SUOMALAISET JÄÄMEREN RANNOILLA FINNENE VED NORDISHA VETS STRENDER
• •
Käännökset Oversettelser
Signe Gunst suomesta norjaksi/fra finsk til norsk Aili Kämäräinen norjasta suomeksi/fra norsk til finsk
ISBN 951 -9266-18-6
Typopress Oy, Turku 1982 SUOMALAISET JÄÄMEREN RANNOILLA FINNENE VED NORDISHAVETS STRENDER
Kveeniseminaari 9. - 10.6.1980 Rovaniemellä Kveneseminaret i Rovaniemi 9. - 10.6.1980
Toim. Red. Maija-Liisa Kalhama
Si irtolaisuusinstituutti - M igrationsinstitutet Turku, Finland 1982
SISÄLLYSLUETTELO INNHOLDFORTEGNELSE
ESIPUHE FORORD AVAUSPUHEENVUOROT ÅPNINGSTALENE Seminaarin avaus Seminarets åpning Olavi Koivukangas 11 Olavi Koivukangas Pohjoismaiden Neuvoston, Suomen valtuus Hilsen fra Finlands delegasjon ved Nordisk Råd kunnan tervehdys Elsi Hetemäki-Olander 14 Elsi Hetemäki-Olander Rovaniemen kaupungin tervehdys Rovaniemi bys hilsen Tuure Salo 17 Tuure Salo KVEENIKYSYMYKSEN HISTORIALLISTA KVENESP0RSMÅLETS HISTORISKE BAKGRUNN TAUSTAA Ruijan suomalaisasutuksen historian päälinjoja Finsk bosetning i Nord-Norgc - historiske hovedlinjer Mauno Jokipii 19 Mauno Jokipii Suomalaisesta kveenitutkimuksesta Om den finske kve neforskning Samuli Onnela 72 Samuli Onnela "Suomalainen vaara" - Pohjoisen rajaongelmia "Den finske fare" - grenseproblemcr og minoritetspo ja vähemmistöpolitiikkaa (1870-1940) litikk i Nord (1870-1940) Knut Einar Eriksen ja Einar Niemi 79 Knut Einar Eriksen og Einar Niemi Lestadiolaisuus - Pohjoiskalotin ilmiö La'.stadianismen - et nordkalottfenomen Pekka Raittila 109 Pekka Raittila Keskustelussa esiin tulleita näkökohtia 118 Synspunkter som kom frem i l0pet av diskusjonen KULTTUURIPERINNE JA SEN TUTKIMUS KULTURARVEN OG FORSKNINGEN SOM BE R0RER DEN
Kveenikulttuurin tutkimus ja vaaliminen Kvensk kulturforskning og vernearbeid Einar Niemi 119 Einar Niemi Kveenikulttuuri tänään ja huomenna Kvensk kultur i dag og i morgon Hans Kr. Eriksen 130 Hans Kr. Eriksen Kansankulttuurista Folkekultur Håvard Dahl Bratrein 146 Håvard Dahl Bratrein Näkökohtia Pohjois-Norjan kansankulttuurin Synspunkt på forsking og innsamling av fo lkekulturen tutkimuksesta ja keräämisestä i Nord-Noreg Lassi Saressalo 15 7 Lassi Saressalo Keskustelussa esiin tulleita näkökohtia 169 Synspunkter som kom frem i I0pet av diskusjonen KVEENIEN KIELI KVEENIKULTTUURIN KVENENES SPRÅK SOM EN DEL AV KVENE OSANA KULTUREN Kveenien kielestä Om kvenenes språk Pertti Virtaranta 170 Pertti Virtaranta Kveenien kielen tutkimisesta Forskning som gjelder kvenenes språk Anna-Riitta Lindgren 187 Anna Riitta Lindgren Kveenit sosiolingvistisen tutkimuksen kohteena Kvenene - noen sosiolingvistiske synspunkter Marjut Aikio 200 Marjut Aikio Keskustelussa esiintulleita näkökohtia 211 Synspunkter som kom frem i l0pet av diskusjonen KULTTUURIMAANTIEDE JA SOSIAALITIETEET K UL TURGEOGRAFI OG SOSIALVITENSKAPER Keitä kveenit olivat? Hvem var kvenene? Ivar Björklund 212 Ivar Bj0rklund Pohjan perä kulttuurimaantieteen näkökulmasta Det nordligste Norden sett fra kulturgeografisk syns vinkel Uuno Varjo 219 Uuno Varjo Keskustelussa esiintulleita näkökohtia 227 Synspunkter som kom frem i l0pet av diskusjonen SEMINAARIN LOPPUPÄÄTELMIÄ KONKLUSJONER FRA SEMINARET Yleiskeskustelussa esiintulleita näkökohtia 228 Synspunkter som kom frem i den almenne diskusjonen Seminaarin päätössanat Innlegg ved seminarets avslutning Terttu Kärkkäinen 229 Terttu Kärkkäinen OSANOTTAJALUETTELO DELTAGERFORTEGNELSE ESIPUHE FORORD
Käsillä oleva julkaisu on toimitettu kesällä 1980 Rova I denne publikasjonen gjengir vi referater fra disku niemellä pidetyn kveeniseminaarin esitelmistä ja käy· sjonene samt de foredrag som ble holdt på kvene· tyjen keskustelujen raporteista. Seminaarin järjestivät seminaret i Rovaniemi sommeren 1980. Seminaret Siirtolaisuusinstituutti ja Lapin kesäyliopisto ja alus ble arrangert av Migrationsinstitutet og Lapplands tajia sinne oli kutsuttu kaikista kolmesta Pohjoismaas sommeruniversitet, og innlederne var innbudt fra ta, joita tämä asia koskee: Suomesta, Norjasta ja Ruot· hvert og ett av de tre nordiske land som denne saken sista. angår: Finland, Norge og Sverige.
Siirtolaisuusinstituutin aikaisempaa käytäntöä nou· Ifolge tidligere praksis vcd Migrationsinstitutet blir dattaen esitelmät on julkaistu kirjallisessa muodossa · foredragene utgitt i skriftlig form - i dette tilfellet tässä tapauksessa suomen- ja norjankielellä, toivoen, på finsk og norsk, og vi håper at det interessante ma että tämä mielenkiintoinen aineisto tavoittaisi laajem· terialet skal interessere en stor leserkrets. Vi har, matkin lukijapiirit. Esitelmät on pyritty yhdenmukais såvidt mulig, fors0kt å gj! Turussa, huhtikuussa 1982 Åbo i april 1982 Olavi Koivukangas Maija-Liisa Kalhama 7 / 8 / CO / 13 / / / .,...... -\. /\-_ l. S0r-Varanger - Etelä-Varanki 15. Kvalsund 2. Nesseby - Uuniemi 16. Mås0y - Moseija 3. Nord-Varanger - Pohjois-Varanki 17. S0r0ysund 4. Vard0 - Vuoreija 18. Talvik 5. Berlevå1r 19. Kvaenangen - Naavuono 6. Tana - Tenojoki 20. Nordreisa - Raisi 7. Polmak - Pulmanki 21. Storfjord 8. Karasjok - Kaarasjoki 22. Kåfjord - Kaivuono 9. Lebesby 23. Loppa - Lappea 10. Gamvik 24. Hasvik 11. Nordkapp - Nordkappa 25. Skjerv0y - Kierua 12. Kistrand - Russamarkka 26. Lyngen - Jyykeä 13. Kautokeino - Kautokeino 2 7. Ulsfjord - Moskivuono 14. Alta - Alattio 28. Karls0y - Kaisa (Lassi Saressalo - Salla Taavetti) , t 11 ""p> 4'rl[/<1 . 1 •*lebesb.y. ntna"e~ 1 'H~.sv,k århQh'I 1 ~o \ ;- ~_r?,,l)'?.,.,11 L., ... -\.. ,,.-,..v.ARANGER · / \~•.•ird..,1-.Y\,.! LOf!Pt\~\J~\r ' -' I~ND ,,. ndyt I •; SII a 1 --~~ lfiord tono✓ Wtl"':s::-IT: f(}11~f,9fla-•%-.._ > ... - . . - ~ 0 1~1\.! ._ ~', l.~rr(.?oll•, t n 1 1 Smalfjor1• "· Se,,,?r.,Q. / ll/1 ·sr,c, -.f-J/1 1/ , . , 1 AMs,:'"/)) • \(,i,,f/N,rs;•J6{ _ , .- ~ (Ii r, •· Nnrd, Va,..n, \ (.~• •• _ .\S :-""{ if~rg!i(jo,d[r'Ö,,~ _ ~m ' S.,d~ . ,k,y,,,g ~ . -··_ ·. \ "+••· • \ Ok~5ord~··, "J, :;- 'J(crsn,s . ,, , ,s,I; / .. ,,)} . \ J •~,.. Olde,:g "''./' \ lsncslf,lt~r>~ Sk1po v"o 1,1 Lähde : Kiberg Finnmarken, Rapport från NEFA 's fältseminarium 1979, s. 23 Kilde: AVAUSPUHEENVUOROT APNINGSTALENE SEMINAARIN AVAUS SEMINARETS ÅPNING rnavi Koivukangas Olavi Koivukangas, Siirtolaisuusinstituutin johtaja Direkt0r for Migrationsinstitutet, Åbo Termi kveeni on lähtöisin suomenkielen sanasta Termen "kveeni" har sin opprinnelse i der finske "kainulainen". Käsitteellä on yli tuhatvuotinen oi ordec "kainulainen". Begrepet har vrert kjenc i mer keutuksensa, sillä jo kuningas Alfredin kuuluisa enn tusen år. Allerede kong Alfreds ber0mte geografi maantiede tuntee Gvenlandin. Egilin satu, joka kuvai kunne berecte om Gvenland. Egills saga, som skildrer lee aikoja 800-luvun lopulta vuosituhannen taittee tiden fra sluccen av 800-callet til omkring år 1000, seen, osoittaa, että norjalaiset ovat nimittäneet Kven viser at nordmennene kalce områdene i oldcidens landiksi lähinnä Satakunta-Hämeen muinaista aluetta Sacakunda og Tavastland for Kvenland, og innbygger ja sen asukkaita kveeneiksi. Sana "kveeni" esiintyy ne der for kvener. Ordec "kven" forekommer ofce i runsaasti myös Pohjoismaisessa paikannimistössä, nordiske stedsnavn. Lengst syd forekommer det i eteläisin Itämeren tuntumassa Varsinais-Suomessa Askainen i Egencliga Finland i nrerhecen av 0scersj0en. Askaisissa, pohjoisin Jäämeren rannalla Tromssan ja Lengsc nord finner en det ved kyseen av Nordishavet Alattion vuonon välisellä alueella. Suomalaisten i området mellom Troms og Alta-fjorden. Finnenes Kainuu on aina ollut siellä, minne länsisuomalaisen "Kainuu" har alltid forekommec i områder der det kainuunkansan erä- ja nautinta-alueet ovat ulottuneet: vescfinske kainuufolket hadde sine jaktmarker og i Oulun järven taakse, Ruotsin Länsi-Pohjaan ja yhteis områder spm de hadde hevd på: ved Ule träsk, i svensk pohjoismaiseen Ruijanmaahan. Vanhassa Norjan kie Västerbotcen og i de fellesnordiske områdene i Finn lessä sana "kvaen" tarkoittaa suomalaista ja "finn" marken. På norsk betyr ordet "kven" finne og ordec saamelaista. "fin n" same. Muinaiset kveenit eivät jääneet pysyvästi Jäämeren De forste kvenene bosacte seg ikke fast ved kysten av rannikolle vaan hiihtivät tai ajoivat poroilla tunturien Nordishavec, men gikk på ski eller kj0rte med rein og yli kalastamaan ja harjoittamaan turkiskauppaa. Kiin slede over fjellene for å fiske eller drive handel med teä suomalaisasutus muodostui Pohjois-Norjaan 1700- pelsverk. Den faste finske bosecningen kom til Nord luvulla, jolloin ihmisiä pohjois-Suomesta ja Ruotsista Norge forst på 1700-callet, da folk fra Nord-Finland muutti - usein nälänhädän pakottamina - Jäämeren og Sverige - ofte på grunn av hungersn0d - flyttet til rannalle. Muutot jatkuivat 1800-luvun puolelie ollen kysten av Nordishavet. lnnvandringen fortsacce frem erityisen vilkkaita vuosisadan jälkimmäisellä puolis til 1800-callet og spesielt livlig var den i siste halvdel kolla. Silloin Varangin vuonon alue ja Vesisaaren kau av århundret, da Varangerområdec og srerlig byen punki erikoisesti tulivat suomalaisen asutuksen kes Vads0 ble et sencrum for den finske befolkningen. kuksiksi. Monet jatkoivat Finnmarkenista matkaansa Fra Finnmarken kunne også mange forcsecce sin Amerikkaan mm. Michiganin kuparikaivoksille. 1900- reise til Amerika, f.eks. til koppergruvene i Michigan. luvulle tultaessa siirtolaisuus Pohjois-Norjaan väheni Frem mot 1900-tallet minsket innvandringen til Nord ja loppui vähitellen melkein kokonaan. On arvioitu, Norge, og opph0rte etcer hvert helt. En regner med at että 1930-luvulla Norjassa oli n. 30 000 kveeniä. det på 19 30 -tallet fan tes ca. 30 000 kvener i Norge. Norjan pohjoisinta lääniä Finnmarkia on usein kut Finnmark er Norges nordligste fylke, og en pleier å si suttu kolmen kulttuurin kohtauspaikaksi. Täällä ovat ac der m0ter cre kulturer, den norske, den samiske og vuosisatojen kuluessa kohdanneet norjalainen, saame den finske. Decte ble sommeren 1977 symbolisert av lainen ja suomalainen kulttuuri. Tätä sympolisoi ke- scacsoverhodene i de tre land, som avdekkec et minnes- 11 säilä 1977 Norjan Vesisaaressa kolmen valtion paa merke over finnene som utvandret til Nord-Norge. miehen toimesta paljastettu Ruijan suomalaisten muistomerkki. De siste årene har en kunnet legge merke til at intres sen for finnene i Nord-Norge har 0ket. Et bevis på Viime vuosien aikana on ollut havaittavissa, että mie dette er at det tidligere nevnte kvenemonumentet er lenkiinto ruijansuomalaisia kohtaan on lisääntynyt. blitt reist. Videre kan en i mange av skolene i Nord Tästä osoituksena on edellämainitun kveenimonu Norge i dag også velge finsk som fremmed språk, og mentin aikaansaaminen, edelleen muutamissa Pohjois etterkommerne etter de finske innvandrerne i Nord Norjan k(luluissa voidaan nykyisin opiskella myös Norge har livlig kontakt med de traktene der de har suomea vieraana kielenä ja ruijansuomalaisten jälke• sine r0tter. Vads0 bibliotek har også en omfattende läiset ovat vilkkaassa kanssakäymisessä vanhojen koti samling finsk litteratur. seutujen kanssa. Vesisaaren kirjastossa on laajahko suomalaisen kirjallisuuden kokoelma. I dag er vi kommet sammen her i Rovaniemi for å hedrt: de finlendere som gjennom årene har utvandret Tänään olemme kokoontuneet tänne Rovaniemelle til Nord-Norge. Vi håper også at det blir mulig å lisätäksemme tietojamme niistä suomalaisista, jotka starte arbeidet med å nedtegne og innsamle alt som aikojen kuluessa ovat muuttaneet Pohjois-Norjaan. har å gj0re med den gamle finske kulturen i Nord Samalla tarkoituksemme on kartoittaa mahdollisuuk Norge for det er for sent. sia kerätä vanhaa suomalaista kulttuuria Pohjois-Nor jasta ennenkuin se on liian myöhäistä. For Migrationsinstitutet, som ble opprettet i Åbo i 197 4, har tyngdepunktet i virksomheten naermest Turussa v. 197 4 perustetun Siirtolaisuusinsti tuutin ligget på utvandringen over verdenshavene og på toiminnan painopiste on ollut lähinnä valtameren utvandringen til Sverige, men instituttets delegasjon takaisessa siirtolaisuudessa sekä muuttoliikkeessä har allerede for flere år siden foreslått at en burde Ruotsiin. Instituutin valtuuskunnassa on kuitenkin jo samle inn materiale som angår kvenene og påpekt at muutamia vuosia sitten otettu esille kveenejä koske forskningen er viktig og at det haster med å komme van aineiston keruun ja tutkimuksen tärkeys ja kii i gang. Det initiativ som Nordisk Råd i samarbeid reellisyys. Näitä ajatuksia tuki ja niille antoi vauhtia med h0yskolene og museene tok i 1978 for å bevare Pohjoismaiden Neuvostossa v. 1978 tehty jäsenaloite kvenekulturen, st0ttet og satte fart på disse tankene. kveenikulttuurin tallentamiseksi yhteistyössä korkea Ved Lapplands sommeruniversitet vakte sake n interes koulujen ja museoitten kanssa. Lapin kesäyliopistossa se og forte til at en valgte Rovaniemi som sted for asiaa kohtaan tunnettu mielenkiinto johti seminaari seminaret. paikan valintaan Rovaniemelle. Seminaarin valmistelevaan toimikuntaan ovat kuulu Den komite som har forberedt seminaret har bestått neet seuraavat henkilöt: av folgende personer: Tohtori Olavi Koivukangas, Siirtolaisuusinstituutti dr. Olavi Koivukangas, Migrationsinstitutet Konservaattori Carl-Uno Hanno, Luulaja konservator Carl-Uno Hanno, Luleå Prof. Mauno Jokipii, Jyväskylän yliopisto professor Mauno Jokipii, Jyväskylä universitet Konservaattori Einar Niemi, Vesisaari konservator Einar Niemi, Vads0 Arkistonhoitaja Samuli Onnela, Oulun Maakunta-ar arkivsjef Samuli Onnela, Uleåborgs landskaps-arkiv kisto informasjonssekretaer Pekka Poutanen, Nordisk Råd, Tied.siht. Pekka Poutanen, Pohjoismaiden Neuvosto, Finlands delegasjon Suomen valtuuskunta dr.philos. Erkki Salonen, Suomen kulttuurirahasto VTT Erkki Salonen, Suomen kulttuurirahasto (Finlands kulturfond) Toim.joht. Riitta Vaismaa, Lapin kesäyliopisto direkt0r Riitta Vaismaa, Lapplands sommeru niversitet Toimistosiht. Maija-Liisa Kalhama, Siirtolaisuusinsti- sekretaer Maija-Liisa Kalhama, Migrationsinsci tutet 12 tuutti. I komiteens arbeid deltok, srerlig i de innledende stadier, også avd0de akademiker Kustaa Vilkuna. Han Toimikunnan työskentelyyn varsinkin sen alkuvai var vårt lands ledende etnolog. Vilkunas forskning, heessa osallistui myös edesmennyt akateemikko som gjaldt folkelige arbeidsmeroder og verkt0y samt Kustaa Vilkuna. Hän oli maamme johtava kansatie kulturen i naturalhusholdningens dager, strakte seg teilijä. Vilkunan kansanomaisia työtapoja ja työväli• langt utenfor vårt lands grenser. Vilkuna hadde inn neitä kuvaavat sekä kansan luontaiskulttuuriin liit gående kunnskaper om kvenesp0rsmålet, og meningen tyvät tutkimukset ulottuivat laajalle maamme rajojen var at han skulle ha holdt hovedinnlegget på vårt semi ulkopuolelle. Vilkuna oli perehtynyt syvällisesti myös nar. - Jeg ber forsamlingen om å hedre vår store fors kveenikysymykseen ja tarkoitus oli, että hän olisi ker Kustaa Vilkuna med et minutts stillhet. - pitänyt seminaarimme pääalustuksen. - Pyydän kunnioittamaan suuren tutkijan Kustaa Vilkunan Jeg vil få lov til å takke alle som har hjulpet til med å muistoa hetken hiljaisuudella. - organisere dette seminaret, både sammenslutninger og enkeltpersoner. En spesiell takk til Lapplands sommer Kiitän kaikkia seminaarin järjestelyihin osallistuneita universitet for godt samarbeid. yhteisöjä ja henkilöitä. Erityisesti kiitän Lapin kesä• yliopistoa hyvästä yhteistyöstä. F0lgende institusjoner har gitt 0konomisk St0tte til seminaret: Taloudellista tukea seminaarin järjestämiseen ovat an Nordisk Kulturfond, Nordisk Ministerråd, Norsk taneet: finsk kulturfond, Norges Almenvitenskapelige Forsk Nordisk Kulturfond, Nordiska Ministerråd, Suoma ningsråd, Svensk-norska samarbetsfonden samt Suo lais-norjalainen kulttuurirahasto, Norges almenviten men kulttuurirahasto (Finlands kulturfond), og på skapelige forskningsråd, svensk-norska samarbets vegne av Migrationsinstitutet fremforer jeg min var fonden sekä Suomen kulttuurirahasto, joille esitän meste takk. Siirtolaisuusinstituutin puolesta parhaimmat kiitokset. Toivotan Teidät Kaikki tervetulleiksi ensimmäiseen Jeg 0nsker dere alle velkommen til det forste kvene kveeniseminaariin. Olemme iloisia siitä, että olemme seminaret. Vi er glade over at her er så mange deltake saaneet näin runsaan osanoton kaikista kolmesta re fra de tre nordiske land som saken ber0rer. Jeg maasta, joita asia koskee. Uskon, että tästä tulee lujas tror at dette kommer til å bli et hardt arbeidende ti työskentelevä seminaari. Kun tarkoituksemme on seminar. Ettersom vi planlegger å gi ut en bok med julkaista kirjana seminaarin tulokset, uskon myös, resultatene fra seminaret, tror jeg også at de via denne että julkaisun kautta tuloksemme leviävät laajem publikasjo nen blir kjent i videre kretser. Jeg skulle paankin tietoisuuteen. Toivon seminaarista muodos 0nske at seminaret vil komme til å danne et utgangs tuvan lähtökohdan myös pohjoismaisille yhteistyö• punkt for nordiske samarbeidsprosjekter på forskjelli projekteille eri tieteen aloilla kveenikulttuurin ja sii ge områder som ben,srer kvenekulturen og fenomener hen liittyvien ilmiöiden tutkimuksessa, kuitenkin niin, som h0rer sammen med denne kulturen, ikke slik at että näemme kveenikulttuurin - ei irrallisena ilmiönä - vi opj:>fatter kvenekulturen som et frittstående vaan yhdessä norjalaisen, suomalaisen ja saamelaisen fenomen, men som en del av den norske, f.inske og kulttuurin kanssa osana Pohjois-Norjan väestöhisto• samiske kulturen og som en del av Nord-Norges be riaa ja tietysti myös osana Pohjois-Suomen ja Suomen folkningshistorie og selvsagt også av Nord-Finlands og väestöhistoriaa. Jos kykenemme aktivoimaan kveeni det 0vrige Finlands befolkningshistorie. Om vi skulle materiaalin keräystä ja tutkimusta, silloin tämän semi kunne aktivisere innsamling.en og forskningen som naarin järjestäminen - pohjoisen ja etelän välisenä yh gjelder kvenematerialet, så har vi med dette seminaret teistyönä - on osoittautunut enemmän kuin tarpeel - et samarbeid mellom nord og syd - bevist at det har liseksi. Silloin emme ole turhaan kokoontuneet tänne vrert svrert n0dvendig. Da er vi ikke forgjeves komrnet Rovaniemelle. sammen. 13 POHJOISMAIDEN NEUVOSTON, HILSEN FRA FINLANDS DELEGASJON VED SUOMEN VALTUUSKUNNAN TERVEHDYS NORDISK RÅD Valtuuskunnan puheenjohtaja, Elsi Hetemäki-Olander kansanedustaja Elsi Hetemäki-Olander Formann i Finlands delegasjon Riksdagsrepresentant Pohjoismaiden neuvosto on - kuten varmaankin tie dätte - pohjoismaiden kansanedustuslaitosten ja halli Nordisk Råd er - som De sikkert vet - et samarbeids tusten yhteistyöelin, joka vuosittain pidettävissä is organ for de nordiske lands folkerepresentasjoner tunnoissaan hyväksyy suosituksia, joiden toimeen og regjeringer. Rådet kommer under sine årlige panosta vastaavat maiden hallitukset. Syksyllä 1978 sesjoner med rekommendasjoner, og landenes regje neuvostossa tehdyn jäsenehdotuksen, jossa esitettiin ringer er ansvarlige for at de iverksettes. H0sten 1978 pikaisia toimia Ruijan suomalaisen kieli- ja kulttuuri ble det i rådet fremlagt et medlemsforslag som gikk perinteen tutkimiseksi, toteutumisessa on piirteitä, ut på at noe snarest burde gj0res for å unders0ke jotka eivät ole aivan tavanomaisia. Tämän ehdotuksen finske språk~ og kulturtradisjoner i Nord-Norge. Da päämäärä toteutui nimittäin osittain jo ennenkuin unders0kelsen ble innledet kom det frem visse uvan ehdotuksen johdosta oli edes ehditty hyväksyä suo lige trekk. Det en veneet å oppnå med forslaget opp situsta neuvoston istunnossa. nådde en nemlig delvis allerede for beslutningen (som var base~t på forslaget) var blitt godkjent under Lapin kesäyliopisto ja Siirtolaisuusinstituutti ovat rådets sesjon. viime kesäisellä päätöksellään järjestää tämä seminaa ri, joka lienee lajissaan - ainakin laajudessaan - aivan Lapplands sommeruniversitet og Migrationsinstitutet uutta, aloittaneet niiden päämäärien toteuttamisen, besluttet i fjor sommer å arrangere dette seminaret, jotka olimme esittäneet jäsenehdotuksessa. On ilah som antakelig i sitt slag - i det minste hva omfanget duttavaa havaita, että Pohjoismaiden neuvoston puit angår - er noe helt nytt, og begynte å arbeide for å nå teissa jo vireille tullessaan yksi etäinen asia saa aikaan de mål som vi hadde presentert i medlemsforslaget. laajaa yleistä keskustelua ja käytännön toimia. Det er en glede å se at et enkelt sp0rsmål som er opp Meille on mieluista, että tämä huomattava askel Rui stått innenfor rammen av Nordisk Råd vekker bred jan suomalaisuuden tutkimiseksi yhteispohjoismaise almen diskusjon og blir gjenstand for praktiske initia na projektina on lähtenyt käyntiin näin nopeasti, sil tiv. lä onhan Ruijan elävän suomalaisuuden kauden koke neiden henkilöiden määrä koko ajan vähenemässä ja Det er en glede for oss at dette viktige skritt for å erityisesti aineellisen kulttuurin muistomerkit ovat utforske finskheten i Nord-Norge ved hjelp av et nopeasti häviämässä. sainnordisk prosjekt er kommet i gang så fort, fordi de menneskene i Nord-Norge som har opplevd en Te tunnette varmasti hyvin sen suuren merkityksen, levende finskhet hele tiden minsker i antall og fordi joka Pohjois-Suomesta ja -Ruotsisti lähteneillä siirto det som gjenstår av den materielle kulturen hurtig laisilla - kveeneillä - on aina 1700-luvulta lähtien ollut forsvinner. Pohjois-Norjan kehityksessä. Suomenkielisen väestön• osan olemassaolosta ollaan kuitenkin Suomessa oltu De kjenner sikkert til den store betydning sorri ut sangen pitkään vähän tietoisia. Vasta 1970-luvulla vandrerne fra Nord-Finland og Sverige - kvenene - helt heidän olemassa olonsa on tullut laajempaan tietoi fra 1700-tallet har hatt for utviklingen i Nord-Norge. suuteen. Kveenien ja heidän vanhan kotiseutunsa vä• Om den finsktalende befolkningens tilvrerelse vet man listen yhteyksien myönteiseen kehittymiseen on epäi• i Finland svrert lite. F0rst på 1970-tallet er de bredere lemättä vaikuttanut mm. liikenneyhteyksien kehitty lag av befolkningen egentlig blitt oppmerksom på minen maiden välillä ja tätä kautta matkailun vilkas kvenenes eksistens. Den positive utviklingen av kon tuminen koko Pohjoiskalotilla. Lisäksi Pohjoiskalotin takten mellom kvenene og deres gamle hjemsteder har yhteistyön kaikinpuolinen kehittyminen ja norjalais- .uten tvil påvirket bl.a. utviklingen av kommunika- 14 suomalaisten kulttuurisuhteiden vahvistuminen monil sjonene landene imellom og dermed også fort til at la aloilla viime aikoina ovat lähentäneet pohjoisen turismen har 0ket på hele Nordkalotten. Dessuten har asukkaita toisiinsa. den allsidige utviklingen av samarbeidet på Nordkalot ten og forsterkningen av de norsk-finske kulturelle On myös selvää, että kveenit ovat luonnollisella forbindelsene som har funnet sted på mange områder tavalla voin~et toimia kulttuurisillan rakentajina eri den senere tid fort folk i nord na:rmere hverandre. tyisesti Suomen ja Norjan välillä Heidän merkityk sensä kulttuuriyhteistyön kehittymiselle maiden välil• Det er også klart at kvenene på en naturlig måte har lä on epäilemättä ollut ensiarvoisen suuri. kunnet virke som kulturelle brobyggere mellom Fin land og Norge. Deres betydning for utviklingen av Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisimpien osien kultursamarbeidet landene imellom har uten tvil va:rt korkeakoululaitosta on viime vuosina kehitetty voi av st0rste vekt. mallisesti. Tämä luo hyvät edellytykset suorittaa kveenitutkimusta kolmen pohjoismaan keskinäisenä H0yskoleinstitusjonene i de nordlige delene av Norge, hankkeena. Kulttuuritutkimus vaatii aina onnnistuak Sverige og Finland har gjennomgått en rivende ut seen parhaalla mahdollisella tavalla tutkittavan koh vikling i de senere år. Dette skaper gode forutset teen hyvää tuntemusta. Tämä asiantuntemus on luon ninger for kveneforskning som et felles prosjekt i nollisesti löydettävissä juuri pohjoisen korkeakoulu de tre nordiske land. Kulturell forskning krever alltid jen ja tutkimuslaitosten piiristä. Kun kyseessä on solide kunnskaper om det området som skal utforskes myös nopeasti häviävän perinteen tallentaminen on for å lykkes. Denne ekspertise finner en naturligvis toimeen tartuttava ripeästi ja asian kanssa ei ole varaa nettopp ved h0yskolene og forskningsinstitusjonene ryhtyä tutkimuslaitosten väliseen köydenvetoon, joka oppe i nord. Når det er sp0rsmål om å samle viten voi tuottaa korvaamatonta haittaa tutkimus- ja tal om tradisjoner som hurtig forsvinner må en komme lennustyölle. fort i gang med arbeidet og har ikke tid til å diskutere hvilken institusjon som skal utfore det. En slik dis Pohjoismaiden neuvoston piirissä vähemmistökysy• kusjon kan gj0re ubotelig skade for opptegning og myksiä on aina pidetty tärkeinä ja neuvosto on hy forskning. väksynyt monia suosituksia kansallisten vähemmistö jen kulttuurin ja elinehtojen turvaamiseksi. Tämä yh Innenfor Nordisk Råd er minoritetssp0rsmål alltid teistyöpäämäärä on muunmuassa vahvistettu peri blitt ansett som viktige, og rådet har godkjent mange aateohjelmassa "Pohjoismaisen kulttuuriyhteistyön forslag som går ut på å trygge nasjonale minoriteters suuntaviivat", jonka Pohjoismaiden ministerineuvosto kultur og livsbetingelser. Målet for dette samarbeidet hyväksyi vuonna 197 4. Pohjoiskalotilla tunnetaan er bl.a. fastsatt i et prinsipprogram "Retningslinjer for varmasti Pohjoismainen saamelaisinstituutti, joka on kulturelt samarbeid i Norden", som Nordisk minister eräs tämän alan pohjoismaisen yhteistyön konkreetti råd godkjente i 197 4. Nordisk sameinstitutt vil sista tuloksista. sikkert va:re kjent på Nordkalotten. Det er et av de Siirtolaisuuskysymysten historiallinen tutkimus on konkrete resultatene av nordisk samarbeid på dette ollut esillä Pohjoismaiden neuvoston piirissä sangen området. vähän. Kun tiedämme, että esimerkiksi pohjoismaiden kaukosiirtolaisuuteen liittyy monia yhteneviä piirtei Historiske forskningsarbeider om utvandringssp0rsmål tä, olisi varmaan paikallaan selvittää millä keinoin er blitt behandlet ganske sjelden i Nordisk Råd. Når tämän alan tutkimusta voitaisiin yhdessä kehittää. en vet at f.eks. utvandringen fra Norden til fjerne land Vaikkakaan tämä seminaari ei käsittele suoranaisesti har mange felles trekk, skulle det sikkert va:re grunn tätä asiaa saattaisi nyt koolla olevan asiantuntijajou til i fellesskap å unders0ke hvordan en skulle kunne kon piirissä olla hyödyllistä pohtia tätä kysymystä. - legge opp denne unders0kelsen. Selv om en her på Olihan esimerkiksi Ruija monille suomalaisille ensim seminaret ikke behandler dette direkte, skulle det mäinen askel kohti Amerikkaa. va:re av stor nytte om spesialistene som er samlet her 15 Pohjoismaiden neuvostossa tekemämme kveeniehdo skulle kunne dr0fte dette sp0rsmålet. Nord-Norge tus on herättänyt suurta mielenkiintoa kaikilla tasoil var jo f.eks. for mange finner f0rste steg på veien til la niin Ruotsissa, Norjassa kuin Suomessakin. Ehdo Amerika. tus on- käynyt läpi laajan lausuntokierroksen kaikissa pohjoismaissa ja vain harvojen ehdotusten kohdalla Nordisk Råds kveneprosjekt har vrert gjenstand for annetut lausunnot ovat olleet niin yksimielisen myön• stor interesse på alle nivåer både i Sverige, Norge og teisiä kuin tässä tapauksessa. Kaikki viittaa siihen, Finland. Prosjektet har vrert til uttalelse i alle de nor että Ruijan suomalaisuuden tutkiminen pohjoismai diske land, og det er sjelden at et forslag mottas så sena yhteistyöprojektina tulee olemaan Pohjoiskalo enstemmig positivt som i dette tilfelle. Alt tyder på tin kulttuuriyhteistyön rakentava ja kehittävä projek at et fellesnordisk forskningsprosjekt om finnene i ti. Nord-Norge kommer til å bli et positivt og utviklende prosjekt innenfor kultursamarbeidet på Nordkalotten. Kun Pohjoismaiden ministerineuvosto tulee lähitu• levaisuudessa pohtimaan asiaa koskevan neuvoston suosituksen toimeenpanoa, tulee tämän seminaarin Når Nordisk ministerråd i nrermeste fremtid skal aineisto varmasti tarjoamaan sille paljon käyttökel• dr0fte hvordan prosjektet skal gjennomf0res, kan poista perusaineistoa. materialet fra dette seminaret sikkert by på en hei del grunnleggende informasjon. Kun ruijansuomalaisuuden sisältöä ja olemusta ryh dytään selvittämään on tärkeätä, ettei tulevaisuutta Når en skal begynne å unders0ke finskhetens innhold unohdeta. Tällä hetkellä Pohjois-Norjassa on Suo og vesen i Nord-Norge, er det viktig at en ikke glem mesta siirtynyttä työväestöä. Norjan päätös aloittaa mer fremtiden. For tiden er endel finsk arbeidskraft öljyn koeporaukset 62. leveysasteen pohjoispuolella sysselsatt i Nord-Norge. If0lge norsk beslutning skal ja öljyn mahdollinen hyödyntäminen vastaisuudessa det innledes pr0veboring nord for den 62. bredde täällä, voi merkitä työtilaisuuksien lisääntymistä Poh grad, og en mulig utnytting av denne oljen i frem jois-Norjassa. Tämä saattaa houkutella yhä useampia tiden kan bety en 0kning av arbeidsplassene i Nord suomalaisia Jäämeren äärelle. Mikäli joudumme tä• Norge. Dette kan komme til å lokke enda fler finner män tosiasian eteen tulee vanha ruojansuomalainen til traktene ved Nordishavet. Om situasjonen utvikles kulttuuri painamaan leimansa näiden siirtolaisten slik, kommer finnenes gamle kultur i Nord-Norge til kulttuuriympäristöön ja helpottamaan heidän sopeu å sette sitt preg på disse finnenes kulturmilj0 og gj0re tumistaan uuteen elinympäristöön. det lettere for dem å tilpasse seg det nye livsmilj0et. lnnenfor Nordisk Råds Finske delegasjon anser vi at Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan pii kveneprosjektet er av stor betydning, og vi venter med rissä kveeniehdotusta on pidetty hyvin merkityksel interesse på forsknings- og opptegningsresultatene. lisenä ja kiinnostavana. Odotamme suurella mielen kiinnolla tutkimus- ja tallennustyön tuloksia. Det er en stor glede å se at en kjenner ansvar for kvenetradisjonens fremtid, og svrert hyggelig å se at On suuri ilo nähdä, että kveeniperinteen tulevaisuu endel av deltakerne på dette seminaret ei'." finner fra desta tunnetaan vastuuta ja erityisen hauskaa on näh• Nord-Norge. På vegne av Nordisk Råds Fiaske delega dä, että tämän seminaarin osanottajien joukossa on sjon og som medlem av Nordisk Råds presidium vil Ruijan suomalaisia. Pohjoismaiden neuvoston Suo jeg gjerne få lov til å overbringe varme oilsener fra men valtuuskunnan puolesta ja Pohjoismaiden neu delegasjonen og presidiet, og 0nske seminaret frem voston puheenjohtajiston jäsenenä haluan tuoda tä• gang i arbeidet. hän seminaariin valtuuskunnan ja puheenjohtajiston lämpimän tervehdyksen ja toivotan seminaarille menestystä sen työssä. 16 ROVANIEMEN KAUPUNGIN TERVEHDYS ROVANIEMI BYS HILSEN Kaupunginjohtaja Tuure Salo Ordforer Tuure Salo Minulla on ilo ja kunnia esittää seminaarille pitopaik Det er en glede og en rere for meg å fremfore en kakunnan, Rovaniemen kaupungin sydämellinen ter hjertelig hilsen til seminaret fra Rovaniemi by. J eg vehdys. En malta olla toteamatta, että haluan mielel· vil samtidig gjerne, som representant for den finske läni suomalaisen Norden järjestön ominaisuudessa, Foreningen Norden og formann for Pohjola-Norden, Pohjola-Nordenin puheenjohtajana esittää samantein fremfore Pohjola-Nordens hjertelige hilsener på dette Pohjola-Nordenin sydämelliset tervehdykset tähän seminaret. Rovaniemi ligger forholdsvis sentralt til seminaariin. Rovaniemi on verrattain keskeinen paik på Nordkalotten. Som hovedstad i Rovaniemi Ien har ka pohjoiskalotilla. Rovaniemi läänin, maakunnan vi alment satset på kulturen, spesielt på Nordkalott· pääkaupunkina on satsannut kulttuuriin yleensä, eri samarbeid. tyisesti myöskin pohjoiskalottiyhteistyöhön. lnnstillingen til kvenekulturen og til arbeidet for å Asenteet kveenikulttuuriin ja sen harjoittamiseen ovat fremme denne kulturen er avgjort blitt mer positiv i parantuneet oleellisesti 1970-luvun kuluessa. Kun !0pet av 1970-tallet. Da de nordiske Norden-organisa pohjoismaiset Norden-järjestöt pitivät vuonna 1972 sjonene i 1972 holdt Nordkalott-konferanse i Troms0, pohjoiskalotti-konferensia Tromssassa, niin nama 0nsket disse norske, svenske og finske Norden-ogra järjestöt, siis Norjan, Ruotsin ja Suomen Norden nisasjonene t.o.m. kanskje altfor sterkt å feste opp järjesi:öt halusivat tuolloin kiinnittää, ehkäpä turhan merksomheten på kvenenes muligheter til å oppleve voimakkaasti, mutta joka tapauksessa halusivat kiin et kulturliv på sitt eget språk i st0rre utstrekning enn nittää huomiota kveenien mahdollisuuksiin harjoit de hitti! hadde gjort. Dette initiativet ble ikke bare taa omakielistä kulttuuria entistä enemmän. Tätä hilst med sympati på lokalnivå. 1 dag er situasjonen en aloitetta ei otettu yksinomaan myönteisesti vastaan helt annen. Vi vet at det i Finnmark satses en hei del paikallisella alueellisella norjalaisella taholla. Tilanne arbeid ikke bare på nordisk kalottsamarbeid men også tänä päivänä on täydellisesti toinen. Me tiedämme, på arbeid for å fremme kvenekulturen. Nordisk Råd että Finnmarken harrastaa voimakkaasti ei vain poh spiller i denne sammenheng sin egen viktige rolle, men joiskalottiyhteistyötä yleisesti vaan myös kveenikult jeg kan likevel ikke la vrere å påpeke at visse sentrale tuuria. Pohjoismaiden Neuvostolla on siinä oma tär• personer har hatt stor innflytelse. Her sitter fylkes keä osuutensa. En kuitenkaan malta olla sanomatta, mann Aune fra Finnmark, som har vrert en virkelig että eräät keskeiset henkilöt ovat vaikuttaneet oleel foregangsmann på dette området som på så mange lisesti. Täällä istuu Finnmarkenin maaherra Aune, andre- som gjelder samarbeidet innenfor N,ordkalott· joka on tässäkin suhteessa, niinkuin monen muun området. Her deltar også en representant for Kg!. pohjoiskalottialueen yhteistyön suhteen, ollut todel Norsk Ambassade i Helsingfors. Norges ambassade i linen edelläkävijä. Täällä on mukana Norjan Hel Helsingfors har i de senere år arbeidet positivt i sam singin lähetystön edustaja. Norjan Helsingin lähetystö me retning. on viime vuosina tehnyt myönteistä työtä tähän suun taan. Riksdagsrepresentant Hetemäki-Olander påpekte noe som jeg også synes, nemlig at nytten av dette semi Kansanedustaja Hetemäki-Olander viittasi siihen, naret åpenbart ikke begrenser seg til at vi skal få et mikä oli minunkin mielessäni, eli että tämän seminaa helhetsbilde av forskningen som ber0rer kvenekul· rin hyöty ei ilmeisesti rajoitu siihen, että saadaan ko turen slik at vi kan kartlegge behovene og ta initiativ, konaiskuva kveenikulttuurin tutkimuksesta, voidaan men at seminaret kan få betydning ved ac en er kartoittaa tarpeet ja tehdä aloitteita, vaan tällä saat forberedt på en eventuell ucvandring fra Nord-Fin taa olla merkitystä sille, että ollaan valmiita mahdol land til Nord-Norge på 1980-tallet. I forskjellig liseen 1980-luvun siirtolaisuuteen pohjois-Suomesta sammenheng er det allerede blitt konstatert at en slik pohjois-Norjaan. Eri yhteyksissä on ehditty jo todeta, utvandring ikke n0dvendigsvis skulle vrere i overens- 17 että tällainen siirtolaisuus ei välttämättä olisi Suomen stemmelse med målene for finsk 0konomisk politikk. talouspoliittisten päämäärien mukaista. Niin kai asia Slik står saken, men det er også lett å va:re realist og onkin, mutta helppo on olla myös realisti ja todeta, konstatere at finsk 0konomisk politikk ikke skulle että suomalainen talouspolitiikka ei niin hyvin on lykkes så vei om ikke slike fenomener skulle fore nistu, etteikö tällaista ilmiötä syntyisi. Kansanedus komme. Riksdagsrepresentant Hetemäki-Olander taja Hetemäki-Olander totesi juuri sen, että koepo konstaterte nettopp at en har startet pr0veboringer i raukset on aloitettu Jäämerellä Tromssan ulkopuo Nordishavet utenfor Troms0. På egne vegne vil jeg lella. Omasta puolestani haluan. yhtyä täydellisesti helt si meg enig i at et seminar som detce sikkert siihen mielipiteeseen, että tällainen seminaari hyödyt• gagner og - om situasjonen utvikler seg i denne ret tää varmasti ja voi hyödyttää, mikäli tilanne kehit ning - fortsatt vil komme til å gagne de fremtidige tyy tähän tapaan, tulevien siirtolaisten oman kult utflytternes egen kultur og kanskje spesielt deres tuurin ja ehkäpä erityisesti omakielisen kulttuurin muligheter til å delta aktivt i kulturlivet på sitt harrastamisen mahdollisuuksia. eget språk. 0 Hyvät na.iset ja herrat. Rovaniemi ei tämän kauniim Mine damer og herrer. Rovaniemi kan ikke bli vakrere maksi voi tulla kuin yhdeksäs päivä kesäkuuta 1980. enn denne niende juni 1980. Bortsett fra at jeg Paitsi sitä, että minä toivon, että kokous menestyisi, 0nsker at m0tet skal bli fremgangsrikt, så 0nsker niin toivon Rovaniemen ja rovaniemeläisten puolesta, jeg på vegne av Rovaniemi by og dens innbyggere, että viihtyisitte täällä. også at dere skal trives her hos oss. 18 KVEENIKYSYMYKSEN HISTORIALLISTA KVENESP0RSMALETS HISTORISKE BAK TAUSTAA GRUNN RUIJAN SUOMALAISASUTUKSEN HISTORIAN FINSK BOSETNING I NORD-NORGE - HISTORIS PÄÄLINJOJA KE HOVEDLINJER Professori Mauno Jokipii Prof. Mauno Jokipii Jyväskylän yliopisto Jyväskylä universitet Ruijan suomalaisten eli norjal~isittain kveenien histo Historien til finnene i Nord-Norge, eller, som de heter riassa voidaan erottaa kolme päävaihetta. Jo erittäin på norsk, kvenene, kan oppdeles i tre hovedepoker. varhain, Suomen eläessä vielä rautakaudessa, vaikka Finnene begynte å s0ke seg til strendene ved Nordis Norja oli siirtymässä historialliseen aikaan, alkoivat havet allerede i jernalderen, selv om Norge da stod på suomalaisten kosketukset Jäämeren rantaan. Ne jat terskelen til historisk tid. Kontakten med Nordishavet kuivat lappalaisten ve(otuksen, pyyntikulttuurin ja fortsatte antakelig i f!ere hundre år i form av beskat kaupan muodossa ilmeisesti vuosisatoja johtamatta ning av samene, fangstkultur og handel, uten at det mainittavaan asutukseen. Sen sijaan toisessa vaiheessa forte til nevneverdig bosetning. Men i annet stadium, ison vihan jälkeen tilanne muuttui: Suomesta alkoi etter Den store nordiske krig, forandret situasjonen Ruijaan aluksi hajanainen, 1800-luvulla melkoinen seg: fra Finland ble det innledet en utflytningsbe muuttoliike, joka loi Finnmarkeniin selvän suomen vegelse som til å begynne med var spredt, men som på kielisen vähemmistön. Suomalaisväestö muodosti 1800-tallet ble ganske betydelig og forte til at Finn suunnilleen viidesosan Ruijan asukkaista, ja paikoin, mark fikk en klar finsktalende minoritet. Den finske esim. Vesisaaren kaupungissa ja pitäjässä kveenejä befolkningen utgjorde omtrent en femtedel av hele oli 1800-luvulla jopa yli puolet väestöstä. Kolman befolkningen i Nord-Norge, og på endel steder, f.eks. i nessa vaiheessa tällä vuosisadalla siirtolaiset - osittain Vads0 og dens nabokommune utgjorde kvenene på tietoisen kielipolitiikankin vuoksi - assimiloituivat 1800-tallet t.o.m. halvparten av befolkningen. I tredje norjalaiseen ympäristöönsä ja sulautuivat siihen. stadium i dette århundret assimilerte innvandrerne Vaikka kveenien suomen kieli nykyisin on jo kuole seg - delvis på grunn av en bevisst språkpolitikk - massa, heidän sukutietoisuutensa ja kulttuuriperin med de nordnorske omgivelsene og smeltet sammen tönsä elää nuoressa norjankielisessä polvessakin med dem. Selv om kvenenes finske språk i dag holder samaan tapaan kuin suomalaisperintö englantia puhu på å d0 ut, Iever deres slektsbevissthet og kulturarv vien kolmannen polven amerikansuomalaisten kes videre i .den unge norsktalende generasjonen på sam kuudessa. Tehtävänä on nyt kveeniseminaarin keskus me måte som de finske tradisjonene lever videre blant telujen taustaksi luoda lyhyt historiallinen katsaus engelsktalende tredjegenerasjons finskamerikanere. koko tähän vuosituhantiseen kehityskulkuun. Min oppgave er nå å gi en kort historisk oversikt over hele dette tusenårige utviklingsforl0pet som bakgrunn Varhaistiedot kveeneistä eli kainulaisista1 for diskusjonene på kveneseminaret. 1 Norjalainen ylimys Ottar kertoi Englannissa käydes• De ferste kunnskapene om kvenene sään 800-luvun lopulla Alfred-kuninkaalle, että Etelä• Norja rajoittuu Ruotsiin, kun taas Pohjois-Norjan Den norske h0vdingen Ottar fortalte da han besekte naapurina on Cvenland. Täällä kveenit ajoittain teki England på slutten av 800-tallet til kong Alfred, at vät sotaretkiä tunturien yli norjalaisia vastaan kantaen Syd-Norge grenset til Sverige mens Nord-Norge hadde keveät veneensä järviä ja jokilinjoja erottavien kannas Cvenland som nabo. Her foretok kvenene tidvis krigs ten yli. 2 Egil Skallagriminpojan saaga, joka nykyisin ferder mot nordmennene over fjellene og bar sine !ette 19 aJOitetaan 1200-luvulle, mutta joka kertoo 900-lu båter over nessene mellom elver og vann.2 Egil vusta, sijoittaa Kvenlandin Jämtlandin pohjoispuo Skallagrimssons saga, som nå tidfestes til 1200- lelle, mutta ennen Suomea, siis Pohjanlahden pohjois tallet, men som beretter fra 900-tallet, plasserer rannalle. Norja~ kuninkaan HaraJd Kaunotukan (noin Kvenland nord for Jämtland men for Finland, altså 860-940) veronkantomies Torolf Kvedulfinpoika ta ved Bottenvikens nordlige strender. Den norske konge pasi Ruijan lappalaisia verottaessaan kainulaisten Harald Hårfagres (860-940) skatteoppkrever Torolf kuninkaan Faravidin lähettiläät, jotka pyysivät heitä Kveldulfsson m0tte sendebudene til kvenenes kong yhteiselle sotaretkelle karjalaisia vastaan. Retki teh Faravid da han krevde skatt av samer i Nord-Norge. tiinkin Faravidin (vrt. kalevala-runojen Kaukamoinen De bad nordmennene bli med på et felles felttog mot tai Kaukomieli) johdolla Maanselän yli Karjalaan ja karelerne. Felttoget ble foretatt under Faravids leder se onnistui hyvin.3 Kolmantena lähteenämme on skap (jfr. Kalevala-diktenes Kaukamoinen eller Kau kuuluisan saksalaisen kronikoitsijan Adam Bremeni komieli) over moreneryggen til Karelen, og det ble läisen Pohjoismaisten . kansojen kirkkohistoria, joka vellykket. 3 Vår tredje kilde er den kjente tys)ce his on kirjoitettu noin v. 1075. Se tietää vuoristoheimo torieskriveren Adam av Bremens De nordiske lands jen hyökkäyksistä ruotsalaisten kimppuun. Adam kirkehistorie, som er skrevet omkring 107 5. Den for kertoo myös, että pohjoisessa on maa, jota hän kut teller om stammer oppe i fjellene som angrep svenske suu nimellä "naisten maa",. terra feminarum.4 Ylei ne. Adam forteller også at oppe i nord ligger et land sesti uskotaan, että se on tämän kieltä t;irpeeksi osaa- som han kaller "kvinnenes land", terra feminarum.4 . mattoman herttaisen munkin väärä tulkinta. Hän Det er en vanlig oppfatning at dette er en feiltolkning arveli, että Kvenland olisi ollut sama kuin "kvinnor av den naive munken, som hadde mangelfulle språk nas land", vaikka sanan etymologia ei ole tämä, vaan kunnskaper. Han antok at Kvenland var der samme lähtee kveeni-käsitteestä. 5 Mittava keskustelu on som "kvinnornas land ", selv om ordets etymologi käyty aiheesta, missä "alkuperäinen" Kainuu on ikke er denne. Det stammer fra begrepet kven. 5 Det sijainnut ja mitä sana merkitsee. Kainulaisia on pidet er blitt diskutert inngående hvor det "opprinnelige" ty Norrlannin ruotsalaisina,6 Pohjois-Pohjanmaan Kainuu (Kajanaland) lå, og hva navnet betyr. I Norr ikivanhana suomalaisväestönä7 , sinne saapuneina land er kvenene (folk fra Kainuu) blitt ansett som karjalaisina8 tai alueen länsisuomalaisina retkeilijöinä svensker 6 , og i Nord-Österbotten som den fi nske ja uudisasukkaina.9 Ratkaisua varten akateemikko urbefolkningen,7 som utvandrete karelere~ eller som Kustaa Vilkuna on kartoittanut vanhat kvaen- ja Kai områdets vestfinske vandrere og nybyggere.9 nuu-nimet (Kartta 1).10 Nimet keskittyvät, kuten näkyy vahvasti · Pohjanmaalle, jonka lisäksi niitä on For å l0se problemet har akademimedlem Kustaa Lounais-Suomessa ja Ruijassa. Karjalaisalueelta Kai Vilkuna kartlagt de gamle Kvaen- og Kainuu-navnene nuu-nimet puuttuvat, joten se jää laskuista pois, (Kart 1).10 Som det fremgår konsentrerer navnene vaikka karjalainen nautinta ja kauppa ulottuivat jo seg markant til Österbotten, og dessuten forekommer varhaiskeskiajalla Oulunjärven ja Oulunjoen kautta de i Sydvest-Finland og i Nord-Norge. I karelske om Pohjanlahdelle. Esim. Hailuoto (Haililuoto : karjalan råder finner en ikke Kainuu-navn, så disse områdene murteessa haili = silakka) ruotsiksi Karlö (Karelarnas kan ikke regnes med, selv om de områdene som kare ö) oli heidän omistuksiaan. Heidän nautintansa oli lerne hadde hevd på og drev handel med allerede paikannimien todistuksen mukaai:i vahvaa Kemijoen tidlig i middelalderen strakte seg fra Vie träsk og Vie itärannalta Oulujoen eteläpuolelle asti alueella, joka älv til Bottenviken. De eide f.eks. Hailuoto (H aililuo Pähkinäsaaren rauha.n perusteella muodollisesti kuu to: på ·karelsk dialekt haili= 0stersj0sild) på svensk lui Novgorodiin aina vuoteen 1595 asti.11 Gallenin Karlö (Karelernes ö), og hadde ifolge stedsnavnene mukaan se oli Ruotsin ja Novgorodin yhteisaluetta, hevd på landet fra Kemi älvs 0stside til Vie ä.l vs syd kuten myöhemmin Pohjois-Lappi, ei Novgorodin side, et område som ifolge freden i Schlusselburg omaa.12 formelt h0rte til Novgorod helt til 1595.11 Ifolge Gallen var området Sveriges og Novgorods ft:llesom Itsenäisyyden ajan tutkijoista Jalmari Jaakkola ja råde, liksom senere de nordligc ddene av La.ppland, 20 ,. i / j \ \ \ \ \ 0 KVAEN \ \ e KAINU \ KAINUUN- ,1 58·6 , ) ? KA : ~~ \ ,., 0 50 l00KK Kartta 1 Kart 1. Nykyisin tunnetut ja historiallisissa lähteissä mainitut Lokaliserte navn på Kainuu- og Kven som i våre dager paikallistetut Kainuu- ja kvcen-nimet. Luvut viittaavat er kjente og omtalte i historiske kilder. Sifrene viser Vilkunan tekstiin. Nord/annin ja Finnmarkenin til teksten av Vilkuna. I Nordland og Finnmark fylker läänistä puuttuu joitakin pisteitä. (Kustaa Vilkunan mangler noen punkter. (Jfelge Kustaa Vilkuna 1969). 1969 mukaan). 21 12 Armas Luukko SJJ01ttavat vanhimman Kainuun og tilh0rte ikke direkte Novgorod. maan Satakuntaan, koska myöhemmät pirkkalaiset olivat todistettavasti sieltä kotoisin; norjalaisethan Forskerne i selvstendighetstiden, Jalmari Jaakkola eivät erota vanhoja kainulaisia uudemmista pirkkalai og Armas Luukko har plassert det opprinnelige Kaja sista, vaan kutsuvat molempia kveeneiksi. 13 A.H. naland i Satakunda, da de senere birkarlene bevislig Virkkusen elvyttämä Jusleniuksen selitys on,. että stammer · derfra. Nordmennene gj0r ingen forskjell Kainuunmaa on maastotermi ja merkitsee alavaa maa mellom de gamle innbyggerne i Kajanaland og de 13 ta (kaino = nöyrä ihminen; Kainasto = alava maa). senere birkarlene, men kaller begge kvener. Ifölge Alkuaan Kainuu on siis merkinnyt laakeaa Ala-Sata Daniel Juslenius's gamle forklaring som A.H. Virkku kuntaa ja Pohjanmaata.14 Kustaa Vilkuna taas johtaa nen sier seg enig i, er Kajanaland en topografisk term termin reen kaplasta merkitsevästä Varsinais-Suomen og betyr lavland (kaino=ydmykt menneske; kainasto= sanasta "kainut". Tällaisella kyläkapulaa muistutta lavland). Til å begynne med har Kainuu a!tså betydd valla kapulalla pohjoisen Varsinais-Suomen eli Vakka det lave slettelandet i nedre Satakunda og Österbot Suomen eränkävijät 6fisi kutsuttu tekemään retkiä ten.14 Kustaa Vilkuna på sin side forklarer termen vielä asumattomalle Pohjanmaalle.15 Kainulaiset voi slik at den stammer fra ordet "kainut", som i Egent daan myös käsittää järjestönimeksi, kuten Lyypekin liga Finland betyr "reen kaplas". Med en slik bud tunnetut Novgorodfahrerit tai Bergenfahrerit keski stikke ble fangstmennene i de nordlige delene av ajalla.16 Kun edellä olevassa kartassa oli ikivanhalta Egentliga Finland eller Vakka-Finland sammenkalt 15 lJ.SUtusalueelta viisi varsinaissuomalaista ja kuusi ala til jaktferder til det ennå ubebodde Österbotten. satakuntalaista Kainuu-nimeä, lienee lopulta koko "Kven" kan 0gså oppfattes som et organisasjonsnavn, Lounais-Suomi otettava huomioon muinaisena Kai "Norgorodfarerne" eller "Bergensfarerne" fra LUbeck 16 nuuna. var slike kjente fellesnavn i middelalderen. Da det på forannevnte kart i det gamle bosecningsområdet Viime aikoina arkeologian ja paleoekologian kehitys fantes fem Kainuu-navn fra Egentliga Finland og seks kuitenkin on alkanut tuoda uusia piirteitä kuvaan. som stammer fra Nedre Satakunda, kan kanskje hele Kun koko Pohjanmaata on pidetty arkeologisesti Sydvest-Finland betraktes som oldtidens Kainuu. tyhjänä germaaniasutuksen hävittyä sieltä noin 800- luvulla, tämä ei enää ole koko totuus. Ainakin Ruot- I l0pet av den seneste tiden har utviklingen innenfor 5in Norrbottenin puolella siitepölyanalyysi osoittaa arkeologi og paleoökologi likevel gitt helhetsbildet nye yleistä viljelystä jo vuoden 1000 jKr. vaiheilla ja Suo trekk. En har hatt den oppfatning at Österbotten ikke men· Kuusamossa pian sen jälkeen.17 Sen sijaan Tor har hatt noe som helst å gi arkeologisk etter at den ger nionjoensuun kaivaukset siitepölytutkimuksineen manske bosetningen opph0rte på 800-tallet. Dette er näyttävät esim. vanhan ja tunnetun Lapinvoutien ikke lenger hele sannheten. I det minste i Norrbotten kotipaikan Oravisaaren olevan asuttu vasta noin i Sverige ' · r pollenanalyser bevist at det er blitt 13 50.18 Raja tuomio osoittaa sen jälkeen uudisasu drevet jorelbruk der allerede omkring år 1000 e.Kr. og 1 7 tusta niin pohjoisessa kuin Pellossa noin vuoden i Kuusamo i Finland fra et litt senere tidspunkt. Ut 1400 tienoilla.19 Kemin · ja Iin kappelit mainitaan forte utgravninger og pollenanalyser fra traktene om 1374 ja Saloinen lienee niiden ikäinen seurakunta, kring Torveelvens utl0p viser likeledes at Oravisaari, vaikka tiedot vuosilta 1329 ja 1345 ovatkin väären det gamle kjente hjemscedet til lappefogdene, ble be 18 nöksiä.20 Eerik Pommerilaisen tunnetussa verokirjan folket senest omkring 1350. En dom etter grense katkelmassa vuodelta 1413 Tornion suurpitäjässä strider viser at det fantes nybyggere så langt nord 19 mainitaan 30, Kemin pitäjässä 20 ja "Rannassa" (se som i Pello omkring 1400. Kapellene i Kemi on Simojoella ja Kalajoella) 40 savua. Vaikka tasaiset og ljo nevnes i 1374, og menigheten i Saloinen kymmenluvut panevat epäilemään otteen kopioitsijan skal va:re like gammd, selv om oppgavene fra 20 pyöristyksiä ja vaikka savu todennäköisesti tähän ai årene 1329 go 1345 er forfalsket. 1 fragmrnter kaan on merkinnyt useampia taloja eikä vain yhtä,21 av den kjente skattcboken til Erik av Pommern fra voidaan yhtyä ajatukseen, että Pohjois-Pohjanmaan 1413 nevnes det at i storkommuncn i Torneå fantes 22 varhaiskeskiaikainen asutus on vielå silloinkin ollut 30, i Kemi kommune 20 og "i Stranden" (ved Simo peräti harvaa ja vähäistä. - Aluksi selostetuissa ruijalai joki og Kalajoki) 40 " n21k". Selv om dejevne 10-talle sissa tapauksissa kveenit ovat sen tähden olleet pää• ne får en til å cvile på nedskriverens avrundelser, og asiassa lounais-suomalaisia sesonkiretkeilijöitä eikä "r0k" på den tiden betydde flere gårder og ikke bare vielä heidän keskiajalla Pohjanrannalle (Norrostran en,21 så kan en slutte seg tilat bosetningen i Nord denne v. 136522 ) asettuneita jälkeläisiään. Österbotten i tidlig middelalder var sva:rt spredt og beskjeden. - Derfor var kvenene i Nord-Norge i de tilfellene som jeg fortalte om i begynnelsen hoved Pohjois-Suomen asutus ja eränkäynti keskiajalta sakelig sesongvandrere som kom fra Sydvest-Finland, 16OO-luvulle mens deres etterkommere i middelalderen skulle kom me til å bosette seg her på Pohjanranta (Norrostran Uuden ajan alussa (n. 1540) Pohjois-Pohjanmaan asu denne i 1365).22 tus, joka nyt oli kasvanut noin 1075 taloon, sijoittui vielä jokien suunseuduille. Oulu- ja lijoet olivat vain Bosetning og jakt i Nord-Finland fra middclalderen suupuolelta asutetut, sen sijaan Kemijoki Rovanie til 16OO-tallet. melle asti ja Tornionjoki Pelloon saakka.23 Samoin kuin kaikkialla muuallakin Suomessa vakinaisella Ved begynnelsen av den nyere tid (ca. 1540) var be asutuksella oli kuitenkin eränautinnassaan - vakinaisi byggelsen i Nord-Österbotten, som nå hadde 0ket til na kalastus- ja metsästyspaikkoina - laajoja alueita ca. 1075 gårder, ennå plassert ved elvemunningene. takamaastossaan. Pohjois-Pohjanmaalla tämä alue Ved Ule älv og ljo älv konsentrerte bosetningen seg saadaan selville Kustaa Vaasan aikaisista ns. eräka• cil elvemunningene mens derimot bosetningen ved lastusluetteloista vuodelta 15 S 1. Luetteloissa maini Kemi älv strakte seg helt til Rovaniemi og ved Torne taan talo talolta, missä järvessä sen miehet kalastivat, älv til Pello. 2 3 På samme måte som overalt ellers i monellako veneellä ja monellako verkolla. Armas Finland hadde den permanent bosatte befolkningen Luukko on Pohjois-Pohjanmaan maakuntahistoriassa hevd på enorme arealer i 0demarkene som faste fiske (1954) kartoittanut suurpitäjittäin nämä järvet, jotka og jaktområder. 1 Nord-Österbotten kjenner en til nimiensä perusteella ovat vieläkin maastoon sijoitet disse områdene takket va:re en fortegnelse over 0de tavissa. Tulos on seuraavan näköinen (Kartta 2)24: marksfisket fra Gustav Vasas tid (1551). 1 fortegnel Iijoen latvoilla ja Kemijärven suunnalla eränautinta sen nevnes gård för gård, i hvilke vann mennene ulottui Suomen itärajalle saakka, josta "eräraja" fisket, og hvor mange båter og garn de hadde. Armas Sodankylän ja Kittilän pohjoispuolitse ulottui Enon Luukko har i Nord-Österbottens historie kartlagt tekiölle puoliväliin Suomen käsivartta ja vastaavalle disse vannene etter hvilket sogn de lå i, slik at dc ennå korkeudelle Ruotsin Länsipohjaan. Kemijoen vesistön i dag kan plasseres i terrenget. Resultatet ser ut som varrella eränkäynti ei siis ulottunut aivan tundra folger (Kart 2).24 Ved Ijo älvs utl0p og i retning av alueelle asti, mutta Tornionjoen varrella vasta puura Kemijärvi strakte jaktmarkshevden seg like tilFinlands jan vastaantulo näyttää pysähdyttäneen Tornion 0stgrense, hvorfra "jaktmarksgrensen" gikk nord pitäjän erämiehet. - Lappia valtion puolesta verotta for Sodankylä og Kittilä halvveis til Enontekiö midt vat pirkkalaiset sen sijaan ulottivat matkansa Jääme oppe i "den finske armen" og tilsvarende langt oppi ren rannalle sikäläistä kalastusta verottamaan. Niinpä Västerbotten. Ved Kemi älvs vassdrag foregikk altså J uoksengin miehet tavataan näissä asioissa Porsangerin ikke jakten helt opp til tundraområdet, men ved Tor vuonolla, Kemin miehet Alattion vuonolla, Vojakka ne älv ser det ut som om fangstmennene fra Torne lan miehet Tenovuolla, Juoksengin ja Päkkilän miehet sogn er blitt stoppet forst oppimot tregrensen. Naavuonolla. Varanginvuonon kalastuksesta verotet Birkarlene var statens skatteoppkrevere i Lappland, tiin v. 1551 yhteensä 15 suomalaista. Kaksitoista og fortsatte sine ferder opp til strendene ved Nordis Varanginvuonon kalastajalappalaista valitti vuosina havet for å beskatte folk som fisket der. En kunne 1575 ja 1576 lapinvouti Niilo Oravaisen Tornion derfor m0te menn fraJuoksenki som skatteoppkrevere Vojakkalasta sortavan heitä eri tavoin, mikä osoit- ved Porsangerfjorden, menn fra Kemi ved Altafjorden, 23 ,.tlu~~~ r / \ , ,· ( i ,,. i ., Kartta 2 Kart 2 Pohjois-Pohjanmaan keskiaikaisia eråjå'rvia·. Liminki 0demarksinnsjoer i Nord-0stcrboltcn i midddaldcrcn. laisten ja kemilå'isten eråjå'rvet merkitty ympyröin, fodemarksirmsj1?1'n1' til de som budd,, i Lirningo og kala-, pyhä'- ja siikajokisten sekä' iilå'isten ja torniulais Kemi er merkf't med sirkler, ml'ns irmsj11m,, til d1• ten pistein (Armas Luukan 1954 mukaan). som boddl' i Kala-, Pyhä- og Siikajoki og Ijo ug Turneå er merket med punkta. (/j"i1lge Anna s Luuk ku 1954). 24 taa, että vanha pirkkalaisverotus edelleen ulottui Suo menn fra Vojakkala ved Tanafjorden og menn fra mesta Ruijan rannoille.25 Jos ajatellaan Jaakkolan Jouksenki og Päkkilä i Kva::nangen. I 1551 ble sam Pirkkalaisliike-teoksen tapaan, että pirkkalaisten menlagt 15 finske fiskere pålagt å betale skatt etter å Näsijärven reitin ja Etelä-Pohjanmaan eränkäynti ha fisket i Varangerfjorden. Tolv sj!llsamer som drev oli esivaihe Pohjanlahden rannikon nauttimiseen, fiske i Varangerfjorden klaget i årene 1575 og 1576 sama tapahtui siis toistamiseen Pohjolassa. Tavan over at lappefogden Niilo Oravainen fra Vojakkala i omainen eränkäynti ulottui hyvän matkaa Tornion Torneå hadde undertrykt dem på forskjellige måter, ja Kemijokea ylöspäin, mutta veronautinta Jäämerel• noe som viser at den gamle Birkarle-skatten fortsatt le asti. ble betalt fra den finske Lappmarken og helt opp til strendene ved Nordishavet.2 ~ Om vi ifolge Jaakkolas Sisä-Suomessa erämaiden luettelointi ja peruutus bok om birkarlenes jaktvirksomhet i trakten ved Näsi• johtivat niiden asuttamiseen, joka paikallisten asuk järvi og i Syd-Österbotten, tenker oss at denne var et kaiden kankeuden vuoksi usein tapahtui "irralleen forstadium til hevden på strendene ved Bottenviken, päästettyjen" savolaisten kaskitalonpoikien toimesta. så gjentok historien seg altså for annen gang i Norden. Vielä Oulujoen keskijuoksu ja Iijoen eteläpuoleiset Vanlig jakt och fiske ble drevet et godt stykke opp seudut Kiiminginjoella kuuluivat tämän 15 50-luvun langs Torne älv og Kemi älv, men en hadde rett til å savolaisen uudisasutuksen piiriin ja rannikolla sitä drive inn skatt helt opp til Nordishavet. oli pohjoisemmassakin lissä, Kuivajoella ja Kemijoel la (muutama talo Rovanientä myöten), mutta Kuusa Kartlegning og avskrivning av jaktmarkene i de indre moon ja Lappiin asti se ei silloin varsinkaan sisämaas• delene av Finland forte til at jaktmarkene ble bebodd. sa ulottunut.26 Lapissa erämaanautinta jäi pitkään Takket va::re den halstarrige befolkningen i Tavastland ennalleen ja hiipui vasta vähitellen taloudellisten teki var det ofte standsl0se b0nder fra Savolax som flyttet. joiden kautta: kaukomatkat tulivat esim. lisääntyvään Ule älvs midterste l!llp og områdene syd for !jo älv karjanhoitoon ja uuteen elinkeinoon tervanpolttoon ved Kiiminkijoki h0rte med til disse nybyggingsom verrattuna kannattamattomiksi. rådene for folk fra Savolax på 15 50-tallet, og ved kys ten fantes det t.o.m. områder lenger nord ved !jo, Kuten Virrankoski on osoittanut, Pohjois-Suomen Kuivajoki og Kemi älv (noen gårder helt opp til Rova erämaiden vakinaiseen asutukseen ottamista hidasti niemi). Men disse områdene strakte seg på den tiden se, että periaatteessa Kemin Lapin raja, joka kulki ikke inn i landet til Kuusamo og Lappland.26 Ret Kuusamosta Kemijärven poikki Rovaniemen poh ten til jaktmarkene i Lappland forble uforandret i joispuolelle ja Tornion Lapin raja, joka kulki sieltä lange tider og opph!llrte forst litt etter litt. Årsakene Kittilän länsipuolitse Enonrekiölle, oli samalla suoma var av rent praktisk natur: langferdene ble ul0nnsomme laisasutuksen ja lappalaisasuruksen väli raja. 2 7 Kun jevnfort med f.eks. det 0kende kreaturholdet og den 1670- ja 1680-luvun käräjillä suomalaiset yrittivät nye nreringsveien tjrerebrenning. todistaa, että raja menisi pohjoisemmasta, tämä pe rustui heidän jo vakiintuneisiin eränautintoihinsa Som Pentti Virrankoski har påpekt har det faktum at tuon ehkä 1400-luvulla syntynt·en vanhan rajan poh Kemis grense mot Lappland fra Kuusamo tvers over joispuolella. Suomalaisasutuskin levisi 1600-luvulla Kemijärvi nord for Rovaniemi og Torneås grense rnot Lapin puolelle· (Kartta 3), esim. Kemijärvellä, jossa Lappland derfra på Kittiläs vestside og til Enontekiö raja oli epäselvä, usein muuallakin. Tämä tapahtui saintidig dannet grense mellom finsk og sarnisk be useimmiten täydessä sovussa seka-avioliittojen tai byggelse, medvirket til at jaktmarkene i Nord-Finland maanvuokrauksen kautta. 28 sakte ble befolket.27 Når finner på herredsting på 1670- og 1680-tallet fors0kte å påvise at grensen gikk Asutusnousu voidaan uusimpit·n rutkimustt-n mu lenger nord, var deres argumenter at de fra gammelt kaan havaita Suomen kaikilla 1500-luvun uudisasu av hadde hevd på jaktmarkene nord for den gamle rusalueilla vielä 1600-luvunkin ajan - aikaist·mmin grensen, som hadde oppstått på 1400-tallet. Også uskotrua pysähdystä ei pitkän aikavälin numeroissa den finske bebyggelsen spredte seg på 1600-tallet på 25 Kartta 3 Kart 3 Suomen lapinkyliit noin v. 1640. Metsålappalaisten Samiske boplasser i Finland omkring 164(J. Skogs talvikyliit merkitty kodan, Kittilå'n suomalaisten samenes boplasser merket med bilder av te[tene. Ny uudistilat talon kuvalla. Katkoviiva osoittaa Lapin ja bygde hus hos finner i Kitti/ei med bilder av hus. Den Pohjanmaan rajaa. Veniijiin raja (ristiviiva)oli todelli strekete linjen viser grensen mellom Lappland og suudessa hieman idempiinii. (Pentti Virrankosken f:Jsterbotten. Den russiske grensen (krysset linje) 1973 mukaan). ligger i virkeligheten lenger ost. (Ifolge Pent~i" Virran koski 1973). 26 näy. Esim. Tornionjokilaakson itä- ja länsirannan Lapplands-siden (Kart 3) f.eks. i Kemijärvi, hvor asutus, joka 1560-luvulla oli 3 36 taloa, nousi 1630- grensen var uklar, og ofte også andre steder. Dette luvulla 532 taloon ja 1690-luvulla 753 taloon.29 skjedde for det meste under fredelige forhold og som Tässä tapauksessa suomalaisasutuksen raja lähestyi folge av blandete ekteskap eller ved forpaktning.28 isonvihan alla nykyistä Norjan rajaa (Kartta 4). 10 Ennå på 1600-tallet kan en • ifolge de nyeste under Vaikka suomalaisten asutusrönsyjen hennot kärjet s0kelsene - legge merke til en 0kning av bosetningen eivät tietenkään omanneet voimaa työntää asutus overalt i Finland på 1500-tallets nybyggerområder. rajaa eteenpäin, kärkien sijainti määräsi, mihin ete Den stagnasjon som en tidligere trodde hadde skjedd lämpää tulevan uudisasutuksen siinä tilanteessa oli kan ikke konstateres i en langtidsperiode. Bosetnin mahdollista nyt aikaisintaan sijoittua. gen i Tornedalen på elvens 0st- og vestbredd, som på 1560-tallet omfattet 336 gårder, 0kte f.eks. på 1630- Ruijan vanha norjalaisasutus, sekä lappalaisten uudet tallet til 5 32 gårder og på 1690-tallet til 7 5 3 går• elinkeinot der. 2 9 I deti:e tilfelle naermet den finske bebyggelsen kort for Den store nordiske krig seg den nåvaerende Ottar kertoi kuningas Alfredille asuvansa "kauimpana grensen mot Norge (Kart4).30 Selv om spredte finske pohjoisessa kaikista norjalaisista". Koska hänen arvel utposter ikke hadde kraft til å flytte bosetningsgren laan asuneen Lenvikissä, joka oli vain vähän matkaa sen fremover, avgjorde deres beliggenhet hvor det var Tromssasta etelään, varsinainen Finnmarken oli siis mulig for den bosetningen som kom sydfra å etablere näin varhain yksinomaan ylen harvojen kalastajalap seg i denne situasjonen. palaisten hallussa. Varsin pian tämän jälkeen (myö• häisella viikinkiajalla, 800-1000 luvulla) maakunta Gammel norsk bosetning Finnmarken og samenes sai kuitenkin kiinteän norjalaisasutuksen kuten nye nreringer arkeologiset löydöt sitovasti näyttävät. 31 JÖrn Sandnes on lisäksi osoittanut, että tämä oli vielä nor Ottar fortalte kong Alfred at han bodde "lengst nord maalia maatalousasutusta. Vasta Lofoottien suur av alle nordmenn". Ettersom en tror at han bodde i kalastuksen osoittautuessa 1200-luvulta eteenpäin Lenvik, som lå litt syd for Troms0, var det egentlige kannattavammaksi kuin karja- ja maatalous, jälkim Finnmarken så tidlig bare befolket av noen få sj0- mäinen vähitellen loppui kokonaan. Vilja hankittiin samer. Ganske snart etter dette (i sen vikingtid på nyt saksalaisilta Bergenin ja Trondheimin hansakaup 800-1000-tallet) fikk landsdelen en fastboende norsk piailta vaihtamalla se kalaan, jota Ruija tuotti tavat befolkning. Dette viser de arkeologiske funnene helt 3 1 tomia määriä. 3 2 bindende. Jörn Sandnes har dessuten be_vist at dette ennå var en normal jordbruksbosetning. F0rst Jottei Ruija joutuisi idästä retkeilevien karjalaisten fra 1200-tallet og fremover, da storfisket i Lofo eli bjarmien haltuun, Haakon V (1210-1319) tuki sen ten viste seg å vaere mer innbringende enn kreaturhold edelleen asuttamista ja hallintoa, Hän antoi mm. og jordbruk, ble det etter hvert helt slutt med disse rakentaa kirkon Tromssaan ja sille kappelikirkon naeringsveiene. En skaffet nå korn fra de tyske Karl0yn luo. Arkkipiispa J0rund vihki Varg0n di hansakj0pmennene i Bergen og Trondheim ved å Vard0n (Vuoreijan) kirkon v. 1307, mikä osoittaa bytte det til seg mot fisk, som fantes i enorme rneng 3 2 norjalaisen uudisasutuksen olevan jo vahvaa sinne -asti. der i Finnmarken. Asutuksen turvaksi rakennettiin samoihin aikoihin Vuorcijan ensimmäint'n linnoitus, jota v. 1340 For at ikke Finnmarken skulle overgå i karelernes luonnehdittiin jo vanhaksi ja rapprntuneeksi. 3 3 eller bjarmenes eie (de kom fra 0st), st0ttet kong Kun rauha Novgorodin kanssa saatiin aikaan v. 1326, Haakon V (1210-1319) nybygging og administrasjon Vardöhus lienet' peräisin vähintään sitä eddtänecltä i Finnmarken. Han lot bl.a. bygge en kirke i Troms0 sota-ajalta. Keskiajan lopulla norjalaisasutus tiheni med tilh0rende kapellkirke på Karl0y. Erkebiskop koko rannikolla. Esim. v. 1567 lcdung-lut·ttclot mai J0rund innviet Varg0 eller Vard0 kirke i 1307, noe nitsevat alueelta 33 kylää, joissa oli yhtn·nsä 506 som viser at stabil norsk nybygging foregikk så langt 27 Jukkosjärvi Kartta 4 Kart 4 Suomalaisen asutuksen raja (Einar A. Niemen 1978 Grensen for jinsk kolonisasjon (lf0lge Einar A, Niemi mukaan). 1978). 28 norjalaista talonpoikaa. Sen lisäksi verotettiin 17 3 0st. For å trygge bosetningen ble Vard0s forste kalastajalappalaisperhettä ( v. 1593) ja 388 tunturi festning bygget på denne tiden, men den ble betegnet 3 3 lappalaisperhettä, jotka kuuluivat 23 eri lapinky som foreldet og forfallen i 1340. Freden med Nov lään.34 Suomen puoleiseen olemattomaan asutukseen gorod ble sluttet i 1326. Vad0hus derimot stammer verrattuna Ruijan rannikon asutus oli siis uuden ajan antakelig fra tiden for krigen. Mot slutten av middel alussa erittäin vahvaa ja vanhaa. Se oli paras peruste alderen ble den norske bosetningen tettere langs hele koko alueen kuulumiselle Norjaan. kysten. I 1567 nevnte f.eks. leidang-fortegnelsene 33 steder med bosetning og sammenlagt 506 norske b0n Näihin aikoihin myös lappalaisten elinkeinoelämässä der. Dessuten betalte 173 sj0samefamilier og 388. näyttää tapahtuneen tärkeä muutos, kuten suomalai fjellsamefamilier skatt (i 1593). Samene bodde 3 4 sen Helmer Tegengrenin (1952)3 5 ja ruotsalaisen på 2 3 forskjellige steder. J evnt0rt med den meget Filip Hultbladin (1968)36 tutkimukset äskettäin ovat spredte bebyggelsen på finsk side var bebyggelsen i osoittaneet. Kesyä poroa oli ennenkin käytetty ajok kystområdene i Finnmarken ved begynnelsen av den kina tai houkutuseläimenä villipeuran pyynnissä, nyere tid gammel og livskraftig. Den var det beste mutta nämä laumat olivat muutaman yksilön tai argument for at hele området skulle tilh0re Norge. jonkin kymmenen poron suuruisia. Porotokat alkoi vat kuitenkin 1500-1600-luvuilla kasvaa ja lappalai set liikkua tämän "elon" mukana paimentamassa På denne tid ser det ut til å ha inntruffet en viktig for s1ta tuntureilla. Puolivillin porolauman mukana, andring også i samenes na:ringsliv, noe som finnen jonka sadat yksilöt edustivat mahtavaa lihavarastoa, Helmer Tegengrens (19 5 2) 3 5 og svensken Filip Hult lappalaiset siirtyivät nyt vuodenaikojen rytmin mu blads (1968)3 6 unders0kelser nylig har vist. Tamrein kaan talvella sisämaan tuntureille ja kesällä Jäämeren var tidligere blitt brukt som trekkdyr eller for å lokke tuulisille rannoille hyttysiä eli räkkää pakoon. Poro villreinen under jakt, men disse flokkene bestod av lappalaisten koko kulttuuri mukautui tähän sesonki noen få eller kanskje noen titall reinsdyr. Reinhjor muuttoon eli jutaamiseen. Asunnot tulivat siirrettä• dene begynte likevel å vokse på 1500- og 1600-tallet, viksi kodiksi, ravinto, vaatteet ja työkalut saatiin po og samene begynte å flytte med hjorden og gjete den ronlihasta ja verestä, nahasta ja luista. Samalla metsäs• på fjellviddene. Samene fulgte nå årstidenes rytme og tyksellä ja kalastuksella eläneiden metsälappalaisten flyttet med den halvville flokken på noen hundre dyr, kylien eli siidojen suhteellisen pyöreät alueet muut som representerte et stort kj0ttforråd. Om vinteren tuivat vesistöjä seuraaviksi pitkänomaisiksi kaistoiksi, holdt de til inne på fjellviddene, og om sommeren joiden yläpää oli tuntureilla ja alapää Jäämeren äärel• ute ved kystene hvor vinden holdt myggen borte. lä. 3 7 Elinkeinon muutoksen syynä oli poronhoidon Flyttsamenes kultur tilpasset seg til denne sesong tuottavuus. Parhaassa tapauksessa, kun tokat hyvinä messige flytningen. Boligene ble flyttbare kåter. jäkälävuosina lisääntyivät kovasti ja poronliha: teki De fikk mat, kla:r og arbeidsredskap av reinkj0tt og kauppansa, suuret poroisännät rikastuivat niin, että blod, skinn og ben. Samtidig begynte skogssamene, saattoivat Torniosta tai muista Pohjanlahden kauppa som hadde drevet jakt og fiske på store, nesten runde paikoista ostaa verkaa puvuikseen ja panna sikäläiset områder omkring boplasser (sidaen) å flytte langs hopeasepär tekl'mään lappalaistyylisiä riipuksia ja ho elvenc til Ishavet. Deres nye områder, som fulgte vass pealusikoita.38 Tornion Lapin poronhoito levisi dragene, ble lahgstrakte og gikk i retning fra fjellene uutuutena kuitenkin hitaasti Kemin Lappiin, ehkä til Nordishavet. 3 7 Årsaken til forandringene i na:rings vasta 1700-1800-luvun taitteessa.39 Muutos kävi veiene var at reindriften ble l0nnsom. I beste fall, slike niin, että kiinteästi asuvat metsälappalaiset hävisivät, år når hjordene fikk nok lav, når kalvingen gikk bra og mutta heidän sijaansa muutti poronhoitaja-lappalaisia reinkj0ttet var etterspurt, ble de store reineierne så Ruotsin Jukkasjärveltä ja Karcsuannosta sekä Norjan rike at de kunne kj0pe klede til nye kofter og få laget Kautokeinosta ja Utsjodta. Lisäksi suomalaiset uudis s0ljer og s0lvskjeer i lappstil hos de lokale s0lvsmedene i asukkaat omaksuivat suurisuuntaist·n poronhoidon. Torneå eller på andre handelssteder ved Bottenviken _3 8 Sen sijaan Pl'tsamon koltat säilyttivät viimeksi, aina Reindriften-i Torneås Lappland var en ny na:ringsgren, 29 . toiseen maailmansotaan asti, perinnäisen lapinkylän eli og spredte seg langsomt opp til Kemis Lappland 39 siidan toimintamuodot: heillä oli talvikylän lisäksi forst ved overgangen fra 1700- til 1800-taller. For kuusi erä- ja kalastuspirttiä eri puolilla pyöreähköä andringen skjedde på den måten at de fastboende sa aluettaan sesonkipyyntiä varten.40 mene forsvant og i deres sted kom reindriftssamer fra Jukkasjärvi og fra Karesuando i Sverige, fra Kautokei Ruotsin Jäämeren politiikka no i Norge og fra Utsjoki. De finske nybyggeme be gynte dessuten med reindrift i stor stil. Skoltesamene Kun nyt perinteiseltä Ruotsin alueelta esim. Kilpis i Petsamo beholdt derimot som de siste samer sine järveltä tai Enontekiöltä lähtevät porolappalaiset ryh tradisjonelle bosetnings- og virksomhetsformer i sida tyivät todennäköisesti juuri 1500-luvulla vuosittain en helt til den annen verdenskrig. De hadde foruten jutaamaan kenenkään estämättä poroineen Jäämeren vinterhusene seks fangst- og fiskehytter i forskjellige rantaan, kun Tornion ja Kemin pirkkalaiset perintei deler av det store sirkelformete området som de 40 seen tapaan seurasivat heitä sinne verotus- ja kauppa brukte ved sesongfangsc. tarkoituksessa, usein kalastamaankin, Ruotsin valtio alkoi katsoa, että myös sille kuuluisi osuus Ruijan Sveriges politikk i området ved Nordishavet rannasta. Varsinaisia asutustodisteita vaatimuksen tueksi ei voitu esittää: norjalaisten veroluetteloissa Da flyttsamene fra de tradisjonelle områdene joskus harvoin esiintyvät suomalaiset (esim. Petter f.eks. Kilpisjärvi eller Enontekiö sannsynligvis nettopp Kva:n Vesisaaressa 1597)41 eivät tietenkään sellaisiksi på 1500-tallet årlig begynte å flytte ut til kystene ved riittäneet. Nordishavet uten at noen hindret dem, fulgte birkar lene fra Torneå og Kemi med dem slik de pleide for Ruotsin mielenkiinnon herääminen Jäämeren suun å drive inn skatt og for å handle og ofte også for å taan näkyy siitä, että Kaarle IX keräytti aivan 1600- fiske. Den svenske stat begynte å innse at også den luvun alkuvuosina perimätietoa pirkkalaisten oikeuk hadde rett til endel av Nord-Norges kyst. Egentlige sista ja niiden syntytavasta erikoisesti vanhoissa pirk bevis for bosetning til st0tte for kravet kunne man kalaiskeskuksissa Luulajassa, Piitimessä ja Torniossa, ikke legge frem. I de norske skattelistene forekom det uudemmissa keskuksissa Uumajassa ja Kemissä, mutta en sjelden gang finske navn (f.eks. Peter Kva:n fra muuallakin. Tästä keräilytyöstä ovat Jalmari Jaakkola Vads0 1597)41 , men dette var ikke bevis nok. (1924)42 , H. Tenerz (1962)43 ja Birger Steckzt!n (1964)44 julkaisseet laajoja selvityksiä, joiden johto At Sveriges interesse våknet når det gjaldt Nordis päätökset menevät osiin ristiin,45 mutta jotka epää• havet, ser en av at Karl IX i l0pet av 1600-tallets mättömästi osoittavat, että keräilytyötä juuri tähän forste år lot samle inn muntlige overleveringer om aikaan tapahtui. Samaan yhteyteen kuului myös ku birkarlenes rettigheter og hvordan de hadde oppstått, ninkaan kamarijunkkari Hieronymus Birkholzin, luon sa:rlig i birkarlenes gamle sentre Luleå, Piteå og Tor nontieteilijä Sigfrid Aronus Forsiuksen ja ylioppilas neå, i de nyere sentrene Umeå og Kemi, men også Daniel Hjortin kartoitusmatka Lappiin v. 1601- andre steder. Om dette innsamlingsarbeidet har 42 43 1602.46 Voidaan esittää perusteltuja olettamuksia Jalmari Jaakkola (1924) • H Tenerz (1962) , 44 siitä, miksi näin toimittiin. On osoitettu, että kun og Birger Steckzt!n (1964) redegjort utforlig. 25-vuotinen Venäjän sota, ns. pitkä viha v. 1570- Konklusjonene er ikke alltid de samme,45 men viser 1595, esti Itämeren kautta tapahtuvaa Venäjän kaup uten tvil at innsamlingsarbeidet foregikk nettopp på paa, hollantilaiset ja heidän jälkeensä englantilaisetkin denne tiden. Til innsamlingsarbeidet h121rte også den kiinnostuivat Ruijan ohi Arkangeliin menevän purjeh kartleggingsreise til Lappland som ble foretatt av dusreitin käytöstä.47 Kun Kaarle-herttua kilpailumie kongens kammerjunker Hieronymus Birkholz, natur lessä antoi Göteborgille privilegiot Lapin ja Jäämeren viteren Sigfrid Aronus Forsius og student Dan iel Hjort kaupan tapuliksi ja liitti samana vuonna, v. 1607, ar fra 1601-1602.46 Det kan fremlegges motiverte hy vonimeensä sanonnan "kainulaisten ja lappalaisten poteser for hvorfor de foretok reisen. Det er påvist at kuningas", vastakohta alueen laillisen hallitsijan fordi den 25-årige Russiske krig eller dm såkalte 30 Tanska-Norjan Kristian IV kanssa oli lopullisesti "lange ufreden" fra 1570-1595 hindret den russiske Ruijassa valmis.48 handelen via 0stersj0området, ble hollenderne og engelskmennene som kom etter dem interessert i å Jo v. 1601 Kungsbackan neuvotteluissa Kaarle oli bruke farleden for seilskip forbi Finnmarken til esittänyt Tanskalle virallisen vaatimuksen Ruijan Arkhangelsk.4 7 Da hertug Karl for konkurransens omistuksen luovuttamisesta Ruotsille Tysfjordista skyld gav Göteborg privilegium som stapelstad når Neideniin asti eli koko alueen Narvikista Petsamoon. det gjaldt handelen på Lappland og Nordishavet, og Asia jäi silloin pöydälle. Vuonna 1604 Kaarle aloitti samme år (1607) begynte å kalle seg "kvenenes og suoran toiminnan ja kannatutti veroa Ruijan merilap lappenes konge", oppstod det i Finnmarken motset palaisilta. V. 1606 hän asetti lohivoutejaan Alattion ninger til områdets lovlige hersker, den dansk-norske ja Tenojokien kalastamoihin. V. 1607 nimitetty kong Kristian IV.48 Lapin käskynhaltija Baltzar Bäck alkoi asuttaa Lappia ja rakentaa sinne uusia kirkkoja. Hän perusti myös kaksi Ruotsin alaista kuninkaankartanoa riidanalaisel Allerede i 1601 hadde Karl ved forhandlingene i le alueelle, toisen Alattioon; toisen Tenojoen suuhun. Kungsbacka lagt frem et offisielt krav på at besittel Tanska-Norja vastasi v. 1608 hävittämällä pirkkalais sene i Finnmarken skulle overlates til Sverige fra ten aitat Jyykeässä (Lyngenissä) ja tuhoamalla 1609 Tysfjord til Neiden, m.a.o. hele det området som se Alattion uuden kuninkaankartanon.4 9 Kustaa Vaasa nere skulle bli liggende mellom Narvik og Petsamo. oli miespolvea aikaisemmin rakentamalla Pohjois Saken ble dengang henlagt. I 1604 begynte Karl å Savoon ja Oulunjärvellä kuninkaankartanot onnistu handle direkte, og krevet skatt av sj0samene i Finnmar nut lopulta liittämään nuo alueet valtakuntaan. Se ei ken. I 1606 satte han sine laksefogder til å overvåke fis onnistunut Ruijassa, ilmeisesti siksi, että vaaditulla ket i Alta-og Tanaelvene. I 1607 begynte Balt,:.ar Bäck, alueella nyt oli vanha asutus, mikä Pohjois-Savosta oli som var utnevnt til stattholder, å kolonisere Lappland puuttunut. Tanskan kanssa solmitussa Knäredin rau og bygge nye kirker. Han grunnla også to svenske hassa v. 1613 Ruotsi luopui kaikista vaatimuksistaan kongsgårder på det omtvistete området, den ene ved Jäämeren rannikkoon. so Kauppa Torniosta ja Pohjan Alta- og den andre ved Tanaelvens munning. Danmark lahdelta Ruijaan jatkui kuitenkin politiikan käännök• Norge svarte i 1608 med å 0delegge birkarlenes boder sistä huolimatta ja kieltojakin uhmaten. 51 i Lyngen og med å legge Alta nye kongsgård i ruiner i 1609.49 - Gustav Vasa hadde en generasjon tidligere ved å . bygge kongsgårder i Nord-Savolax og ved Ule Lappalaisten käännytys ja Lapin rajojen synty träsk endelig lykkes å knytte disse områdene til sitt rike. Dette lyktes ikke i Finnmarken, sannsynligvis Jos Ruotsi 1600-luvun suurvaltakaudellaan olisi tun fordi det området som nå ble krevet hadde gammel tenut riittävää mielenkiintoa Ruijaan, se epäilemättä bosetning, noe som hadde manglet i Nord-Savolax. olisi silloin pystynyt tempaamaan tuon alueen itsel Ved freden som ble sluttet med Danmark i Knäred i leen. Liittihän Ruotsi itseensä Brömsebrossa v. 1645 1613 frafalt Sverige alle krav på kyststr0kene ved vanhat ja suuret Keski-Norjan Jämtlandin ja Härjc• Nordishavet.50 Handelen med Finnmarken fra Tor dalenin maakunnat ja Kööpenhaminassa v. 1660 neå og Bottenviken fortsatte likevel upåvirket av de Tanskalle aivan keskeiset maakunnat Skån<:n ja P?litiske forandi:ingene og til tross for påbudene. 51 Blekingen såä Etelä-Norjasta tärkeän Bohusläänin. Näin ollen Ruijan jääminen Norjalle johtui oleellisesti Lappenes omvendelse og hvordan grensene oppstod Ruotsin intressien kääntymisestä etelää kohti eikä i Lappland. silloisen suurvallan voimattomuudesta sinänsä. Om Sverige i stormaktsperioden på 1600-tallet skulle Vakinaisten kauppasuhteiden lisäksi Ruotsin mielen ha interessert seg tilstrekkelig mye for Finnmarken, kiinto Lappiin jatkui uskonnollisella alalla. Lappalai skulle det u ten tvil ha kunnet tilegne seg området selv. set olivat ainoa vielä pakanuudessa elävä kansa mo- Sverige knyttet i 1645 i Brömsebro til seg de gamle 31 nikansaisen suurvallan alueella, minkä tähden mielen og betydelige landsdelene Jämtland og Härjedalen og kiinnon ymmärtää. Tämä seikka johti monenlaisiin i K0benhavn i 1660 de sentrale delene av Danmark, erikoisiin järjestelyihin. Mäntylä on mm. äskettäin Skåne og Blekinge samt Syd-Norges viktige Bohuslän. osoittanut, että Tornion porvarit ja Kemin kauppi Det at Finnmarken fortsatt skulle h0re til Norge kom aat toimivat laut~miehinä Tornion ja Kemin Lapin altså fremst av at Sveriges interessesfrere var rettet käräjillä, koska pakanallisen lappalaisen todistukseen sydover og ikke av den davrerende stormaktens svak ei voinut täysin luottaa! Tässä ei ole mahdollista ker het. rata Gabriel Tuderuksen ja Esaias Mansveti Fellmanin ponnistuksia lappalaisten kääntämiseksi 1600-luvul I tillegg til de normale handelsforbindelsene fortsatte la. 5 2 Tehokasta sen on täytynyt olla, koska Kemin Sverige å vise interesse for Lappland på det religi0se rovasti ja hänen kappalaisensa Sodankylässä valtion området. Lappene var den eneste minoriteten blant viranomaisten tuella saivat noitarummutkin niin hä• folkene på stormaktens område som ennå var hednin viämään, että Suomen Kansallismuseo vasta äskettäin ger, noe som forklarer Sveriges interesser. Den ne sai vaihdettua itselleen yhden Ruotsin puolelta! Kan omstendighet forte til mange slags spesielle ordninger. nattaa huomata myös valtiovallan ja piispojen ponnis Mäntylä har bl.a. nylig påvist at borgerne i Torneå og tukset uusien ns. lapinkirkkojen rakentamiseksi. handelsmennene i Kemi fungerte som nevndemenn på Niitä syntyi Kemijärvelle ja Inariin v. 1648, Sodan Lappetingene i Torneå og Kemi fordi en ikke helt kylään ja Enontekiölle v. 1673 (edellinenhän on jäl• kunne lite på de hedenske lappenes vitneforklaring! jellä!) sekä Kautokeinoon ja Utsjoelle v. 1701. 5 3 Jeg skal ikke her fortelle om de anstrengelser som Gabriel Tuderus og Esaias Mansveti Fellman gjorde 5 2 Kun Strömstadin sopimusta solmittaessa v. 17 51 for å omvende lappene på 1600-tallet. Men deres asutustilanne ei vieläkään ollut Ruotsille sen edulli arbeid må ha vrert effektivt, for denne prosten i Kemi sempi, kun ulkopoliittinen tilanne oli heikko ja kun og hans kapellan i Sodankylä fikk med myndig lappalaisten nautinnat olivat Ruotsin rajaneuvotteli hetenes st0tte sjamantrommene til å forsvinne til den joille miltei tuntemattomia, he suostuivat jättämään grad at Finlands Nationalmuseum forst nylig fikk mm. Ruotsin rakentaman Kautokeinon lapinkirkon byttet til seg en fra Sverige! Det er også verd å legge ja suurimman osan Utsjoen lappalaisseurakunnan merke til statens og biskopenes anstrengelser for å aluetta Norjan puolelle uutta rajaa. Suomen käsivar• bygge nye såkalte lappekirker. Slike kirker ble bygget ren ja "pään" raja Kilpisjärveltä tunturiselänteitä ja i Kemijärvi og Inari i 1648, i Sodankylä og Enontekiö Tenojokea myöten Kolmisoaiviin tuli siten varsin i 1673 (forstnevnte står ennå!) samt i Kautokeino og 5 3 epäedulliseksi. 5 4 Utsjoki i 1701. Yhtä huonosti kävi Norjan, Suomen ja Venäjän Lapin Da bosetningssituasjonen ikke var fordelaktigere enn yhteisalueiden jaossa Petsamon ja Vesisaaren välillä v. den tidligere hadde vrert, og da landet stod svakt uten 1826, jolloin nykyisen itärajamme pohjoispää syntyi. rikspolitisk og samenes hevd var nesten ukjent for Silloin Suomi sielläkin muodollisesti suljettiin pois grenseforhandlerne ved inngåelsen av avtalen i Ström• Jäämereltä. 5 5 Käytännössä Ruijan raja kuitenkin oli stadi 1751, samtykket de i å overlate bl.a. lappenes avoin sekä kaupan, työnhaun että kalastuksen osalta, svenskbygde kirke i Kautokeino og st0rstedelen av ja pitkään myös poronhoidon. Vasta 1852 raja suljet området til lappemenigheten i Utsjoki på den norske tiin Norjan poroilta ja päinvastoin. Käytännössä siden av den nye grensen. Grensen i Finlands "arm" tämä tuli tuhoisaksi Norjan poroille, mutta edisti suu og "hode" fra fjellryggen i Kilpisjärvi langs Tana elv resti Suomen lappalaisten porovarallisuutta.56 og Kolmisoaivi ble på den måten srerlig ufordelak tig.54 Tässä yhteydessä joudumme sivuuttamaan samaan aikaan syntyneet ns. Muurmanin eli Ryssän rannan Like ille gikk det da Norges, Finlands og Russlands suomalaisasutuksen, jota mm. A.V. Ervastin matka fellesområder i Lappland mellom Vads0 og Petsamo kirja 1884 mainiosti kuvaa,57 ja "Varangin kysymyk- skulle deles i 1826 og den nordlige delen a v vår 0st- 32 sen" eli oman kalastuspaikan saamisen Suomelle Jää• grense ble fastlagt. Derved ble Finland formelt ute mereltä, jota pastori Jaakko Fellman v. 1825 ensim stengt fra Nordishavet. 5 5 1 praksis var imidlertid mäisenä esitti. 5 8 Finnmarkens grenser åpne både for handel, for folk som s0kte arbeid, for fiske og lenge også for reindrift. Keisari Aleksanteri II lupasi v. 1864 tällaisen kalastus F0rst i 1852 ble grensen stengt for norske reinflokker paikan Suomelle korvauksena Rajajoen asetehtaan og vice versa. I praksis ble dette til stor skade for alueesta, joka tällöin liitettiin Venäjään. Säädyt veto reindriften i Norge og til stor 0konomisk forde1 for sivat lupaukseen v. 1882,59 mutta se toteutui vasta de finske samene. 5 6 ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun Petsamon alue liitettiin Suomeen: suomalaisasutus olisi edellyt I denne forbindelse er vi n0dt til å forbigå de finske tänyt leveämpääkin Jäämeren rantakaistaa. Petsamos bosetningsområdene i Murmansk eller "Rysstranden" ta on olemassa kokonaan om,a kirjallisuus, jota nyt ei som oppstod samtidig, og som bl.a. A. V. Ervasti be ehditä selostaa.60 skriver på e.n ypperlig måte isin reisebok fra 1884,57 samt "Varangersp0rsmålet", som gikk ut på at Fin Suomalaismuutto Ruijaan 17 00-luvulla land skulle få et eget fiskested ved Nordishavet, et krav som pastor Jakob Fellman forst stilte i 1825.58 Nyt meillä on kylliksi yleistietoja käsitellä suomalais Keiser Aleksander II !ovet i 1864 at Finland skulle få ten muuttoa Ruijaan oikeaa taustaansa vasten. Tiede slikt fiskested som erstatning for området ved Raja tään tosin joitakin yksityisiä jo 1600-luvun lopulla joki våpenfabrikket, som var blitt avstått til Russland. tulleita kveenejä (Tromssan läänissä Skjerv0ysta kaksi Stendene henviste til l0ftet i · 1882,59 men det ble v. 1685 ja Karls0ystä kolme v. 1702 sekä Finnmarke oppfylt forst etter forste verdenskrig, da området nin puolelta Altenista yksi v. 1697),61 mutta yleisesti ved Petsamo ble knyttet til Finland: den finske bo· muutto alkaa vasta 1700-luvulla. Syynä ovat ilmeises setningen skulle likevel ha forutsatt et bredere strand ti olleet vuoden 1697 suurkato ja isonvihan niiehitys område ved Nordishavet. Om Petsamo foreligger helt ajat, siis enemmän kotimaan työntö kuin Norjan egen litteratur, som vi her ikke skal komme na:rmere veto. 62 Vuoden 172 3 henkikirjojen (matrikulerings inn på.60 pr~tokoll) mukaan Lyngenissä (=Jyykeän Markkinas sa eli Skibottenissa) asui 11 kveeniperhettä, Raisissa Finsk utflytting til Finnmarken på 1700-tallet kuusi, Naavuonossa neljä ja muualla lähistöllä kolme eli yhteensä 24 perhettä.6 3 Tästä varhaisimmasta Vi har nå tilstrekkelig mye almenkunnskap til å suomalaissiirtokunnasta sivistyshistoriamme on ollut behandle den finske utflyttingen til Finnmarken mot pitkään selvillä, koska kuuluisa Juhana Wegelius, rett bakgrunn. Vi vet at det kom noen få kvener myöhempi herännäispostillan kirjoittaja, oleskeli siel allerede mot slutten av 1600-tallet (to til Troms lä isonvihan aikana saaden vaikutteita Thomas von fylke til Skjerv0y i 1685 og tre til Karls0y i 1702 61 Westenin, norjalaisen lappalaisten apostolin, työs• samt en til Alta i Finmark i 1697), men stort tä.64 sett begynner innflyttingen f0rst på 1700-tallet. År saken har 0yensynlig vrert den store misveksten i Tämän Tromssan seudun maalaisasutuksen on todettu 1697 og okkupasjonstiden under Den store nordiske yleensä olleen kotoisin Tornionjokilaaksosta, pikem krig, altså st0rre påtrykning fra hjemlandets side enn minkin joen tiheästi asutulta suupuolelta kuin har tiltrekning fra norsk side.62 Ifolge matrikulerings vaan asutuilta latvoilta. Asutus lisääntyi vuosisadan protokollene fra 1723 bodde det 11 kvenefamilier mittaan, mutta ei tasaisesti, vaan erikoisesti 1740- ja i Lyngen (=Lyngen markedsplass eller Skibotten), 1790-luvuilla, siis jälleen Ruotsin-Venäjän sotien vuo 6 i Nordreisa, 4 i Kvrenangen og 3 på andre steder i sikymmenillä. Kveenejä luetellaan vuoden 1750 maa nrerheten eller tilsammen 24 familier.63 Vår kultur kirjassa jo 35 perhettä ja v. 1801 väestölaskennassa historie har lenge kjent til disse tidligst utflyttete 48 perhettä eli 257 henkeä. Jälkimmäisistä valtaosa finnene fordi den ber0mte Johan Wegelius, som (163) asui Jyykeän vuonon länsirannalla, loput itä· senere skrev den pietistiske postillen, oppholdt seg 33 rannalla.65 Toinen suomalaiskeskus syntyi samaan blant dem under D.en store nordiske krig og ble aikaan Alattion eli Altavuonon seudulle. Vuonna påvirket av den norske "finnenes apostel" Thomas 1709 siltä mainitaan kolme, v. 1733 jo kymmenen von Westens arbeid.64 kveeniä. Ruotsalaiset rajakomissaarit luettelevat v. 1747 Altajoen varrelta 17 kveeniä, lähes poikkeukset En har kunnet fastslå at de som bosatte seg på lands ta Tornionjokilaaksosta tai Kittilästä muuttaneita. bygden i Troms!2ltrakten vanligvis kom fra Torneda Vuoden 1801 väestönlaskun mukaan Altenin seura len, snarere fra de mer tettbefolkete områdene ved kunnan 108 perheestä 53 oli kveenejä (292 henkeä), elvemunningen enn fra de mer tyntbefolkete område samoin Talvikin seurakunnan 251 perheestä 11 ne Ienger oppe. Bosetningen !2lkte i I0pet av århundret, (56 henkeä).66 ikke jevnt, men sa::rlig på 1740- og 1790-tallet, altså igjen i de decenniene da Sverige og Russland forte - Sen sijaan idemmäs Porsangerin vuonolle tuli en krig med hverandre. Det ble i jordeboken fra 1750 simmäinen suomalaisperhe vasta v:n 17 50 tienoissa oppfort 3 5 kvenefamilier og ved folketellingen i eikä sitten pitkään aikaan mitään.67 1801 48 familier eller 257 personer. Av disse bodde st!2lrstedelen (163) i Skibotn på vestkysten og resten Kolmas Ruijan suomalaiskeskus muodostui Tenojoen på 0stkysten. 6 5 Det andre finske sentret oppstod varrelle ja Tenovuolle (Tanaan). Karasjoella oli jo i traktene ved Alta eller Altafjorden. l 1709 nev noin v. 1768 kymmenen karjaa hoitavaa ja lohta ka ner en her 3 og i 1733 10 kvener. De svenske gren lastavaa suomalaisperhettä, Pulmangissa ja Tenossa sekommissa::rene regnet i 174 7 opp 17 kvener viisi v. 1744. Jälkimmäisten luku lisääntyi vuoteen ved Alta-elven. De hadde nesten uten unntagelse 1801 mennessä niin, että Tanassa o)j seitsemän kvee kommet fra Tornedalen eller Kittilä. lfolge folke niperhettä (26 henkeä) Pulmangissa samoin seitse regningen i 1801 var 53 av 108 familier i Alta menig-· män (42 henkeä).68 - Idempänä Vesisaaressa on 1700- het kvenske (292 personer) og i Talvik 11 - av luvulla vain jokin yksityinen suomalainen, joka pian 251 familier (56 personer). 66 - Likevel kom katoaa luetteloista, Varanginvuonolla ei vielä lain den forste finske familien til Porsangerfjorden kaan.69 Tämän myöhemmän pääasutusalueen vuoro lenger 0st forst omkring 17 50, og deretter kom det ei siis vielä; ollut tullut. i lange tider ingen innflyttere.67 Jos -laskemme edeltä yhteen kveeniasutuksen Nor Det tredje finske sentret oppstod ved Tanaelven og jassa Ruotsin vallan loppupuolella (1801), saamme Tanafjorden (Tana). I Karasjok bodde allerede om siis ainakin 126 perhettä ja 77 3 henkeä. Valtaosa siitä kring 1768 ti finske familier som holdt seg med oli peräisin Tornionjokilaaksosta, mikä selvästi näkyi buskap og fisket laks, i Polmak og Tana fem fami edeltä Qvigstadin lukuisista asiakirjamaininnoista ja lier i 1744. Familienes antall 0kte i 1801 slik at det Paulaharjun keräämästä runsaasta perimätiedosta. Se i Tana bl ,e sju kvenefamilier (26 personer) og sointuu hyvin yhteen kielentutkijoiden sen tuloksen samtidig sju (42 personer) i Polmak.68 - Lenger 0st kanssa, että kaikki Länsi-Ruijan murteet Jyykeästä i Vads0, bodde det på 1700-tallet bare noen f å finner, Tenojoelle asti ovat Tor~ionjoen suunnalta peräisin som snart falt bort i manntallet, og ved Varanger (vrt. seuraavassa Pertti Virtarannan esitystä). Vaikka fjorden bodde ennå ingen.69 T iden var ennå ikke kveenit olivat vasta muutama prosentti Tromssan mogen for folk til å bosette seg i dette området som läänin kokonaisväkiluvusta,• sillä alkoi kuitenkin jo senere skulle bli hovedområde for bosetningen. olla paikallista merkitystä vähäväkisellä Pohjanperäl• lä. Ainakin se toi omia piirteitään Ruijan kulttuuri kuvaan. Om vi regner sammen den kvenske bosetningen i Norge mot slutten av Finlands svensketid (1801), Kalastus oli puuttoman Ruijan pääelinkeino ja Jää får vi altså i ethvert fall 126 familier og 773 personer. meren runsaan kalan houkuttelemina useimmat suo De fleste av dem kom fra Tornedalen; og det:te kom malaiset olivat vuonojen rannoille saapuneet. He jou- mer klart frem i Qvigstads tidligere nevnte tall rike opp- 34 tuivat oppimaan norjalaisilta merikalastuksen taidot tegnelser i dokumentene og i det omfattende materia aina seudun viikinkimallisia venemalleja myöten, jot let som Paulaharju har samlet inn og som gjelder ka kokonaan poikkesivat Suomessa käytetyistä.7 ° muntlige tradisjoner. Det harmonerer vei med de re Vain jokien lohipadoilla kuten Alattiossa, saatetttiin sultater som språkforskerne er kommet frem til og kotimaan tuttuja keinoja soveltaa kalastuksessa. 71 som går ut på at alle dialekter i de vestlige delene av Nord-Norge fra Skibotn til Tana stammer fra Torne älv Puuttomalle tundralle ei sen sijaan voitu aina rakentaa (jfr. vedlagte fremstilling av Pertti Virtaranta). Selv om samanlaisia salvosrakennuksia kuin kotona, vaan pai kvenene bare utgjorde noen få prosent av totalbefolk koin oli tyydyttävä maa-asuntoihin eli kammeihin ningen i Troms fylke, begynte de å få loka! betydning i ja poltettava halkojen sijasta turvetta. Tässä suhtees de tyntbefolkete områdene oppe i nord. Og kulturelt sa kai sekä norjalaiset että kveenit joutuivat ottamaan sett satte de sitt eget preg på omgivelsene. Fiske var oppia seudun vanhimmista asukkaista merilappalaisis hovedna::ringsveien i det trel0se Nord-Norge, og man ta.72 Saunarakennus on Ruijassa kuitenkin selvästi ge finner hadde kommet til de norske fjordene lokket suomalaisalkuinen, vaikka se levisi norjalaistenkin av Nordishavets store mengder fristende fisk. De kom keskuuteen. Kun laivaliikenteen myötä rakennuspuu for å la::re havfiske av nordmennene, og begynte til og ta alkoi saada sellaiseen hintaan, että kveeniväestökin med å bruke traktens båtmodeller fra vikingtiden. voi sitä hankkia, uusi rakennustyyli tuli erityisesti Disse båtene var helt annerledes enn de som ble brukt ulkorakennusten osalta pikemminkin siron norjalai i Finland.70 Bare ved laksefisket i Alta kunne de seksi kuin kotimaan suurikokoisia esikuvia muistut bruke redskap som de kjente fra hjemlandet. 71 tavaksi. Sen tähän seminaariin liittyvä vanhojen valo kuvien näyttely osaltaan todistaa. På den trel0se tundraen kunne de derimot ikke alltid bygge samme slags t0mmerhus som hjemme. Mange Sen sijaan karjanhoidossa suomalaisten sitke~ yrittä• steder måtte de ta til takke med jordhytter eller gam minen osoitti norjalaisillekin, joiden perinnäinen mer og brenne torv istedenfor ved. Under slike for kotieläin oli vuohi, että kun oikein niittyjä raivataan hold måtte både nordmenn og kvener la::re av traktens 72 ja heinää kerätään talteen, pohjoissuomalainen lehmä eldste, sj0samene. Badstubygningen i Nord-Norge pystyi talvehtimaan Ruijassa ja tuottamaan kesän pit er av klar finsk opprinnelse, selv om den også ble van känä valoisana aikana vaivojen palkan hoitajalleen.73 ling blant nordmennene. Da det etter hvert p.g.a. Ja kun lehmistä saatiin myös lantaa, voitiin vähitellen skipsfarten ble mulig å få trelast til en slik pris at raivata pikku peltotilkkuja, jotka lämpimän Golf også kvenebefolkningen kunne kj0pe den, ble den nye virran ansiosta kasvoivat ohraa täällä toista sataa byggestilen, srerlig når det gjaldt uthus, snarere sirlig kilometriä ohran suomalaisen pohjoisrajan yläpuolel• på norsk maner enn grov som hjemlandets forbilder. la. 7 4 Uudenaikaisesta perunasta tuli kuitenkin 1800· Om det vitner den fotoutstilling med garnle foto luvun puolivälissä kveenien tärkein viljelykasvi,7 5 grafier som vises i tilknytning til dette seminaret. sillä venäläistä viljaa saatiin helposti ostaa Arkangelis ta joka kesä saapuvista venäläisistä kauppalaivoista. Nordmenn~m: holdt tradisjonelt geiter som husdyr, Nämä alukset liikkuivat ensin luvatta, mutta 1800· men finnenes seige fors0k på å holde buskap viste luvulla jo aivan laillisesti Ruijan rantavesillä aina dem at om en faktisk dyrket opp marken og tok Lofootteja myöten kalastamassa ja etenkin kalanhan vare på h0yet, så kunne den nordfinske kuen tåle kintoja tekemässä, koska paaston aikana koko oikea overvintring i Finnmarken og gi kmn for arbeidet uskoinen Venäjänmaa tarvitsi määrättömästi kalaa.76 hele den lange lyse sommeren.73 Og da en også fikk gj0dsel fra buskapen, kunne en dyrke opp små åker• Ruijan ensimmäinen suomalaiskeskus: Kåfjordin ku flekker, der det takket va:re den varme Golfstr111mmen parikaivos vokste bygg over hundre kilometer nord for den fins ke dyrkingsgrensen for bygg.74 Den nye poteten Suomalaisten muuttoliikkeen vilkastuminen Ruijaan ble imidlertid ved midten av 1800-tallet viktigst avdet. 1800-luvun alulla sai yllättävää kyllä vauhtia varhai- kvenene dyrket,7 5 for det var ikke vanskelig a få fatt 35 sesta teollisesta yritteliäisyydestä. Nuori englantilai på korn fra russiske handelsfartl1Jy som hver sommer nen tukkukauppias John Rice Crowe, joka oli aset kom fra Arkhangelsk. Disse fartåyene seilte til å tunut Hammerfestiin suurisuuntaisen kalakaupan ja begynne med ulovlig, men allerede på 1800-tallet Huippuvuorten retkeilyn organisaattoriksi, sai kuulla, fullt lovlig langs den nordnorske kysten helt ned til että hieman etelämpänä Kåfjordissa (suomeksi Kaa Lofoten for å fiske og fremfor alt for å skaffe fisk, vuonossa), joka on Alta-vuonon haara, oli aikoinaan for det rettroende Russland behi:wde utrolige meng tehty kuparimalmi-löytöjä, jopa koelouhintoja. Hän der fisk under fasten. 