Mielenkiintoiset Perhoshavainnot Ja Vaelluskatsaus 2008

Vol. 34 2009, nro 2 Suomen Perhostutkijain Seura ry Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf

Mielenkiintoiset perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2008

33 Baptria 2/2009 ISSN 0355-4791 Suomen Perhostutkijain Seura ry Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf

TOIMISTO ja TARVIKEVÄLITYS Toimisto ja tarvikevälitys avoinna tiistaisin klo 15.30–20.00 • Osoite/Address: Suomen Perhostutkijain Seura ry, Lämmittäjänkatu 2 A, FI-00810 Helsinki • e-mail: [email protected], internet: http://www.perhostutkijainseura.fi Pankkiyhteys — Bankförbindelse: Sampo 800019-268583 IBAN: FI0680001900268583, BIC-koodi PSPBFIHH

HALLITUS — STYRELSE Puheenjohtaja — Ordförande Antti Aalto, c/o Anna Aalto, Anttilantie 10, 05840 Hyvinkää puh. (019) 338 231 kesäas., e-mail: [email protected] Varapuheenjohtaja Varhain keväällä lentävästä huhtimit- Reima Leinonen, Rauhalantie 14 D 12, 87830 Nakertaja tarista (Agriopis marginaria) on saatu puh. 040 529 6896, e-mail: [email protected] yhä enemmän havaintoja mm. Uudel- Taloudenhoitaja tamaalta. Lisää kesän 2008 havain- Lassi Jalonen, Isonmastontie 2 as 1, 00980 Helsinki noista sekä mikrojen että makrojen puh. 040 557 3000, e-mail: [email protected] Sihteeri — Sekreterare osalta sivuilla 37–68. Kuva Timo Lehto. Markus Lindberg, Meritullinkatu 15 D 45, 00170 Helsinki puh. 040 701 9891, e-mail: [email protected] Baptria 2/2009 Muut hallituksen jäsenet: Vol. 34 Jaakko Kullberg, Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Hyönteisosasto 00014 Helsinki puh. 050 328 8886, e-mail: [email protected] Julkaisija — Utgivare Risto Martikainen, Hallituskatu 23 A 12, 33200 Tampere Suomen Perhostutkijain Seura ry puh. 050 550 0643, e-mail: [email protected] Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf Marko Mutanen, Vehmaansuontie 202, 90900 Kiiminki Jäsenlehdestä ilmestyy neljä numeroa puh. 040 824 6749, e-mail: [email protected] vuodessa. Lehti postitetaan Suomen Ari Uusimäki, Kankaretie 1 A 5, 00770 Helsinki Perhostutkijain Seuran jäsenille. puh. 050 380 7199, e-mail: [email protected] Osoitteenmuutokset seuran toimistoon.

Ilmoitukset — Annonser 1/1 sivu – sida 250 euroa Toiminnanjohtaja — Verksamhetsledare 1/2 sivu – sida 150 euroa Jari Kaitila, Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, puh. 050 586 8531, 1/4 sivu – sida 80 euroa e-mail: [email protected]

Tarvikevälitys — Avoinna toimiston aukioloaikana tiistaisin klo 15.30–20.00, Baptrian toimitus Tilaukset: Markus Rantala, [email protected] tai puh. 050 561 6760 (ma–to klo 15.30–18.00) Päätoimittaja Panu Välimäki Simeonintie 3, 90420 Oulu, TOIMIKUNNAT — UTSKOTT puh. 040 716 8516, Eettinen toimikunta: Vesa Lepistö (pj), Jyrki Lehto, Markus Lindberg, Karl-Erik Lundsten e-mail: [email protected] Suojelutoimikunta: Erkki Laasonen (pj), Petri Hirvonen (siht.), Jari Kaitila, Hannu Koski, Jaakko Kullberg, Toimittajat: Reima Leinonen, Kari Nupponen, Panu Välimäki Lauri Kaila, (tieteellinen tarkastus) Havainto- ja tiedonantotoimikunta: Lassi Jalonen (pj.), Sami Haapala, Jaakko Kullberg, Marko Mutanen, Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Pertti Pakkanen Hyönteisosasto, PL 17, 00014 Helsinki, Taloustoimikunta: Lassi Jalonen (pj), Bo-Göran Kumlander, Risto Martikainen, Heikki Seppälä, e-mail: [email protected] Esko Tuomisto Jari Kaitila Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, puh. 050 586 8531, e-mail: [email protected] Jaakko Kullberg Muu ohjelma: Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Tulevia kokouksia • Miika Vuola: Lasisiipisten Hyönteisosasto, PL 17, 00014 Helsinki, SYYSKUU: EI KOKOUSTA elintavoista; erityisesti pajulla elävät lajit e-mail: [email protected] (formicaeformis ja polaris) LOKAKUUN KUUKAUSIKOKOUS Timo Lehto • Myös useita muita esityksiä Keskiviikkona 14.10.2009 klo 18.30 – 21.00 Merimiehenkatu 8 B 29, 00120 Helsinki, (aiheet toistaiseksi avoinna) puh. 050 338 3725, Paikka: Luentosali 104, Tieteiden talo e-mail: [email protected] (Kirkkokatu 6, Helsinki, Kruununhaka) JOULUKUUN KUUKAUSIKOKOUS Magnus Östman, (ruotsinnokset) • Ohjelma avoinna Alexandersgatan 19b 23, 06100 Borgå, Keskiviikkona 9.12.2009 klo 18.30 – 21.00 tel. (09) 6122 2923, 040 768 5526, MARRASKUUN SYYSKOKOUS Paikka: Luentosali 104, Tieteiden talo fax. (09) 6122 2910, Lauantaina 14.11. 2009 (Kirkkokatu 6, Helsinki, Kruununhaka) e-mail: [email protected] Paikka: Stone Gallery Lunnikivi, Hämeenlinna • Ohjelma avoinna

Paino — Tryckeri: Lönnberg Print, Helsinki Sääntömääräinen syyskokous Ulkoasu ja taitto: Timo Lehto • Tilinpäätösasiat kaudelle 1.7.2008–30.6.2009

ISSN 0355-4791 HUOM. Ohjelmatietoja täydennetään niiden varmistuessa seuran internet-sivuille. Tervetuloa kaikki kokouksiin! 34 Baptria 2/2009 Baptria P Ä Ä K I R J O I T U S Kuva Timo Lehto

Pakko voittaa.

erhosralliviikonloppu Tuupovaaralla on onnellisesti ta- sessa vaakakupissa on painavampia arvoja kunniallisuudesta ys- kana ja seuraavaksi asiaan palataan kahden vuoden ku- tävyyteen. P luttua. Tapahtuma oli kaikin puolin onnistunut, mutta Asioilla on kääntöpuolensa. Lyhytkestoisessa rallissa asenne 24 painostavassa ja ukkosta enteilevässä säässä lähinnä erilaisil- ratkaisee ja tukee siten myös alkuperäisen lajistokartoituksen ta- la soilla ja avoimilla niityillä vietetyn tunnin jälkeen oli vähäl- voitteita. Todennäköisesti kilpailuvietti edistää koko harrastuk- lä ettei suu enää kaareutunut hymyyn. Mielestäni rallin paras- sen perimmäisiä tavoitteita eli laji- ja lajistotuntemusta sekä tie- ta aikaa ovatkin oikeastaan pari edeltävää päivää ja rallin jälkei- tämystä lajien elintavoista ja elinpaikkavaatimuksista. Suoma- nen iltapäivä, jolloin sosiaaliselle toiminnalle on paremmin ai- laiset harrastajat ovat monelta osin edellä kävijöitä, mutta meil- kaa. Edeltävinä päivinä kootaan joukkuetta ja suunnitellaan, mi- lä perhosharrastajia onkin paljon ja kilpailu siten ehkä korostu- ten rallissa saavutettaisiin paras mahdollinen tulos. Toiset jouk- nut. Kilpailua tai ei, tämän lehden sisältö käsittelee vuoden 2008 kueet haluavat enemmän kuin kukaan muu, kun taas toisille tär- mielenkiintoisia perhoshavaintoja, joita harvinaisen heikosta ke- keämpää on oma hyvä suorittaminen tai tiettyjen yksittäisten la- sästä huolimatta kertyi kiitettävästi. Vaellustilanteiden puuttues- jien löytäminen. Yhteistä kummassakin tapauksessa on tarve sa maalle uusien lajien määrä jäi vähäiseksi, mutta paikallisia la- voittaa – joko itsensä tai muut. jeja koskevia havaintoja voisi väittää olleen jopa tavanomaista Voittamisen pakko kuulostaa väkinäiseltä kun lähtökohtaises- runsaammin. ti tavoitellaan leikkimielistä kilpailua, missä ennestään vähälle Kilvoittelu ei itsessään ole pahasta, kunhan ylilyönneiltä väl- huomiolle jääneiden alueiden lajistokartoitus tulisi olla etusijal- tytään. Luonnossa kilpailu on jatkuvaa. Monet siilikkäät ja täp- la. Kilpailuvietti kuitenkin leimaa perhosharrastusta ja harrasta- läperhoset käyvät eloonjäämiskilpailua petoja vastaan joko räi- jia laajasti. Ikävimmissä tapauksissa tämä johtaa kyseenalaisiin keillä ihmissilmään selvästi erottuvilla varoitusväreillä tai silmä- toimiin. Seuran eettinen toimikunta on käsitellyt epäiltyjä sään- täplillä. Toiset lajit kerääntyvät massoittain muusta ympäristöstä törikkomuksia, jotka ovat koskeneet sekä luonnonsuojelualuei- poikkeaviin maastonkohtiin, missä parittelukumppanin löytymi- den rajaustulkintoja, seuran säännöissä epäeettisiksi katsottuja sen todennäköisyys on suurimmillaan. Usein harrastajan onkin havainnointimenetelmiä että ns. rysävarkauksia. Näistä ensim- helpoin iskeä juuri kilpailun tuottamiin tavoitelajien ”heikkouk- mäinen on Suomen lakien mukaan rangaistavaa ja kuuluu siten siin”. Lähes kaikki ovat joskus kokeilleet houkutella neitseel- seuran lisäksi julkisen esivallan toimialueeseen. Tietyllä taval- lisellä naaraalla esimerkiksi riikinkukkokehrääjäkoiraita, jotka la äärimmäisenä ilmiönä voidaan pitää etenkin rysävarkauksia, kampamaisten tuntosarviensa ohjaamina törmäävät erehtymättö- joissa ilkivalta ei kohdistu itse pyyntivälineisiin, vaan ainoas- mästi, mutta suin päin paikalle vain muutaman hajumolekyylin taan rysässä olevaan saaliiseen. Ikään kuin harrastajien itsetunto johdattelemina. Kerääjien ja perhosten kohtaamiseen johtaakin tai yhteisöllinen asema rakentuisi havaittujen harvinaisuuksien usein osapuolten kannalta eri syyt, mutta pohjimmiltaan sama il- mukaan, jolloin muiden saamat ”pisteet” olisi tavalla tai toisel- miö – pakko voittaa. la itseltä pois. Päivänvalossa tuntuu lähinnä huvittavalta ajatel- la aikuisia (yleensä) miehiä varastamassa jotain ”pirun ötököitä” Panu Välimäki muiden vastaavien rysistä. Tätä kuitenkin tapahtuu, vaikka toi-

35 Baptria 2/2009 Baptria U U T I S I A J A T I E D O T U K S I A

huolimatta esimerkiksi erinomaisesta Svenska artprojektet –jätti- PALAUTETTA hankkeesta, jonka määritysoppaat kattavat myös Suomen lajiston. Ehdotan, että pikkuperhosten lajinmäärittämisen helpottamiseksi perhosseura tekee sen mikä on mahdollista rajallisilla resursseilla. Pikkuperhosharrastuksen Esimerkkejä voi nostaa esiin useita. Perhostutkijain Seuran verk- aktivointikampanja? kosivuille voisi koota linkkikokoelman niille internet-sivuille, jotka tarjoavat määritykseen tarvittavaa aineistoa. Kuukausi- ja viikon- Päätoimittaja Panu Välimäki nosti esiin Baptrian 4/2008 pääkirjoi- loppukokouksien yhteydessä olisi hyvä järjestää ’määritystyöpa- tuksessa tärkeän aiheen. Suomen perhoslajistosta vähän yli 60% joja’, jossa kokeneet harrastajat neuvovat vähemmän kokeneita. kuuluu pikkuperhosiin, mutta hyönteistietokantaan ilmoitetuis- Halukkaat ja kokeneet perhosseuran jäsenet, ’mentorit’, jotka ovat ta vuoden 2008 havainnoista niiden osuus on alle 10%. Välimäki valmiita auttamaan lajinmäärityksessä, voisivat antaa yhteystie- esittää useita mahdollisia selityksiä tähän epäsuhtaan, jotka mie- tonsa perhosseuran toiminnanjohtajalle joka sitten voi antaa ne lestäni osuvat oikeaan. Tärkeimpänä niistä pidän sitä, että valta- apua tarvitsevalle nuorelle harrastajalle. Vai olisiko joku jopa val- osa Suomen Perhostutkijain Seuran jäsenistä ei harrasta pikkuper- mis antamaan nimensä tässä tarkoituksessa perhosseuran verkko- hosia, sen vuoksi havaintojakin on vähän. Tämä herättää tietenkin sivuille? Seura voisi tarjota toiminnallista tukea pikkuperhoshar- kysymyksen, miksi pikkuperhosia ei harrasteta, tulisiko niihin koh- rastajalle, joka lähtee maakuntaan opastamaan paikallisia harras- distuvaa harrastusta aktivoida perhosseurassa ja mikä rooli seural- tajia. ’Bensarahalla’ järjestyvä muutaman ihmisen intensiiviviikon- la voisi olla? loppu voi aktivoida uusia harrastajia paljon tehokkaammin kuin Välimäki heitti pallon jäsenistölle, kuka voisi osallistua toimin- luentosalissa pidetty steriili power point –esitys mikroharrastuk- nan kehittämiseen ja saada jäsenet aktivoitua harrastamaan myös sen hienouksista. Listaa voisi jatkaa pidemmälle. pikkuperhosia? Vastaan huutoon ja esitän muutamia konkreettisia Jos edellämainittuihin tai muihin esitettäviin ehdotuk- ehdotuksia perhosseuralle pohdittavaksi. Suomen Perhostutkijain siin tartutaan ja jos pikkuperhosharrastus ei kasvata suosiotaan Seura voi aktivoida jäsenistöään usealla tavalla sekä markkinoida näillä(kään) toimenpiteillä, niin ainakin perhosseuran johtohenki- pikkuperhosharrastusta entistä laajemmin. löstö voi nukkua yönsä rauhassa koska kukaan ei voi syyttää hei- Väitän, että moni jäsen ei harrasta pikkuperhosia sen vuok- tä yrityksen puutteesta. Onnittelen Baptrian toimitusta rohkeasta si, että ne ovat vaikeita tunnistaa. Tunnistaminen on pitkäjäntei- ratkaisusta tehdä pikkuperhosnumero, se oli mitä parhain markki- sen ja motivoivan harrastuksen edellytys. Se on linkki lajia, sukua nointikampanja pikkuperhosharrastuksen puolesta! tai heimoa käsittelevään kirjallisuuteen ja sitä kautta syvällisem- pään oppimiseen. Olemassa oleva määrityskirjallisuus on vaikeasti Pasi Sihvonen saatavilla ja usein se ei ole sovellettavissa Suomen lajistoon. Mää- Kirkkonummi rityskirjallisuuden puutteeseen ei ole olemassa nopeaa ratkaisua,

TULOKSIA Mukavaa menoa perhosrallissa 2009 Kesäkuun 13.–14. järjestetty perhosralli onnistui mainiosti. Voimakas lämmin virtaus osui Suomen itärajalle juuri tapahtuman aikaan, yölämpötilan ollessa n. +20 °C. Läm- pöä riitti ja voimakkaat sateet loivat jänni- tysmomenttia kisaan. Vaara-Suomen Tuupovaara tarjosi tutkimusympäristöiksi lähinnä eri tyyppi- siä soita sekä rikkonaisia eri metsätalous- vaiheen havumetsiä, joten laajan lajikirjon saavuttaminen ei ollut helppoa. Selväksi voittajajoukkueeksi erottautui oululaisten Marko Mutasen ja Panu Välimäen joukkue — makrojen osalta heidän saldonsa vuorokauden aikana oli yli 120 lajia. Löydettyjen lajien joukossa olivat mm.

T. ludifica, C. lucifuga ja E. analoga. Lisäksi ai- TEKSTI JA KUVAT: TIMO LEHTO emmasta vuoden 2005 rallista tieteelle uu- Tuupovaaran perhosrallin osanottajat olivat tena löydettyä Elachista deriventa -hitukoita ennen starttia vielä hymyssä suin. Hellelu- löytyi yli 20 yksilöä! Soiden tunnusomaisista kemat mittarissa ja vuorokauden mittainen lajeista tavattiin alueelta sekä P. centaureae- juoksu alueen soilla ja korvissa sai kuitenkin muutamien kohdalla hymyn hyytymään. ta, E. emblaa että B. friggaa, viimeksimainit- tua jopa runsain määrin. Rahkahopeatäplälle (Boloria frigga) sopivia Tervetuloa kaikki myös tuleviin rallei- suoympäristöjä löytyi perhosrallialueelta useita. hin — oppimaan ja viihtymään!

36 Baptria 2/2009 Mielenkiintoiset perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2008

Panu Välimäki, Marko Mutanen, Tomi Mutanen & Timo Lehto

Kirjoittajien osoitteet — Authors’ addresses: Panu Välimäki, Simeonintie 3, FI-90420 Oulu; [email protected] Marko Mutanen, Eläinmuseo, PL 3000, FI-90014 Oulun yliopisto Tomi Mutanen, Olkakirveenkatu 5 As. 3, FI-24130 Salo Timo Lehto, Merimiehenkatu 8 B 29, FI-00120 Helsinki

Heikohkon vaellusvuoden vuoksi vuosi 2008 tarjosi monelle harrastajalle aikaa esimerkiksi maassamme vakituisten perhoslajien tutkimiselle. Kuvassa koko YKSILÖKUVAT / PHOTOS: Urmas Jürivete (UJ), Timo Lehto (TL), Etelä-Suomessa esiintyvä mänty-yökkönen Pekka Malinen (PM), Pertti Pakkanen (PP), Leo Sippola (LS), Bo Wikström (BW). m = koiras (male), f = naaras (female) (Panolis flammea). Kuva: Harri Puranen

ämä tiedonantoartikkeli noudattaa pitkälti edeltä- messa eikä pyökkejä tiedetä kasvavan ollenkaan perhosen jiensä (Mutanen ym. 2007, Mutanen ym. 2008a, Välimäki ym. 2008, havaintopaikan läheisyydessä St Raumalla. P. trifoliellus ja Mutanen ym 2008b) linjaa eli keskittyy pelkän havaintolis- A. acanthadactyla ovat sen sijaan kotimaisia lajeja, jotka Ttauksen lisäksi havaintojen taustoihin ja tulkintaan. Sisällöl- ovat todennäköisesti levinneet Suomeen vasta viime vuo- lisenä uudistuksena on sekä mikro- että makrohavaintojen sina. P. trifoliellus on laajalle levinnyt Virossa (Jürivete 2008) ja sisällyttäminen samaan artikkeliin. Lisäksi osana kattavampaa mahdollisesti laji on esiintynyt Suomessakin jo jonkin ai- tiedonantojen uudistamista päiväperhoset on jätetty entis- kaa, mutta ulkoisten tuntomerkkien perusteella yksilöt on tä vähemmälle ja käsitellään vain mahdollisesti kotiutuvien määritetty kuuluvaksi lajiin P. nigrescentellus. Maalle lajien sekä vaelluskatsauksen yhteydessä, sillä päiväperhos- uutena ilmoitettu lasisiipi edustaa todennäköisesti la- havainnot esiteltiin omana artikkelinaan jo aiemmin (Välimä- jia Chamaesphecia aerifrons, mutta täysin varmaa tämä ei ki 2009). Tämän artikkelin aineisto perustuu pääosin 10.5.2009 vielä ole. Kahden edellisen lajin tapaan myös tämä lienee mennessä tietokantaan (http://www.fmnh.helsinki.fi/insects/main/Ent- kotimainen, joka vaikean havaittavuuden seurauksena Database.html.) ilmoitettuihin havaintoihin vuodelta 2008, joi- on jäänyt aiemmin löytymättä. Laji havaittiin lasisiipisille ta on päivitetty artikkelin sisällön kannalta merkittävimmillä suunnatulla feromoniyhdistelmällä, jolla pyrittiin havain- 1.6.2009 mennessä ilmoitetuilla havainnoilla. Artikkelissa ei noimaan mm. Stenoptinea cyaneimarmorella -koita, joskin valitettavasti pystytä käsittelemään kaikkia merkittäviä ha- tuloksetta. vaintoja. Laajemmat yhteenvedot sekä mikroista ja makroista Selvien vaellustilanteiden puuttuessa, erityisesti epä- että päiväperhosista ovat sen sijaan nähtävillä SPS:n sivustoil- säännöllisesti Suomeen vaeltavat lajit olivat verraten vä- la (http://www.perhostutkijainseura.fi/sps_havainnot.html). Käytetty per- hälukuisia. Myös vuodenaikaisvaeltajista kaalikoi (Plutella hosten nimistö on Kullberg ym. (2001) ja Kullberg (2004) mu- xylostella) ja ohdakeperhonen (Vanessa cardui) olivat vä- kaan. hälukuisempia kuin kertaakaan aiemmin 2000-luvulla ja Talvella 2007–2008 pitkät pakkasjaksot puuttuivat, py- naurisperhonen (Pieris rapae) on ollut 2000-luvulla har- syvää lumipeitettä ei Lounais-Suomen rannikkoalueella ollut valukuisempi vain vuonna 2003. Lisäksi sekä kiertokiitäjä käytännössä lainkaan (Ilmatieteen laitos 2009) ja esimerkiksi Hel- (Agrius convolvuli) että vaellusmaayökkönen (Agrotis ipsi- singin Kaisaniemessä terminen kasvukausi alkoi reilun viikon lon) jäivät selvästi edellisten vuosien keskiarvoista ja vii- viimeisen 30 vuoden keskiarvoa aiemmin (Ilmatieteen laitos meksi näitä lajeja on havaittu vähemmän vuosina 2002 ja 2008b). Kevätlajien lento alkoikin aikaisin ja monet lajit olivat 2004. Toisaalta vaellustilanteiden harvinaisuus antoi ta- keskimääräistä runsaampia. Kauden olosuhteet olivat kaksija- vallista paremman mahdollisuuden tarkastella maaham- koiset — leutoa talvea ja aikaista kevättä seurasi toukokuun me leviämässä olevien lajien nykyasemaa Suomessa. Mer- hallajakso ja keskimääräistä selvästi viileämpi ja laajoilla alu- kittävimpiä löytöjä edustivat ensimmäiset populaatioha- eilla myös sateisempi kesä (Saarinen 2009). Merkittäviä vaellusti- vainnot lajeista Scythris productella, Scrobipalpa proclivella, lanteita ei juuri ollut. Eupithecia irriguata, Agriopis marginaria ja Phragmatiphila Maalle uusien perhoslajien määrä jäi vähäiseksi. Vuonna nexa. Myös uusi Cucullia asteris -populaatio löytyi monen 2008 maalle uusina ilmoitettiin Parornix fagivora, Phyllono- vuoden tauon jälkeen. Lisäksi lajien, kuten mm. Acleris rycter trifoliellus, Chamaesphecia nr. aerifrons sekä Amblypti- cristana, Oxyptilus tristis, Chloroclystis v-ata, Cucullia lia acanthadactyla. Suomen P. fagivora -havainto on vuodelta fraudatrix, Hydraecia ultima, Noctua interposita ja Eugraphe 1977. Yksilö oli mahdollisesti vaeltaja, sillä lajin ainoa ravin- sigma kotimaisuudesta saatiin lisävahvistusta. tokasvi pyökki (Fagus sylvaticus) on hyvin harvinainen Suo- 37 Baptria 2/2009 Records of Finnish Lepidoptera and Anmärkningsvärda fjärilsobservationer migrants in 2008 och översikt av fjärilsmigrationer 2008

The article reports noteworthy records of Lepidoptera during season I artikeln rapporteras anmärkningsvärda fjärilsobservationer under 2008 in Finland. Against previous practice, both micro- and macrolepi- 2008 i Finland. Till skillnad från tidigare praxis ingår här både mik- dopteran species except butterflies are included in a single article. But- ro- och makrolepidoptera, förutom dagfjärilar. Dagfjärilsobservatio- terfly observations have been reported in a separate article (Välimäki ner har rapporterats i en särskild artikel (Välimäki 2009). Denna ar- 2009). This article is based mainly on data available at http://www. tikel baserar sig i huvudsak på uppgifter från databasen http://www. fmnh.helsinki.fi/insects/main/EntDatabase.html and summarized at fmnh.helsinki.fi/insects/main/EntDatabase.html med ett sammandrag http://www.perhostutkijainseura.fi/sps_havainnot.html. The nomencla- på http://www.perhostutkijainseura.fi/sps_havainnot.html. Nomenkla- ture follows Kullberg et al. (2001) and for species reported after that, turen följer Kullberg et al (2001) och för arter rapporterade som nya Kullberg (2004). sedan dess, Kullberg (2004). In winter 2007–2008, long periods of frost as well as permanent Under vintern 2007–2008 saknades praktiskt taget längre köldperi- snow cover were practically lacking in large areas in southern Finland oder och sammanhängande snötäcke på stora områden i södra Finland (Ilmatieteen laitos 2009). For example in Helsinki, thermal growing (Meteorologiska institutet 2009). I Helsingfors inleddes den termiska season started more than a week earlier than on average (Ilmatieteen värmeperioden sålunda mer än en vecka tidigare är genomsnittet (Me- laitos 2008b). Many lepidopteran species having their flight period dur- teorologiska institutet 2008b). Många fjärilsarter med flygtid tidigt på ing early spring not only emerged earlier than on average, but were also våren kläcktes tidigare än normalt och förekom förhållandevis talrikt. relatively abundant. The favorable spring conditions were followed by De gynnsamma förhållandena följdes av det motsatta i mitten av maj adverse weather starting from spring frosts that took place in mid-May. då frost förekom allmänt. Ogynnsamt väder med kyla och regn rådde Adverse conditions lasted almost all the way through relatively cold sedan nästan hela tiden under juni och juli (Saarinen 2009). Utmär- and rainy June and July (Saarinen 2009). Emblematic of the summer kande för sommaren 2008 var att väderlek gynnsam för migrationer 2008 was a lack of weather conditions suitable for migration. knappt förekom alls. Altogether four species were reported as new to Finland in 2008. Sammanlagt fyra arter rapporterades som nya för Finland 2008. Av Parornix fagivora was observed already back in 1977, but the indi- Parornix fagivora gjordes ett fynd redan 1977, men exemplaret blev vidual was not identified until now. The species feeds on beech Fa( - identifierat först nu. Arten lever på bok Fagus( sylvaticus), av vilken gus sylvaticus), which has only a few noteworthy stands in the extreme det finns endast ett fåtal bestånd längst i sydväst 200–300- kmsyd southwest some 200–300 km southwest of the site of the first observa- väst om observationsplatsen (St Raumo). Det är sålunda sannolikt att tion in St Rauma. Hence, it is likely that the specimen was an immi- exemplaret var en migrant och att arten inte kan anses ha fast före- grant and the species should be considered as non-resident in Finland. komst i Finland. On the other hand, Phyllonorycter trifoliellus, Chamaesphecia nr. aeri- Däremot är Phyllonorycter trifoliellus, Chamaesphecia nr. aerif- frons and Amblyptilia acanthadactyla are most likely resident species. rons och Amblyptilia acanthadactyla med stor sannolikhet inhemska The latter one has probably established quite recently, whereas status arter. Den sistnämnda har troligen etablerat sig relativt nyligen, me- of the former two remains ambiguous. P. trifoliellus is widespread in dan status hos de två förstnämnda är mer oklar. P. trifoliellus är vida Estonia (Jürivete 2008), and it might have been resident also in Finland utbredd i Estland (Jürivete 2008), och den kan redan en tid ha haft fast for quite some time. Possible earlier P. trifoliellus specimens have been förekomst i Finland. Exemplar av P. trifoliellus har möjligen blivit fel- misidentified asP. nigrescentellus on the basis of outer appearance. The bestämda som P. nigrescentellus på basis av yttre karaktärer. identity and status of C. nr. aerifrons specimen remains a bit doubtful. Identiteten hos C. nr. aerifrons-exemplaret förblir något oklar. Ar- It is probably hard to observe as adult, and hence it is possible that the ten är troligen svårobserverbar som adult och det är sålunda möjligt att species have occurred in Finland for ages, but left undetected due to a arten länge förekommit i Finland men att den förblivit oupptäckt då det lack of proper collecting method. The specimen was captured with a saknats en lämplig insamlingsmetod. Det aktuella exemplaret fånga- sesiid pheromone besides an unsuccessful effort to search for a phero- des med hjälp av ett feromon avsett för sesiider i ett misslyckat försök mone for the tineid moths like Stenoptinea cyaneimarmorella. att hitta ett feromon för t. ex. Stenoptinea cyaneimarmorella. Naturally, the lack of weather conditions suitable for migration re- Naturligt nog ledde bristen på väderlek gynnsam för migrationer sulted in many migratory species being either scarce or totally absent. till att många migrantarter var fåtaliga eller saknades helt. Av de år- Of seasonal migrants (i.e. migratory species observed on yearly basis) ligen återkommande migrantarterna var Plutella xylostella och Vanes- Plutella xylostella and Vanessa cardui were scarcer than in any other sa cardui fåtaligare än under något år sedan år 2000, medan antalet year since 2000, whereas the number of observed Pieris rapae indivi- observerade exemplar av Pieris rapae var det lägsta sedan 2003. Anta- duals was the lowest since 2003. In addition, the numbers of observed let observerade exemplar av Agrius convolvuli och Agrotis ipsilon har Agrius convolvuli and Agrotis ipsilon individuals have been that low varit lika lågt endast 2002 och 2004 under 2000-talet så här långt. Å only in 2002 and 2004 during the 21st century, so far. On the other hand, andra sidan erbjöds under 2008 en ovanlig möjlighet att på nytt bedö- year 2008 offered an extraordinary possibility to re-evaluate the sta- ma status hos många arter som har ansetts vara potentiella nykomlin- tus of many species that have been considered as potential newcomers gar i Finlands fjärilsfauna, men vars status förblivit oklar till följd av in Finland, but whose status have remained ambiguous due to migra- migrationer. De första inhemska populationerna av Scythris produc- tions. The first resident populations of Scythris productella, Scrobipal- tella, Scrobipalpa proclivella, Eupithecia irriguata, Agriopis margi- pa proclivella, Eupithecia irriguata, Agriopis marginaria and Phrag- naria och Phragmatiphila nexa kunde nu konstateras. Dessutom har matiphila nexa were discovered. Moreover, Cucullia asteris has estab- Cucullia asteris etablerat sig på nytt. Allt starkare belägg finns även lished anew. An increasing body of evidence suggests also that Acle- för att Acleris cristana, Oxyptilus tristis, Chloroclystis v-ata, Cucullia ris cristana, Oxyptilus tristis, Chloroclystis v-ata, Cucullia fraudatrix, fraudatrix, Hydraecia ultima, Noctua interposita och Eugraphe sigma Hydraecia ultima, Noctua interposita and Eugraphe sigma have estab- har etablerat sig i Finland. lished in Finland.

