Leevi Madetoja: Kootut yksinlaulut ja duetot 1

Neljä laulua, op. 2 Viisi laulua, op. 25 1. Lähdettyäs ...... 11 1. Taas kaukaa laulavat lauluaan … . 76 2. Yksin . 14 2. Talvinen tie ...... 79 3. Talviaamu ...... 16 3. Tuulinen sää ...... 83 4. Tähtitaivas ...... 20 4. Synnyinmaja ...... 86 5. Itkisit joskus illoin… . 88 Viisi laulua L. Onervan runoihin, op. 9 1. Yrtit tummat ...... 22 Viisi laulua, op. 26 2. Hymyi Hypnos . 26 1. Jää hyvästi ...... 92 3. Tule kanssani – ...... 29 2. Vieno siipi . 94 4. Rukous . 35 3. Majan ma tahtoisin rakentaa . 96 5. Geisha ...... 39 4. Merituuli ...... 97 5. Talvikuutamolla ...... 100 Kolme laulua, op. 16 1. Serenadi ...... 42 Lauluja P. Verlainen runoihin, op. 36 2. Kristallikukkia ...... 46 Romance sans paroles ...... 103 3. Kehtolaulu ...... 50 Sanaton romanssi ...... 108

Pohjoispohjalaisia kansanlauluja, op. 18 Neljä duettoa, op. 43 1. Linnut ne laulaa ...... 52 1. Iltakuva ...... 113 2. Ajetaanpa poijat ...... 54 2. Kevättalvella ...... 116 3. Mamma se luuli ...... 55 3. Syyshuokaus ...... 120 4. Mammanpoika se pulska . 58 4. Toukokuussa ...... 129 5. Kapakasta kapakkaan ...... 60 Liite Isänmaallisia lauluja, op. 20a Pohjoispohjalaisia kansanlauluja, op. 18, 1. Kymmenen virran maa ...... 62 viulustemmat ...... 137 2. Viipurin laulu ...... 64 3. Suomen Leijona ...... 66

Nuorison lauluja, op. 20b 1. Suksimiesten laulu . 68 2. Suomen soitto ...... 69 3. Kosiovarsa . 71 4. Toisen oma ...... 73 5. Joululaulu ...... 74

9 Leevi Madetoja: Kootut yksinlaulut ja duetot 2

Fire Sange, op. 44 Ilman opusnumeroa 1. Sang bag Ploven ...... 11 Agronomien marssi ...... 84 2. Far, hvor flyver Svanerne hen? . . . . . 15 Herra Petteri ...... 85 3. Det gyldenhvide Himmellys ...... 22 Junkkerin koti-ikävä ...... 88 4. Vaarsang ...... 25 Immer zu, immer zu, ohne Rast und Ruh. . 89

Kaksi laulua, op. 49 Kaksi laulua Martti Wuoren 1. Terve päivä Pohjolahan...... 29 laulunäytelmään ”Vuoksen varrella”: 2. Suomen puu . 34 1. Vihurin laulu ...... 90 2. Uskottomalle ...... 92 Kaksi laulua balettipantomiimista ”Okon Fuoko”, op. 58 Land i vår sång ...... 94 1. Yiain laulu I . 40 Ota se kaunis kannel taas! ...... 96 Yiais Sang I ...... 44 Pohjatuulen torvi ...... 97 2. Yiain laulu II ...... 48 Puhjetessa kukka puhtahin . 99 Yiais Sang II . 50 Talvilaulu ...... 100

Kolme laulua L. Onervan runoihin, op. 60 Viisi lastenlaulua: 1. Heijaa, heijaa ...... 52 1. Iltatähti . 101 2. Kaihoni ...... 54 2. Koivikossani . 102 3. Ilta . 58 3. Varpunen . 103 4. Kun sataa . 104 Syksy, laulusarja, op. 68 5. Enkelien joululaulu ...... 105 1. Syksy ...... 60 2. Lähtö ...... 63 Immer zu, immer zu, ohne Rast und Ruh 3. Luulit, ma katselin sua … ...... 67 (faksimile)...... 106 4. Hyvää yötä . 69 5. Lintu sininen ...... 72 6. Ijät hyrskyjä päin! ...... 75

