sign in sign up
<<
Home , Ernest Pingoud, Ida Ekman, Jean Sibelius, Jussi Jalas, Leif Segerstam, Luonnotar (Sibelius)

BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 1

Sibelius Orchestral Songs soprano Philharmonic BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 2

Jean S

1 Kai 2 Luo 3 Me 4 Säv 5 Dem 6 Vår 7 Un 8 De 9 Sol 10 Var 11 Hö 12 På 13 Ari 14 Illa 2 15 Las 16 Sou 17 S’e 18 En 19 He

Soile Iso Helsinki Leif Sege

Recording: Executive Pr Recording P Recording E Publishers: Helsinki (Ar Publ., Frank P 2006 On Artist Photo in Kuhmoinen, summer 1912 Maarit Kytö BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 3

Jean Sibelius (1865–1957)

1 Kaiutar,Op. 72/4 (arr.) 3:07 2 Luonnotar,Op. 70, Tone poem for soprano and orchestra 8:49 3 Men min fågel märks dock icke,Op. 36/2 (arr.) 2:47 4 Säv, säv susa,Op. 36/4 (arr.Ivar Hellman) 2:32 5 Demanten på marssnön,Op. 36/6 2:36 6 Våren flyktar hastigt,Op. 13/4 1:35 7 Under strandens granar,Op. 13/1 (arr.Jussi Jalas) 5:10 8 Den första kyssen,Op. 37/1 (arr.Nils-Eric Fougstedt) 1:58 9 Soluppgång,Op. 37/3 2:17 10 Var det en dröm?,Op. 37/4 (arr.Jussi Jalas) 2:22 11 Höstkväll,Op. 38/1 4:54 12 På verandan vid havet,Op. 38/2 3:39 13 Arioso,Op. 3 4:38 14 Illalle,Op. 17/6 (arr.Jussi Jalas) 1:21 15 Lastu lainehilla,Op. 17/7 (arr.Jussi Jalas) 0:58 3 16 Souda, souda sinisorsa (arr.Jussi Jalas) 1:17 17 S’en har jag ej frågat mera,Op. 17/1 2:43 18 En slända,Op. 17/5 (arr.Jussi Jalas) 4:02 19 Hertig Magnus,Op. 57/6 3:18 [61:37] Soile Isokoski, soprano Helsinki Philharmonic Orchestra Leif Segerstam, conductor

Recording: Helsinki, Hall, 10/2005 Back Cover Illustration: Akseli Gallen-Kallela (1865–1931), Executive Producer: Reijo Kiilunen Luonnotar,Gallen-Kallela Museum in Espoo Recording Producer: Seppo Siirala Cover Design and Booklet Layout: Eduardo Nestor Gomez Recording Engineer: Enno Mäemets Booklet Editor: Jean-Christophe Hausmann Publishers: Breitkopf &Härtel, Wiesbaden; Fazer Music, Helsinki (Arioso; Souda, souda sinisorsa); Robert Lienau Inc. Publ., Frankfurt/Main (Hertig Magnus) Fredrikinkatu 77 A 2 P 2006 Ondine Inc., Helsinki FIN-00100 Helsinki Artist Photos: Irmeli Jung (Soile Isokoski), Tel.: +358.9.434.2210 / Fax: +358.9.493.956 Maarit Kytöharju (Leif Segerstam) E-mail: [email protected] / www.ondine.net BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 4

Sibelius h Jean Sibelius (1865–1957) poems he Luonnotar ·Orchestral songs 1899–19 J.J. Weck Jean Sibelius had plans in the early 1900s for a tone poem entitled Luonnotar,based on a subject from love with the .The project was not completed at that time, but in 1913 the returned to the subject. The celebrated Finnish singer Aino Ackté was constantly bombarding Sibelius with requests for Soluppgå new compositions, and eventually the burden of deferred promises became too much. The new work scenograp transcended the bounds of conventional orchestral songs in terms of both technical demands and ground; h expression; indeed, Luonnotar can better be described as a tone poem for soprano and orchestra. ronment engulfed Luonnotar (The Nature-Spirit) Op. 70 takes its text from the first runo of the Kalevala, the myth of cre- ation. The filigreed string accompaniment displays remnants of Sibelius’s earlier Kalevala style, but in all Although other respects Luonnotar explores open waters and unknown seas. The emptiness of the newly creat- tlingly mo ed world is palpable in the extreme registers of the orchestral texture through which the soprano solo Rydberg O soars like “maiden of the air” or the “duck, aplain bird” in the poem. In Höstkv The austerity of the musical material does not translate into simplistic primitivism. Sibelius emphasizes gloomy im 4 the mystical and ecstatic aspects of the event, as the expressive tension sweeps over the orchestra “in tury Finni agreat gust of wind”. In Luonnotar,Sibelius presents the universe as acosmic state which is unfath- pella sect omable in its infinity and which exists in a state before the (symphonic) processes that create and nur- thereis n turelife. På verand In his orchestral works, Sibelius often drew on the Finno-Ugric identity,but as his mother tongue was duction se Swedish, most of his solo songs are settings of poetry in Swedish. The idealistic texts of Runeberg, melancho Wecksell and Fröding prompted dramatic and brilliant musical settings. silent, the

Sibelius wrote Arioso Op. 3, a setting of apoem by ’s national poet Johan Ludvig Runeberg The poet (1804–1877), in 1893, and in 1911 he rearranged it for female voice and strings. Runeberg’s poem ‘Empire’ s compares a rose frozen by winter to the tragic fate of a young woman. Sibelius paints the scene with mera (The the girl and the flower with abroad brush, allowing the soprano voice to blossom to its fullest. autumn a yet becom The set of Runeberg songs Op. 13 written in 1890–92 is in afull-blooded Romantic style. Våren flyktar hastigt (Spring Fleets Fast) features a typical man-and-woman narrative: the woman grieves for the swift The song passing of the springtime of life, while the man urges her to seize the moment and to acquirebeauti- with a va ful memories to treasure. Sibelius opens the song in a wistful mood but concludes in an almost coquet- towards p tish tone. maids in he does n BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 5

Sibelius had aknack for highlighting the Symbolist undertones of many of the Swedish-language poems he set. Thereare several examples of this approach in the songs of Op. 36, written in 1899–1900. Demanten på marssnön (The Diamond on the March Snow), a setting of apoem by J.J. Wecksell, is agrandiose depictionofhow the snowflakes sparkling in a winter snowdrift fall in bject from love with the blazing sun and arefinally consumed by its burning kiss. ed to the quests for Soluppgång (Sunrise) Op. 37/3, a setting of Tor Hedberg, is interesting because of its Wagnerian new work scenography.The protagonist is aknight harkening to the sounds of battle against a splendid back- ands and ground; his lady love only appears briefly as a white hand stroking his forehead. The natural envi- estra. ronment seems to be the most important for Sibelius here, and even the blast of the war hornis engulfed by the tranquillity of the morning. yth of cre- but in all Although Sibelius’s solo songs, as a rule, areamong his most conservative works, thereis some star- wly creat- tlingly modern writing among them. The collection of songs to poems by Swedish poet Viktor rano solo Rydberg Op. 38 (1903) is one of the composer’s finest in terms of expressive power.

In Höstkväll (Autumn Night), the austereinstrumental accompaniment seems to shy away from the mphasizes gloomy images of naturedeclaimed by the singer.The song was written for the great early-20th-cen- hestra “in tury Finnish diva Aino Ackté, who had the charisma required to sustain the extensive acap- 5 is unfath- pella sections. It is not until the final stanza that we see aperson appearing amid the autumn storm: and nur- thereis no harmony,as even human suffering is lost in the darkness.

På verandan vid havet (On aVeranda by the Sea), too, is anything but an idyll. The chromatic intro- ngue was duction sets up an oppressive mood in which the singer begins to reminisce about sighing waves and Runeberg, melancholy stars. Above looms the conflict between the transitory and the eternal. As naturefalls silent, the tension erupts into adefiant image of aGod who conceals His purposes from our sight.

Runeberg The poetry of Runeberg offered Sibelius both Romantic moments and the elegance of classical rg’s poem ‘Empire’ style, both of which can be found in the opening number of Op. 17, Se’n har jag ej frågat cene with mera (Then ICeased to Ask those Questions), a sketch of the trinity of rejected love, approaching st. autumn and fading beauty.Brahms heard this song in 1895 and remarked that the composer “might yet become something”. ren flyktar r the swift The song collection Op. 57 (1909) to poems by Ernst Josephson reminds us of Sibelius’s struggles re beauti- with a variety of temptations preceding the writing of his Fourth .Some of the songs lean st coquet- towards pessimism, but Hertig Magnus (Baron Magnus) Op. 57/6 stoutly resists the lureof the mer- maids in Lake Vättern. He does eventually jump into the water,but despite the ominous ballad style he does not come to grief: he wakes up, unharmed, in abed of violets. BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 6

At times, Sibelius captured the tone of afolk ballad with almost magical simplicity. Säv, säv, susa The Rune (Sigh, Rushes, Sigh) Op. 36/4 (1904), a setting of Gustav Fröding, is the tale told by sedges rustling images. T in the wind of the unhappy Ingalill. After adramatic culmination, the music subsides into sighing. young lov ness Deat Under strandens granar (Under the Fir Trees on the Shore) Op. 13/1 (1892) was written while Sibelius ating into was on his honeymoon in easternFinland. Theremay be psychoanalytical dimensions involved: a young man is enticed by a water-sprite which takes many shapes, and despite the efforts of the Most of S young man’s mother the sprite eventually triumphs. Sibelius did not always take the Enlightenment- nally writ period morals of Runeberg’s poems very seriously,but he never meddled with their idealized view of the emerg women. to write f

Op. 37 (1904) is perhaps the most operatic of Sibelius’s song collections. Here, he brings aforce bor- Of the ot dering on pathos to the 19th-century idealism of the poetry.In Var det en dröm (Did Ijust Dream?), Sibelius’s ahandsome recollection of love lost to apoem by J.J. Wecksell, Sibelius forces the singer —origi- orchestra nally the tender-voiced — to stretch her resources to the limit. enced the

Sibelius wrote very few solo songs to Finnish texts. In the ones he did write, he aimed at an austere Nils-Eric F national feeling. Lastu lainehilla (Driftwood) Op. 17/7 (1898), a setting of Ilmari Kianto, must have erncomp appealed to Sibelius because of its alliteration and its Romantic image of love in the Finnish wilder- Petersbur ness. Souda, souda sinisorsa (Swim, Duck, Swim, 1899) sets apoem by A.W.Forsman (later 6 Swedish c Koskimies) to a very similar melody; here, too, the text is about nesting. 1928 to 1 Illalle (ToEvening, 1898) to apoem by A.W.Forsman was Sibelius’s first solo song to aFinnish text, and the composer took great careinaddressing the sonority of the language. Ilta is the Finnish word for ‘evening’, but the title herealludes to the poet’s fiancée Ilta Bergroth, and thus the impatient expectation of twilight in the song acquires alayer of metaphorical meaning. Recognize With Kaiutar (The Echo-Nymph) Op. 72/4 (1914–15), Sibelius returned to lyrics in Finnish (in this case ular gues by Larin-Kyösti) and the archaic and mystical idiom of his Symphony.Applying adistancing she gave effect to the Kalevala-style poem, the composer fashioned aminiature tone poem out of this narra- tive of a wood-nymph wandering through bog and wilderness in search of her lost beloved national s went on En slända (A Dragonfly) Op. 17/5, a setting of Oscar Levertin, describes adragonfly that happens by London, to console the lonely poet. The insect tarries only for as long as it takes inspiration to arise: in the Edinburg cadenzal trills and figures of the vocal part, it ascends again into the summer sky. ductors in Davis, Zu In Men min fågel märks dock icke (But My Birdis Nowhere to be Seen) Op. 36/2, another Runeberg Abbado, setting, agirl awaits her beloved like the migrating birds in spring; but among all the , gold- regularly eneyes, larks and curlews she cannot find her own. Sibelius was an avid birdwatcher and seems to Marschal have been inspired by Runeberg’s description of the spring migration. Margaret BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 7

säv, susa The Runeberg song Den första kyssen (The First Kiss) Op. 37/1 (1904) is built of archetypal Romantic s rustling images. The passion of the narrator’s first kiss seems to burst all bounds. The ardent query of the sighing. young lover is answered first by the stars with equal pathos, while faced with the image of happi- ness Death turns away, weeping. Yet Sibelius’s firm sense of style prevents the song from degener- eSibelius ating into kitsch. volved: a rts of the Most of Sibelius’s orchestral songs werenot arranged for orchestra until years after they wereorigi- tenment- nally written. Sibelius orchestrated certain songs for Aino Ackté at an early date, and in the 1930s d view of the emergence of new distinguished Finnish sopranos, Aulikki Rautawaara in particular,inspired him to write further arrangements.

