Vol. 38 2013, Nro 4

Vol. 38 2013, nro 4

ISSN 0355-4791

TOIMISTO Suomen Perhostutkijain Seura ry:n toimisto avoinna tiistaisin klo 15.30–20.00 HUOM. Talvikaudella helmikuun loppuun asti vain parittomien viikkojen tiistaisin. • Osoite/Address: Suomen Perhostutkijain Seura ry, Lämmittäjänkatu 2 A, FI–00810 Helsinki • e-mail: [email protected], internet: http://www.perhostutkijainseura.fi Pankkiyhteys — Bankförbindelse: Sampo Pankki, IBAN: FI0680001900268583, BIC-koodi DABAFIHH

HALLITUS — STYRELSE Taloudenhoitaja Lassi Jalonen, Isonmastontie 2 as 1, 00980 Helsinki. Puheenjohtaja — Ordförande Puh. 040 557 3000, e-mail: [email protected] Reima Leinonen, Rauhalantie 14 D 12, TOIMINNANJOHTAJA — 87830 Nakertaja. Puh. 040 529 6896, VERKSAMHETSLEDARE e-mail: [email protected] Jari Kaitila, Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, Varapuheenjohtaja puh. 050 586 8531, Väritykseltään vaihteleva täpläsiilikäs Kimmo Silvonen, Pronssitie 28, 02750 Espoo. e-mail: [email protected] (Parasemia plantaginis) on tutkimus- Puh. 040-709 0987, e-mail: [email protected] TOIMIKUNNAT — UTSKOTT kohteena mielenkiintoinen. Värivaihte- Muut hallituksen jäsenet: (1.7.2013 alkaen) Eettinen toimikunta: Vesa Lepistö (pj), lun merkityksestä ja tutkimustuloksis- Maria Heikkilä, Otsolahdentie 7 A 7, 02110 Espoo Jyrki Lehto, Markus Lindberg, Karl-Erik Lundsten ta lisää tämän lehden sivuilla 104–107. Puh. 040 502 2504, e-mail: [email protected] Kuva: Bibiana Rojas Suojelutoimikunta: Erkki Laasonen (pj), Juha Lemström, Takilatie 18 A, 00850 Helsinki Petri Hirvonen, Jari Kaitila, Hannu Koski (siht.), Puh. 040 550 0847, e-mail: [email protected] Jaakko Kullberg, Reima Leinonen, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg, Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Juha Pöyry, Tatu Sallinen, Panu Välimäki Hyönteisosasto 00014 Helsinki. Puh. 050 328 8886, Havainto- ja tiedonantotoimikunta: e-mail: [email protected] Olavi Blomster, Lassi Jalonen, Jari Kaitila, Ari Uusimäki, Jorvaksenpuisto 3 B 10, 02420 Jorvas Jaakko Kullberg, Pertti Pakkanen, Baptria 4/2013 Puh. 050 380 7199, e-mail: [email protected] Hannu Saarenmaa, Panu Välimäki Vol. 38 Sihteeri — Sekreterare Taloustoimikunta: Lassi Jalonen (pj), Julkaisija — Utgivare Markus Lindberg, Ukonkivenpolku 1 G, 01610 Vantaa. Bo-Göran Kumlander, Risto Martikainen, Suomen Perhostutkijain Seura ry Puh. 040 701 9891, e-mail: [email protected] Esko Tuomisto Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf Jäsenlehdestä ilmestyy neljä numeroa vuodessa. Lehti postitetaan Suomen Perhostutkijain Seura ry:n jäsenille. OHJELMAA KEVÄÄLLÄ 2014 Osoitteenmuutokset seuran toimistoon.

Ilmoitukset — Annonser Lauantai 8.2.2014 klo 12.30, KUUKAUSIKOKOUS, Helsinki, Tieteiden talo, sali 505 1/1 sivu – sida 250 euroa 1/2 sivu – sida 150 euroa VIIKONLOPPUTAPAHTUMA 12.–13. HUHTIKUUTA 2014 1/4 sivu – sida 80 euroa HÄMEEENLINNASSA, RANTASIPI AULANGOLLA Baptrian toimitus Ohjelmasta ja ilmoittautumisesta tiedotamme jäsenkirjeessä sekä nettisivuillamme. Päätoimittaja Nettiin päivitämme lisäksi tarkempia tietoja kaikista kokousohjelmista, kerhoilloista Panu Välimäki ja muusta ajankohtaisesta. Seuraa siis nettiä: www.perhostutkijainseura.fi Simeonintie 3, 90410 Oulu, puh. 040 716 8516, e-mail: [email protected] Toimittajat: TARVIKEVÄLITYS TUHDISTI TIETOA Lauri Kaila, (tieteellinen tarkastus) e-mail: [email protected] PÄIVÄPERHOSISTA Lennä, Jari-Pekka Kaitila Hyönteistarvike TIBIALE Oy Päiväperhoset matkalla puh. 050 586 8531, safi irisoturi Suomen Perhostutkijain Seura ry:n pohjoiseen – Miten ilmaston e-mail: [email protected] Kari Nissinen Maailman Jaakko Kullberg toimiston aukioloaikana tiistaisin muuttuminen vaikuttaa päiväperhoslajien suomenkielinen puh. 050 328 8886, klo 15.30–20.00. HUOM. Talvikaudella päiväperhosiimme? Millä lajeilla nimistö e-mail: [email protected] helmikuun loppuun asti vain parittomi- menee hyvin, millä huonosti, Timo Lehto (taitto) en viikkojen tiistaisin. ja miksi? Kirjassa paljon puh. 050 338 3725, OSOITE: Lämmittäjänkatu 2 A, tietoa Suomen lajiston tilasta OSA 1 RITARIPERHOSET Papilionidae KAALIPERHOSET e-mail: [email protected] Pieridae TÄPLÄPERHOSET Timo Leponiemi FI-00810 Helsinki • TILAUKSET: ja kehityksestä. 248 sivua. Nymphalidae s.l. puh. 0400 939939, [email protected] tai puh. Markus P. Ran- e-mail: [email protected] Hinta 54,00 tala 050 561 6760 (ma–to klo 16–19). – SAARINEN Tomi Mutanen JANTUNEN JÄSENILLE 4 9 , e-mail: [email protected] PÄIVÄPERHOSET MATKALLA POHJOISEEN Magnus Östman, (ruotsinnokset) "Suomen päiväperhoset maailmanennätys- Lennä, safiirisoturi. Maailman tel. (09) 6122 2923, 040 768 5526, vauhdissa." aa 12.9.2010. – Etelä-Saim sten ottavaa ihmi päiväperhoslajien suomenkie- painavaa san jej mmmini rhosilla on töön laa äiväpe stuvat ympäris jotka heija nottu, että e-mail: [email protected] tekemisistä, On sa koskaan. UHTIA mmin kuin lmakehään UUTTA VA voimakkaa ttäminen i ANNEN ja alttinen syö errattavissa VUOSITUH idin ylenp , joka on v SA hiilidioks kaan katastrofi VAIHTEES oja saada ai elä- ja Keski- mimpia tap inisiii pi on Et Pon var sotaan. assaa. linen nimistö, osa 1 – Upeasti Hopeas erho- osmaailm allinen päiväp ittaiseen maailman ät jo perh eie sen omessa tav n täysim rkit näkyv tiia viim Su steet kuitenki rofi n me uimaa vauh Ilmastoennu katast ttunut h ti, ja nen. pimämpi Ilmasto lajisto on muu llä huonos tavat, ettei läm äiväperhos varoit 2080- Suomen p illa menee hyvin, mi yillä ää sovi lajille llä laje la, niit Suomi en ohjolan den aikana. Mi metsänreunoil issa aan aikaan P 22 vuo itä kuuluu illa ja LLapi luvulla.a Sam miksi? M ai vain so isolle joukolle n kaikkea äristöissä t enn Paino — Tryckeri: et avautuvat enne aahdeymp e Suome ov u- lla, p amme ukannen pikk arei ajeja odot kuvitettu teos yli 7000 päiväper- Et - uusia lajeja. ja pellonpient Mitä uusia l ilmasts onn on jo tullut rhosille? senä, kun iveperhonen ille päiväpe vat ensimmäi hä dustelijoiden eläv lajit katoa mmäisten tie a? Mitkä ensi lähivuosin altaakkuunn- ossa. sopivat olot? alkanut v jouk päivä- a 1991 äähheess esittelee 113 muutos vie niille aa vuonn menneessää l — LAJISTO MUUTTUU Kirja en ja vuosikymm Kirjapaino Uusimaa, Porvoo n levinneisyyd äihin kysymyksiin vast . Kahdessa ojjaa ylili perhoslaji ta N uranta nnnuutt tieetto oksia vuodes väperhosse a on kirjaa auden muut llinen päi a ja tutkija uuoododoiillttaa ILMASTO LÄMPENEE runs kertaa to- na rrastaja onon ulkkooll hoslajista. Säväyttävä kokonai- ha ik ensimmäistä aehtoista etelärann 1991 – ja havaia n- 750 vapa rhosesta silömäärien asta päiväpe dellisten yk ottaa on lla – sekä val neljästä miljo . jen perustee lä tuntureille to evvaisuutta täl simmille erhosten tul pohjoi päiväp tyvät Ulkoasu ja taitto: Timo Lehto la. KiK rjastaa löy osisadal PÄIVÄPERHOSET vu tunnis- tiedoto lajjieen myös perus iden men läähialue tamiseksi, Suo Lähde harrastajien ja uusien päiväperhosten suus maailman lajistosta ja sen a. unohtamatta MATKALLA lajistoaa matkaan – 2000-luvun kesät eivät jätä ketään kylmäksi. POHJOISEEN eri ryhmistä, uusimmalla nimis- ISSN 0355-4791 Tutustu myös netissä! HintaISBN 978-952-67544-1-335,00 KIMMO SAARINEN & JUHA JANTUNEN – www.tibiale.fi JÄSENILLE 32 ,– töllä. 320 sivua. 98 Baptria 4/2013 8.10.2013 8.09

PP-seuranta_kansipaperi_000.indd 1 Baptria PÄÄKIRJOITUS

Isonokkosta ja naamakirjaa

äiväperhoset marssivat pohjoiseen ja eivät yöper- työlistalla korkealla, koska sen tuomalla tiedolla pystymme hosetkaan jälkeen jää, eli olemme seuranneet viime suoriutumaan myös seuraavasta perhosten uhanalaisarvioin- vuosina jatkunutta muutosta lajistossamme. Isonok- nista kuluvan vuosikymmenen lopulla. Samalla vetoan jäse- kosperhoset pöllähtivät maahamme 2012 ja lisää nistöömme uusien havaintopaikkojen etsimiseen tunnettujen Plappoi keväällä 2013. Lajia havaittiin kesällä 2013 Kainuus- ”Locus classicusten” lisäksi. Toki tunnettujen paikkojenkin sakin. Samaan aikaan ruususiipi havaittiin Kajaanin lentoken- tilaa täytyy seurata, mutta mikäli löydämme uusia esiintymiä, tältä. Viime vuosina on pohjoisen näkövinkkelistä ollut myös on helpompaa auttaa lajeja selviämään tulevaisuudessakin. havaittavissa monilla lajeilla lentoaikojen aikaistumista ja lop- Puheenjohtajakauteni alussa peräänkuulutin myös avoimuut- pusyksystä on ollut pitempään ”tyhjää” ennen talven tuloa. ta asioiden hoidossa ja keskusteluissa. Tämä on edelleen voi- Ilmasto on siis muuttunut lämpimämpään suuntaan lajiston massa ja tarkoittaa suoraa kanssakäymistä vaikeissakin asi- perusteella. oissa. Tällä tavalla pystymme rakentamaan yhä parempaa ja Esitin puheenjohtajaksi valitsemiseni yhteydessä haasteen miellyttävämpää perhosseuraa, jossa on mukava toimia yh- tulla mukaan omalla pienelläkin panoksella yhteisten asioi- teisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Toivon tulevana vuonna demme hoitamiseen. Aktiivinen jäsenistö on avainasemassa yhä useamman jäsenemme aktivoituvan toimimaan omalla tulevinakin vuosina, tapahtuupa vapaaehtoinen toiminta millä osaamisalueellaan edes hetkisen seuramme hyväksi. Nuorille osa-alueella tahansa. Tähän haasteeseen olen ilokseni huoman- jäsenille haluan sanoa rohkaisuksi, että nykäiskää vain ”van- nut jäsenien tarttuneen, mutta tekemistä riittää vielä. Olemme hoja patuja” hihasta ja kyselkää perhosista ja harrastuksesta. olleet edelleen mukana valtakunnallisessa yöperhosseurannassa, Kyllä he kertovat mielellään asioista ja tulkaa myös mukaan päivä perhosseurannassa ja tunturiperhosseurannassa. Perin- seuratoimintaan, että jatkuvuus olisi taattua myös tulevina- teisiä kokouksia on ollut harvemmin. Viikonloppukokous on kin vuosina. ollut vuoden kohokohta monelle jäsenellemme. Uusina toimin- Lopuksi haluan lausua lämpimimmät kiitokset kuluneesta tamuotoina ovat olleet kerhoillat, maakuntiin jalkautuminen ja kaudesta 2013 ja toivotan aktiivista tulevaa toimintakautta seuramme naamakirja eli Facebook-sivusto. Perinteeksi muo- koko seuran jäsenistölle. On ollut todella mukava vetää täl- dostunut nuorisoleiri kasvattaa suosiotaan, mutta kaipaisi lisää laista joukkoa, jonka tuki on ollut havaittavissa vetäjiä. Nettisivut ja jäsenlehtemme ovat jatkaneet toimintaan- kuluneenakin vuonna. sa hyvällä mallilla. Meidän tulee kuitenkin muistaa, ettei kum- paankaan paikkaan jutut synny itsestään. Meistä aika monella Puheenjohtajanne Reima olisi monia hyviä perhosjuttuja, kunhan vain saisimme aktivoi- tua itsemme kirjoittamaan niitä. Myös havaintojen ilmoitta- minen ja tietokantaan saattaminen tulisi olla meidän kaikkien

99 Baptria 4/2013 XVIII European Congress of Lepidopterology 29.7.–4.8.2013 MARKKU SAVELA Kongressikuulumisia Bulgariasta

Kahden vuoden välein pidettävä Societas Europaea Lepidopterologican kokous pidettiin tänä kesänä 18. kertaa. Kokouspaikka oli kuumassa, mutta kauniissa Blagoevgradissa, Lounais-Bulgariassa. Kokoustilat ja majoitus oli järjestetty kaupungissa sijaitsevan amerikkalaisen yliopiston tiloihin, joissa ilmastointi onneksi pelasi hyvin.

Esitelmiä oli paljon ja useimpina päivinä nii- näyttäisi siltä, että tämän päivän heimo- tä pidettiinkin kahdessa salissa samanaikai- jen kantalajit olivat juuri ne lajit, jotka sel- Mari Kekkonen & Maria Heikkilä sesti. viytyivät liitukauden joukkosukupuutosta. [email protected] Selviydyttyään katastrofista, ne kykenivät Niklas Wahlberg (Turun yliopisto) kertoi sitten nopeasti lajiutumaan ja täyttämään [email protected] esitelmässään työryhmänsä tutkimukses- mahdollisesti tyhjiksi jääneitä ekologisia ta, jonka tulosten perusteella perhosten lokeroita. Tutkimuksista saatu tieto auttaa arvioidaan eriytyneen omaksi ryhmäkseen ymmärtämään äkillisten ympäristönmuu- noin 234 miljoona vuotta sitten ja alkaneen tosten vaikutusta elämän monimuotoisuu- monimuotoistua 215 miljoonaa vuotta sit- teen ja näin muun muassa ennakoimaan il- ten. Tutkimuksessa havaittiin myös perhos- maston lämpenemisen vaikutusta eliöihin. ulgarian monipuolinen per- ten evoluutiohistorian aikana olleen usei- hoslajisto, mm. vuoristojen la- ta ajanjaksoja, jolloin niiden lajiutumisno- Marko Nieminen (Helsingin yliopisto) ker- jit, kiinnostivat ja osallistujia oli peudessa on tapahtunut merkittäviä muu- toi esitelmässään kansainvälisesti tunne- selvästi enemmän kuin vuoden toksia. Ensimmäinen näistä tapahtui liitu- tusta suuren mittakaavan tutkimuksesta, 2011 kokouksessa Luxembur- kaudella (66–144 Mvs) kukkakasvien mo- jo vuodesta 1991 lähtien Ahvenanmaalla Bgissa. Osallistujia oli yhteensä 33 maasta, nimuotoisuuden kasvun tuloksena. Tällöin tehdyistä täpläverkkoperhoskartoituksis- useimmat heistä Euroopasta, mutta myös evolutiiviset linjat, jotka ovat johtaneet tä- ta. Tutkimuksissa selvitetään täpläverkko- Yhdysvalloista, Kanadasta, Koreasta, Jor- män päivän yläheimoihin, alkoivat eriytyä perhosen (Melitaea cinxia) pitkän aikavä- daniasta ja Iranista. Suomalaisedustus oli nopeasti toisistaan. Kukkakasvien moni- lin metapopulaatiodynamiikkaa pirstoutu- tälläkin kertaa hyvä. Paikalle olivat saapu- muotoisuus on selvästi edesauttanut alku- neessa elinympäristössä keräämällä esiin- neet SPS:n jäsenet Antti Aalto, Maria Heik- kantaisten perhosten lajiutumista. Toinen tymis- ja runsaustietoa 4000 niittylaikulta. kilä, Jari Junnilainen, Jari-Pekka Kaitila, Mari merkittävä muutos lajiutumisnopeudessa Pitkät seurantatutkimukset auttavat ym- Kekkonen, Zdravko Kolev, Kauri Mikkola, tapahtui liitukauden joukkosukupuuton märtämään ympäristön vaikutusta lajien Marko Mutanen, Marko Nieminen, Jadran- (65 Mvs) jälkeen. Tällöin evolutiiviset linjat, kannanvaihteluihin. Yksi merkittävimmistä ka Rota, Markku Savela perheineen sekä jotka ovat johtaneet tämän päivän heimoi- havainnoista on useiden sääilmiöiden pie- Niklas Wahlberg. hin, alkoivat lajiutua nopeasti. Itse asiassa, nipiirteisyyden huomattava väheneminen

100 Baptria 4/2013 KARA ANDERSSON KARA

◀ Etelänpäiväkiitäjä Macroglossum stellatarum.

