1

REIJOLA-MUNKKINIEMEN PERHEPÄIVÄHOIDON VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA 2008 2

SISÄLLYSLUETTELO

1. PERHEPÄIVÄHOITO PÄHKINÄNKUORESSA ...... 3

2. JOHDANTO ...... 5

3. KASVATUSPÄÄMÄÄRÄMME JA ARVOPOHJA...... 5

4. VANHEMPIEN OSALLISUUS LASTEN VARHAISKASVATUKSESSA ...... 7 4.1 Kasvatuskumppanuus...... 7 4.2 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ...... 8

5. LAPSEN TUKEMINEN PERHEPÄIVÄHOIDOSSA...... 9 5.1 Lapsen itsetunnon vahvistaminen ...... 9 5.2 Lapsen kasvu ja kehitys...... 10 6. YHTEISTYÖTAHOT JA VERKOSTOITUMINEN...... 11

7. JOKAINEN PÄIVÄ ON LAPSEN PÄIVÄ...... 12

8. LAPSELLE OMINAINEN TAPA TOIMIA ...... 13 8.1 Oppimisen ilo ja oppimisympäristö...... 13 8.2 Leikki ja luova ilmaisu...... 17 8.3 Liikkuminen ...... 18 8.4 Ilmaisutaidot...... 19

9. EETTISET JA USKONNOLLISET KYSYMYKSET ...... 21

10. DOKUMENTOINTI JA ARVIOINTI...... 22 10.1 Lapsen kasvunkansio ...... 22 10.2 Toiminnan arviointi...... 23 11. NÄIN VASUMME SYNTYI...... 24 3

1. PERHEPÄIVÄHOITO PÄHKINÄNKUORESSA

Reijola-Munkkiniemen päivähoitoalueeseen kuuluvat seuraavat kaupunginosat: Laakso, Meilahti, Ruskeasuo, Pikku Huopalahti, Talinranta, Munkkivuori, Munkkiniemi, Lehtisaari, Kaskisaari ja Kuusisaari.

Alueemme on keskellä luontoa, vaikkakin lähellä keskustaa. Meri, puistot, metsä, siirtolapuutarhat, hevostallit ja keskuspuisto ovat kävelymatkan etäisyydellä.

Perhepäivähoidon eri muotoja ovat hoitajan kodissa tapahtuva perhepäivähoito, kolmiperhepäivähoito ja ryhmäperhepäivähoito.

Perhepäivähoidon esimiehenä toimii perhepäivähoidonohjaaja.

Perhepäivähoito on hoitajan omassa kodissa tapahtuvaa kunnallista päivähoitoa. Ryhmän koko voi olla 4-5 eri-ikäistä lasta hoitajan omat alle 7-vuotiaat lapset mukaan lukien.

Pieni ryhmä antaa mahdollisuuden ottaa huomioon lapsen tarpeet ja toiveet päivän toiminnoissa, mahdollistaa monipuolisen ulkoilun ja ympäristöön tutustumisen. Kotona tapahtuva hoito tuo luonnollisella tavalla tutuksi kodin työtehtävät ja askareet, joihin lapset saavat osallistua ikätasoaan vastaavalla tasolla. Lapset voivat leikkipuistoissa ulkoillessa toimia ja leikkiä myös isommissa ryhmissä. Hoitajat suunnittelevat ja toteuttavat myös yhteisiä laulu- ja askarteluhetkiä, juhlia ja retkiä.

Kolmiperhepäivähoidossa hoitaja tulee lapsen omaan kotiin. Hoitorinkiin saattaa kuulua useampia perheitä. Ryhmän lapsiluku on kuitenkin sama kuin

perhepäivähoidossa eli 4-5 lasta. Hoitoringissä olevien perheiden kanssa sovitaan järjestelyistä, sillä hoito tapahtuu eri kodeissa vuoroviikoin. Vuorossa olevan 4

hoitokodin vanhemmat vastaavat päivittäisistä aterioista ja kodin siisteydestä. Aterioista perhe saa kulukorvauksen.

Ryhmäperhepäiväkodissa on 8 lasta (1-5-vuotiaita) ja 2 hoitajaa. Reijola- Munkkiniemen alueen ryhmäperhepäiväkodeissa on 12 lasta ja 3 hoitajaa. Ryhmäperhepäiväkodit toimivat niille varatuissa tiloissa. Lounas ja välipala haetaan viereisestä päiväkodista. ”Ryhmisten” henkilökunta valmistaa aamupalan. Alueemme ”ryhmikset” ovat Pikkuhilla sekä Roosa ja Roope. Esikouluikäiset lapset siirtyvät päiväkotien esiopetusryhmiin.

Mikäli hoitaja on estynyt hoitamasta lapsia lomansa, oman tai lastensa sairauden vuoksi, varahoito tapahtuu perhepäivähoidon omassa varakoti Vipusessa, jossa työskentelee kaksi hoitajaa. Lapsella on mahdollisuus tutustua varakodin hoitajiin ja tiloihin joko vanhempien tai hoitajan kanssa ennen ensimmäistä käyntiä. Varakodin henkilökunta toimii sijaisena myös ”ryhmiksissä”.

Yksityiset perhepäivähoitajat toimivat itsenäisesti ja tekevät hoitosopimuksen suoraan lasten vanhempien kanssa. Yksityiseen hoitoon on mahdollista saada yksityisen hoidon tukea Kelalta sekä Helsingin kaupungilta.

Valvovana viranomaisena toimii alueen perhepäivähoidonohjaaja.