force bor- Of the other arrangers featured here, conductor Jussi Jalas (1908–1985), being married to one of Dream?), Sibelius’s daughters and being an expert in his orchestral style, had adistinct advantage. Jalas’s —origi- orchestrations areexemplary, though we can only guess to what extent the composer himself influ- enced them.

naustere Nils-Eric Fougstedt (1910–1961), conductor of the Finnish Radio Symphony Orchestra, was amod- must have erncomposer in his day,as was Ernest Pingoud (1887–1942), who emigrated to Finland from St sh wilder- Petersburg. Their Sibelius arrangements, though, arefully in keeping with the spirit of the originals. man (later Swedish composer Ivar Hellman (1891–1994) was conductor of the Swedish Radio Orchestra from 7 1928 to 1956. Antti Häyrynen nish text, Translation: Jaakko Mäntyjärvi nish word mpatient

Recognized as one of the finest singers of her voice type, Finnish soprano Soile Isokoski is a reg- this case ular guest at the most renowned venues of the world. After graduating from the , distancing she gave her début recital in Helsinki in 1986 and subsequently won anumber of important inter- his narra- d national singing competitions. After her opera début at the Finnish National Opera in Helsinki, she went on to captureaudiences and critics in the opera houses of , , Munich, Hamburg, ppens by London, Milan and and at the Metropolitan, and also at the festivals in Salzburg, Savonlinna, se: in the Edinburgh and Orange. Soile Isokoski continues to work together with numerous renowned con- ductors including Jukka-Pekka Saraste, Esa-Pekka Salonen, , ,Sir , , , Sir , BernhardHaitink, , Claudio Runeberg Abbado, ,and . Soile Isokoski has a wide-ranging concert repertoireand ans, gold- regularly gives recitals with her permanent accompanist Marita Viitasalo. Her opera roles include the seems to Marschallin ( ), Eva ( Die Meistersinger), Donna Elvira ( ), Alice ( ), Margarethe ( ), Rachel ( ), the Countess ( Le nozze di Figaro), Desdemona ( Othello), Liù BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 8

( ), Antonia ( ), Fiordiligi ( Così fan tutte), and Pamina ( ). Soile Isokoski has made many recordings for Ondine. Her rendition of Four Last Songs and other orchestral songs by RichardStrauss with and the Berlin Radio Symphony Orchestra received the Gramophone Awardin 2002. In honour of her contribution to Finnish music, she was awarded the ProFinlandia decoration in December 2002. Au début pée natio The Helsinki Philharmonic Orchestra, the oldest professional symphony orchestra in the chanteuse , was founded as the Helsinki Orchestral Society by the young , its first devenu tr Chief Conductor,in1882. Well known today for its tradition of performing Sibelius, it also premiered formes tr many of his major works, often with the composer himself conducting. The orchestra undertook its et orches first foreign tour to the Universal Exposition in Paris in 1900, and since then it has visited most European countries, in addition to visiting the USA and Japan, both on four occasions. The Helsinki Le texte d Philharmonic Orchestra and Ondine have maintained along-standing exclusive partnership with, de l’origin among others, an edition of the complete Sibelius under the direction of Leif Segerstam. ces du sty vide de l’u Leif Segerstam became the 11th Chief Conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra in la sopran 1995. He has been praised by critics for creating powerful, convincing performances that arecom- pelling both musically and emotionally.A true musical polymath, Leif Segerstam studied violin, , L’économ 8 composition, and conducting at the Sibelius Academy and continued at the JuilliardSchool. He won expressive the Maj Lind competition for pianists at the age of 18 in 1962 and gave his début recital as a violin- fet d’une ist in the following year.At the age of 21, he was appointed Conductor of the Finnish National ble, nous Opera. His conducting career continued with posts at the Royal Opera of Stockholm and the niques). , as well as Chief Conductor positions at the Austrian Radio Symphony Orchestra, the Finnish Radio Symphony Orchestra, the Staatsphilharmonie Rheinland-Pfalz, the Dans ses Danish National Radio Symphony Orchestra, and the Royal Opera in Stockholm. Leif Segerstam has der du co appeared as guest conductor with such as the , the Chicago Symphony, sur de la and the . He has also conducted in most of the world’s leading opera hous- demanda es, including the , , Covent Garden, the opera houses of Cologne, Hamburg, Munich, and Geneva, as well as at the Salzburg and Savonlinna Festivals. As acomposer, En 1893 i Leif Segerstam has produced an oeuvreofover 250 works. Since 1997 he has been Acting Professor national f of Conducting at the Sibelius Academy in Helsinki. In November 1998 the Nordic Music Committee de Runeb (NOMUS) awarded him the 1999 Nordic Council Music Prize for his work “as a tireless champion of dépeint e Scandinavian music”. In March 2004 he was awarded the Finnish State Prize for Music. Leif no de tou Segerstam’s extensive discography includes a series of recordings for the Ondine label. Une appr sé sur des la situatio BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 9

gic Flute). Jean Sibelius (1865–1957) and other Orchestra Luonnotar ·Lieder avec orchestre , she was Au début du XXe siècle, Jean Sibelius projetait un poème symphonique, Luonnotar,basé sur l’épo- pée nationale finlandaise, le Kalevala.Ilnel’acheva pas, mais en 1913, il reprit le sujet. La célèbre tra in the chanteuse finlandaise Aino Ackté devenait de plus en plus exigeante et le poids des promesses était us, its first devenu trop lourd. L’œuvrequi en résulta dépassait de loin, par sa difficulté et son expression, les premiered formes traditionnelles du avec orchestre . Il s’agit plutôt d’un poème symphonique pour soprano ertook its et orchestre. ted most eHelsinki Le texte de Luonnotar (La Fille de la nature) op. 70 est tiré du premier poème du Kalevala,lemythe hip with, de l’origine du monde. Dans l’accompagnement en filigrane ostinato des cordes, on trouve des tra- egerstam. ces du style kalévaléen antérieur du compositeur mais, cette fois, il exploredes mers inconnues. Le vide de l’univers se dégage d’une textureorchestrale écrite dans des registres extrêmes, où la voix de chestra in la soprano s’élève comme une fée aérienne ou tel un fuligule, le bel oiseau du Kalevala. arecom- in, piano, L’économie du matériau musical n’aboutit pas à un primitivisme simple. Sibelius souligne de façon .He won expressive le côté mystique et fascinant de la Création, en faisant vibrer l’orchestrecomme sous l’ef- 9 s a violin- fet d’une «grande rafale ». Dans Luonnotar il dépeint un univers cosmique qui, illimité et inaccessi- National ble, nous ramène à un temps précédant la création du monde (donc celle des procédés sympho- and the niques). ymphony Pfalz, the Dans ses œuvres orchestrales, Sibelius s’appuyait souvent sur l’identité finno-ougrienne, mais les lie- rstam has der du compositeur dont la langue maternelle était le suédois ont, pour une grande part, été écrits ymphony, sur de la poésie suédophone. Les textes, teintés de l’idéalisme de Runeberg, Wecksell et Fröding, era hous- demandaient une expression dramatique et brillante. Cologne, omposer, En 1893 il acomposé son Arioso op. 3 sur un poème de Johan Ludvig Runeberg (1804–1877), poète Professor national finlandais. En 1911, il l’a remanié pour orchestreàcordes et voix de femme. Dans le poème ommittee de Runeberg une rose gelée en hiver est assimilée au destin tragique d’une jeune femme. Sibelius mpion of dépeint en touches larges la rencontredelajeune fille et de la fleur et fait briller la voix de la sopra- usic. Leif no de tout son éclat.

Une approche purement romantique est sensible dans le cycle op. 13 des années 1890–92, compo- sé sur des poèmes de Runeberg. Dans le lied Våren flyktar hastigt (La Fuite inexorable du printemps), la situation homme –femme est typique: la femme regrette le printemps de la vie qui s’enfuit, tan- BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 10

dis que l’homme l’incite àamasser de beaux souvenirs pour la fin de la vie. Sibelius commence le lied Le cycle d avec des nuances nostalgiques mais le finit presque en minaudant. contre to lieder son Avec la poésie en langue suédoise, Sibelius a réussi àexprimer avec beaucoup d’élégance l’aspect sement a symbolique de nombreux poèmes. On en trouve plusieurs exemples dans les lieder de l’opus 36 des menaçant années 1899–1900. Demanten på marssnön (Diamant sur la neige de mars) sur un poème de J.J. tes. Wecksell raconte, dans un style théâtral, comment des cristaux de neige étincelants tombent amou- reux du soleil et finissent par fondre sous son baiser brûlant. Parfois Sib Dans le li Soluppgång (Lever du soleil) op. 37/3, sur un poème de Tor Hedberg, est intéressant pour sa mise en roseaux q scène wagnérienne. Le chevalier qui écoute le bruit des combats aété dépeint sur un fond magni- tique, dis fique et sa dame n’apparaît que brièvement sous la forme d’une main qui lui essuie le front. Pour Sibelius l’impression produite par la natureest primordiale et même le son du cor se fond dans le pay- Under str sage matinal silencieux. en Finland lé à rejoin Même si les lieder,engénéral, reflètent le côté conservateur du style de Sibelius, on trouve parmi eux gagner.S des morceaux d’une modernité surprenante. Le recueil op. 38 (1903), qui contient des poèmes du touché à Suédois , compte avec sa charge expressive parmi les meilleurs du compositeur. 10 L’opus 37 Dans Höstkväll (Soir d’automne, Rydberg), la partie instrumentale réduite semble ne pas vouloir sous- positeur d crireàla sombrepoésie de la naturedéclamée par la soliste. Le lied aété composé pour Aino Ackté, perdu, co la grande diva de l’opéra finlandais du début du XXe siècle dont le charisme était suffisant pour sou- il contrain tenir les longs passages acappella.L’homme apparaît àlalisièred’un paysage où, dans la dernière sibilités. strophe, se déchaîne une tempête automnale: il n’y aaucune harmonie et même la souffrance humaine disparaît dans les ténèbres. Sibelius a primer un På verandan vid havet (Sous la véranda au borddelamer,Rydberg) est, lui aussi, tout sauf une idyl- vagues) o le. L’introduction chromatique fait naître une atmosphèrepesante dans laquelle la soliste évoque le mettent u clapotis plaintif des vagues et le scintillement mélancolique des étoiles. Par-dessus le tout plane le souda sin conflit entrel’éphémèreet l’éternel. Quand le silence règne sur la nature, la tension qui en résulte, Forsman se décharge en la vision rebelle d’un Dieu qui ne nous dévoile pas ses secrets. Illalle (Au Les poèmes de Runeberg ont offert àSibelius aussi bien des images purement romantiques qu’une nois. Il yp élégance classique. Ce qu’on retrouve particulièrement bien maîtrisé dans le numérod’ouverturede nin en fin l’opus 17 Se’n har jag ej frågat mera (Depuis, je n’ai plus posé de questions), la trilogie glaciale de scurité pr l’amour abandonné, de l’automne qui approche et de la beauté qui se fane. En entendant ce lied en 1895, Brahms adit que l’auteur avait l’étoffe d’un grand compositeur. Dans le lie BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 11

nce le lied Le cycle de lieder op. 57 (1909) sur les poèmes d’Ernst Josephson, rappelle le combat de Sibelius contre toutes sortes de tentations avant qu’il ne compose la Quatrième Symphonie. Certains de ces lieder sont teintés de pessimisme, mais Hertig Magnus (Le Duc Magnus) op. 57/6 résiste courageu- el’aspect sement aux appels de la sirène du lac Vättern. Finalement, il se jette àl’eau mais, malgré le style us 36 des menaçant de la ballade, son acte sera récompensé et le duc se réveille indemne sur un lit de violet- me de J.J. tes. nt amou- Parfois Sibelius use de nuances qui, presque magiquement, rappellent celles des ballades populaires. Dans le lied sur le poème de Gustav Fröding Säv, säv, susa op. 36/4 (Soupire, soupire roseau), les amise en roseaux qui tremblent au vent racontent l’histoire tragique d’Ingalill qui, après un crescendo drama- dmagni- tique, disparaît dans leurs soupirs. ont. Pour ns le pay- Under strandens granar op. 13/1 (Sous les sapins du rivage) est né au cours de son voyage de noces en Finlande orientale. Le sujet a peut-être une impulsion psychanalytique: le jeune homme est appe- lé à rejoindreles profondeurs d’un lac par l’ondine qui, en dépit de la résistance de la mère, finit par parmi eux gagner.Sibelius n’a pas toujours pris au sérieux la morale des poèmes de Runeberg, mais il n’a jamais oèmes du touché àl’image idéalisée de la femme qu’ils présentent. eur. L’opus 37 (1904) est peut-êtrelecycle de lieder de Sibelius qui est le plus proche de l’opéra. Le com- 11 uloir sous- positeur donne àl’idéalisme du XIXe siècle une force pathétique. Dans les souvenirs d’un amour no Ackté, perdu, courageusement supporté, sur un texte de J.J. Wecksell, Var det en dröm? (Etait-ce un rêve?), pour sou- il contraint la soliste –au départ Ida Ekman, avec sa voix fragile –àaller jusqu’à la limite de ses pos- adernière sibilités. ouffrance Sibelius acomposé peu de lieder sur des textes finnophones. Dans ceux qu’il aécrits, il aessayé d’ex- primer un sentiment national sobre. Dans le poème d’Ilmari Kianto Lastu lainehilla (Le Copeau sur les une idyl- vagues) op. 17/7 (1898), il aaimé l’allitération harmonieuse et la métaphore romantique qui trans- évoque le mettent une image pleine de fraîcheur d’un amour dans les vastes forêts de la Finlande. Souda, t plane le souda sinisorsa (Rame, rame petite cane, 1899) exploite un lied du même type sur un poème d’A.W. n résulte, Forsman (plus tardKoskimies) qui raconte la construction d’un nid.

