Tehdään Elementeistä Suomalaisen Betonielementtirakentamisen Historia

Tehdään elementeistä Suomalaisen betonielementtirakentamisen historia

SBK-säätiö Tehdään elementeistä Tehdään elementeistä Suomalaisen betonielementtirakentamisen historia Tehdään elementeistä Suomalaisen betonielementtirakentamisen historia

SBK-säätiö Kannen kuva: Temppeliaukion kirkko, Helsingin suosituimpia nähtävyyksiä. Kirkon vuosittainen kävijämäärä on noin puoli miljoonaa. Arkkitehdit Timo ja Tuomo Suomalainen.

Tehdään elementeistä. Arkkitehti Tuomo Suomalaisen kertomaa: Taivallahden seurakunnan kirkon arkkitehtuurikilpailuun valmistauduttaessa vuonna 1960 neuvoteltiin suunnitelman rakenteista diplomi-insinööri Paavo Simulan kanssa. Katon palkiston rakennustapaa pohdittaessa Simula ehdotti: ”Tehdään elementeistä – Janhunen tekee elementit”. Elementit toimitti vuonna 1968 ins.tsto Esijännitystekniikka Henri Janhunen Ky.

Teksti: Yki Hytönen ja Matti Seppänen Kuvatoimitus: Petri Janhunen, Kari Laukkanen ja Matti Seppänen Ulkoasu & taitto sekä repro & kuvankäsittely: Peter Sandberg Paino: Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2009

ISBN 978-952-92-5772-0 5

Sisältö

Alkusanat 7 Mitä on ”Sangen vaikeaa Saatteeksi 9 teollinen rakentaminen 46 mutta ei epätoivoista” 94 ”Sandwich” ja ”kirjahylly” 47 BES-tutkimus 96 Kohti täyselementtitaloja 50 1. Sileävalukerho 50 TEOLLISEN Haka etenee ketjuttamalla 54 Huippuvuodet 99 RAKENTAMISEN Kustannussäästöjä tavoitellen 55 Nousukausi 99 NOUSU 11 Sementtiteollisuus tulee mukaan 100 Elementtien BES-rakentaminen käynnistyy 104 Betonin esiinmarssi 13 läpimurto 58 Pitkälaatta valtaa markkinoita 106 Juuret sementissä 13 Elementtirakentamisen Lohja aloittaa Alku Suomessa 14 vuosikymmen 58 betonielementtiteollisuudessa 109 Betonin läpimurto 16 Elementit Elementtirakentaminen Sementti- ja sementtituotealat ja liikevaihtovero 58 ”hulluina vuosina” 110 järjestäytyvät 17 Uusi ala kokoaa rivinsä 60 Elementtirakentaminen SBK järjestäytyy 63 arvostelun kohteena 114 Elementtirakentamisen BES ja muut Katseet kohti hovisuunnittelijat 64 elementtijärjestelmät 118 elementtirakentamista 19 Cellit haastaa Tutkimustyön Sota ja jälleenrakennus 19 Rakennuselementin 66 merkitys kasvaa 121 ”Paljon, nopeasti, halpaa!” 20 Elementtiteollisuuden Tyyppihyväksyntä 123 Kevytbetonilla alkuun 23 uudet yrittäjät 67 Elementtitekniikka käyttöön Kilpailu Asuinrakentamisen toimitilarakentamisessa 126 esijännitystekniikasta 26 uusi suunta 70 Elementtivesitornit – Esijännitystekniikka 27 Aluerakentaminen 72 suomalainen erikoisuus 128 Perusta laajalle Asuntorakentaminen Näkymiä asuntotuotannolle 32 liukuhihnalle? 76 korkeasuhdanteen harjalta 131 Aatekilpailulla Taloja taikaiskusta 81 parempaan asumiseen 35 Sillat 82 Suuri suunnanmuutos 134 Kasvavan alan pulmia 85 Suomi kahden laman välissä 134 ”Viranomainen – Uhkakuvia 135 Kokeilujen kausi 38 lähin omainen” 87 Pientalot 137 Maa alkaa vaurastua 38 Elementtien Elementtejä Elementtirakentamisen standardointi alkaa 88 maatalouden tarpeisiin 141 suunnan määrittely 39 Tavoitteena laadunhallinta 89 Kohtalon kysymykset 142 Muotteja ja torninostureita 41 Ajatus avoimesta Pelko kilpailevista Paalut 44 järjestelmästä 91 materiaaleista 143 6

Ala kypsyy Liittorakennetekniikka Yritystoimintaa asemamaissa 260 toimialajärjestelyille 146 kehittyy 198 Itämeren piiristä kotimarkkinat 264 Sementtiteollisuus liikkeellä 150 Ahtautta välipohjien Keskittyminen rakenteissa 200 muuttaa näkymiä 153 Betoni muuttaa 3. Runko-BES 155 betonielementtiä 201 ALA Päin uhkakuvia 158 Kohti kestävää kehitystä 203 UUTEEN MUOTTIIN 269 Tietokoneet tulevat 161 Elinkaaritekniikan kehitys 206 Uusia ratkaisuja betonielementtituotantoon 164 Romahdus Elementtirakentamisen ja uusi nousu 271 kehitys arkkitehdin Kansantalous lamassa 271 2. näkemänä 208 Markkinat kutistuvat 272 UUSIA 1940-luku – Suomi Kahden suuren NÄKÖKULMIA sodan jälkeen 208 kamppailu päättyy 274 ELEMENTTIIN 171 1950-luku – betonielementti- Konkursseja ja selviytyjiä 279 rakentamisen alku 210 Rakennusmateriaalijärjestöt 1960-luku – kaupungistumisen ja hakeutuvat yhteistyöhön 281 Julkisivut teollistumisen vuosikymmen 214 Ratapölkyt 284 huomion kohteena 173 1970-luku – tuotantomäärien Laadunvalvonta Insinöörit, arkkitehdit vuosikymmen 221 järjestetään uudelleen 286 ja julkisivuelementit 173 1980-luku – määrästä laatuun 229 Standardit saavat Julkisivut 1990-luku – muutosten uuden merkityksen 290 kehitystyön kohteeksi 177 vuosikymmen 234 Taistelu markkinaosuuksista 292 Julkisivu-BES 179 2000-luku – Suomalainen Kaikki hyvin, vai oliko? 185 kehitys jatkuu? 239 elementtiteollisuus eurooppalaista yritystoimintaa 294

Tutkimustoiminta Maailman markkinoilla 243 murroksessa 190 Elementtirakentamisen Yhteenveto 297 Voimat vienti alkaa 243 kootaan tutkimuksessa 190 Ystävyys ja yhteistyö 245 Teollisen talonrakennuksen Kostamuksesta Siperiaan 248 Viitteet 305 teknologiaohjelma 192 Elementtejä Lähde- ja kirjallisuusluettelo 316 Betoniteollisuus Ruotsiin ja Norjaan 252 Kuvalähteet 322 ehtii ensin 196 Teknologiavienti 256 Liitteet 323 7

Alkusanat

Rakentamisessa näkyvät ihmiskunnan kulmasta. Elementtirakentamisen osuutta henkisen ja aineellisen kulttuurin jäljet. Se rakennusteollisuuden kansainvälistymisessä kertoo osaamisesta ja teknisistä innovaatiois- ei ole aikaisemmin esitetty kootussa muo- ta, joita on sovellettu kunkin aikakauden tar- dossa. peiden ja arvojen mukaan. Tämä tutkimuksen tavoitteena on ollut Teollisia tuotteita alkoi syntyä työmaiden tulkita teollisen rakentamisen yhteyksiä käyttöön 1800-luvun lopulla. Sementistä, kansantalouteen, kansainvälistymiseen, sorasta ja vedestä valettuja kappaleita – niin arkkitehtuurin virtauksiin ja teknologian sanottuja sementtituotteita – alettiin toimittaa kehittymiseen. Julkaisussa käsitellään myös valimoista noin sata vuotta sitten. Suomalai- tutkimus- ja suunnittelutoimintaa sekä kone- set valmistajat järjestäytyivät yhteiseen liittoon teknologiaa, joiden merkitys on ollut suuri vuonna 1929 eli 80 vuotta sitten. eri kehitysvaiheiden kannalta. Historia Suomalainen yhteiskunta ja elinkeino- käsittelee sekä kotimaista rakennustoi- rakenne ovat kehittyneet pitkin askelin eri- mintaa että tuote-, projekti- ja teknologia- tyisesti sotien jälkeen. Kehitystä ovat vauhdit- vientiä. Yritysten historiaa on kuvattu raja- taneen sekä globaalit muutosvoimat että tusti alan ja omistusrakenteiden murros- kansalliset pyrkimykset eri väestöryhmien vaiheissa. tarpeiden tyydyttämiseen ja hyvinvointiin. Osa teollisen rakentamisen uranuurtaja- Pohja talouden nousulle luotiin teollisen polvesta ei enää ole keskuudessamme. Yritys- tuotannon kasvun kautta. Samaan aikaan järjestelyjen seurauksena myös monet arkis- tapahtunut nopea kaupungistuminen edel- tot ovat kadonneet. Tämä on rajoittanut tutki- lytti tehokasta rakentamista, joka pystyttiin musaineiston kokoamista sekä asiasisällön toteuttamaan vain teollisin menetelmin, että valokuvien osalta. elementtituotannolla. Määrällisen kasvun Historian kirjoittamisesta on vastannut myötä asumisen väljyys ja tekninen varustelu- pääosin FM Yki Hytönen Oy Spiritus Histo- taso ovat kehittyneet tuntuvasti enemmän riae Ab:sta. Luvun ”Elementtirakentamisen kuin yleisesti on tiedostettu. Myös toimitila- kehitys arkkitehdin näkemänä” on kirjoittanut ja palvelurakentamisen kasvu on tapahtunut professori Matti Seppänen. elementtitekniikkaa hyödyntäen. Tutkimus on saanut arvoisensa painoasun Betonielementtirakentaminen on herättä- graafikko Peter Sandbergin taittotyön tulok- nyt ristiriitojakin ja siihen on kohdistunut sena. myös julkista kritiikkiä. Tämä on vaikuttanut Hanketta on johtanut historiatoimikunta, kehittävästi myöhempiin ratkaisuihin ja toi- johon ovat kuuluneet allekirjoittaneiden mintatapoihin. ohella DI Nikolai Danilotschkin, DI Erkki Teollistumisen vaiheista on julkaistu Inkinen, teollisuusneuvos Hannu Löytönen, suuri määrä yritys- ja järjestöhistoriikkeja, professori Asko Sarja ja FM Veijo Åberg. tutkielmia ja artikkeleita, jotka ovat käsitelleet Toimikunnan puolesta lausumme parhaim- asioita yleensä rajatun toimijapiirin näkö- mat kiitoksemme FM Yki Hytöselle perusteel- 8

lisesta syventymisestä tekniikkapitoisuudes- Erityiset kiitokset osoitamme Suomen saan poikkeavaan tutkimusaiheeseemme Rakennusinsinöörien Liitolle, joka rahallisen sekä professori Matti Seppäselle arvokkaan tuen lisäksi varasi käyttöömme erinomaiset arkkitehtuurin näkökulman tuomisesta kir- työskentelytilat neljääkymmentä kokoustam- jaamme. Kiitämme myös VTT:n asiakasjoh- me varten sekä Consolis Technologylle, jonka taja Pekka Pajakkalaa laajan tilastoaineiston assistentti Marianne Ilkanheimo näki run- tuottamisesta käyttöömme. Betoni-lehden saasti vaivaa tekstimateriaalin käsittelyssä ja päätoimittaja Maritta Koivistolta sekä DI jakelemisessa. Arto Suikalta saamamme monipuolinen tuki Kiitollisina otimme vastaan myös arvok- tutkimus- ja toimitustyön aikana on myös kaat kommentit, jotka saimme käsikirjoi- kiitoksin todettava. tuksen esilukijoilta DI Ahti Karalta, DI Olli Esitämme kiitoksemme myös työtä tuke- Koranderilta, DI Matti Loukolalta, DI Risto neille rahoittajille sekä kaikille haastatteluihin Pesoselta ja DI Rauno Vaulamolta. ja ryhmäkeskusteluihin osallistuneille, sekä Ja lopuksi kiitoksemme historiatoimi- kaikille jotka ovat auttaneet meitä kuvatoimi- kunnan jäsenille kolmen vuoden rakentavas- tustyössä. ta ja vuorovaikutteisesta yhteistyöstä.

Petri Janhunen Kari Laukkanen Puheenjohtaja Sihteeri 9

Saatteeksi

Betonielementtirakentamisen historia kittyy toimialan kehitykseen uusimpana ai- on suomalaisen rakentamisen teollistumi- kana ja toimii eräänlaisena yhteenvetona sen ja teollisen rakentamisen historiaa. Sii- alan tähänastisista vaiheista. hen luodaan tässä teoksessa kaksi näkökul- Toimialahistorian kirjoittaminen on ollut maa. Pääosan kirjasta muodostaa alan kehityk- työteliäs prosessi. Aihe on monisyinen ja tar- sen tarkastelu betonielementtiteollisuuden joaa näkökulman koko suomalaisen yhteis- kannalta. Koska kehityksen kulkua ei ole kunnan kehitykseen. Esitykseen on yritetty mahdollista kuvata ilman arkkitehtien näkö- sisällyttää aiheen kannalta välttämätön, kulmaa ja roolia toimialan kehitykseen, samalla kun on jouduttu tekemään paljon myös tätä käsittelevä luku on sisällytetty karsintaa. Lukija päättää onko oleellisen teokseen. kertomisessa onnistuttu. Tekijät vastaavat Suomalaisen betonielementtirakentamisen luonnollisesti tekstiin mahdollisesti jääneistä kehitys tulisi lisäksi varsin vajavaisesti ymmär- virheistä. retyksi, jos esityksessä ei otettaisi huomioon On myös erikseen todettava teoksen alan teollisuuden toimintaa kansainvälisillä runsas kuvitus. Aiheen käsittely tyydyttävästi markkinoilla. Myös siitä on kirjoitettu lyhyt edellyttää, että kuvalle annetaan merkittävä kuvaus tähän teokseen. Osio täydentää vähäi- rooli sellaisen informaation välittämisessä, seksi jäänyttä kirjallisuutta suomalaisen joka ei helposti verbalisoidu. betonielementtirakentamisen vaiheista ulko- Urakkaa ei olisi saatu läpi viedyksi ilman mailla. Kansainvälisen toiminnan sijoitta- monien henkilöiden asiantuntemusta ja apua. minen omaan päälukuunsa ei ole itsestään Ensimmäisenä on mainittava projektia varten selvä ratkaisu, mutta kehityskulkujen esittä- koottu historiatoimikunta, joka on tuonut minen yhtenä kokonaisuutena tuonee ha- asiantuntemuksensa ja vapaa-aikansa historia- vainnollisemmin esiin joitakin nimenomaan hankkeen käyttöön. Erityisesti teknologisia kansainväliselle toiminnalle ominaisia piir- kysymyksiä koskevissa asioissa, muita alueita teitä. unohtamatta, toimikunnan jäsenten paneu- Teos on jaettu kolmeen osaan. Ensim- tuminen on ollut korvaamatonta. Suuren mäinen niistä, pääluvut 1–6, kattaa toimialan työn kuvatoimituksessa ovat tehneet Petri yleisen kehityksen 1980-luvun loppuun. Toi- Janhunen ja Kari Laukkanen. Oy Spiritus nen osa, pääluvut 7–10, nostaa esiin eräitä Historiae Ab:n puolesta käsikirjoituksen ovat erityisteemoja, joiden painoarvo tämän teok- käyneet läpi FM Veijo Åberg ja FL Mikko sen näkökulmasta alkoi kasvaa 1970-luvulta Laakso. Kaikille heille suuret kiitokset yhteis- lähtien. Näitä olivat julkisivujen kehitys, työstä. muu betonielementtiteknologiaan kohdistettu Historiaprojektiin antoivat aikaansa myös tutkimus, arkkitehtien näkökulma betoni- ne 25 henkilöä, joita historiatoimikunnan elementteihin sekä suomalaisen betoniele- jäsenten lisäksi on kirjaa varten haastateltu. menttiteollisuuden kansainvälinen toiminta. Haastateltujen lista löytyy tämän kirjan Teoksen kolmas osa, pääluvut 11 ja 12, kes- lopusta osana lähdeluetteloa. Heille kiitos 10

näkemyksistään ja annetusta ajasta. Samoin neet lyhyitä selostuksia toimialan erityiskysy- tulee kiittää niitä monia henkilöitä, jotka ovat myksistä. tutkijoiden käyttöön asiantuntevasti laati- Kiitos.

Yki Hytönen Matti Seppänen FM Professori Oy Spiritus Historiae Ab Arkkitehtitoimisto PSM Oy 1. Teollisen rakentamisen nousu

Betonin esiinmarssi

Sementtiä ja betonia on käytetty rakentamisessa vuosituhansien ajan. Suomalaisessa rakentamisessa betonin käyttö alkoi 1800-luvun lopulla. Läpimurtonsa rakennusaineena se teki täällä ennen toista maailmansotaa.

Juuret sementissä kan, soran ja veden sekoituksena syntyneestä betonimassasta valettiin kappaleita muottiin. Betonin esivaiheena pidetään roomalais- Kovettumisen yhteydessä syntynyt kemiallinen ten valmistamaa betonia muistuttavaa ainetta, reaktio antoi massalle kiinteän, kivimäisen joka koostui sammutetun kalkin, pozzolana- rakenteen. Betonimassa valmistettiin käyttö- laavakiven, kivimurskeen ja veden seoksesta.1 kohteessa, ja sen valmistustavat vaihtelivat Kansainvaellusten aikana tämä roomalaisten käyttötavan mukaan. 1900-luvun puolella taito kuitenkin vaipui unohduksiin. Viimeis- betonin ominaisuuksia opittiin säätelemään tään renessanssista lähtien kalkkilaastia ja kemiallisilla lisäaineilla. niin sanottua heikkoa betonia2 käytettiin kui- Betonin puristuslujuus oli hyvä, mutta tenkin rakennusaineina, mutta tulokset eivät vetolujuus osoittautui vähäiseksi. Tämä rajoitti olleet kovin hyviä. huomattavasti betonin käyttömahdollisuuksia, Britit kiinnostuivat roomalaisten taidoista sillä siitä ei voinut valmistaa kappaleita, jotka 1700-luvun lopulla. Ensimmäisenä keino- olisivat hyvin kestäneet eri suunnista tulevia tekoista sementtiä valmisti englantilainen toispuoleisia rasituksia. Tilanne muuttui, muurari Joseph Aspdin, joka patentoi keksin- kun ranskalainen kauppapuutarhuri Joseph tönsä vuonna 1824 nimellä Portland-sementti Monier (1823–1906) keksi käyttää terästä rakennusaineena suositun luonnonkiven mu- betonin kestävyyden parantamiseksi: valmis- kaan. Rakennusmestari Isaac Johnson keksi taessaan kukkaruukkuja ja altaita hän ”leipoi” nykyisenkaltaisen Portland-sementin vuonna sementin sekaan teräsverkkoa, minkä jälkeen 1844.3 ruukut eivät enää halkeilleet. Hän huomasi Uutta sementtiä saattoi käyttää pölynhieno- pian, että terästä voi käyttää lujittamaan beto- na jauhona, mikä loi edellytykset sementin nia myös palkeissa, lattioissa, silloissa ja put- laajamittaiselle käytölle. Sementtiä voi vast- kissa. Monier patentoi teräsbetonin valmistus- edes valmistaa varastoon, kuljettaa sinne menetelmänsä vuonna 1867. Myöhemmin missä sitä tarvittiin ja ottaa käyttöön vasta kun hän haki vielä patentin keksinnölle, jossa sitä tarvittiin vain sekoittamalla jauheeseen ristikkäiset terästangot kantoivat rakenteen vesi. Sementtitehtaita rakennettiin ensin Eng- vetorasituksen ja betoni puristuslujuuden. lantiin (ensimmäinen vuonna 1843), sitten Monierin perusoivalluksen jälkeen tehtiin Saksaan (1850) ja Venäjälle (1856). pian useita betonin käyttöä rakentamisessa Aluksi sementtiä käytettiin sideaineena lisänneitä keksintöjä. Ranskalainen muurari kivimuurien laastisaumoissa. Myöhemmin ja urakoitsija Francois Hennebique (1843– sementin käyttö lisääntyi, kun sementin, hie- 1921) kehitti tavan jäykistää betonirakenne 14 | Betonin esiinmarssi

tuksi, ja sen käyttö rakentamisessa monipuolistui. Nykyäänkin käytössä olevat teräsbetoni- rakenteiden suunnittelu- ja mitoitusmenetel- mien perusteet ja menetelmät kehitti saksalainen Emil Mörsch 1910- ja 1920-luvuilla. Ajatus esivalmisteisten osien, elementtien, käytöstä oli teräsbetonia vanhempi. Element- tien osalta on syytä nostaa esiin kolme edistys- askelta. Ensimmäinen merkittävä täysin esivalmisteisista osista – osat olivat rautaa, puuta ja lasia – koottu rakennus oli arkkitehti Sir Joseph Paxtonin suunnittelema Crystal Palace, joka valmistui Lontoon vuoden 1851 maailman- näyttelyyn. Se purettiin kolme vuotta myöhem- min ja koottiin uudelleen Sydenhamissa. Ensimmäinen betonielementtivalimo valmistui vuonna 1891 arkkitehti Eduard Coignet’n suunnittelemana. Sen valmistamil- la teräsbetonielementeillä rakennettiin kasino Biarritziin. Kolmas tärkeä askel otettiin, kun italialainen insinööri Nervi suunnitteli elementtitekniikalla rakennettavan lentokonehallin, joka valmistui Orvietoon vuonna 1936. Tämä oli merkkipaalu vaativien rakenteiden hallinnassa.

Lontoon vuoden 1851 pyöröraudoilla, ja vuonna 1886 hänen maan- Alku Suomessa maailmannäyttelyn miehensä siviili-insinööri C. E. Dochring ke- Crystal Palace rakennettiin esivalmisteisista hitti esijännitysmenetelmän, jossa märkään Suomessa sementtiin ja betoniin tutustut- osista, purettiin ja koot- betoniin upotettiin terästankoja. Niitä venytet- tiin 1800-luvun puolivälissä. Sementtiä käy- tiin uuteen paikkaan – ja tiin ennen massan kovettumista. Valmiissa tettiin tiettävästi ensi kertaa vuonna 1856 val- tuhoutui tulipalossa rakenteessa tangot pyrkivät palautumaan alku- mistuneen Saimaan kanavan rakennustöissä vuonna 1936. Rakennuk- sen suunnitteli arkkitehti peräiseen tilaansa, mikä aiheutti betoniin pu- muurirakenteisiin. Se oli vielä tuontitavaraa, Sir Joseph Paxton. ristavan jännityksen (ks. tarkemmin s. 27). mutta sementin ja betonin käytön vähitellen Uusien betonin käyttötapojen kehittäminen yleistyessä alkoi myös kotimainen Portland- toi jo Pariisin maailmannäyttelyyn 1889 run- sementin valmistus. Ensimmäinen sementti- saasti erilaisia teräsbetonirakenteita, ja arkki- tehdas käynnistyi vuonna 1869 Keravan tehditkin löysivät 1890-luvun kuluessa entistä Saviolla (yhtiöitettynä v:sta 1876 Oy Savion paremmin teräsbetonin. Siten betoni tuli ra- Sementtitehdas), ja se merkitsi lähtökohtaa kennusmateriaalina entistä paremmin tunne- suomalaiselle betonin valmistukselle. Betonin esiinmarssi | 15

Betonia käytettiin ensin lähinnä raken- Betonirakentamisen kansainvälistä kehi- nusten perustuksiin, vesirakenteisiin, katto- tystä seurattiin Suomessa melko valppaasti. tiiliin, viemäriputkiin ja kaivonrenkaisiin. Monierin patentoima teräsverkkoa hyödyntä- Betonista valmistetuista tuotteista puhuttiin nyt betonin lujittamismenetelmä oli täällä sideaineensa mukaisesti aina 1960-luvulle käytössä viimeistään vuonna 1890, jolloin asti sementtituotteina. Betonituotteet valmis- Helsingissä oli jo valettu sementtivalimossa tettiin sementtivalimoissa. Talonrakennuk- viiden sentin paksuista Monier-laattaa.8 Teräs- sessa betonin käyttökohteita olivat teollisuus-, betonirakenne tuli laajempaan tietoisuuteen liike- ja julkiset rakennukset. Teollisuus- vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyn rakennuksissa betoniset välipohjarakenteet yhteydessä, ja vuonna 1905 se otettiin Suo- yleistyivät ilmeisesti 1890-luvun mittaan.4 messa käyttöön Viipurin tyttökoulua raken- Ensimmäinen suomalainen betonisilta val- nettaessa. Pian tämän jälkeen suomalaiset mistui vuonna 1894.5 käyttivät teräsbetonirakennetta muissakin Savion tehtaan valmistusmäärät jäivät kui- rakennuskohteissa. tenkin pieniksi, sillä sementin käyttö rajoittui Uudet rakennusmateriaalit innostivat ainoastaan erityisen vaativiin rakenteisiin. osaa sekä arkkitehdeistä että insinööreistä. Arkkitehti Eliel Saarisen Lisäksi ulkomainen kilpailu oli kovaa. Siten Arkkitehdit näkivät sen vapauttavan suunnit- suunnittelema Helsingin Rautatieasema oli mer- tehtaan tuotanto oli katkonaista ja lakkasi telun sidonnaisuuksista, jotka oli hyväksyttävä kittävä 1900-luvun alun lopulta kokonaan lamavuonna 1894. Seurasi perinteisten rakennusmateriaalien kanssa teräsbetonikonstruktio. parinkymmenen vuoden tauko sementin kotimaisessa tehdasvalmistuksessa. Betonin käytön yleistyminen riippui siitä, kuinka hyvin rakennusinsinöörit ja arkkitehdit tunsivat materiaalin ja osasivat käyttää sitä. Helsingin teknillisessä reaalikoulussa käynnistyi 1860-luvun alussa rakennusopin opetus, jossa oppilaita vihittiin sementin ja betonin käyttöön. Taitotietoa tuli erityisesti saksalaiselta kielialueelta: oppiaineen en- simmäinen haltija norjalainen Endre Lekve (1833–1882) oli valmistunut insinööriksi Hannoverin polyteknillisestä koulusta. Hänen seuraajansa itävaltalainen insi- nööri Mikael Strukel (1851–1923) julkaisi luentonsa oppikirjoina; niistä ensimmäinen käsitteli betonin teknologiaa ja valmistusta ja perustui Preussin betoninormeihin vuodelta 1887.6 Ensimmäinen Suomessa painettu laajempi yleisesitys teräsbetonin käytöstä julkaistiin Turun teollisuuskoulun lehtorin, arkkitehti G. E. Aspin vuonna 1908 ilmestyneessä Huonerakenteiden opissa.7 16 | Betonin esiinmarssi

valmistajat Suomessa olivat saksalaiset Wayss & Freytag AG ja Meyer & Sohn. Sementin ja betonin käytön kasvu 1900-luvun alussa johti sementin kotimaisen valmistuksen uudelleen aloittamiseen. Paraisten Kalkkivuori Osakeyhtiö käynnisti vuonna 1914 sementtituotannon Paraisilla, ja Lohjan Kalkkitehdas Oy:n sementtitehdas aloitti toimintansa Virkkalassa vuonna 1918.

Betonin läpimurto

Asuinkerrostalojen puuvälipohjat alkoi- Ilmoitus K. J. Roustin työskenneltäessä. Betonia käyttivät suunnitel- vat korvautua jo 1920-luvulla teräsbetonisilla ”Rakentajan opas”-kir- missaan hyväksi muun muassa arkkitehdit rakenteilla. Betonin varaan suunnittelijat us- jassa vuodelta 1912. Sigurd Frosterus, Selim Lindqvist, Eliel Saa- koivat 1930-luvulla entistä useammin myös rinen ja Jac. Ahrenberg.9 Insinöörisuunnitte- kerrostalojen kantavat pystyrakenteet.12 lijoista eli konstruktööreistä betonin taitajia Asuinkerrostalon teräsbetonirungon yhtey- olivat varsinkin saksalaisen Meyer & Sohnin dessä kokeiltiin tuolloin ensimmäisiä kertoja teknillinen johtaja, insinööri Otto Weyerstall, massiivisen teräsbetonilaatan käyttöä väli- joka perusti vuonna 1913 oman suunnittelu- pohjien kantavana rakenteena.13 toimistonsa Suomeen sekä ruotsalainen insi- Talojen ulkoseinät taas rakennettiin pitkään nööritoimisto Kreuger & Toll, joka aloitti toi- tiilestä, mutta tähän toi vähitellen muutosta mintansa vuonna 1911 myös Suomessa. kevytbetonin kehittäminen. Kun kevytbetoni Suomalaisista konstruktööreistä merkittä- sallittiin Tukholmassa tietyin ehdoin raken- vin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä oli in- nusaineeksi vuonna 1923, Paraisten Kalkki- sinööri Jalmar Castrén (1873–1946), jonka vuori Oy hankki itselleen keksintöön käyttö- suunnittelutoimistosta tuli tärkeä koulutus- oikeudet Suomessa. Toinenkin kevennetty paikka alalle pyrkiville nuorille insinööreille.10 betonilaji esiteltiin Suomessa (1926), mutta Castrénia pidetään betonitekniikan perusta- suomalaiset suunnittelijat ja rakentajat eivät jana Suomessa, ja hänen toimintansa ansiosta heti tarttuneet uutuuksiin.14 betonista tuli täällä yhä yleisempi rakennus- Kevytbetonia hyödynsi ainakin 1920-lu- materiaali.11 vun lopulla Turussa arkkitehti Alvar Aalto, Jalmar Castrén teki yhteistyötä Rich. Helan- joka kokeili sitä Turun Sanomien toimitaloon derin Rakennusliikkeen kanssa, joka oli en- ja erääseen vuokrataloon Läntisellä Pitkä- simmäinen suomalainen teräsbetonirakenteita kadulla. Aalto piirsi talon käyttäen urakoitsija urakoiva yhtiö. Merkittäviä rakennusliikkeitä Juho Tapanin suunnittelemia betonilaattoja, olivat myös muun muassa Aug. Kiökemeis- jotka olivat esivalmisteisia. Kyse oli siis erään- ter ja 1910-luvulta lähtien Jalo N. Syvähuoko laisesta elementtirakentamisen esiprojektista, Rautabetoniliike. Varhaisimmat teräsbetonin mutta se ei saanut seuraajia.15 Betonin esiinmarssi | 17

Suomalainen tekniikan tohtori Lennart len kilpailua, kun betonille löydettiin uusia Forsen ja ruotsalainen siviili-insinööri Ivar sovelluksia. Betonista tuli maassamme ylei- Eklund kehittivät 1930-luvun alussa Siporex- sin rakennusaine 1930-luvulla, vaikka tiili kevytbetonin, jonka lujuutta he olivat nosta- oli vielä vuosikymmenen alussa ollut pää- neet höyrykarkaisulla; Suomessa Siporexin asiallinen rakennusmateriaali asuinrakenta- valmistuksen aloitti Oy Saseka Ab Tapanilassa misessa.18 vuonna 1935.16 Höyrykarkaisu lisäsi tuotteen rakenteellista käytettävyyttä, mutta Aallon kokeilujen jälkeen kevytbetonia hyödynnettiin silti pitkään vain lämmöneristyksessä. Talon- Sementti- ja rakentamisessa yleisessä käytössä ollut kahden sementtituotealat järjestäytyvät tiilen seinämuuri korvattiin ensimmäistä kertaa vuonna 1937 Malmin lentokentän hal- Kotimaisen sementin valmistuksen käyn- lintorakennuksen pyöreissä seinissä; niissä nistyttyä syntyi markkinoille kilpailua suoma- tiilen sijaan asennettiin teräsbetonisiin ulko- laisen ja ulkomaisen tarjonnan välille. Tuojien seiniin lämmöneristeeksi juuri Siporexia.17 alentaessa kilpailun johdosta hintojaan ryhtyi Betoni sai vähitellen jalansijaa markkinoil- kotimainen sementtiteollisuus hetimiten toi- la. Suomalaisen rakentamisen ensimmäiset miin menekkinsä turvaamiseksi. Pysyvämpi ”hullut vuodet” koettiin nousukaudella 1926– järjestely saatiin aikaan vuonna 1921, jolloin 1928, jolloin sekä sementin että tiilen tuonti Paraisten Kalkkivuori Oy ja Lohjan Kalkki- kasvoi nopeasti samalla kun kotimainen tar- tehdas Oy perustivat Suomen Sementinval- jonta kävi hyvin kaupaksi. Vuosikymmenen mistajain Yhdistyksen. Sen tärkeimmät tehtä- lopulla alkanut lama romahdutti rakentamisen vät olivat maan sementin käytön lisääminen ja samalla myös raaka-aineiden tuonnin. Sa- sekä lisääntyvän kysynnän kanavoiminen malla se lisäsi suunnittelijoiden kustannus- kotimaisille valmistajille niin pitkälle kuin tietoisuutta ja antoi tilaa aiempaa edullisem- nämä kykenivät sementtiä valmistamaan.19 mille ratkaisuille. Yhdistys onnistui 1930-luvun loppuun men- Perinteisten rakennusmateriaalien, tiilen nessä rakentamaan ympäri maata ulottuneen ja puun, sekä betonin välille syntyi vähitel- jälleenmyyjien kartellimaisen yhteysverkoston,

Vuonna 1924 perustetun Hilpi Kummilan Sementti- valimon ilmoitus Raken- nustaidon 25-vuotis- numerossa 24.12.1930. 18 | Betonin esiinmarssi

jossa sopimuksin sitouduttiin yhtenäisiin hin- kymmeninä muutaman valmistumassa olleen toihin ja myyntikäytäntöihin.20 rakennuksen sortumisen.22 Kun betonin Suomen Sementinvalmistajain Yhdistys käyttö oli 1920-luvulla leviämässä asuinraken- pyrki alun pitäen vaikuttamaan kaikkeen, tamiseen ja esimerkiksi kaikki paperiteolli- mitä sementti- ja betonialalla tapahtui. Ken- suuden tuotantolaitokset rakennettiin jo be- tälle syntyi tietty jännite, kun betonituotteita tonista, materiaalien entistä parempaan tunte- valmistaneet sementtivalimot perustivat mukseen perustuvia viranomaismääräyksiä vuonna 1929 Sementtitavarantuottajain todella tarvittiin. Yhdistys – Finlands Cementvaruföreningin Alalle yritettiin luoda sääntöjä jo vuosi- (vuodesta 1934 Suomen Sementtituoteyhdis- sadan vaihteessa, mutta siinä onnistuttiin tys – Cementvaruförening, vuodesta 1942 vasta, kun Suomenkielisten Teknikoiden Suomen Sementtituoteyhdistys – Cement- Seuran Betoniklubi laati 1911 Helsingin varuförening i Finland). Uusi järjestö määrit- rakennustarkastuskonttorin pyynnöstä mää- teli tavoitteikseen muun muassa tuotanto- räykset betoni- ja teräsbetonirakenteista.23 menetelmien ja tuotteiden parantamisen sekä Näiden esikuvana olivat betonialan ensim- yhteisen mainonnan ja yhteishankinnat. mäiset viranomaisnormit, jotka oli jo laadittu Kahden yhdistyksen välille syntyi kilpailu- Preussissa vuonna 1877. Betoniklubin laati- tilanne, mutta työnjakoa selkiytettiin muutamia määräyksiä noudatettiin Helsingin lisäk- man vuoden kuluttua. Valimoiden työn ja tuot- si vaihtelevasti muualla maassa seuraavat teiden laaduntarkastus jäi Sementinvalmista- 15 vuotta. jain Yhdistyksen harteille, sen laboratorioauto Vuonna 1924 perustettiin Suomen Betoni- aloitti kiertokäynnit vuonna 1937. Hinnoitte- yhdistys, joka oli alasta kiinnostuneiden hen- lussa myös Sementtituoteyhdistys pyrki kar- kilöjärjestö. Yhdistys rajoitti toimintansa lä- tellimaisiin järjestelyihin, mutta valimoilta jäi hinnä alan teknisiin ja viranomaistoimintaan yhteisymmärrys hinnoitteluperusteista saa- liittyneisiin kysymyksiin. Sementti- ja betoni- vuttamatta.21 Valtaosa valimoiden tuotannosta alan teknologinen kehitys loi tarpeen stan- 1930-luvulla tehtiin vielä käsityönä, ja valmis- dardointityölle, jossa Suomen Betoniyhdistys tajille jäi usein hämäräksi, millainen oli hyvä ryhtyi yhteistyöhön Suomen Sementinvalmis- tuote ja miten se valmistettiin. Asiakkaiden tajain Yhdistyksen kanssa. vaatimustasokaan ei vielä ollut järin korkea. Suomen Betoniyhdistys laati ensimmäiset Sementin ja betonin käytön yleistyminen koko maata koskeneet betoni- ja teräsbetoni- synnytti myös tarpeen raaka-aineiden käytön rakenteiden määräykset, jotka tulivat valtio- ohjeistamiseen. Työmailla huolimattomuu- neuvoston vahvistamina voimaan vuonna desta ja tietämättömyydestä johtuneet raken- 1929.24 Esikuvina olivat edelleen saksalaiset nusvirheet aiheuttivat 1900-luvun alkuvuosi- betoninormit. Katseet kohti elementtirakentamista

Sodanjälkeisessä Suomessa syntyi valtava kysyntä rakentamiselle. Sota- korvaukset, jälleenrakennus sekä pula asunnoista pakottivat etsimään entistä tehokkaampia tapoja rakentaa. Vastauksia haettiin elementtitekniikasta.

Sota ja jälleenrakennus saasti betonia. Betonin lujuusvaatimukset nousivat huomattavasti linnoitustöissä, ja Suomi soti toisen maailmansodan aikana betonimassan laadun valvonnassa kehityttiin. kahdesti Neuvostoliittoa vastaan. Talvisota Diplomi-insinööri Arvo Nykänen kehitti talvi- alkoi 30.11.1939, ja jatkosota päättyi syksyllä betonointia pääesikunnan linnoitustöiden 1944. Talvisodan ja jatkosodan väliin mahtui pääkonstruktöörinä ja koetoiminnan johtaja- yli vuoden mittainen välirauha maaliskuusta na. Hän jatkoi ansiokkaasti talvibetonointi- 1940 kesäkuuhun 1941. Poikkeusoloissa ra- tutkimuksia sotien jälkeen, mikä helpotti kentamisesta tuli tiukasti säänneltyä, mutta siirtymistä talvirakentamiseen. toisaalta tarve rakentaa oli suuri. Pula rauhan Siviilirakentaminen oli sotavuosina mel- aikana käytetyistä materiaaleista johti siihen, ko vähäistä. Merkittävintä kehitystä oli kevyt- että markkinoille tuotiin uusia rakennus- betonin käytön yleistyminen edelleen ja uu- materiaaleja. Sotavuosina sementin kulutus sien kevytbetonilaatujen tulo markkinoille.1 laski jonkin verran, ja betonirakentaminen 1940-luvun alussa osa asuinrakennusten väheni. Samalla se suuntautui uusille alueil- ulkoseinien tiilistä korvattiin ruotsalaiseen le keskittyessään armeijan tarpeisiin ja rinta- tapaan 7,5–12,5 cm:n kevytbetonieristyksellä. malle. Tästä tuli yleisempi suuntaus 1940-luvun Uudenlaiset olosuhteet ja vaatimukset ke- loppupuolella. hittivät betonirakentamista. Sota-ajan merkit- Suomi ja Neuvostoliitto solmivat välirau- tävin rakennusurakka oli niin sanotun Salpa- han 19.9.1944. Välirauhansopimus määräsi linjan rakentaminen itärajan turvaksi. Linja Suomelle suoritettaviksi raskaat sotakorvauk- käsitti satoja kantalinnoitteita, joista suuri set, joiden takarajaksi tuli lopulta vuosi 1952. osa tehtiin teräsbetonista. Salpalinjasta tuli Ne maksettiin ajoissa, mikä ei olisi onnistunut Suomen suurin rakennustyömaa, jossa ilman suomalaisen yhteiskunnan teollistumis- kokeiltiin muun muassa uusia betonivalu- prosessia. menetelmiä. Näitä hyödynnettiin sodan jäl- Suomi oli ulkopoliittisesti eristyksissä keen myös siviilirakentamisessa. Pariisin rauhansopimuksen allekirjoittami- Sodan aikana otettiin betonin valmistukseen 1947 asti. Tuontia ja hyödykkeiden jake- sessa käyttöön keskusasemat, silloin kun koh- lua säännösteltiin, joten maassa vallitsi pula tuullisten välimatkojen päässä toisistaan oli lähes kaikesta. Raaka-ainepulasta huolimatta useita rakennuskohteita, joissa tarvittiin run- teollisuustuotanto ylitti sotaa edeltäneen tason 20 | Katseet kohti elementtirakentamista

jo vuonna 1946, ja erityisen nopeasti kasvoi koko 1940-luvun. Lisäksi tiilestä rakentaminen sotakorvausteollisuus. Energiatarvetta tyydyt- oli käsityötä, mikä tarkoitti töiden hidasta tämään valjastettiin 1940-luvun lopulta alkaen etenemistä ja siten kohovia rakennuskustan- ensimmäiset Oulujoen kosket, ja seuraavalla nuksia. Muurareista oli kova pula, ja heidän vuosikymmenellä voimalaitoksia rakennettiin palkkansa nousivat nopeasti. Suuri asunto- myös Iijokeen ja Kemijokeen. pula ja muut rakentamistarpeet saivat tiili- Rakennustarve oli valtava. Maalla oli yllin rakentamisen näyttämään epätarkoituksen- kyllin tekemistä sodan jälkien korjaamisessa, mukaiselta. erityisen paljon tuhoja oli Lapissa. Valtiovalta Myös betonirakentaminen oli 1940-luvulla asetti aluksi tärkeimmiksi rakennuskohteiksi käsityövaltaista. Vallitsevan käytännön mukai- Sotevan (Sotakorvausteollisuuden valtuus- sesti betonivalut tehtiin työmaalla paikalla- kunta) rakennushankkeet ja voimalaitosten valuna. Poikkeuksen muodostivat kevytbeto- rakennustyöt, muun teollisuuden rakennus- nilevyt, jotka tuotiin valmiina rakennuskoh- työt sekä maatalouden tarvitsemat tilat. Sota- teeseen. Muotti-, raudoitus- ja betonointityöt korvausteollisuuden tuotantolaitosten raken- vaativat suuren joukon työntekijöitä eri am- taminen tuli päätökseen vuonna 1947, minkä mattiryhmistä. Valu ja betonin käsittely olivat jälkeen alkoi intensiivinen kotimarkkinateol- märkätyötä ja edellyttivät kovettumisajan va- lisuuden rakentaminen. raamista työjärjestykseen. Asuntotuotanto oli toinen suuri haaste Betonirakentamista koetteli ensimmäisinä rakennusalalla. Menetetyiltä alueilta muutta- rauhan vuosina myös sementtipula. Betoni- neelle siirtoväelle oli rakennettava asuntoja, rakentamisessa tarvittujen keskeisten konei- mitä silmällä pitäen säädettiin maanhankinta- den ja laitteiden tuonti oli puolestaan li- laki (1945). Tämä suuntasi asuinrakentamisen senssein säädeltyä 1950-luvun alkupuolelle. ensin pääosin pientalorakentamiseen ja maa- Tämä hidasti betonirakentamisen yleistymis- seudulle. Rakentamisen tarvetta lisäsivät tä. Alkoi näyttää siltä, että perinteisellä taval- myös sotavuosien vähäinen asuntotuotanto, la järjestetty rakennustuotanto ei kykenisi vähitellen virinnyt maaltamuutto sekä sodan- selviytymään jälleenrakennusurakasta. jälkeisinä vuosina poikkeuksellisen suuri syn- Uusia rakentamisratkaisuja etsittäessä tyvyys, joka teki erityisesti perheasuntojen betoni näytti kuitenkin tarjoavan kehitys- rakentamisen ajankohtaiseksi. mahdollisuuksia. Kaupunkien kerrostalo- rakentamisessa kehitettiin ennen sotia käy- tössä olleita menetelmiä kokeilemalla erilaisia sekamuotoja talon runkoratkaisuissa. Talot ”Paljon, nopeasti, halpaa!” rakennettiin tiilirunkoisina ja betonivälipoh- jin, jotka toteutettiin alalaatta- tai kaksoishol- Eräs Rakennustaito-lehden kirjoittaja vina; massiivilaatat yleistyivät vasta 1950-lu- kiteytti 1940-luvun puolivälin tavoitteen ra- vun alussa. Rakennusten ulkokuoressa kah- kentamisessa: ”paljon, nopeasti, halpaa”. den kiven paksuinen punatiiliseinä sai yhä Rakennusalaa askarrutti, miten etenkin useammin antaa sijaa ratkaisulle, jossa seinän asuntopulaa saataisiin riittävän nopeasti lie- sisempi tiilikerros korvautui kevytbetonilla. vitettyä. Rakennusaineena yhä keskeinen tiili Tämän rinnalla alkoi seinärakenteissa yleistyä tuotti ongelmia monella tavalla. Siitä oli pulaa myös teräsbetoni. Katseet kohti elementtirakentamista | 21

Muuraus oli vielä sotienkin jälkeen vallitseva rakennustapa. Usein naiset tekivät raskaimman työn.

Viranomaiset reagoivat pula-ajan oloihin laadun varmistamiseksi betonityön valvojia julkaisemalla vuonna 1946 uudet betoni- ja suunnittelijoita. Sallitut jännitykset nousi- normit. Niissä oli entistä laajempi rakenteita vat selvästi ja olivat nyt riippuvaisia muun käsittelevä osuus, mikä heijasteli muun muassa betonirakenteen paksuudesta.2 muassa rakennusalan tarpeita löytää vaihto- Vallinnutta rakennustapaa alettiin myös ehtoisia rakenneratkaisuja tiilelle. Normit arvioida uudelleen. Lyhyessä ajassa vakiintui myös huomioivat sodan aikana tapahtuneen käsitys, että rakennustoimintaa olisi teollis- kehityksen varsinkin betonin lujuuksissa, tettava, jotta siinä päästäisiin riittävän no- valmistustekniikassa ja laadunvalvonnassa. peaan tuotantoon. Samalla huomattiin, ettei Betoni jaettiin kolmeen luokkaan, A, B ja alan kehitys riippuisi yksinomaan teknisestä C, suunnittelun, lujuuden ja laadunvalvonnan kehityksestä, vaan yhteiskunnalliset tekijät mukaan. B- ja C-luokat vastasivat entuudes- säätelivät sitä, mikä käytännössä oli mahdol- taan tuttuja betonin lujuuksia, kun taas kor- lista. keammilla betonilujuuksilla (140 MN/m2) Rakennustoiminnan teollistaminen edel- tehdyt vaativimmat rakenteet kuuluivat lytti standardisointia ja rakennusosien sarja- A-luokkaan. A-betonin valmistuksessa ja valmistukseen siirtymistä. Vuonna 1942 pe- käytössä velvoitettiin rakentajia käyttämään rustettu Valtion Teknillinen Tutkimuslaitos 22 | Katseet kohti elementtirakentamista

(VTT) vaati jo vuonna 1944 rakennustoimin- ja koesti Standardisoimislaitoksen suosi- nan rationalisointia, ja samanlaisia kannan- tusten mukaan valmistettuja rakenneosia. ottoja saattoi lukea seuraavina vuosina esi- Rakennusalan yritykset kehittivät tuotteita merkiksi Rakennustaito-lehden sivuilta. hyödyntäen tutkimusten ja laboratoriokokei- Rakennusosien sarjavalmistus tapahtuisi tar- den tuloksia. koitukseen varatussa tuotantolaitoksessa, Rakennustaidon palstoilla tehdasvalmis- mikä sinänsä ei ollut uutta, olihan tiiliä val- teisilla osilla nähtiin jo 1940-luvun loppu- mistettu tehtaissa jo varsin pitkään. Esivalmis- puolella monia etuja. Niiden käyttö veisi ra- teisten osien käyttöön siirtyminen toisi silti kenneosien valmistuksen vakioitaviin oloihin monia muutoksia perinteiseen rakentamis- ja loisi siten perustan osien standardoinnille. tapaan. Siirtäessään osien valmistuksen rakennus- Standardointia toteuttivat sodan aikana kohteesta muualle tehdastuotanto yksinker- perustettu Suomen Arkkitehtiliitto SAFA:n taistaisi töiden suoritusta työmaalla ja vähen- Standardisoimislaitos ja VTT:n rakennustek- täisi työsuorituksia siellä. Esivalmisteiset nillinen laboratorio. SAFA jatkoi sota-aikana rakenneosat tulisivat myös käyttövalmiina aloittamaansa työtä, mutta sen ponnistelut työmaalle, mikä poistaisi ainakin osan märkä- keskittyivät sotien jälkeen tietojen keräämi- työstä. Erilaisten tehtävien vähetessä työmaal- seen RT-kortteja silmällä pitäen. Kortistossa la vähenisi myös siellä tarvittavien työmiesten oli vuonna 1946 jo erinäisiä standardiratkai- ja ammattiryhmien määrä. Tämä alentaisi suja esimerkiksi perustuksia, runko-, seinä- rakennuskustannuksia. ja välipohjarakenteita varten. Varsinainen Teollistaminen käynnistyi ensin ja täydel- tutkimuksellinen ote SAFA:n toiminnassa lisimmin puutalotuotannosta. Siellä teollista- kuitenkin väheni. minen oli helpointa toteuttaa ja yllyke oli VTT:n laboratoriossa sen sijaan keskityt- voimakkain: sotakorvaukset. Neuvostoliitolle tiin perustutkimukseen. VTT muun muassa oli toimitettava noin 7 000 puutaloa kooltaan standardoi talojen rakenneosia sekä testasi 56 neliötä, sahalaitoksia ja 17 täydellisesti varustettua puutalotehdasta. Puu on kevyt ja vaivattomasti muovattava materiaali, eikä sen käsittely työmailla edellyttänyt suuria koneita. Alvar Aalto kehitteli VTT ja yritykset kehittivät puutaloista standardisoitua betoni- teollisesti valmistettavia, osista koottavia. porrasaskelmaa, jota on mahdollista käyttää eri- Neuvostoliitto sai viimeiset puutalotoimituk- laisten porrasnousujen set vuoden 1948 kuluessa. Tämän jälkeen ja -etenenemien yhtey- elementtirakenteisille puutaloille haettiin dessä. Elementti on esitelty Satandardisoi- markkinoita länsimaista. VTT:n rationali- mislaitoksen 30.9.1942 sointi- ja standardisointityö siirtyi puutalo- painattamassa rakennus- tutkimuksesta betoni- ja teräsrakenteisiin, kortissa. Tuote ei koskaan mikä loi pohjaa myöhemmälle elementti- tullut valmistukseen. teknologialle. 3 Puutaloteollisuutta pidettiin hyvänä esi- merkkinä rakentamisen teollistamisesta, ja Katseet kohti elementtirakentamista | 23

sen nähtiin raivanneen tietä kivitalorakenta- Kevytbetonilla alkuun misen teollistamiselle. Kaupunkiasunnot ja teollisuuden tuotantolaitokset rakennettiin Kivitalorakentamisessa esivalmisteisten kivitaloiksi, ja niinpä kysymys rakennustoi- osien käyttö alkoi kevytbetonista, jolla ensi minnan teollistamisesta tuli pääasiassa kos- askel oli jo otettu, kun kevytbetonista oli val- kemaan kivitalorakentamista. Tämän teollis- mistettu harkkoja seinärakenteen lämmön- taminen oli kuitenkin vaikeampaa. Puusta eristeeksi. Kimmoke kevytbetonin entistä rakennetut talot olivat pieniä ja niiden raken- laajempaan käyttöön tuli ulkomailta. Suur- nusosat kevyitä, joten puutalon osien vakioi- sodan jäljiltä asuntotilanne oli periaatteessa minen ja käsittely oli helpompaa kuin kivi- samanlainen melkein kaikissa Euroopan talon osien. maissa, joten Suomessa seurattiin mielen- Kivitalorakentamisen standardoinnissa kiinnolla kehitystä muualla Euroopassa. edettiinkin pienin askelin, kuten kirjoittelusta Rakennustaito-lehti raportoi aluksi niin Rakennustaito-lehdessä ilmenee: sanotuista hätäasunnoista. Niiden tärkeimpiin ominaisuuksiin kuului, että ne olivat varsin Ei olekaan tarpeellista standardisoida koko nopeasti rakennettavissa. Lehdessä esiteltiin rakennusta, eikä se kävisi päinsäkään, sillä muun muassa brittiläinen hanke, jossa teh- emmehän jaksaisi katsella loputtomiin sa- dasmaisesti valmistettiin ilman koneitakin manlaisia rakennuksia. Riittää, kun pystym- helposti pystytettäviä, halpoja pientaloja, jotka me standardisoimaan erinäisiä rakennusosia, tarkoitettiin tilapäisiksi asumuksiksi. Työ- jotka eivät estä rakennuksen suunnittelijan miehet saivat rakentaa ”mahdollisimman vapautta, mutta jotka kuitenkin huomattavasti lyhyessä ajassa mahdollisimman suuren mää- auttavat rakentajaa […]. On selvää, että stan- rän kaikenlaista säätä kestäviä asumuksia”. dardisoitujen rakennusosien valmistaminen Pääasiallinen materiaali oli kalkkikivi.5 tehtaissa tulee halvaksi. Lisäksi tulee se hyöty, Hätäasuntojen rakentamista ehdottivat että tehtaat voivat valmistaa tuotteitaan tasai- pian suomalaisetkin kirjoittajat, kuten seuraa- sesti kautta vuoden riippumatta kulloinkin va ajan ilmapiiriä hyvin luonnehtiva esimerk- vallitsevasta tilauskannasta. Tehtaiden kan- ki Rakennustaidosta vuodelta 1945 osoittaa: nalta yleiskelpoisten standardivalmisteiden yleisempi käyttöönottaminen tekisi mahdolli- Kunta voisi rakentaa hätäasuntoja tulevai- seksi tuotteiden varastoon valmistamisen. suutta varten varatuille tonteille ilman eri- Näin saataisiin esimerkiksi ikkunasta ja oves- tyistä asemakaavaa, koska ne kerran ovat, ja ta vastaisuudessa samanlainen kauppa-artik- niiden täytyykin olla, väliaikaisia. Vuokrat keli, jollaisia nykyään ovat esim. hetekat, nor- eivät saisi olla mitään avustustoimintaa, […] maalitiili […].4 etteivät niiden asukkaat tylsistyisi niissä asu- maan ja muodostamaan niistä pysyviä slum- Kun teollista rakentamista 1940-luvun loppu- mikortteleita, vaan pyrkisivät niistä heti mah- puolella pohdittiin, vahvistui käsitys, että se dollisuuksien tultua parempiin asuntoihin. olisi vaikeaa, koska niin moni asia muuttui Kunta saisi tällä tavalla samalla sijoituksella rakennushankkeesta toiseen, talon yksilöl- terveydellisessä suhteessa välttäviä asuntoja lisistä ominaisuuksista rakennettavan maas- noin kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin ton olosuhteisiin. pysyviä kivirakennuksia rakentamalla ja, mikä 24 | Katseet kohti elementtirakentamista

tärkeintä, enemmän kuin puolta lyhyemmäs- kantavina rakenteina toimivat rakennuksen sä ajassa.6 poikki kulkevat muurit, jotka samalla toimivat huoneistojen rajaseininä. Ne valettiin paikalla Sodan käynyt polvi oli valmis uhrauksiin tai tehtiin tärytiilestä kerros kerrallaan, ja näissäkin oloissa, erään toisen kirjoittajan muurien päälle asetettiin välipohjiksi Sipo- sanoin: ”tuotannon tasoa on huomattavasti rex-laatat. alennettava, monista totutuista mukavuuk- Kun naapurimaassa oli näin rakennettu sista on luovuttava.” 7 pari vuotta rivitaloja, suomalaiset rakensivat Hätäasuntoja koskeneita pohdiskeluja seu- nyt kaksikerroksisen lamellitalon.8 Siinä rasi kokeiluja ”kestoaineksisilla pikataloilla”. ensimmäisen kerroksen varaan jatkettiin sa- Oy Saseka Ab ja Sosiaalinen Asuntotuotanto malla tavalla muuraamalla toisen kerroksen Oy (myöhemmin Helsingin Sato Oy) toteut- seinät. Näiden jälkeen tuli välittömästi vesi- Kevytbetoniharkot yleistyivät 1940-luvulla tivat tällaisen hankkeen vuonna 1945 ruot- katto. Välipohjina käytettiin Siporex-laattoja, lämmöneristeenä. salaisen esikuvan mukaisesti. Asuintalon joiden mitat olivat 5 m x 0,5 m x 16 cm. Rakentaminen eteni kerroksittain perus- muurista vesikattoon. Laattojen paikoilleen asettaminen oli, toisin kuin pelättiin, nopeaa ja yksinkertaista.9 Kevytbetonista esivalmistetut välipohjat olivat uutta. 1940-luvun loppupuolella kevytbetonin käyttöä kokeiltiin useissa rakennuskohteissa, ja esimerkiksi Kevytbetoni Oy suunnitteli tuolloin arkkitehti Aarne Ervin luonnosten pohjalta omakotitaloa, jonka kaikki rakennusosat olivat esivalmistetusta kevytbetonista.10 Ruotsissa tällaisia omakotitaloja oli jo tehty satoja. Esivalmisteisista osista kirjoitettaessa käytettiin Rakennustaito-lehdessä pitkään erityisesti ilmaisua ”tehdasvalmisteinen” raken- nusosa tai talo, minkä lisäksi joskus esiintyi termi ”standardivalmisteinen”. Tehdasvalmis- teisia osia ”pystytettiin” tai ”asennettiin”. ”Tehdasvalmisteinen” oli termi, joka ilmaisi miten uudentyyppiset rakennusosat olivat valmistetut. Nämä rakennusosat saattoivat jo 1940-luvun loppupuolella julkaistuissa ulkomaan esittelyissä vaihdella kooltaan ja muodoltaan selvästikin, samalla kun niiden kirjon uskottiin tulevaisuudessa yhä kasvavan. Kaikki esivalmisteiset osat eivät siis enää myöhemmin Katseet kohti elementtirakentamista | 25

olisi vain levyjä, mihin viittasi jo puutalo- laattojen mitoille, jotka olivat 5 metrin pituisia teollisuudestakin tuttu monimuotoisuus. [kuten vuoden 1946 pikatalokokeilussa]. Samalla uudet rakenneosat näyttäisivät en- Seinälaatat vivuttiin pystyyn, joten erikoisko- tistä enemmän perinteisestä tiilestä poikkea- neita ei tarvittu. Koska rakennukset olivat vilta. Abstrakti elementti-termi tuli käyttöön pieniä, tehtiin työt miestyövoimalla. Suurem- viimeistään vuonna 1949 Rakennustaito-leh- missa ryhmissä rakentaen koneelliset kulje- dessä, kun TKK:n tutkimusarkkitehti Per-Olof tukset, siirrot ja nostot halventavat huomatta- Jarle artikkelissaan selosti rakentamisen tavasti rakennuskustannuksia. loudellisuuteen liittyviä tekijöitä.11 Elementti-sana oli jo vakiintumassa käyt- Esikuvia oli jälleen haettu Ruotsista, missä töön, kun marraskuussa 1950 järjestettiin oli tehty toista sataa samanlaista yksi- ja kaksi- Pysyväisen Rakennusainenäyttelyn vuosijuhla. kerroksista taloa. Kantavat seinät tehtiin Sen iltaohjelmassa pidettiin esitelmiä tee- siellä elementeistä. Vesamaa mainitsi myös malla ”Miten rakennusalaa olisi kehitettävä?” Ranskassa ja Tanskassa toteutettuja ja suun- Tapahtuman avajaispuheen piti muun muassa nitteilla olleita hankkeita, joissa rakennettiin SAFA:n jälleenrakennustoimiston perustajiin ”elementittäin”.13 kuulunut, näyttelyn komissaariksi valittu Elementtirakentamisen tunnusmerkkinä Aarne Ervi. Hän luonnehti kivitalorakenta- Kallvikin kohteessa oli, että siellä käytettiin mista suhteessa teolliseen puutalotuotantoon: paikoilleen asennettavia esivalmistettuja ”Mutta kivitalojen rakentaminen on edelleen betonisia levyjä. ”Elementit” olivat kevytbeto- jonkinlaisella ’brontosaurus’-asteella. Mutta nista. Levyjen lyhyys, viisi metriä, johtui siitä, kuten brontosaurus on hävinnyt, tulee myös ettei pidempiä voitu käytössä olleilla muoteilla nykyinen kankea ja raskas rakennustapa kivi- valmistaa. Mitta rajoitti tilasuunnittelua mutta talojen suhteen häviämään ja antamaan tilaa piti levyt käsiteltävän kokoisina, kun tarpeel- keveämmille, nopeimmille ja tehdasmaisem- lisia koneita kuten voimakkaita nostureita ei mille rakennustavoille.” 12 ollut käytettävissä. Ervin jälkeen esitteli dipl.ins. Teijo Vesa- Siporex-levyt kiinnitettiin Kallvikissa mui- maa Saton kahden talon kokeilua Kallvikissa, hin rakennusosiin muuraten eikä myöhem- ja syntyneitä rakennuksia hän luonnehti mälle elementtitekniikalle ominaisilla rau- puolielementtitaloiksi. Saton toimiston arkki- doitetuilla liitoksilla. Tämä oli yksi syy sille, tehtina näissä samoin kuin vuoden 1946 että talojen täytyi vielä olla matalia. Kevyt- pikatalokokeilussa toimi arkkitehti Ole Gri- betonin rajoituksena oli myös kohtalaisen penberg, joka oli myös VTT:n rakennustalou- alhainen lujuus. dellisen laboratorion ensimmäinen johtaja. Ensimmäinen tiedossa oleva esimerkki Vesamaa selosti kokeilua: varsinaisten betonielementtien käytöstä oli Valtion Rautateiden Hyvinkäälle rakentama Rakennuksissa oli normaaliset betoniperus- keskuskonepaja, joka valmistui vuonna tukset, eristykset ulkopuolella, pitkien sivujen 1946. VR käytti siellä esivalmisteisia betoni- seinät ja välipohjat raudoitettuja Siporex-laat- palkkeja, joista Rakennusinsinööri-lehti käytti toja, jotka asetettiin valmiina paikoilleen, jonka nimitystä Fertigbau-palkki. Lehti suomensi jälkeen niiden päälle muurattiin poikittaiset sen ”valmiiksi valetuksi palkiksi”, ”valimo- väli- ja päätyseinät. Rakennukset oli sovitettu palkiksi” ja ”irtopalkiksi”. Palkit suunnitteli 26 | Katseet kohti elementtirakentamista

dipl.ins. U. Laine. Ne valettiin työmaalla ja vielä pitkälle 1950-luvulle. Kaivattua teollista asennettiin osaksi hallirakennuksen länsi- tuotantoa ei voitu saavuttaa samassa mielessä puolista matalaa osaa kannattelemaan siporex- kuin esimerkiksi autoteollisuudessa, jos laattoja. Lehti kertoi niiden olleen kymmenen rakennettiin ”talo sinne, toinen tänne”. Kaa- metrin mittaiset.14 voitus piti näin ollen rakennushankkeiden Kivitalorakentamisen teollistamisessa oli koon suppeana ja vaikutti tätä kautta asunto- puutalorakentamiseen verrattuna muitakin tuotantoon. Kun kohteet pysyivät pieninä, ongelmia kuin vakioiminen. Suuremman rakennusliikkeiden kasvukin oli kiven takana. volyymin kivitalotuotannossa oli mukana Tämä puolestaan johti siihen, ettei kunnian- useampia osapuolia ja ammattiryhmiä kuin himoiseen kehitystyöhönkään ollut monella puutalokohteissa: rakennuttaja, arkkitehti, yrityksellä mahdollisuuksia. Kivitalorakenta- konstruktööri sekä rakennusliike, joka vastasi misen määrät olivat silti 1940-luvun lopulta käytännön toteutuksesta työmaalla. Raken- lähtien vähitellen kasvamassa. nusliikkeellä oli yhteistyökumppaneinaan Asuntojen ”alueittain rakentamisesta” vielä materiaalien toimittajia. Teollistaminen haaveiltiin jo 1940-luvun lopulla, käytännön edellytti, että kaikki rakennushankkeen osa- esimerkkejä löytyi muun muassa Ranskasta tekijät saatiin tiiviiseen yhteistoimintaan, ja Ruotsista. Alueittain rakentamisessa eri Vuonna 1946 rakennetun Valtion Rautateiden muuten rakennusprosessista ei tulisi riittä- tahojen yhteistyö oli erityisen perusteltua Hyvinkään konepajan vän hallittua. samalla kun rakennusosien standardointi ja kattorakenteisiin teh- Merkittävä este elementtirakentamisen teollinen valmistus olivat keskeisessä asemassa tiin tiettävästi ensim- 15 mäiset elementtipalkit yleistymiselle oli kaavoitus, joka salli vain rakennushankkeen toteuttamisessa. Suomen Suomessa. korttelin kokoisten alueiden rakentamisen Sementtituoteyhdistyksen puheenjohtaja Aulis Junttila painotti vuonna 1950, että ”arkkitehtien, insinöörien, rakennusmestarien ja rahoittajien yhteistyön täytyy jo suunnitteluvaiheessa olla ensiluokkainen”.16

Kilpailu esijännitystekniikasta

Esijännitystekniikka oli rantautumassa Suomeen 1940-luvun lopulla, ja se tuli mer- kitsemään käännettä betonielementtien käyt- töönotossa. Tekniikan tuonnista Suomeen syntyi kilpailua kahden kansainvälisesti aktiivisen diplomi-insinöörin, Beato Kelopuun ja Matti Janhusen kesken. Kelopuu oli vuodesta 1941 toiminut Silta ja Satama Oy:n toimitusjohtajana. Yritys oli tanskalaisen Christiani & Nielsen A/S:n tytär- Katseet kohti elementtirakentamista | 27

prestressi Esijännitystekniikka -lankoihin, jotka on ennen valua vedetty esijännityslinjalle ja jännitetty Esijännitystekniikan merkittä- kiinteitä ankkureita vasten. Betonin vin kehittäjä oli ranskalainen insi- riittävän kovettumisen jälkeen teräkset nööri Eugéne Freyssinet, joka suojasi irrotetaan ankkureista, jolloin esi- oman menetelmänsä patentilla jännitysvoima siirtyy kuormittamaan 1920-luvun lopulla. Keksinnön oival- valettuja elementtejä. Menetelmä lus oli rakenteeseen saatu jännitystila, edellyttää yleensä rakennusosien val- vaakarakenteissa puristus alaosaan ja mistamista tehtaassa, joten kuljetus veto yläosaan. Näin esijännitys kom- asettaa omat rajansa osien koolle; pensoi hyötykuorman ja oman painon 20–25 metriä oli 1950-luvun alussa aiheuttamia jännityksiä. Tämä mah- yleensä enimmäispituus tällaisille dollistaa rakenteelle suuremman betonielementeille. kuormituksen ja jännemitan. Kaapelibetonituotteissa jännitetään Menetelmää käytettiin Ranskassa terästankoja tai -kaapeleita, jotka on 1930-luvun loppupuolelta lähtien sijoitettu onttoihin kanaviin kovettu- työmailla, muun muassa Orleans’n neen betonin sisällä. Jännitys siirtyy kaupungin keskustan jälleenraken- kuormittamaan betonirakennetta sen nusprojektissa, jota esiteltiin Raken- päihin valettujen ankkurikappaleiden nustaito-lehdessä vuonna 1948. Suo- välityksellä. Jännittämisen jälkeen malaiset pitivät Freyssinet’n työn kaapelikanavat valetaan umpeen in- merkittävinä jatkajina saksalaisia jektoimalla. Kovettuneita elementtejä insinööri Hoyeria ja insinööritoimisto voidaan koota ja jännittää työmaalla Dyckerhoff & Widmannia, ruotsa- yhdeksi rakenteeksi, esimerkiksi kat- laista yli-insinööri Ulf Bjuggrenia Kaksi ylintä palkkia kuvaavat teräsbetoni- toristikoiksi. Siten kuljetus ei asetta- AB Strängbetongista sekä belgialaista rakenteen toimintaa kuormitustilanteessa. nut samanlaisia rajoituksia kaapeli- Gentin teknillisen korkeakoulun pro- Alimmat palkit osoittavat esijännityksen hyö- kuin jännebetonin käytölle. fessori Gustave Magnelia. dyn – alapintaan ei synny vetojännityksiä. Esijännitystekniikka parantaa Esijännitystekniikan etujen hyö- betonirakenteiden ominaisuuksia. dyntäminen edellyttää betonilta nopeaa Hyötykuorman osuus kasvaa, taipu- kovettumista ja korkeaa puristus- mat ja muut muodonmuutokset pie- lujuutta. Tekniikka ei siten sovellu nentyvät ja halkeamat vähentyvät. hauraamman kevytbetonin kanssa Pienentyneet poikkileikkaukset tuo- käytettäväksi. Esijännitys voidaan pe- vat materiaalisäästöjä ja sirompia riaatteessa synnyttää kahdella tavalla. rakenteita. Näillä ominaisuuksilla on Jännebetonituotannossa betoni tart- ollut suuri merkitys betonin käyttö- tuu kovettuessaan teräspunoksiin tai alueen laajenemisen kannalta.17

yhtiö ja toiminut Suomessa jo 1920-luvulta missä tutkittiin innokkaasti rakennustekniikan lähtien; vuonna 1943 suomalaisista oli tullut uutuuksia. Janhunen puolestaan oli etunenäs- yhtiössä enemmistöosakkaita. Silta ja Satamal- sä suomalaisten kevytbetonin tuottajien jou- la oli luonnollisesti hyvät yhteydet Tanskaan, kossa, sillä hän oli 1930-luvun lopulla perus- 28 | Katseet kohti elementtirakentamista

tanut Kevytbetoni Oy:n, josta tuli Silta ja Sata- Kelopuu selosti uutta menetelmää sama- man kilpailija kevytbetonimarkkinoilla. na vuonna Rakennusinsinööri-lehdessä, ja Kiinnostus esijännitystekniikkaan syttyi Suomen Betoniyhdistys kutsui seuraavana kummallakin heidän osallistuessaan syys- vuonna tilaisuuksiinsa aiheesta esitelmöi- kuussa 1948 Belgiassa Liègessä International mään tanskalaisen tri Ostenfeldtin ja ruotsa- Association for Bridge and Structural Engi- laisen yli-insinööri Bjuggrenin. Toukokuussa neering -järjestön (IABSE) konferenssiin. 1950 Janhunen ja Kelopuu olivat jälleen sa- Erityisesti professori Magnelin konferenssissa malla matkalla insinöörien ryhmässä, joka pitämä esitelmä ja hänen vetämänsä opastus- osallistui Deutsche-Beton-Vereinin kokouk- Suomalaisia Deutsche- kierros alan tuotantolaitoksiin sytyttivät in- seen Wiesbadenissa. Sielläkin esiteltiin ele- Beton-Vereinin kokous- nostuksen. Janhunen kirjasi myöhemmin menttitekniikan uusimpia virtauksia. Joukossa osanottajia Wiesbade- nissa vuonna 1950: tapahtumia päiväkirjaansa: ”Minä innostuin olivat myös muun muassa dipl.ins. Aulis vasemmalta diplomi-insi- niin, että koetin saada edustuksen Suomeen Junttila ja dipl.ins. Magnus Malmberg. Loka- nöörit Matti Janhunen, ja tässä suhteessa rupesi nousemaan paha kuussa 1950 kilpakumppanit hakeutuivat Magnus Malmberg, Beato Kelopuu, Aulis Junttila ja ristiriita Kelopuun […] ja minun välille. Hän Kööpenhaminaan, missä Bjuggren piti ”etu- Toivo Pöysälä. oli myös siitä kovin kiinnostunut.”18 jännitetyn” betonin kurssin.19 Ensimmäisten jännitystekniikkaa hyödyn- tävien rakennusprojektien toteutumisessa auttoivat Aulis Junttilan henkilökohtaiset kansainväliset yhteydet. Hän oli alan vaikutus- valtaisimpia henkilöitä, keskeisessä asemassa alan järjestötoiminnassa ja muun muassa Oy Betoni Ab:n toimitusjohtaja vuodesta 1939 lähtien. Beato Kelopuun ensimmäiset betoni- elementtiprojektit kuuluivat hankkeisiin, joiden syntyvaiheisiin Junttila oli osallistunut. Lisäksi Junttila ja Janhunen pitivät neuvottelu- yhteyttä yllä, kenties Junttilan aloitteesta. Junttilalla on hyvin voinut olla osuutensa esimerkiksi teräksen hankkimisessa pula- Suomen rakennusprojekteihin. Suomessa ei tuolloin valmistettu esijännitystekniikan vaatimia teräslaatuja. Alkuvuosien elementti- toimeksiannoissa suomalaiset uranuurtajat käyttivät hyväkseen ulkomaista asiantuntemusta ratkoessaan jännitystekniikan ongelmia. Silta ja Satama oli nopea toimissaan. Yhtiö valmisti jo vuonna 1949 Pikisaareen Repola- Viipuri Oy:n sahaan kattopalkkielementit, jotka toteutettiin Magnelin menetelmällä kaapelibetonista. Seuraavana vuonna Silta ja Katseet kohti elementtirakentamista | 29

Satama valmisti elementit Ostenfeldt & Jønso- nin konstruktioilla Enso-Gutzeitin Kaukopään kartonkitehtaalle. Sen 16,5 m kattopalkit jän- nitettiin Freyssinet-menetelmällä. Vuonna 1952 valmistui Kaukas Oy:n kuo- rimo, jonka kattopalkit olivat jänneväliltään 28 metriä. Yksittäinen palkki koottiin yhdestä- toista metrin pituisesta kappaleesta, jotka jännitettiin yhteen Magnel-menetelmällä. Osa Silta ja Sataman vikkelyydestä johtui siitä, että yritys valmisti elementtinsä työ- maille pystytetyissä väliaikaisissa valimoissa. Silta ja Satama kehittikin tällaista elementtien valmistusta ensimmäisenä Suomessa. Matti Janhunenkin aloitti työnsä betonielementtien parissa esijännitetystä palkista

Hotelli Palacen talon julkisivuissa Helsingin Eteläranta 10:ssä käytet- tiin ensimmäisen kerran tehdasvalmisteisia ele- menttejä. Ne olivat hiottua valkobetonia. Arkkitehdit Viljo Revell ja Keijo Petäjä. Elementti- toimittaja Rakennus- elementti Oy. Kaksi muuta 1950-luvun näyttävää julkisivukohdetta olivat Aarne Ervin Turun Yli- opiston päärakennus ja Keijo Petäjän Lautta- saaren kirkko. 30 | Katseet kohti elementtirakentamista

Vasemmalla: Matti Janhu- mutta omassa, Kevytbetoni Oy:n kiinteässä muassa kevytbetonin käyttöön eräissä asuin- sen pojat seuraamassa valimossa. Janhusen lähtökohtana oli alun rakennuskohteissa. ensimmäisten taitelaatta- pitäen voimakas tuotteistaminen. Hän suun- Ensimmäinen Janhusen saama betoniele- elementtien koekuormi- tusta joulukuussa 1949. nitteli jännebetonista omaa MJ-palkki -sovel- menttitilaus oli julkisivujen valmistaminen lustaan jo vuonna 1949. Sen kehitteleminen Teollisuuskeskus Oy:n rakennukseen Helsin- Oikealla: Vuosina 1951– ei aluksi perustunut asiakkaalta saatuun toi- gissä Eteläranta 10:ssä vuonna 1950. Tämän 53 rakennetuissa Helsin- gin kaupungin liikenne- meksiantoon, vaan lähtökohtana oli, että nykyisin Palacen talona tunnetun rakennuk- laitoksen Koskelan raitio- sille löytyisi kysyntää joka tapauksessa. Palkki sen suunnitteli Revell, jonka kanssa Janhunen vaunuhalleissa Silta ja tulikin tuotantoon vasta muutaman vuoden pohti betonielementteihin liittyneitä rakenne- Satama Oy sovelsi varhaista elementtitek- kuluttua, sillä asiakkailta tulleet elementtiratkaisuja. Kevytbetoni valmisti hiotut ele- niikkaa. toimeksiannot ehtivät edelle. menttilevyt, joita tuli rakennukseen yli 400 eri Janhusen toiminta elementtiteollisuudessa tyyppiä, ja niitä tehtiin yhteensä noin 6 000 alkoi yhteistyössä arkkitehti Viljo Revellin ja neliömetriä. Laatat kiinnitettiin julkisivuun arkkitehti Aarne Ervin kanssa, jotka kuului- ruostumattomasta teräksestä tehdyillä kiinnik- vat SAFA:n standardisoimislaitoksen perusta- keillä, eikä ”liimattuina” taustaseinään, mikä jiin ja olivat kiinnostuneet elementtitekniikan olisi ollut tavanomaisempi ratkaisu.20 Vuonna mahdollisuuksista betonirakentamisessa. 1952 valmistuneesta Eteläranta 10:stä tuli en- Ervin ja Janhusen läheinen yhteistyö oli käyn- simmäinen rakennus Suomessa, johon asen- nistynyt jo 1930-luvulla ja johtanut muun nettiin tehdasvalmisteiset julkisivuelementit. Katseet kohti elementtirakentamista | 31

Palacen toimitukset antoivat Janhuselle Ostenfeldt & Jønson. Tehtaan toimintoja sysäyksen perustaa vielä vuonna 1950 Raken- suunniteltaessa olivat käytössä myös toimiston nuselementti Oy, joka erikoistui esijännitetty- kautta saadut ruotsalaisen Strängbetongin pii- jen betonielementtien suunnitteluun ja val- rustukset. Ensimmäiset esijännitetyt tuotteet Arkkitehti Aarne Ervin 22 suunnittelemaa Helsingin mistamiseen. Yrityksen tehdas rakennettiin valettiin 19.4.1952, ja ne olivat ripalaattoja. yliopiston Porthania- Kevytbetoni Oy:n yhteyteen Helsingin Kona- Laatat tulivat uuteen Yliopiston Instituutti- instituuttia pidetään laan. Tehdas oli valmistuessaan maamme rakennukseen, joka valmistuttuaan on tunnet- maamme ensimmäisenä ensimmäinen kiinteä betonielementtejä val- tu nimellä Porthania. täyselementtirakennuk- sena. Rungon elementit mistava tuotantolaitos. Porthanian arkkitehtinä toimi Aarne Ervi, asennettiin vuonna 1952. Konalan tehtaassa oli kaksi valmistuslinjaa, joka suunnitteli siitä Suomen ensimmäisen Julkisivun kevytbetoni- ja teräksen jännityskoneena käytettiin käytöstä täyselementtirakennuksen. Teknillisessä toteu- eristeiset sandwich-ele- 21 mentit olivat vuorossa poistettua hissikoneistoa. Esijännitysalustat tuksessa pääehdokkaina olivat vanhat tutut seuraavana vuonna. suunnitteli tanskalainen insinööritoimisto Kelopuu (Silta ja Satama Oy) sekä Janhunen (Rakennuselementti Oy). Jännebetonin sopi- vuudesta kohteeseen käytiin tiukka kilpailu, sillä Kelopuun edustamalla yrityksellä ei ollut jännebetonitehdasta. Lopulta lokakuussa 1951 tilaaja jakoi työt ehdokkaiden kesken: Raken- nuselementti sai tehdäkseen jännebetoniset ripalaatat (8 235 neliömetriä) ja Silta ja Satama Freyssinet-kaapelein jännitetyt 14-metriset pääpalkit sekä fasadeihin reunapalkit. Floran päivänä 13.5.1952 lasketun perus- kiven jälkeen alkoi runkorakenteen pystytys. Sitä kuvattiin rakennuksen juhlakirjassa seuraavasti:

Korkeat nosturit ilmestyivät työmaalle ja alkoivat asettaa Viikin koetilan alueella valettuja valtavia betonipalkkeja paikoilleen. Ensim- mäistä kertaa maassamme tällä menetelmällä toteutettu rakennustyö keräsi runsaasti katso- jia ja todisti nopealla edistymisellään oikeiksi uuteen rakennustapaan kohdistuneet toiveet. Rakennuksen suunnaton teräsbetonirunko oli valmis joulukuussa, ja joulukuun 23. päi- vänä vietettiin juhlalliset työssä noudatetun tekniikan mukaiset ’rungonnostajaiset’.23

Rakennuselementti Oy rakensi 1950-luvun puolivälissä Seutulan lentokentän lento- konesuojan kattorakenteet, joihin kuuluivat 32 | Katseet kohti elementtirakentamista

tuotteita palkkien ja julkisivuelementtien lisäksi olivat esijännitetyt lyöntipaalut, Jännex- aitatolpat ja parvekelevyt.25 Keväällä 1950 Wiesbadenin opintomatkalle osallistunut dipl.ins. Magnus Malmberg insi- nööritoimistoineen toteutti arkkitehti Einari Teräsvirran kanssa Joutseno Pulp Oy:n sellu- loosatehtaan, joka rakennettiin vuonna 1951. Siihen suunniteltiin kattorakenteiksi esijän- nitetyt kattokannattajat ja ontelolaattaelemen- tit, ja julkisivuiksi tulivat lastuvillaeristeiset niin sanotut sandwich-elementit (ks. tarkem- Axime ex et ut reiciet ma 26 quia verionsed quatem min s. 47–49). explabo reperemos asita Eristämättömien seinäkuorilaattojen käyt- que demquas explam, et tö yleistyi varsinkin liikerakennuksissa. Varsin dolum rem quo que et ea por antus que eius. toisenlaisissa oloissa julkisivuelementtejä käytettiin 1950-luvun alun vuosina Pohjois- Suomessa Oulujoen suurilla voimalaitostyö- mailla, joilla elementeistä rakennettiin voimalaitosten koneasemien seiniä. Tällaisia voimalaitoksia olivat Nuojua, Pälli ja Montta, joiden arkkitehtinä oli Ervi. Kelopuun ja Janhusen välinen kilpailu elementtitekniikassa raukesi jo vuonna 1953, jolloin Kelopuu siirtyi Silta ja Satamasta Rakennushallitukseen. Silta ja Satama oli rakennusurakoitsija, joka toteutti osan ura- koistaan elementtirakenteisina eikä siten toiminut Porthanian jälkeen aivan samoilla poikkeuksellisen pitkät markkinoilla Rakennuselementin kanssa. 55-metriset palkit. Rakenteet suunnitteli Matti Janhunen osti Silta ja Sataman vuonna Ensimmäinen Seu- lontoolainen The Pre-Stressed Concrete Co 1957, mikä käytännössä tarkoitti, että ostaja tulan lentokonehallin Ltd, ja elementit valettiin pääosin työmaalla. laajensi toimintaansa rakennusurakointiin. 50-metrin pituisista katon ristikkopalkeista on nos- Hallin kattopalkit koottiin maassa 33 yhteen tettu tunkkien avulla pai- jännitetystä osasta ennen nostoa paikoilleen. koilleen. Lehtileike: Ilta- Pääurakoitsijana toimi suomalainen Oy Sanomat 2.9.1955. Concrete Ab. Rakennus oli valmistuessaan Perusta Pohjoismaiden suurin kohde, jossa oli käytet- laajalle asuntotuotannolle ty jännitettyjä elementtirakenteita.24 Elementtitekniikalle löytyi vähitellen uusia Elementtirakentaminen lähti siis liik- sovelluksia esijännitystekniikan ansiosta. Ra- keelle teollisuusrakentamisesta. Silti rakenta- kennuselementti Oy:n alkuvuosien elementti- misen suurimmat volyymit syntyivät asuin- Katseet kohti elementtirakentamista | 33

tuotannossa. Heti sodan jälkeen asuntotuo- Uudenlaisen asuntotuotannon edelläkävi- tanto alkoi lähes nollasta, mutta kasvu oli jöitä Suomessa olivat vuonna 1940 perustetut nopeaa koko 1940-luvun loppupuoliskon ja Tampereen Sosiaalinen Asuntotuotanto Tasa vuonna 1950 saavutettiin siihenastinen en- Oy (myöhemmin Tampereen Tasa Oy) ja nätys, 51 000 asuntoa vuodessa. Sosiaalinen Asuntotuotanto Oy Helsingissä. Kun sotaveteraanien ja siirtoväen asutta- Yhtiöiden maanlaajuiseksi kattojärjestöksi minen oli saatu päätökseen, maaltamuutto perustettiin Sato vuonna 1949. Helsingin Rakennuselementti Oy:n ylläpiti ja kasvatti entisestään asuntopulaa. kaupunki perusti oman asuntotuotantotoi- vuonna 1951 Konalaan Uusien asuntojen tarvetta ei enää pystytty mistonsa vuonna 1948. Lisäksi kuusi kansa- rakennettu tehdas oli tyydyttämään pelkästään yksityisten urakoit- laisjärjestöä perusti Asuntosäätiön (1951), suunniteltu jännitettyjen tuotteiden valmistuk- sijoiden voimin, joten sekä rakennusliikkeet, josta tuli paitsi rakennuttaja myös uudenlaiseen. Tehtaan ensimmäi- yksityiset järjestöt, kunnat että kaupungit sen asumisajattelun puolestapuhuja. set jännebetonielementit kehittivät erilaisia rahoitusjärjestelyjä, joiden Pitkällä aikavälillä merkittävin hanke oli valettiin 19.4.1952. Ne olivat Porthanian välipoh- avulla luotiin entistä laajempiin rakennutta- valtion tulo mukaan asuntotuotannon rahoit- jan ripalaattoja. mistehtäviin kykeneviä organisaatioita. tamiseen ja ohjaukseen. Se sai alkunsa Väestö- liiton ja Vuokralaisten Keskusliiton aloitteesta, jossa vaadittiin väestöpoliittisin perustein julkista sektoria voimakkaasti osallistumaan yleishyödyllisen asuntotuotantotoiminnan ja asuntomarkkinoiden valvontaan. Molemmat järjestöt olivat myös Asuntosäätiön taustalla. Aloitteen pohjalta valtio asetti vuonna 1948 asuntorakennustoiminnan organisoimis- komitean, jonka esityksestä huhtikuussa 1949 aloitti työnsä Valtion Asuntotuotantotoimi- kunta (Arava). Aravan ensisijaiseksi tehtäväksi tuli valtion halpakorkoisten lainojen jakaminen asunnon- tarvitsijoille. Aravasta piti tulla tilapäinen elin, joka voitaisiin lakkauttaa, kun sodanjäl- keinen asuntopula olisi saatu hoidetuksi. Kui- tenkin kaupunkien huoneenvuokralautakun- tien kortistoissa asunnottomien ruokakuntien määrät kasvoivat kasvamistaan, joten toimi- kunnasta tuli pysyvä. Perustamisvuonnaan Arava ehti myöntää lainaa noin 6 000 asuntoon. Seuraavina vuosina lainojen määrä kasvoi reippaasti: 1950-luvun kuluessa rakennettiin yhteensä 142 000 arava-asuntoa, mikä oli noin kaksi kolmannesta maan koko asuntotuotannosta. Arava- asunnoista melkein kuusi seitsemäsosaa oli 34 | Katseet kohti elementtirakentamista

omistusasuntoja. Arava tuli ajan myötä vai- 1950 yhtiö käynnisti varsinaisten porrasele- kuttamaan ohjeillaan ja määräyksillään mer- menttien valmistuksen soveltaen ruotsalaista kittävästi suomalaiseen asuntotuotantoon. Herrljunga-menetelmää. Elementtejä toimi- Aravarakentamisen myötä asuntotuotanto tettiin tuolloin muun muassa Kisakylään, siirtyi pääosin kaupunkeihin ja taajamiin. jonka Helsingin Asuntokeskuskunta Haka Aravajärjestelmä teki mahdolliseksi ja loi rakensi olympialaisia varten Kumpulaan yllykkeen tuottaa halvemmalla ja nopeasti vuosina 1951–1952. asuntoja, sillä edullinen lainoitus loi maksu- Suurin osa syöksyistä valmistettiin kuiten- Elemento-portaan asen- kykyä ja realisoi valtavaa kysyntää. Ongel- kin edelleen työmaalla. Elementtien käytön nusta taljojen avulla. Val- maksi muodostui, miten asuntotuotanto suurimpana ongelmana oli paino, koska siirrot mistaja Lemminkäinen Oy. tehtäisiin riittävän tehokkaaksi. Arava perusti asuntotutkimustoimikunnan, joka jakoi valtion asuntorakentamisen tutkimukseen tar- koitettuja varoja. Tutkimusta suorittivat lähin- nä VTT ja Oy Rastor Ab, joka oli vuonna 1952 tehnyt toimikunnan perustamiseen johtaneen aloitteen. Rastor oli entinen Teollisuuden Työteholiitto, joka yhtiöitettiin vuonna 1949. Siitä tuli merkittävä 1950-luvulla rakennusalan kehitystyötä tukenut instituutio.27 Asuinrakentamisessa elementtien kokeilu lähti liikkeelle niin sanotuista täydentävistä rakennusosista, kun tuotantorakentamisessa elementtejä käytettiin runkorakenteissa jo alusta lähtien. Ensimmäinen täydentävä elementtirakenne oli porrassyöksy, joka käy malliesimerkiksi kehityksen kulusta: porras- syöksyä varten kehitettiin tehdasvalmisteinen rakenne ensin puusta, ja Rakennustaito esitteli keksinnön patenttiselitystä vuonna 1949.28 Kaksi vuotta myöhemmin porrassyöksy- elementti tuli käyttöön myös betonisena, ja siitä tuli pian ensimmäinen sarjavalmistuk- seen otettu betonielementti. Kivitalojen por- taat oli rakennettu 1950-luvulle saakka yleensä sementtivalimoissa tai työmaalla valetuista ulokkeellisista askellankuista tai paikan päällä valetuista porrassyöksyistä, joiden askelmien pintaan usein kiinnitettiin mosaiikkipintaiset askellaatat. Asfaltti Oy Lemminkäinen oli tehnyt por- rasaskelmia jo 1920-luvulta alkaen. Vuonna Katseet kohti elementtirakentamista | 35

sen suoran elementin lisäksi käyttöön tulivat myös kerrosten välinen suora ja kierreporras sekä keskipalkkiporras, johon porraslankut asennettiin irtoelementteinä työmaalla. Myö- hemmin A-Elementistä ja Harjun Betonista tuli Lemminkäisen kilpailijoita koko maan kattaneille porrasmarkkinoille. Voimakkaiden koneiden saatavuus oli yksi pullonkaula elementtien käyttöön siir- tymisessä. Raskaita betonisia rakennusosia ei voinut siirtää ja asentaa ilman riittävää voimaa. Esimerkiksi torninostureita olisi tarvittu, mutta tuontilisenssikäytännöt hanka- loittivat vielä muualla yleistyneiden nostureiden hankkimista. 1950-luvun alkupuolella suomalaisilla työmailla oli niitä käytössä vain neljä ulkomailta hankittua mallikap- paletta.31

Aatekilpailulla parempaan asumiseen

Syksyllä 1952 Väestöliitto kutsui valtioneuvoston toimeksiannosta maan suunnittelijat Kierreporraselementit tapahtuivat taljojen ja käsivoimin siirrettävien ”aatekilpailuun”. Sillä etsittiin asuntopulan ja tulivat markkinoille vaunujen avulla.29 Porraselementtien paikoil- siitä johtuvien sosiaalisten ongelmien lievittä- 1960-luvulla. leen asentaminen tapahtui ensimmäisen miseksi nopeasti ”toteutettavia ratkaisuja, kerran nosturilla Helsingin Päijänteentiellä jotka sellaisinaan tai suhteellisen vähin muu- vuonna 1953. toksin soveltuisivat maamme asutuskeskuk- Lemminkäinen pääsi teolliseen sarjatuo- sissa yleisestikin käytettäviksi”. tantoon vuonna 1954, jolloin alkoi puolen Kutsussa toivottiin muun ohella, että kerroksen korkuisten Elemento-portaiden kilpailuehdotuksissa tutkittaisiin rakennus- valmistus, sekin ruotsalaisella lisenssillä. toiminnan teollistamisen suomia mahdolli- Ensimmäiset toimitukset menivät Hakalle suuksia. Tavoitteena ei kuitenkaan olisi Roihuvuoreen. Portaita toimitettiin ympäri ”hätäasuntojen” vaan sosiaalisesti tyydyttävien, maata, toisin kuin monia muita elementtejä. taloudellisesti edullisten ja laadukkaiden Helsingin lisäksi suuria markkina-alueita asuntojen tuotanto.32 Osallistujia kehotettiin olivat Turku, Tampere ja Pohjois-Suomi.30 olemaan välittämättä rakennusalan kehityksen Ajan oloon porraselementtien valikoima esteiksi koetuista viranomaismääräyksistä ja monipuolistui. Kerrostason ja lepotason väli- liikevaihtoverotuksesta. 36 | Katseet kohti elementtirakentamista

Tähän asuntoreformikilpailuun saapui sarjatuotantoon. Kilpailu jakaantui useaan kymmeniä ehdotuksia, joita Aravan arkkitehti eri sarjaan, joista rakenteellisessa sarjassa Esko Suhonen arvioi Rakennustaito-lehdelle. esiteltiin ratkaisuksi lähes yksinomaan val- Hän piti eniten tornitalo- ja lamellitaloehdo- misosarakenteita, ja ulkoseiniksikin ehdotet- tuksista, joissa teollisen rakentamisen poten- tiin tiiltä korvaavana erilaisia valmisosarat- tiaali olisi parhaiten hyödynnettävissä: kaisuja. Niin ikään koneellistaminen sekä rakennusosien ja rakennusainevalikoimien Niin sopimaton kuin 10–15-kerroksinen torni- standardointi olivat ehdotuksia yhdistäviä talo saattaa olla pienehköjen paikkakuntien tekijöitä. Pääpalkinto annettiin Sininen nauha kaupunkikuvassa ja sen viihtyvyys lapsirik- -nimiselle Viljo Revellin ja Beato Kelopuun kaille perheille kyseenalainen, osoitti kilpailu laatimalle suunnitelmalle. Ehdotuksen inno- kuitenkin tällaisen talotyypin kustannuksiltaan vaatiot olivat tuota pikaa kaikkien käytettävissä, edulliseksi, mikäli suunnittelussa ja rakennus- sillä Rakennustaito-lehti julkaisi sen kilpailun tavassa on otettu huomioon koneellistamisen ratkettua.33 As Oy Mäntyviita Tapio- tarjoamat edut. Kilpailun viitoittamalla tiellä tehtiin ensi lassa oli ensimmäisiä kertaa kokeiluja, kun Espoon Tapiolan puu- asuinrakennusten täys- elementtikokeiluja. Ark- Rakennuskustannuksia voitiin alentaa vain tarhakaupunginosaa ryhdyttiin rakentamaan. kitehti Viljo Revell. siirtymällä alueittain rakentamiseen ja siten Sen ensimmäisessä rakennusvaiheessa vuosina 1953–1954 elementtejä käytettiin parissakin asuinrakennuksessa. Aarne Ervin suunnitte- lemassa As. Oy. Mäntykulmassa rakennuksen pilarit, palkit ja välipohjalaatat sekä kevyet väliseinät valmistettiin työmaalla elemen- teistä. Mäntykulmaa voi pitää täyselementti- kokeiluna. Paikalla valetuissa rakenteissa käy- tettiin liukuvalutekniikkaa (ks. tarkemmin s. 42–43). Viljo Revellin piirtämässä As. Oy. Mänty- viidassa pilarit, kantavat palkit ja välipohja- laatat sekä puurakenteiset julkisivut tehtiin elementeistä. Koska myös kantavat rakenteet toteutettiin elementteinä, Mäntyviitakin lukeu- tuu täyselementtitaloihin; elementit valmistettiin valimossa työmaan yhteydessä. Mäntyviidan jälkeen elementtikokeiluihin asuinrakennusten kantavissa rakenteissa palattiin vasta 1960-luvun puolella. Tapiolan talot tulivat kalliiksi, sillä rakennusosien valmistussarjat jäivät pieniksi, ja kokeilupro- jektien luonteen mukaisesti Tapiolassakin maksettiin oppirahoja. Alueen toisessa rakennusvaiheessa pyrittiin ensimmäistä vaihetta Katseet kohti elementtirakentamista | 37

Möykynmäen rautatie- tunneli Haapamäki–Jyväs- kylä rataosuudella. Rakennuselementti Oy urakoi vuonna 1926 rakennetun tunnelin ele- menttivuorauksen vuonna 1954.

alempiin kustannuksiin, joten siinä luovuttiin tekniikan kautta entistä pidempinä jännemit- elementtirakentamisesta.34 toina, avarina tiloina ja rakenteen siroutena. Elementtitekniikkaa kokeiltiin ensimmäi- Näitä ominaisuuksia voitiin käyttää hyväksi siä kertoja suunnilleen samoihin aikoihin varsin vaihtelevissa olosuhteissa, eikä vastaa- asuinrakentamisessa ja muussa rakentami- viin ominaisuuksiin edes päästy perinteisillä sessa. Silti se vakiintui alkuvuosina erityisesti rakenneratkaisuilla. teollisuusrakennuksiin, ja asuinrakentami- Asuinrakentamisessa ja varsinkin asuinker- sessa uusi rakennustapa yleistyi viimeiseksi rostalorakentamisessa sarjatuotannon tärkeim- vuosia myöhemmin. mät ominaisuudet sodanjälkeisinä vuosina Kysyntää oli runsaasti sekä tuotantoraken- olisivat olleet nopeus ja halpuus. Siinä olisi tamisessa että asuinrakentamisessa. Markki- alun pitäen päästy suuriin sarjoihin. Asuin- nat kuitenkin erosivat toisistaan. Teollisuuden rakentaminen oli kuitenkin myös konservatii- tarvitsemat rakennukset tehtiin ainutkertaisina visempaa kuin tuotantorakentaminen. Kysyn- tuotteina, ja niissä betonielementin käyttö- nän muotoutumista säätelivät monet seikat, kelpoisuus tuli esiin erityisesti esijännitys- kuten harjoitettu asuntopolitiikka ja kaavoitus. Kokeilujen kausi

Betonielementtirakentaminen pääsi 1950-luvulla käyntiin tuotantorakentamisessa. Asuinrakentamisessa otettiin ensimmäiset askeleet kohti täyselementtirakentamista vuosikymmenen lopulla. Esikuvat rakentamisen teollistamiselle haettiin ulkomailta.

Maa alkaa vaurastua oli leivän perässä suunnistettava muualle. Väkeä vetivät eniten eteläisen Suomen kau- Sodan seuraukset hellittivät otettaan pungit, joista uutta työtä löytyi. 1950-luvun alkupuolella. Suurin osa jälleen- Maa- ja metsätalouden työllistävän vaiku- rakennustöistä vietiin päätökseensä vuosi- tuksen vähetessä eniten kasvoivat palvelu- kymmenen puoliväliin mennessä. Jakelu- elinkeinot, kauppa ja rakentaminen. Kun säännöstely oli päättynyt, ja tuontikauppa vuonna 1950 maan väestöstä asui kaupun- vapautui lisenssikäytännöstä vuosikymmenen geissa ja kauppaloissa 32 prosenttia, vuonna mittaan. Suomalaiset saattoivat vastedes koh- 1960 suomalaisista oli kaupunkilaisia ja distaa voimavaransa oman tulevaisuutensa kauppaloiden asukkaita 38 prosenttia, ja rakentamiseen. vuonna 1976 luku oli jo 59 prosenttia. Elinolojen kohentaminen edellytti vakaita Sotien jälkeisinä vuosina käynnistynyt yhteiskunnallisia ja taloudellisia oloja. Suomi maastamuutto huipentui vuoteen 1951, jolloin sai nauttia varsin hyvästä talouskehityksestä noin 20 000 henkeä lähti. Hiljaisemman 1950-luvun alusta aina kevään 1956 yleis- kauden jälkeen muuttoliike Ruotsiin voimis- lakkoon asti, jonka jälkeen talous painui la- tui uudelleen 1950-luvun loppupuolella, ja maan. Sen yhteydessä työttömyys nousi kor- huippu osui vuosille 1968–1970: viimemai- keimmillaan jopa kuuteen prosenttiin työvoi- nittuna vuonna muutti yli 40 000 suomalaista masta. Vuonna 1959 suhdanteet kääntyivät ja läntiseen naapurimaahan. Tämän jälkeen alkoi miltei vuosikymmenen kestänyt nousu- muutto laantui nopeasti. kausi. Suomen kaupungeissa ei ollut tilaa kai- Talouden vaihtelut vaikuttivat perinteisesti kille maalta lähteneille ihmisille. Osasyy oli suhdanneherkkään rakentamiseen, mutta asuntojen puute. Tilanne ei syntynyt pelkäs- rakentamisen kehityksen kannalta 1950- ja tään maaltamuuton seurauksena, vaan sii- 1960-luvuilla vielä keskeisemmäksi muodos- hen vaikutti luonnollisesti myös kaupun- tui maan elinkeinorakenteen muutos ja eri- kien oma väestönkasvu. Vaikka maassa oli tyisesti sen seurauksena käynnistynyt muutto- rakennettu paljon 1940-luvun loppupuolelta liike. Maa- ja metsätalous työllistivät vielä lähtien, suuri osa rakentamisesta oli suun- vuonna 1950 noin 46 prosenttia työssäkäy- tautunut maaseudulle ja kaupunkiasuntojen västä väestöstä, kun vastaava luku vuonna uudisrakentaminen oli 1950-luvun puoli- 1960 oli 36 prosenttia ja vuonna 1970 enää välissä vasta kunnolla alkanut. Asuinraken- 20 prosenttia. Kun työ maatiloilla väheni, tamisesta tuli yksi pullonkaula maan kau- Kokeilujen kausi | 39

pungistumisessa ja elinkeinorakenteen muu- vuorollaan isäntänä. Helsingissä Pohjoismai- toksessa. set Rakennuspäivät järjestettiin 2.–4 .6.1955. Tapahtumasta muodostui ensimmäinen teollisen rakentamisen laaja esittely Suomessa. Teollistamisen kannattajiin kuului Rakennus- Elementtirakentamisen hallituksen pääjohtajaksi vuodenvaihteessa suunnan määrittely 1953–1954 tullut arkkitehti Jussi Lappi-Sep- pälä, jonka näkemyksiä rakennuspäivien Betonielementtirakentaminen oli Suo- ohjelma myötäili. messa päässyt 1950-luvun puoliväliin men- Rakennuspäivien pääteemat olivat ele- nessä alkuun kaikilla rakentamisen alueilla, menttirakentaminen ja ylikorkeat talot. Esiin- vaikka asuinrakentamisessa kyse olikin tois- tyjiä oli kaikista Pohjoismaista, ja suomalaiset taiseksi lähinnä ensimmäisistä kokeiluista puhujat olivat uudessa rakentamisessa jo uudella tekniikalla. Esikuvia oli haettu maista, kannuksensa hankkineita: arkkitehti, VTT:n joissa tekniikan soveltaminen oli pisimmällä, professori Ole Gripenberg, Oy Rastor Ab:n kuten Ranskasta ja Tanskasta. rakennusosaston johtaja dipl.ins. Antero Pohjoismaat järjestivät muutaman vuoden Kallio ja arkkitehti Kaj Englund. Päivien välein rakennuspäiviä, joilla kukin maa oli yhteyteen järjestetyn näyttelyn suunnittelivat

Kaukolämpökanaalien kansielementit olivat monen valmistajan tär- keä tuote 1950-luvulta alkaen. 40 | Kokeilujen kausi

asuinympäristöä. Arkkitehdin tulisi osallistua enemmän tehdastyöhön, ja arkkitehdin ja in- sinöörin pitäisi kyetä entistä tiiviimpään yhteistoimintaan. Arctander puolestaan piti juuri tyyppita- loon pyrkimistä tavoiteltavana, sillä tyyppitalo mahdollisti suuret sarjat ja jatkuvan tuotannon ja oli siten hänen mukaansa taloudel- lisin tapa rakentaa. Rakentamisen rationalisointi koski työmaiden lisäksi arkkitehdin ja insinöörin työtä. Suuret sarjat toivat toiston työvaiheisiin ja antoivat mahdollisuuden oppimisprosessiin. Arkkitehdit pelkäsivät Arctanderin mielestä turhaan, että tyyppitalo johtaisi kaavamaisuuteen rakentamisessa, arkkitehdin töiden väheksymiseen ja heidän työtilaisuuksien vähenemiseen. Hän uskoi tyyppitalojen joka tapauksessa yleistyvän. Arkkitehtien pelkäämät ongelmat poistuisivat, jos tyyppitaloja suunnittelisivat riittävän hyvät Rakennuselementti Aarne Ervi ja Erkki Helamaa, ja professori arkkitehdit.1 Oy:n elementtirakentei- Hilding Ekelund veti yhtä keskusteluryh- Rakennuspäivien ohjelmasta tehtyyn jul- nen näyttelyhalli vuoden 1955 Pohjoismaisilla mistä. kaisuun kirjoitti lyhyen loppukommentaarin Rakennuspäivillä. Laaja-alaisimmin elementtirakentamista arkkitehti Egil Nicklin, joka toimi Standardi- käsittelivät esitelmissään ruotsalainen pro- soimislaitoksen johtajana. Hänen mukaansa fessori, arkkitehti Nils Ahrbom ja tanskalai- yleinen kanta päivillä piti tyyppitaloa ”ainoa- nen arkkitehti Philipp Arctander. Molemmat na mahdollisena” ratkaisuna. Silti Nicklin pitivät rakentamisen teollistamista lähtökoh- näyttää kommentaarissaan olleen kiinnostu- tana asuintuotannolle, ja kumpikin laski siihen neempi Ahrbomin valinnan vapautta korosta- kuuluviksi muun muassa esivalmisteisen neista näkemyksistä kuin Arctanderin tyyppi- sarjatuotannon ja rakennusosien koneellisen taloargumenteista.2 Rakennuspäivien Suomes- käsittelyn sekä tuotannossa että rakennus- sa virittämää keskustelua ajatellen Ahrbom työmaalla. Molemmille standardointi oli heijastelikin enemmän ajan funktionalistien keskeinen osa teollistamista, mutta heidän ihanteita, Arctanderin esittämät ajatukset näkemyksensä poikkesivat selvästi toisistaan saivat otaksuttavasti vastakaikua pikemmin siinä, miten standardointia tuli hyödyntää. rakentajien keskuudessa. Ahrbom otti lähtökohdakseen Alvar Aallon Arviot Pohjoismaisten Rakennuspäivien sotavuosina esittämät ajatukset rakentamisen merkityksestä riippuivat siitä, tarkasteltiinko monimuotoisuudesta ja standardoitujen sitä tuotannon vai arkkitehtuurin näkökulmas- rakenneosien helppokäyttöisyydestä. Hänen ta. Tuotantotekniikan kannalta se merkitsi mielestään tyyppiasunnoista koostuvilla tyyp- tärkeää keskustelunavausta arvovaltaisella pitaloilla ei saavutettaisi vaihtelevaa ja hyvää foorumilla. Arkkitehtien kannalta rakennus- Kokeilujen kausi | 41

päivät ajoittuivat tilanteeseen, jossa ammatti- muottien jatkokehittelylle olivat materiaali- kuntaa repi vaikea riita, jota rakennuspäivät säästöt, töiden nopeutuminen ja työvoiman vielä pahensivat. Mielipiteitä jakoi Jussi Lappi- tarpeen vähentäminen. Viimemainitun kanssa Seppälä henkilönä ja hänen kannanottonsa sopivat yhteen ulkonäköseikat: mitä sileämpi arkkitehdin työn tehostamiseen. Näkemyk- pinta valetulla betonilla, sitä vähemmän rap- selle tuli tukea rakentajilta mutta ei arkki- paustöitä. Kehitystyön eteenpäin sysääjänä tehdeilta. oli osaltaan työn kallistuminen, joka oli myös Rakennustoiminnan teollistaminen sellai- kansainvälinen ilmiö. Kun asuinrakentamises- sena kuin Lappi-Seppälä ja Arctander sitä sa betoniin siirtyminen ja muottiteknologian ajoivat näytti siis horjuttavan arkkitehdin tulo olivat oleellisesti vähentäneet kysyntää perinteisesti vahvaa asemaa rakennushank- muurarien työlle, rappareiden työn merkitys keessa. Suomen Arkkitehtiliiton puheenjohta- korostui ja heidän työnsä hinta kallistui. jana toimi tuolloin Alvar Aalto, joka oli mo- Rakentajien käyttöön tuli 1940- ja 1950-lu- nen vuoden ajan välirikossa Lappi-Seppälän kujen vaihteesta lähtien muottityyppejä, jot- kanssa. Riita hajotti arkkitehtikunnan huo- ka tuottivat valetulle betonille entistä sileäm- miota juuri kun elementtitekniikkaa otettiin män pinnan. Muotit olivat niin kevyitä, että käyttöön asuinrakentamisessa. niiden käsittely onnistui ihmisvoimin. Muot- Tästä johtuen arkkitehtien panos myö- tien käyttö (purku, asennus, kuljetukset) vaati hempään elementtirakentamiseen heikkeni, kuitenkin kohtalaisen paljon käsityötä. Lisäksi ja moni arkkitehti on myöhemmin arvostellut ”ylettömän kalliin” rappauksen poistaminen ammattikuntansa asennoitumista betoniele- kokonaan seinien viimeistelystä edellytti niin menttirakentamiseen. Liikkeellelähdössä sileää pintaa, että valetulle seinälle voitaisiin aloite jäi rakennusliikkeille ja konstruktööri- suoraan laittaa tapetit. Tämä oli lopullinen toimistoille. Asuntotuotannon toteutuksessa tavoite, johon ei vielä 1950-luvun puolivälissä päävastuu alkoikin vuosikymmenen jälki- ollut päästy. puoliskolta lähtien vähitellen lipua rakennus- Ruotsissa oli jo usean vuoden ajan raken- mestareille ja insinööreille.3 nettu taloja rappaamattomia betoniseiniä käyt- täen. Uusien muottityyppien käyttöä tutkinut Rastor kehitti vuosina 1957–1958 eräiden rakennusliikkeiden kanssa ulkomaisia esikuvia Muotteja ja torninostureita mukaillen betonipintojen käsittelyyn suomalaisiin oloihin soveltuneen tekniikan, jolla oli Asuinrakentamisessa tie ensimmäisistä mahdollista päästä rappauksesta eroon koko- elementtikokeiluista elementtitekniikan laa- naan. Rappauksesta luopumisesta huolimatta jempaan käyttöön oli pitkä. Se kulki perintei- sileävalutekniikka edellytti alkuaikoinaan sen rakentamisen vähittäisen teollistumisen yleensä vielä tasoitteen käyttöä viimeistelyssä.4 kautta. Oleellisia välivaiheita olivat varsinkin Vuosikymmenen puolivälistä lähtien erilaiset muottitekniikat, kuten suurmuotti, Ruotsissa ja Tanskassa kehitettiin niin kut- sekä työmaiden koneellistaminen, erityisesti suttua suurmuottia, jonka uskottiin ratkaise- torninosturien yleistyminen. van muihin muotteihin liittyneet ongelmat. Huomio kiinnittyi kehitystyössä muotteihin Tähän kehittelyyn osallistuivat pian myös niin Suomessa kuin muuallakin. Yllykkeinä suomalaiset rakennusliikkeet ja Rastor, jotka 42 | Kokeilujen kausi

hyötyivät paljon varsinkin Ruotsissa saaduista kokemuksista. Suurmuotti sai nimensä koos- taan, sillä se rakennettiin huoneen koko sei- nän tai katon mittaiseksi. Muotin siirtelyyn tarvittiin nosturi, mutta sen kokoaminen ja purkaminen oli nopeaa. Kansaneläkelaitoksen Muiden muottien tapaan suurmuotti Munkkiniemen asuin- pyrittiin käyttämään mahdollisimman monta rakennuksiin arkkitehti kertaa, ja suurmuotin käytön nyrkkisääntönä Alvar Aalto suunnitteli elementtiparvekkeet. pidettiin sitä, että muottia tarvittiin se määrä, Rakennusvuosi 1955. joka meni kuudesosaan kerrostalon yhden kerroksen seinistä – kerros saatiin nopeasti tehtyä, kun yhteen valuun meni korkeintaan kaksi päivää. Koska yhden-kahden päivän työrytmi toistui muottia käytettäessä, muotti toi valutöihin sarjallisuuden. Jotkut suunnittelijat uskoivat suurmuottien tuovan jopa täyden vapauden rakennuspohjan mitoitukseen.5 Suurmuotit sopivat sileävalutekniikan kanssa käytettäväksi. Ensimmäisenä niitä kokeili yhdessä kuopiolainen Rakennusliike Veikko Piispanen vuonna 1958.6 Uusi mene- Huolellisen suunnittelun avulla rakenteet voi- telmä vähensi kustannuksia ja työhön kulu- daan myöskin yksinkertaistaa ja siten saada nutta aikaa. Se vähensi myös ratkaisevasti vältetyksi kaikenlainen turha työ ja materiaalin rappaajien työn tarvetta ja avasi mahdolli- hukka asumismukavuuden silti kärsimättä. suuden talvirakentamiseen, joka runsaan […] Uuden rakennustavan kehittäminen aset- märkätyön osuuden vuoksi oli perinteisillä taa kuitenkin vaatimuksia myös rakennusaine- rakentamistavoilla ollut pakkasilla käytän- teollisuudelle, jonka tulisi kyetä valmistamaan nössä mahdotonta. Ensimmäiset onnistuneet tarkoitukseen soveliaimmat tarveaineet. Näistä kokeilut talvirakentamisesta toteuttivat talvella mainittakoon valmiit ulkoseinä- ja välipohja- 1958–1959 Rakennusliike Veikko Piispanen elementit, joiden onnistunut soveltaminen Helsingissä, Sulo V. Palmas Oulussa ja Mat- yhteen liukuvalurakennustavan kanssa nähtä- tinen & Niemelä Tampereella.7 västi johtaisi hyvään tulokseen. […] Taloudelli- Suurmuotin ja sileävalun kombinaatio sin ja pätevin tapa tällaiselle kehittämiselle tuli suosituksi myös osana niinsanottuja olisi suorittaa se jonkin laajemman rakennus- sekajärjestelmiä, jollaisiksi kutsuttiin niiden ryhmän rakentamisen yhteydessä, jolloin yhdistämistä elementtitekniikan kanssa. todelliset tulokset voidaan laskea, kokeilla ja Sekajärjestelmistä kiinnostuneet olivat pohti- todeta.8 neet niitä jo vuosien ajan. Rakennusmestari Leo Lyytikäinen tutkaili liukuvalutekniikan Tanskassa ja Ruotsissa liukuvalua oli käytetty sovellusmahdollisuuksia muiden rakennus- yhdessä elementtitekniikan kanssa, ja näistä tapojen kanssa vuonna 1953 seuraavasti: kokeiluista tiedettiin Suomessa. Täällä tätä Kokeilujen kausi | 43

sekatekniikkaa kokeiltiinkin jo vuonna 1953 ne eivät aina osanneet hyödyntää niitä. Torni- eräässä nelikerroksisessa aravalainoitetussa nosturin kapasiteetista johtuen se oli parhaim- kohteessa Helsingin Herttoniemessä, missä millaan suurilla työmailla, pienillä työmailla yhdistettiin liukuvalu ja ulkoseiniin asennetut työsuoritteiden määrät eivät muodostuneet esivalmisteiset Siporex-harkot.9 riittävän suuriksi. Betonielementtien käyttö asuinrakentami- Torninosturi loi edellytykset entistä suu- sessa edellytti muutakin kuin betonielement- rempien rakenneosien käsittelyyn työmaalla, tejä ja muottiteknologian kehitystä. Betoni- ja sen käytön yleistyminen liittyikin läheisesti elementit painoivat kevytbetonia lukuun elementtitekniikan käyttöönottoon asunto- ottamatta sen verran, etteivät ne olleet ihmis- tuotannossa. Kun rakennuskohteet kasvoivat, voimin käsiteltävissä. Niin kauan kuin riittävän torninosturista tuli entistä tarpeellisempi ja voimakkaita nostolaitteita ei ollut, elementtien käyttö oli vaikeaa. Perinteisesti siirtotyöt tehtiin pystysuunnassa hisseillä tai vinsseillä ja vaakasuunnassa esimerkiksi telineillä ihmisvoimin kantamalla tai erilaisia työntökärryjä käyttäen. 1950-luvun alkupuolella maahan alettiin saada entistä tehokkaampia torninostureita. Niiden etuna oli, että ne pystyivät suorittamaan yhdellä kerralla sekä tarvittavat pysty- että vaakasiirrot Ennen täyselementti- lastin purkupisteestä työpisteeseen. rakentamista kerrostalo- Suuret nosturit koottiin jalustoille, jotka jen rungot valettiin usein suurmuottitekniikkaa liikkuivat työmaalla kiskojen päällä. Koska käyttäen. torninosturi kykeni samoilta sijoiltaan suorittamaan nopeasti suuren määrän tehtäviä, jotka aikaisemmin suoritettiin erillisinä, oli sen käyttö suunniteltava huolellisesti, jotta siitä saataisiin kaikki hyöty. Suunnittelun tär- keyttä korosti myös kaluston kalleus. Merkit- tävä osa tuon ajan torninostureista oli ranskalaisia Potain-nostureita. Ennen 1950-luvun puoliväliä torninostureita oli suomalaisilla rakennusliikkeillä tiettä- västi vain neljä kappaletta. Armas Puolimat- ka hankki sellaisen jo vuonna 1953 Martin- mäen rakennuskohteeseen, ja ensimmäisten joukossa oli myös Urakoitsijat Oy vuonna 1954.10 Sittemmin torninosturit yleistyivät työmailla nopeasti: vuonna 1960 niitä oli maassa jo yli 200. Vaikka rakennusliikkeet innostuneina investoivat torninostureihin, 44 | Kokeilujen kausi

Paalut olivat monen sementtivalimon, muun muassa Lujabetoni Oy:n, elementtituotannon alku.

Paalut joten pitkienkin paalujen käsittely oli helppoa. Heikko murtokestävyys saattoi kuitenkin Huonoissa perustamisoloissa joudu- johtaa paalutettaessa tuotteiden katkeiluun, taan rakennukset ja rakenteet perustamaan minkä takia esijännitettyjä paaluja ryhdyttiin paalujen varaan. Lyöntipaalut tehtiin 1950-lu- 60-luvulla korvaamaan teräsbetonipaaluilla, vulle asti puusta. Kun tehostettu salaojitus ja joiden murtokestävyys oli parempi. Tällöin viemäröinti laskevat pohjaveden pintaa, puun siirryttiin myös suurempiin poikkileikkauk- ongelmaksi muodostuu lahoaminen. Puu siin 25x25 ja 30x30 cm, jotka yhä hallitsevat korvattiinkin betonilla, josta paaluja valmis- paalumarkkinoita. tettiin 1950-luvun alkupuolelta lähtien. Betonipaalun ulkonäköön vaikutti eniten Paaluja valmistivat aluksi paitsi elementti- teräsmuottien käyttöönotto, joka teki valupin- tehtaat myös lukuisat sementtivalimot. Ra- nasta entistä siistimmän. Paalun rakentee- kennuselementti Oy valmisti esijännitettyä seen taas vaikutti teräsmäärän vähentäminen. betonipaalua yhtenä päätuotteenaan 1950-lu- Tästä kehityksestä merkittävän poikkeuksen vun alkupuolella, ja sen otti tuoteohjelmaansa muodostivat siltapaalut, joille asetettiin vaati- pian myös Cellit. Rakennusmestari Aarre muksia suuremmista teräsmääristä. Betoni- Nousiaisen Betonila Oy oli 1960- ja 1970-lu- paalut on mitoitettu 1970-luvun alkuvuosista kujen taitteessa suurin paaluvalmistaja Suo- lähtien yleensä niinsanottujen Lyöntipaalu- messa. tusohjeiden mukaisesti. Jännitettyä betonipaalua valmistettiin Yksittäinen paalu on pisimmillään 15–16 poikkileikkauksina 20x20 ja 25x25 cm, ja se metriä, josta pituutta voidaan lisätä jatkoksia oli erittäin kilpailukykyinen edullisten tuotan- käyttäen paalutusvaiheessa. Momenttijäykillä tokustannustensa takia. Se oli hyvin jäykkä, jatkoksilla varustettu paalu on jatkamattoman Kokeilujen kausi | 45

paalun veroinen. Pisimmät neljällä jäykällä linnaan maan ensimmäisen vain paalutuotan- paalujatkoksella varustetut paalut ovat olleet toa varten suunnitellun tehtaan. yli 60 metrin mittaisia. Suomessa on ollut Lohja Betonila Oy koneellisti paalutuotan- käytössä lukuisia jatkostyyppejä. 1960-luvun toa Nummelan ulkoilmavalimossaan erityi- lopulla niin sanotuista hylsyjatkoksista siir- sesti 1980-luvun alkupuolella ja investoi ryttiin Sementtivalimoiden Tukun maahan- vuonna 1988 muun muassa paaluraudoittei- tuomiin Hercules- ja Suomessa ruotsalaisel- den hitsausautomaatioon. Tämä tuotanto on la lisenssillä valmistettuihin ABB-jatkoksiin. nykyisin osa markkinajohtaja Rudus Betoni- Kotimaisia ratkaisuja ovat olleet 1970-luvulta tuotteen liiketoimintaa. Tehdasmaiseen paa- alkaen A-Elementin A-jatkos ja Betonilan lutuotantoon ovat myöhemmin investoineet Lohja-jatkos. Emeca Oy:n 2000-luvun alussa muun muassa Paalutustyö Vehkonen Oy Nur- markkinoille tuoma edullinen Emeca-jatkos mijärvellä sekä Lujabetoni Oy tehtaallaan on saavuttanut nopeasti merkittävän markki- Haapajärvellä ja ostamansa Suomen Paalu- naosuuden. tehdas Oy:n tiloissa Pernajassa. Alkuaikoina paalu oli monelle yritykselle Vaikka paalut luetaan infra-tuotteisiin, nii- sivutuote. Valmistus ei vaatinut suuria inves- den kysyntä on aina ollut suurimmillaan ta- tointeja, jos käytettävissä oli materiaalien ja lonrakentamisen korkeasuhdannevaiheessa. tuotteiden käsittelykalustoa sekä tilaa tuotan- 1970-luvun alkupuolella voimakas asuinraken- tohallissa tai maa-aluetta ja nosturit siinä ta- taminen nosti paalujen vuotuisen kysynnän pauksessa, että tuotanto sijoitettiin taivasalle. miljoonaan metriin. 1980- ja 1990-lukujen Tuotteen luonteesta johtuen myös paalun hin- vaihteessa ja uudelleen vuosina 2003–2005 tataso jäi markkinoilla vaatimattomaksi. paalujen vuotuinen kysyntä oli lähes kaksi Kummila Oy perusti 1970-luvulla Hämeen- miljoonaa metriä.

Nykyaikainen paalu- valmistus on pitkien sarjojen teollista tuotantoa. Rudus Betonituote Oy, Nummelan tehdas. 46 | Kokeilujen kausi

suomalaiset rakentajat alkoivat hallita sen masta poiketen viedä läpi ilman muutoksia käytön entistä paremmin. Kaluston kalleuden ennakkosuunnitelmiin. Torninosturi kiskoi- vuoksi torninosturi yleistyi ensin suurten neen hallitsi työmaata toisellakin tapaa. Sen rakennusliikkeitten työmailla. käyttö oli osaltaan synnyttämässä näkemystä, Alussa liian suuri innostus uuteen tekno- jonka mukaan rakennettavat talot tuli sijoittaa logiaan vei rakennusliikkeitä vaikeuksiin. tontille sen mukaan, mikä oli rakentamisen Tampereella syntyikin 1950-luvulla käsitys, kannalta käytännöllisintä. Tämä ajattelu ei että torninosturin hankkiminen enteili vara- vielä 1950-luvulla tullut suomalaiseen raken- rikkoa. Torninosturin ominaisuuksia pystyi tamiseen, mutta jo Helsingin Pohjoismaisilla Tampereella ensimmäisenä tehokkaasti hyö- Rakennuspäivillä voitiin todeta, että Ruotsissa dyntämään Rakennustoimisto Mattinen & se oli saanut jalansijaa. Niemelä, joka hankki sellaisen vuonna 1958 eikä mennyt konkurssiin.11 Korkeiden rakennusten työmailla käyttö- kelpoiseksi osoittautui pienikokoisempi nos- Mitä on turi, joka tuettiin tekeillä olleen rakennuksen teollinen rakentaminen runkoon, esimerkiksi ylimpään välipohjaan, josta käsin se suoritti siirtoja. Se ei vienyt Teollisen rakentamisen tunnusmerkeistä tilaa rakennuksen ulkopuolelta ja oli nostet- keskusteltiin Suomessa paljon 1950-luvulla. tavissa ylös talon kohotessa kohti lopullista Teollistamiseen tähdännyt kehitystyö käyn- korkeuttaan. Nosturi oli kauko-ohjattava, joten nistyi vuosikymmenen mittaan rakennustyö- sen käyttö ei edellyttänyt ohjaamokoppia mailta, missä painopiste oli teknisissä uudis- nosturin rungossa. Suomalaiset rakennus- tuksissa. Uudet muottitekniikat ja työmaiden liikkeet hankkivat ensimmäiset Linden-nos- koneellistaminen olivat tosiasiassa teollista- turit vuonna 1958, ja nämä piennosturit saamista, mutta teollistamiskeskustelussa pää- vuttivat nopeasti suosiota torni- ja pistetalojen huomion vei helposti elementtitekniikka, nostokoneina sekä elementtiasennusten apu- jonka tuloa asuinrakentamiseen oli odotettu välineinä.12 vuosikausia. Koska tuolloin elementtitekniik- Työmaiden koneellistaminen loi kysyntää, ka otti ensi askeliaan, monien käsitykseksi johon vastasivat useat valikoimaansa laajen- iskostui 1950-luvun loppupuolella, että teolli- taneet rakennusalan koneiden ja laitteiden nen rakentaminen oli yhtä kuin elementti- maahantuojat sekä varta vasten perustetut tekniikan käyttö. uudet myyntiliikkeet. Rakennusalan teollista- Kun elementeistä kertyi kokemuksia, kuva misesta vauhtia saaneita koneita ja laitteita teollisesta rakentamisesta ja toisaalta elementti- maahantuovia yrityksiä olivat muun muassa rakentamisesta tarkentui. Esimerkiksi Rasto- Oy Betonikone Ab, Rakennusväline Oy ja Se- rin Antero Kallio erotteli ne toisistaan vuonna menttivalimoiden Tukku Oy. 1960: elementtitekniikka oli yksi teollisen Työmaalla tapahtuneet tekniset uudistuk- rakentamisen tunnusmerkeistä. Rakennus- set tähdensivät ennakkosuunnittelun tärkeyt- taito-lehden päätoimittaja Armas Linnamaa tä koko rakennushankkeessa. Esimerkiksi kärjisti vielä samana vuonna lehdessään, että suurmuotin ja torninosturin tehokas käyttö teollistaminen käsitettiin maassamme yhä edellyttivät, että rakennustyöt voitiin aiem- yleisesti lähinnä rakenneosien esivalmistukse- Kokeilujen kausi | 47

vasti: ”Elementtirakentamisella tarkoitetaan rakentamistapaa tai rakentamisjärjestelmää, jossa kootaan rakennusosia tai koko rakennus suurista rakennustarvikkeista, elemen- teistä, jotka on valmistettu teollisilla mene- telmillä muualla kuin omalla lopullisella pai- kallaan.”15 Vähitellen ymmärrettiin, että mitä suurempi osa talosta rakennettiin elementeillä, sitä tärkeämpään rooliin tuli huolellinen suunnittelu sekä yhteistyö suunnittelijan, elementtien valmistajan ja työmaajohdon välillä. Elementtien käytöllä oli siis myös organisatorisia vaikutuksia rakentamiseen, ja siten se edelleen lisäsi koko rakentamis- prosessin kehitystä entistä teollisemmaksi.16 Paljon myöhemmin myös todettiin, että rakentaminen voi olla teollista jopa ilman esivalmisteisten rakenneosien käyttöä, kunhan rakentamisen prosessi muuten noudatteli teollisen tuotannon periaatteita.17

Sandwich-julkisivujen na, kun muualla pyrittiin rakennusprosessin asennustyötä Helsingin kokonaisvaltaiseen hallintaan.13 Uusi raken- ”Sandwich” ja ”kirjahylly” Pihlajamäessä. nustapa tarvitsi omat teoreetikkonsa, ja ajattelun tueksi esimerkiksi Rakennustaito julkaisi Elementtitekniikan käyttö asuinraken- ulkomaisia kirjoituksia, joissa puhuttiin ra- tamisessa sai vauhtia eräästä perusoivalluk- kentamisen teollistamisen puolesta. sesta. Perinteisessä talonrakentamisessa ulko- Kallion mukaan rakentaminen oli teollis- seinät olivat osa kivitalon kantavaa rakennetta. tumassa, mistä kertoi elementtien käytön Ulkoseinä koostui useimmiten tiilimuurista lisäksi se, että arkkitehdit hakeutuivat entistä tai betonista tai näiden kahden yhdistelmästä. enemmän yhteistyöhön teollisuuden kanssa 1950-luvun alussa asuintalon ulkoseinä ja ollakseen selvillä suunnittelunsa kytköksistä talon runko erotettiin toisistaan: tekninen tuotantomenetelmiin tehtaissa ja työmailla. kehitys soi mahdollisuuden suunnitella taloja, Teollistumisesta kertoivat myös työkoneiden joissa vain runko oli kantavaa rakennetta. ja -laitteiden kehittyminen rakentamisen käsi- Ulkoseinät voitiin suunnitella rungosta riip- työvaltaisissa työvaiheissa sekä rakennustar- pumatta arkkitehtonisia näkökohtia silmällä vikkeiden koon ja painon kasvaminen.14 pitäen. Rastor julkaisi vuonna 1961 elementti- Tuotanto- ja toimitilarakennuksissa uu- rakentamista laajasti esittelevän teoksen, jossa distusta oli toteutettu jo 1940-luvun lopulta: elementtirakentaminen määriteltiin seuraa- elementteinä valmistetut pilarit ja niihin 48 | Kokeilujen kausi

tukeutuneet palkit muodostivat rakennuksen Yksi sandwichin määritelmä kuuluu seu- kantavan rungon. Pilari-palkki -järjestelmää raavasti: voitiin täydentää välipohja- ja väliseinäele- menteillä. Koska ulkoseinä ei enää toiminut Sandwich-elementin rakenteen muodostaa rakennuksen kantavana osana, siinä tulivat kaksi teräsverkolla ja reunateräksillä raudoi- käyttöön pilareihin kiinnitetyt ripustetut tai tettua betonilevyä, jotka on liitetty toisiinsa itsekantavat seinäelementit. levyjen välissä olevan lämmöneristeen läpi Asuinrakentamisessa tultiin perässä. menevillä teräsansailla. Rakenteen stabiili- Vaikka pilareihin ja palkkeihin perustunut suusominaisuuksiin kuuluu se, että levyt toi- järjestelmä vakiintui erityisesti tehdas- ja mivat yhdessä ja että ansasteräkset vaikuttavat erilaisten hallirakennusten ratkaisuksi, sitä rakenteen jäykkyyteen.18 alettiin käyttää 1950-luvun mittaan jonkin verran myös asuinrakentamisessa, johon Asuinrakentamisessa tiettävästi ensimmäisenä yritettiin löytää sopivia uusia runkoratkai- sandwichiä valmisti Valurakenne Oy vuonna suja. Tämän betonipilarirungon ansiosta jul- 1957 rivitaloon, joka nousi Helsingin Maunu- kisivuelementit tulivat myös asuinrakenta- laan Koivikkotie 14:ään. Elementit valmistet- miseen. Lämpöeristyksellä varustettuja tiin työmaalla. Yritys teki seuraavana vuonna seinäelementtejä alettiin kutsua sandwich- sandwichit myös viisikerroksiseen asuintaloon elementeiksi. Helsingin Lauttasaaressa Otavantie 1:een.

