Kalvolan Luonto-Opas

KalvolanKalvolan luonto-opas

Heli Jutila & Hannu Harju

Ympäristöosaston julkaisuja 29 2004

Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto, NAPA-projekti Kuva: Karri Jutila

Näkymä Kalvolan Pirttikosken lintutornista Muulinjärvelle.

Kannen kuvat: Suurin ja uljain kanalintumme metso ( Tetrao urogallus ) esiintyy Kalvolan erämaissa. Kuva: Teppo Häyhä. Laulujoutsen ( Cygnus cygnus ) on kansallislintumme. Kuva: Karri Jutila

Lähdeviite Jutila, H. & Harju, H 2004: Kalvolan luonto-opas. – Ympäristöosaston julkaisuja 29. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto, NAPA-projekti. 49 s.

ISBN 952-5251-83-7 ISSN 1455-9102

Esitteen taitto ja paino: II korjattu painos, Ilves-Paino Oy 2005 Sisällysluettelo

1 TERVETULOA KALVOLAN KUNNAILLE ! ...... 2

2 KULKIJALLE ...... 3

3 JOKAMIEHENOIKEUDET ...... 5

4 VUODENAIKOJEN VAIHTELUSSA...... 6

5 KALVOLAN LUONNOSTA ...... 8

6 KOHDEKUVAUKSET...... 12 A Vanajaveden alue ...... 12 B Äimäjärven Rastinselän ympäristö ...... 15 C Könnölän alue ...... 20 D Kaakkoiskolkka ...... 21 E Kotkajärven - Uurtaanjärven alue ...... 24 F Kallijärven - Tyvijärven alue ...... 28 G Ohtisen - Keihäsjärven alue ...... 30 H Äimäjärven luoteispään alue...... 31

7 KARTAT ...... 35

8 KOHTEET TYYPEITTÄIN ...... 41

9 LÄHTEET ...... 45

ABSTRACT...... 47

1 TERVETULOA KALVOLAN 1 KUNNAILLE!

Tähän oppaaseen on koottu Kalvo- santerveystyön kuntayhtymän ympä- lan kunnan luontokohteet (yht. 81 ristöosasto. kpl). Lopussa on varsin kattavat lu- Oppaassa esitellään kaikki val- ettelot eri luontotyypeistä ja tekstis- takunnallisesti, maakunnallisesti ja sä on esitelty merkittävimmät koh- seudullisesti arvokkaat luontokohteet. Osa kohteista on helposti autoi- teet. Paikalliset kohteet ovat moni- lijankin saavutettavissa. Edustavim- puolisesti mukana. Lisäksi muutama piin kohteisiin pääsemiseksi tarvitaan sijainniltaan keskeinen maisemakoh- usein reipasta retkimieltä. de on mahdutettu joukkoon. Silmä- Opas on laadittu osana EU:n Inter- ys kohdetyyppiluetteloon ja karttaan reg-ohjelmaan kuuluvaa NAPA-han- auttaa alueiden paikantamisessa. ketta, jossa tavoitteena on luontokoh- Lähes kaikki kohteet ovat yksityisteiden säilyttäminen ja kestävä käyt- mailla ja usein yksityisteiden takana. tö Hämeenlinnan ja Lahden seudulla Siksi alueilla ei ole palveluvarustus- sekä Virossa ja Latviassa. Esitteen on ta, kuten opasteviittoja, tulipaikkoja laatinut Hämeenlinnan seudun kan- tai roska-astioita. Ajokieltoja on syy- tä noudattaa. Retkivarustuksessa pyö- räillen tai jalan jokamiehenoikeuksia ja -velvollisuuksia noudattaen pääset parhaiten luontoelämyksiin. Toivottavasti tästä oppaasta on Kuva: Heli Jutila Heli Kuva: iloa luontokohteista kiinnostuneille matkailijoille, kesäasukkaille ja kal- volalaisille!

Kalvolan Kanajärven kotiseutumuseo. 2 2 KULKIJALLE

Useimmat luontokohteet ovat helposti väylien varsilla, ja jokaisesta luontotyypistä löytyy tienvarsikohde. Kohteiden koodit (esim. A1) viittaavat esittelyosaan ja karttaan. Arohonka Kuva: Mika Kalvolan koillisosissa, moottori- tien ja Vanajaveden välissä, Heinun- tien varsilla on muutama perinnemai- semakohde. Heinäkuussa Kuismalan haka (A7) ja Saaren katajaniitty (A6) ovat edustavimmillaan. Paras tutustu- misaika Heinunlahden (A2) linnustoon on keväällä jäidenlähdön jäl- keen. Äimäjärven (B1ab) ympäristö on rautakautista asuinseutua. Alueelta on Aamu-usva Kutilassa Äimäjärvellä. tehty runsaasti löydöksiä ja rauhoitettu muinaisjäännöksiä. Lisäksi seudulla on kukoistavaa kartanokulttuuria, ki (B7). Helpoin tienvarsisuo, Taipa- josta merkkeinä ovat mm. Niemen, leensuo – Kolisevankorpi (C4) löytyy Kuurilan, Ahlajärven ja Kankaisten Könnölän kylän jälkeen. kulttuurimaisemat. Järven koillisran- Rimmilän kylältä Renkajärventiel- nalla Kankaisten kartanon mailla on le ja edelleen Torajärventielle poikke- monipuolinen Kontuniemen lehto- aville avautuu pääsy Särölammen alue, joka on rauhoitettu luonnonsuo- suur ruoholehtoon (D6) ja Patamon jelualueeksi (B3) sekä perinnemaise- useisiin eri kohteisiin (D5). Ajelee- maa (B8). pa mitä kautta tahansa, päätyy Pirt- Kotkajärventieltä Rimmilään poi- tikoskelle ja Muulinjärven lintuvesi- kettaessa on heti erityisenä nähtä- kohteeseen (E2), missä on myös lin- vyytenä Pelto-Kutilan kalmistonmä- tutorni.

3 Kallijärven – Tyvijärven (F7-F8) seudulla autoilijalle jaloittelupaikoik- si sopivat Ohtisen – Pohjankankaan

Piirros: Karri Jutila Karri Piirros: harjualue (F5) ja Navettavuoren met- sälehmusalue (F3). Keihäsjärven – Ojajärven (G9-G1) alueella väylien varteen osuvat Ahvenuslammin puronvarren lehto (G4) ja Valkealam- min – Saapaslamminharju (G6-G7) Lei namon kylällä. Koko kunnan tähtikohteena on Kalliomaan – Tulikallion alue leh- toineen (H1-H2). Harvinaistuneiden vanhojen metsien ystävät voisivat et- siytyä Kaskenmäkeen (H4), vaikkei Västäräkistä (Motacilla alba) on vain vähäsen kesään. se aivan tienposkessa olekaan. Maastoon merkitty valtakunnallinen polkupyöräreitti kulkee Heinun kautta Iittalan keskustan läpi Kuu- rilaan. Patikoijien ja melojien rei-

Kuva: Heli Jutila Heli Kuva: tit ovat toistaiseksi linjausvarauksi- na maakuntakaavassa. Iittalasta joh- taa hiihto- ja patikkareittejä Murha- lammen virkistysalueen ja Pastinpir- tin kautta Kotkajärven ja Muulinjär- ven suuntaan sekä toisaalta Lepaan- rannan virkistysalueelle. Pastinkan- kaalta pääsee hiihtäen Könnölään ja edelleen Lepaanrannasta Jalavanie- meen. Pirttikoskelta on koevaellettu reitti Kanajärvelle. Tarkempia tietoja reiteistä löytyy Kalvolan vapaa-aika- toimiston painattamasta ulkoilukar- tasta, johon on merkitty myös vene- Kirkasvetisen Kotkajärven ulappaa. ja uimarannat sekä kodat.

4 3 JOKAMIEHENOIKEUDET

Jokamiehenoikeudet ovat ”kirjoitta- matonta lakia”, ne perustuvat perin- teiseen maan tapaan. Jokamies saa Suomessa, Ruotsis- Jutila Karri Kuva: sa ja Norjassa liikkua luonnossa jalan, hiihtäen tai pyöräillen, siis lihasvoi- min. Kulkureitit tulee valita väistäen pihamaat, viljelykset ja istutukset. Ti- lapäinen levähtäminen, uiminen, au- ringonpalvonta, jopa muutaman päi- vän leiriytyminen tai telttailu riittävän etäällä asumuksesta on sallittua siellä missä kulkeminenkin. Myös rauhoit- tamattomien kasvien, metsämarjojen Makoisat ahomansikat (Fragaria vesca) ja ja sienien poimiminen on sallittua. lapsuuden kesät! Jokamies ei häiritse lintuja pesi- mäaikana, vahingoita kasvavia puita, ota kuivunutta puuta, varpuja, jä-

käliä tai sammalta toisen maalta. Lei- Jutila Heli Kuva: riytymällä liian lähelle tai meluamalla ei pidä häiritä kotirauhaa. Roskaami- nen on myös kielletty. Maanomistajan lupa tarvitaan moottoriajoneuvolla ajamiseen maastossa ja avotulen tekoon, eikä sekään riitä, jos on metsäpalovaara. Myös kalastus (onkimista ja pilkkimistä lu- kuunottamatta) ja metsästys ovat lu- vanvaraisia. Nurmitädyke (Veronica chamaedrys) on tavallinen niittyjen, tienvarsien ja metsienkin laji.

5 4 VUODENAIKOJEN VAIHTELUSSA

Luontoharrastus on erityisen palkitse- vaa; mistäpä saisimme hyötyä ja hu- via halvalla ja helposti! Neljä vuoden-

aikaamme tarjoavat alati vaihtelevasti Jutila Karri Kuva: uusia elämyksiä kävimmepä ”hyvis- sä” luontokohteissa tai tutussa lenkki- maastossa; usein pieni on kaunista! Jäidenlähdön jälkeiset viikot, usein vapulta, ovat antoisimpia aiko- ja lintuvesikohteissa. Lintujen muut- to on mahtava näytelmä. Jatkomuuton edellä lepäilevät ja kohteeseen jäävät ovat ”suloisesti sekaisin”. Tätä seu- raavat pesintämenot, ja melske vai- menee kesäkuulle. Lehdot ovat kukkeimmillaan tou- kokuussa, myös soilla ja metsissä on omat kevätkukintavaiheensa. Kesem- mällä kukassa olevat lajit vaihtuvat Pajunkissat kuuluvat kevääseen. toisiin, ja kesäkuun loppuun mennes- Raita (Salix caprea) kukassa. sä myös järvien kasvillisuus ehtii ku- kintaan mukaan. Puiden ja heinäkas- vien kukinta jatkuu touko-heinäkuul- kat koristavat maisemaa. Värikylläi- le lajista riippuen. Perinnemaisemi- sen syksyn jälkeen talvi riisuu maise- en niitty- ja ketopaikat ovat kukoista- man ja silloittaa maaperän kantavak- vimmat heinäkuussa. si. Talvilinnut jäävät pitämään yllä Syksyä kohti siirryttäessä tulee toivoa uudesta keväästä. Maastoret- ”hyötyliikuntavaihe”. Metsämarja- ja killä jälkijonot hangella paljastavat sienisato korjataan. Loppukesän ku- ilveksen ( Lynx lynx ), näädän ( Mar-

6 tes martes ) ja jäniksen ( Lepus timidus), tai pöllön hangen alta sieppaa- man myyrän kohtalon. Myöskään lehtipuiden tunnistami- Kuva: Mika Arohonka Kuva: Mika nen talviasuisena ei ole niin vaikeaa kuin luulisi. Sama koskee nyt erityisen hyvin näkyviä naavoja, luppoja ja runkojäkäliä. Lajien tunnistaminen on avain pidemmälle; tieto siitä, mikä laji leviää ja kasvaa mitenkin, loisii tai saalistaa mitäkin, auttaa ymmärtä- mään luonnon toimintaa ja monimuo- toisuutta. Antoisia luontohetkiä!