▶ Lounais-Bulgarian vuoristoa.

Kokouksen puolivälissä oli mahdollisuus osallistua retkelle UNESCO:n maailmanperin- tökohteisiin kuuluvaan Rilan luostariin, Kiri- lova-niittyyn ja sen kauniiseen ympäristöön. Kuvaaja: Kara Anderson

2000-luvulla, joka on todennäköisesti seu- rausta ilmastonmuutoksesta. Tämä on tasa- päistänyt myös täpläverkkoperhosen kannanvaihteluita Ahvenanmaalla, mikä kasvattaa lajin häviämisen riskiä epäedullisten sääolojen seurauksena.

Turun yliopistossa työskentelevä Jadran- ka Rota tutkii tuikekoita (Choreutidae). Tui- KARA ANDERSSON KARA kekoit ovat maailmanlaajuisesti esiintyvä perhosheimo, jonka suurin lajikirjo löytyy tropiikista. Rota puhui esitelmässään tuikekoiden ravintokasvien käytön evoluu- tiosta. Alustavien tulosten mukaan suku- haarat, joiden toukat ovat siirtyneet käyt- tämään ravinnokseen lateksia (kumipuun maitiaisnestettä) tuottavia kasveja ovat laji- rikkaampia kuin muita kasveja syövät suku- haarat. Rota esitteli myös alustavia tuloksia tuikekoiden levinneisyyshistoriaa käsittele- västä tutkimuksestaan. Kuten oli odotetta- vissa, vaikuttaa siltä, että tuikekoiden leviä- minen uusille elinympäristölaikuille on kul- kenut käsi kädessä uusille ravintokasveille siirtymisen kanssa.

Mari Kekkonen (LUOMUS, Helsingin yliopisto) esitteli uudenlaisen DNA-lajitun- nisteisiin (DNA-viivakoodit, DNA barcodes) perustuvan kolmen menetelmän yhdistel- män heikosti tunnettujen perhosryhmien Zdravko Kolev puhui Bulgarian päiväper- vuston Bulgarian päiväperhosista ja niiden lajinrajaukseen. Menetelmäkombinaatio- hoslajiston valtavasta monimuotoisuudes- elinympäristöistä (http://www.butterfliesofbul- ta on käytetty useita kuvaamattomia lajeja ta. Maassa monen tekijän yhteisvaikutus garia.com). Seuraavana askel on pian ilmes- sisältävän australialaisen perhosalaheimon on luonut olosuhteet, joissa keski- ja jopa tyvä, yhdessä Nikolay Shtinkovin kanssa (Depressariidae: Hypertrophinae) lajimää- pohjoiseurooppalaisia lajeja esiintyy yh- kirjoitettu, The Butterflies of Bulgaria -opas. rän ja lajirajojen selvityksessä. Tällä hetkel- dessä paikallisten endeemisten lajien (ko- lä Hypertrophinae-alaheimoon on kuvattu toperäisten), sekä välimeri- ja steppialu- Maria Heikkilä (LUOMUS, Helsingin yli- 51 lajia, mutta tutkimuksen perusteella la- eille tyypillisten lajien kanssa. Maan päivä- opisto) kertoi maailman perhosten evoluu- jimäärä tulee nousemaan yli sataan. Suo- perhoslajisto onkin runsain (lähes 220 lajia) tiohistoriaa selvittävän tutkimuksen etene- malaisen perhostutkimuksen korkealuok- kaikista Euroopan maista, joissa ei ole aitoa misestä. Tutkimuksessa yhdistetään per- kaisuuden osoituksena, Kekkosen esitelmä välimerellistä kasvillisuusvyöhykettä. Kolev hosten DNA:sta saatua tietoa laajaan per- voitti ensimmäisen sijan opiskelijoiden esi- mainitsi myös Bulgarian perhostutkimusta hosten rakennetuntomerkkiaineistoon. telmäkilpailussa. pahasti vaikeuttavia tekijöitä, joista keskei- Näiden aineistojen pohjalta pyritään saa- sin on luotettavan ja ajankohtaisen tiedon maan parempi käsitys erityisesti yläheimo- Bulgariasta kotoisin oleva, mutta jo pa- puute tai sen vaikea saatavuus. Tilanteen jen sukulaisuussuhteista. Perhosten evo- rikymmentä vuotta Suomessa asunut korjaamiseksi Kolev on perustanut www-si- luutiohistorian selvittäminen on tärkeää

101 Baptria 4/2013 muun muassa perhosten luokittelun kan- laisissa perhoslajeissa. Tähän mennessä ai- garoo Island Moth’. Vuonna 2009 Etelä-Aust- nalta ja tietoa tarvitaan monissa sovelta- neisto kattaa jo yli 40 000 DNA-viivakoo- ralian Kangaroo Island -saarelta löytyi uusi vissa tutkimuksissa. Laajaa rakennetunto- dia. Toistaiseksi tutkimus on vielä kesken perhoslaji, joka kuuluu alkeellisimpiin per- merkkiaineistoa voidaan jatkossa hyödyn- eikä lopullisia tuloksia ole saatavilla, mut- hosiin. Löytö on hämmentänyt tutkijoita tää myös päivittämään maailman perhosta useita mahdollisia para- tai polyfyletiata- eikä tarkempaa sijoittumista perhosten su- ten määrityskaavaa, perhosten rakenteiden pauksia on tullut esiin. Havaitut tapaukset kupuuhun vielä osata sanoa. Todennäköis- evoluution tutkimisessa sekä mahdollisesti on kuitenkin ensin tutkittava tarkasti vääri- tä kuitenkin on, että tämä uusi perhonen perhosfossiilien määrittämisessä ja sijoitta- en määritysten ja virheellisen taksonomian pistää uusiksi käsityksemme perhosryhmi- misessa perhosten sukupuuhun. varalta. en evoluutiohistoriasta. Työnimeltään perhonen on ”KIM” (Kangaroo Island Moth). Marko Mutanen (Oulun yliopisto) piti ko- Kansainvälisesti yksi tunnetuimmista evo- Aikuiselta puuttuu imukärsä tai se on sur- kouksessa pidemmän ohjelmapuheen (key luutiobiologeista professori Paul Brake- kastunut. Toukalla ei ole jalkoja ja se miinaa note). Kuten monet perhosviikonloppuesi- field Cambridgen yliopistosta piti myös sypressikasveihin kuuvan Callitris-heimon tykset, myös tämä keskittyi DNA-lajitunnis- ohjelmapuheen liittyen useampiin käyn- kasvien oksia. teisiin, mutta tällä kertaa laajemmasta nä- nissäoleviin projekteihin. Hän on tutkinut kökulmasta. Lajitunnisteita käytetään run- pitkään afrikkalaisen päiväperhoslajin (Bi- Professori Lyubomir Penev bulgarialaises- saasti taksonomisen työn apuna, mutta toi- cyclus anynana) siipikuvioiden evoluutiota ta Pensoft-kustantamosta esitteli uuden miakseen oikealla tavalla, kunkin lajin täy- ja laajentanut reviiriään viimevuosina myös julkaisusarjan nimeltä Biodiversity Data tyy muodostaa ns. monofyleettinen ryhmä. lajiutumiseen kohteenaan alatribus Myca- Journal (BDJ, www.pensoft.net/journals/ Monofylialla tarkoitetaan tässä yhtenäistä lesina. Professori Brakefield on erityisen bdj), jonka tarkoituksena on edistää mo- ryhmää viivakoodisekvensseistä muodos- kiinnostunut lajinsisäistä ulkonäön muun- nenlaisten, niin pienten kuin suurtenkin, ai- tetussa geenipuussa, joka sisältää vain sa- telua tuottavien tekijöiden roolista laji- neistojen julkaisua. BDJ julkaisee artikkele- man lajin yksilöitä eikä ryhmän sisältä haa- ryhmien evoluutioon. Hän esitetteli muun ja kaikilta biodiversiteettitutkimukseen liit- raudu toisten lajien yksilöitä. Mikäli saman muassa tutkimusta Mycalesina-lajien fylo- tyviltä tieteenaloilta (mm. taksonomia, fau- lajin yksilöiden keskeltä eriytyy toinen eril- geniasta, joka on tehty yhteistyössä Niklas nistiikka, fylogeneetiikka ja ekologia). Käsi- linen monofyleettinen ryhmä, jäljellejää- Wahlbergin kanssa. Lisäksi hän kertoi toi- kirjoitukset jaetaan seitsemään tyyppiin: (1) neet yksilöt muodostavat parafyleettisen sesta projektista, jonka aiheena on koiraan yhden taksonin käsittely (esim. uuden lajin ryhmän. Jos saman lajin yksilöt hajautuvat sukupuoliferomonien ja siiven androconia- kuvaus), (2) biodiversiteettitutkimukseen täysin muiden ryhmien sisälle, puhutaan rakenteiden (koirassuomut) merkitys kah- liittyvien tietokantojen esittelyt, (3) aineis- polyfyliasta. Kun para- tai polyfyleettistä teen keskeiseen lajiutumisen prosessiin: ton keruuraportit ja paikalliset havainnot, lajia yritetään tunnistaa DNA-viivakoodien parinvalintaan ja lisääntymisisolaation syn- (4) paikalliset/alueelliset ja/tai tiettyyn elin- avulla, ne sisältyvät pääsääntöisesti mui- tymiseen. Lisääntymisisolaatiolla tarkoite- ympäristöön sijoittuvat lajilistat tai kartoi- hin lajeihin eivätkä erotu omana yksikkö- taan kahden lajin haluttomuutta tai kyvyt- tukset, (5) ekologiset ja biologiset havain- nään. Para- tai polyfyleettisiä ryhmiä muo- tömyyttä tuottaa lisääntymiskykyisiä jälke- not lajeista ja eliöyhteisöistä, (6) erilaiset dostavat lajit ovat usein nuoria ja ne ovat läisiä. määrityskaavat ja (7) biodiversiteettitutki- risteytyneet lähilajiensa kanssa lajiutumi- mukseen liittyvien ohjelmistojen kuvauk- sensa jälkeen. Marko Mutanen johtaa laa- Professori Niels Peder Kristensen piti es- set. Julkaisusarja käyttää uudenlaista käsi- jaa tutkimusta, jossa pyritään selvittämään itelmän otsikolla Early lepidopteran evolu- kirjoitusten arviointitapaa, jossa perintei- para- ja polyfyletian yleisyyttä eurooppa- tion in the light of the newly discovered ’Kan- sen vertaisarvioinnin lisäksi hyödynnetään HOSSEIN RAJAEI

Yhteiskuva kokoukseen osallistujista.

102 Baptria 4/2013 MARIA HEIKKILÄ

▶ Kauri Mikkola (keskellä) sai SEL:n kunniajä- senyyden pitkän ja ansiokkaan perhostutki- jauransa johdosta. Kuvassa vasemmalla SEL:n johtokuntaan kuuluvat sihteeri Erik van Nieu- kerken ja puheenjohtaja Gerhard Tarmann.

tiedeyhteisön jäsenistä koostuvan paneelin mielipidettä. Lisäksi kirjoittajilla on halutes- saan mahdollisuus saada käsikirjoituksen- sa kokonaan julkisen arvioinnin kohteeksi. Uuden julkaisusarjan lisäksi Pensoft on luonut helppokäyttöisen nettialustan käsikir- joitusten valmistelua ja kuvien tekoa varten (Pensoft Writing Tool, www.pwt.pensoft.net).

Kanadasta saapunut Don Lafontaine pu- Suomen Perhostutkijain Seura ry (SPS) hui holarktisista (pohjoiseen eläinmaantie- onnittelee Professori Kauri Mikkolaa teelliseen suuralueeseen kuuluvista) per- hoslajeista. Tällä hetkellä 36 päiväperhosla- Societas Europaea Lepidopterologica jilla ja 223 muulla perhosella katsotaan ole- (SEL) -yhdistyksen kunniajäsenyydestä van luonnostaan holarkinen levinneisyys- alue. Lafontaine puhui myös DNA-lajitun- nistemenetelmien käytöstä verrattaessa SPS:n pitkäaikainen puheenjohtaja ja nykyinen kunniapuheenjohtaja Kauri Mikkola kut- Pohjois-Amerikan (nearktinen alue) lajistoa suttiin SEL:n kunniajäseneksi XVIII European Congress of Lepidopterology -kokouksen yh- Euraasian ja Pohjois-Afrikan (palearktinen teydessä Bulgariassa. Monelle nykyiselle perhosharrastajalle Prof. Mikkola on tullut nimenä alue) lajistoon. Lajitunnistemenetelmistä tutuksi jo varhain Suomen Perhoset -kirjasarjan Yökköset I–II ja Mittarit I–II osista. Nämä kir- jat toimivat pitkään käytännössä ainoina kotimaisten perhosten määrittämistä helpottavi- voi myös olla apua tutkimuksissa, joissa py- na teoksina ja etenkin mittariosiot ovat edelleen vuosikymmeniä myöhemmin varsin käyt- ritään selvittämään onko jokin lajin levin- tökelpoisia. Prof. Mikkola oli aikoinaan ensimmäisiä hyönteistutkijoita, joka ymmärsi tie- neisyysalue luonnollisesti holarktinen vai teen popularisoinnin merkityksen. Hänen asiantunteva ja miellyttävä yli 30-vuotinen esiin- onko laji levinnyt ihmisen tahattomasti tai tyminen Yleisradion Luontoillassa teki Mikkolasta koko kansan entomologin. Varsinaisen tahallisesti siirtämänä. työuransa Mikkola teki Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendenttinä tutkien mm. perhosten sukuelinten evoluutiota. Hänen erikoisalaansa olivat varsinkin pohjoiset har- Muiden esitelmien otsikot ja tiivistelmät moyökköset, joita hän tutki Suomen lisäksi myös Siperiassa ja Kanadan arktisilla alueilla. ovat nähtävissä kokouksen www-sivuilla Societas Europaea Lepidopterologican puheenjohtaja Professori Gerhard Tarmann tiivisti osoitteessa: http://www.ecl18.eu/ juhlapuheessaan Prof. Mikkolan uran seuraavasti:

Bulgarian kokouksen viimeisenä päivä- Kauri Mikkola was born in 1938. He is a member of SEL since 1978. Kauri’s scientific ca- nä pidetyssä yleiskokouksessa päätettiin reer can best be characterized by his wide focus of interest. Starting with his PhD-the- muuttaa aiemmin myös englannin- ja sak- sis on the physiology of light orientation of nocturnal Lepidoptera he studied indust- sankielisiä artikkeleja julkaissut SEL:n lehti, rial melanism and special anatomic topics, especially the lock-and-key mechanism of Nota, kokonaan englanninkieliseksi ja liit- ”copulatory organs. Later he concentrated on faunistics and biogeography with main focus tää se WEB of Science -tietokantaan. Tämä on Holarctic Noctuidae where he worked especially together with Vladimir Kononenko and auttaa saavuttamaan nykyistä laajemman Don Lafontaine. Kauri also did substantial work on taxonomy and systematics and publis- lukijakunnan ja lisää todennäköisyyttä viit- hed on the protogyny of an arctiid, dealt with radioactivity of Lepidoptera after Chernobyl, tausten kertymiseen, mikä nostaa lehden or flight speed of Charaxes, just to mention some examples of his wide interests. profiilia kansainvälisenä tiedejulkaisuna. Besides his numerous publications Kauri published hundreds of popular notes and ar- Päätös mahdollistaa myös työkseen perho- ticles and some books like one on garden flowers most suitable for Lepidoptera. Moreover, sia tutkivien ihmisten julkaista artikkelin- in Finland Kauri is a well-known character in the Finnish radio and TV as a specialist in a re- sa Notassa, sillä heitä koskee edustaman- gular programme on nature that continued over several decades. Promoting Lepidoptera sa instituutin pääsääntöinen vaatimus jul- and nature in general has become really outstanding in Finland with substantial contributi- on of Kauri Mikkola. He also authored four-volume book series on Finnish Noctuidae and kaista systeemiin kuuluvissa lehdissä. Lisäk- Geometridae, and a co-authored MONA (Moths of America North of Mexico) volume on si jäsenille aiemmin paperiversiona lähetty Apameini Noctuidae. Kauri also was essentially responsible for developing a joint Finnish- News-tiedotuslehti muuttuu sähköiseksi. Russian (then Soviet) expedition series with the goal to elucidate the biogeography of Ho- Myös järjestön www-sivut tullaan lähiaikoi- larctic Lepidoptera. Kauri has also studied the types of Lepidoptera described by Carl Clerk, na uudistamaan tiedotuksen ja kommuni- as well as sections of the Linnaeus collections. kaation parantamiseksi. SEL on nyt myös In 1992, Kauri Mikkola organised an exciting SEL Congress in Helsinki that was followed Facebookissa https://www.facebook.com/ by a one week’s excursion to St. Petersburg. For many members this was the first personal soceurlep. contact with the colleagues from the Russian Academy of Sciences in the museum in St. Petersburg. Kahden vuoden päästä SEL:n 19. kokous pi- I am very glad to welcome Kauri Mikkola as a new Honorary member of SEL”. detään Dresdenissä, Saksassa.

