KONSERTTIELÄMÄ HELSINGISSÄ SOTAVUOSINA 1939–1944 Musiikkielämän Tarjonta, Haasteet Ja Merkitys Poikkeusoloissa
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
KONSERTTIELÄMÄ HELSINGISSÄ SOTAVUOSINA 1939–1944 Musiikkielämän tarjonta, haasteet ja merkitys poikkeusoloissa Susanna Lehtinen Pro gradu -tutkielma Musiikkitiede Filosofian, historian ja taiteiden tutkimuksen osasto Humanistinen tiedekunta Helsingin yliopisto Lokakuu 2020 Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta / Filosofian, historian ja taiteiden tutkimuksen osasto Tekijä – Författare – Author Susanna Lehtinen Työn nimi – Arbetets titel – Title Konserttielämä Helsingissä sotavuosina 1939–1944. Musiikkielämän tarjonta, haasteet ja merkitys poikkeusoloissa. Oppiaine – Läroämne – Subject Musiikkitiede Työn laji – Arbetets art – Level Aika – Datum – Month and year Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages Pro gradu -tutkielma Lokakuu 2020 117 + Liitteet Tiivistelmä – Referat – Abstract Tässä tutkimuksessa kartoitetaan elävä taidemusiikin konserttitoiminta Helsingissä sotavuosina 1939–1944 eli talvisodan, välirauhan ja jatkosodan ajalta. Tällaista kattavaa musiikkikentän kartoitusta tuolta ajalta ei ole aiemmin tehty. Olennainen tutkimuskysymys on sota-ajan aiheuttamien haasteiden kartoitus. Tutkimalla sotavuosien musiikkielämän ohjelmistopolitiikkaa ja vastaanottoa haetaan vastauksia siihen, miten sota-aika on heijastunut konserteissa ja niiden ohjelmistoissa ja miten merkitykselliseksi yleisö on elävän musiikkielämän kokenut. Tutkimuksen viitekehys on historiallinen. Aineisto on kerätty arkistotutkimuksen menetelmin ja useita eri lähteitä vertailemalla on pyritty mahdollisimman kattavaan kokonaisuuteen. Tutkittava aineisto on kirjallisuuden lisäksi kerätty musiikki-instituutioiden arkistoista sekä aikakauden lehdistöstä. Työ etenee kertomalla ensin yleisemmin sotavuosien arjesta ja kulttuurielämästä. Sen jälkeen esitellään ensin Helsingin kahden suurimman musiikki-instituution, Helsingin kaupunginorkesterin ja Suomalaisen Oopperan toimintaa sotavuosina. Sitten kartoitetaan muut musiikkikentän toimijat. Analyysiosiossa kerrotaan ensin poikkeusolojen haasteista ja sitten syvennytään sotavuosien ohjelmistopolitiikkaan ja konserttien ja siellä esityn musiikin vastaanottoon. Tutkimuksen loppupäätelmä on, että sotavuosina Helsingissä on ollut runsas ja monipuolinen musiikkielämä. Suuret musiikkitoimijat ovat yrittäneet toimia mahdollisimman normaalisti. Niiden rinnalla on ollut paljon yksittäisiä konsertteja ja musiikkitilaisuuksia. Suurimmat käytännön haasteet ovat olleet ilmahälytykset ja miesten joutuminen asepalvelukseen. Suomalaisen musiikin esittäminen on kasvanut hieman ja venäläistä musiikkia ei ole soitettu juuri lainkaan. Taidemusiikin kenttä on kokenut populaarimusiikin suosion kasvun uhkana ja asiasta on käyty sotavuosina paljon keskustelua. Taidemusiikin tapahtumissa on ollut sotavuosina paljon yleisöä. Musiikin ja kulttuurin on katsottu tuovan virkistystä ja henkistä tukea poikkeuksellisen arjen keskellä. Siksi elävän musiikkitoiminnan merkityksen voidaan katsoa olleen sota-aikana suuri. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Konserttitoiminta, taidemusiikki, Helsinki, sota-aika, kotirintama, musiikinhistoria, Helsingin kaupunginorkesteri, Suomalainen Ooppera, Radio-orkesteri, ohjelmistopolitiikka Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 SOTAVUODET HELSINGISSÄ 5 2.1 Kotirintama 1939–1944 5 2.2 Sotavuosien kulttuurielämä Helsingissä 6 3 HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERI 9 3.1 Helsingin kaupunginorkesterin konsertit sotavuosina 9 3.2 Kapellimestariongelmat 11 3.3 Soittajapula 12 3.4 Vierailevat kapellimestarit ja solistit 13 3.5 Sotavuosien konserttimäärät, säveltäjänimet ja teosesitysten määrät 15 3.6 Helsingin kaupunginorkesterin ohjelmistopolitiikka sotavuosina 17 4 SUOMALAINEN OOPPERA 22 4.1 Talvisota ja välirauha 22 4.2 Jatkosodan ajan oopperatoiminta 25 4.2.1 Näytäntökausi 1941–1942 25 4.2.2 Näytäntökausi 1942–1943 27 4.2.3 Näytäntökausi 1943–1944 28 4.3 Suomen Kansallisbaletti 30 4.4 Oopperan henkilökunta sotavuosina 30 4.5 Oopperan talous sotavuosina 32 4.6 Sotavuosien ohjelmistopolitiikka 33 5 HELSINGIN MUSIIKKIKENTÄN MUUT TOIMIJAT 37 5.1 Orkesterit 37 5.1.1 Radio-orkesteri 37 5.1.2 Helsingin Teatteriorkesteri ja teatterien operetit 39 5.1.3 Helsingin Naisorkesteri 42 5.1.4 Ylioppilaskunnan Soittajat 43 5.1.5 Muut orkesterit 44 5.2 Kuorot 44 5.2.1 Ylioppilaskunnan Laulajat 44 5.2.2 Akademiska Sångföreningen 46 5.2.3 Laulu-Miehet 47 5.2.4 Radion Solistikuoro 47 5.2.5 Muut kuorot 48 5.3 Kirkkojen musiikkitoiminta 49 5.4 Sibelius-Akatemia 50 5.5 Resitaalit, kamarimusiikkikonsertit ja Helsingin muu musiikkitoiminta 51 5.6 Ulkomaiset musiikkivieraat 56 5.7 Asemiesillat 61 5.8 Kesän konsertit 61 6 SOTAVUOSIEN MUSIIKKIELÄMÄN ERITYISPIIRTEITÄ 63 6.1 Konserttikentän käytännön haasteet ja muuttunut arki poikkeusoloissa 63 6.2 Ohjelmistopoliittiset linjaukset 68 6.2.1 Suomalaisen musiikin esittäminen ja sen reseptio 70 6.2.2 Suomen säveltaiteen viikko 73 6.2.3 Venäläisen musiikin esittäminen 75 6.2.4 Musiikki ja politiikka 80 6.3 Taidemusiikin ja ajanvietemusiikin suhde 85 6.4 Musiikin vastaanotto ja musiikin merkitys poikkeusoloissa 93 7 JOHTOPÄÄTÖKSET 102 Lähteet 107 Liitteet 118 Liite 1: Helsingin konserttikalenteri 1.9.1939–30.9.1944 118 Liite 2: Helsingin kaupunginorkesterin ohjelmistot tilastoina 194 Liite 3: Helsingin kaupunginorkesterin esitetyimmät säveltäjänimet kausittain 195 Liite 4: Suomalaisen Oopperan ohjelmistot sotavuosina 196 1 JOHDANTO Tässä tutkielmassa tarkastelen Helsingin konserttitoimintaa ja musiikkielämää talvi- ja jatkosodan aikana vuosina 1939–1944. Tutkimus sisältää myös välirauhan ajanjakson, sillä päättyneen talvisodan jälkeen myös se osaltaan heijastaa ympäröivää sota-aikaa. Suomen ja Saksan välillä käytyä Lapin sodan aikaa (15.9.1944–27.4.1945) en ole sisällyttänyt mukaan tutkimukseen, sillä oletan se vaikuttaneen Helsingin konserttielämään vähän. Tutkimuksen päätavoite on tehdä kattava kartoitus Helsingin konserttielämästä sotavuosien ajalta. Tutkimuksen pääkysymys on saada selville, miten ympäröivä sota-aika mahdollisesti on vaikuttanut elävään musiikkitoimintaan ja sen määrään. Toisena pääkysymyksenä on tutkia musiikin ja kulttuurielämän merkitystä poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tutkimukseni perustaksi aion ensin selvittää, miten paljon ja minkälaista konsertti- ja musiikkitoimintaa