Punainen kärpässieni (Amanita muscaria) on myrkyllinen. Piirros: Heli Jutila Heli Piirros:

Lehtojen kasveja. 7 KALVOLAN LUONNOSTA 5 Kalvola sijaitsee keski- ja länsiosil- kiillegneissi ja -liuske, syväkivilajeis- taan Hämeen järviylängön ja itäosil- ta granodioriitti ja emäksinen vulka- taan Vanajaveden laakson maisemis- niitti. Kalliopaljastumia on runsaasti. sa. Kalvolassa on laajoja jääkauden Kalvola on pinnanmuodoiltaan jälkeisten järvivaiheiden ns. veden- varsin vaihteleva, alimpien laaksojen koskemattomia maita, nykyisin erämai- ja korkeimpien paikkojen korkeusero sia metsä-, suo- ja järvialueita. Vana- on yli sata metriä. Kuntaa halkoo kes- javeden ja Äimäjärven rantamat ovat kivaiheilla kaakkois – luoteissuuntai- vankkaa viljelyseutua, ja maisemia nen hiekka- ja soraharjujakso, jon- leimaa vauras hämäläinen maatalous- ka molemmin puolin ovat laajat mo- kulttuuri. reeniselänteet. Korkeimmat kohdat Kalvolan kallioperässä vallitsevat näkyvät kalliopaljastumina, joita on emäksiset pintakivilajit. Vyöhykkeit- runsaasti. Viljelyalueet ovat hietaa ja täin pohjoisesta etelään vaihtelevat savea. Kalvola kuuluu selvästi Kanta-Hä- meen lehtokeskuksen vaikutuspiiriin. Maaperän ravinteisuutta kuvastavat monet lehtokohteet ja luonnonsuo- Kuva: Heli Jutila Heli Kuva: jelulain tai metsälain mukaiset jalo- puumetsiköt. Hakkuilta on säästynyt yksi vanhan metsän kohde. Myös har- jualueiden kangasmetsissä on arvokkaita kokonaisuuksia. Jäljellä olevat luonnontilaisimmat kolme suota ovat kaikki suojelukohteita. Kalvolassa on 65 järveä ja lam- pea, useimmat niistä matalia ja rus- keavetisiä. Pääosa vesistä kulkee Oi- kolanjoen, Tarpianjoen tai Renkajoen Ketonoidanlukko (Botrychium lunaria) on pieni, reittiä päätyen lopulta Kokemäenjoen silmälläpidettävä ketokasvi. kautta mereen. Vesistösysteemiä ver-

8 kottaa viisi pienehköä jokea. Luon- nontilaisen kasvillisuuden ja mai- seman puolesta arvokkaita lintuja pienvesikohteita on kymmenkunta. Jutila Karri Kuva: Koko Suomessa perinnemaisemat, ahot, kedot, niityt ja hakamaat ovat käyneet harvinaisiksi. Kalvolasta löy- tyy 14 perinnemaisemakohdetta, joista yksi on valtakunnallisesti arvokas ja kaksi arvoltaan maakunnallisia. Yksityismaiden luonnonsuojelu- alueista kolme on lehtoja, yksi suo, viisi Muulinjärven lintuveteen liit- tyvää kohdetta sekä yksi lintuluoto. Suuria puita on rauhoitettu luonnon- muistomerkeiksi kahdeksassa pai- Punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata) viihtyy kassa. luhtaisilla rantaniityillä ja ravinteikkailla soilla. Silmälläpidettävä karhu ( Ursus arctos ) on harvalukuinen, ja uhanalainen susi ( Canis lupus ) vierailee alueella harvemmin kuin vuosittain. Suur- pedoista runsain on silmälläpidettä- Jutila Heli Kuva: vä ilves ( Lynx lynx ), jolla Kalvolas- sa on vankka kanta. Silmälläpidettävä saukko ( Lutra lutra ) on runsastunut viime vuosina ja vaarantuneen liito- oravan ( Pteromys volans ) elinpiirejä on kohtalaisesti. Muuta eläinlajistoa ovat mahdollisesti piisamin ( Ondat- ra zibethica ) kustannuksella runsastunut minkki ( Mustela vison ) sekä kärp- pä ( M. erminea ), lumikko ( M. rixosa ) ja näätä ( Martes martes ). Hirvi- ( Al- Musta-apilan (Trifolium spadiceum) kukka ces alces ) ja valkohäntäpeurakannat on nuorena keltainen, mutta muuttuu pian (Odocoileus virginianus ) ovat runsaat mustanruskeaksi.

9 ja metsäkauris ( Capreolus capreolus ) kuuluu lajistoon. Hämärissä liikkuvat saalistelemassa kettu ( Vulpes vulpes ),

Kuva: Karri Jutila Karri Kuva: supikoira ( Nyctereutes procyonoides ) ja mäyrä ( Meles meles ). Metsäjänis- tä ( Lepus timidus ) ja rusakkoa ( L. europaeus ) näkee helposti päivälläkin. Tuttuja lajeja ovat tietenkin myös orava ( Sciurus vulgaris ) ja 1850-luvun tulokas, siili ( Erinaceus europaeus ). Suomeen on levinnyt 1900–1950 mm. piisami, minkki, valkohäntä- peura ja supikoira. Erityisen vahvoja kilpailijoita ovat kaikkiruokainen supikoira ja pesärosvona tunnettu minkki, jonka liiallista lisääntymistä on jo Naurulokki (Larus ridibundus) pesii yhdyskunnissa, joiden turvissa myös monen muun lintulajin pesät ollut paikoin pakko hillitä. Nykyisin säilyvät. ei enää ole luvallista siirtää Suomen luontoon sellaisia eläin- ja kasvilajeja, joilla on mahdollisuus muodostaa pysyvä kanta. Kalvolan uhanalaiseen linnustoon

Piirros: Karri Jutila Karri Piirros: kuuluvat rastaskerttunen ( Acrocepha- lus arundinaceus ), naurulokki ( Larus ridibundus ), pikkutikka ( Dendroco- pos minor ) ja tiltaltti ( Phylloscopus collybita ). Silmälläpidettäviä, kan- noiltaan taantuneita ovat mm. kaulushaikara ( Botaurus stellaris ), rusko- suo haukka ( Circus aeruginosus ), ruisrääkkä ( Crex crex ), nuolihaukka (Falco subbuteo ), pikkulepinkäinen (Lanius collurio ), kalasääski ( Pan- Nuolihaukka (Falco subbuteo) on tavallisimpia dion haliaëtus ), harmaapäätikka ( Pi- jalohaukkojamme. cus canus ), pohjantikka ( Picoides tri-

10 Kuva: Teppo Häyhä Teppo Kuva: dactylus ), metso ( Tetrao urogallus ) ja teeri ( T. tetrix ). Matelijoista rantakäärme ( Nat- rix natrix ) on vaarantunut ja vaskit- sa ( Anguis fragilis ) silmälläpidettävä. Nämä ovat runsaslukuisemman sisilis- kon ( Lacerta vivipara ) ohella rauhoi- tettuja. Samoin on sammakon ( Rana temporaria ), rupikonnan ( Bufo bufo ) ja vesiliskon ( Triturus vulgaris ) laita. Kalvolan kasveista uhanalaisia ovat esim. erittäin uhanalainen kyl- mänkukka ( Anemone patens ), vaa- Kankaisten laidun kukkii. rantuneet röyhysara ( Carex appropinquata), ahosilmäruoho ( Euphrasia ta ), pussikämmekkä ( Coeloglossum rostkoviana ssp. fennica ), keltama- viride ), hentokiurunkannus ( Coryda- tara ( Galium verum ), ahokirkiruoho lis intermedia ), hoikkavilla ( Eriopho- (Gymnadenia conopsea var. conop- rum gracile ), lettovilla ( E. latifolium ), sea ), sääskenvalkku ( Malaxis mo- saarni ( Fraxinus excelsior ), rimpivih- nophyllos), vuori- ja kynäjalava ( Ul- vilä ( Juncus stygius ) ja kesämaitiai- mus glabra ja U. laevis ). Lisäksi sil- nen ( Leontodon hispidus ). mälläpidettäviä ovat ketonoidanluk- Alueellisesti uhanalaisiin samma- ko (Botrychium lunaria ), vankkasa- liin lukeutuu matosammal ( Loeskyp- ra ( Carex riparia ), hajuheinä ( Cinna num badium ). Piikkiluppo (Bryoria latifolia), punakämmekkä ( Dactylor- smit hii ) on valtakunnallisesti vaaran- hiza incarnata ssp. incarnata ), keto- tunut jäkälälaji. neilikka ( Dianthus deltoides ), pikku- Luonnonsuojelulain mukaan eri- kihokki (Drosera intermedia ), tuok- tyisesti suojeltavia kasvilajeja ovat sumatara ( Galium odoratum ), etelän- kylmänkukka ja sääskenvalkku. Rau- hoikkaängelmä ( Thalictrum simplex hoitettuja kasvilajeja ovat mm. imik- ssp. simplex ) ja musta-apila ( Trifo- kä ( Pulmonaria obscura ), kevätlin- lium spadiceum ). Alueellisesti uhan- nunherne ( Lathyrus vernus ), sinivuok- alaisia ovat nuijasara ( Carex bux- ko (Hepatica nobilis ), suovalkku baumii ssp. buxbaumii ), vaaleasa- (Ham marbya paludosa ) ja valkoleh- ra ( C. livida ), hakarasara ( C. spica- dokki ( Platanthera bifolia ).

11 KOHDEKUVAUKSET 6 Kalvolan luontokohteet esitellään osa-alueittain (A-J, kartta 1). Monipuolisim- mat kohteet on kuvattu tekstissä. Osa kohteista on mainittu vain kohdetyyppilistassa (kpl 7). Kohteen koodi (esim. A1) auttaa löytämään kohteen kartalta, ja koodia käytetään myös kohdetyyppilistassa.

A) VANAJAVEDEN ALUE

Kalvolaan kuuluvat Vanajaveden ran- putalvella myös pintavedessä esiin- nat ovat melko rakennetut ja alueel- tyy happivajetta ja happipitoisuus la on tiheä tieverkosto. Lepaanrannan on Lepaanvirrassa vesistöalueen hei- virkistysalueella on virallinen uima- koin. Nykyisen happivajeen selittä- ranta. Vanajanselän (A1) veden laa- nee reitin voimakas rehevyys ja ha- dussa on ollut ongelmia viime vuosi- jakuormitus. na. Sinilevien massaesiintymiä tava- Vanajaveden säännöstely on ka- taan lähes vuosittain varsinkin loppu- ventanut ja yksipuolistanut rantakas- kesällä ja ajoittain ne ovat pitkäkes- villisuusvyöhykkeitä. Monien vesilin- toisia. Kalvolan rantoja huuhtelevan tujen pesintäyritykset epäonnistuvat Vanajanselän tila on arvioitu tyydyt- veden noustessa pesimäkauden jo alet- täväksi. tua. Aiemmin kevättulvat pitivät ran- Kokemäenjoen vesistöalueeseen nan avoimina niittyinä ja rantametsis- kuuluvan Vanajaveden reitin keskus- säkin viihtyi heikommin kilpailevia, järvi on Janakkalan Kernaalanjärvi. tulvaa sietäviä lajeja. Alavien paikko- Altaan vedet purkautuvat Hiidenjo- jen entiset laakeat niitto- ja laidunnii- en kautta Hämeenlinnaan ja edelleen tyt kasvavat nykyisin rantametsää tai Lepaanvirtaan, joka laskee Vanajan- ne on otettu viljelyn piiriin. selkään. Veden yleislaatu Vanajave- Vanajaveden nykyistä ranta- ja veden reitillä on ollut huonoimmillaan sikasvillisuutta luonnehtii runsasra- 1970-luvulla. Tilanne on osin paran- vinteisuus. Jyrkillä rannoilla kasvil- tunut. Syvänteet ovat edelleen ker- lisuusvyöhykkeet ovat kapeita. Laa- rosteisuusaikoina hapettomia. Lop- keilla rannoilla on laajat ilmaversois-

12 kasvustot. Alun perin rehukasviksi maahamme tuotu isosorsimo ( Glyce- ria maxima ) on lisääntynyt räjähdys- mäisesti ja levinnyt laajalti Kokemä- Jutila Heli Kuva: enjoen vesistöön. Samalla luontom- me alkuperäiset rantakasvit ovat jou- tuneet väistymään. Rantojen ylpeys on harvinainen kynäjalava ( Ulmus laevis ), ja erikoi- suus on vanajanpaju, joka on joki- pajun ja salavan risteymälaji ( Salix Piirros: Heli Jutila Heli Piirros:

Isosorsimo (Glyceria maxima) on Vanajaveden rannoille levinnyt tulokaslaji.