7 6 perusti sinne aivan vuonon rantatörmälle v. 1825 suuren kuparikaivoksen, jota hän tarmokkaasti pari Nord-Norges forste finske sentrum: koppergruven kymmentä vuotta johti yhdessä kumppaninsa skotti Kåfjord laisen· Henry Woodfallin kanssa.77 Kaivoksen alkajat eivät kauan pystyneet yksin rahoittamaan paisuvaa Finnenes voksende utflytningsbevegelse til Nord toimintaa, vaan he muodostivat jo 1833 Lontoossa Norge ved begynnelsen av 1800-tallet ble ganske yhtiön, joka sittemmin sai nimen Alten Copper Works overraskende påskyndet av tidlig industriell foretak ja harjoitti kaivostoimintaa ja kuparinsulatusta somhet. Den unge engelske grossereren John Rice Kåfjordissa vuoteen 187 8 asti.7 8 Kaivostoiminta Crowe, som hadde bosatt seg i Hammerfest for å kasvoi nopeasti, uusia esiintymiäkin läheisessä Naa drive handel med fisk i stor skala og for å organisere vuonossa ja Raipaksessa otettiin käyttöö_n ja lopulta ekspedisjoner til Svalbard, fikk h0re at man i sin tid v. 1836 kantakaivokselle perustettiin kaikkia kolmea litt lenger syd i Kåfjord (på finsk Kaavuono), som er kaivosta varten kuparinsulatto, jotta malmia ei tar en sidefjord til Altafjorden, hadde funnet kopper vitsisi epäpuhtaana lähettää edelleen.79 Toiminta malm, og t.o.m. hadde foretatt pr0vebrytninger. Han ideana oli, että Englannista tulevat laivat toivat tälle grunnla i 1825 en stor koppergruve like ved stranden i puuttomalle rannalle kivihiiltä, koska seudun vähien Kåfjord. Denne koppergruven ledet han med stor metsien hävittämisen Norjan valtio oli tehtaalta anka kraft i et par decennier sammen med sin skotske kom rasti kieltänyt. 80 Laivat voivat halutess.aan jatkaa ka panjong Henry Woodfall.77 Gruvens grunnlegger kun lalastissa Arkangeliin, josta saattoivat-ottaa puutava ne snart ikke finansiere den voksende virksomheten, raa ja viljalastin takaisin Ruijaan. Paluu Englantiin ta alene, og grunnla derfor allerede i 1833 et selskap pahtui joka tapauksessa kuparimalmilastissa (ja pian i London. som senere fikk navnet Alten Copper kin l 36 puoleen. Vuonna 1878 työt lopetettiin kannattamat fjord og i 1834 497 personer, hvorav 221 finner. tomina kokonaan.83 Vuosina 1896-1909 kaivoksia 1 1840 var innbyggerantaliet ca. 1 000, hvorav taas louhittiin, mutta kannattamattomuus· sulki ne 4 72 finner og 3 9 5 nordmenn. I 18 5 5 beregnet en at uudelleen. Valtaukset ovat silti edelleen voimassa, virksomheten i Kåfjord alene fors0rget 790 personer eikä tiedä vaikka sopivan kriisin tullen kallistakin ku hvorav 419 finner, 263 nordmenn, 71 svensker, 23 81 parimalmia vielä tarvittaisiin. Viime sodan lopussa engelskmenn, 7 samer, 4 tyskere og 3 russere. Isin saksalaiset, joiden suuret taistelulaivat olivat olleet glansperiode var Kåfjord st0rre enn hver enkelt av de sota-aikana Altavuonossa, polttivat kaikki rakennuk fire byene i Nord-Norge, (Troms0, Hammerfest, set, mitä vanhasta Kåfjordin kaivosyhdyskunnasta Vard0 eller Vads0).82 Senere minsket tallet på arbei· vielä oli olemassa, ruukinkirkon kuitenkin säästäen.84 dere i Kåfjord endel p.g.a. rasjonalisering. Utgiftene begynte likevel å vokse urimelig, og gruvene begynte Vaikka suomalaiset olivat Kåfjordin kaivoksen loisto å bli ul0nnsomme. Anleggets nedgangstid begynte kaudella seudulla enemmistökansallisuus, sosiaalisesti med det store n0dåret i 1867, og taliet på arbeidere he olivat alistetussa asemassa. He jäivät englantilai sank i l0pet av et decennium med omtrent halvparten. sesta johtokerroksesta ja norjalais-ruotsalaisista kai I 187 8 ble hele virksomheten nedlagt p .g.a. manglende vosammattilaisista jälkeen, koska he olivat pääosin ksnnsomhet. 8 3 kouluttamattomia ruumillisen työn tekijöitä. Aluksi he eivät edes halunneet mennä varsinaiseen kaivos I l0pet av årene 1896-1909 ble det .igjen brutt malm työhön, vaan tyytyivät lastaukseen ja rakennustyö• i gruvene, men manglende l0nnsomhet satte på nytt hön, koska pimeä kaivoskäytävä, jota valaistiin vain stopp for virksomheten. Mutingen eksisterer ennå, og kynttilälyhdyin, kauhistutti heitä.85 Myöhemmin det er mulig at den dyre koppermalmen i fremtiden tämä paremmin palkattu työ kuitenkin opittiin ja kan komme til å beh0ves i en krisesituasjon. Mot slut sitkeä työskentely nosti joitakin suomalaisia työn• ten av den annen verdenskrig brente tyskerne, som johtajiksi ("tiikereiksi") asti. Työmiehinä kveenit under hele krigen hadde hatt store krigsskip liggende olivat varsin kunnioitettuja, siitä on paljon lausunto i Altafjorden, alle bygningene som ennå stod igjen i ja säilynyt. Heidän vaatimaton elämäntapansa ja sääs• gruvesamfunnet i Kåfjord. Bare brukets kirke ble 84 täväisyytensä herättivät huomiota.86 spart. Kaavuonon lukuisan suomalaisasutuksen erikoisuus Selv om finnene i Kåfjordgruvens glansperiode var on siinä, että se muodosti melko yhtenäisen asutus i majoritet i trakten, var de sosialt sett underlegne. alueen, joka sijaitsi lähellä Crowen komeaa ruukin De ble distansert av den engelske ledelsen og av de patruuna·kartanoa ("The House").87 Noin puolet norsk-svenske spesialiserte gruvearbeiderne ettersom suomalaisasutuksesta oli sesonkityöläisiä, jotka talvi de hovedsakelig var kroppsarbeidere uten utdannelse. sydännä menivät neljäksi kuukaudeksi kotiin.88 Til å begynne med ville de ikke engang arbeide i Loput rakensivat itselleen asumuksia mainittuun paik gruvene, men n0yet seg med !aste- og byggearbeid, og kaan vuonon perukan tasaiselle pengermälle. Heidän fryktet de m0rke gruvegangene som bare ble opplyst 85 lapsiaan varten sinne oli yhdyskunnan norjankieli ved hjelp av lykter. Senere lrerte de-seg imidlertid sen kansakoulun lisäksi, joka oli lakisääteinen, kai dette arbeidet. Det var bedre betalt, og noen finner voksen johdon tuella perustettu pienten lasten koulu, avanserte takket vrere hårdt arbeid til å bli arbeids· jonka opettaja oli opetellut suomea, jotta lapset ledere. Mange uttalelser viser at kvenene var respek ymmärtäisivät häntä (v. 1841). Esikuva oli saatu terte arbeidere. Deres beskjedne livsstil og sparsomhet Walesin kaksikielisiltä kaivosalueilta; Norjassa ei vielä vakte oppmerksomhet.lSo tähän aikaan ollut alakouluja.89 Ajan oloihin nähden kaivosyhdyskunnan opetus- ja huoltotoiminta oli Det spesielle med den finske bosetningen i Kåfjord korkeatasoista. var at den dannet et ganske enhetlig bosetningsom råde som lå i nrerheten av Crowes staselige brukseier 87 Sekä Qvigstad (1920) että Paulaharju ( 1928) p Mo• gård ("The House"). Ca. halvparten av finnene var 37 berg (1968) ovat esmaneet hajatietoja Kaavuonolla sesongarbeidere som midt på vinteren reiste hjem i 88 toimineiden suomalaisten entisistä kotipaikoista. Jou fire måneder. Resten bosatte seg lengst mne 1 kossa on melko -eteläisiäkin nimiä, kuten Oulu, Kemi fjorden på den svake slutningen. Det ble også, for ja Tornionseutu, Tornionjokilaaksosta Pello, Pajala, uten samfunnets lovbestemte norske folkeskole , med Karunki ja Kolari, muista paikkakunnista Kittilä ja st0tte fra gruveledelse·n opprettet en barneskole for Ivalo. - Kaivoksen loppuvaiheessa 1860-luvulla eräät deres barn, og skolens la::rer hadde la::rt seg finsk slik suomalaiset muuttivat siellä Varanginvuonolle, jonne at barna skulle forstå ham (1841). Forbilde var Wales siirtolaisvirta muutenkin siihen aikaan oli menossa tospråklige gruveområde. På denne tiden hadde en ja jonne oli muodostumassa Vesisaaren uusi suoma ennå ikke slike skoler på andre steder i Norge .8 9 laiskeskus.90 Osa muutti sen sijaan suoraan Amerik Sett mot bakgrunn av forholdene på den tiden var kaan. Samuli Onnela on laskenut, että Aitasta muutti undervisnings- og servicevirksomheten i gruvesam v. 1867-1892 Trondheimin kautta Amerikkaan koko funnet av h0y klasse. naista 911 henkeä. Täinän varhaisen siirtolaisuuden Både Qvigstad (1920), Paulaharju (1928) og Moberg huiput sattuvat vuosiin 1867-1873 (yhteensä 403 (1968) har gitt spredte opplysninger om de tidligere henkeä, näistä 88 suomalaisnimistä) ja 1878-1883 hjemstedene til de finnene som arbeidet i Kåfjord. (yhteensä 362 henkeä, näistä 42 suomalaisnimistä). En finner navn ganske langt sydfra som f.eks. Uleå Selitys täytyy olla siinä, että osa muuttajista on borg, Kemi og Torneå samt Pello, Pajala, Karungi og lähtenyt jo kaivoksien toimintaa supistettaessa, osa Kolari i Tornedalen og andre steder som Kittilä og vasta muutama vuosi lopettamisen jälkeen, kun Ame Ivalo. I de siste stadiene av gruvedriften på 1860- rikkaan edeltä lähtenyt isä oli lähettänyt matkalipun tallet flyttet endel finner til områdene rundt Varan perheelleen, mikä oli "tyypillinen 'norjalaissuomalai gerfjorden, dit flytningsstr0mmen ellers også var ret nen' ilmiö". Reino Keron mukaan "Norjasta lähte• tet og der det holdt på å oppstå et nytt finsk sentrum neet suomalaiset tulivat työhön Pohjois-Michiganin i Vads0.90 Endel emigrerte derimot direkte til Ame kuparikaivoksiin".91 rika. Samuli Onnela har beregnet at hele 911 personer flyttet fra Alta via Trondheim til Amerika i l0pet av Jos Ruijan _suomalaisille haluttaisiin Vesisaaren lisäksi årene 1867-1892. Toppene av denne tidlige emigra pystyttää toinen muistopatsas, sen paikka olisi epäi• sjonsb0lgen inntraff i årene 1867-1873 (totalt 403 lemättä Kåfjordin kaivoksella. personer, hvorav 88 med finske navn) og 1878-1883 (totah 362 personer, hvorav 42 med finske navn). Jäämeren kalastuksen kehitys Ruijan vetovoimana Forklaringen er antakelig den at endel av innflytterne hadde emigrert allerede da gruvedriften ble redusert, Edellä kuvattu Ruijan norjalaistalonpoikien keskiai og en del forst noen år etter nedleggingen da faren, kainen siirtyminen maanviljelyksestä suurkalastuk som hadde reist til Amerika i forveien, sendte billett seen johti myös eräiden paikalliskeskusten syntymi til familien, "et typisk norsk/finsk fenomen " . lfolge seen tälle 1000 kilometriä pitkälle pohjoiselle ranni Reino Kero begynte de finnene som hadde reist fra kolle. Hansakonttorin sijaintipaikka Bergen sai v. Norge å arbeide i koppergruvene i Nord-Michigan .91 1305 privilegion kaikkeen Ruijan kauppaan (kuten myöhemmin määriteltiin "Vardöhusin linnoitukseen Om det skulle reises et nytt minnesmerke over finne asti") ja Norjan pohjoisin kaupunki Trondheim pääsi ne i Nord-Norge utover det i Vads0, så skulle det uten siitä osalliseksi noin vuoden 1450 tienoilla. Etenkin tvil stå ved gruven i Kåfjord. Bergenin porvaristo alkoi asettua vakinaisesti Ruijan suurimpiin kalastussatamiin (norjaksi fiskewaer) ku Utviklingen av fisket i Nordishavet trekker folk til ten Tromssaan, Hammerfestiin, Vuoreijaan ja Vesisaa Nord-Norge reen ja lähettää sieltä kalaa suoraan mm. Hollantiin asti. Tämä uuden ajan alun varhaisen 1500-luvun "va De nordnorske b0ndenes overgang fra jord bruk til paakaupan" aikana Ruija kukoisti: v. 1567 siellä lue storfiske i middelalderen, som tidligere er blitt be tellaan 17 seurakuntaa, joissa asui yli 3000 norjalais- skrevet, forte også til at det oppstod lokale sentre 38 ta - väkiluku, joka saavutettiin uudelleen vasta 1830- langs denne 1000 kilometer lange kysten i nord. luvulla.92 Bergen, hvor det hanseatiske kontor lå, fikk i 1305 privilegium på ali handel i Nord-Norge (som det se Tapulikaupungit onnistuivat kuitenkin tässä vaiheessa nere ble definert "helt til Vard0hus festning"), og valtiovallan avulla turvaamaan yksinoikeutensa Ruijan Norges nordligste by Trondheim fikk del i privile kauppaan. Fredrik II antoi 1562 ja 1572 siitä kaksi giene omkring 1450. En del av borgerskapet i Ber ankaraa asetusta, joiden mukaan Ruijan kauppiaiden gen begynte å bosette seg fast i de st0rste fiske oli lähetettävä kaikki kalansa ulkomaille Bergenin va::rene i Nord-Norge, i Troms!ZI, Hammerfest, Vard0 kautta. Tämä johti kauppiasperheiden siirtymiseen og Vads0, og sendte fisken direkte derfra bl.a. til takaisin etelän kaupunkeihin ja vain heidän kauppa Holland. Ved innledningen til den nye tid, i "fri palvelijoitaan jäi asumaan Ruijan em. suuriin kalastus handelsperioden" tidlig på 1500-tallet, blomstret satamiin.93 Vielä v. 1702 Finnmarkin koko kauppa Nord-Norge: i 1567 ble det registrert 17 menigheter vuokrattiin Bergenin kauppakomppanialle. Vaikka med tilsammen 3000 nordmenn, et innbyggertall 92 tämän vuosisadan alkupuolella oli jo aikoja, jolloin som trakten på nytt oppnådde forst på 1830-tallet. kauppa oli vapaata (esim. v. 1715-1729) lopullinen kauppavapaus saatiin vasta liberaalisten aatteiden Stapelstedene kunne likevel i dette stadium ved hjelp myötä. Vastaavalla tavalla kuin Ruotsi-Suomi v. 1765 av statsmakten sikre sitt ~onopol på handelen i kumosi ns. Pohjanlahden kauppapakon, mikä pian Nord-Norge. Fredrik II utstedte i 1562 og 1572 to nosti Pohjanlahden kaupungit kukoistukseen, Tanska strenge forordninger om denne handelen. If0lge for Norja kumosi 1788 Bergenin ja Trondheimin pohjoi ordningene måtte handelsmennene i Nord-Norge set erioikeudet. Tromssa, Hammerfest ja Vuoreija sende ali sin fisk utenlands via Bergen. Dette forte til saivat 1788-1794 kaupunginoikeudet ja alkoivat at handelsmannsfamiliene flyttet tilbake til byene nopeasti vaurastua kalakauppansa ansiosta. Tämä vai sydpå, og bare deres ekspedit0rer ble igjen i de oven 9 he, johon kuuluvat vielä Ruotsin-Norjan unionin fornevnte store fiskehavnene i Nord-Norge. 3 I 1702 aikana perustetut eteläinen Bodö 1816 ja pohjoinen ble hele handelen på Finnmarken leiet ut til handels Vesisaari 183 3, lasketaan ns. kolmanneksi periodiksi kompaniet i Bergen. Selv om det i begynnelsen av Norjan uuden ajan kaupunkipolitiikassa.94 dette århundret forekom perioder da handelen var fri (f.eks. 1715-1729), fikk man endelig handelsfrihet Tämän jälkeen Ruijan norjalaisväestö kasvoi kovas forst i og med at liberale ideer gjorde sitt inntog. På ti, sekä luonnollisella tavalla että muuttoliikkeen seu tilsvarende måte som Sverige-Finland i 1765 opphev rauksena. Siellä oli 1831-1850 sekä Norjan korkein de restriksjonene på handelen i Bottenviken, noe som syntyneisyys (38.9 %0- koko Norjan 31.3 vastaan) hurtig forte til at byene langs Bottenviken blomstret että kuolleisuus (34.1 %0• koko Norjan 20.3 vastaan). opp, opphevde Danmark-Norge i 1788 Bergens og Avioliitot solmittiin nuorempana kuin etelämmässä, Trondheims nordlige privilegier. Troms!ZI, Hammer mikä vaikutti edullisesti luonnolliseen väestönlisä• fest og Vads0 fikk i 1788-1 794 byprivilegier og be ykseen. Se jäi kuitenkin pieneksi voimakkaaseen gynte snart å bli velstående takket vrere sin fiskehan muuttoliikkeeseen verrattuna. Ruija oli Norjan lii del. Viktige byer på denne tiden var også Bod0, som kakansoituksesta aiheutuneen muuttoliikkeen varsi var blitt grunnlagt i 1816, og Vads0 som stammet fra nainen kohde ennen Amerikan muuton alkamista 18 3 3. Tidsrommet u tgj0r den såkalte tredje perioden 4 vuoden 1870 vaiheilla. Alkuaan vetovoimana oli pe i Norges moderne bypolitikk.9 rinnäisen kalastuksen ja uudenaikaisen perunanvilje lyksen hyvä tuotto, jotka soivat vähäväkisillekin I l0pet av denne perioden 0kte Nord-Norges norske varman toimeentulon. Eiler Sundt laskee, että esim. befolkning sterkt, både naturlig og som en falge av ltä-Ruijan väestön lisäyksestä 1835-1845, joka oli innvandringen. Mellom årene 1831-1850 hadde trak 21.3 %, 16.8 % oli tulomuuton seurausta.95 Suo ten samtidig Norges h0yeste nativitet (38.9 %0 mot malaismuutto oli sittenkin vain pieni osa läheisem 31,3 i hele Norge) og mortalitet (34,1 o/oo mot 20,3 i pää norjalaismuuttoa. hele Norge). Ekteskapene We inngått i yngre alder 39 Vaikka talonpoikainen Lofoottien kalastus, jonka enn sydpå, og dette innvirket positivt på den naturlige reuna-aluetta Ruijan kalastus oli, vuosisatojen mittaan befolknings0kningen. Denne ble imidlertid liten sam oli hioutunut varsin tarkoituksenmukaisiin muotoi menliknet med den sterke flytningsbevegelsen. Nord hin, sekin alkoi · 1800-luvulla kehittyä edelleen. Tär Norge var det egentlige målet for flytningen, som ble keimpänä pontimena oli ilmeisesti kalankysynnän forårsaket av norsk overbefolkning for ernigrasjonen kasvu väkiluvultaan laajenevassa, kaupungistuvassa ja til Amerika begynte omkring 1870. Opprinnelig var teollistuvassa Keski-Euroopassa. Kalastuksen kehitys det det tradisjonelle fisket og den gode avkastningen suuntia oli kaksi. Siirryttiin toisaalta vanhasta syvällä fra moderne potetdyrking som gav også de mindre merellä paljaalla koukulla tapahtuvasta juksapyynnis bemidlete en trygg utkomst, som virket tiltrekkende. tä (dypsagnfiskeri) rannikolta täkykalalla suoritet Eiler Sundt regner med at av f.eks. befolknings0knin tuun liina- eli pitkäsiimapyyntiin (linefiskeri) ja siitä• gen i de 0stlige delene av Nord-Norge mellom 1835 kin edelleen matalikoilla suurilla nuotilla tai verkoil og 1845, som var 21,3 %, var innflynernes an_del la tapahtuvaan verkkopyyntiin (garnfiskeri). Muuta 16,8 %. 9 5 Den finske innflyttingen utgjorde tross alt man sadan koukun liina piteni 1000 - 4000 koukkui bare en br0kdel av den norske. seksi suurpyydykseksi, jota nostettiin koneellisesti liinapelillä; vastaavasti nuotat kasvoivat. Samalla Til tross for at b0ndenes fiske i Lofoten, som grenset pyyntiveneet suurenivat kolmiruumaisista 8-airoisiksi til de nordnorske fiskeområdene, i århundrenes l0p otringeiksi ja ja lopulta 1870-luvulla hampööreiksi hadde antatt hensiktsmessige former, begynte også tai jaktoiksi, jotka olivat jo täysiä laivoja omine pik det å videreutvikles i l0pet av 1800-tallet. Den viktigs kuveneineen.9 6 te drivkraften var åpenbart den voksende ettersp0r selen etter fisk i det urbaniserte og industrialiserte Toisaalta varhaiskeväällä perinteisesti jälleillä eli Mellom-Europa, hvor folkemengden hele tiden vokste. rovepuilla kokonaisena kuivatusta kalasta ( t0rrfisk) Fisket fulgte to utviklingsretninger. På den ene side siirryttiin yhä enemmän kesemmällä pyydettyyn, overgikk man fra det gamle fisket som foregikk med halkaistuna alustavasti suolattuun ja vasta sitten kui bar krok (jukse) på store dyp til linefiske med agn vattuun kapakalaan (klippfisk, suomeksi ku'ivatuspai som foregikk langs kystene, og videre til garnfiske kan muka_an kalliokala), josta meikäläinenkin lipeä• med n0ter eller garn ute på bankene. Linene ble fra kala tehtiin.97 Vuosina 1815-1819 Norjan koko t0rr noen hundre kroker forlenget til 1000-4000 kroker og fiskvienti oli 7800 tonnia, kun klippfiskiä vietiin vas ble tatt opp maskinelt med linevinsjer. N 0tene ble ta i500 tonnia vuodessa. Hyvinä kalavuosina 1891- også st0rre. Samtidig vokste fangstbåtene fra å vrere 1895 edellistä vietiin jo 18300 tonnia, kun taas uu båter med tre lasterom til å bli åttringer med fire denaikaisen kapakalan vienti oli noussut huimaavaan ·par årer og til slutt, på 1870-tallet, til å bli jakter, som 96 54 600 tonniin vuodessa.98 Kaikki tämä vaati entistä nå var fullstendige farc0y med egne småbåter. · isompia pääomia, mutta tuotti myös miestä kohden yhä suuremman saaliin. Vuonna 1876 laskettiin viral På den a1,uen side overgikk man fra den tradisJ onelle lisesti, että juksakalastajat olivat sinä vuonna ansain hete t0rkete t0rrfisken som tidlig om våren ble t0rket neet 124 kruunua, liinakalastajat 300 kruunua, mutta på hjeller til kl0vet, preliminrert saltet og f0rst der verkkokalastajat 388 kruunua keskimäärin henkeä etter t0rket klippfisk (på finsk kalliokala e t:ter torke 97 kohti.99 plassen), som man laget lutefisk av r: il jul. I l0pet av årene 1815-1819 oppgikk Norges totale Itsenäinen Jäämeren kalastaja, joka omisti veneensä t0rrfiskeksport til 7 800 t, da det ble ekspo rtert bare ja pyydyksensä ja palkkasi ja ruokki apuväkensä, sai 1500 t klippfisk pr. år. I l0pet av de gode fiskeårene tietenkin koko saaliin, liinapyynnissä tosin ennen 1891-1895 ble det eksportert 18300 t av f'2Srstnevnte vuotta 1851 maanomistajan osuudella vähennettynä. mcns eksporten av den nye klippfisken hadde vokset Toisen veneessä omin pyydyksin ja eväin kalastava til hele 54 600 t pr. år.98 Alt dette krevde m er kapi vakinainen työntekijä sai 2/3 ns. miehenosasta, mutta tai enn tidligere, men betydde også sr0rre fangster tyhjin käsin saapunut eväätön päivämies, jolla oli myy- pr. person. I 1876 regnet en offisielt ut at JUkse- 40 dä vain työvoimansa, joutui tyytymaan 1/3 miehen fiskerne det året hadde tjent gjennomsnitt 124 osaan. Tärkeätä kuitenkin oli, että työvoiman kysyn kroner, linefiskerne 300 kroner og garnfiskerne 388 tä oli kova ja työn saanti kaikille saapujille varmistet kroner pr. person.99 tu. Kunnollinen työmies saattoi jo muutamassa kau dessa ansaita niin paljon, että ainakin voi ostaa itsel Den selvstendige fiskeren i Nordishavet som eide båt leen pyydykset, ehkäpä veneenkin.1 oo Näin Lofoot og fangstredskap og som avl0nnet og bespiste sitt tien ja Ruijan kalastus veti joka kevät piiriinsä väkeä hjelpemannskap, fikk naturligvis hele fangsten. Line Keski-Norjasta ja Ylä-Ruotsista Pohjois-Suomeen asti. fiskernes fangst ble for 18 51 redusert med andelen til Kokonaismäärän arvioidaan vaihdelleen kovasti vuo den grunneier som hadde fiskeretten. En vanlig arbei desta toiseen, mutta liikkuneen 10 000 - 30 000 hen der som med egen redskap og egen kost fisket med gen välillä. 1 O1 Todennäköisesti juuri Norjan väkirik• annen manns båt fikk 2/3 av en såkalt mannslott kaiden osien kaukaisuus aiheutti sen, että Itä-Ruijas• mens en tomhendt l0sarbeider uten kost måtte n0ye sa erityisesti Varanginvuonolla, käytettiin niin run seg med 1/3 mannslott. En viktig ting var at etter saasti Suomesta tullutta työvoimaa, että sinne muo sp0rselen etter arbeidskraft var stor og arbeidsplassen dostui maakunnan varsinainen suomalaiskeskus. Ko trygget for alle som kom. En flink arbeidsmann kun konaisuutena suomalaispanos - parhaina vuosina ne allerede på noen sesonger tjene så mye at han i det 1868-1869 noin 1200 sesonkityöläistä vakinaisten li minste kunne skaffe seg fangst-redskap og kanskje säksi, tavallisina vuosina v. 1885 asti noin 700 - 800 også en båt. 1 OO På denne måten lokket fisket i Lofo henkeä - oli siten vain pieni osa suurkalastuksen koko ten og Nord-Norge hver vår folk fra de midterste dele väentarpeesta. 1800-luvun loppuvuosina Suomen lä• ne av Norge og fra Nord-Sverige og Nord-Finland. hettämien kalastajien määrä liikkui vielä 100-200 tie Antallet varierte fra år til år, men dreiet seg om mel noilla, tälle vuosisadalle tultaessa enää muutamassa lom 10000-30000 personer. 101 Det faktum atNorges kymmenessä, jotka nekin olivat sesonkitöissä tarvit folkerikeste områder lå så langt borte var grunnen til tavia perkaajanaisia.102 at en i så stor utstrekning tok i bruk arbeidskraft fra Finland i de 0stlige delene av Nord-Norge, srerlig ved Vesisaaren kaupunki suomalaiskeskukseksi Varangerfjorden, og at fylkets egentlige finske sent rum oppstod der. For den finske arbeidsinnsatsen i Vesisaaren eli Vads0n kauppapaikka Varanginvuonon l0pet av de beste årene fra 1868-1869 stod ca. 1200 pohjoisrannalla sai ensimmäisen norjalaisasutuksensa sesongarbeidere utover de fast ansatte, og i l0pet av suhteellisen myöhään, vasta vuoden 1520 tienoilla, de vanlige årene frem til 1885 ca. 700-800 personer - mutta vuosisadan mittaan asutus jo vahvistui kovasti bare en liten del av mannskapsbehovet ved st~rfisket. (v. 1597 yhteensä 41 veronrnaksajaa).103 Nämä asui I l0pet av de siste årene på 1800-tallet var de finske vat hajallaan rannikolla, mutta kovin paljon suurempi fiskernes antall ennå omkring 100-200 personer. ei asukasmäärä pitäjän tiheässä kalastussatamassa ol Ved overgangen til dette århundre var antallet bare lut, kun se v. 1833 sai kaupunkioikeudet (noin 239 noen titall. Det dreide seg om kvinner som beh0vdes henkeä). 1 04 Näistä oli vain aivan muutama harva ved rensing i sesongsarbeidet.102 suomalainen. Muutto Suomesta alkoi selvästikin vasta kaupungin perustamisen jälkeen. Einar A. Niemi on Vads0 by blir sentrum for finnene julkaissut Vesisaaren asutuksen kasvusta seuraavat tarkat num<:rot. Vads0 handelssted på nordsiden av Varangerfjorden fikk sin forste norske boseming relativt sent, forst Luvuista näkyy, että siirtolaisuus alkoi voimakkaana omkring 1520, meni l0pet av det kommende århund• jo 1840-luvulla ja jatkui samanlaisena vuosisadan lop ret 0ket bosemingen betydelig (i 1597 til sammenlagt pupuolelle asti, vaikka vain osa kalastuksen sesonki 41 skattebetalere).103 Disse bodde spredt langs kyst työläisistä asettui vakiruisc·sti asumaan J äämcren ran ten, men innbyggerantallet var ikke stort sc0rre i nalle. Siinolaisuud<:n huippu sattuu suurien nälkävuo sognets tettbefolkete fiskehavn da den fikk byprivi sicn aikaan v. l 865-1870, jolloin Vcsisaarcn suoma- legier i 1833 (ca. 239 personer). 104 Av disse var det 41 Suomalaisen väestön kasvu Vesisaaren kaupungissa ja maalaiskunnassa 1845-1885 Den finske befolkningens vekst i Vads0 og landdistrikt 1845-1885 Vuosi/År 1845 1855 1865 1875 1885 Suomal./ Suomal./ Suomal./ Suomal./ Suomal./ Finner Finner Finner Finner Finner Väestö Yht. lukum. % Yht. lukum. % Yht. lukum. % Yht. lukum. % Yht. lukum. % Befolkning Tot. ant. Tot. ant. Tot. ant. Tot. ant. Tot. ant. Kaupunki/By 388 134 34.5 886 353 39.8 1344 710 52.8 1761 1025 58.2 2215 1371 61.9 Maalaiskunta/ Landdistrikt 456 6 1.3 690 83 12.0 959 328 34.4 1087 460 42.3 1553 788 50.9 Yhteensä Tils. 844 140 16.6 1576 436 27.7 2303 1038 45.1 2848 1485 52.1 3768 2159 57.3 Einar A. Niemen 1977 mukaan Ifolge Einar A. Niemi 1977 laisasutus kasvoi 710 hengestä 1166 henkeen eli yli bare noen ganske få finner. Innvandringen fra Finland 50 prosentilla. Näin kaksi kolmasosaa seudun suoma begynte å 0ke tydelig forst etter at byen var grunnlagt. laisista eli juuri kaupungissa, vain kolmasosa maaseu Einar A. Niemi har publisert folgende eksakte sifre dulla.105 1870-luvulta alkaen hyvän matkaa eteen som gjelder Vads0befolkningens tilvekst. päin, kunnes kielellinen tasaantuminen ja Amerikan siirtolaisuus alkoi vaikuttaa, suomalaisia oli enemmis Av sifrene fremgår der at innvandringen var omfatten-• tö seudun asukkaista. Turhaan Vesisaarta ei katsota de allerede på 1840-tallet og at den fortsatte på sam "suomalaisten pääkaupungiksi Norjassa" (Reusch me måte helt til slutten av århundret til tross for at bare v. 1895).106 endel av sesongarbeiderne i fiskerivirksomheten bosat te seg fast ved kyseen av Nordishavet. Innvandringstop Vesisaaren suomalaisasutuksen yhtenäisyys vaikutti pen jnnrtaff i l0pet av de store hungerårene 1865-1870, monin tavoin sen tuleviin kohtaloihin. "Parituhanti da den finske bosetningen i Vads0 0kte fra 710 per sesta asujaimistosta on (1920-luvulla) suomalaisilla soner til 1166 personer, d.v.s. med nesten 50 %. Cirka 900 hengen osuus, ja kaupungin kahtapuoliset, pit 2/3 av traktens finner bodde altså i byen, og bare 1/3 kät suomalaisperukat ovat väkevinä siipinä kannat på landsbygden.105 Fra og med 1870-tallet og ganske taneet koko s1.1urkylän toimeentuloa ja nousua", mange år fremover, helt til den språklige utjevningen sanoo Paulaharju.107 og emigrasjonen til Amerika begynte, var finnene i majoritet blant traktens befolkning. Det var ikke uten "Kun Suomen erämaan miehet halusivat päästä kau grunn at en anså at Vads0 var "finnenes hovedstad i pungin miehiksi, annettiin heille mökinpaikkoja kah Norge" (Reusch 1895):106 ta puolta norjalaisten vanhaa keskuskylää. Tibergin äijän muistellaan ensi miehenä rakentaneen asunton Den enhetlige finske bosetningen i Vads0 innvirket på sa kaupungista vähän matkaa vuonon perukkaa koh mange måter på byens fremtidige skjebne. "Av boset den. Sinne pian muitakin kveenimökkejä nousi ko ningen på et par tusen (på 1920-tallet) utgj0r finnene toiseen seuranpitoon, ja mökkien ryhmää ruvettiin 900 personer, og de langstrakte finske ornrådene på sanomaan Tiiperinpääksi sekä sitten myöhemmin begge sider av byen har utgjort sterke flanker og Sisäpääksi . . . Toiset suomalaiset taas pystyttivät swttet byens utkomme og fremgang", sier Paulahar talojaan kaupungista aapamerelle käsin. Sielläkin pik- ju.107 42 ~ norjalaisia ~ suomalaisia □ saamelaisia ~ nordmenn ~ finner samer 4.ooo~------,-4.ooo 3.500 3.500 3.000 3.000 2.500 2.S.00 2.000 2.000 1.500 1.500 1.000 800 600~~~ 400 200 0 -1.>-,.__,__,,_--'-'-,..____il...,..___,_,,.__,__,,_..,,.__-----L,.___,___,_...,.__,__.l.....l.._____._.>....l...;,.__,__,,_-'-'-_.L..>....>~.....,_,__ 1845 1855 1865 1875 1885 Kuvio 1. Fig. 1 Norjalaisl't, suomalais1·t ja saamdaisl't v,,sisaaren Nordmenn, finner og samer i Vadso by og landdis kaupungissa ja maalaiskunnassa 1845-1885. Winar trikt 1845-1885. flfolge Einar A. Niemi 1977) A. Nil'rno, 1977 mukaan) 43 ku joki lasketteli mereen ja silta saatiin kveenien "Da finnene ville flytte fra 0demarken til byen, fikk kaupungin nimeksi Ulkojoki. Aikojen kuluessa tän• de tomter på begge sider av den gamle norske sentrale nekin kohosi kymmenittäin taloja toistensa viereen byen. Ennå finner en folk som husker gamle Tiberg. ja pitkin matalaa hieman laitaa kulkevan katutien Han var den forste som bygget seg hus et stykke uten· viereen, jopa kahdellekin kadulle. Mutta Tiiperin for byen, innover mot fjorden. Der bygget snart også pään talot asuivat entisaikaan vain yhdessä rivissä andre kvener sine hus i trygg na:rhet til hverandre, töyräällään, kaikki katsellen merta, joka aivan lähellä, og området ble kait Tiiperinpää og senere Sisäpää... rantavierun alla, alituisesti huokui nousten ja laski Andre finner igjen bygget husene sine med utsikt ut en." 108 mot åpent hav. Også der rant det en liten elv ut i ha vet, og derfor fikk kvenebyen navnet Ulkojoki. 1 ti Suomalaisten yhtenäisyyttä edistävä tekijä sekä Vesi dens l0p reiste det seg også her noen titall hus ved si saaressa että maaseudulla lienee kielen lisäksi ollut den av hverandre og langs den smale veien eller på visse myös lestadiolainen herätysliike. Vesisaaren seuratupa steder c.o.m. langs de to smale veiene som fulgte den valmistui jo v. 1876 ja saarnaajavierailut Suomesta lave strandremsen. Men på den tiden lå husene på Ruijaan olivat sekä silloin että myöhemmin yleisiä. Tiiperinpää bare i en en rekke langs stranden, alle med Pekka Raittila kertoo pian lisää tästä puolesta.1 09 utsikt mot havet, som klukkende hevet og senket seg i strandkanten."108 Ruijan maaseudun kveeniasutus 1800-luvulla En anoen faktor i tillegg til språket, som fremmet Ruijan muiden vuonojen varsille 1700-luvulla asettu· finnenes samhold både i Vads0 og på landsbygden, nut suomalaisasutus jatkoi sekin kasvuaan vielä 1800- var den la:stadianske vekkelsesbevegelsen. Bede luvulla. Paulaharju on kirjassaan seurannut sitä vuono huset i Vads0 ble ferdig allerede i 1876, og predikant· vuonolta, mikä näissä jylhissä tunturimaisemissa oli bes0k fra Finland til Nord-Norge var vanlig både på kin luonnollinen kulttuuriyksikkö. J.A. Frijsin kieli den tiden og senere. Pekka Raittila forteller snart mer 109 karttojen (1888) mukaan tilanne näytti seuraavalta om dette. (Kartta 5).110 Kvensk bosetning på den nordnorske landsbygden på Eteläisin vahvasti asuttu vuono oli Jyykeä (Skibotn), 1800-tallet jossa norjalaisten lisäksi v. 1845 mainitann 436 ja v. 185 5 jo 719 kveeniä. Tällä tasolla asutus sitren kauan Den finske bosetningen som på 1700-tallet hadde pysyi, vaikka vuotuisilla kaupoilla Markkinassa kävi oppstått ved de 0vrige nordnorske fjordene fortsatte Kilpisjärven talvitien kautta sadoittain väkeä Suomesta å 0ke i omfang på 1800-tallet. Paulaharju har i sin ja suurina nälkävuosina 1865-1866 vaelsi tätä kautta bok fulgt den fra fjord til fjord. Fjordene var jo kul kauemmaskin pohjoiseen. V. 1910 Jyykeässä asui turelle enheter i dette majestetiske fjellandskapet. vielä 611 kveeniä.111 Autolla ajettava maantie Suo Ifolge J.A. Friis språkkart (1888) så situasjonen ut 110 mesta sinne saatiin vasta jatkosodan aikana. 112 som folger (Kan 5). Seuraavana oleva Raisivuono oli vahva suomalais Det sydligste tettbefolkete området lå ved Lyngen keskus - ja vanhakin: eräs merenlahden ulkohaara oli fjorden (Skibotn), der en foruten nordmennene i nimittäin Quenangen-Kveenivuono. Kun viikinkiajan 1845 nevner 436 og i 1855 719 kvener. På dette vuonoa merkitsevä angen-sana vaihtui jo keskiajalla nivå holdt befolkningen seg lenge, selv om finner i nykyiseksi fjordiksi, tässä meillä on jäänne alussa pu· hundrevis hvert år reiste til markedet langs vint erveien hutuista muinaiskosketuksista.113 - · Raisio asutus i Kilpisjärvi og i l0pet av hungerårene 1865-1866 kasvoi vuoden 1845 159 suomalaisesta vuosisadan vandret enda lenger nord langs denne ruten. Så sent 111 vaihteen 491 :een, mutta aleni sitten nopeasti. Naa· som i 1910 bodde det ennå 611 kvener i Lyngen. purissa Naavuonolla oli v. 1910 224 kveeniasukas · En bilvei fra Finland ble forst bygget under _Fortset ta.114 telseskrigen.112 44 Hammerfestin kohdalta syvälle rannikon sisään ulot Reisafjorden, som er den neste i rekken, var et gam tuva Alattion eli Altavuono on seuraava esiteltävä. melt og viktig sentrum for finnene. Ved en av Poikkeuksellisesti siellä metsä ulottuu vuonon rantaan havsvikens ytterste forgreninger lå Quenangen - kvene asti ja maanviljelyskin menestyy. Täällä suomalaiset fjorden. Endelsen -angen stammer fra vikingtiden og saivat vanhimpina aikoina yritellä heille niin tuttua ble i middelalderen erstattet med dagens -fjord. Her kaskenpolttoakin, kunnes se oikeudellisesti kiellet har vi altså en gammel overlevering. 11 3 -- Befolknin tiin metsien haaskauksena. Syvässä kurussa kulke gen i Nordreisa fllkte fra 159 finner i 1845 til 491 ved vassa Alattionjoessa polskivat vieläkin lohet - vasta århundreskiftet, men minsket deretter hurtig. Ved aivan äsken Suurkäräjät ovat päättäneet, että voima Kvrenangen, (Naavuono) som lå i nrerheten, bodde laitos sittenkin rakennetaan näille turistien lohen det i 1910 224 kvener.114 pyyntipaikoille, joista rantaasukkaiden suomalais tyyppiset kalapadot jo sata vuotta sitten ovat joutu Altafjorden med Alta, som ligger langt inne i landet neet väistymään. Bossekopan vanha markkinapaikka syd for Hammerfest, er neste i rekken. Ved Altafjor- • ·,., ~ ""\..___ \ \) ·~ J ~, {J{j C:) s, i ,(",,.... 0 FINNMARKEN >l<.~I f'fRHf. { 1 ·-, 2· 5 P<••rni. '-../ . 0 , ) a • \J- ,-,o 't> 11-2, 2, -50 Yl i 50 ~ o, 0 0, TROM 50 )n~ D.~ Kartta 5 Kart 5 Ruijan suomalaisten asutusalue ja perheiden luku Bosetningsområde for fitmene i Nord-Norge og antall määrät 1880-luvulla. (Kartta piirräty J.A. Friisin familier på 1800-tallet. ( Kartet er tegnet i overens teosten mukaan: Etnografisk kart over Finnmarkens stemmelse med J.A. Friis verk: Etnografisk kart over amt, J.11/, Christiania 1888 ja Etnograjisk kart ovcr Finnmarkens amt, 1-Ill, Christiania 1888 og Etno Tromw amt, Praesterglaeld of Norland amt, /-// S.1. grafisk kart over Tromsei amt, Praesterglaeld af Nor 1890). (Kustaa Vilkunan 1977 mukaan) land A mt, J-11, 5.1.1890). (lfeilge Kustaa Vilkuna 1977) 45 ja Altagård, jossa Ruijan maaherrat 1700-luvulla asui den strekker skogen seg unntagelsesvis helt ned til vat, osoittavat vuonon entistä keskeistä merkitystä. stranden, og en kan her fremgangsrikt t.o.m. drive Kåfjordin edellä selostettu kuparitehdas sivulaitok jordbruk. Her kunne fi nnene for i tiden drive svedje sineen keräsi tänne useimmat kveenit, mutta muun bruk, som de kjente så vei, innen det ble forbudt ved elinkeinoelämän merkitystä osoittaa se, ettei tehtaan lov fordi det betydde sl0seri med skogen. I Altaelven, loppuminen lopettanut koko suomalaissiirtokuntaa. som ren~er gjennom en dyp dal, sv0mmer ennå laksen - V. 1910 merkittiin Alattion kirkonkirjoihin 575 kvee forst helt nylig besluttet Stortinget at det tross alt niä, jotka asuivat ympäri rantakyliä.115 skal bygges et kraftverk på det stedet hvor turistene fisker laks og hvor det for hundre år siden fantes fiskedammer av finsk type langs strendene. Den gamle Edelleen pohjoiseen mentäessä Porsangerin vuonolle markedsplassen ved Bossekop og Altagård, hvor on merkitty pari suurta kveenikylää, Pyssyjoki, jonka amtmennene i Nord-Norge bodde på 1700-tallet, vaateparsi on avioliittojen välityksellä lappalaistunut, viser at fjorden tidligere hadde sentral betydning. vaikka kalastus ja maanviljelys ovat pysyneet pääelin• Kopperfabrikken i Kåfjord med alle sine anlegg som 116 keinoina ja puhe suomen kielenä sekä Lemmin man tidligere har beskrevet, trakk til seg de fleste kve 117 joki, joka on tunnettu lohenkalastuksestaan. V. nene, men vi får en oppfatning om det 0vrige na:rings 1900 koko Porsanginvuonon alueella - Kistrandin livets betydning når vi får vite at fabrikkens nedleggel seurakunnassa - asui 693 kveeniä, mikä oli kolmasosa se ikke utslettet hele den finske kolonien. I 1910 ble 118 koko asujamistosta. Taanassa Tenojoen suulla 575 kvener registrert i kirkebåkene i Alta. De bodde asui samaan aikaan 329 kveeniksi laskettua henkilöä, i områdene langs fjorden. 1 15 vaikka täälläkin samoin kuin Karasjoella ja Pulman gissa vanhimpia Suomesta muuttaneita perheitä oli Om en forflytter seg nordover, finner en et par store vähitellen niin lappalaistunut, että heidät tilastoissa kveneområder ved Porsangerfjorden. I B0rselv (Pys jo laskettiin saamelaiselle puolelle kansallisuusra syjoki) kler folk seg i dag i samedrakter p å grunn jaa.119 av inngifte i samiske slekter, til tross for at fiske og jordbruk har fortsatt å va:re hovedna:ringsveiene og 116 Varanginvuonon pohjoisrannan asutusta on jo edellä at en har fortsatt å snakke finsk. Lakselv (Lem 11 7 erikseen kartoitettu. Lännestä Annijoelta itärannan minjoki) er kjent for sitt laksefiske. I året 1900 Salttijärvelle ja K1:1llaselvalle sekä Vuoreian kaupun bodde det på hele området ved Porsangerfjorden - kiin se ulottui melko yhtenäisenä nauhana.120 Vuo i Kistrand menighet - 693 kvener, som utgjorde 1/3 non etelärannalla vastapäätä Vesisaarta sijaitsi hiekka av det samlete innbyggerantallet.11 s kannaksella suuri Pykeijan kylä. Vuoden 1855 29 suo malaisesta heidän määränsä nousi 239:ään vuonna I Tana ved Tana elvs munning bodde samtidig 329 per 1920. Tämä on eräs niitä harvoja kyliä, jotka säästyi• soner som ble regnet som kvener, selv orn de eldste vät hävitykseltä sodan loppuvaiheessa v. 1945 ja siksi familiene som hadde flyttet dit fra Finland i likhet kin se on tutkimukselle varsin tärkeä.12 1 Reisivuono med familier i Karasjok og Polmak var blitt påvirket av ja Näätämö - vuosisatoja lapinkylänä tunnettu - ovat samene til en slik grad at en regnet dem for å va:re på 11 myös saaneet suomalaisasutusta (jälkimmäinen 151 den samiske siden av nasjonalitetsgrensen. 9 Boset henkeä v. 1920). Vuonna 1920 koko Etelä-Varangin ningen på nordsiden av Varangerfjorden er allerede suomalaisasutus laskettiin 1034 hengeksi.122 tidligere blitt kartlagt separat. Fra Annijoki i vest til Salttijärvi og Kullaselven på den 0stlige stranden og til Vard0 by strakte den seg i et ganske enhetlig Oheinen kartta (6) esittää paitsi suomalaiskylien bånd.120 På sydsiden av fjorden midt imot Vads0 väkiluvut v. 1890 myös heidän silloisen prosentti lå Bug0ynes på et sandnes. Finnene 0kte her fra 29 osuutensa koko väestöstä.12 3 Painopiste on selvästi i 1855 til 239 i 1920. Dette er et av de få. stedene Varanginvuonolla vain Porsangin ja Aitan pystyessä som unngikk å bli 0delagt i krigens siste stadium i jotenkin kilpailemaan kveenien prosenttimäärissä. 1945, og det er også derfor et interessant forsknings- 46 Kartta 6 Kart6 Suornalaisasutus Trornssassa ja Finnmark,missa 1890. Den finske bosetningen i Troms og Finnmark 1 890. Maalaiskunnat ja kaupungit, joiden vifrstöstä yli 10 % Herreder og byer med over 10 % finsk befolkning. on suomalaisia (Einar A. Niemen 1978 mukaan). (If@lge Einar A. Niemi 1978). 47 121 Siirtolaisuuden lähtökohdat objekt. Områdene ved Reisafjorden (Reisivuono) og Neiden med kjente samiske boplasser har også Skogman (1870), Qvigstad (1921) ja Samuli Paulahar fått finsk bosetning (sismevnte 151 personer i 1920). ju (1928) ovat uraa uurtavissa teoksissaan keränneet I 1920 ble den finske del av befolkningen i hele Syd 122 runsaasti yksityistietoja myös siitä, mistä päin Suo Varanger anslått til å vaere 1034 personer. mesta tulevat siirtolaiset ovat kotoisin - kuten jo Kåfjordin yhteydessä mainittiin. Oulun läänin maa Vedlagte kart (6) viser foruten de finske stedenes herra tuntee kertomuksessaan v. 1863-1865 yhteensä innbyggertall i 1890 også deres davaerende prosen 182 Ruijaan muuttanutta, näistä Kittilästä 54, So tuelle andel av hele befolkningen.123 Tyngdepunktet dankylästä 20, Muoniosta 18, Inarista 8 ja Utsjoelta ligger helt tydelig ved Varangerfjorden, og bare Por 25. Vain 37 henkeä muutti Oulun kihlakunnasta asti. sanger og Alta kan kanskje konkurrere om prosentuell Tähän aikaan Ruijaan lähtö oli vielä lähimuuttoa, eh andel kvener. kä enemmän kuin myöhemmin. Vesisaaren kirkko herra Johan Beronka on kaupungin historiassa (1933) Utgangspunktet for innvandringen kirkonkirjojen nojalla tehnyt tilastoa Vesisaaren suo malaisasutuksen lähtökohdista. Ymmärrettävästi ky Skogman (1870), Qvigstad (1921) og Samuli Paula seessä olivat minimil_uv_ut, sillä kaikki eivät liikkeis harju (1928) har i sine banebrytende verk samlet en tään ilmoittaneet edes kirkkoherralle saati kauemmas mengde detaljerte opplysninger om hvor de finske Oulun lääninhallitukselle, jonka passitilastot tuntevat innvandrerne kom fra - slik som allerede nevnt i for myöhemmin huonosti koko siirtolaisuuden. Näin saa bindelse med Kåfjord. Landsh0vdingen i Uleåborgs tiin selville yhteensä yli 700:n Vesisaaren kveenin en Ien kjenner i en innberetning i 1863-65 sammenlagt tinen kotipitäjä (Kartta 7). 124 Lähtöpaikat ulottuivat 182 personer som har flyttet til Nord-Norge, hvorav Oulun läänin eteläraja1le asti, mutta Kemin eteläpuo• 54 fra Kittilä, 20 fra Sodankylä, 18 fra Muonio, 8 fra lella kustakin on vain joitakin lähtijöitä. Harvaan asut Inari og 25 fra Utsjoki. Bare 3 7 personer flyttet helt tu pohjoisin Suomi Sodankylästä ja Kittilästä lähtien fra Uleåborgs Ien. På denne tiden var flyttingen til esiintyy tässä aineksessa vähän muuttojen lähtö• Nord-Norge ennå naerflytting i kanskje ennå h0yere alueena.125 Muutto keskittyy Suomessa Kemin, Tor grad enn senere. Sognepresten i Vacls0, Johan Beronka, nion ja Rovaniemen väkirikkaille seuduille sekä yllät• har i byens historie (1933) på grunnlag av kirkeb0- tävän· voimakkaana Ruotsin puolelle Ne der- ja Över• kene gjort opp en statistikk som viser hvor den finske tornion välille, jossa Karl Gustav 161 muuttajallaan on befolkningen i Vads0 kom fra. Forståelig nok dreier koko alueen johtava siirtolaisuuspitäjä. Tässä on huo det seg om minimumstall, for mange meddelte ikke mautettava, että juuri nämä Länsi-Pohjan pitäjäthän engang presten at de skulle flytte, for ikke å snakke olivat käytännössä suomenkielisiä: vuoden 1809 rau om lensstyret i Uleåborg som lå enda lenger borte ha oli vain sangen myöhäisessä vaiheessa pirstonut ne og forte en pass-statistikk som etterhvert gav svaert kahden eri valtakunnan osiksi. Sitä paitsi uusin tut mangelfull~ opplysninger om utvandringen. På denne kimus on osoittanut, että Länsi-Pohjan suomalaisasu måten kunne en 'få rede på hjemstedene til sarnmenlagt tus kasvoi kovasti 1800-luvulla (v. 1821 n. 7 000, v. over 700 kvener fra Vads0 (Kart 7). 124 De kom fra 1870 n. 14 000, v. 1900 n. 22 000 ja v. 1930 n. 33 000 steder helt ned til den sydlige delen av Uleåborgs Ien, suomalaista), joskaan ei yhtä nopeasti kuin vastaava men syd for Kemi finner en bare et fåtall u cvandrere ruotsalainen (v. 1870 n. 58 000, v. 1900 n. 109 000 pr. sogn. De tyntbefolkete områdene i Nord-Finland ja v. 1930 n. 163 000).126 Alue siis pystyi luovutta fra og med Sodankylä og Kittilä tjener i decte mate maan väkeä, kun taloudellisesti edullinen tilaisuus tar· rialet i liten utstrekning som utgangsområde for ut joutui ennen kuin seudun oma teollistuminen pääsi vandringen. 12 5 Utvandringen konsentrerer seg i vauhtiin 1870-luvulla. Finland til de folkerike traktene omkring Kemi, Torneå og Rovaniemi og i forbausende h0y grad til On kiinnitetty huomiota myös siirtolaisuuden reit den svenske siden mellom Neder- og Övertorneå hvor teihin ja kustannuksiin sekä sosiaaliseen rakenteeseen. Karl Gustav med sine 161 utvandrere er hele områ- 48 KUUSAMO• 23 RAAHE UTAJÄRVI SIIKA·e•RANTS ~ JOKI PU.KKILA KAJAANI KALAJOKI e • SOTKAMO PIIPOLA • HAAPAJÄRVI Kartta 7 Kart 7 Siirtolaisuus Suomesta Vesisaareeen 1850-1875, på'å· lnnvandringen av finner til Vadse 1850-1875, i alt asiassa kirkonkirjojen mukaan ( Einar A. Niemen vesentlig ifelge kirkeboka. (Ifelge Einar A. Niemi 1978 mukaan) 1978). 49 Matkustusta tapahtui kaikkia pääteiden suuntia pit dets ledende utvandringssogn. Her kan påpekes at kin, monenlaisin muunnoksin. Jotkut matkustivat nettopp disse sognene i Västerbotten i praksis länsikautta Skibottenin tai Aitan läpi, toiset itäkautta var finsktalende: freden 1 1809 hadde forst i Murmanin rannikolta, koska kummaltakin suunnalta et meget sent stadium splittet befolkningen slik voi, jos pani rahaa likoon, päästä loppumatkan laival at den tilh0rte to forskjellige riker. Dessuten har nye la. Esim. Pohjois-Norjan rannikon nopea höyrylaiva• forskningsresultater vist at den finske bosetningen i yhteys, Hurtigruten, oli aloitettu jo v. 1838 Hammer Västerbotten 0kte sterkt på 1800-tallet (i 1821 be festiin asti ja ulotettu v. 1867 Vesisaareen. Useimmat stod den av ca. 7000, i 1870 av ca. 14000, i 1900 av keinottelivat kuitenkin itsensä kävellen tai hiihtäen ca. 22000 og i 1930 av ca. 33000 finner), men ikke kolmi-neliviikkoisen matkan Ivalon kautta Varangin like sterkt som den tilsvarende svenske (som i 1870 ut vuonolle, koska matkarahat kievarikyytiä käyttäen gjordes av ca. 58000, i 1900 ca. 109000 og i 1930 ca. olisivat syöneet liian suuren osan ansioista. 127 Muut 163000 personer).126 Området kunne altså avstå folk tajista suurin osa (n. 70 %) oli aina naimisissa olevia, om en 0konomisk fordelaktig situasjon oppstod innen vaikka tämä osuus vilkkaimpina muuttokausina hie ~mrådets egne industrialisering tok fart på 1870-tal man laski. Miesten ja naisten osuus oli melko tasai let. nen - toisin kuin esim. Amerikan siirtolaisuudessa, joka oli kuten tunnettua jonkin verran miesvaltaista. Vaikka neljäsosa Ruijaan muuttajista oli talollisten En har også hatt oppmerksomheten rettet mot inn poikia ja tyttöjä, runsas puolet (54 %) oli renkejä, vandringsrutene og omkostningene samt mot den sosi piikoja ja työväkeä, minkä lisäksi tulivat harvat itsel ale strukturen. Reisene ble foretatt langs alle hoved liset ja torpparit (yht. 9 %). Alimmat sosiaaliluokat veiene _og i mange forskjellige versjoner. En del reiste 12 8 siis dominoivat muuttajien joukossa. den vestllge ve1en gjennom Skibotn eller Alta, andre den 0stlige veien fra Murmansk-kyseen, for i begge Muuttojen Suomen puoleiset syyt retningene var det mulig å reise det siste stykket med båt - mot betaling. Den hurtige dampbåcforbindelsen Siirtolaisuuden historiassa on tapana puhua kohde langs den nordnorske kyseen, Hurtigruten, var blitt alueen vedosta ja lähtöalueen työnnöstä. Kun suur satt i gang allerede i 1838 helt til Hammerfest, og var kalastus oli Ruijan vedon tärkein puoli, niin mikä oli i 1867 blitt utvidet til Vads0. De fleste foretok likevel se työntö, joka Pohjanlahden pohjoisrannikolla 1800- den tre til fire uker lange reisen via Ivalo ei! Varanger luvun puolivälissä ilmeni? Einar A. Niemi esittää seu fjorden til fots eller på ski, ettersom reiseomkostnin raavan luettelon; minun asiakseni jää tarkastella asiaa gene med gjestg1verskyss skulle ha tatt en altfor stor .uusinta suomalaista taloushistoriallista kirjallisuutta del av fortjenesten.12 7 Av emigrantene var storstede hyväksi käyttäen. Vaikeutena on tällöin se, että Poh len (ca. 70 %) gifte, selv om denne andelen sank noe i jois-Suomen olot usein poikkeavat koko maan tilan l0pet av de livligste utflytningsperiodene. Antall kvin teesta hyvinkin paljon. ner og menn var omtrent like stort. Forholdene var 1. Runsas väestönkasvu. Suomen väestökehitys oli altså forskjellige fra forholdene under emigrasjonen tunnetusti 1700-luvulla oll~t Pohjoismaiden nopeinta. til Amerika som, som kjent, var mannsdo minert. Vaikka 1800-luvun alulla Suomen syntyneisyys edel Selv om en fjerdedel av utflytterne til Nord-Norge leen oli korkein, kuolleisuuden aleneminen muissa var s0nner og d0tre til b0nder, var vei halvparten maissa nopeammin kuin Suomessa muutti tilanteen (54 %) drenger, tjenstepiker og arbeidsfolk . Dertil niiden eduksi. Pohjois-Suomi (Kuopion, Vaasan ja kom et lite antall legdefolk og husmenn (sammenlagt Oulun läänit) oli kuitenkin se alue, jonka väkiluku 9 %). De laveste sosialgruppcne var altså dom inerende Suomessa kasvoi eniten. Kun vuosina 1841-1865 blant utflytterne.128 koko Suomen väkiluvun kasvu oli keskimäärin 0.98 % vuodessa, Oulun läänin väkiluku kasvoi 1.45 % vuo Flyttningens årsakere på finsk side dessa. Iijoen pohjoispuolella asui 1810 n. 25 000, mutta 1875. n. 56 000 henkeä. Varsin samanlaista I utvandringens historie er det vanlig å snakke om des- 50 väestönkasvu oli koko Ruotsissa (1.00 %) ja Norrlan· tinasjonsområdets tiltrekningskraft og utgangsområ• nissa (1.51 %). Pohjoisessa harvaan asutulla seudulla dets trykk. Ettersom storfisket var den viktigste år· oli siten olemassa suhteellista liikaväestöä erikoisesti saken til Nord-Norges tiltrekningskraft, hvilket trykk alempien yhteiskuntaluokkien keskuudessa.129 var det da som oppstod midt på 1800-tallet i de nord· lige kyststn-lkene ved Bottenviken? Einar A. Niemi Pohjanmaan sosiaalirakenne ei ollut sen sijaan erikoi er kommet frem til flere årsaker. Min opp~ave sen huono; sieltähän puuttuivat mm. itä-Suomen run blir å betrakte saken ved hjelp av den nyeste saat itselliset ja lounais-Suomen torpparit ja itsenäisiä finske 0konomihistoriske litteraturen. Vanskeligheten maanviljelijöitä oli paljon. 13 0 Sosiaalirakennetta si· er da at forholdene i Nord-Finland ofte totalt avviker nänsä ei voida käyttää siirtolaisuuden selityksenä. fra forholdene ellers i landet. Maata omistamattomille, vaikka heitä ei ollutkaan 1. Den h0ye befolkningstilveksten. Befolkningsutvik niin paljon kuin esim. Savossa, Ruijaan lähtö kuiten· lingen i Finland ha:dde som kjent vrert den hurtigste,i kin tarjosi täkäläisen vaihtoehdon ennen teollistumi· Norden. Selv om nativiteten i Finland ved begynnel sen ja metsätöiden aikaa. sen av 1800-tallet fortsatt var h0yest, forandret mor· taliteten, som sank hurtigere i de andre landene enn 2. Maatalouden pysähtyneisyys.131 Suomen maa· i Finland, situasjonen slik at den ble til fordel for de talous vanhatyyppisine viljanviljelyvaltaisine tottu andre landene. Nord-Finland (Kuopio, Vasa og Uleå• muksineen oli ajautumassa jo luonnostaankin sisäisiin borgs Ien) var likevel det området i Finland hvor be· vaikeuksiin: kun luonnonniityt otettiin pelloiksi, ei folkningsmengden vokste mest. Mens befolkningstil karjalle riittänyt rehua. Vuosien 1862 ja 1865-67 veksten i årene 1841-1865 gjennomsnittlig var 0,98 % suuret kadot ajoivat maataloutemme suoranaiseen pr. år i hele Finland, var den 1,45 % i Uleåborgs Ien. kriisiin. Tästä Arvo M. Soinisen perustava maatalous· Nord for Ijo älv bodde det i 1810 ca. 25 000 og i tutkimus sisältää nyttemmin yksityiskohdat. Vasta 1875 ca. 56 000 personer. Befolkningstilveksten var kadoista toivuttua alkoi vähitellen uudistusten aika, svrert liki hele Sverige (1,00 %) og i Norrland (1,51 %). joka muutti Suomen maatalouden karjatalousvaltai 1 de nordlige tyntbefolkete områdene · i alle lan seksi ja siten tuottavaksi. Katojen jälkeen pääomien dene · hersket det altså eq relativ overbefolkning, puute ja karjan vähäisyys viivyttivät kuitenkin kehi· srerlig i de lavere sosialgruppene.1 29 tystä useilla vuosilla.1 3 2 Siirtolaisuustilastossakin näkyy, ettei maatalouden käänne ollut nopea. Vasta· Den sosiale strukturen i Österbotten var imidlertid 1880-luvulla Ruijaan muutto alkoi vähetä, jolloin tär· ikke srerlig dårlig. En hadde f.eks. ikke 0st-Finlands ke.änä syynä on saattanut olla Pohjois-Suomen maa· tallrike legdefolk og Sydvest-Finlands husmenn, og de talouden parantuminen. Maakunnallinen erikoistut· selvstendige jordbrukernes antall var stort.1 30 Den kimus alalta kuitenkin vielä puuttuu, samoin koko sosiale strukturen som sådan kan ikke brukes som maan tilanteen kartoitus vuoden 1870 jälkeen. forklaring til utflyttingen. Nord-Norge tilb0d imidler· tid som alternativ jord til de jordl0se for industriali 3. Sivuelinkeinojen vaikeudet.1 3 3 Pohjanmaan ter seringens og skogbrukets tidsalder, selv om deres antall vanpoltto menetti tunnetusti 1800-luvun puolivälissä i Österbotten ikke var like stort som f.eks. i Savolax. merkityksensä koko Pohjanmaan elättäjänä ja jäi vain 131 Kainuun seudun tukielinkeinoksi, kuten Kustaa Hau· 2. Stillstand i jordbruket. Finlands jordbruk med tala osoittaa.1 34 Tämä ei kuitenkaan merkinnyt siir sine gammeldagse dyrkingsvaner hvor korn dominer· tolaisuudelle paljoa, koska tervanpolttoalueelta oli te, holdt allerede av naturlige årsaker på å komme i vähän Norjaan lähtijöitä. Potaskan ja salpietarin teko indre vanskeligheter: når de naturlige engene ble loppui miltei kokonaan, 13 5 mutta edellinen sivusi brukt som åkrer strakk ikke foret til for buskapen. siirtolaisaluetta vain Kemin kihlakunnassa. Talon· Misveksten i 1862 og 1865-67 drev vårt jordbruk inn poikaispurjehduskin Etelä-Pohjanmaalla väheni ter i en direkte krise. En kan i dag lese nrermere om den vanpolton vähentyessä, mutta Pohjois-Pohjanmaalla ne krisen i Arvo M. Soininens grunnleggende jord se säilyi jopa eneni kotimaan purjehduksena.136 bruksunders0kelse. F! 51 Samaan aikaan loppui toisaalta Pohjanmaan kaupun over skadene som misveksten hadde forårsaket, be geilta tuottoisa puisten purjelaivojen rakentaminen gynte en tid av fornyelse som gjorde at Finlands land myyntiin, koska koko maailmassa siirryttiin rautai bruk overgikk til å bli dominert av feavl og derved siin höyrylaivoihin. Kaupurikien oma purjelaivaton l0nnsomt. Men mangel på kapital og buskap etter nisto laski romahdusmaisesti.137 misveksten forsinket utviklingen med mange år.13 2 Også i utvandringsstatistikken ser en at forandringene Käsityöllä ei Virrankosken mukaan koskaan ole ollut innenfor landbruket skjedde langsomt. F0rst på 1880- kovin suurta merkitystä Pohjois-Pohjanmaalle, vaikka tallet begynte utflyttingen til Nord-Norge å minske, kankaankudontaa ja puuastioiden valmistusta laajaa ja og en viktig årsak til dette var nok forbedringene tärkeää lohen- ja voinvientiä varten tarvittiinkin koti innenfor landbruket i Nord-Finland. En s.erskilt un teollisuutena.138 Silloisen Oulun läänin_ rautateolli ders0kelse for hver landsdel mangler ennå, og likeså suuskin laski selvästi jo 1860-luvulla ja loppui eri syis en kartlegging av situasjonen i hele landet etter 1870. tä kokonaan vuoteen 1880 mennessä. Kaksi ruukkia 3. Vanskeligheter for binreringsveiene.133 Tjrerebren (Ämmä ja Kurimo) ja kuusi järvimalmiin perustuvaa ningen i Österbotten mistet fra midten av 1800-tallet harkkohyttiä sekä pari kaivoksen alkua (Kolarin Ju som kjent sin rolle som fors0rger for hele Österbotten, vakaisenmaa ja Kittilän Porkonen) eivät tosin olleet og ble bare en st0ttenreringsvei i Kajanaland, noe som suuria työnantajia, mutta vähääkin olisi tarvittu.139 blir påvist av Kustaa Hautala.134 Dette betydde imid Ennen saha- ja paperiteollisuuden suurta nousua, jo lertid ikke mye for utvandringen, for fra tjrerebren ka tapahtui vasta hiukkasen Ruijan siirtolaiskauden ningsområdet var det få som reiste til Norge. Frem jälkeen, Pohjois-Pohjanmaalla oli siten runsaasti stillingen av pottaske og salpeter opph0rte så godt taloudellisia vaikeuksia, joiden voi ajatella edistäneen som helt, 13 5 men forstnevnte ber0rte bare utflyttings siirtolaisuutta. området i Kemi herred. Den fraktfart som b0ndene drev i Syd-Österbotten minsket da tjrerebrenningen 4. Katojen tuoma kriisitekijä oli tärkeä siirtolaisuu minsket, men i Nord-Österhotten beholdt den sin den vauhdittaja.140 stilling slik at den innenlandske fraktfarten t.o.m. 0ket.136 Samtidig opph0rte byggingen av seilfart0y, 5. Sesonkivaellusten tavallisuus eli liikkuvuustekijä oli Pohjanmaalla perinteellisesti vilkkaampi kuin en nreringsvei som hadde vrert så innbringende for de österbottniske byene, fordi man verden over begynte muualla. Jo keskiajalta lähtien pohjalaiset olivat liik å bygge dampbåter av jern. Byenes egne seilfart0ys kuneet sekä Ruotsissa kaivos- ja maatyöläisinä (bott 13 7 nekarl),141 että myöhemmin Suomessa ja Piet_arissa tonnasje sank katastrofalt. 142 rakennusmiehinä. Nytkin sesonkityö Ruijan ka Ifolge Virrankoski hadde håndverk aldri noen srerlig lastuksessa oli siirtolaisuuden lähtökohta.143 stor betydning for Nord-Österbotten, selv orn vevning og fremstilling av trekar for den vidt utbredte og vik 6. Muut tekijät olivat vaikutuksiltaan vähäisiä. Norja tige eksporten av laks og sm0r beh0vdes som hjem oli 1700-luvulla käyttänyt Ruijaa samoin kuin Venäjä meindustri.1 38 Jernindus_trien i det da vrerende sittemmin Siperiaa rikollisten karkoituspaikkana. Uleåborgs Ien minsket tydelig allerede på 1860-tallet Kveenisiirtolaistenkin keskuudessa tavataan tietysti og opph0rte av forskjellige ärsaker helt f~r 1880. jokunen rikollinen tai muuten sopeutumaton yksi To bruk (Ämmä og Kurimo) og seks mindre anlegg lö.144 Muuten vain seikkailunhaluinen henkilö tai for sj0malm samt et par gruver der driften var blitt rakkaussurujen vuoksi kaukomaille lähtenyt saattoi innledet (Juvakaisenmaa i Kolari og Porkonen i Kitti myös olla joukossa, mutta heitäpä eivät tilastot erit lä) var riktignok ikke store arbeidsgivere, men likevel tele. Sen sijaan väitteeseen, että uskonnollisen sorron n0dvendige.13 9 F0r den store oppgangstider:i for sag takia olisi lähdetty matkaan qn suhtauduttava skepti bruks- og papirindustrien som inntraff kort t:id etter sesti, koska Pohjois-Suomen papistossa oli myös utvandringsbevegelsen til Nord-Norge, .hadd e Nord lestadiolaisuuden ymmärtäjiä.14 5 Lestadiolaisten ko Österbotten altså en hei del 0konomiske van s kelighe kema painostus ei liene sen suurempaa kuin mitä mui- te r som kan tenkes å ha satt fart på utvandrin_gen. 52 denkaan suuntien uskonnollisesti heränneet henkilöt 4. Krisestemningen på grunn av misveksten var en vik saivat osakseen valtiokirkko-organisaation tai maail tig årsak til utvandringen.140 man lapsien taholta. 5. Sesongflytning var vanlig, d.v.s. at r0rlighetsfakto ren tradisjonelt var kraftigere i Österbotten enn andre Siirtolaisuuden loppuminen ja mittakaava steder. Helt siden middelalderen hadde österbotnin• gene reist både i Sverige som gruve- og landarbeidere Norjan siirtolaisuuden loppumiseen vaikuttivat var (bottnekarlar)141 og senere iFinland og til St. Peters masti monet syyt, tärkeimpänä todennäköisesti burg som bygningsarbeidere.142 Også nå var sesong Pohjois-Suomen työtilaisuuksien paraneminen Lapin arbeid med fiske i Nord-Norge et utgangspunkt for uudisraivauksen ja karjatalouden edistyessä.146 Tut utvandringen.14 3 kijat ovat jopa voineet todeta ennen ensimmäistä 6. De 0vrige faktorene spilte liten rolle når det maailmansotaa sisäistä muuttoliikettä Oulun lääniin gjaldt virkningene. Norge hadde på 1 700-tallet brukt aina Lappia myöten aivan agraarisissa merkeissä.147 Nord-Norge som deporteringssted på samme måte Edelleen teollistuminen alkoi, aluksi metsäteollisuu• som Russland senere skulle komme til å bruke Sibir. den piirissä. Suomen ensimmäinen höyrysaha syntyi Blant de kvenene som utvandret fantes det naturligvis v. 185 8-185 9 Iijoen Kestilään, siis varsinaiselle muut også individer som var kriminelle eller hadde tilpas toalueelle. Suomessa teollisuus oli yleensäkin usein ningsvanskeligheter.144 Det kunne også finnes even maaseututeollisuutta, ja sitä syntyi mm. Pohjanmaan tyrlystne personer eller slike som på grunn av kja:r jokisuille.148 Sen aiheuttamat hakkuut ulottuivat lighetssorger hadde begitt seg ut i verden, men statis Kemijokea myöten pitkälle Lappiin ja yleisesti tikken skiller ikke gruppene fra hverandre. Påstanden tunnettu muistitieto suorastaan mainitsee suuret •:it folk reiste ivei p.g.a. religi0st fortrykk b0r iallfall savotat siirtolaisuuden loppumisen tärkeimpänä syy betraktes med en viss skepsis, for blant presteskapet i nä.149 Kainuun eteläiseltä tervanpolttoalueeltahan utgangsområdet i Nord-Finland fantes det også folk 145 siirtolaisuutta oli ollutkin vähän. Toisaalta uusi Ame som forstod seg på lrestadianismen. Det trykk som rikan siirtolaisuus sai - Ruijankin kautta tutuksi tul lrestadianerne opplevde var neppe st0rre enn trykket leen - vahvan jalansijan Pohjois-Pohjanmaalla, joka som de vakte innenfor de 0vrige religi0se bevegelsene 1860-1870-luvuilla voitti vielä Etelä-Pohjanmaan siir kjente fra statskirken eller fra verdens barn. tolaisuuspromillessa.15 ° Kolmanneksi tahtoisin esit tää olettamuksen, joka suurkalastuksen organisaation Utvandringen - avslutning og målestokk kannalta tuntuu luontevalta. Kun Ruijan kalastus vuosisadan lopulla siirtyi pääasiassa laivojen suoritet Mange faktorer har sikkert innvirket slik at det ble tavaksi ja suuri osa niistä tuli Jäämerelle etelämpää slutt på utvandringen til Norge. Den viktigste var Norjasta tai jotkut idempää Venäjältä, ne olivat ot sannsynligvis at arbeidssituasjonen ble bedre i og taneet ammattimaiset merikalastajansa kotiseudul med at nybyggervirksomheten og fedriften gjorde taan, ja tuskin enää edes halusivat paikallisia osa fremsteg i Finland.146 Forskerne har t.o.m. kunnet miehiä.15 1 Suomalaisten sesonkikalastajien luku oli påvise indre flytningsbevegelser med helt agrar bak kin kuten näimme, vuosisadan vaihteessa jo laskenut grunn til Uleåborgs Ien og til Lappland for den forste muutamaan kymmeneen henkeen vuodessa ja ylen verdenskrig. 14 7 Dessuten begynte industrialise harva heistä jäi enää näillä retkillä seudulle vakinai ringen - til å begynne med innenfor skogsindustrien. sesti asumaan. Joka tapauksessa suomalaissiirtolai Finlands forste dampsag ble bygget i 1858-1859 i suus Ruijaan oli noin 1890 käytännössä loppunut. Kestilä ved Ijo älv, altså i der egentlige utflyttingsom rådet. I Finland var industrien ofte landsbygdsindu Viimeaikainen tutkimus on melko yllättävästi osoit stri, og industrier oppstod bl.a. ved de österbotniske tanut Suomesta muitakin muuttosuuntia 1800-luvun elvemunningene.148 De avvirkninger som industriali jälkipuoliskolla. Ruijan siirtolaisuutta on lopuksi seringen forårsaket strakte seg langs Kemi älv langt aihetta verrata niihin. Tilastojen mukaan esim. Vaa inn i Lappland, og Paulaharju nevner i sine opptegnel san läänistä otettiin 1861-1890 noin 33 500 passia ser de store arbeidsplassene i skogen som den viktigste 53 Ruotsiin, n. 27 500 passia Amerikkaan ym. maihin årsaken til at utvandringen opph0rte.149 Utvandrin ja n. 6 500 passia Venäjälle. Ruotsissa kävivät töissä gen fra tja:rebrenningsområdet i de sydlige delene av 1860-luvulla erityisesti ruotsalaisen Etelä-Pohjanmaan Kainuu hadde jo også va:rt liten. På den annen side miehet, mutta seuraavalla vuosikymmenellä myös fikk den nye emigrasjonen til Amerika, som også heidän suomenkieliset naapurinsa. Työssäkäynti suun spredte seg via Nord-Norge, solid fotfeste i Nord tautui nyt perinteellisen Tukholman seudun ja Länsi• Österbotten, som fra 1860-1870 lå foran Syd-Öster pohjan sijasta Sundsvallin alueelle ja Länsi-Norrlannin botten når det gjaldt emigrasjonspromille. 1 50 For Ådaleniin, jossa puutavarateollisuus ensinnä elpyi. det tredje vil jeg her komme med en antagelse, som Kovin moni ei kuitenkaan jäänyt sinne vakinaisesti virker naturlig når det gjelder organisasjonen av stor asumaan: esim. 1880-luvun Ruotsiin muuttajien luku fisket. Da det nordnorske fisket mot slutten av år rajoittuu 4237 henkeen.152 hundret ble omorganisert, slik at det nå hovedsakelig foregikk fra fart0yer, og da disse til stor del kom fra den del av Norge som ligger syd for Nordishavet eller Itä-Suomesta tapahtui vastaavaa suunm1ttaista työs• fra Russland, tok man de profesjonelle havsfiskerne säkäyntiä Pietarissa. Esim. v. 1881 Pietarissa oleskeli fra farwyets hjemtrakt, og ville ikke engang ha lokale 22 189 suomalaista, mikä oli 2.6 % suurkaupungin deleiere. 15 1 De finske sesongfiskernes antall var, som kokonaisväkiluvusta. Pietari oli siis suunnilleen Turun vi så, allerede ved århundreskiftet blitt redusert til kokoinen suomalaiskeskus. Muuttoliikkeen pääosa noen titall personer, og ytterst få av dem bosatte seg tuli Karjalasta, Kannakselta aina Pielisjärvelle asti ja på disse reisene fast i trakten. I hvert fall hadde den Etelä-Savosta, mutta myös Itä-Uusimaa oli usein finske utflyttingen til Nord-Norge i praksis opph0rt antavana puolena. l 5 3 omkring 1890. Den nyeste forskningen har ganske overraskende på Amerikan siirtolaisuus näyttää vielä 1870-luvulla vist også andre flytningsretninger fra Finland i !0pet olleen vain yksi näistä muuttoliikkeistä, m~tta jo av siste halvdel av 1800-tallet. Til s!utt kan det va:re 1883-1892,· jolloin pelkästään Vaasan ja Oulun lää grunn til å sammenlikne den nordnorske emigrasjonen neistä lähti rapakon taakse 36 401 henkeä, siitä tuli med dem. Ifolge statistikken utstedte man f.eks. i siirtolaisuuden tunnettu valtavirtaus.154 1861-1890 i Vasa Ien ca. 33 500 pass til Sverige, ca. 27 500 pass til Amerika og andre land og ca. 6 500 pass til Russland. I Sverige arbeidet på 1860-tallet Vertailussa päädymme siihen yleispiirteiseen ennak forst og fremst menn fra det svenske Syd-Österbot kotietoon~ että noin 4000 hengen kveenisiirtolaisuus ten, men i l0pet av det folgende decenniet også deres oli Pohjois-Suomen varhainen vastine Itä-Suomen finsktalende naboer. Arbeiderne foretrakk nå Sunds Pietariin muutolle, josta se määrällisesti jäi hiukan vallstrakten og Ådalen i Västra Norr!and, der trevare jälkeen. Sen sijaan kveenisiirtolaisuus määrällisesti industrien forst blomstret, fremfor den tradisjonelle vastasi suunnilleen myöhempää Pohjanmaan ruotsa Stockholmstrakten og Västerbotten. Ganske få bo laisalueen ja sen suomalaisten naapuripitäjien sesonki satte seg imidlertid fast der : i !0pet av 1880-tallet luonteista työssäkäyntiä Länsi-Norrlannin sahoilla ja var det bare 423 7 personer som emigrerte til Sveri uitoi!la. Kaikki kolme jäivät kuitenkin jälkeen muu ge.15 2 tosta Suureen Länteen, jonne siirtyi myös merkittävä osa niistä kveenisiirtolaisista, joiden toimeentulo Mange mennesker fra 0st-Finland arbeidet i St. 1800-luvun lopun Ruijan elinkeinorakenteen muutos Petersburg. I 1881 oppholdt 22 189 finlendcre seg ten johdosta painui liian alhaalle.15 5 der. De utgjorde 2,6 % av storbyens to t ale be folkning. St. Pctersburg var altså et like sto rt finsk Kveenisiirtolaisten sopeutuminen sentrum som Åbo. De fleste som flyttet kom fra Ka relen, fra Karelska näsct hel t til Pielisjärvi og fra Syd Suomalaisten määrä Ruijassa oli Skogmanin tarkko- Savolax, men det kom også folk fra 0st -Ny I a nd.15 3 54 jen seurakunnittaisten laskelmien mukaan v. 1845 Det ser ut som om emigrasjonen til Amerika ennå på yhteensä 2733 henkeä ja v. 1855 yhteensä 4596 hen 1870-tallet har vrert bare en av disse flytningsbevegel keä sekä vuoden 1870 arvion mukaan noin 6 000 hen sene, men allerede fra 1883-1892 da 36 401 personer keä. Se kehittyi väestölaskujen mukaan seuraavas reiste over Atlanterhavet bare fra Vasa og Uleåborgs ti! 56 Ien, utgjorde de emigrasjonens kjente hove·dstr0m.154 I jevnforelsen kommer vi til den summariske forhånds• oppgaben at kveneutflytningen, som omfattet ca. 4000 personer, var en tidlig parallell i Nord-Fioland Vuosi Tromsan lääni Ruijan lääni Yhteensä til utflytningen fra 0st-Finland til St. Petersburg, men at den i omfatning var noe mindre. Derimot motsvar ·ce kveneutflytningen i antall omtrent den senere, 1875 2107 4286 6393 sesongmessige flytningsbevegelsen fra det svenske 2391 5929 8320 1890 Öster6otten og dets finsktalende nabosogn til Vest 1900 1770 5406 7176 Norrlands sager og fl0tningsplasser. Alle tre ble imid 1910 1618 5398 7016 lertid distansert av emigrasjonen til Det Store Vest, dit også en betydelig del av kvenene emigrerte når inntektene ble for knappe p.g.a. strukturforandringen i det nordnorske nreringslivet mot slutten av 1800- Kveeniryhmä oli siis muutonkin jo hiljennyttyä hi tallet.15 5 taasti pienenemässä tälle vuosisadalle tultaessa, jolloin De utflyttete kvenenes tilpasning kansallisuus-erottelu Norjan väestölaskuissa tietoisesti lopetettiin. Selvä kveeniasutuksen painopisteen siir Antallet finner i Nord-Norge var ifolge Skogmans tymä Tromssan läänistä Ruijan lääniin oli havaitta eksakte beregninger, som er foretatt separat for hver vissa: edellä kuvatut elinkeinoelämän muutokset (mm. enkelt menighet, i 1845 sammenlagt 2733 personer Kåfjordin kuparitehtaan loppuminen) ja niistä johtu og i 1855 _sammenlagt 4596 personer og i 1870 va sisäinen muuttoliike olivat tämän siirtymän syinä. ig0lge vurdering ca. 6000 personer. Antallet finner V. 1865 suomalaiset olivat muodostaneet 5 % Troms utviklet seg ifolge folkeregistreringen på folgende san läänin väestöstä, v. 1910 enää 2 %. Ruijan läänissä måte:156 he olivat vuoteen 1870 mennessä nousseet 20 % väes• töstä, mikä tilanne jatkui vielä 1890, mutta v. 1910 År Troms fylke Finnmarks Tillsammen he olivat enää 14 % ruijalaisista. Kun Tromssan lää• fylke nissä varhaiskauden jälkeen käytännällisesti katsoen suomalainen ei enää asunut kaupungeissa, Ruijan lää 1875 2107 4286 6393 nin kaupunkiväestöstä oli kautta vuosikymmenien 189Ö 2391 5929 8320 prosentuaalisesti enemmän suomalaisia kuin koko lää• 1900 1770 5406 7176 nin väestöstä. Kun kveenit vielä varsin harvoin asuivat 1910 1618 5398 7016 Vuoreijassa, vaan melkein pelkästään Vesisaaressa, tämä kaupunki sai ja pitkään säilytti edellä kuvatun Kvenegruppen hold altså, etter at utvandringen hadde voimakkaan suomalaisleiman. 15 7 stanset opp, sakte på å minske frem til dette århundre, da man med hensikt sluttet med å fore opp de forsk jellige nasjonalitetene hver forseg i norsk folkeregistre Yllä esitetyt luvut eivät kuitenkaan kuvasta suoraan ring. En ser en klar forskyvning av tyngdepunktet for Suomesta muuttaneiden lukua, vaan siinä ovat muka kvenebosetningen fra Troms til Finnmark fylke: de tid na heidän lukuisat Norjassa syntyneet lapsensa, joiden ligere nevnte forandringene i nreringslivet (bl.a. nedleg äidinkieli oli suomi. Väestölaskuista voidaan kuiten gelsen av kopperverket i Kåfjord), og den indre flyt kin nähdä myös ne, jotka olivat syntyneet Suomessa. ningsbevegelsen som ble forårsaket av disse forandrin Tulos on seuraava :15 8 gene, forte til denne forskyvelsen. I 1865 hadde finne- 55 Vuosi Tromssa Länsi- Itä- Ruijan Yhteen- ne utgjort 5 % av befolkningen i Troms fylke, i 1910 Rui_ia Ruija kaup. sä utgjorde de bare 2 %. I Finnmark fylke hadde de fr~m til 1870 0ket slik at de utgjorde 20 % av befolknm 1875 425 . 413 1053 622 2513 gen, og denne utviklingen fortsatte ennå i 1890, men 1890 340 393 1038 557 2328 i 1910 utgjorde de bare 14 % av befolkningen i F!nn 1910 141 228 547 347 1263 mark. I Troms fylke bodde det etter den f0rste tiden praktisk talt ikke lenger finner i byene, mens de i Finnmark fylke i decennienes l0p prosentvis ut gjorde en st0rre del av bybefolkningen enn hele fylkets befolkning. Da finnene dessucen ytterSt Vertailu osoittaa ensinnäkin, että Suomessa syntynei sjelden boddc i Vard0 og nesten utelukkende i Vads0, den määrä oli muuton vähennyttyä jatkuvasti laskussa. fikk dennc bycn dct ovenfornevnte sterke finske 15 7 V. 187 5 karkeasti ottaen vielä lähes joka toinen kvee preget som den lenge beholdt. ni oli itse saapunut, v. suunnilleen joka kolmas, 1890 De ovenfornevnte tallene gir imidlertid ikke ~irekte kun taas v. vain joka viides kveeni oli suomalais 1910 opplysninger om hvor mange som flytcec fra Finland, syntyinen. Kun kuitenkin kuvattava aika on näin pi"t men bare om de mange barn som ble f0dt i Norge, kä, 3 5 vuotta eli tilastollisesti katsoen täysi sukupolvi, og som hadde finsk som morsmål. Av folkeregiScre muuttajien kokonaismäärä voidaan karkeasti arvioida ringen fremgår det imidlertid også om noen var fri,dt ehkä 4000 hengen tienoille: tämän luvun tuleva tut i Finland. Resultatet er folgende:158 kimus tulee tarkentamaan. Ar Troms0 Vestlige 0stlige Byene Til- delene av delene i Nord- sammen Hyvän syntyväisyyden huomioon ottaen olisi odotta Nord- av Nord- Norge nut kveenien suurempaakin nettolisäystä. Tätä ehkäi• Norge Norge sivät mm. primitiivisissä oloissa tavallinen suuri las tenkuolleisuus, kaikessa siirtolaisuudessa normaali pa 1875 425 413 1053 622 2513 luumuutto (josta perimätietoa mm. Paulaharjulla, 1890 340 393 1038 557 2328 mutta vielä ei tutkimuksia) sekä Ruijassa yleinen edel 1910 141 228 547 347 1263 leen muutto Amerikkaan. Onnelan em. tutkimuksen mukaan Trondheimin kautta v. 1867-1892 menneissä siirtolaisissa oli 796 sellaista, jotka ilmoittivat kotipai Jevnforelsen viser for det forste at antalleC personer kakseen Suomen sekä lähes 4000 norjalaista. Suoma som var fodt i Finland stadig var synkende etterat laisnimisiä oli jälkimmäisistä tasan 1600 henkeä eli utflytningen minsket. I 1875 var stort sett ennå hver 40 %. 15 9 Täten kveeni väestö olisi tätä kautta menet annen kven fodt i Finland, i 1890 orncrent hver tänyt noin viidenneksen määrästään, ehkä enemmän• tredje, men i 1910 var bare hver femte kven fodt i kin, kun ruotsalais- ja norjalaisnimiset siirtolaiskveenit FinJ.and. Da det gjelder et tidsrom på 35 år eller 5ca saadaan tulevassa tutkimuksessa selville. tistisk sett en hei generasjon, kan det cocale antall utflyttere grovt verdsettes til omkring 4000 personer: dette tallet kommer den fremtidige forski;1ingen til å presisere. Når en tar hensyn til den h0re n a ti viteten, Yleensä ajatellaan, että suomalaiset siirtolaiset toisaal kunne en ha veneet en st0rre netto0kning blant kve ta köyhinä tulokkaina, toisaalta kielivaikeuksien takia nene. Denne uteble imidlertid p.g.a. baroed0delig ovat huonoja sopeutumaan ympäristöönsä ja vasta heten, som vanligvis er h0y i primitivc fo r hold, og toinen polvi pääsisi irti tämänsuuntaisista vaikeuksista. p.g.a. tilbakeflymingen, som er normal v e d ali ut Einar A. Niemi on yksityiskohtaisesti tutkinut tätä flyming (tradisjon ifolge Paulaharju, f orskning Varanginvuonon rannikolla. Tullessaan köyhät suo- foreligger ennå ikke), samt p.g.a. ernigrasjonen 56 malaissiirtolaiset usein asettuivat vuokralle kalastussa videre til Amerika som var vanlig i Nord-Norge. tamissa (va:r) vuoden muuna aikana tyhjillään oleviin lfolge Onnelas ovenfornevnte unders111kelse var 796 rakennuksiin, mikä monasti johti myös sataman har av de emigrantene som flyttet via Trondheim i 1867- valukuisen norjalaisen vartioväen muuttoon suurem 1892 slike som oppgav Finland som hjemland og piin norjalaiskyliin.160 Molemmat kansallisuudet ra· nesten 4000 var nordmenn. Blant de sistnevnte fantes kensivat edelleen joitakin uusia taloryhmiä tai kyliä det n111yaktig 1600 personer eller 40 % med finske rannikolle. Kielellisen enemmistön mukaan laskien navn.159 På denne måten var kvenebefolkningen alt vuoden 185 5 11 norjalaiskylää, 6 kveenikylää ja så blitt redusert med ca. 1/5, eventuelt mer. Det fär 4 saamelaiskylää vastaa siten vuoden 1885 8 norja en vite når en får frem kveneutvandrerne med svenske laiskylää, 16 kveenikylää ja 2 saamelaiskylää. Suoma og norske navn i den kommende forskningen. laiskylien leviäminen sisävuonosta Jäämeren ulappaa kohti näkyy selvästi (Kartta 8). 161 Seka-avioliitot I alminnlighet råder den oppfatningen at finnene yleistyivät täällä ensin maaseudun pienissä kylissä som fattige nykomlinger med språkvanskeligheter (v. 1855 noin 20 % avioliitoista), kun sen sijaan Vesi hadde problemer med å tilpasse seg sine omgivelser saaren suuressa suomalaiskeskuksessa ne olivat harvi .og at forst neste generasjon overvant disse vanskelig naisia (10 %). Seka-avioliitoissa oli useimmiten hetene. Einar A. Niemi har foretatt en detaljert un morsian suomenkielinen.162 Norjan kielen oppimi ders111kelse av dette i kystområdene ved Varanger nenkin sujui pienemmissä oloissa helpommin. Frijsin fjorden. Ved sin ankomst slo ofte de fattige finske kansatieteellisen kartan mukaan koko Ruijan kihla innvandrerne seg ned i fiskevrerene hvor de leiet hus kunnan (amt) kveeniväestössä oli 60 % perheistä sel som sto tomme resten av året, noe som i mange til laisia, joissa jo ainakin yksi henkilö puhui norjaa, kun felle også forte til at det fåtallige norske vaktmann sen sijaan Vesisaaren kaupungissa ja maalaiskunnassa skapet flyttet til st/llrre norske byer.160 Begge nasjo näitä oli vasta 44-46 % perheistä. Keskuksiin sopi vie naliteter bygde fortsatt også noen nye hus eller lä ajatus, että "kveeniväestö elää siten kokonaan oma spredte husgrupper langs kysten. lfolge den språklige na ryhmänään", kuten Vesisaaren koulun johtaja majoriteten tilsvarer altså de 11 husgrupper som had Killengren v. 1866 sanoi.163 de norsk, de 6 som hadde kvensk og de 4 som hadde samisk befolkning i 1855 de 8 grendene som hadde norsk, de 16 som hadde kvensk og de 2 som hadde Norjan kirkolliset ja koulupiirit suhtautuivat 1800- samisk befolkning i 1885. En ser tydelig at de finske luvun alkupuolelta lähtien varsin suopeasti sekä saa grendene lå spredt fra fjorden ut mot det åpn_e Nor melaisten että kveenien omakieliseen opettamiseen dishavet (Kart 8).161 Blandete ekteskap ble forst van (vrt. ed. Kåfjordin suomalainen pientenlasten koulu). lige på landsbygden (i 185 5 ca. 20 % av ekteskapene), Helge Dahl on Norjan koulupolitiikkaa Ruijassa kos mens de forekom mer sjeldent i det store finske sent kevassa teoksessaan antanut tästä puolesta yksityis ret i Vads111 (10 %). I de blandete ekteskapene snakket kohtaisen, suorastaan uraa uurtavan selvityksen, jon bruden oftest finsk.16 2 Det var jo også lettere å lrere ka yksityiskohtiin tässä ei ole mahdollisuutta men seg norsk på mindre steder. lfolge Friis etnologiske nä.164 Kirkollisessa alkeisopetuksessa käytettiin kart fantes det blant kvenefamiliene i hele Finnmark 1850-luvulta alkaen tarvittaessa suomeakin ja suomen amt 60 % hvor allerede minst en person snakket norsk, kielestä tuli vuodesta 1868-1869 joksikin aikaa lapin mens det i Vads111· og dens nabokommune bare fantes 16 5 kielen rinnalle oppiaine Tromssan seminaariin. 44-46 % slike familier. Om åe sentrale stedene kan Vaikka vuoden 1870 kicliohje aloitti norjan kiekn man ennå si at "kvenebefolkningen som gruppe altså suosimisen kouluissa vähemmistökielten kustannuk lever helt for seg selv", som rektor Killengren ved sella, kuningas antoi 22.7.1872 määräyksen saamen Vads111 skole sai 1866.163 kielisten tai suomalaisten jumalanpalvelusten pitämi sestä tietyissä seurakunnissa tarvittaessa tulkin avulla. Kirkelige kretser og skolekretser forholdt seg f.o.m. V. 1874 Vesisaaren kirkkoherra sai piispalta määräyk begynndsen av 1800-tallet ytterst velvillige tilat både sen opetella suomea ja pitää suomrnkiclisiä jumalan- samer og kvener skulle få undervisning på sitt eget 57 Kartta 8 - Kart 8 Asutus Vesisaaren kaupungissa ja maalaiskunnassa 1855-(Einar A. Niemen 1977 mukaan) Bosetningen i Vadse by og landdistrikt 1855 (I felge Einar A. Niemi 1977) yli 50 % norjalaisia mer enn 50 % nordmenn yli 50 % suomalaisia mer enn 50 % finner yli 50 % saamelaisia mer enn 50 % samer t':!-c, bselv "' .,. Kari ei Klubben Paddeby ~L. Ekkerfy Sandskjar Kiby Salttjern N 1 km 1s Asutus Vesisaaren kaupungissa ja maalaiskunnissa 1885 Bosetningen i Vadse by og /anddistrikt 1885 yli 50 % norjalaisia mer enn 50 % nordmenn yli 50 % suomalaisia 0• mer enn 50 % finner yli 50 % saamelaisia wP.\ mer enn 50 % samer ., c::,p .,C :! ~e ...c, 1 -0 a ,...... -»f--"lll'-- y - KlubbenKariel ~ L. Ek kerfy St. Ekkerfy Ki by N 58 palveluksia suurien juhlien toisina päivinä sekä joka språk (jfr. den finske småskolen i Kåfjord, som kolmas sunnuntai iltapäivisin. 16 6 -Vesisaaressa ilmes allerede er nevnt). Helge Dahl har i sitt verk, som tyi v. 1877 lyhyen aikaa myös suomankielisnen sano ber121rer Norges skolepolitikk i Nord-Norge, gitt en malehti, minkä yrityksen Ervastin ja Paulaharjun mat detaljert og en skulle kunne si banebrytende utred kakirjat ovat tehneet yleisesti tunnetuksi. Matti A. ning om saken, men det er ikke her mulig å gå i detal Sainio on luetteloinut kaikki Norjassa ilmestyneet jer.164 I kirkens elementrere undervisning ble det suomenk(eliset painotuotteet. Näistä on oppikirjoja f.o.m. 185O-tallet ved behov også brukt finsk, og seitsemän, kirkollisia julkaisuja viisi, muita uskonnol f.o.m. 1868-1869 ble det en tid undervist i finsk for lisia julkaisuja kaksi, lakitekstejä ja virallisia julkaisuja uten i samisk ved seminaret i Troms121_l65 35, arkkiveisuja ym. yksityistä 11, aikakauskirjoja Med språkforordningen av 1870 begynte en å favori kolme ja tieteellisiä julkaisuja kaksi, yhteensä 65 nu sere det norske språket i skolen på bekostning av mi meroa.167 noritetsspråkene, men kongen gav 22.7.1872 ordre om at samiske og finske gudstjenester ved behov skulle holdes i visse menigheter ved hjelp av tolk: I Varsinainen kielipolitiikan käänne tapahtui Dahlin 1874 fikk sognepresten i Vads121 ordre fra biskopen mukaan vasta vuonna 1889, jolloin Norjaan muodos om å laere seg finsk og holde finske gudstjenster på tettiin maallinen kouluhallitus ja koulut joutuivat ko den andre dagen av store h121ytider samt hver tredje konaan eroon vähemmistökieliä suosineiden piispojen s121ndags ettermiddag.166 I Vads121 utkom det også en hallinnasta.168 Valtio aloitti kveenienkin voimakkaan kort tid i 1877 en finsk avis, et initiativ som er blitt norjalaistamispolitiikan, jonka peruste oli ulkopoliit alminnelig kjent p.g.a. Ervastis og Paulaharjus reise tinen: pelättiin Venäjän ekspansiopyrkimyksiä koko b121ker. Matti A. Sainio har gjort opp en fortegnelse pohjoiskalotin alueella.169 Sama pelko oli muuten over alt som er blitt trykket på finsk i Norge. Listen tällöin yleinen unionimaan toisessa puoliskossa Ruot omfatter 7 lrereb0ker, 5 kirkelige publikasjoner, 2 sissa, joka 189O-luvulla ja 19OO-luvun -alulla rakensi 0vrige religi0se publikasjoner, 3 5 lovtekster og offi voimakkaan puolustuksen (mm. Bodenin linnoituk sielle publikasjoner, 11 skillingsviser o.a. mer private sen, Norrlannin radan ja panssarilaivoja) Venäjää vas ting, 3 tidsskrifter og 2 vitenskapelige publikasjoner, taan.170 Norja pelkäsi Suomen suuriruhtinaskunnas tilsammen 65 numre.167 sa syntyneiden kveenien muodostavan kriisin tullen Ruijaan separatistisen elementin. Siksi tämä ryhmä Den egentlige språkpolitiske vendingen inntraff ifol piti ajoissa norjalaistaa. Se tapahtui koulupakon ja ge Dahl forst i 1889, da den 0verste skoleadministra kansakoulujen avulla, joissa norja oli ainoana kiele sjonen ble verdslig og skolene ble helt atskilt fra de 168 nä. "Kirkot ja hyvät norjalaiset koulut muodostavat biskoper som hadde forsvart minoritetsspråkene. (=idän vaaraa vastaan) valloittamattoman linnoituk Staten påbegynte også en kraftig fornorskingspolitikk sen", kirjoitettiin v. 1918.171 Koulut perustettiin blant kvenene. Denne politikken hadde utenrikspoli tietoisesti norjalaiskyliin ja haja-asutusalueelta kerät tisk bakgrunn: ·en fryktet de russiske ekspansjons tiin suomalaislapset internaattikouluihin, joissa he bestrebelsene i hete Nordkaiottområdet.169 Samme eivät saaneet puhua suomea edes välitunneilla. 172 frykt var for 0vri-g på denne tiden vanlig i den andre Yhtenäistämispolitiikan jyrkkyys herätti Suomessa halvdelen av unionslandet, Sverige, som på 189O vastalauseita, 173 mutta käytännössä se onnistui : tallet og ved begynnelsen av 19OO-tallet bygget opp et kve<:'.ninuoriso tosiaan norjalaistui. Vastaavaa lehdistö• sterkt forsvar (bl. a. Bodens festning, Norrlandsbanen huomiota Suomessa osoitettiin Ruotsin Länsi-Pohjan og panserfart0y) mot Russland.170 Norge fryktet at koulu asioille, 174 ja samalla tuloksella. kvenene, som var fodt i storfyrstend0mmet Finland, i en krisesituasjon skulle danne et separatistisk ele ment i Nord-Norge. Derfor måtte denne gruppen for Kun Suomessa maailmansotien välillä tästä asiasta jo norskes i tide. Dette skjedde ved hjelp av skoletvang kotoisen kieliriitamme takia kirjoiteltiin negatiivises og foikeskoler der norsk var det eneste språket. "Kir sa sävyssä, unohdettiin yleensä aina, että Norjan po- kenc og de gode norske skolene utgj0r en uinntagelig 59 litiikka oli vakiintunut nimenomaan Venäjän vastai festning (=når det gjelder faren fra 0st)", ble det sissa· merkeissä, ei Suomen.17 5 Siihen, että se jatkui skrevet i 1918.171 Skolene ble helt bevisst opprettet vielä Suomen itsenäistyttyäkin, vaikuttivat AKS :n i norske bygder, og i grisgrendte str0k ble finske barn toiveet Ruijan yhdistämisestä tulevaan Suur-Suomeen, samlet på internatskoler der de ikke engang fikk heimoylioppilaiden Ruijassa yrittämä suomalaisen kir snakke finsk i frikvarterene. 172 Den ekstreme like jallisuuden levittäminen, 176 ja yhtä kiihkeiden norja rettingspolitikken forårsaket protester i Finland, 17 3 laispiirien asiasta nostattama häly, josta Ratschen teos men i praksis lyktes den: kveneungdommene ble "Finsk fare for Finnmark" (1936) on havainnollisena faktisk fornorsket. Den finske pressen viste tilsvarende muistona.177 Käytännössä siis AKS :n ylioppilaiden interesse for skoleforholdene i Västerbotten i Sveri meluisan nationalistinen suomalaisuuspropaganda vai ge, 174 og resultatet var det samme. kutti Ruijassa päinvastaiseen suuntaan kuin he toivoi vat, nimittäin norjalaistamispolitiikan johdonmukai Da man i Finland mellom verdenskrigene skrev om seen jatkamiseen juuri ratkaisevien vuosikymmenien denne saken, i negativ tone p.g.a. språkstriden i lan ajan. 178 Vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun det, glemte man i alminnelighet alltid at den norske Suomen ystävällisen ulkopolitiikan uskottavuus oli politikken hadde befestet sin stilling i kampen mot vakiintunut, voitiin Norjan kielipolitiikkaakin muut Russland og ikke mot Finland.1 7 5 AKS 's (Akademis taa nykyiseen kiitettävään suuntaan. Siihen mennessä ka Karelska Sällskapet) forhåpninger omat Nord-Nor kveeniväestön assimilatio · oli kuitenkin jo tapahtu ge mm. og Finland skulle forenes til et Star-Finland nut tosiasia. Jo vuoden 1930 väestölaskun yhteydessä og visse studenters fors0k på å spre finsk litteratur i Norjassa todettiin, että kveenit olivat paljon saame Nord-Norge1 76 samt den oppstandelse som de like laisia paremmin "ymmärtäneet kotiutua yhteiskun fanatiske norske kretsene vakte i saken, bidrog til taan".179 det faktum at den norske politikken fortsatte etter at Finland ble selvstendig. Ratches verk "Finsk fare for Finnmark" (1936) er et minne som belyser for Kun suomalaisen luonteen tuntee, ei kuitenkaan ole holdene.17 7 I praksis forte altså AKS-studentenes oletettavissa, että koulutuksen pakkotoimet olisivat h0yr0stete pro-finske nasjonalistiske propaganda sqpeutumisen ainoa tai edes tärkein syy. Mielestäni Nord-Norge i motsatt retning av hva de hadde 0ns historiallinen probleema onkin asetettava toisin päin, ket, nemlig til en konsekvent fortsettelse av fornorsk eli mitkä olivat ne positiiviset ja käytännön syyt, jot ningspolitikken nettopp i de avgj0rende decennie ka saivat suomalaisväestön sulautumaan norjalaisväes ne.178 F0rst etter den annen verdenskrig da tro töön hankaustekijöistä huolimatta? Siihen en uskalla verdigheten i den vennskapelige finske utenrikspoli tutkimuksen nykyvaiheessa vielä yrittää vastausta. tikken hadde befestet sin stilling, kunne også Norges språkpolitikk forandres i nåvrerende positive retning. Lopuksi Da var kvenebefolkningens assimilering imidlertid allerede et inntruffet faktum. Allerede i forbindelse Ruijan suomalaiset ovat jo saaneet useita taiteellisia med folketellingen i 1930 ble det i Norge konstatert muistomerkkejä Jakob Fellmanin ja Samuli Paula at kvenene mye bedre enn samene hadde "forstått å harjun matkakirjoissa, jotka käyvät kertomakirjalli slå rot i samfunnet".179 suudesta, Arvi Järventauksen, Kurt Martti Walleniuk sen ja Annikki Kariniemen romaaneissa, Erkki Tantun Med kjennskap til det finske lynnet er det likevel puupiirroksissa tai Ensio Seppäsen Kveenipatsaassa, ikke trolig at tvangsrr :todene på skolene skulle vrere joka vuodesta 1977 seisoo Vesisaaren keskeisellä kuk den eneste eller den viktigste årsak til tilpasningen. kulalla. Tieteellisesti kveenejä on yksityiskysymyksis Jeg synes at man b0r stille det historiske problemet sä yllättävän paljonkin jo tutkittu, niinkuin tämä se på hodet, med andre ord sp0rre seg selv hvil ke posi minaari varmasti tulee osoittamaan. Silti laaja-alaiset tive og praktiske årsaker det var som fikk den finske tieteelliset tutkimukset ja yhtenäisteokset heistä edel befolkningen til å smelte sammen med den norske til leen puuttuvat historian ja kirkkohistorian, kansatie- tross for friksjonsfaktorene? Dette sp0rsmål våger 60 teen Ja kielitieteen sekä kulttuurimaantieteen ja so Jeg meg ennå ikke på å forn11ke å besvare dette siaalitieteiden osalta. Tällaisten aikaansaaminen olisi stadiet av forskningen. menneitten sukupolvien kveeneille, kuten roomalai nen Horatius aikanaan lausui teoksistaan, vaskea vah Til slutt vempi monumentti. Finnene i Nord-Norge har allerede fått atskillige kunstnerlige minnesmerker i og med Jakob Fellmans og Samuli Paulaharjus reiseb0ker, som kan leses også som skj0nnlitteratur, Arvi Järventaus, Kurt Martti Wallenius og Annikki Kariniemis romaner, Erkki Tanttus tresnitt og Ensio Seppänens Kvenestatue, som siden 1977 står på den sentrale h0yden i Vads0. Vitenskapelig er kvenene allerede blitt t.o.m. for bausende grundig unders0kt når det gjelder enkelte sp!llrsmål, noe som dette seminaret sikkert kommer til å vise. Likevel mangler fortsatt omfattende viten skapelige unders0kelser og oversikter om dem, på områder som historie og kirkehistorie, etnologi og lingvistikk, kulturgeografi og sosialvitenskaper. Om en skulle få utfort slike unders0kelser, så skulle de for tidligere generasjoners kvener vrere, som romeren Horatius i sin tid uttrykte seg om sine verk, et monu ment sterkere enn bronse. 61 Viittec;t: Henvisninger 1. Armas Luukko, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin keskiaika 1. Armas Luukko, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin keskiaika ja 1500-luku (1954) s. 39-42 inneholder en kort forsk ja 1500-luku (1954) s. 39-42 sisältää keskiajan kveeni ningshistorikk om kvenesp0rsmålet i m iddelalderen. kysymyksestä lyhyen tutkimushistoriikin. Armas Luuk Armas Luukko, Kväner. Kulturhistorisk Leksikon för ko, Kvaener. Kulturhistorisk Leksikon för nordisk me nordisk medeltid IX (1964) s. 599-602 er en treffende deltid IX (1964) s. 599-602 on naseva yleiskatsaus ja oversikt og en liten bibliografi om emnet. pieni bibliografia aiheesta. 2. Kilden publisert f.eks. i Early English Text Society, ori 2. Lähde julkaistu esim. Early English Text Society, ori ginal series No 79: H. Sweet King Alfred's Orosius (1883, ginal series No 79: H. Sweet, King Alfred's Orosius reprint 1959), s. 16-19. (1883, reprint 1959) s. 16-19. 3. Kilden publisert f.eks. i Egils Saga Skallagrimssonarnebst 3. Lähde julkaistu esim. Egils Saga Skallagrimssonar nebst den grösseren Gedichten Egils. Herausgegeben von Finnur den grösseren Gedichten Egils. Herausgegeben von Jdnsson. Altnordiske Saga-Bibliothek 3. Haile 1924, s. Finnur Jdnsson. Altnordiske Saga-Bibliothek 3. Haile 46-47 og s. 51. 1924, s. 46-47 ja s. 51. 4. Kilden publisert f.eks. i Ausgewählte Quellen zur 4. Lähde julkaistu esim. Ausgewählte Quellen zur Deutschen Deutschen Gesichte des Mittelalters, herausgegeben von Geschichte des Mittelalters, Herausgegeben von Rudolf Rudolf Buchner (Berlin 1961) (Adam publisert Werner Buchner (Berlin 1961) (Adamin julkaissut Werner Trillmich) Liber IV :19, Band XI s. 456-459. Trillmich) Liber IV:19, Band XI s. 456-459. 5. Kustavi Grotenfelt, Mikä oli muinainen KvenJand, "ter 5. Kustavi Grotenfelt, Mikä oli muinainen Kvenland, "terra ra feminarum"? Historiallinen Arkisto XX (1908). feminarum"? Historiallinen Arkisto XX (1908). 6 . H. G. Porthan begynner med (De bircarlis 1786-1789) 6. H. G. Porthanista alkaen (De Bircarlis, 1786-1789) til og med våre dagers Birger ·Steckzens (Birkarlar och nykyruotsin Birger Steckzeniin (Biri< arlar och lappar, lappar, 1964). 1964). 7. Fra Sveriges E.G. Geijer (1826) og Finlands G. Rein 7. Ruotsin E. G. Geijeristä (1826) ja Suomen G. Reinistä (1836) til J. Laurosela: Kveen-Kainulais-kysymys. Histo (1836) alkaen J. Lauroselaan: Kveen-Kainulais-kysymys. riallinen Arkisto XXII (1911). Laurosela anså at Kainuu Historiallinen Arkisto XXII (1911). Laurosela piti kai folket utgjorde den fjerde finske urstammen. Senere nulaisia neljäntenä suomalaisena kantaheimona. Myö kom han frem til at det var en forgrening av den tavast hemmin hän ajatteli heitä hämäläisten haarautumaksi. landske stammen. 8. Näin jo Suomen Talousseuran stipendiaatti, lääkäri 8. Så allerede Finska Hushållningssällskapets stipendiat , Henrik Deutsch v. 1815, myöhemmin esim. A. Sjögren, legen Henrik Deutsch i 1815, senere f.eks. A. Sjögren, M.A. Castren, David Skogman, Yrjö Koskinen ja Kustavi M.A. Castren, David Skogman, Yrjö Koskinen og Kus Grotenfelt, vrt. ed. alav. 5. Paikannimitutkijoista tähän tavi Grotenfelt, se tidl. fotnote 5. Av stedsnavnsforsker ryhmään kuuluu_Heikki Ojansuu, Kainulaisten kansalli r\e Heikki Ojansuu h0rer til dcnne gruppen, Kainulaisten suus, etupäässä paikannimitutkimuksen valossa. Valvoja kansallisuus, etupäässä paikannimituskimuksen valossa. 1919. Valvoja 1919. 9. J. W. Ruuth, Silmäys hämäläisten muinaisiin asutusoloi 9. J.W. Ruuth, Silmäys hämäläisten muinaisiin asutusoloi hin Suupohjassa (1897) havaitsi, että koko Pohjanmaa hin Suupohjassa (1897) oppdaget at hele österbotten on ollut kainulaisaluetta ja piti ainakin eteläpohjalaisia har vrert Kainuu-område, og anså at i der minsce syd-ös länsisuomalaisina. Artturi H. Virkkunen, Oulun kaupun terbotningene var vestfinner. Artturi H. Virkkunen gin historia I :ssä ( 1905) kehitti ajatusta edelleen ja keksi videreutviklet tanken og fant ordet Kainuus ecymologi kainuu"5anan etymologian. Heihin liittyy Jalmari Jaak i sitt verk Oulun kaupungin historia I (1905) . De fär kolan Suomen varhaishistorian (1935) perustelt u esit ys selskap av den grundlige fremstillingen i Jalmari Jaakko ja Luukko 1954. la, Suomen varhaishistoria ( 1935) og av Luukko (1954). 10. Kustaa Vilkuna, Kainuu-Kvenland. Mikä ja missä? (1957) 10. Kustaa Vilkuna, Kainuu-Kvenland. Mikä ja missä (1957) s. 27; Kustaa Vilkuna, Kainuu-Kvänland, ett finsk-norsk s. 27; Kustaa Vilkuna, Kainuu-Kvänland, ett fin sk-norsk svensk problem (1969) s. 22. -svensk problem (1969) s. 22. 11. Karjalaisasutuksesta Luukko 1954 s. 71-78 ja karjalais 11. Om den karelske bosetningen Luukko (1954) s. 71-78 nimistöstä s. 100-106; vrt . myös Viljo Nissilä, Pohjois og om karelske navn s. 100-106; jfr. også Viljo Nissilä, Pohjanmaan karjalaista nimistöä. Virittäjä 1948; Heikki Pohjois-Pohjanmaan karjalaista nimistöä. Virittäj ä 1948; Kirkinen, Karjala idän kulttuuripiirissä (1963) s. 150- Heikki Kirkinen, Karjala idän kulttuuripiirissä ( 1963) s. 153; Kyösti Julku, Norra F inlands befolkningsförhållan 150-153; Kyösti Julku, Norra Finlands befolkningsför den under medeltiden (1973) s. 74 huomauttaa osan hållanden under medeltiden (1973) s. 74 påp eker at karjalaisesta n imistöaineksesta olevan todisteeksi liian endel karelske navn er for nye t il å kunne ucgj0re be nuorta, mutta kuvan olevan oikea. vismateriale , men at hiidet er riktig. 62 12. Jarl Gallen, Nöteborgsfreden och Finlands medeltida 12. Jarl Gallen, Nöteborgsfreden och Finlands medeltida östgräns (1968) s. 151-162. östgräns (1968) s. 151-162. 13. Birger Steckzen, Birkarlar och lappar (1964) s. 109 mu 13. Ifolge Birger Steckzen, Birkarlar och lappar (1964) s. kaan teorian kveenien ja suomalaisten pirkkalaisten iden· 109 ble teorien om kvenenes og de finske birkarlenes tisyydestä kehittivät kielitieteilijät, norjalainen G. Storm opprinnelse utviklet av lingvistene, nordmannen G. 1898 ja ruotsalainen K. B. Wiklund, Om kvänerna och Storm (1898) og svensken K. B. Wiklund, Om kvänerna deras nationalitet (Arkiv for Nordisk filologie 1896). och deras nationalitet (Arkiv för Nordisk filologie 1896). Sen omaksui suomalainen historijoirsija C. M. Schyberg Teorien ble godtatt av den finske historikeren CM. son artikkelissa Frågan om kvänerna. Historisk tidskrift Schybergson i hans artikkel Frågan om kvänerna. Histo för Finland 1918. Ajatuksen tunnetuimmat edustajat risk tidskrift för Finland 1918. Best kjent som forsvare· ovat kuitenkin Jaakkola 1935 ja Luukka 1954. re av teorien er likevel Jaakkola (1935) og Luukko 14. Ed. lisäksi Armas Luukka, Miksi Kainuu näyttää maas (1954). totcrmiltä. Historiallinen Aikakauskirja 1948 ja Luukko, 14. Foruten de ovenfornevntc Armas Luukko, Miksi Kainuu Pohjanmaan Kainuunimien syntyprobleemi, ibm. näyttää maastotermiltä. Historiallinen Aikakauskirja 15. Kustaa Vilkuna, Onko Kainuu maastotermi? Historial 1948 ja Luukko, Pohjanmaan Kainuunimien syntyprob linen Aikakauskirja 1948 sekä Vilkuna 1957 s. 107-134 leemi, ibm. ja Vilkuna 1969 s. 98-115. 15. Kustaa Vilkuna, Onko Kainuu maastotermi? Historialli 16. Gallen 1968 s. 148. nen Aikakauskirja 1948 samt Vilkuna 1957 s. 107-134 17. Kimmo Tolonen, Paleoekologiska vittnesbörd om forn· og Vilkuna 1969, s. 98-115. tida liv och villkor i norra Fennoskandien. Nord Skandi 16. Gallen, (1968), s. 148. naviens historia i tvärvetcnskaplig belysning (Umeå 1980) 17. Kimmo Tolonen, Paleoekologiska vittnesbörd om forn s. 29-45. (Teos lyhennetään seuraavassa Nord-Skandina· rida liv och villkor i norra Fennoskandien. Nord-Skandi viens). naviens historia i tvärvetenskapligbelysning (Umeå 1980), 18. Pentti Koivunen, Oravaisen saaren kaivaukset kesällä s. 29-45. (Verket forkortes heretter til Nord-Skandina· 1973 ja Mervi Hjelmroos, Kulttuurin vaikutuksesta viens). Tornionjokilaakson kasvillisuuteen. Molemmat Oulun 18. Pentti Koivunen, Oravaisten saaren kaivaukset kesällä Historiaseuran Scripta Historica IV (1974). 