Illalle (Au soir,1898) sur un poème d’A.W.Forsman est le premier lied de Sibelius sur un texte fin- es qu’une nois. Il yprêtait beaucoup d’attention àla sonorité de la langue. Le soir ( Ilta,également prénom fémi- verturede nin en finnois) évoquait aussi la fiancée du poète, Ilta Bergroth, et ainsi l’attente impatiente de l’ob- laciale de scurité prend un double sens. ce lied en Dans le lied Kaiutar (La Fée de l’écho), op. 72/4, écrit en 1914–15, Sibelius revient àlapoésie finno- BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 12

phone (Larin-Kyösti) et àl’expression archaïque et mystique de la Symphonie Kullervo.Une nymphe La sopran sylvestre y traverse des marais et des forêts àla recherche de son fiancé disparu. Le compositeur a régulièrem pris ses distances avec un texte au style kalévaléen et acomposé un délicat petit poème sympho- fit ses déb nique. internatio critique e En slända (Une libellule) op. 17/5, lied en suédois sur un texte d’Oscar Levertin, décrit une libellule et au Me qui arrive pour consoler un poète solitaire. Le bel insecte s’attarde juste le temps nécessaireau poète Soile Isok pour retrouver son inspiration et s’envole dans le ciel printanier accompagné par les trilles et les Esa-Pekka cadences de la chanteuse. Sir Simon Soile Isok Dans le lied Men min fågel märks dock icke (Mais l’oiseau que j’attends) op. 36/2, composé sur un pagnatric autrepoème de Runeberg, la jeune fille attend son bien-aimé comme elle attend les oiseaux migra- ( Le Cheva teurs et ne trouve pas le sien parmi les cygnes, les garrots àl’œil d’or,les alouettes et les courlis. Marguerit Sibelius était un ornithologue amateur et il semble avoir trouvé l’inspiration en évoquant la migration ( Turandot printanière. et autres. Lieder ain Dans le lied Den första kyssen (Le premier baiser,Runeberg, 1904) op. 37/1, les images romantiques et avec l’O sont des archétypes. La passion du premier baiser semble déborder.Les étoiles, avec un pathétisme Pour ses m 12 égal, répondent àlaquestion passionnée du jeune amoureux et, devant le reflet du bonheur, seule la médail la mort détourne son regardet pleureamèrement. Le sens infaillible du style empêche le composi- teur de tomber dans le kitsch. L’Orches pays nord La plupart des lieder de Sibelius n’ont été orchestrés que de longues années après leur composition. fonda la S Quelques-uns l’ont été très tôt pour Aino Ackté. Dans les années 1930, l’arrivée de nouvelles sopra- presque to nos finlandaises, comme Aulikki Rautawaara, l’a conduit à remanier ses lieder. dition sibé l’Orchestr Parmi les autres orchestrateurs, le chef d’orchestreJussi Jalas (1908–1985) avait l’avantage d’êtrele Le Philhar gendredeSibelius et un connaisseur de son style orchestral. On peut considérer ses orchestrations Leif Seger comme exemplaires et se demander quelle yfut la part du compositeur. Leif Se Le chef de l’Orchestre symphonique de la Radio finlandaise, Nils-Eric Fougstedt (1910–1961), repré- 1995. Ses sentait, comme compositeur, un courant plus moderniste, tout comme Ernest Pingoud (1887–1942), trise mus qui avait émigré de Saint-Pétersbourg en Finlande. Leurs orchestrations respectent toutefois l’esprit la compo original des lieder.Lechef d’orchestreet compositeur suédois Ivar Hellman (1891–1994) aété de 1928 à1956 le chef de l’Orchestre symphonique de la Radio suédoise. et adonn national Antti Häyrynen Deutsche Traduction: Anja Fantapié chienne, BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 13

enymphe La soprano finlandaise Soile Isokoski,l’une des meilleures chanteuses dans son répertoire, est positeur a régulièrement invitée sur les scènes les plus célèbres du monde. Diplômée de l’Académie Sibelius, elle sympho- fit ses débuts en récital àHelsinki en 1986, et fut par la suite lauréate de plusieurs concours de chant internationaux. Après ses débuts lyriques àl’Opéra national de Finlande elle réussit àconvaincrela critique et le public des grands opéras de Vienne, Berlin, Munich, Hambourg, Londres, Milan, Paris elibellule et au Metropolitan Opera, ainsi qu’aux festivals de Salzbourg, Savonlinna, Edimbourg et Orange. au poète Soile Isokoski collaboreavec de nombreux chefs d’orchestrecélèbres comme Jukka-Pekka Saraste, les et les Esa-Pekka Salonen, Seiji Ozawa, John Eliot Gardiner,Sir Colin Davis, Zubin Mehta, Daniel Barenboim, Sir Simon Rattle, BernhardHaitink, Riccardo Muti, , Valery Gergiev et James Levine. Soile Isokoski possède un vaste répertoireet elle donne régulièrement des récitals avec son accom- sé sur un pagnatrice habituelle Marita Viitasalo. Parmi ses rôles d’opéra il faut citer notamment la Maréchale ux migra- ( Le Chevalier àla rose), Eva ( Les Maîtres chanteurs), Donna Elvira ( Don Giovanni), Alice ( Falstaff), es courlis. Marguerite ( Faust), Rachel ( La Juive), la Comtesse ( Les Noces de Figaro), Desdémone ( Othello), Liù migration ( Turandot), Antonia ( Les Contes d’Hoffmann), Fiordiligi ( Così fan tutte), Pamina ( La Flûte enchantée), et autres. Soile Isokoski a réalisé plusieurs enregistrements pour Ondine. Celui des Quatre Derniers Lieder ainsi que d’autres lieder avec orchestredeRichardStrauss, sous la direction de Marek Janowski mantiques et avec l’Orchestre symphonique de la Radio berlinoise, aobtenu un Gramophone Awarden 2002. athétisme Pour ses mérites dans la promotion de la musique finlandaise Soile Isokoski a reçu en décembre 2002 eur, seule la médaille ProFinlandia. 13 composi- L’Orchestrephilharmonique d’Helsinki est le premier orchestre symphonique permanent des pays nordiques. Il vit le jour en 1882, lorsque son premier chef d’orchestre, le jeune Robert Kajanus, mposition. fonda la Société orchestrale d’Helsinki. De 1892 à1923, Jean Sibelius y adirigé lui-même la création de es sopra- presque toutes ses œuvres symphoniques et de nos jours l’Orchestreest connu surtout pour sa forte tra- dition sibélienne. Depuis sa première tournée qui l’a mené en 1900 àl’Exposition universelle de Paris, l’Orchestrea visité la plupart des pays européens, ainsi que, àquatre reprises, les États-Unis et le Japon. ed’êtrele Le Philharmonique d’Helsinki fait des enregistrements exclusivement pour Ondine. Sous la direction de estrations Leif Segerstam il a réalisé entreautres une nouvelle édition de l’intégrale des symphonies de Sibelius. Leif Segerstam est le onzième chef principal de l’Orchestrephilharmonique d’Helsinki depuis 1), repré- 1995. Ses interprétations ont été saluées par la critique pour leur puissance émotionnelle et leur maî- 87–1942), trise musicale. Génie musical universel, il aétudié àl’Académie Sibelius d’Helsinki le violon, le piano, ois l’esprit la composition et la direction d’orchestreet poursuivit plus tard ses études àlaJuilliardSchool de aété de New York. En 1962, àl’âge de 18 ans, il a remporté le premier prix du concours de piano Maj Lind et adonné, l’année suivante, son premier récital de violon. A 21 ans, il aété nommé chef de l’Opéra national de Finlande. Il poursuivit sa carrièrecomme chef de l’Opéra royal de Stockholm et au ti Häyrynen Deutsche Oper Berlin. Puis, il aété le chef principal de l’Orchestre symphonique de la Radio autri- ja Fantapié chienne, de l’Orchestre symphonique de la Radio finlandaise, de la Staatsphilharmonie de la BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 14

Rhénanie-Palatinat, de l’Orchestre symphonique de la Radio danoise et ànouveau de l’Opéra royal à Stockholm. Comme chef invité, Leif Segerstam aété au pupitredu Philharmonique de Berlin, de l’Orchestre symphonique de Chicago, du Philharmonique de Los Angeles et d’autres orchestres répu- tés. Servi par son talent de polyglotte il adirigé dans la plupart des grands opéras du monde, dont le Metropolitan Opera, la Scala de Milan, le Covent Garden, les opéras de Cologne, Hambourg, Jean Sibe Munich et Genève, ainsi qu’aux Festivals de Salzbourg et de Savonlinna. Parallèlement à sa carrière phonische de chef d’orchestre, Leif Segerstam acomposé plus de 250 œuvres. Depuis l’automne 1997, il est zurück. A professeur de direction d’orchestreàl’Académie Sibelius. En novembre1998, le Conseil nordique de Zusagen la musique NOMUS lui aaccordé le prix 1999 pour ses mérites comme «interprète infatigable de la weitem d musique nordique ». En mars 2004, il a reçu le Prix de la Musique de l’Etat finlandais. Il enregistre Sopran u régulièrement pour Ondine. Der Text f mythische Streicher Luonnota einer in f lang gest

14 Das knap Sibelius b elektrisier zeigt sich vor jenen

Jean Sibe seine Lied dischspra pflichtete

Das Arios Ludvig R Frauenstim tragischen dem Mäd

Im Zyklus Stimmung BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 15

ra royal à Jean Sibelius (1865–1957) Berlin, de tres répu- Luonnotar ·Orchesterlieder nde, dont ambourg, Jean Sibelius plante bald nach 1900 eine auf dem finnischen Nationalepos Kalevala beruhende sym- acarrière phonische Dichtung, Luonnotar,die er nicht vollendete. 1913 griffer noch einmal auf diesen Stoff 997, il est zurück. Aino Ackté hatte ihn mit Aufträgen überschüttet und er musste zwangsläufig seine vielen rdique de Zusagen einlösen. Die neue Komposition übertraf mit ihren Anforderungen und im Ausdruck bei able de la weitem das traditionelle Orchesterlied, sodass man eher von einem symphonischen Gedicht für enregistre Sopran und Orchester sprechen kann.

Der Text für Luonnotar (Die Tochter der Natur) op. 70 entstammt dem ersten Gesang des Kalevala, mythischen Versen von der Entstehung der Welt. In der filigranen Ostinato-Begleitung durch die Streicher finden sich Spuren von Sibelius’ frühestem Kalevala-Stil. Ansonsten wagt er sich mit Luonnotar aufs weite, offene Meer und in unbekannte Gefilde. Die Leeredieser Welt spricht aus einer in fernen Registerngeschriebenen Textur,durch welche das Sopransolo gleitet, als sei es ein lang gestreckt dahinfliegender Vogel, die Jungfrau der Lüfte aus dem Kalevala.

Das knappe musikalische Material resultiert indes nicht in einem anspruchslosen Primitivismus. 15 Sibelius betont die mystische, berückende Seite der Schöpfungsgeschichte, derweil eine expressive, elektrisierende Ladung gleich einer „mächtigen Windböe“ über das Orchester hinwegfegt. Die Welt zeigt sich in Luonnotar als kosmischer Raum, unerreichbar in all ihrer Unendlichkeit und zeitlich weit vor jenen (symphonischen) Prozessen angesiedelt, die das Leben entstehen ließen und ausformten.

Jean Sibelius stützte sich in seinen Orchesterwerken häufig auf eine finnisch-ugrische Identität. Für seine Lieder griffder Komponist, da Schwedisch seine Muttersprache war,größtenteils auf schwe- dischsprachige Lyrik zurück. Die idealisierenden Verse von Runeberg, Wecksell oder Fröding ver- pflichteten zu einem dramatischen, geschliffenen Ausdruck.

Das Arioso op. 3komponierte er 1893 zu einem Gedicht des finnischen Nationaldichters Johan Ludvig Runeberg (1804–1877). Im Jahr 1911 überarbeitete er es für Streichorchester und Frauenstimme. Runebergs Verse ziehen Parallelen zwischen einer im Winter erstarrten Rose und dem tragischen Schicksal einer jungen Frau. Mit großzügigen Pinselstrichen breitet Sibelius die Szene mit dem Mädchen und der Blume aus und lässt die Sopranstimme in vollem Glanz erstrahlen.