pääkaupungissa sotavuosina on ollut. Vastatakseni tutkimuksen pääkysymyksiin käsittelen seuraavia lisäkysymyksiä. Ensimmäinen niistä on pääkaupungin sota-ajan arjen kartoittaminen ja poikkeustilanteen asettamat käytännön haasteet esitystoiminnalle ja sen toimintaedellytyksille. Toisena lisäkysymyksenä on sotavuosien ohjelmistopolitiikka eli ympäröivän sotatilanteen mahdollinen heijastuminen sota- ajan esitettävään ohjelmistoon ja mahdollisten isompien ohjelmistolinjausten näkyminen konserttielämässä. Kolmantena lisäkysymyksenä tutkin konserttien ja siellä esitetyn musiikin aikanaan saamaa vastaanottoa. Sitä myötä yritän saada vastauksen siihen, miten merkitykselliseksi elävä musiikkitoiminta koettiin poikkeusoloissa. Olen rajannut aiheen Helsingin konserttitoimintaan, sillä oletan sotavuosien kulttuurielämän olleen aktiivisinta juuri pääkaupungissa. Keskityn vakavaan taidemusiikkiin ja nimenomaan elävään esitystoimintaan. Tutkimukseen sisältyy myös muita kulttuuritapahtumia, joissa musiikilla on ollut suuri osuus. Helsingin suurimmat musiikkialan toimijat 1930- ja 1940- luvuilla olivat kaksi isoa musiikki-instituutiota, Helsingin kaupunginorkesteri ja Suomalainen Ooppera. Niiden toiminta on tutkimuksen keskiössä. Näiden kahden musiikkitoimijan ohella otan selvää, millaisia yksittäisiä konsertteja sotavuosina Helsingissä on lisäksi pidetty ja miten paljon. 2 Tutkimuksen ulkopuolelle jäävät valtaosin niin kevyt musiikki kuin radion kautta välitetty musiikki. Tutkimukseen ei sisälly ravintoloiden ja kahviloiden elävä musiikkitarjonta. Sitä tarjontaa oli tuohon aikaan paljon, mutta sen kartoittaminen ja lähempi tutkiminen on oma aihealueensa ja jää tämän tutkimuksen ulkopuolelle. En myöskään tarkastele lähemmin helsinkiläisten teatterien musiikillista toimintaa. Se on osin kuitenkin mukana, sillä teatterien ohjelmistoissa oli tuohon aikaan vielä runsas valikoima operettiohjelmistoa. Helsingissä sotavuosina järjestettiin monia erilaisia kirjallisia ja lausuntailtoja, joissa saattoi olla mukana myös musiikkiesityksiä. Nämäkin tilaisuudet ja niiden musiikkiohjelma on suljettu tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Oman tutkimuskohteensa muodostavat myös rintamalle suuntautuneet viihdytyskiertueet, vaikka viihdytyskiertueilla oli mukana myös vakavampaa musiikillista tarjontaa ja esiintyjiä muun muassa Helsingin oopperamaailmasta. Tutkimukseni pääasiallinen viitekehys ja lähtökohta on historiallinen, joten tutkimuksen metodologia perustuu valtaosin historialliseen arkistotutkimukseen. Olen pyrkinyt saamaan käsiini paljon alkuperäislähteitä, joita rinnakkaisesti vertailemalla ja tutkimalla olen pyrkinyt asianmukaiseen lähdekritiikkiin ja hahmottamaan mahdollisimman johdonmukaisen kokonaisuuden. Historiallisia tutkimusmenetelmiä ovat kartoittaneet esimerkiksi Jorma Kalela (2000) ja musiikin historiaan erikoistunut Jukka Sarjala (2002). Jälkimmäisen näkemykset erityisesti reseptiohistoriasta (ibid., 144–152) ovat olleet tutkimukselleni hyvänä ohjenuorana. Olen tutkinut aikakauden kahden suurimman musiikkitoimijan arkistomateriaalia, mikä valottaa yksityiskohtia aikakauden musiikkitahojen hallinnosta ja päätöksenteosta. Tämä materiaali löytyy Helsingin kaupunginarkistosta ja Kansallisoopperan