OSAKUNNAN HAUSKIN JOUKKO otsikoi Hämäläis-Osakunnan lehti Hälläpyörä osakunnan sekakuorosta kertovan jutun vuonna 1947. Otsikosta syntyi kiistaa jo tuolloin, eikä kriittinen historiantutkimus ole kyennyt osoittamaan, ettei muilla osakunnan kerhoilla olisi joskus ollut hauskempaakin. Yksi on kuitenkin varmaa: Hämäläis-Osakunnan Laulajien, Suomen vanhimman akateemisen sekakuoron, pitkän iän ja elinvoiman salaisuus on kuorotoiminnan hauskuus. Tämä kirja kertoo, miten yhdessä laulamisen ilo on kantanut HOLlia 75 vuotta johtajan- vaihdosten, taiteellisten nousu- ja laskukausien sekä muuttuvien aat- teiden ja musiikki-ihanteiden halki. Osakunnan hauskin joukko Hämäläis-Osakunnan Laulajat 1929–2004 Kansi HOL nauttii auringonpaisteesta ensimmäisellä kesäkiertueellaan vuonna 1930.

Nimiösivu HOLlin miehet ja naiset esittävät serenadeja kuoron 40-vuotisjuhlassa 1969.

Kirjoittaja ja toimittaja: Jere Jäppinen Graafinen suunnittelu: Juha Nurmi Taitto: Hannu Örn

Paino: Dark Oy, Helsinki 2004 ISBN 951-97869-2-9 HÄMÄLÄISTEN YLIOPPILASSÄÄTIÖ Osakunnan hauskin joukko Hämäläis-Osakunnan Laulajat 1929–2004 HOL – Hämäläis-Osakunnan ylpeys ja ilo

Hämäläis-Osakunnan Laulajat Osakunnan ja kuoron rajankäyntiin näyttävät on ylioppilaselämää parhaim- aika ajoin kuuluneen mustasukkaiset epäilyt, joiden millaan. mukaan HOLlilaisilla on ehkä liiankin hauskaa kes- HOLlilla on seitsemän- kenään. Tämä viihtyminen tuo kuitenkin selvää net- kymmenenviiden vuoden saa- toiloa kaikille, sillä kuorolaulu ilahduttaa myös – ja tossa syntyneet perinteet, mutta varsinkin – kuulijoitaan. HOLlin konsertit tarjoavat kunkin kuoronjohtajan muka- mieliinpainuvia elämyksiä ja ovat kaikkien osakunta- na uudistuva taiteellinen sointi. laisten ylpeyden aihe. Sen pienten kokoonpanojen esi- Se on mukautunut osakunnan tykset ovat odotettu ohjelmanumero ja juhlan merkki ja yhteiskunnan muutoksiin, ja monissa Hämäläis-Osakunnan tilaisuuksissa. tarjonnut jäsenilleen tilaisuuden omien musikaalisten Onnittelen lämpimästi Hämäläis-Osakunnan kykyjen tunnistamiseen ja kehittämiseen. Laulajia ja toivon juhlivalle kuorollemme kukoistavaa Tästä historiikista saamme myös lukea, kuinka tulevaisuutta! antoisa sosiaalisen elämän verkko HOL on. Kuorossa koettu yhteisöllisyys kantaa, ja se vaikuttaa HOLlilais- Hely Tuorila ten elämään myös aktiivikuorolaisuuden jälkeen. inspehtori

Kuoro kaikuu käytävillä, kuoro kuuluu kaupungilla

Hämäläis-Osakunnan Laulajat vahingossa omissa tiloissa, mutta kuoron laajan osa- pitää yllä Hämäläis-Osakun- kunnan ulkopuolelle suuntautuvan toiminnan ansi- nassa yhtä pisimmistä ja mai- osta myös monissa muissa tilaisuuksissa ja paikoissa voi nioimmista perinteistä – laulu- ylpeänä esitellä oman osakunnan kuoroa. ja kuoroperinnettä. Syysluku- Käsillä olevasta historiikista voidaan lukea, kausien alussa jännitys osakun- kuinka kuoro on kuulunut osakunnassa ja kaupungilla nan käytävillä on käsinkoske- jo vuosikymmeniä ja kuinka se kaikuu kuorolaisten teltavaa, kun uudet innokkaat ajatuksissa ja muistoissa edelleen. laulajat odottavat pääsyä vuo- Parhaimmat onnitteluni ja alati kaikuvien sävelten rollaan koelauluun. Lukuvuo- toivotukseni 75-vuotisjuhlaansa viettävälle HOLlille! den mittaan käytävillä kaikuu laulu kuoron harjoituk- sista, laulutunneilta ja stemmaharjoituksista. Jokainen Laura Nyström osakuntalainen kuulee HOL:lia arkisesti ja ikään kuin kuraattori

