Tulvariskien Alustava Arviointi Tenojoen Vesistöalueella II Suunnittelukausi

31.10.2018 Yhteistyössä:

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella II Suunnittelukausi

Sisällysluettelo

1 Johdanto ...... 3 1.1 Tulvariskien hallinnan tavoitteet ja tarkoitus ...... 3 1.2 Tulvariskien alustava arviointi ...... 5 1.3 Tulokset ensimmäisestä suunnittelukaudesta ...... 5 1.4 Viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi ...... 5 1.5 Kuuleminen alustavasta arvioinnista ...... 6 2 Vesistön kuvaus ...... 8 2.1 Hydrologia ...... 9 2.1.1 Valuma-alue ...... 9 2.1.2 Virtaamat ja vedenkorkeudet ...... 12 2.1.3 Sadanta ja lämpötila ...... 14 2.2 Asutus ja maankäyttö ...... 15 2.3 Kaavoitus ...... 19 2.4 Vesien tila ...... 21 2.5 Suojelualueet ja kulttuuriperintö ...... 22 2.6 Tulvasuojelu ...... 25 2.7 Vesistörakenteet ja vesistön käyttö ...... 25 3 Historiallinen tulvatieto ...... 27 3.1 Toteutuneet tulvat ...... 27 3.2 Jääpatotulvat ...... 29 3.3 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksesta nykytilanteessa ...... 31 4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit ...... 32 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus ...... 32 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin ...... 34 5 Tulvariskien tunnistamisen menetelmä ja arviointitekijät ...... 35 5.1 Vahingollisten seurausten arviointi ...... 35 5.2 Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot ...... 36 6 Tulvariskialueiden tunnistaminen ...... 38 6.1 Tulvariskit ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle ...... 38 6.1.1 Asukkaat ja rakennukset tulvavaara-alueella ...... 38 6.1.2 Vaikeasti evakuoitavat kohteet tulvavaara-alueella ...... 38 6.2 Tulvariskit välttämättömyyspalveluille ...... 39 6.2.1 Lämmön- ja sähkönjakelu ...... 39 6.2.2 Liikenneyhteydet ...... 39 6.2.3 Tietoliikenneyhteydet ja muut välttämättömyyspalveluiden kohteet ...... 40 6.3 Tulvariskit kulttuuriperinnölle ...... 40 6.4 Tulvariskit ympäristölle ...... 41 6.5 Tulvariskit yhteiskunnan taloudelliselle toiminnalle ...... 42 6.6 Muut tulvariskit ...... 43 6.6.1 Aiemmat tulvat ja niiden aiheuttamat vahingot ...... 43 6.6.2 Säännöstelyn ja vesistörakenteiden aiheuttamat tulvariskit ...... 43 6.6.3 Alueelliset ja paikalliset olosuhteet ...... 43 7 Tulvariskien arvioinnin yhteenveto ...... 44 7.1 Kooste tunnistetuista tulvariskeistä ...... 44 7.2 Ehdotus merkittäviksi tulvariskialueiksi ...... 45 8 Tulvariskien alustava arviointi Norjassa ...... 46 9 Lähteet ...... 47 10 Liitteet ...... 49

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 2 II suunnittelukausi 1 Johdanto 1.1 Tulvariskien hallinnan tavoitteet ja tarkoitus Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010. Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun, rakentamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Eu- roopan unionin tulvadirektiivi (2007/60/EY).

Tulvariskien hallinnan suunnitteluun kuuluvat tulvariskien alustava arviointi (ks. luku 1.2), mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen. Lisäksi tulvariskien hallinnan suunnitteluun sisältyy viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi (SOVA-laki) (tarkemmin luvussa 1.4). Tulvariskien hallinnan suunnittelun prosessi ja SOVA-lain mukaiset vaiheet on esitetty kuvassa 1.

Kuva 1. Tulvariskien hallinnan suunnittelun (siniset laatikot) ja ympäristöselostuksen valmistelun (vihreät laatikot) vaiheet ja niiden kytkeytyminen toisiinsa (mustat nuolet). (* huom. kuulemisen päivämääriä ei ole vielä vahvistettu)

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 3 II suunnittelukausi Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla tunnistetaan alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat. Tulva- vaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Tulvaris- kikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm. seurauk- sista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitelmat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue. Vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan. Tulvariskien hallinnan suunnittelussa Tenojoen vesistöalueella on myös otettava huomioon seuraavat Lapin alueen erityispiirteet:

Saamelaisten kotiseutualueella on otettava huomioon saamelaisten oikeudellinen asema, joka on säädetty perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa. Saamelaiset ovat Suomessa alkuperäis- kansa, jolla on oma kieli ja kulttuuri. Suomen perustuslain (PeL) 17.3 §:n mukaan saamelaisilla alkupe- räiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan, PeL 121.4 §:n mukaan saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. Tämä koskee myös elinkeinojen harjoittamista ja siihen liittyvää kulttuuria. Saa- melainen kulttuuri jakautuu lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä materiaaliseen ja henkiseen kulttuuriin. Materiaaliseen kulttuuriin kuuluvat muun ohella poronhoito, kalastus ja metsästys sekä näihin perustuvat elinkeinot ja näihin elinkeinoihin pienimuotoinen ja luontoa kunnioittava matkailuelinkeinotoi- minta saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaisten vesien käyttöön liittyvät oikeudet tulee huomioida saamelaisten kotiseutualueella arvioitaessa eri toimintojen vaikutuksia vesiin ja niiden käyttöön.

Laki saamelaiskäräjistä (974/1995) (9 §) velvoittaa viranomaiset neuvottelemaan saamelaiskäräjien kanssa kaikista laajakantoisista ja merkittävistä toimenpiteistä, jotka voivat välittömästi ja erityisellä tavalla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana ja jotka koskevat saamelaisten kotiseutualueella. Neuvotteluvelvoitteen täyttämiseksi asianomaisen viranomaisen on varattava saamelaiskäräjille tilaisuus tulla kuulluksi ja neuvotella asiasta. Tilaisuuden käyttämättä jättäminen ei estä viranomaista jatkamasta asian käsittelyä.

Poronhoitolakia (848/1990) sovelletaan poronhoidon harjoittamiseen poronhoitoalueella. Poronhoito- alue käsittää Lapissa koko maakunnan alueen Kemiä, Keminmaata ja Torniota lukuun ottamatta. Lisäksi lailla on määritetty erityisesti poronhoitoa varten tarkoitettu alue. Tällä alueella olevaa valtion maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Poronhoitolain 53 §:n mukaan suunnitellessaan valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä valtion viranomaisten on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa.

Suomalais-norjalaisesta rajavesistökomissiosta Suomen ja Norjan välillä tehty sopimus (32/1981) on tehty 5.11.1980. Sopimuksen tarkoituksena on säilyttää rajavesistöjen ja niiden ympäristön ainutlaatuiset luonnonolosuhteet sekä turvata molempien sopimuspuolten ja erityisesti rajaseudun asukkaiden edut rajavesistöjen käyttöä koskevissa kysymyksissä. Sopimuksella on asetettu yhteinen raja- vesistökomissio, jonka tehtävänä on toimia Suomen ja Norjan hallitusten välisenä yhteistyö- ja yhteys- elimenä rajavesistöjä koskevissa kysymyksissä. Tässä tarkoituksessa rajavesistökomission tehtävänä on tehdä esityksiä ja aloitteita sekä antaa lausuntoja asioista, jotka koskevat Suomen ja Norjan välisten rajavesistöjen hoitoa, niiden tilan ja veden laadun seurantaa ja valvontaa, kalastusoloja, veden pilaantumisen ehkäisemistä, rajavesistöön rakentamista ja rajavesistön säännöstelyä sekä muissa sellaisissa asioissa, joiden vaikutukset ilmenevät rajavesistöissä. Sopimuspuolten asianomaisten viranomaisten tulee ilmoittaa rajavesistökomissiolle suunnitelmistaan, jotka olennaisella tavalla koskevat tai sivuavat rajavesistöjä ja joiden toteuttamisen vaikutukset sanotulla tavalla ilmenevät rajavesistöissä. Suomalais-norjalainen rajavesistökomissio: http://www.ymparisto.fi/fi-fi/Vesi/Vesiensuojelu/Rajavesistoyh- teistyo_Lapissa/Suomalaisnorjalainen_rajavesistokomissio Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 4 II suunnittelukausi 1.2 Tulvariskien alustava arviointi Tulvariskilain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja ve- siolojen kehittymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttuminen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulvariskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELY-keskuksittain. Maa- ja met- sätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta. Alue, jolla tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella todetaan mahdollinen merkittävä tulvariski tai jolla sellaisen riskin voidaan olettaa ilmenevän, nimetään merkittäväksi tulvariskialueeksi (laki tulvariskien hallinnasta, 8§). Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:

1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle 2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen 3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle.

1.3 Tulokset ensimmäisestä suunnittelukaudesta Tulvariskien alustava arviointi tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 2011. Arvioinnissa selvitettiin alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Suomessa nimettiin yhteensä 21 merkittävää tulvariskialuetta, joista viisi aluetta sijaitsee Lapin alueella. Kemijoen vesistöalueelta nimettiin Rovaniemen kaupunki, Kittilän kirkonkylä sekä Kemijärven kaupunki, Ivalojoen vesistöalueelta Ivalon taajama ja Torni- onjoen-Muonionjoen vesistöalueelta nimettiin Tornion kaupunki. Tenojoen vesistöalueelta ei nimetty merkittäviä tulvariskialueita. Tenojoen vesistöalueella ei ole sattunut suuria vahinkoja aiheuttaneita tulvia ensimmäisen alustavan arvioinnin jälkeen, mutta vesistöalueelta on saatavilla joiltakin osin tarkempia tietoja, joita voidaan hyö- dyntää alustavan arvioinnin tarkistamisessa. Tenojoen vesistö on rajavesistö Suomen ja Norjan välillä. Norja ei kuulu EU-maihin, mutta se kuuluu Euroopan talousalueeseen (ETA) Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) kautta. Ensimmäisellä suunnittelukierroksella alustavan arvioinnin laatimisen aikana oli vielä epäselvää aikooko Norja toimeenpanna tulvadirektiiviä. EU:n tulvadirektiiviä ei ole toimeenpantu Norjassa, minkä vuoksi tulvariskien alustavien arviointien tarkistaminen ei koske Norjaa. Norjassa energia- ja vesiresurssien hallinnoinnista vastaa öljy- ja energiaministeriön alainen virasto NVE (Norwegian Water Resources and Energy Directorate). Vaikka Norja ei ole toimeenpannut tulvadirektiiviä, on Tenojoen alustavan arvioinnin ajantasaistamiseksi vaihdettu tietoja Suomen ja Norjan välillä.

1.4 Viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristö- vaikutusten arviointi Tulvariskien hallinnan suunnitteluun liittyy olennaisena osana myös ympäristövaikutusten arviointi, josta säädetään laissa viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005) (SOVA-laki). Tulvariskien hallintasuunnitelmasta vastaavan viranomaisen tulee selvittää ja Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 5 II suunnittelukausi arvioida suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen mahdollisesti merkittävät ympäris- tövaikutukset ja laatia ympäristöselostus. Ympäristöselostuksen sisältövaatimukset on määritelty valtioneuvoston asetuksessa viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (347/2005, 4 §). Lain mukaisesti ympäris- tövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan suunnitelman välittömiä tai välillisiä vaikutuksia a) ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen; b) maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen; c) yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön; d) luonnonvarojen hyödyntämiseen; e) a–d alakohdassa mainittujen tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin;

SOVA-lain mukaisesti kuuleminen ympäristövaikutusten arvioinnista toteutetaan kahdessa vaiheessa. Suunnitelman käynnistyessä suunnitelmaa laativan viranomaisen on kuultava ympäristöselostuksessa annettavien tietojen laajuudesta ja yksityiskohtaisuudesta ja suunnittelun edetessä suunnitelman ja ym- päristöselostuksen luonnoksesta. Viranomaisten kuuleminen ensimmäisessä vaiheessa voidaan toteut- taa joko lausuntomenettelyin tai viranomaisten välisessä neuvottelussa ja toisessa vaiheessa lausuntomenettelyin. Ympäristövaikutusten arvioinnissa on kuultava ainakin elinkeino-, liikenne- ja ympäristö- keskusta ja tarpeen mukaan kunnan terveys- ja ympäristöviranomaisia sekä muita vaikutusalueella toimivia viranomaisia. Jos kysymyksessä on alueellisesti laajakantoinen tai muuten merkittävä suunnitelma tai ohjelma, viranomaisen on kuultava myös ympäristöministeriötä sekä sosiaali- ja terveysminis- teriötä.

Lain mukaisesti myös yleisöllä tulee olla mahdollisuus saada tietoja suunnitelman ja ympäristöselostuk- sen lähtökohdista, tavoitteista ja valmistelusta ja esittää asiasta mielipiteensä. Mikäli suunnitelmalla on mahdollisia rajat ylittäviä todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, tulee ympäristöministeriön huolehtia tiedottamisesta ja neuvottelutehtävistä kyseisen valtion kanssa.

Suunnitelman hyväksymistä koskevasta päätöksestä tai suunnitelmasta on käytävä ilmi perusteltu kan- nanotto siitä, miten ympäristöselostus ja siihen liittyvät lausunnot, mielipiteet ja neuvottelut on otettu huomioon. Lisäksi suunnitelmassa on oltava selvitys millä tavoin ympäristönäkökohdat ovat vaikuttaneet suunnitelman sisältöön ja vaihtoehtojen valintaan. Suunnitelmassa on tultava myös ilmi, miten suunnitelmasta aiheutuvia merkittäviä ympäristövaikutuksia seurataan (200/2005,12 §) ja millaisiin toimenpi- teisiin ryhdytään ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi.

Tulvariskien alustavan arvioinnin kuulemisen (ks. luku 1.5.) yhteydessä toteutettiin ensimmäisen vaiheen kuuleminen valtakunnallisesti yhteisellä asiakirjalla "Tulvariskien hallintasuunnitelman ja ympäris- töselostuksen valmistelu: osallistuminen, tiedottaminen ja kuuleminen". Toisen vaiheen kuuleminen toteutetaan hallintasuunnitelman ja ympäristöselostuksen luonnoksesta vuonna 2021. Ympäristövaikutusten arvioinnista huolehtiminen on tärkeää toimittaessa luonnonsuojelun kannalta eri- tyisillä alueilla (Natura 2000 -alueet, yksityiset suojelualueet, muut suojelualueet). Lisäksi tulvariskien hallinnassa tulee huomioida myös vesien- ja merenhoidon suunnitelmat. Lain tulvariskien hallinnasta (620/2010, 12 §) mukaisesti on huolehdittava siitä, että tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet sovitetaan yhteen vesienhoidontoimenpideohjelman ympäristötavoitteiden kanssa 1.5 Kuuleminen alustavasta arvioinnista Lapin ELY-keskus on järjestänyt tulvariskilain (620/2010, 17§) mukaisen kuulemisen 9.4. - 9.7.2018 ehdotuksesta Lapin merkittäviksi tulvariskialueiksi. Samassa yhteydessä järjestettiin SOVA-lain (200/2005, 8§) mukainen kuuleminen tulvariskien hallintasuunnitelman ja ympäristöselostuksen valmistelun osallistumisesta, tiedottamisesta ja kuulemisesta (ks. luku 1.4). Lapin ELY-keskus on pyytänyt

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 6 II suunnittelukausi lisäksi asiaa koskettavilta viranomaisilta lausunnon ehdotuksesta merkittäviksi tulvariskialueiksi. Kuule- misen aikana käytiin neuvottelut niiden kuntien kanssa, joiden alueelle ehdotetaan nimettäväksi merkit- täviä tulvariskialueita (Kemi, Tornio, Rovaniemi, Kittilä, Kemijärvi ja Inari). Lausuntoja saatiin Lapin alueelta kaikkiaan 17 kpl ja muita mielipiteitä 1 kappale. Lausunnoista 2 kpl saapui lausuntopalvelu.fi -palvelun kautta. Lausunnoissa ei ole ollut huomautettavaa Lapin ELY-keskuksen ehdotukseen Lapin merkittäviksi tulvariskialueiksi, mutta muutamissa lausunnoissa ja kuulemisen aikana pidetyissä neuvotteluissa kuntien kanssa on esitetty joitakin korjaustarpeita tausta-asiakirjo- jen tietoihin. Kooste ja vastine lausuntoihin on saatavilla osoitteesta: www.ymparisto.fi/vaikutavesiin > tulvariskien hallinta > Lappi. Tenojoen tulvariskien alustavan arvioinnin raporttiin on tehty seuraavat täydennykset kuulemisen jäl- keen:

 Päivitetty tulvariskien hallinnan prosessikaavio sisältämään SOVA-lain (200/2005) mukaiset vaiheet ja lisätty tietoa tulvariskien hallinnan suunnittelussa huomioon otettavasta Lappia kos- kettavasta lainsäädännöstä lukuun 1.1.  Lisätty luku 1.4. Luvussa kerrotaan viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaiku- tusten arvioinnista ja lain soveltamisesta tulvariskien hallinnan suunnittelussa  Lisätty luku 1.5. Luvussa kerrotaan alustavan arvioinnin kuulemisesta ja mitä muutoksia raporttiin on tehty kuulemisen jälkeen  Tarkennettu tekstiin poronhoitoalueen koskevan valtion maita  Lisätty tietoa vesistöalueen maatiloista lukuun 2.2

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 7 II suunnittelukausi 2 Vesistön kuvaus

Tenon vesistöalue sijaitsee Suomen puolella Lapin maakunnan pohjoisosassa ja Norjan puolella Finn- markin läänin keskiosassa (kuva 2). Suomessa Teno on osa Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoaluetta ja Norjassa osa Finnmarkin vesienhoitoaluetta. Suomen alue jakaantuu pääosin Utsjoen ja osittain myös Inarin kunnan alueille. Norjassa alue sijoittuu Koutokeinon, Kaarasjoen ja Tanan kuntien alueille. Joki muodostaa yhdessä latvajokensa Inarijoen kanssa 288 km:n matkalla osan Suomen ja Norjan välisestä rajasta. Vesistö virtaa etelästä pohjoiseen, ja varsinainen Tenojoki alkaa Suomen puolelta Inarijoen ja Kaarasjoen yhtymäkohdasta Karigasniemen kylän alapuolelta. Joki laskee Teno- vuonoon ja viimeiset 50 km se virtaa Norjan puolella. Tenojoen vesistöalue (Suomessa nro 68 ja Nor- jassa nro 234) on kokonaisuudessaan laajuudeltaan 16 386 km2, josta 31 % on Suomessa ja 69 % Norjassa ja sen järvisyysprosentti on 3,1. Karigasniemen ja valtakunnanrajan välillä Tenojoessa on putousta 109 metriä ja valtakunnanrajalta Jää- mereen 15 metriä. Jokea pidetään eräänä Euroopan merkittävimmistä vaelluskalajoista. Joki on sivuve- sistöineen luonnontilassa. (Vesihallitus 1980) Vesistöalue kuuluu kokonaisuudessaan sekä saamelaisten kotiseutualueeseen että poronhoitoalueeseen. Alueella harjoitetaan saamelaisten perinteisiä elin- keinoja, kuten poronhoitoa ja kalastusta.

Kuva 2. Tenojoen vesistöalue, saamelaisten kotiseutualue ja valtakunnan rajat

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 8 II suunnittelukausi 2.1 Hydrologia

2.1.1 Valuma-alue

Teno-Inarijoen laakso on geologisesti jäätikkökulutuksen muotoilema, poikkileikkaukseltaan U-kirjaimen muotoinen ruuhilaakso. Joki virtaa monin paikoin 200-300 metriä ympäröivää tunturiylänköä alempana. Laaksoihin on muodostunut harjuja ja deltoja. Joki on aikojen kuluessa kasannut suuria hiekkakerros- tumia, joihin se on virratessaan kaivanut eri korkeustasoille hyvinä viljely- ja asuinsijoina toimivia jokite- rasseja. (Monikäyttösuunnitelma 2000) Vesistöalueen keskimääräinen korkeus on 333 m meren pinnan yläpuolella ja noin 80 % alueesta on 200 ja 450 m mpy korkeuskäyrien välillä (Pettersson 2002). Korkein vuori alueella on Gaissaene ja sen korkein huippu Rasti Gaissa (1067 m mpy) (Hoseth ym. 2004). Ve- sistöalueen korkeussuhteet on esitetty kuvassa 3.

Tenojoki itsessään on dynaaminen jokivesistö, joka on melkein kokonaan koskematon ihmisen toimin- nasta. Jokiuoma voi liikkua huomattavastikin kaudesta kauteen. Tätä edesauttavat jokiuoman luonnol- liset eroosioprosessit, jotka muuttavat ja kaivertavat jokipenkereitä ajan kuluessa ja virtaaman muutokset. Rantapenkereet ja hiekkainen joen pohja ovat suuria sedimentin lähteitä, jotka erosioituvat ja kul- keutuvat alavirtaan muuttaen jokiuoman kulkureittiä. Tulvat voivat lisäksi huomattavasti edesauttaa eroosiota ja sedimentaatiota.

Kuva 3. Korkeussuhteet Tenon vesistöalueella

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 9 II suunnittelukausi Tenojoen vesistöalue (68) jakautuu yhdeksään valuma-alueeseen (suomalainen vesistöjakojärjestelmä) (taulukko 1 ja kuva 4), joista kukin jakaantuu 6-9 osavaluma-alueeseen. Norjassa käytetään Suomen valuma-aluejakojärjestelmästä poikkeavaa järjestelmää. Norjan puolella Tenon vesistöalueeseen (nro 234) kuuluu lisäksi alueita, jotka virtaavat suoraan mereen. Norjan järjestelmän mukaan Tenon vesistö- alue on jaettu kahdeksaan Tenovuonoon virtaavaan osavaluma-alueeseen (234.1-234.8). Tenojokeen virtaa yksitoista osavaluma-aluetta (234.A-234.L). Taulukko 1. Osavaluma-alueiden pinta-alat ja järvisyysprosentit (Ekholm 1993)

F L Fala Lala No Nimi Alaraja 2 2 [km ] [%] [km ] [%] 68 Tana watershed Pulmankijoki (ml) 14 890,80 3,1 14 890,80 3,1 68.01 Tana lower part Pulmankijoki (ml) 906,17 0,6 14 890,80 3,1 68.02 Tana middle part Utsjoki (pl) (Q-998) 7 730,65 3,5 10 863,56 2,1 68.03 Inarijoen a Karasjåkka (pl) (Np) 1 875,12 0,1 3 132,91 0,9 68.04 Inarijoen – Kietsimäjoen va Vuobmaveäijohka (pl) 1 257,79 0,3 1 257,79 0,8 68.05 Pulmankijoen va Teno 754,32 3,9 754,32 3,9 68.06 Vetsijoen va Teno 701,97 6,8 701,97 6,8 68.07 Utsjoki lower part Teno 407,43 1,4 1664,78 2,6 68.08 Utsjoki upper part Kevojärvi 763,15 4,7 763,15 4,7 68.09 Kevojoen va Kevojärvi 494,2 0,5 494,2 0,5 * Arvoihin sisältyy myös Suomen ulkopuoliset osat (lukuun ottamatta Suomen rajalta mereen laskevaa osaa) ala = yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala ja järvisyys alarajalla

Kuva 4. Tenon vesistöalueen valuma-aluejako.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 10 II suunnittelukausi Tenojokeen virtaa 15 sivujokea, joiden valuma-alue on yli 100 km² (Liitteen 1 taulukko 1). Lisäksi alueella on 27 sivujoen sivujokea ja edelleen yhdeksän niihin virtaavaa jokea, joiden kaikkien valuma-alueen pinta-ala on yli 100 km2 (kuva 5). Vesistöalueen merkittävimmät joet ovat Tenojoki, Inarijoki, Utsjoki, Pulmankijoki, Vetsijoki ja Kevojoki Suomen puolella ja Karasjohka, Valljohka, Gåssjohka ja Masjohka Norjan puolella. Tenojoen pääuoman suurimmat kosket ovat Outakoski, Yläköngäs ja Alaköngäs. Suomen puolella vesistöaluetta on 50 järveä ja Norjan puolella 131 järveä, jonka pinta-ala on yli 50 hehtaaria. Suurimmat järvet ovat Jiesjavri, Iddajavri, Pulmankijärvi, Vetsijärvi, Vuogojavri, Tuolbajavri, Stuorrajavri, Mierasjärvi ja Mantojärvi (Liitteen 1 taulukko 2). Norjan puolella sijaitseva Jiesjavri (68 km2) on huomattavasti muita vesistöalueen järviä suurempi. Suurin osa järvistä on kooltaan alle 1 km2. Te- nojoen vesistöalueella ei ole säännösteltyjä jokia tai järviä.