x alopecuroides ). Rantojen lajistoon kuuluvat isokärsämö ( Achillea sali- cifolia ), varstasara ( Carex pseudocy- perus ), vesikuusi ( Hippuris vulgaris ), ruokohelpi (Phalaris arundinacea ) ja jokileinikki ( Ranunculus lingua ). Hyvin harvinainen punakonnanmar- ja ( Actaea erythrocarpa ) löytyy myös Kalvolan Vanajanveden rannan tuntumasta, ehkä istutuksista levinneenä. Vesikasvillisuudessa on sekä niuk- Tervaleppä (Alnus glutinosa) on rantojen puu. ka- että runsasravinteisuutta kuvaa- Harmaaleppä (A. incana) esiintyy melko yleisenä myös kangasmetsissä. via lajeja kuten nuottaruoho ( Lobe-

13 lia dortmanna ) ja vesitatar ( Persica- ria amphibia ). Heinunlahden , Kriipinniemen

lintuvesialueesta (A2) pääosa on Jutila Karri Piirros: Hattulan puolella. Kriipin lähiluo- doilla pesii erityisesti tiiroja ( Sterna ), lokkeja ( Larus ), sorsia ( Anas), noki- kanoja ( Fulica atra ), silkkiuikkuja (Podiceps cristatus ), puna- ja tukka- sotkia ( Aythya ferina, A. fuligula ) sekä laulujoutsen ( Cygnus cygnus ). Tukkakoskelo (Mergus serrator) kuuluu Kiikaroijalle alue avautuu parhaiten Vanajanselän linnustoon. Hevoshaankärjen leirintäalueen lintutornista, jonka lähellä on luontopolku- toides). Myös saksanhanhikkia ( Po- kin. Heinunlahden pohjukka on myös tentilla thuringiaca ) esiintyy. tärkeä vesilintujen muuton aikainen Laurinsaaren metsälaidun (A8) levähdysalue. Vanajanselkä osuu ark- on lypsylehmien laiduntama tiheä- tisten muuttajien syysmuuttoreitille, puustoinen lehto. Terva- ja harmaalepi- joten lintuja kannattaa tiirailla myös kon (Alnus glutinosa , A. incana ) rehe- kesällä. vyyttä kuvastavat mesiangervo ( Fili- Heinun perhosfaunaa on selvitel- pendula ulmaria ), ojakellukka ( Geum lyt 1950 – 80-luvuilla E.A. Hellman. rivale ) ja rönsyleinikki ( Ranunculus Lypsykarjan ja hevosten laidun- repens ). Kasvistoon kuuluvat myös tama Saaren katajaniitty (A6) kevätleinikki ( Ranunculus fallax), on maisemallisestikin hieno niitty- maahumala ( Glechoma hederacea ), a lue, jolla kasvaa lähes 300 kata- käenkukka ( Lychnis ﬂ os-cuculi ) ja jaa. Tuoretta heinäniittyä vallitsevat tesmayrtti ( Adoxa moschatellina). nurmipun tarpää ( Alopecurus praten- Kuivakarin (A3) luonnonsuojelu- sis ), koiranheinä ( Dactylis glomera- alue on pieni, matala, kivikkoinen ja ta ), poimulehti ( Alchemilla ) ja metsä- heinikkoinen lintuluoto. Karille ei saa apila ( Trifolium medium ). Kuivia hei- nousta maihin lintujen pesimäaikana näniittyjä luonnehtivat huopakeltano 15.4 – 31.7. (Pilosella ofﬁ cinarum ), lampaannata Lammassaari (A9) on kunnan (Festuca ovina ), keltamatara ( Galium omistama virkistysalue. Saaren kas- verum ) ja ketoneilikka ( Dianthus del- villisuudesta on laadittu selvitys.

14 B) ÄIMÄJÄRVEN RASTIN- ja kapeampaan ja heikkolaatuisem- SELÄN YMPÄRISTÖ paan luoteisosaan (B1a). Äimäjär- veen laskevat ojavedet on todettu re- heviksi, fosfori- ja typpipitoisuudet Näyttävimmät kohteet ovat Kankais- olivat korkeita ja ulosteperäisiä bak- ten kartanon kulttuuri- ja perinnemai- teerejakin tavattiin sekä 1990-luvun sema luonnonsuojelualueineen sekä puolivälin että Life-hankkeen tutki- Kutilan kylän rautakautinen kulttuu- muksissa. rimaisema. Äimäjärvellä on neljä ui- Äimäjärven pohjasedimentti sisäl- mapaikkaa. tää ravinteita keskimäärin tuhatker- Kalvolan keskeisissä osissa sijait- taisesti yläpuoliseen veteen verrat- sevan Äimäjärven (pinta-ala 8,5 km 2, tuna. Pohjasedimentin hapenkulutus tilavuus 21,8 milj.m 3) (B1ab) valuma- on suuri ja siksi ravinteita vapautuu alueen pinta-ala on 93 km 2, josta pel- alusveteen varsinkin talvisin, jolloin toa on noin 20 %. Valuma-alueella si- jatkuvaa happitäydennystä ei tule. jaitsee seitsemän järveä, joten jär- 1980-luvulla suoritettiin Äimäjärven viprosentiksi saadaan 13,7. Teoreet- tinen keskiviipymä on Rastinselällä (B1b) puolitoista vuotta ja luoteisal- taassa (B1a) 3 kk. Äimäjärven tila ko- konaisuutena on jo pitkään ollut var- Jutila Heli Kuva: sin huono ja veden laatu on luokitettu välttäväksi. Äimäjärveä rehevöittävät voimakas hajakuormitus, luonnon- huuhtouma ja pohjasedimentistä va- pautuvat ravinteet, aiemmin myös jä- tevesipumppaamojen ylivuodot liene- vät rehevöittäneet järven luoteisosaa. Hajakuormitusta tulee paitsi suoraan rannoilta, erityisesti järveen laskevis- ta pelto-ojista. Äimäjärvellä tavataan sinileväkukintoja vuosittain. Äimäjärvi jakautuu veden laadultaan kahteen toisistaan poikkeavaan osaan, eteläiseen Rastinselkään (B1b) Talvinuottausta Rastinselällä helmikuussa 2003.

15 järjestely, jolla pyrittiin vakaannutta- maan järven veden pintaa. Äimäjär- veä on kunnostettu hoitokalastamal- la ja niittämällä mm. HOKA- ja JÄR- KI-hankkeissa. Äimäjärvi on myös oiva lintujär- vi. Sen pesivään vesilinnustoon kuuluvat silkkiuikun ( Podiceps cristatus) ja härkälinnun ( P. griseigena ) li- säksi puna- ja tukkasotka ( Aythya ferina, A. fuligula ), mustakurkku-uikku (P. auritus ) ja pikkulokki ( Larus minutus ). Unosten sillan tuntumassa on vaarantuneiden naurulokkien ( La- rus ridibundus ) kolonia, jonka tuntu- Kesäinen näkymä Rastinselälle Savijoen suusta. massa pesi keväällä 2004 sisämaahan levittäytymässä oleva kyhmyjoutsen Rehevää Äimäjärveä luonnehtivat (Cygnus olor ). Myös Keihäsjärvellä leveät ilmaversoisvyöhykkeet, jos- pesivien laulujoutsenten ( C. cygnus ) kin paikoin on myös jyrkkää ja kivis- tiedetään vierailevan Äimäjärvellä. tä rantaa, missä kasvillisuus on niuk- Äimäjärven rantojen ruovikoissa kaa. Kellulehtiset, varsinkin ulpukka ja pensaikoissa pitävät yölaulukon- (Nuphar lutea ) ja uistinvita ( Potamo- serttiaan ryti-, ruoko-, luhta- ja vii- geton natans ), ja uposkasvit, eritoten takerttunen ( Acrocephalus scirpace- ahvenvita ( P. perfoliatus ) ja vesirut- us, A. schoenobaenus, A. palustris ja to ( Elodea canadensis ) muodostavat A. dumetorum ) sekä pensassirkkalintu myös monin paikoin runsaita kasvus- (Locustella naevia ), ja löytyypä jär- toja. Sen sijaan pohjaruusukkeelliset ven keskipaikkeilta vaarantuneen ras- kasvit esiintyvät vain niukkoina jär- taskerttusen ( Acrocephalus arundina- ven rehevästä luonteesta johtuen. ceus ) sekä kolmen ”pulloon puhalta- Mielenkiintoinen, Äimäjärvellä jan” eli silmälläpidettävän kaulushai- var sin runsaana esiintyvä laji on sa- karan ( Botaurus stellaris ) reviiritkin. halehti ( Stratiotes aloides ), moni- Liitelemästä tai lekuttelemasta voi ta- vuotinen, rönsyinen uposkasvi, jon- vata ruskosuohaukan ( Circus aerugi- ka lehdet kasvavat ruusukkeina. Te- nosus ), jolla on pari reviiriä järvellä. räväkärkisten lehtien reunoissa on

16 Kuva: Heli Jutila Heli Kuva:

Kontuniemen luonnonsuojelu- alue (B3) on 1590-luvulla muodoste- tun Kankaisten kartanon maille. Kar- tano on valtakunnallisesti arvokas rakennettu ympäristö ja sen pääraken- nus on vuodelta 1851. Etelään, Ras- tinselälle työntyvän Kontuniemen mäen puusto oli pääasiassa kuusival- taista lehtoa, mutta syysmyrsky muut- ti aluetta avoimemmaksi. Melko runsaana esiintyvän metsälehmuksen ( Ti- lia cordata ) lisäksi alueella on kook- kaita lehtipuita, runsaasti lahopui- ta sekä rauhoitetut jättiläiskuusi ( Pi- cea abies ) ja tammi ( Quercus robur ). Suuri osa alueesta on imikkä – leh- ylöspäin koukistuneita väkäsiä. Sa- to-orvokkityypin ( Pulmonaria obs- halehden vaatimia suojaisia, neutraa- cura – Viola mirabilis ) tuoretta leh- leja tai hieman emäksisiä vesialuei- toa. Vaateliaista kasvilajeista alueelta on Suomessa vähän, ja laji lisään- la tavataan mm. mustakonnanmar- tyykin maassamme vain kasvullisesti, ja ( Actaea spicata ), tesmayrtti ( Ado- minkä vuoksi sen leviäminen on hy- xa moschatellina ), keltavuokko ( Ane- vin rajallista. Äimäjärvelläkin saattaa mone ranunculoides ), mäkilehtolus- elellä sahalehdestä riippuvainen, erit- te ( Brachypodium pinnatum ), lehto- täin uhanalainen viherukonkorento korte ( Equisetum pratense ), kotkan- (Aeschna viridis ). Maininnan arvoi- siipi ( Matteuccia struthiopteris ), vata seen ranta- ja vesikasvistoon kuulu- (Myosoton aquaticum ), valkolehdok- vat mm. mutaluikka ( Eleocharis ma- ki (Platanthera bifolia ), lehtöpähkä- millata ), vata ( Myosoton aquaticum ), mö ( Stachys sylvatica ) ja kaiheorvok- jokileinikki ( Ranunculus lingua ), ve- ki ( Viola selkirkii ). sinenätti ( Rorippa amphibia ), kelta- Lehtoalueen linnustoon kuuluvat ängelmä ( Thalictrum ﬂ avum) , kapea- mm. nuolihaukka ( Falco subbuteo ), lehtiosmankäämi ( Typha angustifolia ) har maapäätikka ( Picus canus ), paju- ja pitkälehtivita ( Potamogeton pra- lintu ( Phylloscobus trochilus ), lehto- elongus ). kurppa ( Scolopax rusticola ) ja luhta-

17 Kuva: Heli Jutila Heli Kuva:

lunaria ), ketoneilikka ( Dianthus deltoides ) ja etelänhoikkängelmä (Tha lictrum simplex ssp. simplex ), punatyvi- ja keräpääpoimulehti ( Al- chemilla ﬁ licaulis, A. glomerulans ), kissankäpälä ( Antennaria dioica), kurjen- ja kissankello ( Campanula persicifolia , C. rotundifolia ), virna-

