DOCSLIB.ORG

MULURAUTUNEN Ruutanalliset Säkeet

Total Page：16

File Type：pdf, Size：1020Kb

Download full-text PDF Read full-text
MULURAUTUNEN Ruutanalliset Säkeet Marita Råman MULURAUTUNEN Ruutanalliset säkeet Semiopoli Mulurautunen Ruutanalliset säkeet ISBN 978-952-69245-3-3 pdf julkaistu 2020 helppolukuisemmaksi uusittu versio ISBN 952-91-9694-6 painettu teos 2006 Copyright Marita Råman teksti ja taitto Samuli Råman, kansikuvat ja kalafiguurit Ilkka Råman, hauenpääkuvat SISÄLLYSLUETTELO Sivu ESIPUHE 1. Semmonen jommonen 1 2. Kalat kansanrunoudessa 20 2.1 Kalevalainen kalansaalis 20 2.2 Katsausten kalakato 21 2.3 Salakalastus Kalevalan tapaan 23 3. Nimikierto 24 3.1 Siikapäivyys 24 3.2 Kalapaalien kertomaa 25 4. Kantelettaren kala-aiheet 29 5. Kalamyyttisyys 34 6. Kalamytologia kala kerrallaan 41 6.1. Kalat vedessä – särkikalat 43 6.1.1 Suomalaiset syntyloitsut 44 6.1.2 Kalevalainen särkinäkemys 47 6.1.3 Erityiset särkikalat 49 6.1.4 Elo yhtä ruutanaa 57 6.2 Voima jyllää – lohi 71 6.2.1 Lohilaulajat 73 6.2.2 Hurjattaret; Melatar, Sinervoja Koskenkorva 75 6.2.3 Lohen kulkutus 77 6.2.4 Päivölän pidot Osmottaren malliin 78 6.2.5 Lohilaulajien vanavedessä 80 6.2.6 Nimikirjo 80 6.2.6 Kesytetyt lohivirrat 82 6.2.8 Kalevalan lohivedet 83 6.2.9 Lohet Kantelettaressa 84 6.3 Loihtulausumat – ahvenmagia 87 6.3.1 Ahveikkoset ja osipat 87 6.3.2 Maagiset hokemat 90 6.3.3 Maagiset ahvenjärvet 91 6.3.4 Almajärven immet 95 6.3.5 Maanittelun taito 101 6.3.6 Alvejärven ahvenet 106 6.3.7 Kantelettaren kala-arvot 108 6.4 Saaliin mitat – salakka 115 6.4.1 Lintu vai kala 112 6.4.2 Taivaankannelta kalasammioon 115 6.4.3 Kantelettaren salakka 118 6.4.4 Pääsky sirkkunen 119 6.5 Vesisusi vaanii – hauki 121 6.5.1 Hauen pää 124 6.5.2 Luiden kertomaa 132 6.5.3 Haukimyytin rippeet 137 6.5.4 Jänkäkoiran peltoa pilaava voima 139 6.5.5 Pako haukena 144 6.5.6 Tuli ja leimaus yllättää 146 6.5.7 Aljohauki 148 6.5.8 Haukirunot Kantelettaressa 153 6.5.9 Haukitaikuus 156 6.5.10 Uusvanhat haukimyytit 169 6.5.11 Muita haukimyyttejä 172 6.6 Totta toinen puoli – kampela 179 6.6.1 Kampelan synty 175 6.6.2 Juhlaksi pötyä pöytään 176 6.7 Seitapalvokset – siika 181 6.7.1 Koskivoima 185 6.7.2 Puhdasta verta 189 6.7.3 Vanhat kalajumalat 191 6.7.4 Vetehinen nappaa 193 6.8 Ikuturso – manalle mennyt monni 200 6.9 Nimi joka lähtöön – kivikala 208 6.9.1 Neljä eri kivikalaa 209 6.9.2 Kivisimppu eli kivikala 210 6.9.3 Kivennuoliainen eli kivinuolija 211 6.9.4 Kolmipiikki eli rautakala 212 6.9.5 Mutu eli elritsa 214 6.9.6 Sekalaisia kivikaloja 216 6.10 Kielsi vanha Väinämöinen – kuha 218 6.11 Kauas on pitkä matka – ankerias 225 6.11.1 Kaukaa haettua 227 6.11.2 Siunattu kala 229 6.11.3 Tappina vedenpaisumuksen aikaan 232 6.11.4 Ugrilaisuuden kiemurat 236 6.12 Kurkkua kuivaa – kuore 239 6.12.1 Kuorejärvien vilske 243 6.12.2 Kalevalaiset kuoremaininnat 245 6.13 Vastarannan kiiski 246 6.13.1 Kiistakala 247 6.13.2 Kuninkuuskiista 249 6.13.3 Sadun myteemit 250 6.13.4 Kiiskiherrojen sananparret 262 6.13.5 Kinastelun kulku 256 6.14 Happiaukkojen anti – made 257 6.14.1 Kalamiehen merkillinen vuosi 261 6.14.2 Maailman matti taivaan tarkkaajana 263 6.15 Lahnan kesänmittainen kutu 273 6.15.1 Lahnalajit kudun ja kesän mittaan 274 6.15.2 Lahnalintu – kielikello patakiela 276 6.15.3 Mikä lahna milloinkin 278 6.15.4 Kalevalan lahnamaailma 279 6.16 Muikun kyytiin! 