Ensimmäisiä sandwich- elementtien valmistajia ja käyttäjiä oli Valurakenne Oy Koivikkotie 14:n työ- maallaan vuonna 1955. Kokeilujen kausi | 49

erilaisia sandwich-elementtejä, ja 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa niistä tuli yleisim- mäksi tyyppi, jota kutsuttiin sen rakennuksen julkisivuun synnyttämän yleisilmeen vuoksi nauhaelementiksi. Vähän myöhemmin yleistyi myös kerroksen korkuinen ruutuelementti, joka 1960-luvun jälkipuoliskolla syrjäytti nauhaelementin. Molempia käytettiin 1950- ja 1960-lukujen vaihteesta lähtien yleistyneessä talorungossa, jonka kantavina rakenteina olivat vain betonista valetut talon päätyseinät, poikittain läpi rakennuksen kulkevat väliseinät sekä porras- huoneet. Myöhemmin myös ”kirjahyllyksi” kutsuttuun runkotyyppiin, kantavat väliseinät -malliin, siirtyessään suomalaiset tutkivat varsin tarkkaan etenkin ruotsalaisia, tanska- laisia ja ranskalaisia esikuvia. Kantavat väliseinät -malli syrjäytti varsin nopeasti betonipilarirungon asuinrakentami- Ontelolaatan valmistusta Sandwichin käyttö ulkoseinissä toi uusia sessa, sillä siinä oli vähemmän hankalaksi Länsi-Saksassa vuonna piirteitä elementtirakentamiseen. Koska koettuja työvaiheita kuin edeltäjissään. Yksin- 1950. rakennuksen ulkokuorta koottaessa tuli pyr- kertaisuus edisti työn vähentämispyrkimyksiä kiä tiiviyteen, oli sandwichien oltava mittaja säästöjen tavoittelua.20 Kantavat väliseinät tarkkoja. Sandwich-elementin ulkopintaan muodostivat samalla ääni- ja paloeristeen kohdistui ulkolämpötilan vaihtelua, joka ai- huoneiden ja huoneistojen välille. Kantavat heutti kesällä kuoren laajenemista ja talvella väliseinät -mallista ja sandwich-elementistä kutistumista – mittamuutos oli sitä suurem- tuli yleisin yhdistelmä suomalaisessa asuin- pi, mitä suuremmasta kappaleesta oli kyse. rakentamisessa. Niinpä elementtien väliin tuli jättää saumat, Teollisesti valmistettujen elementtien kirjo joiden täyttämiseen tarvittiin elastista sauma- laajeni 1950-luvun jälkipuoliskolla. Hormi- ainetta. Ongelmaan toi ratkaisun Yhdys- rakenteita tehtiin ensin pienistä paloista koo- valloissa kehitetty synteettisestä kumista val- ten ja sitten vähitellen kerroksen korkuisiin mistettu saumausaine, joka jousti hyvin elementteihin siirtyen. Väliseinissä element- sandwichien välissä lämpötilavaihteluiden tien käyttö alkoi kevytbetonisista rakenne- mukaan.19 Se tuli Suomessa käyttöön 1960-lu- osista, ja elementtien koot vaihtelivat niin vun alussa. sanotun suurtiilen kokoisista kokonaisen Julkisivuelementtinä sandwich myös mää- huoneen seinän korkuisiin. 1960-luvun alussa ritteli pitkälle rakennuksen ulkonäköä. Koska yleistyivät myös elementeistä tehdyt parvek- saumaus näkyi, tuli siitä väkisinkin osa yleis- keet ja niiden kaiteet.21 ilmettä, ja se rajasi esiin myös yksittäisen julki- Putkimaisilla onteloilla kevennetyt väli- sivuelementin muodon. Markkinoille tuli pohjalaatat tulivat Suomessa asuinrakentami- 50 | Kokeilujen kausi

sessa tiettävästi ensi kertaa käyttöön 1950-lu- merkiksi ovet, ikkunat ja jopa hissikorit, vun puolivälissä, jolloin Rakennuselementti joita ei kuitenkaan enää myöhemmin ole Oy:n valmistamaa esijännitettyä ontelolaattaa pidetty elementteinä. Yhteistä betonisilla ja käytettiin parvekkeiden kokoamisessa. Mallia muista raaka-aineista tehdyillä elementeillä ontelolaatoille suomalaiset rakentajat kävivät oli niiden esivalmisteisuus ja asennettavuus hakemassa muun muassa Länsi-Saksasta työmaalla. vuonna 1958; siellä niitä oli valmistettu jo 1930-luvulta lähtien. Eräiden elementtirakentamisen määritel- mien mukaan teollisen rakentamisen tunnus- Kohti täyselementtitaloja merkit täyttyvät, kun elementit ovat niin kookkaita, että niiden käsittelyyn työmaalla Betonielementtien käyttö alkoi asuin- tarvitaan konevoimaa. 1950-luvulla yleensä rakentamisessa yksittäisistä valmisosista, joil- rakennuselementeiksi miellettiin myös esi- la täydennettiin perinteistä rakentamistapaa.

Sileävalukerho Myös Armas Puolimatka kehitti jatkuvasti rakennustoimintaansa ja olisi orientaatioltaan Tiettävästi Rastorin varatoimitusjohta- sopinut kerhoon. Puolimatkaa ei silti otettu ja Antero Kallio teki suomalaisille rakentajille mukaan, minkä ainakin Aravan pääjohtaja aloitteen Sileävalukerhoksi kutsutun yhteistyön Olavi Lindblom on arvellut johtuvan hänen käynnistämisestä. Kerho perustettiin vuonna räiskyvästä persoonastaan, jota muut ehkä 1957. Ideana oli koota yhteen uusista rakennus- pelkäsivät. menetelmistä kiinnostuneita rakennusliikkeitä Suunnittelijoista uusien menetelmien ke- kehittämään sopivia sovelluksia ulkomaisista hittelyyn kutsuttiin mukaan Mattinen & Nie- keksinnöistä. Päähuomio suuntautui työmaal- melän käyttämät arkkitehdit Olli Vahtera ja la tapahtuvan työn kehittämiseen. Kaarlo A. Pinomaa. Myös Antero Kallio osal- Yhteistyöyritykset kerättiin eri puolilta Suo- listui usein kerhon tapaamisiin. Nimensä ker- mea, jotta keskinäiset kilpailuasetelmat eivät ho sai siitä, että yhteistyö käynnistyi nimen- tulisi avoimen yhteistyön esteeksi. Kerhoon omaan sileävalutekniikan tutkimisesta. tulivat mukaan Veikko Piispanen ja Martti Pa- Jäsenyritykset ryhtyivät kehittämään myös sanen Kuopiosta, Martti ja Urho Ruola Turus- elementtitekniikkaa asuinrakentamisessa. ta, Aarre Mattinen ja Artturi Niemelä Tampe- Kerhon toiminnan ydin oli ryhmän keskinäi- reelta, Sulo Palmas Oulusta, Vaasassa toimi- sessä kokemusten vaihdossa. Kerho järjesti nut rakentaja K. E. Nyman, rakennusvälineitä lukuisia opintomatkoja ulkomaille, varsinkin maahan tuovan ja valmistavan Rakennusväli- Ranskaan, Tanskaan ja Ruotsiin. ne Oy:n johtaja Atte Lehto sekä muun muas- Ryhmä piti yllä yhteyksiä viranomaisiin ja sa Ilmari Helanto, joka perusti urallaan useita muihin sidosryhmiin kutsumalla niiden rakennusalan yrityksiä, kuten Rakennus- ja edustajia opintomatkoille ja kerhon järjestä- Insinööritoimisto Teräsbetoni Oy:n ja Ele- miin seminaareihin. Kerhon merkitys oli suu- menttituote Oy:n. Lisäksi Helanto oli Raken- rimmillaan 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun nusväline Oy:n pääosakas ja yhtiön hallituksen alkupuolella, jolloin suomalainen asuinraken- puheenjohtaja. taminen otti ensi askeliaan teollistumisessa. Kokeilujen kausi | 51

Muottitekniikan kehittyminen ja erityisesti sopivuus muiden suurmuottien tulo olivat merkittäviä askeleita rakenneosien kanssa rakentamisen teollistamisessa, ja niiden toteutuisi. Mitoista myötä avautui lisää mahdollisuuksia element- poikkeamisen oli tien käytölle. Ja kun kysyntä lisääntyi, myös jäätävä ennalta mää- tarjonta kasvoi. 1950- ja 1960-luvun vaihteessa rätyn vaihteluvälin elementtejä valmistaneet kiinteät tehtaat olivat eli toleranssin si- edelläkävijöitä ja ratkaisevassa roolissa ele- sään. Myös käytet- menttiteollisuuden kasvamisessa. tyjen rakenne- Kiinteiden tehtaiden yleistymistä voi pitää osien paino sääteli yhtenä merkkinä teollisen rakentamisen ete- sitä, minkälaisia nemisestä. Syntyi kahdentyyppisiä tehtaita. rakenteita Kaupallisista valimoista monet valmistivat elementtiteknii- muitakin betonituotteita kuin elementtejä ja kalla voitiin to- palvelivat kohdekohtaisilla toimituksilla teuttaa. Tämä asunto-, tuotantorakennus- ja toimitilakoh- kaikki johti teiden rakentajia. Lyhyet sarjat määräytyivät erilaisten pääosin kohteen suunnitteluratkaisun perus- tuotteiden ja teella, poikkeuksena muutamat omat tuot- detaljiratkai- teet, joissa oli valmistajakohtaista vakioin- sujen synty- tia. Näitä tehtaita olivat Rakennuselementti miseen, Oy, Cellit Oy ja vuonna 1958 perustettu A- joten rakennusliikkei- Elementti Oy. den omia järjestelmiä voidaan kutsua Laajempaa asuinrakentamista varten syn- suljetuiksi. tyivät puolestaan rakennusliikkeiden valimot, Yleensä ensimmäiset asuinrakentamiseen MJ-palkki oli Lemmin- jotka keskittyivät valmistamaan betoniele- sovelletut ratkaisut yhdistelivät muottiteknii- käisen Elemento-portaan ohella ensimmäisiä menttejä nimenomaan rakentajien omaan koita ja elementtirakentamista, minkä vuoksi ”brändättyjä” elementti- tarpeeseen. Niiden etunenässä olivat erityi- niitä kutsuttiin sekajärjestelmiksi tai tuotteita. sesti Sileävalukerhon jäsenten valimot. Ra- puolielementtijärjestelmiksi. Täyselementti- kennusliikkeet pyrkivät yhteistyössä suunnit- rakentamisella tarkoitettiin kokonaan valmis- telijoiden kanssa kehittämään valmistamistaan osista koottua taloa. Suomessa tällaisia täy- elementeistä kokonaisuuksia, jotka sopivat dellisiä elementtiratkaisuja oli jo 1950-luvun mahdollisimman hyvin yhteen,22 ja olisivat mittaan käytetty muussa kuin asuinrakenta- siten osa mahdollisimman tehokkaasti läpi- misessa. Ensimmäiset kokeilut perustuivat vietyä rakennusprojektia. pilari-palkki -runkoon, josta tuli täydellinen, Rakennuksen kokoaminen rakenneosista kun siinä käytettiin esivalmisteisia betonisia uudenlaisella kiinnitystavalla edellytti ele- väliseiniä, välipohjia ja julkisivuelementtejä. menttirakentajalta ja suunnittelijoilta monien Varhaisena esimerkkinä täyselementti- teknisten yksityiskohtien ratkaisemista – talosta voi pitää vuonna 1957 valmistunutta rakennusten statiikka nousi keskeiseksi ky- Porthaniaa Helsingissä; sen elementtirunko symykseksi. Jokaiselta elementiltä vaadittiin ja seinät asennettiin paikoilleen jo vuosina hyvin tarkkaan määritellyt mitat, jotta yhteen- 1952–1953. Asuinrakentamisessa varhaisen 52 | Kokeilujen kausi

MJ-palkit kuljetettiin ja nostettiin kannattajilleen viiden palkin nipuissa. Nippujen levitys tapahtui käsivoimin. Palkkien paino oli 30 kg/jm.

esimerkin muodostivat Tapiolan ensimmäi- sessa ja väliseinissä huoneenkorkuisia kevyt- sen rakennusvaiheen koetalot. betonisia siporex-elementtejä. Rakennus- Asuinrakentamisessa täyselementtitaloihin liike kertoi seinäpintojen olleen asennuksen päästiin vasta 1950- ja 1960-lukujen vaih- ja saumauksen jälkeen valmiit tapetoita- teessa. Niihin edettiin muottitekniikoiden ja viksi.24 elementtirakentamisen yhdistämisen kautta. As. Oy Sepänkulmaa rakentaessaan Ruola Ratkaisuja oli aluksi lähinnä kolmenlaisia: käytti jo varsinaisia betonielementtejä, jotka runko valettiin paikalla ja elementeillä ra- valmistettiin Itäisen Pitkäkadun ja Sepän- kennettiin pelkät ulkoseinät; holvit tehtiin kadun kulmassa kadulle pystytetyssä kenttä- paikalla valuna ja kaikki seinät tuotettiin valimossa. Sieltä tulivat väliseinäelementit, elementteinä; tai holvit ja ulkoseinät tehtiin välipohjien alalaatat, parvekkeet sekä osa elementteinä ja väliseinät valettiin paikalla.23 ulkoseinistä. Esivalmisteiset porrassyöksyt Paikallavalu tapahtui ennen pitkää lähinnä hankittiin ulkopuolelta. Paikallavaluna valmis- suurmuotilla tämän nopeuden vuoksi. tuivat kantavat väliseinät. Lokakuussa 1957 Ruola Oy kokeili vuonna 1957 Turussa alkaneet rakennustyöt saatiin päätökseen ensi kertaa onnistuneesti sileävalua, johon seuraavan vuoden kuluessa.25 se yhdisti elementtitekniikkaa. Yritys käytti Mattinen & Niemelä käytti suurmuottia As. Oy Eerikinkatu 41:ssä ”betonoimislevyjä” elementtien kanssa ensi kertaa Tampereella kantavien seinien ja välipohjien rakentami- As. Oy Kunnankonnun työmaalla vuosina Kokeilujen kausi | 53

1958–1959. Torninosturin yhtiö hankki Tase- Kunnankonnun rakennuskohde Tampe- ra Oy:n konkurssipesältä, muut koneet se reella oli vielä kesken, kun yritys uuden toi- osti Rakennusväline Oy:ltä. Syksyllä 1958 meksiantonsa turvin rakensi kiinteän element- Mattinen & Niemelä alkoi soveltaa Ruotsista titehtaan kaupungilta ostamalleen tontille omaksuttua suurmuottitekniikkaa, jonka 1959. Kalevan Sammon kahdeksaan kerros- kuopiolainen Piispanen oli jo kesällä tuonut taloon tuli 288 asuntoa, jotka rakennettiin ulkomailta.26 kahdessa vaiheessa, ensimmäiset neljä Käyttökelpoinen materiaali suurmuotille asuinkerrostaloa puolielementti- ja neljä jäl- piti kehittää itse, ja rakennusliikkeelle tuol- kimmäistä täyselementtirakenteisina; talot loin suunnitellut insinööritoimisto Ahonen & suunnitteli turkulainen arkkitehti Olli Vahtera. Palenius päätyi puisiin suurmuotteihin. Liike Kohde rakennettiin vuosina 1959–1963, ja valmisti työmaavalimossa tarvitsemansa ele- hankkeelle oli ominaista jatkuva rakennus- mentit, kuten julkisivujen sisäkuoret sekä menetelmien kehittäminen. Puolielementti- roskakuilu- ja hormielementit, joita myytiin vaiheessa ulkoseinät ja kevyet väliseinät kahdelle muullekin työmaalle. Ulkokuoret valmistuivat yrityksen uudessa tehtaassa ja muurattiin.27 kantavat väliseinät ja välipohjat työmaalla Mattinen & Niemelän innostus uusiin valaen ensin puisia ja myöhemmin teräksisiä menetelmiin sai pontta olosuhteista, joissa suurmuotteja käyttäen. liike toimi. Se pyrki saamaan tukevan jalan- Täyselementtikohteissa Mattinen & Nie- sijan Tampereella, jonne se tuli ulkopuolisena melän edelle ehtivät niukasti Ruola ja Haka. Toijalasta. Kaupungin suuria asuntomarkki- Ruolan ”ensimmäinen, yksinomaan tehdas- noita suojasivat ulkopuoliselta kilpailulta pai- elementeistä valmistunut asuintalo” nousi kalliset yrittäjät, joiden vastustuksen toijala- Turkuun Kupittaankatu 45:een. Se valmistui laiset saattoivat murtaa kaupungin tarjous- lokakuussa 1959.28 Haka puolestaan rakensi kilpailuissa ainoastaan löytämällä selvästi vuosina 1960–1961 Helsingin Puotilaan huokeampia rakennusmenetelmiä. Voimak- Klaavuntie 5–7:ään kuusi täyselementtistä kaan lisäsysäyksen kehitystyölle antoivat ali- asuintaloa. Niissä kantavat väliseinät, väli- tuinen puute pätevistä ammattimiehistä sekä pohjat, ulkoseinät, porrassyöksyt ja parvek- kesällä 1958 liikkeen työmaalla kuusi viikkoa keet kannatuspalkkeineen olivat elementtejä. jatkunut lakko. Uuden tekniikan etuna oli, Kohdetta voi pitää siirtymänä teolliseen raken- että se ei edellyttänyt miehiltä työmaalla niin tamiseen, koska kaikki keskeiset rakennus- monipuolisia taitoja kuin perinteiset tekniikat. osat osat olivat elementeistä ja yhden kokei- Sileävalukerho teki vuonna 1958 matkan luluontoisen rakennuksen sijaan rakennet- Ranskaan, missä kerhon jäsenet pääsivät tiin samalla kertaa useita elementtitaloja. tutustumaan Camus-täyselementtijärjestel- Suunnittelijana toimi Arkkitehtitoimisto mään. Mattinen ja Niemelä ryhtyivät pikim- Iikka Martas. miten tutkimaan Camus-järjestelmän sovel- Turussa Puolimatka rakensi täyselementti- luksia suomalaisiin oloihin. Rakennusliike talon Tuureporinkatu 19:ään, ja Kuopiossa pääsi ensi kerran soveltamaan ranskalaista taas ensimmäiset täyselementtitalot rakensi tekniikkaa Tampereella As. Oy Kalevan Sam- näinä vuosina rakennusmestari Martti Pasa- mossa, josta tuli yrityksen ensimmäinen sen liike kohteessa As. Oy Kuopionlahden- suuri elementtikohde. katu 13. 54 | Kokeilujen kausi

Haka etenee ketjuttamalla kentamista kuitenkin huomattavasti. Uudis- tus oli työmaalla tapahtuvan työn ja logistiikan Hakan tie teolliseen ja betonielementti- yhteen nivomista teollisia periaatteita nou- rakentamiseen poikkesi sileävalukerholaisten dattaen. valinnoista. Haka oli omintakeisimmillaan Hakan seuraava suuri projekti oli Helsingin kehittäessään työnteon järjestelyjä, ei niinkään Pihlajamäen rakentaminen vuosina 1960– uusien välineiden käyttöönotossa. Yhtiö ra- 1965. Hanke oli niin laaja, että Haka toteutti kensi Helsingin Roihuvuoreen vuosina sen yhdessä Helsingin Saton kanssa. Tällainen 1954–1960 melkein 1300 asuntoa. Se pyrki yhteistyö alkoi yleistyä Suomessa rakennus- kohteessaan alusta lähtien ketjuttamaan kohteiden kasvun myötä seuraavina vuosina. työnteon ja sitomaan sen täsmällisiin aika- Kaavan alueelle suunnitteli arkkitehti Olli tauluihin. Tämä ja kokonaisen alueen raken- Kivinen. taminen olivat uutta. Ketjurakentaminen yhdistyi Pihlajamäessä Rakennusmestari Leevi Piipari kiteytti elementtitekniikkaan, jota käytettiin nyt ensi Rakennustaidossa ketjuttamisen ja aikatau- kertaa systemaattisesti. Asuinalueen lounais- lutuksen perustan loppuvuodesta 1955. Käy- osan suunnittelussa edellytettiin teollisen tössä ollut betoniasema pystyi tuottamaan 50 rakentamisen lähtökohtien huomioon otta- kuutiota betonia päivässä, joten: mista, ja sitä varten järjestettiin erikseen suunnittelukilpailu, jonka voitti arkkitehti Kun nyt kahden portaan pituisen rakennus- Lauri Silvennoinen. Lounaisosaan nousi osan seinien ja katon betonimäärä kerrosta vuonna 1963 ryhmä elementtitaloja, jotka kohti oli keskimäärin 150 kuutiota, lähdimme koottiin ruotsalaista Skarne-elementtijärjes- siitä, että sen betonoiminen kestää kolme päi- telmää soveltaen. Skarne oli lyönyt itsensä vää ja näin ollen, jotta ketjuuntuminen tulisi Ruotsissa läpi vuosikymmenen alussa, ja se onnistumaan, olisi jokaiseen työvaiheeseen oli Pihlajamäessä käyttöön otettaessa täydelli- käytettävän työajan oltava 3 päivää tai sen ker- sin elementtijärjestelmä Suomessa.31 Elemen- rannainen.29 tit valmisti Sato Oy:n kohdetta varten perustama Asuntoelementti Oy tehtaallaan Kontu- Kun yksi ryhmä oli saanut kerrostalon kahden lassa. portaan perustukset valmiiksi, siirtyi se eteen- Pihlajamäki oli sellaista alueellista raken- päin, ja seuraavaa vaihetta työstävä ryhmä tamista, johon rakennusalalla oli pyritty tuli paikalle. Vuorenpeikontie 3:n kohteessa 1940-luvun loppupuolelta lähtien. Sen mah- vuonna 1956 järjestely toteutui ensi kertaa dollisti uusi rakennuslaki, joka tuli voimaan kunnolla.30 vuoden 1959 alussa oltuaan valmisteilla toista- Yksi perusehto ketjuttamiselle oli, että ra- kymmentä vuotta. Laki muutti asetuksineen kennukset olisivat suhteellisen samanlaisia kaavoitustilannetta oleellisesti: kokonaisten ja tehtäisiin samanlaisista rakenneosista; asutusalueiden suunnittelu yhdellä kertaa rakennuksessa tuli olla poikittaiset kantavat tuli mahdolliseksi. Sekä rakentajat, rakennus- väliseinät. Betonielementtiä näissä raken- teollisuus että arkkitehdit innostuivat uudis- nuksissa ei käytetty, ja betonivalu tehtiin tuksesta. paikalla kasettimuotteja käyttäen. Prosessin Vuoden 1959 lain voimaantulon jälkeen huolellinen etukäteissuunnittelu joudutti ra- tuli käytännössä mahdolliseksi tyydyttää ky- Kokeilujen kausi | 55

Vuolukiventie 11:n syntä, joka eritoten maaltamuuton seurauk- puoleen.32 Vaikka kehitys oli huomattava, Pihlajamäessä urakoi sena kasvoi voimakkaasti. Tarjonta kasvoi ruotsalaiset pystyivät rakentamaan vielä Silta ja Satama Oy. entisestään, kun kehittymässä ollut element- selvästi tätäkin tehokkaammin. titekniikka ja teollinen rakentamisen tapa Eron selvittämiseksi järjestettiin Rastorin saatiin yhdistettyä. Tällöin syntyivät ne suuret aloitteesta eräänlainen rakennuskilpailu mai- markkinat, joita jo 1940-luvun loppupuolella den välille vuonna 1957. Siinä Helsinkiin ja pidettiin rakentamisen teollistumisen perus- Tukholmaan rakennettiin vertailukelpoinen edellytyksenä. kolmikerroksinen lamellitalo ruotsalaisen tavan mukaan. Siinä oli ”siporex-seinät”, massii- viset välipohjat ja kaikki pinnat tavalliseen suomalaiseen tapaan rapattuja. Varsinaisia Kustannussäästöjä elementtiosia ei ollut, ellei sellaisiksi laskettu tavoitellen siporex-ikkunapalkkeja. Koetalon rakensi Haka ja kokeilun rahoitti Arava. Suomalaiset voitti- Jo 1940-luvulla odotettiin rakentaja- vat kilvan, sillä Hakan kuutioajaksi tuli 4,1 piireissä, että rakentamisen teollistaminen ja tuntia ruotsalaisten 4,4 tuntia vastaan. Vaikka erityisesti elementtitekniikka vähentäisi työ- talo valmistui selvästi nopeammin kuin Suo- menekkiä. Seuraavalla vuosikymmenellä työ- messa yleensä, se oli vähintään tavanomaista menekin kehitystä seurattiin mittaamalla aravarakennusta vastaava tasoltaan. kuutioaikaa. Keskimääräinen kuutioaika Rastorin konsulttina toiminut dipl.ins. putosi 1950-luvun aikana 10–11 tunnista jopa Lauri Jämsä arvioi kilpailua Rakennustaidos- 56 | Kokeilujen kausi

sa todeten, ettei hyvä tulos johtunut elementti- Aikaa olisi Jämsän mielestä saatu vieläkin tekniikan käytöstä, poikkeavasta koneiden pudotettua muun muassa elementtien käy- hyödyntämisestä, palkkauksesta tai esimer- töllä, rappaustöiden vähentämisellä, koneiden kiksi materiaaleihin liittyneistä seikoista. käyttöä lisäämällä sekä tekemällä suurempia ”Sen sijaan olivat suunnitelmat valmiit, ra- sarjoja samanlaisia taloja.34 Roihuvuoren vii- kenteet yksinkertaisia ja selviä, työn ennakko- meisiin (vuoden 1959 alussa) valmistuneisiin suunnittelu hyvä, työn johto työhönsä innos- kohteisiin kuuluneessa As. Oy Hakanmäessä tunut, työväki hyvää, työnsuoritus vapaa Haka pääsi 4,73 tuntiin kuutiota kohti.35 rahoitusvaikeuksista eli ns. maksupostien Euroopan Talousyhteisö keräsi maakohtai- sisään saamisesta.”33 sesti raportit Euroopan maiden rakentamisen Vehreä lähiömaisema Jämsän kehumia asioita Haka oli jo hionut tilasta vuosikymmenen lopulla. Tietoja ei eri Siltamäestä, joka raken- kehittäessään ketjurakentamista, mutta mitä maissa välttämättä kerätty aivan samoin pe- nettiin 1960-ja 1970-luvun vaihteessa. Arkkitehti ilmeisimmin se pystyi hyödyntämään myös rustein, mutta niistä saatiin suuntaa-antava Pentti Ahola. kilpailusta hankkimiaan kokemuksia jatkossa. käsitys alan kehityksestä. Vuonna 1959 jul- Kokeilujen kausi | 57

kaistun raportin mukaan Suomessa kului puolielementtitaloja, mutta täyselementti- työtä rakennuskuutiota kohden vuonna 1958 asuntojakin oli joissakin maissa jo ehditty keskimäärin 5–6 tuntia.36 Kesällä 1960 kan- tehdä.39 sainvälisen betoniteollisuusjärjestön Bureau Elementtirakentamisen odotettiin tuovan International du Betón Manufacturén (BIBM) myös kustannussäästöjä. Kuitenkin jo Pohjois- kongressissa Tukholmassa esitettyjen tietojen maisilla Rakennuspäivillä vuonna 1955 eräs perusteella Englannissa, Ranskassa ja Neu- alustaja totesi, ettei elementtirakentamisen vostoliitossa päästiin elementtirakentamisessa kustannuksia alentava vaikutus olisi miten- vuonna 1959 jo alle viiden tunnin, Ruotsissa kään selvä. Seuraavina vuosina moni muukin ja Tanskassa jopa alle neljän tunnin.37 totesi saman asian. Kustannusten alenemi- Elementtitekniikan käyttö oli suomalaisessa seen uskottiin, mutta vaikutuksen mittaami- asuinrakentamisessa 1950-luvulla vasta alussa, nen oli vaikeaa. eikä se juuri vaikuttanut rakentamisen tapoi- Esimerkiksi Lauri Jämsä uskoi vielä vuon- hin. Sen sijaan Suomea koskeneessa rapor- na 1957 vakaasti elementtien kustannus- tissa esiintyneen arvion mukaan perinteisen etuihin. Seuraavana vuonna Jämsä oli perus- rakentamisen kehittyminen oli ripeää. Vuosi- tamassa betonielementtejä valmistavaa A-ele- kymmenen mittaan Suomessa tapahtunut mentti Oy:tä ja siirtyi sen toimitusjohtajaksi kuutiotyöajan väheneminen johtui koneiden Rastorin konsultin tehtävistä. Yrityksen joh- lisääntyneestä käytöstä, paremmasta suun- dossa hänelle kenties konkretisoituivat uu- nittelusta ja kiristyneestä kilpailusta.38 Vaikka della tavalla elementtitekniikan haasteet, ja rakentamisen organisoiminen teollisuudeksi hänestä tuli epäilevämpi kustannusetujen ei vielä ollut täällä päässyt vauhtiin, työmailla suhteen. Tehdastyöhön siirtymisessä oli Jäm- käytetyn tekniikan osalta suomalaiset katsoi- sän mukaan silti etuja.40 vat olevansa hyvin mukana kansainvälisessä Vuonna 1960 BIBM:n kongressissa Tuk- kehityksessä. holmassa Knud Nilsen esitti, että se ”mitä Elementtirakentamisen osuus kaikesta työvoimassa on säästetty, on kulunut kor- rakentamisesta oli Suomessa vuonna 1959 keampiin suunnittelukustannuksiin, kokeilu- noin kaksi prosenttia. Ruotsissa vastaava kustannuksiin ja liian pienistä sarjoista joh- luku vuonna 1958 oli 5,5 prosenttia, Hollan- tuviin poistoihin”. Tämä oli huomattu Suo- nissa jopa 12 ja Ranskassa 4–5 prosenttia. messakin. Nilsenin mukaan ala poti myös Itä-Euroopan maat olivat myös innostuneet tyypillisiä edelläkävijöiden ongelmia: ”Raken- elementtirakentamisesta, ja Tshekkoslovakia nusjärjestelmä on tuskin ehditty kokeilla ilmoitti vuoden 1960 tavoitteekseen ele- käytännössä, kun kehitys on jo ehtinyt pi- menttirakentamisen osuuden nostamisen demmälle ja tehdään työtä kehittyneemmän 13 prosenttiin. Enimmäkseen luvut koskivat järjestelmän parissa.”41 Elementtien läpimurto

Elementtitekniikka teki läpimurron asuntotuotannossa aluerakentamisen myötä 1960-luvulla. Betonielementtien valmistuksesta tuli merkittävää teollisuutta. Ala perusti oman keskusjärjestön, jonka piirissä oma standardointityö pääsi vauhtiin. Samalla luotiin pohja avoimelle elementtijärjestelmälle.

Elementtirakentamisen Elementtirakentamisen kuva oli kaksi- vuosikymmen jakoinen. Teollisuusrakentamisessa elementtirakentamisen osuus kasvoi jo 1960-luvun Rakennustoiminta piristyi huomattavasti alkupuolella nopeasti, asuinrakentamisessa 1950-luvun loppupuolen lamavuosien jäl- osuus taas oli markkinoihin nähden pieni. keen. Talonrakentamisen kysyntää nostivat Betonielementtien käyttö kuitenkin yleistyi 1960-luvun alkupuolella erityisesti taloudel- vuosikymmenen mittaan voimakkaasti myös linen nousukausi ja voimistuva muuttoliike asuinrakentamisessa. maalta kaupunkeihin. Talonrakentaminen Markkinoille tuli paljon uusia valmistajia, kasvoi vuosikymmenen aikana melkein ja markkinoiden rakenne muuttui. Vuosikym- puolitoistakertaiseksi, runsaasta 22 miljoo- menen lopulla täys- ja osaelementtirakenta- nasta vähän yli 32 miljoonaan kuutiometriin misen osuus kaikesta talonrakentamisesta vuodessa. oli noussut 31 prosenttiin ja asuinrakenta- Mikro Oy:n vuonna 1963 Talonrakentamisessa asuinrakentamisen misesta 26 prosenttiin.2 Tuotantorakenta- rakennuttamassa hallis- osuus pysyi 1960-luvulla noin 40 prosentis- misessa elementtien osuus oli noussut yli sa valmistetaan nykyisin 3 Valtra-traktoreita. sa kaikesta talonrakentamisesta. Teollisuus- puoleen. ja liikerakennusten osuus vaihteli 30 ja 35 prosentin välillä, maatalousrakennusten laski 14:stä 11 prosenttiin vuosien 1960–1970 välillä. Julkinen rakentaminen pysytteli yleen- Elementit sä vähän yli kymmenessä prosentissa talon- ja liikevaihtovero rakentamisesta. Kivirakentamisen osuus pysyi halki vuosi- Kaiken elementtirakentamisen kan- kymmenen vajaassa kahdessa kolmannekses- nalta ehkä eniten merkitystä oli liikevaihto- sa talojen uudisrakentamisesta. Kivirakenta- veron kohdistumisella tuotantoon. Alun misessa betonielementtirakentamisen osuus perin sotavuosina luotu, väliaikaiseksi tar- kasvoi suhteessa tiili- ja tavanomaiseen beto- koitettu liikevaihtoverojärjestelmä oli yhä nirakentamiseen. Lauri Jämsä arvioi vuonna voimassa, vaikka siitä varsinkin 1950-luvun 1962, että elementtirakentamisen osuus alusta lähtien oli purnattu paljon. Vero kohteli maamme kaikesta rakentamisesta oli 5–8 eri tavoin perinteistä rakentamista ja ele- prosenttia.1 menttirakentamista: liikevaihtoveroa ei Elementtien läpimurto | 59

kannettu työmaalla tehdystä työn osuudesta, mutta valmistus elementtitehtaalla oli kokonaan verollista. Rakennusala alkoi pitää verokohtelua yhte- nä tärkeimmistä tekijöistä siinä, että elementtitekniikka yleistyi hitaasti. Siitä tuli monen mielestä suurin yksittäinen este rakennustoiminnan teollistamiselle. Suhtautuminen lieveni kuitenkin ajan mittaan.4 Lisäksi vero oli vältettävissä perustamalla työmaalle valimo, jossa elementit valettiin. Näin toimittiin esimerkiksi 1960-luvun alussa, jolloin elementtien hintaa rasittanut vero oli ankarimmillaan 25 prosenttia. Tilannetta paransi vuonna 1963 voimaan tullut uusi liikevaihtoverojärjestelmä. Teh- taassa valmistettavien tuotteiden verotusta alennettiin jonkin verran, ja tämä kustannet- tiin ottamalla entistä useampia tuotteita vero- tuksen piiriin. Veron suuruus oli vastedes riippuvainen valmisteen liikevaihtoverollisena ostettujen materiaalien ja tarvikkeiden sekä tuotteen myyntihinnan välisen eron suuruu- desta. Esimerkiksi porraselementtien hintaa se laski noin 11 prosenttia ja nosti saman verran veron piiriin tulleen puutavaran hintaa. Korkein hallinto-oikeus (KHO) päätti loppusyksystä 1965, että sekä betonimassan valmistaminen keskusbetoniasemalla että kaikki muukin työmaalla tapahtuva työ oli liikevaihtoveron alaista.5 Tämä vuorostaan vahvisti betonielementtinsä tehtaassa valmistavien yritysten asemaa. Epäoikeudenmukaiseksi koettua liikevaihtoveroa syytettiin siitä, että suomalaiset olivat jäljessä elementtirakentamisen huippu- maista. Vero ehkä hidasti kehitystä, mutta elementtirakentamisen yleistyminen kuitenkin osoitti, että se ei enää ollut samanlainen este kuin sen ajateltiin vielä 1960-luvun alussa olevan. 60 | Elementtien läpimurto

Uusi ala kokoaa rivinsä usein puuttui alan koulutus, taitotieto oli monesti sangen alhaisella tasolla ja tuotteiden Maassa oli ollut 1950-luvun alussa pari laatu vaihteleva. Laaduntarkastajina toimivat sataa sementtivalimoa, joista suuri osa kuului Sementtiyhdistys ja Sementtituoteliitto. Suomen Sementtituoteliittoon (vuoteen 1951 Valimotuotteiden laatu parani vähitellen. Suomen Sementtituoteyhdistys). Näistä yli- Pienet valimot kävivät kuitenkin selviytymis- voimainen enemmistö oli pieniä maaseudulla taisteluaan kilpailemalla hinnalla, vaikka liitto toimineita liikkeitä, jotka valmistivat etupäässä pyrki jatkuvasti rajoittamaan sitä ylläpitämällä betonitiiliä, -renkaita ja -putkia. ohjehintajärjestelmää ja aluehintasopimuk- Kynnys valimon perustamiseen oli alhai- sia.7 Hintakilpailu vaikeutti myös investointien nen, mitä luonnehtii hyvin seuraava sanonta: tekoa. ”Siihen aikaan sanottiin, että jos maatalossa Alalla ensi askeleitaan ottanut teollistu- oli kolme poikaa, niin yksi niistä alkoi hoitaa minen johti vähitellen eripuraan valimojen maataloa, yksi osti kaivinkoneen tai traktori- keskuudessa. Suurimmat valimot toimivat kaivinkoneen ja alkoi maansiirtourakoitsijak- useimmiten kaupungeissa, missä toimeksi- si, ja yksi perusti sementtivalimon.”6 annotkin olivat suurimmat ja kilpailu kovin- Helpoksi valimon perustamisen teki se, ta. Olosuhteet kannustivat seuraamaan beto- että renkaiden ja putkien valaminen ei välttä- niteknologian kehitystä ja kehittämään omaa mättä edellyttänyt suuria konehankintoja, tuotantoa. Suuret valimot pyrkivät koneellis- vaan tuotteiden valmistus voi tapahtua pit- tamaan tuotantoaan, ja niillä oli oma laadun- källe käsityönä. Kun lisäksi valimon pitäjältä valvontansa.

Suuretkin palkkimuotit tehtiin alkuun puusta ja vanerista. Elementtien läpimurto | 61

Sementtituoteliitto oli sitoutunut ajamaan 1950-luvun puoliväliin mennessä yhden maan kaikkien jäsentensä etuja. Sen toiminta pyöri eturivin betonituotetehtaista. kuitenkin etupäässä niiden asioiden parissa, Yritysten teknologisen kehityksen taustalla jotka kytkeytyivät pienten valimoiden ongel- oli se, että Isotalo, Rajakaltio ja Cellitin Oiva miin. Niinpä alan teollistamista tavoitelleet Rytövuori palkkasivat jo aikaisessa vaiheessa suuret valimot alkoivat pitää järjestöä suoras- käyttöönsä rakennusalan insinööriosaamista. taan haittana oman toimintansa kehittämi- Kenelläkään heistä ei ollut alan koulutusta, selle. Lisäksi ne kokivat pienten valimoiden sillä Isotalo oli ammatiltaan poliisi ja Rytö- hintakilpailun haitallisena omien tuotteiden- vuori sähköalan diplomi-insinööri. sa menekille. Kehitys johti eturistiriitoihin Teollistuminen ja elementtitekniikka sen järjestössä ja eräiden valimoiden irrottautu- osana olivat mullistamassa kotimaista raken- miseen sen toiminnasta.8 tamista. 1950-luvun loppuun mennessä ele- Vuonna 1955 kuusi sementtivalimoa pe- menttitehtaita oli puolenkymmentä, ja vuo- rusti uuden järjestön, Betoniteollisuusliiton. den 1962 päättyessä niitä oli maahamme pe- Perustajat olivat Cellit Oy, Nurmeksen Se- rustettu jo toistakymmentä. Osa tehtaiden menttivalimo Oy, Kainuun Sementtituote Oy, perustajista kuului Betoniteollisuusliittoon, Karjaan Sementtituote Oy, Rajaville Oy sekä jossa oli kahdeksan jäsentä vuonna 1959, ja Savon Betoni Oy. Ilmeisesti aloitteentekijänä osa Sileävalukerhoon, johon kuului seitse- uuden järjestön perustamiselle oli Rajaville män yritystä vuosikymmenen vaihteessa. Oy:n perustaja, everstiluutnantti evp ja yrittä- Lähinnä pienvalimoista koostui Suomen jä Ville Rajakaltio, joka myös toimi järjestön Sementtituoteliitto, jonka jäsenmäärä oli läh- johtokunnan puheenjohtajana sen koko ole- tenyt laskuun (vuonna 1961 enää 60 jäsen- massaolon ajan eli vuodet 1956–1963. Liiton tä). Myös sen oli reagoitava kehitykseen, sillä sivutoimisena toiminnanjohtajana oli Lauri jo vuosia oli rakentajapiireissä pidetty ele- Jämsä, joka toimi ensin Rastorissa konsultti- menttitekniikan käyttöönottoa vain ajan ky- na ja johti sitten omaa yritystä. symyksenä. Teollistuminen tulisi kosketta- Jäseniksi liittoon aikoville asetettiin ajan maan kaikkia, ja sen vuoksi olisi järkevintä oloon kovat tekniset ja taloudelliset vaati- yhdistää järjestöt ja vielä tavalla, jossa raken- mukset, eikä sen jäsenmäärä alkuvuosien jäl- tajat saataisiin mukaan, koska ne olivat osoit- keen enää kasvanutkaan. Jäsenyrityksiä yh- tautuneet aloitteellisiksi elementtirakentami- distikin keskivertovalimoja pidemmälle vie- sen kehittämisessä. dyt tuotantomenetelmät ja halu niiden Sementtiteollisuus pysytteli kuitenkin syr- edelleen kehittämiseen. Esimerkiksi Rajaville jässä elementtituotannosta. Lohjan Kalkki- Oy oli vuonna 1954 käynnistänyt uudenaikai- tehtaan suhtautumisesta asiaan kertoo Ante- sen koneistetun betonituotetehtaan, ja teol- ro Kallion muistelo: listamisajatuksia vietiin vielä astetta pidem- mälle uudessa tehtaassa vuonna 1961. Aulis Junttila pyysi minua kerran, se taisi olla Cellit Oy puolestaan otti vuonna 1956 tuo- vielä 1950-lukua, esittelemään Oy Rastor tevalikoimaansa elementit Tampereen Neka- Ab:n tietoja betonielementeistä Lohjan Kalk- lan tehtaillaan.9 Nurmeksen Sementtivalimo kitehdas Oy:n toimitusjohtajalle Petter Fors- Oy:n taustalta löytyi Feliks Isotalo, joka innok- strömille. Junttila yritti saada Forsströmin kaasti kehitti valimoaan koneistamalla siitä lähtemään mukaan elementtien valmistuk- 62 | Elementtien läpimurto

seen. Forsström totesi Seurahuoneella syö- seen. Noina vuosina alalle tulleen Erkki Inki- mämme lounaan päätteeksi, että elementtien sen sanoin: ”Kun Junttilan Sementtiyhdistys valmistus on rakennusliikkeiden asia ja että valvoi laatua pikkufirmoissa, hän oli määrä- hän pysyy sementin tekijänä.10 tyllä tavalla myös sitoutunut. Eikä ollut tietysti hyvä, että hän olisi ollut tämän uuden Lohjan Kalkkitehtaan tytäryhtiö Oy Rudus Ab yhdistyksen johtohahmo.”15 tosin tutki 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa Neuvottelut käynnistyivät uudelleen syk- vakavasti oman elementtitehtaan rakentamis- syllä 1962. Neuvottelujen puheenjohtajaksi ta, mutta nämä suunnitelmat kariutuivat valittiin tällä kertaa VTT:n betoniteknologian viimeistään, kun Rudus fuusioitiin emoyh- professori Arvo Nykänen, joka nautti osa- tiöönsä vuonna 1961.11 puolten arvonantoa ja jolla ei ollut samanlai- Ratkaisujen teko jäi betoniteollisuuden sia rasitteita kuin Aulis Junttilalla. Sementti- käsiin. Eteneminen ei kuitenkaan osoittautu- yhdistys oli muutenkin jätetty pois neuvotte- nut kovin helpoksi, sillä Sementtituoteliitosta luista, sillä se oli jättäytynyt passiivisena ja Betoniteollisuusliitosta neuvotteluihin seuraamaan sivusta elementtitekniikan käyt- osallistui henkilöitä, jotka eivät tulleet toi- töönottoa maassa. meen toistensa kanssa.12 Voimakastahtoisia Suomen Sementtituoteliiton (vuodesta johtohenkilöitä olivat Betoniteollisuusliiton 1961 Suomen Betonialan Teollisuus ry SBT) puolella Ville Rajakaltio ja Feliks Isotalo, puheenjohtajaksi Nils Öhrnbergin tilalle tuli Sementtituoteliiton puheenjohtajana toimi Pikon Betoni Oy:stä dipl.ins. Kauko Saari, Nils Öhrnberg. jonka lisäksi neuvotteluihin vastedes osallis- Kahden järjestön yhteydenpitoa varten oli tuivat järjestön varapuheenjohtajana Raken- jo vuonna 1955 perustettu Betoniteollisuus- nuselementti Oy:n edustaja dipl.ins. Erkki valtuuskunta,13 jonka puitteissa järjestöt aloitti- Inkinen yhdessä liiton toimitusjohtaja Eero vat Sementtiyhdistyksen johdolla neuvottelut Neron kanssa. Betoniteollisuusliiton edusta- yhdistymisestä keväällä 1960. Puheenjohta- jana neuvotteluissa oli toiminnanjohtaja jana toimi Aulis Junttila, joka hänkin oli Lauri Jämsä. määrätietoinen persoona.14 Neuvotteluja käy- Ensimmäiseen kokoontumiseen 26. syys- tiin pitkälle vuoden 1961 puolelle, ja Junttila kuuta 1962 Nykänen kutsui Jämsän ja Inki- esitti sääntöehdotuksen uutta liittoa varten. Se sen lisäksi johtaja Aarre Mattisen Rakennus- hyväksyttiin valtuuskunnassa ja Sementtituo- toimisto Mattinen & Niemelästä, johtaja Nils teliitossa, mutta Betoniteollisuusliitto hylkäsi Öhrnbergin Asfaltti- ja Sementtivalimo Oy:stä, ehdotuksen. Neuvottelut kariutuivat, ja Betoni- johtaja Eugen Karjalaisen Soraseula Oy:stä, teollisuusvaltuuskunta lakkasi olemasta. toimitusjohtaja Martti Ruolan Rakennustoi- Epäonnistumiseen johti osaksi Junttilan misto Ruola Oy:stä sekä toimitusjohtaja Ville rooli neuvottelujen vetäjänä. Hän halusi pai- Rajakaltion Rajaville Oy:stä. naa puumerkkinsä uuden järjestön toimin- Tilaisuuden alussa Nykänen toi esiin, että taan. Lisäksi hän edusti Sementtiyhdistyksen elementtitekniikan läpimurto ja siihen kytkey- puheenjohtajana ja Sementtituoteliiton johto- tyen valmisbetonin tuotanto olivat muutta- kunnan jäsenenä Betoniteollisuusliitolle massa rakentamista oleellisesti. Yleistilan- juuri niitä tahoja, joista irrottautuminen oli netta kartoittaneessa keskustelussa osanotta- johtanut Betoniteollisuusliiton perustami- jat mainitsivat kriittisinä kysymyksinä muun Elementtien läpimurto | 63

muassa tutkimuksen kohdistamisen ele- Yksimielisiä osanottajat olivat siitä, että menttitekniikan kehittämiseen, arkkitehtien uuteen järjestöön oli saatava kaikki, jotka val- saamisen mukaan entistä paremmin ele- mistivat sementtipohjaisia tuotteita, suorittivat menttirakentamiseen sekä viranomaistyös- rakennuskohteissa betoniteknillisiä erikois- kentelyn, erityisesti normituksen saamisen töitä tai toimittivat myyntiin valmisbetonia. ajan tasalle. Lisäksi betoniteollisuudella oli Myös alan pienyrittäjillä olisi mahdollisuus lukuisa joukko muita tehtäviä: koulutuksen liittyä uuteen liittoon. Raja kulki rakentajissa, järjestämisestä omaan julkaisutoimintaan, jotka ainoastaan rakennuskohteessa valmisti- yhteydenpitoon sidosryhmiin ja viranomai- vat betonia tai käyttivät sitä – heitä ei enää siin sekä kansainväliseen yhteistyöhön. Näitä sisällytettäisi joukkoon.16 varten läsnäolijat pitivät tärkeänä ja kiireelli- Syyskuun kokous toimi evästyksenä sään- senä muodostaa keskuselin. nöille, joiden laatimiseen Lauri Jämsä ja Erk-

SBK järjestäytyy rakennusliikkeitä, joilla oli omiin rakennustarpeisiin elementtejä valmistava tehdas.17 SBK:n ensimmäisestä hallituksesta tuli Suurella osalla elementtitehtaan omistavista 20-jäseninen, sillä kaikki betoniteollisuuden yrityksistä oli lisäksi muuta betoniteollisuuteen alat oli saatava edustetuiksi. Mukaan tuli liittynyttä tuotantoa. Järjestön hallituksessa edustajia elementti-, betonituote-, valmis- elementtiteollisuudella oli siis vahva edustus, betoni-, mosaiikki- sekä jännebetoniyrityk- kaikkiaan yhdeksän jäsentä, joista tosin vain sistä. neljä oli merkitty erityisesti elementtitehtaiden Elementtiteollisuudesta ensimmäisessä edustajiksi. Elementtiteollisuuden edistäminen hallituksessa olivat mukana toimitusjohtaja nousikin keskeiseksi teemaksi SBK:n toimin- Lauri Jämsä A-Elementti Oy:stä, dipl.ins. nassa jo alkuvuosina. Erkki Inkinen Rakennuselementti Oy:stä, Hallitus valitsi keskuudestaan hallitusvalio- dipl.ins. Into Koskinen Cellit Oy:stä, toimikunnan hoitamaan juoksevia asioita, valmis- tusjohtaja Ville Rajakaltio Rajaville Oy:stä, telemaan hallitukselle isompia asioita päätettä- toimitusjohtaja Feliks Isotalo Lujabetoni väksi ja suorittamaan hallituksen sille uskomia Oy:stä, dipl.ins. Antero Salonen Asunto- tehtäviä. Ensimmäiseen hallitusvaliokuntaan elementti Oy:stä, insinööri Veikko Kummila valittiin Jämsä, Salonen ja Kummila sekä Kummila Oy:stä, toimitusjohtaja Aarre Mat- dipl. ekon. Nils Öhrnberg Asfaltti- ja Sementti- tinen Mattinen & Niemelästä sekä toimitus- valimo Oy:stä ja Soraseula Oy:n toimitusjohtaja Martti Ruola Rakennustoimisto johtaja Eugen Karjalainen.18 Järjestön ensim- Ruola Oy:stä. mäiseksi puheenjohtajaksi valittiin dipl.ins. Viisi ensimmäistä yritystä olivat kaupallisia Kauko Saari Pikon Betoni Oy:stä ja ensim- elementtitehtaita, jotka valmistivat betoniele- mäiseksi toimitusjohtajaksi elokuussa 1963 menttejä sekä asuin- että muuhun rakentami- dipl.ins. Antti Kopra. seen. Lujabetoni oli juuri käynnistämässä Jäsenkunnan asioihin tarkemmin paneu- omaa elementtitehdastaan, Asuntoelementti tuviksi elimiksi järjestö perusti jaostot. Ne oli Saton elementtitehdas, joka teki element- erikoistuivat jäsenkunnan edustamien tuotan- tejä omistajalleen, Kummila oli myös raken- nonalojen mukaisesti elementti-, jännebetoni-, nusurakoitsija, ja kaksi viimemainittua olivat putki- ja valmisbetonijaostoiksi.19 64 | Elementtien läpimurto

ki Inkinen paneutuivat talvella 1962–1963. maan jäsenkuntansa toimintaedellytyksiä Heidän yhteistyötään helpotti, että molemmat ajamalla liikevaihtoverokysymyksen lisäksi olivat vapaita vanhojen järjestöjen rasitteista: esimerkiksi betonilaboranttien koulutuksen Inkinen oli vastikään tullut edustamansa jär- järjestämistä. Siltä alettiin melko pian myös jestön hallitukseen, ja Jämsä saattoi esiintyä pyytää asiantuntijalausuntoja erilaisia mää- hieman ulkopuolisen roolissa, koska hän oli räyksiä ja ohjeita laadittaessa. vuosia toiminut Rastorin konsulttina. Lisäksi heillä oli hyvät yhteydet suurten rakennusliikkeiden johtohenkilöihin. Inkinen ja Jämsä saivat aikaan sääntöehdo- Elementtirakentamisen tuksen, joka hyväksyttiin sellaisenaan uuden hovisuunnittelijat järjestön perustavassa kokouksessa Helsin- gissä ravintola Lidossa 22. helmikuuta 1963. Vaikka teollisuus- ja varastorakentami- Uuden järjestön nimeksi tuli Suomen Betoni- sessa käytetty elementtitekniikka oli usein teollisuuden Keskusjärjestö (SBK). selvästi asuinrakentamisessa käytettyä vaati- Säännöt sisällyttivät syyskuun 1962 ko- vampaa, ensimmäiset kaupalliset elementti- kouksessa esille tulleet toiminta-alueet uu- tehtaat syntyivät vastaamaan nimenomaan den järjestön tehtäväkenttään: järjestö tulisi teollisuus- ja varastorakentamisen kysyntään. jakautumaan betoniteollisuuden eri alojen Teknillisistä ratkaisuista vastasivat insinööri- mukaan jaostoihin, joihin järjestön jäseniksi toimistot, mutta ne usein suunnittelivat tulevat yritykset järjestäytyisivät. betonielementtirakenteita yhdessä elementti- Järjestön jäseniksi tulivat Betoniteollisuus- tehtaiden kanssa. Useimmiten rakennus- liiton ja Suomen Betonialan Teollisuuden kohteeseen tarvittavien rakenteiden tekniset jäsenyritykset sekä näiden ulkopuolelta myös ratkaisut syntyivätkin juuri tästä yhteis- omaa työmaavalimotoimintaa harjoittaneet työstä. rakennusliikkeet. Betoniteollisuusliitto ja Elementtiteknologian yleistymistä joudutti Suomen Betonialan Teollisuus lakkauttivat 1950-luvun loppupuolella suunnittelutoimis- itsensä pian SBK:n perustamisen jälkeen. toissa tapahtunut sukupolvenvaihdos. Tuolloin SBK sai parin ensimmäisen vuoden ku- myös syntyi useita suomalaisen elementti- luessa melkein kaikki betoniteollisuudessa rakentamisen merkittäviä suunnittelutoimis- toimivat yritykset jäsenikseen, ja siitä tuli toja. Tällaisiin uusiin toimistoihin kuului koko betoniteollisuuden kattojärjestö. Näin tamperelainen Insinööritoimisto Ahonen & laajasti betoniteollisuuden eri alat kattanut Palenius (perustettu 1959), josta Pentti Pale- keskusjärjestö oli kansainvälisesti ainutlaa- nius tosin pian siirtyi Mattinen & Niemelän tuinen. Muualla betonituote- ja elementti- palvelukseen tekniseksi johtajaksi. Ahonen teollisuus vierastivat sementtiteollisuuden & Paleniuksen tärkein alue oli asuinrakenta- vahvaa asemaa valmisbetonimarkkinoilla. minen, mutta toimisto suunnitteli muitakin Järjestöstä sukeutui aloitteellinen vaikut- rakenteita. Dipl.ins. Kalevi Ahonen otti taja, joka käynnisti itse tai teki aloitteita vuonna 1964 yhtiökumppanikseen dipl.ins. lukuisissa alan kannalta merkittävissä kehitys- Reino Ilveskosken, jolloin toimiston nimeksi hankkeissa, kuten standardointityössä ja laa- tuli Insinööritoimisto Ahonen & Ilveskoski. dunvalvonnassa. Järjestö pyrki myös paranta- Siitä kehittyi myöhemmin A-insinöörit Oy. Elementtien läpimurto | 65

Kohosen tärkeimmät asiakkaat löytyivät puun- jalostusteollisuudesta. Dipl. ins. Magnus Malmberg oli perustanut oman insinööritoimistonsa Helsinkiin jo vuonna 1935. Hänen toimistonsa suunnitteli elementtirakenteita teollisuuslaitoksille 1950-luvun alusta lähtien. Oulussa toimivat Insinööritoimisto E. Niemelä ja Insinööri- toimisto A. I. Putkonen, joka oli professori Aarre Putkosen perustama toimisto; se osallistui rakennesuunnittelun lisäksi betonielementtien kehittämiseen. Joillekin insinööritoimistoille muodostui kiinteä yhteistyösuhde arkkitehtien kanssa. Paavo Simulan toimisto teki uraauurtavaa työtä vaativien kuori- ja elementtirakenteiden parissa kumppaneina useat eturivin arkkitehdit, esimerkiksi Viljo Revell. Simula oli 1960-luvulla yksi arvostetuimmista suunnittelijoista, ja hänen työtään jatkoi ansiokkaasti dipl. ins. Erkki Juva, joka muutti toimiston nimen Erkki Juva Oy:ksi. Asuinrakentamisen puolella puhuttiin kuvaavasti gryndereistä ja heidän hovisuunnittelijoistaan. Tällaisia kumppanuuksia olivat ainakin Armas Puoli- matka ja arkkitehti Aarne Ehojoki sekä Matti- nen & Niemelä ja arkkitehdit Olli Vahtera ja Aarne Heino. 1960-luvulla harjannosta- Insinööritoimisto Pentti Kaista & Co (1959) Elementtirakenteiden saloihin perehtymi- jaiset olivat tapahtuma, teki rakennesuunnittelun lisäksi esijännitys- nen tapahtui enimmäkseen työn kautta, sillä johon herrat matkustivat kaukaakin. Kuvassa Suo- töitä ja osallistui betoniteollisuuden kehitys- oppilaitoksissa ei vielä 1960-luvulla juuri lahdessa oikealta vasem- työhankkeisiin. Työsarka painottui teollisuus- saanut elementtitekniikan opetusta. Valmis- malle: dipl.ins. Pentti ja infrakohteisiin. Toimiston nimi muuttui tuneiden rakennusinsinöörien tapana oli Kaista sekä Rakennus- vuonna 1964 Insinööritoimisto Kaista & Seb- usein mennä ensimmäiseksi töihin rakenne- elementti Oy:stä rkm. Jaakko Laine, dipl.ins. bakseksi dipl.ins. Lars-Olov Sebbaksen tultua suunnittelutoimistoon. Matti Loukola ja dipl.ins. toimiston toiseksi osakkaaksi. Elementtirakenteiden vaativuutta tavan- Erkki Inkinen, matkaseu- Niin ikään merkittävän suunnittelijan uran omaiseen rakentamiseen nähden osoittaa se, ranaan koululainen Matti Janhunen jr. luonut dipl.ins. Aaro Kohonen tuli vuonna että normit käytännössä rajasivat, kuka toi- 1956 Insinööritoimisto Pöysälä & Sandbergille mistoissa sai suunnitella elementtirakenteita. ja alkoi siellä pian suunnitella elementti- Koska vaativat elementtirakenteet usein rakenteita; oman toimistonsa hän perusti edellyttivät esijännitystekniikan ja korkeiden vuonna 1972 nimellä Aaro Kohonen Oy. betonilujuuksien käyttöä, suunnittelijalla 66 | Elementtien läpimurto

Iso ja pieni Helsingin liikenteessä.

piti olla A-betoni- ja jännebetonioikeudet. jälkipuoliskolla Rakennuselementti Oy:n Nämä saattoi saada vain riittävän kokemuk- varteenotettava kilpailija elementtimarkki- sen hankkinut konstruktööri.20 noilla. Cellit valmisti ensimmäiset esijännitetyt betonipalkkinsa vuonna 1956 ruotsalaiselta Strängbetong AB:lta ostetulla lisenssillä. Pal- Cellit haastaa kit olivat yli 25-metrisiä, pisimpiä siihen asti Rakennuselementin tehtyjä. Ne valettiin Vaasassa työmaavalimos- sa.21 Myös jännebetonituotanto käynnistyi Hallimaiseen rakentamiseen keskitty- kunnallisteknisille tuotteille rakennetussa neitä kaupallisia tehtaita olivat 1950-luvun hallissa 1950-luvun loppupuolella. lopulla vain Rakennuselementti Oy ja Cellit Jännebetonipalkeista tuli yksi Cellitin nä- Oy. Muita ei ollut, koska kysyntä kehittyi hi- kyvimpiä tuotteita, mutta sen tuotanto-ohjel- taasti ja investointikynnys esijännitystuotan- maan kuului jo 1950-luvun lopulla palkkien toon oli korkea. Rakennuselementti ja Cellit lisäksi silta-, seinä-, hormi- ja lämpökanava- toimittivat valmistamansa elementit työmaal- elementtejä sekä jännebetonisia paaluja. le ja pääosin asensivat ne itse. Asiakkaita olivat teollisuuslaitosten ja julkis- Diplomi-insinöörien Oiva ja Yrjö Rytö- ten rakennusten rakentajat jopa satojen kilo- vuoren vuonna 1943 perustama Cellit Oy toi- metrien päässä eri puolilla Suomea.22 mi Tampereella. Oiva Rytövuoren johtama Cellitissä rakenteiden suunnittelu ja oma yritys aloitti kevytbetonin valmistajana ja laa- tuotekehitys eivät olleet yhtä keskeisessä ase- jensi vuosien mittaan tuotantoaan monen- massa kuin Rakennuselementissä. Cellit oli laisiin betonituotteisiin, esimerkiksi kunnal- selkeämmin tuotantoon keskittyvä yritys ja toi- listeknisiin tuotteisiin. Siitä tuli 1950-luvun mi hieman laveammalla tuotealueella kuin Elementtien läpimurto | 67

kilpailijansa, mikä saattoi ajan mittaan olla rustamaa yritystä. Ins. tsto Esijännitystek- viisasta. niikka Ky aloitti vuonna 1968 esijännitysura- Rakennuselementti Oy teki elementtejä koinnin ja elementtituotannon Rakennus- niin ikään monipuolisesti. Nousukauden elementti Oy:n entisessä tehtaassa. Vuotta siivittämänä yhtiö rakensi Tuusulaan uuden myöhemmin eriytettiin elementtien valmis- elementtirakenteisen tuotantolaitoksen vuon- tus Elementtitekniikka Oy:öön. Uusien yri- na 1962. Vuosikymmenen mittaan Rakennus- tysten toimitusjohtajana oli dipl.ins. Henri elementti hoiti elementtitoimitukset aikansa Janhunen ja varatoimitusjohtajana dipl.ins. suurimpiin elementtirakennuksiin. Tällaisia Petri Janhunen.25 olivat Osuuskunta Suomen Messujen järjes- tämiä 1. Kansainvälisiä Messuja varten Hel- sinkiin rakennettu Kansojen Halli (1962), jossa Silta ja Satama toimi urakoitsijana,23 ja Elementtiteollisuuden Lahteen valmistunut Enso-Gutzeitin karton- uudet yrittäjät ginjalostuslaitos (1963). Elementtiteknologian kehittyessä tällaiset Cellit ja Rakennuselementti saivat ele- ”ennätykset” rikottiin yleensä pian uudel- menttituotantoon pian lukuisia kilpailijoita. leen, mutta jokainen uusi askel osoitti, mikä käytännössä olisi toteuttamiskelpoista ja mahdollista. Cellitillä 1960-luvun alkuvuosi- Tärkeimpiä uusien elementtitehtaiden perustajia, joiden tuot- na työskennellyt dipl. ins. Juhani Mitronen teita myytiin yleisille markkinoille: muistelee kahden yrityksen välistä kilpailuasetelmaa seuraavasti: A-Elementti Oy 1958 Lujabetoni Oy 1960 Kovasti kiisteltiin minunkin Cellitillä työssä- Rajaville Oy 1961 oloaikana siitä, kumpi on tehnyt ensimmäi- Kummila Oy 1962 sen esijännitetyn palkin. Kumpi on tehnyt Betonila Oy 1962 ensimmäisen esijännitetyn täyselementtira- Vihdin Elementti Oy 1962 kenteisen elementtitalon, ja sillä tavalla, koska Semera Oy 1963 Cellitkin oli tehnyt jo Vaasassa 1950-luvulla Keski-Suomen Betoni Oy 1963 yhden esijännityshomman, esijännityspalk- Elementtituote Oy 1964 kia. Mutta ei se ratkennut, kumpi on tehnyt, Rakennusvalmiste Oy 1964 Matti Janhunen vai Oiva Rytövuori.24 Kainuun Sementtituote Oy 1965 Rakennuselementti mainosti itseään vielä Näiden lisäksi monilla rakennusliikkeillä oli tehtaita, jotka 1960-luvun alkupuolella johtavana jänne- tuottivat elementtejä vain yhtiön omaan käyttöön; tällaisia oli- betonien valmistajana. Cellit otti saman luon- vat muiden muassa Ruola, Mattinen & Niemelä, Haka, Polar nehdinnan markkinoinnissaan käyttöön Ra- ja K. E. Nyman. Kiinteiden tehtaiden ohella 1960-luvun alussa kennuselementin mentyä konkurssiin lasku- toimi rakennustyömaiden yhteydessä edelleen lukuisia tila- suhdanteen seurauksena vuonna 1966. päisiä valimoita. Rakennuselementti Oy:n työtä jatkoi kaksi Matti Janhusen poikien Henrin ja Petrin pe- 68 | Elementtien läpimurto

Elementtitehtaiden lukumäärä laskettiin taan perusti vuonna 1962 Betonila Oy:n, joka 1960-luvun puoliväliä lähestyttäessä jo kym- aloitti esijännitettyjen betonipaalujen valmis- menissä, kun mukaan otettiin kenttävalimot. tuksella Vihdin Huhmarissa. Kun tehdas Talonrakennuselementtien tuotantoon inves- muutti isompiin tiloihin Nummelaan 1967– toinneista löytyi sekä betonivalimoalalla toi- 1969, se siirtyi esijännitetyistä paaluista tavan- mineita yrittäjiä että rakennusliikkeitä. omaisiin paaluihin, Laci-kevytsoraelement- A-Elementti Oy oli jo vuonna 1958 perus- teihin sekä pilari- ja palkkielementteihin.27 tettu elementtitehdas, jota johti dipl.ins. Lau- Turussa aloitti vuonna 1963 rakennusliike ri Jämsä. Se toimi Lohjalla ja valmisti sekä Hartela Oy:n perustamana Semera Oy. Asunto- omia vakioisia tuotteita että asiakkaiden suun- elementtien lisäksi yritys valmisti tuotanto- nittelemia talonrakennuselementtejä. Kum- ja toimitilarakentamisessa tarvittavia ele- mila Oy oli rakennusmestari Hilpi Kummilan menttejä, myös esijännitettyjä palkkeja ja TT- vuonna 1924 Hämeenlinnaan perustama se- laattoja.28 Semeran toimitusjohtajana toimi menttivalimo ja rakennusliike, joka käynnisti dipl.ins. Antti Törmänen 1980-luvulle asti. Vasemmalla: Suomen betonituotetehtaan 1962 ja elementtituotteita Kolme rakennusliikettä, vuorineuvos Il- Messujen Kansojen Halli varten tehdyn laajennuksen vuonna 1964. mari Helannon omistama Teräsbetoni Oy, Helsingin Messukentällä oli vuonna 1962 Suomen Uusi tehdasrakennus aloitti esijännitetyillä Otto Wuorio Oy ja Rakennustoimi Oy perus- suurin elementtirakennus. paaluilla, palkeilla sekä muilla talonrakennus- tivat vuonna 1963 Elementtituote Oy:n. Seu- Oikealla: Halli siirrettynä elementeillä.26 raavana vuonna käynnistynyt tehdas oli tar- Turun Oriketoon ja muu- tettuna autoliikkeen Rakennuselementti Oy:ssä oppinsa saanut koitettu kaupalliseen tuotantoon, mutta myös myymäläksi. rakennusmestari Aarre Nousiainen puoles- omistajat ostivat sen elementtejä. Tehtaan Elementtien läpimurto | 69

Tekijät ja tuote. Suomen ensimmäinen tehdasvalmisteinen jännebetoni- palkki ikuistettuna Ra- kennuselementti Oy:n tehtaan ovella toukokuussa 1955. Palkin pääl- lä rkm. Aarre Nousiainen.

suunnittelivat Elementtituotteen toimitus- misti esijännitettyjä tuotteita teollisuus- ja Enso-Gutzeit Oy:n johtajaksi Rakennuselementistä siirtynyt liikerakentamista varten.31 kartonginjalostuslaitos Lahdessa oli yksi Erkki Inkinen ja dipl.ins. Harri Hintikka. Herrat Kahilus, Örnberg ja Lindberg pe- 1960-luvun alun suuria Tuotevalikoima suuntautui etupäässä teolli- rustivat Vihdin Elementti Oy:n vuonna 1962. elementtirakennuksia. suuslaitosten rakennustarpeisiin: tuotteisiin kuuluivat kattopalkit esijännityksellä ja ilman, pilarit, katto- ja välipohjaelementit, seinäelementit, perustuspaalut sekä erikois- elementit.29 Pohjois-Savossa toimi vuodesta 1953 lähtien Feliks Isotalon perustama Lujabetoni Oy, jonka suojissa Isotalo kehitteli jo 1950-luvun puolivälissä omaa elementtipalkkiaan. Siitä ei kuitenkaan tullut taloudellista menestystä. Lujabetoni palasi elementtien pariin vuonna 1960, jolloin Isotalo perusti Siilinjärvelle esi- jännitystuotteita valmistaneen tuotantolaitoksen; yritys lisäsi tuotantokapasiteettiaan vuosina 1962 ja 1964. Esijännitystä käytettiin aluksi lähinnä paalujen ja palkkien valmista- miseen, ja vuonna 1968 Lujabetoni laajensi asuinrakennuselementteihin.30 Cellitissä ja Lujabetonissa oppinsa saanut Juhani Mitronen perusti vuonna 1963 Keski- Suomen Betoni Oy:n Uuraisiin. Yritys val- 70 | Elementtien läpimurto

loin maasta muutti ennätysmäärä suomalaisia työn perään lähinnä Ruotsiin. Suomi kävi läpi erittäin voimakasta elinkeinorakenteen murrosta, ja on sanottu, että täällä tapahtui toisen Alku- maailmansodan jälkeen 25 vuodessa se, mikä vaiheen tuotteita Ruotsissa kolme kertaa pidemmässä ajassa. olivat portaiden rakentamisessa käy- Asuntotuotantokysymys saikin 1960-lu-

Uutinen Helsingin Sano- tetyt elementit sekä julkisivujen nauhaele- vulla uutta poliittista kantavuutta, aivan kuten missa joulukuussa 1964. mentit ja myöhemmin tärkeiksi tuotteeksi jälleenrakennuksen ajan Suomessa. Poliittista kasvanut julkisivujen ruutuelementit. keskustelua käytiin laajalla rintamalla kun- Oulussa toimi Ville Rajakaltion vuonna nallisista päätöksentekoelimistä ja asunto- 1950 perustama Rajaville Oy, jonka kiinnostus kysymyksiä harrastavista järjestöistä valtio- suuntautui betoniin sen kaikissa tuotanto- neuvoston asettamiin komiteoihin asti. muodoissa: markkinoiden pienuus teki mo- Elementtitekniikka oli 1960-luvun alku- nipuolisuudesta hyveen. Rajaville toimitti jo puolella tekemässä läpimurtoaan Suomessa, 1950-luvulla pieniä liukuvalettuja palkkeja ja ja rakennusala luotti siihen, että teollistamalla muita elementtejä esimerkiksi rakennusliike rakentaminen voitaisiin merkittävästi nopeut- Palmaksen asuntotuotantoon. Vuonna 1961 taa asuntotuotantoa ja ratkaista asuntopula. käynnistyneessä uudessa hallissa yritys val- Kun poliittinen keskustelu yhdistyi rakennus- misti kunnallisteknisten tuotteiden lisäksi alan teollistamispyrkimyksiin, vaikutti se sekä julkisivuja että teollisuusrakennusten tapaan, jolla asuntotuotanto toteutettiin Suo- runkoja ja siltaelementtejä. Rajaville rakensi messa 1960-luvulla. vuonna 1968 pääasiassa julkisivutuotantoa Suurimmasta osasta asuntotuotantoa vas- varten tarkoitetun tehdashallin.32 tasivat 1960-luvun alussa yksittäiset rakennusliikkeet ja kaksi maanlaajuista rakennuttajien yhteenliittymää, Sato sekä Haka, joka oli samalla myös rakennusliike. Merkittävimmät Asuinrakentamisen suomalaiset asuntorakentajat aloittivat vuosi- uusi suunta kymmenen puoliväliin mennessä myös elementtitekniikan hyväksikäytön. Asuntojen määrä nousi Suomessa 1960-lu- Varsinaisten rakennusliikkeiden lisäksi vulla kuudenneksella, runsaasta 1,2 miljoo- toimi rakennuttajina ja rakentajina asunnon nasta asunnosta vuonna 1960 noin 1,4 mil- tarvitsijoiden omia yhteenliittymiä, joista tär- joonaan asuntoon vuonna 1970. Asuntoja kein oli valt. maist. Martti Ilveskorven 1956 valmistui vuosittain keskimäärin 35 000– perustama ja johtama Asuntosäästäjät ry. 40 000. Jälkeenpäin on ollut nähtävissä, että Se pyrki tuolloin vielä yleisen hartiapankki- kasvuvauhti ei ollut riittävä. Asutuskeskukset rakentamisen kytkemiseen suurisuuntaiseen eivät kyenneet ottamaan vastaan kaikkia asuntotuotantoon. maalta muuttaneita, sillä keskuksista puuttui Yhdistyksestä kasvoi merkittävä rakennut- niin asuntoja kuin työtäkin tulijoille. taja, ja se onnistui ennen kaikkea Vuosaaren Niinpä 1960-luvun lopulle ajoittuivat niin rakennushankkeellaan osoittamaan, että kutsutun suuren muuton siirtolaisvuodet, jol- hartiapankkirakentamisellakin voi rakentaa Elementtien läpimurto | 71

suuria kohteita edullisesti. Yhdistys rakensi vielä pystyttäisi taloudellisesti kannattavalla huippuvuotenaan 1965 asuntoja 2 500 kappa- tavalla soveltamaan asuinrakentamiseen. letta.33 Ihanne säilyi, vaikka elementtitekniikkaa ei Asuntotuotannon rahoittajista suurin oli sen mukaisesti enää vuosiin käytetty. Ele- Arava. Vuonna 1960 rakennetuista asunnoista menttitekniikka kuitenkin kehittyi, ja sen se rahoitti noin 10 000 huoneistoa, kun va- käyttö asuntotuotannossa lisääntyi 1950-lu- paarahoitteisia asuntoja rakennettiin tuolloin vun lopulta lähtien. yhteensä suunnilleen puolitoistakertainen Vuonna 1960 käynnistynyt Pihlajamäki määrä. Vuosina 1957–1960 Aravan rahoitta- näytti suuntaa suurten alueiden rakentami- mista asunnoista neljännes oli asunnontar- selle. 1960-luvun alusta lähtien kasvukeskus- vitsijoiden omien yhteenliittymien kerrosten asuntopulaan etsittiinkin ratkaisuja teol- taloihin rakentamia.34 lisesta rakentamisesta. Käytännössä tämä Asuntorakentamisessa oli 1950-luvulla johti teollisen asuntotuotannon kannattajat puutarhakaupunkiajatusta pidetty viihtyisän vastustamaan Heikki von Hertzenin ja hänen asuinympäristön ja asumisen ihannemallina. Asuntosäätiönsä toimintaa sekä puutarha- Kolminivelkaarisiltoja Idean ensimmäiset elementtitekniikkaa hyö- kaupunki-ideologiaa. Postipankin pääjohtaja käytettiin vesistörumpui- dyntäneet sovellukset toteutettiin Tapiolassa Teuvo Aura maalaili Arkkitehti-lehdessä pian hin. Asennustyö käynnis- sä Lujabetoni Oy:n työ- 1950-luvun alkupuolella. Tapiolan jälkeen vuoden 1959 kaavoituslain voimaan tultua maalla 1950-luvulla. kuitenkin todettiin, ettei teollista rakentamista näkymiä tiheästi rakennetuista asutusalueista suurten keskusten ympärillä.35 Samoihin aikoihin Sileävalukerho ponnis- teli sen puolesta, että asuinrakentamisen avainhenkilöt olisivat suopeita teolliselle rakentamiselle. Kerhossa kävivät muun muassa Teuvo Aura ja Aravan pääjohtaja Olavi Lind- blom. Kerhon järjestämissä seminaareissa esiteltiin teollisen rakentamisen etuja ja vakuu- teltiin lähiörakentamisen välttämättömyyttä teollisen rakentamisen kannalta.36 Pankit ymmärsivät varsin pian teollisen rakentamisen edut omalta kannaltaan. Alue- rakentaminen soi mahdollisuuden uusien asiakkaiden hankkimiseen asuntosäästämisen kautta. Asuntosäästöjä puolestaan käytettiin grynderien rakennushankkeiden rahoitta- miseen. Alkuvuosina asuntosäästämistoi- mintaan osallistuivat merkittävimmin Posti- pankki ja Helsingin Työväen Säästöpankki (Suomen Työväen Säästöpankki vuodesta 1970). Laajamittainen teollinen rakentaminen kytki siten toisiinsa varsin monen tahon in- 72 | Elementtien läpimurto

tressit. Yhdeksi kokoavaksi areenaksi muodostui vuonna 1963 uudelleen henkiin herä- tetty Asuntoreformiyhdistys ry. Sen toimintaan osallistui merkittävimpien rakennusliikkeiden ja pankkien johtohenki- löitä sekä poliitikkoja. Yhdistys ajoi innokkaasti teollisen rakentamisen edellytysten parantamista ja vastusti von Hertzenin näkemyksiä puutarhakaupungista sekä Asuntosäätiön Asuntopolitiikka-lehdessä ajettuja näkemyk- Esijännitetty MJ-porras siä asiassa.37 oli yksi Matti Janhusen patentoimista tuotteista. Teollisen rakentamisen puolustajat vaikuttivat myös valtion asuntopoliittisia kysymyk- siä pohtineiden komiteoiden työssä. Ahti Karjalaisen hallitus asetti keväällä 1963 kans- liapäällikkö Arno Hannuksen johtaman Asuntotonttikomitea, jonka jäseninä olivat muun muassa Olavi Lindblom ja Hakan toimitusjohtaja Antti Pelkola sekä asiantuntijana Suomen Työväen Säästöpankin pääjohtaja Mauno Koivisto. Komitea päätyi ehdottamaan, että kunnat ottaisivat asuinrakentamiseen soveltuvan maan haltuunsa ja jakaisivat sen eteenpäin rakennusliikkeille suunnitelmallista rakentamista varten. Maiden tulo rakennuskäyttöön vakuuttamaan valtion komiteat asiassaan, nopeutuisi aluerakentamisessa vielä parem- tämä heijastui myös lainsäädäntöön. min, jos rakennusliikkeet voisivat hankkia Syksyyn 1966 mennessä elementtiteknii- niitä suoraan itselleen, laatia käyttösuunnitel- kan soveltaminen aluerakentamisessa oli mat ja rakentaa. käytännössä toteutunut jo lukuisilla työmailla, Myöhemmin Johannes Virolaisen halli- mutta lainuudistukset loivat entistä parem- tuksen asettama Asuntopoliittinen komitea mat puitteet teolliselle rakentamiselle. Uusi asiantuntijoinaan muun muassa Pentti Pale- asuntotuotantolaki mahdollisti lainoitettujen nius, Kauko Rastas ja Antero Kallio tuli siihen asuntojen määrän kaksinkertaistamisen. tulokseen, että asuntorakentamisen ongelmat olivat ratkaistavissa vain tehdasmaisella ker- rostalorakentamisella. Kunnallistekniikan tehokas rakentaminen vaati raakamaa-aluei- Aluerakentaminen den ”jalostamista asuntoalueiksi”.38 Molempien komiteoiden mietinnöt val- Aluerakentamissopimuksesta tuli tär- mistuivat elokuussa 1966. Kun teollisen kein yksittäinen instrumentti asuntotuotan- rakentamisen puolestapuhujat onnistuivat non kanavoimisessa erityisesti suurimmissa Elementtien läpimurto | 73

kaupungeissa, joihin muutto kohdistui voi- Muissa suurissa asutuskeskuksissa yleis- makkaimmin. Rakentajana aluekohteissa oli tyi käytäntö, jossa grynderi osti maata kun- yleensä perustajaurakoitsija: kun valtaosa nan alueelta ja suunnitteli siihen itse kaavan. rakennusliikkeistä otti vastaan toimeksi- Tämän jälkeen yritys teki kunnan kanssa antoja rakennuttajilta, perustajaurakoija eli aluerakennussopimuksen. Rakentaja huolehti grynderi hankki itse rakennettavat maat ja useissa tapauksissa asuntotuotannon lisäksi rakensi niille. Aluerakentamisen myötä gryn- kunnallistekniikan rakentamisesta. Usein daaminen yleistyi Suomessa 1960-luvulta käytäntöön kuului, että rakennusliike lahjoitti alkaen. kunnalle hankkimaltaan alueelta kunnan jul- Helsingin Pihlajamäkeä on pidetty en- kisiin palveluihin tarvitsemat maa-alueet. simmäisenä suomalaisena aluerakentamis- Kun rakennusliike hankki syrjäistä maa- kohteena. Pihlajamäkeä ei kuitenkaan ja metsätalousmaata, rakensi sen tiuhaksi rakennettu grynderin omistamalle maalle, kerrostaloalueeksi ja myi mahdollisimman vaan siellä Haka ja Sato rakensivat kaupungin hyvään hintaan, tuli taloudellinen hyöty sille omistamalle ja asuntoja varten kaavoitta- suurimmaksi. Aluerakennussopimusjärjes- malle maalle. Helsinki oli jo vuonna 1958 tely nopeutti asuntotuotantoa, sillä normaa- lopettanut maidensa myynnin rakennusliik- liin kunnalliseen päätöksentekomenettelyyn keille ja siirtynyt maiden vuokraamiseen.39 verrattuna säästynyt aika saattoi olla vuosi, Helsingin käytäntö oli nopeaan, tehokkaa- jopa enemmän. Toisinaan kävi niin, että ra- seen rakentamiseen pyrkiville perustajaura- kennusliike aloitti työt jo ennen kuin kunta koitsijoille hankala toimintatapa, mutta kau- oli hyväksynyt kaavan. Puolimatka Oy rakensi punki oli alueensa maiden suhteen 1960-lu- Varsinkin pienelle kunnalle järjestely sopi Forssassa Viksbergin pientaloalueen Rakennus- vun mittaan vahvemmassa asemassa kuin usein ylilyönneistä huolimatta, sillä rakennusvalmiste Oy:n element- moni muu. liike tunsi toisinaan kunnan päättäjiä parem- tejä käyttäen. 74 | Elementtien läpimurto

Lähiöelämää 1960- ja min kaavoituksen erityiskysymykset. Lain- taessaan ensi kertaa juoksevan veden, sisä- 1970-luvun miljöössä. säädännön henki ei hyväksynyt voiton maksi- käymälän, kylpyhuoneen ja keskuslämmi- mointia. Julkiselta vallalta puuttui kuitenkin tyksen. Huoneisto oli usein valoisampi kuin todellinen poliittinen tahto vaikuttaa tapahtu- entisessä asunnossa. mien kulkuun, kuten tutkija Harry Schulman Samalla muutto kerrostaloon oli saapu- on todennut.40 mista täysin uudenlaiseen ympäristöön, jossa Aluerakentaminen teki asuntotuotannosta asumista oli suorastaan opeteltava, sillä aikaisempaa pitkäjänteisempää toimintaa. uudenlainen tilajako ja uudet asumismuka- Tämä näkyi muun muassa siinä, että vuosien vuutta lisäämään tarkoitetut varusteet edellyt- 1966–1968 laskusuhdanteen aikana asunto- tivät uudenlaista kalustamista, tilan käyttöä tuotantoluvut pysyivät käytännössä ennallaan ja asunnossa liikkumista.41 Moni kaupunki- muun rakentamisen kärsiessä kysynnän vä- lainenkin muutti uusiin kerrostaloihin kohen- henemisestä. taakseen elämisen tasoaan, sillä varsinkin Suurina sarjoina valmistetut kerrostalo- uudet aravalainoitetut asunnot olivat keski- asunnot merkitsivät selvää parannusta ylei- määräistä parempitasoisia kaupunkihuo- seen asumistasoon. Suomalaisen asumisen neistoja. lähtötaso oli 1960-luvun alussa kansan- Arava määritteli, millaisia perhe- ja mui- tuloon nähden Euroopan alhaisimpia. Maalta den asuntojen tuli asumistasoltaan olla, ja kaupunkeihin muuttaneet lähtivät puisista antoi vuodesta 1962 alkaen ohjeita asuntojen asuintaloista ja saivat kerrostaloihin muut- suunnittelua ja uuden elementtitekniikan Elementtien läpimurto | 75

käyttöä silmällä pitäen. Kun Aravan tilalle pe- 25 000 asukkaalle yhdyskuntapalveluineen. rustettu Asuntohallitus aloitti vuoden 1967 Haka rakensi ensimmäiset täyselementtita- alusta toimintansa, se laati vuosille 1966–1975 lonsa Kontulaan. asuinrakentamisen tavoiteohjelman, joka pe- Sekä Haka että Sato rakensivat 1970-luvun rustui asumisväljyyden lisäämiselle: 1970-lu- alussa jo kymmenillä paikkakunnilla ympäri vun puoliväliin mennessä tuli päästä keski- Suomea. Niiden aluerakentaminen levisi ensin arvoon yksi henkilö huonetta kohti. Asuntoja Espoon ja Helsingin maalaiskuntiin, joissa tuli rakentaa annetussa ajassa puoli miljoonaa muuttovirta synnytti tarvetta entistä määrä- kappaletta, mikä tarkoitti keskimäärin 50 000 tietoisempaan rakentamiseen samaan tapaan asuntoa vuodessa. Tätä rakennusala lähti ta- kuin Helsingissä. Kaavoitusoikeudet aukaisi- voittelemaan. vat uomat aluerakentamiselle. Espoo sai ne Aluerakentaminen vauhditti elementti- muututtuaan kauppalaksi vuonna 1963 ja rakentamisen osuuden kasvua asuntotuotan- Helsingin maalaiskunta vuonna 1965, vaikka nossa. Vuonna 1966 aravataloista tehtiin siitä tuli kauppala vasta vuonna 1972. Espoo täyselementtinä neljännes ja osaelementtinä muuttui kaupungiksi vuonna 1972 ja Vantaa 35 prosenttia, joten 60 prosentissa uusista kaksi vuotta myöhemmin. arava-asunnoista käytettiin tuolloin elementti- Työväenliikettä lähellä olleella Hakalla oli tekniikkaa. Tästä eteenpäin aluerakentaminen Espoossa etulyöntiasema 1960-luvun alku- vauhdittui, mikä lisäsi elementtitekniikan puolella, sillä Espoon kunnanvaltuustossa oli käyttöä entisestään. tuolloin vasemmistoenemmistö. Sen suurim- Asuinkerrostaloja rakennettiin vielä mat kohteet olivat Karakallio (valmistui vuonna 1960-luvulla runsaasti paikallavalumenetel- 1965) ja Matinkylä (1968–1994). Vantaalle mällä, jota käytettiin osaelementtitalojen Haka rakensi asuntoja esimerkiksi Tikkuri- rakentamisessa elementtitekniikan lisäksi. laan (1966–1971). Viimeinen suuri paikallavalukohde oli jyväs- Rakennusliike Polar rakensi Espooseen kyläläisen Rakennusliike Arvi Arjatsalon vuo- muun muassa Soukan (1967–1969). Hakan, sina 1969–1973 rakentama Espoon Olari.42 Saton ja Polarin ohella pääkaupunkiseudun Viimeisiä suuria tiilimuurirunkotekniikalla apajille pyrkivät muun muassa Mattinen & toteutettuja kerrostalokohteita oli vuosina Niemelä, joka rakensi jo 1960-luvun alussa 1963–1965 rakennettu Strömsin alue Hel- pitkälle viedyllä osaelementtitekniikalla Poh- singin Roihuvuoressa.43 jois-Tapiolaa, sekä Puolimatka, joka rakensi Elementtitekniikkaa käytettiin melkein Vantaalle ensin suuren asuinalueen Kaivok- kaikissa merkittävimmissä aluerakentamis- selaan ja sitten muitakin lähiöitä.44 kohteissa. Rakennusliikkeet käynnistivät usei- Varhaisimpia turkulaisia aluerakentajia ta kohteita itäisessä Helsingissä ja kaupungin olivat Puolimatka sekä rakennusliike Ruola, pohjoisosissa radan varrella 1960-luvun jonka merkittävä avaus tapahtui kuitenkin puolivälistä lähtien. Helsingin rakentamista Lahdessa. Sinne muuttoliike oli synnyttänyt hallinneet Haka ja Sato saivat Pihlajamäen huutavan asuntopulan. Ruola rakensi alue- vielä ollessa rakenteilla muun muassa uuden kohteen Lahden Möysään (1961–1965), min- yhteisen kohteen Kontulasta (rakennettiin kä jälkeen sillä oli Turussa puolenkymmen- 1965–1970). Se oli valmistuessaan aikansa tä aluerakennuskohdetta vuosikymmenen suurin rakennuskohde: viisi tuhatta asuntoa loppupuolella.45 76 | Elementtien läpimurto

Tampereella suurin tekijä oli Mattinen & oli käytännössä sijoitettava lähelle nousevan Niemelä, jonka aluerakentaminen pääsi rakennuksen ulkoseinää sille sivustalle, jolle vauhtiin Kalevan Sammon kohteen jälkeen. raskaimmat elementit asennettiin.46 Vuosina 1963–1966 yhtiö rakensi Ruotulan Moni arkkitehti koki suurten nostureiden alueelle asunnot 1 200 tamperelaiselle. Muita käyttöedellytysten asettavan liikaa rajoituksia suuria elementtirakentamisen kohteita Tam- arkkitehdin työlle, kuten Keskus-Sato Oy:n pereella olivat Tesomajärvi (1963–1967) ja teknisenä johtajana 1960-luvulla toiminut Ristimäki (1964–1967). Mattinen & Niemelä Tauno Salo muistelee: oli 1960-luvun lopulla maan kolmanneksi suurin rakennusliike Puolimatkan ja Otto Talomassat piti esimerkiksi suunnitella siten, Wuorion jälkeen. että ne olivat sopivia nosturiradoille eikä päinvastoin. Samoin talon runkosyvyyden piti noudattaa nosturin ulottuvuutta. Nämä olivat arkipäivän taisteluja. Arkkitehtia harmitti, että Asuntorakentaminen taloa piti suunnitella usein apuvälineiden eikä liukuhihnalle? asukkaiden ehdoin. Ristiriita ilmeni mm. Useimmissa elementtitehtaissa työ on ollut satolaisten pikkujoulusketseissä. Henki oli pääosin käsityövaltaista Jo 1960-luvun alkuvuosina saavutettiin kuin Suomi-Ruotsi-maaotteluissa.47 ja fyysisesti raskasta. aluerakentamisen kannalta riittävä tekninen osaaminen. Taitotietoa oli syntynyt toisaalta niille rakennusliikkeille, joilla oli kokonsa ja omistamiensa tehtaiden puolesta edellytyksiä viedä läpi aluerakennushankkeita, ja toisaalta kaupallisille tehtaille, jotka olivat valmistaneet elementtejä asuntotuotannon tarpeisiin. Käytössä olleiden torninosturien kapasiteetti rajoitti vielä 1960-luvun alussa sitä, millaisia elementtejä rakennusliike voi käyt- tää, mutta nosturien suorituskyky kasvoi nopeasti. Kun 1950-luvulla nostokyky oli 30–50 tm, tuotiin vuonna 1962 maahan kaksi 250 tm:n nosturia. Puolimatka hankki tällaisen Potain-merkkisen suurnosturin ensimmäise- nä Sokerinrannan asuntoalueen työmaalle Turkuun. Nosturin suorituskyky riitti kaikkien käytössä olleiden elementtien siirtelyyn ja asentamiseen. Suurnosturit yleistyivät suomalaisilla työ- mailla parin seuraavan vuoden kuluessa. Aluksi nostureiden ominaisuudet rajoittivat kuitenkin mahdollisuuksia asentaa kaikkein raskaimpia elementtejä: nosturi kiskoineen Elementtien läpimurto | 77

Nostureiden suorituskyvyn kasvu muutti jon- teho oli kuitenkin jo riittävä tällaisille ele- kin verran sitä, millaisia elementtejä käytettiin. menteille. 1960-luvun lopulla yleisimmäksi Julkisivuelementit olivat yksi esimerkki. parvekkeiden asennusratkaisuksi tuli talo- 1960-luvun alkupuolella julkisivuihin asen- rungon ulkopuolella omilla perustuksillaan nettiin paljon nauhaelementtiä, mutta vuosi- seisonut parveketorni, jossa kunkin kerroksen kymmenen puolivälistä lähtien sen rinnalla samaan kohtaan suunnitellut parvekkeet oli- käytetty ruutuelementti yleistyi vallitsevaksi. vat päällekkäin yhtenäisenä rakenteena. Ruutuelementtiä pidettiin nauhaelementtiä Toinen uutuus oli useasta osasta tehtaalla paremmin työmaan prosesseihin sopivana. koottu kylpyhuone-elementti. Se oli kokonai- Nauhaelementti sen sijaan sopi jopa parem- nen kylpyhuone, joka oli pintarakenteitaan ja min tehdasvalmistukseen, sillä vaihtelevan kalusteitaan myöten valmis tehtaalta tulles- kokoiset ja eri paikoissa ruutuelementissä saan. Ruotsissa kylpyhuone-elementti oli tul- sijaitsevat ikkunamuotit hidastivat ruutu- lut markkinoille 1950-luvun loppupuolella. elementtien valmistusta. Suomessa niitä alkoi ensimmäiseksi valmis- Siten myöhemmin tylsiksi moititut ruutu- taa A-Elementti Skånska Cementgjuteriet Kiertomuottilinjat tuli- elementit olivat seurausta rakennustoiminnan AB:n mallin mukaan vuonna 1963. Element- vat Suomessa käyttöön 1960-luvulla. Teräsmuotit tehostamisesta, joka tehtiin työmaaprosessien tiä käytettiin tiettävästi ensi kertaa Helsingin edellyttivät jo sarjatuo- näkökulmasta. Ruutuelementin yleistyminen Myllypurossa, jossa rakennuttajana oli Asun- tantoa. oli rakentajien intressien mukaista, mutta se vähensi monien arkkitehtien kiinnostusta elementtiasuintalojen suunnitteluun, sillä he kokivat oman suunnitteluvapautensa kaven- tuneen. Osaelementtirakennuksissa käytettiin kantavissa päätyseinissä kuorielementtejä, jos sisäkuori valettiin muun rungon yhteydessä työmaalla. Julkisivuissa harjattupintaiset elementit olivat vielä 1960-luvulla vallitsevia, mutta niiden rinnalle tulivat vähitellen pesubetonipintaiset julkisivuelementit. Niitä käy- tettiin ensimmäisiä kertoja laajasti Helsingin Jakomäen alueen rakentamisessa vuosina 1967–1968.48 Elementtien kokoa oli mahdollista kas- vattaa entistä vahvempien nostureiden myö- tä. Lisäksi markkinoille tuli ensimmäisiä yhdistelmäelementtejä. Esimerkiksi käytössä olleet parvekelaatta- ja kaide-elementit voitiin valaa yhteen L-kirjaimen muotoiseksi parveke- elementiksi. Niitä alettiin valmistaa vuosina 1961–1962, jolloin suurnostureita ei maassa vielä ollut. Työmailla käytettyjen nostureiden 78 | Elementtien läpimurto

tuksena oli, että asiakas saisi kaiken tarvitsemansa yhdestä paikasta. Sijainti oli hyvä, sillä 120 kilometrin säteellä Forssasta tapahtuisi tulevaisuudessa huomattava osa eteläisen Suomen rakentamisesta. Lisäksi kuljetus- yhteydet ja alueen raaka-ainevarat olivat be- tonielementtituotannon kannalta hyvät.50 Tehdas pyrki alusta lähtien valmistamaan kaikkia asuinrakentamisessa tarvittavia ele- menttejä, ja ikkuna-, kaluste- ja betonielement- tiosia valmistaneiden tehtaiden yhdistelmä lienee tuolloin ollut ainutlaatuinen ainakin Pohjoismaissa. Tuotanto kuitenkin rakentui julkisivuelementtilinjan ympärille. Julkisivu- elementti oli aluksi päätuote, johon lisättiin puutyötehtaan valmistamat ikkunat.51 Tuotannon käynnistämisessä noudatettiin tosäästäjät ry.49 Kylpy- todellista kiireaikataulua: kun tuotantohalli huone-elementit asennettiin nos- oli vasta valmistumassa, toisessa päässä aloi- tamalla niitä päällekkäin torniksi, minkä jäl- tettiin jo elementtien teko. Tehtaan suunnit- Uutinen vuodelta 1965. keen ne valettiin kiinni kunkin kerroksen teli Mattinen & Niemelältä tehtaanjohtajaksi Rakennusvalmisteen 52 toiminta-ajatus perustui välipohjiin. Vuodesta 1967 lähtien elementin siirtynyt insinööri Matti Nurminen. puutyötehtaan ja ele- ja talonrungon väliin alettiin lisätä äänieris- Mattinen & Niemelällä oli Tampereella menttitehtaan yhteistoi- tystä. vuonna 1959 käyttöönotettu kiinteä elementti- mintaan. Omakotitalojen ”sydänelementit” toimi- Suurten rakennusliikkeiden elementtiteh- tehdas, joka tuotti elementtejä jo Kalevan tettiin valmiina tilaele- taat olivat mittavia tuotantolaitoksia. Niiden Sammon kohteeseen. Elementtituotanto itse- mentteinä. sijoittelu pyrittiin kytkemään mahdollisimman näistettiin vuonna 1964 nimellä Pirkanmaan tarkoituksenmukaisesti näköpiirissä oleviin Elementtirakenne Oy. Rakennusliike käytti rakennushankkeisiin. Pääkaupunkiseutu oli lisäksi väliaikaisia kenttävalimoja työmailla. tehtaiden kannalta kiitollinen alue, sillä suuria 1970-luvulla elementtituotanto keskitettiin rakennuskohteita oli melko lähellä toisiaan. tarkoitukseen perustetulle Laatuelementti Näin välimatkoilla tehtaalta työmaalle ei ollut Oy:lle.53 Tässä vaiheessa Mattinen & Nieme- suurta merkitystä. län elementtitehtaat valmistivat elementtejä Kun Armas Puolimatka oli päättänyt suun- vain rakennusliikkeen omiin tarpeisiin. tautua elementtirakentamiseen, hän rakensi Turkulainen Ruolakin avasi vuonna 1959 Forssaan elementtitehtaan vuosina 1963– Itäharjulla omaan käyttöönsä kiinteän ele- 1964. Sitä varten perustettiin oma yritys, menttitehtaan. Yhtiö rakensi myös Möysän Rakennusvalmiste Oy, joka myi elementtejä aluekohdetta varten Lahteen elementtitehtaan, Puolimatkan lisäksi myös muille rakennus- jossa valmistettiin osaelementtitalojen ulko- liikkeille. Betonielementtitehdas aloitti vuon- seinäelementtejä; väliseinät Ruola toi rekoilla na 1964 edellisvuonna käynnistyneen puisia Turusta. Ruolan elementtituotanto yhtiöitet- valmisosia tuottaneen tehtaan vieressä. Aja- tiin Seinälevy Oy:ksi.54 Elementtien läpimurto | 79

Haka operoi aluksi siirrettävillä valimoilla. Sen tuotantohallissa oli käytössä uusi Pihlajamäen työmaita varten pystytettiin väli- kiertomuottimenetelmä, jonka ansiosta teh- aikainen valimo, joka yhdistettiin aikanaan das pystyi vuodessa valmistamaan elementit Länsimäkeen Helsingin maalaiskunnan puo- tuhanteen asuntoon.57 Sellaista olivat enim- lelle rakennettuun toiseen väliaikaiseen vali- mäkseen käyttäneet ranskalaiset ja erityisesti moon; tämä oli tarkoitettu Kontulan rakenta- neuvostoliittolaiset tehtaat. Kun Rakennus- mista varten. Länsimäen tehdas pystyi alusta valmiste vuosikymmenen loppupuolella laa- lähtien tuottamaan ulkoseinät ikkunoineen, jensi omaa tuotantolaitostaan neljään ottee- parvekkeet, hormit, välipohjat ja kevyet väli- seen, se tapahtui osin Hakan tehtaan mallin seinät.55 Kontulan toisessa rakennusvaiheessa mukaisesti. sieltä valmistuivat myös kohteeseen tarkoite- Autoteollisuuden liukuhihnateknologia tut kantavat väliseinät. oli toisen maailmansodan jälkeen suoma- Haka piti tarkkaan silmällä muiden liik- laisessa keskustelussa suosittu esimerkki, keitä markkinoilla. Tiettävästi osaksi Puoli- kun haluttiin osoittaa, kuinka jälkeenjäänyt matkan uuden tehtaan takia Haka teetti rakennusala oli. Liukuhihnoista tuli kuiten- tutkimuksen markkinoiden kehittymisestä kin myös tavoite viimeistään 1960-luvun seuraavina vuosina.56 Kun Haka ryhtyi vuonna kuluessa, ja Piispankylän tehdas oli teknolo- 1966 rakentamaan Tikkurilaa, yhtiö perusti gian ensimmäinen varsinainen toteutus Piispankylään Helsingin maalaiskuntaan Suomessa. Tehtaan linjaston kehitti Toijalan pysyvän elementtitehtaan. Tämä moderni Teräsvalmiste Oy, jonka silloinen toimitus- tehdas oli varmasti osaksi reaktiota kilpailun johtaja Pentti Virtanen muistelee kehitystyö- kovenemiseen. tä seuraavasti:

Rakennusvalmiste Oy:n kiertomuottilinja edusti moderneinta julkisivujen tuotantoteknologiaa 1970-luvulla. 80 | Elementtien läpimurto

Vanhaa ja uutta Helsin- gin laitamilta.

Haka aloitti voimakkaan rakentamisen täällä tehdä mitään uuneja. Se oli kuitenkin välttä- Etelä-Suomessa, ja he olivat päättäneet raken- mätön tehdä. Sitten me keksittiin, että anne- taa vanhalla klassillisella tavalla elementtitehtaan sille uusi nimi, lämpösuoja, eikä puhuta taan. Me todettiin, että jos sillä tavalla aiotaan uunista mitään. saada Helsingissä Hakan tavoitteet toteutu- Ei Soini kerinnyt valvoa, mitä me raken- maan, meillä täytyisi olla oma asuntoalue ra- netaan. Me tehtiin lämpösuojat. Olivatko- kentajia varten. Niin paljon tarvitaan toteutta- han ne hallit jotain sataviisikymmentä met- jia. Tehtaaseen tarvitaan linjasysteemi. riä pitkiä, ja niihin tuli kaksi sellaista 100 Kaksi vuorokautta me istuttiin yhdessä ja metrin lämpösuojaa rakennukseen, ja tehtiin katsottiin, minkä näköinen tehdas siitä Van- linjat. Ja samanaikaisesti rakennettiin myös taan tehtaasta tulee. Ja sitten tehtiin kauppa kuusikymmentä väliä seinää yhdellä kertaa sillä lailla, että koneet maksavat kaikki A tekevä patterimuotti. Sellaista ei ollut koko markkaa kilo, kaikki koneet. Keksitään sitten maailmassa siihen aikaan, joka olisi pysty- mitä tahansa. Se oli yksinkertaisin tehdas- nyt kuusikymmentä seinää kerralla mätkäi- kauppa. semään.58 Hakan tehtaasta tuli sitten Suomen nyky- aikaisin tehdas. Venäläisillä oli jo silloin Vuonna 1959 perustettu Toijalan Teräsval- tällaisia kiertäviä linjoja. Ja niitä sanottiin miste Oy suunnitteli ja valmisti koneita ja uuneiksi, joihin ne pistivät elementit. Ja laitteita rakennusteollisuudelle. Hakan tehdas- Hakan rakennusosaston päällikkö Eero Soini toimitus merkitsi sille läpimurtoa betoni- sanoi sitten ehdon, että Hakan tehtaalle ei elementtiteollisuuden teknologiatoimittaja- Elementtien läpimurto | 81

na. Toijalan Teräsvalmiste vakiinnutti Hakan huone-elementtejä. Rakennusliikkeiden, tilauksen jälkeen asemansa alansa kotimaan teollisuuden ja suunnittelijoiden yhteistyönä markkinajohtajana ja laajensi ennen pitkää syntyi paikallinen Oulu-elementti, joka vakioi myyntiään ulkomaillekin (ks. myös s. 244). asuntorakentamisessa 1960-luvulla käytetty- Gryndereinä toimineilla suurimmilla jen seinäelementtien tyyppidetaljiston.60 rakennusliikkeillä oli siis omat elementti- tehtaansa. Pienemmissä kaupungeissa pe- rustajaurakoitsijat sen sijaan tekivät yhteis- työtä paikallisten elementtivalmistajien Taloja kanssa, kuten esimerkki Oulusta osoittaa. taikaiskusta Siellä ensimmäiset aluerakentamiskohteet olivat Lintulan kaupunginosassa vuosina Elementtitekniikalla haettiin asuin- 1963–1966 ja Puolivälinkankaalla vuodesta rakentamiseen ennen kaikkea tehokkuutta ja 1966 alkaen. taloudellisuutta, mutta uusi tekniikka herätti Ensimmäisenä oli liikkeellä Rakennusvoi- innostusta myös muista syistä. Innostus ele- ma Oy – Salpa Oy:n kumppanina – ja vähän menttirakentamiseen liittyi muun ohella itse myöhemmin mukaan tuli muun muassa Po- tekniikkaan, vielä melko uuteen rakentami- larin tytäryhtiö Insinöörityö Oy yhdessä Saton sen tapaan. Vielä 1960-luvun alkupuolella 1960-luvun nauha- 59 elementtiarkkitehtuuria kanssa. Rakennusten elementit toimitti Raja- innostuksen jakoivat niin elementtiteolli- Helsingin Laajasalossa. ville Oy, joka valmisti tuolloin myös kylpy- suus, rakennusliikkeet, konstruktöörit kuin 82 | Elementtien läpimurto

Ekholmin silta, Suomen ensimmäi- nen elementtisilta Kuusankoskella.

Sillat Malli löytyi Ruotsista. TOBI-siltoja rakennettiin noin 200 kappaletta, kunnes sen käyttö loppui Autoistumisen myötä maantieliikenne 1980-luvun alkupuolella osin rakenteen moni- kasvoi, jolloin vanhoja puusiltoja oli korvattava mutkaisuuden, osin alikulun kapeuden takia. leveämmillä ja paremmin kantavilla. Ensim- 1970-luvulla rakennettiin varsinkin Pohjois- mäiset elementtirakenteiset sillat tehtiin Rans- Suomessa elementeistä teräsbetonisia rengas- kassa jo toisen maailmansodan jälkeen. Suomes- holveja ja kolminivelholveja alikulkukäytäviksi sa ensimmäinen, 6-aukkoinen ja 181 metriä pitkä ja vesistösilloiksi. Aukkoväli vaihteli kolmesta elementtisilta rakennettiin Kuusankoskelle kuuteen metriin. vuonna 1956. Urakoitsijana toiminut Silta ja 1960-luvulla maahan syntyi useita tehtaita, Satama valoi elementtipalkit työmaalla. Sillan jotka valmistivat vakioisia alikulkusiltoja tai yksi- kansirakenteen suunnitteli saksalainen Dycker- löllisten pienten siltojen palkkeja. Rakennusele- hoff & Widmann, jonka menetelmällä palkit mentin ja Cellitin jälkeen tähän ryhmään liittyi- myös jännitettiin. vät muun muassa A-Elementti, Elementtituote, Silta ja Satama rakensi myös seuraavan ele- Kaise, Keski-Suomen Betoni, Kummila, Luja- menttisillan, joka valmistui vuonna 1959 Hel- betoni ja Rajaville. singin edustalle Kivisaaren ja Karhusaaren Toisin kuin alikulkusiltojen, pitkien maantie- välille. Sen Rakennuselementin toimittama jän- siltojen suunnitelmat ja käytetyt rakenteet vaih- nebetonipalkisto perustui tekn.yo. Erkki Inkisen telivat toimeksiannon mukaan. Ensimmäinen diplomityössään kehittämään järjestelmään. tieliikenteelle tarkoitettu tehdasvalmisteinen Elementtien käyttö silloissa yleistyi Suomessa jännepalkkisilta rakennettiin vuonna 1962 Poh- 1960-luvulla. Vuosikymmenen alkupuolella eri- jolan Voima Oy:n Iijoen Haapakosken voima- tyisesti kunnat käynnistivät taajama-alueilla laitoksen yhteyteen. Kolmiaukkoisen patosillan pieniä alikulkukäytävä- ja -siltahankkeita, joita elementit toimitti Rakennuselementti, ja ne toteutettiin alusta alkaen elementtitekniikalla. suunnitteli Insinööritoimisto Pentti Kaista & Co. Paikalla valettujen rakenteiden kanssa kilpaili Suurin Suomessa rakennettu elementtisilta elementtirakenteinen TOBI-alikulkusilta, jonka on Lahden moottoritielle vuonna 1969 rakennet- kokoamisessa ei tarvittu lainkaan tukirakenteita. tu Tattarinsuon pehmeikkösilta. Se on 469 m Elementtien läpimurto | 83

pitkä ja leveimmillään 45 m. Kokonaispinta-ala Jbe I, joka perustui käännetyn T:n muotoisiin on 19 000 m2. Pääurakoitsija oli Tie-Tarro, KVR- jännebetonipalkkeihin. Suunnittelija oli Insi- elementtiurakoitsija Keski-Suomen Betoni ja nööritoimisto Sormunen & Uuttu. Ensimmäinen suunnittelija Insinööritoimisto Kaista & Sebbas. tähän järjestelmään perustunut kolmiaukkoinen Kannen jännitetyt laattaelementit valettiin työ- silta rakennettiin Kangasalle vuonna 1974, ele- maavalimossa. mentit siihen toimitti Elementtitekniikka Oy. Betoniala yhdisti 1960-luvun lopulla voimansa Sama yritys edisti tyyppipalkiston läpimurtoa kahdessa laajassa kehitysprojektissa. Vuonna voittamalla omalla Insinööritoimisto Sormu- 1968 perustetussa elementtisiltatoimikunnassa nen & Uutun laatimalla vaihtoehtosuunnitel- olivat edustettuina viranomaistahot, SBK, Se- malla Tampereen Hervannan valtaväylälle menttiyhdistys ja kaksi suunnittelutoimistoa. 1970-luvun puolivälissä järjestetyn siltaurakka- Insinööritoimisto Erkki Juva laati tyyppisuunni- kilpailun. Kanjonisillan alkuperäissuunnitel- telmat pieniä, jännemitaltaan 4–10-metrisiä man laatinut Ahonen & Ilveskoski suunnitteli siltoja varten. Massiivilaattaan perustuvat ratkai- tyyppipalkkeja kantaneet välituet urakoitsijalle. sut saivat TVH:ssa 1970-luvulla tyyppinimen Elementtitekniikka Oy:n innovatiivinen ja SY-sillat. tehdastyötä riskipitoisempi urakointitoiminta Teollisuus aloitti myös TVH:n kanssa kevyen, laajeni, kun se kehitti yhdessä Insinööritoimis- TOBI-alikulku oli 1960- monoliittisen rakenteen kehittämisen. Tähän to Paloheimo & Ollilan kanssa taitelaattaelement- ja 1970-luvuilla suosittu arinarakenteeseen perustunut kolmiaukkoinen tiin perustuvan kolmiaukkoisen MJ-alikulkusil- vakioratkaisu. ylikulkusilta valmistui talvella 1969 Orimattilan lan, jota se urakoi lähes 20 kappaletta eri puolille Hänninmäkeen. Sillan pääkannattajat ja muut Etelä-Suomea. Elementtitekniikka Oy:n 3-aukkoinen MJ-silta väl- kansirakenteet valmisti Elementtituote. Poikki- Lohja Oy pyrki siltamarkkinoille myös järeillä jensi näkymää ja paransi kannattajat valettiin ja jännitettiin työmaalla. TT-laattapohjaisilla ratkaisuilla, mikä synnytti liikkumisturvallisuutta. Hänninmäen kokemusten pohjalta kehitettiin TVH:n raskaan liikenteen siltatyypin Jbe II ja Rakenteet Ins.tsto Palo- uusi, vähätöisempi järjestelmä, tyyppinimeltään kevyen liikenteen tyypin Jbe III. TVH:n tyyppi- heimo & Ollila. 84 | Elementtien läpimurto

Porvoon jalankulkusilta, siltaelementtejä tarjosivat ajan oloon monet tiesilloille. Viimeksi vuonna 2000 Tielaitos teetti Vuoden Betonirakenne tehtaat, jotka olivat aikaisemmin toimittaneet elementtisiltasarjan, joka sisältää alustavat mi- 1975, rakenteet Ins.tsto alikulkusiltaelementtejä. Mukaan tulivat lisäksi toitusperusteet siltatyypeille 40 metrin jänne- Paloheimo & Ollila. Sil- Semera ja Partek. mittaan saakka. lan jänneväli 77 m. KVR- urakoitsija Elementtitek- TVH:n Pohjois-Suomen piirit teettivät 1980-lu- Ponnisteluista huolimatta elementtisillat ei- niikka Oy. vun alussa Insinööritoimisto Suunnittelukortek- vät ole saavuttaneet Suomessa sitä asemaa, mikä sella selvityksen tyyppipalkistojen käytettävyy- niillä on ollut esimerkiksi Hollannissa ja USA:ssa. Hervannan kanjonisilta destä. Niiden todettiin sopivan parhaiten jokien Syitä ja perusteita on haettu monesta suunnasta. ja Vihiojan silta Tampe- ja pienehköjen vesistöjen ylittämiseen. Tämän Teollisuus on ollut kehitystoiminnassa aktiivi- reella olivat sovellus TVH:n elementtisilta- tuloksena käyttömäärä kasvoi ja kolme piiriä nen, mutta sen hinnoittelu on seurannut suh- järjestelmästä, joka valit- yhdisti useana vuonna hankintansa yhteen tar- danteita: korkeasuhdanteessa hinnat ovat nous- tiin Vuoden Betoniraken- jouskyselyyn, jolloin ne saivat hinnassa volyymi- seet voimakkaasti ja elementtien kilpailukyky teeksi 1976. Kannen ja sarjatuotantohyödyn. Toimituksista kilpailivat on ollut huono. Myös ns. visuaalinen laatu eli rakenteet Ins.tsto Sor- pohjois- ja itäsuomalaiset jännebetonipalkkien siltojen ulkonäkötekijät ovat vaikuttaneet. munen & Uuttu. Pysty- valmistajat. Pyrkimys jatkuviin ja siroihin rakenteisiin suunnassa jännitettyjen välitukien rakenteet Partek Betonilassa tehtiin 1990-luvulla työtä sekä päättäjien paikalliset työllistämisnäkö- suunnitteli Ins.tsto Aho- Hollannissa suosittujen elementtisiltaratkaisujen kohdat ovat vaikuttaneet valintoihin, mutta nen & Ilveskoski. KVR- siirtämiseksi Suomeen siinä kuitenkaan kovin yhtä tärkeä tekijä on ollut siltakohteiden pieni urakoitsija Elementtitek- hyvin onnistumatta. Tulokset ovat jääneet muu- määrä Suomessa sekä työmaatekniikan kehitys niikka Oy. tamaan siltatoimitukseen. Lujabetonissa kehi- 1970-luvulta alkaen. Betonin pumppaus, va- tettiin poikkileikkaukseltaan puolisuunnikkaan kioidut raudoitusratkaisut ja erikoistuneet työ- muotoinen tartuntajänteinen siltapalkki, jonka kunnat ovat hyvin usein tuoneet työmaalle pisimmät sovellukset olivat 38 metriä pitkiä. tehdastuotantoa vastaavan kustannusedun. Elementtejä toimitettiin muun muassa Kontio- Liikenteen häiriötekijöiden vaikutus rakennus- lahden Puntarinkosken siltaan. aikana on katsottu Suomessa yleensä niin vähäi- TVH (myöhemmin Tielaitos) on ajoittain ollut seksi, että tilaaja ei ota niitä huomioon ratkai- hyvinkin kiinnostunut asiakas teettäessään var- suja punnitessaan, toisin kuin suurten ele- sin monipuoliset tyypistöt sekä alikuluille että menttisiltojen maissa. Elementtien läpimurto | 85

arkkitehditkin. Viimemainittujen joukossa kään yhtä nopeasti. […] Asunnoissa on py- oli niitä, joiden into laantui vuosikymmenen rittävä entistä suurempaan standardisoin- edetessä. tiin, mikä ei kuitenkaan välttämättä merkitse Monet arkkitehdit kokivat, että elementti- yksitoikkoisuutta ja persoonattomia asuntorakentaminen kehittyi suuntaan, jossa hei- alueita, mikäli suunnittelussa kiinnitetään dän luovalle työlleen jäi entistä vähemmän asian tähän puoleen riittävästi huomiota. Kui- tilaa. Alvar Aallon ja muiden eturivin arkki- tenkin pikkupiirteisestä monimuotoisuudes- tehtien aikanaan aloittama standardointi oli ta on tingittävä.61 heidän mukaansa lähtenyt kehittymään vää- rään suuntaan. Myös Aalto arvosteli jo vuon- Elementtitekniikan tuloa asuinrakentami- na 1963 tapaa, jolla rakentamista teollistettiin seen oli odotettu 1950-luvun alusta lähtien, Suomessa. ja nyt se ja teollinen rakentaminen ylipää- Vähitellen standardointia ja teollistamista tään näyttivät lunastavan niihin kohdistunei- ohjasivat asuinrakentamisessa tuottavuus- ta odotuksia. Mielenkiintoinen piirre on, että näkökohdat ja niihin liittyen valmistussarjojen ”helposti purettavia” elementtitaloja pidettiin asettamat vaatimukset suunnittelulle. Tämä asuinrakentamisessa joidenkin poliitikkojen oli yhdenmukaista erityisesti perustajaura- ja rakentajienkin puheissa väliaikaisena rat- koitsijoiden ja elementtitehtaiden pyrkimysten kaisuna.62 kanssa. Niiden taholla osa piti arkkitehtejä Niiden jälkeen piti tuleman jokin toinen kykenemättöminä sopeutumaan taloudellisiin rakentamisen tekniikka, jonka avulla voitai- vaatimuksiin, joita teolliselle rakentamiselle siin rakentaa entistä parempia taloja. Raken- asetettiin ja jotka tulivat vuosikymmenen mit- nusalan käytännöissä betonirakenteiden vau- taan yhä tärkeämmiksi. riomekanismeja ei vielä tunnettu, ja alalla Rakentajien kiinnostusta kuvaa, että yleinen käsitys oli, että rakennusten käyttö- 1960-luvulla paikalla rakentamiseen suunni- iästä ei tarvitsisi huolehtia. Toisaalta luotta- teltuja rakenteita pyrittiin muuttamaan ele- mus kehitykseen oli vankka. menteillä toteutettaviksi. Myös rakennustapaa popularisoidessa innostus hehkui läpi, kuten Mitä Missä Milloin -kirjan artikkelissa vuodelta 1967 oli havaittavissa. Kirjoituksen alussa se- Kasvavan lostettiin, kuinka täyselementtirakentamisessa alan pulmia kaikki talon osat valmistettiin etukäteen tehtaassa ja sitten todettiin vauhdikkaasti: Elementtirakentamisen yleistymistä kuvastaa elementtitehtaiden määrän kehitys. Rakennus valmistuu tällöin vain muutamas- 1960-luvun alussa niitä oli kymmenkunta, sa päivässä, ja uusia asuintaloja nousee aikai- mutta vuonna 1966 yksinomaan SBK:öön semmin asumattoman luonnon keskelle kuuluneita jäsenyritysten tehtaita oli 36. kuin taikaiskusta. Mutta näin pitkällä ei todel- Näiden lisäksi työmailla toimi lukuisia kent- lisuudessa vielä olla. Vaikka elementtiraken- tävalimoja.63 teiset talot nousevatkin muutamassa viikossa Alan nopea kasvu herätti monenlaisia käy- harjakorkeuteen nykyisellä tekniikalla, niin tännöllisiä tarpeita, joihin vastaamisessa ne eivät silti ole asuttavassa kunnossa lähes- SBK:llä tuli olemaan tärkeä rooli. Yksi oli pä- 86 | Elementtien läpimurto

tevän työvoiman saaminen elementtirakenta- ehdittiin käydä läpi esittelyluontoisesti. Lo- misen piiriin. Perusongelman eritteli Betoni- pullinen opetusmäärä riippui siitä, kuinka tuote-lehdelle Lauri Jämsä: elementtien ja paljon elementtirakentamista oli alueella, muiden betonituotteiden valmistus liitettiin jolla opinahjo sijaitsi. Elementtitekniikan tavanomaisesti rakentamiseen, mutta se perusteellisempi ammattiopetus alkoi Espoon tapahtui tehtaissa, missä työmailla tarkoituk- ammattikoulussa vuonna 1966, jolloin siellä senmukaisesta ammattitaidosta ei ollut pal- vastaperustetussa rakennusosastossa käynnis- jon apua.64 Elementtitekniikkaan perehtymi- tyi kaksivuotinen kurssi, jonka jälkipuolisko nen edellytti siis aivan omaa ammatillista keskittyi nimenomaan elementtirakentami- koulutusta, mutta sitä ei käytännössä ollut seen.67 millään ammatillisen koulutuksen tasolla Toinen tärkeä markkinoiden kasvusta vielä 1960-luvun alkupuolella. kummunnut kysymys oli toimitusehtojen Teknillisessä korkeakoulussa elementti- yhtenäistäminen. Rakennuttajilla ei välttä- tekniikan opetus oli vähäistä. Huoneenraken- mättä ollut aikaisempaa kokemusta elementti- nustekniikan oppiaineeseen tosin sisällytet- rakentamisesta. Kun enenevä joukko ele- tiin 1960-luvulla elementtitekniikka, johon menttivalmistajia laati toimitussopimuksia kuuluivat teräsbetonista ja esijännitetystä be- rakennuttajien kanssa, oli sekaannusten ja tonista tehdyt rakenteet.65 Oulun yliopistossa tulkintaerimielisyyksien mahdollisuus hyvin- elementtirakentaminen ja esijännittäminen kin olemassa. muodostivat 1960-luvun puolivälistä lähtien SBK seurasi asian kehittymistä aitiopai- professori Aarre Putkosen talonrakennus- kalta ja ryhtyi vuonna 1964 laatimaan yhte- tekniikan erikoiskurssin pääsisällön. Oman näisiä toimitusehtoja järjestön ensimmäisillä lisänsä opetukseen toivat teollisuuden toisi- neuvottelupäivillä asiasta saamansa palaut- naan lähettämät luennoitsijat, jotka olivat teen pohjalta. Päivien osanottajat pitivät toi- työurallaan asiantuntemuksensa hankkineita mitusehtojen yhtenäistämistä kiireellisenä. diplomi-insinöörejä.66 Varsinainen tutustu- Neuvottelupäivillä esitelmän aiheesta pitänyt minen elementtitekniikkaan tapahtui työ- Erkki Inkinen työsti betonituotealan toimi- elämässä. tusehdoista ehdotuksen.68 Järjestö keräsi Ammattikoulutuksessa tilanne oli saman- seuraavan syksyn ja talven aikana kommentit lainen 1960-luvun puoliväliin asti. Betoni- siihen eräiltä jäseniltään, rakennusliikkeiltä tuotealan koulutus oli kymmenessä vuodessa ja muilta yhtiöiltä sekä Rakennushallituk- parantunut huomattavasti, mutta elementtien selta ja Helsingin kaupungin rakennustoi- valmistus edellytti betonilta korkeaa laatua, mistolta. mikä nosti myös betonilaboranttien ammatti- Koska tuotantorakennusten toimitusten taidon vaatimuksia. Suurin puute oli elemen- yhteydessä oli tullut käytännöksi, että ele- tit tuntevista työnjohtajista, mutta alan työn- menttien valmistaja myös asensi tuotteensa, johtajakurssit eivät tuntuneet kiinnostavan laadittiin ehdotukseen myös asennusehdot. väkeä – rakennusmestarit pysyivät mieluum- Ensin valmistuivat asennusehdot teollisuus- min työmailla. rakennuksia varten, jotka järjestö hyväksyi Vuosikymmenen puolivälissä ammatti- joulukuussa 1965. Näiden pohjalta tehtiin kouluissa oli varattu elementtitekniikan läpi- asennusehdot asuinrakennuksia varten, jot- käymiseen 10–20 tuntia, joiden aikana aihe ka hyväksyttiin keväällä 1966.69 Elementtien läpimurto | 87

”Viranomainen – Varsinkin nopealiikkeisiä perustajaurakoitsi- lähin omainen” joita asetelma vaivasi. Grynderien pyrkiessä mahdollisimman tehokkaaseen raken- Elementtirakentaminen sai aluksi kehittyä tamiseen he saattoivat kokea lukuisat neu- ilman viranomaisten suoraa ohjausta. Suo- vottelut viranomaisten kanssa jarruttavaksi men Betoniyhdistys oli toki laatinut viran- tekijäksi. Johtaja Aarre Mattisella olikin omaisten hyväksymiä betoninormeja, mutta tapana todeta: ”Viranomainen – lähin omai- betonielementtialaa kattavia määräyksiä ei nen”.71 vielä 1950-luvun puolivälissä ollut. Normit Ensimmäiset laaja-alaisemmat betoniele- olivat muutenkin melko yleisluontoisia. menttinormit vahvistettiin lopulta toukokuus- Betoniyhdistys laati ensimmäiset jänne- sa 1963 ja julkaistiin Betonituote-lehdessä betonia koskeneet ”Esijännitettyjen betoni- tuoreeltaan. Normeissa määrättiin betoniele- rakenteiden normit teknillisine ohjeineen” menttirakenteiden suunnittelusta, valmistuk- 1950-luvun jälkipuoliskolla, ja kulkulaitosten sesta, kuljetuksesta ja asentamisesta. Element- ja yleisten töiden ministeriö vahvisti ne vuon- tien mittoihin normit eivät ottaneet erityisesti na 1958. Normien mukaan esijännitetyissä kantaa, vaan mitat määräytyivät ”lujuusopil- betonirakenteissa oli käytettävä A-luokan be- listen ja rakenteiden muodonmuutosten tonia, ja betonin lujuuden sallitut arvot mää- asettamien vaatimusten” mukaan. Sallittuja riteltiin välille K30-K60. Yleisten ohjeiden jännityksiä tai varmuuskertoimia ei sidottu lisäksi normit määräsivät käytettävistä raken- rakenteen mittoihin vaan pelkästään rasitus- nusaineista, laskelmien perusteista ja työn muotoihin ja -tapoihin.72 suorituksesta.70 Vuoden 1963 normit perustuivat Suomen Normit kirjasivat lähinnä vallinneet me- Betoniyhdistyksen ehdotukseen. Normien nettelytavat, mutta niillä oli myös käytännöl- vahvistaminen viipyi kuitenkin sen verran, listä merkitystä työmailla. Uudet normit toivat että Betoniyhdistyksen aikanaan laatima eh- rakennustarkastajalle ensimmäisen kerran dotus ei ilmeisesti enää virallistettuna normi- ohjeistuksen siitä, miten suhtautua elementti- na täyttänyt sille asetettuja vaatimuksia. Jo rakenteiden käyttöön rakennuslupia myön- samana vuonna Betoniyhdistys nimesi työ- nettäessä. Jatkossa tuli ongelmaksi normien valiokunnan laatimaan ehdotusta uusiksi pysyminen elementtitekniikan kehityksen betonielementtinormeiksi. Juuri perustettu vauhdissa. SBK pyrki mukaan tähän työhön, mutta lo- Jännebetoninormien tullessa voimaan pulta sen rooliksi tuli antaa lausunto Betoni- elementtirakentaminen oli asuinrakentami- yhdistyksen ehdotuksesta.73 sessa vielä täysin alussa, ja julkistakin raken- Alkuvuodesta 1965 voimaan tulleet uudet tamista oli elementtitekniikkaa hyödyntäen betonielementtinormit vahvistettiin yhtä aikaa tehty varsin vähän. Siten jännebetoniraken- uusien betoninormien kanssa. Näistä tehtiin teiden normit koskivat elementtirakentami- niin sanotut päänormit, joihin myöhempien sen osalta lähinnä teollisuus- ja varastoraken- saman alan normien tuli perustua.74 Mää- tamista. räyksissä pyrittiin erityisesti ottamaan huo- Viranomaisten suhtautumisessa uuden mioon rakennustoiminnan teollistuminen, teknologian käyttöön oli eroja riippuen siitä, ja normien yhtenä ansiona VTT:n Arvo Ny- missä päin maata rakennuslupia haettiin. känen piti sitä, että ”tutkimustoiminnan tu- 88 | Elementtien läpimurto

Lujabetoni Oy:n voi- losten soveltaminen teollistettua tuotantoa Betoniteollisuusjärjestöjen standardointi- makkaasti kevennetyt, koskeviin normeihin on helpompaa kuin työ alkoi 1960-luvun alkupuolella, jolloin 32,4 metrin pituiset jännebetonipalkit Alsa käsityömäistä rakentamista koskeviin nor- rakentaminen oli teollistumassa nopeaan Oy:n työmaalla Kuopios- meihin”.75 tahtiin. Standardointi vastasi erityisesti suun- sa vuonna 1967. nittelijoiden tarpeeseen saada ajan tasalla olevaa teknistä materiaalia. Alan omat standardit ja ohjeet olivat luonteeltaan suosituksia, Elementtien joiden lopullisen suosion markkinoilla rat- standardointi alkaa kaisi ennen kaikkea niiden taloudellinen ja teknillinen tarkoituksenmukaisuus. Viranomaismääräykset ohjasivat elementti- Yhdenmukaistaminen oli 1960-luvun rakentamisen yleistä kehitystä, mutta teknisen alkupuolella ajankohtaisinta teollisuus- ja kehityksen kannalta merkityksellisempää oli varastorakentamisessa, missä elementtejä oli alan järjestöjen oma standardisointityö. käytetty pisimpään. Siellä rakennusosia mää- Arkkitehdit olivat jo hyvän aikaa laatineet rittelevät standardit olivat tervetulleita, koska standardeja rakentamisen tarpeisiin (ks. tar- valmistussarjat pysyivät verraten pieninä eikä kemmin s. 208–209), mutta vielä 1950-luvun tehtaiden ollut helppo vakioida tuotteitaan tai loppupuolella rakenteet pyrittiin yleensä va- edes tuotantomenetelmiään. Vakioinnilla oli kioimaan yrityskohtaisesti tehtaiden tuotanto- saatavissa säästöjä suunnittelun ohella myös linjoilla. muotti- ja materiaalikustannuksissa. Elementtien läpimurto | 89

