Puhe ja kieli, 36:2, 77–96 (2016) 77
AIKUISTEN MAAHANMUUTTAJIEN SUOMEN ÄÄNTÄMISESTÄ
Eija Aho, Helsingin yliopisto Minnaleena Toivola, Helsingin yliopisto Fred Karlsson, Helsingin yliopisto Mietta Lennes, Helsingin yliopisto
Tässä raportissa selvitetään, millaisia suomen kielen ääntämisvaikeuksia esiintyy seitsemää eri lähtökieltä edustavilla aikuisilla maahanmuuttajilla. Tiedosta on apua suomen ääntämisopetuksessa. Puhujien äidinkielet ovat arabia, kiina, somali, tagalog, thai, venäjä ja vietnam. Raportissa mukana olevat lähtökielet ovat osa Proof-korpusta, jota varten äänitettiin 72:n pääkaupunkiseudulla asuvan 10:tä eri äidinkieltä puhuvan maahanmuuttajan lukupuhuntaa ja keskusteluja. Vastaavat puhenäytteet kerättiin myös kontrolliryhmältä, johon kuului 23 syntyperäistä suomenkielistä. Tässä alustavassa tutkimuksessa kolme tutkijaa kuunteli ääninäytteitä ja teki havaintoja ensin itsenäisesti, lopuksi yhdessä. Puhujien lähtökielten todettiin monin tavoin heijastuvan suomen ääntämiseen, vaikka yksilöllisiä eroja oli runsaasti. Yleisesti ottaen suomen konsonantit olivat helppoja lukuunottamatta /ŋ/:ää ja /h/:n allofoneja. Harvinaisimmat vokaalit ja diftongit olivat monille vaikeita. Lähtökielestä riippumatta äänteiden kestojen tuottaminen oli monelle vaikeaa, mutta ongelmien luonne vaihteli kielten ja puhujien välillä. Erityisesti /pitkät/ konsonantit lyhenivät. Myös äänteiden fonologisen pituuden ja painotuksen riippumattomuus tuotti ongelmia. Erityisesti painottomien tavujen /pitkät/ vokaalit sekä sananalkuiset painolliset /lyhyet/ vokaalit olivat vaikeita. Poikkeamat eivät aina liity selkeästi yksittäisiin äänteisiin tai tavuihin, vaan ääntämisen kokonaisvaltaisempiin piirteisiin. Esimerkiksi monille aasialaisille puhujille oli tyypillistä kauttaaltaan kireä äänenlaatu.
Avainsanat: lähtökieli, maahanmuuttajat, ääntäminen, ääntämisopetus
1 JOHDANTO 48 087 viroa, 17 871 somalia, 17 784 englan- tia, 16 713 arabiaa ja muut jotakin noin 140 Tässä raportissa kartoitetaan, minkälaisia muusta kielestä (Tilastokeskus 2015). Turva- ääntämispoikkeamia on eri lähtökieliä pu- paikanhakijoiden lukumäärän lisääntymisen huvien aikuisten maahanmuuttajien suomen vuoksi myös maahanmuuttajien määrä li- kielessä. Suomessa asui vuoden 2015 lopus- sääntyy lähivuosina merkittävästi. Erityisesti sa pysyvästi 329 562 vieraskielistä henkilöä. arabinkielisten lukumäärä tulee kasvamaan. Heistä 72 436 puhui äidinkielenään venäjää, Maahanmuuttajien kotoutumista edistää hyvä suomen kielen taito. Kielen keskeisim- män sanaston ja rakenteiden hallinnan ohel- Kirjoittajan yhteystiedot: Eija Aho la suomea on osattava ääntää siten, että puhe [email protected] on ymmärrettävää. Hyvä suullinen kielitaito 78 Eija Aho, Minnaleena Toivola, Fred Karlsson, Mietta Lennes on erityisen tärkeää niiden etnisten ryhmien kerättiin vastaavat puhenäytteet kontrolli- edustajille, jotka kohtaavat eniten ennakko- ryhmältä, johon kuului 23 syntyperäistä suo- luuloja. Osa heistä kuuluu suurimpiin maa- menkielistä. Aineistoon sisältyvät myös usean hanmuuttajaryhmiin. (vrt. Jaakkola, 2009 suomenoppijan puolivuosittaiset seurantaää- s. 53). Monet edistyneet suomenoppijat halu- nitykset kahden vuoden ajalta. ProoF-korpus aisivat häivyttää puheessaan kuuluvan vähäi- (http://urn.fi/urn:nbn:fi:lb-20140730130) senkin vieraan aksentin, jonka perusteella hei- on tulossa saataville Kielipankin kautta, jossa dän äidinkielensä saatetaan tunnistaa (Aho luvan saaneet tutkijat voivat selata aineistoa ja & Toivola, 2008). Lähtökieli siis vaikuttaa tehdä siitä hakuja. siihen, millaisia ääntämisongelmia ja toisaalta Tarkastelemme tässä raportissa suomen oppimistavoitteita suomenoppijalla on. kielen ääntämistä ProoF-korpuksen seit- S2-oppijoiden eli Suomessa asuvien, muu- semää lähtökieltä edustavien aikuisten s2- ta kuin suomea äidinkielenään puhuvien, oppijoiden puheessa. Lähtökielet ovat arabia, suomen ääntämistä tutkittiin ensimmäistä kiina, somali, tagalog, thai, venäjä ja vietnam. kertaa laajasti vuosina 2008–2011 tutkimus- Kunkin kielen puhujaryhmälle tyypilliset hankkeessa Maahanmuuttajien suomen kielen poikkeamat on pyritty selvittämään. Myös ääntäminen – foneettinen pitkittäistutkimus lähtökielestä riippumattomia poikkeamia esi- suomen oppimisesta toisena kielenä (Suomen tellään, mutta syitä niihin ei pohdita. Olem- Akatemian hanke nro 122624). Hankkeen me aloittaneet analyysin tekemisen kuun- englanninkielinen nimi oli Pronunciation of nellen keräämäämme aineistoa, eikä mitään Finnish by immigrants in Finland (ProoF). tiettyä teoreettista kehystä ole käytetty. Vasta Tämä on maailmassa ensimmäisiä hankkei- aineiston kuuntelun jälkeen olemme arvioi- ta, joissa tietyn kielen ääntämisen oppimista neet, voiko ääntämispoikkeama johtua läh- on tutkittu useiden lähtökielten kannalta ja tökielestä. Suomen ja lähtökielten fonologiaa myös seurattu järjestelmällisesti. Hankkeen on vertailtu vain sen verran kuin se on ollut tutkimusasetelma on ainutlaatuinen erityi- suomen ääntämisen kannalta oleellista. Läh- sesti siksi, että kohteina on vasta aikuisina tökielten fonologiaa ei ole kuvattu muutoin. maahan muuttaneet henkilöt, jotka eivät ole Tämä kartoitus antaa yksityiskohtaista tietoa aikaisemmin lainkaan osanneet – tai ehkä maahanmuuttajien suomen ääntämisestä ja edes kuulleet – opittavaa kieltä eli suomea. voi auttaa s2-opettajia ääntämisharjoitusten Tutkimuksissa, joissa kohteena on englanti suunnittelussa. Kielen ääntäminen perustuu toisena kielenä, oppijat ovat useimmiten opis- pitkälti hienomotorisiin taitoihin ja edel- kelleet tai ainakin kuulleet englantia ennen lyttää paljon harjoittelua. Siksi ääntämiseen maahanmuuttoa. ProoF-hankkeen keskeise- pitäisi pureutua heti kielenoppimisen alka- nä tuloksena syntyi laaja tutkimusaineisto, essa. Opettajien ja suomenoppijoiden saata- ProoF-puhekorpus. Se sisältää lukupuhuntaa villa on ollut vähän tietoa siitä, minkälaisiin ja spontaaneja keskusteluja äänitiedostoina ääntämisharjoituksiin esimerkiksi venäjää, sekä vastaavat litteraatit ja osaksi myös fo- somalia tai arabiaa äidinkielenään puhuvan neettiset transkriptiot ääninäytteisiin koh- kannattaa keskittyä. (vrt. Aho, Huhtaniemi distettuina annotaatiotiedostoina. Aineis- & Nikonen, 2016; Toivola, 2011). tossa on 72 puhujaa, joiden lähtökielet ovat Esittelemme aluksi suomen ääntämisen arabia, hindi, kiina, kurdi, somali, tagalog, keskeiset piirteet. Tarkasteltavina oleviin läh- thai, turkki, venäjä ja vietnam – kaikki Suo- tökieliin liittyvät tyypillisimmät ääntämis- messa yleisiä maahanmuuttajakieliä. Lisäksi vaikeudet esitämme ryhmiteltynä kielittäin. Aikuisten maahanmuuttajien suomen ääntämisestä 79