Mäkitervakko (Lychnis viscaria) eli tervakukka, sara ( Carex pilulifera ), ruusuruoho kesäkuinen ketojen kukkija. (Knautia arvensis ), mäkitervakko (Lyc hnis viscaria ), aholeinikki ( Ra- alueella telkkä ( Bucephala clangula ) nunculus polyanthemos ), pikkulauk- ja ruokokerttunen ( Acrocephalus ku (Rhinanthus minor ), katkeramak- schenobaenus ). Viime vuosina myös saruoho ( Sedum acre ) ja kevättädyke harmaahaikara ( Ardea cinerea ) on (Veronica verna ). Puu- ja pensasla- ollut tuttu näky alueella ja saattaa jeista mainittakoon näsiä ( Daphne pesiäkin siellä. Myös hirvet ( Alces me zereum ), tuomi (Prunus padus ) ja alces ) suosivat aluetta. Kesäkaudella koiranheisi ( Viburnum opulus ). 1999 alueelta tavattiin 73 suurper- Pleunamäestä etelään sijaitsee hoslajia. Näistä harvinaisia lajeja oli pääosin heinittynyt ja rehevöitynyt neljä, kuten toukkana tammella ja Lemmettylän niitty, jonka yläreunas- metsälehmuksella elävä soukkomitta- sa on kuitenkin kohtalaisesti edus- ri ( Plagodis dolabraria ). tavaa tuoretta pienruohoniittyä. Sen Kankaisten kartanon Pleuna- valtalajeja ovat nurmirölli ( Agrostis mäen laidun (B8) on pääosin tuoretta capillaris ), virnasara, huopakeltano pienruohoniittyä. Kivien ympärillä (Pilosella ofﬁ cinarum ), keltamatara, on kuivempaa. Osassa aluetta on niittyhumala ( Prunella vulgaris ), puustoista hakaa, jota luonnehtivat metsäapila ( Trifolium medium ) ja päi- muutama korkea mänty ( Pinus syl- vänkakkara ( Leucanthemum vulgare ) vestris ) sekä keskellä tiheämpi puu- ja sekä kumina ( Carum carvi ). Niityltä pensaskuvio. Aluetta on laidunnettu. löytyi kesällä 2004 peräti 23 ketonoi- Maakunnallisesti arvokkaalla koh- danlukkoa, ja siellä tavataan myös teella kasvavat vaarantunut keltama- hakarasaraa ( Carex spicata ). tara ( Galium verum ), silmälläpidet- Kartanon luona, tienvarren kedolla tävät ketonoidanlukko ( Botrychium tavataan mm. harmio ( Berteroa inca-

18 na ), isokierto ( Calystegia sepium ), ah- (Calamagrostis stricta ). Niityn lajis- dekaunokki ( Centaurea jacea ), pien- toon kuuluu myös vesinenätti ( Rorip- narmatara ( Galium x pomeranicum ), pa amphibia). litteänurmikka ( Poa compressa ), sak- Pelto-Kutilan kalmistonmäen sanhanhikki ( Potentilla thuringiaca ), (B7) valtaosa on mäntyhakaa ( Pinus lehtotähtimö ( Stellaria nemorum ), sylvestris ), jonka aluskasvillisuutta pukinparta ( Tragopogon pratensis ) ja luonnehtivat ahomatara ( Galium bo- tummatulikukka ( Verbascum nigrum ). reale ), hietakastikka ( Calamagrostis Kankaisten ketoja on myös Helva- epigejos ) ja mäkilehtoluste ( Brachy- lan etelään antavassa rinteessä sijait- podium pinnatum ). Pienten kumpa- seva kuiva niitty, jonka lajistoon kuu- reiden vallitsevina lajeina ovat metsä- luvat ketokäenminttu ( Satureja aci- apila ( Trifolium medium ), keltamatara nos), hakarasara, ketoneilikka, kelta- (Galium verum ) ja nurmirölli ( Agros- matara, mäkikuisma ( Hypericum per- tis capillaris ). Myös uhanalaiset ha- foratum), mäkitervakko ja aholeinik- karasara ( Carex spicata ) ja hoikkaän- ki. gelmä ( Thalictrum simplex ) kasvavat Alikartanon rantaniitty (B6) alueella. Museovirasto on niittänyt ja on keskiaikaan historiansa ulottavan harventanut puustoa 51 hautaröykki- Kutilan kylän kulttuurimaisemassa. ön ympäristössä. Kohde on lypsykarjan laiduntama ja viimeisiä kasvillisuudeltaan edusta- via Kanta-Hämeen matalakasvuisia rantaniittyjä. Valtalajeja ovat joka-

paikansara ( Carex nigra ) ja suo-or- Kuva: Sara Syyrakki vokki (Viola palustris ). Sitä luonnehtivat myös mm. matalanurmikka ( Poa compressa ), luhtavilla ( Eriophorum angustifolium) ja luhtarölli ( Agrostis canina ). Merkittäviä lajeja ovat lisäk- si hirssi-, herne- ja keltasara ( Carex panicea , C. viridula , C. ﬂ ava ) sekä hentosuolake ( Triglochin palustre ). Erillisen suursaraniityn valtalajeja ovat pullo- ja luhtasara ( Carex rostra- Keltavuokkoa (Anemone ranunculoides) kasvaa ta , C. vesicaria ) sekä luhtakastikka mm. Kontuniemen luonnonsuojelualueella.

19 C) KÖNNÖLÄN ALUE Sammakkolammin alue (C2) on maakunnallinen kasviston-, maise- man- ja geologiansuojelualue. Sam- Porttilanharjun – Metsolanharjun makkolammin viereinen pikkulampi (C7-C6) jakso liittyy erilliseen Hauta- on lähdevaikutteinen ja siinä kasvaa lamminmäen laajentumaan. Erityisen mm. pikkuvesihernettä ( Utricularia monipuolisia ovat Metsolanharjun mi nor ). Rannoilla tavataan sinihei- luoteisosien harjulehdot ja -haudat nää ( Molinia caerulea ), villapääluik- sekä lampien rantanevat ja -rämeet. kaa ( Trichophorum alpinum ), mutasa- Maisemallisesti hieno harjukukkula raa ( Carex limosa ) ja pitkälehtikihok- kohoaa 15 metrin korkeuteen ympä- kia ( Drosera anglica ). ristöstään. Osa harjusta on otettu mu- Väärälammi (C3) ja sen laskupu- kaan Natura 2000-ohjelman täyden- ro muodostavat paikallisesti arvok- nysalueisiin kylmänkukkaesiintymi- kaan pienvesikokonaisuuden, jonka en ( Anemone patens ) vuoksi. maisemaa hallitsevat luonnontilaiset Metsolanharjun Sammakkolam- rantasuot ja itäpuolinen harju. Ravin- min edustavassa rinnelehdossa (C2) teisuudeltaan keski- tai runsasravin- kasvaa 210 runkomaista metsäleh- teisessa ja lievästi humusvaikutteises- musta ( Tilia cordata ) kuusi-koivu- sa lammessa on runsaasti vesikasvil- haapa-sekametsässä ( Picea abies-Be- lisuutta. Lammen etelärannalla tava- tula pendula-Populus tremula ). Rin- taan vilukkoa ( Parnassia palustris ) ja teen yläosat ovat nuokkuhelmikkä – harvinaista lettokilpisammalta ( Cincli- kevätlinnunhernetyypin ( Melica nu- dium stygium ). Väärälammesta Emä- tans – Lathyrus vernus ) kuivaa leh- järveen laskeavan puron varsilla on toa. Valtaosa rinteistä on imikkä – lehtoa, jossa kasvavat mm. imikkä lehto-orvokkityypin ( Pulmonaria ob- (Pulmonaria obscura ), näsiä ( Daph- scura – Viola mirabilis ) tuoretta leh- ne mezereum ), syylälinnunherne ( Lat- toa. Pensaita ovat lehtokuusama ( Lo- hyrus linifolius ) ja lehto-orvokki ( Vio- nicera xylosteum ) ja korpipaatsama la mirabilis ). Laskupuron varren la- (Rhamnus frangula). hopuulla kasvaa kaksi harvinaista ja Aluskasvillisuuden tärkeimpiä la- silmälläpidettävää lahopuuepifyyttiä: jeja ovat lehtomatara ( Galium triﬂ o- pikkuliuskasammal ( Riccardia pal- rum ), mustakonnanmarja ( Actaea spi- mata ) ja kantokorvasammal ( Junger- cata ) ja käenkaali ( Oxalis acetosel- mannia leiantha ). la ). Taipaleensuo-Kolisevankorpi

20 (C4) on pääosin Hattulan puolella si- nontilainen suokokonaisuus ja Natu- jaitseva valtakunnallinen kermikei- ra 2000 –kohde. Pesimälajistoon kuu- das. Valtaosa suosta on rämettä, mutta luvat kaakkuri ( Gavia stellata ), kuik- myös uhanalaisia suotyyppejä kuten ka ( G. arctica ), pohjantikka ( Picoides ruoho-, lehtoja lettokorpea tavataan. tridactylus ) ja pyy ( Bonasa bonasia ). Monipuolisesta lettosammallajistosta Taipaleensuon länsipäässä, ison Ras- ovat esimerkkeinä kultasammal ( To- taslammen lounaiskulmalla on rau- mentypnum nitens ) ja lettorahkasam- hoitettu 1,2 hehtaaria yksityismaiden mal ( Sphagnum teres ). Suokasviston luonnonsuojelualueeksi. Muu osa on helmiä ovat vaarantuneet röyhysara hankittu valtiolle kaakkoiskulmaa lu- (Carex appropinquata ) ja sääsken- kuun ottamatta. valkku ( Malaxis monophyllos ) sekä alueellisesti uhanalaiset hoikkavil- D) KAAKKOISKOLKKA la ( Eriophorum gracile ) ja lettovilla (E. latifolium ). Lisäksi alueelta tavataan valkopiirtoheinä ( Rynchospora Peurasuo (D3) on poikkeuksellisen alba) ja Iso-Rastaslammelta sahaleh- hyvin säilynyt kilpikeidas ja Natura ti ( Stratiotes aloides ). 2000 -kohde. Sen keskiosassa on ka- Alue on monipuolinen, ja luon- ruja lyhytkorsi- ja rahkanevoja. Reu- naosat ovat vallitsevasti erilaisia kor- pia ja vähäisemmin rämeitä. Letto- tyypeistä edustettuina ovat rimpilet- to, lettokorpi, lettoräme ja lettone-

Kuva: Teppo Häyhä Teppo Kuva: va. Harvinaisilla lettorämeillä kasvavia uhanalaisia sammalia ovat kiilto- sirppisammal ( Hamatocaulis vernicosus ), lettohammassammal ( Leioco- lea rutheana ) ja kairasammal ( Meesia triquetra ). Putkilokasviharvinaisuuk- sia ovat mm. hetesara ( Carex acutiformis ), röyhysara ( C. appropinquata ), nuijasara ( C. buxbaumii ), keltasara ( C. ﬂ ava ), vaaleasara ( C. livida ), lettovilla ( Eriophorum latifolium ), Lettovilla (Eriophorum latifolium) on käynyt harvinaiseksi Etelä-Suomessa kasvupaikkojen suovalkku ( Hammarbya paludosa ), kadottua. 21 Kuva: Teppo Häyhä Teppo Kuva:

des ), lehmuksia ( T. cordata ) ja saar- nia ( Fraxinus excelsior ). Niittyjen laidunnus on loppunut yli kymmenen vuotta sitten. Pensoittuneen pihapiirin tuntumassa sijaitseva laidun on hyvin edusta- vaa tuoretta pienruohoniittyä. Vallit- sevia kasvilajeja ovat nurmirölli ( Ag- rostis capillaris ), tuoksusimake ( Ant- hoxanthum odoratum ), poimulehdet Kesämaitiainen (Leontodon hispidus) viihtyy tuoreilla niityillä. (Alchemilla ) ja ahomatara ( Galium boreale ). Myös vaarantunutta kelta- mataraa ( Galium verum ), silmälläpi- rimpivihvilä ( Juncus stygius ) ja soik- dettävää ketonoidanlukkoa ( Botrychi- kokaksikko ( Listera ovata ). Linnus- um lunaria ), alueellisesti uhanalaisia tosta tavataan alueella mm. palokärki kesämaitiaista ( Leontodon hispidus ) (Dryocopus martius ) ja pohjansirkku ja pussikämmekkää ( Coeloglossum (Emberiza rustica ). viride ) tavataan. Kuivemmilla pien- Patamon lehmusmetsikkö (D5) ruohokedoilla ovat puolukka ( Vacci- on metsälain kriteerit täyttävä jalo- nium vitis-idaea ) ja lampaanata ( Fes- puumetsä. Siellä kasvaa runkomai- tuca ovina ) runsaita. Muita niittylaje- sia vaahteroita ( Acer platanoides ) ja ja ovat mm. virnasara ( Carex pilulife- metsälehmuksia ( Tilia cordata ), joista ra ) ja imikkä ( Pulmonaria obscura). viisi on järeitä. Kasvillisuus vaihtelee Suomenhevosen laiduntama niitty kuivista heinäisistä rinteistä imikkä – on pensoittunut, mutta edelleen kas- lehto-orvokkilaikkuihin ( Pulmonaria villisuudeltaan hieno. Tuoreella pien- obscura – Viola mirabilis ) ja koste- ruohoniityllä vallitsevat mm. poimu- aan lehtoon. lehdet ( Alchemilla ), puolukka ( Vacci- Luonnoltaan arvokas Patamon tila nium vitis-idaea ) ja metsäapila ( Trifo- on syrjässä, pitkän metsätien varrel- lium medium ). Muita lajeja ovat keto- la. Patamon niityt (D5) on valtakun- noidanlukko, kesämaitiainen ja jäkki nallisesti arvokas perinnemaisema- (Nardus stricta ). Uhanalaiset ahosil- kohde. Pihapiirissä on useita jopa yli märuoho ( Euphrasia rostkoviana ssp. 300 vuotta vanhoja ulkorakennuksia fennica ) ja kirkiruoho ( Gymnade- ja vanhoja vaahteroita ( A. platanoi- nia conopsea ) tavataan alueella. Ete-

