MAARIAN KIRKKOMAA Aikamatka Halki Pitäjän Historian TERVE, MAARIA! Oikea Kun on Usko

MAARIAN KIRKKOMAA Aikamatka halki pitäjän historian TERVE, MAARIA! Oikea kun on usko,

❧ Maarian keskiaikainen kivikirkko vainajilla ei ole huolta, tunnetaan myös seudun ikiaikaisen nimen mukaan he ovat Herralle luvattuja. Räntämäen kirkkona. Kirkko on rakennettu vanhaa He eivät ole kuolleita perinnettä seuraten itä-länsisuuntaisesti. Alttari sijaitsee itäpäädyssä, auringonnousun ja vertauskuval- vaan nukkuvat.” lisesti Kristus-valon suunnassa. Teksti apteekkari E. G. Malckerin Tässä kirjasessa esitellään osa Maarian kirkko- hautakivessä maan hautamuistomerkeistä. Hautojen sijaintia ” hahmotetaan ilmansuuntien avulla. Esitteen lopussa on luettelo esitellyistä haudoista sekä kirkkomaan kartta. Esite aloittaa kierroksen kirkon sisältä, sakaristosta, kirkon vanhimman hautakiven ääreltä. Sieltä edetään kirkkosalin itäpäätyyn, josta siirrytään salin poikki läntiselle ovelle. Kierros jatkuu ovelta kirkkomaalle kiertäen kirkkoa vastapäivään. Lounais- ja eteläpuo- len kautta kuljetaan hautausmaan kaakkoisosaan ja itäsivulle. Koillis- ja pohjoispuolella tutustutaan san- karihautoihin, muistolehtoon ja uurnahautausmaa- han. Kierros päättyy kirkkomaan luoteisosaan, Baerin hautakappelin ja Wäinö Aaltosen haudan äärelle. Hautamuistomerkit opastavat kulkijaa maarialaisten ja heidän pitäjänsä historiaan. Tervetuloa aikamatkalle. Kuva: Anne Kiiski

2 SISÄLLYS Terve, Maaria! 2 Hautakiviä kirkon sisällä 4 Hautausmaa kirkon ympärillä 7 Kirkon ovelta lounaaseen 8 Kaksi kirkkoherraa 13 Maaherran hautaholvi 17 Maarian tilojen omistajia 18 Turkulaisten mahtimiesten hautoja 21 Bonsdorffin hautakappeli 24 Muistomerkkejä pohjoispuolella 25 Sankarihaudat 28 Muistolehto ja uurnahautausmaa 29 Baerin hautakappeli ja vaivaisukko 30 Akateemikon leposija 31 Lähdekirjallisuutta 33 Hautaluettelo 34 Kirkkomaan kartta 35 Kannen kuva: Karjalaan jääneitten muistomerkillä laulaa taiteilija Antti Louhiston muovailema lintu.

Julkaisija: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä ISBN 978-952-99828-2-0 Työryhmä: Tapio Jokinen, Riikka Kaisti, Kimmo Loukiala, Sirkka Rantanen, Jarmo Suomala, Raimo Uusikartano Teksti: Hannu Laaksonen, Tytti Issakainen Suomennokset: Sirkka Rantanen (ruotsi), Dmitri Ovtchinnikov (venäjä) Valokuvat: Dmitri Ovtchinnikov Taitto: Erkki Kiiski Paino: Jaakkoo-Taara Oy Painoprisma ❧ Omistettu kulttuurihistorioitsija, FL Hannu Laaksosen (1955–2010) muistolle. Tämä esite jäi hänen viimeiseksi kirjalliseksi työkseen.

3 HAUTAKIVIÄ KIRKON SISÄLLÄ

❧ Maarian kirkon sakariston seinää sijainneeseen kirkkoon, josta Jusleniuksen vasten on pystytetty pahoin kulunut hautakivi, aikalaisilla ei ollut tietoa. Juslenius päätteli joka levenee ylöspäin. Pyhän Maarian kirkon tarkoittavan nykyistä Keskelle kiveä on kaiverrettu teksti: Maarian kirkkoa. Joka tapauksessa Inkeri oli IH(esus) C(hristus) yksi varhaisimmista nimeltä mainituista tur- Kiveä kiertää nauhana kirjoitus: kulaisista, Koroisissa tai lähiseudulla asunut ANNO DOMINI MILLESIMO DUCENTESIMO rikas nainen Ingigerd. Koska hautakivi on XC°OBIIT INGIGERDIS UXOR Q°NDA PET luultavasti Gotlannissa tehty, Ingigerd on REQ’ESCAT IN PACE. ollut varakkaan miehen puoliso tai äiti. Kuva: Timo Jakonen ”Herran vuonna 1290 kuoli Ingigerdis, Kirkon kuoriosan lattiassa on kaksi hauta- muinoin Pietarin vaimo, levätköön rauhassa.” kiveä. Ne ovat 1600–1700-luvuilta. Vanhem- massa kivilaatassa on vain seppelöidyt kirjai- Tätä Turun vanhinta hautakiveä ei pysty enää met SB (Sepulchrum Bäck). Se sijaitsi aikoi- lukemaan, mutta teksti on tallella neljässä eri piir- naan Bäck-suvun hautakammion päällä. roksessa, joista vanhin on Elias Brennerin piirros Bäck i Finland -suku oli laajalti levittäytynyt vuodelta 1671. Vuonna 1804 kivi siirrettiin sakariston lattiasta kirkon Varsinais-Suomeen Lokalahden, Loimaan ja Hautakiven ajoitusta vahvistaa kolme piirrettä. pääoven kynnyskiveksi. Siinä se sijaitsi vuosisadan loppu- Kemiön seuduille 1600- ja 1700-luvuilla. Ensiksi, reunakirjoituksella varustetut hautakivet puolelle, kunnes palasi sakaristoon. Nuoremman kivilaatan keskustaa kiertää olivat uusi ilmiö Ruotsin alueella hiukan ennen Vanhuudellaan kivi on herättänyt myös kansan huo- kehänä kirjoitus: ”Denne Steen / och vuotta 1300. Toiseksi, kiven keskuskuviota vastaa- miota ja se on liitetty Räntämäen kirkon rakennushisto- Lägerställe / Hörer Häradsfoug / vaa koristelua ei käytetty ennen 1200-luvun loppua. riaan. Daniel Juslenius kertoo kansantarinasta, jonka den Johan Nyholms / arfwingar till.” Lisäksi tekstin alussa oleva ”anno domini” esiintyy mukaan kirkon rakennutti Inkeri, kristinuskoon käänty- Nyholm omisti 1700-luvun alkuvuosina ensimmäisen kerran Gotlannissa vuonna 1289. nyt ylhäinen nainen. Tarina viitannee Koroisten niemellä Paattisten Kreivilän kartanon.

4 Kirkkosalin eteläisellä seinällä entisen papinoven kohdalla on mustasta graniitista hiottu kivi, johon on kaiverrettu teksti: Kalm tutki matkallaan kasveja ja mää- ritti noin sata uutta lajia. Hän teki tarkkoja PEHR KALM muistiinpanoja luonnosta, rakennuksista NATUS 1716 DENATUS 1779 ja elämäntavoista matkakirjaansa, joka IN ACADEMIA ABOENSI PROFESSOR OECONOMIAE käännettiin monille kielille. Hänen kuvaus- PASTOR ECCLESIAE SANCTAE MARIAE. taan Niagaran putouksesta käytettiin oppi- kirjoissa, ja niin tämä luonnonihme tuli tunnetuksi Amerikassa ja Euroopassa. ”Pehr Kalm, syntynyt 1716, kuollut 1779, Pehr Kalm toi matkaltaan siemeniä ja Turun Akatemiassa taloustieteen professori, ● Pehr Kalm oli eläessään ja kauan sen kasveja, joiden kasvatusta hän kokeili Pyhän Maarian seurakunnan pastori.” jälkeenkin kansainvälisesti maineikkain puutarhoissaan. Eräs kasveista oli villiviini, suomalainen. Luonnontieteilijä Carl von joka hänen ansiostaan levisi Suomeen. Svenska Litteratursällskapet kiinnitti laatan kuulun tiede- Linnén oppilaana ja ystävänä Kalm teki Maarian pappilan piharakennusten seinillä kolme vuotta kestäneen tutkimusmatkan kiipeilevä villiviini saattaa olla Kalmin tuo- miehen muistoksi vuonna 1929, jolloin oli kulunut 150 vuotta Amerikkaan 1700-luvun puolivälissä. man kasvin jälkeläinen. Kalmin kuolemasta. Laatta ei kerro Kalmin haudan tarkkaa sijaintia, koska tieto hautapaikasta on hävinnyt. Maaria oli Kalmin palkkatuloja tuova anneksiseurakunta ● Jaakko Finno (1540–1588) tuli Rukouskirjan ja katekismuksen lisäksi vuodesta 1763. Yhden merkittävistä puutarhoistaan hän istutti Maarian kirkkoherraksi vuonna 1578. Finno kokosi ensimmäisen suomenkielisen Maarian pappilan ympärille. Wittenbergissä ja Rostockissa opiskellut virsikirjan. Finno halusi, että suomalaiset Finno toimi Turun katedraalikoulun laulaisivat niin kuin saksalaiset: kirkoissa, rehtorina ja tuomiokapitulin johtavana kouluissa, kodeissa, juhlissa, matkoilla. Myös pohjoisella seinällä on entisen kirkkoherran muistotaulu: teologina. Vuonna 1583 ilmestyneeseen kirjaan tuli ”Jaakko Suomalainen / Finno / Maarian kirkkoherra / Finno sai kuningas Juhana III:lta 101 virttä. Yxi Wähä Suomenkielinen / Wirsikirja / 1580–82” tehtävän kääntää ”muutamia hyviä Teos vastasi suureen tarpeeseen, sillä ja hyödyllisiä” kirjoja suomeksi. Kunin- suomeksi oli ollut vain joitakin lähinnä gas – aiemmin Suomen herttua – suosi pappien laulamia messuvirsiä. Kirja myy- Muistomerkki tehtiin 1950-luvun alussa Finnon ammatti- kansankieltä. Hän sanoi pyrkivänsä tiin hetkessä loppuun. Sananmukaisesti toverin, kirkkoherra, virsirunoilija Jaakko Haavion aloitteesta. eroon siitä, että kansa kuuntelisi mes- se kului käsissä: teoksesta ei ole säilynyt Taiteilija Jussi Vikainen suunnitteli sen Kärsämäen mustasta sua mitään ymmärtämättä kuin lehmä yhtään ehjää kappaletta. Finnon työ loi graniitista. Finnon hauta on Turun tuomiokirkossa. auringonpaisteessa. virsilaululle vahvan perinteen.