281 6.16.1 Muikeaksi muuttunut morsian 282 6.16.2 Aili haili Etelätär 285 6.16.3 Silavapitoisuus 294 6.16.4 Kullervon suvun kalarettelöt 295 6.17 Sulavuuden salaisuus – säyne 297 7. Tuhatvuosien kehitys 301 8. Tähdelliset kalat 304 9. Kotasimpukkamalli 309 LÄHTEET 314 LIITTEET Kuvakansi 319 Coda liitesaate 320 Suomen kalaston nimikirjo, no. 1 322 Kansankielen kalat, no. 2 364 Lapinlasten kalamyytit, no 4 366 Hauen pääluut, liite no 5 374 Uuden Kalevalan kalavedet, no. 6 375 Kantelettaren kala-aiheet, no 7 378 Kalat Melan ja Kivirikon mukaan, no. 8 381 Lönnrotin tuntemat kalat, no. 9 383 … Saatesanat digitaaliseen painokseen. Teksti on sama kuin painetussa versiossa, mutta taitto on tehty helppolukuisemmaksi, ja kuvia lisätty, joitain infoarvoltaan tarpeettomia kuvia poistettu. 1 ESIPUHE Eräs luomakuntamme merkillisimpiä paradokseja on se, että tämä jokipohjien alkeellinen jököttäjä voi luoda erämaaluontomme harvinaisimman ja arvokkaimman antimen: jokihelmen. Helmen syntyminen ja kasvaminen on lukuisten yhteensattumien summa. (Reijo Heikkinen/ Hiidenkivi) Työ on ollut raakustamista vienalaisittan. Helmenkalastus tunnetaan Satakunnassa maskaalin pyyntinä, ja rajakarjalaiset pyytävät kommaa ja kommankiviä. Kaarle Krohn piti kansanrunouden tehtävänä runouden helmen etsimistä. On epävarmaa, missä suunnassa vanhimmat kansanuskomukselliset ainekset ovat löydettävissä: Satakunnasta, Raja-Karjalasta, Vienasta vai Lapista. Suomi on vanha kieli ja kansanmieli on yhtä sitkeä ja pitkäikäinen elonkaareltaan kuin kainuulainen raakku, sinisimpukka eli näkinkenkä, jolle saattaa kertyä ikää yli sata vuotta, parin kolmen miesmuistin verran. Raakustaja saattoi menettää terveytensä, jopa henkensä ennen havitellun arvokkaan unelmahelmen löytymistä. Kansanrunouden syvistä virroista on raakustettu pari sataa vuotta. Helmiäkin on löytynyt sekä käytännössä että henkisemmin. Hyrynsalmelainen Konrad Hollo löysi 1925 Suomen suurimman jokihelmen, jossa oli läpimittaa yli sentin verran, hintakin vastasi omakotitaloa. Jos olikin tuo helmi hohtava, niin hohtavamman helmen löysi aikanaan Elias Lönnrot kansanrunoesiintymistä. 2 Runot eivät synny ilman sanoja. Sanat ovat oleellinen osa kieltä ja mieltä. Kansallisen kulttuurin monumentiksi Lönnrot laati Kalevalan lisäksi suomalais-ruotsalaisen sanakirjan, joka oli kattava kokonaisesitys suomen kielen sanoista 1800-luvulla. Ennen tuota teosta oli Gananderin sanakirja tärkein suomen kielen lähdeteos. Martti Haavion ja ilmeisesti myös Kaarle Krohnin näkemyksessä syvin myyttisyys liittyi kalastukseen ja kaloihin, mutta aiheesta oli vaikea saada kunnon otetta tai näkökulmaa. Kuva. Hyytiäinen pilkkii, osakuva, Samuli Råman Henkisen kalaperinteen tutkimus on ollut raakustamista ja osin raahustamistakin kuten aina, kun suurempi työ on kyseessä. Yhden ihmisen voimin on mahdotonta löytää ja käsitellä kaikkia raakkuja, joten pyydettävää riittää ja pyyntitoiminnan seurauksetkin ovat vastaiset jokihelmipyyntiin nähden. Liiasta pyynnistä jokihelmisimpukkakanta lähes tuhoutui, mutta sanan-onkijoiden tuotoksista aarre vain lisääntyy. Vanhat sanat, sanonnat ja elämänmuodot katoavat kehityksen myötä. Raakustamisen 3 taito