Vol. 35 2010, nro 3 Suomen Perhostutkijain Seura ry Lepidopterologiska Sällskapet i rf

Pikkuperhoshavainnot 2009

73 Baptria 3/2010 ISSN 0355-4791 Suomen Perhostutkijain Seura ry Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf

TOIMISTO Suomen Perhostutkijain Seura ry:n toimisto avoinna tiistaisin klo 15.30–20.00 • Osoite/Address: Suomen Perhostutkijain Seura ry, Lämmittäjänkatu 2 A, FI-00810 Helsinki • e-mail: [email protected], internet: http://www.perhostutkijainseura.fi Pankkiyhteys — Bankförbindelse: Sampo 800019-268583 IBAN: FI0680001900268583, BIC-koodi PSPBFIHH

HALLITUS — STYRELSE Taloudenhoitaja Lassi Jalonen, Isonmastontie 2 as 1, Puheenjohtaja — Ordförande 00980 Helsinki. Puh. 040 557 3000, Antti Aalto, c/o Anna Aalto, Anttilantie 10, e-mail: [email protected] 05840 Hyvinkää. Puh. (019) 338 231 kesäas., e-mail: [email protected] TOIMIKUNNAT — UTSKOTT Eettinen toimikunta: Varapuheenjohtaja Vesa Lepistö (pj), Jyrki Lehto, Markus Lindberg, Kylmä lokakuu 2009 pienensi monien Reima Leinonen, Rauhalantie 14 D 12, Karl-Erik Lundsten myöhäissyksyn ja erityisesti aikuisina 87830 Nakertaja. Puh. 040 529 6896, Suojelutoimikunta: talvehtivien lajien havaittuja yksilö- e-mail: [email protected] Erkki Laasonen (pj), Petri Hirvonen (siht.), määriä, ks. sivut 92–93. Kuvassa aikuis- Muut hallituksen jäsenet: Jari Kaitila, Hannu Koski, Jaakko Kullberg, talvehtija koiranputkilattakoi (Agonop- Jaakko Kullberg, Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Reima Leinonen, Kari Nupponen, Panu Välimäki terix heracliana). Kuva: Timo Lehto Hyönteisosasto 00014 Helsinki. Puh. 050 328 8886, Havainto- ja tiedonantotoimikunta: e-mail: [email protected] Olavi Blomster, Sami Haapala, Lassi Jalonen, Baptria 3/2010 Marko Mutanen, Vehmaansuontie 202, 90900 Kiiminki Jari Kaitila, Jaakko Kullberg, Pertti Pakkanen, Puh. 040 824 6749, e-mail: [email protected] Hannu Saarenmaa, Panu Välimäki Vol. 35 Kimmo Silvonen, Pronssitie 28, 02750 Espoo. Taloustoimikunta: Lassi Jalonen (pj), Puh. 040-709 0987, e-mail: [email protected] Bo-Göran Kumlander, Risto Martikainen, Julkaisija — Utgivare Ari Uusimäki, Kankaretie 1 A 5, 00770 Helsinki Heikki Seppälä, Esko Tuomisto Suomen Perhostutkijain Seura ry Puh. 050 380 7199, e-mail: [email protected] Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf Sihteeri — Sekreterare Jäsenlehdestä ilmestyy neljä numeroa Markus Lindberg, Ukonkivenpolku 1 G, 01610 Vantaa. vuodessa. Lehti postitetaan Suomen Puh. 040 701 9891, e-mail: [email protected] Perhostutkijain Seura ry:n jäsenille. Osoitteenmuutokset seuran toimistoon. Toiminnanjohtaja — Verksamhetsledare Jari Kaitila, Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, Ilmoitukset — Annonser puh. 050 586 8531, 1/1 sivu – sida 250 euroa e-mail: [email protected] 1/2 sivu – sida 150 euroa 1/4 sivu – sida 80 euroa TARVIKEVÄLITYS (Hyönteistarvike TIBIALE Oy) Baptrian toimitus — Avoinna Suomen Perhostutkijain Seura ry:n toimiston aukioloaikana Päätoimittaja tiistaisin klo 15.30–20.00. Panu Välimäki Huom. loka–helmikuussa vain parillisten viikkojen tiistaisin. Simeonintie 3, 90410 Oulu, • OSOITE: Lämmittäjänkatu 2 A, FI-00810 Helsinki www.tibiale.fi puh. 040 716 8516, • TILAUKSET: [email protected] e-mail: [email protected] tai puh. Markus P. Rantala 050 561 6760 (ma–to klo 16–19). Toimittajat: Lauri Kaila, (tieteellinen tarkastus) Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Kokouksia HUHTIKUUN HYÖNTEISVIIKONLOPPU: Hyönteisosasto, PL 17, 00014 Helsinki, LA–SU 16.–17.4.2011 e-mail: [email protected] TAMMIKUUN KUUKAUSIKOKOUS: Helsinki, Vuosaari (Kallvik, Kulttuuri- Jari Kaitila Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, Keskiviikkona 19.1.2011 keskus Sofia) puh. 050 586 8531, e-mail: klo 18.30–21.00 Tarkempaa lisätietoa tapahtumasta on [email protected] Tieteiden talo, sali 104 Jaakko Kullberg (Kirkkokatu 6, Helsinki, Kruununhaka) tulossa talven aikana jäsenkirjeen tai Luonnontieteellinen Keskusmuseo, tulevien Baptrioiden yhteydessä. Hyönteisosasto, PL 17, 00014 Helsinki, HELMIKUUN KUUKAUSIKOKOUS: Ks. myös tämän lehden takasivu! e-mail: [email protected] LAUANTAINA 12.2.2011 Timo Lehto TOUKOKUUN KUUKAUSIKOKOUS: Merimiehenkatu 8 B 29, 00120 Helsinki, klo 13.00 alkaen puh. 050 338 3725, Tieteiden talo, sali 104 Keskiviikkona 11.5.2011 e-mail: [email protected] (Kirkkokatu 6, Helsinki, Kruununhaka) klo 18.30–21.00 Magnus Östman, (ruotsinnokset) Tieteiden talo, sali 104 Alexandersgatan 19b 23, 06100 Borgå, MAALISKUUN KUUKAUSIKOKOUS: (Kirkkokatu 6, Helsinki, tel. (09) 6122 2923, 040 768 5526, Kruununhaka) fax. (09) 6122 2910, Keskiviikkona 9.3.2011 e-mail: [email protected] klo 18.30–21.00 Tieteiden talo, sali 104 Paino — Tryckeri: Kirjapaino Uusimaa, Porvoo Ulkoasu ja taitto: Timo Lehto (Kirkkokatu 6, Helsinki, Kruununhaka) — Tervetuloa kaikki osallistumaan!

ISSN 0355-4791 Viimeisin informaatio kokousohjelmista on luettavissa seuran nettisivuilta www.perhostutkijainseura.fi 74 Baptria 3/2010 Baptria P Ä Ä K I R J O I T U S Kuvitus Timo Lehto

Palapeli uusiksi

aptrian ilmestymisen jälkeen on hyönteisfoorumilla Luontevimmin koostaminen kävisi aktiivisesti keskustelui- usein keskusteltu sekä lehden nykytilasta että kehit- ta seuraavien jäsenten toimesta. Vastaavasti, sähköisen jul- tämistarpeista. Ilahduttavasti, näin ainakin toimituk- kaisutoiminnan tai yleisesti verkon ja painetun lehden raja- Bsen näkökulmasta katsottuna, keskustelun yleisilme on ollut aidan madaltaminen vaatii sellaista näkökulmaa, aikaresurs- positiivinen ja kannustava, mikä tukee ainakin omaa käsitys- seja ja käytännön osaamista, joiden puute rajoittaa kehitystä täni lehden tarpeellisuudesta. Kyseistä keskustelua tarvitaan nykyisessä toimituskunnassa. Sähköisen saatavuuden lisää- nyt kenties enemmän kuin koskaan, jotta lehti vastaisi jäsenis- minen saattaa tosin vaatia laajempia rakenteellisia muutok- tön tarpeita myös tulevaisuudessa. Kaikista numeroista löy- sia, koska tällöin lehti muuttuu puhtaasta jäsenlehdestä kai- tyy pieniä tai vähän suurempia ”kielikukkasia”, mutta tämä kille saatavaksi olevaksi sähköiseksi julkaisuksi. ei mielestäni ole ydinkysymys, vaikka toki toimitus pyrkii kai- * kilta osin täsmälliseen ilmaisuun. Merkittävimmät kehitystar- On syytä muistaa, että jäsenlehti tai sen enempää perhos- peet, joissa kieltämättä olisi parantamisen varaa, liittyvät leh- tutkijain seura eivät edusta mitään ulkopuolista rakennetta, den ilmestymisaikataulun epäsäännöllisyyteen sekä sisällön vaan seura on synonyymi jäsenistölle. Perhostutkijain seu- sähköiseen saatavuuteen tai yleisemmin internetin ja lehden rassa on yli 1 100 jäsentä, minkä seurauksena jäsenistön tar- raja-aidan toivottuun madaltamiseen. peet ovat mitä moninaisimmat eikä kaikkien miellyttäminen * ainakaan ilman suoraa palautetta ole edes realismia. Toivon, Vuoden 2009 havaintoyhteenvedot on viimein saatu koos- että keskustelu lehden tulevaisuudesta kiihtyy entisestään. tettua, mutta nyt ei ole aikaa odotella. Uusien tiedonantojen Palautetta voi antaa suoraan päätoimittajalle sähköpostit- koostaminen alkaa hieman uusitulla kokoonpanolla välittö- se tai kevään viikonlopputapahtumassa, johon mahdollisim- mästi ja tässä työssä jäsenistön panos on edelleen ensisijaises- man moni tietenkin osallistuu. Keskustelu jatkunee myös sa asemassa — ilman havaintoja ei ole havaintokoosteita. Päi- foorumilla, mikä vaikuttaa luontevimmalta kanavalta eten- väperhoshavainnot tulisi kirjata tietokantaan vuoden loppuun kin nuoremmalle jäsenpolvelle, jonka mielestäni tulisikin olla mennessä ja muiden havaintojen osalta tiedonantojen päivit- ensisijainen kohderyhmä seuran tulevaisuuden suunnittelus- täminen helmikuun puolivälin jälkeen ilmoitettujen havainto- sa. Korostan aiheen ajankohtaisuutta, sillä tulevaa toiminta- jen osalta on käytännössä vaikeaa niin, että julkaisuaikatau- suunnitelmaa ollaan juuri työstämässä, jolloin myös lu ei tämän vuoden tapaan myöhästyisi. Lehteä tehdään edel- Baptrian tilanne päivitetään ja luodaan toimituksen toimin- leen pitkälti vapaaehtoispohjalta ja siksi mahdollisimman mo- taedellytykset seuraavalle viidelle vuodelle. Olennaista on, nen jäsenen panosta tarvitaan myös sisällön tuottamisessa, sil- että koko palapeli laitetaan osiksi ja kootaan uudelleen lä aktiivisesti lehden tekoon osallistuva joukko on nykyisel- — jäsenistön palautteen perusteella oikein. Tervetuloa lään valitettavasti lähellä äärimmäistä alarajaa. Kannustan jä- osallistumaan sekä Baptrian suunnitteluun että senistöä kirjoittamaan pienistäkin perhosiin liittyvistä lisä- käytännön toteuttamiseen! havainnoista, joita tiedonantojen yhteydessä on ollut tapa- na julkaista. Lisäksi eräässä palautteessa ehdotettu keskuste- Panu Välimäki lupalstan viestiketjujen työstäminen mielekkäiksi tiivistelmik- si jäsenlehteen on kannatettavaa, koska nämä ketjut sisältä- vät kieltämättä huomionarvoista tietoa perhoslajistostamme.

OIKAISU. Toimitus tuntuu aika ajoin sekoittavan perhosten suomenkielisiä nimiä: mm. viime numerossa esiintyneet Lycaena tityrus ja Xestia ditrapezium ovat tunnetusti nimiltään tummakultasiipi (ei ruskokultasiipi) ja ruskoruuniyökkönen (ei kolmioruuniyökkönen) (ks. myös s. 90, bjerkandrella). Suomen perhoslajistoa käsittelevä suomenkielisen nimistön tarkistustyö on lisäksi parhaillaan käynnissä ja toivommekin tämän valmistuvan piakkoin, jotta myös suomenkielisiä nimiä käyttäen on mahdollista keskustella helpommin 'yhteisellä kielellä'. Kiitämme myös hyönteisfoorumin lukijoita tarkkaavaisesta nimistön lukemisesta ja Baptrian toimituksessa sattuneiden erheiden esille tuomisesta. — toimitus

75 Baptria 3/2010 Huomionarvoiset pikkuperhoshavainnot MÄNNISTÖKALLE (Micropterigidae–Pyralidae) 2009 Panu Välimäki & Jari-Pekka Kaitila

Lapinkirjokoisalla (Loxostege eohippialis) vaikuttaa olevan havaintomäärien perusteella meneillään hyvä jakso. Ulkonäöltään erityisesti hyväkuntoiset yksilöt vaihtelevat varsin paljon, mutta lentoajan edetessä perhoset kuluvat nopeasti tasaisen harmaiksi.

Kirjoittajien osoitteet — Artikkelin aineisto perustuu vuodelta keskilämpötila seurasivat tarkasti vertai- Authors’ addresses: 2009 pääosin 31.5.2010 mennessä hyön- lujakson keskiarvoa koko maassa (Ilmatie- teistietokantaan (http://www.fmnh.helsin- teen laitos 2010). Kuukausittaisessa tarkas- Panu Välimäki, Simeonintie 3, FI-90410 Oulu, ki.fi//main/EntDatabase.html.) -il telussa sademäärä jäi myös keskinker- [email protected] moitettuihin havaintoihin, joita on päivi- taiseksi, mutta keskilämpötilan kohdalla tetty artikkelin sisällön kannalta merkittä- huomio kiinnittyi loppusyksyyn. Etenkin Jari-Pekka Kaitila, Kannuskuja 8 D 37, FI-01200 Vantaa vimmillä 20.8.2010 mennessä ilmoitetuil- Etelä-Suomessa (mittausasemat: Helsin- la havainnoilla. Aineistoa on täydennetty ki, Kaisaniemi ja Jyväskylä, lentokenttä) joillakin henkilökohtaisilla tiedonannoilla syyskuu oli aavistuksen keskiarvoa läm- ja havainnoilla, jotka mainitaan erikseen. pimämpi, mutta lokakuu vastaavasti sel- Artikkelin taustalla olevasta aineistosta vemmin pitkäaikaista keskiarvoa kylmem- päivitetään laajempi havaintoyhteenveto pi (Ilmatieteen laitos 2010). Perhoshavainnois- SPS:n sivustoille (http://www.perhostut- sa tämä heijastui aikuistalvehtijoiden len- Johdanto kijainseura.fi/sps_havainnot.html). Artik- non keskimääräistä aikaisemmalla päät- kelissa käytetty perhosten nimistö on päi- tymisellä, vaikka lämpötila nousi marras- Tässä artikkelissa esitellään vuoden 2009 vitetyn Suomen perhosten luettelon mu- kuussa uudelleen siirtäen termisen talven merkittäviä pikkuperhoshavaintoja (hei- kainen (Kullberg 2004). Erityisesti suojelta- alkua jopa pitkäaikaista keskiarvoa myö- mot Micropterigidae–Pyralidae). Suur- viksi lajeiksi luetaan luonnonsuojeluase- hemmäksi (ks. myös sivut 92–93). Selviä vael- perhoset ja vaeltajat on käsitelty aiem- tuksen (160/1997; 22 §) liitteessä 4 mainitut lustilanteita oli verraten vähän (Wetterzent- min omissa koosteissaan (Heliölä ym. 2010, lajit. rale 2010), mikä edesauttoi lajien nykyase- Saarinen 2010, Välimäki 2010, Välimäki ym. 2010). Vuosi 2009 oli sääolosuhteiltaan kes- man arviointia. Olemme pyrkineet viimeaikaiseen tapaan kinkertainen. Terminen kevät ja kesä al- Vuonna 2009 maalle uusina ilmoitet- (esim. Mutanen ym. 2008, Välimäki ym. 2009) kes- koivat muutaman päivän sisällä vertailu- tiin kolme pikkuperhoslajia: Phyllono- kittymään pelkän havaintolistauksen si- jakson 1971–2000 keskiarvosta, minkä rycter comparellus (Duponchel, 1843), jasta havaintojen taustoihin ja tulkintaan. lisäksi sekä vuosittainen sademäärä että derasella (Denis & Schif-

76 Baptria 3/2010 northern on the basis of yellow–brownish ground colour on Records of Finnish Microlepidoptera forewings (see also Elsner et al. 1999). Unlike the two preceding spe- (Micropterigidae–Pyralidae) in 2009 cies, D. derasella is probably a migrant. The only individual was The article reports noteworthy records of Finnish Microlepidoptera captured from N Sipoo S Finland simultaneously with relatively in 2009. Observations on Macrolepidoptera have already been sum- strong south-eastern air flow suitable for migration in N Baltic less marized in separate articles (Heliölä et al. 2010, Saarinen 2010, Välimäki than 100 km south of the site of capture. Anyway, the species is ex- 2010, Välimäki et al. 2010), and are thus excluded from this one. The pansive in (U. Jürivete, pers. comm.) and a lack of host plants article is based mainly on data available at http://www.fmnh.helsin- does not preempt expansion of the species to Finland as larvae feed ki.fi/insects/main/EntDatabase.html unless otherwise stated. The on several plants of the Rosaceae family such as spinosa, extended data are summarized at http://www.perhostutkijainseura. , and Malus (Ponomarenko 1997. Elsner ym. 1999). Owing to fi/sps_havainnot.html. The nomenclature follows Kullberg(2004) . the above facts, the current status of the species remains blurry. Weather conditions were close to long term average (1971– Despite relatively poor summer, an increasing body of evidence 2000) in 2009 (Ilmatieteen laitos 2010). Deviation from the average suggests that some species have established in Finland permanent- onset of spring and summer was only a few days. Yearly average ly. Without a doubt, Phyllonorycter trifoliellus and Acleris cristana temperature and precipitation were close to average as well. There are resident species nowadays, which has been the case for some was, however, some deviation in monthly termperature from the years already. P. trifoliellus was observed for a second year in a row long term average in September and October 2009. Especially in in July and August in a locality [N Pernaja (3 exx.)] without any in- southern Finland (Weather stations: Helsinki and Jyväskylä), Sep- dications of migrations. Single overwintered A. cristana individu- tember was a bit warmer and October apparently colder than on als were observed close to the former localities in Al Lemland and average (Ilmatieteen laitos 2010). Cool weather in early October re- for the first time on the Finnish main land inAb Korppoo (R. Teriaho, flected to autumnal species so that the ones overwintering as adults pers. comm.) in early spring, when coldness effectively prevents mi- became dormant clearly earlier than in few preceding years. This gratory individuals from crossing the Baltic Sea. Moreover, obser- is understandable as those species do not typically mate and repro- vations on Dichomeris rasilella and Evergestis limbata suggest that duce until the next spring, and thus there is nothing to gain from ex- these species cannot be solely considered as migrants in Finland tended flight period in autumn. Weather conditions suitable for mi- anymore. In addition, some rare species were observed in new lo- gration were scarce in 2009 (Wetterzentrale 2010). Thus, year 2009 calities or outside their known distribution. An abundant population offered a possibility to re-evaluate the status of many species that of recently described Elachista deriventa (see Kaila et al. 2008) was have been considered as potential newcomers in Finland, but whose found in Kb Joensuu (former municipality of Tuupovaara) next to status have remained ambiguous. the Russian border. The habitat is a eutrophic dale characteristised Three microlepidopteran species were reported as new to Fin- by deciduous trees and rich in Calamagrostis arundinacea, the host land in 2009: Phyllonorycter comparellus (Duponchel, 1843), Di- plant of E. deriventa (see Kaila et al. 2008). The species appeared noc- chomeris derasella (Denis & Schiffermüller, 1775), and Synanthe- turnal as most of the individuals were captured by light in the mid- don soffneri Špatenka, 1983 (see also Martikainen 2010). P. comparel- dle of the night (M. Mutanen & PV, own observation), whereas a couple lus was reported from N Vantaa (2 exx.). It is obviously a resident of hours of sweepnetting in the following day yieded only a few species as individuals were observed by rearing pupae found on specimens (J. Junnilainen, pers. comm.). C. filaginella was formerly the host plant Populus alba into adults. P. comparellus is consid- recorded only in Tavastia australis (Kullberg 2004, Saarela & Sippola ered as a newcomer because earlier efforts to find its larvae from 2006), but the species was found well outside its known distribution the very same trees have been unsuccessful (JPK, own observations). in 2009 (N Porvoo, 1 ex.). C. filaginella feeds on Filago arvensis Altogether five S. soffneri individuals were observed in Ta Pälkäne (Saarela & Sippola 2006), which occurs not only in traditional agricul- 30.5.–21.6. The species can be identified by a single orange–yel- tural landscapes, but also in alternative habitats such as road as well lowish abdominal band on segments 1–4 and broad blackish forew- as railway banks (Hämet-Ahti et al. 1984). In Porvoo, C. filaginella ing margins (Laštůvka & Laštůvka 2001). Although the nearest known was found to inhabit a lately abandoned gravelpit (P. Hirvonen, pers. localities for the species are in eastern Central Europe, S. soffneri comm.). Thus, it seems that F. arvensis growths with a long history is without a doubt a resident species in Finland. Individuals were are not essential for C. filaginella, but the species can effectively lured with a sesiid pheromone specific for S. soffneri from a habi- colonise recently established host plant populations on alternative tat rich of the host plant (see Laštůvka & Laštůvka habitats too. Of the relatively recently established species, Coleo- 2001). The species have probably occurred in Finland for ages, but phora nutantella, Amblyptilia acanthadactyla and galac- left undetected due to a lack of proper collecting effort. Dichomer- todactyla did continue their ongoing expansion in southern Finland is derasella can hardly be mixed with other congeneric species in in 2009.

fermüller, 1775) ja soffne- omat havainnot). S. soffnerin löytöpaikka Ta losteum) (ks. Laštůvka & Laštůvka 2001) ydin- ri Špatenka, 1983 (ks. Martikainen 2010). P. Pälkäneellä on kaukana lajin tunnetun le- alueelta (ks. Lampinen & Lahti 2010) runsaasti comparellus vaikuttaa elävän paikallise- vinneisyysalueen (lähinnä itäinen Kes- kuusamaa kasvavasta ympäristöstä (Marti- na ainakin pääkaupunkiseudun hopea- ki-Eurooppa) ulkopuolella. Tästä huoli- kainen 2010). S. soffneri lienee elänyt löy- poppeleilla (Populus alba). Todennäköi- matta S. soffneri esiintyy epäilyksettä pai- töpaikkansa ympäristössä jo pidempään, sesti laji on levinnyt Suomeen kuten Vi- kallisena Suomessa. Yksilöt (5 exx.) saa- mutta lajia ei ole aikaisemmin havainnoi- roonkin vasta viime vuosina, sillä vuoden tiin kyseisen lajin feromonilla, lajille omi- tu täsmällisellä menetelmällä. Dichome- 2009 havaintopaikoilta sitä on tulokset- naisena lentoaikana alkukesästä lajin ra- ris derasella on sen sijaan todennäköinen ta etsitty myös aikaisempina vuosina (JPK, vintokasvin lehtokuusaman (Lonicera xy- vaeltaja, vaikka ravintokasvivalikoiman-