Kun perhe hakee lapselleen perhepäivähoitoa, perheelle kerrotaan alueemme palveluvalikko sekä päivähoidon valinta- ja aloituskäytännöt

2. JOHDANTO 5

Hyvän perhepäivähoidon tarjoaminen vaatii jatkuvaa oman työn arviointia ja lapsiryhmän tarkkailua ja havainnointia sekä saumatonta yhteistyötä lasten vanhempien kanssa. Yhteistyön tulisi olla avointa ja luottamuksellista. Näin toimimalla pyrimme luomaan lapselle mukavan, turvallisen ja hyvän hoitopäivän.

Stakesin 30.8.05 julkaisema ”Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet” ohjaa valtakunnallisesti varhaiskasvatuksen sisällöllistä toteutumista. Kuntatasolla Helsingissä kyseinen asiakirja on Helsingin varhaiskasvatussuunnitelma. Lisäksi noudatamme varhaiskasvatuksessamme sosiaaliviraston strategioita ja Reijola- Munkkiniemen alueen yhdessä sovittuja linjauksia. Tätä varhaiskasvatussuunnitelmaamme päivitetään tarvittaessa.

3. KASVATUSPÄÄMÄÄRÄMME JA ARVOPOHJA

Kodinomaisessa, kiireettömässä, turvallisessa luonnonläheisessä kasvu- ja toimintaympäristössä lapsi leikkii, oivaltaa, oppii ja onnistuu. Lapsilähtöisyys ja yksilöllisyyden arvostaminen ovat toimintamme perusta.

Kasvatuskumppaneina yhdessä vanhempien kanssa tuemme lapsen kokonaisvaltaista kehitystä niin, että lapsesta kasvaa onnellinen, itsestään ja lähimmäisistä välittävä nuori ja aikuinen.

x Kodinomaisessa,

lämmin ilmapiiri – pienet lapsiryhmät – syliä – halauksia – hellyyttä – välittämistä.

x Kiireettömässä, aikaa lapselle -aikaa kuunnella ja keskustella -mahdollisuus huomioida lasten toiveet päivän toiminnassa. x Turvallisessa, selkeät rajat ja säännöt sovittu lasten ja vanhempien kanssa – lapsella ja vanhemmilla 6 turvallisuuden tunne ja luottamus hoitajiin – voimassaolevat pelastussuunnitelmat toimipisteissä. x Ja luonnonläheisessä, rakkaus luontoon - luonnon tutkiminen – kierrätys, x Kasvu – ja toimintaympäristössä, lapsen ikä ja kehitystaso huomioitu – vain mielikuvitus rajana – lapsen elämä on mahdollisuuksia täynnä – yhdessä järjestetyt kokemukset ja elämykset – sosiaaliset kontaktit. x Lapsi leikkii, oivaltaa, oppii ja onnistuu. Leikki- ja työskentelyrauha – kiinnostavat ja kehittävät leikki – ja toimintavälineet – lapsella mahdollisuus kokeilla ja tutkia itse asioita – arvo lapsen tuotokselle – aikuinen mukana rohkaisemassa ja tukemassa. x Lapsilähtöisyys ja yksilöllisyyden arvostaminen on toimintamme perusta. Lapsi saa olla oma itsensä ja toteuttaa itseään – lapsen maailma kiinnostaa aidosti hoitajia – toiminnan suunnittelu yhdessä lasten kanssa – lapsuuden ja lapsen ainutlaatuisuus ja ainutkertaisuus – lapsen persoonallisuus huomioidaan – lapsen ja aikuisen vuorovaikutus toimii. x Kasvatuskumppaneina yhdessä vanhempien kanssa, yhteinen arvopohja – yhdessä sovitut kasvatusperiaatteet – molemminpuolinen sitoutuminen. x Tuemme lapsen itsetunnon kehittymistä niin, että lapsesta kasvaa onnellinen, itsestään ja lähimmäisistä välittävä nuori ja aikuinen. x Kannustava, hyväksyvä ja myönteinen asenne – lapsen arvostus 7

omana itsenään - tasavertaisuus – kyky erottaa oikea ja väärä – annamme eväitä, että lapsesta kasvaa tasapainoinen, vastuuntuntoinen, toiset huomioon ottava ja omaa elämäänsä hallitseva ihminen – yhteisöllisyys.

4. VANHEMPIEN OSALLISUUS LASTEN VARHAISKASVATUKSESSA

4.1 Kasvatuskumppanuus

”Ryhmikseen oli helppoa tuoda lapsi hoitoon. Aloitimme pehmeällä laskulla, eli kävimme yhdessä lapsen kanssa pari tuntia päivässä viikon ajan. Joka päivä tulimme eri aikaan, jotta näkisimme koko päivän kulun kokonaisuudessaan ja lapsen olisi helpompi sopeutua ryhmiksen rytmiin. Seuraavalla viikolla lapsi jäi alussa muutamiksi tunneiksi hoitoon, koska minulla oli mahdollisuus lyhyihin päiviin. Jo parin päivän päästä lapsi jäi iloisin mielin, vaikkei hän juuri itkenyt ensimmäisinä päivinäkään kuin ehkä muutaman minuutin protestiksi. ” (Syksyllä 2006 aloittaneen lapsen äidin kokemuksia.)

On ensiarvoisen tärkeää, että vanhemmat ja hoitaja löytävät yhteisen sävelen lasta koskevissa asioissa. Kasvatuskumppanuus on lapsen vanhempien ja hoitajan välistä yhteistyötä. Se edellyttää molemminpuolista sitoutumista, luottamusta, avoimuutta ja toistemme kasvatustyön arvostamista. Perhepäivähoidossa tämä vuorovaikutus on erittäin kiinteää. Siinä pystytään paneutumaan jokaisen lapsen ja hänen perheensä yksilöllisiin tarpeisiin, toiveisiin ja kasvatustavoitteisiin.

