DOCSLIB.ORG

Read Ebook {PDF EPUB} Silja De Dienstmaagd by Frans Emil Sillanpaa

Total Page：16

File Type：pdf, Size：1020Kb

Download full-text PDF Read full-text
Read Ebook {PDF EPUB} Silja De Dienstmaagd by Frans Emil Sillanpaa Read Ebook {PDF EPUB} Silja de dienstmaagd by Frans Emil Sillanpää Silja de dienstmaagd by Frans Emil Sillanpää. by birthday from the calendar. TimeSearch for Books and Writers by Bamber Gascoigne. This is an archive of a dead website. The original website was published by Petri Liukkonen under Creative Commons BY-ND-NC 1.0 Finland and reproduced here under those terms for non-commercial use. All pages are unmodified as they originally appeared; some links and images may no longer function. A .zip of the website is also available. Frans Emil Sillanpää (1888-1964) Finnish writer, who was awarded the Nobel Prize for Literature in 1939. Sillanpää saw human beings as a small but integral part of the universe. Influenced by the German scientist Ernst Haeckel and Wilhelm Ostwald, and their theories about the unity of all nature in terms of physical laws, Sillanpää portrayed rural people living united with the land and dependent on the energy of the sun, the source of all life. Although Sillanpää based his work on knowledge of evolution theory and genetics, his picture of the agrarian society was rather idealized. Frans Emil Sillanpää was born into a peasant family in Hämeenkyrö, at Myllykolu Croft in Kierikkala Village in southwest Finland. His father, Frans Henrik Koskinen, was an impoverished day-laborer. Loviisa Vilhelmina Mäkelä, his mother, was a servant, who returned to home to give birth to an illegitimate child. She married Frans Henrik at the age of 34. Although poor, the family saved money to send Sillanpää to Tampere grammar school. Sillanpää lived in the working-class Amuri district and later moved to the home of his benefactor, the manufacturer Henrik Liljeroos. "Ei minua siis ahdista köyhyys aikä kallis aika, joten voitte minun suhteeni olla huoletta," he wrote home (I'm not haunted by poverty and these times do not depress me, you don't have to worry about me.) At school, Sillanpää was a good student and Liljeroos helped him to enter the University of Helsinki in 1908 to study medicine. Through a fellow student, Heikki Järnefelt, his acquaintances included the painter Eero Järnefelt. He also moved in the cultural circles of Jean Sibelius, Juhani Aho, and Pekka Halonen. During these years Sillanpää learned to drink heavily. He adopted the ideas of the so-called Young Finland movement, which was essentially nationalistic, romantic, and anti-Swedish. At that time, Finland was part of Russia but Swedish-speaking classes had still influence in cultural matters and Finno-Swedish literature had dominated before the times of Aleksis Kivi (1834-72). However, Sillanpää spoke Swedish and admired the work of August Strindberg. He was deeply affected by the biological theories of Ernst Haeckel, the symbolist poet Maurice Maeterlinck, and the writings of the Norwegian Knut Hamsun. He once said, that "my life has been an impossible collection of disconnected whims, and now I live by seeing sights � other people pay for being able to see them conveniently under my guidance." Later Sillanpää read the works of Osvald Spengler, especially his Decline of the West , and embraced Spengler's idea that the civilizations have life cycles like plants. Tolstoy's ideas became important to him through the influence of Arvid Järnfelt. In 1913 Sillanpää withdrew from the university and returned to home to Töllinmäki, devoting himself to farming and writing. In 1914 he traveled in Sweden and Denmark and wrote articles for the newspaper Uusi Suometar . For a time he even planned to become a journalist. Sillanpää's first novel, Elämä ja aurinko (1916, Life and Sun) was a triangle drama, in which a young man, Elias, loves two different girls, Olga and Lyyli, throughout a single summer. Like in the novels of D.H. Lawrence, love and sex are the driving forces of nature and human activity, but compared to the English novelist, Sillanpää's love scenes were more discreet and romantic. At the background of the story was the war raging on the Continent, but the young characters enjoy their summer. The novel was a critical success. O.A Kallio from the newspaper Aamulehti compared it to Aleksis Kivi's novel Seitsemän veljestä , but Mikko W. Erich from Turun Sanomat saw that the book came close to pornography. Life and Sun was followed next year by Ihmislapsia elämän saatossa (Children of Mankind in the Procession of Life), a collection of short stories, in which the central character is a student of modest origin. The work was actually was composed some years earlier. In 1916 he married Sigrid Maria Salomäki, an 18-year old domestic servant; they had eight children. They had met in 1914 and at the time of the marriage she