Im Zyklus zu sieben Gedichten von Runeberg op. 13, komponiert 1890–92, ist die hochromantische Stimmung augenfällig. Typisch hierfür ist das Lied Våren flyktar hastigt (Frühling schwindet eilig) mit BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 16

seiner Konstellation Mann-Weib. Indes sie dem rasch vorbeieilenden Frühling des Lebens nachtrauert, Gedichte ruft er dazu auf, dem Augenblick zu leben, damit man am Lebensabend an diese schönen Empire un Erinnerungen zurückdenken kann. Sibelius lässt das Lied mit wehmütigen Farben beginnen, es Se’n har j schließt aber beinahe kokettierend. verstoßen propheze In der schwedischsprachigen Lyrik gelang es ihm, äußerst elegant die symbolistischen Stimmungen vieler Gedichte hervorzubringen. Unter den 1899–1900 entstandenen Liedernop. 36 finden sich Der Liedz hierfür viele Beispiele. Demanten på marssnön (Der Diamant auf dem Märzschnee) zu einem Gedicht diversen von J.J. Wecksell erzählt in großem Stil, wie sich im VorfrühlingfunkelndeSchneekristalle in die Pessimism Sonne verlieben und unter ihrem glühendenKuss dahinschmelzen. aus dem V kündende Soluppgång (Sonnenaufgang) op. 37/3 zu einem Gedicht von Tor Hedberg ist wegen seines Stiefmütt Wagnerschen Arrangements interessant. Vor einem imposanten Hintergrund lauscht ein Ritter dem Kampflärm, während seine Gattin sich in diesem Bild nur als weiße Hand zeigt, die den Schweiß von Die Farbe seiner Stirn wischt. Der Eindruck einer Naturszenerie scheint Sibelius am wichtigsten und so verklingt susa (Sch selbst ein kriegerischer Fanfarenstoß in der morgendlich friedlichen Landschaft. hat, erzä dramatisc Wenngleich Lieder von Jean Sibelius gemeinhin das konservative Ende seiner Stilskala vertreten, stößt 16 man unter ihnen bisweilen doch auf frappierend moderne Kompositionen. Der Zyklus op. 38 (1903) Under str enthält u. a. vertonte Gedichte von Viktor Rydberg und zählt dank seiner expressiven Energie zu den nach Ostf besten. schiedene Sieg davo Im Lied Höstkväll (Herbstabend, Rydberg) scheint der reduzierte Instrumentenpart förmlich vor aufkläreri Naturszenerien, deklamatorisch von der Solistin ihren Zuhörernhingeworfen, zu verstummen. jedoch ni Sibelius schrieb das Lied am Beginn des 20. Jahrhunderts für die große finnische Operndiva Aino Ackté, deren künstlerisches Charisma die ausgedehnten acapella-Abschnitte zu bewältigen ver- Der Oper mochte. An der Peripherie einer Landschaft, die von einem Herbststurm gebeutelt wird, taucht der Idealismu Mensch erst im letzten Vers auf. Harmonie stellt sich nicht ein und sogar das menschliche Leid geht en dröm in herbstlicher Düsternis unter. Erinnerun schwache På verandan vid havet (Auf dem Balkon am Meer,Rydberg) ist ebenfalls weit von einem Naturidyll entfernt. Die chromatische Einleitung erzeugt eine bedrückende Stimmung, in die hinein sich die Finnischsp Gesangssolistin an monoton rauschende Wellen und melancholisch glitzernde Sterne erinnert. Über losen Aus allem schwebt das widersprüchliche Paar aus Vergänglichkeit und Ewigkeit. Stille erobert die Natur Wellen, 1 und die daraus resultierende Spannung entlädt sich als trutzige Vision Gottes, der uns seine –beide ve Absichten jedoch nicht offenbart. sinisorsa A.W.Fors BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 17

chtrauert, Gedichte von Runeberg boten Sibelius gleichzeitig hochromantische Bilder und die Eleganz von schönen Empire und Klassizismus. Maßvoll angewendet zeigt sich dies in der Eröffnungsnummer von op. 17, nnen, es Se’n har jag ej frågat mera (Und ich fragte dann nicht wieder), eine leichenblasse Dreieinigkeit aus verstoßener Liebe, nahendem Herbst und verklingender Schönheit. Brahms hörte das Lied 1895 und prophezeite, aus diesem Komponisten „könne noch etwas werden“. mmungen nden sich Der Liedzyklus op. 57 (1909) zu Gedichten von Ernst Josephson erinnert an Sibelius’ Ringen mit mGedicht diversen Versuchungen, bevor er die 4. Symphonie komponierte. Einige Lieder neigen zum lle in die Pessimismus, Hertig Magnus (Herzog Magnus) op. 57/6 verweigert sich aber den Lockrufen der Nixe aus dem Vättern-See. Zu guter Letzt springt der Herzog ins Wasser,doch ungeachtet des Unheil ver- kündenden Balladenstils wird seine Tat belohnt und er erwacht unversehrt zwischen blühenden en seines Stiefmütterchen. itter dem weiß von Die Farben einer schlichten Volksballade erzeugt Sibelius bisweilen nahezu magisch. Im Lied Säv, säv verklingt susa (Schilfrohr, säus’le, 1904) op. 36/4, das er zu einem Gedicht von Gustav Fröding komponiert hat, erzählen im Wind zitternde Halme von der unglücklichen Ingalill. Überrollt von einer dramatischen Flutwelle, geht sie im leise klagenden Schilf unter. ten, stößt 38 (1903) Under strandens granar (Unter Ufertannen, 1892) op. 13/1 entstand auf Sibelius’ Hochzeitsreise, die 17 ie zu den nach Ostfinnland führte. Das Thema besitzt möglicherweise psychoanalytische Tiefen: In vielen ver- schiedenen Gestalten lockt die Wasserfee – sie trägt trotz Gegenwehr der Mutter letztendlich den Sieg davon –einen jungen Mann in die Tiefen eines Sees. Sibelius hat die Weisheiten aus Runebergs mlich vor aufklärerischen Gedichten nicht immer unbedingt ernst genommen, ihr idealisierendes Frauenbild tummen. jedoch nie angetastet. diva Aino igen ver- Der Oper am ehesten nähert sich unter den Liedzyklen vielleicht op. 37 (1904). Jean Sibelius hat dem aucht der Idealismus der Gedichte aus dem 19. Jahrhundert eine Kraft bis hin zum Pathos verliehen. In Var det Leid geht en dröm (War es ein Traum?) zu einem Gedicht von J.J. Wecksell, den tapfer Haltung bewahrenden Erinnerungen an eine verloschene Liebe, zwingt er seine Gesangssolistin – ursprünglich die „stimm- schwache“ Ida Ekman –, ihreKräfte bis zur völligen Erschöpfung anzuspannen. Naturidyll n sich die Finnischsprachige Sololieder hat Sibelius nur wenige komponiert. Sie streben nach einem schmuck- nert. Über losen Ausdruck des Nationalgefühls. An Ilmari Kiantos Gedicht Lastu lainehilla (Der Span auf den die Natur Wellen, 1898) op. 17/7 gefielen ihm die warme „Anfangsharmonie“ und die romantische Allegorie uns seine –beide vermitteln das erfrischende Bild einer Liebe in den weiten finnischen Wäldern. Souda, souda sinisorsa (Rudere, rudere, blaue Ente; 1899) benutzt eine ähnliche Melodie zu einem Gedicht von A.W.Forsman (später: Koskimies). Es beschäftigt sich ebenfalls mit dem Nestbau. BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 18

Ilalle (An den Abend, 1898), ein vertontes Gedicht von A.W.Forsman, ist das erste finnischsprachige Nils-Eric Sololied von Sibelius. Er hat viel Sorgfalt auf die Klangschönheit der Sprache verwendet. Mit dem gleichen Abend des Gedichts (finn.: ilta) ist auch die Verlobte des Dichters, Ilta Bergroth, gemeint. Die im Lied als Komp anklingenden ungeduldigen, verschwommenen Erwartungen besitzen insoferneine doppelte ursprüng Bedeutung. 1928 bis

Mit dem Lied Kaiutar (Die Echo-Elfe), komponiert 1914–15, kehrte Sibelius zur finnischsprachigen Liedlyrik (Larin-Kyösti) und zum archaisch-mystischen Ausdruck seiner Kullervo-Symphonie zurück. Eine Waldfee wandert über Sümpfe und durch dichte Wälder auf der Suche nach ihrem ver- schollenen Verlobten. Der Komponist hat hier das Gedicht im Stil des Kalevala allerdings in den Hintergrund gestellt und stattdessen eine edle kleine Dichtung geschaffen. Als eine d regelmäß En slända (Die Libelle) op. 17/5, ein schwedischsprachiges Lied zu einem Text von Oscar Levertin, stellt gab 1986 eine Libelle vor,die auffliegt, um den einsamen Dichter zu trösten. Das schöne Insekt verweilt nur so renommie lange, wie für den Funken der Inspiration nötig. Dann schwirrt es in kadenzierenden Trillern und zeugte So Figuren der Sängerin in den Sommerhimmel. London, Musikfest Im Lied Men min fågel märks dock icke (Dock mein Vogel kehrt nicht wieder) op. 36/2, einem ver- zahlreiche tonten Gedicht von Runeberg, erwartet ein Mädchen ihren Liebsten, als sei er ein Zugvogel. Aber sie 18 Ozawa, J entdeckt ihn nicht unter den Singschwänen, Schellenten, Feldlerchen und Brachvögeln, die im Bernhard Frühling eintreffen. Sibelius, ein fleißiger „Birdwatcher“, scheint den Impuls durch eine Beschreibung verfügt ü eben jenes Vogelzugs erhalten zu haben. Klavierpa ( Die Meis In einem weiteren Lied zu einer Textvorlage von Runeberg, Den första kyssen (Der erste Kuss, 1904) die Gräf op. 37/1, stellen die romantischen Bilder Archetypen dar.Überschwänglich ist die Inbrunst des ersten Erzählung Kusses. Auf eine leidenschaftliche Frage der jung Verliebten antworten ebenso pathetisch die Sterne mehrere und vom Spiegelbild des Glücks wendet sich nur der bitter weinende Todab. Ein sicheres Stilgefühl Orcheste verhindert, dass das Stück kitschig wirkt. Sinfonieo Verdienst Ihreorchestrale Fassung erhielten die meisten Lieder von Sibelius erst nach Jahren des Komponierens. ProFinlan Für Aino Ackté hat er schon früh einige Arbeiten orchestriert. Der Vormarsch neuer finnischer Sopranistinnen in den dreißiger Jahren des 20. Jahrhunderts, insbesondereAulikki Rautawaaras, Das Hels brachte ihn erneut dazu, Bearbeitungen vorzunehmen. nordische Kajanus d Jussi Jalas (1908–1985), sein Schwiegersohn, Dirigent und Kenner seines Orchesterstils, besaß unter 1892 und den sonstigen Orchestrierernnatürlich einen Heimvorteil. Bearbeitungen von Jalas kann man als bei- dirigiert. H spielhaft bezeichnen, weshalb sich spekulieren lässt, inwieweit ihn der Komponist dabei angeleitet Auslandst hat. BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 19

