SUOMI, RAUHANTURVAAMINEN JA KYLMÄ SOTA 1956–1990 Rauhanturvaaminen Osana Suomen Ulko- Ja Turvalli- Suuspolitiikkaa Sekä YK-Politiikkaa
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
TURUN YLIOPISTON JULKAISUJA YLIOPISTON TURUN C 501 C Jukka Pesu SUOMI, RAUHANTURVAAMINEN JA KYLMÄ SOTA 1956–1990 Rauhanturvaaminen osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä YK-politiikkaa Jukka Pesu Painosalama Oy, Turku, Finland 2020 Finland Turku, Oy, Painosalama ISBN 978-951-29-8253-0 (Painettu/Print) ISBN 978-951-29-8254-7 (Sähköinen/PDF) TURUN YLIOPISTON JULKAISUJA ISSN 0082-6995 (Painettu/Print) SARJA – -SER. C OSA – - TOM. 501 | SCRIPTA LINGUA FENNICA EDITA | TURKU 2020 ISSN 2343-3205 (Verkkojulkaisu/Online) 4f~ TURUN ~~ YLIOPISTO SUOMI, RAUHANTURVAAMINEN JA KYLMÄ SOTA 1956–1990 Rauhanturvaaminen osana Suomen ulko- ja turvalli- suuspolitiikkaa sekä YK-politiikkaa Jukka Pesu TURUN YLIOPISTON JULKAISUJA – ANNALES UNIVERSITATIS TURKUENSIS SARJ A -– SER. C OSA –– TOM. 501 | SCRIPTA LINGUA FENNICA EDITA | TURKU 2020 1 Turun yliopisto Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta Filosofian, poliittisen historian ja valtio-opin laitos Poliittinen historia Yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden tohtoriohjelma Tyn ohjaajat Professori Vesa Vares Yliopistonlehtori PhD Mika Suonpää Poliittinen historia Poliittinen historia Turun yliopisto Turun yliopisto Tarkastajat Professori Jussi Hanhimäki Dosentti Hanna Ojanen Graduate Institute of International and Maanpuolustuskorkeakoulu Development Studies Helsingin yliopisto Vastaväittäjä Professori Jussi Hanhimäki Graduate Institute of International and Development Studies Turun yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck-järjestelmällä. Kansikuva: Martti Tikka (Kypros 1973) ISBN 978-951-29-8253-0 (Painettu/Print) ISBN 978-951-29-8254-7 (Sähköinen/PDF) ISSN 0082-6995 (Painettu/Print) ISSN 2343-3205 (Verkkojulkaisu/Online) Painosalama Oy, Turku, Suomi 2020 TURUN YLIOPISTO Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta Filosofian, poliittisen historian ja valtio-opin laitos Poliittinen historia JUKKA PESU: Suomi, rauhanturvaaminen ja kylmä sota 1956–1990: Rau- hanturvaaminen osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä YK- politiikkaa Väitöskirja, 578 s. Yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden tohtoriohjelma marraskuu 2020 TIIVISTELMÄ Tutkimus tarkastelee rauhanturvatoiminnan merkitystä Suomen ulko- ja turvalli- suuspolitiikalle sekä YK-politiikalle vuosina 1956–1990. Aihetta lähestytään Suo- men ulko- ja turvallisuuspoliittisen tason lisäksi kansainvälisen ja sisäpoliittisen ta- son kautta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miksi Suomen ulkopoliittinen johto on halunnut lähettää rauhanturvaajia kylmän sodan aikana, miten Suomi vali- koitui tehtäviin ja miten rauhanturvaamisen kuvaa on rakennettu suomalaisessa yh- teiskunnassa. Analyysi perustuu tärkeimpien toimijoiden arkistoihin Suomessa, Ruotsissa, Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja YK:ssa sekä valtiopäi- väasiakirjoihin, sanomalehtiaineistoihin ja muistelmiin. Aikaisemmat tutkimukset ovat rakentaneet kuvaa suomalaisesta rauhanturvaa- misesta lähinnä suomalaisilla lähteillä ja yksinomaan suomalaisesta näkökulmasta. Näistä tutkimuksista merkittävin ja ainoa laaja-alainen suomalaista kylmän sodan aikaista rauhanturvaamista tarkasteleva tutkimus on julkaistu yli kaksikymmentä vuotta sitten. Tämä jälkeen rauhanturvaamisesta on ilmestynyt merkittäviä kansain- välisiä tutkimuksia ja tutkijoiden saatavissa on useita aiemmin käyttämättömiä läh- dekokoelmia. Vaikka suomalaisesta rauhanturvaamisesta on kirjoitettu paljon, jul- kaisujen ominaispiirteenä on ollut ennemminkin uusintaa olemassa olevia myyttejä kuin tarkastella niitä kriittisesti historiantutkimuksen menetelmin. Tästä syystä väitöskirjassa nousee esiin uusia puolia suomalaisen rauhanturva- politiikan vuorovaikutuksesta sotilaallisiin suunnitelmiin erityisesti Neuvostoliittoa vastaan ja suomalaisessa rauhanturvaamisessa vallinneista ongelmista, joita tarkoi- tuksellisesti vähäteltiin julkisuudessa, jotta rauhanturvaamisen positiivinen kuva ei kärsisi. Suomen tapaus on jäänyt jälkeen kansainvälisestä rauhanturvaamisen tutki- musperinteestä ja tätä tutkimuksellista aukkokohtaa väitöskirja paikkaa. Toisaalta tutkimus tarjoaa mys kansainvälisessä tutkimuksessa harvinaisen näkkohdan rau- hanturvaamisen ja sotilastiedustelun sekoittumisesta toisiinsa. Se myös käsittelee kriittisesti sekä toimijalähtisesti sotien luonteen muutosta ja sen vaikutusta rauhan- turvaamisen muutokseen kylmän sodan päättyessä, ja asettaa Suomen osaksi Pohjo- lan salaista sotilaallista yhteistyötä. Rauhanturvaaminen kehittyi Suomessa erityisesti 1960-luvun alun jälkeen tär- keäksi osaksi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, mutta se nähtiin eri hallinnon sektoreilla hieman eri valossa. Ulkoministeriössä