was already pregnant. The outbreak of Finland's civil war, and its horrors, formed the basis for Sillanpää's first important work, Hurskas kurjuus (1919, Meek Heritage). It reflected the writer's ambivalent views about the Finnish Civil War � Sillanpää had supported General Mannerheim's German-backed White Army, but saw that the victory had caused bloody consequences. The novel depicted the fate of a poor sharecropper, Juha Toivola, who is executed by the representantives of the victorious Whites for a murder he did not commit. Sillanpää refused to take sides and to glorify the war. "Even the dead arise and wonder why they have been buried like this, in separate graves, for they cannot possibly remember what that was supposed to mean." Readers are made to identify with the protagonist, a miserable character. Sillanpää's attacks on the reprisals of the Whites were removed from the novel. These part were first published in the leftist newspaper Kansan Tahto in 1929 and later, after World War II, in another magazines. "Minua tympäisee se jatkuva naivi jankutus, että vielä julmempia punaiset olivat. Mitä se tähän kuuluu? Tässähän on eurooppalainen valtio harjoittamassa laillista kylmää oikeutta rikollisia kohtaan eikä tiemmä ottamassa osviittaa huligaanikoplien menettelytavoista." (from a letter, in F.E. Sillanpää vuosina 1888-1923 by Panu Rajala, 1983) Among the few critics, who praised the book, was Juhani Aho. Meek Heritage was translated into Swedish and Sillanpää's name was mentioned in Nobel candidate speculations. After the war Sillanpää participated in the activities of the General Mannerheim League for Child Welfare, founded to take care of the orphans left from the conflict. In the 1920s Sillanpää published several short story collections, among them Hiltu ja Ragnar (1923), which arose moral indignation due to its sexual subject matter � a love story between a young man from a well-to-do family and a servant girl. Ragnar seduces Hiltu, the daughter of Juha Toivola. Hiltu's ignorance and fear of being left alone drives her into suicide. The Villa Saavutus (achievement), which Sillanpää built in Hämeenkyrö, and growing family, kept him in debt. By 1923, he himself had four children. His publisher, WSOY at that time, offered him a regular income as a publishing clerk, but the author's financial and mental crisis drove him to the brink of suicide. Sillanpää moved to Helsinki with his family, and started to write his first novel in ten years. He also changed in 1929 his publisher from WSOY to Otava. International fame Sillanpää gained in 1931, when Nuorena nukkunut (The Maid Silja/Fallen Asleep While Young) was translated into English, and was published in the United States and in the United Kingdom. The Dutch and Italian critics predicted a Nobel Prize for Sillanpää. The story depicts the loss of a farm and the extinction of a family, culminating in the death of the farmer's daughter, Silja Salmelus. After losing her home, she is forced to take work as a servant girl. Silja's sexual intercourse with Armas, her beloved, is the turning point of the story. Armas leaves her, and she dies of tuberculosis at the height of a sunny summer. Miehen tie (1932, The Way of a Man) was a story of an ideal hero, Paavo Ahrola, who goes through a period of youthful quests and mistakes. In the end, after spending his time on the way of a bum, he marries Alma, the woman he desired; they were actually predestinated to each other. Paavo's drinking was censored in the German translation � it did not fit in the ideal portrait of an Aryan peasant. In 1934 appeared Sillanpää's most important work, Ihmiset suviyössä (People in the Summer Night), about a group of people, whose lives and fates are connected on a summer weekend. In the little book the narrator presents the many happenings � new life is born, old life dies, man is slain in his prime, and the murdered man's wife continues her life. "There is almost no summer night in the north; only a lingering evening, darkening slightly as it lingers, but even this darkening has its ineffable clarity. It is the approaching presentiment of the summer morning. When the music of late evening has sunk to a violet, dusky pianissimo, so delicate that it lenghtens into a brief rest, then the first violin awakens with a soft, high cadence in which the cello soon joins, and this inwardly perceived tone picture is supported outwardly by a thousand-tongued accompaniment twittering from a myriad of branches and from the heights of the air. It is already morning, yet a moment ago it was still evening." (from People in the Summer Night , translated by Alan Blair) Sillanpää's intellectual and emotional crisis deepened in 1939 with the outbreak of World War II. He had become a voice of cultural liberalism and was mocked by the right-wing activist circles and viewed with suspicion by leftist intellectuals.