Kaksi laulua, op. 71 1. Kotihin mielin ...... 80 2. Mestarin käsky ...... 82

9 Toimittajan alkusanat

äsillä oleva Leevi Madetojan yksinlaulujen ja duet- enää tavoita. Pianotaiteilija Ilmo Rannalle haluan lau- Ktojen laitos on toimitettu kriittisen edition peri- sua kiitokset lukuisista arvokkaista korjausehdotuksista aatteiden mukaisesti. Toimitustyön tavoitteena on ollut koskien sekä yksityiskohtia että edition toimituksel- saattaa sävellykset mahdollisimman tarkoin siihen muo- lisia ratkaisuja. Kiitokset myös pianotaiteilija Gustav toon, jossa säveltäjä halusi ne julkaista. Tunnustettava Djupsjöbackalle monista edition lopulliseen muotoon kuitenkin on, että säveltäjän näkemyksen rekonstru- vaikuttaneista kannanotoista sekä pianotaiteilija Roger oiminen jälkikäteen ei ole mikään yksiselitteinen asia. Vignolesille eräistä oivaltavista huomautuksista koskien Eräistä lauluista on säilynyt runsaasti lähdeaineistoa, Madetojan opus 18:n ensimmäistä laulua. toisista taas niukalti. Ja säveltäjän oma näkemyskin Jean Sibeliuksen teosten kokonaislaitoksen toimitukselle muuttui ajan myötä, siksi lähteet saattavat sisältää use- kiitokset haastavasta esikuvasta sekä siitä, että sain ky- ampia ratkaisuvaihtoehtoja, mikäli niitä on säilynyt seisen laitoksen Editorial Guidelines -vihkosen käyttöö- vähääkään runsaammin. Siten edition toimittaja on ni. Monessa asiassa olen noista ohjeista ottanut oppia. joutunut alituiseen tekemään valintoja ja yksityiskoh- Jean Sibeliuksen musiikin tutkimus on kuitenkin aimo tien tasolla joskus myös tulkintoja käytettävissä olevas- askelen edellä Madetoja-tutkimusta, erityisesti käsikir- ta aineistosta. Kriittisen edition periaatteiden mukaan joitusten ajoituksen, luokittelun ja luetteloinnin osalta. ratkaisut on kuitenkin pyritty perustelemaan ja lähde- Siksi ei ole ollut mahdollista noudattaa Sibelius-edition aineiston eroavuudet raportoimaan kriittisessä kom- tarjoamaa mallia sellaisenaan, vaan sen antamia virik- mentaarissa niin, että edition käyttäjällä on mahdolli- keitä soveltaen. suus muodostaa kokonaisuudesta oma näkemyksensä ja tehdä omia ratkaisujaan niin halutessaan. Vantaan Kaivokselassa 27. tammikuuta 2003 Useat henkilöt ovat auttaneet ja tukeneet minua toi- mitustyön aikana. Professori Erkki Salmenhaaraa, joka Kimmo Tammivaara oli yksi editiohankkeen alullepanijoista, ei kiitokseni

