Jouko Marttila Jouko Jouko Marttilan väitöskirja syventyy kokoomuksen ja SDP:n talous­ poliittiseen lähentymiseen sotien jälkeen. Tutkimus käsittelee puo­ lueiden lähentymistä ohjelmatasolta käytännön politiikkaan, joka kulminoitui Harri Holkerin sinipunahallituksessa. Kokoomus ja SDP tähtäsivät ideologisesti vastakkaisiin talousjärjestelmiin, mutta HILLITTY MARKKINATALOUS toteuttivat 1980­luvulla samaa talouspolitiikkaa. HILLITTY Kokoomus jätti taakseen vaatimukset kansankapitalismista, ja SDP unohti sosialisointitavoitteensa. Euroopassa siirryttiin sääntely­ MARKKINATALOUS taloudesta kohti kilpailutaloutta. Suomessa rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen johti kasinotaloushuumaan ja talouden ylikuume­ KOKOOMUKSEN JA SDP:N TALOUSPOLIITTINEN nemiseen, mutta uusliberalismin sijaan kokoomus ja SDP valitsivat LÄHENTYMINEN JA HALLITUSYHTEISTYÖ 1980-LUVULLA linjakseen hillityn markkinatalouden. Väitöskirja on ensimmäinen tutkimus, joka osoittaa, mitkä tekijät johtivat toistensa yhteiskun­ Jouko Marttila nallisina vaihtoehtoina esiintyneiden puolueiden päätymiseen yhteiselle linjalle. Jouko Marttila on taustaltaan pitkän linjan taloustoimittaja, rahoitus­ alan virkamies ja viestintäalan yrittäjä. Hän on kirjoittanut talous­ aiheisia tietokirjoja ja taloustiedon oppikirjoja. LÄHENTYMINEN JA HALLITUSYHTEISTYÖ 1980-LUVULLA HALLITUSYHTEISTYÖ JA LÄHENTYMINEN TALOUSPOLIITTINEN SDP:N JA KOKOOMUKSEN ISBN 978-951-51-2485-2 Valtiotieteellinen tiedekunta Helsingin Yliopisto HILLITTY MARKKINATALOUS KOKOOMUKSEN JA SDP:N TALOUSPOLIITTINEN LÄHENTYMINEN JA HALLITUSYHTEISTYÖ 1980-LUVULLA Jouko Marttila Väitöskirja Esitetään Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi yliopiston päärakennuksen salissa 13, Fabianinkatu 33, torstaina 3.11.2016 klo 12.00 1 ISBN 978-951-51-2485-2 (nid.) ISBN 978-951-51-2486-9 (PDF) Docendo Jyväskylä 2016 2 ”Kuka tarvitsee pörssikauppaa en minä eikä Nieminen sitä tarvitsee järjestelmä tämä kapitalistinen”1 Runo: Pentti Saaritsa Sovitus: Jussi Linnamo 1 Etelä-Suomen Sanomat (ESS) 22.11.1988. 3 Abstract The doctoral thesis of Jouko Marttila, Master of Social Sciences, in the field of political history puts in the historical context the convergence of economic policies of the National Coalition Party and the Social Democratic Party. The study focuses on party programmes with their ideological objectives and on two chronological phases in the post war economic policy of these two parties. The first phase deals with the economic policy after Korpilampi conference in the late 1970’s. The second phase concentrates on co-operation between conservatives and social democrats in prime minister Harri Holkeri´s government in 1987-1990. The study describes how the National Coalition Party and the Social Democratic Party converged their economic policies despite of opposite starting points and ended in favour of common economic policy – limited market economy. The Coalition Party transformed its policy from people's capitalism and the market economy towards welfare state ideology. SDP aspired to reconcile the socialist planned economy with the market economy. In practise the solution for both parties was restrained market economy within the Nordic welfare model. The traditional ideological ideals and objectives were left behind. The dissertation shows how the global economy, changes in social and economic structures, and the internal political power struggle affected the implementation of economic policies. SDP had to adjust their policies in an environment where international oil crisis did not eventually lead to the overthrow of capitalism, but instead made the centralized economic planning and state control as well as implementation of Keynesian policies redundant. At the same time the growth of middle class voters strengthened the support for the Coalition Party. Social Democratic Party moved from democratic socialism to the adoption of a market economy as the state owned companies suffered losses and failed to create the new jobs SDP had hoped for. SDP couldn’t achieve full employment with its traditional spending policies. SDP chairman Kalevi Sorsa promised in late 70’s to cut industry production costs and keep taxes on hold. The aim was to improve the 4 international competitiveness of Finnish industry and break the vicious circle of devaluation and inflation. The Coalition Party wanted to get rid of the old image of conservatism and distance itself from the harsh market capitalism. The party led by Ilkka Suominen highlighted the social market economy, which was re-developed under brand of social choice economy. Suominen believed in classless society and wanted to dismiss the confrontation between work and capital. Suominen favoured non-socialist cooperation, but kept an option open