Syitä ääntämisongelmiin on pohdittu vain energialla kuin sellaisissa kielissä, joissa näillä silloin, kun ne ovat selvästi pääteltävissä läh- klusiileilla on sointioppositio. Suomen /t/ tökielestä tai suomen kirjoitusasusta. Moni äännetään yleensä dentaalisena, kun taas /d/ poikkeama jää siis selittämättä. Mielestämme äännetään usein hieman takaisempana kuin myös tällaisten poikkeamien esittely valaisee /t/ ja se saattaa olla vain osittain soinnilli- ääntämisongelmien moninaisuutta ja auttaa nen. Tosin /d/ ja sen lisäksi /ŋ/ ovat suomen s2-opettajia ääntämisopetuksessa. konsonanttien joukossa harvinaisia. Suomen monitäryinen dentaalinen /r/ puolestaan on 2 SUOMEN FONOLOGIAN JA ProoF-aineiston lähtökielissä harvinainen. ÄÄNTÄMISEN PÄÄPIIRTEITÄ Suomen /r/ voi kuitenkin olla myös yksitäryi- nen (ks. esim. Mustanoja & O’Dell, 2007). Kuvaamme aluksi suomen äännejärjestelmän Suomen frikatiivilla /h/ on paljon allofoneja, ja prosodian keskeisiä piirteitä muihin kieliin jotka vaihtelevat erityisesti vokaalikontekstin verrattuina. Transkriptiossa käytämme IPAa. mukaan. Näitä allofoneja voidaan merkitä Kielten fonologisessa vertailussa hyödyn- IPA-symboleilla [h ɦ ç x]. Myös frikatiiviin nämme WALSia (Haspelmath, Dryer, Gil & /s/ voi vokaalikonteksti vaikuttaa helposti. Comrie, 2005; verkkoversio Dryer ja Haspel- Etenkin /u/-ympäristön aiheuttama /s/:n math, 2011), joka sisältää tietoja 562 kielen pyöristyminen ja lievä takaistuminen saatta- perusrakenteista ja fonologiasta. WALSin vat synnyttää [ʃ]-mäisen vaikutelman. tiedot ovat puhutun kielen ääntämisen kan- WALSin mukaan suomessa on vähän nalta liian karkeita, mutta yksittäisten kielten konsonanttifoneemeja ja runsaasti vokaa- keskeisiä piirteitä on mahdollista vertailla. lifoneemeja. Suomessa esiintyvät pyöreät Viittaamme seuraavassa WALSin verkko- etuvokaalit /y ø/ ovat WALS 11:n mukaan version osiin lyhenteillä, esim. WALS 1A = typologisesti harvinaisia. Konsonanttien ja Feature 1A: Consonant Inventories (http:// vokaalien lukumääräsuhde (C/V) on suomen wals.info/feature/1A). foneemien koko valikoimasta vain 1,63, kun Suomen kielessä on kahdeksan vokaalifo- WALSin kielten mediaani on 3,5. Suhdeluvut neemia /i e æ y ø u o ɑ/ ja 13–17 konsonantti- koskevat kuitenkin vain eri kielten foneemi- foneemia laskutavasta riippuen. Perinteisesti paradigmoja. Jos jakaumat lasketaan karkealla suomen kieleen kuuluvat ainakin konsonantit oikeinkirjoituksella litteroidusta suomenkie- /p t k d j l r s ʋ m n ŋ h/. Edellisten lisäksi lisestä keskustelupuheesta, vokaalimerkkejä /b g ʃ f/ esiintyvät lainasanoissa (ks. esim. on kokonaismerkkimäärästä noin 49 % eli Karlsson, 1983; Suomi, Toivanen & Ylitalo, puolet (Lennes, tulossa). Suomessa on run- 2008). Foneemit /ø æ ɑ ʋ/ vastaavat kirjoi- saasti myös diftongeja. Toivolan (2000) mu- tetussa kielessä kirjaimia <ö ä a v>. Suomen kaan harvinaisimmat diftongit (esim. /ey/) vokaalien laatu ei yleiskielen painottomissa ovat suomenoppijoille vaikeimpia tunnistaa tavuissa juuri redusoidu kuten esimerkiksi tai ääntää. Syitä diftongien tuottamisvaike- venäjässä, mutta arkipuheessa esimerkiksi uksiin ei vielä tunneta, eikä ole varmaa, nou- pääkaupunkiseudulla sananloppuiset lyhyet dattavatko ne samaa yleisyysperiaatetta kuin vokaalit usein heittyvät. Ne (erityisesti /u/) havaitsemisvaikeudet. muuttuvat helposti neutraalivokaalin suun- Suomi on kvantiteettikieli. Kaikki suomen taan eli sentraalistuvat (Lennes, tulossa). foneemit voivat esiintyä joko pitkinä tai ly- Suomen soinnittomat klusiilit /p t k/ ään- hyinä (esim. /tuli/ - /tuuli/). Usein pituuse- tyvät ilman aspiraatiota ja yleensä vähemmällä ro heijastuu äänteiden mitattaviin kestoihin 80 Eija Aho, Minnaleena Toivola, Fred Karlsson, Mietta Lennes siten, että pitkät äänteet ovat keskimäärin taan vain hieman painollisempina. Yhdyssa- lähes kaksi kertaa vastaavan lyhyen äänteen noissa on sivupaino jälkimmäisen osan alussa. mittaisia (Lehtonen, 1970). Käytännössä Lausuman painollisin kohta eli lausepaino äännekestot vaihtelevat huomattavasti, ja on yleensä samalla tavulla kuin lausuman tär- pituusoppositioon liittyvä kestoero riippuu keimmän sanan sanapaino. Lausumassa voi puhenopeudesta ja muista prosodisista teki- olla myös useampi taustastaan erottuva koh- jöistä. Kestoero saattaa esimerkiksi erittäin ta riippuen siitä, mitä puhuja haluaa tähden- yleisissä sanoissa ja nopeassa puheessa hävitä tää. Käytännössä mikä tahansa tavu voi olla lähes olemattomiin (Lennes, tulossa). lausuman painollisin (ks. esim. Aho & Yli- Tavurakenteiltaan suomi on verrattain Luukko, 2005; Iivonen, 2000; Suomi, 2008 kompleksinen. WALS 12:n luokittelussa s. 77–78;). Aineistomme suomenkielisten kompleksisten tavurakenteiden kielet sal- lukupuheessa suomen sanapaino on kuul- livat vähintään kahden konsonantin jonoja tavissa lähes jokaisen sanan ensitavulla (ks. joko tavun alussa tai lopussa tai molemmissa myös Aho & Toivola, 2008). Arkipuheessa asemissa. Suomen kanssa samaan luokkaan kaksi sanaa voidaan ääntää myös yhtenä pro- kuuluu WALSin kielistä 31 %. Suomen ko- sodisena sanana, esimerkiksi [moltiːn] ’me toperäisissä sanoissa esiintyy tavunloppuisia oltiin’ (me olimme), jolloin kaksi painollista CC-yhtymiä. Vokaalien ja konsonanttien tavua sulautuu toisiinsa. Suomen painotus on kvantiteettioppositio sekä diftongit lisää- monelle s2-oppijalle helppo hahmottaa teori- vät mahdollisten tavurakenteiden määrää ja assa, mutta etenkin keskustelupuheessa se on kompleksisuutta. Arkipuheessa esiintyy jopa vaikea oppia (ks. esim. Aho & Toivola, 2008; 26 eri tavurakennetta, mutkikkaimpina vii- Aho ym., 2016). Oppimista vaikeuttaa lisäksi simoraiset kuten [tuːŋks, meːŋks] ’tulenko, se, että sekä painollisissa että painottomissa menenkö’ (Lennes, tulossa). Suomessa on tavuissa voi esiintyä sekä pitkiä että lyhyitä myös erittäin pitkiä sanoja mm. yhdyssano- vokaaleja. Tämä voi aiheuttaa suomenop- jen muodostuksen ja suffiksien runsauden pijalle sekaannuksia erityisesti silloin, kun johdosta. Pitkien sanojen havaitseminen ja puhujan lähtökielessä sanapaino on liikkuva tuottaminen saattaa olla vieraskieliselle pu- ja/tai siihen liittyy äänteellisiä rajoituksia. hujalle hankalaa. On toisaalta huomattava, Suomen kaltainen ensitavuun sidonnainen että esimerkiksi arkisen keskustelun kaikista pääpaino on vain 18 %:ssa maailman kieliä sanaesiintymistä valtaosa on enintään kaksi- (WALS 14A). Muihin tavuihin sidonnainen tavuisia (mt.). pääpaino löytyy 190 kielestä (38 %). Suomessa on kiinteä sanapaino, joka ei si- Perinteisen käsityksen mukaan (Hirvonen, ten erota sanojen merkityksiä. Sanapainolla 1970; ks. myös Iivonen, 2008; Suomi, 2008 tarkoitetaan tavujen painosuhteita yksittäi- s. 115) suomen väitelauseen ja kysymyslau- sen sanan sisällä. Sanan pääpaino on yleen- seen intonaatio on loppua kohden laskeva. sä ensimmäisellä tavulla, jolla se toteutuu Lausuma päättyy tavallisesti narinaan, jos tavallisesti myös foneettisesti. Sanapaino on prosodinen kokonaisuus loppuu. Tasainen in- sanan rakenteeseen kuuluva fonologinen kä- tonaatio lauseen lopussa ilmaisee jatkuvuutta site, joka voi toteutua foneettisesti eri tavoin (Hirvonen, 1970). Tällainen intonaatiomal- ja puhevirrassa sanojen painotus muuttuu sen li koskee ensisijassa luettuja lauseita, mutta mukaan, mitä puhuja haluaa korostaa. Pääpai- usein myös keskustelussa puheenvuoron non lisäksi suomen pitkissä sanoissa voi olla alussa ja tauon jälkeen käytetään korkealta sivupainoja, jotka puheessa erottuvat taustas- alkavaa ja loppua kohden laskevaa intonaa- Aikuisten maahanmuuttajien suomen ääntämisestä 81 tiota (ks. esim. Aho, 2010 s. 38). Myös nou- aineistoa oli jokaiselta puhujalta yhteensä 59 sevan intonaation käyttö keskustelupuheessa virkettä ja 371 sanaa. Useimmat puhujat te- on suomessa lisääntynyt viime vuosina (ks. kivät lisäksi parikeskustelutehtävän, jossa kes- esim. Routarinne, 2003; Suomi, 2008). Nari- kustelijat istuivat vastatusten ja kummallakin naa voi esiintyä lausuman lopun lisäksi missä oli edessään hieman erilainen piirroskuva. Ta- tahansa kohdin lausetta (ks. esim. Aho ym., voitteena oli suomeksi keskustelemalla selvit- 2016 s. 42). Edellä termillä intonaatio on tar- tää kuvien