Realistisen Valtavirtauksen Aatteet Ja Niiden Kontinuitiivisuus Suomen Kirjallisuudessa Vuosisadan Alkuun Saakka. Kaunokirjallis
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
JYV ASKYLA STUDIES IN THE ARTS 2 REALISTISEN VALTAVIRTAUKSEN AATTEET . JA NIIDEN KONTINUITIIVISUUS SUOMEN KIRJALLISUUDESSA VUOSISADAN ALKUUN SAAKKA Kaunokirjallisuuden ja sen arvostelun aatehistoriallinen tutkimus PEKKA LAPPALAINEN Die Ideen der realistischen Hauptstromung und ihre Kontinuitat in der Literatur von Finnland bis zum Anfang des Jahrhunderts Eine ideengeschichtliche Untersuchztng der Belletristik ttnd ihrer Kritik :Oie deutsche Zusammenfassung JYV ASKYLA 1967 JYVASKYLAN YLIOPISTO JYV ASKYLAN YLIOPISTOYHDISTYS URN:ISBN:978-951-39-8402-1 ISBN 978-951-39-8402-1 (PDF) ISSN 0075-4633 Pieksämäki 1967 SisäHlhetysseuran Raamattutalon Kirjapaino SISÄLLYS ESIPUHE 5 1. MISTÄ REALISMIN AATESIS.ÄLLÖN TARKASTAMISESSA ON KYSYMYS .. .. .. .. 7 Kaunokirjallisuuden aatemaailman tarkastelu 7 Kirjailija ja aikakautensa aatteet 11 Kirjallisen realismin aatehistoriallinen lähtökohta ja protestin yleis- luonne ....................... 12 2. KAUNOKIRJALLISEN REALISMIN AATEHISTORIALLISET 'JUURET' . .. .. .. .. 16 Luonnontieteiden aiheuttama älyllinen vallankumous eurooppalaisessa hengenelämässä .. .. .. .. .. .. .. 16 Kirjallisen realismin aatteellinen kasvupohja eli naturalististen teorioi- den ja virtausten hahmoutuminen ja viimeistely . .. .. .. 25 Realistisen taideteorian ja kirjallisuuskäsitteen muotoilu ja täsmenty- mmen . .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 44 Realistisen kaunokkjallisuuden ensioireet ja leviäminen . .. 54 3. REALISTISTEN AATTEIDEN JA VIRTAUSTEN TULO SUO- MEEN .. .. .. .. .. .. .. 68 Henkinen maaperä sekä ajan aatteiden tulo ja vastaanotto .. 68 Kirjallisen realismin ensiesittelyt Suomessa . .. .. .. .. .. 84 Aleksis Kivi ja 1860-luvun realistiset aatteet . .. .. .. .. 93 4. REALISTINEN VALTAVIRTAUS SUOMALAISESSA KAUNO- KIRJALLISUUDESSA JA KIRJALLISUUSKRITIIKISS.Ä . 105 Realistiset aatteet kirjallisuudessa ja sen arvostelussa suomalaisen hengenelämän »hiljaisella» 1870-luvulla . .. 105 Suomalaisen kirjallisen realismin lähtökohta .. .. .. 125 Realistinen valtavirtaus suomalaisessa kaunokirjallisuudessa .. .. 128 Realistisen aatevirtauksen kontinuitiivisuus kaunokirjallisuudessa 154 5. SUOMALAISEN KAUNOKIRJALLISUUDEN MÄÄRÄLLINEN KASVU REALISMIN KAUDELLA 158 Realistinen valtavirtaus ja suomalaisen kaunokirjallisuuden määrälli- nen kasvu 158 Kronologinen taulusto tarkastetusta realistisen valtavirtauksen kaudel- la ilmestyneestä suomalaisesta kaunokirjallisuudesta 160 LÄHDE- JA KIRJALLISUUSLUETTELO 170 ZUSAMMENFASSUNG 180 HENKILÖHAKEMISTO 189 ESIPUHE Tämä tutkimus on tavallaan syntynyt monen vuoden työn tuloksena, mutta samalla se on ikään kuin kasvanut ja kypsynyt itsestään rinnan niiden aatehistoriallisten tutkimusteni kanssa, joiden tarkoituksena on ollut selvittää sitä älyllistä vallankumousta, joka menneen vuosisadan puolimaista pitäen ryhtyi horjuttamaan lähes kaikkia ihmisen siihen astisia tiedollisia, ideologisia ja uskonnollisia auktoriteetteja. Tämän älyllisen vallankumouksen seurannaisilmiö aatehistorialli selta kannalta tarkastaen oli myös uusi taideteoria ja uusi taide, jota