehmit- Bergenheimin aikana, tosin vasta paljon myöhem­ tämisen syksyllä 1842 vetoamalla Waseniuksen min. tunnettuun myötämielisyyteen hyviä asioita koh­ Kirjasto, sen luettelot ja tilit tarkastettiin rovastin- taan. Hän mainitsi myös, että kirjasto oli saanut (1846) ja piispantarkastuksissa (1851, 1855) ja Ruotsin maanviljelysakatemialta ja muilta ruotsa­ siitä tehtiin asianmukaiset merkinnät tarkastus- laisilta järjestöiltä kirjoja ja lupasi painattaa leh- dokumentteihin. Arkkipiispa Bergenheim kävi tar­ teenlahjoittajiennimetkiitoksin [13.11.1842],mikä kastusmatkalla Ahvenanmaallaja Hammarlandissa 88 Mäkinen: P.U.F. Sadelin ja kirjastot Kirjastotiede ja informatiikka 13 (3) - 1994

jo 1851, heti kautensa alussa, ja tällöin hän jo seurakuntien kesken siten, että 3/5 tuli Hammar- kiinnitti myönteistä huomiota sekä kontrahti- että landille ja 2/5 Eckerölle. Pitäjänkirjaston tilit tar­ pitäjänkirjastoon. Kontrahtikirjastosta arkkipiis­ kastettiin ja hyväksyttiin ainakin keväällä 1879 palla oli vain hyvää sanottavaa (ks. ed.), mutta se, kirkonkokouksessa, jolloin päätettiin ostaa myös mitä hän sanoi pitäjänkirjastosta, on merkillepan­ uusia kirjoja. V. 1880 se päätettiin siirtää kunnan- tavaa pohdittaessa, miksi hän ei ruvennut aikai­ tupaan, koska kirjat kärsivät sakaristossa kosteu­ semmin ajamaan pitäjänkirjastojen asiaa julkisesti. desta, ja valittiin kunnankokouksen puheenjohtaja Pöytäkirjassa todetaan, että kirjasto on asianmukai­ kirjastonhoitajaksi.[ÅLS HKKyrk. 26.11., 17.12., sesti saanut luvan viranomaisilta ja että kirjojen 23.4.1879; 22.2.1880] valinta on tehty huolella. Kirj at olivat luonnollisesti sensuurin hyväksymiä. Arkkipiispa ilmaisi erityi­ sen tyytyväisyytensä tämän kauniin ja hyödyllisen laitoksen johdosta ja sanoi odottavansa siitä tule­ Sadelinin linja jatkuu vaisuudessa paljon hyvää, mutta hän kuitenkin katsoi aiheelliseksi tehdä selväksi, että hän luotti Tarkasteltaessa Sadelinin toimintaa kirjastojen enemmän papiston uskonnon valaistuksen johta­ edistäjänä kiinnittyy huomio pariin seikkaan. Hän maan harkintaan kuin maalliseen sensuuriin. Sen oli menneisyyden mies siinä mielessä, että hän oli vuoksi hän ei pitänyt riittävänä, että rahvaan käsiin omaksunut porthanilaisen valistuksen perinnön joutuvat kirjat tarkastaa vain maallinen sensuuri, ennen Ruotsin ajan loppua. Tämän perinnön päälle vaan papiston tulisi lisäksi alistaa ne omantun- oli kerrostunut romantiikan aatteita. Kansan valis­ nontarkkaan tarkastukseen. Papiston tuli olla täy­ taminen oli ehdoton velvollisuus eikä Sadelin mis­ sin varma, ettei se itse myötävaikuttanut tosi Kris­ sään nimessä ollut niitä kirkkoherroja, jotka vain tinuskoa ja laillisesti vahvistettua hyvää porvaril­ nauttivat etuuksiaan. Toisaalta Sadelinilla oli vah­ lista järjestystä vastaan taistelevien sosialististen ja va vakaumus sääty-yhteiskunnan erinomaisuudesta, kommunististen aatteiden levittämiseen. Niistä