Load more

Recommended publications
  • Scaramouche and the Commedia Dell'arte
    Scaramouche Sibelius’s horror story Eija Kurki © Finnish National Opera and Ballet archives / Tenhovaara Scaramouche. Ballet in 3 scenes; libr. Paul [!] Knudsen; mus. Sibelius; ch. Emilie Walbom. Prod. 12 May 1922, Royal Dan. B., CopenhaGen. The b. tells of a demonic fiddler who seduces an aristocratic lady; afterwards she sees no alternative to killinG him, but she is so haunted by his melody that she dances herself to death. Sibelius composed this, his only b. score, in 1913. Later versions by Lemanis in Riga (1936), R. HiGhtower for de Cuevas B. (1951), and Irja Koskkinen [!] in Helsinki (1955). This is the description of Sibelius’s Scaramouche, Op. 71, in The Concise Oxford Dictionary of Ballet. Initially, however, Sibelius’s Scaramouche was not a ballet but a pantomime. It was completed in 1913, to a Danish text of the same name by Poul Knudsen, with the subtitle ‘Tragic Pantomime’. The title of the work refers to Italian theatre, to the commedia dell’arte Scaramuccia character. Although the title of the work is Scaramouche, its main character is the female dancing role Blondelaine. After Scaramouche was completed, it was then more or less forgotten until it was published five years later, whereupon plans for a performance were constantly being made until it was eventually premièred in 1922. Performances of Scaramouche have 1 attracted little attention, and also Sibelius’s music has remained unknown. It did not become more widely known until the 1990s, when the first full-length recording of this remarkable composition – lasting more than an hour – appeared. Previous research There is very little previous research on Sibelius’s Scaramouche.
    [Show full text]
  • Helsinki in Early Twentieth-Century Literature Urban Experiences in Finnish Prose Fiction 1890–1940
    lieven ameel Helsinki in Early Twentieth-Century Literature Urban Experiences in Finnish Prose Fiction 1890–1940 Studia Fennica Litteraria The Finnish Literature Society (SKS) was founded in 1831 and has, from the very beginning, engaged in publishing operations. It nowadays publishes literature in the fields of ethnology and folkloristics, linguistics, literary research and cultural history. The first volume of the Studia Fennica series appeared in 1933. Since 1992, the series has been divided into three thematic subseries: Ethnologica, Folkloristica and Linguistica. Two additional subseries were formed in 2002, Historica and Litteraria. The subseries Anthropologica was formed in 2007. In addition to its publishing activities, the Finnish Literature Society maintains research activities and infrastructures, an archive containing folklore and literary collections, a research library and promotes Finnish literature abroad. Studia fennica editorial board Pasi Ihalainen, Professor, University of Jyväskylä, Finland Timo Kaartinen, Title of Docent, Lecturer, University of Helsinki, Finland Taru Nordlund, Title of Docent, Lecturer, University of Helsinki, Finland Riikka Rossi, Title of Docent, Researcher, University of Helsinki, Finland Katriina Siivonen, Substitute Professor, University of Helsinki, Finland Lotte Tarkka, Professor, University of Helsinki, Finland Tuomas M. S. Lehtonen, Secretary General, Dr. Phil., Finnish Literature Society, Finland Tero Norkola, Publishing Director, Finnish Literature Society Maija Hakala, Secretary of the Board, Finnish Literature Society, Finland Editorial Office SKS P.O. Box 259 FI-00171 Helsinki www.finlit.fi Lieven Ameel Helsinki in Early Twentieth- Century Literature Urban Experiences in Finnish Prose Fiction 1890–1940 Finnish Literature Society · SKS · Helsinki Studia Fennica Litteraria 8 The publication has undergone a peer review. The open access publication of this volume has received part funding via a Jane and Aatos Erkko Foundation grant.