5 6 HAUTAUSMAA KIRKON YMPÄRILLÄ

❧ Hautausmaa kirkon ympärillä on iki- kirkon lattian alle. Piispa ehdotti myös, että kirkko- seurakunta toimitti rautaiset helat läntiseen porttiin, muistoinen. Vuosisatoja se palveli varsinkin köy- maalle rakennettaisiin muurattu hauta, jotta kirkko mutta he ”jättivät pohjanpuoleisen portin sikseen himpien maarialaisten ja satunnaisten kulkijoiden saisi tuloja. Lisäksi seurakunnalle jäisi oikeus tehdä nykyisen köyhän ajan tähden”. Läntisen portin puu- hautapaikkana. Varakkaat talolliset, porvarit ja sukuhautoja. Mutta pitäjänkokouksessa ajatusta helat siirrettiin pohjoiseen porttiin. kirkkoherrat perheineen haudattiin kirkon lattian vastustettiin vedoten seurakunnan muihin menoi- Uuden terveydenhoitoasetuksen tullessa voimaan alle. hin. Puheenjohtaja, pastori Zidbäck sai sen vuoksi vuonna 1890 hautausmaan katsottiin olevan liian Ajankohtana, jolloin kirkkomaasta tuli koko siirretyksi aloituksen myöhempään ajankohtaan. keskellä asutusta, ja se oli vuosikymmeniä hautaus- kansan hautausmaa, voidaan pitää piispa Jakob Lopulta kirkkoon hautaamisesta luovuttiin vuonna kiellossa. Nykyisin alkuperäisellä kirkkomaalla saa Haartmanin 8.12.1780 toimittamaa Maarian seu- 1804. jälleen haudata vainajia vanhoihin sukuhautoihin, rakunnan piispantarkastusta. Sen yhteydessä piispa Kirkko oli ympäröity luonnonkivistä tehdyllä joita on hieman yli 200. ehdotti pitäjän herrasväen kannattamana, että aidalla, johon arkkitehti Charles Bassi suunnitteli Kirkkomaan hautauskiellon vuoksi pappilan seurakuntalaiset luopuisivat hautaamasta vainajia kaksi porttia vuonna 1803. Nälkävuotena 1867 peltojen pohjoispuolelle raivattiin uusi, niin sanottu Keskinen hautausmaa, joka vihittiin käyttöön vuonna 1890. Sen siunauskappeli on vuodelta 1892. Tä- mäkin hautausmaa on pieni, ja siksi sinne voidaan nykyään haudata vainajia vain vanhoihin sukuhautoihin tai seurakunnalle palautuneisiin hautoihin. Hautojen lukumäärä on noin 870. Nykyisin tärkein Maarian hautausmaista on Kär- sämäen hautausmaa, joka perustettiin vuonna 1913 Hiisin talon alueelle. 8,9 hehtaarin suuruisena se on Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän toiseksi laajin hautausmaa. Arkkitehti Heikki Sarainmaa suunnitteli sinne siunauskappelin vuonna 1980.

7 KIRKON OVELTA LOUNAASEEN

❧ Kirkon läntisen sisäänkäynnin luota kylän tilajaossa, jolloin kylän muodosti kolme tilaa: näkyy kaksi muistokiveä. Pohjoispuolella sijaitsee pappila, Prusila eli Prusi ja Räimä. 1700-luvulle Karjalaan jääneitten muistomerkki vuodelta 1955. asti Prusi pysyi kruununtalona. Vuonna 1747 puolet Sitä koristava, kivelle kauniisti laskeutunut lintu on talosta osti Heikki Matinpoika ja vuonna 1779 toisen kuvanveistäjä Antti Louhiston käsialaa. puolen Daniel Juhonpoika. Sisäänkäynnin edessä seisova paasi on omistettu Matti Marjasen puoliso Emilia s. Löytty (1868– muualle haudattujen muistolle. Sen punertavaan 1944) oli kirkkoherra Tallgrenin lasten rakastettu graniittiin on suomeksi ja ruotsiksi kirjoitettu säe hoitaja ja taitava tarinankertoja. Esseisti, lausuja psalmista 90 ja teksti ”Läheisen muistoksi”. Kaarlo Marjanen (1899–1984) peri äitinsä ilmaisun Ovelta vastapäivään kuljettaessa edessä on ensim- lahjat ja vaikutti suomalaisen lausuntataiteen kehit- mäisenä Marjasten sukuhauta. Matti Vilhelm Mar- täjänä. Sukuhaudan vieressä kohoava harmaa paasi janen (1856–1931) oli Maarian seurakunnan pitkä- on pystytetty Marjasten esikoiselle, ylioppilas Vilho aikainen kanttori. Hän isännöi Prusin maatilaa. Marjaselle (1896–1918), joka kaatui sisällissodassa Marjanen Prusi oli syntynyt vuonna 1557 tehdyssä Räntämäen Tampereella Ratinan taistelussa.

Marjanen

8 Kirkkomaan lounaisnurkassa erottuu punagra- Seuraavassa hautarivissä on mainittu nimeltä niittinen, suorakaiteen muotoinen Josef Kihlbergin kaksi maarialaista maatilaa. Valurautaisessa ristissä (1881–1942) hautamuistomerkki. Sen takana lukee: ”Tässä lepää Ylikonsan emäntä Sofia on kauniisti suippenevan graniittipylvään päässä Wilhelmina Antintytär” (1852–1889). Lähinnä avonainen uurna ja pylväässä nimi Kristina Maria kirkkoa seisovassa jykevässä kivessä on teksti: ”Täs- Erich (1823–1875). Samaan kiveen on saanut sä lepää Ruohonpään Keskitalon isäntä Johan nimensä Johan Gustaf Erich (1862–1878), jonka Lindström” (1819–1890). Ruohonpään Keski- ilmoitetaan kuolleen ”Englannin rannoilla”. talo oli aiemmin henkirakuunarykmentin vartio- Vieressä maassa makaa pieni laatta: ”Bröderna komppanian kapteenin talo. Nykyisin Ruohonpää Theodor och Ruben Erich”. on pohjoisen kaupunginosan nimi Turussa.

Erich

Erich Kihlberg Antintytär Lindström

9 Suurikokoinen muistokivi kertoo kahden palo- Myös Aune Rantasen (1918–2008) avioliitto Vienon miehen, Helge Laurenin ja Turkka Hurmeen, kanssa vei hänet ravintola-alan ammattilaisena kuolemasta suuren tulipalon aiheuttamassa hoitamaan Maarian VPK:n tarjoilua. Hän huolehti räjähdyksessä. Se tapahtui elokuun 12. päivänä häistä, perhejuhlista ja valtakunnallisista palokun- vuonna 1955 Liedon Sikilän kylässä Mäen tilalla. nan tilaisuuksista pari vuosikymmentä. Turun Piirin Palopäällystöyhdistys lahjoitti muis- Vieressä on Räimän tilan omistajien perhehauta: tomerkin ja huolehtii sen vaalimisesta. Kiveen Lauri Hemming Laine (1906–1980) ja Laura Mandi kaiverretun kuvan on suunnitellut taiteilija Voitto Laine (1907–1968). Räimän tila syntyi samassa Vikainen. tilajaossa kuin Prusikin vuonna 1557. Se oli kruu- Palomiesten kiven takana on Rantasten suku- nuntila, joka luovutettiin vuonna 1644 akatemian hauta, jossa lepää Vieno Rantanen (1909–1977), palkkatilaksi. Räimän suuri maatalo sijaitsi kirkon Maarian VPK:n päällikkö vuosina 1947–1965. pohjoispuolella pappilaa vastapäätä. Räimän ja Varsinaiselta toimeltaan Rantanen oli Maarian pappilan rakennusryhmät lehtipuineen muodostivat poliisi, jonka uurastuksen tuloksena syntyi Maari- komean portin Turusta maantietä pitkin saapuville. an VPK:n uusi toimitalo vuonna 1962. Palokunta- Talo siirtyi 1900-luvun lopulla kaupungin omistuk- aate oli myötäsyntyistä koko Rantasten suvulle. seen ja purettiin.

Turun Piirin Palopäällystöyhdistys pystytti muistomerkin kahdelle tulipalossa menehtyneelle palo- Rantanen Laine miehelle, Helge Laurenille ja Turkka Halmeelle.

10 Aivan kiviaidan kyljessä, Maunu Tavastin kadun tuntumassa Koroisten sukuhauta kertoo seudun vanhasta maatilasta. Haudassa lepäävät Matti Heikinpoika (1848–1927) ja hänen Koroisissa syntynyt vaimonsa Johanna Matintytär (1855–1887). Matti ja Johanna ottivat sukunimekseen tilan nimen. Johanna kuoli synnytykseen, ja Matti avioitui hänen sisarensa, Serafia Matintyttären (1863–1951), kanssa. Heidän tyttärensä Sally Valpurin (1989–1977) aviomies, rymättylä- läissyntyinen Frans Eemil Laine (1892–1959) jatkoi alueen peltojen viljelyä ja perusti Koroisten kauppapuutarhan. Haudan ääressä Koroisten niemellä, Aura- ja Vähäjoen yhtymäkohdassa, kohoaa valkoinen risti. Paikalla sijaitsi surevan tytön patsas on Kaino Karttusen 1200-luvulla piispanlinna. Sen raunioilta näkyy kolme keskiaikaista kirkkoa: Maarian kirkko pohjoisessa, Pyhän Katariinan kirkko kaakossa ja Turun tuomiokirkko etelässä. käsialaa.