2 3 Lukijalle

Kuorohistoriat tarjoavat yleensä ainakin selonteon joh- monen vuosikymmenen vuosikertomukset, pöytäkir- tajista, tärkeistä konserteista, kilpailuista, matkoista ja jat, lehtileikkeet ja valokuvat ovat hävinneet. levytyksistä. Jäsenmäärän ja toiminnan muutoksia, hal- Täydennysaineiston keruu alkoi 1994. Silloin lintoa ja talouttakin tarkastellaan. Usein esitellään kuo- laadittiin muistitietokysely, joka lähetettiin senioreille ron perinteitä ja kerrotaan hauskoja kuoromuistoja. 1997, 1999 ja 2003. Se tuotti rikkaan kokoelman Parhaissa teoksissa kuoron vaiheet kytketään myös suu- muistoja, valokuvia ja asiakirjoja 1930-luvulta 1980- rempiin kokonaisuuksiin, taustayhteisöihin sekä aate-, luvulle. Kysely tehtiin viime hetkellä, koska vielä 1997 kulttuuri- ja sosiaalihistoriaan. saatiin tietoja jopa perustajajäseniltä. Lisäksi haastatel- Hämäläis-Osakunnan Laulajien 75-vuotishis- tiin talvella 2004 kaikkia elossa olevia HOLlin johtajia. toriassa on kuoron vaiheita pyritty kuvaamaan mah- Tavallisen käytännön mukaan muistitieto julkaistaan dollisimman moniulotteisesti ja täyteläisesti. HOL johtajia lukuun ottamatta nimettömänä, ja alkuperäi- on haluttu kytkeä laajoihin yhteyksiinsä, suomalai- siin vastauksiin voi tutustua vain arkistossa. sen kuorokulttuurin, etenkin akateemisten kuorojen, Leikekirjojen katoamisen vuoksi käytiin läpi Hämäläis-Osakunnan ja ylioppilasmaailman kehi- Ylioppilaslehdet 1929–39, Hälläpyörät 1947–80 ja tykseen, toisaalta on haluttu tutkia kuoroa intiiminä Hämäläis-Osakunnan vuosikirjat 1959–70 sekä erityis- ihmisyhteisönä ja yltää syvälle kuorolaisten kokemuk- kysymysten osalta myös muuta lehdistöä, mikä osoit- siin ja tuntoihin. Monipuolisen kuvan saamiseksi tautui antoisaksi. Leikkeitä tuli paljon myös eräiden tavanomaisia hallinnollisia lähteitä, vuosikertomuksia muistitietovastausten mukana. Tämä aineisto samoin ja pöytäkirjoja, on täydennetty runsaalla kertovalla kuin 50-vuotishistoriikissa julkaistut muistelukset ovat aineksella, etenkin lehti- ja muistitietoaineistolla. tässä teoksessa enimmäkseen kirjoittajien nimillä. Pal- Lähdepulmia on ollut kosolti. Kuoron arkisto on jon penkomista ja seniorien apua vaati myös HOLlin sekava ja aukollinen, koska opiskelijajärjestöjen tapaan vaiheisiin liittyvien kuvien löytäminen. sitä on hoidettu lyhytjänteisesti ja sattumanvaraisesti. Toivottavasti työn tulos, HOLlin 75-vuotishisto- Mitään ei ole enää tallessa 1930-luvulta eikä kovin ria, antaa kaikenikäisille hollilaisille ja ulkopuolisillekin paljon 1940–50-luvuiltakaan. Arkisto on kattava 1950- eloisan ja värikkään kuvan kuoroharrastuksen monista luvun lopulta 1970-luvun alkuun, mutta melkein koko ulottuvuuksista, muuttuvien kulttuuri- ja yhteiskun- aineisto vuosilta 1972–81 on taas kateissa. Surullisinta taihanteiden vaikutuksista, ikuisesti nuoren opiskeli- on leikekirjojen katoaminen: niistä puuttuvat nyky- jayhteisön iloisesta ja vilkkaasta elämästä sekä kaiken ään lähes kaikki vuotta 1981 vanhemmat. Vasta vuo- moottorista, yhdessä laulamisen riemusta. desta 1983 alkaen aineistoa on hyvin tallessa. Arkisto Samalla esitän HOLlin puolesta lämpimät kii- oli suurelta osin ehyt vielä 1979, mikä näkyy kuoron tokseni Hämäläis-Osakunnalle, joka on kautta aikain 50-vuotishistoriikista, mutta 1990-luvun alussa sen tila ollut kuoronsa vankkumaton tukija arvojen ja aattei- oli jo sama kuin nyt. Tuhot lienevät tapahtuneet 1980- den mullistuksista huolimatta. Osakunnan hyväntah- luvulla, mahdollisesti osakunnan remontin yhteydessä. toisuus mahdollisti myös tämän kirjan julkaisemisen. Tuon ajan kuorolaiset osaavat ehkä kertoa, mihin Jere Jäppinen

2 3 Sisällys

Ennen HOLlia HOL ja kuorokulttuurin murros 1953–81 Laulavat ylioppilaat 5 Kuulakasta haamulaulua 53 Kuorokulttuuri, johon HOL syntyi HOL hiipii kehityksen kärkeen Vähän ja hekin huononpuoleisia 8 Martti näyttää leijonankyntensä 59 Hämäläis-Osakunnan laulajia ennen HOLlia HOL palaa huipulle Karkauspäivän tansseista Oinaan yöhön 71 Kansallisromanttinen HOL 1929–53 Murroskauden kuoroelämää Aikansa lapsi 11 Matkusteleva HOL 78 1920-luvun ylioppilaselämä HOLlin synnyn taustana Kuoro kansainvälistyy YL kätilönä 14 HOL perustetaan HOL etsii omaleimaisuutta 1981– Pyssyn pitkä ja loistelias valtakausi 18 Jälkinäytös uusin nuotein 89 HOL aloittaa huipulta HOL jatkaa tutuilla linjoilla Sinunkaupat, rekiretki ja ryijynompelua 24 Kaksi kultaleimaa ja kunniapunnus 93 Kuoroyhteisö alkaa muotoutua HOL palaa jälleen huipulle Tilapäiskuoron leima 28 Klassikoista Rentun ruusuun 99 HOL vaihtaa viihteelle Rauhallisen kehitystyön aika Päätettiin jatkaa HOL:in toimintaa 34 Musiikin moniottelijat 104 Laulua sodan keskellä HOL uudistuu ylikierroksilla Rakkaudentunnustus HOL:lle 35 Jatsaava jatkoaika 112 HOL suosionsa kukkuloilla Sordiinoa HOLlin huutoon Tenori halkopinon takana 42 Eskon tehovartti 118 Kuoron arkea Jullen aikaan Joko taas huipulle? Mitä tekee HOL? 47 HOL Hälläpyörän hampaissa Osakunnan hauskin joukko? 123

4 5 Ennen HOLlia

Laulavat ylioppilaat Kuorokulttuuri, johon HOL syntyi Hämäläis-Osakunnan Laulajien ja suomalaisen yliop- Sveitsissä aikakauden aatteet synnyttivät samaan pilaslaulun syvimmät juuret ulottuvat porvarillisen aikaan Liederkranz-kuoroperinteen. Sen ihanne oli romantiikan ja nationalismin syntysijoille, 1800- suuri ja mahtavasti soiva mieskuoro, joka ylisti isän- luvun alun saksalaiseen kulttuuripiiriin, jossa syntyivät maata ja sen luontoa kansanlaulusovituksia laulaen. monet Suomen akateemista kuoroelämää yhä leimaa- Kuorolaulun tehtävä oli kohottaa kansan sivistystasoa vat perinteet. ja kansallista tietoisuutta. Laulu loi yhteenkuuluvuuden Porvariston vahvistuessa sävelletty musiikki ja tunteita niin laulajien kuin kuulijajoukkojenkin kes- siihen liittyvä musiikkielämä irtautuivat kirkoista ja ken. Nämä tavoitteet liittivät kuorolaulun kansanvalis- hoveista ja niistä tuli laajan porvarillisen yleisön omai- tusajatteluun ja innostivat kehittämään laajojen piirien suutta. Musiikin harrastamisesta tuli tärkeä osa aika- kuorotoimintaa ja suuria laulujuhlia. Kuorolaulu levisi kauden porvariskulttuuria, jossa säestyksetön mies- kaiken kansan pariin mutta kytkeytyi samalla lujasti kuorolaulu sai erityissijan. Berliinissä vuonna 1809 ulkomusiikillisiin päämääriin ja muuttui musiikkielä- perustettu Berliner Liedertafel -kuoro synnytti uuden, män ylätason näkökulmasta harrasteluksi, jolta ei edes suositun kuoroperinteen. Nämä kuorot olivat pie- odotettu taiteellista täysipainoisuutta. niä herraseurueita, jotka kokoontuivat ruokapöydän Saksalaisessa ylioppilasmaailmassa syntyi 1800- ääreen laulamaan mieleisiään seura-, juoma- ja pilalau- luvun alussa Burschenschaft-liike, jossa oli kapinalli- luja vakavamman ohjelman lisäksi. Liedertafel-kuoro- sia sävyjä. Ylioppilaat vaelsivat yliopistokaupungista jen taiteellinen taso jäi matalaksi, mutta ne toteuttivat toiseen laulaen hilpeitä laulujaan omintakeisten perin- aikansa porvarillisia ihanteita, kotoisuutta, ystävyyttä, teiden, laulumiekkojen, vaellussauvojen, rituaalisten veljellistä yhteenkuuluvuutta ja oikeutta nautintoihin ystävyydenosoitusten ja olutjuhlien kehystäessä laulua. ja harrastamisen iloon. Ylioppilaat halveksivat porvarillisuutta ja korostivat