ei mihin liittyi romanttinen käsitys säätyjen erilaisista edes ruotsalainen kansankirjallisuus nykyään ollut luonteista ja niille soveliaasta käyttäytymisestä ja kokonaan vapaa. [TMA TTA Ahv. 10.3.1851.] tiedosta. Tästä johtui se, että hän tarjosi talonpojille Arkkipiispan sanoista voi lukea muutakin kuin äärimmäisen asiallista ja hyvää tarkoittavaa kirjal­ ääretöntä varovaisuutta, nimittäin hänen tavoitteen­ lisuutta, koska pelkäsi kevyemmän, viihteellisem- sa pitää maalliset viranomaiset erillään kirkon ja män kirjallisuuden pahentavan talonpojat sää­ seurakuntien asioista, mikä tässä tapauksessa tar­ dystään. koitti kaksinkertaista sensuuria varmuuden vuoksi. Sadelin myös edusti sitä kirjastotoiminnan vai­ Arkkipiispan muistutuksen taustana oli kenraali­ hetta, joka oli vielä hyvin tiukasti sidoksissa ruot­ kuvernööri Mensikovin edellisenä keväänä Turun salaisiin aloitteisiin. Autonomian alkupuoliskolla tuomiokapitulille lähettämä kirjelmä, jossa tuomio­ yhteys Ruotsiin oli vielä elimellinen, Suomi oli kapituleja kehotettiin sensuuritoimissaan tehok­ kulttuurisesti Itä-Ruotsia. Yhteys ei tietenkään myö­ kaasti estämään lukijoitten uskoa horjuttavien tai hemminkään kokonaan katkennut, mutta eräänlai­ vallitsevan kirkon opin kyseenalaiseksi saattavien nen automatiikka heikkeni, kun fennomaanit tart­ kirjoitusten leviäminen. Kenraalikuvernöörin kirje tuivat asteittain kulttuurisiin ohjaksiin. Sadelin ei taas liittyi samana päivänä annettuun kieltoon jul­ puolestaan ollut mikään anti-fennomaani, hänhän kaista suomen kielellä muuta kuin uskonnollista ja oli SKS:n jäsen, harrasteli nuoruudessaan jopa taloudellista kirjallisuutta. [Tiensuu 1985, 166.] kansanrunojen keräämistä eikä koskaan sanonut Arkkipiispa ei aikonut antaa ruotsinkielisenkään pahaa sanaa suomalaisuusliikkeestä. Hänen aika­ kirjallisuuden osalta aihetta epäilyksiin. naan fennomania ei ollut vielä profiloitunut puo­ Kirj aston käytöstäj a myöhemmistä kartunnoista luepoliittisesti, joten hän ei todella joutunut pohti­ ei ole paljon tietoa. Luultavasti Sadelin ei vanhem­ maan suhdettaan siihen vaihtoehtona totutulle miten jaksanut sitä liiemmälti kehittää ja hänen maailmankatsomukselle. Sadelin sovelsi kirjasto- kuoltuaan se ilmeisesti meni rappiolle. V. 1876 yhteyksissä sellaisia muotoja ja periaatteita, usein silloisen kirkkoherran toimesta valittiin toimikunta suoraan Ruotsista lainattuja, jotka myöhemmin luetteloimaan ja järjestämään kirjastoa. Sitten se tulivat yleisesti käytetyiksi pappien j a fennomaanien jaettiin Hammarlandin ja itsenäistyneen Eckerön kirjastoharrastuksissa. Nämä muodot ja periaatteet Kirjastotiede ja informatiikka 13(3) - 1994 Mäkinen: P.U.F. Sadelin ja kirjastot 89