sprachige Nils-Eric Fougstedt (1910–1961), Dirigent des Finnischen Rundfunk-Symphonieorchesters, des- Mit dem gleichen Ernest Pingoud (1887–1942), der aus St. Petersburg nach Finnland emigriert war, vertraten eimLied als Komponisten modernereStrömungen. IhreBearbeitungen legen dennoch Wert auf den doppelte ursprünglichen Gehalt der Lieder.Der schwedische Dirigent Ivar Hellman (1891–1994) leitete von 1928 bis 1956 das Schwedische Rundfunk-Symphonieorchester. prachigen Antti Häyrynen e zurück. Übersetzung: Jürgen Schielke hrem ver- gs in den Als eine der gesuchtesten Sängerinnen ihres Faches erscheint die finnische Sopranistin Soile Isokoski regelmäßig auf den großen Bühnen der Welt. Sie wurde an der Sibelius-Akademie ausgebildet und rtin, stellt gab 1986 in Helsinki ihr Debüt-Recital. Im darauf folgenden Jahr gewann sie mehrereinternational eilt nur so renommierte Gesangswettbewerbe. Nach ihrem Operndebüt an der Finnischen Nationaloper über- llern und zeugte Soile Isokoski Kritiker und Publikum der großen Häuser in Wien, Berlin, München, Hamburg, London, Mailand, Paris, und an der Metropolitan Opera, sowie bei den internationalen Musikfestspielen in Salzburg, Savonlinna, Edinburgh und Orange. Soile Isokoski arbeitet mit nem ver- zahlreichen namhaften Dirigenten zusammen, so mit Jukka-Pekka Saraste, Esa-Pekka Salonen, Seiji .Aber sie Ozawa, John Eliot Gardiner,Sir Colin Davis, Zubin Mehta, Daniel Barenboim, Sir Simon Rattle, 19 n, die im BernhardHaitink, Riccardo Muti, Claudio Abbado, Valery Gergiev und James Levine. Soile Isokoski chreibung verfügt über ein breitgefächertes Konzertrepertoire und gibt regelmäßig Rezitale mit ihrer ständigen Klavierpartnerin Marita Viitasalo. IhreOpernrollen umfassen die Marschallin ( Der Rosenkavalier), Eva ( Die Meistersinger), Donna Elvira ( Don Giovanni), Alice ( Falstaff), Marguerite ( Faust), Rachel ( La Juive), ss, 1904) die Gräfin ( Le nozze di Figaro), Desdemona ( Othello), Liù ( Turandot), Antonia ( Hoffmanns des ersten Erzählungen), Fiordiligi ( Così fan tutte), Pamina ( Die Zauberflöte)und andere. Soile Isokoski hat die Sterne mehrereAufnahmen für Ondine gemacht. IhreEinspielung der Vier letzten Lieder sowie weiterer Stilgefühl Orchesterlieder von RichardStrauss gemeinsam mit Marek Janowski und dem Rundfunk- Sinfonieorchester Berlin wurde 2002 mit einem Gramophone Awardausgezeichnet. Wegen ihrer Verdienste um die Förderung der finnischen Tonkunst wurde Soile Isokoski im Dezember 2002 die onierens. ProFinlandia-Medaille verliehen. finnischer tawaaras, Das Helsinki Philharmonic Orchestra ist das älteste professionelle Sinfonieorchester der nordischen Länder in Europa. Seine Anfänge reichen ins Jahr 1882 zurück, als der junge Robert Kajanus den Orchesterverein Helsinki gründete und gleichzeitig erster Chefdirigent wurde. Zwischen saß unter 1892 und 1923 hat Jean Sibelius die Uraufführung fast aller seiner symphonischen Werke selbst nals bei- dirigiert. Heute setzt das Orchester die Tradition des großen finnischen Komponisten fort. Seine erste angeleitet Auslandstournee führte das Helsinki Philharmonic Orchestra im Jahr 1900 zur Weltausstellung nach BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 20

Paris. Seitdem hat es die meisten europäischen Länder besucht und jeweils vier Tourneen durch die USA und Japan absolviert. Frucht einer langjährigen exklusiven Zusammenarbeit des Helsinki Philharmonic mit Ondine ist, unter anderem, eine Neuauflage sämtlicher Sibelius-Symphonien unter der Leitung von Leif Segerstam. Jean Sibe Leif Segerstam ist seit 1995 der elfte Chefdirigent des Helsinki Philharmonic Orchestra. Seine joka ei ko Interpretationen werden von der Kritik als eindringlich und mitreißend gerühmt. Als musikalisches Universalgenie studierte er an der Sibelius-Akademie in Helsinki Violine, Klavier,Komposition und Sibeliusta Dirigieren und wechselte später an die JuilliardSchool nach New York. 1962 gewann er mit 18 Jahren sullaan pe den finnischen Maj Lind-Wettbewerb für Klavier und debütierte im darauf folgenden Jahr als le. Violinist. Mit 21 Jahren wurde er als Dirigent der Finnischen Nationaloper berufen. Seine Laufbahn setzte er auf Positionen an der Königlichen Oper in Stockholm und an der Deutschen Oper Berlin fort. Luonnotta Er war Chefdirigent des ORF-Symphonieorchester,des Finnischen Rundfunk-Sinfonieorchesters, der vista san Staatsphilharmonie Rheinland-Pfalz, des Dänischen Rundfunk-Sinfonieorchesters und der Kalevala-t Königlichen Oper in Stockholm. Als Gastdirigent stand Leif Segerstam auf dem Podium der Berliner sille. Maa Philharmoniker,des Chicago Symphony,des Los Angeles Philharmonic, und anderer angesehener soolo liitä Orchester.Er hat an der Metropolitan Opera, der Mailänder Scala, in Covent Garden und an den Opernhäusern von Köln, Hamburg, München und Genf wie auch bei den Salzburger Festspielen und Musiikillis in Savonlinna dirigiert. Neben seiner Dirigentenkarrierehat Leif Segerstam über 250 Werke kom- 20 tuman m poniert. Seit 1997 hat er eine Professur für Orchesterleitung an der Sibelius-Akademie. Im November ressa tuul 1998 wurde er für seine Verdienste „als unermüdlicher Förderer der nordischen Musik“ mit dem mattomu Musikpreis 1999 des Nordischen Musikrats NOMUS ausgezeichnet. 2004 erhielt er den Finnischen nisia) pro Staatspreis für Musik. Leif Segerstam nimmt regelmäßig für Ondine auf. Orkesterit lenään p Weckselli

Sibelius m 1893 säv runossa r tytön ja k

Täysroma 13. Våren tävää elä muistoja. BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 21

durch die Jean Sibelius (1865–1957) Helsinki ien unter Luonnotar ·Orkesterisäestyksellisiä lauluja

Jean Sibelius suunnitteli 1900-luvun alussa Kalevalaan pohjautuvaa Luonnotar-orkesterirunoelmaa, tra. Seine joka ei koskaan valmistunut. Vuonna 1913 Sibelius palasi aiheeseen: Aino Ackté oli pommittanut ikalisches ition und Sibeliusta teostilauksilla ja lupausten kuorma tuli täyteen. Uusi sävellys ylitti vaativuudessaan ja ilmai- 18 Jahren sullaan perinteisen orkesterilaulun. Pikemmin on kyseessä sinfoninen runo sopraanolle ja orkesteril- Jahr als le. Laufbahn erlin fort. Luonnottaren op. 70 teksti on Kalevalan ensimmäisestä runosta, alkumyytin maailmansyntyä kuvaa- sters, der vista sanoista. Jousien filigraanisessa ostinatosäestyksessä on jälkiä Sibeliuksen varhaisemmasta und der Kalevala-tyylistä, mutta muutoin Luonnottaressa on siirrytty aavoille ulapoille ja tuntemattomille ve- r Berliner sille. Maailman tyhjyys huokuu kaukaisiin rekistereihin kirjoitetusta tekstuurista, jonka läpi sopraano- gesehener soolo liitää kuin ilman impi tai sotka, suora lintu. danden ielen und Musiikillisen materiaalin säästeliäisyys ei johda yksinkertaiseen primitivismiin. Sibelius painottaa tapah- rke kom- tuman mystistä ja haltioitunutta puolta, ekspressiivisen latauksen pyyhkäistessä orkesterin yli ”suu- 21 November ressa tuulen puuskassa”. Luonnottaressa Sibelius esittää maailman kosmisena tilana, joka on mittaa- mit dem mattomuudessaan tavoittamaton ja sijoittuu aikaan ennen elämää synnyttäviä ja kasvattavia (sinfo- innischen nisia) prosesseja.

Orkesteriteoksissaan Sibelius nojasi usein suomalais-ugrilaiseen identiteettiin, mutta ruotsia kotikie- lenään puhuvan säveltäjän laulut syntyivät valtaosin ruotsinkieliseen lyriikkaan. Runebergin, Wecksellin tai Frödingin ihanteikkaat tekstit velvoittivat dramaattiseen ja loistokkaaseen ilmaisuun.

Sibelius muokkasi Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin (1804–1877) runoon vuonna 1893 sävelletyn Arioson op. 3 uudelleen vuonna 1911 jousiorkesterille ja naisäänelle. Runebergin runossa rinnastetaan talven kylmettämän ruusun ja nuoren naisen traaginen kohtalo. Sibelius maalaa tytön ja kukan kohtauksen levein vedoin ja antaa sopraanoäänen kohota täyteen hehkuun.

Täysromanttinen viritys on kouriintuntuva vuosina 1890–92 valmistuneessa Runeberg-sarjassa op. 13. Våren flyktar hastigt -laulun mies–nais-asetelma on tyypillinen: nainen suree nopeasti ohi rien- tävää elämän kevättä, mies kehottaa tarttumaan hetkeen ja hankkimaan elämän ehtoolle kauniita muistoja. Sibelius aloittaa laulun haikein sävyin, mutta päättää sen lähes keimailevasti. BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 22

Ruotsinkielisessä lyriikassa Sibelius toi taitavasti esiin monien runojen symbolistiset viritykset. Vuosina Toisinaan 1899–1900 syntyneissä lauluista op. 36 löytyy tästä monta esimerkkiä. Demanten på marssnön runoon sy (Timantti hangella) J. J. Wecksellin runoon kertoo suureen tyyliin, kuinka keväthangella säihkyvät kertovat o lumikiteet rakastuvat hehkuvaan aurinkoon ja sulavat lopulta sen polttavaan suudelmaan. kailuun.

Soluppgång (Auringonnousu) op. 37/3 Tor Hedbergin runoon on kiintoisa wagnerilaisen asetelmansa Under st vuoksi. Taistelun melua kuulosteleva ritari on kuvattu komeaa taustaa vasten ja hänen naisensa vilah- Aiheeseen taa kuvassa vain otsaa pyyhkivänä valkeana kätenä. Sibeliukselle luontovaikutelma tuntuu olevan tär- ven syvyy kein ja sotatorven törähdyskin uppoaa aamunhiljaiseen maisemaan. ottanut R vaan hän Vaikka laulut yleensä edustavat Sibeliuksen tyyliasteikon konservatiivista päätä, joukossa on myös hätkähdyttävän moderneja teoksia. Ruotsalaisen Viktor Rydbergin runoja sisältävä kokoelma op. 38 Op. 37 (1 (1903) on ekspressiivisessä latauksessaan säveltäjän hienoimpia. lukuiselle den uljasr Laulussa Höstkväll (Syysilta, Rydberg) pelkistynyt soitinosuus tuntuu kavahtavan synkkiä luonto- perin hen näkyjä, jotka laulaja deklamoiden viskaa kuulijan eteen. Teos on sävelletty 1900-luvun alun suurelle suomalaiselle oopperadiivalle Aino Acktélle, jonka karisma riitti kantamaan pitkät acappella -jaksot. Suomenk Ihminen ilmestyy syysmyrskyssä pauhaavan maiseman reunaan vasta viimeisessä säkeistössä: sopu- Ilmari Ki 22 sointua ei synny,jopa inhimillinen kärsimys katoaa syksyn pimeään. alkusoin rakkaude På verandan vid havet (Verannalla meren rannalla, Rydberg) on myös kaukana luontoidyllistä. (myöh. Ko Kromaattinen johdanto virittää painostavan tunnelman, jossa laulaja alkaa muistella huokailevia aaltoja ja alakuloisia tähtiä. Kaiken yllä häälyy katoavaisuuden ja ikuisuuden ristiriita. Hiljaisuuden val- Illalle (18 latessa luonnon tuo jännite purkautuu uhmakkaana näkynä Jumalasta, joka ei paljasta meille tarkoi- säveltäjä tuksiaan. Bergroth vertausku Runebergin runot tarjosivat Sibeliukselle sekä täysromanttisia kuvia että empire-klassismin eleganssia, jotka näkyvät hallitusti op. 17:n avausnumerossa Se’n har jag ej frågat mera (Sen koommin en ole Vuosina kysynyt), hylätyn rakkauden, lähestyvän syksyn ja lakastuvan kauneuden kalmaisessa kolmiyhteydes- Kyösti) ja sä. Brahms kuuli laulun vuonna 1895 ja arveli säveltäjästä ”tulevan vielä jotain”. etsimässä tistä pien Laulukokoelma op. 57 (1909) Ernst Josephsonin runoihin muistuttaa Sibeliuksen kamppailusta erilai- sia kiusauksia vastaan neljännen sinfonian edellä. Jotkut lauluista kallistuvat pessimismiin, mutta En slända Hertig Magnus (Magnus-herttua) op. 57/6 vastustaa sitkeästi Vättern-järven vedenneidon kutsuja. yksinäistä Lopulta hän loikkaa veteen, mutta enteilevästä balladityylistä huolimatta teko palkitaan ja herttua vitaan pö havahtuu vahingoittumattomana orvokkien keskeltä. BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 23

.Vuosina Toisinaan Sibelius tavoittaa miltei maagisesti yksinkertaisen kansanballadin sävyt. Gustav Frödingin marssnön runoon syntyneessä laulussa Säv, säv susa op. 36/4 (Soi, soi, kaisla, 1904) tuulessa värisevät ruo’ot säihkyvät kertovat onnettoman Ingalillin tarinan, joka dramaattisen paisutuksen jälkeen katoaa kaislojen huo- kailuun.