Vanhemmat ovat tervetulleita seuraamaan lapsen päivähoitopäivää osallistumalla päivän tapahtumiin, retkiin ja juhliin tai olemalla mukana arkipäivässämme.

Alueella järjestetään jonkin kasvatusteeman tiimoilta perhepäivähoidon yhteinen vanhempainilta. 8

Helsingin kaupungin päivähoito yhdessä neuvolan kanssa ovat kehittäneet yhteistyötä lasten 3- ja 5-vuotisseurannassa. Kun kyseinen tarkistus lähestyy, päivähoidosta annetaan vanhemmille täytettäväksi kuvaus lapsesta. Samoin hoitaja täyttää vastaavan kuvauksen. Ennen neuvolakäyntiä vanhemmat ja hoitaja keskustelevat kirjaamistaan asioista. Vanhemmat toimittavat molemmat lomakkeet neuvolatarkastukseen ja mahdolliset neuvolan viestit takaisin hoitajalle. Päivähoidon tukena ovat myös kiertävä erityislastentarhanopettaja ja kunnalliset puheterapeutit.

4.2 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma

Kun lapsi aloittaa perhepäivähoidossa, se on koko perheelle jännittävä tapahtuma. Lapsi voi mielellään aloittaa hoidon ”pehmeällä” tutustumisjaksolla (n.1-2 viikkoa), jos se on perheelle mahdollista. Järjestelyistä sovitaan hoitopaikan kanssa. Vanhemmat lapsensa asiantuntijoina kertovat arjen tavoista, tottumuksista, lapsestaan ja odotuksistaan hoitajalle aloituskeskustelussa. Hoitaja vastaavasti kertoo toiminnasta, päiväjärjestyksestä, ruokailusta ja muista arjen asioista.

Hoidon alettua tehdään lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelma. Vanhemmat ja hoitaja sopivat yhteisistä hoito- ja kasvatuskäytännöistä. Nämä kirjataan, sopimusta arvioidaan ja tarkennetaan vuosittain tai tarvittaessa useammin. Lapsen kasvaessa hänen mukanaolonsa suunnittelussa lisääntyy, koska hän osaa yhä enemmän kertoa, mitä osaa ja toivoo oppivansa.

5. LAPSEN TUKEMINEN PERHEPÄIVÄHOIDOSSA 9

5.1 Lapsen itsetunnon vahvistaminen

Toimintamme perustana on lapsen terveen itsetunnon vahvistaminen. Sovellamme työssämme itsetunnon rakennuspalikoita (Michelle Borba): turvallisuus, itsensä tiedostaminen, yhteenkuuluvuus, tehtävätietoisuus sekä pätevyys. Turvallisuuteen kuuluu luoda lapselle lämmin ja positiivinen ympäristö, jossa hän voi luottaa ihmisiin ja tilanteisiin. Selkeät rajat ja säännöt sekä niiden ymmärtäminen ovat myös osa turvallisuutta. Itsensä tiedostamiseen kuuluu olennaisena jokaisen lapsen yksilöllisyys; jokainen on ainutlaatuinen ja hyvä juuri sellaisena kuin on. Yhteenkuuluvuus taas on sitä, että lapsi kokee itsensä hyväksytyksi sekä aikuisten että ikätovereidensa silmissä. Tehtävätietoisuus on vastuunottoa omista tekemisistä sekä valintoja, tietenkin lapsen ikätaso huomioiden. Pätevyys taas tarkoittaa kuvaa, joka lapselle syntyy omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan sekä siitä että molempia saa ja pitääkin olla.

Vahvistamme lasten itsetuntoa mm. kehumalla, kiittelemällä ja taputtamalla, kun lapsi onnistuu vaikka potta-asioissa. Epäonnistumisista ei moitita. Yritämme löytää aina jotain hyvää niistäkin. Rohkaisemme lasta yrittämään yhä uudestaan, vaikkei opeteltava asia heti ensi yrittämällä onnistukaan. Emme vaadi täydellisiä suorituksia. Harjoittelu tekee mestarin. Emme anna lapselle liian vaativia tehtäviä, vaan järjestämme onnistumisen elämyksiä. Aloitamme sellaiselta tasolta, että lapsi onnistuu. Isompien lasten malli rohkaisee pienempiä yrittämään. Autamme lasta tunnistamaan omat erityiskykynsä ja–piirteensä. Huomioimme hiljaiset lapset ja rohkaisemme heitä. Annamme lapselle järkevät rajat ja pidämme niitä yllä johdonmukaisesti. Opettelemme reilua peliä. 10

5.2 Lapsen kasvu ja kehitys

Eniten lapsi hyötyy saamastaan varhaisesta tuesta.

Jokainen lapsi kasvaa ja kehittyy omaa tahtiaan. Välillä kehitys kulkee harppauksin ja taas toisinaan hitaammin. Joskus lapsi saattaa ottaa askeleita taaksepäin kehityksessään.

Kasvattaja havainnoi ja tarkkailee lasta kehityksen eri vaiheissa. Kasvatuskumppaneina vanhemmat ja hoitaja ovat lapsen tukena ja etsivät ratkaisuja lapsen pulmatilanteisiin. Usein riittää aikuisen erityinen huomio, syli, kannustus tai ratkaisun ja toimintatapojen löytäminen yhdessä lapsen kanssa keskustellen.

Lapsen ongelmat tarvitsevat joskus tarkempia tutkimuksia, joihin vanhemmat vievät lapsensa neuvolan lähetteellä. Tutkimusten jälkeen voidaan harkita erityisiä tukitoimia päivähoidossa mm. ryhmäkoon pienennystä, erityisavustajaa ryhmäperhepäiväkodissa tai siirtymistä päiväkodin erityisryhmään. Lapselle tehdään myös kuntoutussuunnitelma yhdessä vanhempien, hoitajan ja lasta kuntouttavien tahojen kanssa.