Ensimmäisestä elementtiteollisuuden Toinen SBK:n standardointiprojekti oli omasta standardointihankkeesta vastasi Suo- teräsbetonisen tyyppipaalun kehittäminen. men Betonialan Teollisuuden jännebetoni- Rakennusten perustuksiin käytetyistä paalu- jaosto. Se keskittyi teollisuus- ja varastoraken- elementeistä ei vielä ollut koko alan kattavia tamisessa käytettyihin palkkirakenteisiin. Vuo- standardeja, mutta monilla valmistajilla oli den 1962 alussa valmistuneessa hankkeessa omat vakiopaalunsa. Tämä johti paalutyyppien toimivat tutkijoina dipl.ins. Matti Stark ja ja myös laadun kirjavuuteen. Lisäksi paalujen dipl.ins. Jouko Mustajärvi. Tutkijat esittelivät käytössä oli muitakin yleisten standardien työnsä tuloksena kaksi tasa- ja harjapalkki- puuttumisesta johtuneita ongelmia. tyyppiä, joiden keskeiset tekniset ominaisuu- Normaalipaalun kehittäminen käynnistyi det he selvittivät sekä antoivat ohjeita palkkien vuoden 1964 lopulla, ja syksyllä 1966 voitiin käytöstä. Tutkimus otti myös kantaa palkkien määritellä lähtöarvot teräsbetonisen nor- käyttöön liittyviin kustannuskysymyksiin. maalipaalun rakentamiseksi. Tähän työhön Työn tulokset julkaistiin Betonituote-lehdessä pyydettiin jälleen dipl.ins. Pentti Kaistan alkuvuodesta 1962, ja kaksiosaisesta artikke- toimisto.78 Kehitystyö vietiin läpi yhteistyössä lista tehtiin eripainos nimeltä ”Tehdasvalmis- viranomaisten kanssa sovittaen sen tulokset teisia betonipalkkeja, esijännitettyä betonia”.76 voimassa oleviin betoni- ja betonielementti- Palkkistandardit olivat ilmeisen onnistunei- normeihin.79 Tulokset julkaistiin vuoden 1967 ta, sillä ne tulivat pian suosituiksi elementti- lopulla ja seuraavan vuoden alussa Betoni- valmistajien ja elementtien käyttäjien keskuu- tuote-lehdessä. dessa. Palkkielementtien käyttö teollisuus- ja varastorakentamisessa kasvoi muutamassa vuodessa selvästi, ja tekninen kehitys ja valmistajien välinen kilpailu toivat uusia tuottei- Tavoitteena laadunhallinta ta markkinoille. Syntyi tarve jatkaa standardointia, ja SBK käynnisti standardointityön Elementtitekniikan käytön lisääntyessä jälleen vuonna 1964. Työn tavoitteeksi tuli tuli kysymys elementtien laadusta – teknises- myös yhdenmukaistettavien rakenneosien tä laadusta, kestävyydestä ja turvallisuudesta valmistuskustannusten alentaminen. – ja sen valvonnasta ajankohtaiseksi. Sement- Järjestön jännebetonijaosto uskoi tyyppi- tiyhdistys oli suorittanut sementtipohjaisten tutkimusten teon Insinööritoimisto Kaista & tuotteiden laadun valvontaa jo 1930-luvulta Co:lle, joka selvitti toimeksiannon mukaisesti alkaen. Valvonta keskittyi tuotteiden lujuuteen, miten palkkien sallittua kuormaa voitaisiin eikä se ulottunut elementteihin. Joitakin yri- nostaa suhteessa palkin omaan painoon ja tyksiä tähän suuntaan tehtiin 1950-luvulla,80 minkälaisia voisivat olla uudet erityisesti val- mutta vasta 1960-luvulla laadunhallintaan mistuksen kannalta edulliset palkkiprofiilit. alettiin kiinnittää huomiota. Tutkimuksessa tavoiteltiin mahdollisimman Aloitteen koko betoniteollisuuden katta- harvoja palkkityyppejä valmistuksen näkö- vasta laaduntarkastustoiminnasta teki vuonna kulmasta edullisimman lopputuloksen saa- 1963 professori Arvo Nykänen, joka oli seu- vuttamiseksi, mutta lopulta tuloksena oli viisi rannut testaustoimintaa johtamassaan VTT:n standardityyppiä aiemman neljän sijasta, mu- betoniteknillisessä laboratoriossa. Syksyllä kana kaksi täysin uutta profiilia.77 1963 perustettiin Sementtiyhdistyksen aloit- 90 | Elementtien läpimurto

teesta toimikunta, joka ryhtyi pohtimaan laa- Painopiste hankkeen eteenpäin viemisessä duntarkastuksen kehittämistä maassamme. siirtyi SBK:öön sen jälkeen, kun loppuvuodes- SBK:n edustajana toimikuntaan tuli toimitus- ta 1965 järjestö perusti teknillisen valiokun- johtaja Antti Kopra.81 nan. Se laati betonituotteiden laaduntarkastuk- Seuraavan vuodenvaihteen molemmin sesta yksityiskohtaisen ohjelman, jota SBK:n, puolin Betonituote-lehti vauhditti keskuste- VTT:n, Sementtiyhdistyksen sekä viranomais- lua julkaisemalla kaksi kirjoitusta aiheesta. ten edustajat käsittelivät alkuvuodesta 1967. Toinen oli ulkomaisen asiantuntijan, tri Työ hyväksyttiin pohjaksi laadunvalvontajär- J. E. Carrieren kirjoitus, joka esitteli kansain- jestelmän edelleen kehittämistä varten.85 väliseen vertailuun perustuen, miten laadun- Teknillinen valiokunta ehdotti keväällä tarkastus oli toteutunut kymmenessä eu- 1968 Betoniteollisuuden Laaduntarkastustoi- rooppalaisessa maassa. Carrieren mukaan mikunnan (BLT) perustamista. Se olisi luon- ihanne olivat standardoidut tuotteet, jotka teeltaan luottamusneuvosto, jonka muodos- valmistettiin normien mukaisesti, testattiin taisivat valmistajien, viranomaisten, käyttäjien kokein ja joiden valmistusta jatkossakin val- sekä alalla toimivien yhdistysten ja laitosten vottiin. Suomessa monilla elementtitehtailla edustajat. Esityksen mukaan BLT:n tarkoituk- oli omat laboratorionsa, joissa valvottiin beto- sena oli edistää alan tuotteiden laatua ja tek- nin laatua, mutta ei koko tuotantoprosessia, nillistä kehitystä sekä huolehtia, että sen jä- ja ulkopuolinen tarkastuskäytäntö puuttui. seninä olevilta valmistajilta saataisiin tiedot Toinen artikkeli oli Nykäsen pääkirjoituk- normien mukaisesta laadunvalvonnasta ja sena julkaistu selostus valmisteilla olleista -tarkastuksesta. viranomaisnormeista. Hän totesi, että normit Sen tehtäviin kuuluivat myös tiedon levit- kiinnittivät aikaisempaa enemmän huomiota täminen omaa toimialaa koskevista kysymyk- laaduntarkastukseen ja tähdensi artikkelissaan sistä ja aloitteiden teko tarkoituksenmukaisten muutenkin laaduntarkastuksen merkitystä normien ja määräysten aikaansaamiseksi. elementtitekniikassa.82 Edelleen BLT:n tuli antaa valitustapauksissa Kevään ja kesän 1964 aikana käydyille tarvittaessa ”hiljaisia varoituksia”, äärimmäi- keskusteluille antoi lisäsysäyksen Sementti- senä toimenpiteenä julkisesti erottaa jäseni- yhdistyksen toukokuussa esittämä ehdotus ään, mikäli sellaiseen olisi aihetta. BLT myön- betonituotteiden laadunvalvontajärjestel- täisi laatumerkin jäsenilleen, jotka toimisivat mäksi. Tuottajien näkemykseksi muotoutui määräajan hyväksytysti valmistajina.86 ennen pitkää, ettei tällainen vapaaehtoinen Tämä oli perusta, jolla lopulta edettiin laa- laadunvalvonta ollut riittävää. Lisäksi tiedet- duntarkastuksen organisointiin. BLT:n perus- tiin, että valmisteilla olleet viranomaisnor- taminen merkitsi yritysten omien kehittämis- mit, jotka tulisivat voimaan vuonna 1965, tarpeiden ja viranomaisvelvoitteiden yhteen koskivat kaikkia betonituotteita, jotka val- sovittamista. Betoni- ja elementtinormeihin mistettiin valimoissa tai tehtaissa. Niinpä tehtiin vuonna 1970 muutos, joka siirsi osan tarkastustoiminnankin tuli ulottua niihin laaduntarkastuksesta teollisuudelle itselleen kaikkiin.83 SBK otti elokuun 1964 lopussa ta- hoidettavaksi ja siten BLT:n toimipiiriin.87 voitteekseen laadunvalvontajärjestelmän, Koko teollisuus oli vähäksi aikaa jäädä täysin joka olisi yhtenäinen ja pakollinen kaikille ilman ulkoista laadunvalvontaa, sillä Sementti- tuottajille.84 yhdistys päätti vuonna 1968 lopettaa kiertä- Elementtien läpimurto | 91

vän tarkastustoimintansa. Neuvottelut SBK:n Ratkaisujen lähtökohtina olivat olleet ulko- kanssa johtivat kuitenkin siihen, että järjestö maiset esikuvat, joita tänne siirrettiin suoma- jatkoi tarkastusta, kunnes BLT saatiin perus- laisiin oloihin sopeuttaen. Vaikka suomalaiset tettua. elementtivalmistajat ja -rakentajat kävivät Betoniteollisuuden Laaduntarkastusyhdis- tutustumassa elementtijärjestelmiin Pohjois- tyksen perustava kokous pidettiin 4.2.1971. maiden lisäksi esimerkiksi Ranskassa ja Itä- Sen ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi tuli Euroopassa, useimmiten malli otettiin Ruot- dipl.ins. Matti Vasama. Kun BLT lopulta käyn- sista; myös tanskalaisista sovelluksista suoma- nistyi, sen toimenkuvaan tuli ulkopuolisen laiset olivat hyvin kiinnostuneita. tarkastustoiminnan lisäksi tehtaiden oman Suomalaisten kannalta merkittävimmät laadunvalvonnan seuraaminen.88 Siten Se- järjestelmät tulivat Skandinaviasta: Tanskasta menttiyhdistys saattoi kokonaan lopettaa toi- Larsen & Nielsenin yrityskohtaiset levyjärjes- mintansa. Siirtymäajaksi Sementtiyhdistys telmät sekä Ruotsista Ohlsson & Skarnen ras- luovutti korvauksetta BLT:n käyttöön oman kas levyjärjestelmä, A-Betong/Modulbetongin laaduntarkastuksessa käyttämänsä henkilö- moduulinen levyjärjestelmä, Skånska Cement- kunnan ja kaluston. gjuterietin raskas ja kevyt järjestelmä sekä Vaikka BLT:lla oli eurooppalaisia esikuvia, Strängbetongin toimisto- ja teollisuusraken- valmisteluun oli Suomessa tarvittu vuosien nusjärjestelmät. Tulijoita suomalaisille mark- työ. Tämä vaikutti sitoutumiseen ja siihen, kinoille oli kyllä muualtakin. Ranskalainen että lähes kaikki betonialan yritykset tulivat Coignet esitteli Suomessa 1960-luvun puoli- varsin pian BLT:n jäseniksi. välissä omaa järjestelmäänsä. Se oli kuitenkin ranskalaisittain suuren mittakaavan mas- sarakentamiseen parhaiten soveltuva järjestel- mä, eikä suomalaisten mielestä sellaisenaan Ajatus soveltunut kotimarkkinoille.89 avoimesta järjestelmästä Suomessa omia mittajärjestelmiä ja ele- menttijärjestelmiä oli lähinnä rakennusliik- Elementtituotannon kasvun myötä teol- keiden omistamilla tehtailla, ja ne vaihtelivat lisuuden huoli oman kapasiteetin riittävyy- yrityksittäin. Kaupallisilla tehtailla ei ollut destä kaikkosi 1960-luvun kuluessa. Sen si- täällä omia järjestelmiä. Ne valmistivat kulloin- jaan alkoi askarruttaa kysymys eri toimijoi- kin tarvittavia elementtejä tilauksen mukai- den rooleista. Elementtialalla oli hallussaan sesti ja sellaisina kuin asiakkaiden käyttämät tarvittava tekniikka selvästi tehokkaampaan- suunnittelutoimistot ne suunnittelivat. kin asuntotuotantoon, mutta rakennusalan Koska alalla ei ollut yhteisiä vakioituja ja teollisuuden rakenne vaikeutti taitotiedon mittoja, jatkuvasti vaihdettavat muotit ja eri- täysimittaista hyödyntämistä. laiset kiinnitys- ja aukkodetaljit aiheuttivat Teknisen kehityksen mukanaan tuoma paljon kustannuksia. Samalla myös tilaajan potentiaali hautautui markkinoiden jäsenty- kustannukset kohdekohtaisesta detaljisuun- mättömyyden alle: asuntotuottajat käyttivät nittelusta nousivat korkeiksi. Elementtitehtai- varsin monenlaisia elementtiratkaisuja, minkä den kannattavuus kärsi entisestään, kun teh- lisäksi näiden perustana olleissa mittajärjes- taiden määrä kasvoi ja kilpailu rakennus- telmissä eli moduuleissa esiintyi kirjavuutta. kohteista tiukkeni. 92 | Elementtien läpimurto

Teollisuus alkoi etsiä ratkaisua ongelmiin teknisestä myös markkinoiden kehitykseen mittajärjestelmien yhtenäistämisestä, jota liittyvästä ongelmasta. arkkitehdit olivat pitkään ajaneet yksin. Kukin Teollisuuden lisäksi arkkitehdit ja kon- mittajärjestelmä perustui moduulille, joka struktöörit oli saatava samanmielisiksi, ja oli suunnittelussa käytetty rakenneosien ko- SBK järjestikin yhdessä SAFA:n, Rakennus- koa ilmaiseva perusmitta. Sillä ja sen kerran- insinööriliiton, Insinööriliiton ja Rakennus- naisilla ilmaistiin rakennuksen rakenneosien mestariliiton kanssa Moduulipäivän alkuvuo- mittasuhteet. desta 1967. Tapahtumassa 3M-moduuli sai Osa arkkitehdeista piti suunnittelun kan- osanottajien kannatuksen, ja se hyväksyttiin nalta edullisena, että moduuli olisi hyvin pie- yhteiseksi pohjaksi tulevalle elementtiraken- ni. Tämän ajattelutavan mukaan pieni mitta- tamiselle. Kun Asuntohallituskin alkoi kan- yksikkö antoi mahdollisuuden rakenneosien nattaa perusmoduulia, se määritteli asunnon mittasuhteiden hienojakoiseen määrittelyyn olohuoneen minimileveyden käyttäen perus- ja jätti siten suunnittelulle paljon vapauksia moduulin kerrannaista 36M. (ks. moduuleista myös s. 209–210). Moduulipohdinnat viitoittivat tietä toiseen Betoniteollisuus alkoi kiinnostua mittajär- uuteen ajatukseen. Jämsän moduulikannan- jestelmien yhtenäistämisestä, koska tämä oli otto julkaistiin Betonituote-lehdessä alkuvuo- keino tehostaa elementtituotantoa ja teollistaa desta 1965, ja jo siinä esiintyi ajatus avoimesta koko rakennusprosessia. Betoniteollisuudella elementtijärjestelmästä. Jämsän mukaan oli myös oma näkemyksensä siitä, mikä oli moduulimittojen yhtenäistäminen tarjosi sopiva mittamoduulin koko. Lauri Jämsän tähän tien: ”Samalla se ilmeisesti avaa tietä sanoin: ns. avoimille elementtijärjestelmille, jolloin valmistajat voivat erikoistua huomattavasti Eri tahoilla tapahtuva rakennuksen osien sar- nykyistä pitemmälle ja jopa siirtyä valmista- javalmistaminen ja yhteen soveltaminen on- maan standardituotteita varastoon.”91 nistuu varmaan helpommin, jos meillä on Mikäli kaikki lähtisivät elementtivalmis- yhteisesti hyväksytty verraten suuri mittayksik- tuksessaan samasta yhtenäisestä mittajärjes- kö nykyisen n. 5 mm:n asemesta. […] Myöskin telmästä, kilpailua ei enää käytäisi eri ele- suurmoduulin käyttö tarjoaa suunnittelijalle menttijärjestelmien välillä. Kaikilla olisi peri- valmiita tuotteita, jotka sopivat yhteen toisten aatteessa mahdollisuus tuottaa elementtejä valmistajien tuotteiden sekä myöskin paikalla täsmälleen samojen mittojen mukaan, ja tehtyjen kanssa. […] Moduulimitoituksen käyt- markkinat perustuisivat yhteen kaikkien tö vaatii luonnollisesti käyttäjiltään vahvaa itse- käytössä olevaan avoimeen mittaja ele- kuria, ettei jokaisesta mielen ailahduksesta menttijärjestelmään. Tällöin yritysten olisi lähdetä luomaan omaa systeemiä.90 etsittävä menestystä markkinoilla erikoistu- misesta. SBK päätti vuosikokouksessaan keväällä Mittajärjestelmän yhteiset lähtökohdat 1965 asettua kannattamaan 3M-moduulia olivat tärkeä edellytys rakenneosien standar- (3M = 3 desimetriä) elementtirakentamisen doinnille vastaisuudessa. Standardoinnin perusmoduuliksi. Mittajärjestelmien yhtenäis- suuntaviivoja veti SBK:n työryhmä: toimitus- täminen saavutti suosiota, koska sen arveltiin johtaja Pentti Pusa, hallitusvaliokunnan auttavan ongelmien ratkaisussa: kyse oli paitsi puheenjohtaja Erkki Inkinen ja järjestön tek- Elementtien läpimurto | 93

nillinen johtaja dipl.ins. Raimo Taivalkoski. Työryhmä toivoikin Betonituote-lehdessä Työryhmän laatima muistio valmistui syksyllä standardien yleistyvän käytössä: 1966. Lähtökohtana oli, että viimeisten vuosien nopea kehitys betonielementtiteollisuu- Tämä ei luonnollisestikaan voi tapahtua yht- dessa voisi jatkua vain, jos ala pääsisi kunnolla äkkiä. SBK kuitenkin toivoo, että kun uusia hyödyntämään standardoinnin ja moduuli- levyjärjestelmään perustuvia elementtitehtaita järjestelyjen etuja. Työryhmän mukaan tule- rakennetaan ja kun nykyisiä uusitaan, työn pe- vien tutkimusten hyödyllisyys punnittiin siinä, rustana olisivat nyt julkaistavat liitokset. […] Jos miten paljon niiden tulosten käytäntöön so- uudet liitokset saadaan laajempaan käyttöön, on veltamisella saavutettiin taloudellista etua. levyrakentamisessa otettu askel kohti avoimia Muistion laatijat pitivät lähitulevaisuuden elementtijärjestelmiä, mikä helpottaa urakka- Pääjohtaja Olavi Lind- suurimpana työsarkana asuinrakennusele- kilpailujen muodossa tapahtuvan rakentami- blom oli BES-tutkimuk- menttejä, joita ei vielä ollut ollenkaan stan- sen yleistymistä elementtirakentamisessa.95 sen keskeisiä tausta- dardoitu ja joiden valmistusmäärät olivat no- henkilöitä. Alemmassa kuvassa Moduulipäivien peassa kasvussa. Tällä alueella valmistajia ja Monet standardisoinnin hyödyt tulivat teolli- osanottajia. Kuvan oi- kirjavuutta oli enemmän kuin teollisuusele- suudelle välillisesti, kun rakenteiden, liitosten, keassa reunassa ryhmä menttien puolella. Asuinrakentamisessa kiinnitysosien ja käsittelytapojen vakiointi alan vaikuttajia: pöydän muistion laatijat päätyivät ehdottamaan, että kasvattivat alihankintatoimintaa. Kansallisten päässä A-Elementti Oy:n tj. Lauri Jämsä vierellään mittajärjestelmien yhdenmukaistamisen rin- järjestelmien kehittyessä Suomeen syntyikin Sementtiyhdistyksen nalla standardoitaisiin elementtien sauma-, ajan oloon yhteiset markkinat tarvikkeista, asiamies Aulis Junttila. kiinnitys- ja rakennedetaljit.92 Tulevaa standar- jotka muissa elementtirakentamisen maissa Jämsää vastapäätä Hakan tj. Antti Pelkola. Dipl.ins. dointityötä varten työryhmä piti tarpeellisena valmistettiin pääosin tehtaiden omissa työ- Eero Soini Hakasta neljäs uuden suunnitteluinsinöörin palkkaamista pajoissa. oikealta. järjestöön. SBK otti muistion esitykset lähtökohdak- seen tulevassa standardointityössä. Hallitus teki periaatepäätöksen suunnitteluinsinöörin palkkaamisesta vielä saman vuoden puolella, ja alkuvuodesta 1967 aloitti detaljien standar- dointityönsä seitsenhenkinen työryhmä teknillisen valiokunnan alaisuudessa.93 Ensimmäinen ehdotus asuinrakennusten standardoiduista sauma-, kiinnitys- ja raken- nedetaljeista syntyi jo samana keväänä ja vii- meistelty versio syksyllä 1967. Ne helpottivat ja nopeuttivat työryhmän mukaan rakenne- suunnittelua. Detaljien yhdenmukaistaminen helpotti puolestaan muottien vakiointia ja esimerkiksi siirtymistä teräsmuotteihin. Vuo- den 1968 aikana valmistuivat myös teollisuus- ja varastoelementtien liitos- ja rakennedetaljien standardit.94 94 | Elementtien läpimurto

Ensimmäisiä tarviketoimittajia oli jo 1942 oloihin kehitettyjä mittaja elementtijärjes- aloittanut sementtituotevalmistajien omista- telmiä. ma Sementtivalimoiden Tukku Oy, joka sai Liian vähäinen oma tutkimus oli valio- tärkeän roolin alan koneellistamisessa ja eri- kunnan mukaan johtanut siihen, että kaikkia koismateriaalien tuonnissa. 1960-luvulla taloudellisuuden ja tuottavuuden vaatimuksia nimensä Semtu Oy:ksi muuttanut yritys laaje- ei ollut voitu täyttää rakentamisessa. Taustalla ni myös elementtitehtaiden kone,- laite- ja häämöttivät jatkuva pula asunnoista sekä tarviketoimittajaksi. Suomeen syntyi myös Asuntohallituksen juuri julkaisema asunto- teollisia alihankintayrityksiä, esimerkiksi tuotannon tavoiteohjelma, joka edellytti puo- Teräspeikko Oy (myöhemmin Peikko Group), len miljoonan asunnon tuottamista seuraavan joista kasvoi ajan myötä erikoisalansa kan- vuosikymmenen aikana. sainvälisiä osaajia. Täyselementtirakentamista pidettiin osa- elementtirakentamista tehokkaampana. Pentti Paleniuksen muotoilun mukaan osa- elementtirakentamisella saatiin teknillisesti ”Sangen vaikeaa ja taloudellisesti vain puolinaisia tuloksia mutta ei epätoivoista” verrattuna täyselementtirakentamiseen. Viimemainittuun olivat kuitenkin siirtyneet Onhan selvää, että jos muutaman [asunto] vain suurimmat rakennusliikkeet. Pienemmät tyypin sijasta samoilla teollisesti valmistetuil- pitäytyivät vielä osaelementtirakentamisessa, la osilla voidaan toteuttaa miltei mikä pohja- Paleniuksen mukaan kahdesta syystä. Yhtäältä ratkaisu tahansa, laajentuvat potentiaaliset suunnittelijakunta ei vielä ollut kypsä täysele- markkinat moninkertaiseksi ja samaan aikaan menttien käyttöön, toisaalta suunnitelmien useimpien elementtien tuotantosarjat pitene- kirjavuus johti siihen, että kaupallisilta tehtail- vät moninkertaisiksi.96 ta tilatut sarjat olivat riittämättömät todella tehokasta ja taloudellista tuotantoa ajatellen.97 Näin luonnehti SBK:n hallituksen pu- Tutkimusvaliokunta jakoi tehtävän tutki- heenjohtajana vuosina 1968–1969 toiminut muksen karkeasti ottaen kahteen ryhmään: Pentti Palenius vuonna 1968 Betonituote- perustutkimukseen, jota tekivät VTT ja muut lehdessä pyrkimyksiä kehittää asuntotuotan- tieteellis-tekniseen tutkimukseen erikoistuneet toa varten täysin avoin elementtijärjestelmä laitokset, sekä selvitysluontoiseen tutkimuk- – sellainen, jota kuka tahansa rakentaja voisi seen, jossa tutkimusvaliokunta arvioi betoni- käyttää. teollisuuden omien mahdollisuuksien olevan Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestö huomattavat.98 perusti loppuvuodesta 1965 tutkimusvalio- Kesällä 1967 SBK anoi Asuntohallituksen kunnan kartoittamaan elementtiteknologian asuntotutkimusmäärärahoista varoja moduu- kannalta tarpeellisia tutkimusalueita. Valio- lin sekä liitos- ja rakennedetaljien sovelta- kunta laati keväällä 1967 muistion, jossa se miseen avoimeen kerrostaloelementtijärjes- muun muassa painotti oman tutkimuksen telmään.99 Anomuksen laati erityinen BES- tärkeyttä. Elementtirakentaminen oli perus- toimikunta (BES = betonielementtisysteemi), tunut ulkomaisten mallien soveltamiseen, ja määrärahat oli tarkoitus käyttää suomalai- eikä maassamme ollut käytössä juuri näihin sen elementtijärjestelmän kehittämiseen. Elementtien läpimurto | 95

Anomuksen johdantokappaleessa selostettiin Siren. Myös SBK:n toimitusjohtaja Pentti lyhyesti tutkimuksen tavoitteet: Pusa kuului toimikuntaan. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen toteutuk- Tavoitteena on kehittää asuntotuotantoa varten seen osallistuivat kaikki betonielementti- betonisiin rakennuselementteihin perustuva rakentamisen osapuolet. Suunnittelutoimistot, elementtijärjestelmä, jonka suunnittelussa teollisuus ja rakennusliikkeet asettivat työhön otettaisiin huomioon mm. maamme erikois- parhaita asiantuntijoitaan. laatuiset olosuhteet ja elementtiteollisuutem- Pentti Paleniuksella, toimitusjohtaja Pentti me sekä urakoitsijakuntamme teknillinen Pusalla ja Olavi Lindblomilla oli suurin vaiku- valmiusaste. Tällöin kehitetty järjestelmä olisi tus siihen, että ajatus suomalaisen avoimen nopeasti yleisesti käyttöön otettavissa ja edes- elementtijärjestelmän kehittämisestä meni auttamassa asuntotuotantomme huojenta- läpi betoniteollisuudessa.101 Sekä Lindblomin mista.100 että Paleniuksen taustalta löytyi Sileävalu- kerho. Siellä kehitettiin elementtirakenta- Lokakuussa tuli tieto, että Asuntohallitus oli mista, ja kussakin rakennusliikkeessä tehdyn myöntänyt vuosille 1967–1968 määrärahat kehitystyön tulokset jaettiin kerhon jäsenten suomalaisen elementtijärjestelmän kehittä- kesken. Lindblom onkin maininnut, että hän miseen. SBK päätti käynnistää monivuotisen sai ”ajatuksen lähtemisestä BES-tutkimuk- tutkimuksen, josta tulikin sen siihenastisista sen tielle” Sileävalukerhon kautta.102 kehitysprojekteista kunnianhimoisin. Asunto- Palenius oli kerhon aktiivisimpina vuosi- hallitus rahoitti hanketta 220 000 markalla, na 1960-luvun alkupuolella Mattinen & Nie- ja SBK oli toisena päärahoittajana 100 000 melän teknillisenä johtajana ja paneutui siinä markalla. tehtävässään muun muassa kehitystyöhön. Hankkeen laajuuden vuoksi luovuttiin jo Ajatus kehitystyön tulosten yhteisestä jaka- alussa ajatuksesta toteuttaa tutkimus totut- misesta oli sopusoinnussa BES:n avoimen tuun tapaan ostamalla tutkimustyö yksittäi- järjestelmän ajatuksen kanssa. siltä suunnittelutoimistoilta. Keväällä 1968 Käytössä olleiden elementtiratkaisujen päätutkijaksi palkattiin dipl.ins. Teuvo Koivu, yhteensovittamisongelmat väistyisivät, kun joka oli aikaisemmin kehittänyt yrityksessään lähtökohta olisi kaikilla sama: avoimet ele- Domino-pientalojärjestelmän. BES-projektissa menttimallit ja yhteinen mittajärjestelmä. hänen alaisuudessaan työtä tuli tekemään Omaa mahdollisimman kattavaa tuotevalikoi- noin 30 suunnittelijaa. Tämä ryhmä jakautui maa ei enää tarvitsisi pitää yllä. Elementtejä arkkitehti-, rakennesuunnittelu-, LVI-suun- tuotettaisiin suurissa sarjoissa, ja valmistajille nittelun, sähkösuunnittelun sekä akustisen tulisi mahdollisuus erikoistumiseen. Avoin suunnittelun ryhmiin. Tutkimusryhmän pu- järjestelmä toisi aluerakentamisen suurten heenjohtajana toimi Pentti Palenius. sarjojen edut pientenkin yritysten ulottuville. Asuntohallituksen pääjohtaja Olavi Lind- Avoimen järjestelmän toivottiin tarjoavan blomista tuli tutkimustyötä valvovan toimi- entistä paremmat mahdollisuudet myös toi- kunnan puheenjohtaja. Muina jäseninä siinä mialarationalisointiin.103 Sen oli tehnyt ajan- olivat prof. Aulis Junttila, diplomi-insinöörit kohtaiseksi vuosien 1966–1968 taloudellinen Ilmari Lehtinen ja Eero Soini sekä arkkitehdit taantuma, joka lamaannutti rakennusalan. Egil Nicklin Standardisoimisliitosta ja Heikki Vielä alkuvuonna 1964 rakennusliike Haka 96 | Elementtien läpimurto

oli kysellyt SBK:ltä huolestuneena, kuinka huomioon muunneltavuuden ja saneeratta- suuri oli maamme elementtiteollisuuden vuuden vaatimukset. kyky lisätä tuotantoaan.104 Kolme vuotta myö- hemmin törmättiin tilanteeseen, jossa mark- Kirjoittaja luonnehti tehtävää ”sangen vai- kinoilla oli selvästi ylitarjontaa; alkuvuodesta keaksi mutta ei epätoivoiseksi”.106 1967 tehtaat käyttivät 70 prosenttia kapasitee- tistaan, ja kysynnän voimakas väheneminen laski käyttöasteen vuodessa 55 prosenttiin.105 Ylitarjonta laski valimoja tehdastuotteiden BES-tutkimus hintoja alimmilleen vuosikausiin. Laskukausi iski nyt ensimmäistä kertaa Avoimia elementtijärjestelmiä oli maail- toden teolla elementtirakentamiseen: kym- malla jo kehitetty ennen BES-tutkimusta; menen vuotta aiemmin rakennuslama oli Suomessakin niitä oli kehitetty puurakenteisia vähintään yhtä paha, mutta silloin elementti- pientaloja varten. Laajassa käytössä avoimista rakentaminen oli ollut vielä vähäistä. Huonot järjestelmistä ei kuitenkaan ollut yksikään, ja ajat toivat korostuneesti esiin, kuinka ele- Euroopassa oli tuolloin vain suljettuja järjes- menttirakentamisen luomassa innostuksessa telmiä. Jälkeenpäin on todettu, että Suomessa moni oli perustanut tehtaan ilman kunnolli- liikkeellelähtö tapahtui markkinoiden kan- sia tulevaisuuden suunnitelmia. Kun kysyntä nalta hyvään aikaan: täällä ei ollut ehtinyt heikkeni, yritystä ei enää ollut helppo pitää kehittyä elementtijärjestelmiä, joiden mark- pystyssä. kina-asemien puolustaminen olisi tehnyt Jotkin tutkimuksen tavoitteista kumpusivat tyhjäksi koko maassa käytettäväksi tarkoitetun osittain 1960-luvulla virinneestä arvostelusta järjestelmän kehittämisen. rakennettuja asuinkerrostaloja kohtaan; arvos- Parasta vaihtoehtoa etsiessään BES-hank- telijoiden, muun muassa arkkitehtien, mie- keen tutkijat suorittivat erittäin laajan vertailu- lestä ne olivat kolkkoja ja kaavamaisesti toteu- tutkimuksen ulkomailla käytetyistä elementti- tettuja. Myös yleisönosastokirjoituksissa uusia järjestelmistä. Sellaisia löydettiin useita tuhan- kerrostaloja haukuttiin ”kaikukanteleiksi” sia, joista tutkijat kävivät läpi yli kuusisataa. niiden heikon äänieristyksen takia. Näistä he tarkastelivat lähemmin 25 järjestel- Paleniuksen mukaan tutkimus pyrki mää. Tästä valikoimasta muodostui neljä ryh- osaltaan vastaamaan kriittisiin näkökohtiin. mää järjestelmien edustamien perusratkaisu- Hän kirjoitti Betonituote-lehdessä alkuvuo- jen mukaisesti. Nämä olivat tilaelementti-, pi- desta 1968: lari-palkki-, pilari-laatta- sekä kantavat seinät -systeemi, joiden pohjalta arkkitehtiryhmä Vilpittömänä pyrkimyksenä on pyrkiä arkki- tuotti mallit vaihtoehdoiksi suomalaiselle tehtonisesti korkeatasoiseen lopputulokseen. elementtijärjestelmälle. […] On muuten huomattavaa, ettei tarkoituk- Käyttökelpoisimmiksi valikoituivat lopulta sena ole luoda tyyppitaloa, jolla asuntotuotanto kantavat seinät -malli ja pilari-laatta -malli. monotonisesti järjestetään, vaan vapaa raken- Myös pilari-palkki -mallin muunneltavuus- nejärjestelmä, jota voidaan soveltaa erilaisiin ominaisuudet olivat hyvät, mutta kaksi ensin ja erimuotoisiin arkkitehtonisiin rakenne- mainittua pärjäsivät paremmin selvitettäessä ratkaisuihin. Lisäksi pyrimme ottamaan niiden käytettävyyttä. Kustannustekijöitä tut- Elementtien läpimurto | 97

kittaessa kantavat seinät- ja pilari-laatta -mal- A-malli [kantavat seinät] täyttää C-mallia [pi- lien välille syntyi pieni ero ensin mainitun lari-laatta] paremmin tutkimukselle asetetut hyväksi: 20–30 markkaa neliötä kohden. Tämä vaatimukset siltä osin kuin ne koskevat sopeu- ei sellaisenaan riittänyt ratkaisevan päätöksen tumista lähivuosien tuotantoon ja kustannus- perustaksi, sillä pilari-laatta -mallia pidettiin ten alentamiseen. BES-toimikunta yhtyy arkki- suunnittelun kannalta joustavampana järjes- tehtijäsentensä käsitykseen siitä, että C-mallin telmänä.107 potentiaaliset mahdollisuudet avoimena BES-toimikunnan laatimassa tutkimuk- rakennejärjestelmänä ovat suuremmat kuin sen loppuraportissa todettiin, että päätös oli A-mallin ja että C-mallin tarjoamat mahdolli- vaikea, mutta toimikunta kallistui lopulta suudet yleiseen mittastandardisointiin ovat kantavat seinät -mallin puoleen. Valinnan yh- paremmat. Toimikunta katsoo kuitenkin, tenä perusteluna toimikunta esitti, että malli että C-malliin liittyvät teknilliset ratkaisut […] oli nopeasti käyttöönotettavissa ja sopeutuisi eivät ole tulleet käytettävissä olleiden resurs- helposti Suomessa käytössä olleeseen tuotan- sien puitteissa riittävän luotettavasti selvite- totekniikkaan. Pilari-laatta -malli oli tässä tyiksi.108 mielessä vieraampi, mikä tarkoitti toisaalta kartoittamattomia mahdollisuuksia ja toisaal- Päätöksen vaikeutta kuvaa myös Lauri Jämsän ta suurempaa määrää vielä tuntemattomia muistelema tilitys tapahtuneesta: BES-järjestelmän perus- ongelmia. Kumpikin järjestelmä soveltuisi rakenne: kantavat pääty- ja väliseinät, välipohjat koko rakennustarviketeollisuuden kirjavuu- Olin puheenjohtajana kokouksessa, jossa pitkälaatoista. Ei-kanta- den poistamiseen tähtäävän mittajärjestel- BES-ratkaisu lyötiin lukkoon. Paikalla olivat vina julkisivuina ruutu- män kehittämiseen. tutkijat, asiantuntijat, SBK:n hallitus sekä elementit, parvekkeet vapaasti seisovina tor- BES-toimikunta totesikin päätöksensä pe- BES:n pääideoija Pentti Palenius. Palenius neina. rusteluissa: kuiskasi minulle ennen kokousta, että katso nyt, tutkijat aikovat osoittaa edullisemmaksi ratkaisun, joka ei sovi käytännön rakentamiseen yhtä hyvin kuin tämä pitkälaattajärjestel- mä [A-malli]. Palenius pyysi tutkijoiden seikka- peräisten esitysten väliin puheenvuoron ja ehdotti pitkälaatan hyväksymistä oikopäätä. Minä löin nuijan pöytään ja totesin pitkälaatan tulleen valituksi.109

Muistikuva osoittaa, että kyse ei ollut pelkäs- tään valinnasta kahden hyvän vaihtoehdon välillä vaan myös valitsijoiden erilaisista nä- kemyksistä lopullista päätöstä tehtäessä. Eri- tyisesti monet työhön osallistuneet arkkitehdit kannattivat pilari-laatta -järjestelmää, jota he pitivät muunneltavuudeltaan parhaana. Voittanut järjestelmä puolestaan otti paremmin huomioon tuotannolliset näkökohdat 98 | Elementtien läpimurto

ja oli siten teollisuuden suosikki. Arkkitehdit Esijännitystä hyödyntäen voitiin asuinraken- ja teollisuus olivat ne ryhmät, joiden työhön nuksessa saavuttaa jopa kahdentoista metrin BES-järjestelmä tuli eniten vaikuttamaan. jännemitat.111 Niinpä oli luonnollista, että molemmilla oli Ontelolaattoja oli jo käytetty pieniä määriä omista näkökulmistaan lopputulosta ajatellen Suomessa 1950-luvun lopulta lähtien, mutta pisimmälle menneet toiveet. BES-tutkimus toi markkinoille sen esijänni- Yhteisen elementtijärjestelmän kehittämi- tetyn version ja johti aikanaan laatan käytön nen edellytti pohjakseen myös yhteistä mitta- nopeaan yleistymiseen. Markkinoille tuli järjestelmää. Päätutkija Teuvo Koivun sanoin pian kaksi kilpailevaa tuotetta, joita kutsuttiin BES-tutkimuksen tehtävänä oli löytää ”yleis- yhteisellä nimellä pitkälaatoiksi. pätevä mittajärjestelmä, jonka määrittelemissä Ulkoseinät olivat jo muutoinkin käytössä rajoissa eri tuotantolaitokset voisivat tuottaa olevia betonisandwich-seiniä. Järjestelmässä täysin standardisoituja asunnon- ja talonosia standardoitiin rakenteiden mittamoduulit, pitkinä sarjoina tai massatuotantona”.110 Kun toleranssit ja liitokset. Lämpö- ja vesiputkistot mittajärjestelmä oli standardoitu, oli myös toteutettiin asunnoissa pinta-asennuksina, ja elementtijärjestelmä standardoitavissa. kerrosten välillä ne sijoitettiin pystyhormeihin. Kantavat seinät -järjestelmän mittamoduu- Sähköputkitukset asennettiin seinien ja väli- leiksi otettiin asuinrakentamisessa jo aiem- pohjalaattojen sisälle. Järjestelmän yhtenä min hyviksi koetut koot: runkorakenteissa etuna oli, että se sopi vallitseviin rakennus- noudatettaisiin 12M-mittajärjestelmää ja tapoihin ilman että niitä olisi tarvinnut heti siihen liittyvien rakenteiden osalta tulisi käyt- voimakkaasti muuttaa. töön 3M. BES-tutkimus valmistui vuonna 1970. Sen Järjestelmä sai nimensä kantavista seinä- luoma järjestelmä oli avoin kahdella tavalla: rakenteista, jotka olivat rakennuksessa poikit- BES oli kaikkien käytettävissä, ja siinä oli hyvä taissuuntaan asetettuja betonielementtejä. asuntopohjan vapaa muunneltavuus. Tutki- Nämä toimivat huoneistoja toisistaan erotta- mus herätti jo tekovaiheessaan kansainvälistä vina väliseininä. Elementtijärjestelmän yti- huomiota perusteellisuudellaan ja siinä, että menä oli esijännitetty onteloilla kevennetty se keskittyi laajasti käyttöönotettavan avoimen välipohjaelementti, josta oli maailmalla saatu järjestelmän kehittämiseen. BES-järjestelmän hyviä kokemuksia. Ontelolaatan perustyypin käyttöönotto teki Suomesta edelläkävijän avoi- leveys oli 120 senttiä ja paksuus 26,5 senttiä. men elementtijärjestelmän käytössä. Huippuvuodet

Avoin järjestelmä otettiin 1970-luvun alussa käyttöön ensin asuntorakentamisessa, ja sille alettiin etsiä sovelluksia myös muuhun rakentamiseen. Samalla sementtiteollisuus tuli voimakkaasti mukaan betonielementtimarkkinoille. Asuntotuotanto saavutti historiallisen huippunsa vähän ennen 1970-luvun puoliväliä.

Nousukausi rakentamisen ”hulluiksi vuosiksi”. Vuonna 1974 Suomessa rakennettiin noin 73 000 Suomen talous kehittyi vuosien 1966– uutta asuntoa, mikä oli väkilukuun suhteu- 1968 taantuman jälkeen puoli vuosikym- tettuna maailmanennätysvauhtia: 1,7 asuntoa mentä vahvan nousukauden siivittämänä. tuhatta asukasta kohti. Toipumista vauhditti vuonna 1967 toteutettu Rakentamisen kehitykseen vaikutti voi- markan devalvointi. Rakennusala kasvoi voi- mallisesti sisäinen muuttoliike, joka 1970-lu- makkaasti. Asuntojen kysyntä huipentui vun alkupuolella oli suurimmillaan, keski- vuosina 1973–1974 ennen näkemättömällä määrin noin 243 000 henkeä vuodessa. On tavalla. Tätä vaihetta kutsuttiin kuvaavasti tosin huomattava, että esimerkiksi Helsingis-

Eri aikakausien kerros- tumaa kuopiolaisessa kaupunkimaisemassa. 100 | Huippuvuodet

sä, jonka alueella olivat suurimmat asunto- kannalta vuosikymmenen alkupuolen kauas- markkinat, sisäänmuutto oli laantunut jo kantoisin tapahtuma. Sopimus, joka tuli voi- 1960-luvun lopulla, ja kaupunki oli seuraavat maan 1974 alussa, kirvoitti myös betoniteolli- vuodet itse asiassa muuttotappiokunta. Espoo suudessa jonkin verran keskusteluja ulko- ja Vantaa sen sijaan olivat selvästi sisään- maisen kilpailun lisääntymisestä. Kuten muuttokuntia. Helsingissä enin osa rakenta- sittemmin osoittautui, pelko oli rakennus- misesta johtuikin – vastoin yleistä mielikuvaa alalla turha, mutta suomalaisen elinkeino- – kaupungin sisällä tapahtuneesta muutosta. elämän tueksi käynnistyi monia kotimaisuus- Valtioneuvoston kymmenvuotistavoite, kampanjoita. puoli miljoonaa uutta asuntoa vuoteen 1975 Vastapainoksi lähentymiselle läntisen mennessä, täyttyi varsinkin kun sen toteutu- markkinatalousjärjestelmän suuntaan Suomi mista vauhdittivat vuodesta 1970 laaditut kun- laajensi ja monipuolisti Neuvostoliiton kanssa tien omat asunto-ohjelmat. Lisäksi asunto- 1960-luvun loppupuolelta lähtien vireillä tuotantoa nopeutti Asuntohallituksen päätös ollutta taloudellista, tieteellistä ja teknillistä lisätä roimasti aravamäärärahoja vuonna 1971. yhteistyötä. Se tuki osittain rakennusalan Bruttokansantuotteesta suunnattiin lähes vii- 1970-luvulla saamia mittavia toimituksia naa- dennes rakennusinvestointeihin, mikä oli sel- purimaahan. västi enemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Liike- ja teollisuusrakentaminen kasvoi merkittävästi. 1970-luvun alkupuolella sekin eli korkeasuhdannetta, mutta kehitys oli tasai- Sementtiteollisuus sempaa kuin asuntotuotannossa. Koko vuosi- tulee mukaan kymmenen kaikesta uudisrakentamisesta neljännes oli teollisuusrakentamista, ja tuo- Sementtiteollisuus pysyi pitkään syrjäs- tantorakennusten määrä kaksinkertaistui sä elementtiteollisuudesta. Se halusi tehdä 1970-luvulla. selkeän eron oman ja asiakkaidensa liike- Kysyntää nosti luonnollisesti yleinen toiminnan välillä: betonituoteteollisuus ja teollistumiskehitys, mutta huomattava osa erityisesti 1960-luvun mittaan kehittynyt teollisuusrakentamisesta oli myös aikaisem- betonielementtiteollisuus olivat sille hyviä pien kohteiden laajennustöitä. Erityisesti asiakkaita. pääkaupunkiseudulla merkittävä osa uusista Paraisten Kalkkivuori Oy ja Lohjan Kalkki- asiakkaista oli Suomessa toimineita ulkomai- tehdas Oy olivat jakaneet maan sementti- sia yrityksiä. markkinat 1910-luvulta lähtien, ja niistä oli Elementtirakentaminen kasvatti jatkuvasti tullut konservatiivisia teollisuusyrityksiä, osuuttaan rakennustuotannossa: joiden ei ollut tarvinnut kilpailla keskenään asiakkaista. Niiden oli helpointa tukea taustal- Vuosi Asunto- Teollisuus- Liike- ja toimisto- tuotanto rakentaminen rakentaminen la ja seurata vierestä elementtialan hahmot- 1967 35 % 40 % 15 % tumista. Tämä on ollut myös kansainvälises- 1975 50 % 60 % 55 % sä vertailussa tavanomaista. Vain harvoissa maissa sementtiteollisuus on lähtenyt betoni- Suomen vapaakauppasopimus Euroopan ta- alalla mukaan muuhun kuin valmisbetoni- lousyhteisön EEC:n kanssa oli talouselämän tuotantoon. Huippuvuodet | 101

tajien keskuudessa huolen oman tuotteensa Tampereen Postitalo, kysynnästä tulevaisuudessa. Paraisten Kalkki 1970-luvun vaihteen esimerkki betonin muo- osti Elementtituote Oy:n osakekannasta kaksi toilusta ja väribetonin kolmannesta vuonna 1968 ja loput vuonna käytöstä. Arkkitehti 1970. Elementtituote fuusioitiin uuteen Veikko Malmio. omistajaansa seuraavana vuonna. Sementtiteollisuus näki elementtirakentamisessa keskeisen tulevaisuuden alan, mutta siltä puuttui tarvittava taitotieto. Yritysostoilla hankittiin osaava henkilöstö ja tuotantokoneis- to yhdellä kerralla. Esimerkiksi Paraisten Kal- kin johto siirsi Elementtituotteen toimitusjoh- tajan Erkki Inkisen perustamansa rakenneosa- Asunto Oy Nahkurinkar- osaryhmän johtajaksi suunnittelemaan uutta tano, lähiörakentamista strategiaa, jonka avulla sementtiyhtiö ulottaisi Turussa 1970-luvulla. Arkkitehti Pekka Pitkä- toimintansa onnistuneesti valmisosateollisuu- nen. Elementtitoimittaja teen. Inkinen itse muistelee tapahtunutta: Semera Oy.

Betonielementtien valmistus oli sivussa sementtiyritysten ydinliiketoiminnasta, mutta 1960-luvun loppupuolella elementitkin alkoivat kiinnostaa. Elementtiteollisuudesta oli kasvanut itsenäinen, helposti tunnistettava liiketoiminnan alue, ja Paraisilla katsottiin, ettei se enää tulevaisuudessa voisi menestyk- sellisesti toimia rakennusaineteollisuudessa menemättä mukaan elementtituotantoon.1 Taustalla oli myös huoli sementin tuonnista Neuvostoliitosta. Ulottamalla oma toiminta elementtimarkkinoille Paraisten Kalkkivuori pyrki vahvistamaan otettaan sementtimarkki- noista. Myös Lohjan toimialan laajentaminen elementtimarkkinoille perustui osaksi tälle järkeilylle.2 Peruskiinnostuksen herättyä vuosien 1966–1968 taantuma sysäsi Paraisten Kalkki- vuoren (vuodesta 1969 Paraisten Kalkki Oy) liikkeelle. Rakennuslama ajoi elementtiyrityk- siä vaikeuksiin ja jopa konkurssiin, ja betoniteollisuus keskusteli ainakin SBK:ssä jonkin verran toimialarationalisoinnista. Rakennus- alan lamaantuminen herätti sementin valmis- 102 | Huippuvuodet

Kun Partekissa ruvettiin tekemään strategiaa, mukaisen ontelolaatan tuotannon aloitta- ”Makkaratalo ”, ensim- Partek oli erittäin vanhoillisesti johdettu firma. miseksi. Yhtenä perusteluna yritysostolle mäinen vaihe Helsingin keskustaan suunniteltua Kun ensimmäistä palaveria pidettiin, niin oli, että Toijalan Teräsvalmisteen avulla se- Citykorttelia. Arkkitehdit minä kun olin silloin vielä nuori ja nenäkäs, menttiyhtiö voisi suunnata tuotantotekno- Viljo Revell ja Heikki Cast- sanoin, että eikö teillä koskaan aikaisemmin logiatoimituksillaan ulkomaiden markki- rén. Julkisivuelementit Elementtituote Oy. ole ollut mitään strategista suunnittelua, nyt noille – Toijalan Teräsvalmisteella oli jo vasta aloitetaan, näin iso firma! Erik [Sarlin, tytäryhtiö Saksan Liittotasavallassa. Päätös yhtiön toimitusjohtaja] heitti siihen, että niin, yrityksen ostamisesta syntyi Paraisilla hyvin sinäkin olet yksi meidän strategisen suunnit- nopeasti.4 telumme osa, sen takia sinut tänne ostettiin, Sementtiteollisuus oli tullut elementti- että tämä homma hoidetaan.3 markkinoille jäädäkseen. Ajoitus oli tärkeä. Kun Paraisten Kalkki osti ensimmäiset osuu- Elementtituotteen jälkeen Paraisten Kalkki tensa Elementtituotteesta, BES-tutkimus oli osti Cellit Oy:n vuonna 1972. Parainen piti juuri käynnistymässä. Kumpikaan sementti- Cellitiä pahimpana elementtikilpailijanaan, yhtiöistä ei saanut suoraa edustusta tutkimus- ja kaupan toteuduttua sementtikonserni hankkeeseen, mutta ainakin Parainen sai tie- nousi jo markkinajohtajaksi elementtimark- dot BES-tutkimuksen etenemisestä. Lohjalla kinoilla. ei vastaavaa yhteyttä tiettävästi ollut. Niinpä Seuraavana vuonna konserni hankki Toija- Paraisilla oli mahdollisuus kilpailijaansa pa- lan Teräsvalmiste Oy:n, joka oli tehnyt Ele- remmin ennakoida markkinoiden kehitystä menttituotteelle koneen BES-järjestelmän asuntotuotannon osalta, ja siten se olikin Huippuvuodet | 103

1970-luvun alkupuolella Lohjaa aktiivisempi jälkipuoliskolla valmiita runkorakenteita sipo- elementtimarkkinoilla. rexista, mikä herätti pahennusta urakoitsijoi- Kun molemmat sementtiyhtiöt ulottivat den keskuudessa. Vastavetona rakennusliik- toimintansa elementtiteollisuuteen, niiden keet boikotoivat myöhemmin Lohjan element- sementtimarkkinoilla käymä kilpailu siirtyi tejä ja raudoituksia.6 Lohja oli 1970-luvun niin ikään elementtimarkkinoille. Kumman- alkupuolella mukana lähinnä hallirakentami- kin tavoitteeksi tuli johtajuus vähintään jolla- sessa. kin elementtiteollisuuden osa-alueella. Niinpä Oli pelko, että sementtiteollisuus aikoi Paraisten Kalkki suojasi markkinoitaan Toija- ottaa koko elementtialan haltuunsa. Merkittä- lan Teräsvalmisteen hankittuaan määräämäl- vä markkina-asema ja tuotantoketjun haltuun- lä, että Toijalan Teräsvalmiste saisi myydä otto raaka-aineesta pitkälle jalostettuihin ontelolaatan valmistusteknologiaa vain yrityk- esijännitettyihin betonielementteihin olikin sille, jotka sijaitsivat riittävän etäällä Paraisten sementtiteollisuuden tavoite. Pian kuitenkin omalta reviiriltä.5 osoittautui, että sementtiteollisuudella oli Betoniteollisuus oli aluksi varuillaan vah- myös vilpitön pyrkimys kehittää elementti- Oulun monumentaali- keskus. Yleisen arkkitehti- vojen tulokkaiden suhteen, sillä reviirijako teollisuutta. Vastalauseita vaimensi sekin, kilpailun voittaneen oli tähän asti ollut hyvin selkeä. Epäluuloja että sementtiyhtiöt olivat hankkineet yrityksiä, ehdotuksen pohjalta on oli aiemmin herättänyt sementtiteollisuuden joiden palveluksessa toimi keskeisesti SBK:n toteutettu teatteri ja kirjasto. Arkkitehti Martti siirtyminen betoniputkien valmistukseen. toiminnassa mukana olleita henkilöitä. Jaatinen. Tämän lisäksi Lohja teki työmailla 1960-luvun Paraisilla ja Lohjalla oli käytössään huomattavat pääomat verrattuna alalla entuudes- taan toimineisiin elementtiteollisuusyrityksiin. Niistä tuli pian keskeisiä rahoittajia monissa 1970-luvun elementtiteknologian kehityshankkeissa, minkä lisäksi ne antoivat henkilö- kuntaansa ja tutkimustilojaan käyttöön alan yhteisiin kehitysprojekteihin. Vähitellen ne pystyivätkin kerryttämään asiantuntemustaan, ja niistä tuli huomattavia alan taitotiedon keskuksia. Rakentamisen 1970-luvun korkeasuhdanteen aikana lisäresurssit kehitystyöhön olivat tervetulleita, sillä suuret tuotantovaatimukset pitivät jatkuvasti elementtitekniikan kehittä- misen ajankohtaisena. BES-tutkimus oli ollut päänavaus avoimen järjestelmän käyttöön- otolle vain asuintuotannossa. Sen käyttöä oli tarkoitus laajentaa muuhunkin rakentamiseen, eikä tämä tapahtuisi itsestään. Sementti- teollisuuden rooli elementtitekniikan kehitys- työssä oli painokkaampi kuin osuus alan liikevaihdosta. 104 | Huippuvuodet

Sementtiteollisuuden resursseilla oli BES-rakentaminen merkitystä myös toimialarationalisoinnin käynnistyy kannalta. Kun sementtiteollisuus tuli yritys- ostoin mukaan elementtien valmistukseen ja Avointa betonielementtijärjestelmää oli alan kehittämiseen, elementtialan omistuksen 1960-luvun lopussa kehitetty niin, että useim- vähittäinen keskittyminen selkiytti markki- mat elementtirakentamisessa mukana olleet noita. Rivakan alun jälkeen sementtikonsernit tahot pääsivät siihen osallistumaan. Siten eivät vielä 1970-luvun jälkipuoliskolla merkit- tieto tutkimushankkeesta levisi jo varhain tävästi laajentaneet omistuksiaan elementti- laajalle niissä yrityksissä, jotka kehitystyöhön teollisuudessa. osallistuivat. Lisäksi BES-toimikunta raportoi Paraisten tavoitteena oli jo alalle tullessa joitakin kertoja rakennusalalle tutkimuksen kattavan elementtivalikoiman hankkiminen. etenemisestä. Tiedon leviäminen edisti BES- Tätä kuvastivat myös sen yrityshankinnat: tutkimuksen tulosten soveltamista käytän- Elementtituotteen ja Cellitin tuoteohjelmat töön. eivät rajoittuneet vain yhdelle rakentamisen Avoin elementtijärjestelmä tuli markki- alueelle. Toijalan Teräsvalmisteen hankinta noille vaiheittain. Se lähti liikkeelle uuden- nähtiin tälle linjalle luontevana jatkona. Loh- laisesta välipohjalaatasta, jonka tuotanto oli jan tuotanto-ohjelma oli kapeampi kuin Ele- jo alkanut BES-tutkimuksen valmistuessa. menttituotteen ja Cellitin, sillä se ei elementti- Oli odotettavissa, että mikäli BES:n mukainen tuotannossaan aluksi ollut mukana asuin- avoin elementtijärjestelmä tulisi laajempaan rakentamisessa. käyttöön, sen ytimeksi suunnitellulle esijän- ”Hulluina vuosina” rakennusliikkeiden ja nitetylle välipohjalaatalle aukeaisivat suuret erityisesti perustajaurakoitsijoiden asema ele- markkinat. menttituotannossa oli vahvimmillaan, mutta Yleensä elementtiteollisuusyritykset halusi- se heikkeni seuraavina vuosina. 1970-luvun vat odottaa BES-loppuraportin ilmestymiseen lopulla rakennusliikkeet omistivat liikevaih- alkuvuodesta 1970 ja varmistua rakenneratkai- dolla mitattuna noin 45 prosenttia elementti- sujen toimivuudesta ennen liikkeelle lähtöä. teollisuudesta, sementtiteollisuus 28 ja muut Luottaen siihen, että välipohjalaatasta kiinnos- alan yrittäjät 27 prosenttia. Toisaalta erityisesti tuneita asiakkaita löytyisi riittävästi, valppaim- Paraisten Kalkki oli keskittynyt jännebetoniin mat yritykset olivat liikkeellä jo ennen tätä. ja ontelolaattaan, joissa kannattavuus oli pa- Cellit Oy neuvotteli jo lokakuussa 1969 rempi kuin muiden elementtialan yritysten kanadalaisen Spiroll Corporation Ltd:n kanssa työvaltaisissa tuotteissa. sopimuksen, joka takasi sille yksinoikeuden Betoniteollisuuden ja sementtiteollisuuden esijännitetyn Spiroll-ontelolaatan valmistuk- lähentyminen muutti myös järjestökenttää. seen Suomessa.7 Cellitin ontelolaatan valmis- Sementtiyhdistys ilmoitti lopettavansa aktii- tus olikin jo täydessä käynnissä syksyllä visen toimintansa maaliskuun alusta 1976 1970. Laattaa tuotettiin kanadalaisen yhtiön lukien. Molemmat yhdistykseen kuuluneet puristus- eli ekstruuderitekniikalla, jossa be- sementtiteollisuusyritykset olivat jo niin toni puristettiin hyvin tiiviiksi massaksi käyt- monin tavoin mukana betoniteollisuudessa, täen erityistä puristusvalukonetta. Pitkälaat- että kahden järjestön ylläpito oli turhaa. toja varten tehdashalleihin rakennettiin yli sata metriä pitkät ja 1,2 m leveät valualustat.8 Huippuvuodet | 105

Valmistuessaan arkki- tehtikunnalta arvostelua saanut Matinkylä edustaa uudelleen käyttöön tullutta ruutukaavaan pohjautuvaa suorakul- maista asemakaavoitusta ja aluerakentamista. Alueen toteutti Raken- nuskunta Haka.

Ekstruuderimenetelmää käytti Pohjois- laatan valun yhteydessä syntyneistä pituus- maissa ensimmäisenä ruotsalainen AB suunnassa valetuista kevennysonteloista, Strängbetong vuonna 1968, ja Suomeen se joiden määrä oli aluksi viisi; 1980-luvun tuli samoihin aikoihin kuin Norjaan ja Tans- puoliväliin mennessä markkinoille tuli myös kaan. Cellitin teknillinen johtaja, dipl.ins kolme-, neli-, kuusi- ja kahdeksanonteloiset Erkki Puonti esitteli ontelolaatan valmistusta laatat. Betonituote-lehdessä vuoden 1970 lopulla Pitkälaatan käyttö oli mahdollista myös kehuen: ”Tiivistyneen betonin jäykkyyttä ku- rakennusliikkeiden omien järjestelmien osa- vaa se, että tuoreen SO-laatan päällä mies voi na, kun niihin tehtiin laatan paksuus- ja leveys- kävellä ilman, että näkyviä jälkiä syntyy.”9 mittojen sekä liitosten vaatimat muutokset. Tulevista välipohjalaattamarkkinoista Näin pitkälaatalla korvattiin Etelä-Suomessa käytiin kilpajuoksua, sillä samaisessa Betoni- massiivilaattoja ja Pohjois-Suomessa paikalla tuotteen numerossa esiteltiin kaksi muutakin valettuja holveja. laattatuotetta, Variax-ontelolaatta ja Nilcon- Suomalaisen Variax-ontelolaatan kehitti elementti, jota kutsuttiin myös kotelolaataksi Elementtituote Oy, ja sen valmistus alkoi tai U-laataksi sen poikkileikkausprofiilin mu- Nastolassa 1970. Yhtiö oli aikaisemmin neu- Arkkitehti Matti Vesikansan näkemys kaisesti. Kaikkia kolmea kutsuttiin yhteisesti votellut Spirollin kanssa valmistusoikeuksien lähiörakentamisesta myös pitkälaatoiksi. Ontelolaatta sai nimensä saamisesta Suomeen. Spiroll asetti ehdoksi 1970-luvulla. 106 | Huippuvuodet

myös koneiden oston. Paraisten Kalkki omisti Minä sanoin, että juu, jatketaan. Lapioidaan jo tuolloin Elementtituotteen osake-enem- pois ja aloitetaan alusta. Ja siitä syntyi lopulta mistön, ja hallituksessa enemmistönä olleet sellainen ihan kunnon laatta.11 sementtimiehet edellyttivät sitovia ontelolaatta- tilauksia ennen koneiden ostoa. Niinpä Ele- Ontelolaatan kilpailijan, Nilcon-kotelolaatan menttituote hankki huhtikuussa 1970 tilauk- kehittäjä oli ruotsalainen Lennart Nilsson. set Mattinen & Niemelältä ja Hakalta. Suomessa Nilcon-laatan valmistuksen aloitti- Elementtituotteen silloinen toimitusjohta- vat Polar ja Puolimatka, joiden yhdessä Fors- ja Inkinen muistelee seuraavia vaiheita: saan perustama tehdas käynnistyi vuonna 1971. Tuotanto siirtyi vuosikymmen lopulla Kun sitten käännyin Spirollin puoleen ja sa- Nurmijärvelle. Yritykset perustivat jo BES- noin, että nyt olisi aika hankkia ne koneet, ne tutkimuksen yhteydessä tutkimusryhmän, ilmoittivat, että kääntykää Cellitin puoleen. joka totesi, että kotelolaatan laaja käyttöala ja Niillä on lisenssivalmistusoikeudet Suomes- pitkälle koneellistettu valmistus puolsivat sa. Sitten olin pulassa: 400 000 m2 ontelo- sen käyttöä Elementin etuina olivat myös laattaa piti saada syntymään muutaman lähi- pitkät jännemitat ja keveys. Kun tuolloisen vuoden aikana, eikä ollut koneita eikä laittei- ontelolaatan jännevälin maksimipituus oli ta. Silloin kutsuin Virtasen [Toijalan noin kolmetoista metriä, kotelolaatalla oli Teräsvalmiste Oy:n Pentti Virtanen], jonka mahdollista päästä 18–20 metriin. olin hyvin oppinut tuntemaan. Käytiin Ruot- Nilconilla oli kuitenkin ongelmia, kuten sissa, Strängbetongilla, jolla oli Spirollin ko- ohuemmasta rakenteesta johtunut hauraus, neet käytössä. Virtanen syynäili niitä koneita, jonka takia sitä oli käsiteltävä varovaisemmin kävi katsomassa, kun niitä huollettiin. Sanoi kuin ontelolaattoja. Äänieristystäkään ei yri- sitten, että kyllä minä tuollaisen pystyn teke- tyksistä huolimatta saatu kovin hyväksi, ja mään.10 valmistusprosessi oli monivaiheinen ontelolaatan valmistukseen verrattuna. Nilconia Tehtaan sisäänajo ontelolaatan valmistukseen valmistettiin läpi 1970-luvun, mutta sen haitta- ei kuitenkaan käynyt ongelmitta. Sen sai huo- puolet johtivat lopulta tuotannon lopettami- mata Teräsbetoni Oy:n toimitusjohtaja vuori- seen Nurmijärvellä vuonna 1983. neuvos Ilmari Helanto yllätysvierailullaan Nastolaan – Teräsbetoni oli vielä tuolloin Ele- menttituotteen osaomistajana. Inkinen kertoo: Pitkälaatta Meillä oli koevalut käynnissä tällä hienolla valtaa markkinoita uudella koneella. Se jälki oli sellaista, se oli sellainen 120 metriä pitkä alusta, betonilana, Elementtituote Oy:n huhtikuussa 1970 jossa oli läjiä siellä täällä ja välillä oli paljon allekirjoittamat sopimukset ontelolaattatoimi- tyhjää, paljaita teräksiä näkyi. Immu suuttui tuksista olivat merkittäviä pitkälaattamarkki- niin pirusti. Hän suuttui ja huusi, että tästä ei noiden tulevaisuuden kannalta. Rakennusliik- tule mitään, viekää tuo paska ulos ja lopettakaa keet Haka ja Mattinen & Niemelä sitoutuivat koko homma. Sitten se meni ovet paukkuen kolme-neljä vuotta kestäviin ontelolaatta- pois ja pojat kysyi, että mitäs nyt tehdään. tilauksiin. BES-projektin tarkkaan tunteneet Huippuvuodet | 107

rakennusliikkeet ottivat tämän riskin, koska arvioivat, että ontelolaattateknologiaan saattoi tukeutua pitkälle tulevaisuuteen. Vuosisopimukset vähintään yhdeksi vuodeksi tulivat tuolloin muutenkin tavaksi: niillä rakennusliikkeet turvasivat laattojen saannin Nilcon-laattaa valmis- jatkuvasti kiihtyvän rakentamisen aikana, tettiin Forssan ja Nurmi- jolloin monen tuotteen toimitukset helposti järven tehtailla. viivästyivät. Eturivin perustajaurakoitsijoiden tekemät ontelolaattatilaukset olivat signaali, että sarjatuotannolla rakennettaessa pitkä- laatta oli varteenotettava ratkaisu. Ensimmäisen BES-koetalon rakensi Matti- nen & Niemelä Tampereelle Kuoppamäentie 32:een vuonna 1971. Se oli kolmikerroksinen ja kolmilamellinen kerrostalo, jossa oli 27 asuntoa. Rakennuksen välipohjat tehtiin ontelolaatoista, mutta muuten talo koottiin Pitkälaatta syrjäytti 1970-luvun puoliväliin tavanomaisista rakenneosista, joita olivat mennessä suurlevyjärjestelmässä käytetyn Partekin Hyrylän ulkoseinät, parvekkeet kantavine seinineen massiivilaatan markkinoiden suosituimpana tehtaan vuosituotanto on ollut suurimmillaan ja porrassyöksyt. Pitkälaattajärjestelmä levisi välipohjarakenteena. Ontelo- ja kotelolaatto- yli 700 000 m2. aluerakentamiseen jo samana vuonna. jen pitkä jänneväli johti siihen, ettei kantavia väliseiniä enää tarvittu kuin huoneistojen välillä. Sekä ontelo- että Nilcon-laatta olivat selvästi massiivilaattaa keveämpiä. Täten pit- kälaatan asennus oli helpompaa, ja rakennusten kokonaispaino laski jopa kymmeniä prosentteja suurlevyjärjestelmän mukaisiin taloihin verrattuna. Nilcon-laatan käyttö rakennuksen yläpohjassa oli yksinkertaisem- paa, koska lämpöeristys oli asennettu jo tehtaalla sen sisään. Pitkälaatta oli avoimen elementtijärjestel- män ydin. Se oli suunniteltu käytettäväksi myös vanhojen elementtien rinnalla, mutta sillä oli toisenlaiset ominaisuudet kuin mas- siivilaatalla. Siten vain osa käytetyistä rakenneosista sopi asennettavaksi pitkälaattataloihin. Esimerkiksi parvekkeista parhaiten pitkä- laatan kanssa yhteen sopivat rakennuksen rungon ulkopuolelle asennetut suoraan maahan tuetut elementtitornit. 108 | Huippuvuodet

Kylpyhuone-elementti koottiin kerroksit- vaativia projekteja, jos kilpailija oli heti estä- tain päällekkäin torniksi, jossa elementit kan- mässä korvauksen saamisen niistä. Alanko toivat itse itsensä. Raskastekoiset betoniset sanoikin lopuksi, että jos suuri panostuksem- kylpyhuone-elementit poistuivat ennen pitkää me ontelolaattateknologiaan ja -valmistukseen kokonaan käytöstä, koska ne eivät sopineet joskus tuottaa hedelmää, Lohja ei tule estä- pitkälaattajärjestelmään. mään katteen kertymistä kehityskustannuksil- Pitkälaatta edellytti elementtiä, jonka voi le. Vastavuoroisen lupauksen hän sai minulta. asentaa laatan päälle. Tähän sopivat kevyet Välipuheemme piti yhteistyömme loppuun.12 teräsrakenteista ja betonilattioista kootut, valmiiksi pinnoitetut ja varustellut kylpyhuoneet, Käytännössä johtajien välinen suullinen jotka yleistyivät jo 1970-luvun alkupuolella. sopimus piti pitkälle 1980-luvulle. Tällainen Ensimmäisenä niitä valmisti Rakennusval- kartelliajattelu oli johdonmukaista jatkoa sille, miste Oy Forssan tehtaallaan vuodesta 1971. että yritykset olivat vuosikymmeniä jakaneet Nopeaan reagointiin oli hyvät edellytykset, keskenään sementtimarkkinat. Sitä paitsi sillä Puolimatkan ja Polarin osakkuusyhtiö myös elementtiteollisuuden piirissä esiintyi Nilcon Oy valmisti niin ikään Forssassa kotelo- samantyyppistä ajattelua: tehtaat toimivat laattaa ja pystyi näin helposti tutkimaan pääsääntöisesti melko paikallisesti ja kun- yhteensopivuuskysymyksiä. Kevyitä kylpy- nioittivat toistensa kotialueita.13 huone-elementtejä alkoi ennen pitkää valmis- Vuosina 1970–1973 maahan syntyi kuusi taa myös A-Elementti. Julkisivuissa jatkui pitkälaattaa valmistavaa tehdasta. Ontelolaat- sandwich-rakenteen ja nimenomaan ruutu- taa valmistivat Cellit Tampereella, Paraisten elementin valtakausi. Kalkki Nastolassa ja Hyrylässä, Rajaville Päästyään alkuun elementtituotannossa Oulussa ja Semera Turussa, kaksi viimemai- Paraisten Kalkki eteni ripeästi. Yhtiö rakensi nittua Paraisten Kalkin lisenssillä. Niinpä Hyrylään vuonna 1971 uuden tehtaan ontelo- Paraisten asema ontelolaattatuotannossa oli laattoja varten. Tämän esikuvina olivat Nasto- Cellit-kaupan jälkeen todella vahva. Nilcon- lan tehdas, ruotsalainen Strängbetong sekä laattaa valmisti puolestaan Polarin ja Puoli- tanskalainen Modulbeton. Sittemmin Parai- matkan yhteinen tehdas Forssassa. Tehtaat nen yhdisti Cellitin ja Elementtituotteen en- olisivat voineet tyydyttää puolet maan pitkä- tistä suuremmaksi yksiköksi. Näin Paraisten laattakysynnästä, mikäli kaikki asunnot olisi Kalkki saavutti etulyöntiaseman myös Loh- jatkossa rakennettu pitkälaattoja käyttäen. jaan nähden, ja sementtiyhtiöiden toimitus- Märkätilaelementtien valmistus oli puo- johtajat tekivät herrasmiessopimuksen, jon- lestaan keskittynyt Rakennusvalmisteelle, A- ka mukaisesti ontelolaatat jäisivät Paraisten Elementille sekä parille pienemmälle valmis- tuotealueeksi ja Lohja keskittyisi muihin ele- tajalle.14 Vuosikymmenen puolivälissä kaksi mentteihin. valmistajaa tuotti kylpyhuone-, sauna- ja WC- Paraisten Kalkin toimitusjohtaja Sakari T. elementtejä 20 000 kappaletta vuodessa, Lehto kuvaa Cellit-kauppojen jälkeen sovittua mikä riitti joka kolmannen asunnon varusta- järjestelyä muistelmissaan seuraavasti: miseen näiden saniteettikomponenteilla.15 Pitkälaatan käyttöönotto ajoittui rakenta- Todettiin, että pienellä markkinalla oli miele- misen 1970-luvun alun korkeasuhdanteeseen. töntä aloittaa suurehkoja kehityskustannuksia Elementtirakentamisen osuus markkinoilla Huippuvuodet | 109

Avoin järjestelmä tuli käyttöön nimenomaan sen tuomien taloudellisten etujen takia. BES:n käyttöönottoa seuranneet tutkimukset osoittivat, että pitkälaatta oli myös kustannuksiltaan kilpailukykyinen massiiviholviin verrattuna. Matti Nurmisen mukaan yksi suurimmista BES-järjestelmän taloudellisista eduista oli, että samoja elementtituotteita voitiin käyttää useilla eri rakentamisen alueilla.16 Avoimen järjestelmän yksi tavoite oli jo BES-tutkimusta käynnistettäessä elementtivalmistajien erikoistuminen. Tämä näkyi en- simmäisenä juuri pitkälaatan valmistuksessa.

Lohja aloittaa betonielementtiteollisuudessa

Kun Paraisten Kalkki sai edetä pitkälaatta- valmistuksessa ilman pelkoa Lohjan Kalkki- tehtaan kilpailusta, Lohjan oli löydettävä toinen tie betonielementtiteollisuuteen. Se lähtikin BES-järjestelmän ontelo- kasvoi kysynnän kasvun myötä. Niinpä liikkeelle muutaman vuoden Paraisten jälkeen. laatta oli käytössä jo markkinoilla oli tilaa sekä vanhalle että uu- Lohja oli pitkään ollut mukana siporex- ennen kuin torninosturit vakiintuivat kerrostalo- delle elementtiteknologialle. Kaikkiaan vuo- tuotannossa ja kehittänyt siporexistä ele- työmaille. sina 1971–1974 rakennettiin Suomessa noin menttejä, jotka menivät hyvin kaupaksi. 300 asuinkerrostaloa, joissa välipohjat tehtiin Siporex-elementeillä oli kuitenkin matala pu- ontelolaatoista ja kantavat seinät elementeistä ristuslujuus, mikä käytössä olleen valmistus- tai suurmuotilla valaen. tekniikan kanssa rajoitti elementtien kokoa. Samalla jo aikaisemmin käytettyjen ele- Siporex sopi käytettäväksi hallien seinä- ja menttityyppien kysyntä pysyi hyvänä. Mark- kattomateriaaliksi sekä pienimuotoiseen kinoilla oli kymmeniä elementtitehtaita, jotka asuinrakentamiseen. Betonielementteihin valmistivat tuotteitaan samaan tapaan kuin Lohja ei kuitenkaan ollut tuntenut kiinnos- ennen pitkälaatan käyttöönottoa, ja useat tusta moneen vuoteen tytäryhtiönsä Ruduk- aluerakennuskohteet toteutettiin vielä sen 1960-luvun alun tunnustelujen jälkeen 1970-luvulla massiivilaatta- tai paikallavalu- (ks. tarkemmin s. 62). tekniikalla. Pitkälaatan ansiona on jälkeen- Lohja hankki vuonna 1971 omistuksiinsa päin pidetty sitä, että se piti kurissa rakennus- valmisbetonin tuottaja Lahden Betoni Ky:n, kustannusten reaalikehityksen. Ilman uutta jonka mukana tuli pieni Renkomäen betoni- teknologiaa ei ”hullujen vuosien” asuntotuo- elementti- ja putkivalimo. Varsinainen pään- tantolukuja olisi saavutettu. avaus elementtialalle oli kuitenkin Betonila 110 | Huippuvuodet

Oy:n osto heinäkuun alussa 1972. Lohjalla Se pyrkikin tuomaan BES-järjestelmälle ei ollut erityistä betonielementtiteollisuutta kilpailijan, Keski-Euroopassa käytetyn erään- koskevaa suunnitelmaa Betonilaa ostettaessa, laisen sekajärjestelmän, jossa välipohjan muo- mutta varsin pian kaupanteon jälkeen se- dostivat kuorilaatta ja sen päälle työmaalla menttiyhtiö käynnisti varatoimitusjohtaja valettu betoni. Lohja kehitti uudenlaista esi- Risto Alangon johdolla strategian suunnitte- jännitettyä kuorilaattaa päätutkijanaan dipl.ins. lun. Elementtitekniikkaan liittynyt kehitystyö Markku Vesa. Kuorilaatan jänneväli ei kuiten- keskitettiin Betonilaan. Lahden Betoni sulau- kaan yltänyt markkinoiden muiden esijänni- tettiin siihen vuonna 1976 sen jälkeen, kun tettyjen välipohjalaattojen mittoihin, ja sen sen suurlevytekniikkaan perustunut elementti- käyttö edellytti suurempaa työmaapanosta. tuotanto oli vanhentuneena joutunut vaikeuk- Kuorilaatta ei saavuttanutkaan suurempaa siin kysynnän hiipuessa.17 suosiota suomalaisten rakentajien keskuu- Seuraavana vuonna Lohja laajensi toimi- dessa. Lujabetonin toimitusjohtaja Hannu aluettaan Etelä-Suomen ulkopuolelle osta- Isotalo vertailee kuorilaatan etuja ja haittoja malla Kuopiossa toimineen betonielementti- ontelolaattaan nähden 1970-luvulla valmis- valmistajan, Kuopion Rakennusbetoni Oy:n. tuksen kannalta: Ostolla Lohja tähtäsi muun muassa asemansa vahvistamiseen asuinrakennuselementtien Tämä kuorilaatta olisi ollut teknisesti vähin- toimittajana.18 tään yhtä hyvä, jopa parempi. Sillä sai jatkuvia Kuorilaatta tuetaan Paraisten ja Lohjan ontelolaatasta tekemä laattoja pidemmillä jänneväleillä, jos halusi väliaikaisten telinetukien avulla ennen pinta- sopimus ei tarkoittanut, etteikö Lohja voinut panna yläpintaan rautaa. Ja nämä tasaisuudet, betonin valua. muuten edetä asuntotuotantomarkkinoilla. putkijärjestelmien upottaminen jälkivaluun – kaikki olivat erittäin hyviä ominaisuuksia. Ai- nut ongelma oli, että tehdas ei oikein saanut siitä tarpeeksi hintaa. Se oli niin halpa tuote, ettei kannattanut tehdä. Eli ontelolaatasta sai paljon paremman hinnan, sen takia ontelolaatta jäi voimaan.19

Elementtirakentaminen ”hulluina vuosina”

Rakennusala poti työvoimapulaa 1970-luvun alussa. Pulan aiheuttivat kiire työmailla ja etelän muuttovoittokaupunkien asuntopula: maaseudulla työtä vailla olevia ihmisiä ei voitu palkata, koska työvoimalle ei löytynyt asuntoja. Ja kun työvoimasta syntyi kilpailua ja palkat nousivat, ”oli tavallista että ammatti- taitoinen työvoima kierteli rakennustyömaalta Huippuvuodet | 111

toiselle ottamassa selvää, missä vastaava Toisaalta kysyntä ylitti kuumimpina aikoina mestari oli valmis maksamaan korkeinta elementtiteollisuuden kapasiteetin. palkkaa”. Tilanne oli vaikein pääkaupunki- Myös työvoimapulaa podettiin, mikä seudulla.20 Hakan Eero Soinin mukaan johtui ”vanhoil- Pula pätevistä ammattimiehistä kasvatti lisen” rakentamisen haittatekijöiden alalle elementtirakentamisen ja BES-järjestelmän aiheuttamasta huonosta maineesta, vaikka suosiota. Mahdollisimman suuri osa töistä elementtituotannossa työolot olivat jo jota- pyrittiin siirtämään työmailta esivalmistuk- kuinkin muun teollisuuden tasalla. Lisäksi seen tehtaisiin. Siellä työ oli helpompi jakaa syynä oli se, ettei rakentamista vielä ymmär- ja ihmiset kouluttaa työmaa-ammatteja raja- retty teolliseksi toiminnaksi. Teollinen työ tumpiin tehtäviin. Työsuhteet olivat jatkuvam- sinänsä kelpasi työväelle, mutta väki meni pia kuin työmailla, ja näin myös tehtaiden töihin muille aloille.22 palkkataso oli lähempänä teollisuuden yleistä Teollisuudella oli vaikeuksia pysyä kireissä palkkatasoa. Myös palkan rakenne saatiin pa- toimitusaikatauluissa, ja kiivaan kysynnän remmin työryhmien tuottavuutta edistäviksi vuoksi oli sementistäkin ajoittain pulaa. kuin jäykissä rakennusalan sopimuksissa. Muottikierron nopeuttamiseksi seinäelement- Kiintomuottijärjestelmä Korkeasuhdanne oli elementtiteollisuudelle tien kovettumista joudutettiin yleisesti lämpö- on ollut tavallisin käytän- tö muussa kuin alue- myönteinen ongelma. Pitkälaattatehtaat val- käsittelyllä, jonka vaikutukset lujuuteen peri- rakentajien julkisivu- mistivat uusia tuotteitaan jo ennen ”hulluja aatteessa tunnettiin, mutta sen käyttöä ei kai- tuotannossa. Mikä on vuosia”, ja suuren volyymin edut olivat niiden kissa tehtaissa hallittu.23 Betonin lämpötila joustavuudessa voitettu, on usein työolosuhteissa tuotannossa periaatteessa nähtävissä jo mel- nousi joskus 80° C:een tai jopa sen ylikin. menetetty. ko pian ensimmäisten BES-talojen jälkeen.21 Elementit saatettiin kuljettaa ulkovarastoon tai työmaalle ilman jälkihoitoa, mikä aiheutti talvella vaurioita ja kesällä liian nopeaa kuivu- mista. Koska seinän ulkokuoren staattiset rasitukset olivat vähäiset, sen betonimassan lujuuteen ei kiinnitetty samaa huomiota kuin kantavissa rakenteissa. Kun lisäksi pakkasrapautumisen estävää lisähuokoistusta ei vielä 1970-luvun alussa yleisesti tunnettu ja se otettiin vuonna 1976 suosituksesta huolimatta määräystasolla käyt- töön vasta 1980-luvun alussa, elementteihin tuli seuraavina vuosikymmeninä vaurioita, ja ulkokuoria oli tarpeen korjata. Säilyvyysongel- mat kohdistuivat näkyvimmin aluerakentamiseen, jossa sovellettiin liian nopeaa muotti- kiertoa suuria tuotantomääriä tavoiteltaessa. Tosin siinäkin eri julkisivuvalmistajilla oli havaittavissa laatueroja. Koska valmisosateollisuus ei pystynyt vastaamaan voimakkaasti kasvaneeseen kysyn- 112 | Huippuvuodet

tään, syntyi työmailla pulaa rakenneosista runkotyövaiheessa saattoi johtaa huomattaviin sekä asunto- että toimitilarakentamisessa. Oli lisäkustannuksiin myöhemmissä rakennus- yleistä, että toimitusajat venyivät hyvinkin vaiheissa. Korkeasuhdanteen kiihdyttämä, pitkiksi – ne saattoivat olla kuukausia, ikku- muutenkin 1970-luvulla nopeana edennyt noilla, ovilla ja hisseillä jopa vuoden päivät.24 inflaatio vaikeutti lisäksi kustannusarvioiden Suuret rakennusliikkeet selvisivät paremmin tekoa. Vuosikymmenen alkupuolella yleistyi tekemällä vuositilauksia, jotka oli mitoitettu suurten rakennusliikkeiden aluerakennus- tarpeen ja resurssien mukaan. Töiden oikea työmailla työvaiheiden ketjutus, jota ensim- organisointi työmailla ja työmaatoimituksissa mäisenä Suomessa oli kehittänyt Haka (ks. tuli entistä tärkeämmäksi. tarkemmin s. 54–56), sekä työvaiheiden mu- Avoin järjestelmä saattoi siis lisätä raken- kaan työmaalla kiertävät miestyökunnat. nushankkeen häiriöherkkyyttä: se nopeutti Ketjurakentamiseen sopivat hyvin tyyppi- selvästi rakennustöitä, mutta huolimaton lamellit, joita grynderit kehittivät korkeasuh- toteutus ja pitkät alihankintaketjut johtivat danteen aikana. Niiden rakenneratkaisut oli- toisinaan päinvastaiseenkin tulokseen.25 vat yksityiskohtiaan myöten hyvin toistensa Myöhästely aiheutti tyytymättömyyttä tilaajis- kaltaisia, mikä mahdollisti osien nopean sa, jotka olivat tottuneet aiemmin elementtituotannon ja asennuksen. Avoin järjestelmä teollisuudessa vallinneeseen ylikapasiteettiin teki mahdolliseksi asuntopohjan muunnelta- ja sen mukanaan tuomaan toimitusvarmuu- vuuden, mutta muuntelupotentiaalin hyödyn- Julkisivuelementtien teen. täminen jäi tässä vaiheessa vähemmälle.26 valmistus sisältää monia käsityövaltaisia, huolelli- Rakennushankkeen eri toteutusvaiheet oli Myös urakoinnissa tapahtui 1970-luvulla suutta vaativia vaiheita. siten suunniteltava tarkkaan – pieni viive muutoksia. Osaksi syynä olivat korkeasuh- Huippuvuodet | 113

merkiksi Helsingin kaupunki rakensi vuosikymmenen puolivälissä KVR-urakoinnilla jopa kaksi kolmannesta uusista asunnoistaan. KVR-urakointia käyttäen tingittiin suunnittelusta, jotta päästäisiin Aravan edellyttämään hintatasoon.27 Etukäteen ei aina onnistuttu määrittelemään kaikkia rakennuksen ominaisuuksia yksiselitteisesti. Heikkouksiensa Karkea pesubetoniruutu vuoksi KVR saikin lisänimen ”kokonaisval- yleistyi 1970-luvulla kerrostalojen julkisivuina. tainen riisuminen”. KVR:n käytölle tuli silti tukea Asuntohalli- tuksesta, joka laati asuntomarkkinoille vuonna 1976 voimaan tulleet urakkakilpailusäännöt. Niiden mukaan urakkakilpailu oli järjestettävä rakennettaessa kunnan alueelle aravataloja. Lisäksi tarjousten avaustilaisuudesta oli teh- tävä julkinen. Säännöissä oli myös yksityis- kohtaiset ohjeet KVR-kilpailuun, laajempien alueiden esisopimuskilpailuun ja ns. ranska- laiseen urakointiin. Uudet määräykset olivat reaktiota varsinkin aluerakentamisessa kehittyneisiin käy- täntöihin, jotka eivät noudattaneet avoimen danteen aikaiset toimitusongelmat ja näistä kilpailun periaatteita. Säännösten synty oli kummunnut arvostelu. Perustajaurakointi yhteydessä perustajaurakointiin jopa hyvin oli tehokkain tapa rakentaa nopeasti ja paljon. konkreettisesti, kuten Markku Hainari muis- ”Hulluina vuosina” se tuotti myös sellaista telee. Hän työskenteli Asuntohallituksessa rakentamista, joka helposti joutui arvostelujen hintaneuvotteluista vastanneena toimistoin- kohteeksi. Tällaista oli erityisesti gryndaa- sinöörinä. Kulutusosuuskuntien Keskusliiton malla rakennettu aravatuotanto. Perustaja- Erkki Kankaanpää soitti hänelle eräänä päi- urakoitsijat ja monet muutkin syyttivät mie- vänä ja kertoi Hakan Antti Pelkolan aikeista lellään Asuntohallitusta määräyksistä, jotka ottaa haltuunsa KK:n asuntotuotanto: johtivat yksi-ilmeiseen rakentamiseen. Perustajaurakoinnin ja tavanomaisen ura- Se olisi ollut iso juttu ympäri Suomea. Kan- koinnin rinnalle tuli 1970-luvun alussa käyt- kaanpää sanoi, että meidän pitää tehdä jota- töön kokonaisvastuurakentaminen eli KVR, kin, tehdään urakkakilpailusäännöstö. Ja niin jossa rakennuttaja määritteli vain lopullisen Kankaanpään kanssa tehtiin. Kankaanpää kir- rakennuksen ominaisuudet ja urakoitsija joitti, ja minä luin niitä läpi ja korjasin. Siinä laati suunnitelmat tarjouksen pohjaksi. meni pari kuukautta. Kilpailusäännöstö sanoi, Kokonaisvastuumallia eivät kahlinneet tiukat että rakennuttaja ei saa antaa rakennusliik- kustannusrajat kuten usein aluerakennus- keelle työtä ilman kilpailua. Ja minä esittelin kohteissa. Tässä piili myös sen heikkous. Esi- tämän Asuntohallitukselle. Kaikki kannattivat. 114 | Huippuvuodet

Maxi Espoon Leppä- vaarassa, ensimmäinen ”automarket”. Rakennet- tiin vuonna 1972, purettiin uuden kauppakeskus Sellon tieltä 2000-luvun alussa. Arkkitehti Toivo Korhonen, rakennuttaja- konsultti Ins.tsto Jouko Salonen.

Mutta Kalevi Sassi sanoi silloin Limpun [Olavi ”Pitkäpalkkitalojen koerakentaminen on anta- Lindblomin] huoneessa, että tätä pitää laajen- nut hyviä tuloksia ja näyttää, että jäsentehtaat taa siten, että kielletään kuntia luovuttamasta ovat jopa liiankin valmiita aloittamaan näiden maata valtion lainoittamaan tuotantoon raken- uuden järjestelmän mukaisten elementtien nusliikkeille. Olavi Lindblom vastusti sitä, tuotannon.” Kokouksessa todettiin miltei mutta ei saanut tahtoaan lävitse. Sitten meidät kaikkien suurimpien rakentajien vähintäänkin piti kaataa asuntotuotantoneuvottelukunnas- suunnittelevan avoimen järjestelmän käyttöön- sa, mutta se meni läskiksi sielläkin. Ja niin se ottoa.29 tuli voimaan.28 BES-järjestelmän nopea sisäänajo rakentamiseen ei kuitenkaan kaikin osin sujunut Hainarin mukaan Lindblom oli voimakkaasti parhaalla mahdollisella tavalla. Silkka kiire asuntogryndaamisen kannalla. vaikutti töiden viimeistelyyn työmailla. Lisäksi Aluerakentaminen oli tehokas tapa tuottaa rakentajien into yhdistellä pitkälaattaa vanhoi- suuria määriä asuntoja. Se sitoi yhteen raken- hin elementteihin sai kiireen kanssa toisinaan tamisen ja yhteiskunnallisen päätöksenteon aikaan jälkeä, joka synnytti arvostelua. eri piirit. Asian negatiivinen puoli tuli esiin, Arkkitehdit Matti Seppänen ja Klaus Solan- kun työn tulokset joutuivat arvostelijoiden ko moittivat Betonituote-lehteen kirjoitta- puitaviksi: koska kaikki näytti liittyvän kaik- massaan artikkelissa 1971 BES-järjestelmän keen, jokainen rakentamiseen osallistunut hyödyntämistä hätäiseksi. Uuden tekniikan taho sai osansa syytöksistä. sovittaminen vanhoihin suurlevytekniikan ratkaisuihin esti sen kaikkien etujen hyödyn- tämisen. Kirjoittajien mielestä suunnittelua ja tuotekehittelyä olisi pitänyt jatkaa pidem- Elementtirakentaminen mälle. Arkkitehdin näkökulmasta ongelmiksi arvostelun kohteena muodostuivat muun muassa avoimeen jär- jestelmään sopivien julkisivuelementtien ja Elementtiteollisuus oli pitkälaatan käyt- kevyen osastoivan väliseinän puuttuminen.30 töönotossa niin innokas, että sitä ihmeteltiin Eräänlaisena vastineena Betonituote julkai- jopa SBK:n vuosikokouksessa keväällä 1971: si samassa numerossaan Pirkan Elementti- Huippuvuodet | 115

rakenne Oy:n toimitusjohtaja Veikko Lensun tehdit tarkastelivat uuden teknologian mah- kirjoituksen, jossa tämä piti kustannusten dollisuuksia. Kummallakin puolella oli omat alentamista uuden järjestelmän tärkeimpänä painavat argumenttinsa, mutta yhteinen sävel tavoitteena. Muotoilut ilmaisivat asenteita, puuttui. BES-tutkimuksen aikainen kisa kan- joilla keskustelua tuolloin käytiin: tavat seinät -mallin ja pilari-laatta -mallin välillä oli päättynyt teollisuuden suosikin Tavoitteista asuntorakentamisessa on nykyi- valintaan, ja tämä ehkä osaltaan näkyi käydys- sin mahdotonta olla mitään mieltä ilman sel- sä keskustelussa. laisia epämääräisyyksiä kuin inhimillisyys, Alkuvaiheen BES-talot saivat arvostelua asuttavuus, miljöö, turvallisuus ja mentaali- osakseen myös huonon ääneneristyksensä hygienia. Unohtamatta ihmistä asunnon tar- sekä julkisivujen ja asuinympäristön suun- vitsijana pitäisi kuitenkin nähdä suurimpana nittelun vuoksi. Nopeasti nousseiden asuin- ongelmana ja kaiken mitäänsanomattoman alueiden yleisilmettä pidettiin yleisönosasto- pupun vastapainona ihmisten nykyiset talou- kirjoittelussa ja erityisesti arkkitehtien esit- delliset vaikeudet asunnon hankkimisessa ja tämässä arvostelussa yksitoikkoisena ja käyttämisessä.31 epäviihtyisänä. Yleiseen kielenkäyttöön tulivat esimerkiksi nimitykset ”betonibunkkeri” ja Sananvaihto ilmaisi, kuinka erilaisista näkö- ”nukkumalähiö”, joista jälkimmäisellä viitat- kulmista eräät teollisuuden edustajat ja arkki- tiin siihen, että osasta suurimmassa kiireessä

Lehtikuvaaja Kaius Hedenströmin näyttely ”Maaseutumme tänään” vauhditti keskustelua ympäristöön sopeutu- mattomasta rakentamisesta vuonna 1977. 116 | Huippuvuodet

nousseista aluerakennuskohteista jäivät pal- siihen, että muunneltavuuden periaate olisi velut aluksi kokonaan rakentamatta. jätetty hyödyntämättä. Teuvo Koivu ylpeilikin Rakennusala myönsi itsekin, että arvoste- 1970-luvun puolivälissä sillä, että täällä on- luun oli aihetta. Tämä kävi ilmi betoniteolli- nistuttiin standardoimaan rakenneosat ja ele- suuden rakentamisen mahdollisuuksia menttijärjestelmät standardoimatta asuntoja kartoittaneesta tutkimuksesta, jonka SBK ja taloja, kuten ulkomailla oli tapahtunut.35 teki vuonna 1973. Siihen sisältyneessä kyse- Vaikka mielipiteet olivat toisinaan vahvoja, lyssä rakennuttajat, urakoitsijat, teollisuus ja rintamalinjat toisaalta arkkitehtien ja toisaal- arkkitehdit listasivat tärkeysjärjestyksessä syi- ta rakentajien ja elementtiteollisuuden välillä tä asuinalueiden epätyydyttävään rakentami- eivät olleet kovin jyrkkiä. Esimerkiksi Matti seen. Nurminen pohti tilannetta vuonna 1973 seu- Syiden järjestys vaihteli vastaajan mukaan. raavasti: Rakennuttajat pitivät neljänä tärkeimpänä tekijänä kustannuksia, valmistustekniikan Olemme suhteellisen vaatimattomin inves- vaatimuksia, Asuntohallituksen ohjeita ja toinnein kyenneet luomaan elementtiteolli- suunnittelijoiden mielikuvituksettomuutta suuden, jonka ansiosta asuinrakennustuotan- tässä järjestyksessä. tomme on päässyt määrälliseen tavoiteta- Urakoitsijoiden ja teollisuuden vastaukset soonsa, lähes 60.000 asuntoon vuodessa. […] olivat hyvin samansuuntaisia. Myös arkkiteh- Onko jotain kuitenkin unohtunut? Onko tien listassa tärkeimpänä olivat kustannus- arvostelu, joka on kohdistettu teollisesti tuo- tekijät, mutta sen jälkeen tulivat rakennutta- tettujen asuntoalueittemme ulkoisen ilmeen jan ja valmistustekniikan vaatimukset ja nel- värittömyyteen ja talolaatikoiden monotoni- jäntenä Asuntohallituksen ohjeet.32 Muissa suuteen sekä niistä koottujen asuntoalueiden yhteyksissä esitettiin urakoitsijoiden puolelta asuinympäristön yksitoikkoisuuteen, pakolli- usein toteamus, että taitoa hyvään rakenta- nen seuraus teollisesta rakentamisesta? […] miseen olisi ollut, mutta korkealuokkaisempi Suunnittelijoiden olisi kyettävä tutkimaan rakentaminen olisi tullut liian kalliiksi.33 parhaat ratkaisut kaikki resurssit hyväksikäyt- Rakennusvalmiste Oy:n tehtaanjohtajana täen. Ehdotukset parakkiasuntojen järjestä- 1970-luvulla toiminut Matti Nurminen huo- miseksi asuntotarpeessa oleville, kuten 1918 mautti myöhemmin, että arvostelua esitettiin ja 1944 kriisiaikojen jälkeen, eivät varmasti myös muissa maissa, joissa teollinen betoni- sovi sosiaalipoliittiseen ajatteluun 1970-luvulla. elementtirakentaminen yleistyi voimakkaas- Sen sijaan tulisi mahdollisesti herättää kes- ti. Kritiikkiä heijastelivatkin esimerkiksi kustelu asuinympäristön suunnittelemiseksi vuonna 1972 Espanjassa ja Saksan Liittotasa- ajallisesti joustavaksi jo asemakaavavaiheessa vallassa järjestetyt kansainväliset betoniraken- siten, että se voitaisiin täydentää yksityiskoh- tamisen tapahtumat, joissa etsittiin uudenlai- taisesti mahdollisuuksien ja palvelutasovaati- sia ratkaisuja betonielementtirakentamiselle. muksien kasvaessa.36 Muun muassa rakennusten ulkonäköön kiinnitettiin erityistä huomiota.34 Saamastaan arvostelusta huolimatta betoni- Tyyppilamellit olivat omiaan yhdenmukais- teollisuus piti BES-järjestelmää perusteiltaan tamaan asuntoja. Tästä huolimatta arvostelun hyvänä ja tarkoituksenmukaisena. Myös mui- kärki ei ainakaan Suomessa kohdistunut den maiden betoniteollisuuspiirit osoittivat Huippuvuodet | 117

Betonin monia pintakäsittelytapoja 1970-luvulta. 118 | Huippuvuodet

kiinnostusta suomalaista avointa järjestelmää Sovelluksiin liittyneiden kysymysten sel- kohtaan. Järjestelmä sai hyvän vastaanoton vittämiseksi SBK perusti syksyllä 1970 BES- syksyllä 1970 Moskovassa järjestetyssä alan työryhmän, joka saattoi hyödyntää jo ensim- kansainvälisessä tapahtumassa, ja sille tuli mäisten pitkälaatan tuottajien kokemuksia.38 menestystä myös vuonna 1972 Saksan Liitto- Työryhmä sai työnsä valmiiksi vuoden 1971 tasavallassa. loppuun mennessä. Se vei ensin päätökseen Siellä järjestettiin kansainvälinen Elemen- BES:n mitoitusperusteiden täsmentämisen ta 72 -suunnittelu- ja toteutuskilpailu teollises- ja siirtyi sen jälkeen detaljitutkimuksiin, joissa ti toteutetuille avoimille elementtijärjestelmil- selvitettiin muun muassa täydennysosien le. Kilpailun teemana oli ”Rakenna paremmin, liittyminen järjestelmään, epäjatkuvuuskohdat, asu kauniimmin, elä onnellisemmin”. Sadasta liitos- ja saumadetaljit sekä installaatioiden osanottajasta suomalaisten työt sijoittuivat reitit.39 Työryhmä selvitti myös pitkälaattojen toiselle ja kolmannelle sijalle, ensimmäistä kuormitus- ja palonkestokykyä.40 Tutkimuk- sijaa ei jaettu. Palkitut olivat Paraisten Kalkki seen osallistuneet tehtaat kustansivat itse BES-järjestelmän mukaisella ratkaisullaan selvityksestä koituneet kulut. sekä Aulis Saarinen kehittämällään AUSA- SBK julkaisi työn tulokset vuoden 1972 tilaelementtiratkaisulla. alussa suosituksina sellaisten asuinkerros- Menestys tuli rakennusalan kannalta talojen rakentamiseen, joissa välipohjina hyvään aikaan, ja se sopi vastapainoksi koti- käytettiin pitkälaattoja. Suositukset esiteltiin maassa esitetylle arvostelulle. Palkinnot Betonituotteessa ja Betoniteollisuuden käsi- noteerattiin rakennusalalla suurella innos- kirjassa 1972 sekä BES-kansiossa.41 tuksella, ja niiden katsottiin osoittavan, että BES-järjestelmän laaja käyttöönotto ja kan- suomalaiset osaavat rakentaa kansainvälisen tavat seinät -mallin toimivuus johtivat siihen, vertailun kestävää laatua.37 Omalla tavallaan että avoimesta järjestelmästä tuli lähtökohta kilpailu myös todisti, että Suomessa tehty jatkokehitelmille. Alkuvaiheessa ratkaisevaa kehitystyö oli korkeaa kansainvälistä tasoa. oli suunnittelutoimistojen, rakennusosateol- lisuuden ja rakennusliikkeiden työpanos.42 SBK päivitti suosituksensa myöhemmin hyö- dyntäen BES:n mukaisten elementtien käy- BES ja muut töstä kertyneitä kokemuksia. Suosituksen elementtijärjestelmät liitteeksi koottiin luettelo avoimeen järjestel- mään sopivista elementeistä. Suositus sai BES-tutkimus keskittyi avoimen järjestel- hyvän vastaanoton ja levisi laajalle käyttöön män teoreettisiin kysymyksiin, joten se ei suunnittelijoiden, rakentajien ja viranomaisten selvittänyt miten teoreettiset ratkaisut toteutui- keskuudessa sekä opetuksessa. SBK julkaisi sivat betonirakenteissa käytännössä. Ontelo- siitä vielä 1970-luvun lopulla yhden tarkistetun laatta oli maailmalla tunnettu tuote ja tuotantolaitoksen, johon liitettiin entistä yksityiskoh- tekniikaltaan innovatiivinen, mutta sen taisempia tietoja markkinoilla olleista pitkä- teknisiä ominaisuuksia oli vain vähän tutkittu. laatoista.43 Siten ontelolaatan käyttäytymistä kantavien BES:iin liittyneet jatkotutkimukset etenivät rakenteiden osana erilaisissa olosuhteissa ei myös toisella linjalla. Tutkimuksen loppu- kovin hyvin tunnettu. suoralla toiseksi jääneellä pilari-laatta -mallilla Huippuvuodet | 119

oli omat kannattajansa. Tutkimukseen osal- kentaminen onnistui ilman kantavia palkkeja listuneiden arkkitehtien ohella sen puolesta tai seiniä. Asuintalojen rakentamiseen tarvit- puhui BES:n päätutkija dipl.ins. Teuvo Koivu. tiin teoriassa vain yhdentyyppisiä pilareita ja BES-toimikunta totesi silti, että pilari-laatta kahta lajia laattoja. PLS:llä oli mahdollista ra- -mallissa oli sen etujen lisäksi vielä sen verran kentaa niin kahdeksan-yhdeksänkerroksinen tuntemattomia tekijöitä, että ne olisi tutkittava asuinkerrostalo kuin rivi- tai omakotitalokin. ennen kuin mallin lopullinen käyttökelpoisuus PLS-80-järjestelmän katsottiin antavan saataisiin selvitetyksi. myös pienille elementtitehtaille mahdolli- Niinpä SAFA:n Asemakaava- ja Standardi- suuden päästä osalliseksi avoimen välipohja- soimistoimisto käynnisti sen kehittelyä varten tuotannon eduista. Pitkälaattatuotannon jatkotutkimuksen (1970–1972), jonka rahoit- käynnistämiseen oli resursseja vain suurilla ti Asuntohallitus. Tavoitteena oli sarjatuotan- yrityksillä.45 toon soveltuvan pilari-laatta -systeemin (PLS- Varsinaiseen PLS-80-järjestelmän mukai- 80) kehittäminen markkinoille 1970-luvun seen rakentamiseen johti kuitenkin vasta loppupuolella.44 Nimilyhenteen jälkiosa tuli syksyllä 1972 alkanut SAFA:n vetämä uusi siitä, että PLS:n ajateltiin tulevan keskeiseksi sovellustutkimus, jonka rahoitti Kehitysalue- järjestelmäksi 1980-luvulla. rahasto Oy. Hannu Isotalon muistikuvien BES-tutkimuksessa pilari-laatta -mallin mukaan Pentti Virtanen oli PLS-tuotantoa yhtenä heikkoutena oli pidetty liian suurta tutkivassa hankkeessa aloitteellinen: välipohjaelementtiä (3 x 4 metriä). Toisaalta PLS-laatan asennusvaihe huoneistojen sisäinen muunneltavuus oli BES-tutkimuksessa viitattiin PLS-tutkimuk- kuopiolaisella työmaalla. myös siinä helppoa, ja mallin mukainen ra- seen. Virtanen siihen tarttui ja sai innostettua joitakin firmoja mukaan. Kyllä voi sanoa, että jos joku sen toi Suomeen, niin Virtanen se oli. Kun ensimmäiset ontelolaatat sai myyntiin, Virtanen halusi jo toisen järjestel- män rinnalle.46

Tutkimuksen tilaajina ja toteuttajina olivat maakuntien keskisuuret valmistajat Luja- betoni Oy, Mikkelin Betoni Oy, S. A. Tervo Oy Joensuusta ja Kerrostyö Oy Jyväskylästä. Toi- jalan Teräsvalmiste tuli mukaan laitesuunnit- telijana ja Teuvo Koivun Dominorakennus Oy rakennesuunnittelijana. Lujabetoni tuli mukaan sen jälkeen, kun sen yritykset hankkia Toijalan Teräsvalmisteen ontelolaattateknolo- giaa olivat tyrehtyneet. Rakennusliikkeet perustivat kehitystyön tuloksena vuonna 1975 pilarilaattatehtaan Siilinjärvelle, missä sijaitsivat vanhastaan Lujabetonin tuotantolaitokset. Yhtiön eläk- 120 | Huippuvuodet

keelle siirtyvä toimitusjohtaja Feliks Isotalo Suomessa syntyi myös täysin BES:stä riip- kiitteli jo vuonna 1974 lehtihaastattelussa, pumatta kehitetty elementtijärjestelmä että uusi järjestelmä auttoi supistamaan käy- asuinrakentamista varten. Se oli rakennus- tettävien elementtien määrää ratkaisevasti. mestari Aulis Saarisen jo 1960-luvulla kehit- Hänen mukaansa erilaisia elementtityyppejä tämä AUSA-tilaelementtijärjestelmä. Ideana tulisi rakennusta kohden olla alle kymme- oli koota tehtaalla mahdollisimman pitkälle nen.47 valmiiksi yksi tai kaksi huonetta käsittäviä Hannu Isotalo pohti jälkeenpäin PLS:n putkimaisia tilaelementtejä, jotka suljettiin ominaisuuksia: päistään sandwich-seinillä. Tilaelementit valettiin tunnelimuottimenetelmällä. Työ- Se oli halpa investoida. Se oli ainut elementti- maalla tehtiin perustustyöt, asennukset sekä järjestelmä, jonka elementit olivat vakiomit- teknillisten laitteiden liitostyöt.51 taisia. Pilari-laatta tuotti tietyn mittaisia ele- Tilaelementeistä sai rivi- tai pientalon, menttejä. Siinä ei ollut kuin laattamuotit, ja mutta niistä voi myös koota kerrostaloja lato- pilarimuotti oli hyvin yksinkertainen. Oli erit- malla niitä rinnan ja päällekkäin haluttu täin helppo asentaa. Kaikki liitokset perustuivat määrä. AUSA:n vahvuuksia olivat erityisen ennalta ajateltuun hyvin yksinkertaiseen järjes- nopea rakentaminen ja sisäosien viimeistely telmään. Erittäin hyvä järjestelmä niin kauan hallitusti tehdasoloissa. kuin aravarakentamisesta saatiin sopia ilman Saarinen patentoi keksintönsä 1960-luvun kilpailua. Se oli tuottajaan sidottu järjestelmä. loppupuolella useissa maissa, ja 1970-luvun Jos joku arkkitehti piirsi järjestelmät, ei se loppupuolella se löysi tiensä tuotantoon. PLS tietenkään niille mitoille sopinut. Piti Saarinen perusti Tampereelle Rakennusliike ensin katsoa ne elementit ja suunnitella sen A. Saarinen Ky:n valmistamaan tarvittavia mukaan talot. Mutta se laattaelementti oli elementtejä. Kun Lohjan Kalkkitehdas kiin- niin pahuksen iso, ja se juuri ja juuri täytti nostui vientitoiminnasta, se kiinnitti huo- ääneneristysvaatimukset.48 mionsa AUSA:aan. Sysäys tähän tuli siitä, että Lohjalla tiedettiin Hakan pitävän AUSA:aa Pilarilaatta-järjestelmää käytettiin ensimmäi- erittäin sopivana tuolloin Neuvostoliitossa set kerrat 1970-luvun puolivälissä. Lujabetoni alkaneisiin suuriin rakennusvientiprojektei- Oy oli laajentanut toimintaansa rakentami- hin. Vuosina 1973–1974 Lohja ja Saarinen seen, ja yhtiö hyödynsi PLS-80:aa rakentaes- sopivat AUSA:n kehittämisestä ja tuotannon saan asuinkerrostaloja Kuopiossa vuonna aloittamisesta Box Unit Oy:ssä. 1974. Ensimmäinen varsinainen koetalo ra- Saarisen yritys ajautui kuitenkin konkurs- kennettiin Mikkeliin Tuppuralan kaupungin- siin vuosikymmenen puolivälissä, ja hän ve- osaan vuonna 1975.49 täytyi yritystoiminnasta luopuen osuudestaan Lujabetoni rakensi 1970-luvun loppupuo- kehitystyöhön ja siirtäen järjestelmää koske- lella PLS-80-järjestelmän mukaisia asuntoja neet patenttinsa Box Unitille. Sieltä ne siir- Kuopioon tuhatkunta, erityisesti Kelloniemen tyivät edelleen Lohjalle vuonna 1977. Lohja kaupunginosaan. Pilarilaattojen valmistus käynnisti Saarisen vaikeuksista huolimatta jatkui 1980-luvun alkuun asti. Tuolloin pilari- AUSA-tuotannon, ja Lohjan valmistamat tila- laatan korvasi Lujabetonin tuotannossa Fors- elementit tulivat käyttöön alkuvuodesta 1976, sasta ostettu ontelolaattateknologia.50 mutta sitä käytettiin vain muutamassa tam- Huippuvuodet | 121

perelaisessa kohteessa. Box Unitin nimi gelmia. Tutkimusprojekteissa oli 1970-luvulla muutettiin pian aloittamisensa jälkeen LBU- useimmiten kyse yksittäisten asioiden selvit- tehtaaksi (Lohja Box Unit).52 tämisestä lyhytkestoisissa hankkeissa. Poik- keuksen muodosti Paraisten ja Hakan vuosi- sopimuksista alkanut kehittämisyhteistyö, josta Hakan puolella vastasi dipl.ins. Esko Tutkimustyön merkitys kasvaa Suuperko ja Paraisten puolella dipl.ins. Nikolai Danilotschkin. SBK teki jo 1960-luvulla sellaisen linjauk- Valtaosa VTT:n ja yritysten yhteisistä kehi- sen, että se ei osallistu perustutkimukseen. tyshankkeista jatkoi joko suoraan BES-tutki- Tämä jäi lähinnä VTT:n tehtäväksi, joskin musta tai oli sen kautta motivoitu; esimerkiksi betoniteollisuuden näkökulmasta tutkimus- avoimen järjestelmän käyttöönottoa selvittänyt laitoksen merkittävin työsarka oli pitkään jatkotutkimus oli tällainen. BES:n ja pitkä- testaustoiminta. VTT:n teoreettisesta ja laattojen lisäksi huomion kohteina olivat kokeellisesta tutkimuksesta tuli ajan myötä monessa projektissa muutkin laattarakenteet hyvin merkittävä taustatekijä betonielementti- sekä julkisivuelementit ja liitokset. Elemen- rakentamisen kehityksessä Suomessa. teistä tutkittiin esimerkiksi äänieristystä, VTT:n merkitys kasvoi 1970-luvun mit- palonkestoa, leikkauskestävyyttä ja halkeilu- taan, sillä BES:n laaja käyttöönotto edellytti taipumuksia. Lisäksi selvitettiin taivutus- ja runsaasti teknistä ja taloudellista tietämystä. kuormituskestävyyttä. Jatkuvan sortuman Variax-laatan koe- VTT haki teoreettista pohjaa kokeellisen estämistä varten laadittiin liitosten raudoitus- kuormitus VTT:n betoni- mitoituksen soveltamiselle rakenteiden tilas- ohje, sillä ontelolaatasta puuttui poikittais- tekniikan laboratoriossa. tollisesta luotettavuusteoriasta, jota oli tutkittu jo 1960-luvulta lähtien. Tämä oli pohjana myös rajatilamitoitukselle, josta tuli keskeinen asia 1970-luvun normiuudistuksissa (ks. tarkemmin s. 125–126). Toinen tuolloin uusi teorian alue oli ns. elementtimenetelmä, jolla voitiin analysoida yleisesti rakenteiden staattista ja dynaamista käyttäytymistä käyttö- ja murtotilassa. Näillä erityisesti tekn. tri Asko Sarjan käytäntöön soveltamilla teorioilla oli suuri merkitys tul- kittaessa ontelolaatan ja laattakentän toimintaa eri kuormitustilanteissa. VTT teki suunnittelutoimistojen, tehtaiden ja rakennusliikkeiden kanssa yhteistyötä lukuisissa tutkimus- ja kehitysprojekteissa. Niissä sen teoreettinen ja kokeellinen tietous yhdistyivät yhteistyökumppaneiden käytän- nön osaamiseen ratkottaessa suunnittelu-, mitoitus-, valmistus- ja asennusteknisiä on- 122 | Huippuvuodet

raudoitus, ja jännepunosten ankkurointi- Paraisten Kalkin betoniteollisuusryhmä pituus oli äärimmäisen lyhyt. kehitti ontelolaattarakenteita ja uusia laatta- Palonkesto- ja ääneneristystutkimuksia tuotteita VTT:n tuella. Ontelolaatan pohjalta tehtiin uusien rakenteiden paloluokituksia syntyi myös uusi tuotantorakennusten julki- silmällä pitäen. Saadun tiedon pohjalta viran- sivusovellus, Variax-seinä. omaiset muuttivat vuonna 1972 palomää- Kun Paraisten Kalkki ehti ensimmäisenä räyksiä BES-tutkimuksen tuloksia tukeviksi panostaa ontelolaattatuotantoon, Lohja suun- niin, että ne eivät rajoittaneet BES-järjestel- tautui muuhun kuin asuntorakentamiseen. män laajaa käyttöönottoa.53 Se palkkasi vuonna 1972 elementtiteollisuu- Äänieristys oli ollut yksi tarkasteltavista tensa Betonila Oy:n kehitystyön johtajaksi asioista jo BES-tutkimuksen yhteydessä, dipl. ins. Kauko Linnan, joka oli vetänyt SBK:n mutta lisätutkimukset jatkuivat vielä vuosia ES-KO-palkkitutkimusta (ks. ES-KO:sta alla). 1970-luvun alkupuolella. Arkkitehti Alpo Linnan johdolla Betonila standardoi seuraa- Halme tarkasteli BES-rakentamisessa teh- vina vuosina vanhoja tuotteita, kehitti uusia tyjä työvirheitä ja esitti rakenteille ohjeet ja sekä tutki tuotantomenetelmiä ja laatukysy- minimivaatimukset desibeliarvoineen. Niiden myksiä. perusteella SBK laati BES-taloja varten äänen- Betonila vakioi runko-, laatta- ja perusele- eristystä koskevat suositukset vuonna 1974.54 menteistä yritystasoisen järjestelmän toimi- Avoimen järjestelmän käyttöönotto johti tila- ja tuotantorakentamisen tarpeisiin. Uusi tiettyjen betonielementtien valmistuksen tuote Suomen markkinoille oli harja-TT-laatta keskittymiseen, mikä johti pidemmälle vie- (HTT), joka osoittautui ajan oloon hyvin kil- tyyn tuotekehittelyyn ja korosti myös yksit- pailukykyiseksi hallien kattorakenteissa. täisten yritysten oman tuotekehitystyön mer- Kun yksittäisten yritysten omat voimava- kitystä. Esimerkiksi Danilotschkinin johtama rat eivät riittäneet vaativien tutkimusten läpi-

ES-KO-palkin täyden mittakaavan koekuormitus. Huippuvuodet | 123

vientiin, käynnistettiin keskusjärjestövetoisia puolella myös esimerkiksi uusi normaali- tutkimushankkeita. Tällaisista tutkimuksista paalu ja hissikuilustandardit. oli 1970-luvulta esimerkkinä jännebetoni- Teollisuuden yhteisissä hankkeissa oleelli- palkkien mitoitustutkimus ES-KO. Se oli nen tieto ja materiaali jäi kaikkien käyttöön. SBK:n ensimmäinen kokeellista tutkimusta Näin ei ollut projekteissa, jotka jäsenyritykset hyödyntänyt tuotekehitysprojekti, joka toteu- toteuttivat itsenäisesti. SBK:n intressissä oli tettiin vuosina 1970–1972. Ajankohtaiseksi myös tätä kehitystyötä koskevan informaation tutkimuksen olivat tehneet laskentamenetel- kerääminen, jotta järjestössä pysyttäisiin ajan mien kehittyminen ja normiuudistukset. tasalla alan kehityksen suhteen.58 Tutkimuksessa selvitettiin, voitaisiinko sama palkin kantokyky saavuttaa kevyemmäl- lä poikkileikkauksella ja vähemmällä raudoi- tuksella kustannuksia säästäen. Asia oli jäänyt Tyyppihyväksyntä tutkimatta, koska betoninormit eivät edelleen- kään parhaalla mahdollisella tavalla ohjeista- BES-rakenteita tutkittiin 1970-luvulla neet betonielementtirakenteiden tehokasta ahkerasti pääasiassa kahdesta syystä. Esijän- hyväksikäyttöä.55 nitettyä ontelolaattaa ei ollut ulkomaillakaan Projektiin osallistuivat SBK ja sen kuusi tutkittu kovin paljon, eikä se ollut betoni- ja jäsenyritystä sekä rahoittajina lisäksi SITRA elementtinormien mukainen tuote. Vaikka ja Sementtiyhdistys. Toimeenpanijoiden mie- betoniteollisuuden standardointitoiminta oli lessä kangastelivat jopa 30 prosentin säästöt varsin vilkasta 1970-luvun alkupuolella, alan tuotantokuluissa, mutta tiivistyksen aiheut- normeja uudistettiin vuoden 1967 elementti- tama melutaso ja palonkestävyys asettivat normien jälkeen vasta 1975 ja 1977. Nämäkin esteitä tämän tavoitteen saavuttamiselle.56 muutokset olivat pieniä korjauksia aikaisem- ES-KO-tutkimuksen tulokset eivät vastanneet piin määräyksiin ja käsittelivät vain paikalla- asetettuja tavoitteita, mutta olivat kuitenkin valettuja betonirakenteita. Siksi ne eivät hyödyllisiä yritysten tuotekehityskokemuk- oleellisesti muuttaneet tilannetta elementti- sen ja jännebetonipalkkien myöhemmän teollisuuden näkökulmasta.59 standardisoinnin kannalta.57 Ontelolaattojen suunnittelu ei onnistunut SBK:ssa tehtiin 1970-luvun alkupuolella tavanomaisilla ja normien mukaisilla menetel- myös lukuisa joukko suppeampia selvityksiä millä, eikä esimerkiksi niiden leikkauslujuu- erikoiskysymyksissä, jotka nousivat esiin suur- den mitoitukseen ollut luotettavia menetelmiä. ten tutkimusprojektien seurauksena. Yleensä Mitoituksessa jouduttiin toimimaan ennestään kyse oli jonkin osa-alueen standardoinnista. käsittelemättömien yksityiskohtien parissa. Elementtien rei’itykset ja niihin liittyneet Elementtiteollisuus, suunnittelijat ja tutki- rakennusosat vaihtelivat varsin paljon suun- jat kehittivät 1970-luvun mittaan teoreettisilla nittelijoiden piirustuksissa, mikä vaikeutti ja kokeellisilla tutkimuksilla uusia mitoitus- sarjatuotantoon siirtymistä elementtitehtaissa. menetelmiä, mutta niidenkin luotettavuuden Ne yhdenmukaistettiin vuonna 1971. arviointi oli rakennusvalvonnan viranomaisille Joissakin tapauksissa standardointityö ai- vaikeaa. Perusteelliseen hankekohtaiseen ar- heutti muutoksia normeihin. Järjestön työ- viointiin ei ollut aikaa eikä tietoja henkilö- ryhmissä valmistuivat vuosikymmenen alku- resursseja. 124 | Huippuvuodet

Rakennustarkastuksen toimintaa vaikeutti tehtyjä ratkaisuja. Tämä menettely ei kuiten- lisäksi se, että tarkastajien työ tapahtui työ- kaan ollut riittävä eikä pitemmän päälle käyttö- maalla eikä näin ollen ulottunut elementtien kelpoinen, koska hyväksynnät olivat juridises- valmistukseen tehtaalla. Ongelma ratkaistiin ti yksittäisten rakennustarkastajien vastuulla. eri tavoin eri puolilla maata.60 Helsingin ra- Sisäasiainministeriö tilasi vuonna 1974 kennustarkastus suoritti aluksi jonkin verran VTT:lta ehdotuksen siitä, miten elementtira- hyväksyntäselvityksiä, ja monet muut raken- kenteiden tyyppihyväksyntä Suomessa orga- nustarkastusvirastot seurasivat omissa päätök- nisoitaisiin. VTT valmisteli ehdotuksen käyt- sissään Helsingin rakennustarkastuksessa täen esimerkkeinä pohjoismaissa ja Saksan

Ontelolaattatekniikan kehitysvaiheita

500/5 (eurokoodit) 400/5 (eurokoodit) 370/5 (äänieristys ja talotekniikka) 320/5/1200 (äänieristys ja talotekniikka) 400/4/900, talotekniikkalaatta (toimitilarakentaminen) Kerroslattiaratkaisut (äänieristys ja talotekniikka) 320/4/1200 265/5/1200 kylpyhuonevarauslaatat 500/4/1200 400/4/1200 265/10/2400 Sokkelipalkit 400/3/1200 Kavennetut laatat Liittolaatat Palolaatta 150/8/1200 Eristetyt laatat 200/6/1200 265/5/1200 1970 1980 1990 2000 2010 Monitoimikone Varaus- ja aukkomittausautomaatio Kylpyhuonevarauskone Hiertotiivistystekniikka Porapuomiautomaatio Sahausautomaatio Varausten ja aukkojen kaivuautomaatio Lujuudenkehitysautomaatio Eristeen liimauslinja Varausten ja aukkojen kaivukone Leikkaustiivistystekniikka Betonin sekoitus- ja siirtoautomaatio Vinoleikkaus- ja halkaisusaha Katkaisusaha Moduulivalukoneet Vesireikien porauslaite Ekstruusiovalu- ja tiivistystekniikka Huippuvuodet | 125 Ontelolaattatuotanto

1600 1521 1548 1417 1400 1252 1282 1251 1200 1077 1003 1000 878 895 830 800 789 Variax-4 644 672 Variax-2400 593 600 Variax-Sokkelit Variax-3 436 Variax-Seinät 400 286 Variax-Palolaatat Variax-8 200 Variax-Eristetty 80 Variax-6 Variax-5 0 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988

Variax-tuotannon kehitys tyyppihyväksyntäkäytäntöjä. Suomessa hyväk- ta61. Teollisuus omaksui tyyppihyväksyntäkäy- (1 000 m2/vuosi). Alue- syntä rajattiin koskemaan rakenteiden lujuutta tännön melko pian, mikä osaltaan vähensi rakentamiskauden perus- tuotteen Variax-5:n ja palonkestävyyttä. kiirettä elementtirakenteita koskevien uusien kysynnän vähentyessä Sisäasiainministeriö antoi tyyppihyväksyn- normien laatimisessa. Partek toi markkinoille nän asetuksen ja ohjeet vuonna 1975. Tyyppi- Tyyppihyväksyntää alkoivat käyttää ensim- uusia laattatyyppejä. hyväksynnät myönsi sisäasiainministeriö. mäisinä pitkälaattojen valmistajat. Myös TT- Elementointiasteen kasvu 1980-luvulla synnytti VTT:n tehtäviin kuuluivat tyyppitutkimukset ja HTT- laatat, kuorilaatat, PLS-rakenteet ja lisää uusia tarpeita. ja ulkoisen laadunvalvonnan koordinointi ja Siporex-elementit tulivat pian tyyppihyväksyn- tarvittavien laadunvalvontatehtävien suorit- nän piiriin, samoin monet muut rakenteet, taminen. Materiaalien ja valmistusmenetel- liitokset ja tuotteet kuten kiinnikkeet ja normien jatkuva laaduntarkastus säilyi BLT:llä, meista poikkeavat raudoitteet. Tyyppihyväk- joka raportoi tuloksista VTT:lle. Tältä sisä- syntätoiminta toimii edelleen pääosin alku- asiainministeriö sai seurantaa varten tarvit- peräisen järjestelmän mukaisesti, mutta semansa tiedot. 2000-luvulla ympäristöministeriö on siirtänyt Tyyppihyväksyntämenettely kohdistui tyyppihyväksynnän useiden tuoteryhmien Vasemmalla yllä: yksittäisiin betonielementtirakenteisiin, joista osalta kokonaan VTT:n hoidettavaksi. Ontelolaattojen tuotekehitystoiminta oli moni- testattiin, täyttivätkö rakenteiden tekniset Vähitellen päästiin eteenpäin myös normi- puolista erityisesti käyttöominaisuudet niihin kohdistetut vähim- asiassa. Kansainvälisenä yhteistyönä oli 1980-luvun vaihteessa. mäisvaatimukset. Näin ollen hyväksyntä koh- 1960-luvulla Euroopan Betonikomiteassa 1990-luvulle tultaessa BES-järjestelmän perus- distui tuotteen ominaisuuksiin, ei esimerkiksi (CEB) ja jännitettyjä betonirakenteita käsitte- tuotteet ovat korvautu- sen valmistusprosessiin. levässä järjestössä (International Federation neet uudemmilla. Tyyppihyväksyntä sitoi rakennustarkastajia for Prestress FIP) kehitetty rajatilamitoitus- Vasemmalla alla: niin, että hyväksytty ja valvottu tuote oli käyt- menettely, joka oli sitten julkaistu näiden Tuotantoteknologiaa on kehitetty rinnan uusien tökelpoinen kaikkialla maassa. Tyyppihyväk- järjestöjen yhteisenä mallinormina. Suomen tuotteiden kanssa. Yksit- syntä voitiin myöntää viideksi vuodeksi joko sisäasiainministeriö julkaisi ensimmäisten täisistä koneista on siir- kaikkien rakentamismääräyksissä vaadittujen maiden joukossa betonirakenteiden rajatila- rytty vaiheittain automa- tiikan ja prosessien tai rajoitetusti joidenkin yksittäisten ominai- mitoitusohjeen vuonna 1975. Tässä ohjeessa kehittämiseen. suuksien, esimerkiksi palonkestävyyden osal- – samoin kuin vanhoissa sallittujen jännitys- 126 | Huippuvuodet

misto- ja liikerakentamisen kasvua lykkäsi ainakin pääomien vähyys, joka vaivasi talous- kehitystä 1970-luvulle asti. Asuntoja oli pakko rakentaa, ja teollisuuden oli lähdettävä siitä, että se maksoi liiketoiminnallaan omat kiin- teistönsä, mutta investointikyky näkyi her- kimmin toimisto- ja liikerakentamisessa. Siten myös elementtirakenteiden markkinat kehittyivät hitaasti toimitilarakentamisessa vielä 1960-luvulla. Elementtien käyttö rajoittui ennen 1970-lukua lähinnä julkisivuihin.62 Merkittä- vimmät kohteet olivat Helsingin keskustaan nousseet Hotelli Marski ja City-kortteliin kuuluva ”Makkaratalo”, kuten se kansan keskuudessa paremmin tunnetaan. Esimerkiksi täyselementtinen ammattikoulurakennuksen Rakennuselementti Oy:n ten käyttöön perustuvissa betoninormeissa- valmistuminen Heinolaan 1960-luvun lopulla Seutulan lentokonehallin kaan – ei ollut erityismääräyksiä betoniele- oli kokeilu, jota selostettiin Betonituote-leh- työmaa toimi monen 63 myöhemmin merkittävän menttirakenteita varten. dessä. uran tehneen rakentajan 1970-luvun aikana otettiin tavoitteeksi koulutuspaikkana. normien kokonaisuudistus, jonka myötä mää- Kuvassa vasemmalta räyksillä ja ohjeilla katettaisiin kaikki betoni- dipl.ins. Heimo Kakko, Matti Janhunen, työmaan teknologian soveltamisalueet. Seuraava uudis- vastaava mestari, rkm. tus valmistui vuonna 1981, jolloin normeihin J. Käyhty, dipl.ins. Aimo liitettiin raudoittamattomien, raudoitettujen Sallinen ja dipl.ins. Olavi Törmänen, myöhemmin ja jännitettyjen betonirakenteiden rajatila- Helsingin rakennustarkas- mitoitus ja rakenneohjeet sekä erikoisohjeita tusviraston päällikkö. betonielementtejä ja kokeellista mitoitusta varten. Ensimmäiset suomalaiset betoni-teräs- liittorakenteiden ohjeet julkaistiin vuonna 1988 Teräsrakenneyhdistyksen ja Betoniyhdis- tyksen yhteisen toimikunnan työn tuloksena.

