Kirjallisuutta 207
Tutkimus muinaiskarjalaisten jumalista
1vfARTTI HAAVIO Karjalan jumalat. Uskontotieteellinen tutkimus. Werner Sö derström Osakeyhtiö, Porvoo - Helsinki 1959. XII + 34 7 sivua.
Pohjalainen Eric Castren lausui v. osoittavat. Miten paljon alan peruskysy 1754 ilmestyneen mytologisen väitöskir myksissä kuitenkin on vielä tutkittavaa jansa loppusanoissa toivomuksen, että ja miten laajoja, ennen havaitsematto muutkin »esittäisivät samanaiheisia ne mia näköaloja sieltä tapaa, käy ilmi ronsa tuotteita rakkaan isänmaamme Martti Haavion viime · vuoden lopulla eduksi ja hyödyksi». Toivomus on vuosi julkisuuteen saattamasta uudesta teok satojen kuluessa runsain määrin toteu sesta »Karjalan jumalat». tunut. Suomalaisen muinaisuskon ja -us Tutkimuksen runkona on Mikael Agri konnon tutkimuksella on vankka sijansa colan jumalainluettelon se osa, jossa esi kansallisessa tieteessämme, kuten jo sel tellään karjalaisten jumalat. Teos ja laiset tutkimuksen historiaan kuuluvat kautuu lukuihin, joiden otsikkoina ovat nimet kuin H. G. Porthan, Christfrid Agricolan mainitsemat jumalat Rongo Ganander, M. A. Castren, Julius ja teus, Pellonpecko, Wirancannos, Egres, Kaarle Krohn, E. N. Setälä, Matti Va Köndös, Rauni, Wkoi, Nyrckes ja Hit ronen, Y. H. Toivonen ja Uno Harva tauanin. Vain kaksi Agricolalla esiinty- 208 Kirjallisuutta
vaa karjalaisten »jumalaa», Hijsi ja kirkon kanonisoimilla pyhimyksillä on Wedhen Eme, on jätetty käsittelemättä kalenterissa nimikkopäivänsä, jotka ovat sen vuoksi, etteivät ne ole erisnimellisiä heidän kuolemansa muistopäiviä. Juuri jumalia, vaan erikoishaltijoita, haltija tuona päivänä aktualisoidaan heidän spesialisteja. Tutkimusaineisto on san myyttinsä (so. legendansa vita-osan) gen monipuolinen: osaltaan se on peräi• keskeinen idea. Eräiden pyhimysten sin kirjallisista lähteistä, mm. Eric Ca muistopäivät sattuvat päivänseisausten strenin, Christian Erici Lencqvistin ja tai päiväntasausten kohdalle, joidenkin Christfrid Gananderin teoksista, osaltaan muistopäivät taas sijaitsevat eri elinkei 1600- ja 1700-luvun asiakirjoista, pää• nojen, karjanhoidon, maanviljelyksen tai asiallisesti kuitenkin Suomalaisen Kirjal metsästyksen taitekohdissa. Selvitelles lisuuden Seuran arkistoista ja viime ja sään uskomuksellisten ja uskonnollisten tämän vuosisadan kerääjäin julkaistuista käsitysten leviämistä Haavio huomaut muistiinpanoista. Melkoinen osuutensa taa paradoksimaisesta tosiasiasta: keski on myös tekijän omilla keräelmillä ja ajan kirkko oli länsimaisen pakanuuden sillä kansanperinteen elävällä tuntemuk merkittävin levittäjä. Kirkko ei ryhty sella, jonka hän laajoilla keruumatkoil nyt mullistamaan ihmisten käsityksiä, laan on hankkinut. vaan eteni sulattamalla ja soluttamalla, Agricolan tiedonantoja Haavio pitää soveltamalla ja nimikoimalla. Näin saat luotettavina. Jumalat, jotka Psalttarin toi jokin järjestelmä, joka alkuaan ei ol esipuheessa on mainittu karjalaisten ju lut kristillinen, saada näennäisen kristil maliksi, ovat Haavion mukaan todella lisen sävyn ja sellaisena lähteä kirkon karjalaisia. Jumala-sanaa hän käyttää toimesta leviämään seudulta toiselle, vie terminus technicuksena, myyttiin kuu läpä maasta toiseen. Kirkon tuetta se luvana olentona, joksi saatet aan ab saattoi muuttua ja etenkin periferisillä strahoida mikä tahansa myytin aktiivi alueilla pakanallistua. Tällaiseksi siirto nen tai passiivinen olento, jopa esine. ilmiöksi Karjalan jumalajärjestelmäkin Niistä käsityksistä, jotka Karjalan juma Haavion mukaan osoittautuu. Sen alku lista on aikojen kuluessa esitetty, Haa perän ja kulkeutumistien selvittely on vio tuskin mitään sellaisenaan hyväksyy. ollut mahdollinen vain niiden