A Word from the Editor

his volume of the complete solo songs and duets by nist Ilmo Ranta for the numerous corrections for both TLeevi Madetoja has been compiled in accordance details and editing he proposed. My thanks also go to with the principles of a critical edition. My aim has pianists Gustav Djupsjöbacka, for the many opinions been for the published songs to correspond as closely he expressed that influenced the ultimate edition, and as possible to the composer’s intentions. I nevertheless Roger Vignoles, for some insightful comments on the have to admit that reconstructing his vision has not first song in Opus 18. been without its problems. Source material abounds for I am indebted to the editors of the complete edition of some of the songs, for others very little, and Madetoja’s the works of Jean Sibelius for their challenging example own views changed with time; hence where several and for allowing me to use their Editorial Guidelines; sources are available, they may present more than one I have followed these guidelines on many points. solution. I have therefore been repeatedly obliged to Research into the music of Jean Sibelius is, however, choose, and at the level of detail sometimes to interpret a big step ahead of Madetoja research, especially as re- the material. In a critical edition it must, however, be gards the dating, classification and cataloguing of the possible to justify the choices made, and they should be manuscripts. I could not therefore adopt the Sibelius reported in the critical notes in such a way that users edition model as such, but I could apply some of its may form an overall concept of the work and, if they ideas. wish, draw their own conclusions. Many people have helped and supported me during the Kaivoksela, Vantaa, January 27, 2003 editing process. My gratitude can no longer be con- veyed to the late Professor Erkki Salmenhaara, one of Kimmo Tammivaara the initiators of the edition project. I wish to thank pia- English translation by Susan Sinisalo Johdanto

eikki Klemetti on kertonut Leevi Madetojan jos- epäkypsää. Toiseksi: Madetojalla oli luontaisen mu- Hkus sanoneen, että kyllä hän ainakin kansanlaulun siikillisen luomiskyvyn vastapainona myös voimakas luulisi osaavansa tehdä. Ja osasihan Madetoja, siitä on itsekritiikki. Katilan sanoin: ”Hän ei tyytynyt helpos- lukuisia esimerkkejä hänen säveltämiensä yksin- ja kuo- ti tuottamaan, musikaalisia mielijohteitansa hihasta rolaulujen joukossa. Elämänsä iltapuolella pitämäänsä pudistelemaan, vaan alisti hän mielikuvituksensa tuot- päiväkirjaan Madetoja 27. helmikuuta 1946 kirjoitti: teet tarkan arvioimisen, kypsyttelyn ja määrätietoisen ”Olin Saga Standertskjöldin konsertissa. Ohjelmassa muotoamisen alaisiksi.” Madetojan yksinlaulut ja niihin minulta ’Talvinen tie’, ’Tuulinen sää’, ’Vieno siipi’ ja liittyvä lähdeaineisto osoittavat molemmat piirteet to- ’Merituuli’, siis suomalaista impressionismia.