Elementtitekniikka käyttöön toimitilarakentamisessa

Ontelolaatan tyyppi ja Toimitilarakentaminen eli toimisto- ja punosmäärä valitaan rakenteen mittojen ja liikerakentaminen oli pitkään vähäistä verrat- kuormituksen mukaan. tuna tuotanto- ja asuinrakentamiseen. Toi- Huippuvuodet | 127

Suuresta osasta toimistorakentamista vasta- vat kahdentoista ja kuuden metrin pituisista sivat valtio ja kunnat, joiden rakennuttamiseen TT 240/50 -laatoista ja samanmittaisista vaikuttivat erilaiset hallinnolliset hitausvoimat. putkistokouruista, ja julkisivut olivat hyvin Rakennusneuvos Risto Ruso pohti vuonna karkeaksi harjattuja sandwich-elementtejä. 1967 julkisen elementtirakentamisen pullon- Merkille pantavaa on, että säänkestävyys var- kauloja ja totesi, että valtion ja kuntien koh- mistettiin lisähuokostusaineella jo tuolloin. teissa suurten sarjojen etujen hankkiminen Hankkeen koko loi edellytykset sarjatuo- oli vaikeaa, koska kohteet olivat pieniä ja kos- tannolle, joten elementit standardoitiin jo ka valtion työllistämisrooli ja määrärahojen suunnitteluvaiheessa mahdollisimman pit- pienuus pakottivat rakentamaan pienellä källe. Ontelolaattaa käytettiin kohteen neljän- volyymilla suurempiakin kohteita. Samalla nestä rakennusvaiheesta 1970-luvun lopulta elementtirakentamiseen liittynyt nopeusetu lähtien.65 Kohde oli tarkoitus rakentaa val- jäi saavuttamatta. miiksi kymmenessä vuodessa, mutta lopulta Elementtitekniikan valjastamista käyttöön rakennusvaiheita tuli kaikkiaan seitsemän, ja Rautakirja Oy:n uudis- rakennus Vantaalla, yksi hidasti myös se, että valtiolla oli palvelukses- yliopistoaluetta laajennettiin vielä 1990-lu- 1970-luvun suuria saan paljon sellaisia suunnittelijoita, jotka vulla. Toinen valtion suurista täyselementti- täyselementtikohteita. eivät olleet tottuneet elementtitekniikkaan. rakennuskohteista oli Pasilan virastotalo Hel- Keskiosan palkkien Ruso piti elementtitekniikkaan siirtymistä singissä. pituus 36 m. Elementit Kummila Oy, Elementti- tavoiteltavana ja uskoi sen yleistymisen teolli- Oulun yliopiston kaikki vaiheet suunnitteli tekniikka Oy ja Paraisten suus- ja asuinrakentamisessa helpottavan arkkitehtikilpailun voittanut Arkkitehtitoimis- Kalkkivuori Oy. elementtirakentamista myös julkisella puolella. Moduulirakentaminen ja 3M-moduulin käyttöönotto olisivat hänen mukaansa kes- keisiä tekijöitä uutta omaksuttaessa.64 Ruson toiveet alkoivat vähitellen toteutua 1970-luvun alkupuolella. Rakennusmarkkinat kasvoivat esimerkiksi suuret julkiset rakennusprojektit, kuten vuoden 1972 kansanter- veyslain myötä alkanut terveyskeskusten rakentaminen sekä korkeakouluverkoston rakentaminen ympäri maata. Liikerakenta- misessa kysyntää synnyttivät varsinkin maan suuriin kaupunkeihin nousseet kookkaat hallimaiset marketit. Edustava esimerkki merkittävistä ja suurista Rakennushallituksen elementtikohteista oli Oulun Linnanmaan yliopistoalue, jonka rakentaminen käynnistyi vuonna 1971. Urakka- kilpailussa täyselementtitoteutus voitti puolielementti- ja paikallavaluvaihtoehdot. Kohteen runkorakenne koostui pilareista ja kuuden metrin pituisista palkeista, tasot muodostui- 128 | Huippuvuodet

Elementtivesitornit – elementtisäiliön sisällä. Vesitornin varsi ja säiliö- suomalainen erikoisuus osan keskitorni koottiin rengaselementeistä. Varren yläosaan asennettiin säiliön pohjaele- Suomessa on rakennettu kaikkiaan yli 400 menttejä kannattavat vinot pilarit. Säiliöosan vesitornia, joista 19 on täyselementtirakenteisia. seinäelementit lukittuivat paikalleen pohja- ja Nämä kaikki pystytti Elementtitekniikka Oy, kattoelementeissä olevien, voimia siirtävien jossa yritystä johtaneet Henri ja Petri Janhunen kynsien avulla. kehittivät Matti Janhusen ideasta uutta liiketoi- Vuonna 1972 rakennettiin myös 35 metriä mintaa. Idean kehittämisessä olivat kumppa- korkeat tornit Tuusulaan ja Vantaan Hakuni- neina dipl.ins. Matti Ollila, arkkitehti Michele laan. Merckling ja dipl.ins. Jorma Pajunen. Seuraavina vuosina useita torneja rakennet- Ensimmäinen MJ-nimen saanut vesitorni tiin eri puolille Etelä-Suomea. Korkeiden tor- valmistui vuonna 1972 Nurmijärvelle. Sen tila- nien varret jännitettiin pystysuunnassa. vuus on 1 000 m3 ja korkeus 22 metriä. MJ-tor- 1980-luvun alussa MJ-tornista kehitettiin nin perusoivallus oli pussimainen vesitiivis Insinööritoimisto Paloheimo & Ollilan TkT kermi tyyppiosista kootun, monikulmaisen Eero Paloheimon kanssa perinteinen kartion

Vasemmalla: Nurmi- järven MJ-vesitorni, Vuoden Betonirakenne 1972. Keskellä: Oulun Maikkulan vesitorni, pikarimainen kartio-osa esijännitettyjä valko- betonielementtejä. ”Torni näyttää iltavalaistuksessa korulta, ulospäin kevyel- tä, vaikka se on syönyt paljon betonia ja terästä. Se on ”ihanin” suunnit- telemistani esineistä”, kertoo tornin rakenteiden suunnittelija dipl. ins. Tapani Mäkikyrö. Oikealla: Iisalmen 40 metriä korkean MJ-tornin tilavuus on 2 000 m3. Huippuvuodet | 129

Korson neljän MJ-tornin yhdistelmä sekä Vantaan Tikkurilan torni ammatti- lehtien kansikuvissa. Tikkurilan 6 000 m3:n torni rakennettiin vanhan 1 000 m3:n tornin ympä- rille. KVR-urakoitsija Elementtitekniikka Oy, rakenteet Ins.tsto Palo- heimo & Ollila.

mallinen vaihtoehto. Ensimmäinen torni toteutettiin Äetsään ja toinen Kuhmoisiin. Maastossa korkeaan kohtaan sijoitetussa vesitornissa sään rasitus betoniin on suuri. 1970-luvun alussa ei betonin pakkasrapautu- mista ja karbonatisoitumista tunnettu riittävän hyvin. Niinpä eräissä ensimmäisistä torneista on säiliöiden seinäelementeissä ollut betonin ja raudoitteiden korjaustarpeita 20–30 vuoden käyttöiän jälkeen. MJ-torneja rakennettiin myös ulkomaille. Kolme tornia nousi 1970-luvun lopulla Perus- yhtymän tytäryhtiön urakoimana Nigeriaan. 1980-luvun alussa torneja rakennettiin Libyaan, Irlantiin ja Saudi-Arabiaan. Näiden suunnittelusta vastasi Elementtitekniikka Oy:n työtä jatkanut Pantekno Oy. Täyselementtitornien lisäksi Suomeen on rakennettu muutamia suuria ja näyttäviä vesi- torneja, joissa elementtejä on käytetty vain osana arkkitehtonista ilmettä tai kantavaa rakennetta. Tällöin elementeistä on koottu esimerkiksi säiliö- osan ulkokuori taikka säiliötä kannattelevat pilarit tai katto.67 130 | Huippuvuodet

to Kari Virta Oy, ja ensimmäisten vaiheiden myös rakenneosien standardointi jäi vähäi- urakoitsijana toimi Polarin tytäryhtiö Insi- seksi. nöörityö Oy. Elementtitoimituksista vastasi Sen sijaan tuotantorakentamisen ratkai- seitsemättä vaihetta lukuun ottamatta Raja- suja voitiin soveltaa toimitilarakennuksia

Oulun Yliopiston ville Oy. Kohde valittiin vuoden betoniraken- suunniteltaessa. Eritoten asuinrakentamises- Linnanmaan alue, teeksi vuonna 1974. sa yleisestä sandwich-elementistä tuli lähtö- Vuoden Betonirakenne Oulun yliopistoalue sopii luonnehtimaan kohta julkisivujen suunnittelulle. Elementti- 1974. Toteutettu yleisen elementtitekniikan tunnustelevaa käyttöön- teollisuus pyrki liikekohteiden julkisivuissa arkkitehtikilpailun voittaneen ehdotuksen poh- ottoa toimitilarakentamisessa. Toimisto- ja markkinoimaan yksilöllisempiä pintoja, joita jalta useissa vaiheissa, liikerakentamiseen keskittynyt tuotekehitys- saatiin muun muassa profiloinneilla, keraa- joissa näkyvät kolmen työ oli ollut hidasta siitä syystä, että kohteet misilla laatoilla ja erivärisillä rouheilla. vuosikymmenen arkkitehtoniset suuntaukset. olivat olleet melko pieniä. Edellytykset sarja- Kun avointa järjestelmää kehitettiin asunto- Arkkitehti Kari Virta. tuotannolle olivat näin ollen heikot, joten tuotantoon, oli yhtenä lähtökohtana, että sitä Huippuvuodet | 131

voisi myöhemmin soveltaa myös muuhun listamiseen pyrkineiden aluerakentajien ja rakentamiseen. Sama järjestelmä soveltuisi teollisuuden yhteinen suorituskyky näytti laajempaankin käyttöön, jos päädyttäisiin asettavan tuotantomäärille rajat. Tosin jotkut, pilari-palkki -järjestelmään. BES-toimikunta kuten Paraisten Kalkin toimitusjohtaja Saka- piti myös valitun kantavat seinät -mallin mah- ri T. Lehto, ennustivat, että asuntotuotannon dollisina käyttöalueina muun muassa kouluja, korkeasuhdanne päättyisi ennen pitkää.68 sairaaloita ja toimistorakennuksia. Tosin näis- Aiempaa vahvempi yritysrakenne toi teolli- sä käyttöyhteyksissä suurempi kerroskorkeus suudelle herätteen tarkastella betonirakenta- sekä välipohjien suuret kuormitukset toisivat misen tulevaisuutta aikaisempaa pidemmällä rajoituksia saman järjestelmän käytölle.66 perspektiivillä ja laajempana kokonaisuutena. BES-rakenneosista ontelolaatat ja yläpoh- Teollista rakentamista tuli edistää alan omilla jissa myös Nilconit yleistyivät varsin nopeasti kehityshankkeilla. Se edellytti myös yhteis- toimitilarakentamisessa, missä laatastoihin kunnallista vaikuttamista, jotta edellytykset oli jo kaivattu pidempiä jännemittoja. alan teollistamiselle muotoutuisivat mahdol- Vuonna 1974 pitkälaattatehtaiden tuotan- lisimman suotuisiksi. nosta merkittävä osa asennettiin muihin kuin SBK:n piirissä alettiin pohtia näitä kysy- asuintaloihin. Erityisen nopeaa elementti- myksiä keväästä 1971 alkaen, ja syksyllä halli- tekniikan ja avoimen järjestelmän komponent- tusvaliokunta katsoi, että teollisuuspolitiikka tien hyödyntäminen oli liikerakennuksissa, tulisi ottaa osaksi järjestön toimintaa. Aluksi ja 1970-luvun lopulla lähes kaikki betoniset etsittiin mahdollisuutta yhteistyöhön Suomen liikerakennukset toteutettiin betonielemen- Teollisuusharjoittajien Liiton ja Suomen Teol- teillä. lisuusliiton kanssa, mutta lopulta päädyttiin Pitkälaatat alkoivatkin vuosikymmenen oman teollisuuspoliittisen valiokunnan pe- loppupuolella vallata markkinoita sekä teolli- rustamiseen keväällä 1972. Siihen valittiin suus- että liike- ja toimistorakennusten väli- Paraisten Kalkin toimitusjohtaja Sakari T. ja yläpohjissa. Runkotoimittajat, joilla ei ollut Lehto ja Teollisuusliitosta valtiot.tri Kaarlo ontelolaattaa, kilpailivat TT- ja HTT-laattoihin Larna, Hakasta rakennustoimen johtaja Eero perustuneilla vaihtoehdoilla. Soini ja Rajaville Oy:n varatoimitusjohtaja Kari Rajakaltio.69 Osin teollisuuspoliittisia linjauksiaan sel- vittääkseen järjestö teki vuosina 1972–1973 Näkymiä kyselytutkimuksen nimeltä Teollisen rakenta- korkeasuhdanteen harjalta misen edellytysten selvittäminen ja parantaminen (TERA), jota myöhemmin kutsuttiin Avoimen järjestelmän käyttöönotto ja se- myös Teollisen rakentamisen esteet -tutki- menttiteollisuuden mukaantulo elementtien mukseksi.70 Kysely selvitti kaikilta teollisessa valmistukseen muuttivat teollisen rakenta- rakentamisessa mukana olleilta tahoilta misen lähtökohdat. Vaikka teollistuminen oli mielipiteitä asuntotuotannosta esitettyyn edennyt rakennusalalla läpi 1960-luvun, vasta arvosteluun. Vastaajien tuli esittää tärkeim- BES-tutkimuksen valmistumisen jälkeen us- mät syyt kritiikkiin sekä miettiä, miten raken- kottiin avoimen järjestelmän tuoneen teolliset tamista voisi kehittää arvostelun huomioon toimintatavat toden teolla käytäntöön. Teol- ottaen.71 132 | Huippuvuodet

Tutkimus selvitti, miten vastaajien mielestä lisäksi mittakaavaltaan pienempien raken- tulisi luoda edellytykset tasaiselle ja jatkuvalle nusten kehittämistä.73 teolliselle asuntotuotannolle sekä sarjatuo- Teollisuuspoliittisen valiokunnan keskus- tannolle. Se otti kantaa myös työvoima- ja järjestölle TERA:n pohjalta laatima ohjelma koulutuskysymyksien epäkohtiin sekä asuin- valmistui maaliskuussa 1973. Sen mukaan ympäristön, elementtirakentamisen viennin tuli pyrkiä luomaan ”pysyvät edellytykset ja sähkö- ja LVI-tekniikan kehittämismahdol- teollisen rakentamisen tasaiselle ja voimak- lisuuksiin.72 kaalle kehitykselle”. Rakennustuotannon Arkkitehti Ilmo Valjakka tarkasteli tutki- teollistamisen tulisi tapahtua ”valmisosia muksen tuloksia Betonituote-lehdessä asuin- hyväksi käyttäen”. ympäristön kannalta. Kaikki tutkimuksessa Päämäärää tavoiteltaessa järjestön oli edustetut tahot esittivät kehittämiskeinoina suunnattava toimintansa paitsi jäsenistölle Merihaka Helsingin Sörnäistenrannassa, muun muassa julkisivujen vaihtelun kasvatta- myös kuluttajille ja päättäjille. Ohjelman Vuoden Betonirakenne mista sekä asuinalueiden toiminnallisuuden mukaan kuluttajien asennoituminen teollista 1973. Julkisivuissa tutkit- parantamista, kuten vapaa-ajantilojen ja lähi- rakentamista ja erityisesti asuntotuotantoa tiin betoniarkkitehtuuria aikakauden keinoin. palvelujen lisäämistä. Suunnittelijat ja kohtaan oli kielteistä. Kuluttajavalistuksella Arkkitehdit Peter Biber, kaavoittajat esittivät tulisi vaikuttaa asenteisiin ja jo ennalta ”odo- Arvi Ilonen ja Sulo Savo- lainen. Huippuvuodet | 133

Suomen Betoniteolli- suuden Keskusjärjestön (SBK) hallitus koolla juhlavuonna 1979. Edessä vasemmalta: Risto Mink- kinen, Toivo Nummi, toimitusjohtaja Ilkka Larjo- maa, puheenjohtaja Lauri Jämsä, Rainer Grund- ström, Antti Törmänen. Takana vasemmalta: SBK:n tekn.joht. Sakari Riihelä, Kalevi Kuusisto, Armas Harju, Matti Tanska, Kari Laukkanen, Seppo Nyrjä, Erkki Horttanainen, Valtteri Koskinen, Pentti Passi, Seppo Paatelainen, Jaakko Pentikäinen, Veikko Lensu, Risto Katajisto ja Esko Suu- perko. Kuvasta puuttuvat hallituksen jäsenet Matti tettavissa olevaan kritiikkiin” aluerakenta- suutta kartoittavaa tietoa niin, että siitä olisi Nurminen ja Jyrki Kyllönen. mista kohtaan. yrityksille hyötyä pitkän aikavälin suunnitte- Teollista rakentamista kahlitsivat paperin lussa. Valiokunta linjasi mielenkiintoisesti laatijoiden mielestä monet lait ja määräykset, esimerkkinään markkinaennusteet, joiden jotka oli alun perin laadittu perinteistä raken- ”vaikutus liian optimistisena saattaa olla hyvin tamista varten. Valiokunta tekikin sen johto- haitallinen, mutta kriittisten ennusteiden teko päätöksen, että yhteiskunta ei toistaiseksi on välttämätöntä”.75 Ohjelmassa uskottiin pitänyt rakentamista teollisuutena, eikä varsi- yhä jatkuvan kasvun mahdollisuuksiin, mutta naisen teollisen toiminnan edellytyksiä valio- alkuaikojen visiointi oli saanut realistisem- kunnan mielestä vielä ollut olemassa.74 Teol- man sävyn. lisuuspoliittisen valiokunnan tehtäväksi tuli Selvitys tehtiin korkeasuhdanteen aikana, hyvin erilaisten asioiden käsittely sekä muun ja se heijasteli samaa uskoa kasvumahdolli- muassa viranomaisiin vaikuttaminen, esi- suuksiin kuin SBK:n teollisuuspoliittinen merkiksi tyyppihyväksynnän seuranta. ohjelmakin. Seuraavina vuosina kuitenkin Järjestön teollisuuspolitiikan tuli palvella osoittautui, että pitkä kasvun kausi oli päät- jäsenistöä erityisesti tuottamalla alan tulevai- tynyt. Suuri suunnanmuutos

Öljykriisin jälkeinen lama katkaisi 1970-luvun alun rakentamisbuumin. Laskevilla markkinoilla betonielementtirakentamisen kasvu pysähtyi, ja ala joutui pohtimaan uusia tapoja parantaa elementtien mainetta ja menekkiä. 1980-luvun nousukaudella alan teollisuuden omistus keskittyi entistä enemmän sementtikonsernien käsiin.

Suomi kahden laman välissä lukyky parani. Kun samalla kansainväliset suhdanteet muuttuivat suotuisammiksi, Lokakuussa 1973 Lähi-Idässä syttynyt Jom maan talous kääntyi vuoden 1979 aikana Kippurin sota sai OPEC-maat muutamassa nousuun. Kasvu jatkui keskimäärin kolmen viikossa nostamaan raakaöljyn hinnan nelin- prosentin vuosivauhdilla aina 1990-luvun kertaiseksi. Tästä käynnistyi ensimmäinen alkuun asti. Inflaatio asettui 1980-luvulla öljykriisi, josta seurasi kansainvälinen lama. keskimäärin 4–7 prosenttiin, mitä aikalaiset Lähinnä idänkaupan tasapainottavan vaiku- pitivät matalana inflaationa. tuksen vuoksi lama iski Suomeen viiveellä Lamavuodet vähensivät eniten vapaa- vuonna 1975. Kun ennen öljykriisiä maassa rahoitteista rakentamista. Sen sijaan arava- oli ajoittain ja aloittain jopa pulaa työvoimasta, lainoitettu asuntotuotanto jopa nousi aluksi Kerrostaloasuntojen vuonna 1975 ylitettiin 100 000 työttömän raja, huipentuen 41 000 uuteen asuntoon vuonna uudistuotanto Suomessa ja kolme vuotta myöhemmin työttömiä oli 1977. Vuosikymmenen lopulla uusien asunto- 1900-luvun alkuun asti. 200 000. jen kokonaismäärä asettui noin 50 000:een 1970-luvun ”hullut vuodet” erottuvat jyrkkänä Markan kolmen devalvoinnin ja hallituk- vuodessa. Siten ”hullujen vuosien” luvuista piikkinä. kerrostalosen uudistuotantoelvytyspolitiikan tuloksena viennin kilpai- oli melko lyhyessä ajassa tultu alaspäin miltei kolmannes. Tuotanto myös suuntautui uudella tavalla: aluerakentamiseen kytkeyty- 1000 as. kpl nyt kerrostalotuotanto sai vähitellen tehdä tilaa pien- ja rivitalorakentamiselle. Tämä oli 50 korostuneesti kuluttajien mieltymyksistä 40 kumpuavaa kysyntää. Rakennusala alkoi toipua lamasta vuonna 30 1979. Kotimarkkinoilla asuntorakentaminen pysyi 1980-luvulla suurimpana rakentamisen 20 alueena. Maan sisäinen muuttoliike selitti yhä asuntorakentamista, mutta taloudellisilla 10 suhdannevaihteluilla ja kansainvälisen rakennustoiminnan kehityksellä oli entistä suu- 0 1900 1910 1920 1930 1940 1 950 1960 1970 1980 1990 2000 rempi vaikutus rakennusalan ja erityisesti elementtiteollisuuden kehitykseen. Muutto- Suuri suunnanmuutos | 135

liike jäi 1970-luvun puolivälistä lähtien jonkin tautuneista vientiprojekteista (ks. tarkemmin verran aiempaa pienemmäksi, ja se suuntau- s. 246–252). Kotimaassa uudisrakentaminen tui yhä etelään ja suurimpiin kaupunkeihin. vilkastui erityisesti 1980-luvun jälkipuolis- Teollisuuden tuottavuus koheni huomat- kolla, minkä lisäksi tuolloin yleistyivät myös tavasti 1970-luvulta lähtien: tuotanto kasvoi perusparannustyöt. lähes kaksinkertaiseksi vuosina 1975–1985, Tuotanto- ja toimitilarakennusten kohdal- kun samana aikana maan kokonaistuotanto la tuotantoluvut likipitäen kaksinkertaistuivat kasvoi kolmanneksella ja väkiluku alle viisi vuosikymmenen mittaan. Asuntotuotanto prosenttia. Rakennustoiminnassa saavutet- pysyi 1980-luvulla tasaisena, ja asuinrakenta- tiin vuonna 1975 ennätystaso, mutta seuraaminen ja peruskorjaustyöt ylittivät kokonai- vina vuosina tuotanto jäi viidestä kymme- suudessaan viidenneksellä 1970-luvun tason. neen prosenttia alemmalle tasolle kuin ennä- Juuri ennen uutta lamaa saavutettiin vuosi- tysvuonna. Tuottavuuden kohenemisen kymmenen ennätys, 65 000 asuntoa vuonna kääntöpuolena oli, että lama-aikana noussut 1990. työttömyys jäi aiempaa korkeammalle tasolle myös nousukaudella: halki 1980-luvun työt- tömyysluvut pysyivät 100 000–150 000 välil- lä. Rakennusala oli perinteisesti varsin lakko- Uhkakuvia herkkä, mutta työtaistelut vähenivät 1980-luvulla. Syksyn 1973 öljykriisi iski keskelle korkea- Voimakas taloudellinen nousukausi suhdannetta ja korkeaa inflaatiota. Se vaikutti 1980-luvun jälkipuoliskolla perustui vuosi- betonielementtirakentamiseen välittömästi kymmenen alkupuolen myönteiseen taloudel- kahdella tavalla. Jo ennestään nopea kustan- liseen kehitykseen ja pääomavirtojen vapaut- nustason nousu kiihtyi: helmikuusta 1973 tamiseen vuosikymmenen puolivälissä. Kun helmikuuhun 1974 kuluttajahinnat nousivat lainansaanti oli siihen asti tiukasti säänneltyä, 17,5 %, tukkuhinnat 26 %, rakennuskustan- alkoi 1980-luvun jälkipuolella luoton myynti. nukset 31,5 %, rakennusalan palkat 14 % sekä Luottoa sai hankkia myös ulkomailta, ja sitä rakennusaineiden ja -tarvikkeiden hinnat jopa annettiin jopa pörssisijoituksiin. Nousukau- 49 prosenttia.1 teen kuului kiinteistösijoittaminen. Laina- Vaikutus kohdistui myös rakennusmää- rahoituksen vapautuessa syntyi tilanne, jossa räyksiin ja -ohjeisiin. Niitä muutettiin, jotta asuntojen hinnat kohosivat pääkaupunkiseu- energian kulutus saataisiin vähenemään. dulla jopa 70 prosenttia vuosien 1987–1988 Asuntohallitus antoi jo vuoden 1974 alussa aikana. Osakemarkkinat kuumenivat, ja suo- energian säästöön tähdänneet ohjeet arava- malaiset yritykset velkaantuivat rohkeasti ulko- tuotantoa varten. Betonielementtiteollisuuden maille. Nousukausi päättyi äkisti, kun lama kannalta yksi keskeinen muutos oli eristevil- iski täydellä voimallaan 1990-luvun alussa. lan paksuuntuminen, mikä merkitsi muotti- Kokonaisuudessaan 1980-luku jäi raken- kalustossa laita- ja ikkunamuottien uusimista.2 nusalan historiaan vuosisadan vilkkaimpana Vuonna 1975 alkanut lama koetteli ehkä niin asunto- kuin muussakin rakentamisessa. kovimmin asuntotuotantoa, erityisesti vapaa- Vuosikymmenen alussa ala sai tuntuvaa rahoitteista rakentamista. Tämän osuus laski vetoapua erityisesti Neuvostoliittoon suun- lamavuosina 1976–1977 jopa alle puoleen 136 | Suuri suunnanmuutos

edeltävien vuosien huippulukemista. Samalla Markkinointiponnistelujen viiveen taus- valtion tukeman rakentamisen osuus pysyi talta voi löytää myös yleisemmän selittäjän: ennallaan tai lyhytaikaisesti jopa kasvoi: vuo- vasta BES:n käyttöönotto merkitsi yhteisen sina 1977–1979 se oli runsaat kaksi kolman- standardoidun perustan luomista markkinoil- nesta uudisasuntotuotannosta. la olleille tuotteille. Ehkäpä määräävä tekijä Rakennusalalla lamasta toipuminen ta- oli kuitenkin markkinatilanne. Nousukaudel- pahtuu keskimäärin muuta elinkeinoelämää la kaikki meni kaupaksi, ja yhteisen markki- myöhemmin, sillä kynnys rakennusinves- noinnin tarve syntyi konkreettisesti vasta, tointien tekoon ylittyy tavanomaisesti vasta kun betoniteollisuuden tuotteiden menekin kun näkymät ovat selkeästi paremmat. Näin kasvu oli ensi kertaa todella tyrehtymässä. kävi myös 1970-luvun lopulla. Markkinoinnin kehittämisessä SBK otti Yksi betonielementtiteollisuuden reaktio aktiivisen roolin. Keskusjärjestö perusti kesäl- rakennuslamaan oli markkinoinnin tehosta- lä 1975 viisihenkisen markkinointitoimikun- minen. Aiheesta oli keskusteltu SBK:n piirissä nan puheenjohtajanaan dipl. ins. Petri Janhu- jo 1970-luvun alussa erityisesti vientimahdol- nen. Toimikunta laati syksyksi suunnitelman lisuuksia mietittäessä, mutta siihen paneu- järjestön markkinointipolitiikan kehittämises- duttiin vakavammin vasta vuosikymmenen tä. Sen mukaan SBK:n tuli betoniteollisuu- puolivälissä. Syynä viiveeseen oli varmasti den etuja ajaessaan suunnata markkinointi- osaksi se, että määrätietoista markkinointia ponnistelut suunnittelijoille, rakennuttajille, harrasti alalla vain harva yritys, ja yleensä ot- rakennusliikkeille sekä suurelle yleisölle. taen kilpailua oli betoniteollisuuden piirissä Markkinointi oli pikimmiten aloitettava kol- käyty lähinnä hinnoilla.3 mesta ensin mainitusta.

SBK:n ”Betoni on oikea elementti” suoramarkkinointi- kampanja sisälsi esi- merkkejä rakentamisen kaikilta osa-alueilta. Suuri suunnanmuutos | 137

leista erityisesti teräksen suuntaan katsottiin tarkasti, vaikka sen osuus markkinoista oli toistaiseksi varsin pieni. Markkinointivaliokunnan mielestä SBK:n tuli jatkossa keskittyä yleiseen betonin ja betonituotteiden myynnin edistämiseen yritysten keskittyessä omien tuotteidensa markkinointiin. Pelkkä markkinointi ei kuitenkaan riittänyt, sillä kysynnän muutokset olivat sekä määrällisiä että laadullisia.

Pientalot

Laman tullessa 1970-luvun puolivälissä kiihkein aluerakentamisen kausi oli jäämässä taakse ja kerrostalotuotantoon kohdistunut arvostelu oli voimistumassa. Yleinen elintason nousu alkoi vähitellen heijastua kysyntään: yhä useammalla alkoi olla varaa muuhunkin kuin arava-asuntoon. Vielä vuonna 1974 kerrostalojen osuus Nesteen torni Espoon Kampanjoinnilla tuli selvittää kohderyh- uusien asuntojen markkinoista oli noin kaksi Keilaniemessä. Arkki- mille betonin ja elementtitekniikan hyviä kolmannesta, ja omakoti-, pari- ja rivitalot tehtitoimisto Castrén- Jauhiainen-Nuuttila Oy. puolia. Painotukset vaihtelivat kohderyhmit- muodostivat lopun kolmanneksen. Asunto- Rakennus sai huomiota täin, mutta usein käytettyjä argumentteja oli- hallitus ryhtyi vuosikymmenen puolivälissä teräsrunkonsa ansiosta, vat taloudelliset edut, monipuolinen käyttö tukemaan pientalorakentamista asettamalla mutta oli myös suuri ele- raaka-aineena ja rakenneosina, kotimaisuus tulevaisuuden tavoitteeksi sen, että pientalojen menttikohde. Valkoiset pesubetonijulkisivut ja kotimaisen työn korkea taso, helppo saata- osuus rakennuskannasta oli saatava vuoden toimitti Rakennusvalmis- vuus sekä edullinen lämpötalous.4 1970 tasolle eli lähes 60 prosenttiin. Tämä te Oy. Välipohjat ontelo- Työryhmä sai vuonna 1976 jatkokseen edellytti eräiden arvioiden mukaan pientalo- laattoja. markkinointivaliokunnan, joka ensi töikseen jen osuuden nostamista monen vuoden ajak- analysoi betonin markkina-asemaan kohdis- si 60–70 prosenttiin asuntotuotannosta.6 tuneita uhkatekijöitä. Niitä olivat kilpailevien Pientalojen suosio kasvoikin jo vuonna 1975, materiaalien valmistajien aktiivisempi mark- ja supistuvilla kokonaismarkkinoilla niiden kinointi ja erityisesti teräksen aseman kohene- osuus uudisrakentamisesta nousi yli puoleen minen, pientalorakentamisen lisääntyminen vuonna 1978. suhteessa kerrostalorakentamiseen, huonot Tilanne oli betonielementtiteollisuuden betoniratkaisut ja asuinympäristöön kohdis- kannalta kiperä. Pientalojen, erityisesti oma- tunut arvostelu sekä muiden materiaalien kotitalojen hankkijat edellyttivät asunnoiltaan lisääntynyt tutkimus.5 Kilpailevista materiaa- yksilöllisyyttä. Elementtiteollisuus oli puoles- 138 | Suuri suunnanmuutos

taan keskittynyt enimmäkseen ratkomaan Kohteen talot suunnitteli arkkitehti Olli sarjatuotannon ongelmia kerrostalotuotan- Vahtera.8 nossa. Yksilöllisiä omakotitaloja ei voinut Jo 1960-luvulla tehtiin yksittäisiä alue- valmistaa suurten sarjojen periaatteilla. rakennussopimuksia, joissa asemakaava laa- Elementtitekniikan soveltaminen pien- dittiin pientalovaltaiseksi. Esimerkiksi Salpa taloihin ei silti ollut aivan uusi asia. Pohjois- Oy rakensi tällaisen kohteen osaomistajiensa maissa oli tehty jo pian toisen maailmansodan Mattinen & Niemelän ja Valurakenne Oy:n jälkeen ensimmäiset kokeilut. Norjalaiset ke- kanssa Vantaalla Vantaanlaaksoon. Pientalot hittivät betonisten julkisivujen käyttöä varten näissä kohteissa olivat yksi- tai kaksikerroksi- Standal-järjestelmän omakotitaloille, ja tästä sia rivitaloja ja pienkerrostaloja, jotka toteu- syntyi myöhemmin joitakin skandinaavisia tettiin kerrostalorakentamisesta lainatuilla jatkosovelluksia. Myös Suomessa norjalaista perustekniikoilla,9 lähinnä suurten levyele- kehitelmää vietiin eteenpäin 1960-luvun menttien järjestelmällä. Mattinen & Niemelän alkupuolella kehittämällä OK-julkisivujärjes- tytäryhtiön Pirkan Elementtirakenteen lisäksi telmä omakotitaloihin.7 myös muutamat kaupalliset elementtitehtaat, Mattinen & Niemelä ideoi huokean pien- esimerkiksi Vihdin Elementti Oy ja Pikon talojärjestelmän, jolla se rakensi 1960-luvun Betoni Oy, markkinoivat omakotirakentajille puolivälissä Kankaanpäähän täyselementti- omia tyyppitalojaan.10 sen omakoti- ja rivitaloalueen. Tänne tuli Betonielementtiteollisuuden olisi tullut 76 asuntoa, ja se oli yksi suurimmista maa- pientalomarkkinoilla pärjätä kilpailussa tiilen seudulle rakennetuista pientaloalueista. ja puun kanssa. 1970-luvulla teollisuus pyrki

Betoni on muovailtava elementti. Arkkitehti Kalle Vartolan 1970-luvulla itselleen suunnittelema asuintalo Helsingin Lauttasaaressa. Suuri suunnanmuutos | 139

kalliiksi lyhyiden sarjojen takia, eikä se tarjon- nut merkittävää mahdollisuutta rakentajan omaan työpanokseen. Silti kuluttajaan voitiin öljykriisin jälkimainingeissa vedota varsinkin betonitalon hyvällä lämpötaloudella, joka ajan mittaan tuottaisi säästöä. Betonituote-lehdessä tähdennettiin, kuinka tärkeää oli välttää elementtirakentamiseen liittynyttä yksitoikkoisuuden vaaraa kiinnittä- mällä huomiota pientalojen ulkonäköön.11 Julkisivujen suunnittelussa pyrittiinkin 1970-luvun loppupuolelta lähtien saamaan aikaan vaihtelua yhdistelemällä erilaisia pinta- käsittelyjä harjatusta betonista ja tiililaatasta Suomi-talo Jyväskylä entistä voimallisemmin kehittämään uusia puupintaisiin elementteihin. asuntomessuilla vuonna pientalorakentamiseen sopivia ratkaisuja ja Suurin osa betonisista pientaloista toteu- 1985. Arkkitehti Veli Karjalainen. puhumaan betonin puolesta. Aluerakenta- tettiin 1970-luvullakin suurlevyelementti- jien rivi- ja pienkerrostaloissa betonielemen- tekniikalla. Markkinoille tuli lisäksi pienten tillä oli pitkälle samat edut kuin kerrostalo- levyelementtien järjestelmä, joka oli kehitetty rakentamisessakin. Omakotia hartiapankilla VTT:lla hartiapankkirakentamista silmällä rakennettaessa betonielementti olisi tullut pitäen. Sen lähtökohtana oli, että rakenne-

Talo Tikkanen Espoon asuntomessuilla vuonna 2006. Arkkitehdit Kaisa Ilkka ja Kristiina Timonen. Julkisivuina betonielementit ja saumaton Parmarappaus. Harkko- rakenteisten pientalojen yleistyminen on luonut merkittävän markkinan ontelolaatoille ala- ja välipohjissa. 140 | Suuri suunnanmuutos

osat olivat siirrettävissä ilman nosturia. Siinä uudet tuotteet. Kysyntää heräteltiin rakennus- betonielementit olivat ohuita kuorielement- oppailla, joita pientalorakentajia varten jul- tejä ja kevytbetonielementtejä, ja kantavissa kaistiin 1980-luvun alkuvuosina. rakenteissa voi käyttää esimerkiksi puuta.12 Pientalot kiinnostivat useita keskisuuria ja Pientalorakentamista varten kehitettiin kaksi- pieniä julkisivutehtaita, joilta kuitenkin puut- kerroksisten talojen välipohjiin ja yläpohjiin tui kokemusta kuluttaja-asiakkaista. Vuonna soveltuva 200 mm paksuinen ontelolaatta 1983 liminkalainen Kyllönen Oy kokosi seit- sekä pientaloa varten suunnitellut betoni- semän yrityksen ryhmän, joka perusti Ele- rakenteiset porraselementit.13 menttikeskus ry:n.18 Keskus myi elementtejä Rakennusvalmiste Oy ja Nilcon Oy toivat Jalokivitalo-tyyppitaloihin, joiden ilme syntyi vuonna 1975 markkinoille BES-järjestelmää kerrostalomaisista ruutuelementeistä ja pesu- soveltaneen betonisen Kivi-Parma -pientalon, betonista. Menekki oli varsin hyvä, mutta jota valmistettiin vielä 1980-luvulla.14 Siinäkin laajentaminen gryndaustoimintaan vei Kyllö- valmisosat olivat kerrostalotuotannosta tuttu- sen konkurssiin parin vuoden kuluttua. ja, ulkoseinät sandwich-elementtejä ja ala- ja Rajavillessä pientalot korvasivat Kostamus- välipohjat Nilcon-elementtejä. Harjakatto oli vientiä, ja niillä haettiin työtä myös Kajaanista puurakenteinen.15 ja Rovaniemeltä ostetuille tehtaille. Partekin Yksi merkittävä pientalorakennuttaja oli tytäryhtiönä Rajaville Oy kokosi vuonna 1985 Helsingin kaupunki, joka aloitti pientaloraken- vastaavan ryhmän kuin Kyllönen aikaisemmin tamisen 1970-luvun alussa. Pientalorakenta- ja perusti Suomen Elementtikeskus Oy:n. misen osuus nousi vuonna 1979 jo yli puoleen Toiminnan käynnistäjä oli markkinointipääl- kaupungin uudisasuntotuotannosta: Helsinki likkö Lasse Haapamäki. Kun Jalokivi-nimeä rakensi tuolloin 537 asuntoa pientaloihin eli ei saatu ostettua konkurssipesältä, päädyttiin 54 prosenttia koko tuotannosta. Suomi-talo-tuotemerkkiin. Ensimmäinen kohde oli Kannelmäessä, Myynti ei perustunut ”talotehdasmallis- jonne pientalojen urakkakilpailu järjestettiin toon”, vaan lähtökohtana oli yksilöllinen, vuonna 1971. Urakka kilpailutettiin KVR-muo- pienimittakaavainen arkkitehtisuunnittelu. toisena, mutta Asuntotuotantotoimiston (ATT) Markkinointiin sovellettiin menestyneen johtaja dipl.ins. Matti Loukola käytti mieluum- puutaloteollisuuden käytäntöjä. Toimitukset min ilmausta totaaliurakkakilpailu. Syy ura- kattoivat julkisivuja märkätilaelementit, kointitavan valintaan oli Loukolan huomio, ovet ja ikkunat sekä katon lämpö- ja vesieris- että perinteisin menettelyin ei päästäisi riittä- teineen. 1980-luvun lopulla ryhmän muut vän hyvään lopputulokseen eikä tavoiteltuihin yritykset jäivät alihankkijoiksi, ja Suomi-talo- aravalainoituskelpoisiin kustannuksiin.16 myynti siirtyi Partekin uuteen Pientalot-yksik- SBK:n mielenekiinnon suuntautumista köön, jonka toimitukset kasvoivat vilkkaim- kuvaa hyvin se, että pientaloja maatalouden pina vuosina kahteen sataan taloon ja myynti rakentaminen olivat ensimmäiset aiheet, nousi 10 prosenttiin Partek Betoniteollisuuden joissa tutkimusyhteistyö VTT:n kanssa käyn- elementtiliikevaihdosta. nistyi vuoden 1979 alussa.17 Pientalotutkimus Aikaisemmat betonipientalojen esteiksi tuotti ja kokosi perustietoa elementtien sovel- koetut tekijät oli voitettu, mutta rajoitteeksi tamisesta matalaan rakentamiseen. Tavoittee- tuli julkisivukapasiteetti. Jäykkä, vuorokausi- na olivat virheettömät ratkaisut, eivät niinkään kiertoon sidottu tuotantotekniikka ei jous- Suuri suunnanmuutos | 141

Betoni on kestävä ele- Elementtejä maatilarakentamisessa, sillä se ohjasi raken- mentti maatalouden maatalouden tarpeisiin tamisen rahoitusta ja tunsi eri materiaalien rakentamisessa. Kuvassa ongelmat. Viranomaisilla olikin tärkeä rooli, 2 Vilokin tilan 3 100 m :n Maataloudella on ollut tuntuva merkitys kun VTT:n tutkimusohjelmaa suunnattiin suurnavetta Kiuruvedellä. monille maakunnissa toimineille yrityksille. laadun ja kestävyyden kannalta kriittisiin ai- Elementtitoimittaja Betoni- mestarit Oy. Vielä 1980-luvun vaihteessa puolet lähes sa- heisiin. Ohjelma tuotti runsaasti betonitietoa dasta SBK:n jäsenestä ilmoitti valmistavansa ja ratkaisuja sekä rakennusten suunnitteluun elementtejä maatalouden tarpeisiin.19 Toista- että ruokinta- ja jätevirtojen ”aggressiivisiin” kymmentä valmistajaa ilmoitti toimittavansa olosuhteisiin.21 elementtejä vähintään puoleen maatalouden SBK tuotti viljelijöille selkeää tietoa beto- kahdestatoista tuoteryhmistä.20 nin kestävästä käytöstä.22 Maatalouden betoni- Vain muutamalla oli omia tuotteita. Toi- elementeistä tulikin 1980-luvulta alkaen meliaimmat kehittäjät olivat maataloudesta muutamien suurempien yritysten merkittä- betoniin siirtyneiden Kyllösten perheyritys vää liiketoimintaa. Alalle erikoistuneita yksi- Limingassa sekä Rakennusbetoni ja Element- köitä on ollut muun muassa Lujabetonilla ja ti. Maatilahallituksella oli keskeinen rooli Betonimestareilla. 142 | Suuri suunnanmuutos

tanut, kuten puutalo- ja harkkoteollisuuden osuus kasvoi – supistuvilla kokonaismarkki- automatisoitu tuotanto. 1990-luvulla Suomi- noilla – vuoteen 1978 asti, minkä jälkeen se talosta luovuttiin, sillä runsaat alihankin- pysyi noin 40 prosentissa. SBK:n puheen- nat ja palvelut tuottivat vain niukan liike- johtaja Lauri Jämsä esitteli ylikapasiteetista tuloksen. kertovaa käyttöasteselvitystä järjestön vuosi- Lahden Urheilu- Omakoti- ja rivitalorakentaminen säilyivät kokouksessa keväällä 1979. Betonielementti- keskuksen katsomo, myös lamavuosien jälkeen elementtiteolli- teollisuuden kapasiteetista noin 85 prosenttia Vuoden Betonirakenne 1977. Suunnittelijat Kon- suuden markkina-alueena. Ontelolaatat sai- oli järjestön jäsentehtaissa. Asuntotuotantoa sulttikeskus Oy ja Arkki- vat 1990- ja 2000-luvuilla jalansijaa oma- lukuun ottamatta elementtiteollisuus toimi tehtitoimisto KSS. koti- ja rivitalojen perustusrakenteissa. Kun harkot ovat lisänneet kivirakenteisten pientalojen osuutta 2000-luvulla rakentamisessa, on ala-, väli- ja yläpohjarakenteiksi käytetyis- tä laatoista, perustuksista ja yksilöllisestä palvelusta kasvanut merkittävä markkina- alue. Pääkaupunkiseudulla oli 2000-luvulla rakennetuista omakotitaloista jo noin 40 prosenttia betoniharkkotaloja, ja näiden osuus koko maan omakotitaloista oli kohonnut 15 prosenttiin.

Kohtalon kysymykset

Betonirakentaminen oli 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa kriisissä. Laman hellittämi- sestä huolimatta kokonaiskysyntä oli laskenut ”hullujen vuosien” jälkeen, minkä lisäksi kysyntä oli suuntautumassa uudelleen siten, että se ei enää entisessä määrin työllistänyt betoniteollisuutta. Huomattava osa teollisuuden tuotannosta oli aikanaan viritetty tyydyt- tämään ”hulluihin vuosiin” huipentunutta asuntotuotantoa eli valmistamaan suuria määriä asuinkerrostaloihin sopivia asuinra- kennuselementtejä. Pientalojen suosio kasvoi vähentäen kerrostaloelementtien kysyntää, ja lama oli vähentänyt rakentamista kotimarkkinoilla muutenkin. Kysynnän väheneminen ei heijastunut kapasiteettiin. Täyselementtirakentamisen Suuri suunnanmuutos | 143

alle 50 prosentin käyttöasteella, teollisuus- lettu voimakkaasti vapaaehtoisia toimialajär- rakennusten runkoelementtituotanto vain 41 jestelyjä. SBK suositti syksyllä 1979, että ala prosentin teholla. Julkisivukapasiteetista tosin ryhtyisi vapaaehtoisesti purkamaan ylikapasi- kerrottiin olevan käytössä vielä 77 prosenttia. teettia toimialarationalisoinnilla.26 Todelliset käyttöasteet olivat Jämsän mukaan Suunnitelmiakin oli ollut vireillä, ainakin vieläkin alhaisemmat, sillä luvut oli laskettu Elementtitekniikalla, Partekilla ja Kummilal- yksivuorotyölle, ja teollisuus olisi pystynyt la, jotka olivat jo vuonna 1976 kaavailleet tarpeen vaatiessa siirtymään myös kaksi- ja Elementtimyynti Oy -nimisen yrityksen pe- kolmivuorotyöhön.23 rustamista yhteiseksi myyntiorganisaatioksi. Ylikapasiteetin lisäksi ongelmana olivat Partekilla keskeinen tuote olisi myyntiyhtiössä asuntotuotannon kausivaihtelut, jotka syn- ollut ontelolaatta, Kummilalla useat muut nyttivät toistuvasti tehtaille tyhjäkäyntiä. talonrakennuselementit ja Elementtitekniikal- Kausivaihteluja vielä voimisti se, että arava- la muun muassa sillat. Hanke ei kuitenkaan lainoitettu tuotanto keskittyi kesään, jolloin toteutunut.27 pientalorakentaminenkin oli vilkkaimmillaan, ja molempien osuudet kokonaistuotannosta olivat nousussa.24 1980-luvun alun vaisu ky- syntä piti kuormitusongelman ajankohtaisena. Pelko Konkurssiaallolta kuitenkin vältyttiin, sillä kilpailevista materiaaleista erityisesti rajavienti naapurimaihin toi töitä tehtaille. Paikallavalulla rakennettiin yhä paljon, Kapasiteettikysymys johti pohtimaan toimi- mutta suurin uhka oli siinä, että muut raken- alaa laajemminkin. SBK:n vuosikokous ke- nusmateriaalit kasvattaisivat suosiotaan beto- väällä 1979 piti tärkeimpinä uhkatekijöinä nin kustannuksella. Eniten huolestuttivat paitsi asuntomarkkinoilla kysynnässä tapah- runkomateriaaleina käytetyt liimapuu ja teräs. tuneita muutoksia myös uusia kilpailevia Liimapuu oli 1970-luvulla hallimaisten ti- tuotteita ja kilpailevien raaka-aineiden, puun lojen rungoissa kilpailevista materiaaleista ja teräksen, alhaista hintatasoa. Kokouksen käytetyin. Lisäksi väestösuojelumääräykset mielestä pääasiallisia keinoja reagoida tilan- lisäsivät puun suosiota: suuriakaan puura- teeseen oli kaksi. Yritykset oli aktivoitava uu- kenteisia tiloja varten ei tarvittu väestönsuo- delleen yhteiseen tutkimus- ja kehitystyöhön, jaa, kun betonirakenteisissa sellainen edelly- joilla uskottiin voitavan kohentaa alan kilpailutettiin. kykyä. Tähän liittyen SBK oli jo syksyllä 1978 Terästä käytettiin erityisesti tuotantoraken- solminut yhteistyösopimukset VTT:n sekä nusten rungoissa. Sen osuus runkomarkki- sementti- ja betoniterästeollisuuden kanssa noilla pysyi kuitenkin pitkään noin kymme- (ks. tarkemmin s. 190–191).25 nessä prosentissa, ja sen kasvu oli 1980-luvun Toinen keino oli toimialarationalisointi. kuluessa varsin verkkaista. Silti huoli kohdis- Keskittämällä tuotantoa ja järkeistämällä tui nimenomaan teräksen suosion kasvuun, alan työnjakoa saataisiin voimavarat tehok- koska sen pelättiin kohdistuvan rakenteisiin, kaammin käyttöön. Asia ei sinänsä ollut mi- jotka olivat betonielementtien ominta aluetta. tenkään vieras betoniteollisuudelle, olihan Tilanne oli betoniteollisuudelle uusi. Be- esimerkiksi BES-ohjelman yhteydessä puol- tonielementtirakentaminen oli toistaiseksi 144 | Suuri suunnanmuutos

jatkuvasti kasvattanut volyymiaan ja markkina- osuuksiaan, jopa lamavuosina. Täyselementti- rakentamisen markkinaosuuden kasvu oli pysähtynyt 1970-luvun lopulla, ja siitä eteen- päin alan oli kyettävä pärjäämään kilpailemalla muiden rakennusmateriaalien kanssa äärellisillä markkinoilla. Lauri Jämsän sanoin nyt punnittiin teollisen rakentamisen kehitys- ja kilpailukyky, sillä ”rakentamista ei enää koeta yhtä tärkeänä nousukauden tavoitteena kuin se on ollut 30 vuoden ajan sodan jälkei- senä aikana. Enää ei riitä menestymisen avai- meksi pelkästään se, että toimii rakentamisen alalla.”28 Betonielementtiteollisuudelle ja myös sementtiteollisuudelle kysynnän heikkene- minen oli vakava ongelma. Rakennusliikkeille elementtitekniikka oli osoittautunut varsinkin aluerakentamisessa ja 1970-luvun myötä myös liikerakentamisessa hyvin tärkeäksi, mutta niillä oli liikkumavaraa, sikäli kuin ne hallitsivat eri materiaalien käytön. Monet arkkitehdit työskentelivät mielel- lään elementtirakenteiden parissa. Pääosa aluerakentamisesta oli kuitenkin 1970-luvun jolla ei ollut omaa betonielementtiteollisuutta Tiililaattapintaiset, alkupuolella toteutettu melko vähäisellä eikä omia suunnittelijoita. osin kaarevat julkisivuelementit antavat lei- arkkitehtien panoksella, ja lopputulokset Niinpä elementtirakentamiseen julki- mansa Kemira Oyj:n saivat sittemmin kirpeää arvostelua osakseen. suudessa kytkeytyneillä mielikuvilla ja mai- pääkonttorille. Arkkitehti Arkkitehdit kokivat tulleensa syrjäytetyiksi neella oli kasvava merkitys rakennuttajien Ilkka Pajamies. suunnittelusta ja katsoivat, että syrjäyttämi- päättäessä, mitä materiaaleja ja rakenne- sen seuraukset olivat osasyy betonielementti- ratkaisuja haluttiin käyttää. Betonielement- rakentamisen huonoon imagoon. Myös tien suosiosta tuli entistä haavoittuvampaa monet insinöörit betoni- ja elementtiteolli- ja sen vaalimisesta erityisen tärkeää alan suudessa ymmärsivät arkkitehtisuunnitte- teollisuudelle. lun merkityksen ja toivoivat entistä parem- Keskustelun sävy muuttui uudessa tilan- paa yhteistyötä rakentamisen eri osapuolten teessa. Arkkitehtien lisäksi myös tutkijat ja välille. rakennesuunnittelijat alkoivat hakea uusia Imagokysymys vaikutti kysyntään nyt vielä näkökulmia (ks. arkkitehdeistä tarkemmin enemmän kuin aikaisemmin. Betonielement- s. 176, 230–232). VTT:n professori Heikki tirakentaminen ei enää entiseen tapaan ollut Poijärvi muotoili yhteisen päämäärän vuonna suuria sarjoja suosineiden rakentajien käsis- 1979 seuraavasti: ”Tavoitteena tulee olla ylei- sä, vaan rakennuttaja oli yhä useammin taho, sen mielipiteen kääntäminen siten, että beto- Suuri suunnanmuutos | 145

nirakenteita pidetään teknillisiltä ominaisuuk- teknisten, taloudellisten, esteettisten, eettisten, siltaan parhaimpina, esteettisesti kauneimpi- psykologisten yms. tekijöiden yhteensovitta- na ja taloudellisesti edullisimpina.”29 minen hyvällä ja persoonallisella tavalla vie Poijärvi otti selvästi etäisyyttä aluerakenta- aina runsaasti aikaa.30 miseen. Ongelma ei ollut pelkästään siinä, mitä ja miten rakennettiin vaan myös siinä, Monissa julkisivutehtaissa uusia haasteita miten suunnittelu ja tuotanto niveltyivät toi- katsottiin ensisijaisesti vain tuotannon näkö- siinsa, kun aluerakentamisesta siirryttiin kulmasta. yksilöllisempiin kohteisiin. Asiasta keskustel- Rakennusvalmisteesta julkiseen keskuste- tiin vuosikausia. Hankekohtaista yhteistyötä luun tuli mukaan myös dipl.ins. Pentti Kuja- teollisuuden kanssa tehnyt arkkitehti Pekka la. Hän heijasteli valmistajien keskuudessa Salminen katsoi ongelmia eri toimijoiden yleisiä käsityksiä todetessaan, että rakennut- kannalta. Hän purnasi vuonna 1982 rakentaja aliarvioi elementtisuunnittelun vaatiman nuttajien asennoitumisesta: työmäärän eikä ollut valmis maksamaan suunnittelun vaatimasta ajasta. Tällöin suun- Ollaan tyytyväisiä sellaiseen suunnitteluun, nittelija joutui lähettämään tehtaalle kesken- Vasemmalla Pekka joka suoritetaan nopeassa aikataulussa, läpäi- eräisen piirustuksen pysyäkseen aikataulussa Salminen tarkastele- massa suunnitteleman- see byrokraattisen viidakon ja päätyy halpaan ja toimittamaan sitten myöhemmin muutos- sa Lahden teatteritalon lopputulokseen. Jos ei enempää haluta, ei kuvia. Näin elementtitehtaan oli usein pak- ”piikattu”-pintaisia enempää saadakaan. Toinen merkittävä kor- ko käynnistää valmistus puutteellisin tie- julkisivuelementtejä keatasoisen suunnittelun este on yleensä lii- doin, mikä johti helposti virhearviointeihin. Laatuelementti Oy:n tehtaalla. Alla Teatteri- an lyhyt suunnitteluaika. Ei ymmärretä, että Asiasta tuli erityisen ajankohtainen 1980-lu- talo valmiina, Vuoden suunnittelutehtäviin liittyvien toiminnallisten, vun alkuvuosina, jolloin kehittyvät julkisivu- Betonirakenne 1982. 146 | Suuri suunnanmuutos

elementit vaativat entistä enemmän suunnit- Ala kypsyy telutyötä.31 toimialajärjestelyille Tilanne oli siis samanluonteinen kuin 1970-luvulla käydyssä kriittisessä keskuste- Toimialan rakennerationalisointi ei liene lussa (ks. s. 173–175). Rakentamisesta esitet- koskaan tapahtunut helposti. Yrityksillä on tyyn arvosteluun vastasivat kaikki rakentami- ollut taipumusta jatkaa liiketoimintaansa sessa mukana olleet tahot, mutta keskustelua itsenäisesti, mikäli pakottavia muutospainei- leimasi syiden etsiminen muista osapuolista. ta ei ole ollut näköpiirissä. Betoniteollisuu- Teollisuuden kannalta oli ongelmallista, että den rationalisointipuheiden käynnistymistä myös joustavana pidetty BES-järjestelmä oli 1970-luvun lopulla selittänee, että tuolloin keskusteluvyyhden ytimessä ja sai osansa elettiin vielä laman jälkitunnelmissa. Puhei- kritiikistä. Kun arvostelu tuntui yksipuolisel- den kärki oli kuitenkin otaksuttavasti muualla: ta ja liian ankaralta, ongelmiin oli tartuttava oli odotettavissa, että lamaa kauemmin vai- keskustelemalla niistä yhdessä. kuttavat kysynnän muutokset muovaisivat Partekin toimitusjohtaja Sakari T. Lehto markkinoita pysyvämmin. Kehitystä oli kui- kiteytti Pohjoismaisessa betoniteollisuus- tenkin vaikea nähdä pidemmälle tulevaisuu- kokouksessa elokuussa 1983 pitämässään teen, ja omasta liiketoiminnasta luopuminen puheessa materiaalien väliseen kilpailutilan- oli vastahakoista selvien merkkien puuttues- teeseen liittyneen asetelman: betonia pidettiin sa. Yritysjärjestelyt jäivätkin vähäisiksi vielä moneen tarkoitukseen erinomaisena raken- 1970-luvun puolelle samalla kun toimiala- nusmateriaalina, mutta sen mahdollisuudet rationalisoinnin tärkeyttä jatkuvasti korostet- eivät tulisi esiin ilman rakentamisen eri osa- tiin puheissa. puolten rakentavaa yhteistyötä. Toimialarationalisoinnissa oli yleensä kyse Lehdon mielestä liian moni arkkitehdeis- yrityskaupoista sekä näiden kautta tapahtu- täkin näki betonin yksipuolisesti lähinnä vasta keskittymisestä. Kun betoniteollisuus massaelementtirakentamiseen ja massiivisten oli enimmäkseen vielä pienten ja keskikokois- insinöörirakenteiden paikallavaluun soveltu- ten tehtaiden ala, kehitystä ja tuotantolaitosten vana materiaalina. Betonia ei suosittu kohteis- määrää säätelivät lähinnä joukkoa karsineet sa, joissa visuaalista laatua haluttiin korostaa. taantumat ja lamat ja niitä seuranneet nousu- Teollisuuden oli parempia betonirakennuksia kaudet. Pieni tehdas oli helppo perustaa tai kehitettäessä oltava aktiivisemmin yhteydessä käynnistää uudelleen, jos se meni konkurs- arkkitehtikuntaan, suunnittelijoihin ja raken- siin. Omistajavaihdokset liittyivätkin useim- nuttajiin.32 miten konkurssitilanteisiin tai vanhan omis- Lehto otti puheessaan varovasti esiin tajan vetäytymiseen pois liiketoiminnasta. myös toimialarationalisoinnin. Yksi syy ratio- Vielä 1960-luvulla teollisuuden rakenne nalisoinnin tarpeelle oli ylikapasiteetin poista- oli kehittynyt siten, että oli syntynyt toisaalta minen markkinoilta. Lisäksi markkinoilla teollisten yrittäjien ja toisaalta rakennusliik- kaivattiin yksilöllisempiä rakennuksia. Niitä keiden perustamia tehtaita. Suurten rakennus- pystyttäisiin Lehdon mukaan rakentamaan, liikkeiden tehtaat olivat noihin aikoihin erilli- kunhan yritykset hakeutuisivat entistä tiiviim- siä yritysperheeseen kuuluvia yhtiöitä. Lisäksi pään keskinäiseen yhteistyöhön ja erikoistui- pari-kolme rakennusliikettä saattoi perustaa sivat rohkeammin. yhteisyrityksen elementtituotantoaan varten. Suuri suunnanmuutos | 147

Sementtiteollisuuden tulo markkinoille muutti asetelman. Sementin valmistajat levit- täytyivät elementtituotantoon nimenomaan yritysostoilla, joihin niillä oli taloudellisia voimavaroja aivan toisella tavalla kuin entuu- destaan betonialalla toimineilla yrityksillä. Alkusysäys oli ajoittunut 1960-luvun lopun taantumaan, jolloin teollisuudessa oli selvästi ylikapasiteettia. Paraisten Kalkki (vuodesta 1979 Oy Partek Ab) ehti jo tuolloin aloittaa yritysostot, ja Lohjan Kalkkitehdas seurasi hieman myöhemmin (ks. s. 101–102, 109– 110) Tämä synnytti tilanteen, jossa kaksi suurta yrityskauppoihin kykenevää konsernia alkoi kilpailla johtoasemasta. Tämä oli saavutettavissa strategisesti oikeilla hankin- omistukseen. noilla ja lisäämällä markkinaosuutta betoni- Lama muodosti järjestelylle elementtiteollisuudessa. Markkinoiden muo- otolliset olosuhteet Rajaville oli investoinut Kauppakamari- toutumista määrittelikin pitkälti Partekin ja 1970-luvun alussa mittavasti sekä jänne- että lehti 3.4.1989. Lohjan välinen kilpailu ja johtoaseman tavoit- teräsbetonituotantoon, jolloin henkilöstön telu. Vähitellen osa alan muistakin toimijoista määrä oli kasvanut sadasta kolmeensataan. omaksui samanlaisen toimintatavan. Järjeste- Ville Rajakaltion pojat, Kari toimitusjohtajana lyihin tuli 1970-luvun loppupuolella mukaan ja Atri talousjohtajana, jatkoivat isänsä työtä merkittäviä rakennusliikkeitä. teollisuusneuvoksen pysyessä taustalla. Nuori Rakennusliikkeiden tehtaat olivat tuotanto- sukupolvi oli kiinnostunut myös muista liike- laitoksia etsivien yritysten kannalta vähemmän toimista kuin betonialasta. ”Hulluina vuosi- kiinnostavia. Kuitenkin esimerkiksi Turussa na” tehty hyvä tulos kannatteli yhtiötä vielä toiminut Hartela-yhtiöihin kuulunut Semera näkymien alkaessa heiketä. Oy myi vain 10–15 prosenttia tuotannostaan Kaupanteon yhteydessä Oulun Maaraken- yhtymän rakentajille tuotannon ollessa suu- nuspojat muutti nimensä OMP-Yhtymäksi, rimmillaan 1980-luvun alussa.33 Tällaisten ja Rajaville muuttui muotoon OMP-Yhtymä yhtiöiden sidokset omistajiinsa saattoivat olla Oy Rajaville. Kauppa tehtiin kesällä 1976 ja höllemmässä kuin vain emoyhtiölleen ele- tuli voimaan puoli vuotta kaupanteon jälkeen menttejä valmistavalla tehtaalla. Lisäksi moni- vuoden 1977 alussa. Tällä välin kysyntä oli jo puolinen tuotevalikoima teki niistä ostajan romahtanut. Rajavillen johtajaksi siirtyneen kannalta lähtökohtaisesti kiinnostavia. dipl.ins. Kari Laukkasen mukaan teollisessa Markkinoiden keskittyessä myös suurim- perheyritys Rajavillessä ei todennäköisesti mat itsenäiset elementtitehtaat pyrkivät vah- olisi kovin nopeasti pystytty viemään läpi tar- vistamaan asemiaan yrityskaupoin. vittavia rajuja henkilöstön vähennyksiä: Ensimmäinen merkittävä yritysjärjestely 1970-luvun jälkipuoliskolla oli Rajaville Oy:n Kun OMP oli maarakennusliike, se oli paljon siirtyminen Oulun Maarakennuspojat Oy:n räväkämpi päätöksissään. Tavoite, positiivinen 148 | Suuri suunnanmuutos

kassavirta, kerrottiin. Keskustelut keinoista tuotantolaitoksia. Konserniin liitettiin mutkaton toimitusjohtaja Reijo Holopainen 1980-luvun vaihteessa yhteensä kolme itäsuo- kuittasi tokaisemalla: rakennusliikkeessä ei ole malaista betoni- ja elementtivalmistajaa. kiinteitä kustannuksia 34 Vuonna 1988 Lujabetoni tuli Etelä-Suomen markkinoille ostamalla Majuri Oy:n tehtaat Sopeutusten jälkeen Rajaville sai OMP:n Hämeenlinnasta. Hankinnat vahvistivat emo- osana vapaasti kehittää ja myöhemmin myös yhtiön julkisivuelementtituotantoa.35 laajentaa tuotantoaan markkina-asemansa Semera puolestaan kasvoi yritysostoilla mukaisesti. Sille oli lamavuosina hyötyä myös Partekin ja Lohjan kilpailijaksi kaikkialla emoyhtiön rakennusprojekteista naapuri- Etelä-Suomessa. Yritysostot alkoivat Turussa maissa. sijainneen paalutehtaan hankkimisella Polar korvasi Espoon Kauklahteen 1960-lu- Lohjalta vuonna 1978, ja vuosina 1981–1984 vulla rakentamansa seinäelementtitehtaan Semera vahvisti elementtituotantoaan osta- ostamalla 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa malla vielä neljä muuta elementtivalmistajaa, Mikkelin Betoni Oy:n ja Vierumäen Elementti Tuusulassa toimineen Pantekno Oy:n ja Ha- Oy:n. kalta hankitun Porin Betoni Oy:n, Betora Oy:n Seuraavaksi yritysostoihin ryhtyi kaksi Uudestakapungista sekä Salon Sementti- suurta betonielementtien valmistajaa, Luja- valimon. betoni ja Semera. Lujabetoni oli paitsi ele- Rakennusteollisuudessa koettiin vuosina menttien tuottaja myös betonin valmistaja ja 1983–1985 voimakas investointiaalto, jossa rakentaja, ja se osti noihin aikoihin muitakin betoniteollisuuttakin joutui ostojen kohteek-

Talvinen Kostamus. Keskellä kaupungin sydän, julkisivuiltaan muista rakennuksista täysin poikkeava kulttuuritalo. Suuri suunnanmuutos | 149

si. Taustalla vaikuttivat hyvin kannattaviksi osoittautuneet rajavientikohteet Svetogorsk ja Kostamus. Suuri osa itäprojekteissa saaduista varoista kanavoitui yrityskauppoihin. Rakennusliikkeiden yritysostot kytkeytyivät yleensä niiden pyrkimykseen kasvaa valta- Elementti- kunnallisiksi rakentajiksi. Rakennusliikkeistä tehtaat tulivat Hakan Haka tavoitteli 1980-luvun alkupuolella tar- käsiin ikään kuin kauppojen sivutuottee- mokkaimmin kasvua kotimarkkinoilla; muut na. Yhtiö aikoi jatkossakin keskittyä nimen- Rakennusliike suuret urakoitsijat, kuten Perusyhtymä, Polar omaan rakentamiseen ja pitää hallussaan lä- Kummila oli yksi ja Puolimatka keskittyivät enemmän vientitoi- hinnä omaa rakennustoimintaa palvelevaa Kostamuksen tuottojen hyötyjistä. Talouselämä mintaan. Haka oli silti mukana myös rajapro- teollisuutta. Niinpä Haka perusti ostamiensa 9/1985. jekteissa, ja niiden tuoma vauraus näkyikin rakennusliikkeiden elementtiteollisuudesta kenties selvimmin sen toimissa. yhteisyrityksiä sementtiteollisuuden kanssa Haka osti 1980-luvun alussa oululaisen (ks. s. 152, 167). Jäämällä vähemmistöosak- Insinöörirakentajat Oy:n sekä vuonna 1984 kaaksi yhteisyrityksiin Haka sai mahdolli- Vesi-Pekka Oy:n ja OMP-Yhtymän. Insinööri- suuden seurata läheltä elementtiteollisuuden rakentajat ja OMP olivat oululaisen Finnbot- tuotekehitys- ja tutkimustyötä.36 nia Oy:n kautta Finn-Stroin osakkkaita, ja Rakennusliike Puolimatkan tie oli varsin näiden ostosten myötä Hakan omistus Finn- toisenlainen kuin Hakan. Yhtiön perustajan, Stroissa nousi 24 prosenttiin. Haka hankki johtajan ja pääomistajan Armas Puolimatkan lisäksi Noppa-yhtymän Tampereelta, jonka terveys alkoi 1980-luvun alussa heiketä, mikä mukana tuli muun muassa betonielementti- johti hänen vähittäiseen vetäytymiseensä tehdas Tampereen Elementti Oy. johtotehtävistä. Armas Puolimatka myi Puo- Vuoden 1985 puolella Haka osti vielä limatka-yhtymän Hankkijalle 715 miljoonalla MNK-Rakennusosakeyhtiön (entinen Matti- markalla vuonna 1985. Kauppaan kuului nen & Niemelä). MNK:n läpimurtoyritys pää- myös Puolimatka-konserniin kuulunut Ra- kaupunkiseudun markkinoilla ei ollut onnis- kennusvalmiste Oy, joka oli maan suurimpia tunut parhaalla mahdollisella tavalla, mikä asuinrakennuselementtejä valmistavia tehtai- heikensi yhtiön kannattavuutta. Kaupan mu- ta ja myös iso liikerakennusten seinä- ja laatta- kana Hakalle siirtyi MNK:n Laatuelementti- elementtien toimittaja. yksikköön kuulunut elementtituotanto (Tam- Ostaja kahlasi syvällä taloudellisissa vai- pereen, Joutsenon ja Nurmijärven tehtaat). keuksissa, eikä kauppoja siksi osattu odottaa, Kun Hakalla oli 1980-luvun alussa ollut kuten Puolimatka-konsernin toimitusjohtaja- kaksi elementtitehdasta, vuosikymmenen na vuosina 1978–1982 toiminut Erkki Inki- puolivälissä tehtaita oli jo kahdeksalla paikka- nen muistelee: kunnalla. Ne yhdistettiin vuonna 1986 perus- tettuun Laatuelementti Oy:öön. Poikkeuksia Puolimatkalle rakennettiin Forssaan lastu- olivat Taalintehtaalla sijainnut ja aikanaan levytehdas. Sen vihkiäiset olivat sitten, ja MNK:lta ostettu tuotantolaitos, joka lopetettiin Armas istui tietysti siellä eturivissä keppinsä kokonaan sekä Porin Betoni Oy, joka myytiin kanssa. Siinä oli Teuvo Aura ja muita tun- Semeralle. nettuja henkilöitä, joku ministerikin siinä 150 | Suuri suunnanmuutos

vieressä. Armas yhtäkkiä että ”minä myyn vulla. Ensimmäisiä tuotteita olivat lämpö- tämän firman Hankkijalle”. Ja kaikki rupesi- kanavaelementit ja parvekkeet. Pesubetonis- vat nauramaan kun tiesivät, mikä Hankkijan ten sandwichien tuotanto käynnistyi vuonna tilanne on, että se on konkurssiin menevä fir- 1968, ja yritys ehti maatalousrakennusten ja ma. Mutta Armas kertoi rehellisesti, että aikoi pientalojen elementtien valmistuksen rinnalla myydä tämän Hankkijalle. Kukaan ei ottanut saavuttaa mainetta nimenomaan julkisivu- vakavasti siinä vaiheessa. Ja näin kuitenkin valmistajana ennen yrityskaupan toteutumista. tapahtui muutama kuukausi myöhemmin.37 Julkisivutuotantoon panostus jatkui Lohjalle siirtymisen jälkeenkin. Lohja Oy toi Ontelolaattojen valmistus kuitenkin hou- markkinoille hallirakennusten vesikattoraken- kutti. Lohja oli jo vuonna 1974 turhaan yrit- teisiin kehittämänsä Sementtiteollisuus liikkeellä tänyt ostaa rakennusmestari Bror Korsbäckin HTT-laatan. omistaman Raaseporin Tiili Oy:n, josta oli Betoniteollisuus keskittyi lopulta voi- kehittynyt hankala kilpailija Lohjan omistuk- mallisimmin sementtiteollisuuden toimin. sissa olleelle Betonila Oy:lle. Alun perin Lohjan ja Partekin haltuun päätyi sellaisiakin vuonna 1943 kattotiiliä valmistamaan perus- yrityksiä, jotka itse olivat olleet aktiivisia yri- tettu Raaseporin Tiili oli aloittanut betoni- tysostajia. Kummankin sementtikonsernin elementtien teon 1960-luvulla betonipaaluilla vaikuttimena oli oman sementtituotannon sekä sokkeli- ja seinäelementeillä, ensimmäi- kysynnän turvaaminen sekä varautuminen set esijännitetyt tuotteensa se valmisti vuon- uhkaavaa sementin tuonnin kasvua vastaan. na 1965. Voi myös todeta, että oman kapasiteetin lisää- Betonilan johdossa toimineet rkm. Kaj misessä ei ollut kyse niinkään betonielement- Bergman ja dipl.ins. Matti Tanska hankkivat tikysynnän tyydyttämisestä – pahimman Raaseporin Tiilen omistukseensa siirtyen tä- kilpakumppanin päihittäminen painoi niin- män johtajiksi vuoden 1976 alusta lukien. ikään vaa’assa. He kehittivät yritystä Lohjassa hankkimallaan Lohjan strategia muuttui aggressiivisem- taitotiedolla siten, että tuotevalikoima meni maksi 1980-luvun alussa, jolloin dipl.ins. entistä enemmän päällekkäin Betonilan ele- Arto Korhonen vastasi yhtiön betoniliiketoi- menttien kanssa. Raaseporin Tiilestä kasvoi- Ontelolaatta oli minnasta. Lohja oli tullut betonielementti- kin pian hyvin merkittävä elementtien val- Partekin strateginen ydintuote, joka soveltuu markkinoille Partekin jälkeen ja oli kilpailus- mistaja. Vuonna 1984 se aloitti ontelolaatan sekä asunto- että sa ikään kuin takaa-ajajan asemassa. Lohjalla valmistuksen Veikkolassa, ja samana vuonna tuotanto- ja toimitila- oli ilmeisesti enemmän vastoinkäymisiä entiset lohjalaiset myivät omistamansa yri- rakentamiseen. oman elementtituotannon järjestämisessä tyksen Lohjalle.39 Näin Lohja otti ratkaisevan esimerkiksi muutamien vähemmän onnis- askeleen ontelolaattatuotantoon. tuneiden yrityshankintojen takia, joten se Sementtikonsernien välisen kilpailun joutui Partekia enemmän etsimään sopivia kannalta merkittävin Lohjan kauppa oli ratkaisuja.38 Semeran osto Hartelalta vuonna 1985. Han- Lohja osti vuonna 1983 Betoninummi kinnallaan Lohja vahvisti perinteistä osaa- Oy:n. Nummen Sementtivalimo Oy -nimellä misaluettaan ja toteutti ”suuren alueellisen vuonna 1949 perustetun perheyhtiön betoni- markkinavaltauksen”, toisin sanoen tuli Par- elementtituotanto oli käynnistynyt 1960-lu- tekin maantieteelliselle sementtireviirille. Suuri suunnanmuutos | 151

Betoninummelle ostettiin lisäksi Mustasaa- ren kunnassa Waasa-Element, joka oli käyn- nistänyt ontelolaattojen valmistuksen. Parte- kissa näitä kauppoja pidettiin vihamielisenä aluevaltauksena. Lohja osti vielä vuonna 1988 Kummila Oy:lle kuuluneelta K-Betonialta Vihdin Ele- mentti Oy:n perustaman tehtaan sekä Hä- meenlinnasta Dy-coren lisenssillä valmistettujen ontelolaattojen tuotannon.40 Muutaman vuoden aikana Lohja ehti hankkia ontelolaatta- tuotantoa yhteensä neljältä paikkakunnalta. Kauppojen myötä laajentunut betonielementtituotanto keskitettiin vuonna 1988 Lohja Betonila Oy:öön, johon sijoitettiin Raaseporin Tiilen, Semeran ja emoyhtiön oma elementtiliiketoiminta. Volyymin kasvusta huolimatta Lohjalta jäi saavuttamatta muuan strateginen etu: se oli tuotantoyksiköissään riippuvainen kilpailijoi- densa toimittamista koneista ja linjastoista. Nämä markkinat olivat kotimaassa Partekin, Puolimatka-konserniin kuuluvan Parman (vuoteen 1988 Rakennusvalmiste Oy) sekä Induco Oy:n hallussa. Lohja päätti purkaa tämän asetelman hankkimalla Inducon omistukseensa. Inducon oli vuonna 1978 perustanut joukko Toijalan konepajalta lähteneitä avain- henkilöitä, muun muassa Pentti Virtanen. Yhtiö keskittyi betoniteollisuuden koneiden ja laitteiden suunnitteluun ja myyntiin käyt- täen runsaasti alihankkijoita. Partekin tapaan se oli vientiin orientoitunut yritys. Sillä oli myyntiyhtiö Saksan Liittotasavallassa, ja 1980- luvun alkupuolella se oli saavuttanut alallaan hyvän aseman Keski-Euroopan markkinoilla. Vuonna 1983 puolet liikevaihdosta tuli Lähi-Idästä ja Kaukoidästä. Omistajat olivat myyneet yrityksen Kummila Oy:lle vuonna 1984, jolta Lohja osti sen vuonna 1988. Kau- pan syntyaikoina Inducon kannattavuus oli 152 | Suuri suunnanmuutos

heikentynyt, mutta Lohjalle hankinta oli hyö- Hakan järjestellessä yrityskaupoissa saa- dyllinen, sillä se sai Inducon myötä kaipaa- maansa elementtiteollisuutta Partek ryhtyi sen maansa osaamista. kumppaniksi Pohjois-Suomessa. Elementti- Inducolla oli kaupan aikaan vireillä lukui- markkinat olivat kasvaneet rajaprojektien an- sia oikeusjuttuja muun muassa patenteista siosta (ks. s. 252–255), mutta näiden päätty- Parma Oy:n kanssa. Rakennusvalmisteesta minen notkautti kysynnän, mikä tiukensi kil- Parmaksi muuttunut yritys oli osa Puolimatka- pailua ja johti useisiin konkursseihin. konsernia, jonka puolestaan omisti Hankkija Jo neuvotellessaan Hakan kanssa OMP- (vuodesta 1987 uudelta nimeltään Novera- Yhtymä oli alkanut ostaa Rajavillen kilpailijoi- konserni). Parman kehitystyö oli hyvin saman- ta. Vuonna 1985 OMP:n ja Partekin pohjois- suuntaista kuin Inducossa tehty työ. Riitely suomalaisista tehtaista syntyi uusi Rajaville Oy, alkoi näyttää osapuolten voimavarojen haas- jonka omistajiksi tulivat Partek ja Haka suh- kaukselta, joten vuonna 1989 Lohja ja Parma teessa 60–40. Tuotantolaitoksia olivat Raja- päätyivät yhdistämään kone- ja laitekehityk- villen ja Betonimiehen tehtaat Oulussa sekä sensä. Näin saatiin vahvempi yksikkö tuke- jo aikaisemmin OMP:hen siirtyneet Kaise maan molempien omistajayhtiöiden betoni- Kajaanissa ja Jäämeren Betoni Rovaniemellä. teollisuutta. Uuden yhtiön nimeksi tuli Lohja Vanhalla Rajavillellä oli jo 1970-luvulta lähtien Parma Engineering Oy LPE. ollut yhteyksiä Partekiin, sillä Oulussa val- Lohjan edetessä elementtimarkkinoilla mistetut ontelolaatat perustuivat Partekin myös Partek oli liikkeellä. Se osti vuonna 1983 myymään teknologiaan. Konsernin elementti- A-Elementti Oy Rakennusmiehen, joka oli tuotanto monipuolistui myös Rajavillen julki- verraten merkittävä tekijä portaiden ja muiden sivukapasiteetin ansiosta. erikoistuotteiden markkinoilla; se oli syntynyt Partekin intresseihin sopi Rajavillen kas- kone- ja laitetoimittaja Rakennusmiehen ja vun jatkuminen, joten viimemainittu eteni tämän aikanaan perustaman A-Elementti yrityskaupoissa ostaen vielä kolme kilpailijaa: Oy:n fuusiosta 1960-luvun lopulla. 41 Vuonna kokkolalaisen Kokkomentti Oy:n, Kajaanin 1985 Partekin omistuksiin siirtyi Puolimatkan Betoni Oy:n ja Rovaniemen Sementtiraken- ja Polarin aikanaan Nurmijärvellä käynnistä- nus Oy:n. Näin Rajaville oli hankkinut vuo- män Nilcon Oy:n tehdas. Omistajat olivat teen 1989 mennessä 40 prosentin osuuden törmänneet Nilcon-laatan valmistuksessa rat- Pohjois-Suomen betonimarkkinoista.43 Kajaa- kaisemattomiin ongelmiin, ja laatan kysyntä nin ja Kokkolan tehtaat myivät suuren osan oli hiipunut 1970-luvun loppupuolella. Tällöin tuotteistaan pääkaupunkiseudulle ja Rova- tehdas oli muutettu Span-Deck -ontelolaatta- niemi vientikohteisiin.44 Uusi Rajaville mer- tehtaaksi. Myös sen valmistustekniikka jäi kitsi Partekille tuntuvaa aseman vahvistusta monimutkaiseksi ja tuotteen laatu epätasai- kilpailussa Lohjan kanssa. seksi. Nilcon Oy:n jälkeen Nurmijärven teh- Viimeisenä merkittävänä tapahtumana taan omistajaksi tuli vuonna 1983 Partekin 1980-luvun toimialajärjestelyissä voi pitää ja Polarin yhteisyritys Flowdeck Oy, joka siir- sitä, että Harjun Betoni Oy osti vuonna 1986 tyi kokonaan Partekille vuonna 1985. Span- Keski-Suomen Betoni Oy:n Uuraisilta ja La- Deck- laatta korvattiin muun muassa uudella seva Oy:n Laukaalta. 2 400 mm leveällä Variax-laatalla sekä runko- Markkinaosuuksista Partekin ja Lohjan elementtituotannolla.42 kesken käydyn kilpailun taustalla vaikutti Suuri suunnanmuutos | 153

sementtimarkkinoiden tilanne. Yhtiöt ylläpiti- Jos sementtituotannon yhdistäminen olisi vät kahta suurta sementin valmistus- ja jakelu- toteutunut, se olisi mitä ilmeisimmin johta- organisaatiota. Partekin johto teki Lohjalle nut uudelleenjärjestelyihin myös elementti- 1980-luvun kuluessa kahdesti ehdotuksen ja valmisbetonituotannossa. Partekin ja Lohjan sementtituotantojen yhdistämisestä. Aihetta yhteenlaskettu osuus SBK:n jäsenten ele- sivuttiin ensimmäisen kerran vuosikymme- menttiteollisuuden liikevaihdosta oli noihin nen alkupuolella, mutta varsinaiset neuvotte- aikoihin noin puolet. Järjestelyihin päädyttiin lut käynnistyivät vuosikymmenen puolivälissä. sitten 1990-luvun alun lamavuosina, erilai- Neuvotteluissa edettiin vuonna 1987 aiesopi- sissa olosuhteissa. mukseen asti, kuten Sakari T. Lehto muiste- Toimialajärjestelyt muuttivat selvästi betoni- lee: ”Momentum oli olemassa. Tuontiuhkan elementtiteollisuuden omistusrakennetta. voimistuminen oli saanut sekä Lohjan johdon Kun 1970-luvun lopulla rakennusliikkeiden että tuntumamme mukaan myös kartelliviran- hallussa oli melkein puolet tuotannosta ja omaiset suopeiksi ratkaisulle.”45 sementtiteollisuus ja perheyritysten tehtaat Sementin tuonti oli kasvamaan päin. edustivat kumpikin runsasta neljännestä SBK:ssa oli jo 1970-luvun alussa seurattu itä- markkinoista, pian sementtiteollisuuden tuonnin kehitystä, ja suurin osa tuontisemen- omistuksissa oli suurin osa myös aikaisem- tistä saapui maahan Neuvostoliiton alueelta. masta perheyritysten elementtiteollisuudesta. Vuonna 1986 tuonti melkein kolminkertaistui Suurin osa merkittävistä perheyrityksistä oli ja kasvu jatkui seuraavanakin vuonna.46 Tuon- siirtynyt joko rakentajien tai sementtiteolli- nin osuus kotimaassa käytetystä sementistä suuden haltuun. Jäljelle jääneistä suurimmat oli vuosikymmenen lopulla kymmenyksen selvisivät kasvamalla: nekin hankkivat pie- luokkaa. nempiä valmistajia omistuksiinsa. Yhteisyrityksen nimeksi piti tuleman Yrityskauppojen teko tyrehtyi vähitellen. Suomen Sementti Oy, ja sillä olisi hallitseva Suuret rakennusliikkeet olivat löytäneet roo- asema sementin tuonnissa. Tavoitteet olivat linsa markkinoilla, ja ostokelpoiset yritykset kummallakin konsernilla samat: yhdistymällä loppuivat. Itäprojektit olivat ylläpitäneet voisi hallita kotimaan markkinoita ja erityi- 1960- ja 1970-luvuilla omaksuttua teollista sesti pitää kurissa lisäinvestointeja, sillä kasvu- ajattelu- ja tuotantotapaa vielä, kun kotimaassa näkymät olivat kotimaassa rajalliset.47 Aie- näkyivät muutoksen tuulet. Investointeja teh- sopimus ei kuitenkaan saanut Partekin uutta tiin vielä 1980-luvun jälkipuolellakin, mutta toimitusjohtajaa, Hans J. Björnbergiä eikä ne kohdistuivat tehokkuuden parantamiseen kaikkia omistajia taakseen, joten yhdistymi- tuotannossa. nen kariutui. Tämä johtui erimielisyyksistä omistussuhteista ja päätösvallasta: Lehdon lähtökohtana olivat vallitsevat voimasuhteet markkinoilla, jotka olivat Partekille 66–34 %, Keskittyminen muuttaa näkymiä kun Lohjan toimitusjohtaja Georg Ehrnrooth vaati omistuksen jakamista tasan. Partek Betonielementtiteollisuuden voima- myöntyi neuvotteluissa lopulta päätäntävallan varojen keskittyminen loi edellytyksiä alan suhteen, mutta piti näkemyksensä omistus- kilpailukyvyn kohentamiselle. Elementti- suhteista.48 rakentamisen asema oli turvattava kilpailussa 154 | Suuri suunnanmuutos

muita materiaaleja vastaan, varsinkin kun siten betonin markkina-aseman säilyttämi- kansainvälinen toiminta laantui 1980-luvun sessä materiaalien välisessä kilpailussa. puoliväliin mennessä. Yksi uusista keinoista SBK:n sopimustyöryhmä esitti keväällä oli aiempaa laajempien palvelukonseptien 1986 käytäntöjen yksinkertaistamista ja sel- kehittäminen. Palvelukonseptin laajentami- kiyttämistä. Perinteisesti sopimuksen tekoa sesta keskusteltiin SBK:n piirissä jo vuosina määrittelivät Betonielementtien yleiset toimi- 1983–1984, mutta tuolloin ”täyden palvelun tusehdot ja niitä täydentävät asennusehdot. toimitusehtoja” ei vielä oltu valmiita laati- Uudistuksen tavoitteeksi asetettiin, että yleiset maan. Asiaan palattiin keväällä 1986, jolloin toimitusehdot ja asennusehdot yhdistettäisiin uusi ajattelutapa sai tuulta siipiensä alle. ja että uudet ehdot kattaisivat teollisuuden Toimitusehtoja oli jatkuvasti uudistettu, koko tuotevalikoiman paikallavalettavista mutta kokonaispalvelu-uudistus sai sysäyk- rakenteista ja viemäriputkista elementteihin sensä erityisesti toimialan keskittymisestä. asennuksineen.49 Kasvaneet konsernit alkoivat omassa tuotan- Järjestö hyväksyi uudistetut täyden palve- nossaan hakea tehtaiden erikoistumista, ja lun toimitusehdot. Ne merkitsivät asennus- toisaalta oli tarkoituksenmukaista hoitaa töissä elementtitehtaiden vastuualueen selvää saman konsernin toimitukset yhden toimitus- laajenemista. Betoniteollisuusyrityksillä oli kanavan kautta. Tähän kannatti pyrkiä olet- jatkossa käytännössä kaksi tietä: oli joko taen, että asiakas halusi hoitaa tilausasiat opittava käyttämään aliurakoitsijoita entistä yhden toimittajan kanssa. Edellytyksenä oli tehokkaammin tai tehtävä itse asennus-, sau- myös, että parantuva palvelu tekisi betonista maus-, betonin pumppaus- ja muut vastaavat TT-laatta soveltuu sekä väli- että yläpohja- houkuttelevamman vaihtoehdon muiden työt. Suuret betoniteollisuuskonsernit olivat rakenteisiin. rakennusmateriaalien rinnalla ja auttaisi tässä suhteessa omavaraisempia. Lisäksi oli huolehdittava siitä, että teollisuus ei uusine toimitusehtoineen astuisi rakennusliikkeiden reviirille työmailla. Siten toimitusehtojen käyttöönotto edellytti vastuualueiden tarkem- paa määrittelyä ja yhteensovittamista rakennusliikkeiden toimintatavan kanssa. Täyden palvelun ajatus kytkeytyi jälleen markkinoiden kehitykseen: vasta 1980-luvulla olivat SBK:n toiminnassa alkaneet näkyä todella isojen yhtiöiden intressit. Samalla SBK:öön oli kehittynyt periaatteessa kaksi ryhmää, suuryritykset ja PK-yritykset. SBK:stä olikin pienempien yritysten näkö- kulmasta kehittynyt enemmän suurten konsernien asioita ajava järjestö. Näillä oli erilaiset tarpeet ja erilaiset roolit markkinoilla ja siten erilaiset odotukset SBK:n suhteen. Järjestö teetti vuonna 1986 kahdella PK- yrityksellä, Tampereen Puristelaatalla ja Oy Suuri suunnanmuutos | 155

Pienyrityksille järjestö oli arvokas varsinkin yleisessä edunvalvonnassa, päivittäin eteen tulevien ongelmien ratkomisessa sekä kehitys- projektien seurannassa. Pienet yritykset tunnustivat mahdollisuu- tensa vaikuttaa järjestössä, mutta pitivät jär- jestöä yhä liikaa suuryritysten ohjaamana. Yleisesti ottaen SBK:ssä vaikuttivat kuitenkin henkilöt, eivät nimenomaan yritykset. PK- yritykset pitivät niille suunnatun koulutuksen ja konsultoinnin lisäämistä yhä tärkeänä. Strategiapalaverissa nousi esiin muun muassa se, että järjestö oli aikaisemmin painottunut enemmän tekniseen toimintaan, kun nyt markkinoinnin ja tiedotuksen merkitys oli kasvanut.51 Betoniteollisuuden keskittyminen vaikutti syvällisimmin alalla tehtyyn kehitystyöhön. Suurilla konserneilla oli pieniä yrityksiä paremmat mahdollisuudet panostaa koko alaa hyödyttävään, kunnianhimoiseen tuotekehitys- ja tutkimustyöhön. Partek ja Lohja tekivät omaa tutkimustyötään, mutta tieto kulki tarvittaessa yrityksestä toiseen – jos niin halut- ”Täyden palvelun” ajatus Kokkomentti Ab:lla muistiot pienyritysten tiin. Yritysten oman tutkimuksen hedelmiä toteutuu hyvin tuotanto- jäsenyydestään saamista eduista ja yritysten ei näet välttämättä tarvinnut luovuttaa mark- rakennuksissa, joissa 50 julkisivut asennetaan omaan toimintaan liittyneistä ongelmista. kinoille muuten kuin entistä jalostetumpina yhdessä runkoja laatta- Muistioiden pohjalta käyty keskustelu johti tuotteina. Hyöty kanavoitui varmimmin koko elementtien kanssa. PKT-ryhmän perustamiseen. Ryhmän tavoit- alalle, kun tutkimus organisoitiin SBK:n teena oli aktivoida pienyrityksiä mukaan jär- kautta ja erilaisiin yhteistyöprojekteihin, joihin jestön toimintaan, jotta niiden tarpeet tulisi- osallistuivat myös VTT ja muut yritykset. Kun vat paremmin tunnistetuiksi. Ilmeisesti toi- VTT oli mukana, perustutkimuksella oli minta ei kuitenkaan ollut kovin tehokasta, tärkeä sijansa betonielementtirakentamisen sillä järjestön hallitus joutui kertaamaan jo kehittämisessä. muistioiden esiin tuomia huomioita strategia- palaverissaan vuonna 1989. Strategiapalaverissa todettiin SBK:n kaikkia jäseniä yhdistävänä intressinä betonin vahva Runko-BES asema. Suuryrityksiä järjestö palveli erityisesti omien kehitystyön tulosten hyväksyttäjänä, BES:ssä luotu mittajärjestelmä kattoi asun- Euroopan yhdentymiskehitykseen liittyvissä totuotannossa käytetyt betonielementit. Alku- asioissa sekä materiaalien kilpailuun liittyen. peräistä BES:iä sovellettiin 1970-luvun mittaan 156 | Suuri suunnanmuutos

suunnittelijoiden työtä, koska heidän oli va- littava, mille tuotteille rakennus mitoitettiin, ja siten päätökset tulivat aina suosineeksi jotakuta valmistajista. Teollistamisrahasto Oy:n Esko Haavisto luonnehti tilannetta vuonna 1983 Betonituote-lehdessä seuraavasti: ”Nyt betonipientalojen suunnittelua rasittaa jossain raskaisiin elementteihin ja standardointiin määrin myös toimi- perustuva tyyli, kun taas teollisuusrakennus- tila- ja tuotantorakentamisessa, missä ten ongelmana on liiallinen yksilöllisyys.” 52 Yllä: Teräslaadun rakenneratkaisut alun pitäen suunniteltiin Toinen syy yhdenmukaistamiselle löytyi korotus oli yksi Runko- tapauskohtaisesti. Sieltä puuttui siten stan- markkinoiden muutoksesta. Samalla kun BES:n uudistuksista. dardoitu runkoelementtijärjestelmä. betonielementtirakentamisen suurin mark- Lehtileikkeet Rakennus- lehdestä 12/1985. Elementtitekniikan sovellukset teollisuus- kina-alue, asuntorakentaminen, oli supistu- Alla vasemmalla: ja liikerakentamisessa kehittyivätkin enem- massa, oli kasvua näkyvissä teollisuusraken- Runkojen asennustyötä män yritys- tai suunnittelijakohtaisesti. Tästä tamisessa. Tuotantovolyymin kasvaessa yh- elementtirakentamisen luonnollisesti seurasi, että laattaelementti- teensopivuusongelmatkin korostuivat. pioneerivuosilta. Alla oikealla:Tehdas- vaihtoehtoja syntyi tuotantorakentamista SBK käynnisti vuonna 1981 Runko-BES miljöötä 1970-luvulla. varten runsaasti. Tämä vaikeutti varsinkin -tutkimuksen. Se keskittyi mitoitusjärjestel- Suuri suunnanmuutos | 157

sekä rakentamistalouden laboratoriot, Arkki- tehtitoimisto KVA Oy ja Insinööritoimisto Kaista & Sebbas. Tutkimuksen projektipääl- likkönä toimi SBK:n teknillinen johtaja Matti T. Virtanen. Tutkimuksen tuloksena syntyivät mitta- järjestelmä, runkojärjestelmä, rakenneosien mittaja tyyppisuositus, rei´itysohje, elementtien liitosohje sekä tartuntojen ja kiinnitysten ohjeet. Runko-BES:stä suunniteltiin puhdas betonielementtijärjestelmä ilman muita ma- teriaalivaihtoehtoja. Vaakamitat perustuivat markkinoilla käytössä olleisiin leveydeltään 12M-, 24M- ja 30M-mittaisiin laattaelement- teihin. Pituussuunnassa tutkimus suositti laattojen mitoiksi 12M:n kerrannaisia sekä pystymitoissa 3M:ää ja sen kerrannaisia 6M ja 12M. Järjestelmään kuuluivat pilariholkit, teräsbetonipilarit, jännitetyt ja jännittämättö- mät suorakaide- ja leukapalkit, jännitetyt I- ja HI-palkit sekä markkinoilla tunnetut ontelo-, kuori-, TT-, HTT-, Nilcon- ja Peku-laatat.53 Projektissa kehitettiin myös uudet liitosdetaljit, sillä edeltäneet perustuivat SBK:n osin jo vanhentuneisiin suosituksiin. Jänne- betonipalkeista laadittiin yhtenäinen tyyppi- valikoima, ja niiden mitoitusmenetelmiä Nosturien kapasiteetin mien yhdenmukaistamiseen tuotanto- ja toi- uudistettiin soveltamalla myös esivalmisteisia ja koon kasvaminen on mitilarakentamisessa eli rakennuksissa, joiden raudoitteita. Lisäksi tutkimuksessa koottiin ollut elementtirakentamisen kasvun ja menes- kantavan rungon muodostivat pilarit ja palkit. huomattava määrä tietoa erilaisista pilari- tyksen edellytys. Kuvassa Tutkimuksen lähtökohdat olivat selkeämmät palkki -runkoon liittyneistä yksityiskohdista. 400 tonnin Liebherr- kuin vuonna 1970 valmistuneessa BES:ssä, Runko-BES:n uskottiin helpottavan suunnit- nosturi pystyttämässä 55 telua ja tekevän elementtirakentamisesta tonnin painoista ja 40 sillä pilari-palkki -rakenne ja sen hyvät puolet metrin korkuista ele- olivat jo tuttuja, ja käytetyt elementit olivat entistä kilpailukykyisempää. Vuonna 1983 menttipilaria Fortumin pitkälle kehitettyjä. Maassa oli yli 20 erilaisten valmistunut tutkimus ajoittui hyvään vaihee- Suomenojan voimalaitos- runko- ja laattaelementtien valmistajaa, joten seen, sillä 1980-luvun loppupuolta sävyttänyt työmaalla. yhteensovittamiseen oli tarvetta. rakentamisen nousukausi oli alullaan. Runko-BES toteutettiin osana perusmate- Runko-BES vaikutti varsin pian teollisuus- riaaliteollisuuden rahoittamaa SBK:n ja VTT:n ja liikerakentamiseen samalla kun tarve sen tutkimusyhteistyötä. Rahoitukseen osallistui täydentämiseen kävi nopeasti ilmeiseksi. lisäksi kauppa- ja teollisuusministeriö. Kon- Muutaman seuraavan vuoden aikana jatko- sultteina toimivat VTT:n betonitekniikan kehitys toi tarkennuksia seinäelementtien 158 | Suuri suunnanmuutos

sekä teräsbetonipilarien ja -palkkien raken- liittyvissä kysymyksissä. Järjestön tuli myös teisiin. Jo vuonna 1987 voitiin todeta, että selvittää suurimpia kilpailukyvyn uhkateki- Runko-BES:n vaikutus näkyi 90 prosentissa jöitä. Ohjelma asetti lisäksi menekinedistä- teollisuusrakennuksia ja kahdessa kolman- misen keskeiselle sijalle kaikessa järjestön neksessa liikerakennuksia.54 toiminnassa: ”Erityisesti pyritään tiedotustoiminnan avulla vaikuttamaan betonituotteiden käytön ja teollisen betonirakentamisen kannalta keskeisiin asenteellisiin esteisiin.” 55 Päin uhkakuvia Teollisuuspoliittisen ohjelman soveltaminen alkoi vuosien 1981–1982 myynnin- Asuntojen kysynnän vähenemiseen ei edistämisohjelmalla, jonka oli laatinut voitu vaikuttaa, mutta markkinaosuuksien markkinointivaliokunta, puheenjohtajanaan häviäminen kilpaileville rakennusmateriaa- dipl.ins. Nikolai Danilotschkin. Ohjelma leille oli asia, johon piti voida puuttua. Vaikka edellytti, että uusinta kotimaista tutkimusta pahimman uhkaajan, teräksen, markkina- oli käytettävä kampanjoitaessa betonin en- osuus pysyi Suomessa lähes ennallaan koko tistä paremman imagon puolesta.56 1980-luvun, kansainvälistä kehitystä seurattiin Markkinointivaliokunnassa käyty keskus- SBK:n piirissä huolestuneina. Asiasta keskustelu kuvasti lähestymistapaa, jolla betonituot- teltiin paljon, ja teollisuus etsi keinoja, joilla teiden markkinaosuuksien puolustamiseen voitaisiin ennalta ehkäistä uhkakuvien toteu- ryhdyttiin. Taustalla olivat liimapuurakentei- tuminen. den vahva kilpailu 1970-luvulla ja puuraken- Jo 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa käyn- teiden käytössä ilmi tulleet vahinkotapaukset: nistyi tutkimusprojekteja, joiden tavoitteena oli selvittää, miten elementtirakentaminen Käydyn keskustelun pohjalta todettiin, että voisi uusiutua. Toimialajärjestelyillä puoles- kilpailevien materiaalien vahinkotapauksia taan pyrittiin siihen, että alan tuotantorakenne tulee hyödyntää pitkäjänteisin hienovaraisin saataisiin tarkoituksenmukaiseksi, eikä se tiedotus ym. toimin. Yksittäisonnettomuuk- muodostuisi esteeksi kannattavalle toimin- sien aggressiivinen hyödyntäminen johtaa nalle. Kolmas tie oli toimia suoraan mieli- ’markkinointisotaan’, johon SBK:n nykyisin kuvien muokkaamiseksi betonielementeille markkinointivaroin ei kyetä tehokkaasti osal- suopeammaksi. Tässä työssä keskusjärjestö listumaan.57 oli avainasemassa. SBK hyväksyi alkuvuodesta 1980 uuden Niinpä valittiin hienovarainen linja, mutta teollisuuspoliittisen ohjelman, joka otti kan- suhde- ja tiedotustoiminnan tuli olla laajaa ja taa muun ohella betonielementtiteollisuuden aktiivista muun ohella arkkitehtien suuntaan. menestymisen ehtoihin. Yleisiin toiminta- Tehostaakseen vaikuttamista sidosryhmiin edellytyksiin nähden järjestön tuli ohjelman järjestö perusti vuonna 1984 markkinoinnin mukaan ”toimia siten, ettei yhteiskunnan yhteistyöneuvottelukunnan (MYNK), johon ohjaus tarpeettomasti lisäänny ja muodosta tulivat edustajat Lohjalta, Lujabetonista, esteitä betoniteollisuuden kilpailukyvylle”. OMP-Yhtymä Rajavillestä, Partekista, Seme- Tämä tarkoitti esimerkiksi teollisuuden näkö- rasta ja Soraseulasta. Sen ensimmäiseksi kulman esiin tuomista liikevaihtoverotukseen puheenjohtajaksi valittiin Seppo Paatelainen Suuri suunnanmuutos | 159

Martti Aihan ”Tunte- maton”, yksi Helsingin Juhlaviikkojen ja Suomen Taiteilijaseuran yhdessä elementtiteollisuuden kanssa järjestämän ”Concrete”-näyttelyn taideteoksista vuoden 1986 juhlaviikoilla.

Lujabetonista. MYNK:iin keskitettiin järjestön sa. VTT:n konsulttiroolia pidettiin kuitenkin tiedotus- ja markkinointi sekä jäsenyritysten arvokkaana, eikä siitä haluttu luopua. koulutus.58 MYNK:n avulla oli mahdollista Huoli betonin menestyksestä kotimaan ryhtyä entistä vaativampaan kampanjointiin, markkinoilla korostui 1980-luvun puolivälin jollaisesta ensimmäinen esimerkki oli vuoden jälkeen. Betoniteollisuuden kansainvälinen 1985 Imago-kampanja. Toimitusjohtaja Eero toiminta oli vähenemässä (ks. tarkemmin Niemisen johtama SBK:n hallitus olikin vuo- s. 260), joten alasta tuli aiempaa riippuvai- den 1984 lopulla valmis jäsenmaksun korotta- sempi kotimaan markkinoista. Myös teräk- miseen kymmenellä prosentilla, mikäli tämä sen vienti oli vähenemässä, ja tämä huoletti lisä käytettäisiin markkinointiponnisteluihin.59 betoniteollisuusmiehiä. SBK:n hallitusvalio- Tutkimustoiminnan tehokkuutta pyrittiin kunta ruoti helmikuussa 1987 perusteellises- niin ikään parantamaan. Tutkimukseen liitty- ti kilpailuasetelmia. Sen mielestä teräksen vät asiat keskitettiin vuonna 1982 perustet- muodostamaa uhkaa vastaan oli toimittava tuun tutkimusyhteistyöneuvottelukuntaan ripeästi. Teräksen tulevan kasvun kotimark- (TYNK), johon tuli edustaja Partekista, Loh- kinoilla tekivät järjestön silmissä hyvin mah- jasta ja Ovakosta sekä yhteensä neljä edusta- dolliseksi laivateollisuuden ahdinko sekä ark- jaa jaostoista. Sen ensimmäiseksi puheen- kitehtien kiinnostus sitä kohtaan uutuutena. johtajaksi nimettiin dipl.ins. Lauri Jämsä, Lisäksi teräksen markkinointi oli betoniteolli- jota tehtävässä seurasi dipl.ins. Antti Törmä- suuden mielestä toistaiseksi ollut varsin keh- nen. TYNK:iä evästettiin toivomalla, että sen noa – ”mitä tapahtuukaan, kun se kohentuu?”, ohjaamissa hankkeissa pyrittäisiin mahdolli- kyseltiin. simman paljon käytännössä hyödynnettäviin Uhkakuvien tulkintaan tuli lisää ”asiakas- tuloksiin.60 Toive saattoi osaksi olla reaktiota näkökulmaa”, kun dipl.ins. Erkki Anttila siir- VTT:n roolin kasvuun ja perustutkimuksen tyi SBK:n toimitusjohtajaksi Perusyhtymä entistä suurempaan painottumiseen. Tämä Oy:n kansainvälisistä tehtävistä. Teräksestä oli lisännyt sellaisen tutkimustiedon osuutta, rakennetut komeat referenssikohteet olivat joka ei ollut suoraan käytäntöön sovellettavis- saaneet näyttävästi julkisuutta, ja betoni oli 160 | Suuri suunnanmuutos

SBK:n, BY:n ja Betoni- tieto Oy:n arkkitehdeille järjestämät ulkomaan- ekskursiot ovat olleet tärkeä osa vuorovaikutteista kanssakäymistä. Kuvassa matkalaiset Espanjassa vuonna 1998. Eturivissä keskellä arkkitehti Rainer Mahlamäki, SAFA:n puheenjohtaja vuonna 2009, vierellään matkan järjestäjän Betonitiedon toimitusjohtaja Klaus Söderlund.

yhä useammin hävinnyt tarjouskilvan teräk- yrityksiä oli patistettava tuomaan esiin omia selle. Tämän osuus oli vuosikymmenen alun referenssikohteita, joilla betoniin liitettyjä jälkeen noussut neljänneksellä, mistä enin osa mielikuvia voitaisiin muuttaa paremmiksi.61 sijoittui toimitilarakennuksiin. Tuotantoraken- Betonimiehiä hermostuttivat kertyvät havain- tamisessa teräksen osuus oli kylläkin tilasto- not muiden raaka-aineiden ja erityisesti jen mukaan vähentynyt, mutta se tulkittiin terästeollisuuden markkinoinnin voimistu- niin, että suuria teräkselle ominaisia hankkeita misesta. ei juuri silloin sattunut olemaan käynnisty- SBK laati kesällä 1987 selvityksen betonin mässä. Teräksen kokonaisvolyymin kasvussa kilpailukyvystä. Siinä tutkittiin 76 ”viime ei silti absoluuttisesti ollut kyse suurista mää- aikoina” toteutettua tai vielä kesken ollutta ristä, sillä sen markkinaosuus oli vuonna 1986 merkittävää toimitilakohdetta. Selvitys osoitti, yhä vain seitsemän prosenttia betonin 61 pro- että kohteista 14 oli osittain tai kokonaan senttia vastaan. Voimasuhteet pysyivät suun- teräsrunkoisia, ja teräsrunkokohteet olivat nilleen samanlaisina vuosikymmenen jälki- miltei kaikki KVR-hankkeita, joissa urakoitsi- puoliskolla. Uhkaa pidettiin silti suurena. jan mielipide runkoratkaisuista päätettäessä Tulevaisuuteen oli varauduttava muun oli tavallista painokkaampi. KVR-urakoinneis- muassa hankkimalla vertailevaa tietoa teräs- sa käytettiin teräsrakenteita yhtä usein kuin ja betonirakentamisesta. Oli perehdyttävä elementtirakenteita. Erityisesti liikerakennuk- aikaisempaa perusteellisemmin materiaalien sissa rakennuttajien kiinnostus teräkseen keskinäiseen kilpailuun. MYNK-projekteja näytti olevan yleistymässä. Pääsyinä ilmiöön oli täysipainoisesti hyödynnettävä, ja jäsen- olivat teräksen tehostunut markkinointi sekä Suuri suunnanmuutos | 161

asiakkaiden kokeilunhalu ja tarve hankkia Tietotekniikan kokonaisvaltaista hyödyntä- referenssejä myös teräsrakentamisessa. mistä betonirakentamisessa kuitenkin hidasti Selvitys ei kuitenkaan pitänyt teräksen ta- moniin muihin teollisuuden aloihin verrat- loudellisia ja teknisiä etuja betoniin nähden tuna pitkään rakennusalan luonne: tuotteiden Tiedon hallinta on avain- selvinä. Vastatoimina se suositteli yhteistyön suunnittelusta vastasi pääosin tilaajataho eikä asemassa erityisesti pro- tiivistämistä rakennushankkeen eri osapuolten valmistaja. jektimaisessa tuotannossa. Uusien menetelmien kanssa, rakennusajan lyhentämiseen ja ra- Tietotekniikan käyttö alkoi suunnittelussa, ensimmäisiä hyödyntäjiä kennekorkeuden madaltamiseen tähtääviä missä se otettiin ensin avuksi mitoituslas- olivat aluerakentajat. toimenpiteitä, betonin hinnan pitämistä al- haalla sekä suhdetoiminnan ja kehitystöiden tuloksista tiedottamisen tehostamista.62 Syksyllä 1987 SBK:n hallitusvaliokunta järjesti omalle väelle suunnitteluseminaarin rakennusmateriaalien välisestä kilpailutilan- teesta ja betonin kilpailukyvystä. Seminaari kertasi keskeisiä tutuiksi tulleita teemoja mutta totesi myös, että betonirakenteissa oli tapahduttava oleellista kehitystä, jotta teräk- seen kohdistuneen kiinnostuksen kasvu suunnattaisiin betoniin päin. Betonirakentei- den kehityksen tulokset oli myös markkinoi- tava tehokkaasti.63 Muotoilu kiteytti järjestön näkemyksissä tapahtuneen muutoksen. Jo vuosikymmenen alussa teknisen tutkimuksen merkitys nimenomaan betonin kilpailukyvylle oli tunnustettu, mutta nyt näkemys näiden asioiden kytkemi- sestä toisiinsa selkiytyi entisestään. Syksyn 1987 seminaari sälytti lisäksi markkinointi- vastuuta SBK:n neuvottelukunnille.64 Kehitys- työ ja markkinointi nivoutuivat kilpailukyvyn nimissä seminaarin jälkeen yhteen järjestön työssä eri yhteyksissä.

Tietokoneet tulevat

Rakennusala oli melko varhaisessa vaiheessa mukana tietotekniikan hyödyntämisessä. Toiveita siihen kohdistettiin sekä rakennus- osateollisuudessa että suunnittelutoimistoissa. 162 | Suuri suunnanmuutos

kennassa. Insinööritoimistot kiinnostuivat jo nööritoimisto Kaista & Sebbaksessa kehitettiin 1960-luvun alkupuolella tietokoneiden suo- atk-ohjelmia suunnittelun avuksi: jo 1970-lu- mista mahdollisuuksista rakenteiden suun- vun alussa yrityksen käyttöön valmistui dip- nittelussa, missä tarvittiin paljon laskentaa. lomityönä jännebetonipalkin mitoitusohjelma. Betoniteknologia ja eritoten betonielementit Rakennusosien valmistuksessa tietotekniikkaa olivat tuolloin voimakkaassa kehitysvaiheessa, alettiin ottaa käyttöön varsinaisesti vasta ja oli selvää, että rakennusten kokoamisessa myöhemmin 1970-luvulla. Tuolloin teollisuus käytettäisiin aikaisempaa monimutkaisem- sai sovelluksia tuotantoaan varten lähinnä pia rakenteita, joiden suunnittelu edellyttäisi betonin suhteitukseen.67 entistä työläämpiä laskutoimituksia. Lisäksi Piirustusohjelmien käyttöä kutsuttiin oli odotettavissa, että suunnittelutöistä oli tietokoneavusteiseksi suunnitteluksi (myös muutenkin suoriuduttava entistä nopeam- CAD = computer aided design). Ohjelmistoja min. oli ulkomailla käytetty 1970-luvun alkuvuo- Rakennuttajien Moni pääkaupunkiseudun insinööritoimis- sista lähtien, ja ensimmäiset CAD-nimikkeel- kustannuspaineissa sekä toista käytti rakennesuunnittelu- ja lujuus- lä olleet piirustusohjelmat ilmestyivät 1970- arkkitehti- että rakennesuunnittelu on ollut ali- laskennoissa 1960-luvun alkupuolella apu- ja 1980-luvun vaihteessa. Betoniteollisuuden arvostettua. ATK-pohjai- naan Suomen Kaapelitehtaan laskentakes- pyrkimys ATK:n laajamittaiseen hyödyntämi- nen suunnittelu on kusta Helsingin Salmisaaressa. Vuonna 1965 seen sai lisäpontta graafisen tietojenkäsittelyn parantanut valmistuk- viisi rakennusalan insinööritoimistoa perusti avaamien mahdollisuuksien kautta: entisten sessa tarvittavan tiedon sisältöä, mutta työpöytien kuitenkin ohjelmistoyhtiön nimeltä Teknilli- numeeristen tietojen sijaan rakenneosien vi- ahtautta se ei ole pois- nen laskenta Oy (vuodesta 1979 Tekla Oy). sualisointi tarjosi mielekkään perustan suun- tanut. Yhtiö tarjosi osakkailleen atk-konsultointia, nittelijoiden ja valmistajien yhteistyölle laskentapalveluja ja kurssitoimintaa. Kiinnos- ATK-ympäristössä. tus yhtiötä kohtaan oli suuri, sillä keväällä 1967 osakkaita oli jo 29.65 Muiden palvelujen lisäksi Tekla kehitti omia atk-ohjelmia jo 1960-luvun loppupuolella. Näiden myynti osakaskunnan ulkopuolelle alkoi varsin pian, ja ulkopuoliset asiakkaat muodostivat jo 1970-luvun alussa laskutukseltaan suurimman ryhmän. Kun mikrotietokoneet tulivat markkinoille vuonna 1973, yhtiö muokkasi ohjelmansa myös niille sopiviksi; aluksi mikroja ei rajallisen kapasi- teettinsa vuoksi kuitenkaan käytetty vaativaan teknilliseen laskentaan. Betonielementtirakentamisen kannalta merkittävin alue yhtiön toiminnassa olivat rakennesuunnitteluohjelmat, joista ensim- mäiset valmistuivat jo 1960-luvun puolella, ja ensimmäiset piirustusohjelmat valmistuivat 1970-luvun loppupuolella.66 Myös insi- Suuri suunnanmuutos | 163

Vasemmalla: Ohjaus- Suunnittelijoiden ja tehdasvalmistuksen sen mukaan BEC:stä hyötyi välillisesti eniten automaatio on kehittynyt välinen yhteistyö oli uusien rakenneratkaisu- rakennuttaja.68 Kun SBK kysyi syksyllä 1987 ensimmäisenä betonin valmistuksessa ja ontelo- jen yhteydessä ollut varsinkin 1960-luvulla Suomen Rakennuttajaliiton suhtautumista laattatuotannossa. jatkuvaa. BES:n avoimuus toi rakennushank- CAD-kehitystyöhön, asia osoittautui moni- Oikealla: Robotiikkaa on keisiin uusia toimijoita, mikä hajautti hanke- syiseksi. Liitolta tuli tunnustusta ATK-käy- sovellettu muun muassa kohtaisia kytköksiä. Teollisuuden näkökul- täntöjen soveltamisesta entistä laajemmalle porraselementtien hion- nassa, julkisivujen hiekka- masta valmistusta häiritsivät muutokset, joi- alueelle rakennusalalla, mutta Rakennuttaja- puhalluksessa ja Parte- ta kesken tuotannon yhä useammin tehtiin liitto piti ongelmallisena sitä, että ala ei ollut kin 1990-luvun alussa valmistuksessa tarvittuihin tietoihin. 1980- vielä kovin pitkällä CAD-teknologiaan liitty- kehittämässä Dimensio- muottiteknologiassa. luvulla ATK oli avaamassa uuden näkökul- neissä asioissa. Betonielementtien kohdalla man: oli periaatteessa mahdollista palauttaa siirtyminen CAD-teknologiaan vinouttaisi kiinteä yhteistyö eri osapuolten välille tieto- alan yleistä kehitystä. Muiden huomioiden tekniikan avulla. Tämä näytti antavan mah- joukossa oli myös seuraava: dollisuuksia vaihtelevampiin tuotteisiin. Teollisuuden näkökulmasta ATK:n avulla oli Rakennuttaja haluaa säilyttää kaikkiin suun- entistä helpompaa yhdistää yksilölliset, halu- nittelijoihinsa seuranta- ja tarkastusmahdolli- tunlaiset tuotteet teolliseen valmistukseen. suuden. Samoin varjellaan tuottajia koskevan Tuotevalikoiman laajeneminen ja rakentei- kilpailutilanteen säilymistä mahdollisimman den monimutkaistuminen paisuttivat käsi- pitkälle. Elementtitehtaaseen sidoksissa oleva teltävää tietomäärää, jonka hallintaan ATK elementtisuunnittelija rikkoo kilpailuasetel- oli omiaan. man. CAD-ohjelmia tuli ennen pitkää käyttöön runsaasti, mikä synnytti tarpeen niiden yhden- Toisin sanoen Rakennuttajaliitto pelkäsi mukaistamiseen. Tätä varten kehitettiin vuo- CAD:n lisäävän betoniteollisuuden paino- sina 1984–1986 BEC-järjestelmä (ks. s. 193– arvoa rakennushankkeessa liiaksi. Niinikään 194). Betonituote-lehdessä ilmaistun käsityk- lausuttiin huoli urakkavaiheen piirustusten 164 | Suuri suunnanmuutos

määrän kasvusta, kun sitä päinvastoin pitäisi telmista johdettaisiin valtaosa tuotannonoh- saada vähenemään. Liitto kysyi edelleen, jauksen ja valmistavien koneiden tarvitsemis- ”mitä vaikutuksia CAD tuo luovan suunnit- ta tiedoista. Siten suunnittelukoneella laaditut telun osuuteen eli saadaanko pelkästään rakennetiedostot toimisivat esimerkiksi onte- ’standardielementtejä standardidetaljein’”.69 lolaattojen valukoneiden sekä reikä- ja saha- Järjestö ilmaisikin kantanaan, että se jäisi koneiden työhönsä tarvitseman informaation ”vallinneen käytännön” säilyttämisen kannal- lähteinä. le, kunnes koko ala olisi valmis muutokseen. Jo BEC:n yhteydessä puhuttiin tietokone- Teollisuuden piiristä ajoittain esitetty vetoo- avusteisesta tuotannon ohjauksesta (CAM), mus ”missä rahat, siellä valta – missä valta, ja 1980-luvun lopulta lähtien alettiin puhua siellä vastuu” ei saanut rakennuttajilta tässä tietokoneyhdennetystä tuotannosta (CIM = yhteydessä vastakaikua. Computer Integrated Manufacturing). Tieto- SBK:n kannalta tilanne oli kuitenkin koneyhdennettu tuotanto oli jatkuvasti kehit- toinen: CAD-ohjelmistot olivat yleistyneet, ja tyvä kokonaisuus, koska siihen voitiin aina järjestö halusi jatkaa CAD-kehitystyötä. Niinpä liittää uusia atk-järjestelmiä tuotannon auto- se alkoi patistaa jäsenyrityksiään omaksumaan matisoinnin edetessä. VTT:n professori Heikki BEC:n mukaiset käytännöt omiin CAD-jär- Poijärven mukaan tulevaisuudessa rakennus- jestelmiinsä. Esimerkiksi Lohja yhtiöittäes- teknologian kilpailukyvyn määrittelisi melko sään vuonna 1986 elementtisuunnittelusta pitkälle se, miten hyvin teknologia saataisiin vastanneen ryhmänsä nimesi sen Oy Lohja- tietokoneyhdennetyksi.71 CAD Ab:ksi, joka nimensä mukaisesti sai Betonielementtien valmistus eteni kovin erityisesti tehtäväkseen edistää jo edellisenä eri tahtiin suhteessa automaatioon. 1990-lu- vuonna konsernissa alkanutta tietokoneavus- vun alussa voitiin todeta, että ontelolaattatuo- teista suunnittelua.70 Lohja-CAD kehitti yh- tannossa oli päästy jo hyvin lähelle tietokone- dessä CAD-Espoo Oy:n (myöhemmin Cadex yhdennettyä valmistusta. Kunnallisteknisten Oy) ja Juva Oy:n kanssa mallinnukseen pe- tuotteiden ja paalujen valmistus oli niin ikään rustuneen ohjelman CONCRETE-CAD:n, tässä suhteessa edistyksellistä. Sen sijaan jonka ensimmäiset versiot otettiin käyttöön runkotuotteiden, kuten pilarien ja palkkien, vuonna 1988. Cadex myi ohjelman lisenssejä valmistuksessa CIM-tuotantoon siirtymistä useisiin suunnittelutoimistoihin. on saatu vielä odottaa. Samoin on laita julki- Suunnittelutoimistoissa tehtyjen laskel- sivuelementtien, joiden valmistuksessa on mien visualisointiin kykenevien ohjelmien tarkoituksenmukaisinta edetä automatisoi- laaja käyttöönotto betonielementtialalla oli malla tuotantoa osatyövaihe kerrallaan. hyvin merkittävä muutos. Se oli kuitenkin vain osa laajempaa tietotekniikan hyödyntä- miseen johtanutta murrosta, jossa betonielementtirakentaminen 1980-luvulla eli. Tavoit- Uusia ratkaisuja teeksi tuli ennen pitkää tietokoneyhdennetty betonielementtituotantoon tuotanto, joka oli jo tuttu käytäntö kappale- tavarateollisuudessa. Betoni- ja betonielementtiteollisuuden Tietokoneyhdennetty tuotanto tarkoitti tuottavuuskehitys tyrehtyi 1970- ja 1980-lu- betonituoteteollisuudessa, että CAD-suunni- kujen vaihteessa, samaan aikaan kun ele- Suuri suunnanmuutos | 165

toisaalta tuottavuuden kehittämiseen. 1980-luvulla oli tultu tilanteeseen, jossa tuotteesta riippuen nämä painotukset eivät välttämättä vaikuttaneet samaan suuntaan liiketoimintaa edistävästi. Tuottavuuskehityksen parantaminen edellytti panostamista valmistusteknologian ke- hittämiseen. Teollisuus näytti silti olevan enemmän innostunut tuotekehityksestä, joka saikin osakseen enimmän huomion. Tämä oli osin reagointia 1970-luvulla alkaneeseen kriittiseen keskusteluun. Kun uusilla tuotteilla pyrittiin vastaamaan kysyntään, tuotanto- tapojen kehittäminen puolestaan pureutui kannattavuuden säilyttämiseen myös yksilöl- lisemmässä tuotannossa. Sen lisäkustannuk- sia asiakkaat varsinkaan asuntotuotannossa eivät olleet valmiita maksamaan. Kehitystoiminnan eteenpäin vieminen muuttui ongelmalliseksi kahden syyn yhteis- 1990-luvulta alkaen menttitekniikan markkinaosuuden kasvu hii- vaikutuksesta. Pitkälaatta- ja julkisivutuotan- Elematic-valukoneisiin pui. Tuottavuuskehitys pysyi lähes nollassa tojen tarpeet, mutta vielä enemmän tekniset on sovellettu teollisen muotoilun periaatteita. koko 1980-luvun alkupuolen. Ontelolaattojen edellytykset, olivat erilaiset. Toisaalta suurim- valmistuksen sisäänajo suurissa tehtaissa oli mat voimavarat kehittämiseen löytyivät se- nostanut tuottavuutta nopeasti 1970-luvulla. menttikonserneilta, joiden intressit elementti- Ontelolaattojen myötä osa teollisuudesta siir- teollisuuden omistamisessa kytkeytyivät se- tyi prosessituotantoon ja pitkiin tuotanto- sarjoihin. Tämän jälkeen ontelolaatan valmistuksen tuottavuuskehitys ei enää merkittä- 100 västi parantunut. harjattu betoni Sarjat lyhenivät, kun markkinoille valmis- 80 tettiin entistä useampia laattatyyppejä. Koska Pesubetoni sekä tiili- ja klinkkerilaatat-pinnoite muiden betonielementtien valmistuksessa 60 syrjäyttivät julkisivuissa ei ollut mahdollista ottaa samanlaista harp- pesubetoni harjatun betonin 1980- pausta prosessituotantoon kuin ontelolaatas- luvun alkuun mennessä. sa, koko alan tuottavuuskehitys miltei pysäh- 40 tyi. Julkisivutuotannossa tuottavuus jopa heikkeni, sillä siellä kehitys kulki kohti yksi- 20 löllisempiä ja useampia työvaiheita vaatineita tiili- ja klinkkerilaatat tuotteita. % Elementtituotannon kehittämisessä oli 1970 1980 nähtävissä painotukset toisaalta tuotteiden, 166 | Suuri suunnanmuutos

mentin kysynnän varmistamiseen. Siten jattu ja pesubetonielementti soveltuivat no- niiden orientaatio oli enemmän valmiiksi peaan valmistukseen ja olivat hinnaltaan kannattavan liiketoiminnan ylläpidossa kuin huokeita. Ne olivatkin suosittuja alueraken- visaisimman julkisivuteknologian ongelmiin tamisen kiihkeimpinä vuosina. Tiili- ja klink- pureutumisessa. keripinnat edellyttivät enemmän käsityötä, Eniten huomiota kiinnitettiin varsinkin ja ne yleistyivät, kun vaatimukset vivahteik- vielä 1980-luvun alkupuolella ontelolaattoi- kaammista ja yksilöllisemmistä ulkoseinistä hin.72 Niitä oli valmistettu erityisesti välipoh- voimistuivat. jiksi, ja ne olivat taloudellisesti kaikkein kan- Ontelolaattoihin verrattuna julkisivuele- nattavinta elementtiteollisuutta. Tuotekehityk- menttien valmistus on aina ollut hyvin käsi- seen oli 1970-luvun lopulta lähtien vienyt työvaltaista. Sandwich-rakenne vaatii muotti- tarve löytää tuotteelle lisämarkkinoita. Mer- työn jälkeen erilaisten materiaalien ja tarvik- kittävin ontelolaattavalmistaja oli Partek, joka keiden käsittelyä ja asentamista kolmeen myös huomattavine voimavaroineen oli pää- erilaiseen kerrokseen ja lopulta näkyvän asiallinen tuotteen ja teknologian kehittäjä. pinnan tarkkaa käsittelyä. Käsityövaltaisuus Myös julkisivuelementtejä kehitettiin, eten- merkitsee teollisen toiminnan näkökulmasta kin niiden pintakäsittelyä. Julkisivuissa käy- vähäistä tuottavuutta. 1980-luvun alkupuolel- tettiin lähinnä sandwich-elementtejä. Jopa yli la päädyttiinkin siihen, että julkisivuelement- 50 prosenttia sandwicheistä sai 1980-luvun tien valmistuksen koneellistamisasteen nosto alussa pesubetonipinnan. Harjatun betonin olisi suorastaan välttämätöntä, mikäli halut- osuus oli runsaat 20 prosenttia, ja yhteensä tiin sekä säilyttää kannattavuus että valmistaa saman verran myytiin vähitellen yleistyneitä suunnittelijoiden kaipaamia yksilöllisempiä tiili- ja klinkkeripintaisia sandwichejä. Har- tuotteita. Tiuha muottien vaihtelu ja muu

Tampereen pääkirjasto Metso, Vuoden Betoni- rakenne 1985. Arkkiteh- dit Raili ja Reima Pietilä. Kaarevat kannattajat olivat Partekin Ylöjärven elementtitehtaalle kan- nustava haaste. Suuri suunnanmuutos | 167

Länsi-Pasilan asuntoalueen koerakentamis- kortteli, Vuoden Betoni- rakenne 1987. Palkittiin esimerkkinä hyvän suunnittelun merkityksestä laadukkaan asuinmiljöön toteuttamisessa. Arkki- tehti Jan Söderlund. KVR- urakoitsija Rakennustoi- misto A. Puolimatka Oy.

pienten sarjojen mukanaan tuoma työ nosti- aikojen hyvinkin suuriin vaihteluihin, vaan vat lopputuotteen hintaa 10–30 prosenttia.73 tämä on aiheuttanut työmenekin kasvua. Sa- Siten juuri julkisivuvalmistuksessa oli pai- moin on vaikuttanut myös valmistukseen tul- netta tuotantoteknologian kehittämiseen. leiden materiaalien määrän lisääntyminen. Partekin ja Lohjan aloittaessa investoinnit Kun alkuaikoina selvittiin muutamalla mate- betonielementtiteollisuuteen niiden kiinnos- riaali- ja tarvikenimikkeellä, tarvitaan niitä tus oli aluksi muualla kuin julkisivuissa. Julki- nykyään vähänkin suuremmassa tuotannossa sivujen valmistukseen kulunut työmäärä, useita tuhansia.74 työmenekki, nousi kuitenkin 1970-ja 1980-lukujen kuluessa kaksinkertaiseksi, mikä pakot- Julkisivutuotanto oli edelleen järjestettävä ti suuntaamaan huomion asiaan. Lohjan ja kokonaan eri tavoin kuin ontelolaattojen val- Hakan vuonna 1989 perustaman Tammer mistus, jossa noudatettiin prosessiteollisuu- Elementti Oy:n toimitusjohtaja Tapani Tuo- den ajatuskulkuja. minen luonnehti teknistä kehitystä julkisivu- 1980-luvun kehitystyössä oli usein kyse tehtaan vihkiäisissä vuonna 1991: BES:n periaatteiden laajentamisesta uusille alueille, ja siten teollisen rakentamisen peri- Perinteiset tehtaat eivät ole sopeutuneet yksit- aatteiden edelleen kehittämisestä. Samalla täisten tuotteiden välisiin valmistuksen vaihe- avoimuuden periaate pysyi koko ajan perus- 168 | Suuri suunnanmuutos

lähtökohtana SBK:n kautta organisoiduissa si 3,1 miljardiin markkaan.76 Rahassa mitat- laajoissa tutkimushankkeissa Teollisen talon- tuna suurin ryhmä oli koko ajan julkisivuele- rakennuksen teknologiaohjelma (TAT) mu- mentit, ja toisena tulivat ontelolaatat: vuoden kaan lukien (ks. s. 192–196). Asko Sarja on 1990 luvuissa julkisivujen suhteellinen osuus luonnehtinut elementtiteknologian kehitystä oli 24 prosenttia, ontelolaattojen 15 sekä pila- jakamalla sen kolmeen vaiheeseen: ensim- rien ja palkkien kahdeksan prosenttia betoni- mäinen sukupolvi oli elementtitekniikan elementtituotannon myyntiarvosta.77 käyttöönotto, toinen BES-järjestelmän toteut- Sen sijaan tuotannon volyymissä ontelo- taminen, ja teknologiaohjelmassa kehitetty laatat erottuivat selvästi suurimpana ryhmänä TAT-järjestelmä edusti elementtijärjestelmien (3,1 miljoonaa neliömetriä) muihin element- kolmatta polvea. 75 teihin verrattuna: julkisivuelementit melkein Betonielementtirakentamisen tuotanto- 1,8 miljoonaa ja muut talonrakennuselementit määrät kehittyivät 1980-luvulla melko suotui- (muut laatat, palkit, pilarit, porras- ja perus- sasti. Aluksi kasvoi teollisuusrakentaminen, tuselementit), muodostivat yhdessä jäljelle 78 Monet raskaat työ- mutta vuosikymmenen loppupuolen talou- jääneen runsaan viidenneksen. Vuosi 1990 vaiheet korvautuivat dellinen nousukausi vauhditti muutakin oli rakentamisen huippuvuosi, sillä koko- automaatiolla Tammer talonrakentamista: kun SBK:n jäsentehtaiden naisvolyymi nousi tuolloin 1,4-kertaiseksi Elementti Oy:n uudessa julkisivutehtaassa elementtituotteiden laskutus vuonna 1985 oli verrattuna 1980-luvun keskimääräiseen vuosi- 1990-luvun vaihteessa. 1,6 miljardia markkaa, vuonna 1990 se kipu- tuotantoon. Suuri suunnanmuutos | 169

Elementtien käyttö yleistyi jatkuvasti. Tuotantovolyymien nousun teki mahdol- Kun elementtitekniikalla rakennettiin 1970- liseksi BES:n ja sen jatkokehitelmien sovel- luvun puolivälissä asuinkerrostaloista ja taminen. BES-tutkimusten teko päättyi liikerakennuksista yli puolta ja teollisuus- 1980-luvun puolivälissä, ja niiden vaikutuk- rakennuksista 60 prosenttia, vuonna 1986 set teollisuuteen ja markkinoihin olivat osuus liikerakentamisessa nousi 60:een, enimmiltä osiltaan toteutuneet 1980-luvun asuinrakentamisessa 67:een ja teollisuus- lopulle tultaessa. rakentamisessa 71 prosenttiin. Vuoteen Betonielementtiteollisuuden keskittymi- 1992 mennessä kaikilla näillä rakentamisen sestä muodostui eräänlainen vastavoima alueilla elementtitekniikan osuus uudis- avoimelle järjestelmälle, vaikka BES:n yksi rakentamisesta oli 80 prosenttia. Siten ele- tavoite aikanaan olikin toimialarationalisoin- menttitekniikka vahvisti suhdannevaihte- nin jouduttaminen. Ajoitus oli tärkeä BES- luista huolimatta valta-asemaansa. Peloista järjestelmän käyttöönotossa. Se tapahtui huolimatta sitä eivät vielä horjuttaneet teräs- tilanteessa, jossa toimialarationalisoinnista Tammer Elementin tuo- tantoprosessi perustuu teollisuuden voimistuneet pyrkimykset puhuttiin, mutta mitään keskittymiskehitys- joustaviin työasemiin ja osuutensa kasvattamiseen. Suomi olikin vii- tä ei vielä ollut näköpiirissä. BES:n ajoitus liikkuviin muottilinjoihin. meistään 1980-luvulla tullut yhdeksi eniten oli ollut otollinen, sillä vielä ei ollut kehit- Tehtaan suunnitteluun on sovellettu autoteolli- elementtitekniikkaa hyödyntävistä maista tynyt sellaisia markkinoita, joilla markkina- suuden periaatteita. maailmassa. johtajilla olisi ollut liikaa puolustettavaa. 170 | Suuri suunnanmuutos

Suomen Betoniteollisuu- den Keskusjärjestön (SBK) hallitus ja 60-vuo- tishistoriikkityöryhmä koolla juhlavuonna 1989. Edessä vasemmalta: Toivo Nummi, historiikkityö- ryhmän puheenjohtaja Lauri Jämsä, SBK:n puheenjohtaja Erkki Inkinen, Veikko Kummila ja Valtteri Koskinen. Keskellä vas.: Mauri Mat- tila, Taisto Eronen, Raimo Äikäs, Eero Nieminen, Pekka Jokinen, Jari Aimi- nen ja SBK:n toimitusjohtaja Erkki Anttila. Takana vas.: Pekka För- bom, Pauli Lehto, Eero Seppä, Kari Laukkanen, Matti Eestilä, Raimo Tai- valkoski, Petri Janhunen, Juhani Uljas ja Arto Kor- honen.

Monissa muissa maissa tilanne oli kehittynyt Kun konsernit järjestelivät yrityshankinto- toisin. jaan, ne pyrkivät ennen pitkää työnjakoon BES joudutti toimialarationalisointia, joka tuotantolaitosten kesken. Vähemmänkin käy- varsinkin 1980-luvulla vauhdittui betoniele- tettyjen betonielementtien valmistuksessa menttiteollisuuden keskittymisenä. Tuotteiden saatiin tasaisempi tuotannon käyttöaste, mikä samanlaistuminen helpotti yritysostoja seu- auttoi tehtaita erikoistumaan ja parantamaan rannutta eri tehtaiden tuotannon yhteenso- tuottavuuttaan ja siten kannattavuuttaan. Yksi vittamista. Teollisuuden keskittyminen vai- tuotantolaitos saattoi siis valmistaa useamman kutti ainakin kahdella tavalla siihen, miten ostetun yrityksen aikaisemmin tuottamia ele- avoimuuden periaate toteutui. BES:n ajatuk- menttejä. Keskittyneillä markkinoilla suurilla seen kuului, että standardoitu mittajärjestel- yrityksillä oli voimavarat kokonaispalvelujen mä oli yhteinen pohja, jolle yritykset voivat tarjoamiseen. Tällaisessa tilanteessa oli mark- perustaa oman tuotekehitystyönsä, mutta sa- kinoille saatavan taitotiedon kannalta suuri malla keskittyminen toi enemmän kehitys- merkitys sillä, että SBK organisoi tutkimus- voimaa, joka ei silti välttämättä kanavoitunut hankkeita, joiden tuloksina saatiin avoimuus- alan yhteisiin hankkeisiin. periaatteeseen perustuvia järjestelmiä. 2. Uusia näkökulmia elementtiin

Julkisivut huomion kohteena

Arkkitehdit arvostelivat 1970-luvulla asuinrakentamisen julkisivuratkaisuja. Teollisuus ja arkkitehdit hakivat yhteistä pohjaa kehitystyölle Julkisivu-BES:ssä. 1990-luvulla ilmi tulleet ulkokuorivauriot johtivat uuteen julkisivujen tutkimus- ja kehitysvaiheeseen.