katosi muutamassa vuodessa, kun vanhat mestariraakustajat lähtivät tuonpuoleisille pyyntimaille. Monet myyttiset merkitykset ovat vaipuneet lopullisesti Tuonen vesille. Ajan ulapalle uppoaa myös kalevalainen erätieto, ellei sitä aika ajoin uudisteta alkuperäisiin perinteisiin tukeutuvalla tulkinnalla, vaikkakin toisistaan poikkeavat tulkinnat tuottavat ajan mittaan merkitystä hämärtäviä piirteitä. Tulkinta on kirjoitettu tietoisena kulttuurin yläkerrostumien yli puolitoista vuosisataa kestäneestä tulkinnallisesta ylivallasta ja joskus jopa mielivallasta. Kansan mieleen on koululaitoksen voimin opetettu kalevalaisen runouden etevyyttä ja hienoutta, mutta samalla on istutettu syvä kammo koko teosta kohtaan, koska sisältö ei ole avautunut opettajalle eikä oppilaalle. Kumea soitto, kommankivi, simpukan humina? Kuka tietää, mistä kaukaa tulevat kieleemme komistautumisen ja kumun sanat? Kuka tietää, pitäisikö kommankivi tulkita helmeksi, tiukukiveksi vai kaikukallioksi, sillä homman komma on hevonen, Homma verensulun jumalhaltija? Entäpä jos kyseessä onkin vedenkulun haltija humuäänineen? Vermlannin suomalaisille helmeet merkitsivät kalan suomuksia. Vesissä hohtavat sammon rikkaudet, laineissa kimaltaa, kalojen suomuissa on helmiäistä, simpukoissa helmiä, Väinämöisen ilon kyyneleistä syntyneitä kalleuksia, laineissa on suolasampo. Aukaisin sanaisen arkun, kimmahutin kirjokannen! Espoossa syksyllä 2010 uusittu digiversio (painos 2006 ISBN 952-91-9694-6) Marita Råman 4 1. SEMMONEN JOMMONEN Onpa tuo kala kalanen, Kun en tuota tunnekana. (Kalevala) Viisisataa vuotta sitten Olaus Magnus tiesi, ettei nälkäisen hyödytä jäädä pohtimaan nimiä tai kyseenalaisia ilmaisuja tai sellaisia syötäväksi kelpaamattomia turhanpäiväisyyksiä kuin mitä nimiä kaloilla on, tai mihin sukuun ne kuuluvat, mutta kylläisenä jo on toisin. Aterian jälkeen mainosten ja Magnuksen mielestä ihminen tervehtii iloisena tutkimuksensa kohdetta, joka on valmistettu maukkaasti ja tarjoillaan ruokahalua herättävästi. Kurnivan vatsan lisäksi Pohjoisten kansojen historiassa mainitaan toinenkin syy kalojen nimitunnistuksen vaikeuksien kirjoon. Vaikeus muodostuu sekä tunnettujen ja myynnissä olevien kalalajien niukkuudesta, että niihin kohdistuvasta myyttisestä peitenimien kirjosta. Eräsuomalaiset olivat metsästävä ja kalastava kansa, jonka runollinen aisti etsi luonnostaan saaliskaloille nimiä, jotka paljastivat myös saatuun saaliiseen suhtautumisen. Kun Väinämöinen kävi murheaikanaan ahkerasti kalastamassa, hän sai lohtua suruunsa toimeliaisuudestaan ja ehkä hän samalla toivoi voivansa naarata hukkuneen lemmittynsä ylös vedestä. Väinämöinen sai paljon kaloja. Ellei tietäjän kalalajituntemus ollut hyvä sitä ennen, niin se karttui näillä kalaretkillä. Kerran, erityisen oudon saaliskalan edessä Väinämöinen puhkesi ihmettelyyn: Katselevi, kääntelevi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Onp´on tuo kala kalanen, kun en tuota tunnekana! Sileähk´on siikaseksi, Kuleahka kuujaseksi, Haleahka haukiseksi, 5 Evätöin emäkalaksi; ihala imehnoksiksi, Päärivatoin neitoseksi, Vyötöin veen on tyttöseksi, Korviton kotikanaksi: Luopuisin meriloheksi, Syvän aallon ahveneksi." (Uusi Kalevala 5. Runo) Luettelossa on arvoitusta kerrakseen asiaa tuntemattomalle.