    [Show full text]
  • Discoursing Finnish Rock. Articulations of Identities in the Saimaa-Ilmiö Rock Documentary Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2010, 229 P
    JYVÄSKYLÄ STUDIES IN HUMANITIES 140 Terhi Skaniakos Discoursing Finnish Rock Articulations of Identities in the Saimaa-ilmiö Rock Documentary JYVÄSKYLÄ STUDIES IN HUMANITIES 140 Terhi Skaniakos Discoursing Finnish Rock Articulations of Identities in the Saimaa-ilmiö Rock Documentary Esitetään Jyväskylän yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi yliopiston vanhassa juhlasalissa S210 toukokuun 14. päivänä 2010 kello 12. Academic dissertation to be publicly discussed, by permission of the Faculty of Humanities of the University of Jyväskylä, in Auditorium S210, on May 14, 2010 at 12 o'clock noon. UNIVERSITY OF JYVÄSKYLÄ JYVÄSKYLÄ 2010 Discoursing Finnish Rock Articulations of Identities in the Saimaa-ilmiö Rock Documentary JYVÄSKYLÄ STUDIES IN HUMANITIES 140 Terhi Skaniakos Discoursing Finnish Rock Articulations of Identities in the Saimaa-ilmiö Rock Documentary UNIVERSITY OF JYVÄSKYLÄ JYVÄSKYLÄ 2010 Editor Erkki Vainikkala Department of Art and Culture Studies, University of Jyväskylä Pekka Olsbo Publishing Unit, University Library of Jyväskylä Jyväskylä Studies in Humanities Editorial Board Editor in Chief Heikki Hanka, Department of Art and Culture Studies, University of Jyväskylä Petri Karonen, Department of History and Ethnology, University of Jyväskylä Paula Kalaja, Department of Languages, University of Jyväskylä Petri Toiviainen, Department of Music, University of Jyväskylä Tarja Nikula, Centre for Applied Language Studies, University of Jyväskylä Raimo Salokangas, Department of Communication, University of Jyväskylä Cover picture by Marika Tamminen, Museum Centre Vapriikki collections URN:ISBN:978-951-39-3887-1 ISBN 978-951-39-3887-1 (PDF) ISBN 978-951-39-3877-2 (nid.) ISSN 1459-4331 Copyright © 2010 , by University of Jyväskylä Jyväskylä University Printing House, Jyväskylä 2010 ABSTRACT Skaniakos, Terhi Discoursing Finnish Rock.
    [Show full text]
  • This Is a Self-Archived Version of an Original Article. This Version May Differ from the Original in Pagination and Typographic Details
    This is a self-archived version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. Author(s): Juntti, Eira Title: The student as a representation of masculinity in nineteenth-century Finnish literature Year: 2017 Version: Accepted version (Final draft) Copyright: © 2018 by the Board of Trustees of the University of Illinois Rights: In Copyright Rights url: http://rightsstatements.org/page/InC/1.0/?language=en Please cite the original version: Juntti, E. (2017). The student as a representation of masculinity in nineteenth-century Finnish literature. Scandinavian Studies, 89(3), 301-325. https://doi.org/10.5406/scanstud.89.3.0301 The Student as a Representation of Masculinity in Nineteenth Century Finnish Literature Eira Hannele Juntti The student (ylioppilas in Finnish) was a central image of masculinity in Finnish culture in the nineteenth century. At that time, the young, male student was a ubiquitous character in Finnish culture and literature and students were the protagonists of many novels, particularly at the end of the century. But as a literary motif, they had already appeared in the early part of the century (Lappalainen 1999b, 51). In this article, I analyze the image of the student as a representation of masculinity. The image of the student has attracted the attention of literary scholars interested in its representation in different literary trends: how it metamorphosed from an idealized figure in national romanticism in the early and mid-nineteenth century to a decadent philanderer in realist literature in the late nineteenth century (Molarius 1996, 2000, xvi– ii; also Lyytikäinen 1997).
    [Show full text]
  • Los Premios Nobel De Química
    Los premios Nobel de Química MATERIAL RECOPILADO POR: DULCE MARÍA DE ANDRÉS CABRERIZO Los premios Nobel de Química El campo de la Química que más premios ha recibido es el de la Quí- mica Orgánica. Frederick Sanger es el único laurea- do que ganó el premio en dos oca- siones, en 1958 y 1980. Otros dos también ganaron premios Nobel en otros campos: Marie Curie (física en El Premio Nobel de Química es entregado anual- 1903, química en 1911) y Linus Carl mente por la Academia Sueca a científicos que so- bresalen por sus contribuciones en el campo de la Pauling (química en 1954, paz en Física. 1962). Seis mujeres han ganado el Es uno de los cinco premios Nobel establecidos en premio: Marie Curie, Irène Joliot- el testamento de Alfred Nobel, en 1895, y que son dados a todos aquellos individuos que realizan Curie (1935), Dorothy Crowfoot Ho- contribuciones notables en la Química, la Física, la dgkin (1964), Ada Yonath (2009) y Literatura, la Paz y la Fisiología o Medicina. Emmanuelle Charpentier y Jennifer Según el testamento de Nobel, este reconocimien- to es administrado directamente por la Fundación Doudna (2020) Nobel y concedido por un comité conformado por Ha habido ocho años en los que no cinco miembros que son elegidos por la Real Aca- demia Sueca de las Ciencias. se entregó el premio Nobel de Quí- El primer Premio Nobel de Química fue otorgado mica, en algunas ocasiones por de- en 1901 al holandés Jacobus Henricus van't Hoff. clararse desierto y en otras por la Cada destinatario recibe una medalla, un diploma y situación de guerra mundial y el exi- un premio económico que ha variado a lo largo de los años.