● Koroisten sukuhaudalta levittäytyy Keskiajalta 1600-luvun loppupuolelle niemeä näkymä etelään pelloille, joita suku ympäröivä Koroisten maatila toimi piispojen palkka- vuokrasi ja viljeli vuodet 1834–2004. tilana. Kulloinenkin piispa sai elantonsa tilan tuotos- Alueella on asuttu ja käyty kauppaa jo ta. Tilaa hoitivat lampuodit, mutta piispoista ainakin yli tuhat vuotta sitten. Konrad Bitz ja Maunu Särkilahti myös asuivat siellä Aurajoen ja Vähäjoen yhtymäkohdassa, 1400-luvun lopulla. Koroisten niemellä, sijaitsi 1200-luvulla Koroisten tila oli kirkon omistuksessa aina vuoteen Suomen hallinnon ja kirkon keskus piis- 1932, jolloin se siirtyi valtiolle ja vuonna 1985 Turun panlinnoineen ja -kirkkoineen. Koroinen kaupungille. Nykyisin Koroisten talossa toimii Turun on Turun syntysija. ammattikorkeakoulun luonnonmateriaalien osaa- Koroinen miskeskus.

11 Räimän tilan hautaa vastapäätä oleva pieni kivi- Toistensa kaltaiset rautaristit ovat saaneet August Meltoinen oli henkirakuunarykmentin ratsutila, kun- risti kertoo Hulda Sipposta (1896–1941) ja hänen Sohlman (1863–1912), Marjanna Honka (1874– nes sen osti vuonna 1797 Fredrik Mondolin. sisarestaan Hilda Kristiina Sipposta (1893–1965). 1912) ja Ellen Caarlotte Teräs (1896–1912). Heidän Samassa rivissä sijaitsee Henrik Noopilan (1923– Hilda Sippo oli Maarian seurakunnan diakonissa. kuolinpäiviensä läheisyys – lokakuusta jouluun – 1982) hauta. Muistokivessä on erikoinen rautaristi, Rautaisia ristejä on siellä täällä jäljellä. Koris- herättää ajatuksen jostain tartuntataudista. jonka keskellä on tammenlehvä ja alasakarassa teellinen rautainen risti kätkee alleen Einar Gustaf Kirkon vieressä, hiekkakäytävän reunassa on vuosiluku 1813. Noopila lähti viikkoa vaille 17-vuo- Lindvallin (1891–1913) tomun. Samassa linjassa rautaketjuin ympäröity iso hautakivi: Henrik Wiktor tiaana nuorukaisena koulutettavaksi suomalaiseen itään päin on yksinkertainen Johan Ernst Stenforsin Wäre (1855–1913), Serafina Wäre (1858–1916) ja vapaaehtoispataljoonaan Saksan Stralsundiin. Hän (1848–1913) rautaristi. Seppo Sakari Salovaara (1947–2009). Sen takana palasi kahden vuoden kuluttua haavoittumattomana pieni, viehättävä hautakivi kertoo: ”Lemmikkimme kotimaahan, ja hänen komentopaikakseen tuli Maa- Heljä Joh. Lumme” (1909–1912). selkä. Luutnantti Noopilalle myönnettiin rautaristi- Kolmas hauta käytävän vieressä on paikannettu kunniamerkki. Rautaristi oli Saksalaisen ritarikunnan rautaisella ristillä: ”Tässä lepää rusthollarinleski symbolina jo 1200-luvulla. Preussin kuningas Fredrik Meltoisista Amalia Ehrlund” (1813–1883). Vilhelm III otti sen uudelleen käyttöön vuonna 1813.

Sippo Wäre Noopila

12 KAKSI KIRKKOHERRAA

❧ Kirkon eteläpuolella sijaitsevat kahden Kirjailija Anna-Maria Tallgren Kaila (1886–1949) merkittävän kirkkoherran ja heidän perheittensä oli aikansa johtava kirjallisuuskriitikko. Myöhemmin haudat: Tallgrenien ja Haavioitten. hänestä tuli arkkipiispan puoliso. Pensasaita ympäröi Tallgrenien perhehautaa. Aili Tallgren (1883–1965) on saanut nimensä sa- Yksinkertaiseen ristiin on kaiverrettu ”Rovasti, maan kiveen. Turun piirustuskoulun käyneen kuvaa- Maarian kirkkoherra Ivar Markus Tallgren” mataidon opettajan piirrokset pappilan puutarhasta (1850–1936). Pohjanmaalla syntynyt Tallgren kertovat ihastuttavalla tavalla sen järjestyksestä ja tuli vuonna 1887 Maarian kirkkoherraksi. Hän oli hoidosta Tallgrenin aikana. ensimmäinen maarialaisten valitsema kirkkoherra, ja hän hoiti virkaa peräti 49 vuotta. Tuona aikana Maarian pitäjä kasvoi voimakkaasti tehtaiden ja työläisalueiden rakentamisen myötä. Tallgren oli myös valtiopäivämies ja tuomiokapitulin asessori. Hän toimi monissa kirkon luottamustehtävissä. Hänen puolisonsa Jenny Maria Montin-Tallgren tuli tunnetuksi muinaismuistojen innokkaana harrastajana ja naisten oikeuksien puolustajana. Hänet on haudattu Raaheen. Pariskunnan lapsista Aarne Michaël Tallgren (1885–1945) toimi Helsingin yliopiston arkeologian professorina. Suomen Muinaismuistoyhdistys pystytti haudalle arkkitehti, professori Erik Bryggmanin suunnitteleman kiven, johon on kaiverrettu sanat: ”Tehty työ elää”. Tallgren

13 Kuvat: Maarian seurakunnan kuva-arkisto

● Maantie Turusta Auran kautta pohjoiseen kulki jo keskiajalla Maarian kirkon ja pappilan välistä. Nykyinen Vanha Tampereentie oikais- tiin pappilan alapuolelta vasta 1970-luvulla. Ivar Tallgrenin aikana liikenne oli vilkas. Hevoset vetivät raskaita kuormia jatkuvana jonona Kärsämäen tiilitehtaalta Turkuun. Kuormat survoivat tien kuoppaiseksi ja kurai- seksi. Alkoholia käytettiin runsaasti, ja niinpä ajomiehet olivat usein humalassa ja piiskasivat hevosiin vauhtia. Pappilan lapset juoksivat pihan aidalle huutamaan: ”Ei saa lyödä hevo- sia!” Koko perhe oli eläinrakas. Raittiusmiehenä tunnettu kirkkoherra sui- vaantui joskus humalaisten käytöksestä niin, että pysäytti kuorman, viilsi puukolla hevosen ohjakset poikki, raahasi ajurin pappilan liiteriin selviämään ja kaatoi viinat maahan. Tallgren oli aktiivisesti mukana perustamassa raittius- Näkymä kirkolta Maarian pappilan yhdistystä Maariaan. suuntaan on säilynyt samanlaisena kuin vuonna 1908 otetussa valokuvassa. Myös arkkitehti Charles Ivar Tallgren oli ensimmäinen Maarian seura- Bassin vuonna 1803 suunnittelema kunnan valitsema kirkkoherra. Aiemmat kirkko- portaali on pysynyt entisellään herrat olivat piispoja ja akatemian professorei- yli kaksisataa vuotta. ta, jotka saivat Maarian palkkapitäjäkseen. Tien varressa Baerin hautakappelin Tallgrenin aikana rakennettiin Keskinen seinustalla partioinut vaivaisukko hautausmaa ja Kärsämäen hautausmaa.Ruus- seisoo nykyisin kirkkotarhan puolella. tinna Jenny Maria Montin-Tallgren oli innokas muinaisuuden harrastaja. Hänen aloitteestaan Koroisten niemellä tehdyissä arkeologisissa tutkimuksissa paljastuivat keskiaikaisen piis- panlinnan ja -kirkon rauniot.

14 Rovasti, runoilija Jaakko Haavion (1904–1984) ● Annikka Haavio-Tapaninen kertoo kirjassaan Isäni puiden omenat, miten hauta on selätysten Tallgrenien sukuhaudan kanssa. Jaakko Haavion hautajaisissa hätääntynyt peipponen lennähteli saattoväen Kirkkoherrana Haavio luotsasi seurakuntaa itse- joukossa ja istahti lopulta Haavion miniän hattuun. Saattajien mieleen nousi Haavion runo Terveisiä hautausmaalta: näisen kunnan kahden viimeisen vuosikymmenen ajan 1950–1969. Hän johti valtavaksi paisunutta Olin tänään hautausmaalla, seurakuntaa kehittäen ripeästi uudenlaisia toimin- kun virkani vaati niin – käyn monesti hautausmaalla, tamuotoja, muun muassa ajaen perheneuvontatyön se kuuluu tehtäviin – perustamista. Haavio kutsui rohkeasti erilaisia taho- oli esillä Raamatun sana ja yhteistyöhön. Hänelle oli tärkeää liikkua ja elää ja hiekka ja lapio. seurakuntalaistensa keskuudessa. Lämminhenkinen Siis: ruumis haudattavana. sielunhoitaja ja syvällinen saarnamies sai ihmiset Vaan paistoi aurinko – mukaan toimintaan ja kirkkopolulle. ja sinikukka loisti, Haavio oli tuottelias, monipuolinen kirjailija. Hän ja ruoho vihannoi, johti myös 1950-luvun lopulla virsikirjan lisävihkon ja peipponen oksalla toisti uudistustyötä ja 1960-luvulla Siionin virsien uudis- virttään, joka soi tamista. Siksi hänen hautakivensäkin on virsikirja: heleämmin kuin lukkarin ääni kupera virsikirjanselkä on tielle päin ja kovera, ja papin pajatus. Niin äkisti täytti pääni avautuva puoli kirkolle päin. ylpeä ajatus: Perhehaudassa lepäävät myös hänen puolisonsa Kun minun on vuoro mennä Kaisa Haavio (1904–1993) ja poikansa Hemminki tähän nukkumaan, Haavio (1929–2005). tule, peipponen, laula! Lennä käki kukkumaan!