1973 og Mervi Hjelmroos, Kulttuurin vaikutuksesta 19. Kyösti Julku, Keskiaikainen tuomio Pellon rajoista. Tornionjokilaakson kasvillisuuteen. Begge fra Oulun (1974). Ibm. Puoli vuotta Rovaniemen kveeniseminaa Historiaseura Scripta Historica IV (1974). rin jälkeen Oulun yliopistossa ilmestyi väitöskirja Jouko 19. Kyösti Julku, Keskiaikainen tuomio Pellon rajoista. Vahtola, Tornionjoki- ja Kemijokilaakson asutuksen syn· (1974). Ibm. Et halvt år etter kveneseminaret forsvarte ty. Nimistötieteellinen ja historiallinen tutkimus. Studia Jouko Vahtola ved Uleåborgs Universitet sin doktorav Historica Septentrionalia 3, Rovaniemi 1980. Nimistön handling om hvordan dalene langs Torne· og Kemi älv nojalla se osoittaa, että Tornion· ja Kemijokisuiden var· ble befolket. Onomatologisk og historisk forskning. Stu haisasutukseen liittyy myös paljon voimakkaampi hä· dia Historica Septcntrionalia 3, Rovaniemi 1980. Med mäläinen elementti kuin on luultu. Teos ottaa kantaa navnefortegnelsen som grunn viser den at den tidlige myös em. kainulais- ja pirkkalaiskcskustcluun, mutta bosetningen ved Torne- og Kemi älv også omfatter et tässä ei ole mahdollista ryhtyä sen tuloksia tarkemmin mye sterkere tavastlandsk innslag enn en tidligere har arvioimaan. antatt. Arbeidet tar også stilling f.eks. til Kainuu og 20. Julku 1975 s. 71. birkarldiskusjonen, men her er der ikke mulig å vurdere 21. Tästä asiasta keskusteltiin Arvo M. Soinisen alustuksen resultatene na:rmere. pohjalta (joka yhtyy Luukkoon) Bergenin pohjoismai· 20. Julku (1975) s. 71. sessa historijoitsijakongr<·ssissa 1964: ödegårder och ny 21. Dctte ble diskutert med utgangspunkt i Arvo M. Soi bosctning i de nordiska land i senmiddelalderen s. 25·34. ninens innledning (som stemmer overens med Luukkos) Pohjoisruotsalaiset tutkijat olivat suomalaisella kannalla ved dcn nordiske historikcrkongressen i Bergen i 1964: pitäen 1400-luvun edistystä moninkertaisena: S.J. Olof ödegårder och. ny bosetning i de nordiske land i senmid son, dvre Norrlands medeltid. Övre Norrlands historia 1 delalderen, s. 25-34. De nordsvenske forskerne st0ttet (Umeå 1962) s. 189-191 yms. finnene og anså at fremskrittene på 1400-tallet var Kriittisistä jälkipuht't.'nvuoroista tärkein lienee Hans mangfoldige: S.J. Olofson, Övre Norrlands medeltid. Sundström, Bebyggelscutvecklingt·n i Övre Norrland un· Övre Norrlands historia 1. (Umeå 1962) s. 189-191 m. der senmcdeltidcn. Scandia 1974. fl .. Viktigst av de kritiske kommentarene som fulgte er 22. Finlands Medeltids Urkundcr 1 ( 1910) s. 303. antakdig Hans Sundström, Bebyggelseutvccklingen 23. Luukko 1954 s. 298, s. 359 ja s. 365. Övre Norrland under senmedeltiden. Scandia 1974. 24. Luukko 1954 s. 145. 22. Finlands Medeltids Urkunder 1. (1910) s. 303. 25. Jalmari Jaakkola, Pirkkalaisliikkecn synty (1924) s. 23. Loukko (1954), s. 298, 359 og 365. 172; Hugo Tenerz, Ur Norrboct,·ns finnbygds historia 24. Luukko (1954), s. 145. 63 (1962) s. 150. 25. Jalmari Jaakkola, Pirkkalaisliikkeen _synty (1924) s. 26. Suomen asutus 1560-luvulla. Kartasto (1973) kartta II. 172; Hugo Tenerz, Ur Norrbottcns finnbygds historia 27. Pentti Virrankoski, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin histo· (1962) s. 150. ria IU (1973) s. 506-510. 26. Suomen asutus 1560-luvulla. Kartasto (1973) kart II. 28. Virrankoski 1973, levinneisyyskartta s. 76, seka-avio 27. Pentti Virrankoski, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin histo liittoja s. 81-82 ym., sopimuksia s. 94 ym. ria III, (1973) s. 506-510. 29. Eino Jutikkala, Norra och mellersta Finlands äldre be 28. Virrankoski (1973), utbredelseskart s. 76, blandcte byggelsehistoria. Nord-Scandinaviens.. . (1980) s. 81-91. ekteskap s. 81-82, konrrakter s. 94 m.fl. 30. Einar (A) Niemi, ::>en finske kolonisasjon av Nordkalot 29. Eino Jutikkala, Norra och mellersra Finlands äldre be ten - förl0p och årsaker. Ottar (Tidskrift for Troms0 byggelsehisroria. Nord•Scandinaviens ... ( 1980), s. 81-9 1. Museum) 1978, kartta s. 64. Tilanne 1690-luvulla lienee 30. Einar A. Niemi, Den finske kolonisasjon av Nordkalot ollut jo melko lähellä vuoden 1740 tilannetta. ten-forl0p og årsaker. Ottar (Tidskrift for Troms0 Mu 31. Oscar Albert Johnsen, Finmarkens politiske historie seum) 1978, kare, s. 64. Situasjonen på 1690-tallec b0r aktmaessig fremstillet (1923) s. 7 . - Jo Johnsen huo har vaert ganske lik siruasjonen i 1740. mauttaa, ettei Ottarin kertomus sovi arkeologisiin löy• 31. Oscar Albert Johnsen, Finnmarkcns politiske historie töihin, joita on enemmän kuin sen nojalla luulisi. Vuo aktmressig fremsrillet (1923) s. 7. Allerede Johnsen på• den 192 3 jälkeen löydöt ovat sitä paitsi kasvaneet run pekre ac Orcars beretning ikke rikrig sremmer overens saasti. Vrt. esim. Thorleif Sj0vold, The iron age settle· med de arkeologiske funnene, som er flere enn man kun ment in Artic Norway. Troms0 Museums skrifter X:l ne tro ifolge beretningen. Etter 1923 har funnene dess (1962) ja X:2 (1974). uten kraftig 0kec i anrall. Jfr. f.eks. Thorleif Sj0vold, 32. J0rn Sandnes, Bosetning och naeringsliv i Nordvestskan The iron age settlemenr in Artic Norway. Troms0 dinavia i yngre jernalder och tidlig kristen middelalder, Museums skrifter X:l (1962) og X:2 (1974). en oversikt. Nord..Skandinaviens ... (1980) s. 67-80. 32. J11rn Sandnes, Bosetning och nreringsliv i Nordvesrskan 33. Johnsen 1923 s. 22-25; H. D. Bratrein, Befolkningsfor dinavia i yngre jernalder och tidlig krisren middelalder, hold och kirkebygging nord for Malangen i eldre Mid en oversikr. Nord Scandinaviens .. (1980) s. 67-80. delalder. Saer. print av Hål0yminne 1970, hefte 2-3-. 33 . Johnsen (1923) s. 22-25; HD. Bratrein, Befolknings 34. Johnsen 1923 s. 42-44; A. W. Br0gger Nord-Norges bo forhold och kirkebygging nord for Malangen i cldre setningshistorie. En oversikt 19 31. middelalder. Srerrrykk av Hål0yminne 1970, hefre 35. Helmer Tegengren, En utdöd lappkultur i Kemi lapp· 2-3-. mark Studier i Nordfinlands kolonisationshistoria. 34. Johnsen (1923), s. 42-44; A. W. Br0gger, Nord-Norges (Åbo 1952), passim, osoittaa suomalaisten uudisasuk bosetningshisrorie. En oversikt 19 31. kaiden kaskenpolron pääsyyksi Kemin Lapin metsästä• 35. Helmer Tegengren, En utdöd lappkultur i Kemi lapp· vien metsälappalaisten väistymiseen 1500-1 600-luvuilla. mark. Studier i Nordfinlands kolonisationshisroria (Åbo 36. Filip Hultblad, övergång från nomadism tili agrar bo 1952), passim, utpeker de finskc nybyggernes svedje sättning i Jokkmokks socken. Acta Lapponica XIV pruk som hovedårsak til at jegerne i Kemis Lappland, (1968) daceeraa Pohjois-Ruotsista alkaneen· suurisuun skogslappene, ble trengt unna på 1500- og 1600-tallet. taisen poronhoidon 1500-1600-luvulle; vrt. Steckzen 36. Filip Hultblad, övergång från nomadism tili agrar bo 1964 s. 290-298, joka kannattaa 1400-lukua. sättning i Jokkmokks socken. Acta Lapponica XIV 37. 0mulv Vorren, Samisk bosetning på Nordkalotten. (1968) daterer den omfattendc rcndriften, som begynte Arealdisponering och resursutnytting i historisk 0kolo i Nord-Sverige til 1500- og 1600-tallet; jfr. Steckzen gisk belysning. Nord-Skandinaviens ... (1980) s. 2 3 5-261, (1964) s. 290-298, som holder på 1400-rallet. myös lukuisia karttoja. 37. 0rnulv . Vorren, Samisk bosetning på Nordkalorrcn. 38. Phebe Fjellström, Lapskt silver (1962), passim. Arealdisponering och resursurnytting i hisrorisk 0kolo 39. Jakob Fellman, Anteckningar under min vistelse i Lapp gisk belysning. Nord-Scandinaviens... (1980), s. 235- marken III (Hfors 1906) s. 515 sanoo, että (1820-luvul 261, også flere kare. la) Enontekiön porolappalaisilla oli vain noin 200 poroa 38. Phebe Fjellström, Lapskr silver (1962), passim. perhettä kohti; Tegengren (1952) s. 151-165 ym.; T. J. 39. Jakob Fellman, Anteckningar under min vistelse i Lapp· Itkonen. Suomen lappalaiset II ( 1948) poronhoitoa s. marken 111 (H :fors 1906) s. 515 sier ar reinlappene i 69-171, (sen historiaa s. 115-125); Virrankoski (1973) Enonrekiö (på 1820-rallet) bare hadde ca. 200 reinsdyr s. 439 (vetoaa Tegengreniin); Vorren (1980) s. 254. pr. familie. Tegengren (1952), s. 151-165. T.H. Itkonen, 40. Vorren, (1980) s. 242-251. Perustaa Tegengren 1952 :lie Suomen lappalaiset II (1948) reindrifr s. 69-171, dens ja Karl Nickul, Saamelaiset· kansana ja kansalaisina (1970) hisrorie s. 115-125 og 170-171; Virrankoski( (1973), s. 41. Einar A. Niemi, Oppbrudd och tilpassing, Den finske 439 Vorren (1980), s. 254. 40. Vorren (1980), s. 242-251. Baserer sin forskning på Te flyttingen til Vads0 1845-1885 (1977) s. 24. gengren (1952) og Karl Nickul, Saamelaiset kansana ja 42. Jaakkola (1924) s. 15-36. 43. Tenerz (1962) s. 154-155, s. 173-176, vrt. myös N. Ene- kansalaisina (1970). · 64 vald, Sverige och Finnmarken (1920). 41. Einar A. Niemi, Oppbrudd och tilpassing. Den finske 44. Steckzc!n (1964) s. 72-103 pyrkii leimaamaan Kaarle IX flyttingen til Vads0 1845-1885 (1977), s. 24. apulaisten vuosina 1599-1603 Tanskan rajaneuvotteluja 42. Jaakkola (1924) s. 15-36. varten Norrlannista keräämät perimätiedot johdonmu· 43. Tenerz (1962) s. 154-155, s. 173-176, jfr. også N. Ene· kaisesti väärennöksiksi tahtomatta kuitenkaan kieltää, vald, Sverige och Finnmarken (1920). että niitä on tällöin kerätty tai edes niiden sisältöä. 44. Steckzc!n (1964) s. 72-103 fors0ker å stemple de beskri· Vaikka keräystyön kulun entistä perusteellisempi selvi· velsene av tradisjoner som Karl IXs medhjelpere samlet tys ja aktuellien rajankäyntitendenssien paljastaminen inn i l0pet av årene 1599-1603 i Norrland for grense· on ansiokasta, koko yhtenäistyyppisen pirkkalaistradi· forhandlingene med Danmark som målbevisste forfalsk tion kieltäminen tältä pohjalta on liioittelua. Vrt. Armas ninger uten likevel å ville fornekte deres innhold eller at Luukko, Pirkkalaisten ruotsalaistamisyritys. Hist. Aik. de er innsamlet. Til tross for den grundige redegj0relsen 1964 s. 315-322. for innsamlingsarbeidets gang og for at de aktuelle grense· 45. Niinpä Steckzc!n (1964) s. 399-453 tarkastelee koko dragningstendensenes avsl0relser er fortjenstfulle, er det Lapin probleemia 1500-1600-luvun vaihteessa Ruotsin overdrevet med dette som grunn å fornekte hele den valtion ja perinnäisen pirkk.alaisjärjestelmän valtataiste· enhetlige birkarletradisjonen. Jfr. Armas Luukko, Pirk luna, ei niinkään Ruotsi-Suomen ja Tanska-Norjan tais kalaisten ruotsalaistamisyritys. Historiallinen Aikakaus· teluna veronmaksajista (tai alueista). kirja 1964 s. 315-322. 46. Svensk Bibliografisk Lexikon 4 (1924) s. 406-408 45. Således gransker Steckzen (1964) s. 399-453 hele Lapp (Birckholz); lands problem ved overgangen fra 1500-til 1600-tallet Kansallinen Elämänkerrasto, Hieronymus von Birckholz som en maktkamp mellom den svenske staten og det I s. 245 ja Sigfrid Aronus Forsius II s. 119-121. tradisjonelle birkarlesystemet, og ikke så mye som Sve· 47. Jorma Ahvenainen, Some contributions to thc question rige-Finlands og Danmark-Norges kamp om skattebeta of Dutch traders in Lapland and Russia at the end of lere (eller områder). the Sixtcenth Century. Studia historica Jyväskyläensia 46. Svensk Bibliografisk Lexikon 4 ( 1924) s. 406-408 (Birck V (1967) ja siinä siteerattu kansainvälinen taloushisto· holz), Kansallinen Elämäkerrasto, Hieronymus von riallinen kirjallisuus. Birckholz I s. 245 og Sigfrid Aronus Forsius II s. 119· 48. Santeri Ingman, Kaarle IX:nen Jäämeren politiikka I 121. (1894) sisältää tilanteen vuoteen 1603 ja 11 (1895) 4 7. Jonna Ahvenainen, Some contributions to the question vuoteen 1614; N. Enevald, Sverige och Finnmarken of Dutch traders in Lappland and Russia at the end of (1920); Sven Ulrik Palme, Sverige och Danmark 1569- the Sixteenth Century. Studia historica Jyväskyläensia 1611 (1942) s. 44, 77-78, 425, 478-479 ja 557; Helge V (1967) og i denne siterte internasjonale 0konomisk Pohjolan-Pirhonen, Suomen historia VII, 1523-1617 historiske litteratur. (1960) s. 533-534. 48. Santeri Ingman, Kaarlo IX:nen Jäämeren politiikka I 49. S. Ingman, Kaarlo IX Jäämeren politiikka vuosilta 1603· (1894) inneholdcr situasjonen til (1603) og II (1895) 1613. Hist. Arkisto XIV (1895) s. 60-61; Johnsen til 1614; N. Enevald, Sverige och Finnmarken (1920), 1923 s. 104-149; Sveriges krig 1611-1613 (1936) s. Sven Ulrik Palme, Sverige och Danmark 1569-1611 42 ja 316; Jerker·Rosen, Svensk historia I (1962) s. (1942) s. 44, 77-78, 425, 478-479 og 557; Helge Pohjo (438-439), Pohjolan-Pirhonen (1960), s. 535-543. tan-Pirhonen, Suomen historia VII, 1523-1617 (1960) s. 50. Pohjolan-Pirhonen 1960 s. 544; Johnsen 1923. 5 3 3-5 34. 51. Kaupasta Qvigstad 1921 s. 6-7; Ilkka Mäntylä, Tornion 49. S. Ingman, Kaarlo IX Jäämeren politiikka vuosilta 1603- kaupungin historia I (1971) s. 11, s. 22 ja s. 97-99, s. 1613. Hist. Arkisto XIV (1895) s. 60-61; Johnsen, 1923 105, s. 107, s. 109 ym. s. 104-149; Sveriges krig 1611-1613 (1936) s. 42 og_ 52. Mäntylä 1971 s. 102; Tuomo Itkonen, Piirteitä Suomen 316; Jerker Rosen, Svensk historia I (1962) s. 438-439, lappalaisten käännyttämisestä ja sen taustasta. Novella Pohjolan-Pirhonen (1960) s. 535-543. Plantatio (1955); Bill Widc!n, Religionskiftet från heden 50. Pohjolan.Pirhonen 1960 s. 544; Johnsen 1923. dom til kristendom bland samerna i Nord-Skandinavien. 51. Qvigstad 1921 s. 6-7; Ilkka Mäntylä, Tornion kaupungin Nord-Skandinaviens ... (1980) s. 263-277 ja siinä sitee· historia I (1971) s. 11, 22, 97-99, 105, 107 og 109 m .fl. rattu kirjallisuus. 52. Mäntylä 1971 s. 102; Tuomo Itkonen, Piirteitä Suomen 53. Eino Jutikkala, Suomen historian kartasto (1949), kart lappalaisten käännyttämisestä ja sen taustasta, Novella ta 14 ja sen lähteistä. Plantatio (1955); Bill Widc!n, Religionskiftet från he· 54. Johnsen 1923 s. 150-193; Aulis J. Alanen, Suomen his dendom til kristendom bland samerna i Nord-Skandi toria IX (1963) s. 296-297. navien. Nord-Skandinaviens... (1980) s. 263-277 og den 55. Johnsen 1923 s. 194-258; G. Sarva, Venäläis-suomalai der siterte litteraturen. sen yhteisalueen ja Suomen välinen raja ennen vuotta 53. Eino Jutikkala, Suomen historian kartasto (1949), kart 1826. Hist. Arkisto XXXV (1925). 14 og dets kilder. 54. Johnsen 1923 s. 150-193; Aulis J. Alanen, Suomen his- 65 56, Heikki Tikkanen, Lapin pohjoisrajan kysymyksiä 1800- toria IX (1963) s. 296-297. luvulla. Lapin tutkimusseuran vuosikirja VII (1966). 55. Johnsen 1923 sl 194-258; G. Sarva, Venäläis-suomalai 57. A. V. Ervasti, Suomalaiset Jäämeren rannalla. Matka sen yhteisalueen ja Suomen välinen raja ennen vuotta muistelmia (Oulu 1884). Teoksen lopussa on myös ku 1826. Hist. Arkisto XXXV (1925). vaus Vesisaaresta, jossa hän oleskeli pitempään, mutta 56. Heikki Tikkanen, Lapin pohjoisrajan kysymyksiä 1800- muusta Ruijan suomalaisasutuksesta kirjoittaja sai suo luvulla. Lapin tutkimusseuran vuosikirja VII (1966). ranaisia tietoja vain nopean höyrylaivamatkan satama 57. A. V. Ervasti, Suomalaiset Jäämeren rannalla. Matka paikoissa. muistelmia (Oulu 1884). I slutten av boken finner en - Uudesta tutkimuksesta ks. Samuli Onnela, Muurman også en beskrivelse av Vads0, der han oppholder seg i nin rannan luterilaiset 1887-1888. Scripta Historica lll lengre tid, men om andrc finske bosetningsområder i (Oulu 1973) ja etenkin Samuli Onnela, Suomen Jääme Nord-Norge fikk skribenten bare direkte opplysninger ren kalastuspaikkakysymys autonomian aikana. Scripta i ali hast i havnene uhder en båtreise. Om den nye under Historica VI (1980). s0kelsen se Samuli Onnela, Muurmannin rannan luteri 58. Fellman, Anteckningar 1 (1906) s. 387-389; Kristian laiset 1887-1888. Scripta Historica 111 (Oulu 1973) og Nissen, Det norsk-russisk grensenuppgör 1826 og Fin Samuli Onnela, Suomen Jäämeren kalastuspaikkakysy land. Pohjoismaisen historiantutkijain kongressi Turussa mys autonomian aikana. Scripta Historica VI (1980). 1954 (1955) s. 42-43. Väittää Fellmannin tulkintaa suu 58. Fellman, Anteckningar I (1906) s. 387-389; Kristian riruhtinaan kirjeestä v. 1517 täydeksi väärinkäsitykseksi: Nissen , Det norsk-russiske grenseoppgj0r 1826 og Fin Suomen lappalaisilla ei muka ollut mitään juridisia oi land. Pohjoismainen historiantutkijain kongressi Turussa keuksia Jäämeren rantaan, vaikka he käytännössä siellä 1954 (1955) s. 42-43. Påstår at Fellmans tolkning av kävivät. storfyrstens brev fra 1517 er fullstendig misoppfattet: 59. Erkki Osmonsalo, Autonomian aika. Suomen historian de finske lappene hadde ikke noen juridisk rett til käsikirja II (1949) s. 240-241. Nordishavets strender selv om de i praksis oppholdt 60. Ks. esim. Väinö Voionmaa, Suomi Jäämerellä (Helsinki seg der. 1918) ja Jorma Pohjanpalo (toim.), Eilispäivän Petsamo 59. Erkki Osmonsalo, Autonomian aika. Suomen Historian (Porvoo 1970), jossa. hyvä bibliografia, sekä Onnela käsikirja II (1949) s. 240-241. 1980. 60. Se f.eks. Väinö Voionmaa, Suomi Jäämereltä (Helsinki 61. F. Qvigstad, Den kvaenske indvandring til Nord-Norge. 1918) og Jorma Pohjanpalo (red.) Eilispäivän Petsamo Troms0 Museums årshefter 43 (1920) (Tromsö 1921) s. (Porvoo 1970), som inneholder en bra bibliografi, samt 8. Onnela 1980. 62. Fellman, Anteckningar I s. 65; Skogman 1870. s. 179; 61. J. Qvigstad, Den kvrenske invandring til Nord-Norge. Qvigstad 1921 s. 10; Friis, En Sommar i Finmarken, Troms0 Museums årshefter 43 (1920) Troms0 1921 s. 8 . russisk Lappland och Nordkarelen s. 89; Från Torneda 62. Fellman, Anteckningar I s. 65; Skogman 1870 s. 179; len tili Nordnorge s. 21; Niemi 1977 s. 21. Qvigstad 1921 s. 10; Friis, En Sommar i Finnmarken, 63.Qvigstad; 1921 s. 9; Niemi 1977 s. 21. russisk Lappland och Nordkarelen s. 89; Från Torneda 64. Erkki Kansanaho, Juhana Wegelius vanhempi ja Juhana len till Nordnorge s. 21; Niemi 1977 s. 21. Wegelius nuorempi. Mikael Agricolasta E. W. Pakkalaan 63. Qvigstad 1921 s. 9; Niemi 1977 s. 21. (1947) s. 143 ja 158; Qvigstad 1921. 64. Erkki Kansanaho, Juhana Wegelius vanhempi ja Juhana 65. Qvigstad 1921 s. 9-12 luettelee nämä monien eri vuosien Wegelius nuorempi. Mikael Agricolasta E.W. Pakkalaan lähteitten mukaan pitäjittäin, jopa kylittäin. Samuli (1947) s. 143 ja 158; Qvigstad 1921. Paulaharju, Ruijan suomalaisia (1928) esittää Qvigstadin 65 . Qvigstad 1921 s. 9-12 regner opp disse ttt:cr mangc mukaan samat asiat suomeksi perimätieodoilla täydentä forskjelligc års kilder ifolgc.- sogn og t.u.m. i flg. bygd. en s. 25 ym. Samuli Paulaharju, Ruijan -suomalaisia (1928) frcmstil 66. Skogman 1870 s. 180-181; Qvigstad 1921 s. 12-18 vas- lcr iflg. Qvigstad samme sakcr på finsk, utfylt med opp taava luettelo; vrt. Paulaharju 1928 s. 45 ym. gaver om tradisjoncnc, s. 25 m.fl. 67. Qvigstad 1921 s. 19; Paulaharju 1928 s. 108-110, 134. 66. Skogman 1870 s. 180-181; Qvigstad 1921 s. 12-18; jfr. 68. Qvigstad 1921 s. 20-22;Paulaharju 1928 s. 145 ym. Paulaharju 1928 s. 45 m.fl. 69. Qvigstad 1921 s. 22. 67. Qvigstad 1921 s. 19; Paulaharju 1928 s. 108-110, 134 . 70. Paulaharju 1928, passim; Kirjoittajan omia havaintoja 68. Qvigstad 1921 s. 20-22; Paulaharju 1928 s. 145 m.fl. Jyykeän vuonolta 1963. 69 Qvigstad 1921 s. 22. 71. Kustaa Vilkuna, Alattion lohenpyynnistä ja suomalais 70. Paulaharju 1928, passim; art. forh cgna iakttagdscr fra suhteista. Virittäjä 1953 s. 51-66. Myös norjaksi: Om Lyngcnfjord 1963. laksefisket ved Alta elv ... Norveg 9. (Oslo-Bergen 1962). 71. Kustaa Vilkuna, Alattion lohrn pyynnistä ja s uomalais 72. Qvigstad 1921 s. 25-26; Paulaharju 1928 s. 149, 253- suht<·ista. Virittäjä 1953 s. 51-66. Ogsä på norsk: Om 261 ym. lakscfiskct vcd Aira dv. Norvcg 9. (Oslo-Bcrgc:n 1962). 7 3. Paulaharju 1928 s. 262-270. 72. Qvigstad 1921 s. 25-26; Paulaharju 1928 s. 149, 253- 66 74. Suomalaisten esiintymisestä maanviljelyksen uranuurta 261 m.fl. jina Ruijassa jo eversti Mangelsenin kertomus 1749 ja 73. Paulaharju 1928 s. 262-270. saman ajan lähetyssaarnaajan H. Dahlin kertomus. 74. Finnene som jordbrukspionerer i Nord-Norge skildres Qvigstad 1921 s. 16 ja s. 23 ym; Paulaharju 1928 s. allerede i oberst Mangelsens bereming fra 1749 og i hans 73-74. samtidige misjonreren H. Dahls beretning; Qvigstad 75 . Paulaharju 1928 s. 271-273. 1921 s. 16 og 23 m .fl.; Paulaharju 1928 s. 73-74. 76. Johnsen 1923 s. 219-231; 336, 365-367; Moberg 1968 75. Paulaharju 1928 s. 271-273. . s. 85; Beronka 1933 s. 72, 74, 79, 94; Paulaharju 1928 76. Johnsen 1923 s. 219-231, 336, 365-367; Moberg 1968 s. s. 335. 85; Beronka 1933 s. 72, 74, 79, 94; Paulaharju 1928 s. 77. Paulaharju 1928 s. 90-107; Arvid Moberg, Kopparver 335. ket i Kåfjord. Ett bidrag tili Nordkalottens historia. 77. Paulaharju 1928 s. 90-107; Arvid Moberg, Kopparverket (Luleå 1968), passim. i Kåfjord. Ett bidrag tili Nordkalottens historia. (Luleå 78. Moberg 1968 s. 36-38 ja s. 72. 1968), passim. 79. Moberg 1968 s. 57-58 78. Moberg 1968 s. 36-38 og 72. 80. Moberg 1968 s. 15 ja 20 79. Moberg 1968 s. 57-58. 81. Moberg 1968 s. 32-34 ja s. 96- 80. Moberg 1968 s. 15 og 20. 82. Moberg 1968 s. 43. 81. Moberg 1968 s. 32-34 og 96-. 83. Moberg 1968 s. 122-123. 82. Moberg 1968 s. 43. 84. Moberg 1968 s. 125-137. 83. Moberg 1968 s. 122-123. 85. Moberg 1968 passim. alkujaan tästä s. 30 84. Moberg 1968 s. 125-137. 86. Paulaharju 1928 s. 99; Moberg 1968 s. 44 ja s. 80. 85. Moberg 1968 passim, s. 30. 87. Paulaharju 1928 s. 101. 86. Paulaharju 1928 s. 99; Moberg 1968 s. 44 ja 80. 88. Moberg 1968 s. 74 ja s. 79. 87. Paulaharju 1928 s. 101. 89. Helge Dahl, Språkpolitik og skolestell i Finmark 1814 88. Moberg 1968 s. 74 og 79. til 1905 (Oslo 1957) kansakoulu s. 53 ja pienten lasten 89. Helge Dahl, Språkpolitikk og skolestell i Finmark 1814 koulu s. 72-77; Moberg 1968 s. 67. til 1905 (Oslo 1957) folkeskole s. 53 og småskole s. 72- 90. Niemi 1978 s. 60 ja muuttoreittikartta s. 65 77; Moberg 1968 s. 67. 91. John 1. Kolehmainen, Suomalaisten siirtolaisuus NorJas 90. Niemi 1978 s. 60 og kart over flytningsveiene s. 65. ta Amerikkaan (Fitchburg, Mass. 1946), Samuli Onnela, 91. John I. Kolehmainen, Suomalaisten siirtolaisuus Norjas Emigrationen från Finland tili Amerika över Nordnorge ta Amerikkaan (Fitschburg, Mass. 1946); Samuli Onne 1867-1892. (Oulu 1975) s. 165-177, sitaatti s. 173; Rei la, Emigrationen från Finland tili Amerika över Nord no Kero, Suuren lännen suomalaiset (Keuruu 1976) s. norge 1867-1892. (Oulu 1975) s. 165-177, sitat s. 173; 76. Reino Kero, Suuren lännen suomalaiset (Keuruu 1976) 92.Johan Beronka, Vads0 bys historie. Med spredte bidrag s. 76. tili Varengers historie (Vads0 1933) s. 16. 92. Johan Beronka, Vads0 bys historie. Med spredte bidrag 93. Beronka 1933 s. 16-17. tili Varangers historie (Vads0 1933) s. 16. 94. Bjern Sogner, De "anlagte" byer i Norge. Urbaniserings 93. Beronka 1933 s. 16-17. prosessen i Norden (1977), Del 2 s. 54. 94. Bjern Sogner, De "anlagte" byer i Norge. Urbaniserings 95. Michael Drake, Population and Society in Norway 1735- prosessen i Norden 1977, Del. 2 s. 54. 1865 (1969) s. 85-87. 95. Michael Drake, Population and Society in Norway 1735- 96. Magnus Jensen, Norges hiscorie 1814-1905 (1963) s. 1865 (1969) s. 85-87. 143-144; Norsk historisk leksikon (red. Fladby-Imsen 96. Magnus Jensen, Norges historie 1814-1905 (1963) s. w;nge, Oslo 1974): Håvard Dahl Bratrein'in artikkelit: 143-144; Norsk historisk leksikon (red. Fladby-Imsen Bygdefar s. 57, Lofotfisket s. 213, Våga-fisket s. 371 Winge, Oslo 1974); Håvard Dahl Bratreins artikler: sekä Garn s. 107 ja Linesett s. 212. Paulaharju 1928 s. Bygdefar s. 57, Lofotfisket s. 213, Våga-fisket s. 371 319-323; Norsk historisk leksikon: Jakt s. 141, Lodje s. samt Garn s. 107 og Linesett s. 212;Paulaharju 1928 s. 213. 319-323; Norsk historisk leksikon: Jakt s. 141, Lodje s. 97. Paulaharju 1928 s. 335 (rovepuut, s. 358-360 (kallio 213. kala); Norsk historisk leksikon: Klippfisk s. 160. 97. Paulaharju 1928 s. 335, 358-310; Norsk historisk leksi 98. Jensen 1963 s. 143. kon: Klippfisk s. 160. 99. Jensen 1963 s. 144. 98. Jensen 1963 s. 143. 100. Ervasti 1884 s. 251-252; Paulaharju 1928 s. 317-319; 99. Jensen 1963 s. 144. Jensen 1963 s. 144. 100. Ervasti 1884 s. 251-252; Paulaharju 1928 s. 317-319; 101. Ervasti 1884 s. 245-248; Norsk historisk leksikon Jensen 1963 s. 144. (1974): Lofotfisket s. 213. 101. Ervasti 1884 s. 245-248; Norsk historisk leksikon 102. Qvigstad 19 21 s. 59-61; Itkonen, Suomen lappalaiset I (1974): Lofotfiske t s. 213. 67 (194) s. 328. 102. Qvigstad 1921 s. 59-61; Itkonen, Suomen lappalaiset I 103. Beronka 1933 s. 12. (194 ) s. 328. 104. Beronka 193 3 s. 71. 103. Beronka 1933 s. 12. 105. Einar A. Niemi· 1977 s. 27. i04. Beronka 19 3 3 s. 71. 106. Niemi 1977 s. 27 mukaan. 105. Einar A. Niemi 1977 s. 27. 107. Paulaharju 1928 s. 228. 106. Niemi 1977 s. 27. 108. Ervasti 1884 s. 232; Paulaharju 1928 s. 231. 107. Paulaharju 1928 s. 228. 109. Pekka Raittila, Lestadiolaisuus 1860-luvulla (Hki 1976) 108. Ervasti 1884 s. 232;Paulaharju 1928 s. 231. Pohjois-Norjasta s. 120-142, Vesisaaresta s. 121-125. 109. Pekka Raittila, Lestadioiaisuus 1860-iuvulla (Helsinki 110. J. A. Friis, Ethnografisk Kart over Finmarken 1887 1976) fra Nord-Norge s. 120-142, fra Vads0 s. 121-125. (Christiania 1888) mukaan Kustaa Vilkuna Kotiseutu 110. J. A. Friis, Ethnografisk Kare over Finmarken 1887 1977. (Christiania 1888); Kustaa Vilkuna Kotiseutu 1977. 111. Fellman 1906, IV s. 287 (noin 600-700 asukasta v. 111. Fellman 1906 IV s. 287 (ca. 600-700 innbyggere i 1839); Qvigstad 1921 s. 29-32 ja s. 48-52; Paulaharju 1839); Qvigstad 1921 s. 29-32 og 48-52; Paulaharfu 1928 s. 26-43. 1928 s. 26-43. 112. Mauno Jokipii, Lapin välirauhan ajan tierakennukset ja 112. Mauno Jokipii, Lapin välirauhan ajan tierakennukset ja niiden suurpoliittinen tausta. (Scripta Historica V, Oulu niiden suurpoliittinen tausta. (Scripta Historica V, Oulu 1977) s. 245-251. 1977) s. 245-251. 113. Johnsen 192 3 s. 7; Paulaharju 1928 s. 22 ja s. 45; Vilku 113. Johnsen 1923 s. 7; Paulaharju 1928 s. 22 og 45; Vilkuna na 1969 s. 34-35. 1969s. 34-35. 114. Fellman 1906, IV s. 287 Naaliuonolla noin 100 suoma 114. Fellman 1906 IV s. 287 ca. 100 finner ved Kvaenangen laista v. 1839; Qvigstad 1921 s. 52 ja s. 66; Paulaharju Qvigstad 1921 s. 52 og 66;Paulaharju 1928 s. 45-64. 1928 s. 45-64. 115. Fellman 1906 IV s. 287 over 1000 finner ved Altafjor 115. Fellman 1906, IV s. 287 Alattiovuonolla yli 1000 suo den i 1839; David Skogman, Suomalaiset Ruotsissa ja malaista v. 1839; David Skogman, Suomalaiset Ruotsis· Norjassa, Suomi 11:8 (1870) s. 180; Qvigstad 1921 s. 12- sa ja Norjassa, Suomi Il:8 (1870) s. 180; Qvigstad 1921 14, 32,52,67; Paulaharju 1928, s. 68-89; Vilkun~ 1953. · s. 12-14, 32, 52, 67; Paulaharju 1928 s. 68-89; Vilkuna 116. Paulaharju 1928 s. 108-129. Samekulturen på fremmarsj 1953. i 1870 også Qvigstad 1921 s. 53. 116. Paulaharju 1928 s. 108-129. Lappalaistumisesta v. 117. Paulaharju 1928 s. 130-143. Samekulturen på fremmarsj 1870 myös ~igstad 1921 s. 53. ogsä Qvigstad 1921 s. 5 3. 117. Paulaharju 1928 s. 130-143. Lappaiaistumisestå myös 118. Quigstad 1921 s. 67; Paulaharju 1928 s. 143. Qvigstad,1921 s. 53. 119. Skogman 1870 s. 181 (Samckuituren på fremmarsj ved 118. Qvigstad 1921 s. 67; Paulaharju 1928 s. 143. Karasjok og Polmak); Fellman 1906 IV s. 287-288; 119. Skogman 1870 s. 181 Karasjoen ja Pulmangin lappaiais Qvigstad 1921 s. 53 og 67; Paulaharju 1928 s. 144-155, tumisesta; Fellman 1906, IV s. 287-288,Qvigstad ~9t1 folketall (929) s. 148 - Sp0rsmålet om nasjonsdefini s. 53 ja 67; Paulaharju 1928 s. 144-155, väkiluku (929) sjonenes reiativitet er på samme måte blitt behandlet av s. 148. -Kysymystä kansallisuusmäärittelyjen reiatiivi Einar A. Niemi. I kirkens og statens kilder kan der fin suudesta samaan tapaan käsitellyt myös Einar (A) Nie nes motstridende oppgaver: hvcm h0rer til kvencne og mi 1978 s. 52-53. Kirkon ja valtion lähteissä saattaa olla hvem til samene mm. ristiriitaisuuksia, kuka luetaan kveeneihin tai lappaiai 120. Ervasti 1884 s. 268-269; Qvigstad 1921 s. 39 og 67; seksi ym. Paulaharju 1928 s. 156-191. 120. Ervasti 1884 s. 268-269; Qvigstad 1921 s. 39 ja s. 67; 121. Ervasti1884 s. 199-202; Qvigstad, Bosoctningen i Sör• Paulaharju 1928 s. 156-191. Varangcr för 1870; Paulaharju 1928 s. 192-201 (inn 121. Ervasti 1884 s. 199-202; .Qvigstad, Bosaetningen i Sör• byggerantallet s. 201); Vilkuna 1977. Varanger för 1870; Paulaharju 1928 s. 192-201 (väki• 122. Ervasti 1884 s. 194-199; A.B. Wessel, Befolkningen i (väkiluvut s. 201); Vilkuna 1977. Sör-Varanger efter 1870. Festskrift tili Rektor J. Qvig 122. Ervasti 1884 s. 194-199; A. B. Wessel, Befolkningen i stad (1928) s. 130; Paulaharju 1928 s. 202-226, innbyg Sör-Varanger efter 1870. Festskrift till Rektor J. Qvig geran taliet s. 221. stad (1928) s. 130; Paulaharju 1928 s. 202-226, väkilu• 123. Einar A. Niemi 1978, kart s. 67. ku s. 221. 124. Skogman 1870 s. 184; Beronka 1933 s. 133-116; Einar 123. Einar A. Niemi 1978, kama s. 67. A. Niemi 1978, kari s. 68. Jfr. også statistikkpublika 124. Skogman 1870 s. 184; Beronka 1933 s. 113-116; Einar sjonen Pekka Savolainen ja Erkki Kokkonen, Siirto A. Niemi 1978, kartta s. 68. Vrt myös tilastojulkaisu laisuus Lapin alueelta vv. 1808-1930 seurakuntien kir Pekka Savolainen ja Erkki Kokkonen Siirtolaisuus konkirjojen mukaan. Historiallinen Arkisto 59 (1964) Lapin alueelta vv. 1808-1930 seurakuntien kirkonkirjo s. 596-621. 20 % av emigrantcnc flyttet til N orge. (s. jen mukaan. Historiallinen Arkisto 59 (1964) s. 596- 606). 68 ' 621. Norjaan meni 20 % seudun siirtolaisista (s. 606). 125. Med hensyn til dette endret Samuli Onnelas innlegg og 125. Tässä suhteessa Samuli Onnelan Rovaniemen kveenisemi meninger på kveneseminaret i Rovaniemi det gamle hii naarissa esittämä esitelmä ja kartta kuitenkin korjasivat det. Det flyttet også mange fra Nord-Finland. vanhaa kuvaa. Pohjoisemmastakin lähti runsaasti vä• 126. Moderne forskning om den finske bosetningen i Väster• keä. botten t.o.m. midten av 1800-tallet er blitt foretatt av 126. Moderni tutkimus Länsipohjan vanhasta suomalaisasu Tenerz 1962. Han legger også frem statistikk (s. 49) tuksesta 1800-luvun puoliväliin asti on Tenerz 196_2. som gjelder den finske bosetningen 1820-1860 og et Hänellä on myös tilastoja s. 49 suomalaisasutuksesta kart over den virkelige språkgrenseri i· 1930 (s, 51). 1820-1860 ja kartta kielirajan tosiasiallisesta kulusta v. lnnbyggerantallet i 1860 se Skogman 1870 s. 168; Jl!ils 1930 (s. 51); Väkiluku v. 1860 ks. Skogman 1870 s. Slunga, Staten och den finsk-språkiga befolkningen i 168; Nils Slunga, Staten och den finskspråkiga befolk Norrbotten (Tornedaliga 3, Luleå 1965) er en under ningen i Norrbotten (Tornedalica 3, Luleå 1965) on s0kelse av svensk språk- og skolepolitikk frem til den tutkimus Ruotsin kieli- ja koulupolitiikasta täällä toi annen verdenskrig samt jernbanens og militrerpolitik seen maailmansotaan asti, myös rautatie- ja sotilaspoli kens innvirkning på den. tiikan vaikutuksesta siihen. 127. Ervasti 1884 s. 256-260 (veiene) og s. 273 (dampbåts 127. Ervasti 1884 s. 256-260 (tiet) ja s. 273 (höyrylaivareitti ruter fra Vads0 til Hamburg); Paulaharju 1928 s. 275- Vesisaaresta Hampuriin); Paulaharju 1928 s. 275-299; 299; Moberg 1968 s. 56 (statens dampbåt 1838); Niemi Moberg 1968 s. 56 (valtion höyrylaiva 1838); Niemi 1977 s. 32-40 (s. 40 dampbåt). 1977 s. 32-40 (s. 40 höyrylaiva). 128. Niemi 1977 s. 41-48. 128. Niemi 1977 s. 41-48. 129. Niemi 1977 s. 51-60. 129. Niemi 1977 s. 51-60. 130. Eino Jutikkala, Suomen talonpojan historia (2.p. 1958) 130. Eino Jutikkala, Suomen talonpojan historia (2.p.1958) s. 354-357 anser at Amerikas tiltrekningskarft er en s. 354-357., pitää Pohjanmaalla Amerikan vetoa tärkeänä viktig årsak til emigrasjonen i Österbotten. T.o.m. siirtolaisuuden syynä. Pohjoisten itsenäisten talonpoi Niemi merker det store antallet selvstendige b0nder i kien suuren määrän huomaa Niemikin 1977 s. 63-65. nord 1977 s. 63-65. 131. Niemi 1977 s. 70-72 pohtii kysymystä lähinnä Reinin 131. Niemi 1977 s. 70-72 grubler over sp0rsmålet nrermest 1867 ja Pippingin Landsbygdens sociala problem i Fin med Rein 1867 og Pipping 1940 som bakgrunn. Nyere land (1940) pohjalta. Uudempi varsinainen maatalous litteratur om landbruket savnes. kirjallisuus puuttuu. 132. Arvo M. Soininen, Vanha maataloutemme (1974), pas- 132. Arvo M. Soininen, Vanha maataloutemme (1974), sim. passim. 133. Niemi 1977 s. 74-79. 133. Niemi 1977 s. 74-79. 134. Kustaa Hautala, Suomen tervakauppa 1856-1913 (Hel 134. Kustaa Hautala, Suomen tervakauppa 1856-1913 Hel sinki 1956). sinki 1956). 135. Soininen 1974 s. 259-260; Virrankoski, Pohjanmaan sal 135. Soininen 1974 s. 259-260; Pentti Virrankoski, Pohjan pietari autonomian ajalla. Turun Historiallinen Arkisto maan salpietari autonomian ajalla. Turun historiallinen XVII (1964). arkisto XVII (1964) 136. Yrjö Kaukiainen, Suomen talonpoikaispurjehdus 1800- 136. Yrjö Kaukiainen, Suomen talonpoikaispurjehdus 1800- Luvun alkupuolella (1810-1853) (1970) s. 133 og 138; luvun alkupuolella (1810-1853) (1970) s. 133 ja s. 138; En tilsvarende fremstilling fra slutten av århundret Vastaava esitys vuosisadan lopulta puuttuu. mangler. 137. Niemi 1977 s. 76 (kuvernöörin kertomusten perusteel 137. Niemi 1977 s. 76 (På grunnlag av guvem111rens beretnin la; Kustaa Hautala, Oulun kaupungin historia IV (1976) ger; Kustaa Hautala, Oulun kaupungin historia IV s. 32. (1976) s. 32. 138. Pentti Virrankoski, Myyntiä varten harjoitettu kotiteol 138. Pentti Virrankoski, Myyntiä varten harjoitettu kotiteol lisuus 1809-1865 (Hki 1963) s. 76-78 (pellavakankaat) lisuus 1809-1865 (Hki 1963) s. 76-78, 196-199, 304- s. 196-199 (villakankaat), s. 304-313 (puuastiat), s. 313, 433. 433 (yleiskama). 139. Niemi 1977 s. 77 (på grunnlag av guvem111rens beretnin 139. Niemi 1977 s. 77 (kuvernöörin kertomusten perusteel ger); mer n0yaktig Evert Laine Suomen vuoritoimi la); tarkemmin Evert Laine, Suomen vuoritoimi 1809- 1809-1880, brukene II (1948) s. 687-694 og 698-705 1880 Ruukit II (1948) s. 687-694 ja s. 698-705 ja III og III (1952) s. 119-146 smeltehyttene og s. 386-402 (1952) s. 119-146 (harkkohytit) s. 386-402 (kaivokset). gruvene. 140. Qvigstad 1921 s. 17 ym., perimätictojen nojalla Paula 140. Qvigstad 1921 s. 17 m.fl.; iflg. tradisjonen Paulaharju harju 1928 s. 25, 67, 108 ym.; Niemi 1977 s. 88-93. 1928 s. 25, 67,108 m.fl.;Niemi 1977 s. 88-93. 141. Kulturhistorisk leksikon för nordisk medeltid II (1957), 141. Kulturhistorisk leksikon för nordisk medeltid 11 (1957) hakusana botmekarl s. 188-190 (Armas Luukko). slå opp på ordet "Bottnekarl" s. 188-190 (Armas 142. Heikki Waris, Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsin- Luukko). 69 gin Pitkänsillan pohjoispuolelle I 2.p. (1973) s. 66-68. 142. Heikki Waris, Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsin 143. Vrt. ed. alaviitta 102; Niemi 1977 s. 94-97. gin Pitkänsillan pohjoispuolelle 1 (2.p.) (1973) s. 66-68. 144. Qvigstad 1921 s. 15 ja s. 77-79 (rikostilastoa 1866- 143. Jfr. föregående indeks 102; Niemi 1977 s. 94-97. 1919); Paulaharju 1928 s. 22 ja s. 276; Moberg 1968 144. Qvigstad 1921 s. 15 og 77-79 (kriminalstatistikk 1866- s. 9. 1919); Paulaharju 1928 s. 22 og 276;Moberg 1968. s. 9. 145. Raittila 1976 s. 203-209 ym. 145. Raittila 1976 s. 203-209 m .fl. 146. Ahvenainen, Rovaniemen historia II (1970) s. 258-267 146. Ahvenainen, Rovaniemen historia II (1970) s. 258-267, (maanviljelyksen edistyminen), s. 281-284 (karjatalou s. 281-284; Raili Rytkönen, Suur:lin historia 1700- den nousu); Raili Rytkönen, Suur-Iin historia 1700- 1870 s. 207-210, s. 234-236. 1870 s. 207-210 (pelto), s. 234-236 (karja). 147. Reino Lento, Maassamuutto ja siihen vaikuttavat teki 147. Reino Lento, Maassamuutto ja siihen vaikuttaneet te jät Suomessa vuosina 1878-1939 (1951) s. 200-202 og kijät Suomessa vuosina 1878-1939 (1951) s. 200-202 bilde 8. ja kuvio 8. 148. Nils Meinander, Virkesh ushållning och sågverksrörelse i 148. Nils Meinander, Virkeshushållning och sågverksrörelse i Torne, Kemi och Simo älvdalar intill första världskriget Torne, Kemi och Simo älvdalar intill första världskriget (1950) s. 37. Om skogsindustrien også Ossi Hedman, (1950) s. 37; metsäteollisuudesta myös Ossi Hedman, Kemin historia I (1969) s. 359-587 og Ahvenainen Kemin historia 1 (1969) s. 359-587 ja Ahvenainen s. (1970) s. 295-331; Matti Kyllönen, Punaisee n ilmasto s. 295-331. Matti KyUönen, Punaisten ilmastoalueiden alueiden synty Pohjois-Suomessa 1900-1910. Suomen synty Pohjois-Suomessa 1900-1910. Suomen historian historian lisensiaatintyö, Jyväskylä 1975, stemmekart og lisensiaatintyö, Jyväskylä 1975, äänestyskartat ja ta 0konomistatistikk s. 54-58 viser at industrialiseringen av loustilasto s. 54-58 osoittavat, ettei Pohjois-Pohjanmaan Nord-österbottens kyse ikke bare var storscilet t revare rannikon teollistuminen ollut pelkästään suurimittaista industri, selv om det var en viktig gren. puutavarateollisuutta, vaikka se oli tärkein laji. 149. Paulaharju 1928, passim; Meinander 1950 s. 133-138; 149. Paulaharju 15)28 passim; Meinander 1950 s. 133-138; Kyllönen 1975 s. 134-146 drar grenscn mellom de nord Kyllönen 1975 s. 134-146 käy rajaa pohjoisen savotta lige skogbruksområdene og de sydlige tjrerebrennings alueen ja eteläisen tervanpottoalueen välillä. områdene. 1~0. Anna-Leena Toivonen, Etelä-Pohjanmaan valtameren 150. Anna-Leena Toivonen, Etelä-Pohjanmaan valtamertenca takainen siirtolaisuus 1867-1930 (1963) s. 28. kainen siirtolaisuus 1867-1930 (1963) s. 28. 151. Trygve Solhaug, De norske fiskeriers hirstorie 1800- 151. Trygve Solhaug, De norske fiskeriers historie 1800- 1880 (1976), vain bibliografiatieto. 1880 (1976), bare bibliografisk oppi. 152. Eric De Geer, Finlandsemigration tili Sverige 1808-1945. 152. Eric De Geer, Finlands emigration tili Sverige 1808- Utvandringen till Sverige genom tiderna (red. Olavi Koi 1945. Utvandringen tili Sverige genom tiderna (red. vukangas, Åbo 1980) s. 51-56; Holger Wester, lnnovatio Olavi Koivukangas, Abo 1980) s. 51-56; Holger Wesrer, ner i befolkningsrörligheten (Uppsala 1977) s. 25 ja lnnovationer i befolkningsrörligheten (Uppsala 1977) s. kartat s. 113-115. Petolahdella Ruotsiin muuton huippu 25 og kart s. 113-115. sattuu v. 1881-1885. 153. Sune Jungar, Muuttoliike Pietariin. Muuttuvan paikallis 153. Sune Jungar, Muuc"toliike Pietariin. Muuttuvan paikallis yhteisön historia (1974) s. 116; Max Engrnan, Några yhteisön historia (1974) s. 116; Max Engman, Några synpunkter på inflyttningen från Finland t:ill Sankt synpunkter på inflyttningen från F:inland tili Sankt Petersburg i början av 1800-talet. Nordisk lokalhistoria, Petersburg i början av 1800-talet. Nordisk lokalhistoria, Mötesraporr 2 (1978) s. 174. Mötesraport 2 (1978), s. 174. 154. Toivonen 1963 s. 28; Reino Kero 1976 s. 22 og 27-28. 154. Toivonen 1963 s. 28; Reino Kero, 1976 s. 22 ja s. 27- 155. Onnela 1975, passim. 28. 156. Skogman 1870 s. 182-184;" Qvigstad 1921 s. 66-67. 155. Onnela 1975, p.assim. 157. Qvigstad 1921 s. 66-67. 156. Skogman 1870 s. 182-184; Qvlgstad 1921 s. 66-67. 158. Qvigstadl921 s. 68. 157. Qvigstad 1921 s. 66-67. 159. Onnela 1975 s. 170. 158. Qvigstad 1921 s. 68. 160. Niemi 1977 s. 145: No rdmennene flyttct t:il Kiby og 159. Onnela 1975, 170. Store Ekkernby. 160. Niemi 1977 s. 145: norjalaiset muuttivat Kibyhyn ja 161. Niemi 1977 s. 143-145. Store Ekker0byhyn. 162. Beronka 1933 s. 114-llS;Niemi 1977 s.142. 161. Niemi 1977 s. 143-145. 163. Niemi 1977 s. 147 tabcll og s. 149. 162. Beronka 1933 s. 114-115;Niemi 1977 s. 142. 164. Helge Dahl, Språkpolitikk og skok-stell i Finnmark 163. Niemi 1977 s. 147 taulukko ja s. 149. 1814 til 1905 (Oslo 1957). 164. Helge Dahl, Språkpolitikk og skolestell i Finnmark 165. Dahl 1957 s. 190-204. 1814 til 1905 (Oslo 1957). 166. Dahl 1957 s. 182-183, 213. 165. Dahl 195-'1 s. 190-204. 167. Matti A. Sainio, Norjassa ilmestyneet suomenkieliset 70 painotuotteet. Turun yliopiston kirjaston julkaisuja· 5. 166. Dahl 1957 s. 182-183, s. 213. 167. Matti A. Sainio, Norjassa ilmestyneet suomenkieliset Turku 1949. painotuotteet. Turun yliopiston kirjaston julkaisuja 5. 168. Dahl 1957 s. 300-301. 169. 1 almcnfremstillingene i Norges historie blir denne russis Turku 1949. ke innflytelsen i Nord-Norge snart synlig: f.eks. Jensen 168. Dahl 1957 s. 300-301. 1963 s. 97 betoner at allerede under Krimkrigen var 169. Norjan historian yleisesityksistä tämä Venäjän vaikutus Ruijassa heti näkyy: esim. Jensen 1963 s. 97 korost:ra, Sverige-Norge redd for at Russland skulle skaffe seg is että jo Krimin sodan aikana Ruotsi-Norja pelkäsi Venä• frie havner i N ord-Norge og allierte seg derfor med vest jän hankkivan Ruijasta jäättömiä satamia ja liittoutui i 1855. Jfr. Moberg 1968 s. 73: konsul Crowe i Kåfjord siksi länteen v. 1855. Vrt. Moberg 1968 s. 73 : Kofjor overvåket engelske intresser i Nord-Norge; Dahl, som helt din konsuli Crowe Englannin etujen valvoja Ruijassa; og holdent konsentrerte seg om skolepolitikk bruker i Kokonaan koulupolitiikkaan keskittynyt Dahl 1957 ei det hele tatt ikke utenrikspolitiske argumenter og det käytä ulkopoliittisia argumentteja lainkaan, mikä on utgj0r en liten svakhet ; et ellers meget bra verk. hyvän teoksen pieni heikkous. 170. Slunga 1965 s. 106-113 {Jernbanesp0rsmälet fra strate 170. Slunga 1965 s. 106-113 (rautatiekysymys strategiselta, gisk men også fra språkpolitisk synspunkt i 1886-1913) mutta myös kielipoliittiselta kannalta v. 1886-1913) ja og s. 128-133 (samtidig forsvarspolitikl<.). s. 128-133 (puolustuspolitiikka samaan aikaan). 171. Dahl 1957 s. 314. 172. Alfred Salmela, Ruijan suomalaisten kansakouluoloista. 171. Dahl 1957 s. 314. 172. Alfred Salmela, Ruijan suomalaisten kansakouluoloista. Suur-Suomen koulu {Jyväskylä 1930) s. 164-171. Suur-Suomen koulu (Jyväskylä 1930) s. 164-171. 173. Toivo Nygird, Suur-Suomi vai lähiheimolaisten auttami 173. Toivo Nygård, Suur-Suomi vai lähiheimolaisten autta nen (1978) s. 167-170. minen (1978) s. 167-170. 174. Nygård 1978 s. 151-153. 174. Nygård 1978 s. 151-153. 175. Jfr. Knut Einar Eriksen og Einar Niemi Den finske fare. 175. Knut Einar Eriksen og Einar Niemi, Den finske fare. Sikkerhetsproblemer og minoritetspolitikk i nord 1860- Sikkerhets problemer og minoritetspolitikk i nord 1940 (Universitetsforlaget 1981) s. 26-29 mm. 1860-1940 (Universitetsforlaget 1981) s. 26-29 ym. 176. Nygård 1978 s. 79. 176. Nygird 1978 s. 79. 177. Niels 0rvik, Sikkerhetspolitikken 1920-1939, Bind I 177. Niels 0rvik, Sikkerhetspolitiken 1920-1939,- Bind (1960) s. 138-140 viser hvordan g-;;neralstaben på 1920- (1960) s. 138-140 esittää kuinka Norjan yleisesikunta tallet p.g.a. AKS's propaganda virkelig var redd for et 1920-luvulla AKS:n propagandan takia todella pelkäsi eventuelt finsk anfall i Nord-Norge, men hvordan den suomalaisten mahdollista hyökkäystä Ruijaan, mutta "finske faren" allerede på 1930-tallet kunne vaere en kuinka sanonta "suomalaisesta vaarasta" voi 1930-lu eufemisme og at man faktisk mente Sovjetunionen. vulla jo olla eufemismi, jolla itse asiassa tarkoitettiin Sävel fra innenriks-som utenrikspolitisk synsvin~el var Neuvosroliittoa. Sekä sisä- että ulkopoliittisesti oli hel det lettere å snakke om den finske faren, da man ville pompaa puhua Suomen vaarasta, kun haluttiin estää forhindre at Nord-Norge skulle bli et militrert vakuum. Ruijaa jäämästä sotilaalliseksi tyhjiöksi. 178. Av Knut Einar Eriksens foredrag på kveneseminaret 178. ·Kveeniseminaarissa ilmeni Knut Einar Eriksenin esi fremgikk det overraskende at Johansens verk fra 1923 telmästä yllättävsäti, että Johnsenin em. suuri teos var et bestillingsarbeide og at Ratsche til stor del repre 1923 oli hallituksen tilaustyö ja että Ratsche pitkälle senterte den norske regjerings sikkerhetspolitiske syn. edusti Norjan' hallituksen turvallisuuspoliittisia kantoja! 179. Dahl.1957 s. 328. Knut Einar Eriksen og Einar Niemi, 1981, passim. 179. Dahl 1957 s. 328. 71 SUOMALAISESTA KVEENITUTKIMUKSESTA OM DEN FINSKE KVENEFORSKNING Arkistonhoitaja Samuli Onnela Samuli Onnela Oulun Maakunta-.arkisto Arkivar Uleåborgs universitet Suomalaisessa siirtolaishistoriallisessa tutkimuksessa on siirtolaisuus yleisesti käsitetty sanan suppeammas Når det gjelder forskning som behandler finsk ut sa merkityksessä: siirtolaisuutta on se muuttoliikkeen vandringshistorie blir ordet "utvandring" vanligvis muoto, joka suuntautuu maasta pois toisiin maan brukt i snevreste betydning: utvandring er den form osiin. Tässä kaukosiirtolaisuuteen keskittymisessä on av flytningsbevegelse som går i retning fra et land til myöskin pysytty Turun yliopiston yleisen historian en annen verdensdel. Den almenne historiske institu laitoksen siirtolaishistorian projektissa, joka on myös sjonen ved Åbo universitet har begrenset sin forsk kin ollut yhteydessä yhteispohjoismaiseen siirtolais ning til denne fjernutvandringen, og har også vrert i historian tutkimusprojektiin. kontakt med det fellesnordiske forskningsprosjektet om utvandrernes historie. Tämän projektin yhteydessä on erityisesti selvitetty suomalaista Amerikan siirtolaisuutta (Rein·o Keron I forbindelse med dette prosjektet er srerlig den finske ja Keijo Virtasen tutkimukset). Luonnollista onkin, utvandringen til Amerika blitt kartlagt (Reino Keros että tämä kaukosiirtolaisuuden muoto on ollut tut og Keijo Virtanens forskningsarbeider). Det er natur kimuksen pääkohteena. Onhan sillä ollut historialli lig at denne formen for utvandring til fjerne Iand har sena ilmiönä koko maan kannalta erityisen suuri vrert hovedmålet for forskningsprosjektet. Den har merkitys. Myöskin Etelä-Amerikkaan suuntautunutta jo hatt meget stor betydning for hele landet som . siirtolaisuutta on jo laajemminkin tutkittu (Olavi historisk fenomen. Også utvandringen til Syd-Ameri Lähteenmäki) ja Australian siirtolaisuudesta on jo ka er blitt gjenstand for mer inngående forskning laajahko monografia olemassa (Olavi Koivukangas). (Olavi Lähteenmäki), og om utvandringen til Au stralia foreligger det en ganske utforlig monografi Se siirtolaisuus, joka on suuntautunut Suomen naa (Olavi Koivukangas). purimaihin,· on tähän saakka jäänyt paljon vähäisem mälle tutkimukselle. Ruotsin siirtolaisuuden histo Utvandringen til Finlands naboland er til dags 72 antamaan kovin tarkkaa kuvaa Ruijan siirtolaisuuden Det var naturlig at også hans observasjoner ofte var siihen astisista vaiheista. Vasta 1860-luvulla kansalli ganske tilfeldige og at han ikke var i stand til å gi en sen nousun ja suomen kielen harrastuksen kanssa sa:rlig n0yaktig beskrivelse av den utvandringsbevegel pyrittiin systemaattiseen esitykseen Ruijan suomalai sen til Nord-Norge som til da hadde funnet sted. sista. Tätä vauhditti luonnollisesti tuon vuosikym F0rst i forbindelse med den 0kende nasjonalfolelsen menen raju Jäämeren rannan imu, joka ulottui aina på 1860-tallet og den nyvakte interessen for det fins lijokilinjalle saakka, vieläpä kauemmaksikin. Suoma ke språket ble det gjort fors0k til mer systematiske laisen Kirjallisuuden Seuran stipendiaattina kierteli opptegnelser om finnene i Nord-Norge. Opptegnel pastori David Skogman sekä Ruotsin että Norjan sene fikk naturligvis ekstra fart p.g.a. dette decen suomalaisalueita. Varhainen kuolema kuitenkin esti niums voldsomme dragning mot Nordishavet. Den matkoilla kerätyn materiaalin viimeistelyn. Aivan kunne merkes helt ned til ljo älv, og kanskje enda kuten Fellmankin, oli Skogman kveenien muutto lengre. Pastor David Skogman reiste rundt i områdene liikkeen tarkastelijana sekä aikalainen että tutkija. med finsk bosetning både i Sverige og Norge som Suomen kielen aseman arvioijana oli hän lujasti kiinni Finska Literatursällskapets stipendiat. Men hans alt 1860-luvun kieli- ja kansallisuuspoliittisissa kiistoissa for tidlige bortgang forte til at han ikke rakk å få ja aatteellisessa ajattelussa. ferdig det materialet han hadde samlet inn. I likhet med Fellman betraktet Skogman kvenenes flytnings Skogmanin matkan jälkeen ja osittain innoittamana bevegelse både som samtidig og som forsker. Når kin kirjoitti Yrjö Koskinen laajan artikkelisarjan Kir det gjaldt å bed0mme det finske språkets stilling, jalliseen Kuukauslehteen Jäämeren rannan suomalai var han sterkt knyttet til 1860-tallets språklige og sista ja suomalaisen asutuksen historiasta. Vaikka nasjonalpolitiske ideologi og kamp. Koskisen artikkeli perustuikin. laajaan kirjallisuuden tuntemukseen, on siinä myöskin selvästi havaittavis Etter Skogmans reise og delvis inspirert av den skrev sa kiivaan suomalaisuuden puolestapuhujan äänen• Yrjö Koskinen en bredt opplagt artikkelserie i Kirjal painoja. Aikalainen ja poliitikko Koskinen ei voinut linen Kuukauslehti om finnene ved Nordishavet og pysyä kveeneistä kirjoittaessaan pelkkänä historian den historiske bakgrunnen til den finske bosetningen. professorina. Selv om Koskinens artikkel var basert på solide lit Seuraavina vuosikymmeninä ei Ruijan siirtolaisuuteen tera:re kunnskaper, gj0r han seg også tydelig ,og hef kiinnitetty suurtakaan tutkimuksellista mielenkiintoa. tig til talsmann for finskheten. Som Skogmans sam Niinpä 0. Groundström jätti Suomen siirtolaisuutta tidige og som politiker kunne han ikke fortsette å käsitellessään Ruijaan muuton vain lyhyeen käsitte• opptre bare som professor i historie når han skrev lyyn eikä tunnettu kielentutkija M. Airila puhunut om kvenene. sen enempää artikkelissaan Skandinavian suomalai sista Oma maa-teoksessa. Oikeastaan maantieteilijä De folgende decennier vakte ikke utvandringen til J .E. Rosberg oli Yrjö Koskisen jälkeen ensimmäinen Nord-Norge st0rre vitenskapelig interesse. 0. Ground suomalainen tutkija, joka lähestyi kysymystä• tutki ström lot således utvandringen til Nord-Norge bare Jana: hänen Tromssan läänin suomalaisten oloja kä• bli gjenstand for en kort omtale i "Finsk utvandring", sittelevä tutkimuksensa on vieläkin arvossa pidettävä og den kjente språkforskeren M. Airila omtalte ut· suoritus, joka lähdepohjaltaan perustui virallisen tilas vandringen like kortfattet i sin artikkel om finnene i ton tietoihin ja omiin kenttätutkimuksiin. Laajassa Skandinavia i verket Oma maa. Geografen J .E. Ros Suomen 1800-luvun siirtolaisuutta ja kansantaloutta berg var etter Yrjö Koskinen den forste finske käsittelevässä sdvityksessään ei taas O.K. Kilpi kat forskeren som na:rmet seg emnet som forsker: hans sonut Norjaan muuttoa siirtolaisuudeksi ja jättikin vitenskapelige arbeid "Finnenes kår i Troms fylke" sen vain lyhyen maininnan varaan. blir t.o.m. i dag vurdert h0yt. Unders0kelsens kilde materiale baserer seg på offisiell statistikk og på hans Ruijan suumalaisten elämää on perusteellisemmin egcn forskning på feltet. I sin bredt opplagte belland- 73 käsitellyt 1920- ja 1930-luvuilla Samuli Paulaharju. · ling av finsk utvandring of nasjonal0konomi på Vaikl 74 monessa pohjoissuomalaisessa pitäjässä jos ei keskei utvandringen. Når det gjelder utvandringen til Norge nen niin ainakin näkyvä ilmiö, ei sitä ole paikallis forekommer det iallfall helt tydelige feil og mangler historioissakaan sanottavammin käsitelty. Poikkeuk i de publiserte tabellene. sen muodostaa Jorma Ahvenaisen Rovaniemen his toria (1970). Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historian Selv om utflyttingen til Nord-Norge srerlig på 18OO eri osissa (1954, 1973) on varhaisemmasta kveenien tallet var om ikke et sentralt så i ethvert fall et synlig muutosta jokseenkin vähän. Toisaalta tämä ilmiö ei - fenomen i mange nordfinske sogn, så er den ikke nev saavuttanut vielä 17OO-luvun loppuun mennessä sitä neverdig grad blitt lokalhistorisk behandlet. En unn merkitystä, minkä se sai seuraavan vuosisadan aikana. tagelse er Jorma Ahvenainens Rovaniemis historie (1970). l de forskjellige delene av Nordösterbottens og Lapplands historie (1954, 1973) står det relativt Eräissä erikoistutkimuksissa on viime vuosina tullut lite om kvenenes utflytting. På den annen side ble tarkastelun kohteeksi joitakin Ruijan suomalaisten fenomenet ikke ennå ved slutten av 17OO-tallet 'til historiaan liittyviä ilmiöitä. Näistä Pekka Raittilan skrevet den betydning som det fikk i l0pet av det väitöskirjaan (1976) sisältyvät lestadiolaisuuden levi folgende sekelet.. åm1sta koskevat tutkimustulokset ovat myöskin kveenien historiaa. Samoin kveenien kohtelu Norjas Visse fenomener som ·har ·ä gj0re med kvenenes sa ja suomalaisten reaktiot siihen ovat tuoneet Toivo historie i Nord-Norge er blitt behandlet i endel Nygårdin suomalaista aatteellista heimotyötä perus spesialforskningsarbeider fra de seneste årene. De teellisesti käsittelevässä väi töskirjatyössä (197 8) uusia forskningsresultatene om lrestadianismens utbredelse tutkimustuloksia, vaikka teoksen tehtävänasettelun som inngår i Pekka Raittilas doktoravhandling (1976) mukaisesti ei siinä olekaan varsinaisesti tutkittu Rui h0rer også til kvenenes historie. Behandlingen av jan suomalaisten asemaa. kvenene i Norge og finske reaksjoner på denne har bragt nye forskningsresultater i Toivo Nygårds doktoravhandling (1978), som inngående behandler Kuinka vähäiselle huomiolle Ruijan suomalaiset ovat det ideelle arbeidet for de finsk-ugriske stammefren jääneet suomalaisen historiallisen tutkimuksen ken dene, selv om målsetningen for verket ikke egentlig tässä, näkyy heihin kohdistuneitten akateemisten var å unders0ke finnenes vilkår i Nord-Norge. opinnäytteiden suppeudessa. Helsingin yliopistossa esitettiin 195O-luvulla yksi pro gradu (Leila Arpiai Når en betrakter de ytterst få akademiske arbeidene nen) ja 196O-luvun alussa yksi pro gradu (Timo Ur som behandler dette emnet, ser en hvor liten opp ponen) suomalaisesta Jäämeren siirtolaisuudesta. merksomhet som er blitt ofret på finnene i Nord Tampereella on aiheesta tehty yksi pro gradu (Arvo Norge i finsk historisk forskning. Ved Helsingfors Santonen v. 1962), muualla ei tietääkseni yhtään universitet ble det på 195O-tallet presentert ett pro historian piiriin kuuluvaa tutkimust~ varsinaisesta suomalaisesta muuttoliikkeestä tai kveeneistä Norjas gradu -arbeid (hovedfagsoppgave, Leila Arpiaineri) og sa. Valmistellessani tutkimusta 18OO-luvun Ruijan i begynnelsen av 196O-årene ett pro gradu-arbeid siirtolaisuudesta olen törmännyt tähän perustutki (Timo Urponen) om den finske utvandringen til muksenkin vähäisyyteen. Joissakin artikkeleissani traktene ved Nordishavet. I Tammerfors er det skre olen Jäämeren siirtolaisuutta jonkin verran jo käsi• vet ett pro gradu-arbeid (Arvo Santonen 1962), mert ellers er det ikke såvidt jeg vet overhodet blitt drevet tellyt (1971, 1973, 1974, 1975, 1979). historisk forskning om den finske utvandringen eller om kvenene i Norge. l mitt arbeid med å forberede Kun verrataan suomalaista tutkimuksellista tilannetta forskningen om utvandringen til Nord-Norge på norjalaiseen, voidaan aivan selvästi havaita norjalais 18OO-tallet har det slått meg hvor lite grunnforsk ten olevan kveenien historian tutkimuksessa paljon ning som foreligger. l noen av mine artikler er utvand pitrmmällä. Erityisesti tämä tulee näkyviin korkea ringen til traktene ved Nordishavet allerede til en viss koulujen opinnäytrtöidcn kohdalla: Trondheimin ja grad blitt behandlet (1971, 1973, 1974, 1975, 1979). 75 Tromssan korkeakouluissa on tehty jo varsin runsaas Når en sammenlikner den finske forskningssitu; ti kveeneihin kohdistuvaa tutkimusta. Tällä tutkimuk sjonen med den norske, oppdager en helt tydelig a sella on Norjassa myöskin pitkä perinne, vaikka tutki nordmennene har forsket meget lenger_ i kvenenes hi musperinne katkesikin 1920-luvun jälkeen pitkäksi storiet. Spesielt ser en dette i h0yskolenes eksamner, aikaa. ved h0yskolene i Trondheim og Troms0 har kvenene vrer~ gjenstand for en hei del forskning. Denne forsk ningen har også lange tradisjoner i Norge selv om Tämän lisäksi Norjassa on sekä virallinen tilastomate forskningstradisjonene ble brutt i lengre tid etter riaali että muu lähteistä p_aljon helpommin antamas 1920-tallet. I tillegg til dette har en i Norge både sa tietoja kveeneistä kuin Suomessa: esim. tiedot kvee nien määristä ovat väestölaskentojen perusteella offisielt statistisk materiale og annet kildemateriale som lettere gir opplysninger om kvenene enn det yksityiskohtaisesti tilastoitu. Norjalainen tilasto ker materialet vi har i Finland. Opplysninger om kvene too 1800-luvulta lähtien kveenien määrän, mutta suo nes antall er i folketellingen f0rt detaljert opp. Den malainen ei kerro Norjaan muuttaneista 1800-luvulla norske statistikken gir opplysninger om kvenenes mitään. antall fra 1800-tallet av, mens den finske ikke fortel ler noe om dem som flyttet ut til Norge på 1800- Kuitenkin omien alustavien tutkimustulosteni mu tallet. Likevel flyttet ifolge mine egne forberedende kaan muutti Iijokialueen pohjoispuolelta v. 1809- forskningsopptegnelser i årene 1809-1875 over 3800 1875 Ruijaan yli 3800 suomalaista ja saamelaista. Määrä vaikuttaa pieneltä, mutta laskettuna keski finner og samer fra nordsiden av ljo elv til Nord Norge. Antallet virker lite, men regnet etter gjennom väkilukuun, saadaan varsin merkittäviä lukuja: mm. snittlig folketall får en bemerkelsesverdige tali: bl.a. Sodankylän Ruijan siirtolaisuus oli mainittuina vuo var utflyttingen fra Sodankylä til Nord-Norge i de sina lähes 3,50 0/00, kun koko Oulun läänin siirto nevnte årene nrermere 3 .50 o/oo mens utflyttingen laisuus Amerikkaan oli taas 1870-1914 4.2 0/00. fra hele Uleåborgs Ien til Amerika i 1870-1914 var Inarin vastaava . luku oli 5.4 0/00, Utsjoen peräti 4.2 0/00. Tilsvarende sifre for Inari var 5.4 o/oo Og' 11.4 0/00. Vaikka Inarin ja Utsjoen muuttaneista for Utsjoki f.o.m. 11.4 0/00. Selv om de som flyttet huomattava osa oli saamelaisia, ei heitä mielestäni fra Inari og Utsjoki til stor del var samer, ka.n de ette'r voida erottaa Ruijan siirtolaisuudesta eikä myöskään min mening ikke skilles ut fra dem som flyttet til kveenikysymyksestä. Etenkin Inarin muuttaneista Nord-Norge og heller ikke fra hele kveneproblematik pääosa oli saamelais-suomalaisia. ken. Srerlig blant dem som flyttet fra Inari var st0rste delen finske samer. Pelkästään suomalaisen lähdeaineiston avulla ei voida edes selvittää Pohjois-Suomesta muuttaneita eikä Bare ved hjelp av finsk kildemateriale kan en ikke pelkästään norjalaisen lähdeaineiston avulla voida engang få klarhet i hvor mange som flyttet ut fra selvittää, ovatko saapuneet kveenit Ruotsista vai Nord:Finland, og heller ikke kan en bare ved hjelp av Suomesta. Aivan välttämätöntä on molempien mai norsk kildemateriale få klarhet i om kvenene er kom den lähdemateriaalin tunteminen. Alatorniolta muut met_ fra Sverige eller Finland. Det er helt n0dvendig ti Norjaan 1809-1875 yli 454, heistä 53 oli Alator å kjenne begge lands kildemateriale. Fra Nedertorneå nion kirkonkirjoissa ilman muuttomerkintää, Enon flyttet det mellom 1809-1875 454, og av dern hadde tekiöltä muutti 240, joista ilman muuttomerkintää en ikke antegnet 5 3 i kirkeb0kene i Nedertorneå. Fra Norjaan 82, Kemijärveltä muutti 128, ilman muutto Enontekiö flyttet 240 og for 82 personers vedkom merkintää 3 7. Kaiken kaikkiaan muutti mainittuna mende var det ikke blitt antegnet at de flyttec til Nor aikana Ruijaan Pohjois-Suomesta yli 500 henkilöä, ge, fra Kemijärvi flyttet 128 og 37 var uten antegnel joiden muutosta ei jäänyt suomalaisiin kirkonkirjoi se. Alt i alt flyttet det i nevnte periode fra Finland til hin mitään merkintää. Toisin sanoen: suomalaiset Nord-Norge over 500 personer som ikke ble antegnet olivat samaan aikaan lisäämässä sekä Suomen että i finske kirkeb0ker. Med andre ord: finnene 0ket i Norjan väkilukuja! denne perioden både i Finlands og Norges befolk- 76 Kun tarkastellaan Ruijan kveenikysymystä, on syytä ningsstatistikk ! korostaa sen rajat ylittävää luonnetta; se on todella yhteispohjoismainen, ehkä tarkemmin vielä Pohjois Når en gransker kvenesp0rsmålet i Nord-Norge, har kalotti-ilmiö. Historian tutkimuksen kannalta oli~i en ali årsak til å fremheve at grensene ikke har noen myöskin hyödyllistä lähestyä sitä yhteispohjois st0rre betydn.ing. Kvenesp0rsmålet er et fellesnordisk maisen tutkimuksen muodossa. eller rettere sagt et Nordkalott-fenomen. Når det gjelder historieforskning, skulle det sikkert vrere en fordel å nrerme seg denne i form av fellesno,·disk forskning. 77 Valikoima suomalaista kirjallisuutta Kero. Reino, Suomen kuvernöörien siirtolaisraportit vuosina Et utvalg av finsk litteratur 1873-1874. Turun Hist. Ark. XXI. Forssa 1969. Miettinen, Martti E., Pohjoisen Tornionlaakson oloista lesta diolaisen herätysliikkeen syntyaikoina. Pohjois-Pohjan Ahvenainen, Jorma, Rovaniemen historia II. 1632-1960. maan maakuntaliiton julkaisuja I. Oulu 1943. Rovaniemi 1970. Nygård, Toivo, Suur-Suomi vai lähiheimolaisten auttaminen. Airila,. M., Skandinavian suomalaiset. Oma Maa III. Porvoo Aatteellinen heimocyö itsenäisessä Suomessa. Keuruu 1908. 1978. Engman, Max, Ernigrationen från Finland tili europciska Onnela, Samuli, Emigrationen från Finland tilJ Amerika över Ryssland 1809-1917. En undersökning av en flyttnings Nord-Norge 1867-1892. Foredrag og Forhandlinger ved rörelses volym, riktning och struktur. Lis.tutk. (Käsikir det nordiske historikerm0de i K0benhavn 1971. K0ben joite) Helsingin yliopisto. 1975. havn 1971. Ervasti, A.V., Suomalaiset Jäämeren rannalla. Oulu 1884. Onnela, Samuli, Muurmannin rannan luterilaiset v. 1887- FelJman, Jacob, Anteckningar unaer min vistelse i Lappmar 1888. Scripta Historica 111. Oulu 1973. ken 1-IV. Helsingfors 1906. Onnela, Samuli, Nälkä, agentit, Amerikan kuume vai asevel Grundström, 0., Om emigrationen från Finland. Ekonomiska vollisuus? Oulun läänin vi&.amiehet ja Kuopion hiippa Samfundet. i Finland. Föredrag och förhandlingar. Bd II, kunnan papit Amerikan siirtolaisuuden arvioijina v. häfte 3. Helsingfors 1901. 1880-1892. Scripta Historica IV. Oulu 1974. Holmio, Armas K.E., Michiganin suomalaisten historia. Hanc. Paulaharju, Samuli, Ruijan suomalaisia. Helsinki 1928. Mich. 1967. Paulaharju, Samuli, Ruijan äärimmäisillä saarilla. Helsinki Itkonen, T., Ruijan suomalaiset. Valvoja 1921. 1928. Jungar, Sune, Finländare i Ryssland. Utflyttningen tili Ryss Raittila, Pekka, Lestadiolaisuuden matrikkeli ja bibliografia. land 1809-1917. Abo Akademi. Hist. lnst. Medd. 1. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia 74. Abo 1972. Helsinki 1967. Juntunen, Alpo, Suomalaista kulttuuria Nevan rannoilla. Raittila, Pekka, Lestadiolaisuus 1860-luvulla. Loimaa 1976. Piirteitä Pietarin suomalaisen siirtokunnan kulttuuri Rosberg, J.E., Finnama i Troms0 amt. Terra 1915. elämästä 1900-luvun alussa. Turun yliopisto. Suomen Santonen, Arvo, Suomen Jäämeren siirtolaisuus 1800-luvulla. hist. 1. Monistesarja B. Tutkimuksia 4. Turku 1970. Käsikirjoite. Tampereen yliopisto 1962. Kilpi, O.K., Suomen siirtolaisuus ja 19. vuosisadan kansanta Savolainen, Pekka ja Kokkonen, Erkki, Siirtolaisuus Lapin lous. Taloustiet. Tutkimuksia XXII. Helsinki 1917. alueelta vv. 1808-1930 seurakuntien kirkonkirjojen' Kilpi, O.K., Suomen siirtolaisuudesta. Oma Maa V. Porvoo mukaan. Historiallinen Arkisto 59. Turku 1964. 1910. Skogman, David, Suomalaiset Ruotsissa ja Norjassa. Suomi Koivukangas, Olavi, Finnish Migration to Australia before 11 :8. Helsinki 1870. World War II. Area of Origin and Migration Characte Tetengren, Helmer, En utdöd iappkultur i Kemi Lappmark. ristics. Publication of the Institute of General History. Studier i Nordfinlands kolonisationshistoria. Acta Aca University ofTurku. Nr. 4. Turku 1972. demie Aboensis. Humaniora XIX.4. Abo 1952. Kolehmainen, J.1., Finnish Overseas Emigration from Arctic Tegengren, Helmer, En utdöd lappkultur i Kemi Lappmark. Norway and Russia. Agricultural History 19. Chigago ningar inom äldre jägar- och fiskarsamhällen. Norrbot 1945. cen 1970. Kolehmainen, J .1., Suomalaisten siirtolaisuus Norjasta Ame Toivonen, Anna-Leena, Etelä-Pohjanmaan valtamerentakai rikkaan. Fitchburg, Mass. 1946. nen siirtolaisuus 1867-19 30. Historiallisia Tutkimuksia Koskinen, Yrjö, -Suomalaisten uutisasutuksesta Jäämeren LXVI. Seinäjoki 1963. rannikolla. Kirjallinen Kuukauslehti 1868. Urponen, Timo, Muuttoliike Pohjois-Suomesta Ruijaan vuo Kero, Reino, Migration from Finland to North America in sien 1860-1869 aikana. Käsikirjoite. Helsingin y liopisto, the years between The United States civil war and the Suomen historian laitos. 1958. firstWorld War. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja B. Osa Virrankoski, Pentti, Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi 1600-luvul 130. Turku 1974. (Migration Studies Cl) la. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia 111. Oulu 197 3. Kero, Reino, Siirtolaisuus Suomesta Amerikkaan vuosien Virtanen, Keijo, Settlement or Return. Finnish Emigrants 1849-1865 välisenä aikana. Scripta Historica II. Oulu (1860-1930) in the International Overseas Return Mirga 1969. tion Movement. Studia Historia 10. Forssa 1979. (Migra tion Studies CS). 78 "SUOMALAINEN VAARA" - POHJOISEN RAJA "DEN FINSKE FARE" - GRENSEPROBLEMER OG ONGELMIA JA VÄHEMMISTÖPOLITIIKKAA MINORITETSPOLITIKK I NORD (1870-1940) (Yhteenveto samannimisestä tutkimuk (1870-1940) (Kort sammendrag av et bokmanuskript sesta, Eriksen & Niemi 1980) med samme tittel, Eriksen & Niemi 1980) Amanuenssi Knut Einar Eriksen, Tromssan yliopisto Amanuens Knut Einar Eriksen, Troms0 universitet Lääninkonservaattori Einar Niemi, Vesisaari Fylkeskonservator Einar Niemi, Vads0 Päänäkökohtia Hovedsynspunkter I nesten alle norske historiske framstillinger som Melkein kaikissa pohjoisia alueita koskevissa norjalai trekker inn nordområderie blir det lagt ensidig vekt sissa historiallisissa esityksissä pannaan yksipuolisesti på at det sikkerhetspolitiske problem her var rela paino sille, että siellä turvallisuuspoliittinen ongelma tert til "den russiske fare ". Framstillingene ser na::r liittyi "venäläiseen vaaraan". Esitykset jättävät mel mest bort fra at myndighetene i sin nordområdepoli• kein kokonaan huomioon ottamatta sen, että viran tikk gjennom hele perioden også var opptatt av "den omaisia askarrutti ensisijaisesti suhde Suomeen ja finske fare". Ja, til tider var de prima::rt opptatt av kveeneihin. Tavallinen käsitys on ollut, että "venä forholdet til Finland og kvenene. Vanlig oppfatning läistä vaaraa" pidettiin todellisena noin vuoteen har va::rt at "den russiske fare" ble betraktet som 1905 asti, ja sitten se väheni voimakkaasti Venäjän reell fram til om lag 1905 for så å reduseres sterkt Japanin-sodassa kärsimän tappion, Venäjän sisäisten som folge av det russiske nederlag i den russisk-japans ongelmien ja unionin jälkeisten Venäjän ja Norjan suh ke krig, indre russiske problemer og avspenningen i teiden lientymisen seurauksena. (Vrt. Danielsen 1964, forholdet mellom Russland og Norge etter unions s. 28 - 29.) Venäjän vallankumouksen 1917 jälkeen oppl0sningen. (Jfr. Danielsen 1964, s. 28-29.) Etter vaara syntyi taas, Ja nyt se liittyi yleiseen vallanku den russiske revolusjon i 1917 oppstod faren igjen mouspelkoon. Sikäli kuin Norjan sotilasviranomaiset og nå koblet til den generelle revolusjonsfrykt. I korostivat "suomalaista vaaraa", se lienee pääasialli den grad norske milita::re myndigheter pekte på "den sesti pohjautunut sijaismotiiveihin. Syynä lienee ollut finske fare ", skulle dette hovedsaklig ha va::rt basert toive saada lisää puolustusmäärärahoja, jotta olisi på vikarierende motiver. Grunnen skulle ha va::rt pystytty estämään varsinainen vaara eli Venäjän 0nsket om 0kte forsvarsbevilgninger for å kunne stå alueen laajeneminen pohjoisessa. (Vrt. 0rvik 1960, rustet til å demme opp for den egentlige fare, nemlig s. 137 - 140.) Olemme olleet löytävinämme näyttöä russisk ekspansjon i nord. (Jfr. 0rvik 1960, ·s. 137- siitä, että Norjan viranomaisten mielestä oli olemassa 140.) Vi mener å ha funnet belegg for at norske suomalainen vaara ja että tämä ilmeni käytännöllisesti myndigheter mente det forelå en finsk fare og at den katsoen koko tutkimusjakson ajan. Toisin sanoen ko ne gjorde seg gjeldende praktisk talt gjennom hele rostaisimme sitä, että uhkakäsityksessä oli voimakas unders0kelsesperioden. Med andre ord vil vi under jatkuvuus. Sama koski Norjan vastatoimia rajalla. streke at det var sterk kontinuitet i truseloppfat Kokonaisuudessaan Norjan raja- ja vähemmistöpo• nirtgen. Det samme gjaldt norske mottiltak ved gren litiikan jatkuvuus pohjoisessa on huomionarvoinen sen. Kontinuiteten i det hele i den norske grense- og nähtynä monien suhteiden taustaa vasten. Pohjolan minoritetspolitikk i nord er bemerke I sesverdig sett ja pohjoisrajan valtio- ja valtasuhteet vaihtelivat ajan på bakgrunn av flere forhold. Stars- og maktforhol jakson aikana. Norjassa tapahtui kolme hallituksen dene i Norden og ved grensen i nord skiftet gjennom vaihdosta (1884, 1905 ja 1935). Norjan politiikan perioden. Det fant sted tre regimeskifter i Norge, i pysyessä muuttumattomana Ruotsin politiikka muut 1884, 1905 og 1935. Mens den norske politikk ikke tui. Ensin muuttui Ruotsin saamelaispolitiikka tämän endrct seg, gjorde den svenske det, forst overfor vuosisadan alussa, ja sitten jossakin määrin suomalais samenc tidlig i dette århundre, så i noc:n grad over politiikka 1930-luvulla. for finnene i 1930-åra. "Suomalaisen vaaran" juuret ovat luultavasti ajalta R0ttenc til "den finske fare" går trolig tilbake til noe 79 vähän ennen 1800-luvun puoliväliä. Mistään varsinai for midten av 1800-tallet. Noen egentlig frykt for sesta Suomen ja ·suomalaisten pelosta ei kuitenkaan Finland of finnene var det imidlertid ikke tale om ollut kysymys tänä ajankohtana. Norjan viranomaiset på dette tidspunkt. Det var Russland norske myndig pelkäsivät ensisijaisesti Venäjää; tämä pelko liittyi heter primrert nrert frykt for, en frykt som hoved pääasiallisesti vanhoihin oletuksiin Venäjän tarpeesta saklig var knyttet til de gamle antakelser om russisk saada jäättömiä satamia Finnmarkista. Kuitenkin Suo behov for isfri havner i Finnmark. Men Finnland ble mi vedettiin mukaan näihin ongelmiin pitkillä neuvot trukket inn i denne problematikken i og med de teluilla Suomen ja Norjan välisestä porolaidunkysy langvarige forhandlingene om reinbeitesp0rsmålet myksestä; tämän kysymyksen taustana on mm. Nor mellom Finland og Norge, et sp0rsmål som vi finner jan ja Venäjän välinen rajankäynti vuonna 1826. bakgrunnen til bl.a. i grenseoppgangen mellom Norge Porolaidunneuvottelut kariutuivat, mistä seurasi Nor og Russland i 1826. Reinbeiteforhandlingene led jan ja Suomen välisen rajan sulkeminen vuonna 1852; sammenbrudd med den folge at grensen mellom saamelaiset eivät enää voineet muuttaa Pohjois-Suo Norge og Finland ble stengt i 1852 for den gamle men talvilaidunalueiden ja Finnmarkin rannikon kesä• samiske sesongflytting mellom vinterbeiteområdene laidunalueiden välillä. Eräs syy neuvottelujen kariutu i Nord-Finland og sommerbeitene ut mot kysten i miseen ja rajan sulkemiseen oli Norjan epäilys siitä, Finnmark. En grunn til forhandlingssammenbruddet että venäläiset käyttivät suomalaisia aluelaajennuksiin og grensesperringen var norsk mistanke om at russerne tähtäävässä politiikassaan. Tällä tavoin "venäläinen brukte finnene i en politikk som siktet mot territoriell vaara" ja "suomalainen vaara" yhdistyivät 1800-lu ekspansjon og anneksjon. På denne måte ble "den vun puolivälistä lähtien. Suomi oli tosin vuodesta russiske og "finske fare koblet sammen fra omkring 1809 lähtien ollut autonominen valtio unionissa Ve midten av 1800-tallet. Finland var riktignok fra 1809 näjän kanssa, mutta maan rooli tsaariin liittyvänä suu en autonom stat i union med Russland. Men landets riruhtinaskuntana herät~i skandinaavisissa poliitikois rolle som storhertugd0mme knyttet til tsaren vakte sa, virkamiehissä ja kirjailijoissa assosiaatioita vasalliu hos skandinaviske politikere, embetsmenn og forfat desta ja orjallisuudesta. Suomen autonomian astetta tere assosiasjoner om vasallitet og servilitet. Den grad' ei Skandinaviassa usein nähty tai käsitetty. Suomi ar av finsk auronomi som var til stede, ble ofte oversett vioitiin varsin usein Venäjän ulkopolitiikan välineeksi eller ikke oppfattet i Skandinavia. Finland ble ikke - politiikan, josta siitäkin oli syntynyt monia myytte sjelden vurdert som et redskap for den russiske jä. Myöhempi tutkimus Venäjän 1800-luvun Skandi utenrikspolitikk, en politikk som det også hadde navian-politiikasta ei viittaa siihen, että Venäjän laa dannet seg mange myter om. Seinere forskning som er jenemisroiveet olisivat suuntautuneet Pohjoi.skalottiin utfort om Russlands Skandinavia-politikk på 1800- ja Jäämerelle ( vrt. Palmstierna 19 3 2, Koht 1907, tallet, tyder ikke på at russiske ekspansjons0nsker Knaplund, Jungar 1969). gikk i retning av Nordkalotten og Ishavet (Jfr. Palm stierna 1932, Koht 1907, Knaplund, Jungar 1969.) Voimme seurata "suomalaisen vaaran" juuria aikaan Sj0l om vi nok kan spore r0ttene til "den finske fare" vähän ennen 1800-luvun puoliväliä ja 1800-luvun tilbake til tida noe for og omkring midten av 1800- puoliväliin. Norjan viranomaiset alkoivat kuitenkin tallet, var det imidlertid ikke for 1860-åra at norske puhua enemmän tai vähemmän avoimesti Suomesta myndigheter mer eller mindre åpent begynte å om ja kveeneistä turvallisuuspolittisissa ja kansallisissa tale Finland og kvenene i sikkerhetspolitisk og yhteyksissä vasta 1860-luvulla. Tosin keskustelu kieli nasjonal sammenheng. Riktignok hadde debatten om politiikasta oli alkanut hieman aiemmin, mutta se oli språkpolitikken begynt noe tidligere, men den var i aluksi keskittynyt pääasiallisesti kysymykseen saamen forste omgang hovedsaklig blitt fokusert på sp0rs kielen asemasta. Varhainen keskustelu kielipolitiikas målet om det samiske språks posisjon. Den tidlige ta ei nähdäksemme myöskään missään oleellisessa debatten om språkpolitikken var heller ikke, såvidt määrin perustunut turvallisuuspoliittisiin arvioihin. vi kan se, i noen vesentlig grad fundert på sil 80 miin vaaran torjumiseksi. Niinkin tärkeällä alalla kuin noen konkrete tiltak for å demme opp for en slik fare. elinkeinolainsäädännössä kveenejä ei vielä 1860-luvul På et så viktig område som nreringslovgivingen er det la syrjitty; vuoden 1863 Finnmarkin maankäyi:tölais• klart at kvenene ennå i 1860-åra ikke ble diskriminert. sa ei ole kansallisesti syrjiviä määräyksiä. Siihen asti J ordloven av 186 3 for Finnmark har ingen bestem viranomaiset olivat yleensä toivottaneet kveenit terve melser av etnisk diskriminerende art. Fram til da var tulleiksi Norjaan eurooppalaisen talousideologian kvenene jevnt over blitt 0nsket velkommen til Norge mukaisesti, sekä mieluisana väestönlisänä aikana, jol av myndighetene ut fra europeisk nreringsideologi og loin väestönkasvu oli pysähtynyt ja Norjan rannikko som et kjrerkomment befolkningstilskudd i ei tid väestö vähentynyt. med demografisk stagnasjon og tilbakegang i den norske kystbefolkning. Siihen, että Norja 1860-luvun jälkipuoliskolla viralli Når den offisielle norske påpekning av "den finske sesti korosti "suomalaista vaaraa", oli kaksi pääsyytä. fare" kom i andre halvdel av 1860-tallet, var det to Ensinnäkin suomalainen siirtolaisuus oli paisunut voi hovedårsaker til det. For det forste hadde den finske makkaasti 1860-luvulla huipentuen vuosikymmenen innvandringen svulmet kraftig opp på 1860-tallet jälkipuoliskoon. Varsin suuren vaikutuksen viranomai med kulminasjon nettopp i andre halvdel av dette siin teki se, että kveeniasutus ei ainoastaan laajentu tiåret. lkke minst gjorde det inntrykk på myndighete nut voimakkaasti, vaan että se oli myös suuressa mää• ne at de kvenske bosettinger ikke bare ekspanderte rin eristyksissä, ja että 1800-luvun "uusi" siirtolaisvir kraftig, men også i stor grad var isolerte og at den ta kääntyi itään, missä erityisesti Varangin rajamaasta "nye" innvandringsstr!ilm på 1800-tallet dreide mot tuli suuri magneetti. Toinen pääsyy "suomalaisen 121st der srerlig Varanger - grenselandet framfor noe - vaaran" esille ottamiseen oli suomalainen nationalismi ble den store magnet. Den andre hovedårsak til at ja suursuomalaisen aatteen eli "heimokansaliikkeen" "den finske fare" nå ble trukket fram, var den finske kehittyminen, jota usein sanotaan fennomaniaksi. nasjonalismen og utviklingen av den storfinske ide, 1860-luvun puolivälissä näkyy selvästi, että fenno "frändefolksrörelsen ", gjerne omtalt som fennomani. maaneja kiinnosti myös Jäämeren rannalla asuvan Ved midten av 1860-tallet synes det klart at fenno "heimokansan" kohtalo. Siten "suomalaisen vaaran" manene også var opptatt av skjebnen til "frände• varsinainen synty vasta nyt ei ollut lainkaan sattuma. folket" ved lshavet. Således var det långt fra tilfeldig Varhaisin konkreettinen virallinen maininta, jonka at "den finske fare" egentlig oppstod forst nå. Den olemme löytäneet, on vuodelta 1866, jolloin suurkä• tidligste konkrete offisielle påpekning vi har funnet, räjien pöytäkirjatoimikunta (protokollkomiteen) kiin fant sted i 1866' da protokollkomiteen i Stortinget nitti huomiota kveenisiirtolaisuuteen ja osoitti ne gjorde oppmerksom på kveninnvandringen og pekte seuraukset, joita siitä saattoi olla erityisesti ltä-Finn• på de konsekvenser den kunne få isrer for grensestr!il markin rajaseuduille. Vuonna 1867 myös eräs mi kene i 0st-Finnmark. I 1867 ytret også en statsråd nisteri lausui julkisesti, että siirtolaisuutta oli pidettä• offentlig at innvandringen måtte betraktes som et vä kansallisena turvallisuusongelmana. Suunnilleen nasjonalt sikkerhetsproblem. Omtr~nt samtidig ble samoihin aikoihin Ruotsin viranomaiset esittelivät "den finske fare" også presentert s;fu et problem av "suomalaisen vaaran" ongelmana. Tornionjokilaak svenske myndigheter. Tornedalen hadde en gammel sossa oli vanha suomalaisasutus, ja ruotsalaiset olivat finsk bosetting, svenskene utgjorde her faktisk en klar siellä selvä vähemmistö, mutta vasta nyt suomalaiset minoritet. Men det var forst nå at finnene også her käsitettiin täälläkin kansalliseksi ongelmaksi. ble oppfattet som et nasjonalt problem. "Suomalaisesta vaarasta" tuli varsinainen yllyke Nor "Den finske fare" ble et vesentlig incitament for ut jan ja Ruotsin pohjoisten alueiden vähemmistöpoli viklingen av minoritetspolitikken i nordområdene i tiikan kehitykselle noin vuodesta 1870-lähtien. Olem Norge og Sverige fra tida omkring 1870. Vi har valgt me valinneet norjalaiselle vähemmistöpolitiikalle å bruke den gamle •og etablerte betegnelse fo'rnorsk- 81 vanhan ja vakiintuneen nimityksen norjalaistamis ingspolitikk om den norske minoritetspolitikken. politiikka (fornorskingspolitikk). Käsite on tosin Begrepet har riktignok .hitti! primrert vrert knyttet tähän asti ensisijaisesti liittynyt kieli- ja koulupolitiik til språk- og skolepolitikken. Vi vil hevde at det er kaan. Väittäisimme, että on hedelmällistä käyttää fruktbart å anvende det om totaliteten av de tiltak sitä kaikista niistä toimista, jotka tähtäsivät pohjois som tok sikte på å gj0re nordområdene og befolk ten alueiden ja niiden väestön norjalaistamiseen joka ningen her norsk i enhver heenseende. Fra å vrere suhteessa. Norjalaistamispolitiikka oli ollut ennen forst og fremst kulturpolitikk i tida for ca. 1870, kaikkea kulttuuripolitiikkaa ennen vuotta 1870 mut utviklet fornorskingspolitikken seg til sikkerhets ta kehittyi nyt turvallisuuspolitiikaksi, jossa "kansalli politikk der "de nasjonale hensyn" ble avgj0rende set näkökohdat" olivat ratkaisevia sekä päämäärien både for mål og strategi. Denne politikken omfattet että strategian kannalta. Tämä politiikka ltäsitti sekä både samer og kvener. Imidlertid synes det helt klart saamelaiset että kveenit, mutta kveeneihin näyttää at kvenene ble tillagt spesiell oppmerksomhet fra ihan selvästi kiinnitetyn erityistä huomiota alusta al begynnelsen. Den eneste rimelige forklaring ligger i kaen. Turvallisuuspoliittinen motiivi on tässä ainoa det sikkerhetspolitiske motiv. På den annen side var järkevä selitys. Toisaalta se ei ollut norjalaistamispo dette ikke det eneste motiv for fornorskingspolitikk litiikan ainoa motiivi. Arvioitaessa tätä politiikkaa laa som nå ble lansert. Vurderer vi denne politikk i et jasti sekä synkronisissa että diakronisissa yhteyksissä vidt perspektiv, både i synkron og diakron sammen voi tuskin olla epäilystä siitä, että turvallisuuspoliitti heng, kan det neppe herske tvil om at det sikkerhets nen vaikutin yksin ei tarjoa täysin riittävää selitystä. politiske motiv alene ikke gir en fullt ut tilstrekkelig Ideologia täytyy ottaa mukaan todellisena osaselityk forklaring. Ideologi må trekkes inn som reell delfor senä. Unionin hajoamiseen saakka ( vuoteen 1905) klaring. "suomalaista vaaraa" voidaan paljolti pitää "ve I perioden fram til unionsoppl0sningen i 1905 kan näläisen vaaran" osaongelmana. Tämän kytkennän "den finske fare" langt på vei ses på som et de!problem perustelu oli norjalaisten (Ja ruotsalaisten) osapuolten av den russiske. Argumentasjonen for denne kobling mukaan se, että tsaari-Venäjän suurvalta pyrki laajen fra norske ( og svenske) akt0rers side var altså at den tumaan ja tarvitsi pohjoisessa jäättömiä satamia, ja tsarrussiske stormakt var ekspansjonistisk og hadde että Suomea oli tässä yhteydessä pidettävä sen seu behov for isfri havner i nord og at Finland i denne railijana. Kveenejä pidettiinkin oikeastaan yhtä paljon sammenheng måtte vurderes som satcllittstat. Kvencne Venäjän kuin Suomenkin alamaisina. Samalla "suo blc dermed betraktet som egentlig like mye russiske malaista vaaraa" voitiin kuitenkin selvästi arvioida on som finske undersåtter. Men samtidig er det klart at gelmana sinänsä, ja niin tehtiinkin. Taustana oli eri "den finske fare" også kunne bli - og ble - vurdert tyisesti suomalainen kansallisuusaate, jonka poliitti som et problem per se. Bakgrunnen var srerlig den nen kärki kohdistui myös Venäjään. Käsitys "suoma finske nasjonalisme, som også hadde politisk brodd laisesta kansanluonteesta" erityisen riitaisana oli sekin mot Russland. En oppfatning av "den fi nske folke osa e.rillisen suomalaisen uhan taustaa. karakter" som srerlig stridbar utgjorde også en del av bakgrunnen for en scparat finsk truscl. Vuosien 1905 ja 1917 välisenä kautena Norjan ja I perioden fra 1905 til 1917 bidro i litcn g rad til Venäjän lähentyminen auttoi vain vähäisessä määrin nrermingen mcllom Norge og Russland til en rccll todelliseen jännityksen !aukeamiseen pohjoisella alu avspcnnmg i nordområdet. I nesten forbausende eella. Melkein hämmästyttävässä määrin olemme edel grad har vi å gj0re med kontinuitet i truseloppfat leen tekemisissä edellisen kauden uhkakäsityksen ningen fra pcrioden for. I periO(kn 1905-1 917 ble kanssa. Kautena 1905 - 1917 aiemmin aletut toimet også tiltak som var bl itt lanscrt tidligere, kon solidert lujittuivat ja ideologia vahvistui. og idcologien fastt0mre t . Vuoden 191 7 jälkeisenä aikana kaksoisuhka oli N or I den fo rste tid ettcr 1917 framstod den dobbdtc jan viranomaisille ensin lähes painajainen. Lokakuun trusel nxrmest som et mareritt for norskc mynd ighctcr. 82 vallankumous teki Neuvostoliitosta "kauhukakaran" Oktoberrevolusjonen gjorde Sovjet til "infant terrible" ulkopoliittisissa yhteyksissä, ja samalla vallankumouk i utenrikspolitisk sammenheng samtidig som den sellinen sosialismi uhkasi nyt tosissaan levittää tartun revolusjonrere sosialisme nå for alvor truet med å taa myös Norjaan. Pohjoisessa Suomi käsitettiin kaut utbre smitte også i Norge. I nord ble Finland oppfat takulkualueeksi Venäjän vallankumouksen viennille tet som transittområde for russisk revolusjonrer länteen. Uhkaavinta uudessa tilanteessa oli Norjan eksport vestover. Men det mest truende i den nye viranomaisille kuitenkin itsenäinen Suomen valtio. situasjonen var for norske myndigheter den sj0lstendi "Suomalainen vaara" jätti pian varjoon Neuvostoliit ge finske stat. "Den finske fare" kom snart til å toa kohtaan tunnetun pelon, vaikka Neuvostoliittoa overskygge frykten for Sovjet, som riktignok fort edelleen pidettiinkin ideologisena tartuntalähteenä. satt ble betraktet som en ideologisk smittekilde. Norjan viranomaiset halusivat vuoden 1920 paikkeil Norske myndigheter ville da også rundt 1920 heller la pohjoiseksi naapuriksi mieluummin sosialistisen foretrekke et sosialistisk Sovjet som nabo i nord enn Neuvostoliiton kuin porvarillisen Suomen. Sen, miten et borgerlig Finland. Hvor alvorlig situasjonen ble vakavasti tilanne käsitettiin, osoittavat vuosien 1919- oppfattet, viser planene i 1919-1920 om en norsk 1920 suunnitelmat Norjan rajan laajentamisesta poh grenseutvidelse i nord. Grenseutvidelsen skulle vrere joisessa. Rajanlaajennus olisi ollut sakkisiirto Suomen et sjakktrekk mot eventuelle finske krav eller okku mahdollisia vaatimuksia tai miehityssuunnitelmia vas pasjonsplaner. Vår unders0kelse viser at gjennom taan. Tutkimuksemme osoittaa, että koko sotien vä• hele mellomkrigstida var det Finland og ikke Sovjet lisen ajan nimenomaan Suomi eikä Neuvostoliitto to som reelt sett ble oppfattet som den egentlige sikker siaan käsitettiin varsinaiseksi turvallisuusuhaksi poh hetstrusel i nord. Fra midten av 1920-åra til midten joisessa. 1920-luvun puolivälistä 1930-luvun puoli av 1930-åra ble en rekke tiltak iverksatt som siktet väliin käynnistettiin monia toimia, jotka tähtäsivät mot avskjerming overfor Finland og indre offensiv suojautumiseen Suomelta ja sisäiseen hyökkäykseen overfor kvenene og til dels samene, begge grupper kveenejä ja osittain saamelaisia vastaan; molemmat ble oppfattet som potensielle femtekolonner. Den ryhmät käsitettiin mahdollisiksi viidensiksi kolon samordning i fornorskingstiltakene som alltid hadde niksi. Norjalaistamistoimien yhdistäminen, jota oli ai vrert 0nsket, lyktes langt på vei på 1930-tallet i og na toivottu, onnistui pitkälle 1930-luvulla perustetta med opprettelsen av den hemmelige Finnmarks essa salainen Finnmarkin-lautakunta (Finnmarksnevn nevnden. I mellomkrigstida virker tiltak, argumenta den). Sotien välisenä aikana toimet, todistelut ja pe sjon og motivering ofte som ekko fra 1800-tallet. rustelut vaikuttivat usein 1800-luvun kaiuilta. Myös Også den storfinske bevegelse gj0r seg på nytt gjelden suursuomalainen liike tulee uudelleen esiin. Voima de. Ressursene som settes inn er imidlertid st0rre, noe varat ovat kuitenkin nyt suuremmat, mistä ovat esi srerlig tiltak som nye kulturinstitusjoner, bureising merkkeinä erityisesti uudet kulttuurilaitokset, uudis og militrerutbygging er eksempler på. I det hele bru raivaus ja sotalaitoksen kehittäminen. Yleensäkin kes det skarpere lue enn tidligere. Også det geografiske toiminta on aiempaa pontevampaa. Myös maantie virkeområde ble utvidet. Det var spesielt vektleggin teellinen vaikutusalue laajeni. Erityisesti sotilasstra gen på de militrerstrategiske vurderinger som resulter tegisten arviointien painottaminen johti siihen, että te i at Nord-Troms nå for alvor ble trukket med. Pohjois-Tromssa vedettiin nyt tosissaan mukaan. I de siste åra for 2. verdenskrig er det klart at ut Toista maailmansotaa edeltäneinä vuosina suurvalta viklingen i stormaktsrelasjonene bidro til en viss ny suhteiden kehitys edisti selvästi uudenlaista turvalli sikkerhetspolitisk tenkning også for nordområdenes suuspoliittista ajattelua myös pohjoisten alueiden vedkommende. Faren for stormaktskonflikt med osalta. Suurvaltaselkkauksen vaara, pohjoisten aluei nordområdene som mulig krigsteater begynte å den ollessa mahdollisena sotanäyttämönä, alkoi esiin framtre som det viktigste sikkerhetspolitiske problem. tyä tärkeimpänä turvallisuuspoliittisena ongelmana. Også det forhold at Finland nå fors0kte å orientere Myös Suomen yritys suuntautua voimakkaammin seg sterkere mot Norden og nordisk samarbeid bi Pohjolaan ja pohjoismaiseen yhteistyöhön veti osa!- dro til å avfokusere "den finske fare". Imidlertid ble 83 taan huomion pois "suomalaisesta vaarasta", mutta minoritetspolitikken og argumentasjonen for den vähemmistöpolitiikka ja sen argumentit eivät muuttu heller ikke endret under Arbeiderparti-regjeringen. neet työväenpuolueenkaan hallituksen aikana, vaan I denne regjerings forste tid ble heller politikken tuon hallituksen· ensiaikoina politiikka pikemminkin skjerpet. Under Vinterkrigen ble det riktignok vakt tiukkeni. Talvisodan aikana Norjassa tosin heräsi vah sterk og spontan sympati for Finlands sak i Norge. va ja spontaaninen myötätunto Suomen asiaa koh Men dette skjedde på et så seint tidspunkt at det taan, mutta se tapahtui niin myöhään, ettei se voinut ikke kunne bidra til noen nye minoritetspolitikk edistää mitään uutta vähemmistöpolitiikkaa ennen for storkrigen kom hit. suursodan tuloa. Det er karakteristisk for "den finske fare" og myndig "Suomalaiselle vaaralle" ja viranomaisten käsitykselle hetenes oppfatning av og forholdsregler mot den at siitä ja toimille sitä vastaan on tyypillistä, että meillä vi i uhyre liten grad hadde å gj0re med offentlig ·og oli hyvin vähäisessä määrin tekemistä julkisen ja avoi åpen politikk. Offisielt ble kvenene gjerne omtalt men politiikan kanssa. Virallisesti kveeneistä usein pu som solide norske undersåtter og Finland som den huttiin luotettavina Norjan alamaisina ja Suomesta gode og 0nskede nabo. Vi må til hemmelige doku hyvänä naapurina. Meidän täytyy turvautua salaisiin menter fra regjerings· og embetsmannsplanet for å hallitus- ja virkamiestason asiakirjoihin löytääksemme finne materiale som kan gi grunnlag for rekonstruk· aineistoa, joka voi antaa pohjaa todellisten asenteiden sjon av de reelle holdninger og vurderinger, til hemme· ja arvioiden rekonstruointiin. Näitä asiakirjoja ovat lige komiterapporter og fortrolige militrerutredninger. salaiset komitearaportit ja luottamukselliset soti!as selvitykset. Ideologi og realpolitikk Ideologia ja reaalipolitiikka Vår unders0kelse er forst og fremst en studie i rea!· politikk der viktigste utgangspunkt for og drivkraft Tutkimuksemme on ennen kaikkea tutkielma reaali bak utformingen av en bestemt politikk var vurderin· politiikasta, jossa tietyn politiikan lähtökohta ja käyt• gen av grenseproblemene i nord sett i sikkerhetspoli tövoima oli pohjoisen rajaongelmien arviointi turval tisk og najonal sammenheng. Imidlcrtid må denne lisuuspoliittisissa ja kansallisissa yhteyksissä. Kuiten· forklaring utdypes og til dels modifiseres noe. Under· kin tätä selitystä täytyy syventää ja osittain muuttaa. s0kels-:sperioden er preget av flere grunn!eggende Tutkimuskautta leimaavat useat senluonteiset perus ideologier som er av en slik art at vi umulig kan overse ideologiat, että meidän on mahdotonta sivuuttaa nii dem i en årsaks· og bakgrunnsforklaring. De viktigste tä selittäessämme syitä ja taustatekijöitä. Tärkeim· ideologier i vår sammenheng er sosialdarwinismen og mät ideologiat tässä yhteydessä ovat sosiaalidarwinis nasjonalismen. Den forste ideologien fikk sitt gjen· mi ja kansallisuusaate. Ensimmäinen ideologia mursi nombrudd ved begynnelsen av perioden. Den andre itsensä läpi kauden alussa. Toisella oli kaksi huippua opplevde to topper i Norge i perioden, den ene fra Norjassa tämän kauden aikana, toinen 1870-luvulta 1870-tallet fram til århundreskiftet, den andre i vuosisadan vaihteeseen, toinen sotien välisenä aikana. mellomkrigsåra. Begge gjorde seg imidlertid gjeldende Molemmat tulivat kuitenkin enemmän tai vähem· med seiglivet styrkc mer eller mindre gjennom helc män voimakkaasti esiin koko tutkimuskauden ajan. unders0kelsesperioden. Tutkimuksessamme ei ole tehty mitään perusteellista ideo I vår undcrs0kdsc er det ikkc fon·tatt noen inngåcndc idco logista analyysia. Olemme tyytyneet osoittamaan sellaisia logisk analysc Vi har n0yd oss mc 84 nitkään siltä välttyneet. Sosiaalidarwinismi ilmeni monina den. Sosialdarwinismen kom til uttrykk i flere varianter. muunnoksina. Keskeinen variantti oli valistushalu, joka ilme· En sentral variant var opplysnings0nsket, overfor samene ni saamelaisia kohtaan kauan lähetystyönä, ts. se oli pohjois· lenge uttrykt i misjonsarbeidet, med andre ord en nordisk mainen vastine "valkoisen miehen taakalle" (the whitc man's pcndant til "the white man's burden". Det kan neppe vrere burden). Voi tuskin olla epäilystä siitä, että juuri tämä vaiku tvil om at nettopp dette motivet reelt sett var vesentlig isrer tin oli tosiaan oleellinen erityisesti monille kirkon piirissä for mange innen kirka. En anoen variant var den d0dsd0m· toimineille. Toinen variantti oli kuolemaantuomitseva asenne mende holdning overfor samene. Vi har eksempler fra_ hele saamelaisia kohtaan. Meillä on esimerkkejä koko kauden aja!· periodcn på at samene • og tildels kvenene · ble vurdert som ta siitä, että saamelaisia ja osittain kveenejä pidettiin vähem· minoriteter som var i ferd med å forsvinne, d0 bort. 1 disse mistöinä, jotka olivat häviämässä ja kuolemassa. Näissä ar· vurderinger finner vi også ansatser til segregasjonstenkning. vioissa on myös syrjintäajattelun alkuja. Segregasjonisme kontra paternalisme og sosialdarwinisme, kommer konsentrert til uttrykk i debatten i 1860-åra mellom samfunnsforskeren Eilcrt Sundt og biskop Essendrop Syrjintä vastaan holhous ja sosiaalidarwinismi ilmenevät kcs· i Hålogaland. Eilert Sundt 0nsket å organisere et arbeid for kitetysti 1860-luvulla yhteiskuntaticteilijä Eilert Sundtin ja samene og kvenene og lanserte · som et forste tiltak · ideen piispa Essendropin välisessä keskutelussa Hålogalandissa. om private, filantropiske foreninger som srerlig skulle ta seg Eilert Sundt halusi järjestää toimintaa saamelaisten ja kvee av språksp0rsmålct. Det endelige siktemål måtte vrere, mente nien puolesta ja teki ensitöikseen tunnetuksi ajatuksen yksi· Sundt, å smelte sammen samer og kvener slik at "Finne· tyisistä filantrooppisista yhdistyksistä, jotka huolehtisivat /Etten ble dygtigere og Kvrene·tEtten medgi0rligere, og der· erityisesti kielikysymyksestä. Ainoana tavoitteena olisi med vilde de Norske have bedre Naboer". Essendrop var av Sundtin mielestä ollut sulattaa yhteen saamelaiset ja kveenit den diametralt motsatte oppfatning. Fornorskingen og siten, että "saamen suku tulisi taitavammaksi ja kveenisuku assimileringen var ingen privat sak, det burde vrere statens myöntyväisemmäksi, ja siten norjalaiset saisivat paremmat klare oppgave. Det burde skilles skarpt mellom samer og naapurit". Essendrop oli täysin päinvastaista mieltä. Norja· kvener, dc burde holdes langt fra hverandre. Det var samene laistaminen ja sulauttaminen ei ollut yksityisasia, sen tuli som skulle segregercs. De hadde nemlig ingen framtid · i opp· olla valtion selvä tehtävä. Tehtäisiin jyrkkä ero saamelaisten lysningsarbeidet overfor dem var det kun tale "om at ja kveenien välille, heidät tuli pitää erossa toisistaan. Nimen· blidgi1 85 s. 4.) Voisiko sellainen kansa jäädä henkiin olemassaolon kortskallct. Men rasen var hardfor og "kunde bestaa i kampen taistelussa, kysyy Helland. Hänen vastauksensa on ei. for tilvrerelsen". Det kvenske folk levnes altså livcts reet, sj0l om det var betenkelighcter forbundet med å ha et slikt folk blant nordmennene, for "med den seksuclle moral Kveeneilläkin oli Hellandin mukaan selviä rotuominaisuuk regnes det ikkc saa n0ie, den er snarerc slap". (ibid, s. 8.) sia. Hekään eivät olleet kaunista väkeä, ja saamelaisten tavoin kveenitkin olivat lyhytkalloisia. Mutta rotu oli karaistunut Til sist karakteriseres nordmcnnene i Finnmark og Troms. ja "pystyi säilymään olemassaolon taistelussa". Kveeneille På alle måter var nordmennene her "de to andre racer over jätetään siis elämisen oikeus, vaikka sellaiseen kansaan nor legne", både åndelig og legemlig. I det hclc tatt besatte de jalaisten keskuudessa liittyikin epäilyjä, sillä "sukupuolimo "alle den germanske races bedste cgenskaber: stor og stocrk raalista ei olla niin tarkkoja, se on pikemmin löyhä" (emt. s. bcnbygning, kraftig muskulatur, veldannede hrendcr og 8). fodder og skarpt udviklede sanseorganer; ogsaa i aandelig henseende syncs den norske bcfolkning at vrere h0it bcgavct; derom vidner deres kloge, gl0gge blik og hurtigc opfatnings Lopuksi luonnehditaan Ruijan norjalaisia. Norjalaiset olivat evne". (Helland 1899, s. 483-488.) kaikin tavoin "noita kahta muuta rotua parempia" sekä hen kisesti että ruumiillisesti. Yleensäkin heillä oli "kaikki ger Når framstående representanter for samtidas kultur maanisen rodun parhaat ominaisuudet: suuri ja voimakas oppfatning og kulturforskning stod fram med sine luusto, hyvinmuodostuneet kädet ja jalat ja tarkoiksi kehit synspunkter, måtte det skape generelle holdninger i tyneet aistielimet; henkisessäkin suhteessa norjalainen väestö näyttää olevan erittäin lahjakasta; siitä todistavat heidän storsamfunnet til minoritetene. Sosialdarwinismen viisas, terävä katseensa ja nopea käsityskykynsä." (Helland i dens mange varianter og avskygninger farget også 1899, s. 483-488). delvis minoritetenes egenoppfatning som vi f.eks. kan se i den tidlige fase av den organisatoriske same Ajan kulttuurikäsityksen ja kulttuurintutkimuksen bevegelse. Den rådende ideologi kan sammenfattende huomattavimpien edustajien esittämät näkökohdat karakteriseres som en konformitetsideologi det det lienevät luoneet suuryhteisössä yleisiä asenteita vä• monolittiske samfunn var målet. Minoritetene var hemmistöihin. Sosiaalidarwinismi monine varianttei det ikke plass til. Enten skulle de suges opp i storsam neen ja vivahteineen väritti osittain myös vähemmis• funnet på storsamfunnets premisser eller muligens töjen minäkuvan, minkä voimme nähdä esim. järjes• ville problemet l0se seg av seg sj0l, de ville d0 bort - töllisen sa~melaisliikke!'