4 5 vapauttaan, mitä ilmaisi julkea, musiikkielämän nor- edustivat ”isänmaan toivoja”, joille kansakunta saattoi maalien miljöiden ulkopuolinen kaduilla lauleskelu. osoittaa suopeuttaan. Isänmaallisten laulujen esittäminen sai toisinaan poliit- Ylioppilaskuorojen ohjelmistoon liitettiin jo tisen mielenosoituksen luonteen. varhain muutamia suomenkielisiä kansanlauluja. Uusi saksalainen kuorokulttuuri välittyi jo 1810- Suomenkielistä laulettavaa alettiin kaivata lisää 1860- luvulla Upsalaan ja sieltä Turun Akatemiaan, jossa luvulla ja kuoro-ohjelmiston kielivalinnoista syntyi säännöllinen mieskuorotoiminta alkoi 1819. Yleisö kiistoja. Kielitaistelun kuumetessa suomen- ja ruot- otti musiikkiuutuuden heti myötämielisesti vastaan, sinkieliset laulajat eivät enää mahtuneet samaan kuo- mutta ylioppilaslaulun poliittisuus, varsinkin kaduilla roon. Suomenmielisen ylioppilasjärjestön Suomalaisen laulaminen, aiheutti saman tien ongelmia viranomais- Nuijan yhteyteen syntyi 1876 mieskuoro, joka edelsi ten kanssa. Ylioppilaat ilmaisivat mielipiteitään esit- 1883 perustettua Ylioppilaskunnan Laulajia. Kielipo- tämällä laulutervehdyksiä arvostamilleen henkilöille. liittisesti liberaalit perustivat 1878 Muntra Musikanter Muutamat kumoukselliset laulut kuten Marseljeesi -kuoron, joka ensimmäisenä kuorona Suomessa ryhtyi kiellettiin. valikoimaan laulajiaan ja sai eliittikuoron leiman. Mieskuorolaulua harrastettiin Turun ylioppilas- yhteisöissä, etenkin osakunnissa. Perinne siirtyi yliopis- ton mukana Helsinkiin 1828. Akateeminen kuorolaulu sai uutta puhtia Fredrik Paciuksen tultua yliopiston musiikinopettajaksi 1835 ja organisoitua Akateemisen lauluseuran, nykyisen Akademiska sångföreningenin edeltäjän, vuonna 1838. Paciuksen työ kuoronjohta- jana merkitsi ohjelmiston monipuolistumista ja vaati- mustason nousua. Ylioppilaskuorot toimivat kuitenkin tyypillisen epäsäännöllisesti, ja toiminnan vilkkaus ja laatu vaihtelivat vuodesta toiseen. Erityinen kuorolauluinto heräsi, kun ylioppilaat ryhtyivät keräämään varoja ylioppilastalon rakenta- mista varten. Rahankeruuseen lähetettiin kakstoistik- koja, pieniä mieskuoroja, jotka tekivät kesinä 1858, 1861 ja 1869 konserttikiertueen koko maan halki. Monilla paikkakunnilla kuultiin ensi kertaa ylioppi- laslaulua ja kuorolaulua ylipäänsä. Kiertueet heijasti- vat runebergiläis-snellmanilaisen suomenmielisyyden ihanteita, joista keskeisimpiä oli sivistyneistön ja suo- Vuonna 1870 valmistunut Helsingin Vanha ylioppilastalo menkielisen kansan lähentäminen. Vaikka kakstoistik- rakennettiin suurelta osin ylioppilaslaulajien keräämin varoin. kojen yleisöt olivat säätyläisvoittoisia, maata kiertävät Siitä pitäen ylioppilaat ovat laulaneet talossaan, myös hämä- ja sivistyksensä hedelmiä ”kansalle” jakavat laulavat läiset, joiden osakuntahuoneisto sijaitsi 1870–90-luvulla ylioppilaat saivat kansallisen symbolin sädekehän. He ylioppilastalon kellarissa. Kuva on 1880-luvulta.

6 7 Muntra Musikanter oli alun perin matkakuoro. sekakuoroja ylioppilaista ja säätyläisneideistä oratorio- Mieskuorolaulu sai uudenlaista kansallista merkitystä, esityksiä varten. Suomenmielinen kansanvalistus loi kun MM lähetettiin 1880-luvulla edustamaan Suomea 1860-luvulla suomenkielisen, taiteellisesti vaatimat- ensin Moskovaan, sitten Tukholmaan, Pietariin, Köö- toman sekakuoroperinteen, jota kansakoulunopetta- penhaminaan ja lopulta Pariisiin ja Berliiniin saakka. jat levittivät perustaen kuoroja koko maahan. Tämän Kuoron matkat olivat taiteellisia riemuvoittoja, ja koti- liikkeen voimannäyttö olivat 1880-luvulla lähtien maiset lehdet toistivat ahkerasti ulkomaisten kriitikoi- suuret laulujuhlat. Helsingissä yritettiin 1800-luvun den ylistäviä konserttiarvosteluja, jotka hivelivät suo- lopulla vakiinnuttaa korkeatasoista sekakuorotoimin- malaisten herkkää kulttuurista itsetuntoa. Akateemi- taa. Naisylioppilaiden lisääntyessä perustettiin 1900 sesta mieskuorolaulusta tuli näin Suomen vertauskuva ensimmäinen akateeminen sekakuoro Ylioppilas-Seka- myös ulkomailla. kööri, johon kuoron johtaja Klemetti ei kuitenkaan Mieskuorot lauloivat perinteistä, jo aikalaisten ollut tyytyväinen. Hän muutti 1907 Suomen Lau- korvissa kulunutta saksalais-skandinaavista Liedertafel- lun sekakuoroksi, johon hän kokosi parhaat, paljolti ohjelmistoa, jonka taiteellinen laatu ei ollut kummoi- akateemiset laulajat, ja aloitti hellittämättömän työn nen. Ylioppilaskunnan Laulajien mullistavassa 10-vuo- suomalaisen sekakuorolaulun nostamiseksi huipulle. tisjuhlakonserttissa 1893 esitettiin vain suomenkielisiä Klemetti kartutti suomalaista sekakuorokirjallisuutta lauluja, joista kuusi oli kantaesityksiä. Niistä yksi, Sibe- tilaamalla teoksia nuorilta säveltäjiltä kuten Kuulalta liuksen Venematka, vaikutti pommin tavoin – aidon ja Madetojalta. Musiikinhistoriasta innostuneena hän suomalaisen kuorolaulun katsottiin syntyneen. Tällä johti kuoromusiikkia keskiajalta alkaen. Suurten kirk- tiellä jatkoi YL:n johtoon 1898 tullut Heikki Klemetti, komusiikkiteosten esitykset ja voittoisat ulkomaanmat- joka karkotti kuorosta ruotsinkielisten ylioppilaslaula- kat kohottivat sekakuorolaulun arvostusta. Suomen jien vaaliman ”punssiromantiikan”. Punssin siemailu Laulu sai Klemetin johdolla myös vakiopaikan valtiol- harjoituksissa ja konserteissa loppui, ja tinkimätön lisissa tilaisuuksissa, mikä antoi sekakuorolaulullekin johtaja kohotti kuoron ennenkuulumattomalle tasolle. kansallisen ja isänmaallisen kaiun. Klemetin päämääränä oli korvata vanha ohjelmisto 1920-luvulle tultaessa olivat hahmottuneet suo- kansallisella kuoromusiikilla, koska hän katsoi vain malaisen akateemisen kuorokulttuurin pääpiirteet, suomenkielisen kuorolaulun puhuttelevan ja sivistävän jotka ovat osin havaittavissa vielä nykyaikanakin: kansaa. Hän laajensi suomenkielistä kuoro-ohjelmistoa – Liedertafel-perintönä kuoroelämään kuuluivat vel- tilaten sävellyksiä ja itse kääntäen, sovittaen ja sävel- jellinen yhdessäolo, omaehtoisen musiikkiharras- täen. Klemetti teki YL:stä taistelevan suomalaisuuden tuksen arvostus ja pöydän ilot hilpeine lauluineen etujoukon ja Suomen kuorokulttuurin veturin. Isän- – Liederkranz-perintönä kuorolaulu sitoutui natio- maan asiaa ajettiin myös viemällä suomalaista kuo- nalismin päämääriin, ja sillä oli kansallinen tehtävä rolaulua ulkomaille. YL:stä koottu eliittikuoro Suo- valistaa joukkoja ja herättää isänmaanrakkautta men Laulu valloitti 1900–06 suomenkielisin lauluin – Burschenschaft-perintönä ylioppilaslaululla ilmais- Eurooppaa. tiin paitsi nuoruuden railakasta iloa ja vapauden- Klemetti edisti ratkaisevasti myös sekakuoro- tunnetta myös palavia poliittisia ihanteita, jopa laulua. Jo Pacius kokosi 1830-luvulta alkaen tilapäisiä kapinamieltä