    [Show full text]
  • Tarja Lappalainen
    1 KIRJOITTAMISEN JA RAKKAUDEN PALOA Juhani Aho sekä Elisabet Järnefeltin ja Minna Canthin kirjalliset salongit Jyväskylän yliopisto Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos Kirjoittamisen maisteriopinnot Pro gradu -tutkielma Syksy 2012 Tarja Lappalainen 2 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Tiedekunta Humanistinen tiedekunta Laitos Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos Tekijä Tarja Lappalainen Työn nimi KIRJOITTAMISEN JA RAKKAUDEN PALOA Juhani Aho sekä Elisabet Järnefeltin ja Minna Canthin kirjalliset salongit Oppiaine Kirjoittaminen Työn laji Pro gradu -tutkielma Aika Syksy 2012 Sivumäärä 210 TIIVISTELMÄ Tutkimukseni käsittelee Juhani Ahoa sekä Elisabet Järnefeltin ja Minna Canthin kirjallisia salonkeja. Tutkimuksessani kirjallisella instituutiolla ja kirjallisen elämän kuvaamisella on keskeinen rooli ja teoreettisesti se pohjautuu kirjallisuussosiologiaan. Tutkimukseni kuuluu kirjoittamisen historian tutkimuksiin. Tutkimuksessa kuvaan kirjallista elämää ja siihen liittyvien keskeisten henkilöiden, kirjailija Juhani Ahon, Elisabet ja Aleksander Järnefeltin sekä kirjailija Minna Canthin välisiä suhteita ja heidän elämäänsä hyvinkin tarkasti, ulkopuolisesta näyttäen jopa hivenen juoruilunomaisesti. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kirjallisuussosiologian juuret ulottuvat Suomessa vahvasti 1800-luvulle. Suomalaisen kirjallisuussosiologian historiassa on vielä paljon tutkittavaa ja annettavaa suomalaiselle kirjallisuusinstituutiolle. Madame de Staëlia (1766–1817) kirjailijaa ja salonginpitäjää on kutsuttu sosiologisen kirjallisuuskäsityksen
    [Show full text]
  • Taiteilijasuvun Vuosisata
    PETER VON BAGHIN DOKUMENTTIELOKUVA ÄÄN TAIDEMUSEO ÄÄN P EN V LASTUJA AT LUODOLLA, JÄR LUODOLLA, AT J TAITEILIJASUVUN VUOSISATA SPÅNOR – EN KONSTNÄRSSLÄKTS ÅRHUNDRADE SPLINTERS – A CENTURY OF AN ARTISTIC FAMILY OLDan-BrofeldT: PO OLDan-BrofeldT: S VENNY VENNY OSKI K GRAFIIKKA: JARI JARI GRAFIIKKA: KÄSIKIRJOITUS JA OHJAUS / SCRIPT & DIRECTOR PETER VON BAGH, LEIKKAUS / EDITING PETTERI EvILAMPI, ÄÄNISUUNNITTELU / SOUND DESIGN MARTTI TURUNEN, ARKISTOTOIMITTAJA / RESEARCHER ANNA KORHONEN, ERIKOISASIANTUNTIJA / EXPERT JUSSI BROFELDT, LUKIJAT / NARRATORS ERJA MANTO, EERO SAARINEN, PETER VON BAGH, APULAISTUOTTAJA / ASSISTANT PRODUCER VENLA HELLSTEDT, RAHOITTAJAT / FINANCIERS SUOMEN ELOKUVASÄÄTIÖ / MIIA HAAVISTO, HELSINGIN KAUPUNGIN HALLINTOKESKUKSEN VIESTINTÄ / EERO WARONEN, HELSINGIN KAUPUNGIN KULTTUURIKESKUS / MARIANNA KAJANTIE, SVENSKA KULTURFONDEN, AHO & SOLDAN / JUSSI BROFELDT, YHTEISTYÖSSÄ / IN Co-oPERATION YLE / ERKKI ASTALA, TUOTANTO / PRODUCTION JOUKO AALTONEN / ILLUME OY LASTUJA – TAITELIJASUVUN SPLINTERS – A CENTURY OF VUOSISATA AN ARTISTIC FAMILY Dokumenttielokuva, 74 min. Documentary film, 74 min. Peter von Baghin kiehtova elokuva Peter von Bagh´s essay documentary kertoo monipuolisen taiteilijasuvun is the story of an artistic family Aho- kautta suomalaisen taiteen tarinan. Soldan­Brofeldt, whose influence SPÅNOR – EN KONSTNÄRS SLÄKTS Elokuvan päähenkilöitä