=n. alkuvaiheista. Vallitsevaa bukke under i kampen for tilvrerelsen. Den vedtatte ideologiaa voi kokoavasti luonnehtia yhdenmukai linje i fornorskingspolitikken tok sikte på å forkorte 1 suusideologiaksi, jossa oli tavoitteena monoliittinen d0dsleiet. Et pluralistisk samfunnssyn gjorde seg yhteisö. Vähemmistöille ei ollut tilaa. Ne piti joko ikke gj":ldende for i vårt århundre med en moderne imeä suuryhteisöön tämän ehdoilla tai mahdollisesti opposisjon mot fornorskingen. ongelma ratkeaisi itsestään eli he kuolisivat pois - sor Nasjonalismen er interessant som forklaring på for tuisivat olemassaolon taistelussa. Norjalaistamispoli norskingspolitikken på to pian. For det forste skrem tiikkaan hyväksytty linja tähtäsi kuolinkamppailun te den nasjonalisme som både de små og destore folke lyhentämiseen .1 Moniarvoinen yhteiskuntanäkemys gruppcr ga til kjenne. I vår sammcnheng er fennoma tuli esiin vasta meidän vuosisadallamme, jolloin saa nien ekscmpel på det forste og panslavismen eksem tiin nykyaikainen norjalaistamisenvastainen oppositio. pel på dct siste. For det andre ga den curopeiske nasjonalisme norske myndighcter forbilder og ideolo- Kansallisuusaate on norjalaistamispolitiikan selityk- !) Det er uklart hvordan akt0rcn,· tcnktc scg at dc b iologiskc 1) On epäselvää, miten osapuolet ajattelivat sulautumisen sider ved assimilasjonsprosesscn i rasesammenheng skullc biologisen puolen ratkeavan· rotuyhteyksissä - kysymys nor l0scs - sp0rsmåkt om de rascmcssigc konsekvcnscr av giftc jalaisten ja saamelaisten/kveenien välisten avioliittojen ro mål mellom nordm,·nn og samer/kvcncr bi<· i dct hde sjcldcn dullisista seurauksista esitettii.n yleensäkin harvoin. Luulta reist. Trolig gikk hcr en gn:ns,· for rasctcnkningrn i dcn nors vasti tässä kulki Norjan vähemmistöpolitiikan rotuajattelun ke minoritctspolitikkcn. Skull<- dcnnc grcnsc ove rskrides, raja. Jos tämä raja ylitettäisiin, jouduttaisiin lähes ratkaise ville man havne i en n,crmcst ul1,1sclig konflikt rncd dcn wd mattomaan ristiriitaan hyväksytyn sulauttamislinjan kanssa. tatte assimilasjonslinje. lmidkrtid finnes der indikas joner pä Kuitenkin on merkkejä siitäkin, että "sekarotu" - jossa oli at "blandingsrasen" - mcd nordmcnn involvcrt • blc oppfat mukana norjalaisia - käsitettiin erittäin ala-arvoiseksi. tet som sa,rlig lavtståcndc. 86 senä mielenkiintoinen kahdella tavalla. Ensinnäkin gisk legitimering for en minoritetspolitikk som siktet sekä pienten että suurten kansanryhmien ilmaisema mot assimilering. Sammen med det sosialdarwinistiske kansallisuusaate pelotti. Meidän yhteyksissämme fen tankegods ga nasjonalismen således en klar begrunnel nomania on esimerkki pienen ja panslavismi suuren se for at samisk og finsk språk og kultur burge for kansanryhmän kansallisuusaatteesta. Toiseksi euroop trenges for å gi plass for den homogene nasjonalstat palainen kansallisuusaate tarjosi Norjan viranomaisille der majoritetsfolket og dets kultur skulle få råde. De esikuvia ja ideologisen oikeutuksen vähemmistöjen sterke nasjonale str0mninger som ble utl0st i Norge i sulauttamispolitiikalle. Yhdessä sosiaalidarwinististen forbindelse med unionssp0rsmålet, st0ttet opp under ajatusten kanssa kansallisuusaate tarjosi selvän perus slike vurderinger. telun sille, että saamen ja suomen kieli ja kulttuuri Sosialdarwinismen og kanskje i enda sterkere grad tuli syrjäyttää, jotta ne antaisivat tilaa homogeeniselle nasjonalismen hadde så stor generell gjennomslags kansallisvaltiolle, jossa hallitsisi enemmistökansa ja kraft også i fornorskingspolitikken at partiene lett sen kulttuuri. Voimakkaat kansalliset virtaukset, fant hverandre her. Eiler som forfatteren Axel Hage jotka saivat alkunsa Norjassa unionikysymyksen mann uttrykte det i 1902: "Ved Grrendsen har vi ikke yhteydessä, tukivat sellaisia arvioita. lov til at vrere H0iremrend eller Venstremrend, her maa vi kun vrere Nordmrend." (Morgonbladet 10.5. Sosiaalidarwinismilla ja ehkä vielä suuremmassa mää• 1902). Trekker vi også inn Arbeiderpartiet, blir dette rin kansallisuusaatteella oli niin suuri voima lyödä enda klarere. itsensä läpi yleisesti myös norjalaistamispolitiikassa, että puolueet tässä löysivät helposti toisensa. Kirjaili Ledeskikkelser som Chr. Holtermann Knudsen, Alfred ja Axel Hagemann ilmaisi asian näin vuonna 1902: Eriksen, Adam Egede-Nissen og Edvard Bull, ga langt "Rajalla meidän ei ole lupa olla vanhoillisia (H0ire på verkuttrykk for de samme holdninger til de etniske mrend) eikä liberaaleja (Venstremrend), vaan siellä grupper i nord som deres borgerlige kolleger i Stortin meidän on oltava vain norjalaisia." (Morgenbladet get. Når det heller ikke inntrådte noe skifte i politik 10.5.1902.) Jos otamme mukaan myös työväenpuo• ken under Nygaardsvold, skyldtes det i tillegg at Ar lueet, tämä käy vieläkin selvemmäksi. beiderparti-regjeringen overtok det samme embets verk som hadde tjent de borgerlige regjeringer i tida Sellaiset johtajahahmot kuin Chr. Holtermann Knud for. sen, Alfred Erriksen, Adam Egede-Nissen ja Edvard Forskjellige ideologiske str0mninger er altså den ene Bull ilmaisivat pitkälti samoja asenteita pohjoisen et siden av forkalringen på fornorskingspolitikken. ldeo nisiin ryhmiin kuin heidän porvarilliset virkaveljensä logiske forklaringer har da også vrert tillagt vekt i de suurkäräjillä. Se, että politiikassa ei tapahtunut mi fleste arbeider om minoritetspolitikken i nord,srerlig tään muutosta Nygaardsvoldinkaan aikana, johtui i pedagogiske arbeider. Ser vi imidlertid på totaliteten siitäkin, että työväenpuolueen hallitus otti hoitaak i denne politikk - på de tiltak som ble iverksatt, de seen samat virastot, jotka olivat sitä ennen palvelleet virkemidler som ble anvendt, det geografiske m0nster porvarillisia hallituksia. og den konkrete argumentasjon som ble fort - gir altså Erilaiset ideologiset virtaukset ovat siis norjalaistamis ikke ideologi alene en tilstrekkelig forklaring. Det gj0r politiikan selityksen yksi puoli. Ideologisille selityk heller ikke noen imperialismeteori. Flere forfattere har sillehän on pantu painoa myös useimmissa pohjoisen ment å se en parallell mellom den 0konomiske bak vähemmistöpolitiikkaa käsittelevissä, erityisesti peda grunn for den nye imperialismen slik den bl.a. kom til gogisissa teoksissa. Tarkastellessamme koko tätä poli uttrykk i vestlig kolonipolitikk og bakgrunnen for mi tiikkaa - käynnistettyjä toimia, käytettyjä keinoja, noritetspolitikken på Nordkalotten. maantieteellistä mallia ja esitettyjä konkreettisia väitteitä - ideologia ei siis yksin anna riittävää selitys Vi finner det imidlertid vanskelig å dokumentere at de tä. Niin ei tee myöskään mikään imperialismiteoria. 0konomiske motiver var sentrale i oppstartfasen for Monet kirjailijat ovat olleet näkevinään rinnakkaista denne politikk. Imidlertid finner vi nok 0konomiske pauksen uuden imperialismin taloudellisessa taustassa motiver for minoritetspolitikken etter hvert. Det gjel- 87 (sellaisena kuin se ilmeni mm. lännen siirtomaapoli der for S0r-Varanger der bl.a. utnyttelsen av Pasvik i tiikassa) ja Pohjoiskalotin vähemmistöpolitiikan taus industriell sammenheng blir viktig. Slike planer ble ut tassa. (Otnes 1970, s. 23-24; Gjessing 1973, s. 103.) viklet fra 1890-tallet av. På sikt ble fortrengningen av Meistä on kuitenkin vaikeaa todistaa, että taloudelli den i;,stsamiske kultur her ett resultat. Også i reinbei set vaikuttimet olisivat olleet keskeisiä tämän politii teforhandlingene etter 1905 var klart de 0konomiske kan alkuvaiheessa. Vähitellen löydämme kuitenkin interesser til storsamfunnet og fiskebondebefolk tarpeeksi taloudellisia vaikuttimia vähemmistöpoli• ningen til stede. (Otnes 1970, s. 23-24; Gjessing 1973, tiikalle. Tämä koskee Etelä-Varankia, jossa mm. s. 103) Pasvikin hyödyntäminen teollisissa yhteyksissä tulee Det er bare den sikkerhetspolitiske dimensjon som tärkeäksi; sellaisia suunnitelmia kehiteltiin 1890-lu kan forklare hvorfor grensestr0kene i 0st fra forste vulta lähtien. Pitkällä tähtäyksellä tästä oli tuloksena stund kom i fokus for alle vurderinger og tiltak. Det itäsaamelaisen kulttuurin syrjäytyminen. Myös vuo er bare den som kan forklare hvorfor Storfjord og den 1905 jälkeisissä porolaidunneuvotteluissa olivat Lyngenområdet i Nord-Troms trekkes med for alvor selvästi mukana suuryhteisön ja kalastajatalonpoi så seint som i 1930-åra. Det sterke militrere engasje kaisväestön taloudelliset edut. ment og de stadige strategiske vurderinger kan heller ikke forklares uten at den sikkerhetspolitiske dimen Vain turvallisuuspoliittinen ulottuvuus voi selittää sjon tillegges avgj0rende vekt. Grensesikring og na sen, miksi idän rajaseudut joutuivat ensi hetkestä sjonal-kulturell sikring av Finnmark gikk hånd i hånd. lähtien voimakkaimmin kaikkien arvioiden ja toimien Derfor ble statens engasjement sett på som så vesent polttopisteeseen. Vain se voi selittää, miksi Pohjois lig. Sikring av grenselandet i nord var en nasjonal sam Tromssassa sijaitseva Storfjord ja Jyykeän alue tulee ordningsoppgave, ikke en sak kun for private filan tosissaan mukaan vasta 1930-luvulla. Voimakasta troper eller for skolefolk eller geistlige alene. Den sotilaallista kiinnostusta ja jatkuvia strategisia arvioi sterke kontinuitet i trusel-oppfatning må primrert ta ei myöskään voi selittää antamatta turvallisuuspo forklares som en reaksjon på grensesikringsproblemet. liittiselle ulottuvuudelle ratkaisevaa painoa. Rajan Grensen i nord-0st ble oppfattet som et konstant ja Finnmarkin kansankulttuurin turvaaminen kul problem, forst fordi Russland var en mektig nabo her kivat käsi kädessä. Siksi valtion osallistumista pi som man antok hadde ekspansjonplaner i området, dettiin niin oleellisena. Rajaseudun turvaaminen dernest fordi Finland etter hvert ble oppfattet om pohjoisessa oli yhteinen kansallinen tehtävä eikä vain lag på ~amme vis. I tillegg var grensestr0kene tynt yksityisten filantrooppinen tai kouluväen tai pelkäs• befolket. Alt dette bidro til en oppfatning av at taan pappien asia. Uhkakäsityksen voimakas jatku Varanger og Nord-Troms var sa:rlig utsatt - her kunne vuus selittynee ensisijaisesti reaktiona rajanturvaon lett en avsn0ring av landet finne sted. gelmaan. Koillisraja käsitettiin jatkuvaksi ongelmak si. Ensiksikin Venäjä oli mahtava naapuri, jolla oli Forskjellsbehandling av samer og kvener luultavasti aluelaajennussuunnitelmia alueella. Toisek Et annet og sentralt uttrykk for at det nettopp var si Suomi käsitettiin vähitellen suunnilleen samoin, ja grensesikringssp0rsmålet som ga det realpolitiske lisäksi rajaseudut olivat harvaan asuttuja. Tämä kaikki motiv for fornorskingspolitikken, var de ulike opp osaltaan synnytti sen käsityksen, että Varanki ja Poh fatninger som gjorde seg gjeldende om samene på jois-Tromssa olivat erityisen suojattomia. den ene side og kvenene på den annen side og den forskjellsbehandling som faktisk fant sted. 1 praktisk Saamelaisten ja kveenien erilainen kohtelu politikk kom forskjellsbehandlingen også til ut:trykk. Eksemplene er mange, vi nevner her noen: Samiske Toinen ja keskeinen ilmaus sille, että juuri rajanturva organisasjoner fikk utvikle seg uten at storsamfunnet kysymys oli reaalipoliittisena vaikuttimena norjalais la 'alvorligere hindringer i veien og taler0r for samiske tamispolitiikalle, olivat ne erilaiset käsitykset, joita interesser stod ofte fram. De få spede fors0k vi har ilmeni toisaalta saamelaisista, toisaalta kveeneistä, ja på kvensk mobilisering derimot, ble motar beidet näiden erilainen kohtelu. Käytännön politiikassakin og overvåket. Statsborger- og fremmedlovgivningen 88 erilainen kohtelu tuli esiin. Esimerkkejä on monia, rammet kvenene og ikke samene. Rekrutteringspoli mainitsemme tässä muutamia. Saamelaisjärjestöt sai tikken ved A/S Sydvaranger ga samme diskrimineren vat kehittyä suuryhteisön asettamatta niille suurem de utslag. Våre unders0kelser av bakgrunnen for og pia esteitä, ja saamelaisten etujen ajajia esiintyi usein. praktiseringen av jordsalgspolitikken tidlig på 1900- Sitä vastoin kveenien harvoja hentoja yrityksiä vas tallet viset også at det var kvenene myndighetene tustettiin ja valvottiin. Kansalais- ja ulkomaalaislain forst og fremst hadde i tankene. Også i skole og kirke säädäntö koski kveenejä eikä saamelaisia. Oy Syd var antakelig det kulturelle press hardere overfor varangerin värväyspolitiikassa oli samanlaisia syrjin kvenene enn overfor samene. Bruken av s~misk og nän ilmauksia. Tutkimuksemme maanmyyntipolitii finsk som hjelpespråk i skolen viser at samisk ble mer kan taustasta ja harjoittamisesta 1900-luvun alussa benyttet enn finsk. Ved skoleloven av 1936 falt osoittaa, että viranomaisilla oli mielessään ennen kaik adgangen til å bruke finsk som hjelpespråk i skolen kea kveenit. Myös koulussa ja kirkossa kulttuuripaine bort mens samisk ble beholdt. Utdeling av gratis oli luultavasti kovempi kveenejä kuin saamelaisia koh ukeblader og radioapparater som ledd i den indre taan. Saamen ja suomen käyttö apukielenä koulussa norske nasjonale konsolidering gjaldt kvener og ikke osoittaa, että saamea käytettiin enemmän kuin suo samer. Og det var nesten utelukkende kvener som ble mea. Vuoden 1936 koululailla mahdollisuus käyttää utsatt for overvåking og etterretning. suomea apukielenä koulussa jäi pois, mutta saame säi• lytettiin. Ilmaisten viikkolehtien ja radiovastaanotin Denne forskjellsbehandling kan neppe utelukkende ten jakelu osana N orjan sisäistä kansallista lujittamis forklares ut fra ideologi. Sosialdarwinistiske syns ta koski kveenejä eikä saamelaisia, ja melkein yksin punkter skulle kanskje heller tvert om ha tilsagt omaan kveenit olivat valvonnan ja tiedustelun koh humanere behandling av kvenene, idet de jo oftest ble teena. betraktet som "mer siviliserte" enn samene. Kvenene hadde jo tross alt r0tter i en jordbrukskultur som Saamelaisten ja kveenien erilaista kohtelua voi tus ikke var ulik den norske eller skandinaviske. Igjen må kin selittää pelkästäään ideologiasta käsin. Sosiaali sikkerhetspolitiske vurderinger trekkes inn som darwinistiset näkökohdat olisivat päinvastoin mää• hovedforklaring. En rimelig hypotese synes således å ränneet kohtelemaan kveenejä humaanimmin, sillä va::re at uten "den finske fare" i innenrikspolitisk og heitähän usein pidettiin "sivistyneempinä" kuin saa utenrikspolitisk forstand ville ikke fornorskingspoli melaisia. Kveeneillähän oli kaikesta huolimatta juu . tikken overfor samene blitt gjennomf0rt såvidt ria maanviljelyskulttuurissa, joka ei poikennut nor strengt og over et så langt tidsrom. jalaisesta tai skandinaavisesta. Jälleen turvallisuuspo liittiset arviot on vedettävä mukaan pääselitykseksi. Fornorskningspolitiskc tiltak Todennäköisimmin ilman "suomalaista vaaraa" sisä• ja ulkopolitiikassa saamelaisten norjalaistamispolitiik De fornorskningspolitiske virkemidler som ble iverk kaa ei olisi toteutettu niin ankarasti ja niin kauan. satt, tok naturlig utgangspunkt både i sosialdarwinis tiske vurderinger av de etniske grupper og nasjonale/ N orjalaistamispoliittisia toimenpiteitä sikkerhetspolitiske overveiinger. Det eksistertt(imid lertid ingen klar skillelinje mellom tiltak som synes Käytetyt norjalaistamispoliittiset keinot ottivat tie prima::rt å ha siktet mot opplysningsvirksomhet: og tenkin lähtökohdakseen sekä sosiaalidarwinistiset ar tiltak som var av mer åpenlys grensesikringskarakter. viot etnisistä ryhmistä että kansalliset/turvallisuuspo F.eks. er det klart at for de fleste akt0rer var kultur liittiset näkökohdat. Ei kuitenkaan ollut mitään sel politiske tiltik og milita::r utbygging to sider av vaa raJaa valistustoiminnan ja rajanturvaamisen vä samme sak. Kirkebygg og skoler ved grensen i 511)r lillä. Useimmille asianosaisille esim. kulttuuripoliitti Varanger ble betraktet som like vesentlige for gren set toimet ja sotilaalliset laajennukset olivat selvästi sesikringen som garnisonsetablering. Nettopp misjon saman asian kaksi eri puolta. Etelä-Varangissa rajalla og kirkebygging hadde jo lange historiske rmter som olevia kirkkotyömaita ja kouluja pidettiin yhtä oleel- middel i den statlige politikk på Nordkalotten. 89 lisina rajan turvaamiselle kuin varuskuntia. Juuri lä• Også i tiltakene finner vi stor grad av kontinuitet hetystyöllä ja kirkkojen rakentamisellahan oli vanhat gjennom unders0kelsesperioden. En rekke tiltak og historialliset juuret välineenä Pohjoiskalotin valtiolli virkemidler går igje.n, det gjelder også de institusjoner sessa politiikassa. det ble satset på. Imidlertid finner det også sted en utvikling. Sammenf;tcende kan en si at på 1800- Toimenpiteet jatkuvat koko tutkimuskauden. Monet tallet var spennvidden i tiltak mindre enn på 1900- toimet ja vaikutuskeinot toistuvat, mikä koskee tallet og de ressurser som ble anvendt, mer begrenset. myös laitoksia. Kuitenkin tapahtuu myös kehitystä. Samordningsbestrebelsene begynte også forst å gi re· Kokoavasti voi sanoa, että 1800-luvulla toimenpiteet sultater ut over på 1900-tallet. Utbyggingen av lands olivat lyhytaikaisempia kuin 1900-luvulla ja käytetyt delen - som også de ulike fornorskingstiltak hadde voimavarat olivat rajallisemmat. Yhdistämispyrkimyk• bidratt ikke uvesentlig til - muliggjorde en mer set alkoivatkin tuottaa tuloksia vasta 1900-luvulla. effektiv politikk. I det hele var det moderne sam Maan pohjoisosan kehittäminen - johon erilaiset nor funnets framrykking på fornorskingens side, med jalaisramistoimet olivat varsin oleellisesti vaikutta industrireising, kommunikasjonsutvikling, skolcbygg, neet - mahdollisti tehokkaamman politiikan. Kaiken osv. kaikkiaan uuden yhteiskunnan eteneminen oli norja laistamisen puolella: teollisuuden nousu, liikenneyh Gj0r vi et fors0k på å lage en systematisk oversikt teyksien kehitys, koulujen rakentaminen jne. over tiltakene, kan vi grovt finne fire grupper. For det Yrittäessämme laatia suoritetuista toimista systemaat forste har vi de tiltak som tok sikte på å utvikle og tisen katsauksen voimme huomata karkeasti ottaen styrke den norske nasjonalfolelsen hos de etniske neljä ryhmää. Ensiksikin ovat ne toimenpiteet, jotka gruppene i nord (forsåvidt gjaldt det også den norske tähtäsivät norjalaisen kansallistunnon kehittämiseen lokalbefolkning). Disse indre nasjonale konsolide ja vahvistamiseen pohjoisen etnisissä ryhmissä (mikä ringstiltak spenner over et vidt spekter og ble lansert koski myös sikäläistä norjalaista väestöä). Nämä si gjennom hele unders0kelsesperioden, men kanskje säiset kansalliset lujittamistoimet olivat laaja-alaisia srerlig markant både i ressursbruk og omfang i 1930- ja niitä pantiin alulle koko tutkimuskauden ajan, mut åra. Sentralt gjennom hele perioden stod språk• ta erityisen huomattavia ne lienevät olleet 1930-lu politikken i skolens og kirkas daglige arbeid. Fra vulla sekä'voimavarojen käytöltään että laajuudeltaan. omlag 1880, da den strenge fornorskingslinje blc Kielipolitiikka oli keskeinen koko kauden ajan kou vcdtatt, fant det ikke sted noen vesentlig endring i lun ja kirkon päivittäisessä työssä. Noin v:Sta 1880, perioden i disse institusjoners fornorskingsbestrebel jolloin ankara norjalaistamislinja hyväksyttiin, näiden ser. Andre eksempler på tiltak i denne gruppen er laitosten norjalaistamispyrkimyksissä ei tapahtunut kommunikasjonsutviklingen med hovedvekt på å mitään oleellista muutosta. Muita esimerkkejä tämän knytte de kvenske (og etterhvert også samiske) str0k ryhmän toimista on liikenneyhteyksien kehittämi• sammen med norske. Dette ser en tydeligst i Varanger nen, jossa pääpaino on kveeniläisten (ja vähitellen i den forste fase av unders0kelsesperioden, men også myös saamelaisten) alueiden liittämisessä norjalaisiin. i planer for veibygging i Nord-Troms og Indre Finn Tämän näkee selvimmin Varangissa tutkimuskauden mark i mellomkrigstida. I mellomkrigstida knyttes ensimmäisestä vaiheesta, mutta myös suunnitelmista også reine militrere vurderinger til veiplanene idet en rakentaa teitä Pohjois-Tromssaan ja Sisä-Finnmarkiin sentral riksvei gjennom landsdelen ble prioritert sotien välisenä aikana. 1918-19 3 9 tiesuunnitelmiin framfor mellomriksveier med Finland. Videre kan de liittyy myös selviä sotilaallisia arvioita, kun keskei norske bureisingstiltak i grensestn.,kene plasseres i selle pohjoisen halki kulkevalle valtatielle annettiin denne gruppen. Denne strategi ble tidligs t pr0vd i etusija ennen Suomeen johtavia teitä. Edelleen voi S0r-Varanger. Her finncr vi gjennom unders0kelses daan Norjan rajaseutujen uudisraivaustoimet sijoit perioden tre prosjekter, det forste fra ca. 1870, det taa tähän ryhmään. Tätä strategiaa kokeiltiin ensin neste omkring århundreskiftet og det siste og mest Etelä-Varangissa, mistä löydämme tutkimuskauden omfattende i 1930-åra. Alle tre ble sterkt st0ttet av ajalta kolme hanketta: n. vuodelta 1870, vuosisadan staten, langt på vei var de alle statlige (sj '211 om det 90 Ruijan Suomenkielistä Lehteii ilmestyi 26 numeroa vuonna 1877 Vesisaaressa. • Samuli Paulaharju 1926/Museovirasto. Ruijan Suomenkielinen Lehti utkom med 26 numre i 1877 ...... i Vadse. · Samuli Paulaharju/Museiverket Helsinki . .. 1. •1111•111, ...... L .,_ lffl. Llt - ...... ,..... ----·--;;;:...... ·~-...... ;;;;;..-..,.__ . .. _ .... ._...... jlf• ...... ,. - ._. ''" ,.. .,,,...... ,.._ ,_...., ...... ,...... ,, ...... " ~t,.-..-....-----,-· ...... ____ lolll ...... ----.------·---ui, ,._...-tWIIO ,. ______...... ____._ __ ,ld•..,. laloml•__ ..,,_i!<•~ l Lestadiolainen uskonto oli kveenien keskuudessa vahvasti D,m lrestadianske tro var en sterk og levende kulturfaktor ,,L;ivå' kulttuurit,,kijä. Suom<'nkielisten raamattujt'n ja posti/· /or kvenene. I tillegg til finske bibler og postil/er fikk N orge lojt'n lisäksi Norjaan tuli jatkuvasti suomalaisia saarnaajia · o/te besek av finske predikanter · et faktum soni har hatt tällä oli huomallava mf'rkitys suum,·nkiefrn så'ilymiselle Rui· stor betydning når det har gjedt å bevare det finske språket jassa. i Nurd•Norge. Miintyjarvi luk,·massa Lwstadiuks,,n postillaa. Pohjois· Varan· Ma'ntyjarvi leser Lrestadius 's posti//. Nord·Varanger 1927. ki 1927. · Samuli Paulaharju/Musrnvirasw. · Samuli Paulaharju/Museiverket Helsinki. 91 Puuttoma/Je tundralle ei voitu rakentaa samanlaisia taloja På den trelese tundraen kunne man ikke bygge samme slags kuin Suomessa, vaan paikoin oli tyydyttiivii maa-asuntoihin hus som i Finland. På en del steder måtte rnan ta til takke eli kammeihin ja poltettava halkojen sijasta turvetta. Kun lai med gammer og brenne torv istedenfor ved. Da skiP_sfarten valiikenteen myötå' alettiin saada puuta muuttuivat rakennus etterhvert gjorde det mulig å få trelast, ble bygge.maten en tapa ja talotyypit monin paikoin hyvinkin suomalaistyylisik annen, og hustypene ble mange steder meget fin5kpavzrkete. si. Tormanens.. .. torvgamme. Ann,·1·ok1· 1926. - sa-uli,,. Paulaharju/ Törmiisen turvekammi. Annijoki 1926. - Samuli Paulaharju/ Museiverket Helsinki. Museovirasto Tuomaisen (Viinikan) talo Vesisaaressa on tyypillisimpiä Tuomainens (Viinikas) hus i Vads0 er en av de -rnest typisk,, suomalaistyyppisiä maalaista/oja. Talo on suojattu museoksi. finske bondegårdene. Huset er bevart som museurn. - Troms" - Tromssan Museo. Museum. 92 s,,ppiili:in vi:iki 1.,11111ama."a f><'rtllhW. Sl,ib111te,r 1927. · Samuli Vt' S<' l/r'r potr'ta hos s,,ppiilii Skrbutn 1927. · Samuli Pau/a Pa 11/a/Jar111 /M ""'11vi ras t 11 harj1t!M11seiv1'rk1' / HL'isi11ki. Pyk,·ijalaisia pyykillii. l'y/1r·ija t 92 7. • Samuli l'au/aharjul 8ug.,y111:sb,,b11r'T1' vasker klwr. Bug~ynes 1927. • Samuli Pau Mus,•ov 1ra-.: tt1 laharju/Musriv,,rk,,1 Hd(inki. 93 Jäå·meren rannalla suomalaiset joutuivat sopeutumaan toisen· Ved Nordishavets strender måtte finnene here seg andre [iske· laisiin kalastustapoihin kuin mihin olivat kotimaassa tottu· metoder enn i hjemlandet. Mäkelås bod. Fisk og duker på neet. Mäkelän aitta, kaloja ja liinoja kuivumassa. Vesisaari terk. Vadse 1926. · Samuli Paulaharju/Museiverket Helsinki. 1926. · Samuli Paulaharju/Museovirasto Kalajäl/ejå'. Vuoreija 1926. · Samuli Paulaharju/Museovirasto. Fiskehjel/er. Vardo 1926. · Samuli Paulaharju!Museiverket Helsinki. 94 Kalastaja Otto Kristianssen. Vesisaari 1926. - Samuli Paula harju/Museovirasto. Fisker Otto Kristianssen. Vads0 1926. - Samuli Paulaharju/ Museiverket Helsinki. Kehys-Jaako. V,• sisaari Vadrn 1926. - Samuli Paulaharju/ Museovirasto. 95 Annastiina ja Pikku Ollin Hilta ovat tulleet Sodankyliistä Pohjois-Varankiin. Samuli Paulaharju 1926/Museiverket. Annastiina og Iille 01/is Hilda er kommet fra Sodankylå. til Nord-Varanger. - Samuli Paulaharju 1926/Museiverket Helsin ki. Veljekset Erkki, Heikki ja Jaakko Seppälä. Skibotten 1927. - Samuli Paulaharju/Museovirasto. Bredrene Erkki, Heikki og Jaakko SeppåM. Skibotn 1927. - Samuli Paulaharju/Museiverket Helsinki. 96 vaihteesta sekä laajimman 1930-luvulta. Kaikkia andre i rekken ble organisert av et privat selskap). kolmea valtio tuki voimakkaasti, ne olivat kaikki De to forste må karakteriseres som til dels mislyk- pitkälti valtiollisia (vaikka toisen järjestikin yksityi . kede, det siste ble en suksess. I mellomkrigsåra nen yhtiö). Kahta ensimmäistä on luonnehdinava ble også det geofrafiske område for bureisings osittain epäonnistuneiksi, mutta viimeisestä tuli me tiltakene utvidet. I hele tida var det norske nestys. Sotien välisenä aikana myös uudisraivaustoi bureisere s0rfra som ble foretrukket, enkelte embeds mien maantieteellistä alaa laajennettiin. Koko ajan og tjenestemenn ville faktisk holde minoritetsgnippe suosittiin etelästä tulleita norjalaisia uudisraivaajia, ne helt utenfor. J ordtildelingspolitikken med jord jotkut virkamiehet halusivat tosiaan pitää vähemmis• salgloven av 1902 som grunnpillar st0ttet opp om og töryhmät kokonaan ulkopuolella. Vuoden 1902 utfylte det nasjonale aspekt ved bureisingen. I nrer maanmyyntilaki tuki ja täydensi uudisraivauksen tilknytting til rekrutteringspolitikken til jordbruket kansallista aspektia. Lähejsessä yhteydessä maa stod andre etnisk diskriminerende tiltak i yrkeslivet, talouden värväyspolitiikkaan olivat elinkeinoelä• som rekrutteringen av arbeidere til A/S Syd-Varanger män muut etniset syrjivät toimet kuten työläisten i verkets anleggsfase, tidlige produksjonstid, samt i värvääminen Syd-Varanger Oy :öön tehtaan perus 1920-åra, der kvener og finlendere ble diskriminert, tamisvaiheessa, tuotannon alkuaikoina ja 1920- og utelukking av ikke-nordmenn fra en del offentlige luvulla. Kveenejä ja saamelaisia syrjittiin, ja ei-nor stillinger (grenseoppsyn, skogvoktere, politibetjenter, jalaisia suljettiin joidenkin julkisten virkojen ul til dels lrerere, osv.). Den bevisste bruken av nasjonale kopuolelle (rajavartio, metsänvartijat, poliisivirkaili symboler h0rer også hjemme i denne gruppen, som jat, osittain opettajat jne.). Kansallisten symbolien utdeling av konge- og dronningportretter og anven tietoinen käyttökin kuuluu tähän ryhmään: kunin delse av norsk romantikk i arkitektur i skolebygg og kaan ja kuningattaren kuvien jakelu ja norjalaisroman kirker. Til sist i denne kategori tiltak nevner vi gratis tiikan käyttö koulu- ja kirkkoarkkitehtuurissa. Vii utdeling av norske ukeblader (med akseptabelt "na meisinä tämän kategorian toimista mainitsemme nor sjonalt" innhold), bibliotekutbygging, samt etable jalaisten viikkolehtien jakelun ilmaiseksi (lehdissä oli ringen av kringkaster i Vads0 i 1930-åra. hyväksyttävä "kansallinen" sisältö), kirjastojen lisää• misen ja radioaseman perustamisen Vesisaareen 1930- Den andre gruppe tiltak er av mer offensiv karakter luvulla. i forholdet til Finland. Kulminasjonen på denne Toimenpiteiden toinen ryhmä on luonteeltaan hyök• strategi var planene om grenseutvidelse like etter 1. käävämpi Suomea kohtaan. Tämän strategian huipen verdenskrig som svar på "den finske fare". Nesten tumana olivat rajanlaajennussuunnitelmat juuri vähän alle norske instanser som uttalte seg om innstillinge ennen ensimmäistä maailmansotaa vastauksena "suo ne til den hemmelige Grrensekomite av 1919, 0nsket malaiseen vaaraan". Melkein kaikki Norjan hallinto et område på russisk side av Pasvik-dalforet tilsvaren asteet, jotka ilmaisivat mielipiteensä vuoden 1919 sa de st0rrelsen på Vestfold fylke. Både strategiske og laisen rajakomitean mietinnöistä, toivoivat Pasvikin 0konomiske argumenter ble brukt - de militrere laakson Neuvostoliiton puoleisesta osasta aluetta, fryktet avsn0ring og A/S Sydvaranger hevdet at joka vastasi suuruudeltaan Vestfoldin lääniä. Käytet• sikring av hele Pasvik var n0dvendig for den kraft tiin sekä strategisia että taloudellisia perusteluja - ar som trengtes for trygging av 2000 · arbeidsplasser. meija pelkäsi ja Syd-Varanger Oy väitti, että koko Lyngen-avsnittet stod kanskje enda mer i fokus på Pasvikin turvaaminen oli välttämätöntä 2000 työpai• denne tid. Her gikk komiteen inn for at "den finske kan· turvaamiseksi. Lyngenin osuus oli ehkä vieläkin kile" eller "Lyngenkilen" (også kait "lshavsvinkelen") enemmän polttopisteessä tähän aikaan. Tässä kohdin fra om lag Karesuando til grensen måtte tilfalle komitea kannatti sitä, että "Suomen kiila" eli "Lyng Norge. Komiteen kunne også subsidirert tenke seg enin kiila" (jota sanottiin myös "Jäämeren mutkak byttehandel ved at Finland til gjengjeld fikk Kauto si") tulisi Norjalle noin Kaaresuvannosta rajalle asti. keino, men regjeringen lot dette alternativ falle , Komitea voisi myös toissijaisesti ajatella vaihto/rnup trolig både av hensyn til reindriftsinteresser og prob paa siten, että Suomi saisi korvaukseksi Kautokeinon, lemer med legitimering av kravet. Det ble også lansert 97 mutta hallitus antoi tämän vaihtoehdon raueta luulta· en ide om grenseutvidelse i Tana-dalen slik at Utsjok vasti sekä porotalouden etujen vuoksi että pyrkimyk· tilfalt Norge, men komiteen fremmet ikke endelig sen laillisuuskysymyksen takia. Tehtiin tunnetuksi forslag om dette. Disse planer skulle fremsettes av myös ajatus Tenojoenlaakson rajan siirtämisestä siten, Norge på Versailles-konferansen med hjelp fra enten· että Utsjoki lankeaisi Norjalle, mutta komitea ei ten. Historiske argumenter ble sterkt fors0kt mobili lopulta esittänytkään tätä ehdotusta. Nämä suunni· sert. Bl.a. ga dette utslag i oppdragsforskning for telmat Norjan oli määrä esittää Versailles'n kokouk regjeringen. O.A. Johnsens store arbeid om Finn· sessa liittoutuneiden avulla. Historiallisia perusteluja marks politiske historie ble det littera:re resultatet. yritettiin voimakkaasti herätellä henkiin, mistä oli En uttalelse fra 0stsamene i Pasvik om tilslutning til tuloksena hallitukselle tehty toimeksiantotutkimus. Norge ble utnyttet i forberedelsearbeidet for grense· Kirjallisena tuloksena oli 0 . A. Johnsenin suuri teos kravene. I tillegg fors0kte regjeringen å hindre en Finnmarkin poliittisesta historiasta (1923). Pasvikin eventuell finsk-russisk grenseregulering for Versailles· itäsaamelaisten lausuntoa liittymisestä Norjaan käy· konferansen. Imidlertid falt planene da Finland på tettiin rajavaatimusten valmistelutyössä. Lisäksi hai· nyåret 1920 rykket inn i Petsamo og noe seinere litus yritti estää mahdollisen rajantarkistuksen ennen tvang Sovjet til å avstå hele området. Dermed var Versailles'n kokousta. Suunnitelmat kuitenkin romah· Norge blitt stilt overfor et fait accompli. Seini:re tivat, kun Suomi uutenavuonna 1920 siirtyi Petsa· fors0kte Norge å oppnå grenserevisjon gjennom moon ja hieman myöhemmin pakotti Neuvostolii bilaterale forhandlinger med Finland, men dette ton luovuttamaan koko alueen. Sitten Norja joutui misly ktes. I 192 3-24 var dr0mmen om norsk eks· tapahtuneen tosiasian eteen. Myöhemmin Norja pansjon på Nordkalotten definitivt knust. yritti saada aikaan rajantarkistuksen kahdenvälisillä neuvotteluilla Suomen kanssa, mutta se epäonnistui. Den tredje hovedgruppe vil vi karakterisere som Vuosina 1923-1924 unelma Norjan ekspansiosta Poh· avskjermingstiltak der siktemålet sammenfattende joiskalotilla oli lopullisesti särkynyt. kan uttrykkes med S0r-Varanger·politimesterens ord om at "jo mindre man ser til finnene desto bedre" Kolmatta pääryhmää luonnehtisimme suojatoimiksi, (Forsvarsdept. RA 1923.) Tendenser til avskjermings· joiden tarkoitus voidaan kokoavasti ilmaista Etelä· politikk og -tenkning kan vi finne i hete perioden. Varangin poliisimestarin sanoin "Mitä vähemmän suo· Eksempler der elementet av avskjerming er til stede, malaisia sen parempi" (Forsvarsdept. RA 1923). Pyr er statsborger· og fremmedlovgiving og forbehold om kimyksiä suojapolitiikkaan ja -ajatteluun voimme löy· bestemt na:ringsut0velse for folk med norsk stats· tää koko kauden ajalta. Esimerkkejä suojautumisesta borgerskap, sj0l om dette også kan karakteriseres ovat kansalais- ja ulkomaalaislainsäädäntö sekä eräi· som indre nasjonale konsolideringstiltak. Siktemålet den elinkeinojen harjoittamisen varaaminen Norjan var ikke hermetisk lukking av grensen mot Finland, kansalaisille, vaikka näitä voidaan luonnehtia myös men begrenset og kontrollert samkvem. Denne sisäisiksi kansallisiksi lujittamistoimiksi. Tarkoitukse· strategi ble sa:rlig markant etter sammenbruddet for na ei ollut Suomen rajan tiivis sulkeminen, vaan ra· planene om grenseutvidelse. Norge gikk mot mellom· jattu ja valvottu kanssakäyminen. Tämä strategia riksveier med Finland, felles norsk-finske renbeite· kävi erityisen selväksi rajanlaajennussuunnitelmien ro· distrikter, felles t0mmerdrift, felles vannkraftut· mahtamisen jälkeen. Norja vastusti Norjan ja Suomen bygging, osv. Grensehandelen ble redusert, også med välisiä valtateitä, yhteisiä norjalais-suomalaisia poro· 0konomisk motivering fra lokale kj0pmenn. Heller laidunalueita, yhteistä tukinuittoa, yhteistä vesivoi ikke mer komiske innslag manglet, som f.eks. for maa jne. Rajakauppaa vähennettiin myös paikallisten budet mot hesteferdsel mellom de to land over kauppiaiden esittämien taloudellisten perustelujen grensen i Troms i 1930-åra · forbudet hadde altså ikke takia. Eikä koomisiakaan aineksia puuttunut, esim. noe med hestesykdommer å gj0re, og et forbud mot Tromssassa oli 1930-luvulla kielto ajaa hevosella ra bygging av private mellomriksveier sist i 19 30-åra. jan yli • eikä kiellolla ollut mitään tekemistä hevos· Avskjermingspolitikken ga også kulturelle utslag, sairauksien kanssa · ja kielto rakentaa yksityisiä Nor- som fors0k på begrensning av bes0k av finske prester 98 jan ja Suomen välisiä valtateitä 1930-luvun lopulla. og politikere og fors0k på å hindre at finsk litteratur Suojapolitiikka ilmeni myös kulttuurisesti yrityksinä ble spredt i nord. Grenseoppsynet ble styrket og rajoittaa suomalaisten pappien ja poliitikkojen vie rnilitrervesenet utbygd med Garnisonen i S0r-Varan railuja, ja yrityksinä estää suomalaisen kirjallisuuden ger som krumtappen i forsvaret ved grensen. I 1930- levittäminen pohjoisessa. Rajavartiointia voimistettiin åra kom for 0vrig avskjermingspolitikken på kommu ja sotalaitosta kehitettiin Etelä-Varangin varuskunnas nikasjonssektoren under 0kende indre debatt. Mc;llom sa. 1930-luvulla liikennesektorin suojapolitiikka muu riksveisp0rsmålet i Varanger-området var det eneste ten joutui lisääntyvän sisäisen keskustelun kohteek sp0rsmål hvor Finnmarksnevnden delte seg. Også de si. Valtakuntien väliset tiet oli ainoa kysymys, jos militrere myndigheter var splittet. sa Finnmarkin-lautakunta oli eri mieltä. Sotilasvi ranomaisetkin olivat keskenään erimielisiä. Men indre nasjonale tiltak og avskjerming ble ikke Sisäisiä kansallisia toimia ja. suojautumista ei pidetty vurdert som tilstrekkelige forholdsregler mot "de_n • riittävinä "suomalaista vaaraa" vastaan etenkään ra finske fare", spesielt etter at grenseutvidelsen mis janlaajennuksen epäonnistumisen jälkeen. Siksi voim lyktes. Derfor kan vi operere med en fjerde gruppe til mekin operoida neljännellä ryhmällä: kveenialueiden tak nemlig overvåking av kvenmilj0ene (og til dels (ja osaksi saamelaistenkin alueiden) valvonta-ja tiedus samiske milj0er) og etterretningsvirksomhet både i de telutoiminnalla sekä Norjan pohjoisalu~illa että Suo norske nordområder og Finland. Visse tendenser til messa. Tiettyjä pyrkimyksiä tämäntyyppiseen toimin denne type virksomhet kan vi nok spore på 1800- taan voimme tosin jälkiä jo 1800-luvulla, mutta vasta tallet, men det var forst under l. verdenskrig at en ensimmäisen maailmansodan aikana alkoi kehittyä mer systematisk virksomhet begynte å utvikle seg. järjestelmällisempää toimintaa. Sotien välisenä aikana I mellomkrigstida ble så et ganske omfattende og til kehitettiin varsin mittava ja osittain monimutkainen dels komplisert overvåkings- og etterretningsnett kin valvonta- ja tiedusteluverkosto. 1920-lu~un jälki• utviklet. Fra siste del av 1920-åra spilte biskop Eivind puoliskolta lähtien piispa Eivind Berggrav näytteli eri Berggrav en srerlig sentral rolle i systemet, men i nrert tyisen keskeistä osaa järjestelmässä ollen läheisessä samarbeid med sentrale og regionale institusjoner, yhteistyössä keskus~ ja alueellisten laitosten kanssa, spesielt generalstabssjefen og fylkesmannen i Finn erityisesti Finnmarkin yleisesikunnan päällikön ja mark, men også med skoledirekt0ren i samme fylke. maaherran mutta myös saman läänin koulujohtajan Berggrav mobiliserte sine prester til rapportering om kanssa. Berggrav pani pappinsa raportoimaan epäi• finsk og kvensk virksomhet som kunne oppfattes lyttävästä saamelaisesta ja kveeniläisestä toiminnasta, som mistenkelig, og gjennom skoledirekt0r og fylkes ja läänin koulujohtajan ja maaherran avulla koulutoi mann ble skoleinspekt0rer, lrerere og politimestere mentarkastajat, opettajat ja poliisimestarit vedettiin trukket med. Ikke minst ble de lrestadianske milj0ene mukaan. Varsinkin lestadiolaisalueita valvottiin. 30- overvåket. I 30-åra synes samspillet med de militrere luvulla yhteispeli sotilasviranomaisten kanssa näyttää myndigheter nesten fullkomment, srerlig gjennom melkein täydelliseltä erityisesti Berggravin ja Rugen samarbeidet mellom Berggrav og Ruge. Også i Finland yhteistyön ansiosta. Suomessakin tiedustelutoimintaa ble det drevet etterretning både av militrere (som reis harjoittivat sekä sotilashenkilöt (jotka matkustivat te her som turister og sportsfiskere) og geistlige (som täällä turisteina ja urheilukalastajina) että pappishen drev språkstudier). - I tillegg fulgte naturligvis norske kilöt (harjoittamassa kieliopintoja). Lisäksi sekä Ve sendemenn n0ye med i utviklingen av både russisk og näjän että Suomen politiikan kehityst~ pohjoi'sessa f_insk nordområdepolitikk, på 1800-tallet og begyn seurasivat tietenkin tarkkaan . Norjan lähettiläät, nelsen av 1900-tallet forst og fremst den norske gene 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa ennen kaikkea ralkonsul i Arkangelsk, i mellomkrigstida den norske Norjan Arkangelin-pääkonsuli, ja sotien välisenä aika legasjon i Helsingfors. na Norjan Helsingin-lähetystö. Resultater av fornorskingstiltakene N orjalaistamistoimien tuloksia Helpoimmin norjalaistamispolitiikan tulokset näkee Det er lettere å se resultater av fornorskingspolitikken 99 kulttuurin alalla. Aivan olennainen puoli yhteishyök på de ikke-kulturelle områder enn på de kulturelle. käyksessä sisäistä ja ulkoista "suomalaista vaaraa" En helt vesentlig side ved den samordned/ offensiv mot vastaan oli erityisesti sotien välisenä aikana juuri den indre og ytre "finske fare" kanskje srerlig i mel alueellisen kehittämisen vaikutus. On täysi syy uskoa, lomkrigsåra var nettopp den distriktsutbyggende että varsinkin Ruijan "suojattomimmat" rajaseudut effekt. Det er ali grunn til å tro at Finnmark og Nord saivat enemmän julkisia varoja kuin ne muuten olisi Troms, isrer de mest "utsatte" grensestn11k, fikk til vat saaneet. fort st0rre offentlige midler enn områdene ellers ville fått. Toinen seuraus oli lähes pysyvästi jännittynyt suhde Suomeen. Norjan ja Suomen välinen suhde ei koskaan En annen virkning var det nrermest konstant spente tosiaan normalisoitunut tutkittavana kautena. Tulok forhold til Finland. Forholdet mellom Norge of Fin sena oli mm. vähentynyt kanssakäyminen näiden kah land ble aldri reelt sett normalisert i unders0kelses den maan välillä lähes kaikilla yhteiskunnan aloilla. perioden. Resultatet ble bl.a. redusert samkvem mellom de to land på nesten alle samfunnsområder. Norjalaistamispolitiikan luultavasti tärkeimmät seura ukset olivat empiirisesti vaikeasti mitattavia, nimittäin Imidlertid var trolig de viktigste virkninger av for norjalaistamisen vaikutukset yksilön minäkuvaan. So norskingspolitikken lite empirisk målbare, nemlig de siaaliantropologi Harald Eidheim sanookin, että nor virkninger som hadde med individets sj0loppfatning jalaistamispolitiikan varjossa lakkasi helposti kunni og sj0lopplevelse å gj0re. Som sosialantropologen oittamasta omaa identiteettiään ja kielsi sen. (Eid Harald Eidheim hevder, var utviklingen av tap av heim 1974, erit. s. 53 - 54). Politiikasta ei tullut vain aktelse for egen identitct og identitetsfornektelse taistelua näkyvien norjalaiskansallisten tuntomerkkien nrerliggcndc i slagskyggen av fornorskingspolitikken. puolesta vaan myös taistelua sieluista. Saamelaisten ja (Eidheim 1974, isrer s. 5 3 .) Politikken ble ikke bare kveenien oli määrä tuntea yhteenkuuluvuutta norjan en kamp for manifestasjon av synbare norsk-nasjonale kielisen väestön kanssa, kuten Finnmarkin maaherra kjennctegn, men også en kamp om sjclcr. Samer og kirjoitti vuonna 1916 (FAkk). Puolikielisyyden ke kvener skulle fole en samh0righet med den norske hittyminen oli toinen tulos. Kulttuuripaineesta seura befolkning, som amtmannen i Finnmark skrev i 1916 si usein kansallisuuden vaihtaminen. (FAkk). Utviklingen av halvspråklighct var et annet resultat. Det kulturclle press resulterte ofte i at Päätöksentekoprosessi bytte av etnisitet ble s0kt til som en utvei. Tärkeä ongelmanasettelu on se, mistä aloitteet tulivat ja millä ehdoilla. Paikalliseltako vai keskustaholta? Beslutningsprosessen Mitkä hallintoasteet ja henkilöt olivat aloitteentekijöi• nä ja mitkä antoivat edellytykset? Meillä ei ole ollut En viktig problemstilling er hvor initiativ i de ulike tilaisuutta tutkia järjestelmällisesti paikallisyhteisön tiltak kom fra og på hvilke premisser. Var det fra mahdollista roolia, mutta-varovainen päätelmämme lokalt eller sentralt hold? Hvilke instanser og personer on, että paikallispolitiikka ja paikalliset virkamiehet var initicrende og hvilke ga premissene? Vi har ikke tekivät jonkin verran aloitteita konkreettisiin norja hatt anlcdning til å unders0kc systematisk dcn laistamistoimiin. Toisaalta heidän pyytämillään poliit mulige rolle lokalsamfunnet spilte. Men en forsiktig tisilla toimilla oli usein myös norjalaistava vaikutus. konklusjon fra vår side er at lokalpolitikere og lokale Koulujen ja liikenneyhteyksien rakentaminen ovat esi tjenestemenn i liten grad tok initiativ til konkrete merkkejä sellaisista toimista, jotka askarruttivat kaik fornorskingstiltak. På den anncn side er det klart at kia paikallispoliitikkoja ja paikallisia virkamiehiä. politiske tiltak dc ba om, oftc fikk også en fornorsk Osittain paikallisyhteisön edustajat käyttivät joissakin ende cffckt. Skole- ug kommunikasjonsutbygging cr yhteyksissä tietoisesti hyväksi myös "kansallisia nä• eksempler på tiltak sum alle lokalpuliti kere og lokak kökohtia". Erityisesti 1930-luvun Tromssasta näem tjenestemenn var opptatt av. Til dcls ble o gså "dc me sen, miten paikalliset virkamiehet saattoivat olla nasjonale hensyn" bcvisst utnyttct av rcpresentantcr 100 tärkeitä "puuhamiehiä". Vaikka poliitikot olivat jos for lokalsamfunnet i bestemte sammenhenger. lsrer i sakin määrin sidoksissa norjalaistamispolitiikkaan, Nord-Troms i 1930-åra ser vi at lokale tjenestemenn edustava poliittinen elämä oli kuitenkin selvästi alis kunne vrere viktige "pådrivere". Sj121l om politikerne teisessa asemassa, mikä koskee sekä paikallispoliitik til en viss grad var koblet inn i fornorskingspolitikken, koja että kansanedustajia. Suurkäräjät (Stortinget) er det imidlertid klart at det representative politiske osallistui melkein hämmästyttävän laimeasti. Osaksi liv spilte en underordnet rolle. Det gjelder lokalpoli tämä selittyy juuri siten, että oleellinen osa ongelmis tikere som stortingsmenn. Stortinget .var engasjert i ta käsitettiin turvallisuus- ja ulkopolitiikaksi, ja perin nesten forbl121ffende liten grad. Til dels kan det forkla teisesti suurkäräjät osallistui rajoitetusti näihin sek res nettopp med at en vesentlig del av problematikken toreihin. Ongelmia pohdittiin vaatimattoman vähän ble oppfattet som sikkerhets- og utenrikspolitikk, og avoimesti, ja niillä oli koko tutkimuskauden ajan sa tradisjonelt hadde Stortinget vist begrenset engasje laisuuden leima. Se, että pohjoisen raja- ja vähem• ment på disse sektorer. Problematikken ble i svrert mistöongelmat joutuivat niin suuressa määrin suoraan beskjeden grad dr121ftet åpent; sakskomplekset fikk virkamies- ja hallitustasolle, voi johtua siitäkin, että gjennom hele unders121kelsesperioden et hemmelig nuo ongelmat eivät oleellisessa määrin herättäneet hetsstempel på seg. Når de sp121rsmål som angikk puoluepoli ttisia erimielisyyksiä. grense- og minoritetsproblematikken i nord i så stor Maaherranviralla oli norjalaistamispolitiikassa koko tutkimus grad havnet direkte på embetsmanns- og regjerings kauden ajan keskeinen sija. Kuitenkaan ei aina ole selvää, mi plan, kan det også skyldes at probleinene ikke var i ten suuressa määrin maaherrat oikeastaan olivat aloitteenteki vesentlig grad partipolitisk kontroversielle. jöinä. He olivat epäilemättä tärkeitä edellytysten hankkijoita sekä uhkakäsity ksen että kulloistenkin toimien suhteen. Tut Fylkesmanns-/amtmannsembetet spilte en sentral rolle i kimuksemme on osoittanut, että maaherrat kytkeytyivät mel fomorskingspolitikken gjennom hele perioden. Det er imid kein poikkeuksetta polttopisteessä oleviin ongelmiin. Sitä lertid ikke alltid klart i hvor stor grad de egentlig var initie paitsi he olivat usein tärkeissä asemissa rajaneuyotteluissa . rende. Men det er hevet over tvil at de var viktige premiss ja salaisissa komiteoissa. leverand0rer både med hensyn til truseloppfatning og aktuel le tiltak. Vår unders0kelse har vist at fylkes-/amtmenncne Koulu- ja kirkkopolitiikassa hiippakunnan hallitus oli vuosi ble ncsten uten unntak koblet inn i de problcmer som ble sadan vaihteeseen asti mahtava väline, joka sekä kehitti fokusert. Dessuten satt de oftc i viktigc posisjoner under edellytyksiä että teki aloitteita. Opetusministeriö (Kirke grenseforhandlinger og i de hemmelige komiteer. departementet) noudatti käytännöllisesti katsoen poikkeuk setta sieltä tulleita ehdotuksia. Hiippakuntahallituksen anta I skole- og kirkepolitikken fram til århundreskiftet var mat suuntaviivat kulkeutuivat paikallisyhteisöön pappien stiftsdireksjonen et mektig instrument som både utviklet ja opettajien välityksellä. Vuoden 1900 jälkeen koulujohta premisser og tok initiativ. Kirkedepartementet fulgte praktisk jan virasta tuli Finnmarkin koululaitoksen norjalaistamisen talt uten unntak forslag herfra. Linjene fra stiftsdireksjonen aivotrusti, osittain jopa laajalti koululaitoksen ulkopuolella til lokalmilj0et gikk via prestene og la:reme. Etter 1900 ble kin. Koulujohtajan alaisuudessa tapahtui kirkon vaikutuksen skoledirekt0rembetet hjernecrusten i fornorskingsarbeidet i supistaminen sikäli kuin se edusti oppositiota. skolen i Finnmark, ja til dels også langt utenfor skolen. Under skoledirekt0ren fant dct sted en bevisst beskjrering av Sotilastason vaikutus alkoi tuntua 1880-luvulta lähtien, kun kirkas innflytelse i den grad denne representerte en opposi keskustelu pohjoisen puolustuspolitiikasta leimahti käyntiin. sjon. Kuitenkin sotilasviranomaiset pääsivät tosissaan täysin osal listumaan tuon politiikan aloitteentekoon ja muotoiluun vas Det militaere pian begynte å gj0re seg gjeldende fra 1880-åra ta sotien välisenä aikana, ja osittain he tulivat ohjailleeksikin da debatten om forsvarspolitikken i nord blusset opp. Men sitä. Ehkä juuri puolustuslaitos esitti eniten väitteitä voimien det var ikke f0r i mellomkrigstida at de militrere myndigheter yhdistämisen puolesta kolmella hyökkäyksellä, ensin vuosisa for alvor fikk adgang til fullt ut å delta i initiering og ut dan vaihteessa, sitten vuosina 1917-1918 ja lopuksi vuoden forming av politikken, til dels kom de også til å styre den. 1930 paikkeilla. Voimien yhdistäminen melkein onnistui Kanskje var det forsvaret som argumenterte mest for sam perustettaessa Finnmarkin-lautakunta, sillä sekä siinä että ordning, med tre framst0t, f0rst omkring århundreskiftet, så i myös vuoden 1919 rajakomiteassa puolustuslaitoskin oli 1917-18 og til sist omkring 1930 da samordningen på det mukana. 1930-luvulla armeija oli yleensäkin taistellut itsel naerrneste lyktes i og med opprettelsen av Finnmarks leen avainaseman norjalaistamispolitiikassa. Oli oireellista, ncvnden. Både i denne og i Gra:nsekomiteen av 1919 var da että piispa Berggravin ja armeijan taistelussa kielipolitiikasta også forsvaret represcntert. I 1930-åra hadde i det hele de Berggravin oli taivuttava, ja armeijan ja ulkoministeriön väli- militaere tilkjempet seg en n0kkelrolle i fornorsk.ingspolitik- 101 sessä erimielisyydessä kauppa- ja henkilöyhteyksistä Norjan ken. Det var symptomatisk at i striden mellom biskop Eivind ja Suomen rajan yli ministeriö antoi periksi. Berggrav og de militrere om språkpolitikken måtte Berggrav b121ye av, og i uenigheten mellom de militrere og utenriksde· Lopulta kaikki langat olivat ministeriötasolla. Sinne tulivat partementet om handels- og personsamkvemet over den norsk signaalit sekä ulkomaiden asemapaikoista että paikallis- ja finske grense var det departementet som ga seg. aluetasolta. Kehityssuunta on sellainen, että norjalaistamis· politiikan varhaisvaiheessa harvat ministeriöt olivat mukana. lmidlertid var det på departementsplan alle tråder ble samlet. Tärkeimmät olivat oikeus- ja sisäministeriö. 1900-luvulla mu· Hit kom signalene både fra utenriksstasjoner og fra lokal· og kaan tuli yhä useampia. Ulkoministeriöllä ei ollut kovinkaan regionalplanet. Utviklingstrenden er at i den tidlige fase av suurta osaa aloitteentekijänä, vaan pikemminkin strategian fomorskingspolitikken var få departementer involvert. De suunnittelun välineenä ja "suomalaisesta vaarasta" käydyn mest aktuelle var justis· og indredepartementet. Ut over på julkisen keskustelun hillitsijänä. Merkkejä siitä, että viimeksi 1900-tallet ble stadig flere koblet inn. Utenriksdepartementct mainittu oli viisasta, tuli erityisesti Helsingin-lähetystöstä, jo spilte ikke så stor rolle som initiativtaker, men heller som ka muuten pikemmin vaimensi kuin viritti "suomalaista vaa instrument for planlegging av strategi og demping av den raa", sikäli kuin se ilmaisi omia arvioitaan. Maatalousminis offentlige dcbatt om "den finske fare". Signaler om at det teriö osallistui voimakkaastL mutta vain vähän oman sekto siste var klokt, kom sa,rlig fra legasjonen i Helsingfors som rinsa lisäksi. Maatalousministeriö sai kuitenkin vastatakseen for 121vrig for såvidt den uttrykte egne vurderinger heller 19 30-luvun yhdistämispyrkimyksistä työskennellessään Finn dempet enn spilte opp "den finske fare". Landbruksdeparte· markin-lautakunnassa. Opetusministeriö teki paljon ideolo mentet engasjerte seg kraftig, men lite utenom sin egen sektor. gisten perustelujen hyväksi mm. pitämällä yhteyttä tieteelli Landbruksdepartementet fikk dog ansvaret for samordnings· siin piireihin. Kuitenkaan sen ei tarvinnut itse vastata aloit bestrebclsene i 19 30-åra gjennom arbeidet i Finnmarks· teista, koska sen virkamiehet aluetasolla tekivät kaiken mah nevnden. Kirkedepartementet gjorde mye for den ideologiske dollisen, ajatelkaamme etenkin koulujohtajia ja sotien välise· motivering, bl.a. gjennom god kontakt med vitenskapclig nä aikana myös piispa Eivind Bcrggravia. milj121, men bch121vde ikke sjol stå for initiativ idet dets red· skaper på det redionale pian gjorde dct som var mulig på dettc Myös salaiset lautakunnat, joissa oli mm. ministeriöiden edus· område, vi tenker sa:rlig på skoledirektorene og i mellom tajia, olivat tärkeitä laitoksia sekä uusien aatteiden että myös krigstida også på biskop Eivind Berggrav. Også de hemmelige toi_menpiteiden ja voimien. yhdistämisen kannalta. Sotien nemnder, bl.a. med departementsrepresentasjon, kom til å välisenä aikana esiintyi siis sekä useiden laitosten osallistu· tjene som viktige institusjoner bäde for nye ideer og tiltak mista että erikoistumista ja työnjakoa, mutta lopulta myös og for samordning. I mellomkrigstida fant det således sted voimien yhdistämistä. Toimivaltataistelua se oli vain merki både et engasjement fra flere institusjoner, en spesialisering tyksettömässä määrin · siihen yhteisen politiikan kannatus og en funksjonsfordeling, men også en endelig samordning. oli liian suuri. Kompetansestrid var det bare i ubetydelig grad • til det var Aiheellista pelkoako? den felles oppslutning om politikkcn for stor. Olemme viitanneet tutkimuksiin, jotka osoittavat, En begrunnet frykt? että "idästä tuleva vaara" oli tuskin todellinen 1800- Vi har referert unders0kelser som tyder på at "faren luvulla. 1900-luvun osalta puuttuu tutkimusta, joka fra 0st" neppe var reell på 1800-tallet. F or 1900-tallet olisi selvittänyt ongelman; sellainen tutkimus edellyt mangler det forskning som har avklart problemet, noe tää pääsyä suomalaisiin (ja mahdollisesti venäläisiin) som betinger adgang til finske (og eventuelt russiske) arkistoihin. Kuitenkin harva seikka viittaa siihen, että arkiver. Imidlertid er det lit_e som tyder på at de fins· Suomen hallitukset olisivat sotien välisenä arkana toi ke regjeringer i mellomkrigstida 0nsket eller planla voneet tai suunnitelleet aluelaajennustå Norjan alueen ekspansjon på norsk territoriell bekostning. Vcrken kustannuksella. Suomalaisten käytös kahdenvälisten finsk adferd under bilaterale forhandlinger eller neuvottelujen aikana ja Helsingin-lähetystön raportit rapporter fra Helsinfors-legasjonen tilsier at det forelå eivät anna aihetta olettaa, että sellaisia suunnitelmia slike planer. olisi ollut. Olemme varovasti päätelleet, että kveenialueella ei ol Vi har også trukket eri forsiktig konklusjon om at dct lut mitään todellista perustetta pelolle sellaisesta suo i det kvenske milj0 hcller ikke fantes noe reelt grunn menmielisyydestä, joka olisi ilmennyt irtautumistoi lag for frykt for profinskhct i form av scparatistiskc:: veina. Tiedämme vain vähän siitä, mitä ihmiset yleen 0nsker. Vi vet lite om hva folk fkst tenktc og folte, sä ajattelivat- ja tunsivat, vaikka heikko suullinen ai- sj0l om vårt spinkle munrlige matc::rialc:: cnty 102 neistomme onkin yksiselitteisesti sensuuntaista, että retning av at kvener flest var uhyre opptatte av å useimmat kveenit olisivat erittäin kiinnostuneita osoit markere lojalitet overfor det nye hjemland. Ledende tamaan lojaaliutta uutta kotimaataan kohtaan. Joh kvener distanserte seg åpent fra de storfinske ideer. tavat kveenit sanoutuivat avoimesti irti suursuomalai Det var liten kontakt med den storfinske bevegelse sista aatteista. Suursuomalaisen liikkeen kanssa oli sj0l om vårt spinkle muntlige materiale entydig trekker vain vähän yhteyttä (vaikka lapualaiset kävivätkin 0yemed, bl.a. Varanger flere ganger). Fornorsking ble Pohjois-Norjassa propagandamielessä, mm. Varangissa akseptert av de kvener som uttalte seg. La::stadianerne useita kertoja). Norjalaistamisen hyväksyivät kaikki var ritktignok opptatt av kontakten med Finland, mielipiteensä esittäneet kveenit. Lestadiolaiset tosin men utelukkende på et religi0st grunnlag. Det er olivat kiinnostuneita yhteydestä Suomeen, mutta heller intet som tyder på at de få kvener som opponer pelkästään uskonnolliselta pohjalta. Eikä ole myös• te mot fornorskingspolitikken, gjorde det ut fra stor kään mitään siihen viittaavaa, että norjalaistamispo finske sympatier. litiikkaa vastustaneet harvat kveenit olisivat toimi neet myötätunnosta Suur-Suomea kohtaan. Hvis Finland ikke hadde aspirasjoner overfor Norge i nord og hvis de storfinske ideer stod svakt blant Vaikkei Suomi väittämämme mukaan pyrkisikään kvenene som vi hevder, gjenstår allikevel å forklare saamaan Norjalta alueita pohjoisesta ja vaikka suur hvorfor norske myndigheter var så opptatt av "den suomalaiset aatteet olisivat heikoilla kveenien kes finske fare". kuudessa, on kuitenkin vielä selvitettävä, miksi "suo malainen vaara" askarrutti niin kovasti Norjan viran Vi har antydet at vikarierende motiver nok til en viss omaisia. grad gjorde seg gjeldende. Allikevel synes det helt klart at de aller fleste institusjoner og personer som Olemme vihjanneet, että sijaisvaikuttimia toki esiin engasjerte seg, oppfattet faren som reell. En forkla tyi jossakin määrin. Kuitenkin tuntuu selvältä, että ring er historisk, dvs. at bakgrunnen er å finne i tida useimmat asianosaiset laitokset ja henkilöt käsittivät omkring 1870. Den mobilisering mot "den finske vaaran todelliseksi. Eräs selitys on historiallinen eli fare" som fant sted fra nå av, var så omfattende og että tausta löytyy vuoden 1870 paikkeilta. Siitä läh• med så sterk kontinuitet i våpen og personell at tien tapahtunut liikekannallepano "suomalaista vaa demobilisering måtte bli vanskelig. Og når historien raa" vastaan oli niin mittava ja niin jatkuva aseiltaan så å si gjentok seg, med oppsving i den storfinske be ja miehistöltään, että demobilisointi lienee ollut vai vegelse også i mellomkrigstida, var det ikke vanskelig keaa. Ja kun historia niin sanoaksemme toisti itseään å gjenopplive den gamle frykt. Smittefaren syntes eli suur-suomalainen liike nousi myös sotien välisenä konstant til stede, ikke minst fordi det viste seg aikana, ei ollut vaikeaa elvyttää vanhaa pelkoa. Tar problematisk å fornorske kvener og samer kulturelt. tunnanvaara tuntui olevan jatkuvasti olemassa, var Man hadde også europeiske eksempler å vise til hvor sinkin koska osoittautui ongelmalliseksi norjalaistaa minoritetene var blitt et statsproblem. I tillegg må en kveenit ja saamelaiset kulttuurisesti. Oli eurooppalai trekke inn den sosio-0konomiske avstand mellom den siakin esimerkkejä osoittamassa, kuinka •vähemmis• norske embetsmann og den kvenske fiskerbonde, det töistä oli tullut valtion ongelma. Lisäksi täytyy ottaa fremmedartede ved la::stadianismen og det noe huomioon norjalaisen virkamiehen ja kveeniläisen ka suspekte forhold at kvener mange steder stemte lastaja-talonpojan sosiaalis-taloudellinen etäisyys, les sosialistisk - dette siste gjelder sa::rlig i vår sammenheng tadiolaisuuden vieraus ja se hieman epäilyttävä seik for perioden omkring 1920 da "den dobbelte trusel" ka, että . kveenit monin paikoin äänestivät sosialisti gjorde seg sterkest gjeldende. Uvitenheten om lands sesti - viimemainittu seikka koskee tässä yhteydes delen var fortsatt stor og kanskje også fordommene sä erityisesti vuoden 1920 tienoota, jolloin "kak mange. Dette er også en del av bakgrunnen for at soisvaara" ilmeni voimakkaimmin. Tietämättömyys myndighetene lot seg fange av spekulasjoner og maan pohjoisesta osasta oli edelleenkin suuri, ja rykter som resulterte i overreaksjon. Dette er en ehkä myös ennakkoluulot olivat monet. Tämäkin on slutning som kan trekkes med ettertidas avstand og osa siitä, että viranomaiset alkoivat uskoa järkeilyihin kanskje st0rre overblikk over problemet. 103 ja huhu!hin, mistä oli seurauksena ylireaktio. Tämä Det nordiske og europeiske perspektiv on päätelmä,. joka voidaan tehdä nykyetäisyydeltä, jolloin ongelmasta ehkä on saatu laajempi yleiskuva. I ettertid kan nok den norske minoritetspolitikk fram til 2. verdenskrig fortone seg som hard og sterkt Pohjoismaiden ja Euroopan n_ältökulma diskriminerende. En slik karakteristikk synes heller ikke uriktig. På den anoen side er det klart at dersom Myöhemmin Norjan vähemmistöpolitiikka saattaa vi utvider perspektivet til den europeiske scene, blir toiseen maailmansotaan asti vaikuttaa kovalta ja vah- politikken mer forståelig og kommer kanskje i et noe . vasti syrjivältä, eikä sellainen luonnehdinta tunnukaan annet og mer formildende skjrer. Den norske mino väärältä. -Toisaalta on selvää, että jos laajennamme nä ritetspolitikk var et europeisk fenomen, et barn av en kökulmaa Eurooppaan, sellainen politiikka käy ym bestemt historisk epokes ideologi og realpolitikk. Sett märrettävämmäksi ja joutuu ehkä hieman toiseen ja i et slik perspektiv får egentlig den norske minoritets pikemmin lieventävään valoon. Norjan vähemmistö• politikk i nord også forsonende trekk. Segregasjons politiikka oli eurooppalainen ilmiö, tietyn historial politikk, som en f.eks. fant i Tyskland både i teori lisen aikakauden ideologian ja reaalipolitiikan synnyt og praksis, er det bare svake teoretiske ansatser til i tämä. Sellaisesta näkökulmasta Norjan pohjoisosien Norge. Direkte forfolging forekommer heller ikke, for vähemmistöpolitiikka saa oikeastaan sovittaviakin ikke å tale om fysiske overgrep. Rettsstaten og det piirteitä. Syrjin!äpolitiikkaan, jota oli esim. Saksassa demokratiske idea! satte tross alt visse begrens· sekä teoriassa että käytännössä, on Norjassa vain heik ninger for diskriminering og undertrykking i minori koja teoreettisia taipumuksia. Suoranaista vainoakaan tetspolitikken. ei esiinny saati fyysisiä oikeudenloukkauksia. Oikeus.-. valtio ja demokraattiset ihanteet rajoittivat kaikesta Imidlertid synes det påtakelig at fornorskingspoli huolimatta syrjintää ja sortoa vähemmistöpolitii• tikken kunne bli gjennomfort så konsekvent over et kassa. langt tidsrom uten at de nye europeiske stn:imninger Norjalaistamispolitiikkaa pystyttiin toteuttamaan il med synspunkter på minoritetsproblematikken slapp meisen johdonmukaisesti ja kauan ilman että uudet til. Norge var medlem av Folkeforbundet og taite der eurooppalaiset virtaukset pääsivät vaikuttamaan vä• gjerne minoritetenes sak. Hjemme kunne derimot hemmistöpoliittisine näkökohtineen. Norja oli Kan samiske og kvenske minoritetsrettigheter bli ganske 1 sainliiton jäsen Ja puhui siellä mielellään vähemmis• brutalt tilsidesatt. De få nordmenn som var euro töjen puolesta. Kotona saamelaisten ja _kveenien oi peisk orientert og pr0vde å markedsfore nye tanker, keudet saatettiin laiminlyödä varsin törkeästi.1 Ne skulle i sin egen samtid rope i 0rkenen. Enda mer harvat norjalaiset, jotka olivat eurooppalaisesti suun bemerkelsesverdig er dette når vi foretar en kort tautuneita ja yrittivät markkinoida uusia ajatuksia, komparasjon med minoritetspolitikken i Sverige. saivat omana aikanaan huutaa erämaassa. Vieläkin I en deskripsjon av den svenske minoritetspolitikk huomattavampaa tämä on ryhtyessämme lyhyesti (Hovedlitteraturen for dette avsnittet er f0lgende: vertaamaan Ruotsin vähemmistöpolitiikkaa Norjaan. Slunga 1965; Jaakkola 1973; svinni 1974; Uppmann Kun yritetään kuvata Ruotsin vähemmistöpolitiikkaa 1978, Schwarz 1971.) synes det st0rre grunn til å ( tämän jakson pääkirjallisuus on seuraava: Slunga skille mellom politikken overfor samene og politikken 1965, Jaakkola 1973, Svonni 1974, Uppmann 1978, overfor finnene. Forklaringen er at i Sverige ble same· Schwarz 1971) näyttää olevan syytä pitää saamelais ne aldri koblet til de sikkerhetspolitiske vurderinger ja suomalaispolitiikka erillään. Ruotsissa saame i den grad de ble det i Norge. Men alt i alt var den laisia ei koskaan liitetty turvallisuuspoliittisiin ar svenske og norske minoritetspolitikk ganske lik fram vioihin siinä määrin kuin Norjassa. Kuitenkin Ruot- til omkring århundreskiftet. Men her skilte de lag. 1) Jotkut _historiantutkijat voivat mielestään osoittaa vastaa 1) Enkelte historikerc mener å kunne påvise en liknende, men. van, mutta rajallisemman jännityksen Norjan nykyisessä vä mer begrenset spenning i norsk minoritetspolitikk i dag hemmistöpolitiikassa. (Ks. Mindc 1980.) (Minde 1980). 104 sin ja Norjan vähemmistopolitiikka on kaiken kaikki Forsvenskningspolitikken overfor samene ble be· aan aika samanlaista vuosisadan vaihteen paikkeille tydelig modifisert fra denne tid. "Lapp skall vara asti, jolloin nämä valtiot erkanevat toisistaan. Saame lapp" -filosofien, som nå utviklet seg, gikk ut på at laisten ruotsalaistamispolitiikkaa lievennettiin huo forholdene skulle legges til rette for at samene skulle mattavasti näistä ajoista lähtien. Filosofian "Lappalai kunne fortsette med reindrift og nomadeliv. Argu· nen on aina lappalainen" mukaan saamelaiset voisi mentasjonen var egentlig fullt ut sosialdarwi11istisk. vat ja:tkaa porotaloutta ja paimentolaiselämää. Ar Som nomader kunne samene kanskje overleve i kam· gumentit olivat oikeastaan täysin sosiaalidarwinisti pen for tilvrerelsen, som jordbrukere ville de bukke set. Paimentolaisina saamelaiset ehkä jäisivät henkiin under. Den sosialdarwinistiske l0sning i Norge ble jo olemassaolon taistelussa, mutta maanviljelijöinä he den motsatte · veien til kulturell og materiell fram sortuisivat . . Norjan sosiaalidarwinistinen ratkaisuhan gang var assimilering. "Lapp skal vara lapp" -filoso oli aivan päinvastainen - tie kulttuuriseen ja aineelli fien var en hovedgrunn til at presset mot samekultu seen menestykseen oli sulautuminen. Filosofia "Lap ren i Sverige ut over på 1900-tallet trolig ikke ble så palainen on aina lappalainen" oli yksi pääsyy siihen, sterkt som i Norge. että saamelaiskulttuurin vastainen paine ei 1900- luvulla tullut niin voimakkaaksi Ruotsissa kuin Nor Den politikk som den svenske stat forte overfor den jassa. finsk-språklige befolkning i Tornedalen hadde lenge mange paralleller til den norske kvenpolitikk i nord. Sillä politiikalla, jota Ruotsin valtio harjoitti Tor Forsvenskingspolitikken tok til om lag samtidig med nionjokilaakson suomenkielistä väestöä kohtaan, oli fornorskingspolitikken. Den intensiverte~ og nådde et kauan monia rinnakkaisuuksia Norjan pohjoisosan h0ydepunkt omkring århundreskiftet. I Sverige som kveenipolitiikkaan. Ruotsalaistamispolitiikka alkoi i Norge stod de sikkerhetspolitiske motiver i denne suunnilleen samoihin aikoihin kuin norjalaistamis tid sentralt. Som i Norge var "den finske fare" fram politiikkakin. Se tehostui ja saavutti huippunsa vuosi til 1. verdenskrig langt på vei et delproblem av "den sadan vaihteen tienoilla. Ruotsissa kuten Norjassakin russiske fare". I begge land kan man imidlertid se at turvallisuuspoliittiset vaikuttimet olivat näihin aikoi fennomanifrykt gradvis overtar for russefrykt for å hin keskeisiä, ja kuten Norjassakin "suomalainen vaa bli et sj0lstendig problem i mellomkrigstida. I begge ra" oli 1. maailmansotaan asti paljolti "venäläisen vaa land er en offisiell legitimering av politikken at kvene· ran" osaongelma. Molemmissa maissa voi kuitenkin ne ville h0ste alle fordeler7lv den og at de sj0l 0nsket nähdä sen, että fennomanian pelko vähitellen voittaa den. Tiltakene mot den "russisk-finske" og etter hvert Venäjän-pelon ja muuttuu sotien välisenä aikana it "finske fare" var også omtrent de samme. senäiseksi ongelmaksi. Molempien maiden politiikan virallinen oikeutus on se, että kveenit saisivat siitä Men på den annen side skilte de svenske tiltak og i kaikki edut ja että he itse toivoivat sitä. "Venäläis• det hele tatt den svenske politikk overfor finnene suomalaista" ja vähitellen "suomalaista vaaraa" vas seg fra det som fant sted i Norge. Den ble aldri så taan käynnistetyt toimenpiteet olivatkin suunnilleen hard, omfattende og samordnet som på norsk side. samanlaisia. En del norske tiltak finner vi heller ikke paralleller til på svensk side. Det omslag som fant sted i den Toisaalta Ruotsin toimenpiteet ja yleensä koko Ruot· svenske politikk i 1930-åra, ble ikke fulgt opp i sin suomala-ispolitiikka oli erilaista kuin Norjan. Siitä Norge, som vi har sett. I 1935 åpnet den svenske ei koskaan tullut niin kovaa, laajaa ja yhtenäistä kuin regjering, tross loka! motstand, for bruk av finsk som Norjan puolella. Osalle Norjan toimista emme myös• valgfag i fortsettelsesskolene og ved gymnaset i kään löydä rinnakkaistapauksia Ruotsin puolelta. Haparanda. Og i 1937 gikk både den svenske og den Ruotsin politiikassa 1930-luvulla tapahtunutta muu finske utenriksminister inn for tospråklighet i Torne· tosta ei Norjassa noudatettu. Vuonna 1935 Ruotsin dalen som et prinsipp. Også i tida for midten av hallitu.s antoi paikallisesta vastustuksesta huolimatta 30-tallet var den svenske politikk overfor finnene mahdollisuuden käyttää suomen kieltä valinnais· mer moderat enn den norske. Avskjermingspolitikken 105 aineena jai:kokoulussa ja Haaparannan lukiossa, ja på kommunikasjonssektoren og andre områder ble vuo~na 1937 _sekä Ruotsin että Suomen ulkoministe aldri fort så konsekvent som i Norge. Klarest ser en rit kannattivat Tornionjokilaakson kaksikielisyyttä dette i den svenske jernbaneutbygging i Tornedalen periaatteena. Myös ennen 30-luvun puoliväliä Ruotsin og mot grensen til Finland. De muligheter denne ga suomalaispolitiikka oli maltillisempaa kuin Norjan. til å knytte den finske befolkning sammen med den Liikennesektorin- ja muiden alojen suojapolitiikkaa ei svenske ble sett som viktigere enn de forsvarspolitiske koskaan harjoitettu niin johdonmukaisesti kuin Nor problemer den skapte. En tilsvarende svensk bureisings· jassa, minkä näkee selvimmin siitä, miten Ruotsi ra politikk som i S0r-Varanger fant heller ikke sted i kensi rautateitä Tornionjokilaaksoon ja Suomen Tornedalen og heller ikke tilsvarende diskriminering rajalle. Mahdollisuuksia liittää suomenkielinen väestö av den finske befolkning ved jordtildeling og ansettel· ruotsin.kieliseen pidettiin tärkeämpinä kuin sen luo sespolitikk. Tvert om ble til dels finskspråklige fore mia p~olustuspoliittisia ongelmia. Vastaavaa ruotsa trukket i enkelte sammenhenger. I 1902 kom det laista uudisraivauspolitiikkaakaan kuin Etelä-Varan• faktisk krav om at prestene i Tornedalen måtte gissa ei Tornionjokilaaksossa harjoitettu eikä myös• kunne finsk. Sj0l om kirka stod sentralt i forsvensk kään vastaavaa suomenkielisen väestön syrjintää maan ingspolitikken, ble dens religi0se virksomhet lagt opp jaossa ja virkanimityksissä. Päinvastoin suomenkie etter den lutherske tradisjon med forkynnelse på lisiä osittain suosittiin joissakin yhteyksissä. Vuonna morsmålet. Vi kunne i tillegg til disse eksempler trek 1902 tuli tosiaan sellainen vaatimus, että Tornion ke fram en rekke forhold som viser at tross likhetene, jokilaakson pappien oli osattava suomea. Vaikka kirk var også forskjellene mellom norsk og svensk politikk ko olikin keskeinen ruotsalaistamispolitiikassa, sen overfor kvenene markant. uskonnollinen toiminta suunniteltiin luterilaisen perinteen mukaan siten, että siihen kuului äidinkie· Hvordan kan så denne forskjell forklares? Omslaget linen sananjulistus. Voisimme näiden esimerkkien i 1930-åra syldtes trolig forst og fremst at man langt lisäksi ottaa esiin monia seikkoja osoittamaan, että på vei betraktet forsvenskingspolitikken som gjennorri yhtäläisyyksistä huolimatta myös erot Norjan ja fort og at den ytre "finske fare" med krisen i den Ruotsin kveenipolitiikan välillä olivat huomattavat. storfinske bevegelse var borte. Den generelt mer moderate linje har sannsynligvis en del av bakgrunnen Miten Norjan ja Ruotsin ero selittyy? 1930-luvun i at den ~torfinske bevegelse alt fra 1800-tallet syntes muutos johtui luultavasti ennen kaikkea siitä, että mer opptatt av å nå fram til Ishavet enn til Kalix elv ruotsalaistamispolitiikkaa pidettiin paljolti toteutu· hvor språkgrensen gikk. Den viktigste forklaring på neena ja että ulkoinen "suomalainen vaara" oli ka· den mer avslappende svenske holdning et:ter 1900 donnut suursuomalaisen liikkeen kriisin myötä. Osa må imidlertid vrere at Sverige sto sterkere militrert tämän yleensäkin maltillisemman linjan taustasta og 0konomisk enn Norge. Den hardere norske poli· on todennäköisesti siinä, että suursuomalaista liiket tikk er det også nrerliggende å se i sammenheng med tä näytti jo 1800-luvulla askarruttavan enemmän unionsoppl0sningen og den sterke nasjonalismen for pääseminen Jäämerelle kuin Kalix-joelle, jossa kieli og etter 1905. Innad ble altså denne nasjonalismen raja kulki. Tärkein selitys Ruotsin vapaampaan asen· rettet mot "de fremmende nationaliteter' '. Svenske teeseen vuoden 1900 jälkeen lienee kuitenkin se, myndigheter hadde også fra gammelt av nrermere että Ruotsi oli sotilaallisesti ja taloudellisesti vahvem kontakt med Finland enn Norge hadde. Dermed var pi kuin Norja. Norjan kovempi politiikka onkin help de svenske forutsetninger for realistiske vurderinger po ymmärtää unionin hajoamisen ja vuoden 1905 bedre enn de norske. paikkeilla •ilmenneen voimakkaan kansallistunteen yh· teydessä. Sisäisesti tämä kansallistunne siis kohdistui Forskjellen i utviklingen av den svenske og den norske "vieraisiin kansallisuuksiin". Ruotsin viranomaisilla minoritetspolitikk gir egentlig enda et vesen tlig argu oli vanhastaan myös läheisempi yhteys Suomeen kuin ment for at den norske politikk overforminoritetene Norjalla, joten Ruotsin' edellytykset realistisiin arvioi i nord forst og fremst må forklares ut fra sikkerhets· hin olivat paremmat kuin Norjan. politiske vurderinger. 106 Ero Ruotsin ja Norjan vähemmistöpolitiikan kehityk Etterkrigstida · en ny minoritetspolitikk? sessä tarjoaa oikeastaan yhden olennaisen todis tuksen siitä, että !\'orjan pohjoisosien vähemmistö· Et raskt blikk på etterkrigstida viser at den norske politiikka selittynee ennen kaikkea turvallisuuspo· minoritetspolitikken i nord er lagt om. Etter krigen lii ttisista arvioista. har det klart funnet sted en motivdreining. Gren Sodanjälkeinen aika · uutta vähemmistöpölitiikkaa• sesikringsproblematikken vis a vis Finland synes ikke ko? lenger å ha spilt noen rolle i minoritetspolitisk sam menheng. De gamle ideologier har ikke lenger slik Pikainen katsaus sodanjälkeiseen aikaan osoittaa, että tyngde sqm i forkrigstida. Det er også lett å peke på Norjan pohjoisosien vähemmistöpolitiikka on muut konkrete tiltak som bryter ned m0nstret fra forkrigs tunut. Sodan jälkeen on selvästi tapahtunut vaikutin tida. I sa:rlig grad gjelder det tiltak overfor samene. ten vaihtuminen. Rajanturvaongelmat Suomeen näh• I forhold til vår unders0kelsesperiode er således den eivät enää näytä merkinneen mitään vähemmistö· skolepolitik) 107 puuttumiseen lienee se, että viranomaiset pitivät su Vår oppgave har vrert å undem"ke den norske minori lautumista täydellisenä, ja se, että "suomalaiseen vaa tetspolitikken i en avgrenset historisk periode, ikke å raan" liittynyttä turvallisuuspoliittista ongelmaa ei si noe om dagens situasjon eller om framtida. Vår enää ollut. unders0kelse er imidlertid relevant for dagens kultur situasjon på den måte at vi har bidratt til en for Tehtävänämme on ollut tutkia Norjan vähemmistö• klaring på dagens situasjon for den kvenske og til politiikkaa rajallisena historiallisena kautena eikä sa dels den samiske kultur. Vi har vist at de muligheter noa mitään nykytilanteesta tai tulevaisuudesta. Tut en kultur har til å utvikles, også er politisk betinget. kimuksemme on kuitenkin relevantti nykyiselle kult En minoritetspolitikk kan bidra til å verne · om og tuuritilanteelle siten, että olemme osaltamme selittä• utvikle en kultur, men den kan også bidra til ned neet kveeniläisen ja osittain saamelaisenkin kulttuurin brytning. Og kulturer kan d0. Mye tyder på at kven nykytilaa. Olemme osoittaneet kulttuurin kehitys kulturen nå primrert har forsknings- og museal inte mahdollisuuk~ien olevan myös poliittisehtoisia. Vä• resse. For samekulturen synes situasjonen helt anner hemmistöpolitiikka voi osaltaan suojella ja kehittää ledes. Men det er også klart at dersom en fortsatt kulttuuria, mutta se voi myös osaltaan hajottaa sitä. utvikling på kulturpluralistisk grunnlag skal vrere Kulttuurit voivat kuolla. Moni asia viittaa siihen, että mulig, har storsamfunnet et vesentlig ansvar. (Jfr. kveenikulttuuri kiinnostaa nyt ensisijaisesti tutkimuk Aubert 1970, s. 117-120.) sen ja museoiden kannalta. Saamelaiskulttuurin osal ta tilanne näyttää aivan toisenlaiselta. Mikäli kuiten kin jatkuva kehitys kulttuurin moniarvoisuuden poh jalta on mahdollista, yhteiskunnalla on siitä olennai nen vastuu. (Vrt. Aubert 1970, s. 117 - .120.) Kirjallisuusluettelo Johnsen, O.A. (1923) Finmarkens politiske historie. Kristi Litteraturliste ania. Jungar, Sune (1969) Ryssland och den svensk-norska unio Aubert, Vilhelm (1970) En nationell eller en social minoritet? · nens upplösning. Abo. I Samemakt! Välfärd tili döds eller kulturellt folkmord? Knaplund, ? ( ? ) Nye opplysninger om Novembertraktatens Stockholm. forhistorie. - Historisk Tidsskrift, b. VI, 5. rekke. Danielsen, Egil (1964) Norge - Sovjetunionen. Norges uten Koht, Halvdan (1907) Novcmbertraktaten. Kristiania . rikspolitikk overfor Sovjetunionen 1917 - 1940. Oslo. Mel0y, L. Lind (1980) Tjue år etter samekomiteen - Syn og Eidhem, Harald (1974) Aspects of the Lappish Minority Segn n,o 1. Situation. Oslo. Midb0e, 0ivind (1973) Eilert Sundt og samene. Trondheim. Eriksen, Knut E. & Niemi, Einar (1980) "Den finske fare" - Minde, Henry (1980) Samenes rettigheter og Alta-saken. grenseproblemer og minoritetspolitikk i nord 1870- Dagbladet 6.5.1980 og Altaposten 6. og 8.5.1980. 1940. Morgenbladet 10.5 .1902. FAkk = Finm:s Amts konfid. kopibok 1916. Amtm. i Finn- Otnes, Per (1970) Den samiske nasjon. Oslo. mark til justisdept. 27. januar 1916. · Palmstierna, C. F. (1923) Sverige, Ryssland och England Forsvarsdept. RA (1923) Mappe 3266. Politimesteren i S0r- 1833-1855. Kring Novembertraktatens förucsättningar. Varanger til justisdept. 1. september 1923. Stockholm. Gjessing, Guttorm (197 3} Norge og Sameland. Oslo. Schwarz, David (red.) (1971) Identitet o ch minoritet. Srock- Helland, Amund (1899) Troms0 Amt, b. I Kristiania. holm. Helland, Amund (1906) Finnmarkens Amt, b . 11 . Kristiania. Slunga, Nils (1965) Staten och den finskspråkiga befolknin Hirsti, Reidar (1980) Samisk fortid, nåtid og framtid. Oslo. gen i Norrbotten. Luleå. Hoem, Anton (1976) Makt og kunnskap. Oslo - Bergen - Svonni, Lars (red) (1974) Samerna - ett folk i fyra länder. Troms0. Uppsala. Innstilling (1976) = Innstilling om norsk-finske kulturfor Uppmann, Britt (1978) Samhället och samerna 1897-1925. hold. Norsk kulturråd. Umeå. Jaakkola, Magdalena (1973) Språkgränsen. En studie i två 0rvik, Nils (1960) Sikkerhetspolitikken 1920 - 1939, b . I. språkighetens sociologi. Stockholm. Oslo. 108 LESTADIOLAISUUS - POHJOISKALOTIN ILMIÖ LIESTADIANISMEN - ET NORDKALOTTFENO Dos. Pekka Raittila MEN Helsingin yliopisto Dos. Pekka Raittila Helsingfors universitet Lestadiolaisuuden päävaiheet ja -i"}'hmät Alkuheräys 1846- n. 1855 Skjema over lrestadianismens hovedperioder og Voimakkain laajenemisvaihe 1870- ja 1880-luvulla -grupper Suuri hajaannus vuosisadan vaihteessa Den tidlige vekkelsen 1846- ca. 1855 Esikois- 1. länsilestadiolaisuus Det kraftigste utviklingsstadiet 1870- og 1880-tallet Vanhoillislestad iolaisuus Den store splittelsen århundreskiftet Uusiheräys; De forstefodte eller vestlrestadianismen Lyngenin suunta Den gammel-lrestadianske fraksjonen Vanhoillisuuden jakautuminen 1934 De nyvakte SRK (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) Lyngen-fraksjonen Rauhan Sanan ryhmä/pikkuesikoisuus/Tornion• Den gammel-lrestadianske fraksjonens deling 1934 laakson suunta SRK (Finska Fridsföreningarnas Centralförbund) Rauhan Sana (Fredens Ord-gruppen/de små• f0rstef0dte/Tornedal-fraksjonen) Pohjoiskalotti ja lestadiolaisuus mielletään hyvin ylei sesti yhteen. Tämä voi johtaa yleistyksiin joiden tor Det er vanlig at begrepene Nordkalott og lrestadia jumiseksi on ennen asiaan käymistä korostettava eroa nisme blandes sammen. Det kan fore til generaliserin Pohjoiskalotin eri maiden välillä. Ruotsin ja Norjan ger, og for å forhindre dette b0r en betone forskjellen osalta lestadiolaisuus on lähes pelkästään Pohjois mellom de forskjellige land på Nordkalotten. Når det kalotin ilmiö. Suomen kannalta on toisin; Suomessa gjelder lrestadianismen i Norge og Sverige, så er den lestadiolaisuuden kannatuksen ja toiminnan paino nesten helt et Nordkalottfenomen. For Finlands del piste on jo yli sata vuotta ollut Pohjoiskalotin etelä• forholder saken seg annerledes. I Finland har virksom puolella. hetens tyngdepunkt i over 100 år ligget syd for Nord kalotten, og der har lrestadianismen hatt de fleste av Lestadiolaisuus on Pohjoiskalotin ilmiö sen ansiosta, sine tilhengere. Lrestadianismen er et Nor9kalott että se syntyi tällä alueella. Lisäksi se lienee ainoa fenomen p.g.a. at den oppstod i dette området. Dess pysyvyytensä, laajuutensa ja vaikutuksensa syvyy uien er den sannsynligvis den mest betydningsfulle den kannalta merkittävä kansanliike, joka yleensä folkebevegelse som overhodet har oppstått på Nord on syntynyt Pohjoiskalotissa. Samalla on kuitenkin kalotten når det gjelder varighet, utbredelse og dype muistettava, että lcstadiolaisuus ei syntynyt irralli virkning. Sämtidig b0r en likevel huske at lrestadianis sena pohjoisilla tuntureilla, vaan se liittyy elimellisesti men ikke oppstod av seg selv i fjellene der nord, men at niihin suuriin herätyksiin, jotka voimakkaina kansan den organisk h0rer sammen med de store vekkel liikkeinä kulkivat yli Pohjoismaiden 1800-luvun alku sesbevegelsene som ved begynnelsen av 1800-tallet puoliskolla. bredte seg ut over Skandinavia som sterke folkebeve gclser. Lestadiolaisuus sai vaikutteita Norrlannin lukijais liikkeistä nimenomaan Laestadiuksen välityksellä, Lrestadianismen ble påvirket av de Norrlandske leser joka oli ruotsinkielinen. _Suomalaisiin herätys• bevegelsene, nrermest via Lars Levi Lrestadius, som liikkeisiin lestadiolaisuudcn sitoo yhteinen kirkol var svensktalende. Det som forbinder lrestadianismen lisen viljelyn pohja ja suomenkilinen hartauskir og de finske vekkelsesbevegelsene er den felles kirkeli jallisuus sekä välittömät kosketukst't. Laajempaa taus ge bakgrunn og den finske andaktslitteraturen samt taa vasten tarkastdtuna kstadiolaisuus siis menettää de naturlige kontaktene. Når man gransker lrestadia- 109 ainutlaatuisuuttaan. Toisaalta vain sillä tavoin on nismen not en bredere bakgrunn, blir den ikke lenger mahdollista korostaa Pohjoiskalotin kristillisyyden så enestående. På den annen side er det bare på denne erityisiä piirteitä. Näihin puolestaan on vaikuttanut måten mulig å betone de spesielle trekk ved kristen lähinnä klksi tekijää: Lars Levi Laestadius (1800- dommen på Nordkalotten. Det er na:rmest to fakto 1861), hänen persoonallisuutensa, hänen saamansa rer som har innvirket på disse trekkene: Lars Levi vaikutteet ja här.en toimintansa, sekä toiseksi Poh La:stadius (1800-1861), hans personlighet, de inn joiskalotin olot, joiden keskellä liike syntyi. trykk han fikk, hans virksomhet, og forholdene på Nordkalotten der bevegelsen oppstod. Lestadiolainen alkuheräys - tätä term1a on käytetty Den tidlige la:stadianske vekkelsen - "alkuheräys ", liikkeen piirissä - alkoi vuonna 1846 Kaaresuvannossa som den kalles innenfor bevegelsen - begynte i 1846 i Lars Levi Laestadiuksen saarnatuolin ympärillä. Al Karesuando rundt prekestolcn til Lars Levi La:stadius. kuheräyksen voidaan katsoa päättyneen noin v. 1855. En kan anse at den tidlige vekkelsen opph0rte om Se oli siis kymmenen vuoden jakso. Alkuheräyksen kring 1855. Perioden varte altså i 10 år. De spesielle aikaan liittyvät erityispiirteet ovat antaneet esimerkik trekk som er karakteristiske for denne perioden har si koulukirjoissa esitetyille kuvauksille sävynsä. Kaik satt sitt preg f.eks. på de beskrivelser som er gjengitt i kein parhaiten tunnettu on se suuri ulkonaisen elä• skoleb0kene .. män muutos, jonka lestadiolaisuus toi tullessaan. Tätä muutosta on myös liioiteltu. Taustaksi on esitetty Best kjent er den store forandringen som laestadia nimenomaan Kaaresuvannossa enemmistönä olleen nismen forte med seg i hverdagslivet. Denne for saamelaisväestön synkkä siveellinen rappio. Kuitenkin andringen er også blitt overdrevet. Som bakgrunn Laestadius itse, joka on kyllä saarnoillaan antanut er forst og fremst blitt fremfort det dype moralske aiheen tähän synkkään kuvaan, riensi puolustamaan forfall som hersket blant samebefolkningen i Kare· omia seurakuntalaisiaan, kun tuo kuva piirrettiin suando. Til tross for dette var La:stadius selv snar til hänen mielestään - esimerkiksi tukholmalaiseen å forsvare folk i sin egen menighet selv om han hadde yleisöön verrattuna - liian pimeäksi. Tärkeimpänä gitt et negativt bilde av dem i sine prekener. Når epäkohtana on pidetty saamelaisten tuhoisaa alko en sammanliknet menneskene i Stockholm med holin käyttöä. Martti E. Miettinen on osoittanut, menneskene i La:stadius menighet, så syntes Lresta että alkoholin vuotuinen kulutus oli tutkituissa Lapin dius at hiidet ble altfor dystert. seurakunnissa pienempi kuin samaan aikaan Etelä• En har ansett at det st0rste misforholde.t var samenes Suomessa esimerkiksi Hämeessä. Kysymys on tietysti skadelige alkoholforbruk. Martti E. Miettinen har myös juomatavasta. Jos saamelaiset eivät käyttäneet• vist at det årlige alkoholforbruket i de unders0kte kään alkoholia jokapäiväisenä juomanaan niin kuin menighetene i Lappland var mindre enn forbruket esimerkiksi Suomen maaseudulla tuohon aikaan teh i l0pet av samme periode f.eks. i Tavastland i Syd tiin, niin käytön kohtuuttomuus markkinoiden ja Finland. Det er naturligvis også sp0rsmål om suurten juhlien aikana saattoi olla sitäkin turmiolli drikkevaner. Selv om samene ikke drakk alkohol sempaa. til hverdags, noe som var vanlig på den tiden på · den finske landsbygden, så kunne alkoholforbruket Joka tapauksessa on olemassa selviä viitteitä siihen, i markedstider og ved store fester va:re desto mer että Kaaresuvannossa ja sen lähiseurakunnissa tapah skadelig. tui totaalinen muutos ihmisten elämässä raitistumisen I hvert fall har en klare bevis for at det skjedde en ansiosta. Laestadius kertoi, että eräissä seurakunnissa total forandring i menneskenes liv p.g.a. at edruelig ei kukaan uskaltanut näyttäytyä juopuneessa tilassa, heten 0kte i Karesuando og i de nrerliggende sognene. vaikka kaikki vanhemmat viinan orjat eivät päässeet• La:stadius fortalte at i visse menigheter våget ingen å kään paheestaan. Sosiaalinen kontrolli siis piti niin vise seg beruset, til tross for at mange sorn hadde voimakkaasti yllä raittiuden normia. Vielä selvemmin vrert slaver av alkoholen ikke ble kvitt sine garnle !as puhuvat tuon ajan käräjätilastot. Kaaresuvannossa ja te;, Den sosiale kontrollen bidrog altså til edruelighe- 110 Jukkasjärvellä niin rikos- kuin siviilijututkin loppui ten. Et enda tydeligere språk taler datidens tingstati vat muutamiksi vuosiksi kokonaan 1840-luvun lopul stikk. I Karesuando og Jukkasjärvi opph!2lrte sävel la. Radikaali väheneminen tapahtui monissa naapuri kriminal- som sivilsaker i noen år fullstendig ved pitäjissä. Tämä oli niin poikkeuksellista, että Ruotsin slutten av 1840-tallet. I mange nabokommuner skjed painetussa rikostilastossa on juuri näiltä vuosilta jul de en radikal minskning. Dette var så uvanlig at man i kaistu raportti pohjoisten pitäjien herätysliikkeestä den svenske kriminalstatistikken fra den tiden publi selitykseksi käräjien loppumiselle. Vaikka Ruotsissa serte en rapport om vekkelsesbevegelsene i nord oli eri alueilla 1800-luvulla huomattavampia uskon som forklaring på det faktum at tingene hadde opp nollisia liikkeitä, ei mistään muualta ole tarvinnut laa h0rt. Selv om det i forskjellige deler av Sverige på tia vastaavia selityksiä. 1800-tallet forekom mer betydningsfulle religi0se bevegelser, har en ikke andre steder hatt behov for å Samalla on kuitenkin todettava, että nom vuodesta gi en liknende redegj0relse. 185 5 lähtien käräjäjutut jälleen palasivat Ruotsin ja Suomen pohjoisiinkin käräjäkuntiin. Alkoholin käyt• Samtidig kan det likevel konstateres at fra og med tö ja monet muut paheet, joita vastaan Laestadius 1855 ble tingene gjenopptatt i de nordligste sognene taisteli, näyttäytyivät koko lestadiolaisalueella seu i Nord-Sverige og Finland. Bruk av alkohol og mange raavina vuosikymmeninä. Sen takia ei voida paljon andre laster som Lrestadius kjempet mot forekom i rakentaa niiden kansan elämän jatkuvasta paranemi hele det lrestadianske området i l0pet av de folgende sesta kertovien kuvausten varaan, joita kirjallisuudes decennier. Derfor kan en ikke lite for mye på beskri sa on esiintynyt. On tosin lukuisia paikallisten, ni velsene som har forekommet i litteraturen hvor det menomaan maallisten viranomaisten todistuksia les fortelles om en jevn h0yning av moralen. Lokale tadiolaisväestön korkeasta siveellisestä tasosta. Sen myndigheter har gitt mange bevis på den lrestadianske sijaan liikkeen kollektiivista vaikutusta koko alueen befolkningens h!2lye sedelige nivå. Derimot er det elämään on hyvin vaikea osoittaa. svrert vanskelig å påvise bevegelsens kollektive mn virkning på det daglige livet i området. Päähuomio onkin kiinnitettävä siihen uskonnolliseen uutuuteen, jonka lestadiolaisuus toi tullessaan. Yhdel St0rst oppmerksomhet b0r en ofre den religi0se ny lä käsitteellä ilmaistuna se on uskovien yhteisö, us het som lrestadianismen innebar. Uttrykt med ett kovien seurakunta. Olaus Brännström on syystä begrep: den er de troendes samfunn, de troendes nimennyt hengellisen pappeuden koko lestadiolaisuu menighet. Olaus Brännström har - ikke uten grunn - den keskeiseksi tunnukseksi. Tällöin on muistettava, utnevnt det åndelige presteskapet som det sentrale että teologisena lähtökohtana on vastaava luterilainen kjennetegnet for hele lrestadianismen. Da b0r en hus käsitys ja että kaikissa uskonnollisissa herätysliikkeis• ke at det som teologisk utgangspunkt ble brukt til sä uskovien yhteisö ja hengellinen pappeus toimivat svarende lutherske begrep og at de troendes samfunn toisella tavalla kuin valtiokirkkoseurakunnissa. Siihen, og det åndelige presteskapet fungerer på en annen että nämä tunnukset tulivat korostuneesti lestadio måte i religi0se vekkelsesbevegelser enn i et statskirke laisuuden tuntomerkeiksi, vaikuttivat toisaalta Laes samfunn. At disse kjennetegn ble fremtredende for tadiuksen teologian empiirinen luonne, toisaalta Poh lrestadianismen kom bl.a. av at den teologien som joiskalotin kirkolliset olot. Lrestadius representerte hadde en empirisk karakter og av forholdene innenfor kirken på Nordkalotten. Laestadius oli kasvitieteilijä ennen kuin hänestä tuli herätysjohtaja. Eräänlainen kokemusperäisen tutki Lrestadius var botaniker for han ble vekkelsesleder. muksen ote oli hänen sielunhoitotyössäänkin. Hänen Han hadde et slags erfaringsmessig unders0kelsesgrep mukaansa sekä kääntymysmurros että Pyhän Hengen også innenfor sitt sjeles0rgerarbeid. I folge ham er saaminen ja omistaminen ovat selvästi koettavia, koko både brytningen når det skjer en omvendelse og det persoonallisuutta koskettavia asioita; raja kristityn ja faktum at en kommer i besittelse av Den Hellige Ånd suruttoman välillä on ilmeinen. Laestadiuksen radi- noe som tydelig erfares og som ber0rer hele ens per- 111 kaali parannuksen julistus, joka pyrki paljastamaan sonllghet. Grensen mellom den kristne og den sorgl0- kuulijoiden arkipäivän synnit, tähtäsi todelliseen mur se er åpenbar. Lrestadius radikale bots- og bedrings tumiseen; tämä puolestaan ajoi ihmiset kuulemaan forkynnelse som strebet etter å avsl0re tilh0rernes sitä julistusta ristiin naulitusta Jeesuksesta, joka oli daglige synder hadde til hensikt å lede til en total saarnojen toinen, yhtä voimakas terä. nedbryting. Denne drev på den annen side menneske ne til å h0re den forkynnelsen om den korsfestete Jesus som var det andre, like kraftige innholdet i Laestadiuksen kokemusteologian rinnalla vaikutti preknene. hänen vastuunsa tehtävästään kirkkoherrana ja Ruot sin Lapin pohjoisten seurakuntien visitaattorina. Ved siden av Lrestadius' erfaringsmessige teologi Työn tehostamiseksi hän velvoitti myös heränneet hadde hans ansvar som sogneprest og visitator i levittämään samaa sanomaa. Käännytysinto muodos menighetene i det nordligste svenske Lappland stor tui lestadiolaisten erityiseksi tunnukseksi, johon ul betydning. For å effektivisere arbeidet forpliktet kopuoliset tarkkailijat varsinkin alkuaikana kiinnit han også de vakte til å spre samme budskap. !veren tivät huomiota. Sen ansiosta liikkeen vaikutus ulottui etter å omvende folk ble et spesielt kjennetegn for naapuriseurakuntiin Pohjoiskalotin kolmen maan alu lrestadianerne og noe som utenforstående iakttakere eella herätyksen ensimmäisestä vuodesta lähtien. festet seg ved, srerlig i begynnelsesstadiet. P.g.a. dette strakte bevegelsens innflytelse seg fra og med vekkel sens f0rste år til menighetene i de tre naboland på Uskovien seurakunnan korostumiseen liittyy lesta Nordkalotten. diolaisuudessa keskeisesti taivaan valtakunnan avain ten käyttöön ottaminen. Myös avainten valta oli osa Det å fremheve de troendes menighet h0rer innenfor perinnäistä luterilaista opetusta. Laestadius ja hänen lrestadianismen sentralt sammen med å ta i bruk oppilaansa olivat oppineet asian _luultavastikin Sve n0klene til himmeriket. Også n0klenes makt var eq biliuksen katekismuksesta, Ruotsin ortodoksian aikai del av den opprinnelige lutherske lreren. Lrestadius og sesta kristinopista. Uutta oli se käytännöllinen ja hans elever hadde trolig lrert dette fra Svebilius kate intensiivinen tapa, jolla perinne elvytettiin. Vielä kisme, som stammet fra den svenske ortodokse tidens uudempaa oli se, että Laestadiuksen jälkeen koko kristendomsundervisning. Men den praktiske og naan maallikoiden johtama yhteisö otti taivaan val intense måten som tradisjonen ble gjenopplivet på takunnan avaimet omaan käyttöönsä, kun ne kirkon var noe nytt. Enda nyere var at etter Lrestadius tok opin mukaan kuuluivat lähinnä saarnaviralle (=papil lekmennene, som helt og holdent ledet menighetene, le) ja vain hätätilassa maallikoille. Tällä tavoin lesta n0klene til himmeriket i egen besittelse, selv om de diolaisuus saattoi koko sielunhoidossaan, kokoustoi ifolge kirkens lrere nrermest tilh0rte embetet (=pres minnassaan ja opetuksessaan itsenäistyä ja irtautua ten) og bare i n0dsfall lekmennene. På denne måten kirkollisen viran auktoriteetista. kunne lrestadianismen i hele sin sjelesorg, i m0tevirk somhet og lrere frigj0re seg fra kirkens autoritet. Pohjoiskalotin olot antoivat hengellisen pappeuden toteutumiselle ja kehittymiselle verrattoman laajan Forholdene på Nordkalotten b0d på utrolig store tilan sen ansiosta, että harvaan asutun alueen seura muligheter når det gjaldt å virkeliggj0re og utvikle det kuntalaiset olivat jo vanhastaan oppineet omatoimi åndelige presteskapet, fordi menneskene i dessa suuteen uskonnollisten tarpeittensa tyydyttämisessä. menighetene fra gammelt av hadde lrert seg selv å Kylärukousinstituutio on tunnetuin esimerkki. Kir tilfredsstille sine religi0se behov. Bygdeb0nninstitu kollinen esivalta oli jo 1600-luvulla antanut ohjeet sjonen er det mest kjente eksemplet. Den kirkelige syrjäisissä kylissä pidettävistä yksinkertaisista juma 0vrighet hadde allerede på 1600-tallet gitt instruk lanpalveluksista, joita maallikot johtivat ja joissa sjoner om hvordan en skulle holde enkle gudstjenes luettiin hyväksyttyjä postilloja; nämä siis korvasivat ter ledet av legmenn i avsides bygder, der det ble lest kirkossa pidettävän jumalanpalveluksen. Kun lesta- godkjente postiller. Dette erstattet altså gudstjenester 112 diolaisuus Pohjoiskalotissa omaksui kylärukoukset som ble holdt i kirken. Da en innenfor lrestadiams käyttöönsä, syntyi asetelma, jossa kirkollinen työ• men på Nordkalotten begynte å godta bygd~b0nnene, muoto ja herätysliikkeen itsenäinen toiminta yhtyi oppstod en situasjon der den kirkelige arbeidsformen vät. Tämä päällekäisyys tai kaksipohjaisuus muodos og vekkelsesbevegelsens selvstendige virksomhet for tui lestadiolaisuuden perusasenteeksi kirkkoon näh• enet seg. Dette faktum formet lrestadianismens grunn den. Riippumattomuus ei merkinnyt eroa kirkosta. innstilling til kirken. Uavhengigheten betydde_ikke at Laestadius torjui separatismin, vaikka hän saattoi bevegelsen skilte seg fra kirken. Lrestadius motsatte antaa myönteisen arvion eriuskolaisten uskonkoke seg separatisme, selv om han kunne vurdere trosopp muksista. Lestadiolaisuus on säilyttänyt perinnöksi levelser hos dissentere positivt. Lrestadianismen har saamansa valtiokirkkouskollisuuden. Edellä kuvattu bevart sin trofasthet mot statskirken, en trofasthet kaksipohjaisuus toteutui kivuttomimmin Pohjoiskalo som den har fått i arv. Den dobbeltbunn som her er tin alueella. Kirkon viran auktoriteetista irtautumisen blitt beskrevet ble mest smertefritt virkeliggjort på ei täällä ole tarvinnut merkitä mitään tietoista separa Nordkalottområdet. Frigj0relsen fra kirkens autoritet tismia. Sen vuoksi konfliktit ovat olleet ohi meneviä har der ikke beh0vd å bety bevisst separatisme. Der poikkeuksia. for har konfliktene vrert forbigående unntagelser. Lestadiolaisuuden erityispiirteistä herättivät aluksi Av det som var spesielt karakteristisk for lrestadianis eniten huomiota ekstaattiset tai oikeammin puoli men vakte de ekstatiske eller rettere sagt halvekstatis ekstaattiset ilmiöt. Nämä tasaantuivat ajan myötä ja ke fenomener st0rst oppmerksomhet. Disse utjev vakiintuivat liikutuksina kokousten normaaliin me net og stabiliserte seg med tiden og overgikk fil noon kuuluviksi. Juuri liikutukset ja muu hurmoksel "liikutuksia" (en lettere form for ekstase), som ble lisuus on · yleisesti selitetty saamelaisesta taustasta en normal del av m0tene. Ekstasen er alment blitt käsin. Eräiden tutkijoiden mielestä ne on yhdistettä• forklart med utgangspunkt i den samiske bakgrunnen. vä samanistiseen perinteeseen, jonka oli alkuperäisessä Ifolge noen forskere h0rer den sammen med den muodossaan väistyttävä kristillisen kulttuurin tieltä. sjamanistiske tradisjonen, som i sin opprinnelige form Epäilemättä saamelaisten käyttäytymismalleilla on måtte vike for den kristne kulturen. Uten tvil har osuutensa liikutusten lestadiolaisuudessa saamaan ase samenes livsstil sin del i at ekstasen har fått den maan. Tunnetaanhan saman tapaisia ilmiöitä esimer stilling den har innenfor lrestadianismen. En kjenner kiksi saamelaisten kääntymiskertomuksista 16OO jo til liknende fenomener f.eks. fra samenes om luvulta. Toisaalta ulkopuoliset tarkkailijat seuraavalla vendelseshistorie .fra 16OO-tallet. På den annen side vuosisadalla kiinnittivät huomiota kirkkoväen (siis festet utenforstående iakttagere seg i l0pet av det suomalaisten) tavallista voimakkaampiin liikutuksen f0lgende århundret ved de mer enn vanlig sterke yt ilmauksiin alisessa Tornionlaaksossa. Merkittävintä ringene til kirkefolket (altså finnene) i den nederste on, että hyvin samanlaisia hurmosilmiöitä esiintyy delen av Tornedalen. Det merkelige er at liknende eri puolilla Pohjoismaita ja laajemmaltikin 18OO ekstatiske fenomener forekom i forskjellige deler av luvun uskonnollisissa liikkeissä. Ero on lähinnä siinä, Norden, og også utenfor Norden i 18OO-tallets religi0se että ne muualla nopeasti tukahtuivat, Pohjoiskalotin bevegelser. Forskjellen lå na:rmest i at de på andre ste liikkeessä taas säilyttivät arvostuksensa ja sen ansiosta der snart opph0rte. lnnenfor bevegelsen på Nordkalot jatkuivat kauan elinvoimaisina. Liikutukset koettiin ten bevarte de sin ansette stilling og p.g.a. dette var de erityiseksi Pyhän Hengen vaikutukseksi. Lähtökohta• lenge livskraftige. En opplevde ekstasen som en spesiell na oli edellä mainittu Laestadiuksen kokemusten pai påvirkning av Den Hellige Ånd. Utgangspunktet var nottaminen. Lisäarvostusta liikutukset saivat siitä, at La:stadius hadde fremhevet erfaringenes rolle. että niiden esiintyminen kirkossa ehtoollisen vieton Ekstasen ble verdsatt enda h0yere fordi den fore yhteydessä aiheutti lukuisia konflikteja, jotka puo kom i kirken i forbindelse med nattverden og forår• lestaan käsitettiin vainoksi. Kaikkiaan liikutukset saket flere konflikter som igjen ble oppfattet som liittyivät yhtä hyvin suomalaisten kuin ruotsalaisten forfolgelse. Stort sett h0rte ekstasen sammen med ja norjalaistenkin lestadiolaisuuteen. Nykyisin Lynge- såvel den finske som · med den svenske og norske 113 nin suunta, jossa saamelaisaines muihin ryhmiin ver lrestadianismen. I dag er Lyngen-fraksjonen, der rattuna on hallitsevin, näyttää suhtl!Utuvan torjuvim samene dominerer, mer negativt innstilt til ekstasen min liikutuksiin. Tosin liikutukset kaikissa lestadio enn andre gi-upper. Ellers holder ekstasen hurtig på å laisryhmissä ovat nopeasti laantumassa. avta i alle lrestadianske grupper. Rigorismi, joka sävytti Laestadiuksen jyrkkää paran Rigorismen som farget Laestadius grove botsprekener nussaarnaa, alkoi herättää huomiota 1870-luvulla. begynte å vekke oppmerksomhet på 1870-tallet. Lestadiolaisuus levisi tällöin uusille alueille, myös Lrestadianismen spredte seg da til nye områder, Etelä-Suomen kaupunkeihin ja Amerikkaan; samaan også til byer i Syd-Finland og til Amerika. Samtidig aikaan varallisuus maaseudullakin alkoi lisääntyä ja begynte velstanden å 0ke også på landsbygden, og monet uutuudet uhkasivat talonpoikaista yksinkertai mye nytt truet med å forstyrre det enkle bondelivet. suutta.' Ryhmäsidonnaisuutta rigorismi tuli edistä• Rigorismen . st0ttet samholdet innenfor gruppen og mään erityisesti esikoislestadiolaisuudessa sekä vii kom til å fremme disiplinen i menighetene spesielt meksi SRK-lestadiolaisuuden seurakuntakurissa. Si innenfor vestlrestadianismen (de forstefodte) og i nänsä lestadiolaisuuden rigorismi liittyy lähinnä siihen FFC (SRK). Rigorismen innenfor lrestadianismen luontaiseen vanhoillisuuteen ja torjuntaan, jolla peri h0rer i virkeligheten nrermest sammen med den feria puolustautuu keskuksista tulevaa yhtenäistä• naturlige konservatismen og motstanden som peri ferien forsvarte seg med mot det samordningstrykk mispainetta vastaan. (Nimenomaan SRK:n tilannetta aJetellen tämä selitys on tosin yksinkertaistava.) som kommer fra sentrum. (Spesieit når det gjelder tilstandene i FFC er denne forklaringen noe forenk!et). Tässä yhteydessä on syytä sanoa jotakin saamelaisten I denne sammenheng kan det vrere på sin plass å si · panoksesta lestadiolaisuuden syntyvaiheessa. Saame noe om samenes innsats for lrestadianismens opp laisia oli kolme neljäsosaa Kaaresuvannon asukkaista. komst. Tre fjerdedeler av innbyggerne i Karesuando Kun lestadiolaisuus ensimmäisinä vuosinaan levisi var samer. Da lrestadianismen i !0pet av de forste räjähdysmäisesti eri suuntiin, niin saamelaiset olivat årene spredte, seg eksplosjonsartet, var samene de tärkeimpinä välittäjinä. Saamelaisten vuotuiset muu viktigste formidlerne. Samenes årlige flytninger tot ulottuivat Kaaresuvannosta Lyngeniin ja Tromssan strakte seg fra Karesuando til Lyngen- og Troms0- tienoille asti, Jukkasjärveltä Ofoteniin ja Kautokei trak~en, fra Jukkasjärvi til Ofoten og fra Kautokeino ·nosta_aina Alattioon pohjoisessa. Näiden yhteydessä til Alta i nord. I forbindelse med disse flytningene vietiin myös uutisia Kaaresuvannon herätyksestä. Toi spredte også nyhetene seg om vekkelsen i Karesuando. saalta kuitenkin saamelaisten osuus liikkeen varsi Men antallet samer blant de egentlige nQJkkelpersone naisten avainhenkilöiden joukossa oli pieni alusta läh ne var lite helt fra begynnelsen. Denne andel er i tien. Myöhemmässä perinteessä tätä osuutta on voitu senere tradisjon uten grunn blitt forst0rret. Karesuan perusteettomasti suurentaa. Kaaresuvannon tunnetuin dos mest kjente samt predikant var Ant in Pieti. Han· saamelaissaarnaaja oli Ant.in Pieti. Häntä .pidetään blir ansett' som den vik~igste gestalten innenfor myös Lyngenin lestadiolaisuuden alkuvaiheen tär Lyngen-[restadianismen i begynnelsesstadiet. Det er keimpänä hahmona. Mielenkiintoista on kuitenkin imidlertid interessant å legge merke ei! at i eldre havaita, että lestadio!aisuuden vanhemmissa lähteissä lrestadianske kilder omtales en finne fra Karesuando, eräs Kaaresuvannon suomalainen, Juho Matias Siika Juho Matias Siikavuopio, som sentral [restadiansk vuopio, mainitaan Lyngenin vuonon keskeisenä lesta predikant ved Lyngenfjorden. F0rst etter hans cidlige diolaissaarnaajana. Vasta hänen varhaisen kuolemansa d0d i 1881 scr det ut som om Antin Pieti skulle ha jälkeen v. 1881 Antin Pieti näyttää saaneen johtavan fått lederstillingen. Denne stigning i gradene som aseman. Tämä Antin Pietin perinteessä saama arvo n ifolge tradisjoncn skal ha skjcdd, og ahså ik ke bascrer nousu, joka ei perustu historiallisiin lähteisiin, johtu seg på historiske kilder, kommcr antakelig a v at blant nee siitä, että itse Lyngenin seudun lestadiolaisuudes lrestadianerne i Lyngentraktcn ble finnen e liggende i sa suomalaisa-i-nes jäi saamelaisten varjoon. skyggen av samenc. 