6 7 – menestyksekkään koti- ja ulkomaisen kiertuetoi- – Heikki Klemetti oli vakiinnuttanut kuorotoimin- minnan ansiosta ylioppilaslaulusta oli tullut paitsi nan ihanteeksi tinkimättömän taiteellisen kunni- akateemisen nuorison, isänmaan toivojen, vertaus- anhimon ja kuoromusiikin tasaveroisuuden muun kuva myös koko Suomen symboli taidemusiikin kanssa – kuorolaulu oli levinnyt koko kansan harrastukseksi – Klemetin ansiosta sekakuorolaulu oli saavuttanut ja kytkeytynyt ulkomusiikillisiin tavoitteisiin ja oli Suomessa lyhyessä ajassa korkean tason ja alkanut siksi musiikkielämän ylätason näkökulmasta suu- tavoitella mieskuorojen arvostusta ja asemaa kan- relta osin taiteellisesti toisarvoista sallisena symbolina – kielitaistelun vuoksi Suomen kuorokulttuuri oli Tällaiseen kuorokulttuurin maisemaan lauluintoi- jakautunut kielellisesti kahtia ja suomenkielistä set hämäläisylioppilaat perustivat 1929 sekakuoron. kuorolaulua leimasi vahvasti poliittinen suomalai- Hämäläis-Osakunnan näkökulmasta kuvaa voi vielä suuden ja suomalaisen kulttuurin rakentaminen hieman tarkentaa.

Vähän ja hekin huononpuoleisia Hämäläis-Osakunnan laulajia ennen HOLlia

Hämäläiset innostuivat muiden ylioppilaiden tavoin Musiikki soi myös osakunnan omissa tiloissa, jonne mieskuorolaulusta jo 1820-luvulla Turussa, joskin vuokrattiin heti piano. Samoihin aikoihin perustet- ainoa todiste tästä on eräissä muistelmissa mainittu tiin laulunjohtajan virka, johon valittiin Otto Severin hämäläinen lauluseura. Laulu saattoi jatkua myös Hel- Ticcander (1844–1919). singissä kuten muissakin osakunnissa, mutta lähdetie- Keväällä 1871 syntyi osakunnan oma laulu- toja ei tästä ole. kunta, joka valitsi kasvitieteilijä Ticcanderin johtajak- Laulavat hämäläisylioppilaat ilmestyvät jälleen seen. Laulukunta päätti harrastaa ”etupäässä” suoma- historian lehdille, kun välillä kielletty osakuntatoi- laista laulua – ohjelmiston puutteessa ei voitu luopua minta alkoi taas vuonna 1868. Hämäläis-Osakunta, ruotsinkielisistä lauluista. Laulajille oli käyttöä paitsi joka oli toiseksi pienin, otti alusta alkaen suomalai- osakunnan juhlissa myös Helsingin työväelle pidetyillä suuden periaatteekseen ja suomen viralliseksi kielek- valistusluennoilla, joille houkuteltiin yleisöä lauluesi- seen. Suomalaisuusaate koski ylioppilaslauluakin, ja tyksin. Ikävä kyllä laulajat vaivautuivat paikalle vain jo 1869 osakunnassa valitettiin, että suomalainen laulu yhtenä sunnuntai-iltana. Seuraavalla kerralla luennolle oli harvinaista ylioppilaiden juhlissa, ja tehtiin akatee- tullut suuri viihteenhaluinen joukko poistui petty- miselle laulukunnalle esitys asiantilan parantamiseksi. neenä, mikä oli vahingoksi osakunnan maineelle.