väliset eroavaisuudet toisen kuvaa koitettu lähinnä perustaajuuden vaihtelua, näkemättä. Tässä yhteydessä äänitettiin myös joka kuullaan sävelkorkeuden vaihteluna. Sä- joidenkin puhujien vapaata keskustelua. Muu- velkorkeuden vaihtelu on vaikeaa erottaa pai- tamat puhujat lukivat ääneen lyhyen tekstin nollisuuden vaihtelusta ja muusta prosodiasta omalla äidinkielellään. pelkästään kuuntelemalla. Siksi tarkoitamme Puhenäytteet tallennettiin muutamia intonaatiolla sitä prosodista kokonaisvaiku- seurantaäänityksiä lukuun ottamatta ää- telmaa, jonka kuulemme. nieristetyssä studiossa. Äänityksissä käy- tettiin ammattitason äänityslaitteita ja 3 AINEISTO JA MENETELMÄT AKG C420 -sankamikrofoneja. Studioää- nitteet tallennettiin mikserin kautta suoraan ProoF-korpuksen puhujat olivat aikuisia tietokoneelle Pro Tools LE -ohjelmistolla. maahanmuuttajia, jotka olivat muuttaneet Äänitysstudion remontin vuoksi jouduttiin Suomeen aikaisintaan 16-vuotiaina. He oli- muutamien puhujien osalta yksi seuranta- vat äänityshetkellä 17–59-vuotiaita. Kaikki äänitys tekemään hiljaisessa huonetilassa puhujat olivat aloittaneet suomen opiskelun Marantz CDR310 -laitteella, jolla äänitteet vasta Suomessa. Heidän suomen kielen tai- tallennettiin CD-ROM-levyille. Kaikki ää- tonsa oli tutkimuksen alkaessa vaihteleva. nitteet digitoitiin 44 100 Hz:n taajuudella ja Osa puhujista oli osallistunut suomen ope- 16-bittisinä, mutta käytön helpottamiseksi tukseen eripituisia aikoja. Suomenkieliset äänitiedostojen näytetaajuutta pudotettiin puhujat, joilta äänitettyä aineistoa käytettiin 22 050 Hz:iin. Äänitetty materiaali järjestet- akustisissa analyyseissa ja kuuntelukokeissa tiin ja tiedostot nimettiin lähtökielten ja pu- verrokkeina, olivat syntyperäisiä uusmaalai- hujakoodien mukaisesti niin, että kuhunkin sia. Kaikki tutkimukseen osallistuneet pu- näytteeseen liittyviä taustamuuttujia voitiin hujat, myös verrokit, asuivat äänityshetkellä käyttää koneellisesti. Näytteet annotoitiin pääkaupunkiseudulla. monikerroksisesti: niistä rajattiin ja merkat- Aineisto sisältää lukupuhuntaa, erityyppisiä tiin erilaisia yksiköitä ja kokonaisuuksia kuten ääneen luettuja näytteitä, sekä spontaania kes- puhunnokset, ääneen luetut lauseet, sanat ja kustelupuhetta niiltä puhujilta, jotka pystyivät tavut. Tietyistä vertailtavista kohdesanoista sitä tuottamaan. Luetun puheen ensimmäinen merkattiin myös yksittäiset äänteet. Koska osa-aineisto, joka on laadittu Lehtosen (1970) aineisto oli annotoitava enimmäkseen käsin aineiston mukaisesti, sisälsi 46 irrallista suo- ja työ on hidasta, ei koko materiaalia voitu menkielistä virkettä (256 sanaa). Virkkeet oli käydä läpi samalla tarkkuudella. Lähes kaikki muodostettu siten, että kaikkien äänteiden ääninäytteet annotoitiin puhunnostasolla, laadun ja erityisesti niiden kestojen ääntämis- kun taas sanat, tavut ja äänteet rajattiin vain vaikeudet tulisivat ilmi. Luetun puheen toinen vertailukohteiksi valittujen sanojen ja ilma- osa-aineisto sisälsi tekstikokonaisuuden, joka usten kohdalta. Annotointien perusteella ai- sisälsi 13 virkettä (115 sanaa). Ääneen luettua neistosta voidaan tehdä automaattisia hakuja. 82 Eija Aho, Minnaleena Toivola, Fred Karlsson, Mietta Lennes
Tässä esitelty aineiston analyysi tehtiin Keskeisenä lähteenä käytimme Maddiesonin siten, että kaksi tai kolme tutkijaa kuunteli (1984) analyysia 317 kielen (mm. kaikki- eri lähtökielten puhujien samat näytteet en- en ProoF-aineiston kielten) fonologiasta. sin itsenäisesti ja kirjoitti puhujakohtaisesti Caneparilta (2005) löytyi vertailukelpoisia mahdollisimman tarkasti ylös ne kohdat, tietoja arabian, kiinan ja venäjän ääntämisestä. jotka kuulostivat syntyperäisen suomenkie- Nimenomaan suomen ääntämiseen liittyviä lisen puheesta poikkeavilta. Tämän jälkeen kontrastiivisia analyyseja on vain muutamia: tutkijoiden havaintoja verrattiin keskenään, Lieko (1992), Geber (1996) ja venäjän osalta keskusteltiin eroista ja kuunneltiin näytteitä de Silva ja Ullakonoja (2009). Hyödynsimme uudelleen niin monta kertaa, että päästiin myös Hirstin ja Di Criston (1998) kuvauksia yhteisymmärrykseen. Huomiota kiinnitet- arabian, kiinan, thain, venäjän ja vietnamin tiin äänteiden laadullisiin ominaisuuksiin prosodiasta. ja kestoihin. Prosodiaa kuunneltiin ensin kaikkien prosodisten piirteiden yhdistel 4 SUOMEN ÄÄNTÄMISEN mästä syntyvänä kokonaisuutena, jolloin ONGELMIA ERI LÄHTÖKIELTEN tarkkailtiin painollisuuden vaihtelua. Sen PUHUJILLA jälkeen selvitettiin, mitkä tavut puheessa ovat prominentteja eli painollisia. Promi- Seuraavaksi kuvaamme kunkin lähtökielen nenssilla tarkoitamme kuulijan havaintoa, puhujien tyypillisimpiä ääntämisvaikeuksia, joka syntyy monesta akustisesta tekijästä, joita havaitsimme aineistoa kuuntelemalla. joita ei aina voi mitata yksiselitteisesti (ks. Tarkastelemme sekä äännekohtaisia että pro- esim. Laver, 1994 s. 156; Aho, 2010 s. 27). sodisia piirteitä. Koska monet puhujista pystyivät tuottamaan kerrallaan vain yhden vajaan sanan tai muuta- 4.1 Arabia man sanan mittaisia puhejaksoja, ei ole mie- lekästä pohtia tavujen sijaintia painohierar- Aineistossa on kolme arabiankielistä miestä ja kiassa. (vrt. Suomi ym., 2008 s. 111–113). kolme naista. Yksilöiden välillä on huomat- Myös äänenlaatua ja intonaatiota tarkkailtiin. tavia eroja suomen kielen taidossa. Joitakin Vaikka aineistoa arvioitiin kuuntelemalla, kaikille yhteisiä piirteitä kuitenkin on. Kaik- epäselviä kohtia tarkasteltiin myös katsele- ki puhujat ovat kotoisin eri maasta. WALSin malla puheanalyysiohjelmalla tehtyjä kuvia. mukaan kaikissa näissä maissa puhutaan ai- Kuvista tarkasteltiin esimerkiksi klusiilien nakin joillakin alueilla nykyarabian standar- sointia ja aspiraatiota sekä perustaajuuskäyrän dikieltä. Emme paneudu tarkemmin arabian muotoa ja äänteiden kestoa suhteessa ympä- tai sen alueellisten varieteettien fonologiaan, ristöönsä. Akustisia mittauksia ei ole tehty, mutta vertaamme suomea standardiarabian emmekä siis selvitä tarkemmin sitä, mitkä niihin piirteisiin, jotka havaintomme mukaan akustiset parametrit aiheuttavat minkin kuu- selvästi vaikuttavat suomen ääntämiseen. lovaikutelman. Oletamme kuitenkin, että Kuten klassisen arabian puhutusta muodos- painollisuuden vaikutelma syntyy pääasiassa ta myös nykyarabiasta on esitetty monia ku- perustaajuuden nousun, intensiteetin ja/tai vauksia. Käytämme tässä apuna Caneparin tavujen keston lisääntymisen seurauksena. (2005), Thelwallin (1990) ja IPAn käsikir- Nämä tekijät voivat toimia joko yksin tai eri- jassa olevaa Thellvallin ja Sa’adeddin (1999) laisina yhdistelminä (ks. esim. Cruttenden, kuvausta. 1986 s. 7; Suomi ym., 2008 s. 111–113). Aikuisten maahanmuuttajien suomen ääntämisestä 83
