Koko Tutkimusalue
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
5.10 Koko tutkimusalue Soranottoalueita rajattiin yhteensä 367 ja niiden yhteispinta-ala oli 613 hehtaaria (taulukko 13). Nämä alueet jaettiin vielä jälkihoidon mukaan omiksi alueiksi, joita oli yhteensä 2. Pohjavesialueiden ulkopuolella kokonaan tai enimmäkseen sijaitsevia soranottoalueita rajattiin kuusi. Osalla ottamisalueista oli myös kalliokiviaineksen ottoa. Kuvassa 139 on esitetty soranottoalueiden jakautuminen eri kokoluokkiin. Yli puolet soranottoalueista oli alle puolen hehtaarin kokoisia, mutta niiden osuus pin- ta-alasta oli noin 6 %. Yli kymmenen hehtaarin kokoisia alueita oli vain muutama prosentti kaikista alueista, mutta niiden osuus pinta-alasta oli noin kolmannes. Taulukko 13. Soranottoalueiden lukumäärä ja pinta-alatiedot koko tutkimusalueelta. Määrä Pinta-ala Keskiarvo Max Min Mediaani 367 kpl 613,19 ha 1,67 ha 35,95 ha 0,02 ha 0,40 ha a) b) 4 % 3 % 6 % 14 % 15 % Kokoluokka (ha) 35 % < 0,5 0,5 - 2 2 - 5 54 % 5 -10 > 10 25 % 28 % 16 % Kuva 139. Eri kokoluokkaa olevien soranottoalueiden osuudet ottamisalueiden a) lukumäärästä ja b) pinta-alasta. Maakuntakaavaan merkittyjä soran- ja hiekanoton aluevarauksia (EOh) oli tutki- musalueella yhteensä 23 kappaletta ja niiden pinta-ala oli 0 hehtaaria. EOh -alueet sijaitsivat pääasiassa pohjavesialueilla. Eniten EOh -alueita oli Tammelassa (10 kpl, 18 ha) ja Hattulassa ( kpl, 190 ha). Hämeenlinnassa ja Ypäjällä niitä ei ollut yhtään. Muissa kunnissa EOh-alueita oli 1–3 kpl ja niiden pinta-ala oli 10–80 ha. Lähes kaikilla EOh -alueilla oli tai oli ollut soranottotoimintaa. Soranottoalueiden jälkihoitoluokkien osuudet ottamisalueista on esitetty kuvassa 10 ja kunnostustarveluokkien osuudet kuvassa 11. Lukumäärän mukaan suurin osa soranottoalueista oli jälkihoitamattomia. Jälkihoitoluokkien pinta-aloja vertailtaessa toiminnassa olevien alueiden osuus on kuitenkin suurin. Kunnostustarveluokista kohtalaisen kunnostustarpeen alueita oli eniten, mutta pinta-alan mukaan suurin luokka oli vähäinen kunnostustarve/ei kunnostustarvetta. Jälkihoitoluokkien osuu- det pinta-alasta kunnittain on esitetty kuvassa 12 ja kunnostustarveluokkien osuudet kuvassa 13. 12 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29 | 2007 a)a) b)b) a) b) 1414 % % 2424 % % 4 4% % JälkihoidettuJälkihoidettu 3434 % % 3535 % % 5 5% % JälkihoidettuJälkihoidettu OsittainOsittain jälkihoidettu jälkihoidettu OsittainOsittain jälkihoidettu jälkihoidettu MuotoiltuMuotoiltu MuotoiltuMuotoiltu JälkihoitamatonJälkihoitamaton 9 9% % JälkihoitamatonJälkihoitamaton ToiminnassaToiminnassa ToiminnassaToiminnassa 8 8% % 42 % 42 % 2525 % % Kuva 140. Soranottoalueet jälkihoitoluokittain: a) osuudet lukumäärästä, b) osuudet pinta-alasta. a)a) b)b) a) b) 13 % 8 % 7 % 13 % 8 % 7 % 30 % 30 % 22 % 22 % Kunnostustarve Suuri Suuri SuuriSuuri Kohtalainen Kohtalainen Kohtalainen Vähäinen/Ei tarvetta Kohtalainen Vähäinen/Ei tarvetta 41 % Luvanmukainen Vähäinen/Ei tarvetta 41 % Luvanmukainen Vähäinen/Ei tarvetta 38 % 38 % LuvanmukainenLuvanmukainen 41 % 41 % Kuva 141. Soranottoalueet kunnostustarveluokittain: a) osuudet lukumäärästä, b) osuudet pinta- alasta. Jälkihoitoluokat Jälkihoidettu Osittain jälkihoidettu Muotoiltu Jälkihoitamaton Hattula Toiminnassa Kalvola Hämeenlinna Humppila Forssa Ypäjä Tammela Renko Jokioinen 150 100 50 10 ha Kuva 142. Jälkihoitoluokkien osuudet pinta-alasta kunnittain. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29 | 2007 13 KunnostustarveKunnostustarve Suuri Kohtalainen Vähäinen/Ei tarvetta Hattula Luvanmukainen Kalvola Hämeenlinna Humppila Forssa Ypäjä Tammela Renko Jokioinen 150 100 50 10 ha Kuva 143. Kunnostustarveluokkien osuudet pinta-alasta kunnittain. Kunnostustarpeen jakautumista eri kokoluokan soranottoalueille on tarkasteltu ku- vassa 144. Kuvasta nähdään, että vähäinen kunnostustarve/ei kunnostustarvetta -luokan suhteellinen osuus kasvaa, mitä suuremmista ottamisalueista on kyse. Suuren kunnostustarpeen alueet ovat taas enimmäkseen alle hehtaarin kokoisia. 300 250 200 Kunnostustarve Suuri 150 Kohtalainen kpl Vähäinen/Ei tarvetta 100 50 0 < 1 1 - 5 > 5 Pinta-ala (ha) Kuva 144. Kunnostustarveluokkien lukumäärät eri kokoluokan soranottoalueilla. Soranottoalueet sijoittuvat enimmäkseen luokan I pohjavesialueille. Soranottoaluei- den pinta-alasta 6 % on luokan I, 2 % luokan II ja 12 % luokan III pohjavesialueilla. Soranottoalueiden pinta-alat eri pohjavesiluokkien alueilla on esitetty kuvassa 1, jossa on tarkasteltu jälkihoitotilannetta eri pohjavesiluokkien alueilla. Soranottoalueita oli jonkin verran pohjavedenottamoiden läheisyydessä ja paikoin ne olivat aivan pohjavedenottamon vieressä. 00 metrin säteellä pohjavedenottamois- 1 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29 | 2007 ta oli yhteensä soranottoaluetta. Näistä 36 olivat toiminnassa olevia tai sellaisia jälkihoitamattomia ottamisalueita, joilla ei ollut myöskään luontaisesti levinnyttä kasvillisuutta (taulukko 1). Pohjavedenottamon läheisyydessä sijainneet soranot- toalueet olivat pääasiassa melko pienikokoisia. Taulukko 14. Pohjavedenottamon läheisyydessä sijaitsevat soranottoalueet. Soranottoalueiden Soran- Toiminnassa Yli hehtaarin etäisyys pohja- ottoalueita olevat tai kokoiset toiminnassa vedenottamosta yhteensä jälkihoitamattomat olevat tai jälkihoita- soranottoalueet mattomat soran- ottoalueet (m) (kpl) (kpl) (kpl) < 500 54 36 9 < 300 28 18 6 < 100 9 5 3 Soranottoalueet olivat keskittyneet lähes yksinomaan pohjaveden muodostumisalu- eelle. Niiden pinta-alasta noin 9 % oli pohjaveden muodostumisalueella. Soranotto- alueiden osuudet pohjavesialueiden muodostumisalueesta olivat tutkimusalueella enimmäkseen alle 10 % luokkaa ja jonkun verran 10–20 % luokkaa (kuva 16). Aino- astaan Hakinharjun pohjavesialueella Hattulan ja Kalvolan rajalla soranottoalueiden osuus ylitti 30 %. Jokioisissa ja osittain myös Forssassa sijaitsevan Särkilammen pohjavesialueella osuus oli yli 20 %. Soranottoalueiden osuus kunkin pohjavesialu- een muodostumisalueesta löytyy liitteestä 1. Kuntakohtaisesti muodostumisalueella sijaitsevien soranottoalueiden kokonaispinta-ala oli suurin Hattulassa ja toiseksi suurin Jokioisissa (taulukko 1). Jokioisissa niiden osuus muodostumisalueesta oli selvästi suurin (kuva 17). 450 400 350 Jälkihoidettu 300 Osittain 250 jälkihoidettu Muotoiltu 200 hehtaaria 150 Jälkihoitamaton 100 Toiminnassa 50 0 Luokka I Luokka II Luokka III Kuva 145. Soranottoalueiden jälkihoitotilanne eri pohjavesialueluokkien alueilla. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29 | 2007 1 Taulukko 15. Pohjaveden muodostumisalueiden ja muodostumisalueella sijaitsevien soranottoalu- eiden ja pinta-alat. Kunta Pohjaveden muodostumisalue Muodostumisalueella sijaitsevat soranottoalueet (ha) (ha) Forssa 506 52 Hattula 2989 155 Humppila 413 34 Hämeenlinna 880 44 Jokioinen 418 85 Kalvola 1516 51 Renko 2780 53 Tammela 2879 84 Ypäjä 103 10 Soranottoalueiden osuus muodostumisalueesta < 10 % 10 - 20 % 20 - 30 % > 30 % Kalvola Hattula Hämeenlinna Humppila Forssa Renko Ypäjä Tammela Jokioinen 0 5 10 20 Km Kuva 146. Soranottoalueiden osuus pohjavesialueiden muodostumisalueesta. 16 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29 | 2007 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % Forssa Hattula Humppila Hämeenlinna Jokioinen Kalvola Renko Tammela Ypäjä Kuva 147. Pohjaveden muodostumisalueella sijaitsevien soranottoalueiden osuus muodostumis- alueen pinta-alasta. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29 | 2007 17 6 Yhteenveto ja johtopäätökset Laaja-alainen soranotto ja soranoton ulottuminen lähelle pohjaveden pintaa lisäävät pohjaveden likaantumisriskiä ja haitallisia vaikutuksia pohjaveden laatuun. Asian- mukaisella jälkihoidolla voidaan vähentää soranoton haitallisia vaikutuksia pohja- veteen ja maisemaan. Ennen maa-aineslain voimaantuloa vuonna 1982, maa-ainesten ottamiseen ei tarvittu lupaa eikä soranottoalueille ollut jälkihoitovelvoitteita. Maa- aineslain voimassaolon alkuvuosinakin jälkihoitovelvoitteissa ja niiden toteuttami- sessa oli vielä puutteita. Vanhemmat ottamisalueet ja lupamenettelyn ulkopuolella olevat kotitarveottoalueet ovatkin usein jälkihoitamatta. Tutkimusalue- ja menetelmät Tutkimuksessa selvitettiin vuosina 2006 ja 2007 Forssan, Hattulan, Humppilan, Hä- meenlinnan, Jokioisten, Kalvolan, Rengon, Tammelan ja Ypäjän pohjavesialueilla sijaitsevien soranottoalueiden nykytila ja niiden kunnostustarve. Lisäksi tarkastel- tiin kirjallisuuden ja muun aineiston perusteella alueen geologiaa, pohjavesialueita, kiviainesvaroja, kiviainesten ottoa ja ottamislupatilannetta sekä kaavoitustilannetta. Tutkimus oli osa Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaa valtakunnallista So- ranottoalueiden tila ja ympäristöriskit (SOKKA) -hanketta. Soranottoalueet rajattiin paikkatieto-ohjelmalla ja rajauksessa hyödynnettiin di- gitaalisia paikkatietoaineistoja. Aineistoa täydennettiin vanhoilta peruskartoilta rajatuilla soranottoalueilla. Maastokartoituksen yhteydessä tarkistettiin soranotto- alueiden rajauksia ja tehtiin havaintoja jälkihoidon tilasta, alueen siisteydestä sekä soranoton jälkeisestä muusta toiminnasta. Tehtyjen havaintojen ja ottamisalueiden sijaintien perusteella soranottoalueille arvioitiin kunnostustarve. Soranottoalueista tuotettiin paikkatietoaineisto, jonka ominaisuustietoihin tallen- nettiin muun muassa tiedot pohjavesi-, jälkihoito- ja kunnostustarveluokista sekä rajauksen perustana käytetystä aineistosta. Maa-ainesten ottamisluvista ja niiden mukaisista suunnitelma-alueista tuotettiin lisäksi oma paikkatietoaineisto. Näiden paikkatietoaineistojen pohjalta soranottoalueiden tilaa ja kunnostustarvetta on tule- vaisuudessa mahdollista seurata ja päivittää kaukokartoituksen avulla. Ottamislupatilanne