38 Baptria 2/2009 täisi olevan kooltaan jälkimmäistä keski- Suomessa kaksi sukupolvea. On hyvä pi- Maalle uudet määrin hieman pienempi. Selvien genitaa- tää mielessä, että P. nigrescentellus -lajin perhoslajit 2008 lierojen perusteella lajien koiraat on kui- koverteita voi löytyä myös apiloilta, vaik- tenkin helppo erottaa toisistaan. Valvat ka sen pääravintokasvit Suomessa ovat — Species new to Finland in 2008 ovat useimmilla Phyllonorycter-suvun la- nätkelmät ja virnat (Vicia). Eri apilalajeil- jeilla epäsymmetriset. Lajilla P. trifoliel- la elää myös P. insignitellus, jonka kover- • Phyllonorycter trifoliellus lus kapeampi valva suippenee kärkeä kohteita saattaa myös löytyä virnoilta ja nät- • Parornix fagivora den muuttuen terävähköksi piikiksi. Le- kelmiltä. Laji P. medicaginellus elää mai- • Amblyptilia acanthadactyla veämmässä valvassa lähellä kärkeä on lasilla (Medicago) ja mesiköillä (Melilo- • Chamaesphecia nr. aerifrons eteenpäin suuntautunut ja vähän kaareu- tus), joista edeltävät ovat Suomessa harvi- tunut selvä piikki. Lajilla P. nigrescentel- naistuneet. Mesiköistä ainakin paria lajia lus kapeampi valva on kutakuinkin tasale- kasvaa eteläisessä Suomessa teiden varsil- veä ja kärjestään pyöristynyt. Valvassa on la ja ruderaattialueilla usein laajoina kas- kärjestä jonkin matkaa tyveä kohden sel- vustoina (ks. myös Hämet-Ahti ym. 1984). Mesi- Phyllonorycter trifoliellus vä suora piikki. Leveämmässä valvassa on köiltä koverteet on helppo havaita — jos (Gerasimov, 1933) lähellä kärkeä käyristynyt isohko piikki. niitä on paljon, ne ovat suorastaan silmiin-

UJ Hernekasveilla (Fabaceae) toukkana pistäviä. elävistä muista saman sukuisista lajeis- Muuta. Kaikkien edellä mainitun nel- ta P. insignitellus Z. ja P. medicaginellus jän lajin koiraiden määrittäminen onnis- Grsm ovat päältäpäin tarkasteltuina hy- tuu puristamalla teräväpäisillä pinseteil- vin kahden edellä mainitun lajin kaltai- lä tuoreiden yksilöiden takaruumiin kär- sia, mutta koiraat voidaan helposti erottaa kiosaa, jolloin valvat saadaan näkyviin. genitaaleista. P. insignitellus -koirailla on Määritys onnistuu helposti, mutta hyvä leveämmän valvan kärjen tuntumassa iso suurennuslasi tarvitaan! tyveä kohti voimakkaasti taipunut piik- Esko Saarela ki. P. medicaginellus -koirailla molemmat Suomen havainnot. valvat ovat samanlaiset, ja niissä ei ole Ka Virolahti Puustelli 671:53; mitään piikkejä tai piikkimäisiä ulokkei- Parornix fagivora (Frey, 1861)

22.5.–7.6. 2008; 1 m; O. Helminen, ta. Lajia P. medicaginellus ei ole löydetty PM L. Jalonen & I. Seuranen Suomesta. N Hanko Täktom 664:28; Levinneisyys. Laji on kuvattu Kauka- 19.–25.7. 2008; 2 m; O. Helminen, sukselta ja on levinneisyydeltään selväs- L. Jalonen & I. Seuranen ti itäpainotteinen. Se on löydetty Geor- giasta, Venäjältä, Baltian maista ja Tans- Tuntomerkit. Kolmen valorysällä saadun kasta. Suomessa sen löytymistä on jo yksilön perusteella on vaikea antaa selviä osattu odottaa (ks. Jürivete 2008). 10 mm ulkoisia tuntomerkkejä, joilla P. trifoliel- Elintavat. P. trifoliellus elää toukka- lus voitaisiin varmasti erottaa lähilajistaan na apiloilla (Trifolium) ja nätkelmillä (La- P. nigrescentellus (Logan). Lajit ovat tois- thyrus). Hangon ja Virolahden havaintoai- LS tensa näköiset, joskin P. trifoliellus näyt- kojen perusteella näyttää, että lajilla olisi

Suomen havainto. St Rauma; 14.6.1977; 1 m; O. Helminen

Tuntomerkit. Etusiipien vaaleat kuvi- ot ovat lähinnä kellanruskeita ja häipy- viä — eivät terävärajaisia. Nämä helpot- tavat erottamaan P. fagivoran muista tätä lähinnä muistuttavista Suomessa esiinty- vistä Parornix-suvun lajeista (vrt. esim. P. betulae/P. devoniella). Levinneisyys. P. fagivora on levinnyt lähes koko Eurooppaan, poislukien Pyre- Phyllonorycter trifoliellus Phyllonorycter nigrescentellus neiden niemimaa, Norja, Baltia, Ukraina 39 Baptria 2/2009 Suomen havainnot. ta puuttuu. Etusiiven siipilieskan tyvellä Al Lemland 6675:3117; on selvä tummanruskea kolmionmuotoi- 21.5.2007; M. Mutanen nen kuvio samaan tapaan kuin mm. lajil- Al Lemland 6675:3117; la Platyptilia gonodactyla (Denis & Schif- 19.7.2008; M. Mutanen fermüller, 1775), jonka pienikokoista yk- Ab Dragsfjärd Örö 664:323; silöä A. acanthadactyla hiukan muistut- 5.–20.5.2001; 1 f; A. & J. Kullberg taa. Koirasgenitaaleissa on pieni, mutta Ab Dragsfjärd Örö 664:323; selvä ero valvan kärjen piikissä. Valvan 2.–12.7.2006; 1 f; A. & J. Kullberg kärjen piikki on A. punctidactylalla jon- Ab Dragsfjärd Örö 664:323; kin verran pidempi ja suipompi. Kirjalli- 25.7.–7.8.2006; 3 m; A. & J. Kullberg suudessa esiintyy väärin kuvattu ja toistet- Ab Dragsfjärd Örö 664:323; tu väite, että A. acanthadactylalla saccu- 9.–23.7.2007; 1 m; A. & J. Kullberg ja Venäjän Euroopan puoleinen osa (Busz- lus olisi vailla kuroumaa (Hannemann 1977, Ab Dragsfjärd Örö 664:323; 20.9.– Gielis 1996). Kurouma on molemmilla lajeil- ko 2004). Ruotsissa lajia on havaittu viides- 15.10.2007; 4 m 1 f; A. & J. Kullberg la, mutta se voi olla hankalasti nähtävis- tä eteläisimmästä maakunnasta, mutta lä- Ab Dragsfjärd Örö 664:323; sä. Koirasgenitaaleissa on havaittu myös hinnä laji esiintyy harvalukuisena Skånes- 16.10.–22.11.2007; 2 m; A. & J. Kullberg ta Öölantiin ulottuvalla alueella (Gustafsson Ab Dragsfjärd Örö 664:323; muita eroja lajien välillä, mm. anellus oli- 2005). 2.–16.7.2008; 1 f; A. & J. Kullberg si muodoltaan erilainen. Naarasgenitaa- Elintavat. Lajin ravintokasviksi mai- Ab Dragsfjärd Örö 664:323; lieroja en ole tarkistanut, mutta Gielisin nitaan kirjallisuudessa pyökki (Fagus syl- 17.–31.7.2008; 4 m 3 f; A. & J. Kullberg (1996) mukaan naaraan antrumin muoto on vatica) (Emmet 1988). Toukka elää alkuun Ab Dragsfjärd Örö 664:323; lajeilla erilainen ja lamina postvaginalis miinassa ja tekee myöhemmin kolmekin 1.–25.8.2008; 2 m; A. & J. Kullberg kapeampi lajilla A. acanthadactyla. Parornix-suvun lajeille tyypillistä taitetta Levinneisyys. A. acanthadactyla on lehden reunaan tai kärkeen. Taustaa. Amblyptilia acanthadactyla on laajalle levinnyt Länsi- ja Etelä-Euroo- Muuta. Pyökki on Suomessa hyvin meillä tavallisen A. punctidactyla (Ha- passa (Karsholt & Nieukerken 2007). Idempä- harvinainen ja esiintyy luontaisesti vain worth, 1811) -lajin sisarlaji, jota on odo- nä Euroopasta lajia on tavattu vain har- Ahvenanmaalla (Hämet-Ahti ym. 1984). Man- tettu Suomesta jo pitkään. Vuonna 2008 voilta alueilta, joten on mahdollista että ner-Suomessa pyökkiä on vain paikoin is- sain Ahvenanmaalta samasta paikasta laji on yleislevinneisyydeltään läntinen. tutettuna puistopuuna. Yksilön löytöpai- useita yksilöitä sulkasta, joka ulkonäöl- Laji on tavattu kaikista Pohjoismaista Is- kan ympäristössä pyökkiä ei lajin löytä- tään muistutti A. acanthadactylaa ja poik- lanti mukaan lukien. Laji on epäilemättä jän O. Helmisen eikä Raumalla nuoruu- kesi selvästi ahvenanmaalaisista A. punc- levinnyt äskettäin maahamme. Esim. Ou- tensa viettäneen J. Itämiehen mukaan kas- tidactyla -yksilöistä. Lajin koirasgenitaa- lun yliopiston kokoelmien n. 20 vanhem- va. Myöskään kaupunginpuutarhurin tie- leista ei kuitenkaan löytynyt A. acantha- paa Amblyptilia-yksilöä Ahvenanmaalta dossa ei ole yhtään pyökin kasvupaikkaa dactylalle mainittua lajispesifiä tunto- ja Varsinais-Suomen saaristosta ovat kaik- Raumalla. Havaintoa edeltävinä päivinä merkkiä. Tämän johdosta pyysin ulkomai- ki punctidactylaa. Äskettäistä leviämistä Suomessa vallitsi selvä lounainen ilma- sia malliyksilöitä lajista Ole Karsholtilta tukevat vahvasti myös Ruotsin ja Tanskan virtaus, minkä mukana yksilö on saatta- Kööpenhaminan museosta. Vertailu tans- havainnot. Laji oli aikaisemmin Ruotsis- nut kulkeutua esimerkiksi Etelä-Ruotsis- kalaisten ja ranskalaisten yksilöiden kanssa hyvin harvinainen, mutta vuoden 1998 ta (toimituksen huomautus). Mikäli lajin touk- sa osoitti että ahvenanmaalaiset yksilöt jälkeen laji levisi ensin Ruotsin länsiran- ka löytyisi valkopyökiltä (Carpinus betu- ovat identtisiä näiden kanssa ja että kirjal- nikolla ja vuoden 2004 jälkeen lajin yk- lus) se olisi nykytietämyksen mukaan Pa- lisuudessa mainittu genitaalituntomerkki silömäärät suorastaan räjähtivät ja saman- rornix carpinella (Frey, 1863). Jotkut tut- ei pidä paikkaansa. Tämän selvittyä myös aikaisesti laji levisi pohjoiseen (N. Ryrholm, kijat ovat pitäneet P. carpinellaa lajin P. useat muut harrastajat ovat kertoneet löy- henk. koht. tieto). Tällä hetkellä lajin poh- fagivora synonyyminä, koska lajien ulko- täneensä lajia Lounais-Suomesta. joisraja kulkee n. 100 kilometriä Tukhol- näössä ei ole havaittu eroja ja genitaaleil- Tuntomerkit. A. acanthadactylan man pohjoispuolella, joten lajin ilmaantu- taankin lajit erovat vain toisen sukupuolen erottaminen A. punctidactylasta on helminen Lounais-Suomeen sopii hyvin tä- suhteen. Valkopyökistä puistopuuna Rau- pompaa ulkonäön perusteella kuin geni- hän kuvaan. Myös Tanskassa laji on levin- malla em. henkilöt eivät ole tietoisia. taalituntomerkkien avulla, vaikka molem- nyt ja yleistynyt viime vuosikymmenten missa on eroja. A. acanthadactyla on pie- aikana ja on nykyään siellä tavallisempi Leo Sippola nempi (A. punctidactylan naaras on usein kuin A. punctidactyla (O. Karsholt, henk. koht. myös suhteellisen pieni), punaruskea ja tieto) tasavärisempi. A. punctidactylalla siiven Elintavat. Kirjallisuudessa (Hannemann Amblyptilia acanthadactyla pohjaväri on kirjava ja siinä on tuoreena 1977, Emmet 1988, Gielis 1996) lajille maini- (Hübner, 1813) harmaata sävyä, joka A. acanthadatylal- taan lukuisia ravintokasveja. Osa näistä voi luonnollisesti johtua sekoittamisesta PM PM A. punctidactylaan. Usein mainittuja ovat mm. lehtopähkämö (Stachys sylvatica) ja kanervakasvit (Calluna, Erica). Myös kurjenpolvet (Geranium) mainitaan usein. Edellä mainituista jälkimmäisin on taval- lisin A. punctidactylan ravintokasvi ainakin Suomessa, joten havainnon luotetta- vuutta on vaikea arvioida. Lemlannin löy- A. acanthadactyla 19 mm A. punctidactyla 21 mm töpaikalla kasvaa kanervaa, mutta lehto- 40 Baptria 2/2009 pähkämöä ilmeisen niukasti tai ihan lähis- vittäneet Suomessa esiintyvien Grapholi- hän totesi genitaali- ja habituskuvien pe- töllä ei ollenkaan. Merkille pantavaa on tini-ryhmän kääriäisten levinneisyyttä ja rusteella lajin olevan Chamaesphecia ae- myös, että samaan aikaan Lemlannin ha- runsautta. Viime vuosina olemme siirty- rifrons (Zeller, 1847), jota pidämme tois- vaintojen kanssa Eckeröstä runsaasti leh- neet myös lasisiipisten (Sesiidae) feromo- taiseksi yksilön työnimenä. Lajimäärityk- topähkämöä kasvavasta paikasta saatiin A. neihin ja niiden soveltamiseen myös var- sen varmistamiseksi olemme toimittaneet punctidactyla, mutta ei A. acanthadacty- sinaisten koiperhosten (Tineidae) tutkimi- havaitsemastamme yksilöstä jalan Pührin- laa. Tanskassa lajia pidetään erityisesti ka- sessa. Lasisiipisten ja koiperhoisten fero- gerin kautta Kanadaan DNA-tutkimuk- nervakasveja suosivana lajina, joiden ku- monien perushoukutinaineet ovat usein siin. kinnoista on myös löydetty lajin toukkia samoja ja niinpä useat lasisiipisten fero- Tunnistaminen. Koska yksilö oli viet- ja koteloita (Buhl ym. 1983). monit houkuttelevat myös koiperhosia. tänyt jonkin aikaa feromonipyydyksessä Muuta. Lajin tieteellinen nimi on Vuonna 2008 keskityimme Ahvenanmaal- ja sen seurauksena kulunut, ei siitä vali- usein kirjallisuudessa kirjoitettu virheel- la pääasiassa koiperhosiin ja asetimme tettavasti voi antaa yksityiskohtaista ku- liseen muotoon A. acanthodactyla. Esim. myös lasisiipiferomoneja sisältäneet pyy- vausta. Laji ei kuitenkaan ole ulkonäkön- Gielis (1996) käyttää molempia kirjoitus- dyksemme paikkoihin, joista odotimme sä perusteella sekoitettavissa muihin Suo- asuja. saavamme harvinaisia koiperhosia. Tavoi- messa tavattaviin lasisiipiin. Yksi merkit- telajejamme olivat mm. Suomessa harvi- tävä tuntomerkki löytyy palpeista. Palpit Marko Mutanen naisina esiintyvät Stenoptilia cyaneimar- ovat pääasiassa valkoiset, mutta niiden Suomelle ja Skandinavialle morella, Nemapogon clematellus ja Mo- dorsaalipinnalla ja ulommaisimmassa ja- uusi lasisiipi Chamaesphecia nopis obviella. okkeessa on jonkin verran tummia suo- nr. aerifrons Käyttämämme feromoniskaala oli suh- muja (kuva 2a). Tulemme julkaisemaan teellisen laaja. Pyydyksiä kokiessam- tarkemman kuvauksen lajista Baptriassa, BW me meitä kohtasi miellyttävä yllätys. Yh- kun lopullinen varmuus lajista on saatu. destä pyydyksestä, joka sisälsi Synanthe- Elintavat ja levinneisyys. Chamae- don formicaeformis -lajin kaupallista fe- sphecia-suvun lajien ravintokasvit ovat romonia, löytyi meille tuntematon la- pääasiassa ruohovartisia ja kuuluvat ta- sisiipi. Yksilön myöhempi tarkastelu ko- vallisesti heimoihin Lamiacea ja Euphor- tona johti sukuun Chamaesphecia. Usei- biacea, ja harvemmin heimoihin Scrophu- den lajien genitaalit ovat hyvin samankal- lariaceae ja Hypericaceae. Lajin C. aeri- taisia eikä lajin lopullinen määritys geni- frons tunnettuja esiintymisalueita ovat Es- taalipreparaatista (GP No. 5152/2009 Bo panja, Etelä-Ranska, Italia, Sisilia, Lou- 1 Wikström) huolimatta varmuudella onnis- nais-Saksa, Kroatia, Kreikka, Marokko, tunut. Lähetin kuvat genitaalipreparaatis- Algeria ja Tunisia. Lajin ravintokasveja Suomen havainto. ta Itävaltaan tohtori Franz Pühringerille, ovat mäkimeirami (Origanum vulgare), Al Lemland Nåtö 667:310; joka on laajasti paneutunut palearktisten ajuruohot (Thymus), käenmintut (Satu- 5.6 – 6.7.2008; 1 m; lasisiipien tutkimiseen. Hän ilmoitti, ettei reja ja Calamintha) ja laventeli (Lavan- K. Vaalamo & B. Wikström osaa ko. yksilöä määrittää lajilleen, mut- dula) (Špatenka ym. 1999, Pühringer 2009). Ra- ta suvuksi hänkin vahvisti Chamaespheci- vintokasvien perusteella C. aerifronsin Taustaa. Olen ystäväni Kari Vaalamon an. Hyvä ystäväni Nils Ryrholm lähestyi esiintyminen Ahvenanmaalla ei ole täysin kanssa tutkinut feromoneja perhosten minua sähköpostitse ja kertoi kuulleensa pois suljettua. Luonnollisesti on myös mah- houkuttimina jo yli kymmenen vuoden tästä tunnistamattomasta lasisiivestä. Lä- dollista, että yksilö on saapunut Suomeen ajan. Tätä ennen olin harrastanut feromo- hetin Nilsille genitaalikuvat ja imagoku- tuotujen koristekasvien taimien mukana. nipyyntiä yksin jo toiset kymmenen vuot- via, jotka hän lähetti edelleen professo- ta, jolloin keskityin lähinnä Coleophori- ri Zdeˇnek Laštu˚vkalle Tšekin tasavaltaan. Bo Wikström dae-heimon lajeihin. Yhdessä olemme sel- Laštu˚vkalta tuli pikainen vastaus, jossa

KUVA 1. Fennoskandialle uusi lasisiipi 2a Chamaesphecia sp. (GP No. 5152/2009 Bo Wikström). Huom! Osa takaruumiista on poistettu genitaalipreparaatin tekoa varten, ja takimmainen vaalea poikkiraita ei ole näkyvissä. | FIG. 1. A new clear-wing moth (Sesiidae) to Fennoscandia — Chamaesphe- cia sp. (GP No. 5152/2009 Bo Wickström). Obs! The tip of the abdomen was removed for genital dissection, and hence the posterior whitish cross stripe is absent. 2b 2c KUVA 2. Varmentamattoman Chamaesphe- cia-lajin (a) palpit, (b) uncus-tegumen -kompleksi (c) valva. ja (d) aedeagus.

BW 2d

41 Baptria 2/2009 Harvinaiset lajit reeltaan vihreät miinat ovat suhteellisen mat lajit elävät lähinnä kallioilla elävillä vaikeasti havaittavia. Parhaiten tuoreet tammilla (Bengtsson ym. 2008). Myös syön- — Rare species miinat havaitsee tarkastelemalla lehtiä al- tijälkien tunnistamisessa on ollut epäsel- haaltapäin taivasta vasten, jolloin miina vyyttä, mutta näiden perusteella lajit voi jonkin verran tervettä lehteä huonommin helposti erottaa toisistaan. Lehden yläpin- Stigmella basiguttella valoa läpäisevänä erottuu tummana (P. Hir- nalle molemmilla lajeilla näkyy täysin sa- PM vonen, M. Mutanen, T. Mutanen & P. Välimäki, omat manlainen läiskämiina, mutta alapuolel- havainnot). le E. subbimaculella -toukat leikkaavat V-muotoisen viillon miinan lehden kes- Ectoedemia albifasciella kiruotia lähinnä olevaan osaan, mitä kaut- ja E. subbimaculella ta toukka poistaa ulostepapanat miinasta (ks. myös Bengtsson). E. albifasciellalla vas- Lajiparista E. subbimaculella on perintei- taavaa viiltoa ei ole, miina on ehjä lehden 5 mm sesti nähty levinneisyydeltään E. albifas- alapuoleltakin ja papanat pakattu miinan ciellaa rajoittuneempana. E. subbimacu- keskiruodin puoleiselle perälle. Erityises- Laji, jota on aikaisemmin ilmoitettu noin lellaa on tavallisimmin havaittu lähinnä ti E. subbimaculellan levinneisyyttä tulisi 20 havaintoa Varsinais-Suomesta ja Ahve- Ahvenanmaalla. Molemmat lajit on kui- arvioida uudelleen, sillä tietääksemme ai- nanmaalta. Osa ilmoituksista koskee lajin tenkin ilmoitettu havaitun Ahvenanmaan nakin osa Varsinais-Suomesta ilmoitetuis- tyhjiä miinoja, joten suomalaisia yksilöi- lisäksi myös Varsinais-Suomesta ja Uu- ta havainnoista perustuvat E. albifasciel- täkään ei välttämättä todellisuudessa (il- deltamaalta. Näitä, kuten muitakin Nepti- laa koskeviin virhemäärityksiin. E. subbi- moittamattomat mukaan lukien) tunneta culidae-heimon lajeja, havainnoidaan ta- maculellaa ei ole löytynyt esim. Ab Korp- juuri 20 enempää. Syksyllä 2008 monia vallisesti toukkana. Vaikka toukka olisi poosta suoritetussa perusteellisessa tam- Nepticuliidae-heimon lajeja oli keskimää- kuollut tai jo koteloitunut, tunnistaminen mella eläviä miinaajia koskevassa tutki- räistä enemmän toukkana, eikä S. basigut- ei useimmissa tapauksissa jää epäselväk- muksessa (Riikka Kaartinen, suull. tieto). Pi- tella tehnyt poikkeusta. Yhteensä toukalli- si, koska monet lajit ovat erikoistuneita dämme todennäköisenä, että E. subbima- sia miinoja ilmoitettiin havaitun 60 kappa- vain yhteen tai muutamaan lähisukuiseen culellan levinneisyys rajoittuu Suomessa letta Al Föglössä. Lajin runsautta kuvas- kasvilajiin ja toukkien syöntijäljet ovat Ahvenanmaalle, ja sielläkin lähinnä Fög- taa se, että neljän henkilön voimin etsitty- usein lajityypillisiä. Edellä mainittujen la- lön saarille. nä miinoja löytyi alle kahden tunnin työl- jien kohdalla toukkien syöntijälkien tun- Vuodelta 2008 E. albifasciellaa ilmoi- lä pitkälti toistasataa. Laji elää tammella nistaminen ei onnistu ravintokasvin eikä tettiin yhteensä 31 toukkaa Al Föglöstä (Quercus robur) (Bengtsson ym. 2008) ja tuo- elinympäristön perusteella, sillä molem- sekä Lemlannista ja E. subbimaculellaa PANU VÄLIMÄKI PM

5 mm E. subbimaculella

Ectoedemia albifasciella ja E. subbimaculella elävät kummatkin tammella ja lähinnä kallioisissa ympäristöis- sä. Syöntijäljistä voi lajit helposti erottaa toisistaan. Lehden yläpinnal- le molemmilla lajeilla Ectoedemia albifasciellan miina lehden ylä- ja alapuolelta Ectoedemia subbimaculellan miina lehden ylä- ja alapuo- näkyy täysin samanlai- kuvattuna. lelta kuvattuna. nen läiskämiina, mutta alapuolelle E. subbimaculella -toukat leikkaavat V-muotoisen viillon miinan lehden keski- ruotia lähinnä olevaan osaan, mitä kautta toukka poistaa ulostepapanat miinasta. E. subbimaculellan levinneisyys Suomessa saattaa olla rajoittunut oletettua pienemmälle alueelle.

42 Baptria 2/2009 yhteensä n. 200 toukkaa samoin Al Fög- piikki ja lajin heikko havaittavuus haa- hevissä lehtimetsissä ja lehdoissa, mikä löstä. Havainnot vakiopaikalta eivät it- vinnalla selittävät osaltaan, miksi lajia on on nykykäsityksen mukaan luonnollista. sessään ole erityisiä, mutta ne heijasta- monesti havaittu vain yksittäin. Lajin naa- Lajin on epäilty elävän lehtokuusamalla vat kautta Etelä-Suomen havaittua syksyl- raita on saatu haavimalla yleensä varhain (Lonicera xylosteum), mutta H. laspeyrel- lä miinaavien Nepticulidae- ja Gracillarii- aamulla, jolloin haaviminen on tavallises- lan ravintokasviksi ovat paljastunut eräät dae-lajien runsautta vuonna 2008. Edel- ti vaikeaa kasteen vuoksi. Illalla naaraat hernekasvit (Koster & Sinev 2003). Hernekas- listen, Stigmella basiguttella mukaan lu- ovat ilmeisimmin syvällä kasvillisuuden veista kevätlinnunherneen (Lathyrus ver- kien, lisäksi esimerkiksi Stigmella in- seassa ja siten vaikeasti tavoitettavissa. nus) esiintyminen sopii täydellisesti la- cognitella -toukkia havaittiin yksistään jin havaintohistoriaan Suomessa. Kevät- Al Lemlannissa muutamassa omenapuus- Elachista cingillella linnunherne kasvaa lehdoissa ja tuoreis- sa tuhansia (P. Hirvonen, M. & T. Mutanen, P. Vä- sa metsissä (Hämet-Ahti ym. 1984), runsaim- limäki, omat havainnot) ja Stigmella salicis- Elachista cingillellaa pidettiin pitkään millaan kasvi on juuri Etelä-Hämeessä ja ta Föglössä yhdessä pajupensaassa usei- suurharvinaisuutena, mutta viime vuosi- H. laspeyrellan esiintymisalueen pohjoista satoja tai jopa enemmän. Lisäksi lou- na sitä on opittu etsimään ja lajin elinta- puolella kasvin esiintymiskuva pirstoutuu naisimpaan Suomeen rajoittuneista lajeis- vatkin ovat saaneet lisävalaistusta. Laji on (Arderberg & Arderberg 1997a). Lisävarmuute- ta esimerkiksi pähkinällä (Corylus avel- aikainen ja aloitti 2008 lentonsa Hämees- na lajia havaittiin yhden vuorokauden ai- lana) elävät Stigmella microtheriella (Al sä jo toukokuun lopussa (J. Tabell, suull. tieto). kana toukokuussa 2008 peräti 51 yksi- Lemland, Nåtö: 50 toukkaa), S. floslac- Vastaavasti Sa Joutsenossa ja Kl Parikka- löä Ab Paraisilla — suoraan kevätlinnun- tella (Al Lemland, Nåtö: 70 toukkaa) sekä lassa 17.6. havaitut kahdeksan yksilöä oli- hernekasvustosta! Lajin esiintymispaik- tammella elävä Phyllonorycter lautellus vat kaikki naaraita (M. Mutanen, oma havain- koja kuvastaa kevätlinnunherneen lisäk- (Al Eckerö, Skag: 40 toukkaa) olivat suh- to). Hämeestä laji on kasvatettu mäkileh- si säännöllisesti juuri kuusaman runsaus. teellisen runsaita. Orapihlajilla [Cratae- tolusteelta (Brachypodium pinnatum), ja Yksilöitä saadaan usein kukkivilta kuusa- gus spp. (lähinnä C. monogyna)] elävät toukka tulee täysikasvuiseksi jo syksyllä. moilta. Mahdollisesti kuusaman esiinty- Stigmella hybnerella (Al Maarianhamina: Mäkilehtoluste ei kuitenkaan voi olla sen minen lajin esiintymispaikoilla liittyy yk- 200 toukkaa), S. oxyacanthella (Al Maa- ainoa, eikä todennäköisesti edes pääasial- sinkertaisesti siihen, että kevätlinnunher- rianhamina ja Finström: yht. 370 toukkaa) linen ravintokasvi, koska useilla Itä-Suo- neen ja kuusaman kasvupaikkavaatimuk- ja S. perpygmeella (Al Maarianhamina ja men paikoilla (Joutseno, Parikkala, Li- set ovat hyvin samankaltaisia, mutta on Finström: yht. 30 toukkaa) eivät myös- peri) ko. kasvia ei esiinny. Mahdollises- myös epäilty, että lajin aikuiset kävisivät kään tehneet poikkeusta. Toisaalta Lapis- ti laji on joko moniruokainen tai käyttää kuusaman kukilla ruokailemassa. sa miinaajia vaikutti olevan aivan poikke- mäkilehtolusteen lisäksi vähintään tesmaa uksellisen vähän tai sitten toukat eivät vii- (Milium effusum) tai metsäkastikkaa (Ca- Scythris productella västyneen kesän etenemisen seurauksena lamagrostis arundinacea) ravintokasvi- olleet vielä havaittavissa elokuussa (M. Mu- naan. Tesmaa kasvaa runsaasti mainituis- S. productella on jo joitakin vuosia tie- tanen & P. Välimäki, omat havainnot). ta paikoista ainakin Parikkalassa ja Jout- detty elävän Suomessa, mutta varsinaisia senossa. Jo Baltiassa tavataan E. cingillel- populaatioita ei ole ollut tiedossa. Vanhat Elachista vonschantzi la -lajille hyvin läheistä E. fasciolaa, joka löytöpaikat ovat toisistaan erillään, sillä elää metsäkastikalla (Kaila & Junnilainen). lajia on havaittu paitsi Ka Vehkalahdella E. vonschantzi tunnetaan koko maailmas- Niinpä suomalaisten E. cingillella -lajiksi (1960-luku), mutta myös Pohjois-Pohjan- sa vain Perämeren kaarelta. Laji kuvat- katsottujen yksilöiden määritys vaatii vie- maalla Obb Kemissä (1 ex.). S. productel- tiin Ruotsista (Svensson 1976) ja pian tämän lä lisäselvityksiä. laa on etsitty usean keräilijän voimin Ke- jälkeen se löydettiin Suomesta (Kyrki & To- min havaintopaikan läheisyydestä mone- kola 1980). Laji elää luhtakastikalla (Cala- Heinemannia laspeyrella na kesänä — vuonna 2008 aika ja paik- magrostis stricta) (Mutanen 2003) ja tunne- ka olivat oikeat. Yhdeltä paikalta ilmoitet- taan Suomessa nykyään muutamalta pai- H. laspeyrella esiintyy laajalla alueella, tiin yli 200 yksilöä, mutta näiden lisäksi kalta Perämeren rannikolta (Oba Hailuo- mutta hyvin paikoittaisena Pohjois-Karja- tiedossamme on vielä ilmoittamattomia- to, Potinlahti; Oba Haukipudas, Virpinie- la–Varsinais-Suomi -linjan eteläpuolises- kin yksilöitä. mi; Oba Oulu, Hietasaari ja Toppila; Oba sa Suomessa. Eniten havaintoja on Etelä- Kemissä laji elää jyrkän ratapenkereen Oulunsalo) (Itämies 2003). Potinlahti Hai- Hämeen lehtoalueelta. Lajin ravintokasvi ja rehevämmän noin 30-vuotiaaksi lehti- luodossa on lajin tunnetuin esiintymä, on ollut tuntematon viime aikoihin saak- puumetsiköksi vaihettuvan niityn väliin ja sieltä lajia ilmoitettiin myös vuodel- ka, minkä johdosta sen täsmällinen ha- jäävällä noin 20–30 metriä leveällä ja 60– ta 2008 (30.6.: 20 exx.), mutta edeltävä- vainnointi ei ole ollut mahdollista ja van- 70 metriä pitkällä avoimella joutomaal- nä iltana lajia havaittiin vielä enemmän (J. hemmat havainnot koskevat usein vain la. Korkea ratapenkka suojaa kohdetta te- Junnilainen, suull. tieto). Lajin hyvä vuosi an- yksittäisiä yksilöitä. Lajia on havaittu re- hokkaasti merenpuoleisilta tuulilta, minkä toi mahdollisuuden parveilukäyttäytymi- sen seuraamiseen. Yksilöt lensivät aktiivi- PM PM sesti luhtakastikkakasvustossa lyhyen aikaa auringonlaskun aikaan. Lento oli Ela- chista-lajiksi yllättävän nopeaa ja mutkit- televaa ja lentävän yksilön havaitseminen melko vaikeaa. Kenttähaavinnalla yksilöi- tä ei juuri tavoitettu myöhemmin, vaikka hetkeä aiemmin yksilöitä oli runsaasti len- 18 mm 15 mm nossa. Lyhyt vuorokautinen aktiivisuus- Heinemannia laspeyrella Scythris productella