22 läisempää kosteaa suurruohoniittyä vesiperhoslaji. luonnehtivat mesiangervo ( Filipendu- Kanajärven ympäristö (D10) la ulmaria ), niittyleinikki ( Ranuncu- tarjoaa mielenkiintoisen luonto- ja lus acris ), ojakellukka ( Geum rivale ) kulttuurikokonaisuuden. Kanajärven ja metsäkurjenpolvi ( Geranium sylva- museon pihapiirin kasvistoon kuu- ticum ). Alueella kasvavat myös viluk- luvat mm. kotkansiipi ( Matteuccia ko (Parnassia palustris ), isolaukku struthiopteris ), valkoailakki ( Silene (Rhinanthus serotinus ), hirssi- ja kel- latifolia ssp. alba), pehmytkurjenpol- tasara ( Carex panicea , C. ﬂ ava ). vi (Geranium molle ), isoritarinkannus Patamonlamminoja (D2ab) on (Delphinium elatum ), aitoukonhattu todettu arvokkaaksi pienvedeksi noin (Aconitum napellus ), särkynytsydän kahden kilometrin matkalta Patamon- (Dicentra spectabilis ) ja etelänrutto- lammin luusuasta alavirtaan. Ojan juuri ( Petasites hybridus ). Puulajeis- seutu on säästynyt ojituksilta ja vata mainittakoon omena ( Malus x do- luma-alueella on vanhoja metsiä ja mestica ), syreeni ( Syringa vulgaris ), harvinaisia kasvillisuustyyppejä, joil- humala ( Humulus lupulus ) ja koiran- la esiintyy uhanalaisia kasvilajeja ja heisi ( Viburnum opulus ). Kotiseutu- harvinaisia selkärangattomia. Vesi- kasvistoon kuuluvat mm. purovita (Potamogeton alpinus), pikkuvita ( P. berchtoldii ) sekä iso- ja virtanäkin- sammal ( Fontinalis antipyretica , F. dalecarlica ). Patamonlamminharjun Kuva: Heli Jutila Heli Kuva: jälkeen puroa reunustava tulvaniitty laajenee. Täältä löytyvät yleisimmät lettosammalet, silmällä pidettävä pu- nakämmekkä ( Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata ), alueellisesti uhanalainen nuijasara ( Carex buxbaumii ssp. buxbaumii ) ja harvinainen hirssisara ( C. panicea ). Noin puoli kilo- metriä ojan alajuoksulle päin kasvaa silmälläpidettävä vankkasara ( C. riparia ). Patamonojasta on löytynyt Pussikämmekkä (Coeloglossum viride) on myös valtakunnallisesti uhanalainen perinnebiotoopinen ja rehevien metsien laji.

23 museon portin luona, lähellä pysä- E) KOTKAJÄRVEN - köintialuetta on edustava pieni niitty- UURTAANJÄRVEN ALUE kuvio, jonka huomionarvoiseen kasvistoon kuuluvat mm. alueellisesti uhanalainen kesämaitiainen ( Leonto- Riuttankallio (E3) Kotkajärven koil- don hispidus), peuran- ja kissankel- lispuolella on maakunnallisesti arvo- lo ( Campanula glomerata, C. rotund- kas geologinen kohde. Luonnontilai- ifolia), ketokaunokki ( Centaurea sca- sen kallioalueen kivilaji on emäksistä biosa), päivänkakkara ( Leucanthe- tufﬁ ittia, jossa kerroksellisuus näkyy mum vulgare ), jäkki ( Nardus stricta ), raitoina rapautumispinnoilla. kissankäpälä ( Antennaria dioica), ka- Kirkasvetisen Kotkajärven (E10) nerva ( Calluna vulgaris ), purtojuuri rannat ja ulappavedet ovat laajalti ver- (Succisa pratensis ), nurmitatar ( Bis- raten kasvittomia, mikä johtuu ranto- torta vivipara ), aholeinikki ( Ranun- jen ja pohjien suurista kivistä sekä culus polyanthemos ), pölkkyruoho niukkaravinteisuudesta. Runsaimmat (Arabis glabra ), virnasara ( Carex pi- lummekasvustot ( Nymphaea candi- lulifera ) ja pikkulaukku ( Rhinanthus da ) löytyvät Pihlajaniemen ja Järven- minor ). Pysäköintialueen luona on päänlahdilta. Kelluslehtisistä yleinen muutamia suuria kuusia. on myös siimapalpakko ( Spargani- um gramineum ), joka kasvaa erityisen runsaana Jylhynlahdessa. Kotka- järven vesikasvistoon kuuluvat mm. pikkuvita ( Potamogeton berchtoldii ),

Kuva: Karri Jutila Karri Kuva: tumma- ja vaalealahnaruoho ( Isoetes lacustris, I. echinospora ) ja jokileinikki (Ranunculus lingua ). Myös jär- visieni ( Spongilla lacustris ) on yleinen. Niemikotkan tuntumassa on hiekkarantoja, joilla esiintyy vesikas- vina rantaleinikkiä ( Ranunculus reptans), äimäruohoa ( Subularia aquatica ) ja rantakasvina vataa ( Myosoton aquatica). Järven koillisosan hiekka- rannalla tavataan tummasiloparta ( Ni- tella batrachosperma) . Selkäsaarten Siimapalpakkokasvustoja (Sparganium gramineum) Kotkajärven Jylhynlahdella. 24 tuntumasta löytyy mielenkiintoista kasvistoa, mm. rantanuijasara ( Carex buxbaumii ssp. buxbaumii ), hirssisara

(C. panicea ) ja sirohernesara ( C. viri- Jutila Karri Kuva: dula var. pulchella ) sekä rentovihvi- lä ( Juncus bulbosus ). Muita Kotkajär- ven rantojen maininnan arvoisia lajeja ovat mm. lehmus ( Tilia cordata ), sini- heinä ( Molinia caerulea ), jäkki ( Nar- dus stricta ), kangaskorte ( Equisetum hyemale ), luhtatähtimö ( Stellaria palustris ), keltalieko ( Diphasiastrum com planatum ), ketoneilikka ( Diant- hus deltoides ), keltamatara ( Galium ve rum ), kullero ( Trollius europaeus ) sekä luhta- ja purolitukka ( Cardami- ne pratensis , C. amara ). Kotkajärven- Vata (Myosoton aquaticum) kuuluu Kotka- ja tien ja Rimmiläntien risteyksessä kas- Äimäjärven harvinaiseen rantakasvilajistoon. vaa musta-apilaa ( Trifolium spadiceum ). Kotkajärvi lienee saanut nimen- tä yksityismaiden luonnonsuojelualu- sä kalasääksestä ( Pandion haliaëtus ), etta (E5-E6) joiden yhteispinta-ala joka tavataan siellä kesäisin saalista- on yli 20 hehtaaria. Kunnostussuun- massa. Nuolihaukka ( Falco subbu- nitelmaa, johon sisällytettäneen avo- teo ) ja kuikka ( Gavia arctica ) viihty- vesialueen laajentaminen ja ehkä ve- vät myös järvellä. denpinnan nostokin, ollaan valmiste- Muulinjärvi (E2) on matala, kort- lemassa. teikkovaltainen ( Equisetum ﬂ uviati- Muulinjärven pesimälinnusto on le ), voimakkaasti umpeenkasvanut monipuolinen, ja järvellä onkin ha- Natura 2000 -ohjelman lintuvesikoh- vaittu 60 lintulajia, joista n. 40 % on de, jonka linnustolliset arvot ovat hei- vesilintuja. Järvi on sekä tärkeä sorsi- kentyneet. Lintujen tarkkailu onnis- en sulkasadon aikainen kerääntymis- tuu kaukoputken avulla järven etelä- alue että lintujen muuton aikainen py- rannalla sijaitsevasta korkeasta lin- sähdyspaikka. Muuttajista lapasot- tutornista. Muulinjärvelle on perus- ka ( Aythya marila ) ja muuttohaukka tettu vuosina 2001-2002 viisi erillis- (Falco peregrinus ) ovat uhanalaisia ja

25 Kuva: Karri Jutila Karri Kuva:

phus forcipatus ) ja täpläkiiltokorento (Somatochlora ﬂ avomaculata ). Muulinjärven rantametsät ja –pen- saikot vaihettuvat avoveteen päin reu- nasoiksi, saraluhdiksi sekä ilmaver- soisten ja kelluslehtisten vyöhykkeik- si. Tyypillisiä ovat järvikorte – joki- leinikkikasvustot ( Equisetum ﬂ uvia- tile – Ranunculus lingua ) sekä laajat pikkupalpakon ( Sparganium mi- Uurtaanjärvi kuuluu Natura 2000 -verkostoon. nimum ) esiintymät. Harvinaiseen lajistoon kuuluvat kapeaosmankäämi suokukko ( Philomachus pugnax ) on (Typha angustifolia ), vilukko ( Parnas- silmälläpidettävä. Pesijistä silmällä- sia palustris ), juurtosara ( Carex chor- pidettäviä ovat kaulushaikara ( Botau- dorrhiza ), villapääluikka ( Trichopho- rus stellaris ), ruskosuohaukka ( Cir- rum alpinum ) ja pohjanpaju ( Salix cus aeruginosus ) ja ruisrääkkä ( Crex lapponum). crex ). Muuta pesimälajistoa ovat mm. Pirttikosken koulun kaakkois- laulujoutsen ( Cygnus cygnus ), kur- puolisen korkean mäen itärinteellä ki (Grus grus ), nuolihaukka ( Falco on koivuvaltainen ( Betula pendula ) subbuteo ), nokikana ( Fulica atra ), lehto (E14), jossa on järeiden haapo- mustakurkku-uikku ( Podiceps auri- jen ( Populus tremula ) ryhmiä ja tuo- tus ), kalatiira ( Sterna hirundo ) ja valko- mia ( Prunus padus ). Lehtopensas- viklo ( Tringa nebularia ). Ruovikoiden toon kuuluvat mm. taikinamarja ( Ri- ääntelijöihin kuuluvat ruoko- ( Acro- bes alpinum ), näsiä ( Daphne mezere- cephalus schoenobaenus ) ja rytikert- um ), lehtokuusama ( Lonicera xylos- tunen ( A. scirpaceus ) sekä luhtakana teum ) ja koiranheisi ( Viburnum opu- (Rallus aquaticus ) ja luhtahuitti ( Por- lus). Edustavaan kenttäkerroksen la- zana porzana ). Yölaulajiin lukeutuvat jistoon lukeutuvat mm. imikkä ( Pul- myös luhta- ( Acrocephalus palustris ) monaria obscura ), mustakonnanmarja viitakerttunen ( A. dumentorum ). ja ( Actaea spicata ) ja lehtopähkämö Muulinjärveltä on löytynyt 18 su- (Stachys sylvatica ). Perhoskartoitus denkorentolajia, harvinaisimpina vi- osoitti alueella esiintyvän useita har- hertytönkorento ( Coenagrion arma- vinaisia, joskaan ei uhanalaisia per- tum), pihtijokikorento ( Onychogom- hoslajeja. Selvityksessä lehdosta ta-