Maahanmuuttajataustaisen lapsen tulee kokea olevansa tasavertainen ja tasa- arvoinen erilainen kulttuuritausta huomioiden ja sitä kunnioittaen. Maahanmuuttajataustainen lapsi päivähoidossa tarvitsee suomen kielen oppimiseen tukea. Lapset oppivat suomen kielen vuorovaikutuksessa toisten lasten kanssa ja aikuisen tietoisesti kartuttaessa lapsen sanavarastoa. Lapselle ja hänen vanhemmilleen on tärkeää korostaa oman äidinkielen tärkeyttä, joka on suomenkielen oppimisen pohja.

Alueen suomi toisena kielenä – opettaja on päivähoidon työntekijöidemme tukena. 11

6. YHTEISTYÖTAHOT JA VERKOSTOITUMINEN

Arkipäivässä tärkein yhteistyökumppani vanhempien lisäksi ovat toiset hoitajat sekä leikkipuiston työntekijät. Perhepäivähoitajat työskentelevät yksin omassa kodissaan. Ulkoiltaessa leikkipuistossa on mahdollisuus tavata toisia hoitajia lapsineen. Tällöin voi kokemuksia vaihtaa työn lomassa ja lapset saavat ikäistään vertaisseuraa. Hoitajat suunnittelevat ja osallistuvat leikkipuiston toimintatuokioihin ja tapahtumiin.

Alueen yksityisiä perhepäivähoitajia ja kotiäitejä tavataan leikkipuistoissa ja pihapiirissä. Heitä kutsutaan myös mukaan yhteistapahtumiin.

Neuvolan kanssa tehtävän yhteistyön tärkein muoto on 3- ja 5-vuotiaiden lasten neuvolakäyntien yhteydessä täytettävä lomake lapsen sen hetkisestä kehityksestä. Hoitajat lapsineen osallistuvat seurakunnan järjestämiin lasten kirkkoihin ja avoimen kerhon toimintaan. Vanhemmat toki päättävät, saako lapsi osallistua näihin tilaisuuksiin.

Käytettävissämme on alueemme kiertävän erityislastentarhanopettajan erityisosaaminen. Hän tulee tarvittaessa seuraamaan päivän tapahtumia ja sen lapsen kehitystä, josta olemme huolissamme. Vanhempien kanssa mietitään yhdessä tarvittavia tukitoimia.

Lapsen ja perheen saama varhainen tuki, sekä perhetyö että lastensuojelu ovat päivähoidon apuna. 12

7. JOKAINEN PÄIVÄ ON LAPSEN PÄIVÄ

Lapsen päivää rytmittävät säännöllinen ruokailu, leikki, ulkoilu ja lepo, jotka edistävät lapsen hyvinvointia ja terveyttä. Päiväjärjestyksen avulla lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja sen kautta sisäistää päivärytmin.

Lapsen päivään kuuluu lapsen itsensä valitsemaa ja aikuisen ohjaamaa toimintaa esim. laulamista ja liikkumista.

Toimintasuunnitelmamme teemat ja projektit antavat suuntaviivoja päivän toimintatuokioille. Suunnittelu ja toteutus tehdään yhdessä lasten kanssa vanhempien toiveet huomioiden. Kasvattaja huolehtii, että lapsi saa tasapuolisesti kaikkea, mitä hänen ikätasoa vastaavaan kehitykseen kuuluu.

Perhepäivähoidossa tarjottavat ateriat vastaavat ikäkauden ravintotarvetta. Ateriat vastaavat lasten makumieltymyksiä, jolloin ruoka syödään ja se edistää lapsen kehitystä. Uudet ruokalajit tekevät lapselle tutuksi vieraitakin makuja ja laajentavat lapsen makutottumuksia. Ruokailu ja muu ruokailuun liittyvä toiminta opettaa lasta säännöllisiin yhteisiin ruokahetkiin, hyviin ruokailutapoihin ja opettaa lapselle sosiaalisuutta. (Ote Helsingin kaupungin ruokapalvelun käsikirjasta.)

Erityisruokavalion saamiseksi vanhempien on toimitettava lääkärintodistus vuosittain. 13

8.LAPSELLE OMINAINEN TAPA TOIMIA

Pienelle lapselle on elämään ja kasvuun tarvittavat idut jo syntyessään. Hän tarvitsee paljon aikuisen hoivaa ja huolenpitoa. Iän karttuessa lapsi kaipaa yhä enemmän ikätovereitaan ja sosiaalista verkostoa tukemaan hänen persoonallista kasvuaan.

Lapsi on luonnostaan utelias, herkkä, tiedonhaluinen, tutkisteleva ja asioita kyseenalaistava oppija. Lapsen elämä on mahdollisuuksia täynnä.

8.1 Oppimisen ilo ja oppimisympäristö

Lapsella on mahdollisuus monenlaiseen toimintaan. Vain mielikuvitus on rajana. Lapsi oppii tutkimalla, katselemalla, kuuntelemalla ja kokeilemalla. Hän leikkii, liikkuu eri paikoissa, laulaa ja kokeilee eri kädentaitoja.

Pienen lapsen oppiminen on kokonaisvaltaista. Lapsi ei opiskele, vaan hän oppii lähinnä leikin avulla ja jäljittelemällä. Pienemmät lapset oppivat isommilta, mutta myös isommat pienemmiltä. Aikuinen herättelee lapsen kiinnostusta virikkein ja tarjoamalla mahdollisuuksia erilaisiin toimintoihin sekä järjestelemällä ympäristöä niin, että lapsi kiinnostuu eri asioista.