Kuva 5. Vesistöalueen suurimmat järvet ja joet

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 11 II suunnittelukausi Ympäristöhallinnon pohjavesialueaineiston mukaan Tenon vesistöalueen Suomen puoleisella osalla on yhteensä 112 pohjavesialuetta, yhteensä 448 km2. Vedenhankintaa varten tärkeitä pohjavesialueita on kolme, kaksi pohjavesialuetta on vedenhankintaan soveltuvia ja loput ovat (107 kpl) muita pohjavesialueita (taulukko 2).

Taulukko 2. Tenojoen vesistöalueella sijaitsevien pohjavesialueiden määrä, pinta-ala ja arvio antoisuudesta. Pinta-ala Arvio antoisuudesta Pohjavesiluokka Määrä [km2] [m3/d] Muu pohjavesialue 107 381,7 69 667 Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue 3 6,39 2 662 Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue 2 59,39 2 000

Yhteensä 112 447,48 74 329

2.1.2 Virtaamat ja vedenkorkeudet

Tenojoen vesistöalueella on käytössä viisi vedenkorkeuden ja kuusi virtaaman mittausasemaa (taulukot 3 ja 4 liitteessä 1, kuva 8). Tenojoen virtaamat vaihtelevat paljon 12 kuukauden jakson aikana. Ilmasto on tärkein virtaamiin vaikuttava tekijä. Tenon vesistöalueella ei ole mahdollisuuksia varastoida suuria tulvavirtaamia, sillä järviä ja suoalueita on vähän. Tulvat voivat siten tapahtua hyvinkin nopeasti pääuo- massa. Alhaisimmat virtaamat tapahtuvat talviaikaan sadannan tapahtuessa lumen muodossa.

Tenojoen keskivirtaama Alakönkäällä on noin 180 m3/s ja Te- nojoen yläjuoksulla noin 40 m3/s. Tulvavirtaamat Tenojoella ovat huomattavasti suurempia kuin vuoden keskivirtaama. Ajantasainen tieto Norjan puolen hydrologi- Huippuvirtaamat esiintyvät yleensä touko-kesäkuun vaihteessa sista havainnoista: lumen sulamisen ja sadannan kasvun seurauksena (kuva 6). http://sildre.nve.no/Sildre/ Suurimmat havaitut virtaamat 2735 m3/s Alakönkäällä ja 2099 Ajantasainen tieto m3/s Onnelansuvannossa on havaittu vuonna 1968. Suurin Suomen puolen hydrolo- syysvirtaama (1137 m3/s), mikä aiheutui yhden päivän rankka- gisista havainnoista: sateesta, on havaittu elokuussa vuonna 1999. Virtaama aiheutti www.ymparisto.fi/ennus- korkeimman koskaan mitatun syysvedenkorkeuden teetjavaroitukset

N2000 + 66,42 m (kuva 7). Tulvia on käsitelty tarkemmin luvussa 3.1.

Kuva 6 Keskivirtaama ja virtaama vuonna 2017 Onnelansuvannossa. Harmaalla havaintojen vaihteluväli.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 12 II suunnittelukausi

Kuva 7. Keskivedenkorkeus ja vedenkorkeus vuonna 2017 Onnelansuvannossa. Harmaalla havaintojen vaihteluväli.

Kuva 8. Käytössä olevat hydrologiset havaintoasemat ja ilmatieteenlaitoksen sääasemat Tenon vesistöalueella.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 13 II suunnittelukausi 2.1.3 Sadanta ja lämpötila

Tenojoen vesistöalueella sataa keskimäärin 400 mm vuodessa. Sateisimmat vuodet ovat olleet 1964 (582 mm), 1992 (578 mm) ja 1999 (597 mm) (kuva 9). Heinä- ja elokuu ovat märimmät kuukaudet; maalis- ja huhtikuu puolestaan kuivimmat kuukaudet (kuva 10).

Kuva 9. Vuosisadanta ja havaintoarvojen lineaarinen trendiviiva Ilmatieteen laitoksen Kevon mittausasemalla.

Kuva 10. Keskimääräinen kuukausisadanta ja sadannan vaihteluväli Ilmatieteen laitoksen Kevon mittausasemalla (1962-2016)

Vuoden keskilämpötila on Nuorgamissa keskimäärin -0,41 °C (vuodet 1970-2016). 2000-luvulla vuoden keskilämpötila on kuitenkin ollut pääosin nollan yläpuolella kuutta vuotta lukuun ottamatta (kuva 11). Kylmimmät vuodet ovat olleet 1998 (-2,68 °C), 1981 (-2,56 °C) ja 1985 (-2,5 °C). Lämpötila Nuorgamissa on keskimäärin nollan alapuolella marraskuusta huhtikuuhun (kuva 12).

Kuva 11. Vuoden keskilämpötila ja havaintoarvojen lineaarinen trendiviiva Ilmatieteen laitoksen Nuorgamin havaintoasemalla.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 14 II suunnittelukausi

Kuva 12. Kuukausien keskilämpötilat ja vaihteluväli (vuodet 1970-2016) Ilmatieteen laitoksen Nuorgamin havaintoasemalla. 2.2 Asutus ja maankäyttö Vesistöalue levittäytyy Inarin ja Utsjoen kuntien alueelle Suomen puolella (kuva 14) ja Kautokeinon, Karasjoen ja Tanan kuntien alueelle Norjan puolella. Utsjoen kunnassa asutus on keskittynyt pääosin Utsjoen kirkonkylän asemakaava-alueelle, Suomen ja samalla koko EU:n pohjoisimman kylän Nuorga- min kylä-alueelle ja Karigasniemen kylä-alueelle. Lisäksi asutusta on tiheämmälti muutamassa muussa pienemmässä kylässä ja hajallaan pitkin Tenojoen vartta. Inarin kunnan väestö on pääosin keskittynyt Ivalon ja Inarin taajamiin, jotka sijaitsevat Tenojoen vesistöalueen ulkopuolella. Inarin kunnasta vesistö- alueella on vain muutama asukas Angelin kylässä ja Inarijokivarren haja-asutuksena. Norjassa suurimmat asutuskeskittymät ovat Tanabrun ja Karasjoen taajamissa. Kautokeinon kunnan keskustaajama sijaitsee Tenojoen vesistöalueen ulkopuolella.

Rakennus- ja huoneistorekisterin mukaan vuoden 2016 lopussa noin 1250 henkilöä asui Tenojoen ve- sistöalueen Suomen puoleisella osalla. Vuonna 2009 Norjan puoleisella osalla asui 5900 ihmistä (NVE). Taulukossa 3 on kuvattu Tenojoen vesistöalueen kuntien väkiluvun kehittymistä tulvariskien hallinnan suunnittelukausien mukaan. Väkiluku Utsjoen kunnassa on vähentynyt ensimmäisen kierroksen alustavan arvioinnin jälkeen. Väkiluvun ennustetaan vähenevän tulevaisuudessa kaikissa alueen kunnissa Inarin kuntaa lukuun ottamatta.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 15 II suunnittelukausi Taulukko 3. Tenojoen vesistöalueella sijaitsevien kuntien väestön määrä ja ennustettu väestön kehitys (Lähde: Tilastokeskus 2018a ja 2018b, Statistisk sentralbyrå 2018a ja 2018b ) Muutos (%) Muutos (%) Kunta v.20091 v.2016 v.2021 v.2027 2009–2016 2016–2027 Inari 6799 6825 6810 6841 0,38 0,23 Utsjoki 1308 1241 1225 1205 -5,12 -2,90 Tana 2951 2910 2882 2821 -1,39 -3,06 Karasjok 2786 2682 2573 2516 -3,73 -6,19 Kautokeino 2971 2947 2903 2809 -0,81 -4,68 1 Ensimmäisen kierroksen alustavan arvioinnin tilanne

Vesistöalue kuuluu sekä saamelaisten kotiseutualueeseen että Suomen puolelta kokonaisuudessaan poronhoitoalueeseen. Poronhoitoalueella olevaa valtion maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Suunnitellessaan valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä valtion viranomaisten on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa (poronhoitolaki 53 §). Vesistöalueella toi- mivat Paistunturin (1), Kaldoaivin (2) ja Muotka- tunturin (10) paliskunnat, jotka vastaavat poron- hoidosta alueillaan (kuva 13).

Kuva 13. Suomen paliskunnat, poronhoitoalue ja saamelaisten kotiseutualueen raja. Lähde: www.paliskunnat.fi Tenojoen vesistöalueella tieverkostoa on suhteellisen vähän (kuva 14). Maantie kulkee kummallakin puolta jokea Tana brusta Karigasniemelle. Suo- messa sisämaahan Tenojoen varresta pääsee Angelista, Karigasniemeltä, Utsjoelta ja Nuorgamista Norjan kautta kiertämällä Neidenin kautta Sevettijärvelle ja siitä Inariin. Vesistöalueen Suomen puolella kulkee valtatie Helsingistä Utsjoelle (vt 4, eurooppatie E75). Maantie valmistui Utsjoelle asti vuonna 19591 ja se muutettiin valtatieksi Utsjoen sillan rakentamisen jälkeen vuonna 1993. Aiemmin nelostie kulki Kaamasen kautta Karigasniemelle. Utsjoelta tie haarautuu Suomen puolella Tenojoen vartta pitkin kulkevaksi seututieksi nro 970 Nuorgamiin ja Karigasniemelle sekä Tenojoen yli Norjan puolelle. Nuor- gamin ja Karigasniemen välinen tie oli valmis polkutienä vuonna 1972 ja se parannettiin maantieksi vuonna 19832. Suomen puolella kulkee maantie lisäksi jokivartta pitkin Karigasniemeltä Angelin kylän kautta Inariin (tienrot 9704 ja 9553). Siltoja Tenojoen yli on Utsjoen kirkonkylän lisäksi Karigasniemen kylällä ja Tana brussa Norjan puolella.

Taulukko 4. Keskimääräinen vuorokausiliikenne Tenojoen vesistöalueen päätiever- kostolla vuonna 2016. Lähde: Liikennevirasto 2017. Tieosuus Tieluokka ja -numero ajoneuvoa/vrk Utsjoki-Kaamanen Valtatie 4 214 Karigasniemi-Kaamanen Kantatie 92 259 Utsjoki-Karigasniemi Seututie 970 131 Utsjoki-Nuorgam Seututie 970 306 Utsjoki-Utsjoen matkailuhotelli Yhdystie 9701 61 Karigasniemi-Angeli Yhdystie 9704 44 Angeli-Inari Yhdystie 9553 41 Norja- Nuorgam 639 Norja-Karigasniemi 723 Norja--Utsjoki 149

1 https://www.mattigronroos.fi/Tiet/Vt4.htm (Luettu: 16.1.2018) 2 https://www.mattigronroos.fi/Tiet/Mt970.htm (Luettu 16.1.2018) Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 16 II suunnittelukausi

Kuva 14. Tenojoen vesistöalueen kunnat ja päätieverkosto.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 17 II suunnittelukausi Yli 90 % vesistöalueen Suomen puolen pinta-alasta on metsämaata, kosteikoita ja suota (taulukko 5). Rakennetut alueet sijoittuvat pääosin Utsjoen kirkonkylään, Nuorgamiin ja Karigasniemen kylään (kuva 15). Maatalousalueita on hyvin vähän. Norjan puoleinen vesistöalueen osa paljon vuoristoisempi (kor- keudet 500 metristä mpy 1000 metriin mpy). Maatalousalueita on Norjan puolella hieman enemmän, mutta pääosin maankäyttö jakautuu saman tyyppisesti kuin Suomen puolella.

Taulukko 5. Maankäyttö (CLC2012, Corine Land Cover 2012) Tenojoen vesistöalueella % Suomen Suomi Norja1 % Norjan puo- Maankäyttöluokka / Arealtype puolen pinta- [ha] [ha] len pinta-alasta alasta Rakennetut alueet / Bebygd og annet opparbeidet areal 1 406 0,27 438 0,04 Maatalousalueet / Jordbruksareal 442 0,09 7 058 0,63 Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat / Skog og annen fastmark 426 512 83,19 913 969 82,01 Kosteikot ja avoimet suot / Myr og våtmark 66 411 12,95 156 013 14,00 Vesialueet / Vann 17 902 3,49 36 978 3,32 Kaikki yhteensä 512 673 100,00 1 114 457 100,00 1 Norsk institutt for bioøkonomi, Norjan osalta pinta-alat suuntaa antava tieto, aineiston tarkkuustaso ei ole tarkoitettu tilastolli- siin analyyseihin. Aineisto tuotettu visuaalisiin tarkoituksiin. Norjassa tarkemmat tiedot maankäytöstä on muissa kansallisissa aineistoissa. (Aune-Lundberg & Strand, 2010

Kuva 15. Maankäyttö (CLC2012) Tenon vesistöalueella.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 18 II suunnittelukausi Maatalous on keskittynyt jokivarsille. Suomen puolen maataloudesta pääosa on peltoviljelyä. Utsjoen kunnassa oli vuonna 2017 yhteensä 17 viljelymaatilaa ja 4 kotieläintilaa (taulukko 6). Maatilojen määrä on vähentynyt viime vuosina, mutta maatalousmaan määrä (ha) on pysynyt melko samana vuodesta 2013 lähtien (Luonnonvarakeskus 2018a).

Taulukko 6. Käytössä oleva maatalousmaa ja kotieläintilojen lukumäärä Utsjoen kunnassa vuonna 2017 (Lähde: SVT: Luon- nonvarakeskus 2018a) Käytössä oleva Käytössä oleva Nautatilojen Sikatilojen Lammastilojen Siipikarjatilo- Kunta maatalousmaa maatalousmaa lukumäärä lukumäärä lukumäärä jen lukumäärä (ha) (tilojen lkm) Utsjoki 233 17 3 - 1 -

2.3 Kaavoitus Kaavoitus on alueiden käytön suunnittelua, ja kaavoilla päätetään eri toimintojen, kuten asumisen ja työpaikkojen, sijoittuminen kaavoitettavalle alueelle. Kaavoituksella alueiden tulvariskejä voidaan vä- hentää ohjaamalla merkittävät toiminnot tulvavaara-alueiden ulkopuolelle. Maankäytön suunnittelu on tehokkain keino vähentää alueiden tulvariskejä. Maankäytön suunnittelu perustuu maankäyttö- ja ra- kennuslakiin (MRL). Maankäytön suunnittelujärjestelmään kuuluvat valtakunnalliset alueidenkäyttöta- voitteet, maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Maakuntakaava ohjaa periaatteet ja suuntaviivat alueiden käytölle ja yleiskaavoissa ja asemakaavoissa määrätään tarkemmat määräykset tulvauhan alaisen alueen rakentamisesta.

Valtioneuvoston päättämät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista (MRL 24 §). Uusien VAT:ien mukaisesti tulva- asiat tulee huomioida seuraavasti: "Varaudutaan sään ääri-ilmiöihin ja tulviin sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Uusi rakenta- minen sijoitetaan tulvavaara-alueiden ulkopuolelle tai tulvariskien hallinta varmistetaan muu- toin."

Maakuntakaavassa suunnitellaan rakentamisen ja ympäristön kehittämisen suunnat maakunnassa tu- leville vuosikymmenille. Maakuntakaava on ohjeena kuntien kaavoitukselle ja muulle viranomaistoimin- nalle, jolla vaikutetaan alueidenkäyttöön. Maakuntakaavan laatii ja siitä päättää maakunnan liitto. Maa- kuntakaavaa laadittaessa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on otettava huomioon ja kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota maakunnan oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin. Tenojoen vesistöalueen Suomen puoleisella osalla on voimassa 28.1.2008 vahvistettu Pohjois-Lapin maakuntakaava. Tulviin liittyen voimassaolevassa maakuntakaavassa on koko kaava-aluetta koskeva määräys: "Tulva-, sortuma- ja vyörymävaara- alueet on osoitettava yleis- ja asemakaavoissa joko alu- eina tai rakentamisrajoituksina. Rakennuspaikkoja ei saa suunnitella sijoitettavaksi alueille, joilla on tulvan, sortuman tai vyörymän vaaraa.". Pohjois-Lapin maakuntakaavan päivittäminen on tullut vireille vuonna 2017. Yleiskaava on kunnan yleispiirteinen maankäytön suunnitelma. Sen tehtävänä on yhdyskunnan eri toimintojen, kuten asutuksen, palvelujen ja työpaikkojen sekä virkistysalueiden sijoittamisen yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteensovittaminen. Yleiskaavoituksella ratkaistaan tavoitellun kehityksen periaatteet, ja yleiskaava ohjaa alueen asemakaavojen laatimista. Alueella on voimassa kaksi osayleiskaavaa, toinen Nuorgamissa ja toinen Karigasniemellä. Utsjoen osayleiskaava on vireillä. Tulvariskit on huomioitu merkitsemällä tulva/eroosiouhatut alueet kaavakart- toihin ja antamalla kaavamääräys alimmaksi rakentamiskorkeudeksi (taulukko 7). Pulmankijärven alueella on oma yleiskaava. Tenojoen varrella on lisäksi muutama rantakaava, joissa ei ole esitetty kaava- määräyksiä tulviin liittyen. Rantakaavoissa rakennusalueet sijaitsevat korkeiden törmien päällä.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 19 II suunnittelukausi Taulukko 7. Tenojoen vesistöalueen yleiskaavat, jotka sijoittuvat vesistöjen läheisyyteen Yleiskaava Hyväksytty Miten tulvariskit huomioitu Kaavamääräys: Muun kuin saunarakennuksen etäisyyden keskiveden mukaisesta rantaviivasta on oltava vähintään 40 m ja kos- teudelle alttiin rakennusosat vähintään 2,5 m sen yläpuolelle, Pulmankijärven rantayleiskaava 9.11.2001 ellei maasto ym. maisemallisista syistä ole tarpeen tehdä poik- keusta. Alle 16 k-m2 saunarakennus voidaan sijoittaa vähintään 20 m etäisyydelle keskiveden mukaisesta rantaviivasta. Kaavamääräys: Rakennusten alimmat kastumiselle arat raken- Nuorgamin osa-alueen osayleis- 5.6.2007 teet tulee sijoittaa vähintään korkeustasolle hw/50 (keskimäärin kaava 50 vuoden välein toistuva tulvaveden korkeus) + 1 m Tenonlaakson rantaosayleiskaa- van muutos Nuorgamin kyläalu- 5.9.2014 Ei ole kaavamääräystä eella Kaavamääräys: Rakennusten alimmat kastumiselle arat rakenteet tulee sijoittaa vähintään korkeustasolle HW/50 (keskimäärin Karigasniemen osa-alueen 50 vuoden välein toistuva tulvaveden korkeus) + 1 m. Mikäli tällä 28.9.2011 osayleiskaava tavoin saatu korkeus on havaintojen mukaan joskus ylitetty, tulee tämä ylin havaittu tulvakorkeus ottaa määrääväksi rakennuspaik- kaa ja perustamiskorkeutta hyväksyttäessä. Utsjoen osa-alueen osayleiskaava vireillä Kaavamääräys

Maankäytön suunnittelun tasoista asemakaava on yksityiskohtaisin kaava. Myös asemakaavoissa tulvariskit huomioidaan kaavamääräyksin ja kaavamerkinnöin. Asemakaavat pyritään suunnittelemaan jo lähtökohtaisesti siten, että tulvavaara-alueille ei sijoiteta uutta rakentamista (MRL 116 §). Joissakin poik- keustapauksissa rakentamisen mahdollistavia tontteja on esitetty tulvavaara-alueille kaavaan, mutta niiden osalta on yleensä tarkistettu maanpinnan riittävä korkeus maastomittauksin ja lisäksi on esitetty kaavamääräys, jonka mukaisesti alimmat kastuvat rakenteet tulee sijoittaa suositusten mukaisesti vä- hintään kerran 100 vuodessa toistuvan tulvakorkeuden yläpuolelle. Asemakaavassa voi olla myös yksi- tyiskohtaisia määräyksiä ranta-alueelle rakentamisessa (rakennuspaikan korkeusasema, materiaalit, pengerrys yms.) tai tulvasuojauksen rakentamisesta. Asemakaavan määräys alimmasta rakentamiskor- keudesta voi olla muodoltaan samanlainen kuin em. yleiskaavoissa esitetyt määräykset. Tenojoen vesistöalueella on voimassa kaksi asemakaavaa, toinen Utsjoen kirkonkylälle ja toinen Aitti- suvannossa. Utsjoen kirkonkylän asemakaavan muutos ja laajennus on vireillä. Norjan puolella on koko kunnan kattavat maankäyttösuunnitelmat Tanan, Karasjoen ja Kautokeinon kunnissa. Norjan puolella on ainakin neljä tarkempaa yleiskaava; Tana bru, Karasjoen keskusta, Gren- sen ja Bakiljoki. (Alaraudanjoki ym. 2001.)

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 20 II suunnittelukausi 2.4 Vesien tila Tulvariskien hallintaa ja vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö edellyttää, että tulvariskien hallinnan toimenpiteet on sovitettava yhteen vesienhoidon ympäristötavoitteiden kanssa. Tulvariskien hallinnan suunnittelussa on otettava huomioon, että suunniteltavat toimenpiteet eivät saa vaarantaa merkittävästi vesienhoidossa suunniteltujen ja toteutettujen toimenpiteiden tavoitteita ja vaikutuksia.