8 9 Ticcanderin kuoro ei ollut ilo korville. Wilho maassamme on tullut tavaksi ilmaista laululla niitä tun- Soini muisteli vuosijuhlien musiikkiohjelmaa 1870- teita, joita niiden jäsenissä kulloinkin liikkuu. Kovan luvulla: Laulun hankkimisessa oli laulunjohtajalla mais- riidan jälkeen valittiin 1883 uusi laulunjohtaja. Tämä teri Otto Ticcanderilla, ”Tikkuksella” suuri vaiva, sillä johti lauluharrastuksen lamaantumiseen, johon ei aut- laulajia oli hämäläisissä siihen aikaan vähän ja hekin tanut sekään, että Ticcander kutsuttiin vielä kerran huononpuoleisia; varsinkin oli tenoreista suuri puute. vanhaan virkaansa. ”Tikkus” kyllä tuuttasi niin kuin höyrypilli, mutta hänen Laulu vaikeni osakunnassa vuosikymmeniksi. äänensä oli jo jokseenkin särkynyt. Kuoroa vahvistet- Ticcander puolestaan päätyi 1891 Mikkelin lyseon tiin usein ulkopuolisilla, joille piti maksaa. Suoma- laulunopettajaksi. Hienotunteisesti hänen muisteltiin laisen Nuijan laulukunnan syntyessä 1876 osakun- olleen ”aineestaan huvitettu, mutta jonkunverran ori- nassa ehdotettiinkin, että laulajat liittyisivät siihen. ginelli mies”. Käytännössä koulupojat järjestivät kala- Osakunta ryhtyi maksamaan Nuijan laulunjohtajalle baliikin toisensa perään omalaatuisesti pukeutuvan ja ja lakkautti oman laulunjohtajan virkansa. Tulos oli esiintyvän ”Tikan” tunneilla. Parissakymmenessä vuo- masentava: laulu sammui osakunnassa ja pian nukahti dessa hänen originelliutensa alkoi lähetä mielisairautta, Nuijankin kuoro. ja lopulta hänet vapautettiin tehtävistään 1909. Hämä- Hämäläis-Osakunta elvytti 1879 oman kuo- läis-Osakunnan ensimmäinen kuoronjohtaja kuoli ronsa, ja ylioppilaskunnassa jatkui kielipoliittinen unohdettuna Kajaanissa 1919. kuorokiista. Jälleenvalittu Ticcander oli tehokas ja Osakuntaelämä muuttui 1900-luvun alussa yli- kekseliäs laulunjohtaja melkoisesta originelliudestaan oppilaiden ja etenkin naisylioppilaiden määrän kasva- huolimatta. Osakunnan kuorotoiminta vilkastui 1880- essa. Tilanpuutteen lievittämiseksi rakennettiin Uusi luvun alussa. Laulajat järjestivät 1881 seurapiiritapauk- ylioppilastalo, jonka toisen kerroksen uudenaikaiseen seksi muodostuneet iltahuvit Hämeenlinnassa ja Tam- klubihuoneistoon Hämäläis-Osakunta asettui 1911. pereella erään tamperelaisen koulun hyväksi. Vuonna Uusissa tiloissa alkoi viritä kerhomaista harrastustoi- 1882 Ticcander puuhasi osakuntakuorojen yhteistä mintaa, kortin- ja shakinpeluuta, käsitöitä ompeluseu- kiertuetta, joka supistui hämäläislaulajien omaksi, rassa – ja kuorolaulua. Kanttori-urkuriksi opiskeleva yksittäiseksi jääneeksi matkaksi ”Hämeen sydänmaille”. tuleva säveltäjä Martti Hela (1890–1965) johti osa- Seuraavana talvena laulajat järjestivät osakuntalaisten kunnan kuoroa 1911–12. Laulusta oli hyötyä osakun- viihteeksi klubi-iltoja. nan uudelle toimintamuodolle: maaseudulla alettiin Ticcanderin kuoron ohjelmisto vaivasi kuitenkin järjestää viihdekiertueita, joilla kerättiin rahaa kansan- osakuntalaisia, joille kuorolaulu oli yhä suuremmassa opistojen hyväksi. Ensimmäisen, kesällä 1912 järjeste- määrin kielikysymys. Ja jos joskus olemme saaneet kuulla tyn kiertueen iltamaohjelmaan kuului laulua. Kvartet- laulukuntamme laulua, on se meille laulanut kauniita tilaulua esitettiin myös kesän 1914 kiertueella, jonka lauluja kaikista maailman ääristä, mutta peräti harvoin kesken puhkesi ensimmäinen maailmansota. Sota-aika lauluja, jotka ovat syntyneet kotisaloillamme. – – Yliop- ja itsenäistymisajan sekavat olot hiljensivät osakunnan pilaskunnassa, osakunnissa ja yleensä korporationeissa vuosiksi, eikä kuorotoiminta saanut jatkoa.

8 9 Ensimmäinen ryhmäkuva Hämäläis-Osakunnan Laulajista otettiin 1930. Edessä keskellä on kuoron johtaja Martti Turunen.

10 11 Kansallisromanttinen HOL 1929–53

Aikansa lapsi 1920-luvun ylioppilaselämä HOLlin synnyn taustana Itsenäistyminen mullisti ylioppilaiden aatemaailman. jestelmällisesti yksinvallan ylioppilaskunnassa ja 1930- Vuosikymmeniä etäisenä haavekuvana häämöttänyt luvulla myös kaikissa osakunnissa. AKS:n noustua itsenäinen Suomi tuli todeksi nopeasti ja yllättäen. valtaan osakunnista tuli kiihkeän poliittisen väittelyn Niin ikään sukupolvien ajan elätelty mielikuva yhte- ja toiminnan näyttämöitä koko sotienväliseksi ajaksi. näisestä Suomen kansasta puolestaan romahti kansa- Hämäläis-Osakunnassa AKS sai vallan 1926 ja piti laissodassa. Osa nuoresta sivistyneistöstä halusi raken- otteensa sotiin asti. taa nuoreen valtioon vahvan ja yksimielisen kansakun- Yliopisto ja osakunnat muuttuivat rajusti 1920- nan, joka kykenisi suuriin tekoihin. Neuvosto-Venäjän luvun ylioppilastulvan vuoksi. Lukuisat uudet oppi- sekasorto innoitti unelman Suur-Suomesta. Valtio- koulut eri puolilla maata alkoivat lähettää yliopistoon muotona vielä haparoivaa demokratiaa puolueriitoi- ylioppilaita, joista yhä suurempi osa oli naisia. Erityisen neen ja lehmänkauppoineen halveksittiin ja kaivattiin vilkasta kasvun aikaa oli 1920-luvun jälkipuoli. Monet lujaa johtoa. Ryssävihan ja Suur-Suomi-haaveiden pian uudet koulut sijaitsivat Hämäläis-Osakunnan alueella. haalistuttua vihollinen löytyi omasta maasta: ruotsalai- Sen jäsenmäärä kaksinkertaistui vuosina 1925–30, sen herraluokan vallan jäänteet tuli hävittää suomalais- ylitti tuhannen rajan ja teki samalla Hämäläis-Osakun- tamalla alkajaisiksi yliopisto. Kansan yhtenäistämiseksi nasta ylioppilaskunnan suurimman. Myös naisistumi- pidettiin yhä tärkeänä suomenkielisen sivistyneistön ja nen eteni muuta ylioppilaskuntaa nopeammin, ja nai- kansan lähentämistä. sia oli jo 1931 yli 43 prosenttia osakuntalaisista. Näiden aatteiden kantajaksi tuli ylioppilasmaa- Tungos teki osakunnan kynnyksen korkeaksi ilmassa Akateeminen Karjala-Seura eli AKS, yksin- nuorille ylioppilaille. Osakunta lakkasi olemasta tiivis omaan miehille varattu, valikoitujen, valan sitomien toveriyhteisö, ja samanhenkisten ystävien löytäminen jäsenten eliittijoukko, joka hankki 1920-luvulla jär- hankaloitui. Vaikka osakuntiin oli pakko kuulua, ne