jo voidaan kutsua realistiseksi taiteeksi. Se oli luonnollisesti reaktion omainen romanttiseen taiteeseen nähden, koska se rakentui juuri sille uudelle katsomustavaUe, joka rikkoi pirstoiksi ne metafyysiset ja idea listiset perusteet, joille romanttinen taide oli aatteellisesti rakentunut. Tässä tutkimuksessa on ehkä eräiden mielestä liikaaikin kajottu mo dernin luonnontieteen synty- ja kehitysprosessiin sekä yleiseurooppa laisessa että meikäläisessä kulttuurimiljöössä, mutta se on ollut pätevin syin perusteltua. Realistinen taideteoria ja taide - erikoisen selvästi juuri realistinen kaunokirjallisuus - syntyi darwinistis-luonnontie teellisen katsomustavan eräänä 'kaikkein oleellisimpana ja välttämät tömimpänä funktiona. Näin ollen on ollut suorastaan pakko lähteä juuri tästä luonnontieteellisestä kehityksestä, jotta tämän älyllisen val lankumouksen todelliset muuttajat sekä niiden ajankohta sel'venisivät. Kun realistista taidetta tarkastetaan johdonmukaisesti näiden uusien aatteiden funktiona, käy selväksi, kuinka mahdoton tieteessäkin esi tetty väite »romantiikan paluusta» esim. 1890-luvulla on. Tosiasia on, että sellaista taidetta, realistista taidetta, joka mainitun älyllisen vallankumouksen seurauksena syntyi, ei ihmiskunnan historia ylipään sä· voinut edes tuntea ennen tässä tutkimuksessa lähemmin kuva:ttujen vaikuttajayksilöiden luomaa uutta maailmanrselitystä. Eräs syy, paitsi tietenkin jo mainitusta aatehistoriallisesta ongelman asettelusta selittyvä, tutikimuksen luonnontieteellisen puolen korosta-: miseen on johtunut siitäkin, ettei suomenkielellä tietoni mukaan ole 6 ilmestynyt tutkimusta, joka olisi tarkastanut suomalaista realistista kirjallisuutta, kuten muutakaan taidetta, yleiseurooppalaisen aateke hityksen valossa ja nimen omaan osana koko länsimaisen kulttuurin kokemasta, luonnontieteistä alkunsa ottaneesta, vallan:kumouksellises ta kehityksestä. Haluan lausua parhaimmat kiitokseni kaikille työni tukijoille. Eri koisesti haluan neuvoista ja kritiikistä kiittää opettajaani, professori Lauri Viljasta. Professorien Martti Ruudun, Aatos Ojalan ja Mauno Jokipiin, apulaisprofessori Aira Kemiläisen sekä dose.ntti Erkki Leh tisen kanssa käymistäni aiheeseen liittyvistä keskusteluista on minulle ollut varsinkin problematirkikani täsmentymisessä suurta apua, josta lausun pa·rhaat kiitokseni. Tutkimukseen 'liittyvän referaatin taitavasta käänrtämisestä kiitän fil.maisteri Edgar Ertimoa. Kandidaatteja Pekka Toivasta ja Eino Salpakaria kiitän hakemistojen laatimisessa ja oiko luvussa saamastani avusta. Vaiimoni, fil.maisteri Ecta-Lii:sa Kunnas-Lap palainen, on kanssani, jatkuvaa apua ,antaen, kantanut kirjanteon moni naiset vaiheet. Jyväskylän Yliopistoll.e ja Yliopistoyhdistykselle olen suuresti kii tollinen tutkimukseni ottamis•esta Yliopiston julkaisusarjaan. Ilman Oskar Huttusen Säätiön ja Valtion Humanistisen Toimikunnan minul le myöntämiä apurahoja ei minulLe olisi ollut mahdollista suol'littaa sitä perustutkimusta, jota tämäkin kirja on edellyttänyt. Pyydän lau sua kunnioittavat kiitokseni saamastani taloudellisesta tuesta. Vähäinen ei ole kiitollisuuteni myöskään Jyväskylän Yliopiston kirjaston joh dolle ja virkailijoille, joita olen joutunut alituiseen työni vuoksi vai