Parhaassa tapauksessa tulvariskien hallinnan toimenpiteet voivat tukea vesienhoidon hyvän ekologisen tilan tavoitetta ja parantaa vedenlaatua. Vesienhoidon tavoitteita voivat uhata lähinnä perkaukset, pen- kereet ja virtaamien ja vedenkorkeuksien säännöstely. Niitä suunniteltaessa ja toteutettaessa vaikutukset ekologiseen tilaan ja veden laatuun täytyy ottaa erityisesti huomioon. Vesienhoidon ympäristötavoitteet perustuvat vesienhoitolain (1299/2004) 21–25 §:iin. Vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman tavoitteena on, että

 pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja että niiden tila on vä- hintään hyvä  keinotekoisten ja voimakkaasti muu- tettujen vesimuodostumien tila ei heikkene ja että niillä on vähintään hyvä saavutettavissa oleva ekologi- nen tila ja hyvä kemiallinen tila  pintavesimuodostumia suojellaan, parannetaan ja ennallistetaan, siten että aiemmissa kohdissa tarkoitettu tila voidaan saavuttaa viimeistään vuonna 2015  pohjavesimuodostumia pilaavien ai- neiden pitoisuuksien pysyvää ja merkittävää kasvamista ehkäistään. Tenojoen vesistöalue on osa Tenon- Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoaluetta. Vesienhoitoalueen järvistä Kuva 16. Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalueen vesien tila vuonna 2013. (Räinä ym. 2017) kaikki on luokiteltu hyvään tai erinomai- seen ekologiseen tilaan (kuva 16). Hyvää huonompaa tilaan ei ole luokiteltu yhtään järveä. Jokivesis- töistä ainoastaan Akujoki Paatsjoen vesistöalueella on luokiteltu vedenlaadun perusteella huonoon tilaan. Pohjavesistä kaikki ovat hyvässä tilassa. (Räinä ym. 2015.)

Taulukko 8. Tilatavoitteet vesienhoitoalueen jokivesissä ja järvissä osa-alueittain (ei voimakkaasti muutetut vedet) vuoteen 2021 mennessä. (Räinä ym. 2015) Jokivedet [km / %] Järvet [km2 / %]

Osa-alue Erinomaisena Hyvänä Hyvän Erinomaisena Hyvänä säilyminen säilyminen saavuttaminen säilyminen säilyminen

Luttojoki-Nuorttijoki 481 / 96 18 / 4 0 8,5 / 92 0,7 / 8

Näätämöjoki 234 / 100 0 0 137,1 / 78 38,5 / 22

Paatsjoki 1380 / 94 82 / 6 14 / <1 440,4 / 28 1109,7 / 72

Tenojoki 880 / 91 88 / 9 0 56,7 / 90 6,2 / 10

Yhteensä 2975 / 94 187 / 6 14 / 0 642,7 / 36 1155,1 / 64

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 21 II suunnittelukausi 2.5 Suojelualueet ja kulttuuriperintö Suojelualueet

Suomen puolella vesistöalueella on 12 Natura2000 –aluetta, joista neljä kuuluu vesienhoidon järjestä- misen suojelualuerekisteriin (taulukko 9). Suojelualuerekisteriin valituilla suojelualueilla veden tilan yllä- pidolla tai parantamisella on suuri luonnonsuojelullinen merkitys suoraan vedestä riippuvaisten elinym- päristöjen tai lajien suojelun kannalta. Pöyrisjärven erämaa-alueesta (FI 1300103) ja Lemmenjoen kan- sallispuistosta (FI 1300201) on Tenon vesistöalueella vain hyvin pienet alueet vesistöalueen reunoilla. Suojelualueet peittävät noin 70 % vesistöalueen Suomen puoleisesta pinta-alasta (kuva 17). Norjassa ei ole Natura2000- luokitusta, mutta vastaavanlainen luokittelu on kehitteillä.

Taulukko 9. Vesienhoidon järjestämisen suojelualuerekisteriin valitut Natura2000 alueet Tenon vesistöalueen Suomen puolella ja suojelualueet Norjan puolella

ID Nimi Tyyppi Peruste suojelualuerekisteriin valinnalle Jokireitit, tunturijoet ja -purot. Lohi. FI1302001 Kevo SCI ja SPA Lähteet ja lähdesuot Luontotyypit, mm. tunturijoet ja -purot ja jokireitit. FI1302002 Kaldoaivin erämaa SCI ja SPA Kalasto, mm. lohi. Uhanalainen laji. FI1302003 Paistunturin erämaa SCI Jokireitit, tunturijoet ja -purot. Lohi. FI1302004 Pulmankijärvi SCI Tunturijoet ja -purot, lohi.

Norja Øvre Anarjohka Nasjonalpark Nasjonalpark Norja Ovdaldasvarri Naturreservat Norja Harrelv Naturreservat

Norja Tanamunningen Naturreservat Norja Oahcesaisuolo Naturreservat Norja Gossjohka Naturreservat

Kulttuurimaisema3 Ympäristöministeriön johdolla on inventoitu maaseudun edustavimpia kulttuurimaisemia, joiden arvo perustuu monimuotoiseen kulttuurivaikutteiseen luontoon, hoidettuun viljelymaisemaan ja perinteiseen rakennuskantaan. Valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita on Suomessa156. Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen maisema-alueista ja maisemanhoidon kehittämisestä 1995. Arvokkaat maisema-alueet otetaan huomioon maankäytön suunnittelussa.

Tenojoen vesistöalueella on kaksi valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta: Utsjoen ja Tenojoen laaksot.

Maailmanperintökohteet Suomessa on tällä hetkellä seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta, joista kuusi kulttuurikohdetta ja yksi luontokohde. Jokainen Suomen kohteista edustaa yleismaailmallisesti erityisen arvokasta kulttuuri- tai luonnonperintöä. Tenojoen vesistöalueen Suomen puolella ei sijaitse maailmanperintökohteita.

Rakennettu kulttuuriympäristö4 Rakennettua kulttuuriympäristöä ovat kaupunkien, kuntakeskusten ja maaseudun eri ikäiset rakennukset ja rakennetut alueet, niitä yhdistävät liikenneväylät ja energiaverkot. Rakennettu ympäristö on kehit- tynyt vaiheittain esihistorialliselta ajalta ja keskiajalta lähtien ja jatkunut Ruotsin kuningaskunnan, Venä- jän keisarikunnan sekä itsenäisen tasavallan aikana. Valtaosa Suomen rakennetusta ympäristöstä on hyvinvointivaltion rakentamisen ajalta. Museovirasto on inventoinut vuonna 2009 valtakunnallisesti mer- kittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009). Inventoinnin kohteet tulee huomioida alueidenkäytön suunnittelussa. Tietoa inventoinnin kohteista on luettavissa internetissä sivulla www.rky.fi. Vesistöalueen

3 https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto/kulttuurimaisema, luettu 27.3.2018 4 https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto/rakennettu-kulttuuriymparisto, luettu 27.3.2018) Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 22 II suunnittelukausi rakennettuja kulttuuriympäristöjä ovat: Strömstadin rauhan rajakivet, Alakönkään koskenkiertotie, Uts- joen kirkkomaisema, Utsjoen postipolku ja postituvat, Tenojokilaakson ja Utsjokilaakson saamelaisasutus Välimaassa, Dalvadaksessa, Rauduskaidissa, Mieraslompolossa ja Fallejohkassa. Lisäksi raken- nettuihin kulttuuriympäristöihin kuuluu seitsemän poroerotuspaikkaa/ -aitaa.

Kirkollisten rakennusten suojelusta5 on säännöksiä sekä evankelis-luterilaista kirkkoa koskevassa kirkkolaissa (1054/1993) että laissa ortodoksisesta kirkosta (985/2006). Kirkkolain mukaan kaikki ennen vuotta 1917 rakennetut evankelis-luterilaiset kirkolliset rakennukset kiinteine sisustuksineen ja taideteoksineen ovat suojeltuja. Kirkkojen lisäksi kirkollisiin rakennuksiin kuuluvat mm. kellotapulit ja hautakap- pelit. Myös ortodoksisesta kirkosta annetun lain mukaan ennen vuotta 1917 rakennettu kirkko on kiinteine sisustuksineen, taideteoksineen ja piha-alueineen suojeltu. Tenojoen vesistöalueella on yksi kirkkolain nojalla suojeltu kirkko; Utsjoen kirkko.

Merkittävä osa valtion omistamista rakennuksista, rakennusryhmistä ja rakennetuista alueista on suojeltu asetuksella (480/1985). Asetuksen nojalla tehdyt suojelupäätökset pysyivät voimassa omistuksesta riippumatta, vaikka asetus kumottiin kun laki rakennusperinnön suojelemisesta säädettiin (498/2010). Rakennusperinnön suojelemisesta6 annetun lain (498/2010) nojalla voidaan suojella rakennusten li- säksi rakennelmia, rakennusryhmiä tai rakennettuja alueita. Niillä tulee olla merkitystä rakennushisto- rian, rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen tai rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien kannalta. Suojelu voi koskea myös rakennuksen osaa, rakennuksen kiinteää si- sustusta taikka muuta rakentamalla tai istuttamalla muodostettua aluetta. Tenojoen vesistöalueella valtion asetuksella (480/1985) suojeltuja kohteita ovat: Utsjoen pappila ja Utsjoen poliisiasema.

Arkeologinen kulttuuriperintö7

Kiinteät muinaisjäännökset ovat keskeinen osa arkeologista kulttuuriperintöä ja ne on rauhoitettu mui- naismuistolailla muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta. Arkeologiseen kulttuuriperintöön kuuluu myös sellaisia rakenteita ja paikkoja, joita Museoviraston linjauksen mukaisesti ei lueta muinaismuistolain tarkoittamiin kiinteisiin muinaisjäännöksiin, mutta joiden säilyttämistä pidetään perusteltuna niiden historiallisen merkityksen ja kulttuuriperintöarvojen vuoksi. Tällaisia kulttuuriperintökohteita voidaan esittää säilytettäväksi esimerkiksi kaavoituksen keinoin. Museovirasto ylläpitää muinaisjäännösrekisteriä, johon on koottu muinaismuistolain (295/1963) nojalla rauhoitetut kiinteät muinaisjäännökset. Vesistöalueen Suomen puoleiselta osalta on löydetty lähes 500 kiinteää muinaisjäännöstä. Osalle pistemäisistä kohteista on digitoitu aluemainen rajaus, joka kuvaa muinaisjäännöksen laajuutta tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella. Aluemaisia rajauksia vesistö- alueella on 228 kappaletta. Norjan puolella vanhoja kulttuurikohteita on noin 280 kappaletta (metsäs- tyskuoppia, uhrikiviä ja –paikkoja jne.) ja 230 rakennusta, jotka ovat kulttuurihistoriallisesti kiinnostavia (rakennukset, jotka on rakennettu ennen vuotta 1945).

5 https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto/rakennettu-kulttuuriymparisto/kirkolliset-kulttuuriymparistot, luettu 27.3.2018 6 https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto/rakennettu-kulttuuriymparisto/rakennusperintolailla-suojelu, luettu 27.3.2018 7 https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto/arkeologinen-kulttuuriperinto, luettu 27.3.2018 Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 23 II suunnittelukausi Taulukko 10. Kulttuuriympäristökohteet Tenon vesistöalueen Suomen puolella Luokka Kohde Maailmanperintökohteet - Strömstadin rauhan rajakivet Alakönkään koskenkiertotie Utsjoen kirkkomaisema

RKY kohteet Utsjoen postipolku ja postituvat Tenojokilaakson saamelaisasutus (Välimaa ja Dalvadas) Utsjokilaakson saamelaisasutus (Raudusskaidi, Mieraslompolo ja Fallejohka) Poroerotuspaikat ja -aidat (Badusoaivi, Erttegvarri, Vadat, Ailigas, Cohkavárri, Ristenasoaivvi ja Gárdemaras) Utsjoen pappila (sis. 11 rakennusta/rakennelmaa) Valtion asetuksella suojellut kohteet ja Utsjoen kirkko ja vanha sakasti suojellut kirkot Utsjoen poliisiasema (sis. 4 rakennusta/rakennelmaa) Kirjastot, arkistot, museot - Muinaisjäännökset 448 muinaisjäännöstä ja 228 muinaisjäännösaluetta

Kuva 17. VPD Natura 2000 -alueet ja kulttuuriperintökohteet Tenon vesistöalueella

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 24 II suunnittelukausi 2.6 Tulvasuojelu Vesistöalueella ei ole massiivisia tulvasuojausrakenteita. mutta joitakin pienempiä tulvasuojelutoimen- piteitä on tehty (Ollila ym. 2000). Vetsijoen suuhun on rakennettu tulvasuojaus (noin 100 metrin penkere) suojelemaan asutusta jäidenlähdön ja tulvan aiheuttamilta vaaratilanteilta. (Lundvall ym. 2001). Noin 2,5 km Nuorgamin kylästä Utsjoelle päin on muutama tila suojeltu tulvilta parantamalla tilojen läheltä kulkevan uoman virtauskykyä paannejääongelmien vuoksi vuonna 1999. Eroosiosuojauksia on rakennettu kriittisiin kohtiin, missä on asutusta ja aktiivista maataloutta, mutta vain pienelle osalle jokivartta. Valtion kustannuksella Suomen puolella on rakennettu rantasuojauksia yh- teensä 10 490 metriä. Vuosina 1976-1994 on suojattu Ailigasniemi, Nuvvusjokisuu, Teppanansaari, Nili- joki, Aittijoki, Nuorpiniemi, Reisti, Rovisuvanto, Nuorgam, Polvarinniemi, Inarijoki, Savikoste, Vetsijoki ja Ylä-Pulmankijoki. (Monikäyttösuunnitelma 2000) Norjan puolella on rakennettu eroosiosuojauksia pää- uomaan (valtioiden välisellä rajaosuudella) yhteensä 8 800 metriä. Karasjoella on rakennettu eroosiosuojauksia Karasjoen kylän ja pääuomaan yhtymäkohdan välillä yhteensä 13 600 metriä. Osa Ka- rasjoen kylän ympärillä olevista suojauksista toimii myös tulvasuojauksena. Tenon pääuomassa Pul- mangin ja jokisuun välillä on rakennettu eroosiosuojauksia yhteensä 22 800 metriä. Suomen puolella on laadittu tulvavaarakartta Nuorgamin kylälle (2012). Norjan puolella on laadittu tulvavaarakartat neljälle alueelle: Karasjok (2002)8, Polmak9 (2006), Seida (2006) ja Bo- Norjan vesistöennusteet: nakas (2006). http://www.varsom.no/flom- og-jordskredvarsling/vannfo- Tenojoen vesistö on osa koko Suomen kattavaa valtakunnallista ringsprognoser/ vesistömallia. Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämässä ve- sistömallissa näkyy aluesadanta, lumipeite, haihdunta maalta ja Suomen vesistöennus- teet: järvistä, painannevarastot, maankosteus, maan pintakerrok- www.ymparisto.fi/ennusteet- sessa liikkuva vesi, pohjavesi, valunta sekä järvet ja joet. Mallin javaroitukset laskemien vesistöennusteiden avulla voidaan arvioida mm. tul- variskiä ja jääpatojen syntyajankohtaa. Ennustekuvat päivittyvät automaattisesti useita kertoja vuorokaudessa. 2.7 Vesistörakenteet ja vesistön käyttö Tenojoen yli on rakennettu kolme siltaa; yksi Karigasniemellä (Inarijoen torvikosken silta (nro 936)), yksi Utsjoella (Saamen silta (nro 1915)) ja yksi Norjan puolella Tana brussa. Tenojoen sivu-uomien yli tiet kulkevat joko sillan tai rumpujen päältä. Taulukossa 10 listattujen siltojen lisäksi Tenojoen varressa kul- kevalla tiellä on lukuisia tierumpuja.

8 Karasjoen tulvavaarakartoitusraportti http://publikasjoner.nve.no/flomsonekart/2002/flomsonekart2002_01.pdf 9 Tulvavaarakartoitusraportti Polmak, Bonakas ja Seida http://publikasjoner.nve.no/flomsonekart/2006/flomsonekart2006_09.pdf Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 25 II suunnittelukausi Taulukko 11. Päätieverkoston sillat Tenojoen vesistöalueella. (Lähde: Liikennevirasto.) Tieluokka ja - Tieosuus Sillan nimi (numero) numero 1. Alaseitsikkojoen silta (975) 8. Suukosken silta (968) 2. Yläseitsikkojoen silta (974) 9. Leppäjoen silta (5070) 3. Mielkejoen silta (5065) 10. Korretojan silta (5071) 4. Patonivan silta (971) 11. Harabjoen silta (5068) Utsjoki-Kaamanen Valtatie 4 5. Rassiojan silta (5064) 12. Iivanashjoen silta (965) 6. Kenesosken tulva-aukon silta 13. Kuktshjoen silta (1928) (5081) 14. Moalkkijoen sitla (962) 7. Keneskosken silta (969)

Karigasniemi-Kaamanen Kantatie 92 1. Pyhäharjunojan silta (552) 1. Äimäjoen silta (1638) 10. Hannunjoen silta (1704) 2. Nuorasjoen silta (5060) 11. Nuvvusjoen silta (1703) 3. Kuoppilasjoen silta II (1711) 12. Nilijoen silta II (1702) 4. Kuoppilasjoen silta I (1710) 13. Nilijoen silta I (1701) Utsjoki-Karigasniemi Seututie 970 5. Paddajoen silta (1709) 14. Jeägelveijoen silta (1700) 6. Pahkojalvenojan silta (1708) 15. Akujoen silta (1635) 7. Tanssijoen silta (5056) 16. Piesjoen silta (1634) 8. Kosterjoen silta (1706) 17. Kaivojoen silta (1633) 9. Paatusjoen silta (5054) 18. Vulliojan silta (5034) 1. Utsjokisuun silta (979) 6. Vetsikkojoen tulvauoman silta 2. Ailigaspuron silta (980) (5134) Utsjoki-Nuorgam Seututie 970 3. Virtaveijoen silta (981) 7. Yläjeägelveijoen silta (1515) 4. Vetsikkojoen silta I (1514) 8. Alajeägelveijoen silta (1502) 5. Vetsikkojoen silta II (1516) 1. Pasijoen silta (894) 6. Palggakjoen silta (1962) 2. Karigasjoen silta I (1887) 7. Kuoldnajoen silta (1693) Karigasniemi-Angeli Yhdystie 9704 3. Karigasjoen silta II (1888) 8. Kuoddeveäijoen silta (1964) 4. Nuhppirjoen silta (1697) 9. Soulusjoen silta (1963) 5. Kamiljoen silta (1695) 10. Vuobmaveäijoen silta (1965)

Tenojoella lohen kalastus on vesistön käyttömuodoista tärkein. Kalastus on tärkeä sekä luontaiselinkei- nona että matkailun näkökulmasta. Kalastusta harjoitetaan verkoilla, padoilla, nuotalla, kulkuttamalla sekä vapa- ja viehekalastuksena. Eräitä kalastustapoja voivat harjoittaa vain kalastusoikeuden omaavat paikalliset asukkaat ja sellaiselta perintönä kalastusoikeuden saaneet henkilöt. Kalastuksen lisäksi ve- sistöalueella harjoitetaan porotaloutta ja jonkin verran maataloutta. (Lapin ympäristökeskus 2006.)

Inarijokea ja Tenojokea käytetään vesireittinä ja liikenneväylänä. Veneilyyn liittyen on Tenojoen varrella jonkin verran rantautumis- ja vesillelaskupaikkoja. Vesistöalueella on jonkin verran luontopolkuverkos- toa (mm. Kevon reitti ja Sulaojan luontopolku). Vesistöalueella on talviaikaan moottorikelkkareitit mm. Sevettijärveltä ja Utsjoelta Nuorgamiin. Hiihtoreittejä on Utsjoen ja Karigasniemen kylien läheisyydessä. (Lapin ympäristökeskus 2006.)

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 26 II suunnittelukausi 3 Historiallinen tulvatieto 3.1 Toteutuneet tulvat Tenojoella esiintyy lähes vuosittain jonkinasteinen tulva jäiden lähdön yhteydessä. Tenojoen suurilla virtaamilla ei kuitenkaan yleensä kastu rakennuksia, sillä Tenojoki on leveä ja virtaa syvässä kanjonissa. Suurimpia vahinkoja on syntynyt silloille ja tiepenkereille, kun suuret virtaamat syövyttävät maa-ainesta ja jäät puskeutuvat teille. (Ollila ym. 2000.) Alla olevaan taulukkoon on koottu Tenojoen suurimpia tul- vavuosia.

Taulukko 12. Suurimpia tulvia Tenojoen vesistöalueella. Vuosi Tulvatyyppi Vedenkorkeus/Virtaama Lisätieto

1917 jääpato NVE Polmak: 3429 m3/s (13.6.) Jääpato Karasjoessa Ajunjargassa10

1920 NVE Polmak: 3844 m3/s (21.5.) Hetkellinen huippuvirtaama 3866 m3/s

1938 tapahtui tulva, jolla oli vakavat vaikutuksen Karasjoen ky- 1938 lään. Mahdollisesti vahinkoja myös alempana Tenojoessa. Vuonna 1959 Karasjoen kylässä oli suuri tulva. Tulvan aiheutti pääosin suuri jääpato Ajunjarga (vai Markanjarga) –nimisessä 1959 Jääpato paikassa. Suuria alueita kylästä, monet rakennukset ja tärkeää infrastruktuuria kärsi tulvasta. Yli 700 ihmistä evakuoitiin kodeis- taan. Mahdollisesti vahinkoja myös alempana Tenojoessa. Vuoden 1967 suuri tulva kaatoi kaikki puut Gárnjárgan saa- 1967 Alaköngäs: 1610 m3/s (31.5.) relta11. Kevät tuli myöhään ja lumi suli toukokuussa. NVE Polmak: 3208 m3/s (8.6.) Vuonna 1968 tapahtui myös suuri tulva Karasjoella. Useita ra- vesistötulva/ 1968 Alaköngäs: 2735 m3/s (8.6. suu- kennuksia ja koteja oli tulvan vaikutusalueella. Tulvan aiheutti jääpato rin havaittu) jääpadon ja suuren tulvavirtaaman yhdistelmä. Vuonna 1968 tulvavirtaama oli suurin sitten edellisen huipun vuonna 1920.

1970 jääpato Alaköngäs: 2406 m3/s (12.5.)

NVE Polmak: 2706 m3/s (26.5.) 1978 Alaköngäs: 2506 m3/s (26.5.)

NVE Polmak: 2317 m3/s (25.5.) 1981 Alaköngäs: 2149 m3/s (24.5.)

NVE Polmak: 2485 m3/s (19.5.) Vuoden 198412 korkea vedenkorkeus aiheutui nopeasta lumen 1984 jääpato Alaköngäs: 2545 m3/s (19.5.) sulamisesta ja jääpadosta Syksyllä 1998 jäänlähtö aiheutti jääpadon, joka ylettyi uoman pohjaan asti. Jääpato aiheutti keväällä 1999 suuren tulvan Uts- jokisuuhun (Monikäyttösuunnitelma 2000). Lumen sulaminen aiheutti Lapin jokiin toisen, äkillisesti nous- seen kevättulvan 20.5 jälkeen. Tenojoella jäiden ruuhkautumi- 1999 jääpato Alaköngäs: 694 m3/s (29.4.) nen Karnjargan saarta vasten 20-23.5. nostatti veden Niemelän ja Karnjargan kylien kohdalla 1,5 m vuonna 1922 havaittua aiempaa ennätystä ylemmäksi.13 13 tilaa kärsi vahingoista, joiden kokonaissumma nousi hieman yli 260 000 €. NVE Polmak: 2253 m3/s (1.6.) 8 tilaa kärsi vuoden 2000 kevättulvasta, jolloin virtaama oli sa- 2000 Alaköngäs: 2155 m3/s (1.6.) teista ja lumen nopeasta sulamisesta johtuen suuri.