10 11 alkoivat jäädä uusille ylioppilaspolville vieraiksi. Nuo- keutti inspehtorin valvontatehtävää, ja ehdotettiin rimpien asema vaikeutui osakunnissa myös siksi, että osakunnan jakamista. Osakunta vastusti tätä ja ryhtyi 1920-luvulla omaksuttiin saksalaisesta ylioppilaskult- havittelemaan omaa kivitaloa, johon kaikki hämäläis- tuurista käsite ”fuksi” ja ajatus uusien jäsenten alem- ylioppilaat mahtuisivat saman katon alle. Talohanke piarvoisuudesta. Fuksin kuului viettää ensimmäinen oli taloudellisesti hyvin riskialtis, ja varoja oli koottava vuotensa hissuksiin osakunnan nurkissa, mikä ei miel- kaikin keinoin. lyttänyt tarmoa uhkuvia nuoria. Tämä kaikki liittyy monin tavoin musiikkiin Myös ajan henki muutti osakuntien asemaa. Yhä ja Hämäläis-Osakunnan Laulajien syntyyn. Akatee- useammat ylioppilaat suhtautuivat opintoihinsa mate- minen, varsinkin suomenkielinen mieskuorolaulu oli rialistisen käytännöllisesti. Nopea valmistuminen tuli vielä 1920-luvulla vahvasti aatteellista. Ylioppilaskun- päätavoitteeksi, eikä osakuntien henkisille riennoille nan Laulajat oli vuoteen 1927, Heikki Klemetin joh- ollut sijaa. Vapaa-aikanaan ylioppilaat kaipasivat viih- tajakauden loppuun asti, poliittinen iskujoukko, jonka dettä, ja varsinkin ravintoloissa tanssimisesta tuli suo- osallistuminen ja ohjelmistovalinnat etenkin kunnia- sittua. Kieltolaki teki 1920-luvun huvielämästä rajua. käynneillä kiisteltyjen kansallisten suurmiesten pat- Osakuntienkin juhlissa innokas teenjuonti johti tappe- sailla herättivät intohimoja. Miesäänisellä laululla oli luihin, ja vappuna ylioppilaiden riehunta alkoi herät- sijansa myös AKS:ssä, jonka voima perustui taitavaan tää yleistä pahennusta. Hämäläis-Osakunnassa koet- joukkojen mielialojen käsittelyyn ja jatkuvan poliit- tiin ongelmaksi myös kukoistava uhkapeli ja äänekkäät tisen kiihkon ylläpitoon. Järjestön tilaisuuksissa liet- nakki- ja pokkasakit. AKS:n valtaannousu johti osa- sottiin aatteen paloa ja lujitettiin yhteenkuuluvuuden kunnissa 1920-luvun lopulla kurinpalautusyrityksiin. tunnetta isänmaallisilla ja hurmahenkisillä lauluilla. Alettiin kaivata tervehenkisempiä harrastuksia. Musiikille oli muutenkin yhä enemmän akatee- Osakuntien piti siis kilpailla ylioppilaiden vapaa- mista kaikupohjaa, koska uusien ylioppilaiden joukossa ajasta ja vastata kysyntään. Poliittinen kiihkoilu kiin- oli paljon vuosisadanvaihteessa runsastuneen suomen- nosti vain harvoja ja kukoisti käytännössä vain osakun- kielisen sivistyneistön lapsia, jotka olivat harrastaneet tien johtoelimissä. Tavallisten osakuntalaisten seuran ja soittoa ja laulua jo kotona ja koulussa. Musiikinhar- yhteisöllisyyden tarpeille osakunta alkoi olla liian suuri rastuksen laajeneminen näkyi ensin soitinmusiikissa. yksikkö. Tähän olivat ratkaisu erilaisten intressien Vuonna 1922 perustettiin Polyteknikkojen Orkesteri. ympärille syntyneet harrastuskerhot, joihin osakun- Sen menestys innosti nuoret ylioppilaat kaappaamaan tatoiminta alkoi 1920-luvun lopulta lähtien keskittyä. 1926 vanhan, yliopiston laitoksena näivettyneen Aka- Tätä eivät kaikki pitäneet myönteisenä vaan hajotta- teemisen orkesterin ja perustamaan sen tilalle vireän vana kehityksenä. Pian kerhojen arvo uusien jäsenten itsenäisen ylioppilaskorporaation Ylioppilaskunnan houkuttajina oivallettiin, ja jo 1930-luvulla vilkasta Soittajat. Pieniä orkestereita alkoi pian syntyä osakun- kerho- ja harrastustoimintaa alettiin mieluusti esitellä tiinkin. Lauluharrastus kanavoitui yhä ylioppilaiden osakunnan kukoistuksen merkkinä. perinteisiin, kukoistaviin mieskuoroihin, Akademiska Jäsenmäärän valtava kasvu pahensi nopeasti sångföreningeniin, Ylioppilaskunnan Laulajiin ja Hämäläis-Osakunnan tilanahtautta, jota muutto vuonna 1904 perustettuun Polyteknikkojen kuoroon. Uuden ylioppilastalon kahteen ylimpään kerrokseen Paisuvan naisylioppilaiden joukon lauluhalut purkau- vuonna 1924 helpotti vain hetkeksi. Väenpaljous vai- tuivat lopulta suoranaisena sekakuororäjähdyksenä.

12 13 Hämäläisten talon rakennusrahoja kerättiin kotimaakunnasta viihdekiertueilla, joilla ajatus Hämäläis-Osakunnan sekakuorosta syntyi. Hämettä kierrettiin monenlaisilla menopeleillä: HOL sisävesihöyrylaivassa kesäkiertueella 1930.

Hämäläis-Osakunnassa kuhisi 1920-luvun Aatteen lausui julki civis Arvi Salonen, osakun- lopulla uusia innokkaita ylioppilaita etsimässä mie- nan ärhäkin AKS-agitaattori, joka ei itse ollut kuoro- lekästä tekemistä, jota tarjosi osakunnan talohanke. mies. Salonen oli jo huhtikuussa 1928 tehnyt aloitteen Vanha rahankeruukeino elvytettiin ja alettiin suunni- osakunnan lauluharrastuksen kehittämiseksi ja ensim- tella viihdekiertueita maaseudulle kesäksi 1928. Ilta- mäisen laulukirjan kokoamiseksi. Lokakuussa hän maohjelmia koottaessa kaikenlaisten esittävien taitei- ehdotti, että osakuntaan perustettaisiin kuoro, johon den harrastajat olivat tarpeen, ja osakunnan harras- liittymällä uudetkin jäsenet voisivat osallistua osakun- tustoiminta vilkastui nopeasti. Myös laulunhaluiset nan toimintaan. Kuoron menestyksellisen toiminnan löysivät toisensa, ja tilapäinen kuoro harjoitteli talvella takaamiseksi Salonen vaati, että kuoron johtajalle mak- 1927–28. Kesäkiertueilla ”aurinkoisia metsärinteitä settaisiin palkkaa. Tämä herätti vastalauseita, koska samotessa laulu innoitti ja kohotti. Aate oli syntynyt: katsottiin, että kaikki rahat tulee sijoittaa talohankkee- osakuntaan oli perustettava vakinainen laulukuoro”, seen. Osakunta kuitenkin kehotti ottamaan selvää osa- muisteli Heikki Aaltoila 1938. kuntalaisten kuorohaluista.