Arabian vokaalit ovat /i u a/. Ne esiintyvät arabiassa on [p] /b/:n allofonina, saatetaan sekä lyhyinä että pitkinä. Diftongeja on kak- suomen /p/ ääntää soinnillisena: helppo [hel- si: /ai/ ja /au/. Vokaaleilla, erityisesti keskivo- bo], korppi [korbi], Tampereelle [tambereːlːe], kaalilla /a/, on paljon ympäristöstä johtuvia tapa [tɑbɑ]. Myös suomen nasaalin /ŋ/ ään- allofoneja. Osa aineistomme arabiankielisistä täminen on vaikeaa: johonkin [johonki]. puhujista osasi ääntää kaikki suomen vokaa- /Lyhyet/ konsonantit voidaan ääntää pitki- lit. Opintojensa alkuvaiheessa olevilla s2- nä: kasa [kɑsːɑ], kuten [kutːen], ota [otːɑ], oppijoilla oli, etuvokaaleja /i/ ja /y/ lukuun panisin [pɑnːisin], ranka [rɑŋkːɑ], saaliin ottamatta, kaikkien suomen vokaalien ääntä- [sɑlːiːn] takaa [tɑkːɑː] ja /pitkät/ konsonantit misessä ongelmia. Puolisuppea /e/ äännettiin voidaan ääntää lyhyenä: helppo [helpo], kattoa joskus suppeana kuten suomen /i/: Eero [iero], [kɑtoɑ], korppi [korpi]. kauhea [kɑuhiɑ], sellainenhan [selːɑininhɑn] Äänteiden kestojen lisäksi arabiankielisillä ja etuvokaali /ø/ kuten suomen /o/: kenenkö- on vaikeuksia tuottaa suomen painotus. Lu- hän [kenenkohɑn], Töölön [toːlon]. Suomen kupuheessa se ilmeni erityisesti kertomusta /æ/ voitiin ääntää takavokaalina kuten /ɑ/: luettaessa. Sanan toiseksi viimeinen tavu ään- hän [hɑn], kylläpäs [kulːɑpɑs], synkännäköi- netään usein painollisena: kirja’toissa. Tämä nen [synkɑnːɑkoinen], tänne [tɑnːe] ja päin- saattaa siirtyä arabiasta, jossa pääpainolla on vastoin /ɑ/ saatetaan ääntää etuvokaalina [æ]: taipumus sijoittua sanan toiseksi viimeiselle asia [æsiæ]. Suomen /o/ äännettiin joskus sup- tavulle, jos se on pitkä. Myös sanan pitkä jäl- peana takavokaalina: helppo [helpːu], katoa kitavu voidaan ääntää painollisina: miˈkään. [kɑtuɑ], korjattiin [kurjatːiːn]. Diftongeista Yhdyssanojen jälkiosien alkutavut äännetään erityisen hankalia arabiankielisille on diftongi usein sanan painollisimpina: kotiˈmaastasi, /ie/: riehui [reihui], [ræihui] ja [riːheiyi], vei yhteisˈkunnasta. Muidenkin pitkien sanojen [vie] ja diftongi /ei/: reitti [ræitːi] tai [rietːi]. painotus on vaikeaa: suomaˈlaisesta. Edisty- Myös vokaalien kestojen tuottaminen on neidenkin arabiankielisten suomen puheessa arabiankielisille vaikeaa. Huolimatta arabian kuuluva heikko vieras aksentti johtuu pitkälti vokaalien kvantiteettioppositiosta, aineis- äänenlaadusta sen laajassa merkityksessä (ks. tomme puhujat saattavat ääntää /lyhyen/ esim. Laver, 1994 s. 397–420). vokaalin pitkänä tai /pitkän/ vokaalin lyhye- nä sekä sanan ensimmäisessä että viimeisessä 4.2 Kiina tavussa: asia [ɑːsiɑ], Eero [ero], kumi [kuːmi], saaliin [sɑliːn], taakka [tɑkːɑː], takka [tɑk:ɑː], ProoF-korpuksessa on kuusi kiinankielistä tekemää [tekemæ], tiili [tili], tili [tiːli]. naispuhujaa. Kaikkien äidinkieli on manda- Arabiassa on 28 konsonanttia eli yli kaksin- riinikiina, mutta heidän lähtömurteissaan on kertainen määrä suomeen verrattuna, mukana eroja. Tässä raportissa käytämme mandarii- harvinaisia velaarisia ja faryngaalisia konso- nikiinasta termiä ”kiina”. Kiinan kuvauksessa nantteja. Suomen konsonanteista puuttuvat Maddiesonin (1984) ja Caneparin (2005) soinniton klusiili /p/, puolivokaali /ʋ/ ja lisäksi lähteenä on Lee ja Zee (2003). velaarinen nasaali /ŋ/. Suomessa on kuiten- Kiinassa on kuusi vokaalia: /i y u ə ɤ a/. Jos- kin /ʋ/:n allofonina arabian /w/ esimerkiksi kus takavokaalia /ɤ/ pidetään keskivokaalin sanassa vauva [ʋɑw:ɑ] ja klusiili /p/ esiintyy /ə/ allofonina. Kiinan vokaalien ääntäminen klusiilin /b/ allofonina. Arabian tremulantti vaihtelee äänneympäristön mukaan. Esimer- /r/ reaalistuu monella tavalla. Se voi olla mo- kiksi /a/ voi ääntyä takaisena kuten suomen nitäryinen tai joskus yksitäryinen [ɾ]. Vaikka /ɑ/ tai etuvokaalina, joka muistuttaa suomen 84 Eija Aho, Minnaleena Toivola, Fred Karlsson, Mietta Lennes etuvokaalia /æ/. Kiinassa on 11 diftongia ja sesti vokaalien välinen allofoni [ɦ] tuotetaan kolme triftongia. Kiinasta puuttuvat etuvo- soinnittomana ja liian suurella voimalla: rie- kaali /æ/ ja etuvokaali /ø/ aiheuttavat on- hui [riehːui]. Puolivokaalin /ʋ/ puuttuminen gelmia suomen ääntämisessä: näin [nɑin], kiinasta ei juuri vaikuta suomen ääntämiseen, synkännäköinen [synkænːɑkoinen], tekemää koska kiinan puolivokaalilla /w/ on vapaa va- [tekemɑː], täällä [tɑːlːɑ]. Kiinan vokaaleilla riantti [ʋ]. Joskus suomen /ʋ/ voi kuitenkin ei ole distinktiivistä kvantiteettia, joten suo- toteutua puolivokaalina [w]: viime [wiːme]. men vokaalien kestoerot voivat olla vaikei- Myös /l/ voi kuulostaa vieraalta erityisesti ta: kantaa [kɑntɑ], kumi [kuːmi], kunnassa sanan keskellä: ollut [oɬːut]. Tähän voi vai- [kuːnɑsːɑ], sai [sɑːi], uuni [uːniː]. Suurin osa kuttaa se, että kiinassa /l/ esiintyy vain tavun- suomen diftongeista ei ole kiinankielisille alkuisena. Kiinan kielessä sana ei voi päättyä vaikeita, mutta kiinasta puuttuvat diftongi nasaaliin [n]. Tämä voi siirtyä suomeen: eilen /yø/ ja vokaalijono /eɑ/ ovat hankalia: yönä [eile], korjattiin [koljatːi] kovin [kovi], minun [jyønæ], [yenæ], [jonɑ], kauhean [kɑuheːn]. [minu], panisin [pɑnisi], sanan [sɑnɑ], sen Suomen vokaalin /y/ korvaaminen luku- [se]. Joskus sananloppuinen /n/ on velaari- puheessa puolivokaalilla [j] saattaa johtua nen: on [oŋ]. pinyin [pinjin] -kirjoitusmerkistä (Kielitoi- Konsonanttien kvantiteettiopposition miston sanakirja, 2016). Kiinassa diftongin- puuttuminen kiinasta vaikeuttaa merkittä- loppuiset vokaalit /i e/ redusoituvat. Tämä västi suomen kestojen oppimista. /Pitkä/ voi siirtyä suomen ääntämiseen: ei [e], oikein konsonantti voi olla lyhyt: että [etæ], kerran [oikeːn]. Myös diftongin /æi/ ääntäminen voi [kerɑn], olla [olɑ], ja /lyhyt/ konsonant- olla vaikeaa: eläin [elin]. ti voi olla pitkä: korpi [korp:i], laki [lɑkːi], Kiinassa on 22–25 konsonanttia määrit- mikään [mikːæ:n], mitä [mitːæ], ota [ot:ɑ], telytavasta riippuen. Soinnillisia klusiileja sota [sot:ɑ], tapaa [tɑpːɑː]. Myös suomen /b d g/ ei ole. Soinnittomilla klusiileilla on as- konsonanttiyhtymät aiheuttavat huomattavia piroituneet parit /ph th kh/. Sointiopposition ääntämisvaikeuksia: arvokkaan [ɑːvokːɑːn], puuttumisen vuoksi kiinankieliset eivät juuri ehkä [ekːæ], [ehekæ], helppo [he:p:o], mah- tee eroa soinnillisten ja soinnittomien klusii- toi [mɑktoi], [mɑt:oi], [mɑ:toi], [mɑhɑtoi], lien välillä: kassa [gasːɑ], kotiin [kodiːn], kumi nähty [næyty], [næytːy]. [gumi], sodan [sotɑn], [sotːɑ], taida [tɑitɑ], Leimallisin suomen prosodiasta poikkeava Tampereella [tɑmbreːlːɑ], tiedä [tietæ]. Soin- piirre aineistomme kiinankielisillä on äänen- niton klusiili saatetaan ääntää myös aspiroi- laatu, joka näyttää siirtyvän kiinasta. (Olem- tuneena: kummallinen [khumːɑlːinen], kuten me äänittäneet aineistomme puhujilta myös [khuten], tuli [thuli]. Kiinasta puuttuvat suo- heidän äidinkieltänsä). Kaikilla kiinankielisil- men konsonantit ovat /r/, /h/ ja /ʋ/. Suomen lä on jossakin määrin nasaalinen äänenlaatu. /r/:n tuottaminen on hankalaa. Sen paikalla Nasaalisuuden aste on puhujakohtaista. Li- on useimmiten [l]: kirjasto [kiljɑsto], korpi säksi ääni voi kuulostaa kireältä. Intonaatio [kolpi], korva [kolʋɑ], ranskaksi [lɑnskɑksi], muistuttaa kuitenkin hyvin paljon suomen reitti [leit:i]. Joskus /r/ korvataan yksitäryisel- vastaavaa. lä tremulantilla [ɾ]: riehui [ɾiehui] tai approk- simantilla [ɹ]:[ɹiehui]. Suomessakin tosin /r/ 4.3 Somali voi olla yksitäryinen, mutta tässä aineistossa yksitäryisyys kuulosti vieraalta. Myös suomen ProoF-aineistossa on kaksi somalinkielistä /h/:n ääntäminen on joskus vaikeaa, erityi- naista ja kolme miestä. Suomen ääntäminen Aikuisten maahanmuuttajien suomen ääntämisestä 85 ei ole heille vaikeaa. Aineistomme puhujista Saeedin (1999, s. 7) mukaan somalissa on pitkään Suomessa asuneilla on kuultavissa 22 konsonanttia. Huomattava osa niistä ään- vain hyvin vähäinen vieras aksentti. Puhuji- tyy suun takaosassa. Tämä ei juuri vaikuta en välillä on variaatiota, mutta myös yhteisiä suomen ääntämiseen. Somalin soinnittomat poikkeamia löytyy. klusiilit ovat /t k/ ja soinnilliset /b d g/. Suo- Somalin yleiskielessä on kuvaustavasta riip- men