2005 Alaköngäs: 2095 m3/s (28.5.)

10 Modellering av isdammer i Karasjohka http://publikasjoner.nve.no/rapport/2001/rapport2001_14.pdf 11 Utsjoen osa-alueen yleiskaavan selostus, 22.1.2014 http://www.utsjoki.fi/media/Tekninen/Kaavoitus/Uts- joen%20OYK%20luonnos/Utsjoen%20oyk_Selostus%20SUOMI.pdf 12 Hydrologinen yleiskatsaus 1984-1986. http://www.miljo.fi/default.asp?contentid=20066&lan=fi 13 Hydrologinen kuukausitiedote 1999. http://hdl.handle.net/10138/206322 Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 27 II suunnittelukausi Suurin Pulmangissa mitattu tulva tapahtui vuonna 1920, jolloin virtaama oli 3844 m3/s (hetkellinen huippuvirtaama 3866 m3/s) (kuva 18) Norjalaisen toistuvuusanalyysin mukaan Pulmangin suurin havaittu virtaama vastaa kerran sadassa vuodessa toistuvaa tulvaa (Pettersson 2002) (taulukko 13). Ylempänä vesistöalueella, Karigasniemellä, suurin tulva on tapahtunut vuonna 1981,jolloin virtaama oli 1300 m3/s, mikä vastaa kerran sadassa vuodessa toistuvaa tulvavirtaamaa. (Alaraudanjoki ym. 2001) Vedenkor- keus samoihin aikoihin oli N43 +127,48 m.

Kuva 18. Kevään huippuvirtaamat ja lineaarinen trendiviiva NVE:n Polmakin havaintoasemalla.

Alueella on vähän rakennettuja alueita, joten rankkasateiden merkitys tulvariskien aiheuttajana vesistö- alueella ei ole suuri. Jatkuva pidempiaikainen rankkasade voi kuitenkin nopeasti lisätä virtaamia sivujoissa, maaston suurien korkeuserojen ja vähäisen järvien ja soiden määrän aiheuttaman valuman kasvun myötä. Viimeisimmät sateista johtuneet tulvat on havaittu syksyllä 1999, jolloin syksyn virtaamat ovat olleet poikkeuksellisen suuret kaikilla Tenon havaintoasemilla. Ko. Syystulva oli lähes kaksi kertaa suurempi kuin aiemmin havaitut (kuva 19).

Kuva 19. Syksyn (elokuu-lokakuu) huippuvirtaamat ja lineaarinen trendiviiva NVE:n Polmakin havaintoasemalla.

Taulukko 13. Gumbelin jakauman mukaiset virtaamat (m3/s) eri tulvan toistuvuuksille Alakönkään, Onnelansuvannon ja Kari- gasniemen havaintoasemilla. Tulvan Alaköngäs Onnelansuvanto Karigasniemi Karasjoki Polmak toistuvuus 1963-2017 1959-2017 1961-2017 1974-1991 1912-2000 1/20a 2405 1767 905 886 3000 1/50a 2723 1995 1073 1001 3500 1/100a 2962 2166 1198 1085 3880 1/250a 3276 2391 1363 11631 42501 1/1000a 3751 2731 1613 12682 47502 1 Norjalaisilla toistuvuus 1/200a 2 Norjalaisilla toistuvuus 1/500a

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 28 II suunnittelukausi Suurimman kevätvirtaaman päivämäärä Onnelansuvannon havaintoasemalla on keskimäärin 23.5 (vuodet 1959-2017). Aikaisin tulvahuippu (29.4) on esiintynyt vuonna 1990 ja myöhäisin (11.6) vuonna 1997 (kuva 20). Tulvahuippujen päivämääristä muodostetun lineaarisen trendin mukaan tulvahuippu näyttäisi aikaistuneen tultaessa 1960-luvulta tähän päivään. Vuosien välillä on kuitenkin paljon hajontaa ja joinakin keväinä tulvahuippuja voi olla enemmän kuin yksi, mitä ei ole huomioitu kuvassa 20.

Kuva 20. Vuosien 1959-2017 kevään suurimman virtaaman päivämäärät Onnelansuvannossa.

3.2 Jääpatotulvat Teno on ainoa suuri joki, joka virtaa etelästä pohjoiseen sekä Norjassa että Suomessa. Sulaminen alkaa yleensä eteläisimmästä ja korkeimmasta päästä keväisin. Yhdistettynä suhteellisen isoon jäänpaksuu- teen tilanne johtaa vakaviin jääpatoprosesseihin, jolloin suuret määrät sulavaa jäätä virtaa alavirtaan, missä kohtaavat kovempaa vielä sulamatonta jäätä pienemmän virtaaman alueilla ja mahdollisesti al- kavat muodostaa jääpatoa.

Jääpatoja esiintyy jollakin tasolla joka vuosi, mutta vaikutukset eroavat vuosittain melko paljon. Jääpa- dot ovat historiallisen tiedon mukaan aiheuttaneet joko samansuuruisia tai jopa suurempia tulvia kuin kevätvirtaamat ilman jääpatoja. Jääpatotulvat tapahtuvat usein huomattavasti nopeammin kuin vesistö- tulvat. Jäänlähtö tapahtuu yleensä joitakin päiviä ennen suurinta tulvavirtaamaa. Jään ominaisuuksia on mitattu vuodesta 1997 lähtien jokisuusta Karasjoen alaosalle asti. Jään paksuus on yleensä suurimmillaan 80-100 cm välillä (maalis-huhtikuun vaihteessa). Jää on melko paksua verrattuna suurimpaan osaan muita suuria jokia Pohjois-Norjassa ja Suomessa. Vesikerroksia jääkerrosten väleissä esiintyy hyvin harvoin Tenon jääprofiileissa. Suuria määriä hyydettä muodostuu jääkannen alle tietyissä paikoissa mm. Alakönkäällä. Yleisimmät jääpatojen muodostumispaikat on esitetty kuvassa 21. Jääpatoja on muodostunut useisiin kohtiin, joissa veden virtausnopeus on alhainen. Yleisimmät jääpa- tojen muodostumispaikat ovat Yläköngäs ja Alaköngäs (Alaraudanjoki ym. 2001).

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 29 II suunnittelukausi

Kuva 21. Havaittujen jääpatojen tyypillisimmät sijainnit.

Räjähteitä on käytetty aiemmin massivisten jääpatojen purkuun, mutta niiden on havaittu olevan tehot- tomia ja lisäksi niistä voi aiheutua haittaa ympäristölle. Jääpadot purkautuvat yleensä muutaman päivän jälkeen muodostumisesta, kun veden paine ylävirran puolelta on tarpeeksi suuri. Poikkeuksena on jää- pato, joka muodostuu lähes joka vuosi Alakönkäälle, jossa jääpato voi olla stabiili pidemmän aikaa (jopa kaksikin viikkoa). Kolmella ylimmällä Tenon sivujoella Inarijoella, Karasjoella ja Iesjohkassa jäänlähtöprosessit ovat erilai- set. Inarijoen alaosalla voidaan havaita ongelmia joinakin vuosina, Karasjoella jääpatojen aiheuttamia ongelmia on usein ja Iesjohkassa ongelmia on hyvin harvoin. Viimeisimpinä vuosina ensimmäiset jää- ongelmat Karasjoella on havaittu Bieskennjargassa ja muutamia päiviä myöhemmin ongelmia voi ilmetä alempana joessa.

On todettu, että jäänlähdön ajankohdalla ja tulvan suuruudella on selvä yhteys. On tutkittu, että mitä myöhäisempi jäänlähtö on sitä suuremmat riskit vahinkojen aiheutumiselle. Myöhäiset jäänlähdöt tapahtuvat yleensä suurempien virtaamien aikaan verrattuna aikaisiin jäänlähtöihin. (Alaraudanjoki ym. 2001.)

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 30 II suunnittelukausi 3.3 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksesta nykytilanteessa Menneiden tulvien nykypäivänä aiheuttamien vahinkojen arvioidaan olevan samaa luokkaa kuin aiemmin, koska uusien rakennusten määrä on pieni ja rakennukset on kaavoituksen avulla ohjattu tarpeeksi kauas rannoilta. Lisäksi asukkaiden määrä alueella on laskenut viime vuosikymmenten aikana ja väki- luvun odotetaan laskevan tulevaisuudessakin. Yleiskaavoissa tulvauhan alaiset alueet on merkitty melko hyvin, eikä uutta rakentamista sallita ko. alueilla. Alueella ei ole merkittäviä kaavoituspaineita ja uudet rakennuspaikat ohjataan kaavoituksessa olemassa olevan rakennuskannan läheisyyteen suurim- missa kylissä (Utsjoki, Nuorgam, Karigasniemi).

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 31 II suunnittelukausi 4 Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus Lumen määrän muuttuminen on yksi merkittävimpiä ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomessa. Keski- määrin lumen määrä vähenee koko maassa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta (kuva 22). Lumipeittei- sen ajanjakson ennustetaan lyhenevän sekä syksyllä että keväällä. Runsaslumisia talvia kuitenkin esiintyy tulevaisuudessakin, etenkin Pohjois-Suomessa.

Kuva 22. Kartta: a) Lumen keskimääräisen maksimivesiarvo referenssijaksolla 1971–2000 (mm) ja sen muuttuminen (%) jaksolla 2040–69 referenssijaksoon verrattuna b) skenaariolla 1 (suuret lumen muutokset) ja c) skenaariolla 15 (pienet lämpötilan nousut ja lumen muutokset). (Kuvan lähde: Veijalainen ym. 2012)

Ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpötilan nousu ja siitä johtuvat aikaisemmat keväät li- säävät haihduntaa erityisesti keväällä. Haih- dunnan ennustetaan kasvavan vuosina 2010- 39 noin 5-10 % ja vuosina 2040-96 noin 10-20 %. Sadanta kasvaa Suomessa keskimäärin 3- 17 % jaksoon 2040-69 mennessä. Valunta kasvaa sadannan kasvua vähemmän kasvavan haihdunnan myötä. Pohjois-Suomessa valunnan ennustetaan kasvavan kaikilla skenaa- rioilla 4-12 %. Suhteellisesti valunta kasvaa eri- Kuva 23. Päivittäinen keskimääräinen valunta referenssijaksolla 1971-2000 ja jaksolla 2040-69 skenaariolla Ka A1B Poh- tyisesti talvella (joulu-helmikuu). Kevään va- jois-Suomessa. (kuvan lähde: Veijalainen ym. 2012) lunta kasvaa 6-19 %, kun aiemmin kesäkuulle jatkunut lumen sulaminen tapahtuu kokonaisuudessaan jo kevätkuukausien aikana (kuva 23). Lumen sulamisen siirtyminen kokonaan keväälle aiheuttaa valunnan pienentymisen kesällä. Tulvien muuttuminen ilmastonmuutoksen seurauksena riippuu voimakkaasti tarkasteltavan vesistön ominaisuuksista. Lapissa, jossa tulvat aiheutuvat kokonaan tai pääosin kevään lumen sulamisesta, tulvat tulevat pienenemään lumen vähenemisen johdosta. Tällaisia kohteita ovat etenkin Pohjois- ja Itä- Suomen pienehköt jokivesistöt. Kaikkein pohjoisimmilla alueilla Lapissa tulvat eivät jaksolla 2010-39 keskimäärin merkittävästi pienene. Vuosijaksolla 2070-99 kerran sadassa vuodessa toistuvien tulvien arvioidaan pienenevän tai pysyvän ennallaan (taulukko 14). (Veijalainen ym. 2012.)

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 32 II suunnittelukausi Taulukko 14. Ilmastonmuutoksen vaikutus 1/100a tulvan virtaamiin Tenon vesistöalueella (Veijalainen 2009)

2010- 39* 2070-99* Maksimi Minimi Maksimi Minimi Keskiarvo Keskiarvo muutos muutos muutos muutos Inarijoki, Karigasniemi 3.9 -15.1 -6.0 -0.4 -43.8 -17.8 Onnelansuvanto 1.7 -14.1 -6.4 -0.8 -37.1 -15.7 Utsjoki, Patoniva -0.3 -15.7 -8.2 -8.2 -48.5 -25.9 *% muutos referenssijaksoon 1972-2000 nähden Lotsarin ym. (2010) Tenojokeen ja ilmastonmuutokseen liittyvässä tutkimuksessa todettiin, että tulevaisuudessa lämpötilan ja sadannan kasvu yhdessä vähenevän lumipeitteen kanssa tulee olemaan mää- rääviä tekijöitä tulvien synnyssä. Tutkimuksen mukaan seuraavan vuosisadan aikana tulvat tulevat pie- nenemään keväisin ja talvi- ja syystulvat yleistyvät. Lisäksi kevättulvien arvellaan esiintyvän nykyistä aiemmin. Norjalaisessa ilmastonmuutostutkimuksessa (Dankers & Christensen 2005), todettiin että lumettoman jakson pituus kasvaa tulevaisuudessa Tenojoen vesistöalueella. Toisaalta toinen päätelmä oli, että vuo- sittainen lumen määrän maksimi ja huippuvirtaama kasvavat johtuen alemmista lämpötiloista ja kevään ajan suuremmasta sadannasta. Lisäksi virtaamat kasvavat kesäisin ja talvisin johtuen sadannan kasva- misesta ja pohjavesivarastojen täyttymisestä. Suomalaisen ja norjalaisen ilmastonmuutostutkimuksen tuloksien erilaisuus voidaan osittain selittää eri ilmastonmuutosskenaarion käytöllä.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 33 II suunnittelukausi 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Lappi-sopimus on Lapin maakuntaohjelma vuosille 2018–202114. Se on kehittämisstrategia, joka esittää alueen toimijoiden yhdessä muodostaman kokonaiskuvan seuraavan neljän vuoden strategisesta kehit- tämisestä sekä rahoituksen suuntaamisesta. Lappi-sopimukseen sisältyy Lapin tulevaisuuskuva vuo- delle 2040. Tulevaisuuskuvan mukaan Tenojoen vesistöalueella ei ole odotettavissa merkittäviä uusia toimintoja lähitulevaisuudessa. Utsjoen kirkonkylän lähialueelle odotetaan kehittyvän uusia paikallisia matkailuvyöhykkeitä (kuva 24). Matkailuelinkeinon lisääntyminen luo paineita matkailurakentamiselle, millä puolestaan voi olla vaikutuksia tulvariskeihin, mikäli tulvia ei oteta huomioon rakentamisessa. Uts- joen kunnan kaavoituksessa on kuitenkin tulvat huomioitu, eikä uutta rakentamista ole osoitettu tulva- alueille.

Kuva 24. Ote Lappi-sopimuksessa esitetystä Lapin tulevaisuuskuvasta 2040.

Utsjoen kunnan väkiluvun ennustetaan vähenevän tulevaisuudessa (kuva 25). Väkiluvun määrän pie- neneminen ei luo paineita asuinrakentamiselle, jolla voi olla vaikutuksia tulvariskeihin, mikäli tulvia ei huomioida rakentamisessa. Tenojoen vesistöalueen Suomen puolella ei ole suunnitteilla merkittäviä päätieverkoston perusparannus-/rakennushankkeita. (Lapin liitto 2011)

Kuva 25. Utsjoen kunnan väkiluvun kehitys vuodesta 1972 alkaen ja väkiluvun ennuste vuodesta 2017 vuoteen 2040. Lähde: tilastokeskus

14 http://www.lappi.fi/c/document_library/get_file?folderId=3589265&name=DLFE-32814.pdf Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 34 II suunnittelukausi 5 Tulvariskien tunnistamisen menetelmä ja arviointi- tekijät 5.1 Vahingollisten seurausten arviointi Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan to- dennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset: 1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle 2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen 3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle.

Tarkasteluissa ei ole arvioitu yksittäisten kohteiden tarkempaa tulvahaavoittuvuutta, vaan arvioissa on tarkasteltu kohteiden sijoittumista laskennalliselle tulva-alueelle. Tarkastelu perustuu saatavilla olevaan tietoon. Tulvariskien tunnistamisessa (luku 6) tulvien aiheuttamia vahingollisia seurauksia on arvioitu seuraavassa kuvassa esitettyjen tekijöiden mukaisesti.

Kuva 26. Toisen kierroksen tulvariskien alustavan arvioinnin arviointitekijät.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 35 II suunnittelukausi 5.2 Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot Ensimmäisessä tulvariskien alustavassa arvioinnissa vuonna 2011 käytettiin Suomen ympäristökeskuk- sessa tulvariskien alustavaan arviointiin kehitettyä paikkatietoanalyysiä (Turina-paikkatietoanalyysi) työ- kaluna alavien, mahdollisesti tulville alttiiden alueiden määrittämisessä. Tulva-alueen määrittäminen pe- rustui laskentaan, jossa otettiin huomioon maaston topografia, yläpuolisen valuma-alueen koko, järvi- syys ja uoman kaltevuus. Laskenta suoritettiin valuma-alueittain ja kalibrointiin keskimäärin kerran 1000 vuodessa toistuvalle tulvalle (0,1 % tulva) määritettyjä virtaamia ja vedenkorkeuksia käyttäen. Lasken- nan suurimpana ongelmana on maastoaineiston heikko tarkkuus, joka on pääasiassa 2,5 metriä (25 m ruutuja) ja joiltakin osin 1 metriä (10 m ruutuja). Määritetyt tulva-alueet yhdistettiin maankäyttöä kuvaa- vien paikkatietoaineistojen kanssa, jolloin voitiin karkealla tasolla arvioida mahdolliset tulvariskialueet. Menetelmän avulla voitiin lisäksi arvioida ilmastonmuutoksen vaikutuksia tulvan peittämiin alueisiin ja tunnistaa tulvatasanteita. Valitsemalla mallinnukseen mahdollisimman suuri virtaama pyrittiin huomioimaan myös mahdollisen jääpadon aiheuttama tulva. Mallissa käytetyt virtaama- ja vedenkorkeustiedot perustuvat ympäristöhallinnon käyttämien hydrologis- ten havaintoasemien havaintodataan (taulukko 15). Havaintodata voi olla osalla asemista puutteellista. Toistuvuuslaskennassa hyödynnetään Gumbelin-jakaumaa, mikä yleisesti ottaen antaa luotettavia ar- voja virtaaman tai vedenkorkeuden toistuvuudesta, kun toistuvuusjakso on sata vuotta tai pienempi. Jos toistuvuusjakso on edellä mainittua suurempi (esim. 250 tai 1000 vuotta) ei Gumbel-jakauman arvoa voi enää pitää luotettavana. Tämä johtuu siitä, että hyvin harvalta hydrologiselta asemalta on havaintodataa yli 100 vuoden ajalta.

Taulukko 15. Tenojoen vesistöalueen Turina-paikkatietoanalyysissä käytetty maastomalli ja vedenkorkeusaineisto. Maaston Veden- Tarkastelun perusta korkeustieto korkeustieto

Karigasniemi TURINA 1. kierros: HW1/1000a = N60+129,25 m (1959-2.12.2008, poistettu vuosi 1963)

Korkeusmalli Kevoniemi TURINA 1. kierros: HW1/1000a = N +80,71 m (1963-2.12.2008) KM10 60

Onnelansuvanto TURINA 1. kierros: HW1/1000a = N60+69,95 m (1959-2.12.2008, poistettu vuosi 1976)

Tässä arvioinnissa on käytetty 1. suunnittelukierroksella laadittua Turina-tulva-aluetta. Nuorgamin alueelle on laadittu ensimmäisen kierroksen alustavan arvioinnin jälkeen tulvavaarakartoitus (katseltavissa www.ymparisto.fi/tulvakartat), jossa on arvioitu virtaamat NVE:n Polmakin havaintoaseman havainnoista (vuodesta 1911 eteenpäin). Nuorgamin tulvakartoituksessa on mallinnettu 1/1000a tulvan sijaan 1/500a tulva, jota käytetään tässä arvioinnissa Nuorgamin alueella. Polmakin havainnoista lasketut eri toistuvuuksien virtaamat ovat huomattavasti suuremmat kuin Alakönkään havainnoista lasketut virtaamat (taulukko 16), mikä johtunee siitä, että Polmakin havaintosarja on reilu 50 vuotta pidempi ja 1910- 1920 vuosien välillä on havaittu muutama huomattavan suuri tulvavirtaama. Alakönkäältä on havaintoja vasta vuodesta 1963 alkaen.

Taulukko 16. Virtaaman toistuvuudet Alakönkään havaintoasemalla ja Nuorgamin tulvavaarakartoituksessa käytetyt virtaamat. Q [m3/s] Q [m3/s] Nuorgamin tulvavaarakartoitus Tulvan toistuvuus Alaköngäs 1963-2017 (perustuu Polmakin havaintoihin vuo- silta 1911-2011) 1/100a 2962 3475 1/500a 3276 4209 1/1000a 3751 -

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 36 II suunnittelukausi Tulvariskien alustavassa arvioinnin tarkistamisessa tulvariskit on ensisijaisesti selvitetty vesistöalueen taajamien ja kylien (YKR 2016) alueilta. YKR-taajamalla tarkoitetaan vähintään 200 asukkaan taajaan rakennettua aluetta. Rajaus perustuu 250 m x 250 m ruudukkoon, jossa huomioidaan asukasluvun li- säksi rakennusten lukumäärä, kerrosala ja keskittyneisyys. Tenojoen vesistöalueella ainoa taajamaksi luokiteltu alue on Utsjoen kirkonkylä. Kylämäistä yhdyskuntarakennetta kuvaavan aluejaon tavoitteena on esittää taajamien ulkopuolisen haja-asutusalueen rakennus- ja asutustihentymät, jotka perustuvat vakituiseen asutukseen. Kylät on jaettu kahteen luokkaan, 20-39 asukkaan pienkylät sekä yli 39 asukkaan kylät. Tulvariskien tarkastelu on rajattu Tenojoella taajamiin ja kyliin. Lisäksi on tarkasteltu 1. suunnittelukierroksella esille nousseet alueet (kuva 27). Muualla vesistöalueella asutus on hajallaan pitkin jokivartta ja asutus on sen verran harvaa, ettei tulvariskien tarkastelu näiltä osin ole tarkoituksenmu- kaista. Näillä alueilla kriteerit merkittävän tulvariskialueen nimeämiseksi ei täyty.

Kuva 27. Tulvariskien alustavan arvioinnin tarkistamisessa tarkastellut alueet.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 37 II suunnittelukausi 6 Tulvariskialueiden tunnistaminen 6.1 Tulvariskit ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle

6.1.1 Asukkaat ja rakennukset tulvavaara-alueella

Karkeasti voidaan todeta, että mitä suurempi määrä ihmisiä tulvavaara-alueella sitä suurempi tulvariski. Suomen puolella vesistöaluetta tulvalle alttiilla alueella (kerran tuhannessa vuodessa toistuva tulva) on yhteensä noin 340 asukasta ja noin 42 000 m2 kerrosalaa (RHR2016). 1. suunnittelukierroksen arvioinnista tulva-alueella olevien asukkaiden määrä on vähentynyt noin 40 asukkaalla, mutta kerrosalan määrä on pysynyt samana. Verrattuna 1. suunnittelukierroksen alustavaan arviointiin on tulvavaarassa olevien asukkaiden ja rakennusten määrät Nuorgamin alueella pienentyneet huomattavasti tarkemman tulvavaarakartoituksen myötä (taulukko 17).