paikallis Kaarle Krohnin mukaan nämä juma ten erikoispiirteiden avulla, mitä nämä luudet olivat pääosaltaan marttyyrien pyhimyskalenterit alkuperäisillä kotiseu pakanallistuneita kuvajaisia ja niiden ni duillaan saivat. Esikuvan tapaaminen met pyhimysten nimien jatkajia, E. N. jostakin Länsi-Euroopan keskuksesta ei Setälän ja Uno Harvan mukaan taas kuitenkaan riitä, vaan lisäksi on osoitet osaltaan skandinaavisia, osaltaan kotoi tava ne historialliset yhteydet, jotka voi sia jumalia, heeroksia ja haltijoita. Haa vat selittää maantieteellisesti kaukaisten vion käsitys on epäilemättä lähempänä paikkojen keskinäiset suhteet. Tällöin Krohnin kuin Setälän ja Harvan mieli Haavio lähtee siitä uudemman historian piteitä, sillä huomattavan osan Karjalan tutkimuksen omaksumasta käsityksestä, jumalista hän on esittänyt legendojen että suomalaiset ovat alkaneet perehtyä pyhimyksiin kuuluviksi, mutta tutkijan kristinuskoon jo paljon ennen miekalla ote on niin itsenäinen ja omaperäinen, käännyttäjien tuloa. Tärkeänä välittäjä• että kauttaaltaan on kysymys uudenlai kansana ovat olleet friisiläiset, joiden sesta tulkitsemistavasta. keskuudesta lähtivät Pohjolan kaupan Teoksen keskeisin ja tärkein havainto tekijät ja lähetyssaarnaajat. Birkan aika on, että jokainen Karjalan jumala voi naan voimakas, mutta 950-luvulla hä• daan aktualisoida jonakin vuoden täs• viöön joutunut lähetyskeskus Keski mällisenä päivänä. Tämä havainto taas Ruotsissa oli heidän perustamansa, ja perustuu siihen, että roomalaiskatolisen varmana voidaan pitää, että he myös Kirjallisuutta 209
toivat sinne omat, sittemmin väistyneet kasteluun Haavio tulee alueille, joissa pyhimysjärjestelmänsä. Friisiläisyyden yllättävät yhteydet kiehtovat lukijan keskuksia olivat Saksassa Bremen ja mieltä aivan kuin hyvin sommitellun ro Hampuri. Se seikka, että Agricolan luet maanin juoni. Ensimmäisessä luvussa telon karjalaisten jumalain kriteerit ovat tekijä käsittelee Agricolan mainitsemaa tarkalleen samat kuin Bremenin hiippa kekriä: Käkri / se liseis Carian cassuon. kunnanja sitä vähän myöhemmän Ham Luku jakautuu kahteen osaan, kekririit purin - Bremenin arkkihiippakunnan tiin ja kekrimyyttiin. Jo heti alussa tut pyhimyskalenterien, osoittaa Haavion kija toteaa, ettei kekri ole, niin kuin Agri mukaan varhaisimman kristillisen pe cola, Eric Castren ja Lencqvist sen esit rinnekerrostuman saapuneen Karjalaan tävät, jumalan nimi, vaan vuodenvaih nimenomaan friisiläisten taholta. Välit• teeseen kuuluvan vuotuisjuhlan nimitys. täjinä ovat kenties toimineet birkalaiset, Mielenkiintoisesti selvitellään eri kan mutta perinne on friisiläistä ja kosketus soilla eri aikoina vallinneita käsityksiä ten luonne kaupallinen, joskin kulttuu vuoden alkamisesta ja päättymisestä. rin vaihto samalla on ollut mitä toden Tällöin todetaan, että germaanisilla kan näköisin. Kulttuurivaihdon ajankohta soilla vuosi vaihtui joko marraskuun tai kin voidaan määrittää: 800- ja 900-lu sitä edeltävän lokakuun 1. päivänä, ja vut. Ruotsissa pyhimysjärjestelmä on vuoden ensimmäinen kuukausi oli luote päässyt häviämään, mutta Karjalassa, kuu (blötmönath), jolloin suoritettiin uh periferiassa, se on säilynyt ja vähitellen rit. Marraskuu määräytyi vuoden alku pakanallistunut. Haavion tutkimuksen kuukaudeksi karjanhoidon mukaan, kun päämääriin kuuluu tämän alkuaan kris laitumellakäynti päättyi, lokakuu taas tillisen; mutta sitten pakanallistuneen maanviljelyksen mukaan, kun vuoden tradition tulkitseminen ja sen lähtökoh• sato oli saatu korjatuksi. Erityistä huo dan osoittaminen. miota Haavio kiinnittää kekrijäärän eli Tieteelliseen kysymyksenasetteluun -vuonan teurastusriittiin ja sitä seuran kytkeytyvät periaatteet, joista