103 Baptria 4/2013 Täpläsiilikäs (Parasemia plantaginis) OSSI NOKELAINEN apuna selvittämässä monimuotoisuutta ylläpitäviä tekijöitä

Kaisa Suisto & Ossi Nokelainen

Kirjoittajien osoitteet — Authors’ addresses: Kaisa Suisto, Jyväskylän yliopisto, PL 35 (Ambiotica), 40014 Jyväskylän yliopisto, [email protected] Ossi Nokelainen, Jyväskylän yliopisto, PL 35 (Ambiotica), 40014 Jyväskylän yliopisto, [email protected]

Täpläsiilikkäät istuvat usein näkyvästi kenttäkerroksen ruohoilla ja lehdillä. Vaihtelevan värityksensä ansiosta täpläsiilikäs on ihanteellinen laji eläinten väritykseen vaikuttavien valintapaineiden tutkimukseen.

Täpläsiilikäs on pohjoisilla leveysasteilla esiintyvä, laajalle levinnyt siilikkäiden (Arctiidae) heimoon kuuluva perhonen. Tämä huomiota herättävä päiväaktiivinen laji on monille tuttu, mutta monet seikat sen elintavoista ja väritykseen liittyvästä vaihtelusta ovat useimmille vieraampia. Jyväskylän yliopistolla on tutkittu täpläsiilikästä akatemiaprofessori Johanna Mappeksen johdolla vuodesta 2002. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on kertoa tähän saakka tehdystä tutkimuksesta ja kasvattaa yleistä tietämystä ja kiinnostusta lajiin.

Täpläsiilikäs ja värivaihtelun tykseltään väripolymorfisia: siipien väri- tärkeimmät ovat: Voikukat (Taraxacum), merkitys tys on joko keltainen tai valkoinen, jonka ratamot (Plantago), suolaheinät (Rumex) lisäksi siipiä kirjailee vaihtelevan kokoi- ja puolukat (Vaccinium). Myös nokkoset Täpläsiilikkään siipikuvioinnit ja väritys nen musta kuviointi, joka rajaa etusiivil- (Urtica) ja villakot (Senecio) lienevät la- vaihtelevat suuresti koko levinneisyysalu- le lajille tyypilliset täplät. Koiraiden tun- jille tärkeitä, mutta generalistina laji voi eella. Huomiota herättävästä värityksestä tosarvet ovat sulkamaiset ja solakka ruu- käyttää suhteellisen laajaa isäntäkasvi- johtuen täpläsiilikäs on kuitenkin helppo mis on värimuodon mukainen. Koiraisiin valikoimaa. Kasvit ovat tärkeitä niin nor- laji tunnistaa. Koiraat ovat siipien väri- verrattuna naaraiden siipien väritys vaih- maalin kasvun, mutta myös kemiallisen telee jatkuvammin keltaisesta oranssin puolustuskyvyn saavuttamisessa. Toukat kautta punaiseen. Lisäksi myös naaraiden keräävät kasvien puolustusaineita ravin- TÄPLÄSIILIKÄS siivissä on musta kuviointi. Naaraiden nostaan ja hyödyntävät niitä omassa puo- (Parasemia plantaginis) tuntosarvet ovat rihmamaiset ja voimak- lustuksessaan petoja vastaan. Ainakin kaan punertava ruumis on usein munava- osa toukka-aikaisen ravinnon puolustus- • Laajalle levinnyt yleinen siilikäs. raston johdosta pullea. Munat ovat vaalei- aineista siirtyy myös aikuisiin. Aikuisilla • Siipiväli noin 4 cm. • Toukat generalisteja; varastoivat ta ja pieniä, noin millimetrin halkaisijal- yksilöillä on siilikkäille tyypilliset puo- puolustuskemikaaleja taan. Täpläsiilikkään toukat ovat pääosin lustukseen erikoistuneet rauhaset niskas- ravinnostaan. mustia ja muiden siilikästoukkien tapaan saan, joista ne pystyvät vaaran uhatessa • Koirailla kaksi värimuotoa: tyypillisesti hyvin karvaisia. Myös touk- tuottamaan saalistajia karkottavia puo- keltainen ja valkoinen; kien väritys on vaihteleva. Selässä toukil- lustusnesteitä. musta siipikuviointi vaihtelee. la on oranssi laikku, jonka koko vaihtelee Vaihtelevan värityksensä ansiosta täp- • Naarailla väritys jatkuvaa keltaisen lähes huomaamattomasta, melkein koko läsiilikäs on ihanteellinen laji eläinten vä- oranssista punaiseen. toukan kattavaksi. Kotelot ovat siilikäs- ritykseen vaikuttavien valintapaineiden • Yksi sukupolvi vuodessa. Lentoajan koteloiden tapaan tumman ruskeita ilman tutkimukseen. Valintapaineet luonnossa huippu keskikesällä. erityistuntomerkkejä. jaetaan kahteen pääryhmään riippuen sii- • Talvehtii keskenkasvuisena Sekä toukat että aikuiset ovat kemial- tä vaikuttaako ominaisuus yksilön elos- toukkana. lisesti puolustautuneita. Toukat ruokaile- sa säilymisen kautta sen lisääntymispo- vat monenlaisilla ravintokasveilla, joista tentiaaliin (luonnonvalinta), vai paritte- 104 Baptria 4/2013 SAMUEL WALDRON

Täpläsiilikkään värimuotoja. Kokonaan vaaleakuvioiset ovat koiraita, samoin keskellä alhaalla kellansävyiset yksilöt. Naarailla (oikealla) väritys vaihtelee keltaisesta oranssiin ja punaiseen. Tummat kuvioinnit ovat hieman laajempia koiraisiin verrattuna.

The wood tiger moth (Parasemia Mindre igelkottspinnare (Parasemia plantaginis) in help of finding factors plantaginis) som hjäpmedel för att hitta maintaining diversity faktorer som upprätthåller diversiteten

The wood tiger moth is a widely distributed member of Arctii- Mindre igelkottspinnare är en vida utbredd art inom familjen Arctii- dae family. This diurnal moth signals it unprofitability to poten- dae. Den här dagaktiva fjärilen signalerar sin olämplighet som föda tial predators by conspicuous warning coloration and also exhibits för potentiella predatorer genom sina iögonfallande varningsfärger. an impressive colour variation through its circumpolar distribution Färgerna varierar avsevärt över artens cirkumpolära utbredningsom- range over the northern hemisphere. This article briefly summa- råde på norra halvklotet. Artikeln sammanfattar de faktorer som gör rizes points that make this species such an attractive study organ- denna art till ett attraktivt studieobjekt när det gäller att få svar på ism to unravel evolutionary biological questions behind the main- evolutionära, biologiska frågor kring hur den naturliga variationen tenance of natural variation. Furthermore, our aim is to highlight upprätthålls. Vi strävar dessutom efter att belysa några av de senas- some of the recent proceedings of research conducted by the Pred- te forskningsrönen från den forskargrupp vid Jyväskylä universitet ator-prey interactions research group in the University of Jyväsky- som studerar interaktioner mellan predatorer och bytesdjur. Larver lä. Larvae with large orange dorsal spot are good at escaping pre- som har en stor orange ryggfläck är bra på att fly undan predatorer, dation, whereas totally black larvae have a more effective ther- medan helt svarta larver har en effektivare värmereglering vid låga moregulation in cool temperatures. At the adult stage, females that temperaturer. Adulta honor som har en framträdande svart teckning have pronounced black coloration in the hind wings enjoy high på bakvingarna besitter en större värmeregleringskapacitet, och de thermoregulatory capacity and the ones with red coloration are bet- som har röd färgteckning är bättre på att undvika predatorer än de ter in avoiding predation than the ones with orange coloration. In som har orange färgteckning. Hos hanarna är de som är försedda males, the ones with yellow coloration in the hind wings are pre- med gul färgteckning på bakvingarna bättre på att undkomma predated less than the ones with white markings, whereas the latter datorer än de som har vita vingteckningar. De sistnämnda har dock morph enjoys a higher mating success. The adult morphs differ större framgång vid parningen. De olika adulta formerna skiljer sig also by their capacity to cope with parasitoids and pathogens at the också i fråga om sin kapacitet att klara av parasitangrepp och pato- larval stage. In short, coloration both at the larval and adult stage is gener i larvstadiet. Kort sagt är färgteckningen både hos larver och under various temporally and spatially varying selection pressures, adulta under varierande selektionstryck både i fråga om tid och rum. which explains the maintenance of polyphenism in P. plantaginis. Detta förklarar att P. plantaginis kan upprätthålla sin polyfenism.

105 Baptria 4/2013 SAMUEL WALDRON OSSI NOKELAINEN

Täpläsiilikkään väritykseltään vaihtelevia Tutkimuksessa koiraiden pyyntiä helpotettiin käyttämällä apuna 1–1,5 metrin korkeuteen toukkia havaitaan vain vähän. asetettuja feromonipyydyksiä, joihin laitettiin houkuttelemaan elävä naarasyksilö.

lun kautta hedelmöittämismenestykseen ponnistus vaatii kesäaikaan usean hen- nan, jolloin löytää luonnollisesti sekä (seksuaalivalinta). Monet eläimet viestit- kilön täysipäiväisen työskentelyn perhos- koiraan että naaraan. Koirashavaintojen tävät varoitusvärityksellä syömäkelvotto- ten hoidon parissa. Tutkimuksen kannal- kirjaamisessa hyönteistietokantaan tulisi muudestaan, kuten kemiallisesta, morfo- ta on tärkeää pitää yllä mahdollisimman merkitä ylös myös värimuoto, sillä tämä logisesta tai käyttäytymiseen liittyvästä suurta geneettistä vaihtelua laboratorio- tuottaisi arvokasta aineistoa, jota voitai- puolustuksesta. Pedot oppivat yhdistä- kannassa ja tästä syystä perhosia ja nii- siin hyödyntää värimuotojen esiintymi- mään varoitussignaalin saaliin puolustus- den historiaa seurataan tarkasti. Jokaises- sen alueellisen tai ajallisen vaihtelun tar- kykyyn ja siten välttämään niitä. Tätä il- ta yksilöstä on kaikkina aikoina tiedossa kastelussa myöhemmin. Täpläsiilikkään miötä kutsutaan aposematismiksi ja tässä vähintään sen perhe eli yksilön vanhem- toukkia havaitaan lajin yleisyyteen ver- tapauksessa väritys on luonnonvalinnan mat. Viimeistään aikuistumisvaiheessa rattuna äärimmäisen vähän. alainen ominaisuus. Eläinten värityksellä jokainen perhonen saa myös yksilönume- Koiraiden pyyntiä voidaan helpottaa voi kuitenkin olla muitakin tehtäviä kuin roinnin. Tällä varmistetaan se, ettei pari- naarailla houkuttelun avulla. Tutkimus- saalistuksen välttäminen, kuten paritte- teta keskenään lähisukulaisia. Lisäksi la- ryhmän laboratoriokannan avulla voi- lukumppanin houkutteleminen, jolloin boratoriokantaa täydennetään joka vuosi daan tuottaa sekä yksilöitä erilaisiin koe- väritykseen kohdistuu seksuaalivalintaa. luonnosta pyydetyillä yksilöillä geneet- asetelmiin että naaraita pyyntiä varten. Lisäksi väritykseen voi vaikuttaa elinym- tisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Koiraiden pyynnissä olemme käyttäneet päristö, kuten ravinto tai kasvulämpötila. Mahdollisuuksien mukaan kasvatuksessa feromonirysiä sillä muutoksella, että fe- Näin ollen, koska lajin sisäinen geneet- on Suomen lisäksi ollut myös populaatioi- romoninapin sijasta rysään laitetaan elä- tinen monimuotoisuus on edellytys lajin ta esimerkiksi Virosta, Itävallasta, Japa- vä naaras houkuttelemaan. Rysän avulla säilymiselle muuttuvissa olosuhteissa, nista ja Pohjois-Amerikasta. Jyväskylän on suhteellisen helppo kerätä muutaman, väritykseen liittyvän vaihtelun tutkimi- Yliopistolla on ollut vakituinen laborato- jopa kymmenien yksilöiden päiväsaaliita, nen antaa tietoa lajien sopeutumispotenti- riokanta täpläsiilikkäästä jo kymmenen jolloin värimuotojen frekvenssien selvit- aalista vaihtelevissa ympäristöoloissa ku- vuoden ajan. täminen luonnonpopulaatioissa on mah- ten myös luonnon monimuotoisuutta yllä- dollista. pitävistä tekijöistä. Naarailla houkuttelu Rysän sijoituspaikkaa kannattaa miet- tehostaa pyyntiä tiä huolella. Rysää ei kannata asettaa lii- Täpläsiilikkäiden kasvatus an aurinkoiseen paikkaan, jotta naaras Aikuisten perhosten aktiivisin lentokausi ei paahtuisi aurinkoisella säällä. Lisäksi Täpläsiilikkäiden kasvatus on kohtalai- sijoittuu keskikesän molemmille puolille naaraasta täytyy pitää huolta muun mu- sen yksinkertaista. Ravinnoksi kelpaa- riippuen maantieteellisestä sijainnista ja assa antamalla sille tarvittaessa kosteutta vat monet eri kasvilajit sekä keinoravin- paikallisista sääolosuhteista. Vaikka täp- naaraan elossa säilymisen pidentämisek- to, lajin parittaminen on helppoa, talveh- läsiilikäs on suhteellisen yleinen laji, ke- si. Rysän sijoituskorkeus on parhaimmil- dittaminen onnistuu kohtuullisesti, eikä sän aikana tulee vastaan tavallisesti vain laan noin metrin ja puolentoista metrin laji ole erityisen tautiherkkä. Perhosten yksittäisiä yksilöitä, ellei niitä varta vas- välillä. Korkeammalta naaraan erittämät kasvattaminen tutkimustarkoitusta varten etsi. Toisaalta joskus voi havaita usei- feromonit todennäköisesti leviävät kau- ten poikkeaa kotikasvatuksesta erityises- den yksilöiden keskittymiä lentoajan ol- emmaksi, mutta koiraat eivät aina löydä ti kasvatettavien yksilöiden lukumäärien lessa huipussaan. Yksittäiset havainnot naarasta niin helposti korkealta, koska lä- suhteen. Perhosten määrä vaihtelee vuo- koskevat lähinnä lentäviä koiraita tai ja- hestyessään kohdetta ne usein alkavat et- denajasta riippuen tuhansista kymmeniin loista karkuun ponnahtavia naaraita. Jos- siä naarasta kenttäkerroksesta. tuhansiin. Tämänsuuruinen kasvatus- kus saattaa löytää parittelevan pariskun-