26 vattiin 242 suurperhos- ja 94 pikku- mälajistoa ovat mm. punasotka ( Ayt- perhoslajia. hya ferina ), ruoko- ja rytikerttunen Uurtaanharju (E4) on maakun- (Acrocephalus schoenobaenus, A. nallisesti arvokas geologian- ja mai- scir paceus ), nuolihaukka (Falco sub- semansuojelukohde. Harjumuodos- buteo), tukkakoskelo ( Mergus serra- tuman harjanne koostuu useista rin- tor), luhtahuitti (Porzana porzana ), nakkaisista selänteistä, harjukuopista kalatiira ( Sterna hirundo ), liro (Trin- ja muinaisrannoista. Pääosin heinitty- ga glareola ), laulujoutsen ( Cygnus neiden männikköiden ( Pinus sylvest- cygnus ) ja kurki ( Grus grus ). Kuik- ris ) kenttäkerroksen lajistoon kuu- ka ( Gavia arctica ) kuuluu järven pe- luvat mm. häränsilmä ( Hypochaeris simälajistoon ja kaakkuri ( Gavia stel- maculata ), metsälehmus ( Tilia cor- lata) vierailee järvellä. Kahden kala- data) ja lehtokuusama ( Lonicera xy- sääsken ( Pandion haliaëtus ) tiede- losteum ). Runsaana tavataan puner- tään käyvän järvellä saalistamassa, tavakukkaista sinivuokkoa ( Hepati- ja uhanalainen liejukana on esiinty- ca nobilis ). nyt joinain vuosina ( Gallinula chlo- Etelä- ja itäosiltaan Kalvolan, ropus ). muutoin Urjalan puolella sijaitseva Uurtaanjärvi (E1) on valuma-alu- eeltaan pieni ja osin soiden ympä- röimä järvi. Natura 2000 -ohjelmaan kuuluva, alun perin karu humusve- si on järven laskun ja rehevöitymi- Jutila Karri Piirros: sen myötä muuttunut hyväksi lintu- järveksi. Vankkojen järviruokokas- vustojen ( Phragmites australis ) val- litsema kasvillisuus on yksipuolista, mutta linnustoltaan järvi on monipuolinen. Pesimälajistosta uhanalaisia ovat naurulokki ( Larus ridibundus ) ja pikkutikka ( Dendrocopos minor ) sekä silmälläpidettäviä ruskosuohaukka

(Cir cus aeruginosus ) ja pikkulepin- Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) kuuluu käinen ( Lanius collurio ). Muuta pesi- Uurtaanjärven pesimälajistoon.

27 F) KALLIJÄRVEN - TYVIJÄRVEN ALUE Piirros: Karri Jutila Karri Piirros: Kallijärven (F7) kautta laskevat Kot- kajärven, Ahlajärven ja Uurtaanjär- ven (E1) valuma-alueiden vedet Tar- pianjoen kautta edelleen Vanajave- teen. Kallijärven tavanomaiseen lin- tulajistoon kuuluvat mm. sinisorsa ( Anas platyrhynchos ), tavi ( Anas crecca ), telkkä ( Bucephala clangula ) ja laulujoutsen ( Cygnus cygnus ). Järven kaakkoiskulmalla on uima- Vanhojen metsien tyyppilajeihin kuuluvan paikka. Noin kilometrin päässä ran- pohjantikan (Picoides tridactylus) mieluisinta nasta kohoaa loivapiirteinen Nappi- ruokaa ovat kuolleista puista löytyvät kallio (F2). Tämän maakunnallisesti kaarnakuoriaisten toukat. arvokkaan geologisen kohteen kivilaji on muuttunutta vulkaniittia, jos- angustifolia ). sa on nähtävissä mm. rikki- ja kupa- Riihivuori (F4) on kallioinen rikiisua. mäki Iso-Salantijärven (F6) eteläpuo- Kallijärven alapuolella olevan ma- lella. Alueen kuusivaltaiset ( Picea talan Lintumaanjärven (F1) vesilin- abies), vanhat ja puustoltaan vaihtele- nustoon kuuluu 33 lajia, runsainpana vat lehtoja kangasmetsät ovat edus- sinisorsa ( A. platyrhynchos ). Harvi- tavia ja täyttävät metsälain luontotyy- naisimmat seudun lajit ovat vaarantu- pin vaatimukset. Jalopuista esiintyy nut ruisrääkkä ( Crex crex ) ja luhtaka- vain muutamia metsälehmuksia ( Ti- na ( Rallus aquaticus ). Kasviston val- lia cordata ) ja vaahteroita ( Acer pla- talajeja ovat järviruoko ( Phragmites tanoides). Alueelta on löydetty uhan- australis ) ja viiltosara ( Carex acuta ). alaista poimukääpää ( Antrodia pulvi- Muita lajeja ovat jokileinikki ( Ranun- nascens ) ja harvinaista kultarypykkää culus lingua ), kilpukka ( Hydrocha- (Pseudomerulius aureus ). Metso ( Tet- ris morsus-ranae ), vesirutto ( Elodea rao urogallus ) viihtyy alueella. canadensis ), vesikuusi ( Hippuris vul- Navettavuoren (F3) kallioisten garis ) ja kapeaosmankäämi ( Typha mäkien itärinteellä kasvaa noin 130

28 runkomaista metsälehmusta ( Tilia cordata ), joista osa Pääkkostentien itäpuolella. Luonnontilaiseen verrat- tavaa lehtoa rajaavat pohjoisessa ja Jutila Karri Kuva: etelässä hakkuuaukeat. Käenkaali – oravanmarjatyypin ( Oxalis acetosella – Maianthemum bifolium ) lehdon puustossa vaihtelevat kuusi ( Picea abies) ja lehtipuut, joista rauduskoivu (Betula pendula ), harmaaleppä ( Alnus incana), raita ( Salix caprea ) ja pihlaja (Sorbus aucuparia ) ovat yleisiä. Niu- kan pensaskerroksen lajeja ovat taikinamarja ( Ribes alpinum ) ja lehtokuusama ( Lonicera xylosteum ). Eteläosa on kosteampaa ja saniaiset runsaam- pia, huomattavin näistä isoalvejuuri (Dryopteris expansa ). Lähistöllä on tavattu silmälläpidettävää lohikääpää (Hapalopilus salmonicolor ). Kuva: Karri Jutila Karri Kuva:

Rantaleinikki (Ranunculus reptans) kasvaa sekä Oravanmarja (Maianthenum bifolium) on rannalla että veden allakin. Tässä kukkivia tavallinen metsäkasvi, joka myös luonnehtii yksilöitä Kalvolan Kotkajärveltä. käenkaali-oravanmarjatyypin lehtoja.

29 G) OHTISEN - KEIHÄSJÄRVEN ALUE

Valkealamminharju – Saapaslam- lammen puronvarren lehto (G4). minharju (G6-G7) on maakunnal- Jyrkkärinteisellä alueella kasvaa mo- lisesti merkittävä harjujakso. Lapio- nia vaateliaita ja harvinaisia lajeja. lammin- ja Saapaslamminharjut ovat Puusto on pääasiassa pihlajaa ( Sorbus jyrkkärinteisiä, ja korkein paikka aucuparia ), tuomea ( Prunus padus ), nousee 155 metriä merenpinnan ylä- harmaa- ja tervaleppää ( Alnus incana, puolelle. Metsät ovat pääosin männi- A. glutinosa ), koivua ( Betula ), metsä- köitä ( Pinus sylvestris ) ja kasvistoon lehmusta ( Tilia cordata ), vuorijala- kuuluvat mm. häränsilmä ( Hypocha- vaa ( Ulmus glabra ) ja kuusta ( Picea eris maculata ) ja metsävirna ( Vicia abies). Aluskasvillisuudessa tavataan sylvatica ). mm. velholehteä ( Circaea alpina ), Kuurilan kylässä on luonnonsuo- lehtotähtimöä ( Stellaria nemorum ), jelualueeksi rauhoitettu Ahvenus- humalaa ( Humulus lupulus ), tuoksu- mataraa ( Galium odoratum ), haju- heinää ( Cinna latifolia ) ja punakoi- soa ( Solanum dulcamara ). Samma- lista mainittakoon lehtokinnassam-

Kuva: Teppo Häyhä Teppo Kuva: mal ( Scapania nemorea ). Ojajärvi (G1) on maakunnallisesti arvokas lintujärvi ja luonnonsuo- jelualue (52 ha). Rajaukseen kuuluu avoveden lisäksi luonnontilaisena säi- lyneitä rannan vesijättöjä. Vesitalou- den muuttaminen ja mm. kasvien va- hingoittaminen on alueella kielletty. Ojajärven vesilinnuista yleisimpiä pe- sijöitä ovat sinisorsa ( Anas platyrhynchos ), haapana ( A. penelope ), tukkasotka ( Aythya fuligula ) ja telkkä ( Bu- Silmälläpidettävä ja rauhoitettu hajuheinä (Cinna cephala clangula ). Myös mustakurk- latifolia) viihtyy Ahvenuslammen puronvarren ku-uikku (Podiceps auritus ), härkä- lehdossa.

30 H) ÄIMÄJÄRVEN LUOTEISPÄÄN ALUE lintu ( P. griseigena ) ja laulujoutsen Alueella on useita perinnemaisemia, (Cygnus cygnus ) kuuluvat lajistoon. luonnonmuistomerkkejä, arvokas van- Rantasoilla pesivät kurki ( Grus grus ) han metsän kohde sekä erittäin arvo- ja luhtahuitti ( Porzana porzana ). Lo- kas kallioaluekokonaisuus, johon liity- keista yleisimmät ovat kalalokki ( La- vät metsälehmusmetsikkö ja lehtojen- rus canus ) ja uhanalainen naurulokki suojelualue. (L. ridibundus ). Yölaulajista tavataan Kalliomaan – Tulikallion (H1- mm. ruokokerttunen ( Acrocepha- H2) alue koostuu Kalliomaan, Har- lus schoenobaenus ), kahlaajista liro javanmäen ja Tulikallion selänteistä (Tringa glareola ) ja petolinnuista ka- sekä valtakunnallisesta lehtojensuo- nahaukka ( Accipiter gentilis ). Muuta jeluohjelma- ja Natura 2000 -koh- lajistoa ovat mm. pohjantikka ( Picoi- teesta. Alueelta on löytynyt uhanalai- des tridactylus ), pajusirkku ( Emberi- sia ja harvinaisia kalliolajeja, kuten za schoeniclus ) ja taivaanvuohi ( Gal- piikkiluppo ( Bryoria smithii ) ja iso- linago gallinago). tuppisammal ( Timmia austriaca ). Alu- Ojajärven runsaaseen vesikasvis- eella viihtyy myös uhanalainen liito- toon kuuluvat mm. näkinpartaislevät orava ( Pteromys volans ). Emäksisen (Chara ), pikku- ja isovesiherne ( Ut- kivilajin ansiosta kallioalue on kas- ricularia minor , U. vulgaris ) sekä ve- villisuudeltaan erittäin arvokas, osin sikuusi ( Hippuris vulgaris ). Järven luonnontilainen ja poikkeaa selvästi länsipuolelta on 1950-luvulla löydet- muista Kanta-Hämeen kallioalueis- ty punakämmekkää ( Dactylorhiza in- ta. Tulikalliolla on n. 20 vuotta van- carnata ssp. incarnata ). ha kivilouhos. Osa-alueen itä- ja koillisosaan si- Kalliomaan rantalehdon (H1) joittuvat veden laadultaan tyydyttävät lehtipuuvaltaisessa osassa on hyvin Keihäsjärvi, Leinamonjärvi ja Murha- järeitä haapoja ( Populus tremula ) ja lammi, jotka kaikki laskevat lopulta rauduskoivuja ( Betula pendula ), jois- Äimäjärveen. Laulujoutsenet ( Cygnus ta osa on lahoamassa. Rantavyöhy- cygnus ) ovat pesineet vuosia Keihäs- ke on tervaleppävaltainen ( Alnus glu- järvellä ja Murhalammin itäpuolelta tinosa). Metsälehmus ( Tilia cordata ) löytyy vanhan metsän kuvio. ja pähkinäpensas ( Corylus avellana )