etelmansa Under strandens granar op. 13/1 (Rantakuusien alla, 1892) syntyi häämatkalla Itä-Suomessa. nsa vilah- Aiheeseen saattaa liittyä psykoanalyyttisiä virityksiä: nuorta miestä houkuttelee monin hahmoin jär- levan tär- ven syvyyksiin vedenhaltija, joka äidin vastarinnasta huolimatta perii lopulta voiton. Sibelius ei aina ottanut Runebergin valistushenkisten runojen opetuksia todesta, mutta niiden ihanteelliseen naisku- vaan hän ei kajonnut. on myös ma op. 38 Op. 37 (1904) on Sibeliuksen laulukokoelmista ehkä oopperamaisin. Säveltäjä antaa runojen 1800- lukuiselle idealismille voimaa paatokseen asti. J. J. Wecksellin tekstiin sävelletyssä kadotetun rakkau- den uljasryhtisessä muistelmassa Var det en dröm (Oliko se unta) Sibelius pakottaa laulajansa –alun äluonto- perin hentoäänisen Ida Ekmanin – venyttämään voimavaransa äärimmilleen. n suurelle a-jaksot. Suomenkielisiä yksinlauluja Sibelius sävelsi vähän, pyrkien ilmaisemaan korutonta kansallistunnetta. sä: sopu- Ilmari Kiannon runossa Lastu lainehilla op. 17/7 (1898) Sibeliusta on miellyttänyt pehmeä 23 alkusointuisuus ja romanttinen vertauskuva, josta välittyy punaposkinen kuva suomalaisesta korpi- rakkaudesta. Souda, souda sinisorsa (1899) hyödyntää samantyyppistä melodiaa A. W. Forsmanin oidyllistä. (myöh. Koskimies) runoon, jossa ollaan jälleen pesänrakennuspuuhissa. uokailevia uden val- Illalle (1898) A. W. Forsmanin runoon oli Sibeliuksen ensimmäinen suomenkielinen yksinlaulu ja lle tarkoi- säveltäjä kiinnitti paljon huomiota kielen soivuuteen. Runon Ilta tarkoitti myös kirjailijan morsianta Ilta Bergrothia, ja näin laulun malttamattomaan hämärän odotukseen liittyy monipuolista vertauskuvallisuutta. eganssia, min en ole Vuosina 1914–15 syntyneessä Kaiuttaressa Sibelius palasi suomenkieliseen laululyriikkaan (Larin- yhteydes- Kyösti) ja Kullervo-sinfonian arkaais-mystiseen ilmaisuun, jossa metsänneito kulkee suot ja korvet etsimässä kadonnutta sulhastaan. Säveltäjä on etäännyttänyt kalevalatyylistä runoa ja jalostanut teks- tistä pienen runoelman. sta erilai- n, mutta En slända op. 17/5 Oscar Levertinin tekstiin esittelee sudenkorennon, joka lehahtaa lohduttamaan nkutsuja. yksinäistä runoilijaa. Kaunis hyönteinen viivähtää vain niin kauan kuin inspiraation herättämiseksi tar- aherttua vitaan pörräten laulajan kadensoivissa trilleissä ja kuvioissa jälleen kesätaivaalle. BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 24

Runebergin runoon sävelletyssä laulussa Men min fågel märks dock icke (Mutta minun lintuni ei vain Ozawa, J saavu) op. 36/2 tyttö odottaa jälleen rakastettuaan kuin keväisiä muuttolintuja, eikä löydä joutsen- Bernhard ten, telkkien, leivojen ja kuovien joukosta omaansa. Sibelius oli ahkera lintujen tarkkailija ja tuntuu konserttio saaneen innoituksensa juuri kevätmuuton kuvauksesta. kanssa. ( Nürnberg Runeberg-laulussa Den första kyssen (1904) op. 37/1 romanttiset kuvat ovat arkkityyppisiä. Ensi suu- ( La Juive) delman kiihko tuntuu vyöryvän yli äyräiden. Nuoren rakastajan intohimoiseen kysymykseen vastaavat mukset), yhtä pateettiset tähdet, ja onnen peilikuvan edessä vain kääntää katseensa katkerasti itki- siä Ondin en. Varma tyylitaju estää kappaletta taantumasta kitshiksi. risäestyks Gramoph Sibeliuksen lauluista useimmat saivat orkesteriasun vuosia säveltämisen jälkeen. Aino Acktéta varten ProFinlan Sibelius orkestroi jo varhain joitakin teoksia. 1930-luvulla uusien suomalaissopraanojen, ennen muuta Aulikki Rautawaaran, esiinnousu sai säveltäjän tarttumaan uudelleen sovitustyöhön. Helsing Sen alkuit Muista orkestroijista kapellimestari Jussi Jalaksella (1908–1985 )oli Sibeliuksen vävynä ja orkesteri- vuotias K tyylin tuntijana kotikenttäetu. Jalaksen sovituksia voi pitää esimerkillisinä ja sopii arvailla, kuinka pal- sinfoniao jon niissä on mukana säveltäjän ohjausta. johti usei debyyttik 24 Radion sinfoniaorkesterin kapellimestari Nils-Eric Fougstedt (1910–1961) edusti säveltäjänä moder- Euroopan nimpia virtauksia, kuten myös Pietarista Suomeen emigroitunut Ernest Pingoud (1887–1942). Heidän levyttää y sovituksensa kunnioittavat kuitenkin laulujen alkuperäistä henkeä. Ruotsalainen säveltäjä Ivar sinfonioid Hellman (1891–1994) toimi Ruotsin radion kapellimestarina vuosina 1928–56. Leif Seg na 1995. Antti Häyrynen kuin emo toa sekä Hän voitt na seuraa Sopraano Soile Isokoski on äänityyppinsä hienoimpia laulajia ja esiintyy säännöllisesti maailman peraan. S johtavilla oopperanäyttämöillä ja konserttisaleissa. Hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa ja piti ensikon- Deutsche serttinsa siellä vuonna 1986. Ensikonserttinsa jälkeen Isokoski voitti lukuisia merkittäviä kansainvälisiä orkesterin laulukilpailuja. Hän debytoi Suomen Kansallisoopperassa La Bohèmen Mimin roolissa ja on sittemmin Kuninkaa saavuttanut niin yleisön kuin kriitikkojenkin suosion Wienin, Berliinin, Münchenin, Hampurin, koja, Chic Lontoon, Milanon ja Pariisin oopperataloissa ja Metropolitan-oopperassa sekä musiikkifestivaaleilla na monis Salzburgissa, Savonlinnassa, Edinburghissa ja Orangessa. Soile Isokoski tekee yhteistyötä useiden tun- Gardeniss nettujen orkesterinjohtajien kanssa, joista mainittakoon Jukka-Pekka Saraste, Esa-Pekka Salonen, Seiji oopperaju BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 25

uni ei vain Ozawa, John Eliot Gardiner,Sir Colin Davis, Zubin Mehta, Daniel Barenboim, Sir Simon Rattle, äjoutsen- BernhardHaitink, Riccardo Muti, Claudio Abbado, Valery Gergiev ja James Levine. Hänellä on laaja ja tuntuu konserttiohjelmisto, ja hän pitää säännöllisesti resitaaleja vakituisen pianistinsa Marita Viitasalon kanssa. Isokosken viimeaikaisia oopperaroolejaan ovat olleet Marsalkatar ( Ruusuritari), Eva ( Nürnbergin mestarilaulajat), Donna Elvira ( Don Giovanni), Alice ( Falstaff), Margarethe ( Faust), Rachel Ensi suu- ( La Juive), Kreivitär ( Figaron häät), Desdemona ( ), Liù ( Turandot), Antonia ( Hoffmannin kerto- vastaavat mukset), sekä Fiordiligi ( Così fan tutte)jaPamina ( Taikahuilu). Soile Isokoski on tehnyt useita levytyk- erasti itki- siä Ondinelle. Isokosken levytys RichardStraussin Neljä viimeistä laulua – teoksesta ja muista orkeste- risäestyksellisistä lauluista Marek Janowskin ja Berliinin radion sinfoniaorkesterin kanssa sai Gramophone-palkinnon 2002. Ansioistaan suomalaisen säveltaiteen edistämisessä Soile Isokoski sai éta varten ProFinlandia –kunniamerkin joulukuussa 2002. en muuta Helsingin kaupunginorkesteri on Pohjoismaiden vanhin ammattimainen sinfoniaorkesteri. Sen alkuituna oli Robert Kajanuksen vuonna 1882 perustama Helsingin orkesteriyhdistys. Tuolloin 26- orkesteri- vuotias Kajanus oli orkesterin ylikapellimestarina viisi vuosikymmentä ja kehitti sen täysimittaiseksi uinka pal- sinfoniaorkesteriksi. Orkesteri tunnetaan erityisesti vahvasta Sibelius-traditiostaan, ja säveltäjä itse johti useiden teostensa kantaesitykset. Vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn suuntautuneesta debyyttikiertueesta alkaen orkesteri on vieraillut säännöllisesti ulkomailla, esiintyen useimmissa 25 ämoder- Euroopan maissa ja mm. neljästi sekä Yhdysvalloissa että Japanissa. Helsingin kaupunginorkesteri 2). Heidän levyttää yksinoikeudella Ondine-yhtiölle; tämän pitkäaikaisen yhteistyön tuloksia on mm. Sibeliuksen ltäjä Ivar sinfonioiden kokonaislevytys Leif Segerstamin johdolla.

Leif Segerstam (s. 1944) nimitettiin Helsingin kaupunginorkesterin 11. ylikapellimestariksi vuon- na 1995. Kriitikot ovat kiittäneet hänen vahvoja, vaikuttavia esityksiään, jotka ovat niin musiikillisesti ntti Häyrynen kuin emotionaalisestikin täysipainoisia. Musiikin monitaituri Segerstam opiskeli viulun- ja pianonsoit- toa sekä sävellystä ja orkesterinjohtoa Sibelius-Akatemiassa ja jatkoi opintojaan JuilliardSchoolissa. Hän voitti Maj Lind –pianokilpailun 18 vuoden ikäisenä vuonna 1962 ja piti ensikonserttinsa viulisti- na seuraavana vuonna. Hänet nimitettiin 21 vuoden ikäisenä kapellimestariksi Suomen kansallisoop- maailman peraan. Segerstamin kapellimestarin ura jatkui Tukholman Kuninkaallisessa oopperassa ja Berliinin ensikon- Deutsche Operissa. Lisäksi hän on ollut Itävallan radion sinfoniaorkesterin, Suomen Radion sinfonia- sainvälisiä orkesterin, Staatsphilharmonie Rheinland-Pfalzin, Tanskan radion sinfoniaorkesterin ja Tukholman sittemmin Kuninkaallisen oopperan ylikapellimestarina. Hän on vieraillut johtamassa mm. Berliinin filharmonik- ampurin, koja, Chicagon sinfoniaorkesteria ja Los Angelesin filharmonikkoja. Hän on esiintynyt kapellimestari- tivaaleilla na monissa mailman johtavista oopperataloista, mm. Metropolitan-oopperassa, La Scalassa, Covent eiden tun- Gardenissa ja Kölnin, Hampurin, Münchenin ja Geneven oopperoissa sekä Salzburgin ja Savonlinnan onen, Seiji oopperajuhlilla. Säveltäjänä Segerstam on luonut yli 250 teosta käsittävän tuotannon. Vuodesta BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 26

1997 hän on ollut orkesterinjohdon vt. professori Sibelius-Akatemiassa. Marraskuussa 1998 Pohjoismainenmusiikkineuvosto(NOMUS)myönsi hänelle vuoden1999 Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon hänen ”väsymättömästä työstään pohjoismaisen musiikin hyväksi”. Maaliskuussa 2004 hän vastaanotti musiikin valtionpalkinnon. Leif Segerstamin laajaan diskografiaan kuuluu lukui- sia Ondine-levytyksiä.