--” dellisiksi. Laulut ovat ensimmäisistä sävellyksistä alkaen varmalla kädellä muotoiltuja tasapainoisia kokonai- Näiden kahden ääripään, pienimuotoisen kansanlau- suuksia. Mutta Madetoja teki muutoksia sävellyksiinsä. lun ja loisteliaan impressionistisen konserttilaulun, vä- Lauluihin, jotka oli ensin julkaistu jossain aikakausi- lille Madetojan yksinlaulutuotanto sijoittuu. Mukaan julkaisussa, säveltäjä yleensä teki korjauksia ja lisäyksiä mahtuu myös jonkin verran puhdasta käyttömusiikkia. kun ne musiikkikustantajan toimesta julkaistiin uudes- Madetoja joutui sitä taloudellisista syistä usein hieman taan. Tavallisimmin muutokset koskivat esitysmerkintö- vastentahtoisestikin säveltämään. Yksinlauluja valmistui jä, joskus myös muita sävellyksen osa-alueita. läpi Madetojan aktiiviuran. Ensimmäiset julkisesti esite- tyt sävellykset vuodelta 1908 kuuluivat tähän lajityyp- Madetoja teki myös useisiin omistuksessaan olleisiin yk- piin ja vielä 1930–40 -lukujen taitteessa, jolloin sävel- sinlaulujensa painettuihin laitoksiin korjausmerkintöjä täjän voimat jo alkoivat ehtyä, syntyi muutamia lauluja. tai muutosehdotuksia. Joskus korjaukset pitävät yhtä al- kuperäisen käsikirjoituksen kanssa, joskus eivät. Eräiden Kriittiseen editioon sisältyvät sekä Madetojan yksinlau- sävellysten kohdalla Madetoja näyttää harkinneen verra- lut että duetot. Mukana ovat kaikki konserttikäyttöön ten radikaalejakin jo vakiintuneesta painetusta versiosta soveltuvat yksinlaulut, valtaosa niistä alun perinkin poikkeavia ratkaisuja. Madetojan painettuihin laitoksiin lauluäänelle ja pianolle sävellettyjä. Editioon on otettu tekemiin korjauksiin on kriittisessä editiossa suhtaudut- myös eräitä lähinnä käyttömusiikiksi luokiteltavia sävel- tu tapauskohtaisesti, muihin lähteisiin vertailemalla. lyksiä. Varsinaiset joukkolaulut, kuten op. 42:n kolme Vaikka Madetojan jälkikäteen ehdottamia muutoksia ei viimeistä numeroa, op. 79 sekä muutama opusnume- useimmiten ole tehty kriittisen edition nuottiosuuteen, roa vailla oleva laulu on kuitenkin jätetty pois, samoin on nämä ehdotukset aina käyty läpi kriittisissä huomau- eräitä alun perin sekakuorolle sävellettyjä lauluja, joiden tuksissa. yksinlaulusovitukset on laadittu kaksintamalla kuoro- osuuden sopraanoääni lauluosuudessa ja käyttämällä Madetoja lähetti ilmeisesti varsin usein alkuperäisen kuorosatsia sellaisenaan urkusäestyksenä. käsikirjoituksen kustantajalle. Tästä syystä valtaosassa säilyneistä käsikirjoituksista on painotyöhön liittyviä Editiossa on mukana myös eräitä aiemmin julkaisemat- numero- ym. merkintöjä, toisin sanoen niitä on käy- tomia lauluja, mm. viehättävä ’Ota se kaunis kannel tetty kaivertajan kopioiden (k.kop) tapaan. Madetoja taas’, miniatyyri ’Puhjetessa kukka puhtahin’ sekä kan- näyttää muutoinkin tehneen tai teettäneen sävellyksis- sanballadisovitus ’Herra Petteri’. Eräitä muita lauluja, tään varsin vähän jäljennöksiä. Siksi esimerkiksi hänen ’Junkkerin koti-ikävä’ esimerkiksi, on aiemmin ollut kuorolaulujensa käsikirjoituksia joutui sävellysten tilaa- kyllä saatavana joko yksiäänisenä tai jollekin muulle jille ympäri Suomea ilman, että säveltäjälle itselleen olisi kokoonpanolle sovitettuna, mutta nyt niistä julkaistaan aina jäänyt niistä omaa kappaletta. ensi kertaa Madetojan sovitus lauluäänelle ja pianolle.