77 Baptria 3/2010 Anmärkningsvärda småfjärilsobserva- ropa på grund av den gula–brunaktiga färgen på framvingarna (se tioner (Micropterigidae–Pyralidae) 2009 även Elsner et al. 1999). Till skillnad från de två föregående arterna är D. derasella troligen en migrant. Det enda exemplaret fångades i I artikeln rapporteras anmärkningsvärda observationer av småfjäri- N Sibbo i södra Finland samtidigt som en relativt kraftig sydostlig lar i Finland 2009. Observationerna av storfjärilar har redan sam- luftström, gynnsam för migrationer, rådde i norra Baltikum, mindre manfattats i separata artiklar (Heliölä et al. 2010, Saarinen 2010, Väli- än 100 km söder om fyndplatsen. Arten håller på och sprider sig i mäki 2010, Välimäki et al. 2010), och ingår alltså inte här. Artikeln är i Estland (U. Jürivete, pers. comm.) och brist på värdväxt behöver inte huvudsak baserad på data från http://www.fmnh.helsinki.fi/insects/ hindra den från att sprida sig till Finland eftersom larven lever på main/EntDatabase.html om inte annat anges. En mer omfattande flera växter inom familjen Rosaceae, såsom Prunus spinosa, Cra- sammanfattning finns tillgänglig på Lepidopterologiska Sällskapets taegus, och Malus (Ponomarenko 1997. Elsner ym. 1999). Detta gör att i Finland hemsida: http://www.perhostutkijainseura.fi/sps_havain- artens nuvarande status i Finland förblir oklar. not.html. Nomenklaturen följer Kullberg (2004). Trots den relativt dåliga sommaren erhölls allt starkare belägg Väderförhållande under 2009 var nära långtidsmedelvärdet för för att en del arter etablerat sig permanent i Finland. Utan tvekan 1971–2000 (Meteorologiska institutet 2010). Den termiska vårens och har Phyllonorycter trifoliellus och Acleris cristana numera fasta sommarens inledning avvek från medelvärdena med bara några da- förekomster sedan några år tillbaka. P. trifoliellus observerades för gar. Årsmedelvärdet för temperatur och nederbörd var också nära andra året i följd i juli och augusti på en lokal i N Pernå (3 exx.) långtidsmedeltalet. Månadsmedelvärdena för september och okto- utan några tecken på migration. Enstaka övervintrade exemplar av ber avvek emellertid från långtidsmedeltalen. Speciellt i södra Fin- A. cristana observerades nära de tidigare observationsplatserna i land (väderstationerna i Helsingfors och Jyväskylä) var september Al Lemland och för första gången på det finländska fastlandet iAb : något varmare och oktober betydligt kallare än i snitt (Meteorologis- Korpo (R. Teriaho, pers. komm.) tidigt på våren, då kylan från havet ef- ka institutet 2010). Kyligt väder i början av oktober fick vuxenöver- fektivt hindrar migrerande exemplar från att flyga över Östersjön. vintrarna att gå i vintervila betydligt tidigare än under de närmast Observationer av Dichomeris rasilella och Evergestis limbata in- föregående åren. Det här är förståeligt eftersom typiskt för de här dikerar att inte heller dessa arter enbart kan anses vara migranter arterna är att de inte parar sig förrän nästa vår, och det därför inte i Finland längre. En del sällsynta arter observerades dessutom på finns något att vinna på en förlängd flygtid på hösten. De förekom nya platser eller utanför sitt kända utbredningsområde. En talrik få perioder med väder gynnsamt för migrationer under 2009 (Wet- population av den nyligen beskrivna arten Elachista deriventa (se terzentrale 2010). Sålunda erbjöds möjligheter att under 2009 utvär- Kaila et al. 2008) upptäcktes i Kb Joensuu (f.d. Tupovaara kommun) dera status (migrant eller fast etablerad) hos många arter i Finland. invid gränsen mot Ryssland. Platsen är en frodig dalgång bevuxen Tre småfjärilarter rapporterades som nya för Finland 2009: med lövträd och rikligt med Calamagrostis arundinacea, värdväxt Phyllonorycter comparellus (Duponchel, 1843), Dichomeris de- för E. deriventa (se Kaila et al. 2008). Arten befanns vara nattaktiv; de rasella (Denis & Schiffermüller, 1775), och Synanthedon soffneri flesta exemplaren fångades med ljus mitt i natten (M. Mutanen & PV, Špatenka, 1983 (se även Martikainen 2010). P. comparellus rappor- egna observationer), medan några timmars svepande med håven föl- terades från N Vanda i två exemplar. Den har bevisligen en fast jande dag endast gav några få exemplar (J. Junnilainen, pers. komm.) förekomst eftersom observationen gäller puppor som föddes upp C. filaginella var tidigare påträffad bara i Tavastia australis (södra till adulta. Pupporna hittades på larvens värdväxt Populus alba. P. Tavastland) (Kullberg 2004, Saarela & Sippola 2006), men arten hittades comparellus bedöms som en nykomling eftersom tidigare försök 2009 långt utanför sitt kända utbredningsområde i N Borgå (1 ex.). att finna larver på exakt samma träd misslyckats (JPK, egna obser- C. filaginella lever på Filago arvensis (Saarela & Sippola 2006), som vationer). Sammanlagt fem S. soffneri-exemplar observerades i Ta förekommer inte bara i traditionella jordbruksmiljöer utan också i Pälkäne 30.5–21.6. Arten kan kännas igen på ett orange-gulaktigt alternativa habitat, såsom vägrenar och banvallar (Hämet-Ahti et al. band på bakkroppens segment 1–4 och breda svartaktiga kanter på 1984). I Borgå befanns C. filaginella ha invaderat ett nyligen ned- framvingarna (Laštůvka & Laštůvka 2001). Fastän de närmaste kända lagt grustag (P. Hirvonen, pers.komm.). Det verkar sålunda som om förekomsterna av arten finns i östra Centraleuropa, är S. soffneri F. arvensis-bestånd med en lång historia inte är nödvändiga för C. utan tvekan bofast i Finland. Exemplaren lockades med ett sesiid- filaginella, utan arten effektivt kan kolonisera nyligen uppkomna feromon specifikt förS. soffneri på en lokal rik på värdväxten Loni- bestånd av värdväxten i alternativa habitat. Av arter som nyligen cera xylosteum (se Laštůvka & Laštůvka 2001). Arten har troligen före- etablerat sig fortsatte nutantella, Amblyptilia acant- kommit i Finland redan länge, men den har förblivit oupptäckt ef- hadactyla och Porrittia galactodactyla med sin pågående expan- tersom en lämplig insamlingsmetod saknats. Dichomeris derasella sion i södra Finland under 2009. kan knappast förväxlas med andra arter av samma släkte i norra Eu-

sa [mm. oratuomi (Prunus spinosa), kirsi- tiaan suuntautuneesta hyvästä kaakkois- siitä vahvaa epäilystä enää ole ollutkaan. kat (Prunus sp.), orapihlajat (Crataegus), virtauksesta. P. trifoliellus -lajista ilmoitettiin toisena omenat (Malus) (Ponomarenko 1997. Elsner Yleisilmeeltään heikohkosta vuodes- vuotena peräkkäin sekä talvehtivan että ym. 1999, Melzer 2010)] perusteella sekin ky- ta huolimatta joidenkin lajien kotimaisuu- suoraan kehittyvän sukupolven edustajia kenisi kotiutumaan Suomeen. Lajin tiede- desta kertyi lisänäyttöä, minkä lisäksi har- vaellustilanteiden ulkopuolelta (N Perna- tään esiintyvän Suomea lähinnä Baltiassa vinaisista kotimaisista lajeista ilmoitettiin ja, 3 exx.). Vastaavasti A. cristana havait- ja on levittäytynyt viime aikoina pohjoista havaintoja uusilta paikoilta tai kokonaan tiin jälleen Al Lemlandissa (1 ex.) ja lisäk- kohden Virossa (U. Jürivete, suull. tieto). Hei- uusilta alueilta. Lajien Phyllonorycter tri- si ensikertaa Manner-Suomessa Ab Korp- näkuun loppupuoliskolla havaittu yksilö foliellus ja Acleris cristana kotimaisuu- poossa (1 ex.) (R. Teriaho, suull. tieto). Havain- edusti mahdollisesti rippeitä Pohjois-Bal- desta saatiin lisävahvistusta, vaikka eipä not ilmoitettiin talvehtimisen jälkeen ke-

78 Baptria 3/2010 TIMO LEHTO

hon P. comparellus on sekoitettavissa. P. Maalle uudet lajit populifoliellus on lajeista lyhyempisiipi- nen ja yleisilmeeltään suttuisimman har- • Phyllonorycter comparellus mahtava. Se on myös kuvioinniltaan poik- (Duponchel, 1843) keava ja siitä saa hiuman ”ruudullisem- • Dichomeris derasella (Denis man” vaikutelman, jos kuviointia on yli- & Schiffermüller, 1775) päänsä hahmotettavissa. • Synanthedon soffneri Špatenka, Koirasgenitaaleiltaan P. comparellus 1983 eroaa pohjoiseurooppalaisista lähilajeis- taan mm. siten, että sen aedeagus on pit- kä (vrt. P. apparellus) ja sen kärjessä on Phyllonorycter comparellus selvä mutka tai taipuma, kun taas P. sagi- (Duponchel, 1843) tellus -lajilla aedeaguksen kärki on suora (Huom! molemmilla lajeilla aedeaguksen Suomen havainto. kärjessä väkänen) (Kuznetsov 1990). N Vantaa Tikkurila 668:339; ex pupa 2009 (pupa collected 21.8.2009, adult LEVINNEISYYS. P. comparellus on Ete- Suhteellisen runsaan heinäkoilajin eclosion 08.2009); 2 exx.; J.-P. Kaitila lä- ja Keski-Euroopassa laajalle levinnyt Elachista deriventa -esiintymä löytyi Tuupo- laji (Buszko 2004). Idässä sen levinneisyys vaaran reheväkasvuisesta puronotkon ulottuu Lähi-Itään ja Kazakstaniin. Levin- vierusrinteestä perhosrallin 2009 aikana. TUNTOMERKIT. Phyllonorycter compa- neisyyden pohjoisosassa se esiintyy Iso- rellus on hyvin samankaltainen laji kuin Britanniassa, Hollannissa, Saksassa, Puo- väältä, jolloin vaellushavainnot ovat me- samansukuinen P. sagitellus, josta edelli- lassa, Liettuassa ja Latviassa. Latviassa ren kylmyydestä johtuen epätodennäköi- nen eroaa lähinnä etusiiven etureunan ku- laji on esiintynyt pitkään mm. Riiassa (I. siä. Lisäksi vuoden 2009 havaintojen pe- vioinnin osalta. P. sagitellus -lajilla etusii- Šulcs, suull. tieto). Vuonna 2009 laji löydet- rusteella lajeja Dichomeris rasilella ja ven kärjessä kärkijuovan (apical streak) tiin ensi kerran myös Virosta, Hiidenmaan Evergestis limbata ei välttämättä voi pi- keskikohdalla uloimpien reunatäplien eteläosasta (U. Jürivete, suull. tieto; JPK, oma ha- tää yksinomaan vaeltajina. Vuonna 2008 (costal strigula) välisen alueen jakaa puo- vainto). Laji saattaa olla vasta hiljan levin- kuvattu Elachista deriventa (Kaila ym. 2008) liksi selvähkö ja terävähkö valkea viiva, nyt sekä Viroon että Suomeen, sillä sitä on löytyi Kb Joensuun Tuupovaaralta. Laji joka puuttuu P. comparellus -lajilta. Tä- uusilta löytöpaikoiltaan etsitty tuloksetta esiintyi suhteellisen runsaana rehevässä män lisäksi P. comparellus on kuvioin- aiempinakin vuosina (JPK, omat havainnot). lehtipuuvaltaisessa ja runsaasti lajin ra- niltaan yleisesti suttuisempi ja kuvioin- vintokasvia metsäkastikkaa (Calamagros- ti on myös harmaampaa kuin P. sagitel- ELINTAVAT. P. comparellus elää toukka- tis arundinacea) (Kaila ym. 2008) kasvavassa lus -lajilla. P. apparellus eroaa edellä mai- na hopeapoppelilla (Populus alba) ja har- puronotkossa. Havaintojen perusteella laji nituista lajeista, sillä sen etusiiven kärki- maapoppelilla (Populus canescens) (Em- on yöaktiivinen, sillä yksilöt saatiin val- juovan alapuolella on kaksi selvästi eril- met ym. 1985). Lajille on ilmoitettu ravin- vontavalolla yön hämärimpään aikaan (M. listä juovaa (dorsal strigulae), jotka kah- tokasveiksi myös mustapoppeli (Populus Mutanen & PV, omat havainnot). Päivällä use- della muulla lajilla ovat ”sulautuneet” yh- nigra) ja lombardianpoppeli (Populus py- an tunnin haavinta samalla paikalla tuot- teen. P. populifoliellus on kolmas laji, jo- ramidalis) (Kuznetsov 1990), mutta nämä tie- ti vain pari yksittäistä yksilöä (J. Junnilainen, suull. tieto). C. filaginella tunnettiin Suo- MALINENPEKKA messa aikaisemmin vain Etelä-Hämees- tä (Kullberg 2004, Saarela & Sippola 2006), mutta vuonna 2009 laji löytyi uudelta alueelta N Porvoosta (1 ex.). Lajin ravintokasvi keto- tuulenlento (Filago arvensis) (Saarela & Sip- pola 2006) esiintyy perinteisen maatalouden muokkaamien ympäristöjen lisäksi myös 8 mm 8 mm korvaavissa ympäristöissä, kuten tien- ja Phyllonorycter comparellus Phyllonorycter sagitellus radanvarsilla (Hämet-Ahti ym. 1984). Porvoon — hopeapoppelimiinakoi, C — ruskohaapamiinakoi, F havainto tehtiin hiekkakuoppaan muo- dostuneesta tuulenlentokasvustosta (P. Hir- vonen, suull. tieto), minkä perusteella pitkän historian omaavat kasvustot eivät ole vält- tämättömiä, vaan laji pystyy asuttamaan myös korvaavien elinympäristöjen uudis- kasvustot. Lisäksi uudistulokkaista Cole- ophora nutantella, Amblyptilia acantha- 9 mm 8 mm dactyla ja Porrittia galactodactyla näytti- Phyllonorycter apparellus Phyllonorycter populifoliellus vän muutaman muun lajin ohella jatkavan — harmohaapamiinakoi, F — poppelimiinakoi, F yleistymistään Suomessa.

79 Baptria 3/2010 dot saattavat koskea muita lajeja. Touk- sesta voimakkaan kellanruskeaan. Etusii- saattanut kulkeutua Suomeen joko Balti- ka miinaa Phyllonorycter-suvulle tyypilli- ven keskellä oleva tummempi kuvio vaih- asta tai vaihtoehtoisesti kauempaa kaa- sen ryppymiinan lehden alapinnalle. Bal- telee värisävyltään. Heikoimmillaan ku- kosta. Havaintoajankohta viittaa ”kauko- tiassa laji on yksisukupolvinen ja ”kas- vio erottuu vain vaivoin siiven pohjavä- kulkeutumiseen”, koska yksisukupolvi- vatuskelpoisia” miinoja löytyy elokuun ristä, mutta toisinaan kuvio on hyvin tum- nen kanta Virossa lentää käytännössä yk- alkupuolella (/heinäkuun lopulla) (Ivins- ma ja selvärajainen. sinomaan kesäkuussa (U. Jürivete, suull. tieto), kis 2004). Englannissa laji on kaksipolvi- kun taas eteläisemmän kaksipolvisen kan- nen ja ”kasvatuskelpoisia” miinoja löytyy LEVINNEISYYS. Laji on levinnyt lähes nan kesäpolvi ajoittunee paremmin yhteen sekä heinäkuussa että uudelleen myöhem- koko Eurooppaan, mutta puuttuu kuiten- suomalaisen havainnon kanssa. Kuitenkin min syys–lokakuussa (Emmet ym. 1985). P. kin paikoin Välimeren alueelta (Portuga- on huomattava, että ainakaan ravintokas- comparellus vaikuttaa olevan keskimää- li, Espanja, Korsika, Sardinia, Balkan) ja vien puuttuminen ei rajoita lajin mahdol- rin myöhäisempi kuin sen Suomessa elä- Euroopan puoleisen Venäjän luoteis- ja lista kotiutumista Suomeen. Vanhemmas- vät lähilajit (JPK, oma havainto). Laji talveh- pohjoisosasta (Karsholt 2004). Suomen lä- sa kirjallisuudessa (esim. Emmet 1988) lajis- tii aikuisena ja aikuisia voi löytää syksyl- hialueilta laji tunnetaan kaikista Baltian ta on käytetty nimeä Dichomeris fasciella lä elokuun loppupuolelta eteenpäin ja ke- maista, mutta sitä ei ole tavattu Ruotsista (Hübner 1796). ■ väällä touko–kesäkuun vaihteeseen saak- (Karsholt 2004) ja Tanskastakin on tiedossa ka. Aikuisia löytää melko usein päivi- vain muutama havainto (O. Karsholt, suull. tie- Esko Saarela sin hopeapoppelien rungoilta istumasta (I. to). Virossa laji esiintyy vain maan itäossa, Šulcs, suull. tieto). mutta on viimeisen vuosikymmenen aika- na selvästi runsastunut ja yleistynyt. Ny- Synanthedon soffneri Špatenka, MUUTA. P. comparellus on nykyisel- kylevinneisyys kattaa koko Viron itäosan 1983 lään kotimainen laji. Pohjois-Euroopas- (lännessä ei Tallinnaan saakka) ja ulottuu sa ei esiinny toista samansukuista lajia, pohjoisessa aina Suomenlahden rannikol- Suomen havainnot. jonka pääravintokasvi olisi hopeapoppeli. le, Kaakkois-Virossa laji on nykyisin suh- Ta Pälkäne Pohjanlahti 681:335; Kirjallisuustietojen mukaan muita suvun teellisen tavallinen (U. Jürivete, suull. tieto). 31.5.2009; 1 F; R. Martikainen pohjoiseurooppalaisia lajeja ei esiintyisi Levinneisyysalue ulottuu idässä aina Tyy- Ta Pälkäne Pohjanlahti 681:335; ollenkaan hopeapoppelilla, mutta tiettyyn nen valtameren rannikolle asti (Ponomaren- 12.6.2009; 3 F; R. Martikainen varovaisuuteen on silti aihetta. Pääsään- ko 1997). Ta Pälkäne Pohjanlahti 681:335; töisesti haavalla (Populus tremula) elävi- 21.6.2009; 1 F; R. Martikainen en lähilajien (P. sagitellus, P. apparellus) ELINTAVAT. D. derasella elää toukka- satunnainen esiintyminen myös hopea- na monilla ruusukasveilla (Rosaceae), poppelilla voi tulla kysymykseen ja siksi kuten hapankirsikalla (Prunus cerasus), TAUSTAA. Olen useana vuonna etelä- lajimääritystä ei voi perustaa yksin ravin- oratuomella (P. spinosa), orapihlajil- rannikolla Kemiönsaaressa käyttänyt Sy- tokasvitietoon. Hyvänä vihjeenä ravinto- la (Crataegus), omenoilla (Malus) met- nanthedon soffnerin feromonia houkutte- kasvi kuitenkin toimii. ■ säomena (M. sylvestris) mukaan luki- lemaan S. mesiaeformis -koiraita, joita on en sekä sinivatukalla ( caesius) lähes vuosittain tullut pyydykseen joitakin (Ponomarenko 1997, Elsner ym. 1999). Lisäksi yksilöitä. Vuoden 2009 keväällä kokeilin laji tunnetaan pihlajilta (Sorbus), meillä samaa houkuttelua kesämökilläni Ta Päl- Dichomeris derasella (Denis & Schif- vain harvinaisena puutarhakasvina esiin- käneen Pohjanlahdella (681:335), mis- fermüller, 1775) tyvältä kirsikalta (Prunus sp.) (Melzer 2010) sä kasvaa myös S. mesiaeformis -lajin ra- sekä Suomesta puuttuvalta karhunvatu- vintokasvia tervaleppää (Alnus glutinosa) Suomen havainto. kalta (R. fruticosus) (Schütze 1931). Edellä (mm. Fibiger & Kristensen 1974). Laitoin feromo- N Sipoo Löparö 668:341; 11.–18.7.2009; mainittujen kasvien lisäksi vadelma (Ru- nipyydyksen mökin pihalle toukokuun lo- 1 F; O. Helminen, L. Jalonen & I. Seura- bus idaeus) saattaa olla lajille merkityk- pussa (30.5.). Seuraavana päivänä (31.5.) nen; E. Saarela det. sellinen ravintokasvi. Keski-Euroopas- pyydykseen oli tullut S.mesiaeformis -la- sa D. derasella aloittaa lentonsa jo tou- jista selvästi poikkeava lasisiipinen. Le- TUNTOMERKIT. Laji on päältäpäin hel- kokuussa (ks. Elsner ym. 1999) ja lentää siel- vittäessäni yksilöä pidin sitä mahdollises- posti tunnistettavissa, eikä sitä voi sekoit- lä kahtena sukupolvena. Virossa laji vai- ti pienenä S.culiciformis -koiraana. Myö- taa muihin Suomen lähialueilla tavatta- kuttaa kuitenkin yksipolviselta ja aikui- hemmin samoja lasisiipiä tuli neljä lisää viin Dichomeris-lajeihin. Etusiiven pohja- sia tapaa yksinomaan kesäkuussa (U. Jüri- 12.6. (3 exx.) ja 21.6. (1 ex.). väri vaihtelee eri yksilöillä vaaleankeltai- vete, suull. tieto). Toukka elää ylöspäin taite- Lajimääritys jäi vaivaamaan, mutta ke- tun lehtitaitteen sisällä (Emmet 1988) tai pa- sällä minulla ei ollut lasisiipistietoja käy- PEKKA MALINENPEKKA rin yhteenkudotun lehden välissä (Schütze tettävissä eikä mahdollisuutta asian selvit- 1931), johon se myös useimmiten koteloi- tämiseen. Syksyllä otin asian esille, tut- tuu (Melzer 2010). kistelin nettiä ja keskustelin Matti Aholan kanssa. Lähinnä poissulkevalla menetel- MUUTA. Suomalainen yksilö havaittiin mällä sain torjuttua kaikki kotimaiset lajit varsinaisten vaellustilanteiden ulkopuo- ja erityisesti lajin S. myopaeformis. Yht- lella, mutta välttämättä kysymys ei ole äkkiä tuli mieleen, että miksi laji ei voi- kotimaassa syntyneestä perhosesta. Ha- si olla S. soffneri, minkä feromonilla yk- 22 mm vaintojakson loppupuolella Pohjois-Bal- silöt oli houkuteltu. Kun huomasin lajin Dichomeris derasella tiaan suuntautui hyvä vaellusvirtaus (Väli- elävän toukkana mökkitontillani runsaa- — lehtoviiksikoi, F mäki ym. 2010), minkä avustamana yksilö on na kasvavalla lehtokuusamalla (Lonicera