Taulukko 17. TURINA-analyysin tilastotietoja asutuimmilta alueilta ja 1. suunnittelukierroksen tarkastelualueilta Tenon vesis- töalueelta (RHR2016) Asukkaiden Asuinrakennus- Rakennusten ko- Kerrosala Alue Lisätieto määrä ten määrä konaismäärä yhteensä Toistuvuus 1/100 1/1000 1/100 1/1000 1/100 1/1000 1/100 1/1000 Karigasniemi - 45 - 20 - 50 - 3130 TURINA analyysi

Utsjoki - 20 - <10 - 60 - 3300 TURINA analyysi

Nuorgam1 <10 <10 <10 <10 <10 15 200 850 tulvakartta

Nuorgam - 70 - 30 - 90 - 8790 TURINA analyysi

Akujoki2 - <10 - <10 - 20 - 1030 TURINA analyysi

Outakoski-Parsi2 - 20 - 20 - 50 - 4850 TURINA analyysi

Nuorpinniemi2 - <10 - <10 15 1080 TURINA analyysi

Dalvadas2 - 10 - 10 - 25 - 2290 TURINA analyysi

Nuvvus2 - <10 - 10 - 20 - 1900 TURINA analyysi

Vetsikko2 - 25 - 10 - 45 - 1970 TURINA analyysi

Välimaa2 - <10 - <10 - 3 - 150 TURINA analyysi

Mantojärvi2 - 15 - <10 - 35 - 3500 TURINA analyysi 1 Käytetty 1/1000a skenaariossa Nuorgamin 1/500a tulvakarttaa, katso lisätietoja luvusta 5.1 2 Alue oli mukana 1. suunnittelukierroksella

6.1.2 Vaikeasti evakuoitavat kohteet tulvavaara-alueella

Tulvariskin suuruutta nostaa alueella olevat vaikeasti evakuoitavat kohteet. Hätätilanteessa vaikeasti evakuoitavia kohteita ovat rakennukset, joissa on paljon ihmisiä ja osalla ihmisistä voi olla liikuntarajoit- teita. Tällaisia rakennuksia ovat esim. sairaalat, terveyskeskukset, vanhainkodit ja suuremmat koulut.

Tenojoen vesistöalueen tulvalle alttiilla alueella ei ole vaikeasti evakuoitavia kohteita tulva-alueella.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 38 II suunnittelukausi 6.2 Tulvariskit välttämättömyyspalveluille Välttämättömyyspalveluilla tarkoitetaan yhteiskunnan infrastruktuuria ja sen ylläpitoa. Tässä luvussa tarkastellaan tulvariskejä lämmön- ja sähkönjakelulle, liikenneyhteyksille, vesihuollolle sekä tietoliiken- neyhteyksille. Arvioinnissa on tarkasteltu maastotietokannan muuntajien, muuntoasemien, rakennus- ja huoneistorekisterin voimalaitosrakennusten, yhdyskuntatekniikan ja tietoliikenteen rakennusten, veden- ottamoiden ja jätevedenpuhdistamoiden sijoittumista tulvavaara-alueelle. Lisäksi on tarkasteltu paloase- mien ja väestönsuojien sijoittumista.

6.2.1 Lämmön- ja sähkönjakelu

Sähkön aluejakeluverkko kulkee joen ja tien läheisyydessä lukuun ottamatta kantaverkkoa. Sijaintitietojen perusteella tulvauhattuna (1/1000a tulva) on Tenojoen vesistöalueella 36 kappaletta 20 kV muuntajaa (maasto- tietokanta). Näistä kaksi sijaitsee Karigasniemellä ja yksi Utsjoella. Ottaen huomioon, että muuntajat sijaitsevat pylväissä (kuva 28) ja maantason ylä- puolella, on mahdollista, että todellisuudessa tulvauhattuja muuntajia on huomattavasti vähemmän. Sähkön siirto kantaverkosta alueverkkoon tapahtuu Utsjoella sijaitsevalla muuntoasemalla, joka sijaitsee tulvalle alttiin alueen ulkopuolella. Arvioinnissa ei ollut käytettävissä tarkempia tietoja sähkön jakelukaapeista. Tenojoen vesistöalueella ei ole yhtään rakennus-ja huoneistorekisterin yh- dyskuntatekniikan15 rakennusta tai voimalaitosrakennusta16 tulva-alueella.

Kuva 28. Esimerkki maasto- tietokannassa esitetystä muuntajasta Nuorgamissa (kuva © Google Maps)

6.2.2 Liikenneyhteydet

Tenojoen vesistöalueen päätieverkosto on esitetty luvussa 2.2. Tässä kohdassa arvioidaan vain pää- tieverkoston Suomen puoleinen osa. Raportointeja tulvasta tiellä on vuodelta 2008 Vetsikosta ja vuodelta 2005 Karigasniemen ja Angelin väliseltä tieltä. Tietoa ei ole siitä onko tulviminen johtunut pääjoen tulvasta vai esim. tierumpujen jäätymisestä/tukkeutumisesta. Perustuen pääteiden sijaintitietoon ja ensimmäisellä suunnittelukierroksella laadittuun 1/1000a tulva- alueeseen on Tenojoen varrella useita kohtia, joilla tulva voi nousta tielle. Alavimmat tieosuudet on lue- teltu taulukossa 17. Lisäksi jäiden lähdön aikaan voi jäälohkareita puskeutua teille. Tieverkostossa on useita kohtia, joissa asukaan voivat jäädä loukkuun koteihinsa, jos tie katkeaa kotitilan molemmilta puo- lilta. Tällaisen tilanteen arvellaan kuitenkin olevan erittäin harvinainen ja lyhytkestoinen. Teitä tulvalla alttiilla alueella on etenkin Vetsikossa, Utsjoen Niemelässä, Mantojärvellä sekä Nuorpinniemen ja Aku- jokisuun välisellä alueella.

15 Yhdyskuntatekniikan rakennukset sisältävät RHR rakennusluokituksen mukaan (1994) kaasu-, vesi- ja jätehuollon rakennuksia, sisältää myös asuinrakennusten lämpökeskukset. 16 Voimalaitosrakennuksiin kuuluu energiantuotanto- ja siirtorakennukset, lämpökeskukset, muuntamot, voima-asemat. Tähän ei kuulu: asuinrakennusten lämpökeskukset. Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 39 II suunnittelukausi Taulukko 18. Mahdolliset tulva-uhatut tieosuudet. Tieosuus Tieluokka ja -numero ajoneuvoa/vrk Mahdollinen tulvakohde Utsjoki-Kaamanen Valtatie 4 214 Mantojärvi, Keneskoski, Kenesjärvi Karigasniemi-Kaamanen Kantatie 92 259 Ei tulva-uhan alaisia osuuksia Lohikoste, Nuvvusjoki, Dalvadas, Nuorpin- Utsjoki-Karigasniemi Seututie 970 131 niemi, Parsi, Akujoki, Fierranjoki, Piesjoki, Nii- tovuohpejávri Utsjoki-Nuorgam Seututie 970 306 Vetsikko, Pajukoste Angeli, Vuottesjávri, Ranttila, Kuolna, Vanha Karigasniemi-Angeli Yhdystie 9704 44 Karigasniemi

6.2.3 Tietoliikenneyhteydet ja muut välttämättömyyspalveluiden kohteet

Tässä luvussa on tarkasteltu muita mahdollisia välttämättömyyspalveluihin liittyviä kohteita kuten palo- asemat, väestönsuojat ja tietoliikenteen rakennukset. Tenojoen vesistöalueella ei ole paloasemia eikä väestönsuojia tulva-alueella. Tietoliikenteen rakennuksista Outakosken puhelin asema sijaitsee 1/1000a tulva-alueella. 6.3 Tulvariskit kulttuuriperinnölle Tässä arvioinnissa merkittäviä tulvahaavoittuvia kulttuuriperintökohteita ovat sellaiset kohteet, jotka voi- sivat kärsiä korjaamatonta vahinkoa. Kulttuuriperintökohteiksi käsitetään myös arvokkaat arkisto- ja ko- koelmatilat sekä kirjastot. Muinaisjäännöksille tulvaveden arvioidaan aiheuttavan vain harvoin vaurioita, mutta jääpadot sen sijaan voivat aiheuttaa haittaa, jos kohteessa on jäljellä rakennelmia.

Kulttuuriperintöön liittyvistä kohteista tässä on tarkasteltu luvussa 2.5 esitettyjä kohteita. Yhteensä 114 kiinteää muinaisjäännöstä on Tenojoen vesistöalueen tulvalle alttiilla alueella (taulukko 19). Pääosa muinaisjäännöksistä on asutuspaikkoja (painaumia, kodan pohjia yms.) ja työ- ja valmistuspaikkoja (metsästyskuopat yms.) eri aikakausilta. Lisäksi muinaisjäännökset ovat voineen jo aikojen saatossa jäädä tulvien alle.

Rakennetuista kulttuuriympäristökohteista (RKY2009) seitsemän kohdetta (perustuen kohteiden sijaintitietoon) on tulville alttiilla alueella. Strömstadin rauhan rajakivet eivät todennäköisesti vahingoitu tulvien seurauksesta. Alakönkään koskenkiertotien ja Utsjoen postipolun ei arvioida olevan tulvauhattuja, vaikka ne sijaintinsa perusteella ovat joko kokonaan tai osittain tulvalle alttiilla alueella. Kohteet, joissa on rakennuksia tai rakennelmia kuten Dalvadaksen talvikylä, Välimaan asuinkenttä17 ja Utsjoen pappila18 voivat kärsiä tulvien aiheuttamista vahingoista. Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa on kuitenkin huomioitava, että arvioinnissa käytetty tulva-alue on mm. maastomallin korkeustarkkuuden vuoksi karkea, minkä vuoksi on mahdollista, että kohteet eivät tarkemmalla tulvamallinnuksella sijoitu tulva-alueelle.

17 Dalvadas sijoittuu asutukselle otolliseen kohtaan paikassa, jossa Nilijoki yhtyy Tenoon. Suuret saaret muodostavat kylän lai- dun- ja viljelymaat. Kylän rakennuskanta koostuu eri-ikäisistä, vapaasti laakson tasaiselle osalle sijoittuneista taloista. Välimaan kalastajasaamelaistilan asuinkentällä on hirsipintainen, turvekattoinen paritupa asuinrakennuksena, kolme lauta- tai turvekattoista aittaa, turvekatteinen kammi-mallinen lammaspuura, lato, varastolava eli luovvi sekä vinttikaivo suoja-aitoineen. Pihapiiri on kunnostettu vuosina 1981-83. Pihapiirissä on myös vanhoista paikalle siirretyistä hirsistä 1990 rakennettu sauna. http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=5243 18 Pappilan päärakennuksen lisäksi rakennusryhmittymään kuuluu mm. Utsjoen vanhan, Pyhän Ulriikan kirkon hirsinen sakasti vuodelta 1776. Pappilan pihapiirissä on punamullattuja talousrakennuksia, joista vanhimmat ovat 1700-luvulta. http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=382 Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 40 II suunnittelukausi Taulukko 19. Tenojoen vesistöalueen kulttuuriperintökohteet 1/1000a tulva-alueella. Luokka Kohde Arvio tulvariskistä

Strömstadin rauhan rajakivet Hyvin pieni

Alakönkään koskenkiertotie Hyvin pieni

Utsjoen kirkkomaisema RKY kohteet Utsjoen postipolku ja postituvat Hyvin pieni Kohtalainen (kohteissa rakennuk- Tenojokilaakson saamelaisasutus (Välimaa ja Dalvadas) sia, jotka voivat kastua) Kohtalainen (kohteissa rakennuk- Utsjokilaakson saamelaisasutus (Mieraslompolo ja Fallejohka) set voivat kastua) Kohtalainen (kohteissa rakennuk- Valtion asetuksella Utsjoen pappila (sis. 11 kohdetta) set voivat kastua) suojellut kohteet ja suojellut kirkot Utsjoen kirkko ja vanha sakasti Pieni Kirjastot, arkistot, - - museot Muinaisjäännökset 114 muinaisjäännöstä (102 muinaisjäännösaluetta) Hyvin pieni

6.4 Tulvariskit ympäristölle Tarkasteltaessa tulvariskiä ympäristölle otetaan huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa äkillistä ym- päristön pilaantumista tulvatilanteessa ja aiheuttaa vahingollisen seurauksen ihmisen terveydelle, esim. talousveden pilaantumisen seurauksena. Tulvariskin merkittävyyteen vaikuttaa vahingollisten seurausten laaja-alaisuus ja pitkäaikaisuus. Tulvan sattuessa ympäristölle haittaa voivat aiheuttaa mm. poltto- ainesäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt sekä jätevedenpuhdistamot. Tässä tarkastelussa otetaan huomioon erityisesti ympäristölupavelvolliset toimijat. Ympäristölle haitalliset aineet voivat kulkeutua tulvaveden mukana ja aiheuttaa haittaa luonnolle ja erityisesti tärkeille elinympäristöille mm. pilaamalla ja rehevöit- tämällä vesistöjä tai aiheuttamalla maisemallisia haittoja. Ympäristölupavelvolliset toimijat on rekisteröity ympäristöhallinnon valvonta- ja kuormitustietojärjestelmään (VAHTI).

Ympäristölupavelvollisista toimijoista vain Nuorgamin jätevedenpuhdistamon saostuslammikot sijaitsevat tulvalle alttiilla alueella. Puhdistamorakennus sijaitsee tulva-alueen ulkopuolella. Puhdistamo on 280 asukkaalle mitoitettu bioroottorilaitos, josta käsitellyt jätevedet pumpataan saostuslammikkoon ja siitä ylivaluntana purkuputken kautta Tenojokeen. Saostuskemikaalina käytettään alumiinisulfaattia, joka varastoidaan puhdistamorakennukseen. Puhdistamolla ei käsitellä jätevesilietettä. Poikkeustilan- teiden sattuessa laitokselta voi vapautua ravinnerikasta, mutta ei myrkyllistä vettä. (Ympäristölupapää- tös 22/2005). Lisäksi ottaen huomioon puhdistamon jätevesivirtaaman suhde Tenon tulvavirtaamiin voidaan olettaa, että puhdistamon tai sen alueen tulvimisesta ei aiheudu pitkäkestoista tai laaja-alaista vahingollista seurausta ympäristölle.

Tenojoen vesistöalueella ei ole tulvauhattuna yhtään huoltoasemaa tai pilaantunutta maa-aluetta. Maatiloilta voi tulvan seurauksena vapautua mm. lietteitä, maatiloilla säilytettäviä kemikaaleja tai poltto- aineita. Rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR) mukaan tulva-alueella sijaitsee Tenojoen vesistöalu- eella 33 maatalousrakennusta, joista yhdeksällä käyttötarkoitus on navetta, sikala, kanala yms. Maa- talousrakennuksia (navetta, sikala, kanala ym.) sijaitsee Parsissa, Nuorpinniemessä, Garranjárgassa, Dalvadaksessa ja Nuvvuksessa (Guttormin tila). Kohteista ei ollut tässä arvioinnissa käytettävissä tarkempia tietoja. Tenojokivarren maatilojen arvioidaan olevan kohtalaisen pieniä, minkä vuoksi niistä aiheutuvat vahingot ympäristölle tulvatilanteessa arvioidaan pieneksi.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 41 II suunnittelukausi Taulukko 20. Rakennus- ja huoneistorekisterin maatalous-, teollisuus- ja liikeraken- nukset tulva-alueilla tarkastelussa mukana olevilla alueilla. Maatalousrakennukset Teollisuus- Liike- Alue Navetta, sikala, Muut maa-, metsä- ja kala- rakennukset rakennukset kanala talouden rakennukset Karigasniemi - - - 1 Utsjoki - - - 28 Nuorgam - - - 6 Akujoki - - - - Outakoski-Parsi 1 - 1 6 Nuorpinniemi 1 - - - Dalvadas 2 2 - - Nuvvus 1 3 1 - Vetsikko - 1 - 17 Välimaa - - - - Mantojärvi - - - 1

6.5 Tulvariskit yhteiskunnan taloudelliselle toiminnalle Tässä luvussa tarkastellaan vesistöalueen merkittävimpiä taloudellisen toiminnan kohteita. Tällaisia kohteita ovat mm. elintarvike- ja lääketeollisuus, satamat ja lentoasemat, joiden toimintojen pitkäaikai- nen keskeytyminen voi aiheuttaa merkittäviä taloudellisia haittoja yhteiskunnalle.

Tenojoen vesistöalueen tulvalle alttiilla alueilla ei ole sellaista taloudellista toimintaa, joka turvaa yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. Tenojoen ja Utsjoen varrella on hajanaisesti jonkin verran rakennus- ja huoneistorekisterissä liikerakennuksiksi luokiteltuja rakennuksia 1/1000a tulva-alueella (95 rakennusta). Suurin osa niistä on vuokramökkejä. Liikerakennusten kastuminen voi aiheuttaa paikallisesti merkittä- vää taloudellista haittaa. Arviointialueilla sijaitsevien liikerakennusten lukumäärät on esitetty taulukossa 20.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 42 II suunnittelukausi 6.6 Muut tulvariskit

6.6.1 Aiemmat tulvat ja niiden aiheuttamat vahingot

Alueella aiemmin tapahtuneita tulvia on kuvattu luvussa 3.

Alueella ei ole saatavissa olevan historiallisen tiedon perusteella tapahtunut sellaisia tulvia, joista olisi aiheutunut tulvariskien hallinnasta annetun lain (620/2010) 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuja yleiseltä kannalta katsoen vahingollisia seurauksia. Joki tulvii keväisin jossakin määrin joka vuosi jäiden lähdön yhteydessä, mutta vahinkoja rakennuksille aiheutuu harvoin. Tulvavahinkoja rakennuksille on tapahtunut lähinnä Utsjoella Niemelän alueella ja lähellä Nuorgamia muutamalla tilalla. Tulvavahinkoja Utsjoen kunnassa on korvattu vuosina 1998-200, 2003 ja 2005 (taulukko 21taulukko 25). Tulvavahinkotilastoja päivitetään vuosittain ja ne löytyvät internetistä osoitteesta: http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Vesi/Tulviin_varautuminen/Tulvariskien_hallinta/Tulvavahinkojen_korvaaminen

Taulukko 21. Vuosina 2000-2015 korvatut tulvavahingot Utsjoen kunnassa. Vuosi korvatut tulvavahingot 1998 11 150,19 € 1999 263 018,34 € 2000 33 385,58 € 2003 5 146,06 € 2005 3 669,60 € Kaikki yhteensä 316 369,77 €

6.6.2 Säännöstelyn ja vesistörakenteiden aiheuttamat tulvariskit

Tenojoen vesistöalueella ei ole säännösteltyjä vesistöjä. Tenojoen vesistöalueella on tieverkoston yhteydessä useita tierumpuja ja pienempiä siltoja, jotka voivat aiheuttaa paikallisia tulvaongelmia, jos rumpu tai silta-aukko tukkeutuu tai on jäätynyt.

6.6.3 Alueelliset ja paikalliset olosuhteet

Tenojoella jääpadot voivat aiheuttaa suuremman tulvariskin verrattuna vesistötulvaan ilman jääpatoja. Jääpatojen aiheuttamien tulvien arvioiminen on kuitenkin haastavaa, koska tulvan ja tulvariskin suuruus riippuu mm. jääpadon muodostumispaikasta, suuruudesta ja padon paikallaan pysymisen kestosta. Te- nojoen vesistöalueen jääpatohavainnot on esitetty luvussa 3.2. Arviointialueiden lähellä jääpatoja on esiintynyt Utsjoella, Nuvvuksessa, Vetsikossa ja Välimaassa (taulukko 22).

Taulukko 22. Jääpatohavainnot arviointialueilla tai niiden läheisyydessä. Havainto Alue Vuosi jääpadosta Karigasniemi Ei Utsjoki Kyllä 1999 Nuorgam Ei Akujoki Ei Outakoski-Parsi Ei Nuorpinniemi Ei Dalvadas Ei Nuvvus Kyllä Vetsikko Kyllä 1980, 2008 Välimaa Kyllä 2009 Mantojärvi Ei

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 43 II suunnittelukausi 7 Tulvariskien arvioinnin yhteenveto 7.1 Kooste tunnistetuista tulvariskeistä Tenojoen vesistöalueella tulvariskien alustavassa arvioinnissa käytetyt aineistot eivät ole merkittävästi muuttuneet 1. suunnittelukierroksen jälkeen (pl. Nuorgamin alue). Nuorgamin alueelle on laadittu tulvavaarakartoitus, minkä vuoksi arviointitulokset ovat ko. alueella muuta vesistöaluetta tarkempia. Teno- joen varrella ei ole yksittäisiä suurempia yhtenäisiä alueita, joille muodostuisi tulvariskiä kaikissa arvioinnissa mukana oleville kategorioille (taulukko 24). Alustavan arvioinnin yhteenveto on esitetty taulukossa 24 ja yhteenvedon arviointiasteikko taulukossa 23.

Taulukko 23. Arvosteluasteikko tunnistetuille tulvariskeille Asteikko Määritys asteikolle (huom. sama asteikko kaikille arvioitaville tekijöille) Ei asukkaita tulvavaarassa tai ei kohteita tulvavaarassa alle 300 asukasta tulvavaarassa tai yksittäisiä kohteita (1-3) tai paikallinen haitta, lievä haitta tai muutamia

yleisiä teitä voi katketa 300-1 000 asukasta tulvavaarassa tai muutamia kohteita tai yksittäisiä merkittäviä kohteita tulvavaarassa

tai yksi merkittävä tieyhteys voi katketa yli 1 000 asukasta tulvavaarassa tai useita merkittäviä kohteita tai merkittäviä tieyhteyksiä vaarassa

Taulukko 24. Yhteenveto Tenojoen vesistöalueen tunnistetuista tulvariskeistä tarkastelussa mukana olevilla alueilla vahinko- luokittain (arvosteluasteikko: valkoinen = ei kohteita - tumman punainen = useita kohteita/merkittäviä kohteita) Ihmisten Välttämättömyys- Alue terveys ja Muut tulvariskit palvelut

turvallisuus

Tulvariskin

arvioinnin t kategoria

Asukkaa Erityiskohteet ja Lämmön jakelu sähkön Vesihuolto Liikenneyhteydet Muut Kulttuuriperintö Ympäristö talous Yhteiskunnan tulvat Aiemmat ja Alueelliset tekijät paikalliset Vesistörakenteet

Karigasniemi 45 Utsjoki 20 Nuorgam <10 Akujoki <10 Outakoski-Parsi 20 Nuorpinniemi <10 Dalvadas 10 Nuvvus <10 Vetsikko 25 Välimaa <10 Mantojärvi 15

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 44 II suunnittelukausi 7.2 Ehdotus merkittäviksi tulvariskialueiksi Tenojoen vesistöalueen tulvariskien merkittävyyttä arvioitaessa on otettu huomioon luvussa kuusi tarkastellut yleiseltä kannalta katsoen tulvasta aiheutuvat vahingolliset seuraukset. Alue voidaan nimetä merkittäväksi tulvariskialueeksi kun se täyttää tulvalain 8 §:ssä tarkoitetut vahingollisen seurauksen kriteerit (620/2010, 8 §, 1 ja 2 momentti). Merkittävällä tulvariskialueelle tullaan laatimaan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä tulvariskien hallintasuunnitelma. Maa- ja metsätalousministeriön nimittämä valtakunnallinen tulvariskien hallinnan koordinointiryhmä on linjannut merkittävän tulvariskialueen kriteerit muistiossaan 22.12.2010. Näitä ovat mm: o enemmän kuin 500–1000 vakituista asukasta harvinaisen tulvan peittämällä asuinalueella, o useita terveydenhuoltorakennuksia tai huoltolaitosrakennuksia, joissa on useita pysyviä vuo- depaikkoja sekä lasten päiväkoteja harvinaisen tulva peittämällä alueella, o alueen kannalta merkittävää asukasmäärää palveleva vedenottamo harvinaisen tulvan peit- tämällä alueella, o jätevedenpuhdistamon toiminnan häiriintyminen terveyttä uhkaavalla tavalla, o merkittävä voimalaitos tai useita sähköasemia harvinaisen tulvan peittämällä alueella, o useita maanteitä, katuja, rautatieosuuksia tai vesiliikennereittejä katkeaa harvinaisella tulvalla Tenojoen vesistöalueella ei ole tulvariskialueita, jotka täyttävät tulvariskilain (620/2010) 8 §:n vaatimukset merkittävästä tulvariskialueesta.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei ehdota Tenojoen vesistöalueelta merkittäviä tulvariskialueita.

