Kulttuurisia Kohtaamisia. Suomalaiset Kuvataiteilijat Ja Rooma 1800-Luvulla
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
LIISA SUVIKUMPU KULTTUURISIA KOHTAAMISIA SUOMALAISET KUVATAITEILIJAT JA ROOMA 1800-LUVULLA KULTTUURISIA KOHTAAMISIA Liisa Suvikumpu KULTTUURISIA KOHTAAMISIA SUOMALAISET KUVATAITEILIJAT JA ROOMA 1800-LUVULLA Esitetään Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Arppeanumin auditoriumissa lauantaina 14. marraskuuta 2009 klo 10. KANNEN KUVAT: Walter Runebergs samling, SLS. ETUKANSI: pohjoismaalaiset kuvanveistäjät Roomassa: suomalainen Walter Runeberg, ruotsalainen Frithiof Kjellberg sekä tanskalaiset Lauritz Prior ja Brynjulf Bergslien kolmen ensin mainitun ateljeen sisäpihalla Via di San Basilion varrella n. 1864–1866 TAKAKANSI: Rooma, Pincio 1860–1870-luvulla © LIISA SUVIKUMPU HTTP://ETHESIS.HELSINKI.FI/ ISBN 978-952-92-6363-9 (NID.) ISBN 978-952-10-5841-7 (PDF) PAINOPAIKKA Juvenes Print Tampereen yliopistopaino, Tampere 2009 SISÄLLYS KIITOKSET 7 I ROOMA SUOMESSA – SUOMALAISET ROOMASSA 8 Onko Roomassa ollut suomalaisiakin taiteilijoita? 10 Aiempi tutkimus 20 Intermezzo: myytti kansallistaiteesta 24 Taiteilijoiden jäljillä – lähdemateriaali ja -kritiikki 29 II SIVISTYKSEN BAROMETRI – SUOMALAINEN TAIDE-ELÄMÄ 1800-LUVULLA 43 Heiveröisiä askeleita taiteen kivikkoisella polulla 46 Siemen tulevalle 51 Aidolla taiteilijanpalolla 56 Yksi kaikkien ja kaikki taiteen puolesta 60 Muutamat harvat taideaarteet 64 Pojasta polvi paranee? 68 Ulkokultaistuva kansa? 73 Yksimielisyydessä varttuvat vähäisetkin asiat 78 Roomaan vaikka ryömien 83 III MATKUSTAMINENKIN ON TAIDETTA – MATKA JA TAITEILIJAN IDENTITEETTI 87 Houkutteleva Rooma 88 Kun on nuori ja on taiteilija ja saapuu pohjoisesta… 91 Voit lukea matkaoppaastasi – matkustamisen esikuvat 93 Kirjallisten jättiläisten harteilla 95 Joka elää kynällään ei tarvitse isänmaata 97 Kun nyt jätätte isänmaanne 101 Kaikki tiet Roomaan 104 Lumottuun kaupunkiin 108 IV TAITEILIJAN KAUPUNGISSA – MONIKASVOINEN ROOMA 111 Yksi vuosisata, monta Roomaa 111 Politiikan syöverit 114 Elävä museo 119 Arkeologisen muistin näyttämöllä 124 Ruusuja tammikuussa 128 Koko maailman korkeakoulu 130 C’est la lumière de Rome! 133 Taide muotokuvassa 136 V JOKAISELLE JOTAKIN AIVAN IHMEELLISTÄ – TAITEILIJAN ROOMALAINEN ELÄMÄNTAPA 138 Suosituskirjeitä ja ciceroneja 139 Täällä asuu onni, nauti! 141 Fenni in Urbe 144 Huoneeni on kotini 147 Viininlehtiä hiuksissa 150 Juhlia ja bocciaa 155 Martta ja Maria 159 Ei kohtalo vaan suojelusenkeli 166 Kaupungin ulkopuolella 169 Taiteilijan elämää 174 VI KAIKKIEN KANSOJEN KAUPUNKI – KANSAINVÄLINEN IDENTITEETTI? 175 Taiteilijatasavallasta veljeskuntiin 177 De gentibus septentrionalibus 182 Me ja muut 185 Skandinaviska Föreningen i Rom 190 Tuttava, ystävä, verkosto 197 Kansallisuutena taiteilija 201 VII ELÄÄ IDEAALISSA – TAITEILIJAN AMMATILLINEN ELÄMÄNTAPA 201 Mikä taiteilija? 204 Atelierit, verstaat, studiot 211 Taltoin ja siveltimin 215 Efter publikens smak 219 Odotukset kotimaassa 226 Isänmaalle ja taiteelle 231 Finis Romae? 