eivät olleet ainoa vaihtoehto, kuten Weckströmin allmogens [... ] bildning samt om skolors inrättande esimerkki osoitti, ne vain olivat silloisissa yhteis­ för dess barn , till Herr - N.N. Muistio on päivätty kunnallisissa ja poliittisissa oloissa vahvempia. Vöyrissä 1.4.1831, sen lopussa on nimimerkki M. A., Vaikka Sadelin ei pitänyt kirjastostaan erityistä joka todennäköisesti tarkoittaa Mathias Achrénia. meteliä julkisuudessa, se kuitenkin oli olennainen Tiedon muistiosta olen saanut talousseuran ent. osa hänen kansansivistysajattelustaan. Se soveltui sihteeriltä Lars Zilliacukselta. Achrénistaks. Krook hyvin hänen agardhilaiseen käsitykseensä kansan­ 1931, 153-168. opetuksesta kodin, seurakunnan ja koulun yhteis­ 3 Lääkärien lukuseuroista Tukholmassa ja Kööpen­ työnä. Kodin opetettua lapsen lukemaan ja kansa­ haminassa oli uutinen Åbo Allmänna Tidningissä koulun täydennettyä kodin antamaa pohj aa on luon­ 28.6.1810. Tiedon lähde Mustelin 1949, 117. nollista pyrkiä turvaamaan jatkuva itseopiskelun 4 Häkli 1963 s. 191 sanoo, ettei ole löytänyt Växjön mahdollisuus. Pitäjänkirjasto oli paikallinen laitos, kokouksen dokumenteista mainintaa kontrahti- seurakunnan omassa kontrollissa. Yhtä päättäväi­ kirjastosta; syy tähän on se, että Tegnérin puhe sesti kuin Sadelin pyrki torjumaan valtion puuttu­ julkaistiin erikseen lehdissä ja myöhemmin hänen misen pikkulasten opetukseen tai vaivaishoitoon, kootuissa puheissaan v. 1842, ks. ed. Tegnérin hän varmasti halusi pitää valtion erossa kirjastois­ puheesta julkaistiin täydennettynä BT:ssä osa, jos­ ta, siinä määrin kuin se oli mahdollista sensuurin sa ei tosin puhuttu kontrahtikirjastoista: BT 86-87/ oloissa. Hän halusi asettua tuulensuojaksi kirjaston 31.10.-5.11.1838 Öfversigt af Sveriges Theologiska ympärille seuraten arkkipiispa Bergenheimin neu­ literatur för åren 1817-1837. Kirjallisuuslehtien voa, j onka tämä antoi Hammarlandin pitäj änkirj as- merkitystä kuvaa se, että lehden toimitus oli ensin toa tarkastaessaan. Että se Nikolai I:n aikana mer­ havainnut Tegnérin puheen saksankielisenä Allge­ kitsi pikkutarkkaa holhousta ja varovaisuutta, ei meine Litteratur Zeitungissa. ehkä ollut vältettävissä, mutta mahdollisesti seu­ 5 Häklin 1963 s. 191 mukaan tuolloinen arkkipiispa raavien sukupolvien kirjastoja hoitaneet suomalai­ Melartin oli kehitellyt rovastikuntakirjastoajatusta, set papit ja muut säätyläiset noudattivat yhä tätä mutta tälle tiedolle en ole löytänyt tukea. Häklin neuvoa tarpeettoman uskollisesti. lähteenä käyttämän Takolanderin Melartin-elämä­ kerran lähteetkään eivät tue tietoa Melartinin aktii­ Hyväksytty julkaistavaksi 19.9.1994. visuudesta tässä asiassa [Takolander 1927, 89]. 6 Luettelo ei ole säilynyt, mutta se mainitaan Häll­ forsin kirjekonseptissa: 9.1.1840, ÅLA KA Brevkonc. Että todella on kyse Johan Åhlströmistä, Viitteet on oletus, joka perustuu Åhlströmien pitkään Eckerön-aikaanja lesken kuolinvuoteen. Ks. Hen­ 1 Sadelinin kirjoitukset HTssa 95/5.12. 1840 ja 29/ riksson 1989, 121. 