106 Baptria 4/2013 OSSI NOKELAINEN Mitä on saatu selville? roitussignaali kuin valkoinen. Luonnossa tehdyissä saalistuskokeissa keltaisia koiraita saalistetaan vähemmän kuin valkoi- Toukkien värivaihtelu sia, joten luonnonvalinta vaikuttaisi suo- on perinnöllistä sivan keltaisia niiden tehokkaamman va- roitusvärityksen johdosta. Toisaalta val- Toukkien selän oranssin laikun koko on koisilla koirailla vaikuttaa olevan parem- pääosin perimän määräämä. Perimän li- pi parittelumenestys, joka vaikuttaa nii- säksi laikun kokoon ja värin kirkkauteen den menestymiseen seksuaalivalinnan vaikuttaa kuitenkin myös toukan syömä kautta. Aikuisten menestys voi myös olla ravinto. Saalistuskokeissa on huomattu riippuvainen niiden toukkavaiheessa ko- toukan selän oranssin laikun toimivan te- keman valintapaineen vuoksi. Toukki- hokkaana varoitussignaalina saalistajille. na valkoiset koiraat näyttävät omaavan Tutkimusryhmän julkaisuja Mitä isompi laikku toukalla on selässään, paremman immuunipuolustuksen loisia täpläsiilikkäistä: sitä tehokkaammin se varoittaa saalista- vastaan, kun taas keltaisten koiraiden an- jia pahanmakuisuudesta. Toisaalta on ha- timikrobinen puolustus on parempi. Hegna, R.H., Nokelainen, O., Hegna, J.H. & Mappes, J. 2013: vaittu, että pienemmän oranssin laikun Ympäristön heterogeenisuus eli epä- To quiver or to shiver: increased melanization benefits thermo- omaavat toukat pärjäävät paremmin vii- yhtenäisyys voi myös vaikuttaa keltais- regulation, but reduces warning signal efficacy in the wood tiger moth. — Proceedings of the Royal Society of London series leissä kasvuoloissa. Tummemmat toukat ten ja valkoisten koiraiden menestykseen. B 280:20122812. pystyvät paremmin hyödyntämään aurin- Luonnossa samankaltaiset väritykset voi- Nokelainen, O., Lindstedt, C. & Mappes, J. 2013: Environment- gon lämpösäteilyä. Ominaisuudet, joista vat vaikuttaa petojen käyttäytymiseen, mediated morph-linked immune and life-history responses in on hyötyä toisissa olosuhteissa, voivat siis koska pedot voivat yleistää oppimansa the aposematic wood tiger moth. — Journal of Animal Ecology olla haitaksi toisissa olosuhteissa, mikä signaalit myös toisiin lajeihin. Muiden 82:653–662. mahdollistaa ominaisuuksien monimuo- valkoisten perhoslajien esiintyminen alu- Nokelainen, O., Hegna, R.H., Reudler, J.H., Lindstedt, C. & Mappes, toisuuden säilymisen luonnossa. eella vaikuttaa lisäävän lintupetojen saa- J. 2012: Trade-off between warning signal efficacy and mating listusta valkoisia täpläsiilikkäitä kohtaan. success in the wood tiger moth. — Proceedings of the Royal Soci- Punaiset naaraat ovat Muiden keltaisten perhoslajien esiintymi- ety of London series B 279: 257–265. tehokkaampia saalistajia vastaan nen taas vaikuttaa lisäävän molempien Lindstedt, C., Eager, H., Ihalainen, E., Kahilainen, A., Stevens, M. värimuotojen hengissä säilymistä. Lisäk- & Mappes, J. 2011: Direction and strength of selection by predators for the color of the aposematic wood tiger moth. — Behav- Naaraiden väritys vaihtelee siis jatkuvas- si saalistajayhteisön koostumus näyttää ioral Ecology 2: 580–587. ti keltaisesta oranssin kautta punaiseen, vaikuttavan siihen miten hyvin varoitus- ja tämän lisäksi mustan kuvioinnin koko signaali toimii paikallisesti, mikä voi vai- Galarza, J.A., Viinikainen, S.M., Ashrafi, R. & Mappes, J. 2011: First microsatellite panel for the Wood Tiger Moth (Parasemia vaihtelee. Väritys vaikuttaa myös naarai- kuttaa värimuotojen menestymiseen riip- plantaginis). — Conservation Genetics Resources 3: 197–199. den kelpoisuuteen monella tavalla. Mus- puen ajasta ja paikasta jossa ne elävät. Lindstedt, C., Morehouse, N., Pakkanen, H., Casas, J., Christides, tan värin määrä takasiivissä tuo etuja li- J.-P., Kemppainen, K., Lindström, L. & Mappes, J. 2010: Charac- sääntyneen lämmönsäätelykyvyn myötä. Tulevaisuuden haasteet terizing the pigment composition of a variable warning signal Saalistuskokeissa on havaittu, että vaikka of Parasemia plantaginis larvae (Arctiidae). — Functional oranssitkin värimuodot ovat lintusaalista- Tutkimuksen painopisteet ovat tällä het- Ecology 24: 759–766. jille epämieluisaa saalista, niin tästä huo- kellä seksuaalivalinnan ja kemiallisen Lindstedt, C., Reudler Talsma, J.H., Ihalainen, E., Lindström, limatta punaiset naaraat pärjäävät orans- puolustuksen vaikutuksissa väripoly- L. & Mappes, J. 2010: Diet quality affects warning coloration indirectly: excretion costs in a generalist herbivore. seja paremmin saalistajia vastaan. morfian ylläpidossa. Tämän lisäksi sel- — Evolution 64: 68–78. Naaraiden löytäminen asettaa omat vitetään täpläsiilikkään värien pigment- haasteensa niiden elintapojen tutkimisel- tikoostumusta sekä värien periytymis- Lindstedt, C., Lindström, L. & Mappes, J. 2009: Thermoregula- tion constrains effective warning signal expression. — Evolution le. Vaikka naaraat ovat isompia kuin koi- mekanismeja. Lisäksi DNA-laboratorion 63: 469–478. raat, ovat ne elintavoiltaan varsin piilot- työn avulla pyritään selvittämään muun Lindstedt, C., Lindström, L. & Mappes, J. 2008: Hairiness and televia ja siten haasteellisia löytää. Luon- muassa populaatioiden historiallisia le- warning colours as components of antipredator defence: additive nossa parittelematonta naarasta on vaikea viämisreittejä maapallolla. Yksi käytän- or interactive benefits? — Animal Behaviour 75: 1703–1713. löytää, koska naaraat todennäköisesti elä- nön haaste liittyy naaraiden löytämiseen Ojala, K., Lindström, L. & Mappes, J. 2007: Life-history constraints vät varsin lähellä maanpintaa ja paetes- luonnosta. Koska naaraat ovat hyvin pii- and warning signal expression in an Arctiid moth. – Functional saan ne voivat kulkea myös maan pintaa lottelevia, niiden käyttäytymisestä ja Ecology 21: 11621167. pitkin, jolloin niiden löytäminen karik- elintavoista luonnonoloista on vielä var- Ojala, K., Julkunen-Tiitto, R., Lindström, L. & Mappes, J. 2005: keen seasta on vaikeaa. Todennäköisesti sin vähän julkaistua tietoa. Diet affects the encapsulation ability of an Arctiid mothParasemia naaraat ovat helpoiten havaittavissa sil- plantaginis. – Evolutionary Ecology Research 7: 1153–1170. loin, kun ne kiipeävät houkuttelemaan Perhosharrastajien apu koiraita kenttäkerroksen kasvillisuuden on ollut korvaamatonta päälle. havainnot ovat yhä erittäin tervetulleita. Vuosien varrella tutkimuksen apuna ovat Myös perhosten käyttäytymiseen liitty- Koiraiden väritys on monien olleet monet perhosharrastajat, joille kuu- vät havainnot ovat tärkeitä sekä erityises- eri valintapaineiden alla luu iso kiitos! Perhosyksilöitä, niin naa- ti luonnosta pyydystetyt naaraat ja niiden raita kuin koiraitakin, on saatu ilahdut- munat. Myös havainnot toukista luonnos- Koiraiden takasiipien värityksen on to- tavasti lukuisilta eri perhosharrastajilta sa ovat tervetulleita. Mikäli kohtaat täplä- dettu toimivan varoitussignaalina saalis- eri puolilta Suomea. Tutkimuksen jatku- siilikkäitä kesän retkillä, otathan yhteyt- tajille. Keltainen väri on tehokkaampi va- essa kaikki luonnosta pyydetyt yksilöt ja tä.

107 Baptria 4/2013 Havaintoja haapaperhosen (Limenitis populi, L. 1758) (Nymphalidae) käyttäytymisestä ja kuolleisuuteen vaikuttavista tekijöistä

Pauli Kantonen

Kirjoittajan osoite – Author’s address: Pauli Kantonen, Kirjolankuja 6, 59100 Parikkala, [email protected]

Haapaperhoset kohtaavat monia uhkia eri kehitysvaiheissa. Kuvassa tyhjennetty karapesä huhtikuussa. Artikkelin kuvat: PAULI KANTONEN

len seurannut ja tutkinut haapaperhosen elä- selvinneille toukille. Kevään sääolosuhteita tärkeämpi mää 1950-luvulta alkaen, aktiivisemmin tosin tekijä on kesän sää. Jos kesä on viileä ja sateinen, aikui- vasta 1980-luvun alusta, jolloin laji yleistyi uu- set eivät juuri liiku ja lisääntymismenestys jää alhaisek- delleen voimakkaan taantumisjakson jälkeen si. Toisaalta, kesä 2006 oli hyvin lämmin ja pieniä touk- O(ks. Kantonen 2013). Olen kerännyt havaintomateriaalia lajis- kia oli suhteellisen paljon, mutta talvipesiä näytti tule- ta etenkin Kl Parikkalassa ja ympäristökunnissa. Haapa- van vähän. Yllättäen seuraavana kesänä aikuisia perho- perhosten määrä vaihtelee huomattavasti vuosittain. sia oli kuitenkin runsaasti. Vuonna 1983 tein 263 haa- Paras lentoaika jää varsin lyhyeksi, mikä osaltaan vai- paperhostoukkiin liittyvää löydöstä luonnosta, joista keuttaa kannan koon arvioimista. Koiraat vähenevät pelkkiä syönnöksiä oli 65 ja tyhjiä pesiä 27. Ennen tal- nopeasti, munivien naaraiden lentokausi jatkuu pitem- vehtimista tuhoutui siis ainakin 35 % kaikista toukista. pään. Esimerkit osoittavat, että myös syyskesän toukkakuol- Aikuisten määrään vaikuttanee paljon sää touko- leisuus voi olla huomattavaa, mutta mikä mahtaa olla kuun alussa, kun toukkien talvihorros loppuu. Osa tou- syynä toukkien varhaisiin kuolemiin ja miten tämä hei- kista kuolee, kun ne eivät saa riittävästi vettä aktivoi- jastuu seuraavan kesän aikuisten runsauteen? tuakseen. Kesällä 1995 aikuisia näkyi runsaasti, vaikka Tässä artikkelissa summaan havaintojani luonnos- laji vuotta aikaisemmin tuntui harvalukuiselta. Kevään ta sekä erilaisissa kasvatusolosuhteissa. Tarkoituksena- sää saattoi vaikuttaa asiaan: toukokuun alku oli satei- ni on selventää haapaperhosen kuolleisuuteen vaikut- nen, mikä aktivoi toukat tehokkaasti. Sen jälkeen hyvin tavia tekijöitä lajin elinkierron eri vaiheissa, mikä osal- lämmin jakso takasi otolliset kasvuolosuhteet talven yli taan auttaa ymmärtämään lajin kannanvaihteluita.

Aikuiset vät ryppyisiksi, jalkojen ote heikko tms.). säksi. Kokemukseni mukaan naaraat voi- Koiraita kuoriutui kasvatuksissa vähän vat sen sijaan paritella nuorina. Aikuisten haapaperhosten kuoriutumi- enemmän kuin naaraita, mutta luonnos- Haapaperhoset ovat hyviä lentäjiä, nen riippuu paitsi tietysti alkukesän läm- sa niitä kuitenkin näkyy aina moninker- mutta niitä näkyy aika harvoin matkalen- pötiloista myös hetkellisestä säätilasta. taisesti naaraisiin verrattuna. Tämä joh- nossa. Puruvedellä on tosin nähty useita Vuosina 1983–1987 sain jatkuvassa kas- tunee sukupuolten erilaisista elintavoista. haapaperhosia määrätietoisessa lennos- vatuksessa 156 koirasta ja 125 naaras- Koiraat viihtyvät aurinkoisilla tielinjoil- sa jopa vastatuuleen ainakin puolentoista ta eli yhteensä 281 aikuista. Aikuisten la ja tulevat helpommin havaituiksi. Kun kilometrin päässä rannasta ja lajia esiin- kuoriutumisaika vaihteli huomattavas- olen vapauttanut kasvattamiani aikuisia, tyy syrjäisissä saarissa (Mikko Pöllänen, suull. ti vuodesta toiseen: perhoset kuoriutui- on syntynyt vaikutelma, että koiraat ha- tieto). Hyvästä lentokyvystä huolimatta vat 26.06.–10.07.1983, 18.06.–12.07.1984, keutuvat valoon kohti maanpintaa ja naa- koiraat partioivat tyypillisesti muutaman 10.07.–31.07.1985, 19.07.–08.08.1986 ja raat ylöspäin puiden oksistoon. kymmenen – parin sadan metrin tienpät- 07.07.–24.07.1987. Myöhään kuoriutuvat Koiraat kuoriutuvat selvästi ennen källä edestakaisin, usein kaksikin samal- yksilöt vaikuttivat selvästi heikkokuntoi- naaraita ilmeisesti voidakseen hankkia la paikalla eivätkä ne näytä välittävän toi- silta verrattuna keskimääräisenä ajankoh- reviirin sekä ruokaillakseen vahvistaak- sistaan. Kerran olen todennut perhosen tana kuoriutuneisiin perhosiin (siiven jää- seen lihaksiaan ja tullakseen sukukyp- lentävän edessäni joitakin satoja metrejä. 108 Baptria 4/2013 Causes of mortality in Limenitis populi, Faktorer bakom dödligheten hos Limenitis L. 1758 (Nymphalidae) in the wild populi, L. 1758 (Nymphalidae) i naturen

Population dynamics of L. populi is sensitive to weather conditions Populationsdynamiken hos L. populi är känslig för väderförhållan- in early May, when larvae are dependent on a high level of ambient dena i början av maj, då larven är beroende av en hög luftfuktig- humidity to emerge from hibernation. Even more crucial factor is het för att gå ur vinterdvalan. Av ännu större betydelse är väder- weather conditions later on (late June–early August) because cool förhållandena i slutet av juni–början av augusti eftersom kallt och and rainy weather decreases overall activity and mating success of regnigt väder minskar de adulta fjärilarnas aktivitet och föröknings- adult butterflies. framgång. In my rearing experiments, altogether 281 adults (156 males, 125 I mina uppfödningsexperiment fick jag sammanlagt 281 (156 ha- females) emerged. Males typically emerged before females. This nar och 125 honor) adulta att kläckas. Typiskt nog kläcktes hanarna phenomenon known as protandry arises as males have to establish a före honorna. Det här fenomenet är känt som protandri och är ett re- territory and feed to attain sexual maturity in due time. In the wild, sultat av att hanarna måste hinna bilda revir och inta föda för att upp- sex-ratio appears strongly male-biased in L. populi. The seemingly nå könsmognad. I naturen verkar förhållandet hane/hona vara starkt male-biased sex ratio is most likely due to sexual differences in be- förskjutet mot hanar hos L. populi. Detta är med största sannolikhet havior rather than a true pattern. Males patrolling along gravel roads ett resultat av skillnader i beteende mellan könen och alltså inte ett are easily seen but also suffer from remarkably increased mortality verkligt sakförhållande. Hanar som patrullerar längs grusvägar blir due to traffic. lätt sedda, men de lider också av märkbart högre trafikdödlighet. A certain proportion of eggs that a female lays does not hatch in En viss del av äggen som honan lägger kommer inte att kläck- the first place. Mortality of neonate larvae is also substantial. Small as. Dödligheten hos nykläckta larver är också avsevärd. Små lar- larvae are being predated, for example, by generalist predatory ver är utsatta för predation av till exempel predatoriska generalis- mites (Anystidae), bugs (Anthocoridae) and ants (Formicidae). Yet, ter bland kvalster (Anystidae), näbbskinnbaggar (Anthocoridae) och the most prominent biotic mortality factor of larvae is a parasitoid myror (Formicidae). Den mest betydande biotiska mortalitetsfaktorn (Apanteles sp.). Apanteles larvae emerge from their host larvae är ändå en parasitoid (Apanteles sp.). Apanteles-larverna tränger ut to pupate either before (autumn) or after hibernation (spring). Al- ur sina värdlarver antingen före (på hösten) eller efter (på våren) though, L. populi usually overwinters in the third larval instar, I have övervintringen. L. populi övervintrar vanligtvis i tredje larvstadiet, witnessed successful overwintering in the fourth instar and even di- men jag har bevittnat framgångsrik övervintring i fjärde larvstadiet rect development into reproductive adult within a season. och även direkt utveckling till adult under en säsong. During three consecutive summers, I monitored survival of wild Under tre somrar i rad studerade jag överlevnaden hos larver i larvae (N = 413) to evaluate the relative importance of various mor- naturen (N=413) för att uppskatta i vilken grad olika faktorer på- tality factors. A large proportion of the larvae died before overwin- verkade dödligheten hos larverna. En stor del av larverna dog före tering (41 %), 28 % of the larvae died because passerine birds de- övervintringen (41 %), 28 % dog på grund av att fåglar (tättingar) stroyed their hibernacula (i.e. winter nests) during winter. An addi- förstörde deras övervintringsbon under vintern. Ytterligare 15 % av tional 15 % of the larvae died due to winter nests being destroyed by larverna dog till följd av skogsavverkningar eller av att de råkade forestry or becoming accidentally eaten by mammalian herbivores bli uppätna av växtätande däggdjur, såsom harar och älgar. En del (e.g. hares and moose). Some larvae died during hibernation (6 %) larver dog under övervintringen (6 %) eller under utvecklingen ef- or post-hibernation development (7 %) without a detectable reason. ter övervintringen (7 %) utan någon detekterbar orsak. En liten del A relatively small proportion of post-hibernation mortality (2 %) av dödligheten efter övervintringen stod parasitoiden Apanteles sp. was attributable to the parasitoid (Apanteles sp.). Overall, only 1 % För. Överlag överlevde bara en procent av larverna fram till förpupp- of the larvae survived until pupation. If my observations reflect a ningen. Om mina observationer återspeglar den naturliga mortalite- natural rate of mortality, strong annual variation in population sizes ten, kan man förvänta stora årliga variationer i populationsstorlekar and slow rates of recovery after population bottlenecks are expected. och en långsam återhämtning efter nedgångarna i populationsstor- Yet, the Finnish L. populi population probably benefits from a con- lek. Den finländska populationen av L. populi torde å andra sidan stant flow of individuals from Russia. gynnas av ett konstant inflöde av individer från Ryssland.

