Luonnonsuojehdain Nojalla Rauhoitetut Luonnonsuojelu Alueetja Luonnonmuistomerkit
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
Sarja 3 19 1989 sasto Luonnonsuojehdain nojalla rauhoitetut luonnonsuojelu alueetja luonnonmuistomerkit LUONNONVARÄINHOITOTOIMISTON JULKAISUJA 1 LUONNONSUOJELULAIN NOJALLA RAUHOITETUT LUONNONSUOJELUALUEET JA LUONNONMUISTOMERKIT Oj’ MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERtO HELSINKI 1978 ISSN 951-46-3684-8 2. painos Valtion painatuskeskus Pasilan VALTH1O Helsinki 1989 3 ESIPUH.E Valtion luonnonsuojelutoimiston (Metsäntutkimuslaitos) v. 1969 julkaisema luettelo luonnonsuojelualueieta ja luonnonmuistomerkeistä on vanhentunut. Kun luonnonsuojelu— toimi on v. 1973 siirtynyt maa— ja metsätalousministeriöön, tämä maa— ja metsätalousministeriön julkaisu tulee siis korvaamaan aiemman. Luettelo sisältää 1.1.1978 mennessä annetut voimassaolevat luonnonsuojelulain mukaiset päätök set, luonnonpuistoja 15 kpl, kanaallispuistoja 9 kpl, muita luonnonsuojelualueita 370 kpl, luonnonmuistomerkkejä 1500 kpl. Julkaisua on kehitetty edellisestä. Luetteloon sisältyy nyt yleinen osa, jossa annetaan tietoja luonnonsuojelualueista käsitteenä, niiden perustamisesta, tutkimuksesta ja hoidosta. Myös eri luonnonsuojelualueiden kuvauksia on laajennettu. Uusi kirjallisuusluettelo palvelee niitä, jotka haluavat perehtyä tarkemmin eri alueisiin tai suorittaa niillä tutki— muksia. Tutkimusten pitkä luettelo osoittaa, että luonnon— suojelualueita käytetään laajassa mitassa maamme luonnon tuntemuksen edistämiseen. Iuonnonvarainhoitotoimiston arkis ton ylläpitämiseksi pyydetään tutkijoita toimittamaan toi— mistolle eripainokaet suojelukohteita koskevista tutkimuk sista ja kirjoituksista. Lääneittäiseesä ja kunnittaisessa luettelossa kunkin kunnan osalta on ensin esitetty luonnonsuojelualueet, joita seuraa vat luonnomnuistomerkit. Laajahko hakemisto palvelee eri tyyppiaten suojelukohteiden etsinnässä. Luettelon laadinnassa ovat toimittajien apuna olleet yli oppilaat Katri Laurila ja Ismo Karhu. Helsingissä syyskuun 30 päivänä 1978 Toimittajat Äntti Haapanen Pertti Rassi 1 127802227F 5 s iSÄYS 1. Luonnonsuojelualueen käsite 1 .1. Luonnonsuojelualueiden syntysanat Suomessa 1.2. Suojelualuejärjestelmä 1.3. Luonnonsuojelualueiden ja luonnonmuisto— merkkien luonne 1.4. Luonnonsuojelualueelle ja luonnonmuistomer— kille asetettavat vaatimukset 1.5. Luonnonsuojelukohteiden oikeudellinen asema 2. Rauhoitushakemus 2.1. Hakemuskaava 2.2. Erityissäännöksiä 2.3. Omistusoikeuden näyttö 2.3.1. Lainhuudatusasiakirjat 2.3.2. Tuomiokunnat 2.3.3. Puhevalta 2.5.4. Rasitteet 2.4. Tarvittavat kartat 3. Hoito ja tutkimus 3.1. Merkitseminen maastossa 3.2. Luonnonsuojelualueiden hoito 5.3. Luonnonsuojelualueiden tutkimus 4. Kansallis— ja luonnonpuistot 4.1. Kansallispuistot 4.2. Luonnonpuistot 5. Muut luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomer— kit lääneittäin ja kunnittain 5.1. Uudenmaan lääni 5.2. Turun ja Porin lääni 5.3. Ahvenanmaan maakunta 5.4. Hämeen lääni 5.5. Kymen lääni 5.6. Mikkelin lääni 5.7. Pohjois—Karjalan lääni 6 5.8. Kuopion lääni 5.9. Keski-Suomen lääni 5.10. Vaasan lääni 5.11. Oulun lääni 5.12. Lapin lääni 6. Hakemisto 7. Luonnonsuojelualueita ja luonnonmuistomerkkejä koskeva kirjallisuus 7 1. LU0NN0NSU0JELUAIUEEN KÄSITE 1 . 