vaamaan. Jyväskylässä, tammikuun 10. päiv,änä 1967. Pekk a Lappalainen 1. MISTÄ REALISMIN AATESISÄLLÖN TARKASTAMISESSA ON KYSYMYS Kattnokirjallistmden aatemaailman tarkastelu Tämän tutkimuksen tarkoituksena ei ole luoda uutta kirjalLisuushisto� riallista periodia, vaan päinvastoin tarkastaa erästä tutkimubeen ja käytäntöön jo vakiintunutta valtavirtausta, kirjallista realismia, suo mala,isessa kirjallisessa käytännössä, kirjallisuuden tutkimuksessa ja ar vostelussa. Tairkastelun kohteena on se 1860-luvulta lähtien luotu suo malainen kirjallisuus - suomen ja ruotsin kielinen, jolla näyttää ole van yhteisiä sisäl'löllisi,ä tai rakennepiirteitä niihin aikoihin eurooppa laisessa ajattelussa valtaan pääsevän uuden katsomustavan funktiona. Samasta lähtökohdasta tutkimus kohdistaa huomion osin myös saman aikaiseen suomala,iseen kirjallisuuden arvosteluun ja tutkimukseen, jos kin lähinnä kirjallisuus'kritiikki ja kirj_allisuuden tutkimus saanevat tair kemman selvityksensä tämän teoksen työn alla olevassa jatko-osassa. Kajoten vain toissijaisesti runous- ja tyyriop'illis'iin erikoiskysymyk siin tutkimus pyrkii kiinnittämään päähuomion kaunokirjallisuuden aatesisältöön eli aatteelliseen tendenssiin kirjallisuudessa, ja vieläpä erikoisesti niihin tendensseihin, joita se pitää myöhemmin lähemmin määritellyn uuden vallankumouksellisen katsomus- ja ajattelutavan rakenneosina vai'kuttaneiden aatteiden tai aatekompleksien funktioina. Tutikimus siis olettaa, että tällaisen kirjallisen luomisprosessin aikana vaikuttaneen aatteellisen tendenssiä,rsyl&een vastaanotto on kirjaili jallekin jotain perin luonteenomaista. Jopa silloinkin kun hän esimer kiksi tietoisesti näyttää pyrkivän tenderrssiärsykkeitä karttamaan, irrot tautumaan oman aikansa sosiaalisesta kentästä, hän ilmentää aikaansa ja sen aatteellista tapahtumista tuotannossaan. Täl'la.isessa tapauksessa kuitenkin riippuu tul!kitsijasta, kuinka 'selväkieliseksi' hänen onnistuu funktionaalinen syysuhde pelkistää. Kokonaan toisenlainen on kauno kirjallinen ja aatehistoriallinen tilanne silloin, kun kirjailija on tietoi sesti ilmentänyt oman aikansa tuntoja. Jopa kirjal:lisuushistoriakin tair joaa esimerkkejä, kuinka mitä aidoimmaksi subjektiivisen lyyrisen mi- 8 nänsä palvojaksi le,imattu lyyrikka on tempautunut mukaan oman ai kansa ongelmiin, esittämäUä runoudessaan esteettisesti moitteettomalla tavalla oman käsityksensä aikansa polttavista ongelmista. Kirjallisuudentutkimus on kautta historiansa pannut retrospektiivi sessä ta,rkastelussaan merkille kaunokfrja'llisuuden tendenssoitumisen lisääntymisen murrosaikoina. Aatehistorian tutkija tosin kernaasti päätyy paradoksinomaiseen johtopäätökseen, jonka mukaan jokainen aikakausi on siinä kaudessa eläneiden omien käsityksien mukaan ollut enemmän tai vähemmän 'murroskausi'. Silti on mahdollista kumman kin tieteenalan omista ongelmien asetteluista käsin päätyä nimen omaan tässä nyt kyseessä olevan kulttuurikauden kohdalla yhtenäi seen lopputul:emaan eli yhtenäiseen vaLtavirtaukseen, jolle on luonteen omaista harvinaisen voimakas ja selväpiirteinen tendenssoitumisen kasvu. Huomattavalta osalta tästä viimeksi mainitusta ominaisuudesta johtuen puhuukin kirjallisuushistoria realistisesta virtauksesta kau nokirjallisuudessa,