tässä eräi• neeseen perheateriaan. Tähän yhteyteen tä on kosketeltu, ovat metodisina ongel hän asettaa, koska juutalaisten vuosi al mina kiinnostavia. Tärkeä sijansa eri ju koi pääsiäisestä, Raamatun pääsiäis• malien tulkinnassa on niiden nimien lam paan, »uudenvuodenpässin», jota alkuperän selittämisellä, ja tämä onkin vastaavista »pässinpeijaista», kekrikarit monesti erittäin vaikea pulma. Pyhimys san leurastamisesta ja syömisestä, vieläpä ten (,_,jumalain) nimet ovat rukousloit nimenomaan perheateriasta, on tietoja suissa runomitan, alkusointuisuuden, myös eri puolilta Suomea, erityisesti väärinku ulemisen, väärinymmärryksen, Karjalasta ja Savosta. Riitin tulkinta sovittamisen ym. vuoksi alkuperäisestään siten, että eri tahoilla esiintyviä tapoja paljon muuttuneet, saaneet vaihtelevia pidetään tällä tavoin yhteen kuuluvina muotoja, tulleet naispuolisista miespuoli ja samasta lähteestä peräisin olevina, on siksi jne. Epiteetit saattavat olla epäsel• mielestäni saanut vakuuttavan peruste viä ja viittaukset attribuutteihin hämä• lun. Samaa en sanoisi siitä kekri-sanan riä. Kielitieteen tavanomaiset keinot etymologisesta tulkinnasta, jonka Haa eivät tällöin riitä, vaan on otettava vio on tässä yhteydessä esittänyt verra avuksi laajat uskonnolliset ja myytilliset tessaan kekri-sanaa germaanisella taholla aihepiirit, joihin nämä nimet todennä• tavattavaan 'vuotta' merkitsevään sa köisesti liittyvät. Tulos, johon tutkija naan, saks. Jahr, engl. year, anglosaks. päätyy, voi ainakin eräin kohdin herät• ger, gear. Murteiden edustus viittaa ni tää kriitillistä mielenkiintoa. menomaan klusiililliseen lähtömuotoon. Siirryttyään Agricolan luettelossa mai Kekriä käsittelevän luvun toinen osa, nittujen jumalien yksityiskohtaiseen tar- kekrimyytin alkuperän tavoittaminen, 210 Kirjallisuutta
on johtanut laajoihin kansainvälisiin skandinaa veil ta, Etelä-Amerikan ui toto kulttuurinäkymiin. Kekrinä , vuoden kansalta, Perun inkoilta, Molukkien saa vaihteen juhlana, ei ole teurastettu riston Ceram-saarelta, Taka-Intiasta, vain jäärää tai vuonaa, vaan eräin Siperian jurakkisamojedeilta, muinai paikoin nauta, erityisesti sonni, tai sika, sesta Babyloniasta jne. Lähimmän vas ja tämä toteamus, johon mm. useat Suo tineen karjalaisten kekrivirren faabelille mesta merkityt tiedonannot ovat johta hän on tavoittanut persialaisperäisen neet, viittaa aivan uuteen lähteeseen. Mithras-uskonnon keskeisestä, tämän us Riitti edellyttää myyttiä, kuten Haavio konnon riittien normeja säätelevästä tap toteaa, sillä myytti on riitin norminläh• pomyytistä. Mithras oli iraanilaisten yli de, ja niihin harvinaisiin karjalaisiin jumala, taivainen hallitsija, voittamaton myyttivirsiin, joihin sisältyviä normeja valon jumala, tuomari, siveyden ja rau noudattavat riitit ovat täysin selvillä, han vaalija. Tämä jumala joutui vas kuuluvat Ison sonnin virsi ja Ison sian takkain alkusonnin kanssa, ja sortuneen virsi. Edellinen näistä tunnetaan Kale ja kuolleen sonnin ruhosta syntyivät valasta Pohjolan hääkuvauksen yhtey hyötykasvit ja lääkekasvit. Tämä tapah destä. Ison sonnin virttä laulettiin Vi tui nykyisen maailmanajan alussa, mut rossa leikkuunlopettamispidoissa ylistyk ta sama on tapahtuva myös maailman seksi isäntäväelle. Ison sian virttä taas ajan päättyessä. Tällä siirtymähetkellä käytettiin Vermlannin metsäsuomalais• sonni ilmaantuu uudelleen, ja samoinpa ten keskuudessa »porsaita otettaessa, sillä laa Mithras, joka teurastaa sonnin ja jotta porsaijen kasvoa» . Useat tutkijat, tarjoaa sen ateriaksi suurelle mystiryh mm. Christfrid Ganander, Antal Reguly mälleen. Hän sekoittaa viiniin sonnin ja H. A. Reinholm, puhuvat nimen rasvan ja tarjoaa sen oikeamielisille, jot