for social democrats. He branded Coalition Party as a centre right party. A key role in the government negotiations in 1987 was played by social democratic president Mauno Koivisto, who handpicked Holkeri to form the government with social democrats. Koivisto alone could not have made the political chance. It required the growth of the middle class and the mutual convergence of economic policies of social democrats and conservatives in the form of common government program. Limited market economy was more tempting to growing middle class than clinging to old ideological ideals of socialism or capitalism. Based on the dissertation it can be said that SDP made a larger ideological transformation than the Coalition Party. SDP abandoned the goal of full employment and democratic socialism and accepted the basic principles of market economy. The Coalition Party distanced itself from capitalism and employers’ agenda when it defended the working life reforms that strengthened the position of employees. The partial privatization of state-owned companies served the goals of both parties. For the Coalition Party it meant extension of shareholding society, for the social democrats it meant democratisation of capital in limited market economy. 5 Tiivistelmä Valtiotieteen maisteri Jouko Marttilan poliittisen historian alaan kuuluva väitöskirjatutkimus käsittelee kokoomuksen ja SDP:n talouspoliittista lähentymistä sotien jälkeen. Tutkimus käsittelee puolueiden ohjelmatasoa, lähentymisen aikaa Korpilammen konferenssin jälkeen ja käytännön talouspolitiikan toteuttamista Harri Holkerin hallituksessa vuosina 1987–1990. Tutkimusongelma, eli puolueiden talouspolitiikan lähentyminen, kulminoituu juuri Holkerin hallituksen perustamiseen ja sen toteuttamaan ohjelmaan. Tutkimuksessa kuvataan kuinka kokoomus ja SDP päätyivät vastakkaisia yhteiskuntajärjestyksiä tavoitelleista lähtökohdista kannattamaan yhteistä talouspolitiikkaa – hillittyä markkinataloutta. Kokoomus siirtyi kansankapitalismia ja markkinataloutta korostaneelta linjalta sosiaaliseen valintatalouteen ja keskustaoikeistolaiseksi puolueeksi. SDP:n tavoittelema demokraattinen sosialismi ja suunnitelmatalous sovitettiin yhteen markkinatalouden kanssa. Käytännön talouspolitiikassa puolueet toteuttivat hillittyä markkinataloutta, jossa aatteelliset ihanteet ja kaukotavoitteet jäivät taustalle. Valtion ohjaus ja sääntely hillitsivät vapaata markkinataloutta. Väitöskirja osoittaa kuinka kansainvälinen talous, yhteiskunnan rakennemuutos ja sisäpoliittinen valtataistelu limittyvät talouspolitiikan toteuttamisessa. SDP joutui sopeuttamaan omaa talouspolitiikkaansa ympäristössä, jossa kansainvälinen öljykriisi ei johtanutkaan kapitalismin syrjäyttämiseen, vaan vaikeutti keskitettyyn taloussuunnitteluun ja ohjaukseen perustuneen talouspolitiikan toteuttamista. Yhteiskunnan keskiluokkaistuminen kasvatti erityisesti naisvaltaisten toimihenkilöiden ja julkisten palvelujen palkansaajien määrää, mikä sai kokoomuksen ja SDP:n kilpailemaan samoista äänestäjistä. SDP siirtyi sosialismin tavoittelusta markkinatalouden hyväksymiseen, kun keskitetty taloussuunnittelu, pääomien ohjailu ja valtion yritystoiminnan laajentaminen eivät auttaneet saavuttamaan täystyöllisyyttä, vaan talouden ongelmat pahenivat. Kalevi Sorsa tarjosi 1970-luvun lopulla teollisuudelle 6 tuotantokustannusten alentamista, investointien tukemista ja veronkorotuksista luopumista. Tavoitteena oli yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen ja irtiotto devalvaatio-inflaatio -kierteestä. Kokoomus pyrki eroon konservatiivisesta kypäräpappi-imagostaan ja otti etäisyyttä markkinaliberalismiin. Puolue ryhtyi korostamaan sosiaalista markkinataloutta, josta Ilkka Suomisen johdolla kehitettiin sosiaalinen valintatalous. Suominen vannoi luokattoman yhteiskunnan nimiin ja purki työn ja pääoman vastakkainasettelua. Hän kannatti ensisijaisesti porvariyhteistyötä, mutta piti yhteistyön ovea auki myös sosialidemokraattien suuntaan. Kokoomuksen sisällä käytiin taistelua porvari- ja sinipunayhteistyön välillä. Hallitusratkaisussa avainasemassa oli presidentti Mauno Koivisto, mutta ilman keskiluokan kasvua ja puolueiden talouspoliittista lähentymistä yhteistä hallitusohjelmaa ei olisi syntynyt. Hillityn markkinatalouden myyminen keskiluokalle oli helpompaa kuin takertuminen sosialismin tai kapitalismin vanhoihin ideologisiin ihanteisiin. Väitöskirja osoittaa, kuinka SDP teki kokoomusta suuremman ideologisen käännöksen hyväksyessään markkinatalouden perusperiaatteet talouspolitiikkansa lähtökohdaksi ja luopui sosialistista suunnitelmataloutta ja demokraattista sosialismia vaatineista tavoitteistaan. Kokoomus otti samaan aikaan etäisyyttä työnantajiin ja kansankapitalismiin ajaessaan työntekijöiden asemaa vahvistaneita uudistuksia