Insinöörit, arkkitehdit Kyllähän rakennusjärjestelmän yleinen käyttö ja julkisivuelementit – että kaikki käyttivät samaa järjestelmää – vähensi insinöörien ja arkkitehtien keskinäistä BES-järjestelmä keskittyi runkoratkaisui- vuorovaikutusta. Se on ihan selvää. Ei ollut hin ja jätti julkisivut varsin vähälle huomiolle, enää sellaista pohdintaa kuin oli silloin, kun mikä osaltaan johti järjestelmän arvosteluun tehtiin vapaasti rakenteita, ja jokainen rakenne sen käyttöönoton jälkeen (ks. tarkemmin mitoitettiin erikseen. Siinä jouduttiin paljon s. 114–115). Julkisivuelementteihin 1970-lu- enemmän yhteistyöhön. Ne olivat hedelmälli- vun alkupuolella kohdistettu kiinnostus siä keskusteluja, joita jokaisen projektin ympä- suuntautui enimmäkseen siihen, miten rillä käytiin ja luotiin tämä tekniikka, insinööri sandwichit sopivat yhteen BES-järjestelmän opetti arkkitehtia ja arkkitehti opetti insinööriä. rungon kanssa. Siinä oppi kauheasti. Tämmöinenhän puuttuu BES oli epäilemättä monella tavalla vienyt silloin, kun on kaikki jo tiedossa valmiina. teknisesti eteenpäin teollista asuntotuotantoa. Vaan todetaan ja tehdään luettelot.1 Se loi myös edellytykset laadullisesti entistä parempaan rakentamiseen. Historiallinen Kun insinöörin ja arkkitehdin työpanokset tilanne, jossa BES oli otettu käyttöön, johti eriytyivät ja suunnittelijoiden yhteistyö näin kuitenkin siihen, että järjestelmän mahdolli- väheni, rakennuttajan tarve rakentaa paljon, suuksia elementtirakentamisen laadun kohot- nopeasti ja halvalla saneli julkisivuratkaisuja. tajana hyödynnettiin vain osin: pitkälaatat Helsingin kaupunginsuunnitteluviraston toivat pitkine jänneväleineen joustavuutta arkkitehti Heikki Kaitera totesi vuonna 1973, asuntojen suunnitteluun, mutta tämä ei joh- että perinteisen arkkitehtuurin liikkumavara tanut rakennusten parempaan ulkoiseen il- asuinrakennusten suunnittelussa oli supis- meeseen. tunut merkittävästi, ja hän luonnehti uusia BES oli suunniteltu niin yksinkertaiseksi, rakennuksia ”tuotepakkauksiksi”. 2 ettei uusien julkisivuelementtien kehittämi- BES edisti aluksi lähinnä asuntorakentamiseen syntynyt pakottavaa tarvetta. Rakentamis- sen teollistamista, ja arkkitehdin työpanoksen ta voitiin soveltuvin osin jatkaa jo kehitetyillä painoarvo jäi vähemmälle. Arkkitehtien ratkaisuilla. Professori Jaakko Laapotti muis- suunnitteluroolin heikentyminen näkyi eri- telee jälkeenpäin erästä yllättävää ja ennakoi- tyisen selvästi juuri asuinrakennusten julki- matonta vaikutusta, joka BES-järjestelmän sivuissa. Heidän näkemyksestään julkisivujen käyttöönotolla oli: merkityksestä rakennukselle kertoi vuonna 174 | Julkisivut huomion kohteena

joita puutteellinen suunnittelu ja huolimaton rakentaminen olivat aiheuttaneet, mutta kaikkia moitteiden syitä ei voinut palauttaa teolliseen rakentamistapaan tai betoniin raaka-aineina. Näillä oli myös omat kiistattomat etunsa. SBK:n toimitusjohtaja dipl. ins. Ilkka Lar- jomaa kiteytti asetelman Betonituotteen pää- kirjoituksessa vuonna 1976 seuraavasti:

Maamme asuntopolitiikassa on luonnollisista syistä korostettu määrällisiä tavoitteita samalla kun on pyritty rakennuskustannusten mi- nimointiin. Rakennuskustannusten mini- moinnin takia rakennukset on suunniteltu muodoiltaan pelkistetyiksi ja pintakäsittely on suoritettu yksinkertaisimmilla ja halvimmilla viranomaisten hyväksymillä tavoilla. Näin betonin ominaisuuksista on jätetty käyttämättä muuntelukykyisyys, muovailtavuus ja värien käyttömahdollisuus eli ne tekijät, joilla pitkäl- ti voidaan parantaa asuinympäristön laatua. Maassamme on kansainvälistä kuuluisuutta As Oy Haukitanner 1985 esitetty kiteytys: ”Julkisivusta on nähtä- nauttiva suunnittelijakunta sekä korkeatasoi- Espoon Haukilahdessa vissä suunnittelijoiden ja rakentajien amma- nen betonielementtiteollisuus, jotka yhteis- 1982. Varhainen Asukas- BES:n vyöhykeajattelua tillinen osaaminen mutta ennen muuta ra- työssä pystyvät toteuttamaan myös teollisesti edustava kokeilu. kennuttajan tahto ja pyrkimykset. Julkisivua nykyistä monimuotoisempia ja julkisivuiltaan Parvekkeiden ja laatta- voidaan siksi pitää hänen pysyvänä muoto- korkeatasoisempia asuntoalueita. Tänään pintaisten julkisivujen 3 heiltä usein vaaditaan kustannusten mini- suunnittelu antaa kuvanaan.” 4 rakennukselle huolitellun Julkisivuilla oli arkkitehtien mukaan mer- moinnin varjolla nollasuorituksia. yleisvaikutelman. Arkki- kitystä nimenomaan asuinympäristön viihty- tehti Jaakko Laapotti. vyyden kannalta, mihin vaikuttivat myös Keskustelua käytiin paljonkin Betonituote- maastonmuodostukset sekä rakennusten lehden sivuilla, ja aiheen merkittävyyttä sijoittelu tontille. Ammattikunta kohdistikin tähdentääkseen lehti julkaisi julkisivu-teema- 1970-luvun mittaan yltynyttä arvostelua juuri numeron vuonna 1976. Arkkitehtoniset julkisivuihin ja asuinympäristöön (ks. myös aspektit veivät ehkä eniten palstatilaa Betoni- s. 227–228, 232). tuote-lehdessä, mutta myös teknisiin kysy- Arkkitehtien jo ”hulluina vuosina” esittä- myksiin paneutuvia artikkeleita kirjoitettiin. mään arvosteluun yhtyivät vähitellen jotkut Ilmapiiri oli otollinen uudenlaisten ratkai- insinööritkin. Kummallakin taholla todettiin, sujen löytämiselle. Sekä teollisuus että arkki- että betonielementtirakentamisen saama tehdit tahoillaan etsivät ja esittivät ratkaisuja huono maine johtui kyllä osittain virheistä, julkisivujen kehittämiseksi. Kehitystä tosin Julkisivut huomion kohteena | 175

hidasti, että uuden luominen edellytti toimi- puoli on vapaa. Insinööri enemmän kehittää vaa yhteistyötä teollisuuden ja arkkitehtien olevia oloja parempaan ja arkkitehti kuvitte- kesken. Yhteyden löytäminen ei ollut miten- lee, että hän kehittää niitä keksimällä ratkaise- kään selvää insinöörin ja arkkitehdin koulu- vasti uutta. 5 tukseen pohjautuvien ajattelutapojen erojen vuoksi, mitä Jaakko Laapotti myöhemmin Julkisivutuotanto pysyi perinteisillä urilla, luonnehti: mutta teollisuuden kiinnostus julkisivujen tuotekehitykseen virisi vähitellen 1970-luvun Selvin ero oli koneinsinöörien ja arkkitehtien mittaan. Uudenlaisille julkisivutuotteille välillä. Koneinsinööri lähti siitä, että heillä löytyi kysyntää sitä mukaa, kun toimitilojen on kännykkä, jota kehitetään. Siinä on tietty rakennuttajat heräsivät panostamaan raken- valmistusprosessi takana, tietyt koneet, joita nusten yksilöllisempiin ulkomuotoihin. koetetaan käyttää mahdollisimman paljon Kysyntää oli esimerkiksi korkealaatuisille, hyväksi ja siihen tehdään vain muutoksia. hiotuille julkisivuille, vaikka ne olivat muita Arkkitehti lähti siitä, että tehdään kokonaan kalliimpia. Hiotut julkisivut olivat haaste val- uusi. Jokainen työ oli uusi. Että on ainoastaan mistajalleen, sillä ne edellyttivät tavallista tar- rakennuslaki, asetus ja rakennusjärjestys, kempaa työtä. Laadun ja ammattitaidon vaih- jotka määrittelevät mitä voi tehdä. Se sisältö- telu näkyvät helposti elementin pinnassa. 6

Lappeenrannan kaupungintalo. Julki- sivut osittain hiottua, osittain hiekkapuhallet- tua valkobetonia. Arkki- tehtitoimisto Castrén – Jauhiainen – Nuuttila Oy. Elementtien toimittaja Harjun Betoni Oy. 176 | Julkisivut huomion kohteena

Hiottuja julkisivuja oli käytetty jo 1950- luvun alussa Palacen seinissä ja muutamissa liikerakennuksissa muuallakin maassa. Jatku- vassa käytössä hiontakoneet olivat 1950- luvulla Lemminkäisen, 1960-luvulla A-Elementin ja 1970-luvulla myös Harjun Betonin porras- tuotannossa. Hiottujen julkisivujen pääasiallinen toimittaja oli Lemminkäinen, mutta 1970-luvulla Oulun monumentaalikeskuksen ja Hotelli Vaakunan seiniin hiotut elementit toimitti jo paikallinen Rajavillen tehdas. Asuinrakentamisen osakseen saama arvostelu sai 1970-luvun lopulla myös Mattinen & Niemelän kehittämään aikaisempaa kun- nianhimoisemmin julkisivutuotteitaan. Rakennusliike oli tilannut elementit perusta- maltaan Laatuelementiltä, mutta pääkaupunki- seudulle laajentuessaan se ryhtyi kilpailutta- maan omia tehtaitaan halvimpien valmistajien kanssa. Tämä sai ins. Matti Raukolan johtaman tytäryhtiön hakeutumaan myös dipl. ins. Heikki Kaitilan toimiessa arkkitehtien Partek haki prosessi- vaativammille toimitilamarkkinoille ja keskit- toiveiden tulkkina. Teollisuus odotti aloitteita maisuutta myös julkisivutuotannossa. Toimi- tymään julkisivujen tekniseen laatuun. Laatu- arkkitehdeiltä, jotka osoittivatkin varovaista tila- ja tuotantoraken- elementistä tulikin yksi johtavista vaativien kiinnostusta uusia ratkaisuja kohtaan. Yksit- nuksia varten kehitettiin erikoiskohteiden toimittajista. täisissä toimitilakohteissa arkkitehdit esittivät SeinäVariax. Oulun yliopistossa arkkitehti-professori betonin vaalennusta, muotoilua ja pinnoitta- Reima Pietilän ympärille 1970-luvun loppu- mista laatoilla. Väripigmenttejäkin kokeiltiin puolella muodostunut niin sanottu Oulun satunnaisesti jo 1970-luvulla. koulukunta vastusti betonielementin käyttöä Arkkitehtien piirissä esiintyi myös teo- julkisivumateriaalina ja sai äänensä kuulu- reettista pohdiskelua julkisivuelementtien ville. Se suosi käsityötä ja muurattuja raken- suunnittelujärjestelmistä runkorakenteisiin teita. Betoni oli näihin aikoihin menettämässä keskittyneen BES:n tapaan. Professori Osmo markkinoita julkisivumateriaalina. Lapon mukaan vaihtelua julkisivuun luova Oli löydettävä julkisivuratkaisuja, jotka vas- elementtijärjestelmä ei tarkoittanut mahdol- taisivat esitettyyn arvosteluun niin, että uhka lisuutta tehdä mitä vain, vaan mahdollisuutta kysynnän hiipumisesta voitaisiin torjua. Oli hallitusti muutella rakennusten rytmiä esi- pystyttävä osoittamaan, että betonielemen- merkiksi mittapoikkeamilla, ikkuna-akselin teistä voi valmistaa elävää ja virikkeistä asuin- vaihdoilla ja pintareliefeillä.7 Arkkitehtien ympäristöä. Järjestötasolla betoniväen yhtey- esittämien ideoiden lopullinen testi oli, syn- denpito arkkitehtikuntaan tapahtui paljolti tyisikö niistä teolliseen valmistukseen talou- Betoniyhdistyksen kautta, toimitusjohtaja dellisesti ja teknisesti mielekkäitä tuotteita. Julkisivut huomion kohteena | 177

Julkisivut rakentamisen laadun kohottamisessa tavalla, kehitystyön kohteeksi joka reagoi esitettyyn arvosteluun. Mattinen & Niemelä, Puolimatka-yhtymä, Haka, Raken- Teollisuuden aktiivisin tuotekehitys ei nus-Ruola ja Partek käynnistivät vuonna aluksi juurikaan suuntautunut niihin laadul- 1977 tutkimuksen, jolla tuli selvittää miten lisiin tekijöihin, joista teollista rakentamista BES-järjestelmää voisi muokata paremmin oli kritisoitu. Esimerkiksi Partekin ajattelua muuttuneisiin laatuvaatimuksiin sopivaksi. hallitsi tuotannon automatisoinnin näkökul- Asukas-BES:ksi nimetyssä tutkimuksessa ma: Hyrylässä käynnistyi 1970-luvun lopulla keskityttiin niihin asuinympäristön laatu- ekstruuderivalua hyödyntänyt SeinäVariax- tekijöihin, joihin voidaan vaikuttaa rakennustuotanto ja Nastolassa 1980-luvulla Monex- teollisuuden tuotteilla. Esimerkiksi asuin- seinälinja. Näiden pesubetoni- ja tiililaatta- ympäristön toiminnallisen rakenteen tarkas- pintaisten tuotteiden päämarkkinat olivat telu jäi tutkimuksesta pois. Tutkimus jäi tuotantorakentamisessa, joka ei joutunut kau- melko teoreettiselle tasolle, eikä siinä siten punkikuvakritiikin silmätikuksi. saavutettukaan ripeään toimintaan ja selkei- Useimmat maan suurimmista rakennus- siin vastauksiin tottuneiden toimeksiantajien liikkeistä ja rakennusosien tuottajista olivat alkuperäisiä tavoitteita. keskeisiä toimijoita asuntotuotannossa. Silti Asukas-BES:lla oli oma merkityksensä. Kysynnän muutokset saivat joukon suuria Se oli nimenomaan aluerakentajien ja betoni- yrityksiä ryhtymään yhteistyöhön asunto- elementtiteollisuuden reaktio teolliseen ra-

As Oy Suvituuli Espoon Tapiolassa, teollisesti toteutettu jatko perinteisin menetelmin raken- netulle 1960-luvun Suvi- kummulle. Arkkitehdit Raili ja Reima Pietilä. Julkisivuelementtien toimittaja Seinälevy Oy. 178 | Julkisivut huomion kohteena

kentamiseen kohdistuneeseen arvosteluun. suudet todettiin heikoiksi kuten myös talojen Lisäksi se merkitsi kiistakysymyksissä järjes- äänieristys.10 Konkreettisia kehitysehdotuksia tyneen yhteistyön alkua arkkitehtien kanssa. tulikin äänieristyskysymyksiin sekä runko- Kaikki tutkijat olivat arkkitehtejä: hankkeen järjestelmän ja rakennusmassan keskinäis- johtajaksi valittiin Jaakko Laapotti, ja muut suhteisiin. Arkkitehdit ehdottivat muun osallistujat olivat Matti Liukkonen, Pekka muassa pilari-palkki -järjestelmän kehittämis- Helin, Timo Kauppinen, Tuomo Siitonen, tä rungon kantavaksi pystyosaksi kantavien Eero Valjakka sekä Alpo Halme. seinien rinnalla.11 Tutkimus oli myös alan suuryritysten aloi- Tutkimus odotetusti kritisoi pitkälle stan- te, johon ne tahtoivat mukaan SBK:n ja siten dardoitujen julkisivujen käyttöä ja tämän vai- järjestön koko jäsenkentän. Mittajärjestelmien kutusta asuinympäristöön mutta ei esittänyt ja liitosten standardisoinnin jälkeen kehitys- toteuttamiskelpoisia ehdotuksia siitä, millaisia toiminta oli ollut yritysten sisäistä toimintaa, entistä paremmat julkisivut voisivat olla. jolla tavoiteltiin kilpailuetua muihin samoilla Julkisivuihin liittyneet ongelmien ratkaisu- markkinoilla toimiviin yrityksiin. Päätös ehdotukset eivät tutkimusryhmän mukaan kääntyä SBK:n puoleen merkitsi vuonna olleet helposti konkretisoitavissa.12 Tämä 1970 valmistuneen BES:n avoimuuden peri- saattoi tulla tutkimuksen teettäjille pienenä aatteen jatkamista, ja osoitti, että tutkimuksen pettymyksenä, sillä kaiken arvostelun jälkeen käynnistäjät pitivät kehitystyötä koko alan tulevaisuuden kannalta tärkeänä. Asia ei ollut itsestään selvä, sillä suppeammissa tuote- kehityshankkeissa ainakin Lohjalla ja Parte- killa oli kiusauksensa hankkia kilpailuetua yritysten sisäiseksi jääneellä kehitystyöllä.8 SBK päätti syyskuussa 1978 osallistua Asukas-BES:iin. Kun asia tuli SBK:ssä esiin, sillä oli varsinaisesti ensimmäistä kertaa Asukas-BES -tutkielma, sitten vuoden 1970 mahdollisuus ottaa kan- johon on koottu erilaisia taa avoimuuden periaatteen puolesta laajassa keinoja irtautua 1970-luvun BES-rakentamisen tutkimushankkeessa. Järjestö osallistui tutki- monotonisuudesta. mukseen nimeämällä sen edistymistä seu- raavaan elimeen oman edustuksensa ja lunastamalla tutkimuksen sen valmistuttua toukokuussa 1979. Lunastamiseen lupautui viisitoista keskusjärjestön jäsenyritystä, jotka vastasivat noin 75 prosentista maan asuinrakennuselementtien tuotannosta.9 Tutkimus käynnistyi laatukartoituksella, joka tehtiin noin kolmellekymmenelle vuoden 1973 jälkeen teollisin menetelmin rakenne- tulle asuinrakennuskohteelle. Rakennusten ja niiden ympäristöjen visuaaliset ominai- Julkisivut huomion kohteena | 179

Se kaupunkikuva-asia on niin helkkarin vaikeasti tuotteiksi muutettava ja tuotteilla hallittava asia. Kaikki on kiinni suunnittelusta ja päätöksistä monessa portaassa. Taitamaton tehdas voi vielä lopussa mokata mutta taita- vinkaan ei voi parantaa siitä, mitä on saatu aikaan ennen kuin kuvat ovat muotin reu- nalla.13

Julkisivu-BES

Julkisivujen tutkimusohjelma sai pää- osin hahmonsa loppuvuodesta 1980 valmistuneessa muistiossa. SBK haki ohjelmalle rahoitusta ainakin kauppa- ja teollisuus- ministeriöltä ja Asuntohallitukselta, mutta ponnistelut eivät tuottaneet tulosta. Pyrinnöt kaatuivat viimeistään siihen, että kokonaisuuteen kuulunut suunnittelun rahoitus ei tuntunut sopivan kenenkään rooliin. 14 Lopulta SBK päätti syksyllä 1981 käyn- nistää tutkimuksen teollisuuden varoin. Rahoittajiksi tulivat sementtiteollisuus, betoni- terästeollisuus, SBK sekä myöhemmin Tek- nologian Kehittämiskeskus Tekes. As Oy Hiiralankaari juuri julkisivuihin kohdistuneet odotukset Julkisivututkimus-hanke sai myöhemmin Espoon Westendissä olivat varmasti korkealla. kutsumanimen Julkisivu-BES. Loppuvuodesta 1983. Suomalaisen mo- dernismin hieno tulkinta, Tutkimuksen tultua julki SBK:ssä pidettiin 1982 käynnistyneessä tutkimuksessa haluttiin jossa ensimmäisiä kertoja tärkeänä kehitystyön jatkamista. Asukas-BES selvittää, mitä mahdollisuuksia olisi suunni- on kokeiltu parvekkeiden ei kuitenkaan antanut selkeää lähtökohtaa tella entistä monimuotoisempia betonisia eriasteista lasittamista. Arkkitehti Erkki Kairamo. jatkoa ajatellen. Ongelma kulminoitui julki- julkisivuelementtejä, ja miten uusia mah- sivuihin, jotka loivat rakennuksen yleisilmeen dollisuuksia voitaisiin toteuttaa teollisessa ulospäin ja siten osaltaan sävyttivät myös tuotannossa liiketaloudellisesti järkevin asuinympäristöä. Alkoi olla selvää, että julki- menetelmin. Julkisivututkimus pyrki siten sivujen osalta pitkien sarjojen ajattelusta oli ulottamaan Asukas-BES:ssä teoreettisella tingittävä myös asuntotuotannossa, jos kau- tasolla aloitetun pohdinnan käytännön tuo- punkikuvaan haluttiin elävyyttä ja kiinnosta- tantoon. vuutta. Tutkimus jakautui kolmeen osaprojektiin: Kari Laukkanen kiteytti myöhemmin on- Julkisivujen arkkitehtoniset suunnitteluperi- gelman: aatteet, Betonijulkisivujen teknis-taloudelliset 180 | Julkisivut huomion kohteena

lähtökohdat sekä Betonisten julkisivujen tekninen kehittäminen. Koska Julkisivu-BES pyrki yhdistämään abstraktit arkkitehtoniset tavoitteet ja keinot teolliseen tuotantoon ja sen tuotteisiin, oli aluksi rakennettava pohjaa sille, että tutkimusta ohjaavan ryhmän insinöörit ja arkkitehdit ymmärsivät toistensa lähtökohdat ja tavoittivat toistensa ajatuskulut. Kari Laukka- nen johti tutkimuksen ohjausryhmää ja muisteli jälkeenpäin alkutunnelmia insinöö- rinäkökulmasta:

Me olimme aika lailla ulalla siinä hommassa ensi alkuun. Kyllä porukalla arkkitehtien kanssa keskusteleminen oli melkoista hapui- lua, ja sehän meni aika tavalla perusopetuksen puolelle se arkkitehtien työ – että miten näistä hierarkioista, rytmeistä, mittasuhteista ja kontrasteista sitten päästään kiinni meidän elementteihin. Mutta tulivat ne sitten ne konkreettisetkin keinot: materiaali, aukot, reliefi, tekstuuri ja väri. Ja niin me päästiin myöhemmin teollisuudessa puhumaan arkkitehtien keinovarannosta ja muusta sellai- sesta.15

Jaakko Laapottikin totesi kirjoituksessaan Betonituote-lehdessä julkisivututkimuksen väliraportin valmistuttua, että arkkitehtisuunnittelun ja tuotekehityksen näkökulmat olivat vielä kovin erilaiset: arkkitehti käsitti julkisivun riippuvaiseksi ympäristöstä ja rakennuksesta, kun taas valmistaja tarkasteli tuotetta suunnittelulähtökohdista erillisenä seminaareilla.17 Tosin näissäkään tilaisuuk- ilmiönä ja pyrki tuotesuunnittelussa yleis- sissa ei laadun käsitteestä päästy kokonaan pätevyyteen.16 Tällöin laatu käsitettiin teknisi- yhteisymmärrykseen.18 Tutkimuksen tilaa- nä ominaisuuksina. jien kannalta oli ongelmallista, että arkkiteh- Laajempaa keskusteluyhteyttä haettiin dit halusivat rajata tutkimuksen käsittelemään muun muassa syksyn 1983 Betonipäivillä – tuotekehitystavoitteita, kun teollisuuden kiin- missä puolet esiintyjistä oli arkkitehtejä – nostus kohdistui enemmän tuotantoteknisiin sekä tutkimuksen yhteydessä järjestetyillä ratkaisuihin. 19 Julkisivut huomion kohteena | 181

Yllä vasemmalla: VTT:n Teollisuus kaipasi muun muassa jonkin- mukaisesti. Vaikka miljöö jossain vaiheessa Oulun yksikön pääraken- laisia periaatteita mittojen ja aukotuksen olisikin muotoutunut murroskautta eläneen nus, arkkitehti Pekka vaihtelulle. Myös aikaisemmilta vuosilta tut- rakennustekniikan ehdoilla, ei tämä enää ole Laatio. tua värikeskustelua käytiin uudelleen: teolli- mahdollista. Tekniikan on mukauduttava väli- Alla vasemmalla: Oulun suus halusi pois harmaudesta, mutta monet neelliseen rooliinsa humaanien tavoitteiden yliopiston pääkirjasto. arkkitehdit pitivät kiinni ”betonin aitoudesta”. taloudellisena toteuttajana.21 Kari Laukkanen muistelee: ”Julkisissa rakennuk- Arkkitehtien keskustelu ammattikunnan sissa kehitettiin uutta, sisällä johti lopulta varovaiseen tulemaan, Arkkitehtien suunnittelun linjoja vetänyt mutta usein se vaati kus- että harmaan ja valkoisen lisäksi voitaisiin tutkimusryhmä kokosi ja analysoi julkisivu- tannusten naamiointia. hyväksyä käyttöön joitakin luonnonmukaisia elementin erilaiset tehtävät, joiden lisäksi Rakennuttajapäällikkö Pekka Sippolan ja arkki- pastellivärien sävyjä. Vastaavalla tavalla kes- ryhmä korosti ei-välineellistä kauneudellista tehti Matti Rotkon kans- kustelussa saatiin vahvistus sille, että suoma- itseisarvoa. Julkisivututkimus arvosteli yh- sa tuli lounaalla puheek- laisessa muotokielessä vallitseva piirre tulisi teenvedossaan tapoja, joilla standardointia si kirjaston suunnittelu. Matti halusi pääjulki- edelleen olemaan selkeät ja tasaiset suorat sivulle kaarevan muodon, pinnat, joissa joitakin yksityiskohtia voitaisiin mutta Pekka epäröi, korostaa muotoilulla.20 koska se ei mahtuisi Julkisivututkimuksen toisessa osassa kustannusraameihin. Mielestäni Matin komeaa TKK:n tutkijat selvittivät professori Juhani ajatusta ei voitu vesittää Kiiraksen johdolla, millaisia kustannusvaiku- millään mutteriseinällä. tuksia erilaisilla julkisivuratkaisuilla olisi Lupasin Pekalle, että Rajaville tarjoaa kaarevat teolliseen valmistukseen ja miten tuotanto- seinät suorien hinnalla ja kustannukset voitaisiin hallita ja hinnoitella käsittelee muotteja kehi- tarkemmin ajautumatta sarjojen lyhentyessä tyskuluina. Kuten toimit- summittaisiin ylilyönteihin. Tutkimustulok- tiinkin. Harjannostajaisten sista voitiin päätellä, että kovin suureen tois- illallisilla Rakennushalli- tuvuuteen ei ollut tarpeellista edes pyrkiä, tusta edustanut raken- kunhan syntyisi tuotantosarjoja, joissa muu- nusneuvos päätti kiitos- puheensa sanoihin: ”Nyt tokset ehdittäisiin tehdä muottien vuorokausi- on nähty, että kyllä ele- kierron puitteissa. menttiteollisuuskin pys- Kolmannessa osassa VTT:n työ kohdistui tyy, kun se pakotetaan”. valmistusteknisiin laatuasioihin. Siinä selvi- Niinpä, kenellä on vastuu, hän voi pitää myös tettiin muun muassa väribetonia, pinnan kunnian”. puhtaana pysymistä, halkeilun estämistä ja käyristymisongelmia. Tarkastelun kohteena olivat myös sandwich-elementin rakenne ja Porin seudun Osuus- sen pitkäaikainen toimivuus. pankki BePOP, arkkitehti Julkisivu-BES:n tulokset julkaistiin vuonna Jyrki Tasan vastaus 1970-luvun yksitoikkoi- 1985 ilmestyneessä Julkisivuoppaassa, joka seen muotokieleen. kiteytti uudet vaatimukset: Rakennus puhuttelee väreillä, hiotuilla ura- kuvioisilla pinnoilla ja Kilpailukykynsä varmistaakseen betonijulki- vaihtelevilla muodoilla. sivujen tulee edelleen kehittyä ajan hengen 182 | Julkisivut huomion kohteena

Tiedekeskus Heureka oli hyödynnetty: ”Jäykkä mittastandardien kehityksessä. Tutkijat näkivät myös eri mene- Vantaan Tikkurilassa, soveltaminen ja yleiseksi tavaksi (muodiksi) telmien ja materiaalien rinnakkaisen käytön Vuoden Betonirakenne 23 1988. Julkisivupintoina muuttuneiden suunnittelukeinojen ammatti- tulevaisuuden mahdollisuutena. on käytetty Palazzo- taidoton käyttö rajoittivat ympäristön ja fasa- Tutkimuksen kestäessä tuli ilmi, että haet- levyjä, planetaario on dien suunnittelujoustavuutta.” Tutkimus tua ”yhteistä kieltä” ei ollut olemassa. Toisaalta koottu kaarevista kuori- penäsi kriittistä harkintaa standardoinnin ja havaittiin, että se ei ollut tarpeenkaan, jos vain elementeistä. Arkkitehdit Mikko Heikkinen ja vakioimisen käytössä. Erityisesti ”tilaustuo- ”teollisuusmiehet” ja arkkitehdit pystyisivät Markku Komonen. tannossa” oli vältettävä ”mittastandardien vuoropuheluun, jossa ymmärrettäisiin kump- ymmärtämätöntä käyttöä” ja julkisivujen osa- paneiden ajatusmaailmaa ja käsitteitä. Tämä na toimivien rakennusosien muotojen va- johti arkkitehtimatkojen järjestämiseen eri kiointia.22 puolille Länsi-Eurooppaa ja kauemmaksikin. Tutkimusryhmä painotti, että se ei laatinut Vuosittaisilla matkoilla oli aina mukana osuuttaan ohjeeksi vaan taustamateriaaliksi yritysten johtajia. Tutustuminen maailman- suunnittelijoiden ja teollisuuden tuotekehi- kuulujen arkkitehtien töihin – myös muihin tyksen yhteistyöhön. Tutkimus evästi eri osa- kuin betonisiin – herätti ajatuksen, että heitä puolia pyrkimään entistä monipuolisempaan voitaisiin kutsua Vuoden Betonirakenne -tilai- vallitsevan tuotantoteknologian hyväksikäyt- suuksiin. töön. Valmistusmenetelmiä tuli kehittää Näistä toimintatavoista muodostui osa ennakkoluulottomammin omaksumalla uusia järjestötason aktiivista markkinointia. Suhde- tuotantotapoja muilta teollisuuden aloilta, toiminta- ja markkinointikysymykset olivat mistä opas mainitsi esimerkkinä ATK:n lähellä erityisesti dipl.ins. Risto Pesosta, joka hyödyntämisen. Painopisteen tuli siis olla kehitti SBK:n viestintää toimitusjohtajakau- tuotantomenetelmien kehittämisessä, ei tuote- dellaan 1982–1987. Tämän jälkeen arkkitehti Julkisivut huomion kohteena | 183

projektissa, joka käynnistyi arkkitehti Esko Kahrin aloitteesta.24 Suunnittelijoiden ja tehtaiden kanssakäyminen vilkastui, mikä vauhditti investointeja muotti-, pintakäsitte- ly- ja materiaalitekniikkaan. Väribetonin käyttö yleistyi, aluksi hiekkapuhallettujen ja hiottujen elementtien yhteydessä ja vähitel- len vaaleat hienopesupinnat korvasivat pesu- betonin. Neljä julkisivuvalmistajaa, ensimmäisenä Harjun Betoni, investoi automaattisiin hionta- linjoihin, joilla päästiin kiiltäviin pintoihin. Tuotannon kehitystyö tuottikin 1980-luvulla entistä laadukkaampia julkisivuja erityisesti toimitilarakentamisessa, mutta varsin korkeilla kustannuksilla ja vähemmän kannattavasti. Niinpä tuotannon automatisointia ja robo- tiikkaan siirtymistä pidettiin alalla yhä välttä- mättömänä.25 Maritta Koivisto on ollut betoniväen ja beto- Julkisivututkimus ei kannustanut teolli- nista kiinnostuneiden tahojen yhdysside toi- suutta kehittämään vakiotuotteita, mutta sii- miessaan Betonitiedossa ja Betoni-lehden henkin suuntaan edettiin. A-Elementin Rati, päätoimittajana 1990-luvulta alkaen. Partekin Palazzo ja Harjun Betonin Gramos Elementtirakentamisen kuva muuttui olivat uusia pienikokoisia julksivulevyjä, 1980-luvun kuluessa. Haka kehitti Julkisivu- joiden valmistus tapahtui mekanisoiduilla BES:ssä mukana olleiden arkkitehtien kanssa tai automatisoiduilla linjoilla. Palazzo oli pienimittakaavaista asuntotuotantoa muun ohut hiottu levy, jota valmistettiin aluksi 1980-luku toi julki- muassa Matinkylässä ja Malminkartanossa. kuituvahvistettuna ja myöhemmin Muijalan sivuihin värit, korkea- Teollisuuden piirissä kehitettiin ja testattiin tehtaassa esijännitettynä.26 luokkaiset muottipinnat ja betonin paljastetun uusia ratkaisuja Hakan, Rajavillen, Laatu- Partekin strategia muuttui sen ostettua rakenteen. elementin ja Partekin yhteisessä kehitys- Belgiasta, Ranskasta ja Hollannista joukon 184 | Julkisivut huomion kohteena

Betonijulkisivujen pintakäsittelymenetelmiä ja muuta teknistä kehitystä

Graafinen betoni Saumaton Parmarappaus Saumaton ruiskurappaus Kaksoiskuori- ja eriytetyt rakenteet Lasuuri-pintakäsittely Betonirakenteiden pinnat (BY 40/1994 ja /2003) Patina-pintakäsittely Gramos-levy Dimensio-teknologia Rati-ja Palazzo-levyt Luonnonkivipinnat Betonivalettu saumaton sandwich Väribetonipinnat Hiekkapuhalletut pinnat Hienopesupinnat Kiiltohiotut pinnat Betonipintojen luokitusohjeet (BY 13) SeinäVariax Reliefipinnat Toleranssit (SBK, RT-kortti) Toleranssit (RTT) Toleranssit (RTT) Keraamiset laatat, tiililaatat BES moduulimitoitus Pesubetoni, hidastintekniikka, mattahiotut pinnat Uritus, profilointi Pinnan harjaus, telaus Lämmöneriste 70 mm 90 mm 120 mm 140 mm Uritettu 160 mm 240 mm 1960 1970 1980 1990 2000 2010

Suunnittelun ohella yrityksiä, joilla oli ontelolaattojen ja runko- tuneesti ja hallituin kustannuksin useissa julkisivujen visuaalinen elementtien lisäksi näyttävää julkisivutuotan- suomalaisten arkkitehtien ja Rajavillen toi- laatu riippuu tarjolla olevista mahdollisuuksista. toa ja erikoisosaamista. Niiden julkisivuille mitusjohtaja Ilkka Kankaan ideoimissa julki- Valmistajat ovat kehittä- oli ominaista voimakas muotokieli, vaaleat, sivukohteissa. neet uusia pintoja ja korkealuokkaiset väribetonipinnat ja kohde- Tammer Elementin julkisivutuotantoa työmenetelmiä erityisesti kohtainen toistuvuus. Kannattavuutta rasitti- suunniteltaessa tyydyttiin siihen, että edes 1980-luvulla ja myös uusia julkisivurakenteita vat kuitenkin huonekalutasoisten muottien osa työvaiheista olisi koneellistettavissa ja osa sen jälkeen. kustannukset. siirroista automatisoitavissa. Tapani Tuomi- Partekissa otettiin haasteena sellaisen nen kuvaili vuonna 1991 tehtaan vihkiäisissä muotti- ja robottitekniikan kehittäminen, jol- kuulijakunnalle, kuinka tuotanto tapahtuisi la voitaisiin päästä alemmilla kustannuksilla käynnistyvässä tehtaassa: vastaavaan laatutasoon. 1980-luvun lopussa käynnistyikin Muijalan tehtaalla Dimensio- Tämän tehtaan prosessissa valmistus on nimen saanut CAD-CAM-projekti, jossa jaettu mielekkäisiin työkokonaisuuksiin, yhdistyivät tietotekniikka arkkitehtisuunnit- jotka voivat työskennellä omissa soluissaan telussa ja robotiikka muottituotannossa. toisistaan riippumatta niin sanotulla imu- Kehitetyn teknologian soveltamiselle ei kui- ohjausperiaatteella. Tällöin yksittäisen tuot- tenkaan löydetty markkinoita. Hankkeessa teen hyvinkin pitkä tai lyhyt yhden vaiheen oltiin CAD-suunnittelun ja tuotannon yhdis- kesto ei haittaa muiden tuotteiden tai työ- tämisen osalta etuajassa ja arkkitehtuurin vaiheiden työskentelyä. Tähän on liitetty reaali- muotokielen suhteen jo jälkijunassa. Länsi- aikainen tuotannon kuormitusseuranta- ja Euroopassa käytettyjä työmenetelmiä ja tek- suunnittelujärjestelmä, jonka avulla mahdol- nisiä ratkaisuja sen sijaan sovellettiin onnis- liset epätasapainotilanteet voidaan ratkaista Julkisivut huomion kohteena | 185

etukäteen siirtämällä tuotantohenkilöstöä tai Kaikki hyvin, vai oliko? muuttamalla päivän valmistusohjelman jär- jestystä.27 Betonirakentamisen imagokysymysten kannalta teollisuuden tilanne näytti 1990-lu- Kun työntekoa ei sidottu kiinteisiin alustoi- vun alussa hyvältä. Betoni-lehti summasi hin ja niille rakennettuihin muotteihin, vuonna 1992 tyytyväisenä julkisivuissa vii- uusi tuote oli mahdollista ottaa valuvaihee- meisen vuosikymmenen aikana tapahtunutta seen hyvinkin nopeasti. Tuottavuuden kehitystä: parantamiseksi tehtaaseen oli myös varta vasten kehitetty laitteisto elementtien rau- Betonijulkisivun kehitys on kymmenen vuo- doitusten esivalmistusta varten. Se oli käyt- den kuluessa ollut valtava yhtälailla teknisellä töönotettaessa ainutlaatuinen koko maail- kuin esteettiselläkin saralla. Tärkeä edellytys massa. Ohjausautomaatio ja työvaiheiden arkkitehtonisen ilmeen luomisessa on ollut osittainen mekanisointi paransivat tuotta- suunnittelijan ja elementtivalmistajan yhteis- vuutta selvästi, mutta eivät kuitenkaan riittä- työ.28 västi. Valmistetut elementit olivat yksilöllisiä, Tekninen laatu ja käsityövaiheiden osuus pysyi suurena ja Uutta valmistustekniikka hyödyntänyt Tam- pitkäaikaiskestävyys työn määrä eri työpisteissä vaihteli. Tehtaan mer Elementin julkisivutehdas sai Betoni- riippuvat tuotantomene- tuottavuus saatiin kuntoon vasta syvimpinä teollisuuden Laatupalkinnon 1992. telmistä sekä ohjeista ja lamavuosina henkilöstön joustavuutta lisää- Kehitystä olikin tapahtunut, mutta asialla määräyksistä. Kokemus ja tutkimustyö ovat villä järjestelyillä dipl.ins. Jarmo Murtosen oli kääntöpuolensa. SBK oli jatkanut myöntei- ohjanneet määräysten kehitystä. ohjauksessa.Betonijulkisivujen pitkäaikaiskestävyyteen vaikuttaneita tekijöitä sen viestinnän linjaa tukeakseen hidastuvan

Käyttöikämitoitus (Betoninormit BY 50) Betonirakentamisen laatuohjeet (BY 47) Suojahuokossuhde > 0,2, huokosjako < 0,27 (VTT) Notkistimien ja pastamäärän hallinta (Julkisivu 2000 RTT) K35 ja ruostumaton raudoite tai K45 (Betonijulkisivut BRO) Betonipeite 25 mm (Betonirakenteiden säilyvyysohjeet BY 32) Suojahuokossuhde > 0,17 (Betonirakenteiden säilyvyysohjeet BY 32) K45, ulkokuori 70 - 85 mm (Betoniset julkisivut SBK) Notkistimien hallitsematon käyttö Ulkokuori 70 mm K25 pakkasenkestävyysvaatimus, betonipeite 25 mm (toler.-10 mm) (Betoninormit BY 15) Suojahuokossuhde suositus > 0,15 (Betonin säilyvyys, ohje BY 9) Lämpökäsittely rajoitetaan < 60 ° C Ulkokuori 60 mm, jäykkiä verkkoraudoitteita tulee käyttöön Ruostumaton diagonaaliansas Betoni K25 Ulkokuori 50 mm, rullaverkkoraudoite Nopea muottikierto, 2 valukertaa /vrk, lämpökäsittely jopa > 60-80 ° C Betoni K20, betonipeite 15 mm (Betoninormit RIL 53, Betonielementtinormit RIL 56) 1960 1970 1980 1990 2000 2010 186 | Julkisivut huomion kohteena

kysynnän kanssa kamppailevaa betoniteolli- teissa ulkokuorien betoni oli erittäin heikkoa. suutta.29 Markkinointiryhmän käynnistämää Syiksi osoittautuivat betonimassan korkea positiivista kampanjaa romuttamaan ilmaan- vesi-sementtisuhde, voimakas lämpökäsittely tuivat kuitenkin uutiset julkisivujen vauriois- ja elementtien jälkihoidon puutteet. ta sekä vanhoissa että aivan uusissa raken- 1970-luvun alkupuolella helsinkiläisen nuskohteissa. Ulkokuorivaurioita alkoi tulla Haapaniemenkadun virastotalon pesubetoni- 1980-luvun loppupuolella laajemmin esille elementeissä havaittiin rapautumista jo vuo- nimenomaan 1970-luvulla rakennettujen den ikäisenä. Tämä havahdutti monet raken- asuinkerrostalojen julkisivuihin. Vauriot joh- nusalan asiantuntijat kiinnittämään huomiota tuivat pääosin betonin pakkasrapautumisesta betonin pakkasenkestävyyteen. Betoniyhdistys ja terästen ruostumisesta karbonisoituneessa julkaisi vuonna 1976 säilyvyysohjeet, joissa betonissa.30 todettiin julkisivubetonin lisähuokostamisen Monien teknisten ongelmien juuret olivat tarve ja annettiin siitä ohjearvoja. Median ryöpytys ratkaisuissa, joita tehtiin 1960- ja 1970-lu- Ohjearvot siirtyivät vuoden 1980 betoni- 1990-luvulla ei jättänyt vuilla asuinkerrostaloja rakennettaessa. VTT normeihin ja niitä tiukennettiin säilyvyys- sijaa tulkinnoille. Helsin- gin Sanomien kuukausi- oli havainnut sandwich-seinien lujuustutki- ohjeissa vuonna 1992. Vuosikymmenen liite 24.2.1990. muksissa jo vuonna 1971, että joissakin koh- lopulla tutkijat päätyivät vielä tiukempiin ja yksityiskohtaisempiin huokossuhde- ja huo- kosjakovaatimuksiin. Vuonna 2005 Betoni- yhdistys täydensi uusia, eurostandardeihin perustuvia viranomaismääräyksiä käyttöikä- suunnitteluohjeilla, jotka ulottuvat kahteen sataan vuoteen saakka. Vastaavaa ei ole nor- mitasolla käytössä muualla. Eurostandardit eivät myöskään edellytä huokostusta. Vaurio- tutkimusten perusteella siitä luopumista ei ole kuitenkaan nähty houkuttelevana Suomen olosuhteissa. Betonin minimilujuus K25 nostettiin K35:teen vasta vuoden 1992 säilyvyysohjeissa. Lujuutta nostettiin kohta vielä tästäkin, mutta työteknisten ongelmien jälkeen vaatimuksissa palattiin K35:een. Tähän päätökseen sisältyi myös ruostumattomien raudoitteiden käyttö, mitä elementtitehtaat olivat pitäneet välttä- mättömänä jo vuosikausia (ks. myös graafit julkisivujen pitkäaikaiskestävyyteen vaikut- taneista tekijöistä, s. 184–185). Määräykset ovat kehittyneet sitä mukaa, kun rakenteiden vanheneminen ja käyttöikätutkimukset ovat tuoneet tietoa vauriomekanismeista suomalaisissa Julkisivut huomion kohteena | 187

Pikku-Huopalahden terassitalo Helsingissä 1995. Alueen maamerkki uudessa, pienimittakaa- vaisessa kaupunkiympä- ristössä. Arkkitehti Reijo Jallinoja.

olosuhteissa. Normien yleisperiaatteen mu- Monista materiaaleista ja tarvikkeista syntyvä kaan rakenteen materiaalivaatimuksista päät- sandwich-elementti vaatii huolellista työtä ja tää rakennesuunnittelija rasitusolosuhteiden on herkkä sisäiselle laatuhajonnalle, esimer- perusteella. Rakennushanketasolla vastuiden kiksi raudoitteiden sijainnille, minkä haitat jakautuminen suunnittelijan ja valmistajan ovat tulleet esille vuosien käyttöiän jälkeen. kesken ei käytännön tilanteissa aina ole ollut 1990-luvun alussa rakennetut Ruoholah- selvä. den vielä keskeneräiset ensimmäiset kerros- Ohjeiden ja määräysten vaiheittainen ke- talot nostattivat vuonna 1992 valtalehdissä hitys ja niiden horjuva noudattaminen eivät kriittisen keskustelun rumasta betonista, ja ole ainoa syy julkisivujen korjaustarpeeseen. media sai pian uuden aiheen keraamisten 188 | Julkisivut huomion kohteena

laattojen irtoamisesta Pikku-Huopalahdessa. 1990-luvun loppupuolella Helsingin kau- Kohta näiden jälkeen betonialaa pitivät vielä pungin rakennusvalvontaviranomaisten kurimuksessa julkisivupintojen halkeilu sekä ohjeisiin, joissa käytännöllisesti katsoen kiel- uuden tyyppisten tasoitteiden irtoaminen lettiin saumallisten betonijulkisivujen käyttö alustasta. perinteisen kantakaupungin alueella. Kriitikot eivät noteeranneet yrityksiä paran- Uusista kohteista löytyneet vauriot tulivat taa miljöötä korkealuokkaisilla julkisivuilla. yllätyksenä. Ne saivat paljon huomiota tiedo- Arvostelun kärki oli ruutuelementtien sau- tusvälineissä ja herättivät yleistä tyytymättö- moissa, joista oli tullut arvottoman alueraken- myyttä suuren yleisön keskuudessa. Julkinen tamisen symboli. Ei auttanut, että arkkiteh- ja varsin pitkään jatkunut keskustelu betonin teinä oli arvostettuja asuntosuunnittelijoita. imagosta tuskastutti alan väkeä: ”Nyt keskus- Kyllästyminen ruutuelementtiin johtikin teluissa lähes kaikki mahdollinen kaatuu joko betoniteollisuuden tai betonielementtiteollisuuden päälle.” Alettiin kokea, että alaa syytettiin julkisuudessa myös yleensä rakentamiseen kytkeytyneistä ongelmista, jotka eivät välttämättä ollenkaan liittyneet betoni- elementtitekniikan käyttöön.31 Epämiellyttävä totuus rakentamisesta oli kuitenkin myös tiedotusvälineiden toiminnan pohjalla, kuten Erkki Inkinen muistelee:

Kutsuin Helsingin Sanomien päätoimittajan Janne Virkkusen aamukahville Etelärantaan ja sanoin hänelle, että kuule nyt, te kirjoitatte Tekniska Läroverket niin hävyttömästi tästä rakentamisesta. Mitä Espoon Tapiolassa. Kun- niamaininta korkealuok- tässä pitäisi tehdä? Hän sanoi minusta ihan kaisista, detaljoiduista oikein, että kuule, se on sillä tavalla, että niin julkisivuista Vuoden Be- kauan kun te rakennatte huonosti, he kirjoit- tonirakenne -kilpailussa 1994. Arkkitehti Stefan tavat. Se on hyvin selkeää, ei ole mitään muu- Ahlman on käyttänyt ta vaihtoehtoa. Pitää ensin saada tämä oma kohteessa myös ideoi- laatu kuntoon.32 maansa lasuuripinta- käsittelyä. Betonielementtien imagoa julkisivuissa pyrittiin parantamaan keskustelun seurauksena. Betoniteollisuuden teknologiaohjelmaan vuosille 1992–1995 (ks. tarkemmin s. 196–198) sisällytettiin Kaunis betonijulkisivu -suunnittelukilpailu, jolla etsittiin uusia rakenteellisia ratkaisuja julkisivuja varten. Kilpailu toteutettiin vuosina 1993–1994. Pinnoiteogelmien syyksi osoittautui betonin puutteellinen kui- Julkisivut huomion kohteena | 189

elementtejä. Ostajien toimintaa ohjasi kuitenkin entiseen tapaan karu hintakilpailu. Kun akuutteihin ongelmiin oli 1990-luvun puolivälin tultaessa löydetty ratkaisut, keskustelu alkoi laantua, ja julkisivuihin kohdistunut tutkimustoiminta suuntautui uudella tavalla. Ala käynnisti tutkimuksen, joka sai nimen Julkisivu 2000. Se uudisti suunnitteluohjeita ja tuotti uutta tietoa materiaali- ja valmistustekniikasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin erilaisia eriytettyjä ratkaisuja arkkitehtisuunnittelun ja teknisen toteutuksen kannalta. Mukana oli myös eri materiaalien yhdistelyn ajatus, joka oli jo saanut sijaa runkorakenteissa. Ensimmäiset 1990-luvulla toteutetut kuorijulkisivuratkaisut syntyivät arkkitehtien ja teollisuuden yhteistyönä Ouluun ja Espoon Leppävaaraan. Polarin kokoamassa alihank- kijoiden ryhmässä kehitettiin eriytettyyn kuorijulkisivuun perustuvia ratkaisuja myös saneeraustoimintaan. Kalliit kiinnitysmene- telmät ja uudisrakentamisessa myös julkisivun kahden erillisen rakennusvaiheen kus- Kiinteistö Oy Auroran- vatus ennen pinnoitusta sekä se, että eri pin- tannukset nousivat kuitenkin rajoitteeksi linna Länsi-Pasilan etelä- noitteiden vaatimuksia alustan käsittelylle ei eriytettyjen julkisivujen laajemmalle käytölle. kärjessä Helsingissä 33 1990. Suunnittelu Vilhelm ollut tutkittu. Tämä lopetti maali- ja betoni- 2000-luvulla sandwich-julkisivun betoni- Helander, Juha Leiviskä, teollisuuden keskinäisen syyttelyn. nen ulkokuori on usein korvautunut kaavoit- arkkitehdit SAFA. BLT käynnisti julkisivuvalmistajien aukto- tajien vaatimuksesta saumattomalla, rapatulla risoinnin asiakkaiden todistusten perusteella. pintarakenteella. Eristetty sisäkuori tuodaan Laatuluokituksen piiriin pääsivät vain valmis- elementtinä tehtaalta. Näiden yrityskohtaisten tajat, joilla oli asiakkaiden kirjallinen vakuu- ratkaisujen tuotekehitys on tapahtunut pää- tus siitä, että ne pystyivät valmistamaan osin yhteistyössä Tampereen teknillisen yli- erityyppisiä vaativia ja laadukkaita julkisivu- opiston kanssa. Tutkimustoiminta murroksessa

SBK, perusmateriaaliteollisuus ja VTT sopivat 1970-luvun lopulla tutkimus- yhteistyöstä, ja VTT:n rooli tutkimuksessa kasvoi. Tekesistä tuli merkittävä betonielementtirakentamisen tutkimuksen rahoittaja 1980-luvulla. Laajat teknologiaohjelmat, betoniin kohdistunut kehitystyö sekä ympäristöarvot näyttivät suuntaa kehitystyölle.

Voimat kootaan Aiemmin Sementtiyhdistys oli organisoi- tutkimuksessa nut sementtiteollisuuden tutkimustoimintaa, mutta yhdistys lopetti toimintansa vuonna Betonirakentamiseen suunnattu arvos- 1976. Koska betoniteollisuuskin oli hyötynyt telu herätti SBK:ssä paljon keskustelua 1970- sementtiteollisuuden kehitystyöstä, SBK:n ja luvun jälkipuoliskolla ja johti päätelmään, sementtiteollisuuden välinen pitkäjänteinen että tuotekehitykseen oli panostettava entis- kehittämisyhteistyö näytti jatkossakin mielek- tä enemmän teknisen osaamisen tason käältä.1 Järjestö kävi syksyllä 1978 sementti- nostamiseksi ja alan arvostuksen lisäämi- teollisuuden edustajien kanssa yhteistyö- seksi. neuvotteluja sementti- ja betoniteollisuuden tuotekehityksen yhteistyön tiivistämisestä. Lähtökohtina yhteistyölle olivat materiaalien välinen kilpailu supistuvilla markkinoilla sekä betoniteollisuuden kentän hajanaisuus: yritykset olivat pääosin pieniä, eikä niillä ollut paljon resursseja omaan kehitystyöhön tai mahdollisuuksia yksin seurata kansainvälistä kehitystä.2 Yksi tutkimusyhteistyöhön kannustanut tekijä oli tekninen kehitys. Elementtiraken- BES -suosituksen kansi pelkistää järjestel- tamisen yleistyessä ja sitä koskevan tiedon män ydinelementit: lisääntyessä syntyi tarve entistä koordinoidum- pitkälaatat ja sandwich- malle tutkimus- ja kehitystoiminnalle yritys- seinät. kohtaisen kehitystyön rinnalla. VTT oli jo vuonna 1974 perustanut rakennusliikkeiden kanssa VTT-Rakentajat -yhteistyöryhmän, joka tutki aluksi paikallavalua mutta myöhemmin myös elementtirakentamisen työmaatekniik- kaa. Ryhmä toimi yli kymmenen vuotta. VTT:n tutkimustoiminta tuotti yhä enem- män betoniteollisuuden kannalta kiinnostavaa tietoa, ja tämän kunnollinen hyödyntäminen Tutkimustoiminta murroksessa | 191

edellytti yhteistyötä tutkimuslaitoksen ja be- ten (ks. tarkemmin s. 155–158) ja jännepalk- toniteollisuuden välille. Yritykset oli saatava kien kehittäminen. mukaan, jotta VTT:n tuottaman tiedon sovel- Tutkimusyhteistyö tuli jatkossakin katta- tuvuutta käytännön teolliseen toimintaan maan mitä erilaisimpia kohteita. Erityisesti voitaisiin tutkia. tutkimusyhteistyön julkisivuja, pientaloja ja Järjestö päätti lokakuussa 1978 yhteistyö- maatalousrakentamista koskeneet tulokset sopimuksen solmimisesta sementtiteollisuu- tuottivat tuotekehityksen kannalta tarpeellista den kanssa. Myös betoniterästeollisuus ja tietoa 1980-luvun alussa, jolloin julkisivujen VTT neuvottelivat tässä vaiheessa järjestön ja muiden teräsbetonielementtien valmistajia kanssa, ja SBK:n hallitusvaliokunta hyväksyi uhkasi markkinaosuuden lasku. niiden kaikkien kanssa solmittavan tutkimus- Taloudellisesti merkittävä oli vuonna 1979 yhteistyösopimuksen joulukuussa 1978.3 käynnistynyt VTT:n jännebetonipalkkitutki- Yleisiksi tavoitteiksi tulivat tuoteideoiden ke- mus. Sen tulokset saatiin käyttöön vuonna hittely ja perustutkimuksen hedelmien työs- 1984. Kymmenen vuotta aikaisemmin vakioi- täminen teollisuudelle soveltuviksi. SBK:n tuja poikkileikkauksia ei muutettu, mutta rooliksi tuli tutkimuksen ja rahoituksen tutkimuksiin perustuneista mitoitusmene- koordinointi. Järjestö pyrki siihen, että puo- telmistä saatiin tuntuvaa hyötyä, erityisesti let projektikustannuksista saataisiin katettua korkeissa palkeissa, joille teräksestä voitiin Porvoon liikuntahalli. julkisella rahoituksella. Osapuolten tuli myös ennakoida vahvaa kilpailijaa. Tekla Oy kehitti Ulokkeellisella pilari- rakenteella ratkaistiin työskennellä betonin käyttöä estävien tekijöi- samassa yhteydessä tietokoneohjelmat palk- 41 metrin jännemitta- den poistamiseksi. Tällaisia olivat esimerkiksi kien mitoitusta varten. Ratkaisujen viran- vaatimus. uudelleen noussut liikevaihtovero.4 Jäsenyri- tysten tehtäväksi jäi oman tuotannon ja tuotteiden kehittäminen. Tutkimusyhteistyötä varten perustettiin vuonna 1979 VTT-Betoniteollisuus -yhteistyö- ryhmä, jonka projektiryhmät koottiin elementtiteollisuuden ja tutkimuksen edusta- jista; joihinkin projekteihin koottiin lisäksi rakennusliikkeiden ja suunnittelun edustajia. Projektit ja niiden rahoitus suunniteltiin muutaman vuoden tähtäimellä, ja ne kestivät tavallisesti noin kaksi vuotta. Tutkimusvai- hetta seurasivat yrityskohtaiset käyttöönotto- projektit, joihin myös VTT:n tutkijat usein osallistuivat tilaustutkimuksissa. SBK:n tutkimusvaliokunta laati Lauri Jämsä puheenjohtajanaan VTT:n kanssa tutkimusohjelman vuodelle 1979. Elementtejä koskevat projekteja olivat betonin käyttö pientalojen rakentamisessa sekä maatalousraken- tamisessa (ks. s.140–142), Runko-BES -liitos- 192 | Tutkimustoiminta murroksessa

omaishyväksynnässä käytettiin tyyppihyväk- Teollisen talonrakennuksen syntämenettelyä.5 teknologiaohjelma Yhteistutkimuksella saavutettiin muitakin etuja, kuten osapuolten tietojen ja taitojen SBK:ssä käynnistyi dipl.ins. Matti Tanskan tehokas käyttö, VTT:n tutkijoiden harjaan- puheenjohtajakaudella keskustelu oman teol- nuttaminen asiakaslähtöiseen toimintaan ja lisuuden roolista aluerakentamisen jälkeen yritysten teknisen osaamisen lisääminen. kriittiseksi muodostuneessa toimintaympä- Yhteistyön tulosten käyttöön vientiä tapahtui ristössä. Elementtiteollisuus oli prosessi- ”nahkakansissa” VTT:n tutkijoiden siirtyessä maisen materiaaliteollisuuden ja hitaammin SBK:n ja yritysten kehitystehtäviin. muuttuvan työmaatoiminnan välissä. Tule- Tutkimusresurssien kannalta oli merkittä- vaisuuden nähtiin riippuvan siitä, miten vää, että voitiin tehdä myös perustutkimusta, omiin ja asiakkaiden toimintatapoihin voitai- jonka luomaa tietoutta sitten sovellettiin yri- siin tuoda kehittyneen teollisuuden käytäntöjä tyskohtaisissa hankkeissa. Teoreettiset tutkija tekniikkaa. Suuressa osassa elementtiteol- mukset suoritettiin valtion rahoituksen turvin. lisuutta asiakaslähtöiset prosessit olivat kuin Vaikka sen määrä ei lisääntynyt, sillä pystyttiin käsityövaltaisesta pienteollisuudesta, vaikka tarkkaan suunnaten kehittämään perustie- tuotteita voitiin verrata kehittyneen kone- toutta. Valtion rahoitusosuus laski VTT:n pajateollisuuden tuottamiin komponent- Betonitekniikan laboratoriossa 1970-luvun teihin. noin 30 prosentista 1980-luvun loppupuolis- Muun yhteiskunnan teollistuessa raken- kon 18 prosenttiin, vaikka tutkijoiden määrä tamisen ongelmaksi oli jäämässä se, että sen lisääntyi vuoden 1970 kuudesta 53 tutkijaan prosessit olivat hajautuneet, eivätkä eri osa- vuonna 1988. puolten – suunnittelijat, urakoitsijat, teollisuus Tutkimustoiminnan näkyväksi noussut ja alihankkijat – pelisäännöt motivoineet asema SBK:ssa johti siihen, että vuoden 1981 tuottavuuden kehittämiseen koko ketjussa.6 lopulla järjestön hallitus katsoi aiheelliseksi Isännän roolissa olivat tilaajat, joita ei aina toppuutella jatkotutkimusten käynnistämistä. kiinnostanut sen prosessin sujuvuus, jolla Se toivoi, että pitäydyttäisiin harvalukuisem- heidän omaisuutensa syntyi. missa projekteissa, jotka voisivat vastaavasti Rakennusprosessin teollistamisessa aktii- BEC-tutkimus vakioi olla aikaisempia laajempia. Kaikkien tuote- visia olivat Partek ja Haka, jotka olivat ryhty- suunnittelutiedon sisäl- alueiden toiveet tuli silti edelleen ottaa tasa- neet strategiseen kehittämisyhteistyöhön. töä ja edisti konversio- puolisesti huomioon. Dipl. ins. Nikolai Danilotschkinin ja dipl. ins. ohjelmalla ATK-pohjaisen Tutkimusyhteistyössä alkoi uusi vaihe, kun Esko Suuperkon aloitteesta alkoi vuonna tiedon siirtämistä eri suunnittelijoiden ja valtiollisen Teknologian Kehittämiskeskus 1984 elementtiteollisuuden ja suurten raken- suunnitelmien käyttäjien Tekesin toiminta käynnistyi vuoden 1983 nusliikkeiden yhteisen kehityshankkeen kesken. alusta. Tekesin rooliksi tuli rahoituksen tar- valmistelu. Tarkoitusta varten perustettu joaminen yrityksille, kun nämä kehittivät Rakennustapa 2000 -työryhmä puheenjohta- tuoteideoita osaksi liiketoimintaansa. Tekes janaan VTT:n tutkimusprofessori Asko Sarja loi perustan 1980-luvun jälkipuoliskon suu- laati tutkimusohjelman, jolla pyrittiin luo- rille tutkimusohjelmille, joissa VTT:n rooli maan tavoitteellinen suunnittelu- ja rakenta- entisestään kasvoi. Samalla yritysten tuote- misprosessi, kokonaan uudenlainen rakenta- kehityshankkeet lisääntyivät. misen tapa. Tutkimustoiminta murroksessa | 193

Työryhmä ehdotti tutkimusohjelmaan kaksi pääprojektia: Toimisto- ja asuinrakennusten tuotekehitys -projektin (TAT) ja laa- jasta rakennetun ympäristön laatunäkö- kohdasta lähtien luovaan arkkitehtuuriin keskittyvän Miljöö 2000 -projektin. Lisäksi tutkimusohjelmaan liitettiin jo aiemmin käynnistetty projektikokonaisuus Rakennus- ten tietokoneavusteinen suunnittelu RATAS. Ohjelman toteutus käynnistyi vuonna 1986 nimellä Teollisen talonrakennuksen teknologiaohjelma. Toteutuksen rahoittivat puoliksi Tekes ja tutkimuksiin osallistuneet tahot. Kaikkiaan ohjelmaan kuului 16 osa- projektia, joihin osallistuivat yritykset, VTT ja korkeakoulut. Suoraan SBK:n tutkimus- toimikunnan ohjauksessa toteutettiin RATAS- projektiin kuulunut projekti ”Elementtiteh- taan tiedonsiirto, BEC”, jonka johtamisesta järjestössä vastasi dipl.ins. Heikki Sarin. BEC-tutkimus toteutettiin vuosina 1984– loukkaamatta yksilöllistä arkkitehti- 1986. Siinä standardoitiin elementtituotan- suunnittelua.7 nossa tarvittavan tiedon siirtoa ja sisältöä Taustalla olivat CAD-ohjelmien kehitys ja Ammattilehdistö tuotannon automatisointipyrkimykset, mutta seurasi valppaasti materiaaliteollisuuden vakioinnin tarve koski kaikkea tiedonhallintaa. ja talotekniikan roolia Suunnitelmissa esiintyneiden teknisten rat- rakentamisessa 1980- kaisujen ja merkintätapojen moninaisuus oli luvulla. aiheuttanut myös laadun vaihtelua ja virheitä. BEC-tiedostot sisälsivät BES:n ja Runko- BES:n mukaisten elementtien kapasiteetti-, mittaja liitostiedot sekä rei´itys- ja tartunta- ohjeet. Kehityshankkeessa laadittu CAD- suunnitteluohje määritteli myös piirustusten sisältöä ja esitystapaa. 8 Tavoitteena oli eri suunnittelijoiden ja valmistajien yhteiskäyttöön tarkoitettu tieto- kanta, johon osapuolet voisivat kukin puolestaan lisätä omia tietojaan ja jossa kaikki informaatio olisi jokaisen hyödynnettävissä. Päällekkäistä työtä jäisi pois, kun kukin tieto luotaisiin vain kerran. Luetteloihin kootut määrätiedot palvelisivat tuotteisiin liittyvää 194 | Tutkimustoiminta murroksessa

Partekin Tempo- suunnittelua, materiaalihankintoja, valmis- Arkkitehtuurissa erotettiin rakennuksen järjestelmä toi markki- tusta ja toimituksia. ulkovyöhyke ja sisätilojen toiminnalliset noille matalat palkki- ja liittorakenteet ilman BEC-järjestelmä koostui suunnitteluohjeis- moduulit. Teknisiin järjestelmiin luettiin ra- näkyviä betonikonsoleita. ta, standardikirjastosta, tiedonsiirtojärjestel- kenne- ja laitejärjestelmien moduulit, joiden mästä ja vastaanottojärjestelmästä. Tutki- yhteensovittamiseen ja laitereitityksiin kiin- muksen loppuvaiheessa SBK ja seitsemän nitettiin suurta huomiota. Tuotannossa taasen CAD-järjestelmätoimittajaa sopivat konversio- otettiin tuotantomoduulille käsite ”tuoteosa” ohjelmasta, jonka avulla suunnittelijat ja ele- ja tuotantotavaksi tuoteosakauppa. Raken- menttitehtaat pystyivät toimimaan keskenään nuksen eri moduuleille määriteltiin eri käyttö- riippumatta erilaisista järjestelmistä ja tieto- iät, mikä loi pohjaa elinkaarisuunnittelulle ja koneista. Konversio-ohjelman tuotti Cadex Oy. kunnossapidolle. Mitta- ja toleranssijärjestel- Tutkimusohjelman tavoitteiden toteutus- mää laajennettiin hierarkkisen moduuliajat- jänne oli pitkä. Osatuloksia otettiin käyttöön telun pohjalta entistä monimuotoisempiin heti niiden valmistuttua, mutta kehittämis- rakennuksiin soveltuvaksi, ja siihen yhdistet- prosessiin tarvittiin 10–15 vuotta – kuten tiin laitejärjestelmien yhteensovitukset. Tämä ennakkoon olikin arvioitu.9 RATAS-tieto- kehitystyö jatkuu vielä 2000-luvullakin. tekniikkahanke jatkui aina vuoteen 1999 Miljöö 2000:ssa oli tavoitteena joustava saakka. rakennus-, tila- ja asuntosuunnittelu ja vaih- TAT-projektissa tutkittiin modulaarisen televan kaupunkitilan maiseman ja maaston ajattelutavan läpikäyvää käyttöönottoa. Se oli mukainen suunnittelu. Miljöö 2000 -projek- merkittävin periaate uuden rakennustavan tin arkkitehdit lähtivät etsimään ratkaisuja kehittämisessä. Modulaarinen ajattelutapa toisaalta ihmisen julkisesta ympäristöstä, merkitsi rakennuksen jakamista osittain itse- kaupunkitilasta ja toisaalta yksityisasunnosta. näisiin kokonaisuuksiin hierarkisella astei- Koerakennusalueena oli Helsingin kaupun- kolla: rakennus, osarakennus, moduuli, gin omistama Herttoniemenranta Itä-Helsin- komponentti. Tätä jaottelua käytettiin läpi- gissä, missä neljään koerakennuskohteeseen menevästi aina arkkitehtuurista teknisiin sovellettiin teknologiaohjelmassa kehitettyjä järjestelmiin ja tuotantoon saakka. rakennustekniikoita ja rakennustapoja (ks. Tutkimustoiminta murroksessa | 195

tarkemmin s. 238). Energiatehokkaat raken- rakennuksiin saatiin hyvin muunneltavia nukset ja rakenteet -projektissa tuotettiin kerrostasoja. Myös asennusnopeutta lisän- matalaenergiarakennusten konsepti, joka on neitä liitosmalleja kehitettiin. Vaihtelevampaa tulossa laajaan käyttöön. arkkitehtuuria varten kehitettiin ulkovyöhyk- Osana teknologiaohjelmaa käynnistyi keeseen rakennemalleja ja muun muassa myös Rakentamisen laatu -tutkimus, jossa eriytetty seinärakenne. Toimisto- ja liike- vuonna 1993 julkaistiin ohjeet ISO 9001 rakennuksissa oli suurta hyötyä LVISTJ (läm- -laatujärjestelmän soveltamisesta muun pö-, vesi-, ilmastointi-, sähkö-, tietoja jäte- muassa betonituotteiden valmistuksessa. 10 huolto) -järjestelmien suunnittelun ja asen- Teollisen talonrakennuksen teknologia- nuksen vapausasteiden lisääntymisestä ja ohjelman kokonaislaajuudeksi muodostui yli nopeutumisesta. Kehitystyö kohdistui myös 100 henkilötyövuotta. Se tuotti suuren mää- matalampiin jännebetonipalkkeihin toimi- rän tutkimusraportteja, joita elementtiteolli- tilojen välipohjissa, joissa pitkät ontelolaatat suuden yritykset ja rakennusliikkeet sekä säilyttivät edelleen hallitsevan asemansa. suunnittelutoimistot käyttivät tuotteiden, Teollisen talonrakennuksen teknologia- tuotantomenetelmien ja suunnittelun kehittä- ohjelman nopeimpia käyttöönottajia olivat misessä. VTT:n panoksesta huolimatta pääosa Haka ja Partek sekä Puolimatka yhdessä Ra- teknologiaohjelman työstä tehtiin yrityksissä. kennusvalmisteen kanssa. Nämä valmistivat Tutkimustulokset siirtyivät nopeasti osallis- myös jo tutkimushankkeen aikana 1980-lu- tujayritysten käyttöön näiden tuote- ja mene- vun lopussa ensimmäiset TAT-koetalot: Lohja Betonilan telmäkehityksessä. Westendinportti Espoossa (arkkitehti Jaakko konttorissa Nummelassa TAT-projektin ensimmäinen käytännön Laapotti, Haka, Partek), Niittykummun toi- kokeiltiin tekn.tri Matti sovellus tuotekehityksessä olivat niin sanotut mistorakennus (Puolimatka ja Rakennusval- Ollilan kehittämää integ- roitua välipohjaraken- matalapalkkivälipohjat, joiden avulla pilari- miste) ja Ekonon toimistotalo (arkkitehti netta. palkki-laattarunkoisiin toimisto- ja liike- Tuomo Siitonen ja Puolimatka). Hakalla olikin jo 1990-luvun alussa pitkälle kehitetyt uudet rakennuskonseptit sekä kerrostaloja että rivitaloja varten, mutta yhtiön konkurssi esti niiden käyttöönoton. Asuinrakennuksissa monet uudet ratkaisut etenivät käyttöön toimistorakennuksia hitaammin, ja niitä toteutettiin usein vain osit- taisina. Tällaisia olivat mm. laitejärjestelmien reititykset, joissa sovellettiin niin sanottua vyöhykeperiaatetta. Asuinrakennusten ulko- vyöhykkeen arkkitehtuuriin tuli uutta ilmettä erilaisilla parveke- ja erkkeriratkaisuilla. Matalapalkkiratkaisujen pohjalta esitettiin TAT-projektissa myös täysin muunneltavissa oleva rakennusratkaisu, jossa asuntojen väli- seinät olivat pilari-palkki-laattarunkoon tukeu- tuvia ei-kantavia seiniä. Ratkaisu antoi mah- 196 | Tutkimustoiminta murroksessa

dollisuuden asuntojaonkin muunteluun sekä verran pettyneen projektien teoreettisuuteen alkusuunnittelussa että käytön aikana. Se ei ja kaivanneen konkreettisempia tuloksia. kuitenkaan tullut laajemmin käyttöön Hertto- Arvioijien luonnehdinta oli, että joissakin niemen koekohteen jälkeen, mutta järjestel- projekteissa tavoitteet olivat ehkä liiankin mää on käytetty asuintalojen pohjakerroksissa, kunnianhimoiset. Alan kansainväliseen ke- kun niihin on sijoitettu liiketiloja. hitykseen teknologiaohjelman asetti hollanti- Asuinrakentamiseen ehdotettiin myös laisen konsulttiyritys KD Consultants BV:n porrastettuja laatumäärittelyjä muun muassa Karel Dekker, jolta myös pyydettiin ulkopuo- äänieristyksen suhteen. Tässä suhteessa lista arviota tutkimushankkeesta. Hän totesi Westendinportin asuinkerrostalo oli ”hiljainen suomalaisia mairittelevasti, että teknologia- talo”, jossa huoneistojen välinen askelääni- ohjelman kaikki osaprojektit olivat vähintään taso oli hyvin alhainen ja ilmaäänieristävyys eurooppalaista keskitasoa ja TAT ja RATAS 60 dBA. Kertyneet kokemukset olivat yhtenä olivat jopa yleiseurooppalaista kehitystä paljon lähtökohtana, kun välipohjille haettiin tekni- edellä.11 siä ratkaisuja äänieristysmääräysten kiristyessä Suunnittelun tason, tiedonhallinnan ja 2000-luvun vaihteessa. rakennusprosessien näkökulmasta teknolo- Teollisen talonrakennuksen teknologia- giaohjelmat olivat ”oikea asia oikeaan aikaan”. ohjelman perimmäinen tavoite oli rakennus- Ne tarjosivat toimintatapoja ja tietotekniikkaan alan toimintatapojen kehittäminen parantaen perustuvia välineitä, joilla oli mahdollista samalla sekä tuottavuutta että ympäristön parantaa rakentamisen laatua ja hinta-laatu- laatua. Aika oli otollinen uusien ajatustapojen suhdetta. Tässä materiaaliteollisuudella oli nopealle käyttöönotolle, koska talouden nou- keskeinen rooli. sukausi lisäsi toimitilarakentamista, missä ei odotettu asuntorakentamisen tavoin viranomaisten ohjausta ja säätelyä. Uudet ajatukset tulivatkin varsin nopeasti käyttöön esimerkiksi Betoniteollisuus ehtii ensin Puolimatkan toimitilarakentamisessa. Mo- duuli-ajattelussa myös ongelmallisella talo- Nousukaudella käynnistetyn Teollisen tekniikalla oli uusi asema. talonrakennuksen teknologiaohjelman eräät Tutkimusohjelmissa rakennettiin yhtenäi- projektit jatkuivat vielä 1990-luvun laman sen teorian muotoon ja tutkimuksen kielelle aikana. Tuolloin aloitettiin myös jatko-ohjel- toisiinsa sopivia, ”ajassa liikkuneita” käytän- mia, joissa tuotettiin kansallisen ohjelman nön tarpeita ja uusia ratkaisutapoja. Julkisessa tulosten pohjalta toimialakohtaisia käyttö- keskustelussa nämä ja myöhemmätkin tutki- sovelluksia ja käytännön ohjeistuksia. Ensim- mushankkeet saivat osakseen sekä vahvaa mäisenä oman teknologiaohjelmansa käynnisti kritiikkiä että suopeaa kannatusta. Jakolinja betoniteollisuus (Betoniteollisuuden tekno- kulki tutkijoita lukuun ottamatta pääosin logiaohjelma, 1992–1995). Muiden toimialo- sukupolvien välillä. jen teknologiaohjelmat alkoivat 1990-luvun Tekes teetti teknologiaohjelmista ulko- mittaan. puolisen arvioinnin 1990-luvun lopulla. Siinä Aikaisempiin betoniteollisuuden tutki- vuorineuvos Kauko Rastas ja professori musohjelmiin nähden teknologiaohjelmassa Antero Kallio totesivat urakoitsijoiden jonkin oli uutta se, että se kohdistui sekä valmisosa- Tutkimustoiminta murroksessa | 197

Betoniteollisuuden teknologiaohjelmassa 1992–1995 tutkittiin muun muassa tuoteosa- kaupan vaihtoehtoisia sovellutuksia.

että paikallavalurakentamiseen. Viimemaini- tien suunnittelu. BEC-formaatin käyttöön tun kehittäminen oli jäänyt hyvin vähäiseksi otto oli hidasta. Arkkitehtien piirissä esiintyi edeltäneiden parin vuosikymmenen aikana, vielä epäilyksiä, että myös ”luovan ajattelun jolloin elementtirakentamiseen oli panostettu elementit” tulisivat tietotekniikan myötä paljonkin. Monessa muussa maassa paikalla- vakioiduiksi. Niinpä julkisivujen suunnitte- Lohja Betonilan valulla oli elementtitekniikkaa selvästi vah- lussa oli lähes kaikki kurinalaisuus kadonnut kuorilaattalinja Numme- vempi asema. 1980-luvulla. lan tehtaassa. Tutkimusohjelma jakautui kolmeen osioon: valmisosarakentamiseen, paikallarakentami- seen sekä molempien tiedonhallintaan. Pro- jektia valvoneen neuvottelukunnan puheenjohtajana toimi Petri Janhunen, ja projektin käytännön työtä johti Arto Suikka.12 Tutkimus alkoi keväällä 1992 ja päättyi alkuvuodesta 1995. Sen toteutukseen osallistuvat betoniteollisuuden lisäksi rakennuttajat, suunnittelijat ja urakoitsijat. Ohjeistamisen tarve oli erityisen suuri valmisosarakentamisessa, jossa tehokkaan tuotannon ehtona korostuu tuotantoproses- sin perusvaatimus: oikean tiedon on oltava oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja oikeassa muodossa. Alan tuottavuus oli kehittynyt hitaasti 1980-luvulla. Valmistajien omalla vastuulla oli usein vain jännebetonielement- 198 | Tutkimustoiminta murroksessa

Tilaajan maksamassa suunnittelussa tuo- takkainasettelu terästeollisuuden kanssa oli tannon tarpeet olivat toisarvoisessa asemassa, lientynyt yhdistelmärakenteiden yleistyessä. koska asiakkaalle elementtisuunnittelu on Tilanne muuttui ja jossain määrin kärjistyi ensisijaisesti kustannus. Valmistajalle se on Kestävä kivitalo -kampanjan aikana vuonna oleellinen ”tuotannon tekijä”. Tämän vuoksi 1997. Taustalla olivat Partekin ja Lohjan valmisosarakentamisen ohjelmassa tarkastel- omistusjärjestelyt vuosina 1992–1993, jolloin tiin, miten erilaisten hankintamuotojen valmisbetoni- ja elementtiyksiköt eriytettiin yhteydessä toimittaja voisi osallistua ele- omiin keskenään kilpaileviin yhtiöihin. menttien suunnitteluun ja miten tietosisältöä voitaisiin yhtenäistää.13 Tutkimusjulkaisujen esipuheessa Arto Suikka tiivisti tutkimuksen antia: Liittorakennetekniikka kehittyy Betonijulkisivujen osalta on esitetty uusimmat Helsinki-Vantaan lento- säilyvyysohjeet, pintavaihtoehtojen toteutus Tekesin kautta jaettavan julkisen rahoi- aseman kotimaan termi- naalin pysäköintilaitos, sekä julkisivun kuorielementtitekniikkaan tuksen merkitys betoniteollisuuden kehitys- Vuoden Betonirakenne perustuvat ns. eriytetyt julkisivujärjestelmät. hankkeissa korostui 1990-luvulla. Suuriin 1994. Arkkitehti Pekka Parvekkeita koskevat ohjeet on laadittu en- tutkimusohjelmiin kytkeytyneiden hankkeiden Salminen. Tuoteosa- simmäistä kertaa. Ohjeistossa painottuvat ohella kehittämistoimintaa luonnehti muun kauppaan perustuvan kuorilaatta-liittorakenne- valmisosarakentamisen uudet pelisäännöt, muassa liittorakennetekniikkaan liittynyt rungon toimitti YIT:lle kuten toteutussuunnittelun ja toteutuksen kehitystyö. Liittorakenteita ovat betonin ja Partek Betonila. yhdistävät toimintamallit sekä suunnittelun ja tiedonhallinnan järjestelmät. Suunnittelu- osaamisen ja elementtivalmistajien tuote- osaamisen vuorovaikutuksella voidaan kehit- tää elementtirakentamista ja aikaansaada parempaa ja kestävämpää rakennettua ympä- ristöä. Runkorakenteiden osalta on esitetty mm. korkealujuusbetonin käyttö, uudet liittorakenteet ja äänitekniset ratkaisut sekä liitos- ratkaisut. Kaikki perusliitokset ovat saatavissa AUTO-CAD- tiedostoina.1

Valmisosarakentamisen kokoavan ohjeiston avulla yhdistettiin edellä kuvatut teollisen ta- lonrakennustekniikan tutkimusohjelman ja muun pitkäjänteisen tutkimus- ja kehitystyön tulokset kattavaksi käytännön ohjeistoksi. Ohjelman käynnistyessä suuri osa yrityk- sistä oli mukana sekä elementti- että valmis- betonitoiminnassa, ja sama yritysjohto oli molempien kehittämisen takana. Myös vas- Tutkimustoiminta murroksessa | 199

Metsä-Serla, Kirk- niemen paperitehtaan KIRI-projekti, Lohja. Kunniamaininta Vuoden Betonirakenne -kilpailussa 1996. Sai kiitosta nopeaan aikatauluun johtaneista rakennerat- kaisuista. Rakenne- suunnittelu Ins.tsto Aaro Kohonen Oy. Elementti- toimitukset Lujabetoni Oy.

Metsä-Botnian sellu- teräksen yhdistelmärakenteet tai elementtien kehitettiin jännitettynä liittorakenteena tehdas Fray Bentosissa ja paikallavalun yhdistelmät, jotka toimivat rakennusajan säästämiseksi. Aloite tuli raken- Uruguayssa. Suomalai- osana rakennuksen runkoa. Suunnittelijoita nuttajakonsultti Pekka Hietikolta ja Insinööri- sen rakennustavan onnistunut vientisovellus liittorakenteissa kiinnostivat erityisesti mata- toimisto Aaro Kohoselta. Ratkaisua käytettiin 2006–2007. Rakenteet lampi rakennekorkeus ja rakenteiden jatku- Rauman sellutehtaassa vuosina 1993–1995 Pöyry Civil Oy. vuuden tuoma jäykkyys ja sirous. Etuina nähtiin myös materiaalien säästö ja pelkkää teräsrakennetta parempi palonkestävyys.15 Nämä olivat myös elementtiteollisuuden intressejä ja paransivat kilpailuasetelmaa teräsrakenteita vastaan. Liittorakenteista tulikin yksi rakennusalan suurista kehitystee- moista 1990-luvun alkupuolella. Yritysten tuote- ja järjestelmäkehitys sai tukea ensimmäisistä BY:n liittorakenteita koskeneista ohjeista, jotka laadittiin vuonna 1988.16 Yhdistelmärakenteiden yleistymistä nopeuttivat TAT-projektin matalapalkki-ontelo- laattavälipohjat.17 Teollisuudessa haasteeseen vastasivat muun muassa Partek uusilla beto- nielementtirungoilla, Lohja jännitetyillä liitto- ratkaisuilla ja Teräspeikko Oy teräspalkki- ontelolaattarakenteella. Kehitystyö jatkui, kun sellu- ja paperi- tehtaiden raskaan koneistotason rakentamista 200 | Tutkimustoiminta murroksessa

ja sen jälkeen toistuvasti Suomessa sekä eri- jen kanssa toimisto- ja liikerakennusten valta- tyisesti Pöyry Civil Oy:n suunnittelemissa tekniikaksi, usein niin, että palkit suunnitel- suomalaisen puunjalostusteollisuuden kohtiin laataston kanssa toimivana liittorakenteissa ulkomailla.18 teena. Suomessa havaittiin ennen muita Liittorakenteiden luonnollinen käyttöalue Euroopan maita, että taipuisan tuen päälle on ollut vesitiiviyttä vaativat betonirakenteet, asennettuna ontelolaattojen leikkauskestävyys esimerkiksi pysäköintitasot ja -laitokset. Be- alenee verrattuna siihen, että se asennettaisiin Asumistason huima toniteollisuus selvitti TT-, ontelo- ja liittolaat- seinän päälle. VTT:n testausten ja tarkastelu- kehitys 1950-luvulta läh- tien lisäsi talotekniikkaa tojen toimivuutta pysäköintirakennuksissa jen sekä Insinööritoimisto Pekka Häyrisen ja johti kasvaviin tila- 1990-luvun puolivälissä, minkä jälkeen työn tuloksena syntyi Flexible-suunnittelu- vaatimuksiin välipohja- useimmissa elementtivalmistajien suunnit- ohjelma sekä BY:n normikortti, joka antoi rakenteissa. telemissa tuoteosatoimituksissa on päädytty ohjeet eri rakennevaihtoehtojen mitoittami- liittorakenteisiin. selle. Ohjeita on täydennetty 2000-luvun Yrityskohtaisen kehitystyön tuloksena on jatkotutkimuksissa erilaisille betoni-, teräs- syntynyt myös pitkän jännemitan mahdollis- ja yhdistelmäpalkeille.19 Vuosituhannen vaih- tavia erikoisrakenteita, joissa materiaaleina teessa matalapalkkirakenteille saatiin FIP:n yhdistyvät teräs ja jännebetoni. Tästä esi- yhtenäiset eurooppalaiset suunnittelunormit, merkkejä ovat Lujabetonin Lujabeam-palkki paljolti suomalaisten aktiivisuuden ansiosta. ja Betsetin Superpalkki, jonka kehittäjä Insi- nööritoimisto Oy Matti Ollila & Co on suunnitellut erilaisia, yksilöllisiä liittorakenteita lukuisiin toimitilakohteisiin. Ahtautta välipohjien rakenteissa Matalat betonielementti- ja teräspalkit yleistyivät 1990-luvulla yhdessä ontelolaatto- Helsingin kaupunki rajoitti vuonna 1991 asuntojen kynnyskorkeuden 25 mm:iin. Tämä ”Könkkölän kynnyskorkeus” siirtyi myös ra- kennusmääräyksiin ja pakotti pudottamaan kylpyhuoneen lattian ja viemäriputket laataston sisään. Tämä rajoitti ontelolaattojen kantavuutta, jännemittoja ja rationaalista tuotantoa. TAT- ja Miljöö 2000 -tutkimukset olivat Delta on eniten nostaneet esille vaatimuksia kerrostalojen käytetty teräsliitto- palkki Suomessa ja paremmasta äänieristyksestä ja putkistojen myös vientimarkkinoilla sijoittamisesta suunnittelun kannalta jousta- menestynyt tuote. ville ”reititysvyöhykkeille”. Nämä vaatimukset olivat vaikuttamassa siihen, että minimi- kerroskorkeus nousi 300 cm:iin vuonna 1994 ja äänieristysmääräyksiä kiristettiin neljä vuotta myöhemmin. Teollisuudessa monet pitivät muutoksia tervetulleina muun muassa Westendinportin TAT- koetalon jälkeen. Aja- tuksena oli, että noin puolet kerroskorkeuden Tutkimustoiminta murroksessa | 201

Asunnot varusteiden mukaan Helsingissä 1950-1995 1997. Mukana olivat rakennuttajat ATT, Sato kpl ja VVO sekä rakennusliikkeet NCC, Skanska 300 000 ja YIT. Konsultteina toimivat Arkkitehtitoi- misto Helin & Co Oy ja Senewa Oy sekä ääni- 250 000 vesijohto teknisenä asiantuntijana testausvaiheessa dipl.ins. Heikki Helimäki. Sekä hankkeessa keskuslämmitys 200 000 kehitettyjä että Ruotsissa käytössä olleita lämminvesi kerroslattiarakenteita toteutettiin ja testattiin useissa kerrostalokohteissa. Uusien määräys- 150 000 kylpyhuone ten vaatimukset täyttyivät, mutta toteutuneet huoneistossa kustannukset pakottivat etsimään teknisesti oma sauna 100 000 yksinkertaisempia rakenteita. Kehitystyössä päädyttiin korkeampiin ja 50 000 raskaampiin ontelolaattoihin, kuin mihin rakenteiden kantavuuden kannalta oli tarvetta. Useamman testausvaiheen jälkeen käyttöön vuosi 1950 60 70 80 90 95 tuli vuonna 2004 uusi 37 cm korkea ontelolaatta, jonka paino on noin 600 kg/m2 eli lisääntyneestä 20 cm:stä käytettäisiin väli- puolitoistakertainen verrattuna alkuperäiseen Kylpyhuoneiden pohjan ominaisuuksien parantamiseen, esi- BES-talon laattaan. Ratkaisun käyttöönottoa LV-tekniikka voidaan si- merkiksi kerroslattiarakenteisiin. nopeuttivat Parman sisaryhtiön VBI:n koke- joittaa joustavasti, ilman Kerroslattioiden tutkiminen käynnistyi mukset vastaavista rakenteista Hollannissa. kynnystä uusien ontelo- laattatyyppien korkeus- Tekesin ja Partek Betonilan (myöhemmin Välipohjarakenteiden kehitystyössä asiak- mittaan. Parman) rahoittamassa hankkeessa talvella kaiden kanssa avainhenkilö on ollut 1990-luvulta alkaen Parman tekninen johtaja dipl.ins. Heikki Sarin. Tärkeässä roolissa on ollut myös BY: n äänitekninen toimikunta, joka on hy- väksynyt määräykset täyttävät kantavien rakenteiden ja pintamateriaalien yhdistelmät. Muille ontelolaattavalmistajille kehitystyön tulokset ovat siirtyneet suunnitteluohjeiden ja Partek Concrete Engineering Oy Ab:n (nyk. Elematic Oy Ab) konetoimitusten mukana.

Betoni muuttaa betonielementtiä

Suomalainen betoniteollisuus oli innova- tiivisimmillaan betonielementtijärjestelmien ja betonielementtien kehittämisessä. Myös 202 | Tutkimustoiminta murroksessa

erilaisia tiivistystapoja, kuten ns. leikkaus- tiivistystä, ja määrittämään eri massoille tarvittava tiivistysenergia ja tehontarve. Betonin ominaisuuksien muokkaaminen perustuu enimmäkseen lisäaineisiin, joilla pyritään muiden valmistusvaiheiden ohella vaikuttamaan esimerkiksi betonin huokoi- suuteen ja sen lujuuteen lopputuotteessa. Yksi tärkeimmistä lisäaineryhmistä on notkis- timet, joilla vaikutetaan betonin työstettävyy- teen ja valutyöhön. Notkistimien kehittyessä 1990-luvulla tuli käyttöön betonin valmistus- menetelmiä, joilla oli aikaisempaa suurempi vaikutus lopputuotteen ominaisuuksiin. Tärkeimmät betonin valmistusta koskeneet innovaatiot olivat korkealujuusbetonit ja itse- tiivistyvä betoni eli IT-betoni. Korkealujuusbetoni (High-Strength Con- crete, myöhempi termi myös High-Perfor- mance Concrete, HPC) kehitettiin 1980-luvun alussa. Betonin korkein lujuusluokka Kiinteistö Oy Sini- nostettiin 60 Mpa:sta 100 Mpa:iin vuonna mäentie 10:n runko oli 20 ensimmäisiä suuria K60- 1990. Suomi oli korkealujuusbetonien korkealujuusbeto- normituksessa maailman kärkimaita nin käyttö- USA:n, Kanadan ja Norjan jälkeen. kohteita Korkealujuusbetoni sopii erityisen hyvin 1990-luvun vaihteessa. siroihin betonirakenteisiin, joiden tulee Pilareiden kestää suuria rasituksia. Se mahdollistaa hoikkuus ko- hoikat pilarit ja matalat palkit, joissa sillä rostuu piilo- kannakkeiden päästään myös suuriin jännemittoihin yhteydessä. esijännitystä käyttäen.21 Lehtileike: Itsetiivistyvä betoni (Self Compacting Rakennuslehti 13.10.1988. itse raakaaineen, Concrete) tuli käyttöön jo 1980-luvulla tutki- betonin, tutkimuksessa ja mushankkeissa Japanissa. Uusi teknologia kehittämisessä suomalaiset yritykset ja tutki- mahdollisti suurten ja voimakkaasti raudoi- jat olivat varsin hyvin mukana kansainväli- tettujen siltarakenteiden tehokkaan ja laaduk- sessä kehityksessä. Suomalainen erikoisalue kaan valamisen ilman tärytystä. Ruotsissa on ollut 1970-luvulta alkaen jäykän betoni- itsetiivistyvää betonia alettiin kokeilla 1990- massan teknologia, jota käytetään ontelolaat- luvun lopulla, aluksi siltarakenteissa ja sitten tojen ekstruuderivalussa. Partekissa kehitettiin myös talonrakennuksessa. Se herätti kiinnos- 1980-luvulla IC-Compaction -menetelmä, tusta valutyön meluttomuuden, helppouden jolla pystytään simuloimaan puristusvalua ja ja pintojen hyvän laadun takia. Uusi tekno- Tutkimustoiminta murroksessa | 203

logia perustui niin sanottujen kolmannen rien uudistamiseen. Ensimmäiset muutokset sukupolven tehonotkistinten käyttöön ja en- tulivat siltarakentamista ja IT-betonin käyttöä tistä tarkempaan side- ja kiviainesten hieno- koskeneisiin ohjeisiin; betoninormit eivät pään hallintaan. vielä tuolloin reagoineet itsetiivistyvien beto- Suomessa itsetiivistyvän betonin tutkimus nien soveltamiseen.23 käynnistyi 2000-luvun alussa. Se liitettiin IT-betonin käyttö on ollut helpompaa ele- osaksi vuosina 2001–2004 toteutettua Betoni- menttituotannossa kuin paikallavalussa, sillä keskuksen Betonirakentamisen teknologia- tehtaan säädellyissä olosuhteissa ajoituksel- ohjelmaa.22 taan tarkka valutyö onnistuu varmemmin kuin Betoniteollisuus uskoi IT-betonin läpimur- työmailla. Itsetiivistyvä betoni onkin saanut toon 2000-luvun alussa. Nopeaa käyttöönottoa merkittävän aseman muotteihin valettavien kuitenkin hidasti se, että tuotantolaitokset oli tuotteiden valutyössä. 24 suunniteltu perinteistä valmistusta silmällä pitäen: menetelmät ja ajattelu olisi mukautet- tava uuden teknologian herkkyyteen. Lisäksi oli odotettavissa, että uutuus johtaisi yleis- Kohti kestävää kehitystä tyessään suunnitteluohjeiden ja laatukritee- Korjausrakentamisen tarpeesta alue- rakennuskauden rakennuskannassa tehtiin selvityksiä 1980-luvun alusta lähtien. Oli ennakoitavissa, että korjaustarve kasvaisi Betemi-pilarit lisäävät 1990-luvulta alkaen, jolloin lähiöiden raken- tamperelaisen Kiinteistö Oy Varmanportin toi- nuskantojen odotettiin tulevan korjausikään. mistojulkisivujen edusta- Korjausrakentaminen muodostikin jo vuonna vuutta. Valmistusmenetel- 1992 kaksi kolmannesta uudisrakentamisen mässä yhdistyvät kustan- rahallisesta arvosta ja ylitti tämän vuosikym- nustehokkaasti ruisku- 25 betonointi ja hionta. menen puolivälissä. Suunnittelu Arkkitehtitoi- Ympäristöministeriö käynnisti vuonna misto Petri Pussinen Oy. 1992 viisivuotiseksi kaavaillun REMONTTI- ohjelman, jonka tavoitteena oli kehittää kor- jausrakentamistekniikoita kaikessa rakentamisessa. Ohjelma perustui kansalliseen korjausrakentamisen strategiaan. Betoni- elementtiteollisuuden potentiaalinen osuus rajoittuisi niin sanottuun raskaaseen sanee- raukseen eli julkisivuihin, parvekkeisiin ja hissikuiluihin. Koko betonielementtiteollisuuden liiketoiminnassa korjausrakentamisella ei vielä ole ollut suurta taloudellista merkitystä, mutta raskaan julkisivuja erityisesti parvekesanee- rauksen kysyntä on ollut kasvussa. 2000-lu- 204 | Tutkimustoiminta murroksessa

Jakomäen lähiö on vun alussa ovat korostuneet korjausrakenta- Elinkaaritekniikka käsittelee sekä suunnit- saneerattuna neljän- misen ekologiset puolet. Julkisivujen koko- telua, valmistusta ja käyttöä että kunnossa- kymmenen käyttövuoden jälkeen nostanut arvos- naissaneeraus on vähentänyt merkittävästi pitoa, korjauksia, purkua, uudelleenkäyttöä tustaan merkittävästi. rakennuksen energiakulutusta ja parantanut ja jätteiden käsittelyä. Tavoitteena on optimoi- rakennusten ulkonäköä. Parvekesaneerauk- tu elinkaarilaatu. Näin ollen elinkaaritekniikka sissa betonielementeillä on vahva asema, ja laajentaa perinteisiä vaatimuksia tuomalla uudet kevyet kuitubetoniparvekkeet ovat tul- mukaan koko elinkaaren ja luonnon talouden leet sekä korjaus- että uudisrakentamisen sekä kulttuuriset tekijät. markkinoille.26 Ympäristökysymykset tulivat betoniele- Rakennusten käyttöiän pidentämistä menttirakentamisessa ajankohtaisiksi suurin selvitettiin kansainvälisissä tutkimuksissa piirtein samoihin aikoihin kuin korjausraken- paljonkin 1990- ja 2000-luvuilla. Niissä hah- taminen ja elinkaariajattelu. Ne olivatkin sa- mottui kokonaisvaltainen menettelytapa, maa kokonaisuutta, ja korjausrakentamisessa rakentamisen elinkaaritekniikka,27 joka mää- oli kyse myös ympäristöaspektista. Yritykset riteltiin ”teoriaksi ja käytännöksi, joka täyt- olivat joutuneet mukaan luonnonvarojen tää rakennusten ja rakenteiden omistajien käyttöön liittyvään keskusteluun 1980-luvun ja käyttäjien sekä yhteiskunnan vaatimuk- alussa soranottolain yhteydessä. Betoniteolli- set koko elinkaaren ajan optimoidulla taval- suus alkoi 1990-luvun alkupuolella arvioida la”.28 Betoniväki sai yhteisen kosketuksen omaa toimintaansa ympäristöarvojen kannal- elinkaariajatteluun vuonna 1992, jolloin ta. Paineita tähän oli lisännyt EY:n vuonna johtaja Esa Tommila esitteli asiaa Betoni- 1988 hyväksymä rakennustuotedirektiivi, päivillä.29 joka edellytti tuotteiden ympäristö- ja terveys- Tutkimustoiminta murroksessa | 205

vaikutusten huomioon ottamista. EY-direktii- sisäilmaan.31 Alan yritykset ovat rakentaneet vin seurauksena ja ympäristöministeriön sertifioituja ympäristöjärjestelmiä, ensim- kehotuksesta SBK perusti alkuvuodesta 1991 mäisinä Parma ja hollolalainen Rakennus- työryhmän, joka merkitsi järjestötasolla läh- betoni ja Elementti Oy. Suomen betoniteolli- tölaukausta ympäristökysymysten selvittelylle suus oli ensimmäisiä Euroopassa, joka laati betoniteollisuudessa.30 tuotteilleen ympäristöselosteet. Samaa mallia Vuonna 1997 valmistui RTT:n betoniteol- ollaan 2000-luvulla standardisoimassa kan- lisuusjaoston laatima betonin elinkaariana- sainväliseksi menettelyksi. lyysi ja ympäristöseloste, ja seuraavana vuon- Luotettavat ympäristövaikutusten arviointi- na Betonirakenteiden ympäristövaikutukset kriteerit ovat elinkaarianalyysin avaintekijöitä. -käsikirja. Tuolloin betoniteollisuus laati VTT kehitti niitä läpi 1990-luvun, ja vuosi- puheenjohtajansa dipl.ins Olavi Jukaraisen tuhannen vaihteessa valmistui hienosyinen johdolla myös yhteiset ympäristötavoitteet, menetelmä tuotteen ekotehokkuuden selvittä- joissa painotettiin järjestelmällistä toimintaa, miseksi, tai kuten uutta menetelmää Betoni- energian ja materiaalien säästämistä sekä lehdessä kiteytettiin: ”Se on analoginen kus- henkilöstön turvallisuutta. Huomiota kiinni- tannustehokkuuden kanssa, kustannukset tettiin myös betonimateriaalin luonnon- ovat vain muuttuneet ympäristöpaineiksi. mukaisuuteen ja terveellisyyteen; betonista ei Siis, mitä paremmat ominaisuudet tuotteella liukene haitallisia aineita eikä erity päästöjä on suhteessa sen aiheuttamiin ympäristö-

Turun Yliopiston Kasarmialueen Edu- carium ja Publicarium 2001–2002. Arkkitehtuuri seuraa Aarne Ervin 1950-luvun kampuksen perintöä. Julkisivut koos- tuvat vaaleasävyisten nauhaelementtien ja aulatilojen ikkunapinto- jen vuorottelusta. Patina- pintaisten, tarvittaessa vaihdettavien kuorijulki- sivujen suunnittelu- käyttöikä on 200 vuotta. Arkkitehti Matti Nurmela. 206 | Tutkimustoiminta murroksessa

paineisiin, sitä parempi on tuotteen ekotehok- kuus.”32 Liiketoiminnassa ympäristöosaaminen on saanut merkitystä 2000-luvulla, kun muutamat johtavat rakennuttajat ovat alkaneet siitä kiinnostua. Omien prosessien lisäksi ekologiset näkökohdat vaikuttavat jo yritysten tuotekehityksen suuntaamiseen. Kiinnostuneimpia asiakkaita ovat olleet muun muassa ATT sekä kaupan molemmat suuret keskusliikkeet. Senaatti-kiinteistöt on jatkanut Raken- nushallituksen perinteitä toimitilarakenta- misen suunnan näyttäjänä. 2000-luvulla se on edistänyt uudenlaista rakennuskulttuu- ria, jossa ovat mukana sekä ekologinen ajattelu että elinkaarinäkökulma. Senaatti-kiin- teistöjen ja Helsingin yliopiston kiinteistö- johtajan, rakennusneuvos Toivo Vainiotalon noitteineen ja kanavaliitoksineen. Uu- myötävaikutuksella suunnittelijat ja teollisia ideoita on sovellettu Helsingin yli- suus ovat ideoineet muuttuviin tilatarpeisiin opiston käyttöön tulleissa Biomedicu- integroituja rakennejärjestelmiä, joissa talo- missa ja kahdessa tekniikkaa on installoitu myös välipohja- toimitilarakennuksessa Viikissä. Rakennus- rakenteiden yhteyteen. Näissä ratkaisuissa ten yhteistilavuus on 365 000 m3.33 elementtiteollisuuden kehityskohteena ovat Betoniteollisuus on teettänyt jo vuosikym- Kiinteistö Oy olleet talotekniikka- ja ilmanvaihtolaatat pin- menien ajan tutkimuksia massiivisuuden Biomedicum Helsingin Meilahdessa, Vuoden Betonirakenne 2000. Käytön ajan muunnelta- vuustarpeet johtivat Elinkaaritekniikan • Samaan aikaan ympäristönäkökulma li- LVIS-tekniikan integroin- kehitys sääntyi viranomaisten ja yritysten toimin- tiin erikoisvalmisteisten ontelolaattojen sisään. nassa ympäristöhaittojen selvittämisenä ja Kuorijulkisivut Rajaville Suomessa ympäristöajattelu on kehit- ekotehokkuutena. Tämä johti ympäristö- Oy:n valkobetonia ja tynyt elinkaaritekniikan suuntaan useampien haittojen vähentämiseen myös betoniele- keltaista lasuuribetonia. vaiheiden kautta: menttien tuotannossa ja ekotehokkuuden Arkkitehti Timo Vormala. • Matalaenergiarakennusten kehittäminen hakemiseen tuotekehitystoiminnassa. käynnistyi koetaloilla 1980-luvulla. Tämän • 2000-luvulla elinkaaritekniikkaa on jo ryh- jälkeen on edetty prototyypeistä käytännön dytty soveltamaan kokonaisvaltaisesti ra- sovelluksiin. kennusten tuotannon ja teknisten ratkaisu- • 1990-luvulla kehitettiin betonirakenteiden jen kehittämisen yhteydessä. käyttöikäsuunnittelua, joka laajennettiin • Betonista tuli 2000-luvulla ensimmäisenä 2000-luvulla koskemaan kaikkia rakenteita rakennusmateriaali, jonka käyttöikä voitiin ja teknisiä laitteita. etukäteen suunnitella. Tutkimustoiminta murroksessa | 207

vaikutuksesta rakennuksen energiakulutuk- kiinnostus matalaenergiataloihin on lisään- seen. Massiivisuudella on huomattava merki- tynyt nopeasti 2000-luvulla, ensin omakoti- tys lämmitys- ja erityisesti jäähdytysenergian rakentajien piirissä. Sen jälkeen rakennuttajat tarvetta vähentävänä tekijänä energiatehok- ja eräät rakennusliikkeet ovat paneutuneet kaassa rakentamisessa. vakavammin asiaan. Muun muassa Raken- Matalaenergiarakentamisen edelläkävijä- nusliike Reponen Oy on kerrostalorakenta- maa on ollut Saksa, jossa tutkimustoiminta misessa edennyt koerakennusvaiheeseen ja koerakentaminen käynnistyivät 1980-lu- matalaenergiakonseptillaan, joka sai vuoden vun puolivälissä, ja sen jälkeen on rakennettu 2008 RIL:n palkinnon. Elementit on valmis- eriasteisia matalaenergiataloja myös nor- tettu rakennusliikkeen omistamassa LS Laa- maalissa asuntotuotannossa. Suomessa tuseinä Oy:ssä.

Vienti 18.05

Tanska 49 Alankomaat 48 Suomi 42 Itävalta 33 Elementtiteollisuuden Irlanti 29 prosenttiosuus sementin Ruotsi 28 kokonaiskäytöstä Euroo- Saksa 24 pan eri maissa 1980-luvun Belgia 24 lopulla. Suomi on pysynyt Tšekin tasavalta 23 jatkuvasti kärkiryhmässä Norja 21 Tanskan ja Alankomaiden Ranska 16 kanssa. Puola 15 Espanja 12 Portugali 11 Italia 11 Sveitsi 9 Unkari 9 Kreikka 2 Iso-Britannia 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä

Tämän artikkelin on kirjoittanut professori, arkkitehti SAFA Matti Seppänen. Teksti on kirjoitettu yli 40 vuotta suunnittelussa mukana olleen arkkitehdin näkökulmasta. Se täydentää elementtiteollisuuden historiaa eikä siten yleensä käsittele esimerkiksi monia teknisiä seikkoja, jotka sisältyvät muuhun tekstiin. Kirjoittajan taustasta johtuen on tekstin näkökulma suunnittelu-, pääkaupunki- ja asuntotuotantopainotteinen.

1940-luku – saalta jälleenrakentamisen arkkitehtuuria Suomi sodan jälkeen leimasi niukkuuden sanelema tarkoituksenmukaisuus ja rationalismi sekä kotimaisten 1940-luku oli Suomelle sodan ja sitä seu- rakennusmateriaalien ja perinteisten tyyli- ranneen rauhan ja raskaiden rauhanehtojen keinojen hienovarainen käyttö. Rakennus- määrittämää aikaa, Neuvostoliiton sotakor- osien esivalmistus ja rakennusalan standar- vausten lisäksi noin 400 000 hengen siirto- disointi käynnistyi. Vaikka rakentaminen oli laisväestön asuttaminen ja 120 000 sodassa paikallavalurakentamista, luotiin tuolloin pe- menetetyn asunnon korvaaminen olivat sodan- rusta teolliselle ja elementtirakentamiselle. jälkeisen Suomen keskeinen ja kiireellisin tehtävä 40-luvun loppupuoliskolla. Ne toimen- Kohti teollista rakentamista. Kaikelle järki- piteet, joilla tästä tehtävästä suoriuduttiin, peräiselle tuotannolle elinehto on toistuvuus. olivat silloisissa oloissa ainoa vaihtoehto ky- Esivalmistukseen ja elementteihin perustuvaa symyksen tyydyttäväksi hoitamiseksi. Näitä teollista rakentamista ei siten voi edes ajatella olivat mm. asutustilapolitiikka, omatoiminen ilman yhteistä mittajärjestelmää, jonkin asteis- pientalorakentaminen maaseudulle ja puuta vakiointia ja standardisointia. Elementti- rakentaminen. Sotakorvaustuotanto käyn- rakentaminen nähtiin Suomessa jo tuolloin nisti Suomen teollistumisen. Maan väkiluku tulevaisuuden rakentamistapana mm. tuotta- kasvoi 9 % ja oli vuosikymmenen lopussa vuuden ja kohoavien työvoimakustannusten 4 029 803 henkeä. vuoksi. Suomen Arkkitehtiliiton 1942 perus- Aikajakson arkkitehtuurikäsitykselle oli taman SAFA:n Standardisoimislaitoksen luonteenomaista sotaa edeltäneen funktiona- tyyppitalosuunnitelmilla ja RT-korteilla oli lismin ihanteiden ”pehmeneminen” roman- tärkeä rooli jälleenrakentamisessa sekä ra- tisoivilla tyylipiirteillä ja yksityiskohdilla, kennusmateriaalien standardisoinnin edistä- johon on arveltu syynä olleen mm. sodan jäl- misessä, koordinoimisessa ja tiedottamisessa. keisen romantiikan kaipuun. Arkkitehtuuri Suomen Arkkitehtiliiton Standardisoimis- säilytti kuitenkin funktionaalisuutensa. Toi- laitoksen johtaja Egil Nicklin valitti kuitenkin Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä | 209

Arkkitehti-lehdessä 1952, ettei kohdekohtai- keampi, yhteisesti hyväksytty mittajärjestely seen suunnitteluun tottunut arkkitehtikunta oli rakennustuoteteollisuuden yhteinen ollut riittävästi omaksunut RT-kortteja ja toi- tavoite jo 1940-luvulta lähtien. Jo varsin var- voi tähän parannusta. Teollisen ja elementti- haisessa vaiheessa 100 mm oli vakiintumassa rakentamisen kehitys ei pääosiltaan olekaan perusmitaksi – moduuliksi (1M) ja sen kerran- ollut arkkitehtuurin juhlaa, joskin sillä on naiset 300 ja 600 mm muodostuneet mm. luotu myös arkkitehtonisesti erittäin merkit- puuelementtiteollisuuden vaakamitoituksen täviä kokonaisuuksia. perusmitoiksi. Rakentamisen teollistamisen ja elementti- Alvar Aalto, joka oli funktionalismin ja rakentamisen kehittämisen alkuvuosia ehkä orgaanisen arkkitehtuurin tunnetuin edustaja lukuunottamatta on kehityksen ensisijaisena Suomessa, oli pitkään moduulimitoituksen kiihokkeena ollut rakentamisen tuottavuuden vastustaja. Tämä vaikutti paljolti siihen, ettei parantaminen ja vahva usko sitä kautta ale- mittamoduuliajattelu saanut Suomessa niin neviin rakennuskustannuksiin tai kustan- nopeasti jalansijaa arkkitehtikunnan keskuu- nusten ja hintojen nousun hillintään sekä dessa kuin rakennustarviketuotanto sitä olisi rakennustyön laadun nostamiseen. Teollinen kaivannut. SAFA:n Standardisoimislaitokses- rakentaminen koettiin yleisesti myös vastauk- sa oli rakennusalalle yhteisen mittamoduulin seksi odotettavissa olevaan kysynnän kas- tarpeellisuus havaittu jo 1940-luvulla. Perus- vuun. mittamoduuliksi vakiintui aikaa myöten kui- Pientalorakentamisella ei koskaan myö- tenkin 100 mm mitta, joka alan kielenkäytös- hemmin ole ollut samanlaista asuntopoliit- sä tunnetaan merkinnällä 1M. Laajempana tiista merkitystä kuin sodanjälkeisinä vuosina. tavoitteena oli 3M-mittamoduulin yleistymi- Vaikka pientalovaltainen uudisrakentaminen nen ja vakiinnuttaminen suunnittelu- ja tuo- tapahtui pääosin pitkästä tavarasta ja paikalla- teosamitoitukseen. rakentamisena, luotiin samalla pohjaa tule- 1M-mitoitus yleistyi pian mm. ovimitoi- valle teolliselle rakentamiselle, joka alkoi tuksessa ja myös kalusteteollisuus siirtyi puuelementtirakentamisena. Teollisen ja vaakamitoissa 1M-mitoitukseen. Ikkunateol- elementtirakentamisen alkutaipaleella sodan- lisuus siirtyi laajasti 3M-mitoitukseen 1960- jälkeisenä vuosina oli painopiste mm. edellä luvulla tavoitteenaan mm. valmistaa vakio- todetuista syistä puurakentamisen kehittämi- mittaisia ikkunoita varastoon. Rankarakentei- sessä. Tässä tehtävässä oli Myyntiyhdistys sessa puutalorakentamisessa pystyrunkojako Puutalon ja siihen sitoutuneiden tahojen k/k 600 mm oli vakiintunut jo paikallaraken- osuus varsin keskeinen. Neuvostoliittoon tamisessa, ja myös sodanjälkeisessä puuraken- sotakorvauksena viedyt puutalot olivat vaikut- teisten pienelementtien tuotannossa 6M-mi- taneet yhdistyksen syntyyn ja merkitykseen. toitus oli yleistä. Näihin elementteihin Erityisesti dipl. ins. Kaarlo Rautkarin, dipl. ins. kuuluvissa rakennusosissa – kuten eristys- Kauko Rastaan ja arkkitehti Heikki Sirenin tarvikkeissa ja rakennuslevyissä – noudatettiin panos muodostui myöhemmin merkittäväksi niinikään 6M-mitoitusta tuotekohtaisesti puuelementtirakentamisen kehityksessä. soveltaen. Aikaa myöten rakennustuoteteollisuuden omaehtoinen ja ensisijaisesti tuotan- Moduulimitoitus – rationaalisen tuotannon non rationalisointiin tähtäävä standardisointi- edellytystekijä. Senttimetrimitoitusta kar- työ alkoi vaikuttaa myös rakentamisen valta- 210 | Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä

virran – asuntotuotannon – suunnitteluun, Moduulijärjestelmissä on itse perusmitoi- vaikka esimerkiksi elementtituotantanto ei tuksen lisäksi käytännössä erittäin tärkeää ennen BES-järjestelmän käyttöönottoa sitä eri tuotteiden sallittujen mittojen vaihtelu- erityisesti olisi edellyttänytkään. 3M-mitoi- alueesta eli toleransseista sopiminen. Suo- tusta käytettiin kyllä jonkin verran asuin- messa on käytössä kansainvälinen ISO-tole- kerrostalojen suunnittelussa, mutta se johti ranssijärjestelmä. Toleranssijärjestelmä usein asunnoissa lievään, mutta tarpeetto- varmistaa sen, että rakennusosat sopivat niille mana ja kalliina pidettyyn ylimitoitukseen. varattuun tilaan ja osia voidaan valmistaa Betonielemettituotannolle olivat BES-tutki- missä tahansa ja milloin tahansa. Suomessa muksen suositukset 12M-levyisestä pitkä- käytettävät toleranssit ovat SFS-standardeissa. laattatekniikasta ja sen mukaiset tuotanto- Niitä laatii standardisoinnin keskusjärjestö investoinnit se konkreettinen tekijä, joka Suomen Standardisoimisliitto SFS yhteis- määritti moduulimitoituksen pitkälle eteen- työssä eri alojen yhteisöjen kanssa ja julkai- päin. Tutkimuksen esitys pitkälaattojen 3M-, see ne SFS-standardeina. 6M- ja 12M-pituusmitoituksesta sen sijaan jäi vain suositukseksi, sillä mm. pinta-alojen sääntely ja rakennusoikeuksien täysimääräi- nen käyttö osoittautuivat taloudellisesti 1950-luku – tuotantoteknisiä tekijöitä määräävämmiksi. betonielementtirakentamisen alku Moduulimitoituksesta poikkeavia laattapi- tuuksia ja myös vinoja sahauksia käytettiin Ajanjaksoa voi luonnehtia Suomen teol- yleisesti tilanteen niin vaatiessa. BES-tutki- listumisen alkukaudeksi, jolloin sotakor- muksen valmistuttua laati SBK elementtien vaukset oli maksettu ja kansakunta alkoi liittymädetaljeista käytännönläheiset suosi- vaurastua. Vuoden 1952 olympiakisat Hel- tuksensa, jotka puolestaan ohjasivat suunnit- singissä olivat maan itsetunnon ja kansain- telua ja toteutusta kentällä. Rakennuksen välisen imagon kannalta tärkeä tapahtuma, runkojärjestelmän lisäksi esitti BES-tutkimus jota varten valmistui useita merkittäviä 3M-, 6M- ja 12M-mitoituksen mukaiset mi- rakennushankkeita. Maan väkiluku kasvoi toitustavoitteet myös liittyville rakennusosille. 50-luvulla 10,3 % ja oli vuosikymmenen Käytännössä näitä suosituksia ei sellaisenaan lopussa 4 446 222 henkeä. kuitenkaan käytetty, mutta niillä saattoi olla 1950-luku oli suomalaisen arkkitehtuurin tuotantoa ohjaavaa vaikutusta. kulta-aikaa, jolloin luotiin sen ja suomalaisen Arkkitehtikunnan kiinnostusta moduuli- muotoilun kansainvälinen maine, ja syntyi mitoitukseen kuvastaa mm. aihepiiristä tehty käsite suomalainen modernismi. Se oli pää- arkkitehti Reijo Lahtisen SAFA:n Asema- osin selvä sotia edeltäneen funktionalismin kaava- ja standardisoimislaitoksen tilauksesta jatko suomalaisine erityispiirteineen, joita oli- 1973 valmistunut lisensiaattityö ”Moduulien vat mm. selkeälinjaisuus ja suhde luontoon. käyttö asuinrakennusten suunnittelussa”. Horisontaalisuus nauhaikkunoineen nousi Lahtisen työ laajeni asuinrakennuksia ylei- arkkitehtuurissa johtavaksi tyylipiirteeksi. semminkin moduulijärjestelmiä käsittele- Betonielementtirakentamisessa otettiin en- väksi, ja sen keskeiset tulokset ja suositukset simmäiset merkittävät askeleet kohti teollista julkaistiin RT-korttina. rakentamista. Tapiolan rakentaminen käyn- Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä | 211

nistyi. Oulun yliopistossa aloitettiin arkkitehtien koulutus syksyllä 1959.

Alkuvaiheen kokeiluja. Ensimmäiset talonrakennuksen merkittävät betonielementti- toteutukset ovat sodanjälkeisessä teollisuus- Palacen talon ylimpien sekä halli-ja varastorakentamisessa, jossa kerrosten rakenne- jännitettyjen betonipalkkien pitkät jännevälit leikkaus, arkkitehti Viljo sopivat hyvin teollisuustuotannon toiminnal- Revell. lisiin vaatimuksiin. Ensimmäisiä toteutettuja kohteita olivat näyttelyhalli Pohjoismaisilla Rakennuspäivillä 1955 ja ns. Kansojen halli 1962, mitoiltaan n. 40 x 120 m, messukentäl- lä, silloisen Messuhallin, nykyisen Kisahallin kilpailu jo 1949, mutta rakennus valmistui vas- viereisellä pysäköintialueella. ta vuonna 1956. Ervi, joka tunnettiin ennakko- Arkkitehti Viljo Revell käytti Helsingin luulottomien teknisten ja materiaaliratkaisujen Eteläranta 10:een 1952 valmistuneessa Oy kokeilijana ja edelläkävijänä, käytti Portha- Teollisuuskeskus Ab:n ns. Palacen talon ulko- niassa rungon poikkisuuntaisia ja mittaisia seinissä valkosementistä ja kalkkikivirouhees- ulokkeellisia esijänitettyjä palkkeja, jotka työ- ta valettuja hiottuja betonilevyjä. Nämä oli maalla yhdessä pilarielementtien kanssa jän- kiinnitetty betoniteräksisiin kiinnikkeisiin, nitettiin jäykiksi kehiksi. Välipohjat olivat jotka suojattiin betonivalulla. Rakennuksen palkkien päälle ladotuista jännebetoniripa- suunnittelusta oli järjestetty 1948 yleinen laatoista, joiden päälle valettiin pintabetoni. arkkitehtikilpailu, jonka Revell ja Keijo Petäjä Myös Imatran Voima Oy:n Voimatalossa työryhmineen olivat voittaneet. Helsingissä Ervi käytti laattapintaisia julki- Helsingin Yliopiston uutta instituutti- sivuelementtejä kuten hieman myöhemmin rakennusta, arkkitehti Aarne Ervin toimiston myös Turun Yliopiston uudisrakennuksissa. suunnittelemaa Porthaniaa, on oikeutetusti Rakennesuunnittelijana Porthaniassa pidetty laattapintaisia julkisivujaan myöten oli dipl. ins. Uuno Varjo ja Palacessa Magnus ensimmäisenä puhtaana täyselementtitoteu- Malmbergin ja Väinö Hintikan toimisto. tuksena. Kohteesta pidettiin arkkitehtuuri- Porthanian elementit valmistettiin Konalassa

Porthanian rakenne- järjestelmän pienoismalli ja välipohjien ripalaatta- elementtejä. Arkkitehti Aarne Ervi. 212 | Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä

dipl. ins. Matti Janhusen perustamassa ele- toteutuskokemusten vuoksi viereisessä ra- menttitehtaassa ja osittain Viikin pelloilla kennuksessa, Kiinteistö Oy Sufikassa luovut- taivasalla. Porthanian esijännitetyistä raken- tiin elementeistä, mutta kohde toteutettiin teista vastasi tanskalainen insinööritoimisto muuten samanlaisena ja samannäköisenä. Ostenfeldt & Jønson. Kansan keskuudessa talot ovat kulkeneet pitkään nimellä ”traktoritehdas”. Sekä Ervin Tapiola koelaboratoriona. Tapiola II:n raken- että Revellin kohteiden rakennesuunnittelija- tamisen yhteydessä Ervi sovelsi Porthaniassa na toimi dipl. ins. Paavo Simula, jonka toi- käytettyä pienelementtitekniikkaa asuin- misto oli mukana monissa muissakin ajan- kerrostalorakentamiseen Asunto Oy Mänty- jakson merkittävissä arkkitehtuurikohteissa. kulmassa 1956. Rakennuksen kantavana Näiden Tapiolan kokeilukohteiden toteu- runkona oli rakennuksen poikkisuuntaiset tuksen taloudelliset kokemukset eivät olleet pilari-palkkilinjat, joiden varaan ladottiin työ- rohkaisevia, ja niinpä pääkaupunkiseudulla maalla tehdyt, poikkileikkaukseltaan käänne- laajamittainen elementtirakentaminen alkoi- tyn leveän U-kirjaimen muotoiset ripalaatta- kin vasta useita vuosia myöhemmin. Arkkiteh- elementit. Kohteen naapurina olevassa tien kiinnostus elementtirakentamiseen oli Asunto Oy Mäntyviidassa käytti Viljo Revell aitoa, mutta idealistiset, pieniin elemetteihin lähes samanlaista rakennejärjestelmää sillä perustuneet järjestelmät osoittautuivat mm. erolla, että rakennuksen rungon pituussuun- rakennusosien ja asennusten määrän vuoksi taisia kantavia pilari-palkkilinjoja oli neljä epätaloudellisiksi ja epäkäytännöllisiksi. rungon sisäisten porrashuoneiden toimiessa Rivitalorakentamisen puolella kokeiltiin myös Asuntoreformikilpailun jäykistävinä rakenteina. Revellin kohteessa uusia puurakenteisia elementtiratkaisuja. voittanut ehdotus myös julkisivut olivat elementtejä ja ulko- ”Käärmesolmu”, arkkitehti Heikki Siren työ- asultaan korostetusti teollista rakentamista Rakennuspäivät. 1955 pidettiin Helsingissä ryhmineen. ilmentäviä. Kohteesta saatujen kustannus- ja kuudennet Pohjoismaiset Rakennuspäivät. Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä | 213

Niiden teemana oli elementtirakentaminen elementtejä jo 1937–1938 Sunilan tehtaan ja ylikorkeat talot. Päivien yhteyteen pystytetyn työväen asuinkerrostalojen parvekekaiteissa näyttelyn teema oli puolestaan ”Rakenna ja samoin myöhemmin 1954 Kansaneläkelai- tehokkaasti”. Näyttelyn arkkitehtina toimi toksen henkilökunnan asunnoissa Helsingin arkkitehti Erkki Helamaa, ja sen yhteyteen Munkkiniemessä. Valkobetonisia kuoriele- pystytetyn tulevaisuuden asuintalon oli menttejä Aalto käytti Berliinin Interbau-näyt- suunnitellut Aarne Ervi, jolla jo oli runsaasti telyyn 1957 valmistuneessa Hansaviertelin kokemusta elementtirakentamisesta. Ervi asuinkerrostalonsa julkisivuissa, mutta ei suunnitteli päivien näyttelyyn ajankohdan juurikaan muuten. arkkitehtonisia omakotiasumisihanteita esit- televän ”Tulevaisuuden talon”. Egil Nicklin Arkkitehtikilpailut. Arkkitehtikilpailut ovat totesi päivistä Arkkitehti-lehdessä mm.: aina olleet arkkitehdille tärkeä kanava uusien ajatusten esille tuomiseen ja kilpailujen järjes- Elementtirakentamisen puolesta esitettiin täjille oiva keino uusien, tuoreiden ratkaisujen niin monta painavaa syytä, ettei enää voi olla löytämiseen kilpailun kohteena olevaan mitään epäilystä siitä, että ollaan oikealla tiel- suunnittelutehtävään. 1950-luvulla käytiin lä. Mutta kaikesta päättäen monet todella jär- kilpailuja useista julkisista ja julkisluonteisista kiperäisen elementtirakentamisen tärkeim- hankkeista, kuten Palacen talo, Porthania, mistä periaatteista ovat yhä ratkaisematta… Lauttasaaren kirkko, Lahden kirkko jne. Teollisen rakentamisen kannalta ajan- Arkkitehtikunnan kiinnostus rakentamisen jakson merkittävin yleinen arkkitehtikilpailu teollistamiseen ja elementtirakentamiseen oli Väestöliiton 1952–1953 järjestämä Asunto- oli herätetty, mutta konkreettisia tuloksia reformikilpailu, johon osallistui suuri osa Kehitelmä elementti- rakenteiseksi rivitaloksi, saatiin odottaa vielä kauan. Esimerkiksi Alvar arkkitehtikuntaa. Kilpailualueeksi oli valittu Aarne Ervi. Aalto oli käyttänyt betonisia parvekekaide- Haaga 3:n alue Helsingissä. Kilpailun neljään 214 | Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä

eri sarjaan saapui yhteensä 148 ehdotusta. A1-sarjan (arkkitehtoninen ja sosiaalinen sarja) voitti Heikki Sirenin työryhmän ehdotus ”Käärmesolmu”. Se perustui yksikerroksisten Asuntoreformikilpailun ehdotus ”Sininen nauha”. rivitalojen (perheasunnot) ja muutaman tor- Havainnekuva kilpailu- nitalon (pienasunnot) käyttöön. Kilpailussa ehdotuksen elementti- eniten huomiota sai samassa sarjassa lunas- rakenteista. Viljo Revell, Eero Eerikäinen, Beato tettu arkkitehti Viljo Revellin ja Eero Eerikäi- Kelopuu. sen kilpailuehdotus ”Sininen nauha”, joka B1-sarjassa (rakenteellinen ja työsuorituksel- linen sarja) palkittiin ensimmäiseksi. Tässä sarjassa ehdotuksen tekijänä oli Silta ja Sata- ma Oy:n toimitusjohtaja dipl. ins. Beato Kelo- puu, joka myöhemmin nimitettiin TKK:n Rakennusinsinööriosastolle rakennustalouden professoriksi. Ehdotus julisti rohkealla ja tinki- tenkin arkkitehtien Dag Englund ja Lauri Sil- mättömällä arkkitehtuurillaan teollista asunto- vennoinen kolmannen palkinnon saaneeseen rakentamista. Ehdotus oli myös rakennustek- ehdotukseen, jonka perusratkaisua Silvennoi- nisesti edistyksellinen ja tuotantotekniseltä nen kehitti edelleen myöhemmin voittamas- kannalta huolellisesti tutkittu. Sensijaan pal- saan Pihlajamäen kilpailussa. kintolautakunta, jossa SAFA:n edustajina olivat Esko Suhonen ja Aarne Ervi, totesi mm.: ”…Puhtaasti arkkitehtonisesti ja teknisesti ansiokas ehdotus, joka kuitenkin sosiaalisesti 1960-luku – kaupungistumisen ja psyykkisesti saattaisi merkitä esitetyllä ja teollistumisen vuosikymmen tavalla toteutettuna vakavia epäkohtia…” Mi- kään palkituista töistä ei kilpailun luonteesta Suomen elinkeinorakenteen muutos johtuen johtanut suoraan toteutukseen, mutta voimistui. Kaupungistuminen vauhdittui epäsuorasti kylläkin; kärkipään ehdotusten sodanjälkeisten suurten ikäluokkien saavu- tekijöistä Revellin ja Sirenien toimisto saivat tettua työiän ja muuttaessa maaseudulta toimeksiantoja Tapiolan rakennuttaneelta asutuskeskuksiin. Asutuskeskuksissa syntyi Asuntosäätiöltä, johon Heikki von Hertzen asuntopula, jota pyrittiin ratkaisemaan oli siirtynyt johtajaksi Väestöliitosta. rakentamisen teollistamisella ja aluerakenta- Osapuilleen samoihin aikohin Tampereella misella. Maan väkiluku kasvoi 3,4 % ja oli pidetyn Tasa Oy:n kilpailun parhaimmisto vuosikymmenen lopussa 4 598 336 henkeä. tuotti teolliseen rakentamiseen tähtääviä kil- Arkkitehtuuri-ihanteet säilyivät pääosin pailuehdotuksia, joista Viljo Revellin ja Eero ennallaan. Arkkitehtikunnan kiinnostus Eerikäisen voittanut, noppamaisiin piste- asemakaavoitukseen ja yhdyskuntasuunnit- taloihin perustuva ehdotus ”Rasti” edusti teluun kasvoi. Monet kaupungit ja kunnat puhdasoppisimmin pitkälle standardisoitua palkkasivat ensimmäiset kaavoitusvirkamie- pilarirunkoista rakennustapaa. Kiinan muu- hensä nuorista vastavalmistuneista arkkiteh- rina tunnettu toteutettu kohde perustui kui- deista. Rakennuslaki uusittiin 1959. Lähiö- Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä | 215

rakentaminen lisääntyi. Vuosikymmenen Pihlajamäki. Helsingin Sato Oy:n 1960 jär- lopun johtava arkkitehtuurisuuntaus valitsi jestämä yleinen arkkitehtikilpailu Helsingin esikuvansa kansainvälisestä stukturalismista, Pihlajamäen läntisen osan suunnittelusta ja joka meillä oli lähinnä esteettinen ilmiö. sitä seurannut toteutus oli eräänlainen lähtö- Arkkitehtuurissa oli selvää tulevaisuuden- laukaus teollisen rakentamisen ja elementti- uskoa ja jopa utopistisiakin tulevaisuuden- rakentamisen aiempaa laajemmalle käytölle visioita kehiteltiin. Asemakaavoituksessa aluerakentamisessa. Lauri Silvennoisen työ- alkoi suorakulmaisuuteen pohjautuva ruutu- ryhmän voittoisa, itsevarmasti nimetty ehdo- kaava vallata alaa ja syrjäyttää ”meurmani- tus ”Kypsää Satoa” kehitti professori Olli laista” maastonmukaista detaljikaavoitusta. Kivisen asemakaavaluonnosta myönteisesti Vuonna 1969 aloitettiin arkkitehtikoulutus eteenpäin. Toisaalta lennokas ja toisaalta Tampereen teknillisessä korkeakoulussa äärimmäisen realistinen ehdotus perustui Pihlajamäen lamellitalot, (nyk. Tampereen teknillinen yliopisto, TTY) aluetta reunustaviin 4-kerroksisiin pitkiin tyyppipohja. Arkkitehti kolmantena kouluna Suomessa. lamellitalomassoihin sekä alueen sisäosan Lauri Silvennoinen. 216 | Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä

korkeimmille kohdille sijoitettuihin uuden- tyyppisiin 8-kerroksisiin tornitaloihin. Torni- taloista tuli Pihlajamäen näkyvin symboli. Teknisesti niitä mielenkiintoisempia ovat kuitenkin 4-kerroksiset hissittömät lamellitalot, jotka oli suunniteltu lähes kokonaan täyselementtirakenteisiksi. Hankkeen rakennesuunnittelijana toimi Insinööritoimisto Pekkola & Perkiö. Oppia toteutukseen haettiin mm. Ruotsista, jossa esimerkkinä oli Ohlsson & Skarnen huoneenkokoisiin suur- elementteihin perustuva Skarnes Tunga -ele- menttijärjestelmä. Lukuunottamatta väli- pohjaelemettejä, jotka kuljetus- ja nosto- kalustosyistä tehtiin työmaalle perustetussa paikallisvalimossa, Pihlajamäen läntisen osan lamellitalojen kaikki elementit tehtiin Asuntoelementti Oy:n elementtivalimolla Kontulassa. Välipohjaelementit olivat huoneen kokoisia massiivisia 180 mm vahvuisia tasoelemettejä, joiden päälle mm. äänieristys- telmiä. Lähes kaikki suurimmat rakennus- Tyypilllistä nauha- syistä valettiin pintabetonikerros. Ensimmäi- liikkeet perustivat omaa tuotantoaan varten elementtijulkisivua Pihlajamäen lamelli- sessä vaiheessa elementit asennettiin mobiili- elementtitehtaita, jotka perustuivat enim- taloissa. Arkkitehti Lauri nosturia käyttäen, koska urakoitsijana toimi- mäkseen Skarnen tapaiseen suurelementti- Silvennoinen. neella Arvo Westerlund Oy:llä ei alkuun tekniikkaan, joskin poikkeuksiakin oli kuten ollut tarkoitukseen sopivaa torninosturi- turkulainen Rakennus Oy (ks. s. 222). Myös kalustoa. Elementtien kiinnityksessä käytet- sekatekniikat olivat täyselementtirakenta- tiin alkuun hitsausliitoksia, myöhemmin misen rinnalla laajalti käytössä suurmuotti- betonivaluliitoksia. rungoissa ja myöhemmin pöytä- ja tunneli- Arkkitehtuurin kannalta on mielenkiin- muottirungoissa. toista todeta, että samanaikaisesti Rakennus- Runkojärjestelmäksi vakiintui kantaviin kunta Hakan toteuttamissa Pihlajamäen itäi- väliseiniin perustuva ns. kirjahyllyrunko (tut- sen osan lamellitaloissa niiden arkkitehti kija-arkkitehti Erkki Mäkiön käyttämä nimi- Esko Korhonen käytti myös nauhajulkisivuja, tys). Enimmäisjännevälit olivat lyhyitä, ja vaikka toteutustekniikka oli toinen. Vallitsevan keskikokoisen asunnon sisällä oli lähes aina arkkitehtonisen tyylin mukainen horisontaa- ainakin yksi kantava huoneiden välinen seinä. linen ote oli määräävämpi kuin sen aikaan- Rakennusyritysten järjestelmien elementti- saamiseksi käytetty tekniikka. liitokset ja muut tekniset ratkaisut eriytyivät, eikä mitään yhteistä mittajärjestelmää ollut Yrityskohtaiset elementtijärjestelmät. Pihlaja- lukuunottamatta 2800 mm vakiokerroskor- mäen jälkeinen elementtirakentamisen kehi- keutta. 100 mm:iin pohjautuva 1M ja sen tys johti kohti yrityskohtaisia suljettuja järjes- kerrannainen 3M oli moduulijärjestelynä Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä | 217

vakiintumassa, mutta käytännössä usein sodanjälkeisen rakentamisen romanttiset muut tekijät ratkaisivat mittajärjestelyt toisin. koristeaiheet, ja se soveltui hyvin teollisen Elementtitehtaiden elementtisarjan pituus rakentamisen edustamaan pelkistettyyn ajat- jäi teollista rakentamista ajatellen yleensä telutapaan. Arkkitehtonisesti mielenkiintoinen keskimäärin varsin alhaiseksi. Tätä 1970-lu- kohde oli arkkitehti Aarno Ruusuvuoren vun loppupuolelle kestänyttä ja 1960-luvulla suunnittelema asuintalo Helsingin Merimie- kukoistuksessaan ollutta ajanjaksoa on pro- henkadulla vuodelta 1962, jossa katupuolen fessori Asko Sarja kutsunut teollisen rakenta- nauhajulkisivu oli betonipintaisista sileistä misen ensimmäiseksi sukupolveksi. kuorielementeistä. Silvennoinen oli omana aikanaan arkki- 1960-luvun loppupuolella nauhajulkisivut tehtikunnan harvoja teollisen rakentamisen menettivät valta-asemansa sandwich-ruutu- puolestapuhujia. Hän teki mm. aihetta käsit- elementtien syrjäyttäessä tuotantoteknisistä televän visionäärisen ja poleemisen Pre Fab ja taloudellista syistä nauhaelementit pitkäksi -näyttelyn Suomen Rakennustaiteen Museolle. aikaa kokonaan. Ruutuelementtejä tehtiin Ajanjakson asuntoarkkitehtuurille oli leimal- ilman ikkunoita tai pienessä määrin ikkunoin lista muotojen yksinkertaisuus yhdistyneenä jo tehtaalla valmiiksi varustettuina. Jälkim- nauhaikkunajulkisivuihin. Tyylisuunta suosi mäisten etuna oli rakennuksen runkovaiheen mm. sisäänvedettyjä parvekkeita. Tämän tyy- tuntuva nopeutuminen, kun saatiin yhdellä lin näkyvin edustaja Suomessa oli arkkitehti asennuskerralla ”kerros umpeen ja lämpö Toivo Korhonen mm. Revellin ja Ervin töiden päälle”. Nauhaelementit puolestaan edellytti- ollessa jo pääosin liike-elämän ja julkisia ra- vät ylemmän kerroksenkin elementtinauhan kennuksia. Arkkitehtonisesti tyylisuuntaa on asennusta ennen kuin alemman kerroksen kutsuttu mm. esiteolliseksi modernismiksi. ikkunoita päästiin asentamaan. Ruutuele- Se oli tyylillisesti puhdaslinjaisena ja yksin- menttejä käytettäessä järjestyivät myös vie- kertaisena selvää jatkumoa 1930-luvun funk- rekkäisten huoneistojen väliset palo- ja ääni- tionalismille. Siitä olivat karsiutuneet pois eristyskysymykset kuin itsestään.