114 Kautokeinon murhateko syksyllä 1852 vaikutti rat Mordet i Kautokeino i 1852 virket avgj0rende inn på kaisevasti nimenomaan Norjan saamelaisten osallistu de norske samenes tilslutning. Det hindret lrestadia miseen. Se katkaisi lestadiolaisuuden leviämisen saa nismen i å spre seg blant samebefolkningen i det melaisväestön keskuuteen laajalla Ruijan alueella vidstrakte Nord-Norge i en periode på 30 år. Siden noin kolmeksikymmeneksi vuodeksi. 1800-luvun lo slutten av 1800-tallet har lrestadianismen uten tvil pusta lähtien lestadiolaisuudella epäilemättä on ollut hatt meget stor betydning for samene i Nordk:alott erittäin suuri merkitys saamelaisille Pohjoiskalotin området. Men samenes innsats for lrestadianismens alueella. Eri asia on, että saamelaisten panos lestadio helhetsutvikling er ikke betydelig. Den finsktalende laisuuden kokonaiskehitykseen ei ole merkittävä. befolkningen har her stått i n0kkelposisjon. En Suomenkielisellä väestöllä on siinä avainasema. Tähän medvirkende årsak til dette var at Lrestadius vanligvis vaikutti jo se, että Laestadius tavallisesti saarnasi suo preket på finsk, som var Torneå-Lapplands kirkelige men kielellä, joka oli Tornion Lapin kirkollinen kieli. språk. Hele vekkelsesbevegelsens språk ble finsk, og Koko herätysliikkeen valtakieleksi muodostui suomi. lrestadianismen har fått relativt dårlig fotfeste i de Vain suhteellisen pienessä määrin lestadiolaisuus on nrerliggende svenske og norske befolkningsgruppene. saanut jalansijaa suomalaisaluetta lähellä asuvien ruot salaisten ja norjalaisten keskuudessa. Mellom 1860 og 1880 spredte lrestadianismen seg i store b0lger. Den nådde da sin st0rste utbre.delse. I 1860- ja 1880-lukujen välisenä aikana lestadiolaisuus syd0st spredte den seg _til St. Petersburg (Leningrad), levisi uusina, entistä laajempina aaltoina. Se saavutti i vest til Astoria ved Stillehavet, i nord til Vads0 og jo tällöin kaikki ääriasemansa, kaakossa Pietarin til · mange bygder ved Nordishavet med finsk befolk (Leningrad), lännessä Astorian Tyynen valtameren ning. Bevegelsens tyngdepunkt ble flyttet til områder rannalla, pohjoisessa Vesisaaren ja muut Jäämeren utenfor Nordkalotten. Den hurtige spredningen kom rannalla olevat suomalaisasutukset. Lii~keen lukumää nrermest av de store flytningsbevegelsene som fant räinen kannatus siirtyi suurimmaksi osaksi Pohjoiska sted i de nordiske samfunnene og på Nordkalotten, lotin ulkopuolelle. Leviämisen nopeus johtui lähinnä spesielt på 1860- og 1870-tallet. Ishavsfisket og siitä suuresta liikkuvuudesta, joka vallitsi pohjoismai utvandringen som via Nord-Norge foregikk helt til sessa yhteiskunnassa yleensä ja Pohjoiskalotin alueel Amerika bidrog til å skape en frem- og tilbakegående la erityisesti 1860- ja 1870-luvulla. Jäämeren kalastus bevegelse. Med denne bevegelsen spredte lrestadianis ja siirtolaisuus, joka Ruijan kautta suuntautui Ame mens fr0 seg over et stort område helt til Syd-Öster• rikkaan asti, synnytti edestakaisen liikkeen. Tämän botten. Lrestadianismen i seg selv hadde neppe noen mukana lestadiolaisuuden siemeniä levisi laajalle alu innvirkning på flytningsbevegelsen. Det var nrermest eelle Etelä-Pohjanmaata myöten. Lesta:diolaisuudella materielle faktorer som drev folk mot Nordishavet. puofestaan oli tuskin paljonkaan vaikutusta väestön Den forfolgelse som lrestadianismen ble utsatt for i liikkuvuuteen. Lähinnä aineelliset tekijät olivat aja Finland er blitt fremfort som en av årsakene til massa ihmisiä Jäämerelle päin. Lestadiolaisuuden emigrasjonen til Amerika, og en har henvist til den Suomessa kokema vaino on esitetty erääksi syyksi når det gjelder utflyttningen til Nord-Norge. En. Amerikan siirtolaisuuteen, ja siihen on viitattu myös kjenner i det minste ikke til noen egentlig form for Ruijan siirtolaisuuden osalta. Varsinaista uskonnol religi0s forfolgelse i Nordkalott-området eller i slike lista vainoa ei kuitenkaan tunneta ainakaan Pohjois områder i Nord-Finland som utvandrerne kom fra i kalotin alueelta ja Peräpohjolasta, josta siirtolaiset begynnelsesstadiet. Lrestadianismen utgjorde riktignok alkuvaiheessa olivat lähtöisin. Lestadiolaisuus tosin en samlende og ttygghetsskapende faktor söm var saattoi merkitä sellaista yhteisöä muodostavaa ja tur til hjelp også når den mer bofaste befolkningen vallista tekijää, joka edisti vakiintuneemmankin väen emigrerte til Nord-Norge eller til Amerika og skulle siirtymistä Ruijaan tai Amerikkaan sekä sopeutumista tilpasse seg de ny'e forholdene. Den norske statskirken uusiin oloihin. Norjan valtiokirkko kykeni myöntei• kunne til tross for sin positive innstilling i praksis sestä periaatteellisesta kannastaan huolimatta käy• bare mangelfullt oetjene den finsktalende befolknin tännössä vain puutteellisesti palvelemaan suomen- gen. Lrestadianismen fikk derfor her som i Amerika 115 kielistä väestöä. Lestadiolaisuus sai sen vuoksi täällä en spesiell andel i det religi0se livet. Enda mer utpre niin kuin Amerikassakin erityisen roolin uskonnolli get var dette på Kolahalv0en, i de finske bosetnings sen elämän hoitajana. Vielä korostuneempi tämä teh områdene på kysten ved Murmansk. tävä oli Kuolan niemimaan, Muurmannin rannan suo malaisasutuksilla. Selv om laestadianismens lokale tyngdepunkt ble forandret, beholdt Nordkalotten sin betydning takket Vaikka Iestadiolaisuuden alueellinen painopiste muut vaere at dens viktigste ledere virket der. Deres religi0se tui, Pohjoiskalotin merkitys säilyi sen ansiosta, että innflytelse ble betonet da foreningen av den utvidete siellä toimivat tärkeimmät johtajat. Näiden hengelti bevegelsen ble innledet ved midten av 1870-tallet. nen arvovalta korostui, kun laajenneen liikkeen yhte Det var på den tiden at uttrykket de forstefodtes näisyyttä ryhdyttiin tavoittelemaan 1870-luvun puoli menighet oppstod. Det var naermest sp0rsmål om välissä: Tällöin vakiintui käsitys esikoisvanhimmista ja predikanter og andre som hadde sluttet seg til bevegel esikoisten seurakunnasta_, alkuheräyksen aikana mu s~n under den tidlige vekkelsen. De forstefodtes kaan tulleista saarnaajista ja muista vanhimmista. menighets autoritet ble forst anerkjent innenfor Esikoisten seurakunnan arvovalta tunnustettiin aluksi hele bevegelsen, og den hadde spesielt stor betydning kaikkialla liikkeen piirissä, ja sillä oli erityistä merki for laestadianerne i de fjerneste områdene. De nye tystä kaukaisten alueiden lestadiolaisille. Amerikan forholdene i Amerika var annerledes, og forårsaket poikkeavat olot aiheuttivat pysyviä ristiriitoja, joiden bestående konflikter, og en vendte seg da til de yhteydessä vetoaminen Ruotsin Lapin esikoisiin muo forstefodte i svensk Lappland med det resultat at dostui liikettä jakavaksi. Julkinen hajaannus alkoi bevegelsen ble splittet. Den offentlige splittelsen Amerikassa 1880-luvulla. begynte i Ameri~a mot slutten av 1880-tallet. Vuosisadanvaihteen hajaannuksessa Poh joiskalotti Under splittelsen omkring århundreskiftet tapte menetti johtavan asemansa koko lestadiolaisuutta Nordkalotten sin ledende stilling i forhold til hele ajatellen. Juhani Raattamaan kuoltua (1899) liikkeen bevegelsen. Etter Juhani Raattamaas d0d (1899) ble johtajuus hajosi. Seuraavien vuosikymmenien ,aikana bevegelsens ledelse splittet. 1 l0pet av de fölgende de suurimman .ryhmän, vanhoillisuuden, painopiste siir cenniene ble tyngdepunktet for den st0rste gruppen, tyi yhä selvemmin Oulun seudulle. · Tämä kehitys den gammel-laestadianske fraksjonen, forflyttet mer sinetöltyi, kun Tornionlaakson itälestadiolaisuus, mot Uleåborgtrakten. Denne utviklingen ble bekreftet 'jonka_eräänlaisena keskuksena oli toiminut Lannavaa~ da Tornedalens 0stlaestadianere som hadde hatt Lan ran lähetyskoulu Jukkasjärvellä, irtautui SRK-lesta navaara misjonsskole ved Jukkasjärvi som sentrum diolaisuudesta v. 1934 ns. pikkuesikoisuuden syn l0sgjorde seg fra FFC-laestadianismen i 19 34, da de nyn yhteydessä. Merkittävää on, että myös pikkuesi såkalte små forstefodte oppstod. Det er av betyd koisuuden aktiivinen toiminta on myöhemmin pai ning at også de små forstefodtes aktive virksomhet nottunut Pohjoiskalotin ' eteläpuolelle. Sampin on senere er blitt flyttet syd for Nordkalocten. Det käynyt · uudenheräyksen, jonka alkuvaiheessa Kitti samme er skjedd med den nye vekkelsen, hvor Kittilä Iällä ja Itä-Lapilla oli tärkeä asema. Esikoisten seu og 0st-Lappland i begynnelsesstadiet hadde en viktig rakunnan ja Ruotsin Lapin perinnettä jatkaa siten stilling. Tradisjonene som gjelder de forstefodtes vain esikoislestadiolaisuus, jonka epävirallisen organi menighet og svertsk Lapplands betydning f0res säie• saation keskuksena ovat J ellivaaran joulukokoukset; des videre bare av de f0rstefodte. Sentrum for deres suurin osa les_tadiolaisuudesta kuitenkin kieltää sen uoffisielle organisasjon er julem0tene i Gällivara. arvovallan. Lyngenin suunta on kooltaan pieni, St0rstedelen av laestadianerne fornekter likevel at mutta luonteensa vuoksi mielenkiintoinen lestadio de skulle ha noen autoritet. Lyngen-fraksjonen er laisryhmä. Sillä ei ole yhteyksiä muiden maiden Ies- liten av format, men er p.g.a. sin natur en interessant . tadiolaisryhmiin. Sitäkin voimakkaammin se sävyt• lrestadianergruppe. Den har ikke forbindelse med tää eräiden J.:'ohjois-Norjan paikallisseurakuntien elä• lrestadianske grupperinger i andre land. Desto mer mää. Lyngenrn suunta korostaa kastetta sekä luteri- farge gir den til endcl nordnorske menigheter. Lyngen- 116 laista tunnustusta, ·mikä on muulle Iestadiolaisuudelle fraksjonen betoner dåpen som den lutherske bekjen vierasta. nelsen, noe som er fremmed for andre lrestadianere. De ovenfornevnte gruppene fordeler seg ujevnt over Edellä Iueteilut ryhmät jakautuvat epätasaisesti Poh Nordkalottområdet. Den st0rste gruppen innenfor joiskalotin alueella. Vanhoillisuuden suurin ryhmä se den gammel-Irestadianske fraksjonen og de nyvakte kä uusiheräys ovat saaneet erittäin vähäisen kannatuk har fått svrert liten st0tte i Sverige og Norge. Vest- og sen Ruotsissa ja Norjassa. Länsi- ja itälestadiolaisuus 0stla:stadianismen (de forstefodte og de små forste ovat Pohjois-Ruotsin lestadiolaisryhmät. Norjassa fodte) er nordsvenske lrestadianergrupper. I Norge er länsi- eli esikoislestadiolaisuus on näistä elinvoimai de forstefodte den livskraftigste gruppen, meni Nord sempi, mutta Pohjois-Suomessa sillä on edustusta vain Finland er den bare representert i Utsjoki. Den lokale Utsjoella. Alueellinen eriytyminen on siis voimakas. differensieringen er altså stor. Lopuksi on vielä syytä alleviivata Pohjoiskalotin Til slutt kan det va:re på sin plass å understreke Nord muuttunutta asemaa lestadiolaisuuden kokonaisuu kalottens forandrete stilling når det gjelder lrestadia dessa. Kaikki ryhmät ovat edustettuina sen alueella. nismen som helhet. Alle grupperinger er representert Lyngenin suuntaa lukuun ottamatta ei kuitenkaan på Nordkalotten. Med unntagelse av Lyngen-gruppen minkään ryhmän painopiste ole täällä, jos tarkastel har likevel ingen gruppe sitt tyngdepunkt her om en laan kannattajakunnan ja saarnaajien määrää tai toi gransker tilhengernes og predikantenes antall eller minnan aktiivisuutta. Tämänkin vuoksi on syytä va virksomhetens aktivitet. Derfor har en grunn til å rovaisuuteen, kun selitetään aivan erilaisissa oloissa va:re forsiktig om en forklarer la:stadianske gruppers toimivan lestadiolaisuuden ominaisuuksia Pohjoiska egenskaper med nordkalottens 0kologiske faktorer, lotin ekologisilla tekijöillä. når disse gruppene virker i helt andre forhold. Om en tar hensyn til egne bygdetradisjoner på Nord Pohjoiskalotin oman kotiseutuperinteen ja myös ny kalotten i dagens situasjon, er lrestadianismen likevel kypäivän kannalta lestadiolaisuus kuitenkin on kes en sentral faktor. Ingen andre steder har den slått keinen tekijä. Millään muulla alueella se ei ole juur r0tter i samme grad og innvirket så mye på folks tunut niin kattavaksi ja kansan elämää läpäiseväksi daglige liv som på Nordkalotten. Til tross for til liikkeeksi. Huolimatta jo kauan jatkuneesta taantu bakegangen som lenge har pågått, medvirker den ennå masta se yhä toimii tiedostamattakin asenteiden sää• ubevisst til å regulere attitydene. Blant srertrekk og telijänä. Pohjoiskalotin lestadiolaisuuden erityispiir -sp0rsmål som karakteriserer lrestadianismen på Nord teistä ja -kysymyksistä ovat hedelmällisiä tutkimisen kalotten skulle det ihvertfall vrere fruktbart å forske i aiheita ainakin seuraavat kolme: tre: Lestadiolaistoiminnan limiytyminen seurakunnan Lrestadiansk virksomhet i tilknytning til menig ja muun paikallisen yhteisön toimintaan (kylä• hetenes og de andre lokale samfunnenes virksom rukoukset ym.). het (byb0nnene m.m.) Lestadiolaisuuden merkitys toisaalta suomen kie Lrestadianismens betydning for på den ene side len säilymiselle, toisaalta yli kieli-ja kansallisuus bevarelsen av det finske språket og på den annen rajojen tapahtuvalle yhteydelle Pohjoiskalotin side for den kontakt som skjer over språk- og alueella. nasjonsgrensene på Nordkalottområdet. Lestadiolaisuuden ja saamelaisväestön välinen Forholdet mellom lrestadianismen og samebe suhde. folkningen. 117 Keskustelussa esiintulleita näkökohtia Synspunkter som kom frem i l~pet av diskusjonen - tulee kartoittaa nykyinen tutkimustilanne ja tutki - vi skal kartlegge den nåvrerende forskningssitua mussuunnitehriat sekä sopia mahdollisesta työn• sjonen og forskningsplanene samt kornme overens jaosta historian tutkimuksen piirissä sekä eri laitos om en mulig arbeidsfordeling både innenfor den ten että yksityisten tutkijoiden kesken; historiske forskningen, innenfor de forskjellige - tulee kartoittaa lähdetilanne kaikissa kolmessa institusjonene og blant de enkelte forskerne, Pohjoismaassa yhtä hyvin painetun kuin painamat - vi skal kartlegge kildesituasjonen i alle de tre nor toman arkistomateriaalin kohdalla; diske land såvel når det gjelder trykt som utrykt - tulee kohdistaa huomio ainakin seuraaviin kysy arkivmateriale, myksiin: - vi skal rette oppmerksomheten mot i ethvert fall - kveenien sopeutuminen, Norjan yhteiskunnan re f0lgende sp0rsmål: aktiot - befolkningshistorie, nasjonalitetsforhold - uskonto/uskonnolliset olot, lestadiolaisuus - kvenenes tilpasning, det norske samfunnets - vaikutus valtioiden välisiin suhteisiin. reaksjoner - religion/religionsforhold, lrestadianisme - påvirkning av forholdet statene imellom. 118 KULTTUURIPERINNE JA SEN TUTKIMUS KULTURARVEN OG FORSKNINGEN SOM BER0RERDEN KVEENIKULTTUURIN TUTKIMUS JA VAALIMI KVENSK KULTURFORSKNING OG VERNEAR NEN BEID Lääninkonservaattori Einar Niemi Fylkeskonservator Einar Niemi Vesisaari Vads0 Käsitteenmääritys ja aiheenrajaus Begrepsdefinisjon og emneavgrensning Johdannoksi minun täytynee ihan lyhyesti määritellä Innledningsvis blir jeg n0dt til ganske kort å foreta käsitteet ja tarkentaa hieman tämän esitelmän aihetta. en begrepsdefinisjon og en viss presisering av emnet " Kulttuuri"-sanan käyttöni ei pohjaudu käsitteen for dette foredrag. suppeaan määritelmään. Esim. en pitäydy siihen pe rinteiseen rajaukseen, jonka (enemmistöpäätöksellä) Min bruk her av "kultur" vil ikke va:re basert på tekee norjalainen Humaniorautredninga (NAVF 1975, noen snever definisjon av begrepet. F .eks. vil jeg s. 19-22). Selvityksessä on "kulttuuri" määritelty ikke holde meg til den tradisjonelle avgrensning som synonyymiksi "kansankulttuurille ", ja tieteenaloista den norske Humanioriautredninga (197 3) gir (fler se on yhdistetty erityisesti etnologiaan (kansatie tallsformuleringen). I denne utiedningen er "kultur" teeseen) ja folkloristiikkaan (kansanperinnetietee definert synonymt med "folkekultur" og i fagdisipli seen). On sekä periaatteellisia että käytännöllisiä syitä na:r sammenheng sa:rlig relatert til etnologi (folkelivs siihen, että pitäydyn kulttuurintutkimuksen laajem gransking) og folkloristikk (folkeminnevitenskap). missa puitteissa. (NAVF 1975, s. 19-22.) Det er både en prinsipiell og praktisk grunn til at jeg vil holde meg innenfor en Ensinnäkin korostan, että kulttuurintutkimuksessa ei videre ramme for kulturforskningen. ole suotavaa toimia pitämällä tiukat rajat toisiin lähitieteisiin kuten historiaan, sosiaaliantropologiaan, filologiaan jne. Käytännössä se osoittautuukin vaike For det forste vil jeg hevde at det i kulturforskningen aksi. Tässä tutkimuksessa on siis sekä ongelmanaset ikke er 0nskelig å operere med bastante grenser mot telun että varsinkin relevantin lähdetaustan takia andre beslektede fag, som historie, sosialantropologi, oikeastaan sekä toivottavaa että välttämätöntä olla filologi osv. I praksis viser det seg også vanskelig. I poikkitieteellinen. Tämä väitteeni pohjautuu siihen denne forskningen er det således, både ut fra prob käsitykseen, että kulttuuri-ilmiöt on tutkimuksissa lemformulering og ikke minst ut fra relevant k.ilde asetettava laajempiin sosiaalisiin yhteyksiin, sellaisten grunnlag, egentlig både 0nskelig og n0,dvendig med yhteyksien osiksi. Siten alakulttuurien eli vähemmis• tverrfaglighet. Det jeg her hevder er basert på en tökulttuurien tarkastelun on tapahduttava sosiaali oppfatning av at kulturytringene må i forsknings sissa kokonaisyhteyksissä (NAVF 1975, s. 23-24). sammenheng settes inn i vide sosiale kontekster fordi "Kulttuurin" yläpuolella on tällöin analyyttisesti de utgj0r deler av slike kontekster. Kulturforskning sellaisia sektoreita kuin esim. kielitiede ja historia. sett på denne måte inneba:rer da at studiet av sub Onkin helppo osoittaa, että sellaisetkin tieteenalat, kulturer eller minoritetskulturer b0r skje i sosiale joita ei tavallisesti pidetä erityisen relevantteina kult helhetssammenhenger. (NAVF 1975, s. 23-24.) tuurintutkimukselle, voivat olla ajankohtaisia. Poh "Kultur" blir da analytisk overordnet sektorer som joiskalotin kulttuurintutkimusten osalta ajattelen eri f.eks. lingvistikk og historie. Det er da lett å hevde tyisesti poliittista historiaa ja erilaisten poliittisluon at også fagdisipliner som vanligvis ikke oppfattes som teisten toimien merkitystä vähemmistökulttuureille, sa:rlig relevante i kulturforskningssammenheng, kan sekä saamelaiselle että kveeniläiselle kulttuurille. Ul va:re aktuelle. For kulturstudier på Nordkalotten kopoliittisissa yhteyksissä on selvää, että rajankäyn tenker jeg spesielt på politisk historie og den rolle neillä on ollut seurauksia elinkeinojen harjoitta- ulike tiltak av politisk art har spilt for minoritets- 119 miselle ja siten kulttuurin kehittymiselle. Sisäpoli• kulturene her, det gjelder både den samiske og den tiikassa sekä lainsäädäntö että ei-kodifioidut po kvenske kultur. I utenrikspolitisk sammenheng er liittiset toimet ovat johtaneet syrjintään ja painee det klart at· grensedragninger har fått konsekvenser seen varsinkin oman kulttuurisen ja yhteiskunnal for naeringsut0velse og dermed for kulturutvikling. I lisen aseman käsittämisessä. Niinpä on helppo huo innenrikspolitisk sammenheng har både lovgivning og mata, että poliittinen historia voi osaltaan oleellisesti ikke-kodifiserte politiske tiltak resultert j_ diskrimi auttaa ymmärtämään sekä tapahtunutta kulttuurike nering og ikke minst press på egenoppfatning av kul hitystä että vähemmistöjen oman kulttuurin kehitys turell og sosial status. Det er dermed lett å se at den mahdollisuuksia - tai ehkä pikemminkin niiden puu politiske historie kan gi vesentlige bidrag til forståel tetta - moniarvoisuuden pohjalta.· (Vrt. Eriksenin esi se av både den kulturutvikling som har funnet sted og telmä). de muligheter minoritetene har hatt til utvikling av egen kultur på pluralistisk grunnlag - eller kanskje Esitelmän otsikkooon on otettu myös käsite "vaali heller mangel på slike. (Et eksempel på politisk histo minen". Tällä käsitteellä ymmärrän ensinnäkin tie rie sett i en slik sammenheng vil på dette seminariet teellistä säilyttämistä eli tieteelliseen dokumentointiin bli gitt av amanuensis Knut E. Eriksen i arbeids perustuvaa kulttuurin vaalimista. Toiseksi käsite si grubba for historie.) sältää minun terminologiassani sekä aineellisen että henkisen perinteen vaalimisen, mikä on nykyään I tittelen på foredraget er også begrepet "vernearbeid" ainakin Norjassa yleinen käsitys (vrt. NAVF 1978, tatt med. Med dette begrep forstår jeg for det forste 1977). faglig. vernearbeid, dvs. kulturelt vernearbeid som har basis i vitenskaplig dokumentasjon. For det andre omfatter begrepet i min terminologi vero av både · Tässä minulla ei ole aikaa ongelmallistaa tutkimuksen materielle og immaterielle minner, noe som i dag i ja vaalimisen suhdetta. Minun on tyydyttävä totea alle fall i Norge er allminnelig oppfatning. (J fr. NA VF maan, että tuo suhde on minun mielestäni, tai ainakin 1978, 1977.) sen tulisi olla, lähinnä symbioottinen .. Ilman . tutki musta ei voi harjoittaa tieteellisesti kelvollista vaali mistyötä. Ehkä on erityisen tärkeää korostaa tätä Her har jeg ikke tid til å problematisere forholdet ryhtyessämme nyt tarkastelemaan kveenien historiaa mellom forskning og vernearbeid. Jeg må n0ye meg ja kuluuuria. Huomaamme nimittäin pian, että tut med å slå fast at forholdet etter min mening er eller kimusta puuttuu melkein kaikilta relevanteilta aloilta, b0r vaere naermest symbiotisk. Uten forskning kan aluksi ehkä eniten kielitieteellisiä tutkimuksia kvee forsvarlig vernearbeid ikke drives. Det er kanskje nikäsitteestä ja sen alkuperästä. Vaalimisen yhteydes saerlig viktig å framheve dette når vi nå skal ta for oss sä joutuu vastakkain sen tosiasian kanssa, että puut kvensk historie og kultur. Vi vil nemlig raskt oppdage tuu sekä yksityiskohtaisia tietoja että asiayhteyksien at det mangler forskning på nesten alle relevante tuntemusta. Jotta voisimme harjoittaa tieteellistä områder, kanskje med unntak av filologisk anlagte kulttuuriperinteen vaalimista meidän on tiedettävä arbeider om kven-begrepet of dets opprinnelse. jotakin suojeltavista kohteista ja niiden ilmentymistä, I vernesammenheng vil en bli konfrontert med den ja meidän on osattava asettaa ne laajoihin yhteyksiin. kjensgjerning at både detaljkunnskaper og innsikt i Ellemme tätä osaa, dokumentoinnin arvo jää tieten sammenhenger er mangelvare. Skal vi kunne drive kin vähäiseksi ja siten kulttuuriperinteet eivät voi faglig vernearbeid, må vi vire noe om de objekter og kaan tuoda oleellisia lisiä haluamaamme menrieen ytringer vi skal verne og vi må kunne sette dem inn i todellisuuden rekonstruointiin. Ilman tätä emme voi vide kontekster. Kan vi ikke gj0re dette, blir naturlig- ymmärtää nykyistä kulttuuritilannetta, emmekä mah vis dokumentasjonsverdien liten, og dermed kan dollisesti myöskään voi ryhtyä hedelmälliseen 1fonk kulturminnene heller ikke yte vesentlige bidrag til den reettiseen vaalimistyöhön yhteiskunnallisissa yhteyk rekonstruksjon av den fortidfge virkelighet som vi jo sissä. Tämä on oikeastaan itsestään selvää, mutta ko- sikter mot. Uten dette kan vi ikke forst:å dagens 120 kemukset arkisesta käytännön työstä osoittavat, että kultursituasjon og eventuelt heller ikke iverksette on välttämätöntä jatkuvasti korostaa näitä ajatuksia. fruktbare konkrete vernetiltak i samfunnssammen Esittämieni ajatusten takia en jatkossa puhu vaali heng. Dette er egentlig sj0lsagt, men erfaringer fra misesta ja tutkimuksesta erillisinä toimintoina vaan det praktiske arbeid til daglig viser at det stadig er pikemmin saman asian kahtena eri puolena. Tämä n0dvendig å understreke disse tankene. Som en merkitsee sitä, että tutkimuksen käsite sisältää konsekvens av disse tanker vil jeg i det folgende minun mielestäni perinteisten tutkimustoimintojen ikke omtale vernearbeid og forskning som separate lisäksi myös ne muut määrätietoiset toimenpiteet, virksomheter, men heller som to sider av samme sak. jotka ovat niin tarkkoja, että ne voivat muodostaa Dette innebrerer at forskningsbegrepet for meg om perustan tieteelliselle jatkomuokkaukselle tai sinän• fatter i tillegg til de tradisjonelle forskningsaktiviteter sä antaa uutta tietoa. Museoyhteyksissä on luontevaa også andre målrettede virksomheter på et såvidt hfllyt ottaa tutkimuksen käsitteeseen mukaan sellaisia toi presisjonsnivå at de kan_ danne grunnlag for videre mintoja kuin rekisteröinti ja järjestelmällinen luette vitenskapelig bearbeiding eller i seg sjflll ,:i ny viten. lointi. (Vrt. NAVF 1978 ja RLF 1978, s. 30.) I museumssammenheng er det nrerliggende å trekke med under forskningsbegrepet aktiviteter som reg1streringsvirksomhet og systematisk katalogisering. Mitä sitten on tähän mennessä tehty tutkimuksessa, (Jfr. NAVF 1978 og RLF 1978, s. 30.) kveenikulttuurin selvittämisessä ja vaalimisessa? Hva er så blitt gjort til nå med hensyn til forskning, Historiallinen näkökulma utrednings- og vernearbeid om og av den kvenske kultur? En aio puhua tutkimtishisiciriasta tieteenalojen yh teydessä. Aion pikemmin yrittää osoittaa joitakin kehityslinjoja sekä kveenitutkir;nuksessa (sellaisena Det historiske perspektiv kuin se ilmenee kirjallisuudessa) että julkisen vallan (valtion viranomaisten) kiinnostuksessa kveenikult tuuria kohtaan. Onhan selvää, että kirjallisuus heijas Jeg vil her altså ikke snakke om forskningshistorie i telee oman aikansa ideologioita ja politiikkaa. Kirjai fagdisiplinsammenheng - det overlates til gruppe lijat ovat tietenkin aikansa tuotteita, ja heidän tuot arbeidet i morgen. Jeg vil heller fors(llke å peke på teensa ilmaisevat siten aikansa asenteita ja taipumuk noen utvklingslinjer både i kvenforskningen (slik sia. den gir seg til kjenne i litteraturen) og i det offentliges (statens, myndighetenes) interesse for kvenkulturen. Det er jo klart at litteraturen reflekterer samtids Kun tarkastelemme koko sitä historiallista ajanjaksoa, ideologier og samtidspolitikk. Forfatterne er natur joka alkaa suomalaisten talonpoikien siirtymisestä ligvis produkter av sin samtid, og produktene gir der Pohjois-kalotin alueelle, sitten asettumista Finnmar med uttrykk for holdninger og tendenser i tida. kiin ja aina nykypäivään asti, voimme karkeasti ot taen operoida kolmella asennetasolla, jotka ilmene vät politiikassa ja kirpllisuudessa. Tar vi for oss hele det historiske tidsspenn fra den finske bondekoloniseringen av Nordkalotten resulter te i kvensk bosetting i Finnmark til i dag, kan vi grovt Ensimmäinen vaihe käsittää ajanjakson 1700-luvun operere med tre faser i holdninger som kommer til alusta 1860-luvulle. Tässä vaiheessa näemme, että uttrykk i politikk og litteratur. viranomaiset toivottivat kveenit tervetulleiksi Nor jaan. Asiallinen syy tähän asentceseen oli toive saada Finnmarkiin monipuolisempi elinkeinoelämä (aikana Den forste fasen omfatter perioden fra tidlig 1700-tall jolloin kalastuselinkeino heikkeni) ja alueen kansoit- til 1860-tallet. 1 denne fasen finner vi at kvenene ble 121 taminen paikallaan pysyvällä väestöllä (peuplering = 0nsket velkommen til Norge av myndighetene. Bak kansoitus). Tässä yhteydessä ei vanhaan saamelaiseen grunnen for denne holdning var 0nsket om et mer siitajärjestelmään perustuva laaja-alainen elinkeino· differensiert na:ringsliv i Finnmark (i ei tid med svikt muoto saanut arvostusta. On oireellista, että tärkein i fiskerina:ringen) og "peuplering" av området av en kveeneihin liitetty etninen kriteeri näyttää tähän fastboende bondebefolkning. Den gamle samiske aikaan olleen juuri se, että he olivat talonpoikia. ekstensive na:ringsut0velse basert på siidaorganisa Majuri Schnitler sanoo 1740-luvulla Tenojoenlaakson sjonen bje lavt vurdert i denne sammenheng. Det er kveeneistä: "niitä ruotsalaisia talonpoikia, jotka tule symptomatisk at det viktigste etniske kriterium knyt- vat tänne Suur-Suomesta eli Tornionmaasta" (Schnit -tet til kvenene på denne tid synes å ha va:rt nettopp ler 1962, s. 305). Knud Leem nimittää kveenejä at de var b0nder. Major Schnitler omtaler i 1740-åra "Finnmarkissa asuviksi Suomen kansakunnasta peräi• kvenene i Tanadalen som "de Svenske B0nder, sin oleviksi lappalaisiksi talon pojiksi" (1767, s. 407, hvilke fra Storfinland eller Torne-land hid over kom 344, 380). Kveenejä arvostettiin sekä kansantalou me". (Schnitler 1962, s. 305.) Knud Leem kaller dellisissa että poliittisissa yhteyksissä; he lisäsivät kvenene for "De i Finmarken boende Lapmarkiske osaltaan luonnonvarojen hyväksikäyttöä ja lisäisivät B0nder af den Finlandske Nation". (Leem 1767, s. siten tuotantoa, ja uuden kotimaansa Tanska-Norjan 407, 344 og 380.) Kvenene ble vurdert _både i na alamaisina he turvaisivat alueen kiinteällä asutuksel· sjonal0konomisk og politisk sammenheng - de skulle Ja. Sekä virkamiehet että tiedemiehet puhuivatkin bidra til 0kt utnyttelse av naturressursene og dermed usein kveeneistä ·erittäin imartelevin sanakääntein. 0kt produksjon og de skulle som undersåtter av deres He olivat ahkeria ("vindskibelige"), kunnollisia ja nye hjemland Danmark-Norge sikre territoriet ved yarsinkin siistejä (!). Maaherra Sommerfeltin kvee fast bosetting. Både embetsmenn og vitenskapsmenn nikuvaus 1790-luvulta edustaa hyvin virallista käsitys• omtalte da også gjerne kvenene i uhyre flatterende tä tässä vaiheessa. Kveenejä kuvataan näin: "pitkää, vendinger. De var flittige ("vindskibelige"), dyktige tanakkaa ja kookasta kansaa, · · Gotka raivaavat og ikke minst renslige (!). Amtmann Sommerfelt$ ja viljelevät hyvin maataan, pitävät hevosia, lehmiä beskrivelse av kvenene i 1790-åra er representativ for ja pikkukarjaa, harjoittavat jopa maanviljelyä den offentlige oppfatning i denne fasen. Kvenene siellä, missä ilmasto sen sallii. Monet heistä osaavat skildres som "et h0jt, fort og velvoxent Folk, ... veistää hirsiä, rakentaa veneitä sekä takoa. Kun [som] rydde og dyrke gandske vei sin Jord, holde kveenit ovat asuneet maassa muutaman vuoden, he Hest, K0er og SmaaCreature, ja have Agerbrug, ovat norjalaisten ja lappalaisten tapaan taitavia me· hvor klimatet tillader det. Mande af den forstaae at rimiehiä. Heidän naisensa osaavat kehrätä, keriä ja forme, bygge Baade, samt at smide. Naar Qva:nerne jotkut kutoa sarkaa ja raidallisia villakankaita; jotkut have boet nogle Aar i Landet, ere de ligesom Nord heistä osaavat myös värjätä villan tai villalangan pu· ma:nd og Finner [samer] duelige S0efolk. Deres naiseksi, siniseksi, keltaiseksi, vihreäksi ja mu~taksi." Qvinder forstaae at spinde, vinde, og endeel at va:ve (Sommerfelt 1799, s. 141-142). Vadmel og rannede uldne T0jer; ligesom nogle af dem ogsaa forstaae at farve Uiden eller Uldgarnet r0dt, blaat, gult, gr0nt og sort." (Sommerfelt 1799, s. 141- Toinen vaihe alkaa 1860-luvulla ja loppuu vuoden 142.) 1940 tienoilla. Tässä vaiheessa e~iintyy vielä joitakin vanhoja asenteita kveenejä kohtaan, erityisesti sellai siin luonteenpiirteisiin liittyviä kuin sitkeys, itsepäi· Den andre fasen begynner i 1860-åra og ender om syys ja muut piirteet, jotka usein yhdistämme "si kring 1940. I denne fasen finner vi nok ennå en del suun". Muuten käsitykset ovat kokonaan muuttuneet. gamle holdninger om kvenene, isa:r slike som er Kveenejä ei enää pidetty ongelmattomana ja ilman relatert til oppfatninger om karaktertrekk, som muuta toivottuna väestönlisänä.Heistä tuli nyt saa seighet, stahet og andre trekk som vi ofte fo rbinder melaisten tavoin vähemmistöpoliittinen ongelma. med "sisu". Men ellers er oppfatningene totalt endret. Taustalla oli sekä reaalipolii ttisia että ideologisia Kvenene ble ikke lenger oppfattet som et problem- 122 tekijöitä. Reaalipoliittinen aines liittyi turvallisuus fritt og udelt 0nsket befolkningstilskudd. De ble nå poliittisiin arvioihin, joissa "suomalainen vaara" oli i likhet med samene et minoritetspolitisk problem. avainkäsite. Suomalaisten Pohjois-Norjaan muuton Bakgrunnen var .både av realpolitisk og ideologisk huipentuminen 1800-luvulla yhdessä suomalaisen karakter. De realpolitiske element var knyttet til kansallisuusaatteen, fennomanian kanssa johti siihen'; sikkerhetspolitiske vurderinger der "den finske fare" että kveenit käsitettiin kansalliseksi uhaksi pohjoises ~r nokkelbegrepet. Kulminasjonen på den finske sa. Euroopan kansallisuusaatteet pelottivat, mutta ne 1800-tallsimmigrasjonen til Nord-Norge sammen med antoivat myös välttämättömän oikeutuksen viran den finske nasjonalismen, fennomanien, resulterte i omaisten käyttöönottamalle vähemmistöjen sulaut at kvenene ble oppfattet som en nasjonal trusel i tamispolitiikalle. Sosiaalidarwinismi ja osittain rasisti nord. Nasjonalismen i Europa skremte, men den ga ne~kin ajattelu tarjosivat lisäksi välttämättömän også den n0dvendige legitimering for den assimila argumenttien täydennyksen politiikalle, joka tähtäsi sjonspolitikk overfor minoritetene som myndighete yhdenmukaisuuteen suuryhteisön ehdoilla. Tätä poli ne nå lanserte. Sosialdarwinisme og til dels rasistisk tiikkaa toteutettiin Tornionjokilaaksossa suunnilleen tenkning leverte i tillegg det n0dvendige supplerende samanaikaisesti kuin Ruijassa; Ruotsissa tätä poli argumentarsenal for en politikk som tok sikte på tiikkaa kutsuttiin usein "ruotsalaistamiseksi ", Norjas konformitet på storsamfunnets premisser. Denne sa "norjalaistamiseksi". (Ks. Slunga 1965.) Kveenejä politikken ble iverksatt om lag samtidig i Tornedalen käsittelevä kirjallisuus lisääntyi suuresti tässä vaihees som i Nord-Troms og Finnmark, i Sverige gjerne kait sa sekä Suomessa että Norjassa. Suurimmaksi osaksi "försvenskningspoli tik ", i Norge "fornorskningspoli suomalainen ja norjalainen kirjallisuus erosivat sel tikk ". (Se Slunga 1965.) Litteraturen om kvenene västi toisistaan sekä näkökulmiltaan että asenteil 0kte sterkt i denne fasen, både i Finland og i Norge. taan. Suomalainen näkökulma oli usein ankkuroitu Gjennom mesteparten av perioden skilte den finske nut "heimokansaliikkeeseen" eli suursuomalaiseen og den norske litteratur seg klart fra hverandre både aatteeseen, jossa oleellisena osana olivat historialli i perspektiv og holdninger. Det finske perspektiv er set argumentit suomalaisasutuksen oikeutusperustei oftest forankret til "frändefolksrörelsen" eller den na. Täydentävänä vaikuttimena suomalaisen kulttuu storfinske ide, der et vesentlig moment var historiske rin ja identiteetin säilyttämiseen "heimokansa" argumenter som legitimeringsgrunnlag for bosetting i alueilla suomalaiset kirjailijat ja tiedemiehet koros de områder som nå engang var blitt bosatt av finner. tivat "luonnollisia " oikeuksia ja identiteetintarvetta. Som supplerende motiv for bevaring av finsk kultur Norjalainen näkökulma oli se, että kveenit olivat og identitet i "frändefolks"-områdene pekte de·finske "vieras kansallisuus" Norjassa ja että heidän tuli siis forfattere og vitenskapsmenn på "naturlige" rettighe sopeutua uuteen kotimaahan sen omilla ehdoilla. ter og identitetsbehov. Det norske perspektiv var at kvenene utgjorde en "fremmed nationalitet" i Norge og at de dermed burde tilpasse seg det nye hjemland Vaikka teoreettisesti erotettiin saamelaiset ja kveenit på de premisser som ble stilt her. - saamelaista kulttuuria pidettiin vähiten sivistyneenä ja kuolemaantuomittuna - evoluutioajatuksin tuli sel Sj0l om det teoretisk ble diskriminert mellom samer västi esiin kveeneihin nähden. Käytännössä molem og kvener - den samiske kultur ble oppfattet som den mat etniset ryhmät joutuivat toteutettujen toimien minst siviliserte og· den mest d0dsd0mte -, kom evolu kohteeksi, vaikka jotkut toimet saattoivatkin ensisi sjonstenkningen også klart til uttrykk overfor kvene jaisesti kohdistua· vain toiseen ryhmään. "Sivistys ne. Og i praksis ble begge etniske grupper utsatt for näkökohta" käsitti molemmat ryhmät, kuten Finn de tiltak som ble iverksatt, til tross for at enkelttiltak markin koulunjohtaja kirjoitti vuonna 1917: "Norja primrert kunne vrere rettet mot den ene gruppen. laistaminen oli hyvinvointiasia myös Pohjois-Norjan "Sivilisasjonshensynet" omfattet dem begge, som kveeneille. Norjalaistamisen kautta kulkee tie myös skoldirekt0ren i Finnmark skrev i 1917: Fornorsk heidän kehitykseensä ja menestyksecnsä." ,(Eriksen & ningsarbcidet var en velferdssak også for kvenene i Niemi 1980.) Ei ole ihme, että tuona aikana ja tuot- Nord-Norge. "Gjennom fornorskningen forer veien 123 lais~n vähemmistöpoliittisen ilmaston vallitessa kvee til utvikling og fremgang også for dem." (Eriksen-Nie nikulttuurin tutkimus ja vaaliminen ei kukoistanut mi 1980.) Norjassa ja Ruotsissa. Tosin tämän vuosisadan ensim mäisten vuosikymmenien aikana ilmestyi pari perus I denne perioden med et slikt minoritetspolitisk kiima tavaa laatua olevaa kveeniaiheista historiallista työtä · er det ikke merkverdig at kvensk forskning og verne (Holten-Bechtolsheim 1909, Qvigstad 1920). En arbeid ikke opplevde noen blomstring i Norge og Sve simmäinen erikoistutkimus kveeneistä ilmestyi jo rige. Riktignok kom der et par vesentlige historiske vuonna 1848, mutta sillä oli pamfletin leima - sehän arbeider om kvenene i l0pet av de forste desenniene julkaistiinkin kielipoliittisen taistelun yhteydessä (ks. av dette århundre (Holten-Bechtolsheim 1909, Qvig Stockfleth 1848) mutta varsinaisen kulttuurintutki stad 1920). Den aller forste monografi om kvenene muksen suorittivat suomalaiset. Jo 1860-luvulta läh• kom alt i 1848, men hadde preg av pamflett - den tien suomalaiset kansantieteilijät työskentelivät Poh ble da også publisert i forbindelse med en språkpoli joiskalotissa, myös Finnmarkissa, ja varsin usein taus tisk strid (se Stockfleth 1848) men den smule egent talla oli fennomaaninen liike (vrt. maisteri David lig kulturforskning som ble drevet, ble utfort av Skogmanin matka vuonna 1865, Suomi 1870). finlendere. Alt fra 1860-tallet arbeidet finske folke Kuitenkin vain yksi nimi erottunee joukosta tämän livsgranskere på Nordkalotten, også i Finnmark, (or kauden tutkimuksen ja vaalimisen yhteydessä, nimit 0vrig ikke sjelden med bakgrunn i den fennomanske täin Samuli Paulaharju, joka on kirjoissaan ja valo bevegelse. (Jfr. magister D. Skogmans reise i 1865 kuvakokoelmissaan ainutlaatuisesti dokumentoinut Suomi 1870.) Imidlertid er det vei bare ett navn som aikansa kveenikulttuuria (1928/1973 ja 1935). ruver i forsknings- og vernesammenheng i denne perioden, nemlig Samuli Paulaharju som i b015er og fotosamling her gitt en enestående samtidsdokumen Kolmas vaihe norjalaisten asenteissa kveenikulttuu tasjon av kvenkulturen. (1928/1973 og 1935.) riin ja sen tutkimuksessa on 2. maailmansodan jäl• keinen aika. Oikeastaan tässä vaiheessa on huomat Den tredje fasen vi kan operere med når det gjelder tava aukko, kun 1940- ja 1950-luvulta puuttuu norske holdninger til og forskning i ·kvenkulturen, er käytännöllisesti katsoen kaikki tietous kveenikult tida etter 2. verdenskrig. Egentlig har denne fasen en tuurin tutkimuksesta - syistä, joita meillä ei tässä ole betydelig lakune idet 1940- og 50-åra praktisk talt er tilaisuutta ottaa pohdittaviksi. Kveenit ovatkin näinä uten dokumentasjon av arbeid med kvenkulturen, av vuosikymmeninä lähinnä unohdettu kansanryhmä. årsaker vi her ikke har anledning til å ta opp til dr0f Kolmas vaihe alkaakin siten oikeastaan vasta vuoden ting. Men i disse tiåra er kvenene na:rmest en glemt 1960 paikkeilla, lähtökohtana ehkä Emil Grymin kir folkegruppe. Denne fasen innledes dermed egentlig ja (1959), joka käsittelee Tornionjokilaaksosta Poh forst omkring 1960, kanskje med Emil Gryms bok jois-Norjaan suuntautunutta siirtolaisuutta. 1960-lu (1959) om utvandringen fra Tornedalen til Nord-Nor vulla kiinnostus kveenikulttuuriin alkoikin Norjassa ge som utgangspunkt. I 1960-åra begynte så endelig lopulta herätä henkiin, ja nyt myös konkreettisena interessen for kvenkulturen å vekkes på nytt i Norge og vaalimisena. Asenteilla ei nyt näytä olleen sukulai nå også i konkret vernesammenheng. Holdningene nå suutta ensimmäisen tai toisen vaiheen asenteisiin; synes verken å ha hatt slektskap med de vi fant i forste kveenikulttuuri ei enää yksinkertaisesti ollut lainkaan eller annen fase, slett ikke var kvenkulturen "farlig" "vaarallinen", vaan sitä pidettiin ehkä pikemmin lenger. Kanskje ble den helst betraktet som "museal". "museoon joutavana". Kveenikulttuuri pääsikin vähi Kvenkulturen ble da også så smått trukket inn i muse tellen mukaan museosuunnitteluun, kulttuuriperin umplanlegging, kulturminneregistrering og språklig ar teen rekisteröintiin ja kielelliseen työhön. Norjasta beid. I Norge er det grunn til srerlig å trekke fram en on syytä ottaa esifle erityisesti yksi henkilö, jota täy person som framfor noen må betegnes som innsikts tyy sanoa asiantuntevaksi liikkeellepanevaksi voimak full drivkraft og "innpisker", nemlig Hans Kr. E riksen. si ja "piiskuriksi", nimittäin Hans Kr. Eriksen, joka som begynte sitt arbeid med kvenkulturen i 60-åra aloitti työnsä kveenikulttuurin parissa 60-luvulla ja og fortsatt er levende engasjert. (Jfr. Eriksen 1968 a 124 tekee sitä edelleen innokkaasti (vrt. Eriksen 1968 aja og b; 1973/1978 og 1979.) I 1970-åra kom så etslags b, 1973/1978 ja 1979). gjennombrudd for den nye kveninteressen. 1960-åras begynnende arbeid ble fulgt opp med vitenskaplige 1970-luvulla tuli sitten jonkinlainen uuden kveeni unders0kelser, både feltprosjekter og arbeider basert kiinnostuksen läpimurto. 1960-luvulla aloitettua på arkivmateriale og endelig også offentlig utrednings työtä seurasivat tieteelliset tutkimukset, sekä kenttä• arbeid. Her skal jeg begrense meg til å peke på et par projektit että arkistoaineistoon perustuvat työt, ja karakteristiske trekk ved den vitenskapelige aktivitet. lopulta myös julkinen selvitystyö. Tässä rajoitun ko For det forste viser interesseutviklingen en forskvv rostamaan tieteellisen toiminnan muutamia luonteen ning fra hovedvekt på historie (jfr. Henninen 1972, omaisia piirteitä. Ensinnäkin kiinnostuksen kehit Hansen 1974, Niemi 1977) til en differensiert tymisessä ilmenee pääpainon siirtyminen historiasta 'aktivitet på en rekke fagområder · religionshistorie (vrt. Henninen 1972, Hansen 1974, Niemi 1977) (Raittila 1980, laestadianismen), etnologi, sosial useiden tieteenalojen eriytyneeseen toimintaan. Näitä antropologi, folkeminne, dialektsforskning, steds aloja ovat mm. uskonnonhistoria (lestadiolaisuus, navnsinpsamling-, folkemusikk, osv. (Troms0 Museum Raittila 1980), etnologia, sosiaaliantropologia, folk har samlet inn noe kvensk folkemusikk. I de seinere år loristiikka, murteentutkimus, paikannimien keruu har laererne Matti Yli-Tepsa og Arvo Ylitalo samlet (Virtaranta 1980), kansanmusiikki jne. (Tromssan inn et betydelig antall folkesanger' i Finnmårk. Noen museo on kerännyt kveenien kansanmusiikkia. Viime av disse er også arrangert for kor og orkester og vil vuosina opettajat Matti Yli-Tepsa ja Arvo Ylitalo ovat bli presentert på dette seminaret.) For det andre koonneet huomattavan määrän kansanlauluja Finn er det klart · sj0l om jeg mangler fullgod oversikt - at markista. Jotkut näistä on myös sovitettu kuorolle den vitenskapelige interessen gj0r seg gjeldende i ja orkesterille, ja niitä esitetään seminaarin aiJ. 125 sekä tutkia että vaalia. Alustava huipentuma tälle turen har naturligvis sammenheng med tanker i tida, kiinnostukselle on eri Pohjoismaiden kansanedusta som lokalsamfunnsorientering og minoritetsengasje jien muodostaman ryhmän tekemä aloite (NR 1979), ment generelt. Men kanskje kan også avpolitiseringen joka on tuottanut monia lausuntoja ja johtanut myös av kvensp0rsmålet - kvenkulturen er som nevnt ikke meneillään olevaan selvitystyöhön ja josta tämäkin lenger et betent politisk problem - samt utslag av seminaari lienee sivutuote. vond samvittighet fra myndighetenes side gi en del av årsaksforklaringen? Tällä melkein ylivuotavalla kiinnostuksella kveeni kulttuuriin on tietysti yhteyttä sellaisiin aikamme Ved inngangen til 198O-åra synes altså kvensk forsk ajatuksiin kuin suuntautuminen paikallisyhteisöihin ning og vernearbeid å stå på spranget inn i ei gylden ja vähemmistöjen osallistuminen yleensäkin. Myös tid. Andre skal på dette seminaret tale om den kveenikysymyksen epäpolitisoituminen - kuten jo kvenske kultur i dag og i morgen - hva lever og hva mainitsin, kveenikulttuuri ei ole enää tulehtunut po kommer til å leve? - men jeg vil gjerne peke på en del liittinen ongelma - sekä viranomaisten huonon oman problemer som reiser seg i dagens situasjon. tunnon ilmaukset pystynevät selittämään osaa tämän ilmiön syistä? Kvenkulturen og minoritetspolitikken 198O-luvun alussa kveenikulttuurin tutkimus ja vaa liminen näyttää olevan lähellä kulta-aikaa. Toiset Utgangspunktet for den problematisering som folger, puhuvat tässä seminaarissa kveenikulttuurin nyky er oppfatningen av at kvenene er en etnisk gruppe på päivästä ja tulevaisuudesta - mikä elää ja mikä tulee Nordkalotten og dermed en minoritet. Dette implise elämään? - mutta itse korostaisin joitakin nykytilan rer flere problernstillinger sorn det kan va:re fruktbart teessa ilmeneviä ongelmia. også i vår sammenheng å dvele litt ved. Kveenikulttuuri ja vähemmistöpolitiikka Det forste problem er klassisk, nemlig om kvenene Seuraavan ongelmanasettelun lähtökohtana on se kä• virkelig skal betraktes som en egen etnisk gruppe ikke sitys, että kveenit ovat etninen ryhmä Pohjoiskalotis bare i den "reine" forskning (grunnforskning), men sa ja lisäksi vähemmistö. Tästä seuraa useita ongel også i den anvendte forskning og alle typer tiltak. manasetteluja, joissa meidänkin voi olla hedelmällistä Dette problem har n0dvendigvis kulturpolitiske as hieman viipyä. pekter - det ber0rer sp0rsmålet om minoritetspoli tikken skal va:re en forlengelse av den gamle assimi Ensimmäinen ongelma on klassinen eli se, onko kvee leringslinje eller om et reelt kulturpluralistisk syn skal nejä tosiaan pidettävä omana etnisenä ryhmänään ligge til grunn for den. Sp0rsmålet er vesentlig - og "puhtaan" perustutkimuksen lisäksi myös sovelta vanskelig - fordi det må kobles både til myndighete vassa tutkimuksessa ja kaikentyyppisissä toimenpi nes virkelighetsoppfatning og til kvenenes egenopp teissä. Tällä ongelmalla on väistämättä kulttuuripo fatning. Den forste kobling kan resultere i avvisning liittisia aspekteja - se koskettelee kysymystä siitä, on av hele problemet - fornorskingsprosessen oppfattes ko vähemmistöpolitiikan oltava vanhan sulauttamis som fullbragt. Den andre kobling kan gi samme resul politiikan jatke vai onko sen perustana oltava todella tat, men vil muligens også vekke til live minner - kulttuuripluralistinen näkemys. Kysymys on oleelli kanskje traumatiske - om lojalitetskonflikten som nen, ja vaikea, koska se täytyy kytkeä sekä viran også mange nålevende kvener gjennomgikk, lojalitets omaisten todellisuuskäsitykseen että kveenien minä konflikten i skja:ringspunktet mellom 0nsket og kuvaan. Ensimmäinen kytkentä voi johtaa koko on behovet for bevaring av egen identitet og hensynet til gelman torjumiseen, sillä norjalaistamisprosessi kä• storsamfunnet. Utgangen på konflikten ble oftest sitetään toteutuneeksi. Toinen kytkentä voi tuottaa avvisning av egne grunnleggende verdier, som f.eks. saman tuloksen, mutta se myös mahdollisesti herät- språk. (NAVF 1980.) 126 tää henkiin muistoja - ehkä traumaattisiakin - lojaali Det neste problem står i forlengelsen av det forste, suusristiriidasta, jonka monet nykyään elossa olevat nemlig forholdet til den samiske kultur. Tidligere ble kveenitkin kokivat. Ristiriita syntyi oman identiteetin i utgangspunktet samer og kvener vurdert ulikt i säilyttämisen toiveen ja tarpeen ja suuryhteisön huo minoritetssammenheng ut fra disse to folkegruppers mioonottamisen välillä, ja siitä oli usein tuloksena ulike historiske bakgrunn. Kvenene hadde opprinnelig omien perusarvojen kuten kielen torjuminen (NAVF hatt hasis i en autonom nasjonalstat og var innvandre- 1980). -re, samene utgjorde en urbefolkning. 1 dag synes det i alle fall i enkelte politiske kretser å va::re ,mskelig at Seuraava ongelma on ensimma1sen jatke, nimittäin gruppene behandles ut fra samme premisser. En sak er suhde saamelaiseen kulttuuriin. Aiemmin saamelai at dette neppe vil bli akseptert av gruppene sj0!. En sia ja kveenejä arvioitiin vähemmistöinä eri tavoin näi• annen sak er at synspuktet implisitt inneba::rer norma den kahden kansanryhmän erilaisesta historiallisesta tive holdninger med brodd mot den samiske sosiale taustasta käsin. Kveenien alkuperäinen tausta oli og kulturelle mobilisering - nemlig at kvenene og deres autonomisessa kans_allisvaltiossa ja he olivat siir påståtte akseptasjon av og tilpassing til storsamfunnet tolaisia, kun taas saamelaiset olivat kantaväestöä. holdes opp som eksempel til etterfolgelse. Den ten Nykyään näyttää joka tapauksessa joissakin po dens til en viss heroisering av kvenene som en finner liittisissa piireissä toivottavalta, että ryhmiä kohdel både i skj0nn- og faglitteraturen, kan ses også som laan samoilla ehdoilla. Yksi asia on se, että ryhmät it utslag av dette. se tuskin hyväksyvät tätä. Toinen asia on se, että nä kökohta sisältää implisiittisesti normatiivisia asentei Det tredje problem blir en utdyping av det forste og ta, joiden kärki on suunnattu saamelaisten sosiaalista det andre og har med valg av generell innfallsvinkel ja kulttuurista liikekannallepanoa vastaan: kveenejä til forskuings- og vernearbeidet å gj0re. Sp0rsmålet ja heidän väitettyä suuryhteisön hyväksyntäänsä ja er nemlig om et overordnet sikternål skal va::re å siihen sopeutumistaan pidetään esimerkkinä, jota skaffe kvenene 0kt kunnskap om seg sj0l - gi dem en tulisi noudattaa. Sekä kauno- että tieteellisessä kir historie og en identitet - eller å skaffe storsamfunnet jallisuudessa ilmenevää pyrkimystä jonkinlaiseen kunnskaper om minoriteten. Jeg vil trekke fram enda kveenien sankaroimiseen voi pitää myös näiden nor en innfallsvinkel som er mulig, nemlig å sikte mot en matiivisten asenteiden tuloksena. dokumentasjon av kvenenes påvirkning av majoritets kulturen dermed vil majoritetskulturen bli tilfort Kolmantena ongelmana on ensimmäisen ja toisen kunnskaper om seg sj0l. En kritisk og bevisst hold syventäminen, ja sillä on tekemistä tutkimuksen ja ning i det hele til premissene for det forsknings- og vaalimisen ylei~en alkunäkökulman valinnan kanssa. vernearbeid som nå synes å utvikle seg for alvor, Kysymys on nimittäin siitä, onko päätavoitteena er således stort 0nskelig. For trolig vil arbeidet hankkia kveeneille lisää tietoa heistä itsestään - an få konsekvenser både for minoritetsgruppene per se taa heille historia ja identiteetti - vai hankkia suur og for forholdet dem imellom. yhteisölle tietoja vähemmistöstä. Ottaisin esille vielä yhden mahdollisen lähtökohdan, nimittäin sen, että pyritään dokumentoimaan kveenien vaikutusta Disse problemformuleringer har ikke bare klare poli enemmi!\'tökulttuuriin - siten enemmistökulttuuri saa tiske implikasjoner, men også betydning for valg av tietoa itsestään. Kriittinen ja tietoinen kokonaisval nivået for forsknings- og vernearbeidet. Velger en å tainen asenne · sen kulttuurin tutkimuksen ja koble sammen vitenskapelig arbeid og kulturpolitikk, vaalimisen edellytyksiin, joka näyttää nyt tosissaan er konsekvensen at det lokale pian må trekkes sterkt kehittyvän, on siis erittäin tärkeää. Luultavasti med også i forskningssammenheng. Dette inneba::rer työstä on seurauksia sekä vähemmistöryhmille sinän-· bl.a. at lokalmilj0et og kvenene sj0l b0r kunne sä että niiden väliselle suhteelle. aktiviseres lokalt i granskingsvirksomhet og vernear beid, ved museer og bibliotek med relevant litteratur, Ongelmanmuotoiluista ei ole vain selviä poliittisia arkivalia og annet materiale. En slik mobilisering vil 127 seurauksia, vaan niillä on merkitystä myös tutki naturlig også gi forskningsmilj0et de sentrale insti muksen ja vaalimistyön tason valinnalle. Jos pääte• tusjoner 0kt materiale. tään yhdistää tieteellinen työ ja kulttuuripolitiikka, seurauksena on paikallisen tason ottaminen mukaan myös tutkimusyhteyksiin. Tämä merkitsee mm. sitä, Skulle jeg sammenfattende driste meg til å trekke että paikallisyhteisöt ja kveenit itse tulee voida akti fram en fellesnevner for brorparten av den forsk voida alueelliseen kulttuurin tutkimukseen ja vaali ning om kvenene - og om samene - som pågår og miseen käyttäen apuna museoita ja kirjastoja, joissa trolig vil .utvikles Lde nrermeste år, må det bli assimila on asiaankuuluvaa kirjallisuutta sekä arkisto- ja muu sjons- og akkulturasjonsproblematikken. (Jfr. Sym ta aineistoa. Sellainen liikekannallepano tarjoaa posium 1973) tietysti myös keskuslaitosten tutkimusmiljöölle lisä• aineistoa. Nordkalottperspektivet Meneillään oleva kveeni- ja saamelaistutkimus kehit tyy luultavasti lähivuosina. Jos uskaltaisin kokoa Ved veis ende for dette foredrag vil tilh0rerne ha opp vasti ottaa esille yhteisen nimittäjän näille, se olisi daget at jeg i alt vesentlig har angrepet tematikken varmaan assimilaatio- ja akkulturaatioproblematiikka. og beskrevet emneområdet sett fra norsk synsvinkel. (Ks. symposium 197 3) Nettopp dette har vrert den alvorligste begrensning kvenforskningen og vernearbeidet hitti! har levd med. Pohjoiskalotin näkökulma Statsgrenser og språkbarrierer er eksempler på fakto rer som har vanskeliggjort det internordiske sam Esitelmässäni olen lähestynyt aihettani ja kuvaillut arbeid som egentlig er en n0dvendig betingelse for sen alaa norjalaisten näkökulmasta. Juuri tämä fruktbart faglig arbeid med kvenkulturen i vid for onkin tähän asti ollut kveenikulttuurin tutkimuksen stand. Det er ali grunn til å si seg enig med Uleåborg· ja vaalimisen vakavin rajoite. Valtioiden rajat ja kieli historikeren Samuli Onnela når han i en kritisk an muurit ovat esimerkkejä niistä tekijöistä, jotka ovat meldelse av undertegnedes bok om den finske mig vaikeuttaneet pohjoismaiden välistä yhteistyötä, joka rasjonen til Vads0 avslutter slik, med relevans for on oikeastaan välttämätön ehto hedelmälliselle tie kvenforskningen genere!t: Boka viser "att forskningen teelliselle työlle kveenikulttuurin parissa käsitteen rörande Nordkalottens historia oundgängligen för• laajassa merkityksessä. On täysi syy sanoa olevansa utsätter kännedom om hela kvänområdets, norra yhtä mieltä oululaisen historiantutkijan Samuli On Norges, Sveriges och Finlands, historia och källmate nelan kanssa hänen lopettaessaan kriittisen esittelynsä rial. Forskningen rörande Nordkalotten är bok allekirjoittaneen kirjasta, joka koskee suomalaisten stavligen samnordisk forskning. (HTF n :o 1, 1979, muuttoa Vesisaareen; sama koskee kveenitutkimusta s. 85) yleensäkin: kirja osoittaa "että Pohjoiskalotin histo riaa koskeva tutkimus edellyttää koko kveenialueen, Pohjois-Norjan, -Ruotsin ja -Suomen historian ja läh Kanskje kan Kvenseminaret i 1980 bidra til å spre litt deaineiston tuntemusta. Pohjoiskalottia koskeva tut av den informasjon som beh0ves, knytte en del av kimus on kirjaimellisesti yhteispohjoismaista tutki de personlige kontakter som har vrert savnet og musta." (HTF n:o 1, 1979, s. 85 .) realisere noen av de samarbeidsrelasjoner som lenge har vrert 0nsket? Ehkäpä tämä vuoden 1980 kveeniseminaari osaltaan auttaa levittämään hieman tarvittavaa tietoa, solmi maan joitakin kaivattuja henkilökohtaisia yhteyksiä ja toteuttamaan joitakin kauan toivottuja yhteistyö• suhteita? 128 Kirjallisuusluettelo NAVF (1977) Humanistisk forskning 77. Litteraturliste NAVF (1978) Humanistisk forskning ved museene. NAVF (1980) Venke Olsen: Faglig utviklingsprogram for Eriksen, Hans Kr. (1968a) = Hål0ygminne n:o 4. samisk og kvensk. Språk, historie og kultur. Eriksen, Hans Kr. (1968b) = Ottar n:o 58. Niemi, E. (1977) Oppbrudd og tilpassing. Den finske flytt· Eriksen, Hans Kr. (1973) Vandrere i grenseland. Oslo. ingen til Vads0 1845 - 1885. Eriksen, Hans Kr. (1978) Rajaseudun vaeltajia. Oulu. Nygård, T. (1978) Suur-Suomi vai lähiheimolaisten auttami Eriksen, Hans Kr. (1979) Finnmark. Bygd og by i Norge nen. Aatteellinen hcimotyö itsenäisessä Suomessa. Keu Eriksen, Hans Kr. (1980) Kvensk kultur i dag og i morgon. ruu. Eriksen, Knut E. & Niemi, Einar (1980) Den finske fare. Paulaharju, S. (1928) Ruojan suomalaisia. Sikkerhetsproblemer og minoritetspolitikk i nord 1870- Paulaharju, S. (1935) Ruijan äärimmäisillä saarilla. 1940. Paulaharju, S. (1973) Finnmarkens folk. FF = Fylkesplan for Finnmark 1980 - 83. NR (1979) Nordisk Råd. Mcdlemsforslag om forskning vedr0- Grym, E. (1959) Från Tornedalen tili Nordnorgc. Luleå. ren,le kvenenes kultur og språk i Nord-Norge. Hansen, E. Richter (1974) Profinske holdninger i Finnmark Qvigstad, J. (1920) Den kvaenske indvandring til Nord-Norge. i mellomkrigstiden. Universitetet i Oslo. Troms0. Henninen, T. (1972) Den kvenske innvandring til Alta på RLF = Rogalandsforskning. Notat nr 5. 1978. 1700-tallet. Universitctet i Trondheim. Schnitlcr, P. (1962) Grenseeksaminasjonsprotokoller 1742· Holten-Bechtolsheim, H. (1909) Finnenes indvandring til 1745, bd. 1 Norge. - Nordisk Tidskrift. Slunga, N. (1965) Staten og den finskspråkiga bcfolkningen HTF = Historisk Tidskrift för Finland, n:o 1, 1979. i Norrbotten. Luleå. lnnstilling 1976 = lnnstilling om norsk-finske kulturforhold. Sommerfelt, 0. H. (1977) Kort Beskrivelse over Finnmarkcn. Norsk kulturråd. - Topografisk Journal for Norgc, bd. 7. Chrisriania. KiF = Kulturarbeid i Finnmark. 1974. Tockfleth, N. V. (1848) Bidrag til Kundskab om Qvacnernc i KT = Kulturplan for Troms. 1979. Kongeriget Norge. Lecm, K. ( 1767) Beskrivelse ovcr Finmarkens Lapper. Suomi 1870. Maisteri David Skogmanin matka vuonna 1865. K0benhavn. Symposium 197 3: Samcforskning i dag og i morgon. Rapport NAVF (1975) Humaniorautredninga, Del 3. Folkeminnevit från symposium rörande den samiska kulturen 19-20 skap og folkelivsgransking i Noreg. november 197 3 i nordiska musect. 129 KVEENJKULTTUURI TÄNÄÄN JA HUOMENNA KVENSK KULTUR I DAG OG I MORGON Kirjailija Hans Kr. Eriksen Forfatter Hans Kr. Eriksen Stonglandseidet Stonglandseidet Onko olemassa kveenikulttuuria? Finnes ein kvensk kultur? Ennen kuin alan puhua kveenikulttuurista, haluan F0r eg tar til å snakke om kvensk kultur, vil eg gjerne yrittää vastata kysymykseen: onko kveenikulttuuria pr0ve å svare på dette sp0rsmålet: Finnes·ein kvensk olemassa? Koskapa pidän kokonaisen esitelmän ai kultur? heesta kveenikulttuuri, minun täytynee vastata heti "kyllä" omaan kysymykseeni. Og sidan eg skal holde eit heilt foredrag om emnet kvensk kultur, så må eg vei straks svare ja på mitt Mitä kveenikulttuuri on? eige sp0rsmål. Uskon, että on olemassa kveenikulttuuri, mutta ei ole Kva er kvensk kultur? helppoa määritellä, mitä sillä tarkoitamme. Yritän vastata tähänkin, mutta aluksi sanoisin, että tuon Ja, eg trur det finnes ein kvensk kultur, men det er esiin oman mielipiteeni kveenikulttuurista. Sanoisim ikkje så lett å definere kva vi meiner med det. Eg skal meko niin, että ne suomalaiset kulttuuripiirteet, jotka pr0ve å svare på d~tte også, men i utgangspunktet ovat lähtöisin historiallisesta Kainuusta (Kvenland), vil eg seie at det er mi meining om den kvenske kul ovat kveenikulttuuria eikä mikään muu? turen som kjem fram. Skal vi seie det slik at dei finske kulturdraga som skriv seg frå det historiske Kvenland Määrittelisin kveenikulttuurin näin - ja lmtlen sen ole (Kainuu) er kvensk kultur og ikkje noko anna? van tavallista: Kveenikulttuurin muodostavat ne hen kisen ja aineellisen elämän erityispiirteet, jotka suo Eg vil - og eg trur det er vanlig å gj0re det slik: defi malaiset siirtolaiset toivat mukanaan Suomen maas nere kvensk kultur som dei sa:rdrag ved det åndelige tamuuttoseuduilta ja Ruotsista Tornionjokilaaksosta og materielle livet som dei finske innvandrarane bar uusille Ruijan asutusalueille Finnmarkiin ja Troms med seg frå utvandringsområda i Finland (og Sverige saan. Osa näistä piirteistä on vielä jäljitettävissä, ja Tornedalen) til dei nye busettingsområde i Ruija - i olkoot ne juuri niitä, joita me voimme tästä lähin Finnmark og Troms. Ein del av dette kan enno spores, kutsua kveenikulttuuriksi. og må vere det vi heretter kan kalle kvensk kultur i Ruija. Taustaa Bakgrunn Yli 200 vuoden ajan olemme tienneet muuttoliik keestä, jota olemme perinteisesti kutsuneet nimellä I meir enn to hundre år kjenner vi til den folkeflyttin kveenien vaellukset. Ajoittain tämä muuttoliike ga som vi tradisjonelt har kait kvenvandringane. I muistutti kansainvaellusta - enimmäkseen 1860-lu periodar likna denne migrasjonen ei folkevandring - vulla. Näiden muuttoliikkeen huippuvaiheiden tausta mest i 1860-åra_. I desse toppane av folkeflytting, var na olivat sodat ja kadot. Kaiken kaikkiaan taustalla det akutte tilh0ve som låg bak - krig, misvokster. Men oli kuitenkin syvempi syy, maastamuuttoalueiden bak det heile låg ein djupare årsak som grunna seg i ekologiset ja väestöolot. Niihin en tässä puutu, 0kologiske og demografiske tilh0ve i utflyttingsom koska niitä pohditaan muissa yhteyksissä. Näinä råda. Dette kjem eg ikkje inn på her, då det blir vuosina muuttaneiden lukumäärä oli suuri suhteessa dr0fta i andre samanhengar. asukaslukuun sekä siellä mistä he lähtivät että siellä minne he tulivat. Absoluuttiset luvutkin olivat huo- Men talet på menneske som kom i drift i desse åra var 130 mattavia, mutta en puutu niihin tässä ... stort i forhold til folketalet både der dei vandra ut og dit dei kom. Dei absolutte tala var også betydelige, Tuntuu luonnolliselta, että kun siirtolaiset tulivat utan at eg skal komme inn på dei her .. uudelle alueelle, jossa heistä tuli suuri vähemmistö - tai he muodostivat jopa enemmistön - sen täytyi Men det synes naturlig at når desse menneske kom til painaa leimansa siihen kehitykseen, joka noilla seu eit nytt område der dei vart ein stor minoritet · eller duilla tapahtui sen jälkeen. Tromssaan ja Finnmar tilmed kom i fleirtall · så måtte det sette sitt preg på kiin (Ruijaan) tuli väkeä monilta Suomen alueilta: La den utviklinga som bygdene gjennomgikk etter dette. pista, Oulun läänistä, Pohjanlahdelta, Pohjanmaalta, Savosta, Karjalasta, Tornionjokilaaksosta ja muual Det kom folk til Troms og Finnmark (Ruija) frå takin. On ilmeistä, että nämä ihmiset toivat muka mange distrikt i Finland: Lappland, Oulu Iän, Botten naan hyvinkin suuresti eroavia kulttuuripiiirteitä. vika, 0sterbotten, Savo, Karelen, Tornedalen og fleire. Merenrannalla asuvat sanoivat heitä kaikkia kveeneik Det er opplagt at desse menneska bar med seg kultur si, mutta karjalaisista saatettiin käyttää sellaista sanaa drag med nokså store skilnader. For menneska ved kuin russekareler. Siten kveenikulttuuri syntyi siirto havet vart dei alle kait kvener - men ord som kareler laisten mukanaan tuoman suomalaisen kulttuurin eri (russekareler) blei delvis brukt om karelarar. tyispiirteiden yhteisistä aineksista. Ellei muuton jäl• keen olisi ollut lainkaan kulttuurin erityispiirteitä, se Slik oppsto kvensk kultur som noko felles for alle olisi ollut luonnonvastaista. kulturelle srerdrag innvandrarane frå Finland hadde med seg. Erilaiset eloonjäämisen edellytykset Om der ikkje hadde levd vidare kulturelle srerdrag etter dei, så ville det ha vore naturstridig. Siirtolaisten mukanaan tuomalla suomalaisella kult tuurilla oli e'rilaisia eloonjäämisen edellytyksiä. Niille, Ulike vilkår for overleving jotka perustivat kalastajakylän, esim. Pykeijan, olot lienevät olleet mullistavan erilaiset kuin kotona. Rai Den finske kulturen innvandrarane hadde med seg siin melko eristyksiin norjalaisesta yhteiskunnasta fekk ulike vilkår til å overleve. For folk som bygde asettuneille suomalaisen kulttuurin kasvun ehdot lie opp eit fiskevrer slik det skjedde i Bug0ynes, måtte nevät olleet hyvät, ja luonnonolot olivat siellä saman tilh0va vrere revolusjonerande annaleis enn heime. laiset kuin kotimaassa. Og for dei finnane som slo seg ned i Nordreisadalen · i nokså sterk isolasjon frå det norske samfunnet · måtte vokstervilkåra for den finske kulturen vere go Näissä oloissa puhtaasti suomalainen aines lienee de, samstundes som naturtilh0va her og i heimlandet elänyt kauimmin ja vähiten norjalaisen vaikutuksen var like. alaisena. Pykeijassa suomalaisista tuli ehdoton enem mistö, mutta he tulivat merelle, missä he eivät voineet Unders like forhold måtte det reint finske leve lengst elää voimatta harjoittaa kalastusta. Aineellinen suo og mest upåvirka av norsk. I Bug0ynes vart finnane i malainen kulttuuri lienee pian muuttunut kalastaja absolutt majoritet. Men dei kom til havet der dei ikkje kyläkulttuur_iksi, jossa norjalainen vähemmistö tuli kunne leve utan å kunne drive fiske. Her måtte den hallitsemaan kehitystä. Tämä koski kuitenkin vain ai materielle finske kulturen snart omformes til ein neellista kulttuuria. Henkisessä kulttuurissa ja erityi fiskevaerskultur der det norske mindretallet kom til å sesti kielen säilyttä~isessä suomalainen aines oli järk• dominere utviklinga. Men det galdt den materielle kymätön. kulturen. I åndelig kultur · og spesielt i bevaring av språket - sto det finske urokkelig. Sekä Pykeijassa että Raisissa - ja koko suomalaisten maahanmuuttoalueella · suomalaiseen ainekseen vai- Men begge stader - og i heile det finske innvandrings- 131 kutti norjalainen yhä voimakkaammin sitä mukaa området vart det finske påverka av det norske, kuin aika kului, varsinkin siellä missä norjalaisia oli stadig sterkare ettersom tida gjekk, og sterkare der eniten eli siellä missä täytyi noudattaa rannikon väen dei norske var flest - eller der kystfolket sitt nrerings elinkeinopohjaa ja elämäntapaa. Näin suomalaisesta grunnlag og livsm,mster måtte bli folgd. Slik blei kulttuurista tuli kveenikulttuuri, ja näin norjalais den finske kulturen kvensk, og slik fikk også norsk tenkin arki ja hengenelämä saivat suomalaisilta herät• kvardagsliv og åndsliv impulsar av finsk, og med det teitä ja siten myös kveenikulttuurin leimaa. preg av kvensk. Asuinseutu. Jokirantojen asuttaminen. Asunto. Bustaden. Bygda. Busetting ved elvene. Suomalaiset ottivat jokia ja laaksoja käyttöönsä Finnene tok elvene og dalene i bruk meir enn nord enemmän kuin norjalaiset. Saamelaiset olivat ennen menn. Samar hadde for brukt elvene - f.eks. Jangs käyttäneet jokia, esim. Tenoa, mutta eivät norjalaiset. Tana, men ikkje nordmenn. Finnane var vant til å bu Suomalaiset olivat tottuneet asumaan makean veden ved ferskvatn, ved elv, sj0. Dei kom ned Nordreisada äärellä jokien ja järvien rannoilla. He tulivat Raisiin len alt på 17OO-talet og var dei einaste som budde der jo 17OO-luvulla ja olivat kauan aikaa tuon seudun ai oppe gjennom lang til. Det var finnar som forst tok noat asukkaat. Juuri suomalaiset alkoivat ensiksi vil til å dyrke jord oppetter Alta med dei konsekvensane jellä maata Alattionjoen varrella, mistä seurasi kiista det forte med seg der i strid med amtmannen. maaherran kanssa. Dei kom til B0rselv på 17OO-talet, til Lakselv, Tana, 17OO-luvulla suomalaisia tuli Pyssyjoelle, Lemmin Neiden, Pasvik, Vestre J akobselv, Skallelv, Komagvrer. joelle, Tenoon, Näätämöön, Pasvikiin, Länsi-Anni• joelle, Kallijoelle ja Kummaväriin. He rakensivat Dei grunnla bustadene sine ved elvene - også ved elve asuntonsa jokirannoille ja jokien suihin. Erityisen munningane. Srerl\g tydelig ser vi dette i Vestre selvästi näemme tämän Länsi-Annijoella ja Kalli J akobselv og Kallelv der kombinasjonen av finsk og j,oella, missä ilmenee suomalais-norjalainen elinkei norsk livnrering viser seg: Dei dyrkar jord omkring, noyhdelmä. He viljelevät ympäröivää maata, käyttä bruker elveutl0pet til hamn, og bygger husa i ein vät joensuuta satamana ja rakentavat talonsa kyläksi landsby like ved elva. aivan joen rantaan. Yhdistelmä maa-meri on ilmeinen, ja suomalainen asutus on yhdistynyt norjalaiseen Her har ein kombinasjonen jord-hav openlys, og her käyttäessään täysin hyväkseen joen antamia mah har folket kombinert finsk busetting med norsk i dollisuuksia. Luonnehtisin tätä kveeniläiseksi eri det dei har nytta fullt ut dei muligheiter elva gir. Eg tyispiirteeksi. vil karakterisere dette som eit kvensk srerdrag. Sekä Anni- että Kallijoella ihmiset ovat yleensä ra Men begge desse stadene har folket stort sett i;>ygd kentaneet talonsa Varangin mallin mukaan eli tuvan hus etter m0nster frå Varanger - altså stue og fj0s i ein ja navetan yhdeksi rakennukseksi. Tämä kertonee jo bygning. Det forte! kanskje også noko om korleis ein takin myös siitä, miten ihminen sopeutuu uusiin tilpassar seg dei nye forholda, ser det praktiske i det oloihin eli miten hän huomaa kaiken käytännöllisen som er på den staden ein kjem til. Eg trur Varanger uudessa paikassa. Luulen, että varangintalo, jossa huset med fj0s og stue i eitt er tilpassa dei klimatis navetta ja tupa ovat yhdessä, on mukautettu Varan ke forholda på Varangerhalv0ya. ginniemen ilmasto-olosuhteisiin. Men busetting ved elvene gav sikkert også det finske Asettuminen jokien rannoille antoi varmasti myös st0rre evne til å overleve. Det synes klårt at di fleire suomalaisuudelle suuremman kyvyn säilyä hengissä. likheitspunkter det er mellom det opphavlige og det Tuntuu selvältä, että mitä useampia yhtäläisyyksiä on nye milj0et, di st0rre grunnlag er det for at dei opp alkuperäisen ja uuden ympäristön välillä, sitä varmem- havlige, medbragte kulturdrag kan bevares. 132 min alkuperäiset mukana tuodut kulttuuripiirteet I Norge var elva tradisjonelt ein stad ein henta vatn, voivat säilyä. bygde seg ei kvern til å male kornet, henta litt t0m mer, fiska litt laks. Men nordmannen trengte aldri Norjassa joki oli perinteisesti vedenhakupaikka, jolle inn til det indre. Havet h0rte den norske sin kvardag rakennettiin mylly viljan jauhamista varten, jolta til. For finnen var elva sj0lve livsnerven. Alt liv krinsa haettiin puuta ja josta kalastettiin lohta. Norjalaiset omkring elva og sj0en. Slik kom det også til å bli i eivät kuitenkaan koskaan tunkeutuneet sisämaahan, Norge for dei finnane som fann vegen til elvene og vaan heidän arkeensa kuului meri. Suomalaiselle joki dalane. oli itse "elinhermo", kaikki elämä keskittyi joen ja meren ympärille. Tällaiseksi muodostui elämä Annan materiell kultur. Byggeskikk. myös Norjassa niille suomalaisille, jotka löysivät tien Eg har nemnt bygningsmilj0et som kom til å få eit jokivarsille ja laaksoihin. preg fiskevrer og finsk busetting på stader som Skall Muu aineellinen kulttuuri. Rakennustapa. elv, Byg0ynes, Vestre Jakobselv. Olen maininnut rakennusmiljöön, joka tuli saamaan Når det gjeld byggeskikken, hustypar m.m. kom det kalastajakylien ja suomalaisen asutuksen leiman sel finske til å prege fleire stader. Av det som er bevart i laisisissa paikoissa kuin Kallijoki, Pykeija ja Länsi• dag - krigen for jo hardt fram mot desse str0ka - kan Annijoki. Monin paikoin rakennustapa, talotyypit eg nemne tydelige finske srerdrag i Byg0ynes og Vads0. ym. muuttuivat suomalaisleimaisiksi. Sodat koette Eg trur faktisk det er på desse to stadene vi forst og livat kovasti näitä seutuja, ~utta kaikesta säilyneestä fremst kan snakke om kvensk ktlltur i byggeskikk. Eg voin mainita selviä suomalaispiirteitä Pykeijasta ja har for skreve at både i Vads0 og Bug0ynes kunne Vesisaaresta. Luulen tosiaan, että ennen kaikkea juuri ein i 60-åra sjå bygningar som om dei var skorne ut näissä kahdessa paikassa voimme puhua rakennus av gatebildet i ein finsk småby. Desse husa med finske kulttuurin kveenileimasta. Olen aiemmin kirjoittanut, drag finn vi enno. että sekä Vesisaaressa että Pykeijassa saattoi 60-lu vulla nähdä sellaisia rakennuksia, jotka olivat kuin Ein av grunnane til at det blei så mykje finsk i bygge jonkin suomalaisen pikkukaupungin katukuvasta lei skikken, trur eg kjem av at det var mange handverks kattuja. Näitä suomalaispiirteisiä taloja on vielä ny folk mellom kvenene. Mange av dei var t0mrarar. I kyäänkin olemassa. muntlig overlevering h0rte eg enno i 1960-åra mange beretningar om finske handverksfolk som hadde bygd Eräs syy siihen, että rakennuskulttuuri sai mm pal hus i Vads0. jon suomalaisia muotoja, on uskoakseni se, että kveeneissä oli paljon käsityöläisiä. Monet heistä Eg skulle tru ein del av dei finske bygningsmilj0a i Vads0 og Byg0ynes skulle kunne bevares. Viinikka olivat kirvesmiehiä. Suullisesti kuulin vielä 1960- garden (Tuomainen-garden) i Vads0 er sikra som luvulla monia kertomuksia suomalaisista käsityöläi museum, men det er fleire hus som fortener å bli sistä, jotka olivat rakentaneet taloja Vesisaareen. bevart som minne om kvenkulturen i Varanger. Luulisi osan Vesisaaren ja Pykeijan suomalaisesta Av alle husa eg har sett, trur eg Tuomainen-garden i rakennusmiljööstä olevan säilytettävissä. Viinikan talo Vads0 er mest typisk for den finske landsbygd-garden. (Tuomaisen talo) Vesisaaressa on suojattu museoksi, Typisk nok er den bevart i byen Vads0, der kvensk mutta useammatkin talot ansaitsevat tulla säilyi:etyiksi kultur kom til å leve sitt liv jamsides med den norske muistoina Varangin kveenikulttuurista. embetsmannskulturen og fiskevrerskulturen. Kaikista näkemistäni taloista Tuomaisen talo Vesisaa Dyrking og bruk av jorda ressa on tyypillisin suomalainen maalaistalo. Tyypil listä on myös, että se on säilynyt juuri Vesisaaressa, Alle som har skreve om kvenene i Troms og Finnmark 133 jossa kveenikulttuuri eli elämäänsä norjalaisen virka har framheva deres bruk og dyrking av jorda. Alt til mies- ja kalastajakyläkulttuurin rinnalla. lig på 1700-talet ser det ut til at dei var velsedde som jorddyrkarar. I futeregnskap og meldingar frå Maanviljely embetsmenn finn vi stadig ord om kvenene som gode jorddyrkarar. Kaikki Ruijan kvccneistä kirjoittaneet ovat tähdentä· nect heidän maatalouttaan. Jo 1700-luvun alussa he Var det så noko nytt kvencne hadde med seg? näyttävät olleen arvostettuja maanviljelijöitä. Voutien tilinpidosta ja virkamiesten ilmoituksista löytyy jat Ja, for det forste var dei vant til flatland og visstc at kuvasti mainintoja kveeneistä hyvinä maanviljelijöinä. sur jord ikkje bar godt. Dei kunne gn21fte. Det var ikkje vanlig blant fiskevrersfolket i Aust-Finnmark Oliko kvecneillä sitten mitään uutta tuotavana? Oli. f.eks. fordi desse menneske primrert hadde havet og Ensinnäkin he olivat tottuneet alavaan maahan ja tie fisken til nreringsgrunnlag. sivät, että hapan maa ei tuottanut hyvin. He osasivat ojituksen, mikä ei ollut tavallista Itä-Finnmarkin ka Kvenene kunne bruke plog. Mange stader var det lastajakylien väen keskuudessa esim. siksi, että näillä ikkje vanlig å pl0ye jord f0r kvenene kom og tok til oli clinkeinopohjana ensisijaisesti meri ja kala. med det. Finnmarkingen dreiv overflatedyrking. Kveenit tunsivat auran. Monin paikoin ei ollut tapana Karl Tuomainen i Vads0 hadde med seg kjennskapet kyntää maata, ennen kuin kveenit tulivat ja aloittivat til ein spesiell "steinplog" då han kom frå Savolaks til sen; finnmarkilainen harjoitti pintaviljelyä. Vesisaa Vads0 like for den forste verdskrigen. Ein slik plog relainen Karl Tuomainen tunsi erityisen "kivi auran" fikk han ein smed til å lage for seg då han ville pl0ye tullessaan Savosta Vesisaareen juuri ennen 1. maail steinmark i Varanger. mansotaa. Sellaisen auran hän sai teetety ksi eräällä scpällä halutessaan kyntää Varangin kivimaata. Tämä Enno står denne kuokka-aura (hakkeplogen) i Tuo kuokka-aura (hakkeplog) seisoo vieläkin Tuomaisen mainen-garden i Vads0. Eitt enkeltståande eksempel talossa Vesisaaressa ainutlaatuisena esimerkkinä alal frå eit område der kvensk kultur fekk mykje å seie. ta, jolla kveenikulttuurilla tuli olemaan suuri merki tys. Eg nemner med det same eit eksempel på korleis finsk jordbrukskultur slo feil: Den same Karl Tuomainen Mainitsen heti esimerkin suomalaisen maanviljely ville dyrke korn i Varanger. Han kjente jo kunsten kulttuurin epäonnistumisista: samainen Karl Tuo frå Savo. Så pl0ydde han jord og sådde hvete. Heile mainen aikoi viljellä viljaa Varangissa. Hänhän oli sitt liv gjekk han og tenkte på det nederlaget han oppinut tuon taidon jo Savossa. Sitten hän kynti maa opplevde då det ikkje ville vekse hvete i Yaranger! ta ja kylvi vehnää. Koko ikänsä hän mietti sitä tappio ta, jonka koki kun vehnä ei tahtonut kasvaa Varangis Heile sitt liv gjekk han og tenkte på det nederlaget sa! han opplevde då det ikkje ville vekse hvete i Varanger! Voinee sanoa, että sekä kveenien tuoma että van Ein kan vei seie at både det kvenske og det eldre hempi norjalainen aines Finnmarkin maanviljelykult norske innslaget i jordbrukskulturen i Finnmark er tuurissa on liukunut nykyaikaiseen maanviljelyyn, glidd over i ein moderne jordbruksform der lite av jossa on säilynyt vain vähän vanhaa. Eloon lienee dette eldre er bevart. Men det som overlevde var jäänyt lähinnä asenne maahan ja maanviljelyyn. vei helst holdninga til jorda og til jordbruket. Metsä. Tervanpoltto. Skogen. Tjrerebrenning. Joihinkin seutuihin painoi ennen vahvasti leimansa I dag lever heller ikkje det sterke innslaget skogs- 134 suomalainen metsätalous ja tervanpoltto, mutta drift og tjrerebrenning som var finsk og sette sitt nykyisin noita elinkeinoja ei enää ole. Metsätaloutta preg på somme bygder - ikkje minst Nordreisa, harjoitettiin erityisesti Raisissa, Naavuonossa ja Kvenangen og Alta. Alattiossa, ja siellä onkin suurten suomalaisten ter vanpolttajien muisto säilynyt elävänä tarinoissa. Mai Her er bevart minnet om dei store finske tjrerebrenn nitsen vain tarinan suuresta raisilaisesta tervanpoltta arane i ein levande sagnkrins. Eg skal berre nemnc jasta nimeltään Sauta maton, mikä on esimerkki elä• sagnet om den store tjrerebrennaren Sauta maton i västä vahvasti suomalaisleimaisesta kansanperinteestä Nordreisa. Dette er eit eksernpel på levande folke - voinemme sanoa sitä tyypillisesti kveeniperinteeksi. rninne med sterkt finsk preg, og det er vel det vi kan kalle typisk kvensk. Tervanpolttoa kokeillaan nykyään lähinnä vain ku Tjrerebrenning i dag er berre unntaksvis prävd - mer riositeetin vuoksi. Kuitenkin Raisista saadaan joka ta mast for kuriositetens skyld. Men framleis kjem det pauksessa edelleen Tromssan läänin veneenkäyttä• i alle fall milebrent tjrere frå Nordreisa til båtfolk i jille miilupolttoista tervaa. Pohjoisilla alueilla tämä on Troms fylke. I nordlige område er det i forste rckke ensisijaisesti kveeniperinnettä. ein tradisjon frå kvenene. Sauna Sauna Eräs kveenikulttuurin piirre on oliut erityisen ilmeinen Det er eitt kvensk trekk som har vore srerlig tydelig aivan nykypäiviin saakka ja on elinkelpoisinta ainesta heilt til no - og som er noko av det mest levedyktige kveeniajalta: sauna (kvenbadet). Siirtolaisaikana oli frå den kvenske tida: KVENBADET, saunaen. tavallista pystyttää sauna sinne minne tultiin, ja ka lastajakylässä piti usein yksi tai useampi kveeni jul kista saunaa. Sen tavallinen nimi oli kvenbad (kainu I innvandringstida var det vanlig å reise ein sauna der lainen sauna). Esim. kotiseudullani Kiiperissä oli ein kom, og i fiskevreret var det gjerne ein kven eller kaksi sellaista saunaa, Lankilan Erikillä ja Oskar fleire som hadde offentlig bad. Vanlig namn på dette Lausalla (Menl0sillä = Viattomalla). Vesisaaressa oli var kvenbad, (kainulainen sauna). I heimbygda mi - useampia, mm. Tuomaisen talossa. Kiberg - var der f.eks. to slike kvenbad - hos Lankila Erik og Oskar Lausa (Menl0s). I Vads0 var det fleire, bl.a. i Tuomainen-garden. Saunalla ei ollut merkitystä ainoastaan puhtaudelle, vaan se oli myös sosiaalinen laitos. Siellä ihmiset ta Saunaen hadde betydning ikkje berre for reinsligheita. pasivat toisiaan puhdistuakseen ja keskustellakseen, Det var også ein sosial institusjon. Her m0ttes folk til eikä ole epäilystäkään siitä, että saunaperinne oli rensing og samtale, og det er ingen tvil om at sauna eräältä osalta säilyttämässä suomalaisuutta/kveeni tradisjonen var ein medverkande årsak til at finsk/ kulttuuria. kvensk blei bevart så godt som tilfelle var. Sauna-tradisjonen er eit eksempel på korleis ei ma Saunaperinne on esimerkki siitä, miten yhden aineel teriell kulturoverlevering frå eit folk til eit anna - og lisen kulttuurin piirteen välittyminen kansalta ja su til nye generasjonar - kan ha direkte innverknad på kupolvelta toiselle voi vaikuttaa perinteen välittymi• overlevering av tradisjon og gi styrke til bevaring av seen ja miten se voi antaa voimaa vähemmistökulttuu• ein mindretallskultur. Egentlig er vei ali materiell rin säilyttämiseen. Oikeastaan kaikki aineellinen kult kultur til stl1ltte for vidareforing av tradisjonar. Men tuurihan tukee perinteen siirtymistä, mutta saunan dei sosiale tilh!1lva omkring sauna- synes å ha verka sosiaaliset olot näyttävät vaikuttaneen erityisen srerlig positivt i retning av språk- og tradisjons myönteisesti kielen ja perinteen säilymiseen. bevaring. 135 Ruoka Mat Sen, miten vahvasti suomalaiset ruokaperinteet ovat Kor sterkt finske mattradisjonar har overlevd til Kalastus Fiske Tullessaan merelle kveenien täytyi muuttaa kalastus Når kvenene kom til havet, måtte Pohjoiskalotin veneenrakennuksella näyttää olevan Båtbygginga på Nordkalotten synes ellers å ha sterke vahvoja yhteispiirteitä, joita tavataan kaikissa vesis fellestrekk som ein finn igjen i alle vassdraga - litt töissä hieman mukautettuina niihin jokiin ja rantoi tilpassa straum og strender i 136 tioon ja Raisiin tulijat elivät eristyksissä norjalaisista. Og kvenene bevarte språket godt - lenge. Oli luonnollista, että suomen kieli säilyi. Ei ollut kilpailua, eikä suomen kieli ollut alttiina toisten Dei forste som kom til Alta og Nordreisa levde i kielten paineelle. Samaa voi sanoa Porsangin-muutos isolasjon frå nordmenn. Det var naturlig at det finske ta, varsinkin 1700-luvun Pyssyjoesta. Sen sijaan ne, språket overlevde. Der var ikkje konkurranse, og det jotka tulivat Tenon varteen, menettivät niihin aikoi finske språket var ikkje utsett for press frå andre. Det hin suomen kielen, sillä siellä tuli hallitsemaan saame. same kan ein seie oin tilflyttinga til Porsanger - forst og fremst 8fi)rselv på 1700-talet, mens dei som kom Tenon suomalaisten yhteyksistä Pohjois-Tromssan ned langs Tana miste det finske språket i denne tida. saamelaisiin oli muitakin tuloksia. Saamelaiset joko Her var det samisk som kom til å dominere. vetäytyivät suomalaissiirtolaisten tieltä suomalais Kontakten med samar i Nord-Troms gav seg andre ten viljellessä saamelaisten asuttamaa maata, tai utslag: Anten har samane trekt unna dei finske kolo suomalaissiirtolaiset menivät na1m1sun saamelais nistane - fordi dei finske dyrka opp den jorda der perheiden jäsenten kanssa. Tutkimustulokset puuttu samane budde, eller ved at dei finske kolonistane gifte vat, eikä ole helppoa osoittaa suoranaisia ristiriitoja seg inn i samiske familiar. Her manglar forskingsre tässä yhteydessä. Tiedän kuitenkin useita tapauksia, sultat, og det er ikkje lett å påvise eksakte konfliktar joissa suomalaiset siirtolaiset asettuivat saamelaisten i denne sa!llanhengen. Men eg veit om fleire tilfelle asuinpaikoille Pohjois-Tromssaan ja ottivat ne hal der finske innvandrarar slo seg ned på samebuplassar tuunsa esim. menemällä naimisiin merisaamelaisten i Nord-Troms og overtok dei, dels ved at dei gifte seg kanssa ja siten antamalla maanviljelylle ym. toimin med sj0samar og slik gav jordbruk og vidare drift nalle suomen kielen ja suomalaisen maanviljelykult preg av finsk språk og jordbrukskultur. Folket vart tuurin leiman. kvener. "Kan5&1lomainen" määritelmä kveenistä Ein "folkelig" definisjon av kven Suomalaisten ja· saamelaisten suhde saattaa olla eräs Dette kan muligens vere ein av årsakene til at folk i syy siihen, että Tromssan läänin asukkaat ovat usein Troms i stor utstrekning har definert - og enno määritelleet ja määrittelevät yhä kveenin saamelaisen definerer - kven som ei blanding av same og finnlen ja suomalaisen sekoitukseksi. dar. Suomesta tulee kveenin kieli Finsk blir kvensk språk Koko Ruijan alueen kieli muuttui ja kulki toiseen Men språket over heile dette området endra seg - og suuntaan kuin Suomen suomi. Ensin suomella tosin gjekk i ei anna retning enn det finske språket i Fin oli sen sukupolven ja seudun leima, josta ihmiset land. F0rst hadde nok finsken eit preg av den gene olivat lähteneet siirtolaisiksi, mutta norjalaisen vai rasjonen og den bygda folket hadde vandra ut frå. kutuksen vahvistuessa myös suomen kielen norja Men etter som den norske påverkinga vart st0rre, vart lainen aines tuli selvemmäksi. Siten syntyi nykyinen også det norske innslaget i det finske språket tydeli kveenin kieli. gare. Norjalaisten keskuudessa yleistyi puhe siitä, että nä• Slik oppsto det vi kan kalle kvensk språk i dag. mä ihmiset puhuivat kveeniä. Norjalaiset sanoivat Det blei vanlig blant nordmenn å snakke om at dette osaavansa hieman kveeniä, ja ihmiset, joilla oli suo folket snakka kvensk. Nordm-enn sa at dei kunne litt malais-kveeniläinen kielitausta, puhuivat kveeniä, kun kvensk, og folk med finsk/kvensk språkbakgrunn heidän piti puhua norjaa eivätkä he saaneet sitä oikein kvenska når dei skulle snakke norsk og ikkje fekk det toimimaan. Sanaa kvenskiä (å kvenske) käytetään til å fungere heilt riktig. Ordet å kvenske brukes i varsin paljon vielä nykyäänkin. ganske stor utstrekning den dag i dag. 137 Säilyykö kieli? Overlever språk.et? Vain muutamin paikoin suomen/kveenin kieli on pys Berre på enkelte stader har det finske/kvenske språket tynyt säilymään suuressa osassa ihmisiä. Tämä koskee greid å overleve i ein st11me del av folket. Det gjeld i erityisesti Pykeijaa, Länsi-Annijokea, Kallijokea ja sa:rlig grad Bug0ynes, Vestre Jakobselv, Skallelv, og muutamia muita pienempiä paikkoja. Tromssassa nokre andre mindre stader. I Troms har Nordreisa ovat erottuneet muista Raisi ja Jyykeä (Skibotn). dalen og Skibotn merkt seg ut. Sellaisessa paikassa kuin Pykeija suomi olikin epäta• vallisen edullisessa asemassa, koska siellä lähes 66 % På ein stad som Bug0ynes sto då også det finske i ei ihmisistä oli puhtaasti suomalaisia vuonna 1968 uvanlig gunstig stilling med nrer 66 % av folket av tehdyn tutkimuksen mukaan (Innstilling om norsk rein finsk rett etter ei gransking i 1968. (innst. om finske kulturforhold). Täällä myös suuri enemmistö norsk-finske kulturforhold). Her ville då også det yli 4O~vuotiaista puhuu mieluummin suomea arki store fleirtalet av personar over 40 år foretrekke finsk kielenä, kun taas nuorempien ja nuorimpien suuri i dagligtalen, mens det var eit stort fleirtal av dei yng enemmistö puhui mieluummin norjaa. re og yngste som foretrakk norsk. PYKEIJA 1968: BUG0YNES 1968: Naiset Kvinner Miehet Henkilöiden lukumäärä Menn Antall personer Henkilöiden lukumäärä Puhuvat mieluimmin norjaa 30 Antall personer □ Foretrekker norsk språk 30 Suomi ja norja samanarvoisia 25 11 Finsk-norsk likeverdig 25 : Puhuvat mieluimmin suomea 20 Foretrekker finsk språk 20 15 15 10 10 5 5 Ikä Ikä Alder Alder 10 20 30 40 50 60 10 80 10 20 30 40 50 60 10 80 90 (Innstilling om norsk-finske kulturforhold. Norsk ku[ Fra "instilling om norsk-finske kulturforhold". Norsk turråd. 1968.) kulturråd. 1968. 138 Vuonna 1974 tehtiin tutkimuksia Tromssan ja Finn I 1974 vart det gjort granskingar over språkforholda i markin kielioloista. Ilmeni, että asenne suomen kie Troms og Finnmark. Det viste seg at holdninga til leen oli odottamattoman myönteinen ja halu oppia finsk språk var uventa positiv - og 0nsket om å lrere suomea koulussa oli suuri, kokonaista 95 % oppilaista finsk i skolen yar stort - heilt opp til 95 % av elevane halusi suomea opetettavaksi lukioasteella. Tällä he ville ha tilbod om finsk i den vidaregåande skolen. Dei eivät sanoneet, että he valitsisivat suomen, ja vastaus hadde ikkje dermed sagt at dei ville velge finsk, og oli annettu ilman minkäänlaista velvoitetta. Kuiten svaret var gjeve utan forplikting av noko slag. Likevel kin on syytä painottaa tätä tutkimusta mm. siksi, er det grunn til å legge vekt på denne granskinga, bl.a. että osoittautui olevan täysin selvä ero niillä alueilla, fordi det synte seg å vere heilt klår skilnad på dei om joihin vaikutti voimakkaasti suomalainen siirtolaisuus, råda som var sterkt påverka av finsk/kvensk innvand ja niillä alueilla, joilla tätä vaikutusta ei ollut. ring og dei som ikkje var det. Asenne suomen kieleen nuorten keskuudessa Holdninga til finsk språk mellom dei unge Tein Tromssan tutkimuksen yhdessä Tor Egil Lundin Eg gjennomforte granskinga i Troms saman med Tor kanssa. Tutkimus antoi seuraavan tuloksen Norjan Egil Lund. Om lysten til å lrere finsk gav granskinga peruskoulun yläasteen oppilaiden halusta oppia suo dette resultatet mellom elvar i ungdomsskolen: mea: Pohjois-Tromssan Kveeniseucujen I finsk tilflytnings· Utenom kvcnbygdcnc suomalaisalueella ulkopuolella område (kvcnbyg· (Senja) (kveeniseuduilla) (Senja) der) i Nord-Troms · Haluaa oppia 47,9 % 20,4 % Lyst til å lrere 47,9 % 20,4 % suomea finsk Ei halua oppia 48,3 % 75,5 % lkkje lyst til 48,3 % 75,5 % suomea å lrere finsk Eli noin puolet yläasteen oppilaista suomalaisvaikut Altså: Om lag halvparten av ungdomsskoleelevane i teisilla alueilla halusi oppia suomea, kun sitä vastoin dei finskinfluerte område hadde lyst til å lrere finsk, vain joka viides oppilas näiden alueiden ulkopuolel mens berre kvar femte elev utenom desse område la halusi samaa. Finnmarkin luvut olivat saman hadde lyst til å lrere der: Tala for Finnmark låg i suuntaisia, eli niissäkin oli sama tendenssi, mutta same lei, altså med liknande tendens, men i somme joillakin suomalaisvaikutteisilla seuduilla useammat av dei finskinfluerte bygdene hadde fleire lyst til å halusivat oppia suomea - kärjessä Pykeija, jossa 67 % lrere finsk - med Bug0ynes på topp der 67 % av oppilaista halusi oppia suomea, ja yhtä suuri osa ha elevane hadde lyst til å lrere finsk, og like stor del ville lusi suomen oppiaineeksi yläasteelle. ha finsk som fag i ungdomsskolen. Finnmarkin tuloksia erottaa Tromssan tuloksista se, että kalastajakylien oppilaat (kveeniseutujen ulko Det som her skil Finnmarks-resultata ut frå dei i puolella) halusivat suuremmassa määrin oppia suomea. Troms, er at elev;ne i fiskevrera (utanom kvenbygde Kelavuonossa prosenttiluku oli 65, ja Kirkkoniemes ne) i st0rre grad hadde lyst til å lrere finsk. I Kj0lle säkin se oli 58. Ellei tutkimuksessa olisi aivan liian fjord _var prosenttalet 65. Det var også oppe i 58 % i suuria virhelähteitä, uskoisin, että tällä on yhteyttä Kirkenes. Dersom her ikkje _var altfor store feilkjelder siihen, että Finnmarkiin on muuttanut uutta suoma ved granskinga, må eg tru dette har samband med laista työvoimaa. den nye tilflyttinga av finsk arbeidskraft til Finnmark. 