43 Baptria 2/2009 PANU VÄLIMÄKI

Scythis productellan runsas esiintymä sijaitsee ratapenkereen viereisellä avoimella joutomaalla. Paikalla kasvaa runsaasti kuivien paikkojen kasveja, mutta perhosen ravintokasvista paikalla ei ole varmuutta — oikea vastaus saattaa olla ketomaruna tai horsma.

seurauksena paikka on mikroilmastoltaan sa on tuntematon. Mäkimeiramia ei poh- Acleris shepherdana lämmin, jopa paahteinen. Lajia havaittiin joismaiden esiintymillä kasva, eikä Ke- runsaimmin avoimen alueen läpi kulke- min esiintymän alueelta tavattu myöskään Acleris shepherdanaa on tavattu kahden valla muuta ympäristöä hieman korkeam- muita meiramin sukuisia kasveja. Ruotsis- viime vuoden aikana Suomesta kaksi yk- malla harjanteella (mahdollisesti van- sa lajin esiintymispaikoilla kasvaa tyrniä silöä, toinen Ab Turusta, toinen Kb Lipe- ha tienpohja), joka edelleen lisää paikan (Hippophae rhamnoides), mutta Kemin ristä. Laji on huonosti tunnettu ja sen se- paahteisuutta. Maaperä kohteessa on suh- esiintymisalueelta sekin puuttuu, vaikka koittaa helposti läheiseen A. aspersanaan. teellisen hienojakoista moreenia, ja tien- kasvia onkin runsaasti lähialueilla. Aikui- Tehtyjen löytöjen valossa on todennäköis- pohjaharjanteella hienojakoisempaa hiek- sia sai erityisen hyvin haavimalla tataari- tä, että A. shepherdana on Suomessa ko- kaa. Paikka on pysynyt avoimena ainakin kohokeita ja ketomarunoita, mutta nämä timainen harvinainen laji, joka elää kos- osittain ihmistoiminnan seurauksena. Ra- eivät todennäköisesti liity lajin toukka-ai- teilla niityillä paikoissa, joissa keräilyä tapenkan pensoittuminen on estetty niit- kaiseen ravinnonkäyttöön. Tataarikohok- harrastetaan vähän. Lajin ravintokasvuk- tämällä sitä koneellisesti, jolloin kohteen ki on alueella uustulokas, eikä sitä tava- si kirjallisuus tietää mesiangervon (Fili- etelä- ja lounaispuolelle ei ole päässyt ke- ta Ruotsissa lainkaan. On tavallista, että pendula ulmaria), jonka yhteenkudottu- hittymään varjostavaa puustoa. Maas- naaraat nousevat korkeammille kasveil- jen lehtien välissä toukka elää (esim. Svens- sa törröttävien lehtipuutynkien perusteel- le houkutellakseen koiraita. Toisaalta ke- son 2006). la myös itse esiintymisaluetta on jostakin tomaruna voisi tulla kysymykseen, kos- Ulkonäöltään laji eroaa A. aspersanas- syystä ajoittain raivattu. Lisäksi alueen ka se joka tapauksessa yhdistää havainto- ta erityisesti ruskeiden ja melko vahvasti kautta kulkee lenkkeilypolku, minkä ansi- paikkoja Etelä-Karjalassa ja Perä-Pohjan- verkkokuvioitujen etusiipiensä perusteel- osta etenkin tienpohjaharjanteen lakiosas- maalla. Tämän ajatuksen vastaisesti yksi la. Samaa verkkokuviointia on myös ta- sa on avointa mineraalimaata näkyvillä. S. productella -yksilö ilmoitettiin vuonna kasiivissä. A. aspersana on ulkonäöltään Vähintään paikallisesti huomionarvoi- 2008 myös Om Kalajoelta paikalta, mis- varsin vaihteleva, mutta tavallisesti etusii- sista perhosista kohteella havaittiin S. pro- sä kasvaa käytännössä vain horsmaa (Epi- pien pohjaväri on kellertävä tai punarus- ductellan ohella mm. Depressaria arte- lobium angustifolium) (M. Ahola, suull. tieto). kea. Koirasgenitaaleissa on selvä ero val- misiella, Gnorimoschema epithymellum, Kaikkia havaintopaikkoja yhdistävä hors- van muodossa, joka on A. aspersanalla Cauchas rufimitrella ja Eupithecia inno- ma tuleekin nähdä yhtenä vaihtoehtona, selvästi töpäkämpi ja kurvikkaampi. Yl- tata. Kohteen kasvillisuus on edustavaa ja koska samansukuiset lajit S. inspersel- lättävää kyllä, ero on kuvattu oikeansuun- runsaita kasveja paikalla edustavat mm. la, S. noricella ja S. fuscopterella elävät taisesti myös Razowskin (2001) kirjassa. tataarikohokki (Silene tatarica), ketoma- toukkana horsmalla. Näistä Scythris-la- Lentoajaltaan A. shepherdana on A. as- runa (Artemisia campestris) ja kultapiis- jeista ainakin jälkimmäinen elää vain ruti- persanaa jonkin verran aikaisempi ja siksi ku (Solidago virgaurea). S. productellan kuivien paikkojen kitukasvuisilla kasveil- varsinkin aikaiset A. shepherdanaa muis- ravintokasviksi on ulkomailla ilmoitettu la, jollaisia ainakin Kemissä oli suhteelli- tuttavat yksilöt kannattaa tallentaa tar- mäkimeirami (Origanum vulgare) (Bengts- sen runsaasti tarjolla. kempaa tutkimusta varten. son, 1984), mutta ravintokasvi pohjoismais- 44 Baptria 2/2009 Cnephasia incertana & Leinonen 2003). Sekä Imatralla (P. Hirvonen, le rantaviivaa liittynee lajin ravintokasvi- suull. tieto), Kajaanissa (R. Leinonen, suull. tie- en levinneisyyteen. C. incertana on tunnettu vain Ahvenan- to) että Oulussa (P. Välimäki, oma havainto) laji E. limbata elää lähinnä suurikokoisil- maalta, mutta vuonna 2008 ilmoitettiin elää lentokentällä. Vaikuttaa, että C. alti- la ristikukkaisilla (Brassicaceae) (ks. Palm yksi yksilö Manner-Suomesta Ab Houts- colana kuuluu kasvavaan lajijoukkoon, 1986). Kirjallisuudessa mainituista ravinto- karista. Löytö on maakuntahavainto- joka perinteisen maatalouden hylkäämi- kasveista (ks. Palm 1986) Suomessa esiinty- na huomionarvoinen, mutta ei erityisen sestä seuranneen elinympäristöjen vähe- vät morsinko (Isatis tinctoria), litulaukka odottamaton, koska lajin vahvimmat kan- nemisen ja laadullisen heikkenemisen jäl- (Alliaria petiolata) sekä pernaruohoista nat ovat viime vuosina olleet Al Kökaris- keen on löytänyt fysikaalisilta ominai- (Sisymbrium spp.) lähinnä rohtopernaruo- sa. Yksilö havaittiin kuivalla kalliokedol- suuksiltaan sopivan korvaavan elinympä- ho (S. officinale) ovat kaikki harvinaisia ja la, jolla kasvoi lajin ravintokasveista run- ristön lentokentiltä. maamme eteläisimpään osaan rajoittunei- saasti nurmitädykettä (Veronica chama- ta (Hämet-Ahti ym. 1984). Näistä kaksi jälkim- edrys) (ks. Svensson 2006). Muita Lounais- Aterpia chalybeia mäistä mainitaan merkityksellisiksi Ruot- Suomen kalliokedoille tyypillisiä kasveja sissa (Gustafsson 2008), mutta Palmin (1986) edustivat mm. orjanruusu (Rosa dumalis), Kysymyksessä on hyvin harvinainen kos- mukaan pääravintona olisi nimenomaan mäkitervakko (Lychnis viscaria), mäki- teita ja aluskasvillisuudeltaan reheviä litulaukka. Litulaukka sopii lajin esiinty- kuisma (Hypericum perforatum) sekä si- elinympäristöjä suosiva laji, jota on Suo- miskuvaan hyvin, sillä kasvin esiintymi- koangervo (Filipendula vulgaris). Muis- messa tavattu lentelevän mm. ranta-alpia nen ulottuu Ruotsin länsirannikolla Up- ta perhosista samalla paikalla havaittiin (Lysimachia vulgaris) kasvavilla paikoil- lantiin (Anderberg & Anderberg 1997b) ja Suo- mm. mäkitervakolla elävä Cnephasia pa- la (Svensson 2006). Korostamme kuitenkin, messa se tunnetaan hyvin paikoittaisena siuana (1 ex.), ruusulla elävä Lampro- että lajin ravintokasvi on tuntematon. Laji Ahvenanmaalla ja lounaisrannikolla (Hä- nia morosa (15 exx.) sekä mäkikuismal- on tietokannan havaintoilmoitusten perus- met-Ahti ym. 1984). Tukholman joutomail- la elävä Aplocera plagiata (1 ex.). Näistä teella havaittu Suomessa viimeksi vuonna la litulaukka on suhteellisen tavanomai- kaksi edellistä ovat useimmiten vain Ah- 1996 Ka Virolahdella (4 exx.), missä laji nen ja Suomessakin sitä tapaa nykyään venanmaalla tavattavia lajeja. L. morosaa epäilemättä ainakin tuohon saakka esiin- ainakin Helsingissä ja Turussa kaupunki- havaittiin auringon nousun aikaan ruusu- tyi vakinaisena. Vuonna 2008 laji löy- alueilla (omat havainnot). Litulaukka saattaa pensaiden ympärillä ilmoitettua enemmän tyi uudelta paikalta Itä-Suomesta rehevän olla runsastumassa, mutta jää nähtäväksi ja edellä mainittua ketoa laajemmalla alu- järven rannalta (1 ex.). Tiedossamme on yleistyykö E. limbata. eella (P. Välimäki, oma havainto). Naaraat ovat myös toinen vastaavanlainen (järvenran- koiraita vaikeammin havaittavia ja parhai- ta) ja ennen tuntematon esiintymispaikka Loxostege ephippialis ten naaraita tavoittaa pyyhkimällä haavia vuodelta 2008 (1 ex.), mutta tarkkoja tie- säästämättä ruusupensaiden aluskasvilli- toja ei tätä kirjoittaessa ollut käytettävissä. Laji, joka oli pitkään kateissa, kunnes löy- suutta. tyi Le Enontekiön Saanalta 1999 (1 ex.). Evergestis limbata Tämän jälkeen lajia on havaittu paikal- Cnephasia alticolana la ainakin vuosina 2003 (S. Nenye, suull. tie- E. limbata esitellään tässä yhteydessä, to) että 2007. Vuonna 2008 lajia ilmoitet- Lajin esiintyminen Suomessa huomattiin vaikka perustellusti sitä voidaan pitää le- tiin Le Enontekiön Tuelljehuhput-tunturil- vasta 1990-luvun alussa (Jalava 1993), vaik- viävänä lajina, joita käsitellään jäljempä- ta (Duelljehuhput) kolme yksilöä. Suurel- ka museoaineistoa lajista on aina vuosisa- nä omassa osiossaan. Lajin leviäminen la todennäköisyydellä yksilöitä oli enem- dan alusta lähtien. Laji luokiteltiin vuosi- ylsi Tanskaan vuonna 1967 ja 1980-lu- män, mutta kovan tuulen ja perhosten no- tuhannen taitteessa hävinneeksi (Rassi ym. vun puoliväliin mennessä laji oli levinnyt peuden seurauksena vain ilmoitetut yksi- 2001), mutta 40 vuoden tauon jälkeen laji Ruotsin kahteen eteläisimpään maakun- löt saatiin varmistettua (K. Männistö, suull. tie- löytyi Om Sievistä vuonna 2000 (Mutanen taan (Palm 1986). Nykylevinneisyys Ruot- to). Joka tapauksessa kysymyksessä on en- ym. 2003). Tämän jälkeen lajia on havait- sissa on länsipainotteinen ja yltää Uplan- simmäinen ilmoitettu populaatiohavainto tu ainakin Sa Imatralla ja Ok Kajaanissa. tiin (Gustafsson 2008). Suomesta ensi kerran vuosikymmeniin. Yksilöt löytyivät Duel- Vuonna 2008 C. alticolanan käytännössä vuonna 2001 havaittu laji, joka nykyään ljehuhputin ja Guonjarvarrin välisestä pu- katkeamaton havaintosarja ensilöydön jäl- elänee paikallisena, joskin harvalukuise- rolaaksosta edellisen tunturin puoleisel- keen Sievissä jatkui (2 exx.), mutta laji il- na sekä Ahvenanmaalla että Manner-Suo- ta rinteeltä, missä ne lensivät samanaikai- moitettiin myös Oba Oulusta (1 ex.). Laji men lounaisosissa. Vuonna 2008 ilmoitet- sesti B. improban (15 exx.) kanssa. Myös elää todennäköisesti ainakin piharatamol- tiin yhteensä kolme yksilöä Ab Dragsfjär- Saanalla 1999 havaittu yksilö tavattiin ni- la (Plantago major), sillä se on onnistut- distä, N Espoosta ja N Helsingissä. Ha- menomaan tihkuvesivaikutteiselta niityl- tu kasvattamaan sekä ratamon lehden alta vaintojen ajankohdat eivät sovi vaellusti- tä, mutta Palmin (1986) mukaan laji elää löydetystä kotelosta että toukasta (Itämies lanteisiin ja löytöjen painottuminen lähel- monenlaisilla tunturibiotoopeilla.

PM PM PM

16 mm 21 mm 18 mm

Aterbia chalybeia Evergestis limbata Loxostege ephippialis 45 Baptria 2/2009 PP lä erityisesti Lounais-Suomessa mäkimei- mia ilmoitettiin 20 yksilöä vuodelta 2007, ramia (Origanum vulgare) ja kangasaju- mutta 85 % yksilöistä (17 exx.) havait- ruohoa (Thymus serpyllum) kasvavilla ke- tiin yhdellä paikalla Ta Pälkäneellä — ha- doilla ja hiekkamailla, vaikka ulkomaisten vaintopaikkoja oli vain kolme. Sen sijaan havaintojen mukaan jotkin muutkin ravin- vuonna 2008 lajia havaittiin yhdeksässä tokasvit saattavat tulla kysymykseen (Mik- paikassa, äärihavainnot N Loviisasta, St kola ym. 1986). Kiikoisista, Kb Joensuusta ja Om Kärsä- mäeltä. E. expallidatan havaintopaikko- Eupithecia irriguata jen määrä nousi kahdesta (2007) viiteen (2008), äärihavainnot N Sipoosta ja Kb G. populifolia 62 mm E. irriguata löytyi Suomesta ensikerran Joensuusta. Myös havaintojen luonne ker- Ab Korppoosta 1984 (Mikkola ym. 1989). Pit- too lajien todellisesta yleistymisestä. Yhtä kähkön tauon jälkeen laji ilmotettiin vuon- E. expallidata -havaintoa (N Porvoo 2 Gastropacha populifolia na 2007 Al Lemlannista, joskin paikalta toukkaa) lukuun ottamatta havainnot kos- on ilmoittamattomia havaintoja jo paril- kivat käytännössä satunnaisesti tavattu- G. populifoliaa ilmoitettiin N Hangos- ta edelliseltä vuodelta. Vuonna 2008 lajia ja aikuisia, joita olisi tullut vastaan aiem- ta (24.6.–5.7.) ja Ab Paraisilta (1.7.). Ha- havaittiin edelleen Ahvenanmaalla, mutta minkin, jos lajien asema olisi ollut nykyi- vainnot eivät ajoitu vaellustilanteisiin. La- myös Manner-Suomessa Ab Korppoossa, sen kaltainen. Toukkahavaintojen pohjal- jin esiintymisalue on vakiintunut viimeis- Paraisilla ja Dragsfjärdissä. Manner-Suo- ta ei samanlaista johtopäätöstä voisi teh- ten vuosien aikana lounaisimpaan Suo- men havaintopaikoissa on perhosia ha- dä, koska toukkien havainnointi on vält- meen suurin piirtein Turun ja Helsingin vainnoitu yhtäjaksoisesti jo pidempään ja tämättä epäsystemaattisempaa ja sekä ha- väliselle rantavyöhykkeelle ja saaristoon. on todennäköisintä, että laji on näihin vas- vaintoponnistus että tulos vaihtelevat vuo- ta levinnyt. Toukka elää tammella (Mikkola sittain. Vuonna 2008 toukkia ei selvästi- Scopula ornata ym. 1989) ja lajin kannan suotuisan kehityk- kään etsitty, mutta viimeistään nyt on syy- sen johdosta kaikki Lounais-Suomen tam- tä kaivaa Silvosen (2003) pikkumittareiden Lajia havaittiin nyt toista vuotta peräk- mialueet ovat potentiaalisia E. irriguatan toukkia käsittelevä artikkeli esiin ja suun- käin, minkä vuoksi se käsitellään tässä esiintymispaikkoja jo nyt. Laji tulee hyvin nata alkusyksystä kuusikoihin ”piiskaa- yhteydessä, vaikka lajin kotimaisuus on valolle. maan” kultapiiskuja. vähintään kyseenalaista. Vuonna 2007 ilmoitettiin kolme yksilöä ja vuonna 2008 Eupithecia groenblomi Macaria artesiaria kaksi yksilöä N Pernajasta ja Sipoosta. ja E. expallidata Nämä havainnot, erityisesti vuonna 2008 M. artesiariaa ei tiedonantoartikkeleis- (15.8.), sopivat ajallisesti vaellustilan- Havainnot molemmista pikkumittarila- sa ole juuri huomioitu, koska lajia on pi- teisiin, eivätkä todennäköisimmin indi- jeista ovat vanhastaan keskittyneet Ete- detty kohtalaisen tavanomaisena. Todel- koi kotimaista kantaa. 1980-luvun alus- lä-Hämeeseen. Lajit onkin mielletty sisä- lisuudessa 2000-luvulla lajia ei ole tavat- sa oli kuitenkin viitteitä, että lajilla olisi maalajeiksi, jotka jopa karttavat rannik- tu kuin noin kymmenestä 10×10 km koor- ollut tilapäinen esiintymä N Hangossa (K. koa. Kuitenkin 2000-luvulla havaintoja dinaattiruudusta. Vuonna 2008 laji ilmoi- Vaalamo, suull. tieto; ks. myös Mikkola ym. 1986). on kertynyt enenevissä määrin myös ete- tettiin vain Ka Virolahdelta (4 exx.). Lajin Kahden vähintään kohtuullisen vaellus- lärannikon tuntumasta. Levinneisyyske- voimakkaimmat kannat sijoittuvat aivan kesän jäljiltä lajia kannattaa pitää silmäl- hityksen lisäksi myös lajien runsauksissa kaakkoisimpaan Suomeen, Etelä-Pohjan- tapahtuneet muutokset ovat samansuun- maalle sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kes-

PM taisia. 2000-luvun alkupuolelta jatkuneen ki-Pohjanmaan rajaseuduille. Muualta la- heikon jakson jälkeen sekä E. groenblo- jia on tavattu etenkin viime aikoina vain mi että E. expallidata ovat runsastumas- yksittäin, minkä seurauksena mahdollis- sa. Vuonna 2008, edeltävää lajia ilmoitet- ten paikallispopulaatioiden nykytilaa on tiin 18 (keskiarvo 2000–2007: <4 exx.) ja vaikea arvioida. Lajin ravintokasveiksi on jälkimmäistä 11 yksilöä (<2 exx.). Yksilö- mainittu erilaiset pajut (Salix spp.) (Mikko- määrää paremmin lajien aseman muutosta la ym. 1989), mikä on mahdollisesti osaltaan kuvaa havaintopaikkojen lisääntyminen, johtanut lajin ylenkatsomiseen. Levinnei- 20 mm sillä harvinaisetkin lajit voivat olla paikal- syyskuvansa perusteella M. artesiaria ei lisesti runsaita. Esimerkiksi E. groenblo- todellakaan ole joka pajukossa tavattava Scopula ornata, m

PM PP PP

17 mm 17 mm 20 mm

Eupithecia irriguata, m Eupithecia groenblomi, m Eupithecia expallidata, m

46 Baptria 2/2009 PANU VÄLIMÄKI

Tulvamittarin (Macaria artesiaria) ravintokasveiksi mainitaan erilaiset pajut, mutta ainakin pohjoisempana lajia tavataan vain hanhenpajua kasvavilla hiekkapohjaisilla nummilla. laji, vaan joko sen ravintokasvivalikoi- lystä, mutta onko se todella näin harvalu- ma on oletettua rajallisempi tai sitten jo- kuinen. Etenkin Kaakkois-Suomessa kan- kin muu, kuten elinympäristön rakenteel- nattaa laittaa talteen Alcis-suvun mittarei- reilta. Vuonna 2008 lajia ei ilmoitettu kuin liset ominaisuudet määrittelevät populaa- ta, joiden etusiiven ulomman poikkiviirun yksi yksilö, mutta ilmoitus tuli yllättäväs- tioiden elinkelpoisuutta. Molemmat lajin ulkopuolelta löytyy jyrkkärajainen pohja- tä paikasta Le Enontekiön kaakkoisosasta pohjoisimmista esiintymispaikoista Om väriä tummempi lautuma (ks. lajista esitetty käsivarren tyveltä Leppäjärveltä. Siikajoella ja Oba Hailuodossa ovat avoi- kuva Välimäki ym. 2008). mia, pensaikon merenpuoleiselta tuulel- Polypogon lunalis ta suojaamia lämpimiä hiekkakenttiä. Li- Cleorodes lichenarius säksi kohteita yhdistää avoimella hiekalla P. lunalis havaittiin vuonna 2008 N Por- kasvavat hanhenpajut (Salix repens), joi- Tästä yleensä vain Al Jomalan kahdella voossa. Laji on käynyt todella harvinai- den läheisyydestä aikuisia helpoimmin ta- vakiopaikalla havainnoitavasta lajista il- seksi ja Lounais-Suomen ulkopuolelta sitä voittaa (P. Välimäki, omat havainnot). Rantaniit- moitettiin neljä toukkahavaintoa kevääl- on 2000-luvulla ilmoitettu havaitun vain tyjen reunapajukoiden [lähinnä kiiltoleh- tä 2008 Al Sundista. Aiemmissa tiedonan- kerran (Sa Imatra 2007). Ainoa selvä po- tipajua (S. phylicifolia)] läheisyydestä la- noissa mahdollisena pidetyistä populaati- pulaatio lajilla on Ab Dragsfjärdissä (ha- jia ei ole Pohjois-Pohjanmaalla havaittu, oista Hankoniemen ympäristössä ei kerty- vainnot 2005, 2006 ja 2007). Sekä vuoden vaikka kyseisessä elinympäristössä per- nyt lisänäyttöä. Lajia kannattaa kuitenkin 2008 (6.–11.8.) että 2007 (26.7.) havain- hosten havainnointi on perinteisesti ollut etsiä kaikilta rustojäkäliä (Ramalina spp.) not sopivat ajallisesti vallinneisiin lähiva- aktiivista. kasvavilta paikoilta etenkin alkukevääs- ellustilanteisiin, mutta todennäköisemmin tä, jolloin talvehtivat toukat ovat kohtuul- laji esiintyy harvinaisena ja paikoittaisena Alcis bastelbergeri lisella vaivalla löydettävissä puiden run- Etelä-Suomessa. goilta (Välimäki ym. 2008). A. bastelbergeri on edelleen kovin yksit- Cucullia artemisiae täin havaittava, mutta välivuoden 2007 Grammia quenseli jälkeen laji joka tapauksessa löytyi jälleen Lajilla oli vaihteeksi vaisumpi vuosi mo- Ka Virolahdelta (1 ex.) samassa ruudussa Laji on aiemmin tunnettu Lkoc Kittilästä nen hyvän vuoden jälkeen. Yksi C. ar- kuin vuosina 2004–2006. Havainnon ai- Pallastunturilta (Marttila ym. 1996), mutta ny- temisiae -toukka löydettiin Ta Nastolas- kaan (16.–25.7.) ei ollut vaellustilantei- kyisin se tunnetaan yhteensä vain muuta- ta 2002, ja lajin esiintyminen laajemmin ta ja lajin kotimaisuudesta ei liene epäi- malta Le Enontekiön ja Li Utsjoen tuntu- Etelä-Suomessa huomattiin 2003 (Nup- ponen 2003). Vuonna 2008 lajia havaittiin PM PP vain Ka Haminassa (3 exx.) eli suppeam- min ja yksilömäärältään selvästi harvalu- kuisempana sitten vuoden 2002. Mahdol- lisesti yksilöitä ei kylmän kesän seurauksena kuoriutunut, syntyneet toukat eivät menestyneet tai havainnointiaktiivisuus laski viime vuosista. Kaksi viimeistä se- litystä eivät tunnu uskottavilta, sillä elin- 25 mm 28 mm tavoiltaan käytännössä samanlaisen ja sa- moilla paikoilla tavattavan lähilajin C. ab- Macaria artesiaria Polypogon lunalis sinthiin kohdalla vastaavaa romahdusta ei

47 Baptria 2/2009 tapahtunut [960 exx. (2007) vs. 857 exx. raisilta, missä paikallispopulaatio vaikut- lanteiden ulkopuolelta, eikä lajin kotimai- (2008)]. Itse asiassa C. absinthiin leviä- taa mahdolliselta. suudesta ole epäilystä. minen näyttää edelleen jatkuvan sillä si- sämaassa laji havaittiin entistä pohjoisem- Phragmatiphila nexa Anorthoa munda pana kautta levinneisyysalueen, Ta Noki- alla ja Sa Imatralla. Laji, jota on Suomessa havaittu vain muu- A. mundaa havaittiin vuonna 2008 yhteen- tamia yksilöitä. 2000-luvun aiemmat löy- sä kahdeksan yksilöä, mikä on toiseksi Ipimorpha contusa döt ovat N Kirkkonummelta (2005) ja Kb eniten koko 2000-luvulla (2004: 10 exx.). Kiteeltä (2007). Suomessa havaitut yksilöt Havainnot jakautuivat koko etelärannikon 1990-lopulla I. contusa esiintyi verraten on tulkittu harhailijoiksi, koska havainnot matkalle N Hangosta Ka Virolahdelle. Ha- laajalla alueella Kaakkois- ja Itä-Suomes- koskevat yksittäisiä yksilöitä eikä samoil- vainnot liittyvät ajallisesti huhti- ja tou- sa, mutta 2000-luvulle tultaessa laji oli hä- ta paikoilta ole havaintoja peräkkäisil- kokuun vaihteen vaellustilanteeseen eikä vinnyt. Vuoden 1999 jälkeen laji havait- tä vuosilta. Vuoden 2008 havaintojen pe- kotimaisia populaatioita ole ilmoitettu. tiin lupauksia antavasti Ka Virolahdel- rusteella vaikuttaa siltä, että kysymykses- A. munda voidaan kuitenkin perustellus- la, Kotkassa ja Kb Tohmajärvellä vuonna sä on sittenkin kotimainen laji. Erään sisä- ti pitää vähintään potentiaalisena tilapäis- 2004. Tosin havaintopäivämääriä edelsi vesistön rantaviivan läheisyydestä havait- viipyjänä Suomessa. Ensinnä, 1990-lu- hyvän oloinen, mutta lyhytaikainen vael- tiin valorysillä yhteensä neljä yksilöä kah- vun puolivälin tienoille saakka lajilla oli lustilanne Kaakkois-Suomeen. Vastaa- desta vierekkäisestä 1×1 km koordinaatti- kotimainen kanta Ab Turun Ruissalos- vasti vuoden 2008 havainto Ta Hattulas- ruudusta kahden viikon jaksolla. Havain- sa, mutta populaatio taantui ja mahdolli- sa tehtiin heti lähivaellukselle soveliaan topaikkojen läheisyydessä kasvaa sorsi- sesti hävisi vuosikymmenen loppupuolel- säätilanteen jälkeen (9.–11.8.). Tuoreem- moita (Glyceria sp.), jotka mainitaan lajin la. Toisaalta myös havaintoaktiivisuus vä- mista havainnoista ainoastaan heinäkuun ravintokohteiksi (Skou 1991). Mahdollisen heni samanaikaisesti alueen suojelusään- loppupuolella 2006 Ka Virolahdelta löy- pääravintokasvin isosorsimon (G. maxi- nösten tiukentuessa. Toiseksi, laji ei ole tynyt yksilö on selvemmin vaellustilantei- ma) esiintymisestä ei kuitenkaan ole var- etelämpänä sidoksissa yksinomaan tam- den ulkopuolelta. Joka tapauksessa lajilla muutta. Havaintohistorian perusteella vai- meen, vaan elää monilla muillakin lehti- on taipumus vaelluksiin, sillä pitkään van- kuttaa siltä, että P. nexa on alueella uudis- puilla, kuten jalavalla (Ulmus), pajuilla ja hoja Suomen havaintoja pidettiin nimen- tulokas. haavalla (esim. Mazzei ym. 1999, ks. myös erilli- omaan vaelluksia koskevina (Skou 1991). nen laatikko perhosten ravinnonkäytöstä; s. 62– Mahdollisesti etenkin rannikolla havaitut Mythimna turca 63). Kysymyksessä on todennäköisesti il- yksilöt ovat lähtöisin maamme eteläpuo- mastorajoitteinen laji, joka hyötyy ennus- lelta esimerkiksi Baltiasta. Jos I. contusa Laji runsastui vuosi vuodelta 2000-luvun tetusta ilmaston lämpenemisestä. elää paikoittaisena Etelä-Suomessa, haa- alussa ja muutamassa vuodessa sitä pidet- valla (Populus tremula) elävänä lajina (ks. tiin kohtalaisen tavanomaisena. Huippu- Xestia lyngei Skou 1991) se olisi oudon harvalukuinen. vuoden 2005 jälkeen havaintomäärät ovat Lajin esiintyminen ulottuu Keski-Euroo- pudonneet ratkaisevasti. Alkuun vaikut- Yksi tunnetuista X. lyngein vakioesiinty- passa lännessä Saksaan, mutta levinnei- ti, että lajin yleistymisen seurauksena ha- mistä sijaitsee Le Enontekiön Saanalla. syys painottuu Itä-Eurooppaan manterei- vaintoja jäi ilmoittamatta, mutta viimeis- Laji elää liuskekivikoissa, joita Saanalla sen ilmaston alueelle (Fibiger & Skule 2007). tään nyt on selvää, että laji on todella har- on lähinnä koillisen ja pohjoisen puolei- Ilmastolliset tekijät saattavat rajoittaa la- vinaistunut. Vuodesta 2001 vuoteen 2006 silla rinteillä. Elinympäristön rajallisuu- jin yleistymistä Suomessa. lajia ilmoitettiin koko etelärannikolta kes- den seurauksena lajia on pystytty havain- kimäärin 27 yksilöä vuodessa. Vielä 2007 noimaan monia muita lajeja tehokkaam- Apamea anceps lajia ilmoitettiin usealta paikalta Porkka- min, mutta silti se on ollut lähes kateissa lanniemestä länteen (20 exx.) ja yhdestä jo useamman vuoden. Yksittäisiä yksilöitä A. ancepsista tulee auttamatta ensimmäi- ruudusta Kaakkois-Suomessa Ka Virolah- on lajin alemmuustilasta huolimatta saa- senä mieleen Tulliniemen uimaranta Han- delta (2 exx.). Vuonna 2008 lajia ilmoi- tu, mutta useimmin laji on jäänyt havait- gossa, vaikka lajia muuallakin Hankonie- tettiin yhteensä vain viisi yksilöä kahdes- sematta. Suurin osa 2000-luvulla tietoon mellä tavataan. Vuoden 2008 havainnoista ruudusta N Helsingissä ja yhdestä ruu- tulleista yksilöistä on ns. takatuntureilta, ta (21 exx.) 95 % (20 exx.) ilmoitettiin jäl- dusta Ka Virolahdelta. Havainnot (30.6.– missä lajia havaittiin Urtasvaaralla myös leen Hankoniemen kärjestä Tulliniemen 16.7., 11 –27.7., 13.–19.7.) ovat kuitenkin Kesällä 2008 (1 ex.). Yllättävintä oli, että ympäristöstä. Lisäksi laji havaittiin nyt Virolahden myöhäisempää löytöä (26.7.– X. lyngein voi sanoa olleen jopa runsas toistamiseen Varsinais-Suomesta Ab Pa- 11.8.) lukuun ottamatta selvästi vaellusti- Saanan vakiopaikalla. Heinäkuun kahden

PM PM PP

28 mm 27 mm 40 mm

Ipimorpha contusa Phragmatiphila nexa Mythimna turca

48 Baptria 2/2009 ensimmäisen viikon aikana havaittiin yh- TIMO LEHTO teensä 60 yksilöä, joista 32 ensimmäisen viikon aikana. Osatekijänä havaintojen runsaudessa oli kokeiluluontoisesti aloitettu tunturiperhosseuranta ja siitä seuran- nut havaintoponnistuksen kasvaminen ky- seisellä paikalla, mutta yli 10 yksilön havaitseminen yhden päivän aikana vahvis- taa lajin olleen harvinaisen runsaskin.