Tunnettu musiikkikriitikko Evert Katila on Madetojan Toimitustyön yleisiä periaatteita 50-vuotisjuhlien yhteydessä julkaistussa artikkelissa maininnut kaksi säveltäjän taiteilijapersoonallisuudel- Nuottiosuudessa on pyritty visuaalisestikin lähelle le luonteenomaista piirrettä. Ensinnäkin: Madetojalla Madetojan käsikirjoituksissaan noudattamaa mer- oli varma musiikillinen vaisto. Hänen töissään ei alun kintätapaa. Milloin lähteenä oleva painettu laitos ja alkaenkaan tuntunut olevan mitään hapuilevaa tai Madetojan käsikirjoitus poikkeavat nuottiasultaan/

4 kirjoitusasultaan toisistaan, on kriittisessä laitoksessa taen aivan ilmeisesti niillä aina lyhyttä etuhelettä. mahdollisuuksien mukaan noudatettu käsikirjoituksen Kriittisessä editiossa onkin päädytty käyttämään ratkaisua. Kriittisessä kommentaarissa ei tällaisia eroa- pelkästään poikkiviivallisia etuheleitä. vuuksia ole ilman painavaa syytä erikseen mainittu. Nuottikuvaa on kuitenkin myös jonkin verran moder- – Milloin laulussa on pianojohdanto ja se on käsi- nisoitu, mm. triolimerkintöjen kohdalla. Seuraavassa kirjoitukseen merkitty ilman lauluäänen viivastoa, eräitä kriittisessä editiossa toistuvasti käytettyjä ratkai- on lauluäänen viivasto kriittisessä editiossa lisätty superiaatteita: pianojohdantoon.­

– Kriittisessä editiossa on käytetty triolimerkintänä – Kaksoismerkintää, jossa sävelten laulaminen samal- hakaviivaa ja numeroa, milloin on kyse kahdeksas- la tavulla osoitetaan sekä kaarituksella että palki- osaa suuremmista aika-arvoista. Madetoja käyttää tuksella, ei ole kriittisessä editiossa käytetty, vaikka kuitenkin varsin runsaasti triolimerkintänä kaarta ja Madetoja sitä käyttää monin paikoin käsikirjoituk- numeroa. Silloin kun Madetoja on käyttänyt piano- sissaan. Merkintätapana on käytetty palkitusta, mil- osuuden tekstuurissa kaaritrioleita, mutta ei muita loin kyseessä ovat kahdeksasosat tai sitä pienemmät kaarituksia, on triolikaarien käytöstä maininta kriit- aika-arvot ja kaaritusta suurempien aika-arvojen tisissä kommenteissa. kohdalla.

– Ilmeisesti painatusteknisistä syistä johtuen dynaamisten Madetoja on valtaosassa yksinlaulujensa käsikirjoituk- merkintöjen, etenkin ja sista käyttänyt pisteitä laulun otsikon, tempomerkin- -merkintöjen sijainti painetussa laitoksessa poikkeaa nän, dynaamisten merkintöjen yms. jäljessä ja nämä joskus hieman painatustyön pohjana olleen käsikir- pisteet toistuvat yleensä myös painetuissa nuoteissa joituksen (k.kop) merkinnöistä. Milloin erot ovat (esim. Andante. ; p. ; ff. ). Käydessään omistuksessaan sen verran pieniä, ettei niiden voi katsoa olennaisesti olleita sävellystensä painettuja laitoksia läpi Madetojalla vaikuttavan esitykseen, on kriittisessä editiossa kui- oli tapana yliviivata tällaisia ylimääräisiä pisteitä. Näitä tenkin pyritty noudattamaan käsikirjoituksen mer- yliviivauksia voi samalla pitää merkkinä siitä, että sävel- kintöjä ilman että jokaisesta muutoksesta olisi lisätty täjä on kriittisesti tarkastellut kyseistä laitosta. Käsillä erillistä huomautusta kommentaariin. olevassa editiossa tällaiset ylimääräiset, nykyaikaiseen painoasuun kuulumattomat pisteet on tietenkin jätetty – Useamman äänen myötäliikkeen kaaritukset piano- pois. Tämäntapaisia korjauksia, joilla ei ole laulun esi- osuudessa Madetoja merkitsee käsikirjoituksissaan tykseen mitään vaikutusta, ei ole yleensä erikseen mai- joskus vain ylä- tai alapuolisina, joskus sekä ylä- että nittu kriittisissä kommenteissa. alapuolisina. Silloin kun ei ole syytä olettaa, että säveltäjä olisi tarkoituksellisesti tehnyt painettuun Laulutekstit julkaistaan pääsääntöisesti sävellyskielel- editioon muutoksia käsikirjoituksen kirjoitustavas- lä. Eräissä tapauksissa laulut on kuitenkin julkaistu kr. ta, on kriittisessä editiossa pyritty olemaan uskolli- editiossa sekä alkukielellä että käännöskielellä. Näin sia käsikirjoituksen merkintätavalle. Tämänkaltaiset on menetelty Yiain laulujen kohdalla, sillä vaikka nii- eroavuudet lähteiden välillä on eritelty kriittisessä den sävellyskieli on tanska, on lauluäänelle ja pianolle kommentaarissa vain kun siihen on katsottu olevan tarkoitetussa sovituksessa kuitenkin suomi pääkielen erityistä syytä. paikalla ja lauluja lienee myös esitetty pääasiassa suo- meksi. Romance sans paroles – Sanaton romanssi -laulun – Madetoja käyttää sekä poikkiviivallisia että poikki- kohdalla taas sekä alkukielinen että käännösteksti ovat viivattomia kahdeksasosanuotteja etuhelettä merki- olleet mukana sävellysprosessissa alusta alkaen, siksi se tessään ilman, että merkintätavalla näyttäisi olevan on julkaistu sekä ranskan- että suomenkielisenä. merkitystä etuheleen esitystapaan, ts. tarkoittaen molemmilla merkintätavoilla lyhyttä etuhelettä. Madetoja korjasi omistuksessaan olleisiin painettuihin Luonteenomainen esimerkki Madetojan kirjoitusta- laitoksiin myös käännösteksteissä havaitsemiaan virhei- vasta on Hymyi Hypnos, op. 9 n:o 2. Laulun kä- tä ja merkitsi joskus muistiin myös muutosehdotuksia sikirjoituksessa (lähde A) säveltäjä käyttää milloin käännösteksteihin. Näitä korjauksia ja muutosehdotuk- poikkiviivallisia, milloin poikkiviivattomia pikku- sia ei kriittisissä kommenteissa yksityiskohtaisesti käydä nuotteja (kahdeksasosia) epäjohdonmukaisen tun- läpi, koska käännöstekstit on editiosta pääosin jätetty tuisesti aivan toisiaan vastaavissa kohdissa tarkoit- pois.