Load more

Recommended publications
  • In Words and Images
    IN WORDS AND IMAGES 2017 Table of Contents 3 Introduction 4 The Academy Is the Academy 50 Estonia as a Source of Inspiration Is the Academy... 5 Its Ponderous Birth 52 Other Bits About Us 6 Its Framework 7 Two Pictures from the Past 52 Top of the World 55 Member Ene Ergma Received a Lifetime Achievement Award for Science 12 About the fragility of truth Communication in the dialogue of science 56 Academy Member Maarja Kruusmaa, Friend and society of Science Journalists and Owl Prize Winner 57 Friend of the Press Award 57 Six small steps 14 The Routine 15 The Annual General Assembly of 19 April 2017 60 Odds and Ends 15 The Academy’s Image is Changing 60 Science Mornings and Afternoons 17 Cornelius Hasselblatt: Kalevipoja sõnum 61 Academy Members at the Postimees Meet-up 20 General Assembly Meeting, 6 December 2017 and at the Nature Cafe 20 Fresh Blood at the Academy 61 Academic Columns at Postimees 21 A Year of Accomplishments 62 New Associated Societies 22 National Research Awards 62 Stately Paintings for the Academy Halls 25 An Inseparable Part of the National Day 63 Varia 27 International Relations 64 Navigating the Minefield of Advising the 29 Researcher Exchange and Science Diplomacy State 30 The Journey to the Lindau Nobel Laureate 65 Europe “Mining” Advice from Academies Meetings of Science 31 Across the Globe 66 Big Initiatives Can Be Controversial 33 Ethics and Good Practices 34 Research Professorship 37 Estonian Academy of Sciences Foundation 38 New Beginnings 38 Endel Lippmaa Memorial Lecture and Memorial Medal 40 Estonian Young Academy of Sciences 44 Three-minute Science 46 For Women in Science 46 Appreciation of Student Research Efforts 48 Student Research Papers’ π-prizes Introduction ife in the Academy has many faces.
    [Show full text]
  • Laura Stark Peasants, Pilgrims, and Sacred Promises Ritual and the Supernatural in Orthodox Karelian Folk Religion
    laura stark Peasants, Pilgrims, and Sacred Promises Ritual and the Supernatural in Orthodox Karelian Folk Religion Studia Fennica Folkloristica The Finnish Literature Society (SKS) was founded in 1831 and has, from the very beginning, engaged in publishing operations. It nowadays publishes literature in the fields of ethnology and folkloristics, linguistics, literary research and cultural history. The first volume of the Studia Fennica series appeared in 1933. Since 1992, the series has been divided into three thematic subseries: Ethnologica, Folkloristica and Linguistica. Two additional subseries were formed in 2002, Historica and Litteraria. The subseries Anthropologica was formed in 2007. In addition to its publishing activities, the Finnish Literature Society maintains research activities and infrastructures, an archive containing folklore and literary collections, a research library and promotes Finnish literature abroad. Studia fennica editorial board Anna-Leena Siikala Rauno Endén Teppo Korhonen Pentti Leino Auli Viikari Kristiina Näyhö Editorial Office SKS P.O. Box 259 FI-00171 Helsinki www.finlit.fi Laura Stark Peasants, Pilgrims, and Sacred Promises Ritual and the Supernatural in Orthodox Karelian Folk Religion Finnish Literature Society • Helsinki 3 Studia Fennica Folkloristica 11 The publication has undergone a peer review. The open access publication of this volume has received part funding via Helsinki University Library. © 2002 Laura Stark and SKS License CC-BY-NC-ND 4.0 International. A digital edition of a printed book first published in 2002 by the Finnish Literature Society. Cover Design: Timo Numminen EPUB: eLibris Media Oy ISBN 978-951-746-366-9 (Print) ISBN 978-951-746-578-6 (PDF) ISBN 978-952-222-766-9 (EPUB) ISSN 0085-6835 (Studia Fennica) ISSN 1235-1946 (Studia Fennica Folkloristica) DOI: http://dx.doi.org/10.21435/sff.11 This work is licensed under a Creative Commons CC-BY-NC-ND 4.0 International License.