Pienryhmä tarjoaa oivan sosiaalisen ympäristön harjoitella vuorovaikutustaitoja ja yhteistoiminnallisuutta. Ohjatun leikin kautta opitaan sääntöjä ja niiden noudattamista. Pienryhmätuokioiden aikana on mahdollisuus syventyä tarkemmin tutkimaan lapsia kiinnostavia asioita kuten ötököitä tai lunta. Pienryhmissä myös 14 laulellaan, loruillaan, askarrellaan ja luetaan. Vapaanleikin aikana lapset oppivat toimimaan keskenään ja ratkaisemaan ristiriitoja. Aikuinen on läsnä aidosti arkipäivän askareissa tukena ja turvana.

Perhepäivähoidon pieni ryhmä ja pysyvä tuttu hoitaja luovat psyykkisesti turvallisen ja lämpimän kasvuympäristön. Lapselle syntyy kiintymyssuhde hoitajaan. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta oleellista on, kuinka ne kanavoidaan ulospäin. Perussääntönä on, ettei toista, itseä tai ympäristöä saa vahingoittaa. Hoitaja auttaa lasta puhumaan tunteistaan.

Fyysisessä oppimisympäristössä tilat jaetaan eri leikkialueisiin. Leikkialueen tulee olla turvallinen, joustava ja toimiva tila. Ympäristön ja ilmapiirin tulee olla myös kiireetön ja myönteinen. Aikuinen on läsnä tukemassa ja havainnoimassa lasten leikkiä. Kiinnitämme huomiota lasten viihtyvyyteen tilojen suunnittelussa.

”Ryhmiksessä” leikki-, ja askarteluvälineet ovat lasten saatavilla nimikoiduissa sekä kuvilla merkityissä paikoissa, joista lapsi ne löytää ja osaa myös palauttaa käytön jälkeen.

Välineiden esillä olo innostaa lapsia omatoimisuuteen ja virittää uusia ideoita. Lapsille pyritään antamaan mahdollisimman paljon samankaltaisia välineitä, joita aikuiset käyttävät arkiaskareissaan.

Tavaroiden ollessa esillä ja lasten käytettävissä, voivat lapset halutessaan suunnitella tekemisensä omien sen hetkisten tarpeiden mukaan. Samalla hän kokee onnistumisen ja ilon tunnetta. Tarvittaessa aikuinen voi opastaa tai johdatella lasta jonkin tekemisen ja tutkimisen pariin. Hän ei anna lapsille valmiita vastauksia, vaan niitä etsitään yhdessä. Näin lapsi saa ahaa-elämyksiä ongelmia ratkaistessaan. Lapsella on myös oikeus levätä ja olla vain, jos hänestä juuri silloin tuntuu siltä. Noudatamme toiminnassamme näitä aktiivisen oppimisen periaatteita. 15

Näitä periaatteita pyrimme noudattamaan myös perhepäiväkodissa hoitajan kodin olosuhteet huomioon ottaen.

Ulkoilu tapahtuu omalla pihalla tai leikkipuistoissa, jossa lasten käytössä on kaikki puiston leikkivälineet. Metsä- ja luontoretket ovat tärkeä osa toimintaa. Luonnossa liikkuessa lapsi tutustuu erilaisiin ympäristöihin, eläimiin, kasveihin ja luonnon ilmiöihin.

”Maan alla on kiviä, niistä voi rakentaa. Hei, milloin rakennetaan taas sitä Röllin majaa metsään? En jaksa odottaa, milloin sataa lunta. Lätäköt on kivoja ja eläimet, linnut, ovara ja pupu. Etanat ovat kaikista kivoimpia. Kukat ne on kauniita. Kävelemistä, nuuhkimista ja perhosia.” ”Ihan hauskaa on, että käydään siellä vähä syömässä ja etsitään matoja ja kuulia ja kastematoja." ”Ruskeita ja punaisia matoja, joskus mä sanoin, että mä haluun luontoretkelle etsimään vaikka matoja. Kun ne madot on oikein hyvissä piiloissa, niin niitä on vaikea löytää. Siellä Viirissä mulla oli heti käsi täynnä matoja - niitä oli siinä penkilläkin." ”Retkellä on hauska syödä omenoita" ”Mä tykkään enemmän matoista ei muulahaisista." (Lasten suusta)

Teemme monipuolisia retkiä luontoon vuodenajasta tai säästä piittaamatta. Retkiä tehdään mm. lähimetsiin, puistoihin ja meren rantaan. ”Ryhmikset” toteuttavat lisäksi valtakunnallista Metsämörri –ohjelmaa yli 3-vuotiaiden lasten kanssa.

Aina ei tarvitse, eikä ole mahdollistakaan lähteä varta vasten retkelle luontoon. Pyrimme kuitenkin huomioimaan luonnon pieniä ihmeitä joka päivä ulkona liikkuessa kuten hämähäkin seitin liukumäen kyljessä. 16

Luonnosta etsimme, löydämme ja keräämme monipuolista materiaalia tutkimiseen ja askarteluun. Seuraamme lähialueen eläinten ja lintujen elämää sekä olemme iloisia myös nähdessämme koiria ja kissoja ulkoillessamme.

Luonnosta on helppo seurata vaihtuvien vuodenaikojen merkkejä. Keväällä leskenlehdet, kesällä vihreinä havisevat koivunlehdet, syksyllä pihlajanmarjat ja talvella lumi ovat havainnoinnin kohteina. Majoja voidaan rakentaa kaikkina vuodenaikoina.

Ohjaamme lapsia kunnioittamaan luontoa. Oksia ei katkota puista, kukkia ei revitä ja pikkuötököitä ei vahingoiteta, jos ne ulkona kulkevat. Jos syömme eväitä luonnonhelmassa, keräämme aina roskat pois.