14.4. _ 30/17.4.1841; ks. myös Halila 1949, 177- 7 Lehti tosin oli virallisesti kielletty Suomessa, mutta 178. Halila ei tosin nimeä Sadelinia, koska tämä ainakin Helsingin postihallitukseen, missä Weck­ ajan tavan mukaan käytti vain nimimerkkiään "S- ström oli virassa, se silti tuli salaisesti. Weckströmin n". Sadelinin ajatukset kansakoulusta ja kansan­ käsien kautta kulkivat kaikki suomalaisten tilaajien opetuksesta eivät kuitenkaan olleet aivan niin yksi­ ulkomaiset lehdet (eräitä Turkuun suoraan jääviä oikoisia kuin kokonaisuudesta irrotettu tokaisu antaa lehtiä lukuunottamatta), joten Aftonbladetin kir­ aiheen luulla. Valotan Sadelinin ajatuksia kansa­ joitus todennäköisesti tuli hänen ulottuvilleen. koulusta ja muista ajan keskeisistä kysymyksistä 8 Moraalinvartijana Sadelin toimi julkisesti myös sekä hänen toimintaansa yleensä ensi vuonna il­ tuomitessaan v. 1845 (ÅT 19/8.3.1845) siveettö­ mestyvässä ruotsinkielisessä kirjoituksessani, jos­ mänä pitämänsä Topeliuksen novellin. Topelius ta tämä artikkeli on muokattu osa. Nyt julkaistavan oli muuten Sadelinin kummipoika. osan viittausjärjestelmää on tiivistetty luettavuu­ 9 Sadelin oli hyvin tietoinen sens.ylih. toiminnasta, den parantamiseksi. Täydelliset viitteet ovat saata­ olihan hän läheltä seurannut Vaasan lukuseuran vissa lehden toimitukselta, kirjoittajalta tai myö­ kirjaston vaiheita sen kynsissä ja hän oli itsekin hemmin ilmestyvästä ruotsinkielisestä laitoksesta. toiminut Vaasan paikallisena sensorina kolmisen 2 AAB, K. Finska Hushållninssällskapets arkiv, D kuukautta vakinaisen sijaisena. XXIII 19, blad 210-219, Tankar om Finska 10 Sadelinin Vaasan-aikanaan kirjoittama, sikäläisen 90 Mäkinen: P.U.F. Sadelin ja kirjastot Kirjastotiede ja informatiikka 13 (3)- 1994

evankelisen seuran kustantama anonyymi raittius- Krook, Tor: Väckelserörelserna i Österbottens svenska kirjanen "Några ord till wäckelse och warning för församlingar under 1800-talet. I. Hfors 1931. dem som äro begifna på dryckenskap" (1820) oli (Finska kyrkohistoriska samfundets handlingar todellinen menestysteos; se käännettiin heti XXXI). suomeksi ja taas, kun alkuteos oli unohtunut, ruot­ Larson, Bror: Till värmländska folkbildningsarbetets siksi takaisin (1854); Ruotsin evankelinen seura historia. - Nationen och hembygden. Skriftserie julkaisi siitä useita painoksia, myöhemmin sen utgiven av Värmlands nation i Uppsala och julkaisemista jatkoi ruotsalainen raittiusseura, vii­ Föreningen Nationen och hembygden. IV (Uppsa­ meinen painos julkaistiin v. 1875, 17 vuotta la 1945), s. 41-71. Sadelinin kuoleman jälkeen. Lennmalm, F.: Svenska läkaresällskapets historia 1808-1908. Sthlm 1908. (Svenska Läkaresäll­ skapets handlingar, band 38). Mann, Gunter: Die medizinischen Lesegesellschaften Kirjallisuuslähteet in Deutschland. Köln 1956. (Arbeiten aus dem Bibliothekar-Lehrinstitut des Ländes Nordrhein- Berg, F.: Hur folkskolestadgan tillkom. 