Haavio-Tapaninen kirjoittaa: ”Ja niinpä me päätimme äidin kanssa tuoda peipposen pysyvästi isän haudalle. Kuvanveistäjä Antti Louhisto muovaili elävästä mallista omalla pihallaan peipposen, jonka sijoitimme ristin poikkipuulle laulamaan mustan hautakiven kupeeseen.”

15 16 MAAHERRAN HAUTAHOLVI

❧ Rauta-aita ympäröi mielenkiintoista hautaa Wallenskiöldien hautakummun yhteydessä on Muuan kivi on omistettu laamannin puolisolle, kirkon eteläpuolella. Ruohopäällysteisen kummun muutamia rautaristejä. 12-vuotiaana kuollut Hen- Emilie Lagerborgille, syntyisin Jägerhorn. Hän oli sisälle johtaa oviaukko. Holvatun hautaholvin raken- rietta Sofia El. Reuterskjöld (1816–1828) syntynyt 1754 ja kuollut 1837. Hän on eräs varhai- nutti Eric Wallenskiöld (Wallenius) vuonna 1839. Hän on saanut ristiinsä muistosäkeet: simmista Maarian kirkkomaalla lepäävistä, joka maksoi hautapaikan lahjoittamalla kirkolle hopeisen ”Blomman / som föll, har skönare uppspirat tunnetaan nimeltä. Lagerborgit olivat alun perin viinikannun. Wallenskiöld toimi Turun ja Porin och vid / korssets fot / ljuder den trösten: moder ruotsalainen suku, joka oli aateloitu Kaarle XII:n läänin maaherrana vuosina 1822–1828 ja oli mm. gråt icke! / Vi råkas åter.” sotien yhteydessä. Jägerhornit taas ovat vanhaa Suomen Talousseuran puheenjohtajana. Turun pa- varsinaissuomalaista sukua, jonka juuret ulottuvat losta aiheutuneet erimielisyydet kenraalikuvernöörin Kukka, joka kuihtui, aina 1400-luvulle saakka. Jägerhornit on aateloitu Zakrevskin kanssa saivat hänet eroamaan virastaan. on kauniimpana puhjennut ainakin kaksi kertaa. Zakrevskin siirryttyä pois maasta Wallenskiöld tuli ristin juurella. Hautakummun ja kirkon ympäryskäytävän välis- uudelleen valtion palvelukseen vuonna 1832. Hän Lohdutus kuuluu: äiti, älä itke. sä on suomenkielinen hautakivi rusthollari Johan toimi sittemmin hovioikeuden presidenttinä sekä Me kohtaamme jälleen. Adaminpoika Suikkilalle (1810–1883) ja hänen senaattorina ja valtioneuvoksena. Hänet korotettiin puolisolleen Amalia Ottelianalle (1816–1882). Kol- aatelissäätyyn vuonna 1832. Hän vuokrasi kruunulta Toinen risti kertoo Axel Johan Conrad Reutersköl- mas nimi hautakivessä on Amalia Serafina Pelander Iso-Heikkilän kartanon ja kuului sen tähden Maarian din kuolleen vain kahden kuukauden ikäisenä (1839–1885). seurakuntaan. Iso-Heikkilä oli aikoinaan Turun (1814). Kolmas risti on omistettu 17-vuotiaana Suikkila mainitaan jo 1500-luvulla kirkon pre- linnankartanoita. Wallenskiöldin sukujuuret johtavat kuolleelle Herbert Johan Axel Reutersköldille (1818– bendatalona eli palkkatilana. Sittemmin se oli hen- Naantaliin 1500-luvulle. 1836). Sen takana on kirjoitus: kivartiorakuunain vartiokomppanian ratsutila. Sen Vapaaherratar Emelie Wallenskiöld maalasi ja ”I lifvet åt dygden och min mor / i döden åt osti vuonna 1763 lakitieteen professori Olof Pryss. lahjoitti Maarian kirkolle alttaritaulun vuonna 1876 himmelen och henne”. Tila on antanut nimen kokonaiselle kaupunginosal- tapahtuneen kirkon katon palon jälkeen. Ristiinnau- le, joka sijaitsee Raision rajalla. littua Kristusta kuvaava taulu on edelleen nähtävissä Elämässä hyveellisyydelle ja äidilleni, kirkon pohjoisseinällä. kuolemassa taivaalle ja Hänelle.

17 MAARIAN TILOJEN OMISTAJIA

❧ Kirkon seinän vierustalla yksinäisinä Käytävän vieressä Ellilöiden perhehaudalla on kohoavat kaksi hautakiveä. Toisessa lukee: ”Vää- suurikokoinen muistokivi. Rovasti Johan Rikhard peli Urho Vuori *15.6.1886 kaatui Pihkovassa Ellilä (1871–1932) oli Kakolan kuritushuone- 16.10.1919 veljeskansan puolesta”. saarnaaja ja monitoiminen liikemies, joka perusti Viron vapaussotaan suomalaisten vapaaehtois- muun muassa Maarian-Kaarinan Sähkö-Osake- ten joukossa osallistunut vääpeli Vuori on saanut yhtiön vuonna 1913. Huomattava laitos toimitti Malcker näyttävän hautapaikan. Hänen isänsä, Kärsämäen sähkövirtaa moniin ympäristöpitäjiin. Sopuisa kansakoulun pitkäaikainen opettaja Juho V. Vuori Ellilä oli arvostettu kunnanvaltuuston puheen- telussa on jo aavistus uutta jugend-tyyliä. Halisten (1855–1942) tunsi kaikki lähiseudun vanhemmat johtaja erityisesti poliittisesti kiihkeinä vuosina. kylän asiakirjatiedot alkavat jo vuodesta 1359. ja lapset – entiset oppilaansa. Vuori oli myös Räntä- Samassa rivissä on rautaristi ja siinä kirjoitus: Kylässä nykyisinkin sijaitseva tila, josta on käytetty mäen Raittiusseuran uuttera toimihenkilö. ”Tässä lepää Jäkärlän talonomistaja Matts nimiä Kommonen, Komoinen ja Kohmoinen, Adrian Suominen” (1850–1881). lahjoitettiin 1651 Turun maistraatin palkkatilaksi. Jäkärlä oli 1500-luvulla kirkon palkkatila, Tilan osti vuonna 1860 Wilhelm Ernst Kallenpoika, 1600-luvulla kruunun prebenda ja 1700-luvulla jonka hautaa ei tältä paikalta löydy, vaikka vaimon augmentti- eli aputila henkikaartin Paimalan ja lasten nimet ovat esillä. Junnilan ratsutilalle. Se oli itsenäinen tila jo Kookas, antiikkia jäljittelevä hautakivi kuuluu vuodesta 1761 lähtien. apteekkari Erik Gösta Malckerille (1807–1846). Seuraavassa ristissä kerrotaan: ”Tässä lepää Toisella puolen kiveä on kirjoitus: talonemäntä Amanda Maria Kohmoinen Halli- ”De som äro ut: en rätt tro / Afledne hafva sista” (1810–1880) ja ”Wainajan lapset Emil Ida ingen oro. / Dess skole vi Herren Gud lofva / de Viktor”. Kivinen alusta on saanut toiselle puolelleen äro icke döde utan sofva.” (Suom. s. 2) Komoisen tyttären Olga Marian (1872–1882). Hä- Kirkkomaan kaakkoisessa kulmassa on useampia Ellilä nen isänsä Jaakko Komonen (1841–1899) nukkuu kiviä, joissa nimetyt ovat aikoinaan olleet suurten erillisen kookkaamman paaden alla. Paaden koris- maatalojen emäntiä: Kastun talon emäntä Sofia

18 Komonen Komonen Lindroos Lindroos Simonentytär

Wilhelmina Juhantytär (1824–1872) ja hänen tyttä- Näiden takana on hieman vanhempi risti, jossa ”Ja vaimonsa Ulrika Sofia om.suk. Hammar” rensä Sofia Wilhelmina (1865–1877). lukee: ”Tässä lepää Hamaron Isontalon rust- (1828–1879). Isäntä otti Kastun nimekseen ostettu- Kastu mainitaan asiakirjoissa jo vuonna 1359, hollari Gustaf Adolf Gustafsson” (1827–1871), aan tilan vuonna 1864. jolloin se myytiin tulevalle piispa Johannes Westfa- ”Autuaat Herrassa kuolleet. Ne jotka toimellisesti Lähimpänä kirkkoa rivissä on risti, joka on omis- lenille. 1600-luvulla Kastu oli Turun kaupungin / waeltaneet ovat, tulevat / rauhaan ja lepäävät / tettu talon emäntä Maria Josefina Antintyttärelle maistraatin palkkatila. 1864 talo siirtyi Vilhelm kammioissansa. Es. 57:3.” Toijaisista (1844–1881). Toijainen oli 1700-luvulla Johan Simonpojan omistukseen. Nyt Kastu on koko Hamaro tunnetaan jo vuodelta 1363 todistajana ratsutila numero 113. kaupunginosan nimenä. eräässä Kastun talokaupassa. 1700-luvulla Hamaro Tilojen emäntiä olivat myös Mullin emäntä Ul- oli veroratsutila henkirakuunarykmentissä. Siitä riika Simonentytär (1821–1894), Mullin tilan ent. tulee Gustafssonin arvokas rusthollari-nimitys. isännän Otto Johan Matinpojan vaimo Wilhelmina Rusthollari oli entisinä aikoina velvollinen varusta- Amanda o.s. Lindroos (1864–1906) ja talonomista- maan kuninkaalle ratsumiehen hevosineen. jatar Wilhelmina Lindroos (1832–1905). Mulli oli Saman hautarivin eräästä rististä voi lukea kai- Kaerlan kylän taloja. Se mainitaan asiakirjoissa jo verruksen: ”Talonisäntä Juho Vilhelm Simonpoika 1500-luvulla. Paikka on vanhaa asuinaluetta: talon Kastu” (1822–1867) sekä vanhalla suomella mailta on tehty varhaisen rautakauden aikaisia kehotuksen: ”Ei ihmisen pidä ylön paljo / kuol- Antintytär löytöjä. leita itkemän sillä / he ovat lepoon tulleet.”