Hyvien kulkuyhteyksien takia voimme osallistua monipuoliseen lasten kulttuuritoimintaan, kuten teatteri- ja musiikkiesityksiin ja taidenäyttelyihin.

8.2 Leikki ja luova ilmaisu

Mitä leikki on?

”Leikkiä vaan. Leikki on lapsen työtä. Kivaa. ” ”Joku varmaan sellainen piirileikki. ” ”Se on pelkkää leikkiä, leluilla leikkimistä.” ”Liikkuminen ja tanssi on ihanaa. ” ”Kavereiden kanssa leikkimistä. Leikkii toisen kaa. Yhteistyötä. Vietetään ystävien kanssa aikaa.” ”Sitä, että leikitään. Leikki on leikkiä. No, tätä leikkimistä! ” (Lasten suusta)

Millä voi leikkiä? Mitä tarvitaan leikkiin?

”Kivoja leluja, mutta ei välttämättä. Voi leikkiä myös ilman. ” 17

”Puhtaita leikkikaluja. Suurta tilaa, leikkirauhaa ja meteliä. Happea. Rakkautta. Voi leikkiä aika monessa paikassa.” ”Leikkiin tarvitaan kaveri. Yksin ei voi leikkiä. Oma kaveri ja leikkihuone. Yksin voi leikkiä, mutta on hauskempaa, kun on kavereita.” (lasten suusta)

Miksi leikit?

”Koska mä haluan ja se on kivaa.” ”Leikki on kivaa, kun on kavereita.” ” Lapset leikkii siksi, kun ne on pieniä. Kun me ollaan lapsia, niin me leikitään. ”Siks´ ku joku antaa vaan mun leikkiä siell` kotona, niin, siks` mä leikin. Täällä on leluja. Mä leikin leijonilla, ennen ku menen hoitoon. Ei ole muuta tekemistä. Se on hauskaa, oppii ottamaan kaikki mukaan leikkiin.” ”Se on lapsen työtä. Leikitään yhdessä leluilla. Ulkona saa juosta ja tehdä hiekkakakkuja kesällä, laskea mäkeä talvella ja ulkona keinutaan. Se on pelkkää leikkiä. En tiedä. Mä haluan leikkiä.” (lasten suusta)

Mitä leikissä opit?

”Sanoja.” ” Oppii, ettei saa suuttua. Otan kaikki mukaan leikkiin, ettei kellekään tuu paha mieli.” ” Leikin tapoja. Leikissä oppii korjauksia. Yksin voi piirtää ja yhdessä leikkiä. Leikissä oppii paljon aikuisen kanssa esim. muistipelejä ja palapelejä.” (lasten suusta)

Leikki on lapsuuden ajan tärkeintä puuhaa. Leikissä ja leikin kautta lapsi ilmaisee itseään. 18

Leikkiessään lapsi myös ratkoo ongelmia toiminnan ja puheen kautta.

Leikki on puhtaimmillaan luovaa toimintaa, jossa todellisuus ja mielikuvitusmaailma kohtaavat.

Leikki mahdollistaa uusien taitojen ja asioiden oppimisen esimerkiksi vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja harjoittelemalla.

Lapsen leikin havainnointi antaa aikuiselle oivan mahdollisuuden kurkistaa lapsen ajatusmaailmaan ja kehitykseen.

Meillä perhepäivähoidossa leikki on keskeisin toimintatapa, jota kasvattaja tukee ja arvostaa. Hän takaa leikkirauhan ja tarvittaessa osallistuu leikkiin.

8.3 Liikkuminen

”Pallolla leikitään. Jumpassa saa roikkua.” (lapsen suusta)

Kasvava lapsi liikkuu luonnostaan ja tarvitsee mahdollisuuden päivittäiseen liikkumiseen vähintään kaksi tuntia. Liikunta tukee lapsen monipuolista kehitystä. Lapsi oppii oman kehon hallintaa, itsehillintää, keskittymistä ja rytmiä.

Peleissä harjoitellaan voiton ja tappion kestämistä sekä yhteisiä sääntöjä. Lapsi oppii tuntemaan omia realistisia rajojaan ja taitojaan. Aikuisen tehtävä on pitää huolta lapsen monipuolisesta perusliikunnasta niin ulkona kuin sisälläkin.

Hyviä sisäliikuntalajeja ovat ryömiminen, konttaus, tanssi, hyppely ja tasapainoharjoitukset. Järjestämme säännöllisesti ohjattuja liikuntatuokioita.

Ulkoillessa kävelemme runsaasti pienestä pitäen. On tärkeää, ettei lasta työnnetä rattaissa, paitsi välttämättömissä tilanteissa. Lapsi saa hyötyliikuntaa koko ulkoilun ajan. Leikkipuistoissa on ohjattuja liikuntaleikkejä, pelituokioita, kiipeilyä sekä talvisin luistelua ja hiihtoa.

Kasvattajina meidän tehtävämme on huolehtia, että lapsi saa liikunnasta iloa ja kipinän elämänikäiseen liikkumiseen. 19

8.4 Ilmaisutaidot

Musiikki

”Laulut on kivoja! On kiva laulaa. Se vieteriukko on kiva.” (lapsen suusta)

Musiikki kuuluu jokaiseen päiväämme. Lapsen maailma on ääntä ja rytmiä, mutta myös hiljaisuutta. Laulamme arkisissa tilanteissa, kuten puettaessa, wc-toimissa, nukkumaan mennessä, matkalla kulkiessa rallatellen sekä suunnitelluilla musiikkituokioilla.

