Kirjallisuutta 207 Tutkimus muinaiskarjalaisten jumalista 1vfARTTI HAAVIO Karjalan jumalat. Uskontotieteellinen tutkimus. Werner Sö­ derström Osakeyhtiö, Porvoo - Helsinki 1959. XII + 34 7 sivua. Pohjalainen Eric Castren lausui v. osoittavat. Miten paljon alan peruskysy­ 1754 ilmestyneen mytologisen väitöskir­ myksissä kuitenkin on vielä tutkittavaa jansa loppusanoissa toivomuksen, että ja miten laajoja, ennen havaitsematto­ muutkin »esittäisivät samanaiheisia ne­ mia näköaloja sieltä tapaa, käy ilmi ronsa tuotteita rakkaan isänmaamme Martti Haavion viime · vuoden lopulla eduksi ja hyödyksi». Toivomus on vuosi­ julkisuuteen saattamasta uudesta teok­ satojen kuluessa runsain määrin toteu­ sesta »Karjalan jumalat». tunut. Suomalaisen muinaisuskon ja -us­ Tutkimuksen runkona on Mikael Agri­ konnon tutkimuksella on vankka sijansa colan jumalainluettelon se osa, jossa esi­ kansallisessa tieteessämme, kuten jo sel­ tellään karjalaisten jumalat. Teos ja­ laiset tutkimuksen historiaan kuuluvat kautuu lukuihin, joiden otsikkoina ovat nimet kuin H. G. Porthan, Christfrid Agricolan mainitsemat jumalat Rongo­ Ganander, M. A. Castren, Julius ja teus, Pellonpecko, Wirancannos, Egres, Kaarle Krohn, E. N. Setälä, Matti Va­ Köndös, Rauni, Wkoi, Nyrckes ja Hit­ ronen, Y. H. Toivonen ja Uno Harva tauanin. Vain kaksi Agricolalla esiinty- 208 Kirjallisuutta vaa karjalaisten »jumalaa», Hijsi ja kirkon kanonisoimilla pyhimyksillä on Wedhen Eme, on jätetty käsittelemättä kalenterissa nimikkopäivänsä, jotka ovat sen vuoksi, etteivät ne ole erisnimellisiä heidän kuolemansa muistopäiviä. Juuri jumalia, vaan erikoishaltijoita, haltija­ tuona päivänä aktualisoidaan heidän spesialisteja. Tutkimusaineisto on san­ myyttinsä (so. legendansa vita-osan) gen monipuolinen: osaltaan se on peräi• keskeinen idea. Eräiden pyhimysten sin kirjallisista lähteistä, mm. Eric Ca­ muistopäivät sattuvat päivänseisausten strenin, Christian Erici Lencqvistin ja tai päiväntasausten kohdalle, joidenkin Christfrid Gananderin teoksista, osaltaan muistopäivät taas sijaitsevat eri elinkei­ 1600- ja 1700-luvun asiakirjoista, pää• nojen, karjanhoidon, maanviljelyksen tai asiallisesti kuitenkin Suomalaisen Kirjal­ metsästyksen taitekohdissa. Selvitelles­ lisuuden Seuran arkistoista ja viime ja sään uskomuksellisten ja uskonnollisten tämän vuosisadan kerääjäin julkaistuista käsitysten leviämistä Haavio huomaut­ muistiinpanoista. Melkoinen osuutensa taa paradoksimaisesta tosiasiasta: keski­ on myös tekijän omilla keräelmillä ja ajan kirkko oli länsimaisen pakanuuden sillä kansanperinteen elävällä tuntemuk­ merkittävin levittäjä. Kirkko ei ryhty­ sella, jonka hän laajoilla keruumatkoil­ nyt mullistamaan ihmisten käsityksiä, laan on hankkinut. vaan eteni sulattamalla ja soluttamalla, Agricolan tiedonantoja Haavio pitää soveltamalla ja nimikoimalla. Näin saat­ luotettavina. Jumalat, jotka Psalttarin toi jokin järjestelmä, joka alkuaan ei ol­ esipuheessa on mainittu karjalaisten ju­ lut kristillinen, saada näennäisen kristil­ maliksi, ovat Haavion mukaan todella lisen sävyn ja sellaisena lähteä kirkon karjalaisia. Jumala-sanaa hän käyttää toimesta leviämään seudulta toiselle, vie­ terminus technicuksena, myyttiin