omaan kekrijuhlina esitetyistä runoista ka näin saavuttavat kuolemattomuuden. tai lauluista, ja vienalainen Jyrkini Ii Aivan tässä muodossaan myytti mel vana oli v. 1881 Kaarle Krohnille huo koisesti poikkeaa Ison sonnin virrestä, mauttanut kekrin omasta laulusta, hä• mutta on olemassa toisintoja, joiden piir ränlaulusta. Ison härän virren liittämi• teet tulevat sitä lähemmäksi. Haavio nen kekriin onkin käsittääkseni riittä• esittää tietoja Assyrian kuninkaan Assur västi perusteltu, ja tämän jälkeen seuraa banibalin (vv. 668-630 eKr.) kirjaston Haavion uuden teoksen ehkä kiintoisin savitaulusarjasta,jossa kuvataan ns. Lab osa: runon analyysi ja sen eri piirteiden bu-myyttiä. Siinä on teurastettavana asettaminen maailman vastaavien myyt hirviö, jonka mitat ovat samanlaatuisia tien vertauskohdaksi. Tarkoin käsitel• kuin Karjalan ison sonnin. Muitakin lään mm. teurastettavan eläimen kasvu hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä suna paikkaa, sen suuruuden mittoja, teuraan esiintyy, mm. tappajan hakeminen. Mie tappajaa, tappamistapahtumaa sekä ru lestäni ei jääkään epäilyksiä siitä, että non Musta mies-, Jumala- ja Iso sika suomalainen virsi sisältää samoja usko redaktiota. Kekrivirren esittämää myyt muksellisia aineksia kuin nämä itämai• tiä Haavio pitää perusluonteeltaan tap set myytit. pomyyttinä. Tämän myyttilajin yleiseen Miten sitten tällainen mithraismin pii kaavaan sisältyy, että jo ennen kuin aika riin kuuluva myytti on tullut Karjalaan? oli alkanut, oli olemassa jättiläinen, hir Mithraismi oli ajanlaskumme alkupuo viö, jumalan poika tai tytär, joka sai sur lella erityisesti sotilaiden suosima uskon mansa, samalla kun sen ruumiista muo to, joka keisari Theodosius I:n aikana dostuivat joko taivas ja maa tai hyöty• 360-luvulla joutui häviölle kilpaillessaan kasvit ja eläimet. Näytteeksi Haavio on kristinuskon kanssa. Roomalaiset soti esittänyt tappomyyttejä intialais-kiina laat, joiden joukossa on saattanut olla laisesta kulttuuripiiristä, muinaisilta Vähästä Aasiasta rekrytoituja miehiä, Kirjallisuutta 211
olivat tuoneet sen Germaniaan, josta on mantsi, VII 3 :305, 1846. Sama aihe löydetty mm. tämän uskonnon alttareita. on Sämpsä Pellervoisesta kertovissa Kaupan mukana mithraismin opin piir Puun sanoissa. Suorittaessaan tarkaste teitä on ilmeisesti kulkeutunut Karjalaan lunsa loppuosassa Raunin ja hänen nai ja siellä varsin myöhään säilynyt. sensa vertailua Skandinavian Freyriin ja Toisessa luvussa Haavio käsittelee Freyjaan Haavio päätyy sjihen, että kar Agricolan mainjtsemaa Rauni a ja jalaisten Rauni-ukko on skandinaavien U k k o a. 1 Aluksi hän selostaa niitä tul satoisuuden jumalan Freyrin karjalainen kintoja, joita Raunista on esitetty. Selit vastine. Freyrillä ja Freyjalla oli hieros täjinä on ollut tunnettuja kansamme gamoksensa, ja Freyr antoi sateen ja päi• muinaisuuden selvittäjiä: Pietari Bång, vänpaisteen sekä vuodentulon. Jacob Fellman, H. A. Reinholm, E. N. Haavion Raunille tällä tavoin antama Setälä ym. Pietari Bång kirjoitti nimen selitys on myytin kannalta selväpiir• muotoon R a g n e 1 T h o r i n n a n, ja teinen. Vaikeutena on kuitenkin Rauni häneltä se tässä muodossa periytyi mo nimen etymologinen tulkinta. Setälän nille · mytologisia aiheita käsitelleille kir selitys, jota on pidetty tähän asti luotet joittajille, vieläpä tuli germaaniseen tavana, osoittautuu Haavion tarkastelus Olympokseenkin. Setälä näki Raunissa sa höllästi perustelluksi, nimenomaan sil personoidun pihlajan; ja tämä selitys tä kannalta, että Rauni olisi Ukon vai puolestaan levisi laajalle, milteipä kano mo. Ne rinnastukset, jotka nimestä on nisoitui. U no Harva puolestaan käsitti germaaniselle