1. Luonnonsuojelualueiden syntysanat Suomessa Tunnettu tutkimusmatkailija A.E. Nordenskiöld kirjoitti v. 1880 Pietari Brahen muistojulkaisussa mm: “Päivä päi vältä käy yhä ilmeisemmäksi se vaikutus, joka viime vuo sisadan suurilla keksinnöillä on ollut meitä ympäröivään luontoon. Maaseudun syrjäisimmäesäkin sopukassa risteilee ennen pitkää rautateitä ja sähkölennättimiä, salioja ja muita erilaisia tehtaita perustetaan salomaille. —— — järviä lasketaan, soita ja rämeitä kuivataan, metsää ha— kataan, uusia metsämaita istutetaan ja entiseen tapaan hoidotta kasvanutta metsää ruvetaan kohta pitämään yhtä huonona metsätalouden merkkinä kuin luonnonniityt ovat luonnon niittyjenhoidon ja kaskenpoltto huonon maanvil jelyksen merkkejä. — — - Jos nykyisin maksetaan miljoonia muinaisten mestareiden maalauksista tai marmoriveistoksista niin mitä ollaan— kaan vuosisadan perästä halukkaat maksamaan isänmaan to dellisesta kuvasta, joka näyttää mimmoinen se oli mui— noin kun peltomaa vielä oli vähäalainen, kun vielä oli olemassa viljelemättömiä rantoja ja metsiä, joihin kir ves ei ollut koskenut. Tämmöisiä tauluja on vielä useim missa osissa maata, mutta on ilmeistä, että ne päivä päivältä häviävät. —— — Jos näin tehdään, ei kulu mon takaan vuotta, ennenkuin nämä puistot ovat Euroopan kuu— luisimmat ja jälkeläisemme tulevat kiitollisina muiste— lemaan sitä päivää, jolloin puisto perustettiin.” Nordenskiöldin kirjoitusta voidaan pitää lähtönä keskus telulle luonnonsuojelualueista Suomessa. Siinä luodut tavoitteet pätevät vielä tänäkin päivänä lähes 100 vuot— ta kirjoituksen jälkeen. Viime vuosina luonnonsuojelu— alueita onkin perustettu kaikkialla maailmassa. Luonnonsuojelualueiden perustarkoitus on säilyttää uhan— 8 alaiset kasvi— ja eläinlajit ja niiden muodostamat e1i5— yhdyskunnat sekä geologiset muodostumat. Alueita voidaan käyttää tutkimus— ja opetustarkoituksiin sekä eräissä tapauksissa retkeilyalueina. Suojelualueilla on monasti tärkeä maisemallinen merkitys (esitn. harjusuojelualue). Erilaisia tarkoituksia varten perustetaan jäljempänä esitettyjä erityyppisiä suojelualueita. 1.2. Suojelualuejärjestelmä Voimassa olevan luonnonsuojelulain (71/23) mukaan voi daan valtiolle kuuluva alue sen luonnon säilyttämiseksi koskemattomana erottaa yleiseksi suojelualueeksi. Luon— nonkauniin tai muuten luontonsa puolesta huomattavan paikan säilyttämiseksi vastaisuutta varten sellaise naan taikka jonkin eläin— tai kasvilajin raulioittami— seksi voidaan myös muodostaa erityinen suojelualue. Käsite “yleinen suojelualue” tarkoittaa totaalista, kaikki luonnonpiirteet ja ainekset sisältävää suojelua. Erityisessä suojelualueessa suojelu voidaan myös ra joittaa vain tiettyihin luonnonpiirteisiin tai ainek— sun. Erityisissä perustamislaeissa (83/38, 634/56, 432/64 ja 204/71) yleiselle suojelualueelle on annettu rinnakkaisnimitys luonnonpuisto ja erityiselle suojelu— alueelle nimitys kansallispuisto. Luonnonpuistot ovat tutkimukseen varattuja alueita, jotka säilytetään mahdollisimman luonnontilaisina. Yleisön liikkumista luonnonpuistoissa on rajoitettu siten, että kulku sallitaan niissä esim, vain talvella tai merkittyjä polkuja pitkin tai vain erityisellä lu valla. Kansallispuistot ovat