Haapaperhoset laskeutuvat mielellään so- käävän sen kimppuun. Sudenkorentojen ratielle ja nousevat auton edessä lentoon tiedetään kuitenkin vaikuttavan ainakin vasta aivan viime hetkellä. Tuolloin ne hy- pienempikokoisten päiväperhosten elossa vin usein jäävät hiljaakin ajavien autojen säilyvyyteen merkittävällä tavalla ja si- runtelemiksi. Joskus tien reunasta löytyy ten muokkaavan jopa päiväperhosyhteisö- myös aivan vahingoittumattoman näköi- jen rakennetta (Sang & Teder 2011). Harmaa- siä kuolleita yksilöitä. Koiraat ovat käyt- siepon on nähty nappaavan kookkaitakin täytymispiirteidensä seurauksena alttiim- perhoslajeja, mm. nastakehrääjänaaraan pia liikenteelle kuin naaraat. Olen tavan- ja suruvaipan sekä ahdistelevan haapa- nut vain muutamia törmänneitä naaraita. perhoskoirasta (M. Pöllänen, suull. tieto). Har- Itsekin olen tuottanut tahattomasti melko maasieppo on myös ollut hyvin kiinnostu- paljon koirasvainajia, mutta vain yhden nut lentohäkin suojassa lepattelevista ai- naaraan. Ukonkorennot partioivat usein kuisistani. Lajin parittelu vie keskimäärin Haapaperhoset ovat poikkeuksellisen samoilla tienpätkillä kuin haapaperhos- kaksi tuntia ja sen aikana perhoset ovat herkkiä liikenteen aiheuttamalle kuolleisuu- koiraat. Ne lähestyvät lentävää haapaper- varmaankin hyvin alttiita saalistajille. delle. Kuvassa autoon törmännyt koiras. hosta vauhdilla, mutta eivät näytä hyök- Ravinnonhankinnalla on merkittävä 109 Baptria 4/2013 kuultavia ja hyvin pehmeitä. Suurin osa NAARAAT KOIRAAT oli kuitenkin jo isoja, melko tummanvih- yht. 1985 1986 1987 päivä 1985 1986 1987 yht. reitä ja kuoppapintaisia. Yritin erotella munia vedessä toisistaan, mutta kaikki- - - - - 1. pv 3 2 6 11 - - - - 2. pv 1 4 3 8 en päällyskalvojen poistaminen pehmeää 1 1 - - 3. pv 4 1 1 6 munaa rikkomatta oli mahdotonta. Mu- - - - - 4. pv 2 - - 2 nia oli kaikkiaan vähän yli 200, toisistaan 2 1 - 1 5. pv 5 1 3 9 jotenkin eroteltavia noin 150. Kokonais- 2 - - 2 6. pv 9 7 - 16 määrä lienee ollut 220–230. Tietenkään 8 1 1 6 7. pv 16 5 - 21 en voi tietää paljonko se oli ehtinyt munia 7 - 1 6 8. pv 3 3 - 6 luonnossa ennen pyydystämistä. Valtaosa 6 - 4 2 9. pv 2 3 - 5 14 - 7 7 10. pv 5 1 - 6 munista painui kasaan eikä niistä tullut 11 - 4 7 11. pv 2 - - 2 toukkia, mikä onkin selvää, sillä perho- 6 - 2 4 12. pv 1 - - 1 set hedelmöittävät munat juuri ennen mu- 3 - - 3 13. pv 1 - - 1 nintaa erillisestä siittiösäiliöstä munan- 6 2 1 3 14. pv 2 - - 2 johtimen loppuosaan avautuvan siittiö- 6 - 2 4 15. pv 1 - - 1 johtimen kautta (Scoble 1992). Naaraan mu- 2 - - 2 16. pv - - - - nanjohtimessa olevat valmiinkin näköiset - - - - 17. pv - - - - 1 1 - - 18. pv - - - - munat ovat siis aivan munanasetinta lä- 3 - 1 2 19. pv - - - - himpänä olevia lukuun ottamatta aina he- 5 - 1 4 20. pv - - - - delmöitymättömiä. - - - - 21. pv - - - - Kuoriutumatta jäävien munien merki- 1 - - 1 22. pv - - - - tys luonnossa jää väkisinkin epäselväk- - - - - 23. pv - - - - si, koska niistä ei jää löydettävissä olevaa 86 6 24 54 57 27 13 97 merkkiä. Kasvatuksissani olen kuitenkin havainnut, että suuri osa suojatuistakin TAULUKKO 1. Aikuisten kuoriutumisajankohdat vuosittain yhteisellä asteikolla. munista jää aina kuoriutumatta. Erään teorian mukaan munien elinkelpoisuu- rooli aikuisten päiväperhosten elämäs- vasti asetettua sormea taputtelemaan. Sa- teen vaikuttaa suuresti parittelevan koi- sä (esim. Kuussaari ym. 1996, Tammaru & Hauki- moin voi tehdä häiveperhoselle (Apatura raan ikä. Jos koiras on nuori, munat ovat oja 1996). Haapaperhonen ei tässä mieles- iris). Haapaperhosten hyvä lentokyky yh- joko hedelmöitymättömiä tai toukan ke- sä tee poikkeusta. Haapaperhoset ime- distettynä ravintokohteiden epätasaiseen hitys alkaa, mutta se kuolee ennen kuo- vät vettä paitsi aurinkoisilla sorateillä ja jakautumiseen luonnossa voivat osaltaan riutumista. Siittiöiden kunnolliseen kyp- hiekkarannoilla myös ojissa, mikä liitty- vaikuttaa aikuisten perusteella arvioi- symiseen tarvitaan noin viikko. Omat ha- nee paitsi neste- mutta myös suolatasapai- tuun kannan kokoon paikallisesti (ks. Kuus- vaintoni vahvistavat tätä käsitystä. Par- non ylläpitoon. Merkittävä ravinnonlähde saari ym. 1996). haita parittelijoita näyttävät olevan luon- lienee kirvojen mesikaste, mitä on tarjol- nosta pyydystetyt koiraat. Perhosilla on la puiden yläosissakin. Perhoset laskeutu- Munat itse asiassa hyvin tavallista, että koiraan vat mielellään etenkin havupuiden oksille aiempi kokemus vaikuttaa sen parittelu- ilmeisesti havukirvojen houkuttelemina. Haapaperhosen munat ovat vihreitä, menestykseen (Iyengar 2009). Koiras voi Ne hakeutuvat tunnetusti myös herkästi kuoppapintaisia ja hauraita. Naaras näyt- paritella tuloksellisesti ainakin kahdesti. syöttirysiin. Nisäkkäiden ulosteet ja virt- tää laskevan ne luonnossa haavan lehden sa näyttävät houkuttelevan lajia hyvin - ei yläpinnalle, lähelle sen kärkeä ja reunaa Munasta toukaksi kuitenkaan aina. Perhosia on nähty myös (Kantonen 2013). Kasvatuksessa munintaa lintujen ulosteilla sekä sammakon, vas- on yleensä vaikea saada aikaan, mutta Munien ja pienten toukkien kuolleisuus kitsan ja kontiaisen raadolla. Sanotaan, naaraiden munintahalukkuudessa on suu- on hyvin suuri, sillä niillä on paljon vihol- että kukat eivät juuri houkuttele, mutta ria eroja. Paras naaraani teki kolmen vii- lisia: oranssinväriset pienet punkit (Anys- olen nähnyt haapaperhosen, useimmiten kon aikana kaikkiaan yli neljäsataa mu- tidae), jokin tummanvihreä pikkupunkki, naaraan, ainakin huopaohdakkeen (Cir- naa hyvin vaihtelevissa olosuhteissa; mu- nokkaluteet (Anthocoridae), hämähäkit sium helenioides), vuohenputken (Aego- nituspussissa haavan oksalla, terraariossa (Araneae), pihtihäntäiset (Dermaptera), podium podagraria) ja mesiangervon (Fi- ja jopa pimeässä säilytysrasiassa. loispistiäiset (Pimpla sp.), muurahaiset lipendula ulmaria) kukilla. Lisäksi naa- Löysin tämän toukkana elokuun alussa (Formicidae) ja varpuslinnut (Passerifor- raat ruokailevat ainakin karhunputkella 1983, jätin vapaasti paikoilleen ja otin tal- mes). Olen löytänyt myös keskikokoisen (Angelica sylvestris) (P. Välimäki, suull. tie- teen kotelona seuraavan kesäkuun alussa. torakan (Ectobius sp.) ja ison piikkiluteen to). Hakevatko perhoset kukinnoista met- Paritin naaraan luonnosta aikuisena pyy- (Picromerus bidens) imemässä isoa touk- tä, kirvojen mesikastetta vai molempia? dystetyn koiraan kanssa. Sen viimeiset- Haapaperhosen on nähty päivästä toiseen kin munat olivat hedelmöitettyjä. Muun muassa imevän mahlaa vaahteran kannolla ja lo- Munavaihe kestää lämpötiloista riip- nokkaluteet pulta kuolevan siihen. Koirasyksilö on ta- puen viikosta kahteen. Eräs luonnosta käyttävät vattu imemästä sylkikaskaan ”sylkeä”. saatu, hedelmöitetty naaras laski kuusi haapaperhosta ravintonaan Aikuinen imeskelee hyvin mielellään hi- munaa ennen kuolemaansa, minkä jäl- jo perhosen keä. Se laskeutuu vaikka housunlahkeel- keen avasin sen. Takaruumis oli täyn- munavaihees- le ja hyvin usein olen saanut maassa ole- nä munia. Munanjohtimien alussa ne oli- sa. van perhosen nousemaan sen eteen varo- vat vielä aivan pieniä, sileäpintaisia, läpi- 110 Baptria 4/2013 Haapaperhosen toukka tekee talvipesän leikkaamastaan lehden Alkukesällä toukat jatkavat kasvuaan. Lepoasennossa toukalla on usein reunasta tai lehden tyviosasta. takaruumis koholla.

Täysikasvuinen toukka koteloituu lopulta lehden yläpinnalle.

kaa. Pienet muurahaiset ovat olleet ongel- tarkastin tilanteen. Yli kaksikymmentä hon kuuluu esim. laji A. pinicola Lyle. Se mana etenkin kasvatukseen käyttämillä- toukkaa oli hävinnyt. Pussista löytyi noin on hyvin lähellä lajeja A. pinicola ja A. ni laatikkohaavoilla. Luteita ja punkkeja 55 toukkaa ja yksi nokkalude! Tässä ta- luciana Nixon, mutta kumpikaan niistä olen karistellut munituksessa olevan naa- pauksessa toukat ovat ehkä olleet liian ti- se ei ole. Tutkijalle oli selvää, että se ei raan harsopussin päältä monta kertaa. Ne heässä, mikä vaikutti osaltaan korkeaan kuulu mihinkään lajeista, jotka luetaan aivan selvästi imevät harson läpi sen si- kuolleisuuteen. Toisaalta jo yhden nok- Nixonin avainryhmään. Tarkempaa tie- säpinnalla olevia munia ja ovat hankalia kaludenymfinkin lyhytaikainen oleskelu toa en saanut. Sukuun kuuluu satoja lajeja torjuttavia. perhostoukkien kanssa samassa astiassa eikä sitä ilmeisesti tunneta kovin hyvin. Sijoitin heinäkuun 1984 alussa vas- tuottaa huomattavasti kasvavan kuollei- Apanteles-loispistiäisen kotelokop- takuoriutuneita toukkia viiden ryhmis- suuden muuten vaarattomissa laborato- pa on useimmiten haavanlehdellä toukan sä tiheissä pusseissa ohutlehtisten haa- rio-olosuhteissa (P. Välimäki, suull. tieto). tyypillisesti tekemässä lehtipiikissä (tai pojen oksille. Syyskuun alussa niistä oli Elokuun alkupuolelta alkaen pienen aivan sen tuntumassa), jossa pieni isäntä- jäljellä 46 % (39 toukkaa 85:stä). Yhteen- toukan viereen ilmestyy usein vaalean- toukka lepäilee ruokailujaksojen välisinä sä siis vain noin puolet toukista saavut- ruskea loispistiäisen kotelokoppa. Sa- aikoina. Loisen koppia voi löytää syys- ti kolmosvaiheen ja teki talvipesän. Nok- maan aikaan valmistuvat ensimmäiset kuun alkuun tai jopa lehtien putoamiseen kaluteet ja punkit olivat todennäköisesti talvipesät. Lähetin aikuisia loisia määri- saakka. Loinen iskee tyypillisesti lähek- merkittävimmät kuolleisuustekijät tässä tystä varten Harold Shortille Englantiin käin oleviin toukkiin luonnossa. Kerran tapauksessa. Heinäkuussa 1986 asetin il- vuonna 1984. Pistiäinen kuuluu sukuun löysin viisi loisen koppaa, joista kauim- meisesti vain yhden naaraan munia (noin Apanteles, minkä olin itsekin todennut, maisten etäisyys toisistaan oli 90 cm. 80 kpl) sisältävän valkoisen ison pus- mutta sitä ei pystytty määrittämään la- Niistä ei tullut aikuisia pistiäisiä. Löysin sin keskikokoisen hyväkuntoisen haavan jilleen. Edinburghin yliopiston asiantun- 15 loisittua haapaperhostoukkaa 23.07.– oksaan. Sen suojaksi vedin vielä mustan tijan mukaan se kuuluu vitripennis-ryh- 09.08.1983 ja samana kesänä vielä yhden isosilmäisemmän pussin. Kuun lopussa mään ja ilmeisesti samaan sektioon, jo- myöhäisen toukan 27.8. Talteen otetuista 111 Baptria 4/2013 sän loisinnasta huolimatta ja loiset tule- pesätyypeistä), joiden kyljessä on reikä. Mi- vat esiin vasta keväällä. Syyskuussa 1985 ten tiainen sen tekee? Luulisi lehtiruodin havaitsin maastossa erään haapaperho- joustavan niin, ettei nokkiminen onnistu. sen toukan pesän edessä tyhjän loisenko- Myös keväällä toukkien hävikki on pan ja syyskuun alussa 2003 löysin kak- hyvin suuri ihan alusta lähtien. Olen teisi Apanteles-loisen koppaa, joista aikui- pannut toukokuussa oksanpätkiä pesi- set olivat myös kuoriutuneet. Kun kote- neen vapaasti haavanoksille. Jotkut tou- lovaihe vie pari viikkoa, niin pistiäiset kat olivat kuivuneet jo talven aikana pe- ovat syksyllä ehtineet mahdollisesti mu- siinsä ja lähes kaikki esiin tulleet suojaa- nia haapaperhosen vielä esillä olleisiin mattomat toukat hävisivät melko pian. pikkutoukkiin. Munat ovat ehkä alkaneet Pussilla suojatut toukat olivat talvehtimi- kehittyä vasta keväällä. Talvehtivissa tou- sen jälkeen jyrsineet lehtiä, mutta usein Apanteles-suvun pistiäinen loisii haapaper- kissa elävät loiset tulevat esiin isäntätou- myös tällä tavalla kasvatetut toukat kuo- hostoukissa. Loisen koppa vasemmalla. kista touko-kesäkuun vaihteessa ja aikui- livat. Isotkin toukat yleensä häviävät, el- set pistiäiset kuoriutuvat kesäkuussa. Ku- lei niillä ole pussia suojana. Ainakin nok- toukista tuli syksyllä esiin kuusi aikuisten todettua, loisittujen haapaperhostouk- kaluteet ja punkit vainoavat toukkia myös ta loista. Yhteensä vuoden 1983 puolella kien ruokahalu samoin kuin tietysti kas- alkukesällä jopa pussin sisällä. Toukilla tuli 171 löytämästäni haapaperhosen tou- vu ovat heikkoja. Kun loisen toukka on on varsin hyvä suojaväritys, joka jossain kasta esiin 22 loispistiäisen toukkaa, jot- koteloitunut oksaan, isäntätoukka näyt- määrin suojannee niitä linnuilta. Luon- ka koteloituivat heti. Toukokuussa 1984 tää pyörivän viimeisillä voimillaan sitke- nossa tiaisten tiedetään kantavan keväisiä tuli toukista esiin vielä 11 pistiäistä, jotka ästi oksan pinnalla ja lopulta kuolee en- toukkia poikasilleen (J. Broggi, suull. tieto), oli munittu jo edellisenä syksynä. Kaik- nen viidettä kehitysvaihetta. mutta tämän kuolleisuustekijän merkitys kiaan 171 isäntätoukasta ilmestyi 22 + Loispistiäisten määrä vaihtelee vuosit- on epäselvä. Itse olen nähnyt talitiaisen 11 = 33 loispistiäisen toukkaa eli loisi- tain ja paikoittain. Ennätys lienee Punka- tappavan koteloitumisvalmiita toukkia misaste oli suurin piirtein 19 %. Tämä ei harjun Tuunaansaaresta 09.08.1983. Löy- valkoisen pussin läpi, joka tosin ei ollut kuitenkaan ole koko totuus. Talvipesiin sin pieneltä alueelta 9 toukkaa, 8 loisittua tiheäsilmäisintä tyyppiä. Yleisesti ottaen kuoli 20 toukkaa ja on syytä uskoa, että toukkaa, 9 syönnöstä sekä yhden keväi- valkoisissa pusseissa lehdet saavat hyvin niistä suuri osa oli myös infektoituneita. sen syönnöksen. Ainakin tuona kesänä auringon valoa, mutta toisaalta erottu- Loista kantavat haapaperhostoukat näyt- Apanteles sp.-loispistiäisiä oli liikkeellä vat maastossa räikeästi. Vihreät ja mustat tävät pesissään pieniltä ja ne tulevat kas- paljon. Se lienee merkittävä haapaperhos- pussit taasen eivät herätä yhtä paljon huo- vatuksissa keväällä esiin terveitä touk- kannan koon säätelijä. Vuonna 1989 haa- miota, mutta toukat näkyvät paremmin kia myöhemmin ja vasta kunnolla kostu- paperhosen toukkia löytyi paljon, mutta niiden verkon läpi. tettuina. Luonnossa ei samanlaista ”kos- ei Apanteles-loisia. Johtuuko niiden puu- tutuspalvelua” ole ja siksi loisitut toukat te perhoskannan romahtamisesta kak- Toukkien kuolleisuustekijöiden epäilemättä kuolevat jo talvipesiin tervei- si vuotta aikaisemmin? Olisi kiva tietää esiintyvyys luonnossa tä toukkia useammin. Aivan vastaavas- onko laji yleisloinen vai erikoistunut ni- ti, kuusamaperhosen (Limenitis camilla) menomaan haapaperhoseen? Olen selvittänyt toukkien kuolevuut- loisitut toukat lähtevät kehittymään loisi- Talven aikana linnut hävittävät suuren ta erityisesti vuosina 1989–1990, 1999– mattomia hitaammin ja pysyvät talvehti- osan toukista ja pahin hävittäjä taitaa olla 2000 ja 2001–2002 täysin luonnollisissa vassa toukkavaiheessa huomattavan pit- talitiainen (Parus major). Se laajentaa tal- olosuhteissa paikoissa, mistä olen tou- kään, vaikka loinen tuleekin ulos toukas- vipesän suuaukkoa tai useammin tekee kat löytänytkin. Noina vuosina löydöksiä ta vasta viimeisessä vaiheessa (P. Välimäki, sen kylkeen pienen reiän, josta nappaa tuli yhteensä 413 kpl ja niistä toukattomia suull. tieto). toukan. Olen usein löytänyt tyhjiä pesiä, syönnöksiä oli 135 eli 33 %. Toukattomat Panin 12.08.1983 kaikkiaan 13 loisit- jotka riippuivat rihman varassa peräpääs- syönnökset voidaan varsin pienellä riskil- tua toukkaa samaan isoon pussiin haa- tään. Varmaankin tiainen monesti nap- lä tulkita varhaisessa vaiheessa kuolleiksi van oksalle nähdäkseni tekevätkö ne tal- paa koko pesän irti oksasta, jolloin sitä toukiksi, sillä toukka näyttää elävän ko- vipesän. Toukat kuolivat, edes yhtään pe- ei enää voi löytää. Jäljellä on vain vähän telovaiheeseen saakka yhdellä ja samal- sän alkua ei löytynyt. Monet toukat ky- rihmaa. Olen löytänyt myös tyhjiä lehti- la oksalla, johon naaras on sen muninut kenevät kuitenkin valmistamaan talvipe- kantaan tehtyjä karapesiä (ks. Kantonen 2013 (Kantonen 2013). Merkitsin löytämäni 278