ovat kir- has been important in Finnish art ÅRHUNDRADE jailija Juhani Aho, hänen vaimonsa throughout decades of the 20th cen- Dokumentärfilm, 74 min. taidemaalari Venny Soldan-Brofeldt, tury. The film is a collage of many seuraavaa sukupolvea edustavat Peter von Baghs essädokumentär är multi-faceted personalities enrich- elokuvantekijät Heikki Aho ja Björn en berättelse om Juhani Aho och den ing the lives of generations: Author Soldan sekä Heikin tytär, valoku- konstnärliga insats som vuxit fram Juhani Aho, with him and after him vaaja Claire Aho. i hans släkt och runt hans livsverk.
    [Show full text]
  • Liste Der Nobelpreisträger Für Chemie - Wikipedia 16.03.2006 13:25 Uhr
    Liste der Nobelpreisträger für Chemie - Wikipedia 16.03.2006 13:25 Uhr Liste der Nobelpreisträger für Chemie aus Wikipedia, der freien Enzyklopädie Diese Liste bietet eine chronologische Übersicht der Träger des Nobelpreises für Chemie mit der Begründung der Nobelkommitees. Eine alphabetische Übersicht bietet die Kategorie Nobelpreisträger für Chemie. 1901 bis 1910 · 1911 bis 1920 · 1921 bis 1930 · 1931 bis 1940 · 1941 bis 1950 · 1951 bis 1960 1961 bis 1970 · 1971 bis 1980 · 1981 bis 1990 · 1991 bis 2000 · 2001 bis 2010 1901-1910 1901 Jacobus Henricus van 't "als Anerkennung des außerordentlichen Verdienstes, das er sich durch die Hoff (NL) Entdeckung der Gesetze der chemischen Dynamik und des osmotischen Druckes in Lösungen erworben hat" 1902 Hermann Emil Fischer "als Anerkennung des außerordentlichen Verdienstes, das er sich durch (DE) seine synthetischen Arbeiten auf dem Gebiet der Zucker- und Puringruppen erworben hat" 1903 August Svante Arrhenius "als Anerkennung des außerordentlichen Verdienstes, das er sich durch (SE) seine Theorie über die elektrolytische Dissoziation um die Entwicklung der Chemie erworben hat" 1904 Sir William Ramsay (UK) "als Anerkennung des Verdienstes, das er sich durch die Entdeckung der indifferenten gasförmigen Grundstoffe in der Luft und die Bestimmung ihres Platzes im periodischen System erworben hat" 1905 Adolf von Baeyer (DE) "als Anerkennung des Verdienstes, das er sich um die Entwicklung der organischen Chemie und der chemischen Industrie durch seine Arbeiten über die organischen Farbstoffe und die
    [Show full text]
  • Suomalaisuuden Lähteillä P Tuusulanjärven Taiteilijayhteisö PB 2 Tuusulanjärvi-Ilmiö
    Suomalaisuuden lähteillä p Tuusulanjärven taiteilijayhteisö PB 2 Tuusulanjärvi-ilmiö Tuusulanjärvi on vetänyt taiteilijoita puoleensa jo toista sataa vuotta. Ensimmäisiä näiden maisemien ihailijoita oli Aleksis Kivi ja pian hänen jälkeensä järven rantaan syntyi ainutlaatuinen taiteilijayhteisö, joka hakee vertaistaan jopa kansainvälisesti. Yhteisön merkitys suomalaisuudelle ja sen synnylle oli merkittävä. Se mitä poliitikot laativat pykä- lin, tehtiin taiteilijayhteisössä sanoin, sävelin ja kuvin. Näi- den taiteilijoiden jalanjäljet on tallennettu tähän vihkoon kaikkien seurattaviksi. Polku johdattaa sinut sadan vuoden taakse paikkoihin, joissa moni meille itsestään selvä sävel tai kuva on syntynyt. Samalla se kertoo tarinoita