19 Hieman taaempana edellisistä yksinker- taisen hautapaaden alla lepää Pitkämäen Keskitalon isäntä Johan Jakob Hedenström (1834–1897) vieressään luultavasti tyttä- rensä Anna Viktoria Hedenström (1867– 1919). Asiakirjat tuntevat Pitkämäen kylän vuodelta 1414. Keskitalon vanha tila oli 1700-luvulla henkirakuunarykmentin vartiokomppanian parturin hevostalo. Hedenström Rivissä on vielä yksi rautainen risti: ”Tässä lepäävät talollinen Wihtor Ab- raham Johanpoika Hallisten Frantsilta (1832–1878) ja hänen vaimonsa Wilhelmina Johantytär (1842–1877) / heidän poikansa Johan Arvid (1876– 1877)”. Maatila oli jo 1400-luvulla olemassa ja Turun arkkiteinin palkkatilana. Se lahjoitettiin 1654 Turun kaupungille maistraatin palkkaamiseksi. Vuonna 1801 tila siirtyi yksityiselle omistajalle. Talollisen Wihtor Johanpojan aikana otettiin käyttöön nimi ”Frantsi” (1874). Kauniina poikkeuksena 1800-luvun jälkipuoliskon muistomerkeistä on kapean paaden päälle asetettu, surevaa enkeliä kuvaava veistos. Paadessa on teksti: ”Här Johanpoika hvilar vår lilla Anna” (1873–1877). Lilla Anna

20 TURKULAISTEN MAHTIMIESTEN HAUTOJA

❧ Kaakkoiskulmassa seisoo järeä, malliltaan Christian Blanqvist oli turkulaisen porvarin poika. Littche antiikkinen, valurautainen muistomerkki: ”Asses- Hän toimi pitkään Maarian kappalaisena kirkkoher- soren och apothekaren Johan Julin SR (1752– ra Hällströmin aikana. Käytännössä seurakunta oli 1820). Dess maka Alb. Karberg (1765–1835). kappalaisen käsissä kirkkoherran ansioituessa tiede- Deras dotter El. Margaret (1794–1825) samt miehenä ja professorina. Blanqvist avioitui Turun 4. barnabarn.” Sen toisella puolella lukee: ”Här kappalaisen lesken, Marta Sofia Palmin, kanssa. under gömmes stoftet af apothekaren John Julins Puolison kuoltua Blanqvist valittiin Kaarinan kirk- k. maka Lise Keckerman (1790–1815) och af koherraksi vuonna 1836. Rovastin arvon saaneena hans 3 barn.” hän palveli Kaarinan seurakuntaa kuolemaansa Kaakkoiskulman kiviaidan luona eräs mielen- asti. Viimeiseen lepoon hän palasi rakastetun puoli- kiintoinen harmaa kivi, jonka yläosa lienee hä- sonsa viereen. vinnyt, julistaa seuraavaa: ”Rum och namn / väl Herren känner / då han ropar / sina vänner”. Österman

Huoneen ja nimen Herra hyvin tuntee, kun Hän kutsuu ystäviään.

Edellisen lähellä maassa makaavassa hautakives- sä on varsin pitkä teksti: ”Här hvilar / prosten och kyrkoherden / i / St. Carins / Christian Blanqvist / född d. 30 April 1773 / död d. 20. Jan. 1844, / samt / dess kära maka / Marta Sofia Palm / född d. 20 April 1770 / död d. 30. Dec. 1834”. Blanqvist Ahlman

21 C.A.Littche (1806–1866) ja hänen puolisonsa – ● Johan Julin oli mielenkiintoinen hen- ”hustru” – joka on täsmälleen samanikäinen kuin kilö, jonka pojat Johan ja Erik ulottivat miehensä. vaikutuksensa monelle yhteiskunnan Viereisessä haudassa lepää eräs hautausmaan var- alueelle. Johan-pojan tytär oli marsalkka haisimpia vainajia, joka tunnetaan ja jonka hauta Mannerheimin äiti. on säilynyt. Teksti on kulunut näkymättömiin, Isä-Johan, joka oli syntyään ruotsalainen, muutti Ouluun vuonna 1783. mutta onneksi se on talletettu muistiin: ”Krono- Siellä hän harjoitti apteekkitointa, jonka befällningsmannen Eric Collen, född 1732, död asiakaspiiri käsitti koko Pohjois-Suomen. å Friskala gård den 19. Augusti 1811.” Hän seurasi poikaansa Johania Turkuun, Keltaisen hautakappelin tuntumassa kivimuurin missä tämä omisti akatemianapteekin. vierellä on kaksi kauppiaan hautaa. Toisen muisto- Isä-Johan osti Turun kaupunginapteekin kivessä teksti on rapautunut pahoin: ”Här hvilar vuonna 1814. Apteekki tunnetaan nykyisin Turun Kauppatorin apteekkina. wictualie handlanden Abraham Ponsen, född Julin oli aikansa farmasian etevin edus- Lähellä kohoaa punagraniittinen hautakivi ristei- år 1762, död i Åbo den 11 Mars 1824” ja: ”Efter taja maassamme ja innokas luonnon- neen: Ahlmanien sukuhauta. Ahlmanit ovat usean mödor /// och strid / vänd r. oss en salig frid / hos tieteilijä. Hän lahjoitti Turun akatemialle sukupolven ajan omistaneet Metsämäen kartanon, vår Gud en /// tid”. keräämänsä huomattavan luonnon- joka on rakennettu vuosina 1756–1776. Monet su- tieteellisen kokoelman. Ansioistaan vun jäsenistä ovat vaikuttaneet opetus- ja tutkimus- Jälkeen vaivan ja taistelun hänet kutsuttiin Ruotsin tiedeakatemian jäseneksi. alalla. Pastori Johan Markus Ahlman (1858–1922) suo meille autuas rauha Hämeentullin luota Johan Julin osti toimi uskonnon, ruotsin ja logiikan opettajana Jumalamme luona. tuulimyllyn, jossa hän alkoi jauhaa kii- ja rehtorina Turun klassillisessa lyseossa. Hänen nankuorta Turun apteekkarien tarpeisiin poikansa, kielitieteilijä ja merkittävä filosofi Erik Toisessa, kookkaassa kivessä lukee: ”Hän hvilar ja vietäväksi myös Pietarin ja Saksan Ahlman (1892–1952) oli professorina ja rehtorina viktualie handlanden och en af stadens äldsta suuriin apteekkeihin. Isä-Julinin kuoltua Jyväskylän Kasvatusopillisessa Korkeakoulussa ja sen Matts Österman, född 9.8.1785, död 24.8.1854”. yritys siirtyi vuonna 1820 Erikille. Julinien toiminnasta nimensä saanut Kiinan- jälkeen Helsingin yliopiston filosofian professorina. Östermanin puolison samankokoinen hautakivi myllynkatu kulkee vieläkin yliopistollisen Kahteen maassa makaavaan, yläreunoiltaan pyö- sijaitsee kirkon päädyssä: ”Victualie handlanden keskussairaalan vieritse. ristettyyn paateen on kumpaankin kuvattu yksinker- och en av Åbo stads äldste Matts Östermans ömt taisen kaunis kohoristi. Kaiverrus kertoo vainajista: älskade maka Ulrica Immalin” (1769–1837).

22 Runo kertoo: ”Hon har kämpat, hon har vunnit / Carolina Voivalin. Född den 30de September Aivan kiviaidan vierellä maassa makaa kivi: och behållit tro och hopp. / Nu har hon sin krona 1805 och död den 23die September 1850.” ”Här hvila Academie kamereraren Ant. Chr. funnit / efter välfullbordadt lopp.” Kivenhakkaaja lienee vahingossa nakuttanut Federley och dess dotter Antoinetta Amanda. kirjaimia väärin ja joutunut ahtamaan säkeitten Begge sedan Maii månad år 1819.” Hän on kamppaillut, hän on voittanut loppuja kiveen: ”Till himlen för Guds vänner ärva Perttelissä vuonna 1761 syntynyt Federley toimi ja säilyttänyt uskon ja toivon. / gen gin kort de sina Herren / känner och glöm- vanhan Turun akatemian virkamiehenä vuosina Nyt hän on kruununsa löytänyt mer dem ei bort”. 1804–1819. Isä ja tytär haudattiin samaan hautaan hyvin tehdyn matkansa jälkeen. toukokuussa 1819. Myös Anton Christofferin poika, Taivaassa saavat Jumalan omat joka oli isänsä kaima, on haudattu Maarian kirkko- Mattsin ja Ulrican hautojen välissä lepää heidän lunastaa perintöosansa. tarhaan. tyttärensä: ”Matts Östermans st iuf dotter Johanna Herra heidät tuntee eikä unohda pois.