taholle tehty, saavat tukea Raunin ukonilmalla näkyvän sateenkaa myytin sisällöstä, ja äänteellisestikin ne ren arvoitusmetaforaksi, ja siitä taas per ovat paremmin mahdollisia kuin rinnas- sonoituna on tullut ukkosenjumalan puo . tus skandinaavisiin Frö, Fre;r ym. nimiin. liso. Haavion tulkinta poikkeaa koko J umalannimessä U k o i tutkijat ovat naan entisestä. Säe »Quin Rauni Vkon käsittäneet piilevän ukkosenjumaluuden. Naini härsky» on hänen käsityksensä Tätä käsitystä Haavio ei hyväksy, vaan mukaan luettava alkuosaltaan Rauni pitää Ukkoa vain jumalista ja pyhimyk ukon nainen; jälkisäkeissä esiintyvä ukko sistä käytettynä yleisnimenä. Ison sian tarkoittaa juuri Raunia. Imperf. härsky virressä se tarkoittaa skandinaavien taas merkitsee 'oli kiimallaan'. Seuraava Thor-jumalaa, joka viikinkiaikana oli säe »ialosti Wkoi Pohiasti pärsky» kuu Skandinavian suosituin jumaluus ja jolla luu samaan yhteyteen: jalosti = suu mm. rautakauden hautalöytöjen mukaan resti, pohiasta = (pellon) pohjasta päin Suomessakin on ollut merkitystä. Funk (vrt. Akka manteren alainen, poika pel tioltaan Thor oli ilman haltija, joka val lon pohjimmainenjne.), pärsky taas mer litsi ukkosen ja salaman, hallitsi tuulta ja kitsee samaa kuin härsky. Kysymyksessä sadetta, hyvää ilmaa ja hedelmällisyyttä. on tämän tulkinnan mukaan h i e r o s Hänen aseenansa oli vasara, mistä joh g a m o s -myytti, pellolla tapahtuva ju tuu hänen attribuuttinsa Mjollnir. Kun malten yhdyntä, joka aiheutti suotuisat Thor taisteli, mjollnir palasi bumeran ilmat ja hyvän sadon. Seuraava säe »Se gin lailla hänen luokseen. Vasara oli sis annoi Ilman ja Wdhen Tulon» juuri myös Ison sian Ukon ase, mutta ei aina: edellä mainitulla tavalla selitettynä tun toisinaan hänen kädessään oli kirves. tuu tässä yhteydessä luontevalta. Hieros Ukon kirves-attribuutti, joka mainitaan gamos-myytti sinänsä ei ole meillä tunte Soikkolan toisinnoissa, saattaa Haavion maton. Se sisältyy lyhyesti esitettynä mukaan viitata keskieurooppalaisiin läh• mm. ilomantsilaisiin säkeisiin: »Akka teisiin, joissa ukkosen- ja taivaanjuma~ manteren alainen, poika pellon pohjal lalla todella oli attribuuttina kirves, ei linen makasi emintimänsä keskelle jyvä• vasara. kekoa, jyväpaatten parmahille.» Ilo- Mielenkiintoinen on nimi Pajainen, 1 Ks. Vir. 1958, s. 252- (MARTTI HAAVIO Rauni). 212 Kirjallisuutta
Palvanen, Palvanne, Kalevalan Pauanne. Teurastettavista eläimistä Haavio sanoo, Ison sonnin virren J umala-redaktiossa että alkuperäisempi niistä on sonni; iso on, samaan tapaan kuin Ison sian virres sika, alk. karju, on tullut runoon Pohjo sä, tappajana Ukko. Vienassa ja Savossa lassa, missä Freyrin palvonta oli elävää. runon tappokohtauksessa ja sitä seuraa Kaiken tämän perusteella on Haavion vassa jumalten paossa mainitaan useita loppu toteamus: Mithras-myyttiin on nimiä: P iva r i, V i i 1 oka n ta, V i tunkeutunut skandinaa visläh töin en kii r oka n n a s, P a 1 v ane n, Paja i la. Mukailu on tapahtunut nimenomaan n e n. Näille nimille on aikojen kuluessa Karjalassa, jossa myytti tavataan Musta annettu erilaisia selityksiä, mutta jokai mies-redaktiona, puhtaampana Mithras nen niistä on tavalla tai toisella jäänyt versiona kuin muut redaktiot. aukolliseksi. Nimet P a j aine n, P a 1- Ukkoa käsittelevä luku ei Haavion v a n e n, P a 1 v a n n e ja P a u a n n e teoksessa ole pitkä, mutta se sisältää epäilemättä kuuluvat yhteen, Kaarle paljon mielenkiintoista. Ukon ja Thorin Krohnin mukaan P a 1 v a n e n on näis• yhtäläisyyksiin on Kaarle Krohnin ajois tä nimimuodoista alkuperäisin ja merkit ta saakka kiinnitetty huomiota, joskaan see 'palvottavaa, rukoiltavaa'. E. N. Se vertailuJen yksityiskohtaisessa täsmälli• tälä