Noctua janthina

Noctua-suku oli yhtenä edellisessä suur- perhostiedonannoissa (Välimäki ym. 2008) tarkastelluista menestyksellisistä lajiryh- mistä. Yleisestä linjasta poiketen, N. janthina -havainnot eivät runsastuneet, vaan pikemminkin päinvastoin, sillä orastava noususuhdanne tyrehtyi vuosien 2006 ja 2007 nollahavaintoihin. Vuonna 2008 laji kuitenkin havaittiin jälleen (3 exx.). Yksi yksilöistä havaittiin N Helsingissä (18.– 25.8.) ja kaksi Ab Houtskarissa (30.7.). Houtskarin yksilöt edustavat todennäköi- sesti kotimaista kantaa, sillä ne saatiin lajin oletetun esiintymisalueen ytimestä (lounainen ulkosaaristo) aikana, jolloin vaellusvirtauksia ei ollut. Päinvastaisis- ta syistä Helsingin yksilö voidaan tulkita vaeltajaksi. N. janthe (ja N. tertia) erotet- tiin omiksi lajeikseen N.janthinasta vasta Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) ei ole tunnettu päiväperhoskukka, mutta monia muita perhosia siltä tapaa. Runsaana pietaryrtin kukilta tavattavia lajeja ovat esim. loppukesän yökköset Euxoa 1990-luvulla (Mentzer ym. 1991), mutta vii- recussa, E. tritici s.l., E. nigricans, E. cursoria, Agrotis vestigialis, Spaelotis suecica sekä keltasii- me aikoina ”janthina”-kompleksin tak- vet Eilema lurideolum ja E. complanum. Mikroista mm. Isophrictis striatella sekä Choreutis diana sonien asema on kyseenalaistettu. Plont- viihtyvät hyvin pietaryrtin kukilla. ke ym. (2005) ovat esittäneet, että Länsi- ja Pohjois-Euroopassa esiintyvä N. janthe ja idempänä Kaakkois-Euroopassa esiintyvä exx.), Ok Kajaanissa (2004: 42 exx.), Obb havaittu yhden yön aikana noin 40 yksilöä N. tertia tulisi käsittää N. janthinan syno- Rovaniemellä (vuosittain 1990–1999). pietaryrtin (Tanacetum vulgare) kukilla nyymeinä. Johtopäätös saattaa olla häti- 1990-luvun alusta vuoteen 2006 eteläi- (P. Välimäki & M. Mutanen, omat havainnot). Täl- köity ja lisäselvitykset ovat tarpeen, siksi sen Suomen harvat havainnot olivat haja- löinkään ei yhtään yksilöä nähty lennossa, N. janthea on edelleen syytä pitää N. jan- naisia ja koskivat lähinnä yksittäisiä yk- vaan perhoset ilmeisesti nousivat kukil- thinasta erillisenä taksonina. silöitä. Viidalepp ja Mikkola (2007) lista- le suoraan pietaryrttikasvustosta. Lisäk- sivat E. recussan yhdeksi mahdolliseksi si ensimmäiset yksilöt ilmaantuivat vasta Euxoa recussa pohjoiseen vetäytyjäksi, joskin tuskin il- sydänyöllä — selvästi myöhemmin kuin mastollisista syistä. Vuonna 2007 lajia ha- samansukuiset E. tritici- (s.l.) ja E. nig- E. recussa -havainnot kuuluivat ehdot- vaittiin kolmesta paikasta Etelä-Suomes- ricans. Vuoden 2008 havaintojen pohjal- tomasti kesän 2008 kohokohtiin. Laji on sa (N Tammisaari, Hyvinkää ja Helsinki) ta on todennäköistä, että E. recussaa löy- Suomessa ollut runsaimmillaan 1960- ja ja sama positiivinen suuntaus jatkui edel- tyy laajemmin Helsingin ympäristön maa- 1970-lukujen taiteessa (ks. Mikkola & Jalas leen. Vuonna 2008 lajia ilmoitettiin Kes- perältään hienojakoisilta joutomailta. 1977), mikä on nähtävissä myös tietokan- ki-Pohjanmaan lisäksi jälleen N Tammi- nassa, vaikka vanha havaintoaineisto on saaresta ja kolmesta eri paikasta N Hel- luonnollisesti kauttaaltaan hyvin epätäy- singistä. Kultakin paikalta ilmoitettiin ha- dellinen. Tämän jälkeen lajin kannat ro- vaitun vain yksi yksilö. Havainnot koske- TL mahtivat Etelä-Suomessa ja pitkään aino- vat todennäköisesti valopyyntiä ja siksi la- at varmat esiintymät olivat Ahvenanmaal- jin runsautta kyseisillä paikoilla on mah- la (Skou 1991). Esimerkiksi ainakin vielä dotonta arvioida. E. recussa tulee valolle, 1990-luvulla laji havaittiin säännöllises- mutta kukilta se on havainnoitavissa pa- ti Al Kökarissa (J.-P. Kaitila, suull. tieto). E. re- remmin. Kajaanissa valorysäsaaliit ovat cussaa on pyritty havainnoimaan syste- vuosittain vaihdelleet samalla paikalla yk- maattisesti sopivan tuntuisilta paikoilta jo sittäisistä kymmeniin, vaikka laji on ak- vuosia ja paikallisia, jopa runsaita esiin- tiivihavainnoinnin perusteella esiintynyt 35 mm tymiä tunnetaan ainakin Om Kalajoel- koko seuranta-ajan paikalla runsaana (R. la (2008: 6 exx.), Om Lohtajalla (2007: 7 Leinonen, suull. tieto). Rovaniemellä lajia on Euxoa recussa

49 Baptria 2/2009 liene edes aktiivisesti havainnoitu, joten Toki on myönnettävä, että jälleen havain- Uudistulokkaat laji asema on siinä mielessä muuttumaton. to ajoittuu yhteen vuoden 2008 harvois- — Newcomers ta vaellustilanteista, jolloin esimerkik- Cameraria ohridella si P. xylostellaa havaittiin Al Lemlannis- Edellisissä tiedonantoartikkeleissa (Muta- sa (2 exx.). Lajin ravintokasvi on epäsel- nen ym. 2007, Mutanen ym. 2008a, Välimäki ym. Lajin toukkia löytyi heinäkuun puolivä- vä, mutta se elänee ainakin joillakin ruu- 2008, Mutanen ym 2008b) on käsitelty lajeja, lin jälkeen N Hangosta ainakin kahdesta sukasveilla (ks. Mutanen ym. 2008b). joiden esiintyminen paikallisena on kat- erillisestä hevoskastanjaryhmästä (Aescu- sottu todennäköiseksi tai vähintään mah- lus hippocastaneum). Parhaimmalla pai- Oxyptilis tristis dolliseksi lähitulevaisuudessa (Tauluk- kalla toukkia oli lähes joka lehdessä, yk- ko 1, sivu 54). Tällaisiksi lajeiksi on arvioi- silömäärän toukallisissa lehdissä vaihdel- Harvinaisena vaeltajana Suomessa pidetty tu Bucculatrix noltei, Cameraria ohridel- lessa yhdestä neljään. Lajin kasvattami- O. distans paljastuikin yksityiskohtaisem- la, Scrobipalpa proclivella, Acleris cris- nen osoittautui kuitenkin yllättävän han- massa tarkastelussa lajiksi O. tristis. Sa- tana, Archips crataeganus, Oxyptilis tris- kalaksi. Noin 200 toukasta kuoriutui vain moin taksonin asema on selvästi muuttu- tis, Malacosoma neustria, Macroglossum kuusi aikuista saman syksyn aikana, vaik- nut. Vuonna 2008, lajia ilmoitettiin kaksi stellatarum, Limenitis camilla, Apatura ka toukat eivät kaikesta päätelleen olleet yksilöä samalta paikalta Ab Dragsfjärdis- ilia, Cyclophora annularia, Cyclophora loisittuja. Toisaalta tiedetään, että vaikka tä. Lisäksi ilmoittamattomia havaintoja on quercimontaria, Chloroclystis v-ata, Ar- laji muodostaa uusia sukupolvia koko ke- enemmänkin alueelta, missä lajia on jo ai- giopis marginaria, Cerura erminea, Pe- sän ajan, osa kunkin sukupolven kotelois- empina vuosina havaittu. Edellä mainitut ridea anceps, Meganola albula, Phrag- ta jää talvehtimaan (ks. Lehto & Kaitila 2004). yhdessä vanhempien havaintojen (ks. Mu- matobia luctifera, Calyptra thalictri, Eu- Näin oli tässäkin tapauksessa, sillä touko- tanen ym. 2008b) kanssa viittaavat voimak- carta virgo, Cucullia fraudatrix, Xanthia kuun lopulla 2009 yksilöitä kuoriutui lisää kaasti lajin kotimaisuuteen. gilvago, Hydraecia ultima, Sedina buett- samasta kasvatuksesta. Havainto kuiten- neri, Pachedra sagittigera, Noctua inter- kin varmistaa jo aiemman käsityksen, että Macroglossum stellatarum posita ja Eugraphe sigma. kysymyksessä on varmuudella kotimai- Muutaman edellä mainitun lajin koh- nen laji. Lajia on ilmoitettu ensihavainnon Vuonna 2006 M. stellatarum oli ehkä dalla havainnot viime vuosilta ovat kiistä- 2006 jälkeen Hangon lisäksi N Espoosta, kaikkien eniten huomiota herättänyt yk- mättä koskeneet paikallisia yksilöitä, mut- mutta todennäköisesti esiintymiä on lajin sittäinen laji — aikuisia ja toukkia löytyi ta arviointia on aina häirinnyt lajien len- ravintokasveja kasvavilla paikoilla pitkin yhteensä tuhatmäärin pitkin kesää. Kotiu- toaikaan osuneet vaellustilanteet. Vuo- eteläistä Suomea. tumista pidettiin mahdollisena, koska yksi 2008 tarjosi olosuhteiltaan hyvän mah- silömäärä oli valtava ja talvehtimassa ole- dollisuuden tarkastella leviämässä olevik- Scrobipalpa proclivella via yksilöitä oli havaittu myös Ruotsissa. si arvioitujen lajien tilannetta. Olosuhteet Vuonna 2007 havaittu yksilömäärä oli kui- olivat kaksijakoiset — leutoa talvea ja ai- Laji, joka ilmoitettiin maalle uutena vuon- tenkin monien pettymykseksi hyvin alhai- kaista kevättä seurasi toukokuun hallajak- na 2006 N Helsingistä, minkä lisäksi la- nen (12 exx.), joskin edelleen selvästi pit- so ja keskimääräistä selvästi viileämpi ja jia on havaittu ainakin N Hangossa. La- kän ajan keskiarvoa korkeampi (<5 exx.). ainakin paikoin myös sateisempi kesä (Il- jin ekspansiivisen luonteen perusteella Varhaisin yksilö havaittiin vasta 17.5. eli matieteen laitos 2008b; 2009, Saarinen 2009), ja Suomalaiset havainnot yhdistettiin pai- varsin myöhään Suomessa talvehtineeksi mikä parasta, vaellustilanteita ei käytän- kallisiin populaatioihin, vaikka vakiopai- yksilöksi ja lisäksi otollisen vaellustilan- nössä juuri ollut. kalla Helsingin Harakassa lajia ei vuon- teen vallitessa. Toisaalta kaikki ensimmäi- Vuonna 2008 ei ilmoitettu yhtään ha- na 2008 havaittukaan. Ongelmalliseksi sen sukupolven havainnot olivat eteläisel- vaintoa lajeista B. noltei, A. crataeganus, lajin aseman tulkinnan on tehnyt se, että tä rannikkoalueelta, missä laji oletettavas- M. neustria, L. camilla, C. annularia, C. molemmilta tunnetuilta havaintopaikoilta ti onnistuneimmin talvehtisi, jos talvehti- quercimontaria, P. anceps, M. albula, P. saadaan myös runsaasti vaeltajia. Laji on si. Vuonna 2008 laskeva suuntaus jatkui luctifera ja P. sagittigera. Näistä A. cra- kuitenkin selvästi kotimainen, sillä vuon- ja lajia ilmoitettiin pitkä aikaisen keski- taeganus ja C. quercimontaria ovat ol- na 2008 Hangon esiintymispaikalta löytyi arvon mukaisesti vain viisi yksilöä. Edel- leet voimakkaimmin sidoksissa vallinnei- viimein myös lajin toukka (1 ex.). lisen vuoden tapaan ensimmäiset yksilöt siin vaellustilanteisiin ja niiden kotiutu- havaittiin talvehtineiksi turhan myöhään minen vaikuttaa nykyisellään epätoden- Acleris cristana vasta kesäkuun alkupuolella Oa Ilmajoel- näköiseltä. L. camilla, P. anceps, M. albu- ta (8.6.: 1 ex.) Ab Paraisilta (9.6.: 3 exx.) la, P. luctifera ja P. sagittigera ovat koko- Lajin ensimmäiset havainnot Al Lemlan- touko- ja kesäkuun vaihteessa Lounais- ja naisuudessaan olleet vain yksittäisten ha- nista 2006 osuivat syksyn kahteen erilli- Länsi-Suomessa vallinneen lounaisvirta- vaintojen varassa ja arviot niiden kotimai- seen vaellustilanteeseen. Vuonna 2008 uksen jälkeen. Kysymyksessä olivat siis suudesta saattoivat ylipäätään olla turhan laji havaittiin samoin Al Lemlannissa (1 suurella todennäköisyydellä vaeltaneet optimistisia. M. neustrian ja C. annulari- ex.), mutta tällä kertaa talvehtimisen jäl- yksilöt. Lisäksi mahdollisesti olosuhteil- an kohdalla arviot kotimaisuudesta olivat keen toukokuun alussa. Meren pintave- taan epäedullinen kesä esti lajin lisäänty- sen sijaan realistisempia, sillä molempia den alhainen lämpötila rajoittanee perhos- misen Suomessa, sillä vain yksi yksilö il- havaittiin edellisiin nähden runsaasti. Toi- ten liikkuvuutta varhain keväällä ja siksi moitettiin kesäkuun alun jälkeen Ab Poh- saalta edullinen kehitys näyttää nyt pysäh- kevätvaellukset ovat syysvaelluksia epä- jasta (23.10.). tyneen, vaikka yhden vuoden havaintoai- todennäköisempiä, minkä perusteella vii- neistoon perustuvat johtopäätökset ovat meinen havainto koskee mitä suurimmal- Apatura ilia kovin epävarmalla pohjalla. B. nolteita ei la todennäköisyydellä kotimaista kantaa. 50 Baptria 2/2009 A. ilian kotimaisuudesta ei ole epäilystä, Huhtimittareita havainnoimassa vaikka kanta on ollut huomattavassa las- Timo Lehto kusuhdanteessa 2006 huippuvuoden jäl- keen. Vuonna 2008 lajia ilmoitettiin yh- teensä 34 yksilöä Ab Dragsfjärdistä N Helsinkiin ulottuvalta rannikkoseudulta, mikä näyttää kahden edellisen vuoden aikana vakiintuneen lajin esiintymisalueek- si (ks. myös Välimäki 2009).

Chloroclystis v-ata

Lajia voidaan tietyin varauksin pitää Suo- meen kotiutuneena, vaikka havaintomää- rät ovat edelleen vähäisiä. Vuonna 2008 lajia havaittiin kolmesta paikasta Ka Vi- rolahdelta (18.–24.8.), N Hangosta (10.– 23.5.) ja N Sipoosta (16.8.) kahtena su- kupolvena yhteensä kuitenkin vain 3 yk- silöä. C. v-atan kotimaisuus on perustel- tua, koska esimerkiksi Hankoniemellä lajia on havaittu vuodesta 2005 säännölli- TIMO LEHTO Kuivan tammenlehden väristä huhtimittaria voi sesti vuosittain. Sipoon ja etenkin Viro- lajin elinpaikoilta löytää esimerkiksi otsalampun lahden havainnot ovat huomattavan itäisiä avulla. Lennossa perhonen näyttää vaalealta. suhteessa lajin oletettuun levinneisyysalu- eeseen Suomessa ja lisäksi havaintopäivä- määrät viittaavat elokuun puolivälin vael- Vuonna 2008 löytyi vihdoin huhtimittarin (Agriopis marginaria) paikalli- lustilanteeseen. Laji tulee heikosti valo- nen esiintymä Suomesta. Monet aiempien vuosien havainnot Lounais- pyydyksiin ja lisäksi sekoaa kuluneena Suomesta ja Uudeltamaalta ovat koskeneet vain yksittäisiä yksilöitä. helposti pikkumittarisakkaan. Heti huhtikuun 2008 alkupäivinä Karl-Erik Lundstenin ansiokas etsintä tuotti tulosta eräässä pääkaupunkiseudun lehdossa ja muutaman päivän Argiopis marginaria sisällä ’Kalle’ teki havaintoja useasta koirasyksilöstä. Takana oli leuto, Suomen etelärannikolla lähes lumeton talvi. Lajia ilmoitettiin N Espoosta peräti seitse- män yksilöä, mikä on suurin piirtein yhtä eväällä 2009 sää eteni tavan- myös laajemmalti, alueen varjoisampia paljon kuin kaikki entiset havainnot yh- omaisemmin. Lumet sulivat huh- alarinteitä myöten. teensä. Espoon havainnot olivat samal- tikuun alkupäivinä, juuri en- Kirjallisuus ja puheet lajin käyttäyty- ta paikalta ja edustivat varmasti paikal- K nen lämpimiä pääsiäispyhiä. Tällöin alkoi misestä ulkomailla kertovat, että huhtimit- lista kantaa (ks. myös erillinen tietolaatikko lajin myös huhtimittareiden lento ja perhoshar- tari tulee valolle, joskin monien mittarila- havainnoinnista). Laji on vaikeasti havaitta- rastajat heräsivät. Lämpimälle — runsaas- jien tavoin huonosti. Muun muassa ruot- va, koska se ei juuri tule valolle, vaan on ti tammea, mutta myös kuusta, koivua, salaisten nettitietokantaan on lajin yksi- parhaiten havaittavissa aktiivisella haavi- pihlajaa ja pähkinää kasvavalle lehtorin- löitä ilmoitettu usein heikkotehoisten pi- pyynnillä. Vaikeasti havaittavana ja mo- teelle kertyi useita harrastajia havainnoi- havalojen alta ja Suomen Perhoset – Mit- nilla lehtipuilla elävänä lajina (ks. Mikko- maan tätä mittariperhosunelmaa. Laji lu- tarit 2 -kirjassa (Mikkola ym., 1989) hyväksi la ym. 1989), A. marginaria saattaa esiintyä keutuu kevään aikaisimpiin kuoriutujiin havainnointitavaksi on mainittu taskulam- huomattavasti tunnettua laajemmin, johon ja esimerkiksi Keski-Euroopassa perho- pulla rungoilta perhosten etsiminen. Näi- myös aiemmat yksittäishavainnot viittaa- sen lento alkaakin joskus jo tammi–hel- tä tietoja ja Karl-Erik Lundstenin anta- vat. mikuussa. Ensimmäisiin koirasyksilöihin mia viisauksia hyödyntäen toimimme me- törmättiin paikalla jo 10.4., jolloin varjoi- kin perhosen esiintymispaikalla käyneet. Cerura erminea simmat ja kosteimmat metsänkohdat oli- Generaattorit, kaapelit ja lakanat jätimme vat vielä lumen peittämiä. Useita huhti- suosiolla komeroihin odottelemaan kesäi- Kiistatta kotimainen laji, jonka 2000-lu- mittareita nähtiin samana iltana, joten len- sempiä aikoja. Mukaan paikalle otimme vun alusta jatkunut yhtenäinen havainto- to on todennäköisesti alkanut jo aiemmin. otsalamput, ja minä lisäksi kameran. historia jatkui edelleen. Lajia havaittiin Lento vilkastui päivä päivältä ja oli vilk- kahdeksan yksilöä ydinesiintymisalueella kaimmillaan noin pari viikkoa ensimmäi- Elämää paikan päällä Helsingistä itään (N Sipoo 2 exx., Ka Vi- sen havaintopäivän jälkeen. Alkuun yksi- rolahti 2 exx., Sa Valkeala 1 ex., Sa Lap- löitä tavattiin vain alueen kaikkein lämpi- 11.4.2009 peenranta 1 ex., Ta Kouvola 1 ex.). Lisäk- mimmästä kohdasta muutaman aarin alu- Ilta hämärtyy yöksi. Tehokkaiden otsa- si laji havaittiin ydinalueen länsipuolella eelta, mutta myöhemmin yksilöitä nähtiin lamppujen valossa tulee tunne, että päi- N Tammisaaressa (1 ex.).

Calyptra thalictri 51 Baptria 2/2009 TIMO LEHTO

Kuvausvaiheessa kamera osui epäonnekseni oksaan, joten huhtimittaripariskunnan asento ei Otsalamppuja ei kannata unohtaa ole täysin luonnollinen. Naaraan tynkämäiset siivet erottuvat kuitenkin hyvin. perhosharrastuksessa. Tämä vuosia sitten keksitty väline on ollut harrastajilta unoh- vä on saapunut alkuyön pimeyteen. Pieni timittaripariskunta nököttää muutaman duksissa, mutta nyt led-valotekniikan alue metsästä on kuin Mikki Kuntun valo- metrin päässä edessäni, pienen tammen kehittymisen myötä tehokkaita ja edul- show tai rikoselokuvan kohtaus — ilma on oksankauluksessa vajaan metrin korkeu- lisiakin lamppuja on saatavilla. Kaikkein tyhjä, kunnes huhtimittarikoiraiden len- della maasta. ”Naaras!, huhuilen muille, halvimmat mallit kannattaa heikkotehoi- suutensa vuoksi unohtaa, mutta n. 100 to erottuu jo kaukaa risukon lomasta. Ta- ja kaikki saapuvat hämmästelemään et- euron sijoituksella voi jo löytää hyvinkin saisesti lepatteleva liike muutaman met- simäämme. Vain hetki kuluu ja pariskun- käyttökelpoisen kapineen. Koska monet rin korkeudella ei jää huomaamatta koke- tia löytyy toinen — ja kolmas. On kulunut mittarit, mikrot ja kukilla käyvät perhoset mattomammaltakaan harrastajalta. Paria noin tunti alkuyön lennosta ja koiraat ovat tulevat heikosti esim. valvontavaloille hassua Agonopterix heraclianaa ja vii- löytäneet uutta puuhaa. tai pyydyksiin, on otsalamppu oivallinen konloppua metsässä viettävää nuorisoa apuväline avartamaan käsityksiä muun lukuun ottamatta muuta elämää metsäs- 17.4.2009 muassa yöperhosten käyttäytymisestä. sä ei ole. Koiraiden lento jatkuu kolmisen Perhosten lento keväisessä metsässä jat- varttia hämärästä eteenpäin. Perhoskausi kuu. Edellisyöltä kuulen mielenkiintoi- Alla otsalamppu, jossa paikat pikkuparis- on siis aloitettu, valokuvat napattu ja ilta sen havainnon pariskuntien kipuamises- toille sijaitsevat päänauhassa. Vaihtoeh- hiljenee. Lämpömittari näyttä autolle saata naaraan voimalla vinhaa vauhtia ylös toisesti virran voi ottaa isommasta paris- puessamme +3°C. paksuja tammen runkoja. Yksi pari oli tolähteestä, jonka voi kätevästi asettaa vaikkapa vyölle tai taskuun. löytynyt jopa kuusen alaoksilta. Itse koh- Perhoshavainnoinnin kannalta kirkkaat 14.4.2009 taan kolmeen päristelevään koiraaseen sekä valokeilaltaan sopivan leveät ja Kevyesti tukkurainen, mutta aiempia läm- aivan pienellä alueella, ja heti vierestä pehmeärajaiset otsalamput vaikutta- pimämpi ilta, ilmassa hentoa viileätä ke- löytyykin ’kopula’, nyt noin kolmesta met- vat järkeviltä hankinnoilta. Huomiota vättuulta. Muutamat koiraat ilahdutta- ristä pienehkön tammen sivuoksan kärjes- kannattaa kiinnittää myös paristojen tai vat jälleen meitä ristiin rastiin ’random- tä. Taustalta kajahtaa kaupunkilaisnuoren akun kestoon sekä valotehon ja -keilan askelin’ metsässä hiipiviä tutkijoita. Voi- huuto:”Hankkikaa äijät elämä!” Hymy säätöominaisuuksiin. siko olla naaraiden aika? Mieleeni muis- repeää korviin ja huhtimittarin parittelu tuu loppusyksy 2007, kun olin tuloksetta on ikuistettu kameran muistiin. valottamassa sulkanirkko Ptilophora plu- migeraa. Metsässä talsiessani huomioni kiinnittyi tällöin lukuisiin kuoriutuneisiin hallamittareihin. Koiraita lenteli siellä täällä ja välillä katse pysähtyi oksistoissa siivet alaspäin istuviin koiraisiin sekä pa- ritteleviin pareihin — tällöin koiras taka- puolestaan naaraan ahterissa kiinni, pää aina alaspäin, siivet pystyasennossa ylös- päin sojottaen. Ja kas, sama kuva toistuu yhtäkkiä keväisessä tammikossa — huh- TIMO LEHTO

52 Baptria 2/2009 PP PM PM

33 mm 42 mm 37 mm

Sedina buettneri Rizedra lutosa Mythimna pallens

määräisesti vähemmän kuin vuonna 2007 Edellisen lajin tapaan C. thalictri on ai- (20 exx.), mutta selvästi paikallisena Ete- Noctua interposita kuishavaintojen perusteella vakiintunut lä-Karjalassa. Vuoden 2008 havainnot (6 kotimaiseksi lajiksi mutta viitteet lajin exx.) koskivat mahdollisesti yhtä lukuun Lajin kotimaisuudesta ei liene nykyään ekspansion jatkumisesta puuttuvat. Pää- ottamatta toukkia, mikä onkin Cucullia- epäselvyyttä. Vuoden 2007 massiivinen esiintymisalue on Kaakkois-Suomen si- lajeilla yleisesti helpoimmin havaittava vaeltaneiden ja kotimaisten yksilöiden sämaassa, mutta myös Etelä-Pohjanmaal- kehitysaste (ks. myös erillinen tietolaatikko C. as- tulva mitä ilmeisimmin johti jo siihen, la lajia on tavattu säännöllisesti. Vuoden terista koskien, sivut 65–67). että läheskään kaikkia yksilöitä ei enää il- 2008 havainnot eivät tee poikkeusta – eni- moitettu. Kuitenkin ilmoitettuja yksilöi- ten havaintoja itärajan tuntumasta (5 exx.) Xanthia gilvago tä kolmesta eteläisestä maakunnasta ker- (Ka Virolahti – Kl Parikkala) ja yksi yksi- tyi edelleen runsaasti (Ab: 84 exx., N: 115 lö Oa Ilmajoelta. Laji havaittiin myös kol- Laji, joka on ollut vuosituhannen taitteen exx., Ka: 38 exx). Laji näyttää vakiintu- matta kertaa Varsinais-Suomesta Paraisil- jälkeen yksittäisten havaintojen varassa. neen suurin piirtein Pori–Imatra-linjan ta (1 ex.). Havainto (7.9.) ajoittuu syys- Havaintoja on kaikilta kolmelta edelliseltä eteläpuoliseen Suomeen, sillä havaintoja kuun alussa vallinneeseen vaellustilan- vuodelta 2006–2008, joista jälkimmäise- tehtiin suhteellisen tasaisesti myös edel- teeseen, kuten lähes tavan mukaisesti ai- nä laji ilmoitettiin Ab Paraisilta ja N Tam- lä mainittujen maakuntien pohjoispuoli- kaisempinakin vuosina rannikon välittö- misaaresta. Havainnot ovat syyskuun al- sissa maakunnissa (St: 2 exx., Ta: 5 exx., mästä läheisyydestä ilmoitetut havainnot. kupuolelta 13.9. ja 23.8.–7.9., joista eten- Sa: 8 exx). Pohjoisin havainto ilmoitettiin Vuoden 2005 tiedonannoissa perään kuu- kin jälkimmäinen sopii hyvin syyskuun Kb Ilomantsista (16.8.: 1 ex.), mutta tämä lutettuja toukkahavaintoja ei edelleenkään alun vaellustilanteeseen. Laji on aiemmin ydinalueen ulkopuolinen havainto koskee tietääksemme ole. elänyt paikallisena Suomessa, mutta ny- päivämäärän perusteella todennäköisim- kyisellään paikallispopulaatiot ovat epä- min vaeltanutta yksilöä. Eucarta virgo todennäköisiä. Eugraphe sigma E. virgo on kotimaisuutensa arvioinnin Hydraecia ultima suhteen ollut yksi hankalimmista lajeis- E. sigma arvioitiin 2005 suurperhoskat- ta. Vaikka yksilöitä on havaittu suhteel- H. ultimaa havaittiin vuonna 2005 laajalti sauksen aikoihin yhdeksi potentiaalisim- lisen paljon, havainnot koskevat yksittäi- Etelä-Suomessa ja etenkin idässä havain- mista kotiutumassa olevista lajeista. Kui- siä yksilöitä kultakin paikalta ja yleensä toja kertyi monin paikoin pohjoisempaa- tenkin toisen peräkkäisen hyvän vuoden vielä vaellustilanteiden yhteydessä. Ku- kin — aina Pohjois-Karjalaa myöten. Jo 2006 jälkeen havaintomäärä romahti eikä ten 2006–2007 katsauksessa todettiin, la- silloin epäiltiin pohjoisempien havainto- edellisen katsauksen kirjoittamisen aikaan jin leviäminen ja runsastuminen Suomen jen vaellusluonnetta, mikä jälkikäteen vai- ollut tiedossa yhtään havaintoa vuodelta eteläpuolella johtaa lisääntyneisiin ha- kuttaa oikealta tulkinnalta. Lajin esiinty- 2007, mutta myöhemmin laji ilmoitettiin vaintoihin Suomessakin, vaikka kotimais- minen näyttää vakiintuneen Salpauselkien havaituksi 10.–17.7.2007 Ka Kotkassa (1 ta kantaa ei olisikaan. Vuonna 2008 laji il- eteläpuoliseen Suomeen, mutta kuitenkin ex.). Vuosi 2008 oli jälleen edellistä pa- moitettiin vain Ab Paraisilta (3 exx.). Pai- rannikkovyöhykkeelle painottuen. Vuon- rempi ja lajista ilmoitettiin yhteensä seit- kallispopulaatioista ei ole selvää näyt- na 2008 lajia havaittiin yhteensä 24 yksi- semän yksilöä, joista 4 exx. N Hangosta, töä siksi hajanaisia havainnot ovat, min- löä, joista läntisin havainto ilmoitettiin Ab 2 exx. N Pyhtäältä ja 1 ex. N Pernajas- kä seurauksena lajia on turvallisinta pitää Paraisilta ja pohjoisin Sa Ruokolahdelta. ta. Havainnot sopivat hyvin 2000-luvul- edelleen harhailijana. Toisaalta voi olla, la syntyneeseen esiintymiskuvaan, min- että lajia ei ole havainnoitu oikeanlaisilla Sedina buettneri kä mukaan lajin nykylevinneisyys Suo- paikoilla, vaan saatu lähinnä satunnaisesti messa on kaksiosainen. Lajia on havaittu muun valopyynnin yhteydessä. Tietokannan ulkopuolisiin havaintoihin säännöllisesti Hankoniemellä ja toisaal- perustuen (ks. Kämäräinen 2008), S. buettneri ta Helsingin itäpuoliselta rannikkoalueel- Cucullia fraudatrix todettiin jo edellisessä suurperhostiedon- ta, mutta jostakin syystä näiden väliin jää- antoartikkelissa paikalliseksi Kaakkois- vältä alueelta ei ole ilmoitettu yhtään yksi- Cucullia fraudatrix nostettiin esiin mui- Suomessa. Tulkinta vaikuttaa tältä osin löä. Lisäksi havainnot vuodelta 2008 ovat den saman sukuisten lajien ohella erityi- muuttumattomalta, sillä vuonna 2008 il- myös ajallisesti hajallaan heinäkuun alus- sesti vuosien 2006–2007 tiedonantojen moitetusta seitsemästä yksilöstä kuusi ha- ta elokuun alkuun, ajanjaksolla jolla ei yhteydessä, kun lajin runsastuminen vai- vaittiin Ka Virolahdella ja vain yksi sel- vaellustilanteita käytännössä ollut. kutti selvältä. Nyt lajia havaittiin yksilö- västi lännempää N Helsingissä.