Alueilla, jotka eivät täytä merkittävän tulvariskialueen kriteerejä, mutta joissa on paikallisia yksittäisiä kohteita tulvavaarassa, voivat kiinteistöjen omistajat tehdä omatoimista tulvasuojausta mm. tilapäisillä tulvasuojelutoimenpiteillä. Näillä alueille voi myös tehdä resurssien ja tarpeiden mukaan paikallista tulvan hallinnan suunnittelua sekä tulvasuojelun toimenpiteitä ja niihin voi hakea kunnan kanssa yhteis- työssä avustusta Lapin ELY-keskukselta. Avustusta voi hakea vuosittain sekä suunnitteluun että toteutukseen.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 45 II suunnittelukausi 8 Tulvariskien alustava arviointi Norjassa

Ensimmäisen suunnittelukierroksen tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä Suomen ympäristö- keskus ja Norjan NVE testasivat yhteisessä projektissa Suomen ja Norjan alavien alueiden (1/1000a tulva) mallinnusmenetelmiä ja vertailivat mallinnustuloksia. Norjan paikkatietoanalyysi on lähes vastaavanlainen kuin suomalainenkin. Suurin eroavaisuus menetelmissä oli mallinnuksessa käytettävien valuma-alueiden koossa (Norjassa mukana myös alle 20 km2 kokoiset valuma-alueet) ja tulvariskiruutujen luokituksessa (Huokuna ym. 2009). 1. kierroksen alustavan arvioinnin jälkeen Norja päätti olla toimeenpanematta tulvadirektiiviä. Tämän vuoksi Norjassa ei tehdä tulvadirektiivin vaatimia tulvavaara- ja tulvariskikarttoja eikä tulvariskien hallin- tasuunnitelmia. 2. suunnittelukierroksella tehtävää tulvariskien alustavien arviointien tarkistamista ei sen vuoksi toteuteta Norjassa.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 46 II suunnittelukausi 9 Lähteet

Alaraudanjoki, T., Elster, M., Fergus, T., Hoseth, K. A., Moen, K., Rönkä, E. & Smith-Meyer, S. 2001. Tenojoen eroosio – Teno- joen säilyttäminen luonnonmukaisena lohijokena. Raportti A. Eroosio ja sedimentin kulkeutuminen. Lapin ympäristökes- kus, Finnmarkin lääninhallitus, NVE. Aune-Lundberg, L. & Strand, G-H. 2010. CORINE LAND COVER 2006 The Norwegian CLC2006 project, Rapport 11/2010, ISBN 978-82-311-0114-7. ISSN 1891-7933. http://www.skogoglandskap.no/filearchive/Rap- port_11_10_corine_land_cover_2006-1..pdf Dankers, R. & Christensen, O. B. 2005. Climate change impact on snow coverage, evaporation and river discharge in the Sub- arctic Tana basin, northern Fennoscandia. Climatic Change 69: 367-392. Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja –sarja A 126. Helsinki. 163 s. ISBN 951-47- 6860-4. Luettavissa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/166681 Hoseth, K. A. (editor), Osland, I. & Kristiansen, G. 2004. EUs rammedirektiv for vann, Karakterisering av vannområder I Nord- Norge, Karakterisering av vannforekomster i Tanavassdraget – Reginenr. 234.Z. Rapport nr 7. Norges vassdrags- og energidirektorat. ISBN 82-410-0507-5. Luettavissa: http://publikasjoner.nve.no/rapport/2004/rapport2004_07.pdf Huokuna, M., Sane, M., Peereboom, I. & Karjalainen, N. 2009. Cross-border small scale flood mapping for PFRA of the Tana River in Norway and Finland. Working Group F on Floods, Thematic Workshop on Implementation of the Directive 2007/60/EC Brno, 25-26 May 2009. Understanding of potential significant flood risk. Available on Internet: http://circa.europa.eu/Public/irc/env/wfd/library?l=/framework_directive/thematic_documents/flood_management/information_ex- change/documents_information/preliminary_25-2652009/papers/10_huokuna_finpdf/_EN_1.0_&a=d (page read 12.8.2010) Lapin liitto. 2011. Lapin liikennejärjestelmäsuunnitelma. http://www.lappi.fi/lapinliitto/c/document_library/get_file?folde- rId=580976&name=DLFE-11218.pdf Liikennevirasto. 2017. https://extranet.liikennevirasto.fi/webgis-sovellukset/webgis/template.html?config=liikenne Lotsari, E., Veijalainen, N., Alho, P. & Käyhkö, J. 2010. Impact of climate change on future discharges and flow characteristics of the Tana River, Sub-arctic northern Fennoscandia. Geogr. Ann. 92 A: 241-262. Lundvall, P., Moen, K. & Ruokanen, H. 2001. Kalojen vaellusesteet Tenojoen sivujoissa ja –puroissa. Alueelliset ympäristöjulkai- sut 206. Lapin ympäristökeskus. Rovaniemi. 46s. ISBN 952-11-0846-0 Luonnonvarakeskus. 2018a. Luonnonvarakeskuksen tilastot: käytössä oleva maatalousmaa kunnittain http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__04%20Tuo- tanto__22%20Kaytossa%20oleva%20maatalousmaa/02_Kaytossa_oleva_maatalousmaa_kunta.px/?rxid=dc711a9e- de6d-454b-82c2-74ff79a3a5e0 ja kotieläinten lukumäärä keväällä kunnittain http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__04%20Tuotanto__12%20Kotielainten%20luku- maara/02_Kotielainten_lukumaara_kevaalla_kunta.px/table/tableViewLayout1/?rxid=dc711a9e-de6d-454b-82c2- 74ff79a3a5e0 Ollila, M., Virta, H. & Hyvärinen, V. 2000. Suurtulvaselvitys, Arvio mahdollisen suurtulvan aiheuttamista vahingoista Suomessa. Suomen ympäristö 441. Luonto ja luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus. 138 s. ISBN 952-11-0795-2. ISSN 1238- 7312. Pettersson, L-E. 2002. Flomsonekartprosjektet, Flomberegning for Tanavassdraget. NVE Dokument nr 8. Norges vassdrags- og energidirektorat. ISSN: 1501-2840. Luettavissa: http://publikasjoner.nve.no/dokument/2002/dokument2002_08.pdf (Luettu 6.2.2018) Räinä, P. (toim.) 2015. Tenon–Näätämöjoen–Paatsjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi 2016–2021. Ra- portteja 87/2015. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Rovaniemi. 135 s. ISBN 978-952-314-322-7 (PDF). ISSN 2242-2854 (verkkojulkaisu). Luettavissa: http://www.doria.fi/handle/10024/124006 Räinä, P. (toim.). 2017. Vaikuta vesiin, Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen ve- sienhoitoalueella 2022–2027. Raportteja 79/2017. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 978-952-314-649-5. 2242-2854. http://www.doria.fi/handle/10024/147824 Statistisk sentralbyrå Norway. 2018a. Beregnet folkemengde 31. desember og beregnet folketilvekst i året (K). https://www.ssb.no/statistikkbanken Statistisk sentralbyrå Norway. 2018b. Befolkningsframskrivinger, Framskrevet folkemengde 1. januar, etter kjønn og alder, i 9 alternativer (K) (B), hovedalternativet (MMMM). https://www.ssb.no/statistikkbanken Lapin ympäristökeskus. 2006. Tenojoen monikäyttösuunnitelma. Lapin ympäristökeskuksen raportteja 2/2006. 88 s. ISBN 952- 11-2399-0 (nid.) Luettavissa: http://www.utsjoki.fi/media/Elinkeinotoimi/Hankkeet/moninais.pdf Tilastokeskus. 2018a. Väestöennuste 2015 Ennustetut väestönmuutokset sukupuolen mukaan alueittain 2015-2040. http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/ Tilastokeskus. 2018b. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain 1972-2016. http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/Stat- Fin/

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 47 II suunnittelukausi Veijalainen, N., Jakkila, J., Vehviläinen, B., Marttunen, M., nurmi, T., Parjanne, A., Aaltonen, J., Dubrovin, T. & Suomalainen, M. 2009. WaterAdapt: Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos - vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen. Julkaisematon välira- portti 26,10.2009 Vesihallitus. 1980. Lapin vesien käytön kokonaissuunnitelma. Vesihallituksen asettaman työryhmän ehdotus, 1 osa, Suunnitte- lualue ja vesivarat. Vesihallituksen tiedotus no: 186. 150 s. Helsinki. ISBN 951-46-4746-7.

Lainsäädäntö Eurooppa. 2007. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta. Luettavissa: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/Le- xUriServ.do?uri=OJ:L:2007:288:0027:0034:FI:PDF Laki tulvariskien hallinnasta. 2010. Laki tulvariskien hallinnasta 24.6.2010/620. Luettavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20100620 Kirkkolaki 1993. Kirkkolaki 26.11.1993/1054. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931054 Koskiensuojelulaki 1987. Koskiensuojelulaki 23.1.1987/35. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870035 Laki saamelaiskäräjistä 1995. Laki saamelaiskäräjistä 17.7.1995/974. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950974 Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 2004.Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 30.12.2004/1299. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20041299 Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 2005. Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 8.4.2005/200. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050200 Luonnonsuojelulaki 1996. Luonnonsuojelulaki 20.12.1996/1096. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096 Maankäyttö- ja rakennuslaki 1999. Maankäyttö- ja rakennuslaki 5.2.1999/132. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132 Patoturvallisuuslaki 2009. Patoturvallisuuslaki 26.6.2009/494. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090494 Poronhoitolaki 1990. Poronhoitolaki 14.9.1990/848. Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090494 Suomalais-norjalaisesta rajavesistökomissiosta Suomen ja Norjan välillä tehty sopimus (32/1981) http://www.finlex.fi/fi/sopimuk- set/sopsteksti/1981/19810032/19810032_2 Valtioneuvoston asetus patoturvallisuudesta 2010. Valtioneuvoston asetus patoturvallisuudesta 29.4.2010 (319/2010). Luetta- vissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100319 Valtioneuvoston asetus tulvariskien hallinnasta. 2010. Valtioneuvoston asetus tulvariskien hallinnasta (659/2010) Luettavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100659 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä. 2006. Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 30.11.2006/1040. Luettavissa https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20061040 Valtioneuvoston asetus viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 2005. Valtioneuvoston asetus viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 19.5.2005 (347/2005). Luettavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050347

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 48 II suunnittelukausi 10 Liitteet

Liite 1. Hydrologiset tiedot Liite 2. Tiivistelmä, suomi Liite 3. Tiivistelmä, inarinsaame Liite 4. Tiivistelmä, kolttasaame Liite 5. Tiivistelmä, pohjoissaame

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella 49 II suunnittelukausi Hydrologiset tiedot Liite 1

Liite 1 - Taulukko 1. Tenojoen vesistöalueen suurimmat joet. Nimi Pituus Valuma-alueen ala Putouskor- [km] [km2] keus [m] Tenojoki / Tana 288 16386 380 1 Inarijoki / Anarjohka 85 3 133 98 2 ↑ Båsmusjohka 130 3 ↑ Kietsimäjoki / Skieccanjohka 36 276 95 4 ↑ Assuorgi 29 140 5 ↑ Gåssjohka 75 786 6 ↑ Aibmejohka 106 7 ↑ Vuzzuljohka 107 8 ↑ Iskurasjohka 52 190 9 ↑ Karigasjoki 16 200 113 10 Karasjohka 166 5060 (1788) 11 ↑ Akkanasjohka 42 1100 (229) 12 ↑ Nieidajohka 241 (221) 13 ↑ Suorpmojohka 135 14 ↑ Bavtajohka 64 1481 (568) 15 ↑ Iesjohka 132 2003 16 ↑ Mollesjohka 211 17 ↑ Elv fra Corutjavri (Corotjohka) 125 18 ↑ Elv fra Cuovzajavri (Ragesjohka) 272 19 ↑ Juzejohka 157 20 ↑ Vuottasjohka 301 21 ↑ Astejohka 223 22 ↑ Sadejohka 103 23 ↑ Gæimejohka 29 234 24 Akujoki / Ahkojohka 28 194 245 25 Valjohka 60 551 26 ↑ Govdajohka 113 27 ↑ Astejohka 108 28 Nilijoki 13 137 205 29 Baisjohka 25 135 30 Lævvajohka 34 313 31 Borsejohka 28 239 32 ↑ Mattimus Borsejohka 108 33 ↑ Borsir 181 34 Kuoppilasjoki / Koahppelasavdsejohka 17 102 276 35 Utsjoki (lower and upper part) 56 1 171 214 36 ↑ Kuktsejohka 12 112 116 37 ↑ Tsuoggajohka 31 264 149 38 ↑ Kevojoki 33 494 232 39 ↑ Madjohka 15 110 210 40 ↑ Tsarsejohka 26 236 250 41 Vetsijoki 28 702 217 42 ↑ Vuognoljohka 9 104 95 43 Laksjohka 47 359 44 ↑ Dævkehanjohka 106 45 Pulmankijoki / Polmakelva 32 754 233 46 ↑ Luossajoki 7 136 165 47 ↑ Kalddasjohka 13 120 120 48 Luovttejohka 52 252 49 Maskejohka 71 463 50 ↑ Gæsis 220 51 ↑ Uvjaladnja 138 52 ↑ Cikkujohka 34 143

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella Hydrologiset tiedot Liite 1

Liite 1 - Taulukko 2. Suurimmat järvet Tenojoen vesistöalueella. Nimi Pinta-ala [ha] Kunta Nimi Pinta-ala [ha] Kunta Pulmankijärvi 1219 Utsjoki Iesjavri 6802 Karasjok, Kautokeino Vetsijärvi 819 Utsjoki Iddjajavri 1029 Karasjok Vuogojavri 402 Utsjoki Geassajavri 570 Tana Tuolbajavri 289 Utsjoki Ragesjavri 440 Kautokeino Stuorrajavri 253 Utsjoki Cårutjavri 397 Karasjok Mierasjärvi 218 Utsjoki Gavdnjajavri 387 Kautokeino Mantojärvi 200 Utsjoki Gæimejavri 352 Karasjok

Liite 1 - Taulukko 3. Vedenkorkeuden havaintoasemat Tenojoen vesistöalueella sekä vedenkorkeuden keski- ja ääriarvot käyt- töönottovuodesta vuoden 2016 loppuun.

Numero Nimi Käytössä alkaen MW HW NW MHW MNW

234.14.0 Cærrogæsjokka 1978

234.13.0 Vækkava, Iesjohka 1973 02.02.1975 125,34 127,79 124,74 126,89 124,96 6800510 Inarijoki, Karigasniemi (vanha 1958-1973)1 124,85 127,25 123,87 126,12 124,51 6801000 Onnelansuvanto 20.09.1958 64,25 68,28 63,28 66,53 63,53

6801100 Utsjoki, Kevoniemi 08.06.1962 74,97 79,00 74,53 77,42 74,62

234.18.0 Polmak nye 1911 MW = keskivedenkorkeus, HW = ylävedenkorkeus, NW = alivedenkorkeus, MHW = keskiylävedenkorkeus, MNW = kes- 1 kialivedenkorkeus, korkeusjärjestelmä N2000 + metriä N2000 = N43+0,29 m

Liite 1 - Taulukko 4. Virtaaman havaintoasemat Tenojoen vesistöalueella sekä virtaaman keski- ja ääriarvot käyttöönottovuo- desta vuoden 2016 loppuun.

Numero Nimi Käytössä alkaen MQ HQ NQ MHQ MNQ

234.14.0 Cærrogæsjokka 1978 17,371 0,1 7,051 0,021

234.2 Jiesjokka 1957-1982

234.13.0 Vækkava, Iesjohka 1973 332,801 2,041 209,87 7,241

234.5 Njalmigoaika 1966-1991

6800510 Inarijoki, Karigasniemi 01.01.1961 36 1300 4,00 478,00 8,40

6801000 Onnelansuvanto 01.01.1959 137 2099 14,00 1182,00 25,00

6801100 Utsjoki, Patoniva 08.06.1962 18 390 2,20 207,00 3,40

6810110 Alaköngäs 08.06.1962 177 2735 21,00 1581,00 33,00

234.18.0 Polmak nye 1911 3208,012 27,192 1514,412 51,542 Virtaamien yksikkö m3/s MQ = keskivirtaama, HQ = ylivirtaama, NQ = alivirtaama, MHQ = keskiylivirtaama, MNQ = kes- kialivirtaama 1www.ymparisto.fi, vesistömallijärjestelmä 2vuodet 1961-2016

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella Tiivistelmä Suomi Liite 2

Laki tulvariskien hallinnasta

Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010. Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen sekä tulvariskien hallintasuunnitelmien laatiminen. Tulvariskien alustava arviointi tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 2011. Arvioinnissa selvitettiin alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Suomessa nimettiin yhteensä 21 merkittävää tulvariskialuetta, niistä Lapin alueelle sijoittui viisi merkittävää tulvariskialuetta (Rovaniemi, Kittilä, Kemijärvi, Ivalo ja Tornio). Tenojoen vesistöalueelta ei nimetty merkittäviä tulvariskialueita, minkä vuoksi alueelle ei ole laadittu tulvalaissa mainittuja tulvakarttoja eikä tulvariskien hallintasuunnitelmaa. Alue, jolla tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella todetaan mahdollinen merkittävä tulvariski tai jolla sellaisen riskin voidaan olettaa ilmenevän, nimetään merkittäväksi tulvariskialueeksi (laki tulvariskien hallinnasta, 8§). Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset: 1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle 2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen 3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle Ensimmäisen alustavan arvioinnin jälkeen Tenojoen vesistöalueelta on saatavilla jonkin verran tarkempaa tietoa tulvariskialueiden tunnistamiseksi. Nuorgamin alueelle on laadittu tulvavaarakartta suomalais-norjalaisessa erillishankkeessa. Maanpinnan korkeusmalli ei ole tarkentunut ensimmäisestä suun- nittelukierroksesta.

Tietoa vesistöalueesta

Suomessa Teno on osa Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoaluetta ja Norjassa osa Finnmarkin vesienhoitoaluetta. Suomen alue jakaantuu pääosin Utsjoen ja osittain myös Inarin kunnan alueille. Nor- jassa alue sijoittuu Koutokeinon, Kaarasjoen ja Tanan kuntien alueille. Joki muodostaa yhdessä latvajokensa Inarijoen kanssa 288 km:n matkalla osan Suomen ja Norjan välisestä rajasta. Vesistö virtaa etelästä pohjoiseen, ja varsinainen Tenojoki alkaa Suomen puolelta Inarijoen ja Kaarasjoen yhtymäkoh- dasta Karigasniemen kylän alapuolelta. Joki laskee Tenovuonoon ja viimeiset 50 km se virtaa Norjan puolella. Tenojoen vesistöalue on kokonaisuudessaan laajuudeltaan 16 386 km2, josta 31 % on Suo- messa ja 69 % Norjassa ja sen järvisyysprosentti on alhainen (3,1 %).

Tenojoen vesistöalueella on Tenojoen lisäksi yhteensä 51 jokea, jonka valuma-alueen pinta-ala on yli 100 km2. Yli 50 hehtaarin suuruisia järviä on yhteensä 181. Vesistöalueella on käytössä viisi vedenkorkeuden ja kuusi virtaaman havaintoasemaa. Suurin havaittu virtaama Onnelansuvannossa on 2099 m3/s (keskivirtaama 137 m3/s) vuodelta 1968. Korkein havaittu vedenkorkeus LN + 68,18 m (keskivedenkorkeus LN + 64,15 m) puolestaan on Onnelansuvannossa havaittu vuonna 1984. Tenojoella esiintyy tulvia lähes joka kevät vuosittain. Pääosa tulvista on jääpatojen aiheuttamia. Tulvista aiheutuu harvoin huo- mattavia vahinkoja. Ilmastonmuutostutkimusten mukaan kevättulvien arvioidaan pienenevän ja aikais- tuvan, talvi ja syystulvat yleistyvät. Tenojoen vesistöalueesta noin 90 % on metsämaata, rakennettuja alueita on hyvin vähän. Vesistöalu- een Suomen puoleisella osalla asuu noin 1300 henkilöä ja Norjan puoleisella osalla noin 5900 henkilöä.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella Tiivistelmä Suomi Liite 2

Suomen puolen suurin asutuskeskittymä on Utsjoen kirkonkylä. Utsjoen kunnan, joka sijoittuu lähes kokonaan Tenojoen vesistöalueelle, väestön arvioidaan vähenevän noin 3 prosentilla vuoden 2027 loppuun mennessä. Valtaosa vesistöalueen Suomen puolesta kuuluu johonkin Natura2000-suojelualuee- seen.

Aiemmin esiintyneet tulvat Tenojoella esiintyy lähes vuosittain jonkinasteinen tulva jäiden lähdön yhteydessä. Tenojoen suurilla virtaamilla ei kuitenkaan yleensä kastu rakennuksia, sillä Tenojoki on leveä ja virtaa syvässä kanjonissa. Suurimpia vahinkoja on syntynyt silloille ja tiepenkereille, kun suuret virtaamat syövyttävät maa-ainesta ja jäät puskeutuvat teille. Suurin havaittu virtaama (3844 m3/s) Norjan puolen Polmakin havaintoasemalla on tapahtunut vuonna 1920. Suomen puolella suurin mitattu virtaama (2735 m3/s) Alakönkäällä on ollut vuonna 1968. Polmakin virtaama samana vuonna oli 3208 m3/s. Vuonna 1999 jääpato aiheutti tulvan Utsjokisuuhun, joka aiheutti vahinkoja 13 tilalla (kokonaisvahingot yhteensä noin 260 000 €). Myös vuonna 2000 kastui joitakin rakennuksia. Vuoden 2000 jälkeen Tenojoella ei ole tapahtunut suurempia vahinkoja aiheuttaneita tulvia. Tulvahuipun ajankohta Onnelansuvannon havaintoasemalla on keskimäärin 23.5 (vuodet 1959-2017). Aikaisin tulvahuippu (29.4) on esiintynyt vuonna 1990 ja myöhäisin (11.6) vuonna 1997.

Tulvariskien tunnistaminen Tulvariskien alustavan arvioinnin tarkistaminen on tehty ensimmäisellä suunnittelukierroksella tunnistetuille alueille (taulukko 1). Arvioinnissa on käytetty samaa karkeaa koko vesistöalueen kattavaa tulva- aluetta (ns. TURINA tulva-alue, joka vastaa noin kerran 1000-vuodessa toistuvaa tulvaa) kuin ensim- mäisellä kierroksella. Nuorgamin alueella on käytetty tarkempaa tulvavaarakarttaa, minkä vuoksi Nuor- gamin alueen arviointi on luotettavampi kuin muilla alueilla. Vesistötulvien aiheuttamat riskit vesistöalu- eella ovat hyvin vähäisiä, mutta jääpadot voivat aiheuttaa suuriakin vahinkoja. Aiemmin esiintyneet jää- padot on pyritty huomioimaan arvioinnissa alueellisina ja paikallisina tekijöinä.

