RANSKALAINEN EUROOPPA JA SUOMALAINEN SUOMI Jean-Louis Perret kulttuurinvälittäjänä ja verkostoitujana 1919–1945 Elina Seppälä Esitetään Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi yliopiston päärakennuksen luentosalissa 5 lauantaina 26. huhtikuuta 2014 klo 10. 1 Kannen kuva: Wilho Sjöström: Jean-Louis Perret Kannen suunnittelu: Jaakko Seppälä ISBN 978-952-10-9856-7 (nid.) ISBN 978-952-10-9857-4 (PDF) Kustantaja: Helsingin yliopisto Unigrafia Helsinki 2014 2 Kiitokset Professori Laura Kolbe on sekä seminaarissaan että yksityisesti ohjannut tutkijoita katsomaan tutkimusaiheitaan eurooppalaisesta näkökulmasta ja löytämään ”sen oikean avaimenreiän”. Tästä, sekä kannustuksesta, kärsivällisyydestä ja tehokkuudesta erityisesti työn viime vaiheessa kiitän häntä lämpimästi. Samalla kiitän myös Kolben ja professori Hannes Saarisen seminaaria, jonka viisaista kommenteista ja sympaattisesta tunnelmasta olen saanut nauttia. Tätä tutkimusta ei olisi ilman professori Matti Klingeä. Hänen ansiostaan pääsin jo varhain tutustumaan Jean-Louis Perret’n rikkaaseen aineistoon, joka Klingen, professori Maija Lehtosen ja suurlähettiläs Pekka Huhtaniemen ansiosta sijaitsee nyt Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmassa. Kiitän Matti Klingeä sydämellisesti tutkimusaiheeseen, akateemiseen elämään ja yhteiskuntaan liittyneistä keskusteluista sekä laajan eurooppalaisen kulttuurihistorian tietoutensa jakamisesta nuoremmille tutkijapolville. Kiitän myös professori Henrik Meinanderia ja professori Ohto Mannista sekä tutkijatohtori Kristina Rankia arvokkaista kommenteista työn eri vaiheissa. Olen kiitollinen, että olen saanut jakaa tutkijan ilot ja surut suomalaisen frankofiliatutkimuksen tienraivaaja Rankin kanssa. Muistelen lämmöllä historian laitoksen Ranska-tutkijoiden joukkoamme, joka matkasi Klingen johdolla useasti Pariisiin keräten tietoa ja kokemusta ja solmien kontakteja. Toinen tärkeä viiteryhmä tutkimusmatkallani on ollut Välikadun työyhteisö, jossa intensiivinen työnteko ja yksinäisessä työssä niin tarpeelliset sosiaaliset kontaktit ovat harmonisesti lomittuneet. Olen iloinen saadessani kiittää myös väitöskirjatutkimukseni esitarkastajia tutkijatohtori Janne Tunturia (Turun yliopisto) ja professori Maurice Carrez’ta (Université de Strasbourg) heidän asiantuntevasta, tarkasta ja tehokkaasta paneutumisestaan käsillä olevaan työhön. Jean-Louis Perret’n pojat Charles-François Perret ja Louis-Daniel Perret ottivat minut sydämellisesti vastaan Perret’iden Suomi-kodissa Sveitsin Lutryssä, ja Hellevi ja Jouni Arjava puolestaan avasivat ovet Otto Mannisen kesäkotiin Kangasniemen Kotavuoreen. Nämä ”käyskentelyt samoilla poluilla” tutkimuskohteen kanssa auttoivat ymmärtämään hänen maailmaansa. Vielä haluan kiittää vanhempiani Tuula ja Jaakko Ihamuotilaa kaikesta siitä moninaisesta tuesta, avusta ja kannustuksesta, jota he ovat osoittaneet silloin, kun olen joutunut tasapainoilemaan Perret’n ja perheen välillä. Korvaamaton apu on ollut myös puolisoni Mikko-Olavi Seppälä, ja hänen vankka ammattitaitonsa kustannustoimittajana, tutkijana, aviomiehenä ja isänä. Kiitos. Lopuksi osoitan lämpimät kiitokseni tutkimusta rahoittaneille Niilo Helanderin Säätiölle, Suomen Kulttuurirahastolle sekä Jenny ja Antti Wihurin Rahastolle. 