    [Show full text]
  • Msphd/ALL.WP Vars
    View metadata, citation and similar papers at core.ac.uk brought to you by CORE provided by Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto Minna Saarelma-Maunumaa Department of Finnish, University of Helsinki EDHINA EKOGIDHO – NAMES AS LINKS The Encounter between African and European Anthroponymic Systems among the Ambo People in Namibia Academic dissertation to be publicly discussed, by due permission of the Faculty of Arts at the University of Helsinki in the Small Festival Hall, on the 14th of March, 2003 at 12 o’clock. ISBN 952-10-0967-5 (PDF) http://ethesis.helsinki.fi 2003 3 PREFACE “Edhina ekogidho”, the title of this book, is a common saying among the Ambos in Namibia. The noun edhina means ‘name’ and ekogidho ‘joining, connecting permanently together’. Hence, this expression means that personal names serve as links between people; they connect people together. This study on Ambo personal names also connects many people together. First of all, I would like to thank the supervisor of my thesis, Professor Emeritus Eero Kiviniemi, whose inspiring lectures on Finnish onomastics made me choose anthroponymy as my field of research. It was his encouragement that made me an onomastician. My special thanks also go to my other fellow-onomasticians in Finland – Dr. Terhi Ainiala, Professor Ritva Liisa Pitkänen, and many others – for their warm support during the various stages of my studies. I also want to express my gratitude to the Finnish Evangelical Lutheran Mission and the many Finnish missionaries who have worked in Namibia for their contribution to the development of my research interests. I would especially like to thank my Ndonga teacher Ms.
    [Show full text]
  • PANTHEON Finnois
    PANTHEON OUGRO-FINNOIS AARNIVALKEA: flamme éternelle qui marque l'emplacement d'un trésor enterré. AHTI (ou Ahto): dieu des eaux, des lacs, des rivières et des mers et de la pêche. AJATTARA (ou Ajatar): esprit maléfique des forêts. AKKA: (vielle femme) déesse-mère de la fécondité féminine, de la sexualité et des moissons, consort de Ukko ÄKRÄS: dieu de la Fertilité et de la Végétation. ANTERO VIPUNEN: géant défunt, protecteur de la Connaissance et de la Magie. ATHOLA : château d’Athi. HALTIA: esprit, gnome, gardien d’une personne ou d’un lieu. Maan-haltiat (esprits terrestres), Veden-haltiat (esprits de l'eau), et Ilman-haltiat (esprits de l'air) HIISI : démon, gobelin et homme de main de Lempo. IHTIRIEKO: protecteur des enfants illégitimes privés de vie. IKU-TURSO: monstre marin maléfique sans doute identique à Tursas. ILMA : dieu de l'air, père d’Ilmatar. ILMARINEN : grand forgeron qui créa le ciel et le Sampo. ILMATAR: esprit féminin de l'air, créatrice du Monde; Mère de Väinämöinen dans le Kalevala. JOUKAHAINEN : garçon qui défia Vâinâmôinen à un concours de chant. JUMALA : nom générique des divinités majeures ; dieu. KALEVANPOIKA : géant qui abattit les forêts et faucha les immenses prairies. En Estonie : Kalevipoeg. KAVE: ancien dieu du ciel puis divinité du cycle lunaire. Père de Väinämöinen. KALEVALA : grande épopée composée par Elias Lönnrot au milieu du XIXe siècle. KALMA : déesse de la Mort et de Décomposition. KANTELE : magie faite à partir de la gueule d’un brochet par Väinämöinen. KIED-KIE-JUBMEL: dieu des troupeaux de rennes KILLIKKI : épouse de Lemminkainen qui aimait faire la fête KIPU-TYTTÖ : déesse de la Mort et de la Maladie, sœur de Kivutar, Vammatar, et Loviatar.
    [Show full text]
  • Joutsen Svanen 2016 Joutsen Svanen 2016
    JOUTSEN SVANEN 2016 JOUTSEN SVANEN 2016 Kotimaisen kirjallisuudentutkimuksen vuosikirja Årsbok för forskning i finländsk litteratur Yearbook of Finnish Literary Research Toimittaja/Redaktör/Editor: Harri Veivo JOUTSEN / SVANEN 2016 Kotimaisen kirjallisuudentutkimuksen vuosikirja Årsbok för forskning i finländsk litteratur Yearbook of Finnish Literary Research http://blogs.helsinki.fi/kirjallisuuspankki/joutsensvanen-2016/ Julkaisija: Suomalainen klassikkokirjasto, Helsingin yliopiston Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos. PL 3, 00014 Helsingin yliopisto Utgivare: Finländska klassikerbiblioteket, Finska, finskugriska och nordiska institutionen vid Helsingfors universitet. PB 3, 00014 Helsingfors universitet Publisher: Finnish Classics Library, Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies. P.O. Box 3, 00014 University of Helsinki Päätoimittaja / Chefredaktör / Editor: Jyrki Nummi (jyrki.nummi[at]helsinki.fi) Vastaava toimittaja (2016) / Ansvarig redaktör (2016) / Editor-in-Chief (2016): Harri Veivo (harri.veivo[at]unicaen.fr) Toimituskunta / Redaktionsråd / Board of Editors: Jyrki Nummi (pj./ordf./Chair), Kristina Malmio, Saija Isomaa, Anna Biström, Eeva-Liisa Bastman ISSN 2342–2459 URN:NBN:fi-fe201703225378 Pysyvä osoite / Permanent adress / Permanent address: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201703225378 Taitto: Jari Käkelä SISÄLLYS INNEHÅLL Jyrki Nummi: Foreword ........................................................................................................7 Harri