53 Baptria 2/2009 Species First record Status 2008 Species First record Status 2008 B. noltei 2004 resident? P. anceps 2002 migratory A. crataeganus 2004 migratory C. erminea 2000 resident C. ohridella 2006 resident M. albula 2002 migratory S. proclivella 2006 resident C. thalictri 2000 resident A. cristana 2006 resident C. fraudatrix 19473 resident O. tristis 2006 resident P. sagittigera <19003 migratory M. neustria ? migratory H. ultima ? resident M. stellatarum ? migratory P. luctifera 2004 migratory L. camilla 2003 migratory E. virgo 2000 migratory A. ilia 2002 resident X. gilvago ? migratory C. annularia 19331 migratory S. buettneri 19634 resident C. quercimontaria 19461 migratory N. interposita ? resident C. v-ata ssp. v-ata 2006 resident E. sigma 1921? 3 resident A. marginaria 19672 resident

TAULUKKO 1. Yhteenveto mahdollisesti kotiutuviksi arvioitujen perhoslajien nykytilasta Suomessa. | TABLE 1. Summary of current status of some presumably expanding species in Finland. 1Mikkola, K., Jalas, I. & Peltonen, O. 1985: Suomen Perhoset, Mittarit 1. – Suomen Perhostutkijain Seura, Tampere. 260 s. 2Mikkola, K., Jalas, I. & Peltonen, O. 1989: Suomen Perhoset, Mittarit 2. – Suomen Perhostutkijain Seura, Hanko. 280 s. 3Mikkola, K. & Jalas, I. 1977: Suomen Perhoset, Yökköset 1. – Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu. 256 s. 4 Mikkola, K. & Jalas, I. 1979: Suomen Perhoset, Yökköset 2. – Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu.304 s.

Leviävät lajit — Expansive species PM PM

Ei niin heikkoa vuotta, että mitkään lajit eivät olisi joko tavanomaista run- saslukuisempia tai löytyisi aiemman ydinlevinneisyysalueen ulkopuolelta. Hyvinä vaellusvuosina nimenomai- sesti tiettyä vuotta kuvaavia havain- 37 mm 37 mm toja on helppo osoittaa vieraslajeista, mutta kotimaisista lajeista se on aina Hepialus sylvinus, (lounais-suomalainen ja kaakkois-suomalainen yksilö vaikeampaa. Vaikka vuodet eivät ole Imatralta yhdeltä paikalta kahdella käyn- ta, koska Lounais-Suomen ja Etelä-Savon ”veljeksiä” keskenään, on tavallista, nillä yhteensä 32 exx. Havaintopaikka välialueelta ei tunneta havaintoja. että edellisenä vuotena menestyneet vastaa lajin elinpaikkakuvausta, sillä yksi- lajit menestyvät vielä seuraavakin löt saatiin haavimalla kosteapohjaisen se- Lyonetia prunifoliella vuotena. Vuosien välinen autokor- kametsässä kulkevan vetisen ojan pienta- relaatio luonnossa johtaa peräkkäis- reen kasvillisuutta. Lyonetia prunifoliellaa pidettiin aiemmin ten tiedonantoartikkelien riippuvuu- lähes yksinomaan Ahvenanmaalle rajoit- teen. Käytännössä tämä tarkoittaa, Hepialus sylvinus tuneena lajina, jota saatiin useimmiten että tiettyjä lajeja käsitellään toistu- kasvattamalla oratuomelta (Prunus spin- vasti. Seuraavassa käsitellään muu- Perinteisesti H. sylvinusta on havaittu Ah- osa). 2000-luvulla ja erityisesti aivan vii- tamia suhteellisen tavanomaisiakin venanmaalla ja etenkin Varsinais-Suo- me vuosina tilanne on muuttunut nopeasti perhoslajeja, jotka syystä tai toisesta messa. Lisäksi laji on havaittu Uudella- ja laji on vallannut käytännössä koko ete- jäivät vuodesta 2008 mieleen. maalla (Kullberg ym. 2001). Kuluvan vuosi- lärannikon ja sitä on havaittu jopa koh- kymmenen puolivälin jälkeen H. sylvin- tuullisen runsaastikin. Vuonna 2008 laji Micropterix aruncella us on havaittu vuosittain myös Etelä-Sa- ilmoitettiin N Siuntiosta (1 ex.), Pernajas- vossa itärajan tuntumassa. Maakunnan en- ta (3 exx.), Vantaalta (1 ex.) ja Porvoos- M. aruncella on laji, jota on aiemmin ta- sihavainto vuodelta 2006 on Joutsenosta. ta (6 exx.). Etelä-Suomessa, jossa ora- vattu yksinomaan Ahvenanmaalla, mut- Vuonna 2008 lajia havaittiin kaksi yksilöä tuomiea ei kasva, lajin toukkia on tavat- ta viimeistä edellisen Suomen perhosten Sa Imatralla, mistä kaikki muutkin ensi- tu ainakin omenalta (Malus sp.). Toden- luettelon (Varis ym. 1995) julkaisemisen jäl- havainnon jälkeiset yksilöt (2006–2007: näköisesti laji elää myös muilla omenan keen laji on ilmoitettu myös Etelä-Savos- 4 exx.) on ilmoitettu. H. sylvinus on epäi- ja tuomen sukuisilla pensailla ja puilla. ta (Kullberg ym. 2001). Todennäköisesti kysy- lemättä paikallinen, mutta vasta Etelä-Sa- Laji muodostaa säännöllisesti maassam- myksessä on Etelä-Savossa ns. vanha laji, voon levinnyt toisin kuin M. aruncella ja me kaksi sukupolvea vuodessa, joista jäl- joka elintapojensa seurauksena on jäänyt E. nigricostana (ks. s. 55). Muussa tapauk- kimmäinen talvehtii aikuisena. Erikois- huomioimatta. M. aruncella elää kosteissa sessa H. sylvinus kohtalaisen hyvin valol- ta on sekin, että eri sukupolvien yksilöt ympäristöissä, kuten ojien pohjilla (Bengts- le tulevana lajina olisi havaittu jo aiem- ovat ulkonäöltään huomattavan erinäköi- son ym. 2008). Nykyään laji esiintyy paikoin min. Itärajan tuntumassa elävä kanta on siä. Sama ilmiö on tavallinen myös lähila- jo runsaana, sillä 2008 lajia ilmoitettiin Sa todennäköisin levinnyt Suomen itäpuolel- jilla L. clerkella, jonka kesäpolven yksilöt

54 Baptria 2/2009 ovat tummempia, jopa kokonaan tummia. PANU VÄLIMÄKI

Endothenia nigricostana

Kuten Micropterix aruncella, Endothenia nigricostana tunnettiin aiemmin vain Ah- venanmaalta. E. nigricostana (1 ex.) havaittiin Sa Joutsenossa sattumalta kesä- kuussa 2007, mutta myöhemmin syksyl- lä samalta paikalta kerätyistä lehtopähkä- mön (Stachys sylvatica) varsista lajia on- nistuttiin kasvattamaan lisää (19 exx.). Joutsenossa laji esiintyy reheväkasvui- sessa puronvarressa. Puronvarsi rajautuu pohjoispuolelta lehtimetsään, jota luonnehtivat varttuneet haavat, pensaskerrok- sessa lehtokuusama (Lonicera xylosteum) ja mustakonnanmarja (Actaea spica- ta) sekä kenttäkerroksessa nuokkuhelmik- kä (Melica nutans) ja tesma (Milium effusum). Puronvarren avoimemmilla niitty- Naavamittarin (Alcis jubatus) havaituissa yksilömäärissä on tapahtunut piristystä viime vuosina mäisillä kohdin edellisten sekä lehtopäh- — myös perhosen ravintokasvi tuntuu näkyvästi runsastuvan. kämön lisäksi kasvaa mm. lehtopalsamia (Impatiens noli-tangere) ja imikkää (Pul- monaria obscura). Perhosista kohteella Vuonna 2003 lajit havaittiin ensikertaa PM esiintyvät mm. Elachista cingillella, Eth- Kainuussa ja Samana vuonna L. temera- mia quadrillella, Pristerognatha fuligana, ta myös Keski-Pohjanmaalla. Sama hiuk- Eupithecia immundata. Näistä P. fuliga- senhieno ero lajien esiintymisalueen suh- nan pääesiintymisalue on selvästi lännem- tautumisessa länsirannikkoon (Mikkola pänä Etelä-Hämeen lehtoalueilla ja, kuten ym. 1989) on säilynyt näihin päiviin saak- E. nigricostana, laji havaittiin ensikertaa ka — vähintään levinneisyysalueen poh- Etelä-Savossa 2007. joisrajalla L. bimaculata näyttää karttavan E. nigricostanasta on julkaisemattomia L. temerataa voimakkaammin rannikkoa. 24 mm havaintoja myös vuodelta 2008 sekä edel- Vuoden 2003 ensihavainto mukaan luki- Alcis jubatus lisen vuoden löytöpaikalta että yhdeltä uu- en L. temerata on havaittu viidestä ruu- delta paikalta Itä-Suomesta (K. Vaalamo & K. dusta Keski-Pohjanmaalta. L. bimacula- Nupponen, suull. tieto). Todennäköisimmin taa ei Keski-Pohjanmaalta ole ilmoitettu, vaintoruutujen lukumäärä kaksinkertais- E. nigricostana on esiintynyt Itä-Suomes- vaikka idässä sen levinneisyys ulottuu täs- tui kahdesta neljään Etelä-Hämeessä ja sa jo pitkään, vaikka havainnot puuttuvat. tä pohjoiseen. Lajien leviäminen näyttää kauden 2008 jälkeen havaintoruutujen lu- Laji on aikuisena ilmeisen vaikea havait- jatkuvan, sillä lajit havaittiin vuonna 2008 kumäärä on jälleen kaksinkertaistunut — tava eikä sitä lounaaseen keskittyvän ha- Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa Oba Ou- nyt neljästä kahdeksaan. Uusia paikkoja vaintohistoriansa seurauksena ole käsit- lussa. Kysymyksessä ovat selvästi paikal- ovat Ta Pälkäne, Pirkkala, Hattula ja So- tääksemme aiemmin tosissaan edes etsitty liset populaatiot, koska samalta paikalta mero. idästä. Ahvenanmaalla lajin havainnoin- havaittiin sekä L. temerataa että L. bim- tia on rajoittanut sen rauhoitus (Ålands aculataa kesäkuun aikana yhteensä noin Peribatodes secundarius landskapsregering H 6a LF om naturvård 10 yksilöä. Lajit ovat Oulun seudulla pai- 12.11.1998/113) ja havaintoilmoitukset koittaisia. Oulun yliopistossa suoritetta- P. secundarius on levinneisyydeltään ra- ovat hyvin satunnaisia (viimeinen havain- van tutkimushankkeen yhteydessä valkoi- joittunut Ahvenanmaalle ja pienelle alu- to 2006). Lajia kannattaa etsiä etenkin Itä- sia mittareita havainnointiin erittäin aktii- eelle Manner-Suomen lounaisosaa suurin ja Länsi-Uudeltamaalta, missä sijaitsevat visesti useassa eri paikassa kesäkuun 2008 piirtein Ab Turusta N Tammisaareen. La- lehtopähkämön tiheämmän esiintymisen aikana, mutta Lomographa-suvun lajeja jia on ilmoitettu 2000-luvulla alle 20 yksi- alueet Joutsenon seudun ja Ahvenanmaan havaittiin vain yhdessä paikassa (P. Välimä- löä vuosittain, mutta 2008 laji esiintyi mo- lisäksi (Anderberg & Anderberg 1997c). ki & S. Kivelä, omat havainnot). nin paikoin keskimääräistä runsaampana. Yhteensä ilmoitettiin 118 yksilöä. Pohjoi- Lomographa bimaculata Petrophora chlorosata sin havainto ilmoitettiin Ab Pyhärannasta, ja L. temerata läheltä Satakunnan rajaa. Laji, josta on edellisen tavoin tullut tie- Molempien lajien leviämishistoria Suo- donantoartikkeleiden vakiokohde, koska Alcis jubatus messa on samankaltainen. Sekä L. bima- sen nykyinen asema vaikuttaa vakiintu- culatan että L. temeratan esiintymisalu- mattomalta. Tämä 2000-luvun alussa sisä- Vuosina 2005–2007 suurin mielenkiin- eet kattoivat 1980-luvun loppupuolella maahan levinnyt laji laajentaa esiintymis- to kohdistui lajin leviämiseen tai tarkem- Pohjois-Karjala-Varsinais-Suomi -linjan aluettaan vuosi vuodelta hyvin tasaiseen min havaintopaikkojen lisääntymiseen. eteläpuolisen Suomen (Mikkola ym. 1989). tahtiin. Vuosien 2006 ja 2007 aikana ha- Vuonna 2008 levinneisyysalueessa ei ha-

55 Baptria 2/2009 että yksilöitä tavataan edelleen niukas- Thalpophila matura Tiliacea aurago ti kultakin paikalta, mutta esiintymispaikkoja on entistä enemmän ja tiheämmin, PM PP koska varsinaisessa esiintymisalueessa ei ole merkittävää laajenemista havaittavissa. Lajin voidaan siis sanoa esiintyvän aiempaa yleisempänä, mutta ei runsaampana levinneisyysalueellaan.

Tiliacea aurago

T. aurago on sekä yleistynyt että runsas- 80 700 tunut. Lajin havaintopaikkojen määrä on 2008 havainnot 2008 havainnot lisääntynyt merkittävästi vuosina 2005– 2000–2007 havainnot 2000–2007 havainnot 600 2008 (4, 11, 15, 16). Havaintopaikkojen lisääntyminen indikoi lajin yleistymistä. 60 500 Havaintopaikkojen määrä selittää noin 90 % yksilömäärissä havaittavaa vuosien vä- 400 listä vaihtelua vuosina 2000–2007 (kuva 3). 40 Käytännössä tämä tarkoittaa, että yksilö- 300 määrän kasvu on lähes yksinomaan seu-

200 rausta lajin yleistymisestä kyseisellä jak- Havaittu yksilömäärä Havaittu 20 solla. Vuonna 2008 T. aurago -yksilöi- 100 tä ilmoitettiin noin viisinkertainen mää- rä edelliseen vuoteen verrattuna (574 exx. 0 0 vs. 199). Havaittujen yksilöiden määrä oli 0 5 10 15 20 0 5 10 15 20 selvästi enemmän kuin pelkästään havain- Havaintopaikkojen lukumäärä topaikkojen määrän (16 ruutua) perusteella oli ennustettavissa (kuva 3), mikä indi- KUVA 3. Havaintopaikkojen ja havaitun yksilömäärän suhde kahdella yökköslajilla 2000–2008 koi lajin runsastumista tarkastelujakson sekä ennuste (keltainen viiva) vuosien 2000–2007 havaintojen perusteella. | FIG. 3. An lopulla. Äärihavainnot vuodelta 2008 il- observed relationship between occurrence sites and abundance of two noctuid species during moitettiin St Eurasta ja N Pyhtäältä, joista 2000–2008 and prediction (yellow line) based on data during 2000–2007. jälkimmäisin on lajin itäisin tunnettu havainto.

Xylena exsoleta vaittu muutosta, mutta havaittuja yksilöi- tymisalue ulottuisi idässä pohjoisemmak- tä oli huomattavan paljon. Pohjoisimpa- si kuin lännessä. Ennakkokäsityksen mu- X. exsoleta -kantojen suotuisa kehitys na laji havaittiin Om Kälviällä ja Sb Iisal- kaisesti lajin pohjoisuusennätys havaittiin vuosina 2005–2007 on huomioitu (Muta- messa. A. jubatusta havaittiin yhteensä 90 idässä Kb Liperissä ilman ajankohtaan nen ym. 2007, Välimäki ym. 2008). Lajin edulli- yksilöä, mikä on kertaluokkaa enemmän (12.–14.7.) sopivaa vaellustilannetta. nen kehitys ei näytä taittuvan, sillä vuon- kuin kahtena edellisenä vuotena 2006 (59 na 2008 sitä ilmoitettiin ennätykselliset exx.) ja 2007 (20 exx.). Runsaimmat kan- Thalpophila matura 41 yksilöä. (2005: 13 exx., 2006: 16 exx., nat näyttäisivät olevan Etelä-Pohjanmaal- 2007: 18 exx.). Laji on edelleen harvalu- la: Isokyrön Kortesluomassa havaittiin T. maturan levinneisyysalue kattaa koko kuinen, mutta yleistymässä, sillä havaittu- kauden aikana 26 yksilöä ja Ilmajoelta yh- etelärannikon Ahvenanmaalta Etelä-Kar- jen yksilöiden määrä on kasvanut lähinnä den päivän aikana peräti 27 yksilöä. jalaan, mutta yksittäisiä paikkoja lukuun havaintopaikkojen määrän kasvun myö- ottamatta kauden aikana havaittu yksilö- tä. Vuonna 2007 lajia havaittiin Etelä- Herminia tarsicrinalis määrä on kultakin paikalta jäänyt alhai- Pohjanmaata myöten, mutta 2008 pohjoi- seksi. Äärihavainnot vuodelta 2008 il- simmat havainnot jäivät puuttumaan. Pe- Laji, joka koki melkoisen arvonalennuk- moitettiin Al Getasta ja Ka Virolahdelta. rinteisen esiintymisalueen pohjoispuolel- sen jo vuoden 2001 syyskuussa tapahtu- Esiintymisalueessa ei ole tapahtunut muuta X. exsoleta havaittiin St Eurasta ja Ta neen massiivisen vaelluksen yhteydessä, toksia, mutta havaittuja yksilöitä on kah- Urjalasta. Kumpikaan havainnoista ei ole mutta viimeistään tätä seuranneina vuosi- den edellisen vuoden aikana ollut keski- rannikon tuntumasta ja tukevat edellises- na. H. tarsicrinalis on ollut paikoin jopa määräistä enemmän. Vuosina 2000–2005 sä katsauksessa (Välimäki ym. 2008) esitettyä runsas eteläisimmässä Suomessa vadel- kauden aikana havaittujen yksilöiden kes- ajatusta, että laji olisi pohjoiseen levittäy- maa kasvavissa rehevissä rantalehdoissa. kiarvo oli 7 exx. Vuonna 2007 lajia ilmoi- tymisen lisäksi leviämässä sisämaahan. Vuonna 2008 lajia havaittiin jo totutusti tettiin 38 yksilöä, ja vuonna 2008 vie- Uudellamaalla, Etelä-Karjalassa ja Etelä- lä enemmän, 60 yksilöä. Toisin kuin seu- Savossa. Jo edeltävien vuosien havainto- raavan lajin kohdalla, yksilömäärän kas- jen perusteella on näyttänyt siltä, että H. vu selittyy täydellisesti havaintopaikkojen tarsicrinalis -yökkösen, kuten itse asiassa määrän kasvamisella 2005–2008 (4, 3, 10, hyvin monen muunkin perhoslajin esiin- 18) (kuva 3). Käytännössä tämä tarkoittaa,

56 Baptria 2/2009 sa erässä suhteellisen pitkän ajan kulues- Huomionarvoiset sa. Tällaisissa tapauksissa on mahdollis- Pieris rapae: Ab Lohja 25.5., N Espoo 5.5., N Siuntio 10.5., ta, että varhaisimpien yksilöiden jälkeläi- vaellustilanteet 2008 N Kirkkonummi 25.5. set ehtivät parhaimmillaan aikuistumaan — Noteworthy migrations Vanessa atalanta: N Espoo 17.5., ennen kuin viimeisten joukossa saapuneet to Finland in 2008 N Helsinki 21.5. kuolevat, jolloin sukupolvien raja ja siten Autographa gamma: Oa Ilmajoki myös jakaumien kaksihuippuisuus hämär- 10.–14.5. Kesä 2008 tarjosi harvinaisen vähän tyy. Yleisenä huomiona vaeltajista voi al- Anorthoa munda: Ab Bromarv 3.5.–20.5. selviä vaellustilanteita. Ensimmäisiä haisten yksilömäärien lisäksi todeta ha- N Helsinki 28.4.–5.5., N Vantaa 1.5., todennäköisiä vaeltajia havaittiin jo vaintojen rajoittumisen lähinnä eteläiseen N Porvoo 2.–7.5., N Hanko 26.4.–12.5., huhtikuun alkupuolella, mutta run- Suomeen, monen lajin osalta yksinomaan Ka Virolahti 04.2008. saammin vasta huhti- ja toukokuun etelärannikolle. vaihteen molemmin puolin. Viimeiset havainnot Suomessa vaeltajiksi tai Touko–kesäkuun vaihde kesäviipyjiksi tulkituista lajeista teh- Huhtikuu ja kesäkuu tiin marraskuussa, joskin myöhäiset havainnot koskivat todennäköisem- 7.4. Pohjanmeren ja Keski-Euroopan 27.5. Suomen yllä oli edelleen yhtenäinen min kotimaassa syntyneitä yksilöitä. päällä sijanneiden matalapaineen keskuk- matalapaineen alue, joka seuraavina päi- Aiemman käytännön mukaisesti eri sien itäpuolelta pääsi kiertymään vuoden- vinä painui hitaasti kaakkoon. 28.5. Ruot- vaellustilanteita luonnehtivista ha- aikaan nähden verrattain lämmintä ilmaa siin virtasi lämmintä ilmaa etelästä ja seu- vainnoista on pyritty karsimaan yk- Kaakkois-Suomeen, missä lämpötila nou- raavina päivinä 29. ja 30.5. virtaus sivu- silöt, jotka voidaan todennäköisin si yli 10 ºC:een. Aidosti lämmin ilmamas- si lounaisinta Suomea. 31.5. ja 1.6. läm- syin tuomita kotimaassa syntyneiksi sa jäi kuitenkin vielä kauas Suomen kaak- pimän eteläisen ilmamassan kieleke sivu- (ks. Välimäki ym. 2008). Edellisistä vuosista koispuolelle. 8.4. Keski-Euroopan mata- si laajemmin lounais- ja länsirannikkoa poiketen Pieris brassicae jätetään tällä lapaine oli siirtynyt Baltian ylle, muuten — Suomessa kohtalainen, mutta Ruot- kertaa käsittelemättä tässä yhteydes- säätila oli edellisen päivän kaltainen. 13.4. sissa hyvä vaellustilanne. 2.6. Etelä-Suo- sä, sillä mahdollisesti kevään havain- Pohjanmerellä oli matalapaineen keskus messa vallitsi lyhytaikaisesti heikko lou- not edustivat ainakin osaksi Suomes- ja kaakossa Pohjois-Afrikasta Mustan- nainen ilmavirtaus — mahdollinen lähi- meren pohjoispuolelle Ukrainaan ulot- vaellustilanne. Tämän jälkeen korkeapai- sa talvehtinutta kantaa (ks. Välimäki 2009) eikä vaellushavaintoja siksi pystynyt tuva korkeapaineen selänne, jolloin Itä– ne voimistui Fennoskandiassa ja virtaukset tyrehtyivät. 7.6. Ruotsissa vallitsi läm- erottelemaan. kaakosta virtasi lyhytaikaisesti lämmintä ilmaa Kaakkois-Suomeen. min etelävirtaus, mutta Suomen yli poh- joisesta etelään kulkenut kylmä rintama Monet vaeltajat olivat viime vuosiin ver- Pieris rapae: Ab Parainen 04.2008. esti lämpimän ilman pääsyn maahamme. rattuna vähälukuisia. Vuodenaikaisvael- Vanessa atalanta: N Helsinki 31.3.–14.4. 11.6. matalapaine valtasi koko Fenno- tajista eli käytännössä joka vuosi Suo- Agrotis ipsilon: Ka Virolahti 04.2008. skandian ja sää viileni. 20.6. Pohjanme- meen vaeltavista lajeista Plutella xylostel- rellä olleen matalapaineen ja idässä Uk- la ja Vanessa cardui olivat vähälukuisem- rainassa ja Valko-Venäjällä vallinneen pia kuin kertaakaan aiemmin 2000-luvul- Huhti–toukokuun vaihde korkeapaineen välistä virtasi lämmintä il- la. Pieris rapae on 2000-luvulla ollut vain ja toukokuu maa itäisestä Keski-Euroopasta pohjoi- 2003 vuotta 2008 harvalukuisempi. Lisäk- seen, mutta lämpimin ilmamassa tyreh- si sekä Agrius convolvuli että Agrotis ipsi- 27.–28.4. Pohjanmerellä sijaitsi syvä ma- tyi Baltian eteläosiin. Heikko virtaus ulot- lon jäivät huomattavasti edellisten vuosi- talapaineen keskus ja Itä-Euroopan ja Ve- tui kuitenkin aina Keski-Suomeen, minkä en keskiarvoista ja viimeksi näitä lajeja on näjän yllä sijainneen korkeapaineen län- pohjoispuolella vallitsivat lännenpuolei- havaittu vähemmän vuosina 2002 ja 2004. sipuolitse kiertyi heikko lounainen virta- set tuulet Kuolanniemimaan eteläpuolella Toisaalta Autographa gammaa ja Phlo- us Suomeen. 29.4. etelänpuoleinen virtaus sijainneen matalapaineen keskuksen seu- gophora meticulosaa havaittiin nyt run- voimistui Ruotsissa ja Lounais-Suomes- rauksena. Seuraavana päivänä Pohjanme- saammin kuin aiemmin 2000-luvulla ja sakin lämpötila kohosi 20 °C:een. 30.4.– ren matalapaine oli siirtynyt itään ja ulot- Vanessa atalantaakaan ei ole havaittu run- 2.5. Pohjanmeren matalapaine syveni uu- tui jo Länsi-Suomeen, jolloin lämmin vir- saampana kuin kerran — vuonna 2000. delleen ja virtaus kääntyi Suomessa kaa- taus kiertyi Suomen itäpuolelle. 20.6. kal- Runsaista vaeltajista esimerkiksi V. ata- konpuoleiseksi — kohtalainen vaellusti- tainen säätilanne toistui vielä 23.6. lanta ja A. gamma noudattivat kaksihuip- lanne Kaakkois-ja Etelä-Suomeen. 3.–4.5. puista havaintoja yksilömääräjakaumaa, korkeapaine vahvistui Suomen yllä ja sää Plutella xylostella: Kb Rääkkylä 1.6. missä sekä vaeltanut kevätsukupolvi että jatkui lämpimänä, mutta virtaukset tyreh- ja 5.6., N Helsinki 20.5.–1.6., 1.–9.6. pääosin kotimaassa kehittynyt kesäsuku- tyivät. Jatkossa Suomi kuului matalapai- ja 9.–15.6., Ta Asikkala 1.6. polvi erottuvat ajallisesti toisistaan ilman neen vaikutuspiiriin ja sää viileni. Suur- Ethmia bipunctella: N Helsinki 1.–9.6. suurempaa epävarmuutta. Jakaumien kak- säätila pysyi käytännössä muuttumatto- Dichomeris rasilella: Ka Virolahti sihuippuisuus kertoo kevätpolven lisään- mana toukokuun lopulle. 25.6.–14.7. tymisen onnistumisesta, mutta lisäksi se Macroglossum stellatarum: Oa heijastelee vaellusten kannalta heikkoa Plutella xylostella: Al Lemland 2.5., Ilmajoki 8.6., Ab Parainen 13.6. kevättä ja alkukesää. Hyvinä vaellusvuo- Kb Liperi 10.–12.5., Kl Parikkala 05.2008, Pieris rapae: Ab Parainen 29.5. ja 18.6. sina kevätpolven edustajia saapuu useas- N Kerava 05.2008., N Helsinki 7.–20.5. Vanessa cardui: Sa Luumäki 28.6.

57 Baptria 2/2009 PP PP PP

35 mm 43 mm 44 mm

Conisania luteago Lithophane semibrunnea Lithophane hepatica

ten 12.7. Tyypillistä heinäkuulle oli, että kaltaisena, mutta virtaus voimistui, ulot- Vanessa atalanta: Ab Turku 7.6., etelänpuoleiset virtaukset tyrehtyivät vii- tui syvemmälle maahamme ja suuntautui Ab Korppoo 8.6., Ab Salo 8.6., Ab Masku meistään Baltian eteläosiin (13.7.) tai Kaakkois-Suomen sijasta selvemmin Itä- 9.6., Ab Korppoo 11.6., 12.6., 12.–13.6. suuntautuivat Suomen itäpuolitse (14.7., Suomeen. 19.8. korkeapaineen selänne ja 13.6., Ab Dragsfjärd 15.6., 18.6. 15.7.). painui pohjoiseen ja Baltian päällä ollut ja 19.6., Ka Virolahti 14.6., N Porvoo 18.7. Skandinaviaa hallinneen matala- matalapaineen osakeskus siirtyi maam- 1.–13.6., N Tammisaari 16.6., St Pori 16.6. ja 19.6., St Punkalaidun 19.6., Ta Nastola paineen ja Suomen itäpuolella olleen kor- me länsipuolelle ja lämmin itäinen virta- 7.6., Ta Asikkala 16.6., 19.6. ja 20.6. keapaineen välistä kohdistui eteläinen il- us jäi maamme itäpuolelle ja ulottui enää Autographa gamma: Ab Korppoo mavirtaus Keski-Euroopasta pohjoiseen. korkeintaan aivan itäisimpään Suomeen, 10.–11.6. ja 13.–14.6., Ab Parainen 18.6. 19.7. matalapaine painui länteen ja eteläi- Pohjois-Karjalaan. Säätilanne kehittyi sa- ja 21.6., Ab Dragsfjärd 18.6., 24.6., 25.6. nen virtaus osui edellistä päivää parem- maan suuntaan jatkossa ja 20.8. lämmin ja 29.6., Ab Kaarina 24.6., 25.6. ja 26.6., min maahamme ja lämpötila Etelä-Suo- kieleke suuntautui kokonaan Suomen itä- Ab Salo 27.–30.6., Ka Kotka 11.–30.6., messa hipoi hellerajaa. Itäisestä Keski- puolelle, mutta toisaalta Norjan ja Ruot- ja 12.–30.6., Kb Joensuu 23.–24.6., Euroopasta Mustanmeren pohjoispuolel- sin peittäneen matalapaineen eteläpuolel- N Sipoo 1.6., 10.6., 14.6., 17.6., 19.6., le ulottunut matalapaine rajasi virtauk- ta suuntautui kevyt lounainen ilmavirtaus 20.6., 21.6., 21.–23.6., ja 22.–28.6., sen lähtöalueeksi lähinnä pohjoisen Kes- Etelä-Suomeen. N Hanko 8.6. ja 10.6., N Pyhtää 8.–28.6., ki-Euroopan ja Baltian — potentiaalinen N Porvoo 12.–19.6., N Helsinki 22.– lähivaellustilanne. Loxostege sticticalis: Ab Dragsfjärd 30.06., N Espoo 26.6. ja 27.6., N Järven- 08.2008. pää 27.6. ja 30.6., N Pornainen 27.6. Nothris lemniscella: N Pernaja 26.7. Nomophila noctuella: Sb Kuopio ja 30.6., N Kirkkonummi 29.–30.6., Agrius convolvuli: Ka Kotka 15.7. 7.–14.8. N Kerava 29.6., N Kauniainen 30.6., Lamprotes c-aureum: N Pyhtää Agrius convolvuli: Ab Karjaa 20.8., Oa Vaasa 1.–28.6., Oa Ilmajoki 22.–26.6., 20.7.–2.8.2008 Ab Pohja 23.8. ja 24.8., Ab Turku 24.8., Oa Seinäjoki 23.–26.6. ja 28.–30.6., Eucarta virgo: Ab Parainen 15.7. Ka Kotka 17.8. ja 22.8., Kb Joensuu 26.8., Oa Jurva 26.6., Sa Lappeenranta 16.6., N Kirkkonummi 20.–24.8., 17.6. ja 18.6., Sa Joutseno 18.6., N Pukkila 21.8., Oa Kurikka 14.8. ja 20.8. Sa Imatra 22.6., Sb Pieksämäki 17.6., Elokuu Scopula ornata: N Pernaja 15.8., St Kiikoinen 9.6. ja 24.6., St Pori 25.6., N Sipoo 15.8. Ta Nokia 10.–13.6., Ta Asikkala 8.8. Mustanmeren pohjoispuolella sijain- Chloroclystis v-ata: N Sipoo 16.8., 19.6., 21.6., 27.6. ja 29.6., Ta Tampere neen korkeapaineen ja Tanskan sekä Ete- Ka Virolahti 18.–24.8. 29.6. Lamprotes c-aureum: Ka Virolahti 18.8. Phlogophora meticulosa: N Pyhtää lä-Ruotsin yllä olleen matalapaineen vä- listä virtasi lämmintä ilmaa Välimereltä Ipimorpha contusa: Ta Hattula 9.–11.8. 8.–28.6., N Helsinki 9.–15.6. ja 22.–30.6., Hydraecia petasitis: Ka Kotka 23.–30.8., pohjoiseen. Baltiassa lämpötila nousi yli N Tammisaari 11.–24.6. ja 29.6., Oa Kristiinankaupunki 26.–28.8.2008 N Hanko 17.–23.6. hellerajan, mutta virtaus ulottui vain juu- Mythimna albipuncta: N Helsinki Oligia fasciuncula: N Hanko 19.6.–2.7. ri Suomen etelärannikolle. 12.8. mahdol- 7.–17.8. ja 9.–18.8. Conisania luteago: Ka Virolahti 06.2008 linen lähivaellustilanne Baltiasta. Surkean Noctua interposita: Kb Ilomantsi 16.8. vuoden merkittävin vaellustilanne alkoi Noctua janthina: N Helsinki 18.–25.8. kehittymän 15.8. jolloin Pohjois-Atlantil- Actebia fennica: N Kerava 25.8. Heinäkuu la sijainneen laajan matalapaineen ja Puo- Agrotis ipsilon: Ab Parainen 22.8. lasta syvälle Venäjälle ulottuvan korkea- ja 31.8., Ka Virolahti16.–18.8., N Kirkko- Heinäkuu ei juuri vaellustilanteita tarjon- paineen selänteen seurauksena ilmavirta- nummi 08.2008, N Porvoo 08.2008; nut. Parhaimmillaankin kysymys oli lä- ukset kääntyivät lounaaseen. 16.8. Balti- N Hanko 8.–19.8., N Porvoo 12.–22.8., hinnä epämääräisistä lähivaelluksista, ku- an ja Itä-Euroopan ylle oli kehittymässä N Vantaa 12.–18.8., Sa Lappeenranta aina Mustallemerelle ulottuva matalapai- 16.–17.8., 19.–20.8. ja 25.8.–1.9.