2. uppl. Stock­ Westfalen,Heftll). holm 1942. Mellberg, Walter: Läse-Bibliotheketi Wasa. Till 150- [Böcker, C. C.] :Betänkande om de utaf Kejserl. Finska årsminnet. Vasa 1944. Hushållnings-Sällskapet på Ahlmanska donations­ Mustelin, Olof: Läsesällskapet i Åbo. - Historiska och fondens bekostnad inrättade Skolor. Hfors 1828. litteraturhistoriska studier 25:59-210(Hfors 1949). Dahlström, Svante: Lars Arnell. Bidrag till hans Mäkinen, Ilkka: Snellman kansankirjastoista ja luke­ biografi. Åbo 1948. (Acta Acad. Aboensis. misesta. - Kirjastotiede ja informatiikka 11(1): 10— Humaniora XVI,3). 24, 1992. Elmgren, S. G.: Finska efämerider. Hfors 1854. Nurmio, Yrjö: Maamme lukuseuroista ja niiden kir­ [Elmgren, S.G.]: S. G. Elmgrenin muistiinpanot. Julk. jastoista 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alku­ Aarno Maliniemi. Hki 1939. vuosikymmeninä. - Historiallinen aikakauskirja Gardberg, Carl-Rudolf: Ny gardin kirjasto Pohjan pi­ 1947: i_47. täjässä. Satavuotismuisto. - Kansanvalistus- ja Okko, Marjatta &Okko, Pirkko: Varhainen kansan- kirjastolehti 1937: 108-114. kirjastoaloite Lemillä: Jakob Roschier 1787-1838. Gottlund, C. A.: Otawa eli suomalaisia huvituksia. I - Kirjastotiede ja informatiikka 5(4): 126-130, osa. Tukhulmissa 1831. 1986. Grönroos, Henrik: Kirkonkirjastot ja niiden tehtävät Petersen-Jessen, Anne: Liperin rovasti Anders Josef Ruotsi-Suomessa. - Suomen kirkkohistoriallisen Europaeus 1797-1870. Pieksämäki 1987. (Suo­ seuran vuosikirja 33-34(1946): 3-36. men sukututkimusseuran julkaisuja 39). Halila, Aimo: Suomen kansakoululaitoksen historia. Protocoll vid Prest-Mötet i Skara den 3, 4 och 5 I. Porvoo-Hki 1949. September 1833. Skara 1833. Henriksson, Bjarne: Prästmän på Aland under 500 år. Priisener, Marlies: Lesegesellschaften im 18. Mariehamn 1989. (Ålands högskola 1989: 2.) Jahrhundert. Ein Beitrag zur Lesergeschichte. - Henriksson, Karl-Erik: Tampereen lainakirjastoseura Archiv fur Buchgeschichte Bd. XIII 1973, Sp. 369- vuodelta 1836. - Kirjastolehti 1948: 144-147. 594. Herlin, Gunnar: Daniel Nordin. Ett småländskt Sahlström, P.: Om Folkundervisningen. Framställning herdeminne från Tegnérs tid. Lund 1948. till det upplysta Allmänheten samt S weriges Bonde Hjortsberg, Magnus: Anwisning huru föräldrar af Stånd. Stockholm 1833. Allmogen Rätt böra uppfostra sina barn. 2. uppl. Sammandrag af Skara Consistorii Tryckte Circulärer, Strengnäs 1799. i alphabetisk ordning, författadt af And. Bjursten, Häkli, Esko: Tietoja rovastikuntakirjastojen perusta­ Borås 1834. misesta ja alkuvaiheista. - Suomen kirkkohistorial­ [Snellman, J.V.]: J. V. Snellmanin Kootut teokset. II. lisen seuran vuosikirja 48-51 (1958-61): 190-219 Hki 1932. (Hki 1963). Sturges, Paul & Barr, Alison: The fiction nuisance' Kansallinen elämäkerrasto. IV osa. Porvoo 1932. in nineteenth-century Britisch public libraries. - Krogius, Ali: Finska Läkaresällskapets historia 1835- Journal of Librarianship and Information Science, 1935. Hfors 1935. 24(1): 23-32, 1992. Kirjastotiede ja informatiikka 13(3) - 1994 Mäkinen: P.U.F. Sadelin ja kirjastot 91