12 13 Kahdessa viikossa listaan kertyi 47 nimeä, enim- elämä vilkkaimmillaan. Kaikki halusivat ottaa osaa mäkseen miehiä. Kuraattori iloitsi osakunnan suuresta yhteiseen rakennustyöhön, ei vain uuden osakuntatalon, lauluharrastuksesta ja ehdotti kuoron perustamista, vaan ennen kaikkea henkisen rakennuksen lujittamistyö- mihin osakunta yhtyi yksimielisesti. Johtajan palkas- hön. Oli paljon tervettä elämänrytmiä niissä sisäistä pir- takin päästiin sopuun ja annettiin kahden ylioppilaan teyttä säteilevissä neitosissa ja niissä humanistisiin sivis- tehtäväksi tiedustella pätevää johtajaa. Tammikuussa tysharrastuksiin intoutuneissa nuorissa ritareissa, jotka 1929 osakunta viimein valtuutti tiedustelijat tekemään iltaisin kokoontuivat osakuntaan suuntaamaan jonkun sopimuksen johtajan kanssa, jos kuoro osoittautuu toimintamuodon milloin omaksi, milloin rakkaan koti- ”elinvoimaiseksi ja äänivaroiltaan riittäväksi”. Oli aika maakunnan hyödyksi tai iloksi. Uskallan väittää, etten kutsua koolle kuoron perustamisesta kiinnostuneet. liioitellen ihannoi tuota nuoruuden kauneinta aikaa, Tätä tarunhohteista sankariaikaa kuvasi HOS- vaan olen täysin kriitillinen sanoessani, että siinä oli kit- sin monivuotinen johtaja Heikki Aaltoila Ylioppilas- kan voittava alkusysäys puoli vuosikymmentä kestäneelle lehdessä 1938: Siihen aikaan, kun HOL syntyi – tark- taiteen ja humanististen harrastusten loistavimmalle kau- kaan sanottuna kevätlukukaudella 1929 – oli osakunnan delle Hämäläis-Osakunnan historiassa.

YL kätilönä HOL perustetaan Sunnuntaina tammikuun 27. päivänä 1929 pidettiin pidettäisiin ensimmäinen harjoitus. Näin toiminta oli noin 40 osakuntalaisen voimin Hämäläis-Osakunnan määrä saada hyvään alkuun. Sekakuoron perustava kokous. Kokouksessa päätet- Töihin käytiin heti. Olavi Korte muisti 1979 tiin perustaa laulua harrastavien osakuntalaisten kes- elävästi vielä kuoron ensimmäisen harjoituksen: Se kuuteen sekakuoro ja laatia kuorolle säännöt YL:n pidettiin keskiviikkona 30. päivänä tammikuuta 1929 sääntöjen pohjalla. Kuoron puheenjohtajaksi valittiin osakunnassa L. Arvi Poijärven johdolla. Harjoitetta- civis Arnold Uotila ja sihteeriksi civis Irma Rantavaara. vana oli Boreniuksen Muisto. Ja kun luulimme, että se Kokoukselle kerrottiin, että tohtori Poijärvi oli suos- laulettaisiin muutaman kerran lävitse ja pantaisiin sit- tunut johtajaksi. Kuoron harjoitukset päätettiin pitää ten hautumaan seuraavaan harjoitukseen saakka, emme keskiviikkoisin osakunnassa klo 19.15–21.15. Myös tunteneet Poijärven harjoitustyyliä. Jo ensimmäistä säettä kuorokuri määriteltiin jo perustamiskokouksessa ja ”On lintu liverrellyt, on ruusu kukkinut” jauhettiin kerta päätettiin, että harjoituksista saa olla poissa vain, jos on toisensa jälkeen ja jo alkusana ”on” otettiin muistaak- valmistauduttava tenttiin tai jos on sairaana. Luvatto- seni viiteen kertaan, ennen kuin se oli kyllin kimmoisa. masta poissaolosta säädettiin 20 markan sakko. Myös Mutta niinpä laulu sitten opittiin ja osattiin. myöhästymisestä päätettiin sakottaa: 5 minuutista sai L. Arvi P. Poijärvi (1900–86) oli omaksunut pulittaa 5 mk ja tunnista 10 mk. Poissaoloilmoituk- kuoro-oppinsa itseltään Heikki Klemetiltä laulaessaan sia ja sakkorahoja keräämään valittiin kaksi viskaalia. vuosia Ylioppilaskunnan Laulajissa ja Suomen Lau- Ilmoittautumisia kuoroon päätettiin ottaa vastaan lussa. Poijärvi oli kasvitieteilijä mutta myös niin etevä vain seuraavaan keskiviikkoon 30.1.1929 asti, jolloin pianisti ja kuoromies, että hänet valittiin syksyllä 1927