Kritiikki kasvaa. Ruutuelementtien käyttöön siirryttäessä katosivat sisäänvedetyt parvekkeet usein puurakenteisine taustaseinineen. Par- vekkeita alettiin tehdä lähes poikkeuksetta Rakennus-Domino- rakennuksen vaipan ja rungon ulkopuolisina järjestelmää kuvaava itsenäisinä betonirakenteina aluksi kantavin aksonometrinen piirros. sivuseinin. Tasakatto yleistyi vesikattona. Välipohjaelementtien koko 2400 x 4800. Yksit- Arkkitehtikunnalle tuotantoteknisen muu- täisen laatan nurkkapilari toksen hyväksyminen oli usein vaikeaa, kun 40 x 40 neliöteräsputkea. sille sopivaa tyydyttävää arkkitehtonista ilmaisua ei kyetty käyttämään tiukoissa tuotanto- ja kustannuspuitteissa. Ajan mittaan lähes kirosanaksi muodostuivat julkisivujen näkyvät elementtisaumat, joista vuosien varrella on pyritty eroon monin eri tavoin. Näiden 218 | Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä

nähtiin rikkovan visuaalisesti yhtenäisen arkki- ulkokuori korvattiin monessa tapauksessa pai- tehtonisen vaikutelman jakamalla julkisivut kalla muuratulla tiilijulkisivulla. Asukkaiden osiin ruutuelementtien ehdoin. Ammatti- parissa taas elementtirakentamisen huono kunnan arvostelua lisäsivät myös rajoitetut ääneneristys sai osakseen voimakasta kritiik- julkisivujen pintamateriaalivaihtoehdot ja kiä. Aluerakennussopimukset ja urakoitsi- elementtirakentamisen ankea harmaus. joiden tuotantotekniikka tulivat yhä määrää- Arkkitehtien tyytymättömyyttä lisäsi osaksi vämmäksi suunnittelun ohjauksessa. myös elementtien huono mittatarkkuus; esimerkiksi ulkoseinäelementin ja kylpyhuone- Arkkitehtuuri-ihanteet 60-luvun lopulla. elementin ikkuna-aukkoja oli lähes mahdoton Ajanjakson arkkitehtonisina ihanteina olivat saada osumaan kohdalleen. järjestelmärakentaminen ja strukturalistinen Rakennuksen runkovaiheessa viallisiakin muotokieli, joka ulottui arkkitehtikilpailuissa ulkoseinäelementtejä oli hyväksyttävä, jotta julkisiin ja jopa sakraalirakennuksiin. Suo- Nimimerkki Vadun alias rungon pystytys pysyisi aikataulussa. Element- messa tyylisuunnan näkyvimmät toteutukset arkkitehti Matti Vesi- tijulkisivujen tekniset viat paljastuivat vähi- olivat Olarin kerrostaloalue Espoossa (arkki- kansan näkemys teollisen elementtirakentamisen tellen ja rakennuksia jouduttiin näistä syistä tehdit Simo Järvinen ja Eero Vajakka) sekä ulkoasusta. saneeraamaan yllättävän pian. Elementtien Kortepohjan rivitaloalue Jyväskylässä (arkkitehti Bengt Lundsten). Edellinen oli paikalla valettuun pilarilaatta-runkojärjestelmään ja paikalla tehtyihin tiiliverhottuihin puurunko- ulkoseiniin perustuva arkkitehtoninen kokonaisuus. Kortepohja oli puolestaan Siporex- runkoinen ja puuelementtijulkisivuinen. Molemmat olivat tasakattoisia ja molemmissa rakennusten kantava runko oli julkisivuissa esillä niitä jäsentävänä arkkitehtonisena ja visuaalisena pääaiheena. Strukturalistista arkkitehtuurisuuntausta edusti myös ensisijaisesti pientalorakentamiseen tarkoitettu Rakennusdomino Oy:n Do- mino-järjestelmä. Se perustui 2400 x 4800 kokoisiin teräsrunkoisiin ala-, väli- ja ylä- pohjaelementteihin, laatan kulmissa oleviin kerroksen korkuisiin kantaviin teräspilareihin ja rakenteen jäykistäviin puurakenteisiin ulkoseinäelementteihin. Dominon alapohja- laattaa valmistettiin myös 7200 x 2400 kokoisina betonielementteinä, joilla pyrittiin asuntorakentamista laajempaan yleispätevyyteen ja käyttöalueeseen mm. koulurakentamiseen. Järjestelmä edusti ulkoasultaan hyvin tinki- mättömästi ja puhdaslinjaisesti strukturalis- Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä | 219

Ruutukaavan läpilyönti 1967. Jyväskylän Korte- pohjan asemakaava- kilpailun 1. palkinnon saanut ehdotus ”Kaupun- kijyvä”, arkkittehti Bengt Lundsten työryhmineen.

tisia arkkitehtuuri-ihanteita, kuten tasakatto, räystäättömyys, avosaumoin toteutetut puu- ulkoseinien detaljit ym. vastaavat seikat. Tämä tinkimättömyys ja rakenteellisten yksityiskohtien huono sopivuus ilmasto-olo- suhteisiimme oli pääsyy siihen, että tällaisten järjestelmien elinkaari jäi varsin lyhyeksi. Kun lisäksi tyylisuunnan arkkitehtoninen ilmiasu oli suomalaiselle rakentamisperinteelle vieras- ta, korostui ristiriita arkkitehtien esteettisten ihanteiden ja kansan suuren enemistön makukäsitysten välillä tämän tyylisuunnan myötä, eikä siitä missään vaiheessa muodostunut valtatyyliä. Se samaistettiin varsin yleisesti imagoltaan parakkirakentamiseen.

Aksonomet- Rakentamisen valtavirran todellisuus oli rinen esitys kaukana arkkitehtikunnan ihanteista. Vallitse- Oulun yliopiston vaksi kerrostalotyypiksi valtakunnassa muo- ensimmäisen dostui muodoltaan yksinkertainen 3–4-ker- rakennusvaiheen rakennejärjestelmäs- roksinen, yleensä hissitön, lamellitalo rungon tä, arkkitehti Kari Virta. ulkopuolisine parvekkeineen. Ulkoseininä olivat joko maalatut muottipintaiset tai harja- tut, myöhemmin pesubetonipintaiset sandwich-ruutuelementit ja vesikattona tasakatto, 220 | Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä

maaseutupaikkakunnilla usein harjakatto. Edellä sanottu yhdessä tuotanto- ja toteutus- tekijöiden määrittämän kaavoituksen ja ener- giansäästöohjeiden kanssa johti varsin oikeutetusti kansan suussa ja mediassa ”laatikko- arkkitehtuurin” yleisnimitykseen kaikelle elementtirakentamiselle, mikä korostui erityisesti aluerakentamisen myötä. Tästä muodostui teollisuudelle vakava imagorasite, josta se myöhemmin pitkään pyrki eroon. Kortepohjan suunnittelusta järjestetyn yleisen arkkitehtuurikilpailun voidaan katsoa olleen eräänlainen käännekohta maamme asemakaavoituksessa. Voittanut ehdotus syr- jäytti professori Otto I. Meurmanin edustaman ja vallitsevan orgaanisen kaavoitusperiaatteen ja aloitti suorakulmaisen ruutukaavan laaja- mittaisen käytön asemakaavoituksessa. Tämä sopi hyvin teollisen aluerakentamisen tarpeisiin ja johti pahimmillaan toteutus- ja tuotan- Woodsin suunnitelmaa Berliinin Freie Uni- Järjestelmäarkkiteh- totekniikan yliotteeseen asemakaavoitukses- versitätin rakennuskokonaisuudeksi. tuuria korkeakoulu- suunnittelussa, Kuopion sa – nosturiratojen ehdot saattoivat muovata Ensimmäinen suomalaisista kilpailuista korkeakoulun arkkitehti- asuntojen lähiympäristöä määrittelemällä ra- oli Oulun yliopiston kaksivaiheinen pohjois- kilpailun 1. palkinto kennusten sijainnit ja korkeusasemat. mainen arkkitehtuurikilpailu Linnanmaalle 1972, Juhani Katainen. 1967–1968. Kilpailun voitti arkkitehti Kari Yliopistorakentaminen. Opetussektorilla oli Virta työryhmineen. Toinen oli Jyväskylän yli- uusien yliopistojen ja korkeakoulujen raken- opiston niinikään kaksivaiheinen pohjoismai- tamisohjelma erittäin merkittävä ja vaativa nen suunnittelukilpailu, jossa ensimmäisen julkinen rakennustehtävä 1960-luvun lopulla palkinnon sai arkkitehti Arto Sipinen pääavus- ja 1970-luvulla. Rakentamisohjelma jatkui tajanaan Tuomo Siitonen ja kolmas Kuopion paikallisesti myöhemminkin, mutta volyy- korkeakoulun ilmoittautumiskutsukilpailu miltaan tuntuvasti aiempaa pienempänä ja 1971–1972, jossa voittajaksi valittiin arkkitehti luonteeltaan jo täydentävänä rakentamisena. Juhani Kataisen ehdotus. Kaikki nämä, mutta 1960- ja 1970-lukujen vaihteen molemmin erityisesti ajallisesti varhaisin Oulun yliopisto, puolin järjestettiin tulevien yliopistojen ja edustivat pitkälle vietyä järjestelmäarkkiteh- korkeakoulujen rakentamisesta kolme arkki- tuuria niin täyselementtirakenteisen runkonsa tehtikilpailua, jotka kiteyttivät ja konkretisoi- kuin myös installaatiotekniikkansa puolesta. vat ajassa vallinnutta rakenteellista järjestel- Kohteiden ulkoarkkitehtuuri oli täysin järjes- mäarkkitehtuuria ja vaikuttivat ajattelutapaan telmälle alisteista ja luonteeltaan varsin ano- merkittävästi kohteitaan laajemmaltikin. nyymia. Tämä vastasi ajan arkkitehtuurikäsi- Ajattelutavan henkisenä kotina ja esikuvana tystä, mutta sai myöhemmin osakseen kiel- voidaan pitää arkkitehtien Candilis-Josic- teistä kritiikkiä juuri samoista syistä. Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä | 221

1970-luku – tettiin kaikessa uudisrakentamisessa – alkaen tuotantomäärien vuosikymmen aravarakentamisesta. Pientalojen ryhmä- rakentaminen lisääntyi. Maan väkiluku kas- Maatalousväestön osuus väheni edelleen; voi 4,1 % ja oli vuosikymmenen lopussa vuosikymmenen alussa enää 20 % ammatis- 4 787 778 henkeä. sa toimivista sai toimeentulonsa maatalou- Arkkitehtien yhteiskunnallinen valveutu- desta. Työikäistä väkeä muutti enimmillään neisuus kasvoi ja samalla kiinnostus kaavoi- 40 000 vuodessa Ruotsiin, jonka nopeasti tukseen. Mm. arkkitehtikoulujen 1960-luvun kasvava talouselämä tarjosi työtilaisuuksia lopun jälkeisten opinto-ohjelmien muutosten siirtolaisille. Vuosikymmenen alkupuoli oli seurauksena arkkitehtikouluista alkoi valmis- ennennäkemättömän rakentamisen aikaa. tua yhdyskuntasuunnitteluun erikoistuneita Asuntotuotannossa saavutettiin 1974 tuotan- arkkitehteja. Arkkitehtuuri-ihanteet suosivat tolukujen rakentamisen ”hullujen vuosien” eleetöntä, yksityiskohdiltaan niukkaa, lähes huippu; 73 500 uutta asuntoa vuodessa. anonyymia arkkitehtuuria. Tämä sopi hyvin 1970-luvun loppupuolta leimasi taloustaan- tuotannon määrällisiin tavoitteisiin, mutta tuma, jolloin rakentamisen volyymit pieneni- köyhdytti pahoin arkkitehtonista ilmaisua. vät huomattavasti. Vuoden 1973 öljykriisin Ajanjakson asuntorakentamista ohjasivat seurauksena energiansäästömääräyksiä kiris- valtioneuvoston asettamat asuntotuotannon

BES-järjestelmää edeltänyt Rakennus Oy:n yleisen arkkitehtikilpailun 1968 voittanut ehdotus ”M-neliö”, tekijät Björn Krogius, Eero Pettersson, V-P. Tuominen, Esko Kahri. 222 | Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä

määrälliset tavoitteet. Tavoitteiden täyttäminen Pentti Palenius oli keskeinen toimija myös- näkyi arkkitehtuurin laadussa tai pikemminkin samanaikaisessa BES-tutkimuksessa, kin sen puutteena, mikä leimasi erityisesti jonka johtoryhmän puheenjohtaja hän oli betonielementtirakentamista. Vuoden 1976 kuolemaansa saakka. Kilpailun järjestäjiksi valtakunnallisessa asunto-ohjelman laatu- liittyi myöhemmin sen jo ollessa käynnissä tasojaoksen mietinnössä määriteltiin asunto- Rakennusliike K. E. Nyman, Polar-rakennus- rakentamiselle myös selvät laadulliset vähim- osakeyhtiö, Rakennustoimisto A. Puolimatka mäistavoitteet. Oy, Rakennustoimisto Ruola Oy ja Salpa Oy. Kilpailussa jaettiin neljä ensimmäistä palkin- Arkkitehtikilpailuja. 1960-luvun lopulla jär- toa, mutta se ei johtanut jatkotoimeksiantoi- jestettiin ennen BES-tutkimuksen tuloksia hin eikä sen tuloksista toteutettu mitään. pari yleistä arkkitehtikilpailua, jotka olivat Kilpailu vahvisti kuitenkin valmistumassa selvä ilmaus teollisuuden tarpeista uusia ja olevan BES-tutkimuksen tuloksia; pääosa kehittää omia elementtijärjestelmiä ja niiden palkintoluokan töistä perustui vakiolevyisiin sovelluksia. välipohjaelementteihin, jotka olivat kilpailu- Ensimmäisen kilpailun järjesti Rakennus ohjelman lähtökohdista (5,5 tonnin paino- Oy vuonna 1968. Sen käyttämä tekniikka rajoitus) johtuen suhteellisen lyhyitä (alle 6 m). erosi yleisimmin käytössä olevista suurele- Molemmat käydyt kilpailut olivat arkkitehti- menttijärjestelmistä ja perustui 1200 mm kunnan asennoitumisen kannalta tärkeitä ja leveiden massiivisten välipohjalaattojen käyt- muokkasivat maaperää tulossa olevalle BES- töön. Jännittämättömien laattojen enimmäis- järjestelmän mukaiselle suunnittelulle. jänneväli oli kuitenkin varsin pieni, ja kilpai- Kolmas tärkeä, mutta ajallisesti myöhem- lun voittanut ehdotus ”M-neliö” (tekijänä mäksi (1971–1972) sijoittuva kilpailu oli toinen työryhmä Björn Krogius, Eero Pettersson, Asuntoreformikilpailu. Sen järjestäjänä oli V-P. Tuominen ja Esko Kahri) perustui tasa- SAFA ja rahoittajana valtiovalta. Hankkeen mittaisten, vapaalta jänneväliltään 3 600 mm johtana oli arkkitehti Olli Lehtovuori ja siihen mittaisten elementtilaattojen käyttöön. Ko. liittyvän tutkimusosuuden suorittajana arkki- mitta oli tuolloin Asuntohallituksen suunnit- tehti Erkki Kuoppamäki. Itse kilpailun loppu- teluohjeissa olohuoneen vähimmäisleveys. tulos ei muodostunut samalla tavalla merkit- Voittaneen ehdotuksen lamellitalojen runko- täväksi ja suuntaa luovaksi kuin ensimmäinen syvyys oli ajankohdan yleiseen käytäntöön asuntoreformikilpailu, mutta se vahvisti ajas- verrattuna pieni, vain 9 600 mm, mikä johti sa liikkeellä olevia ajatuksia ja suuntauksia. yhdessä valitun jännevälin kanssa erinomai- Kilpailussa oli useita sarjoja eikä varsinaista seen huonemitoitukseen. Asuntopohjissa oli- ensimmäistä palkintoa jaettu lainkaan. vat ilmeisenä esikuvana olleet Lauri Silvennoi- Palkintosummien perusteella palkittujen sen Pihlajamäen lamellitalojen pohjat etenkin joukosta erottui kaksi korkeimmalla sum- keskitettyjen saniteettitilojen osalta. malla palkittua ehdotusta. Ensimmäinen oli Kilpailu teolliseen sarjatuotantoon soveltu- keskittynyt pientalorakentamiseen, ja sen vista kerrostalojen tyyppiratkaisuista oli tee- tekijänä oli työryhmä Pekka Rytivaara, Aarno mana toisessa yleisessä kerrostalojen arkki- Saunaluoma ja Leena Rytivaara Oulusta. Toi- tehtikilpailussa. Sen järjestäjä oli Pirkan Ele- sen tekijänä oli työryhmä Esko Kahri, Marja menttirakenne Oy, jonka toimitusjohtaja Pekkala, Matti Seppänen, Pekka Helin ja Ilkka Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä | 223

Niukkanen Helsingistä. Tämä oli kokonais- elementtijärjestelmät olivat kehityksessään valtaisesti ja realistisesti teollista aluerakenta- tulleet ”tiensä päähän” ja niihin satsatut mista kehittävä ehdotus, jossa eri talotyypit ja investoinnit oli kuoletettu – luultavasti jo lähipalvelut oli otettu suunnittelun lähtökoh- useaan kertaan. Asuntohallituksen ja etenkin diksi. Ehdotus sisälsi myös pientalo-osuuden, sen pääjohtajan Olavi Lindblomin voimak- joten se kattoi kaksi kilpailusarjaa. kaasti tukema BES-tutkimus oli betoniteollisuuden laaja yhteishanke ja tarkoitettu avaa- BES-tutkimus. 1970-luvun alku oli asunto- maan tämä umpikuja ja tehostamaan tuotan- tuotannon määrällisten tavoitteiden toteutta- toa entisestään. Arkkitehtikunnankin taholla misen aikaa. Valtioneuvosto oli 1966 asetta- avoimeen elementtijärjestelmään kohdistunut uustuotannolle kymmenvuotistavoitteen, neet odotukset olivat aluksi varsin korkealla. mikä merkitsi keskimäärin 50 000 asunnon Tutkimuksen johtaja oli dipl. ins. Teuvo toteuttamista vuosina 1966–1975. Aivan tähän Koivu, ja sen arkkitehtiryhmän muodostivat ei päästy ja myös laadullisista tavoitteista jou- Kristian Gullichsen, Juhani Pallasmaa ja duttiin tinkimään. Matti Seppänen. Teollisessa ja elementtirakentamisessa Tutkimuksessa BES-järjestelmäksi valittu tärkein muutostekijä oli kiistatta ns. BES-tut- ns. pitkälaattajärjestelmä perustui kantaviin kimus, joka tähtäsi avoimeen betonielementti- ja ei-kantaviin sisä- ja ulkoseiniin, 1200 mm järjestelmään ja ensisijaisesti asuinkerros- leveisiin välipohjalaattoihin ja pitkiin jänne- talorakentamiseen. Sen päärahoittajina olivat väleihin. Tämä oli suunnittelun kannalta sel- SBK ja Asuntohallitus, ja yritykset osallistuivat västi suurin parannus aiempaan, kun tavan- tutkimukseen omalla työllään. Yrityskohtaiset omaisessa asuntotuotannossa nyt yleensä

BES-järjestelmän käyt- töönottoa edeltänyt yleinen arkkitehtikilpailu teolliseen sarjatuotantoon soveltuvista kerrostalon tyyppiratkaisuista 1969, jaettu 1. sija, arkkitehti Marja Pekkala. 224 | Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä

vain asuntojen väliset seinät olivat kantavia. sestä asuntotuotannosta oli valtion osalainot- Läheskään kaikkia järjestelmän suomia mah- tamaa ja valvomaa. Toinen tärkeä osasyy oli dollisuuksia ei alussa osattu hyödyntää. LVI- se, että rakennuttajat ja rakennusliikkeet järjestelyjen osalla järjestelmän rajoitukset käyttivät enimmäkseen edelleen samoja yhdessä kylpyhuonetilaelementtien käytön aiemminkin käyttämiään ”hovisuunnitteli- kanssa olivat aiempaa mutkikkaampia. Useista joita”, joille suunnittelutoimeksiannot olivat BES-tutkimuksen suosittamista mitoitus- ja vain sujuvia rutiinisuorituksia. Arkkitehti- muista ohjeista jouduttiinkin käytännön kunnan odotukset ”uudesta elementtiarkki- suunnittelussa ja tuotannossa kokonaiskus- tehtuurista” eivät siten läheskään toteutuneet. tannuksellisista syistä pian luopumaan. On paradoksaalista, että 1970-luvulla arkki- Eräs näistä oli laattojen pituudesssa suo- tehtuuriin ei vaikuttanut niinkään uusi tek- siteltu tiukka 3M-mitoitus. Se todettiin käy- niikka kuin vuoden 1973 öljykriisin jälkeiset tännössä mm. rakennusoikeuden tarkasta asuntojen energiansäästö-määräykset. Nämä käytöstä ja asuntojen pinta-alasääntelystä lisäsivät mm. sandwich-elementtien eriste- johtuen usein liian karkeaksi. Suhteellisen vahvuutta ja rajoittivat rakennuksen 3-lasisten pian tuli käyttöön täysien laattojen rinnalle ikkunoiden kokonaisalan enintään 15 %:ksi 6M-levyinen laatta, ja myöhemmin runko- rakennuksen kerrosalasta, mikä näkyi selvästi syvyyden sääntely vapautui vielä tästäkin. aiempaa umpinaisempina julkisivuina. Mää- Alkuun eivät BES-järjestelmällä suunni- räysten myötä syrjäytti suihku kylpyammeen tellut ja toteutetut rakennukset eronneet asuntojen uustuotannossa lähes kokonaan, ulkoarkkitehtuuriltaan mitenkään aikaisem- joskin tilavaraus sille oli esitettävä suunnitel- masta suurelementti- tai suurmuottituotan- missa. Tasakatto vahvisti edelleen asemiaan BES-tutkimuksen neljä nosta. Ensinnäkin tuotantotekninen ja talou- kerrostalojen yleisimpänä kattomuotona. perusmallia: kantavat dellinen ohjaus sekä Asuntohallituksen hin- BES-järjestelmä vapautti kuitenkin asun- seinät-malli, pilari-palkki- malli, pilari-laatta-malli tavalvonta oli varsin tiukkaa. Tuotannon tojen pohjaratkaisujen suunnittelua, kun pää- ja tilaelementti-malli. huippuvuonna 1974 valtaosa kappalemääräi- osassa uusia asuntoja ei ollut lainkaan kanta- Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä | 225

via väliseiniä. Ajan mittaan tätä opittiin myös riittävän kilpailukykyinen, ja sen tuotanto käyttämään hyväksi asuntojen suunnittelu- lopetettiin melko pian. ja muuntojoustotekijänä. BES-järjestelmän BES edusti pian elementtirakentamisen moduuli- ja mittasuositukset vaikuttivat valtalinjaa Suomessa, ja sen ottivat käyttöön myönteisesti sisäkomponenttien ja liittyvien melko lyhyellä siirtymäajalla lähes kaikki rakenteiden tuotekehittelyyn. Järjestelmään suurimmat rakentajat ensin asuntotuotannos- suunnitelluista komponenteista mainitta- sa ja pian myös toimistorakentamisessa. Jul- koon tilaelementtikylpyhuoneet, jotka aluksi kisessa rakentamisessa BES-järjestelmän edut tehtiin kokonaan välipohjalaataston päälle huomattiin pian. asennettuina. Asuintilojen LVI-järjestelyt ovat Tämän valtavirran ohella tapahtui myös vaatineet BES-järjestelmän käytännön suun- muuta kehitystyötä. Saksalaisten järjestämässä nittelusovelluksissa osakseen luultavasti Elementa 72-kerrostalokilpailussa jaetun enemmän huomiota kuin muut tekniset toisen palkinnon saivat Partek suunnittelijana ongelmat yhteensä. Ongelmat lisääntyivät ja arkkitehti Toivo Korhonen sekä Rakennusliike korostuivat, kun liikuntaesteettömyys tuli Aulis Saarinen Tampereelta suunnittelijana vaatimukseksi rakentamismääräyksissä. Antero Markelin ja arkkitehtiryhmä Arkton Käytännössä BES-järjestelmän tuotteiksi Oulusta. Saarisen kehittämä betonirakentei- vakiintuivat viisireikäinen 1200 mm leveä nen AUSA-tilaelementti-järjestelmällä täh- ontelolaatta, aluksi vain 265 mm vahvuisena dättiin mm. Saksan vientiin, mutta tuote ei ja aluksi myös reunapalkillinen U-muotoinen menestynyt taloudellisesti. Mielenkiintoinen Nilcon-laatta. Alkuvaiheessa ontelolaatan kuriositeetti on myös AS-järjestelmäksi käyttäjiä olivat suurista rakentajista Rakennus- nimetty pilari-laatta-järjestelmä, jossa väli- kunta Haka ja Rakennustoimisto Mattinen & pohjana oli kevennetty ripalaatta eri korkuisi- Niemelä Oy kun taas Nilcon-laattaa käyttivät ne palkkeineen. Järjestelmällä rakennettiin Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy ja Polar- pari yhden portaan pistetaloa Tapiolan Otso- rakennusosakeyhtiö. Nilcon-laatta ei ollut lahteen. Elementit toimitti Vihdin Elementti 226 | Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä

Pientalojen varhaista ryhmärakentamista. Valmistuessaan kansan suussa Arabikyläksi nimetty Hakalehdon pientaloalue, Tapiola, Espoo 1964. Talotyyppinä 1-kerroksinen atriumtalo. Koetalo vasemmalla on kerroksenkorkuisista elementeistä ja talo oikealla harkoista. Arkki- tehti Pentti Ahola.

Oy. Joustavuutta tavoitelleen järjestelmän tus SAFA:n Asemakaava- ja Standardisoi- heikkoutena oli suhteellisen suuri pilariruutu-/ mis-laitokselle tutkimusmäärärahan vuosiksi laattakoko, mikä rajoitti asuntokokoja, kerros- 1970–71 PLS-80-tutkimukseen, joka on siten ten välisen äänieristyksen hoitaminen sekä tavallaan BES-tutkimuksen jatko. Myös tämän hankalat liittyvien rakenteiden kuten välisei- PLS-80-tutkimukseksi nimetyn selvityksen nien liitosdetaljit. Ilman erillistä alakattoa oli päätutkijana oli BES-tutkimuksen päätutkija näkyvä rakenne pienissä asuintiloissa visuaa- dipl. ins. Teuvo Koivu. PLS-80:n tuloksena lisesti häiritsevän hallitseva. julkaistiin useita osaselvityksiä ja raportteja. Arkkitehtikunnassa oli monen rakenteel- Tutkimuksen loppuraportin suositus perustui lisena ja arkkitehtonisena ihanteena pilari- LVIS-pystynousut sisältäviin asennuspilarei- laattajärjestelmä, joka teoreettisesti oli jousta- hin ja 12M-kerrannaisiin kevennettyihin ja vuusominaisuuksiltaan optimaalinen. BES- äänieristettyihin välipohjalaattoihin sekä järjestelmän kantavat seinät-mallia valittaessa laattojen välisiin neutraalivyöhykkeisiin. Tut- oli toisena varteenotettavana vaihtoehtona kimustulosten sovelluksena toteutettiin Mik- ollut pilari-laatta-malli, jonka edelleen tutki- keliin koetalo. Käytännön rakennuskohteissa minen tässä yhteydessä siis keskeytyi. BES- Kuopiossa järjestelmä osoittautui varsin tutkimuksen loppuraportissa pilarilaatta- jäykäksi ja joustamattomaksi: mm. asunto- järjestelmää suositeltiin kuitenkin jatkotutki- jakautuman ja rakennuksen kerrosalan sään- musten nimenomaiseksi kohteeksi. Tähän tely asemakaavan rakennusoikeuden mukai- suositukseen perustuen myönsi Asuntohalli- seksi oli järjestelmän puitteissa vaikeaa. BES- Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä | 227

järjestelmä oli jo tällöin myös käytännössä Pientalorakentaminen. 1960-luvulta lähtien omaksuttu uuden, toisen elementtisukupolven oli erityisesti arkkitehtipiireissä puhuttu yhtiö- toteutusjärjestelmäksi. Arkkitehtikunnan ja tuottajamuotoisen pientalorakentamisen enemmistö omaksui uuden elementtiteknii- lisäämisen tarpeellisuudesta – silloisessa kan kohtuullisen hyvin, mikä johtui myön- kielenkäytössä pientalojen ryhmärakentami- teisestä perussuhtautumisesta tekniikkaan. sesta. Asian tiimoilta käydyt keskustelut ja Toisaalta elementtirakentaminen yhdistynee- vähäiset kokeilut eivät kuitenkaan vielä pitkään nä aluerakentamiseen sai jo tuolloin arkkitehti- aikaan johtaneet näkyviin ja määrällisesti kunnalta paljon kielteistä kritiikkiä osakseen. merkittäviin tuloksiin vaikka yksittäisiä hyviä kohteita jonkin verran toteutuikin. Arkkitehti Asukas-BES. 1970-luvun loppupuolella käyn- Risto Sammalkorven kirja ”Kaupunkimainen nistyi professori Jaakko Laapotin ja SBK:n pientalorakentaminen” oli pitkään ainoa aloitteesta ns. Asukas-BES-tutkimus, jonka aihetta käsitellyt suomenkielinen julkaisu. tavoitteena oli kartoittaa ja esitellä niitä arkki- Arkkitehtikunta näki pientalojen ryhmä- tehtonista ja teknistä lisäarvoa tuottavia ja rakentamisen maankäytössä ja kaavoitukses- visuaalisia mahdollisuuksia, joita BES-järjes- sa potentiaalisena vaihtoehtona kerrostalo- telmä tarjosi tuotekehittelylle ja asukaslähtöi- rakentamiselle – ei suinkaan ensisijaisesti selle suunnittelulle ja toteutukselle. Tutkimus omakotirakentamiselle, joskin myös sen toi arkkitehtisuunnittelijat ja teollisuuden maankäyttöä ja kustannustehokkuutta pyrittiin edustajat saman ongelman äärelle. Tutkimuk- tehostamaan. Ulkomaiset ihanteet ja esi- sen johtoryhmän puheenjohtajana toimi kuvat tulivat tuolloin lähinnä Tanskasta, jossa dipl. ins. Nikolai Danilotschkin. pientalorakentamisella oli merkittävä osuus Tutkimuksen arkkitehtiryhmän jäsenten asuntorakentamisessa. Jaakko Laapotin, Pekka Helinin ja Tuomo Yksittäisiä aluerakennussopimuksia myös Siitosen mukaan Asukas-BES-selvityksen tär- pientalovaltaisten asemakaavojen toteuttami- kein tulos oli rakennuksen vaipan ulkopuoli- seksi toki tehtiin eri kunnissa. Esimerkiksi sen vyöhykkeen monipuolisten arkkitehto- Vantaalla Vantaanlaakso, jossa kunnan sopija- nisten keinojen kartoittaminen ja niiden tek- osapuolena oli Salpa Oy ja alueen toteuttajina nisen toimivuuden realistinen selvittäminen. Salpan jäsenyritykset Mattinen & Niemelä Oy Näitä tuolloin melko käyttämättömiä keinoja ja Valurakenne Oy. Nämä kaavat pohjautui- olivat mm. erkkerit, ulokkeet, lasitetut par- vat yleensä suhteellisen tavanomaisiin 1- ja vekkeet, viherhuoneet jne. Aikaa myöten 2-kerroksisten rivitalojen ja osittain pien- näiden käyttö asuntoarkkitehtuurissa lisään- kerrostalojen käyttöön, ja niitä toteutettiin tyikin ja muutti rakennusten ulkoista ilmettä rakentajien kerrostalorakentamisesta peräisin ja toi myös lisää käyttöarvoa asukkaalle. olevilla betonielementtitekniikoilla. Rivitalo- Betonilla ja betoniarkkitehtuurilla oli arkki- jen (ja muiden kytkettyjen pientalojen) osuus tehtikunnan keskuudessa arvostettuja puo- asuntojen vuosituotannosta pysytteli kuiten- lestapuhujia, kuten Pekka Salminen, Esko kin pitkään osapuilleen samalla vaatimatto- Kahri sekä arkkitehdit Mikko Heikkinen ja malla tasolla. Markku Komonen, jotka töillään ja esityksil- Ensimmäinen valtakunnallinen asunto- lään korostivat ja toivat esiin betonin arkki- ohjelma vuodelta 1976 ja yleinen mielipide tehtonisia mahdollisuuksia. alkoivat viitoittaa tietä laadultaan aiempaa 228 | Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä

paremmalle asuntotuotannolle ja pientalo- Helsingin kaupunki – käytännössä sen tuotannon lisääntymiselle. Valtiovalta osoitti asuntotuotantotoimisto ATT – aloitti pien- kiinnostusta pientalorakentamisen edistämi- talojen rakennuttamisen 70-luvun alkupuolel- seen mm. rahoittamalla Asuntohallituksen la ja kasvatti sitä merkittävästi vuosikymmenen pientalotutkimuksen. Tämän AH-pientalo- loppuun mennessä. Kun pientaloasuntojen tutkimuksena tunnetun selvitystyön valvovan osuus ATT:n vuosituotannosta vielä vuonna toimikunnan puheenjohtaja oli pääjohtaja 1972 oli nolla, niin se vuonna 1979 oli 537 eli Olavi Lindblom, johtoryhmän puheenjohtaja 54 %! ATT:n johtaja dip. ins. Matti Loukola Asuntohallituksen pientalotoimiston päällik- käynnisti tuotannon vuonna 1971 Kannel- kö arkkitehti Olli Lehtovuori, tutkimuksen mäen pientalojen totaaliurakkakilpailulla. johtaja dipl. ins. Teuvo Koivu ja päätutkija Loukola oli ymmärtänyt, että pientalojen arkkitehti Matti Seppänen. Tutkimus jakaan- rakennuttamisella perinteisin rakennutta- tui useaan osaselvitykseen, joissa selvitettiin mismenettelyin, jolloin suunnitelmat tehtiin mm. pientalotypologiaa, maankäyttöä toteu- rakennuttajan toimesta täysin valmiiksi urak- tuneiden esimerkkien valossa, asukaskoke- katarjouskilpailua varten, ei päästä optimaali- muksia, omakotirakentamisen kustannus- seen lopputulokseen eikä tavoiteltuihin arava- muodostusta Oulun 1976 Asuntomessujen lainoituskelpoisiin kustannuksiin. Toisin kuin kohteissa ja tuottajamuotoisen pientaloraken- kerrostalorakentaminen sisältää pientalo- tamisen kustannuksia. Viimemainittuun rakentaminen jo perusluonteestaan johtuen osaselvitykseen osallistui lähes kymmenen (mm. asuntojen maakontakti eikä asuntoja rakennusliikkeen kustannuslaskijoita. Sen päällekkäin) niin paljon erilaisia materiaali- tutkijoina olivat dipl. insinöörit Juhani Kiiras ja tuotantoteknisiä vaihtoehtoja aina tilaele- ja Yrjänä Haahtela ja osaselvityksen johtajana mentteihin asti, että sopivimman toteutus- toimistopäällikkö Markku Hainari Asunto- vaihtoehdon löytämiseksi oli perusteltua hallituksesta. käyttää totaaliurakkakilpailua.

Arkkitehdin näkemys ruutukaavan ja teollisen rakentamisen soveltamisesta aluerakentamisessa. Suomen Kunnal- lislehti 1970, Pena alias arkkitehti Pentti Mylly- mäki. Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä | 229

Tässä kilpailumuodossa tarjoajat antavat Omakotirakentamisen puolella betonin kil- tilaajalle omaan tuotantotekniikkaansa sopi- pailutilanne oli vieläkin vaikeampi. Hämeen- vat suunnitelmat ja hintatarjouksen. Tilaaja linnan asuntomessuille 1975 rakennettu arvioi saamiensa tarjousten suunnitelmien betonirakenteinen omakotitalo oli arkkiteh- laadun ja sen jälkeen hinnan sekä tekee valin- tonisesti kiinnostava, mutta ei johtanut laa- tansa näiden yhteisvaikutuksen perusteella. jempaan tuotantoon eikä ollut taloudellisesti ATT käytti alkuun yksivaiheista kilpailumuo- menestys. Vielä tuolloin omakotirakentaja/ toa, jolloin hinta helposti nousi ratkaisevaksi -rakennuttaja pyrki omalla työllään kustan- tekijäksi. Länsi-Vesalan pientalokilpailun ko- nussäästöihin, joihin betonirakentamisessa kemusten perusteella ATT siirtyi käyttämään oli huomattavasti pienemmät mahdollisuudet kaksivaiheista kilpailua, jonka ensimmäises- kuin puurakentamisessa. Myöhemmin on sä vaiheessa saapuneet tarjoukset arvioidaan tilanne muuttunut ja omatoimirakennuttajat vain laadun perusteella ja toiseen vaiheeseen ovat kiinnostuneet aiempaa pitemmälle val- kutsutaan vain parhaiksi arvioidut tarjoukset. miista toimituksista. Toisessa vaiheessa tarjoajat kehittävät suun- Pientalorakentaminen käynnisti betoni- nitelmiaan ja antavat sitovan hintatarjouksen. teollisuudessa ja yrityksissä tuotekehittelyä, Menettely on melko raskas ja resursseja vaati- jonka tuloksia ovat mm. yläpohjiin ja kaksi- va sekä tilaajalle että tarjoajalle, mutta suun- kerroksisten pientaloasuntojen välipohjiin nittelun laatu ATT:n järjestämissä pientalo- soveltuva 200 mm vahvuinen ontelolaatta ja kilpailuissa nousi näin toimittaessa selvästi. betonirakenteiset asunnon porraselementit. ATT:n totaaliurakkakilpailut toivat Suomen Julkisivupuolella yleistyivät eri materiaaleja markkinoille parinkin ruotsalaisen rakennus- ympäristön vaatimusten mukaan yhdistele- liikkeen, AB Platzer Byggin ja AB John Matt- vät ratkaisut aina harjatusta betonista ja tiili- sonin, tytäryhtiöt. Ruotsalaisurakoitsijat olivat laatasta puupintaisiin ja puurakenteisiin ele- pientalojen ryhmärakentamisessa edellä mentteihin. Harkkorakenteisten pientalojen, suomalaisia ja hallitsivat ryhmärakentami- erityisesti omakotitalojen kehittely vauhdittui sen edellyttämän logistiikan ja ketjurakenta- merkittävästi. Vuonna 1982 julkaisi SBK misen, joka eroaa ratkaisevasti kerrostalo- ”Betonipientalon rakentajan oppaan” ja VTT rakentamisesta. Varsin nopeasti suomalais- 1981 mm. julkaisun ”Betoninen pientalo”. yritykset kuroivat tämän etumatkan kiinni ja suunnitteluun satsaamalla alkoivat voittaa kilpailuja ja rakentaa myös omaa tuotantoa. Pientalojen ryhmärakentaminen ja totaali- 1980-luku – urakkakilpailut toivat betonielementtiteolli- määrästä laatuun suudelle uuden ja vaikean haasteen ja kilpailutilanteen, jossa betonin parhaat ominai- Maan talous toipui 1970-luvun loppu- suudet eivät arvioinneissa läheskään aina puolen taantumasta. Rakentamisen tuotanto- pärjänneet vaihtoehtoisille materiaali- ja tuo- volyymit laskivat ja hankekoot pienenivät. tantoteknisille ratkaisuille. Ajan myötä kivi- Myös elementtien tuotantosarjat pienenivät rakentamisen ja erityisesti betonin arvostus ja tuotannon kannattavuus laski. Elementti- kuitenkin nousi mm. edullisten huolto- ja ja aluerakentamisen huono imago muodostui elinkaarikustannusten myötä. ongelmaksi betonielementtiteollisuudelle, ja 230 | Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä

teollisuuden hankkeissa keskityttiin tämän asiassa jo käynnistynyt arkkitehtuurissa ja mielikuvan parantamiseen. 1980-luvun lop- asemakaavoituksessa tapahtuneiden muutos- pupuolella rahapolitiikan vapautuminen ja ten myötä. Haasteeseen tuli nyt vain kyetä yleinen talouskehitys johtivat ennennäke- vastaamaan. Toisaalta asuntorakentamisen mättömään uudisrakennusbuumiin, joka määrällisten tavoitteiden ja tuotantovolyymien päättyi 1990-luvun alun lamavuosiin. Omista- pieneneminen oli johtamassa aiempaa pie- juus korostui ja rakennusinvestointien tuotto- nempiin toteutusyksikkökokoihin ja toisaalta odotukset johtivat usein spekulatiivisiin ja aiempaa tiedostavampi ympäristökäsitys epärealistisiin investointipäätöksiin. Maan yhdyskuntasuunnittelussa ja asemakaavoi- väkiluku kasvoi 4,4 % ja oli vuosikymmenen tuksessa 1970-lukua urbaanimpaan otteeseen lopussa 4 998 478 henkeä. ja ohjaukseen. Arkkitehtuurikäsityksessä vallitsi erään- Muutoksen voi katsoa alkaneen 1972 Hel- lainen hajaannuksen aika. Ajan arkkitehtuuri singin Katajanokan kärjen asemakaavakilpai- sai post-modernistisia piirteitä, ja ns. Oulun lusta, jonka voitti arkkitehtiryhmä Vilhelm koulun regionalismi sekä paikalla rakentami- Helander, Pekka Pakkala, MikaelSundman. sen ihanne voittivat alaa. Kansainvälisistä Voittaneen ehdotuksen mukainen asema- arkkitehtuuri-ilmiöistä Amerikassa ja Keski- kaava johti ensimmäiseen alueelliseen Hitas- Euroopassa jalansijaa saanut dekonstruktivis- toteutukseen. Helsingin kaupungilla oli maan- mi ei yleistynyt Suomessa. Kaiken kaikkiaan omistajana ja vuokralle antajana mahdollisuus muuttui arkkitehtuuri aiempaa pienipiirtei- nostaa ja valvoa ympäristön laatutekijöiden semmäksi ja monimuotoisemmaksi. vähimmäistasoa ja edellyttää tontin saaneilta rakennuttajilta ja rakentajilta sen toteuttamis- Julkisivujen merkitys korostuu. Sekä BES- ta. Tämä uusimuotoinen kerrostalorakenta- järjestelmää edeltänyt että järjestelmän mu- minen, joka palautti kerrostaloarkkitehtuuriin kainen elementtirakentaminen sai 1970-lu- mm. erkkerit, tiilijulkisivut, vajaat ylimmät vun määrällisesti mittavan tuotannon ja alue- kerrokset, edellytti suunnittelulta ja toteutuk- rakentamisen seurauksena laajaa kritiikkiä, selta aivan toisenlaista otetta kuin alueraken- joka johtui sarjatuotannon samankaltaisuu- taminen määrällisine tavoitteineen. Toki yli- desta ja ”klooninomaisuudesta” riippumatta lyöntejäkin sattui ja oppirahoja maksettiin, siitä missä päin maata se oli toteutettu. Tämä mutta opittiin myös tunnistamaan pieni- mielikuva oli julkisen sanan myötävaikutta- muotoisen rakentamisen salakarit ja toisaalta mana aiheuttamassa koko teollisuudenalalle sen lisäarvoa tuovat mahdollisuudet. huonoa imagoa. Totta olikin, että tuotannon Muutos näkyi myös rakennusviennin puo- jälki oli paikasta riippumatta kovin saman- lella. Aiemmista vientiprojekteista olivat tär- kaltaista eikä järjestelmien potentiaalia ja keimpiä olleet suuret Neuvostoliiton puolelle arkkitehtonisia ilmaisumahdollisuuksia hyö- toteutetut ns. rajantakaiset hankkeet, teolli- dynnetty silloisessa ja tuotantosuuntautu- suuskombinaatit kuten Svetogorsk ja Kosta- neessa ilmapiirissä ja kustannuspaineessa mus asuntoalueineen ja palveluineen. Näissä läheskään täysimääräisesti. elementit tehtiin pääosin Suomen puolella. Betoniteollisuuden piirissä tilanne oli Uudemman rakennusviennin edustajiksi havaittu ja oltiin melko ymmällä: miten asian- nousivat teknisesti ja arkkitehtonisesti vaati- tilaan saataisiin muutos. Muutos oli itse vat hankkeet esimerkkinä arkkitehtitoimisto Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä | 231

nen Betonituote-lehdessä 1982. Julkisivu-BES oli monessa mielessä jatkoa ns. Asukas-BES- selvitykselle, jonka 1979 valmistunut osa- raportti ”Rakennusmassojen ja julkisivujen ratkaisujen kehittäminen” muodosti lähtö- kohdan käynnistetylle kehitystyölle. Kehitys- hankkeessa mukana olleet arkkitehdit olivat pääosin samoja: professori Jaakko Laapotti tutkimuksen johtajana sekä Pekka Helin, Tuomo Siitonen, Eero Valjakka ja Mauno Nousiainen ryhmän muina jäseninä. Projek- tin muissa osissa selvitettiin julkisivujen kustannusrakennetta professori Juhani Kii- raksen johdolla sekä tuotantotekniikan kehit- tämismahdollisuuksia VTT:n betonitekniikan laboratoriossa. Projektissa todettiin BES-runko sinänsä käyttökelpoiseksi lähtökohdaksi. Tutkimuksen mukaan järjestelmän joustavuutta tuli lisätä vyöhykeperiaatteen mukaisesti julkisivun vapaalla aukotuksella ja aukkojen jäsentelyllä. Rungon reunavyöhykkeellä todettiin olevan mahdollisuus saada asuntorakentamisessa aikaan vaihtelua mm. mittajärjestelmää, reunan muotoilua, ulokeratkaisuja kompo- nentteja kehittämällä. Ensisijaisesti asuinrakentamiseen tarkoitetut ratkaisuperiaatteet olivat pitkälti sovellettavissa myös julkiseen ja liikerakentamiseen. Yhtyneet Kuvalehdet Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelema Bag- Tutkimuksen tulokset eivät johtaneet välit- Oy:n toimitalo Helsingin dadin kongressipalatsi, joka valmistui 1983. tömästi, mutta kylläkin aikaa myöten, uusiin Länsi-Pasilassa, Vuoden Betonirakenne 1986. tuotteisiin ja tuotantotapoihin. Betoniteolli- Arkkitehti Ilmo Valjakka. Julkisivu-BES. Vallinneen tilanteen johdosta suuden käynnistämät arkkitehtuuriekskursiot käynnisti SBK 1980-luvun alussa parempaan ulkomaille paransivat osaltaan vuoropuhelua ympäristöön tähtäävän kehittämistyön, joka teollisuuden ja suunnittelijoiden välillä. Yh- siinä mukana olleiden keskuudessa tunnetaan teistyö arkkitehtien kanssa voimistui hanke- nimellä Julkisivu-BES. ”Kehittämisprojektin kohtaisissa toteutuksissa, mikä osaltaan vah- lähtökohtana on huonosti hallittu ristiriita- visti eturivin tehtaiden tuotekehitystoimintaa. tilanne betonimateriaalin lähes rajattomien Tästä on syytä mainita mm. eriytetyt julki- mahdollisuuksien ja toteutetun betoniympä- sivuratkaisut ja monet elementtipinnan väri-, ristön imagon välillä”, totesi projektin johto- materiaali- ja muut pintakäsittelyt. Esimer- ryhmän puheenjohtaja dipl. ins. Kari Laukka- kiksi Rajavillellä oli vuorovaikutteista kehitys- 232 | Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä

työtä oululaisten arkkitehtien, mm. Pekka arkkitehtikilpailu elementtijulkisivujen kehit- Laation kanssa vaativien paikallisten kohteiden tämisestä muutti tuolloin vallinneita element- kuten VTT:n uuden toimitalon ja Medipolis- tikriittisiä asenteita. Kilpailun voitti arkkitehti projektin julkisivujen suunnittelussa ja toteu- Matti Karhulan johtama Suunnittelurenkaan tuksessa. Em. yleisten selvitysten jälkeen tutki- aluetoimisto Oulun koulun keulahahmon mus- ja tuotekehitystoiminta oli pääosiltaan arkkitehti Reijo Niskasaaren työryhmän eh- yrityskohtaista, mikä onkin aivan luonnollista. dotuksen saadessa toisen palkinnon. Asuntorakentamisen hankekoot pieneni- Arkkitehtuuri muuttuu. Asuntoarkkitehtuu- vät tuntuvasti 1970-luvun huippuvuosista, ja rin monimuotoisuus lisääntyi 1980-luvulla. panostukset paikallarakentamisen edistämi- Tärkeimpinä syinä olivat pyrkimys parantaa seen lisääntyivät betoniteollisuudessa yleisen yleistä mielikuvaa elemettirakentamisesta mielipiteen kyllästyessä elementtirakentami- sekä myös kansainvälinen post-modernisti- seen. Ruotsissa tämä ”kyllästymispiste” oli nen arkkitehtisuuntaus, joka Suomessa alkoi saavutettu jo aikaisemmin kymmenvuotis- ns. Oulun koulun regionalistisena ja alkuun kautena 1965–1975 rakennetun yli miljoonan paikalla rakentamista suosineena arkkiteh- valmistuneen asunnon (miljonprogrammet) tuurina. seurauksena, ja siellä asuntorakentamisessa Tyylisuuntaus vaikutti myönteisesti moder- oli siirrytty lähes kokonaan paikallarakenta- nistisen valtavirran arkkitehtuuriin, mutta misen ja sekatekniikoiden käyttöön. johti myös aikaa kestämättömiin ja arkkiteh- Parhaimmillaan post-modernistinen arkki- tonisesti liiotteleviin suunnitteluratkaisuihin. tehtuurisuuntaus tuotti julkisessa ja liike- Välillä tuntuivat funktionalismin opit unohtu- rakentamisessa kuitenkin hienoja ja arkki- neen kokonaan eikä uudesta rakennuksesta tehtonisesti kestäviä kokonaisuuksia kuten aina voinut muotokielen perusteella varmasti Yhtyneiden Kuvalehtien toimitalo (arkkitehti sanoa oliko kyseessä päiväkoti, huoltoasema Ilmo Valjakka) Helsingin Länsi-Pasilassa ja vai kappeli! Muoto korostui toiminnan kustan- Oulun Yliopiston neljäs rakennusvaihe (arkki- nuksella ja irtautui siitä ja sen perinteisistä tehti Kari Virta). Molemmat kohteet olivat symboliarvoista. Asuntorakentamisessa ajan täyselementtirakenteisia, ja jälkimmäinen tyylipiirteet näkyivät julkista rakentamista kohde eri toteutusvaiheineen osoittaa selvästi heikompina, eikä varsinaisia sisällöllisiä uu- sen muutoksen, mikä arkkitehtuurissa ja distuksia juurikaan esiintynyt. Arkkitehtuuri rakentamisen asenteissa tapahtui runsaan keskittyi usein ulkoiseen, ja lähes jokainen kymmenen vuoden aikana. Kun Oulun yli- rakennus pyrki olemaan maamerkki. Erilaiset opiston ensimmäiset rakennusvaiheet olivat laattapintaiset julkisivuelementit ja koriste- olleet täyselementtirakentamiseen perustuvan aiheet yleistyivät. Elementtitekniikan mah- rationaalisen arkkitehtuurin malliesimerkke- dollisuuksia opittiin käyttämään aiempaa jä, oli viimeisissä vaiheessa painotus selvästi monipuolisemmin ja mm. kulmaikkunat arkkitehtonisessa ilmaisussa – ja ajan henki sekä pilarien käyttö parvekkeiden pystyraken- näkyi lopputuloksessa. Arkkitehti Jyrki Tasan teena – aluksi nelikulmaisina, myöhemmin Poriin suunnittelema BePOP-liikekeskus on pyöreinä – yleistyivät. puolestaan persoonallinen toteutus, joka jäi Oulussa Rajavillen yhdessä Pohjois-Suo- meillä ko. arkkitehtuurisuuntauksen viimei- men SAFA:n kanssa järjestämä alueellinen seksi ylittämättömäksi yksittäistapaukseksi. Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä | 233

TAT-tutkimuksessa esiin tuotuja suunnitteluperi- aatteita soveltava kerros- talokohde. Mm. asuntojen LVIS-nousulinjat on koottu rakennuksen porrashuoneen yhteyteen, ja asuntojen väli- nen ääneneristys on tavanomaista parempi. As Oy Westendinportti Espoossa, arkkitehti Jaakko Laapotti.

Varhaisten betonielementtitoteutusten julki- tehtien osuus mikäli mahdollista asuntoraken- sivuvauriot lisääntyivät. Jo 1970-luvulla alka- tamistakin vähäisemmäksi. nut elementtirakenteisten asuinrakennusten BES-järjestelmä kehitettiin alun perin korjausrakentaminen ja perusparantaminen asuntorakentamiseen, jossa sen edut ensiksi jatkui edelleen vaihtelevalla volyymilla, joka hyödynnettiinkin. Pitkälaatoista oli tullut näyttää selvästi olevan riippuvainen uudisra- BES-järjestelmän päätuote. Niitä ryhdyttiin kentamisen suhdanteista. Korkeasuhdanteen käyttämään myös mm. toimitilarakentami- aikana rakennusliikkeiden kiinnostus korjaus- sessa elementtipilari-palkkijärjestelmien rakentamiseen oli vähäistä ja kustannukset yhteydessä sekä myös kantavien julkisivujen korkeita, eikä elementtirakentamisen mahdol- kanssa. Toimistorakennuksissa välipohja- lisuuksia siinä voitu juurikaan hyödyntää. rakenteen alapuolelle jäävät palkit olivat ongelma talotekniikan – lähinnä ilmanvaihto- Toimitila- ja tuotantorakentaminen. Tuotan- kanavien – vaakavetojen osalla, kuten pai- torakentamisessa käytettyjen esijännitettyjen kalla rakentamisessakin. Tarvittavat rakenne- rakenteiden stardardisointi käynnistyi Suomen ja kerroskorkeudet saattoivat jopa kasvaa pai- Betoniteollisuuden Keskusjärjestön (SBK) kallavaluun verrattuna. Tämä asiaintila oli toimesta 1960-luvulla. Seuraavalla vuosikym- vaikuttamassa 1980-luvun lopulla betonisten menellä alkoi syntyä yrityskohtaisia runko- palkki-ontelolaatta-liittorakenteiden sekä teräs- järjestelmiä. Erilaiset hallirakenteissa käytetyt betoni-yhdistelmärakenteiden kehittämiseen. ripalaatat vakiintuivat TT- ja HTT-laatoiksi, Niissä oli yhteisenä tavoitteena näkyvien palk- joiden käyttö yleistyi myös liike- ja muussa kien integrointi mahdollisimman lähelle väli- toimitilarakentamisessa, mm. marketeissa pohjalaatan korkeusmittaa. Teollisuudessa jo kautta maan. Tuotantorakennuksissa jäi arkki- ennen teräksen tuomaa kilpailuhaastetta 234 | Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä

käynnistyneestä kehitystyöstä esimerkkejä tasi aiempaa paremmin myös autopaikoituk- olivat mm. Lohjan HTT-laatat, kuorilaatat, sen mitoitusvaatimuksia. Mm. Helsingin Itä- Panteknon TTk-laatat, Partekin erilaiset Pasilaan toteutetussa Asuntohallituksen toi- Variax-sovellutukset ja Tempo-järjestelmä. mitalossa käytettiin jo uutta mitoitusta, joka Yhdeksi betonielementtien käyttöalueeksi va- pian yleistyi muutenkin. Näitä asioita käsitel- kiintuivat myös pysäköintilaitokset joko eril- tiin myös samoihin aikoihin käynnistyneessä lisinä tai toimitilarakentamiseen integroi- TAT-tutkimuksessa. tuina. Julkisivu-BES:n rinnalla käynnistynyt Runko-BES-hanke kohdistui toimitila- ja tuotantorakennusten teknisten asioiden va- 1990-luku – kiointiin, eikä siinä kiinnitetty esteettisyyteen muutosten vuosikymmen erityistä huomiota. Elementtien viisteet ja kömpelötkin liitokset jäivät vielä käyttöön. Rakennusala koki 1990-luvun alun Teollisuus ja rakennesuunnittelijat kiinnos- pankkikriisin ja taloudellisen tilanteen jyrkän tuivat kantavien rakenteiden ulkonäöstä vasta, heikkenemisen seuraukset erityisen voimak- kun uusi materiaalien välinen kilpailutilanne kaina. Koko rakennusala kävi läpi suuren siihen pakotti. Tosin vasta korkealujuusbetoni muutoksen, ja toimivia organisaatioita ja ra- loi tekniset edellytykset hoikkien rakenteiden kenteita sekä yksityisellä että julkisella sekto- toteuttamiselle, ja siinä suomalaiset yritykset rilla – myös terveitä – jouduttiin eri syistä olivat edelläkävijöitä. lopettamaan tai purkamaan. Julkisella sekto- Toisin kuin asuntorakentamisessa, ei toi- rilla liikelaitostaminen ja yksityistäminen mitilarakentamisessa uusia toiminnallisia olivat avainsanoja. Ulkomainen pääoma ran- ratkaisuja etsitty yleisillä arkkitehtikilpailuilla, tautui Suomen rakennusteollisuuteen. Vuosi- vaan niiden kehitystyö tapahtui tällöin ja kymmenen alun rakentamisvolyymi oli pal- myöhemminkin paljolti valtion virastotalojen jolti valtion osalainoittaman aravatuotannon ja toimitilojen rakennuttamisesta vastaavan varassa. Maan väkiluku kasvoi 3,7 % ja oli Rakennushallituksen toimesta. Tällaisista vuosikymmenen lopussa 5 181 000 henkeä. hankkeista mainittakoon pääjohtaja Matti Vuosikymmenen lopulla rakennusalan K. Mäkisen aikainen Rakennushallituksen ja toimintaympäristö sen kaikilla toimialoilla Postipankin yhteinen tulevaisuuden toimisto- oli täysin erilainen kuin vuosikymmenen rakentamista koskeva selvitys. Työn suunnit- alkupuolella. Ympäristöministeriö julkaisi teluosuudesta vastasi Arkkitehtitoimisto kaikkea rakentamista koskevan Rakentamis- Helin-Siitonen Oy. Selvityksessä pyrittiin määräyskokoelman ohjeineen. Tietotekniikka ottamaan huomioon tietotekniikan myötä löi lopullisesti läpi alalla suunnittelusta to- muuttuneen työskentelyn ja erilaisten tila- teutukseen. Yhteiskunnassa tapahtuneet tyyppien – huonekonttori, avokonttori ja muutokset heijastuivat niinikään ohjelmoin- kombi-konttori – mitoitus- ym. vaatimukset. nista lähtien suunnitteluun, markkinointiin Selvityksen tuloksena mm. Rakennushallli- ja toteutukseen. Asiakaslähtöisyys ja yksilölli- tuksen valtion virastotaloissa käyttämä ja syys nousivat toimintaa ohjaaviksi tekijöiksi. yleisemminkin käytössä ollut työpaikkaleveys Arkkitehtuurissa tämä kaikki näkyi suunnit- kasvoi mitasta 24M mittaan 27M. Tämä vas- telukulttuurin muutoksena; hankkeiden Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä | 235

Osittain teräs- ja ontelo- laattarunkoon perustuvaa runkorakennetta innovatiivisesti hyödyn- tävä asuinkerrostalo As Oy Arabian Kotiranta Helsingin Arabianrannas- sa. Kohde sai RIL-palkinnon vuonna 2005. Arkki- tehti Esko Kahri.

ennakkomarkkinointi ja myynti korostuivat, Laman vaikutusten lisäksi yleistynyt tieto- mihin kehittynyt tietotekniikka 3D-mallinnuk- tekniikan käyttö suunnittelussa ja toteutuk- sineen antoi hyvät tekniset valmiudet. Toteu- sessa vauhditti rakennusalan väistämätöntä tussuunnittelussa tuoteosakauppa ja -mallin- muutosta. Siihen vaikuttivat myös Raken- nus kytkivät suunnittelun ja toteutuksen nuslain muutos ja sen seurauksena 1990 aiempaa tiiviimmin yhteen. CAD-CAM- voimaan tulleen Suomen Rakentamismääräys- suunnittelu yleistyi ja toteutusaikataulut kokoelman (RakMK) määräykset, jotka koski- määrittelivät suunnittelulle aiempaa tiukem- vat koko rakennusalaa ja korvasivat useita mat rajat. Uusien rakennusarkkitehtien kou- käytössä olleita suunnitteluohjeita ja -nor- lutus lopetettiin 1996. meja. Mm. aravarakentamista ohjanneet Asuntohallituksen suunnitteluohjeet poistui- Talouslama ja muutosten aika. 1990-luvun vat, ja asuntosuunnittelun mahdollisuudet rakentamisen alkupuolta leimasi erittäin vapautuivat ja lisääntyivät periaatteessa tun- syvä lama, joka koetteli koko rakennusalaa tuvasti. Käytännössä muutos ei kuitenkaan rakennuttajia, suunnittelijoita, rakentajia ja näkynyt noin viiteen vuoteen, vaan suunnit- rakennusmateriaali- ja rakennustarviketeolli- telu tapahtui edelleen pääosin vanhojen rutii- suutta myöten. Sen seurauksena rakennusala nien mukaan. Osasyynä oli mm. laman ai- organisoitui uudelleen monessakin mielessä. kaisen aravatuotannon osuus, joka suurim- Julkisista instituutioista mm. Rakennushalli- millaan oli yli 70 % huippuvuonna 1991, kun tus ja Asuntohallitus lakkautettiin. se seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa oli 236 | Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä

Suomalaista arkkitehti- suunnittelua ja elementti- osaamista edustava koetalo Sibelius-korttelissa Hestran puutarhakaupun- gissa Boråsissa Ruotsissa 1994, arkkitehdit Pekka Helin, Tuomas Wichman.

noin puolta pienemmästä vuosituotannosta Herttoniemenrantaan toteutetun kohteen vain 13 %. Suunnittelun asema heikkeni, kun rakennuttajana oli Helsingin ATT ja suun- sitä alettiin rasittaa arvonlisäverolla ja kilpailu- nittelijana Arkkitehtitoimisto Hirvonen– virasto kielsi SAFAn arkkitehtitaksojen jul- Huttunen. kaisemisen. Hintakilpailumenettely yleistyi ATT järjesti myös kolmannen asunto- rakennuttajien hankkiessa arkkitehtisuunnit- reformikilpailun 1999. Kilpailu tuotti kerros- telupalveluja, mikä johti suunnittelun laadun talopuolella uudentyyppisiä kaupunkiasumis- laskuun. Erityisen selvästi tämän saattoi ha- malleja, joista pari on myöhemmin toteutettu. vaita voimakkaasti kilpailutetussa elementti- Helsingin kaupungin 1990-luvulla käyttöön suunnittelussa. ottamat tontinluovutuskilpailut nostivat suunnittelun ja toteutuksen laatutasoa ja toivat Helsingin kaupunki ja ATT katalysaattorina. esiin myös elementtirakentamisen uusia, Yksi osoitus teollisuuden aidosta huolesta ja aiemmin käyttämättömiä mahdollisuuksia. kiinnostuksesta ko. asioiden parantamiseen oli vuosina 1993–1994 järjestetty yleinen Julkinen tutkimus- ja kehitystoiminta. Raken- arkkitehtikilpailu ja sen jatkokilpailu ”Kaunis nusteollisuuden mielenkiinto suuntautui betonijulkisivu”. Kilpailun 1. vaiheeseen osal- teknisten ongelmien ohella uuden tiedon- listui 83 ehdotusta, mikä kuvaa myös arkkiteh- käsittelyteknologian hyödyntämismahdolli- tikunnan kiitettävää kiinnostusta aiheeseen. suuksiin ja uuden suunnittelukäytännön Kilpailun toteutus ei valitettavasti kaikilta luomiseen. Jo 1980-luvun puolella olikin osin vastannut sille asetettuja tavoitteita. aloitettu Rakennustapa 2000-projekti (RATA). Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä | 237

Se oli ns. kolmannen sukupolven järjestelmä- Arkkitehtien ja arkkitehtuurin kannalta rakentamisen kehitysprosessi, joka loi puite- em. hankkeista kiinnostavimpia olivat TAT- menettelyt mm. tuoteosakaupalle. ja Miljöö 2000 -tutkimus sekä niitä seuran- Rakennusala oli ajoissa pyrkinyt varau- nut teknologiakilpailu ja koerakentaminen, tumaan toimintaympäristön ja -tapojen missä pyrittiin mm. Miljöö-2000 -tutkimuk- muutokseen ja osaltaan edistämään sitä. sen arkkitehtuuritulosten ja TAT-teknologian Rakennusteollisuus oli käynnistänyt näitä yhdistämiseen. TAT-projektin johtoryhmään kolmannen sukupolven teollisen rakentami- ei kuulunut yhtään arkkitehtia, mutta sen ark- sen tutkimus- ja kehityshankkeita yhteistyössä kitehtuurisovellusten keskeisinä suunnitteli- mm. VVT:n, Rakennustietosäätiön (RTS) ja joina olivat Jaakko Laapotti, Pekka Helin, alan muiden toimijoiden kanssa. Vaikka Tuomo Siitonen ja Eero Valjakka. TAT-koe- hankkeet olivat luonteeltaan melko yleisiä, taloina toteutettiin Tuomo Siitosen suunnit- oli niillä merkitystä myös betonielementti- telema Ekonon toimistotalo OTA IV ja Jaakko rakentamisen kehittämisessä. Laapotin suunnittelema As Oy Westendin-

As Oy Laivapoika Hel- singin Ruoholahdessa 1995, arkkitehti Pekka Helin. Vuoden betoni- rakennepalkinto 1995. 238 | Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä

portin asuinkerrostalo, molemmat Espoossa. Lisäksi Rakennustoimisto Puolimatka Oy toteutti arkkitehtitoimisto Ruokosuo ARKS:n Niittykumpuun suunnitteleman toimistotalon, jossa käytettiin sekä TAT-tulosten mukaista rakennusjärjestelmää että CAD-suunnittelua. TAT-projektin tulokset julkaistiin yhteen- sä kymmenessä julkaisussa ja lukuisina koti- maisina ja kansainvälisinä artikkeleina. Miljöö 2000- projekti oli ympäristöminis- teriön, Tekesin ja Helsingin kaupungin suur- hanke. Miljöö 2000 -projektin tavoitteena oli kilpailumenettelyllä kehittää hyvää kaupun- Eriytetty julkisivu asuin- kiympäristöä ja uusia rakennus- ja asunto- kerrostalokohteeessa, K Oy Säterinportti, Espoo. ratkaisuja ja suomalaisen järjestelmäraken- Arkkitehtitoimisto Brunow tamisen kansainvälistä kilpailukykyä uusia & Maunula Oy. vaatimuksia vastaavaksi. Miljöö 2000 -koerakennusalueena oli Helsingin kaupungin omistama Herttoniemenranta Itä-Helsingis- sä. Alueella toteutettiin neljä koerakennus- kohdetta:

1. erityisesti yksilöllisiin vaatimuksiin ja muunneltavuuteen tähdännyt kerrostalo ”Asukkaan valinta 2000”, jonka rakennuttajana oli VVO Rakennuttajat OY ja arkkitehtisuunnittelijana Arkkitehtuuri Oy Ilmarinen Oy, urakoitsijana Polar Raken- Kahri & Co; nus Oy ja arkkitehtisuunnittelijana Arkki- 2. erityisesti erilaiset päällekkäiset asunnot tehtipalvelu Katajamäki Oy; salliviin rakenne- ja LVI-järjestelmäratkai- 4. erityisesti suunnittelu- ja muuntovapau- suihin keskittyvä kerrostalo ”Kerrostalo teen tähdännyt ja teolliseen pilari-laatta- 2000”, jonka rakentajana oli suunnittelu- rakennejärjestelmän paikallavalutekniik- vaiheessa Haka Oy ja rakennusvaiheessa kaan perustunut asuinkerrostalo ”Paikal- Skanska Oy, arkkitehtisuunnittelijana lavalukoe PARA”, jonka rakennuttaja oli Gullichsen-Vormala Arkkitehdit Ky ja väli- Etelä-Suomen Sato Oy, pääurakoitsija Oy pohjarakenteen kehittäjänä Partek Betoni- Alfred A. Palmberg Ab ja arkkitehtisuun- teollisuus Oy; nittelija Eriksson Arkkitehdit Oy. 3. erityisesti suunnittelu- ja muunteluvapau- teen ja purettavuuteen tähdännyt teräs- Miljöö 2000 -koerakennushankkeen raken- kehiin ja ontelolaattavälipohjiin perustu- nusvaihe osui juuri 1990-luvun lamakau- nut asuinkerrostalo ”Terästalo 2000”, teen, mikä viivästytti kohteiden rakentamis- jonka rakennuttaja oli Eläkevakuutusyhtiö ta. Kilpailussa esitetyt tavoitteet, suunnitel- Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä | 239

mat ja niiden toteutustekniikat saatiin varmistamiseksi. Projektissa kehitettiin ra- kuitenkin lähes kaikki toteutetuiksi ja koera- kennuttamisen, suunnittelun, rakentamisen kennusalue osoitti merkittävästi elementti- ja rakennustuotteiden laatujärjestelmille ylei- rakentamisen kehityssuuntaa 2000-luvulle. set mallit. Eri osapuolet hyödynsivät tulosta Tekesin myötävaikutuksella ja rahoituksel- omilla tavoillaan, rakennusliikkeet tehokkaim- la järjestettiin myöhemmin toinenkin Ara- min koska niillä oli kyseessä suurimmat bianrantaan kohdennettu teknologiakilpailu. taloudelliset intressit. Rakennuksen laatu- Kilpailujen lähtökohtana oli Tekesin halu tutkimuksen ehkä tärkein merkitys on siinä, edistää ja tukea rakennusteollisuuden inno- että se kokosi alan eri toimijatahot saman ke- vaatioita, tuotekehittelyä ja kansainvälistä kil- hitysprojektin piiriin. Näin opittiin ymmärtä- pailukykyä sekä saada suunnittelu ja toteutus mään eri näkökulmia ja yhteisesti määrittele- aiempaa paremmin integroiduksi keske- mään käsitteitä ja sopimaan laatuun liittyvistä nään. Suomen rakentamiskokoelman muut- asioista. Yhdessä tietotekniikan käyttöön siir- tuneet määräykset mm. asuinrakennusten lii- tymisen kanssa kehitystyö toimi myös kataly- kuntaesteettömyyden lisäämisestä, äänieris- saattorina suunnittelun toimintatapojen ja tyksestä ja 3000 mm:n kerroskorkeudesta menettelyiden kehittämisessä niin yksityisel- asettivat toisaalta vaatimuksia ja toisaalta lä kuin julkisellakin sektorilla. mahdollisuuksia uusille teknologiaratkaisuille. On vaikea arvioida luotettavasti, kuinka Kilpailujen toteutukset eivät kaikin osin paljon mittavien tutkimus- ja kehitysprojek- toteutuneet tavoitteiden mukaisesti, mutta tien tulokset ovat välittömästi vaikuttaneet ne tuottivat ja konkretisoivat monia mielen- arkkitehtisuunnitteluun ja erityisesti element- kiintoisia ideoita. Konkreettisena seurauksena tirakentamisen suunnitteluun. Tutkimus- Sato-rakennuttajat Oy rakennutti Esko Kahrin hankkeissa mukana olleille ne ovat olleet sel- suunnitteleman ”massakustomointiin” pe- västikin hyvä ”kehitysalusta” oman toimin- rustuneen PlusKoti-kohteen, jossa tulevat nan, työmenetelmien ja suunnittelun asukkaat saattoivat ennalta suunnitellun edistämiseen. Välillisesti tulokset ovat vai- valikon pohjalta valita asuntonsa toteutus- kuttaneet vasta uusien tuotteiden ja tuotanto- vaihtoehtoja. Ko. rakennuksen runko oli menetelmien kautta niiden tultua käyttöön. teräs- ja betonielementtirakenteinen ontelo- Tietotekniikan läpimurto koko rakennuksen laataston ollessa rungon poikkisuuntaan. tuotantoprosessissa on yhdenmukaistanut Hanke, As Oy Arabian Kotiranta, huomioitiin toteutussuunnittelun työskentelytapoja, ja vuonna 2005 RIL-palkinnolla, perustelunaan eri toimijoiden työskentelyn integrointi on mm. tekninen innovointi välipohjarakentei- noussut keskeiseen asemaan. den osalla. 1990-luvun alun merkittävä julkinen tutki- mushanke oli niinikään Tekesin ja rakennusalan toimijajärjestöjen yhteinen Rakentami- 2000-luku – kehitys jatkuu? sen laatuprojekti, johon betoniala ei omista kehityshankkeistaan johtuen osallistunut. Vuosituhannen alun voimakas ja myön- Sen tavoitteena oli saada rakennusalalle käyt- teinen talouskehitys aikaansai jopa 1980- ja töön laatujärjestelmät rakennusprosessin toi- 1990-lukujen vaihdetta voimakkaamman minnallisen laadun ja lopputuotteen laadun pitkäaikaisen rakentamisen noususuhdan- 240 | Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä

teen. Elämiseen ja rakentamiseen käytettä- laan teknisesti ja muodoiltaan yhä haastavam- vissä olevat varat kasvoivat. Vuosien 1995 ja pien hankkeiden suunnittelemiseen. Tämä 2007 välillä on Suomen bruttokansantuote voi arkkitehtuurin kannalta olla kaksiteräinen asukasta kohti laskettuna kasvanut 80 %. Kiin- miekka – rakennuksen muototekijät korostu- teistöistä tuli merkittäviä sijoituskohteita, jotka vat toiminnan ja ympäristötekijöiden kustan- kiinnostavat myös ulkomaisia investoreita. nuksella. Voimakkaana jatkuva urbanisoitu- Kaikki tämä yhdessä mm. työvoimapulan minen siirtää kasvukeskuksissa arkkitehti- kanssa on ylläpitänyt rakentamisen korkeaa suunnittelun painopistettä entistä enemmän kustannustasoa ja hintoja. Suomessa ongelma- rakentamisen edellytystekijöihin eli yhdys- na ovat edelleenkin kohtuuhintaisen vuokra- kunta- ja kaupunkisuunnittelun suuntaan. asuntotuotannon toteuttamisedellytykset tai Arkkitehtuurin yksilöllisyys ja monimuotoi- pikemminkin niiden puuttuminen. Pääkau- suus näyttäytyy usein itseisarvona ja trendi punkiseudun vuokra-asuntopulan katsotaan tullee säilymään. Betonielementtirakentami- olevan pian este koko maan taloudelliselle selle uusia haasteita ja mahdollisuuksia tarjoa- kehitykselle. Väestön kokonaiskasvu laantuu vat mm. muut materiaalit, julkisivujen rap- Elementtisauma julkisivun arkkitehtonisena ja monikulttuurisuus lisääntyy. paaminen ja sekatekniikoiden yleistyminen. aiheena Laajasalon Arkkitehtuurin osalta tietotekninen kehitys Suomalaisesta rakentamista usein vaivaava kirkon sakastin julki- antaa aiempaa paremmat valmiudet vaativien ”puhdasoppisuus” tultaneenkin korvaamaan sivussa, Helsinki 2004, arkkit. Kari Järvinen, hankkeiden hallintaan. Kehitys toimii myös yhä useammin teknisesti ja toiminnallisesti Merja Nieminen. toisin päin; tekniikka houkuttaa helppoudel- tarkoituksenmukaisemmilla ”hybridi”-ratkaisuilla – suuntaus, joka esim. Ruotsissa on ollut käytäntö pitkään. Asuntorakentamisessa 1990-luvun loppupuoliskon ja 2000-luvun alun painopisteen muutos aravapainotteisesta tuotannosta va- paarahoitteiseen tuotantoon on ollut valtava. Yksilöllisyys on lisääntynyt ja kuluttajasta – asunnon maksajasta ja loppukäyttäjästä – on tullut yhä vaativampi ja alan toimijoiden kannalta yhä merkittävämpi tekijä myös itse tuotantoprosessissa. Maksukykyisen asunnon- tarvitsijan toivomuksia pyritään edelleen tyydyttämään ja ottamaan huomioon eri keinoin jo asunnon markkinointi- ja suunnitteluvaiheessa. Suunnitteluvaiheen joustavuus- vaatimukset ovat lisääntyneet. Arkkitehtien taholla suosiossa on ollut Hollannista peräisin oleva avoimen rakentamisen periaate (open bouwen). Tästä esimerkkinä toteutuneena on Asunto Oy Helsingin Meritähti (arkkit. Timo Vormala), jossa asukas on voinut ennalta suunnitellun valikon pohjalta valita mieleisen- Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä | 241

Betonijulkisivu – arkkitehtuurikilpailun palkinto 2007. Esimerkki graafisen betonin käytöstä kohteen arkkitehtonisena koros- tuksena. Asunto Oy Hel- singin Arabianvillat 2006, ARK-house Oy.

Graafista betonia Hämeenlinnan maakun- ta-arkiston julkisivuissa 2009. Elementtien valmistaja Parman Kangasalan tehdas. Arkkitehdit Mikko Heikkinen, Markku Komonen, Markku Puumala. sä vaihtoehdon jopa asunnon kokoa, muotoa, sijaintia ja huonejärjestystä myöten. Avoimen rakentamisen periaatetta on Suomessa ansiokkaasti tutkinut ja suunnitelmissaan me- nestyksellisesti soveltanut mm. arkkitehti Ulpu Tiuri, joka jo 1997 tutki aihetta lisen- siaattityössään ”Asunnon muunneltavuus ja avoin rakentaminen”. Asuntorakentamisessa on betonielementtirakentaminen ja varsinkin täyselementti- rakentaminen 2000-luvun puolella uusien haasteiden edessä. Kilpailua kiristää lisäänty- nyt paikallarakentaminen, josta valmisbetoni- ja tiiliteollisuuden käynnistämä Kestävä kivitalo-projekti on näkyvin osoitus. Sensijaan puu- ja teräskerrostalojen merkitys on margi- naalinen. Tämän päivän suuntaus arkkitehtuurissa on ympäristötekijöiden aiempaa huolellisempi huomioiminen, mikä on johtanut muiden kuin betonituotteiden voimakkaaseen esiintuloon erityisesti rakennusten 242 | Elementtirakentamisen kehitys arkkitehdin näkemänä

Nauhaelementtijulkisivun uusiutunut arkkitehtoninen ilme. Asunto Oy Vuosaaren Pasaatituuli Helsingissä 2007, arkkitehdit Ilmari Lahdelma, Rainer Mahlamäki.

ulkoasussa. Perinteisen tiilijulkisivun lisäksi tää monestakin syystä asemansa täysele- materiaalivalikkoon ovat tulleet mukaan mentti- tai sekarakenteena, joskin paikalla mm. erilaiset rappaukset, metalli- ja levy- rakennettujen runkojen osuus lisääntyy eten- rakenteet sekä puu eri muodoissaan. Moni- kin arvokohteissa. Mm. ekologisen ja elin- ilmeisyyden sivutuotteena on vaarana mate- kaarirakentamisen haasteet odottavat vielä riaalikirjo, joka paitsi visuaalisesti, myös toimivia käytännön ratkaisuja. rakennusten huollon kannalta tullee aiheut- Oman teknisen haasteensa betoniele- tamaan yllätyksiä jatkossa. menttitekniikalla toteutettaville ulkoseinille Asuntoarkkitehtuuriin ovat uutena ja julkisivuille tulevat muodostamaan uudis- 2000-luvun alun piirteenä tulleet myös par- tettavat lämmöneristysmääräykset, jotka vekejulkisivut valmiiksi lasitettuine parvekkei- merkitsevät ulkoseinien tuntuvaa lämmön- neen, jotka monissa tapauksissa jo muistut- eristysvahvuuksien kasvamista. Lähivuosien tavat toimitilarakentamisessa 1990-luvun vaativin haaste teollisuudelle tullee kuitenkin lopulla yleistyneitä lasisia kaksoisjulkisivuja ja olemaan 2000-luvun ensimmäisen vuosi- ovat selvä haaste arkkitehtuurille. Rakennus- kymmenen lopulla yllättäneestä kansainväli- ten runkoratkaisuna betonielementti säilyt- sestä taloustaantumasta selviytyminen. Maailman markkinoilla

Betoniteollisuuden kansainvälinen toiminta vauhdittui 1970-luvulla viennillä öljyntuottajamaihin Neuvostoliittoon ja Lähi-Itään. Kansain- välinen toiminta oli ensin tuotevientiä, jonka rinnalle tulivat myöhemmin teknologiavienti ja yritystoiminnan käynnistäminen kohdemaassa. 1980-luvulla suomalaisten rakennusalan yritysten kansainvälinen toiminta oli levittäytynyt ympäri maailmaa, mutta 1990-luvulta alkaen se keskittyi pääosin Itämeren piiriin.

Elementtirakentamisen Oy Finnish Contractors Limited -yhteenliitty- vienti alkaa män, joka sai 1960-luvun lopulla toimeksiantoja Irakista. 2 Tavoitteena voimien yhdistä- Suomalainen rakennusvienti käynnis- misessä oli riskinottokyvyn ja kapasiteetin tyi, kun Neuvostoliitto tilasi rajaseudulle varmistaminen vaativissa ulkomaisissa ra- neljä suurta voimalaitosta vuosina 1947–1965.1 kennushankkeissa. Rakennusliikkeiden li- Ensimmäiset kaksi olivat osa sotakorvauksia, säksi suunnittelutoimistot perustivat myö- mutta kaksi jälkimmäistä patoa perustuivat hemmin vastaavia yhteenliittymiä. kaupallisiin sopimuksiin. Suomalaisten ra- Elementtiteollisuus otti pitkään oppia kentajien pääsyä ulkomaille joudutti öljy, ulkomaisista esikuvista, ja rakentajat ja jonka käyttö lisääntyi maailmalla 1950-luvun suunnittelijat kävivät 1950-luvun loppupuo- mittaan nopeasti. Koska suurimmat öljy- lelta lähtien ahkerasti ulkomailla tutustu- esiintymät löytyivät maista, joissa oma raken- massa alan kehitykseen. Kokemusten kart- nustoiminta oli suhteellisen vähän kehitty- tuessa kotimaassa alkoi matkaraporteissa nyttä, kansainvälinen rakennustoiminta sai 1960-luvun mittaan näkyä hienoinen asenne- vahvan nosteen öljykaupasta. muutos: tavasta, jolla kohteita arvioitiin alan Suomalaiset osallistuivat tarjouskilpailui- lehdissä, oli havaittavissa, että oma rakenta- hin Lähi-Idän kohteista ja saivatkin joitakin minen alkoi kestää vertailun. Esimerkiksi toimeksiantoja. He pitivät kylmän sodan sä- vuonna 1964 tehdyn Yhdysvaltojen kierto- vyttämässä maailmassa kilpailuetunaan Suo- matkan satoa ja Keski-Euroopan tuotantoa men mainetta puolueettomana valtiona. arvioitiin paikoin vanhanaikaiseksi tai heikko- Yleinen Insinööritoimisto (YIT) sai vuonna tasoiseksi!3 Alkoi näyttää siltä, että suomalai- 1958 rakentaakseen vedenpuhdistamon Kar- nen elementtirakentamisen osaaminen kel- balaan Irakiin. Hanke herätti kiinnostusta paisi muuallekin tarjottavaksi. kotimaassa. Muut suomalaisyritykset pääsi- Rajat ylittyivät ensi kertaa tuoteviennissä, vät Lähi-Itään kuitenkin vasta 1960-luvun jolla tarkoitettiin Suomessa valmistettujen loppupuolelta lähtien. Joukko kotimaisia ra- elementtien kuljettamista ja yleensä myös kennusliikkeitä oli vuonna 1964 perustanut asentamista ulkomaisiin rakennuskohteisiin. 244 | Maailman markkinoilla

Elementtiviennin pioneereja oli Rakennus- Myöhemmin Finn Elematic keskittyi Toijalan elementti Oy, joka vuonna 1958 vei ensim- Teräsvalmisteen tuotteiden myyntiin. Toijalan mäistä kertaa erän MJ-palkkeja Ruotsiin. Teräsvalmisteen omistajan Pentti Virtasen Yritys myi palkin lisenssin sittemmin Ruotsiin mukaan Saksan Liittotasavalta valittiin, koska ja Italiaan. Oli luonnollista, että elementti- ”Saksa on se maa, josta muut ottavat oppia. vienti alkoi tuotantorakentamisessa, jossa Ajateltiin, että jos me Saksassa saadaan jokin myös kotimaassa betonielementtirakentami- läpi, niin kyllä se menee muuallakin. Mutta sen läpimurto ensimmäisenä tapahtui ja jossa niin ne muutkin ajattelivat.”6 Alkuhankaluuk- tuotekehittelyn voi sanoa aluksi virinneen. sien jälkeen yritys menestyi, ja sen toimin- Kuljetuskustannusten takia tuotevienti rajoit- nasta tuli myöhemmin maailmanlaajuista tui kuitenkin naapurimaihin. osana Partekia. Suunnitteluviennin varhaisesta esimerkistä Betonielementtialan vienti oli 1960-luvun käy Insinööritoimisto Magnus Malmberg. lopulle tultaessa ulottunut lähialueille, kauko- Sille kertyi 1950-luvun lopulta lähtien koke- maihin mentiin vain perinteisessä rakenta- musta elementtitekniikalla rakennettujen misessa. Kun vienti suuntautui maihin, joissa paperiteollisuuden tuotantolaitosten suunnit- elementtitekniikka tunnettiin, tarvittava telusta ja talvirakentamisesta. infrastruktuuri oli todennäköisesti jo olemassa Toimisto suunnitteli vuonna 1967 raken- ja tekniikkaan kohdistuneiden odotusten voi netun Kymiyhtiön tytäryhtiön Nordland Papier olettaa olleen realistiset. Ensimmäiset Lähi- AG:n paperitehtaan Dörpeniin, Saksan Liitto- Itään lähteneet rakennusliikkeet olivat koh- tasavaltaan. Suuri osa runkoja kattoraken- danneet vastoinkäymisiä, jotka perustuivat teista tehtiin elementeistä. Dörpenin tuotanto- juuri kulttuurieroihin ja olosuhteiden erilai- laitoksen valmistuttua suunniteltiin ja raken- suuteen. Eurooppalaisessa kulttuuripiirissä nettiin lähes samanlainen paperitehdas vastavoimana oli tietysti paikallinen kilpai- Kymiyhtiölle Kuusankoskelle.4 Ulkomaiset lu. Kansainvälisen toiminnan rahallinen toimeksiannot kerryttivät siten uutta osaa- arvo oli vielä 1970-luvun alussa aivan murto- mista, jolle saattoi myöhemmin olla käyttöä osa kotimaisesta betonielementtirakentami- myös kotimaassa. Tämä oli tietysti todennä- sesta. köisintä toimittaessa sellaisilla alueilla, joilla Elementti-, suunnittelu- ja teknologiavienti olosuhteet ja kulttuuri olivat lähimpänä Suo- liittyvät yksilöitävissä oleviin rakennusprojek- men oloja. teihin. Tällaista toimintaa kutsutaan projekti- Elementtiteollisuuden koneiden ja laittei- vienniksi. Ulkomailla toimimisen vaativin den viennin edelläkävijä oli Toijalan Teräs- muoto on etabloituminen. Se on asema- valmiste. Erikoistuminen kapealle liiketoi- maassa tapahtuvaa yritystoimintaa, jossa minta-alueelle kotimaassa johti myös suun- suomalaiset ovat mukana teollisuuden omis- tautumiseen ulkomaiden suuremmille tajina ja tuotannon toteuttajina. Se edellyttää markkinoille. Toijalan Teräsvalmiste perusti hyvää paikallisolojen ja markkinoiden tunte- vuonna 1969 Saksan Liittotasavaltaan Frank- musta ja pitkäaikaista sitoutumista tullakseen furtin lähelle yhtiön nimeltä Finn Elematic taloudellisesti kannattavaksi. Koska etabloitu- Baugeräte GmbH. Yhtiöllä oli aluksi tuotanto- minen ei perinteisessä mielessä ole vientiä, laitos, ja sen palveluihin kuuluivat myös va- betonielementtiteollisuus käyttää siitä ja raosatoimitukset sekä huolto- ja korjaustyöt.5 viennistä puhuessaan yhteisenä terminä Maailman markkinoilla | 245

Merikuljetus on kustannustehokas kuljetus- muoto. Tehtaan etäisyys lähtösatamasta ja työ- maan sijainti satamaan nähden vaikuttavat enemmän kuljetuksen kustannuksiin kuin meritien pituus.

”kansainvälistä toimintaa”. Sen merkitys alkoi kää, ettei sillä ollut voimavaroja osallistua kasvaa 1980-luvun mittaan. ulkomaille suuntautuvaan markkinointikam- Suomalaisen rakennusteollisuuden kan- panjaan.8 sainväliseen toimintaan vaikutti 1970-luvun Kansainvälisessä toiminnassa BES:n vaiku- alun jälkeen eniten BES-järjestelmä, joka tukset näkyivät ontelolaatan ja tämän tuotan- lisäsi rakennusteollisuuden taitotieto-oma- toon kytkeytyneen teknologiaviennin kautta. varaisuutta. Suomalaiset arvioivat BES:n so- Kotimaiset rakennusliikkeet käyttivät ontelo- veltuvan kansainvälisen toiminnan eri muo- laattaa projektivientikohteissaan. Ontelolaatan toihin, koska se oli avoin järjestelmä.7 BES:n valmistuksesta tuli aikanaan myös olennainen yleistyminen kotimaisessa rakentamisessa osa teknologiavientiä ja suomalaisyritysten loi osaltaan uskoa sen menestysmahdollisuuk- etabloitumista ulkomailla. siin myös ulkomailla. Elementtiteollisuuden lähipiirissä pohdittiin jo BES-tutkimuksen valmistuessa vuonna 1970, miten BES:n vienti onnistuisi. Toijalan Ystävyys ja yhteistyö Teräsvalmisteessa nähtiin, että ontelolaattojen myötä sen tuotannolle avautuvat uudenlaiset Suomalaisen rakennusteollisuuden tuotemarkkinat: etenkin tuotantolinjastojen kansainvälinen toiminta lähti 1970-luvun al- valmistaminen tulisi selvästi kannattavam- kupuolella voimakkaaseen kasvuun. Tärkein maksi laajemmilla kansainvälisillä markki- syy siihen oli Neuvostoliittoon suuntautu- noilla. Pentti Virtanen peräänkuulutti 1970- neen rakennusviennin virkoaminen. Raja- luvun alkuvuosina avoimen järjestelmän vienti oli lakannut 1960-luvun puolivälissä, markkinointia ulkomaille, ja SBK lupasi jolloin maailmansodan jälkeen käynnistyneet asiassa taustatukea, mutta totesi ennen pit- suuret voimalaitoshankkeet saatiin päätök- 246 | Maailman markkinoilla

seen. Uusien yhteistyökohteiden etsiminen vat totuttuja laskentamenetelmiä, mutta hei- virisi kuitenkin pian osana Suomen ja Neu- dän tuli myös tarkistaa, että paikallisten nor- vostoliiton välistä laajempaa taloudellista mien vaatimukset täyttyivät. Tilaaja kiinnitti yhteistyötä. Maat perustivat vuonna 1967 py- usein erityistä huomiota palomääräyksiin.10 syvän Taloudellisen Yhteistyökomission, jonka Ensimmäinen itärajan takainen projekti, valmistelemana ne allekirjoittivat vuonna jossa käytettiin suomalaisia betonielementte- 1971 sopimuksen taloudellisesta, teknillisestä jä, oli Pääjärven metsätyökeskus Kuusamon ja teollisesta yhteistyöstä (ns. TTT-sopimus). korkeudella, noin 50 kilometriä rajalta itään. Betoniteollisuus seurasi neuvotteluja Kohteen urakoivat Perusyhtymä ja Otto Wuo- kiinnostuneena. Niiden käynnistyessä maata rio vuosina 1971–1973. Rajaville toimitti ker- koetteli taantuma, ja betoniteollisuuden tuot- rostalojen julkisivuelementit, joihin ikkunat teille yritettiin löytää uutta kysyntää ulko- asennettiin jo tehtaalla. Erittäin huonojen mailta. Syksyllä 1967 SBK teetti betonituot- tieyhteyksien vuoksi kuljetus rajan takana oli teiden vientimahdollisuuksista selvityksen, toimitusten vaativin osuus.11 jossa suurimmat toiveet viennin lisäämisestä Svetogorskin (entinen Enso) rakentami- kohdistettiin lähialueille ja erityisesti Neu- sesta naapurit keskustelivat Taloudellisessa vostoliittoon. Sieltä kysyntää arvioitiin löyty- Yhteistyökomissiossa ensimmäiset kerrat vän, varsinkin kun rakentaminen oli naapuri- 1960-luvun lopulla. Neuvottelujen tuloksena maassa voimakkaassa kasvussa. Selvitys ei suomalaiset saivat maan historian siihen asti kuitenkaan maininnut maiden välisiä yhteis- suurimman rakennus- ja elementtivienti- työneuvotteluita vaan pohti, kuinka betoni- hankkeen. Svetogorskissa uudistettiin ja teollisuus omin avuin edistäisi vientiään laajennettiin kaupungin selluloosa- ja paperi- Neuvostoliittoon.9 tehtaita. Kohdetta rakennettiin vuoteen 1988 Itänaapurista sittemmin saadut rakennus- asti viidessä jaksossa, joista kaksi ensimmäis- hankkeet olivat ensin rajaprojekteja, mutta tä ja suurinta ajoittuivat vuosille 1972–1978. 1980-luvulla toimitukset ulottuivat yhä kau- Vaiheista sovittiin yksi kerrallaan rakennus- emmaksi, jopa Siperiaan saakka. Hankkeet töiden edetessä, mikä osoitti omalla tavallaan, olivat mittavia, ja monta kertaa niiden toteut- että tilaaja oli suomalaisten työpanokseen tamiseen tarvittiin useampi suomalainen tyytyväinen. Toisen vaiheen urakasta tuli rakennusurakoitsija ja betoniteollisuusyritys. kaikkein suurin, 900 000 rakennuskuutiota. Suomalaisten 1970- ja 1980-luvulla Neuvosto- Toteutus vaati suomalaisten rakennus- liitosta saamista rakennuskohteista ehdotto- yritysten yhteistyötä, ja sitä varten seitsemän masti merkittävimmät, Svetogorsk ja Kosta- rakennusliikettä perusti vuonna 1972 Finn- mus, toteutuivat osana TTT-sopimusta. Stroi -osakeyhtiön.12 Ryhmän kokoamisessa Suomalaisen elementtiteollisuuden ostaja- ratkaisevassa roolissa olivat Finnish Contrac- asiakkaina olivat yleensä rajantakaisissa koh- torsissa mukana olleet Teräsbetonin Ilmari teissa toimivat kotimaiset urakoitsijat, joiden Helanto ja Polarin Kauko Rastas, josta tuli projektit nojautuivat pääosin tavalliseen suo- yhtiön hallituksen puheenjohtaja. Finn- malaiseen elementtirakentamiseen. Suunnit- Stroin toimitusjohtajaksi nimitettiin Polaris- telijoina olivat suomalaiset arkkitehdit ja ta dipl.ins. Risto Kangas-Ikkala. Hankkeen insinööritoimistot sekä tuotteina meillä ylei- mittasuhteita osoitti, että ensimmäisen raken- sesti käytetyt elementit. Suunnittelijat sovelsi- nusvaiheen kustannusarvio nousi 270 mil- Maailman markkinoilla | 247

joonaan markkaan, kun yksittäisen suoma- viranomaisten, järjestöjen kuin muidenkin laisen rakennusyrityksen liikevaihto ylsi noin tahojen kanssa ja piti kaikessa tarpeellisessa viidennekseen tästä. Rastas muisteli myöhem- yhteyttä neuvostoliittolaiseen osapuoleen. min liikkeellelähtöä: Finn-Stroi neuvotteli myös urakka- ja alihan- kintasopimukset suomalaisten yrittäjien Me siltaryhmän ihmiset päätimme ottaa ris- kanssa. Yhtiön osakasliikkeet urakoivat Sveto- kin ja tarjota Svetogorskin ensimmäisen vai- gorskin rakennustekniset työt, suunnitelmat heen urakkaa. Olimme peloissamme, mutta teetettiin suomalaisilla arkkitehti- ja insinööri- tarjosimme kuitenkin. Tunsimme toisemme toimistoilla, ja LVI-, sähkö- ja erikoistyöt ja olimme oppineet luottamaan toisiimme. teetettiin alan erikoisliikkeillä. Siitä syntyi Finn-Stroi.13 Svetogorskin runkoelementeistä suurimman osan toimitti Itä-Suomen markkinoita Finn-Stroi hoiti kaikki rakennusprojektin jär- hallinnut Lujabetoni ja pienempiä eriä toimit- jestelyihin liittyneet asiat niin suomalaisten tivat Kummila, Partek ja Elementtitekniikka.

Svetogorskin paino- paperitehdas oli suuri rakennuskohde myös elementtitoimittajille. 248 | Maailman markkinoilla

Merkittäviä olivat myös keskisuomalaisen pääsivät rakennushankkeesta sopimukseen MH-Betoni Oy:n leca-soraeristeisten seinä- ja vuonna 1977. Suomalaisten tuli rakentaa kattoelementtitoimitukset. Svetogorskista Kostamukseen kokonainen kaivoskaupunki, tämä Hokkasten perheyritys sai eristettyjen johon kuuluivat teollisuuden tuotantoraken- elementtien toimittajana etulyöntiaseman, nukset, kaupungin palvelu- ja kulttuuri- jonka se on säilyttänyt puunjalostusteollisuu- rakennukset, kaikki tarvittavat infrarakenteet den julkisivutoimituksissa. sekä 20 000 asuntoa.14 Kaikkiaan rakennusten yhteenlaskettu tilavuus tuli olemaan noin 8,7 miljoonaa kuutiota.15 Kostamuksessa suomalaiset rakensivat Kostamuksesta Siperiaan elementtitekniikkaa käyttäen alusta lähtien. Finn-Stroin uusista osakkaista olivat betoni- Finn-Stroi tarvitsi pian lisää osakkaita, elementtiteollisuudessa mukana Kummila sillä se sai Svetogorskin rinnalle toteutetta- Oy sekä kaksi suomalaisten rakennusyritysten vakseen uuden jättiläisprojektin. Kostamuk- yhteenliittymää, Sakarla Oy ja Finnbotnia Oy, sesta, noin 30 kilometriä maiden väliseltä ra- jotka perustettiin nimenomaan Kostamus- Pääosa Kostamuksen elementtitoimituksista jalta koskemattomasta erämaasta, oli vuonna hanketta silmälläpitäen. Sakarlan osakkaat kohdistui mittaviin 1947 löytynyt suuri malmiesiintymä, jota olivat Lujabetoni Oy, Rakennustoimisto teollisuus- ja varasto- neuvostoliittolaiset 1970-luvulla halusivat S.A. Tervo (elementtitehdas Asunnonosa Oy) rakennuksiin. Kuvassa rikastamo hallinto- ja ryhtyä hyödyntämään. Neljä vuotta kestänei- sekä Rakennusliike O. J. Korhonen. Finnbot- huoltorakennuksineen. den neuvottelujen päätteeksi naapurimaat nian perustajista merkittävimmät olivat OMP-Yhtymä Oy (elementtitehdas Rajaville), Rakennusvoima Oy, Insinöörirakentajat Oy (elementtitehdas Puupäät Oy) sekä Oulun Rakennus Oy. Kostamuksen elementtitoimi- tuksiin osallistui eri vaiheissa kymmenkunta yritystä. Kainuuseen suurprojekti synnytti myös uusia yrityksiä, joista ämmänsaarelai- nen Ämmän Betoni Oy toimitti myöhemmin julkisivuja pääkaupunkiseudulle asti. Kostamus sijaitsi korvessa, joten työt alkoivat maanteiden ja rautateiden rakentamisella. Kaupunki ja sen yhteydessä sijaitseva teolli- suusalue rakennettiin kahdella eri vaiheissa tehdyllä sopimuksella pääosin vuosina 1978– 1983. Urakan arvo kokonaisuudessaan oli runsaat kuusi miljardia markkaa, kun se Sve- togorskissa oli noin kaksi miljardia markkaa.16 Tekniseltä kannalta Kostamuksen elementit olivat perustuotteita, ja runkorakenteet tuotantorakennuksissa olivat samanlaisia kuin Svetogorskissa.17 Teollisuudelle raken- Maailman markkinoilla | 249

tehtaansa, jossa valmistettiin asuinrakennusten julkisivuja väliseinäelementtejä. Neuvostoliittoon suuntautuneen rajavien- nin merkityksestä kertoi Betonituote-lehdessä vuonna 1977 julkaistu laskelma, jonka mukaan suomalaisten vuosina 1960–1976 ulkomailla aloittamien rakennusprojektien yh- teenlasketusta rahallisesta arvosta Pääjärven ja Svetogorskin arvo oli yli 40 prosenttia.19 Jättiprojektien merkitys korostui erityisesti 1970-luvun jälkipuoliskolla, sillä Svetogorskin toinen ja Kostamuksen ensimmäinen vaihe ajoittuivat Suomen lamavuosiin. Nämä projektit olivat taloudellisesti erittäin kannattavia suomalaisille yrityksille, joista Asuinkerrostalojen nettiin kymmeniä hallimaisia tiloja, joiden suotuisat vaikutukset heijastuivat myös laa- ilme ei juuri eroa suoma- runkorakenteet olivat teräsbetoni- ja jänne- jemmalle suomalaiseen yhteiskuntaan.20 laisista 1960-luvun ruutuelementtilähiöistä. betonielementtejä. Katto- ja julkisivurakenteis- Toisaalta lama lisäsi ponnisteluja uusien Kostamuksessa väriä on sa Svetogorskissa käytetyt kevytsoraeristeiset vientikohteiden saamiseksi, ja kansainväli- on julisteissa. elementit korvautuivat TT- ja ontelolaatoilla nen toiminta kasvoikin huomattavasti myös sekä villaeristeisillä sandwich-ruutuelemen- muualla kuin Neuvostoliitossa. teillä. Kuusikerroksisten asuintalojen rungot Svetogorskin ja Kostamuksen avulla suo- valettiin pääosin paikalla, mutta julkisivut malaiset saavuttivat naapurimaassa hyvän olivat harjattuja sandwich-elementtejä. maineen rakentajina. Tällä oli merkitystä, Finn-Stroi jakoi pääurakan kolmelle työ- kun rakennusteollisuus pyrki TTT-sopimuk- yhteenliittymälle, ja kukin omistajayritys oli sen ulkopuolella omin avuin hankkimaan mukana yhdessä näistä. Työyhteenliittymät toimeksiantoja Neuvostoliitosta. Suomalaisten kilpailuttivat omat osuutensa toimituksista. vahvuuksina itänaapurin kohteista kilpail- Finn-Stroi hoiti keskitetysti ainoastaan suu- taessa olivat teollisten järjestelmien hallitse- ret asuntojen julkisivuhankinnat. Ensimmäi- minen sekä talvirakentamisen erityisosaamisen julkisivutarjouskilpailun voitti Asun- nen. Paikallisten normien tuntemus kasvoi nonosa Oy. Seuraavassa julkisivujen hankin- projektien myötä ja helpotti varmaankin tavaiheessa Rajaville ja Lujabetoni saivat osaltaan suomalaisyritysten menestystä tar- työyhteenliittymätarjouksellaan toimitukset jouskilpailuissa.21 hoidettavikseen ja jakoivat ne puoliksi. Teolli- Uusia tilauksia tulikin erityisesti 1980-lu- suusalueen runkoelementeistä Rajaville ja Lu- vulla. Projektivientiin sisältyi paljon tuotanto- jabetoni toimittivat kumpikin noin kolmas- rakennuksia (elektroniikkatehtaita, meijerei- osan ja Kaise Oy viidesosan. Rajavillen osuus tä, lihanjalostuslaitoksia, autotehtaita, varas- toimituksista muodostui suurimmaksi onte- toja), mutta entistä enemmän myös muita lolaattatoimitusten vuoksi.18 kohteita, kuten hotelleja, rautatievarikko, Kostamuksen toisessa vaiheessa Finn- silmäklinikoita ja satamia. Urakoitsijoina oli- Stroi rakensi paikan päälle oman elementti- vat useimmiten Polar, Perusyhtymä, Puoli- 250 | Maailman markkinoilla

matka, YIT, Bertel Ekengren Oy, Lemminkäi- Ontelolaattojen ohella Siperian kohteisiin nen tai Haka. Kohteet sijaitsivat raja-alueiden vietiin jonkin verran muitakin elementtejä. ohella pääosin Luoteis-Venäjällä, Leningradin Rakennusvalmiste vei 1980-luvulla element- ja Moskovan lähiseuduilla sekä Virossa. tejä muun muassa Tallinnaan useisiin teolli- Myös Siperiassa suomalaiset toteuttivat mit- suuskohteisiin sekä Leningradiin julkisivu- tavia rakennusprojekteja. elementtejä Polarin, Hakan ja Lemminkäisen Siperian kohteet olivat pääosin kyliä tai muodostamalle työyhteenliittymälle.22 Tretjakovin gallerian kaupunkeja, joita syntyi kaivostoiminnan tai Partek aloitti betonielementtien viennin julkisivutoimitus herätti energiatuotannon ympärille. Neuvostoliiton Neuvostoliittoon 1980-luvun alussa Moskovan huomiota myös ammatti- Eurooppaan johdetun kaasuputken käyttöön- ympäristöön pystytettyjen vihannes- ja juures- lehdistön ulkopuolella. otto johti 1970-luvun puolivälissä esimerkiksi varastojen kokonaistoimituksilla. Konsernin Vuoden Betonirakenne 1984. Arkkitehdit Jaakko Astrakaniin ja Tjumeniin perustettujen ensimmäinen huomattava betonielementti- Salonen ja Eva-Karin ”kaasukylien” sekä yhdeksäntuhannen asuk- urakka oli elintarviketuotantolaitoksen toi- Wilkko-Antell. kaan Jamburgin ”kaasukaupungin” rakenta- mittaminen Koloss-tuotanto- miseen Ob-joen rannalle suomalaisilla kom- yhtymälle Moskovaan vuosi- ponenteilla. Jakutiin nousi Lena-joen varteen na 1984–1985. Se oli suurin tuhannen asukkaan ”timanttikaupunki”. siihen asti tehty betoniele- Viipuriin suomalaiset rakensivat sellu- ja menttikauppa.23 Partek paperitehtaan sekä asuinkerrostaloalueen, suunnitteli rakennuksen, Kondrovoon sairaalatarviketehtaan, Viroon toimitti Suomesta kulje- Rakveren lihanjalostuskombinaatin sekä Le- tettuna kaikki betoniele- ningradiin elektroniikkatehtaan. Lihanjalos- mentit, asensi ne ja suo- tuskombinaatin rakentamisesta sai alkunsa ritti koko rakennuksen Suomen Rakennusvienti Oy (SRV), jonka muut rakennustekniset hanketta varten käynnistämästä elementti- työt yhdessä Rakennus- tehtaasta tuli myöhemmin virolaisen E-Be- yhtiö Penttilän kanssa. toonelementin osa. Partek myös asensi Vahva betonielementtitoimittaja näissä tuotantolaitokseen kohteissa oli Puolimatka-konserniin kuulu- erikseen tilatut pro- nut Rakennusvalmiste Oy (vuodesta 1988 sessilaitteet. Ele- Parma). Se valmisti ja kuljetti elementit paitsi menttitoimituksen Puolimatkan kohteisiin myös moniin muiden laajuutta kuvaa se, suomalaisten rakennusliikkeiden kohteisiin. että Suomesta tuli Puolimatkan kohteita olivat useat hiili- ja työmaalle 350 kaasukylät, ehkä huomattavimpana Kemero- rekkakuormaa vo, jonne Parma toimitti ontelolaatat yhdessä ontelolaattoja, Partekin kanssa. Vielä suurempi oli YIT:n runkotuotteita kohde Jamburgissa, minne tehtaalta lähti ja julkisivuja. 125 000 neliömetriä ontelolaattaa laivakulje- Jatkossa tuksina Jäämeren kautta. Partekin toi- Sekä Jamburgin että Kemerovon toimi- mitukset kat- tukset toteutuivat 1980-luvun jälkipuoliskolla. toivat tuo- Maailman markkinoilla | 251

Rakennusvalmiste Oy:n Berliiniin toimittama Ost- bahnhofin liikerakennus ei edustanut puhtaasti paikallista mutta ei myöskään suomalaista julkisivuarkkitehtuuria.

tantolaitosten betonielementit ja teräsrungot niin raskaille maantiekuljetuksille ei saatu mukaan lukien asennusvalvonnan sekä LVIS- lupaa.26 ja viimeistelytarvikkeet. Tilaajat pyrkivät yleen- Kun Kostamus-hanke päättyi vuonna sä tekemään itse kaikki betonityöt.24 1985 ja Svetogorskissakin oli enää pienem- Suomalaiset saivat myös huomattavia kor- piä tehtäviä jäljellä, toistakymmentä vuotta jausrakentamis- ja entisöintikohteita, joista kestänyt intensiivinen rakentaminen naapuri- Tretjakovin galleriaan Moskovaan rakennettiin maassa alkoi hiipua. Vuosikymmenen loppu- myös kaksi elementtirakenteista uudisosaa. puolella Neuvostoliiton kohteisiin ehti vielä Galleria oli poikkeava elementtirakennus. mukaan HB-Yhtiöt, sen jälkeen kun se oli Julkisivut toimitti Rajaville, joka kehitti hank- laajentunut yritysostoilla runkoelementtien keessa muottirakenteita, väribetonitekniikkaa toimittajaksi. ja pintakäsittelymenetelmiä. Tämä vauhditti Itäviennin kasvu oli alkanut valtioiden väribetonin käyttöä myös Suomessa, yleensä välisten sopimusten vauhdittamana ja saanut kuitenkin hillitympiä värisävyjä käyttäen. lisäpontta Neuvostoliiton kaasu- ja öljytoimi- Runkoelementit ensimmäiseen vaiheeseen tusten lisääntymisestä länteen. Vaikutusta toimitti Kummila ja ontelolaatat Partek.25 korosti öljyn hinnan nousu, joka toi lisätuloja Kohde palkittiin julkisivujen teknisen toteu- muun muassa rakennusinvestointeihin. En- tuksen perusteella Suomessa Vuoden betoni- simmäisen öljykriisin myötä Suomessa alka- rakenne -palkinnolla vuonna 1984. nut lama oli ajanut suomalaisen rakennus- Hankalinta toimituksissa Neuvostoliittoon teollisuuden vaikeuksiin, josta selviytymisessä oli kuljetusten hoitaminen. Rajamuodolli- auttoi itäviennin kasvu: itänaapurissa oli suudet olivat tiukkoja. Joskus Kostamuksesta työssä enimmillään yli viisi tuhatta suoma- piti ajaa autonostureita rajalle, jotta kuormien laista vuonna 1983. tarkastukset voitiin tehdä rajaviranomaisten Suomessa varsin tuottoisista itäprojek- haluamalla tavalla. Painavimmat 54 tonnin teista saadut varat kanavoituivat osaksi yritys- elementit kuljetettiin Oulusta junalla, koska kauppoihin, joita meillä tehtiin erityisen 252 | Maailman markkinoilla

Elementtien kuljetusta hinaaja Harrin ja Ele- menttitekniikka Oy:n proomu Brittin avulla. Kannella 30 metrin jänne- palkkeja ja ruuma täynnä pienempiä elementtejä. Tehtyään vuonna 1969 viisi onnistunutta matkaa Tukholmaan kohtasi proomu kohtalonsa seuraavan vuoden toisella matkallaan Helsingistä kohti Norrköpingiä. Proo- mu upposi lähellä Ruotsin rannikkoa vieden 50 metrin syvyyteen 800 tonnia Stal-Laval Turbin AB:n ontelolaattoja. Kolmen hengen miehistö pelastui hinaajaan. Toimitukset jatkuivat kahden viikon kuluttua rahtilautalla.

runsaasti vuosina 1983–1985. (ks. tarkemmin myös asennukseen liittyvistä valu- ja saumaus- s. 150–152) Kun öljyn hinta lähti laskuun, hei- töistä. Tämä oli enemmän kuin kotimaan toi- jastui tämä myös Neuvostoliiton kanssa mituksiin yleensä sisällytettiin. Markkinoita käytyyn kauppaan. Kun rakentaminen siellä suomalaistuotteille löytyi 1960-luvun lopulta hiipui, alkoi puolestaan Suomessa nousu- lähtien esimerkiksi Tukholman alueella, kausi, joka auttoi rakennusteollisuutta suun- missä suomalaisten kilpailuun ei ollut varau- taamaan voimavaransa kotimaahan. Siten duttu. Kysyntää löytyi, koska markan 24 pro- ainakin vientiin kykenevillä suurimmilla suo- sentin devalvointi vuonna 1967 antoi suoma- malaisilla rakennusyrityksillä oli hieman on- laiselle teollisuudelle vahvan kilpailuedun. neakin suhdanteisiin nähden. Helpossa 1970-luvulla vientiin tuli useamman vuoden rahassa piili kuitenkin ansa: organisaatiot katkos, mutta toimitukset alkoivat jälleen paisuivat, mikä kostautui huonoina aikoina. vuosikymmenen lopulla. Pohjoisempana suomalaisyritykset saivat taitotiedon lisäksi kilpailuetua edullisesta sijainnistaan, sillä moni pohjalainen ja pohjoissuomalainen yri- Elementtejä tys löysi markkinoita kalottialueelta. Ruotsiin ja Norjaan Suomalaisten elementtitoimitukset Skandi- naviaan eivät olleet yhtä suuria kuin jättimäi- Talouslama kannusti 1970-luvulla suoma- set Neuvostoliittoon suuntautuneet hankkeet. laisia etsimään asiakkaita myös läntisistä Ruotsista ja Norjasta kertyi kuitenkin 1970-lu- naapurimaista, Ruotsista ja Norjasta. Näissä vulta lähtien varsin lukuisa määrä tilauksia, maissa rakennuttajat edellyttivät toimittajan jotka olivat tervetullut suhdannevaihtelujen vastaavan suunnittelun ja asennuksen ohella tasaaja suomalaiselle betonielementtiteolli- Maailman markkinoilla | 253

suudelle. Hankkeet olivat kooltaan yleensä na 1979, missä Rajavillen elementtitoimitus Lehtileike: Elementti- sellaisia, että yksittäinen yritys kykeni ne laajeni OMP-Yhtymän toteuttamaksi koko toimitus Konsum Alfan 30 000 m2:n Domus- hoitamaan. Ruotsi kuului edelleen elementti- laitoksen urakaksi. Kun viennistä oli tullut tavarataloon oli suurin teollisuuden kärkimaihin, mikä näkyi esi- jokapäiväistä toimintaa, Partekin ja Hakan Elementtitekniikka Oy:n merkiksi siinä, että suomalaisten sieltä hank- omistama uusi Rajaville Oy (perustettu 1985) yhdeksästä kohteesta Ruotsissa. Rakennesuun- kimat työt olivat yleensä elementtiratkaisujen perusti Norjaan markkinointiyhtiö Rajaville nittelu Ins.tsto Kaista & ja ulkonäön suhteen yksilöllisempiä kuin A/S:n. Vientitoiminta jatkui, kunnes Partek Sebbas. (Arbetarbladet Neuvostoliitossa. hankki omistukseensa norjalaisen Spenncon 8.8.1972) Kussakin maassa oli luonnollisesti toimit- A/S:n, ja Rajaville joutui vetäytymään Norjan Alla: Autoliike A/S Bilco:n tava paikallisten normien ja laatuvaatimusten markkinoilta.29 liikerakennus Tromssassa käynnisti Rajaville Oy:n mukaisesti. Laatuvaatimukset olivat Ruotsissa Ruotsin elementtimarkkinoille Rajaville vientitoiminnan Norjaan 1970-luvulla tiukemmat kuin Suomessa. Toi- pääsi vuonna 1978 OMP:n konepajateolli- 1977. mituksia edesauttoi, että vuonna 1971 toi- suuden vanavedessä. mintansa aloittanut BLT pääsi ruotsalaisen ja Ensimmäinen kohde norjalaisen sisarorganisaationsa kanssa sopi- oli LKAB:n pelletointi- mukseen, jonka mukaisesti BLT:n tarkastajat laitoksen runkotoimi- vastasivat Suomessa myös vientituotteiden tus Kiirunassa, minkä laaduntarkastuksesta. jälkeen vienti vähi- Elementtitekniikka Oy vei elementtejä tellen laajeni hyvin toimitila- ja tuotantorakennuksia varten erilaisiin projektei- Ruotsiin kolmen vuoden ajan vuodesta 1969 hin. 1980-luvun lähtien. Tuona aikana yritys ehti omaksua puolella painopiste ruotsalaisten käyttämiä työmenetelmiä ja siirtyi runko- teknisiä ratkaisuja, mikä vientikokemusten karttuessa hyödytti jatkossa sen toimintaa kotimaassakin.27 Myös Keski-Suomen Betoni Oy aloitti urakoinnin naapurimaassa, mutta vastoinkäymiset johtivat pian sen Ruotsin toiminnan päättymiseen.28 Rajavillellä oli ollut keskinäistä kauppaa alan ruotsalaisten yritysten kanssa 1960-luvulta lähtien. Kun yhtiö siirtyi vuonna 1977 osaksi OMP-Yhtymää, viennin merkitys sen toiminnassa kasvoi. OMP oli vuosikausia toiminut läntisissä naapurimaissa maa- ja tien- rakentajana ja teräsrakenteiden toimittajana. Rajavillen elementtivienti käynnistyi Pohjois-Norjaan syksyllä 1977. Kohteet olivat toimitila- ja tuotantorakennuksia eri puolilla Jäämeren rannikkoa. Haasteista hankalin oli arktiset olosuhteet. Suurin hanke oli kalan- jalostustehdas A/S Aarsaether Vadsössä vuon- 254 | Maailman markkinoilla

elementeistä ja ontelolaatoista kokonaistoi- tusproomuja. Valtaosa kohteista sijaitsi Tuk- mituksiin, joihin sisältyivät myös korkea- holman alueella. Asiakkaina oli suuria ruot- laatuiset julkisivut; näistä tuli vähitellen yri- salaisia rakennusliikkeitä, energiayhtiöitä ja tyksen vahvin kilpailutekijä. Usein kohteet teollisuuslaitoksia. suunniteltiin yhdessä ruotsalaisten arkki- Semeran ensimmäinen kohde oli vuonna tehtien kanssa, mistä onnistuneimpia esi- 1979 Viking Linen terminaali, mutta läpi- merkkejä oli Uumajan kulttuuritalo vuonna murto Ruotsin markkinoilla oli vähän myö- 1986. Naapurimaiden normistot tulivat tu- hemmin Arlandan lentokentän kotimaanlii- tuiksi oululaisille suunnittelijoille erityisesti kenteen terminaali, joka toi paljon myönteistä professori Aarre Putkosen ja dipl.ins. Pekka julkisuutta. Suurin yksittäinen kauppa oli Heikkilän insinööritoimistoissa. Kuuden- elementtien toimittaminen usean toimisto- toista vuoden aikana Rajaville toimitti betoni- rakennuksen kokonaisuuteen Tukholmaan elementtejä noin sataan kohteeseen Ruot- Dagens Nyheterille 1980-luvun alussa. sissa ja Norjassa.30 Rakennusvalmiste Oy sai niin ikään muu- Semera Oy oli yksi suurista suomalaisista tamia suuria toimituksia Ruotsissa. Yhtiön elementtitoimittajista Ruotsin markkinoilla. siihenastisen historian suurin vientikauppa Semera Oy toimitti ja Sen vientitoiminnan alku kytkeytyi lamavuo- oli vuosina 1981–1983 rakennetun Tomte- asensi Dagens Nyheteril- siin.31 Semera toimitti vajaan kymmenen bodan postinkäsittelylaitoksen elementti- le Tukholmaan tiettävästi vuoden aikana elementit lähes 50 rakennus- toimitus Solnassa. Sopimukseen kuuluivat tuon ajan korkeimman elementtirunkoisen toi- kohteeseen. Elementit kuljetettiin Ruotsiin runkoja Nilcon-välipohjaelementit sekä mistotalon. autolautoilla, kesäisin käytettiin myös kulje- 20 000 neliömetriä julkisivuja.32 Julkisivu- elementit olivat puhdasvalettua betonia. Vuosikymmenen puolivälissä Rakennus- valmiste toimitti suuren määrän betoniele- menttejä Tukholman uutta liikekeskusta Huddinge Nycentrumia varten.33 Juutinrau- man alueelle yhtiö toimitti hiottuja julkisivu- elementtejä vuosikymmenen lopulla. Vienti- kohteet olivatkin sen Nilcon-tuotannolle elin- tärkeitä.34 Rajavillen vanavedessä suuntasivat eräät muutkin suomalaiset elementtivalmistajat Norjan ja Ruotsin pohjoisille markkinoille. Ylitornion Betonituote oli mukana kalotti- alueen pienissä hankkeissa 1980-luvulla ja laajensi vientiä runkotoimituksiin 1990-luvulla. Blomberg Stevedoring, joka oli 1980-luvulla toiminut Ruotsissa Rajavillen asennus- urakoitsijana, perusti 1990-luvulla kahden muun yrityksen, Betset Oy:n ja Oy Tara-Ele- ment Ab:n, kanssa vientiyrityksen nimeltä Element-Poolen Ab, jonka toiminta suun- Maailman markkinoilla | 255

Axime ex et ut reiciet ma seensa tehtaat Öjebystä ja Hallsbergista. Toi- Holmens Bruk AB:n quia verionsed quatem minta Ruotsissa on suuntautunut teollisuus-, paperitehtaaseen poh- explabo reperemos asita janmaalainen Element- que demquas explam, et toimitila- ja asuinrakentamiseen. Poolen Ab toimitti asen- dolum rem quo que et ea Betonielementtiteollisuuden vienti länti- nettuina noin tuhat rekka- por antus que eius. siin naapurimaihin erosi Neuvostoliittoon kuormaa elementtejä, suunnatusta viennistä monellakin tavoin. jotka kulkivat osan matkaa rahtilaivoissa. Run- Se syntyi nimenomaan yritysten omista aloit- got ja laatat pääosin Bet- teista: vetoapuna ei ollut valtioiden välisiä set Oy, muut elementit Axime ex et ut reiciet ma sopimuksia tai suomalaisten rakennusliikkei- Oy Tara-Element Ab. Ra- quia verionsed quatem kennesuunnittelu ins.tsto explabo reperemos asita den vientiä. Siten se oli selvemmin kuin vienti Aaro Kohonen Oy. que demquas explam, et Neuvostoliittoon sidoksissa valuuttakurssien dolum rem quo que et ea muutoksiin ja taloudellisiin suhdanteisiin. por antus que eius. Ruotsista löytyi kysyntää, koska taloudellinen kehitys oli siellä tasaisempaa kuin Suomessa, eikä siellä 1970-luvun loppupuolella eletty sa- LKAB:n rikastamo ja manlaista lamakautta kuin täällä. pelletointilaitos Kiiru- Markkinat läntisissä naapurimaissa sopi- nassa 2006 ja 2007 oli vat pienille ja keskisuurille yrityksille parem- suurimpia suomalaisten min kuin neuvostokohteet. Vienti Neuvosto- kohteita Ruotsissa. BM- ryhmä toimitti rungon, liittoon opetti suurten volyymien hallintaa, laatat ja julkisivut asen- kun taas Ruotsissa ja Norjassa opittiin nopea- nuksineen. tautui Ruotsin teollisuus- ja liikerakentamiseen. Omistajatehtaiden tuotannosta pääosa suuntautui 1970-luvun lamavuosina Ruotsin suuriin teollisuuskohteisiin. Runsaan vuosikymmenen aikana toimitettiin etupäässä runkoja seinäelementtejä lähes kahteen- kymmeneen kohteeseen. Merkittävin näistä oli Tukholman eteläpuolella sijaitseva Hol- mens Bruk AB:n paperitehdas. Toimitus yllätti paikalliset kilpailijat, joita joustavampi kustannusrakenne mahdollisti suomalaisille kotimaan toimintaa paremman kannattavuuden lamavuosina. 1990-luvulla Betset toimitti julkisivuja myös Neuvostoliittoon 16-kerroksi- seen hotelliin Tjumenissa.35 Betonimestarit Oy:llä oli muutaman vuoden ajan tuotannollista toimintaa Haaparan- nassa 1990-luvulla. BM-yritysryhmä on 2000-luvulla kasvanut hankkimalla omistuk- 256 | Maailman markkinoilla

Bagdadin kongressi- tempoiseen toimintaan ja palvelemaan vaati- ulkomaankauppaministerinä toiminut Parais- palatsi Irakissa, yksi via asiakkaita uudenlaisessa sopimusympäris- ten Kalkin toimitusjohtaja Sakari T. Lehto Suomen rakennusviennin näyttävimpiä tössä. Kun Suomessa oli valtaosin pitäydytty tilanteen SBK:n vuosikokouksessa 1976 seu- kohteita. Vuoden Betoni- alan rajattujen toimitusehtojen mukaisissa raavasti: rakenne 1983. Arkkiteh- suorituksissa, Ruotsiin ja Norjaan suuntau- dit Kaija ja Heikki Siren. tuneessa toiminnassa suomalaiset yritykset Vaikka en usko, että SBK:n jäsenkunnan pii- oppivat ottamaan vastuuta laajemmista koko- rissä on epätietoisuutta ylikapasiteettiongel- naisuuksista. Tämä osaltaan muokkasi koti- man todellisuudesta, haluan korostaa sitä, maassa maaperää tuoteosakauppa-ajattelulle.36 että myös maan hallituksen teettämät selvi- tykset osoittavat riidattomasti, että kansanta- loudessamme ei ole tilaa nykymittaiselle rakentamiselle.37 Teknologiavienti Ylikapasiteettia arvioitiinkin olevan noin vii- Kotimaassa 1970-luvun ”hullut vuodet” dennes. Yksi vaihtoehto tuotantokapasiteetin olivat kasvattaneet suomalaisista rakennus- käytölle oli elementtivienti, mutta se oli kul- liikkeistä suurten volyymien liikeyrityksiä. jetuskustannusten takia mahdollista vain ”Hullujen vuosien” jälkeinen asuntorakenta- naapurimaihin. Lohjan betonituoteryhmän misen hiipuminen ja öljykriisiä seurannut johtaja Gustaf Mickos totesi Betonituote-leh- lama vapauttivat paljon tuotantokapasiteettia. dessä, että viennin tulisikin olla prosessien, Kun valtakunta eli jo taantumassa, kiteytti tuotantolaitosten, koneiden ja lisenssien Maailman markkinoilla | 257

myyntiä sekä työnjohdon, suunnittelun ja tunut kuin Lohja. Partekin etulyöntiasema koulutuksen vientiä. Näiden rinnalla voitai- kansainvälisessä toiminnassa perustui paitsi siin harkita pysyvää ulkomaantoimintaa. Lohjaa aikaisempaan liikkeellelähtöön myös Suomalainen rakennusosateollisuus tarvitsi määrätietoiseen kansainvälistymisstrate- siis uusia markkinoita enemmän kuin pel- giaan. källä lähialueille suuntautuvalla tuoteviennillä Paraisten Kalkki oli toinen suomalaisista oli mahdollista saada välttääkseen tuotanto- yrityksistä, jotka osallistuivat vuonna 1972 laitostensa alasajon.38 kansainväliseen betonielementtirakenteiden Ontelolaattatuotannosta oli tullut betoni- suunnittelukilpailuun, Elementa 72:ään (ks. elementtiteollisuuden ydinosaamista. Tekno- tarkemmin s. 118). Paraisten Kalkin työryh- logian vienti osoittautui käytännössä ongel- män kilpailuehdotus perustui BES-järjestel- malliseksi varsinkin Euroopassa, missä tek- mään ja Variax-ontelolaatan käyttöön. Menes- nologian taso oli verraten korkea ja kilpailu tys kilpailussa ja ontelolaatan voimakkaasti kovaa. Jalansijan saaminen ei ollut helppoa, kasvanut markkinaosuus kotimaassa antoivat ja jotkut tilaajat kokivat avoimen järjestelmän Paraisten johdolle uskoa suomalaiseen osaa- mukaiset elementit uhaksi omille suljetuille miseen elementtirakentamisessa ja mahdolli- järjestelmilleen. Maakohtaiset normit ja laatu- suuksiin vientimarkkinoilla. Tuotekonseptina vaatimukset vaikeuttivat ulkomaisten yrittäjien yritysjohto näki kokonaisten tuotantolaitosten pääsyä markkinoille. Tällaisissa tapauksissa viennin tehtaisiin sisältyvine koneineen ja teknologia toimitettiin, mutta paikallisiin jär- laitteineen sekä tuotanto-osaamisen.39 jestelmiin sopeutettuna. Konseptia silmällä pitäen yhtiö osti vuonna Teknologiavienti ja etabloituminen olivat 1973 Toijalan Teräsvalmisteen, josta tuli yksi mahdollisia myös kaukaisissa kohteissa. Esi- sementtikonsernin kansainvälisen toimin- merkiksi pääsy öljyn hinnan nousun vauras- nan käynnistäjä betonielementtialalla.40 Toi- tuttamassa Lähi-Idässä ja toiminnan laajen- saalta Toijalan Teräsvalmisteen levittäytyminen taminen muuallekin tuli mahdolliseksi. Näis- maailmanmarkkinoilla nopeutui, kun se sai sä maissa rakennusteollisuuden kehitys ei tuekseen emoyhtiön voimavarat. Jo vuonna ollut niin korkealla tasolla, että asemamaassa 1977 sen tuotannosta meni 95 prosenttia vien- olisi elementtijärjestelmän valinnan suhteen tiin, ja yrityksestä tuli ennen pitkää maailman- törmätty samanlaisiin rajoituksiin kuin Euroo- laajuisesti toimiva betonielementtituotanto- passa. teknologian valmistaja ja 1980-luvulla maail- Euroopan ulkopuolella suomalaiset saattoi- man markkinajohtaja päätuotteenaan vatkin vapaammin päättää teolliseen rakenta- ontelolaattateknologia. mistapaansa liittyvistä asioista paikallisten Omistajavaihdoksen jälkeen Toijalan Teräs- yhteistyökumppaneiden kanssa. Teknologia- valmisteen ensimmäiset toimitukset ulko- vienti ja etabloituminen edellyttivät toteuttajal- maille tapahtuivat vuonna 1974, jolloin se taan sekä korkealle kehittynyttä taitotietoa että toimitti ontelolaattalinjat Puolaan ja Kuwaitiin. runsaasti resursseja, joilla toimia ulkomailla. Pian tämän jälkeen vietiin ontelolaattatekno- Siten tämä toiminta tapahtui enimmäkseen logiaa myös Norjaan, ja vuonna 1976 tuli kahden sementtikonsernin voimavaroin. Toijalan Teräsvalmisteen historian suurin Partekista tuli oli 1990-luvun alkuun men- tilaus: kaksi betonielementtitehdasta Saksan nessä selkeästi kansainvälisemmin suuntau- Demokraattiseen Tasavaltaan. Itä-Berliiniin 258 | Maailman markkinoilla

ja Karl-Marx-Stadtiin (nyk. Chemnitz) rakennetut tehtaat toteutettiin maassa käytössä ollutta tyyppikerrostalotuotantoa varten. Tie Lähi-Itään aukesi 1970-luvun puoli- välissä, kun Paraisten Kalkki ja YIT saivat Korealaisten Jeddan rakentaakseen tuolloin maailman suurimman kaupungille ”lahjaksi” rakentama monumentti betonielementtitehtaan Riadiin Saudi-Ara- Saudi-Arabiassa. 32 biaan. Hanketta varten perustettiin yhtiö metriä korkean palmun nimeltä MABCO, jossa saudiosakkaiden haarat koottiin yhteen vaatimusten mukaisesti Paraisten Kalkki ja jännitetyistä betoniele- menteistä. Arkkitehtuuri tehtaan rakennustyöt tehnyt YIT olivat kum- Devecon Oy. Rakentami- pikin osakkaina 15 prosentin osuudella. Parais- sen ideointi, suunnittelu ten Kalkin toimitukseen sisältyivät tehtaan ja ja valvonta Pantekno Oy. Rakennesuunnittelu Ins. tulevien talojen järjestelmäsuunnittelu, koneet tsto Sormunen & Uuttu. ja laitteet sekä tuotannon käynnistäminen ja johtaminen. Tehdas aloitti vuonna 1977 elementtien valmistuksen asuintaloihin. alalla tapahtui Irakissa vuonna 1976. Lohja ja MABCO:n elementeistä rakennettiin muun rakennusliike Vise Ky solmivat irakilaisten muassa noin 300 m2:n kokoisia, 1–2-kerroksi- kanssa sopimuksen 28 ammattioppilaitoksen sia pientaloja sekä 3–4-kerroksisia kerrostaloja rakentamisesta eri puolille Irakia. Lohja vas- Riadiin, Jubailiin ja Dammaniin. Suomalai- tasi tehtaiden rakentamisesta ja elementtien nen BES-järjestelmä mukautui paikalliseen valmistuksesta, hankki tuotantokalustoa kuten rakennusperinteeseen, kun siihen lisättiin muotteja, vastasi kuljetuksista ja asentamises- esimerkiksi kuvioituja kattoterassien kaiteita ta. Kohteisiin valmistettiin muun muassa TT- ja aurinkosuojaelementtejä. Asiakkaina olivat laattoja sekä runkoja seinäelementtejä.42 muun muassa Royal Commission ja asunto- 1970-luvun lopulla Lohja toimitti Irakin ministeriö, rakennusliikekumppaneina ame- valtion rakennusliikkeelle SCCCO:lle neljän rikkalainen Bechtel ja korealainen Kuk Dong. tuotantolinjan tilaelementtitehtaan, joka Osakkuus MABCO:ssa mahdollisti läsnä- tuotti elementtejä jättimäistä fosfaattitehdas- olon alueella, mikä kannatti myös pidemmällä projektia varten.43 Pääurakoitsija oli belgialai- aikavälillä. Partek sai monia tehdastilauksia nen. Lohjalla toimi Irakissa parhaimmillaan laajemmaltakin alueelta Lähi-Idässä, ele- viisi elementtitehdasta, ja yhtiö valmisti siellä menttitehtaita rakennettiin muun muassa hetkittäin enemmän betonielementtejä kuin Irakiin 1980-luvulla. Vuosikymmenen loppu- kotimaassa.44 puolella buumi Kauko-Idässä johti yhdeksän Suomalaiset rakennusliikkeet käyttivät elementtitehtaan toimittamiseen Etelä-Kore- usein betonielementtitekniikkaa rakentaes- aan, minkä lisäksi toimituksia meni Taiwa- saan kaukokohteissa, mutta elementit val- niin, Hong Kongiin ja Japaniin.41 mistettiin työmaavalimoissa tai paikallisissa Lohja lähti vientitoimintaan myöhemmin tehtaissa. Näitä oli käytössä sekä Afrikan että samalla konseptilla kuin Paraisten Kalkki eli Lähi-Idän rakennushankkeissa erityisesti tuotanto-osaamisen ja tuotantolinjojen viennil- 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Suomalaista lä. Sen kansainvälinen avaus betonielementti- elementtiteknologiaa hyödynsivät esimerkiksi Maailman markkinoilla | 259

Perusyhtymä ja OMP-Yhtymä Libyassa ja johtaja ajatollah Khomeini. Projekti jäi lopulta Perusyhtymä Nigeriassa. Irakissa tarvittiin levottomuuksien takia kesken. Rakennusvalmisteen ja Betoninummen asian- Suomalaisten hankkeet Lähi-Idässä toteu- tuntemusta vaativien julkisivujen valmistuk- tuivat yleensä teknillisesti hyvin. Matti Nur- sessa.45 Pantekno Oy oli mukana Saudi-Ara- minen muisteli asennetta, joka oli tarpeen biassa ja Kuwaitissa useiden vaativien raken- uusissa oloissa: teiden toteuttajana. Huomattavimpiin kohteisiin kuului shaa- Se oli sattumaa, jos tapasi tuttua tekniikkaa. hin henkivartiokaartin asuntojen rakentami- Täytyi ennakkoluulottomasti kehittää sitä olo- nen Teheraniin Iraniin 1970-luvun jälkipuo- suhdetta varten. Oivallukset tulevat useimmi- lella. Polar, Mattinen & Niemelä, Hartela ja ten sen kautta, että ei keksi muuta mahdolli- Rakennus-Ruola rakensivat Teheraniin yli suutta. Joutuu sellaiseen tilaan, joka pakottaa 3 500 asunnon asuma-aluetta, johon oli suun- keksimään, joka vaatii ja hakee jonkun kave- niteltu 63 kerrostaloa ja 15-kerroksisia torni- rin, joka keksii hakea ulkomaisia esimerkkejä. taloja. Kohde oli sarjatuotannon tuntevan Ei se synny lepotilassa ollen vaan vimmatusti rakentajan toiveuni, kuten Polarin tuolloinen hakien. Ja ihan unissaankin sen ratkaisun voi toimitusjohtaja Kauko Rastas muisteli myö- saada.47 hemmin.46 Se tosin muuttui pian painajai- seksi, sillä maassa käynnistyi vuonna 1979 Kaikki projektit eivät olleet taloudellisesti vallankumous, jossa shaahi Reza Pahlevi kannattavia. Oppirahoja maksettiin vieraissa syöstiin vallasta ja valtaan tuli uskonnollinen olosuhteissa toimimisesta, ja esimerkiksi Ira-

YIT:n urakoiman Jeddan vesilaitoksen vesisäiliöiden halkaisi- jaltaan 56 metriset ele- menttikupolikatot. Katto- jen suunnittelu- ja toteu- tusurakka Pantekno Oy. Rakennesuunnittelu Ins. tsto Paloheimo & Ollila. 260 | Maailman markkinoilla

kin ja Iranin välinen sota (1980–1988) oli naan. Suomalainen elementtiteollisuus on turmiollinen näissä maissa meneillään ollei- käyttänyt näitä kaikkia vaihtoehtoja asema- den projektien kannattavuudelle. maissaan eri puolilla maailmaa. Suomalaisista Irakin johtajan Saddam Husseinin Bagda- elementtiyrityksistä etabloitui eritoten Partek diin 1970- ja 1980-luvun vaihteessa raken- mutta myöhemmin myös Lohja, joka aluksi nuttaman kongressipalatsin valmistuminen panosti voimakkaasti projektivientiin. viivästyi niin ikään sodan seurauksena, mutta ”Riippui aika paljon ihmisistä, jotka siihen siitä tuli lopulta suomalaisten rakennusliikkei- aikaan olivat asioita hoitamassa, suunnittele- den lippulaiva vientimarkkinoilla. Kohteen massa ja kehittämässä. Uskoin enemmän pääurakoitsija oli suomalainen IRCO-raken- kokonaisvaltaiseen toimintaan, jotkut uskoivat nusryhmä. oman erityisosaamisen toimittamiseen”, Öljyn maailmanmarkkinahinta heilutteli muistelee sementtiyritysten erilaisia linja- muun ohella kansainvälistä rakennustoimin- valintoja Partekin etabloitumisen käynnistys- taa. Suomalaisten rakennusvienti sai vauhtia vaiheessa mukana ollut Raimo Taivalkoski. molemmista öljykriiseistä ja oli huipussaan Hän toimi konsernin rakennusmateriaali- 1980-luvun alkuvuosina: kun viennin osuus teollisuuden johtajana vuosina 1983–1987.48 rakennusalan liikevaihdosta oli vuonna 1977 Euroopassa suomalaiset etenivät ostamalla noin viisi prosenttia, se oli kymmenen pro- alalla toimivia yrityksiä. Uutta tuotantoa senttia vuonna 1980. Tuolloin rakennus- käynnistettiin Lähi- ja Kauko-Idässä, missä viennin osuus oli Euroopassa yhtä suuri liiketoiminnan edellytykset tyystin erosivat vain Iso-Britannialla, Italialla ja Hollannilla. eurooppalaisista. Vienti naapurimaihin ja Lähi-Itään oli voi- Partekin kokemukset MABCO:sta osoitti- missaan. vat, että asettuminen vieraaseen toimintaym- Viennin supistuminen alkoi vuoden 1983 jälkeen Lähi-Idästä, mitä seurasi vuosikymmenen puolivälissä Neuvostoliiton viennin väheneminen. Molemmissa tapauksissa vaikutti öljyn halpeneminen. Suomalaisen rakennusteollisuuden kansainvälinen toiminta oli 1980-luvun puoliväliin asti etupäässä pro- jektivientiä, etabloitumisen merkitys kasvoi Paraisten Kalkki ja vasta tämän jälkeen. YIT rakensivat ja osaksi myös omistivat MABCO:n elementtitehtaan Saudi- Arabiassa. Sitä pidettiin alansa suurimpana Yritystoimintaa asemamaissa 1970-luvun lopulla.