Federley VENÄLÄINEN HAUTA Lintiljen ● Kirkkomaalla on venäjänkielinen muistokivi. Se on pystytetty vuonna 1810. Kiven teksti on suomeksi: ”Tähän on haudattu Jumalan tahdosta kuolleen ratsumestarin vaimo Natalja Andrejevna Lintiljen, syntyjään Jevreinova, ruumis. Kuollut 41-vuotiaana helmikuun 18. päivänä vuonna 1810. Ikuisen muiston vakuudeksi kiitollisuu- della omistaa poikansa.” Venäjän armeija oli saapunut Turkuun kaksi vuotta aikaisemmin. Venäläisille järjestettiin ortodoksiset ju- malanpalvelukset väliaikaisissa tiloissa Seipellin salissa Tuomiokirkkosillan kupeessa ja Akatemiantalossa. Ortodoksinen hautausmaa vihittiin käyttöön vasta vuonna 1823. Sitä ennen luterilainen hautausmaa sai palvella upseerin vaimon viimeisenä lepopaikkana.

23 BONSDORFFIN HAUTAKAPPELI

❧ Hautausmaan itämuurin vieressä sijaitsee ne- liönmuotoinen hautakappeli, jonka katto suippenee kauniisti. Rakennuksen teetti lääketieteen tohtori Johan Haartman vuonna 1782. Hän pyysi Maarian silloisen kirkkoherran, Sa- lomon Kreanderin, välityksellä seurakunnalta lupaa rakentaa hautakappeli Suikkilan haudan viereen. Haartmania pidettiin seurakunnan arvostettuna jäsenenä. Lupa myönnettiin. Hän sai myös itse määrätä korvauksen hautapaikasta. Maarian pitäjänkokous teki 21. helmikuuta 1796 päätök- sen, että piispatar Haartman, syntyään de la Myle, ja hänen perillisensä saisivat ikuisen omistuksen hautakappeliin. Piis- patar suoritti hautapaikan lunastukseksi Maarian kirkolle 35 riikintaalaria ja 16 killinkiä. Maarian seurakunnan kuolleista ja haudatuista pidetyssä luettelossa kappeli mainitaan kahdeksan vainajan hauta- paikaksi vuosina 1789–1869. Tosin holvissa oli vuonna 1983 kaikkiaan 17 arkkua. Varmuudella tunnetaan kahdeksan vainajaa. Varhaisin oli professorinrouva Johanna Dorothea Lovisa Kreander, s. de la Myle, joka kuoli 27 vuoden ikäisenä synnytykseen ja keuhkotautiin. Hänet on haudattu 4.12.1789 yhdessä puolen vuoro- kauden ikäisen pienokaisensa Maria Catharinan kanssa.

24 27.10.1790 kuoli kirkkoherra Kreanderin tytär vii- den vuoden ikäisenä. Neiti Eleonora Lovisa Kreander oli saanut ”kohtauksen” ja hänet haudattiin 31.10. Vaimoaan ja lapsiaan seurasi kirkkoherra, taloustieteen professori, ”korkeasti kunnioitettu ja laajalti tunnettu herra maisteri Salomon Kreander oltuaan tämän seurakunnan kirkkoherrana 11 vuotta sekä elänyt 37 vuotta 6 kuukautta ja 19 päivää”. Hän kuoli 20.7.1792 keuhkotautiin. Hautajaiset pidettiin 25. päivä samaa kuuta. Kreander muistetaan Maarian pappilan päärakennuksen rakennuttajana. Seuraava vainaja, teologian professori Jacob Bons- dorff, tuotiin vasta maaliskuussa 1831. Hänet siunat- tiin ensin Turun tuomiokirkossa ja laskettiin sitten Ehrlund Hjelt perhehautaan, josta hän oli omistanut osan. Melko pian tuotiin toinenkin professori Helsingistä, lainopin professori Class Daniel Myreén. Hänet haudattiin kappeliin 19.12.1832. MUISTOMERKKEJÄ Vuoden 1842 loppukesästä hautakappelista sai sijansa Turun sihteeri Bonsdorffin lapsi. 25.2.1851 POHJOISPUOLELLA haudattiin appiukkonsa viereen Turun raatimies Adolf Reinhold Sjöstedt. Hän oli nimittäin naimisissa Jacob ❧ Bonsdorffin hautakappelin pohjois- Ehrlundin ristin takana on muistoristi kahdelle Bonsdorffin tyttären kanssa. puolella on rautaristi: ”Tässä lepää kirkonkuu- pienelle Hjeltille: ”Johanna och Hedvig Hjelt, Viimeisenä mainitaan 5.8.1869 kuollut nuori dennusmies Karl Reinhold Ehrlund Meitoisten * 1858 och 1860, † 1862”. William Spoof. Kappelia kutsutaan myös Spoofin, rusthollista” (1824–1874). Meitoinen oli rust- Sen rinnalla on tuomiorovasti Frans Wilhelm Sjöstedtin tai Haartmanin hautakappeliksi. holli ja se oli vuonna 1794 ostettu verotilaksi. Gustaf Hjeltin (1819–1889) ja hänen puolisonsa Bonsdorff-suku omistaa yhä hautakappelin ja on Kuudennusmiehet huolehtivat kirkon ja seura- Hedvig Johanna Teodoran, syntyisin von Hellens antanut varoja sen kunnostamiseen. kunnan käytännöllisistä asioista. (1824–1901), hautakivi ja kivinen risti.

25 Kivi on varustettu pitkillä lainauksilla Jesajan ja porvareina. Suku tuli uudelleen Suomen aateliin Prytz kirjasta, Roomalaiskirjeestä ja Johanneksen evan- vuonna 1800, jolloin henkirakuunarykmentin keliumista. kapteeni Anders Johan Pryss (1762–1827) sai aateli- Tuomiorovasti Hjelt oli syntyisin turkulainen. Hän arvon palkaksi työstään. Anders Johan oli professori opetti latinaa Turun lukiossa vuodesta 1845 lähtien Olof Pryssin poika ja peri isältään Suikkilan tilan ja hänet vihittiin papiksi vuonna 1847. Hän sai vuonna 1783. virkansa puolesta Maarian palkkapitäjän kirkkoher- Kummun paikalla on ollut kirkkomaan kolmas ranviran vuonna 1860. kappeli, Pryssien suvun hauta, jonka rakennutti Hjelt oli mukana monissa julkisissa tehtävissä tuomiorovasti Samuel Pryss (1705–1779). Viimei- valtiopäivillä ja Suomen Talousseurassa. Hänet va- nen hautaus suoritettiin vuonna 1841. Kappelin littiin Turun tuomiorovastiksi vuonna 1886, mutta sisälle oli kannettu peräti 48 arkkua. Luultavasti hän kuoli jo 26.9.1889. Häntä pidettiin vapaamieli- kappeli tuhoutui kirkon palossa vuonna 1876. senä pappina, joka Maarian seurakunnan koulun- Paraisten Kuitian kartanon arkistossa säilyneen opettajana erikoisesti pyrki tukemaan 1860-luvulla tiedon mukaan Pryssien perhehaudassa olisi ollut virinnyttä kansanopetusta. ensimmäisenä vapaaherra Johan Lagerflyckt (1701– (1804–1854), hänen vaimonsa Maria, o.s. Nygren Kirkon seinustalla on rouva Östermanin muisto- 1774), Turun hovioikeuden presidentti, Friskalan (1805–1843), myöhempi vaimonsa –”dess sednare merkin vieressä maan tasalla kulunut kivi, jonka kartanon omistaja. maka” – Fredrika o.s. Brander (1813–1886) sekä teksti on säilynyt asiakirjoissa: ”Här hwilar han- Prytzien haudan vierellä on maassa pieni kivi. lapset Alma, Zaida, Zakris. delsmannen Jacob Elfwing, född 1745, död i Åbo Sen teksti kertoo koruttomasti: ”Jänessaaren lapsi Aivan kirkon koilliskulmalla, sakariston sivulla, 1793”. Se on koko kirkkomaan vanhin hautalaatta. Frans Sargren” (1876–77). Kiveen on merkitty viron kivijalustalla risti. Teksti kertoo vainajan olevan Bonsdorffin kappelia vastapäätä kohoaa pyöreä, si 509. Jänissaari sijaitsee Hirvensalon luoteisosissa Johanna Elisabeth Rancken, syntyään Ekman aidattu kumpu, jossa seisoo yksi risti. ”Prytz’s fa- meren tuntumassa. Se oli aiemmin henkirakuuna- (1797–1846). Kyseessä on huomattavan taiteilijan, miljegraf 1780–1863. Saliga är de döda, som i rykmentin ratsutila. Varhemmin siihen kuului ns. Turun tuomiokirkon pääkuorin freskot maalanneen Herranom dö!” Prytzien aatelissuku tunnetaan jo augmenttitilana myös Sipsalon Seulu. Jänissaari Robert Wilhelm Ekmanin vanhempi sisar. Hän oli 1400-luvulta Ruotsista. Suomeen tullut Pryss/Prytz- siirtyi yksityiselle jo vuonna 1760. Maarian kappalaisen, Fredrik Wilhelm Ranckenin, suku vaikutti Porissa ja Turussa 1600–1700-luvulla Pikku Fransin kiven vieressä on Rothmanin puoliso. Rancken toimi pappina Maariassa 1836– merkittävästi aatelismiehinä, akatemian jäseninä perhehauta: kruununvouti Zakris Rothman 1857 ja siirtyi sitten Nousiaisten kirkkoherraksi.