236 VIII ON NÄHTÄVÄ ITALIA VOIDAKSEEN KUVITELLA 239 1800-luvun löytöretket 240 Sydämen orpojen kotimaa 242 Silmänräpäyksen ja ikuisuuden välillä 244 LIITE: SUOMALAISTAITEILIJOITA JA TAIDEVAIKUTTAJIA ROOMASSA -LUETTELO 245 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS 247 ABSTRACT 287 KIITOKSET Minulla on ollut tutkimusta tehdessäni monia esikuvia, joista minulla on ollut etu- oikeus saada myös ystäviä. Kiitän dynaamista ja joustavaa kustostani, professori Laura Kolbea, akateemisen naisen mallista, ja aina yhtä ystävällistä historian laitok- sen esimiestä, professori Hannes Saarista, monivuotisesta tuesta. Kiitän lämpimimmin syvästi ihailemaani oppinutta, fil.lis. Rainer Knapasta pit- käaikaisesta henkisestä kaitsemisesta ja silmieni avaamisesta niin tieteen, taiteen kuin elämäntaidon hienostuneille erityispiirteille. Yliopiston ja sivistyksen saralla esikuvani ovat akateemisiksi kummivanhemmikseni adoptoimani Rouva ja Herra Yliopisto, professorit Päivi Setälä ja Matti Klinge. Professori Paavo Hohti ja fil.maist. Thomas Thesleff ovat antaneet minulle paljon ajattelemisen aihetta akateemisesta kansalaisuudesta myös yliopiston ulkopuolisessa maailmassa. Kiitos ystävät. Historiantutkimus ei olisi mahdollista ilman arkistoja, kirjastoja ja niiden asian- tuntevaa henkilökuntaa. Olen kiitollinen avusta kaikille käyttämieni arkistojen ja kirjastojen asiantuntijoille, erityisesti Eva-Lena Bengtssonille (KA, Stockholm), Petra Hakalalle ja Anne-May Bergerille (SLS) sekä Hanna-Leena Paloposkelle (KKA). Tut- kimus ei syntyisi myöskään ilman leipää ja leivoksia: kiitän monivuotisesta taloudel- lisesta tuesta Niilo Helanderin säätiötä ja Suomen Kulttuurirahastoa. Suomalais- ruotsalaisen kulttuurirahaston tuella olen voinut viettää korvaamattoman arvokasta aikaa ruotsalaisissa arkistoissa ja kirjastoissa, tanskalais-suomalaisen kulttuurirahas- ton tuella puolestaan Kööpenhaminassa. Tutkimustyön ensimmäiset tulokset arvi- oineita esitarkastajiani professori Erkki Sevästä ja dosentti Taina Syrjämaata kiitän asiantuntevista ja hyödyllisistä kommenteista. Suomalaisten jalanjäljet Roomassa olisivat olleet merkittävästi vaikeammin tul- kittavissa ilman fil.maist. Timo Keinäsen anteliasta kirja- ja asiantuntija-apua sekä intendentti Simo Örmän sisäänpääsysuosituksia roomalaiseen arkisto- ja kirjasto- maailmaan. Olen vilpittömän kiitollinen ainejärjestö Kronoksen opiskelijapolville, jotka vuosien (2002–2009) ajan ovat laajentaneet tajuntaani ja näkökulmiani histo- riaan matkoillamme Euroopan pääkaupungeissa. Myös Villa Lanten kulttuurikurssi- laisten (2006–2008) terävänäköiset kommentit ovat olleet avaimia tutkimuskysy- mysten muotoiluun useammin kuin januskasvoiset kurssilaiset uskoisivatkaan. Lämmin kiitos kuuluu lapsuudenystävieni, opiskelutovereideni ja muiden ystä- vieni laajalle joukolle, joka on pitänyt huolta tutkimuksen ulkopuolisen olemisen siedettävästä keveydestä. Ilman doktorandi Jonna Louvrier’ta ei väitöskirjani olisi kenties koskaan valmistunut konkreettisesti. Vanhempani Outi ja Manu ovat olleet minulle esimerkkinä todellisesta huma- nismista sekä monipuolisten kiinnostuksenkohteiden ja laajan yleissivistyksen mer- kityksestä. Isoveljeni Erkka on luotettavasti ja epäitsekkäästi ratkaissut mahdollisia ja mahdottomia ongelmiani; olen heille kiitollinen enemmästä kuin he osaavat arva- takaan. Varhaisin esikuvani historioitsijana on isoisäni Veikko, jota saan kiittää niin