PM ne, jonka koillispuolitse virtasi idästä läm- mintä ilmaa Valko-Venäjälle ja Baltian itä- osiin (Kuva 4a). 17.8. matalapaineen osakes- Syyskuu kus sijaitsi Baltian yllä ja itäinen korkeapaineen selänne siirtyi koilliseen, jolloin 3.9. Suomi kuului laajaan matalapaineen lämmin kaakkoinen ilmamassa pääsi pur- alueeseen, jonka osakeskukset olivat Poh- kautumaan Itä-Suomeen saakka ja lämpö- jois-Ruotsissa ja Skotlannin itäpuolella. 19 mm tila itärajan tuntumassa lähenteli 30 ºC:ta. Etelä-Euroopassa vaikutti Balkanilta Ve- Nothris lemniscella 18.8. säätila pysyi hyvin edellisen päivän näjälle ulottuva korkeapaine ja Suomen

58 Baptria 2/2009 KUVA 4. Kesän 2008 lähestulkoon ainoat a) Säätilanne kohtuullisen hyvät vaellustilanteet osuivat 16.8.2009 elokuulle. 16.8.2009 (a) alkaneen kaak- koisvirtauksen aikoihin Suomesta tavattiin mm. mittarit Scopula ornata ja Chloroclys- tis v-ata. Loppusyksyn lounaisvirtauksen aikaan 11.10.2009 (b) tavattiin mm. Lithopha- 1015 ne semibrunnea. Samoihin aikoihin perhosta tavattiin mm. Tanskassa ja Ruotsissa varsin tavallisena. 1020 eteläpuolella vallitsivat lounaanpuoleiset virtaukset. 5.9. sekä Itä-Euroopan korkeapaine että Skandinaviaa hallinnut matala- 1005 paine kiertyivät pohjoiseen ja Keski-Eu- roopasta kiertyvä lounaan-etelänpuolei- nen virtaus viisti Etelä-Suomea. 6.9. vallitsi edellisen päivän kaltainen säätila.

Euchromius ocelleus: Ka Virolahti 995 09.2008 1005 Agrius convolvuli: N Kirkkonummi 5.9., Oa Kurikka 6.9., St Pori 7.9. b) Säätilanne Calyptra thalictri: Ab Parainen 7.9. 11.10.2009 Xanthia gilvago: Ab Parainen 13.9., 975 N Tammisaari 23.8.–7.9. Mythimna l-album: N Hanko 1.–15.9. Mythimna albipuncta: N Sipoo 28.8.–17.9., N Sipoo 28.8.–17.9. Agrotis ipsilon: Ka Miehikkälä 5.–7.9., N Kirkkonummi 30.8.–5.9., N Tammisaari 1.–6.9. ja 5.–10.9., N Helsinki 2.–15.9. ja 15.–29.9., Sa Lappeenranta 25.8.–1.9. 1020 Lokakuu

Suomi kuului lokakuun alun laajaan koko Fennoskandiaa hallinneen syvän matalapaineen vaikutusalueeseen, joka väistyi 9.10, jolloin Lounais-Suomeen virtasi ver- 1030 rattain lämmintä ilmaa maamme länsipuo- lella sijainneen kylmänrintaman itäpuolit- 1035 se etelästä. 10.10. (Kuva 4b) Skandinavi- aan virtasi lämmintä ilmaa lännestä Poh- jois-Atlantilla sijainneen syvän matalapaineen ja Keski-Euroopassa sijainneen kor- Helsingistä. Suurin osa havainnoista si- keapaineen välistä. 11.10. virtaus kiertyi Vuodenaikaisvaeltajat joittui hajanaisesti Kokkola–Joensuu-lin- selvemmin lounaaseen ja ulottui edellis- jan eteläpuolelle. Tämän linjan pohjois- tä vuorokautta voimakkaammin Tanskan 2008 puoliset havainnot tehtiin Obb Torniossa, ja Ruotsin kautta myös Suomeen. 12.10. Ks Kuusamossa ja pohjoisinna Lkoc Kit- Plutella xylostella Matalapaine kiertyi edelleen pohjoiseen tilässä. ja lämpimämpi ilmamassa jäi selvemmin Vuosi 2006 oli P. xylostellalle harvinai- Agrius convolvuli Suomen eteläpuolelle. Lounainen ilmavir- sen surkea (Välimäki ym. 2008), mutta 2008 taus vallitsi vielä 21.10. ja 25.10. oli vielä surkeampi. Havaintoja kirjattiin Lajia havaittiin 15 yksilöä, mikä on huo- 71 (2006: 71), joissa ilmoitettiin yhteen- mattavasti edeltäviä vuosia 2006 (102 Lithophane semibrunnea: N Helsinki sä 88 yksilöä (2006: 273). Ensimmäinen exx.) ja 2007 (101 exx.) vähemmän. En- 8.–12.10.2008 havainto tehtiin 2.5. Al Lemlannissa, mut- simmäinen yksilö havaittiin 17.7. Ka Kot- Agrotis ipsilon: Ab Dragsfjärd 6.10., ta kesän yksilömääräjakauman perusteella kassa. Pääosa havainnoista (12 exx.) kes- 10.10., 15.10., 16.10., 30.10. ja 31.10., merkittävin vaellus osui ennen kesäkuun kittyi hyvin lyhyelle ajalle elokuun puo- Ab Parainen 7.10. ja 12.10., Ab Perniö puoliväliä. Suurin osa yksilöistä havaittiin livälistä kuun viime neljänneksen alkuun 11.10., Ka Kotka 26.9.–14.10., N Porvoo heinä- ja elokuussa, mutta nämä edustane- (14.–24.8.) ja parin viikon tauon jälkeen 21.9.–4.10. ja 5.–19.10., N Inkoo 28.9.– vat suurelta osin kotimaassa kehittynyt- lajia havaittiin vielä kaksi yksilöä syys- 3.10., N Tammisaari 30.9.–13.10., tä sukupolvea. Kauden viimeinen P. xy- kuun alkupuolella (6.9. ja 7.9.). Pohjoi- N Hanko 5.–12.10., N Helsinki 9.–19.10. lostella -havainto ilmoitettin 15.–29.9. N simmat havainnot ilmoitettiin Oa Kuri-

59 Baptria 2/2009 kasta (3 exx.) ja Kb Joensuusta (1 ex.). lä talvehtineita yksilöitä ilmoitettiin huo- la kanta sai vahvistusta syyskesän vaellus- mattavan paljon (598 exx.), mutta kesäsu- tilanteissa, sillä sekä elokuun puolivälissä Pieris rapae kupolvea talvehtineiden yksilöiden mää- (17.–23.8.) että uudelleen syyskuun alus- Havaintoja ilmoitettiin 41 yksilöstä vuo- rään nähden odottamattoman vähän (2228 sa (5.–8.9.) A. gammaa havaittiin lähipäi- delta 2008. Ensimmäinen yksilö havait- exx.). Vuosia 2006–2007 käsitteleväs- viä huomattavasti enemmän (vrt. A. con- tiin jo huhtikuussa Ab Paraisilla ja 18.6. sä tiedonantoartikkelissa (Välimäki ym. 2008) volvuli ja A. ipsilon). Kausi päättyi 3.11. mennessä ilmoitettiin eteläiseltä rannik- V. atalantan ja V carduin kesäsukupolven Ab Paraisille (1 ex.). koalueelta 13 yksilöä lisää. Kevätpolven onnistumista verrattiin toisiinsa ja todet- havainnoista huolimatta myös tämän la- tiin, että edeltävä laji ei ole erityisen herk- Phlogophora meticulosa jin kotimaisen kesäpolven tuottaminen kä kesän olosuhteille, vaan pystyy tuot- Edellisissä vaelluskatsauksissa (Mutanen epäonnistui pahoin, sillä heinäkuun alun tamaan kesäpolven heikkoinakin kesinä. ym. 2007, Välimäki ym. 2008) pohdittiin jälkeen ilmoitettiin vain 28 yksilöä. La- Olosuhteiltaan kiistämättä surkean vuo- lajin mahdollisuuksia pysyvän kotimaisen jin esiintyminen rajoittui tällä kertaa Ete- den 2008 havainnot tukevat tätä käsitys- kannan muodostamiseen. Etenkin jälkim- lä-Suomeen. Vain kaksi havaintoa ilmoi- tä, mutta miksi vuoden 2007 kesäpolvi jäi mäisenä vuotena tähän mahdollisuuteen tettiin Imatra–Turku-linjan pohjoispuolel- sittenkin suhteellisen pieneksi? Runsaana suhtauduttiin kriittisesti. Vuoden 2008 en- ta, Kb Joensuu (2 exx.) ja Sb Siilinjärvi (1 vaellusvuotena 2007 V. atalantan talveh- simmäinen P. meticulosa -yksilö ilmoitet- ex.). Viimeiset havainnot tehtiin 25.9. N tineen sukupolven huippulento osui tou- tiin jo huhtikuulta Ka Virolahdelta. Val- Helsingissä ja Sa Imatralla. koja kesäkuun taitteen tienoille (n. 2.6.) litsevaa käsitystä lajin asemasta ei kui- eli suurinpiirtein kolme viikkoa aikaisem- tenkaan ole syytä muuttaa — P. meticu- Vanessa cardui maksi kuin vuosina 2006 ja 2008. Toi- losa on Suomessa edelleen vaeltaja. Tal- V. carduista kertyi vain viisi yksittäisha- saalta lähes 600:sta kevätpolven yksilös- ven 2007–2008 olosuhteet olivat edulli- vaintoa. Toisin kuin edeltävät lajit, V. car- tä havaittiin vain 94 kesäkuun kahden jäl- set, aikuistalvehtijat menestyivät yleises- dui ei ollut mukana alkukauden vaelluk- kimmäisen kolmanneksen aikana (10.6.– ti hyvin ja olivat hyvin lennossa viimeis- sista ja ensimmäinen yksilö havaittiin 30.6.). Merkittävästä talvehtineiden yksi- tään huhtikuun alkupuolelta lähtien (ks. eril- vasta 28.6. Sa Luumäellä. Huonon vael- löiden kokonaismäärän vaihtelusta huoli- linen tietolaatikko perhoskauden käynnistymises- lusvuoden indikaationa, pohjoisimmat ha- matta juhannuksen molemmin puolin len- tä, s. 64). Edellä mainittu yksittäinen yksi- vainnot ilmoitettiin Sa Lappeenrannasta täneiden yksilöiden määrä oli siis jokseen- lö pois lukien, P. meticulosaa havaittiin (2 exx.), kun lajia on 2000-luvulla tavat- kin vakio vuosina 2006–2008 (94 vs. 73 sen sijaan vasta kesäkuun kahdeksannen tu säännöllisesti vähintään Oulu–Kuusa- vs. 73). Mahdollisesti aikaisin keväällä päivän jälkeen, eikä kesäkuussa yksittäin mo-linjalle. saapuvien naaraiden lisääntymisarvo on Pyhtään ja Hangon välillä havaittujen yk- alhaisempi kuin hieman myöhemmin saa- silöiden määrä (7 exx.) vastannut alkuun- Vanessa atalanta puvien, mikä selittäisi kotimaisen kesä- kaan edellisen syksyn talvehtivan suku- Monista muista vuodenaikaisvaeltajista polven onnistumisen vuosittaista, vaelta- polven runsautta (15.8.–30.12. 356 exx.). poiketen, V. atalantaa havaittiin jopa kes- neiden yksilöiden määrästä riippumaton- Vaellustaipuvaisilla lajeilla edellisen syk- kimääräistä enemmän [3450 exx. vs. 2108 ta vaihtelua. Aikaisin saapuvien naarai- syn ja seuraavan kevään runsauden vä- exx. (2000–2007)]. Ensimmäinen yksi- den lisääntymisarvoa voi alentaa esimer- linen korrelaatio ei tosin välttämättä to- lö havaittiin ennen huhtikuun puolivä- kiksi korkea aikuis- tai toukkakuolleisuus teudukaan, koska alkukevään vaellukset liä N Helsingissä ja toinenkin vielä huhti- ja kasvillisuuden kehittymättömyys. Edel- saattavat peittäa paikallisen kannan alleen kuun puolella Ka Virolahdella, mutta tou- lä mainitut tekijät ovat riippuvaisia Suo- etenkin, jos talven yli hengissä säilynei- kokuulta ei ilmoitettu kuin kaksi yksilöä men kevään edistymisestä ja jopa yksittäi- den yksilöiden osuus on pieni. lisää (N Espoo 17.5. ja N Helsinki 21.5.). sistä hallaöistä, jotka ovat suhteellisen ta- Heinäkuun alun ja syyskuun lopun vä- Lukuisempana V. atalanta saapui Suo- vallisia vielä toukokuun loppupuolellakin. lisenä aikana lajia havaittiin säännöllises- meen vasta kesäkuussa, minkä aikana ha- ti, mutta edelleen oudon yksittäin pitkin vaittiin 73 yksilöä tasaisesti Om Kärsä- Autographa gamma etelärannikkoa (yht. 37 exx.). Laji runsas- mäen (18.–25.6.) eteläpuolisesta Suomes- Ensimmäinen A. gamma -yksilö ilmoi- tui vasta lokakuun alulta alkaen kotimai- ta. Talvehtivan sukupolven huippulento tettiin toukokuun puolivälistä (10.–14.5.) sen sukupolven kuoriuduttua. Lokakuulta ajoittui juhannuksen tienoille (n. 20.6.) ja eteläisen vaeltajan ensihavainnoksi ta- ilmoitettiin yhteensä 441 yksilöä pääsään- jatkui heinäkuun ensi kolmanneksen. Ko- vanomaista pohjoisempaa Oa Ilmajoel- töisesti etelärannikon tuntumasta, mutta timaisen kesäpolven tuottaminen onnistui ta. Lajin havaintojakauma oli kaksihuip- yksittäin myös sisämaan puolelta Ta Asik- hyvin ja elokuun alusta kauden loppuun puinen. Havaitut yksilömäärät kääntyi- kalasta ja Ruovedeltä, joista jälkimmäinen lajia ilmoitettiin ruhtinaalliset 3334 yksi- vät nousuun heti kesäkuun alussa ja en- koko vuoden pohjoisin havaintopaikka. löä, pohjoisinna Om Kärsämäeltä ja Kok- simmäisen sukupolven huippulento ajoit- Marraskuulta ilmoitettiin vielä 390 yksi- kolasta. Kausi päättyi viimeiseen havain- tui kesä- ja heinäkuun taitteeseen ja len- löä, joista myöhäisin 15.11. Ab Dragsfjär- toon 19.10.–8.11. N Porvoosta. to päättyi heinäkuun viime kolmanneksel- distä. Vuoden 2008 talvehtineen sukupolven la (yht. 320 exx.). Ensimmäisen sukupol- Heikohkosta vaellusvuodesta huo- tilanne muistutti tarkasti vuotta 2006 (ks. ven esiintyminen rajoittui jyrkästi Vaasa– limatta P. meticulosa oli keskimääräis- Välimäki ym. 2008) — talvehtineita yksilöi- Ilomantsi-linjan eteläpuolelle, eikä tilan- tä runsaampi vuonna 2008 [875 exx. vs. tä havaittiin yhtä paljon (73 exx. vs. 73 ne muuttunut loppukaudestakaan, vaikka 176 exx. (2000–2007)]. Lajin todellisesta exx.), huippulento kesäkuun jälkipuolis- elokuun alussa ilmaantunut kesäsukupol- runsaudesta ei välttämättä saada edes ko- kolla (n. 20.6. vs. 25.6.) ja havainnot ulot- vi oli hyvin runsas (yht. 1270 exx.). Ke- vin tarkkaa kuvaa. Esimerkiksi yksittäi- tuivat Pohjanmaalle. Molempina vuosi- säpolvi muodostui todennäköisesti suu- siltä paikoilta N Pyhtäältä lajista ilmoitet- na myös kotimaisen sukupolven tuotta- relta osin alkukesällä vaeltaneiden yksi- tiin 58 yksilöä, N Porvoosta kolmen vii- minen onnistui hyvin (3334 exx. vs. 2440 löiden kotimaassa kehittyneistä jälkeläi- kon jaksolta 19.10.–8.11. 43 yksilöä ja exx.). Vuosi 2007 oli täysin erilainen, sil- sistä, mutta havaintojakauman perusteel- N Hangosta jaksolta 11.10.–10.11. perä- 60 Baptria 2/2009 ti 250 yksilöä. Aivan varmasti vastaavan- PM laisia paikkoja on edellä mainittujen välil- läkin, mutta joko pyyntiä ei harjoiteta tä- män lajin kannalta parhailla kohteilla tai sitten ilmoittamiskynnys on lajin yleisyy- den seurauksena ymmärrettävästi korkea. Lähivuosien välinen vertailu toimii suhteellisen luotettavasti lähinnä suhdeluku- asteikolla ymmärrettynä, sillä pyyntipon- nistus ja tietokanta-aineiston muut virhe- B. tibiale fennica (27 mm) B. tibiale borealis (27 mm) lähteet säilyvät suurin piirtein muuttumat- tomina muutaman vuoden ajanjaksoilla. Nunnamittarin (Baptria tibiale) Suomessa esiintyvät alalajit poikkeavat ulkonäöltään toisistaan. Kuvien naaraissa erot näkyvät selvästi: Hämeessä esiintyvillä yksilöillä (B. tibiale fennica) valkoiset kuvioinnit ovat selvästi laaja-alaisemmat kuin pohjoisilla yksilöillä (B. tibiale borealis). Agrotis ipsilon Havaintoja ilmoitettiin 56 yksilöstä vuodelta 2008. Ensimmäinen yksilö havaittiin Seuran tunnuslaji vastatuulessa? huhtikuussa Ka Virolahdella (vrt. P. meti- B. tibiale ja sen kannan nykytila on ollut tarkasteltavana kahdessa edellisessä tie- culosa ja P. rapae), mutta seuraavat vasta donantoartikkelissa (Mutanen ym. 2007, Välimäki ym. 2008). Lajia on toivottu pidettävän heinäkuussa (yht. 3 exx.). Pääosa päivä- erityisesti silmällä, sillä havaintomäärät ovat pienentyneet lähes vuosi vuodelta (kuva määrällä varustetuista elokuun (7/8 exx.) 5). Vuonna 2008 lajia ilmoitettiin havaitun vain yksi yksilö Ta Korpilahdella. Perin- ja syyskuun (8/11 exx.) havainnoista ajoit- teiseltä vahvalta alueelta Ks Kuusamosta ei ilmoitettu yhtään yksilöä, mikä ainakin tui edellisen keskivaiheilla ja jälkimmäi- osittain johtuu vuodesta — parittomilta ”xestia-vuosilta” havaintoja on tavallisesti sen alkupuoliskolla vallinneisiin vaellus- enemmän. Toisaalta muita konnanmarjalajeja, Eupithecia actaeata ja E. immunda- tilanteisiin (vrt. A. convolvuli ja A. gam- ta, on ilmoitettu lisääntyvissä määrin. Kumpaakin lajia on havaittu useasta paikasta ma). Runsainten lajia havaittiin vasta lo- Etelä-Hämeessä, mikä kattaa myös B. tibialen toisen pääesiintymisalueen. Havainto- kakuussa (25 exx.) ja kausi päättyi vii- ruutujen määrän lisääntyminen ei välttämättä kerro ko. pikkumittarilajien yleistymi- meistään marraskuun puolivälissä [Ka sestä, vaan harrastajien kohonneesta ilmoittamisaktiivisuudesta tietokannan käytön Kotka 14.10.–2.11. (2 exx.) ja N Pyhtää omaksumisen seurauksena. Yhtä kaikki, perhosia on konnanmarjakasvustoissa ha- 26.9.–19.11. (1 ex.)]. Havainnot painot- vainnoitu maantieteellisesti kattavasti ja havaintoja on kiitettävästi kirjattu tietokan- tuivat etelärannikolle ja pohjoisimmat yk- taan, mutta B. tibiale -havainnot vähenevät. Aitoon huolestumiseen on siis syytä, sil- silöt (3 exx.) ilmoitettiin Sa Lappeenran- lä tuskin ilmoituskynnys etenkään B. tibialen kohdalla olisi muita lajeja korkeampi. B. tibialea kannattaa etsiä lähinnä ympäröivää metsää avoimemmilta konnan- nasta. marjaa kasvavilta kohdilta, joko pieniltä aukioilta tai metsän reunoista. Ainakin Kuu- samossa lajin lentoaika vaihtelee vuosittain tuntuvasti ja siksi aikuisvaiheessa ajoitus epäonnistuu usein. Lisäksi laji on havaittavissa lähinnä aurinkoisina päivinä, mikä edelleen vaikeuttaa lajin havainnointia. Parhaiten B. tibiale on löydettävissä toukka- Xestia xanthographa na heinä–elokuun taiteessa tai elokuun alkupuolella. Toukka muistuttaa hyvin pal- levinnyt jon E. actaeataa, mutta on erotettavissa tästä käyttäytymisen perusteella. E. actaea- tan toukat ”jähmettyvät” liikkumattomiksi niitä häirittäessä, kun taas B. tibialen tou- sisämaahan kat ”viuhtovat” levottomammin. B. tibialen toukkia etsiessä konnanmarjapensaita kannattaa lähestyä suhteellisen rauhallisesti ja lehtiä käännellä hyvin varoen, koska X. xanthographa oli yksi runsaimmista toukat tiputtautuvat helposti. perhoslajeista vuoden 2007 elokuussa ja laji vaelsi sankoin joukoin perinteisen esiintymisalueensa ulkopuolelle E. acteata 10 sisämaahan Kainuuseen saakka (Väli- E. immundata mäki ym. 2008). Ravintokasvien saata- B. tibiale vuus ei lajin esiintymistä rajoita ja siksi vaelluksen aavisteltiin potentiaalises- 8 ti vaikuttavan lajin levinneisyyteen pysyvästi. Vuoden 2008 havaintojen perusteella näyttää siltä, että laji on 6 ainakin tilapäisesti pystynyt asettu- maan myös sisämaahan. Esimerkiksi 4 Etelä-Hämeessä lajia havaittiin useasta Havaittu yksilömäärä Havaittu paikasta (8 kpl 10×10 km ruutua), kun perinteisesti lajia ei ole juuri rannikko- 2 alueen ulkopuolella ollut. Sisämaaha- vainnot edustavat todennäköisemmin paikallisia kantoja, koska vaellustilan- 0 teita ei käytännössä lajin lentoaikaan 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 ollut. Pohjoisin havainto ilmoitettiin Oa Ilmajoelta, mikä sekin selvästi sisä- maasta. Toisaalta Itä- ja Keski-Suomes- KUVA 5. Konnanmarjalla elävien mittarilajien havaitut yksilömäärät ja kehityssuun- ta havaintoja ei nyt ilmoitettu, ja lajin nat 2002–2008. | FIG. 5. The numbers of observed individuals with fitted trend lines of leviäminen uusille paikoille jäi ehkä geometric moths feeding on Actaea species during 2002–2008. ennakoitua rajallisemmaksi.

61 Baptria 2/2009 Suomessa tavallisesti yhdistetty tammeen. Thompson & Pellmyr 1991, Renwick & Chew 1994, Rysäpaikan läheisyydessä ei tietääkseni Mayhew 1997). Millä perusteella ole tammia, eikä kukaan muukaan rysä- Etenkin pohjoista ympäristöä luon- perhoset valikoivat porukasta muistanut tammia ainakaan ki- nehtii joukko ominaisuuksia, jotka vai- lometrin säteellä pyydyksistä. B. strata- kuttavat epäedullisilta vaihtolämpöisil- ravintokasvinsa? riusta on toki jo muutaman vuoden tavattu le eläimille, kuten perhosille. Pohjoises- säännöllisesti tammialueiden ulkopuolella sa on eteläisempiin leveyspiireihin ver- Panu Välimäki Itä-Suomessa (Välimäki ym. 2008), mutta että rattuna lyhyet ja sääolosuhteiltaan epä- näin runsaslukuisena. Oliko kysymykses- vakaiset kesät sekä vuodenajasta riippu- erhosten ravintokasvivalikoima sä massiivinen vaellus vai jotenkin poik- matta selvästi kylmempää, mikä rajoittaa vaihtelee tunnetusti huomattavasti. keukselliset paikallispopulaatiot? hyönteisten aktiivisuutta, lisääntymistä P Osa lajeista elää vain yhdellä, toi- sekä kehitystä. Periaatteessa kesän pituu- set muutamalla kasvilla ja jotkin lajit ovat Naaraiden munintapäätökset den lyheneminen edistää naaraiden mu- sellaisia, että toukille näyttää kelpaavan ohjaavat toukkien ravinnon- nintamieltymysten kehittymistä ravinto- melkeinpä peltikatto — kunhan se on vih- käyttöä kasvierikoistumisen suuntaan, sillä vain reä. Aivan varmasti on lajeja, joiden tou- toukkien kehityksen kannalta optimaali- kat eivät esim. fysiologisista syistä voi ke- Useilla perhoslajeilla toukat pystyvät läh- simmat kasvilajit takaavat yksilöiden ke- hittyä kuin yhdellä ravintokasvilla, mut- tökohtaisesti vaikuttamaan omaan sijain- hittymisen talvehtivaan vaiheeseen riit- ta joukkoon mahtuu myös pohjimmiltaan tiinsa maisematasolla vain suhteellisen tävän ajoissa ennen syyspakkasia. Naa- vain näennäisesti erikoistuneita lajeja. vähän, sillä toukkien liikkuvuus on ra- raiden munintamieltymysten ja jälkeläis- Nämä ovat lajeja, joiden esiintymiskuva jallista lentokykyisiin naaraisiin verrattu- ten menestyksen välinen suhde onkin yksi vastaa oletetun ravintokasvin esiintymis- na. Tästä syystä perhostoukkien ravinnon- hyönteisten ravinnonkäytön kulmakivistä kuvaa ja joiden toukkia löytyy luonnossa käyttöä ohjaa useimmiten naaraiden mu- (esim. Thompson & Pellmyr 1991, Renwick & Chew vain yhdeltä kasvilajilta, mutta jotka kas- nintakäyttäytyminen ja siten viimekädes- 1994, Mayhew 1997). Tutkimustulokset ovat vatusolosuhteissa näyttävät pärjäävän ai- sä naaraiden ravintokasvimieltymykset kuitenkin osin ristiriitaisia, sillä naarai- van hyvin vähintään muutamalla muulla- (Janz 2002). Naaraiden munintapaikan va- den mieltymyksen sekä toukkien menes- kin. lintaan vaikuttavat monet toisiinsa sidok- tyksen välisen syy–seuraus-suhteen voi- Kevään 2008 Hangon valorysäaineis- sissa olevat tekijät, mutta yksinkertaiste- makkuus vaihtelee huomattavasti (Jaeni- tosta löytyi satakunta B. stratariusta, vii- tusti päävaikuttimina näyttävät toimivan ke 1990, Mayhew 1997, Thompson 1998, Mayhew tisenkymmentä O. cerasia, 20–30 O. cru- potentiaalisten ravintokasvien saavutetta- 2001). Naaraiden munintamieltymykset ja daa ja pari Anorthoa mundaa — lajeja, vuus ja jälkeläisten menestyminen (Jeanike toukkien suorituskyky voivat tiettyyn ra- jotka esiintymiskuvansa perusteella on 1978, Courtney & Forsberg 1988, Singer ym. 1989, jaan saakka kehittyä eri suuntiin, koska ne eivät periydy seuraavaan sukupolveen yh- TIMO LEHTO dessä (Thompson 1988) eivätkä naaraiden ja jälkeläisten intressit ole välttämättä täysin yhteneväiset. Ilmastolliset syyt voivat rajoittaa ravintokasvien etsimiseen käytet- tävissä olevaa aikaa, jolloin naaraat saattavat mieltyä potentiaalisista ravintokasveista yleisempään, vaikka toukkien kehityksen kannalta parempiakin vaihtoehtoja olisi tarjolla (Courtney & Forsberg 1988, Singer ym. 1989). Lopulta tämä voi johtaa joko erikoistumiseen johonkin runsaaseen ravin- tokohteeseen tai jopa polyfagiaan toukkien fysiologisten rajoitteiden puitteis- sa. Naaraan ja jälkeläisen eturistiriita voi kärjistyä myös siinä tapauksessa, jos naaraiden täytyy huomioida omat energiatar- peensa säilyäkseen elossa (Scheirs ym. 2000). Esimerkiksi Polyommatus icarus -naaraat suosivat muninta-alustoinaan kasveja, joista ne itse saavat mettä (Janz ym. 2005). On myös huomioitava, että toukkien me- nestymisen lisäksi naaraan munintapaikan

Tammiraitayökkönen (Orthosia cerasi) on hyvä esi- merkki lajista, joka esiintymiskuvansa perusteella on Suomessa yhdistetty ainakin leviämisen alkuaikoi- na tammeen. Tammialueilta perhonen on kuitenkin levinnyt voimakkaasti sisämaahan ja paikoille, joissa tammea ei kasva, joten naaraat ovat tehneet päätök- sen munia munansa muille kasveille.