kuu­ läpä maasta toiseen. Kirkon tuetta se luvana olentona, joksi saatet aan ab­ saattoi muuttua ja etenkin periferisillä strahoida mikä tahansa myytin aktiivi­ alueilla pakanallistua. Tällaiseksi siirto­ nen tai passiivinen olento, jopa esine. ilmiöksi Karjalan jumalajärjestelmäkin Niistä käsityksistä, jotka Karjalan juma­ Haavion mukaan osoittautuu. Sen alku­ lista on aikojen kuluessa esitetty, Haa­ perän ja kulkeutumistien selvittely on vio tuskin mitään sellaisenaan hyväksyy. ollut mahdollinen vain niiden paikallis­ Kaarle Krohnin mukaan nämä juma­ ten erikoispiirteiden avulla, mitä nämä luudet olivat pääosaltaan marttyyrien pyhimyskalenterit alkuperäisillä kotiseu­ pakanallistuneita kuvajaisia ja niiden ni­ duillaan saivat. Esikuvan tapaaminen met pyhimysten nimien jatkajia, E. N. jostakin Länsi-Euroopan keskuksesta ei Setälän ja Uno Harvan mukaan taas kuitenkaan riitä, vaan lisäksi on osoitet­ osaltaan skandinaavisia, osaltaan kotoi­ tava ne historialliset yhteydet, jotka voi­ sia jumalia, heeroksia ja haltijoita. Haa­ vat selittää maantieteellisesti kaukaisten vion käsitys on epäilemättä lähempänä paikkojen keskinäiset suhteet. Tällöin Krohnin kuin Setälän ja Harvan mieli­ Haavio lähtee siitä uudemman historian­ piteitä, sillä huomattavan osan Karjalan tutkimuksen omaksumasta käsityksestä, jumalista hän on esittänyt legendojen että suomalaiset ovat alkaneet perehtyä pyhimyksiin kuuluviksi, mutta tutkijan­ kristinuskoon jo paljon ennen miekalla­ ote on niin itsenäinen ja omaperäinen, käännyttäjien tuloa. Tärkeänä välittäjä• että kauttaaltaan on kysymys uudenlai­ kansana ovat olleet friisiläiset, joiden sesta tulkitsemistavasta. keskuudesta lähtivät Pohjolan kaupan­ Teoksen keskeisin ja tärkein havainto tekijät ja lähetyssaarnaajat. Birkan aika­ on, että jokainen Karjalan jumala voi­ naan voimakas, mutta 950-luvulla hä• daan aktualisoida jonakin vuoden täs• viöön joutunut lähetyskeskus Keski­ mällisenä päivänä. Tämä havainto taas Ruotsissa oli heidän perustamansa, ja perustuu siihen, että roomalaiskatolisen varmana voidaan pitää, että he myös Kirjallisuutta 209 toivat sinne omat, sittemmin väistyneet kasteluun Haavio tulee alueille, joissa pyhimysjärjestelmänsä. Friisiläisyyden yllättävät yhteydet kiehtovat lukijan keskuksia olivat Saksassa Bremen ja mieltä aivan kuin hyvin sommitellun ro­ Hampuri. Se seikka, että Agricolan luet­ maanin juoni. Ensimmäisessä luvussa telon karjalaisten jumalain kriteerit ovat tekijä käsittelee Agricolan mainitsemaa tarkalleen samat kuin Bremenin hiippa­ kekriä: Käkri / se liseis Carian cassuon. kunnanja sitä vähän myöhemmän Ham­ Luku jakautuu kahteen osaan, kekririit­ purin - Bremenin arkkihiippakunnan tiin ja kekrimyyttiin. Jo heti alussa tut­ pyhimyskalenterien, osoittaa Haavion kija toteaa, ettei kekri ole, niin kuin Agri­ mukaan varhaisimman kristillisen pe­ cola, Eric Castren ja Lencqvist sen esit­ rinnekerrostuman saapuneen Karjalaan tävät, jumalan nimi, vaan vuodenvaih­ nimenomaan friisiläisten taholta. Välit• teeseen kuuluvan vuotuisjuhlan nimitys. täjinä ovat kenties toimineet birkalaiset, Mielenkiintoisesti selvitellään eri kan­ mutta perinne on friisiläistä ja kosketus­ soilla eri aikoina