niistä, jotka kulkivat heidän jäljessään muodostaen katkeamatto- man perinteen aina näihin päiviin asti. Etukansi: Eero Järnefelt, Kukkivaa kesää, 1918, öljy. Kuva: Järvenpään taidemuseo / Matias Uusikylä Sisäkansi: Pekka Halonen, Saunaranta, 1916, öljy. Kuva Tuusulan museo / Matti Ruotsalainen Takakansi: Pekka Halonen, Talvipäivä, 1910, öljy. Kuva Tuusulan museo 2 1 2 Suomalaisuuden luojat Tuusulanjärven taiteilijayhteisö Kahvihetki Halosenniemen puutarhassa noin vuonna 1915. Henkilöt vasemmalta Venny Soldan-Brofeldt, professori Otto Manninen, Olli (Olga) Ehrnström , Pekka Halonen ja Maija Halonen. 2 3 Etualalla Halosten lapsista Marja ja Sakari. Kuva: Tuusulan museo Albert Gebhard, Aleksis Kivi, akvarelli paperille. Kuva: Tuusulan museo / Matti Ruotsalainen 1. Aleksis Kiven kuolinmökki Aleksis Kiven veli, räätäli
    [Show full text]
  • Hollywood.Pdf
    HOLLYWOOD TULEE SUOMEEN YHDYSVALTALAISTEN ELOKUVIEN MAAHANTUONTI JA VASTAANOTTO KAKSIKYMMENTÄLUVUN SUOMESSA Jaakko Seppälä VÄITÖSKIRJA Esitetään Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi auditoriumissa XIV torstaina 7. kesäkuuta 2012 kello 12. ISBN 978-952-10-8042-5 (nid.) ISBN 978-952-10-8043-2 (PDF) Helsingin yliopisto Unigrafia Helsinki 2012 SISÄLLYSLUETTELO KIITOKSET 4 JOHDANTO 5 HOLLYWOOD JA MAAILMAN ELOKUVAMARKKINAT 6 TUTKIMUSKOHDE JA -KYSYMYKSET 12 TUTKIMUKSEN VIITEKEHYKSET 15 TUTKIMUKSEN LÄHDEAINEISTO 22 HOLLYWOOD-ELOKUVIEN MAAHANTUONTIMÄÄRÄT 1918–1929 25 ELOKUVA JA KANSAINVÄLISYYS 25 ELOKUVAKARTOITUKSEN LAATIMISEN HAASTEISTA 28 AMERIKKALAISTUVA ELOKUVATARJONTA 33 AMERIKKALAISTUMISEN PARTAALLA (1918–1922) 45 ENSILUOKKAISIA JA TAVANOMAISIA HOLLYWOOD-ELOKUVIA 45 SARJAELOKUVAT SAAVAT KATSOJAT KOUKKUUN 59 AMERIKKALAISEN HUUMORIN TUOTTEET 75 ELOKUVAYHTIÖT JA TIETYNLAINEN TUOTANTO 101 HARVASSA OVAT MERKITTÄVÄT AMERIKKALAISET OHJAAJAT 109 TÄHTIKUUME VIRIÄÄ SUOMESSA 120 HOLLYWOOD-ELOKUVAT ALEMPANA TOISENA 139 KESKUSTELU SUOMALAISESTA KANSALLISESTA ELOKUVASTA 147 HOLLYWOODIN ARVOSTUS KOHOAA (1923–1926) 160 HOLLYWOODIN VOITTOKULKU 160 ”ELÄMME REKLAAMIN AIKAA” 166 VÄKIVALTAA JA MUUTA JOUTAVAA AJANVIETETTÄ 173 SALONKIELOKUVAT JA KULUTUKSEN LOISTE 184 YHDYSVALTALAISET SUURELOKUVAT ELI ”NÄYTÄNTÖKAUDEN TAPAUKSET” 194 CHARLES CHAPLININ PERILLISET 209 TÄHTIBUUMIT JA TÄHTEYDEN KIROT 223 ”AMERIKKALAINEN MUSTEKALA” 239 SUOMALAINEN ELOKUVA JA KANSAINVÄLISYYDEN ONGELMA 247 VIHA-RAKKAUS-SUHDE VAKIINTUU
    [Show full text]
  • Anouk Aimée, “Singulière Et Irremplaçable”
    Le magazine de l’association du Festival International du Film de La Rochelle www.festival-larochelle.org Juin 2012 Ce magazine vous est offert par l’association du Festival International du Film de La Rochelle éditorial 3 HAUTE FIDÉLITÉ 40 ans... Le Festival, c’est une belle histoire qui ne pourrait se passer nulle part ailleurs qu’à La Rochelle! Voilà 40 ans qu’il garde la fraîcheur de ses premières aventures. Les vents contraires, parfois les contraintes économiques, les nouvelles donnes techniques, comme l’invasion du numérique, n’ont pas entamé son insaisissable particularité. C’est une histoire qui a porté l’équipe de Prune Engler et