Suomen lehdistön historia. 6. Hakuteos. Kuopio 1988. Turun maakunta-arkisto (TMA) Sörbom, Per: Läsning för Folket. Studier i tidig svensk Turun tuomiokapitulin arkisto (TTA). folkbildningshistoria. Stockholm 1972. Ahvenanmaan rovastikunta 1824, 1827-1849, E Takolander, Alfons: . 2. Ekenäs VII 25. (Ahv.) 1927. (Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimi­ Hammarlandin emäseurak. 1825-1908E VI tuksia 22). 26.(Hamm.) [Tegnér, Esaias]: Esaias Tegnérs brev. II 1824-1825. Tuomiokapitulin pöytäkirjat. (Ptk.). Red. av Nils Palmborg. Malmö 1954. [Tegnér, Esaias]: Tal vid skifta tillfällen af Esaias Valtionarkisto VA Tegnér. Tredje bandet. Handlingar hörande till Sensuuriylihallituksen arkisto (SY) Prestmötet i Wexjö den 20,21,22 och 23 September Konseptipöytäkirjat 1840-1844 (Kons. ptk.) 1836. Vexjö 1842. Saapuneiden asiakirjojen diaari 1830-1850 (Diaari). Tiensuu, Kyllikki: Edvard Bergenheim. Toiminta Kirjeasiakirjat 1840-1843 (Kirj.) koulumiehenä ja arkkipiispana vuoteen 1863. Hki Sensuurikomitean kirjaluettelot 1837. (Kirjaluett.) 1985 Suomen kirkkohistoriallisen seuran toim. 133. Tuomiokapitulien kouluarkisto (TKKA). Ahvenan­ Tynell, Knut: Folkbiblioteken i Sverige. Stockholm maan ala-alkeiskoulun kirjeasiakirjat 1845-1870. 1931. C. Hällforsin memoriaali 17.1.1845. Utdrag af Protocollet, hållet wid Sällskapets för spridande af nyttiga kunskaper allmänna samman­ Åbo Akademis bibliotek (ÅAB) komst. . .1836. - Läsning för Folket, Årg. 2/1836 h. K. Finska Hushållningssällskapets arkiv. [KFHS] 2, s. 1-5. Band D XXIII 19, blad 210-219 "Tankar om Finska Utdrag af Protocollet... 1837. - Läsning för Folket, allmogens [... ] bildning samt om skolors inrättande Årg. 4/1838, h. 2, erill. numerointi: I-VIII sivujen för dess barn , till Herr - N.N." 96 ja 97 välissä. Band D II 5. Utdrag af Protocollet [...] 1838. - Läsning för Folket, Årg. 5/1839, h. 2, s. 97-106. Ålands landskapsarkiv (ÅLA) Wedberg, Birger: Gabriel Poppius. Minnesteckning. Hammarlands kyrkoarkiv. (HK) Sthlm 1934. Brevconcept 1831-1890 (Brev) Wiberg, Albert: Ur sockenbibliotekens äldre historia. Kyrkostämmoprotokoll.(Kyrk.) - Biblioteksbladet 1942: 154-161. Visitationsprotokoll 1846-55. (Visit.) Wrangel, Thecla: Från forna tider. Hörsagor och Kontraktsprostens arkiv. (KA) personliga minnen. Sthlm 1926. Brevkoncept 1833-1852 Da 5. (Brevkonc.) Ylikangas, Heikki: Puukkojunkkareitten esiinmarssi. Ankomna brev från domkapitlet 1822-1841 Eb 3. Väkivaltarikollisuus Etelä-pohjanmaalla 1790- (Ank.) 1825. Hki 1976. Biblioteksförteckningar Ba 2. (Bibi.) Kontraktsmötesprotokoll. (Kontr.)

Arkistolähteet Käytettyjä lyhennyksiä Helsingin yliopiston kirjasto (HYK) Waseniuksen kokoelma. BT Borgå Tidning FAT Finlands Allmänna Tidning Kungliga biblioteket, Tukholma (KB) HM Helsingfors Morgonblad Brev till A. I. Arwidsson (mikrofilmit: VA). HT Helsingfors Tidningar