80 Baptria 3/2010 PEKKA MALINENPEKKA

Synanthedon soffneri Synanthedon culiciformis Synanthedon myopaeformis — kuusamalasisiipi, F — vesalasisiipi, F — omenalasisiipi, F (Ei tavattu Suomesta)

xylosteum) (Pühringer & Scheuchenpflug 1995, Uralilla havaintopäivä oli 13.6.1996 (JPK, män kuoriutumisaukon ja koteloituu. Leh- Laštůvka & Laštůvka 2001), alkoi asia selvitä. suull. tieto). Tiedot sopivat hyvin yksiin Päl- tokuusaman lisäksi laji tunnetaan sinikuu- Osan aikaa itseäni vaivasi jo uskon puute, käneen havaintojen kanssa, sillä ensim- samalta (Lonicera caerulea), Suomessa koska ei ole aiemmin havaittu lähimail- mäinen yksilö löytyi 31.5. ja viimeinen harvinaiselta istutetulta rusokuusamalta lakaan. Otin marraskuussa yhden yksi- 21.6.. Tarkasta kellonajasta, jolloin yksi- (L. tatarica) (ks. Lampinen & Lahti 2010) sekä lön mukaani Hämeenlinnaan SPS:n koko- löt lensivät, ei ole tietoa, mutta klo 14– ulkomailla L. nigralta (Laštůvka & Laštůvka ukseen, missä Miika Vuola ”järkyttynee- 15.30 sopisi hyvin. Tarkastin feromoni- 2001). nä” varmisti kysymyksessä olevan juuri S. pöntön yleensä töistä tullessani noin klo soffneri. Alla esitetyt S. soffneria koske- 17, jolloin yksilöt olivat vielä aivan tuo- MUUTA. Pälkäneen löytöpaikka on kau- vat tiedot Pühringer & Scheuchenpflugin reita. Kuten lasisiivet yleensäkin, laji len- kana S. soffnerin tunnetun levinneisyys- (1995) mukaan, ellei toisin mainita. tää vain lämpiminä (yli 15 °C) aurinkoisi- alueen (lähinnä itäinen Keski-Euroop- na päivinä. Pälkäneellä laji oli liikkeellä pa) ulkopuolella. Suomessa lehtokuu- TUNTOMERKIT. S. soffnerin takaruu- vain kaikkein lämpimimpinä päivinä (Tau- saman ydinalue on Hämeessä (Lampinen & miissa on yksi leveä oranssinkeltainen lukko 1). Pitkiltä kylmemmiltä jaksoilta 3.– Lahti 2010) ja siksi ei ole epäilystäkään, et- rengas (jaokkeet 1–4) (Laštůvka & Laštůvka 10.6. ja 14.–20.6. ei ole havaintoja. tei S. soffneri olisi vakituinen hämäläinen 2001), joka ulottuu vatsapuolelta ympäri. Naaras munii kuusamapensaisiin vain laji. Lajia ei ole vain huomattu etsiä fero- Laji on pienempi kuin S. culiciformis (jol- noin 60 munaa. Toukka elää 1–3 cm pak- monien avulla, eikä siihen juuri luonnos- la lisäksi punainen rengas), eikä siivissä suissa, usein sienikasvuston heikentä- sa sattumalta törmää. Lisäksi löytöpaikka ole punaista. S. soffnerilla on siipien ala- missä varsissa. Toukka elää kuoren alla, (puoliavoin lehtomainen sekametsä, mis- puolella kyljissä oranssit laikut ja etusiipi- eikä synnytä purua. Ensimmäisen kerran sä kasvaa runsaasti kuusamaa) on tunnus- en mustat kärkialueet ovat leveät (Laštůvka toukka talvehtii 5–6 mm pituisena. Toise- omainen S. soffnerin elinympäristö (ks. & Laštůvka 2001). na kesänä toukka kasvaa 25 mm:iin teh- Laštůvka & Laštůvka 2001). ■ den varren keskelle 3–5 cm pitkän käy- ELINTAVAT JA LEVINNEISYYS. tävän. Toukkakäytävästä ei näy merkkejä Risto Martikainen S. soffneri on tavattu ensimmäisen kerran ulospäin. Toisen talven jälkeen toukka ei Hallituskatu 23 A 12, 33200 Tampere Böömistä. Sen löysi kuusamalta vuonna enää syö, vaan tekee ulospäin näkymättö- [email protected] 1978 kovakuoriaiskerääjä J. Halada. Hän toimitti yksilön K. Špatenkalle, joka tote- si sen edustavan vielä kuvaamatonta lajia.25 25°C Špatenka ja Z. Laštůvka löysivät 22 lisä- yksilöä ja selvittivät lajin kuusamaan liit- tyvän biologian. Spatenka myös kuvasi 20ja 20°C nimesi lajin böömiläisen perhostutkijan Josef Soffnerin kunniaksi (Špatenka 1983). Myöhemmin selvisi, että J. Viehman oli15 15°C löytänyt lajin jo vuonna 1960 Etelä-Bai- jerista, mutta yksilö tulkittiin olevan aber- 10 10°C ratiivinen S. myopaeformis. Vasta 1980- ja 1990-luvuilla selvisi feromonien avul- la, että laji on Etelä-Saksassa ja Itävallas- 5 5°C sa laajalti levinnyt ja kohtalaisen runsas. Lajia on tavattu myös Puolan eteläosassa,

Keski-Venäjällä ja Etelä-Uralilla (Laštůvka0 2010). 1.6. 3.6. 5.6. 7.6. 9.6. Laji lentää Keski-Euroopassa touko- 30.5. 11.6. 13.6. 15.6. 17.6. 19.6. 21.6. 23.6. kuun lopulta kesäkuun lopulle parhaiten TAULUKKO 1. Päivittäinen lämpötila klo 15 Pälkäneellä Synanthedon soffnerin löytöpaikalla klo 10–12 ja 13–14.30 (GMT+1). Etelä- lajin lentoaikana (Havaintopäivät merkitty lasisiipisymbolilla).

81 Baptria 3/2010 pelta talletetun yksilön innoittamana (Mu- tä () kasvavasta lehdosta tanen ym. 2008) ja kuvattiin kolme vuotta Lounais-Suomessa, mikä vahvisti käsitys- myöhemmin (Kaila ym. 2008). Ulkonäöltään tä lajin ravintokasvista (P. Hirvonen, suull. tie- Harvinaiset lajit E. deriventa muistuttaa vanhoista suoma- to; ks. Välimäki ym. 2009). Vuonna 2009 lajia laisista lajeista lähinnä E. elegansia, jok- havaittiin kahdessa paikassa Itä-Suomes- ● plagicolella si myös Lopen yksilö pinnarallissa pitkäl- sa Kl Parikkalassa (6 exx.) ja Kb Tohma- Laji on vanhastaan tunnettu Suomessa lisen keskustelun jälkeen määritettiin. E. järvellä (2 exx.), joista ainakin jälkimmäi- Uudeltamaalta Helsingin ja Hangon ym- deriventalla etusiipien vastakkaiset vaale- sessä kasvoi myös kevätlinnunhernettä (S. päristöistä. Vuonna 2009 laji ilmoitettiin at täplät ovat kuitenkin E. elegansia viis- Haapala & H. Kronholm, suull. tieto). Viime vuo- toisena vuotena peräkkäin Helsingin itä- tommat. Lisäksi E. deriventan etusiiven sien havaintojen perusteella laji esiintyy puolelta N Porvoosta (1 syöntijälki). Li- takareunalla on vaalea täplä toisin kuin laajasti koko eteläisessä Suomessa ja sitä säksi S. plagicolella ilmoitettiin ensim- E. elegansilla, jonka etusiiven tyvi on yk- kannattaa etsiä puoliavoimista kevätlin- mäistä kertaa Uudenmaan ulkopuolel- sivärisen harmaa. Lajit eroavat fenologi- nunhernekasvustoista. Parhaiten H. laspe- ta kahdelta paikalta Ab Kemiönsaaresta– altaan, sillä E. deriventa miinaa syksyl- yrella on havaittavissa ilta-auringon pais- Rövikistä (20 syöntijälkeä) ja Taalinteh- lä ja aloittaa lentonsa jo kesäkuun alku- teessa, jolloin yksilöt lentävät aktiivises- taalta (5 syöntijälkeä). Havainnot saatta- puolella, kun taas E. elegans miinaa vielä ti ja naaraatkin ovat tavoitettavissa oletet- vat viitata lajin viimeaikaiseen leviämi- keväällä ja lentää pääasiassa vasta heinä- tua ravintokasvia kevyesti haavien — to- seen. S. plagicolella elää toukkana ensi- kuun puolivälin jälkeen. Edellä esitetyillä sin koiraat tulevat myös kohtalaisesti va- sijaisesti oratuomella (Prunus spinosa), tuntomerkeillä potentiaalisten yksilöiden lolle (P. Hirvonen, suull. tieto). Laji lentää al- mutta myös muut samansukuiset puut, ku- tallettaminen onnistuu, mutta määrityksen kukesästä (2009: 12.6. ja 15.6.), Lounais- ten luumu/kriikuna (P. domestica) tulevat varmistamiseksi on paras tutustua Kailan Suomessa lento alkaa normaalina vuotena kysymykseen (Bengtsson ym. 2008). Manner- ym. (2008) julkaisuun, missä lajin diagnos- jo toukokuun puolella. Suomessa laji elää nimenomaan luumulla, tiikka on kuvattu yksityiskohtaisesti. mikä mahdollistaa S. plagicolellan leviä- Ensilöydön jälkeen E. deriventaa on ● Harpella forficella misen nykyistä laajemmalle alueelle. Ora- tavattu useammasta paikasta paitsi Etelä- H. forficella on harvinainen ja usein yk- tuomi on Suomessa harvinainen ja sen yh- Hämeestä, mutta myös muualta sisämaas- sittäin tavattava laji, jonka esiintyminen tenäisempi esiintymisalue rajoittuu pel- ta (Sa, Kl) (Kullberg 2004). Vuonna 2008 Suomessa rajoittuu Ahvenanmaalle ja kästään Ahvenanmaalle ja lounaissaaris- A. Karhu ilmoitti lajin Pohjois-Karjalas- Saaristomeren saarille (Palm 1989). Vuon- toon (Lampinen & Lahti 2010). Hankoniemel- ta. Vuonna 2009 laji löytyi jälleen pinna- na 2009 laji ilmoitettiin Ab Nauvosta (1 tä oratuomea ei tunneta lainkaan eikä pää- rallissa Kb Joensuun Tuupovaaralta (23 ex.) ja laji tunnetaan vanhastaan samal- kaupunkiseudultakaan tunneta kuin yksi exx.). Löytöpaikka on rehevä lehtipuuval- ta alueelta. Hyönteistietokannan edelli- esiintymä (Lampinen & Lahti 2010). S. plagi- tainen puronotko, jossa kasvaa runsaasti nen havainto on 30 vuoden takaa (1978). colella lentää kahtena sukupolvena ja tou- lajin ravintokasvia metsäkastikkaa (Cala- Lajin harvalukuisuus saattaa osittain olla kat ovat löydettävissä kesäkuussa ja uu- magrostis arundinacea) (ks. Kaila ym. 2008). seurausta puutteellisesta havainnoinnista, delleen syyskuun loppupuolelta lokakuul- Yksilöt saatiin valvontavalolla yön hämä- sillä useimmat kotimaiset yksilöt on saa- le (Bengtsson ym. 2008). rimpään aikaan (M. Mutanen & PV, omat havain- tu valolla. Palm (1989) korostaa lajin lentä- not), mutta päivällä usean tunnin haavinta vän pääasiallisesti auringon paisteessa il- ● Elachista abiskoella samalla paikalla ei tuottanut kuin pari yk- tapäivällä ja illansuussa, minkä seurauk- E. abiskoella havaittiin ensi kertaa Suo- sittäistä yksilöä (J. Junnilainen, suull. tieto). Tä- sena valolla sitä saadaan lähinnä yksittäin messa vuonna 2001 Li Inarin Luttojo- män perusteella laji vaikuttaa lähinnä yö- vaikkakin suhteellisen säännölliseti va- ella (759:355) (Laasonen & Laasonen 2003). aktiiviselta. kiintuneilta esiintymispaikoiltaan. H. for- Vuonna 2009 lajia ilmoitettiin toistami- Metsäkastikka on tavallinen Pohjois- ficellaa kannattaa etsiä lehtipuuvaltaisis- seen ja tällä kertaa mitä ilmeisimmin uu- Karjalan pohjoisosista ja Pohjois-Savos- ta rehevistä ja hoitamattomista metsistä, delta paikalta (8 exx.; Li Inari Torkojo- ta aina Satakuntaan ulottuvan linjan ete- missä toukkien ravinnoksi kelpaavaa la- ki 7599:3552), joskin samalta 100 neliö- läpuolella, mutta Satakunnan pohjoispuo- hoavaa ja sienettynyttä puuainesta on kes- kilometrin ”kymppiruudulta” kuin aikai- lisella länsirannikolla kasvia ei juuri tava- kimääräistä enemmän (Palm 1989, Tokár ym. semmatkin havainnot. Laasonen & Laa- ta (Lampinen & Lahti 2010). Tämän perusteel- 2005). Puulajin suhteen laji ei ole erityisen sonen (2003) kuvaavat lajin elinympäris- la E. deriventa saattaa osoittautua huo- vaativa, sillä ravinnoksi kelpaavat esimer- tön hyvin tavannomaiseksi harvakseltaan mattavasti nykykäsitystä yleisemmäk- kiksi leppä (Alnus), koivu (Betula), pih- tupasvillaa (Eriophorum vaginatum) kas- si, sillä laji näyttää esiintyvän monenlai- laja (Sorbus), pähkinäpensas (Corylus), vavaksi suonlaidaksi, jollaista Lapissa on sissa metsäkastikkaa kasvavissa paikois- tammi (Quercus), vaahtera (Acer) ja saar- paljon. Laji onkin syytä pitää mielessä La- sa. Esimerkiksi Keski-Ruotsissa laji on ni (Fraxinus) (Tokár 2005). pissa retkeiltäessä, sillä esiintymispaikko- kuvauksen jälkeen todettu usealta paikal- ja lienee nyt tunnettua enemmän. Laji on ta, joista vanhin tunnettu havainto on vuo- ● Coleophora lutipennella suhteellisen tavanomaisen näköinen, jos- delta 1961 (Svensson 2009). Itse asiassa var- Tammella (Quercus robur) elävä laji, joka kin tuoreeltaan sitä leimaa tunnusomainen haisin tunnettu E. deriventa -yksilö olisi löytyi Suomesta ensi kerran vuonna 2000 sinertävyys (Laasonen & Laasonen 2003) — ge- Svenssonin (2009) mukaan Ola Nybomin N Inkoon Elisaaresta (Kaitila 2003). Ensiha- nitaalituntomerkit ovat selvät (ks. Bengtsson Sa Imatralta 11.6.1957 tallettama yksilö. vainnoin jälkeen laji on hiljalleen levittäy- 1977, Traugott-Olsen & Schmidt Nielsen 1977). tynyt Etelä-Suomen muihin tammikoihin. ● Heinemannia laspeyrella Vuonna 2009 ainoat yksilöt ilmoitettiin N ● Elachista deriventa Laji oli pitkään vain yksittäisten havain- Porvoosta (2 exx.). Laji on hyönteistieto- Laji keksittiin tieteelle uutena vuoden tojen varassa, kunnes vuonna 2008 sitä kantaan kirjattu vain viidestä ”kymppi- 2005 SPS:n pinnarallin yhteydessä Ta Lo- havaittiin runsaana kevätlinnunhernet- ruudusta”, mutta todennäköisesti laji löy-

82 Baptria 3/2010 REIJO SILOAHO Coleophora kuehnellan (suomupussikoi) luon- teenomainen toukkasäkki, pituus n. 8 mm.

12 mm 13 mm

Coleophora lutipennella Coleophora flavipennella — rusopussikoi — tammipussikoi

tyy nykyään lähes jokaisesta merkittäväs- ym. 1984) umpeenkasvun myötä (ks. Perinne- lä 1990-luvulla laji esiintyi runsaana mm. tä tammikosta Etelä-Suomen rannikko- maisemien hoitotyöryhmä 2000, Pöyry ym. 2004). Oba Hailuodon Pöllässä, mutta on sittem- vyöhykkeellä. Havaintojen vähyys selit- Tuulenlento tosin esiintyy myös ns. kor- min mitä ilmeisimmin hävinnyt alueelta tynee lajin heikolla tunnettavuudella, sillä vaavissa ympäristöissä tien- ja radanvar- (M. Mutanen, suull. tieto; ks Leinonen ym. 2009). ulkoisesti C. lutipennella on ainakin koke- silla sekä hiekkakuopilla (Hämet-Ahti ym. Lajin mahdolliseen taantumiseen kiinni- mattomamman henkilön lähes mahdoton 1984). Porvoon C. filaginella -populaatio tettiin huomiota uhanalaistarkastelun yh- erottaa Suomen tammikoissa vanhastaan elää nimenomaan hiekkakuopan pohjal- teydessä pari vuotta sitten, minkä jälkeen tavallisemmasta, myös tammella toukka- le muodostuneessa tuulenlentokasvustos- monet mikroharrastajat ovat pitäneet lajia na elävästä lähilajista C. flavipennellas- sa (P. Hirvonen, suull. tieto). Tämän perusteel- silmällä tai jopa aktiivisesti etsineet sitä ta. Ulkoisesti lajit eroavat siipisuomujen la Saarelan ja Sippolan (2006) välillises- vanhoilta tunnetuilta esiintymiltä. Tulok- rakenteen perusteella, sillä C. lutipennel- ti esittämä arvelu pitkän historian omaa- set ovat olleet heikkoja. Edellä mainittu- la on näistä kahdesta karkeasuomuisempi vien tuulenlentokasvustojen välttämät- jen vuoden 2009 havaintopaikkojen lajil- (JPK, oma havainto). Koirasgenitaaleista lajit tömyydestä ei sisällään pidä paikkaansa, la on todennäköisesti elinvoimaisia popu- on kuitenkin helppo erottaa. Sacculuksen vaan laji pystyy ainakin toisinaan asutta- laatioita vain Li Utsjoella Tenojoen hie- erilaisen rakenteen lisäksi C. lutipennel- maan myös korvaavien elinympäristöjen tikoilla (E. M. Laasonen, suull. tieto). Tunnet- la -koirailla aedeagus on huomattavan pit- uudiskasvustot. tujen esiintymien vähyydestä huolimatta kä, kun taas C. flavipennellalla aedeagus lajin levinneisyys kattaa ainakin maam- on yli kaksi kertaa lyhyempi (Patzak 1974), ● Chionodes tragicellus me koko pohjoisen puoliskon, joskin ai- mikä näkyy helposti genitaaleja tuoreel- Lehtikuusilla (Larix) elävä laji (Elsner ym. kaisemmin laji tunnettiin myös eteläm- taan ulos puristaessa (Kaitila 2003). 1999), jonka totettiin elävän Suomessa pää länsirannikolta (esim. Oa Kristiinan- vuonna 2002 M. Tynin N Helsingissä leh- kaupunki 1983). Lajin esiintymispaikko- ● Coleophora kuehnella tikuusien ympäriltä havaitsemien yksilöi- ja luonnehtivat hiekkapohjalla kasvavat Harvinainen pussikoilaji, joka esiintyy den perusteella (Mutanen ym. 2005). Vaikka matalat hietikkosammalet, joiden joukos- vain pienellä alueella lounaisimmassa lehtikuusia on Etelä-Suomessa monin pai- ta lajin vielä tuntematon ravintokasvikin Suomessa. Laji ilmoitettiin vuonna 2009 koin (Lampinen & Lahti 2010), Mutasen ym. löytynee. C. violaceus on parhaiten ha- esiintymisalueensa ydinalueelta Ab Naan- (2005) epäilys C. tragicellus -jäytäjäkoin vaittavissa yöllä, jolloin aikuiset lentävät talin Teersalosta (1 ex.) ravintokasvinsa suhteellisen laajasta esiintymisestä ei näy- aktiivisesti (M. Mutanen, suull. tieto). tammen (Quercus robur) (ks. Svensson 1993) tä toteutuneen. Pääkaupunkiseudun lisäk- lehdeltä löydetyn kotelon perusteella. si lajia on ilmoitettu vain Ab Raaseporin ● Brachmia dimidiella Tammisaaresta, Ab Dragsfjärdistä ja vuon- Vanhastaan B. dimidiellaa on havaittu sal- ● Coleophora filaginella na 2009 Ab Salosta (1 ex.). Lajin harvinai- pauselillä. 2000-luvulla lajia on tavattu lä- C. filaginella tunnettiin Suomessa aikai- suus lienee todellista, sillä C. tragicellus hinnä vain Sa Imatralta Immolan lento- semmin vain Etelä-Hämeestä (Kullberg on sangen helppo erottaa muista suoma- kentältä sekä Pohjois-Karjalasta (Lipe- 2004, Saarela & Sippola 2006), mutta vuonna laisista lajeista puhtaan harmaan pohjavä- ri & Kontiolahti), missä säännöllinen ha- 2009 laji löytyi kokonaan uudelta alueel- rin, etusiiven keskiosan kolmen tai neljän vaintohistoria sai jatkoa vuonna 2009, jol- ta N Porvoosta (1 ex.). Saarela & Sippola viirumaisen tumman täplän ja suuren ko- loin laji ilmoitettiin jälleen Kb Liperis- (2006) ilmoittivat lajin maalle uutena vuon- konsa perusteella (Elsner ym. 1999, Mutanen tä. B. dimidiella -esiintymä on tunnettu na 2005 Ta Valkeakoskelta ketotuulenlen- ym. 2005). 1990-luvulla myös Oa Kristiinankaupun- nolta (Filago arvensis) kasvatetun yksi- gin Högmossenilla, mutta esiintymä vai- lön perusteella. Ketotuulenlennon yhte- ● Chionodes violaceus kuttaa taantuneen (Kontiokari 2009). Vuon- näisempi esiintymisalue Suomessa kattaa Vuodelta 2009 lajia ilmoitettiin hyönteis- na 2009 laji löytyi uudesta paikasta Etelä- Ahvenanmaalta Etelä-Hämeen pohjois- tietokantaan vain yhdeltä paikalta Obb Pohjamaalta Oa Isojoen Iso-Rapaneval- osan kautta Etelä-Karjalaan kulkevan lin- Rovaniemeltä (1 ex.). Lisäksi laji havait- ta. Esiintymä vaikuttaa elinvoimaiselta, jan eteläpuolisen osan maatamme, minkä tiin viime vuosien parhaalla esiintymis- sillä 21 yksilöä ilmoitettiin havaitun yh- pohjoispuolella laji esiintyy huomattavas- paikalla Rokuan kansallispuistossa Poh- den illan aikana heinäkuun alussa. Lisäk- ti hajanaisemmin (Lampinen & Lahti 2010). Li- jois-Pohjanmaan eteläosan (Oba) ja Kai- si laji ilmoitettiin uudesta paikasta N Pyh- säksi tuulenlento vaikuttaa hävinneen mo- nuun (Ok) rajalla (J. Itämies, suull. tieto). C. tään Kaunissaaresta (1 ex.). Lajin harvi- nilta entisiltä esiintymispaikoiltaan (Lampi- violaceus on mitä ilmeisimmin harvinais- naisuus on tavallaan odottamatonta, sillä nen & Lahti 2010), todennäköisesti luontais- tunut aikalailla huomaamattomasti vii- esimerkiksi Kb Liperissä se esiintyy run- ten elinympäristöjen eli ketojen (Hämet-Ahti meisen kymmenen vuoden aikana. Vie- saana suhteellisen tavanomaisella heinik-