3 SISÄLLYS I JOHDANTO 7 Tutkimuksen lähtökohdat ja tutkimuskysymykset 7 Tutkimusmenetelmät, käsitteet ja tavoitteet 11 Lähteet ja aikaisempi tutkimus 19 II SUOMALAINEN FRANKOFILIA JA ENSIMMÄINEN MAAILMANSOTA 25 Frankofilian perinteet ja Pariisi 25 Ranska-harrastuksen näyttämöt Helsingissä 27 Frankofilia ja nationalismi 30 Suomi, Ranska, Eurooppa 32 Ranska vastaan Saksa 37 III PERRET’N ANKKUROITUMINEN SUOMEEN 43 Jean-Louis Perret’n tausta 43 Opiskeluaika Lausannessa 45 Ensi kosketus suomalaisiin: Maria von Heiroth-Borgström 47 Ensimmäinen verkostoituminen – vanha eliitti 49 Italiassa 58 Kalevalaa ja väitöskirjaa 64 Kulosaari 66 Yrjö Hirn 68 Toinen verkostoituminen – suomenkielinen kulttuuripiiri 70 Lehtori Helsingin yliopistossa 78 Ylioppilaat – nouseva eliitti 82 4 IV RANSKA SUOMESSA 87 Ranskan näkökulma ja Suomen ulkopolitiikka 87 Maurice de Coppet 92 Tehtävä Suomessa 95 Ranska ja reunavaltioiden tiedusteluyhteistyö 97 Suhteet Puolaan 100 Perret informaattorina 105 Kontaktit Ranskassa 110 Suomalaisuusliike mahdollisuutena 114 Cahiers de Finlande 117 Ranskalainen yhdistys – Société/Cercle franco-finlandais(e) 119 Kilpailevat klubit 122 Vierailijat 125 V SUOMALAISUUTTA RANSKANKIELISEEN EUROOPPAAN 135 Perret suomalaistuu 135 Kivi kääntyy 138 Kalevala 144 Perret ja Kalevalan aiemmat ranskannokset 145 Kansanrunoutta mitassa 148 Le Kalevalan vastaanotto 150 Linnankoski ja Sillanpää 153 Muut käännökset 156 Pieni ja suuri sanakirja 162 Perret itsenäistyy 164 Sveitsiläinen perhe 165 5 VI SUOMI ON EUROOPPAA 171 Oikea Suomi-kuva 171 La Finlande 175 Littérature de Finlande 179 Portrait de la Finlande 180 Vierailut Suomeen jatkuvat 182 Epäluulon vuosikymmen 188 Uusia suhteita 191 Kulttuurista tulee politiikkaa 195 Nouseva Saksa 199 Sveitsiin vai Suomeen 204 VII UUSI SOTA JA EUROOPPA-SUHTEEN MUUTOS 207 Ranska ja Suomi sodan kynnyksellä 207 Perret’n talvisota 211 La Finlande en Guerre 214 L’Aide Suisse à la Finlande – apua Suomelle 216 Lukuvuosi 1940–41 219 Valtion tiedotuslaitos 222 Linkomiehen lähettiläs 228 Persona non grata 232 Takaisin Sveitsiin 238 JOHTOPÄÄTÖKSET 241 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS 246 6 I JOHDANTO Tutkimuksen lähtökohdat ja tutkimuskysymykset Vuonna 1919 Helsinkiin saapui sveitsiläinen Jean-Louis Perret. Hän oli syntynyt ranskankielisen Vaud’n kantonin alueella vuonna 1895 ja opiskellut 1910-luvun puolivälissä Lausannen yliopistossa latinaa, historiaa ja filosofiaa. Suomalaisiin Perret tutustui ensimmäisen kerran keväällä 1918, kun Lausannen lähelle Clarens’in kylään asettunut Arthur Travers-Borgströmin perhe haki pojalleen kotiopettajaa. Travers-Borgström oli varakas liikemies ja kuului puolisonsa Maria (Mascha) von Heirothin kanssa helsinkiläiseen seurapiirieliittiin. Perret’stä tuli Maschan pojan, Algarin, kotiopettaja, ja tässä toimessa hän seurasi perhettä Suomeen keväällä 1919. Muutamassa vuodessa Jean-Louis Perret nousi suomalais-ranskalaisten kulttuurisuhteiden keskeiseksi vaikuttajaksi. Mascha von Heirothin kautta Perret tutustui pääkaupunkilaiseen sivistyneistöön, ensin ruotsinkieliseen kulttuurieliittiin ja pian myös suomenkielisen sivistyneistön