Kasvatuksissa lajin biologiasta voi löytyä yllätyksiä! kolme tyypillistä piikkiä. Toinen toukista teki talvipe- Normaalisti haapaperhonen talvehtii pienenä sänkin apilasta ja talvehti normaalisti. toukkana, mutta kasvatuksissani yksi toukka on Olen varsin luonnonmukaisisssa olosuhteis- talvehtinut onnistuneesti kookkaampana. Se teki sa saanut kasvatuksessa aikaan joitakin toisen suku- normaalia isomman karapesän. Keväällä pidin sitä polven aikuisia syys-lokakuussa. Edellytyksenä näyttää pussissa luonnonhaavalla. Toukka kiinnittyi oksaan olevan poikkeuksellinen lämpö ja hyväkuntoisena koteloitumista varten, mutta kuoli siihen riippu- pysyneen, terveen haavan lehdet. Asiaan voi vaikuttaa vaan asentoon. Heinäkuussa 1984 löytyi kaksi myös toukkien kasvattaminen suuressa ryhmässä. pikkutoukkaa valkoapilalta, jota olin kylvänyt laatikossa kasvatta- Ilmeisesti Suomen luonnossa ei kuitenkaan ole tavattu näitä mani haavan alle. Toukat olivat syöneet lehtiä ja tehneet niihin toisen sukupolven aikuisia.

112 Baptria 4/2013 toukkaa mahdollisimman huomaamat- tomasti kuitunauhalla ja pienillä nume- Syyt Osuus (%) roiduilla maalarinteippipätkillä. Toukat a) Toukka hävinnyt ennen talvipesän tekoa 15 saivat olla rauhassa, kävin välillä katso- b) Toukka hävinnyt, mutta pesä ehjä 26 massa ja keväällä tarkastin lopullisen ti- c) Pesä rikottu ja toukka syöty 19 lanteen. Toukkien kuolleisuus oli erittäin suuri (Taulukko 2). d) Pesä hävinnyt toukkineen 9 Syksyllä hävinneiden toukkien osuus e) Puu tai oksa hävinnyt 8 näytti olevan 41 % (syyt a + b Taulukos- f) Hirvi tai jänis syönyt oksan kärjen toukkineen 7 sa 2), rikottujen ja kokonaan hävinneiden g) Toukka kuoli pesään 6 pesien 28 % (c + d). Jälkimmäiset kuolin- syyt ovat todennäköisimmin lintujen ai- h) Toukka katosi keväällä esiintulon jälkeen 7 kaansaannosta talvella. Aika huomattava i) Loisittu, pistiäinen tuli esiin keväällä 2 on myös pesään joko talvella tai keväällä j) Toukka kehittyi koteloksi 1 ennen aktivoitumista kuolleiden toukki- Haapaperhosen en osuus (6 %). Esiintulon jälkeinen loi- S 100 kotelo. sista riippumaton kuolleisuus (7 %) joh- tunee sekä linnuista että selkärangatto- TAULUKKO 2. Haapaperhostoukkien (n = 278) häviämisen ajankohta, häviämistä selit- tävien tekijöiden ja kotelovaiheeseen selvinneiden toukkien prosentuaaliset osuudet mista pedoista. Loisittujen osuus jäi täs- luonnossa. sä aineistossa pienemmäksi (2 %) kuin useissa muissa dokumentoimissani tapa- uksissa. Yllättävän suuri osa toukista (7 toipuvan kannanvaihtelun aallonpohjista kään ulostetta imeskeli samanaikaises- %) kuoli ikään kuin sattumalta jänisten ja kohtalaisen hitaasti. ti neljä perhosta ja kolme muuta lepatteli hirvien toimesta. Aikaisemmin on todet- Haapaperhoskannan arvioiminen on metrin säteellä. Lisäksi tiellä vähän kau- tu, että etenkin kukinnoissa ja siemenillä vaikeaa ja sattumanvaraista. Eräällä hy- empana näkyi kaksi yksilöä. Suojärven toukkana elävät perhoslajit saattavat kär- vällä paikalla oli yhtenä päivänä paljon lähellä alkoi asvalttitie ja perhoset loppui- siä selkärankaisten laiduntajien toimes- perhosia, mutta seuraavana ei juuri ol- vat. Niitä ei näkynyt myöskään Tolvajär- ta, koska nämä usein suosivat juuri näi- lenkaan vaikka sää oli samanlainen. Li- ven harjualueella. tä kasviosia ravintonaan (Nieminen & Kaitila säksi viime vuosina yleistyneet ja run- 2000, Välimäki 2005), mutta puuvartisilla kas- sastuneet häive- ja pikkuhäiveperhonen veilla elävien perhosten kohdalla tällaista (Apatura ilia) vaikeuttavat lajinmääri- Lähteet kuolleisuustekijää ei liene aikaisemmin tystä. Niiden koko, värikuviot, käyttäy- dokumentoitu. Tosin on huomattava, että tyminen ja lentotapa ovat hyvin saman- Iyengar, V.K. 2009: Experience counts: females favor multi- tämä koskee vain toukkia jotka ovat hir- laiset kuin haapaperhosella ja tapaamiset ply mated males over chemically endowed virgins in a moth vien ulottuvissa eli suhteellisen matalalla usein yllättäviä eivätkä perhoset jää po- (Utetheisa ornatrix). — Behavioral Ecology and Sociobiology 63: 847–855. (mittaustulosteni perusteella noin puolet seeraamaan. Niiden paras lentoaika tosin kaikista toukista, ks. Kantonen 2013). Nuo- on vähän myöhemmin kesällä. Toukkien Kantonen, P. 2013: Havaintoja haapaperhosen (Limenitis ruusvaiheiden eri kuolleisuustekijöiden määrä tutuilla paikoilla loppukesällä lie- populi, L. 1758) (Nymphalidae) elinympäristöstä ja elintavois- summana eloonjääneiden toukkien osuus nee aika hyvä indikaattori haapaperhosta. — Baptria 38: 26–31. oli hyvin pieni (1 %). kannan runsaudesta. Olen yrittänyt vah- Kuussaari, M., Nieminen, M. & Hanski, I. 1996: An experimen- vistaa paikallista haapaperhoskantaa va- tal study of migration in the Glanville fritillary butterfly Melitaea cinxia. — Journal of Animal Ecology 65: 791–801. Pohdinta pauttamalla parittamiani ja parittamatto- mia aikuisia hyviksi toteamilleni paikoil- Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000: Saaristomeren kansallis- Suuret kannanvaihtelut näyttävät ole- le, mutta en ole huomannut sillä olevan puiston niittyjen ja hakojen perhoset. — Metsähallituksen van haapaperhoselle tyypillisiä. Tuloste- vaikutusta. Esimerkiksi vuonna 1985 va- luonnonsuojelujulkaisuja Sarja A 111: 1–221. ni perusteella tämä on jopa odotettua, sil- pautin Parikkalan Viereviin 11 paritettua Sang, A. & Teder, T. 2011: Dragonflies cause spatial and lä monet menestystekijät [vuodenaikojen ja 2 parittamatonta naarasta sekä 11 koi- temporal heterogeneity in habitat quality for butterflies. sääolosuhteet (etenkin lämpötila ja sade- rasta, mutta toukkia ei paikalta löytynyt. — Insect Conservation and Diversity 4: 257–264. määrä), aikuisravinnon saatavuus, lois- Ehkä perhoset hyvinä lentäjinä siirtyivät Scoble, M.J. 1992: The Lepidoptera – form, function and paine] vaihtelevat vuosittain huomatta- heti muualle? diversity. — The Natural History Museum / Oxford University vasti. Jotkin kuolleisuustekijät sen sijaan Suomen haapaperhoskanta saa ehkä Press, Suffolk, UK. lienee enemmän tai vähemmän tasaisia täydennystä kaakosta. Tein vaikuttavan Tammaru, T. & Haukioja, E. 1996: Capital breeders and income vuodesta toiseen (liikenne, satunnaiste- polkupyöräretken Venäjän Karjalassa breeders among Lepidoptera – consequences to population kijät). Nämä vaikuttanevat paikallispopu- 24.–28.06.1999 reitillä Värtsilä-Raikon- dynamics. — Oikos: 561–564. laatioiden runsauteen, mutta ei juuri tuo- koski-Suojärvi-Tolvajärvi-Kuikkajärvi- Välimäki, P. 2005: Porolaidunnuksen vaikutus perhosten ta merkittävää vuosien välistä vaihtelua. Jänisjärvi. Sää oli matkan ajan heikko- (Lepidoptera) yhteisörakenteeseen kahdella Pohjois-Fenno- Jos toukilla havaitsemani sadasosan sel- tuulinen ja helteinen. Laskin yhteensä skandian tunturilla. – Julkaisussa: Jokinen, M. (toim.). Poronhoidon ja suojelun vaikutukset Mallan luonnonpuistos- viämistodennäköisyys kuvastaa normaa- 103 haapaperhosta. Huippu oli Loimolan sa. Metsäntutkimuslaitos, Kolari. s. 182–230. lia tilannetta, voisi haapaperhosen olettaa itäpuolella; soratiellä olevaa pientä nisäk-

Erratum Haapaperhosartikkeliin ”Kantonen, P. 2013: Havaintoja haapaperhosen (Limenitis populi, L. 1758) (Nymphalidae) elinympäristöstä ja elintavoista. – Baptria 38: 26–31” oli jäänyt korjattavia virheitä. (1) Toukka luo loppukesällä nahkansa kahdesti eli talvehtii kolmosvaiheessa, ei mainitussa kakkosvaiheessa. (2) Kuvassa 9 esitetään toukka neljännen (vanha toukkanahka näkyy kuvassa oikealla), ei kolmannen nahanluonnin jälkeen. (3) Pertti Pakkasen haapaperhoshavainto Sa Joutsenosta syyskuulta 1991 koskee toukkaa, ei tietokantahavainnosta huolimattomasti tulkittua aikuista (kesäsukupolven haapaperhoshavaintoja ei tunneta Suomesta). Toimitus pahoittelee virheitä.

113 Baptria 4/2013 Havaintoja kahdesta harvinaisesta pikkuperhosesta Ab Salon alueelta: kaunolahokoi Schiffermuelleria schaefferella (Linnaeus, 1758) (Oecophoridae) ja pilkkupussikoi Coleophora clypeiferella Hofmann, 1871 (Coleophoridae)

Tomi Mutanen & Marko Mutanen

Kirjoittajien osoitteet – Authors’ addresses: Tomi Mutanen: Olkakirveenkatu 5 as. 3, 24130 Salo, [email protected] Marko Mutanen: Vehmaansuontie 202, 90900 Kiiminki, [email protected]

alon kaupunki sijaitsee Varsinais-Suomen eteläosassa Halikonlahden pohjukassa noin 50 kilometriä Tu- rusta itään. Kaupungin ympäristö on maatalousvaltaista, kumpuilevaa savitasankoa, jota halkovat pienet joet ja havupuuvaltaiset, karut kalliomäet. Alueen asutus- ja maanviljelyhistoria ulottuu vuosisatojen taakse, mikä näkyy hyvin muun muassa seudun kedoilla ja vanhoilla asuinpaikoilla rikkaana muinaistulo- Skaskasvillisuutena. Monipuolisuudesta ja mielenkiintoisuudesta huolimatta Salon seutu on jäänyt varsinkin pik- kuperhosharrastajien osalta lähes täydelliseen paitsioon. Syynä on tietysti kaikkien perhosharrastajien tuntema ”merta edemmäs kalaan” -ilmiö: mennään kaasu pohjassa ja silmät kiinni muka paremmille pyyntipaikoille Han- koon, lounaissaaristoon, Ahvenanmaalle tai Virolahdelle. Kirjoittajista TM on asunut Salossa viimeiset neljä vuotta, ja kertyneiden kokemusten perusteella olemmekin jälleen saaneet havaita, että näitä valkoisia karttaläiskiä kannattaisi monesti tutkia tarkemmin.

Schiffermuelleria schaefferella ti musta, muuten tyviosa on oranssi, jos- vulta (Kari Nupponen, suull. tieto). Tans- (kaunolahokoi) sa on muutamia hopeisia juovia sekä pit- kassa laji on harvinainen ja paikoittainen kittäin että poikittain. Etusiiven kärkiosa (O. Karsholt, henk. koht. tieto). Siellä la- Laji löytyi maalle uutena Salon keskustan on mustahko ja rajautuu melko tarkasti jia on saatu pääasiassa kuolleiden tammi- läheisyydestä Kärkän maatilan vanhasta oranssia aluetta vasten (kuva 1). Siipiväli en rungoilta ja oksilta. Laji on aktiivinen pihapiiristä. Ainoa havaittu yksilö oli tul- on Palmin (1989) mukaan 12–15 mm. aamuisin ja iltahämärissä. Laji elää laho- lut valorysään 10.6.2011. Laji on laajalle levinnyt etelämpänä puulla, isäntäpuulajeja tunnetaan useita. Lajin etusiivet ovat melko kapeat, sel- Euroopassa. Suomea lähimmät havain- Palm (1989) mainitsee erityisesti tammen, västi kapeammat kuin lähisuvun Deni- not löytyvät Etelä-Ruotsista (kaksi ha- mutta Tokár ym. (2005) luettelee koko jou- sia edustajilla. Etusiiven tyvi on kapeal- vaintoa) ja Latviasta yksi yksilö 1970-lu- kon puulajeja, mukaan lukien männyn ja

Observations of two rare microlepidopteran Observationer av två sällsynta småfjärilar species, Schiffermuelleria schaefferella Schiffermuelleria schaefferella (Linnaeus, (Linnaeus, 1758) and Coleophora clypeife- 1758) och Coleophora clypeiferella Hofmann, 1871, rella Hofmann, 1871, in southwestern Finland i sydvästra Finland.