139 Suomi oppiaineeksi Finsk som fag Pohjois-Tromssan suomalaisvaikutteisen alueen oppi Likeså hadde 32,5 % av elevane i Nord-Troms (finsk laista 32,5 % halusi suomen oppiaineeksi yläasteelle, influert område) 0nske om finsk som fag i ung ja 41 % vastasi tähän kieltävästi. Vastaavat luvut domsskolen, 41 % svarte nei på dette. Tilsvarande kveeniseutujen ulkopuolelta olivat vain 14 % kyllä• tali utanom kvenbygdene var berre 14 % ja til finsk, vastauksia suomelle ja kokonaista 65,6 % ei-vastauksia. og heile 65,6 % nei. Elääkö kieli? Lever språket? Asenne suomen kieleen on siis myönteinen, mutta Holdninga til språket er altså positiv. Men er det onko suomen (kveenin) kieli hengissä vai puhummeko finske (kvenske) språket i live - eller er det alt eit jo kulttuurisesta vainajasta? Olen jo maininnut Py kulturelt lik vi snakkar om? keijan, joka on aivan epätavallinen tapaus ja jota tus kin voi käyttää esimerkkinä siitä, kuinka suomalai Eg har alt nemnt Bug0ynes - som er eit heilt uvanlig suus on yleensä säilynyt. Vuonna 1974 tehdyt tut tilfelle og snautt nok kan brukes som eksempel på kimukset osoittivat, että suuri osa yläasteen oppilai korleis det · finske har overlevd generelt. Dei grans den vanhempien sukupolvesta osasi suomea. kingane som vart gjort i 1974 viste at ein stor del av foreldregenerasjonen til ungdomsskoleelevane kunne Vanhemmat, jotka osaavat suomea finsk. Eg tar med nokre tai som belyser dette: Raisi: 40 % vanhemmista osasi suomea Foreldre som kan finsk Storfjord: 26 % vanhemmista osasi suomea Teno: 46 % isistä ja 27 % äideistä Nordreisa: 40 % av foreldra kunne finsk Lemminjoki: 46 % isistä ja 38 % äideistä Storfjord: 26 % av foreldra kunne finsk Alattio: 21 % isistä ja 15 % äideistä Tana: 46 % av fedrene og 27 % av m0drene Näätämö: 90 % isistä ja 78 % äideistä Lakselv: 46 % av fedrene og 38 % av m0drene Pykeija: 100 % isistä ja 67 % äideistä Alta: 21 % av fedrene og 15 % av m0drene Näätämön ja Pykeijan absoluuttiset luvut ovat vain Neiden: 90 % av fedrene og 78 % av m0drene 9 ja 6 oppilasta, joten suhteelliset luvut eivät ole ti Bug0ynes: 100 % av fedrene og 67 % av m0drene lastollisesti merkitseviä. Dei absolutte tala for Neiden og Bug0ynes er berre Uskonto ja kieli 9 og 6 elevar, så dei relative betyr lite statistisk. Miksi kieli säilyi niinkin hyvin kuin säilyi? Jossakin määrin - ja ehkä enemmän kuin luulemme - eräs syy Religion og språk kielen voimakkaaseen kykyyn säilyä hengissä lienee lestadiolainen uskonto, joka jo sinänsä oli kveenien Korfor overlevde språket såpass bra som det gjorde? keskuudessa vahvasti elävä kulttuuriaines. Kuitenkin Til ein viss grad - og kanskje i st0rre grad enn vi trur? - jo ennen lestadiolaisuutta uskonnolla oli suuri merki ligg nok ein av grunnane til språket si sterke evne til tys kielen säilymiselle suomalaisten keskuudessa. overleving i den la:stadianske religionsformen, som Muistuvat mieleeni Nils Vibe Stockflethin vuonna også i seg sj0l var eit kulturelement som levde sterkt 1848 lausumat sanat, siis vain pari vuotta ensimmäis• blant kvenene. ten liikutusten (liikatusak) jälkeen: "En ole vielä ikinä tavannut ainuttakaan kveeniper Men også for la:stadianismen hadde religionen mykje hettä, jolla ei olisi yksi tai useampia kveeninkielisiä å seie for språkbeviringa blant dei finske. Eg minner kirjoja. Se, että kveeneillä on aina uskonnollisia kir- om desse orda av Nils Vibe Stockfleth i 1848 - altså 140 joja äidinkielellään, tekee heidän kielensä hävittämi• berre få år etter den forste n11relsen (liikatusak): sen mahdottomaksi - ja se todistaa myös heidän us konnollisuuttaan." (Tekijän käännös.) "J eg har endnu aldri truffet nogen kvenfamilie, som ikke eide en eller flere kvrenske b0ger. At kvrenene alltid beholder og alltid er forsynt med religi0se "Lestadiolaisuus oli vahvimmillaan suomeksi" oli ta b0ker på sitt morsmål, gj0r tilintetgj0relsen av deres vallinen käsitys sekä ulkopuolisilla että myös ainakin språk til en umulighet og til en utenkelighet - og osalla liikkeen jäseniä. Monien suomenkielisten raa vidner også om deres religi0sitet". (oversatt av meg. mattujen ja postillojen lisäksi Norjaan tuli jatkuvasti HKE). suomalaisia saarnaajia erityisesti sen jälkeen, kun les tadiolaisuus oli saanut jalansijaa. "Lrestadianismen var sterkast på finsk", var ei vanlig oppfatnin•g - både mellom dei som sto utanom som Uskonto sinänsä on konservatiivinen, ja lestadiolai tilskuarar, og mellom dei eller ein del av dei som sto suus on joillakin alueilla kunnostautunut erityisen midt oppi det. l tillegg til dei mange biblane og postil vanhoillisena. Lestadiolaisuus onkin ollut säilyttä• lane på finsk, kom det stadig finske preikarar til Nor mässä kieltä ja monia muita kveenien kulttuuri-ilmi ge, og i srerlig grad etter at lrestadianismen hadde fått öitä. Siihen en aio puuttua lähemmin tässä, enkä fotfeste. myöskään perustele sanomaani, koska tässä ja nyt ei ole aikaa siihen. Når ein så veit at religion i seg sj0l er konservativ - og "Suomalainen vaara" lrestadianismen på visse område har utmerka seg som konservativ så kan ein trygt slå fast at denne religiohs Pitkiä aikoja norjalaisella alueella oli käynnissä kiivas formen verka konserverande på språket og mange taistelu suomalaisuutta vastaan. "Suomalainen vaara" andre av dei kulturytringane kvenene hadde med seg. aiheutti sen, että virallisestikin tehtiin paljon suomen Dette vil eg ikkje komme nrerare inn på her, og eg vil kielen ja suomalaisen kulttuurin kasvun pysäyttämi• heller ikkje begrunne det eg har sagt i mi oppfatning seksi. Siitä puhuttaneen muissa esitelmissä, joten en av lrestadianismen då det her og no ikkje er tid til det. puutu siihen lähemmin. "Den finske fare" Huolimatta siitä taistelusta, jota Ruijassa on käyty l lange periodar sto ein sterk kamp imot det finske norjalaisen kansallisuuden turvaamiseksi suomalaista på norsk område. "Den finske fare" gjorde at det og vaikutusta vastaan sekä kieli että eräät kulttuuripiir så offisielt blei gjort mykje for å stanse framvokste teet ovat säilyneet. Ei ollut helppoa saada ymmärtä• ren av finsk språk og kultur. Dette vil nok bli sagt i mystä suomea kohtaan koulussa, ja pahimpina aikoi andre foredrag, eg skal ikkje komme nrerare inn på na lasten oli luvatonta puhua suomea koulussa, mut det. ta silti suomi säilyi. Se lienee johtunut siitä, että kvee nejä tuli paljon ja että he pystyivät luomaan joitakin Men trass den kampen som har vore fort for å sikre suomalaisalueita, joilla he olivat erityisen vahvoilla. norsk nasjonalitet mot finsk påverking i Troms og Lisäksi heillä oli kieli, joka saattoi toimia rinnan Finnmark, så greide både språk og enkelte kultur toisten kielten kanssa ja jota ymmärsivät monet. trekk å overleve. Kansanperinne Det var ikkje lett å få forståing for finsk i skolen, og det var ulovlig for barn å snakke finsk i skolen i dei Kveenien keskuudessa elää varsin paljon .suullista verste periodane. kansanperinnettä. Työskentelin asian parissa 196O luvulla keräämässä materiaalia ltä-Finnmarkista, ja Likevel overlevde det. 141 jatkoin 70-luvulla Pohjois-Tromssassa ja hieman Län• Det skyldes nok at dei vart mange, at dei greidde å si-Finnmarkissa. Olin tavoittavinani aivan selvää kvee skape nokre finske område der dei sto srerlig sterkt - nien paikallisperinnettä. Luulen, että yhä elää voima og at dei hadde eit språk som kunne fungere jamsides kas perinne, jota voidaan vaalia. Ei ollut helppoa saa dei andre språka og bli forstått av mange. da ymmärtämystä aloittaessani työn 60-luvun alussa, mutta vuosien mittaan kveenikulttuuria on näköjään Folkeminne alettu pitää arvokkaampana norjalaiselle yhteiskun nalle. Eräissä Ruijan kouluissa tehdyn työn tuloksena Eg har også lagt merke til at det er ikkje lite folke kveenien historia ja kansanperinne on saanut uutta minne som lever blant kvenene. Eg arbeidde med det arvoa. Nykyinen ja historiallinen paikallisyhteisö te i 1960-åra på innsamling i Aust-Finnmark og heldt alkaa saada sijaa opetuksessa, millä on ilmeisesti mer fram i 70-åra i Nord-Troms og noko i Vest-Finnmark. kitystä kveeniajan muistojen säilymiselle. Eg meinte å spore heilt klåre overleveringar om det kvenske livet i bygdene. Eg trur det enno lever ein sterk tradisjon som kan tas vare på. Det var ikkje lett Musiikki. Laulu. å få forståing for dette då eg tok til å arbeide med det forst i 60-åra, men etter som åra har gått ser det ut til Suomalaisperäinen laulu- ja musiikkiperinne elää at kvenkuli:ur er blitt sett på som noko meir verd myös edelleen. Musiikin alalla minulla on ollut tilai fullt for det norske samfunnet. suus tehdä hyvin vähän enkä tunne tämän alan tutki musta. Toteamukseni tässä yhteydessä perustuu omiin Gjennom det arbeidet som er gjort ved somme skolar i satunnaisiin havaintoihin ja siihen, minkä olen muilta Finnmark og Troms, har historia om kvenene og kuullut tai lukenut jostakin. folkeminne frå kvenene fått ein ny verdi. Lokalsam funnet i dag og i historia tar til å få ein plass i under visninga, og det er tydelig at det betyr noko for be Kirjallisuus varing av minne frå kven-tida. Sekä uskonnollisen että maallisen kirjallisuuden saan Musikk. Song. nilla Suomesta on luultavasti ollut jonkinlaista mer kitystä kveeniläisen kulttuurin säilymiselle. Haluaisin Det lever også song og musikktradisjonar av finsk kuitenkin tarkastella hieman sitä, miten kveeni on . opphav. På dette området er det lite eg har hatt h0ve tullut esiin Norjan kirjallisuudessa. Perinteisesti hän til å gj0re, og eg kjenner ikkje til .forsking på dette. on ollut pahansuopa. Norjan kaunokirjallisuudessa Det eg seier her er derfor mest ein påstand som eg kveenit ovat usein varkaita ja rosvoja, mutta heitä on bygger på det eg sj0! har konstatert nokså tilfeldig, myös mystisiä ja epätavallisia. Myönteistä heissä on og det eg har h0rt/lest etter andre. kirjallisuudessa se, että he ovat työteliäitä ja siistejä - onhan heillä sauna; tätä lukuunottamatta Norjan kau Litteratur nokirjailijat ovat antaneet jokseenkin väärän kuvan tästä kansasta. Eg vil berre nemne at tilforsel av litteratur - både religi0s og verdslig- og av blad frå Finland trulig har hatt ein viss betydning for bevaring av kvensk kultur. Vasta viime vuosina kveenille on palautettu kunnian sa Norjan kirjallisuudessa. Mainitsisin tässä vain Idar Men eg vil sjå litt på korleis kvenen har komme fram Kristiansenin romaanisarjan "Kornet og fiskene", i norsk litteratur. Tradisjonelt har han vore den jota on tähän tullessa ilmestynyt kaksi nidettä, ondskapsfulle. I norsk skj0nnlitteratur er kvenene "Svanevinger i nord" 1978 ja "Den salte åkeren" ofte tyvar og r0varar. Men vi finn dei også mystiske 1979. Mainitsen myös kaksi vuonna 197 3 ilmestynyt og uvanlige. Det positive ved dei i litteraturen er at tä kirjaa - toinen on ilmestynyt Norjassa ja toinen dei er arbeidssame og er reinslige - dei har jo sauna. 142 Suomessa - joilla on perustana kveeriikulttuuri: Veik Men utanom dette er det eit temmelig uriktig bilde ko Haakanan "Meren soutajia'' (Havsroarane) ja norske skj0nnlitterrere forfattara gjennom tidene har Hans Kr. Eriksenin "Vandrere i grenseland" (Rajaseu gitt av dette folket. dun vaeltajia). Kveenien kulttuuri on saanut funk tionsa kirjoitetussa sanassa, joten se on arvokas tule F0rst i seinare år har kvenen fått oppreising i norsk vaisuudelle. litteratur. Eg vil her berre nemne Idar Kristiansens romanserie "Kornet og fiskerne·" som til no er kom Onko kveenikulttuurilla tulevaisuutta? me med to bind. ("Svanevinger i nord" og "Den salte åkeren" - 1978 og -79). Nykyään suomen kielellä on uusi asema. Pidetään kursseja, ja kieli on päässyt joihinkin kouluihin - Eg nemner også to b0ker som kom ut i 197 3 - et 1 myös peruskouluihin. Samoin on kveenien historia ja Norge og ei i Finland - der kvensk kultur danna kulttuuri saanut sijansa opetuksessa, ainakin oman grunnlaget: Veikko Haakana med "Meren soutajia" seudun ja oman kansan historian opetussuunnitelmis (Havsroarane) og Hans Kr. Eriksen med "Vandrere i sa; tämä auttaa ymmärtämään, että kveenikulttuuril grenseland" (Rajaseudun vaeltajia). la on osansa historiassamme ja kulttuurimme arki päivässä. Pohjois-Norjan nykynuoriso tietää kveeneis Slik kan vi seie at den kvenske kulturen blir gitt ein tä enemmän kuin oma sukupolveni. Tämä puhuu sen funksjon i det skrevne ordet, og slik er den ein verdi puolesta, että kveenikulttuurin jotkin puolet voivat for tida framover. elää edelleen jossakin muodossa. Norjan kveenikult tuuri ei ole saanut sille kuuluvia oloja, elinmahdolli Ei framtid for kvensk kultur? suuksia, vaan voimme pikemmin sanoa, että sitä on voimakkaasti vastustettu. I dag er finsk språk gitt ein ny funksjon. Det drives med kurs, språket har fått innpass i nokre skolar - Museokulttuuriako? også grunnskolar. Likeså har kvensk historie og kultur fått ein plass i undervisninga, i det minste i temaopp Kveenien näkyvät kulttuurimuistomerkit näyttävät legg om vår eiga bygds og vårt eige folks historie. Det muuttuvan museokulttuuriksi. Rakennustekniikka ja te gir st0rre forståing for at også dette er ein del av työvälineisiin liittyvä perinne tulee elämään vain , jos vår historie og vår kulturelle kvardag. Ungdom i Nord nämä muistot säilytetään. On arvokasta ja välttämä• Norge i dag veit jamt over mykje meir om kvenene töntä, että näitä aineellisia kulttuurimuistoja vaali enn den generasjonen eg h0rer til visste. taan, mutta Norjassa ei tällä alalla ole tehty juuri mi tään. Vasta aivan viime vuosina työhön on tullut Dette taler for at det er grunnlag for at visse sider ved vauhtia, ja Finnmarkin lääninkonservaattorin työhön kvensk kultur kan komme til å leve vidare - i ei eller liittyy suuria odotuksia. anna form. Kvensk kultur i Norge har ikkje fått Mikä säilyy? Og det er verdfullt og n0dvendig at desse materielle kulturminna blir tatt vare på. Det er tydelig at det på Kveenien kieli kuolee (tällä tarkoitan aikoinaan Nor- dette området nesten ikkje har vore gjort noko i Nor- 143 jan uusiin oloihin mukautettua siirtolaiskieltä). Vä• ge. Berre i 144 maistunko silti näihin ihmisiin. Luulen, että tunnen mens kvenene for var orsak ei! strid, så kan etter pikemmin myötätuntoa näitä köyhiä vaelluksella kommarane etter dei no knytte sterkare band av olleita kveenejä kohtaan. Oma identiteettini liittyy samarbeid og samkjensle over grensene. Det er kanskje synnyttäjiini ja kasvuiän aikaisiin ja myöhempiin ein verdi som er st'21rre enn mange nordkalottkonfe kumppaneihini. ransar. Samaistumiseni kveeneihin on historiallista. Tiedän Kvensk identitet kuka olen, ja yritän tutustua siihen kansaan, josta olen. Niinpä saammekin arvioida, onko juuri tämä Eg trur det er få menneske i Nord-Norge som er fylt kveeni-identiteettiä? av ei kvensk identitetskjensle. Med mine sterke r0tter i finsk bakgrunn frå Tornedalen til Karelen, veit eg Minulla on jonkinlainen usko sukututkimukseen, ikkje om det det er identitetskjensle eg har overfor joka solmii historiallisia identiteettisiteitä nykyihmi desse menneska. Eg trur meir eg kjenner ei samkjensle sestä toisen ajan ja maan ihmiseen. Siinä ehkä onkin med desse folka som var kvener og som var fattigfolk kulttuurin tulevaisuus, että tunnemme meillä pohjois på vandring. kalottilaisilla olevan paljon yhteistä; tietoisuus kveeni menneisyydestämme siis vahvistaa nykyistä yhteen· Mi kjensle av identitet knytter seg til dei folka eg er kuuluvuutta. Sitten kveenikulttuurin voima kai säi• fodd av og dei eg voks opp saman med • og dei eg lyy? har levd saman med. Mi kjensle av identitet med kvenene ligg på det historiske pian - i dette at eg veit kem eg er og pr'21ver å få kjennskap til det folket eg er av. Så får vi vurdere : Er nettopp dette ei kvensk identi tetskjensle? Og eg trur styrken frå det kvenske skal leve vidare slik. Derfor har eg ei viss tru på slektsgranskinga som knyt· ter slike historiske band av identitet frå menneske no til menneske i ei anna tid - og i eit anna land. Det er kultur i der og. Og der ligg kanskje framtida for ein kultur der vi sterkare erkjenner at vi har mykje felles på Nordkalotten. Slik fungerer medvetet om vår kvenske fortid til styrke for eit fellesskap i dag. Så lever vei styrken av kvenkulturen vidare! 145 KANSANKULTTUURISTA FOLKEKULTUR Konservaattori Håvard Dahl Bratrein Konservator Håvard Dahl Bratrein Tromssan Museo Troms0 Museum Yleistä Generelt om emnet Määritelmäni "kansankulttuurista" on peräisin Norges Min deginisjon av "folkekultur" i dette innlegget er Almcnvitenskapelige forsknin)!srådin selvityksestä henta fra Norges Alrnenvitenskapelige forsknings· "Folkloristiikka ja etnologia Norjassa" (Humaniora råds utredning orn "Folkeminnevitskap og folkelivs· utredninga, Del 3, 1973): "se elämäntapa, joka ihmi gransking i Noreg" (Humaniora-utgeiinga Del 3 sillä on ollut ja joka on ilmennyt erilaisissa työtavois• 197 3 ). Definisjonen lyder som folger: " - - den livs sa, kotielämässä, sosiaalisessa organisaatiossa, runou forsla folk har hatt og sorn har kome til uttrykk i dessa sekä uskomuksissa, jotka saavat ilmauksensa skiftande former for arbeid, husliv, sosial organisasjon, riiteissä ja tavoissa" (s. 19). dikting og forestillingsverd med sine manifesta • sjonar i ritar, skikk og bruk" (s. 19). Suhteessa eri tieteenaloihin kansankulttuurin tutki mus käsittää kansatieteen (etnologian), folkloristii kan ja etnomusikologian. Käytännössä on tietenkin I forhold til fagdisipliner vil dette omfatte folkelivs usein vaikeaa vetää tarkkoja rajoja muihin lähitietei• gransking (etnologi), folkeminne og etnomusikologi, siin kuten historiaan, taidehistoriaan, sosiaaliantro· i praksis er det naturligvis ofte vanskelig å trekke pologiaan, uskontohistoriaan ja kielitieteeseen, Vaik skarpe skillelinjer mot andre beslekta fag som historie, ka se ei periaatteessa olekaan perusteltua, "kansan kunsthistorie, sosialantropologi, religionshistorie og kulttuurin" tutkimus perustuu usein "perinnelähtei• norsk. Selv om det ikke er prinsipielt begrunna, vil siin" kuten aineellisiin jäänteisiin, haastatteluihin, forskninga innen "folkekulturen" ofte basere seg på muistiinpanoihin ja havaintoihin. Kronologisesti tut "tradisjonskilder" som materielle levninger, intervju, kimus kohdistuu siihen ajanjaksoon, jona sellainen nedtegnelser og observasjoner, Kronologisk retter da lähdcaincisto on erityisen ajankohtaista, eli "mies forskninga seg mot det tidsavsnitt der slikt kildestoff muistiin", joka tarkoittaa nykyisin suurin piirtein er ~a::rlig aktuelt, d.v.s. "manns minne", som i dag aikaa vuosisadan vaihteesta nykypäiviin. Luonteen· stort sett betyr tida fra århundreskiftet fram tili dag. omaista tällaiselle tutkimukselle on, että tutkijan on Karakteristisk for slik forskning er at forskeren gjerne usein luotava omat lähteensä eli lähdettävä itse ke må skape sine egne kilder, d .v .s. selv gå u t og samle räämään aineistoa. materiale. Nykyinen tutkimustilanne Forkningssituasjonen idag Norjan puolella kveenikulttuurista on kautta aikojen puhuttu ja sitä on kuvattu monissa kirjoissa perintei Fra norsk side er kvenkulturen gjennorn tidene om sestä topografisesta kirjallisuudesta (Sundt 1867, Daa talt eller beskrevet i en rekke b0ker, fra den tradi· 1870, Friis 1871, Helland 1899 ja 1906) paikallishis sjonelle topografiske litteratur (Sundt 1862, Daa torioihin (Vesisaari, Länsi-Annijoki, Etelä-Varanki, 1870, Friis 1871, Helland 1899/1906), til rekken av Lyngen, Kierua (Skjerv0y), Raisi) ja muihin satunnai bygdeb0ker (Vads0, V.Jakobselv, S0r-Varanger, Lyn· siin teoksiin (Sch0yen 1918, Moberg 1968). Näissä on gen, Skjerv0y, Nordreisa) og andre tilfeldige verk kysymys lyhyehköistä maininnoista muissa yhteyk (Sch0yen 1918, Moberg 1968). Dette dreier seg om sissä, ja kirjat ovat luonteeltaan lähinnä kuvailevia kortere omtaler i andre sammenhenger, og er for det eivät ongelmakeskeisiä. meste av deskriptiv karakter, uten problematisering. 146 Ensimmäinen Norjan puolelta tuntemani erikoistut Den forste monografi jeg kjenner til fra norsk side, er kimus on Stockflethin vuodelta 1848 olevan moraa · foruten Stockfleths moralsk-politiske verk fra 1848 - lis-poliittisen teoksen lisäksi rehtori Qvigstadin tutki rektor Qvigsrads unders0kelse fra 1920: Den kva:nske mus Pohjois-Norjan kveenisiirtolaisuudesta vuodelta indvandring til Nord-Norge. Dette er den f0rste st0rre 1922. Tämä on ensimmäinen suurempi yhteenveto sammenfatning av emnet på norsk, og · karakterisrisk aiheesta norjaksi ja luonteenomaista kyllä tähän saak nok · hitti! den eineste. Også den er temmelig beskri ka ainoa. Sekin on jokseenkin kuvaileva, ja sitä on vende, og er etter sin art meir ä" karakrerisere som lajiltaan luonnehdittava pikemmin kertomukseksi historie, selv om her også finnes kapitler om boligfor (historie), vaikka siinä on lukuja myös asunto-oloista, hold, hygiene, folkekarakrer etc. terveydenhoidosta, kansanluonteesta jne. Det som finnes av problemorientert litterarur, cr stort Olemassaolevaa ongelmakeskeistä kirjallisuutta ovat sen noen hovedfagsoppgaver i historie, som dekkcr jotkut historian laudaturtyi..it, jotka kattavat väestö• demografiske og politiske forhold (Henninen 1972, ja poliittiset olot (Henninen 1972, Niemi 1972 Niemi 1972/77, Richter Hansen 1974). Dessutcn ja 1977, Hansen 1974). Sen lisäksi kveenit ovat kommer kvenene inn som delaspekt i ankelrc andre osa-aspektina joissakin muissa tutkimuksissa (Min· unders0kelser (Minde 1975, Lanes 1973, Dahl 1957). de 1975, Lanes 1973, Dahl 1957). Mikään tästä Intet av dette dekker definisjonen av "folkekultur". ei kata "kansankulttuurin" koko määritelmää. Heller ikke på artikkelnivå er det stort å rcfererc til. Artikkelitasollakaan ei ole paljoa referoitavaksi. Suu· Det meste er kortere oversikter om finsk innvandring rin osa on lyhyehköjä yleiskatsauksia suomalaiseen og bosetning (Eriksen 1968, 1979, Niemi 1978, siirtolaisuuteen ja asutukseen (Eriksen 1968 ja 1979, 1976). Dessuten finnes fra Qvigstads hånd ei samling Niemi 1978 ja 1976). Sitä paitsi Qvigstadilta on koko finske sagn (Qvigstad 1925), og som det eineste reinr elma suomalaisia tarinoita (Qvigstad 1925), ja ainoana etnologiske verk (rettnok på svensk), en artikkel om puhtaasti etnologisena teoksena (tosin ruotsiksi) on et fangstredskap for laks i Finnmark (Granlund artikkeli eräästä ruijalaisesta lohenkalastusvälineestä 1961). (Granlund 1961). Når det gjelder "kildeskrifter", må nemnes Friis' "Lähdeteoksista" on mainittava Friisin kansarieteel· etnografiske kart fra 1860/87 og Gryms bok om ut· linen kartta vuosilta 1860/1887 ja Grymin kirja Tor· vandringa fra Tornedalen (Grym 1959). nionjokilaakson maastamuutosta (Grym 1959). Ut ifra tilgjengelig litteratur synes altså utforskninga Saatavilla olevasta kirjallisuudesta päätellen kansan av folkekulturen å stå svrert svakr. Det eineste jeg kulttuurin tutkimus siis näyttää olevan erittäin vä• for0vrig kjenner til, er 3 meir eller mindre forsknings· häistä. Ainoa mitä muuten tiedän ovat kolme enem· retta innsamlingsprosjekt, som alle hadde det rilfelles män tai vähemmän tutkimuskeskeistä keräilyhanket· at de stranda på grunn av pengemangel. To av disse ta, joille kaikille oli yhteistä se, että ne kariutuivat prosjekt er "private ", og ett er utgått fra Troms0 rahanpuutteeseen. Kaksi naista projekteista oli Museum. Jeg skal i der erterfolgende gi en kort omta· "yksityisiä" ja yksi oli lähtöisin Tromssan museosta. le av dem. Aion seuraavassa lyhyesti esitellä ne. Nuorempi lehtori Steinar Wikan Pasvikista yrm1 Adjunkt Steinar Wikan i Pasvik fors0kre i 1974 å få vuonna 1974 saada varoja Norjan Kulttuurirahastolta midler fra Norsk Kulturfond til innsamling av tradi (Norsk Kulturfond) suomalaisen asutuksen ja kult· sjon om finsk bosetning og kulturforhold i norsk og ruuriolojen perinteen keräämiseen Norjan ja aiemmin tidligere finsk Pasvik/Petsamo. S0knaden blei avslått, Suomen Pasvikissa/Petsamossa. Hakemus hylättiin, men Wikan har likevel gjort endel innsamlingsarbeid mutta Wikan on yksityisesti kuitenkin tehnyt jonkin på privat basis, med litt st0tte fra Troms0 Museum. 147 verran keruutyötä ja saanut tähän hieman tukea Gjennom en liten menneskealder har forfatter, lokal Tromssan museolta. historiker og la:rer Hans Kr. Eriksen arbeidd aktivt med å utforske og utbre kunnskap om kvenene i Nord-Norge. Foruten en rekke artikler i aviser og tids Kirjailija, paikallishistorioitsija ja opettaja Hans Kr. skrift etc., har han utgitt boka "Vandrere i grense Eriksen on työskennellyt pienen ihmisiän aktiivisesti land" (1973). 1 1974 s111kte også han Norsk Kultur tutkien ja levittäen tietoa Pohjois-Norjan kveeneistä. fond om midler til innsamlingsarbeid av tradisj Når det gjelder forskning fra finsk side, synes det Venke Olsen, joka on tätä nykyä Trondheimissa ja klart at innsamlingsarbeid har foregått i de kvenske joka otti osaa Tromssan museon keruutyöhön Varan bygder i Nord-Norge gjennom Lange tider, kanskje gissa 1973-1974, on myös yksityisesti kerännyt ai sa:rlig innen faga religionshistorie (la:stadianismen), neistoa Finnmarkin kveenikulttuurista kansatieteen språk, stadnamn og folkeminne. Endel av denne inn laudaturtyötään varten. samlinga har kanskje hatt politiske meir enn forsk- 148 Jenny ja Samuli Paulaharju ovat kartoittaneet ruijansuoma· Jenny og Samuli ' Paulaharju kartta livet til jinnene i Nord· /aisten eli:imaä· laajoilla tutkimus- ja haastattelumatkoillaan Norge på sine omfattenden fvrsknings· og intervjureiser på 1920· ja 1930-luvuilla. Kistrand 1926. · Samuli Paulaharju/ 1920· og J 930-tallet. Kistrand 1926. · Samuli Paulaharju/ Museovirasto. Museiverket f-ft>lsinki. Norjalainen kielentutkija J. Qvigstad, Tromssan opettajakou· Den norske språkforskeren J. Qvigstad, rektor ved la,reskolen lun rehtori, joka oli opiskellut myös suomea, tutki 1900-lu· i Tromse, som også hadde studert finsk, arbeidet ved begyn· vun alussa ruijansuomalaisten kulttuuriperinnettii ja kieltä. nelsen av 1900-tal/et med forskning som angikk kulturarven Rehtori ja rouva Qvigstad vierashuoneessaan 1931. · Samuli og språket til finnene i Nord-Norge. Rektor J. Qvigstad og Paulaharju/ Museovirasto. fru i sitt gjestrom 1931. · Samuli Paulaharju/Museiverket Helsinki. 149 Heinå'ntekoa Pohjois-Varangin vuoristoniityil/å' suoma/ais H11yonn på fjen11enger i Nord-Varanger med langorv av finsk tyyppisel/å' pitkävartisella viikatteella. - Tromssan Museo. type. - Troms11 Museum. Siirtolaisaikana oli tavallista pystyttäå' sauna sinne minne tul I innvandringstiden var det vanlig at finnene bygget en bad tiin. Saunaperinne elää yhä Pohjois-Norjassa. Kuvassa vihtoja stue der de slo seg ned. Badstuetradisjonen lever videre i kuivumassa auringossa. -Tromssan Museo. Nord-Norge. På bi/det kvaster til tfJTk i solen. - Tromse Muse um. 150 Eyvind Balovaara Ankerlien kuparisulattamon raunioilla. Eyvind Balovaara ved ruinene av smeltehytten ji,r kopper i Eyvind oli I0-1Juotiaana työssii kaivoksella, hå·n ajoi hevosel Ankerlie. Som 10-åring arbeidet Eyvind i gruven. f-lan kj0rte la kuparimalmin meren rantaan, jossa se laivattiin. Ankerlie koppermalm med hest til stranden, hvor den ble innskipet. 1978. - Matti Saanio. Ankerlie 1978. - Matti Saanio. Georg Sirkka hoitaa poikansa Kristianin kanssa 50-60 elå'imen Georg Sirkka har sammen med sin sonn Kristian 50-60 dyr i uudenaikaista navettaa, jonka suomalainen kirvesmiesporuk det moderne fj0set som en gruppe finske t0mmermenn har ka on rakentanut. Vesisaari 1979. -Matti Saanio. bygget. Vads0 1979. -Matti Saanio. 151 Suomen puolelta Pohjois-Norjan kveenikylissä on ningsmessige formål. Det er heller ikke bare forskere, ollut keruuta pitkiä aikoja etenkin uskontohisto men og kringkastingsfolk, journalister og andre som rian (lestadiolaisuuden), kielen, paikannimien ja kan har drevet innsamlingsarbeid. Det kan og se ut til at sanperinteen tutkimuksen aloilla. Osalla tätä keräily• denne virksomheta blei intensivert i de kritiske 30åra. työtä on ehkä ollut pikemmin poliittisia kuin tutki muksellisia tavoitteita. Tutkijoiden lisäksi ovat myös Den viktigste enkeltprestasjon står trulig etnologen radio- ja lehdistötoimittajat ym. harjoittaneet keruu Samuli Paulaharju for, med sine 7 innsamling~reiser ta. Näyttää tavallaan siltä, että tämä toiminta voimis i tida 1921-1934. Disse resulterte i 2 b0ker: Ruijan tui kriittisinä 30-luvun vuosina. suomalaisia (1928) og Ruijan äärimmäisillä saarilla (19 3 5 ). Den forste boka må fortsatt ansees som det Tärkeimmästä yksittäissuorituksesta vastaa luultavasti sentrale verk innen utforskning av kvensk folkekultur kansatieteilijä Samuli Paulaharju, joka teki 7 keräily• i det heile, med sine sammenfattende kapitler av matkaa vuosien 1921-19 34 välisenä aikana. Näistä reint emologisk karakter (fiske, fangst, jordbruk, oli tuloksena kaksi kirjaa: Ruijan suomalaisia (1928) religion etc.). ja Ruijan äärimmäisillä saarilla (1935). Ensimmäistä kirjaa on edelleen pidettävä keskeisenä teoksena kvee Dessverre blei dette sentrale verk forst tilgjengelig på nien kansankulttuurin tutkimuksessa yleensä, onhan "skandinavisk" i 197 3, da den svenske oversettelsen siinä puhtaasti kansatieteellisluonteisia kokoomaluku kom, og boka fra 19 3 5 foreligger fortsatt bare på ja (kalastus, metsästys, maanviljely, uskonto jne.). finsk. Paulaharjus prima:rmateriale (notat, intervju, fotos, tegninger etc.) er også fortsatt så godt som Valitettavasti tämä Paulaharjun teos ilmestyi ruot utilgjengelig, bortsett fra billedmaterialet (ca. 1300 rinkielisenä käännöksenä vasta vuonna 197 3, ja vuo kopier), som for få år sida blei bekosta oppkopiert delta 1935 oleva kirja on edelleen vain suomeksi. for billedarkivet ved Nyere Kulturhistorisk avdeling. Paulaharjun primaariaineisto (päiväkirjat, muistiinpa Troms0 Museum. Dette materialet har det i seinere not, haastattelumuistiinpanot, valokuvat, piirrokset år va:rt stor ettersp0rsel etter, isa:r for Finnmark. ym.) on sekin edelleen lähes saavuttamattomissa -pait si kuva-aineisto, joka kopioitiin muutama vuosi sitten (n. 1300 kopiota) Tromssan museon uudemman kult Troms0 Museum strevde i adskillige år for man tuurihistoriallisen osaston kuva-arkistoon. Tällä aineis omsider fikk anledning til å kj0pe kopier av Paulahar tolla on viime vuosina ollut suuri kysyntä etenkin jus billedsamling. Det skjedde forst 1974/75, med Finnmarkin osalta. bistand fra en finsk deltaker fra Varangerregistrerin ga. I det heile synes det som kontakten mellom forskere og institusjoner i de to land ofte har vrert Tromssan museo ahersi monta vuotta ennen kuin se mangelfull, kanskje til og med lite velvillig. vihdoin sai tilaisuuden ostaa kopioita Paulaharjun kuvakokoelmasta. Se tapahtui vasta 1974/75 Varan Bortsett fra Paulaharju, som hadde kontakt med gin-rekisteröinnin eraan suomalaisen osanottajan Troms0 Museum, ser det ut til at de fleste finske fors avustuksella. Kokonaisuudessaan näyttää siltä, että kere som har samla materiale i Nord-Norge systema Norjan ja Suomen tutkijoiden ja laitosten välinen tisk har unntatt å ta kontakt med institusjoen. Dette yhteys on usein ollut puutteellinen eikä ehkä edes gjelder like fram til idag. kovin hyväntahtoinen. Det har derfor ikke vrert mulig å orientere seg om hva Lukuun ottamatta Paulaharjua, joka oli yhteydessä disse innsamlere har drevet med, hva de har samla, Tromssan museoon, useimmat Pohjois-Norjan aineis hvor deres materiale er oppbevart og hva slags litterre toa keränneet suomalaiset tutkijat näyttävät jättä• re produkt som er framkommet. Den litteratur som neen ottamatta yhteyttä laitoksiin. Näin on ollut er kjent, synes for en del å vrere "politisk" orientert. ihan nykypäiviin asti. Siksi ei ole ollut mahdollista Ei viss innforing i dette gir Havdals artikkel fra 1976. 152 perehtyä siihen, mitä nämä keräilijät ovat puuhan Framtidige forskningsoppgaver neet, mitä he ovat keränneet, missä heidän materi aaliaan säilytetään ja millaisia kirjallisia tuotteita on Slik situasjonen er idag i de kvenske bygder, med ilmestynyt. Se kirjallisuus joka tunnetaan näyttää langt framskreden assimilering, språklig fornorsking, osittain olevan "poliittisesti" suuntautunutta. Jon og avvikling av de gamle na:ringsmessige tilpasninger, kinlaisen johdannon tähän tarjoaa Havdal (1976). vil ei intensivering av forskningsinnsatsen når- det gjelder folkekulturen, måtte få preg av en rednings aksjon. Det som det haster med å redde, er kildemate Tulevia tutkimustehtäviä rialet, d.v.s. dokumentasjonen av kulturformene i de kvenske bygder. Allerede Varangerunders0kelsen had Assimiloituminen, kielellinen norjalaistuminen on de dette preg, og situasjonen er ikke blitt lettere siden. edennyt kveenikylissä pitkälle ja vanhat elinkeinot ovat kuolleet, joten kansankulttuurin tutkimuspa Slik innsamlingsarbeid har ikke alltid fra forsknings noksen tehostaminen saanee pelastustoiminnan lei hold vaert sa:rlig verdsatt, men jeg meiner at slikt man. Erityisen kiire on pelastaa peruslähdeaineisto, arbeid b0r vaere fullt forskningsmessig forsvarlig, på toisin sanoen on aloitettava kveenikylien kulttuuri lik linje med det arbeid som vanlige offentlige arkiv muotojen dokumentointi. Jo Varangin-tutkimuksella gj0r for å berge og lagre dokumentasjon (arkivalia), i oli tämä leima, eikä tilanne ole myöhemmin helpot påvente av framtidig forskning. Slig innsamling er na tunut. turligvis ei velkjent arbeidsform ved mange museer og institusjoner som arbeider med folkekultur (jfr. Tutkimuksellisesti ei keruutyö aina ole ollut erityi Humaniorautgreiinga Del 3). semmin arvostettua, mutta mielestäni tällainen toi minta lienee tutkimuksellisesti täysin perusteltua ja Heilt i luften henger likevel slike innsamlingsarbeid vastaa sitä työtä, jota tavalliset julkiset arkistot te vanligvis ikke. De fleste tar utgangspunkt i et meir kevät pelastaakseen ja säilyttääkseen dokumentteja eller mindre eksplisitt formulert problem cller sp0rs (arkivalia) odoteltaessa tulevaa tutkimusta. Sellai mål, gjerne konkretisert i ei sp0rre-liste eller lignende, nen keruuhan on tuttu työmuoto monissa museois selv om ikke alle er direkte forskningsretta. sa ja laitoksissa, jotka työskentelevät kansankulttuu rin parissa (vrt. Humaniora-selvitys, osa 3). Noen slike enkle rammer om en innsamlingsaktivitet Tämän tyyppinen keruutyö ei tavallisesti ole suin i de kvenske bygder kunne eksempelvis tenkes å vaere: kaan ongelmatonta. Useimmiten otetaan lähtökoh 1. I hvor stor grad har innvandrerne opprettholdt daksi enemmän tai vähemmän eksplisiittisesti muo sitt medbragte kulturelle repertoar, og i hvor stor toiltu ongelma tai kysymys, usein konkretisoituna grad er dette påvirka av lokalkulturen (norsk/ kysymyslistaksi tms., vaikkei kaikki keruu olekaan samisk)? suoranaisesti tutkimukseen suuntautunutta. 2. Hvilke nye na:ringsmessige tilpasninger finner vi blant innvandrerne? Kveenikylissä suoritettavan keruun yksinkertaistet 3. Hvordan skjer integrering i lokalsamfunnet? tuna lähtökohtana voitaisiin ajatella esim. seuraavan tyyppisiä kysymyksiä: Hensikten ville da va:re å etablere et arkiv eller en 1. Missä määrin siirtolaiset ovat säilyttäneet tuo "databank" for framtidig forskning, med så brei mansa kulttuuripiirteet ja missä määrin näihin on dokumentarisk hasis som mulig. vaikuttanut paikalliskulttuuri (norjalainen/saame lainen)? 2. Mihin uusiin elinkeinomuotoihin siirtolaiset ovat Under forutsetning av tilforing av tilstrekkelig eks sopeutuneet? pertise, ville Nyere Kulturhistorisk avdeling, Troms0 3. Miten integroituminen paikallisyhteisöön tapah Museum, kunne påta seg arbeidet med å organisere et tuu? slikt innsamlingsarbeid. Vi kunne da f.eks. tenke oss å 153 Tarkoituksena on perustaa arkisto eli "tietopankki" engasjere en prosjektleder (konservator) over en år• tulevaa tutkimusta varten, tavoitteena mahdollisim rekke (8-10 år), som ved hjelp av korttidsengasjerte man laaja dokumentaatiopohja. studenter fra ulike fagdisipliner og teknisk personale (fotograf, kontorassistent, arkivar) hadde ansvaret for Tromssan museon uudempi kulttuurihistoriallinen innsamling og lagring (arkivering). osasto voisi ottaa järjestääkseen keruutyön, mikäli käytössä olisi riittävä asiantuntemus. Voisimme esim. I tillegg til intervjuarbeid og fotografering ville det ottaa muutamaksi (8-10) vuodeksi palvelukseen pro også vrere 0nskelig med ei systematisk gjenstandsinn jektinjohtajan (konservaattorin), jolla olisi apunaan samling fra kvenske bygder. Dette burde antakelig lyhyeksi ajaksi palkattuja eri alojen opiskelijoita ja knyttes til et sentralt kvenmuseum, f.eks. det påtenk• teknistä henkilökuntaa (valokuvaaja, toimistoapu te museet i Vads0. Slik innsamling har hitti! ikke vrert lainen, arkistonhoitaja) ja joka vastaisi keruusta ja foretatt hverken ved Troms0 Museum eller andre arkistoinnista. museer. Haastatteluj_en ja valokuvaamisen lisäksi olisi toivot Rekrutteringssituasjonen tavaa myös järjestelmällinen esinekeruu kveeniseu duilta. Tämä toiminta pitäisi luultavasti liittää kes Når jeg i det foregående har anbefalt et prosjekt som kuskveenimuseoon, esim. Vesisaareen aiottuun mu tar sikte på datainnsamling, er det fordi rekrutterings seoon. Esineiden keruuta ei vielä tähän mennessä ole mulighetene ikke ti!later regulrer forskning av noe suoritettu Tromssan eikä muissakaan museoissa. omfang på kortere sikt. Rekrytointi tilanne Ved Nyere Kulturhistorisk avdeling. Troms0 Museum, Olen edellä suositellut tietojen keräämiseen tähtäävää er kun 2 vitenskapelige stillinger (den eine besatt fra projektia, sillä värväysmahdollisuudet eivät salli min 1978), foruten ei kontorstilling. Da det blei klart at käänlaista varsinaista tutkimusta lyhyemmällä aika museets kvensprosjekt ikke kunne fortsettes, har välillä. undertegnede engasjert seg i fleire andre arbeids krevende prosjekt. Her er derfor ved avdelinga ingen Tromssan museon uudemman Kulttuurihistorian ledig kapasitet til å ivareta et kvenprosjekt, slik at all osastossa on vain kaksi tieteeellistä virkaa (joista toi virksomhet eventuelt må skje ved tilforing av perso nen on täytetty vuonna 1978) konttoritoimen li nale/midler utenfra. säksi. Kun selvisi, että museon kveeniprojektia ei voitu jatkaa, allekirjoittanut on osallistunut moniin Heller ikke er rekrutteringsmulighetene utenfra srerlig muihin suuritöisiin hankkeisiin. Osastossa ei ole ka lyse. Ved landsdelens universitet foregår ingen under pasiteettia vapaana kveeniprojektin hoitamiseen, jo visning innen de aktuelle fagdisipliner (etnologi/folke ten kaiken toiminnan on tapahduttava ulkopuoli minne, etnomusikologi). Ved de s0rnorske lrereste sen henkilökunnan ja ulkopuolisten varojen avulla. der er rekrutteringa fra ·Nord-Norge til de aktuelle fag svrert liten i det heile. Hvis man i tillegg til faglige ferdigheter også vil stille krav om kyndighet i finsk Rekrytointinäkymätkään eivät ole erityisen valoisat. språk, blir situasjonen reint håpl0s. Antallet av mulige Tässä osassa maata yliopistossa ei anneta kyseisten kandidater blir da etter tilgjengelige opplysninger re alojen (kansatieteen/folkloristiikan, kansanmusiikin) dusert til en. opetusta. Etelänorjalaisiin opinahjoihin rekrytoituu pohjoisnorjalaisia ko. aloille kaikkiaan hyvin vähän. Mikäli halutaan tieteellisten valmiuksien lisäksi Jeg har heller ikke kjennskap til at etablerte forskere asettaa vaatimuksia suomen kielen taidosta, tilanne ved s0rnorske museer eller institusjoner har interessert muuttuu suorastaan toivottomaksi. Mahdollisten eh- seg for kvensk folkekultur i Nord-Norge. 154 dokkaiden maara supistuu saatavissa olevien tietojen Andre problem mukaan yhteen. Minulla ei ole myöskään tietoa siitä, että etelänorjalaisten museoiden tai laitosten vaki Et hovedproblem som vil m0te et kvenprosjekt som naiset tutkijat olisivat olleet kiinnostuneita Pohjois skissert, er det "overforbruk" av informanter som Norjan kveenien kansankulttuurista. allerede i mange år har kunnet merkes. Innafor de aktuelle kvenbygder og milj0er vil utvalget av infor Muita ongelmia manter vrere begrensa, og hver ny forsker/samler vil gjerne havne hos de samme personeT. Dette kan Eräs edellä hahmotellun kaltaista kveeniprojektia fore til avvisning for seinere forskere. kohtaava pääongelma on jo monta vuotta havaitta vissa ollut informanttien "liikakäyttö". Kulloisessa Det b0r derfor vrere ei streng koordinering av forsk kin kveenikylässä ja kullakin alueella kertojien valikoi nings- og samlingsarbeidet, både for norske og finske ma on rajallinen, ja jokainen uusi tutkija/kerääjä institusjoner, så man unngår ytterligere over-metnin joutuu usein samojen henkilöiden luo. Tämä voi joh gen av markedet. Dette gjelder naturligvis også andre taa myöhempien tutkijoiden torjumiseen. fagområder enn de som arbeider med folkekultur (språk, stadnamn, religionshistorie etc.). Sekä norjalaisten että suomalaisten laitosten tutki mus- ja keruutyö täytyisi yhdistää, jotta vältyttäisiin enemmältä kentän väsyttämiseltä. Sama koskee tietysti muitakin aloja kuin niitä, jotka työskente• levät kansankulttuurin parissa (kieli, paikannimet, uskontotiede ym.). 155 Kirjallisuusluettelo prestegjeld 1660-årene - 1801. Universicetet Bergen Litteraturliste 1973. E. Larsen: Lyngen bygdebok. (s. 73-77). 1976. G.A. Lilleeng: Bygdehistorie. Vestre Jakobselv. 1937. Kap. J. Bcronka: Vads0 bys hiscorie. 1933. Kap. Den finske Finsk innvandring (s. 23-31). (kvaenske) innvandring cil Vads0 (s. 113-1 18). As. Lunde: S0r-Varangers historie. 1979. Kap. Den finske H.D. Bracrein: Varanger - en kulcurhistorisk smeltedigcl. innvandringen (s. 104-108). "Forskningsnytt" nr. 7/1974 (s. 6-14). H. Minde: Folketilveksten i Alta 1690-1 825. Universitetet i H. Dahl: Språkpolitikk og skolescell i Finnmark 1814 til 1905. Troms0. 1975. 1957 (s. 71-77, 168-173, 190-204 og fl. steder). L Daa: Skisser fra Lapland, Karelstranden og Finland. 1870. A. Moberg: Kopparverket i Kåfjord. 1968. Kap. Kvaenerna H.K. Eriksen: Finnenes innvandring. "Ottar" nr. 58 (s. 24- (s. 72-801. 36). 1968. E. Niemi: Den finske innvandringen til Finnmark med hoved H.K. Eriksen: Vandrere i grenseland. 1973. vekt på Vads0-området. "Trekk fra Nord-Norges histo H.K. Eriksen, Da finnene kom cil Finnmark. "Finnmark - rie" (s. 147-158). 1976. bygd og by i Norge" (s. 223-240). 1979. E. Niemi: Oppbrudd og tilpassing. Den finske flyttingen til J .A. Fri,s: Ethnografiske kare over Finmarken 1860/1887. Vads0 1845-1885. 1977. (Identisk med hovedoppgave: Utgirt 186Hi2 og 1888. Migrasjon fra Nord-Finland og Nord-Sverige cil Vads0 J .A. Friis: En sommer i Finmarken. Russisk Lapland og by og landdistrikt 1845-1885. Universitetet i Oslo. Nordkarelen. 1871. 1972). M. Fugels0y: Skjerv0y 1. (s. 66-78). 1970. E. Niemi: Den finske kolonisasjon av Nordkalotten - forl0p J. Granlund: En laxpata från Finnmarken. Norveg 8 (s. 249- og årsaker "Ottar" 103 (s. 49-70). 1978. 264). 1961. V. Olsen: Forskning og kulturpolitikk i et fleretnisk område. E. Grym: Från Tornedalen tili Nordnorge. 1959. "Hål0ygminne" nr. 1/1978. (s. 13-20). E. Richter Hansen: Profinske holdninger i Finnmark mel S. Paulaharju: Ruijan suomalaisia. 1928/Finnmarkens folk. lomkrigstiden. Universitecec i Oslo. 1974. 1973. E. Hansen: Nordreisa bygdebok. 1957. S. Paulaharju: Ruijan äärimmäisillä saarilla. 1935. 0. Havdal: Innvandring og innvandrere i Nord-Norge sett med J . Qvigstad: Den kvaenske indvandring til Nord-Norge. finske 0yne. "Hål0ygminne nr. 2/1976 (s. 348-364). Troms0 Museum årshefter" 43 (1920). Troms0 1922 A. Helland: Norges Land og Folk. XIX. Troms0 Amt. 1899. (s. 1-90). Kap. Kvaenernes indvandring (s. 478-483). J. Qvigstad: Finske fortrellinger fra Kvaenangen og Nord-Rei A. Helland: Norgcs Land og Folk. XX. Finnmarkens Amt 11 sa. "Troms0 Museum Aarshcfter" 47 (1924) nr. 5. 1925 1906. Kap. Kvaeners indvandring/Kvaeners fordeling i (s. 1-30). amcec/Kvaenerne i Finmarken/Sproget i kvaenbygderne C. Sch0yen: Tre stammers m0te. 1918. (s. 427-454). N. V. Stockfleth: Bidrag til Kundskab om Qvaenerne i Konge T. Henninen: Den kvenske innvandring til Alta på 1700-tallet. riget Norge. 1848. Universitet i Trondheim. 1972. E. Sundt: Om Finnerne. " Folkevennen" XII (s. 527-571). A. Lanes: Befolkningsutvikling og yrkesstruktur i Lyngen 186?. 156 NÄKÖKOHTIA POHJOIS-NORJAN KANSAN SYNSPUNKT PÅ FORSKING OG INNSAMLING KULTTUURIN TUTKIMUKSESTA JA KERÄÄMI AVFOLKEKULTURENINORD-NOREG SESTÄ Mag. Lassi Saressalo FM Lassi Saressalo Åbo universitet Turun yliopisto Eg vil med dette presentere em forskingsmodel for Aion tässä esitellä eraan Pohjois-Norjan kulttuurin kulturforsking i Nord-Noreg. Eg har utvikla modellen tutkimuksen mallin. Olen kehitellyt mallia kevään i löpet av våren 1980 nrermast for å svare på dei 1980 kuluessa lähinnä vastatakseni niihin kysymyk spörsmåla som vart vekte hjå ein folklorist p.g.a. siin, jotka heräsivät kansanperinteen tutkijassa Poh vedtaket i Nordisk Råd i Reykjavik i 1980 om inn· joismaiden Neuvoston vuoden 1980 Reykjavikin samling av data om og forsking i den såkalla kvenkul· kokouksen päätöksestä; päätös koski Pohjois-Norjan turen i Nord·Noreg. I vedtaket vart det peika på det ns. kveenikulttuurin tutkimista ja tietojen keräämistä såkalla kvenfolket si stode som minoritetsgruppe i siitä. Päätöksessä korostettiin ns. kveenikansan ase· Noreg i dag, likevel utan at ein definerte kva omgre maa nyky-Norjan vähemmistöryhmänä määrittelemät• pet "kvren" i dag inneheld og kva stode kvenfolket i tä kuitenkaan sitä, mitä käsite "kveeni" sisältää ny· dag eri som minoritetsgruppe. Vidare dröfta ein ikkje kyään ja missä asemassa kveenit nykyään ovat vähem· i vedtaket om det ville vere mogeleg med ein holistisk mistöryhmänä. Päätöksessä ei pohdittu sitäkään, (heilskapeleg) kulturforsking blant alle folkegrupper olisiko holistinen (kokonaisvaltainen) kaikkien Poh i Nord-Noreg. Eg vil ikkje gå noko nrerare inn på jois-Norjan kansanryhmien kulttuurien tutkiminen sjölve spörsmålet om minoritet i dette innlegget. mahdollista. En aio lähemmin puuttua kysymykseen Som teoretisk omgrep skulle problematikken vere itse vähemmistöstä tässä puheenvuorossa. Teoreetti· klar for seminardeltakarane og det er dg srers vanskeleg sena käsitteenä problematiikka lienee seminaarilaisille å dröfte dei spesial-(srer-)-spörsmåla som gjeld den selvä, ja onkin erityisen vaikeaa pohtia Norjan "kvee· "kvrenske" minoriteten i Noreg utan å gjennomföre nivähemmistöä" koskevia erityiskysymyksiä kerää· innsamling av data om og forsking blant dei ulike mättä tietoja ja tutkimatta Pohjois-Norjan eri kansan· folkegruppene i Nord·Noreg. ryhmiä. I den forskingsmodellen som eg skal presentere må Esittelemässäni tutkimusmallissa on ennen keräysvai• ein för innsamlingsfasen gjennomgå minoritetsom· hetta käytävä läpi vähemmistökäsite, vähemmistö· grepa, strategien og minoritetens eksistens i den strategia ja vähemmistön olemassaolo norjalaisessa norske samfunn. Vidare vil ein under arbeidet gå yhteiskunnassa. Edelleen työn aikana on syvennyttä· djupare i den spesialproblematikken som gjeld nor vä Pohjoismaiden vähemmistöjä koskeviin erityis diske minoritetar og spesielt stoda til dei finskretta. ongelmiin ja erityisesti suomensukuisten vähemmistö· jen asemaan. Generelt Yleistä Bosetjinga av finsk opphav, som hovudsakeleg fann stad på 1700- og srerskilt 1800-talet, har allereide Pääasiallisesti 1700· ja erityisesti 1800-luvulta peräi· hatt nrer kontakt med det norske samfunnet i over sin olevalla suomalaisasutuksella on ollut läheinen yh· 100 år, gjennom det norske administrasjonssystemet, teys norjalaiseen yhteiskuntaan yli 100 vuoden ajan skulevesenet o f nreringslivet. Det er viktig å under· Norjan hallintojärjestelmän, koululaitoksen ja elin sökja og sj å kva srerdrag av etnisk karakter dei finsk keinoelämän välityksellä. On tärkeää tutkia, mitä et· retta innbyggjarane i det moderne Nord-Noreg har, nisluonteisia erityispiirteitä suomensukuisilla asuk srerdrag som skil desse innbyggjarane frå dei norsk· kailla on nykyaikana Pohjois-Norjassa, m i'tä sellaisia retta innbyggj arane og samane . Ved å sjå på skilnadane erityispiirteitä, jotka erottavat nämä asukkaat nor i etnologiske og folkloristiske fenomen, vil det vere iansukuisista asukkaista ja saamelaisista. Tarkastele- mogeleg å observere dei finskretta sin kultur som 157 maila kansatieteellisiä ja folkloristisia kulttuuri-ilmi etnisk kultur, ein kultur med finsk bakgrunn. öiden eroja lienee mahdollista tarkastella suomensu kuisten kulttuuria etnisenä kulttuurina, jolla on Ein kan konstatera, at dei finskretta inbyggjarane i suomalainen tausta. NorJ-Noreg har tatt vare på visse kulturdrag som er karakteristiske for ei etnisk gruppe. Det viktigaste av Voi todeta Pohjois-Norjan suomensukuisten asuk desse kulturdraga er språket - som ein til og med i dag kaiden pitäneen huolta joistakin etniselle ryhmälle må rekne til den interne kommunikasjonen i visse ominaisista kulttuuripiirteistä. Tärkein näistä kult bustadområder. Likevel må ein slå fast at dei finske tuuripiirteistä on kieli - joka täytyy vielä nykyisin innbyggjarane ikkje har hatt höve til å nytte sitt eige kin laskea joidenkin asuinalueiden sisäiseen viestin språk på noko anna kommunikasjonsnivå enn det tään. Kuitenkin on todettava, ettei suomalaisilla interne. Det norske språket har alltid vore det offisie asukkailla ole ollut tilaisuutta käyttää omaa kieltään le språket, i administrasjon, undervisning og nrerings millään muulla viestintätasolla kuin sisäisellä. Norjan liv. kieli on aina ollut virallisena kielenä hallinnossa, ope tuksessa ja elinkeinoelämässä. Det vil i dag vere vanskeleg å konstatera eksistensen av Analysoidessa tulee erityisesti tarkkailla sellaista folk I analysearbeidet bör ein srerskilt sjå på slikt folklo loristista ja etnologista aineistoa, joka perustuu van ristisk og etnologisk materiale som har sitt grunnlag i hempaan suomalaiseen, norjalaiseen tai saamelaiseen eldre finsk, norsk eller samisk tradisjon. Dessutan vil perinteeseen. Sen lisäksi tutkittavan alueen eteläosas ein truleg treffe på nordsvenske tradisjonsfenomen i sa luultavasti tavataan pohjoisruotsalaisia perinneil· den söre delen av forskingsområdet. Ved å analysere miöitä. Analysoimalla näitä erityispiirteitä voidaan desse srerdraga kan ein svara på spörsmålet om det vastata kysymykseen, onko Pohjois-Norjassa olemas finst ein klar finskretta kvensk kultur i Nord-Noreg. sa selvää suomalaisperäistä kveenikulttuuria. Folketradisjonen er eit så vidfamnade område, at det Kansanperinne on niin laaja-alainen, että vaatisi liian vil ta for stor plass å definere Tavat, kalendaariperinne, elämänkerrat ja ihmiselämän kohokohdat, kansan usko, kansanlääkintä, proosaperinne, Skikk og bruk, kalendarisk tradisjon, biografiar og livets hög• kansanrunous, historiallinen perinne, sukuhistoria , pai tider, folketru, folkemedisin, prosatradisjon, folkedikting, kallisperinne, sosiaalinen organisaatio, elinkeinoelämä ja elin historisk tradisjon, slekthistorie. lokaltradisjon, sosial orga keinoyhdistelmät, työprosessit, työnjako, rakennustapa, nisasjon, nreringsliv og nreringskombinasjonar, arbeidsproses asuinympäristö, ruokaperinteet , esinekulttuuri, sisäiset ja ul sar, arbeidsdeling, byggeskikk, bustadsmiljö, mattradisjonar, koiset yhteydet jne. gjenstandstradisjonar, kontaktar innanfor og utanfor miljö,-• 158 Perinnetieteellisen keruun aikana voidaan tarkkailla Under ein tradisjonvitskapeleg innsamling kan ein ainakin seuraavia seikkoja: det minste observere fölgjande: a) Perinteen muuttumis- ja häviämisprosessi a) tradisjonens endring- og uttynningsprosess Muutos- ja häviämisprosesseja voi tarkkailla kar Ein kan observere endring- og uttynningsproses toittamalla vanhempaa perinnettä ja analysoi sane ved å kart!eggje eldre tradisjon og ved å malla perinteen tuotteita yhteyksissään. Missä analysere tradisjonsprodukta i kontekst. I kva määrin perinnekorpuksessa on afunktionaalisia grad finst det afunksjonelle fenomen i tradisjons ilmiöitä (perinnejäänteitä) ja mikä on syynä nii korpus og kva er årsaka til deira eksistens ( relikt den olemassaoloon? Voidaan edelleen analysoi tradisjonar). Ein kan vidare analyscre den funk da perinteen toiminnallista sopeutumista elin sjonelle tilpassinga av tradisjonen til nrerings- og keino- ja yhteiskuntahistoriallisiin prosesseihin samfunnshistoriske prosessar (ökologiske og so (ekologisia ja sosiaalisia tekijöitä) ja eri kielelli siale faktorar) og eksistensen av tradisjonspro sen taustan omaavia perinnetuotteita. dukt med ulik språkeleg bakgrunn. b) Perinnemotiivien kielellinen taso b) språklege nivå i tradisjonsmotiv Voidaan tutkia, onko perinne kaksi- vai kolmikie Ein kan undersöke om tradisjonane er to- eller listä, millä kielellä se on välitetty ja millä kielellä trespråklege, i kva språk dei har vorte traderte og sitä kerrotaan nyt. Muita kohteita: ekotyypitys, kva språk dei vert fortalte i no; ökotypisering, perinteiden fenomenologisen olemassaolon ym miljöfaktorane i tradisjonane sin fenomenolo päristötekijät, eri akkulturaatiotasoa edustavien giske eksistens, vai av sentrale tradisjonsfenomen perinneyhteisöjen keskeisten perinneilmiöiden i tradisjonssamfunn med ulike akkulturasjonsnivå valinta (muutosten analyysi). (analyse av endringar). c) Mitä perinne merkitsee nyky-yhteiskunnassa? c) kva tradisjonen har å seie i eit moderne samfunn Tarkkaillaan ekologisia, sosiaalisia ja yhteiskun Observasjon av ökologiske, sosiale og samfunns nallisia muutoksia; ei-rationaalinen perinne kato messige endringar i visse tradisjonsfenomen; aa/kuolee. ikkje-rasjonell tradisjon vert borte/döyr ut. d) Perinteiden ja elinkeinomuutosten yhteyden d) observasjon av samanknyting av tradisjonar og tarkkailu. nreringsendringar Esinetaso: Tutkitaan työ- ja elineinoelämän muu Studiar av endringsprosessen i arbeids- og na:rings tosten kulkua ja kartoitetaan etnologisia perusil liv og na:ringskombinasjonar, kartlegging av et miöitä. nologiske grunnfenomen (gjenstandsnivå) og Sosiaalinen taso: tutkitaan yhteisökulttuurin studiar av endringar i samfunnskulturen (sosialt muutoksia. nivå). e) Huomioita folkloristiikan ja kansatieteen ympä• e) meta-folkloristiske og meta-etnologiske observa riltä (meta-folkloristiske og meta-etnologiske sjonar observasjonar). Mitä perinne merkitsee yhteis Kva tradisjonen har å seie i samfunnet og for dei kunnalle ja eri yksilöille, yksilöiden omat arviot einskilde individa, eigne vurderingar av dei perinteisiksi käsitetyistä ilmiöistä ja näiden ilmi fenomena dei oppfattar som tradisjonelle, öiden pysyvyydestä? Mikä on yksilön suhde haldningsverdien i desse fenomena. lndivida sitt "toisten" kansojen kulttuuri-ilmiöihin? Mikä on forhold til "andre" folk sine kulturmönster. kertojien käsitys Pohjois-Norjan etnisten ryhmien Informantane si oppfatning av idea!typar av ideaalityypeistä? Mikä osa perinteellä on enkul etniske gruppar i Nord-Noreg. Kva rolle spelar turaatioprosessissa? tradisjonen i enkulturasjonsprosessen. Tutkimusmenetelmät ja työn kulku Forskingmetodar og arbeidsprosess Tutkimustyö perustuu toisaalta vanhempaan arkis Undersökningsarbeidet skal på den eine sida byggje på toaineistoon ja julkaisuihin ja toisaalta laajaan kenttä- eldre arkivmateriale og publikasjonar og på hi sida på 159 työaineistoon. omfattande feltarbeidsmateriale. Esitutkimukset Förebuande undersökingar Esitutkimuksessa kootaan tietoja aiemmasta Pohjois I den förebuande undersökinga skal ein samle kunns Norjan kansanperinteen keruu- ja tutkimustyöstä. kapar om tidligare innsamlings- og forskingsarbeide Edelleen kartoitetaan tärkeimmät lähteet laitosten kring folketradisjonen i Nord-Noreg. Vidare skal ein tutkimustyön ulkopuolella. Tämän kartoituksen on kartleggje dei viktigaste kjeldene utanfor institusjonelt katettava kaikki Pohjois-Norjan kansanryhmät - ra forskingsarbeide. Den kartlegginga må dekkje alle ioittuminen vain "kveenikansan" perinteeseen ei riitä. nord-norske folkegruppene - det er ikkje nok å av grense seg berre til "kvrenfolket" sin tradisjon. Riittävän laajalla esityöllä voi koota paljon sellaista Ved eit tilstrekkeleg omfattande forarbeide kan ein aineistoa, joka olisi muuten kerättävä varsinaisen samle mykje av det materialet som ein eller ville kenttätyön aikana. Toisaalta kenttätyön aikana voi måtte samle under det eigentlege feltarbeidet. täyttää perusaineistossa havaitut aukot. Esityön På hi sid~ kan ein under feltarbeidet dekkje dei aikana on myös käytävä läpi se a,ineisto, jonka toiset tomroma som ein ser i grunnmaterialet. Under for Pohjois-Norjan kulttuurin parissa työskennelleet arbeidet skal ein og gå gjennom det materialet som tieteenhaarat ovat keränneet ja analysoineet. Tär• er samla og analysert av andre disiplinar som arbeider kein tehtävä esityön aikana on kuitenkin kaiken med nord-norsk kultur. Den viktigaste oppgåva under tutkittavasta alueesta ja aiheesta saatavissa olevan forarbeidet vil likevel vere gjennomgangen av alt perinnetieteellisen arkistoaineiston läpikäyminen. tilgjengeleg tradisjonsvitskapeleg arkivmateriale kring Tämä valmiiksi koottu, eri arkistoissa oleva aineisto forskingsområdet og emnet. Dette materialet, som er on keruutyön perusta. Tämän aineiston pohjalta voi ferdig innsamla, men ligg i ulike arkiv, er grunnlaget laatia luettelon kartoitettavista kysymyksistä ja for innsamlingsarbeidet. Ut frå dette materialet kan saada lähtökohdan keruuarkiston systematiikkaan. ein byggje opp kartleggingsspörjelister og få eit ut Myöhemmin tämä aineisto onkin mahdollista yhdis gangspunkt for systematikken i innsamlingsarkivet. tää koottuun kenttäaineistoon. Dette materialet vil det og vere mogeleg å knyte til det innsamla feltmaterialet på eit seinare tidspunkt. Kenttätyö Feltarbeide Varsinainen keruutyö alkaa laajoilla kartoitushaas tatteluilla tietojen saamiseksi perinteenkannattajien Ein byrjar det eigentlege innsamlingsarbeidet med tietoudesta ja kertojien aktiivisesta ohjelmistosta. omfattande kartleggingsintervju for å vinne kunnskap Kartoitushaastattelujen tulee olla mahdollisimman om informantanes tradisjonskunnskap og forteljarane laajoja koko tutkittavalla alueella, jotta voitaisiin sitt aktive repertoir. Kartleggingsintervjua skal vere så kartoittaa erilaisia asuinalueita, joilla on vaihteleva Of?fattande som råd er i heile undersökingsområdet, historiallinen ja ekologinen tausta ja erilainen akkul slik at ein kan kartleggje ulike bustadområde med turaatiotaso. Kartoitushaastattelujen lähtökohtana varierande historisk og ökologisk bakgrunn og med on esityön aikana koottu perinnekorpus. Nämä haas ulike akkulturasjonsnivå. Som utgangspunkt for kart tattelut liitetään elämänkertahaastatteluihin. leggingsintervjua har ein den tradisjonkorpusen som vart samla · under forarbeidet. Desse intervjua skal Tarvittaessa voi työn alkaessa suorittaa joitakin testi knytast saman med biografi-intervjua. haastatteluja ongelmanasettelun validiteetin toteami seksi. Kartoitushaastattelujen aikana on mahdollista Om det er trong for det kan ein i byrjinga av arbeidet myös korjata ja muuttaa ongelmanasettelua ja siten gjennomföre nokre pilotintervju for å slå fast kva saavuttaa mahdollisimman validi tulos. validitet problemstillinga har. Under kartleggingsin- 160 Keruuarkisto kootaan kartoitustyön ja sen jälki• tervjua vil det og vere mogeleg å korrigere og endre työn aikana. Tämä arkistojärjestelmä on aihekohtai problemstillingane og på det viset nå eit mest mogeleg nen ja luo pohjan ongelmakeskeisemmälle järjestel• valid resultat. mälle. Ein byggjer opp eit innsamlingsarkiv under kartleg gingsarbeid og i det fölgjande etterarbeidet. Dette Aihekohtaisen arkistojärjestelmän yhteydessä voi arkivsystemet skal vere motivanalytisk og leggje laatia suomalaisen, norjalaisen ja saamelaisen aineis grunnen for ein meir problemorientert systematikk. ton vertailuluetteloita. Sellaista aineistoa onkin jo valmiiksi järjesteltynä joissakin arkistoissa. I samband med det motivanalytiske arkivsystemet kan ein utarbeide jamnföringsindeksar med finsk, Kenttätyönjatko norsk og samisk materialet. Slikt materiale er alle reide ferdigsystematisert i sume arkiv. Tehdään valikoivasti lisähaastatteluja kartoitushaas tatteluista saadun aineiston pohjalta. Täytetään kar· Det vidare feltarbeidet toitushaastattelujen aukot, ja tutkittavan alueen joissakin osissa voi keruutiheyttä lisätä ja siten Tilleggsintervjua vert gjennomförte selektivt på kartoittaa ja tutkia yhteisöperinnettä. Lisähaastatte• grunnlag av materialet frå kartleggingsintervjua. Ein luissa voi keskittyä myös keskeisimpiin asuinaluei skal dekkje dei mogeleg tomroma ette~ kartlegg siin, joilla on erilainen ekologinen, historiallinen ja ingsintervjua, og i visse deler av undersökingsområdet sosiaalinen tausta. kan ein öke innsamlingsfrekvensen og på det viset kartleggje og undersöke kollektivtradisjonen. I till Perinnekorpus ja perinnemaantieteellinen tutkimus eggsintervjua kan ein og konsentrere seg om dei mest sentrale bustadområda med ulik ökologisk, historisk Perinnekorpuksen esittelemiseksi koottu aineisto täy• og sosial bakgrunn. tyy liittää vanhempaan aineistoon. Tällä tavoin voi Tradisjonskorpus og tradisjonsgeografisk undersöking seurata perinteen muutos- ja häviämisprosessia his toriallisesti. Perinnekorpus täytyy luetteloida aihe For å kunne presentere tradisjonskorpus må ein knyte kohtaisesti siten, että korpuksen perinneilmiöt ovat det innsamla materialet saman med eldre innsamla suoraan verrattavissa suomalaisiin, norjalaisiin ja saa materiale. På dette viset kan ein fölgje tradisjonen sin melaisiin indekseihin ja aineistokokoelmiin. Vasta endrings- og uttynningsprosess historisk. Tradisjons kun tämä työ on tehty, voidaan ryhtyä vertailevaan korpus må ein indeksere motivanalytisk slik at tutkimukseen, joka voi antaa vastauksen vanhemman tradisjonsfenomena i korpus er direkte jamförbare perinteen alkuperään ja olemassaoloon eri tutkimus med finske, norske og samiske indeksar og materiale alueilla. samlingar. Först når dette arbeidet er gjort kan ein drive jamförande forsking, som kan gje svar på den Kartografisin menetelmin voi tässä vaiheessa tarkas eldre tradisjonens opphav og eksistensen i ulike tella Pohjois-Norjan perinnealueita ja tutkia näiden undersökingsområde. Med kartografiske metodar kan erityispiirteitä historiallisesti ja sosiaalisen kehityksen ein på dette stadiet observere tradisjonsområde i näkökulmasta. Kartografinen työskentelymalli on Nord-Noreg og undersöke srerpreget i desse områda keskeinen tutkittaessa perinteen.ekotypisoitumista. med omsyn til historisk og sosial utvikling. Den karto grafiske arbeidsmodellen er sentral i undersöking av Keskeisten perinteenkannattajien/perinneyhteisöjen ökotypisering av tradisjonen. syvätutkimus Djupundersöking av sentrale informantar/tradisjons Syvätutkimuksella pyntaan perehtymään perinteen samfunn olemass~oloon ja tehtäviin yksittäisten perinteenkan nattajien elämässä tai yhteisössä. Syvätutkimuksella Gjennom djupundersökinga tek ein sik.te på å gå 161 voidaan tutkia eri asuinalueiden akkulturaatiotasoa, djupare inn i tradisjonens eksistens og funksjonar · perinteen ekologisia taustatekijöitä, sosiaalisia muu hjå den einskilde informanten i hans/hennar samfunn toksia ja edelleen selvittää yhteisön jäsenten keski · eller samfunnet. Gjennom djupundersökinga kan ein näistä ja yhteisön sisäistä ja ulkoista kommunikaatio granske akkulturasjonsnivåa i Maantieteellisesti tutkittava alue käsittää kaikki Finn markin ja Tromssan läänin asuinalueet, joilla on ollut U ndersökingso mrådet tai on suomenkielisiä asukkaita. Ei riitä että keskity Geografisk sett omfattar undersökingsområdet alle tään vain niihin asuinalueisiin, joilla on nykyään selvä bustadområde i Finnmark og Troms fylke, som har suomenkielinen asutus. Kartoitushaastattelujen yh hatt eller har finskspråklege innbyggjarar. Det er ikkje teydessä tutkitaan myös sellaisia alueita, jotka sisäi· nok berre å konsentrere seg om 162 maan kerääjät kenttävälineillä. Koska koottu aineisto Ein må byggje opp eit arkiv for dette siktemålet. Det on yksi kokonaisuus, se on myöh'emmin helppo vil vere mest praktisk å knyte det til eit tradisjonsarkiv saada kopioiduksi muille arkistoille. On mitä suurim som allereide finst og som har arkivutrusting, I vai av massa määrin kulttuuripoliittinen kysymys, minne arkiv må ein sjå på i kva grad arkivet kan utruste sam koottu aineisto lopulta sijoitetaan. Pohjoisnorjalais larane med feltutstyr. På grunn av at det innsamla ten tulisi saada tilaisuus käyttää arkistoa. Aineistotyy materialet er ein einskap vil det vere lett å få det pit ja arkistojärjestelmät tulevat esille keruun aikana, kopiert til andre arkiv seinare, Det eri störste grad eit Lopullisessa muodossaan keruuarkisto sisältää nau kulturpolitisk spörsmål kvar ein til sist vil plassere hoitearkiston, nauhoituspöytäkirjoja/transkriptioita, det innsamla materialet. Folk i Nord-Noreg burde få kuva-aineistoa, kartta-arkiston, piirroksia, muista ar höve til å nytte arkivet. Materialtyper og arkivsystem kistoista saatuja kopioita ja käsikirjaston. Aineistoa vert presentert i innsamlingsprosessen. I si endelege arkistoitaessa on otettava huomioon aineiston myö• form kjem innsamlingsarkivet til å innhalde bandarkiv, hempi käyttö tutkimukseen ja kulttuuripoliittisiin bandprotokollar/transkripsjonar, filmmaterial, kart tarkoituksiin. arkiv, teikningar, kopiar frå andre arkiv og eit hand bibliotek. Ved arkivering av materialet må ein ta omsyn til den seinare bruken av materialet for forsk Tutkimusraportti ingsföremål og kulturpolitiske föremål. Rapport frå undersökinga Seuraavia raporttimalleja voi käyttää, mikäli tyota tehdään jatkuvasti ja koko työn ajan julkaistaan ra Ein kan nytte fölgjande rapport-mönster dersom portteja. arbeidet vert gjennomfört som ein kontinuerleg a) Tutkimuksen teoreettisen taustan selvittäminen prosess med kontinuerleg publisering av rapportar sekä tutkittavan alueen vanhemman tutkimuksen under heile arbeidet. ja keruun esittely ja muiden arkistojen aineisto a) Utgreiing om den teoretiske bakgrunnen for tyyppien esittely. undersökinga, samt presentasjon av eldre fors b) Käytännön keruusuunnitelma, keruumallit, suun king og innsamling i forskingsområdet, og presen nitelma keruun kulusta sekä kustannusarvio (si tasjon av materialtypar i andre arkiv. säinen raportti), b) Den praktiske planen for innsamlingsarbeidet, c) Kartoitushaastattelujen aineiston esittely, aiheit innsamligsmodella, framdriftsplan for innsam tainen ryhmittely ja elämänkerta-aineiston esit linga samt ressurskostnad (intern rapport). tely (mahdollisuus myös popularisoituun aineis c) Presentasjon av materialet frå kartleggingsinter tojulkaisuun). vjua, motivgruppering og presentasjon av bio d) Perinnekorpuksen esittely perinneluetteloin ja grafi-materialet (her vil det vere mogelege med vertailevin luetteloin, aineiston esittely kartoin populrere publikasjonar). ja selityksin (kansantajuiset julkaisut mahdolli d) Presentasjon av tradisjonskorpus med tradis sia). jonsindeks og jamförande indeksar, kartografisk e) Eri perinneilmiöiden erikoistutkimuksia. presentasjon av materialet med kommentarar f) Syvätutkimuksen tulostaminen ja erikoistutki (populrere publikasjonar mogelege), muksia. e) Spesialundersökingar av ulike tradisjonsfenomen g) Keruun- loppuraportti, suunnitelmia myöhempää f) Produksjon av resultata frå djupundersökinga, ·työskentelyä varten. spesialundersökingar. g) Sluttrapport frå innsamlingsarbeidet, planar for det seinare arbeidet, Kentän rekrytointiongelmia; resurssitarpeiden yleinen Rekrutteringsproblem innan feltet; generell presenta esittely sjon av ressursbehov Jotta edellä esitetyn kaltainen varsinainen tutkimus- Slik den eigentlege forskningplanen er presentert, må 163 suunnitelma voitaisiin toteuttaa, täytyy olla käytettä· ein, om planen skal kunne gjennomförast, ha tilgang vissä tietyt henkilöresurssit. Juuri nyt on vaikeaa saa· til visse personalressurser. På det noverande tids· da konkreettista yleiskuvaa työn vaatimista aineelli· punktet er det vanskeleg å få eit konkret oversyn sista ja henkilöresursseista. Esityön ja koko projektin over dei materielle og personelle ressursane arbeidet toteuttamiseen ovat välttämättömiä ainakin yksi krev. Det vil vere naudsynt med minst ein forskat og kokopäivätoiminen tutkija ja arkistoapulainen. Tut· ein ark1vmedhjelpar på heiltid for forarbeidet og kijalla on oltava folkloristiikan ja kansantieteen kou· gjennomföringa av heile prosjektet. Forskaren må ha lutus sekä kokemusta kenttätyöstä, projektien jär· folkloristisk og etnologisk utdaning og röynsler frå jestämisestä ja pohjoismaisista arkistojärjestelmistä. feltarbeide, prosjektorganisering og arbeid med Hänen on pystyttävä työskentelemään sekä norjan· arkivsystematikk i dei nordiske landa. Han/ho må että suomenkielisen aineiston parissa, ja hänellä on kunne arbeide med både norsk og finskspråkleg ma· oltava tietoja kansatieteen keruumenetelmistä, esine· teriale og ha kunnskapar i etnologiske innsamlings· tutkimuks_esta ja kuvadokumentoinnista. Jotta pro· metodar, gjenstandsforsking og biletdokumentasjon. jekti voisi alkaa suunnitelman mukaan, valmistelutyö Dersom prosjektet skal kunne byrde etter planen, vaatii varoja matkustaa sellaisiin pohjoismaisiin ar krev det förebuande arbeidet midlar til reiser til kistoihin, joissa on kveeniaineistoa; varoja kopioida nordiske arkiv som har "kvensk" materiale; midlar aineistoa eri arkistoista keruuarki-stoon ja varoja ke· til kopieri~g frå ulike arkiv til innsamlingsarkivet og ruu/suunnittelulaitoksen pakollisiin varusteisiin. Itse obligatorisk utstyr til innsamlings/planeringsinstitut· keruutyön voivat suorittaa tutkijat, tai työssä voi tet. Sjölve innsamlingsarbeidet kan gjennomförast av käyttää norjalaisia ja suomalaisia opiskelijoita. Tässä forskarar, eller ein kan nytte norske og finske stu· on korostettava sitä, että edellä kaavailtujen tavoittei· dentar i arbeidet. Her må det strekast under at inn· den mukaista keruuta osaavat suorittaa vain koulute· samling, med dei siktemåla som er skisserte ovanfor, tut kerääjät. Mikäli keruutyöhön käytetään opiskeli· berre kan gjennomförast av skulerte samlarar. Dersom joita, kustannusarvioon on laskettava mukaan erikois ei nyttar studentar til samlararbeidet må det i kost· koulutuksen menot. Sellainen koulutus kestää noin nadsoverslaget reknast med utlegg til spesialutdaning. kuukauden, jolloin kerääjät opiskelevat sekä keruu· Slik utdaning vil ta ikring ein månad, der samlarane tekniikkaa että keruualuettaan. studerar både innsamlingsteknikk og det området dei skal samle i. Ennen keruun aloittamista koko työsuunnitelma on yhdistettävä niihin suunnitelmiin, joita muilla ja Innan ein byrjar innsamlingsarbeidet må heile arbeids· erityisesti kielentutkijoilla on Pohjois-Norjassa. Kie· planen koordinerast med dei planane andre, sa:rskilt lentutkijoiden ja perinteentutkijoiden yhteistyö on språkforskarane, har i Nord·Noreg. Samarbeidet me!· välttämätöntä, jotta vältyttäisiin kohdistamasta haas· lom språkforskarane og tradisjonsforskarane vil vere tateltaviin tarpeetonta painetta. Yhteistyö on välttä· naudsynt· for å unngå unödig press på informantane. mätöntä myös siksi, että kielentutkijat ja perinteen· Samarbeidet er og naudsynt fordi språkforskarane tutkijat keräävät osittain samoja tietoja. og tradisjonsforskarane vil til dels samle inn den sa· me inform·asjonen. Keruukauden aikana kootun aineiston jälkityö vaa tii varoja ja henkilökuntaa. Vähimmäisvaatimuksena Under innsamlingsperioden vil etterarbeid med inn· on, että jokainen kerääjä saa tilaisuuden työstää oman samla materia:let krevje midlar og personell. Mini· aineistonsa. Voimavaroja vaatii myös arkistotyö, kos· mumskravet er, at kvar samlar får höve til å etter· ka se on keskeistä koko hankkeessa. Arkiston henki-' arbeide sitt ·eige materiale. Dessutan krev arkivar· lökunnalle asetettavien vaatimusten on oltava samat beidet ressurser fordi dette arbeidet står sentralt i kuin johtavalle tutkijalle asetettavien: heidän on pys heile prosjektet. Krava til arkivpersonale må vere tyttävä analysoimaan ja käyttämään sekä norjalaista dei same som for den leiande forskaren: dei må että suomalaista aineistoa, heillä on oltava tietoa nor· kunne analysere og nytte både norsk og finsk mate· 164 jalaisesta, suomalaisesti ja saamelaisesta arkistoai riale, ha kunnskap om norsk, finsk og samisk tradi neistosta sekä normaalit arkisto/toimistotaidot. Sel sjonsmateriale, og normale arkiv/kontor-kunnskaper. laisen pätevyyden omaavia on mahdollista värvätä Det vil vere mogelegt å rekruttere folk med slike opiskelijoista ja arkistojen/laitosten henkilökunnasta. kvalifikasjonar blant studentar og personale ved arkiv/ institusjonar. Tarkistus- ja syväkeruun myöhemmässä vaiheessa På eit seinare stadium i kontroll- og djupinnsamlinga voidaan värvätä haastattelijoita niistä, jotka ovat osal kan ein rekruttere intervjuarar blant dei som har tatt listuneet kartoitustutkimukseen. Projektiin osallistu del i kartleggingsundersökinga. Dei studentane som vat opiskelijat voivat käyttää osaa aineistosta tutki car del i prosjektet vil kunne nytte deler av materialet elmien pohjana. Keruun ja analyysin aikana on olta som grunnlag for avhandlingar. Under innsamlings- og va tilaisuus ottaa yhteyttä tutkimusapulaisiin, joilla analysearbeidet må det vere höve til å knyte til seg on erikoisalojen koulutus/kokemusta. Tällaisia eri forskingsassistentar som liar utdaning/röyensle frå koisaloja ovat kuvatutkimus, esinetutkimus, erityis spesielle felt -, bilet/foto-forsking, gjenstandsforsking, perinteet ym. spesialtradisjonar mm. Kansatieteellisiä erityistutkimuksia Etnologiske spesialundersökingar Etnologiset tiedot voi koota samalla kuin folkloristi Ein kan samle dei etnologiske data på same tid som set. Tämä koskee etenkin haastattelu- ja havainnointi dei folkloristiske data. Dette gjeld srerskild intervju aineistoa. On joka tapauksessa syytä todeta, että työn og observasjonsmaterialet. Det er i alle fall grunn til kansatieteellinen osa vaatii joitakin erikoistietoja ja å slå fast at den etnologiske delen av arbeidet krev ein että on käytettävä muita työmenetelmiä kuin haas del spesialkunnskapar, og ein må nytte andre arbeids tattelutyön aikana. Sellaiset tutkimukset keskitty metodar enn under intervjuarbeidet. Slike undersö• vät enimmäkseen seuraaviin asioihin: kingar vil for det meste konsentrere seg om: rakennusten ja ympäristön dokumentointi (piir bygnings- og miljödokumentasjon (teikning, opp täminen, mittaaminen, kartoitus ym.) måling, kartlegging mm.) elinkeinomuotojen tarkkailu, työprosessit, esine observasjon av nreringsgreinene, arbeidsprosessar, tutkimus, työmenetelmien kuva-/elokuvadoku gjenstandsforsking, biletdokumentasjon/filmdo mentointi ym. kumentasjon av arbeidsmetodar mm. vanhemman kuva-aineiston jäljentäminen kopiering av eldre bilet· og fotomateriale mahdollisesti etnologisten tietojen keruu kysely evt. enquete-innsamlingar av etnologiske data lomakkeilla. Nämä kansatieteelliset erityistutkimukset tehdään Desse etnologiske spesialundersökinga vert gjennom käyttämällä asiantuntijoita, jotka suorittavat nämä 'förte ved å nytte spesialistar som fullförer desse käytännön tehtävät kokonaissuunnitelman mukaan. praktiske oppgåvene etter ein heilskapsplan. Tutkimustilanne Suomessa Forskingsituasjonen i Finland Esittelemässäni suunnitelmassa olen varsin voimak I planen eg har presentert har eg ganske sterkt streka kaasti korostanut tarvetta käyttää vanhempaa perin under behovet for å nytte eldre tradisjonsmateriale neaineistoa suomensukuisten perinnetaustan valotta for å kunne kaste lys over dei finskretta sin tradisjons miseen ja "kveeni-"viitekehyksen erottamiseen. Esi bakgrunn, og for å kunne skille ut ei "kvrensk" refe tutkimuksessa käydään läpi Suomen ja muiden Poh ranseramme. I den förebuande forskinga vil ein joismaiden eri arkistoista ja kokoelmista löytyvä gjennomgå det materialet som finst i ulike arkiv og samlingar i Finland og andre nordiske land. aineisto. 165 Suomessa ei ole mitään suurempaa "kveenikulttuu I Finland finst det ikkje noko större innsamlingsarkiv rin" keruuarkistoa. Vanhemmasta aineistosta voi når det gjeld "kvrensk" kultur. Av eldre materiale kan ehkä viitata Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ein kanhende peike på manuskriptsamlinga til Samuli perinnearkistossa olevaan Samuli Paulaharjun käsi• Paulaharju i SKS 's folkekulturarkiv, samt samlingar kirjoi tuskokoelmaan ja Museoviraston Kansatieteen ved Museiverkets Etnologiske kontor og biletarkiv. toimiston ja kuva-arkiston kokoelmiin. Paulaharjun Paulaharjus bilete og notatar utgjer ein heilskap, som kuvat ja muistiinpanot muodostavat kokonaisuuden, gjev eit tidsbunde bilete av livet i Finnmark, nrermast joka antaa aikaan sidotun kuvan Finnmarkin elämäs• i Varangertraktene i byrjinga av 1900-talet. Dette tä lähmnä Varangm seudulta 1900-luvun alussa. materialet er like viktig i etnologisk miljöendrings• Tämä aineisto on yhtä tärkeä tutkittaessa kansatie forsking som i folkloristisk tradisjonsinventering og teellisesti ympäristön muutoksia kuin inventoita uttynningsprosess-analyse. Eg har på det noverande essa kansanperinnettä ja analysoitaessa häviämis• tidspunktet ikkje noko klår oppfatning om det eldre prosessia. Vanhemmasta primaariaineistosta minulla ei primrermaterialet. Det materialet som D. Skogman juuri nyt ole selvää käsitystä. Sitä aineistoa, jon ifölgje E. Niemi har samla, har eg ikkje funne fatt i ka D. Skogman E. Niemen mukaan on kerännyt, en på noko arkiv. Av anna materialet frå 1800-talet vil ole löytänyt mistään arkistosta. M1Justi 1800-luvun eg peike på reiseskildringane og tenesterapportane aineistosta viittaan 1800- ja 1'900-luvulla julkais som vert publiserte på 1800- og 1900-talet. Dei ut tuihin matkakuvauksiin ja virkaraportteihin. Ne gjer ikkje eit prima:>rmateriale for folkloristisk fors eivät ole kansanperinteen tutkimuksen primaariai king, men gjev, om ein nyttar kjeldekritikk, eit rela neistoa, mutta antavat lähdekriittisesti tarkasteltuina tivt bra bilete av livet i eldre tid i Finnmark og Troms. verraten hyvän kuvan entisaikojen Ruijan elämästä. Når det gjeld folkloristisk grunnmateriale vil eg peike Kansanperinteen perusaineistosta puheen ollen koros på at det truleg er å finne i dei arkiva som inneheld taisin sitä, että se luultavasti löytyy niistä arkistoista, materiale frå dei områda innvandrarane har flytta jotka sisältävät niiden seutujen aineistoa, joilta siirto frå. Dette krev arkivjamnföring med finsk, svensk, laiset ovat muuttaneet. Tämä vaatii suomalaisten, nor norsk og samisk tradisjonsmateriale. jalaisten, ruotsalaisten ja saamelaisten perinnearkis tojen vertailua. Når det gjeld nyare innsamla materiale i Finland kan ein generellt slå fast at dette först og fremst gjeld dei Suomessa olevasta uudemmasta aineistosta voi ylei bustadområda og dei informantane som har teke vare sesti todeta sen, että se koskee ennen kaikkea niitä på finsk som kommunikasjonsmål. Innsamling og asuinalueita ja niitä perinteenkannattajia, jotka ovat forsking i Nord-Noreg av finske forskarar har der vore säilyttäneet suomen kielen viestintäkielenä. Suoma svrert lite av etter 2. verdskrigen. Det er berre få for laisia kerääjiä ja tutkijoita on Pohjois-Norjassa ollut skarar som har vitja området i forskingsöyemed, varsin vähän toisen maailmansodan jälkeen. Vain oftast har innsamlinga hatt preg av feriesysler meir harvat tutkijat ovat käyneet alueella tutkimustar enn planlagd forsking. I alle fall kan ein nemne nok koituksessa; usein keruulla on ollut pikemmin loma· re materialeiningar som kan vere til hjelp i den askareiden kuin suunnitelmallisen tutkimuksen leima. framtidige forskinga. Joka tapauksessa voi mainita joitakin aineistoyksi köitä, jotka saattavat olla avuksi tulevassa tutkimuk Når det gjeld det språkvitskaplege materialet vil eg sessa. vise til Anna-Riitta Lindgren sitt innlegg på dette seminaret: generelt kan ein slå fast at det språkvits Kielitieteellisen aineiston osalta viittaan Anna-Riitta kaplege materialet stort sett motsvarar der materialet Lindgrenin osuuteen tässä seminaarissa: yleisesti voi ein freistar å få fatt på i den biografiske innsamlinga. tol:leta, että kielitieteellinen aineisto vastaa suurin Dette tyder at det er srert viktig at folkloristar og piirtein sitä aineistoa, jota yritetään saada käsiin språkforskarar koordinerar arbeidet sitt i innsamlings elämäkertoja kerättäessä. Tämä viittaa siihen, että fasen, noko eg tidlegare har slått fast. Når det gjeld 166 kansanperinteen ja kielen tutkijoiden on erityisen slikt materiale vil eg srerskild nemne det ganske om tärkeää yhdistää työnsä keruuvaiheessa, minkä olen fattande innsamlings-materialet i Banda~kiv for kin todennut jo aiemmin. Sellaisesta aineistosta mai finske språk (Suomen kielen nauhoitearkisto); materi nitsisin erityisesti Suomen kielen nauhoitearkiston alet er delvis direkte brukbart for folkloristisk og varsin laajan keruuaineiston; aineisto on osittain etnologisk forsking; vidare namnsarkivet i Koti suoraan käyttökelpoista kansanperinteen ja kansa maisten kielten tutkimuskeskus, Helsingfors og tieteen tutkimukseen. Lisäksi mainitsisin Kotimaisten Lindgren og Aikios innsamlingsmateriale. Når det Kielten tutkiml\skeskuksen nimitoimiston arkiston ja gjeld etnologisk og kulturantropologisk materiale vil Lindgrenin ja Aikion keräämän aineiston. Kansatie eg srerskild nemne tre materialsamlingar frå tre ulike teellisestä ja kulttuuriantropologisesta aineistosta prosjekt. Diverre har eg i löpet av våren ikkje hatt mainitsisin erityisesti kolmen eri projektin koko höve til å gå til djupnar i dette materialet, p.g.a. mitt elmat. Valitettavasti minulla ei ole ollut kevään arbeide ved Etno-folkloristisk lnstitutt i Bergen. kuluessa tilaisuutta syventyä tähän aineistoon työs• kennellessäni Bergenissä (Etno-folkloristisk lnsitutt issa). Prof. Niilo Valonen har leida eit innsamlingsprosjekt i Prof. Niilo Valonen on johtanut erästä keruuprojek Varanger. Dette materialet som inneheld grunninter tia Varangissa. Tämä haastatteluja, valokuvia ja piir vju, foto og teikingar finst i arkivet i Etnologiska roksia sisältävä aineisto on Helsingin Yliopiston Kan Institutionen i Helsingfors. Materialet er delvis ferdig satieteen laitoksen arkistossa. Aineisto on osittain ana analysert for etnologisk forsking og kan nyttast som lysoitu valmiiksi etnologista tutkimusta varten, ja sitä grunnmateriale for vidare innsamling i området og voidaan käyttää pohja-aineistona kerättäessä lisää også i andre forskingsområde. Det finst ingen rapport aineistoa tuolta alueelta ja muiltakin alueilta. Tästä om dette innsamlingsarbeidet eller om analysearbei keruusta ·tai analysoinnista ei kummastakaan ole det. Materialet er delvis nytta som grunnmateriale for olemassa raporttia. Aineistoa on osittain käytetty NEFA sitt feltseminar i Kiberg, Vardö, sommaren pohja-aineistona NEFA,n kenttäseminaarissa Kiber 1979. Dette seminaret produserte kring 50 timar gissä, Vuoreijassa, kesällä 1979. Tämä seminaari tuot bandmateriale, biletstoff og observasjonsrapportar om ti noin 50 tuntia nauhamateriaalia, kuva-ainestoa ja Kiberg og livet i bygda. Så vidt eg veit kjem seminar havainnointiraportteja Kibergistä ja seudun elämästä. rapporten til å innehalde prosessanalyse av sjölve se Tietääkseni seminaariraportti tulee sisältämään itse minaret og dei pedagogiske resultata. (Kiberg, Finn seminaarin ja sen pedagogisten tulosten prosessi mark, Rapport från NEFA's fältseminarium 1979. analyysiä. (Raportti julkaistu 1980, KIBERG, FINN Helsingfors 1980). MARK, Rapport från NEFA:s fältseminarium 1979. Helsingfors 1980). Myöhemmässä tutkimuksessa voi osittain käyttää Turun yliopiston Kulttuurien tutkimuksen J·a:itoksen seinare forsking kan ein delvis nytte det materialet (TKU-arkistoon) arkistoitua aineistoa. Tämä aineisto som er arkivert i Institutet för Kulturforskning i Aho sisältää lähinnä tenonsaamelaisten kansanperinnettä, (TKU-arkivet). Dette materialet inneheld nrermast mutta osittain perinnettä on kerätty myös koko Poh folketradisjon frå Tanasamane, men ein har delvis joiskalotin saamelaisalueelta. Tämä aineisto on ar dg samla tradisjon frå heile sameområdet i Nord vokasta vertailevassa perinteentutkirnuksessa; keruu kalotten for å jamnföre. Dette materialet er verd aluehan sijaitsee suomalaisen ja pohjoisnorjalaisen fullt i jamnförande tradisjonsforsking; innsam kulttuurialueen välissä ja aineisto sisältää aiheita lingsområdet ligg jo mellom finsk og nordnorsk kul sekä etelästä että pohjoisesta. Oma Lyngenistä turområde og materialet inneheld motiv både frå sör vuonna 1976 keräämäni koehaastatteluaineistokin og nord. Mitt eige pråveintervjumateriale frå Lyngen on jonkinlainen lähtökohta tämän alueen tutkimi- i 197 6 utgjer dg eit slags utgangspunkt for undersö• seen. king av dette området. 167 Uusin suomalaisten tutkijoiden keräämä aineisto on Det nyaste materiaJet; innsaml-a av finske forskarar, kerätty Kulttuurien vertailevan tutkimuksen projek er samla inn i samband med prosjektet "jamnförande tin yhteydessä, jota johtivat rehtori Kirkinen ja prof. kulturforsking", leia av rektor Kirkinen og prof. Sarmela. Tämän projektin tavoitteena oli selvittää Sarmela. Dette prosjektet har som mål å klargjere erinäisiä etnisiteetin ja etnisen identiteetin kysy srerskilde spörsmål kring etnisitet og etnisk identitet, myksiä, ja se koostuu neljällä eri seudulla tehdyistä og er bygd opp av intervju frå fire ulike bygder. Det haastatteluista. Finnmarkin aineisto on Etelä-Varan• materialet som gjeld Finnmark er frå Bugöynes i gin Pykeijasta, jossa on erityisesti haastateltu suomen Sör-Varanger, der ein srerskild har intervjua den kielistä väestöä. Katriina Petrisalo on kirjoittanut li finskspråklege befolkninga. Katriina Petrisalo har sensiaatintyön tuon aineiston pohjalta, ja Laura skreve ein licensiatavhandling på grunnlag av material Manninen kirjoittaa vastaavaa tutkielmaa samasta et og Laura Manninen skriv på ei motsvarande av aineistosta. Kuten sanottu, työssä on kysymys etni handling over same materialet. Arbeidet dreier seg sen identiteetin kysymyksistä. Edelleen prof. Sarmela som sagt om spörsmål kring etnisk identitet. Videre työskentelee saman aineiston parissa, ja hän aikoo yh arbeider prof. Sarmela med det same materialet, og teistyössä Saarnion ja Savolaisen kanssa julkaista han i samarbeid med Saanio og Savolainen vil gje ut kuvateoksen. Kansatieteellistä ja kansanperinnetyötä ei biletbok._ For det etnologiske og folkloristiske varten on suurta hyötyä lääninkonservaattori Einar arbeidet vil ein ha stor nytte av fylkeskonservator Niemen Vesisaaren seutujen siirtolaisuutta käsittele• Einar Niemi si bok om innvandringa til Vadsötrak• västä kirjasta. Tämä tutkimus lienee hyvä lähtökohta tene. Denne undersökinga vil vere ein god innfallsport historiallisena lähteenä ja tiennäyttäjänä muille läh• som historisk kjelde og vegvisar til andre kjelder når teille tutkittaessa Pohjois-Norjan suomensukuisten det gjeld kulturforskinga blant dei finskretta folka i kulttuuria. Nord-Noreg. 168 Keskustelussa esiintulleita näkökohtia Synspukter som kom frem i l!fpet av diskusjonen olisi pyrittävä termin "Kveeni" täsmälliseen mää• - en burde fors0ke å komme frem til en eksakt de rittämiseen, finisjon av termen "kven", - tarvitaan sekä taloudellista että tutkijaresurssei - det er n0dvendig med samarbeid sävel 0konomisk hin kohdistuvaa yhteistyötä laajan keräys- ja tut som når det gjelder forskningsressurser for å kunne kimustoiminnan läpiviemiseksi, gjennomf0re det omfattende innsamlings- og forsk - olisi vältettävä "kentän väsyttämistä" keräystöiden ningsarbeidet, yhteydessä pyrkimällä mm. eri tieteiden väliseen - en bl2'r unngå å "trette ut feltet" i forbindelse med yhteistyöhön, innsamlingsarbeidet ved bl.a. å gå inn for tverr perinnekeräys olisi kohdistettava kaikkiin kolmeen vitenskapelig samarbeid, etniseen ryhmään: norjalaisiin, suomalaisiin ja saa - innsamlingen av tradisjoner b0r rettes til alle tre melaisiin, etniske grupper: nordmenn, finner og samer. - pohditaan tutkijan etiikkaa ja vastuuta tietoläh - forskerens etikk og ansvar overfor kildene ble teitään kohtaan. gjenstand for diskusjon. 169 KVEENIEN KIELI KVEENIKULTTUURIN KVENENES SPRAK SOM DEL AV KVENE OSANA KULTUREN KVEENIEN KIELESTÄ OM KVENENES SPRÅK Professori Pertti Virtaranta Prof. Pertti Virtaranta Helsingin yliopisto Helsingfors universitet Ruijansuomalaista tarkoittava kveeni on tullut suo Ordet kveeni som betyr "finsk innflytter i Nord-Nor men kirjakieleen ja yleiskieleen melko myöhään. Sana ge" er kommet inn i det finske skriftspråket og i riks tunnetaan ruijansuomessa (ei sen kaikissa murteissa) språket ganske sent. Ordet er kjent i den finsk som ta ja siinä yleensä vain halventavassa mielessä. Äänne Ies i-Nord-Norge (ikke i alle finske dialekter), og bru asultaan saha on "epäsuomalainen " ; se on laina nor kes for det meste bare i nedsettende betydning. Lyd jasta. messig er -ordet "ufinsk"; det er et lånord fra norsk. Norjan kielessä kvaen(er) tarkoittaa suomalaisia, På norsk betyr kven(er) finske innflyttere, srerlig eritoten Ruijassa asuvia suomalaisia. Vanhoissa finner som er bosatte i Nord-Norge. I gamle kilder lähteissä sana esiintyy eri muodoissa, esim. Cwenas forekommer ordet i forskjellige former, f.eks. Cwenas 890-luvulla (Orosiuksen maailmanhistoriassa), Kvenir på 890-tallet (Orosius's verdenshistorie), Kvenir ved 1200-luvun alkupuolella (Egilin saagassa), Kvanir, begynnelsen av 1200-tallet (Egils saga), Kvanir, kvaner, kvaner, Quenar 1530-luvulla (Olaus _Magnuksella), Quenar på 15 30-tallet (Olaus Magnus). Det samme samoin paikannimissä, esim. Cwenaland 890-luvulla gjelder stedsnavn, f.eks. Cwenaland på 890-tallet (Orosius), Kvenlandi 1200-luvun alkup. (Egilin saa (Orosius), Kvenlandi ved begynnelsen av 1200-tallet ga), Quenanngenn 1567 (nykyinen Kvänangen, suom. Egils saga), Quenanngenn i 1567 (det nåvrerende Naavuono). Sana kveeni on jo kauan sitten yhdistetty Kvrenangen, på finsk Naavuono). Ordet kveeni ble suomen kainu-sanaan, ja siten että se olisi laina suo allerede tidlig sammenkoplet med det finske ordet men sanasta. Monin asiasyin sanojen yhteenkuulu kainu. En kan av mange grunner forsvare at ordene vuutta voidaan puoltaa, mutta äänteellisesti lainaole h0rer sammen, men fra fonetisk synspunkt er argu tus kain-> kven- ei ole moitteeton. mentet for at kven- kommer fra kain- ikke uklander lig. Tutkimus ja tallennus ennen 1960-lukua Forskning og opptegnelser f,;sr 1960-tallet Ruijansuomalaisten eli kveenien kielestä oli tieteelli sessä kirjallisuudessa ennen 1920-lukua hyvin vähän F0r 1920-tallet forekom det få opplysninger i den tietoja. Tilanne korjaantui huomattavasti, kun Johan vitenskapelige Iitteraturen om språket til finnene Beronka vuosina 1922 ja 1925 julkaisi teoksen "Syn eller kvenene i Nord-Norge. Situasjonen bedret seg taktiske iagttagelser fra de finske dialekter i Vads0 og betydelig da Johan Beronka i 1922 og 1925 offent Porsanger (Kristiania, 1922) ja "Iagttagelser fra ord liggjorde verket "Syntaktiske iagttagelser fra de finske dannelses- og formlreren i de finske dialekter i Vads0 dialekter i Vads0 og Porsanger" (Kristiania, 1922) og og Porsanger" (Oslo, 1925). Beronkan äidinkieli oli "Iagttagelser fra orddannelses- og formlreren i de fins Vesisaaren suomi. Ollessaan 1916-1920 pappina ke dialekter i Vads0 og Porsanger" (Oslo, 1925). Be Kistrandin seurakunnassa hän huomasi Porsangin ronkas morsmål var Vads0-finsk. Da han i 1916-1920 vuonon rannalla ja lähettyvillä asuvien kveenien puhu var prest i Kistrand menighet, la han merke til at kve van jonkin verran toisin kuin suomalaiset Vesisaaressa nene som bodde ved stranden av og i nrerheten av 170 ja ryhtyi tekemään mu1st11npanoja myös näiden kie Porsangerfjorden snakket annerledes enn finnene i lestä, ts. Lakselvin (Lemmijoen) ja B0rselvin (Pyssy Vads0, og han begynte å gj0re notater om deres joen) suomalaismurteista. Kyseiset tutkimukset ovat språk, m.a.o. de finske dialektene i Lakselv (Lemmi korvaamaton lähde kveenien kielen tutkijalle. Edelli joki) og B0rselv (Pyssyjoki). Disse notatene er en u seen niistä sisältyy myös parikymmentä sivua sisältön• vurderlig kilde for forskere som arbeider med kvenenes säkin puolesta kiintoisia yhtenäisiä murrenäytteitä, språk. Det forste av disse arbeidene inneholder også joissa (ja niiden loppuun liitetyissä liitteissä) kerro omtrent tyve sider enhetlige dialektpr0ver som også taan mm. Vesisaaren sekä Lakselvin ja B0rselvin innholdsmessig er interessante, og som (også i vedlag asutuksen vaiheista. te bilag) bl.a. forteller hvordan bosetningen i Vads0, Lakselv og B0rselv oppstod. Pieni mutta merkittävä ruijansuomalainen kielennäy• tekokoelma on J. Qvigstadin 1925 julkaisema vihko En liten men betydningsfull samling nordnorsk-finske nen "Finske fortrellinger fra Kvrenangen og Nord ·språkpr0ver er det heftet som J. Qvigstad gav ut i Reisa". jossa on murretekstien ohessa myös niiden 1925 : "Finske fortrellinger fra Kvrenangen og Nord norjannokset. Tekstit J. Qvigstad ilmoittaa kirjoitta Reisa", som ved siden av dialekttekstene også inne neensa muistiin jo vuosina 1892 ja 1893 yhdessä se holder oversettelsene til norsk. J. Quigstad forteller minaarinopettaja N. Ursinin kanssa. at han skrev ned tekstene allerede i 1892 og 1893 sammen med seminarlrerer N. Ursin. Kesältä 193 5 ovat Lyyli ja Martti Rapolan ruijalais muistiinpanot. Edellinen merkitsi muistiin sanastoa Lyyli og Martti Rapolas opptegnelser om finnene i ja luovutti seuraavana vuonna Sanakirjasäätiöön Lyn N ord-Norge er fra sommeren 193 5. F 0rstnevnte no genin eli Jyykeän murteesta 1475 sanatietoa ja Raisin terte ned ord og overlot året etter 147 5 antegnelser murteestå 582 sanatietoa eli yhteensä 2057 sanalip om ord på Lyngen- eller Jyykeä-dialekt og 582 om pua. Professori Martti Rapola taas teki havaintoja näi• ord på Nordreisa- eller Raisi-dialekt; til sammen den murteiden äänteellisistä piirteistä; niihin perustuu 205 7 antegnelser, til Ordboksstiftelsen. Professor hänen Jyykeän murretta käsittelevä runsasaineksinen Martti Rapola på sin side gjorde iakttakelser som artikkelinsa ''Äännehistoriallinen esimerkkikokoelma angikk dialektenes fonetiske srerpreg. Hans artikkel Jyykeän murteesta" (Virittäjä 1939). "Äännehistoriallinen esimerkkikokoelma Jyykeän murteesta" ("Lydhistorisk eksempelsamling på Lyn Tutkimus ja tallennus 1960-luvulta alkaen gendialekt") (Virittäjä 19 3 9), baserer seg på oven nevnte iakttakelser, og behandler Lyngendialekten 1960-luvun loppuvuosista alkaen Ruijan murteiden på grunnlag av sitt rikholdige materiale. tuntemus on lisääntynyt suuresti. On pantu paperille sanoja, suomalaisten käyttämiä paikannimiä, muoto Forskning og opptegnelser fra 1960-tallet og fremover opin ainesta, ja on tallennettu ääninauhoihin ruijan suomalaisten vapaata puhetta. De kunnskaper som en begynte å få om dialektene i Nord-Norge mot slutten av 1960-tallet, er blitt svrert Sanavaroja on merkitty muistiin Jyykeän ja Raisin utvidet. Det er blitt nedtegnet ord og stedsnavn som murteista, edellisestä murteesta 2512 sanatietoa, jäl finnene bruker, materiale som angår formlreren, og kimmäisestä- 6440. Keräåjinä ovat olleet Marjut Aikio en har tatt opp på bånd fri tale av finner i Nord-Norge. (482 + 2276 sanalippua), Anna-Riitta Lindgren 516 + 3998 sl) ja Olli Nuutinen (1514 + 166 sl). Muut Ordforrådet er blitt nedskrevet for dia!ektene i Lyn Ruijan suomalaismurteet ovat toistaiseksi jääneet sa gens og Nordreisas vedkommende, fra forstnevnte nastamatta jokseenkin kokonaan. dialekt 2512 opplysninger om ord, fra sistnevnte 6440. Innsamlere har vrert Marjut Aikio (482 + 2276 Ruijan .suomalaisten käyttämiä kansanomaisia paikan ordlapper), Anna-Riitta Lindgren (516 + 3998 ord nimiä on kerätty erittäin hyvin tuloksin. Tätä työtä lapper) og Olli Nuutinen 1514 + 166 ordlapper). For 171 ovat eniten tehneet Anna-Riitta Lindgren ja Riitta andre finske dialekter i Nord-Norge er ordforrådet Matilainen. Edellisen keräysten kokonaistulos on hitti! for det meste ikke blitt nedtegnet. 1314 tieteellisen tarkasti merkittyä nimilippua, jäl• kimmäisen 2 315 nimilippua. Muista nimien kerääjis• Folkelige stedsnavn som brukes av finnene i Nord tä on mainittava Outi Honkasalo (985 nl) ja Eira Norge er blitt samlet inn med svrert godt resultat. Söderholm (528 nl). Kaiken kaikkiaan ruijansuoma Dette arbeidet er fremfor alt blitt utfort av Anna laista nimistöä on paikannimiarkistossamme 5882 ni Riitta Lindgren og Riitta Matilainen. Den forstnevn milippua. Mainittakoon, että v. 1979 nimiarkisto tes totalresultat av innsamlingen er 1314 navnelapper, lähetti kopiot siihenastisista kokoelmistaan sekä som er utskrevet med vitenskapelig ni,,iyaktighet, den Tromssan yliopistoon että Aitan korkeakouluun. sistnevntes 2315 navnelapper. På tale om navneinn samlere kan også nevnes Outi Honkasalo (985 navne Muoto-opin arkisto, joka on suomen kielen keskus lapper) og Eira Söderholm (528 navnelapper). I vårt arkistoista nuorin (perustettu 1967), kerää ja arkistoi arkiv for stedsnavn har vi alt i alt 5882 navnelapper taivutus- ja johto-opillista ainesta suomen murteista som gjelder finske stedsnavn i Nord-Norge. Det kan systemaattisen keruuohjelman mukaan. Ruijan suo nevnes at navnearkivet i 1979 sendte kopier av navne malaismurteet kuuluvat luonnollisesti arkiston ohjel ne som til da var blitt samlet inn både til Universi maan. Marjut Aikion ja Anna-Riitta Lindgrenin tar tetet I Tromsf1J og til Distriktshf1Jgskolen i Alta. mokkaan työn tuloksena on sieltä nyt koossa kaksi laajaa muoto-opin kokoelmaa. Raisin kokoelma (vuo Formlrere-arkivet, som er det yngste av sentralarki silta 1969 - 1971) käsittää 3690 arkistolippua, Itä• vene for det finske språket (grunnlagt i 1967), samler Ruijan kokoelma (vuosilta 1975 -1979) 2820 lippua. og arkiverer materiale som angår blllyning og etymolo Viimeksi mainittu kokoelma on kerätty Pohjois- ja gi i finske dialekter ifolge et systematisk innsamlings Etelä-Varangistaja Taanasta 1. Tenosta. program. De finske dialektene i Nord-Norge h11Jrer naturlig med på arkivets program. Som et resultat av Euroopan kielentutkijain merkittävin yhteishanke tä• Marjut Aikios og Anna-Riina Lindgrens energiske ar tä nykyä on Euroopan kielikartasto (Atlas Linguarum beid har en nå fått to omfattende formlreresamlinger. Europae). Työn ylin johto on Hollannissa ja sen tek Nordreisasamlingen (fra årene 1969-1971) omfatter ninen toteutus Saksan Liittotasavallassa. Tähän suuri 3690 arkivlapper. 