62 Baptria 2/2009 TIMO LEHTO Polygonia c-album — ravinnonkäytön mallilaji

P. c-album esiintyy laajalti paleark- tisella alueella ja Euroopassa lajin levinneisyys ulottuu Luoteis-Afri- kasta Fennoskandian pohjoisosiin. Pohjoisessa laji muodostaa vain yhden aikuisena talvehtivan sukupolven vuodessa, mutta etelämpänä laji esiintyy usein myös kaksipolvisena. Lajina P. c-album on moniruokainen, sillä sen tiedetään kykenevän elä- mään kasveilla, jotka kuuluvat seit- semään heimoon neljästä lahkosta, mutta tavallisesti laji suosii nokkosta (Urtica dioica), jalavaa (Ulmus glabra) tai humalaa (Humulus lupulus). (Nylin 1988, Janz ym. 1994)

Sukupolvisuuden vaihtuminen on yh- nen selittyy potentiaalisten ravintokas- vehtivaksi sukupolveksi, eikä naaraiden teydessä ravintokasvierikoistumiseen. vien runsaussuhteilla. Humala on perin- lisääntymispanostus siksi mene kokonai- Eteläiset kaksipolviset populaatiot ovat teisesti Brittein saarten eteläosissa hyvin suudessaan hukkaan ravintokasvien laa- pohjoisia yksipolvisia populaatioita eri- tavallinen perinteikkään olutpanimo- dullisista eroista huolimatta. Kesäpolven koistuneempia ja naaraat suosivat ravin- kulttuurin seurauksena. Aikarajoitteiden naaraat ovat aivan erilaisten valintakysy- tokasveja, jotka takaavat nopean touk- lisääntyessä kohti pohjoista, P. c-albumin mysten ääressä, sillä kesä on jo joka ta- kakehityksen (Nylin 1988, Janz & Nylin 1997). pääravintokasviksi on naaraiden muut- pauksessa pitkällä ja jälkeläiset siksi voi- Tämä on ymmärrettävää, koska vuoden tuneen munintamieltymyksen johdosta makkaasti aikarajoitteisia eivätkä vaihto- aikana tuotettujen sukupolvien määrän valikoitunut nokkonen jo Keski-Englan- ehtoiset kehitysreitit ole enää mahdolli- kaksinkertaistuminen tarkoittaa toukki- tiin tultaessa (Braschler & Hill 2007). Naarai- sia, sillä vain ennen talven tuloa aikuistu- en kehitykseen käytettävissä olevan ajan den munintakäyttäytyminen voi muut- neet jälkeläiset muodostavat seuraavan puoliintumista. Brittein saarten eteläosis- tua myös sukupolvesta toiseen saman sukupolven. Tässä mielessä ei ole yllät- sa kaksipolvisetkin populaatiot elävät vuoden sisällä. Talvehtineet naaraat ei- tävää, että kesäpolven naaraat munivat pääsääntöisesti humalalla, vaikka humala vät välttämättä tee lukua ravintokasvien lähes yksinomaan nokkoselle. Nokkonen ei ole toukkien kehityksen kannalta yhtä soveltuvuuden perusteella. Naaraiden on lähtökohtaisestikin yksi nopeimman edullinen ravintokohde kuin nokkonen erikoistumiseen ei itse asiassa kohdistu toukkakehityksen tuottavista kasveista, tai jalava (Braschler & Hill 2007). Toisaalta ai- tällöin kovin suurta valintapainettakaan. mutta lisäksi sen laatu säilyy läpi kesän karajoitteetkaan eivät ole yhtä voimak- Kaikkein nopeimman kehityksen takaa- toisin kuin puuvartisilla, joilla puusolu- kaita kuin esimerkiksi Fennoskandiassa, villa kasveilla olisi mahdollista tuottaa kon suhteellisen osuuden lisääntyminen ja kaksi sukupolvea on suhteellisen vai- suoraan kehittyvä kesäpolvi, mutta myös kasvukauden edetessä heikentää lehtien vattomasti mahdutettavissa vallitsevaan kaikkein hitaimmat takaavat toukkien ravintoarvoa. kesän pituuteen. Humalalle erikoistumi- kehittymisen suoraan seuraavaksi tal-

valintaan saattavat vaikuttaa muiden ke- man tai edellä mainittujen tekijöiden yh- puolella siinä määrin säännönmukaisesti, hitysasteiden erityisvaatimukset (Tammaru dysvaikutuksesta (Hellmann 2002, Braschler & että vaelluksista tuskin on kysymys (Muta- ym. 1995). Hill 2007, Merrill ym. 2008). Käytännössä tämä nen ym. 2007, Välimäki ym. 2008). Mahdollisesti tarkoittaa, että olosuhteiltaan edullisina myös Discoloxia blomeri kuuluu edellis- Ravintokasvit ja perhosten ajanjaksoina, ainakin osa perhoslajeista ten lajien tavoin ravintokasvivalikoiman esiintyminen voi muodostaa vähintään tilapäisiä popu- laajenemisen myötä yleistyneisiin lajei- Monien hyönteislajien ekologiset vaati- laatioita odottamattomiin paikkoihin. Täs- hin. D. blomeria tavattiin Suomessa aiem- mukset kiristyvät kohti esiintymisalueen tä lienee kysymys Hangon tammilajeilla. min jalavaa kasvavilla paikoilla (ks. Mikkola äärilaitoja (Hengeveld & Haeck 1982, Brown B. stratarius elänee koivulla ja Orthosia- ym. 1989), mutta sittemmin laji on levinnyt 1984). Lämpimämmissä olosuhteissa po- suvun yökköset pajuilla. Vastaavia laje- koko Etelä-Suomeen idässä aina Pohjois- tentiaalisten elinpaikkojen määrä kasvaa ja Suomessa ovat ainakin Catocala spon- Savoon saakka ja esiintyy monenlaisissa paitsi suotuisampien lämpötilaolosuhtei- sa ja Cosmia pyralina, joita on viime vuo- lehtipuuvaltaisissa ympäristöissä. Ainakin den, mutta mahdollisesti myös laajemman sina tavattu perinteisten ravintokasviensa St Eurajoella lajia saa päivisin tuomia ko- käytettävissä olevan ravintokasvivalikoi- tammen ja jalavan esiintymisalueen ulko- pistelemalla (P. Välimäki, omat havainnot).

63 Baptria 2/2009 TIMO LEHTO Lämpötilan kehitys Helsingin Kaisaniemessä tammi–syyskuussa 2008. Lähde: Ilmatieteen laitos

15 97,5% 10 50 % 5 2,5 % 0°C -5 -10

I II III IV V VI VII VIII IX normaalia lämpimämpää normaalia

liskuun alkupuolella, jolloin muiden kuin ai- Varhaisin havainto sulkamittarista (Phigalia Vuosi 2008 keskimää- kuistalvehtijoiden kausi todella käynnistyi. pilosaria) vuonna 2008 osui jo tammikuul- räistä heikompi, mutta Aikuistalvehtijoita, kuten Rhigognostis sch- le. Tätä luonnollisesti edesauttoi normaalia maltzella (Kb Rääkkylä), Exaeretia ciniflonel- selvästi lämpimämpi talvi ja alkukevät. aikainen perhosvuosi la (Ok Kuhmo), Agonopterix heracliana (Ab Turku, N Espoo) Depressaria daucella (Ta Ja- Talvi 2007–2008 oli harvinainen, sillä pitkiä nakkala) ilmoitettiin helmikuulta jo laajal- lään kerro juuri mitään, mutta jos niitä suh- pakkasjaksoa ei ollut ja pysyvää lumipei- ta alueelta, joskin aikuisena talvehtivat päi- teutetaan edeltävien vuosien vastaaviin tettä ei Lounais-Suomen rannikkoalueella väperhoset (Gonepteryx rhamni, Nymphalis päivämääriin, vuoden 2008 kevään tulon ollut käytännössä lainkaan. Lumipeitteen io, N. urticae, N. antiopa) ilmaantuivat run- varhaisuus käy selväksi. Kahdenkymmenen syvyys oli koko talven pääsääntöisesti alle saammin vasta maaliskuun puolivälin jäl- tavallisen lajin joukosta 10 lajin ensihavain- 1 cm Vaasasta Helsingin itäpuolelle ulottu- keen. Ehkä päiväperhosten pikkuperhosia to oli vuonna 2008 aikaisempi kuin kertaa- neella rannikkoalueella ja vain yksittäisten syvempi lepotila selittyy aikuisten ravin- kaan vertailujaksolla 2000–2006. Yksittäi- lumisateiden jälkeen lunta oli lyhytaikai- nonkäytön eroilla. Kasvit eivät pysty reagoi- sinä vertailujakson vuosina sen sijaan var- sesti enemmän (Ilmatieteen laitos 2009). Esi- maan lyhytaikaisiin lämpökausiin samal- haisuusennätyksiä havaittiin vain 0–4 lajin merkiksi Helsingin Kaisaniemessä ehjä lu- la tavalla kuin perhoset, ja siksi niiden ku- osalta. Perhoskauden varhaisen alkamisen mipeite pysyi pisimmillään vain yhdeksän kinnan ajoittuminen, johon päiväperhos- lisäksi yleisvaikutelmaksi jäi, että kevätla- päivää (Ilmatieteen laitos 2008) ja termi- ten meden hyödyntäjinä on lentonsa ajoi- jeilla oli keskimääräistä paremmat kannat. nen kasvukausi alkoi reilun viikon viimei- tettava, on suhteellisen konservatiivinen. Toukokuun puolivälissä Suomessa oli laa- sen 30 vuoden keskiarvoa aiemmin (Ilma- Vastaava tilanne on myös jo maaliskuussa jasti ankaria halloja noin viikon ajan (Ilma- tieteen laitos 2008b). lentonsa aloittaneilla aikuistalvehtija yök- tieteen laitos 2008b) ja lupaavasti alkanut per- Leudon talven seurauksena aikuistal- kösillä (Conistra vaccinii, Lithophane conso- hoskausi taittui. vehtijat aloittivat lentonsa jo sydäntalvel- cia, Eupsilia transversa), joiden lento yleen- la ja esimerkiksi Epinotia crenanaa havait- sä ajoittuu tarkoin etenkin raidan kukinta- tiin tammikuussa suhteellisen pohjoisessa- aikaan. P. pilosarian lisäksi kotelotalvehti- TAULUKKO 2. Kahdenkymmenen tavalli- kin Ok Kuhmossa ja Oba Yli-Iissä. Myös en- joista Achlya flavicornis (St Kiikoinen 31.3.), sen kevätlajin varhaisimmat havainnot 2000- simmäinen kotelotalvehtija Phigalia pilosa- Archiearis parthenias (Ab Turku 31.3.), Ly- luvulla. | TABLE 2. The earliest observation ria havaittiin lennossa jo tällöin (Ab Turku cia hirtaria (St Pori 30.3.) ja Orthosia incer- dates of 20 relatively common species having 19.1.) Kysymyksessä lienee yksittäinen har- ta (Om Kokkola 21.3.) ilmaantuivat jo maa- their flight period in spring during the 21st hailija, sillä seuraavat ilmoitukset ovat maaliskuun puolella. Ensihavainnot eivät sinäl- century, so far.

HEIMO LAJI VARHAISIN HAVAINTO 2008 VARHAISIN HAVAINTO 2000–2006 Eriocranidae Eriocrania sangii 26.4. Oa Seinäjoki 28.4.2006 Oa Kurikka Eriocrania semipurpurella 15.4. N Vantaa 20.4.2003 Kl Parikkala Elachistidae Semioscopis strigulana 23.4. Ta Kärkölä 21.4.2001 N Nurmijärvi Semioscopis avellanella 2.4. N Espoo 23.4.2000 Ka Hamina Semioscopis steinkellneriana 21.4. N Vantaa 27.4.2000 St Pori Tortricidae Philedonides lunanus 20.4. N Espoo 22.4.2003 St Pomarkku Clepsis senecionana 3.5. Al Föglö 29.4.2004 St Pomarkku Endromidae Endromis versicolora 14.4. Ab Salo 14.4.2000 Ab Sammatti Lycaenidae Callophrys rubi 22.4. Ab Parainen 12.4.2002 Om Evijärvi Celastrina argiolus 26.4. N Espoo 23.4.2000 N Siuntio Geometridae Archiearis parthenias 31.3. N Vantaa, Ab Turku 23.3.2000 N Kirkkonummi Achlya flavicornis 31.3. St Kiikoinen 29.3.2002 N Nurmijärvi Eupithecia lanceata 22.4. St Pori 18.4.2004 Ta Kangasala Trichopteryx carpinata 15.4. Ab Masku, Ab Perniö 13.4.2002 Kb Rääkkylä Phigalia pilosaria 19.1. Ab Turku 17.3.2004 Ta Hartola Lycia hirtaria 30.3. St Pori 12.4.2000 N Nurmijärvi Noctuidae Brachionycha nubeculosa 1.4. N Sipoo 29.3.2002 N Nurmijärvi Orthosia incerta 21.3. Om Kokkola 8.4.2001 Ab Mietoinen Orthosia gothica 3.4. N Sipoo 9.4.2000 Ta Urjala Panolis flammea 7.4. Ab Dragsfjärd 14.4.2005 Ab Littoinen

VARHAISUUS- 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2008 ENNÄTYKSIÄ 2 1 4 0 2 0 0 10 /20 lajia

64 Baptria 2/2009 PM

Asterikaapuyökkösen (Cucullia asteris) toukkia on Suomesta löydetty kulta- piiskulta. Etsiminen kannattaa aloittaa avoimilta ja paahteisilta maaston- kohdilta. Toukat viihtyvät usein ravinto- Cucullia asteris (47 mm) kasvinsa yläosissa.

reunalle joitakin vuosia sitten tehty hak- saat ja heinäkasvit häviävät. Niittäminen Ei ihan koko kuu on laajentanut avointa kenttää ja mah- ajoittui vuonna 2008 aikaan, jolloin kulta- perhoskesä mennyt dollistaa auringonvalon pääsyn alueelle piisku oli jo pääosin kukkinut ja pääosa C. myös iltapäivän ja illan myöhäisinä tun- asteris -toukista koteloitunut. Niiton alet- penkin alle teina. Alueen maaperä on tyypillistä hiek- tua löytyi enää muutamia toukkia. kaharjua. Lämpötilaerot alueella ovat suu- nsimmäinen Cucullia asteris -touk- ret ja ilma kylmenee iltaisin nopeasti au- Parhaiten toukkia löytyy ka löytyi 15.8.2008 iltapäiväl- ringon laskettua. Paikka on niin laaja, että elokuussa aurinkoisina E lä noin klo 17.00 mikrojen toukki- auringonvalon suhteen alueen eri osilla ei iltapäivinä en etsimisen yhteydessä. Toukka lepäsi ra- ole suurta eroa. Ympäröivä puusto on var- vintokasvinsa kultapiiskun (Solidago vir- sin matalaa (~10 m), joten auringonva- Toukkien etsintä ajoittui aikavälille gaurea) varrella tyypillisessä lepoasen- lo pääsee tunkeutumaan alueelle laajal- 10.00–19.30. Pääosa toukista löytyi myö- nossaan. Toukka tuli talletettua (onnek- ti. Alueella on joitakin keskimäärin läm- hään iltapäivällä. Puolenpäivän molem- si), koska mielen taka-alalla oli muisti- pimämpiä kulmauksia, joiden ekspositio min puolin (klo 10–13) toukat lepäsivät kuva jostain vastaavan näköisestä Cucul- on etelään. Paitsi runsaat paistetunnit, näi- ravintokasvien varsien yläosissa, mutta lia-toukasta. Kotona netin toukkakuvastot den ”pussien” lämpötilaan vaikuttanevat eivät näyttäneet olevan aktiivisessa syön- osoittivat muistikuvan oikeaksi — C. as- myös suojaisuus pohjoisenpuolisilta tuu- nissä. Tavallisesti toukat olivat ruokaile- teris. lilta ja ilman suhteellisen vähäinen vaih- massa iltapäivän myöhäisinä tunteina klo Toukkien etsiminen ei vaadi suurta tuvuus etelätuulien aikaan. 17 molemmin puolin, jolloin lämpötila oli työtä, mutta vie aikaa. Alueetta haravoi- Alueella kasvaa tyypillisiä paahteisen vielä keskipäivän tasoa. tiin yhden miehen (TH) voimalla yhteen- alueen kasveja (mm. tervakko, nurmiko- Havaintojaksolla lämpötila alueella sä noin 40 tuntia seitsemänä eri kertana hokki, kultapiisku, ahomansikka) sekä vaihteli 10–17 ºC välillä. Lämpötilan ää- (16.–30.8.2008), joista kahdella viimei- erilaisia heinäkasveja, mutta paikoin pa- ripäissä [10–12 ºC (3 päivää) ja 16–17 ºC sellä kerralla osa potentiaalisesta esiinty- jut ovat saaneet jo pysyvän jalansijan. Osa (2 päivää)] toukkia ei juuri löytynyt. Suu- misalueesta oli niitetty eikä toukkia löy- alueesta on rehevää ja heinittynyttä, kun rin osa toukista löytyi noin 14 ºC lämpö- tynyt havainnointialueen laajentamisesta taas osa kasvaa lähinnä jäkälää. Alue on tilassa, jolloin ne olivat joko aktiivisesti huolimatta. Läpi käydyltä alalta löytyi 17 harrastekäytössä ja maaperään kohdistuu syömässä tai makasivat näkyvästi ravin- C. asteris -toukkaa (0–7/kerta). etenkin ajourien suunnassa pyöräajoneu- tokasvillaan. Toukat eivät olleet aktiivisia vojen kulutus, minkä seurauksena ajourat sateisella kelillä eikä niitä silloin löytynyt Cucullia asteris elää avoimilla ovatkin kasvillisuudesta paljaat. Sen si- juuri lepäämässäkään. Saattaa olla, että ja lämpimillä kentillä jaan ajourien sivuilla sen sijaan kasvilli- sade yhdessä laskeneen lämpötilan kans- suus on voimissaan ja rehevöityy ajouris- sa saa toukat suojautumaan kasvien alem- Löytöpaikka on ollut kymmeniä vuosia ta poispäin mentäessä. Reuna-alueet ovat piin osiin, missä ne ovat vaikeammin ha- sitten huomattavasti nykyistä laajempi, vähällä kulutuksella ja verrattain rehevät vaittavissa. Aktiivisimmin toukat söivät mutta se on kasvanut ajan kanssa laajalti maaston kuivuuteen nähden. Alue niite- auringonpaisteessa. Myös pilvipoutaisel- reunustoiltaan umpeen. Nykyisen alueen tään vuosittain ja tällöin suurimmat pen- la kelillä toukat näyttivät olevat aktiivisia,

65 Baptria 2/2009 mutta pilvisellä kelillä toukat makasivat kan sisäosia, kukan terälehtiä että sieme- toukka oli paikoillaan noin kaksi päivää. liikkumattomina ravintokasvien yläosissa. niä. Havaintojakson alussa, kun ravinto- Varsinainen nahanluonti oli nopea ja touk- kasvit alueella olivat vielä poikkeuksetta ka aktivoitui heti nahanluonnin jälkeen. Ravintokasvin yläosissa viihtyvän parhaassa kukassa, syönti keskittyi kukan Toukan aiempi väritys (vihreä tai violetti) toukan havaitsee varsin helposti, sisäosiin ja kukkien terälehtiin. Myöhem- ei muuttunut nahanluontien yhteydessä vai havaitseeko? min toukat keskittyivät valmistuviin sie- meniin. Toukat eivät välttämättä sijoitu Toukat olivat väritykseltään kahta päävä- Samat kasvustot tarkastettiin useaan tasaisesti elinympäristössä riä: vihreä- tai violettipohjainen. Pohja- kertaan muutaman päivän välein ja niis- väriltään vihreillä toukilla osalla oli mus- tä löytyi toukkia useana peräkkäisenä ker- Toukkien etsimisessä kannattaa ainakin ta ja osalla sinertävää pitkittäisraidoitus- tana. Yhdellä kerralla toukkien kattava laajemmilla alueilla olla järjestelmällinen. ta selkäjuovan ja selkävyöhykkeen alueel- havainnointi vaikuttaa siis käytännössä Yhden toukan löytyminen johti yleensä la. Yhteistä värimuodoille oli yhtenäinen mahdottomalta. Mahdollisesti toukat pii- toisenkin toukan löytymiseen 5–10 met- keltainen selkäjuova, joka lienee lajin tun- lottelevat osan aikaa ravintokasvin alem- rin säteeltä, mutta kertaakaan ei kahta nusomaisin piirre. Ravintokasvit alueel- missa osissa lähellä maanpintaa. Selvästi toukkaa löytynyt yhdeltä kasvilta. Touk- la olivat pienikokoisia eikä niiden varsiin näkyvien toukkien käytös voi siis vaikeut- kien löytöpaikat sijaitsivat pääosin line- muodostunut joillakin paikoilla tyypillistä taa niiden havaitsemista, jolloin epäsuo- aarisesti, mikä voisi kertoa esimerkik- pystyraidoitusta. Tällöin raidallinen touk- rat keinot saattavat auttaa. Kolme toukkaa si naaraan munintalennon reitistä. Tulok- ka oli helposti havaittavista ravintokasvin löytyi yksinomaan syöntijälkien perus- sekkaaksi etsintämenetelmäksi havaittiin varresta poikkeavan värityksen seurauk- teella. Toukka avaa siemenkodan sivusta lentoreittien arvioimisen maastonmuoto- sena. yhdeltä puolelta siten, että noin puolet sie- jen perusteella, näiden lentoreittien seu- Toukat olivat pääosin kasvien ylem- menkodasta on auki ja syötyjen siemenien railemisen ja etsintäalueiden suhteuttami- mässä puoliskossa. Usein toukat olivat untuvat lähtevät karistettaessa liikkeelle. sen aiempiin löytöpaikkoihin. Toukat si- välittömästi kukinnon alapuolella tai ku- Syöntijälkien perusteella etsittäessä, touk- jaitsivat joko hyvin lähellä toisiaan ryp- kinnon päällä. Suuret toukat ovat selvästi ka löytyi joko kasvilta, jossa syöntijälkiä päinä tai maastonmuotoja (kasvillisuus- ravintokasvin vartta paksumpia ja erottu- havaittiin tai sen välittömässä läheisyy- juonteita) myötäilevien oletettujen lento- vat useiden metrien päästä. Toisaalta pie- dessä olevalta kasvilta. Lajin etsiminen reittien varsilta. Käytännössä toukat löy- net toukat saattoivat maata liikkumattomi- syöntijälkien perusteella on huomattavan tyivät useimmin muuta maastoa rehevim- na kasvin varren keskiosassa, josta eten- hidasta, mutta täydentää hyvin etsintäkei- pien kasvillisuusalueiden reunoilta. Edul- kin vihreäsävyisten toukkien löytämi- noja. Sen sijaan luotujen toukkanahko- lisia paikkoja olivat pensaiden sivustat, nen oli suhteellisen haasteellista. Toukka jen perusteella lajia ei voi etsiä. Luonnos- rehevien ja karujen alueiden reunat ja ka- näyttää syövän puolesta tunnista tuntiin sa ei havaittu ravintokasveilla yhtään van- rujen alueiden rehevämmät laikut. Poik- kerrallaan, jonka jälkeen se saattaa paas- haa nahkaa, mikä ei näin jälkikäteen yl- keama ympäröivästä alueesta ei tarvinnut tota seuraavaan vuorokauteen. Yksi pieni lätä, sillä kasvatuksessa toukat söivät en- olla erityisen merkittävä, vaan siihen saat- toukka (< 1 cm) löytyi syömästä kukan si- tisen nahkansa välittömästi nahanluon- toi riittää muutama yksittäinen korkeam- säosia (heteet ja emit). Toukka erottui pie- nin jälkeen. Toukka passivoitui yhteensä pi kasvi. Toukkia löytyi niin yksittäisiltä nestä koostaan huolimatta selvästi muu- 3–5 päivää kestäneen nahanluonnin ajak- ta kukintoa tummempana. Keskikokoiset si. Nahanluonti alkoi toukan nahan perä- ja suuret toukat näyttivät syövän sekä ku- ja etupään värimuutoksella, jonka aikana

Toukkahavainnoijan muistilista

• Elokuun puolivälistä elokuun loppuun, • iltapäivä, aurinkoinen tai puolipilvinen sää, • lämpötila 14–15 ºC, • kasvustojen ja maastonmuotojen reunat, • pienilmastoltaan lämpimät Asterikaapuyökkösen löydettyjen toukkien väri vaihteli yksilökohtaisesti. maastonkohdat ja Pohjaväri oli joko vihreä tai violetti, selkäjuova oli aina yhtenäinen ja keltainen. • pitkä talvi.