Lapsi löytää äänimaailman ilon jo ihan vauvana. Ääntä ja rytmiä lapsi löytää omasta kehostaan, mutta myös ympäröivästä maailmasta. Pikku hiljaa kattilankannet ja helisevät purkit vaihtuvat oikeisiin rytmisoittimiin.

Musiikin kuuntelu rauhoittaa, aktivoi, virittää tunnelmaan ja opettaa keskittymään. Musiikista löytyy koko elämän tunneskaala.

Kuvataide

”Mä väritän aina koko paperin.” ” Aluksia on mukava piirtää ja värittää. Tehdään maalauksia ja erilaisia töitä väreistä ja papereista.” ” Muovailu. Maalaaminen on kivaa.” (lapsen suusta)

Kuvataiteiden ja kädentaitojen monipuolinen käyttö antaa mahdollisuuden esteettisten elämysten kokemiseen ja itseilmaisuun. Taideaineissa korostuvat yhdessäolon ja yhdessä tekemisen ilo. Onnistumisen elämykset ja omien vahvuuksien löytäminen edistävät lapsen itsetuntoa. 20

Kuvataidekasvatuksen tavoitteena on muoto-, materiaali- ja väritajun kehittäminen sekä työvälineiden tuntemuksen lisääntyminen. Lapsi saa kokemuksia eri aistialueilta ja harjoitusta tunneilmaisun ja mielikuvituksen rikastuttamiseksi. Hienomotoriikka sekä käden ja silmän yhteistyö kehittyvät.

Lapsi tutustuu erilaisiin piirustus- ja maalausvälineisiin. Hänelle tulevat tutuksi myös monenlaiset muovailumateriaalit kuten savi ja massa.

Käytämme paljon luonnon materiaalia. Kävyt, kivet, oksat, lehdet, kasvit ja neulaset löytyvät metsäretkellä. Kotoa löytyvät kierrätysmateriaalit, kuten pakkausmateriaalit, pahvit, tilkut, napit ja langat sopivat hyvin askarteluun.

Kesäisin järjestämme kuvataideviikon kaikille perhepäivähoidon lapsille.

Kielellinen ilmaisu

”Lukeminen on kivaa.” (lapsen suusta)

Lapsen kieli kehittyy vuorovaikutuksessa häntä hoitavien aikuisten ja ryhmän muiden lasten kanssa. Päivittäiset hoitotilanteet kuten ruokailu, pukeminen, ulkoilu ja wc-tilanteet ovat kaikki luontevia tilanteita keskusteluun. Lasta kuunnellaan ja hänen kysymyksiinsä vastataan tai etsitään yhdessä vastaus, riippuen lapsen iästä. Lasta rohkaistaan ilmaisemaan omia ajatuksiaan ja tunteitaan sekä leikittelemään kielellä.

Aikuinen osallistuu lapsen leikkiin tarkkaillen ja rikastuttaen sitä ja antaen välillä mallia, mitä leikissä voisi tapahtua. Kielen avulla lapsi suunnittelee ja ohjaa leikkiä yhdessä toisten, myös eri-ikäisten lasten kanssa.

Sadut, tarinat ja lorut rikastuttavat lapsen sanavarastoa ja mielikuvitusta sekä harjoittavat kuuntelutaitoja. Lapsen omaa kielellistä ilmaisua kehittää ja kannustaa 21

sadutus, jossa aikuinen kirjaa ylös lapsen kertomia satuja, tarinoita ja loruja ja joita luetaan yhdessä.

Myös askartelu, leikkaaminen, värittäminen ja muu hienomotorinen toiminta tukevat lapsen kielellistä kehitystä. Laulu- ja liikuntaleikit auttavat lasta löytämään sanojen ja puheen rytmin.

Aikuinen luo lämpimän ja turvallisen ilmapiirin, jossa lapsen myönteinen minä-kuva vahvistuu ja hän uskaltaa rohkeasti ilmaista itseään.

9. EETTISET JA USKONNOLLISET KYSYMYKSET

”Ruokarauha, vessarauha, leikkirauha, unirauha. ” ”Ei saa tehä harmia.” ”Aikuisen täytyis kuunnella. Ja auttaa vetokeltjussa. Se on vaikee. Ja auttaa löytään lelun, jota tarvii leikissä. Ja jos tulee riitaa.” ”Kun on paha olla, aikuinen voi antaa vaikka lelun. Aikuinen ottaa syliin ja sitten on parempi olla. Halataan ja lohdutetaan.” (lapsen suusta)

Hyvien tapojen opetteleminen luonnistuu arkitilanteissa ja aikuisen esimerkillä. Tervehdimme tavatessa ja hyvästelemme erotessamme. Opettelemme sanomaan kädestä päivää. Kiitos, ole hyvä ja anteeksi kuuluvat sanavarastoomme.

Harjoittelemme oman vuoron odottelua. Autamme toisiamme vaikkapa aukaisemalla oven. Puhumme kauniisti, kuuntelemme toisiamme emmekä puhu päällekkäin.

”Toisen lyöminen. Toista ei saa satuttaa. Toisen kädestä ei saa ottaa. Ei kiva 22

kaveri on sellainen, että raapii, repii, tönii, puree, nipistelee tai potkii.” ” Hyvä kaveri on sellainen, ettei tappele ja on reilu. Kaveri jolla on hyvät tavat. Sellainen jonka kanssa on kiva leikkiä.” (lapsen suusta)

Opettelemme suhtautumaan avoimesti ja myönteisesti toisiin ihmisiin ja kulttuureihin sekä hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Erilaisuuden hyväksyminen luonnollisena asiana on lapselle yleensä helppoa, kunhan aikuisen asenteet ovat hyväksyviä.