Etabloituminen käynnistyy aloittamalla yritystoiminta kohdemaassa joko perustamalla yksin tai paikallisten kanssa uusi yritys, ryh- tymällä osakkaaksi johonkin jo toimivaan paikalliseen yritykseen tai ostamalla se koko- Maailman markkinoilla | 261

päristöön oli mahdollista ja siten voisi löytyä mittavia uusia markkinoita. Partek etsikin maailmalta sopivia asemamaita betoniele- menttiteollisuudelleen. Näin päädyttiin Singa- poreen. Alueella ei ollut betonielementtiteollisuutta, mutta juuri siksi siellä pitikin olla runsaasti kasvutilaa ”pienois-Partekille”, kuten ajatus Taivalkosken mukaan meni.49 Kun paikallista betonielementtiteollisuutta Ontelolaatta teki ei ollut, työ oli aloitettava tyhjästä, tai kuten myös saudeista niin ikään Partekin kansainvälisessä toimin- BES-järjestelmän nassa 1980-luvulla mukana ollut Nikolai soveltajia. Danilotschkin totesi: ”Me emme lähteneet ostamaan yrityksiä pelkästään sen takia, että haluaisimme markkinaosuuksia, että tuottai- simme niitä tuotteita, joita he olivat tottuneet tuottamaan, vaan kyllä lähdimme siitä, että ontelolaattateknologia olisi se, jolla siellä Lohja rakensi Akasha- tiin, Länsi-Irakiin 1979– 50 sitten pärjättäisiin.” Kun tuotanto 1982 suuren 2 541 asun- Partekin tavoitteena oli siis muokata alkoi, markkinat eivät Taival- non kohteen käyttäen markkinoita synnyttämällä ontelolaatalle kosken mukaan ottaneet uutta tekniikkaa Lohja Box Unit -tila- elementtejä. Element- kysyntää. Yritys oli uudessa tilanteessa, sillä vastaan toivotulla tavalla, mistä syntyikin tien kokonaismäärä oli MABCO oli perustettu projektiviennin yhtey- hankaluuksia: 7 623 kpl. dessä, jolloin tiedettiin, että myydyille tuotteille olisi kysyntä olemassa. Asettuminen Singaporeen käykin esimer- kistä siitä, minkälaisia vaikeuksia voi kohdata, kun yritystoimintaa käynnistetään vieraassa kulttuuripiirissä. Partek perusti vuonna 1982 paikallisen yhteistyökumppanin, valtion omistaman National Iron and Steel Mills’in kanssa yhtiön nimeltä Eastern Partek Ltd.51 Singaporessa ensimmäiset vuodet menivät opetellessa ja asiakkaita opettaessa. Uuden tehtaan tuotanto käynnistyi 1983. Pian osoittautui, että kartoitusvaiheessa oli tehty virhe: selvityksen mukaan kiinnostusta olisi ollut nimenomaan ontelolaattaan, mutta paikalliset halusivatkin sen osana järjestelmää. Tehtaan oli valmistettava ontelolaattojen lisäksi kaikki muutkin elementtirakentamisessa tarvitut rakenneosat.52 262 | Maailman markkinoilla

Elementtirakentamiseen sopivia kohteita ei Aasiasta Eurooppaan ja itse perustetuista eli Oikealla: Amerikkalaista ollut, ne piti väkisin tehdä ja paloitella paikalla- green field -yrityksistä yritysostoihin. Konser- toimistoarkkitehtuuria Floridassa. Elementit valurakennuselementeiksi ja myydä sitten ni osti Hans J. Björnbergin lyhyeksi jääneellä Lohja Oy:n tytäryhtiö elementteinä. Jo ajatuksena tämä oli tuhoon toimitusjohtajakaudella (1987–1990) useita Southern Prestressed Inc. tuomittu malli. Ajauduttiin tilanteeseen, jossa eurooppalaisia betonielementtituotannossa ei ollut mitään mahdollisuuksia pärjätä, ja toimivia yrityksiä. Eastern Partek oli konkurssikypsä.53 Tilaisuus yritysostoihin aukesi ensin Länsi- Euroopassa, missä belgialainen CBR halusi Vaikeuksista huolimatta toiminnan jatkamis- keskittyä sementtiteollisuuteensa. Se myi ta pidettiin kannattavampana kuin alasajoa, vuonna 1988 Partekille elementtiyrityksensä ja Eastern Partek saatiinkin vähitellen jaloil- Belgiassa CBR Ergonin, Ranskassa IB Mori- leen. Valtion rakennuttajaorganisaation ohella nin ja Hollannissa Schokbetonin. Kauppojen Alla vasemmalla: parhaita asiakkaita olivat Singaporessa toimi- seurauksena yhteensä kuusi tehdasta vaihtoi Eastern Partek Ltd perus- 54 tettiin ontelolaatan tuot- vat japanilaiset ja paikalliset rakennusliikkeet. omistajaa. Kesällä 1989 Partek osti Euroopan tajaksi 1982. Muutamas- Kannattavuuden kohentuessa Partek perusti suurimman ontelolaattavalmistajan hollanti- sa vuodessa se päätyi yhteistyökumppaninsa kanssa yrityksen myös laisen VBI:n, jolla oli elementtitehtaita Hol- toimittamaan muitakin betonisia elementtejä. naapurimaahan Malesiaan. Lähellä Kuala lannissa ja Saksan Liittotasavallassa. Laajene- Lumpuria toiminut Eastern Partek Malaysia minen jatkui vielä vuonna 1990, jolloin Partek Alla oikealla: Kauko- Ltd menestyi hyvin. Partek myi oman 40 pro- osti omistuksiinsa alan johtavan norjalaisyri- Idässä Partek Concrete sentin osuutensa yrityksestä vuonna 1997. tyksen Spenn-Gruppenin.55 Partek muodosti Engineering (PCE) on toimittanut elementtitek- Voimallisinta Partekin etabloituminen oli betoniteollisuudestaan Partek Concrete -toi- nologiaa muun muassa 1980-luvun lopulla, jolloin painopiste siirtyi mialan vuonna 1989. Japaniin. Maailman markkinoilla | 263

Yllä oikealla: Partek Rakentaminen on kulttuurisidonnaista ja Concretessa uskottiin paikallista toimintaa, jossa standardoitujen laajentumisvaiheessa vahvasti myös korkea- tuotteiden ominaisuuksia on kehitetty paikal- luokkaisten julkisivujen listen olosuhteiden vaatimalla tavalla. Partekin kotimaan markkinoihin. tytäryhtiöt muodostivat konsernin sisällä ver- Lehtihaastattelussa joh- koston, jossa eri puolilla maailmaa hankittu- taja Raimo Taivalkoski. (Rakennus-Suomi, ja tietoja ja kokemuksia voitiin vaihtaa ja 22.4.1988) käyttää hyväksi kehitettäessä liiketoimintaa toisaalla. Taivalkosken mukaan suurimmat Alla oikealla: Arkkitehti erot löytyivät suhtautumistavasta: ”Milloin Ricardo Bofillin edusta- ma, lyhytikäiseksi jäänyt piirustukset ja laskelmat ovat riittävät? Minkä- kertausklassisismi oli laisia teknisiä ratkaisuja voidaan tai ei voida osaltaan edistänyt julki- käyttää? Kymmeniä asioita, jotka tulevat esiin sivuteknologian kehittä- kun elementtejä tehdään, varastoidaan, kulje- mistä yrityksissä, jotka tulivat Partekin omistuk- tetaan, asennetaan ja saumataan.” seen 1988. Ranskalaisen Vastuu osaamisen siirrosta tytäryhtiöiden IB Morinin osaaminen on välillä oli Suomesta käsin toimivalla Partek esillä Bofillin suunnitte- lemassa rakennuksessa Concrete Developmentilla. 1980- ja 1990-lu- Pariisin lähistöllä. kujen vaihteessa käynnistyneen TOB (Trans- 264 | Maailman markkinoilla

sekin kohtasi kulttuurieroista syntyneet ongelmat, eikä toiminnasta tullut menestyksellistä. Konserni joutui lamavuosina luopumaan tuotannostaan Yhdysvalloissa.57 Viennissä tärkein tuote oli ontelolaattateknologia, johon sitoutuminen saattoi olosuhteista riippuen muuttua kaksiteräiseksi miekaksi. Kun omaan tuotteeseen luottaen uskottiin, että pystyttäisiin synnyttämään markkinoita, joita ei aluksi ollut, hankkeesta tuli liian raskas. Tämän saivat kokea niin Partek kuin Lohjakin. Partekin etabloituminen painottuikin 1980-luvun lopulla Euroop- paan, missä teknologia oli tuttua.

Itämeren piiristä kotimarkkinat

Suomalaisen rakennusalan kansainväli- nen toiminta painui 1980-luvun puolivälissä Partek Concreten tytär- fer of Best Practice) -projektin konkreettinen aallonpohjaan, jonka jälkeen toiminta ulko- yhtiö, hollantilainen hyöty kiteytyi tehokkuuden tunnusluvuissa: mailla alkoi jälleen kasvaa. Kansainvälisen Schokbeton toimitti 1990-luvun vaihteessa ”Kuinka nopeasti saatiin hyvää tuotetta ulos toiminnan väheneminen johtui etupäässä näyttävät julkisivut Lon- - tätä kokeiltiin erityyppisillä elementeillä ja projektiviennin vähenemisestä, kun taas toon Cityyn. vertailtiin tuloksia. Mistä johtuivat erot tuo- nousun taustalla vaikutti yhä tärkeämmäksi tantotehokkuudessa?” Saatuja tietoja käytet- muuttunut pysyvä yritystoiminta asemamais- tiin tuotannossa siellä missä tarvetta oli.56 sa. Tämä näkyi hyvin selvästi myös betoni- Sementtikonsernien välinen kilpailu ajoi elementtiteollisuudessa. Niinpä vuosikymme- myös Lohjan etsimään mahdollisuuksia yri- nen lopulla Partekin omistamat ulkomaiset tystoimintaan ulkomailla. Lohja oli jo joita- yhtiöt tuottivat betonielementtejä jo enemmän kin vuosia hankkinut jalansijaa valmisbetonin kuin konsernin tehtaat kotimaassa.58 valmistajana Yhdysvalloissa, ja vuonna Lama ja itäblokin hajoaminen vaikuttivat 1988 se osti yksitoista elementtitehdasta Flo- 1990-luvun alkupuolella rakennusalan kan- rida Mining & Materials Concrete Corp:lta sainväliseen toimintaan siinä kuin muuhun- Floridan, Alabaman ja Georgian osavaltiois- kin elinkeinoelämään. Rakentaminen taantui ta. Tehtaat yhdistettiin Southern Prestressed pääsääntöisesti myös kohdemaiden markki- Inc:ksi, jolla oli tuhannen hengen organi- noilla. Ahdinko ei kuitenkaan muissa maissa saatio. muodostunut yhtä syväksi kuin Suomessa, Tavoitteena oli viedä suomalaista element- joten rakennusmarkkinat eivät ulkomailla titeknologiaa sikäläisille markkinoille, mutta supistuneet yhtä paljon kuin täällä. Maailman markkinoilla | 265

Tutuista kohdemaista laman vaikutukset distymisen jälkeen itäisissä osavaltioissa näkyivät selvimmin Ruotsissa, jonka rakenta- avautuneiden uudis- ja korjausrakentamis- minen oli maa- ja vesirakentamista lukuun markkinoiden ansiosta. ottamatta vielä vuosina 1993–1994 alamaissa, Suomalainen rakennusala oli 1980-luvun sekä läntisessä Euroopassa. Norjassa raken- lopulla hyötynyt vahvasta markasta hankkies- Partekin tytäryhtiö nusmarkkinoiden loiva laskusuuntaus oli al- saan ulkomailta lainoja investointejaan var- Parastek Oy toimitti julki- kanut jo vuonna 1987 ja jatkui yhä 1990-luvun ten, mutta tilanne kääntyi epäedulliseksi sivuelementit (yhteensä 59 16 400 m2) Moskovan alkupuolella. Saksassa rakennusala oli voi- 1990-luvun alun devalvaatioiden ja markan Olympiakylään 1997. makkaassa noususuhdanteessa Saksojen yh- kelluttamisen myötä. Monen rakennusalan 266 | Maailman markkinoilla

Jos lama vaikutti rakennusalan kotimark- kinoihin voimallisemmin kuin kansainväli- seen toimintaan, sosialistisen järjestelmän lakkaamisella oli päinvastainen vaikutus. Itä- Euroopasta ja Baltian maista tuli rakennusalalle tärkeä kansainvälisen toiminnan alue 1990- ja 2000-luvuilla. Venäjän jo muutenkin hupenemassa olleet vientimarkkinat lakastuivat aluksi käytännössä kokonaan. Neuvostoaikana rakennushankkeet olivat kanavoituneet ulkomaankauppajärjes- töjen kautta, mutta niiden toiminta lakkasi, ja tilalle tulivat suoraan paikalliset yritykset tai ulkomaiset investoijat. Siirtymäkauden yli pääsemisessä helpottivat neuvostoaikana keh- keytyneet henkilösuhteet sekä se, että normit Parastek Oy:n ele- yrityksen tilannetta huojensi silti se, että nii- ja standardit pysyivät Venäjällä pääosin en- menttitoimitus Rakennus den kansainvälinen toiminta kasvoi sentään nallaan.61 Oy Lemminkäisen urakoi- maan Murmanskin vuoteen 1993 asti ja kääntyi vasta tämän jäl- Neuvostojärjestelmän jälkeen tuli kuiten- pankkiin 1994 koostui keen laskuun.60 kin mahdolliseksi etabloitua Venäjällä. Enti- suomalaisten ja virolaisten sisaryritysten run- goista, laatoista ja julkisivuista.

Suomalainen elementtitekniikka oli avain monien sotilaskylien nopeaan rakentamiseen Venäjällä. Maailman markkinoilla | 267

nen neuvostoteollisuus hallitsi perustuotantoa, Suomalaiset rakennusliikkeet saivat kym- asuntorakentamista ja teollisuuden rakenta- menen näistä projekteista, jotka kaikki toteu- mista halvoilla tuotantokustannuksillaan, tettiin elementtirakenteisina vuosina 1992– mutta ulkomaalaisille yrittäjille jäi tilaa laa- 1995. Kokoluokaltaan toimeksiannot eivät dukkaammassa asuntoja toimitilarakentami- olleet vaatimattomia: kunkin arvo oli keski- sessa sekä projekteissa, joissa toimitusajat määrin sata miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. olivat hyvin tiukat. Suomalaiset kohdistivat Vuoteen 1995 mennessä suurimpien suoma- odotuksia varsinkin Pietarin markkinoiden laisten ulkomailla toteuttamien rakennus- elpymiseen, mutta siellä rakennuskysyntä hankkeiden joukkoon mahtui sotilaskylistä alkoi toipua vasta 1990-luvun jälkipuoliskolla. kolme: Hakan urakka Mulinessa, Puolimat- Suomalaisten toimintatavat naapurimaassa kan Scheljakovassa ja Teräsbetonin urakka muuttuivatkin vähitellen, sillä kovassa kilpai- Kubinkassa. 63 Elementtitoimitusten kannalta lussa alettiin pitää yhä tähdellisempänä pysy- merkittävin sotilaskylä oli Puolimatkan Pieta- vää läsnäoloa asemamaassa. rin lähelle rakentama Kasimovo, jonka ele- Partek oli jo Koloss-rakennushankkeen menttitoimituksista ja asennuksista vastasi jälkeen 1980-luvun loppupuolella käynnistä- Parastek. Virosta, Pietarista ja Suomesta kul- nyt tytäryhtiön nimeltä Parastek Oy. Se keskit- jetettiin työmaalle seinä- ja ontelolaattaele- Partek Concreten tyi aluksi rakennusmateriaalien vientiin, ja menttejä yhteensä yli 160 000 m2. Länsi-Euroopan yksiköt sijoittuivat Ranskaan, pian sen tuoteohjelmaan tulivat betoniele- Haka ehti olla mukana kahdessa sotilas- Belgiaan, Hollantiin ja mentit niin asuin-, tuotanto- kuin toimitila- kylässä, mutta konkurssin jälkeen Mulinen Saksaan. rakentamisenkin tarpeisiin. Parastek toimi enimmäkseen Moskovan lähialueilla, jonka suurille markkinoille suuntasi myös Paraste- HAMPURI kin venäläisten kanssa puoliksi omistama VBI/Schuilenburg VBI/Brespa elementtiyritys ZAO Mospart. Vuonna 1991 AMSTERDAM alkaneet toimitukset suuntautuivat aluksi lä- Schokbeton VBI/Huissen hinnä ulkomaisille asiakkaille, mutta niiden Schokbeton VBI/Oss rinnalle tuli vähitellen paikallisia asuntora- kentajia, jotka halusivat taloihinsa laaduk- Partek Ergon KÖLN kaammat julkisivut ja joissakin tapauksissa BRYSSEL myös rungot. Hyvin pian Parastek joutui avaamaan toisen yhteisyrityksen kasvaneen kysynnän tyydyttämiseksi. IB Morin/Boran Ensimmäiset Venäjän rakennushankkeet PARIISI 1990-luvun alkuvuosina saivat alkunsa sosia- IB Morin/Montereau listisen järjestelmän romahtamisesta: naapu- rimaan Itä-Saksassa olleet armeijan joukot oli kotiutettava Venäjälle, ja sotilaiden sijoitta- miseksi kotimaahansa rakennettiin yli 40 sotilaskylää. Ne olivat muutaman tuhannen asukkaan yhdyskuntia, joiden rahoittamises- IB Morin/Gilly sur Loire ta vastasi Saksan valtio.62 268 | Maailman markkinoilla

Sotilaskylien tarvitsemat todella suuret SOUTH-CAROLINA määrät betonielementtejä toimitettiin suomalaisten kotimaassa, Venäjällä ja Virossa Birmingham Atlanta sijainneista elementtitehtaista. Aikataulut

GEORGIA kasaantuivat ja elementtien siirrot ja kulje- Southern Ready Mix, Inc. tukset tehtailta tuottivat ongelmia. Urakoista MISSISSIPPI ALABAMA Southern Prestressed, Inc. sopiminen, suunnitelmien hyväksyminen ja Jacksonville Mobile siitä johtuen töiden aloittaminen viivästyivät FLORIDA Pensacola usein kuukausia ilman, että valmistumis- Orlando ajankohdista olisi tingitty. Tällä oli omat Tampa haittavaikutuksensa projektien kannattavuu- West Palm Beach teen.65 Viro itsenäistyi vuonna 1991, ja samoihin Miami aikoihin siellä aloitti toimintansa useita yrityk- siä, jotka valtasivat markkinoita neuvostoaikoi- na monopoliasemassa olleilta valtion suurilta Ontelolaatttojen valmistusmäärät UUSI 18.05 Käyttö/asukas betonielementtitehtailta. Näille markkinoille pääsi myös suomalainen rakennusteollisuus Suomi 0,6 jo 1990-luvun alussa. Suomen Rakennus- Alankomaat 0,36 Norja 0,21 vienti Oy (SRV) perusti tuolloin virolaisten Ruotsi 0,14 kanssa yhteisyrityksen nimeltä Eesti Ehitus.66 Tanska 0,14 Tehtaat sillä oli Tallinnan lähellä Harkussa Tšekin tasavalta 0,125 sekä Tamsalussa ja Rakveressa. Yhtiön tuo- Belgia 0,08 Italia 0,06 tanto-ohjelmaan kuuluivat seinä- ja runko- Irlanti 0,05 elementit sekä ontelolaatat. Iso-Britannia 0,05 Lohja perusti Eesti Ehituksen kanssa Ranska 0,033 Espanja 0,01 1990-luvun alkuvuosina AS E-Betoonelement- Saksa 0,008 nimisen yhteisyrityksen. Lohjan osuus yrityk- 0 0,1 0,2 0,3 0,4 0,5 0,6 0,7 sestä siirtyi Partek Betonilalle suomalaisten yritysjärjestelyiden yhteydessä vuonna 1992.67 Liiketoiminta perustui E-Betoonelementin Yllä: Lohjan USA:sta os- projektin saattoi loppuun YIT. Puolimatka betonielementtituotannolle ja rakennusten tamat yksitoista ele- urakoi neljä kohdetta, joista kolmeen Parma kokonaistoimituksille.68 Yhtiöllä oli vuonna menttitehdasta yhdistet- 64 69 tiin Southern Prestressed toimitti betonielementit. Sotilaskylissä opit- 1997 jo kolme tuotantolaitosta Virossa. Yh- Inc-yhtiöksi. Southern tiin suurten projektien hallintaa ja useiden tiö tavoitteli myös pääsyä Venäjän, Latvian ja Ready Mix Inc:n valmis- toimittajien yhteistyötä. Kokemuksia päästiin Liettuan maiden markkinoille. betoni- ja betonituote- tehtaat oli hankittu jo joi- hyödyntämään muun muassa Murmanskin Virolaiset ottivat alkuaikoina mallia suo- takin vuosia aikaisemmin. Säästöpankin Partekin ja Lemminkäisen yh- malaisista normeista ja vaatimuksista. Viron teisessä toteutuksessa 1995 keväällä, kun sin- itsenäistymisen jälkeen maassa oli vielä jon- Alla: Ontelolaattojen käy- ne toimitettiin elementtejä Rajavillestä Ou- kin aikaa voimassa neuvostoliittolaiset SNIP- tössä asukasta kohden Suomi on Euroopan mais- lusta sekä EE Betoonelementistä Virosta ja rakennusnormit. Myöhemmin niistä kuiten- ta omassa sarjassaan. Pietarista. kin luovuttiin vanhanaikaisina.69 3. Ala uuteen muottiin

Romahdus ja uusi nousu

Lama 1990-luvun alussa johti toimialajärjestelyihin ja konkurssiaaltoon. Ala keskittyi entisestään, ja vuosikymmenen loppuun mennessä Partekin, Lohjan ja Puolimatkan betonielementtiteollisuudet sulautettiin yhteen yhtiöön, Addtekiin. Tämän nimi muutettiin vuonna 2002 Consolikseksi. Myös alan järjestötoiminnassa tapahtui uudelleenjärjestelyjä.

Kansantalous ten olojen takia murto-osaansa 1990-luvun lamassa alussa, oli löydettävä uusia markkinoita lännestä. Idänkaupan käytäntöihin sopeutu- Suomi eli 1980-luvun loppuvuosina pit- neille suomalaisille tämä ei kuitenkaan ollut kään jatkuneen nousukauden aallonharjalla, helppoa. Viennin elvyttämistä vaikeutti lisäksi joka kääntyi 1990-luvun alussa nopeasti sy- Suomen korkeaksi noussut kustannustaso ja väksi lamaksi. Lama kohteli Suomea rajum- markan vahva kurssi, joka söi tuotteiden kil- min kuin keskimäärin muita maita. Sitä on pailukykyä laskukautta potevilla länsimark- verrattu 1930-luvun alun kriisiin: molemmat kinoilla. jättivät yhteiskuntaan pitkään näkyneet jäl- Laman voimakkuutta kuvaa se, että kun kensä, mutta 1990-luvun alussa pudotus maan BKT oli 1940-luvun loppupuolelta lamaan oli jyrkempi. lähtien kasvanut tai vaikeimpina laskukausi- Rakentaminen oli kiihkeää ja kiinteistöjen na asettunut suurin piirtein nollakasvuun, se ja erityisesti asuntojen hinnat nousivat vuosi- supistui vuoden 1991 aikana runsaat kuusi na 1987–1989 yli 50 prosenttia. Asuntojen prosenttia ja vuosina 1991–1993 kaikkiaan kallistumista ruokki usko hintojen nousuun, yksitoista prosenttia.2 Yrityskonkurssit lisään- joka sai asuntosijoittajat ostamaan, mikä tyivät voimakkaasti, ja yksityiset investoinnit puolestaan nosti hintoja edelleen. Kun usko romahtivat vuoden 1989 huipusta alle puo- hintojen nousuun tyrehtyi, asunnoista pyrit- leen vuonna 1993. Myös teollisuustuotanto tiin lopulta melkein hinnalla millä hyvänsä. laski alimmilleen vuonna 1993. Kiinteistö- ja asuntokaupan voimakas supis- Juuri laman edellä työttömiä oli noin kol- tuminen vuodesta 1989 alkaen sekä korkojen me prosenttia työvoimasta. Työttömyys alkoi jyrkkä nousu vuonna 1989 vähensivät selvästi kasvaa syksyn 1990 kynnyksellä rakennus- kiinteistöomistuksen kannattavuutta.1 Hinnat alalla ja teollisuudessa sekä vähän myöhem- putosivat vuoteen 1993 mennessä huippu- min palvelualoilla. Työvoiman tarve väheni lukemista 40 prosenttia ja pääkaupunkiseu- aina kesään 1994, jolloin työttömiä oli peräti dulla jopa puolella. 18,4 prosenttia, mikä oli kansainvälisestikin Suomessa laman vaikutusta voimisti poikkeuksellisen suuri luku. Rakennusalan kahdenvälisen idänkaupan kriisi sekä Neu- työvoima hupeni lähes puoleen vuoden 1990 vostoliiton hajoaminen vuonna 1991. Kun huipputasolta (205 000 työntekijää) vuoden idänkauppa tyrehtyi Neuvostoliiton kaoottis- 1994 pohjalukemiin (114 000 työntekijää).3 272 | Romahdus ja uusi nousu

Taloudellinen ahdinko päättyi ensin vienti- osoittaa rakennustoiminnan BKT-osuuden teollisuudessa, joka alkoi markan devalvoinnin kehitys: se laski vuosikymmenen vaihteen ja kellutuksen jälkeen toipua vuoden 1993 ku- runsaasta 17 prosentista vuoden 1993 yhdek- luessa. Rakennusala löysi tuoteviennille uusia sään prosenttiin. Osuus BKT:sta vakiintui markkinoita naapurimaista ja yhdistyneestä myöhemmin noin kymmeneen prosenttiin. Saksasta samaan aikaan kun Suomessa vielä Volyymin pudotus oli tätäkin jyrkempi koko oli lama. Kotimarkkinat elpyivät vähitellen maan BKT:n pienenemisen takia. Rakenta- vuosikymmenen puolivälissä. Rakennusala misen osuus kansantuotteesta jäi laman jäl- rämpi vielä vuonna 1996 syvällä ja aloitti nou- keen pysyvästi ja selvästi lamaa edeltänyttä sunsa varsinaisesti vasta seuraavina vuosina tasoa matalammalle. uuden nousukauden myötä. Betonielementtiteollisuuden kohtalot kietoutuivat yhteen muun rakennusalan vaiheiden kanssa. Kun rakennusliikkeet eivät saaneet uusia kohteita aloitettavakseen, tyreh- Markkinat kutistuvat tyi myös betonielementtien kysyntä. Laman vaikutus korostui betonielementtiteollisuu- Lama tuli rakennusalalle rajumpana dessa, sillä elementtirakentaminen oli uudis- kuin useimmille muille elinkeinoaloille. Sitä rakentamista, eikä vähitellen lisääntyneestä

Vuonna 1983 pidetyn arkkitehtikilpailun voittaneen ehdotuksen pohjalta toteutettu Tampere-talo 1990. Arkkitehdit Sakari Aartelo ja Esa Piironen. Romahdus ja uusi nousu | 273

della, mutta tuotantolaitokset valmistuivat laskukauden jo alettua. Kun rakennushankkeiden aloitukset vähenivät, väheni myös tuotteiden kysyntä. Nurmijärven tehdas suljettiin vuoden käytön jälkeen. Rakennuskohteiden aloitukset lähtivät jyrkkään laskuun jo keväällä 1990, jolloin ne olivat historiallisissa huippulukemissa, yli 60 miljoonaa kuutiota. Tästä tultiin vuodessa miltei puoleen, ja pohjakosketus saavutettiin 1994, jolloin aloitettujen rakennuskohteiden kuutiomäärä oli hieman yli kolmannes huip- puvuodesta. Tuotantorakentamisessa vuodet 1993– 1995 olivat hiljaisimmat: määrissä palattiin tasolle, jolla oli viimeksi oltu 1960-luvulla. Toimitilarakentamisessa uusia kohteita ei juuri aloitettu vuosina 1992–1993. Julkinen rakentaminen oli niinikään vähäistä. Kylpy- löitä rakennettiin sentään vielä 1990-luvun puolellakin. Laman tullessa rakentajien käsiin jäi runsaasti myymättömiä liike- ja toimisto- kohteita. Asuntorakentamisessa yksityinen rahoitus tyrehtyi lähes täysin. Kun vuonna 1990 asuntoja valmistui 66 000, mentiin kolme vuotta myöhemmin jo alle puoleen siitä ja vuonna 1996 asuntoja valmistui enää 21 000. Uusia asuntoja rakennettiin lamavuosina ensisijai- Helsingin oopperatalo korjausrakentamisesta siten ollut sen autta- sesti valtion lainoituksella, sillä niitä arvioitiin rakennettiin vuonna jaksi. yhä tarvittavan 30 000 vuodessa. Kun asunto- 1975–1977 pidetyn arkkitehtikilpailun tuloksen Lamaan päättyneen nousukauden vauh- tuotanto jakaantui vuosikymmenen alussa pohjalta. Vuoden Betoni- dista kertoi jotain, että vuonna 1990 betoni- likipitäen tasan kerrostalojen, pientalojen ja rakenne 1993. Arkkitehti- teollisuus yhä investoi uuteen tuotantokapa- rivitalojen kesken, kahden viimemainitun toimisto Hyvämäki–Kar- siteettiin 500 miljoonaa markkaa. Lohjan osuus jäi yhteensä puoleen koko asunto- hunen–Parkkinen Oy. vuonna 1991 Kangasalla käynnistetty uusi rakentamisesta jo vuonna 1994 ja pysyi siinä julkisivutehdas oli investointina suuri. Mer- vielä lamanjälkeisinä vuosina. Asuinkerros- kittävä hanke oli myös Partekin investointi talojen suhteellinen osuus nousi puoleen. SeinäVariax-elementtitehtaaseen Nurmijär- Tällä tasolla se oli ollut viimeksi 1970-luvulla. velle samana vuonna. Kangasalan tehdas Asuntorakentamisen painottuminen ker- korvasi kolme alueella toiminutta tehdasta. rostaloihin lievensi laman vaikutusta betoni- Päätökset investoinneista tehtiin nousukau- elementtiteollisuuden kysyntään. Lama ei 274 | Romahdus ja uusi nousu

myöskään syönyt valtatekniikan suhteellista maihin, mutta se mustasi koko rakennusalan asemaa, sillä elementtirakentaminen oli yh- mainetta. teiskunnan kannalta kustannustehokas tapa rakentaa. Esimerkiksi vuonna 1992 betoni- elementtejä käytettiin 75 prosentissa asuinkerrostaloista ja 83 prosentissa toimitila- ja Kahden suuren tuotantorakennuksista. kamppailu päättyy Laskutuksen väheneminen oli jonkin verran jyrkempää suurissa kuin pienissä yri- Ensimmäiset betoniteollisuutta koske- tyksissä, joista monet myivät tuotteitaan tie- neet laman aiheuttamat konkurssit tulivat toisesti tappiolla saadakseen kassavirtaa. tietoon marraskuussa 1990. SBK koetti patis- SBK:n hallituksen perehtyessä huolestuttaviin taa jäsenkuntaansa sopeutuksiin ja purka- näkymiin elokuussa 1990 ennakoitiin keskus- maan ylikapasiteettia, jota oli syntynyt nousu- telussa, että ”itsemurhahintakilpailu koituisi kauden aikana vastaamaan reippaasti suu- koko alan tappioksi. Ryhti on pidettävä pai- rempaan kysyntään. Järjestön puheenjohtaja neen allakin.”4 Syksyn kuluessa hintakilpailu Laatuelementin toimitusjohtaja Olli Hämä- oli kuitenkin jo täydessä käynnissä, mikä läinen totesi vuosikokouksessa keväällä lisäsi hintojen laskuodotuksia ja siten laman 1992, että ylikapasiteettia löytyisi alalta vähin- purevuutta. Toive siitä, että tilanne olisi vielä tään neljänneksen verran. Toimialajärjestelyt käännettävissä paremmaksi, heijastui muun olivat hänen mukaansa vain ajan kysymys. muassa siitä, että järjestö päätti hankkia tietoa Näköpiirissä oli tuolloin, että ”taantuma” todellisesta tilanteesta ja ryhtyä vaadittaviin jatkuisi rakennusalalla vielä ainakin kaksi toimiin jäsenkuntansa auttamiseksi. Se päätti vuotta.7 kertoa suurelle yleisölle betoniteollisuuden Kun tuotanto- ja laskutusluvut putosivat tilasta myönteisen sanoman kautta. Tähän puoleen ja jopa kolmannekseen muutamassa kuuluivat muun muassa investoinnit laatu- vuodessa, ylikapasiteettia oli aluksi todella tasoon, toimitusaikojen normalisoituminen paljon. Rakennusalan yrityksiä meni Suo- sekä pyrkimys korostaa, että ”teollisuudessa messa vuosina 1991–1993 nurin yli tuhat on nyt kapasiteettia ja rakentamiseen oikea vuodessa. Ruotsalaisen monialakonserni ajankohta”.5 Eurocin konsernijohtaja Finn Johnsson arveli Yritysjohtajat otaksuivat, että kyse oli väli- vielä syksyllä 1993, että Pohjoismaissa jopa aikaisesta taantumasta. Tuotteiden hinnat puolet rakennusalan tuotantokapasiteetista laskivat luonnollisesti seuraten kysynnän olisi ylimääräistä.8 Myös muissa Pohjois- romahtamista. Kun taantuma muuttui la- maissa rakennusala romahti laman aikana, maksi, joka syveni ja pitkittyi, kilpailu vähistä mutta Tanskassa ja Norjassa alkoi elpyminen, tilauksista alkoi saada lisää ”epäterveitä piir- kun Suomessa vielä mentiin syvemmälle teitä”. Jotkut yrityksistä hankkivat kilpailu- ahdinkoon. etua laiminlyömällä työnantajamaksunsa.6 Betoniteollisuusyrityksistä jopa kaksi kol- Puhekieleen syntyi käsite ”harmaa talous”, mannesta ajautui konkurssiin laman aikana. jota käytettiin palvelualojen ohella erityisesti Kevään 1992 ja helmikuun 1996 välisenä rakennusalasta puhuttaessa. Pimeän työvoi- aikana konkurssiin päätyi yli 60 yritystä, kun man käyttö liittyi nimenomaan rakennustyö- esimerkiksi vuonna 1993 alalla toimi runsaat Romahdus ja uusi nousu | 275

sata yritystä. Suurimpia konkurssiin päätyneis- tä olivat Harjun Betoni (konkurssi vuonna 1992), Elementtityö Oy (1993) ja K-Betonia Oikealla: Partek-Metra- Euroc-toimialajärjestely- emoyhtiönsä Kummilan kanssa (molemmat jen monimutkaisuutta 1994). Myös Laatuelementin toiminta päättyi yritettiin selventää luki- sen emoyhtiön Hakan mennessä konkurssiin joille kaaviokuvin. (Leik- vuonna 1994. keet: Helsingin Sanomat 14.9.1993) Valtio pyrki työllisyyssyistä tukemaan yri- tyksiä, joita käynnistettiin jatkamaan konkurs- Alla: SOK:n Vallilan siin ajautuneiden yritysten liiketoimintaa. toimintakeskuksen elementtisopimuksen Näin puolet kaatuneiden yritysten tehtaista allekirjoittivat (kuvassa pääsi jälleen jaloilleen. Betoniteollisuuden oikealta) Polar-rakennus- kannalta valtion sinänsä hyvässä aikomuk- osakeyhtiön apulais- johtajat Risto Varpula ja sessa oli myös huonot puolensa, sillä työllis- Risto Pammo sekä Partek tämistuen varassa tai velkasaneerauksen Betoniteollisuuden tj. mukanaan tuomin kustannuskevennyksin Nikolai Danilotschkin ja markkinoilla toimineet yritykset saattoivat johtaja Antti Koivupalo. Takarivissä oik. tuote- polkea hintoja, mikä puolestaan ajoi ahdin- päällikkö Jorma Ullgren, koon toisia, elinkelpoisia yhtiöitä. Samanlai- markkinointijohtaja Leo sena haittana nähtiin kuljetustuki, jota valtio Kaunisto, kiinteistö- johtaja Martti Peippo ja oli jakanut 1970-luvulta alkaen eri teollisuu- dipl.ins. Olavi Tupamäki. denaloille.9

Myös pankkien reagointi taloudellisiin uhkakuviin ylläpiti osaltaan ylikapasiteettia ja ”epätervettä” tarjoushintatasoa. Pankeilla oli huomattavia vastuita alan yrityksissä, mutta omien taloudellisten vaikeuksiensa takia ne pyrkivät estämään uhkaavien tappioiden syn- tymisen. Ne tukivat mieluummin kannatta- matonta liiketoimintaa kuin laskivat yrityksiä konkurssiin.10 Toimialajärjestelyjä oli toteutettu 1980-luvun alkupuolella kiivaassa yritysostovaiheessa, ja niiden tuloksena betonielementtiteollisuus keskittyi merkittävästi. Lamavuosina päädyt- tiin uusiin toimialajärjestelyihin, joista osaa oli valmisteltu jo ennen lamaa. Lohja etsi kasvupohjaa laajentaakseen kansainvälistä toimintaansa ja löysi yhteistyö- kumppanikseen metallialan monialayritys Oy Wärtsilä Ab:n. Lohjalla Wärtsilä nähtiin 276 | Romahdus ja uusi nousu

monipuolisesti rakennusalalla toimivana alemmalle tasolle. Kapasiteetin keskittäminen yrityksenä, ja kumpikin piti yhteistyötä tavoi- näyttäytyi keinona ennakoida olosuhteiden teltavana, sillä Lohjan mittava rakennusma- muutosta. teriaaliteollisuus kiinnosti Wärtsilää. Yhtiöt Partekissa pohdittiin sen ja Lohjan raken- sopivat joulun alla 1989 fuusiosta, jota varten nustuoteteollisuuden yhdistämistä kesästä ne perustivat seuraavana vuonna Metra Oy:n. 1991 lähtien. Toimialajärjestelyjä aikaisem- Metran käynnistäminen johti jatkojärjestelyi- min vastustanut Partekin toimitusjohtaja hin Lohjassa. Konserni oli jo pitkään jakanut Hans J. Björnberg oli jäänyt sivuun sairastu- toimialansa itsenäisiin teollisuusryhmiin, misen vuoksi, ja hänen seuraajakseen vuonna joita se nyt alkoi yhtiöittää. Koko rakennus- 1990 tullut Christoffer Taxell suhtautui yh- materiaalisektorista tehtiin yksi kokonaisuus distymiseen myönteisesti; kesällä 1991 oli jo dipl. ins. Arto Korhosen johdolla.11 tiedossa, että sekä kuluva että seuraava vuosi Järjestely osoitti Lohjan valmiutta suuri- tulisivat olemaan Partekille tappiolliset.12 suuntaisiin ratkaisuihin. Kun lama alkoi, toi- Partek ja Metra ryhtyivät vuoden 1991 lo- mialajärjestelyt tulivat jälleen ajankohtaisksi. pulla neuvotteluihin, jotka johtivat sopimuk- Asioita Metrassa ja Partekissa punnittaessa seen elokuun lopussa 1992.13 Siinä sovittiin painoi vaa’assa se, että rakentamisen volyymi kolmesta yhtiöstä, joista Partekin kokonaan tulisi tulevaisuudessa todennäköisesti asettu- omistamaan Partek Betonila Oy:öön keskitet- maan pysyvästi menneitä vuosia selvästi tiin molempien konsernien Suomessa toimiva

Hartwall Areena rakennettiin ennätysmäisen nopeasti jääkiekkoilun vuoden 1997 MM-kilpailuja varten työyhteenliit- tymä Skanska-Palmbergin toimesta. Avainasemassa oli Partek Betonila Oy:n elementtiurakka tuote- osakauppana. Romahdus ja uusi nousu | 277

betonielementtiteollisuus sekä Metran puoli- myi Yhdysvaltain liiketoimintansa vuosina kas osuus E-Betoonelementistä Virossa. Kah- 1992–1994. den muun yhtiön omistus jakautui tasan Par- Järjestely astui voimaan syyskuun ensim- tekin ja Metran kesken. Sementtiteollisuudes- mäisenä päivänä 1992. Sopimus allekirjoitet- ta syntyi Partek Sementti Oy. Uuteen Lohja tiin edellisenä yönä hiukan ennen vuorokau- Oy:öön keskitettiin valmisbetoni, kiviainekset, den vaihtumista. Ajoitus johtui seuraavana tiilet ja kuivalaastit sekä niin sanotut kunnallis- päivänä voimaan tulleesta uudesta kilpailu- tekniset tuotteet. Paalut jäivät Lohjan puolelle, laista. Sopijaosapuolten kesken vallitsi epä- koska Partek ei pitänyt niitä elementteinä. tietoisuutta siitä, miten se vaikuttaisi sovit- Partek Betonila tuli toimimaan osana Par- tuun yhdistymiseen.14 Syntymässä oli suuri tek Concrete -toimialaa, joka oli kasvanut suu- kokonaisuus, jolla tulisi olemaan määräävä reksi kansainväliseksi alakonserniksi. Partek asema betonielementtimarkkinoilla – jo Loh- Betonilan toimitusjohtajaksi nimitettiin Partek ja ja Partek erikseenkin olivat 1980-luvulla Betoniteollisuuden toimitusjohtaja Nikolai olleet mahtitekijöitä Suomessa. Niiden yhteen- Danilotschkin. Hänen seuraajinaan tehtävässä laskettu markkinaosuus laskutuksesta oli olivat Bengt Jansson ja Kari Laukkanen. 1980-luvun loppupuolella puolet ja ajoittain Lohja luopui näin koko betonielementti- sen ylikin. Viranomaiset antoivat kuitenkin teollisuudestaan. Tämä heijastui myös kon- sopimukselle suostumuksensa. sernin kansainväliseen toimintaan. Lohja Yhdistettyjen yhtiöiden omissa strategiois- sa elementtiliikevaihdon tavoitteet olivat yhteen laskien vajaat 700 miljoonaa markkaa vuodelle 1993 eli alle puolet huippuvuoden 1990 toteutuneesta.15 Uuden Partek Betonilan käynnistymisvaiheessa päädyttiin vielä pie- nempiin lukuihin, mikä johti siihen, että Partekin neljästätoista ja Lohjan yhdestätoista elementtitehtaasta toimintaa jatkettiin yh- Nokian matka- teensä vain kahdessatoista. Sulkemiset pää- puhelinliiketoiminnan tettiin alueellisen kattavuuden näkökulmasta, kasvu työllisti laajalti ja ne kohdistuivat erityisesti pieniin mutta myös elementtiteolli- 16 suutta. Nokia Research myös joihinkin suuriin tuotantolaitoksiin. Center Helsingin Ruoho- Kuilu nähtiin toimialajärjestelyjä valmistel- lahdessa. Arkkitehti taessa, ja heti kun järjestelyistä oli sovittu, Tuomo Siitonen. Partek Betonila ryhtyi sanomaan irti henkilö- kuntaansa. Pian osoittautui, että kapasiteettia oli edelleen liikaa ja vielä kaksi tehdasta suljettiin väliaikaisesti. Partek Betonilan liikevaihto oli 419 miljoonaa markkaa vuonna 1993 ja alimmillaan 310 miljoonaa markkaa vuonna 1994.17 Yhteisen taipaleen alku oli monella tapaa vaikea. Hintasodan välttely pudotti Partek 278 | Romahdus ja uusi nousu

yrityshistoria 25.05

Paraisten Kalkkivuori Oy Lohjan Kalkkitehdas Oy Rakennuststo Puolimatka Rakennusvalmiste Oy -> Parma Mattinen & Niemelä Oy HAKA Oy Oulun Maarakennuspojat Oy Pirkan Elementtirakenne, Tre Elementtituote Laatuelementti, Joutseno Vantaan tehtaat 1970 Betonila Pirkan Elementtirakenne, N-järvi Rajaville Cellit Lahden Betoni Laatuelementti Oy OMP-Rajaville Kuopion Rakennusbetoni Auttila, Kalkku 1980 Betoninummi Jäämeren Betoni Teräskivi Betora Taalintehdas Kaise A-Elementti Raaseporin Tiili Salon Sementtivalimo Betonimies Flowdeck Waasa-Element Pantekno Noppa, Tre HAKA/OMP Rajaville Oy Semera Oy Porin Betoni Porin Betoni Kokkomentti K-Betonian ontelol. tehd. Laatuelementti Oy, Haka Rovaniemen Sementtirakennus Vihdin Elementin tehd. Seinäjoen Betoni Elementtineliö Tammer Elementti Oy 1990 Partek Betoniteollisuus Oy Lohja Betonila Oy Joutsenon tehdas Poritek Paramid Partek Betonila Oy Porrastuotanto Lemminkäinen BM, Uuraisten tehdas 2000 Parma Betonila Oy BM, Vantaan tehdas BM, Ruskon tehdas Specifinn Lakan Betoni, Joutseno Parma Oy

Parma Oy:n ”suku- Betonilan markkinaosuuden kolmannekseen lena oli molemmilla ollut monialakonserni puussa” on kymmeniä koko alan liikevaihdosta, ja kasvuun päästiin Euroc AB, jonka kanssa ainakin Partekilla juuria neljän vuosikymmenen yritysostojen vasta suhdanteiden mukana vuoden 1996 oli hieman aikaisemmin ollut liiketoimiakin. seurauksena. lopulla. Siihen mennessä oli suljettu vielä Tunnusteluissa oli suomalaisten osalta kyse kaksi tehdasta ja luovuttu porraselementeistä paitsi kotimaisen kilpailijan voittamisesta sekä Palazzo- että Dimensio-teknologiasta. myös siitä, että molemmissa konserneissa Partek ja Lohja olivat olleet ennen fuusioita oli nähty tarpeelliseksi toimialajärjestelyiden kovimmat kilpakumppanit, jonkin asteen laajentaminen pohjoismaiselle tasolle. ”rakkaita vihollisia” suorastaan. Niiden yritys- Euroc tulikin pian uudestaan mukaan neu- kulttuurit olivat erilaisia, ja Partek koettiin votteluihin Metran ja Partekin kanssa. Osa- valtaajana, vaikka esimerkiksi henkilöjärjes- puolet päätyivät sopimukseen, joka allekirjoi- telyissä pyrittiin toimimaan tasapuolisesti. tettiin syyskuun puolivälissä vuonna 1993. Uusi kokonaisuus hioutui vähitellen yhteen, Partekin ja Metran puoliksi omistamat Partek ja myös kilpailukyky oli saatu kuntoon ky- Sementti ja Lohja siirtyivät kokonaisuudes- synnän kääntyessä nousuun vuonna 1996. saan Eurocille, joka osti myös puolet Partek Helpolla eivät Metra ja Partek työnjakoon Betonilasta. Euroc maksoi ostonsa osakkeina, olleet päätyneet. Kumpikin etsi ensin yhteis- joiden myötä Partek ja Metra omistivat yhdes- työkumppania Ruotsista. Neuvotteluosapuo- sä perustamansa yhtiön kautta neljänneksen Romahdus ja uusi nousu | 279

Eurocista ja olivat siten yhdessä yhtä suuri konsernissa, jossa elementtituotannosta omistaja kuin rakennusyritys Skanska. vastasi Parma Oy. Novera meni konkurssiin Yritysjärjestely oli siihen asti suurimpia, vuonna 1992, ja KOP osti konkurssipesästä joita Pohjoismaiden teollisuudessa oli yli Puolimatkan, Puolimatka Internationalin ja rajojen toteutettu. Suomalaiset osapuolet pi- Parman. Partek osti pian puolet Parman tivät kauppaa johdonmukaisena jatkona Par- osakekannasta, ja vuoden 1996 lopulla Euro- tekin ja Metran vuodentakaisille järjestelyille. cin ja tässä vaiheessa norjalaisen Akerin puo- Perustelut kaupoille olivat tuttuja: rakentami- liksi omistama Scancem osti aikanaan sen volyymin pysyvä lasku sekä Suomessa KOP:lle kuuluneen osuuden. Scancem ja että Ruotsissa, alan ylikapasiteetti Pohjolassa Partek omistivat puoliksi sekä Parman että ja Itämeren alueella kiristyvä kilpailu. Partek Betonilan. Nämä yhdistettiin kesällä 1997 Parma Betonilaksi, jonka toimitusjohtajaksi nimitettiin Parman toimitusjohtaja Hannu Martikainen. Venäjän vientitoimin- Konkursseja ja selviytyjiä taan keskittyneestä Parastekista tuli Parma Betonilan tytäryhtiö. Lamavuosina myös rakennusliikkeiden Betoniteollisuuden johtavat yritykset ja kohtalot olivat suurimpia yhtiöitä myöten samalla merkittävä osa koko alaa siirtyi muu- vaakalaudalla, eivätkä elementtituotantoa tamassa vuodessa kokonaan tai pääosin ulko- harjoittaneet rakennusliikkeet muodostaneet maisten omistajien haltuun; vastaavanlainen tässä suhteessa poikkeusta. Rakennusliikkeis- kehitys toteutui myös muussa rakennusteolli- yrityshistoria2 18.05 tä betonielementtien valmistus oli merkittä- suudessa. Uudet omistajat antoivat betoni- Lujabetoni Oy:n ja yrityshistoria2BM- 18.05 ryhmän ”sukupuut”. vintä Noveraan kuuluneessa Puolimatka- elementtiteollisuuden suomalaiselle johdolle

Lujabetoni Oy

1970 Lujabetoni Oy

1970 Joensuun Sementttivalimo Elementti Juntunen Oy Kestovalu 1980 Elementti Juntunen Oy JoensuunKuopion Rakennusbetoni Sementttivalimo 1980 Kestovalu VarkaudenKuopion Rakennusbetoni Betonituote Varkauden Betonituote

Betonimestarit Oy

Betoni-Majuri Elementti-Majuri Betonimestarit Oy 1990 Haaparannan tehdas, Ruotsi Betoni-Majuri Elementti-Majuri HB, Uurainen Haaparannan tehdas, Ruotsi 1990 Laaksosen Sementtivalimo K-Betonian kiinteistö, H-linna Haka, Vantaa Pomar-ElementtiHB, Uurainen Haaparannan tehdas Skanska Prefab Laaksosen Sementtivalimo K-Betonian kiinteistö, H-linna RuskonHaka, Vantaatehdas Pomar-Elementti Haaparannan tehdas Skanska Prefab 2000 K-Betonia, Taavetti Ruskon tehdas Uuraisten, Vantaan ja Ruskon tehtaat Parma Oy Suomen Paalutehdas Partek Nastola, runkohalli Haapaveden tehdas K-Betonia, Taavetti Uuraisten, Vantaan ja Ruskon tehtaat Parma Oy 2000 Reikäbetoni Öjebyn tehdas, Ruotsi Oulaisten tehdas Suomen Paalutehdas HallsberginPartek Nastola, tehdas, runkohalli Ruotsi Haapaveden tehdas Reikäbetoni Öjebyn tehdas, Ruotsi Oulaisten tehdas Lujabetoni Oy Hallsbergin tehdas, Ruotsi BM-ryhmä Lujabetoni Oy BM-ryhmä 280 | Romahdus ja uusi nousu

tarvittavan tuen ja suuren toimintavapauden. taan. Polarin jouduttua yrityssaneeraukseen Liikkumatilaa antoi suomalainen osaaminen 1990-luvun alussa sen tytäryhtiö Mikkelin ja omatoimisuus. Betoni Oy siirtyi toimivalle johdolle, ja yritys Partekin ja Lohjan suurten järjestelyjen muuntui merkittäväksi asuinrakennusele- jälkeen elementtialan omistusmuutokset liit- menttien toimittajaksi avoimilla markkinoil- tyivät pääosin konkurssien jälkeisiin tilantei- la. Ämmän Betoni säilytti jalansijan Etelä- siin. Osa tehtaista vaihtoi omistajaa, jotkut Suomessa vanhojen asiakassuhteiden perus- käynnistyivät uudella nimellä ja osa poistui alalta. Laman väistyessä enää kaksi kolmas- osaa 1990-luvun alussa toimineista elementtitehtaista jatkoi tuotantoa joko vanhassa tai uudessa omistuksessa. Konkurssiin menneen Kummilan tehtaat Hämeenlinnassa ja Taavetissa siirtyivät vaiheittain Lujabetoni Oy:lle. Vuonna 1988 perustetusta Betonimestarit Oy:stä kasvoi yksi alan suurimmista, kun se vuokrasi Hakan Vantaan tehtaan sekä osti HB-Yhtiöiden tehtaan Uuraisista ja kaksi tehdasta Turun talous- alueelta. Myynnin aika tuli 2000-luvun vaihteessa, kun Parma osoitti kiinnostusta. Tämän jälkeen pääosin toimitusjohtaja Seppo Saare- laisen omistama yritysryhmä on kasvanut yritysostojen kautta ja laajentamalla toimintaa myös Ruotsin puolelle. Merkittävä selviytyjä on ollut teollisuusneuvos Hannu Löytösen johtama perheyritys Kyyjärven Sementtituote Oy, jossa sukupolven- vaihdoksen jälkeen investoitiin ontelolaatta- ja runkoelementtitehtaaseen. Yhtiö sopeutui lamavuosiin kasvattamalla vientiä Ruotsiin. Vuonna 1996 yritys perusti Viroon yhteisyrityksen paikallisten omistajien kanssa ja laajeni kotimaassa perustamalla uuden tehtaan Nurmijärvelle sekä ostamalla toisen Hämeen- linnasta. Kasvu on jatkunut vuodesta 2000 Betset Oy:n nimellä. Turbulentit vuodet loivat tilaisuuksia in- vestointihaluisille yhtiöille sekä uusille yrittä- jille. Esimerkiksi Pielisen Betoni Oy laajensi toimintaansa Etelä-Suomeen rakentamalla Hollolaan ontelolaatta- ja runkoelementtiteh- Romahdus ja uusi nousu | 281

teella, ja pääkaupunkiseudun aravarakentajat oli omat suuret keskusjärjestönsä, ja sellainen saivat toimitusten ”pilkkomiskilpailuun” tuli saada myös rakennusalalle.19 Seitsemän myös uusia, kustannusrakenteeltaan jousta- rakennusmateriaalijärjestöä käynnisti neuvot- via tarjoajia. Muun muassa savonlinnalaisen telut, joissa ei kuitenkaan päästy tuloksiin. K. M. Repo Oy:n asema on jäänyt pysyväksi. Merkittävänä välivaiheena voi pitää Raken- Turun talousalueella Semeran kapasiteetin nusmateriaalivaltuuskunnan eli RAMAVAn osittainen purkaminen oli jättänyt tilaa Ansion perustamista 1980-luvun puoliväliin tultaessa. Sementtivalimo Oy:lle, joka osti vanhan Seinä- RAMAVA mahdollisti rakennusmateriaali- levy Oy:n tehtaan. teollisuuden asioiden tarkastelun yleisem- Erikoistuneita selviytyjiä oli Esa Konstin mällä tasolla ilman kiinnittymistä yksittäisen johtama Rakennusbetoni ja Elementti Oy, järjestön näkökulmaan, ja siten se tarjosi joka kehitti omia väestönsuoja- ja väliseinä- pohjan mahdolliselle pidemmälle menevälle tuotteita työmaapalveluineen. Kotkaan perus- yhteistyölle. tettu Specifinn Oy puolestaan valtasi pää- Yhteistyöhön oli pakko ryhtyä 1990-luvun roolin kerrostalojen väliseinämarkkinoilla alussa, jolloin lama toi kohtalonkysymykset soveltamalla ”bulkkituotantoon” tuoteosa- kerta heitolla rakennusalan eteen. Järjestäyty- kauppaa, jossa asiakkaalle osoitettiin valmis- misen tarve nousi puheisiin jo alkuvuodesta tajan suunnittelupalvelun hyödyt. 1991, jolloin Lohjan konsernijohtaja Georg Alan merkittävät yritykset ovat toteutta- Ehrnrooth, Partekin konsernijohtaja Christof- neet omistusjärjestelyjä myös 2000-luvulla fer Taxell ja Novera-yhtymän toimialajohtaja (ks. graafit s. 278–279). Vuonna 2007 Parma, Erkki Inkinen keskustelivat asiasta Ehrnroot- Betset, Ruskon Betoni ja Ylitornion Betoni- hin aloitteesta.20 Suhdannevaihtelut olivat jo Yllä: Nykyaikaisessa tuote perustivat Pohjois-Suomen ja kalotti- kouriin tuntuvasti osoittaneet jyrkkyytensä elementtitehtaassa laatu alueen markkinoita varten uuden Rajaville rakennustuoteteollisuudessa. Kuten Inkinen ja siisteys korreloivat keskenään. Betset Oy. Oy:n, josta tuli jo kolmas samanniminen muistelee: yhtiö. Sen toimitusjohtajaksi nimitettiin Alla: Acotec-väliseinäele- dipl.ins. Ilkka Kangas. Varsin pian päädyttiin siihen yhteiseen käsi- menttien tuotantoon ovat investoineet Rakennus- tykseen, että nyt nämä organisaatiot pitää betoni ja Elementti Oy yhdistää, koska tulee niin huonot ajat, että sekä Laukaan Betoni Oy. tässä ei muuten pärjää. Meillähän oli sellainen Rakennusmateriaalijärjestöt ongelma, että oli seitsemän rakennustuote- hakeutuvat yhteistyöhön teollisuusjärjestöä, jotka kaikki kilpaa huusivat omaa asiaansa valtiovaltaan ja viranomaisiin Laman vaikutukset teollisuuteen pakottivat päin. Hyvin usein siellä tuli vastakkaiset mieli- myös teollisuusyritysten asioita ajaneet järjes- piteet. Kun kysyttiin jotain rakennustuoteteol- töt uudistuksiin, joita oli yritetty jo parin vuosi- lisuudesta, yksi järjestö sanoi yhtä ja toinen kymmenen ajan. Rakennusmateriaalijärjestöt täsmälleen päinvastaista asiaa. Ja silloin uskot- olivat pohtineet yhteisen etujärjestön perusta- tavuus ei ole hirveän hyvä. Tämä oli se en- mista ensimmäisen kerran vuonna 1974.18 simmäinen asia, joka piti saada kuntoon. Piti SBK koki tuolloin, että mahdollisuudet ajaa saada uskottavuus viranomaisiin, valtiovaltaan alan etuja eivät olleet riittävät yksin toimiessa. nähden ja piti puhua yhdellä äänellä. Ja ne Metsä-, metalli-, kemian- ja elintarvikealoilla riidat piti käydä talon sisällä.21 282 | Romahdus ja uusi nousu

Betonitieto Oy:n ja Betoniyhdistyksen tilat sijaitsevat Betonikeskuk- sessa, Rakennusteolli- suus RT:n tiloissa, Hel- singin Unioninkatu 14:ssä. Rakennuksen laattapintaiset ulkokuoret korvattiin hiotuilla betonielementeillä 2004. Arkkitehti Marjut Koivis- to, Vahanen Oy.

Järjestäytymishanke oli aikanaan kaatunut teollisuus ry:n (RTT) kesällä 1992. Koska järjestöjen johtoelinten vastustukseen, joten järjestäytyminen pohjautui yritysten suoraan nyt RAMAVA tiedusteli yhdistämistarvetta jäsenyyteen, se tapahtui toimialoittain toimi- suoraan järjestöjen jäsenistöltä eli yrityksiltä. ala- tai tuoteryhmäjaostoihin. SBK:n jäsen- Kyselyyn vastanneista yrityksistä 90 prosent- yritykset ryhmittyivät RTT:ssa Betoniteolli- tia oli järjestöjen yhdistämisen kannalla.22 suusjaostoksi (BTJ), jolla oli oma johtokunta Lujabetonin toimitusjohtaja Hannu Isotalon työvaliokuntineen. Jaoston ensimmäinen johdolla työskennellyt toimikunta laati vuonna puheenjohtaja oli Petri Janhunen, jota tehtä- 1991 perustettavalle järjestölle muun muassa vässä seurasi Rauno Vaulamo. toimintatavoitteet, organisaatiomallin ja BTJ:n sisällä yritykset saivat toimialoittain sääntöehdotuksen. omat jaoksensa tai valiokuntansa. Näitä tuli Toimikunnan mielestä tärkeimmät syyt perustamisvaiheessa kolme, elementti-, val- järjestöuudistukselle olivat edunvalvonnan misbetoni- ja betonituoteteollisuudelle kulle- tehostamisen lisäksi jäsenyritysten palvelujen kin omansa.24 Myöhemmin BTJ:ssa aloittivat parantaminen, toiminnan rationalisointi toimintansa myös harkkoja paaluvaliokun- sekä rakennusalan imagon parantaminen.23 nat. Valiokunnille annettiin vapaus toimia Uutena tehtävänä järjestölle sälytettiin työ- varsin itsenäisesti omaan toimialaan keskit- markkina-asioiden keskitetty hoito. tyvissä asioissa. Kuusi rakennustuoteteollisuuden järjestöä Kun uuden järjestön perustaminen alkoi – Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestö, keväällä 1992 näyttää varmalta, esitti SBK:n Kattohuopayhdistys, Puutaloteollisuus, Raken- hallitus keskusjärjestön lakkauttamista. nuspuusepänteollisuus sekä Suomen Tiili- SBK:n kiinteistö- ja osakeomaisuus siirrettiin teollisuusliitto – perustivat Rakennustuote- perustettavalle Betoniteollisuuden edistämis- Romahdus ja uusi nousu | 283

säätiölle,25 jonka kutsumanimeksi vakiintui eriytyneisiin kysymyksiin tutkimus- ja kehitys- myöhemmin SBK-säätiö. Kun Rakennustuo- hankkeista koulutukseen, laatutyöhön ja teteollisuus aloitti toimintansa puolen vuoden omien tuotteiden markkinointiin. käynnistysvaiheen jälkeen vuoden 1993 alus- Jo 1970-luvun järjestäytymiskeskustelussa sa, SBK lopetti toimintansa, ja SBK-säätiö oli esitetty myös ajatus koko rakennusalan siirrettiin tuolloin RTT:n Betoniteollisuus- saamisesta yhteiseen etujärjestöön. Hanke jaoston yhteyteen. Lukumääräisesti selvä kariutui, koska sekä rakennusmateriaaliteol- enemmistö SBK:n betonielementtivalmista- lisuudessa että rakentajien puolella oma jär- jista liittyi RTT:een. Uusi järjestö sai lopulta jestäytymisprosessi oli kesken. Urakoitsijoiden suurin piirtein yhtä kattavan jäsenkunnan oma järjestäytyminen tuli päätökseensä, kun kuin SBK; sen osuudeksi arvioidaan 85 pro- niiden kolme järjestöä yhdistyivät Rakennus- senttia betonialan yritysten liikevaihdosta. teollisuuden Keskusliitoksi (RTK), joka aloitti RTT hoiti rakennustuoteteollisuuden suh- toimintansa vuoden 1992 alussa. Rakennusala teet toimintaympäristöön ja oli organisaatto- oli siten vuodessa järjestäytynyt kahteen suurina vientitoimintaan liittyvissä asioissa. Näi- reen kokoavaan keskusjärjestöön, rakennus- den lisäksi se vastasi työmarkkina-asioista. materiaaliteollisuus toisaalla ja urakoitsijat Tällaista roolia ei SBK:llä koskaan ollut. Jaos- toisaalla. Koko rakennusalan yhteistä järjestäy- tot keskittyivät kaikkiin muihin toimialoittain tymistä hankaloittanut ongelma oli poistunut.

Kiinteistö Oy Ruusutorp- pa Espoon Leppävaaras- sa 1997. Eriytetyn julki- sivurakenteen esimerkki- kohde, jossa saumoilla on tärkeä tehtävä julkisivujen sommittelussa. Arkkitehti Jyrki Tasa. 284 | Romahdus ja uusi nousu

Ratapölkkyjen asennusta Leppäkoskella 1965.

Ratapölkyt todella pitkin valmistussarjoihin. Betoni- pölkyn etuja puuhun verrattuna todisteltiin Rautateiden rakentaminen alkoi Suomessa muun muassa Betonituote-lehdessä. vuonna 1857. Kiskot paikoillaan pitävät ratapöl- Valtion rautatiet teetti alkuvuodesta 1962 kyt tehtiin puusta, ja kyllästämään niitä alettiin koesarjan betonisia pölkkyjä rataosuudelle Rii- 1960-luvulla. himäki-Lahti. Kokeilun jälkeen VR tilasi ensim- Kun VR aloitti Suomen rataverkon sähköistä- mäiset kotimaiset betoniratapölkyt VR 101 misen 1960-luvulla, tuli siirtyminen betonisiin (32 000 kpl) vuonna 1963 Kummilalta ja Ra- pölkkyihin ajankohtaiseksi. Muissa maissa oli kennuselementiltä. Kummila teki pölkyt saksa- betonisia ratapölkkyjä valmistettu betonista jo laisen Dywidagin lisenssillä ja Rakennusele- pitkään. Betonipölkkyjen etuna oli paitsi pidem- mentti ruotsalaisen SRS:n (Swedish Railways pi käyttöikä ennen kaikkea se, että kiskot voitiin Systems) lisenssillä. Kummila rakensi pölkky- hitsata yhteen jopa kilometrien pituisiksi radan toimeksiannon vauhdittamana uuden tehtaan- jäykemmän rakenteen ansiosta. Haittapuolena kin, joka valmistui vuonna 1964. Rakennusele- oli betonipölkkyjen korkeampi hinta. Betoniele- mentti teki pölkkytuotantoa varten kenttävali- menttiteollisuus kiinnostui asiasta, sillä pölkky- mon radan varteen Keravalle. VR ei kuitenkaan tuotannossa ja elementtien valmistuksessa yli- jatkanut tilausta, joten betonipölkkytuotan- päätään voitaisiin nyt ensimmäistä kertaa päästä to jäi murto-osaan aiotusta. Romahdus ja uusi nousu | 285

Elementtituote Oy käynnisti vuonna Junien akselipainoja nostettiin 1980-luvun 1968–1969 VR:n tilauksesta jännebetoni- loppupuolella 22,5:stä tonnista 27,5 tonniin ja pölkkyvalmistuksen. Tilaaja hyväksyi vain pöl- mitoitusnopeutta 140 km/t:sta 200 km/t:iin. kyt, jotka perustuivat muualla koeteltuun tek- Tämä edellytti betonipölkkyjen laajamittaista niikkaan, joten Elementtituote kehitti ensim- käyttöä. Samaa on edellyttänyt myös ratojen mäisen suomalaisen jännebetonipölkyn sähköistäminen. Betonipölkky tuleekin korvaa- unkarilaisen esikuvan mukaan. Yhtiö valmisti maan puupölkyt kaikilla merkittävillä rata- näitä pölkkyjä Nastolassa 50 000 kappaletta. osuuksilla. Myös vaihdepölkkyjä valmistetaan Jatkotilaus jäi kuitenkin jälleen tulematta, nyttemmin betonista, minkä ansiosta junien koska VR ei saanut budjettiinsa riittävää rahoi- nopeuksia on voitu nostaa vaihteidenkin alueel- tusta. Kummila kuitenkin valmisti saman- la. Helsingin metroradallakin käytetään yksin- aikaisesti ratapölkkyjä vuosittain pienehköjä omaan betonipölkkyjä. määriä. Vuonna 1989 VR oli valmis sitoutumaan vii- Ensi vuosikymmeninä betonin kovettumista den vuoden ajaksi 100 000–200 000 pölkyn nopeutettiin pölkkyjen valmistuksessa korkealla, vuositilauksiin. Tämä antoi ensimmäistä kertaa jopa 80 oC:n ”lämpökarkaisulla”. Tällöin synty- mahdollisuuden rakentaa tuotantolaitos nimen- nyt ettringiitti aiheutti säilyvyyden alenemisen omaan pölkkyjen valmistusta varten ja saada ja lopulta betonin rapautumisen. Kun lämpö- kaikki sarjavalmistuksen edut käyttöön ja varmis- käsittelyn yhteys käyttöikään selvisi tilaajalle, taa tuotannon kannattavuus. Tarjouskilpailun lämpökäsittelyn yläraja madallettiin 55 oC:ksi voitti Parma, joka rakensi Forssaan pikavauhdil- vuodesta 1982 alkaen, jolloin vaurioitumisriski la ratapölkkytehtaan. Koneet ja laitteet tulivat poistui. pääosin Ruotsista Swedish Rail Systems AB:lta. Betoniratapölkkyjen laskennallinen käyttöikä VR halusi 1990-luvulla pölkyille myös toisen on nykyään 40 vuotta. Tärkeä betonipölkyn kes- valmistajan. Niinpä Lujabetoni tuli markkinoil- toikään ja liikenteen nopeuteen vaikuttava teki- le omalla jännebetonipölkyllään vuonna 1997. jä on pölkkyjen ja kiskojen välissä käytettävä Vuoteen 2008 mennessä oli valmistettu yhteen- joustava välilevy. sä yli seitsemän miljoonaa ratapölkkyä.

Ratapölkyt edustavat massiivista sarjatuo- tantoa. 286 | Romahdus ja uusi nousu

Etsiessään parempia kilpailuasetelmia mistelu. Ohjelma saatiin valmiiksi järjestöjen RTT:n betoniteollisuusjaosto ja BY hakeutui- yhteistyönä, ja vetovastuu sen toteuttamisesta vat entistä tiiviimpään yhteistyöhön keske- siirtyi RTT:n betoniteollisuusjaostolle. Alku- nään. Lopullisen sysäyksen uudelleenjärjes- vuodesta 2000 BY ja Betonitieto muuttivat telyille antoi Euroopan yhdentymiskehitys. RTT:n tiloihin Unioninkatu 14:ään Helsin- Suomen liityttyä Euroopan Unioniin ylim- gissä. Samassa yhteydessä aloitti toimintansa miksi alan standardien laatijoiksi tulivat betonijärjestöjen yhteinen organisaatio Beto- unionin standardoinnista vastaavat viran- nikeskus, jonka toimitusjohtajaksi nimitettiin omaiset. Betoninormithan olivat käytännössä Lohja Rudus Oy:n viestintäjohtaja dipl.ins. olleet BY:n käsialaa, sillä yhdistyksen tärkein Risto Pesonen. Hänen jälkeensä tehtävän otti tehtävä oli vuosikymmenet ollut betoninor- hoitaakseen dipl.ins. Olli Hämäläinen. mien laatiminen ja normien uudistaminen RTT ja RTK perustivat seuraavassa vai- asiasta kulloinkin vastanneen ministeriön heessa Rakennusteollisuus ry:n (RT), joka toimeksiannosta. aloitti toimintansa vuoden 2002 alussa. Ne RTT:n betoniteollisuusjaosto, BY ja järjes- liittyivät uuteen järjestöön sellaisenaan, joten töjen yhteisesti omistama Betonitieto Oy sen perustaminen ei merkinnyt suuria käy- sopivat syksyllä 1996, että vastedes BY:n roo- tännöllisiä järjestelyjä eikä muutoksia betoni- liksi tuli lausuntojen antaminen jo tehdyistä elementtijaoston toiminnassa. RT:een perus- normiehdotuksista ja kansallisten sovellutus- tettiin Betonijaosto, johon sijoittuivat betoni- ten laatiminen hyväksytyistä normeista. teollisuuden tuoteryhmät ja yhtenä näistä Lisäksi se omaksui vähitellen roolin betoni- betonielementit. Betonijaosto on puolestaan rakentamista koskevan ajankohtaisen tiedon yksi neljästä Tuoteteollisuustoimialasta, joista muokkaajana ja levittäjänä sekä erilaisten muut ovat puutuote-, teräsrakenne- ja raken- koulutustehtävien hoitajana. RTT vastasi nusmateriaalit-jaosto. Tuoteteollisuus muo- tuoteryhmäkohtaisesta markkinoinnista ja dostaa RT:n ylimmän organisoitumistason tutkimustoiminnasta. Betonitieto Oy ylläpiti yhdessä neljän muun toimialan kanssa (Talon- niin ikään alan koulutus- ja julkaisutarjontaa rakennus, Infra, Pinta ja Tekninen urakoin- ja harjoitti betonin imago- ja yleismarkki- ti).27 Vuonna 2006 RT:lla oli jäsenyrityksiä nointia. Sovittiin myös siitä, että toiminnan yli kaksituhatta, joissa oli lähes 55 000 työn- koordinoinnin ohjaus pysyisi RTT:n Betoni- tekijää.28 teollisuusjaostolla. Betonitiedon asiat käsitel- tiin vastaisuudessa RTT:n jaoston johtokun- nassa, ja perustettiin yhteinen markkinoinnista vastannut työryhmä, joka korvasi Laadunvalvonta osapuolten omat markkinointi- ja viestintä- järjestetään uudelleen ryhmät.26 1990-luvun pyörteisinä vuosina BY:n Entistä vaativampi ilmapiiri ja voimistu- jäsenet kantoivat yhteistä huolta betonin ase- nut materiaalien välinen kilpailu olivat ko- masta ja arvostuksesta. Erityisesti tutkimus- rostaneet laadun merkitystä 1980-luvulla. ja kehitystoiminnan vahvistaminen nähtiin Kun lama alkoi 1990-luvun alussa, yritysten välttämättömäksi BY:ssä, jossa käynnistyi ulkopuolinen laaduntarkastus oli tärkeää betonirakentamisen tutkimusohjelman val- pohjimmiltaan samoista syistä kuin aikai- Romahdus ja uusi nousu | 287

semminkin, mutta keskustelunaiheeksi sen lut tilaajilta kielteistä palautetta.30 Pitkäjäntei- toivat uudet ongelmat. nen laatutyö oli alan imagon kannalta tärkeä Jotkut suomalaiset valmistajat tinkivät uskottavuustekijä, ja tarkastustoimintaa oli laatukriteereistä säästääkseen tuotantokus- kehitettävä. Laadusta ja ”laatutyöstä” tuli lama- tannuksissa. Niinpä markkinoilla toimi lamavuosina tärkeitä iskusanoja alan kehittämi- vuosina BLT:n mukaan yrittäjiä, joiden tuot- sestä puhuttaessa. teet eivät täyttäneet kotimaisia laatukriteerejä Betonialan järjestöt pyrkivät positiivisella Vuodenvaihteessa 1992–1993 tilanteen kiteyt- kampanjoinnilla vaikuttamaan yleiseen mieli- ti laadunvalvonnan näkökulmasta BLT:n joh- piteeseen ja pohtivat, miten omaa toimintaa taja Matti T. Virtanen seuraavasti: kehittämällä voitaisiin vaikuttaa alan ulkoiseen kuvaan. Lisäksi ne kannustivat yrityksiä laa- Läheskään kaikkia rakennuttajia ja rakennus- dun parantamiseen omassa tuotannossa: liikkeitä ei kiinnosta laatuvaatimusten varmis- BLT jakoi vuodesta 1991 Betoniteollisuuden taminen, vaan pelkästään mahdollisimman laatupalkintoa, ja vuonna 1995 järjestöt to- alhainen hankintahinta. Tämä johtaa puut- teuttivat yksivuotisen koulutusjärjestelmän teelliseen tuotelaatuun, säilyvyysvaurioihin ja julkisivuvalmistajille.31 pahimmassa tapauksessa onnettomuuksiin. Palkitseminen kohdistui kuitenkin yri- Lisäksi on vaarana BLT-järjestelmän romuttu- tyksiin, joissa asenne ja osaaminen jo olivat minen BLT-valmistajien huomatessa, että parhaalla tasolla. BLT esittikin syksyllä 1994, vähemmälläkin voi päästä.29 että laatupoikkeamista annettuja sanktioita kovennettaisiin, jotta tilanne jäsenyritysten Paineita laatutyölle aiheutti julkisivuvaurioista tehtailla saataisiin hallintaan. Yhdistys tiu- lähtenyt kriittinen keskustelu betonirakenta- kensikin laadunvalvontaansa oleellisesti Betonin laatuomi- naisuuksia valvotaan misen laadusta. Betonielementtirungoista ei vuonna 1996, mikä johti laiminlyönneistä tehdaslaboratorioissa sen sijaan alan selvityksen mukaan juuri tul- annettujen sanktioiden selvään lisääntymi- ja koestuslaitoksissa. 288 | Romahdus ja uusi nousu

hyväksytyn tarkastuslaitoksen suorittamaa laadunvalvonnan varmentamista. Toimintansa aloittanut RTT käynnisti BLT:n, Teräsrakenteiden Laaduntarkastus TLT:n ja Puurakenteiden Laaduntarkastus- yhdistys PLY:n kanssa vuonna 1993 selvitys- työn, jolla etsittiin kaikille tuoteryhmille yhtenäistä laadunvarmennusmenettelyä. Tälle jatkoa oli RTT:n aloitteesta käynnistynyt uudistus, jonka tavoitteena oli ulkoisen laadunvalvonnan keskittäminen yhteen toimieli- meen. Samaan suuntaan vaikutti myös näkö- piirissä ollut kehitys EU:n puitteissa, missä rakennustuotedirektiivin käyttöönotto tulisi vaatimaan tuotevalvontakäytäntöjen yhden- mukaistamista Kesäkuussa 1996 BLT, TLT, LVI-Laadun- varmistus, Rakennuspuusepänteollisuus ry sekä joukko rakennustuoteteollisuuden merkittävimpiä yrityksiä perustivat koko rakennustuoteteollisuuden kattavan laadun- valvontayhteisö Rakennustuotteiden Laatu seen. Samalla järjestö pyrki RTL ry:n. RTL:n toimitusjohtajaksi valittiin lisäämään yhteistyötä työmaita val- dipl.ins. Harry Lindström. Järjestöön tuli pian vovien rakennustarkastajien kanssa, jotta esi- kuulumaan joko jäsenjärjestöjen kautta tai Vasemmalla: BLT:n merkiksi ulkomailta tuotavien betonielement- suoraan melkein kolmesataa yritysjäsentä. ohjeet ja tarkastus- tien laatutasoa voitaisiin paremmin seurata. RTL käynnisti toimintansa rakennustuote- käytäntö muodostivat betoniteollisuuden en- Keskustelu nosti lähempään tarkasteluun direktiivin mukaisena arviointilaitoksena simmäisen vapaaehtoisen myös BLT:n roolin. Se oli toiminut tarkoituk- vuoden 1997 alusta. RTL:n toimintaan kuu- laatujärjestelmän. Esite senmukaisesti ja pystynyt kehittymään ajan luivat varmennus-, tarkastus- ja testaustehtä- vuodelta 1975. vaatimusten mukaisesti vielä 1980-luvulla, vät yhteistyössä muiden arviointilaitosten Oikealla: Lohja Oy:n mutta laman tuomat paineet herättivät ajatuk- kanssa. Näiden tehtäviensä ohella järjestö Mälikkälän tehdas sai sen ulkoisen laadunvalvonnan vahvemmasta jatkoi jäsenyritystensä vapaaehtoisen laadun- betonielementtialan organisoinnista. Lisäksi Suomi liittyi Euroo- valvonnan kehittämistä.32 BLT:n tehtävistä ensimmäisen ISO 9001- laatusertifikaatin SFS:n pan Unioniin vuonna 1995, ja liittymisen suurin osa siirtyi uudelle laitokselle, ja BLT myöntämänä. myötä voimaantullut rakennustuotedirektiivi keskittyi jatkossa lähinnä avustusten myöntä- merkitsi vähenevää viranomaisvalvontaa. miseen betoniin ja laatuun liittyville tutki- Sen tilalle oli tulossa eurooppalainen tuote- mus- ja kehityshankkeille. varmennusjärjestelmä ja CE-merkintä, joka Tehtävien ja vaatimusten kasvaessa RTL edellytti valmistajilta dokumentoitua omaa hankki omistukseensa 20 % Suomen Stan- laadunvalvontaa ja tulevaisuuden kannalta dardisoimisliitto SFS ry:n vuoden 1999 alussa merkittäville tuotteille, kuten elementeille, perustamasta SFS-Sertifiointi Oy:stä. Tarkas- Romahdus ja uusi nousu | 289

tustoiminta siirrettiin SFS:ään, josta tuli maan se jatkaa Suomessa toimialansa keskeisenä laaja-alaisin sertifiointi- ja varmennuslaitos. yrityksenä yli tuhannen asiantuntijan voi- Tuoteteollisuuden lisäksi sen toiminnan pii- min. rissä olivat rakennusalalta suunnittelijat ja Myös kansainvälisten ISO-standardien rakennusliikkeet ISO-standardien mukaisine mukaisen laatujärjestelmän rakentaminen laatu-, ympäristö- ja turvallisuusjärjestelmi- käynnistyi betoniteollisuudessa 1990-luvun neen. Pian myös yhä useammissa teollisuu- alussa. Muilla aloilla Standardisoimisliitto oli den tuoteryhmissä otettiin käyttöön CE-merkki sertifioinut näitä järjestelmiä jo vuosia, ja osoituksena rakennustuotteiden vaatimuksen- myös BLT:ssa luotiin samat edellytykset, jotta mukaisuudesta. sen jäsenyritykset voisivat saada laadun joh- Asuntosäätiön Kiven- EU:n komission tavoitteena oli viranomais- tamiseen liittyvät palvelut keskitetysti. lahden alue Espoossa on toiminnan eriyttäminen yrityksille tarjotta- ISO-järjestelmän käyttöönoton taustalla usean arkkitehdin yhteis- työnä syntynyt korkea- vista varmennuspalveluista. Näitä tavoitteita vaikutti myös laadunvalvontaan liittynyt tut- tasoinen asuinympäristö, ajatellen myös valtiollisesta Teknisestä tar- kimustyö, jota yritykset ja tutkijat tekivät jossa on hyödynnetty kastuskeskuksesta erotettiin tarkastus- ja tes- Kansainvälisen jännitettyjen betonirakentei- alueen sijainnin eritys- taustehtävät Inspecta Oy -nimiseen yhtiöön. den järjestön FIP:n organisoimana vuosina piirteet. Kaava ja osa rakennuksista arkkitehti Vuonna 2002 Inspectan ja SFS-Sertifioinnin 1986–1991. Työ tapahtui FIP:n Elementti- Bror Söderman, Amfin toiminnat yhdistettiin uuteen Inspecta Oy:öön, komission Laadunvalvontatyöryhmässä, jota osalla arkkitehti Heikki jonka osaomistajaksi tulivat myös SFS ja johti dipl. ins. Arto Suikka. Tutkimus keskittyi Koskelo ja arkkitehti Simo Järvinen. Kuva RTL. Viisi vuotta myöhemmin Inspecta Oy ontelolaattoihin, joissa vaativat materiaali- 1990-luvun vaihteesta. siirtyi kansainväliseen omistukseen, mutta ominaisuudet on hyödynnetty tehokkaimmin 290 | Romahdus ja uusi nousu

ja laadun hallinta on teknisen toimivuuden myöntämän sertifikaatin sai Partek Betoni- kannalta erityisen tärkeää. Työ oli pohjana teollisuus Hyrylän ontelolaattatehtaalleen muun muassa Partekissa rakennetuille laatu- alkuvuodesta 1992. järjestelmille ja myöhemmin Parman laatu- johtamiselle. Betoniteollisuudessa vapaaehtoisia ISO- järjestelmiä on otettu käyttöön johtamisen Standardit kehittämisvälineinä. Yritystasolla kaikki saavat uuden merkityksen toiminnot hallinnosta, tuotekehityksestä ja markkinoinnista tuotantoon ja toimituksiin. Standardisoinnilla ymmärrettiin Järjestelmän ylläpito on edellyttänyt henkilös- 1980-luvun jälkipuoliskolle saakka lähinnä tön kouluttamista ja raportointikäytäntöjen mittojen ja tuotteiden vakiointia. Suomessa kehittämistä. Se on avannut eri tehtävissä ei ollut rakennusalalla sellaista standardi- toimivat näkemään oman työnsä merkitystä perinnettä kuin esimerkiksi Saksassa. Raken- sekä teknisen että asiakkaiden kokeman laa- tamismääräyskokoelma luotiin 1970-luvun dun näkökulmasta. jälkipuoliskolla. Sitä ennen betoninormit ja Betonialalla ensimmäisen Standardisoimis- palomääräykset olivat lähes ainoita rakenteita liiton myöntämän sertifikaatin sai Lohja Oy:n koskevia viranomaissäädöksiä. Muu suunnit- Mälikkälän tehdas laatujärjestelmälleen telu perustui pääosin Suomen Rakennus- 1990-luvun alussa. Ensimmäisen BLT:n insinööriliitto RIL:n laatimiin ohjeisiin.

Auto-Bon Vantaalla. 1980-luvulla alettiin myös toimitilat nähdä yrityskuvan kannalta tärkeinä investointeina. Romahdus ja uusi nousu | 291

Betoninormit by 50 3.5.

Käyttöikämitoitus Ylimääräinen osio (vain Suomessa) RakMK B4 50...200 vuotta Käyttöikämitoituksen vaihtoehdot: Taulukkomitoitus ja laskennallinen mitoitus by 50, betoninormit 2005. Rakennusmää- räysten pohjana ovat Pakkasenkestävyyden NA (SFS-EN 206-1) eurooppalaiset standar- lisäohjeet Kansallinen liite, erityisesti säilyvyys Suomessa on katsottu ettei kansallisella dit, joita on täydennetty liitteellä voida taata riittävää säilyvyyttä Suomessa käyttöikä- Ylimääräinen osio (vain Suomessa) mitoitusta ja pakkasen- Korvaa pakkasenkestävyyden osalta kestävyyttä koskevilla SFS:n tuoteryhmäohjeen (RAK 15) kansallisilla liitteillä. SFS-EN 206-1 (osittain)

Määräyskokoelma ja sitä täydentävä tyyppi- Betonilasta. Järjestörakenteen muutosten hyväksyntä olivat toimiva viranomaisnormisto mukana toiminta siirtyi RTT:n alaisuuteen. Euroopan yhdentymiseen saakka. Vuonna Standardisointiohjelma tuli kattamaan 1989 annetun Euroopan Yhteisöjen rakennusmateriaalit, tuotteet, testausmenetelmät ja tuotedirektiivin tarkoitus oli esteettömien työmaatoteutuksen. Suomesta osallistuttiin sisämarkkinoiden luominen. Tämä merkitsi, aktiivisesti sekä CEN:n teknillisen komitean että sekä tuotteita koskevat vaatimukset että että sen työryhmien toimintaan. Pohjoismai- vaatimusten täyttymisen todentaminen tuli set kannat saatiin yleensä hyvin läpi sekä yhtenäistää. Tehtävä annettiin eurooppalai- CEN:ssä että BIBM:n teknillisessä komiteassa, selle standardisointijärjestö CEN:lle. kun ne oli valmisteltu Nordisk Betongkom- Betoniteollisuudessa ymmärrettiin euroop- mittén puitteissa. palaisen standardisoinnin hyödyt, mutta Betonistandardi EN 206-1 otettiin käyttöön standardiehdotuksissa nähtiin myös sellaisia vuonna 2004, täydennettynä ympäristöminis- vaatimuksia, jotka nostaisivat kustannuksia teriön vahvistamalla kansallisella liitteellä. parantamatta laatutasoa. Toisaalta niissä ei Betonirakenteiden suunnittelun eurokoodi ollut ulkorakenteille riittäviä pakkasenkestä- EN1992 tuli käyttöön vuonna 2007. Sekä säi- vyysvaatimuksia, jotka oli todettu Suomen lyvyysvaatimuksiin että varmuuskertoimiin oli olosuhteissa välttämättömiksi. Oli ilmeistä, saatu kansallisia valintamahdollisuuksia, mi- että päätösten valmisteluun tarvittaisiin lisää hin pohjoismaisella yhteistyöllä oli ratkaiseva erikoisosaamista ja vaikuttamisen keinoja. vaikutus. CE-merkkiin siirtyminen tapahtuu Keskusteluissa Betoniyhdistyksen kanssa lähivuosina tyyppihyväksyntöjen päättyessä. sovittiinkin standardisointitehtävien siirtämi- Tuotestandardit ja eurokoodit korvaavat sestä SBK:lle, johon palkattiin standardisointi- merkittävän osan Suomen rakentamismää- johtajaksi dipl.ins. Tauno Hietanen Lohja räyskokoelman määräyksistä ja ohjeista. 292 | Romahdus ja uusi nousu

Vaatimustasoa koskevat määräykset jäävät aloitti uuden nousun vuosikymmenen puoli- edelleen viranomaisten asiaksi. Näin kehitys välissä. on kulkenut alan yhdistysten normeista Asunto-, toimitila- että tuotantorakenta- viranomaisohjeiden kautta eurooppalaisten minen jäivät 1990-luvulla vähintään kolman- standardien maailmaan.33 neksen edellisen vuosikymmenen määristä, ja asuntotuotanto selvästi myös 1970-luvun määristä. Väkilukuun suhteutettuna suomalaiset rakensivat asuntoja yhä muita Pohjois- Taistelu markkinaosuuksista maita enemmän. Vuosituhannen vaihteen tuotantohuippu ylittyi vuosina 2005–2008. Yleinen käänne parempaan alkoi raken- Silmiin pistävää on ollut vapaarahoitteisen nusalalla vasta vuosien 1996–1997 aikana. asuntotuotannon kasvu laman jälkeen valta- Uudisrakentamisessa aloitukset lisääntyivät rahoitusmuodoksi 2000-luvun puolella. kevään 1996 jälkeen ensin varovaisena nou- Myös toimitila- ja tuotantorakentamisessa suna ja vuosikymmenen loppua kohden kiih- yleissuuntaus on ollut jonkin verran kasvava tyen.34 Nousu jatkui vuosituhannen vaihtee- 2000-luvun alkupuolella. seen, ja pienen notkahduksen jälkeen seurasi Koko ala oli laman aikana kamppaillut uusi, varsin voimakas kasvuvaihe vuosina olemassaolonsa puolesta, mikä jätti jälkensä Rantanäkymä Meri- 2004–2007. siihen kahteen kolmannekseen betoniele- Kivenlahdesta. Arkkitehti Kuten alan suuryritykset olivat uumoilleet, menttiteollisuudesta, joka kurimuksesta lo- Bror Söderman. rakennusalan kotimaan kysyntä näytti aset- tuvan pysyvästi alemmalle tasolle kuin aikai- sempina vuosikymmeninä. Tätä heijasteli myös rakennusinvestointien osuuden kehitys bruttokansantuotteesta: se ei enää paljoakaan noussut lamavuosista, jolloin se oli alimmillaan runsaat kahdeksan prosenttia. Vuosi- kymmenen lopun ja vuosituhannen vaihteen nousun aikana osuus pysytteli noin kymme- nessä prosentissa.35 Betonielementtirakentamisessa kotimaisen liikevaihdon osuus alkoi nousta uudelleen vuoden 1996 jälkeen. Vuosituhannen vaihteessa RTT:n betoniteollisuusyritysten kotimaan laskutus oli parhaimmillaan 3,9 miljardia markkaa, mikä oli runsaat puolet vuoden 1990 ennätystasosta. Kotimaan laskutus muodosti tuolloin kaksi kolmannesta (2,6 mrd markkaa) ja kansainvälinen toiminta kolmanneksen. Viimemainitusta valtaosa koostui Partek Concreten ulkomaille suuntau- tuneesta liiketoiminnasta. Kotimaan laskutus Romahdus ja uusi nousu | 293

”Graafinen betoni” -mene- telmällä elementin pintaan saadaan haluttuja kuvioita. Teknolo- gia on kehitetty arkkitehti Samuli Naamangan idean pohjalta yhdistämäl- lä painotekniikkaan betonin pintahidasti- met. (Leike Helsingin Sanomat 21.4.2009) pulta selvisi. Noin kolmasosa jäljelle jääneestä teollisuudesta oli siirtynyt ulkomaiseen tenkin omistukseen, tosin niin, että kotimaiset yri- nosti osuuttaan tykset olivat itse aktiivisesti hakeutuneet selvästi, ja siltä osin pelko markki- osaksi suurempaa kokonaisuutta. Se kuului naosuuksien menettämisestä osoittautui ai- kansainvälisillä markkinoilla toimineiden heelliseksi. suomalaisyritysten selviytymisstrategiaan. Betonielementtien menekki oli erityisen Laman jälkeisessä maailmassa markkinat hyvä kantavan rungon elementeissä mutta olivat muuttuneet, mutta huolet pysyivät jäi 1990-luvun lopun nousukaudesta huoli- ennallaan: betonielementtiteollisuuden oli matta vaisuksi julkisivuelementeissä. pärjättävä kilpailussa, jota se kävi muiden ra- 1980-luvun loppupuolella betoni vuorotteli kennusmateriaalien kanssa. Se oli valtatek- tiilen kanssa suosituimpana pintamateriaali- niikkaa, mikä auttoi, sillä rakennushankkeen na, ja laman aikana se hallitsi markkinoita osapuolet tunsivat betonielementit ja tiesivät selvemmin. Betoni sai luovuttaa paikkansa miten niiden kanssa toimitaan. Arkkitehtuu- teräkselle 1990-luvun jälkipuoliskolla. Myös rin uudet virtaukset sekä teräs- ja lasiteolli- asuinrakentamisessa betonielementit olivat suuden kehitys loivat silti jatkuvasti uusia laman aikana suosituin julkisivumateriaali, tapoja käyttää rakennusmateriaaleja, mikä mutta usein niiden pinnassa käytettiin tiiltä. lisäsi paineita betonielementtiteollisuuden Tämä on ollut hallitseva pientalojen julki- omalle kehitystyölle. sivuissa, mutta sen käyttö on lisääntynyt Elementtien markkinaosuus pysyi edelleen myös kerrostaloissa. korkeana: vuonna 1990 niitä käytettiin 77 Myös paikallavalu sai osuutensa 1990-lu- prosentissa asuntokohteista, 74 prosentissa vun lopun ja 2000-luvun alun noususuhdan- teollisuus- ja 71 prosentissa toimitilakohteista. teesta, mikä näkyi erityisesti asuinkerrostalo- Vuonna 1998 luvut olivat 75, 63 ja 72 pro- tuotannossa, jossa paikallavalun osuus kään- senttia.36 Tuotantorakentamisessa teräs kui- tyi kasvuun. 294 | Romahdus ja uusi nousu

Valmisosarakentamisen markkinaosuuden sementtiteollisuudestaan ja alkoi pian sen kehitys oli siten lamavuosista lähtien vaihte- jälkeen pohtia myös betonielementtiliiketoi- levaa. Betoniteollisuus kantoi asiasta huolta minnasta luopumista.37 Ensimmäinen askel jo laman aikana ja pyrki tehostamaan mark- tähän suuntaan otettiin alkuvuodesta 1997, kinointitoimia betonin markkina-aseman jolloin Partek myi Belgian toiminnot ja osan puolustamiseksi. RTT:n Betoniteollisuusjaos Ranskan toiminnoista belgialaiselle urakoit- laati vuosille 1995–1996 ohjelman, jonka sijalle. Myöhemmin samana vuonna konser- myötä markkinoinnista tuli yksi jaoston tär- ni myi myös Hollannissa toimivan Schok- keimpiä toimialueita. Jaos painotti imago- beton-tehtaan ja Kauko-Idän Eastern Partekin työssä mielellään laatutekijöitä ja ympäristö- liiketoiminnat.38 näkökulmaa. Ratkaisevan askeleen Partek otti marraskuussa 1997, jolloin Partek Concreten ja ruotsalaisen Strängbetong AB:n liiketoimin- not yhdistettiin tarkoitusta varten perustet- Suomalainen elementtiteollisuus tuun Addtek International -yhtiöön. Sträng- eurooppalaista yritystoimintaa betong oli suuri betoniteollisuusyritys, jonka edesottamuksia elementtiteollisuudessa oli Addtekin perustaminen Partekin johto totesi Euroc-kauppoja vuon- Suomessa seurattu kiinnostuksella 1940-lu- vuonna 1997 yhdisti pää- na 1993 julkistettaessa, että rakennejärjestely- vulta lähtien. Se kuului ruotsalaisen Addum osin ruotsalaiseen omistukseen elementtiteolli- jä voisi viedä vielä pidemmälle. Lama- AB:n muodostamaan konserniin, ja sopi- suuden johtavat yritykset vuosien yrityskaupoissa muksen elementtituotantojen yhdistämisestä Pohjois- ja Länsi-Euroo- Partek luopui allekirjoittivatkin Partek, Addum sekä niin passa. (Lehtileikkeet Hel- ikään ruotsalainen sijoitusyhtiö Industri singin Sanomat 24.5.1997) Kapital. Uudesta yhtiöstä Partek omisti 40 prosenttia, Industri Kapital 20 ja Addum AB 40 prosenttia; Industri Kapital puolestaan omisti Addumista 90 prosenttia.39 Ruotsalaisten ostajien pääintressi oli sama kuin suomalaisten myyjien: oli kasvettava suuremmaksi, jotta pärjäisi kansainvälisillä markkinoilla, koska suuremmat kansainväli- set toimijat jatkuvasti muokkasivat toimin- taympäristöä omistusjärjestelyillään. Partek Concreten betonielementtiliike- toiminta siirtyi Addtekille. Yhtiöllä oli tuotantolaitoksia seitsemässä maassa, ja ontelolaatta oli niistä useimmissa yhä pää- tuote. Partek Concrete oli kaikissa maissa vahva toimitilarakentamisessa ja asuntorakentamisessa Hollannissa ja Suomessa. Myös yhtiön infra-rakentaminen oli merkittävää Hollannissa ja Romahdus ja uusi nousu | 295

Norjassa. Addtekista tuli Euroopan suurin 2000-luvun alussa uusina liiketoiminta- ja tiettävästi maailman suurin elementtien ja alueina tulivat mukaan Puola (1999, tuotanto elementtiteknologian tuottaja. käynnistyi 2000), Liettua (2000) ja Tsekki Yhtiön pääkonttori sijoitettiin Vantaalle, ja (2002). Konserniin kuuluva Parastek jatkoi lähes koko ylin johto miehitettiin suomalai- liiketoimintaa Venäjällä aluksi Parma Betoni- silla.40 Ensimmäinen toimitusjohtaja oli ruot- lan tytäryhtiönä ja myöhemmin osana emo- salainen Jan Segerberg, mutta vuonna 1999 yhtiön Baltian ja Itä-Euroopan yksikköä. hänen seuraajakseen tuli varatoimitusjohta- Kasvu Euroopassa on jatkunut Consolik- jana aloittanut dipl.ins. Bengt Jansson, joka sessa. Se osti vuonna 2002 suuren ratapölk- jatkoi tehtävässään eläkkeelle siirtymiseensä kyjä valmistavan yhtiön Saksasta, minkä seu- asti vuoteen 2005. Yhtiötä pidettiin suomalai- rauksena ratapölkyistä tuli yksi konsernin sena, vaikka yhtiön enemmistön omistivat keskeisiä tuotteita. Seuraavana vuonna Con- ulkomaalaiset. Konsernia voi siten pitää esi- solis perusti yrityksen Latviaan. Vuosikym- merkkinä globalisoituneesta yritystoiminnas- menen puolivälissä Consoliksen toiminnasta ta. Addtekin nimi muutettiin Consolikseksi ja jopa 80 prosenttia tapahtui kansainvälisillä Parma Betonilan nimi Parmaksi vuonna 2002. rakennusmarkkinoilla, ja sen liiketoiminta Addtekin liiketoiminta oli kansainvälisillä suuntautui yhdeksään maahan. rakennusmarkkinoilla merkittävintä Ruotsis- Consolis ja ranskalainen teollisuusyritys sa, Norjassa ja Hollannissa, missä liikevaihto Bonna Sabla yhdistettiin vuonna 2005 uu- oli samaa luokkaa kuin Suomessa (ks. tar- deksi Consolis SAS -konserniksi. Tämä myi kemmin graafi). Kun E-Betoonelementistä teknologiatoimittaja Elematicin – vanhan oli tullut Addtekin tytär tätä perustettaessa, Partek Concrete Engineeringin – seuraavana

Addtek Technology Board vierailulla Sträng- betongin tehtaalla Strängnäsissä, Ruotsissa vuonna 1997. Kuvassa vasemmalta: Addtek Research Developmen- tin (ARD) johtaja Olli Korander, Partek Brespan tj. Heikki Haikonen, Par- man tj. Hannu Martikai- nen, VBI:n kehitysjohtaja Rob Fafie, Addtekin tekn. joht. Seppo Rajamäki, PCE:n tj. Leo Sandqvist, Addtekin tj. Bengt Jans- son, Strängbetongin kehitysjohtaja Gunnar Rise sekä tehtaanjohtaja Allan Myllyvainio. Kame- ran takana ARD:n tj. Petri Janhunen. 296 | Romahdus ja uusi nousu

Consolis SAS -konserni. Suomen elementtiteollisuuden rakennejärjeste- lyistä alkunsa saanut kehitys on johtanut yli 150:n tehtaan jättiyrityk- seen, jolla on toimintaa kolmessa maanosassa.

vuonna omaan ydinliiketoimintaansa kuulu- si. Suomalaisilla on kuitenkin ollut konser- mattomana suomalaiselle sijoitusyhtiö Sentica nissa vahva asema eräillä kotimaisen betoni- Partnersille. Tältä Elematicin osti puolestaan elementtiteollisuuden kannalta tärkeillä pai- kansainvälinen sijoitusyhtiö Pamplona vuon- koilla. Vaikka merkittävä osa suomalaisesta na 2007. betonielementtiteollisuudesta on siirtynyt Consoliksen pääkonttori siirtyi omistaja- ulkomaiseen omistukseen, suomalainen vaihdoksen jälkeen Brysseliin Belgiaan, ja taitotieto on yhä arvossaan niin kehitystyössä yhtiön ylin johto on muuttunut ranskalaisek- kuin liikkeenjohtamisessakin.

Yhteenveto

Suomalaisen betonielementtirakentamisen Suomessa elementtitekniikkaa käytettiin historia on suomalaisen rakentamisen teol- 1940- ja 1950-lukujen vaihteesta lähtien. listumisen historiaa. Rakentamisessa teollis- Tuolloin jälleenrakennusurakka oli jo pitkäl- tuminen tapahtui myöhemmin kuin monella lä, mutta sotakorvauksista lisävauhtia saanut muulla elinkeinoalalla. Teollistuminen toi ra- teollistumisprosessi oli vasta käynnistynyt. kennushankkeeseen raaka-aineen valmistajien Kysyntää oli runsaasti sekä asuin- että muussa ja rakennusliikkeiden rinnalle kolmanneksi rakentamisessa, ja elementtitekniikkaa ko- osapuoleksi työmaista erillään toimineet raken- keiltiinkin ensimmäisiä kertoja suunnilleen nusosia valmistaneet tehtaat. Näiden merkitys samoihin aikoihin kaikessa rakentamisessa. teollistumisessa oli keskeinen. Elementtitek- Tosin elementtitekniikkaa ei käytetty asuin- niikkaan siirtyminen on muuttanut työmaiden rakentamisessa vielä sodanjälkeisen asunto- käytäntöjä ja tähdentänyt tiivistä yhteistyötä tuotannon huipentuessa 1950-luvun alussa. rakennushankkeen eri osapuolten kesken. Elementtitekniikka vakiinnutti asemansa Betonielementtirakentamisen historiassa ensin tuotantorakentamisessa. Teollisuuden keskeisiä muutosvoimia ovat olleet teknologi- tarvitsemissa rakennuksissa betonielementin nen kehitys, rakennusalan suhdanteet, yleinen käyttökelpoisuus saatiin erityisesti esijännitys- yhteiskunnallinen kehitys sekä yrityksissä tekniikalla hyvin esiin. Elementtitekniikka toimineet, elementtitekniikan mahdollisuuk- toi ulottuville rakenteita, jotka eivät olisi siin uskoneet ihmiset. Yleiset olosuhteet ovat olleet mahdollisia muita tekniikoita käyttäen. synnyttäneet ja muokanneet kysyntää, johon Sitä käytettiin 1960-luvulla tuotantorakenta- tutkimus ja kehitystoiminta on yrittänyt misen lisäksi monenlaisessa infra-rakentami- vastata. Kehittäminen on tapahtunut yritys- sessa. Kun elementtitekniikka oli tuotanto- ten ja tutkimuslaitosten suojissa. Yrityksissä rakentamisessa 1970-luvulla jo valtatekniikkaa, on tehty liiketoiminnan vaatimat strategiset sen hyödyntäminen toimitilarakentamisessa päätökset, joihin ovat vaikuttaneet markkina- pääsi vasta alkuun. Molemmissa elementtien tilanteen näkymät, kuten rakennusalalla tun- tuotantoluvut lähes kaksinkertaistuivat netusti jyrkästi vaihtelevat suhdanteet. 1980-luvulla, jonka jälkipuoliskoa leimasi Elementtitekniikkaa tutkittiin maailmalla voimakas taloudellinen noususuhdanne. jo ennen toista maailmansotaa, mutta ele- Asuntotuotannossa elementtitekniikan menttirakentaminen oli toisen maailman- etuja olisivat olleet etuja nopeus ja halpuus. sodan päättymiseen asti lähinnä kokeilu- Ulkomailta löytyi jo 1950-luvulla esimerkkejä luontoista toimintaa. Sodan tuhojen korjaa- suurten asuma-alueiden rakentamisesta ele- minen nostatti rakennusmarkkinoilla menteillä. Asuntorakentamisessa oltiin valtaisan kysynnän, joka yhdistyneenä sotaa kuitenkin konservatiivisempia kuin tuotanto- käyneiden maiden katastrofaaliseen taloudel- rakentamisessa, mitä perusteltiin vähäisillä liseen tilanteeseen johti kaikkialla Euroopassa resursseilla: kalliisiin kokeiluihin ei haluttu mahdollisimman tehokkaan, nopean ja ta- lähteä, vaan pyrittiin käyttämään tekniikkaa, loudellisen rakennustavan etsimiseen. joka oli jo hyväksi havaittu. 298 | Yhteenveto

Suomalaiset kävivät 1940-luvun lopulta järjestäytymistä. Rakennusalan yritykset olivat lähtien tutustumismatkoilla elementtiraken- vielä 1950-luvulla melko pieniä, ja keskinäinen tamisen esikuvina pidettyihin maissa, kuten kilpailu söi niiden voimavaroja. Teollistumis- Ranskassa ja Tanskassa. 1950-luvulla muotti- prosessi johti kuitenkin 1950-luvun puoli- teknologian nopea kehitys, nosturien voiman välistä alkaen murrokseen betonirakentami- ja ulottuvuuden kasvu ja elementtivalikoi- sen järjestötoiminnassa: vuosina 1955–1962 man monipuolistuminen loivat pohjaa ele- perustettiin betoniteollisuutta varten kolme menttitekniikan entistä monipuolisemmalle järjestöä, joista viimeisenä aloittanut Suomen käytölle myös Suomessa. Teollista rakenta- Betoniteollisuuden Keskusjärjestö (SBK) kor- misen tapaa kehitettiin elementtitekniikan vasi kaksi muuta järjestöä. ulkopuolella esimerkiksi työvaiheita sarjallis- SBK:stä tuli muun ohella alan kehitystyön tamalla. kokoava voima. Aikaisemmin kehittäminen 1950-luvun puolivälissä alkanut ja miltei oli yleensä ollut yksittäisissä yrityksissä tapah- Betoni-lehti on lähes 80 kaksi vuosikymmentä jatkunut maaltamuut- tunutta tuotekehitystä, mutta nyt voimavarat vuoden historiansa aikana ilmestynyt neljällä eri ni- to loi kysyntää, joka edellytti asuntotuotan- voitiin yhdistää ja kohdentaa koko alan kan- mellä: Sementtivalmiste- non merkittävää tehostamista. Sen tiedettiin nalta merkittäviin kysymyksiin. Cementprodukt (1930 alkaessaan ylläpitävän asuntojen suurta Järjestö teki 1960-luvulla paljon standar- alkaen), Sementtituote (1949–1962), Betonituote kysyntää varsin pitkään, joten tehokkaasta dointityötä. Sen merkittävin yksittäinen kehi- (1962–1991) ja vuodesta asuntotuotannosta tuli yksi asuntopolitii- tysprojekti käynnistyi, kun aluerakentamisen 1992 alkaen Betoni. kan keskeisistä kysymyksistä 1960-luvulla. myötä kasvanut sarjatuotanto synnytti tarpeen Sementtivalmiste oli Kysynnän muotoutumiseen asuntorakenta- yhdenmukaistaa käytössä olleita, ulkomailta vuonna 1930 perustetun Suomen Sementtiyhdis- misessa vaikutti myös esimerkiksi kaavoitus: lainattuja ja paikallisiin oloihin sovellettuja tyksen tiedonantolehti. vuonna 1959 uudistettu kaavoituslaki mah- elementtijärjestelmiä. Perusteellisen tutki- Lehdestä on kehittynyt dollisti aluerakentamisen aikaisemman muksen tuloksena otettiin 1970-luvun alussa vuosien mittaan merkit- tävä rakentamiseen ja korttelirakentamisen sijaan ja teki siten käyttöön Betonielementtisysteemi (BES), betoniin liittyvän tiedon mahdolliseksi sarjatuotannon asuinrakenta- uusi suomalainen elementtijärjestelmä, joka ammattijulkaisu, joka on misessa. Seuraavan vuosikymmenen mittaan ratkaisi käytössä olleiden elementtijärjestel- saanut lukijoiltaan tunnustusta asiantuntemuk- kehittyneet aluerakennussopimukset määrit- mien kirjavuudesta syntyneet ongelmat. BES sestaan. telivät kaikkien asuntorakentamiseen osallis- oli avoin elementtijärjestelmä, joka oli tarkoi- Betonin artikkelit ja tuneiden osapuolten roolit aluerakentamises- tettu koko alan yhteiseksi standardiksi, ja uutisaineisto ovat kar- sa ja loivat siten puitteet, joissa sarjatuotan- sellaisena se ajan mittaan syrjäytti vanhat toittaneet betoniarkki- tehtuurin ja -teknologian toon perustuva rakentaminen oli mahdollista käytössä olleet valmistajakohtaiset elementti- kehityskuvaa niin koti- toteuttaa järjestyneesti ja taloudellisesti jär- ratkaisut. maassa kuin kansainväli- kevästi. Elementtirakentamisen läpimurto Ennätysmäinen asuntotuotanto 1970-lu- sestikin. Lehti esittelee muun muassa Vuoden asuntotuotannossa tapahtui aluerakentami- vun alkupuolella ei olisi ollut mahdollista Betonirakenne -kilpailu- sen kautta. ilman BES:iä. Sen nopea käyttöönotto johtui jen voittajat sen lisäksi, Läpimurtoa pohjusti paitsi kysyntä ja tek- paitsi asuntojen suuresta kysynnästä, työ- että ne ovat esillä www. betoni.com nettisivuilla. ninen kehitys myös aktiivinen betonielement- voimakustannusten voimakkaasta noususta. Lehden päätoimittaja- tirakentamisen puolesta puhuminen ja yhtey- Elementeillä voitiin rakentaa ”paljon, nopeasti na toimii arkkitehti SAFA denpito päättäjiin. ja halvalla”. Elementtirakentamisen osuus Maritta Koivisto. Betonielementtirakentamisen asian aja- markkinoista nousikin 1970-luvun lopulle minen olisi ollut varsin vaikeaa ilman alan asti, vaikka öljykriisistä alkanut lama supisti Yhteenveto | 299

rakennusmarkkinoita vuosikymmenen puoli- mutta jolle löytyi sovelluksia myös asuin- välistä lähtien. rakentamisen ulkopuolelta. Erikoistumista BES mullisti elementtimarkkinat, sillä se seurasivat tuotannon keskittyminen ja entistä johti valmistajien/elementtitehtaiden erikois- pidemmät tuotantosarjat erityisesti esijänni- tumiseen, kun siihen asti valmistajien ylei- tetyssä ontelolaatassa. senä pyrkimyksenä oli ollut kattavan elementti- Kun 1950-luvun jälkipuoliskolla suomalai- valikoiman ylläpito. Avoimen järjestelmän set vielä ottivat muista mallia, viimeistään ytimenä oli esijännitetty ontelolaatta, joka oli BES:n myötä oma kehitystyö tuotti juuri koti- tarkoitettu asuinkerrostalojen välipohjiin, maan oloihin ja tarpeisiin tarkoitettua teknologiaa. Avoimen järjestelmän soveltamista uusille alueille tutkittiin 1970-luvun jälki- puoliskolla ja 1980-luvun alkupuolella useassa BES-tutkimuksessa, jotka kaikki olivat SBK- vetoisia hankkeita. VTT:n rooli kasvoi erityisesti 1970-luvun lopulta lähtien, jolloin SBK, perusmateriaaliteollisuus ja VTT sopivat tutkimusyhteistyöstä. Perustutkimuksen merkitys korostui varsinkin 1980-luvun puoli- välin jälkeen laajoissa teknologiaohjelmissa, joiden myötä SBK:n rooli kehittämisessä väheni korvautuen teollisuusyritysten keski- näisellä ja myös rakennusliikkeiden yhteis- työllä. Tutkimustyö lisääntyi, mutta ensim- mäisen BES:n kaltaisia perustavia uudistuksia betonielementtiteknologiaan ei kuitenkaan jatkossa tullut. Jotkut pitävätkin teollisen rakentamisen varsinaisena alkuna Suomessa BES:iin perustuvan ontelolaattatuotannon käynnistymistä. Markkinoita muutti 1970-luvulta lähtien myös sementtiteollisuuden tulo mukaan betonielementtibusinekseen. Perimmäinen syy tälle oli konsernien halu turvata sementin kysyntä kotimarkkinoilla. Sementtikonsernien voimavarat tulivat myös käyttöön alan kehit- tämisessä, ja aikaa myöten konsernien kautta tapahtui valtaosa alan kansainvälisestä toiminnasta. Paraisten Kalkki ja Lohja hankkivat taitotiedon ostamalla elementtiteollisuus- yrityksiä. Tämä käynnisti alan keskittymisen, joka vauhdittui 1980-luvun alkupuolella. Avoimen järjestelmän käyttöönotto loi omalla 300 | Yhteenveto

tavallaan edellytyksiä keskittymiselle, koska toiveita paremmin vastaavaa rakentamista. se helpotti tehtaiden erikoistumista. Keskustelu nosti esiin asuinympäristön viih- Kolmas 1970-luvulla alkanut suuri muutos tyvyyden ja pienenevien valmistussarjojen käynnistyi vuosikymmenen loppupuolella, ja kysymykset, joita ratkottaessa informaatio- se koski ajattelutapaa. Elementtitekniikasta teknologian tulolla suunnitteluun ja valmis- oli tullut yleinen rakentamisen tapa, jonka tukseen oli ajattelutapojen muutoksen ohella läpimurtoa oli siivittänyt miltei kaksi vuosi- suuri merkitys. SBK:lle muodostui merkittävä kymmentä jatkunut rakennusmarkkinoiden rooli alan imagonparannustyössä. kasvu. Siihen oli tartuttu sen nopeuden ja 1990-luvulle tultaessa ajattelutapojen kustannustehokkuuden takia. BES oli osin muutos alkoi näkyä myös rakennusten tekni- tämän ajattelutavan tuotos, ja sitä käytettiin sissä ratkaisuissa. BES-järjestelmän perus- aluksi hyödyntämättä sen muuntelupoten- tuote, ontelolaatta, ei enää täyttänyt muuttu- tiaalia. Muuttoliikkeen tyrehtyminen ja ensim- neita suunnittelu- ja käyttäjätarpeita. Asunto- mäisestä öljykriisistä käynnistynyt lama 1970- rakentamisessa kehitystoimintaa rajoittivat luvun loppupuolella supistivat voimakkaasti kerroskorkeus- ja äänieristysmääräykset. Nii- rakennusmarkkinoita. Lisäksi kysyntä asuin- den muututtua kehitettiin uudet välipohja- rakennusmarkkinoilla oli suuntautumassa rakenteet yritysten yhteistyönä, alan järjestö- pientaloihin, minkä taustalla oli osaksi lähiö- jen tukemana. Valmistuksen osalta kehitys- rakentamiseen kohdistunut ankara kritiikki. nopeus on ollut sidoksissa ontelolaattojen Arvostelua oli esitetty 1960-luvulta lähtien, koneteknologiaan ja tuotantoautomaatioon. mutta nyt se oli voimistuneena ja muutenkin Joitakin varhaisempia poikkeuksia lukuun alan kannalta kriittisessä vaiheessa esitettynä ottamatta 1970-luvulla voi katsoa alkaneen pakko ottaa huomioon. Uhkakuvana oli mark- myös elementtiteollisuuden toiminnan kinoiden menettäminen kilpaileville raken- maailman markkinoilla. Perusedellytys sille nusmateriaaleille. Keinojen etsiminen tämän oli oman teknologian kehittyminen riittävän välttämiseksi oli tärkein suunnan antaja korkealle tasolle. Tämä ehto toteutui BES:n 1980-luvun kehittämistyölle, jossa julkisivut myötä, sillä esijännitetystä ontelolaatasta ja ja niiden myötä visuaaliset tekijät nousivat siihen liittyneestä tuotantoteknologiasta tuli merkittävällä tavalla huomion kohteeksi. Myös kotimaiselle teollisuudelle merkittävä vienti- arkkitehtikunnan ja teollisuuden hiipunut artikkeli. Teknologian vienti perustui koti- yhteys ja vuorovaikutus löydettiin uudelleen. markkinoilla jo käyttöön otettuihin tuottei- BES:n varjopuoliin oli kuulunut, ettei sii- siin, joten tärkeimpien tuotteiden menestys nä ollut otettu kantaa julkisivuihin, joihin kansainvälisillä markkinoilla oli osoitus myöhempi imagokeskustelu kulminoitui. myös vahvoista kotimarkkinoista. Lisäksi BES yhtenäisenä standardina vähensi Kysyntää suomalaiselle rakennustaidolle valmistajien ja suunnittelijoiden keskinäistä synnyttivät ensi vaiheessa etenkin Neuvosto- vuorovaikutusta työprosessissa. Alan käymä, liiton suuret rakennusprojektit YYA-sopimuk- 1980-luvulla aloitettu julkisivukeskustelu sen puitteissa sekä öljyn hinnan nousu, joka palautti tämän yhteyden ja toi arkkitehtien vaurastutti Lähi-Idän arabimaita ja nosti siellä näkemykset entistä enemmän esiin. Paikoin rakennusbuumin. Ajan myötä kansainvälinen varsin yksitoikkoisen lähiörakentamisen si- toiminta ulottui asuinrakentamisen lisäksi jaan oli saatava moni-ilmeistä ja asukkaiden tuotanto-, toimitila- ja infra-rakentamiseen. Yhteenveto | 301

Talonrakentamisen määrä ja sen muutosvoimat Suomen itsenäisyyden aikana 25.5.

mrd.mk Kokonaistuotos rahanarvo yleinen vaurastuminen 1998 Yleiset ilmiöt rahamarkkinoiden vapautuminen 100 energiakriisit uusi muuttoaalto

teollistuminen ja 50 kaupungistuminen uudisrakentamisen 1900-luvulla talon- romahdus sotakorvaus- rakentamisen kokonais- kausi palvelurakennusten kiinteistöklusterin volyymi on kasvanut, rakentamiskausi muodostuminen 20 kriisiaikoja lukuun otta- 1930- sota- arava-laki mrd.mk valmisosien käytön matta tasaisesti, kun sitä luvun vuodet jälleenraken- 10 lama tamiskausi yleistyminen 10 kuvataan logaritmisella elinkaari ja asteikolla. Kullakin vuosi- lähiörakentamisen kausi, ekologisuus kymmenellä on ollut kerrostaloja elementeistä 5 5 omat rakentamiseen Rakentamisen rakennusalan vaikuttaneet erityis- piirteensä. kaudet kouluja sairaala- kansainvälistyminen 2 verkoston suurten rakentaminen rakennus- maaseudun ja yritysten 1 teollisuuden infrastruktuurin valtakunnal- rakentamiskausi rakentamiskausi listuminen

0,5 0,5 1920 1940 1960 1980 2000

Ontelolaattateknologia avasi markkinat toteutetut Svetogorskin ja Kostamuksen jätti- suomalaisille varsinkin Euroopan ulkopuo- projektit auttoivat monta teollisuusyritystä yli lella, mutta muulla elementtiteknologialla vaikeiden aikojen. Partekille viennistä tuli oli pitkään tärkeä rooli suomalaisten kansain- myös osa kasvustrategiaa, johon se päätyi, kun välisessä toiminnassa. Vienti lähialueille oli yrityksessä havaittiin, että kotimarkkinoiden useimmiten elementtien kuljetusta ja asenta- kasvupotentiaali oli loppumassa. Kahdesta mista työmailla. Siihen pystyivät osallistu- konsernista juuri Partek panosti yritystoimin- maan pienemmätkin yritykset, mutta kaukai- nan käynnistämiseen asemamaissa muun semmissa kohteissa riittivät voimavarat vain kansainvälisen toiminnan ohella. sementtikonserneilla, suurimmilla rakennus- Betonielementtialan kriisiytyminen 1970- liikkeillä sekä useiden yritysten yhteenliitty- luvun jälkipuoliskolla oli taustalla myös 1980- millä. Levittäytyminen ympäri maailmaa luvun alkupuolen voimallisessa keskittymi- tapahtui lopulta sementtikonsernien voimin sessä. Prosessi lähti liikkeelle alan keskisuur- ja 1980-luvulta lähtien enenevässä määrin ten yritysten yrityskaupoista, mutta kiihtyi etabloitumalla. vuosina 1983–1985 Lohjan ja Partekin keski- Viennistä tuli 1970-luvun jälkipuoliskon näiseksi hegemoniataisteluksi markkinoista. laman aikana osa monien yritysten selviyty- Kahden suuren keskinäinen kilpailu oli näin misstrategiaa. Erityisesti Neuvostoliitossa siirtynyt myös betonielementtimarkkinoille. 302 | Yhteenveto

Keskittyminen mahdollisti voimavarojen sementtiteollisuuden toiminta rakennus- Betonikeskus ry:n järkevän käytön konsernien sisällä, mutta materiaaliteollisuudessa päättyi tähän. johtokunta ja samalla SBK-säätiön hallitus konsernien keskinäinen kilpailu toi liiketoi- Järjestötoiminta sai niin ikään sysäyksen sekä historiaryhmä koolla minta-alueiden mukaan rajautuneet reviirit, keskittymiseen lamasta. Betoniteollisuuden juhlavuonna 2009. joiden varjelu ylläpiti ylikapasiteettia. Partekin edunvalvonta organisoitiin vuosituhannen Edessä vasemmalta: ja Lohjan lisäksi markkinoille jäi pienempiä vaihteessa Rakennusteollisuus RT:hen kuu- historiantutkija Yki Hytö- nen, historiatoimikunnan teollisuusyrityksiä, joista osa kasvoi niin ikään luvaan Betonikeskukseen. pj. Petri Janhunen, johto- yritysostoja tekemällä. Lama vaikutti myös tutkimus- ja kehitys- kunnan pj. Jarmo Murto- 1980-luvun loppupuolen nousukausi työhön sitä aluksi vähentäen. Merkittävimmät nen, historiatoimikunnan päättyi seuraavan vuosikymmenen alussa pääomat ovat olleet ulkomaiseen omistukseen siht. Kari Laukkanen, Asko Sarja. alkaneeseen lamaan, josta toipuminen alkoi siirtyneellä osalla elementtiteollisuutta, mutta Keskellä vas.: Pertti rakennusalalla vuonna 1997. Betoniteollisuu- panostus kehitystyöhön on jatkunut omistus- Halonen, Hannu Löytö- den tuotantolaitoksista kaksi kolmannesta muutoksesta huolimatta. 1990-luvulta lähtien nen, Heli Väliharju, Esa Konsti, Markku Pesu, jouduttiin sulkemaan, mutta puolet näistä yritysten keskinäinen kehitystoiminta on ko- Eero Nieminen, Risto käynnistyi uudelleen olojen jälleen kohen- rostunut. Voimavaroja on suunnattu entistä Wuorio, Pentti Ahopelto. tuessa. Lama pakotti konsernitkin ylikapasi- enemmän käytännönläheisiin aiheisiin, mutta Takana vas.: Lauri teetin purkamiseen: toimialajärjestelyt johti- rakennusalan yhteisen järjestön painoarvo on Kivekäs, Mikko Isotalo, Antti Hujanen, Seppo vat ensin Partekin ja Lohjan betonielementti- kasvanut myös kansallisissa teknologiaohjel- Saarelainen, Markku teollisuuden yhdistämiseen ja vuonna 1993 missa. Suurissa tutkimusteemoissa on näkynyt Vähä-Mustajärvi, Juhani siirtymiseen osittain ruotsalaisomistukseen. lamavuosien ja niitä edeltäneen ajan arvokes- Kauko, Betonikeskuksen Mukana oli ensin kolmasosa kotimaisesta kustelu: eri rakennusmateriaaleja yhdistävät tj. Olli Hämäläinen. Kuvasta puuttuvat elementtiteollisuudesta. Vuosikymmenen tekniikat, ympäristönäkökohdat, elinkaari- johtokunnan jäsen Juha jälkipuoliskolla järjestelyihin liitettiin vielä tekniikka ja laadunvalvonta sekä arkkitehtuu- Alapuranen sekä profes- Puolimatka-konsernista lähtöisin ollut Parma, rin uudet virtaukset ovat korostuneet viime sori Matti Seppänen ja josta tuli kokonaiseen ulkomaiseen omistuk- vuosien kehittämisessä ja rakentamisessa. historiatoimikunnan jäse- net Nikolai Danilotschkin, seen siirtyneen Consoliksen tytäryhtiö ja Myös kotimaisen teollisuuden kansainväli- Erkki Inkinen ja Veijo markkinajohtaja Suomessa. Suomalaisen nen toiminta sai 1990-luvun mittaan uuden Åberg. Yhteenveto | 303

suunnan, johon lama vaikutti välillisesti. Viime laman ohella suomalainen betoni- Kansainvälisen toiminnan painopiste siirtyi elementtirakentaminen on kokenut merkittä- pohjoiseen Eurooppaan. Osin tämä tapahtui vimmät käänteet 1970-luvulla. Tärkein yksit- sosialistisen järjestelmän lakkaamisen muka- täinen tapahtuma oli BES:n käyttöönotto naan tuomien uusien mahdollisuuksien vuosikymmenen alussa. Alan omana kehitys- kautta, osin johtuen siitä, että Lohja ja Partek hankkeena se merkitsi suunnanmääritystä. myivät kaukomarkkinoilla toimineita yrityk- Betonielementtiteollisuuden toimintaympä- siään paikallisille toimijoille luopuessaan ristö muuttui pian sen jälkeen nopeasti ja betonielementtiteollisuudestaan. monin tavoin. Tämä ajoi alan kriisiin, jonka Lama 1990-luvun alkupuolella näyttää käynnistämä arvokeskustelu auttoi sopeutu- vaikuttaneen kaikkeen betonielementtiraken- maan uusiin olosuhteisiin. Prosessi jätti pysy- tamisessa. Se muovasi olosuhteita, joissa vät jäljet alan ajattelu- ja toimintatapoihin. työtä on jatkettu. Se ei kuitenkaan muodos- Näitä sanoja kirjoitettaessa ovat suhdan- tunut katkokseksi, vaan esimerkiksi kehittä- teet 2000-luvun alun nousun jälkeen jälleen misessä jatkettiin osaksi teemoja, jotka nou- selvästi kääntyneet ja tulevaisuus askarruttaa sivat jo 1980-luvulla huomion keskipisteeksi. mieliä. 1990-luvun kehityksen seurauksena Imagokysymykset pysyivät 1990-luvulla ajan- suomalainen rakennusmateriaaliteollisuus kohtaisina, mutta niissäkin rakennettiin on suurelta osin ulkomaisessa omistuksessa. aikaisemmin tehdyn työn päälle. Pienten Betonialalla Parman haastajina toimii aktiivi- tuotantosarjojen ja yksilöllisten tuotteiden nen joukko perinteisiä kotimaisia kilpailijoita. problematiikkaa jouduttiin pohtimaan jatkos- Omistuspohjasta riippumatta jokaisella yri- sakin. Nämä kaikki teemat tulivat keskuste- tyksellä on vastuu toimintansa kehittämises- luun 1970-luvun loppupuolen kriisin kautta. tä kilpailukyvyn säilyttämiseksi omalla mark- Myös yritysjärjestelyt ja järjestötoiminnan kina-alueellaan. Elementtiteollisuusalan voi- keskittäminen olivat molemmat vanhoja makas kehittämisen perinne antaa uskoa sen kysymyksiä, kun niihin lamavuosina entistä kykyyn ylläpitää vahva markkina-asemansa jämerämmin tartuttiin. myös tulevaisuudessa.