edustajiin. Hän opetteli ensin ruotsin ja sitten suomen kielen, minkä ansiosta hänelle avautui työtehtäviä Ranskan ja Puolan lähetystöissä sekä Suomen ulkoministeriössä. Keväällä 1928 Perret nimitettiin Helsingin yliopiston ranskan kielen lehtoriksi, ja vuonna 1930 hän julkaisi ensimmäisen Suomi-aiheisen, ranskankielisen kirjansa. Tähän mennessä hän oli myös ranskantanut useita suomalaisen kirjallisuuden merkkiteoksia. Perret järjesti myös ranskalaisten yhteiskunnallisten vaikuttajien vierailuja ja esitelmätilaisuuksia Suomeen. Jean-Louis Perret’n kaksikymmentävuotinen, monipuolinen ura suomalais-ranskalaisten suhteiden välittäjänä päättyi yllättäen syksyllä 1945, jolloin hänet pakotettiin ranskalaisten vaatimuksesta vapaaehtoiseen maanpakoon, syynä hänen väitetty saksalaismielisyytensä. Perret’n nousu Sveitsin maaseudulta suomalaisen kulttuurielämän vaikuttajaksi oli poikkeuksellinen, mutta yllättävä oli myös hänen toimintansa äkillinen päätös. Kun näiden tapahtumien kontekstiksi asetetaan suomalaisen Eurooppa-suhteen muutos Suomen itsenäistymisen ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja jälleen toisen maailmansodan jälkeisten Euroopan valtapoliittisten muutosten seurauksena, Perret’n ”kohtalo” näyttäytyy kuitenkin ymmärrettävänä. Suomalaisten Ranska-kiinnostuksella on aina 1800-luvun lopulta saakka, sen voimistumisesta ja laajenemisesta lähtien, ollut omat vauhdittajansa ja kimmokkeensa, ja toisaalta vastavoimansa. Suomalaisille saksalainen kulttuuripiiri, kirjallisuus, tieteet ja taiteet olivat perinteisesti läheisiä. Kun Suomi vuonna 1917 itsenäistyi, syntyi Suomen ja Saksan välille myös tiiviitä poliittisia ja sotilaallisia suhteita, kuten jo aikaisemmin alkanut jääkärikoulutus, sisällissodan lopputulokseen ratkaisevasti vaikuttaneen saksalaisen divisioonan saapuminen ja jääminen Suomeen vuonna 1918 sekä kuninkaanvaali. Saksalta saatu apu synnytti valkoisen 7 puolen suomalaisissa voimakasta ja kestävää kiitollisuutta, joka vaikutti asenteisiin koko sotien välisen ajan. Versailles’n rauhaa seuranneet laajat aluemenetykset ja sotakorvausten maksaminen sekä Saksan kohtaama syrjintä kansainvälisessä yhteistyössä herättivät Suomessa laajaa myötätuntoa. Tämän vuoksi suomalaisen ranskalaismielisyyden suhde saksalaismielisyyteen oli 1920-luvun alussa hyvin jännitteinen ja myös ristiriitainen, sillä juuri monille ”vanhoille” frankofiileille ”Versailles’n rauhan Ranska” oli erityisen raskas pettymys.1 Ensimmäisen maailmansodan päättyessä syntynyt historiallinen tilanne loi toisaalta Suomessa otolliset olosuhteet perinteisen skandinaavis-germaanisen suuntauksen horjumiselle. Kun Saksan häviö alkoi näyttää selvältä ja kun sodan voittajavaltio Ranska arvosteli kovin sanoin Suomen saksalaismyönteisyyttä, Suomen valtionhoitajana ja Saksa-suuntauksen takuumiehenä toiminut P. E. Svinhufvud väistyi tehden tilaa Ranska-myönteiselle G. Mannerheimille ja sitten tasavaltalaiselle suuntaukselle.2 Ranska-suuntaukselle oli siis Suomessa vuodesta 1919 alkaen tilaa sekä sisä- että ulkopoliittisista syistä, kun yhtäältä Suomen itsenäistyminen ja valtiollinen demokratisoitumisprosessi ja toisaalta Euroopan valtapoliittinen tilanne, jossa Ranskalla oli erittäin