5 Laulutekstin kirjoitusasussa (isot/pienet alkukirjaimet; re, esim. L.Onervan runoihin. Säveltäjä itsekin käytti välimerkit) on varsin usein eroavuuksia eri lähteiden tämäntapaista määrettä eräässä käsin kirjoittamassaan välillä. Näitä ei ole kriittisissä huomautuksissa yksityis- teosluettelossa (SKS) useampilauluiseksi suunnittele- kohtaisesti käsitelty, tekstin painotuksen kannalta mer- mansa, mutta yhdeksi numeroksi kutistuneen Verlaine- kittäviä välimerkkejä lukuun ottamatta. Pääsääntöisesti opuksensa (op. 36) otsikossa. on noudatettu Madetojan käsikirjoituksessaan käyttä- mää kirjoitusasua ja mikäli tätä lähteiden puuttuessa ei Sellaiset toimittajan tekemät korjaukset ja lisäykset, jot- ole tunnettu, alkuperäistekstin kirjoitusasua. ka poikkeavat käytettävissä olevista lähteistä, on erotet- tu muusta tekstuurista seuraavin typografisin keinoin: Vain muutamalla opuksella on Madetojalta itseltään kaaret on merkitty katkoviivoin, muut merkinnät on periytyvä vakiintunut nimi. Milloin näin ei ole laita, varustettu [hakasuluin]. Yleensä näiden muutosten tar- on kriittisessä editiossa käytetty otsikkoa, jossa on mai- koituksena on korjata lähteissä esiintyviä ilmeisiä vir- nittu opusnumeron lisäksi opuksen sisältämien­ sävel- heitä tai muita puutteellisuuksia. Joskus myös jollekin lysten lukumäärä, esim. Neljä laulua tai Neljä duettoa. toiselle kokoonpanolle tarkoitetusta lähteestä otetut täy- Eräissä opuksissa tähän on Seija Lappalaisen & Erkki dentävät esitysmerkinnät on selvyyden vuoksi erotettu Salmenhaaran laatiman teosluettelon mukaisesti lisätty muusta tekstuurista vastaavalla tavalla. vielä laulujen runoilijaan viittaava tai jokin muu mää-