83 Baptria 3/2010 koisella, joskin lämpimällä tienpientareel- säännöllisesti myös Uudeltamaalta. Vuon- jiltä edelleen epäselvä. Lisäksi kysymyk- la (M. Mutanen & PV, omat havainnot). na 2009 laji havaittiin N Kirkkonummel- sessä on oivallinen tilaisuus osoittaa, että la (1 ex.), missä sitä tavattiin myös kah- rajoittamaton perhosharrastus tuottaa mie- ● Phragmataecia castaneae tena edellisenä vuotena. Bo Wikström ja lekästä tietoa, jota voidaan soveltaa mui- Lajista ilmoitettiin kolmanneksi eniten Kari Vaalamo löysivät O. schumachera- denkin lajien suojelussa tai suojelutarpeen havaintoja kautta aikain (1990: 6 ilmoi- naa useammasta paikasta Manner-Suo- arvioinnissa. tusta, 1999: 7, 2009: 5). Kaikki havain- mesta feromonipyydyksillä kymmenisen not ilmoitettiin lajin tunnetulta pääesiin- vuotta sitten, jolloin laji paljastui huo- ● Buckleria paludum tymisalueelta suppealta alueelta Varsi- mattavasti tunnettua yleisemmäksi (B. Wik- Vuonna 2009 B. paludum ilmoitettiin vain nais-Suomen rannikolta väliltä Länsi-Tu- ström, suull tieto). Lajin toukka elää monil- yhdeltä suolta Oa Isojoen Iso-Rapaneval- runmaa–Uusikaupunki (Tämän alueen li- la kasveilla (Razowski 2002), mutta elinym- ta (10 exx.) (ks. tietolaatikko 1 seuraavalla sivul- säksi lajilla on todettu ilmeiset esiintymät päristönsä suhteen laji vaikuttaa suhteel- la). Lajin viimeisen kymmenvuoden ai- vain Oa Jurvassa ja N Ruotsinpyhtäällä). lisen erikoistuneelta. Parhaiten lajia löy- kainen kehityskulku herätti huolestumis- Havaintojen lukumäärää ja maantieteel- tyy kuusivaltaisista metsistä, joiden alus- ta menneen uhanalaistarkastelun yhtey- listä sijaintia huomionarvoisempaa sen si- kasvillisuus on erittäin niukkaa — toisi- dessä. Lajia on vanhastaan tavattu mo- jaan on havaittujen yksilöiden runsaus (13 naan lähes yksinomaan käenkaalia (Oxa- nin paikoin Varsinais-Suomessa, Uudella- exx.). Näistä yksilöistä 9 ilmoitettiin yh- lis acetosella) (B. Wikström, suull. tieto). Täl- maalla, Kymenlaaksossa sekä Etelä-Poh- deltä paikalta Ab Taivassalon Leikluodos- laisissa paikoissa ei tavallisesti perhosia janmaalla, mutta tilanne vaikuttaa muut- ta, mikä on yksinään enemmän kuin aikai- havainnoida, mikä yhdistettynä vaikeaan tuneen. Kuten monia muitakaan suolaje- sempina huippuvuosina kaikilta paikoil- havaittavuuteen selittää O. schumachera- ja (ks. Välimäki ym. 2010), P. paludum -havain- ta yhteensä (1990: 8 exx., 1999: 9 exx.). na -havaintojen niukkuuden. Laji esiintyy toja ei nykyisellään ole juuri Etelä-Poh- Tällä perusteella Taivassalon havaintopai- varsin runsaana myös N Helsingin Santa- janmaan ulkopuolelta ilmoitettu. Laji elää kalta löytyi runsain tunnettu P. castaneae haminassa, missä se lentää lehtomaisessa toukkana pyöreälehtikihokilla (Drosera -populaatio Suomessa. sekametsässä. Lajia on tavattu vuosittain rotundifolia) (Gielis 1996). Kihokit ovat lä- 2008–2010 sekä valo että syöttipyydyk- hinnä rämeiden mätäs- ja välikköpinnoilla ● Cochylimorpha alternana sillä yhteensä kymmeniä yksilöitä (A. Kull- eläviä kasveja (Hämet-Ahti ym. 1984). Luon- C. alternana -havainto Ta Asikkalasta berg, suull. tieto). nontilaisten soiden väheneminen varmas- vuodelta 2009 on maakunnan ensihavain- ti osaltaan selittää B. paludumin taantu- to (ks. Kullberg 2004). Tälle ketokaunokin ● Lobesia euphorbiana mista etenkin Etelä-Suomessa. Luonnon- ( scabiosa) kukkapohjuksis- L. euphorbianaa ei ole ilmoitettu vuosi- tilaisia rämeitä on Etelä-Suomessa jäljel- sa elävälle lajille (Svensson 2006) tunnetaan kausiin, mutta vuonna 2009 yksi havain- lä noin 822 000 hehtaaria ja Pohjois-Suo- vain muutamia elinvoimaisia populaatioi- to raportoitiin N Pernajan Tjuvöstä (1 messa 1,09 miljoonaa hehtaaria, kun vas- ta Etelä-Suomessa. Lisäksi lähinnä etelä- ex.). Laji elää toukkana eräillä tyräkeillä taavat luvut vielä 1950-luvulla olivat 2,89 rannikolta on tehty yksittäishavaintoja, (Euphorbia) (Razowski 2003), joista Suomes- ja 1,59 miljoonaa hehtaaria (Kaakinen ym. jotka ilmeisimmin koskevat lähialueiltam- sa kysymykseen tulee ainoastaan rantaty- 2008). Vastaavasti monet viimeisimmät ki- me vaeltaneita yksilöitä. Ketokaunokki on räkki (E. palustris). Rauhoitettu rantaty- hokkihavainnot etenkin lounaissaaristos- elinympäristönsä suhteen vaativa ja taval- räkki (luonnonsuojeluasetus 160/1997) tunne- ta ovat peräisin 1950-luvulta (Lampinen & lisesti sitä tapaa vain korkealaatuisilla ke- taan vanhastaan käytännössä vain Helsin- Lahti 2010), ajalta ennen laajamittaisia soi- doilla (Hämet-Ahti ym. 1984), mikä selittää C. gin itäpuolelta Suomenlahden kivikkoisil- den kuivatuksia. B. paludum vaikuttaa siis alternanan pirstoutuneen esiintymisku- ta ja pensaikkoisilta rannoilta (Hämet-Ahti taantuneen hyvin voimakkaasti ja siksi la- van. Lajin löytyminen vasta nyt Etelä-Hä- ym. 1984, Lampinen & Lahti 2010). Rantatyräkin jin havainnointi ja havaintojen ilmoittami- meestä on sikäli yllättävää, että ketokau- jo aiemmin suppea esiintymisalue vaikut- nen on jatkossa erityisen tärkeää lajin to- nokin yhtenäisempi esiintymisalue Suo- taa edelleen kaventuneen 1980-luvun jäl- dellisen aseman arvioimiseksi. messa keskittyy nimenomaan Etelä-Hä- keen (Lampinen & Lahti 2010). Ravintokasvin meeseen (Lampinen & Lahti 2010). C. alterna- lisäksi myös L. euphorbiana rauhoitet- ● Loxostege ephippialis na -havainnot on pääsääntöisesti ilmoitet- tiin asetuksella vuonna 1989 (492/1989; Vuosikausiin ensimmäinen L. ephippialis tu lähempää etelä- tai länsirannikkoa, mis- 4§) ja lajista tuli nopeasti hyvä esimerk- -populaatio löytyi Le Enontekiön Tuellje- sä ketokaunokin esiintyminen on voimak- ki lajikohtaisten rauhoitusten tehosta. En- huhputilta vuonna 2008, mutta kovan tuu- kaasti pirstoutunut. Mahdollisesti C. al- nen rauhoitusta lajia havainnointiin aktii- len seurauksena lajin runsautta ja siten po- ternana on ravintokasviaan vaateliaampi visesti harrastajien toimesta (1983–1989: pulaation elinvoimaisuutta ei pystytty luo- eikä siksi menesty erityisen hyvin syväl- 7 vuotta, 16 havaintoa, vähintään 106 yk- tettavasti arvioimaan (K. Männistö, suull. tie- lä sisämaassa sijaitsevissa ketokaunokki- silöä, 10 havainnoitsijaa), mutta rauhoi- to; ks. Välimäki ym. 2009). Ilmeisesti laji löy- kasvustoissa. Vaihtoehtoisesti lajia ei ole tusta seuraavan vuoden jälkeen ”seuran- tyi alueelta jo vuotta tai paria aikaisem- aiemmin aktiivisesti etsitty (tai ilmoitettu) ta” tyrehtyi tai vaihtoehtoisesti mahdolli- min, mutta tietoa ei ole julkaistu emmekä sisämaasta, sillä ainakin Ab lohjalla (M. Mu- sia havaintoja ei juuri ilmoitettu (1990– ole kyenneet sitä varmistamaan. Joka ta- tanen, suull. tieto) ja Vihdissä (JPK, omat havain- 2006: 16 vuotta, 1 havainto, 1 yksilö, 1 pauksessa vuonna 2009 lajia havainnoin- not) laji menestyy erittäin hyvin paahtei- havainnoitsija). Lajin rauhoitus purettiin tiin edellisvuotta aktiivisemmin ja ha- sella junaratapenkalla. vuonna 2006 (913/2005) ja ensimmäinen vaintoja kertyi yksinään Tuelljehuhputil- ilmoitus lajista saatiin siis vuodelta 2009. ta 8 yksilöstä 9.–20.7. väliseltä ajalta. Li- ● Olindia schumacherana L. euphorbiana -havaintojen ilmoittami- säksi laji havaittiin läheisellä Kuonjarvar- O. schumacheranaa pidettiin vielä 1990- nen on nyt erityisen tärkeää, koska ravin- rilla (13.7.: 1 ex.) sekä kokonaan uudelta luvulla lähinnä Ahvenanmaan lajina. tokasvi vaikuttaa taantuvalta ja lajin ny- paikalta Toskalharjilta (13.7.: 1 ex.). Vai- 2000-luvulla lajia on kuitenkin ilmoitettu kytila on taannoisen rauhoitusjakson jäl- kuttaa siltä, että lajilla on menossa varsin

84 Baptria 3/2010 MATTI ANTTILA TIETOLAATIKKO 1. läpään reuna vaikuttaa perhoslajiston kannalta mielenkiintoisimmalta. Aluetta Isojoen Iso-Rapane- kuvaavat kosteat pitkänomaiset painan- teet ja näitä ympäröivät kuivemmat ka- valla elää mielenkiin- nervavoittoiset kermit, joilta on löytynyt toista pikkuperhos- sekä Buckleria paludum että Brachmia dimidiella. Kihokkeja ei kermeissä näyt- lajistoa täisi kasvavan poikkeuksellisen runsaas- ti, mutta toisaalta pieninä kasveina nii- Iso-Rapaneva on suhteellisen luonnon- den huomaaminen muun kasvillisuuden tilainen varsinkin eteläosaltaan, joka seasta on vaikeaa. B. paludum vaikuttaa sekin on aikoinaan ympäriinsä ojitettu, herkkältä lämpötilan suhteen (lentää mutta ojat ovat lähes umpeutuneet. vain lämpimimpinä iltoina). Lento alkaa Nevaa uhkaa turvetuotanto, mutta n. 22:00 ja loppuu välittömästi, kun ilta aikataulusta ei ole selvyyttä. alkaa huomattavasti viiletä. B. dimidiella -yksilöitä voi havainnoida jo ennen varsi- Suon keskellä oleva puustoinen ”saari” naista lentoa (21:30 >) em. kermejä pöy- jakaa nevan kahteen osaan. Iso-Rapane- himällä. van pohjoispuoli on karua keidasrämet- Vuonna 2010, jolloin oli paljon läm- tä, jonka perhoslajistoa ei juuri ole selvi- pöisiä iltoja, B. paludum löytyi usealta tetty. Nevan eteläosan keskellä on pieni uudelta nevalta. Yksilöt löytyivät aina sa- silmäkeneva, jonka ympärillä on sara-/ mantyyppisiltä nevan pintaa korkeam- lyhytkorsinevaa ja reunoissa varsinkin milta kermeiltä, joihin auringon viimei- pohjoisosassa ja itäosassa paahteisia set säteet tavallisesti osuvat. Myös B. di- variksenmarjaa kasvavia mättäitä. Varik- midiella tuntuisi esiintyvän nykykäsitystä senmarjaa kasvavasta osasta on löyty- laajemmin — oletettavasti lähes jokai- PEKKA MALINENPEKKA nyt mm. toistaiseksi kuvaamaton pussi- sella luonnontilaisella nevalla Kristiinan- koilaji (Coleophora sp.). Koilliskulman kaupunki–Isojoki–Merikarvia-akselilla. Buckleria paludum metsänreunassa on kanervarahkarämet- — kihokkisulkanen, F 12 mm tä, josta haaviin on jäänyt Coleophora pyrrhulipennella -toukkia. Nevan ete- Timo Rinta-Paavola

hyvä jakso ja sitä kannattaa pitää silmäl- mäki ym. 2009). B. improba ei tehnyt poik- vainnointiaktiivisuudella. B. improba rau- lä laajemminkin etenkin astetta kosteam- keusta havaintojen runsastumisen suh- hoitettiin vuoden 2009 päätteeksi (Luon- milla tunturikankailla ja tihkuvesivaikut- teen, vaan yksilöitä havaittiin 2009 ennä- nonsuojeluasetus 160/1997), minkä voidaan teisilla tunturiniityillä puurajan yläpuolel- tysmäisen runsaasti ja huomattavasti edel- pessimistisesti ennakoida havaintomääri- la. L. ephippialis esiintyy Tuelljehuhpu- lisvuotta enemmän (15 vs 95 exx.), joskin en notkahdusta jatkossa. tilla rinnakkain B. improban kanssa (Väli- ainakin osin tämä selittyy kasvaneella ha-

samme tavatut yksilöt ovat poikkeuksetta 1986) kasvavilla paikoilla etenkin Lounais- muualta vaeltaneita. Suomessa, mutta myös laajemmin ete- Mahdollisesti kotiutu- lärannikolla. Laji on esiintymispäikoil- ● Anania verbascalis / laan usein runsas ja lajin havaitsee helpos- massa olevat lajit Anania sp. nr. verbascalis ti myös päivisin niiden lähtiessä herkäs- A. verbascalis tavattiin vuonna 2009 vasta ti lentoon pienimmästäkin häiriöstä (JPK, toista kertaa vuoden 2004 ensihavainnon oma havainto). A. verbascalis -koisan koh- ● Dichrorampha cinerascens (ks. Mutanen ym. 2008) jälkeen Suomes- dalla tulee muistaa yleislevinneisyydel- Laji tavattiin jälleen etelärannikolta, täl- ta Ab Dragsfjärdin Öröstä (1 ex.), N Hel- tään itäisempi vielä kuvaamaton hieman lä kertaa N Pernajasta (1 ex.). Vaikka lajia singin Santahaminasta (1 ex.) ja Ka Viro- tummempi ja suttuisemman oloinen Ana- on tavattu sopivista elinympäröistä etelä- lahdelta (1 ex.). Laji on kotiutunut Etelä- nia sp. nr. verbascalis. Toisin kuin lähila- rannikolta ja Kaakkois-Suomesta, selvää Ruotsiin 2000-luvulla ja on sen jälkeen jinsa, Anania sp. nr. verbascalis on esiin- populaatiohavaintoa ei Suomesta ole saa- laajentanut levinneisyysaluettaan (N. Ryr- tynyt Suomessa selvästi itäpainotteisesti. tu. Lähimmät varmat esiintymät ovat Vi- holm, suull. tieto). Mahdollisesti laji on ko- Vuonna 2009 laji tavattiin kuitenkin myös rossa, missä laji esiintyy hyvin paikoittai- tiutumassa lähitulevaisuudessa myös Suo- lännessä Ab Kemiönsaarella (1 ex.). Lajis- sesti, mutta useimmiten runsaana (J. Kull- meen, joskin vuonna 2009 tavatut yksi- ta on toki yksittäisiä havaintoja Lounais- berg, suull. tieto). Laji suosii äärimmäisen löt ajoittuivat vuoden parhaan vaellusti- Suomesta, jopa Ahvenanmaalta, aiemmin- paahteisia hiekkaympäristöjä ja on sään- lanteen yhteydessä elo–syykuun vaihtees- kin, mutta kovin tavallisia pääkaupunki- nönmukaisesti havaittavissa oikeilta pai- sa (ks. Välimäki ym. 2010) ja edustivat todennä- seudun länsipuoliset havainnot eivät ole. koilta, kuten tavallisesti muutkin Dichro- köisimmin vaeltanutta kantaa. Joka tapa- Lajin ravintokasvi on tuntematon ja epäi- rampha-suvun lajit. Siksi on mahdollis- uksessa lajia kannattaa pitää jatkossa sil- lyksettä jokin muu kuin tulikukka (Ver- ta ja jopa todennäköistä, että lähes vuo- mällä lajin ravintokasvia ukontulikukkaa bascum), mikä osaltaan selittää havainto- sittaisista havainnoista huolimatta, maas- (Verbascum thapsus) (Hannemann 1964, Palm jen yksittäisluonnetta.

85 Baptria 3/2010 tä jakautuneet tasaisesti puiden eikä oksi- lispopulaation mahdollisuuteen. Ainakaan en kesken. Parhaiten toukkia löytyi aurin- ravintokasvin esiintyminen ei ole lajin Suomeen koisella paikalla kasvavien puiden aurin- paikallispopulaatioiden syntymisen estee- koiselta puolelta, mutta mieluummin kär- nä, sillä vuonna 2008 J. Junnilainen kas- kotiutuneet lajit kilehdistä sisäänpäin sijaitsevilta suojai- vatti lajia Kaakkois-Virosta pujolta (Ar- semmilta lehdiltä. Parhaimmillaankaan temisia vulgaris) (Kaitila 2008b), joiden li- ● Phyllonorycter trifoliellus miinoja ei ollut kolmea enempää yksittäi- säksi myös eräät muut Artemisia- (Elsner Laji löytyi maalle uutena vuonna 2008 Ka sissä lehdissä. Elokuun toinen viikko vai- ym. 1999) ja Centaurea-lajit (Piskunov 1981) Virolahdelta ja myöhemmin samana vuon- kutti hyvältä ajalta kerätä lajia, sillä tou- voivat tulla kysymykseen. Laji voi esiin- na N Hangosta talletetusta valorysämate- kat olivat tällöin aivan täysikasvuisia ja tyä Itä-Suomessa jo nykyään laajemmin- riaalista (Saarela 2009). Jürivete (2008) ennus- osin jo koteloituneet (myös yksittäisiä kin, sillä vuonna 2010 paljastui yksittäis- ti lajin löytymisen jo vuotta aikaisemmin kuoriutuneita koteloita löytyi) ja siksi lä- havainto Sa Imatralta talletetusta valory- ja epäili lajin puuttumisen johtuvan suo- hes kaikki kerätyt yksilöt kehittyivät suo- sämateriaalista vuodelta 2006 (M. Mutanen, malaisten haluttomuudesta tutkia riittävän raan aikuiseksi (T. Mutanen & PV, omat havain- T. Klemetti & PV, oma havainto). tarkasti valorysillä kerättyjä Phyllonoryc- not). Edellisenä vuotena heinäkuun puoli- ter-yksilöitä, mikä ainakin osittain näyt- välin jälkeen kerätyistä toukista vain pieni ● Acleris cristana tää pitävän paikkansa. Suomen ensim- osa kehittyi aikuiseksi saman kesän aika- Viimeistään nyt on selvää, että A. crista- mäiset yksilöt ”kaivoi esiin” Esko Saare- na ja koteloiden talvehduttaminen osoit- naa voidaan perustellusti pitää kotimaise- la ja nyt saman työn teki Ilkka Kontunie- tautui vaikeaksi (P. Hirvonen & PV, omat havain- na lajina. Laji ilmoitettiin maalle uutena mi. Vuonna 2009 myös hän määritti kol- not; ks. myös Välimäki ym. 2009). vuonna 2006 (Mutanen 2008a). Pari vuotta me P. trifoliellus -yksilöä, tällä kertaa N myöhemmin lajin kotimaisuudesta saatiin Pernajan Strömslandista ja Tjuvöstä. Näi- ● Scrobipalpa proclivella lisätodisteita keväisten talvehtineiden yk- den havaintojen perusteella on varsin to- Vuonna 2009 S. proclivella ilmoitettiin silöiden muodossa (Välimäki ym. 2009). Vuon- dennäköistä, että laji elää paikallisena ja vuoden tauon jälkeen ensihavaintopaikal- na 2009 A. cristana havaittiin toisena vuo- jo nykyisellään laajasti Suomen eteläisel- taan N Helsingin Harakasta (1 ex.) eikä la- tena peräkkäin keväällä (1 ex.) Al Lemlan- lä rannikkoalueella. Samalla näytti var- jin kotimaisuudesta ole epäilystä. Laji il- dissa, joskin tälläkin kertaa heti huhtikuun mistuvan Saarelan (2009) esittämä arve- moitettiin maalle uutena vuodelta 2006 lopun kohtalaisen lounaisvirtauksen jäl- lu lajin kaksipolvisuudesta. Samoin kuin (Laasonen & Laasonen 2008), minkä jälkeen keen (1.5.) (ks. Välimäki ym. 2010). Lisäksi laji vuotta aiemmin, vuoden 2009 ensimmäi- sitä on havaittu vuosittain ensin aikuise- tavattiin vuonna 2009 ensi kertaa Manner- set yksilöt havaittiin kesäkuun alkupuolel- na ja myöhemmin myös toukkana (Välimäki Suomesta Ab Korppoosta (1 ex.) (R. Teriaho, la (31.5.–11.6.) ja jälkimmäisin yksilö sel- ym. 2009). Lajin toukat elävät tavanomaisil- suull. tieto). Kuten vuonna 2008 A. cristana västi myöhemmin elokuussa (23.–28.8.). la kasveilla, kuten pujolla (Artemisia vul- havaittiin Ahvenanmaalla samanaikaises- garis) ja pietaryrtillä (Tanacetum vulga- ti kuin vuoden ensimmäiset vaeltaneet P. ● Cameraria ohridella ris) — joskin vain kuivilla ja matalakas- xylostellat (ks. Välimäki ym. 2009). Juuri lou- T. Mutanen ilmoitti tästä historiallises- vuisilla paikoilla (Elsner ym. 1999). Ravin- naisvirtausten olettaisi olevan A. crista- ti katsoen odottamattomasta uudistulok- tokasvien perusteella esiintymispaikkoja nan kannalta otollisimpia, koska laji esiin- kaasta (ks. Kaitila 2008a) jälleen havainto- lienee huomattavasti nykyisin tunnettua tyy laajasti Etelä-Ruotsissa Itä-Götlantiin ja N Hangosta (44 exx.) vuodelta 2009. enemmän. Ilmoitettujen havaintopaikko- saakka (Gustafsson 2008a). Meren ylittämi- Laji on vakiintunut alueelle, mutta Kaiti- jen vähyys selittyy edelleen lajin heikol- nen aikaisin keväällä on kuitenkin epäto- lan (2008b) kuvaamia massaesiintymisestä la tunnettavuudella, sillä S. proclivella on dennäköistä. Lisäksi kaikki Ahvenanmaan johtuvia puustovaurioita ei Hangossa ai- käytännössä mahdoton varmuudella erot- A. cristana -havainnot ovat lähes samalta nakaan kahtena edellisenä vuotena ole ol- taa S. artemisiellasta tai Scrobipalpula paikalta, mikä edelleen tukee käsitystä la- lut havaittavissa (P. Hirvonen, T. Mutanen & PV, psilellasta genitaalituntomerkkejä tarkas- jin kotimaisuudesta. omat havainnot). Vuonna 2009 tarkastin vii- telematta ja ainakin rysämateriaalissa laji si erillistä hevoskastanjaryhmää (Aesculus hukkuu helposti Bryotropha-massaan (Laa- ● Oxyptilus tristis hippocastanum) Hangon keskustan alueel- sonen & Laasonen 2008). O. tristis paljastui määritysepäselvyyksi- la, joista kolmesta laji oli suhteellisen vai- en seurauksena lajin ensihavaintoa myö- vattomasti havaittavissa, joskin yksi osoit- ● Dichomeris rasilella hemmin, kun J. Kullberg tutustui tarkem- tautui selvästi runsaimmaksi esiintymis- Kysymyksessä on Baltiassa runsastumas- min Ab Dragsfjärdin Öröstä vuonna 2007 paikaksi (PV, omat havainnot). Näennäisesti sa oleva laji, jonka asema Suomessa on tallettamansa sulkaperhosyksilön identi- ”puhtaat” puuryhmät koostuivat vanhois- ollut epäselvä. D. rasilella havaittiin ensi- teettiin (Mutanen 2008b). Samassa yhteydes- ta paksurunkoisemmista puista, kun taas kertaa vuonna 2005 (Kaitila 2008b) ja uudel- sä todettiin, että todennäköisimmin kaik- C. ohridellan asuttamat puut olivat nuo- leen vuonna 2008 (Välimäki ym. 2009). Kum- ki Suomesta aiemmin talletetut O. distans rempia ja tavallaan ”pensasmaisempia”, massakin yhteydessä laji tulkittiin vael- -yksilöt edustavat lajia O. tristis. Määri- sillä lähes maantasalle ulottuvaa oksistoa tajaksi, mutta tilanne ei välttämättä ole tyksen varmistuttua O. tristis arvioitiin oli runsaasti verrattuna asumattomiin pui- näin yksiselitteinen. Vuonna 2009 laji ha- välittömästi kotimaiseksi, sillä yksilöitä hin. Osaltaan alaoksien puute isommissa vaittiin Ka Virolahdella (1 ex.), tällä ker- oli havaittu säännöllisesti Lounais-Suo- puissa varmasti vääristää tätä näkemystä, taa selvien vaellustilanteiden ulkopuolel- messa. Vuoden 2009 havainto mukaan lu- mutta toisaalta lajin suuret ja ruskeat läis- la (3.–10.8.). Vaellustilanteen puuttumi- kien, laji on havaittu nyt neljänä vuote- kämiinat olisivat uskoakseni ainakin run- sen lisäksi vuoden 2009 havainto on sikäli na peräkkäin Lounais-Suomen rannikko- sain määrin esiintyessään olleet havaitta- merkittävä, että kysymyksessä oli jo kol- alueella. Vuoden 2009 havainto ilmoitet- vissa myös ylempää oksistosta. Asutuissa- mas D. rasilella -havainto hyvin pienel- tiin Ab Dragsfjärdin Öröstä (1 ex.) paikal- kaan puuryhmissä toukat eivät välttämät- tä alueelta, mikä itsessään viittaa paikal- ta, missä lajin esiintyminen Suomessa to-