We report Schiffermuelleria schaefferella for the first time from Fin- Vi rapporterar Schiffermuelleria schaefferella för första gången land. A single male individual was caught by a light trap in Ab Salo, från Finland. Ett hanexemplar fångades med ljusfälla i Ab Salo, southwestern Finland, in June 2011. The collection site is a garden sydvästra Finland, i juni 2011. Insamlingsplatsen är en trädgård med with one large dead and several old living birch trees, which we con- en stor död och flera gamla levande björkar, som vi bedömer som ett sider as plausible habitats for the species. Despite some attempts, no lämpligt habitat för arten. Trots flera försök har inga fler exemplar further specimens have been found. We also report first permanent påträffats. Vi rapporterar också landets första permanenta population populations of Coleophora clypeiferella from the country, also from av Colephora clypeiferella, även den i Salo-området. Sammanlagt the Salo area. Altogether three specimens were caught at two differ- tre exemplar fångades på två lokaler år 2011 och 2012. Båda arterna ent localities in 2011 and 2012. Both species are illustrated. är illustrerade i artikeln.

114 Baptria 4/2013 KUVA 1. Suomalainen Schiffermuelleria PIA PARTANEN schaefferella -yksilö. | The Finnish adult of Schiffermuelleria schaefferella.

KUVAT 2–4. Coleophora clypeiferella. 2. koiras; 3. naaras; 4. takaruumiin kitiinirakenteita. | Adults of Coleophora clypeiferella. 2. male; 3. female; 4. sclerotized structures on abdominal tergites. 1 2

lehtikuusen. Latvian yksilö löytyi pel- Vaatimattomasta ulkonäöstään huoli- toaukean reunassa harvassa metsikös- matta C. clypeiferella on pussikoiksi var- sä sijainneen pystyyn kuolleen koivun sin helposti tunnettavissa pelkästään ul- rungolta päiväsaikaan (Kari Nupponen, koisten tuntomerkkien perusteella. Lajia suull. tieto). Salonkin havaintopaikalla voi epäillä jo lentoajan perusteella, joka on vastaavanlainen koivupökkelö noin on pussikoiksi melko myöhäinen, heinä– 3 10 metrin päässä valorysästä. Ainakin elokuun vaihde. Tuohon aikaan on kui- Pohjois-Euroopan havainnoille vaikuttaa tenkin muitakin pussikoilajeja liikkeel- olevan yhteistä, että isäntäpuu sijaitsee lä, joten lentoaika ei riitä ainoaksi mää- melko aurinkoisella paikalla. Salon ha- ritysperusteeksi. Lajin yleisvaikutelma vaintopaikkaa tutkittiin tarkemmin ke- on pussikoiksi robusti, sukkulamainen ja sällä 2012, mutta lisäyksilöitä ei havait- leveä- ja käyräsiipinen, tuoden mieleen tu. Kärkän tilan päärakennuksen van- jopa hoikan Scythris-lajin. Varsinkin pää hassa puutarhassa on lisääkin vanhoja, ja keskiruumis ovat niin leveät, että en- lahovikaisia koivuja, jotka lienevät lajille simmäisen yksilön löydyttyä rysäsaaliis- sopivia elinpuita viimeistään muutaman ta tuli mieleen epäilys, onko pinsettien vuoden sisällä. Valorysän läheisyydes- puristuksessa oleva harteikas elukka Co- sä oli kesään 2012 asti myös kohtalaisen leophora ollenkaan. Etusiivet ovat tasai- suuri röykkiö erilaista lahoavaa lehtipuu- sen vaalean- tai tummankeltaiset tai vaa- ta, mukaan lukien suurehkoja, ilmeisesti leanruskeat yksilön kunnosta riippuen ja tammen oksia. Kyseistä läjää ei ole enää niissä voi näkyä tumma keskipilkku sa- olemassa. maan tapaan kuin lähilajilla C. squalorel- 4 la. Salon yksilöillä ei kuitenkaan yhdellä- kään näy keskipilkun tapaistakaan (kuvat Coleophora clypeiferella 2–3). Lajityypillinen tuntomerkki löytyy silloinkaan siemenpussin havaitseminen (pilkkupussikoi) takaruumiin tyven selkäpuolelta, jossa ole mikään läpihuutojuttu. Lisäksi ajoi- on paljain silmin nähtävä tumma, piiki- tuksen pitää olla kohdallaan, koska vii- Lajista tunnetaan Suomesta kaksi van- käs kitiinirakenne (kuva 4), jollaista ei ole meinen toukkavaihe menee nopeasti ohi. haa havaintoa, molemmat heinäkuun lo- muilla pohjois- ja keskieurooppalaisilla Toukan löytämistä helpottaa se, että pus- pusta vuodelta 1972, mutta eri paikois- pussikoilajeilla. sin suojana käytetyt siemenet muuttuvat ta (Al Lemland ja N Hanko). Havainto- Laji elää savikoilla (Chenopodium) ruskehtaviksi, jolloin pussi erottuu tuo- jen samanaikaisuus ja ilmeinen vaellus- (Emmet 1988). Toukan elintavat ovat Cole- reista, vihreistä siemenistä (Jukka Tabell, tilanne huomioiden yksilöitä on pidetty ophora-lajiksi hyvin erikoiset (Jukka Ta- henk. koht. tieto). Toukkia yritettiin etsiä etelämpää ajautuneina vaeltajina, mikä bell, suull. tieto). Pieni toukka elää loppu- syksyllä 2011 ensimmäiseltä havainto- onkin hyvin mahdollista. Vaikka lajin kesällä ravintokasvin siemenistössä hata- paikalta, mutta kasveissa havaittiin vain paikallista esiintymistä Suomessa on pi- rassa silkkiputkessa, johon on kiinnitty- yleisempien Coleophora-lajien pusseja. detty epätodennäköisenä (suull. mielipi- neenä siementen palasia ja papanoita. Vii- (TM, Juhani Itämies). Ravintokasvi määrittä- teitä), se löytyi Salosta kahden yksilön meisessä toukkavaiheessa toukka leikkaa nee myös elinympäristön, eikä sopivasta voimin vuonna 2011 samasta valorysästä putken irti ja liikkuu sen kanssa sieme- biotoopista ole puutetta kummassakaan kuin edellä mainittukin laji. Ensimmäi- niä syöden. Täysikasvuisena toukka siir- Salon havaintopaikassa. nen yksilö tuli koentajaksossa 22.–23.7. tyy maahan, jättää pussin maan pinnalle Coleophora clypeiferella -aikuiset len- ja toinen 3.–4.8. Hieman yllättäen laji ja kaivautuu itse maan alle, jonne se kote- tävät öisin ja tulevat valolle. Coleophora havaittiin myös vuonna 2012, mutta täl- loituu (Emmet, 1988). Lajin kotelonahka on squalorella -lähilajin on havaittu aloit- lä kertaa Halikonlahden toiselta puolelta poikkeuksellisesti toukkanahkamainen tavan lentonsa vasta aamuyön tunteina, Vuorentaan kartanon pihapiirissä sijait- ja se rutistuu perhosen kuoriutuessa ka- eikä vastaavanlainen käyttäytyminen ole sevasta valorysästä 2.–3.8. Havaintopai- saan. Työntyessään esiin maan alta juuri mahdotonta tämänkään lajin kohdalla. koilla on välimatkaa monta kilometriä, ja kuoriutunut aikuinen hyödyntää takaruu- Ainakaan TM ei saanut keskiyön aikaan kun yksilöitäkin on tullut kahtena vuon- miin kitiinirakenteita (Emmet 1988). Tou- yhtään yksilöä aktiivihaavinnalla lajin na, voinee olettaa lajin elävän laajem- kan löytäminen on käytännössä mahdol- esiintymispaikalta, muut Coleophora-la- malla alueella Salon seudulla. lista viimeisessä toukkavaiheessa, eikä jit olivat tuohon aikaan kyllä aktiivisia.

115 Baptria 4/2013 Lajista kiinnostuneita vinkkaammekin Tabell, henk. koht. tieto). pitämään silmät auki erityisesti siihen ai- Viitteet kaan aamuyöstä, kun muut yöperhoset alkavat lopetella lentoaan. Palm, E. 1989. Nordeuropas Prydvinger (Lepidoptera: Kiitokset Oecophoridae). Danmarks Dyreliv 4. Fauna Bøger, Laji tunnetaan Ruotsista eteläisimmis- København. 247 s. tä maakunnista. Tanskassa laji on mel- Kari Nupponen ja Jukka Tabell antoivat ko yleinen varsinkin maan itäosien maa- tietoja lajeista, mistä olemme kiitollisia. Emmet, A. M. 1988. A Field guide to the smaller British Lepidoptera. The British Entomological and Natural History talousympäristöissä (O. Karsholt, henk. Kiitämme Juhani Itämiestä osallistumi- Society, London. 288 s. koht. tieto). Baltiassa lajia tavataan harvi- sesta pilkkupussikoin toukkien etsintään. naisena Latviassa ja Liettuassa. Keski- ja We are indebted to Ole Karsholt, Den- Tokár, Z., Lvovsky, A. & Huemer, P. 2005. Die Oecophoridae s.l. (Lepidoptera) Mitteleuropas. — Frantisek Slamka, Etelä-Euroopassa laajalle levinnyt, idässä mark, for information of occurrence of Bratislava. 120 s. levinneisyys ulottuu Japaniin asti (Jukka both species in Denmark.

Harvinaisen Chionodes ignorantellus (Herrich-Schäffer, 1854) -jäytäjäkoin (Gelechiidae) elintavat Suomessa

Marko Mutanen & Tomi Mutanen

Kirjoittajien osoitteet – Authors’ addresses: Marko Mutanen, Vehmaansuontie 202, 90900 Kiiminki, [email protected] Tomi Mutanen, Olkakirveenkatu 5 as. 3, 24130 Salo, [email protected] MIKKO PENTINSAARI

1:1

Chionodes ignorantellus on koko levinneisyysalueellaan harvoin tavattu laji. Tämä on tilanne myös Suomessa, sillä vaikka laji on jo kauan tunnettu etelästä aina Oulun korkeudelle asti, talletettuja yksilöitä ei liene paljon pariakymmentä enempää. Monet suvun lajit elävät sammalilla ja C. ignorantellus -lajista on aiemmin ollut tiedossa ainoastaan Stangen (1880, 1899) ikivanhat kasvatushavainnot. Emme ole tarkistaneet alkuperäislähteitä, mutta Huemerin & Karsholtin (1999) mukaan Stange raportoi lajin elävän silkkiputkessa sammaleessa pensasaitojen ja tienvieruspuiden, kuten poppeleiden ja pajujen rungoilla. Tämä sopii moniin suomalaisiin havaintoihin hyvin, sillä lajia on tavattu melko urbaaneistakin ympäristöistä. Juhani Itämies (suull. tieto) on löytänyt aikuisen istumasta puistotammen rungolta Raumalla. Oulussa lajia taas on saatu valorysillä kaupunkialueelta muutamia 1 yksilöitä. Toki yksilöitä on saatu myös KUVA 1. Chionodes ignoratellus -lajin elinpuun runkoa. Huomaa sammalkasvusto rungolla. luonnontilaisemmista paikoista. | The habitat of Chionodes ignorantellus. Note the moss on the trunk of the willow tree.

116 Baptria 4/2013 PIA PARTANEN Heinäkuun 7. päivänä vuonna 2010 kir- Pidämme ilmeisenä, että C. ignoran- joittajista TM sai kaksi yksilöä Salosta tellus on Suomessa lähinnä tikanhiippa- kaupunkialueelta tienvarressa kasvavien sammalella, ehkä myös muilla saman su- suurten valkosalavien (Salix alba) run- vun sammaleilla, elävä laji, joka on luul- goilta. Koska löytöpaikka vaikutti mah- tua tavallisempi. Sen populaatiot lienevät dolliselta paikalta selvittää lajin elin- useimmiten suhteellisen niukkoja, kos- tapoja, vierailimme kyseisellä paikalla ka harvemmin sopivia suurikokoisia ja 29. toukokuuta 2012 tarkoituksenamme runsassammaleisia tikanhiippasammalta yrittää kasvattaa lajia. Puut olivat mel- kasvavia puita on kovin runsaasti tarjol- 2 ko niukkasammaleisia, mutta muutamas- la. Aikuiset lepäilevät puiden rungoilla ja sa puussa sammalta oli hiukan enemmän, epäilemättä niiden löytäminen rungoilta varsinkin haarakohdissa ja varjopuolel- on vaikeaa. Laji tulee valolle silloin täl- la (Kuva 1). Keräsimme sammalia helposti löin. Näennäiseen harvinaisuuteen vai- irtoavien kaarnanpalojen kera summissa kuttanee myös lajin vaatimaton ulkonäkö ämpäriin jonkin verran. (Kuva 2). Vaikka laji hyväkuntoisena onkin Muutaman viikon kuluttua yritys pal- helposti tunnistettavissa, se on laajan jäy- kittiin. Parin viikon aikana ämpäristä täjäkoiden joukossa kuitenkin vain yksi kuoriutui yhteensä kaksi koiras- ja kol- tylsännäköinen laji monien samankaltais- me naarasyksilöä tavoittelemaamme la- ten lajien joukossa. Helpoimmin laji on 3 jia C. ignorantellus. Myöhemmin syksyl- sekoitettavissa lajeihin Chionodes holo- lä sammalspesialisti Risto Virtanen Ou- sericellus, Dichomeris alacella sekä Neo- lun yliopistosta määritti kerätyt sammalet friseria-lajeihin (kuvat 3–5), mutta eräskin ja totesi näytteen sisältävän peräti yhdek- Virolahdelta kerätty kulunut yksilö osoit- sän eri sammallajia: Orthotrichum speci- tautui tarkistuksessa kuuluvan lajiin Pro- osum, O. urnigerum (EN-laji), O. obtusi- lita sexpunctella! Hyviä tuntomerkkejä folium, Hypnum cupressiforme, Pylaisia ovat selvästi kellertävät ja melko terävä- polyantha, Bryum caespiticium, Cerato- rajaiset kuviot hyvin tummalla pohjalla don purpureus, Amblystegium sp. sekä sekä keskiruumiissa oleva valkea pilkku. Brachythecium sp. Huolellisen sammal- Genitaalien ja DNA-viivakoodien perus- 4 ten tarkastelun seurauksena onnistuimme teella lajin läheisin kotimainen sukulai- löytämään toukkien seittiputkia ja kaksi nen on Chionodes fumatellus. tyhjää koteloa tikanhiippasammalen (O. speciosum) joukosta. Tikanhiippasam- Kiitokset mal oli löytöpaikan sammalista suuriko- koisin, muutaman senttimetrin korkui- Kiitämme Mikko Pentinsaarta kuvasta, nen. Tikanhiippasammal on Suomessa Risto Virtasta sammalten määritykses- tavallinen ja kasvaa useimmiten lehtipui- tä sekä Piia Partasta avussa valokuvauk- den rungoilla. Pohjois-Suomessa laji on sessa. harvalukuisempi. 5

KUVAT 2–5. Chionodes ignorantellus (2) sekä Kirjallisuus muita samankaltaisia lajeja: Chionodes holosericellus (3), Dichomeris alacella (4) ja Neofriseria Huemer, P. & Karsholt, O. 1999: Gelechiidae I (Gelechiinae: Teleiodini, Gelechiini). — Teoksessa P. Huemer, O. Karsholt and L. peliella (5). The adults of Chionodes ignoran- Lyneborg (toim.): Microlepidoptera of Europe 3: 1–365. tellus, Chionodes holosericellus (3), Dichomeris alacella (4) and Neofriseria peliella (5). Stange, G. 1880: Lepidopterologische Bemerkungen [mit einer Anmerkung von P. C. Zeller] — Stettin. ent. Ztg 42: 113–18.

Stange, G. 1899: Die Tineinen der Umgebung von Friedland i. Meckl. Wiss. Beil. Progm Gymnas. Friedl. Meckl. 1899: 1–67.