Introduction

eikki Klemetti reports Leevi Madetoja as once say- or less be classified as utility music. The songs for more Hing that he reckoned he could do at least a folk than one singer, such as the last three of Opus 43, Opus song. And indeed he did, as proved by many of his solo 79 and a few with no opus number have, however, and choral songs. His entry for February 27, 1946 in been omitted, as have certain songs originally scored the diary he kept in later life reads: “Went to a concert for mixed choir in cases where solo-song arrangements by Saga Standertskjöld. On the programme were my have been made by doubling the choir’s soprano part in Talvinen tie, Tuulinen sää, Vieno siipi and Merituuli, in the singer’s part and using the choir’s part as such as an other words Finnish impressionism…” organ accompaniment.

It is between these two extremes – the small-scale folk The edition also includes some songs not previously song and the brilliant, impressionistic concert song – published, such as the charming Ota se kaunis kan- that the Madetoja solo songs lie. There is also a certain nel taas, the miniature Puhjetessa kukka puhtaihin and amount of pure utility music he was obliged to write, the folk-ballad arrangement Herra Petteri. Certain often slightly against his will, for financial reasons. He other songs, for example, Junkkerin koti-ikävä, have wrote solo songs throughout his active career. The first been available earlier, in a version either for solo voice works by him (1908) to be performed in public were or for some other ensemble, but this is the first time solo songs, and he was still producing a few in the late Madetoja’s arrangement for voice and piano has been 1930s and early 1940s, by which time his strength was published. beginning to fail him. In an article published on the occasion of Madetoja’s There are both solo songs and duos in this critical edi- 50th birthday, the well-known music critic Evert Katila tion. All the solo songs suitable for concert performance mentioned two features characteristic of Madetoja the are here, and most of them are voice-piano originals. artist. Firstly: Madetoja had a firm musical instinct. The edition also includes some pieces that could more There never seemed to be any sign in his works of

6 uncertainty or immaturity. Secondly: Madetoja had a – I have marked triplets with a bracket and a num- pronounced tendency towards self-criticism that coun- ber for time values greater than a quaver, though terbalanced his natural musical creativity. In Katila’s Madetoja frequently uses a tie and a number. When, words: “He was not readily content to produce the easy in the piano texture, Madetoja has used triplet ties way, to just pluck his musical whims off his sleeve; rath- but no other ties, the use of triplet ties is mentioned er, he subjected the products of his imagination to strict in the critical notes. criticism, maturing and resolutely moulding.” The solo songs and their source material indicate that both these – Presumably for technical printing reasons, the po- claims were true. Even the very first songs are balanced sition of the crescendo and diminuendo marks, in entities fashioned with a firm hand. But Madetoja did particular, sometimes differs slightly in the printed also revise his compositions. He usually made correc- edition from the manuscript on which it was based. tions and additions to songs first published in a peri- If the discrepancies are so small that they cannot odical when they were later issued by a music publisher. be considered as really affecting the performance, I The revisions most commonly concerned the expression have tried to observe the manuscript marks without marks, but sometimes other things. mentioning every change in the critical notes.