vaikeimmat konsonantit somalinkielisil- puen 5–10 vokaalia. Maddiesonin (1984) le ovat somalista puuttuvat /p ʋ/ sekä pitkä ja Liekon (1992) mukaan vokaaleja on 10. /ŋ/. Koska somalista puuttuu /p/:n ja /b/:n Orwinin (1995), Liliuksen (1996) ja Saeedin kontrasti, äännetään /p/ usein soinnillisena: (1999) kuvausten mukaan niitä on viisi pallo [bɑl:o], pilvi [bilvi], korppi [korb:i], /i e ɑ o u / tai /i e æ o u/, joista jokaisella on helppo [helbːo]. Joskus /p/ äännetään hieman vokaaliharmoniasta johtuva allofoni. Vo- aspiroituneena kuten somalin soinnittomat kaaliharmonia voi ulottua lauseessa myös klusiilit /t k/. Somalissa on foneemi /f/, mut- sananrajojen yli. Etuvokaalin /i/ vokaalihar- ta ei foneemeja /v/ tai /ʋ/. Suomen /ʋ/ ään- moniasta johtuva allofoni on /I/ ja /e/:n allo- tyy usein kuten [f ]: kahvila [kɑhfilɑ], kovin foni on /ɛ/. Takavokaalien /ɑ o u/ parit ovat [kofin],pilviä [pilfiæ], valkoinen [fɑlkoinen]. /æ ø ʉ/. Somalin kaikilla vokaaleilla on kvan- Myös pitkän nasaalin /ŋ/ ääntäminen on titeettioppositio, kuten suomessa. Diftongeja vaikeaa edistyneillekin oppijoille: kangasta somalissa on viisi: /ɑi ei oi ɑu ou/. [kɑŋgɑsta]. Vokaaleista vaikein ääntää on suomen /y/, Vain osalla somalin konsonanteista on kvan- joka puuttuu somalista. Sen tilalla on usein titeettioppositio. Klusiileilla sitä ei ole. Siksi [u]: myyjä [muːjɑ], yksi [uksi], yö [uo]. So- somalinkieliset eivät helposti kuule suomen malin vokaaliharmonian vaikutuksesta sanan soinnittomien klusiilien kestoeroja, joten ne myyjä viimeinen vokaali /æ/ on muuttunut voidaan ääntää liian lyhyinä: kauppa [kɑupɑ], /u/:n myötä takavokaaliksi /ɑ/. Somalin kenttä [kentæ], lamppu [lɑmpu], penkki kirjain voidaan sanasta riippuen ääntää [peŋki] tai liian pitkinä: Pekan [pekːɑn], joko äänteenä [ɑ] tai [æ]. Niinpä lukupu- kotiin [kotːiːn], ota [ot:ɑ], vaate [vɑːtːe]. heessa myös suomen kirjain on luettu Klusiilien kestoja lukuun ottamatta, suo- somalin tavoin: karkkia [kɑrkiːæ], nähty men prosodia ei ole somalinkielisille vaikeaa [nɑhtu], tämä [tɑmɑ], tänne [tɑnːe]. Taka- omaksua. Joskus joissakin pitkissä sanoissa ta- vokaalin /ɑ/ muuttuminen etuvokaaliksi /æ/ vujen painotus saattaa tuottaa hankaluuksia: esimerkiksi sanoissa Pekka [pekːæ] ja sellai- Tampeˈreella, selˈlainen. Painollisuuden vaiku- nenhan [sel:ɑinenhæn] johtunee edeltävistä telma voi johtua siitä, että somali on aksentti- etuvokaaleista. Suomen /o/ äännetään joskus kieli. Toisin sanoen, somalin sanan merkitys [ø]: ohi [øhi], oliivi [øliːvi]. Myös tämä saat- muuttuu sanan sisäisen melodian muuttuessa. taa olla vokaaliharmonian vaikutusta, koska Somalin sana-aksentti voi olla missä kohdin somalissa vokaaliharmonia vaikuttaa sanassa sanaa tahansa. Sävelkulun muutos on kuiten- myös taaksepäin. Myös somalin sanan päät- kin niin pieni, että se ei yleisesti ottaen juuri teet muuttavat sanan alun vokaalit. Kuten näytä vaikuttavan suomen prosodiaan. somalista puuttuvat suomen vokaalit myös siitä puuttuvat suomen diftongit ovat joskus 4.4 Tagalog vaikeita: riehui [reihui] tai [rehui], euro [eːro]. Vokaalin /ɑ/ tilalla saatetaan ääntää /æ/ myös ProoF-aineistossa on kaksi Filippiineiltä diftongeissa:kai [kæi], sai [sæi]. muuttanutta tagaloginkielistä naista, jotka 86 Eija Aho, Minnaleena Toivola, Fred Karlsson, Mietta Lennes mielestämme äänsivät suomea hyvin. Mo- Painottomassa tavussa ne vaihtelevat vapaas- lempien ääntämisessä on useita samoja suo- ti. Vaihtelu voi siirtyä suomeen samalla tavalla mesta poikkeavia piirteitä, joissa on selvästi kuin /i/:n ja /e/:n neutraalistuminen: helppo nähtävissä lähtökielen vaikutusta. Tagalogin [ˈhelpːu], elokuvissa [elukuˈvisːɑ], kirjastossa fonologiasta on tehty jossakin määrin ristirii- [kerˈjɑstusːsɑ], kuten [koˈten], kattoa [katuˈɑ]. taisia kuvauksia (Maddieson, 1984; Ramos & Sekä /u/ että /o/ voidaan korvata myös epä- Resty, 1990). Tässä tukeudutaan pääasiassa määräisellä vokaalilla. Painottomassa asemas- Llamzonin (1969, 1976) kuvaukseen. sa tagalogin väljä /a/ suppenee. Tästä saattaa Tagalogissa on viisi vokaalia /i e a o u /. Es- johtua, että tagaloginkielisen suomen /ɑ/ voi panjasta tulleiden lainasanojen vokaalit /e o/ muistuttaa painottomassa asemassa [æ]:tä: ovat harvinaisia. Tagalogin /a/ äännetään Pekka [pekːæ], sellaista [selːɑistæ]. Suomen samalla tavoin kuin suomen /ɑ/. Etuvokaa- diftongeista toiselle puhujalle tuotti vaikeuk- lien /y ø æ/ puuttumisella on vaikutusta taga- sia tagalogista puuttuvat /ie/: riehui [reihui], loginkielisten suomen ääntämiseen. Suomen tiedät [teːdæt] ja /uo/: huomasit [huɑmɑsit]. [y]:n tilalla voi olla [u]: näytä [næutɑ], nähty Tagalogissa on 16 konsonanttia. Suomen [nɑhtu] tai [i]: kyllä [kilæː], mutta usein sen konsonanteista tagalogista puuttuu vain /ʋ/. ääntäminen onnistuu. Suomen etuvokaali /ø/ Sen ääntäminen näyttää kuitenkin sujuvan. ääntyy joskus kuten suomen takavokaali /o/: Vaikka tagalogissa on nasaali /ŋ/, sen ääntä- kenenköhän [kenekohɑn], Töölön [to:lon]. minen ennen klusiilia voi olla vaikeaa: onko Kaikkein vaikeinta on ääntää suomen /æ/. [onko], ranka [rɑnkɑ]. Tagalogin /r/ voi Usein se äännetään kuten /ɑ/: ehkä [ehkɑ], painollisessa asemassa olla monitäryinen, kesänä [kesɑnɑ], mielestäni [mielestɑni], näin mutta yleensä se on yksitäryinen [ɾ]. Tämä [nɑin] tekemää [tekemɑː], tänne [tɑnːe], tääl- ääntämistapa siirtyy usein suomeen. Suomen lä [tɑːlɑ]. Jos sanassa on kaksi vokaalia /æ/, /h/ kuulostaa liian suurella subglottaalisella toinen voidaan ääntää kuten suomessa: hy- paineella tuotetulta, esimerkiksi sanoissa hän vältä [hyvɑltæ], tämä [tæmɑ], täällä [tæːlːɑ] ja mahtoi. Vokaalien välissä /h/:n allofoni [ɦ] tai [taːlːæ]. äännetään tavallisesti soinnittomana frikatii- Tagalogissa vokaalien ja diftongien ääntä- vina: riehui [riehui] ja /l/ kuulostaa liian eti- minen vaihtelee sekä vapaasti että äänneym- seltä takavokaalien yhteydessä, esimerkiksi päristön mukaan. Etuvokaalien /i e/ kontrasti sanoissa olla, ollut ja laki. Tagalogissa on kon- säilyy vain painollisessa tavussa. Niiden neut- sonanttiyhtymiä vain lainasanoissa. Suomen raalistuminen siirtyy usein suomeen: kauhe- konsonanttiyhtymistä vaikeita olivat vain an [kauhiɑn], kolme [kolmi], sellainenhan h-alkuiset: kahdeksan [kɑdeksɑn], mahtoi [selːɑininhɑn], Tampereella [tɑmperiːlːɑ], [mɑːtoi], yhdeksän [yːdeksæn]. tuli [tule], tänne [tæni], viime [viːmi]. Myös Tagalogissa ei ole kvantiteettioppositiota. painollisen tavun /e/ voi neutraalistua, jos Siksi lyhyiden ja pitkien äänteiden kesto- tagalogin painotus on siirtynyt suomeen: Pe- erojen tuottaminen on vaikeaa: arvokkaan kan [piˈkɑn], sellainen [siˈlːɑinen], kaunokir- [ɑrvokːɑn], kaikille [kaikːile], kummallinen jallisuutta [kɑunokerˈjɑlːisuːtːɑ], kirjastosta [kumɑlːinen] [kumːɑlinen], olla [olɑ], saaliin [kerjasˈtostɑ]. Sanan pääpaino tagalogissa [sɑːlin], tapaa [tɑpːɑ], tappaa [tapɑː], tulli on yleensä viimeisellä tai toiseksi viimeisellä [tuli], Töölön [tøːløːn]. Kestojen tuottoa vai- tavulla, mutta se voi olla muillakin tavuilla. keuttaa myös se, että tagalogissa painollisen Myös tagalogin takavokaalien /u/ ja /o/ tavun vokaali pidentyy. Silloin kun tagalogin kontrasti säilyy vain painollisessa tavussa. painotus on siirtynyt suomeen, erityisesti Aikuisten maahanmuuttajien suomen ääntämisestä 87 avotavun lyhyt vokaali saatetaan ääntää pit- kolmisuuntainen aspiraatio/sointi-kontrasti. känä: ehkä [ehˈkæː], kaksi [kɑkˈsiː], mielestäni Thai on toonikieli. Sanalla