On the life history of Chionodes Om livscykeln hos Chionodes ignorantellus (Herrich-Schäffer, ignorantellus (Herrich-Schäffer, 1854) 1854) in Finland i Finland We report a rearing of the rare Chionodes ignorantellus (Gelechi- Vi rapporterar om uppfödning av den sällsynta arten Chionodes idae) from Finland in 2012. A total of five specimens were reared ignorantellus (Gelechiidae) i Finland år 2012. Sammanlagt fem on a moss Orthotrichun speciosum growing on trunks of large exemplar föddes upp på mossan Orthotrichun speciosum som roadside willows (Salix alba). The species was previously reared växer på grova stammar av vitpil (Salix alba). Arten uppföddes over 100 years ago, and the host moss species has not been known senast för mer än 100 år sedan, och värdväxten var inte tidigare until now. O. speciosum grows typically on trunks of large decid- känd. O. speciosum växer typiskt på stammar av stora lövträd och uous trees and we consider it likely that C. ignorantellus is more vi bedömer det som sannolikt att C. ignoranthellus är vanligare än common that supposed based on rather scarce observations. man utgått från på basis av de relativt få observationerna av arten.

117 Baptria 4/2013 PEKKA MALINENPEKKA Acrolepia autumnitella Curtis, 1838 (Plutellidae) Porvoossa

Petri Hirvonen

Kirjoittajan osoite – Author’s address: 1:1 Petri Hirvonen, Suistokatu 17 as. 5, 06100 Porvoo, [email protected]

Acrolepia autumnitella löytyi Suomella säpolvi ja talvehtiva polvi (siis aikuistal- kuinkahan paljon näitä tässä on? Silmäil- uutena vuonna 1997 Ab Jurmosta, josta vehtija) (Mutanen ym. 2001, Bengtsson & Johans- tyäni hetken aikaa oli löytänyt muutaman Jari-Pekka Kaitila löysi yhden aikuisen son 2011). aarin lepikosta noin 40 toukallista kover- naarasyksilön talvehtimasta (Mutanen ym. 17.7.2011 olin tutulla havainnointialu- retta. Tyhjiä koverteita oli toki runsaas- 2001). Oraakkelimaisesti Kaitila ennusti eellani N Porvoossa. Ensisijaisena tar- ti enemmän, mutta suurimmaksi osaksi lajin esiintyvän ainakin tilapäisesti Saa- koitukseni oli havainnoida saroilla eläviä nämä olivat uskoakseni toukkien aiempia ristomeren alueella. Tomi Mutanen löy- Elachista-lajeja, lähinnä lajeja E. utonel- koverteita. Otin jokusen toukan koekas- sikin lajin toukkia Ahvenanmaan Joma- la, E. eleochariella ja E. serricornis. Olin vatukseen ja lähdin tyytyväisenä kotiin. lasta, mutta vasta 10 vuotta myöhemmin keväämmällä löytänyt hyvän isoja sa- Noin viikon päästä kävin kartoitta- vuonna 2010 (T. Mutanen, suull. tieto). roja kasvavan entisen laidunniityn, jon- massa tilannetta lisää ja huomasin, että Lajin ravintokasvi on pohjolassa pu- ne suuntasin. Matka kulki tavanomaisen laji tuntui välttelevän avoimempia aluei- nakoiso (Solanum dulcamara), jonka leh- vastenmielisen kevättulvan riivaaman ta, vaikka ravintokasvia olisi kuinka hy- tiä laji kovertaa (Bengtsson & Johansson 2011). tervalepikön halki ja päämääräni ollessa vin. Kaikki löytämäni koverteet olivat le- Lajin koverre on helposti havaittavis- muualla, en paljoa ympärilleni vilkuil- pikon sisällä (Kuva 3). Samankaltainen var- sa jopa suoralla selällä liikkuessa (esim. lut. Poispäin tullessa olikin jo leppoisam- joisten elinympäristöjen suosiminen on Kuva 1). Toukka vaihtaa tarvittaessa uu- pi tahti, vaikkei oletettava ”punkkihelvet- raportoitu myös muissa yhteyksissä (Mu- teen lehteen kovertamaan. Laji koteloituu ti” nytkään varsin lämpimiä tunteita he- tanen ym. 2001: Bengtsson & Johansson 2011). verkkomaiseen kehtoon, jonka se kiinnit- rättänyt. Kävellessäni kiinnitin kuiten- Kyseisen lepikon pohja oli mainitun ke- tää kirjallisuuden mukaan ”ravintokas- kin huomiota valkoisiin läiskiin lehdillä. vättulvaveden vaikutuksesta paikoin var- ville taikka johonkin kasvinosaan lähet- Saman tien mieleeni iski Tomin havain- sin niukkakasvuinen, Pääasialliset kas- tyvillä” (Bengtsson & Johansson 2011). Lajilla not Ahvenanmaalta ja noukittuani kasvin vit olivat punakoiso, rentukka (Caltha ilmoitetaan olevan kaksi sukupolvea: ke- tarkasteltavaksi olikin seuraava kysymys: palustris), orvokit (Viola spp.) mesianger-

Acrolepia autumnitella Curtis, 1838 Acrolepia autumnitella Curtis, 1838 (Plutellidae) discovered in N Porvoo (Plutellidae) påträffad i N Borgå

Acrolepia autumnitella was found new to Finland in 1997. As an Acrolepia autumnitella påträffades som ny för Finland 1997. Som indication of its uncertain status, the species was considered as en indikation på artens osäkra status klassades den som DD (”kun- DD (Data Deficient) at the latest Finnish classification of- threat skapsbrist”) i den senaste finländska rödlistan från 2010. Samma år ened species in 2010. Incidentally, the first Finnish population was upptäcktes den första finländska populationen på Åland. Ett år sena- simultaneously discovered in Aland Islands followed by my dis- re (2011) upptäcktes en population 250 km längre österut i N Borgå. covery ca. 250 km east of the known site in N Porvoo a year later A. autumnitella är lätt att observera i larvstadiet; larven lever på blad (2011). Acrolepia autumnitella is easy to observe at the larval stage; av Solanum dulcamara, på vilka de vitaktiga minorna syns tydligt. larvae feed on leaves of Solanum dulcamara, on which, their whit- På basis av mina observationer av hur larverna var fördelade bland ish mines are clearly visible. Based on my observations how lar- enskilda växtindivider i Borgå, verkar honorna föredra att lägga ägg vae were divided among individual host plants in Porvoo, females i växter som beskuggas av trädkronor (i detta fall Alnus glutinosa) seemingly prefer plants that are shaded by tree canopies (Alnus glu- framom växter i mer öppna miljöer. Arten har två generationer. Ut- tinosa in this case) as oviposition sites over the ones growing on gående från de finländska observationerna påträffas larver som pro- more open environments. The species is bivoltine. According to the ducerats av sommargenerationen från slutet av juli till mitten av sep- Finnish observations, larvae produced by summer generation can be tember. Dessa ger upphov till en övervintrande population av adulta, found from late July to mid-September and give rise to over-win- som förökar sig följande vår. Larver som producerats av den övervin- tering adult population, which reproduces in the following spring. trande generationen borde kunna hittas i juni, men så vitt jag vet har Larvae produced by the over-wintering generation should be found inga sådana observationer gjorts i Finland. I vilket fall som helst är A. in June, but as far as I know there are currently no such observations autumnitella utan tvekan bofast med en relativt vid utbredning, vilket available in Finland. Anyway, A. autumnitella is without a doubt a bör uppmuntra till seriös eftersökning i varje S.dulcamara-bestånd i resident species with a relative wide distribution, which encourag- södra Finland. es serious searching efforts in any S. dulcamara growth in south- ern Finland.

118 Baptria 4/2013 PETRI HIRVONEN PETRI vo (Filipendula ulmaria). Ympäristönä kyseinen lepikko ei siis ollut mitenkään erityisen poikkeava muista etelärannikon lepikoista, joskaan punakoisoa ei aivan kaikkialla esiinny. Lajin koekasvatus onnistui mainiosti ja noin kaksi kolmesta kasvatukseen ote- tusta toukasta kehittyi aikuiseksi. Lajin ravintokasvi oli helppo leikata mukaan koverteineen ja myöhemmin kotona lait- taa kelmulla katettuun vesiastiaan. Kas- vi pysyi näin niin tuoreena, että kerta- täydennys riitti kasvatuksen läpi viemi- seksi. Toukat osasivat itse hakeutua tuo- reille kasveille. Koteloituminen tapahtui kasvatusastian seinille (Kuva 2), mutta erityisen houkuttelevaksi paikaksi havaitsin vesiastiaa peittävän kelmun ”negatiivisen 1 puolen”. Aikuiset alkoivat kuoriutua kasvatuksessa elokuun alkupuolella. KUVA 1. Acrolepia autumnitella -toukan Lajin mainittu kaksipolvisuus joh- valkoiset koverteet punakoisolla ovat ti ajatukseen, josko havaitsemani yksilöt helposti havaittavia. | FIG. 1. Conspicu- olisivat kesäpolvea. TM oli havainnoinut ous whitish mines of Acrolepia autumnitel- lajia Ahvenanmaalla toukkana syyskuus- la on Solanum dulcamara. KUVA 2. Acrolepia autumnitella -kotelo sa ja tämän johdatteleman lähdin uudel- kehdossaan. | FIG. 2. Pupa of Acrolepia leen etsimään toukkia syyskuun puoli- autumnitella inside its cocoon. välissä, vaan eipä vain löytynyt. Kaikki KUVA 3. Acrolepia autumnitella suosii löytämäni koverteet olivat selvästi nii- varjoisia ympäristöjä. | FIG. 3. Acrolepia tä samoja heinäkuisia. Lajin sukupolvi- autumnitella prefers shaded habitats. 2 suus jäi tämän perusteella ainakin itselle- ni vielä mysteeriksi, jota ajattelin ratkoa tulevina kesinä. Kuten mainittua lajin havainnointi on helppoa lajityypillisten koverteiden perusteella. Acrolepia autumnitella on vielä uudessa uhanalaisuusarvioinnissa (Kaitila ym. 2010) luokiteltu puutteellisesti tunne- tuksi (DD) ja siksi tiedot sen esiintymistä ovat erityisen tarpeellisia. Oman havain- toni jälkeen esiintymiä on löytynyt myös Helsingistä ja Virolahdelta. Jälkimmäi- nen esiintymä on varmuudella kotiutu- nut sinne viimeisen kymmenen vuoden aikana, sillä lajia etsittiin paikalta myös 2000-luvun alkuvuosina, mutta silloin lajin miinoja ei näkynyt (J.-P. Kaitila, suull. tieto). Kannustan kaikkia nyt innokkaasti lepikoita koluamaan.

Lähteet:

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011: Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar–rullvingemalar. Lepidoptera: Roeslerstammiidae–Lyonetiidae. — ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 494 s.

Mutanen, M., Kullberg, J., Nupponen, K., Kaitila, J., Junnilai- nen, J. Wikström, B. & Mutanen T. 2001: Huomionarvoiset pikkuperhoshavainnot 1997–1998, Baptria 26: 99–120.

Kaitila, J.-P., Nupponen, K., Kullberg, J. & Laasonen, E. 2010: Perhoset, Lepidoptera. — Julkaisussa Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. — Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki, s. 430–470. 3

119 Baptria 4/2013 Baptria 4/2013 Vol. 38 s. 99 Pääkirjoitus s. 100 XVIII European Congress of Lepidopterology 29.7.–4.8.2013 – Kongressikuulumisia Bulgariasta Kekkonen M. & Heikkilä M. s. 104 Täpläsiilikäs (Parasemia plantaginis) apuna selvittämässä monimuotoisuutta ylläpitäviä tekijöitä Suisto K. & Nokelainen O. s. 108 Havaintoja haapaperhosen (Limenityis populi, L. 1758) käyttäytymisestä ja kuolleisuuteen vaikuttavista tekijöistä Kantonen P. s. 114 Harvinaisen Chionodes ignorantellus (Herrich-Schäffer, 1854) -jäytäjäkoin (Gelechiidae) elintavat Suomessa Mutanen M. & Mutanen T. s. 116 Havaintoja kahdesta harvinaisesta pikkuperhosesta Ab Salon alueelta: kaunolahokoi Schiffermuelleria schaefferella (Linnaeus, 1758) (Oecophoridae) ja pilkkupussikoi Coleophora clypeiferella Hofmann, 1871 (Coleophoridae) Mutanen T. & Mutanen M. s. 118 Acrolepia autumnitella Curtis, 1838 (Plutellidae) Porvoossa Hirvonen P. s. 120 Odotuslistalla pari kaunista välkekoilajia (Cosmopterigidae) Kaitila J.-P.

Odotuslistalla pari kaunista välkekoilajia (Cosmopterigidae)

Toistaiseksi meiltä tunnetaan kolme ristä viirua. Oranssi keskisarake kapenee alaspäin Cosmopterix-lajia. Näistä C. lienigiel- vain loivasti ja sen ulkoreunassa, keskellä oranssi katkaisee valkean reunuksen ja tekee selvän pii- la on selvästi omansa näköinen ja sitä kin ulospäin reilusti valkean reunuksen yli lähel- C. orichalcea tuskin voi muihin lajeihin sekoittaa. le siivenkärkeä. Lisäksi keskisarakkeen sisäreunas- Sen sijaan C. orichalcea ja C. scribaiel- sa oranssin ja valkean rajalla on selvä musta piste. la ovat hyvin samannäköisiä ”kauno- C. sibirica: Itäinen laji, jonka lähimmät tunnetut kaisia” ja lisäksi odotuslistalla on kak- esiintymät ovat Kaakkois-Virossa ja Itä-Latviassa. si muuta samannäköistä lajia, C. zieg- Toukan elintavat ovat tuntemattomat, mutta Lat- lerella ja C. sibirica. Näistä varsinkin viassa lajia on haavittu runsaana ruokohelpikas- jälkimmäinen voi löytyä jopa kokoel- vustosta (Phalaris arundinacea), mikä onkin toukan potentiaalinen ravintokasvi. Lajin lentoaika mayksilöiden joukosta, sillä laji on ku- lienee jokseenkin sama kuin C. orichalcean, sillä vattu vasta 1985 ja sen esiintyminen Latviassa lajia on havaittu toukokuun lopulta ke- lähialueillamme on paljastunut aivan säkuun lopulle. Etusiiven tyviosassa on C. scribai- C. scribaiella viimeisinä vuosina. ellan tapaan kolme kultaista viirua, jotka ovat kuitenkin selvästi voimakkaampia. Keskisarakkeen oranssi on aavistuksen hailakampaa kuin lähila- C. orichalcea: Esiintyy jokseenkin yleisenä Tur- jeilla ja ulkoreunassa oranssi C. scribaiellan tavoin ku–Tampere–Kuopio-linjalle. Toukka elää useilla katkaisee valkean reunuksen. Oranssi ei ulotu pi- leveälehtisillä heinillä (mm. Calamagrostis, Phala- temmälle siiven kärkeä kohti. Keskisarakkeen si- ris, Milium) ja sitä tapaa parhaiten rehevistä, puo- säreunassa oranssin ja valkean rajapinnassa ei ole liavoimista lehdoista ja metsänreunoista sekä kos- mustaa pistettä. teilta niityiltä. Lentoaika on toukokuun lopulta elokuulle (mahdollisesti osittainen kesäpolvi suo- C. zieglerella: Euraasiassa laajalle levinnyt laji, tuisina vuosina). Aikuisen tunnistaa laajasta me- jonka lähimmät esiintymät ovat Viron eteläisis- C. sibirica tallisen kultaisesta tyvikuviosta, joka lähtee aivan sä osissa (Puhtu, Tarto, ym.). Ruotsissa laji on le- siiven tyvestä, sekä voimakkaasti alaspäin kape- vinnyt Tukholman korkeudelle asti. Ravintokasvi nevasta oranssisesta keskisarakkeesta, jota reu- on humala (Humulus lupulus), jonka lehtiin touk- nustaa molemmin puolin yhtenäinen valkea reu- ka miinaa loppukesällä suuria, kellervänvalkeita nus. läiskämiinoja, joita lajin esiintyessä on tavallisesti runsaasti. Aikuinen lentää touko–heinäkuussa C. scribaiella: Mahdollisesti tulokas, joka on va- yhtenä sukupolvena. Etusiiven tyviosassa (mut- kiintunut läntiselle Uudellemaalle (Hanko–Inkoo). ta ei aivan tyvessä) on kaksi neliömäistä kultais- Toukan ravintokasvi on järviruoko (Phragmites ta laikkua. Oranssi keskisarake on yläreunassa lä- australis) ja Suomessa se näyttäisi esiintyvän aina- hilajejaan kapeampi ja kapenee alareunaa kohti kin osin kuivalla maalla olevissa matalien rantojen selvästi loivemmin kuin C. orichalcealla. Valkoiset ruovikoissa. Suomalaiset yksilöt on tavattu kesä– reunukset keskisarakkeen molemmin puolin ovat heinäkuussa ja laji saattaa aloittaa lentonsa kes- yhtenäiset. C. zieglerella kimäärin hieman myöhäisemmin kuin lähilajinsa. Aikuisella on siiven tyviosassa 3 kapeaa kullanvä- Teksti Jari-Pekka Kaitila, kuvat Pertti Pakkanen 120 Baptria 4/2013 Siipien kärkivälit noin 10 mm.