Madetoja also made corrections or proposed alterations – In his manuscripts, Madetoja often gives piano to the published editions of his solo songs. Sometimes ties either only once, above or below the staves, the corrections tally with the original manuscript, but or sometimes both above and below where several sometimes they do not. For some songs, he seems to voices proceed in parallel. In cases where there is have considered relatively radical deviations from the by no reason to assume that he deliberately altered the then established printed version. In this critical edition, manuscript marking for the printed edition, I have I have addressed each case individually, comparing the tried to keep to the manuscript. Discrepancies such corrections with other sources. Even if the changes later as these between sources are mentioned in the criti- proposed by Madetoja have not, in most cases, been cal notes only if I have considered there was a spe- transferred to the critical edition, I have always record- cial reason to do so. ed the proposals in the critical notes. – Madetoja writes quaver appoggiaturas both with and Apparently, Madetoja very often sent the publisher the without a slash; this does not appear to affect the original manuscript. For this reason, most of the extant way the appoggiatura is performed; in other words, manuscripts bear numbers and other printing instruc- both indicate a short appoggiatura. A characteristic tions; in other words, they have been used as engraver’s example of this is Hymyi Hypnos, Op. 9 No. 2. In copies. All in all, Madetoja seems to have made or had the manuscript (source A), there are little appoggia- made very few copies of his works. Thus manuscripts tura quavers both with and without a slash, used of, for example, his songs for choir ended up all over without any apparent logic, at corresponding points, Finland, with whoever had commissioned the song, and and they presumably always mean a short appoggia- Madetoja himself sometimes remained without a copy tura. For the critical edition I decided to use appog- of his own. giaturas with a slash at all times.

– Where a song has a piano introduction without a General Editing Principles voice stave in the manuscript, I have added a voice stave in the critical edition. Visually, I have tried to keep as closely as possible to the notation in Madetoja’s own manuscripts. In cases – Though in his manuscripts Madetoja often indicates where the musical or written text of the printed edition with both a tie and a beam that several notes are to differs from Madetoja’s manuscript, I have wherever be sung to a single syllable, I have here used beam- possible kept to the manuscript. Such discrepancies are ing for quavers or notes with a shorter time value not mentioned separately in the critical notes without and ties for longer ones. some weighty reason. The notation has, however, been modernised to some degree – in the case of triplets, for In most of his solo-song manuscripts, Madetoja writes example. The following are some of the principles re- a dot after the title, tempo, dynamic, etc. marks, and peatedly applied in the critical edition. these dots are generally reproduced in the published

7 edition (e.g. Andante. ; p. ; ff.). When he went through apart from punctuation marks significant to the stress. I the printed editions, he crossed out these dots; this sug- have as a rule adhered to the orthography in Madetoja’s gests that he checked these editions with a critical eye. I manuscript, and where this is not known in the absence have of course omitted these dots, which are no longer of source material, to the original text. customary. Corrections such as these that do not affect the performance of the song are not usually mentioned Only a few opuses have an established name that can in the critical notes. be traced back to Madetoja. Otherwise, I have given both the opus number and the number of songs in the The song texts are as a rule published in the original opus, such as Neljä laulua (Four Songs) or Neljä duettoa language. In some cases I have nevertheless given them (Four Duets). For some opuses I have, in accordance here in both the original language and in translation. with the list of works compiled by Seija Lappalainen This applies to Yiain’s Songs, because although the origi- & Erkki Salmenhaara, further added an adjunct such nal language is Danish, the foremost language in the ar- as L. Onervan runoihin referring to, say, the poet. rangement for voice and piano is Finnish, and the songs Madetoja himself used such an adjunct in the title of are probably performed mainly in Finnish. Then in the his Verlaine Opus 36, in a hand-written list of works case of the Romance sans paroles – Sanaton romanssi, he made for the Finnish Literature Society. Originally both the original language and the translation were pre- planned as a set of several songs, the opus was ultimate- sent from the very start of the composition process, so ly reduced to a single item. both the French and the Finnish texts are given here. I have highlighted any corrections and additions that Madetoja also corrected any mistakes in translation he deviate from the available sources by the following ty- noticed in printed editions and sometimes jotted down pographical means: ties are marked in dashes, and other proposed amendments to the translations. The notes in marks in square brackets. These changes are generally the critical edition do not give a detailed inventory of intended to correct obvious errors or other gaps in the these corrections and proposals because the translations sources. Sometimes additional expression marks taken have mostly been omitted here. from a source intended for some other ensemble are, for reasons of clarity, likewise highlighted. Sources often differ on the orthography of the vocal text (upper/low case, punctuation marks). The differ- ences are not dealt with in detail in the critical notes,

8