86 Baptria 3/2010 dettiin. Tosin vuoden 2009 yksilö (26.8.– paan ravintokasvinsa tataarivaahteran kukohokkia kasvaa lännessä Satakunnan 9.9.) osui ajankohdaltaan vuoden par- (Acer tataricum) istutusten myötä (Nuppo- eteläosiin saakka, Hämeessä Tampereelle, haimpaan vaellustilanteeseen (ks. Välimä- nen & Nupponen 1996). Tämän jälkeen lajia mutta idässä lajin yhtenäinen esiintymis- ki ym. 2010), eikä samanaikaisesti havaitun on löytynyt useasta paikasta pääkaupunki- alue rajautuu vieläkin etelämmäs — Ete- muun perhoslajiston perusteella edusta seudulta ja 2000-luvulla myös Ta Tampe- lä-Karjalan pohjoisosaan (Lampinen & Lah- todennäköisesti kotimaista kantaa (J. Kull- reen ympäristöstä — alueilta, missä tataa- ti 2010). Lisäksi nuokkukohokki vaikuttaa berg, suull. tieto). Havaintojen yksittäisluon- rivaahteraa esiintyy istutettuna laajimmin kasviatlastietojen (Lampinen & Lahti 2010) pe- teen seurauksena lajin todellisen aseman (Lampinen & Lahti 2010). Vuonna 2009 laji il- rusteella taantuneen viimeisten vuosikym- arviointi on edelleen epävarmalla pohjal- moitettiin pääkaupunkiseudun (N Espoo menten aikana. la Suomessa. Kuitenkin lajista on havaittu Tuomarila ja Kirkkojärvi) lisäksi Ab Sa- C. nutantella levisi ensihavainnon joko vuonna 2008 tai 2009 parittelevat yk- losta (20 exx.). Luultavasti Y. chazariella (1997) (Junnilainen ym. 2001) jälkeen noin silöt N Kirkkonummen Porkkalasta (J. Jun- on leviämishistoriastaan huolimatta pys- kymmenessä vuodessa koko eteläranni- nilainen, suull. tieto), mikä tukee käsitystä la- tynyt asuttaamaan uusia alueita Suomes- kolle (Mutanen ym. 2008) ja on nykyisin huo- jin kotimaisuudesta. sa myös omatoimisesti ja ilmeisen tehok- mattavasti tavallisempi kuin nuokkukoho- kaasti, sillä esimerkiksi Salon ympäris- hilla samanlaisilla paikoilla elävä saman- ● Evergestis limbata tössä tataarivaahtera on Lampisen ja Lah- sukuinen C. hackmani (ks. Svensson 1993). E. limbata on ekspansiivinen Etelä-Skan- den (2010) mukaan kirjattu vain yhdes- C. hackmania on aikaisemmin ilmoitet- dinaviassa (ks. Palm 1986, Gustafsson 2008b). tä ”kymppiruudusta”. Laji saattaa nykyi- tu monin paikoin Ahvenenmaalta, Varsi- Edellisessä tiedonantoartikkelissa lajin sellään löytyä suurin piirtein kaikista pai- nais-Suomesta, Uudellamaalta ja myös arvioitiin mahdollisesti kotiutuneen Lou- koista, missä tataarivaahteraa on kohtuul- Etelä-Karjalasta Virolahdelta — koko C. nais-Suomeen ja ennakoitiin mahdollis- linen määrä. Kouvolan seudulta Y. chaza- nutantellan nykyiseltä esiintymisalueel- ta runsastumista (Välimäki ym. 2009). Vuoden riellaa ei ole vielä ilmoitettu, vaikka siel- ta. 2000-luvulla C. hackmani -havainto- 2009 havainto Ab Länsi-Turunmaan Nau- lä sijaitsee pääkaupunkiseudun ja Tampe- ja on ilmoitettu vain neljästä paikasta (Ab vosta tukee tätä käsitystä, sillä havainto- reen ympäristön jälkeen Suomen merkit- Dragsfjärd, Al Kökar, N Hanko, N Por- paikka sijaitsee keskellä lajin oletettua tävin tataarivaahteratihentymä (ks. Lampi- voo), mutta paikoitellen laji on edelleen esiintymisaluetta eikä havaintoajankoh- nen & Lahti 2010). itselleen tyypillisen runsaslukuinen (esim. ta (19.7.) sovi merkittäviin vaellustilan- Porvoo 2006: 50 toukkaa). Myös Virolah- teisiin. Korostamme kuitenkin, että heinä- ● Lyonetia prunifoliella della laji edelleen esiintyy, vaikka kan- kuussa Suomeen saapui yksittäisiä vaelta- Laji oli etelärannikolta pitkään kateissa ta oli pitkään alamaissa 2000-luvun al- jia vaellustilanteiden puuttumisesta huo- vuosien 1977–1987 viileämmän jakson kuvuosina (JPK, omat havainnot). Aivan vii- limatta (Välimäki ym. 2010) eikä E. limbatan jälkeen, jolloin 1970-luvun vakinaisen me vuosina C. hackmani on kuitenkin uu- asemasta ole edelleenkään täyttä varmuut- esiintymisen jakso katkesi (JPK, omat havain- delleen runsastunut Virolahdella (JPK, omat ta havaintojen vähyyden seurauksena. not). Vuoden 2005 jälkeen laji on runsas- havainnot). Laji ei kuitenkaan ole onnistu- tunut nopeasti uudelleen etelärannikolla nut asuttamaan uusia elinympäristöjä sa- etenkin pääkaupunkiseudulla (Välimäki ym. malla tavalla kuin C. nutantella ja vuodel- 2009). Myös Ka Virolahdella laji on run- ta 2009 ei ilmoitettu yhtään C. hackmani sastunut uudelleen vuodesta 2005 alkaen -havaintoa. Runsastuneet (JPK, omat havainnot). Laji esiintyykin nykyi- sellään koko etelärannikon matkalla, ku- ● Coleophora pyrrhulipennella ja yleistyneet lajit ten vuoden 2009 havainnot N Vantaalta C. pyrrhulipennellaa ilmoitettiin vuodelta (1 ex.), N Espoosta (1 ex.), N Pernajasta 2009 ylivoimaisesti enemmän kuin kos- ● Argyresthia spinosella (2 exx.) ja N Porvoosta (1 ex.) viittaavat. kaan aikaisemmin (163 exx, joista toukkia A. spinosella on aiemmin tunnettu Suo- Huomionarvoisinta vuoden 2009 havain- 160 exx.). Erityisesti Etelä-Pohjanmaan messa Uudeltamaalta, Varsinais-Suomes- noissa on lajin levittäytyminen myös si- harrastaja kunnostautuivat tämän lajin ha- ta ja Ahvenanmaalta (Kullberg 2004). Vuon- sämaahan. Ilmeinen Lyonetia prunifoliel- vainnoinnissa, mutta havaintoja kertyi kai- na 2009 laji löytyi St Loimaalta (1 ex.). lan paikallispopulaatio löytyi Ta Asikka- ken kaikkiaan maantieteellisesti laajalta Kuten S. plagicolella, A. spinosella elää lasta (3 exx.). alueelta (Ka: 14 exx., Kb: 2 exx., Oa: 110 toukkana oratuomella (Prunus spinosa) exx., Sa: 12 exx., Ta: 15 exx). Laji arvioi- (Emmet 1988, Svensson 1993) ja luumulla (P. ● Coleophora nutantella tiin vaarantuneeksi 2000-luvun taitteessa domestica), mutta mahdollisesti myös C. nutantella on ilmoitettu 2000-luvul- pienentyneen populaatiokoon perusteella muilla ruusukasveihin (Rosaceae) kuulu- la käytännössä joka vuosi uudelta paikal- (Rassi ym. 2001). Arvio populaatiokoon epä- villa pensailla (JPK, oma havainto). A. spino- ta, joita edustaa vuoden 2009 havainto Ab edullisesta kehityksestä oli aikoinaan pe- sella on ilmoitettu vain muutamasta ruu- Salosta (3 exx.). Populaation löytyminen rusteltua, sillä monet Varsinais-Suomen ja dusta. Todennäköisesti laji on kuitenkin rantaviivan ulkopuolelta viittaa lajin le- Uudenmaan havainnoista ovat huomatta- tunnettua tavallisempi, mutta ylenkatsot- viämiseen kohti pohjoista etenkin esiinty- van vanhoja. tu, koska sitä ei esimerkiksi puutarhojen misalueen länsiosassa. Itse asiassa, C. nu- Onko C. pyrrhulipennella todella run- luumupuilta liene systemaattisesti edes et- tantella esiintyy nykyään Salossa jo use- sastunut viime vuosina? Aikuisia yksilöitä sitty. ammassa nuokkukohokkikasvustossa (PV, tapaa edelleen suhteellisen harvoin, mutta omat havainnot). Kovin laajalle levinnyttä toukkana laji on paremmin löydettävissä. ● Ypsolopha chazariella C. nutantellasta ei kuitenkaan tule, kos- Lajin elinympäristövaatimukset ovat tus- Lajin ensimmäinen kotimainen populaa- ka lajin ainoan ravintokasvin nuokkuko- kin muuttuneet aikaisemmasta, mutta us- tio löytyi N Helsingistä 1995, jolloin ar- hokin (Silene nutans) (Svensson 1993) levin- koaksemme lajia on opittu havainnoimaan veltiin lajin kotiutuneen Pohjois-Euroop- neisyys on suhteellisen rajallinen. Nuok- toukkana tehokkaammin ja ennakkoluu-

87 Baptria 3/2010 lottomammin eriluonteisista paikoista. kan kasvaessa päällyskettoon voi tulla rei- tyla (Mutanen 2009). Vaikka laji on esiinty- Esimerkiksi Oba Oulun seudulla touk- kiä). Tyypillisesti syöntijäljet ovat muuta- nyt maassamme vähintään 2000-luvun al- kia löytää haavimalla toukokuussa lajin man nakerruksen ryppäissä (4–5) selväs- kuvuosista alkaen, kysymyksessä lienee ravintokasvia kanervaa (Calluna vulga- ti lehden reunan sisäpuolella ja näitä na- uudistulokas (Mutanen 2009), jonka ekspan- ris) (Svensson 1993) hyvin tavannomaisista kerrusryppäitä voi olla kymmenkunta eri siorintaman etulinjaa vuoden 2009 uudet puoliavoimista kangasmetsistä (M. Mutanen, puolilla yksittäistä lehteä. Päällysketto jää esiintymisaluehavainnot edustavat. Osa suull. tieto). Harrastuskäytäntöjen muutok- syöntijäljen kohdalta vaalean vihreäksi tai Suomen havaintopaikoista viittaa kasvil- sesta kertoo toukkahavaintojen huomatta- vihertävän valkeaksi eikä muutu ruskeak- lisuuden perusteella lajin suosivan meil- van suuri osuus nykyhavainnossa. Tämän si kuten monen muun lajin toukan jäljil- lä Tanskan tapaan toukkaravintonaan ka- perusteella lajin runsastuminen on toden- tä. Lehden päälipuolelta katsottuna pie- nervakasveja (Calluna, Erica) (ks. Buhl ym. näköisesti osin näennäistä. Havaintojen nen H. asella -toukan syöntijäljet muis- 1983), minkä perusteella lajin leviämisen runsastumisen taustalla saattaa kuitenkin tuttavat lehden alapinnalla olevia Cole- voi ennustaa edelleen jatkuvan. Toisaal- olla myös lajin aseman todellista muutos- ophora-toukan koverteita. H. asellan koh- ta esimerkiksi Dragsfjärdin Örössä, missä ta. Vielä 1990 C. pyrrhulipennella -touk- dalla pitää muistaa, että toukka muistuttaa A. acanthadactyla esiintyy säännöllisesti, kia ei juuri löytynyt haavimallakaan (JPK, J. vain etäisesti tyypillistä perhostoukkaa, laji tulee pyydyksiin lähinnä lehtomaisista Junnilainen & J. Tabell, omat havainnot). Esimer- sillä rintajalat puuttuvat kokonaan ja vat- metsistä eikä suinkaan parhailta kanervik- kiksi Virolahdelta ei 1990-luvulla löyty- sajalatkin ovat heikosti kehittyneet (Heck- kopaikoilta (J. Kullberg, omat havainnot). nyt haavimalla yhtään C. pyrrhulipennel- ford ym. 2010). Heckfordin ym. (2010) mu- la -toukkaa, mutta sen sijaan C. juncico- kaan on mahdollista, että laji elää samois- ● Porrittia galactodactyla lella -toukkia löytyi samoista kanervikois- sa yksittäisissä puissa vuodesta toiseen — Lajin ensimmäiset paikallispopulaatiot ta jopa paremmin kuin vuonna 2009 (JPK, jäämme odottamaan kotimaisia toukkaha- löytyivät Suomesta vuosina 2006 ja 2007 omat havainnot). Oli kysymys sitten havain- vaintoja. N Helsingin lähiympäristöstä (Mutanen nointitapojen muutoksesta tai todellisesta 2008c). Vuonna 2009 P. galactodactyla runsastumisesta, todennäköisesti C. pyrr- ● Eucosma conterminana löytyi aiempaa lännempää Ab Salosta (3 hulipennella paljastuu lähitulevaisuudes- Laji tavattiin ensi kerran Suomesta tiettä- toukkaa) toukokuun lopulla (30.5.). Ai- sa vielä nykyistäkin laajemmalle levin- västi vuonna 1992 (Kaila & Kerppola 1993) ja empien suomalaisten havaintojen tapaan neeksi ja suhteellisen tavalliseksi kaner- 2000-luvulla laji on ollut ekspansiivinen (ks. Mutanen 2008b) toukat löytyivät seittita- vikkojen lajiksi. (Mutanen ym. 2008). Lajin leviäminen vai- kiaiselta (Arctium tomentosum) (T. Mutanen, kuttaa pysähtyneen vuoden 2005 jälkeen, suull. tieto). Löytöpaikka on länteen avau- ● Heterogenea asella mutta samalla Mutasen ym. (2008a) esit- tuvan rinteen yläosassa sijaitsevan lehti- Lajin todettiin olevan kotiutunut Suomeen tämä arvio lajin paikkallisuudesta Etelä- puusekametsän puolivarjoisilla laiteilla, vuoteen 2005 mennessä, jolloin tämän le- Pohjanmaalla on saanut lisävahvistusta. mikä vastaa Virolaisten esiintymispaik- vinneisyydeltään kaakkoispainotteisen la- E. conterminana ilmoitettiin jälleen Etelä- kojen kuvausta lämpimistä, tuulensuojai- jin länsiraja arvioitiin ulottuvan N Inkoo- Pohjanmaalta Oa Vaasasta (1 ex.), missä sista ja puolivarjoisista kohdista (U. Jürive- seen (Mutanen ym. 2008). Vuonna 2009 H. lajin vuosittainen havaintohistoria kattaa te, suull. tieto). Salon esiintymispaikka ra- asella ilmoitettiin jälleen jo tavan mukaan nyt vuodet 2005–2009, vuosi 2007 pois- joittuu laajaan avoimeen joutomaa-aluee- Itä-Uudellamaalta [N Porvoo (2 exx), N lukien. Vuoden 2009 havainto (17.7.) ei seen, mutta toukkia ei ole löytynyt puus- Pernaja (1 ex.)] sekä poikkeuksellisen län- myöskään sovi merkittäviin vaellustilan- tottomalta alueelta, vaikka seittitakiaista nessä kahdelta paikalta Ab Kemiönsaares- teisiin. Nykyisellään lajin esiintyminen on siellä runsaasti. Samalta paikalta touk- ta [Fallkil (1 ex.) ja Ekhamn (1 ex.)]. H. kattaa suhteellisen kapean rannikkokais- kia löytyi enemmän vuonna 2010 touko- asella on ilmeisesti edelleen leviämässä, taleen etelärannikolla Ka Virolahdelle ja kuun lopulta kesäkuun ensi kolmannek- sillä jo vuonna 2008 laji havaittiin N Han- länsirannikolla Oa Vaasaan. sen loppuun (T. Mutanen & PV, omat havainnot). gossa. Leviäminen on tapahtunut rannik- Toukat kehittyvät luonnossa eri rytmis- koa myöden, sillä sisämaahavainnot käy- ● Amblyptilia acanthadactyla sä. Toukokuun lopulla osa toukista oli lä- tännössä puuttuvat edelleen. Vuonna 2009 lajin levinneisyydestä saa- hes täysikasvuisia, mutta toistuvilla käyn- Laji tulee ilmeisen heikosti valolle, tiin lisävalaistusta, sillä yksilöitä löytyi Ab neillä toukkia löytyi aina jonkin verran li- mutta sitä voidaan mahdollisesti havain- Dragsfjärdin (4 exx.) lisäksi sekä Ab Ke- sää, vaikka osa toukista ehti syöntijälki- noida tuloksekkaasti myös toukkana, jos- miönsaaresta (2 exx.) että N Helsingistä (1 en perusteella käyntien välillä myös ko- kaan kokemuksia toukkien etsimisestä ex.). A. acanthadactyla ilmoitettiin maal- teloon. Toukan on sanottu koteloituvan Suomessa ei ole. H. asella -toukat elävät le uutena vuoden 2008 havainnon perus- usein syömänsä lehden alapinnalle lehti- ainakin tammella (Quercus robur), koi- teella Al Lemlannista, mutta myöhemmin ruodin viereen (Mutanen 2008c), mutta vuo- vulla (Betula), pöykillä (Fagus) ja mah- yksilöitä löytyi jo aiemmin talletetuis- den 2010 havainnot eivät pääsääntöisesti dollisesti metsälehmuksella (Tilia corda- ta aineistoista (esim. Ab Dragsfjärd Örö; tue tätä käsitystä. Useasta runsaasti syön- ta) ja haavalla (Populus tremula) (Heck- 5.–20.5.2001) (Mutanen 2009). Laji on ol- tijälkiä sisältäneestä lehdestä vain yhdestä ford ym. 2010). Täysikasvuiset toukat toi- lut voimakkaan ekspansiivinen Ruotsissa löytyi lajin kotelo ja sekin lehtiruodin ala- seksi viimeisessä ja viimeisessä toukka- vuodesta 2004 lähtien (N. Ryrholm, suull. tie- osasta selvästi lehtilavan alapuolelta. Tou- vaiheessa eivät juuri eroa ruokailutavoil- to) ja siksi sen kotiutumista osattiin odot- kat sen sijaan viihtyivät syöntikertojen vä- taan monesta muusta lajista, mutta pikku- taa, mutta tästä huolimatta ensimmäiset lissä lehtiruodin vieressä. toukkien syöntijäljet ovat luonteenomai- yksilöt sekoitettiin todennäköisesti Suo- sia (Heckford ym. 2010). Pikkutoukat naker- messa tavallisempaan lähilajiin A. punc- ● Emmelina monodactyla tavat pieniä (1 mm × 2 mm) suorakaiteen tidactyla. Pikatuntomerkkinä A. acantha- E. monodactyla on 2000-luvun kestome- muotoisia syöntijälkiä lehden alapinnalle dactyla on pienempi, tasavärisempi ja eri- nestyjä (Mutanen ym. 2008) eikä vuosi 2009 jättäen lehden päällysketon ehyeksi (tou- tyisesti punertavampi kuin A. punctidac- tehnyt poikkeusta (yhteensä 16 exx.).