rauhanturvaamisen kautta 3 rakennettiin kuvaa Suomesta osana länttä ja Pohjoismaita, jolloin rauhanturvaamista tarkasteltiin ennen kaikkea viiteryhmäpolitiikan, Suomi-kuvan luomisen ja tunne- tuksi tekemisen kautta. Tässä suhteessa rauhanturvaaminen oli menestys. Se nosti Suomen arvovaltaa YK:ssa ja Pohjoismaisessa yhteystyssä sekä toi Suomen posi- tiivisessa mielessä esiin Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Puolustusvoimissa rauhanturvaamista lähestyttiin ennen kaikkea kotimaan puo- lustuksen kautta, jolloin se alkuun nähtiin ennen muuta omaa puolustusta haittaavana lisätehtävänä. Tässä kuvassa tapahtunut muutos lähti käyntiin jo 1960-luvun alussa, jolloin rauhanturvaamisen katsottiin tuovan mys joitain positiivisia asioita puolus- tusvoimien toimintakykyyn lähinnä Pohjoismaisen yhteistyn ja halvan ”kertaushar- joituksen muodossa”. Lopullinen rauhanturvaamisen läpimurto tapahtui kuitenkin 1970-luvulla positiivisten kokemusta mytä ja 1980-luvulla puolustusvoimissa oltiin jopa muita hallinnon sektoreita valmiimpia osallistumaan hankalina pidettyihin ope- raatioihin. Puolustusministerissä, ja erityisesti YK-toimistossa, sen sijaan kehittyi 1960-luvun lopulla perustetun valmiusjoukon mytä mys oman maan puolustami- sen ensisijaisuudesta poikkeava lähestymistapa, jossa rauhanturvaamista lähestyttiin ennen kaikkea toiminnan luonteen eikä Suomen edun kautta. Presidentit eivät sen sijaan osallistuneet mitenkään aktiivisesti rauhanturvaami- sen kehittämiseen, vaikka lopulliset päätkset menivät heidän kauttaan. Tässä asi- assa rauhanturvaaminen ja YK-politiikka poikkeavat muista ulkopolitiikan aloista ja ennen kaikkea idänpolitiikasta, jossa erityisesti presidentti Urho Kekkosta pidetään lähes yksinvaltaisena ulkopolitiikan muotoilijana Suomessa. Suomalaisen rauhanturvaamisen suosio ylitti 1970-luvulla myös ideologiset ja poliittiset jakolinjat, joita oli esiintynyt vielä edellisen vuosikymmenen keskuste- luissa ja positiivinen käsitys suomesta ”rauhanturvaamisen suurvaltana” kehittyi yh- teisesti jaetuksi kokemukseksi. Tämä näkyi muun muassa mielipidekyselyissä ja eduskuntakeskusteluissa. Rauhanturvaamisen yhteiskunnallinen merkitys oli Suo- messa huipussaan 1970- ja 1980-luvuilla, mutta pasifistinen käsitys suomalaisen rau- hanturvaamisen luonteesta ei istunut enää kylmän sodan jälkeiseen laajentuneeseen rauhanturvaamiseen sekä sotilaalliseen kriisinhallintaan. Suomalaiset rauhanturvaa- jat eivät hävinneet myskään kylmän sodan jälkeisistä konflikteista, mutta Euroopan pienillä ja puolueettomilla valtioilla ei ollut enää samaa merkitystä operaatioita luo- taessa kuin kylmän sodan aikana. ASIASANAT: rauhanturvaaminen, kylmä sota, ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Yh- distyneet kansakunnat, Pohjoismaisuus, tiedustelu, Suomi-kuva 4 UNIVERSITY OF TURKU Faculty of Social Sciences Department of Philosophy, Contemporary History and Political Science Contemporary History JUKKA PESU: Finland, Peacekeeping and the Cold War 1956–1990: Peacekeeping as part of Finland's Foreign and Security Policy and UN Pol- icy Doctoral Dissertation, 578 pp. Doctoral Programme of Social and Behavioural Sciences November 2020 ABSTRACT This study examines the significance of peacekeeping activity for Finland’s foreign and security policy and the UN policy in 1956–1990. In addition to foreign and se- curity policy level, the topic is approached also through international and domestic policy levels. The purpose of the study is to find out why the foreign policy-makers in Finland wanted to send peacekeepers during the Cold War, why Finland was se- lected for the missions and how the image of peacekeeping has been built into Finn- ish society. The analysis is based on source materials found on the archives of the main peacekeeper actors in Finland, Sweden, the United States, the United Kingdom, Canada and the United Nations, as well as parliament records, newspapers and mem- oirs. Previous research has built a picture of Finnish peacekeeping mainly from Finn- ish sources and solely from the Finnish point of view. The most significant and the only comprehensive study on Finnish peacekeeping during the Cold War was pub- lished more than twenty years ago. Since then significant international studies about peacekeeping have been published and researchers have accessed a number of pre- viously unused source collections. Although much has been written about Finnish peacekeeping, the feature of these publications was reconstructing existing myths rather than critically examining them using the methods of historical research. For this reason, dissertation reveals the interaction between Finnish peacekeep- ing and military plans against the Soviet Union and problems in Finnish peacekeep- ing that were deliberately played down in public, for the sake of retaining the positive image of peacekeeping. The Finnish research has fallen behind the international re- search tradition on