    [Show full text]
  • Divinités "Finno-Ougriennes"
    Michel MATHIEU-COLAS www.mathieu-colas.fr/michel MYTHOLOGIE FINNO-OUGRIENNE : LES NOMS DE DIVINITÉS Les pages qui suivent sont extraites du Dictionnaire des noms de divinités dont nous poursuivons la réalisation. Rappelons-en l’objectif : appliquer aux religions et aux mythologies des principes lexicographiques aussi rigoureux que possible, avec une prise en compte très large des variantes. Les sources sont constituées pour l’essentiel par des études spécialisées imprimées ou disponibles en ligne. Le Web n’est utilisé qu’après recoupement et vérification des informations. Nous décrivons ici les divinités des peuples « finno-ougriens » ou, plus précisément, des peuples parlant une des langues finno-ougriennes : - langues balto-finnoises : principalement les ESTONIENS , les FINNOIS , les CARÉLIENS ; - lapon (same) : les LAPONS , localisés en Norvège et en Suède pour la plupart, mais aussi en Finlande et en Russie (dans presqu’île de Kola) ; - langues du groupe volgaïque : les MORDVES (Erza et Mochka) et les MARIS (anc. Tchérémisses) ; - langues du groupe permien : les KOMIS (Zyrianes), les KOMIS -PERMIAKS et les OUDMOURTES (anc. Votyaks) ; - langues « ob-ougriennes », parlées à l’est de l’Oural : les MANSIS (anc. Vogoules) et les KHANTYS (anc. Ostyaks). Michel Mathieu-Colas, Mythologie finno-ougrienne (www.mathieu-colas.fr/michel/Classes/Dieux_ouraliens.pdf) On peut y joindre les MAGYARS , dont la langue est apparentée à celle des Ougriens de l’Ob, même si, du point de vue historique et géographique, ils en sont éloignés (leur implantation actuelle date du IX e siècle). Nous incluons également les SAMOYÈDES , dont la langue se rapproche des langues finno-ougriennes (ils appartiennent au même ensemble des langues « ouraliennes »).
    [Show full text]
  • Tuna 58.Indb
    SISUKORD 1/2013 Sisukord E S S E E Ilmar Vene: Rahvas ja inimsus 2 KÄSITLUSED Aivar Põldvee: Vanemuise sünd. Lisandusi eesti pseudomütoloogia ajaloole 10 Aldur Vunk: Pühalepa hernhuutlased uuel ajastul: vennastekogu liikmeskond kihelkonna personaalraamatus aastatel 1817–1833 32 Jaak Valge: Eesti vasakharitlased üle läve: nähtus, uurimisseis, küsimused 55 Peeter Kenkmann: 1937. aasta põhiseadus – autoritaarse režiimi „reformimise” katse 70 DOKUMENT JA KOMMENTAAR Indrek Paavle: Ühe veksli võltsimise lugu: ääremärkus 1940. aasta juulivalimiste juurde 90 Peeter Kaasik: „Kui Teile minu kirjutis meeldis, siis levitage, kuidas heaks arvate...” 96 Eesti Filmiarhiiv: Pühalepa 102 KULTUURILOOLISEST ARHIIVIST Marin Laak: „Kalevipoeg” Lõunaristi all: Gunnar Neeme ja Triinu Kartuse kirju 109 ARVUSTUSED Anu Kannike: Balti elulood humanitaarteaduste ristteedel 129 Väino Sirk: Raamat inimeste eneseteostusest rahvusluse tõusu sajandil 133 Marek Tamm: Keskaegse Liivimaa ajalookirjutuse poliitika ja poeetika 136 VARIA Toomas Karjahärm: Toivo Ülo Raun 70 141 Peep Pillak: Külm sõda – kuum teema Euroopas 144 Birgit Kibal: Varjatud varanduste jälil 147 Rene Levoll: Kindral Judenitši auto uskumatud seiklused Eestimaal 150 Lea Kõiv, Peep Pillak: Eesti arhiivid Euroopa kontekstis 156 Summary 157 Tuna 1/2013 1 E S S E E Rahvas ja inimsus Ilmar Vene nnekõike tähendab ilmalikkus inimüleste vaimujõudude mittetunnistamist; ülimad väärtused, millele kõik lihtsurelikud peavad end allutama, tuletatakse inimsusest. EAga tuletajaid on otsatult palju ja nende väärtustamisviis
    [Show full text]
  • Argument Diceless Storytelling
    Version 1.4b 1 2 Contents 1 Player Section 7 1 Character Creation ..................................... 7 2 Character Development .................................. 8 2 GM Section 9 1 Character Creation ..................................... 9 2 Character Development .................................. 10 3 Action Resolving ...................................... 11 4 Combat actions ....................................... 12 5 Creating the story ..................................... 14 6 Setting and specific rulings ................................ 16 6.1 Races ........................................ 16 6.2 Cybertech ...................................... 16 6.3 Magic ........................................ 16 7 Argument and frustration ................................. 17 8 Acknowledgements & afterwords ............................. 