Taulukko 25. Yhteenveto Tenojoen vesistöalueen tunnistetuista tulvariskeistä tarkastelussa mukana olevilla alueilla vahinko- luokittain (arvosteluasteikko: valkoinen = ei kohteita - tumman punainen = useita kohteita/merkittäviä kohteita) Ihmisten Välttämättömyys- Alue terveys ja Muut tulvariskit palvelut turvallisuus

Tulvariskin arvioinnin

kategoria ja ön

Asukkaat Erityiskohteet Lämm jakelu sähkön Vesihuolto Liikenneyhteydet Muut Kulttuuriperintö Ympäristö talous Yhteiskunnan tulvat Aiemmat ja Alueelliset tekijät paikalliset Vesistörakenteet

Karigasniemi 45 Utsjoki 20 Nuorgam <10 Akujoki <10 Outakoski-Parsi 20 Nuorpinniemi <10 Dalvadas 10 Nuvvus <10 Vetsikko 25 Välimaa <10 Mantojärvi 15

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella Tiivistelmä Suomi Liite 2

Ehdotus merkittäväksi tulvariskialueeksi

Tenojoen vesistöalueen tulvariskien merkittävyyttä arvioitaessa on otettu huomioon luvussa kuusi tarkastellut yleiseltä kannalta katsoen tulvasta aiheutuvat vahingolliset seuraukset. Alue voidaan nimetä merkittäväksi tulvariskialueeksi kun se täyttää tulvalain 8 §:ssä tarkoitetut vahingollisen seurauksen kriteerit (620/2010, 8 §, 1 ja 2 momentti). Merkittävällä tulvariskialueelle tullaan laatimaan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä tulvariskien hallintasuunnitelma. Maa- ja metsätalousministeriön nimittämä valtakunnallinen tulvariskien hallinnan koordinointiryhmä on linjannut merkittävän tulvariskialueen kriteerit muistiossaan 22.12.2010. Näitä ovat mm: - enemmän kuin 500–1000 vakituista asukasta harvinaisen tulvan peittämällä asuinalueella, - useita terveydenhuoltorakennuksia tai huoltolaitosrakennuksia, joissa on useita pysyviä vuode- paikkoja sekä lasten päiväkoteja harvinaisen tulva peittämällä alueella, - alueen kannalta merkittävää asukasmäärää palveleva vedenottamo harvinaisen tulvan peittä- mällä alueella, - jätevedenpuhdistamon toiminnan häiriintyminen terveyttä uhkaavalla tavalla, - merkittävä voimalaitos tai useita sähköasemia harvinaisen tulvan peittämällä alueella, - useita maanteitä, katuja, rautatieosuuksia tai vesiliikennereittejä katkeaa harvinaisella tulvalla.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei ehdota Tenojoen vesistöalueelta tulvariskilain (620/2010) 8 §:n mukaisia merkittäviä tulvariskialueita. Tenojoen vesistöalueella vaatimukset merkittävän tulvariskialueen nimeämiselle eivät täyty. Vesistö- aluetasoisen tulvariskien hallintasuunnitelman ei arvioida olevan Tenojoen vesistöalueella kustannus- tehokas keino tulvariskien vähentämisessä. Vesistöalueen tulvariskien hallinnan kannalta on kustan- nustehokkaampaa suojata yksittäisiä kohteita paikallisilla tulvasuojelutoimenpiteillä ja muilla alueilla voidaan tehdä aluekohtaista vesistötulvariskien hallintaa palvelevaa suunnittelua. Alueilla, jotka eivät täytä merkittävän tulvariskialueen kriteerejä, mutta joissa on paikallisia yksittäisiä kohteita tulvavaarassa, voi kiinteistön omistajat tehdä omatoimista tulvasuojausta mm. tilapäisillä tulva- suojelutoimenpiteillä. Näillä alueille voi myös tehdä resurssien ja tarpeiden mukaan paikallista tulvan hallinnan suunnittelua sekä tulvasuojelun toimenpiteitä ja niihin voi hakea kunnan kanssa yhteistyössä avustusta Lapin ELY-keskukselta. Avustusta voi hakea vuosittain sekä suunnitteluun että toteutukseen.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella Tiivistelmä, Inarinsaame Liite 3 Tulveriiskâi vuáđusteijee árvuštâllâm Tiänu čácádâhkuávlust ČUÁKÁNKIÄSU

Laahâ tulveriiskâi haaldâšmist Laahâ tulveriiskâi haaldâšmist (620/2010) já toos lohtâseijee asâttâs (659/2010) poođijn vuáimán kees- siv 2010. Laavâ uáivilin lii kepidiđ tulveriiskâid, estiđ já kepidiđ tuulvijn šaddee vaahâglijd čuávumušâid sehe ovdediđ varriidâttâm tulvijd. Laavâ uáivilin lii meid heiviittiđ oohtân tulveriiskâi haldâšem já čácá- dâhkuávlu eres hoittám väldimáin huámmášumán čäcivaarij pištee kevttim sehe suojâlem táárbuid. Tulveriiskâi haaldâšmân kuleh tulveriiskâi vuáđusteijee árvuštâllâm, máhđulij merhâšittee tulver- iskâkuávlui nabdem, tulvevaarâ- já tulveriskâkáártái sehe tulveriiskâi haldâšemvuáváámij rähtim. Tul- veriiskâi vuáđusteijee árvuštâllâm rahtui vuossâmuu keerdi ive 2011. Árvuštâlmist selvâttii kuávluid, main tuulvijn puáhtá šoddâđ merhâšittee vaahâg. Suomâst nobdii ohtsis 21 merhâšittee tulver- iskâkuávlud, tain Laapi kuávlust láá vittâ merhâšittee tulveriskâkuávlu (Ruávinjargâ, Kittâl, Kiemâjävri, Avveel já Tuárnus). Tiänu čácádâhkuávlust iä nobdum merhâšittee tulveriskâkuávluh, mon tááhust kuávlun iä lah rahtum tulvelaavâst mainâšum tulvekáártáh ijge tulveriiskâi haldâšemvuávám.

Kuávlu, mast tulveriiskâi vuáđusteijee árvuštâllâm vuáđuld páhuduvvoo máhđulâš merhâšittee tulver- iskâ teikâ mast taggaar riiskâ puávtáččij nabdeđ lemin, nabdoo merhâšittee tulveriskâkuávlun (laahâ tulveriiskâi haaldâšmist, 8§). Tulveriiskâ merhâšitteevuođâ árvuštâldijn váldojeh huámmášumán kuávlu- liih já páiháliih tileh, tulve oskottetteevuotâ sehe čuávvooh tulveest máhđulávt šaddee almolávt keejân vaahâgliih čuávumušah: 1) vaahâglâš čuávumuš ulmui tiervâsvuotân tâi torvolâšvuotân 2) velttidmettum palvâlus, tegu čäcihuolâttâs, energiahuolâttâs, tiätujotoluv, maađijjotoluv tâi eres västideijee tooimâ, kuhesáigásâš potkânem 3) ohtsâškode eellimtehálij tooimâi torvejeijee ekonomâlii tooimâ kuhesáigásâš potkânem 4) kuhesáigásâš tâi vijđes vaahâglâš čuávumuš pirrâsân 5) tivomettum vaahâglâš čuávumuš kulttuuráárbán

Vuossâmuu vuáđusteijee árvuštâllâm maŋa Tiänu čácádâhkuávlust lii finnimnáál mottoom verd täärhib tiäđu tulveriskâkuávlui tubdâmân. Njuárgám kuávlun lii rahtum tulvevaarâkárttá syemmilâš-taažâ sierânâshaavâst. Eennâmtääsi alodâhmalli ij lah tärkkilistum vuossâmuu vuávámrieggee maŋa. Tiäđuh čácádâhkuávlust

Suomâst Tiänu lii uási Tiänu-Njiävđám-Paččvei časijhoittámkuávlu já Taažâst uási Finnmark časij- hoittámkuávlu. Suomâ kuávlu juáhás iänááš Ucjuuvâ já pelduvváid meid Aanaar kieldâ kuávloid. Taažâst kuávlu sajaduvá Kuovdâkiäinu, Kárášjuuvâ já Tiänu kieldâi kuávloid. Juuhâ hämmee oovtâst kierâjuvâinis Aanaarjuvváin 288 km kukkosii uási Suomâ já Taažâ koskâsii rääji. Čácádâh kolgá mäddin tavas, já eidusâš Tiänu álgá Suomâbeln Aanaarjuuvâ já Kárášjuuvâ ovtâstumsaajeest Kärigâsnjaargâ siijdâ vuoluubeln. Juuhâ luáštá Tiänuvuonân já majemuid 50 km tot kolgá Taažâbeln. Tiänu čácá- dâhkuávlu lii ubâ vijđoduvâs peeleest 16 386 km2, mast 31 % lii Suomâst já 69 % Taažâst já ton jávrá- lâšvuotâprooseent lii vyeligâs (3,1 %). Tiänu čácádâhkuávlust láá Tiänu lasseen ohtsis 51 juuhâd, moi kulgâmkuávlu vijđodâh lii paijeel 100 km2. Paijeel 50 hehtaar stuárusiih jäävrih láá ohtsis 181. Čácádâhkuávlust láá kiävtust vittâ čäcialoduv já kuttâ kulgâm mittedeijee áiccusajattuv. Stuárráámus aiccum kulgâm Onnelsavonist lii 2099 m3/s (koskâkulgâm 137 m3/s) ivveest 1968. Alemus aiccum čäcialodâh LN + 68,18 m (koskâčäcialodâh LN + 64,15 m) lii oppeet Onnelsavonist aiccum ive 1984. Tiänust láá tulveh ihásávt masa jyehi kiiđâ. Iänááš tuulvijd láá tovâttâm jieŋâpuáđuh. Tuulvijn šaddeh harvii merhâšittee vahâgeh. Šoŋŋâdâhnu- bástustutkâmušâi mield lii árvuštâllum, et kiđđâtulveh kiäppáneh já muttojeh tolehubbon, sehe tälvi já čohčâtulveh muttojeh táválubbon. Tiänu čácádâhkuávlust suullân 90 % lii vyevdieennâm, huksejum kuávluh láá uáli uccáá. Čácá- dâhkuávlu Suomâpiäláá uásist ääsih suullân 1300 olmožid já Taažâpiäláá uásist suullân 5900 olmožid.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella

Suomâpiäláá stuárráámus aassâmčuákkipäikki lii Ucjuuvâ kirkkosijdâ. Árvuštâleh, ete Ucjuuvâ kieldâ, mii sajaduvá masa ollásávt Tiänu čácádâhkuávlun, aalmugmeeri kiäppán suullân 3 prosenttáin ive 2027 loopâ räi. Iänááš čácádâhkuávlu Suomâpiäláá uásist kulá monnii Natura2000-suojâlemkuávlun. Ovdeláá tiettum tulveh

Tiänust láá masa jyehi ive mottoomlágán tulve ko jieŋah vyelgih. Tiänu stuorrâ kulgâmijn ij kuittâg távál- ávt rakânâsah njuoskâ, tastko Tiänu lii kubduv já kolgá jieŋâlis äävžist. Stuárráámus vahâgeh láá šoddâm šoldijd já luoddâpeŋkkáid, ko stuorrâ kulgâmeh poreh eennâmaamnâs já jieŋah kuárŋuh luodâi oolâ. Stuárráámus aiccum kulgâm (3844 m3/s) Taažâbeln Puálmág áiccusajattuvâst lii tábáhtum ive 1920. Suomâbeln stuárráámus aiccum kulgâm (2735 m3/s) Vyelikiävŋást lii lamaš ive 1968. Puálmág kulgâm siämmáá ive lâi 3208 m3/s. Ive 1999 jieŋâpuátu tovâttij tulve Ucjuvnjáálmán, mii tovâttij vahâgijd 13 táálust (olesvahâgeh ohtsis suullân 260 000 €). Meid ive 2000 njuoskâi motomijd rakânâsâid. Ive 2000 maŋa Tiänust iä lah tábáhtum tulveh, moh tovâtteh stuárráábijd vahâgijd. Alemus tulve äigimuddo Onnelsavvoon áiccusajattuvâst lii koskâmiärálávt 23.5 (iveh 1959-2017). Tole- mus alemus tulve (29.4) lii lamaš ive 1990 já maŋemus (11.6) ive 1997.

Tulveriiskâi tubdâm Tulveriiskâi vuáđusteijee árvuštâllâm tärhistem lii rahtum kuávloid, maid láá tubdâm vuossâmuu vuávámrieggest (tavlustâh 1). Árvuštâlmist lii kevttum siämmáš ruávis oles čácádâhkuávlu luávdee tul- vekuávlu (nk. TURINA tulvekuávlu, mii västid suullân ohtii 1000-ivveest tábáhtum tulve) ko vuossâmuu rieggest. Njuárgám kuávlust lii kevttum täärhib tulvekárttá, mondiet Njuárgám kuávlu árvuštâllâm lii eenâb lyetittettee ko eres kuávluin. Čácádâhtuulvij tovâttem riiskah čácádâhkuávlust láá uáli uccáá, mutâ jieŋâpuáđuh sättih tovâttiđ stuorrâ-uv vahâgijd. Ovdeláá tiettum jieŋâpuáđuh láá viggâm väldiđ huámmášumán árvuštâlmijn kuávlulâš já páihálâš tahhen.

Tavlustâh 26. Čuákánkiäsu Tiänu čácádâhkuávlu tubdum tulveriiskâin suogârdâlmist mieldi orroo kuávluin vaahâgluokai mield (árvuštâllâmciäkkádâh: vielgâd = iä čuosâttuvah – tevkis ruopsâd = maaŋgah čuosâttuvah/merhâšittee čuosâttuvah) Ulmui tiervâsvuotâ

Kuávlu Velttidmettum palvâlusah Eres tulveriiskah já torvolâšvuotâ

Tulveriiskâ árvuštâllâm

kategoria

Ässeeh Sierânâsčuosâttu- vah já Lieggim šleđgâjyehim Čäcihuolâttâs Jotolâhoh- tâvuođah Eres Kulttuurärbi Piirâs ekonomia Ohtsâškode tulveh Ovdeláá já Kuávluliih tahheeh páiháliih Čácádâhráhtuseh

Kärigâsnjargâ 45 Ucjuuhâ 20 Njuárgám <10 Akujoki <10 Vuovdâkuoškâ-Pärši 20 Nuorpinniemi <10 Talvâdâs 10 Nuvvus <10 Veeččâh 25 Välimaa <10 Maadâjävri 15

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella

Iävtuttâs merhâšittee tulveriskâkuávlun

Tiänu čácádâhkuávlu tulveriiskâi merhâšitteevuođâ árvuštâldijn láá valdum huámmášumán lovvoost kuttâ suogârdâllum almolávt keejân tulveest šaddee vaahâgliih čuávumušah. Kuávlu puáhtá nabdeđ merhâšittee tulveriskâkuávlun, ko tot tiävá tulvelaavâ 8 §:st uáivildum vaahâglii čuávumuš kriterijd (620/2010, 8 §, 1 já 2 moomeent). Merhâšittee tulveriskâkuávlun rähtih tulvevaarâ- já tulveriskâkáártáid sehe tulveriiskâi haldâšemvuávám

Eennâm- já meccituáluministeriö nabdem väldikodálâš tulveriiskâi haldâšem koordinistemjuávkku lii lin- jim merhâšittee tulveriskâkuávlu kriterijd muštottemčallust 22.12.2010. Toh láá ei: - eenâb ko 500–1000 fastâ ässed härvinâš tulve luávdim aassâmkuávlust, - maaŋgah tiervâsvuotâhuolâttâsrakânâsah teikâ huolâttâslájádâsrakânâsah, main láá maaŋgah pisovááh seŋgâsajeh sehe paarnij peivikiäjuh härvinâš tulve luávdim kuávlust, - kuávlu tááhust merhâšittee ässeemere palvâleijee čäciväldimsaje härvinâš tulve luávdim kuávlust, - pasâttâsčäciputestemrakânâs tooimâ hemâdem vuovijn, mii uhked tiervâsvuođâ, - merhâšittee vyeimilájádâs teikâ maaŋgah šleđgâsajattuvah härvinâš tulve luávdim kuávlust, - maaŋgah mađijeh, luodah, ryevdirađeuásih teikâ čäcijotolâhkiäinuh potkâneh härvinâš tulve ääigi. Laapi iäláttâs-, jotolâh- já pirâskuávdáš ij iävtut Tiänu čácádâhkuávlust tulveriskâlaavâ (620/2010) 8§ miäldásijd merhâšittee tulveriskâkuávluid.

Tiänu čácádâhkuávlust vátámâšah merhâšittee tulveriskâkuávlu nabdemân iä tievâ. Árvuštâllâm mield čácádâhkuávlutásásâš tulveriiskâi haldâšemvuávám ij lah Tiänu čácádâhkuávlust kuástádâspehtilis vyehi tulveriiskâi keeppidmist. Čácádâhkuávlu tulveriiskâi haldâšem tááhust lii kuástádâspehtilub suoijiđ ovtâskâs čuosâttuvâid páihálij tulvesuojâlem toimâiguin já eres kuávluin puáhtá toohâđ kuávlukuáhtásii čácádâhtulveriiskâi haldâšem palvâleijee vuávám.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella Tiivistelmä, Kolttasaame Liite 4 Tu´lvvriiski aalǥteei ärvvtõõllmõs Teänjooǥǥ čää´ccvuu´din VUÄNNÕS

Lääʹǩǩ tuʹlvvriiski vaaldšummšest Lääʹǩǩ tuʹlvvriiski vaaldšummšest (620/2010) da tõõzz õhttneei asetõs (659/2010) pueʹtte viõʹǩǩe ǩeässa 2010. Lääʹjj mieʹrren lij uuʹcceed tuʹlvvriiskid, cõggeed da ǩiâpsmâʹtted tuuʹlvin šõddi skääđai seuʹrrjõõzzid di viikkâd ooudâs valmštõõttmõõžž tuuʹlvid. Lääʹjj mieʹrren lij še suåvted õʹhtte tuʹlvvriiski vaaldšummuš da čaaʹʒʒivuuʹd jeeʹres håiddmõš vääʹldeel lokku čääʹccvaaʹri ǩeâll’jeei âânnmõõžž di suõjjmõõžž taarb.

Tuʹlvvriiski vaaldšummša koʹlle tuʹlvvriiski vuâđđeei ärvvtõõllmõš, vueiʹtlvaž miârkteei tuʹlvvriskk- kouddõõzzi nõõmtummuš, tuʹlvv-vaarr- da tuʹlvvriskk-kaarti di tuʹlvvriiski vaaldšemplaani raajjmõš. Tuʹlvvriiski vuâđđeei ärvvtõõllmõš tuejjeeš vuõssmõs vuâra 2011. Ärvvtõõllmõõžžâst seʹlvteš vuuʹdid, koin tuuʹlvin vueiʹtte šõddâd miârkteei skääđ. Lääʹddjânnmest nõõmteš õhttseʹžže 21 miârkteei tuʹlvvriskk-kouddõõzz, tõin Lappi voudda sâjjdõʹtte vitt samai miârkteei tuʹlvvriskk-kouddõõzz (Ruäʹvnjargg, Kihttel, Ǩeeʹmmjäuʹrr, Âʹvvel da Tornio). Teänjooǥǥ čaaʹǯǯivuuʹdest jeäʹla nõmmuum miârkteei tuʹlvvriskk-kouddõõzz, da tõn diõtt voudda jeäʹla rajjum tuʹlvvlääʹjjest peäggtum tuʹlvvkaart ij- ka tuʹlvvriiski vaaldšemplaan. Vuʹvdd, koin tuʹlvvriiski vuâđđeei ärvvtõõllmõõžž vuâđald tuõttât vueiʹtlvaž miârkteei tuʹlvvriskk leʹbe koʹst nåkam riisk vueiʹtet aaibšed očndõõttâm, nõõmtet miârkteei tuʹlvvriskk-kouddõssân (lääʹǩǩ tuʹlvvriiski vaaldšummšest, 8§). Tuʹlvvriisk miârkâlvuõđ ärvvtõõleen vääʹldet lokku vooudlaž da pääiklaž åårrmõõžž, tuuʹlv tuõđnallšemvuõtt di pueʹtti tuuʹlvest vueiʹtlvânji šõddi takai määineʹld ǩiiččeeʹl skääđ šõddeem seuʹrrjõõzz:

1) skääđ šõddeem seuʹrrjõs oummui tiõrvâsvuõʹtte leʹbe staanvuõʹtte 2) Viâlt’teʹmesvuõttkääzzkõõzz, håʹt čääʹcchuõl, energiahuõl, teâtt-trafiikk, čuâǥǥastrafiikk leʹbe jeeʹres vaʹstteei toiʹmmjummuž, kuʹǩesäiggsaž puåtkknummuš 3) õhttsažkååʹdd jieʹllma vääžnai tuejjummšid staaneei ekonoomlaž toiʹmmjummuž kuʹǩesäiggsaž puåtkknummuš 4) kuʹǩesäiggsaž leʹbe veeidasvooudlaž skääđ šõddeem seuʹrrjõs piʹrrõʹsse 5) teevteʹmes skääđ šõddeem seuʹrrjõs kulttuurpreeddna.

Vuõssmõõzz vuâđđeei ärvvtõõllmõõžž mâŋŋaTeänjooǥǥ čaaʹǯǯivuuʹdest lij vuäǯǯamnalla koon-ne veeʹrd tääʹrǩab teâđ tuʹlvvriskkvuuʹdi tobdstummša. Nuorgam voudda lij rajjum tuʹlvv-vaarrkartt lääʹdd- taaʹje pååđhaʹŋǩǩõõzzâst. Mäddooʹle õllâdvuõttmall iʹlla täʹrǩstõõvvâm vuõssmõõzz plaankõrvvjest.