voi olla viisi erilais- [mielesˈtæːni]. ta tooneista eli erilaisista sävelkuluista johtu- Tagalogin painotuksesta on esitetty käyt- vaa merkitystä. Myös äänenlaatu on erilainen tämässämme kirjallisuudessa kaksi käsitystä. eri tooneissa. Thaille ominainen äänenlaadun Toisen mukaan sanan pääpaino on yleensä vaihtelu vaikuttaa merkittävästi aineistomme sanan toiseksi viimeisellä tai viimeisellä ta- thaikielisten puheessa havaitsemaamme vie- vulla. Sanapaino on merkitystä erottava ja raaseen aksenttiin. se toteutuu painollisen tavun vokaalin kes- Thaista puuttuvien etuvokaalien /y æ ø/ ton pidentymisenä (Ramos & Resty, 1990 ääntäminen on vaikeaa: hyvältä [huvɑlta], s. 11). Llamzonin (1976) mukaan tagalogissa myös [muos], mä [mɑ] näytä [nɑuta], nä- on merkitystä erottava sana-aksentti, kuten köinen [næːkoinen], tämmönen [tæmːonen], esimerkiksi ruotsinruotsissa. Sana-aksentti yksi [uksi]. Suomen /æ/ onnistuu useammin voi olla millä tahansa tavulla fonologisen sa- kuin /y/ tai /ø/, sillä thain avoin /ε/ ei for- nan sisällä. (Fonologinen sana voi olla sama manttimittausten (Abramson, 1962) perus- tai erisuuruinen kuin kieliopillinen sana.) teella juuri eroa suomen /æ/:stä. Aineiston Sana-aksentti toteutuu vokaalin keston pi- lukupuheessa takavokaalin /ɑ/ korvaaminen dentymisenä, sävelkorkeuden nousuna ja etuvokaalilla /æ/ voi johtua toisiaan muis- äänenvoimakkuuden lisääntymisenä (mts. tuttavista suomen kirjainmerkeistä: sanoi 47–48). Llamzonin (1976) käsitys näyttää [sænoi], kaunis [kæunis], sillä suomen /ɑ/ on sopivan suomen ja tagalogin vertailuun, sillä foneettisesti niin lähellä thain keskivokaalia aineistomme puhujat saattavat ääntää painol- /a/, että ne kuulostavat suomenkielisestä sa- lisena minkä tahansa tavun erityisesti suomen manlaisilta. Joskus suomen painoton väljä /ɑ/ pitkissä sanoissa: ehˈkä, elokuvisˈsa, ˈkirjoja, korvataan keskivokaalilla /ə/: sodan [sodən]. mieˈlestäni, ransˈkaksi, selˈlaista, sellaiˈnenhan. Tämä saattaa siirtyä thaista, jossa painoton Vokaaliin loppuvat lyhyet tavut on usein ään- /a/ suppenee. Aineistomme puhujat ääntävät netty pitkinä: jokaisesˈtaː, mielesˈtäːni, nähˈty:. joskus suomen /ɑ/:n hyvin kireänä ja nasaali- Suomesta poikkeavan painotuksen lisäksi, sena etuvokaalia /æ/ muistuttavana äänteenä: vieraan aksentin vaikutelman aiheuttaa ensi- Aasia [æ̃:siɑ]. Äänenlaatu voi johtua thaille sijassa nasaalinen äänenlaatu. ominaisesta vokaalien yleisestä nasaalistu- misesta. Myös monet suomen diftongit ovat 4.5 Thai thainkielisille vaikeita: kauhean [kɑuhien] tai [kɑuhɑen], keinu [keunu], oikein [oikien], ProoF-aineistossa on neljä thainkielistä naista riehui [reːhui] tai [reihui], tuo [tyø]. ja yksi mies, joiden suomen ääntämisessä on Kaikilla thain vokaaleilla ja diftongeilla on kuultavissa samoja poikkeamia. Edellä mai- fonologinen pituusoppositio. Pitkät vokaa- nittujen lähteiden lisäksi olemme käyttäneet lit ovat noin kaksi kertaa lyhyiden vokaalien IPAn käsikirjaa (1999) ja Abramsonia (1962, mittaisia, kuten suomessakin, mutta thaissa 1978). vain painollinen tavu voi olla pitkä. Tämä vai- Thaissa on yhdeksän vokaalia: kuttaa siihen, että suomen vokaalien kestojen /i e ɛ ɤ ɯ u o ɔ a/ ja kolme diftongia: / oppiminen on thainkielisille hankalaa kaikis- ia ɯa ua/. Konsonantteja on 20. Thain ta- sa sana-asemissa. Painollisen tavun /lyhyt/ vunalkuisilla bilabiaalisilla /p ph b/ ja alveo- vokaali äännetään usein pitkänä: iso [iːso], laarisilla klusiileilla /t th d/ on harvinainen johonkin [joːhonkin], kuten [ku:ten], se [seː], 88 Eija Aho, Minnaleena Toivola, Fred Karlsson, Mietta Lennes tapaa [tɑːpɑː], tili [tiːli] ja painottoman tavun helppo [helpo], tapaa [tɑpːɑː], yönä [yönːä]. /pitkä/ vokaali lyhyenä: korjattiin [korjɑtːin], Thaissa on vähän konsonanttiyhtymiä, eikä saaliin [sɑːlin], Tampereella [tɑmperelːɑ], tap- niitä voi jakaa kahteen tavuun kuten suomes- paa [tɑpːɑ]. Joskus myös painoton /lyhyt/ sa. Siksi monet suomen konsonanttiyhtymistä tavu voi olla pitkä: huomasit [huomɑːsit]. ovat vaikeita: ehkä [ehækæ], helppo [heːpːo], Thaista puuttuu velaaristen klusiilien soin- mahtoi [mɑhɑtoi], [mɑh] [toi], nähty [næːty]. tioppositio, minkä vuoksi suomen /k/ ään- Suurin osa thain sanoista on yksitavuisia. netään joskus soinnillisena: kauppa [gaupa]. Yksitavuiset sanat ovat aina kestoltaan pit- Muiden klusiilien ääntäminen on vaikeaa vain kiä. Pidemmissä sanoissa jokaisessa tavussa sattumanvaraisesti. Suomen konsonanteista on tooni. Tämä saattaa vaikuttaa siihen että vaikeimpia ovat /l ʋ h ŋ/. Takavokaalien vä- kuulostaa usein siltä, että jokainen tavu ään- lissä oleva /l/ on usein liian etinen, esimer- netään erikseen. (vrt. Nikonen, 2013 s. 85). kiksi sanassa ollut. Etuvokaalien vieressä /l/ Yksitavuista pidemmissä thain sanoissa pää- äännetään joskus lievästi palataalistuneena: paino on viimeisellä tavulla. Tämä siirtyy tili [tilji], tuljːi]. Suomen /ʋ/ korvataan usein usein suomeen: ehkä [ehˈkæː], että [eˈtæ], kak- thain puolivokaalilla /w/: hyvältä [huwɑltɑ], si [kɑkˈsiː], kesänä [kesæˈnæː], tiedä [tieˈdæː], kovin [kowin], voi [woi], vuonna [wuonːɑ]. tämä [tæˈmæː], viime [viˈmeː]. Painon siirron Suomen /h/ äännetään usein liian voimak- mukana myös vokaalin kesto lisääntyy. kaasti ja liian pitkänä ja vokaalien välinen [ɦ] Suomen pitkät yhdyssanat ovat erityisen soinnittomana: kenenköhän [kenenkøhæn], vaikeita thainkielisille. Ne äännetään yleensä riehui [rieh:ui]. Thaissa on samat nasaalit kahtena erillisenä sanana, joista jälkimmäi- kuin suomessa, mutta /n/:n allofonin [ŋ] sellä on pääpaino: polku ’pyörä, eläin ’kauppa ääntäminen on vaikeaa: johonkin [johonkin], (mt.). Thaissa prosodisen jakson (lausuman) ranka [rɑnkɑ]. viimeisen sanan painollinen tavu on yleensä Thain alveolaarinen tremulantti on useim- jakson prominentein. Tämä siirtyy usein suo- miten yksitäryinen [ɾ], mutta se voi olla myös meen siten, että lausuman viimeisessä sanassa useampitäryinen [r]. Niinpä suomen /r/:n äänenvoimakkuus lisääntyy. tuottaminen ei thain yleiskieltä puhuvalle Thain lausumassa äänenkorkeus on puhu- ole vaikeaa, mutta suomenoppijan murre- jan äänialassa joko normaali, matala tai korkea tausta voi aiheuttaa ongelmia sen ääntämi- (Abramson, 1962 s. 15). Lausuma voi loppua sessä. Thain /l/ ja /r/ ovat yleiskielessä eri laskevaan, tasaiseen tai nousevaan intonaati- foneemeja, mutta monissa murteissa niiden oon, kuten suomessakin. Lausuman lopussa fonologista eroa ei ole. Yleiskielessäkin tavun toonit voivat muuttua tunnistamattomiksi. alussa voidaan [r]:n sijasta käyttää lateraalia Keskustelun aikana säveltaso voi muuttua [l] tai yksitäryistä tremulanttia [ɾ]. Vaihte- usean kerran esimerkiksi asenteen tai puhujan lu [l]:n ja [r]:n käytössä vaikuttaa monella tunnetilan vuoksi. Eri säveltasoilla sävelkorke- tavoin suomen ääntämiseen. Nämä äänteet uden vaihtelu on vähäistä. Tämä siirtyy thain- variantteineen voivat korvata toisensa sat- kielisten suomeen siten, että puhe kuulostaa tumanvaraisesti: värinen [vælinen], värinen monotoniselta ja äänenkorkeus joko liian [væɾinen]. Joskus /r/ jätetään ääntämättä: matalalta tai liian korkealta. Thainkielisten arvokkaan [ɑːvokːɑːn]. suomessa tiuhaan esiintyvät hyvin pitkät sa- Thain konsonanteilla ei ole kvantiteettiop- nanloppuiset tavut voivat osaltaan johtua sii- positiota. Siksi suomen konsonanttien kesto- tä, että thaissa tauko voidaan korvata taukoa jen ääntäminen on vaikeaa: kauppa [kɑupɑ], edeltävän tavun venytyksellä. (vrt. Tiermas, Aikuisten maahanmuuttajien suomen ääntämisestä 89