lähti muinaisintialaisesta b h a g a s syydessä ei ole koskaan menty näin pit sanasta, johon hän yhdisti mordvan 'ju källe kuin Haavion tutkimuksessa. Seli malaa' merkitsevän sanan pavas, paz, pas. tys, joka on annettu Pajainen-nimelle, Myöhemmin hän kuitenkin luopui tästä on parempi kuin mikään tähänastinen. selityksestään ja yhtyi Krohniin. Var Aivan uutta on myytin asettaminen itä• maa käsitystä siitä, onko Palvanen juma maisen alkuperän yhteyteen sillä tavoin, lannimi vai ainoastaan epiteetti, hän ei kuin tutkija sen on esittänyt. esittänyt. Haavio pitää Pajainen muotoa Karjalaisten jumalain luettelossa on alkuperäisenä. Palvanen on kontaminaa seuraavana P e 11 on p e k ko: Pellon tio sanoista Pajainen ja palvoa, ja Pajai pecko I Ohran casuon soi. Useimmat nen taas sama kuin lappalaisten P a j a vanhat lähteet selittävät tämän jumaluu n o 1 m a i, P a j o n n, B a j a n, P ä• den lyhyesti pellon suojelushengeksi eli j ä n, joka selittyy ukkosenjumalan 'yl -haltijaksi, mutta on myös kirjoittajia, häistä' merkitseväksi paralleelinimeksi. jotka ovat pysähtyneet sen ominaisuuk Täten Pajaisessa ja sen muunnoksissakin sien ja alkuperän tarkasteluun. Mainit piilisi skandinaavinen Thor-jumala. takoon tässä vain muutamia tulkintoja. Haavio ei tyydy vain näihin selityk Sigfrid Aronus Forsius ja Christfrid Ga siin. Ukko (
5 214 Kirjallisuutta liittyvää sananlaskuviisautta. Nimi Nyrc- väärinymmärryksen johdosta sanoista kes on vain yksi muoto nimisarjaa, johon mi merkki eli mikä merkki, kansanrunoissa kuuluvat mm. Nyrkki, esim. Mi merkki on metsän emännän? Nyrkkiö, Nylkys, Nylky, Nylgysä, Nyy- - Tinatuppi, vyö hopia jne. Merkistä tikki, Nyyrikki, Tyytikki, Tyynikki, Tyy- puhutaan mm. Jäniksen luvun toisin peröinen, Tuurikki ja Tuurin poika. Jo noissa ja sen toisintosanana on t a i k a, se seikka, että nimestä on näin paljon joka tarkoittaa tässä yhteydessä niinikään väännöksiä, osoittaa, että alkuperäinen 'merkkiä, taikamerkkiä, ennemerkkiä'. nimimuoto on joko kokonaan tai osaksi Haavion Mimerkille antama selitys on joutunut unohduksiin. Kaarle Krohn yksinkertainen ja käsittääkseni oikea. näki näissä nimissä Jyrki-nimen jatkajia, Juma]ainluette]on Ä g räästä Haa mutta Haavio lähtee toiselta pohjalta. violla on paljon uutta sanottavana. 1 Agri Eräät legendat kertovat, että Pyhä Bar- colan mukaan Egres I hernet I Pawudh 1 tholomaeus marttyyrikuoleman kärsies- Naurit loi I caalit I Linat ia Hamput sään nyljettiin,mikä käsitys ilmenee myös edestoi. Tiedonannon luotettavuutta monista kirkkomaalauksista, ja tämä osoittaa, että Petsamon karjalaiset ovat seikka on antanut pyhimykselle attribuu- Äkrään tehtävistä antaneet suunnilleen teiksi nylkyveitsen ja nyljetyn nahan. samanlaiset tiedot: »Pyhä Äkräs korme Nylky-Bartholomaeuksen nimestä on sit- litsajohdattaaJumalan luomasta vedestä ten pääsana jäänyt pois ja attribuut- kalaa, Jumalan luomasta maasta nau ti yksinään tullut patronuksen nimeksi, rista, perunaa, ruista ja ohraa.» Karja sillä kuten Haavio huomauttaa, rukoil- lassa sana esiintyy epiteetillisenä muo lessaan Nylkyä, Nyrkytärtä jne. peuran- doissa P y h' Ä g r ä s, Pyhä Ä g r ö i, pyytäjä on rukoillut Nylky-Bartholo- Pyhä Ä k r ä s s i e ja ilman epiteettiä maeusta. Tällaista kehitystä tapahtuu muodoissa Ä g r ä s, Ä g r ö i, Ä g r ä• kielessä paljon, mutta tässä tapauksessa hän i, Ä g 1 ä s jne. Merkitys on 'kak herättää epäilyä se, että nylky-sana on soisnauris', ja merkityksen kehitys Haa kovin tavallinen, yleisesti tunnettuja pal- vion mukaan seuraava: 1) Pyhä Äkräs jon käytetty vääntyäkseen niin pahoin . 