Viitteet | 305

tajärjestelmien avulla, joissa arkkiteh- kistot. Tapani-laatat olivat kantavina Viitteet tonisesti katsoen teknillisiä vaikeuksia väliseininä ja jakoivat talon lamellei- ei enää ole olemassa, luoda kevyitä, hin, joiden sisällä oli ainoastaan kevei- halpoja rakenteita ja todella uusia lin- tä väliseiniä Rakennuksen julkisivuja joja, joista 90-luvun arkkitehdit eivät ja huonejakoja voitiin vapaasti muut- 1 vielä uskaltaneet edes uneksia. Siroja, taa kantavien sivuseinien välissä. Ta- TEOLLISEN joustavia, rohkeita, hienostuneita lon ratkaisut osoittavat Göran Schild- RAKENTAMISEN NOUSU muotoja, jotka kuvastavat säkenöivää tin mukaan Aallon tutustuneen funk- elämää ja samalla kylmäveristä levolli- tionalistien Le Corbusierin Citrohan- suutta ja laskelmallisuutta. Tulevai- taloon ja Mies van der Rohen huone- Betonin esiinmarssi suuden arkkitehtuurin johtoaiheita: järjestykseltään muunneltavaan materiaalin mahdollisimman järkevä kerrostaloon Stuttgartissa. 1 Sammutetun kalkin valmistus aloitet- käyttö, materiaalin säästö ja voiman Kauko Leiponen kertoo, että Asun- tiin kuumentamalla kalkkikivestä saa- häikäilemätön keskitys.” totuotanto Oy Käpylä esitteli vuonna tava kalkki, jolloin saadaan poltettua Asemarakennuksen suunnitteli 1922 rakentamaansa tehdasvalmis- kalkkia. Tämä sekoitetaan veden kans- arkkitehti Eliel Saarinen. Putkonen teista kevytrakenteista kahden per- sa, mikä synnyttää kemiallisen reak- 1991, s. 38. heen pientaloa. Rakennuksen tekoma- tion ja tuottaa kalsiumhydroksidia. 10 Aitta 2004, 287. teriaaleja hän ei mainitse. Tässä kuten Tämä tunnetaan kansanomaisemmin 11 Penttala 1991, s. 17. Tapaninkaan kohdalla menetelmä ei sammutettuna kalkkina. Roomalaiset 12 Mäkiö 1990, s. 153. osoittautunut kilpailukykyiseksi, ja nimesivät sen opus caemanticumiksi, 13 Vähäkallio 1984, s. 119. yhtiö lopetti pian toimintansa. Leipo- josta sana sementti myöhemmin 14 Leiponen 1981, s. 222. sen mukaan Käpylään rakennettu talo juonsi juurensa. Kevytbetonin historia ulottuu varsi- olisi kuitenkin ollut ensimmäinen ko- 2 Heikko betoni oli laastia, johon lisät- naisesti jo 1800-luvun puolelle, mutta konaan tehdasvalmisteisesti maaham- tiin runsaasti murskekiveä eli soraa. rakentamisessa siihen tutustuttiin me rakennettu talo. Penttala 1991, s. Se ei ollut kovin luja materiaali, mut- Suomessa vasta 1920-luvulla. Kevyek- 61–64; Schildt 1985, s. 22–23; Leipo- ta sitä voitiin käyttää esimerkiksi si betoni saadaan huokostuttamalla nen 1981, s. 225. seinärakenteiden lujittamisessa täyt- se, mikä tapahtuu joko huokoisia raa- 16 Siporexin ensimmäiset koekuutiot va- tämällä sillä kahden seinämuurin ka-aineita käyttäen tai synnyttämällä lettiin Lohjan Kalkkitehtaan laborato- välinen tila. betonimassaan kemiallisella reaktiolla riossa, mikä osoittaa, että molemmat 3 Portland-sementti näytti samanlaiselta ilmahuokosia. Aluksi kevytbetonia suomalaiset sementinvalmistajat oli- kuin sementin keksimisen aikaan ra- kutsuttiin kaasubetoniksi, koska huo- vat kiinnostuneita kevytbetonista. Sipo- kennusten pinnoissa suosittu Port- kostuttamisessa käytettiin kemiallista rexin valmistus aloitettiin Dalbyn Sipo- land-luonnonkivi. Johnsonin keksintö reaktiota, joka synnytti kaasua betoni- rex-tehtaassa vuonna 1934 Malmön syntyi vahingossa liian korkeassa läm- massaan. Vuonna 1926 Suomessa esi- lähellä, kun Oy Saseka Ab aloitti valmis- pötilassa poltetusta Aspdin-sementin telty solubetoni valmistettiin periaat- tuksen Suomessa seuraavana vuonna. susierästä. Penttala 1991, s. 9. teessa siten, että sekoittajassa olevaan Viimemainittu rakensi vuosina 4 Putkonen 1991, s. 41. sementtivelliin lisättiin emulsiosta 1937–1939 kalkkihiekka- ja siporex-ke- 5 Aitta 2004, s. 287. valmiiksi vatkattua vaahtoa. Vesamaa vytbetonitehtaan Vuosaareen Helsin- 6 Penttala 1991, s. 13. 1984, s. 397. gin itäpuolelle. Insinööritoimistoista 7 Penttala 1991, s. 37. 15 Turkulaisella rakennusurakoitsija Silta ja Satama Oy aloitti rakentamisen 8 Putkonen 1991, s. 33–34. Juho Tapanilla oli teollisuusyritys, valusolubetonimenetelmällä vuonna 9 Arkkitehdit ilmaisivat innostustaan joka valmisti Tapanin patentoimia be- 1937. betoniin, kun vuonna 1904 keskustel- tonilaattoja. Näihin oli tehty valmiiksi Yksi varhaisimpia suomalaisia ke- tiin suunnittelukilpailun yhteydessä, kanavat ilma-, sähkö- ja vesijohtoja vytbetonialalla oli myös dipl.ins. Matti mitä materiaaleja Helsingin rautatie- varten, kyse oli siis ontelolaatasta. Ta- Janhusen perustama Kevytbetoni Oy, aseman rakennuksessa tulisi käyttää. pani oli valmistanut niitä vuodesta joka aloitti vuonna 1939 Belgiasta os- Arkkitehdit Sigurd Frosterus ja Gustaf 1913 lähtien. Aallon Läntiselle Pitkä- tetulla lisenssillä Betocel-kevytbetonin Strengnell puolsivat betonia rationa- kadulle piirtämässä ”Tapani-talossa” valmistuksen. Wesamaa 1984, 397; listisista lähtökohdista: rakennusrunkoon nähden poikittain Putkonen 1991, s. 72; Jännebetonin ”Ja lopuksi voidaan Monierin, Mela- vedettiin kantavat väliseinät, joiden tulo Suomeen (Petri Janhunen), Beto- nin ja kaikkien uusimpien betonirau- varassa lepäsivät pituussuunnassa pal- ni 3/2007, s. 78–81. 306 | Viitteet

17 Putkonen 1991, s. 72. Katseet kohti nen), Rakennustaito 3/1951, s. 46; Esi- 18 Leiponen 1981, s. 296. elementtirakentamista jännitetty betoni (Beato Kelopuu), Ra- 19 Junttila 1946, s. 9–10. kennustaito 8/1952, s. 179. 20 Junttila 1946, s. 41–42. Myyntiverkos- 1 Monenlaisia rakennuslevykokeiluja 18 Jännebetonin tulo Suomeen (Petri toon kuului vuonna 1939 yhteensä 534 tehtiin, mutta nämä hävisivät pian Janhunen), Betoni 3/2007, s. 78–81. jälleenmyyjää 199 paikkakunnalla. markkinoilta. Sen sijaan pysyvämpiä 19 Jännebetonin tulo Suomeen (Petri 21 Hatakka 1989, s. 17. tuotteita olivat vuonna 1943 tuotan- Janhunen), Betoni 3/2007, s. 78–81. 22 Yksi onnettomuus tapahtui Helsingis- toon tulleet sementillä sidotut lastu- 20 Janhunen 1984, s. 411–412; Element- sä vuonna 1907, jolloin rakennusmes- villalevyt ja täryttämällä valmistetut tirakentamisen ensi askeleet, käsikir- tari J. Alfred Tannerin johtamalla työ- betonireikäkivet eli tärytiilet. Seuraa- joitus, julkaisematon yhteenveto. maalla Itäinen Puistotie 7:ssä sortui vana vuonna tuli markkinoille raudoi- 21 Janhunen 1984, s. 409. kivitalo, jota ehdittiin rakentaa muuta- tettu ”Siporex-elementti”. Leiponen 22 Matti Janhusen päiväkirja 21.4.1952. ma kerros. Arkkitehti Östlanderin 1981, s. 296–297. 23 Kääriäinen 1957, s. 26–27. päätöksellä rakennusmateriaaliksi 2 Vähäkallio 1984, s. 121. 24 Janhunen 1984, s. 413–414. otettiin reikätiili, joka valmistettiin 3 Michelsen 1993, s. 153–155 ja 160–161. 25 Jännebetonin tulo Suomeen (Petri sementistä, hiekasta ja vedestä. Anek- 4 Onko standardisoiminen säästämis- Janhunen), Betoni 3/2007, s. 78–81. dootin mukaan Tanner vaihtoi epäon- tä?, Rakennustaito 7/1946, s. 117. 26 Nurminen 1991, s. 32. nistumisen jälkeen alaa ja loi myö- 5 Amerikkalaisten ja englantilaisten pi- 27 Suurla 1970, s. 6–7. hemmin mainetta Suomen parhaana karakennustoimintaa, Rakennustaito 28 Tehdasvalmisteinen puuporrassyöksy, kuplettiesiintyjänä. Seppälä 1985, s. 9. 2/1945, s. 32. Rakennustaito 8/1949, s. 162. 23 Suomenkielisten Teknikoiden Seura 6 Asuntopulan syyt ja sen poistaminen 29 Portaiden kehityksestä (Aapo Janatui- perusti Betoniklubin seuraten Saksan (Paavo Leppänen), Rakennustaito nen), Betonituote 1/1975, s. 28–30. ja Yhdysvaltojen betoniyhdistysten 4–5/1945, s. 53–54. 30 Hakaniemen sementtivalimon arkea esimerkkiä. Häyrynen 1991, s. 126. 7 Tamperelaiset asiantuntijat selvittävät (Aapo Janatuinen), Henkilökuntalehti 24 Penttala 1991, s. 20. – Vuosien 1929 rakennusmahdollisuuksia Tampereel- Pikipoika 31.12.1989. ja 1936 normeissa edellytettiin, että la, Rakennustaito 4–5/1945, s. 62. 31 Mäkiö 1994, s. 32. sementin oli oltava sementtimääräys- 8 Lamellitalo on kerrostalorakennus, 32 Asuntoreformikilpailu, Rakennustaito ten mukaista, hienon ja karkean run- jossa on kaksi tai useampi rappu. 19/1952, s. 395. koaineksen oltava tunnistettavissa. 9 Kestoaineisia pikataloja, Rakennustai- 33 Hurme 1991, s. 90, 92; Asuntorefor- Teräksenä kelpuutettiin ainoastaan to 8/1945, s. 145–146. mikilpailu (Esko Suhonen), Raken- kuumavalssattu teräs ja betonitestauk- 10 Kevytbetoni Oy:n mainos 1940-luvun nustaito 8/1953, s. 202. sessa vain 200 mm särmältään olevat lopulta. 34 Hurme 1991, s. 89–90. kuutiot, jotka valmistettiin teräsmuo- 11 Taloudellinen rakentaminen (Per-Olof teissa kolmen kappaleen sarjoissa. Mi- Jarle), Rakennustaito 14/1949, s. 263. toitusohjeet perustuivat kimmoteori- 12 Rakennuksien keventäminen ja ele- Kokeilujen kausi aan ja koskivat betonilaattoja, -palkke- menttirakentaminen (E.K.), Raken- ja, -pilarilaattoja ja -pilareita varsin nustaito 21/1950, s. 395. 1 Perinteellisen rakentamisen teollista- samanlaisina. Betonin sallittu jännitys 13 Rakennuksien keventäminen ja ele- minen (Philip Arctander), Rakennus- teräsbetonirakenteissa oli perusarvol- menttirakentaminen (E.K.), Raken- taito 9/1955, s. 297–299. taan 3,5 MN/m2, ja puristuslujuus oli nustaito 21/1950, s. 396. 2 Nicklin 1957, s. 335. vuonna 1929 16 MN/m2 ja vuonna 14 Valtion rautateiden Hyvinkään kes- 3 Tuuri 1998, s. 52. 1936 14 MN/m2. Raudoittamattomalle kuskonepajan rakennustyöt (V. Kärk- 4 Rappaamattoman betonin pintakäsit- betonille seoksessa 1:3:3 sallittu puris- käinen), Rakennusinsinööri /1946, s. tely (Kaarlo Heliö), Rakennustaito tuslujuus oli 2.2 MN/m2, joka oli vain 106–107. 16/1958, s. 460. hiukan enemmän kuin hyvälle tiili- 15 Alueittain rakentaminen (K.A.Pino- 5 Rappaamattomia betoniseiniä suur- muurille sallittu. Betoniteräksen sal- maa), Rakennustaito 16/1949, s. 297 muottia käyttäen (Atte Lehto), Raken- littu vetolujuus oli vain 120 MN/m2. ja 299–300. nustaito 21/1953, s. 594–596. Vähäkallio 1984, s. 116. 16 Välähdyksiä rationalisoinnin pyrki- 6 Neuvonen 2006, s. 90; Rakennustek- myksistä ja sen merkityksestä (Aulis nilliset neuvottelupäivät 22.–23.11.58, Junttila), Rakennustaito 8/1950, s. Rakennustaito 20/1958, s. 579–581. 160. 7 Kokemuksia sileävalurakentamisesta 17 Esijännitetystä betonista (Matti Janhu- suurmuoteilla talviolosuhteissa (Atte Viitteet | 307

Lehto), Rakennustaito 20/1959, s. 23 Rastor 1961, s. 29–30. 3 Elementtien markkinointimahdolli- 609. 24 Vanha ja uusi Turku (Reino Pekko- suudet (Erkki Inkinen), Betonituote 8 Liukuvalukerrostalo (Leo Lyytikäinen), nen), Rakennustaito 21/1957, s. 538. 5/1967, s. 7. Rakennustaito 1/1953, s. 5. 25 Moberg et al. 1986, s. 52–53. 4 Esimerkiksi juuri A-Elementin perus- 9 Rationalisoitua rakentamistoimintaa 26 Aarre Mattisen haastattelu tanut Lauri Jämsä totesi vuonna 1958, (Allan Mannerhovi), Rakennustaito 19.12.2006. ettei liikevaihtovero ollut ylittämätön 15/1953, s. 36. 27 Aarre Mattisen haastattelu este elementtirakentamiselle. Erilai- 10 Moberg 1986, s. 44; Vakkuri 1992, s. 19.12.2006. sista elementtijärjestelmistä ja niiden 34. 28 Moberg et al. 1986, s. 56. sovellutuksista (Lauri Jämsä), Raken- 11 Mäkelä et al. 1985, s. 33. 29 Kokemuksia ketjurakentamisesta Ha- nustaito 3/1958, s. 66–67. 12 Mitä uutta rakennuskoneissa v. 1958 kan asuntoalueella Herttoniemessä 5 Mäkiö 1994, s. 17–18. (Kalle Lindborg), Rakennustaito (L.Piipari), Rakennustaito 19– 6 Erkki Inkisen haastattelu 10.11.2006. 1/1959, s. 5.; Uudenaikaisia menetel- 20/1955, s. 540. 7 Suomen Sementtituoteliiton johto- miä betonirakenteita varten (Lars A. 30 Ketjurakentamisesta (Leevi Piipari), kunnan kokouksissa käsiteltiin hinta- Palmberg), Rakennustaito 1–2/1961, Rakennustaito 16/1957, s. 408. kilpailukysymyksiä toistuvasti muun s. 3. 31 Hurme 1991, s. 105. muassa silloin, kun joku järjestön jä- 13 Rakennusalan teollistaminen (L.), Ra- 32 Kuinka pitkällä rakennustöiden ko- senistä oli rikkonut sopimuksia myy- kennustaito 16/1960, s. 535. neellistaminen on Euroopassa, Raken- mällä tuotteitaan alle ohjehintojen. 14 Kuulumisia elementtirakentamisesta nustieto 9/1960, s. 322. Merkintöjä tämäntyyppisistä keskus- (Antero Kallio), Rakennustaito 33 Ruotsalaismallinen kerrostalo Hertto- teluista löytyy pöytäkirjoista esimer- 2/1960, s. 33–34. niemessä (Lauri Jämsä), Rakennustai- kiksi keväältä 1952. Suomen Sement- 15 Rastor 1961, s. 1. to 9/1957, s. 270; Tuuri 1998, s. 54. tituoteliiton hallituksen pöytäkirjat 16 Jännebetoni ja hallirakenteet (Erkki 34 Ruotsalaismallinen kerrostalo Hertto- 20.3.1952 § 5 ja liite, 25.4.1952 § 5, Inkinen), Rakennustaito 18/1961, s. niemessä (Lauri Jämsä), Rakennustai- 6.2.1953 § 9. 735. to 9/1957, s. 272. 8 Rajaville Oy ja Kainuun Sementtituote 17 Nurminen 1991, s. 1. Nurminen to- 35 Rationaalista kehitystä, Piipari 7/60, Oy erosivat Sementtituoteliitosta ke- teaa, että teollisella rakentamisella tar- s. 197. väällä 1956. Suomen Sementtituote- koitettiin aluksi käytännössä ”kiinteäs- 36 Kuinka pitkällä rakennustöiden ko- liiton hallituksen pöytäkirja 12.5.1956 sä tehtaassa tapahtuvaa koneellista neellistaminen on Euroopassa, Raken- § 2. tuotteiden valmistusta”, mikä käytän- nustieto 9/1960, s. 322. 9 Maamme suurin betonituotetehdas nössä tarkoittaa elementtituotantoa. 37 Isot esivalmisteiset elementit (Knud 25-vuotias, Aamulehti 17.10.1968. Myöhemmin teollistuneen rakentami- Nilsen), Rakennustieto 16/1960, s. 10 Katajisto 1991, s. 4. sen käsite on kattanut myös muut 559. 11 Katajisto 1991, s. 5. alueet rakentamisen prosessissa, ja 38 Kuinka pitkällä rakennustöiden ko- 12 Erkki Inkisen haastattelu 10.11.2006. niihin hän sisällyttää suunnitelmalli- neellistaminen on Euroopassa, Raken- 13 Rissanen et al. 1993, s. 62. suuden, organisaation tarkoituksen- nustaito 9/1960, s. 322. 14 Erkki Inkisen haastattelu 10.11.2006. mukaisuuden, tuotannon tehokkuuden 39 Isot esivalmisteiset elementit (Knud 15 Erkki Inkisen haastattelu 10.11.2006. ja itse rakennuksen valmistustavan. Nilsen), Rakennustaito 16/1960, s. 16 Muistio betoniteollisuusalan kehittä- 18 Mäkiö 1994, s. 78. 559. mistä koskevasta neuvottelutilaisuu- 19 Julkisivulaatat ja muut julkisivuele- 40 Erilaisista elementtijärjestelmistä ja desta 26.9.1962. mentit – teknillisiä ja taloudellisia nä- niiden sovellutuksista (Lauri Jämsä), 17 Suomen Betoniteollisuuden Keskus- kökohtia (Ingvar Karlén), Rakennus- Rakennustaito 3/1958, s. 66–67. järjestön hallitusvaliokunnan pöytä- taito 15/1955, s. 423; Julkisivuelement- 41 Isot esivalmisteiset elementit (Knud kirja 4.6.1963 § 4. tien saumaus (Stig Nilsson), Raken- Nilsen), Rakennustaito 16/1960, s. 18 Suomen Betoniteollisuuden Keskus- nustaito 7/1961, s. 223. 559. järjestön ensimmäistä vuosikokousta 20 Hurme 1991, s. 89. 7.6.1963 koskeva tiedote. 21 Elementit ja tavanomainen rakenta- 19 Suomen Betoniteollisuuden Keskus- minen (Lauri Jämsä), Rakennustieto Elementtien läpimurto järjestön hallituksen pöytäkirja 18/1961, s. 705–706. 27.8.1963 § 8. 22 Kuulumisia elementtirakentamisesta 1 Elementit tänään (Lauri Jämsä), Beto- 20 Lars-Olof Sebbaksen haastattelu (Antero Kallio), Rakennustaito nituote 4/1962, s. 5. 8.8.2007. 2/1960, s. 33–38. 2 Leiponen 1981, s. 299. 21 30 vuotta Tampereen rakennustarkas- 308 | Viitteet

tajana (Kyösti Välimäki), Rakennusval- toht. Gunnar Modeen (rkp), joka oli 60 Juvonen 2000, s. 15. vonta 4/1992, s. 8. toiminut yhdistyksessä jo aikaisem- 61 MMM 1968, s. 267. 22 Cellit Oy:n esiteaineisto. Jukka Rytö- min. Yhdistyksellä oli vuonna 1966 62 Ilkka Sumun haastattelu 25.9.2007. vuoren yksityiskokoelma. lähes parisataa jäsentä, ja hallitukseen 63 Betoniteollisuuden Käsikirja 1966, s. 23 Kansojen Halli. Maan suurin element- kuului kunnan ja valtion korkeita vir- 80–87. tirakennus, Betonituote 4/1962, s. kamiehiä sekä pääkaupunkiseudun 64 Työvoimakysymys betonituoteteolli- 30–31. kunnallispolitiikan keskeisiä vaikutta- suudessa (Lauri Jämsä), Betonituote 24 Juhani Mitrosen haastattelu jia. Ilkka Sumun haastattelu 5/1966, s. 9. 23.1.2008. 25.9.2007; Tuuri 1998, s. 80. 65 Julkunen 2008, s. 120–122. 25 Petri Janhusen haastattelu 22.2.2007. 38 Tuuri 1998, s. 87. 66 Esim. Suomen Betoniteollisuuden 26 Kummila 40-vuotias, Betonituote 39 Helsinki sai vuokraustoiminnalla pi- Keskusjärjestön hallitusvaliokunnan 2/1964, s. 25. dettyä omistuksissaan huomattavan pöytäkirjat 28.10.1966 § 6 ja 27 Risto Katajisto 1991, s. 12. osan kaupungin alueella olevista 20.12.1972 § 4. 28 Vakkuri 1992, s. 44. maista, millä se halusi varmistaa, että 67 Elementtitekniikan opetus ammatti- 29 Elementtituote Oy:n uusi tehdas val- rakennustoiminta kehittyisi sille mie- kouluissa (Jouko Lahdenperä), Betoni- mis (Erkki Inkinen), Betonituote leisellä tavalla. Niinpä kaupunki viran- tuote 4/1966, s. 9. 4/1964, s. 32–33. omaisineen käsitteli kaikki rakennus- 68 Toimitusehdoista (Erkki Inkinen), Be- 30 Rissanen et al. 1993, s. 52–53 ja 55. hankkeet ja linjasi tuotannolliset ja tonituote 2/1964, s. 13–15. 31 Juhani Mitrosen haastattelu rakennustaiteelliset tavoitteet, joita 69 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 23.1.2008. rakennusliikkeiden ja suunnittelijoiden Keskusjärjestön hallituksen ko- 32 Juvonen 2000, s. 15; Katajisto 1991, den oli noudatettava. Tämä käytäntö kouksesta 16.12.1965 § 3 ja hallitusva- s. 59. osaksi kanavoi rakentamisen vanhaan liokunnan kokouksesta 16.12.1965 § 33 Tuuri 1998, s. 59–60 ja 76. tonttikohtaiseen rakentamiseen, mut- 4; Painetut betonituotteiden yleisten 34 Tuuri 1998, s. 78. ta on esitetty, että se saattoi pidem- toimitusehtojen asennusehdot teolli- 35 Asuntoalueet kaupunkisuunnittelussa män päälle olla kaupungin yleisil- suusrakennusten osalta, Jukka Rytö- (Teuvo Aura), Arkkitehti 4–5/1960, s. meen kannalta edullinen ratkaisu. vuoren yksityiskokoelma; Pöytäkirja 83. Mäkiö 1994, s. 23–24. Suomen Betoniteollisuuden Keskus- 36 Tuuri 1998, s. 73. 40 Schulman 2000, s. 49. järjestön hallitusvaliokunnan kokouk- 37 Asuntoreformiyhdistys perustettiin 41 Saarikangas 2003, s. 265. sesta 1.4.1966 § 3. Toimitus- ja asen- alkujaan asuntopoliittisin tavoittein 42 Tuuri 1998, s. 101. nusehdoista myös: SBK:n betonikäsi- vuonna 1910, mutta sillä ei käytännös- 43 Neuvonen 2006, s. 150. kirja 1966, s. 55–64. sä ollut ollut toimintaa enää sotavuo- 44 Ojanen 1997, s. 12. 70 Mäkiö 1994, s. 247. sien jälkeen. Tiettävästi Hakan toimi- 45 Moberg et al. 1986, s. 62–63 ja 78– 71 30 vuotta Tampereen rakennustarkas- tusjohtaja Antti Pelkola teki aloitteen 79. tajana (Kyösti Välimäki), Rakennusval- yhdistyksen uudelleen käynnistämi- 46 Nurminen 1991, s. 46. vonta 4/1992, s. 8. sestä. Pelkola oli tullut Hakaan vuo- 47 Salo 2000, s. 54. 72 Betonisten rakennuselementtien den 1959 alussa ja ryhtynyt tarmok- 48 Neuvonen 2006, s. 159. normien vahvistaminen, Betoni- kaasti uudistamaan yhtiötä. Pihlaja- 49 Myllypurolla talot rakennetaan kylpy- tuote 3/1963, s. 31–33; Mäkiö 1994, mäen rakentaminen heijasteli hyvin huoneiden ympärille (Seppo Raivisto), s. 247. Pelkolan käsityksiä siitä, mihin suun- Miten rakennan 1/1964, s. 8. 73 Suomen Betoniteollisuuden Keskus- taan maan rakennustoimintaa pitäisi 50 Teräs 1993, s. 8. järjestön hallitusvaliokunnan pöytä- viedä. Hän sai yhdistyksen piirissä 51 Rakennusvalmiste Oy elementtiteh- kirjat 22.10.1963 § 4 ja 28.1.1964 § 9; mahdollisuuden tuoda esiin ja viedä das (Matti Nurminen), Betonituote Suomen Betoniteollisuuden Keskus- eteenpäin käsityksiään aluerakentami- 1/1965, s. 19. järjestön hallituksen pöytäkirja sesta. 52 Teräs 1993, s. 11. 17.6.1964 § 2. Pelkolan lisäksi Asuntoreformiyh- 53 Mäkelä 1985, s. 36, 56, 58, 60 ja 95. 74 Vuoden 1965 normit korjasivat yhden distyksen keskeisiä henkilöitä olivat 54 Moberg et al. 1986, s. 54–55, 123. selkeän epäkohdan vuoden 1963 nor- Teuvo Aura (lib.) puheenjohtajana, 55 Luukko 2000, s. 107. meissa. Nämä eivät olleet ottaneet Mauno Koivisto (sd) Helsingin Työ- 56 Ilkka Sumun haastattelu 25.9.2007. huomioon betonirakenteiden välisten väen Säästöpankin pääjohtajana ja yh- 57 Luukko 2000, s. 107 ja 113. kiinnikkeiden ruostumismahdolli- distyksen 1. varapuheenjohtajana sekä 58 Pentti Virtasen haastattelu 6.9.2007. suutta, vaikka raudoitteiden etäisyy- 2. varapuheenjohtajana oikeustiet. 59 Kähkönen 2002, 68–69. destä betonin pinnasta ohjeistettiin- Viitteet | 309

kin. Tätä on myöhemmin pidetty ra- 87 Hatakka 1989, s. 60–61. 106 Suomalaisen elementtijärjestelmän kenteiden kestävyyden kannalta suo- 88 Betoniteollisuuden laaduntarkastus kehittäminen (Pentti Palenius), Beto- rastaan riskinottona. Vuoden 1965 BLT:n siipien suojassa vuodet 1971– nituote 1/1968, s. 35. normit määräsivät, että ruostumiselle 1996 (Sirkka Saarinen), Betoni 107 BES 1970, s. 34–42. alttiit kiinnikkeet oli tehtävä korroo- 4/2003, s. 44. 108 BES 1970, s. 48. sion kestävistä materiaaleista. Ne oh- 89 Nurminen 1991, s. 26, 55 ja 60. 109 Hatakka 1989, s. 67. jeistivat myös, miten elementtien 90 Moduulimitoitukseen (Lauri Jämsä), 110 Mäkiö 1994, s. 39. kiinnitykset toisiinsa ja muihin raken- Betonituote 2/1965, s. 8. 111 BES 1970, s. 36. teisiin oli tehtävä, jotta ruostuminen 91 Moduulimitoitukseen (Lauri Jämsä), vältettäisiin.(Mäkiö 1994, s. 247–250) Betonituote 2/1965, s. 8. 75 Betoniteollisuus ja normit (Arvo Ny- 92 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- Huippuvuodet känen), Betonituote 1/1965, s. 23. den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- 76 Tehdasvalmisteisia betonipalkkeja, nan kokouksesta 28.10.1966 § 9, 1 Vaara 2002, s. 207. esijännitettyä betonia (Matti Stark, liite: Muistio standardisoimistoimin- 2 Betonielementtirakentamisen histo- Jouko Mustajärvi), kaksiosainen artik- nasta. riatoimikunnan pöytäkirja 29.1.2008 keli julkaistu Betonituote-lehden nu- 93 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- § 3. meroissa 1/1962, s. 19–28 ja 2/1962, den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- 3 Erkki Inkisen haastattelu 10.11.2006. s. 10–18. nan kokouksesta 15.2.1967 § 10. 4 Erkki Inkisen haastattelu 10.11.2006. 77 Jännebetonipalkkien uudet standardi- 94 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 5 Nikolai Danilotschkinin haastattelu tyypit, Betonituote 4/1965, s. 10 ja 13. den Keskusjärjestön hallituksen ko- 12.8.2008. 78 Teräsbetoninen normaalipaalu (Heik- kouksesta 20.12.1968 § 6. 6 Katajisto 1991, s. 27. ki Kaitila), Betonituote 4/67, s. 5; Te- 95 Asuinrakennuselementtien liitos- ja 7 Valokopio Cellit Oy:n ja Spiroll Limi- räsbetoninen normaalipaalu (Pentti rakennedetaljit, Betonituote 1/1968, s. tedin välisestä ontelolaatan valmistus- Kaista), Betonituote 4/67, s. 8–9. 16. ta koskeneesta sopimuksesta; sopi- 79 Suomen Betoniteollisuuden Keskus- 96 Suomalaisen betonielementtijärjestel- muksen ensimmäinen ja viimeinen järjestön hallitusvaliokunnan pöytä- män kehittäminen (Pentti Palenius), sivu. Cellit Oy:n arkisto. kirjat 8.5.1967 § 13; Teräsbetoninen Betonituote 2/1968, s. 7. 8 Hatakka 1989, s. 91 ja 93. normaalipaalu (Heikki Kaitila), Beto- 97 Suomalaisen elementtijärjestelmän 9 Spiroll-ontelolaatta (Erkki Puonti), Be- nituote 4/67, s. 5. kehittäminen (Pentti Palenius), Beto- toni 4/1970, s. 11. 80 Hatakka 1989, s. 58. nituote 1/1968, s. 35. 10 Erkki Inkisen haastattelu 10.11.2006. 81 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 98 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 11 Erkki Inkisen haastattelu 10.11.2006. den Keskusjärjestön hallituksen ko- den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- 12 Lehto 1996, s. 197. kouksesta 17.6.1964 § 4. nan kokouksesta 13.6.1967 § 10, liite: 13 Hannu Isotalon haastattelu 17.1.2008. 82 Laadunvalvonnasta (Arvo Nykänen), Betoniteollisuuden tutkimustoiminta, 14 BES-aikakausi, Betonituote 1/1972, s. Betonituote 1/1964, s. 5. päiv. 12.5.1967. 16. 83 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 99 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 15 Avoimesta elementtijärjestelmästä den Keskusjärjestön hallituksen ko- den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- Suomessa saatuja kokemuksia (Teuvo kouksesta 28.8.1964 § 2. nan kokouksesta 13.6.1967 § 12. Koivu), Betonituote 2/1975, s. 23. 84 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 100 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 16 Nurminen 1991, s. 134 ja 160. den Keskusjärjestön hallituksen ko- den Keskusjärjestön hallituksen ko- 17 Katajisto 1991, s. 11–12, 15, 23–24 ja kouksesta 28.8.1964 § 2. kouksesta 15.9.1967 § 7, liite: Suoma- 68. 85 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- laisen elementtijärjestelmän kehittä- 18 Katajisto 1991, s. 22. den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- minen, muistio päiv. 14.9.1967. 19 Hannu Isotalon haastattelu 17.1.2008. nan kokouksesta 15.2.1967 § 11. 101 Hatakka 1989, s. 65. 20 Vakkuri 1992, s. 70. 86 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 102 Hankonen 1994, s. 157. 21 BES-aikakausi, Betonituote 1/1972, s. den Keskusjärjestön hallituksen 103 BES 1970, s. 4. 16. 13.6.1967 § 10, liite: Betoniteollisuu- 104 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 22 Rakentamisen teollistaminen ja työ- den laaduntarkastustoimikunnan joh- den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- voimapula (Eero Soini), Betonituote tosääntö; Betoniteollisuuden laadun- nan kokouksesta 10.3.1964 § 10. 3/1973, s. 9. tarkastus BLT:n siipien suojassa vuo- 105 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 23 Valmistustekniikka (Kari Laukkanen), det 1971–1996 (Sirkka Saarinen), Be- den Keskusjärjestön hallituksen ko- Betonielementtirakenteet, RIL 115 toni 4/2003, s. 44–47. kouksesta 15.2.1968 § 8. 1977, s. 194–195. 310 | Viitteet

24 Vakkuri 1992, s. 70. 1972; BES-järjestelmän rakenteita koulu (arkkit. Jaakko Kontio), Betoni- 25 BES-osat tuotannossa (Matti Nurmi- koskeva suositus vuodelta 1974 sekä tuote 4/1968, s. 10. nen), Betonituote 1/1974, s. 16; Nur- BES-järjestelmän rakenteita koskeva 63 Täyselementtinen ammattikoulu minen 1991, s. 105. suositus vuodelta 1979. (Jaakko Kontio), Betonituote 4/1968, 26 Nurminen 1991, s. 105–106. 44 BES-tutkimuksesta ja sen tuloksista s. 10. 27 Seppänen 1981, s. 9. (Matti Seppänen ja Teuvo Koivu), Be- 64 Betonielementtien käyttömahdollisuuk- 28 Markku Hainarin haastattelu tonituote 1/1970, s. 13–14. sista julkisessa rakentamisessa (Risto 9.10.2007. 45 PLS-80 –järjestelmän tuotekehitystyö Ruso), Betonituote 5/21967, s. 6. 29 SBK:n vuosikokous ja luentopäivä, kehitysalueella, Betonituote 1972/4, s. 65 Juvonen 2000, s. 80. Hankkeen koos- Betonituote 2/1971, s. 29. 30. ta ja sarjatuotannosta: Oulun yliopis- 30 BES ja arkkitehtisuunnittelu (Matti 46 Hannu Isotalon haastattelu 17.1.2008. ton elementtitoimitukset (Kari Lauk- Seppänen ja Klaus Olanko), Betoni- 47 Rissanen 1993, s. 72–73. kanen), Betonituote 4/1974, s. 42. tuote 4/1971, s. 11. 48 Hannu Isotalon haastattelu 17.1.2008. 66 BES-tutkimuksesta ja sen tuloksista” 31 Avoimen elementtijärjestelmän hy- 49 Rissanen 1993, s. 72; Neuvonen (Teuvo Koivu ja Matti Seppänen), Be- väksikäyttö (Veikko Lensu), Betonituo- 2006, s. 150. tonituote 1/1970, s. 16–17. te 4/1971, s. 16. 50 Rissanen 1993, s. 73. 67 Elementtivesitornit – suomalainen 32 Arkkitehtoniset tavoitteet BES-tutki- 51 Nurminen 1991, s. 144. erikoisuus (Petri Janhunen), Betoni muksessa (Ilmo Valjakka), Betonituo- 52 Katajisto 1991, s. 22–23. 3/2008, s. 94–97. te 1/1974, s. 26. 53 BES-jatkotutkimukset sekä liitos- ja 68 Vaara 2002, s. 208. 33 Esimerkiksi Rastas 1983, s. 23. rakennedetaljit (Veikko Kauppila ja 69 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 34 BIBM 72. – 7. kansainvälinen betoni- Risto Katajisto), Betonituote 4/1971, s. den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- teollisuuskonferenssi Barcelonassa 23; Rakennussuunnittelusta ja ele- nan kokouksesta 29.3.1972 § 8. (Veikko Kauppila), Betonituote menttien asennuksesta BES-taloissa 70 Teollisuuspoliittinen valiokunta pe- 3/1972, s. 32 ja Tunnustusta työlle – (Kalevi Ahonen), Betonituote 1/1974, rustettiin hallitusvaliokunnan kokouk- haaste jatkoon (Veikko Kauppila), Be- s. 18. sessa 29.1972, johon saatiin myös tie- tonituote 4/1972, s. 9. 54 Nurminen 1991, s. 100–102. to asuntotutkimusmäärärahapäätök- 35 Avoimesta elementtijärjestelmästä 55 ES-KO –tuotekehittelyprojekti (Veikko sestä. Suomessa saatuja kokemuksia (Teuvo Kauppila), Betonituote 2/1972, s. 10. 71 Arkkitehtoniset tavoitteet BES-tutki- Koivu), Betonituote 2/1975, s. 23 56 Jännitettyjen elementtien tuotekehit- muksessa (Ilmo Valjakka), Betonituo- 36 Pitäisikö jouston ulottua myös asema- telyä (Kauko Linna), Betonituote te 1/1974, s. 26. kaavoitukseen” (Matti Nurminen), Be- 4/1970, s. 25; melutasosta Tauno Lat- 72 Teollisen rakentamisen esteet, Betoni- tonituote 1/1973, s. 9. van Nastola-historia. tuote 2/1974, s. 10. 37 Tunnustusta työlle – haaste jatkoon 57 SBK:n jännebetoni-palkki-tutkimuk- 73 Arkkitehtoniset tavoitteet BES-tutki- (Veikko Kauppila), Betonituote sen tulokset käytettävissä (Kosti Nol- muksessa (Ilmo Valjakka), Betonituo- 4/1972, s. 9. vi), Betonituote 2/1984, s. 45. te 1/1974, s. 26. 38 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 58 Ks. esim. pöytäkirja Suomen Betoni- 74 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- teollisuuden Keskusjärjestön hallituk- den Keskusjärjestön hallituksen ko- nan kokouksesta 24.9.1970 § 6. sen kokouksesta 7.5.1973 § 12. kouksesta 22.3.1973 § 9, LIITE: 39 Nurminen 1991, s. 75. 59 Betoniyhdistys valmistautuu betoni- ”SBK:n teollisuuspoliittisia näkökoh- 40 BES-jatkotutkimukset sekä liitos- ja normien kokonaisuudistukseen, Beto- tia”, päiv. 14.2.1973. rakennedetaljit (Veikko Kauppila ja nituote 4/1976, s. 47. 75 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- Risto Katajisto), Betonituote 4/1971, s. 60 BLT:n perustamisen välttämättömyys den Keskusjärjestön hallituksen ko- 23. (Olavi Törmänen), Betonituote 1/1971, kouksesta 22.3.1973 § 9, LIITE: 41 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- s. 11. ”SBK:n teollisuuspoliittisia näkökoh- den Keskusjärjestön hallituksen ko- 61 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- tia”, päiv. 14.2.1973. kouksesta 15.12.1971 § 9. – Lehti, käsi- den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- kirja ja kansiot vakiintuivat muuten- nan kokouksesta 12.11.1975 § 11; LIIT- kin lisääntyvän tutkimustoiminnan TEET: Yleiskirje SM:n kaavoitus- ja Suuri suunnanmuutos tulosten julkaisukanaviksi. rakennusosastolta päiv. 20.10.1975; 42 Nurminen 1991, s. 107. sekä yleiskirjeen liite: Rakennuslakiin 1 Vakkuri 1992, s. 71. 43 Nurminen 1991a, BES-järjestelmän perustuva tyyppihyväksyntä. 2 Nurminen 1991, s. 90 rakenteita koskeva suositus vuodelta 62 Täyselementtirakenteinen ammatti- 3 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- Viitteet | 311

den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- 23 SBK:n vuosikokous, Betonituote mentin tuonnista vuodesta 1983 al- nan kokouksesta 30.9.1976 § 3, LIITE: 2/1979, s. 60. kaen. Muistio ”Menekinedistämistoiminta 24 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 47 Vaara 2002, s. 214. SBK:n piirissä”, päiv. 24.8.1976. den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- 48 Smeds 1998, s. 309. 4 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- nan kokouksesta 26.10.1978 § 4, LII- 49 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- TE 3: SBK:n lausunto Asuntoneuvos- den Keskusjärjestön hallituksen ko- nan kokouksesta 10.10.1975 § 4, LII- ton laatujaostolle, päiv. 28.11.1978. kouksesta 2.12.1986 § 6, LIITE 3: TE: PM päiv. 5.10.1975. 25 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- muistio ”Järjestelmätoimitusehdot”, 5 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- päiv. 20.4.1986. den Keskusjärjestön hallitusvaliokunnan kokouksesta 19.4.1979 § 7, LIIT- 50 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- nan kokouksesta 30.9.1976 § 3, LIITE: TEET: lehdistötiedotteet Betoniteolli- den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- Muistio ”Menekinedistämistoiminta suudella runsaasti ylikapasiteettia, nan kokouksesta 30.9.1986 § 7, LIIT- SBK:n piirissä”, päiv. 24.8.1976. päiv. 17.4.1979 sekä Suomen Betoni- TEET: muistio ”SBK:n jäsenyys: Pien- 6 Betonielementtien käyttö pientaloissa teollisuuden Keskusjärjestö r.y:n vuo- yritysten edut” ja muistio ”Pienen yri- Suomessa (Heikki Poijärvi), Betoni- sikokous Helsingissä 19.4.1979. tyksen ongelmia”. tuote 4/1976, s. 30. 26 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 51 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 7 Omakotitalojen julkisivuelementeistä den Keskusjärjestön hallituksen ko- den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- (Heikki Kaitila), Betonituote 3/1964, kouksesta 7.5.1979 § 7. nan kokouksesta 28.8.1989 § 4, LII- s. 10. 27 Petri Janhusen haastattelu 22.2.2007. TE: SBK:n hallituksessa käyty strate- 8 Mäkelä 1985, s. 62. 28 SBK:n vuosikokous, Betonituote giakeskustelu 15.8.1989, muistio, päiv. 9 Seppänen 2007. 2/1980, s. 60. 21.8.1989. 10 SBK:n käsikirja 1969, s. 169–170. 29 Betonitekniikan tulevaisuus (Heikki 52 Betoniteollisuus kovien sopeutumis- 11 Betoninen pientalo (Reima Okkola ja Poijärvi), Betonituote 4/1979, s. 10. paineiden edessä (Esko Haavisto), Be- Ilkka Salo), Betonituote 3/1975, s. 20. 30 SBK:n vuosikokous, Betonituote tonituote 3/1983, s. 34. 12 Korander 1981, s. 15–16. 2/1982, s. 64. 53 Runko-BES, uusi avoin betoniele- 13 Seppänen 2007. 31 Elementtitehtaan ja suunnittelijan vä- menttijärjestelmä pian suunnittelijoi- 14 Kivi-Parma 83 -tuote-esite; Rakennus- linen yhteistyö (Pentti Kujala), Betoni- den käytettävissä (Matti T. Virtanen), valmiste Oy:n ja Mattinen & Niemelä tuote 3/1982, s. 30. Betonituote 1/1983, s. 56–57. Oy Laatuelementin välinen markki- 32 Betonilla erinomaiset menestymisen 54 Runko-BES ajatus täydentyy jatkuvasti nointisopimus Kivi-Parma-tuotteiden mahdollisuudet (Sakari T. Lehto), Be- (Heikki Sarlin), Betonituote 3/1987 s. markkinoinnista joulukuussa 1983. tonituote 3/1983, s. 27. 49–51. Parma Betonilan arkistokokoelmat. 33 Vakkuri 1992, s. 88–89. 55 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- Kangasalan tehdas. 34 Kari Laukkasen haastattelu 9.3.2007. den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- 15 BES-rakenteinen pientalo (Timo 35 Rissanen 1993, s. 81–85. nan kokouksesta 18.3.1980 § 6, LIITE Snällström), Betonituote 3/1975, s. 24. 36 Luukko 2000, s. 228. 3: SBK:n teollisuuspoliittisen toimin- 16 Seppänen 1981, s. 8–9.; Seppänen 37 Erkki Inkisen haastattelu 12.3.2008. nan peruslinjat, päiv. 6.3.1980, teolli- 2007. 38 Ks. ainakin Katajisto 1991. suuspoliittisen valiokunnan ehdotus. 17 SBK:n käsikirja 1980, s. 73–76. 39 Katajisto 1991, s. 45–46. 56 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 18 Yritykset olivat Rovaniemellä toiminut 40 Katajisto 1991, s. 50. den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- Jämy Betoni Oy, Kaise Oy Kajaanista, 41 Ramin pikahistoria, lyhyt oppimäärä nan kokouksesta 11.12.1980 § 10. Kyllönen Oy Limingasta, Lakan Beto- Ramirent Oy:n yrityshistoriikki. Rami- 57 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- ni Oy Joensuusta, Laseva Oy Laukaan rent Oy:n arkisto. den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- asutuskeskuksesta, hämeenlinnalai- 42 Flowdeck Oy fuusioitiin Partekiin ja nan kokouksesta 6.10.1981 § 7. nen Majuri Oy, Porin Kolmio Oy Po- Nurmijärven tehdas toimi vuodesta 58 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- sirta sekä Turussa toiminut Ruskon 1986 lähtien osana Partek Betoniteol- den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- Elementti Oy. (Jalokivitalossa kiteytyy lisuudetta. nan kokouksista 27.6.1984 § 2 ja korkea asumistaso –esite) 43 Rajaville pysyy reviirillään (Antti Kok- 25.9.1984 § 2. 19 Viljelijän Betoniopas, s. 36. konen), Rakennustuotanto 39/1988, 59 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 20 SBK:n käsikirja 1980, s. 70 s.5. (hae täsmälliset viitetiedot) den Keskusjärjestön hallituksen ko- 21 Suunnittelu- ja valmistusohjeet v. 1981 44 Juvonen 2000, s. 27. kouksesta 29.11.1984 § 7. sekä SBK:n käsikirja 1981, s. 79–85 45 Lehto 1996, s. 240. 60 TYNK:n järjestäytymisestä: pöytäkirja 22 Viljelijäin Betoniopas. 46 Rakennusteollisuus ry:n tilastot se- Suomen Betoniteollisuuden Keskus- 312 | Viitteet

järjestön hallitusvaliokunnan kokouk- mer Elementti Oy:n tehtaan vihkiäi- 11 Asukas-BES – ulkoisen ympäristön sesta 1.7.1982. § 6, Liite 5: Tutkimus- siin, päiv. 27.8.1991. Petri Janhusen kehittäminen, Betonituote 3/1979, s. työn organisaatiomalli. Neuvottelu- yksityisarkisto. 48. kunnan saamista evästyksistä: pöytä- 74 Tapani Tuomisen puheluonnos Tam- 12 Asukas-BES – ulkoisen ympäristön kirja Suomen Betoniteollisuuden Kes- mer Elementti Oy:n tehtaan vihkiäi- kehittäminen, Betonituote 3/1979, s. kusjärjestön hallitusvaliokunnan siin, päiv. 27.8.1991. Petri Janhusen 47. kokouksesta 27.6.1984 § 2. yksityisarkisto. 13 Kari Laukkasen haastattelu 9.3.2007. 61 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 75 Sarja 1998, s. 7. 14 Julkisivututkimus etsii yhteistä kieltä den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- 76 Vuoden 1985 osalta laskutustiedot (Kari Laukkanen), Betonituote nan kokouksesta 9.2.1987 § 5, LIITE: ovat SBK:n lehdistötiedotteesta kevääl- 4/1987, s. 60–63; Kari Laukkasen ”Lyhyen aikajänteen ohjelma nopeista tä 1989, vuoden 1990 osalta seuraa- haastattelu 9.3.2007. toimenpiteistä terästä vastaan”, päiv. van vuoden keväänä julkistetusta leh- 15 Kari Laukkasen haastattelu 9.3.2007. 9.2.1987. distötiedotteesta. 16 Suunnittelu ja tuotekehitys vielä kau- 62 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 77 The Finnish precast/prestressed con- kana toisistaan (Jaakko Laapotti), Be- den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- crete market on Finland and the role tonituote 3/1983, s. 16. nan kokouksesta 5.8.1987 § 9, LIITE: of Lohja Betonila Oy in it, muistio, 17 Ks. 11. Betonipäivät 1983 -julkaisu. Yhteenveto betonin kilpailukykyä kos- päiv. 6.9.1990. 18 Betoniteollisuus hakee neuvoa arkki- keneesta perusselvityksestä, päiv. 78 Rakennusteollisuus ry:n yhteenvetoti- tehdeiltä (Jorma Hatakka), Insinööri- 29.7.1987 lasto vuosilta 1989–2007, betoniele- uutiset 15.3.1983. 63 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- menttituotteiden valmistuslukuja vuo- 19 Suunnittelu ja tuotekehitys vielä kauden Keskusjärjestön hallitusvaliokun- delta 1989. kana toisistaan (Jaakko Laapotti), Be- nan kokouksesta 18.12.1987 § 4, LII- toni 3/1983, s. 16. TE: SBK:n hallitusvaliokunnan suun- 20 Kari Laukkasen haastattelu 9.3.2007. nitteluseminaari 23.–24.10.1987. 2 21 Meriluoto 1985, s. 162. 64 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- UUSIA 22 Meriluoto 1985, s. 163. den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- NÄKÖKULMIA ELEMENTTIIN 23 Meriluoto 1985, s. 164. nan kokouksesta 18.12.1987 § 4, LII- 24 Hanke sai nimekseen HOMP, joka oli TE: SBK:n hallitusvaliokunnan suun- lyhenne siihen osallistuneiden kon- nitteluseminaari 23.–24.10.1987. Julkisivut huomion kohteena sernien nimistä: Haka, OMP-yhtymä 65 Tamminen 2006, s. 12 ja 14. (Rajaville kuului siihen), Mattinen & 66 Tamminen 2006, s. 23–26. 1 Jaakko Laapotin haastattelu 31.3.2007. Niemelä (omisti Laatuelementin) sekä 67 Valmisbetoniteollisuudessa Lahden 2 Asuinympäristön ulkonäkö ja sen Partek. (Kari Laukkasen haastattelu Betoni Ky ja Rajaville Oy käynnistivät merkitys (Heikki Kaitera), Betonituote 9.3.2008) ensimmäiset reikäkorttiohjatut tehtaat 1/1973, s. 10. 25 Betonijulkisivumme eivät kestä vertai- jo 1960-luvun alkupuolella. 3 Meriluoto 1985, s. 11. lua, Rakennuslehti 26.11.1987, s. 20. 68 BEC-projekti elementtivalmistajan 4 Asuinympäristöstäkin kannattaa mak- 26 Vastaavaa tuotetta valmistettiin kuitu- kannalta (Heikki Kankkunen), Betoni- saa (Ilkka Larjomaa), Betonituote vahvisteisena Partek Concreten Rans- tuote 1/1987, s. 31. 2/1976, s. 15. kan tehtailla ja käytettiin muun muas- 69 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 5 Jaakko Laapotin haastattelu 31.3.2007. sa Ranskan Bastille’n oopperan julki- den Keskusjärjestön hallituksen ko- 6 Hiotut betoniset julkisivuelementit sivuissa Pariisissa. kouksesta 30.10.1987 § 6, LIITE: Suo- (Martti Lahtinen), Betonituote 4/1974, 27 Tapani Tuomisen puheluonnos Tam- men Rakennuttajaliiton lausunto s. 19. mer Elementti Oy:n tehtaan vihkiäi- BEC:stä, päiv. 18.12.1986. 7 Betonijulkisivu arkkitehdin kannalta siin, päiv. 27.8.1991. Petri Janhusen 70 Katajisto 1991, s. 39. (Osmo Lappo), Betonituote 2/1976, s. yksityisarkisto. 71 Kohti uuden sukupolven rakennustek- 16. 28 Kauniita julkisivuja betonista (Sirkka nologiaa (Heikki Poijärvi), s. 25. 8 Erkki Inkisen haastattelu 12.3.2008. Saarinen), Betoni 3/1992, s. 8. 72 Kauko Linnan käsikirjoitus Betoni- 9 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 29 Pöytäkirja Rakennustuoteteollisuuden tuotteelle tarkoitettuun artikkeliin ot- den Keskusjärjestön hallituksen ko- Betoniteollisuusjaoston elementtiva- sikolla: Mitä betoniteollisuudessa ke- kouksesta 7.5.1979 § 11. liokunnan asettaman elementtimark- hitetään ja mitä pitäisi kehittää; päiv. 10 Asukas-Bes – laadun kehittämisen kinointityöryhmän kokouksesta 4.9.1989, s. 3. tavoitteet ja keinot (Jaakko Laapotti), 10.11.1994 § 3. 73 Tapani Tuomisen puheluonnos Tam- Betonituote 3/1979, s. 42. 30 Betoni suojaa raudoitteita ruostumi- Viitteet | 313

selta emäksisyytensä avulla. Ilman 5 SBK:n jännebetonitutkimuksen tulok- palkki palonkestävä liittorakenne hiilidioksidi reagoi ajan mukana beto- set käytettävissä (Suunnittelujohtaja (Kyckling, Jorma; Koukkari, Heli; Ny- nin kalsiumhydroksidin kanssa, jol- Kosti Nolvi), Betonituote 2/1984, s. kyri, Pekka), Rakennustaito 5/1990, loin syntyy kalsiumkarbonaattia. Kal- 45. s. 18 – 20, 23. siumkarbonaatti eli kalkkikivi on si- 6 Kauppa- ja teollisuusministeriö, Ko- 18 Pekka Hietikon asiasta laatima julkai- nänsä lujaa ja tiivistä, mutta betonin miteamietintö 1990:2. Teknologiaoh- sematon selvitys. emäksisyys laskee pH-arvoon 8,3, jol- jelmatoiminnan linjat. S. 87–88. 19 Matalapalkkien suunnittelu ja asenta- loin betoni ei enää suojaa terästä 7 Suomen Betoniteollisuuden Keskus- minen (Arto Suikka), Betoni 3/2006, emäksisyydellä. Tällöin teräs alkaa järjestön lehdistötiedote 13.1.1986. s. 70–71. ruostua ja laajeta, ja aiheuttaa beto- 8 Elementtiteollisuuden CAD-tutkimus 20 Korkealujuusbetonilla tarkoitetaan niin halkeilua ja lohkeilua. Osassa jul- käynnistynyt (Tauno Hietanen), Beto- betonia, jonka lujuusluokitus nousi kisivuja oli paikoitellen liian ohut be- nituote 1/1985, s. 28–29. vähintään K60:een. tonipeite ja betonin laatu huono, min- 9 TAT-rakennustapa sovittaa yhteen luo- 21 Elementtisillat kehittyvät (Jukka Leh- kä takia raudoitteisiin syntyi tyypilli- van suunnittelun ja teollisen valmis- tonen), Betoni 4/1995, s. 15. sesti jo 15–30 vuoden iässä paikoitel- tuksen (Asko Sarja), Takstooli 4/1987, 22 Itsetiivistyvät erikoislujat betonit 150– len häiritseviä vaurioita. s. 19–21. 200 MPa (Camilla Vornanen, Andrzej 31 Pöytäkirja Rakennustuoteteollisuuden 10 Betoniteollisuuden laaduntarkastus Cwirzen ja Vesa Penttala), Betoni Betoniteollisuusjaoston johtokunnan BLT:n siipien suojassa vuodet 1971– 1/2008, s. 97. työvaliokunnan kokouksesta 11.3.1997 1996 (Sirkka Saarinen), Betoni 23 Itsetiivistyvä betoni ja sementtivalin- § 5. 4/2003, s. 50. nat sillanrakentamisessa (Seppo Mata- 32 Erkki Inkisen haastattelu 12.3.2008. 11 Dekker 1992, s. 32, 37–49. la), Betoni 3/2007, s. 68. 33 Uusien betonijulkisivujen pinnoitta- 12 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 24 Sirkka Saarinen: Itsetiivistyvää beto- minen (Juha Luhanka, Liisa Rautiai- den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- nia on käytetty jo 1980-luvulta lähtien nen), Betoni 2/1996, s. 28. nan kokouksesta 1.4.1992 § 4. (Sirkka Saarinen), Betoni 1/2005, s. 13 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 49. den Keskusjärjestön hallituksen ko- 25 YMra28/2007 Korjausrakentamisen Tutkimustoiminta murroksessa kouksesta 24.3.1992 § 3, LIITE 6: Eh- strategia 2007–2017. dotus betoniteollisuuden teknologia- 26 Huippu-uutuus betonirakentamiseen. 1 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- ohjelmaksi 1992–1995. Parman sooloparveke. Parma Oy:n den Keskusjärjestön hallituksen ko- 14 Betoniteollisuuden teknologiaohjelma myyntiesite. Kari Laukkasen yksityis- kouksesta 30.10.1978 § 4. 1992–1995. Helsingin Yrityspaino Oy. kokoelma. 2 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- Painovuosi 1995. 27 ”Lifecon, Life Cycle Management of den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- 15 Betoniteollisuuden teknologiaohjelma Concrete Structures”, koordinaattori: nan kokouksesta 26.10.1978 § 10, LII- 1992–1995. Helsingin Yrityspaino Oy. Asko Sarja) [http://www.vtt.fi/rte/ TE 5: muistio ”Sementtiteollisuuden Painovuosi 1995. strat/projects/lifecon/] ja ”Lifetime, ja SBK:n tuotekehitysyhteistyö beto- 16 Normeja valmistellutta toimikuntaa Lifetime Engineering of Buildings nin käytön edistämiseksi ja kilpailu- johti professori Asko Sarja, jonka pu- and Civil Infrastructures”, [http://life- kyvyn parantamiseksi”, laadittu Pa- heenjohdolla toimi myös FIP:n Ele- time.vtt.fi/index.htm], koordinaattori: raisten Kalkki Oy:ssä, M. Lieritie, päiv. menttikomission Liittorakennetyöryh- Asko Sarja). 9.10.1978. mä vuosina 1987–1995. Se laati ele- 28 Sarja, Asko, Rakennesuunnittelun 3 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- menttiliittorakenteiden ohjeet. Vuon- uudet haasteet ja menetelmät. Raken- den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- na 1991 julkaistujen laadunvalvonta- nustekniikka 4/96 ja 3/97. nan kokouksesta 13.12.1978 § 7. ohjeiden englanninkielinen nimi on 29 Tommila 1992, s. 57–65. 4 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- ”Quality Control of Concrete Element 30 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- Production” Vuonna 1995 julkaistujen den Keskusjärjestön hallitusvaliokunnan kokouksesta 26.10.78 § 10, LIITE elementtiliittorakenteiden ohjeiden nan kokouksesta 26.2.1991 § 8. 5: muistio: Sementtiteollisuuden ja englanninkielinen nimi oli ”Horizon- 31 ”Varmasti betonista” –kansion aineis- SBK:n tuotekehitysyhteistyö betonin tal Composite Structures”. to. Petri Janhusen yksityisarkisto. käytön edistämiseksi ja kilpailukyvyn 17 TAT-projektin matalapalkki-ontelolaat- 32 Asiakastarpeet muuttavat betoniele- parantamiseksi. Laadittu Paraisten tavälipohjien, Partek Oy Ab:n raken- menttirakentamista (Markku Rotko), Kalkki Oy:ssä, M. Lieritie, päiv. nusrunkojen ja Teräspeikko Oy:n run- Betoni 2/2001, s. 41. 9.10.1978. kojen osalta katso: Edullinen delta- 33 Integroitu rakennejärjestelmä muut- 314 | Viitteet

tuviin tilatarpeisiin, Parma Oy:n, Se- nööritoimisto. Kolme ensin mainittua 37 Rakennusalan vientiä on lisättävä naatti-kiinteistöjen ja Helsingin yli- olivat olleet perustamassa myös Lähi- (Sakari T. Lehto), Betonituote 2/1976, opiston tiedostuslehti, 12 sivua. Idässä toiminutta Finnish Contractoria. s. 51. 13 Rastas 1983, s. 31. 38 Betoniteollisuus ja kansainväliset 14 Juvonen 2000, s. 66–67. markkinat (Gustaf Mickos), Betoni- Maailman markkinoilla 15 Nurminen 1991, s. 148. tuote 3/1976, s. 22. 16 Nurminen 1991, s. 146. 39 Erkki Inkisen historiaprojektia varten 1 Neuvostoliiton puolelle rakennetut 17 Nurminen 1991, s. 148. laatima yhteenveto Paraisten Kalkin / voimalaitokset olivat Jäniskoski, joka 18 Kari Laukkasen julkaisemattomat pu- Partekin teknologiaviennistä 1970-lu- valmistui jo vuonna 1947 sekä Raja- heet henkilökuntatilaisuuksissa. Tieto vulla ja 1980-luvun alkupuolella. koski, Kaitakoski ja Tuloma, joiden Rajavillen osuudesta toimituksiin: Ju- 40 Raimo Taivalkosken haastattelu rakentaminen alkoi 1950-luvun puo- vonen 2000, s. 67. 26.3.2008. lella ja työt saatiin päätökseen vuosi- 19 Tiedon ja yhteistyön puute jarruttaa 41 Kauppila 2005, s. 13. kymmenen vaihteen jälkeen. rakentamisen vientiä, Betonituote 42 Katajisto 1991, s. 63–64. 2 Yhteenliittymän perustajia olivat Oy 3/1977, s. 12. 43 Katajisto 1991, s. 29; Nurminen 1991, Palmberg Ab, Polar, Rakennusosake- 20 Matti Nurmisen haastattelu s. 144. yhtiö Hartela, Mattinen & Niemelä 21.12.2006. Tilaelementtitehdas valmistui Al- sekä Rakennus-Ruola. 21 Nurminen 1991, s. 150. Kaimiin vuonna 1979. Tilaelementit 3 Havaintoja Keski-Euroopan elementti- 22 Pentti Kujalan historiaprojektia varten perustuivat Aulis Saarisen kehittä- tehtaista (Erkki Inkinen), Betonituote laatima selvitys Rakennusvalmisteen mään AUSA-tekniikkaan, ja AUSA- 3/1962; Made in USA (Erkki Inki- elementtitoimituksista vientikohtei- elementtien tuotanto oli sijoitettu nen), Betonituote 4/1964. siin 1970–1990-luvuilla. Lohjan konsernissa omaan Lohja Box 4 Seppälä 1985, s. 37–38 ja 40. 23 Smeds 1998, s. 242. Unit (LBU) –yksikköönsä. Fosfaatti- 5 Simo Lääperin haastattelu 15.12.2008. 24 Sakari Sipilän historiaprojektia varten tehtaan elementtien lisäksi Irakissa 6 Pentti Virtasen haastattelu 6.9.2007. laatima selvitys Partekin ja Parastekin toimineessa tehtaassa valmistettiin 7 Teollinen rakentaminen ja vienti (Mat- elementtiliiketoiminnasta Venäjällä tilaelementtejä 2535 asuntoa varten ti Nurminen), Parma 2/1974, s. 3. 1980- ja 1990-luvuilla. Al-Kaimiin.(Katajisto 1991, s. 64.) 8 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 25 Juvonen 2000, s. 86–88. 44 Ala-Härkönen 2006, s. 7 ja 13. den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- 26 Juvonen 2000, s. 66–67. 45 Kari Laukkasen historiaprojektia var- nan kokouksista 24.2.1970 § 6, 27 Tiedon ja yhteistyön puute jarruttaa ten laatima selvitys suomalaisten yri- 29.3.1972 § 6 ja 9.3.1972 § 5 LIITE: rakentamisen vientiä, Betonituote tysten elementtitoimituksista vienti- Toijalan Teräsvalmiste Oy:n Pentti Vir- 3/1977, s. 13–14. kohteisiin 1970–1990-luvuilla. tasen kirje Veikko Kauppilalle, SBK, 28 Juhani Mitrosen haastattelu 46 Rastas 1983, s. 32. päiv. 18.2.1972. 23.1.2008. 47 Matti Nurmisen haastattelu 9 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 29 Juvonen 2000, s. 75–78. 21.12.2006. den Keskusjärjestön hallituksen ko- 30 Juvonen 2000, s. 76–77. 48 Raimo Taivalkosken haastattelu kouksesta 15.9.1967 § 8, LIITE: Muis- 31 Nurminen 1991, s. 153. 26.3.2008. tio Betoniteollisuuden Keskusjärjestö 32 Tomtebodan postiterminaalin ele- 49 Raimo Taivalkosken haastattelu ry:lle mahdollisesta vientitoiminnan menttitoimitukset alkaneet (Göran 26.3.2008. aloittamisesta. Honga), Parma 2/1981, s. 8. 50 Nikolai Danilotschkinin haastattelu 10 Timo Ruopan historiaprojektia varten 33 Suuri elementtitoimitus Ruotsiin, Par- 12.8.2008. laatima selvitys elementtitoimituksis- ma 3/1984, s. 16. 51 Smeds 1998, s. 242. ta Svetogorskiin. 34 Pentti Kujalan historiaprojektia varten 52 Bengt Janssonin haastattelu 11 Juvonen 2000, s. 65–66. laatima selvitys Rakennusvalmisteen 22.9.2008. 12 Finn-Stroi Oy merkittiin kaupparekis- elementtitoimituksista vientikohtei- 53 Raimo Taivalkosken haastattelu teriin maaliskuussa 1972, jolloin sen siin 1970–1990-luvuilla. 26.3.2008. osakkaina olivat Polar-rakennusosake- 35 Kari Laukkasen historiaprojektia var- 54 Nikolai Danilotschkinin haastattelu yhtiö, Oy Alfred A. Palmberg Oy, Ra- ten laatima selvitys suomalaisten yri- 12.8.2008. kennus- ja Insinööritoimisto Teräsbe- tysten elementtitoimituksista vienti- 55 Vaara 2002, s. 214. toni Oy, Rakennuskunta Haka, Insi- kohteisiin 1970–1990-luvuilla. 56 Raimo Taivalkosken haastattelu nöörityö Oy, Rakennustoimisto A. 36 Yli sata vuotta betonirakentamisen 26.3.2008. Puolimatka Oy, sekä Oy Yleinen Insi- kokemusta, Betoni 2/2005, s. 72. 57 Haikonen 2005, s. 61. Viitteet | 315

58 Haikonen 2005, 58. 9 Hanhinen 1995, s. 107. 24 Pöytäkirja Rakennustuoteteollisuus 59 Pajakkala 1994, s. 17 10 Hanhinen 1995, s. 108. ry:n Betoniteollisuusjaoston johtokun- 60 Sipilä 1995, s. 99. 11 Oy Lohja Ab:n vuosikertomus nan kokouksesta 19.1.1993 § 3. 61 Kauppila 2005, s. 8. 1989/90, s. 4. 25 Pöytäkirjat Suomen Betoniteollisuu- 62 Kauppila 2005, s. 8. 12 Smeds 1998, s. 316. den Keskusjärjestön hallituksen ko- 63 Sipilä 1995, s. 98. 13 Smeds 1998, s. 317. kouksesta 24.3.1992 § 2 ja hallitusva- 64 Seppo Mölsän arvio maa- ja vesiraken- 14 Smeds 1998, s. 319. liokunnan kokouksesta 10.3.1992 § 3. tamista käsitelleestä historiasta, Ra- 15 Partek Betoniteollisuuden elementti- 26 Pöytäkirja Rakennustuoteteollisuuden kennuslehti 4.12.1997. liiketoiminnan strateginen suunnitel- Betoniteollisuusjaoston johtokunnan 65 Sakari Sipilän historiaprojektin käyt- ma 1993–1995, Kari Laukkasen yksi- kokouksesta 17.9.1996 § 3. töön laatima selvitys Partekin ja Paras- tyiskokoelma; SBK:n Käsikirja 1992, 27 Www.rakennusteollisuus.fi. tekin elementtiliiketoiminnasta Venä- SBK:n jäsenten suuruusjärjestys 28 betoni 06, s. 193. jällä 1980- ja 1990-luvuilla. vuonna 1990, s. 15. 29 Pöytäkirja Rakennusteollisuus ry:n 66 Linnupöld 1992, s. 52–54; Eesti Ehi- 16 Taulukko: Partek Betonilan synty ja johtokunnan kokouksesta 16.2.1993; tuksen perustamisajankohdasta yri- ratkaisut eri tehtailla. Historiaprojek- Lama tuo laaturiskejä, Rakennusval- tyksen kotisivut: www.eestiehitus.ee. tia varten laatinut Kari Laukkanen, vonta 1/1993. 67 Partek Oy Ab:n vuosikertomukset päiv. 22.3.2009. 30 Pöytäkirja Rakennustuoteteollisuuden 1995, s. 25 ja 1996, s. 27. 17 Betoni 95, Suomen Betonitieto Oy, Betoniteollisuusjaoston elementtiva- 68 Addtek Oy:n vuosikertomus, s. 28. Betoniteollisuuden suuruusjärjestys liokunnan asettaman elementtimark- 69 Linnupöld 1992, s. 54. vuonna 1993, s. 173; Betoni 96, Suomen kinointityöryhmän kokouksesta Betonitieto Oy, Betoniteollisuuden 10.11.1994 § 3. suuruusjärjestys vuonna 1994, s. 171. 31 Pöytäkirjat Rakennustuoteteollisuu- 3 18 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuuden den Betoniteollisuusjaoston element- ALA UUTEEN MUOTTIIN Keskusjärjestön hallitusvaliokunnan tivaliokunnan asettaman elementti- kokouksesta 24.4.1975 § 7, LIITE: otsi- markkinointityöryhmän kokouksista koimaton neliliuskainen pohjustus- 10.11.1994 § 3 ja 10.1.1995 § 4. Romahdus ja uusi nousu paperi, joka keskittyy alan järjestäyty- 32 Matkalla eurooppalaiseen laatuun mistilanteen kartoitukseen, päiv. (Harry Lindström), Betoni 4/1996, s. 1 Luukko 2000, s. 249. 15.4.1975. 9. 2 Tilastokeskuksen internet sivustot: 19 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 33 Dipl.ins Tauno Hietasen laatima jul- www.stat.fi, tilastot: Kansantalouden den Keskusjärjestön hallituksen ko- kaisematon selvitys standardointityön tilinpito, bruttokansantuote markkina- kouksesta 10.11.1976 § 5, LIITE 1: Pek- kehityksestä vuosina 1989–2008. hintaan 1975–2007. ka Löyttyniemen kirjelmä ”Rakennus- 34 New building output in Finland mill. 3 Kiander 1998, s. 113. Taulukko eri toi- tarviketeollisuuden järjestötoiminnan m3. VTT:n tilastoja vuosilta 1978– mialojen työllisyyskehityksestä vuosi- tehostaminen”, päiv. 28.9.1976. 1997. na 1990–1997. 20 Inkinen 1999. 35 Rakennusinvestointien osuus 4 Suomen Betoniteollisuuden Keskus- 21 Erkki Inkisen haastattelu 12.3.2008. BKT:sta. RTT:n tilastoja. järjestön hallituksen pöytäkirja ko- 22 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 36 Valmisosarakentamisen osuus eräissä kouksesta 28.8.1990 § 2. den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- rakennustyypeissä vuosina 1960- 5 Suomen Betoniteollisuuden Keskus- nan kokouksesta 3.12.1991 § 3, LIITE 1998, pylväsdiagrammi. Petri Janhu- järjestön hallituksen pöytäkirja ko- 3: ”Rakennusmateriaaliteollisuuden sen yksityisarkisto. kouksesta 14.12.1990 § 2. järjestöjen yhdentymistä valmistele- 37 Vaara 2002, s. 219. 6 Hanhinen 1995, s. 107. van toimikunnan raportti”. 38 Vaara 2002, s. 201, 218 ja 220. 7 Elämme haastava aikaa (Olli Hämäläi- 23 Pöytäkirja Suomen Betoniteollisuu- 39 Bengt Janssonin haastattelu nen), Betoni 2/1992, s. 26. den Keskusjärjestön hallitusvaliokun- 22.9.2008. 8 Henkilöstötiedote pohjoismaisessa nan kokouksesta 3.12.1991 § 3, LIITE 40 Lehdistötiedote Partek Oy Ab:n ja rakennusaineteollisuudessa tehtävistä 3: ”Rakennusmateriaaliteollisuuden Strängbetong AB:n fuusiosta, päiv. järjestelyistä, päiv. 13.9.1993. Petri järjestöjen yhdentymistä valmistele- 3.11.1997. Petri Janhusen yksityis- Janhusen yksistyisarkisto. van toimikunnan raportti”. arkisto. 316 | Lähde- ja kirjallisuusluettelo

Consolis Oy Ab:n vuosikertomukset tili- gissä 2.–4.6.1955. J. Simeliuksen Peril- Lähde- ja vuosilta 2002–2004 listen Kirjapaino Oy. Helsinki 1957. Betoninormit 1965. Vammalan Kirjapai- Ahvenainen, Jorma Pihkala, Erkki, Rasila, kirjallisuusluettelo no. Vammala 1965. Viljo: Suomen taloushistoria 2. Teollis- tuva Suomi. Helsinki 1982. Aitta 2004: Seppo Aitta (toim.): Siltojem- Arkistolähteet Painamattomat käsikirjoitukset me historia. History of Finnish Bridges. Julk. Suomen Rakennusinsinöörien Elinkeinoelämän Keskusarkisto ELKA Luetteloon on merkitty lähdeviitteissä käytet- Liitto RIL. Keuruu 2004. Suomen Betonialan Teollisuus ry:n arkisto: ty kirjallisuus ja käsikirjoitukset tekijän Aravaa kautta aikojen. Julkaisija Valtion Järjestöasioihin liittyviä sekalaisia asia- sukunimen ja julkaisuvuoden yhdistelmällä asuntorahasto ARA. Salpausselän Kirja- kirjoja vuosilta 1953–1963 (esim. Brunila 1984). Muun kirjallisuuden paino Oy. 1999. Suomen Sementtituoteliitto ry:n hallituksen kohdalla ei ole tätä merkintää. Arctander, Philip: Perinteellisen rakenta- pöytäkirjat vuosilta 1960–1962 misen teollistaminen. Teoksessa: Nor- Sementtituoteteollisuuden Työnantajaliit- Ala-Härkönen 2006: Aapo Ala-Härkönen, disk Byggnadsdag VI. VI Pohjoismaiset to ry:n arkisto: Oy Lohja Ab:n projektivienti Irakissa Rakennuspäivät Helsingissä 2.– Hallituksen pöytäkirjat 1954–1964 sekä lyhyt katsaus muuhun insinööri- 4.6.1955. J. Simeliuksen Perillisten Kir- Johtokunnan pöytäkirjat 1954–1964 uraani. Laadittu vuonna 2006. japaino Oy. Helsinki 1957. Suomen Betoniteollisuuden Keskus- Inkinen 1999: Erkki Inkinen, Toiminta- Astikainen, Riitta, Heiskanen, Riitta ja järjestö ry:n arkisto: ympäristön muutokset betoniteollisuu- Kaikkonen, Riitta: Elämää lähiössä. Järjestön perustamisvaiheen kokous- den järjestötoiminnan kehittäjinä. Laa- Finnreklama Oy. Sulkava 1997. muistiot vuodelta 1962 dittu vuonna 1999. BES 1970: BES. Tutkimus avoimen ele- Hallituksen pöytäkirjat vuosilta 1963–1992 Inkinen, Erkki: Muisteloja rakentami- menttijärjestelmän kehittämiseksi. Lah- Hallitusvaliokunnan pöytäkirjat vuosilta sesta ja muustakin. Laadittu vuonna den Kirjapaino ja Sanomalehti Oy. 1963–1993 2007. Betoniteollisuuden käsikirja vuodet Kallio, Antero: Antero Kallio (s. 8.6. 1966–1996. Rakennusteollisuus ry:n arkisto 1918– ). Antero Kallion muistelmat. Brax, Juhani (toim.): Rakentamisen kan- Rakennustuoteteollisuus ry:n Betoniteolli- Katajisto 1991: Katajisto, Risto: Oy Lohja sainvälistyminen. RIL-Seniorit 35 vuot- suusjaoston johtokunnan pöytäkirjat Ab:n betonielementtiteollisuuden tek- ta. Käpylä Print Oy. Helsinki 2005. vuosilta 1992–2001 nistä historiaa. Brunila 1984: Kai Brunila: Jaakko Pöyry Rakennustuoteteollisuus ry:n Betoniteolli- Kohonen, Aaro: Muistoja rakentajan uran 1958–1983. Art-Print Oy. Helsinki suusjaoston johtokunnan työvaliokun- pysäkeiltä ja risteysasemilta. 1984. nan pöytäkirjat vuosilta 1993–1999 Lauste, Ossi: Muistelmat työvuosilta Raja- Dekker 1992: Karel Dekker: Evaluation Rakennustuoteteollisuus ry:n betoniteolli- ville Oy:ssä. report. The Finnish Technology pro- suusjaoston elementtivaliokunnan pöy- Seppänen 2007: Matti Seppänen: Pienta- gramme ”Industrial building technol- täkirjat vuosilta 1993–2003 lorakentaminen. ogy”. Tekes. Valtion painatuskeskus. Helsinki 1992. Petri Janhusen yksityisarkisto Gripenberg, Ole: Eräiden Pohjoismaiden Sekalaista asiakirja-aineisto kuten tilastol- Kirjallisuus asuntokerrostalojen kustannusvertailu. lista aineistoa, esitelmiä, puheita ja lehtiä Teoksessa: Nordisk Byggnadsdag VI. VI Luetteloon on merkitty lähdeviitteissä käytet- Pohjoismaiset Rakennuspäivät Helsin- Kari Laukkasen yksityisarkisto ty kirjallisuus ja käsikirjoitukset tekijän gissä 2.–4.6.1955. J. Simeliuksen Peril- Sekalaista asiakirja-aineistoa kuten lehti- sukunimen ja julkaisuvuoden yhdistelmällä listen Kirjapaino Oy. Helsinki 1957. leikkeitä, esitelmiä ja puheita (esim. Brunila 1984). Muun kirjallisuuden Haikonen 2005: Heikki Haikonen, Ra- kohdalla ei ole tätä merkintää. kennusteollisuuden etabloituminen. Teoksessa: Rakentamisen kansainvälis- Painetut lähteet 50 rakentamisen vuotta. Julk. Rakennus- tyminen. Suomen Rakennusinsinöö- insinöörien Liitto. Helsinki 1984. Usei- rien Liitto ry RIL-Seniorit 35 vuotta. Oy Lohja Ab:n vuosikertomus tilivuodelta ta artikkeleita eri tekijöiltä. Julk. Suomen Rakennusinsinöörien 1989/90 Ahrbom, Nils: Uusi palikkalaatikko. Teok- Liitto. Käpylä Print Oy. Helsinki 2005. Partek Oy Ab:n vuosikertomukset tilivuo- sessa: Nordisk Byggnadsdag VI. VI Hanhinen 1995: Reino Hanhinen: Lama: silta 1989-1996 Pohjoismaiset Rakennuspäivät Helsin- 1990-luku ja rakentamisen uusjako. Lähde- ja kirjallisuusluettelo | 317

Teoksessa: Marja Sipilä (toim.): 75 v. tamisen vuotta. Julk. Rakennusinsinöö- Kangas-Ikkala, Risto: Suomen projekti- RTK. Yhteinen urakka. Fagepaino Oy. rien Liitto. Helsinki 1984. vienti. Teoksessa: Hyvin suunniteltu. Helsinki 1995. Janhunen 1984: Matti Janhunen: Eräitä Insinööritoimisto Magnus Malmberg Hankonen 1994: Johanna Hankonen: Lä- elementtitekniikan etappeja. Teoksessa: 1935–1985. Mäntän Kirjapaino. Mänttä hiöt ja tehokkuuden yhteiskunta. Tam- 50 rakentamisen vuotta. Julk. Raken- 1985. pereen teknillinen korkeakoulu. Arkki- nusinsinöörien Liitto. Helsinki 1984. Kangas-Ikkala, Risto: Neuvostoliiton bila- tehtuurin osasto. Tammer-Paino Oy. Janhunen, Matti: Kevytbetoni Suomessa. teraalikohteet. Teoksessa: Rakentami- Tampere 1994. Teoksessa: 50 rakentamisen vuotta. sen kansainvälistyminen. Suomen Ra- Hatakka 1989: Jorma Hatakka: Luja pohja Julk. Rakennusinsinöörien Liitto. Hel- kennusinsinöörien Liitto ry RIL-Se- tulevaisuuteen. Suomen Betoniteolli- sinki 1984. niorit 35 vuotta. Julk. Suomen suuden Keskusjärjestö 60 vuotta. Jyväs- Janhunen, Petri: Laatu, me teemme sen! Rakennusinsinöörien Liitto. Käpylä kylä 1989. Koska toimittajalle maksetaan laadusta. Print Oy. Helsinki 2005. Heikkonen, Eero: Talonrakennusinves- Teoksessa: Betoni 91. XIX Betonipäivät. Kauppila 2005: Veikko Kauppila: Raken- toinnit ja talonrakennuskanta Suomes- Laatu ja kustannukset. Suomen Betoni- nusviennin historiaa. Teoksessa: Raken- sa 1900–1970. Suomen Pankin julkai- tieto Oy. Betonipäiväjulkaisut. Kirja- ja tamisen kansainvälistyminen. Suomen suja. Kasvututkimuksia IX. Uuden- Offsetpaino Purhonen Oy 1991. Rakennusinsinöörien Liitto ry RIL-Se- maan Kirjapaino Oy. Helsinki 1977. Julkunen 2008: Jutta Julkunen (toim.), niorit 35 vuotta. Julk. Suomen Raken- Helin, Vesa (toim.) ja Kristiina Andreas- Kyhäysopista rakennus- ja ympäristö- nusinsinöörien Liitto. Käpylä Print Oy. son: Suomen vuosisata. Trendit. Julk. tekniikkaan. Teknillisen korkeakoulun Helsinki 2005. Tilastokeskus. Gummerus Kirjapaino rakennusosasto 1861–2007. Gumme- Keppo, Juhani: Finnish building. Con- Oy. Jyväskylä 1999. rus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 2008. struction technology developed for cold Herranen, Timo: Kaupunkisuunnittelu ja Junttila 1946: Aulis Junttila: Sementtiyh- climates. Rakentajain Kustannus Oy. asuminen. Teoksessa Turpeinen, Herra- distys 1921–1946. Helsinki 1946. Tammer-Paino Oy. Tampere 1991. nen, Hoffman: Helsingin historia vuo- Juntto 1999: Anneli Juntto: Asuminen. Kiander 1998: Jaakko Kiander ja Pentti desta 1945. Osa 1. Helsinki 1997. Artikkeli teoksessa Andreasson, Kristii- Vartia, Suuri lama. Suomen 1990-luvun Hurme 1991: Riitta Hurme: Asuntoraken- na ja Helin, Vesa (toim.): Suomen vuo- kriisi ja talouspoliittinen keskustelu. tamisen murrosvaiheita 1940-luvulta sisata. Trendit. Julk. Tilastokeskus. Julkaisija Elinkeinoelämän Tutkimus- 1960-luvulle. Teoksessa: Betoni Suo- Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä laitos, ETLA. Taloustieto Oy. Helsinki messa 1860–1960. Gummerus Kirja- 1999. 1998. paino Oy. Jyväskylä 1991. Jussila, Eero: Kestämmekö ulkomaisen Korander 1981: Olavi Korander ja Juha Huuhtanen, Heidi: Tietoyhteiskuntaa ra- kilpailun? Teoksessa: Betoni 91. XIX Ratvio: Betoninen pientalo. Valtion Tek- kentamassa. Gummerus Kirjapaino Oy. Betonipäivät. Laatu ja kustannukset. nillinen Tutkimuskeskus. Tutkimuksia Helsinki 2001. Suomen Betonitieto Oy. Betonipäiväjul- 21/1981. VTT Offsetpaino. Espoo 1981. Huhtiniemi, Seppo ja Kiviniemi, Jukka: kaisut. Kirja- ja Offsetpaino Purhonen Komiteamietintö 1990:2. Teknologiaohjel- Elementtityöt. Suomen Betoniyhdistyk- Oy 1991. matoiminnan linjat. Kauppa- ja teollisen julkaisuja BY 208. Tammer-Paino Juvonen 2000: Riitta Juvonen: Rajaville suusministeriö. Oy 1992. Oy 1950–2000. 50 vuotta Pohjois-Suo- Korander, Olavi, Lehtinen, Erkki, Meriluo- Inkinen 1966: Teollisuusrakennusten ele- mea rakentamassa. Kirjapaino Kaleva. to, Esko ja Latvio, Juha: Betonipientalo- menttien hankinta. Teoksessa: Betoni- Oulu 2000. rakentajan opas. Rakennuskirja Oy. teollisuuden käsikirja 1966. Länsi-Sa- Kallio 1984: Antero Kallio: Rakennusvien- Helsinki 1982. von Kirjapaino Oy. Mikkeli 1966. ti - riskejä, rohkeutta, menestystä. Teok- Koskinen, Mauno (toim.) ja Pönkänen, Inkinen 1987: Erkki Inkinen: Avauspu- sessa: 50 rakentamisen vuotta. Julk. Ra- Sirkka (toim.): Merkkituotteena suoma- heenvuoro Betonipäivillä syksyllä 1987. kennusinsinöörien Liitto. Helsinki 1984. lainen koti. Sato 1940–2000. Sato-Yh- Teoksessa: Betoni 87. XV Betonipäivät. Kallio, Antero ja Rastas Kauko: Teollisen tymä Oyj. F. G. Lönnberg 2000. Inkinen,Erkki: Kestämmekö ulkomaisen talonrakennuksen teknologiaohjelman Kuisma 2004: Markku Kuisma: Kahlittu kilpailun? Teoksessa: Betoni 91. XIX arviointi. Tekes. Helsinki 1992. raha, kansallinen kapitalismi. Kansallis- Betonipäivät. Laatu ja kustannukset. Kanerva 2000: Olavi Kanerva: Elinkeino- Osake-Pankki 1940–1995. Karisto Oy. Suomen Betonitieto Oy. Betonipäiväjul- rakentamisen murros ja valtava massa- Hämeenlinna 2005. kaisut. Kirja- ja Offsetpaino Purhonen muutto johtivat aluerakentamiseen Kähkönen 2002: Rakennusteollisuus RT, Oy 1991. 1960-luvulla. Teoksessa: Merkkituottee- Pohjois-Suomen piiri ry 1972–2002. Janhunen 1984: Matti Janhunen: Kevyt- na suomalainen koti. Sato 1940–2000. Toim Matti Kähkönen. Painotupa Ky. betoni Suomessa. Teoksessa: 50 raken- F. G. Lönnberg 2000. Oulu 2002. 318 | Lähde- ja kirjallisuusluettelo

Kääriäinen 1957: Pertti Koistinen ja Heik- ta Haka-konsernin tuhoon 1938–1994. Mustonen, Seppo (toim.): 50 rakentami- ki Kääriäinen: Porthanian historiikkia. Otavan Kirjapaino Oy. Keuruu 2000. sen vuotta. Fifty years of Finnish civil Teoksessa: Pertti Koistinen ja Heikki Mantere, Matti A. ja Tervilä, Klaus: Kauko- service engineering. Julk. Rakennusin- Kääriäinen (toim.): Porthania 1957. vienti. Teoksessa: Rakentamisen kan- sinöörien Liitto. Helsinki 1984. Pain. Oy Weilin & Göös Ab. Helsinki sainvälistyminen. Suomen Rakennus- Mäkelä 1985: Pekka Mäkelä: Läpi har- 1957. insinöörien Liitto ry RIL-Seniorit 35 maan kiven. Kertomus MNK-rakennus- Laakso, Mikko: Ajan tasalla. Tampereen vuotta. Julk. Suomen Rakennusin- osakeyhtiön toiminnasta 1950–1985. Tasa Oy:n viisi vuosikymmentä. Kanga- sinöörtien Liitto. Käpylä Print Oy. Hel- Gummerus Oy:n kirjapaino. Jyväskylä salan Kirjapaino Oy. 1990. sinki 2005. 1985. Lampikoski, Jorma: Bisnes, kiinteistöt, Masonen, Jaakko ja Hänninen, Mauno Mäkiö 1990: Erkki Mäkiö: Kerrostalot yritysostot – Yritysesimerkkinä Perus- (toim.): Pikeä, hikeä, autoja. Tie, liiken- 1940–1960. Rakennustietosäätiö. Hel- yhtymä-YIT. Teoksessa: Marja Sipilä ne ja yhteiskunta 1945–2005. Helsinki sinki 1990. (toim.): 75 v. RTK. Yhteinen urakka. Fa- 1995. Mäkiö 1994: Erkki Mäkiö: Kerrostalot gepaino Oy. Helsinki 1995. Meriluoto 1985: Hannu Pyykönen, Juhani 1960–1975. Kustantaja Rakennustieto- Lampinen, Veikko: Rakentaminen. Teok- Kiiras, Kalervo Orantie, Esko Meriluoto säätiö. Tammer-Paino Oy 1994. sessa: Vesa Helin (toim.) ja Kristiina (toim.): Julkisivuopas. Julk. SBK. Gum- Neuvonen 2006: Petri Neuvonen (toim.): Andreasson: Suomen vuosisata. Tren- merus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 1985. Kerrostalot 1880–2000. Arkkitehtuuri, dit. Julk. Tilastokeskus. Gummerus Kir- Metsola, Pekka: Rakennushallitus ja ra- rakennustekniikka, korjaaminen. Tam- japaino Oy. Jyväskylä 1999. kennuttamisen kehitys maassamme. mer-Paino Oy. Tampere 2006. Laukkanen, Kari: Korkealuokkaiset beto- Teoksessa: 50 rakentamisen vuotta. Nicklin 1957: Egil Nicklin: Pohjoismaiset nijulkisivut. Esitelmä 12. Betonipäivillä. Julk. Rakennusinsinöörien Liitto. Hel- Rakennuspäivät 1955 – eräitä havainto- Teoksessa: 12. betonipäivät 1984. Tee- sinki 1984. ja. Teoksessa: Nordisk Byggnadsdag VI. ma: Uusi betonitekniikka. Offsetpiste Michelsen, Karl-Erik: Uuden ja vanhan VI Pohjoismaiset Rakennuspäivät Hel- Ky. Helsinki 1984. rajalla. Teoksessa: Korvenmaa, Pekka singissä 2.–4.6.1955. J. Simeliuksen Pe- Lehto 1996: Sakari T. Lehto: Muistikuvia (toim): Arkkitehdin työ. Suomen Arkki- rillisten Kirjapaino Oy. Helsinki 1957. ja merkintöjä. Teollisuuden piirissä tehtiliitto 1982–1992 FInlands Arki- Norri, Marja-Liisa: Betoniin valettu hul- koettua. WSOY:n graafiset laitokset. tektförbund. Arkitektens arbete. Karisto luus. Asuntorakentamisesta 1960– ja Juva 1996. Oy. Hämeenlinna 1992. 1970-luvuilla. Teoksessa Ruusuvuori et Lehtovuori, Olli: Suomalaisen asuntoark- Michelsen 1993: Karl-Erik Michelsen: Val- al: Tehdään betonista. Betoni suomalai- kitehtuurin tarina. The Story of finnish tio, teknologia tutkimus. VTT ja kansal- sessa arkkitehtuurissa. Suomen Betoni- housing architecture. Julk. Rakennus- lisen tutkimusjärjestelmän kehitys. Es- teollisuuden Keskusjärjestö 1929– tieto Oy ja Ympäristöministeriö. Print poo 1993. 1989. Julk. Suomen Betoniteollisuuden Karisto Oy. Hämeenlinna 1999. Mickos, Gustaf et al: Suomen Betoniyh- Keskusjärjestö. 1989. Leiponen 1981: Kauko Leiponen ja Rauno distys 1925–1975. Uudenmaan Kirjapai- Nurmi,Esko: Katto päälle: Helsingin asun- Kuokkanen: Suomen tiiliteollisuuden no Oy. Helsinki 1975. totuotantotoimikunta ja -toimisto historia. Julkaisijat Suomen Tiiliteolli- Miestamo, Riitta: Finn-Stroi Oy – Perus- 1948–1998. Helsingin asuntotuotanto- suusliitto ry ja Tiilikeskus Oy. Art Print kivenä yhteistyö 1972–1982. Joensuu toimisto. Finnreklama Oy. Sulkava Oy. Helsinki 1981. 1982. 1998. Leppänen 1986: Pekka Leppänen ja Asko MMM 1968: Mitä Missä Milloin. Kansa- Nurminen 1991: Matti Nurminen: Teolli- Sarja: Rakennushankkeen tietokone- laisen vuosikirja 1968. Kustannusosa- nen talonrakennus I, kehitys ja järjes- avusteisen suunnittelun alustava malli. keyhtiö Otavan kirja- ja laakapaino. Hel- telmät. I–II polvi, 1955–1970, 1970– Ratas-projekti, vaihe 1. Valtion Teknilli- sinki. 1967. 1990. Teollinen talonrakennus I, kirja nen Tutkimuskeskus. Tiedotteita 606. Moberg et al. 1986: Timo Moberg ja Mar- 1. Tampereen teknillinen korkeakoulu. Espoo 1986. ja-Liisa Lehtonen: Vähä-Ruolan vähät Rakennustekniikan osasto. Tampere Linnupöld 1992: Lembit Linnupöld, Viron pojat omassa elementissään. Serioffset. 1991. rakentamistarve ja suomalainen tieto- Turku 1986. Nurminen 1991a: Matti Nurminen: Teolli- taito. Teoksessa: Betoni 92. XX Betoni- Murole, Pentti: Suunnitteluvienti. Teok- nen talonrakennus I, kehitys ja järjes- päivät. Rakennettu miljöö ja sen hinta. sessa: Rakentamisen kansainvälistymi- telmät. I–II polvi, 1955–1970, 1970– Suomen Betonitieto Oy. Betonipäiväjul- nen. Suomen Rakennusinsinöörien 1990. Liitekirja. Teollinen talonraken- kaisut. Liitto ry RIL-Seniorit 35 vuotta. Julk. nus I, kirja 1. Tampereen teknillinen Luukko 2000: Unto Luukko: Rakentajan Suomen Rakennusinsinöörien Liitto. korkeakoulu. Rakennustekniikan osas- elämänkaari. Helsingin Hakan nousus- Käpylä Print Oy. Helsinki 2005. to. Tampere 1991. Lähde- ja kirjallisuusluettelo | 319

Nykänen, Arvo: Talvibetonointitutkimus. Rakentamisen viennistä. Rakentamises- Salo 2000: Tauno Salo: Yli kolme vuosi- Valtion teknillinen tutkimuslaitos. Raken- ta ja sen tulevaisuudesta. Erweko Paino- kymmentä Keskus-Sato Oy:n johtoteh- nusteknillinen laboratorio. 1955. Moniste. tuote Oy, Helsinki [1983]. tävissä. Teoksessa: Merkkituotteena Nykänen, Arvo Pihlajavaara, S. E: Koetalo Rastor 1961: Elementtirakentaminen. Tek- suomalainen koti. Sato 1940–2000. talvibetonointitutkimuksen apuna. Val- niikkaa ja taloudellisia perusteita. Julk. F.G. Lönnberg 2000. tion teknillinen tutkimuslaitos. Julkaisu Rastor. VTT rotaprintpaino 1961. Sarja 1989: Asko Sarja: TAT-raken- 44. Helsinki 1959. Rautakivi 2000: Jouko Rautakivi: 1970- nusjärjestelmä. Raportti 1. Järjestel- Ojanen 1997: Eero Ojanen, Ritva Norr- luku on Suomen asuntotuotannon en- män teoria. Valtion Teknillinen Tutki- grann: Viidenkymmenen vuoden urak- nätysvuosikymmen. Teoksessa: Merkki- muskeskus. Betoni- ja silikaattiteknii- ka. Puolimatka 50 vuotta. Puolimatkan tuotteena suomalainen koti. Sato 1940– kan laboratorio. Espoo, maaliskuu juhlajulkaisu 1997. 2000. F. G. Lönnberg 2000. 1989. Pajakkala 1994: Pajakkala, Pekka: Itäme- Rekola, Mikko: Etabloituminen urakoitsi- Sarja 1998: Asko Sarja: Tulevaisuusarvoa ren alueen rakennusmarkkinat. Teok- joiden kansainvälistymisessä. Teokses- rakennusteknologialla. Oskari Vilamon sessa: Betoni 94. XXII Betonipäivät ja sa: Rakentamisen kansainvälistyminen. rahaston juhlaesitelmä. Julk. Oskari betonitekniikan näyttely2.–3.11.1994. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto ry Vilamon rahasto. J-Paino Oy. Helsinki ”Rakentajan Hansa”. Vientimarkkinoil- RIL-Seniorit 35 vuotta. Julk. Suomen 1998. la menestyy vain jos on vahva kotimark- Rakennusinsinöörtien Liitto. Käpylä Schildt 1985: Göran Schildt: Nykyaika. kinoilla. Suomen Betonitieto Oy. Betoni- Print Oy. Helsinki 2005. Alvar Aallon tutustuminen funktiona- päiväjulkaisut. Rinne, Viljo et al. (toim.): Nordisk bygg- lismiin. Kustannusosakeyhtiö Otavan Penttala 1991: Vesa Penttala: Betoniteknii- nadsdag VI – VI Pohjoismaiset Raken- painolaitokset. Keuruu 1985. kan 100 ensimmäistä vuotta Suomessa. nuspäivät. J. Simeliuksen Perillisten Schulman 2000: Harry Schulman: Hel- Teoksessa: Betoni Suomessa 1860– Kirjapaino Oy. Helsinki 1957. singin suunnittelu ja rakentuminen. 1960. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväs- Rissanen et al. 1993: Anu Rissanen ja Teoksessa Harry Schulman, Panu Pul- kylä 1991. Marketta Isotalo: Sisulla läpi harmaan ma, Aalto: Helsingin historia vuodesta Pesonen, Hannu ja Lintunen, Martti: Asu- kiven. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväs- 1945. Osa 2. Helsinki 2000. misen laboratorio. Elämää VVO:ssa. kylä 1993. Seppälä 1985: Raimo Seppälä: Romahduk- Otavan Kirjapaino Oy. Keuruu 1999. Ruohonen, Pentti: Uunon urakka. Raken- sesta se alkoi. Teoksessa: Hyvin suunni- Poukka, Pentti: Lemminkäinen 1910– nusliike U. Lipsanen Ky 1950–1980. teltu. Insinööritoimisto Magnus Malm- 1985. Gummerus Oy:n kirjapaino. Jy- Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattu- berg 1935–1985. Mäntän Kirjapaino. väskylä 1985. talo. Pieksämäki 1980. Mänttä 1985. Putkonen 1991: Lauri Putkonen: Betonin Ruusuvuori, Aarno et al: Tehdään betonis- Seppälä, Marja-Liisa, Lehtonen, Hilkka ja käyttö talonrakennuksessa 1800-luvun ta. Betoni suomalaisessa arkkitehtuuris- Tihlman,Tiina: Suomen lähiöt. Kysely- lopulta 1930-luvulle. Teoksessa: Betoni sa. Suomen Betoniteollisuuden Keskus- tutkimus 1950–1980 -luvuilla rakenne- Suomessa 1860–1960. Gummerus Kir- järjestö 1929–1989. Martinpaino Oy. tuista lähiöistä. Tutkimusraportti japaino Oy. Jyväskylä 1991. Helsinki 1989. 2/1990. Ympäristöministeriö. Kaavoi- Rakennukset, asunnot ja asuinolot 2004. Saarikangas 2003: Kirsi Saarikangas: tus- ja rakennusosasto. Byggnader, bostäder och boendeförhål- Maalaistaloista kaupunkikoteihin. Teok- Seppänen 1981: Matti Seppänen: Asunto landen. Buildings, Dwellings and sessa: Eilispäivän Suomi. Jälleenraken- 80 – Vuosikymmen Helsingin kaupun- Housing conditions. Tilastokeskus. nuksesta yltäkylläisyyteen. Oy Valitut gin asuntotuotantoa. SVT. Asuminen 2005:13. Valopaino Oy. Palat – Readers Digest Ab. Helsinki. Seppänen, Matti: Pienkerrostalo – kerros- Helsinki 2005. 2003. pientalo. Vammalan Kirjapaino Oy. Rakentaminen ja asuminen. Vuosikirja Saastamoinen 2007: Jukka Saastamoinen: Vammala 2003. 2006. Tilastokeskus. Suomen viralli- Breznevin katoksessa ja muita juttuja Seppänen, Lauri: Hiekanjyväsistä ovat nen tilasto. Rakentaminen 2006. Jul- Nesteestä. Porvoo 2007. suuretkin asiat syntyisin. Ruduksen kaisija Tilastokeskus. Yliopistopaino. Salmensaari, Jukka: Asuinkerrostalo en- juhlakirja 1931–2001. Gummerus Kirja- Helsinki 2006. nen ja nyt. Teoksessa: 50 rakentamisen paino Oy. Jyväskylä 2001. Rantala, Eino: Installaatio- ja rakennustek- vuotta. Julk. Rakennusinsinöörien Liit- Seppänen 2007: Lauri Seppänen: Koho- niikan koherenssista perusinstallaatio- to. Helsinki 1984. kohtia. Aaro Kohonen Oy 1972–2007. tekniikan integroimiseen. XXX tutki- Salmi, Juha (toim.): Maa on harkiten ra- Vammalan Kirjapaino Oy. Vammala mus. Päivätty Helsingissä 1.9.2003. kennettava. Suomen Rakennuttajaliiton 2007. Rastas 1983: Kauko Rastas: Rastaan Kau- juhlajulkaisu 1987. Oy Trio-Offset Ab. Sipilä 1995: Marja Sipilä: Suomalainen kon puhetta. Yrittäjyydestä. Asumisesta. Helsinki 1987. rakennusvienti. Teoksessa: Marja Sipilä 320 | Lähde- ja kirjallisuusluettelo

(toim.): 75 v. RTK. Yhteinen urakka. Fa- 1942–1992. Kirjapaino West Point Oy. Sokkeli. Kummila–yhtiöiden henkilökun- gepaino Oy. Helsinki 1995. Rauma 1992. talehti Lokakuu 1984. Smeds 1998: Kerstin Smeds: Läpi valkean Vasala, Paavo (toim.): Vesivoimaa Oulu- kiven. Partekin historia. Frenckellin joesta 50 vuotta. Kirjapaino Osakeyhtiö Kirjapaino Oy. Espoo 1998. Kaleva. 1991. Internet-sivustot Suikka, Arto: Betoniteollisuuden teknolo- Vattula, Kaarina (toim.): Suomen talous- giaprojekti. Teoksessa: Betoni 93. XXI historia 3. Historiallinen tilasto. Kustan- Aaro Kohonen Oy:n kotisivut: Betonipäivät ja betonitekniikan näyttely. nusosakeyhtiö Tammi Helsinki 1983. www.aarokohonen.com Rakennusala muuttuu, kehittyykö ra- Vesamaa 1984: Taisto Wesamaa: Höyry- Consolis Oy Ab:n kotisivut: kentaminen? Suomen Betonitieto Oy. karkaistun kevytbetonin voittokulku ta- www.consolis.fi Betonipäiväjulkaisut. Monila Oy. Hel- lonrakennuksessa. Teoksessa: 50 raken- Eesti Ehitus AS:n kotisivut: sinki 1993. tamisen vuotta. Julk. Rakennusinsinöö- www.eestiehitus.ee Suomen Tilastollinen vuosikirja 2006. rien Liitto. Helsinki 1984. Finnmap Consulting Oy:n kotisivut: Statistisk årsbok för Finland 2006. Sta- Vettenranta, Lea: Rakennustöiden yleiset www.fmcgroup.fi tistical Yearbook of Finland 2006. Julk. laatuvaatimukset 1960–2001. Teokses- Parma Oy:n kotisivut: www.parma.fi Tilastokeskus. Karisto Oy. Hämeenlin- sa: Tiula, Martti (toim.): Rakennustie- Rakennusteollisuus RT:n kotisivut: na 2006. don historiikki. Karisto Oy. Hämeenlin- www.rakennusteollisuus.fi Suurla 1970: Martti Suurla (toim.): Rastor na 2002. Suomen Betonitieto Oy:n ylläpitämä sivusto 20 vuotta. Katsaus menneisyyteen. Weyerstall, Otto: Sementti, betoni ja rauta- www.betoni.com Vuosikertomus 1969–1970. Helsinki betoni. Alkeisoppikirja. Helsinki 1913. Tilastokeskuksen kotisivut: www.stat.fi 1970. Viljelijän betoniopas. Vammalan Kirja- VTT:n kotisivut: www.vtt.fi Tamminen, Seppo: Reikäkorteista tuote- paino Oy. Vammala 1981. mallinnukseen – 40 vuotta Teklan oh- Vuorinen, Jukka: Betoni – kehittyvä raken- jelmistoja. Tekla Oyj 1966–2006. nusaine. Teoksessa: 50 rakentamisen Haastattelut Gummerus Kirjapaino Oy 2006. vuotta. Julk. Rakennusinsinöörien Liitto. Teräs 1993: Taisto Teräs (toim.): Parma Oy Helsinki 1984. Historiaprojektia varten 30 vuotta 1963–1993. Painotalo Aura- Vähäkallio 1984: Pentti Vähäkallio: Talon- tehdyt haastattelut nen Oy. rakennustekniikan kehitys. Teoksessa: Kalevi Ahosen haastattelu 6.8.2007 Tiula 2002: Martti Tiula (toim.): Raken- 50 rakentamisen vuotta. Julk. Raken- Nikolai Danilotschkinin haastattelut nustiedon historiikki. Karisto Oy. Hä- nusinsinöörien Liitto. Helsinki 1984. 9.11.2006 ja 12.8.2008 meenlinna 2002. Åberg 2002: Veijo Åberg, Anna-Maija Markku Hainarin haastattelu Tommila 1992: Esa Tommila, Kestävän Tanttu, Seija Sartti: Eteläranta 10. 9.10.2007 kehityksen periaatteet. Teoksessa: Beto- Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä Erkki Inkisen haastattelut 10.11.2006 ja ni 92. XX Betonipäivät. Rakennettu 2002. 12.3.2008 miljöö ja sen hinta. Suomen Betonitieto Ålander, Casper: Liittorakenteet. Teok- Hannu Isotalon haastattelu 17.1.2008 Oy. Betonipäiväjulkaisut. sessa: Betoni 93. XXI Betonipäivät ja Petri Janhusen haastattelut 22.2.2007 ja Tuuri 1998: Antti Tuuri: Linnuille pesän- betonitekniikan näyttely. Rakennusala 7.3.2007 sä, ketuille kolonsa. Asuntorakentami- muuttuu, kehittyykö rakentaminen? Bengt Janssonin haastattelu sen viisi värikästä vuosikymmentä. Sal- Suomen Betonitieto Oy. Betonipäiväjul- 20.9.2008 pausselän Kirjapaino Oy. 1998. kaisut. Monila Oy. Helsinki 1993. Risto Kangas-Ikkalan haastattelu Tuuri 2007: Antti Tuuri: Oy Alfred A. 12.2.2008 Palmberg Ab 100 vuotta. Sukupolvet Aaro Kohosen haastattelu 17.8.2007 vaihtuvat – yhtiö elää. Gummerus Kir- Lehdet Jaakko Laapotin haastattelu 30.3.2007 japaino Oy. Jyväskylä 2007. Jaakko Laineen haastattelu 27.3.2007 Vaara 2002: Antti Vaara: Paraisten yhty- Arkkitehti vsk:t 1955–1966 Kari Laukkasen haastattelut 1.3.2007, män liiketoimintarakenteen muutos Betonituote vsk:t 1962–1991 9.3.2007 ja 22.3.2007 1898–200: Dramatiikkaa, politiikkaa, Betoni vsk:t 1992–2008 Aarre Mattisen haastattelu 19.12.2006 retoriikkaa. Teoksessa: Antti Kuusterä Miten rakennan vsk 1964 Juhani Mitrosen haastattelu 23.1.2008 (toim.): Suuryritys ja sen muodonmuu- Parma vsk:t 1970–1984 Matti Nurmisen haastattelu 21.12.2006 tos. Partekin satavuotinen historia. Edi- Rakennustaito vsk:t 1945–1962 Asko Sarjan haastattelu 11.12.2006 ta Prima Oy. Helsinki 2002. Rakentava Puolimatka vsk:t 1985–1997 Lars-Olav Sebbasin haastattelu Vakkuri 1992: Aaro Vakkuri: Hartela Sementtituote vsk:t 1959–1961 6.8.2007 Lähde- ja kirjallisuusluettelo | 321

Ilkka Sumun haastattelu 25.9.2007 Danilotschkin, Erkki Inkinen, Petri Matti Loukola, Mauri Niemi ja Timo Tuomo Svanlundin haastattelu 30.4.2008 Janhunen, Eero Jussila, Veikko Kauppila, Vormala Bror Södermanin haastattelu 14.1.2008 Kari Laukkanen, Kari Rajakaltio ja Esko Raimo Taivalkosken haastattelu 25.3.2008 Suuperko Muut haastattelut Pentti Virtasen haastattelu 5.9.2007 Ryhmähaastattelu 28.11.2007: Tage Eriks- Simo Lääperin haastattelu 15.12.2008 Ryhmähaastattelu 16.11.2006: Nikolai son, Petri Janhunen, Kari Laukkanen, Pentti Virtasen haastattelu 3.12.2008 322 | Kuvalähteet

69. 70, 72, 78, 81, 83, 84 vasen (Henri Peikko Finland Oy: 200 Kuvalähteet Janhunen), 105 alempi, 114, 117 (a, b, c, Liisa Pietilä: 261 d, f), 126 ylempi, 127, 128 vasen, 129, Max Plunger: 167 136, 138, 142, 147, 149,156, 156 alempi Rajaville Oy: 183 alempi Arkkitehdit NRT: 181 (Jyrki Tasa), 205 oikea, 161, 186, 191, 196, 211, 245, 252, Rakennuslehti: 204 (Anne Kurki) (Antti Luutonen) 253 ylempi, 258, 259, 263 ylemmät, Rakennustaiteen museo: 29 alempi, 36, Arkkitehti-lehti: 211 ylempi, 212, 214, 215, 267, 268, 285, 288 vasen, 294, 295 80, 177 217, 219 Veikko Kauppilan yksityisarkisto: 113, 122 Rakennustieto: Kerrostalot 1960–1975: 97 Arkkitehtitoimisto Bror Söderman: 292 Jaakko Laapotin yksityisarkisto: 174 Rudus Betonituote: 45 Arkkitehtuurikilpailuja-lehti: 220, 221, Kari Laukkasen yksityisarkisto: 160, 176, Jukka Rytövuoren yksityisarkisto: 60, 66 223 179, 190, 250, 253 alempi U.A. Saarisen kuva-arkisto: 47, 76, 93, Asukas-BES-tutkimus: 178 Lehtikuva: 159, 175, 289 105, 109 BES-tutkimuksen loppuraportti: 224–225 Lemcon Ltd: 201 alempi Matti Seppäsen yksityisarkisto: 215, 216, Betonitieto Oy: 42, 132, 133, 139 alempi, Lemminkäinen Oy: 34 226, 233, 235, 238, 240, 241, 242 170, 197 ylempi, 199, 283 (Voitto Nie- LKAB: 255 alempi Siren Arkkitehdit: 256 (Simo Rista) melä), 299, 302 Lounais-Hämeen museo: 73, 79, 107 Sjöman Helsingin Nosturit Oy: 157 Betset Oy: 255 ylempi, 280 ylempi ylempi, 112, 117 e, 126, 266 alempi Suomen Arkkitehtiliitto: Raportti raken- BY: Betoni Suomessa 1860-1960/ Teknil- Lujabetoni Oy: 44, 71,77, 88, 119, 156, 248 netusta ympäristöstä: 211 alempi linen Aikakauslehti 1914: 15 Mainoskuvaamo Pekka Agarth: 103, 139 Suomen Ilmakuva Oy: 130 Consolis Oy Ab: 265, 266 ylempi, 296 ylempi, 145 oikea, 80, 249 Suomen Kunnallislehti: 228 Elias Cornell: Arkitekturhistoria: 14 Mestarifarmi Oy: 141 (Matti Kokko) Suomen rautatiemuseo: 26, 284 Elematic Oy Ab: 203, 260, 262 oikea, Museoviraston kuva-arkisto: 21 (Pietinen), Studio Soveri: 148, 247 280 alempi 99 (Teuvo Kanerva), 115 (Kaius Heden- UPM-Kymmene Oyj:n keskusarkisto: 82 ELKA Suomen Elinkeinoelämän keskus- ström) Vadun kirja: Matti Vesikansan arkkitehti- arkisto: 193 alempi Nordkalk Oyj Abp:n arkisto: 107 alempi, karikatyyrejä: 218 Espoon kaupunginmuseo: 74 262 vasen, 275 Ilmo Valjakan yksityisarkisto 231 Marina Fogdell: 56 Tapani Mäkikyrön yksityisarkisto: 128 oi- VTT: 121 Fortum Oyj:n arkisto: 137 kea VVO-yhtymä Oyj: 187 (Jukka Ahola) Helander, Leiviskä, arkkitehdit: 189 (Arno Erkki Mäkiön yksityisarkisto: 48 de la Chapelle) Parma Oy: 110, 111, 145 vasen, 151, 154, 155, Pekka Helinin yksityisarkisto: 236, 237 162, 163, 165 ylempi, 166, 168-169, 182, Graafisten kuvien pohjatiedot: Helsingin kaupunginmuseo: 102 (Kari 183 ylempi ,188 (Voitto Niemelä), 191, Hakli) 194, 195, 197 alempi, 198, 201 alempi, Petri Janhunen: 207, 267, 268 Helsingin Sanomat 21.4.2009: 293 202, 206 ylempi (Voitto Niemelä), 206 Katto päälle: Helsingin asuntotuotanto- Osmo Hoikan yksityisarkisto: 101, 254 alempi, 251, 264, 272 (Gero Mylius), toimikunta ja –toimisto 1948-1998: 201 Inspecta Oy: 288 oikea 273, 276 (Heikki Savolainen), 277 ylempi Salla Itäaho: 35 (Voitto Niemelä), 282 (Voitto Niemelä), Kari Laukkanen: 27, 124, 184, 185, 278, 279 Petri Janhusen yksityisarkisto; kansikuva, 287, 290 Parma Oy: 125 16,17,24, 28, 29 ylempi, 30, 31, 32, 33, Hannes Partasen yksityisarkisto: 260, 261 Jouni Punkki: 291 37, 39, 40, 41, 49, 51, 52, 55, 59, 65, 68, ylempi VTT: 134, 165 alempi, 301 Viitteet | 323

Liitteet 324 | Liitteet

Julkisivumateriaalien osuus uudistalonrakentamisessa Koko talonrakennustuotanto Lähde: Tilastokeskus ja VTT 80 % 2008

Teräs 26 % 60 Betoni 10 %

Muu 7 % Kivi/mineraalilevy 1 % Puu 44 % 40 Lasi 2 % Tiili 10 %

0 -84 -88 -92 -96 -00 -04 -08 -84 -88 -92 -96 -00 -04 -08 -84 -88 -92 -96 -00 -04 -08 -84 -88 -92 -96 -00 -04 -08 Betoni Teräs Puu Tiili

Julkisivumateriaalien osuus uudistalonrakentamisessa Asuinkerrostalot Lähde: Tilastokeskus ja VTT 80 % 2008 Puu 3 %

60 Betoni 22 %

Muu19 % 40 Tiili 56 %

Kivi/ mineraalilevy 1 % 20

0 -84 -88 -92 -96 -00 -04 -08 -84 -88 -92 -96 -00 -04 -08 -84 -88 -92 -96 -00 -04 -08 -84 -88 -92 -96 -00 -04 -08 Betoni Teräs Puu Tiili

Julkisivumateriaalien osuus uudistalonrakentamisessa Toimitila- ja tuotantorakennukset Lähde: Tilastokeskus ja VTT 80 % 2008 Teräs 42 %

Betoni 12 % 60

Muu 8 % Kivi/min.levy 1 % Lasi 3 % Puu 30 % 40 Tiili 4 %

0 -84 -88 -92 -96 -00 -04 -08 -84 -88 -92 -96 -00 -04 -08 -84 -88 -92 -96 -00 -04 -08 -84 -88 -92 -96 -00 -04 -08 Betoni Teräs Puu Tiili Liitteet | 325

Runkomateriaalien osuus uudistalonrakentamisessa Koko talonrakennustuotanto Lähde: Tilastokeskus ja VTT 100 % 2008 Bet.elem. 35 % 80 Bet.paikalla 8 %

60 Muu 2 % Teräs 21 %

40 Puu 34 %

0 -72 -78 -84 -90 -96 -0-02 -08 -72 -78 -84 -90 -96 -02 -08 -72 -78 -84 -90 -96 -02 -08 -72 -78 -84 -90 -96 -02 -08 Betonielementti Betoni paikalla Teräs Puu

Runkomateriaalien osuus uudistalonrakentamisessa Asuinkerrostalot Lähde: Tilastokeskus ja VTT 100 2008 %

80 Bet.elem. 69 % Muu 1 % Puu 1 % 60

Bet.paikalla 29 % 40

0 -64 -72 -80 -88 -96 -04 -08-64 -72 -80 -88 -96 -04 -08 -64 -72 -80 -88 -96 -04 -08 -64 -72 -80 -88 -96 -04 -08 Betonielementti Betoni paikalla Teräs Puu

Runkomateriaalien osuus uudistalonrakentamisessa Toimitila- ja tuotantorakennukset Lähde: Tilastokeskus ja VTT 100 2008 % Bet.elem. 46 %

80 Bet.paikalla 6 % Muu 1% 60 Puu 14 %

Teräs 33 % 40

0 -72 -78 -84 -90 -96 -02 -08 -72 -78 -84 -90 -96 -02 -08 -72 -78 -84 -90 -96 -02 -08 -72 -78 -84 -90 -96 -02 -08 Betonielementti Betoni paikalla Teräs Puu 326 | Liitteet

Betonielementtiteollisuuden Liikevaihto yli 4 Mmk: suurimmat yritykset 1966–2008 Cellit Oy Elementtituote Oy Kummila Oy Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestö Lohjan Kalkkitehdas Oy Rudus keräsi systemaattisesti tietoja jäsenyritystensä Paraisten Kalkkivuori Oy betonielementtisektorien laskutuksesta vuo- Pirkan Elementtirakenne Oy desta 1980 lähtien. Myöhemmin tiedot jul- Polar-Elementti Oy kaisi Rakennustuoteteollisuus vuosilta 1995– Rajaville Oy 2000, ja uusimmat tiedot on kerännyt Rakennustoimisto A Puolimatka Oy Rakennusteollisuus. Alla olevat luettelot Semera Oy perustuvat näihin julkaistuihin tietoihin. Liikevaihto 3–4 Mmk: Tiedot vuotta 1980 edeltävältä ajalta pohjau- A-Elementti Oy tuvat SBK:n vuodesta 1966 alkaen julkaisemaan Helsingin Asuntokeskuskunta Haka Betoniteollisuuden käsikirjaan, jossa ei kuiten- Keinokivi P.Boman Oy kaan ole eritelty elementtisektorin osuutta. Lahden Betoni Ky Niinpä oheisiin taulukoihin vuosilta Rak. tsto Ruola Oy 1966–1975 on koottu järjestön suurimmat betoniteollisuusyritykset. Näiden joukossa on Laskentakerroin vuoden 2008 rahan arvon mu- sellaisiakin yrityksiä, jotka eivät luettelointi- kaan on 8,616. vuonna valmistaneet betonielementtejä. Tau- lukot antavat kuitenkin kuvan alan suurimmista toimijoista. 1970 Yritykset on vuosina 1966–1975 ryhmitelty SBK:n suurimmat betoniteollisuusyritykset, liikevaihdon suuruusluokan mukaisesti, joten liikevaihto miljoonia markkoja: tarkkaa suuruusjärjestystä ei voi näiden tietojen pohjalta päätellä. Yritykset ovat saman Liikevaihto yli 4,7 Mmk: suuruusluokan sisällä aakkosjärjestyksessä. Cellit Oy Liikevaihdon reaaliarvon laskemista varten Elementtituote Oy on ilmoitettu laskentakerroin vuoden 2008 Helsingin Asuntokeskuskunta Haka euroiksi. Markat (ennen vuotta 2002) muute- K-Betonia Oy taan euroiksi ja kerrotaan sitten rahan arvon Lohjan Kalkkitehdas Oy muutokset huomioivalla laskentakertoimella: Paraisten Kalkki Oy Rajaville Oy 1. X markkaa euroina = X jaettuna 5,94573. Rakennustoimisto A Puolimatka Oy & 2. Saatu tulos kerrotaan halutun vuoden Rakennusvalmiste Oy laskentakertoimella. Rakennustoimisto Mattinen & Niemelä Ky ja Pirkanmaan Elementtirakenne Oy Semera Oy 1966 SBK:n suurimmat betoniteollisuusyritykset, Laskentakerroin vuoden 2008 rahan arvon liikevaihto miljoonia markkoja: mukaan on 7,148. Liitteet | 327

1975 Laskentakerroin vuoden 2008 rahan arvon mu- SBK:n suurimmat betoniteollisuusyritykset, kaan on 2,449. liikevaihto miljoonia markkoja:

Liikevaihto yli 31,5 Mmk: 1985 K-Betonia Oy SBK:n jäsenyritysten elementtisektorin las- Lohjan Kalkkitehdas Oy Rudus (Betonila, kutus, liikevaihto miljoonia markkoja: Betonisora, Lahden Betoni) Paraisten Kalkki Oy 1. Oy Partek Ab 377 Liikevaihto 14,7–31,5 Mmk: 2. Oy Lohja Ab 221 Rajaville Oy 3. Rakennusvalmiste Oy 191 Rakennustoimisto A Puolimatka Oy & 4. Semera Oy 160 Rakennusvalmiste Oy 5. Rakennuskunta Haka 158 Rakennustoimisto Kiviniemi & Kumpp. 6. K-Betonia Oy 110 Ky Kiviniemi, Rakennustoimisto Matti- 7. Lujabetoni Oy 78 nen & Niemelä Oy ja Laatuelementti Oy 8. Polar Rakennusosakeyhtiö 49 Oy Renlund Ab 9. Rakennus-Ruola 40 Oy Semera Ab 10. Kovabetoni Oy 21 11. Rauman Betoni ja Elementti Oy 21 Laskentakerroin vuoden 2008 rahan arvon 12. Lakan Betoni Oy 20 mukaan on 4,066. 13. Lemminkäinen Oy 20

Laskentakerroin vuoden 2008 rahan arvon mu- 1980 kaan on 1,627. SBK:n jäsenyritysten elementtisektorin laskutus, liikevaihto miljoonia markkoja: 1990 1. Oy Partek Ab 130 SBK:n jäsenyritysten elementtisektorin las- 2. Semera Oy 80 kutus, liikevaihto miljoonia markkoja: 3. K-Betonia Oy 63 4. Oy Lohja Ab 62 1. Partek Betoniteollisuus Oy 788 5. Rakennusvalmiste Oy 50 2. Lohja Oy Ab 753 6. Laatuelementti Oy 46 3. Novera-Yhtymä Oy (Parma Oy) 198 7. Lujabetoni Oy 45 4. Lujabetoni Oy 161 8. Raaseporin Tiili Oy 43 5. Laatuelementti Oy 150 9. OMP-Yhtymä Oy 42 6. K-Betonia Oy 145 10. Rakennus-Ruola Oy 41 7. HB-Yhtiöt 107 11. Rakennuskunta Haka 27 8. Polar-Rakennus Oy / 12. Betoninummi Oy 19 Mikkelin Betoni Oy 83 13. Kaise Oy 12 9. Kyyjärven Sementtituote Ky 56 14. Pantekno Oy 10 10. Kovabetoni Oy 43 11. Lakan Betoni Oy 40 328 | Liitteet

12. Betonimestarit Oy 37 4. Betset Oy 113 13. Rauman Betoni ja Elementti Oy 35 5. Mikkelin Betoni Oy 79 14. Seinälevy Oy 35 6. Ansion Sementtivalimo Oy 70 15. Ämmän Betoni Oy 35 7. K-Betonia Oy 60 8. K. M. Repo Oy 53 Laskentakerroin vuoden 2008 rahan arvon 9. Lemminkäinen Oy 52 mukaan on 1,277. 10. Lohja Abetoni Oy 40 11. Lakan Betoni Oy 36 12. MH-Betoni Oy 35 1995 13. Ämmän Betoni Oy 35 Rakennustuoteteollisuuden jäsenyritysten 14. Specifinn Oy 33 elementtisektorin laskutus, liikevaihto mil- 15. Skanska Betoni Oy 33 joonia markkoja: Laskentakerroin vuoden 2008 rahan arvon 1. Partek Betonila Oy 332 mukaan on 1,062. 2. Lujabetoni Oy 139 3. Parma Oy 115 4. Betonimestarit Oy 51 2005 5. Kyyjärven Betonituote Oy Betset 44 Rakennusteollisuuden jäsenyritysten ele- 6. Mikkelin Betoni Oy 42 menttisektorin laskutus, miljoonia euroja: 7. Lohja Abetoni Oy 32 8. MH-Betoni Oy 26 1. Parma Oy 130 9. K-Betonia Oy 25 2. Lujabetoni Oy 56 10. K. M. Repo Ky 24 3. Betset Oy 21 11. Lakan Betoni Oy 22 4. Betonimestarit Oy 15 12. Ämmän Betoni Oy 22 5. Lohja Rudus Oy Ab 13 13. Ansion Sementtivalimo Oy 19 6. Ansion Sementtivalimo Oy 13 14. Paramid Oy Ab 14 7. Mikkelin Betoni Oy 12 15. Seinälevy Oy 14 8. K.M. Betoni Oy 11 9. Lemminkäinen-konserni 9 Laskentakerroin vuoden 2008 rahan arvon 10. Ämmän Betoni Oy 7 mukaan on 1,147. 11. Specifinn Oy 7 12. Lakan Betoni Oy 7 13. MH-Betoni Oy 6 2000 14. Oy Tara-Element Ab 5 Rakennustuoteteollisuuden jäsenyritysten 15. Alavuden Betoni Oy 5 elementtisektorin laskutus, liikevaihto miljoonia markkoja: Laskentakerroin vuoden 2005 eurolle vuoden 2008 rahan arvon mukaan on 1,062. 1. Parma Betonila Oy 858 2. Lujabetoni Oy 295 3. Betonimestarit Oy 124 Liitteet | 329

2008 Rakennusteollisuuden jäsenyritysten elementtisektorin laskutus, miljoonia euroja:

1. Parma Oy 198 2. Lujabetoni Oy 87 3. Betonimestarit Oy 43 4. Betset Oy 37 5. Lemminkäinen Oyj 28 6. Rajaville Oy 22 7. Rudus Betonituote Oy 17 8. Mikkelin Betoni Oy 15 9. Ylitornion Betonituote Oy 11 10. Ämmän Betoni Oy 10 11. Rakennusbetoni ja Elementti Oy 10 12. Matrella Oy 9 13. Ansion Sementtivalimo Oy 8 14. Oy Tara-Element Ab 8 15. Betoniluoma Oy 7

330 | Liitteet

Betonielementtialan Antti Törmänen 1974–1975 järjestöjen johto Petri Janhunen 1975–1977 Åke Lindqvist 1977–1979 Rainer Grundström 1979–1980 Betonijärjestöjen Matti Tanska 1980–1981 hallituksen puheenjohtajat Seppo Nyrjä 1981–1982 Eero Nieminen 1982–1983 Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestö Kari Laukkanen 1983–1984 (vuodet 1963–1992), Rakennustuoteteollisuus Nikolai Danilotschkin 1984–1986 (1993–1999), Betonikeskus (2000–2009): Matti Tanska 1986–1987 Kari Laukkanen 1987–1990 Kauko Saari 1963–1965 Eero Nieminen 1990 Lauri Jämsä 1965–1967 Petri Janhunen 1991–1992 Pentti Palenius 1968–1969 Lauri Jämsä 1969–1973 Eero Soini 1973–1974 Betonijärjestöjen Matti Nurminen 1974–1975 toimitusjohtajat Lauri Jämsä 1975–1981 Matti Tanska 1981–1983 Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestö Eero Nieminen 1983–1985 (vuodet 1963–1992), Rakennustuoteteolli- Seppo Paatelainen 1985–1987 suus (1993–1999), Betonikeskus (2000– Eero Nieminen 1987–1989 2009): Erkki Inkinen 1989–1991 Olli Hämäläinen 1992 Antti Kopra 1963–1965 Petri Janhunen 1993 Pentti Pusa 1965–1970 Rauno Vaulamo 1994–1997 Veikko Kauppila 1970–1975 Olavi Jukarainen 1998–2003 Ilkka Larjomaa 1975–1982 Hannu Martikainen 2004–2005 Risto Pesonen 1982–1987 Hannu Löytönen 2006–2008 Erkki Anttila 1987–1990 Jarmo Murtonen 2009 Erkki Tikkanen 1990–1992 Arto Suikka 1993–1999 Risto Pesonen 2000–2002 SBK:n hallitusvaliokunnan Olli Hämäläinen 2003–2009 puheenjohtajat

Lauri Jämsä 1963–1964 Erkki Inkinen 1964–1967 Pentti Palenius 1967–1968 Gustaf Mickos 1968–1969 Harri Hintikka 1969–1970 Eero Soini 1970–1973 Lauri Jämsä 1973–1974 Liitteet | 331

SBK:n ja Betoniteollisuuden kunniajäsenet

Diplomi-insinööri Arvo Nykänen † Yli-insinööri Veikko Kummila † Teollisuusneuvos Lauri Jämsä † Teollisuusneuvos Matti Nurminen † Ylirakennusmestari Jaakko Pentikäinen Diplomi-insinööri Antti Törmänen † Johtaja Åke Lindqvist Diplomi-insinööri Nikolai Danilotschkin Diplomi-insinööri Erkki Inkinen Teollisuusneuvos Raimo Taivalkoski Diplomi-insinööri Aulis Miettunen Diplomi-insinööri Petri Janhunen Diplomi-insinööri Kari Laukkanen Rakennusneuvos Hannu Martikainen Diplomi-insinööri Rauno Vaulamo Diplomi-insinööri Olavi Jukarainen Toimitusjohtaja Eero Nieminen 332 | Liitteet

Kirjassa käytetyt lyhenteet: OPEC – Organization of the Petroleum Exporting Countries ATK – automaattinen tietojenkäsittely PLS – pilari-laatta -systeemi ATT – Helsingin Asuntotuotantotoimisto PK – pienet ja keskisuuret yritykset AUSA – tilaelementtijärjestelmä, jonka nimi RAMAVA – Rakennusmateriaali- tulee kehittäjänsä Aulis Saarisen nimien valtuuskunta ry alkukirjaimista RATAS – Rakennusten tietokoneavusteinen BEC – Elementtitehtaan tiedonsiirto, BEC suunnittelu -projekti BES – Betonielementtisysteemi RIL – Suomen Rakennusinsinöörien Liitto ry BIBM – Bureau International du Betón RT – Rakennusteollisuus ry Manufacturé RTK – Rakennusteollisuuden Keskusliitto ry BLT – Betoniteollisuuden Laaduntarkastus- RTL – Rakennustuotteiden Laatu ry toimikunta ry RTT – Rakennustuoteteollisuus ry BM – Betonimestarit Oy SAFA – Suomen Arkkitehtiliitto – Finlands BRO – RTT:n Betoniteollisuusjaoston Arkitektförbund ry betonirakentamisen suunnitteluohjeet Sato – Sosiaalinen Asuntotuotanto Oy Sato, BTJ – Rakennustuoteteollisuuden Betoni- myös Helsingin Sato Oy teollisuusjaosto SBK – Suomen Betoniteollisuuden BY – Betoniyhdistys ry Keskusjärjestö ry CAD – Computer Aided Design SFS – Suomen Standardisoimisliitto ry CAM – Computer Aided Manufacturing SITRA – Suomen itsenäisyyden juhlarahasto CEN – European Committee for SOK – Suomen Osuuskauppojen Standardization Keskuskunta CIM – Computer Integrated Manufacturing TAT – Toimisto- ja asuinrannusten EEC – European Economic Community, tuotekehitys -projekti Euroopan talousyhteisö Tekes – Teknologian Kehittämiskeskus FIP – International Federation for Prestress TERA – Teollisen rakentamisen edellytysten Haka – Helsingin Asuntokeskuskunta Haka selvittäminen ja parantaminen -hanke ISO – International Organization for TKK – Teknillinen Korkeakoulu Standardization TLT – Teräsrakenteiden Laaduntarkastus ry IT – itsetiivistyvä TTT – sopimus taloudellisesta, tieteellisestä HB – Harjun Betoni Oy ja teollisesta yhteistyöstä KK – Kulutusosuuskuntien Keskusliitto TVH – Tie- ja Vesirakennushallitus KOP – Kansallis-Osake-Pankki TYNK – Tutkimusyhteistyöneuvottelukunta KVR – kokonaisvastuurakentaminen VR – Valtion Rautatiet LBU – Lohja Box Unit VTT – Valtion Teknillinen Tutkimuslaitos LVISTJ – lämpö-, vesi-, ilmastointi-, sähkö-, VVO – Valtakunnallinen vuokratalo- tieto- ja jätehuolto osuuskunta VVO MYNK – Markkinoinnin yhteistyö- YIT – Yleinen Insinööritoimisto Oy neuvottelukunta OMP – Oulun Maarakennuspojat Oy, myöh. OMP-Yhtymä Oy Teoksen valmistumista ovat taloudellisesti tukeneet

SBK-säätiö Rakennusteollisuus RT ry Finnsementti Oy Consolis Oy Ab Rakennustuotteiden Laatu -säätiö Fundia Oy Suomen Betoniyhdistys ry Maa- ja Vesitekniikan Tuki ry Elematic Oy Ab Rakennustietosäätiö RTS RIL-Säätiö Semtu Oy Finnmap Consulting Oy Tekla Oyj Senaatti-kiinteistöt A-Insinöörit Oy Insinööritoimisto Magnus Malmberg Oy Pöyry Civil Oy Vahanen Oy Peikko Finland Oy Insinööritoimisto Pöysälä & Sandberg Oy Destia Oy