luonnoltaan sellaisenaan tai ko konaan luonnontilassa säilytettäviä alueita, mutta ne on tarkoitettu yleisiksi luonnon nähtävyyksiksi, jois sa yleisöllä on vapaa kulkuoikeus. Tulentekoa ja ma— aarrne arhaiiri tutkittu luonnonsuojelualue on Tammisaaressa sijaitseva Tv rm;rnen e] «tiebee’i aseman alue Se kuu1.u rruutoirkan kst3;ma1den arvokkaimolin kohteisiin (rauli. n:o 356).Xuvassa on alueen ulointa osaa. Posa yksity!smaicen arvokkairnaista luonnonsuo-ielualueista sijaitsee saa ristossa. aajin nistL on Iustasaaren Va1assaaten alue (rauli. n:o 59). Iuvan kyn on saarten riajakasta Ierenkurkun ulapalle. T0 joittumista voidaan rajoittaa tai ohjata tiettyihin paikkoihin. Muut luonnonsuojelulakiin perustuvat suo] elualueet ovat joko asetuksella perustettuja valtion maiden alueita (esim. Laajoen suiston, Langinkosken ja Viikin erityi set suojelualueet) tai lääninhallituksen päätöksellä perustettuja yksityismaiden luonnonsuojelualueita. Vii— memainittujen alueiden suojelun tarkoitus ja rauhoituk— sen muoto saattavat olla varsin vaihtelevia: ne voivat olla luonnon— tai kansallispuistoihin verrattavia aluei ta tai niissä rauhoitus koskee vain tiettyjä luonnon elementtejä kuten kasvillisuutta, kasvila]eja, linnus— toa tai muuta eläimistöä. Lääninhallituksen päätöksessä on tarkoin määrättävä, missä suhteessa alue on oleva rauhoitettu. Lääninhallituksen päätöksellä voidaan luonnonsuojelu— lain nojalla rauhoittaa myös luonnonmuistomerkkejä, joita ovat yksittäiset huomattavat puut, siirtolohka— reet ja muut luonnonnuodostumat, joiden säilyttämisellä on merkitystä tieteen, erikoisuutensa tai maisemallis— ten syiden kannalta. Metsästyslain nojalla lääninhallitus voi saaristossa perustaa yksityismaalle maanomistajan hakemuksesta riistalinnuston suojelualueen, jolla rauhoitus rajoit taa pesimäaikaista liikkumista. Metsähallitus on omalla päätöksellään muodostanut aarni— alueita, luonnonhoitometsiä ja ojitukselta rauhoitet— tuja soita. Aarnialueet ovat koskematonta luontoa edus tavia, luonnon— ja kansallispuistoihin rinnastettavia alueita, jotka edustavat alkuperäistä metsä— ja suoluon— toa. Luonnonhoitometsät ovat sosiaalisesti, maisemalli sesti ja usein biologisesti merkittäviä alueita. Niihin voi sisältyä aarnialueen kaltaisia osia, puistometsän— hoidon periaatteiden mukaisesti hoidettuja osia ja myös 17 . o cuo (0 1— ‘0 4-’ CC 0 (0(00 0 0 ‘.0 (0 4.) .0 0 t’-’ 0(0(0 ‘.0 CM ‘0 4— CC CM — CM (0 0 - ‘0 (0 . CC — 0 . ‘0 .- CC 0 r—1 (0 4’ 4’. ‘CC- ‘0 4)) CM E4 ‘0 0 10 0 0 -4-’ 4::; CM ‘.0 0) (0 ‘.0 0 CC 40 (0 ‘0 (0 4’ ‘0 (0 CM 0 ‘4.(0 (0 CC .- . (0 (0 4’ ‘0 04 Lt4 (0 LfS L(’. 0 4’ CM (0 ‘.0 (0CM0’.0(0 CM CC 4’- 4-’ CC CC --1 (0 (0 0 CM — (0 (0 4’- (0 4’- 4’- CM (0 ‘0 CM (0 (0 ‘0 ‘0 CM 0CCM ‘.C (0 ‘CC- CM CMO CM (0 o ajo ‘0 ‘0(0 (0 CC (0 ‘0 (0 ‘.4’ — 44’ (0 40 (0 CM (0 - 1-- 0 (0 14’ (0 0) 14 1 — (0 CM (0 4’- ‘0 ‘0 — ‘0 • 0 (0 ‘0 14 —,-‘- CM..CM CMCM.CM -CC- --4 ‘0 ‘0 0 (0 ‘.4’ 00 4’- CC ‘0 0 CM CM ‘CC ‘0 - 14’ (0 0 (0 ‘0 (0 ‘.0 0 (0 CM , 00)0. • —— CM, CM CM. CM 4-’ ‘0 ‘4) CC 14 CC (0 ‘0 ‘0 0 ‘0 Q ‘.0 ‘.0 0 (0 ‘0 (0 — ‘.0 0 (0 (0 ‘.0 (0 ‘.0 4’ ‘4- (0 CC ‘0 CM •4’;.•’0,-aj0 0(0(0040 0) CC : ‘0 44’ ‘0 (0 CC CM CM 44’ CM CM 44’ 0 ‘0 CM ‘.0 CC (0 0) 4’- ‘4- (0 ‘- CM CM (0 ‘0 CM CM (0 (0 (0 (0 0 0 ‘0 CC (0 r, —— - (0(0 0) --4 4-) -