2008 s. 51–52). Thainkielisillä on siis huo- helpompi ääntää kuin etuvokaali. Suomen mattavia vaikeuksia suomen prosodian oppi- pyöreiden takavokaalien /o u/ ääntäminen on misessa. Ehkä kaikkein selvimmin havaittava venäjänkielisille yleensä helppoa, mutta huul- prosodinen poikkeama on kireä takainen ääni ten pyöristäminen etuvokaaleja äännettäessä ja nasaalinen äänenlaatu. on vieras yhdistelmä ja siksi aluksi vaikea. Venäjän etuvokaalien /e i/ pääallofonit 4.6 Venäjä esiintyvät vain palataalistuneiden konso- nanttien jälkeen muuttuen suppeammiksi ja ProoF-aineistossa on 18 venäjänkielistä nais- j-mäisiksi. Piirre siirtyy usein suomen ääntä- ta ja 7 miestä. Joillakin puhujilla on vähäinen miseen: pieni [pʲenʲi], tili [tʲilʲi], tiedä [tʲiedæ], vieras aksentti, mutta monille sekä suomen korjattiin [korjɑtʲin], sinun [sʲinun]. Painot- äänteet että prosodia ovat vaikeita. Käytäm- tomina venäjän /e/ ja /i/ neutraalistuvat. Pai- me venäjän kuvauksessa lähinnä de Silvan nottomassa asemassa aineistomme puhujat (1999) ja Bondarkon (2009) kuvausta. Venä- sekoittavat ne toisiinsa suomea puhuessaan: jän vokaalit ovat /e i ɨ ɑ o u/. Keskivokaalia saaliin [sɑːleːn], tiili [tiːle], tuli [tule], viime ɨ voidaan pitää myös foneemin /i/ allofoni- [viːmi]. Myös painollisina suomen /i/ ja /e/ na. Kaikilla vokaaleilla on useita allofoneja. voivat joskus sekoittua: lintuja [lentujɑ], Painollisilla ja painottomilla vokaaleilla on elokuvissa [ilokuvisːɑ], helppo [hilpːo]. Tähän eri allofonit. Pääallofonit esiintyvät vain ei löydy selitystä lähtökielestä. Venäjän lavea painollisessa tavussa ja tietyssä äänneympä- keskivokaali /ɨ/ ääntyy suhteellisen etisenä. ristössä. Painottomina vokaalit redusoituvat Se esiintyy venäjässä vain palataalistumatto- voimakkaasti eli heikkenevät sekä laadultaan man konsonantin jälkeen. Venäjänkieliselle että kestoltaan ja muuttuvat neutraalivokaa- on suomen konsonantin jälkeen helpompaa lin suuntaan. Vokaalifoneemit voi tunnistaa ääntää venäjän /ɨ/ kuin suomen /i/. Se saattaa ainoastaan painollisina. Redusoitumisen aste myös kuulostaa suomenkielisestä paremmal- riippuu tavun sijainnista suhteessa painolli- ta kuin j-mäinen etuvokaali /i/. Esimerkiksi seen tavuun. Redusoituminen on vähäisin- sinun [sɨnun] kuulostaa suomenkielisestä pa- tä painollista tavua edeltävässä tavussa (de remmalta kuin [sʲinun]. Silva, 1999; Bondarko, 2009). Redusoitumi- Suomen vokaalien kestosuhteet ovat ve- nen ilmenee venäjänkielisten suomessa siten, näjänkielisille vaikeita oppia, koska venäjäs- että suomen vokaaleja on vaikea tunnistaa. sä ei ole vokaalien kvantiteettioppositiota. Venäjästä puuttuvien etuvokaalien /æ ø y/ Suomen /pitkät/ vokaalit voidaan ääntää ääntäminen on venäjänkielisille usein vaike- lyhyinä: Aasia [ɑsiɑ], korjattiin [korjɑtin], aa: ehkä [ehkɑ], hyvältä [huvɑltɑ], kenen- Tampereella [tɑmperelːɑ] tai /lyhyet/ pitki- köhän [kenenkohɑn], näytä [nɑutɑ], tiedä nä: kassa [kɑːsːɑ], varras [vɑ:rɑs]. Lyhyen, [tiedɑ], tämä [tɑmɑ], tänne [tɑn:e], ylhäällä painollisen tavun ääntäminen pitkänä voi [ulhɑ:l:ɑ], yönä [jonɑ] tai [juonɑ]. Koska johtua siitä, että venäjässä paino tuotetaan venäjän /ɑ/:lla on painottomassa asemassa pääasiassa lisäämällä kestoa (de Silva, 1999). allofoni [æ], suomen konsonantin jälkeisen Painottoman pitkän vokaalin ylipituus joh- etuvokaalin /æ/ ääntäminen takavokaalina tuu myös kestoerojen oppimisen vaikeudesta: /ɑ/ johtunee siitä, että venäjässä palataalis- arvokkaan [ɑrvok:ɑɑːn], mikään [mikææːn]. tumatonta konsonanttia seuraa aina takavo- Suomen diftongeista /ie/ ja /y ø/ ovat joskus kaali. (ks. esim. Bondarko, 2009). Suomen vaikeita tuottaa: riehui [reihui], [reːhui] tai konsonanttien jälkeen takavokaali on siis [riːehui], yönä [joːnɑ]. 90 Eija Aho, Minnaleena Toivola, Fred Karlsson, Mietta Lennes
Venäjän konsonanttifoneemien luku- siirtyy usein sanan loppupuolelle: kenenköhän määrä vaihtelee riippuen siitä, lasketaanko [kenenˈkøːhæn], kylläpäs [kyllæˈpæːs]. konsonanttien palataalistuneet variantit eri Venäjässä intonaatio toimii lausuman mer- foneemeiksi vai palataalistumattomien kon- kitystä erottavana. Sävelkorkeuden vaihtelu sonanttien allofoneiksi. Enimmillään kon- on huomattavaa sekä luku- että spontaanissa sonantteja on 36. Suomen ääntämiseen pa- puheessa (ks. esim. Aho & Toivola, 2008). lataalistuneiden konsonanttien vaikutus on Myös ero painollisten ja painottomien tavu- vahva. Konsonantin loppuosa ja seuraavan jen välillä on suuri, koska painottomien tavu- vokaalin alku tulevat j-mäisiksi. Etuvokaalia jen vokaalit redusoituvat. Lausuman tärkeim- edeltävät suomen konsonantit palataalistuvat män sanan pääpainollisella tavulla on jyrkästi usein pitkällekin edenneillä suomenoppijoil- nouseva perustaajuus, joka laskee seuraavalla la: hyvä [hʲyvæ], kyllä [kʲylːæ], tiedä [tʲiedæ], tavulla. Tämä intonaatiomalli siirtyy usein uni [unʲi], uuni [u:nʲi]. sellaisenaan suomen ääntämiseen. Myös suo- Suomen /l/ aiheuttaa venäjänkielisille mo- melle vieras sananloppuinen sävelkorkeuden nenlaisia ääntämisongelmia. Venäjän /l/ on nousu missä tahansa kohtaa lausumaa on tyy- velaarinen [ɬ], joka usein siirtyy suomeen eri- pillistä monelle venäjänkieliselle suomenop- tyisesti takavokaalien yhteydessä: olla [oɬːɑ], pijalle (mt.). ollut [oɬːut], tulla [tuɬːɑ]. Suomen /l/ äänne- tään myös tummana takavokaalien välissä, 4.7 Vietnam mutta toisella tapaa kuin venäjän [ɬ]. Etuvo- kaalien yhteydessä venäjänkielisten /l/, ku- ProoF-aineistossa on kolme vietnaminkie- ten muutkin konsonantit, kuulostaa yleensä listä naista, joiden suomesta löytyy yhteisiä liudentuneelta (palataalistuneelta): tili [tʲilʲi]. piirteitä. Vietnamin virallinen kieli perustuu Suomen /h/ on vaikea lähes kaikille aineis- Hanoin seudun (pohjoisen) murteisiin. Kir- tomme venäjänkielisille puhujille. Yleensä se joituskieli on koko maassa yhteinen, mutta kuulostaa liian voimakkaasti tuotetulta. Se ääntämisessä on huomattavia alueellisia eroja. muistuttaa venäjän velaarisen frikatiivin /x/ Vietnamin fonologiaa on kuvattu monin ta- ääntämistä. Suomen vokaalien välisen frika- voin. Käytämme äänteistä Nguyenin (1997) tiivin /h/ soinnillinen allofoni [ɦ] äännetään kuvausta. Vietnam on toonikieli, mikä vaikut- yleensä soinnittomana: kauhea [kɑuheɑ]. taa vietnaminkielisten suomen ääntämiseen. Myös suomen konsonanttien kestot voivat Vietnamissa on 7–14 vokaalifoneemia läh- olla liian pitkiä: laki [lɑkːi], ota [ot:ɑ] tai liian teestä riippuen. Nguyenin (1997) mukaan vo- lyhyitä: arvokkaan [ɑrvokɑːn], kummallinen kaalit ovat: /i ɨ e ə ɛ a u o ɔ/. Suomen /y ø æ/ [kumɑlinen], ollut [olut], helppo [helpo]. puuttuvat vietnamin yleiskielestä, mutta ne Suomen prosodian oppiminen on venäjän- aiheuttavat vaikeuksia vain ajoittain. Toisi- kielisille vaikeaa. Venäjän liikkuva sanapaino naan /y/ äännetään kuten suomen /j/: yönä toteutuu pääasiassa vokaalin pitkänä kesto- [jøːnæ]. Tämä voi lukupuheessa johtua kir- na. Niinpä venäjänkielinen saattaa ääntää joituksesta, sillä vietnamin puolivokaalin /j/ painollisena suomen painottomankin tavun, kirjainmerkki on joko tai