18 A The Standard Fantasy Races 19 B Kalevala Magic 23 3 4 Argument DSS Copyright & Author info What is Diceless role-playing? c Copyright 2002 Rainer K. Koreasalo1 Diceless role-playing is a role-playing genre of (shades@surfnet.fi). All rights reserved. systems that don’t use any random number gen- Copies of all or portions of Argument DSS may erators to determine the end results of a par- be made for your own use and for distribution to ticular action. This means no flipping the coin, others, provided that you do not charge any fee rolling the dice or spinning the bottle to deter- for such copies, whether distributed in print or mine i.e. how much damage a hit to the head electronically. with a beer bottle does. You may create derivative works such as ad- There is a lot of commercial work on this ditional rules and game scenarios and supple- field of RPGs worth your time and money. The ments based on Argument DSS, provided that excellent “Amber - Diceless Role-playing” from such derivative works are for your own use or for Phage Press is the pioneer and you might still get distribution without charge, or for publication in your hands on “Theatrix” from Backstage Press.
    [Show full text]
  • Mauri Kunnas's Doghill and the Canine Kalevala
    Libri & Liberi • 2015 • 4 (1): 103–120 103 UDK 39:711.437(480)”18” 821.511.111-93 075.8 Merja Leppälahti University of Turku, Finland [email protected] Cultural Heritage in Picturebooks: Mauri Kunnas’s Doghill and The Canine Kalevala Izvorni znanstveni rad / original research paper Primljeno / received 24. 2. 2014. Prihvaćeno / accepted 10. 7. 2015. Some of Mauri Kunnas’s picturebooks are examined as bearers of Finnish cultural heritage. His Doghill series conveys heritage by describing country life in 19th-century western Finland. Kunnas’s The Canine Kalevala is an adaptation of the Finnish epic The Kalevala and also includes several adaptations of Akseli Gallen-Kallela’s Kalevala paintings. Both The Kalevala and the paintings of Gallen-Kallela, held in high esteem in Finland, are adapted for child readers by Kunnas, who retells the story by using animal characters, omits problematic issues and adds humour to make it more appropriate for children. An informed adult reader reads The Canine Kalevala as an adaptation of The Kalevala, with an understanding of complex cultural and literary references, while a child reader sees the book as a new, exciting story. Keywords: adaptation, Doghill series, Akseli Gallen-Kallela, heritage, Kalevala, Mauri Kunnas, picturebooks In this paper some of the picturebooks written by Finnish author Mauri Kunnas are analysed as bearers of cultural heritage. The term heritage or cultural heritage is nowadays used very often, but seems quite difficult to define (Harvey 2007: 25, 37). There are almost as many definitions as there are heritage commentators. In the simplest of terms, heritage is what contemporary society chooses to inherit and pass on; it is something that has been defined as worth saving.
    [Show full text]
  • Finland and the Finns : a Selective Bibliography
    F I N LAN D AND THE FINNS A Selective Bibliography FINLAND AND THE FINNS tttucrcDus in aim pater \ Dn0*Dn0 itonraDus ww> ui tt apfite feois gra pful tccfit %totnf UttrnDtns in fua oioctfi Ubzos miCRiUu pauntat! i£o:unoc# tozrup no ; no moDica* £tt$ tjor qruDem facrrDptn teletnStiu töfurg^ turbatfc it inotwotionf • B50 liteos mtCTales ftöm oerii mDinadu Cue ((tfie g eftrntu oiru kantelein tt egt?(rialme omufitatm parifien rant thtologie jpfef* fO2e infigne/optime tO2t(tto$^( inmalit t j inCpirattöe Oma t> tjonorabilem oiru QartttobmtO (?t|Otan # giä ctiSH ibefu iru fuma Diligftia ?n imlita tiuitate lube teit imp2eITO0^uftO2ttatc oiDinaria atP2Obauit 1 cöfir tnauit tt fsngulis faterDoribj Tut Diort? e? ciToe Ub2ts miffas legrrcib; (t cclttoddte toticnfifticns 16( omipote tt0 on iniTröia «ft autte bttoe \bttntt i^ault td£f(u0« quaD2agtnta Dies inoulgetiafi pc intuttts fibj pemtctqs ituTrtiroiDit relatauit ^nno Dm PH«UcfimoqD2tngctefi mooctuagtftmooctauoiDit mm, Colored woodcut in the Missale Aboense, the first book printed for Finland by printer Bartholomäus Ghotan in Lubeck, Germany, in 1488 (see entry no. 623) F I N LAN D AND THE FINNS A Selective Bibliography By Dr. Elemer Bako Former Finno-Ugrian Area Specialist European Division Library of Congress Washington 1993 The symbolic device on the cover and the title page is widely recognized by the Finns as representing the clasped hands of two Kalevala singers. The version used here is the logo of the Finlandia Foundation, Inc., a national cultural organization of Finns in the United States. This work is dedicated to the Finnish people on the seventy-fifth anniversary of their independence.