88 Baptria 3/2010 Laji havaittiin jälleen Etelä-Pohjanmaal- si lajin elinympäristö Saanalla on suojel- vähemmän (P. Hirvonen, suull. tieto). Naaraat la Oa Kristiinankaupungissa (1 ex.), mut- tu ympäristöviranomaisen rajauspäätök- eivät ainakaan nähtävästi lentäneet, vaan ta ensimmäistä kertaa keväällä talvehtimi- sellä. C. breviantennella näyttää Saanalla todennäköisesti istuivat suhteellisen al- sen jälkeen, mikä vahvistaa käsitystä lajin esiintyvän lähes yksinomaan vyörysorai- haalla kasvillisuuden seassa ja niiden ta- esiintymisestä alueella paikallisena. Mer- koilla, missä kasvillisuus on suhteellisen voittaminen onnistui haavimalla ”syvältä” kittävämpi muutos vuoden 2005 jälkeen vakiintumatonta. Käsitys elinympäristöstä aivan maanpintaa myöden. on tapahtunut silloisen levinneisyysalueen on syntynyt aikuisten perhosten havainto- itäosassa. Laji on vakiintunut koko etelä- paikkojen mukaan, sillä lajin ravintokas- ● Coleophora boreella rannikolle ja jatkanut leviämistään sisä- via ei tunneta. Bengtsson ym. (2008) mu- Laji ilmoitettiin vuonna 2009 vain par- maahan uusiin maakuntiin, mistä kertovat kaan lajin elinympäristö Ruotsissa on kas- haalta tunnetulta esiintymältään Oba Hai- vuoden 2009 havainnot Ta Kärkölästä (1 vistoltaan Suomen esiintymää monipuoli- luodon Pöllästä. Pöllän lisäksi C. boreel- ex.) ja Kb Liperistä (1 ex.). Laji voi yleis- sempaa, joskin hekin toteavat lajia tavatun la tunnetaan Om Siikajoen Tauvosta (Itä- tyä sisämaassa edelleen, mutta pohjois- karummalta paikalta Kuolanniemimaal- mies 1999) ja muutamalta paikalta Etelä- suuntainen leviäminen ei juuri ole mah- ta. Ravintokasviksi Bengtsson ym. (2008) Karjalasta Etelä-Pohjanmaalle ulottuvalla dollista, koska ravintokohteiden eli pelto- arvelivat isokynsimöä (Draba daurica), rannikkoalueella (yksittäishavainto Obb kierron (Convolvulus arvensis) ja karhun- mutta eivät esittäneet perusteluja arvelul- Torniosta). Pöllässä lajin ravintokasvik- köynnöksen (Calystegia sepium) (Gielis leen. Kynsimöt saattavat tulla kysymyk- si on varmistunut nyylähaarikko (Sagi- 1996) yhteinäinen esiintyminen rajoittuu seen, sillä pohjoismaisista samansukuisis- na nodosa) (Itämies ym. 2002). Nyylähaarik- suurinpiirtein Etelä-Pohjanmaa–Pohjois- ta lähilajeista C. rufifrontella (ei tunneta ko on Pöllässä runsastunut ja levinnyt vii- Karjala-linjalle (Lampinen & Lahti 2010). Suomesta) ja C. rufimitrella elävät myös me vuosien aikana lampaiden laidunnuk- ristikukkaisilla (Bengtsson ym. 2008) eikä ai- sen vaikutuksesta (Leinonen ym. 2009). Kuten ● Catoptria verella nakaan Suomen esiintymispaikalla kynsi- Leinonen ym. (2009) esittivät, C. boreella Lajin leviäminen kohti pohjoista Itä-Suo- möiden (Draba spp.) lisäksi juuri muita on runsastunut ravintokasvinsa runsas- men sisämaassa ei osoita hidastumisen ristikukkaisia kasva (PV, oma havainto). Toki tumisen myötä ja vuonna 2009 ilmoitet- merkkejä. Vuoteen 2005 mennessä C. ve- C. breviantennellan esiintymispaikalla tiin havaitun 60 yksilöä, kun aikaisempa- rella oli levittäytynyt koko eteläiselle ran- Saanan etelärinteessä on paikoitellen pie- na ennätysvuotena 2000 ilmoitettiin vain nikkovyöhykkeelle (Mutanen ym. 2008), min- nialaisia, mutta runsaita tunturipitkäpal- 19 yksilöä. Toki C. boreellaa on 2000-lu- kä jälkeen leviäminen jatkui ennustetusti kokasvustoja (Arabis alpina), mutta tie- vun taitteessa havaittu ilmoitettua enem- sisämaahan. Vuonna 2009 C. verella il- tääksemme perhoshavainnot eivät keski- män, mutta kaikesta huolimatta lajin run- moitettiin ensimmäistä kertaa Laatokan- ty näiden läheisyyteen, vaan lähinnä kui- sastuminen on ilmeistä kyseisellä paikal- Karjalasta Kl Parikkalasta (2 exx.). Tosin vemmille paikoille. Toisaalta lähilajeista la. Toukkia löytyi nyylähaarikoiden lähei- jo kahta vuotta aikaisemmin (2007) laji oli C. fibulella elää nurmitädykkeellä (Vero- syydestä kymmenittäin suhteellisen vai- havaittu samalla alueella maakunnalle uu- nica chamaedrys) (Bengtsson ym. 2008) ja lä- vattomasti syyskuun alkupäivinä (PV, oma tena Kb Tohmajärvellä (5 exx.). hinnä meitä Latviassa esiintyvä C. leuco- havainto). cerella (ks. van Nieukerken 2004) mätästädyk- keellä (Veronica prostrata) (Gros & Zeller-Lu- ● Scythris productella kashort 2009). Siten C. breviantennellan ra- T. Mutanen ja J. Junnilainen löysivät tällä Vakiopaikoilla havaitut vintokasviehdokkaiksi voisivat sopia Saa- hetkellä Suomen runsaimman tunnetun S. nalla myös varputädyke (V. fruticans), or- productella -populaation Kemistä vuonna huomionarvoiset lajit vontädyke (V. serpyllifolia) sekä aivan eri- 2008 (Välimäki ym. 2009). Esiintymä voidaan tyisesti tunturitädyke (V. alpina). Ravinto- kuitenkin jo nyt listata ”vakiopaikkojen” ● Cauchas breviantennella kasvin selvittäminen helpottaisi lajin etsi- joukkoon, koska todennäköisesti laji on C. breviantennella on kansainvälisesti mi- mistä myös muista paikoista ja mahdollis- esiintynyt paikalla jo pitkään. Lähialu- tattuna epäilemättä yksi Suomen merkit- taisi elinympäristörajauksen tarkistamisen eelta talletettiin yksittäinen S. productella tävimmistä perhoslajeista, sillä laji tunne- nykyistä täsmällisemmäksi. -yksilö jo vuosia ennen varsinaisen popu- taan Euroopassa Suomen lisäksi vain Poh- laation löytymistä (E. M. Laasonen, suull. tieto). jois-Ruotsista ja euroopanpuoleisen Venä- ● Elachista vonschantzi Populaation löytymistä seuraavina päivi- jän pohjoisosasta (van Nieukerken 2004). Li- Kirjallisuuskooste lajin historiasta ja elin- nä yksilöitä havaittiin satoja usean eri ha- säksi laji on esiintymisalueellaan hyvin tavoista esitettiin edellisessä tiedonanto- vainnoitsijan toimesta. Vuonna 2009 lajin paikoittainen, sillä sekä Ruotsissa että koosteessa (ks. Välimäki ym. 2009). Samassa runsas esiintyminen ei osoittanut taantu- Suomessa kuin Kuolan niemimaallakin yhteydessä kerrottiin lajin havainnoimi- misen merkkejä ja nopealla käynnillä ke- tunnetaan vain yksi esiintymispaikka kus- sesta, mikä ehkä osaltaan vaikutti ilmoitet- säkuun loppupuolella ilmoitettiin havai- sakin (Bengtsson ym. 2008). Suomessa laji tujen yksilöiden määrään. E. vonschantzi tun 40 yksilöä. Yksilömäärä on huomatta- esiintyy pienehköllä alueella Le Enonteki- -yksilöitä ilmoitettiin yhdeltä illalta Oba va, koska käytännössä yksilöt piilottelevat ön Saanan etelärinteellä koivuvyöhykkeen Hailuodon Potinlahden vakiopaikalta pe- kaiken aikaa kasvillisuuden seassa, mis- yläosassa, mistä vuodelta 2009 ilmoitetut räti 103 yksilöä, mikä on ylivoimaisesti tä niitä tavoittaa vain kenttähaavinnalla. neljä yksilöäkin (2.7.: 2 exx., 12.7.: 2 exx.) enemmän kuin koskaan aikaisemmin. La- Vuorokauden ajalla ei juuri näyttäisi ole- tavattiin (K. Männistö, suull. tieto). Todennä- jin naaraita on aikaisempina vuosina saa- van vaikutusta lajin havaittavuuteen (PV, köisemmin lajin yksilöitä tapaa aktiivi- tu ilmeisesti yksinomaan varhain aamulla, oma havainto). lennossa aurinkoisina ja tyyninä iltapäivi- jolloin haaviminen on tavallisesti vaikeaa nä heinäkuun alkukolmanneksella. Laji on kasteen vuoksi (Välimäki ym. 2009). Vuonna ● Sophronia humerella luokiteltu kriittisesti uhanalaiseksi (Rassi 2009 naaraita havaittiin myös iltalennon Laji tunnetaan Suomessa muutamalta pai- ym. 2001) ja erityisesti suojeltavaksi. Lisäk- yhteydessä, joskin huomattavasti koiraita kalta, joista vuoden 2009 havaintopaik-

89 Baptria 3/2010 REIJO SILOAHO erikoistunut laji (paahteiset ja runsaas- ta. S. islandica elää toukkana rikoilla (Sa- ti paljasta mineraalimaata käsittävät avoi- xifraga spp.) (Gustafsson 2003). Kilpisjärvel- met hiekkapohjaiset kentät). lä S. islandica -yksilöitä tapaa toisaalta kosteapohjaisilla ja rehevillä niittymäisil- ● Tebenna bjerkandrella lä kohdilla sekä lähes kasvittomilla sorai- Lajin pääesiintymisalue Suomessa sijait- koilla tai rakkakivikoissa (PV, omat havain- see aivan itärajan tuntumassa Kl Parik- not). Esiintymät ovat pieniä, mutta muu- kalan ja Sa Lappeenrannan välisellä alu- taman aarin alalta voi yksilöitä tavoittaa 10 mm eella. Vuonna 1996 laji löytyi yllättäen kohtuullisella vaivalla etenkin alkuyös- (Kontiokari 1997) tä, jolloin yksilöt ovat aktiivisimmillaan Sophronia humerella Oa Isokyrön Tervajoelta . — paahdeväkäskoi Isokyrön populaation tarkastettiin vuon- (Huom! lähtevät suhteellisen herkästi len- na 2009 ja sen todettiin olevan edelleen toon häirittynä päivälläkin). Esiintymis- ka Kb Liperin Kuoringan ratapihalla on elinvoimainen (Kontiokari 2009), sillä kysei- paikkojen pienialaisuus, mutta rakenteel- yksi säännöllisemmin seuratuista havain- sellä paikalla havaittiin 4 yksilöä heinä- linen monimuotoisuus saattaa vihjata, että tohistorian kattaessa koko 2000-luvun al- kuun puolivälin aikoihin. Laji on helpom- laji käyttää vain suhteellisen pientä ravin- kupuolen. S. humerellan toukan on rapor- pi tavoittaa toukkana kuin aikuisena, sil- tokasvijoukkoa eikä eläisi suinkaan kai- toitu elävän monilla kotimaisilla kasveil- lä toukka tekee helposti havaittavan vaa- killa rikoilla. Yhteinen nimittäjä S. islan- la [ahopukinjuuri (Pimpinella saxifraga), lean seittisuojuksen ravintokasvinsa huo- dica -esiintymillä Saanalla ja Mallalla on siankärsämö (Achillea millefolium), keto- paohdakkeen (Cirsium helenioides) leh- nuokkurikon (Saxifraga cernua) kohta- maruna (Artemisia campestris), jäkkärät den yläpinnalle (ks. Kerppola ym. 1985). Seit- lainen runsaus. Erityisesti rakkakivikko- (Gnaphalium), olkikukat (Helichrysum), tisuojus voi tosin olla myös lehden alapin- esiintymällä Saanan koillisrinteellä sulka- kangasajuruoho ( serpyllum)] (Els- nalla, jolloin lehden reunojen kaareutumi- sia löytää juuri nuokkurikkojen läheisyy- ner ym. 1999), jotka jäkkäriä ja olkikukkia nen alaspäin paljastaa toukan yläpuolel- destä (PV, omat havainnot), mutta kyseisen lukuun ottamatta tulevat esiintymiskuvan- takin (PV, oma havainto). [Kontiokarin (2009) kasvilajin merkitys perhosen ravintokas- sa puolesta kysymykseen lajin ravintokas- julkaisussa lajista käytettiin virheellisesti vina on tässä vaiheessa vielä epäselvää. veina Suomessa. Suomessa laji on kasva- nimeä hirvenjuurituikekoi, vaikka kysei- KALLE MÄNNISTÖKALLE tettu vain kangasajuruoholta ja siksi yh- nen suomenkielinen nimi viittaa lähilajiin distetty voimakkaasti kangasajuruohoon Tebenna pretiosana — toimitus pahoitte- (Kaitila & Piirainen 2003). Vuoden 2009 tarkas- lee virhettään] sa havaintopaikassa, missä lajia lensi run- saasti, ei ollut kangasajuruohoa lainkaan, ● Stenoptilia islandica vaan hallitsevina kasveina olivat niittyhu- S. islandica on eurooppalaisesti pohjois- mala (Prunella vulgaris) ja siankärsämö (P. painoitteinen laji ja se puuttuu kokonaan Hirvonen, suull. tieto). Myös vuonna 2010 laji keskisen Euroopan maista (Gielis 2004). lensi poikkeuksellisen runsaana juuri si- Suomessa lajia on tavattu vain Enontekiön ankärsämöä kasvavassa kohdassa samalla Lapista (Kullberg 2004) ja täälläkin laji elää ratapihalla (M. Mutanen, suull. tieto). Näiden vain muutamalla paikalla Kilpisjärven havaintojen perusteella lajia ei voida pi- suurtuntureilla (Saana ja Malla). Vuonna tää yksinomaan kangasajuruohoon sidon- 2009 kyseistä sulkasta ilmoitettiin 3 yksi- naisena Suomessakaan, vaan todennäköi- löä lajin vakiopaikoilta. Lajia tavataan lä- Tunturisulkasella (Stenoptilia islandica) simmin kysymyksessä on lähinnä elinym- hinnä yksittäin, mikä saattaa olla seura- on Suomessa pienialaisia esiintymiä ai- päristön muiden ominaisuuksien suhteen usta lajin biologian heikosta tuntemises- noastaan Saanalla ja Mallalla.

Muita tunnetuilta esiintymis- • Monochroa palustrella • Aphomia zelleri paikoilta vuonna 2009 tavattuja St Pori Tahkoluoto (? exx.), Ab Dragsfjärd Örö (2 exx.) [todellinen harvinaisia lajeja: Ab Dragsfjärd (2 exx.) lukumäärä ≈ 20 exx. (J. Kullberg, omat • Athrips amoenellus havainnot)] • Klimeschia transversella Ta Heinola (150 exx.) • Pempeliella dilutella Ab Vihti (1 ex.) • Sophronia gelidella Ab Dragsfjärd Örö (3 exx.) [todellinen • Bucculatrix argentisignella Le Enontekiö Saana (2 exx.) lukumäärä > 1000 exx. (J. Kullberg, Sa Imatra Immola (? exx.) • Argyroploce aquilonana omat havainnot)] • Bucculatrix artemisiella Le Enontekiö Saana (31 exx.), • Pempeliella ornatella N Hanko (1 ex.) Le Enontekiö Malla (5 exx.), Ab Dragsfjärd Örö (1 ex.) [todellinen • Agonopterix hypericella Le Enontekiö Kilpisjärvi (9 exx.) lukumäärä > 1000 exx. (J. Kullberg, Ta Heinola (1 ex.), Ta Asikkala (1 ex.) • Argyroploce noricana omat havainnot)] • Ethmia terminella Le Enontekiö Kilpisjärvi (5 exx.), • Catoptria fulgidella Ab Kemiönsaari Kråkvik (18 exx.), Le Enontekiö Kuonjarvarri (2 exx.) N Hanko (3 exx.) Ab Dragsfjärd (2 exx.) • Pelochrista infidana • Pyrausta cingulatus • Coleophora svenssoni N Hanko (44 exx.) Kb Liperi Kuorinka (7 exx.), Kb Liperi Li Utsjoki Rassioja (1 ex.) • Eucosma guentheri Käsämä (5 exx.), Kb Liperi (8 exx.), • Coleophora amellivora Li Utsjoki Rassioja (1 ex.) Kb Liperi Ahonkylä (60 exx.) Kb Liperi Ahonkylä (1 ex.) • Oidaematophorus rogenhoferi • Pyrausta sanguinalis • Stagmatophora anonymella Obb Tornio (3 exx.) N Hanko (1 ex.), Ab Dragsfjärd Örö Sa Imatra Immola (? exx.) (>100 exx.)

90 Baptria 3/2010 REIJO SILOAHO subbistrigella -toukkien etsimisestä ja kasvattamisesta (, ) Juhani Itämies

Kirjoittajan osoite — Authors address: 10 mm

Kaitoväylä 25 as. 6, FI-90570 Oulu, e-mail: [email protected] Mompha subbistrigella — ojatupsukoi

icrolepidoptera of Europe -kirjasarjassa ilmestyi mässä säässä aamupäivällä muutaman sadan metrin etäisyy- vuonna 2003 mainio kuutta pientä tai pienehköä dellä ensimmäisestä keruupaikasta. Tilanne oli muuttumaton perhosheimoa, Momphidae mukaan lukien, käsit- eli keltaiset toukan peräpäät tai kokonaan kodan kyljessä näky- M televä osa (Koster & Sinev 2003). Opus on mielestäni villä olevat toukat oli helppo huomata. Huomautettakoon, että erityinen, koska lajien biologia on kuvattu mahdollisuuksien melko samannäköinen M. sturnipennella elää toukkana maito- mukaan poikkeuksellisen hyvin. Kirja antaa erinomaisia vihjei- horsman (E. angustifolium) varren yläosaan tekemässä äkämäs- tä lajien toukkien etsimiseen ja kasvattamiseen. Mompha sub- sä (omat havainnot, Koster & Sinev 2003). M. subbistrigellan ja M. stur- bistrigella -lajin kohdalla tilanne toteutui omalta kohdaltani nipennellan aikuisten erottamisesta ja biologiasta on saatavilla kesällä 2009. Etelä-Suomen valorysäaineistoista laji oli minul- hyviä lisävihjeitä (Nupponen & Nupponen 2001). le tuttu. Tunnetusti kestorysistä ei juuri levitykseen kelpaavaa Kuten yleensäkin saman kesän aikana kuoriutuvat lajit, M. mikromateriaalia saa ja omat tallennetut yksilöt edustivatkin subbistrigella oli helppo kasvatettava. Laitoin osan toukista il- tyypillisiä pitkän koentavälin kiusallisen ”muhjoutuneita” näyt- mastoituun salaattirasiaan, jossa oli rypistettyä käsipyyhettä ja teitä. Sain varhain keväällä aikuisen M. subbistrigellan St Eura- nippu siemenystöjä — tulos oli hyvä. Toinen kasvatus oli ämpä- joen Olkiluodosta (680:320) käsittääkseni Satakunnalle uutena rissä, johon istutin keruupaikalta muutamia mäkihorsmia ja nip- lajina (ks. Kullberg 2004) — siispä yllämainittua teosta lukemaan pu irtolatvustoja. Tässä kasvatuksessa tulos oli jopa odottamat- ja painamaan tarkasti mieleen toukkien hakuohjeita. toman hyvä, sillä ämpäristä kuoriutui paljon enemmän yksilöi- Heinäkuun lopulla, kun lajin yhdeksi ravintokasviksi ilmoite- tä kuin mitä olin sinne toukkana siirtänyt. Myönnettäköön, että tun mäkihorsman (Epilobium montanum), alimmat siemenko- keräsin lähinnä vääntyneitä siemenkotia käsittäneitä latvustoja, dat olivat avautumassa, painuin kirjan ohjeiden mukaisesti et- mikä osaltaan selittää reippaasti odotukset ylittäneen kasvatus- simään käyristyneitä siemenystöjä ja niissä näkyvää ulostenys- tuloksen. Ämpärikasvatusta koteloiden tallentamiseksi purka- tyä ja sisäänmenoreikää. Monenlaisia käpertyneitä kotia löytyi, essani huomasin, että ontot kasvin varret olivat hyvin suosittu- mutta kovin selvää jälkeä toukasta ei ollut yksiselitteisesti tun- ja koteloitumispaikkoja. Koteloituminen näytti tosin onnistuvan nistettavissa. Melko pian huomasin kuitenkin paljon helpom- kaikenlaisten karikkeiden alle ja kylkeen ja jopa paperin taitok- man tavan. Keltaisen toukan peräpää vilkkui nimittäin usein ko- siin, joista jälkimmäisimmästä paikasta kotelot oli luonnollisesti dan tyvipuolella — ulkona kodasta kuin liikennevalo (kuva 1). Tä- helpoin kaivaa talteen. män perusteella toukkia oli mukava ”bongata”. Aina välillä löy- Tiivistäen, jos haluaa kasvattaa kokoelmakelpoisia M. sub- tyi jopa toukkia, jotka olivat juuri vaihtamassa kotaa ja siten ko- bistrigella -yksilöitä tai kartoittaa lajin esiintymistä, niin siitä vaan konaan näkösällä (kuva 2). heinäkuun loppupuolella mäkihorsman alimpien siemenkotien Ensimmäiset kymmenkunta toukkaa keräsin aurinkoisena il- avautumisen aikaan kedoille ja joutomaille keltaisia toukkia tii- tapäivänä. Kokeilin toukkien etsimistä muutaman päivän ku- railemaan. ■ luttua uudelleen, mutta pilvisessä ja aikalailla aiempaa viileäm- JUHANI ITÄMIES KUVA 1. Mäkihorsman siemenkodasta pilkistä- vä toukan keltainen taka- pää paljastaa näkyvästi Mompha subbistrigella -esiintymän. FIG. 1 The yellow abdo- men of Mompha subbis- trigella larva reveals the presence of the species in the seedcases of Epilobi- um montanum.

KUVA 2. Toisinaan touk- ka on kokonaisuudessaan näkyvissä. FIG. 2. Occassionally, the whole larva is visible.