Dryer, M. S. & Haspelmath, M. (toim.) (2011). Lieko, A. (1992). Suomen kielen fonetiikkaa ja The World Atlas of Language Structures Online. fonologiaa ulkomaalaisille. Helsinki: Finn Munich: Max Plank Digital Library. http:// Lectura. wals.info/ Lilius, M. S. (1996). Puhuminen on iloa ja taitoa. Geber, E. (toim.) (1996). Suomen kielen kontras- Teoksessa E. Geber (toim.), Suomen kielen kont- tiivinen opas ulkomaalaisille. Helsinki: Opetus- rastiivinen opas ulkomaalaisille, (s. 103–133). hallitus. Helsinki: Opetushallitus. Haspelmath, M., Dryer, M. S., Gil, D. & Comrie, Llamzon, T. A. (1969). Tagalog Phonology. B. (toim.) (2005) The World Atlas of Language Anthropological Linguistics, 8, 30–39. Structures. Oxford: Oxford University Press. Llamzon, Teodoro A. (1976). Modern Tagalog. Hirst, D. & Di Cristo, A. (toim.) (1998) Intona- Paris: Mouton. tion Systems: A Survey of Twenty Languages. Lukasaneeyanawin, S. (1998). Intonation in Thai. Cambridge: Cambridge University Press. Teoksessa D. Hirst & A. Di Cristo (toim.), Hirvonen, P. (1970). Finnish and English Commu- Intonation systems: A survey of twenty languages, nicative Intonation. Turun yliopiston fonetiikan (s. 376–394). Cambridge: Cambridge Univer- laitoksen julkaisuja 8. sity Press. Iivonen, A. (2000). Suomen fonetiikkaa -internet- Maddieson, I. (1984). Patterns of Sounds. Cam- sivusto. http://www.helsinki.fi/puhetieteet/ bridge: Cambridge University Press. projektit/Finnish_Phonetics/ Michaud, A. (2004). Final consonant and glotta- Iivonen, A. (1998). Intonation in Finnish. Teok- lization: New perspectives from Hanoi Vietna- sessa D. Hirst & A. Di Cristo (toim.), Intona- mese. Phonetica, 61, 119–146. tion systems: A survey of twenty languages, (s. Munro, M.J., Derwing, T.M. & Thomson, R. I. 311–327). Cambridge: Cambridge University (2005). Setting segmental priorities for English Press. learners: Evidence from a longitudinal study. IPAn käsikirja (1999) = Handbook of the Interna- IRAL, 53, s. 39–60. tional Phonetic Association. A Guide to the Use of Mustanoja, L. & O’Dell, M. L. (2007). Suomen d the International Phonetic Alphabet. New York: ja r sosiofoneettisessa kentässä. Virittäjä, 111:1, Cambridge University Press. 56–67. Jaakkola, M. (2009). Maahanmuuttajat suoma- Nguyen, D-H. (1997). Vietnamese: Tieng Viet laisten näkökulmasta. Tutkimuksia 2009/1. Khong son phan. Amsterdam: John Benjamins. Helsingin kaupungin tietokeskus. Asenne- Nguyen, V. L. & Edmonson, J. A. (1998). Tones muutokset 1987–2007. http://www.hel.fi/ and voice quality in modern northern Vietna- hel2/Tietokeskus/julkaisut/pdf/09_02_19_ mese: Instrumental case studies. – Mon-Khmer Tutkimus_Jaakkola.pdf Studies 28 s. 1–18. http://sealang.net/archives/ Karlsson, F. (1983) Suomen kielen äänne- ja muo- mks/pdf/28:1-18.pdf torakenne. Juva: WSOY. Nikonen, M. (2013). Kysymysten prosodiaa ja syn- Kielitoimiston sanakirja (2016). http://www.kie- taksia: Thainkielisten suomenoppijoiden kysyvät litoimistonsanakirja.fi/ konstruktiot keskustelussa. Pro gradu. Helsingin Laver, J. (1994). Principles of phonetics. Cambrid- yliopisto: Humanistinen tiedekunta, suomen ge: University Press. kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten Lee, W–S. & Zee, E. (2003). Standard Chinese. kielten ja kirjallisuuksien laitos. http://urn.fi/ Journal of International Phonetic Association, URN:NBN:fi-fe201301281669 33, 109–112. Orwin, Martin (1995). Colloquial Somali. New Lehtonen, J. (1970). Aspects of Quantity in Stan- York: Routledge. dard Finnish. Studia Philologica Jyväskyläensia ProoF-korpus. Maahanmuuttajien suomen kielen VI. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. ääntäminen, versio 1.0 [puhekorpus]. Saatavis- Lennes, M. (tulossa). Phonetic correlates of word sa: http://urn.fi/urn:nbn:fi:lb-20140730130. frequency in spoken everyday Finnish. Väitöskir- Ramos, T. V. & Resty, M. (1990). Modern Tagalog. ja. Helsinki: Helsingin yliopisto, käyttäytymis- Honolulu: University of Hawaii Press. tieteiden laitos. Aikuisten maahanmuuttajien suomen ääntämisestä 95
Routarinne S. (2003) Tytöt äänessä: parenteesit Tiermas, A. (2008). Vokaalien kvantiteettiopposi- ja nouseva sävelkulku kertojien vuorovaikutus- tion omaksuminen kielenopiskelun alkuvaiheessa. keinoina. Helsinki:Suomalaisen Kirjallisuuden Pro gradu- tutkielma. Helsingin yliopiston suo- Seura. men kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos. Saeed, J.(1999). Somali. Amsterdam: John Toivola, M. (2000). Suomen monoftongien ja dif- Benjamins. tongien havaitseminen vieraskielisillä kielenoppi- Suomi, K., Toivanen, J. & Ylitalo, R. (2008). Finn- joilla. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin ish sound structure. Phonetics, phonology, phono- yliopisto, puhetieteiden laitos. tactics and prosody. Oulu: University of Oulu. Toivola, M. (2011). Vieraan aksentin arviointi ja http://herkules.oulu.fi/isbn9789514289842/ mittaaminen suomessa. Puhetieteellisiä tutki- isbn9789514289842.pdf muksia 57/2011. Helsinki: Helsingin yliopisto, Thellwall, R. (1990). Illustrations of the IPA. Jour- käyttäytymistieteiden laitos. nal of International Phonetic Association, 20 (2), Wals online ks. Dryer & Haspelmath (toim.) 37 –41. (2011). Tilastokeskus. (2015). Väestörakenne. http:// www.stat.fi/til/vaerak/ 96 Eija Aho, Minnaleena Toivola, Fred Karlsson, Mietta Lennes
PRONOUNCIATION OF FINNISH BY IMMIGRANTS IN FINLAND Eija Aho, University of Helsinki Minnaleena Toivola, University of Helsinki Fred Karlsson, University of Helsinki Mietta Lennes, University of Helsinki
The aim of this preliminary study is to reveal the most typical pronunciation difficulties in Finnish as a second language as displayed by adult immigrants. A large corpus of read-aloud and spontaneous speech was recorded from 72 speakers of L2 Finnish. They represented ten different mother tongues (L1). Comparable material was also collected from 23 native Finns. The corpus was transcribed and richly annotated with the Praat program, including the segmental phonetic transcriptions of specific target words. In this preliminary study pronunciation deviations in Finnish of seven different L1 speakers are reported. The L1's are: Arabic, Chinese, Russian, Somali, Tagalog, Thai, and Vietnamese. Three researchers listened to the recorded samples and categorized their findings, first independently and then in mutual collaboration. It was established that the first language may affect the pronunciation of L2 Finnish in various ways, although large individual differences were also found. In general, Finnish consonants appeared to be easy to pronounce, the most difficult ones being /ŋ/ and the allophones of /h/. The most infrequent vowels and especially the opening diphthongs tended to cause problems. For most learners, it was difficult to correctly produce the segmental duration differences that should reflect the Finnish phonemic quantity opposition. In particular, the /long/ consonants were often shortened. Many problems were related to the independence of stress and phonological quantity in Finnish, especially the pronunciation of /long/ vowels in unstressed positions. Correspondingly, short vowels in word-initial position were difficult to pronounce as stressed without increasing their phonetic duration. The L2 pronunciation deviations may not always be connected to particular sounds or syllables but to more global phonetic features. For instance, an altogether tense voice quality was typical of many speakers of tone languages. It is important to be aware of the varying effects of the learners' mother tongues when planning their Finnish classes and pronunciation training.
Keywords: immigrants, L2 Finnish, pronunciation, pronunciation training