vallinneita käsityksiä ten luonne kaupallinen, joskin kulttuu­ vuoden alkamisesta ja päättymisestä. rin vaihto samalla on ollut mitä toden­ Tällöin todetaan, että germaanisilla kan­ näköisin. Kulttuurivaihdon ajankohta­ soilla vuosi vaihtui joko marraskuun tai kin voidaan määrittää: 800- ja 900-lu­ sitä edeltävän lokakuun 1. päivänä, ja vut. Ruotsissa pyhimysjärjestelmä on vuoden ensimmäinen kuukausi oli luote­ päässyt häviämään, mutta Karjalassa, kuu (blötmönath), jolloin suoritettiin uh­ periferiassa, se on säilynyt ja vähitellen rit. Marraskuu määräytyi vuoden alku­ pakanallistunut. Haavion tutkimuksen kuukaudeksi karjanhoidon mukaan, kun päämääriin kuuluu tämän alkuaan kris­ laitumellakäynti päättyi, lokakuu taas tillisen; mutta sitten pakanallistuneen maanviljelyksen mukaan, kun vuoden tradition tulkitseminen ja sen lähtökoh• sato oli saatu korjatuksi. Erityistä huo ­ dan osoittaminen. miota Haavio kiinnittää kekrijäärän eli Tieteelliseen kysymyksenasetteluun -vuonan teurastusriittiin ja sitä seuran­ kytkeytyvät periaatteet, joista tässä eräi• neeseen perheateriaan. Tähän yhteyteen tä on kosketeltu, ovat metodisina ongel­ hän asettaa, koska juutalaisten vuosi al­ mina kiinnostavia. Tärkeä sijansa eri ju­ koi pääsiäisestä, Raamatun pääsiäis• malien tulkinnassa on niiden nimien lam paan, »uudenvuodenpässin», jota alkuperän selittämisellä, ja tämä onkin vastaavista »pässinpeijaista», kekrikarit­ monesti erittäin vaikea pulma. Pyhimys­ san leurastamisesta ja syömisestä, vieläpä ten (,_,jumalain) nimet ovat rukousloit­ nimenomaan perheateriasta, on tietoja suissa runomitan, alkusointuisuuden, myös eri puolilta Suomea, erityisesti väärinku ulemisen, väärinymmärryksen, Karjalasta ja Savosta. Riitin tulkinta sovittamisen ym. vuoksi alkuperäisestään siten, että eri tahoilla esiintyviä tapoja paljon muuttuneet, saaneet vaihtelevia pidetään tällä tavoin yhteen kuuluvina muotoja, tulleet naispuolisista miespuoli­ ja samasta lähteestä peräisin olevina, on siksi jne. Epiteetit saattavat olla epäsel• mielestäni saanut vakuuttavan peruste­ viä ja viittaukset attribuutteihin hämä• lun. Samaa en sanoisi siitä kekri-sanan riä. Kielitieteen tavanomaiset keinot etymologisesta tulkinnasta, jonka Haa­ eivät tällöin riitä, vaan on otettava vio on tässä yhteydessä esittänyt verra­ avuksi laajat uskonnolliset ja myytilliset tessaan kekri-sanaa germaanisella taholla aihepiirit, joihin nämä nimet todennä• tavattavaan 'vuotta' merkitsevään sa­ köisesti liittyvät. Tulos, johon tutkija naan, saks. Jahr, engl. year, anglosaks. päätyy, voi ainakin eräin kohdin herät• ger, gear. Murteiden edustus viittaa ni­ tää kriitillistä mielenkiintoa. menomaan klusiililliseen lähtömuotoon. Siirryttyään Agricolan luettelossa mai­ Kekriä käsittelevän luvun toinen osa, nittujen jumalien yksityiskohtaiseen tar- kekrimyytin alkuperän tavoittaminen, 210 Kirjallisuutta on johtanut laajoihin kansainvälisiin skandinaa veil ta, Etelä-Amerikan ui toto­ kulttuurinäkymiin. Kekrinä , vuoden­ kansalta, Perun inkoilta, Molukkien saa­ vaihteen juhlana, ei ole teurastettu riston Ceram-saarelta, Taka-Intiasta, vain jäärää tai vuonaa, vaan eräin Siperian jurakkisamojedeilta, muinai­ paikoin nauta, erityisesti