de Sylvie Pras à la barre de cette grande fête du cinéma. Elles ont choisi un cap, celui de l’indépendance et de la transmission. Le Festival, c’est aussi une histoire d’engagement et de passion, que nous partageons avec tous nos partenaires. Leur soutien est primordial, surtout quand la Culture est la grande oubliée de certains débats. C’est une histoire avec vous, rochelais et festivaliers... Vos témoignages dans ce numéro en sont un bel exemple. Cette édition nous emportera encore vers des horizons lointains, en accueillant des réalisateurs, pour certains interdits ou encore peu connus, qui deviendront peut-être un jour, comme Nanni Moretti, Président du jury d’un autre Festival… Les festivaliers ne s’y trompent pas quand ils viennent des quatre coins de France, Dunkerque, Marseille, Colmar ou Brest, pour découvrir le dernier fi lm en avant-première de Michael Haneke, rencontrer Roman Polanski, découvrir l’œuvre photographique de Nuri Bilge Ceylan, ou simplement s’imprégner d’images venues d’ailleurs, du Tibet, du Portugal ou de l’Orient.
    [Show full text]
  • Ma Chère Petite Aïno». the Role of a Paris
    УДК 78.03 «Ma chère petite Aïno». The Role of a Paris Conservatoire Singing Professor as Architect of an Opera Singer’s Career, as Seen through Letters of Edmond Duvernoy and Aïno Ackté Helena Tyrväinen (Helsinki) «Моя милая Айно». Роль профессора пения Парижской консерватории в создании карьеры оперной певицы (по материалам переписки Эдмона Дювернуа и Айно Акте) Хелена Тюрвяйнен (Хельсинки) Аннотация. Собрание рукописей оперной певицы Айны Акте-Яландер (Aino /Aïno Ackté-Jalander; 1876– 1944) в Национальной библиотеке Финляндии (Хель- синки) содержит одну из самых обширных и интерна- ционально ориентированных эпистолярных коллекций в архивах финских музыкантов- профессионалов. Кол- лекция не только проливает свет на солидную между- народную репутацию талантливой представитель- ницы Великого княжества Финляндского в поздний период истории Российской империи, но и свидетель- ствует о динамичном процессе интернационализации финской музыкальной жизни. В настоящей статье рассматриваются этапы про- фессионального становления певицы в связи с дина- мичным, постоянно менявшимся полем воздействия существовавших одновременно культурных столиц. Основу публикации составляют 117 писем, почтовых открыток, записок, которые преподаватель по классу пения Эдмон Дювернуа (1844–1927) писал Айно Акте в течение тридцати лет. Письма Дювернуа дают пред- ставление о карьерной стратегии оперной певицы прежде всего в Париже; раскрывают вопросы взаи- модействия Парижской оперы с другими оперными театрами того времени, в частности Метрополитен- 226 опера Нью-Йорка. Письма же самой Акте к Дювернуа неизвестны. Представленная переписка свидетельствует о ключе- вой роли преподавателя вокала в Париже как учителя пения, репетитора, опекуна и посредника между уча- щимся и оперным учреждением на протяжении всей профессиональной жизни певца. Учитель договари- вался с оперными режиссерами об ангажементах, ко- торые давали бывшему ученику роли, подходившие ему по типу.
    [Show full text]