26 27 SANKARIHAUDAT

❧ Maarian sankarihautausmaa on melko kuten Osuuspankin talossa Maariankatu 4:ssä ja suuri. Se sijaitsee kirkon koillispuolella. Tummia Kansaneläkelaitoksen talossa Helsingissä. graniittineliöitä on seitsemässä rivissä, ja niiden Muistokiven valmisti Uuno Albert Toivosen alle on kätketty 111 vainajan maallinen tomu. kivityöliike, Räntämäen Graniitti. Toivonen Ensimmäisenä on kaatunut 19. joulukuuta (1903–1989) on saanut hautapaikan kirkon 1939 Kari Olavi Nyrri. Hänen hautansa on kolman- lounaiskulmasta. Toivosen veli Kari Olavi Nyrri nessa rivissä. Viimeinen sankarivainaja on meneh- johti liikettä ennen sotaa, mutta lepää nyt itse tynyt joulukuussa 1946: Veli Reino Mikael Vanne. sankaripaaden varjossa. Hänen hautansa on kahden ensimmäisen vainajan vieressä. Talvisodassa kaatui 29 maarialaista miestä, jatkosodassa ja Lapin sodassa 82. Kuudenteen ja seitsemänteen riviin haudatut ovat kaikki kesällä 1944 kaatuneita. Hautakivissä ovat vain nimet sekä syntymä- ja kuolinajat. Kaatumispaikkaa tai joukko-osastoa ei ole merkitty. Hautarivistöjen takana kohoaa yksinkertaisuu- dessaan vaikuttava muistokivi, jota hallitsee teksti: ”Isänmaan puolesta 1939–1944”. Sen alla ovat kohokuvioina miekka ja seppele. Muistomerkin graniitti on ”Räntämäen mustaa”, dioriittia, jota louhittiin silloisen Maarian kunnan alueelta, Urus- vuorelta. ”Räntämäen mustaa” käytettiin hautaki- vien lisäksi rakennusten julkisivuissa,

28 MUISTOLEHTO JA UURNAHAUTAUSMAA

Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Hautakivet ovat matalia ja persoonallisia, jotkin istuskelee enkeleitä. Kiviin tehtyjen ikkunoiden Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut. niistä ehkä kotipihalta tuotuja. Kivissä pyrähtelee takana tuikkivat kynttilät. Hautoja on kaunistettu Saarnaajan kirja 12:7 kaiverrettuja ja veistettyjä lintuja ja kivien päällä kukilla ja reunustettu koristekivillä. ❧ Hautausmaan koilliskulmassa on vuodesta 1992 sijainnut arkkitehti Heikki Sarainmaan suunnittelema Muistolehto. Se on kuin pieni rau- hallinen puisto. Lehdossa voi sen nimen mukaisesti säilyttää niiden edesmenneiden muiston, joiden tuhka on kätketty lehtoon nurmen alle tai siroteltu muualle. Muiston voi säilyttää sydämessään ja näkyvästi myös pienessä nimilaatassa. Lehdon pohjoissivulle on tähän mennessä pystytetty neljä suorakaiteen muotoista graniittiseinä- mää. Omaiset voivat halutessaan kiinnityttää sei- nämään muistolaatan, joka kertoo vainajan nimen sekä syntymä- ja kuolinvuoden. Seinämiä lisätään edellisten täyttyessä muistolaatoista. Nimilaattojen edessä on sija kukille. Uurnahautausmaa liitettiin kirkkotarhaan vuonna 1998. Sen kaava- ja käyttösuunnitelman laati Arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Raunio. Uurnahautausmaata leimaa kodikas pienipiir- teisyys. Polut lähtevät keskusaukiolta ja kulkevat pensaitten, kukkaistutusten ja nurmikon keskellä.

29 BAERIN HAUTAKAPPELI JA VAIVAISUKKO

❧ Hautausmaan luoteiskulmassa Baerin hautakappelin itäseinustalla seisoo sijaitsee keltaiseksi maalattu, melko pieni puinen vaivaisukko, joka hankittiin tilikirjojen hautakappeli. Sen rakennutti hovioikeuden mukaan Turusta vuonna 1853. Ukolla on pitkä, sihteeri C.G. Baehr, joka kuoli vuonna 1792. harmaa takki ja korkea kaulaliina. Ukko puris- Hirvensalon Kaistarniemen tilan omistajana taa kainalossaan hattua, joka on keräyslippana. hän oli oikeutettu ostamaan kirkkomaalta Veistoksen korkeus on 137 cm. Sen yläpuolelle on tämän nurkan. maalattu kirjoitus: ”Joka köyhää armahta hän Professori Otto Reinhold Baer haudattiin laina Herralle joka hänen hyvän työnsä jälleen kappeliin 6. kesäkuuta 1833. Vaikka Baer oli maksawa on.” turkulainen, hänet haudattiin Maariaan. Hän Ukko keräsi köyhäinkassaan mm. 27 markkaa oli veljensä kanssa Kaistarniemen rusthollin vuonna 1879 ja 24 markkaa vuonna 1881. Alku- omistaja vuodesta 1821. Myöhemmin Kais- peräinen vaivaisukko on siirretty turvaan Maarian tarniemi siirtyi Sargren-suvulle, joka omisti kirkon sisätiloihin torniin, ja nykyään ukon virkaa rustitilan Hirvensalossa. toimittaa kopio. Vuonna 1834 kappeliin haudattiin Jänes- Hautakappelin naapurissa, kiviaidan toisella saaren rusthollarin Abraham Abrahamin- puolella sijaitsee ns. vaivaisten makasiini. Maarian pojan Sargrenin poika Johan Viktor. Sargren kuntakokous rakennutti vuonna 1896 punatiilisen itse seurasi poikaansa vuonna 1854. Vuotta rakennuksen, jonka sisustus lainajyvävarastoa myöhemmin haudattiin Carl August Sargren. varten valmistui seuraavana vuonna. Kappeli tunnetaan omistavien kartanoidensa Lännenpuoleisen aidan vierellä on vain pari mukaan myös Kaistarniemen ja Jänessaaren hautaa. Niistä kiinnittää huomiota hirvensalolais- hautakappelina. ten Ekmanien sukuhauta leveine hautakivineen.

30 AKATEEMIKON LEPOSIJA

❧ Viimeksi pysähdymme kirkon pohjoispuolella olevan isohkon korttelin ääreen. Sen keskellä on aikansa johtavan kuvanveistäjän, akateemikko Wäinö Aalto- sen (1894–1966) hauta. Muistomerkkinä on laakea Vehmaan punaisesta graniitista veistetty paasi, jonka päällä on samoin punagraniittinen Genius Montanus -teos, suomeksi Vuoren henki. Taiteilija valmisti teoksen sukuhautaansa varten vuonna 1961. Hän oli nähnyt ”kuin salamanvälähdyksenä oman kuolinnuk- kensa Genius Montanuksen” Carraran vuorilla Italiassa. Veistoksessa yhdistyvät aiheet, joita Aaltonen tutki läpi tuotantonsa, usein nais- hahmon kautta: suru ja toivo, ikuisuus ja katoavaisuus, kreikkalainen taideperinne ja suomalaiskansallinen näkökulma. Hau- tamuistomerkin kokonaissuunnitelma on Arkkitehtitoimisto Irma ja Matti Aaltosen. Matti Aaltonen on Wäinö Aaltosen poika.

31 Kuva: Pauli Kokko Alkuperäinen hauta on 1.2.1925 luovutettu räätälimestari Matti Aaltoselle Hirviluodon ● Hirvensalossa asunut Wäinö Aaltonen Arolasta. Kirkkovaltuuston pöytäkirjaan on kävi kansakoulun ja hakeutui Turun Taide- merkitty seuraavaa: yhdistyksen piirustuskouluun vuonna 1910. ”Seurakunnalla ei ollut syytä vastustaa Opinnot eivät aluksi edistyneet opettajien toivomalla tavalla. Puhuttiin jopa koulusta anomusta, koska vainaja kauan on kuu- erottamisesta. Koulutoveritkaan eivät aina lunut seurakuntaan. Lisäksi tiedetään, että ymmärtäneet vähitellen kuuroutuvaa ja vainajan Maariassa kasvanut poika, kuvan- syrjään vetäytyvää poikaa. veistäjä Väinö Aaltonen, muovailee isänsä Vuonna 1912 syvässä masennustilassa hautapaikalle muistomerkin, joka samalla on ollut Wäinö näki unessa merkillisen näyn: oleva seurakunnan edun kannalta katsottu- Kristus ilmestyi hänelle tarttuen siveltimeen ja avaten hänen silmänsä näkemään maa- na arvokkaana taideteoksena juhlistamassa ilman ja sen värit uudella tavalla. Näky, vanhaa kirkkomaata vanhan kirkon vieressä. josta poika kertoi vanhemmilleen vasta Asia käsiteltiin kiireellisenä ja päätettiin antaa paljon myöhemmin, muodostui ratkaisevaksi hautasija omaisten valitsemaan ja piirilää- käänteeksi hänen taiteilijankehityksessään. kärin hyväksymään paikkaan ehdolla, että Aaltonen valmistui taidemaalariksi vuon- hautapaikasta suoritetaan kirkkorahastoon na 1915. Kuvanveistotaidon hän opiskeli itsenäisesti työskennellen kivenhakkaajien säädetty maksu…” kesäapulaisena sekä sukulaisensa, kuvan- Wäinö Aaltosen lisäksi haudassa lepää- veistäjä Aarre Aaltosen apulaisena. vät hänen vanhempansa, Matti Aaltonen Wäinö Aaltosesta tuli Suomen kansallis- (1860–1925) ja Ida Aaltonen (1861–1936), kuvanveistäjä, akateemikko ja professori. Wäinö Aaltosen sukuhaudan Genius Montanus Hänen nimeään kantava taidemuseo toimii sekä arkkitehti Matti Aaltosen poika Wäinö -veistoksessa yhdistyvät katoavaisuus ja ikuisuus. Turussa. Johannes (1948). Taiteilijan muistoa vaalii Wäinö Aaltosen Seura. Kunniapuheenjohtajansa Antti Lehtisen aloitta- Aaltonen etsi nuoruudestaan lähtien totuu- man perinteen mukaisesti seura järjestää joka den ja kauneuden syvintä olemusta. Hänen vuosi Aaltosen kuolinpäivän muistotilaisuuden tunnuslauseenaan olivat Aleksis Kiven sanat: Maarian kirkkomaalla. ”Kauneus sydämessäni asukoon.”