0st-Finnmarkssamlingen (fra årene suuntaiseen, tärkeään työhön osallistuu myös Suomi 197 5-1979) omfatter 2820 lapper. Den sistnevnte prof. Terho Itkosen johdolla. Euroopan kielikartas er samlet inn i Nord- og S11Jr-Varanger og i Tana. ton l. osaan tulee kaikkiaan 546 sanastokarttaa, ja jokaiseen karttaan tiedot 3200:Sta keruukohteesta kautta Euroopan. Ruijan suomalaismurteiden alueelta Europeiske språkforskeres mest betydningsfulle felles on valittu kolme paikkakuntaa: Jyykeä, Alattio ja tiltak for lllyeblikket er Europas språkatlas (Atlas Vesisaari. Tarvittavan aineksen näistä keruupisteistä Linguarum Europae). Arbeidet !edes fra Nederland, on kerännyt ja paraikaa kerää Eira Söderholm. og den tekniske utff1Jrelsen fra Forbundsrepublikken Tyskland. I dette storstilte og viktige arbeidet deltar Ruijan suomalaismurteita on tallennettu ääninauhoi• også Finland under professor Terho ltkonens ledelse. hin Suomen kielen nauhoitearkiston toimesta 3 77 I del I av Europas språkatlas kommer det alt i alt 546 tuntia. Tämä suurehko nauhamäärä jakautuu melko ordkart, og hvert kart gir opplysninger fra 3200 inn tasaisesti Ruijan kaikkien suomalaismurteiden kesken. samlingspunkter rundt om i Europa. Fra det nord Pääosa siitä, n. 300 tuntia, on tulos nauhoitearkiston norske området med finske dialekter er det valgt ut neljältä retkeltä vuosina 1971 -1973. Kuhunkin ret tre steder: Lyngen, Alta og Vadsf1J. N11Jdvendig mate keen osallistui kaksi nauhoitearkiston työntekijää, ja riale fra disse tre stedene er blitt innsamlet og samles jokainen retki kesti 2 - 3 viikkoa. Vuonna 1971 oli fortsatt inn av Eira Söderholm. kaksi retkikuntaa Itä-Ruijassa, toinen (Erkki Lyytikäi• nen ja Matti Punttila) nauhoitti Vesisaaressa (Vadsö) De finske dialektene i Nord-Norge er blitt innspilt 172 ja Vuoreijassa (Vardö), toinen, (Jorma Rekunen ja på lydbånd etter initiativ av båndinnspillingsarkivet Pentti Soutkari) Etelä-Varangissa (Sör-Varangen), (Suomen kielen nauhoitearkisto). Innspillingene om· Tenossa (Taana) ja Porsangissa (Porsanger). Se1,1raava fatter 377 timer. Dette store antall bånd fordeler seg na vuonna retki (Lyytikäinen ja Punttila) suunnattiin ganske jevnt mellom alle finske dialekter i Nord Porsangista länteen, Nordkappiin ja Kvalsundiin sekä Norge. St0rstedelen, ca. 300 timer, er resultatet av Alattioon (Alta). Vuonna 197 3 arkiston retkikunta båndinnspillingsarkivets fire ekspedisjoner i årene (Juhani Pallonen ja Jaakko Yli-Paavola) työskenteli mellom 1971 og 1973. Alattiossa ja siitä länteen Naavuonossa (Kvänangen), Kiervassa (Skjervöy), Raisissa (Nordreisa), Kaivuonos· På hver av turene deltok to av båndinnspillingsarki• sa (Kåfjord), lsossavuonossa (Storfjord) ja Jyykeässä vets ansatte, og hver reise varte 2-3 uker. I 1971 var (Lyngen). Kertynyt nauhamateriaali antaa hyvät mah to ekspedisjoner i 0st-Finnmark, den ene (Erkki Lyy· dollisuudet tutkia Ruijan suomalaismurteita sangen tikäinen og Matti Punttila) gjorde opptak i Vard0 monelta kannalta. Mutta nauhoissa on tietenkin suu och Vads0, den andre (Jorma Rekunen og Pentti ret määrät arvokasta asiatietoa ruijansuomalaisten elä• Soutkari) i S0r-Varanger, Tana og Porsanger. Året et· mästä ennen ja nyt; ne myös valaisevat kiintoisalla ter gikk reisen (Lyytikäinen og Punttila) til områder tavalla ruijansuomalaisten ajatusmaailmaa. vest for Porsanger, til Nordkapp og Kvalsund samt til Alta. I 1973 arbeidet arkivets ekspedisjon (Juhani Nauhoituksista puheen ollen voisimme välillä kuun Pallonen og Jaakko Yli-Paavola) i Alta og vest for AI· nella pienen näytteen kveenien kieltä. Seuraava 4 mi ta i Kvrenangen, Skjrerv0y, Nordreisa, Kåfjord, Star· nuuttia kestävä palanen on osa siitä keskustelusta, jon fjord og Lyngen. Det innsamlete båndmaterialet gir ka nauhoitearkiston tutkija Pentti Soutkari nauhoitti gode muligheter til å unders0ke de finske dialektene Etelä-Varangin Näätämössä 13.7.1971. Näyte sisältyy i Nord-Norge fra mange forskjellige sider. Båndene suomen murteita esittelevään tunnin pituiseen kaset inneholder selvsagt også en hei del verdifulle opp· tiin. Sen ja siihen liittyvän tekstikirjan (Näytteitä ura lysninger om finnenes liv i Nord-Norge for og nå. De lilaisista kielistä 1, Suomen murteet) Suomalaisen Kir belyser også på en interessant måte deres tankever· jallisuuden Seura on vastikään saattanut julki. den. Når vi nå snakker om båndopptak, skulle vi kunne lytte ei! et kort opptak. F0lgende 4 minutters opptak er en del av den dialog som båndarkivets forsker Pent· ti Soutkari forte med Eenokki Lapa-aho under et bes0k i Neiden i S0r-Varanger den 13.7.1971. Oppta· ket utgj0r en del av en kassett som varer 1 time og som inneholder finske dialekter. Kassetten med til h0rende tekstbok Näytteitä uralilaisista kielistä I, Suomen murteet (Pr0ver på uralske språk I, Finske dialekter) er helt nylig blitt utgitt av Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (Finska litteratursällskapet). 173 Kertoja Eenokki Lapa-aho, s. 26.6.1887 Etelä-Varan• kallaa ei, ei sukuakhaa. gin Näätämössä, jossa elänyt. Entisheem mailman aikhaan ku, lohi kute, ja se herkes kutemasta ni, ku tyvenellä ilmalla katto jokheen nii se, lohi tuli, pyrstö veem päällä virta PS: Mutta mitenkäs sillov vanhassen aikhan, ne kala sitä kuljetti ja pyrstöllä tuolla lailla valu, pää vehkeet ne oli vähän toisellaiset? pohjhaan käsi. Mutta nyt ei nävy yhtään koskhaa. EL: Oli net, ne oli vähän joutevampia, parempia ku Tott.,ol loppunuk kala. nykyjhää. Ja ku hänn,jlli vai, kuva, vaikka lusikan PS: Mihinkäs aikhaan se kuttee, lohi? terä ja siinä koukut ja narum päähäm panthin nin EL: No jos Mikkelin tiijät nii, Mikkelim päivän anna kala se lähti. Ja nyp pitt.9lla nii fiinit neuvot et kassa niin se on siilo. Mikkeliv viikolla. Em muis tei niitä ihmissilmällä voi erottaa. tat taatumia (=norj. datum) millon se om Mikke PS: No oliko sillon kallaa paremmiv vai? lin päivä. Vaikka annakka mull,jln suomalainem EL: Kyllä. Sitä oli niim paljo että sitä, ei käyny, reis myöthä, pitkin.ikkääni ollu ja, ja ov vieläki. suu ettei se kala lähteny. Sekä pienempää kallaa - PS: Sanoitta että koltat ottaa verkolla. jokikallaa - harria taimenta haukia, mitä vain ha EL: Nii. Niill.9v verkot ja hyvim pikkusilmäsekkiv vie lusi nin sit,jlli mutta, loppunhee nuo on, ja niin lä että ~e ottaa pienemmänki kala. Monia kym ol loppunu lohiki. Etei ole ennää ku suku. Ettei meniä yksissä paikov verkkoja nim pakostahan se kuvasta juuri tarttek kattoa. Ja jos tällä lailla kala ol loppua. Ja siihen tyristit vielä onkivat. mennee että jokheen ei paremmat kuritja ohjheet PS: Ja tyristejä oj joka vuosi enemmän. tulen niin se loppuu kerta kaikkiaa, yhettömhää. EL: Enemmäj ja enemmäj ja nyt jos ei muutu lajit nii, Se pitäs saaha molemmin puolij joki-, Suomej ja tulevana vuona ei ole näätämöisellä jokheen, Norjam puolelle eri laatu, ja ohjheet. Ellei rauhot tartte yrittääkhää. Sehän on nyt jo ollut tänä ke taak koko joki, elikkä, pois kuitev vierokyläläi• sänä niin tiukkaa että sinn_,;i olek kalapaikhaam set, ettei yhtään korttia myyä. Ja koltilta kaikki päässy, vanha ihmine ensinkhää. Se o häätynyk verkop pois Suomen puolelta. Net tappaa viimi kattoak ku toiset kallaa pyytää. senki kalan kipenheem mitä on. SitJi jää kutu- Esittämäni katsaus osoittaa, että Ruijan suomalais murteiden tallennus. oli Suomessa eritoten 1970-lu vulla varsin tehokasta. Tulokset ovat runsaat, ja jon kin verran niihin perehtyneenä voin sanoa, että ne ovat myös laadultaan hyvät. Aivan viime hetkessä saa Oversikten som er gitt foran viser at opptegnelsen av tiin pelastetuksi sellaistakin ainesta - ajattelen lähinnä de finske dialektene i Nord-Norge spesielt på 1970- yhtenäisten inurrenäytteiden nauhoituksia - jota ei tallet var svrert effektiv. Resultatene er tallrike, og enää ole mahdollisuus saada talteen. jeg som til en viss grad har satt meg inn i dem, kan se at de også er av god kvalitet. I siste 111yeblikk kunne en Entä kveenien kielen viimeaikainen tutkimus? Sitäkin t.o.m. redde slikt materiale - jeg tenker nrermest på harrastetaan, vaikka tuloksia ei ole saatu painettuina båndinnspillinger av sammenhengende dialektpr111ver - julki. Pisimmälle on ehtinyt Anna-Riitta Lindgrrn; som det ikke lenger er mulig å samle inn. 174 hänen Raisin murretta käsittelevä laaja tutkimuksensa Og hvordan er stillingen i dag når det gjelder den se ("Konsonanttivartaloiset verbimuodot Raisin murtees neste forskningen omkring kvenenes språk? Også der sa", liitteineen 209 sivua) valmistui 1974 yliopistolli hender det noe, selv om resultatene ennå ikke er blitt seksi opinnäytteeksi, ns. pro gradu -tutkielmaksi. offentliggjort. Anna-Riitta Lindgren er kommet lengst. Hennes omfattende arbeid som behandler dialektene i Nordreisa ("Konsonanttivartaloiset verbimuodot Rai Murteiston vakiintumattomuus sin murteessa·", "Verbformer med konsonantstammer i Nordreisadialekten ", med vedlegg 209 s.) ble ferdig i Eräässä suhteessa Ruijan suomalaismurteet poikkea 1974 og var et eksamensarbeid, et såkalt pro gradu vat kaikista muista suomen murteista, nimittäin siinä, -arbeid. että Ruijassa paikallismurteet eivät ole yleensä niin vakiintuneet, niin homogeeniset, kuin Suomessa. Täs• Dialektens instabilitet tä ovat muuten kaikki tutkijat huomauttaneet. Aikai semmin ovat Ruijan suomalaisalueiden murteet olleet I en henseende avviker de finske dialektene i Nord varmasti vielä paljon epäyhtenäisempiä kuin nykyään. Norge fra alle de 0vrige finske dialektene, nemlig i Seuraava sitaatti on Knut Cannelinin väitöskirjasta den at de lokale dialektene vanligvis ikke er så stabile, "Tutkimus Kemin kielimurteesta", vuodelta 1888: så homogene som i Finalnd. Dette har for 0vrig alle "Jäämeren rannoilla asuvat suomalaiset ovat niin mo forskere poengtert. Tidligere har dialektene i de fins nelta taholta sinne siirtyneet, että siellä kuulee jos min ke områdene i Nord-Norge sikkert va:rt mye mer kälaista murretta; sen olin Vesisaaressa viipyessäni ti uensartet enn de er i dag. F0lgende sitat er fra Knut laisuudessa huomata". Näin siis Cannelin lähes sata Cannelins doktoravhandling "Tutkimus Kemin kieli vuotta sitten (s. 3, alaviite). Puoli vuosisataa myöhem murteesta" ("Forskning som gjelder dialekten i Ke min (19 3 5) Martti Rapolan havaintojen mukaan mi") fra 1888: "De finner som bor ved Nordishavets Jyykeän ja Raisin murteita leimasi "ilmeinen vakiin strender, har flyttet dit fra så mange forskjellige kan tumattomuus" (Virittäjä 1939, s. 472, alav.). ter at en der h0rer alle slags dialekter, det hadde jeg anledning til å legge merke til da jeg oppholdt meg i Vads0". Dette altså ifolge Cannelin for nesten 100 år Viimeaikaista kehitystä erityisesti tarkkailleet Marjut siden (fotnote, s. 3). Et halvt århundre senere (i 1935) Aikio ja Anna-Riitta Lindgren ovat eräillä paikkakun bar dialektene i Lyngen og Nordreisa if0lge Martti nilla panneet merkille, että suomea käyttävien kieli Rapolas iakttakelser preg av å va:re åpenbart instabile yhtäläistyy. Esim. Anna-Riitta Lindgren sanoo Raisin (Virittäjä 1939, s. 472, fotnote). kansankielen jo sulautuneen "yleisraisilaiseksi puheen parreksi", mutta hänkin huomauttaa eroista eri henki löiden ja sukujen kielenkäytön välillä (pro gradu -tut Marjut Aikio og Anna-Riitta Lindgren, som den sene kimuksen s. 31). re tid spesielt har studert utviklingen, har på visse ste der lagt merke til at blant dem som bruker finsk, Ruijan kveenien paikallismurteiden labiilius selittyy likerettes språket. Anna-Riitta Lindgren sier f.eks. at tietenkin asutushistoriasta: suomalaiset ovat saapu folkespråket i Nordreisa allerede har smeltet sammen neet näille aikaisemmin saamelaisten asuttamille alu til en slags universaldialekt, men hun legger også mer eille varsin myöhään, jonkin verran heitä muutti ke til forskjeller mellom forskjellige personers og slek 1700-luvulla, mutta enimmäkseen sen jälkeen. Maa ters språkbruk (pro gradu-avhandlingen s. 31). Labili hanmuuttajat olivat myös peräisin eri lähtöseuduilta: teten i de lokale kvenedialektene i Nord-Norge for runsaasti Pohjois-Suomesta, Pohjois-Ruotsin suoma klares selvsagt ut fra historien om hvordan Finnmar laisalueilta, mutta muualtakin, esim. Kainuusta, Sa ken ble befolket. Finnene kom ganske sent til disse vosta, jopa Keski-Pohjanmaalta. Kveenien kielen tut områdene, som tidligere hadde hatt samisk befolk kijan on perehdyttävä kunkin suomalaisyhdyskunnan ning. En del av dem flyttet dit på 1700-tallet, men de 175 jäsenten juuriin. Tietoa suomalaisväestön alkuperästä fleste kom senere. Innvandrerne kom også fra for on kyllä saatavissa sekä itse paikalla ihmisiä haastatte skjellige trakter: mange kom fra Nord-Finland og fra lemalla että kirjoista, joista mainittakoon ennen mui de områdene i Nord-Sverige som hadde finsk bosetning, ta J. Qvigstadin "Den kvrenske invandring tili Nord men det kom også innvandrere fra andre steder, f.eks. Norge" (1921), Samuli Paulaharjun "Ruijan suoma fra Kajanaland, Savolax og til og med fra de midterste laisia" (1928) ja Pentti Virrankosken "Pohjois-Poh delene av Österbotten. De som skal undersi;~ke kvene janmaan ja Lapin historia" 111 osa (197 3) ynnä eräät nes språk, må unders0ke r0ttene til hvert enkelt med kotiseutukirjat ja -kirjaset (kuten Emil Hansenin lem av hvert enkelt samfunn. Kunnskaper om den fins "Nordreisa Bygdebok" ja Einar A. Niemen "Oppbrudd ke befolkningens opprinnelse får en både på de forskjel og til passing "). lige stedene ved å intervjue menneskene og fra b0ker, der fremfor alt J. Qvigstad "Den kvrenske invandring til Nord-Norge" (1921) b0r nevnes. Det samme gjel Ruijan suomalaismurteiden asema suomen murteiden der Samuli Paulaharjus "Ruijan suomalaisia" ( "Finner joukossa i Finnmarken ") (1928) og Pentti Virrankoskis "Poh jois-Pohjanmaan ja Lapin historia" (Norrbottens og Lapplands hi~torie") III del (1973), samt visse bygde Vaikka Ruijan suomalaismurteita on leimannut tie b0ker og -hefter (f.eks. Emil Hansens "Nordreisa tynlainen vakiintumattomuus - ja leimaa yhä, tosin Bygdebok" og Einar A. Niemis "Oppbrudd og til vähemmässä määrin kuin ennen, niin niiden asema passing", 1977). suomen kielen murteiden kartassa on selvä: ne kuulu vat Peräpohjolan eli pohjoissuomalaisiin murteisiin. Kun su0men murteet ovat luontevasti jaettavissa De finske dialektene i Nord-Norge sett i relasjon til kahteen suureen ryhmään, länsimurteisiin ja itämur• finske dialekter i alminnelighet teisiin, niin Peräpohjolan murteet jäävät tässä kahtia jaossa länsimurteiden puolelle, huolimatta siitä, että Selv om de finske dialektene i Nord-Norge har vrert og niissä on joitakin itäsuomalaisia (savolaisia ja karjalai fortsatt er preget av en viss instabilitet, som tross alt siakin) piirteitä. er mindre enn tidligere, så er deres plass på det finske dialektkartet klar: de h0rer til Norrbotten eller til de nordfinske dialektene. Ettersom finske dialekter Esitän seuraavassa karttoja muutamista kielen ilmiöi• naturlig kan inndeles i to store grupper, de vestlige den levikkialueista, joista Peräpohjolan murteiden og de 0stlige dialektene, så havner Norrbotten-dialek asema suomen murteiden kentässä havainnollisesti tene ved denne todelingen på vestdialektenes side, til näkyy. Ensin esimerkkejä kielen piirteistä, joissa Perä tross for at de har noen 0stfinske trekk (fra Savolax pohjolan murteet ovat samalla kannalla kuin suomen og Karelen). länsimurteet: J eg skal vise noen utbredelseskart for forskjellige språklige fenomener. Norrbottendialektenes stilling Kartta 1: Suomen murrealueet. blant de 0vrige finske dialektene fremgår tydelig. Kartta 2 : Sanansisäistä ts:ää edustaa Peräpohjolan Eksempler på språklige trekk der Norrbottendialekte murteissa vaihtelematon tt (esim. mettä : yks. ne stemmer overens med de vestfinske dialektene. gen. mettän), kuten laajalti länsimurteissa; itä• murteissamme on yleisesti ht (mehtä : yks. gen. metän, mehän, mehtän). Kartta 3: Peräpohjolan murteissa on yleisesti laiva ku Kart 1: Finske dialektområder. ten vanhastaan enimmissä länsimurteissa (Etelä Kart 2: Ord med ts inne i ordstammen representeres Pohjanmaalla larva), kun taas itämurteissa (kirja i Norrbottendialektene av et tt uten stadieveks kieleen omaksuttu ja nopeasti yleistyvä) latva. ling (f.eks. mettä: ent. gen. mettän), noe som er 176 Kartta 4: Verbien imperfektin ja konditionaalin mon. vanlig i vestlige dialekter; i 0stligc dialekter har 3. persoonan muodot ovat laajalti Peräpohjolassa vi i alminnelighet ht (mehtä : ent. gen. metän, tyyppiä tulit 'tulivat', tulisit 'tulisivat', kuten on mehän, mehtän). (osaksi jäänteenomaisesti) Etelä-Pohjanmaan Kare 3: I Norrbottendialektene forekommer alment murteessa ja lounaismurteissa. laiva fra gammelt av i de fleste vestlige dialekter Kartta 5: Peräpohjolan murteissa on kuten länsimur• (i de sydlige delene av Norrbotten larva), mensen teissa yleisesti postpositio tykö (monine variant i de 0stligc dialektcne brukcr latva (som er god teineen), jonka asemesta itämurteissa on luo(kse). kjent i skriftspråket og blir stadig vanligere). Kartta 6: Sanakartoista olen valinnut "klassisen'' esi Kare 4: Former av typen tulit 'tulivat', tulisit 'tulisi merkin, nim. vihta - vasta -kartan. Edellinen on vat' i vcrbencs i mperfektum og kondisjonalis länsisuomalainen, jälkimmäinen itäsuomalainen flertall 3. person er vanlige i Norrbotten og også nimitys. i Syd-Österbotten og i sydvestlige dialekter. Til en del er dette et substrat. Kare 5: 1 Norrbottendialektene brukes på samme må• te som i de vestlige dialektene alment postposi sjon tykö (i mange variasjoner). Den erstattes i de 0stligc dialektene av luo(kse). Kare 6: Fra ocdkartene har jeg valgt et "klassisk" eksempel nemlig vihta - vasta -kartet. Det forst nevnte ordct er en vestfinsk benevnelse, det sist nevnte en 0stfinsk. 177 Kart 1. Kartta 1. Finlands dialektområder. - Kilde : Terho Itkonen. Suomen Suomen murrealueet. - Lähde: Terho Itkonen, Suomen mur- teet, Otavan suuren ensyklopedian osassa 9 s. 6613. murteet, Otavan suuri ensyklopedia del 9, s. (j613. 178 LÄNSIMURTEET VESTFINSKE DIALEKTER 1. Lounaismurteet 1. Sydvestfinske dialekter a) Pohjoisryhmä a) Nordlige gruppen b) Itäryhmä b) 0stlige gruppen 2. Lounaiset välimurteet 2. Sydvestlige overgangsdialekter a) Porin seudun murteet a) Dialektene i Björneborgtrakten b) Ala-Satakunnan murteet b) Dialektene i nedre Satakunta c) Turun ylämaan murteet c) Dialektene nord0st for Åbo d) Someron murre d) Somerodialekten e) Länsi-Uudenmaan murteet e) Vestnylandske dialekter 3. Hämäläismurteet 3. Dialckter i Tavastland a) Yläsatakuntalaiset murteet a) Dialektene i 0vre Satakunta b) Perihämäläiset murteet b) Dialektene i det sentrale Tavastland c) Etelähämäläiset murteet c) Sydtavastlandske dialekter d) Kaakkoishämäläisten murteiden Hollolan ryhmä d) Syd0sttavastlandske dialekter, Hollolagruppen e) Kaakkoishämäläisten murteiden Porvoon ryhmä e) Syd0sttavastlandske dialekter, Borgågruppen f) Kaakkoishämäläisten mum;iden Iitin ryhmä f) Syd0sttavastlandske dialekter, Itisgruppen 4. Etelä-Pohjanmaan murre 4. Den sydösterbotniske dialekten 5. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteet 5. Mellom- og nordösterbotniske di'alekter a) Keski-Pohjanmaan murteet a) Mellomösterbotniske dialekter b) Pohjois-Pohjanmaan murteet b) Nordösterbotniske dialekter 6. Peräpohjolan murteet 6. Nordfinske dialektcr a) Tornion murteet a) Tornedalsdialekter b) Jällivaaran murre b) Gällivaredialekter c) Kemijoen murteet c) Kemijokidialekter d) Kemijärven murteet d) Kemijärvidialekter e) Ruijan murteet e) De finske dialektene i Nord-Norge ITÄMURTEET 0STFINSKE DIALEKTER 7. Savolaismurteet 7. Dialektene i Savolax a) Päijät-Hämec:n murteet a) Päijännetraktens dialckter b) Eteläsavolaiset murteet b) Sydsavolax-dialekter c) Savonlinnan seudun murteet c) Dialektene omkring Nyslott d) Itäiset savolaismurteet d) Östsavolax-dialekter e) Pohjoiset savolaismurteet e) Nordsavolax-dialekter f) Keski-Suomen murteet f) Mellomfinske dialekter g) Keuruun ja Evijärven väliset siirtymämurteet g) Overgangsdialektene mellom Keuru og Evijärvi h) Kainuun murteet h) Dialektene i Kajanatrakten i) Vermlannin murteet i) Värmlandsfinske dialekter 8. Kaakkoismurteet 8. Syd0stfinske dialekter a) Varsinaiset kaakkoismurteet a) De egentlige syd0stfinske dialektene b) Inkerin murteet b) Ingermanlandske dialekter c) Savitaipaleen-Lemin seudun siirtymämurteet c) Overgangsdialektene i Savi taipale- og Lemi d) Sortavalan seudun siirtymämurteet trakten d) Overgangsdialektene omkring Sortavala 179 Y''-·,. ,1 j '-./ ( + \ ,/·'·,/ + ·...... ,. + + \_ + + + . + Jt + + mettä • messä ■ mevv(ä) Kart 2. Kartta 2. Sanansisiiinen ts. - Lähteet : Kettunen, Suomen murteet 111 A Ord med ts i ordstammen. - Kilder: Kettunen, Suomen mur n:o 8; Pekka Lehtimäki, Sananjalka 14 s. 77-94; Terho Itko teet l/1 A nr. 8; Pekka Lehtimäki, Sananjalka 14 s. 77-94; Terho Itkonen, Studia Fennica 24 s. 11-28. nen, Studia Fennica 24 s. 11-28. 180 d ~· ~- ! . ' .-·, ~ , -<) ·,, i '-.., \ . ! ·, '--- ✓./ '\ . ..,_ \ . L L L L L L L L ( ' J1 '- L L 1 !· 1 L \ _; _J \ / v S. ' ' L latva • larva _o la.Sva CD ladva .L...... ~ ~ ~.. .. Kartta 3. Kart 3. laiva ym. lå'nsimurteiset latva-sanan muodot. - Lå'bteet: Kettu Laiva og andre former av latva-ordet i vestlige dialekter. nen, Suomen murteet II/ A n:o 27; Virtaranta, Pääpainollisen Kilder: Kettunen, suomen murteet lll A nr. 27; Virtaranta: tavun jälkeisen soinnillisen dentaalispirantin edustus suomen Forekomst av tonende dentalspirant som kommer etter murteissa. bovedtrykket i finske dialekter. 181 + + + + + tuli(t) Kartta 4. Kart 4 . Imperfektin mon. 3. persoonan tyyppi tuli(t) = tulivat. - Läh• lmperfektum plur. 3. person type tuli(t)= tulivat. Kilder: teet: lounaismurteita ja pohjalaismurteita kilsittelevå·t tutki foreliggende forskning om sydvestlige oJ nordlige dia/ekter, mukset, muoto-opin arkiston kokoelmat (Helsingissä) ja om·at Formla1rearkivets sam/inger (i Helsingfors) og egne notater. muistiinpanot. Osassa kaakkoismurteita (etenkin Ylå'-Vuok• Typen tulit, som vi finner i imperfektum 3. pers. plur. i sen murreryhmåssä) tavattava imperfektin mon. 3. persoonan endel av de sydestlige dialektene (fremfor alt i Ylä-Vuoksi tyyppi tulit on kartasta jätetty pois, koska se voi selittyä· toi, dialektgruppen) er utelatt fra kartet, da den også kan for sinkin. klares på annen måte. 182 T tykö ym. Kartta 5. Kart 5. Postpositio tykö (työ, tybö ym.) = luokse. · Lähteet: Tuomi, Postposisjonen tykö (työ, tybö m.fl.J = luokse. Kilder, Tuo Suomalais-u_gni.aisen Seuran Toimituksia 150 s. 421-43_2 ja mi, Suomalais-ugn1a1sen Seuran Toimituksia 150 s. 421-432 omat muistiinpanot. og egne notater. 183 Kartta 6. Kart 6. Länsimurteissa vihta, itämurteissa vasta. Lähteet: Ruoppila, Vihta i de vestlige, vasta i de estlige dialektene. - Kilder: Kalevala ja kansankieli, kartta n:o 13; omat muistiinpanot. Ruoppila, Kalevala ja kansankieli, kart nr. 13; egne notater. 184 Mutta Peräpohjolan murteissa on sellaisiakin piirteitä, Men Norrbottendialektene har også slike trekk som jotka erottavat ne länsimurteista ja liittävät itämurtei• skiller dem fra de vestlige dialektene og knytter dem siin, jopa karjalaankin: nrermere til de 0stlige dialektene, t .o.m. til de karels ke. Kartta 7: t :n heikkoasteiset muodot Peräpohjolan Kart 7: De svake stadier av t er i Norrbottendialekte murteissa ovat yleensä itämurteiden kannalla, ne de samme som i de 0stfinske dialektene, f.eks. esim. (sata:) yks. gen. saan, (muoto:) yks. gen. (sata:) ent. gen. saan, (muoto:) ent. gen. muovon, muovon, (tauti:) yks. gen. tauvin, saaja t. saaha (tauti:) ent. gen. tauvin, saaja eller saaha 'saada', 'saada', myyjä 'myydä', jäähä 'jäädä', tehjä 'teh myyjä 'myydä', jäähä 'jäädä', tehjä 'tehdä', dä', yhelä 'yhdellä' (paikoin t:n heikkoasteisena yhelä 'yhdellä' (det svake stadiet av t utgj0res vaihteluparina esiintyy soinnillinen dentaalispi iblant at tonende dentalspirant). rantti. Kartta 8: Osassa Peräpohjolan murteita (myös osassa Kart 8: I en del av Norrbottendialektene (og også i en Ruijaa) tavataan kaakkoismurteille ja karjalan del av de nordnorske) st0ter en på infinitivformer kielelle luonteenomaisia infinitiivimuotoja pessä som er karakteristiske for de syd0stlige dialekte 'pestä',juossa 'juosta', aukassa 'aukaista'. ne og for det karelske språket: pessä 'pestä', juos Kartta 9: Persoonapronominit minä ja sinä kuuluvat sa 'juosta', aukassa 'aukaista'. suurimmassa osassa Peräpohjolan murteita (myös Kart 9: De personlige pronomener minä og sinä h0res Ruijan murteissa) mie ja sie. Nämä kaakkoismur i st0rstedelen av Norrbottendialektene samt i de teissa ja itäsavolaisissa murteissa tutut muodot nordnorske dialektene ut som mie og sie. Disse ovat levinneet kaakkoishämäläisiinkin murteisiin. formene, som er kjent i de syd0stlige dialektene og i Öst-Savolax-dialektene, har også spredt seg til dialektene i de syd0stlige delene av Tavastland. Karttoja 7-9 ei tässä julkaista. Niiden osalta viittaan Kettusen Suomen murteet -teoksen murrekarttoihin n:t 65-77; 64; 112. Kart 7-9 publiseres ikke her. Vi viser til dialektkarte ne i verket Suomen murteet av Kettunen, nr. 65-77; 64; 112. Peräpohjolan murteiden ala on sangen laaja. Suoma laisasutusta on Peräpohjolaan tullut eri seuduilta ja hyvinkin eri aikoina. Ei siis ihme, että Peräpohjolan Området der det tales N orrbottendialekt er ganske murteiston sisäiset erot ovat melkoiset. Lähinnä ään• stort. Den finske bosetningen i Norrbotten har skjedd teellisten ja muoto-opillisten ominaisuuksien perus fra alle kanter og til forskjellig tid. Det er derfor ikke teella on tapana erottaa Peräpohjolan murteissa neljä underlig at de interne forskjellene innenfor Norr alamurteistoa: 1) Kemijärven murteet, 2) Kemijoen bottendialektene er betydelige. Nrermest p.g.a. egen murteet, 3) Tornion 1. Tornionjoen murteet ja 4) Jäl• skaper som ber0rer 1yd og formlrere, er det vanlig å livaaran murteet. Ruijan suomalaismurteet kuuluvat dele Norrbottendialektene opp i fire underdialekter: osaksi Kemijoen, osaksi Tornion murteisiin, edellisiin Kemijärvidialektene, dialektene ved Kemi älv, dialek kuuluu ltä-Ruija Taanaan eli Tenoon saakka, jälkim• tene i Torneå eller ved Torne älv og dialektene i mäisiin Porsanki ja siitä länteen olevat suomalaiskylät. Gällivare. De finske dialektene i Nord-Norge h0rer Tämä ryhmittely on karkea, mutta hyvin perustelta dels til dialektene ved Kemi älv og dels til Torneådia• vissa. Edelleen on korostettava sitä, että kummankin lektene. Til de f0rstnevnte h0rer dialektene i 0st ryhmän sisällä on melkoisia eroja. Finnmark til Tana, og til de sistnevnte dialektene i Porsanger og dialektene til den finske bosetningen vest for Porsanger. Den ne oppdelingen er grov, men den kan godt forsvares. Videre må det fremheves at Ruijansuomalaisten selvin tuntomerkki on suomen det innenfor hver gruppe er ganske store ulikheter. 185 kieli. Se on oikeastaan ainoa tuntomerkki, joka rii Det selvklare kjennemerket til finnene i Nord-Norge dattomasti yhdistää heidät ja toisaalta taas erottaa er det finske språket. Det er egentlig det eneste kjen heidät norjalaisista ja saamelaisista. Niin kauan kuin nemerket som uten strid forener dem og samtidig kveenien kieli vielä elää Ruijassa - sehän on monin skiller dem fra nordmenn og samer. Så lenge som kve paikoin sammumassa aivan silmiemme edessä -, olisi nenes språk ennå er levende i Nord-Norge - og det hoi sen tutkimukseen saatava vauhtia. Ruijan suomalais der mange steder på å d0 ut rett for 0ynene på oss -, yhteisöjen kieli olisi tutkittava vuono vuonolta, kylä burde vi få fart på forskningen. Språket som tales av kylältä. Työmaa on laaja. Se on myös vaatelias, koska finnene i Nord-Norge burde unders0kes fra fjord til se edellyttää kaikkien Peräpohjolan murteiden tunte fjord, fra sted til sted. Arbeidsfeltet er stort. Det er musta ja lisäksi tietoja paikallisista norjalais- ja saame også krevende, fordi det forutsetter kjennskap til alle laismurteista. Mitat täyttäviä tutkijoita kyllä löytyy. dialektene i Norrbotten og dessuten kunnskaper om Kysymys on siitä, voidaanko heille järjestää toimeen lokale norske og samiske dialekter. Det finnes forske tulo ja voidaanko taata valmistuvien tutkimusten jul re som oppfyller betingelsene. Det er bare sp0rsmål kaiseminen. om vi kan ordne saken 0konomisk, og om vi kan sikre utgivelsen av forskningsresultatene. 186 KVEENIEN KIELEN TUTKIMISESTA FORSKNING SOM GJELDER KVENENES SPRÅK Maisteri Anna-Riitta Lindgren Mag. Anna-Riitta Lin_dgren Tromssan yliopisto Troms121 universitet Kveenikulttuurista j!l kveenien kielestä esiintyy var Om kvenekulturen og det kvenske språket hersker sinkin Norjassa kansanomaisia käsityksiä, joiden paik det, srerlig i .Norge, folkelige oppfatninger av en til kansapitävyys on usein kyseenalainen. Sanotaan esi forlatelighet som kan diskuteres. En sier f.eks. at merkiksi, että kveenikulttuuri on "vanhaa suomalaista kvenekulturen er "en gammel finsk kultur". Kvene kulttuuria". Kveenikulttuuri maailmansotien jälkeisel• kulturen etter den annen verdenskrig er svrert for lä kaudella on kuitenkin hyvin erilaista kuin niiden skjellig fra kulturen til de utflytterne som _på 1700- og siirtolaisten kulttuuri, jotka 1700- ja 1800-luvuilla 1800-tallet flyttet fra finsktalende områder til Norge. lähtivät suomenkielisiltä alueilta Norjaan. Kveenit Kvenene har ved å bo i Norge tilpasset den finske ovat Norjassa eläessään sekä sopeuttaneet suomalaista kulturarven til andre forhold, og er blitt påvirket av kulttuuriperintöään toisenlaisiin olosuhteisiin ja otta nordmennene og av samene samtidig som de har skapt neet vaikutteita norjalaisilta ja saamelaisilta että luo sin egen srerpregete kultur. Egentlig vet vi ganske lite neet omintakeista kulttuuria. Oikeastaan tiedetään om hva kvenekultur er og i hvilket forhold den står melko vähän siitä, mitä kveenikulttuuri on ja mikä til på. den ene side finsk, på den annen side andre on sen suhde toisaalta suomalaisiin, toisaalta muiden nasjoners tradisjoner. Nasjonale forestillinger kan kansojen perinteisiin. Kansanomaiset käsitykset ovat iblant også vrere nedlatende og preget av fordommer, joskus myös ylenkatseellisia ja ennakkoluuloisia, kuu en kan f.eks. h121re hevdet at kvenekulturen ikke er lee esimerkiksi väitettävän, että kveenikulttuuri ei ole noen "riktig" finsk kultur. Kvenekulturen er en "oikeaa" suomalaista kulttuuria. Kveenikulttuuri on minoritetskultur i Norge, og det er i virkeligheten minoriteettikulttuuri Norjassa, ja kysymys siitä, onko un121dvendig å stille sp121rsmålet om den er "riktig" se "oikeaa" suomalaista vai ei, on itse asiassa tarpee finsk eller ikke. Det skulle vrere en seri121s forsknings ton. Kunnollisen tutkimustyön tehtävä olisi hankkia oppgave å samle objektiv viten om kvenekulturen asiallista tietoa kveenikulttuurista epämääräisten ja istedenfor alle de diffuse og spekulative oppfatninger spekulatiivisten käsitysten sijaan. som i dag råder. Kveenien kielen suhteesta Suomessa käytettävään Kvenenes språk forhold til det språk som tales i kieleen. Finland Norjassa käytetään niin puhekielessä kuin kirjallisuu I Norge bruker en i talespråk sävel som i litteraturen dessakin kveenien kielestä sanoja "kvensk" ja "finsk ". ordene "kvensk" og "finsk" om kvenenes språk. I Suomessa käytetään kyllä sanaa kveeni, mutta sanalla Finland bruker en ordet "kven", men en har ikke noe "kvensk" ei ole vastinetta, ja kveenien kielestä käyte• ord som svarer til ordet "kvensk ", og i Finland brukes tään yleensä nimitystä Ruijan murteet. Kveenien kes vanligvis benevnelsen "Ruijadialekter". Kvenene skiller kuudessa puhutaan kahdesta käsitteestä, Suomen suo mellom to forskjellige begrep: Finlands-finsk og deres mesta ja heidän omasta suomestaan. Usein heillä on egen finsk. Ofte er de av den oppfatningen at deres se käsitys, että heidän kielensä on huonoa kieltä, eget språk er et mindreverdig språk: "skitfinsk". "paskasuome~'. Norjalaisilla on samansuuntaisia käsi• Nordmennenes oppfatning går i samme retning, f.eks. tyksiä, esim. "Det er jo kvensk og ikke finsk". Toi "Det er jo kvensk og ikke finsk". På den annen side saalta monet kveenit tietävät kokemuksesta, että hei vet mange kvener av egen erfaring at språket deres dän kielensä on hyvin lähellä peräpohjalaisia murteita likner ganske mye på de nordligste finske dialektene Suomessa ja kelpaa hyvin viestintävälineeksi myös og godt kan brukes ved kommunikasjon med finner muiden seutujen suomalaisten kanssa. Kveenien kä også fra andre landsdeler. Kvenenes dualistiske opp sityskannan kahtiajako Suomen suomeen ja Norjan fatning om Finlands-finsk og Norges-finsk avspeiler suomeen kuvastaa heidän eristyneisyyttään laajem- hvor isolerte de er fra et bredere finsktalende felles- 187 masta suomenkielisestä yhteisöstä. "Suomen suomi" skap. Det Finlands-finske språket oppfattes meget nähdään mutkattomasti yhtenä, eikä olla tietqisia forenklet som et språk, og en er ikke oppmerksom siitä, että se sisältää yleiskielen lisäksi maantieteelli på at det foruten å vrere et riksspråk inneholder set ja sosiaaliset murteet ja kirjakielenä eri tyylilajit. geografiske og sosiale dialekter og forskjellige stilarter Ruijassa käyneet suomalaiset turistit kokevat usein i det offisielle språket. Finske turister som har vrert kveenimurteet erikoisiksi ja eksoottisiksi, mutta tätä i Nord-Norge opplever ofte de kvenske dialektene erikoisuutta helposti liioitellaan. Suomalaiset ovat som spesielle og eksotiske. Men denne egenarten ikäänkuin tottuneita omassa maassa esiintyviin puhe overdrives lett. Finnene er i sitt eget land på en måte kielen eroihin (aina lounaismurteista sydänsavoon tai vant til forskjeller i talespråket (fra sydvestlige dia saarnakielestä slangiin), mutta kveenimurteet ovat vä lekter til dialektene dypt inne i Savolax, fra prekener hemmän tunnettuja ja siksi niihin reagoidaan. Minusta til slang), men kvenedialektene er mindre kjente, og tuntuu, että kveenimurteiden suhteelliset "etäisyydet" derfor reagerer folk slik. J eg synes at kvenedialektenes muista suomen puhekielen varianteista eivät itse asi·as "avstand" fra varianter i annet finsk talespråk faktisk sa ole Suomessa esiintyvien varianttien keskinäisiä ikke er st0rre enn de varianter som forekommer i eroja suurempia. Eikä missään tapauksessa ole aina Finland. Og ikke under noen omstendighet har en kaan syytä pitää kveenimurteita omana kielenään. årsak til å betrakte kvenedialektene som et eget språk. Selv orn utflytterne kom til Nord-Norge fra områder Vaikka siirtolaiset ovat tulleet Ruijaan eri murrealu rned forskjellige dialekter, så overveier dialekttrekke eilta, ovat peräpohjalaiset murrepiirteet hallitsevia ne fra Nord-Finland i kvenedialektene. Fire av de siste kveenimurteissa. Esim. Raisissa ovat neljä viimeistä innflytterne i Nordreisa kom f.eks. fra områder med siirtolaista tulleet savolaismurteiden alueelta, mutta Savolax-dialekt, mens deres barns dialekt er helt nord heidän lastensa _puhe on täysin peräpohjalaista _(vas fi~sk. (Noe tilsvarende har skjedd med etterkommer taavastihan on käynyt myös karjalaisten siirtolaisten ne etter karelske flyktninger i forskjellige deler av jälkeläisille eri puolilla Suomea.) Läi:lsi-Ruijan mur Finland). Dialektene i de vestlige delene av Nord teet (Nord-Troms ja läntisin Finnmark) muistuttavat Norge (Nord-Troms og de vestligste delene av Finn eniten Tornionlaakson murretta, kun taas ltä-Ruijan mark) minner mest om dialektene i Tornedalen mens murteet (itäinen Finnmark) Kemijoen murretta - de 0stlige nord-norske dialektene ( 0st-Finnmark) maantieteellinen läheisyys on siis samalla murresuku minner om dialektene ved Kemi älv. Den geografiske laisuudessa ratkaiseva. nrerhet har altså samtidig vrert avgj0rende for dia lektslektskapet. On olemassa käsitys, että Ruijan murteet ovat "van haa suomea". Tämä ei kuitenkaan mielestäni pidä Det hevdes iblant at dialektene i Nord-Norge er paikkaansa. Nykyiset kveenit eivät puhu samalla ta "gammelfinske". Dette holder etter min mening valla kuin siirtolaiset Norjaan tullessaan. Käytössä ikke stikk. Dagens kvener snakker ikke som inn oleva kieli muuttuu aina - eikä muuttumisalttiutta vandrerne gjorde da de kom til Norge. Et språk som näytä ainakaan hidastavan se, että kirjakielen, koulun er i bruk forandres alltid, og forandringsprosessen blir ja julkisen kielenkäytön vaikutus puuttuu. Oleellisena ikke langsommere ved at den mangler innflytelse fra tekijänä kielen kehitykseen vaikuttaa sen asema yhtei skriftspråk, skoler og offentlig språkbruk. En vesent sössä. Kveenimurteet ovat muuttuneet toisissa olosuh lig faktor når det gjelder · språkets utvikling er dets teissa kuin peräpohjalaiset murteet Suomessa, eristyk stilling i samfunnet. Kvenedialektene har forandret sissä Suomesta kveenien omassa keskuudessa, ja niin seg under andre forhold enn de nord-finske dialektene, kuin on odotettavaakin, ne ovat muuttuneet eri taval isolert fra Finland og i egne omgivelser, og resultatet la kuin Suomen puolen murteet. Kveenimurteet ovat er blitt som en kunne vente: dialektene har forandret eläneet epävirallisena minoriteettikielenä, kun taas seg på en annen måte enn dialektene på den finske si Suomen puolen murteet maan pääkielen ja virallisen den av grensen. Kvenedialektene har eksistert som et kielen murteena. Molemmilla tahoilla on vaikuttanut uoffisielt minoritetsspråk mens dialektene i Finland 188 monikielisyys: Ruijassa saamelais-suomalais-norjalai folger !andets hovedspråk og offisielle språk. Fler nen, Perä-Lapissa saamelais-suomalainen. Suomessa språkligheten har hatt innflytelse på begge sider. I aiheuttaa muuttumista varsinkin sotien jälkeisenä Nord-Norge snakkes samisk, finsk og norsk, i det kautena yleis- ja kirjakielen yhä kasvava vaikutus. nordlige Lappland samisk og finsk. I Finland forårsa• Kieli muuttuu yleiskielen suuntaan. Ruijassa taas ket endringer i språket srerlig i en periode etter krigen ovat kontaktit suomen yleis- ja kirjakieleen varsin 0kende innflytelse fra det almenne riksspråket og vähäiset, eikä niillä ole vaikutusta kielen kehitykseen. skriftspråket. Et språk endres i retning av normalsprå• Mutta vaikka Ruijassa kieli ei siis muutu laisinkaan ket. I Nord-Norge er kontaktene til det finske norrnal yleiskielen suuntaan, tämä ei merkitse, etteikö se og skriftspråket ytterst få, og de kan ikke påvirke muuttuisi johonkin toiseen suuntaan. Yleiskielen språkets utvikling. Men selv om språket i Nord-Norge osuus Suomen puolella aiheuttaa sellaisten murre ikke i det hele tatt forandres i retning av normalsprå• piirteitten,. vähittäistä vähenemistä, jotka eroavat ket, betyr dette ikke at det ikke skulle forandres i noen yleiskielestä, mutta toisaalta se myös vaikuttaa säi• annen retning. I Finland forårsaker normalspråket at lyttävästi kaikkiin niihin piirteisiin ja kielenainek slike dialekttrekk som skiller seg ut fra normalspråket siin, jotka ovat yhteisiä murteille ja yleiskielelle. litt etter litt blir frerre, men på den annen side med Ruijassa ovat murteet toisaalta säilyttäneet sellaisia virker dette til å bevare alle språklige trekk og alt murrepiirteitä, jotka Suomen Lapissa ovat varsinkin språkmateriale som er felles for dialekter og normal nuorempien puheesta häviämässä, ja juuri nämä piir språk. I Nord-Norge er det i dialektene på den ene teet antavat vaikutelman "vanhasta" kielestä. Mutta side har det skjedd ganske omfattende endringspro toisaalta on kveenimurteissa tapahtunut hyvinkin forsvinne i talespråket, srerlig hos yngre mennesker i laajoja muutosprosesseja, jotka ovat loitontaneet finsk Lappland, og nettopp disse trekk gir en folelsen näitä murteita niin Suomen puolen murteista kuin av, at det er et "gammelt" språk. Men på den annen yleiskielenäkin. side har det skjedd ganske omfattende endringspro sesser i kvenedialektene, og dette har forårsaket at disse dialektene har fjernet seg både fra dialektene i K veenim urteiden kehitystendensseistä Finland og fra normalspråket. Siirtolaismurteille tyypillinen piirre on interferenssi Kvenedialektenes utviklingstendenser maan pääkielestä. Ruijan murteissa on runsasta nor jan kielen vaikutusta ainakin äänneopissa, lauseopis Typisk for utvandrerdialektene er at de påvirkes av sa ja sanastossa. Toisen minoriteettikielen, saamen, landets hovedspråk. Kvenedialektene i Nord-Norge vaikutus tuntuu ainakin Länsi-Ruijassa yleisesti påvirkes en hei del av det norske språket når det gjel· ottaen voimakkaammalta kuin Suomen puolen mur der lydlreren, lreren om setningsbygningen og ordfor teissa. Lienee odotettavaa, että saamen vaikutus on rådet. Påvirkningen fra det andre minoritetsspråket, Norjassa voimakkaampaa, koska siellä on kysymys samisk, merkes spesielt i dialektene i de vestlige kahden minoriteettikielen välisestä suhteesta, kun delene av Nord-Norge, oftest mer enn i dialektene taas Suomen puolella minoriteettikielen vaikutukses på finsk side. Det er kanskje slik at den samiske på• ta maan pääkielen murteeseen. virkningen er st0rre i Norge fordi det der er sp0rsrnål om to minoritetsspråks innbyrdes relasjoner, mens det på finsk side er sp0rsmål om ett minoritetsspråks Olen tutkinut verbien taivutusoppia Raisin murteessa innvirkning på en dialekt som stammer fra landets huomioiden kielisosiologisen tilanteen vaikutuksen hovedspråk. kielen kehitykseen, ja Marjut Aikiolla on tekeillä tut kielma saman murteen nominitaivutuksesta. Työmme J eg har unders0kt verbenes b0yningslrere i dialektene näyttävät, että murteen taivutusopissa on tapahtu i Nordreisa ved å observere hvordan den språksosiolo• massa laaja-alainen muutosprosessi. Raisissa käyte• giske situasjonen har påvirket språkets utvikling, og tään hyvin runsaasti nuoria analogisia muodosteita Marjut Aikio holder på med en studie om de samme 189 "Kuningastenkivi" Vesisaaren kirkon vieressa· on täma·npa'ivän turistikohde. · Sverre Nilssen. "Kongesteinen" ved Vadse kirke eri dag et mål for turistene. · Sverre Nilssen. Suomalaisten maahanmuuttajien patsas paljastettiin Vesisaa· De finske innvandrernes statue ble avduket i Vadse 18.6. ressa 18.6.1977. Patsaan vieressä liikuttunut taiteilija Ensio 1977. Ved monumentet står konstneren Ensio Seppänen og Seppa·nen. Oikealla kolmen valtion påä'miebet Suomen presi· gråter. Til beyre de tre statsoverhodene Finlands president dentti Urho Kekkonen, Norjan kuninkas Olavi VI ja Ruotsin Urho Kekkonen, Norges konge Olav VI og Sveriges konge kuningas Kaarle XVI Kustaa. • Bjern Hildonen. Karl XVI Gustav. - Bjern Hildonen. 190 Ida Tuomainen keittiössiiän, jonka vieraanvaraisuudesta Ida Tuomainen i kj@kkenet. Mange er de som har fått nyte monet. ovat saaneet nauttia, mm. presidentti Urho Kekkonen godt av hennes gjestfrihet, bl.a. president Urho Kekkonen i v. 1977. Vesisaari 1970. - Matti Saanio. 1977. Vadrn 1970. -Matti Saanio. 191 aikaisempien, yleiskielen ja Suomen puolen murtei dialektenes b0yninger i nominativ. Våre arbeider viser den muotoja vastaavien muotojen rinnalla. Työni at dialektenes b0yningsla:re gjennomgä.r en omfatten käsittelee konsonanttivartaloisia verbimuotoja. Yleis de endringsprosess. 1 Nordreisa bruker en ganske kieltä vastaavien konsonanttivartaloi~ten muotojen mange nyere analoge former ved siden av de tidligere rinnalla esiintyy erilaisia vokaalivartaloisia rinnakkais formene i normalspråket og i dialektene på finsk side muotoja. Rinnakkaistyyppien määrä sekä yleiskieltä av grensen. Mitt arbeid omfatter verbformer med vastaavien ja raisilaisten analogisten muotojen esiin konsonantstammer. Ved siden av de verbformer med tymistiheys vaihtelevat taivutusmuodon ja vartalo· konsonantstamme sorP- tilsvarer normalspråket fore· tyypin mukaan sekä henkilökohtaisesti. Laskemalla kommer det forskjellige .,arallellformer med vokal esiintymistiheyksiä olen tarkastellut prosessin etene stamme. Frekvensen av parallelltypenes antall samt miseen vaikuttavia kielellisiä tekijöitä sekä yrittänyt de former som tilsvarer normalspråket og de analoge tutkia kielisosiologisten tekijöiden osuutta vertaa· formene i Nordreisa varierer avhengig av b0ynings· maila toisaalta henkilökohtaisia eroja kielenoppaiden form, stammetype og person. Jeg har studert de monikielisyyden elämänvaiheisiin ja toisaalta Raisin språklige faktorer som påvirker prosessens utvikling aineistoa muiden monikielisten seutujen murteisiin. ved å regne frekvensen, -og har gjort fors0k på å un· Vaikuttaa siltä, että analoginen kehitys Raisissa saat· ders0ke d~ språksosiologiske faktorenes andel ved på taa olla hyvinkin nuorta. Paitsi konsonanttivartalois den ene side å sammenlikne personlige ulikheter i ten muotojen kohdalla esiintyy myös muualla verbi grammatikken med informantenes flerspråklighets· taivutuksessa runsaasti analogioita, ja Marjut Aikion biografi og på den annen side materialet fra Nord aineisto nomineista osoittaa samoja tendenssejä: reisa med andre dialekter fra trakter med flere språk. runsaasti analogjsia muotoja, runsaasti rinnakkais Det virker som om en analog utvikling i Nordreisa muotoja, yleisesti epävakainen tilanne. Raisin murre kan vrere av ganske ny dato. Foruten i konsonant· ei siis tältä osin suinkaan ole konservatiivista, "van stammenes former forekommer det også analoge for· haa", vaan päinvastoin nopeasti muuttuvaa, ja ilmei mer i rikelig antall i de b0yde formene av verbene, og sesti monikielisen tilanteen luonne Raisissa on pikem· Marjut Aikios materiale om nomen viser samme minkin kielen muuttumiselle suotuisa kuin säilyttävä. tendenser: rikelig antall analoge former og parallell former, alment ubalansert situasjon. Nordreisadia lekten er altså på dette punkt ikke konservativ, "gam mel", men tvert imot i hurtig forandring, og den fler Myös sanastossa tulee murteen muuttuminen selvästi språklige situasjonen i Nordreisa har tydeligvis heller näkyviin, ja samalla kielisosiologisen tilanteen ja kult· innvirket slik at språket forandres enn bidratt til at tuurin muutosten seuraukset. Ruijan murteiden sanas det bevares uforandret. to on yleisesti ottaen omaleimaista. Kieli on joutunut sopeutumaan suuriin kulttuurin muutoksiin erillään Også i ordforrådet kommer forandringen i dialekten kielen kehityksestä Suomessa. Siirtolaiset toivat ai klart frem og samtidig kommer også konsekvensene koinaan mukanaan suomenkielisiltä seuduilta oman av forandringene i den språksosiologiske situasjonen aikansa maalaiskulttuurin sanastoa. Kun he rupesivat og kulturen frem. Ordforrådet i dialektene i Nord elämään Norjassa joutui kieli sopeutumaan elämään, Norge er stort sett sa:rpreget. Språket har måttet til joka erosi entisestä luontonsa, elinkeinojensa ja yh passe seg store kulturelle omveltninger langt borte teiskuntansa puolesta. Täytyi luoda paljon uutta fra språkets utvikling i Finland. lnnvandrerene sanastoa. Esimerkiksi voimme ottaa vaikkapa meri brakte en gang med seg et ordforråd som h0rte til kalastuksen. Meri ja sen elämä, kalat, pyyntimenetel den tids bondekultur fra sine finske hjembygder. Da mät ja veneet olivat toisenlaiset kuin Suomen sisäjär· de skulle begynne et nytt liv i Norge måtte språket villä ja joissa. Monet sanat kelpasivat luonnollisesti tilpasses dette livet, som skilte seg fra det tidligere /JlOlemmissa ympäristöissä, kuten venet, airo, purjet, bl.a. når det gjaldt natur, na:ringsliv og samfunn. kala, lohi, verkko jne. mutta oli myös runsaasti uusia De måtte skape et helt nytt ordforråd. Som et eksem· käsitteitä. Lainasanoja sekä norjasta että saamesta pel kan vi f.eks. ta havsfiske. Havet og livet der, 192 otettiin runsaasti käyttöön, mutta esiintyy myös fiskene, fangstmetodene og båtene var annerledes suomalaisista kielenaineksista muodostettuja sanoja enn i finske elver og innsj0er. Mange ord kunne kuten nelikko, neljän miehen raakapurjeella varustet naturligvis brukes begge steder som f.eks. venet (båt), tu kalastusvene. Määrätyillä sanaston osa-alueilla on airo (åre), ·purjet (seil), kala (fisk), lohi (laks), verkko saamelainen vaikutus voimakasta, kuten maastoter (garn) o.s.v., men det forekom også en hei del nye meissä, kun taas toisilla aloilla, esim. hallintoon liitty begrep. En tok i bru!< et stort antall lånord både fra vissä, hallitsevat norjalaiset lainat. Toinen suuri kult norsk og samisk, men det forekom også ord som var tuurimuutos on tapahtunut lähinnä 1900-luvun ku blitt dannet av finske ord som f.eks. nelikko (fiskebåt luessa suuryhteiskunnan teollistumisen ja teknisen med råseil og fire par årer). Den samiske påvirkningen kehityksen seurauksena. Samalla kun kalastuksessa på endel av ordforrådet er stor. Det gjelder f.eks. siirryttiin purjeveneistä moottoriveneisiin oli myös termer som beskriver terrenget, mens norske lånord Ruijan murteiden purjehdussanasto aikansa elänyttä; dominerer på andre områder som f.eks. når det dreier sen sijlan tarvittiin sanoja uusille käsitteille moottori seg om forvaltning. En annen stor kulturomveltning veneissä. Vastaavasti monella muulla alalla vanhat er skjedd nrermest som en folge av storsamfunnenes sanat jäivät pois ja uusien tarve oli suuri. industrialisering og tekniske utvikling på 1900-tallet. Samtidig som en ved fiske overgikk fra seil- til motor båter hadde seilingsterminologien spilt ut sin rolle. Uuden sanaston luomisessa Suomen puolella on viral I dens sted beh0vdes det n:>4e ord som dekket motor lisella kielenhuollolla ja julkisella kielenkäytöllä tär båt-terminologien. På tilsvarende måte sluttet en å keä osuus. Ruijan kveenien murteissa se tapahtui epä• bruke gamle ord fra mange andre områder, og beho virallisessa minoriteettikielessä norjalaistamiskaudella vet for nye ord var stort. På den finske siden av gren ja sen jälkeen, jolloin useimmilla kveeneillä ei ollut sen spiller det offisielle språkråd og offentlig språk• otetta· kirjakieleen, vaan kieli oli heille olemassa aino bruk en viktig rolle. I de kvenske dialektene i Nord astaan suullisessa muodossa. Vertaillessa kahden suu Norge skjedde prosessen i et uoffisielt minoritets ren sopeutumisprosessin tuloksia sanastossa saa vaiku språk under og etter en fornorskningsepoke da de telman, että vanhaan ruijalaiseen kulttuuriin sopeutu fleste kvenene ikke hadde et skriftspråk å st0tte seg misen seurauksena luotiin suhteellisen vakiintunut ja til. Språket eksisterte for dem bare i muntlig form. suomen kieleen äänteellisesti mukautunut omaleimai Om en sammenlikner resultatcne av de to store til nen ja rikas sanasto - kaikesta päätellen omassa pasningsprosessene i ordforrådet, får en det inntrykk ympäristössään toimiva ja tarkoituksenmukainen. at som en folge av at kvenene hadde levet seg inn i den gamle nordnorske kulturen, ble det skapt et forholds vis stabilt, rikt og srerpreget ordforråd som fonetisk tilpasset seg det finske språket og etter alt å d0mme Toisen prosessin tulos, uusimman kulttuurin sanasto, var formålstjenlig og vei fungerende i sitt eget milj0. on luonteeltaan toisentyyppistä. Nuoria norjalaisia lainasanoja käytetään paljon runsaammin ja ne ovat suhteellisen vähän äänteellisesti mukautuneet. (Mo Resultatet av den andre prosessen, å skape et ord net norjan kautta tulleet lainat ovat tietenkin kansain forråd som svarte til den nye kulturen, er av karakter välisiä sanoja, esim. mutuuri, 'moottori'). Taivutus av en annen type. Nye norske lånord brukes mye on esimerkiksi Raisin vapaata vaihtelua runsaasti rikeligere, og de er lydmessig forholdsvis lite forand sallivan systeemin puitteissa estotonta ja näppärää. ret. (Mange lånord som er kommet via norsken er (Verbit taivutetaan yleensä supistumaverbien mu imidlertid internasjonale ord, f.eks. mutuuri, motor). kaan: feste > fästätä, operere > uppereerata; nominit B0yningen f.eks. i Nordreisa er fordomsfri og opp i-vartaloisten mukaan: fly >flyyi, operasjon >upera finnsom, da språket der tillater rikelig bruk av frie suuni.) Koska kaikki suomenkieliset osaavat nykyisin variasjoner innenfor systemets rammer. (Verbene hyvin norjaa, ei norjalaisten- lainojen käyttö aiheuta b0yes vanligvis som kontrakte verber, f.eks. feste> ymmärtämisvaikeuksia kveenien kesken. On olemassa fästätä, operere > uppereerata.Nomen b0yes ifalge i- 193 huomattava vakiintuneitten uusien lainasanojen jouk stamme: fly > flyyi, operasjon > uperasuuni). Da alle ko. Toisaalta tuntuu olevan vallalla sellainen käytän• som snakker finsk i dag også snakker godt norsk tö, että minkä tahansa norjalaisen sanan voi ottaa forårsaker ikke norske lånord forståelsesvanskelig• suomenkieliseen puheeseen muitta mutkitta; tilapäis• heter kvener imellom. Det fins en stor gruppe alment ten lainojen käyttö tuntuu rajoittamattomalta. Laina godtatte nye lånord. Det virken;om om det i Nord sanan käyttö on nykytilanteessa helpoin tapa ilmaista reisa er praksis at hvilket som helst norsk ord uten uusia käsitteitä, joitten virta varsinkin jatkuvan tekni videre kan brukes i finsk tale. Midlertidige lån kan sen kehityksen ansiosta on suuri. Lainasanojen rin skje helt ubegrenset. Den enkleste måten, når en nalla käytetään myös omaperäisistä kielenaineksista vil gi utttrykk for nye begrep som takket vrere den muodostettuja sanoja, joko käännöslainoja tai muun rivende tekniske utviklingen hele tiden oppstår, er å laisia yhdyssanoja tai johdoksia. Osa näistä ilmaisuista gj0re bruk av lånord. Ved siden av lånord bruker en on vakiintunut ainakin joidenkin henkilöiden käytös• også ord som er dannet av originalt språkmateriale, sä, kun taas toiset ovat hetken tarpeessa luotuja; joku enten oversettelseslån, andre sammensatte ord toinen henkilö tai sama henkilö toisessa tilanteessa eller ord som er avledet. En del av disse uttrykk er voi samasta käsitteestä käyttää joko norjalaista lainaa blitt etablerte i ethvert fall i enkelte personers språk• tai toisella tavalla muodostettua suomalaisperäistä bruk, mens _andre er blitt skapt bare for stunden. En ilmausta. Esimerkkejä joidenkin henkilöiden kieleen annen person eller samme person under andre om vakiintuneista nuorista raisilaisista sanoista: säävarra• stendigheter kan om samme begrep bruke enten et us 'säätiedotus', perän imi 'sukunimi', pakkarihuivi norsk lånord eller et ord som på annen måte er dannet 'nenäliina'. Seuraavat, edelleen raisilaiset sanat ovat av et finsk ord. Eksempler på nye ord som er blitt käsitykseni mukaan tilapäisluonteisia: vyösifti 'yö• opptatt i språket hos noen personer i Nordreisa: vuoro', silmännäkö 'silminnäkijän todistus', vappaa säävarraus 'säätiedotus' (va:rmelding), peränimi 'suku jutoreisu 'ilmainen matka', sairhauempänsuuni 'sai nimi' (etternavn), pakkarihuivi 'nenäliina' (iomme raseläke ', konstillinen saet 'suihkulähde'. Tyypillistä t0rkle). F0lgende ord, også fra Nordreisa, er etter Raisin murteelle on samaa tarkoittavien, toisilleen min oppfatning midlertidige: vyösifti 'yövuoro' (natt läheisten sanojen kirjavuus, esim. praatimakiirissä, skift), silmännäkö 'silminnäkijän todistus' (0yenvitnes praatimakielissä, praattimamuuissa, puhumakiirissä, forklaring), vappajutoreisu 'ilmainen matka' (gratis 'juttutuulella'. Myös lainasanoista esiintyy erilaisia reise), sairhauempänsuuni 'sairaseläke' (syketrygd), väännöksiä, esim. polettija, pulettija, poliisi, pulisi; konstillinen saet 'sui,hkulähde' (fontene). Typisk for vakiintumattomuus on yksi Raisin murteen sanaston dialekten i Nordreisa er at det finnes en mengde ominaisuuksia. - Esimerkkinä kielen sopeutumisesta forskjellige ord som betyr det samme og som står Raisissa voi mainita seuraavaa: kaksi kveeniä ryhtyi hverande nrer, f.eks. praatimakiirissä, praatimakielis sotien jälkeen autonkuljettajiksi, ja heidän keskinäi• sä,. praattimamuuissa, puhumakiirissä 'juttutuulella · nen kielensä ammattiasioista puhuttaessa oE säännöl• (pratesyk). Også lånord blir forvrengte, f.eks. potellija, lisesti suomi. Moottoritermit olivat yleensä norjalai pulettija, poliisi, pulisi (politi). Instat>ilitet er en av sia lainoja, vaikka toisella heistä onkin taipumusta egenskapene hos ordforrådet i Nordreisa. Som et luoda silloin tällöin omia suomalaisia ilmauksia. Hän fortelle folgende: To kvener ble sjåf0rer etter krigen, on itse sanonut, että hänelle on helpompi käyttää og deres felles språk når de diskuterer faglige sp0rsmål suomea, äidinkieltään, erityisesti sellaisista asioista er alltid finsk. Motortermene er vanligvis norske puhuttaessa, jotka vaativat tarkkuutta kuten mootto var alltid finsk. Motortermene var vanligvis norske riasiat. Myös useiden muiden kveenimiesten kuulee lånord, selv om· den ene av den har en tendens til nå puhuvan keskenään suomeksi moottoriasioista. og da å bruke egne finske uttrykk, Han sier selv at det er lettere for ham å bruke finsk, som er hans morsmål, srerlig når han snakker om slike ting som Näkökohtia tulevaa tutkimusta ajatellen krever n0yaktighet, som f.eks. en motor. En kan også h0re mange andre kvener snakke finsk med hverandre Kveenimurteiden tutkimus osana kveenikulttuurin når de diskuterer motorer. 194 tutkimusta mahdollisessa laajemmassa poikkitieteelli Synspunkter på fremtidig forskning sessä projektissa voisi olla toisaalta katoamassa olevan kulttuurin muistomerkkien tallentamista ja analysoi Å utforske kvenedialektene som en del av kvenekul mista. Tällä työllä on kiire, sillä varsinkin äidinkielel• turen i et bredt opplagt tverrvitenskapelig prosjekt tään suomalaiset alkavat nykyään olla jo ainakin kes kunne for det forste tjene til å hevare og analysere det ki-ikäisiä tai vanhempia. Toisaalta tutkimus voisi olla som er igjen av en kultur som holder på å forsvinne. kulttuurin ja kielen muutosprosessien tendenssien ja syy-yhteyksien selvittelyä etnisesti rikkaassa ja moni Dette arbeidet haster, for srerlig de finnene som har vivahteisessa yhteisössä. Kveenimurteet tarjoavat mie finsk som morsmål begynner nå å vrere i hvert fall lestäni mielenkiintoisia näkökulmia kulttuurin ja kie middelaladrende eller enda eldre. For det andre kunne len muuttumisen yhteyksien tutkimiselle. Kielitie forskningsarbeidet dessuten hjelpe til med å klarlegge teellisesti on mahdollista tarkastella sitä, miten kielen tendensene og årsakssammenhengen til kulturelle og muuttuminen näissä murteissa tapahtuu. Toisaalta språklige forandringer i et etnisk rikt samfunn med kielelliset muutosprosessit voidaan asettaa kulturellis mange nyanser. Kvenedialektene utgj0r etter min ten ja sosiologisten tekijöiden yhteyteen. Tutkimalla mening et interessant utgangspunkt for forskning som kolmikielisyyden sosiologiaa ja huomioimalla yleinen gjelder kulturelle og språklige forandringer. Språk• kulttuurikehitys voidaan tarkastella kielisosiologisten vitenskapelig er det mulig å unders0ke hvordan den tekijöiden vaikutusta siihen, mihin suuntaan ja millä språklige forandringen skjer i disse dialektene. Språk• tavalla kieli tietynlaisessa monikielisessä tilanteessa lige endringsprosesser kan dessuten settes i forbindel muuttuu. se med kulturelle og sosiologiske faktorer. Ved å unders0ke trespråklighetens sosiologi og legge spesielt Poikkitieteellisen projektin kielitieteellinen puoli voi merke til den almenne kulturutviklingen, kan en si koostua studere de språksosiologiske faktorenes innvirkning a) kielisosiologisesta osasta, joka selvittäisi kolmi på i hvilken retning og på hvilken måte språket for kielisen tilanteen luonnetta ja vaiheita kieliyh andres i en spesiell situasjon med flere språk. Den teisössä. Marjut Aikio tekee esitelmässään lähem• språkvitenskapelige delen av et tverrvitenskapelig min selkoa tästä puolesta, prosjekt skulle kunne omfatte: b) useammista osatutkimuksista, jotka tarkastelisi a) en språksosiologisk del som skulle klargj0re den vat kielellisiä ilmiöitä eri tasoilla. Jotta tutkimus trespråklige situasjonens natur og stadiene i ei paisuisi liian laajaksi tulisi työn kohteiksi valita språkfellesskapet. Marjut Aikio gj0r i sitt fore rajattuja, resurssien mukaan arvioituja ilmiöitä, drag nrermere rede for denne siden, jotka ovat relevantteja projektin kokonaisuuden b) flere delunders0kelser som skulle betrakte språk• kannalta. lige fenomener på forskjellige nivåer. Myös puhtaasti kielellisten ilmiöiden tutkimisessa on For at unders0kelsen ikke skulle bli altfor omfatten kolmikielisyys . luonnollisesti välttämätön lähtökohta. de, burde en som unders0kelsesobjekt velge begrensete lnterferenssi kaikkien kolmen Pohjois-Norjan kielen fenomener som er vurdert i henhold til ressursene, og välillä on toistaiseksi jokseenkin tutkimaton alue. Tä• som er relevante når det gjelder prosjektet isin helhet. män alan tutkimus olisi kuitenkin hyvinkin tarpeel Også når en studerer rent språklige fenomener er tre lista. lnterferenssistä on Norjassa paljon kansanomai- språklighet naturligvis et uunngåelig utgangspunkt . . sia käsityksiä ja näihin liittyy usein voimakkaitakin, lnterferens mellom alle de tre nordnorske språkene yleensä negatiivisia asenteita. Objektiivisuuteen pyrki er forel0pig et temmelig uutforsket område. Forsk vät tutkimustulokset voisivat olla hyödyksi sekä peda ning på dette området skulle vrere av stor betydning. gogisesti kielenopetuksessa että valistustyössä, jonka 1 Norge hersker det ofte en folkelig oppfatning om päämääränä olisi asiallisten, kaikkia etnisiä ryhmiä ja interferens, og til den. h0rer ofte bestemte, oftest heidän . kielenkäyttöään kunnioittavien asenteiden negative holdninger. Forskningsresultater som legger luominen. Tutkimuksen kannalta olisi kiitollisinta, vekt på objektivitet skulle vrere av nytte både i 195 jos interferenssiä voitaisiin tutkia rinnakkain kaikissa pedagogisk språkundervisning og i opplysningsarbeid kolmessa kielessä. Eri kielten tutkijoiden yhteistyö hvor målet er å skape en saklig innstilling og respekt olisi erittäin toivottavaa. Parhaat mahdollisuudet for alle etniske grupper og deres språk. Det skulle olisi saamelais-suomalais-norjalaisella tutkijaryhmällä. vrere verdifullt for forskningen om en skulle kunne Toinen vaihtoehto olisi yhteistyö eri kieliä tutkivien unders0ke interferensen parallelt i alle tre språk. projektien välillä. Samarbeid mellom de forskjellige språkforskerne skulle vrere spesielt 0nskelig. De beste mulighetene skulle en samisk - finsk - norsk forskergruppe ha. On mahdollista, että erityisesti interferenssin tutki Et annet alternativ skulle kunne vrere samarbeid muksessa voidaan kohdata eräs vaikeus kentällä: mellom de forskjellige prosjektene som driver ihmiset ymmärtävät asian siten, että tutkijat ovat forskning innenfor de forskjellige språkene. Det er k11nnostune1ta s11tä, miten "huonoa" heidän kielensä on. Kenttätyössä olisi varattava aikaa kielenoppaisiin mulig at en srerlig når det gjelder interferensforsk tutustumiseen ja keskusteluihin tutkimustyöstä, josta ningen i praksis kommer til å st0te på en bestemt tulisi antaa oppaille selvä ja asiallinen käsitys. Erittäin vanskelighet: folk oppfatter saken slik at forskerne aiheellista olisi maksaa palkkio kielenoppaille, jotka interesserer seg for hvor "dårlig" språket deres er. I feltarbeidet burde en reservere tid for å bli kjent med uhraavat aikaansa antamalla ensiarvoisen tärkeää apuaan tutkijoille - projektin määrärahoissa tulisi huo folk som intervjues og for samtaler om forsknings arbeidet, slik at folk skulle få en klar og saklig oppfat mioida tämä. ning om hva saken gjelder. Spesielt motivert skulle det vrere å betale honorar til personer som ofrer tid Jos yhtenä teoreettisena päämääränä on monikielisen på å gi forskerne viktig hjelp. I prosjektbevilgningene tilanteen ja kielellisten ilmiöiden yhteyksien tutkimi burde en ta hensyn til dette. nen, tämä vaatii metodien kehittelyä. Murteentutki mus on yleensä ollut kollektiivista - tietyn ihmisryh män puhetta kokonaisuutena käsittelevää. Tämän Om en har som teoretisk mål å utforske forbindelsene rinnalla voisi Ruijassa tehdä myös henkilökohtaista mellom en flerspråklig situasjon og visse språklige tutkimusta, joka selvittäisi erilaisten kaksi- ja kolmi fenomener, krever dette en utvikling av metodene. kielisten henkilöiden kielenkäyttöä eri kielten osalta D1alekttors1 196 käyttämällä voisi selvittää kveenimurteiden keskinäi• land. Et enda st0rre sammenlikningsmateriale kunne siä eroja sekä suhteita vanhoihin alueellisiin murteisiin en dessuten få fra de andre utvandrer- og grensedia Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa. Yksi kysymys on, mis lektene. sä määrin kveenimurteissa tavataan aineksia muista Delområder innenfor språkforskningen murteista kuin lähimmistä peräpohjalaisista - onko muilta murrealueilta tulleitten siirtolaisten kieli jät• Ved å drive tradisjonell dialektforskning skulle en tänyt mitään jälkiä? kunne få klarhet i den innbyrdes forskjellen mellom kvenedialektene og deres forhold til de gamle regio Interferenssin kannalta erittäin mielenkiintoinen nale dialektene i Finland og Nord-Sverige. Ett sp0rs tutkimuskohde olisi lauseoppi. Kveenimurteissa on mål er i hvilkcn utstrekning en i kvenedialektene treffcr på innslag fra andre dialekter enn de nrermeste havaittavissa runsaasti sekä norjan vaikutusta (esim. post- ja prepositioiden käyttöä sijojen asemesta) nordfinske - har språket til de innvandrerne som kom sekä sellaista kehitystä, joka saattaa olla muunlaista fra andre områder etterlatt scg noen spor? Et spesielt monikielisyyden seurausta (esim. objektin sijoissa interessant forskningsobjekt når detgjelder interferens kuulee sellaisia poikkeavuuksia yleiskielen kannasta, skulle vrere syntaks. 1 kvenedialektene merker en bå• joita myös Suomen saamelaisten ja suomenruotsalais de norsk påvirkning (f.eks. bruk av post- og preposi ten puheessa esiintyy - kuitenkaan niitä ei voi pitää sjoner istedenfor kasus) og en utvikling som kan vrere kielivirheinä, kun kielenpuhujat ovat äidinkielisiä ja en fr1lge av annen flerspråklighet. (1 objektets kasus esim. Raisin kaikilla äidinkieleltään suomalaisilla on h0rer en f.eks. slike awikelser fra normalspråket yleisesti näitä esiintymiä). Kveenimurteissa voi myös som en også finner i talespråket hos samene i Finland tavata saamenkielen vaikutusta joissakin ilmaisuissa og hos finlandssvenskene, selv om en ikke kan regne (esim. tyyppi "älä syötättele sääskilä"), mutta inter det som talefeil, da de som taler språket har det som ferenssi näiden kielten välillä on vähäisempää, koska morsmål og det forekommer alment f.eks. hos alle kielten rakenne on hyvin samanlainen. Saamen ja personer i Nordreisa som har finsk som morsmål.) suomen vaikutus lauseopissa onkin samansuuntaista En kan også finne samisk påvirkning i enkelte uttrykk Pohjois-Norjan norjalaismurteissa, esimerkiksi sanajär• i kvenedialektene (f.eks. av typen "älä syötättele sääs• jestyksessä. Lauseoppi olisi kiitollinen ala kolmen kie kilä"), men interferensen mellom disse språkene er len tutkijoiden yhteistyölle. Toinen alue, jolla inter mindre fordi språkenes konstruksjon er ganske lik. ferenssi-ilmiöiden selvittely olisi aiheellista, olisi fono Samisk og norsk påvirkning i syntaksen går i samme logia. Fonologian alalla ilmenevä vieraan kielen vai retning i Nord-Norges norske dialekter, f.eks. ordfol kutus on lukuisten kaskujen aihe Ruijassa. gen. Syntaks skulle vaere et takknemlig forsknings område ved samarbeid mellom forskere når det gjel der trespråksforskning. Et annet område hvor klarleg Tutkimus minoriteettikielen sanaston sopeutumisesta ging av interferensfenomenet skulle vaere motivert, er kulttuurin muutoksiin vaatisi metodien kehittämistä fonologien. På det fonologiske området er påvirknin ja poikkitieteellisessä projektissa se pitäisi kytkeä et gen fra det fremmede språket gjenstand for en mengde nografiaan ja kulttuuriantropologiaan. Kohteeksi voi anekdoter i Nord-Norge. si valita muutamia tarpeeksi rajattuja sanaston alueita, joihin kuuluisi sekä kulttuurimuutosten kannalta re En unders0kelse om ordforrådet i et minoritetsspråk levantteja alueita että sellaisia, joissa esihavaintojen og dets tilpasning til kulturelle forandringer skulle perusteella voi eritellä toisaalta saamen, toisaalta nor kreve en utvikling av metodene og i et tverrvitenska jan vaikutusta. Kolmen kielen rinnakkaistutkimus pelig prosjekt burde den koples sammen med etnogra olisi jälleen hedelmällistä: voisi verrata eri kielten fi og kulturantropologi. Som forskningsobjekt skulle sanastoa toisiinsa sekä saman seudun murteessa en kunne velge noen tilstrekkelig begrensete områder kokonaisuutena että erilaisten kaksi- ja kolmikielisten i ordforrådet. Til disse skulle h0re både kulturelle for henkilöiden kielissä, (jolloin voisi käyttää myös andringer og slike områder der en på grunn av de testimetodia.) forste iakttakelsene kan skille ut på den ene side 197 Nimistön tutkimus voisi kohdistua sekä paikan- että samisk og på den annen side norsk påvirkning. henkilönnimiin. Nimien rakenteen, alkuperän ja mal Parallellforskning på tre språk skulle igjen vrere frukt lin tutkimuksen lisäksi kannattaisi tutkia myös nimi bar: en kan sammenlikne. ordforrådet i de forskjellige käytäntöä kolmikielisessä yhteisössä.• språkene innbyrdes og samme trakts dialekt som hel a) Rinnakkaisvarianttien suhteet eri kielissä. Pai het og i forskjellige to- og trespråklige personers språ~ kannimien varianttien lainaussuunnat sekä nimis (og en skulle også kunne bruke testmetod 198 Kirjallisuutta Litteratur Martti Airila: Äännehistoriallinen tutkimus Tornion murtees ta. 1912. Johan Beronka: lagtagelser om orddannelse og böyningsläre Martti Rapola: Äännehiscoriallinen esimerkkikokoelma Jyy fra de finske dialektene i Porsanger og Varanger. Kristia keän murteesta. Virittäjä 19 39. nia 1921. Anna-Riitta Lindgren: Konsonanttivartaloiset verbimuodot Johan Beronka: Syntaktiske iagtagelser fra de finske dialek Raisin murteessa. Pro-gradu-työ, käsikirjoitus Helsingin tene i Porsanger og Varanger. Kristiania 1925. yliopiston suomen kielen laitoksella. 1974. 199 KVEENIT SOSIOLINGVISTISEN TUTKIMUKSEN KVENENE - NOEN SOSIOLINGVISTISKE SYNS KOHTEENA PUNKTER Marjut Aikio Marjut Aikio Projektitutkija Prosjektforsker Suomen Akatemia Finlands Akademi Sosiolingvistisestä tutkimuksesta Om sosiolingvistisk forskning Kielen sosiologia on alkanut kiinnostaa kielentutki Språkets sosiologi er egentlig begynt å interessere joita varsinaisesti vasta 1950-luvulta lähtien ja tutki språkforskerne forst fra og med 1950-tallet,ogenhar musalaa on alettu kutsua sosiolingvistiikaksi. Sosio begynt ä kalle forskningsområdet for sosiolingvistikk. lingvistiikka tutkii kielen ja yhteiskunnan välisiä suh lnnenfor sosiolingvistikken drives det forskning som teita. Eräs sosiolingvistiikan ala on moni- ja kaksikieli gjelder språket og samfunnets gjensidige forhold til syyden tutkimus. hverandre. Et av sosiolingvistikkens områder er ut forskning av fler- og tospråklighet. Yhteisöjen monikielisyys on yleismaailmallinen ilmiö. On arvioitu, että noin puolessa maailman valtioista Flerspråklige samfunn er et universalt fenomen. En enemmän kuin viidennes väestöstä puhuu muuta kuin beregner at i omtrent halvparten av verdens stater valtion pääkieltä. Siirtolaiset eri puolilla maailmaa taler mer enn en femtedel av befolkningen et annet ovat eräs tällainen väestöryhmä, jota monikielisyyden språk enn landets hovedspråk. Utvandrere i forskjellige aiheuttama tilanne yleensä koskettaa läheisesti. Taval deler av verden utgj0r slike befolkningsgrupper som lisesti siirtolaiset ovat uudessa kotimaassaan kielelli på na:rt hold ber0res av den situasjon som flerspråk• sen vähemmistön asemassa. Yksistään Länsi-Euroopan ligheten forårsaker. Vanligvis utgj0r innvandrerne en teollistuneissa maissa arvioidaan olevan lähes viisi språklig minoritet i sitt nye hjemland. Bare i Vest miljoonaa siirtolaislasta. Kaksikielisyystutkijat ovat Europas industriland beregner en at det finnes na:rme erityisesti 1970-luvulla ruvenneet kiinnittämään huo re 5 mill. innvandrerbarn. Tospråklighetsforskere er miota siirtolaisten kieliongelmiin, koska esim. kysy spesielt på 1970-tallet begynt å feste oppmerksomhe mys siitä, millä kielellä siirtolaislapsia opetetaan kou ten på innvandrernes språkvanskeligheter fordi f.eks. lussa on osoittautunut käytännössä vaikeaksi. sp0rsmålet om hvilket språk innvandrerbarna skal la: re på skolen i praksis har vist seg å va:re et pråblem. Yhteisöllinen ja yksilöllinen monikielisyys tutkimuk sen kohteena Forskning omkring samfunnsmessig og individuell flerspråklighet Monikielisyys voi olla sekä yhteisöllistä että yksilöl• listä. Yhteisö on monikielinen, jos sen sisäisessä vies Flerspråklighet kan va:re både samfunnsmessig og tinnässä käytetään useampaa kuin yhtä kieltä. Yhtei individuell. Samfunnet er flerspråklig om det i den söllinen monikielisyys ei aina edellytä yksilöllistä interne informasjon brukes mer enn ett språk. Sam monikielisyyttä. Tutkijat ovat määritelleet yksilölli funnsmessig flerspråklighet forutsetter ikke alltid sen monikielisyyden niin monin eri tavoin, että se on individuell flerspråklighet. Forskerne har definert käsitteenä jossain määrin suhteellinen. Koska ei ole den individuelle flerspråkligheten på så mange for olemassa yhtä ainoaa hyväksyttyä, kaikkia tarkoitus skjellige måter at den som begrep til en viss grad er re periä palvelevaa kaksikielisyyden määritelmää, on tär• lativ. Fordi det ikke finnes en eneste godkjent defini keätä, että jokaisessa tutkimuksessa selvästi määrite!- sjon på tospråklighet som alltid kan brukes, er det . lään, rotta kaksikielisyydellä tarkoitetaan. Tove viktig at forskerne klart definerer hva som menes med Skutnabb-Kangas on jakanut kaksikielisyystutkijain tospråklighet. For eks. Tove Skutnabb-Kangas har käyttämät määritelmät kahteen päätyyppiin: a) kaksi delt de definisjonene som tospråklighetsforskerne kielisyyttä tutkitaan kaksikielisen puhujan molem- bruker i to hovedtyper: a) en unders0ker tospråklighe- 200 pien kielten kompetenssista käsin; b) tutkitaan kiel ten hos en tospråklig person idet en utgår fra hans kom ten funktiota eli henkilön puhumien ja yhteisössä petanse i begge språkene; b) en unders0ker språkets puhuttujen kielten tehtävänmukaista erikoistumista. funksjon eller rettere sagt de språkene personen snakker og de språk som snakkes i samfunnet, og Kielten funktio tutkimuksen kohteena legger merke til at de forskjellige språkene brukes visse bestemte situasjoner. Varsinkin 1960-luvulta lähtien on alettu yhä enem män tarkastella sekä yhteisöllistä että yksilöllistä Språkets funksjon som forskningsobjekt monikielisyyttä sen mukaan, missä tehtävissä mitäkin kieltä käytetään. Srerlig fra 1960-tallet av har en mer og mer begynt å betrakte både den samfunnsmessige og den individuel Tilaa, jossa eri kieliä tai kielen variantteja käytetään le flerspråkligheten ut fra de omstendigheter som råder når en bruker de forskjellige språkene. Når en eri elämänalueilla samassa yhteisössä, kutsutaan sosio lingvistiikassa diglossiaksi. Kun erilaiset kielelliset bruker forskjellige språk eller språkvarianter i for koodit liittyvät määräfunktioihin, toista käyttäyty• skjellige si_tuasjoner i samme samfunn kalles dette diglossi i sosiolingvistikk. Når forskjellige spräklige mis-, asenne- tai arvojärjestelmää tuetaan ja ilmaistaan koder forbindes med forskjellige funksjoner, ut toisella, toista toisella kielellä. Varsinkin tilanteissa, joissa kielellä on korkea tai alhainen status, näyttää trykker og understreker en med det ene språket opp· kielten välille muodostuvan tehtävänmukainen eri forsel, attityde eller rangsystem og med det andre språket andre tilsvarende begrep. Srerlig i situasjoner koistuminen siten, että hallitsevan väestön kieltä käy• hvor språket har h0y eller lav status ser det ut til at tetään virallisessa vuorovaikutuksessa, ja taas epäviral• .det forekommer en spesialisering mellom språkene lisessa asemassa olevaa, tavallisesti juuri vähemmis• ifolge funksjon, slik at en bruker den dominerende tön puhumaa kieltä käytetään epävirallisessa kommu befolkningens språk i offisiell sammenheng, og at en nikaatiossa (perheen kesken jne.). i uoffisielle situasjoner ved uoffisiell kommunikasjon (innenfor familien o.s.v.) vanligvis bruker nettopp Diglossia on usein pitkän historiallis-kulturellisen det språk som minoriteten snakker. kehityksen tulosta tai seurausta. Nyky-yhteiskunnissa diglossiset kaksikieliset yhteisöt näyttävät kuitenkin olevan häviämässä. Diglossian ja kaksikielisyyden kes Diglossi er ofte resultat eller folge av en lang historisk näisestä suhteesta Joshua Fishman on esittänyt vaih og kulturell utvikling. 1 dagens samfunn ser det likevel toehtoisia hypoteeseja. Jos yhteisössä vallitsee diglos ut som om diglossi - tospråklighet - holder på å for sia, yhteisön monikielisyys ei ole staattista, vaan sii svinne. Joshua Fishman har lagt frem alternative hy hen kohdistuu jatkuvaa muutospainetta. Kielellisen poteser om diglossiens og tospråklighetens innbyrdes tilanteen epävakaisuus merkitsee käytännössä sitä, forhold. Om det råder diglossi i et samfunn, er sam että tällaisessa monikielisessä yhteisössä on käynnis• funnets flerspråklighet ikke statisk, men hele tiden sä jatkuva muutosprosessi; epävakaisen muutospro utsatt for et trykk som kan fore til forandring. Usik sessissa olevan tilanteen kuvaamista Einar Haugen kerheten med hensyn til den språklige situasjon betyr kutsuu lingvistiseksi ekologiaksi. i praksis at i et slikt flerspråklig samfunn foregår det en uavbrutt endringsprosess. Når han skal beskrive situasjonen med denne usikre endringsprosessen, kaller Einar Haugen den for "lingvistisk 0kologi". Ruijan kveenit sosiolingvistisesta näkökulmasta tar kasteltuna Kvenene i Nord-Norge betraktet fra sosiolingvistisk synsvinkel Vaikka historiassa on varsin varhain mainintoja ole tettavasti suomen kieltä puhuvista satunnaisista tai Selv om det ganske tidlig historien nevnes a.t det 201 pysyvistä asukkaista Ruijan rannikolla (bjarmit, kvee fantes tilfeldige forbireisende eller fast bosatte men nit, pirkkalaiset ja karjalaiset) ei Ruijaan kuitenkaan nesker i Nord-Norges kyststn21k som antakelig snak näytä muodostuneen ajallisesti yhtäjaksoista ja mei ket finsk, bjarmer, kvener, folk fra Birkala og Karelen, dän päiviimme asti yltänyttä suomen kielen puhujain s_er det likevel ikke ut som om Nord-Norge har ut aluetta ainakaan ennen 1600-lukua. Vanhimpia nyky gjort et tidsmessig kontinuerlig og frem til våre dager päivään yltäviä suomen kielen peruja Ruijassa on il helt og holdent finsktalende område; i hvert fall ikke meisesti Alattion seudulla, Jyykeässä sekä aikoinaan for 1600-tallet. Den eldste finske språkarven finner en Kieruan emäpitäjään kuuluneessa nykyään itsenäises• i dag i Alta trakten, i Lyngen og i Nordreisa, som tid sä Raisissa, jonka kielisuhteita kirjoittaja yhdessä ligere h0rte til Skjerv0y storkommune men i dag er Anna-Riitta Undgrenin kanssa on tutkinut. en selvstendig kommune. Forfatteren har, sammen med Anna-Riitta Lindgren, unders0kt språkforholde• On kuitenkin oletettavissa, ettei 1600· ja 1700-luku ne i disse områdene. jen aikuinen suomenkieiinen kveeniväestö olisi kyen nyt säilyttämään Ruijassa suomen kieltään, mikäli En kan anta at 1600· og 1700-tallets voksne finskta kveenien muutto Ruijaan olisi tapahtunut yhdellä lende kvenske befolkning ikke skulle ha kunnet be kertaa, ainutkertaisena. Ensimmäiset Ruijaan muut vare sitt finske språk i Nord-Norge om utflyttingen taneet kveenit saivat kielijoukoilleen elävää vahvistus skulle ha skjedd som en engangsforeteelse. De forste ta uusien tulokkaiden muodossa parin vuosisadan ajan kvenene som flyttet til Nord-Norge fikk sin språk• ja sillä tavoin muodostui nykyinen kielialue pitkäai• gruppe levende forsterket av nykommere i et par kaisen ja monivivahteisen prosessin tuloksena. hundre år, og på den måten ble det nåva:rende språk• området utformet over et langt tidsrom og som folge Erilaisen historiallis-kulturellisen kehityksen tulokse av en prose~s som var rik på nyanser. na kveenien kielelliset olot ja tämän päivän kielellinen asema ovat sosiolingvistisessä mielessä · eri puolilla Ruijaa erilaiset. Historiallinen katsaus kveenien kieli Som et resultat av ulik historisk-kulturell utvikling oloihin osoittaa monimuotoista kielellistä sopeutu· er kvenenes språklige forhold og dagens språklige situa mista kulloinkin vallinneeseen tilanteeseen. Osa kvee sjon når det gjelder sosiolingvistikk forskjellig i de neistä norjalaistui kieleltään suhteellisen nopeasti, forskjellige delene av Nord-Norge. Eil historisk over· näin kävi erityisesti Tromssan läänin eteläosissa; osa sikt over kvenenes språkforhold viser stor språklig on säilyttänyt suomen kielensä nykypäivään asti. Osa tilpasning i hver enkelt situasjon. Endel av kvenene sulatti itseensä paikallista merisaamelaista väestöä, gled språkmessig hurtig inn i det norske samfunn, joka vaihtoi kielensä suomeen. Osan kielellinen vai· sa:rlig i de sydlige delene av Troms fylke. Endel har kutuspiiri oli, varsinkin viime vuosisadan taitteen bevart sitt finske språk helt frem til i dag. Endel molemmin puolin, niin vahva, että se pani norjalaiset· assimilerte seg med den sj0samiske befolkningen kin opettelemaan. suomea. Muutamilla saamelaisalu· som gikk over til å snakke finsk. Endel av det språk• eilla kveenit sulautuivat kieleltään saamelaisiin, esi lige innflytelsesområdet var, sa:rlig omkring århundre• merkiksi 1700-luvul\a näin tapahtui Kautokeinossa, skiftet så sterkt at det t.o.m. tvang nordmennene til Karasjoella ja Pulmangissa. Kveenejä voidaan eräässä å la:re seg finsk. I noen områder med samisk befolk mielessä pitää kielellisinä välittäjinä, koska he näyttä· ning assimilerte kvenene seg språklig med samene. vät usein toimineen norjalaisten ja saamelaisten På 1700-tallet skjedde dette f.eks. i Kautokeino, keskinäisten kielikontaktien välittäjinä. Molemmat Karasjok og Polmak. Kvenene kan på en måte sees muut ryhmät hallitsivat jonkin verran suomen kieltä. som formidlere av språket, og ser ofte ut til å ha for Myös ns. jutavilla Ruotsin saamelaisilla näyttää suo midlet språklige kontakter mellom nordmenn og men kielen taitonsa ansiosta olleen Ruijan rannikol samer. Begge de andre gruppene behersket til en viss la vastaavantapainen rooli. Muutamin pai~oin syntyi grad finsk. Også svenske flyttsamer ser takket va:re varsinaisia sekakielisiä alueita (esimerkiksi Lemmen ,sine kunnskaper i finsk ut til å ha spilt en tilsvarende joella, Pyssyjoella ja Muurmannin läheisyydessä; Rai- rolle i Nord-Norges kysttrakter. Noen steder oppstod 202 sinkin suomen kielessä on vahva annos saamea norja .områder med språkblanding (f.eks. i nrerheten av laisvaikutuksen lisäksi; tätä ligvististä puolta A-R Lemmenjoki og Pyssyjoki og i nrerheten av Murmansk. Lindgren esittelee tarkemmin). Også i Nordreisa er det finske språket meget påvirket av samisk i tillegg til den norske påvirkningen; denne Kveenien kielellisenä vähemmistönä osakseen saamas lingvistiske siden presenter Lindgren nrermere). ta .huomiosta Kveenien kielelliseen asemaan kiinnitettiin suhteelli Kvenene som språklig minoritet er blitt gjenstand sen varhain huomiota ja kaiken kaikkiaan kveenit for oppmerksomhet näyttävät olleen varsin runsaasti huomion kohteena. Kysymys kveenien kielen asemasta ja oikeudesta kyt Kvenenes språklige situasjon vakte forholdsvis tid keytyi Norjassa Ruijan alkuperäisen kielellisen vähem lig interesse, og alt i alt ser det ut til at de er mistön eli saamelaisten kielitilanteen selvittelyyn. blitt gjenstand for en hei del oppmerksomhet. Mainitsen muutamia esimerkkejä ensin Norjasta, sit Sp0rsmålet om kvenenes språksituasjon og rettig ten Suomen puolelta. Saamelaisten apostolina tunne heter ble i Norge sammenkoplet med den opprinne tun Thomas von Westenin kirjeessä 1 720-luvulta on lige språklige minoritet eller utredningen om same kveenejä kiitteleviä mainintoja - kveeneillä oli suo nes språklige situasjon. Jeg skal nevne noen eksem menkielistä kirjallisuutta ja he olivat lukutaitoisia. pler fra kvenefronten, forst fra Norge, og deretter Saamelaisia ja kveenejä 1830-1860-luvuilla rohkeasti fra Finland. I samenes apostel, Thomas von Westens puolustanut toinen pappismies N.B. Stockfleth oli brev fra 1720-tallet, får kvenene positiv omtale. De Ruijassa vähemmistöjen äidinkielisen opetuksen suun hadde finsk.e b0ker og kunne lese. En annen prest som modig forsvarte samene og kvenene fra 1830-1860- nittelun pioneeri. Kysymys herätti Norjassa kiistaa, mutta muutaman vuosikymmenen ajan oli Ruijassa tallet, N. B. Stockfleth, var pioner når det gjaldt å planlegge undervisning i morsmålet for minoritets mahdollista vaihtelevassa määrin käyttää suomea befolkningen i Nord-Norge. Sp0rsmålet vakte strid i kveenien opetuksessa. Jo 1830-luvulta lähtien norjan Norge, men i noen årtier var det i vekslende grad kielisessä lehdistössä käytiin ajoittain kiihkeääkin kes mulig å bruke finsk som undervisningsspråk for kvener kustelua kveenien puolesta, mutta enimmäkseen heitä i Nord-Norge. Allerede fra 1830-tallet av ble det tidvis vastaan ja näissä kirjoituksissa, joihin 1800-luvun fort en heftig diskusjon i norsk presse med innlegg for puolivälin jälkeen yhtyi muukin skandinaavinen leh men mest imot kvenene, og i disse skriveriene som distö, sivuttijn myös kveenien kielellisiä oloja. etter midten av 1800-tallet også spredte seg til pressen i andre skandinaviske land, ble også kvenenes Norjalaisiin verrattuna Suomen suomalaiset näyttävät språklige forhold tangert. Sammenliknet med nord kiinnostuneen maanmiehistään kveeneistä aika myö• mennene så finnene i Finland ut til å interessere seg hään. Ensimmäisiä reaktioita on havaittavissa vasta for sine landsmenn kvenene ganske sent. De fc;,rste 1800-luvun puolivälin tienoissa eli useita vuosikym reaksjonene skimtes forst ved midten av 1800-tallet, meniä myöhemmin kuin K.A. Gottlund teki havainto flere decennier etter at K. A. Gottlund gjorde sine jaan toisesta suomalaissiirtolaisryhmästä, vermlannin iakttakelser om en annen finsk utvandrergruppe, suomalaisista. Useat Suomen kansallisuusaatemiehet finnene i Värmland. Mange finner som var blitt grepet Lönnrotista alkaen rupesivat huolestumaan kveenien av Lönnrots nasjonale ideer begynte å bli bekymret kielellisestä ja kansallisesta kohtalosta. Yrjö Koskinen over kvenenes språklige og nasjonale skjebne. Yrjö mm. lähetti nuoren pappi Skogmanin Ruijaan tutki Koskinen sendte f.eks. den unge presten Skogman til maan kveenien tilannetta. Nord-Norge for å ta rede på kvenenes situasjon. 1800-luvun loppupu.olella ja tämän vuosisad'an alussa muutamat muutkin suomalaiset kävivät Ruijassa Mot slutten av 1800-tallet og i begynnelsen av dette perehtymässä kveenien oloihin ja Suomen sanomaleh- århundret bes0kte flere finner Nord-Norge for å 203 dissä kirjoitettiin kveeneistä. Näiltä ajoilta on peräisin sette seg inn i kvenenes forhold, og det ble skrevet useita matkakuvauksia Ruijasta. om kvenene i finske aviser. Mange reiseskildringer fra Nord-Norge stammer fra denne tiden. On luonnollista, että norjalaisten ja.suomalaisten käsi• tykset kveenien kielitilanteesta ja kveenien kielelli- Det er naturlig at den norske og finske oppfatningen . seen asemaan kohdistettavista toimenpiteistä kävivät om tiltak som gjaldt kvenenes språksituasjon og keskenään ristiin. Norjalaiset pohtivat miltei poik språkets stilling ikke stemte overens. Nordmennene keuksetta, miten kveenien kielen saisi kitketyksi Rui konsentrerte seg nesten unntagelsesl0st på hvordan jasta ja kveenit vaihtamaan kielensä norjaksi. Suoma en skulle kunne utrydde kvenenes språk i Nord-Norge laiset taas surivat kveenien kielellistä norjalaistumista og få dem til å overgå til å snakke norsk. Finnene der· ja koettivat keksiä keinoja suomen kielen aseman säi• imot så med sorg på fornorskningen av kvenenes lyttämiseksi ja lujittamiseksi. Käytännön teot jäiv~t språk og forsiakte å finne utveier til å bevare og styrke Suomen puolella melko vähiin, lähinnä Suomesta det finske språkets stilling. De praktiske tiltak fra toimitettiin kveeneille kirjallisuutta ja lehtiä. Siellä finsk side forble relativt ubetydelige og bestod nrer täällä kveenit itse aktivoituivat, esim. 1800-luvun mest i at det fra Finland ble sendt biaker og aviser til alkupuolella Alattioon hankittiin suomalainen opetta· kvenene. Her og der aktiviserte kvenene seg selv slik ja, ajoittain Ruijassa kiersi suomalaisia pappeja ja at det f.eks. i begyn-nelsen av 1800-tallet ble skaffet saarnamiehiä - tämä saarnatoiminta on jatkunut mei en finsk lrerer til Alta og tidvis ble innbudt finske dän päiviimme asti • ja Vesisaareen perustettiin Rui prester og predikanter som reiste rundt i Nord-Norge. jan Suomenkielinen Lehti 1860-luvulla. Denne predikantvirksomheten har fortsatt helt til vå• re dager, og i Vads0 ble Ruijan Suomenkielinen Lehti Norjassa kehittyi erityinen vuodesta 1848 asteittain grunnlagt på 1860-tallet. 1890-luvulle asti tietoisesti kiristetty norjalaistamis politiikka, jonka tarkoituksena oli eri syistä Ruijan I Norge ble det fra 1848 frem til 1890-tallet fort en saamelaisten ja erityisesti kveenien kielellinen norja spesiell og gradvis bevisst hårdere fornorskningspoli laistaminen. Tämä kielipolitiikka onnistuttiin myös tikk. Formålet var - av forskjellige grunner - å for käytännössä viemään läpi. Kveeneihin kohdistuneisiin norske samenes og spesielt kvenenes språk. Denne kielipoliittisiin toimenpiteisiin liittyy runsaasti eri språkpolitikken lyktes det også å gjennomfore tyispiirteit{, joita ei tässä yhteydessä lähemmin käsi• i praksis. Til kvenenes språkpolitiske forholdsregler tellä. Tuloksia norjalaistamispolitiikasta ei saatu käy knytter det seg mange srertrekk som jeg i denne tännössä niin nopeasti kuin suunniteltiin, vaan aika forbindelse ikke skal behandle nrermere. Resultatene taulusta myöhästyttiin jatkuvasti muutamalla vuosi av fornorskningspolitikken kom i praksis ikke så kymmenellä. Viimeisistä suomen kielen käyttöä ra hurtig som planlagt. Tidtabellen ble forsinket noen joittaneista määräyksistä luovuttiin vasta kaikessa decennier. De siste restriksjonene om ·å begrense hiljaisuudessa toisen maailmansodan jälkeen. Tästä bruken av det finske språk ble i ali stillhet opphevet voidaan vetää se johtopäätös, että Norjassa viralli forst etter den annen verdenskrig. Av dette kan en sella taholla on vasta viime vuosikymmeninä, jolloin dra den konklusjon at man på offisielt hold i Norge · kveenirintamalla , on aikaisemmin mieliä pitkään forst i l0pet av de siste decennier etterhvert som kuohuttaneen aktiivisen kauden jälkeen ehtinyt olla kvenefronten på alle måter er falt til ro etter en lang kaikin tavoin hiljaista, arveltu · "kveenivaaran" olevan varig, aktiv og opprivende periode, har trodd at "kve ohi. Käytännössä se kuitenkin merkitsee samalla nefaren" vår over. I praksis betyr det likevel at det sitä, että suomen kieli Ruijassa elävänä puhuttuna finske språket i Nord-Norge som Ievende ralespråk kielenä alkaa olla vain luku historiassa. snart bare er et kapitel i historien. Aikaisemmasta kveenitutkimuksesta Om den tidligere kveneforskningen Huolimatta siitä, että . vaikka kveeneihin yli sadan Til tross for at en ofret kvenene stor oppmerksomhet 204 vuoden aikana kiinnitettiin runsaasti huomiota, ei i over hundre år, er der i der hele tatt ikke blitt drevet ·varsinaisi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran stipendiaattina kveenien kielioloja tarkastellut David Skogman suun David Skogman var stipendiat og unders0kte kvene nitteli laajempaa kveenien kieliolojen tutkimusta, nes språkforhold samt planla en st0rre unders111kelse mutta varhainen kuolema katkaisi hänen suunnitel om disse forhold, men hans tidlige bortgang avbr0t mansa. disse planene. Rektor for lrererskolen i Troms0, J. Qvigstad, som 19OO-luvun alussa Tromssan seminaarin johtaja J. også hadde studert finsk, unde_rs0kte ved begynnel Qvigstad, joka myös oli opiskellut suomea, paneutui sen av 19OO-tallet kvenenes språk, men han begynte kveenien kielen tutkimukseen, mutta hän kiinnostui å interessere seg for de finske navnene i Nord-Norge Ruijan suomenkielisestä nimistöstä ja kveenien erilai og for forskjellige tradisjoner o.l. hos kvenene. Qvig sesta perinneaineksesta yms. Qvigstad laati yleiskatsa stad skrev en oversikt om kvenene i Nord-Norge, og uksen Ruijan kveeneistä ja sen perusteella voi päätel på grunnlag av den kan vi anta at han skulle ha hatt lä, että hänellä olisi ollut edellytyksiä myös sosioling forutsetninger også for sosiolingvistisk språkforskning vistiseen kielentutkimukseen kveenien parissa, mutta blant kvenene, men et slikt emne var tydeligvis ikke tämänkaltainen tutkimusaihe ei ilmeisesti ollut vuosi moderne i begynnelsen av sekelet. sadan alussa muotia. I mellomkrigstiden reiste to finske forskere til Nord Norge: lydhistorieforskeren Martti Rapola og Samuli Sotien välisenä aikana Ruijassa liikkui kaksi suoma Paulaharju, som drev med etnologisk forskning. Johan laistutkijaa: äännehistorioitsija Martti Rapola sekä Beronka skrev om grammatikk og syntaks i det kansan tieteelle vihkiytynyt Samuli Paulahatju. Myös kvenske språket. Johan Beronka kirjoitti havaintoja kveenien suomen kielen kieli- ja lauseopista. Kveenien oloja on sivuttu Kvenenes språkforhold er dessuten blitt ber0rt i noen 205 lisäksi muutamassa suppeahkossa artikkelissa. Niissä kortfattete artikler. I disse artiklene behandles bl.a. käsitellään mm. Norjassa harjoitettua kielipolitiikkaa, den norske språkpolitikken, de finske lrereb0kene i Ruijan suomenkielisiä oppikirjoja ja niiden syntyhis Nord-Norge og historien om hvordan de ble til samt toriaa sekä Ruijan Suomenkielistä Lehteä. Artikke tidsskriftet Ruijan SuomenkielinenLehti. Artiklene er leita ovat kirjoittaneet sekä suomalaiset että norja skrevet av både finner og nordmenn. Nordmannen laiset. Norjalainen Helge Dahl on tutkinut perusteel Helge Dahl har utforsket den nordnorske språkpoli• lisesti Ruijassa vv. 1814-1905 harjoitettua kielipoli tikken i årene 1814-1905. tiikkaa. Finlands Akademi startet på 1970-tallet et bredt Suomen Akatemia käynnisti 1970-luvulla laajan opplagt kulturforskningsprosjekt med fire forsknings kulttuurintutkimushankkeen, jonka neljästä kohde områder hvorav ett var det Iille stedet Bug0ynes i alueesta yksi oli ruijalainen Pykeijan kylä; hankkees Nord-Norge; i prosjektet er ikke kvenenes språk• sa ei ole käsitelty kveenien kielioloja, mutta sen forhold blitt behandlet, men det materialet som ble yhteydessä koottu aineisto tarjoaa taustamateriaalia samlet i denne forbindelse gir bakgrunnsmateriale fra yhde~ kveenikylän alueelta. en bygd med kvensk boseming. Raisin kveenit - sosiolingvistfnen case study Kvenene i Nordreisa - sosiolingvistisk case study Anna-Riitta Lindgrenillä ja tämän kirjoittajalla on Anna-Riitta Lindgren og undertegnede holder på med meneillään Raisin kveenien kielioloja ja -suhteita et sosiolingvistisk forskningsprosjekt som behandler käsittelevä sosiolingvistinen syvätutkimus. Kenttä• kvenenes språkforhold og - relasjoner. Feltarbeidet, töitä, jotka on aloitettu 1967 ja joiden intensiivivai som ble påbegynt i 1967, og som i intensivstadiet bl.a. heeseen on saatu mm. Suomen Kulttuurirahaston har fått stipendium fra Suomen Kulttuurirahasto i apuraha vuonna 1973, on täydennetty vv. 1978-80. 1973, ble komplettert 1978-80. Aikajaksona 1967-80 on tutkimuksemme kenttätöi• I perioden 1967-80 har vår unders0kelse med feltar neen käsittänyt sosiolingvistisen tutkimuksen ohella beide ved siden av en sosiolingvistisk del også omfat myös puhtaasti lingvistisiä osa-alueita, joita Lindgren tet rent lingvistiske delområder som Anna-Riitta esitteli täällä tarkemmin. Lindgren her skal presentere nrermere. Emnet for vår forskning er språkrelasjonenes problematikk i den Tutkimuskohteenamme on virallisesti norjankielisen, offisielt norsktalende men i praksis delvis trespråklige mutta käytännössä osittain kolmikielisen kunnan Nordreisa kommune. Raisin kielisuhteisiin liittyvä problematiikka. Når vi har samlet inn forskningsmaterialet har vi Tutkimusaineiston kokoamisessa olemme käyttäneet brukt forskjellige fremgangsmåter som vi har utviklet useita menetelmiä, joita käytännön kokemuksen opet etterhvert. Vi har hovedsakelig brukt tre forskjellige tamina olemme kehitelleet. Pääasiassa menetelmiä on fremgangsmåter: frie samtaler med informantene, ollut kolme: vapaamuotoiset keskustelut informant deltakelse i livet på stedet, som har gjort det mulig å tien kanssa, osallistuminen paikalliseen .elämään, bruke en annen fremgangsmåte, eller observasjoner mikä on mahdollistanut toisen menetelmän eli ha og klart begrensete intervjuer, som er blitt gjort tidvis vainnoinnin sekä selvärajaiset haastattelut, joita on og fra et bestemt emneområdet. Den vesentligste og tehty ajoittain ja tietyistä aihepiireistä. Olennaisin viktigste omstendighet under feltarbeidet i Nordreisa ja tärkein seikka kenttätöissä ja Raisin väestön moni og bestrebelsene for å få kjennskap til flerspråklighets kielisyysproblematiikkaan perehtymisessä on ollut problematikken har vrert et langvarig, for begge pitkäaikainen, kummankin tutkijan osalta yhteensä forskernes del sammenlagt nesten toårig opphold på lähes kaksivuotinen oleskelu kentällä Raisin kveenien feltet blant kvenene (og flyttsamene, feltstadiet i den ja Raisin jutavien porosaamelaisten parissa (pisin lengste sammenhengende perioden varte i 6 måneder 206 yhtäjaksoinen kenttätyövaihe kesti 6 kk vuonna i 1970). 