'nauriin jumala' > Pyhä-Äkrään nauris Nimien moninaisuuden taakse voi kät- > Äkräs-nauris > elliptisesti Äkräs; 2) keytyä myös jotain muuta, ehkä jotakin Pyhä Äkräs 'nauriin jumala' > Ägrä• sellaista, minkä vasta myöhempi tutki- jäinen, Ägrähäinen, Ägröi 'Pyhä-Äkrääl• mus tuo esille. Nyrckestä koskevassa lu- le kuuluva, nimittäin nauris'. Lisäksi vussa tekijä on kosketellut myös muita on äkräs-perheeseen kuuluvilla sanoilla suomalaisen muinaisuskonnon kannalta myös muita merkityksiä, jotka kuitenkin keskeisiä nimiä. Bartholomaeus-nimen luontevasti selittyvät sanan myytillisestä väännynnäisinä hän pitää nimiä Romo- käytöstä johtuneiksi. Nauriinnoston (honka), Remo(honka), Helo(honka) merkkipäivänä on vanhastaan pidetty jne. Tapio-sanan selitykseksi hän hyväk- Pyhän Ristin päivää. Tämä taas oli syy E. A. Tunkelon etymologian, jonka keskiajan roomalaiskatolisen kalenterin mukaan suomalainen sana olisi asetet- mukaan syyskuun 14 :s, silloinen syyspäi• tava viron 'lukkoa' merkitsevän taba-sa- väntasauksen päivä. Suomalaisessa rii nan yhteyteen; suhde t a p a : t a p i o mukalenterissa on sen kohdalla ristin ku olisi siten samanlainen kuin ansa : a n- va. Lisäksi on huomattava, että erikois s i o. Selitys vaikuttaa mutkalliselta, mut- laatuiseen kaksoisnauriiseen liittyy sere ta parempaakaan ei ole toistaiseksi esi- moniallisia menoja, joista tärkein oli tetty. Mime r k k i, jota Kaarle Krohn nauriin kantaminen kuoppaan. Tämän piti ruots. h i mm e 1 r i k-sanan vään- seremonian Haavio yhdistää elämänpuu nöksenä, on Haavion mukaan syntynyt - ristin puu -legendaan, joka oli kanoni-
1 Ks. Vir. 1958, s. 313- (MARTTI HAAVIO Pyh'Äkräs). Kirjallisuutta 215 soitu nimenomaan Pyhän Ristin päivään eivät ole tyydyttävästi selittäneet Agrico syyskuun 14 :n teen. Kaksoisnauris oli lan Wirancannokselle antamaa tehtä• hedelmällisyydenjumalan symboli. Täl• vää: Wirancannos I Cauran caitzi I mu laisten laajojen eurooppalaisten yhteyk toin oltin Caurast paitzi, eikä tätä funk sien pohjalta Haavio pääsee Äkräs-sanan tiota voitane sivuuttaa, koska Agricolan etymologiaan. Pyh'Äkräs-nimen lähtö• tiedonannot yleensäkin ovat osoittau kohtana on hänen esityksensä mukaan tuneet tarkoiksi ja luotettaviksi. Haavio Pyhää Ristiä merkitsevä muinaisfriisin on lähtenyt tarkasteluun juuri tältä poh kieleen pohjautuva sanaliitto Pyhä Kros. jalta. Roomalaiskatolisten keskuudessa Sanaliitossa Kros-sanan vokaali on pyhä• kauranvihkimys suoritettiin kirkollisena sanan vaikutuksesta assimiloitunut ä:ksi: toimituksena, ja tämän tapahtuman Pyhä Kros > Pyhä Kräs. Määritteen ajankohta oli tavallisesti Pyhän Stefa ä-vokaali olisi sitten siirtynyt seuraavan nuksen päivä, joulukuun 26 :s. Nimityk sanan alkuäänteeksi: Pyh' Äkräs. Kun sessä Virokannas Haavio ei kuitenkaan sana vanhastaan on luettu sanoihin, jois näe Stefanusta, vaan Pyhän J ohannek sa on sanansisäinen kr-ryhrriä, vrt. kakra, sen, jonka päivä oli kalenterissa Stefa kekri, Haavion selitys vaikuttaa yllättä• nuksen päivän jälkeen, joulukuun 27 :n vältä. Kuitenkin jo Setälä, esittäessään tenä. Sattuu kuitenkin niin, että kreikka Sanastaja-lehdessä uskomuksellisten sa laiskatolisessa kalenterissa 27 :s joulukuu nojen tiedusteluja, uumoili tämänsuuntai• ta on Stefanukselle omistettu päivä, ja sen kehityksen mahdollisuutta otaksues tämä on Karjalassa saattanut johtaa se saan Pyhä Krei t. Pyhä Grei ( < Grego kaantumiseen. Haavion mukaan tarkas rius)-sanoja nimen lähtökohdiksi (Sanas teltava jumalannimi on jaettava osiin taja 7, 55). Uskonnolliset käsiteyhteydet V i r a k - a n n o s, joista ensimmäinen tässä tapauksessa tukevat Haavion seli osa merkitsee 'pyhäinsavua, suitsutusta, tystä, ja niihin enemmän kuin kieleen suitsuketta, olibanumia', jälkimmäinen hänen onkin tässä selityksessään nojau taas on Johannes-nimen