91 Baptria 3/2010 uonna 2008 huomio kiinnittyi kimääräinen lennon lopetusajankohta si- Perhoskausi 2009 kauden alkuun, sillä keskimää- joittuu myöhäissyksyn lajeille vuodesta toi- loppui kuin seinään räistä useamman lajin kohdal- seen hieman 20.10. molemmin puolin. Eri- V la havaittiin tavallista aikaisem- tyisesti nuoruusvaiheissa talvensa viettävi- Panu Välimäki pi kauden aloitus (Välimäki ym. 2009). Vuon- en lajien kohdalla vuosien välinen vaihte- na 2009 kevät alkoi keskimääräiseen aikaan lu on mitätöntä (2007: 20.10., 2008: 22.10., (Ilmatieteen laitos 2010). Myös perhosten kau- 2009: 21.10.), mutta aikuistalvehtijoiden den aloitus oli hyvin lähellä keskimääräis- osalta tilanne vaikuttaa erilaiselta. Syksyl- tä, mutta sellainen tuntuma jäi, että kausi lä syntyneen tuntuman mukaisesti vuonna päätyi odottamattoman aikaisin ja nope- 2009 lajien määrä saattoi todellakin laskea asti. Tavallisesti perhoskausi jatkuu selvästi aikaisempia vuosia varhaisemmassa vai- marraskuulle etenkin Etelä-Suomessa, mut- heessa, sillä keskimääräinen aikuisena tal- ta näin ei tapahtunut vuonna 2009. Usei- vehtiva laji vetäytyi talvehtimaan kolmisen den tavallisesti vielä marraskuussa tavatta- viikkoa aiemmin (3.10.) kuin vuosina 2007 vien perhosten lentokausi tuntui päättyvän (19.–23.10.) ja 2008 (25.10.). Mahdollisesti keskimääräistä kylmempään lokakuuhun aikuistalvehtijat reagoivat muissa kehitys- (ks. Ilmatieteen laitos 2010) joko kuun alussa tai asteissa talvehtivia lajeja voimakkaammin viimeistään kuun puolivälin aikoihin. Tie- epäedullisiin sääjaksoihin syksyllä ja siirty- tokantaan ilmoitetut havainnot osin tuke- vät peruuttamattomasti talvehtimispaik- vat tätä käsitystä, mutta ristiriitaisuuksiakin koihinsa jo lyhyen kylmän jakson koittaes- löytyy. sa. Tämä olisi ymmärrettävää, sillä useat ai- Taulukossa 2 on esitetty 33 satunnaises- kuistalvehtijat lisääntyvät vasta seuraava- TIMO LEHTO ti valitun loppusyksyllä tavallisen lajin myö- na keväänä, jolloin yksittäisillä loppusyksyn Lennon keskimääräistä aikaisempi häisimmät havaintopäivämäärät ja loka- kelvollisilla keleillä ei juuri ole vaikutusta loppuminen ja yksilömäärien voimakas kuun alusta kauden loppuun havaitut yksi- niiden lisääntymismenestykseen. Syksyllä pieneneminen koski syksyllä 2009 lömäärät vuosilta 2007–2009. Myöhäisim- lisääntyvien lajien tilanne on erilainen, kos- erityisesti aikuistalvehtijoita. Kuvassa pien havaintojen mediaani ei tarkastelujak- ka jokainen menetetty aktiivisuusjakso hei- syöttinarun viiniä imemässä keltapiilo- solla näytä nyt tarkasteltavassa lajijoukossa jastuu niiden tuottamien jälkeläisten mää- yökkönen (Conistra rubiginea). juuri vaihtelevan. Tämä tarkoittaa, että kes- rään ja siksi epäedullisten jaksojen yli sin-

Lähteet Gustafsson, B. 2008b: Svenska fjärilar –Evergestis limbata [www-doku- Kaitila, J.-P. 2003: Coleophora lutipennella (Zeller, 1838). — Artikkelissa: mentti]. Päivitetty 21.7.2008 [viitattu 28.5.2009]. http://www2.nrm.se/ Mutanen, M., Itämies, J., Junnilainen, J., Kaitila, J., Kullberg, J., Mutanen, en/svenska_fjarilar/evergestis_limbata.html T. & Välimäki, P. (2003) Huomionarvoiset pikkuperhoshavainnot 2000. Bengtsson, B.Å. 1977: Two new species of Microlepidoptera from northern — Baptria 28: 5–16. (Lepidoptera: , Scythrididae. — Entomologica Scan- Hannemann, H.-J. 1964: Die Tierwelt Deutschlands und der angrenzen- dinavica 8: 55–58. den Meerestelle. 50. Teil. Kleinschmetterlinge oder Microlepidoptera II. Die Kaitila, J.-P. 2008a: Cameraria ohridella Deschka & Dimic 1986. Wickler (s.l.) (Cochylidae und Carposinidae), Die Zünslerartigen (Pyral- — Artikkelissa: Mutanen, M., Mutanen T., Kullberg, J., Kaitila, J.-P., Bengtsson, B.Å., Johansson, R. & Palmqvist, G. 2008: Nationalnyckeln till oidea). Jena. Laasonen, E. M. & Nupponen, K. (2008) Pikkuperhoshavainnot 2006– Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Käkmalar–säckspinnare. Lepidoptera: 2007. — Baptria 33: 117–130. Micropterigidae – Psychidae. — ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 646 s. Heliölä, J., Kuussaari, M. & Niininen, I. 2010: Maatalousympäristön päiväperhosseurannan vuoden 2009 tulokset. — Baptria 35: 18–23. Kaitila, J.-P. 2008b: Dichomeris rasilella (Herrich-Schäfer, 1854). Buhl, O, Karsholt, O., Larsen, K., Schmidt Nielsen E., Pallesen, G., Palm, — Artikkelissa: Mutanen, M., Mutanen T., Kullberg, J., Kaitila, J.-P., E. & Schnack, K. 1983: Fund af småsommerfugle fra Danmark i 1981 Heckford, R.J., Henwood, B.P. & Beavan, S.D. 2010: Notes on the early stages Laasonen, E. M. & Nupponen, K. (2008) Pikkuperhoshavainnot 2006– (Lepidoptera). — Entomologiske Meddelelser 50: 11–20. of the triangle Heterogenea asella ([D. & S.], 1775) (Lep.: Limacodidae). — Entomologist’s Records and Journal of Variation 122: 97–111. 2007. — Baptria 33: 117–130. Buszko, J. 2004: Fauna Europaea: Gracillariidae. — Teoksessa: Karsholt, Kaitila, J.-P. & Piirainen, T. 2003: Suomen jäytäjäkoit (Lepidoptera: O. & Nieukerken, E. J. van (toim.) (2004) Fauna Europaea: Lepidoptera, Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. & Vuokko, S. 1984: ). Päivitetty 11.7.2003 [viitattu 14.8.2010]. . Fauna Europaea version 2.2. Päivitetty 3.6.2010 [viitattu 30.8.2010]. Retkeilykasvio — Suomen luononsuojeluntuki Oy, Helsinki. 544 s. http://www.perhostutkijainseura.fi/sps_gelechiidae.html http://www.faunaeur.org Ilmatieteen laitos 2010: Vuoden 2009 säät. Päivitetty 28.6.2010 [viitattu Karsholt, O. 2004: Fauna Europaea: Gelechiidae. — Teoksessa: Karsholt, Elsner, G., Huemer, P. & Tokar, Z. 1999: Die Palpenmotten (Lepidoptera, 20.8.2010]. http://www.fmi.fi/saa/havainto_95.html#2 O. & Nieukerken, E.J. van (toim.) (2004) Fauna Europaea: Lepidoptera, Gelechiidae) Mitteleuropas. Bratislava. 208 s. Itämies, J. 1999: Selvitys Salicornia-lajien etsinnästä Siikajoen Tauvossa Moths. Fauna Europaea version 2.2. Päivitetty 3.6.2010 Emmet, A. M., Watkinson, I. A. & Wilson, M. R. 1985: Gracillariidae. kesällä1999. — Julkaisematon raportti perhostensuojelutoimikunnal- [viitattu 30.8.2010]. http://www.faunaeur.org — Teoksessa: Heath, J. & Emmet, A. M. (toim.) (1985): The Moths and But- le 22.10.1999. Kerppola, S., Kontuniemi, I. & Löfgren, L. 1985: Mikrotiedonannot 1984. terflies of Great Britain and Ireland, volume 2, Cossidae – Heliodinidae, s. Itämies, J., Mutanen, M. & Wikström, B. 2002: The ecology and biology of — Baptria 10: 75–95. 244–362. Harley Books, Colchester. Coleophora boreella Benander, 1939 (Lepidoptera: ). Kontiokari, S. 1997: Etelä-Pohjanmaan pikkuperhoset (The Microlepidopte- Emmet, A.M. 1988: A field guide to the smaller British Lepidoptera. — Entomologica Fennica 13: 113–115. ra of South Bothnia). — Baptria 22 (2a): 1–93. — The British Entomological and Natural History Society, London. Ivinskis, P. 2004: Lepidoptera of Lithuania, Annotated catalogue. Kontiokari, S. 2009: Etelä-Pohjanmaan perhoslajiston muutokset Fibiger, M. & Kristensen N. P. 1974: The (Lepidoptera) of — Institute of ecology of Vilnius University, Vilnius. 379 s. 2000–2009. — Baptria 34: 112–125. Fennoscandia and . — Fauna Entomologica Scandinavica 2: 1–91. Junnilainen, J., Kullberg, J. & Kaitila, J.-P. 2001: Coleophora nutantella Koster, J. C. & Sinev, S.Yu. 2003: Momphidae, Batrachedridae, Gielis, C. 1996: . — Teoksessa: Huemer, P., Karsholt, O. & Ly- Mühlig & Frey, 1857. — Artikkelissa: Mutanen, M., Kullberg, J., Nupponen, Stathmopodidae, Agonoxenidae, Cosmopterigidae, Chrysolepiidae. neborg, L. (toim.): Microlepidoptera of Europe 1: 1–222. K., Kaitila, J., Junnilainen, J., Wickström, B. & Mutanen, T. (2001) Huomion- arvoiset pikkuperhoshavainnot 1997–1998. — Baptria 26: 99–120. — Teoksessa: Huemer, P., Karsholt, O. & Lyneborg, L. (toim.) Gielis, C. 2004: Fauna Europaea: Adelidae. – Teoksessa: Karsholt, O. & Nieu- Microlepidoptera of Europe 5: 1–387. kerken, E.J. van (toim.) (2004) Fauna Europaea: Lepidoptera, Moths. Fauna Jürivete, U. 2008: “Phyllot” talteen valorysistä – Phyllonorycter trifoliellus Kullberg, J. 2004: Suomen perhosten luettelo – päivitetty versio. Europaea version 2.2. Päivitetty 3.6.2010 [viitattu 26.7.2010]. http://www. tavoitteena. — Baptria 33: 32. Päivitetty 1.7.2008 [viitattu 25.7.2010]. http://www.luomus.fi/elaintiede/ faunaeur.org Kaakinen, E., Kokko, A., Aapala, K., Kalpio, S., Eurola, S., Haapalehto, T., hyonteiset/perhoset/ Gros, P. & Zeller-Lukashort, H. C. 2009: Salzburger Entomologische Arbeits- Heikkilä, R., Hotanen, J.-P., Kondelin, H., Nousiainen, H., Ruuhijärvi, R., Sal- Kuznetsov, V. I. 1990: Family Gracillariidae (Lithocolletidae). — Teoksessa: gemeinschaft, Newsletter 3/2009 [www-dokumentti]. Päivitetty 9.10.2009 minen, P., Tuominen, S., Vasander, H. & Virtanen, K. 2008. Suot. Medvedev, G. S. (toim.), Keys to the insects of the European part of USSR, [viitattu 22.10.2010]. http://www.biologiezentrum.at/pdf_frei_remote/ — Teoksessa: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.): Suomen Volume IV, Lepidoptera, part II, ss. 199–410. E.J. Brill, New Delhi. Newsletter_HdN_3_2009_0001.pdf luontotyyppien uhanalaisuus – Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008, 572 s. Laasonen, E.M. & Laasonen, L. 2003: Hitukoi Elachista abiskoella Gustafsson, B. 2003: Svenska fjärilar –Stenoptilia islandicus Bengtsson, 1977 Suomelle uutena. — Baptria 28: 23–25. [www-dokumentti]. Päivitetty 11.8.2003 [viitattu 27.7.2010]. http:// Kaila, L. & Kerppola, S. 1993: Mikroperhostiedonannot 1992. www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/ s/stenoptilia_islandicus.html — Baptria 18: 103–113. Laasonen, E.M. & Laasonen, L. 2008: Scrobipalpa proclivella (Fuchs, 1886). — Artikkelissa: Mutanen, M., Mutanen T., Kullberg, J., Kaitila, J.-P., Gustafsson, B. 2008a: Svenska fjärilar –Acleris cristana Kaila, L., Mutanen, M., Saarela, E., Siloaho, R., Sippola, L. & Tabell, J. 2008: Laasonen, E. M. & Nupponen, K. (2008) Pikkuperhoshavainnot 2006– [www-dokumentti]. Päivitetty 7.5.2008 [viitattu 28.8.2010]. Elachista deriventa sp.n., a new species from southern Finland. 2007. — Baptria 33: 117–130. http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/acleris_cristana.html — Entomologica Fennica 19: 184–192.

92 Baptria 3/2010 nitteleminen on palkitsevaa. LAJI 2007 2008 2009 Lennon lopetuspäivämäärien vaihtelua * Exaeretia ciniflonella 9.12 (28) 6.11. (7) 26.9. (0) selvemmin vuoden 2009 heikohko loppu- * Agonopterix heracliana 14.10. (6) 2.12. (19) 5.12. (4) syksy näkyy havaittujen yksilöiden mää- * Mompha sturnipennella 11.11. (1) 8.11. (2) 3.10. (1) * Acleris hastiana 26.10. (25) 22.–30.9. (2) 2.–5.10. (3) rissä. Tarkasteltavasta 33 lajista 19 (58 %) * Acleris maccana 25.10. (10) 4.–14.11. (9) 2.–5.10. (4) esiintyi harvalukuisempana vuonna 2009 * Acleris logiana 17.10. (6) 25.10. (4) 30.9.–2.10. (1) kuin kahtena edellisenä vuotena lokakuun * Acleris lipsiana 7.–8.10. (8) 22.–23.10. (6) 20.–26.9. (0) * Epinotia crenana 18.11. (1) 6.12. (2) 18.10. (2) alun jälkeisellä jaksolla. Tässäkin tapaukses- * Vanessa atalanta 17.–31.10. (46) 25.10. (1031) 2.–9.10. (429) sa aikuistalvehtijoiden pohjanoteeraukset * Nymphalis urticae 9.12. (19) 12.10. (5) 16.10. (12) * Nymphalis antiopa 30.9.–12.10. (9) 5.–12.10. (60) 22.9.–5.10. (1) jakautuvat vuosien välille epätasaisemmin * Nymphalis c-album 23.9.–13.10. (8) 7.10. (57) 24.–27.9. (6) kuin muissa kehitysasteissa talvehtivien la- * Chloroclysta siterata 16.–17.10. (64) 25.10. (228) 1.12. (163) jien. Aikuistalvehtijoista (19) 13 (68 %) oli * Chloroclysta miata 21.10. (149) 23.10. (95) 20.10. (70) * Conistra vaccinii 18.11.–31.12. (5937) 1.12. (3411) 28.11. (1811) vuonna 2009 harvalukuisimmillaan (2007: * Lithophane furcifera 17.–31.10. (36) 5.11. (218) 5.11. (151) 5 lajia, 2008: 2 lajia). Itse asiassa muissa ke- * Eupsilia transversa 23.11. (396) 30.11. (537) 30.11. (119) * Dasypolia templi 8.10. (93) 11.10. (103) 22.10. (46) hitysasteissa talvehtivien lajien kohdalla * Phlogophora meticulosa 27.10. (137) 15.11. (830) 22.10. (60) pohjanoteeraukset jakautuivat lähes tasai- Exapate congelatella 25.10. (36) 25.10. (8) 25.10. (51) sesti tarkasteltavien vuosien kesken (2007: Epinotia maculana 30.9.–13.10. (15) 14.–15.10. (12) 21.–22.10. (1) Epinotia brunnichana 6.10. (14) 14.–15.10. (9) 22.9. (0) 5, 2008: 3, 2009: 6), mikä edelleen vahvis- Poecilocampa populi 2.11. (2600) 4.–5.11. (1393) 19.11. (2588) taa käsitystä talvehtimisasteen ja olosuh- Thera juniperata 23.10. (126) 20.10. (271) 21.10. (212) Epirrita autumnata 29.10. (4217) 19.10. (1977) 23.10. (878) deherkkyyden välisestä riippuvuudesta. Agriopis aurantiaria 18 –23.10. (36) 15.–16.10. (51) 12.11. (99) Erannis defoliaria 27.10. (130) 24.10. (112) 23.11. (323) Dryobotodes eremita 20.10. (100) 22.10. (103) 25.–28.9. (0) Dichonia aprilina 17.10. (59) 22.10. (121) 24.10.–6.11. (88) Agrochola litura 17.10. (85) 18.10. (281) 5.10. (169) Agrochola circellaris 30.10. (6546) 5.11. (2739) 27.11. (2090) TAULUKKO 2. Hyönteistietokantaan ilmoi- Agrochola helvola 17.10. (121) 25.10. (338) 4.10. (136) tetut 33 myöhäissyksyn perhoslajin myöhäi- Gortyna flavago 4.–10.10. (121) 25.10. (114) 4.–10.10. (42) simmät havaintopäivät sekä lokakuun Mediaani (aikuistalvehtijat) 17.–21.10. 25.10. 3.10. alusta kauden loppuun havaitut yksilömää- Mediaani (ei-aikuistalvehtijat) 20.10 22.10. 21.10. rät vuosina 2007–2009 (suluissa). * = aikuis- Mediaani (kaikki yhteensä) 19.–23.10. 25.10. 18.10. talvehtija harvalukuisimpien lajien lukumäärä 10 5 19

Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009. – Helsingin Yliopisto, Luon- Nupponen, K. & Nupponen, T. 2001: Mompha subbistrigella (Haw.). Saarinen, K. 2010: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta 2009. nontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 27.7.2010. — Artikkelissa: Mutanen, M., Kullberg, J. Nupponen, K., Kaitila, J., — Baptria 35: 6–14. http://www.luomus.fi/kasviatlas Junnilainen, J., Wikström, B. & Mutanen, T. (2001) Huomionarvoiset pikku- Schütze, K.T. 1931: Die Biologie der Kleinschmetterlinge unter besonderer Laštůvka, Z. 2004: Fauna Europaea: Sesidae. — Teoksessa: Karsholt, O. perhoshavainnot 1997–1998. — Baptria 26: 99–120. Berücksichtigung ihrer Nährpflanzen und Erscheinungszeiten. Handbuch & Nieukerken, E.J. van (toim.) (2004) Fauna Europaea: Lepidoptera, Moths. Palm, E. 1986: Nordeuropas Pyralider. Danmarks Dyreliv 3. der Microlepidopteren. — Verlag des Internationalen Entomologischen Fauna Europaea version 2.2. Päivitetty 3.6.2010 [viitattu 26.7.2010]. — Fauna Bøker, København. 287 s. Vereins e.V., Frankfurt am Main. http://www.faunaeur.org Palm, E. 1989: Nordeuropas Prydvinger. Danmarks Dyreliv 4. Špatenka, K. 1983: Synanthedon soffneri sp. n. (Lepidoptera, Sesiidae) aus Laštůvka, Z. & Laštůvka, A. 2001: The Sesiidae of Europe. — Fauna Bøker, København. 247 s. der Tschechoslowakei. — Acta Entomologica Bohemoslovaca 80: 297–303. — Apollo Books, Stenstrup. 245 s. Patzak, H. 1974: Beiträge zur Insektenfauna der DDR: Lepidoptera – Svensson, I. 1993. Fjärilkalender. Kristianstad. 124 s. Leinonen, R., Itämies, J., Välimäki, P. & Mutanen, T. 2009: Lentokentät uhan- Coleophoridae. — Beiträge zur Entomologie 24: 153–278. Svensson, I. 2006: Nordens vecklare – The Nordic tortricidae. alaisen perhoslajiston korvaavina elinympäristöinä. Perinnemaisemien hoitotyöryhmä 2000: Perinnebiotooppien hoito — Entomologiska Sällskapet i Lund, Kristianstad. 349 s. — Baptria 34: 89–102. Suomessa, Perinnemaisemien hoitotyöryhmän mietintö. Svensson, I. 2009: Anmärkningsvärda fynd av småfjärilar (Microlepi- Martikainen, R. 2010: Uusi lasisiipilaji Synanthedon soffneri Špatenka — Suomen ympäristö 443: 1–. doptera) i Sverige 2008. — Entomologisk Tidskrift 130: 61–72. Suomesta. — Diamina 2010: 18. Piskunov, V. I. 1981: Gelechiidae. — Teoksessa: Zagulajev, A. K. (toim.): Tokár, Z., Lvovsky, A. & Huemer, P. 2005: Die Oecophoridae s.l. (Lepidoptera) Melzer, H. 2010: Bestimmungshilfe für die in Europa nachgewiesenen [Keys to the Insects of European Part of USSR, Lepidoptera]. Leningrad, Mitteleuropas. — František Slamka, Bratislava. 120 s. Schmetterlingsarten: Dichomeris derasella. Päivitetty 12.10.2010 Nauka, 4(2): 659–748. Traugott-Olsen, E. & Schmidt Nielsen, E. 1977: The Elachistidae (Lepi- [viitattu 29.11.2010]. http://www.lepiforum.de/cgi-bin/lepiwiki. Ponomarenko, M.G. 1997: Catalogue of the subfamily Dichomeridinae (Lep- pl?Dichomeris_Derasella doptera) of Fennoscandia and Denmark. — Scandinavian Science Press idoptera, Gelechiidae) of the Asia. — Far Eastern Entomologist 50: 1–67. ltd., Klampenborg. Mutanen, M. 2008a: Acleris cristana (Denis & Schiffermüller, 1775). Pühringer, F. & Scheuchenpflug, A. 1995: Erstnachweis von Synanthedon — Artikkelissa: Mutanen, M., Mutanen T., Kullberg, J., Kaitila, J.-P., van Nieukerken, E.J. 2004: Fauna Europaea: Adelidae. – Teoksessa: soffneri Špatenka 1983 (Heckenkirschenglasflügler) im Oberösterreich Karsholt, O. & Nieukerken, E.J. van (toim.) (2004) Fauna Europaea: Laasonen, E. M. & Nupponen, K. (2008) Pikkuperhoshavainnot 2006– (Lepidoptera, Sesiidae). — Zeitschrift der Arbitsgemeinschaft Österreichi- 2007. — Baptria 33: 117–130. Lepidoptera, Moths. Fauna Europaea version 2.2. Päivitetty 3.6.2010 scher Entomologen 47. Jg., 3/4 Wien, 30.10.1995. [viitattu 26.7.2010]. http://www.faunaeur.org Mutanen, M. 2008b: Oxyptilus tristis (Zeller, 1841) ja muut suvun Pöyry, J., Heliölä, J., Ryttäri, T. & Alanen, A. 2004: Perinnebiotooppien suomalaiset lajit. — Artikkelissa: Mutanen, M., Mutanen T., Kullberg, J., Välimäki, P. 2010: Päiväperhosvuosi 2009 – poimintoja tietokannasta. lajiston uhanalaistuminen. — Teoksessa: Tiainen, J., Kuussaari, M., Laurila, — Baptria 35: 16–17. Kaitila, J.-P., Laasonen, E. M. & Nupponen, K. (2008) Pikkuperhoshavainnot I. P. & Toivonen, T. (toim.), Elämää pellossa – Suomen maatalousympäristön 2006–2007. — Baptria 33: 117–130. monimuotoisuus: 220–233. Edita, Helsinki. Välimäki, P., Lehto, T. & Kaitila, J.-P. 2010: Mielenkiintoiset suurperhosha- vainnot ja vaelluskatsaus 2009. — Baptria 36: 38–71. Mutanen, M. 2008c: Porrittia galactodactyla (Denis & Schiffermüller, 1775). Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen — Artikkelissa: Mutanen, M., Mutanen T., Kullberg, J., Kaitila, J.-P., lajien uhanalaisuus 2000. — Ympäristöministeriö & Suomen Ympäristö- Välimäki, P., Mutanen, M., Mutanen, T. & Lehto, T. 2009: Mielenkiintoiset Laasonen, E. M. & Nupponen, K. (2008) Pikkuperhoshavainnot 2006–2007. keskus, Helsinki. perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2008. — Baptria 34: 37–68. — Baptria 33: 117–130. Razowski, J. 2002: Tortricidae of Europe Volume 1: Tortricinae and Wetterzentrale 2010: Karten archiv ab 1948. Päivitetty 3.6.2010 [viitattu Mutanen, M. 2009: Amblyptilia acanthadactyla (Hübner, 1813). — Artikke- Chlidanotinae. — František Slamka, Bratislava. 247 s. 26.7.2010]. http://www.wetterzentrale.de/topkarten/fsreaeur.html lissa: Välimäki, P., Mutanen, M., Mutanen, T. & Lehto, T. (2009) Mielenkiin- toiset perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2008. — Baptria 34: 37–68. Razowski, J. 2003: Tortricidae of Europe Volume 2: Olethreutinae. SÄÄDÖKSET: — František Slamka, Bratislava. 301 s. Mutanen, M., Kullberg, J., Kaitila, J.-P., Mutanen, T. & Välimäki, P. 2008: Luonnonsuojeluasetus 14.2.1997/160, muutettu viimeksi säädöksellä Pikkuperhoshavainnot 2004–2005. — Baptria 33: 6–22. Saarela, E. 2009: Phyllonorycter trifoliellus (Gerasimov, 1933). — Artikkelis- 29.12.2009/1819, voimaan 1.1.2010. sa: Välimäki, P., Mutanen, M., Mutanen, T. & Lehto, T. (2009) Mielenkiintoi- Asetus eräiden eläinlajien rauhoittamisesta 26.5.1989/492, voimaan Mutanen, M., Nupponen, K. & Välimäki, P. 2005: Huomionarvoiset pikku- set perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2008. — Baptria 34: 37–68. perhoshavainnot 2002. — Baptria 30: 61–69. 1.6.1989. Saarela, E. & Sippola, L. 1996: Coleophora filaginella Fuchs, 1881 – Suomel- Valtioneuvoston asetus luonnonsuojeluasetuksen muuttamisesta Nupponen, K. & Nupponen, T., 1996: Ypsolopha chazariella (Mann, 1866) le uusi pussikoi (Lepidoptera Coleophoridae). — Baptria 31: 40–41. new to Finland. — Baptria 2: 33–34. 17.§11.2005/913, voimaan 1.1.2006