1970). Det faktum at vi har bodd i kveneområdene har gitt Asuminen kveenialueella on puolestaan tarjonnut oss muligheter til å bruke de to forstnevnte frcmgangs mahdollisuudet tutkimusmenetelmistä kahden ensiksi måtene i forskningen: man kan ikke fore en naturlig mainitun käyttöön; luontevia keskusteluja ei voida samtale uten å kjenne motparten og kan heller ikke käydä tuntematta keskustelukumppaneita eikä myös• gj0re observasjoner som kan tolkes pålitelig uten gode kään voida tehdä luotettavasti tulkittavia havaintoja kunnskaper om menneskene, de lokale forhold og ilman hyvää paikallista ihmisten, olojen ja elämisen livet på stedet. Reprcsentanter for en språklig mino· tuntemusta. Kielellisen vähemmistön edustajat koke ritet opplever i sin spesicllc språklige situasjon lett at vat herkästi henkilökohtaiseen kielelliseen tilantee forskning som ber0rer dcrcs pcrsorilige språklige seensa kohdistuvan tutkimuksen arkana asiana, johon situasjon er noe 0mtålelig, som de har forskjellig liittyy erityyppistä asennoitumista. Tästä seuraa, että innstilling til. Herav folger at forskeren i begynnelsen tutkija voi saada alussa herkästi virheellistä informaa lett kan få feilaktig informasjon. Folk fors0ker m.a.o. tiota. Vähemmistökielen taitoa tai käyttöä pyritään å skjule at dc behersker eller bruker minoritetsspråk• salaamaan yms. Olemme myös henkilökohtaisesti et. Vi har også personlig erfaring av at det å bruke kokeneet, että pelkkä haastattelu metodina antaa bare intervjumctoden gir et ensidig og mangelfullt tutkittavasta ongelmasta kapean ja puutteellisen bilde av problematikken. Av denne årsak er det kuvan. Siitä syystä pitkäaikainen oleskelu tutkimus n0dvendig mcd et langvarig opphold sammen med kohteena olevan väestön parissa on välttämätön. den befolkning som forskningen retter seg mot. Raisi on diglossinen yhteisö, jossa kahden ja osittain Nordreisa er et flerspråklig samfunn hvor det hcrsker kolmen kielen kesken vallitsee tehtävänmukainen en spesialisering alt etter funksjon mellom to og del erikoistuminen. Tutkimukseen sisältyvä lopullinen vis mellom tre språk, m.a.o. diglossi. Undcrs0kelsens aihepiiri on muodostunut vaiheittain sekä siitä ai endelige emncvalg er utformet ctappevis både etter neksesta, mitä meille kentältä on karttunut ilman emner som vi spontant har samlet på feltet uten at ennakkovalintaa, spontaanisti, että johdantokappa de er valgt ut på forhånd, og ifolge den almenne tco· leessa esittämästäni kaksikielisyystutkimuksen ylei ri om unders0kelse av tospråklighet som jeg nevnte sestä teoriasta. Siksi tutkimukseen sisältyy monenlais i innledningen. Derfor inneholder unders0kelsen ta kysymyksenasettelua, sekä kielten funktion ja mange forskjcllig formulertc sp0rsmål både om språ kielen valinnan tarkastelua makrolingvistisellä tasol kets funksjon og om valg av språk betraktet fra et mak la että kielten erikoistumisen seurausilmiöitä kuten rolingvistisk nivå samt om folger av språklig spesiali kompetenssin, kielellisen sulautumisen, asenteiden, sering som kompetanse, språklig sammensmeltning, etnisen identifikaation ym. tarkastelua. Tutkimukses attityder, etnisk identifikasjon m.m. Unders0kelsen sa liikutaan myös mikrolingvistisellä tasolla siten, foregår også på mikrolingvistisk nivå, slik at en drar että hyödynnetään kenttätöissä hankittua lingvististä nytte av det lingvistiske materialet som er blitt sam materiaalia kuten sanastoa, nimistöä ja morfologista let inn under arbeidet på feltet, ordforråd, navnefor kielen ainesta sosiolingvistisen aineiston yhteyteen. tegnelser og morfologisk stoff i forbindelse med det sosiolingvistiske språkmatcrialet. Raisin osalta käsittelemme kielten erikoistumista For Nordreisas del behandler vi språkenes spesiali seurauksineen poikittaissuunnassa. Tästä aihepiiristä sering og folgene i tverrgående retning. Fra dcttc A-R. Lindgren on käsitellyt esimerkiksi epävirallisen emneområdet har Lindgren behandlet f.eks. språk tason kielisuhteita ja kielen valintaa perheen ulkopuo forhold på uoffisielt nivå og valg av språk ved kom lisessa viestinnässä ja tämän kirjoittaja taas perheen munikasjon utenfor familien og undertegnede igjen sisäisen viestinnän kielisuhteita ja tähän liittyen ns. har behandlet språkforholdene ved intern kommu kotikielen asemaa ja siinä tapahtuneita muutoksia. nikasjon innenfor familien og det dertil · h0rende 207 Virallisen tason viestinnän kielisuhteita olemme selvit såkalte hjemmespråkets stilling med de endringer täneet mm. analysoimalla uskonnollisen elämän, ko som der har funnet sted. kousten, työympäristöjen, koulun jne. kielisuhteita. Tarkastelemme työssä myös etnisten ryhmien kontak Språkforholdene ved kommunikasjon på offisielt tia, miesten ja naisten kielisuhteissa havaittavia eroja, nivå har vi klarlagt bl.a. ved å analysere språkforhol• "Raisin suomea", raisilaisten suomen kielen luku- ja dene i troslivet, m0tevirksomheten, arbeidsmilj0ene, kirjoitustaitoa jne. Työhön liittyy metodikokeilua, skolene o.s.v. Vi unders0ker i vårt arbeid også etniske kielellisten elämänkertojen laadintaa ja esim. sukutut gruppers kontakter og ulikheter sem forekommer i kimusta. menns og kvinners språkforhold, "Nordreisa-finsk", Nordreisa-innbyggernes finske lese- og skriveferdig he_ter o.s.v. Arbeidet omfatter også et metodeeks Työn pohjalta olemme pyrkineet kuvaamaan moni r,eriment, utarbeidelse av språklige biografier og f.eks. kielisessä viestinnässä tapahtuneiden muutosten eko~ slektsforskning. Som grunnlag for arbeidet har vi for logiaa ja löytämään syitä kielelliseen norjalaistumis s0kt å gi et bilde av den forandringenes 0kologi som prosessiin. har skjedd i flerspråklig kommunikasjon og ä hnne grunnen til den språklige fornorskningsprosessen. Ajatuksia kveenien parissa tehtävästä sosiolingvistises tä tutkimuksesta Tanker om den sosiolingvistiske undersekelsen blant kvenene Mielestäni sosiolingvististä tutkimusta kveenien kieli oloista ja kveenien kieleen liittyvistä ilmiöistä on syy Etter min mening er det grunn til å fortsette den so tä jatkaa Ruijassa. Raisi tutkimuskohteena tarjoaa siolingvistiske unders0kelsen i Nord-Norge om kvene edelleenkin hyvän lähtökohdan. Samantapaisen tutki nes språkforhold og fenomener som henger sammen musaihepiirin laajentaminen muualle Ruijaan saattai med kvenenes språk. Å bruke Nordreisa som forsk si olla hedelmäll~stä. Raisin case studysta alkaa olla ningsobjekt gir også i fremtiden et godt utgangspunkt. käytettävissä metodista kokemusta ja tuloksia, jotka Det kunne vaere fruktbart å utvide forskningen til tarjonnevat vertailumahdollisuuksia. liknende områder andre steder i Nord-Norge. Gjen nom Nordreisas case study har vi fått metodisk er faring og resultater som byr på sammenliknings Eräänlainen Friisin ja Skogmanin toista sataa vuotta muligheter. sitten suunnittelema peruskartoitus, joka Raisin osal ta :on nyt tehty, on muualla Ruijassa suorittamatta. En liknende grunnkartlegning som den Friis og Tosin on todettava, että pelkkä mekaaninen kautta Skogman planla for over 100 år siden er nå klar for rannikon tapahtuva pikainen yleiskartoitus, vaikka Nordreisas vedkommende, men mangler for andre sekin olisi tarpeen yleiskuvan saamiseksi, tuskin riit deler av Nord-Norge. Det er riktignok åpenl:/art at tää tähän tarkoitukseen, vaan kannattaisi valita muu en hurtig og rent mekanisk almen kartlegning som tamia tutkimuksen kannalta riittävän relevantteja skjer langs kysten, i dette tilfelle neppe er nok for å kohdealueita, joihin_so vellettaisiin syvätutkimusta. få et helhetsbilde, selv om den også er n0dvendig. Det skulle l0nne seg å velge noen tilstrekkelig relevante Monikielisyystutkimusta voisi lisäksi laajentaa usein områder, som så skulle bli gjenstand for mer inngå eri tavoin. Ruijan kveenialue tarjoaa hyvän lähtökoh ende studier. • dan myös erilaisiin metodikokeiluihin. Erilaiset kie lelliset interferenssi-ilmiöt ovat Ruijassa miltei täysin En skulle dessuten kunne utvide flerspråklighets• tutkimatta kaikkien kolmen kielen osalta, kielten forskningen på forskjellige måter. Nord-Norges kvene kompetenssiin kohdistuvat testi- ja mittaustutkimuk område danner et bra utgangspunkt også for for set samoin, edelleen voitaisiin tutkia kieliin liittyviä skjellige metodeeksperimenter. Forskjellige språklige asenteita sosiologisin menetelmin sekä etnistä identi- interferensfenomener er nesten helt uutforskete i 208 fikaatiota antropologian avulla. Näitä ilmiöitä olisi Nord-Norge for alle tre språkenes vedkommende, mahdollista tarkastella myös poikkitieteellisessä tut likeså test- og målingsunders0kelser som gjelder språk• kimusprojektissa, missä kielellisten ilmiöiden tutki lig kompetanse. Videre skulle en med sosiologiske minen voitaisiin synkronoida muitten tieteenalojen metoder kunne unders0ke attityder som henger sam tarjoamien· ei-kielellisten ilmiöiden tutkimisen yhtey men med språket samt etniske identifikasjoner ved teen. Tässä yhteydessä kannattaisi samalla ottaa huo hjelp av antropologi. mioon alueellinen vaihtelu kolmen kielen suhteen sekä alueen osittainen kolmikielisyys. Disse fenomener skulle det vrere mulig å betrakte også i et tverrvitenskapelig forskningsprosjekt, hvor en skulle kunne synkronisere forskningen som gjelder språklige fenomener med forskningen som gjelder ikke språklige fenomener i forbindelse med andre vitenskapelige områder. I denne sammenheng skulle det samtidig vrere av interesse å feste oppmerksomhe ten på lokale variasjoner innenfor de tre språkene samt på områdenes partielle trespråklighet. 209 Kirjallisuus Litteratur Jaakkola, Magdalena: Språkgränsen. Malmö. 1973. Lindgren, Anna-Riitta : Konsonanttivartaloiset verbimuodot Raisin murteessa. Pro-gradutyö, Helsingin yliopiston Aikio, Marjut: Saamen ja suomen kielen suhteesta Angelissa, suomen kielen laitos. Helsinki. 1974. Lismassa ja Nunnasessa. Yleisen kielitieteen laudaturtyö Niemi, Einar: Den finske kolonisasjon av Nordkalottenforl0p Hki. 1976. og årsaker. Ottar nr. 103. 1978. Aikio, Marjut og Lindgren, Anna-Riitta: Tre språk i Nordreisa Niemi, Einar: Oppbrudd og tilpassing. Den finske flyttningen Menneske og milj0 i Nord-Troms. Arbok. 1978. til Vads0 1845-1885. Vads0. 1977. Aikio, Marjut og Lindgren, Anna-Riitta: Finsk i Nord-Norge. Oksaar, Els, Människan och rvå språkigheten. Tvåspråkighet. Språklig samling på folkemåls grunn. Artikler frå bladct Stockholm 1978. Språklig Samling. Oslo. 1979. Onnela: Näkökohtia Pohjoiskalotin muuttoliikkeistä 1800- Aikio, Marjut ja Lindgren, Anna-Riitta: Kveenien monikie luvulla. Kaleva 26.3. 1975. lisyyden tutkimisesta Raisissa. The Fifth International Paulaharju, Samuli: Ruijan suomalaisia. 1928. Finno-Ugric Congress Turku (painossa). 1980. Paulaharju, Samuli: Ruijan äärimmäisillä saarilla. 2. p. 1968. Dahl, Helge: Språkpolitikk og skolestell i Finnmark 1814 til Qvigstad, J.: Den kvaenske innvandring. Troms0. 1920. 1905. 1957. Rosberg, J .E.: Finnarna i Troms0 amt. Terra 1915 Helsinki. Ervasti, A.V.: Suomalaiset Jäämeren rannalla. Oulussa 1884. 1925. Frishman, Joshua A.: Language maintenance and language Sainio, Matti A.: Norjan suomenkielisten oppikirjojen synty shift as a field of inquiry. A definition of the field and historiaa. Jyväskylä. 1955. suggestions for ies further developmenc. Linguistics 9, Salmela, Alfred: Ruijan suomalaisten kansakouluoloista Haque. 1964. Virittäjä 1955 s. 5HS6 Helsinki. 1954. Fishman, Joshua A.: Who speaks what language to whom and Skogman, David: Suomalaiset Ruotsissa ja Norjassa. Suomi. whcn? La linguistique 2, Paris. 1965 a. Toinen jakso, 8. osa. Helsingissä Suomalaisen kirjallisuu Fishman, Joshua A.: Language maincenance and language den.Seuran kirjapainossa. 1870. shift: The American immigrant case within 'a general Skutnabb-Kangas, Tove: Om tvåspråkighet och skolframgång. theoretical perspective. Sociologus, N.F. 16 (1) Berlin. Forskningsrapport N:0 20. Abo. 1975. 1965 b. Stockfleth, N.V.: Bidrag til Kunskab om Qvaencrne i Konge Friis, J.A.: Ethnografisk kart over Finmarken 1860 Chra. riget Norge, Chra. 1848. 1861/62. Turja, Ilmari: Ruijanrantaaja Ruijanmerta. 1928. Haugen, Einar: Bilingualism in the America. Alabama. 1964. Tvåspråkighct, Papers from thc second Nordic Conference on Henninen, Terje: Den kvenske innvandring til Alta på 1700- Bilingualism. Akademilitteratur. Stockholm. 1979. tallet Hovedfagsoppgave. Trondheim. 1972. Weinreich, Uriel: Languages in Contact. New York. 1953. Hcrtzberg: Reiseberetning angaaende Sprog- og Skoleforhol dene blandt Kvaenerne og Lapperne: Troms0 Stift Sth, Lisäksi Tillegg Prp, N: 2. 1878. Arbok 1978 Menncske og milj0 i Nord-Troms Itkonen, T.: Ruijan suomalaiset Valvoja s. 228-235. 1921. lnstillning om norsk-finske kulturforhold. Norsk kulturråd. Itkonen, T.: Pohjois-Norjan eli Ruijan suomalaiset, Suomen 1976. suku I s. 320-328. Helsinki 1926. Rapport om interessen for finsk språk og kjennskapet •til Jaakkola, Magdalena: Kielten erikoistuminen ja sen seurauk finsk språk ved gymnaset og ungdomsskoler i Nord set Ruotsin Tornionlaaksossa. Helsinki. 1969. Troms (Hans Kr. Eriksen og Tor Egil Lund) 1974. 210 Keskustelussa esiintulleita näkökohtia Synspunkter som kom frem i 1!1lpet av diskusjonen Pidettiin tärkeänä: En anså at det er viktig ruijansuomalaisten käyttämän nimistön keruutyön - å sluttfore arbeidet med innsamlingen av navn som loppuunsaattamista, brukes av finnene i Nord-Norge, keskeneräisten kielitieteellisten tutkimusten lop - å sluttfore uavsluttete språkvitenskapelige under puunsaattamista ja julkaisemista, s0kelser og publisere dem, Ruijan suomalaismurteiden tekstivalikoiman jul - å publisere et tekstutvalg av finske dialekter i Nord kaisemista norjankielisin käännöksin, Norge i norsk oversettelsc, alle kouluikäisten lasten kielentutkimista, å unders0ke språket til barn som ennå ikke er be - lestadiolaisuuden ja suomen kielen suhteiden tut gynt på skolen, kimusta. - å unders0ke forholdet mellom l~stadianismen og det finske språket. 211 KULTTUURIMAANTIEDE JA SOSIAALI KULTURGEOGRAFI OG SOSIALVITENS TIETEET KAPER KEITÄ KVEENIT OLIVAT? HVEM V AR KVENENE? Maisteri Ivar Björklund Magister Ivar Björklund Tromssan yliopisto Troms0 universitet Nykyinen tietoutemme kveenien kulttuurihistoriasta Når det gjelder den kvrenske kulturhistorie, kan vi on minimaalinen. Tunnemme vain palasia kveenien bare fastslå at vår innsikt idag er minimal. Vi kjenner kulttuuriaparaatista, ja lähteet ovat tähän asti tarjon kun brokker av det kulturelle apparat kvaenene var ut neet meille vain välähdyksiä heidän sosiaalisesta ja styrt med, og kildene har hitti! gitt os fattige glimt taloudellisesta kontekstistaan. Olemme vähitellen saa av den sosiale og 0konomiske kontekst de gikk inn i. neet jonkin verran yleistä tietoa kveenien väestötie• Vi er etterhvert kommet i besittelse av en del generell teestä, siirtolaishistoriasta ja aineellisesta kulttuurista, kunnskap om demografi, migrasjonshistorie og ma mutta näyttää siltä, kuin olisimme nyt tutkimuksel teriell kultur som angår kvrenene, men det synes som lisesti tyhjäkäynnillä. Kertaamme suurin piirtein vain vi nå forskningsmessig går på tomgang, idet vi stort tätä yleistä tietoa joka kerta, kun meidän on sanotta sett bare repeterer denne generelle innsikten hver gang va jotakin järkevää Pohjois-Norjan kveeneistä. vi skal si noe fornuftig om kvaenene i Nord-Norge. Umpikujasta päästäksemme meidän on luullakseni For å komme ut av dette uforet trcJr jeg vi må presise täsmennettävä analyysimme polttopistettä. Emme re vårt analytiske fokus. Vi kan ikke lenger snakke enää voi puhua Pohjois-Norjan kveeneistä homogeeni om kvrenene i Nord-Norge som en homogen gruppe sena ryhmänä, josta luetellaan jotkin yleiset ominais hvor en del generelle karakteristika summeres opp til piirteet vaikkapa Pasvikista idässä Gratangeniin län• å antatt gjelde fra Pasvik i 0st til Gratangen i vest. nessä. Esim. meidän vuosisatamme Pykeijan merika Det er store og viktige forskjeller mellom f.eks. vårt lastusta harjoittavien kveenien ja 1700-luvun Poh århundres havfiskende kvrener i Bug0ynes og de jois-Tromssan vuonoissa asuneiden metsätaloutta har skogbrukende kvrener som befolket fjordbotnene i joittaneiden kveenien välillä on suuria ja tärkeitä ero Nord-Troms på 1700-tallet. Nettopp disse forskjellene ja. Juuri näiden erojen tulisi olla tärkeä haaste hank burde vrere en viktig utfordring til å fremskaffe kia tietoa esim. alueellisesta vaihtelusta ja sen tausta kunnskap om den regionale variasjon og de betingei ehdoista. Siten ehkä löydämme ja seuraamme uusia ser som ligger bak. Dermed vil vi kanskje oppdage og yhteyksiä, jotka voivat lisätä vähiä tietojamme Poh forfolge nye sammenhenger som kan utvide det lille jois-Norjan kveeneistä. vi vet om kvrenene i Nord-Norge. Yritän antaa oman lisäni hahmottelemalla kveenien Jeg skal fors0ke å gi et bidrag til dette ved å g i et riss asutushistoriaa pohjoisen Tromssan läänin suurissa av den kvrenske bosettingshistorie i de store fjordene vuonoissa. Muotoilen esityksen niin, että se voi osoit nord i Troms fylke. Jeg skal forme risset slik at det taa joitakin ongelmia ja tutkimustehtäviä, jotka voi kan peke på noen problemer og forskningsoppgaver vat hieman lisätä yhteistä kiinnostustamme kveeni som kan legge litt kj0tt og blod på vår felles interesse läiseen kulttuuriin. Ensin kuitenkin jokunen sana for den kvrenske kultur. nimityksestä "kveeni" , koska on ollut ja on edelleen suurta epäselvyyttä tämän käsitteen käytöstä. Siitä Men forst noen ord om betegnelsen "kvaen", fordi det huolimatta, että on olemassa varsin vähän tieteellisiä både har vrert og er stor uklarhet når det gjelder be· esityksiä kveenien maahanmuutosta ja Pohjois-Norjan grepsbruken. Til tross for at det foreligger svrert få 212 asutuskehitykse-stä, käsitteen "kveeni" käytössä esiin vitenskapelige fremstillinger av den kvaenske innvand tyy suurta vaihtelua. Jotkut kirjoittavat "suomalaisis ring og bosettingsutvikling i Nor.d-Norge, eksisterer ta" (finnet), jotkut "suomenmaalaisista" (finnlende det en stor variasjon i bruken av begreper. Noen re) ja jotkut "Norjan suomalaisesta väestöaineksesta" skriver om "finner", andre om "finnlendere ", og noen (det finlandske b_efolkningselement i Norge). Yhteistä om "det finlandske befolkningselement i Norge". Fel näille nimityksille on se, että ne herättävät kansalai les for disse betegnelsene er at de gir assosiasjoner i en suuden suuntaisia assosiaatioita ja antavat sellaisen statsborgerlig retning, de gir inntrykk av å romme vaikutelman kuin ne sisältäisivät Suomessa syntyneet innvandrere som er f0dt i Finland. Dette er imidlertid siirtolaiset (innvandrere). Tämä ei kuitenkaan ole mi ingen dekkende gjengivelse av det innhold kategorien kään kattava esitys siitä sisällöstä, joka kategorialle "kvaen" var gitt i en norsk eller samisk kulturell kon "kveeni" on annettu norjalaisessa tai saamelaisessa tekst. kulttuurikontekstissa. Blan t nordmenn og samer var "kvaen" - eller "ladde Norjalaisten ja_ saamelaisten keskuudessa "kveeni" las'' - uttrykk for en kontrasterende etnisk tilh0righet eli "laddelas" oli ilmaus vastakohtaiseen (kontraste og ikke primaert en hensvisning til hjemstavn eller rende) kansallisuuteen kuulumisesta eikä ensisijaisesti fodested. viittaus kotiseutuun tai syntymäpaikkaan. Innvandrere fra Finland utgjorde jo til enhver tid bare Suomesta muuttajat olivåt kaikkina aikoina vain osa en del av den kulturelt homogene gruppe som under sitä kulttuurisesti homogeenista ryhmää, joka on etiketten "kvaener" har vaert en del av den etniske "kveeni"-nimikkeen alla ollut osa Pohjois-Norjan et mosaikk i Nord-Norge gjennom tidene. Det samme er nistä mosaiikkia kautta aikojen. Samoin on tietenkin selvfolgelig tilfelle med alle de finsktalende innvand laita kaikkien suomea puhuvien Pohjois-Ruotsin siir rerne fra Nord-Sver\ge, en gruppe som lett forsvinner tolaistenkin, ryhmän, joka helposti hukkuu halutta når man istedenfor "kvaener" insisterer på å snakke essa "kveenien" sijasta välttämättä puhua "suomalai om "finske innvandrere ". sista siirtolaisista". J eg vil derfor bruke ''kvaen" som. betegnelse på en et Käyttäisin nimitystä "kveeni" samanlaisesta etnisestä nisk kategori på lik linje med "same" og "nordmerrn ", kategoriasta kuin "saamelainen" ja "norjalainen" - - kategori som har reprodusert seg selv i Nord-Norge kategoriasta, joka on lisääntynyt Pohjois-Norjassa it over generasjoner uten å va:re direkte avhengig av sestään sukupolvien ajan olematta suoraan riippuvai innflytting fra Finland. nen Suomesta tapahtuvasta maahanmuutosta. Gjennom hele 17OO-tallet kan kildene fortelle om Kautta koko 17OO-luvun lähteet tietävät kertoa "qvrener" som er bosatt i fjordene i Nord-Troms "kveeneistä" (qvaener), jotka asuvat Pohjois-Tromssan og Vest-Finnmark. F0lger vi de enkelte individer ja Länsi-Finnmarkin vuonoissa. Seuratessamme eri yk f.eks. i skattemanntallene, ser vi imidlertid at de ikke silöitä esim. veroluetteloista näemme kuitenkin, ettei opptrer som "qvaen" hele livet. Etter noen år fremtrer vät he esiinny "kveeneinä" koko ikäänsä. Muutaman mange som "S0efind ", og kanskje bosatt på en vuoden päästä monet esiintyvät "merisaamelaisina" "Finderydning". Det som her skjer er ikke at kva:ner (S0efind) ja asuvat ehkä "saamelaisraiviolla" (Finde fortrenger samene fra deres bosteder. Det er snarere rydning). Kveenit eivät syrjäytä saamelaisia asuin den 0konomiske tilpasning og den sosiale organise sijoiltaan. Voimansa näyttää pikemminkin merisaa ring blant sj0samene som her viser sin styrke. For å melaisten taloudellinen sopeutuminen ja sosiaalinen overleve må tilflyttende kvaener "koble seg på" same järjestäytyminen. Pysyäkseen hengissä paikalle muut nes sosiale og 0konomiske nettverk. De gifter seg tavien kveenien on "liityttävä" saamelaisten ·sosiaali kanskje med ei samejente fra fjorden eller finner seg seen ja taloudelliseen verkostoon. He menevät ehkä en samisk samarbeidspartner lokalt. Dette var nemlig naimisiin vuonossa asuvan saamelaistytön kanssa tai viktige forutsetninger for å kunne ta del i sj0samenes 213 löytävät itselleen asuinpaikaltaan saamelaisen yhteis mobile, sesongbestemte ressursutnytting. Vi har m.a.o. työkumppanin. Nämä olivat nimittäin tärkeitä edel å gj0re med en assimilering av kvrener, de oppgir sin lytyksiä sille, että voitiin ottaa osaa merisaamelaisten kulturelle ballast til fordel for samisk kultur og liikkuvaan, kauden määräämään resurssien hyödyn• ekspertise. Liknende assimileringsforl0p er rapportert tämiseen. Olemme ts. tekemisissä kveenien sulautumi fra Karasjok og Tana. sen kanssa; he luopuvat kulttuurisesta pohjalastistaan saamelaisen kulttuurin ja asiantuntemuksen hyväksi. Et annet forhold som vi også må tai betraktning, er Samanlainen sulautumiskulku on raportoitu Karas mulige feiltolkninger av kildematerialet. Mange inn joelta ja Tenosta. vandrere oppgir Finland som fodested og blir derved kategorisert av oss som kvrener. Men innvandringen Toinen huomionarvoinen asia ovat mahdolliset lähde• til Nord-Troms er f.eks. helt fram til midten av 1800- aineiston virhetulkinnat. Monet siirtolaiset ilmoitta tallet preget av personer fra Hretta sogn, et sogn vat syntymäpaikakseen Suomen, ja me luokittelem hvor en meget stor del av innbyggerne på denne tid me heidät siten kveeneiksi. Kuitenkin Pohjois-Troms var samer. At disse av det norske byråkratiet ble fore san sii~tolaisuutta leimaavat esim. aivan 1800-luvun viset som "qvrener", kan vrere et uttrykk for innvand keskiväliin asti Hetan pitäjäläiset; Hetassa hyvin suuri rernes statsborgerlige tilh0righet og således skjule en osa asukkaista oli tähän aikaan saamelaisia. Se, että betydelig samisk innvandring. Norjan byrokratia ikuisti heidät "kveeneinä", voi olla ilmaus siirtolaisten kansalaisuudesta ja kätkee siten Fra 1790-årene 0ker så innvandringen fram til 1830- huomattavan saamelaissiirtolaisuuden. årene. Nå er vi vitner til en rekke nyetableringer, inn flytterne slår seg ned i almenninger og på annen jord 1790-luvulta lähtien maahanmuutto lisääntyi 1830- som er i temporrer bruk innen en sj0samisk 0konomi. luvulle saakka. Tuolloin syntyy paljon uudisasutusta; Det er nå kvrenene for alvor fremtrer rundt i fjordene siirtolaiset asettuvat yhteismaille ja muille merisaame som bofaste jorddyrkere. De introduserer et stasjonrert laisen talouden väliaikaisessa käytössä oleville maille. fehold (i motsetning til sj0samenes sesongflyttinger), Juuri tuolloin kveenit tosissaan esiintyivät paikallaan de dyrker korn der det er mulig og driver en utstrakt asuvina maanviljelijöinä ympäri vuonoja. He aloit h0sting av fdr i utmarka. tavat paikallaanpysyvän karjatalouden (vastakoh daksi merisaamelaisten kausimuutoille), viljelevät På midten av 1800-tallet utbygges en norsk nasjonal viljaa siellä missä mahdollista ja harjoittavat laajaa markeds0konomi. Omsetning av varer baseres nå mer rehunkorjuuta takamailta. og .mer på kj0p og salg via et marked representer.t gjennom et stadig 0kende antall handelsmenn. Sam 1800-luvun puolivälissä kehittyy Norjan kansallinen tidig 0ker innflyttingen av kvrener fra Nord-Finland markkinatalous. Tavaranvaihto perustuu nyt yhä og Nord-Sverige. Vi går nå inn i en periode som på enemmän ostoon ja myyntiin markkinoiden kautta, mange måter var kva::nkulturens blomstringstid i joita edustavat yhä lukuisammat kauppiaat. Samalla Nord-Norge. · lisääntyy kveenien muutto Pohjois-Suomesta ja-Ruot sista. Siirrymme nyt kauteen, joka oli monin tavoin I fjordbotn~ne i Nord-Troms bygger de opp 0kono Pohjois-Norjan kveenikulttuurin kukoistusaikaa. miske tilpasninger hvor ressurser som skog og jord er hovedingrediensene. I et sosiologisk begrepsapparat Pohjois-Tromssan vuonoihin he perustavat talousyk kan vi karakterisere dem som "peasants", dvs. at hus sikköjä, joissa pääaineksina ovat sellaiset resurssit holdet er både produksjons- og konsumpsjonsenhet kuin metsä ja maa. Sosiologisessa käsitteistössä voim og at ali produksjon således er innrettet på husholdets me luonnehtia heitä "talonpojiksi" (peasants); talous vedlikehold. Husholdets matvarebehov ble scort sett on sekä tuotanto- että kulutusyksikkö, ja kaikki tuo fremskaffet gjennom jordbruk, og salg av t0mmer, tanto tähtää siis talouden ylläpitämiseen. Talouden favneved og tjrere ga de kontanter som var n0dvendi ruoka-ainetarve hankittiin suurin piirtein maanvilje- ge for den daglige drift. Deres materielle kultur er klart 214 !yllä, ja tukkien, polttopuun ja tervan myynmsta avgrensbar ovenfor det omliggende samfunn og på saatiin päivittäiselle taloudenpidolle välttämättömät folkemunne blir de gitt navnet "tervalantalaiset". käteisvarat. Kveenien aineellinen kulttuuri erottuu Deres kultur får ikke bare materielle uttrykk, vi kan selvästi ympäröivästä yhteiskunnasta, ja kansan suus også betrakte la:stadianismen som et symbolmessig sa he saavat nimen "tervalantalaiset". Heidän kult uttrykk for deres verdier og livsoppfatning. tuurinsa ei ilmene ainoastaan aineellisesti, vaan voim me pitää myös lestadiolaisuutta heidän arvojensa ja De siste 50-60 år har kva:nene og deres kulturgods elämänkäsityksensä symbolisena ilmauksena. utgjort en stadig mindre del av det nord-norske kul turlandskap. Mens vi på 1700-tallet var vitne til en Viimeiset 50-60 vuotta kveenit ja heidän kulttuurinsa assimilering av kva:ner inn i det samiske samfunn, ovat olleet yhä pienempi osa pohjoisnorjalaista kult ser vi i vår tid hvordan de assimileres inn in en norsk tuurimaisemaa. 1700-luvulla olimme todistamassa verden. kveenien sulautumista saamelaisyhteistöön, kun taas omana aikanamme näemme heidän sulautuvan norja En omfattende 0konomisk modernisering og norske laismaailmaan. nasjonalpolitiske hensyn har i den siste generasjon virket så oppl0sende på kva:nsk kultur at det bare Talouden laaja nykyaikaistuminen ja Norjan kansalli er !0se brokker og avtrykk igjen. nen politiikka viime sukupolven aikana vaikuttivat kveenikulttuuriin niin hajottavasti, että jäljellä on I dag er kva:nenes kultur en utd0ende kultur og vi vain irrallisia palasia ja jälkiä. må derfor innrette vår forskning etter det. I det fore gående har jeg fors0kt å beskrive noen empiriske trekk Nykyään kveenien kulttuuri on kuolemassa, ja mei fra kva:nenes liv og levnet i en fjord i Nord-Troms. dän täytyykin järjestää tutkimuksemme sen mukai Jeg skal ut fra dette fors0ke å skissere en analytisk sesti. Edellä olen yrittänyt kuvata joitakin empiirisiä ramme som kanskje kan avdekke noen av prosessene piirteitä kveenien elämästä eräässä pohjoistromssa!ai i den beskrevne utvikling. Muligens kan det gi oss sessa vuonossa. Niistä käsin aion yrittää hahmotella inntak til noen fremtidige forskningsoppgaver. analyyttistä kehystä, joka saattaa paljastaa joitakin kuvatun kehityksen prosesseja. Mahdollisesti se joh Ved hjelp av noen begreper fra 0kologien kan vi si at dattaa meidät joihinkin tuleviin tutkimustehtäviin. kva:nene utnyttet bestemte nisjer og at disse nisjene hadde en bestemt ba:reevne. Denne var avhengig av Joidenkin ekologian käsitteiden avulla voimme sanoa den teknologi som var til rådighet, hvordan utnyttin kveenien käyttäneen tiettyjä lokeroita (nisjer); näillä gen ble organisert og hvilke "spilleregler" den var lokeroilla oli tietty kantokyky . Kantokyky riippui bestemt av. käytettävissä olevasta teknologiasta eli siitä, miten Figurativt kan dette settes opp slik: resurssien hyväksikäyttö järjestettiin ja mitkä "peli säännöt" määräsivät sitä. Teknologi Kuvion avulla asia voidaan esittää näin: Sj0 Teknologia i Meri i Skog Nisje --+ Ba:reevne ---11 Ekologinen --+ Kantokyky Metsä Jord i lokero (Tuottokyky) Sosial organisasjon Maa i Sos. organisaatio Ved hjelp av dette begrepsapparat kan vi så gå inn og få et mer handterlig grep på deler av det kva:nske kul Tämän käsitteistön avulla voimmekin sitten alkaa pe- turgods. 215 rehtyä asiaan ja saada kätevämmän otteen kveeniläi• Den viktigste nisjen for kvrenene i Ruija - Nord-Norge sen kulttuuripääoman osista. - var jordbruket. Gjennom sitt stasjonrere fehold og dyrking av jord ble nå jorda utnyttet på en annen Ruijan kveenien tärkein elinkeino oli maatalous. Pai måte enn i sj0samenes mobile h0stningsbruk- Som det kallaan pysyvän karjanhoidon ja maanviljelyn ansios ofte er pekt på, brakte de kvrenske innvandrerne med ta maata hyödynnettiin aivan toisella tavalla kuin me seg en teknologi som muliggjorde en langt rner inten risaamelaisten paimentolaistaloudessa. Kveenisiirtolai siv utnytting av skogen og jorda i landsdelen- En del set toivat mukanaan teknologian, joka mahdollisti av denne teknologien er dokumentert gjennom inn voimaperäisemmän metsän ja maan hyödyntämisen. samling av folkeminne og gjenstander, rnen her er Jonkin verran tätä teknologiaa on dokumentoitu ke ennå mye ugjort. Brenning av tretjrere for salg var for räämällä kansanperinnettä ja esineitä, mutta paljon on eks. med på å 0ke skogens brere evne, sorn nisje be vielä tekemättä. Esim. puutervan polttaminen myyn traktet kunne langt flere mennesker nå leve av det ut tiin oli lisäämässä metsän kantokykyä; paljon useam bytte skogen ga. Det samme var tilfelle med t0mmer mat ihmiset saattoivat nyt elää metsän tuotosta. Sama hogst og salg av favneved. koski tukintekoa ja polttopuun myyntiä. Men brereevnen var ikke bare avhengig av tilgjenge Kantokyky ei ollut riippuvainen vain käytettävissä lig teknologi, den var også en konsekvens av hvordan olevasta teknologiasta, vaan se oli myös seuraus siitä, utnyttingen ble organisert og regulert. Tilgangen på miten resurssien hyödyntäminen järjestettiin ja miten dyrkingsjord ser ikke ut til å ha vrert noen knapp sitä säädeltiin. Viljelysmaan saanti ei näytä olleen hetsfaktor i Nord-Norge, det var ikke store enga som mikään niukkuustekijä Pohjois-Norjassa. Yhden tai skulle til for å produsere et kufdr eller to og den ble kahden lehmän rehun tuottamiseen ei tarvittu suurta stort sett overf0rt gjennom ekteskap eller salg for en kaan niittyä, ja se saatiin suurin piirtein avioliiton tai rimelig penge. Vi vet imidlertid lite' om hvordan selve kohtuuhintaisen kaupan kautta. Tiedämme kuitenkin produksjonen ble organisert, dvs. hvilke arbeidsenhe vain vähän siitä, miten itse tuotanto järjestettiin eli ter og -oppgaver folk deltok i og hvilke regler som mihin työyksiköihin ja -tehtäviin ihmiset ottivat osaa styrte denne fordelingen. Jeg tror innsamling av folke ja mitkä säännöt ohjasivat tätä jakoa. Luulen, että minne burde orientere seg sterkere mot de ulike ar kansanperinteen keräilyn pitäisi suuntautua voimak beidsru'tiner på jorda, i skogen og på sj0en, slik at vi kaammin erilaisiin maan, metsän ja meren työrutiinei• kan få litt kunnskap om hvordan folk gjorde hva og hin, jotta voisimme saada hieman tietoa siitä, miten når. Såpass "dagligdags" empiri blir ofte oversett ihmiset tekivät mitä ja milloin. Näin "jokapäiväinen" til fordel for det mer eksotiske og unike. empiria jää usein näkemättä eksoottisemman ja ai nutlaatuisemman takia. Men det var ikke bare lokale regler og oppfatninger som var med på å definere nisjenes ba:reevne. Også Eivät ainoastaan paikalliset säännöt ja käsitykset mää• de nasjonalpolitiske spilleregler må trekk:CS inn i ränneet lokeroiden kantokykyä. Myös valtiollisen po analysen, sa:rlig fordi at for kvrenenes vedkommende litiikan pelisäännöt täytyy ottaa mukaan analyysiin i Nord-Norge er det nettopp slike overordnete politis erityisesti siksi, että juuri ylemmän poliittisen tahon ke inngrep som har flyttet kvrensk kultur fra det le toimenpiteet ovat siirtäneet kveeniläisen kulttuurin vende bygdeliv og over i historieb0kene. Eccer 2. ver elävästä kylästä historiankirjoihin. Toisen maailman denskrig fikk vi nemlig en omfattende 0J.conomisk sodan jälkeen Norjassa nimittäin tapahtui laaja talou omlegging av jordbruk og fiske i Norge. Tidligere dellinen maatalouden ja kalastuksen muutos. Aiem gjorde jordbruks- og fiskeripolitikken det attraktivt min maatalous- ja kalastuspolitiikka houkutti useim for folk f!est å drive et sj0lforsyningsjordbruk kombi mat ihmiset harjoittamaan omavaraista maataloutta, nert med sesongfiske og/eller skogsdrift. Erce r krigen johon liittyi kausikalastus ja/tai metsätalous. Sodan ble jordbrukets driftsbetingelser stadig sterkere jälkeen maataloud.en toimintaedellytykset muuttui endret til fordel for markeds0konomisk l0n ~somhet. vat yhä voimakkaammin markkinataloudellisen kan- Dette skapte store problemer for småbrukene som var 216 nattavuuden eduksi. fämä loi suuria ongelmia pien innrett et på å dekke husholdets matvarebehov og re tiloille, jotka olivat suuntautuneet kattamaan oman sultatet var en massiv nedlegging av det nord-norske talouden ruoka-ainetarpeen; tuloksena oli maatalou jordbruk i 19S0- og 60-årene. den valtava väheneminen Pohjois-Norjassa 1950- ja Samtidig ble også forutsetningene for å drive fiske end 1960-luvulla. Samalla myös edellytykset harjoittaa ret. Mens havet alltid hadde va:rt tntt for alle, ble det kalastusta muuttuivat. Meri oli aina ollut kaikille nå satt pris på inngangsbilletten. Statlig prioritering ilmainen, mutta nyt hinnoiteltiin pääsylippu. Val~io av trålerflåten, introdµksjon av nylongarn og dår• asetti troolarit etusijalle, otettiin käyttöön nailonver ligere driftsbetingelser for sjarkeflåten; alt dette kot, ja pienille kalastusaluksille jäi huonommat toi gjorde at fiskets ba:reevne gjen_pom den gamle drifts mintaedellytykset. Kaikki tämä aiheutti kalastuksen måten ble sterkt svekket. kantokyvyn voimakkaan heikkenemisen vanhan pyyn ti tavan takia. Elektrifiseringen på 50-tallet gjorde at behovet for 1950-luvulla tapahtunut sähköistys sai aikaan sen, et favneved na:rmest forsvant over natta og dermed sank tä polttopuun tarve yhtäkkiä lähes katosi, ja siten også den inntekten som skogen kunne gi. Den ble vähenivät myös metsästä saadut tulot. Tulot väheni• ytterligere redusert gjennom_prisutviklingen på tja:re; vät lisää tervan hintakehityksen myötä; ei enää kan det var ikke lenger l0nnsomt å brenne tja:remile. nattanut polttaa tervamiilua. Altdette tilh0rer vår na:re fortid, men kunnskapen Tämä kaikki kuuluu lähimenneisyyteemme, mutta om den er i liten grad tatt vare på. Jeg tror det ville tietoa siitä on otettu talteen vain vähäisessä määrin. va:re fruktbart å gj0re flere lokale unders0kelser for Luulen, että olisi hedelmällistä tehdä useita paikalli å få kartlagt noen trekk ved denne omfattende 0ko sia tutkimuksia, jotta saataisiin kartoitetuksi joitakin nomiske endringsprosessen - en prosess som vei enda piirteitä tästä laajasta taloudellisesta muutoksesta - ikke er helt tilbakelagt i alle bygder. En god del forsk prosessista, joka ei liene vielä kokonaan takanapäin ning har va:rt gjort om den politisk/administrative kaikilla seuduilla. Paljon tutkimusta on tehty poliittis sida, men vi har liten faktisk kunnskap om de ulike hallinnollisesta puolesta, mutta meillä on vähän todel lokale konsekvenser. Ennå lever det mange mennesker lista tietoa erilaisista paikallisista syy-seuraus-suhteis som kan fortelle om hvordan dette hamskiftet artet ta. Vielä on elossa monia ihmisiä, jotka voivat kertoa seg nettopp i deres hjembygd. Dermed ville vi få 0kt siitä, millaiseksi tämä muodonmuutos kehittyi juuri empri_risk innsikt i kva:nkulturens endelikt i Nord heidän kotiseudullaan. Heiltä saisimme lisää empiiris Norge. tä tietoa Pohjois-Norjan kveenikulttuurin kuolemasta. For det er nettopp· det vi her står overfor. Gjennom Meillä on tosiaan edessä kveenikulttuurin kuolema. de endringer som jeg har pekt på ovenfor var nisjens Edellä osoittamieni muutosten takia oli lokeroiden ba:reevne etterhvert blitt så svekket at dette har fått kantokyky vähitellen heikentynyt niin, että siitä oli drastiske konsekvenser. Det som skjedde var at det voimakkaita seurauksia. Kveenien kulttuuri-ilmenty na:rings0konomiske grunnlag for kva:nenes kulturyt mien elinkeinotaloudellinen perusta katosi; ei yk ringer forsvant, det var rett og slett ikke lenger mulig sinkertaisesti ollut enää mahdollista elää ja harjoittaa å leve og drifte på "gammelmåten " . Det ekstensive elinkeinoa vanhaan tapaan. Laaja maanviljely ja taka jordbruket, utmarksnreringa, tjrerebrenninga - alle maiden elinkeino tervanpoltto - kaikki kveenien elä disse spesifikke tilpasningene som definerte kvrenenes mäntavalle -ominaiset elinkeinot- olivat nopeasti kato "way of life" var. på rask vei ut. Og ikke bare det - amassa. Eivätkä ainoastaan ne, vaan samalla katosi samtidig forsvant ali den teknologi som var knyttet kaikki näihin elinkeinoihin liittynyt teknol9giakin. til disse nreringene. Tyskernes rasering i Nord-Troms Saksalaisten hävitystyö Ruijassa vuosina 1944-1945 og Finnmark i 1944/45 0dela omtrent alt av kvrene tuhosi suunnilleen kaiken aineellisen kveenikulttuu nes materielle kultur. I 194S var det svrert lite igjen rin. Vuonna 1945 Pohjois-Norjan maaseudulla oli på den nord-norske landsbygda av hus og gjenstander jäljellä erittäin vähän taloja ja esineitä, jotka olisivat som kunne signalisere brukerens kulturelle tilh0righet. voineet ilmaista, mihin kulttuuriin käyttäjä kuului. Det som etterhvert ble bygd opp isteden var utslag 217 Se, mitä vähitellen rakennettiin tilalle, ilmensi Norjan av en almen norsk nasjonal jordbrukskultur. Hvit yleistä kansallista maanviljelyskulttuuria. Valkoisiksi malte husbankhus, 3-kyrsfj0s og sjark kunne i liten maalatut talot, kolmen lehmän navetat ja pienet ka grad uttrykke etniske kontraster på samme måte som lastusalukset pystyivät vain vähäisessä määrin ilmen kvrenenes "pirtti" og "tervahauta" hadde gjort. tämään etnisiä vastakohtia samalla tavoin kuin kvee Men det medium som kanskje aller sterkest markerer nien pirtti ja tervahauta. etniske identiteter, er språk. Og bl.a. som en konse Etnisen identiteetin ilmaisee ehkä kaikkein voimak kvens av norske myndigheters generelle fornorsk kaimmin kieli, ja mm. Norjan viranomaisten yleisen ingspolitikk i de siste 100 år, har det finske språk norjalaistamispolitiikan takia suomen kieli on viimeis vrert på en rask retrett de siste par generasjoner. Dis ten 100 vuoden aikana ollut nopeasti taantumassa se forholdene er i liten grad unders0kt i dag. Vi vet parin viimeisen sukupolven ajan. Näitä asioita on ny svrert lite om hvordan bruken av finsk har endret seg kyään tutkittu hyvin vähän. Tiedämme erittäin vähän over tid og om utvikling av to- og tre-språklighet suomen kielen käytön muuttumisesta ja kaksi- ja (finsk/samisk/norsk). Det har vrert gjort svrert få kolmikielisyyden kehittymisestä. Pohjois-Norjan suo sosio-lingvistiske unders0kelser av det finske språk i men ·kielestä on tehty erittäin vähän sosiolingvistisiä Nord-Norge. tutkimuksia. Uskon olevan tärkeää päästä yksimielisyyteen kvee Når man idag snakker om "kvrenforsking", så tror jeg nien tilanteesta. Heidän historiansa on erään kulttuu at det er viktig å enes om en felles situasjonsforståel rin historia, sen tulo kulttuurimaisemaamme ja sen se. Historien om kvrenene i Nord-Norge er en historie poistuminen siitä. Nykyään kantokyky on erittäin om en kulturs inn- og uttreden av vårt kulturelle alhainen niissä lokeroissa, jotka kerran olivat kveeneil landskap. I dag er brereevnen minimai i de nisjer som le sopiva elinkeino. Muutokset taloudellisissa ja po engang utgjorde kvrenenes tileasning. Endringer i liittisissa pelisäännöissä ovat tehneet mahdottomiksi 0konomiske og politiske spilleregler har umuliggjort heidän kulttuurilleen ominaiset toiminnot ja samalla deres kulturspesifikke aktiviteter og samtidig 0delagt tuhonneet heidän kulttuurikuuluvuuttaan ilmaisseen det reµertoir av symboler som var n0dvendig for å symboliston. Asuntojen rakennustapa, elinkeinot, kie uttrykke deres kulturelle tilh0righet. Boligskikk, li ja elämänkatsomus eli kaikki identiteetin ilmenty nrering, språk og livsanskuelse - alle identitetsdefine mät ovat hävinneet yhden tai kahden ihmisiän aikana. rende uttrykksformer har forsvunnet i l0pet av en Norjalainen yhteiskunta ei antanut kveeneille valin mannsalder eller _to. Det norske samfunn ga ikke nanvaraa vaan antoi käyttöön selvästi "norjalaisia" kvrenene noe valg, men introduserte alternativer som vaihtoehtoja. Juuri sellaisia prosesseja sanomme nor alle var eskplisitt "norske". Det er slike prosesser vi jalaistamiseksi. kaller fornorskning. Jokaisen kveenikulttuuria koskevan tutkimusohjel man täytyy ensin kysyä: Keitä kveenit olivat? Ei ole Ethvert forskningsprogram omkring kvrensk kultur nimittäin enää mahdollista havainnoida sitä, miten må derfor f0rst sp0rre seg selv: Hvem var kvrenene? kveeniläinen kulttuuri ja identiteetti valikoitui ih Det er nemlig ikke lenger mulig å observere hvordan mistenvälisessä päivittäisessä yhteistoiminnassa. Sen kvrensk kultur og identitet forvaltes i den daglige sam sijaan täytyy kerätä· lähdeaineisto, joka voidaan työs• handling folk imellom. lsteden må man samle inn et tää niin, että saadaan tunnistetuksi ne tuntomerkit, kildemateriale som kan bearbeides slik at man får jotka ilmaisivat kveenien, saamelaisten ja norjalaisten identifisert de knipper av kjennetegn som uttrykte väliset kulttuurivastakohdat. Sen jälkeen meidän täy kulturelle kontraster mellom kvrener, samer og nord tyy yrittää rekonstruoida heidän sosiaalinen ja talou menn. Deretter må vi pr0ve å rekonstruere det sosiale dellinen universuminsa. Tämä voidaan tehdä mm. og 0konomiske univers de befant seg i og dette kan tässä hahmottelemieni analyyttisten puitteiden avulla. bl.a. gj0res ved hjelp av de analytiske rammer jeg har Sellaisen menettelyn vanavedessä seuraa paljon kysy skissert her. I kj0lvannet av en slik prosedyre ligger en myksiä, jotka vain odottavat, että niihin vastattaisiin mengde sp0rsmål som bare venter på å bli forsknings tutkimuksella. messig besvart. 218 POHJANPERÄ KULTTUURIMAANTIETEEN NÄ DET NORDLIGSTE NORDEN SETT FRA KUL KÖKULMASTA TURGEOGRAFISK SYNSVINKEL Professori Uuno Varjo Professor Uuno Varjo Oulun yliopisto . Uleåborgs universitet Suomen, samoinkuin muiden Pohjoismaiden pohjoi De nordligste delene av Finland h0rer, liksom de nord set osat kuuluvat nk. harvaanasuttuun alueeseen ligste delene av de andre nordiske land, til et grisgrendt (glesbygd), mikä käsittää sekä Euraasian että Pohjois område, som omfatter bäde Euras1a og de nordligste Amerikan pohjoiset osat. Pohjoismaissa sitä rajoittaa delene av Nord-Amerika. De nordiske land begrenses lännessä Atlantti ja pohjoisessa Jäämeri. Idässä ja ete i vest av Atlanterhavet og i nord av Nordishavet. 1 lässä alue rajoittuu laajaan mantereeseen. Korkeus 0st og syd begrenses området av vidstrakte kontinen suhteiltaan alue on vaihteleva. Lännessä korkeimmat ter. H0ydeforholdene i området er varierende. 1 vest huiput ylittävät 1000 metrin korkeuden merenpin stiger de h0yeste fjell toppene mer enn 1000 meter over nasta, kun taas pääosa Lapin läänistä on 300 metrin havet, mens st0rstedelen av Lapplands Ien ligger un tason alapuolella. Ilmasto on Golf-virran ansiosta leu der 300 meters nivået. Klimaet er takket vaere Golf to ottaen huomioon alueen pohjoisen sijainnin. Ter str0mmen mildt, om en tar områdets nordlige belig minen kasvukausi on kuitenkin vain nelisen kuukaut genhet i betraktning. Den termiske vekstperioden er ta, eteläosassa hieman pitempi ja tehoisan lämpöti• likevel bare fire måneder, i de sydlige delene litt len lan summa noin 600-800° eli noin kaksikolmannesta ger, og summen av den effektive temperaturen er ca. Etelä-Suomen ja vajaat puolet Etelä-Skandinavian ar 600-800° eller omtrent to tredjedeler av verdien for voista. Asutun alueen raja kulkee tämän alueen halki. Syd-Finland og knapt halvparten av verdien for Syd Välillä on näyttänyt siltä, että se olisi siirtymässä tek Skandinavia. Grensen for det bebodde området går nisen edistyksen myötä pohjoista kohti, mutta vii tvers over dette området. Iblant har det sett ut som meaikainen kehitys on osoittanut, että luonto pyrkii om den holdt på å flyttes nordover takket vaere de pitämään rajan siinä, mihin se on sen jo kauan sitten tekniske fremskrittene, men utviklingen den senere asettanut. Perussyynä tähän on orgaanisen tuotannon tid har vist at naturen gjerne holder grensen der den alhaisuus pinta-alayksikköä kohti. Tämä on nähtävissä for har gått. Den viktigste årsaken til dette er den lave metsien kasvusta, mikä Pohjois-Lapissa tuskin ylittää organiske produksjonen pr. flateenhet. Dette ser en puolta kuutiometriä hehtaarilta vuodessa. Toisaalta på skogens vekst, som i Nord-Lappland neppe over myös viljasadot eivät hyvinäkään vuosina pysty kun stiger en halv kubikkmeter pr. hektar pr. år. Korn nolla kattamaan viljelyn kustannuksia, minkä vuoksi avlingene kan ikke engang i gode år klare å dekke heinä onkin lähes ainoa viljelyskasvi koko alueella. dyrkningsutgiftene, og derfor er h0y nesten det enes Alue on tuntureiden lakiosia ja Kölivuoriston alueita te som dyrkes i området. Området er - bortsett fra lukuunottamatta lähes yhtenäinen, havumetsien ja soi fjelltoppene og traktene ved Kj0Ien - nesten en eneste den luonnehtima erämaa. Maaseudun asutusta esiin sammenhengende 0demark med barskog og myrer. tyy maisemassa vain vesistöjen varsilla ja laaksoissa Bebyggelsen på landsbygden er konsentrert til dalene pieninä taloryhminä tai yksinäisasutuksena, mikä on og til landskapet ved elver og innsj0er, og danner små lähes samantapainen kautta koko nk Pohjoiskalotti husgrupper eller enkeltstående hus, som er av omtrent alueen lukui:i:nottamatta Jäämeren rannikkoa. samme type over hele Nordkalott-området, bortsett fra i kystområdene ved Nordishavet. Huolimatta ankarista luonnonoloista alue on saanut asutuksen jo varhain. Lappalaisten tiedetään asutta Til tross for de barske naturforholdene ble området neen sitä jo kauan, sillä jo noin 2000 vuotta sitten tidlig bebygget. En vet at samene har bodd der lenge, suomalaisten tullessa Etelä-Suomeen hajanainen lapin for allerede for 2000 år siden da finnene kom til Syd kyläasutus lienee ulottunut kautta koko nykyisen Finland ser det ut som om det har forekommet en Suomen ja Pohjois-Norjan aina Jäämeren rannikolle spredt samisk bebyggelse i hele det nåvaerende Fin- 219 asti. Varsinainen uudisasutus alkoi joskus 1600-luvul land og -i Nord-Norge like til kysten ved Nordishavet. la jolloin alueelle tulleille, toimeentulonsa lähinnä Egentlig nybygging ble innledet forst på 1600-tallet, maataloudesta saaneille uudisasukkaille myönnettiin og da fikk de nye innbyggerne som kom til området määräaikainen verovapaus sekä vapautus sotaväkeen• og som for det meste livnrerte seg av jordbruk, mid otosta. Uudisasutuksen leviäminen aiheutti kuitenkin lertidig skattefrihet og fritakelse for militrertjeneste. ennen pitkää ristiriitoja alueen alkuperäisväestön ja Den nye bebyggelsen som begynte å bre seg ut forår uudisasukkaiden välille. Kauppa, verotus, perinteiset saket likevel snart konflikter mellom den opprinnelige tavat, uskonnolliset kysymykset sekä itse uudis befolkningen i området og de nye innbyggerne. Han asutus hajottivatkin vähitellen sekä entisen taloudel del, beskatning, tradisjonell skikk og bruk, religi0se lisen että sosiaalisen yhteiskuntarakenteen, jolloin sp0rsmål og selve den nye bosetningen ble etter hvert vallinnut lapinkyläjärjestelmä alkoi murtua. Samoin årsak til at både den tidligere 0konomiske og sosiale omintakeiset oikeuskäsitykset vaihtuivat vähitellen samfunnsstrukturen og det herskende systemet med uusiksi. Hallinnollisten olojen järjestymättömyys ai samiske boplasser begynte å bryte sammen. På samme heutti lisäksi sen, että alueelle ulottuivat vaikutukset måte ble den srerpregete rettsoppfatningen etter hvert usealta eri suunnalta, mikä näkyy mm. siitä, että väes• erstattet med en ny. De uorganiserte forholdene in tö mm. maksoi veroja samanaikaisesti eri tahoille, nenfor forval_tningen forårsaket dessuten at påvirknin• jotkut jopa Norjalle, Ruotsille ja Venäjälle. Tässä ta gen skjedde fra forskjellige kanter, noe som Leks. pahtui muutos vasta kun vuonna 1852 käytiin raja fremgår av at befolkningen bl.a. samtidig betalte skatt Suomen ja Norjan sekä vuonna 1889 Ruotsin ja Suo til forskjellige myndigheter, noen både til Norge, Sve men välillä, jolloin samalla mm. porosaamelaisten ju rige og Russland. Her skjedde det en forandring forst taaminen Suomen ja Ruotsin tunturien ja Norjan ran i 1852, da grensen ble fastsatt mellom Finland og Nor nikon välillä päättyi. ge, og i 1889 mellom Sverige og Finland. Det ble da samtidig slutt på flyttsamenes vandringer mellom Suomalaisasutus lisääntyi alueella voimakkaasti Ruot fjellene i Finland og Sverige og den norske kysten. sin ja Venäjän välillä 1700- ja 1800-lukujen alussa käytyjen sotien sekä nälkävuosien aikana. Varsinkin Den finske bosetningen 0kte kraftig i området under Jäämeren tuottava kalastus ja Lapin Iuontaiselinkei krigene mellom Sverige og Russland på 1700-tallet og nojen antama turvallisuus vetivä~ joukoittain ihmisiä begynnelsen av 1800-tallet og under hungerårene. jopa Keski-Suomesta Jäämeren rannikolle asti. Sa Srerlig ble folk fra de midterste delene av Finland moin isojako lisäsi maattoman väestön siirtymistä lokket opp til kystområdene ved Nordishavet på pohjoiseen, mikä vaikutus oli väliaikaisesti myös vii grunn av den sikkerhet som det produktive fisket i me vuosisadan vaihteen tienoilla kullanhuuhdonnalla. Nordishavet og naturnreringene i Lappland gav. På Petsamon liittäminen Suomeen ja yhteyksien avau samme måte 0kte jordskiftet den jordl0se befolknin tuminen Jäämerelle aktivoivat niinikään pohjoisten gens utflytting nordover, og likeså 0kte utflyttingen alueiden elämää ja toivat huomattavan suomalaisen midlertidig i gullgraverperioden omkring siste år• lisäväestön alueella, mikä osin jäi Lappiin Petsamon hundreskifte. At Petsamo ble overfort til Finland og tultua luovutetuksi Neuvostoliitolle toisen maailman at en derved fikk forbindelse med Nordishavet virket sodan loppuvaiheessa. aktiviserende på den tids nordlige områder, og forte med seg at et betydelig antall finner flyttet til områ• Suomen Lappi oli kuitenkin ennen ensimma1sta det. Endel av dem ble igjen. i Lappland da Petsamo maailmansotaa jäänyt hyvin harvaan asutuksi. Vasta ble overlatt tir Sovjetunionen i siste stadium av an Suomen itsenäistyminen aikaansai alueella voimak nen verdenskrig. kaamman kehityksen. Tähän vaikuttivat ennen muuta lupaavat tulevaisuudennäkymät, mitkä vastikään it Finsk Lappland hadde for forste verdenskrig en ytterst senäistyneessä maassa olivat. yleensäkin vallalla. Myös spredt befolkning. F0rst i og med at Finland ble valtiovalta tuki Lapin uudisasutusta ja tänne muut selvstendig ble det fart på utviklingen. Denne skjedde taville asukkaille myönnettiin verohelpotuksia, jotta fremfor alt takket vrere de lovende fremtidsperspek- ' 220 he selviäisivät alkuvaikeuksistaan. Niinpä vuoteen 1939 tivene som alment hersket i landet som folge av den mennessä alueelle oli perustettu Petsamoa lukuunot nyvunne selvstendigheten. Også statsmakten st0ttet tamatta noin 1000 uutta asutusaluetta, joista yli puo nybyggningen i Lappland, og de som flyttet dit fikk let oli kyliä. Toisen maailmansodan alkaessa asukas skattelettelser slik at de klarte seg igjennom den tiheys oli kuitenkin vielä niin pieni, että kulttuuri forste vanskelige tiden. Det var altså inntil 1939 når maiseman kehityksen voidaan katsoa jääneen pääosas• en unntar Petsamo grunnlagt omtrent 1000 nybyg sa aluetta vasta aivan alkuasteelleen. gingsområder, hvorav over halvparten var grender. Ved begynnelsen av annen verdenskrig var innbyg Toinen maailmansota keskeytti sittemmin lupaavasti gertettheten ennå så liten at en kan siat utviklingen av alkaneen kehityksen ja sodan loppuvaiheessa aluetta kulturlandskapet i st0rstedelen av området var helt kohtasi lähes täydellinen tuho. Jälleenrakennus to isin begynnelse. teutettiin kuitenkin jo muutamassa vuodessa. Jälleen• rakennuksessa valtion välittömän tuen, mutta myös Den annen verdenskrig avbr0t en utvikling som hadde laajamittaisten asuttamispoliittisten toimenpiteiden begynt meget lovende, og i krigens sluttfase ble om avulla luotiin optimismia Lapin kehittymismahdolli- rådet rammet av en nesten fullstendig 0deleggelse . . suuksiin. Niinpä jo 1950-luvun alkaessa oli Lapissa Gjennoppbyggingen ble likevel fullfort på noen få år. saavutettu suunnilleen 1r40-luvun alun kehityksen Staten St0ttet gjenoppbyggingen både direkte og ved taso. Erityisen voimakasta oli valtiovallan toimesta hjelp av betydelige boligpolitiske tiltak, og derved ble 1 toteutettu Lapin. asuttaminen. · Niinpä 1960-luvun det skapt en optimistisk innstilling til Lapplands ut puoliväliin mennessä alueelle· oli perustettu 5 800 uut viklingsmuligheter. I begynnelsen av 19 5 0- å~ene had ta viljelmää, osa pika-asutus- ja maanhankintalakien, de Lappland stort sett oppnådd det utviklingsnivå osa maankäyttölain nojalla. Tällöin kuitenkin maa som hadde hersket i begynnelsen av 1940-årene. Ut talouden piirissä tapahtui koko maassa voimakas byggingen av Lappland ble spesielt omfattende takket käänne. Sen vaikutukset tuntuivat erityisen voimak vrere statens initiativ. Ved midten av 1960-tallet var kaina Lapin maaseudulla, mikä ennen pitkää johti det blitt bygget ut 5800 nye gårdsbruk, endel som en siihen, että sen aiemmin viljelyksessä olleesta pelto folge av loven om hurtig kolonisering og innkj0p av alasta oli jo vuonna 1975 hylättynä runsas neljännes. jord, endel med st0tte av jorddisposisjonsloven. Men på · Autioitumisesta onkin Lapissa tullut pysyvä ilmiö, dette tidspunkt skjedde et viktig vendepunkt mnenror mikä yleensä on saanut alkunsa parhailta maatalous jordbruket i hele landet. Virkningene ble srerlig krafti alueilta ja keskusten läheltä, mutta on nyt leviämässä ge i bygdene i Lappland, noe som snart forte til at jo syrjäisillekin seuduille. de områdene som tidligere hadde vrert åkerareal i 197 5 var blitt redusert med vei en fjerdedel. Avfolk Tällä hetkellä, jolloin taantuva kehitys on Lapin maa ningen er blitt et permanent fenomen i Lappland. seudulla käynnissä, voidaan esittää useita syitä siihen, F0rst har den vanligvis rammet de beste jordbruks miksi näin on käynyt. områdene, men nå holder den også på å spre seg til mer avsides trakter. Esimerkiksi on todettava, että Suomessa 1930-luku, jona aikana tehtyihin tutkimuksiin monet sotaa seu I dag, når det skjer en regressiv utvikling i bygdene i ranneet suunnitelmat ovat perustuneet oli poikkeuk Lappland, kan man peke på flere årsaker til at dette selli:;en lämmin. Metsien uudistuminen onnistui hyvin har skjedd. ja viljakasvit antoivat Lapissakin hyviä satoja. Tämä loi optimismia yrittää käyttää hyväksi Pohjois-Suo For det forste er det et faktum at klimaet i Finland men ehtymättömiksi kuvattuja metsävaroja, rakentaa på 1930-tallet var uvanlig varmt, og mange av etter koskia ja laajentaa maatalouden varaista asutusta. krigsprosjektene var basert på dette klimaet. En kun Suomihan oli menettänyt toisessa maailmansodassa ne på 1930-tallet fremgangsrikt fornye skogene, og huomattavan osan metsävaroistaan Neuvostoliitolle ja korndyrkingen gav god avkastning også i Lappland. joutui sitäpaits( asuttamaan luovutetuilta alueilta Dette skapte optimisme til å fors0ke å utnytte det 221 tulleen siirtoväen Nyky-Suomen puolelle. Näinollen som ble betraktet som Nord-Finlands uutti:immelige Pohjois-Suomessa avautuneiksi oletetut mahdollisuu skoger, og til å bygge ut fosser og bebyggelse som var det näyttivät olevan tarpeen ja niitä käytettiin hyväk• basert på jordbruk. Finland hadde etter den anoen si. Näin alkoi alueen laajamittainen asuttaminen, vesi verdenskrig måttet avstå en betydelig del av sine voiman rakentaminen sekä valtion omistuksessa ollei skogsreserver til Sovjetunionen, og måtte dessuten den metsien hyväksikäyttö. Mutta 1930-luvun lämpö• skaffe ny jord til den evakuerte befolkningen innen· kausi ei jäänytkään pysyväksi, vaan ilmasto kylmeni for de nye grensene. Under slike forhold så det ut uudestaan, minkä vuoksi metsät eivät uudistu odote som om alle reserver i Nord-Finland skulle komme til tulla tavalla. Toisaalta metsätöiden koneellistuminen å beh121ves og brukes. Det ble derfor innledet en om ja siirtyminen ammattimetsureille vähensivät pienvil· fattende kolonisering, utbygging av vassdragene og jelijöiden mahdollisuuksia saada sivutuloja metsistä, avvirkning i de statseide skogene. Men den varme mihin asuttaminen oli huomattavalta osin perustunut. perioden på 1930-tallet ble ikke bestående. Klimaet Tämä taas on heikentänyt alueen maaseutuväestön toi ble igjen kaldere og skogene vokste ikke som en had meentuloa. Elintarvikkeiden ylituotanto puolestaan de ventet seg. Mekanisering av skogsarbeidet og over· johti aleneviin tuottajahintoihin, vaikka kustannusta gang til å bruke yrkesutdannete skogsarbeidere mins· so koko ajan nousi. Siksi Lapissa ja laajalti muu ket småbrukernes muligheter til å tjene ekstra på allakin Pohjois-Suomessa sadot eivät enää riitä det!e arbeidet, som til stor del dannet grunnlaget for kattamaan viljelyn kustannuksia, minkä vuoksi viljan koloniseringen. Alt dette gjorde det vanskeligere for viljelystä on jouduttu huomattavassa määrin luopu· områdets jordbruksbefolkning å klare seg 121konomisk. maan. Näin luonnon ja talouselämän edellytykset Overproduksjonen av matvarer forte til synkende pri ovat Lapissa muuttuneet, mitä taustaa vasten näyttää ser for produsentene og til tross for det steg omkost ilmeiseltä, että alueen asuttamisessa toisen maailman· ningsnivået hele tiden, og avlingene i Lappland og sodan jälkeen edettiin liian pitkälle. Seurauksena on store deler av Nord-Finland dekket ikke lenger ollut, että monet asutustilalliset ovat joutuneet vai dyrkingsomkostningene. Dette forte til at en i stor keuksiin vaiheessa, jolloin tilan kehittäminen oli vielä utstrekning sluttet med korndyrking. På denne måten kesken eikä viljely ollut vakiintunut. Tähän ovat tuo har naturen og forutsetningene for nreringslivet i neet lisävaikeuksia maataloustuotannon tehostuminen Lappland hele tiden gjennomgått en forandring, og Etelä-Suomessa ja muutamana vuotena siitä aiheutu mot denne bakgrunnen blir det klart at koloniserin nut ylituotanto, mikä johti pellonvaraukseen, jonka gen av området etter den anoen verdcnskrig hadde vaikutukset puolestaan olivat Lapissa haitallisimmat. va::rt for omfattende. F121lgen ble at mange av ny Näin sen sijasta, että alueen maatalouden varaan pe· byggerne kom i vanskeligheter fordi gårdene deres rustuvaa asutusta olisi tuettu, se jätettiin oman on· ikke var ferdig utbygdc og de hellcr ikke fikk regel nensa nojaan ja ajautui taantumiseen. messige avlinger. I tillegg til dette er landbrukspro duksjonen i Syd-Finland blitt effektivisert, noe som Toisena syynä voidaan mainita meillä käytetyt alue· iblant har forårsaket overproduksjon. Denne har igjen poliittiset suunnittelumallit, jotka on otettu luonnon· fort til at man har latt jorden ligge brakk. Oette har en oloiltaan edullisilta, tiheään ja homogeenisesti asute· kjent spesielt negativt i Lappland. lstedenfor at om tuilta alueilta, Keski-Saksasta, Puolan lakeuksilta, rådets bosetning som var basert på landsbruks Etelä-Ruotsin tasangoilta, Yhdysvaltojen preeriaval· produksjon ble st(llttet, fikk folk klare seg så godt det tioista jne., eli kokonaan toisenlaisista oloista kuin lot seg gj121re, og utviklingen gikk tilbake. Lappi. Kun näihin lisäksi noin 15 vuotta sitten liitet tiin vielä kypsymätön ja kokeilematon, Ranskasta, En annen årsak som kan nevnes er de områdepolitiske Ruotsista ja Englannista peräisin ollut nk. kasvukes planleggingsmodeller, som stammer fra områder der kusteoria, aluepoliittinen suunnittelu irtosi lähes naturen er mer gener121s og der landene er tettere og kokonaan Lapin luonnonmaantieteellisestä ja histo mer homogent befolket, områder midt inne i Tysk riallisesta perusrakenteesta. Teknokraattinen, taaja land, polsk og syd-svensk sletteland, pra::rieområder i maväestön ehdoilla kasvukeskuksiin perustettu suun- De forente stater o.s.v., med andre ord områder der 222 nittelu on puolestaan johtanut toimintojen liialliseen det hersker helt andre forhold enn i Lappland. Da en keskittämiseen ei vain valtakunnan ja läänien, vaan dessuten for omtrent 15 år siden begynte å tilpasse en myös yksittäisten kuntien osalta. Kuntake~kuksista ennå uferdig og upri1ivd såkalt tilvekstteori, som opp on pyritty rakentamaan pienkaupunkeja kerrostaloi rinnelig kom fra Frankrike, Sverige og England, så neen, supermarketteineen, suurkouluineen ja keskitet kisrev den områdepolitiske planleggingen seg nesten tyine palvelulaitoksineen. Näin niihin on keskitetty helt fra Lapplands naturgeografiske og historiske pääosa kuntien taloudellisesta, sivistyksellisestä ja so grunnstruktur. Planleggingen, som baserer seg på de siaalisesta toiminnasta, ja samalla on ympäröiv~ltä vilkår som stilles i et teknokratisk, tettbefolket til maaseudulta poistettu rationalisoinnin ja toiminnan vekstsentrum, har på sin side fort til en overdreven tehostamisen nimissä siellä aiemmin ollut ehkä vä konsentrasjon av virksomheten ikke bare når det häinen, mutta asukkaiden kannalta välttämätön palve gjelder stat og Ien, men også når det gjelder de enkelte lu. kommuner. En har i kommunesentene gått inn for å bygge små byer med fleretasjes hus, supermarkeder, Kolmantena syynä Lapin maaseudulla esiintyviin vai store skoler og sentrale serviceinstitusjoner. Her er keuksiin voidaan esittää yleinen maaseudun aliar de fleste av kommunenes 0konomiske, kulturelle og viointi. Useat maaseudun taantuvan kehityksen mu sosiale funksjoner konsentrert og samtidig har en i kanaan tuomat epäkohdat, kuten työttömyys, väes• rasjonaliseringens og den effektive virksomhetens tön poismuutto, vinoutunut ikärakenne, alhainen tu navn avskaffet den service som var livsviktig for inn lotaso, palvelujen heikkous ym. ovat tämän päivän byggerne. syrjäseutujen ilmiöitä. Tästä huolimatta alueellinen kehittäminen on voittopuolisesti kohdistunut taaja Den tredje årsaken til vanskelighetene på landsbyg miin ja niiden lähiympäristöön, joiden suunnittelu on den i Lappland er den almenne nedvurderingen av perustunut taloudellisen toiminnan ja tehokkuuden landsbygden. Mange av de misforhold som kommer kehittämiseen. Kehitysaluepolitiikassa on tämän vuok av den negative utviklingen på landsbygden, arbeids si suosittu lähes yksinomaan kaupunkielinkeinoja, lä• l0shet, bortflytting, forskyvelser i aldersstrukturen, hinnä teollisuutta, kun taas maaseutuväestön tarpeet lavt inntektsnivå, manglende service m.m. er fenome ovat jääneet lähes huomiotta. Vähimmälle on jäänyt ner som rammer u-områder. Til tross for dette tar om maaseutukylien nuorten työllisyyden hoito sekä hei rådenes utvikling hovedsakelig sikte på å oppnå sam dän kulttuuri tarpeittensa tyydyttäminen. Maaseudul me standard som råder i tettbygde str0k og deres la elämisen haitoista kenties eniten on kuitenkin ali nrermeste omgivelser. Ti grunn for planleggingen arvioitu etäisyyden vaikutusta, vaikka pitkä matka ligger utviklingen av den 0konomiske virksomhe keskuksiin on aina taloudellinen rasite, mikä ei ole ten og effektiviteten. I utviklingsområdepolitik keskuksissa asuville useimmiten edes huomion arvoi ken er derfor nesten bare nreringsgrener i by nen asia. Pitkä matka on sitäpaitsi myös aikatekijä, ene blitt favorisert, nrermest da industri, mens de joka esim. sairastumisen tai tulipalon sattuessa on behov befolkningen på landet måtte ha nesten er usein ongelmallisempi kuin matkakustannukset. Tä• blitt glemt. Minst swtte går til å sysselsette unge men män vuoksi pitkä matka maatilalta kuntakeskukseen nesker på landsbygden og til å tilfredsstille deres kul on usein muodostunut Lapinkin asukkaille nopeasta turelle behov. Det kanskje mest negative for dem som teknisestä kehityksestä huolimatta psyykkiseksi rasit bor på landsbygden er likevel nedvurderingen av av teeksi, kosk-a suhtautuminen pitkiin välimatkoihin ei standene. Selv om lang vei til sentrum alltid er en enää Lapissakaan ole sama kuin ennen. 0konomisk· påkjenning, så er det noe som de som ikke bor på landsbygden knapt ofrer en tanke. Store av Neljäntenä tekijäryhmänä on maaseutua koskevan stander er også et sp0rsmål om tid, noe som oftest er kokonaisnäkemyksen puuttuminen, jota on nähtä• mer problematisk enn selve utgiftene om en f.eks. vissä päätösten teon eri tasoilla. Tämä ei koske yk skulle bli syk eller det skulle bli brann. På grunn av sinomaan viranhaltijoita, vaan myös suurten yhtiöi dette har oftest en lang reise fra gården inn til kom den, kauppaketjujen, meijereiden, elintarvikealan munesentret utsatt også befolkningen i Lappland for 223 suurten yritysten, pankkien yms. toimintaa. Suunni en psykisk belastning til tross for den hurtige tekniske telmia toteutettaessa on lähdetty keskusten kehittä• utviklingen, da innstillingen til de lange reisene misestä paljonkaan välittämättä maaseudun kokonai ikke engang i Lappland er den samme som for. suudesta, jonka elinehtoja toimenpiteet kuitenkin ovat koskeneet. Niinpä Lapin asukkaat ovat sivullisi Den fjerde årsaken er at det mangler et helhetssyn na joutuneet seuraamaan, kuinka sen joista, koskista, når det gjelder landsbygden. Dette kommer frem i -metsistä ja maakamarasta ammennetut rikkaudet siir avgj0relsene på forskjellige nivåer og gjelder ikke bare tyvät Etelä-Suomeen, vaikka se tarvitsisi nämä varat tjenestemenn, men også store selskaper, butikkjeder, kipeästi itse. Se on joutunut myös sivusta seuraamaan meierier, store bedrifter i dagligvarebransjen, banker kyläkauppojen ja koulujen katoamista kylistä, niin og liknende virksomheter. Når en skal iverksette pla myös nuoren väen poismuuttoa, koska työpaikkoja nene har en begynt med å utvikle sentrene uten å bry avataan keskuksiin, joissa on työvoimasta ollut puu seg om helheten på landsbygden, og likevel virker til tetta. takene inn på levevilkårene. Befolkningen i Lappland har altså på avstand kunnet folge med i hvordan de Viimeisenä, joskaan ei vähäpätöisimpänä syynä Lapin rikdommene som deres fosser, elver, skoger og mar maaseudun autioitumiseen on yhteishengen puute. ker representerer etter hvert er blitt overflyttet til Yhteistoiminnalla on Suomen maaseudulla pitkäaikai• Syd-Finland, selv om de så inderlig vei skulle beh0ve set perinteet, sillä tuskin tämä karu Pohjan perä olisi dem selv. De har også på avstand kunnet folge med i tullut asutuksikaan ilman yhteisiä ponnistuksia ja hvordan småbutikker og skoler er blitt stengt i bygde yhteisvastuuta. Tässä on kuitenkin taannuttu, kun yh byene og hvordan de unge har flyttet bort fordi det teistoimintaa on ruvettu pitämään vain kehittymättö• har oppstått nye arbeidsplasser i sentrene, som har myyteen ja köyhyyteen liittyvänä rasituksena, josta manglet arbeidskraft. on pyritty irti heti kun valistuneisuus on lisääntynyt ja varat sallivat. Tällaiseen asenteiden muuttumiseen Den siste, men ikke minst betydningsfulle faktor on yhtenä syynä itse harva asutus, joka vaikeuttaa når det gjelder avfolkningen av landsbygden i Lapp kontaktien ylläpitoa naapureihin. Toisaalta syynä on land er den manglende folelsen av samh!llrighet. Sam myös suoranaisen vaaran tunteen väheneminen elin arbeid har lange tradisjoner på den finske landsbyg tason kohoamisen ja sosiaalisen nousun myötä. La den, og disse karrige str0kene i nord skulle neppe ha pissa varsinkin uusilla asutusalueilla elävä väestö on blitt bebygget om det ikke hadde funnes samarbeid sitäpaitsi tullut eri tahoilta vasta verraten myöhään, og felles ansvar. Det er imidlertid et tegn på tilbake jolloin asukkaiden välille ei ole voinut syntyäkään gang når en er begynt å oppfatte samarbeid som en voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta ja halua belasming som h0rer sammen med underutvikling og yhteistoimintaan, vaikka tarvetta olisikin. Monissa fattigdom og som en burde frigj0re seg fra så snart tapauksissa kyläkoulujen ja -kauppojen sulkeminen opplysningen 0ker og 0konomien gj0r det mulig. on sitäpaitsi vähentänyt jo entuudestaankin vähäisiä Den spredte bosetningen som gj0r det vanskelig å mahdollisuuksia näiden luomiseen. Näin on naapuri opprettholde kontaktene med naboene er en av år• kateudesta ja kaunasta tullut eräs maaseudun tyypil sakene til attitydeforandringene. En annen årsak er lisimmistä piirteistä. Se vaikeuttaa hyyää naapuri at folk ikke kjenner seg utrygge på samme måte når sopua edellyttävien uudistusten toteuttamista, vaikka levestandarden 0ker og de sosiale forholdene blir ne edistäisivät kylissä väestön hyvinvointia. Naapuri bedre. Srerlig den del av befolkningen som bor på kateuden takia maaseutu päinvastoin on tullut lähes nye boligområder i Lappland er dessuten kommet voimattomaksi vastustamaan ulkoapäin tulevia toi fra forskjellige kanter for ikke svrert lenge siden, slik menpiteitä, joista jo etukäteen on tiedetty, että niistä at det ikke har kunnet oppstå noen st0rre f0lelse av tulee aiheutumaan paikalliselle väestölle vahinkoa. samh0righet og vilje til samarbeid, selv om det skulle Tässä suhteessa ollaan kuitenkin heräämässä. Monissa beh0ves. I mange tilfelle har det faktum at små skoler kylissä on havahduttu huomaamaan, ettei kaikkien og b1,1tikker er blitt stengt dessuten minsket de få uudistusten tarvitse välttämättä tapahtua rintamaiden mulighetene en hadde til å skape samhrarighet. Mis- 224 tai edes kuntakeskuksen asukkaiden ehdoilla. Innos unnelse og nag er blitt noen av landsbygdens mest ty tus kylien omatoimiseen kehittämiseen on kasvamassa piske trekk, og vanskeliggj0r en positiv utvikling som ja samalla niiden asukkaat ikäänkuin hakevat juuriaan, bygger på gode naboforhold og som skulle kunne frem jotka ovat pyrkineet kuihtumaan eteenpäin ryntäävän me velstanden i bygdene. På grunn av misunnelse nabo kehityksen jaloissa. Myös elinkeinotoiminnan aloilla er imellom er landsbygden tvertimot blitt nesten mak on nähtävissä merkkejä siitä, että asukkaiden yhteis tesl0s når det har vaert aktuelt å m0te nye tiltak uten työn arvo oivalletaan pyrittäessä turvaamaan Lapin fra i tilfelle der man allerede på forhånd har visst at maaseutujen hyvinvointi.Jos tämä kehitys saa rauhas de kommer til å bli til skade for befolkningen på ste· sa jatkua ja maaseudun asukkaat vähitellen pääsevät det. Når det gjelder slike forhold holder en imidler osallisiksi heitä koskevien suunnitelmien teossa, on tid på å våkne. I mange bygder er en begynt å innse at mahdollista kääntää kehityksen kulku siihen, että fornyelse ikke 00dvendigvis beh0ver å skje på de vil portit Lapin uuteen nousuun avautuvat. kår som folk i bygdene eller i bygdebyene stiller. Interessen for en selvstendig utvikling vokser, og folk s0ker sine rntter, som har holdt på å d0 ut i takt med Akateemikko Ilmari Hustich on eräässä esitelmässään den altfor hurtige utviklingen. Også i naeringslivet mer todennut, että syrjäisten alueiden kehittämisessä on kes det at en har forstått verdien av samarbeid når det Ruotsissa käytetty järkeä, Norjassa sydäntä, mutta gjelder å sikre velstanden i bygdene i Lappland. Om Suomessa ei kumpaakaan. Se, ettei järjen käyttämi• denne utviklingen får fortsette i fred og folk på nen ole johtanut Pohjois-Ruotsissa ongelmien väisty• landsbygden i fremtiden blir informert om slike pla miseen, on luettavissa Norrbottenin maaherran, Rag ner som angår dem, skulle en positivt kunne vende nar Lassinantin vuonna 1972 julkaistusta artikke utviklingens gang i Lappland. lista "Norrbotten inför 80-talet". Hän toteaa "Lä• net som helhet hade 1965 en folkmängd på cirka Akademiker Ilmari Hustich har i et foredrag konsta 260 000 invånare. En framskrivning tili 1980 visade tert at utviklingen i avsides områder i Sverige har att länets folkmängd då skulle kunna öka tili drygt skjedd med fornuft, i Norge med hjerte og i Finland 300 000 personer, om arbetstillfällen skapades i till med ingen av delene. At fornuften ikke har ff21rt til räckligt antal. Den teoretiska befolkningstillväxten at en har unngått problemene i Nord-Sverige, kan en var så kraftig. Utredningen visade emellertid samti lese om i artikkelen "Norrbotten ved overgangen til digt, att länet 1965 hade ett näringsliv med sådan 80-tallet". Artikkelen er skrevet av fylkesmannen i sammansättning, att dess inneboende växtkraft kunde Norrbotten, Ragnar Lassinantti, og ble pubFsert i forväntas innebära att endast cirka 200 000 männis• 1972. Han konstaterer: "Lenet som helhet h adde i kor kunde försörjas år 1980. Mer än 100 000 perso 1965 en folkemengde på ca. 260 000 innbyggere. En .ner måste alltså lämna länet, om inte statsmakterna fremskrivning til 1980 viste at lenets folkemengde da var beredda at försöka nyskapa bestående syssel skul!e kunne· 0ke til dr0yt 300 000 personer om det sättning". Kun vuoden 1978 lopulla Norrbottenin ble skapt arbeidsplasser i tilstrekkelig antall. Den teo väkiluku oli alentunut 265 000 henkilöön, voidaan retiske befolkningstilveksten var så kraftig. Utred havaita, ettei 1970-luvulla toteutettu suunnittelu ole ningen viste imidlertid samtidig at lenet i 1965 hadde johtanut myönteiseen tulokseen. Päinvastoin väkilu• et naeringsliv med slik sammensetning at dets p<:>tensi vun aleneminen näyttää suuntaa myös Lapille, jos elle vekstkraft kunne ventes å innebaere at bare ca. suunnittelun mallit otetaan sellaisinaan Ruotsista. Lie 200 000 mennesker skulle kunne fors0rges i 1980. nee näet kohtuullista todeta, että kehityksen lähtötaso Mer enn 100 000 personer måtte altså forlate lenet on ollut erilainen sekä Norjan, Ruotsin että Suomen om ikke statsmaktene var villig til å fors0ke å nyskape pohjoisilla alueilla. Suomihan aloitti sodan tuhojen bestående sysselsetning". Da befolkningen i Norrbot jälleenrakentamisella ja jatkoi Lapin maaseudun ten i slutten av 1978 hadde sunket til 265 000 perso asuttamista 1960-luvun lopulle asti urautuneena jo ner, ble en klar over at 1970-tallets planlegging ikke silloin erheelliseksi havaittuihin kehitysnäkymiin. hadde ffllrt til spesielt positive resultater. Tve~imot Ruotsi oli pysynyt syrjässä sodasta ja voi jopa senkin viser den synkende folkemengden tendensen også i 225 aikana huolehtia äärialueittensa vaurastumisesta ja Lappland, om planleggingsmodellene skal gj0res opp asukkaiden hyvinvoinnin kehittämisestä. Pohjois-Nor ifolge svensk modell. En har grunn til å konstatere at ja puolestaan välttyi sodan tuhoilta, mutta miehitet utgangspunktet for utviklingen har vrert forskjellig i tynä ei itse sodalta ja jäljet näkyivät kauan. Niinpä de nordligste delene både av Norge, Sverige og Fin on vain ymmärrettävää, että Pohjanperällä eri valta land. Som kjent påbegynte Finland en gjenoppbyg kuntiin kuuluvien asukkaiden hyvinvointi ei ollut ging etter krigens 0deleggelser og fortsatte å bygge ut eikä ole nytkään samalla tasolla. Päinvastoin käytettä• landsbygden i Lappland ifolge gammelt m0nster helt vissä olevat tulot asukasta kohti ovat korkeimmat til slutten av 1960-tallet, og allerede da var det klart Pohjois-Ruotsissa ja alimmat Lapissa, missä ne ovat at utviklingen gikk i feil retning. Sverige hadde ikke ehkä vain uoin puolet Pohjois-Ruotsin arvoista. Poh vrert med i krigen og kunne til og med s0rge for utvik jois-Norja sijoittuu tähän väliin, mihin huomattavalta lingen i de avsides områdene og for innbyggernes osin vaikuttaa edellisen lisäksi myös sen edullinen velferd. Nord-Norge unngikk direkte krigshandlinger, sijainti valtamerten tuntumassa. Näistä eroista luon men ikke selve krigen. Det ble okkupert, og sporene nollisesti johtuu, että Lappi, Pohjois-Norja ja Pohjois var lenge synlige. Det er derfor lett å forstå at standar Ruotsi kohtaavat tämän päivän maailmantaloutta den i de nordligste delene av de nordiske land ikke ravistelevat kriisit ja suhdannevaihtelut samanaikai var og heller ikke i dag er på samme nivå. Inntektene sesti, mutta aina oman kehityksensä mukaisesti eri er tvert imot per capita h0yest i Nord-Sverige og la vaiheissa. Näin vaikka Lappi on Pohjois-Ruotsista vest i finsk Lappland, hvor de bare er ca. halvparten sekä asuttamisen että autioitumisen, väestönkehityk• av hva de er i Nord-Sverige. Nord-Norge plasserer seg sen, ikä- ja ammattirakenteen muu~tumisen yms. te midt imellom, og grunnen til dette er at i tillegg til kijöiden osalta jäljessä 10-15 vuotta, se joutuu sopeu det som allerede er nevnt innvirker også den fordel tumaan mm. öljykriisin seurauksiin, korkeaan työttö• aktige beliggenheten i kontakt med verdenshavene. myyteen, elintason alenemiseen ja _talouselämän Disse forskjellene forer naturligvis til at Lappland, lamaan samaan aikaan kuin rikas läntinen naapuri, Nord-Norge og Nord-Sverige samtidig rammes av de mutta huomattavasti heikommassa lähtötilanteessa. krisene som skaker verdens0konomien og av kon Vai onko se heikompi? Lapissa näet kehitys näyttää junktursvingningene, men alltid i forhold til sin egen viittaavan siihen, että maaseudun asukkaat näyttävät utvikling på de forskjellige stadier. Så selv om Lapp menettävän tulevaisuudenuskonsa sitä nopeammin, land både når det gjelder utbygging, befolkningsutvik mitä paremmat heidän taloudelliset ja sosiaaliset ling, forandringer i alders- og yrkesstruktur og andre olonsa ovat. Tämähän on nähtävissä jo maisemasta, faktorer ligger 10-15 år etter, så må det tilpasse seg sillä missäpä muualla pakettipeltojen horsmankukat bl.a. til oljekrisens f0lger, h0y arbeidsl0shet, senkning antavatkaan viljelysmaisemalle selvemmän leiman av levestandarden og depresjoner i det 0konomiske kuin kaupunkien ja kirkonkylien ympärillä. Siinä nä livet samtidig som den rike naboen i vest men med en kyvät kasvukeskusten heijastusvaikutukset ehkä kaik betydelig svakere utgangsposisjon. Eiler er den ikke kein selvimpinä ilmentäen, ei maaseudun hyvinvoin svakere? tia, vaan sen surkeinta rappiota. Den utviklingen en ser i Lappland antyder at folk på landsbygden ser ut til å miste troen på fremtiden for tere jo bedre 0konomiske og sosiale forhold de lever under. Dette _ser en allerede i landskapet, for hvor skulle ellers ugresset på åkrene som ligger brakk gi kulturlandskapet et tydeligere stempel cnn rundt byer og kirkesteder. Der ser en at refleksene av til vekstsentrenes påvirkning ikke betyr velst and for landsbygden men et dystert forfall. 226 Keskustelussa esiintulleita näkökohtia Synspunkter som kom frem i l0pet av diskusjonen - olisi aikaansaatava kokonaisselvitys kveenitutki en burde kunne få frem en helhetsutredning om muksesta. Todettiin, että aikaisempi tutkimus on kveneforskningen. Det er konstatert at tidligere vanhaa ja usein siteerattua, forskning begynner å bli foreldet og ofte er blitt - olisi selvitettävä ajankohtainen tutkimustarve, sitert, - olisi kerättävä enemmän tietoa kveenien elinkei- - en burde utrede det aktuelle forskningsbehovet, noissaan käyttämästä teknologiasta, en burde samle inn mer informasjon om den tek - olisi tutkittava eri kulttuurien kohtaamisesta ai nologi som kvenene gjorde bruk av i sine nreringer, heutuneita seikkoja sekä poliittisia vaikutuksia, - en burde undem,ike folgene av at forskjellige kul - olisi pyrittävä kokoamaan tietopankki erilaisista turer m0tes samt politisk innvirkning, kokoelmista ja pyrittävä eri eturyhmien väliseen - en burde opprette en databank fra forskjellige sam yhteistyöhön. linger og gå inn for samarbeid mellom forskjellige in teressegrupper. 227 SEMINAARIN LOPPUPAATELMIA KONKLUSJONER FRA SEMINARET Yleiskeskustelussa esiintulleita näkökohtia Synspunkter som kom frem i den almenne diskusjon seminaarin yleiskokous päätyi esittämään eri seminarets fellesmiate besluctet å legge frem det ryhmissä esiintuotua lähdemateriaalien, tutkimus kildematerialet som er blitt presentert i de forskjel tilanteen ja -tarpeen kartoittamista sekä näitten lige gruppene, å kartlegge forskningssituasjonen og pohjalta laajojen yhteispohjoismaisten tutkimus ·behovene samt på grunnlag av disse å planlegge suunnitelmien laatimista eri tieteenaloilta, vidtgående samnordiske forskningsprosjekter innen· pidettiin tärkeänä yhdenmukaistaa termin "kvee for de forskjellige vitenskapsgrenene, ni" määritelmä, en anså at det er viktig å gi en enhetlig definisjon · eri tahoilta tehtyjen ja tehtävien tutkimusten jul av termen "kven ", kaiseminen nähtiin tärkeänä • erityisesti tämän en anså at det - spesielt for dagens forskere, men päivän tutkijoitten kannalta sekä myös kveeneille også for kvenene selv · er viktig å publisere under itselleen, siakelser som er blitt foretatt på forskjellige kanter, Lopuksi: - Til slutt: yleisistunto päätyi suosittelemaan pohjoismaisen seminarets fellesmiate besluttet å anbefale at det työryhmän asettamista viemään eteenpäin tätä eri blir oppnevnt en nordisk arbeidsgruppe for å fore tieteenalat huomioonottavaa kveenikulttuurin tut denne undersiakelsen videre. Arbeidsgruppen skal kimusta. Työryhmän täsmällinen kokoonpano rat folge med i forskning som beriarer de forskjellige kaistaan myöhemmin seminaarin alustavasti esittä· områdene av kvenekulturen. Arbeidsgruppens en mien henkilöehdotusten mukaisesti. Kokoonkutsu delige sammensetning avgjiares senere if,alge de jaksi esitettiin Siirtolaisuusinstituuttia. personforslag som ble fremsatt på seminaret. Det ble foreslått at Siirtolaisuusinstituutti (Migrations institutet) skal sammenkalle arbeidsgruppen. 228 SEMINAARIN PÄÄTÖSSANAT INNLEGG VED Lehtori Terttu Kärkkäinen SEMINARETS AVSLUTNING Lapin Korkeakouluseura ry Lektor Terttu Kärkkäinen Lapin Korkeakouluseura ry Olen kuullut epävirallisissa keskusteluissa pientä epäi• lyä siitä, onko tällaisesta seminaarista hyötyä. En kat J eg har i inoffisielle diskusjoner h,m folk spl!lrre med so tätä seminaaria tutkijan kannalta, vaan näkisin sen mistro om man faktisk har noen nytte av et seminar toiselta näkökulmalta. Kveenikulttuurin itsensä kan som dette. Personlig ser jeg ikke på dette seminaret nalta tällaisella seminaarilla on sikäli hyötyä, että se som forsker. J eg skulle gjerne betrakte det fra en annen tekee kveenikulttuuria kaikilta puolilta tunnetuksi synsvinkel. For kvenekulturens egen del er et seminar ja lisää arvostusta tätä kulttuuria ja koko kveenikan som dette nyttig i og med at det gj0r kvenekulturen saa kohtaan. Kun viime yön seutuna lueskelin täällä kjent fra alle synsvinkler og forer til at folk verdsetter kuultuja alustuksia ja äsken kuuntelin ryhmäraportte• både kulturen og kvenene h0yere. Da jeg i natt !este ja, hahmottui elävästi mieleeni kuvia ruijansuomalais innledningene som er blitt holdt her, og da jeg nettopp ten historiasta, kielestä, kansankulttuurista sekä hei h0rte grupperapportene, kom det levende for meg dän sosiaalisista oloistaan. Mielestäni tässä on paikal bilder som hadde sammenheng med historien, språket, laan antaa tunnustus Siirtolaisuusinstituutille, joka folkekulturen og de sosiale forholdene til finn·ene i lähti määrätietoisesti tätä seminaaria järjestämään. Nord-Norge. Etter min mening er det nå på sin plass Lapin kesäyliopiston osuus on lähinnä ollut ulkoisten å si noen anerkjennende ord til Siirtolaisuusinstituut puitteitten tarjoaminen. ti, som målbevisst er gått inn for å arrangere dette seminaret. Lapplands sommeruniversitets rolle har Siirtolaisuus Suomesta sekä Ruotsiin että Norjaan eri na:rmest bestått i å skaffe lokalene. vuosisatoina on ollut mielestäni osoitus siitä, ettemme me suomalaiset ole omassa maassamme pystyneet luo maan sellaisia elinolosuhteita, jotka olisivat kaikkia Utflyttingen- fra Finland til både Sverige og Norge i tyydyttäneet. Ja nyt kysytään, mikä on tilanne tule de forskjellige århundrene har ifolge min mening vaisuudessa, mikä on Pohjoiskalotin ihmisen tulevai va:rt et bevis på at vi finner ikke har kunnet skape suus. Tuota tulevaisuutta kartoitettaessa tarvitsemme slike livsbetingelser i vårt eget land som kunne til juuri tämän tyyppistä seminaaria ja sen kaltaista yh fredsstille alle. Og nå stiller man spr0rsmålet: hvordan teistyötä. Samalla tämä yhteistyö on hyvin konkreet blir situasjonen i fremtiden, hvordan blir fremtiden tinen näyttö siitä, että kalottiyhteistyö elää. Ja tuon for menneskene på Nordkalotten? For å kunne kart kalottiyhteistyön on ensiksi kartoitettava mennei legge denne fremtid beh0ver vi nettopp et seminar syys, joka puolestaan muodostaa sen kivijalan, jolle og et samarbeid som dette. Samtidig er dette sam tulevaisuus rakentuu. Saanen tässä lainata Norrbotte arbeidet et meget konkret bevis på at kalottsamarbei nin läärun maaherran Ragnar Lassinantin sanoja, kun det lever. Og dette kalottsamarbeidet b0r forst kart hän toteaa eräässä puheessaan: "Pohjoiskalotti on legge fortiden, som så igjen danner fundamentet når ehkä ainoa alue maailmassa, jossa kolme valtakuntaa, fremtiden skal bygges. Jeg tillater meg her å låne neljä kieltä, viisi heimoa suomalaiset, ruotsalaiset, landshövdingen i Norrbotten, Ragnar Lassinanttis norjalaiset, saamelaiset ja tornionjokilaaksolaiset asu ord når han ien av sine taler konstaterer: "Nordkalot vat hyvässä yhteisymmärryksessä ilman minkäänlaista ten er kanskje det eneste området i verden der tre tukea YK:n taholta. Kun Genetzaretin järven alueelle riker, fire språk, fem stammer: finnene, svenskene, halutaan lisää suurempia vartioaluksia, on pasifismi nordmennene, samene og befolkningen i Tornedalen toteutettu Tornionjoella, Inarin järvellä ja Varangin bor med gode naboforhold uten noen som helst st(lltte vuonossa ... " näin siis Lassinantti. fra FN. Mens man vil ha flere st(llrre vaktfart0y på Genesaret-sjl!len, er pasifismen blitt virkeliggjort i Historialla, kielitieteellä ja kansankulttuurilla on oma Torneelven, på lnarisj0en og på Varangerfjorden ... ", merkityksenä jo sellaisenaan, samoin sosiaalisten olo- dette altså ifolge Lassinantti. 229 jen selvittelyllä. Ja näin on myös kveenikansan koh Historie, språkvitenskap og folkekultur har hver for dalla. Voimme yhteisen tutkimustyön tuloksena seg sin egen betydning, likeså en utredning om de tallettaa toivon mukaan arvokasta tietoa jälkipolville. sosiale forholdene. Dette gjelder også for kvenene. Ja tuosta tietoudesta voimme myös oppia edelleen, Vi kan forhåpentlig som resultat av den felles forsk voimme ottaa oppia toinen toistemme kokemuksista. ningen få verdifulle kunnskaper for kommende Tästä syystä toivon, että tämän tyylinen pohjoiskalo generasjQner. Og av disse kunnskapene kan vi lrere oss tin yhteistyö jatkuu ja voimistuu. Erikoisesti minua mer, ta lrerdom av hverandres erfaringer. Av denne ilahduttivat tämän seminaarin esitykset pohjoismaisen årsak håper jeg at et samarbeid som dette fortsetter yhteistyöryhmän perustamisesta. Toivon, että esitetyt og blir sterkere. Spesielt glad ble jeg over forslaget toimenpiteet todella toteutuvat. på seminaret om å utnevne en samarbeidsgruppe. Jeg håper at de foreslåtte tiltakene virkelig blir reali Lapin kesäyliopiston ja Lapin korkeakouluseuran sert. puolesta haluan tässä lausua lämpimät kiitokset tä• män .seminaarin osanottajille, esitelmöitsijöille, ryh På vegne av Lapplands sommeruniversitet og Lapp mäsihteereille ja käytännön työstä huolehtineille. lands h0yskoleforening vil jeg her rette en varm takk Toivokaamme, että tämän kveenikulttuurin hahmot til deltakerne på seminaret, til foredragsholdere, grup taminen, kveenien oman identitl!etin lujittaminen ja pesekretrerer og de som har tatt seg av det praktiske ponnistukset heidän kulttuurinsa säilyttämiseksi arrangementet. La oss håpe at arbeidet for å få et hel jatkuvat. hetsbilde av kvenekulturen, for å forsterke kvenenes egne identitet og for å bevare deres kultur, får fort sette. 230 OSANOTTAJAT/DELTAKER Jantunen, Suoma Alta högskole 9510 Elvebakken NORJA/NORGE Junttila, J orid Hjulstad Troms0 universitet Andersen, Erna Kapteinvägen 49 Tollevikveien 20 B 9014 Håpet 9500 Alta Kaplun, Jan-Erik Andersen, Håkon W. Norsk Rikskringkasting Box 211 Grensen 5 9701 Lakselv 9801 Vads0 Andreassen, Irene Lindgren, Anna-Riitta (Alta Högskole) Troms0 universitet 9860 Kiberg Institutt for språk och litteratur 9000 Troms0 Aune, Anders Finnmarks fylke Lunde May 9800 Vads0 (Oslo universitet) Nordbyveien 29 Bj0rklund, Ivar 1400 Ski (Troms0 universitet) Niemenaikio Löksa, Seija 9094 Kjaeken Aveien 13 C 9500 Alta Bratrein, Håward Dahl Troms0 Museum Niemi, Einar 9000 Troms0 Fylkeskonservatoren i Finnmark Waraveien 15 Eriksen, Hans Kr. 9800 Vads0 9392 Stonglandseidet Olsen, Liv Inger Erik51;n, Knut Einar (Aust-Finnmark fylkesbibliotek) (Troms0 universitet) Postboks 38 Kvartsvn. 195 9801 Vads0 9022 Krogelvdalen Pihlström, Kjell Gorter, Waling Norsk Rikskringkasting 9930 Weiden Grensen 5 9801 Vads0 Gustavsen, John Krauscn 193 Richter-Hansen, Einar 9000 Troms0 Kristofer Jansonsv. 77 5030 Landås Harju, Terje Finnmarks landbruksselskap Rushfeldt, Arild 9800 Vads0 Vads0 historielag Box 47 Hasselberg, Asveig 9801 Vads0 9086 S0rbjosen Rushfeldt, Reidun Imerslund, Bente Norsk-finsk förening Nordreisa videregående skole Harevn. 1 9086 Storslett 9800 Vads0 231 Söderholm, Eira Tvengsberg, Per Martin Sörenskriverjordet 14 Fylkeshuset 9500 Alta 2301 Hamar Tuomainen, Ida Ulsnes, Lars E. Slettengt. 21 Rådet for vederegående oppläring 9800 Vads0 Postboks 8170 Dep. Oslo 1 RUOTSI/SVERIGE Fjcllström, Phebe Sundin, Jan (Umeå universitet) Umeå universitet Döfeluspl an 1 90187 Umeå 90248 Umeå Similä, Artturi Hanno, Carl-Uno Torsten Almgatan 3 3 Folkerörelsernas Arkiv 12651 Hagesten Box 266 95124 Luleå Toivanen , Jorma Hietala, Hugo (Stockholms universitet) (Tornedalskommunernas Förbund) Docentbacken 5 Matarenivägen 14 10405 Stockholm 95094 övertorneå Toivanen, Kirsti Johansson, Henning Docentbacken 5 Umeå universitet 10405 Stockholm Pedagogiska Institutionen 90187 Umeå Ylärakkola, Arvo (Ruotsinsuomalaisten Arkisto) Kjellström, Rolf Fiskarnasgatan 15 5 Nordiska Museet 13662 Handen 11521 Stockholm Lassinantti, Ragnar Åkerman, Sune Rcsidensct Historiska institutionen Norbottens Iän Umeå universitet 95986 Luleå 90187 Umeå SUOMI/FINLAND Aikio, Marjut Alamäki, Yrjö Valtakatu 2 C 4 (Tornion kaupunki) 96100 Rovaniemi 10 Vesaisenkatu 4 95400 Tornio Apila-Airaksinen, Alsike Arrela, Veli (Pohjoiset Kirjailijat r.y.) (Tornionlaakson Kotiseututoimikunta) lnapolku 4 A 2 Puutarhakatu 11 96200 Rovaniemi 20 9S400 Tornio Brusila, Kullervo Ajo.Aimo (Kemin Pohjola-Norden r.y.) Pohjoismaiden Neuvosto Alhonkatu 6 Suomen valtuuskunta 94130 Kemi 13 Eduskuntatalo Haakana, Anna-Liisa Mannerheimintie 30 Kaltio-Vuopoja 00102 Helsinki 10 99600 Sodankylä 232 Haakana, Veikko Jokipii, Mauno Pohjoiset kirjailijat r.y. Jyväskylän yliopisto Kaltio-Vuopoja Historian laitos 99600 Sodankylä Yliopistoalue, rak. 111 40100 Jyväskylä 10 Hannula, Timo Lapin maakuntaliitto Jussila, Juhani Toripuistikko 8 B (Lapin korkeakoulu) 96200 Rovaniemi 20 Sudentie 12 A 19 96500 Rovaniemi 50 Harju-Autti, Marketta Jylhä, Pentt i Ounasjoentie 49 Lapin lääninhallitus 96200 Rovaniemi 20 PL 193 96101 Rovaniemi 10 Heikkilä, Hannu Suomen Akatemia Kalhama, Maija-Liisa Humanistinen toimikunta Siirtolaisuusinstituutti Ratamestrinkatu 12 Piispankatu 3 00520 Helsinki 52 20500 Turku 50 Heikkola, Leena Kalliovaara, Raili (Historian ja yhteiskuntaopin opettajain liitto) (Nefa r.y ., Ruija-työryhmä) Pirkkakatu 2 C 8 Pohjoisranta 14 C 68 96200 Rovaniemi 20 00170 Helsinki 1 7 Hetemäki-Olander, Elsi Kaukiainen, Leena Pohjoismaiden Neuvosto (Tampereen yliopisto) Suomen Valtuuskunta Oravanpolku 9 C 27 Eduskuntatalo 33540 Tampere 54 Mannerheim intie 30 00102 Helsinki 10 Koivukangas, Olavi Siirtolaisuusinstituutti Hiilivirta, Kaija Piispankatu 3 (Lapin lääninhallitus) 20500 Turku 50 Mäkiranta 19-21 C 14 96400 Rovaniemi 40 Kokkonen, Urpo (Keskustapuolue) Huovinen, Anja-Tuulikki Tunturipolku 13 A 10 Suomen museoliitto 00100 Helsinki 10 Museokatu 5 A 00100 Helsinki 10 Korhonen, Salme Rovaniemen kaupunginkirjasto Huovinen, Kaarina Lapin maakuntakirjasto (Lapin historian opettajat r.y.) Hallituskatu 9 Valtakatu 38 as 34 96100 Rovaniemi 10 96200 Rovaniemi 20 Kärkkäinen, Terttu Huovinmaa, Kai Lapin kesäyliopisto Suomalaisuuden Liitto Korkalank. 13 Aurorankatu 7 A 1 96100 Rovaniemi 10 00100 Helsinki 10 Issakainen, Arja Laakso, Ritva Valtakatu .32 A 18 Isonviilasaarentie 7 Q 187 96200 Rovaniemi 20 00960 Helsinki 96 233 Lahti, Pirkko Jäämerentie 5 Ratamestarinkatu 13 B 69 99600 Sodankylä 00520 Helsinki 52 Onnela, Samuli Laukkanen, Markku Oulun maakunta-arkisto Lapin toimintakeskus PL 31 Varsitie 22 90101 Oulu 10 96100 Rovaniemi 10 Paaso, Elina Lemmetyinen, Liisa 99440 Leppäjärvi (Nefa r.y., Turku) Ylioppilaskylä 18 A 7 Palolahti, Mikko 20510 Turku 51 94400 Laurila Lillberg, Juhani Peltonen, Irene Lapin korkeakoulu (Mannerheimin Lastensuojeluliitto/ Valtakatu 2 Pohjola-Norden Lapin piiri) 96100 Rovaniemi 10 Ruokasenkatu 16 A 6 96200 Rovaniemi 20 Linkola, Martti (Museovirasto) Pennanen, Vuokko Rantapolku 39 Lapin seutukaavaliitto 00330 Helsinki 33 Rovakatu 15 96100 Rovaniemi 10 Lunnas, Kari (Opintotoiminnan Keskusliitto) Lähteentic 12 Poutanen, Pekka 96400 Rovaniemi 40 Pohjoismaiden Neuvosto Suomen Valtuuskunta Luukanen, Rauni-Leena Eduskuntatalo (Arktisen lääketieteen pohjoismainen Mannerheimintie 30 yhteistyötoimikunta) 00102 Helsinki 10 Lapin lääninhallitus PL 193 Raittila, Pekka 96101 Rovaniemi 10 Helsingin yliopisto Teologinen tiedekunta Maunu, Eero Neitsytpolku 16 Valtakatu 36 A 9 00140 Helsinki 14 96200 Rovaniemi 20 Ratavaara, Soile Melamies, Mauri 98800 Savukoski (Lapin Kulttuurirahasto) Elokatu 8 Rautia, Arvi 96400 Rovaniemi 40 Lapin lääninhallitus Kirkkotie 8 Montell-Saanio, Elsa 96100 Rovaniemi 10 Oikaraisenkylä 97610 Oikarainen Riepula, Esko (Lapin korkeakoulu) Nordberg, Henry Pirkkakatu 8 A 4 Tornionlaakson aluemuseo 96200 Rovaniemi 20 Honkalankatu 12 G 95220 Tornio 2 Ritari, Aulikki Nefa r.y., Ruija-työryhmä Näsi, Saija-Riitta Albertinkatu 13 A 3 (Sodankylän lukio) 00120 Helsinki 12 234 Saanio, Matti Vaattovaara, Kirsti Oikaraisen kylä (Pohjoiset kirjailijat r.y .) 97610 Oikarainen Jokkatie 21 96100 Rovaniemi 10 Saariniemi, Pirjo Kallaantie 25 C 15 Vaismaa, Riitta 98400 Kallaanvaara Lapin kesäyliopisto Korkalankatu 13 Salo, Tuure 96100 Rovaniemi 10 Rovaniemen kaupunki Valtakatu 18 96200 Rovaniemi 20 Virolainen, Kaarina Maaseudun sivistysliitto Salonen, Erkki Töölönkatu 8 A 13 (Suomen Kulttuurirahasto) 00100 Helsinki 10 Kaskenkaatajantie 2 C 02100 Espoo 10 Virtaranta, Pertti Saressalo, Lassi Helsingin yliopisto (Turun yliopisto/Bergenin yliopisto) Suomen kielen laitos Tistelvägen 6 A 21 Fabianinkatu 3 3 20540 Turku 54 00170 Helsinki 17 Savikuja, Lauri (Pohjola-Norden, Lapin piiri) Ylitalo, Arvo Alitalonkatu 7 Lapin läänin taidetoimikunta 95420 Tornio 2 Vuotostie 10 99600 Sodankylä Saxholm, Anja Kansakatu 9 B 8 96100 Rovaniemi 10 Ylitalo, Jaakko Kaijanpalo 32 Seitamo, Leila (Oulun yliopisto) 96910 Rovaniemi 91 Sepankatu 6 as 12 90100 Oulu 10 Yli-Tepsa, Matti Taavetti, Salla Lapin Nuorison Liitto r.y. (Nefa r.y ., Turku) Kunta Ylioppilaskylä 1 D 25 99600 Sodankylä 20510 Turku 51 NORDISK KULTURSEKRETARIAT Timonen, Otto (Lapin kulttuurirahasto) Pal kisen tie 23 Berg, Hans 96100 Rovaniemi 10 Nordisk Kultursekretariat Snaregade 10 Vaarama, Perffii 1205 Köpenhavn K (Rovaniemen työvoimapiiri) Vanamokatu 15 B 12 96500 Rovaniemi 10 Slotte, Kristian Nordiska Rådet Varjo, Uuno Kulturutskottets sekretariat Oulun yliopisto Riksdagen Maantieteen laitos Mannerheimintie 30 90100 Oulu 10 00102 Helsinki 10 235 ., ' ~ f . .. -, .j 1 . ' -~ . ' ,., ' . ·_ -,f -~ !