toisintomuoto. duttava. Sekä nimitys että uskomukset, so. uskon Viro kannas, Agricolan Wiran nolliset käsitykset, ovat kirjoittajan käsi• cannos, on myös saanut uuden tulkin tyksen mukaan saksalaisperäisiä. nan. Jacob Fellman piti Virokannasta Agricolan R o n g o t e u s, rukiin an suomalaisten ja lappalaisten yhteisenä taja, kuuluu nimipesyeeseen, johon runo jumaluutena ja selitti sen eräänlaiseksi toisinnoissa on luettava lisäksi mm. nimi ansajumalaksi. E. N. Setälä haki niin tykset R u n k o t e i v a s, R u n k a t e i ikään selityksen perustaa lapin kielestä. r a, R u ukot ei r a jne. J. J. Mikkola Samoin kuin Fellman hän piti sanaa yh aikanaan yhdisti nimen jälkiosan te u s, dyssanana: Viro+ kannas, jolloin ensim te iva s alkugermaaniseen 'jumalaa' mäinen yhdysosa voisi liittyä tunnettuun merkitsevään t I w a z-sanaan. Haavion lappalais-poh joismaiseen j umalannimeen mukaan tältä pohjalta ei kuitenkaan V e r a 1 d e n o 1 m a i tai se voisi, ehkä päästä niiden kalendaaristen nimien ryh mieluumminkin, olla lapin v a e r r o mään, joihin luettelon muut nimet on 'vero' -sanan vastine, jälkimmäistä taas palautettu. Nimet Tehvana ja Tohvana, voitaisiin verrata lapin sanaan kana s, joita alkuperäisissä runoissa tavataan sa joka puolestaan on suomen kehno-sanan moissa funktioissa kuin Rongoteus ja vastine. Tämän selityksensä Setälä pian jotka palautuvat Stefanus-nimeen, tar hylkäsi ja päätyi tunnettuun maailman joavat lähtökohdan. Joulukuun 27. päi• kannattaja -tulkintaansa, joka teoksessa vän kohdalla on ortodoksisessa kalente »Sammon arvoitus» sai erittäin keskeisen rissa nimet Pyhä Stefanus ja Pyhä Theo sijan. Nämä samoin kuin muutkaan seli doros, roomalaiskatolisessa kalenterissa tykset, jotka Virokannakselle on annettu, Pyhä Johannes ja Pyhä Theodoros & 216 Kirjallisuutta
Theofanes. Agricolan Rongoteus on maanviljelyksen ja metsästyksen tarpeet Haavion mukaan loppuosaltaan Pyhä huomioon ottavaa Pellonpekko-järjestel Theofanes, Ruukateera vastaavasti Pyhä mää, onpa Karjalassa kirjoittajan mu Theodoros, alkuosa taas palautuu edellä kaan kokeiltu myös Hittauanin-järjestel käsiteltyyn Virok-sanaan. mää, joka perustuu vuoden jakoon päi Teoksensa loppuosassa kirjoittaja esit vänseisausten ja päiväntasausten mu tää tärkeitä tiivistelmiä. Hän mm. ryh kaan. Teoksen lopussa on kiintoisa luku, mittelee Karjalan jumalain nimet niille joka käsittelee myytin ja riitin syntyä. esittämänsä alkuperän mukaan.Joukossa Uusien, mielenkiintoisten tutkimus on riittien yhteydessä säilyneitä tai kir tulosten esittely on näin muodostunut kollisiin merkkipäiviin liittyviä nimityk sangen pitkäksi, sillä teos tarjoaa suoras siä, pyhimysten attribuutteina esiintynei taan löytöretken kaltaista nautintoa. tä sanoja, nimien väännynnäisiä sekä py Kohta kohdalta se vyöryttää eteen uu himysten patronaatteihin ja merkkipäi denlaisia näkymiä Karjalan muinaisuu vien riitteihin pohjautuvia nimiä. Tar teen ja sen asukkaiden ajattelutapaan. koin esitetään, miten jumalat aktualisoi Suomalainen uskontotiede on näin kar tiin niiden vuotuisina merkkipäivinä. toittanut aikaisemmin vain vaillinaisesti Järjestelmän kehittyneisyyden Haavio tunnetun ja suurelta osalta kokonaan katsoo osoittavan, että Karjalan jumalat tuntemattoman alueen. On varmaa, että on myytteinensä riitteinensä omaksuttu uuden teoksen oivallukset antavat innoit Euroopan kulttuurikeskuksista. Erilaisis tavia lähtökohtia sekä Suomen kansan ta vuotuisjärjestelmistä on keskeisin kar uskonnollisten käsitysten että koko hen jaa hoitavaan yhteiskuntaan erinomai kisen kansanperinteemme vastaiselle tut sesti soveltuva kekrijärjestelmä. Sen rin kimukselle. nalla on koetettu soveltaa uudempaa, AIMO TURUNEN