Lasten uskonnollisesta kasvatuksesta vanhemmat ovat ensisijaisesti vastuussa. Periaatteista sovitaan lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelman teon yhteydessä. Mikäli vanhemmille sopii, tutustumme kirkollisiin juhlapyhiin. Käymme joulu- ja pääsiäiskirkossa. Keskustelemme perhejuhlista. Mietimme lapsen kanssa hänen kysymyksiinsä vastauksia.

10. DOKUMENTOINTI JA ARVIOINTI

10.1 Lapsen kasvunkansio

”Mä vien sen välillä kotii ja piirrän lisää. Se on oma, siell´ on mun juttuja. Sinne laitetaan omat taiteet ja jutut. Oma kansio.” (lapsen suusta)

Jokaisella lapsella on oma kasvun kansionsa, joka kuvaa kasvua, kehitystä ja oppimista ja tekee näkyväksi lapsen ajatusten, näkemysten ja taitojen kehittymisen.

Kansioon on yhdessä lapsen kanssa koottu piirustuksia, käden töitä, lapsen juttuja, pikku kertomuksia ja valokuvia. Kaikki työt eivät kuitenkaan mahdu kansioon, joten 23 lapsi joutuu miettimään, mitä hän haluaa tallentaa siihen. Kasvunkansiot ovat lapsen näköisiä. Siksi kaikilla on erilainen kansio.

Lasten kasvun-kansiot ovat tärkeä osa oppimista. Lapset voivat halutessaan tutkia ja muistella menneitä ja pohtia, mitä kaikkea he ovat oppineet. Kansioista näkyy vuodenaikojen vaihtelut, joiden muuttuessa saadaan lisää mahdollisuuksia tutkia luontoa ja oppia sen mukana tulleita asioita. Lapsi kirjaa havaintojaan omalla tavallaan, vaikkapa piirroksin.

Kasvunkansio muuttuu lapsen kasvaessa. Pieni lapsi on kiinnostunut itsestään ja perheestään. Isompaa lasta kiinnostaa kirjoittaa mallista omia tarinoitaan. Aikuinen voi myös kirjata lapsen tarinoita sadutus- menetelmän mukaisesti. Kansion katseleminen on yhtä tärkeää kuin sen tekeminenkin.

10.2 Toiminnan arviointi

Hoitaja havainnoi ja kuvaa lapsen kehitystä ja mielenkiinnon kohteita, hänen puhettaan ja kaverisuhteitaan. Erityisen tärkeänä havainnoinnin kohteena on leikki. Havaintoja kirjataan lapsen kasvunkansioon sekä kerrotaan vanhemmille päivittäisissä kohtaamisissa.

Hoito- ja kasvatuskeskustelut käydään kaikkien hoidossa olevien lasten vanhempien kanssa viimeistään kahden kuukauden kuluttua hoidon aloituksesta. Vuosittain syystoimintakauden alkaessa käydään vanhempien kanssa kasvatuskeskustelu, jossa syvennytään lapsen kehitystason tuomiin muutoksiin, vanhempien odotuksiin ja toiveisiin lapsensa ja yhteistyön suhteen sekä sovitaan tavoitteista. Nämä kirjataan lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelmaan. 24

Perhepäivähoitajat dokumentoivat käymiensä kasvatuskeskustelujen jälkeen kaikki varahoitoa varten tärkeät ja oleelliset tiedot, toimittavat ne varakotiin ja pitävät hoitolastensa tiedot aina ajan tasalla.

Laadukas toiminta vaatii jatkuvaa henkilöstön oman toiminnan ja työtapojen arviointia. Tähän tarvitaan yhteistyötä lasten vanhempien kanssa. Toivomme päivittäistä, molemminpuolista palautetta. Jos jokin asia jää mietityttämään, kannattaa se ottaa heti puheeksi.

Helsingin kaupunki järjestää muutaman vuoden välein asiakaskyselyn. Saamamme palautteen kautta pystymme kehittämään työtämme ja vastaamaan lasten ja vanhempien toiveisiin.

Perhepäivähoitajan oma työn arviointi on ensiarvoisen tärkeää. Hoitajat kokoontuvat kerran kuukaudessa iltaisin ohjaajan johdolla. Kaksi kertaa vuodessa on koko työyhteisön kehittämispäivä. Näissä tapaamisissa arvioimme omaa työtämme, kouluttaudumme, kehitämme työtapojamme, käymme arvokeskustelua ja vaihdamme kollegatasolla ajatuksia työstämme.

11. NÄIN VASUMME SYNTYI

Aloitimme oman varhaiskasvatussuunnitelmamme kokoamisen syksyllä 2004. Kokoonnuimme vasu-tiimeissä kerran kuukaudessa ja kävimme oheismateriaalin avulla läpi mm. lapsilähtöisen oppimisen ominaisuuksia ja varhaiskasvatuksen laatua Helsingin kaupungin päivähoidossa. Käytimme myös yhden iltapäivän miettien arvopohjaa ja teimme seinäjulisteet ajatustemme tueksi. Vanhempainillassa kävimme yhdessä vanhempien kanssa läpi sen hetkisen vasun vaiheita ja pohdimme hyvän kasvatuskumppanuuden pohjaa. 25

Vuosina 2005–06 vasussa käsittelimme tarkemmin lasten leikkiä. Havainnoimme leikkejä lapsiryhmissä ja kirjoitimme muistiin lasten mielipiteitä leikeistä. Keväällä - 06 täydensimme mm. puuttuvia osioita eettisiin ja uskonnollisiin kysymyksiin sekä suhdettamme ympäristöön.

2007 olemme kuukausipalaverien yhteydessä pyrkineet pala palalta saamaan suunnitelmamme valmiiksi ja lopputuloksesta juuri meidän näköisemme.