32 Laaksonen, Hannu 1984. Finlands adelskalender 2004, LÄHDEKIRJALLISUUTTA Turun latinankieliset piirtokirjoitukset. Suomen aateliskalenteri 2004. Haavio-Tapaninen, Annikka 2004. Latinska inskrifter i Åbo. Atena kustannus oy, Jyväskylä. Isäni puiden omenat. Jaakko Haavio, pappi ja Turun maakuntamuseo, Turku. Tallgren, A. M. ja Oja, Aulis 1944. runoilija. WSOY, Helsinki. Montin-Tallgren, Jenny Maria ja Tallgren, A. M. Maarian pitäjän historia I. Kaisti, Riikka – Mannerkorpi, Markku 2001. 1918. Maarian pitäjän paikannimistö. Maarian seurakunta ja kunta, Turku. Turun ja Kaarinan hautausmaat – I mantereen puoleinen osa. Turku. Begravnings-platserna i Åbo och S:t Karins. Perälä, Väinö 1949. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä / Maarian pitäjän historia II. Åbo och S:t Karins kyrkliga samfällighet, Turku. Maarian seurakunta ja kunta, Turku. ASIANTUNTIJALÄHTEET Kalm, Pehr 1991. Okkonen, Onni 1945. Seija Frost Matka Pohjois-Amerikkaan. Wäinö Aaltonen. WSOY, Helsinki. Annikka Haavio-Tapaninen Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki. Riska, Tove 1964. Ulla Laine Kaukovalta, K. V. ja Kaukovalta-Kaila, Eila 1950. Maarian kirkko. Suomen kirkot – Finlands kyrkor, Antti Lehtinen Maarian pitäjän historia III. Turun arkkihiippakunta III, Turun tuomiorovastikunta Timo Leinonen Maarian seurakunta ja kunta, Turku. I. Suomen muinaismuistoyhdistys, Helsinki. Seppo Toivonen Kuva: Maarian seurakunnan kuva-arkisto

Maarian entinen haudankaivaja J. Salminen, ”Hauta-Janne”, ja hänen vaimonsa seisovat kirkkomaan koilliskulmalla. Heidän takanaan näkyvät Salmisten puinen mökki ja vuonna 1896 rakennettu punatiilinen pitäjänmakasiini. Valokuva on vuodelta 1907.

33 Haavio Kaisa 15 Kreander Salomon 25 Rothman Alma 26 HAKEMISTO Haavio-suku 15 Kreivilä 4 Rothman Fredrika s. Brander 26 Hamaro 19 Lagerborg Emelie s. Jägerhorn 17 Rothman Maria s. Nygren 26 Maarian kirkkomaaesitteessä Hamaro: Gustaf Adolf Gustafsson 19 Lagerflyckt Johan 26 Rothman Zaida 26 Hedenström Anna Viktoria 20 Rothman Zakris 26 mainitut muistomerkit, vainajat, Laine Frans Eemil 11 Hedenström Johan Jakob 20 Laine Laura Mandi 10 Rothman Zakris 26 sukuhaudat, tilat ja kylät Hjelt Frans Wilhelm Gustaf 25 Laine Lauri Hemming 10 Ruohonpään Keskitalo 9 Hjelt Hedvig 25 Räimä 8, 10 aakkosjärjestyksessä. (Sivu no) Laine Sally Valpuri s. Koroinen 11 Hjelt Johanna 25 Lauren Helge 10 Salovaara Seppo Sakari 12 Hjelt Johanna Teodora s. von Hellens 25 Lindroos Wilhelmina 19 Sankarihaudat 28 Aaltonen Ida 32 Honka Marjanna 12 Lindström Johan 9 Sargren Abraham Abrahaminpoika 30 Aaltonen Matti 32 Hurme Turkka 10 Lindvall Einar Gustaf 12 Sargren Carl August 30 Aaltonen Wäinö Johannes 32 Immalin Ulrica 22 Lintiljen Natalja Andrejevna 23 Sargren Frans 26 Aaltonen Wäinö 31 Ingigerd 4 Littche C. A. 22 Sargren Johan Viktor 30 Ahlman Erik 22 Iso-Heikkilä 17 Lumme Heljä Joh. 12 Sippo Hilda Kristiina 12 Ahlman Johan Markus 22 Julin El. Margaret 21 Malcker Erik Gösta 18 Sippo Hulda 12 Ahlman-suku 22 Sjöstedt Adolf Reinhold 25 Anna 20 Julin Johan 21 Marjanen Emilia s. Löytty 8 Julin: kolme lasta 21 Marjanen Matti Vilhelm 8 Sohlman August 12 Baer C. G. 30 Julin-suku 21 Marjanen Vilho 8 Spoof William 25 Baer Otto Reinhold 30 Jäkärlä 18 Marjanen-suku 8 Stenfors Johan Ernst 12 Baerin hautakappeli 30 Jänessaari 26, 30 Meitoinen 25 Suikkila Amalia Otteliana 17 Blanqvist Christian 21 Meltoinen 12 Suikkila Johan Adaminpoika 17 Bonsdorff Jacob 25 Kaistarniemi 30 Suikkila-suku 17 Kalm Pehr 5 Muistolehto 29 Bonsdorffin lapsi 25 Mulli 19 Suominen Matts Adrian 18 Bäck-suku 4 Karberg Alb. 21 Karjalaan jääneiden muistomerkki 8 Mulli: Otto Johan Matinpoika 19 Tallgren Aarne Michaël 13 Collen Erik 22 Kastu Juho Vilhelm Simonpoika 19 Mulli: Ulriika Simonentytär 19 Tallgren Aili 13 Ehrlund Amanda 12 Kastu 18-19 Mulli: Wilhelmina Amanda s. Lindroos 19 Tallgren Ivar Markus 13 Ehrlund Karl Reinhold 25 Kastu Ulrika Sogia s. Hammar 19 Muualle haudattujen muistokivi 8 Tallgren Kaila Anna-Maria 13 Ekman-suku 30 Kastu: Sofia Wilhelmina Juhantytär 19 Myreén Class Daniel 25 Tallgren-suku 13 Elfwing Jacob 26 Kastu: Sofia Wilhelmina 19 Noopila Henrik 12 Teräs Ellen Caarlotta 12 Ellilä Johan Rikhard 18 Keckerman Lise 21 Nyholm Johan 4 Toijainen: Maria Josefina Antintytär 19 Erich Johan Gustaf 9 Kihlberg Josef 9 Nyrri Kari Olavi 28 Toivonen Uuno Albert 28 Erich Kristina Maria 9 Kohmoinen Amanda Maria 18 Palm Maria Sofia 21 Uurnahautausmaa 29 Erich Ruben 9 Kohmoinen Emil 18 Pelander Amalia Serafina 17 Wallenius 17 Erich Theodor 9 Kohmoinen Ida 18 Pitkämäen Keskitalo 20 Wallenskiöld Emelie 17 Federley Antoinette Amanda 23 Kohmoinen Olga Maria 18 Ponsen Abraham 22 Wallenskiöld Eric 17 Federley Anton Christoffer 23 Kohmoinen Viktor 18 Prusi 8 Wallenskiöld-suvun hautakappeli 17 Federley Anton Christoffer Jr. 23 Kohmoinen-suku 18 Pryss Anders Johan 26 Vaivaisukko 30 Federley-suku 23 Komoinen Jaakko 18 Pryss Samuel 26 Vanne Veli Reino Mikael 28 Finno (Suomalainen) Jaakko 5 Koroinen Johanna Matintytär 11 Prytz-suku 26 Voivalin Johanna Carolina 23 Koroinen Matti Heikinpoika 11 Frantsi 20 Rancken Johanna Elisabeth s. Ekman 26 Vuori Juho V. 18 Frantsi: Johan Arvid 20 Koroinen Serafia Matintytär 11 Vuori Urho 18 Koroinen-suku 11 Rantanen Aune Rantanen 10 Frantsi: Wihtor Abraham Johanpoika 20 Rantanen Vieno 10 Wäre Henrik Wiktor 12 Kreander Eleonora Lovisa 25 Wäre Serafina 12 Gustafsson Gustaf Adolf 19 Kreander Johanna Dorothea Lovisa Rantanen-suku 10 Haavio Hemminki 15 s. de la Myle 24 Reuterskjöld Henrietta Sofia 17 Ylikonsa: Sofia Wilhelmina Antintytär 9 Haavio Jaakko 15 Kreander Maria Catharina 24 Reuterskjöld Herbert Johan Axel 17 Österman Matts 22

34 Bonsdorffin hautakappeli

Hjeltien haudat Muistolehto

Prytzin hautakumpu

Uurna- hautausmaa Pehr Kalmin Wallenskiöldin Sankarihaudat muistolaatta hautaholvi Sakasti

Asehuone

Jaakko Finnon muistomerkki Pitäjän- makasiini Haavion perhehauta Wäinö Aaltosen Palomiesten hautamuistomerkki MAARIAN hauta- KIRKKO muistomerkki Tallgrenin Vaivaisukko perhehauta

Baerin hautakappeli Karjalaan jääneiden muistomerkki Muualle haudattujen muistokivi ❧ Sinun minä olen kun ylös nousen. Minä hiljaisessa hartaudessa vaikenen, Sinun kun menen levolle mutta minun tunteeni korkeammalle nousee ja sitä valoa, joka minulta täällä puuttuu, kuin sinne mihin kaikki tähdet odotan vakaassa uskossa. tai kaikki ajatukset yltävät. Teksti Maarian hautausmaalla olleessa ristissä

Kuva: Martti Puhakka