    [Show full text]
  • Tutkimus Muinaiskarjalaisten Jumalista
    Kirjallisuutta 207 Tutkimus muinaiskarjalaisten jumalista 1vfARTTI HAAVIO Karjalan jumalat. Uskontotieteellinen tutkimus. Werner Sö­ derström Osakeyhtiö, Porvoo - Helsinki 1959. XII + 34 7 sivua. Pohjalainen Eric Castren lausui v. osoittavat. Miten paljon alan peruskysy­ 1754 ilmestyneen mytologisen väitöskir­ myksissä kuitenkin on vielä tutkittavaa jansa loppusanoissa toivomuksen, että ja miten laajoja, ennen havaitsematto­ muutkin »esittäisivät samanaiheisia ne­ mia näköaloja sieltä tapaa, käy ilmi ronsa tuotteita rakkaan isänmaamme Martti Haavion viime · vuoden lopulla eduksi ja hyödyksi». Toivomus on vuosi­ julkisuuteen saattamasta uudesta teok­ satojen kuluessa runsain määrin toteu­ sesta »Karjalan jumalat». tunut. Suomalaisen muinaisuskon ja -us­ Tutkimuksen runkona on Mikael Agri­ konnon tutkimuksella on vankka sijansa colan jumalainluettelon se osa, jossa esi­ kansallisessa tieteessämme, kuten jo sel­ tellään karjalaisten jumalat. Teos ja­ laiset tutkimuksen historiaan kuuluvat kautuu lukuihin, joiden otsikkoina ovat nimet kuin H. G. Porthan, Christfrid Agricolan mainitsemat jumalat Rongo­ Ganander, M. A. Castren, Julius ja teus, Pellonpecko, Wirancannos, Egres, Kaarle Krohn, E. N. Setälä, Matti Va­ Köndös, Rauni, Wkoi, Nyrckes ja Hit­ ronen, Y. H. Toivonen ja Uno Harva tauanin. Vain kaksi Agricolalla esiinty- 208 Kirjallisuutta vaa karjalaisten »jumalaa», Hijsi ja kirkon kanonisoimilla pyhimyksillä on Wedhen Eme, on jätetty käsittelemättä kalenterissa nimikkopäivänsä, jotka ovat sen vuoksi, etteivät ne ole erisnimellisiä heidän
    [Show full text]
  • Julkaistu Thule Instituutissa, Ks
    Julkaistu Thule Instituutissa, ks. cv Kaarina Kailo MYTHIC WOMEN IN THE NORTH – BETWEEN REALITY AND FANTASY1 KAARINA KAILO In the Land of Women (Terra Feminarum) there are no leaders among them and they do not know the Christian God, instead they worship snakes and birds. Adam of Bremen (l044–1075) (Kannisto et al. 1982, 15) Ultimate Thule. Terra Nullius. Femina Borealis. The Land of Hero Drowners. The Man Eating Village. Pohjola. North Cape. The Arctic Circle. The Land of Lux and Lucifer, Louhi and Lovetar, Maderakka, Sarahka, Uksakka, Juksakka. Akka. Rauni. Äkäätär. Rauna neide, The Great Bear, Otava, ILMATAR, KAVE, The Maiden on the Rainbow…. This article will revisit the North, its gendered myths, its conscious and unconscious politics, its political and psychological unconscious. Its collective and repressed Manala, its freezing tundras beyond and over the mystic Tuonela. The beauty of its snowscapes, its soul-sobering silences. The expanses to soothe the wandering gaze, to fix the restless soul. Epics and myths among other cultural narratives are not innocent. They have socio-political and economic dimensions, their tentacles reach far into our souls and the pocket book, they are subtle tools of gendering processes, they are unrecognized technologies of collective socialization, they design and naturalize those constructed “essences” and social relations, those fictions we call “males” and “females,” “Westerners” and “Natives,” the “North,” and the “South.” This article will contrast the dominant myths and motifs regarding “Pohjola” with the geopolitical reality of the North, a region that affects men and women very differently in today’s context of globalization. Pohjola is a pivot of the mythical yet 1.
    [Show full text]