KIITOKSET. Kiitämme J. Kullbergia ja Lauri Kailaa tekstin sisältöä ja rakennetta täsmentäneistä kommenteista sekä kaikkia henkilökohtaisia tietojaan kertoneita henkilöitä korvaamattomasta avusta. 93 Baptria 3/2010 Stigmella poterii -kasvatuksia Kanta-Hämeessä MALINENPEKKA vuonna 2008 (Lepidoptera: )

Asko Vuorinen & Veli Vikberg

Kirjoittajien osoitteet — Authors’ addresses: 6 mm Asko Vuorinen, Kauppakuja 9 B 10, 14200 Turenki, e-mail: [email protected] Veli Vikberg, Liinalammintie 11 as. 6, 14200 Turenki, e-mail: [email protected] Stigmella poterii — luhtakääpiökoi, C

Kääpiökoilla Stigmella poterii (Stainton) (Nepticulidae) on laaja levinneisyysalue Pohjois-Euroopassa aina Lappia myöten, ja sen toukka kovertaa rätvänän (), kurjenjalan (), muuraimen (), lillukan (), mesimarjan (), punaluppion () ja pik- kuluppion (S. minor) lehtiä (Johansson ym. 1990). Pikkuluppiosta Linné käytti alkujaan nimeä Poterium sanguisorba, mis- tä perhosen lajinimi juontuu. Vuodesta 1992 lähtien AV on Kanta-Hämeestä löytänyt lajin koverteita muuraimelta ja kurjenjalalta, mutta etsinnöistä huolimatta ei alueella yleisinä esiintyviltä rätvänältä, lillukalta eikä mesimarjal- ta. Perhosen kasvatustulokset ovat vaihdelleet vuosittain eikä loispistiäisiä ole aiemmin talletettu. Vuonna 2008 kasvatus onnistui hyvin ja perhosten ohella kuoriutui useita loispistiäisiä. Katsoimme aiheelliseksi kertoa kasva- tuksesta osin kannustaaksemme hyönteisharrastajia aikaisempaa tiiviimpään yhteistyöhön yli lahkorajojen.

Näytteet ja kasvatusten suoritus toja toukallisia koverteita (yhdessä leh- talouspaperin sisällä takaisin lasitölkkiin. Vuoden 2008 koverteet kerättiin kolmesta dessä viisikin toukkaa), joista näytteeksi Paperia kostutettiin kevyesti kukkasumut- paikasta Kanta-Hämeestä: kerättiin noin 50. timella lähes päivittäin. Kuoriutuneet per- • Ta Hämeenlinna Hattelmalanjärvi Koverteelliset lehdet katkaistiin leh- hoset ja loispistiäiset otettiin talteen päi- (6761:8362 ETRS-TM35FIN) tiruodista ja kuljetettiin Turenkiin isos- vittäin. Kosteasta rehevästä paikasta kerättiin sa lasipurkissa. Lehdet käärittiin runsaan elokuussa kurjenjalalta noin 30 koverret- talouspaperin sisään ja iso paksu sykky- Tulokset ta toukkineen. rä pantiin isoon kannelliseen lasipurkkiin, Hattelmalanjärven näytteestä (C. palustre) • Ta Janakkala Konttilansuo (6754:8372) joka sijoitettiin lämmittämättömään ulko- kuoriutui tammi–helmikuussa 6 perhosta Rämeeltä kerättiin 11.7. ja 15.7. muurai- varastoon. Toukat koteloituivat varastos- sekä 4 F ja 5 C lajia Chrysocharis prodice melta yhteensä neljä koverretta toukki- sa ja loppuvuodesta kotelot saivat pakkas- (Walker, 1839). Konttilansuon näytteestä neen. Konttilansuo on avoin kuiva räme, takin. 1.1.2009 tölkit tuotiin sisälle huo- (R. chamaemorus) kaksi toukkaa koteloi- missä muuraimen lehdet muuttuvat rus- nelämpötilaan, talouspaperisykkyrä avat- tui ja jo syyskuussa kuoriutui toisesta yksi keiksi jo elokuussa. tiin ja kotelokehdot kerättiin talteen lehti- C. prodice -naaras. Talvehtimisen jälkeen • Ta Janakkala Suurisuo (6763:8381) en pinnalta tai paperista (pieni pala pape- helmikuussa kuoriutui yksi Gnamptogas- Rämeellä havaittiin 1.9. muuraimella sa- ria mukaan). Kotelokehdot pantiin uuden ter decoris (Förster, 1862) -koiras. Suuri-

Rearings of Stigmella poterii in Uppfödning av Stigmella poterii Kanta-Häme, southern Finland in 2008 i Egentliga Tavastland, södra Finland 2008 (Lepidoptera, Nepticulidae) (Lepidoptera, Nepticulidae)

The leaf-mines of Stigmella poterii (Stainton) were collected in Ta Bladminor av Stigmella poterii (Stainton) på Comarum palustre L. Hämeenlinna near Hattelmalanjärvi on Comarum palustre L. and samlades in i Ta Tavastehus nära Hattelmalanjärvi. I Ta Janakka- in Ta Janakkala in the bogs Konttilansuo and Suurisuo on Rubus la samlades minor på Rubus chaemaemorus in på myrarna Kont- chamaemorus L. and besides the moths, following parasitic wasps tilansuo och Suurisuo. Förutom fjärilar föddes följande parasitste- were reared from the mines: Adelius erythronotus (Förster, 1851), klar upp ur minorna: Adelius erythronotus (Förster, 1851), A. sub- A. subfasciatus Haliday, 1833 (Braconidae, Adeliinae), Gnampto- fasciatus Haliday, 1833 (Braconidae, Adeliinae), Gnamptodon de- don decoris (Förster, 1862), G. pumilio (Nees, 1834) (Braconidae, coris (Förster, 1862), G. pumilio (Nees, 1834) (Braconidae, Gnamp- Gnamptodontinae) and Chrysocharis prodice (Walker, 1839) (Eu- todontinae) och Chrysocharis prodice (Walker, 1839) (Eulophi- lophidae, Entedontinae). S. poterii is a new host for G. pumilio and dae, Entedontinae). S. poterii är en ny värdart för G. pumilio och C. prodice. New rearing combinations are [C. prodice/S. poterii/ C. prodice. Nya uppfödningskombinationer är: [C. prodice/S. poterii/ C. palustre], [C. prodice/S. poterii/R. chamaemorus], [G. decoris/ C. palustre], [C. prodice/S. poterii/R. chamaemorus], [G. decoris/ S. poterii/R. chamaemorus], [G. pumilio/S. poterii/R. chamaemorus], S. poterii/R. chamaemorus], [G. pumilio/S. poterii/R. chamaemorus], [A. erythronotus/S. poterii/R. chamaemorus] and [A. subfasciatus/ [A. erythronotus/S. poterii/R. chamaemorus] och [A. subfasciatus/ S. poterii/R. chamaemorus]. As an unexpected finding one male S. poterii/R. chamaemorus]. En oväntad upptäckt var att en hane av of Amitus minervae Silvestri (Platygastroidea, Platygastridae) was Amitus minervae Silvestri (Platygastroidea, Platygastridae) kläck- reared from the whitefly Aleyrodes lonicerae Walker (Homoptera, tes som ett resultat av uppfödning av mjöllusen Aleyrodes lonicerae Aleyrododea) on the cloudberry. This whitefly is a new host for Walker (Homoptera, Aleyrododea) från hjortron. Den här mjöllusen A. minervae, and thus combination [A. minervae/A. lonicerae/R. är ny som värdart för A. minervae och sålunda är även kombinatio- chamaemorus] is new as well. nen [A. minervae/A. lonicerae/R. chamaemorus] ny.

94 Baptria 3/2010 ALI KARHU suon näyte (R. chamaemorus) oli suurin ja antoisin. Perhosia kuoriutui tammi-helmi- kuussa 19 yksilöä. Loispistiäisiä kuoriu- tui 1 C lajia C. prodice, 2 F ja 5 C la- jia Gnamptogaster pumilio (Nees, 1834), 1 F ja 2 C lajia Adelius subfasciatus Hali- day, 1833, 1 F lajia A. erythronotus (Förs- ter, 1851). Tammikuussa tölkissä juok- si yllättäen yksi Amitus minervae Silvest- ri, 1911 -koiras. Myöhemmin tölkistä löy- tyi muuraimen lehden palasesta isäntäjau- hiaisen Aleyrodes lonicerae Walker, 1852 pupario, jonka selässä oli loisen kuoriutu- misaukko.

Pohdinta Koverteiden ja perhosten tunnistus ei tuot- tanut vaikeuksia. Kurjenjalalta tunnetaan Luhtakääpiökoin (Stigmella poterii) toukat miinaavat tyypillisestimm. hillalla (kuvassa) vain S. poteriin koverre. Muuraimen leh- ja kurjenjalalla. dissä kovertavat lisäksi Stigmella splendi- dissimella (Herrich-Schäffer) ja Ectoede- säloisia (Tobias 1986b, Belokobylskij 1998b, Yu et mia rubivora (Wocke). Näiden koverteet al. 2005). Molemmat Adelius-lajit on aikai- Lähteet: semmin kasvatettu S. poteriilta: A. erythro- eroavat kuitenkin selvästi S. poterii -ko- Belokobylskij, S. A. 1998a: 7. subfam. Gnamptodontinae (Szócs 1965) verteista, ja aikuiset perhoset ovat hyvä- notus punaluppion koverteesta (Gnaptodontinae). — Teoksessa: Ler, P. A. (toim.), Key to kuntoisina joka tapauksessa helposti tun- ja A. subfasciatus rätvänän ja pikkuluppi- the insects of Russian Far East. Vol. IV. Neuropteroidea, Mecoptera, Hymenoptera. Part 3: 159–162. nistettavissa (Johansson ym. 1990). on koverteista (Shaw & Askew 1976). Kombi- Suvun Chrysocharis Förster (Chalcido- naatiot A. erythronotus/S. poterii/R. cha- Belokobylskij, S. A. 1998b: 29. subfam. Adeliinae (Acaelii- maemorus ja A. subfasciatus/S. poterii/R. nae). — Teoksessa: Ler, P. A. (toim.), Key to the insects of idea: Eulophidae) palearktisista lajeista on Russian Far East. Vol. IV. Neuropteroidea, Mecoptera, toimitettu hyvin kuvitettu perinpohjainen chamaemorus ovat uusia. Hymenoptera. Part 3: 553–558. revisio (Hansson 1985). C. prodice on kasva- Yksi A. erythronotus -koiras kuoriu- Hansson, C. 1985: and biology of the Palearctic tettu lukuisilta Stigmella -lajeilta, mutta ei tui muuraimen lehden koverteista. Sa- species of Chrysocharis Förster, 1856 (Hymenoptera: Eulo- aiemmin S. poteriilta. Laji on Stigmella- maa loislajia kuoriutui syyskuussa 2008 N phidae). — Entomologica Scandinavica Suppl. 26: 1–130. toukan yksittäinen sisäloinen ja aikuinen Hangon Tvärminnen risteysalueelta ruu- Huldén, L. 1986: The whiteflies (Homoptera, Aleyrododea) sulta (Rosa sp.) kerätyistä Stigmella ano- and their parasites in Finland. — Notulae Entomologi- kuoriutuu isännän kotelokehdosta. Heinä- cae 66: 1–40. malella (Goeze) -koverteista (AV leg.). kuulla kerätystä näytteestä Konttilansuol- Johansson, R., Nielsen, E. S., van Nieukerken, E. J. & ta kehittyi yksi naaras loppukesällä ennen Amitus minervae -koiraan kuoriutu- Gustafsson, B. 1990: The Nepticulidae and Opostegidae talvehtimista. Muut yksilöt syntyivät vas- minen oli odottamatonta. Amitus Halde- (Lepidoptera) of North West Europe. — Fauna Entomolog- ica Scandinavica 23, part 1–2: 1–739. ta talvehtimisen jälkeen. Seuraavat loinen/ man, 1850 -suku kuuluu yläheimon Platy- gastroidea Platygastridae heimoon, min- Marczak, P. & Buszko, J. 1994: Braconid wasps isäntä/kasvi-yhdistelmät ovat ennestään (Hymenoptera, Braconidae) reared from mining Lepi- tuntemattomia: C. prodice/S. poterii/C. kä useimmat lajit ovat äkämäsääskitouk- doptera. — Wiadomosci Entomologiczne 12: 259–272. kien sisäloisia. Amitus suvun lajit loisivat palustre ja C. prodice/S. poterii/R. cha- Shaw, M. R. & Askew, R. R. 1976: Ichneumonoidea (Hy- maemorus. kuitenkin myös jauhiaisten toukissa ja pu- menoptera) parasitic upon leaf-mining insects of the or- Kaksi Gnamptodon-lajia (Braconidae: parioissa (Huldén 1986). A. minervae todet- ders Lepidoptera, Hymenoptera and Coleoptera. — Ecological Entomology 1: 127–133. Gnamptodontinae) kuoriutui muuraimen tiin Suomesta N Helsingin Talista, missä se kasvatettiin syksyllä 1984 vaahteral- Szócs, J. 1965: The parasites of mining moths. koverteista: G. decoris ja G. pumilio. Tä- — Folia Entomologica Hungarica 18: 123–151. ta (Acer platanoides) Aleurochiton ace- män pienen alaheimon lajit tunnetaan mo- Szócs, J. 1979: Angaben zu den Parasiten der minierende (Huldén nien Stigmella-lajien sisäloisina (van Ach- ris (Modeer, 1778) -jauhiaiselta Motten (Hymenoptera: Braconidae). — Folia Entomologi- terberg 1983, Tobias 1986a, Belokobylskij 1998a, 1986). VV on sen jälkeen kasvattanut la- ca Hungarica 32: 199–206. Yu et. al. 2005). G. decoris on aiemmin kas- jia Ab Karkkilasta ja Ta Janakkalasta sa- Tobias, V. I. 1986a: Subfamilies Gnaptodontinae, Braconi- vatettu Stigmella poteriilta rätvänän, pu- masta yhdistelmästä. Muuraimen lehdissä nae, Telengainae. — Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.), Opredelitel Nasekomych Evrospeiskoi Tsasti SSR [Keys to naluppion ja mustikan koverteesta (Szócs esiintyy vain Aleyrodes lonicerae Walker the insects of the European part of USSR, Hymenoptera], 1979, Marczak & Buszko 1994). Yhdistelmä G. -jauhiaista (Huldén 1986), mikä on uusi isän- ss. 85–149. decoris/S. poterii/R. chamaemorus on tä Amitus minervaelle ja siten myös yhdis- Tobias, V. I. 1986b: Subfamily Acaeliinae.pp. — Teoksessa: kuitenkin uusi. G. pumilio on kasvatettu telmä A. minervae/A. lonicerae/R. chama- Medvedev, G. S. (toim.), Opredelitel Nasekomych Evros- etupäässä puiden ja pensaiden lehdissä ol- emorus on uusi. peiskoi Tsasti SSR [Keys to the insects of the European part of USSR, Hymenoptera]. leista koverteista. Isäntä S. poterii ja siten Jos S. poteriin koverteita kerättäisiin enemmän ja useammasta paikasta, on il- van Achterberg, C. 1983: Revisionary notes on the subfami- myös yhdistelmä G. pumilio/S. poterii/R. ly Gnaptodontinae, with descriptions of eleven new species chamaemorus ovat uusia. meistä, että joitakin nyt havaitsemattomia (Hymenoptera, Braconidae) — Tijdschrift voor Entomolo- Myös kaksi Adelius-lajia (Braconidae: loispistiäislajeja voitaisiin kasvattaa Suo- gie 126: 25–57. Adeliinae) kasvatettiin muuraimen kover- mesta. Toivottavasti tämä artikkeli innos- Yu, D. S., van Achterberg, K. & Hortsmann, K. 2005: World teista: A. erythronotus ja A.subfasciata. taa muita perhosten kasvattajia ottamaan Ichneumonoidea 2004, Taxonomy, biology, morphology and distribution. CD/DVD. Taxapad, Vancouver, Canada. Tämän pienen alaheimon lajit ovat tun- loisetkin talteen ja kukaties julkaisemaan nettuja Nepticulidae-heimon toukkien si- omatkin havaintonsa. ■

95 Baptria 3/2010 Baptria 3/2010 Vol. 35 s. 75 Pääkirjoitus s. 76 Huomionarvoiset pikkuperhoshavainnot (Micropterigidae–Pyralidae) 2009 Välimäki P. & Kaitila J.-P. s. 79 Maalle uudet lajit s. 91 Mompha subbistrigella -toukkien etsimisestä ja kasvattamisesta (Lepidoptera, Momphidae) Itämies J. s. 92 Perhoskausi 2009 loppui kuin seinään Välimäki P. s. 94 Stigmella poterii -kasvatuksia Kanta-Hämeessä vuonna 2008 (Lepidoptera: Nepticulidae) Vuorinen A. & Vikberg V. s. 96 Baptria vinkki: Kaksi perhosharrastajien "must-juttua": uusi Punainen kirja ja vuoden 2011 hyönteisviikonloppu Kaitila J-.P.

Baptria VINKKI JARI-PEKKA KAITILA

Kaksi perhosharrastajien ”must-juttua”: uusi Punainen kirja ja vuoden 2011 hyönteisviikonloppu

Suomen lajien uhanalaisuus – Punai- ja Suomen ympäristökeskuksesta tästä alueidemme keskeisiin perhoshavaintoi- nen kirja 2010 — uusin tietopaket- 685-sivuisesta opuksesta voi tilata myös hin vuodelta 2010. Lisäksi vuoteen 2010 ti uhanalaisuustilanteesta julkistettiin painetun version. liittyen toinen erityisteema on kesäpol- 1.12.2010. Kirja on ladattavissa interne- Kirjassa on esiteltynä Suomen eliöi- vet, johon liittyen kannustamme harras- tistä osoitteesta (http://www.ymparis- den uhanalaisarvioinnin 2010 tulokset tajia ilmoittamaan kaikista tavallistenkin to.fi/default.asp?contentid=370833&) sisältäen myös SPS:n suojelutoimikun- lajien kesäpolvihavainnoista tietokantoi- nan valmisteleman perhosten arvioin- hin nyt erityisen innokkaasti. nin. Nyt uhanalaisia perhosia on aiem- paa enemmän. Uhanalaiset perhoslajit luokitteluperusteineen selviää kyseises- tä julkaisusta samoin kuin moni muu asia, josta jokaisen perhosharrastajan on syytä tietää maastossa liikkuessaan.

Hyönteisviikonloppu — kevään 2011 ykköstapahtuma, järjestetään tällä ker- taa Helsingin Vuosaaressa vanhalla tu- tulla paikalla Kulttuurikeskus Sofiassa 16.–17.4.2011. Kokouksen pääteema- na ovat DNA-menetelmät, erityisesti ns. viivakoodien hyödyntäminen hyönteis- Tervetuloa siis hyönteisviikonlop- tutkimuksessa. Tarjolla on tietoa lyhyes- puun 16.–17.4.2011. Luvassa mielen- ti itse menetelmistä, tulevaisuuden tut- kiintoisia esityksiä mm. kesän 2010 kimusnäkymistä sekä esimerkkejä me- erikoisista sukupolvihavainnoista netelmillä saaduista uusista tutkimustu- sekä DNA-tutkimusten tuloksista. loksista sekä Suomesta että ulkomailta. Mikä on esimerkiksi tammikehrääjän Uusimpaan Suomen lajien uhanalai- Lisäksi kokouksen ohjelmaan tulee suus -teokseen voit tutustua myös asema perhosten sukupuussa? Voiko lajeja kuulumaan perinteiset katsaukset Suo- ollakin kaksi? netissä! melle uusiin hyönteislajeihin sekä lähi-

96 Baptria 3/2010