lapsuuden satumaailmasta kuin viime vuosien syvällisistä historiakeskusteluista. Tärkeimpänä kaikista: ilman Tuomasta mikään ei olisi mahdollista. Kiitos. Siinä se. 7 Rom är ändå alltid Rom och intet kommer opp deremot. WALTER RUNEBERGIN kirje Lauritz Priorille 13.3.1866 ROOMA SUOMESSA – SUOMALAISET ROOMASSA Rooma on pyhiinvaeltajien ja kirjailijoiden, seikkailijoiden ja säveltäjien, tutkijoi- den, turistien ja taiteilijoiden unelmien päämaali. Roomaa pidetään universaalina kulttuurin kehtona, jossa ikiaikaiset perinteet ovat sulautuneet yhteen ainutlaa- tuiseksi kokonaisuudeksi. Roomalaiseen perintöön ja latinalaiseen kulttuuripiiriin sitoutuminen on ollut sivistyspyrkimysten päämäärä Euroopassa vuosisatojen ajan. Roomasta katsottuna Euroopan reunalla sijaitseva Suomi ei ole tehnyt poik- keusta roomalaisperinnön arvostamisessa. Varsinkin 1900-luvun vaikeiden sota- vuosien jälkeen sivistyneistö korosti kulttuurista yhteyttä Suomen ja Rooman vä- lillä. Latinisti ja pääministeri Edwin Linkomies näki Rooman perinnön laajasti myös suomalaisen sivistyksen pitkänä linjana ja kulttuurin voimana,1 runoilija, akateemikko V. A. Koskenniemi puolestaan kiteytti roomalaisuuden merkityksen suomalaisuudelle tiiviisti: Roomalla on vuosisataiset traditionsa suomalaisen kulttuurin piirissä. Se on ollut rakennusaineena valtiotamme ja yhteiskuntaamme luotaessa ja puolustettaessa, se on ollut elävöittävänä voimana kansallisrunoilijamme tuotteissa, se on viitoit- tanut tietä oikeuskäsityksillemme ja hedelmöittänyt monella tavalla humanis- tista tutkimustamme. Sen valtava vaikutus on usein ollut näkymätöntä, koska se on ollut erottamaton osa henkistä olemustamme ja länsimaista kulttuuripe- rintöämme.2 Rooman perinnön ohella Suomen historian vaiheisiin ja kulttuuriin ovat vaikutta- neet lukemattomat eri puolilta omaksutut esikuvat, jotka ovat Suomessa sulautu- neet yhteen muodostaen aikaa myöten omanlaisensa perustan ’suomalaisuudelle’, ”tyypillisille” suomalaisille kulttuuripiirteille. Näitä suomalaisiksi miellettyjä piir- teitä on puolestaan painotettu eri tavoin ja eri tarkoituksiin kulloisenkin aikakau- den tarpeiden mukaisesti. Juuri oman kulttuurimme tuntemuksen vuoksi euroop- palaisuuden perustana olevan roomalaisen perinnön tunteminen ja tutkiminen on arvokasta. Emme tiedä keitä olemme tuntematta Roomaa – ja tuntematta histori- allista yhteyttämme Roomaan eri aikakausina. Taiteilijoille, ”taideniekoille”, Rooman on ajateltu tarjoavan jotakin ainutlaa- tuista ja ylittämätöntä. Antiikin ja muidenkin aikakausien nähtävyydet ja taideko- koelmat tarjosivat Roomassa esikuvia myös 1800-luvulla omaa ja kansallista tyyli- ään etsiville taiteilijoille. Roomaa pidettiin kuvataiteilijalle ihanteellisena henkilö- 1 Linkomies 1946, 221–230. 2 Koskenniemi 1954, 106. 8 kohtaisen kehityksen paikkana; ”vain Roomassa Winckelmann oli ylipäätään mahdollinen”.3 Suomalaistutkija Nils Abraham Gyldén matkusteli Euroopassa 1800-luvun alkupuolella ihaillen antiikin kulttuuriperinnön jälkiä ja vaikutusta. Hänen teoksessaan Betydelsen af den antika konstens studium (1841) korostetaan ensimmäisiä kertoja expressis verbis juuri antiikin taiteen esikuvallista merkitystä mahdollisuutena myös suomalaiselle kulttuurille ”tulla osalliseksi