66 Baptria 2/2009 kuin rykelmissä olevilta ravintokasveilta, vaan jäi talvehtimaan toista kertaa. Sen tosin havainnointi yksittäisiltä kasveilta sijaan kaikki Lappeenrannassa talvehti- Merkittäviä oli merkittävästi helpompaa. neet yksilöt kuoriutuivat jo yhden talven vakiopaikkahavaintoja jälkeen. On mahdollista, että koteloiden 2008 C. asteris on kiitollinen kehittymisen käynnistymisen määrää talvehtimisen aikainen pakkassumma, min- kasvatettava Bucculatrix latviaella: Sa Imatra (24 exx.) kä kriittinen raja-arvo ei Porvoossa tam- Bucculatrix artemisiella: N Hanko (1 ex.) Kasvatuksessa käytettiin muiden Cucul- mikuun puoliväliin mennessä ollut ylitty- Bucculatrix ratisbonensis: Sa Lappeen- lia-lajien kasvattamisessa hyviksi havait- nyt. Joka tapauksessa vaikuttaa, että pitkä ranta (25 exx.), Sa Imatra (5 exx.) semiamme tapoja — hiekka-alusta, sopi- talvehdittamisjakso takaa hyvän kuoriutu- Caloptilia cuculipennella: va kuivuus ja aurinkoinen kasvatuspaik- mistuloksen. Al Lemland (20 exx.) ka. Hiekkana käytettiin hienoa siivilöi- Ethmia terminella: Ab Dragsfjärd (22 exx.) tyä luonnonhiekkaa. Ravinnoksi tarjottiin Mendesia farinella: Kasvatus ei koskaan onnistu Sa Lappeenranta (15 exx.) kahden päivän välein vaihdettavaa leikko- täydellisesti, mutta loisia Elachista vonschantzi: ravintokasvia. Pääosa toukkien ulosteis- vastaan voi taistella Oba Hailuoto (20 exx.) ta poistettiin ravintoa vaihdettaessa. Sa- Elachista ornithopodella: massa yhteydessä kasvatuslaatikon sei- Yhdessä toukassa oli löytöhetkellä kol- Sa Kangasniemi (8 exx.) nät ja katto kuivattiin siten, että tarvitta- me suurikokoista loiskärpäsen munaa. Coleophora albella: Ab Laitila (10 exx.) va kosteus tuli ravintokasveista eikä hiek- Munat olivat kirkkaan valkoisia ja pituu- Coleophora boreella: Oba Hailuoto kaan sekoittunut uloste homehtunut. Kas- deltaan noin 2 mm. Munat olivat kiinnit- (50 exx.) Sophronia gelidella: Le Enontekiö (4 exx.) vatuslaatikko sijoitettiin siten, että aurin- tyneet toukkaan siten, että niitä ei voinut Sophronia humerella: Kb Liperi (1 ex.) ko paistoi siihen iltapäivällä. Kasvatuslaa- toukkaa vahingoittamatta irrottaa. Munat Brachmia dimidiella: Kb Liperi tikon sijoittaminen kuvatulla tavalla au- olivat tuoreen näköisiä ja toukka vaikut- (24 exx.), Sa Imatra (71 exx.) rinkoon perustui löytöajankohtana tehtyi- ti kaikesta huolimatta vielä kehityskelpoi- Argyroploce aquilonana: hin havaintoihin toukkien syöntiaktiivi- selta. Toukan selässä olevat loisen munat Le Enontekiö (1 ex.) suudesta. Kasvatusolosuhteissakaan tou- puristettiin useaan kertaan teräväkärki- Argyroploce noricana: kat eivät juuri syöneet pilvisinä päivinä. sillä pihdeillä ja toukka eristettiin muista Le Enontekiö (1 ex.) Capricornia boisduvaliana: Huomattavaa on, että leikkoravinto riit- toukista. Selkään kiinnittyneet munat ir- Obb Rovaniemi (101 exx.) tää mainiosti normaalikokoisten yksilöi- tosivat 2–3 vrk:n kuluttua jättäen nahkaan Pelochrista infidana: N Hanko (10 exx.) den kasvattamiseen, jos sen tuoreudesta vain hieman tummemmat alueet. Seuraa- Eucosma guentheri: Li Utsjoki (1 ex.) huolehditaan. van nahanluonnin jälkeen toukassa ei ol- Catoptria fulgidella: N Hanko (6 exx.) Toukat kasvatettiin muovilaatikois- lut havaittavissa merkkejä loiskärpäsen Pyrausta cingulatus: Al Kökar (3 exx.), sa hiekka-alustalla, jonne ne myös kote- munien kiinnittymisalueista. Toukka oli Kb Tohmajärvi, Kb Kontiolahti loituivat. Seitsemästätoista toukasta kote- aktiivinen, meni normaalissa ajassa ko- (36 exx.), Kb Liperi (187 exx.) Pyrausta ostrinalis: Ab Dragsfjärd (1 ex.) loitumaan selviytyi viisitoista. Toukat tal- teloon ja kehittyi täysikasvuiseksi perho- Hyphoraia aulica: N Hanko (3 exx.) vehditettiin koteloitumispaikallaan. Ko- seksi. Jokin loiskärpänen kuitenkin elää Entephria flavicinctata: Le Enontekiö telokoppien koko vaihteli varsin paljon: myös C. asteris -toukilla, sillä kotelokop- (28 exx.) suurimmat olivat 33,5×17,4 mm ja pie- pien avaamisen yhteydessä yhdestä ko- Entephria nobiliaria: Le Enontekiö (5 exx.) nimmät 26,1×13,5 mm. Kotelon koko oli pasta löytyi voimakkaalla säikeellä kot- Eupithecia fennoscandica: suuren C. absinthii -kotelon luokkaa. elokopan toiseen päähän kiinnittynyt lois- Le Enontekiö (10 exx.) Osa koteloista vietti talven Lappeen- kärpäsen kotelo. Kärpäslajista ei vielä ole Pararctia lapponica: Le Enontekiö (1 ex.), Li Inari (13 exx.) rannassa (14 exx.) ja yksi Porvoossa nor- selvyyttä, koska kotelo ei ole kuoriutunut. Calamia tridens: N Vantaa (5 exx.) maaleissa ulko-olosuhteissa sateelta suo- Loisten lisäksi myös erilaiset taudit uh- Agrochola nitidus: Al Lemland (4 exx.) jattuina. Porvoossa talvehdittaminen pää- kaavat toukkia, sillä kaksi toukkaa sai- Agnorisma puniceum: tettiin 15.1. ja Lappeenrannassa pari viik- rastui ja kuoli kasvatuksessa. Kummalle- Ka Virolahti (15 exx.) koa myöhemmin 30.1. Talvehdittamisen kin toukalle ilmestyi takaa lukien kolman- Lasionycta skraelingia: jälkeen kotelokopat avattiin ja kotelot an- teen jaokkeeseen tumma alue, joka aiheut- Lkoc Muonio (1 ex.) nettiin kehittyä puhtaalla hiekka-alustal- ti muutamassa päivässä toukan passivoi- Xestia borealis: Lkoc Muonio (3 exx.) la. Kaikki elinkykyiset yksilöt selviytyi- tumisen sekä peräpään halvaantumisen. vät talvesta, mutta yhdessä kotelokopas- Toukat eivät syöneet tumman alueen ilta löytyi suurikokoisen loiskärpäsen kote- maantumisen jälkeen ja näivettyivät. Tou- Kiitokset. Kiitämme Leena ja Erkki Laa- lo ja toisesta homehtunut toukka. Kaikki- kat eristettiin varhaisessa vaiheessa eril- sosta S. productellan esiintymispaikan aan saldo talvehdittamisen jälkeen oli 13 leen terveistä toukista. Sairaiden toukki- kasvilajiston selvittämisessä. elävää koteloa. Kotelot kostutettiin päivit- en eristäminen on syytä tehdä heti oirei- We thank Nils Ryrholm and Ole Kars- täin vettä suihkuttamalla ja ensimmäiset den ilmaannuttua, sillä taudeilla on taipu- holt for information of expansion and yksilöt kuoriutuivat noin seitsemän viikon mus levitä hyvin nopeasti tavallisesti yli- biology of A. acanthadactyla in Swe- kuluessa talvehdittamisen päättämisestä. tiheissä kasvatusolosuhteissa. den and Denmark. We are also grate- Koteloista kuoriutui yhteensä 8 naarasta ful to Franz Pühringer, Zdeˇnek Laštu˚vka ja 4 koirasta, joista yhden naaraan toisen Tally ho and happy huntings, and Nils Ryrholm for their ongoing col- siiven pumppaus jäi kesken kotelon kitii- Tero ja Petri Hirvonen laboration concerning identification of nin jäätyä kiinni siipiaihioon. Kuoriutu- a Chamaesphecia species new to Fen- neet yksilöt olivat normaalikokoisia. (e-mail: [email protected]) noscandia. Mielenkiintoista oli, että Porvoossa tal- Toukkakuvat: Tero Hirvonen vehtinut kotelo ei lähtenyt kehittymään, 67 Baptria 2/2009 gous insects. — Theoretical Population Biology 14: 350–356. Mutanen, T., Kaitila, J.-P. & Välimäki, P. 2007: Huomionarvoi- KIRJALLISUUS Jaenike, S.P. 1990: Host specialization in phytophagous insects. set suurperhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2005. — Babtria 32: Anderberg, A. & Anderberg, A.-L. 1997a: Den virtuella floran: — Annual Review of Ecology and Systematics 21: 243–273. 40–67. Lathyrus vernus - vårärt [www-dokumentti]. Päivitetty 1.2.2000 Jalava, J. 1993: Cnephasia alticolana (Herrich-Schäffer, 1851), Mutanen, M., Kullberg, J., Kaitila, J.-P., Mutanen, T. & Välimäki, P. [viitattu 27.5.2009]. http://linnaeus.nrm.se/flora/di/faba/lathy/ 2008a: Pikkuperhoshavainnot 2004–2005. — Baptria 33: 6–22. lathver.html vanha karjalainen laji. — Baptria 18: 114–117. Mutanen, M., Mutanen T., Kullberg, J., Kaitila, J.-P., Laasonen, Anderberg, A. & Anderberg, A.-L. 1997b: Den virtuella floran: Janz, N. 2002: Evolutionary ecology of oviposition strategies. — Teoksessa: Hilker, M. & Meiners, T. (toim.), Chemoecology of Insect E. M. & Nupponen, K. 2008b: Pikkuperhoshavainnot 2006–2007. Alliaria petiolata - löktrav [www-dokumentti]. Päivitetty — Baptria 33: 117–130. 31.10.2004 [viitattu 28.5.2009]. http://linnaeus.nrm.se/flora/di/ Eggs and Egg Deposition. Blackwell Publishing. s. 349–376. brassica/allia/allipet.html Janz, N., Bergström, A. & Sjögren, A. 2005: The role of nectar Nupponen, K. 2003: Marunakaapuyökkösen (Cucullia artemisiae) sources for oviposition decisions of the common blue butterfly esiintyminen Suomessa. — Julkaisematon raportti Perhosten- Anderberg, A. & Anderberg, A.-L. 1997c: Den virtuella floran: suojelutoimikunnalle 2003. Stachys sylvatica L. - Stinksyska [www-dokumentti]. Päivitetty Polyommatus icarus. — Oikos 109: 535–538. 19.8.2003 [viitattu 26.5.2009]. http://linnaeus.nrm.se/flora/di/ Janz, N. & Nylin, S. 1997: The role of female search behaviour in Nylin, S. 1988: Host plant specialization and seasonality in a lamia/stach/stacsyl.html determining host plant range in plant feeding insects: a test of polyphagous butterfly, Polygonia c-album. — Oikos 53: 381–386. Bengtsson, B.Å. 1977. The Scythrididae (Lepidoptera) of Northern the information processing hypothesis. — Proceedings of the Palm, E. 1986: Nordeuropas Pyralider – med særligt henblik Europe. Fauna Entomologica Scandinavica 13: 1–137. Royal Society of London B 264: 701–707. på den danske fauna (Lepidoptera: Pyralidae) — Fauna Bøker, København. 287 s. Bengtsson, B.Å., Johansson, R. & Palmqvist, G. 2008: Nationalny- Janz, N., Nylin, S. & Wedell, N. 1994: Host plant utilization in the ckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Käkmalar-säckspinnare. comma butterfly: sources of variation and evolutionary implica- Plontke, R., Friedrich, E., Grajetzki, Hünefeld, F., Müller, R. Hei- Lepidoptera: Micropterigidae – Psychidae. — ArtDatabanken, tions. — Oecologia 99: 132–140. nicke, G. 2005: Zweifel an der Artberechtigung von Noctua janthe SLU, Uppsala. 646 s. Jürivete, U. 2008: “Phyllot” talteen valorysistä – Phyllonorycter (Borkhausen, 1792) und Noctua tertia (V. Mentzner, Moberg & Fi- trifoliellus tavoitteena. — Baptria 33: 32. biger, 1991) im Komplex “janthina”. — Entomologische Nachrich- Braschler, B. & Hill, J.K. 2007: Role of host plants in the climate- ten und Berichte Bd. 49 (Heft 1): 33–38. driven range expansion of the butterflyPolygonia c-album. Kaila, L. & Junnilainen, J. 2002: Taxonomy and identification of — Journal of Animal Ecology 76: 415–423. Elachista cingillella (Herrich-Schäffer, 1855) and its close relatives Pühringer, F. 2009: Sesiidae – Clear wing moths – Glasflügler (Lepidoptera: Sesiidae) [www-dokumentti]. Päivitetty 2.5.2009 Brown, J.H. 1984: On the relationship between abundance and (Lepidoptera: Elachistidae), with descriptions of two new species. — Entomologica Fennica 13:167–188. [viitattu 4.7.2009]. http://members.mywave.at/m204259aa/ distribution of species. — American Naturalist 124: 255–279. sesiidae.htm Karsholt, O. & Nieukerken, E.J. van (toim.). 2007: Fauna Europaea Buhl, O., Karsholt, O., Larsen, K., Schmidt Nielsen, E., Pallesen, Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: G., Palm, E. & Schnack, K. 1983: Fund af småsommerfugle fra version 1.3: Lepidoptera, Moths. Päivitetty 19.4.2007 [viitattu 26.5.2009]. http://www.faunaeur.org Suomen lajien uhanalaisuus 2000. — Ympäristöministeriö Danmark i 1981 (Lepidoptera). — Entomologiske Meddelelser ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. 50: 11–20. Koster, J.C. & Sinev, S.Yu. 2003: Momphidae, Batrachedridae, Stathmopodidae, Agonoxenidae, Cosmopterigidae, Chrysopele- Razowski, J. 2002: Tortricidae of Europe, Vol. 1. — Tortricinae and Buszko, J. 2004: Fauna Europaea: Gracillariidae. – Teoksessa Chlidanotinae. Frantisek Slamka, Bratislava. 247 s. Karsholt, O. & Nieukerken, E.J. van (toim.) (2004) Fauna Euro- iidae. — Teoksessa P. Huemer, O. Karsholt & L. Lyneborg (toim.): paea: Lepidoptera, Moths. Fauna Europaea version 1.3. Päivitetty Microlepidoptera of Europe 5: 1–387. Renwick, J.A.A. & Chew, F.S. 1994: Oviposition behaviour in 19.4.2007 [viitattu 2.7.2009]. http://www.faunaeur.org Kullberg, J. 2004: Checklist of Finnish Lepidoptera – Suomen per- Lepidoptera. — Annual Review of Entomology 39: 377–400. Courtney, S.P. & Forsberg, J. 1988: Host use of two pierid butter- hosten luettelo. [www-dokumentti]. Päivitetty 1.7.2008 [viitattu Saarinen, K. 2009: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta 2008. flies varies with host density. — Functional Ecology 2: 65–75. 24.5.2008]. http://www.fmnh.helsinki.fi/elainmuseo/hyonteiset/ — Baptria 34: 10–17. perhoset/index.htm Emmet, A.M. 1988: A field guide to the smaller British Lepidop- Scheirs, J., De Bruyn, L. & Verhagen, R. 2000: Optimization of adult tera. — The British Entomological and Natural History Society, Kullberg, J., Albrecht, A., Kaila, L. & Varis, V. 2001: Checklist of Fin- performance determines host choice in a grass miner. London. nish Lepidoptera – Suomen perhosten luettelo. — Sahlbergia — Proceedings of the Royal Society of London B 267: 2065– 6:45–190. 2069. Fibiger, M & Skule, B. 2007: Noctuidae. — Teoksessa Karsholt, O. & Nieukerken, E.J. van (toim.) (2007) Fauna Europaea version 1.3.: Kyrki, J. & Tokola, P. 1980: Hailuodon perhosfauna pikkuperhosko- Silvonen, K. 2003: On aika etsiä ”eupparin” toukkia – groenblomi, Lepidoptera, Moths. Päivitetty 19.4.2007 [viitattu 22.5.2009]. kouksen 27.6.–1.7.1979 aikana. — Baptria 5: 17–30. expallidata, goossensiata... — Baptria 28: 28–29. http://www.faunaeur.org Kämäräinen, T. 2008: Suurperhoskerääjäinseura – Perhoshavain- Singer, M.C., Thomas, C.D., Billington, H.L. & Parmesan, C. 1989: Gielis, C. 1996: Pterophoridae. — Teoksessa: Huemer, P., Karsholt, not [www-dokumentti]. Päivitetty 29.12.2007 [viitattu 7.1.2008]. Variation among conspecific insect populations in the mechanistic O. & Lyneborg, L. (toim.): Microlepidoptera of Europe 1: 1–222. http://www.elisanet.fi/perhoskeraajainseura/ basis of diet width. — Animal Behaviour 37: 751–759. Gustafsson, B. 2008: Svenska fjärilar –Evergestis limbata [www- Lehto, T. & Kaitila, J.P. 2004: Perhosten leviämisnopeus saattaa Skou, P. 1991: Nordens Ugler, Danmarks Dyreliv Bind 5 dokumentti]. Päivitetty 21.7.2008 [viitattu 28.5.2009]. http:// yllättää. — Baptria 29: 128. — Apollo Books, Stenstrup. 566 s. www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/evergestis_limbata.html Marttila, O., Saarinen, K., Haahtela, T. & Pajari, M. 1996: Suomen Špatenka, K., Gorbunov, O., Laštu˚vka, Z., Toševski, I. & Arita, Y. Gustafsson, B. 2005: Svenska fjärilar –Parornix fagivora [www- Kiitäjät ja Kehrääjät. — Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 384 s. 1999: Handbook of Palearctic Macrolepidoptera, Volume 1, Sesii- dokumentti]. Päivitetty 16.10.2005 [viitattu 4.7.2009]. http:// Mazzei, P., Morel, D., Panfili, R., Pimpinelli, I. & Raggianti, D. 1999: dae (clearwing moths). — Gem Publishing Company. 592 s. www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/parornix_fagivora.html Moths and Butterflies of Europe and North Africa [www-doku- Svensson, I. 1976: Six new species of Microlepidoptera from Hannemann, H.J. 1977: Kleinschmetterlinge oder Microlepi- mentti]. Päivitetty 5.2.2009 [viitattu 2.6.2009]. http://www.leps. northern Europe. — Entomologica Scandinavica 7: 195–206. doptera III. Federmotten (Pterophoridae), Gespinmotten it/indexjs.htm?SpeciesPages/OrthoMunda.htm Svensson, I. 2006: Nordens vecklare – The Nordic tortricidae. (Yponomeutidae), Echte Motten (Tineidae) — Die Tierwelt Mentzer, E. von, Moberg, A. & Fibiger, M. 1991: Noctua janthina — Entomologiska Sällskapet I Lund, Kristianstad. 349 s. Deutschlands 63: 1–273. ([Denis & Schiffermüller]) sensu auctorum a complex of three Tammaru, T., Kaitaniemi, P. & Ruohomäki, K. 1995: Oviposition Hellmann, J.J. 2002: The effect of environmental change on mo- species (Lepidoptera: Noctuidae). — Nota Lepid. 14: 25–40. choices of Epirrita autumnata (Lepidoptera: Geometridae) in bile butterfly larvae and the nutritional quality of their hosts. Merrill, R.M., Gutiérrez, D., Lewis, O.T., Gutiérrez, J., Diez, S.B. & relation to its eruptive population dynamics. — Oikos 74: 296– — Journal of Animal Ecology 71: 925–936. Wilson, R.J. 2008: Combined effects of climate and biotic interac- 304. Hengeveld, R. & Haeck, J. 1982: The distribution of abundance. I. tions on the elevational range of a phytophagous insect. Thompson, J.N. 1988: Evolutionary genetics of oviposition prefer- Measurements. — Journal of Biogeography 9: 303–316. — Journal of Animal Ecology 77: 145–155. ence in swallowtail butterflies. — Evolution 42: 1223–1234. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. & Vuokko, S. Meyhew, P.J. 1997: Adaptive patterns of host-plant selection by Thompson, J.N. 1998: The evolution of diet breadth: monophagy 1984: Retkeilykasvio — Suomen luononsuojeluntuki Oy, phytophagous insects. — Oikos 79: 417–428. and polyphagy in swallowtail butterflies. — Journal of Evolution- Helsinki. 544 s. Meyhew, P.J. 2001: Herbivore host choice and optimal bad moth- ary Biology 11: 563–578. Ilmatieteen laitos 2008: Ensimmäiset ehjän ja pysyvän lumi- erhood. — Trends in Ecology and Evolution 16: 165–167. Thompson, J.N. & Pellmyr, O. 1991: Evolution of oviposition be- peitteen ajankohdat. Päivitetty 15.09.2008 [viitattu 20.5.2009]. Mikkola, K. & Jalas, I. 1977: Suomen Perhoset, Yökköset 1. havior and host preference in Lepidoptera. — Annual Review of http://www.fmi.fi/saa/tilastot_10.html — Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu. 256 s. Entomology 36: 65–89. Ilmatieteen laitos 2008b: Terminen kasvukausi 2008. Mikkola, K. & Jalas, I. 1979: Suomen Perhoset, Yökköset 2. Varis, V., Ahola, M., Albrecht, A., Jalava, J., Kaila, L., Kerppola, S. & Päivitetty 24.11.2008 [viitattu 20.5.2009]. http://www.fmi.fi/saa/ — Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu.304 s. Kullberg, J. 1995: Checklist of Finnish Lepidoptera – Suomen per- tilastot_176.html Mikkola, K., Jalas, I. & Peltonen, O. 1985: Suomen Perhoset, hosten luettelo. — Sahlbergia 2: 1–80. Ilmatieteen laitos 2009: Talven 2007–2008 lumet. Mittarit 1. — Suomen Perhostutkijain Seura, Tampere. 260 s. Svensson, I. 2006: Nordens vecklare – The Nordic tortricidae. Päivitetty 14.5.2009 [viitattu 20.5.2009]. http://www.fmi.fi/saa/ Mikkola, K., Jalas, I. & Peltonen, O. 1989: Suomen Perhoset, — Entomologiska Sällskapet I Lund, Kristianstad. 349 s. tilastot_10.html Mittarit 2. — Suomen Perhostutkijain Seura, Hanko. 280 s. Viidalepp, j. & Mikkola, K. 2007: The distress of northern Lepi- Itämies, J. 2003: Elachista vonschantzi -esiintymien kartoitus Mutanen, M. 2003: Remarks on the lifehistory, female exter- doptera: retreat in Estonia – a consequence of climate change. Perämeren rannoilla 2003. — Julkaisematon raportti Perhosten- nal appearance and conservation status of Elachista vonschantzi — Baptria 32: 90–99. suojelutoimikunnalle 2003. Svensson 1976 (Lepidoptera, Elachistidae) in Fennoscandia. Välimäki, P. 2009: Päiväperhosvuosi 2008 — poimintoja tietokan- Itämies, J. & Leinonen, R. 2002: Lentokenttätarkistuksia kesällä — Entomologisk Tidskrift 124: 183–186. nasta. – Baptria 34: 26–31. 2002. — Julkaisematon raportti Perhostensuojelutoimikunnal- Mutanen, M., Itämies, J., Junnilainen, J., Kaitila, J., Kullberg, J., Välimäki, P., Pöykkö, H., Kaitila, J.-P. & Kullberg, J. 2008: Suurper- le 12.11.2002. Mutanen, T. & Välimäki, P. 2003: Huomionarvoiset pikkuperhosha- hoshavainnot ja vaelluskatsaus 2006–2007. Jaenike, J. 1978: On optimal oviposition behavior on phytopha- vainnot 2000. — Baptria 28: 4–16. — Baptria 33: 45–79.

68 Baptria 2/2009 Digitivalva reticulella (Hübner, 1796) (Plutellidae) — havaintoja lajin käyttäytymisestä ja elinympäristöstä

Panu Välimäki1 & Tomi Mutanen2

Kirjoittajien osoitteet – Authors’ addresses: Ab Dragsfjärdistä (R. Siloaho det.), mutta 2000-luvulta ei tunnettu yhtään aikaisem- 1Simeonintie 3, 90420 Oulu; Elintavat ja havaintohistoria [email protected] paa löytöä. 21.6.2007 Salla Mutanen pyy- (Kuva 1) dysti Kb Ilomantsista iltapyynniltä kaksi 2Olkakirveenkatu 5 As. 3, D. reticulella elää toukkana aho- FI-24130 Salo jäkkärällä (Gnaphalium sylvaticum) D. reticulella –yksilöä (T. Mutanen det.). (Svensson 1993). Lajin levinneisyys on Suo- Myöhemmin lajia havainnoitiin säännölli- messa kattanut eteläisimmät maakunnat sesti useamman havainnoijan toimesta sa- Ahvenanmaalta Etelä-Savon kautta Itä- malla paikalla sekä aktiivipyynnillä että Suomen puolella pohjoisessa aina Kuu- valorysällä.

PEKKA MALINEN samoon saakka, mutta läntisissä maakunnissa lajia ei ole havaittu (Kullberg ym. 2008). Aikuiset ovat aktiivisia illalla Laji on elinpaikkojen vähyyden ja levin- ja alkuyöstä neisyysalueen supistumisen perusteella luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (Ras- 21.6.–11.7.2007 havaittiin yhteensä 20 si ym. 2001) ja se luetaan erityisesti suojel- yksilöä ja paikallispopulaatio vaikut- tavien lajien joukkoon (Luonnonsuojelu- ti kohtalaisen elinvoimaiselta. Havaituis- asetus 160/97). Lajin taantuminen voimis- ta yksilöistä neljä saatiin valorysällä ja lo- 1 12 mm tui 1960-luvulla ja 1980-luvulla lajia ha- put aktiivihavainnoinnilla. Kaikki aktiivi- Digitivalva reticulella vaittiin vain N Espoossa ja Al Jomalas- pyynnillä tavoitetut yksilöt löytyivät joko sa. 1990-luvulta tiedetään vielä yksi löytö illalla auringonlaskun aikaan tai yöllä, ei

Digitivalva reticulella (Hübner, 1796) Digitivalva reticulella (Hübner, 1796) (Plutellidae) — observations on behaviour (Plutellidae) — observationer av beteende and habitat characteristics och livsmiljö

D. reticulella feeds on Gnaphalium sylvaticum (Svensson 1993). D. reticulella lever som larv på Gnaphalium sylvaticum (Svens- The species has declined in Finland since the 1960’s and in the son 1993). Arten har minskat i Finland sedan 1960-talet och under 1990’s only one specimen was found. In 2007, a seemingly viable 1990-talet påträffades endast ett exemplar. År 2007 hittades dock en population was discovered in Kb Ilomantsi. till synes livskraftig population i Kb: Ilomants. Altogether, 20 specimens were captured by several observers, Sammanlagt 20 exemplar fångades av flera observatörer. Flyg- the flight period lasting from June 21. to July 11. Most specimens tiden sträckte sig från den 21 juni till den 11 juli. De flesta exem- were captured by a net, which appears to be more efficient method plar fångades med håv, vilket verkar vara en effektivare metod än than light trapping (16 vs. 4 exx.). Specimens were active at dusk fångst med ljusfällor. Exemplaren var aktiva i skymningen (de se- (the last specimen was caught 01.30 a.m.). Despite of a nontrivial nast fångade exemplaret togs kl. 01.30). Trots betydande ansträng- effort, not a single specimen was found either at dawn or during the ningar fångades inte ett enda exemplar i gryningen eller under dags- day time. Activity level of the moths was highest in calm and sunny tid. Fjärilarna var aktivast under lugna och soliga kvällar. evenings. Lokalen utgörs av en mosaik av både fuktigt och torrt gräsland. The locality was characterised by a mosaic of both mesic and xe- G. sylvaticum fanns på båda ängstyperna (Fig 3a-c). Vi betonar dock ric grassland, G. sylvaticum being present in both types of meadows att alla exemplar observerades på fläckar med relativt låg och spar- (Figs 3a–c). We, however, stress that almost all specimens were ob- samt förekommande vegetation, såsom Hieracium spp., Dianthus served on patches with relatively low and sparse vegetation (e.g. deltoids, Pimpinella saxifraga, Knautia arvensis, Trifolium praten- Hieracium spp., Dianthus deltoids, Pimpinella saxifraga, Knautia se, Leucanthemum vulgare och Achillea millefolium) (Fig 2a–b). arvensis, Trifolium pratense, Leucanthemum vulgare and Achillea Den bästa förekomsplatsen i Ilomants finns på en relativt brant slutt- millefolium) (Figs 2a–b). The best patch in Ilomantsi lies in a rela- ning som vetter mot nordost, vilket indikerar att D. reticulella inte tively steep slope with north-eastern aspect indicating that sun-ba- är beroende av solvarma habitat. I vilket fall som helst var denna lo- ked habitats are by no means necessity for D. reticulella. Anyway, kal av hög kvalitet eftersom där även förekom sällsynta arter såsom the habitat was of high quality as indicated by coexisting rare spe- Clepsis lindebergi (EN), Dichrorampha alpinana (VU), Selenodes cies such as Clepsis lindebergi (EN), Dichrorampha alpinana (VU), karelicus (VU), Endothenia oblongana (VU) och Coleophora dian- Selenodes karelicus (VU), Endothenia oblongana (VU) and Cole- thi (VU). ophora dianthi (VU).

69 Baptria 2/2009 kuitenkaan klo 01.30 jälkeen. Yhtään yk- päässyt pahasti pensoittumaan. Karviais- lenodes karelicus (VU), Endothenia ob- silöä ei havaittu päivällä tai aamulla — ei viljelmä kattaa suurimman osan avoimes- longana (VU) sekä Coleophora dianthi haavimalla, eikä lennossa — vaikka sitä ta alasta. Viljelmän laiteille on kuitenkin (VU). Nyt löydetyn esiintymän ympäris- aktiivisesti yritettiin useana päivänä. Ak- jäänyt vaihtelevasti 10–50 metrin kaistale, tössä oli ahojäkkärää vaihtelevan kokoisi- tiivisena havaitut yksilöt lensivät hitaas- mihin karviaispensaita ei ole joko istutet- na kasvustoina muuallakin — etenkin tei- ti lähellä kasvillisuuden pintaa ja erottui- tu lainkaan tai ne eivät ole siinä syystä tai den pientareilla. vat alueella runsaana esiintyneestä Plutel- toisesta menestyneet. Niityn laiteiden jou- la xylostellasta (kaalikoi) suoraviivaisem- tomaa-alueesta osa on tuorepohjaista niit- Elinympäristöt tuhoutuvat ilman man lentotapansa ja vaaleamman yleisvä- tyä, jota luonnehtivat erilaiset heinät (Po- aktiivista huolenpitoa rityksensä perusteella. Lento oli aktiivi- aceae spp.), maitohorsma (Epilobium an- sinta täysin tuulettomina iltoina. Aurin- gustifolium), huopaohdake (Cirsium hele- Merkittävin yksittäinen syy D. reticulel- koisuus vaikutti myös edesauttavan per- nioides), niittysuolaheinä (Rumex aceto- lan uhanalaistumiskehityksessä lienee hosten aktiivisuutta, joskaan välttämätön- sa) ja poimulehdet (Alchemilla spp.). Toi- elinympäristöjen umpeenkasvu (Somerma tä se ei ollut. Valopyynnillä ensimmäiset saalta joutomaa-alueella on paikoin keto- 1997). Ilomantsin esiintymän karviaisvil- yksilöt tulivat vasta noin kaksi viikkoa en- maisia piirteitä, missä edellä mainittujen jelmän pensasrivistöjen välit myrkytetään sihavainnon jälkeen, jolloin yöt olivat jo kasvien lisäksi kasvaa keltanoita (Hiera- ainakin kerran kesässä rikkakasvien tor- selvästi pimeämpiä. Näkemyksemme mu- cium spp.), ketoneilikkaa (Dianthus del- jumiseksi. Myrkytyksen vaikutus ulottuu kaan aktiivipyynti on joka tapauksessa ry- toides), pukinjuurta (Pimpinella saxifra- myös jonkin verran varsinaisen viljely- säpyyntiä tehokkaampi tapa havainnoida ga), ruusuhuohoa (Knautia arvensis), pu- alan ulkopuolelle, mikä ehkäisee umpeen- kyseistä lajia. na-apilaa (Trifolium pratense), päivän- kasvua näiltä osin. Kuitenkin viljelykseen kakkaraa (Leucanthemum vulgare), sian- kelpaamattomat alueet olivat alkukesästä Laji viihtyy matalakasvuisilla kärsämöä (Achillea millefolium) ja aho- 2007 osin selvästi umpeutumassa, eten- niityillä jäkkärää (Kuvat 2a–b). Ahojäkkärää esiintyy kin juuri parhaan aikuiskeskittymän koh- yksittäin koko avoimella alueella, mut- dalta (Kuva 3a). Niityllä oli useamman met- Havaintopaikka sijaitsee matalahkon vaa- ta parilla ketomaisia piirteitä omaaval- rin korkuisia koivuja, miehenkorkuisia ran lakialueella, mikä on raivattu niityksi la osa-alueella sitä on hieman runsaam- mäntyjä sekä kohtalaisen runsaasti paju- 1950-luvun alkupuolella. Eri käyttötarkoi- min, joskaan selviä kasvustoja ei näillä- vesakkoa. Epäsuotuisan kehityksen hil- tusten kautta avoimeksi raivattu alue on kään kohdin vuonna 2007 ollut. Paria ha- litsemiseksi suoritimme maanomistajan päätynyt nykyisenlaiseksi karviaisviljel- jayksilöä lukuun ottamatta D. reticulel- suostumuksella raivaustoimia kesäkuussa mäksi. Alue on alusta lähtien ollut aktiivi- laa havaittiin vain ketomaisimmissa koh- 2007 (Kuva 3b). Poistimme noin 90 % nii- sesti maatalouden piirissä eikä se näin ole dissa, mikä tukee hyvin aiempaa käsitystä tyn puustosta ja vedimme pienimmät pajut avoimien ahojäkkärää kasvavien niittyjen ylös juurineen, samalla rikkoen maanpin- KUVAT 2A JA 2B. Digitivalva reticulellan elin- ja ketojen lajista (ks. Somerma 1997). Mui- taa mahdollisimman paljon. Suuremmat ympäristön monipuolista kasvillisuutta. ta samalla paikalla tavattuja vaateliaam- puut katkaistiin tyvestä vesurilla. Vuonna FIGS. 2A–B. Diverse flora ofDigitivalva pia perhoslajeja olivat Clepsis lindebergi 2008 suoritetun tarkastuskäynnin yhtey- reticulella habitat. (EN), Dichrorampha alpinana (VU), Se- dessä todettiin hoitotoimien vaikuttaneen TOMI MUTANEN PANU VÄLIMÄKI

2A 2B

70 Baptria 2/2009 suotuisasti, sillä etenkin niille kohdin mis- sä maanpintaa oli rikottu, oli kehittymäs- sä vaateliaampaa ketokasvillisuutta ja niityn yleisilme oli silmämääräisesti kohen- tunut (Kuva 3c). Samassa yhteydessä puustoa raivattiin laajemmalta alalta. Suotui- sista havainnoista huolimatta myös paju- vesakko oli uudelleen levittäytymässä nii- tylle. Suorittamamme yksittäiset hoitoker- rat eivät riitä pitkällä aikavälillä pitämään niittyä avoimena, vaan pitkäjänteinen hoi- tosuunnitelma olisi tarpeen.

Lähteet: PANU VÄLIMÄKI Kullberg, J., Albrecht, A., Kaila, L. & Varis, V. 2008: Checklist of Finnish Lepidoptera – Gelechioidea. [www-dokumentti]. päivitetty 21.5.2008 [viitattu 11.11.2008]. http://www.fmnh. 3A helsinki.fi/elainmuseo/hyonteiset/perhoset/2.htm.

Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. — Ympäristö- ministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s.

Somerma, P. 1997: Suomen uhanalaiset perhoset, Ympäristö- opas 22. — Suomen ympäristökeskus & Suomen perhostutkijain seura, Tampere. 336 s.

Svensson, I. 1993: Fjärilkalender. Kristianstad.

KUVAT 3A, 3B JA 3C. Digitivalva reticulellan elinympäristö (a) 29.6.2007 aamulla (etuala kohteesta raivattu) ja (b) iltapäivällä sekä (c) noin vuosi raivauksen jälkeen 3.8.2008.

FIGS 3A–C. A view over Digitivalva reticulella PANU VÄLIMÄKI habitat in the forenoon (foreground already restored) and afternoon on the 26th of June 2007 and on the 3rd of August — a year after the restoration effort. 3B TOMI MUTANEN

71 Baptria 2/2009 Baptria 2/2009 Vol. 34 s. 35 Pääkirjoitus s. 36 Uutisia ja tiedotuksia s. 37 Mielenkiintoiset perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2008 Välimäki P., Mutanen M., Mutanen T. & Lehto T. s. 51 — Huhtimittareita havainnoimassa Lehto T. s. 62 — Millä perusteella perhoset valitsevat ravintokasvinsa Välimäki P. s. 65 — Ei ihan koko perhoskesä mennyt penkin alle (Havaintoja Cucullia asteris -toukkien etsimisestä ja kasvatuksesta) Hirvonen T. & P. s. 69 Digitivalva reticulella (Hübner, 1796) (Plutellidae) — havaintoja lajin käyttäytymisestä ja elinympäristöstä Välimäki P. & Mutanen T. s. 72 Baptria vinkki; Odotettavissa Afrikan tuliaisia? Lehto T.

Baptria VINKKI Teksti: Timo Lehto

suotuisat lisääntymismahdollisuudet, oh- Odotettavissa dakeperhosen ollessa yksi hyötyjistä. Onko nyt odotettavissa vaeltajien Afrikan tuliaisia? Kun runsaisiin yksilömääriin ynnätään osalta yllätyksellinen loppuvuosi? eteläinen lämmin virtaus läpi Länsi- ja Kes- Jos säät pysyvät Keski- ja Pohjois-Eu- Koska vuosi 2008 ei ollut vaeltajille ki-Euroopan, työntyivät nämä Pohjois-Afri- roopassa edes kohtalaisina, voisi aavis- järin otollinen, niin keskitytäänpä kassa kehittyneet perhoset nopeasti run- tella, että keväällä vaeltaneiden yksilöi- saman tien kuluvaan vuoteen 2009 sain määrin pohjoisemmas Euroopan puo- den jälkeläisiä ehtii kehittyä nyt lähel- — luvassa voi nimittäin olla jotain lelle. lä meitä, tai jopa meillä, mahdollisesti hyvinkin mielenkiintoista. Normaaliolosuhteissa Pohjois-Afrikassa useampikin sukupolvi. Toukokuun lopulta eteenpäin varmas- on hyvinkin kuivaa ja runsaammat yksilö- On mielenkiintoista nähdä, tarjoaako ti moni on havainnut ohdakeperhosen määrät jäävät kehittymättä. Suomeen saa- tuleva loppuvuosi meille nyt lukuisasti (Vanessa cardui), koska lajia on vaelta- puvien vaeltajien määrä jää usein Keski-Eu- näitä nippa nappa eurooppalaisia ’Afri- nut Suomeen runsaasti — Keski-Euroop- roopassa kehittyneiden yksilöiden varaan. kan tuliaisia’. paan jopa valtaisia määriä. Jari-Pekka Kaitila kertoi toukokuun lopussa järjestetyssä Euroopan perhos- kokouksessa (SEL) kuulleensa mielenkiintoista lisätietoa. Ohdakeperhonen ei 995 nimittäin ollut ainut saapuja. Jutustelu- jen pohjalta oli jo toukokuussa saapu- +18°C nut Keski-Eurooppaan hyvinkin runsaasti myös viirukiitäjiä (Hyles livornica) sekä A mm. Trichoplusia ni, Chrysodeixis chalci- 1020 tes ja Spodoptera exigua -yökkösiä. +20°C Lisäksi Heliothis-suvun yökkösistä run- saina olivat esiintyneet H. peltigera, +23°C H. nubigera ja H. armigera. +19°C Mistä valtaisat perhosmäärät sitten +31°C tulivat? Ja miksi? Massavaelluksen taustalla lienee Afrikan +22°C runsassateinen alkukevät, joka loi monelle seudun perhoslajille poikkeuksen +28°C 1015

SÄÄTILANNE EUROOPASSA 25.5.2009 1015 Afrikasta virtaa lämmintä ilmaa Keski- Eurooppaan — säätilanne, jonka mukana +29°C saapui massoittain pohjoisemmas mm. +34°C 1020 ohdakeperhosia (Vanessa cardui).

72 Baptria 2/2009