31 noli-tangere ), soikkokaksikko ( Lis- tera ovata ), velholehti ( Circaea alpina), tesmayrtti ( Adoxa moschatel- Kuva: Heli Jutila Heli Kuva: lina), kaiheorvokki ( Viola selkirkii ) ja kotkansiipi ( Matteuccia struthiopteris ). Kalliomaan alueelta on löydet- ty myös harvinainen pulkkosienila- ji sekä vanhaa metsää indikoiva pih- kakääpä ( Onnia leporina ). Lehdosta n. 14 ha on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Tulikallion (H2) koillisrinteen alaosat ovat runsasravinteisia ja ylä- osat keskiravinteisia lehtoja. Puusto on hyvin vaihtelevaa suurista kuusista (Picea abies ), männyistä ( Pinus sylvestris ) ja koivuista eri-ikäisiin haa- poihin, tuomiin ( Prunus padus ) ja rai- toihin ( Salix caprea ). Luonnontilaa

Runsaat pähkinäpensasesiintymät (Corylus parantaa lahopuusto. Alueella kasvaa avellana) on suojattu luonnonsuojelulain noin 35 runkomaista metsälehmusta. mukaisina luontotyyppeinä. Lehdon pensaita ovat lehtokuusama, taikinamarja ( Ribes alpinum ) ja pu- kasvavat runsaina, ja näsiä ( Daphne naherukka ( R. spicatum ). Alue on ke- mezereum ), lehtokuusama ( Lonice- hittymässä metsälain tarkoittamaksi ra xylosteum ) ja koiranheisikin ( Vi- luontotyypiksi. burnum opulus ) kuuluvat pensasla- Mönkön haat (H8) sijaitsevat ti- jistoon. Erityisen arvokkaaksi lehdon lan pohjois- ja lounaispuolella Sääks- tekee aluskasvillisuuden monipuoli- mäen – Tarttilan maisema-alueella. suus ja runsaus. Kasvistoon lukeutu- Haka- ja niittymaiden hoito on lakan- vat mm. hentokiurunkannus ( Coryda- nut kymmeniä vuosia sitten. Niitty- lis intermedia ), lehtoleinikki ( Ranun- lajistoa on säilynyt entisen haan reu- culus cassubicus ), lehto-orvokki ( Vio- noilla, jossa sinnittelevät mm. mä- la mirabilis ), lehtotähtimö ( Stellaria kikaura ( Avenula pubescens ), kelta- nemorum ), lehtopalsami ( Impatiens matara ( Galium verum ), pölkkyruo-

32 ho (Arabis glabra ) ja harvinaistunut Natura 2000 -alueen puusto on ikään- hoikkaägelmä ( Thalictrum simplex ). tynyttä, hyvin luonnontilaista kuusik- Lehtipuustoisessa entisessä haassa on koa ( Picea abies ), seassa vähän koi- laidunnettu mulleja. Vanhojen, rän- vua ( Betula ). Kuolleita pystypuita ja sistyneiden katajien ( Juniperus com- maapuita on runsaasti. Alueella on munis ) joukossa vallitsevat nurmi- pieniä tuulenkaatoaukkoja. Eteläi- rölli (Agrostis capillaris ) ja vadel- semmällä osa-alueella on osin soistu- ma ( Rubus idaeus ). Tien koillispuo- nutta, paljon koivua sisältäviä osia ja len runsaskatajaista niittyä luonneh- reunoilla myös käsiteltyjä metsiköitä. tivat myös särmäkuisma ( Hypericum Pohjoisemmalla osa-alueella on suo- maculatum ) sekä kelta- ja paimen- notkelmia, harvahkoa, järeää mänty- mataran risteymä ( Galium x pomera- (Pinus sylvestris ) ja kuusimetsää sekä nicum ). kaatuneita puita yksittäin. Melko korkean mäen molemmille Kääpälajistossa ovat mm. pikireu- rinteille sijoittuvan Kaskenmäen (H4) nakääpä ( Phellinus lundellii ) ja harvi- Kuva: Sampo Saarinen

Unosten sillan pohjoispuolella ruovikossa on naurulokkikolonia (Larus ridibundus) ja keväällä 2004 ruovikossa pesi myös kyhmyjoutsen (Cygnus olor). 33 nainen rusokääpä ( Pycnoporellus fulgens ). Metsälinnuista alueella tavataan mm. idänuunilintu ( Phylloscopus trochiloides ), palokärki ( Dryocopus Jutila Kuva:Karri martius ) ja kannaltaan taantunut pohjantikka ( Picoides tridactylus ). Alueen perhoslajistoa on selvitet- ty, ja sieltä on määritetty myös 104 kovakuoriaislajia, joista mielenkiin- toisimpia olivat sarvijäärät. Alueelta on tavattu vanhojen korpimetsien harvinainen lyhytsiipislaji. Vuonna 2001 riehuneen syysmyrskyn kaatamia pui-

ta on varsinkin eteläisen osa-alueen Rusokääpä (Pycnoporellus fulgens) on vanhojen pohjois- ja itäreunassa niin paljon, metsien luonnehtija. että ne vaikeuttavat kulkemista mel- koisesti. Piirros: Karri Jutila Karri Piirros: Kuva:Karri Jutila

Lehtokorpien tunnuslaji velholehti Ruoko- (Acrocephalus schoenobaenus) ja (Circaea alpina) yhdessä käenkaalin rytikerttunen (A. scirpaceus) ovat tavallisia (Oxalis acetosella) kanssa. lintuvesien yölaulajia.

34 7 KARTAT

Kalvolan kunta on jaettu osa-alueisiin eli nk. luontoalueisiin (Kartta 1), jotka on kuvattu kappaleessa 6. Kalvolan luontokohteet on merkitty kartoille (Kartat 2-4) käyttäen koodiyhdistelmää, johon selitys löytyy kappaleen 8 kohdetyyppi- luettelosta. Lisäksi osa kohteista on esitetty kappaleessa 6, jossa edetään osa- alueittain. Kartta 1. Kalvolan luontoalueet

35 Kartta 2. Alueen A kohteet

0 1 2 Pohjakartan copyright Maanmittauslaitos Kilometriä 36 HÄME/528/04 Kartta 3. Alueen B kohteet

0 0,5 1 Pohjakartan copyright Maanmittauslaitos Kilometriä HÄME/528/04 37 Kartta 4. Alueiden C ja Dj kohteet G G12 B G5 G11 B G7G3 G10 B2 G6 G2 B

C2 E7 C6 C3 C7 E E3 C5 E5

E14 E10 C

C8 C4 E9 D6

D3 C1

D8 D D2a D9 D1 D5 D7b D7a D4

D10

0 1,5 3 Pohjakartan copyright Maanmittauslaitos 38 HÄME/528/04 Kilometriä Kartta 5. Alueiden E ja F kohteet

G1 G4 G8 F9

F F8 F5

F1 F6 F3 G3 G7 F4 F7 G6 G F2

E11 2

E6 E E3 E5 E2 E1 E13 E14 E10 E4 E12

D2b E9 E8

D8 0 1 2 D Pohjakartan copyright Maanmittauslaitos Kilometriä HÄME/528/04 39 Kartta 6. Alueiden G ja H kohteet

H5 H H8 B1a H6 H1 H7 H3 G1 H2 G4 B6 G8 B7 G9 G G12 B G5 G11 G3 G7 G10 B2 G6 G2

C2 E7 C6 C3 C7 E3 C5 0 1 2 Pohjakartan copyright Maanmittauslaitos Kilometriä 40 HÄME/528/04 8 KOHTEET TYYPEITTÄIN

Luettelon kohteilla on tunnetusti erityisiä luonto-, maisema- ja virkistysarvoja. Myös opetus ja tutkimus ovat tärkeällä sijalla. Etukirjain ja numero viittaavat karttaan ja koh- dekuvauksiin.

Kohteen arvoluokka : P = paikallinen, M = maakunnallinen, V = valtakunnallinen. Li- säksi Natura 2000- kohteet on osoitettu N:llä.

Kohteiden saavutettavuus on luokiteltu: helposti tienposkessa = +, kohtalainen, sato- ja metrejä pääteistä = ++, hankala, yli kilometri pääteistä = +++.

JÄRVET Vanajavesi A1 (M/+) Äimäjärvi B1ab (M/+) Renkajärvi C1 (M/+) Iso- Salanti F6 (P/+) Kallijärvi F7 (P/++) Keihäsjärvi G9 (P/+++) Kotkajärvi E10 (P/++)

LINTUVEDET Uurtaanjärvi E1 (VN++) Muulinjärvi E2 (VN/++) Heinunlahti, Kriipi A2 (V/++) Ojajärvi G1 (V/+++) Lintumaanjärvi F1 (P/+)

PIENVEDET Sammakkolammi C2 (M/+++) Väärälammi C3 (P/+++) Matolammi D1 (P/++) Patamonlamminoja D2ab (P/+++) Valkealammi G2 (P/++) Saapaslammi G3 (P/+++)

41 SUOT Taipaleensuo – Kolisevankorpi C4 (VN/++) Peurasuo D3 (VN/+++) Särölamminkorpi D4 (P/+)

LUONNONSUOJELULAIN JA METSÄLAIN ARVOKKAAT LUONTOTYYPIT (Suluissa on merkitty, onko luonnonsuojelulain (LsL) vai metsälain (ML) mukainen luontotyyppi)

JALOPUUMETSIKÖT Sammakkolammin alue C2 (M(LsL)/+++) Navettavuoren lehmukset F3 (P(LsL)/+) Tulikallion alue H2 (V(ML)/++) Patamon lehmusmetsikkö D5 (P(ML)/++) Riihivuoren alue F4 (P(ML)/+++)

MUUT LEHDOT Kalliomaan lehtoalue H1 (VN/++) Kontuniemi B3 (M/++) Könnölän lehto C5 (M/++) Särölammen suurruoholehto D6 (M/++) Patamon lehmukset ja saarnet D5 (M/+) Ahvenuslammen lehtokorpi G4 (M/++) Murhalammen puronvarsi G5 (M/+++) Rastilan puronotko B4 (M/++) Pirttikosken koulun lehto E14 (P/+)

VANHAT METSÄT Kaskenmäki H4 (VN/+++) Murhalammen metsä G11 (M/++)

HARJUT Uurtaanharju E4 (M+) Valkealammin – G6 (M/++) Saapaslamminharju G7 (M/++) Holminharju - Särölammit D7ab (P/+)

42 Metsolanharju C6 (P/++) Porttilanharju C7 (P/++) Ohtinen – Pohjankangas F5 (P/+)

MOREENIT Toosankangas E11 (V/+) Mustikkamäki F9 (M/+) Riihipellonkangas E12 (M/+) Siltastenmäki G12 (M/+++) Vuorenkangas E13 (M/+)

KALLIOT Kalliomaa H1 (V/++) Tulikallio H2 (V/+) Riuttankallio E3 (M/+++) Nappikallio F2 (M/+++) Taulamaanvuori B2 (P/+++) Lasaruskangas H3 (P/+++)

LUONNONSUOJELUALUEET Kalliomaan lehtoalue H1 (VN/+++) Muulinjärvi/itäpää E5 (VN/++) Muulinjärvi/länsipää (5 aluetta yht.) E6 (VN/++) Ojajärvi G1 (V/+++) Ahvenuslammin puronvarsilehto G4 (M/++) Kontuniemi B3 (M/++) Kuivakari A3 (P/+++) Taipaleensuo/Rastaslammet C8 (P/++)

LUONNONMUISTOMERKIT Jaakkolan kynäjalava ja lehmus A4 (P/+) Kankaisten kartanon tammi ja jättiläiskuusi B5 (P/+) Lehtivehmaan iso pihakuusi E7 (P/+) (Näkyy kartalla 4.) Niinimäen saarni D8 (P/++) Pillisaaren tapionpöytäkuusi A5 (P/++) Ylhäisen sypressimäinen kataja E8 (P/+)

43 PERINNEMAISEMAT Patamon niityt D5 (V/++) Alikartanon rantaniitty B6 (M/+) Saaren katajaniitty A6 (M/+) Kankaisten kartanon perinnemaisemat B8 (M/++) Apalan haat H5 (P/+) Haaviston niitty D9 (P/+) Hommosensaaren hautakumpu H6 (P/+) Kanajärven kotiseutumuseo D10 (P/++) Kuismalan haka A7 (P/+) Käikiänniemen katajikko H7 (P/+) Laurinsaaren metsälaidun A8 (P/+) Lähteenmäen niitty E9 (P/+) Mönkön haat H8 (P/+) Peltokutilan kalmistonmäki B7 (P/+)

MAISEMA- JA VIRKISTYSKOHTEET Ahvenuslammi G8 (P/+) Lammassaari A9 (P/+++) Leinamonjärvi G10 (P/++) Murhalammi G11 (P/++) Tyvijärvi F8 (P/++) Kuva: Teppo Häyhä Teppo Kuva:

44 Rastilan puronotko on kosteaa lehtoa. 9 LÄHTEET Hämeen ammattikorkeakoulu, Hämeen liitto & Hämeen ympäristökeskus 2003: Hä- meen maakunnallinen maisemaselvitys. Hämeen liiton julk. II:190.