26 BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 27

ssa 1998 euvoston Leif Segerstam aliskuussa luu lukui-

27 BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 28

1Kaiutar (Larin-Kyösti) The Echo-Nymph ouostui e aina yksin Kaiutar,korea neito The fair echo-nymph avaroilla a astui illalla ahoa, wandered the moors by evening, kaihoissansa kankahalla, and wandering the meadows, Laskeusi l huusi yksin huoliansa. alone she called out in her grief. aalto imp Tullut ei suloinen sulho, Her lover did not come vuotta sei vaikka vannoi valallansa although he promised vieri impi kihlaavansa kaunokaisen. to marry her the fair maid. uipi luote Ennen astuivat ahoa, Previously they had walked together uipi kaikk kankahalla kuherrellen cooing like doves kilvan kyyhkyjen kisoissa on the hot summer day, Tuli suuri kesäpäivän paistaessa, in the cold moonlit night. meren ku illan kuun kumottaessa. Then the lover left, with his fine words, Meni sulho sanoinensa he left her alone with sad heart. ”Voi, polo impi jäi sydäminensä. The beautiful maiden looks on the moor lands Parempi o Etsii impi ihanainen ilman imp kultaistansa kankahalta, to find her lover She calls, she listens, Oi, Ukko, 28 huhuilevi kuuntelevi, Käy tänne kirkuvi kimahutellen she cries; she shouts äänen pienoisen pilalle, until her voice shrinks to tiny volume. She gets stiffand cold Tuli sotka jähmettyvi, jäykistyvi, lenti kaikk and stumbles, afraid, kaatuissansa kauhistuvi lenti luote through the darkness of the forest. mustan metsän pimeyttä. ei löyä pe Aamulla herättyänsä The following morning when she wakes Ei! Ei! Ei! kulkee kuje mielessänsä, she has an idea, eksyttävi erämiehen to lead travellers astray ”Teenkö t matkien ja mairitellen, by imitation and mockery aalloillen niin kuin ennen eksytteli, just as, before, tuuli kaat sulho suurilla sanoilla, her lover led her astray with great words, aalto viep tuulen turhilla taruilla. and with his windy tales. Niin silloin nosti polv 2 Luonnotar (Kalevala) The Nature-Spirit siihen sor alkoi haut Olipa impi, ilman tyttö, There was amaiden, agirl of the air, kave Luonnotar korea, a slender Nature-Spirit, beautiful. BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 29

ouostui elämätään, She sensed the strangeness of her life aina yksin ollessansa, of always being alone avaroilla autioilla. in the vast voids. She descended, down to the waves. Laskeusi lainehille, A wave drove the maiden; aalto impeä ajeli, for seven hundred years vuotta seitsemän sataa the maiden, mother of the water, turned round vieri impi veen emona, and round. uipi luotehet, etelät, She swam to the northwest, to the south, uipi kaikki ilman rannat. she swam around all the airy horizons.

Tuli suuri tuulen puuska, Therecame agreat gust of wind, meren kuohuille kohotti. It raised the sea to a surge.

”Voi, poloinen, päiviäni! “Oh, miserable, my days! or lands Parempi olisi ollut It would have been better ilman impenä elää. to live as the maiden of the air. Oi, Ukko, ylijumala! Oh, Ukko, highest god! Käy tänne kutsuttaissa!” Come here when I summon you!” 29

Tuli sotka, suora lintu, Therecame aduck, aplain bird. lenti kaikki ilman rannat, It flew around all the shores of the air. lenti luotehet, etelät, It flew to the northwest, to the south. ei löyä pesän sioa. It did not find places for its nest. s Ei! Ei! Ei! No! No! No!

”Teenkö tuulehen tupani, “Shall Imake my home on the wind, aalloillen asuinsiani, my dwelling on the waves? tuuli kaatavi, The wind will upset it, the wind will upset it, ds, aalto viepi asuinsiani.” a wave will ruin my dwelling!”

Niin silloin veen emonen, So then, the mother of the water nosti polvea lainehesta, raised her knee out of the waves. siihen sorsa laativi pesänsä, There the duck made her nest. alkoi hautoa. She began to brood. BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 30

Impi tuntevi tulistuvaksi. The maiden felt the growing heat. 4Säv, s Järkytti jäsenehensä. She jerked her limb: Pesä vierähti vetehen, the nest tumbled into the water. Säv, säv, s katkieli kappaleiksi. It broke into pieces. I sägen m Hon skrek Muuttuivat munat kaunoisiksi. The eggs began to change, to grow beautiful. när hon s Munasen yläinen puoli The egg’s upper half det var nä yläiseksi taivahaksi, became the sky, up above. yläpuoli valkeaista, The upper half of the egg-white De voroh kuuksi kumottamahan, became the gleaming moon; det tog h mi kirjavaista, that which was in the mottled part De voroh tähiksi taivaalle, became the stars in heaven. och för he ne tähiksi taivaalle. They became the stars in heaven. De stucko Translation: ©1996 James Hepokoski de kastad Courtesy of Deutsche Grammophon GmbH, Hamburg Så sjunge I sorgsna säv, säv, s 3 Men min fågel märks dock icke But My Birdis Nowhere to be Seen 30 (J.L. Runeberg) 5Dema Svanen speglas re’n i sundet, Already the is mirrored in the bay, knipans vita vingar vina, the white wings of the golden-eye whir, På drivans lärkan höres högt ihöjden, the lark trills in the heavens, en diama spovens ropkring kärret rullar, the curlew’s cry echoes over the fens – Ej fanns e våren samlar sina skaror, spring is assembling its hordes, som högr får sin fågelflock tillbaka, reclaiming is flocks of birds, väntar dem med sol och värme, awaiting them with warmth and sunshine, Utav en h lockar dem med långa dagar. luring them back with long days. hon blänk hon blicka Och jag, arma flicka, fiker, And I, poor girl, am filled with longing, där skön söker skingra saknans mörker, I try to dispel the dark sense of loss, vårda värmen imitt sinne, to nurture the warmth in my heart, Vidfoten vill som våren vänlig vara, to be as friendly as the spring, tillbedjand synas ljus som sommardagen. as light as a summer day. och kysse Och jag gläds, fast sorgen gnager, And I rejoice, though sorrow gnaws, och smält ler,fast tåren trängs iögat, smile, though a tear springs to my eye. O, sköna men min fågel märks dock icke. But my birdis nowhere to be seen. BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 31

4Säv, säv, susa (G. Fröding) Sigh, Rushes, Sigh

Säv, säv, susa, våg, våg, slå, Sigh, rushes, sigh: beat, waves, beat; I sägen mig var Ingalill den unga månde gå? are you telling me what befell young Ingalill? Hon skrek som en vingskjuten and, She cried like a wounded duck autiful. när hon sjönk i sjön, when she sank into the lake, det var när sista vår stod grön. last year when spring was green. De vorohenne gramse vid Östanålid, They werejealous of her at Östanålid, det tog hon sig så illa vid. she took that very badly. De vorohenne gramse för gods och gull They werejealous of her belongings, och för hennes unga kärleks skull. her gold and of her young love. De stucko en ögonsten med tagg, They stuck a thorninto ajewel, es Hepokoski de kastade smuts ienliljas dagg. they threw dirt into alily’s dew. bH, Hamburg Så sjungen, sjungen sorgsång, So sing, sing your sorrowful song I sorgsna vågor små, you melancholy little waves, säv, säv, susa, våg, våg, slå! sigh, rushes, sigh: beat, waves, beat!

31 5Demanten på marssnön (J.J. Wecksell) The Diamond on the March Snow

, På drivans snö där glimmar On the drifted snow en diamant så klar. abright diamond glistens, Ej fanns en tår,enpärla, more radiant than any som högre skimrat har. tear or pearl.

ne, Utav en hemlig längtan With longing heart, hon blänker himmelskt så, she glitters celestially hon blickar emot solen, and gazes at the sun där skön den ses uppgå. the moment it rises.

Vidfoten av dess stråle At the foot of a sunbeam tillbedjande hon står she stands adoring och kysser den ikärlek and kisses it with passion och smälter ien tår. and melts in a tear. O, sköna lott att älska O, happy fate to love BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 32

det högsta livet ter, the highest that life holds, och som y att stråla idess solblick to sparkle in the sun’s gaze men den och dö, när skönst den ler! and die at its smile. sist, förva steg han

6 Våren flyktar hastigt (J.L. Runeberg) Spring Fleets Fast Nu, när g gick han s ”Våren flyktar hastigt, “Spring fleets fast, grep ihas hastigare sommarn, summer even faster, lysten att hösten dröjer länge, autumn lingers long, men i sam vinternännu längre. winter even longer. flydde Nä Snart i sköna kinder, Soon, fair cheecks, skolen iförvissna you will fade Kom så g och ej knoppas mera.” and bloom no more.” sökande s Gossen svarte åter: The boy replied: Henne såg ”Än ihöstens dagar “Even on autumn days såg med gläda vårens minnen, spring’s memories bring joy, önskande än i vinterns dagar even on winter days 32 räcka sommarns skördar. summer’s harvest is in store. Då som g Fritt må våren flykta, Let spring fleet men den fritt må kinden vissna, and cheeks fade – och som y låt oss nu blott älska, now we shall just love, men den låt oss nu blott kyssas.” we shall just kiss.” sist, förva låg han g

7 Under strandens granar Under the Fir Trees on the Shore Nu, när m (J.L. Runeberg) sprang ho Under the fir trees on the shore lysten att Under strandens granar lekte gossen aboy was playing beside an inlet of famed Lake men i sam vid en vik av den besjungna Saimen. Saimaa. flydde Nä Honom såg ur böljans salar Näcken, From his halls under the billows the Nix såg med kärlek på den sköna gossen, saw the pretty boy and fell in love, önskande att honom till sig locka. desiring to entice him.

Då som gubbe steg han först på stranden, First he appeared on the shoreas an old man men den muntregossen flydde honom; but the happy child ran away; BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 33

och som yngling steg han se’n på stranden, then he appeared on the shoreas a youth men den muntregossen bidde icke; but the happy child would not stay; sist, förvandlad till en yster fåle, at length he transformed himself into steg han upp och hoppade bland träden. afrisky foal, prancing among the trees.

Nu, när gossen såg den muntrefålen, When the boy saw the happy foal, gick han sakta lockande till honom, he quietly went to entice him, grep ihast hans man och sprang på ryggen, seized his mane and sprang on his back, lysten att en glättig ritt försöka; eager to try a ride; men i samma ögonblick till djupet but at that very moment the Nix flydde Näcken med sitt sköna byte. fled to the deeps with his fine prize.

Kom så gossens moder ner till stranden, Then the boy’s mother came to the shore, sökande sitt barnmed sorg och tårar. sorrowing and tearful, looking for her child. Henne såg ur böljans salar Näcken, From his halls under the billows the Nix såg med kärlek på den sköna kvinnan, saw the pretty woman and fell in love, önskande att henne till sig locka. desiring to entice her.

Då som gubbe steg han först på stranden, First he appeared on the shoreas an old man 33 men den sorgsna kvinnan flydde honom; but the sorrowing woman ran away; och som yngling steg han se’n på stranden, then he appeared on the shoreas a youth men den sorgsna kvinnan bidde icke; but the sorrowing woman would not stay; sist, förvandlad till den muntregossen, at length he transformed himself into låg han glad och vaggade på vågen. the happy boy, rocking merrily on the waves.

Nu, när modern såg sin son den sörjde, When the mother saw the son she grieved for, sprang hon ut iböljan ihans armar, she sprang into his arms in the billows, lysten att ur vådan honom rädda; eager to save him from peril: med Lake men i samma ögonblick till djupet but at that very moment the Nix flydde Näcken med sitt sköna byte. fled to the deeps with his fine prize.

dman BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 34

8Den första kyssen (J.L. Runeberg) The First Kiss över nejd Tonen klin På silvermolnets kant The evening star sat branden s satt aftonstjärnan, on the edge of a silver cloud, solen sakt från lundens skymning from the dusk of the grove frågte henne tärnan: amaiden asked her: ”Säg, aftonstjärna, “Tell me, evening star, 10 Var vad ihimlen tänkes, what is thought in heaven när första kyssen åt en älskling skänkes?” when the first kiss is given to alover?” Var det en jag var dit Och himlens blyga dotter And heaven’s shy daughter Jag minns hördes svara: was heard to reply: då sträng ”På jorden blickar ljusets änglaskara, “The angelic host of light och ser sin egen sällhet speglad åter; looks down onto the earth Jag minns blott döden vänder ögat bort and it sees its own joy reflected; en blick s och gråter.” only death turns its eyes aside and weeps.” jag minns Var allt, v

34 9Soluppgång (T.Hedberg) Sunrise En dröm uti en vår Under himlens purpurbrand Beneath heaven’s purple fire vars fägrin ligga tysta sjö och land, land and lake lie still. för nya bl det är gryningsstunden. It is the moment of dawn. Snöig gren och frostvit kvist Snowy branch and frosty twig Men mån teckna sig så segervisst areboldly outlined vid bittra mot den röda grunden. against the red. göm djup det var di Riddarn står vid fönsterkarm, The knight stands by the casement, lyssnar efter stridens larm, listens for the noise of battle, trampar golvets tilja. paces the floorboards. 11 Hös Men en smal och snövit hand But a slender, snow-white hand kyler milt hans pannas brand, gently cools the heat of his brow, Solen går böjer mjukt hans vilja. softly bows his proud will. och moln hän över Riddarn sätter horn till mun, The knight puts his horn to his lips, över susa blåser vilt igryningsstund, wildly blows as day dawns Måsen sk BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 35

över nejd som tiger. over the silent land. Tonen klingar,klar och spröd, The note rings clear and brittle, branden slocknar,gyllenröd, the fires goes out, golden-red, solen sakta stiger. the sun quietly rises.

10 Var det en dröm? (J.J. Wecksell) Did Ijust Dream?

Var det en dröm, att ljuvt en gång Did Ijust dream that long ago jag var ditt hjärtas vän? – I was your soulmate? Jag minns det som en tystnad sång, I remember it like a song that is over då strängen darrar än. though the string still vibrates.