Teâđ čaaʹǯǯivuuʹdest

Lääʹddjânnmest Teän lij bieʹǩǩ Teän-Njauddâmjooǥǥ-Paččjooǥǥ čääʹcchåiddâmvuuʹd da Taarâst bieʹǩǩ Finnmark čääʹcchåiddâmvuuʹd. Lääʹddjânnam vuʹvdd juâkkai väʹlddvueʹzzin Uccjooǥǥ da vuässas še Aanar kååʹdd vuuʹdid. Taarâst vuʹvdd sâjjdâtt Koutokeino, Karasjooǥǥ da Tana kooʹddi vuuʹdid. Jokk rääjj õõutsââʹjest läʹđvvjooǥǥes Aanarjooǥǥin 288 ǩm määʹtǩest bieʹǩǩ Lääʹddjânnam da Taar kõskksaž raajâst. Čäʹccõs kålgg saaujâst tââvas, da jiõčč Teänjokk älgg Lääʹddjânnam beäʹlnn Aanarjooǥǥ da Karasjooǥǥ õhtteempääiʹǩest Karigasnjaarǥ siid vuâlbeäʹlnn. Jokk cuäkk Teänvuõʹnne da mââimõõzz 50 ǩm tõt kålgg Taar beäʹlnn. Teänjooǥǥ čaaʹʒʒivuʹvdd obbvuõđin veeidsõsvuõđ mieʹldd 16 386 ǩm 2, koʹst 31 % lij Lääʹddjânnmest da 69 % Taarâst da tõn jäuʹrrvuõttproseʹntt lij vueʹllǥaž (3,1 %). Teänjooǥǥ čaaʹʒʒivuuʹdest liâ Teänjooǥǥ lââʹssen õhttseʹžže 51 jooǥǥ, kooi kolggâmvuuʹd šorrõs lij pâʹjjel 100 ǩm2. Pâʹjjel 50 hehtaar šoora jääuʹr liâ õhttseʹžže 181. Čaaʹǯǯivuuʹdest liâ âânnmõõžžâst vitt čääʹʒʒõllâdvuõđ da kutt kolggâm vuâmmšempääiʹǩ. Šuurmõs vuâmmšum kolggâm Onnelasâvvnest lij 2099 m3/s (kõskk-kolggâm 137 m3/s) eeʹjjest 1968. Õll’jummus vuâmmšum čääʹʒʒõllâdvuõtt LN + 68,18 m (kõskkčääʹʒʒõllâdvuõtt LN + 64,15 m) peäʹlstes lij Onnelasasâvvnest vuâmmšum eeʹjjest 1984. Teänjooǥǥâst võddâʹtte tuuʹlv âlddsin juõʹǩǩ ǩiiđ piirieeʹjji. Väʹlddvueʹss tuuʹlvin lij jiõŋŋõddsi šõddeem. Tuuʹlvin šâʹdde hääʹrveld šuur skääđ. Ääim-muuttâstuʹtǩǩummši mieʹldd ǩiđđtuuʹlvi ärvvtõõlât occnem da ääiʹjõõvvâm, täʹlvv da čõhččtuuʹlv täujjnem.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella

Teänjooǥǥ čaaʹʒʒivuuʹdest nuʹt 90 % on meäʹccmäädd, rajjum vuuʹd liâ samai occanj. Čaaʹʒʒivuuʹd Lääʹddjânnam beällsaž vueʹzzest jälste nuʹt 1300 persoon da Taar beällsaž vueʹzzest nuʹt 5900 persoon. Lääʹddjânnam beäʹl šuurmõs aassâmkõõsktem lij Uccjooǥǥ ceerkavsijdd. Uccjooǥǥ kååʹdd, kååʹtt sâjjdâtt âlddsin obbnes Teänjooǥǥ čaaʹʒʒivoudda, narood ärvvtõõlât occnem nuʹt 3 proseeʹnt eeʹjj 2027 loopp mõõneeʹst. Väʹlddvueʹss čaaʹʒʒivuuʹd Lääʹddjânnam beäʹlnn kooll koozz-ne Natura2000-suõjj- eemvoudda. Ääiʹjab voddõõttâm tuuʹlv

Teänjooǥǥâst võddâtt âlddsin piirieeʹjji koo-ne tääss’saž tuʹlvv jiõŋi võõidâm poodd. Teänjooǥǥ šurr kol- ggmin jiâ kuuitâǥ täujja kaast rajjâz, ǥu Teänjokk lij kobddi da kålgg čiŋŋâl kanjoonâst. Šuurmõõžž tuʹlvvskääđ liâ šõddâm moostid da čuâǥǥas-steäʹlaid, šuur kolggâm påʹrre mäddaunnâz da jiõŋ sõlkkne čuõkkuid. Šuurmõs vuâmmšum kolggâm (3844 m3/s) Taar beäʹlnn Polmak vuâmmšempääiʹǩest lij šõddâm eeʹjjest 1920. Lääʹddjânnam beäʹlnn šuurmõs mettuum kolggâm (2735 m3/s) Vueʹllǩeâuŋŋsest lij leämmaž eeʹjjest 1968. Polmak kolggâm seämma eeʹjj leäi 3208 m3/s. Eeʹjjest 1999 jiõŋŋõʒʒâz šõddii tuuʹlv Uccjokkvuâllõʹǩǩe, kååʹtt šõddii skääđaid 13 täälain (obbskääđ õhttseʹžže nuʹt 260 000 €). Še eeʹjjest 2000 kaʹstte kook-ne rajjâz. Eeʹjjest 2000 mâŋŋa Teänjooǥǥâst jeäʹla šõddâm šuurab skääđaid šõddeei tuuʹlv.

Tuuʹlv šuurmõs kolggâm ääiʹjpodd Onnelasâvvan vuâmmšempääiʹǩest lij kõskkmeäʹrin 23.5 (eeʹjj 1959- 2017). Ääiʹjbuž šuurmõs kolggâm (29.4) lij võddõõttâm eeʹjjest 1990 da mââimõs (11.6) eeʹjjest 1997. Tuʹlvvriiski tobdstummuš

Tuʹlvvriiski vuâđđeei ärvvtõõllmõõžž taʹrǩstummuš lij tuejjuum vuõssmõs plaankõrvvjest tobdjum vuuʹdid (taullõk 1). Ärvvtõõllmõõžžâst lij õnnum seämma teeivteʹmeld obb čaaʹʒʒivuuʹd käʹtti tuʹlvvkouddõõzz (ns. TURINA tuʹlvvkouddõs, kååʹtt vaʹsttad nuʹt vuâr 1000-eeʹjjest nobstõõvvi tuuʹlv) ǥu vuõssmõs kõrvvjest. Nuorgam vuuʹdest lij õnnum tääʹrǩab tuʹlvv-vaarrkaart, mõõn diõtt Nuorgam vuuʹd ärvvtõõllmõš lij ååskvab ǥu jeeʹres vuuʹdin. Čäʹccõstuuʹlv tuejjeei riisk čaaʹǯǯivuuʹdest liâ samai occnjaž, leša jiõŋŋõʒʒâz vueiʹtte šõddeed še šuurid skääđaid. Ääiʹjab võddõõttâm jiõŋŋõʒʒâz liâ ǩiččlõttum vuâmmšed ärvvtõõllmõõžžâst vooudliʹžžen da pääikliʹžžen tuejjeejen.

Taullõk 27. Õʹhtteǩeässmõš Teänjooǥǥ čaaʹʒʒivuuʹd tobdjum tuʹlvvriiskin taʹrǩstõõllmõõžžâst mieʹldd åårrai vuuʹdin skääđđklasstõõllmõõžžin (ärvstõõllâmtäässõk: viõlggâd = jeäʹla pääiʹǩ - čuõʹǩǩesruõpssâd = mäŋgg pääiʹǩ/miârkteei pääiʹǩ) Oummui

tiõrvâsvuõtt Vuʹvdd Viâlt’teʹmesvuõtt- Jeeʹres tuʹlvvriisk da kääzzkõõzz staanvuõtt

Tuʹlvvriisk ärvvtõõllâm

kategoria

Pakkâz da da Pakkâz

Jälsteei Spesiaalpääiʹǩ jueʹǩǩmõš liâdg Čääʹcchuõll Trafikkõhttvuõđ Jeeʹres Kulttuurpreeddan Pirrõs ekonomia Õhttsažkååʹdd tuuʹlv Ääiʹjbuž da Vooudlaž raajji pääiklaž Čaaʹʒʒirajjâz

Karigasnjargg 45 Uccjokk 20 Nuorgam <10 Akujokk <10 Outakoski-Parsi 20 Nuorpinniemi <10 Dalvadas 10 Nuvvus <10 Vetsikko 25 Välimaa <10 Mantojäuʹrr 15

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella

Ehdtõs miârkteei tulvariskk-kouddõssân

Teänjooǥǥ čaaʹǯǯivuuʹd tuʹlvvriiski miârkâlvuõđ ärvvtõõleen lij valddum lokku lååǥǥâst kutt taʹrǩǩuum takai määineʹld ǩiiččeeʹl tuuʹlvest šõddi skääđ šõddeem seuʹrrjõõzz. Vuʹvdd vueiʹtet nõõmted miârkteei tuʹlvvriskk-kouddõssân ǥu tõt tiuddad tulvvlääʹjj 8 §:st miârktem skääđ šõddeei seuʹrrjõõzz kriteer (620/2010, 8 §, 1 da 2 momeʹntt). Miârkteei tuʹlvvriskk-kouddõʹsse ääʹljet raajjât tuʹlvv-vaarr- da tuʹlvvriskk-kaart di tuʹlvvriiski vaaldšemplaan. Mädd- da meäʹcctäälministeria nõõmtem väʹlddkååddlaž tuʹlvvriiski vaaldšem koordinâʹsttemjoukk lij linjjääm miârkteei tuʹlvvriskk-kouddõõzz kriteer mošttõspõʹmmjest 22.12.2010. Täk liâ ouddm: - jeänab ǥu 500–1000 põõšši aazzi hääʹrves tuʹlvvkouddõõzz jälstemvuuʹdest, - määŋg tiõrvâsvuõtthuõllrajjâz leʹbe huõllstrooiteʹlrajjâz, koin liâ jiânnai põõšši vueʹđđempääiʹǩ di päärnai peiʹvvhåiddampõõrt hääʹrves tuʹlvvkouddõõzz vuuʹdest, - vuuʹd määineʹld miârkteei aassâm-meäʹr kääzzkâʹstteei čääʹccväʹlddempäiʹǩǩ hääʹrves tuʹlvvkouddõõzz vuuʹdest, - njeäʹšščääʹccpuʹtstempääiʹǩ tuåimmjummuž heärršõõvvmõš tiõrvâsvuõʹtte vaarlaž naaʹlin, - miârkteei viõkkstrooiteʹl leʹbe määŋg liâdggpääiʹǩ hääʹrves tuʹlvvkouddõõzz vuuʹdest, - määŋg kruunčuõkku, uuʹlec, ruʹvddčuâǥǥasvuäʹssvuõđ leʹbe čääʹcctrafikk-ǩeäin puåtkkne hääʹrves tuuʹlvin. Lappi jieʹllemvueʹǩǩ-, trafikk- da pirrõskõõskõs ij eʹtǩǩed Teänjooǥǥ čaaʹʒʒivuuʹdest tuʹlvvriskklääʹjj (620/2010) 8§ meâldlaž miârkteei tuʹlvvriskk-kouddõõzzid.

Teänjooǥǥ čaaʹǯǯivuuʹdest õõlǥtõõzz miârkteei tuʹlvvriskk-kouddõõzz nõõmtummša jiâ tiuddâd. Čaaʹǯǯivuʹvddtääss’saž tuʹlvvriiski vaaldšemplaan jeät ärvvtõõl åårram Teänjooǥǥ čaaʹǯǯivuuʹdest kuul- lviõkkšaž kuånstt tuʹlvvriiski uuʹccummšest. Čaaʹǯǯivuuʹd tuʹlvvriiski vaaldšem määineʹld lij kuullviõkkšab suõjjeed oʹdinakai paaʹiǩid pääiklaž tuʹlvvsuõjjeemtuåimin da jeeʹres vuuʹdin vueiʹtet tuejjeed vuʹvddmeâldlaž čaaʹǯǯituʹlvvriiski vaaldšem kääzzkâʹstteei plaanummuž.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella Tiivistelmä, Pohjoissaame Liite 5 Dulveriskkaid álgoárvvoštallan Deanu čázádaga guovllus ČOAHKKÁIGEASSU

Láhka dulveriskkaid hálddašeamis Láhka dulveriskkaid hálddašeamis (620/2010) ja dasa laktáseaddji ásahus (659/2010) bođii fápmui geasset 2010. Lága ulbmilin lea geahpedit dulveriskkaid, eastadit ja unnidit dulvvi geažil šaddi vahátlaš čuovvumušaid sihke ovddidit dulvviid várás ráhkkaneami. Lága ulbmilin lea maid heivehit oktii dulveriskkaid hálddašeami ja čázádatguovllu eará divššu, nu ahte čáhceváriid bistevaš geavaheapmi ja su- odjaleami dárbbut váldojuvvojit vuhtii.

Dulveriskkaid hálddašeapmái gullet dulveriskkaid álgoárvvoštallan, vejolaš mearkkašahtti dulveriskaguovlluid nammadeapmi, dulvevárra- ja dulveriskagárttaid nammadeapmi, dulveváraid- ja dulver- iskagárttaid ráhkadeapmi sihke doaimmaid čielggadeapmi. Dulveriskkaid álgoárvvoštallan dahkkojuvvui vuosttas geardde 2011. Árvvoštallamis čielggaduvvojedje guovllut, maid dulvvit sáhttet vaháguhttit mearkkašahtti láhkai. Suomas nammaduvvojedje oktiibuot 21 mearkkašahtti dulveriskaguovllu, Lappi guvlui vihtta mearkkašahtti dulveriskaguovllu (Roavvenjárga, Gihttel, Giemajávri, Avvil ja Duortnus). Deanu čázádatguovllus eai nammaduvvon mearkkašahtti dulveriskaguovllut, man dihte guvlui ii leat ráhkaduvvon dulvelágas namuhuvvon dulvegárttat iige dulveriskkaid hálddašanplána. Guovlu, gos dulveriskkaid álgoárvvoštallama vuođul gávnnahuvvo vejolaš mearkkašahtti dulveriska dahje gos dakkáraš riska lea vuorddehahtti, nammaduvvo mearkkašahtti dulveriskaguovlun (láhka dulveriskkaid hálddašeamis, 8 §). Dulveriskka mearkkašahttivuođa árvvoštaladettiin váldojuvvojit vuhtii guovlluid ja báikkálašdilit, dulvvi vuordda sihke čuovvovaš vejolaš dulvevahágat almmolaš dásis:

1) Vahátlaš čuovvumuš olbmuid dearvvasvuhtii dahje dorvvolašvuhtii 2) Vealtameahttun bálvalusa, dego čáhcefuolahusa, energiijafuolahusa, diehtojohtolaga, geaidno- johtolaga dahje eará sullasaš doaimma guhkesáigásaš gaskkalduvvan 3) Dakkár ekonomalaš doaimma guhkesáigásaš dahje viiddes vaháguvvan, mii dorvvasta dehálaš doaimmaid 4) Bistevaš dahje viiddes vahátlaš čuovvumuš birrasii 5) Kulturárbbi vaháguvvan nu ahte dan ii sáhte divvut Vuosttas álgoárvvoštallama maŋŋá Deanu čázádatguovllus gávdno dárkilut diehtu dulveriskaguovlluid dovdámii. Njuorggáma guvlui lea dahkkojuvvon dulvevárragártta suopmelaš-norgalaš sierraprošeavt- tas. Eatnama allodatmálle ii leat dárkkálnuhttojuvvon vuosttas plánema maŋŋá.

Dieđut čázádatguovllus

Suomas Deatnu lea oassi Deanu-Njávdánjoga-Báhčaveaijoga čáhcedikšunguovllu ja Norggas oassi Finnmárkku čáhcedikšunguovllu. Suoma guovlu juohkása váldooasis Ohcejoga ja oassái maid Anára gieldda guvlui. Norggas guovlu sajáiduvvá Guovdageainnu, Kárášjoga ja Deanuleagi gielddaid guvlui. Johka hábme ovttas gierajogain, Anárjogain, 288 km:a mátkkis oasi Suoma ja Norgga gaskasaš rájás. Čázádat golgá máddil davás, ja aitosaš Deatnu álgá Suoma bealde dakko gokko Anárjohka ja Ká- rášjohka ovttastuvvaba Gáregasnjárgga gili vuolábealde. Johka luoitá Deanuvutnii ja maŋimuš 50 km dat golgá Norgga bealde. Deanu čázádaga guovlu lea oppalohkái 16 386 km2 viidosaš, mas 31 % lea Suomas ja 69 % Norggas ja dan jávrriid lohku lea uhci (3,1 %). Deanu čázádatguovllus leat Deanu lassin oktiibuot 51 joga, man golganguovllu viidodat lea badjel 100 km2. Badjel 50 hektára sturrosaš jávrrit leat oktiibuot 181. Čázádatguovllus leat geavahusas vihtta čázi allodaga ja guhtta golganvuoimmi mihtideaddji áicostašuvnna. Stuorámus golganvuoibmi, man leat áican, lea Onnelasavvonis 2099 m3/s (gaskagolganvuoibmi 137 m3/s) jagi 1968. Alimus čázi allodat, man leat áican lea LN + 68,18 m (gaskačázi allodat LN + 64,15 m) fas lea Onnelasavvonis jagi 1984. Deanus leat dulvvit measta juohke giđa. Eanaš oassi dulvviin leat jiekŋabuođuid dagahan dulvvit. Dulvvit dagahit hárve mearkkašahtti vahágiid. Dálkkádatnuppástusdutkamušaid mielde giđđadulvviid árvvoštal- let geahppánit ja árranit, dálve- ja čakčadulvvit lassánit.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella

Deanu čázádatguovllus sullii 90 % lea meahcci, huksejuvvon eatnamat leat hui unnán. Čázádatguovllu Suoma beale oasis orrot sullii 1300 olbmo ja Norgga beale oasis sullii 5900 olbmo. Árvaluvvo ahte Ohcejoga gieldda, mii sajáiduvvá measta ollásit Deanu čázádatguvlui, ássiidlohku geahppána sullii 3 proseanttain jagi 2027 loahpa rádjai. Suoma bealde eanemus ássit leat Ohcejoga girkosiiddas. Eanaš oassi čázádatguovllus Suoma bealde gullá Natura2000-suodjalanguvlui.

Ovddit dulvvit Deanus lea juohke jagi juoga nu lágan dulvi go jieŋat vulget. Deanu stuorra golgamiin ráhkkanusat eai dábálaččat njuoskka, daningo Deatnu lea govdat ja golgá ceakkodearpmat leagis. Stuorámus vahágat leat šaddan šaldiide ja geaidnostealliide, go čázit borret eatnama ja jieŋat besset geainnuid ala. Stuorá- mus golgan (3844 m3/s) Norgga bealde Buolbmága áicanstašuvnnas lea dáhpáhuvvan jagi 1920. Su- oma bealde stuorámus mihtiduvvon golgan (2735 m3/s) Vuollegeavgŋás lea leamašan jagi 1968. Buolbmága golgan lei seamma jagi 3208 m3/s. Jagi 1999 jiekŋabuođđu dagahii dulvvi Ohcejotnjálbmái, ja dat vaháguhtii 13 dálu (oppalašvahágat oktiibuot sullii 260 000 €). Maiddái jagi 2000 njuske muhtin ráhkkanusat. Jagi 2000 maŋŋá Deanus eai leat leamašan nu vahátlaš dulvvit. Dulvvimus áigi Onnelasavvona áicanstašuvnnas lea gaskamearálaččat 23.5 (jagit 1959-2017). Áramus dulvvimus áigi (29.4) lea leamašan jagi 1990 ja maŋŋideamos (11.6) jagi 1997.

Dulveriskkaid dovdán Dulveriskkaid álgoárvvoštallan dárkkisteapmi lea dahkkojuvvon guovlluide, mat dovdáduvvojedje vuosttas plánenáigodagas (tabealla 1). Árvvoštallamis lea geavahuvvon sullii seamma dulvvi leavvanviidodat, mii gokčá olles čázádatguovllu (ng. TURINA dulveguovlu, ja dat vástida dulvvi, mii dáhpáhuvvá ođđasit sullii oktii 1000-jagis) go vuosttas bajis. Njuorggáma guovllus lea geavahuvvon dárkilut dulvegárta, ja danin Njuorggáma guovllu árvvoštallan lea eanet luohtehahtti go eará guovlluin. Čázádatdulvviid riskkat čázádatguovllus leat uhcit, muhto jiekŋabuođut sáhttet dagahit stuorra vahágiid. Árvvoštallamis leat viggan váldit vuhtii ovddit jiekŋabuođuid sihke guovlluid ja báikkálaš beallin

Tabealla 28. Čoahkkáigeassu Deanu čázádatguovllu dovdáduvvon dulveriskaguovlluin vahátklassifiserema mielde (árv- voštallanskálá: vielgat = eai čuozáhagat…sevdnjesruoksat = máŋga čuozáhaga/mearkkašahtti čuozáhagat) Olbmuid dearvvaš- Guovlu vuohta ja Vealtameahttun bálvalusat Eará dulveriskkat

dorvvolaš- vuohta

Dulveriskka

árvvoštallama

kategoriija

đat

Ássit Erenoamáščuo- záhagat ja Liggema juohkin elrávnnji Čáhcefuolahus Johtolatokta- vuo Eará Kulturárbi Biras ekonomiija Servodaga dulvvit Ovddit ja Guovllu bealit báikkálaš ráhka- Čázádaga dusat

Gáregasnjárga 45 Ohcejohka 20 Njuorggán <10 Áhkojohka <10 Vuovdaguoika-Bárši 20 Njuorbenjárga <10 Dálvadas 10 Nuvvos <10 Veahčat 25 Välimaa <10 Máttajávri 15

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella

Evttohus mearkkašahtti dulveriskaguovlun Deanu čázádatguovlluid dulveriskkaid mearkkašahttivuođa árvvoštaladettiin leat váldojuvvon vuhtii lo- gus guhtta geahčaduvvon dulvevahágat almmolaš dásis. Guovllu sáhttá nammadit mearkkašahtti dulveriskaguovlun go dat deavdá dulvelága 8 §:s dárkkuhuvvon vahátlaš čuovvumuša kritearaid (620/2010, 8 §, 1 ja 2 momeanta). Mearkkašahtti dulveriskaguvlui dahkkojuvvojit dulvevárra- ja dulver- iskagárttat ja lassin dulveriskkaid hálddašanplána. Eanan- ja meahccedoalloministeriija lea vuođđudan riikkaviidosaš dulveriskkaid hálddašeami várás koordinerenjoavkku, ja dat lea meroštallan mearkkašahtti dulveriskaguovllu kritearaid iežas muit- tuhančállagis 22.12.2010. Dat leat earret eará: - hárvenaš dulvi ássanguovllus, gos ásset eambbo go 500-1000 bissovaš ássi, - dearvvašvuođafuolahusráhkkanusat dahje fuolahuslágádusráhkkanusat, gos leat bissovaš seaŋgasajit ja lassin mánáid beaivedikšobáikkit hárvenaš dulvvi guovllus, - ássiidlogu dáfus dehálaš čáhceváldinbáiki hárvenaš dulvvi guovllus, - bázahusčáziid buhtistanbáikki doaimma hehttehus nu ahte dat áitá dearvvašvuođa, - dehálaš fápmolágádus dahje máŋga elefápmostašuvnna hárvenaš dulvvi guovllus, - máđijat, gáhtat, ruovdemáđijat dahje čáhcejohtolatgeinnodagat, maid hárvenaš dulvi sáhttá gokčat ja botket.

Lappi ealáhus-, biras- ja johtolatguovddáš ii evttot Deanu čázádatguovllus dulveriskalága (620/2010) 8 §:a mielde mearkkašahtti dulveriskaguovlluid. Deanu čázádatguovlu ii deavdde mearkkašahtti dulveriskaguovlun nammadeami kritearaid. Árvvoštallojuvvo ahte čázádatguovllu dulveriskkaid hálddašanplána ii leat Deanu čázádatguovllus beaktilis vuohki dulveriskkaid geahpedeami dáfus goluid ektui. Čázádatguovllu dulveriskkaid hálddašeami dáfus beaktilut vuohki lea suddjet ovttaskas čuozáhagaid báikkálaš dulvesuodjalandoaimmaiguin ja eará guovlluin sáhttá dahkat plánaid, mat buorebut váldet vuhtii dulveriskkaid hálddašeami.

Tulvariskien alustava arviointi Tenojoen vesistöalueella