Hämeen liitto 2003: Kanta-Hämeen maakuntakaava 2004, luonnos 28.4.2003. Maakuntakaavakartta ja maakuntakaavaselostus, osat A ja B.

Hämeen liitto & Rakennustieto Oy 2003: Rakennettu Häme.

Hämeen ympäristökeskus: Rengon luonnonsuojelun kuntakansio.

Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto: Luonnon- muistomerkkirekisteri

Häyhä T 2003: Uhanalaiset kasvit Kanta-Hämeessä. Alueelliset ympäristöjulkaisut 306. 129 s.

Häyhä T, Haavisto T & Orpana T 1996: Kalataloudellisesti ja luonnonsuojelullisesti arvokkaat pienvedet Etelä- Hämeessä. Uudenmaan ympäristökeskus, monisteita nro 12.

Jutila H (toim.) 2002: Hämeenlinnan seudun (Hämeenlinna, Hattula, Hauho, Kalvola ja Renko) uhanalaisten kasvien tietokannat. Tietokantasarja. Hämeenlinnan seudun kansan- terveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto.

Jutila H 1997: Kalvolan ympäristön tila vuonna 1996. Käsikirjoitus.

Jutila H & Kouvo M 2004: Kalvolan Kotkajärven kasvillisuus. Käsikirjoitus.

Luonnonsuojelulain luontotyyppien kartoitus 1999: Patamo (J Lukana & M Tuisku), Navettavuori (J Lukana & S Vanhanen), Riihivuori (J. Lukana & S Vanhanen).

Paasivaara S, Salmi M & Liedenpohja-Ruuhijärvi M 2003: Kanta-Hämeen perinne- maisemien seurantatutkimus 2002. Kalvola. Hämeen ympäristökeskuksen moniste 68.

Raekunnas M 1992: Kalvolan Kaskenmäen aarnialueen hyönteiskartoitus 1992. Suurper- hoset, pikkuperhoset ja kovakuoriaiset. Hämeen lääninhallituksen luonnonsuojelutoimiston selvityksiä. 3.12.1992. 7 s. + 4 liitettä.

45 Raekunnas M 1992: Kalvolan Pirttikosken lehdon perhoskartoitus 1992. Hämeen lääninhallituksen ympäristönsuojelutoimiston selvityksiä. Hyönteiskerho Cupido. 3.12.1992. 7 s. + 4 liitettä.

Rassi P, Alanen A, Kanerva T & Mannerkoski I (toim.) 2001: Suomen lajien uhan- alaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen Ympäristökeskus, Helsinki.

Talvia O (toim.) 2000: Kanta–Hämeen perinnemaisemat. Hämeen ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 157.

Saraste E, Laakso-Kangas S & Haavisto K 1989 (Kulttuurikehityksen vuosikymmenen 1988-1997 Kalvolan toimikunta): Kulttuurikehityksen vuosikymmenen toimikun- nan raportti. 12 s.

Suomen ympäristökeskus. Luonto- ja maankäyttöyksikkö 1996: Hämeen läänin luonnon- ja maise mansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet. Osa I.

Metsissämme kasvaa useita lähes samannäköisiä saniaislajeja.

46 ABSTRACT

Kalvola is located in the NW Häme, in Southern Finland. The shores of Lake Vanajavesi and Lake Äimäjärvi are cha- racterized by soils of clay and fi ne sand and agriculture since Iron Age. The bed- rock of Kalvola is composed mainly of igneous and metamorphic rocks. The to- pography is variable and the local diffe- rence in levels can be over one hundred metres. Till areas are divided by SE-NW -oriented sand and gravel eskers. Globe fl ower (Trollius europaeus) can be found e.g. in the area C near Lake Renkajärvi. Kalvola clearly belongs to the herb- rich decidious forest region of Häme. The fairly high nutrient content of the soil is re- In Kalvola there is one old-growth fl ected in the several herb-rich decidious forest area. Several esker forests are im- forests and nature types protected by law. portat for nature protection. The top nature site in Kalvola is the All three untouched peatlands are pro- Kalliomaa – Tulikallio (H1-H2) area, tected. Taipaleensuo – Kolisevankorpi which belongs to Natura 2000 network (C4), which belongs to Natura 2000 net- due to basic rocks and herb-rich deci- work, is mainly bog, but also fens and duous forest. Among the rare vascular mires are found. Among the rare vascular plants are fumewort ( Corydalis interme- plant are fi brous tussock-sedge ( Carex dia ), Polish buttercup ( Ranunculus cas- appropinquata ), white adders mouth subicus ), wonder violet ( Viola mirabilis ), (Malaxis monophyllos ), slender cotton- wood stitchwort ( Stellaria nemorum ), grass ( Eriophorum gracile ) and broad- touch-me-not balsam ( Impatiens noli- leaved cotton-grass ( E. latifolium ). Nes- tangere ), common twayblade ( Listera ting birds include e.g. red-throated diver ova ta ), alpine enchanter’s nightshade (Gavia stellata ), black-throated diver ( G. (Circaea alpina ), hollowroot (Adoxa mo- arctica ), northern three-toed woodpecker schatellina ), great-spurred violet (Vio- (Picoides tridactylus ) and hazel grouse la selkirkii ) and ostrich fern ( Matteuccia (Bonasa bonasia ). struthiopteris ). Also fl ying squirrel ( Pte- Bog Peurasuo (D3) has particularly romys volans ) is living there. Part of this well retained its natural status and thus, it valuable area is protected as a nature con- is no wonder it is a Natura 2000 site. The servation area. middle of the bog is composed of ombro-

47 trofi c mires and the boarders are mine- There are almost 60 lakes and ponds rotrophic including fens and swamps. in Kalvola, of which most are shallow The fl ora is rich in rare mosses, such and brown-coloured. There are several as Hamatocaulis vernicosus , Leiocolea important water fowl habitats and small rutheana and Meesia triquetra and vas- lakes and streams. The largest lakes are cular plants e.g. lesser pond-sedge (Carex Vanajanselkä and Äimäjärvi. acutiformis ), fi brous tussock-sedge, In the whole Finland traditional brown bog sedge ( C. buxbaumii ), yellow agricultural biotopes and particularly sedge ( C. fl ava ), pale sedge ( C. livida ), semi-natural grasslands have become broad-leaved cotton-grass, bog orchid rare. In Kalvola there are 14 traditional (Hammarbya paludosa ), moor rush ( Jun- agricultural biotopes, of which one is cus stygius ) and common twayblade. nationally valuable and two are provin- Among the birds are black woodpecker cially valuable. The fl ora of nationally (Dryocopus martius ) and rustic bunting important meadows of Patamo include (Emberiza rustica ). lady’s bed-straw ( Galium verum ), common eyebright ( Euphrasia rostkoviana ssp. fennica ), fragrant orchid (Gymna- denia conopsea ), moonwort (Botrychium lunaria ), rough hawkbit (Leontodon hispidus ), bracted orchid ( Coeloglossum

Photo: Teppo Häyhä Teppo Photo: viride), mat-grass ( Nardus stricta ), grass- of-parnassus ( Parnassia palustris ) and carnation sedge ( Carex panicea ). Nearby there is a herb-rich forest characterised by small-leaved lime ( Tilia cordata ). There are ten privately owned nature reserves : three herb-rich decidious forests, one peatland, fi ve sites in Lake Muulinjärvi water fowl habitat and one bird reef. Big trees have been protected as nature monuments in eight sites. The fauna and fl ora is fairly diverse in Kalvola. Common mammals are for example moose ( Alces alces ), moun- tain hare ( Lepus timidus ), squirrel ( Sciu- rus vulgaris ) and muskrat ( Ondatra zi- The popultation of a vulnerable fi brous tussock- sedge (Carex appropinquata) has decreased due to bethica ). Wolf ( Canis lupus ) and fl ying management of peatlands, ravines and springs. squirrel ( Pteromys volans ) are threatened

48 mammals. Bear ( Ursus arctos ) is nearly threatened. Among threatened bird species are great reed warbler ( Acrocephalus arundinaceus ), black-headed gull (Larus ridibundus ), lesser spotted woodpeck- Jutila Karri Drawing: er ( Dendrocopos minor ) and chiffchaff (Phylloscopus collybita ). Nearly threatened birds are bittern ( Botaurus stellaris ), marsh harrier ( Circus aeruginosus ), corncrake ( Crex crex ), Eurasian hobby (Falco subbuteo), osprey ( Pandion halia- ëtus), northern three-toed woodpecker, capercaillie ( Tetrao urogallus ) and black grouse ( T. tetrix ). Grass snake ( Natrix natrix ) is a vulnerable and slow-worm ( Anguis Crested tit (Parus cristatus) is common in pine fragilis ) a nearly threatened reptile in Kal- forests. vola. Nationally threatened vascular plants found in Kalvola are pasqueﬂ ower ( Anemo- ne patens ), ﬁ brous tussock-sedge, common eyebright, lady’s bed-straw and fragrant orchid, white adders mouth, wych elm ( Ul- mus glabra ) and european white elm ( U.

laevis ). Nearly threatened are moonwort, Hurme Tuomo Photo: great pond-sedge ( Carex riparia ), sweet reed-grass ( Cinna latifolia ), meadow orchid ( Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata ), sweet-scented bedstraw ( Galium odoratum ), small meadow-rue ( Thalictrum simplex ssp. simplex ) and large brown clo- ver ( Trifolium spadiceum ). Bryoria smithii is nationally vulnerable lichen species. National bike route runs through Heinu to Iittala and furthermore to Kuu- rila. Several skiing and biking routes run from Iittala to south and north. Four-spotted chaser (Libellula quadrimaculata) is common sight on Lake Muulinjärvi.

49 Ympäristöosaston julkaisuja on Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosaston julkaisusarja. Ympäristöosasto julkaisee suppeampia selvityksiä ja tutkimuksia Ympäristöosaston monisteita –sarjassa.

Sarjassa ilmestyneitä julkaisuja:

Kiijärvi S & Laine T (toim) 2003: Ympäristölautakunnan toimintakertomus ja ympäristöosaston ympäristöraportti 2002. – Ympäristöosaston julkaisuja 25. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 76 s.

Hillebrandt K, Jutila H, Järveläinen E & Leimu H 2003: Katumajärveä kunnostamaan. – Ympäristöosaston julkaisuja 24. JÄRKI-hanke ja Katumajärven suojeluyhdistys. 40 s.

Brandelin L 2003: Ympäristöterveysohjelma. – Ympäristöosaston julkaisuja 23. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 79 s.

Kokko M 2003: Hämeenlinna – kestävän kehityksen mittarit. – Ympäristöosaston julkaisuja 22. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 142 s.

Välimaa M 2003: Koululaisten käyttämät kulkumuodot kestävän kehityksen mittarina Hämeenlinnassa 2002. – Ympäristöosaston julkaisuja 21. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 50 s.

Laine T (toim) 2002: Ympäristölautakunnan toimintakertomus 2001. – Ympäristöosaston julkaisuja 20. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 76 s.

Alanen J 2002: Kestävä kehitys Hämeenlinnan seudun yrityksissä vuonna 2002. – Ympäristöosaston julkaisuja 19. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 41 s.

Käyntiosoite: Kutalantie 5 Postiosoite: Pl 560 Postitoimipaikka: 13111 Hämeenlinna Puhelin: 03-65 211 Telekopio: 03-6521 500 Kotisivu: http//www.hameymos.ﬁ

ISBN 952-5251-83-7 ISSN 1455-9102