Jag minns en törnros av dig skänkt, I remember a rose you gave me, en blick så blyg och öm; aglance so shy and tender, ps.” jag minns en avskedstår, som blänkt. a tear that glistened at parting – Var allt, var allt en dröm? was all this just adream?

En dröm lik sippans liv så kort Adream as brief as an anemone’s life 35 uti en vårgrön ängd, in agreen spring meadow, vars fägring hastigt vissnar bort whose beauty quickly fades för nya blommors mängd. before the wealth of new flowers.

Men mången natt jag hör en röst But many anight Ihear a voice vid bittra tårars ström: over aflood of bitter tears: göm djupt dess minne iditt bröst, hide this memory deep in your breast – det var din bästa dröm! it was the best dream you ever had!

11 Höstkväll (V.Rydberg) Autumn Night

Solen går ned, Gloaming draws on, och molnen vandra med vefullt sinne and mournful clouds in the West are sailing hän över skummande sjö, low o’er the wind beswept lake, över susande skogars skymning. while the shivering Woods grow dusky. Måsen skriar på ödsligt skär, Seabirds call o’er the barren marsh; BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 36

falken dväljes iklyftans skygd: on the crag sits the falcon free, 12 På v trött att jaga han gömt sin näbb tired of chasing he tucks his beak i vingens av skurar tyngda dun. beneath his warm and downy wing. Minns du att vid må Solen gick ned, Gloaming has come: icke det e det mörknar allt mer över moens furor, more sombreand grey grow the distant mörknar om bergen, pinewoods, Minns du där ränniln suckar iljung och mossa. darker the mountains, från himle Tvinsjukt dröjer the nightwind wails o’er the mossgrown moor- Ack, åt fö ett gulblekt sken över västliga kullars rand, land. skatta de dagens viskande avsked tonar Soon will dwindle you sorgset i tätnande skuggor bort. ashen light o’er the vanishing westernhills. Minns du Daylight whispers of farewells, ioändligh Regnets fall på hällarna grieving to perish and mingle with shades of hav, sorlar av vemods sägner, night. allt som i födda av molnens jordkringsvävande skumma tankar; Softly falls the silvery rain, sjöns emot stranden brutna våg sorrowful rings its burden 36 brusar av dunkla ödens gång; borne from the far-offgloomy realms of the 13 Ario röster, skälvande hemskt av smärta, misty cloudland; ropa i stormen ur skogens djup. wildly the billows lash the strand, Flickan gic telling of direful destinies; iden rimb Ensam ute iöde nejd, mot fuktig klippa lutad, voices, trembling with fear and anguish såg en vis står förtrollad en vandrare, answer the waves from the forest depths. ”Sörj ej, s lyss och njuter. att din sk Känner hans själ en samklang med sången, All alone in the solitude, amid the rocks and Du har lev som höjes av stjärnlös natt? spindrift, du har äg Dör hans ve som en sakta ton silent standeth a wanderer, innan vint ihöstens väldiga sorgedikt? rapt Exultant! Värreöde Say,is his soul at one with the song har på en of the wind and the starless night? gossens ö Does his grief seem as cry that’s lost, och min m amid the stormladen autumn dirge? Translation: ©Rosa Newmarch Courtesy of Breitkopf &Härtel, Wiesbaden BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 37

12 På verandan vid havet (V.Rydberg) On aVeranda by the Sea

Minns du de skymnande böljornas suck, Do you remember the sight of the att vid målet de hunnit endast en jordisk kust, shimmering waves, that they broke icke det evigas strand? on a terrestrial beach and not an eternal shore? Minns du ett vemodsken från himlens ovanskliga stjärnor? Do you remember with what melancholy nmoor- Ack, åt förgängelsens lott the everlasting stars shone down? skatta de även till slut. O they too will go the way of all flesh in the end. hills. Minns du en tystnad, då allt var som sänkt ioändlighetsträngtan, stränder och himmel och Do you remember a silence es of hav, as everything lay sunk in longing for the allt som ianing om Gud? infinite, the sea, the sky and the shore, As if they already saw God?

f the 13 Arioso (J.L. Runeberg) Arioso 37 Flickan gick en vintermorgon One winter morning the girl walked iden rimbeströdda lunden, in the frost-strewn grove, såg en vissnad ros och talte: saw a withered rose and said: hs. ”Sörj ej, sörj ej, arma blomma, do not lament, poor flower, att din sköna tid förflutit! that your happy time is over! and Du har levat, du har njutit, You have lived, you have delighted, du har ägt din vår och glädje, you have possessed your joyous spring, innan vinterns köld dig nådde. before the winter cold reached you. Värreöde har mitt hjärta, My heart suffers a worse fate, har på en gång vår och vinter: it holds spring and winter at once, gossens öga är dess vårdag, my lover’s eyes areits spring day, och min moders är dess vinter.” my mother’s areits winter.

aNewmarch l, Wiesbaden BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 38

14 Illalle (A.V.Forsman-Koskimies) To Evening 16 Sou (A.V.Fors Oi, terve tumma, vieno tähti-ilta, Welcome, dark, mild and starry evening! sun haaveellista hartauttas’ lemmin Your gentle fervour Iadore Souda, so ja suortuvaisi yötä sorjaa hemmin, and caress the dark tresses souda täh mi hulmuaapi kulmais’ kuulamilta. that flutter round your brow. pesäs tän ritvakoivu Kun oisit, ilta, oi, se tenhosilta, If only you were the magic bridge mi sielun multa siirtäis’ lentoisemmin that would rap my soul away Laske, las pois aatteen maille itse kun ma emmin, to the land of idylls (though I waver laske valk ja siip’ ei kanna aineen kahlehilta! and my wings areearthbound)! purrestasi astu asun Ja itse oisin miekkoinen se päivä, And if Imyself were the happy day mi uupuneena saisin luokses’ liitää, that, overcome with weariness, might join you Tääll’ on s kun tauonnut on työ ja puuha räivä, when work is over and duty done, sammalist kun mustasiipi yö jo silmään siitää when night unfolds its black wings tule, tule, ja laaksot, vuoret verhoo harmaa häivä – and agrey curtain falls over hill and dale, kumppan oi, ilta armas, silloin luokses kiitää! Oevening, how I would hurry to you! 38 Tääll’ on a suuret ho 15 Lastu lainehilla (Ilmari Kianto) Driftwood solkikoivu aallon hel Mistä lastu lainehilla? Wand’ring wood, wheredo you come from? Pilske pieni aallon päällä? Secret signal on the water? Yksiksensä illan suussa? Briskly bobbing little sliver: 17 Se’n Virran vettä vaeltamassa? what may be the message you bring me? (J.L. Rune

Tuolta lastu lainehilla, Wand’ring far upon the water, Varför är pilske pieni aallon päällä: wooden sliver, secret signal: varför drö Pohjan lasten laitumilta, came from distant northern regions Så jag tän sinitunturin tuvilta. where the moss-covered cabins are. frågte, ut Se’n den Siellä kulta hongan kaasi, Wheremy sweetheart felled the fir tree, Se’n till kö veisti, veisti sulho venhon: built aboat to bring his bride home; all hans so Kohta vierii virran vettä, soon it wanders on the water, se’n har ja neittä nuorta noutamaan! soon this maiden meets her mate! känt blott BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 39

16 Souda, souda sinisorsa Swim, Duck, Swim (A.V.Forsman-Koskimies) ! Souda, souda sinisorsa, Swim, duck, swim, souda tähän rantaan; swim towards the shore; pesäs tänne rakenna sen build here your nest ritvakoivun kantaan! underneath the birch tree!

Laske, laske, pursi pieni, Come to land, little vessel, laske valkamaani; hereis aharbour place for you; purrestasi neito nuori, for the young maiden you fetched astu asuntaani! my cabin stands cleaned! oin you Tääll’ on sija suoritettu Aclean place has been prepared for her sammalista sulle; from soft moss from the forest; tule, tule, kultaseni come, come, my beloved, e, kumppaniksi mulle! keep me company! Tääll’ on aallot armahat ja The waves aregentle here 39 suuret hongat huojuu; and the high firs wave; solkikoivut soreasti the beautiful white birch crowns aallon helmaan nuojuu. sway above the inlet. rom? 17 Se’n har jag ej frågat mera Then ICeased to Ask those Questions e? (J.L. Runeberg) Why is spring so quickly over, Varför är så flyktig våren, varför dröjer sommarnicke? why must summer flee so soon? Så jag tänkte fordom ofta, Thus I used to wonder often, frågte, utan svar,av mången. and my mind could find no answer. Se’n den älskade mig svikit, When my sweetheart became faithless, when indifference cooled his ardour, , Se’n till köld hans värme blivit, all hans sommar blivit vinter, all his summer turned to winter, se’n har jag ej frågat mera, then Iceased to ask those questions, känt blott djupt uti mitt sinne, while my heart filled with sorrow BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 40

att det sköna är förgängligt, at the passing of all beauty, 19 Hert att det ljuva icke dröjer. at the fickleness of fortune. Translation ©Maria Pelikan Hertig Ma Courtesy of Breitkopf &Härtel, Wiesbaden drömman månbelyst slottets fa 18 En slända (O. Levertin) ADragonfly Tunga kva Du vackra slända, som till mig flög in, Obeautiful dragonfly that flew in att sin go när tyngst min längtan as Idreamed over my book och att bl över boken drömde, with heavy heart, för hans b du kom med hela sommarn till mitt sinn. you brought all summer to my senses. Du kom och jag allt gammalt svårmod glömde. You came and Iforgot my melancholy, Hertig Ma ser i vattn Blott dig jag såg, min dag jag lycklig dömde, I saw only you that happy day, liten sjöny du vackra slända. obeautiful dragonfly. sjungande

Men bäst jag jublade But just when I rejoiced ”Hertig M 40 att du var min that you weremine ”Kom till och livets skänk i sång and life’s gift in song, att ditt äd på knä berömde, worshipped and praised, iden sval

du flög den samma väg som du kom in, You flew out the same way you came, Låt mig ky du trolska slända. obewitching dragonfly. sköna prin kasta dig på gullha All avskedsgråt i välgångsordförrinn! Parting tears ebbed in words of farewell! Ej beska fanns ibägarn, There was no bitterness in the cup we drained. Hertig Ma som vi tömde. tjusad uta sprang i v Att du var sol, We forgot that you were sun, av sin und jag skugga blott vi glömde. Ionly shadow. Bars omk Flyg ljus, flyg blå, än sommarlycka finn, Fly away,blue light of summer happiness, av den vä välsignade, som en gång varit min, blessed and once mine, och blev f min vackra slända. my beautiful dragonfly. oskadd, s BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 41

19 Hertig Magnus (E. Josephson) Baron Magnus

Maria Pelikan Hertig Magnus från sitt fönster Baron Magnus at his window l, Wiesbaden drömmande ser Vetterns bölja, of the waves of Vetterndreaming, månbelyst, och sval och klangrik, watches them surround his castle, slottets fasta murar skölja. in the moonlight palely gleaming.

Tunga kval hans själ förvirrat, Sorrow hath his soul enfolded att sin gode far han mistat, that his father’s life is going, och att blod i strömmar flutit and that blood in brothers’ quarrels, för hans bröders skull, som tvistat. in red rivers should be flowing.

Hertig Magnus från sitt fönster, Baron Magnus from his window, ser i vattnets ljusa dager where the moonlight palely gleameth liten sjönymf ljuvligt vagga, sees amermaid gently rocking, sjungande och fri och fager: beautiful and free she seemeth.

”Hertig Magnus”, så hon sjunger, “Baron Magnus,” thrice she calleth, ”Kom till mig från slottet höga, “Come to me thy castle leaving; 41 att ditt ädla sjuka hjärta I will banish all thy sorrow iden svala böljan löga, wheremy cooling waves areheaving.

Låt mig kyssa få din tinning, Let me kiss thee on thy forehead, sköna prins låt dig beveka, come my Prince Ocome to me, kasta dig imina armar, I will hold thee to my bosom, l! på gullharpan skall jag leka!” on golden harp wilt play to thee.” Hertig Magnus från sitt fönster, Baron Magnus from his window, tjusad utav nymfens fägring, listened to the mermaid calling, sprang i vattnet, lät sig föras saw her beauty,came towards her, av sin undersköna hägring. through the gleaming waters falling.

Bars omkring tills morgon grydde There untill the morrow’s dawning ss, av den väna vattenanden, safe he wandered in her keeping, och blev funnen bland violer and was found by those who sought him, oskadd, slumrande på stranden. gently on some violets sleeping. Translation: ©1910 Herbert Harper Courtesy of Robert Lienau Publ., Frankfurt/Main BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 42

ODE 982-2

Soile Isokoski

2002 on Ondine

The GramophoneAward 2002

42 1043-2 ODE 998-2D ODE 2CD BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 43

ODE 1034-2

43

ODE 1070-2

ODE 963-2 BKLA0100689780-AFSA-NO 23.03.2006 6:23 Uhr Seite 44

ODE 1080-5

Akseli Gallen-Kallela (1865–1931): Luonnotar