14 15 YL:n varajohtajaksi ja johtajaksi syksyllä 1928. Hän Arvi P. Poijärvi oli erittäin pätevä kuoromies, suurenmoi- ei kaihtanut haasteita ottaessaan puoli vuotta myö- nen johtaja, innostava ja sytyttävä persoonallisuus, joka hemmin koulittavakseen ensimmäisen sekakuoronsa, suoritti raskaan perustyön tottumattomien laulajien opet- nelisenkymmentä enimmäkseen täysin kokematonta tamisessa kuorossa-laulajiksi. Hänen suhteensa kuoroon hämäläislaulajaa. Poijärvellä, jolla oli myös kasvatus- oli hyvin välitön, mikä ehkä ilmenee seuraavista siteera- tieteellinen tutkinto ja huomattava opetusura edessään, uksista hänen ohjeistaan harjoituksissa: oli tilaisuus osoittaa sittemmin ylistettyjä kuoropedago- ”Silloin siihen tulee resonanssi eikä ole semmoinen merkil- gisia kykyjään. Poijärvi korosti johtajan ahkeruudesta, linen mätä muna, joka sieltä yht’äkkiä paukahtaa esille” tunnollisuudesta, taidosta ja innostuksesta kuorolaisiin (harjoiteltaessa Emil Genetzin laulua Rauhan maa) säteilevää kuorohenkeä ja siten itsestään syntyvää kuria. ”Tulee semmoinen tunne, että mistäs täi rykii, kun ei ole Hän painotti myös kuorolaisten kotimusiikkiharrastus- rintaluita.” (Fredrik Pacius: Suomen laulu) ten ja kuoron kyvykkään hallinnon merkitystä kuoro- ”Se pitää mennä kuin öljytty kipinä” (Martin Wegelius hengen luomisessa. Oli kenties Poijärven kuorolaisten sov.: On neidolla punapaula) motivaatiota ja itsekuria kehittävien oppien vaikutusta, että perustamiskokouksessa säädetyistä myöhästymis- Lauri Arvi Pellervo Poijärvi (1900–86) syntyi Helsin- ja poissaolosakoista luovuttiin pian. gissä. Hän aloitti pianonsoiton 7-vuotiaana, jatkoi opinto- Poijärven johtaminen heijasti Klemetin, ajan jaan Helsingin musiikkiopistossa ja kehittyi eteväksi pia- ehdottoman kuoroauktoriteetin, tyyliä. Klemetti oli nistiksi. Vuonna 1918 hän ryhtyi opiskelemaan luonnon- tinkimätön soinnin ja puhtauden vaalija, joka hioi tieteitä Helsingin yliopistossa ja liittyi Ylioppilaskunnan intervalleja ja äänteitä täydellisyyteen asti. Harjoitta- Laulajiin. Parin vuoden kuluttua hän siirtyi Suomen lau- jana Klemetti oli kuitenkin kuuluisa myös kekseliäisyy- luun. Hän valmistui maisteriksi 1922, suoritti kasvatustie- teellisen tutkinnon ja väitteli kasvitieteestä 1928. destään, jolla hän sai pienimpienkin detaljien hiomisen Tiedeuran rinnalla Poijärvi kehittyi kuoronjohta- tuntumaan hauskalta. Tätä Poijärvi piti ihanteellisena, jana. Syksyllä 1927 hänestä tuli YL:n varajohtaja ja seu- samoin Klemetin omaperäistä sanankäyttöä, joka teki raavana syksynä johtaja. Tammikuussa 1929 hän ryhtyi räiskyvän johtajan harjoituksista värikkäitä joskin rons- myös Hämäläis-Osakunnan Sekakuoron johtajaksi. Hän kinpuoleisia kielellisiä ilotulituksia. Tässäkin suhteessa kuitenkin luopui jo 1930 terveyssyistä molemmista kuo- Poijärvi muistutti oppi-isäänsä. Hän omaksui myös roista ja ryhtyi Helsingin normaalilyseon luonnonhisto- laulamiseen ja äänenmuodostukseen syvällisesti pereh- rian ja maantiedon lehtoriksi. Poijärvi johti Laulu-Miehiä 1930–33 ja toimi Finlandia-eliittimieskuoron varajohta- tyneen Klemetin suosiman täysjännitteisen, ohennetta jana. Vuonna 1936 hänet nimitettiin kouluhallitukseen karttavan laulutavan, joka mahdollisti vahvan, täy- kouluneuvokseksi ja vuonna 1942 pääjohtajaksi. teläisen kuorosoinnin ja laajan dynaamisen asteikon. Vuonna 1945 Poijärvi valittiin Otavan tietokirjaosas- Musiikin tulkitsijana Poijärvi lienee seurannut Kleme- ton johtajaksi. Hän toimi muun muassa kahden laajan tin vahvasti subjektiivista, täysromanttista tyyliä, johon tietosanakirjasarjan päätoimittajana. Hän johti 1945–51 kuului myös tukeva paatoksellisuus. menestyksekkäästi Eteläsuomalaisen Osakunnan Laula- jia ja opetti 1953–73 Klemetti-opistossa kuoropedago- Poijärven persoonallisuus, kielenkäyttö ja ohjel- giikkaa. Professorin arvonimellä vuonna 1965 palkitulla misto tekivät niin suuren vaikutuksen erääseen HOL- Poijärvellä oli lukuisia luottamustehtäviä sekä musiikin lin perustajajäseneen, että hän vielä 1997, yli 90-vuo- että kulttuuri- ja kouluelämän piirissä. tiaana, muisteli näin: Ensimmäinen kuoronjohtaja L.

14 15 ”Täytyy jokaisen ajatella mitä laulaa, ei se auta vaikka yksi lajat tulivat YL:stä. Luonnollinen selitys on se, että ajattelisi niin että läkähtyy” (Ilmari Krohn sov.: Kunin- akateemiselle sekakuorotoiminnalle ei ollut Suomessa gasten kuningas) valmiita malleja. Yliopiston piirissä toimi vain kaksi ”Mutta siellä on vaan sellaisia talisilmiä.” mieskuoroa, joista Akademiska sångföreningen oli ”Se on aivan kuin laiha lude sen sijaan, että resonanssi olisi kielisyistä eristetty omille linjoilleen. Suomenkieliselle paksu ja pyöreä.” (Armas Järnefelt: Ajan aallot) ylioppilaskuorotoiminnalle tarjosi esikuvan Ylioppilas- ”Kyllä minä jo häpeäisin, jos noin laulaisin. Kun on noin kunnan Laulajat, jota pidettiin akateemisen kuorolau- suuri määrä noin komeita miehiä ja istuvat ja laulavat lun ihanteena. YL kokosi laulajia kaikista suomenkieli- tuollaista pötyä.” sistä osakunnista, joten sen vaikutus ulottui laajalle. ”Kuka siellä laulaa väärin? Pitäköön mieluummin turpa- Mikä sai YL:n miehet lähes samanaikaisesti puu- värkkinsä kiinni.” haamaan kuoroja osakuntiin? Lauluhaluisia naisia Poijärven johdolla hämäläislaulajat valmistau- lienee ollut osakunnissa viljalti jo 1920-luvun puo- tuivat ensimmäisiin esiintymisiinsä. Aivan ensi ker- livälissä, mutta kuoroja ei syntynyt, vaikka orkesteri- ran uskaltauduttiin yleisön eteen osakunnan illanvie- innostus pääsi pian hyvään vauhtiin. Yksi selitys voi tossa 19.3.1929, jolloin kuoron laulut otettiin vastaan olla itsevaltaisen ja reviiriään tiukasti valvoneen Heikki innostuneesti. Pitkin vuotta 1929 esiinnyttiin muu- Klemetin ero Ylioppilaskunnan Laulajien johtajan pai- taman kerran osakunnan tilaisuuksissa. Into oli suuri, kalta keväällä 1927. Avarakatseisten seuraajien aikana ja kuoro kasvoi vuoden 1929 loppuun mennessä 46 YL:n miehet uskalsivat ryhtyä luomaan oman kuoronsa laulajan vahvuiseksi ja stemmoiltaan varsin tasapai- kanssa kilpailevia, itsenäisinä opiskelijakorporaatioina noiseksi: sopraanoja oli 17, alttoja 11, tenoreita 9 ja toimivia kuoroja. Hämäläis-Osakuntaan, jossa oli suu- bassoja 11. Ensimmäinen toimintavuosi huipentui rin tilaus kuorolle, syntyi jo syksyllä 1927 tilapäinen esiintymiseen osakunnan 60-vuotisjuhlassa 26.1.1930 sekakuoro, joka vakinaistui tammikuussa 1929. Sen Vanhalla ylioppilastalolla. Tämän jälkeen Poijärvi pyysi jälkeen kuorojen perustaminen eteni kuin lumivyöry eroa vedoten työkiireisiinsä. Hän ehdotti tilalleen YL:n osakuntien keskinäisen kilpailun vauhdittamana. Syk- varajohtajaa Martti Turusta, joka oli jo osoittanut lah- syllä 1929 Satakuntalaisessa Osakunnassa aloitti mies- jakkuutta kuoronjohtajana. kuoro. Viipurilainen Osakunta perusti sekakuoron Hämäläis-Osakunnan Laulajien alkuvaiheissa 1930 ja Eteläsuomalainen Osakunta vuonna 1931. pistää silmään Ylioppilaskunnan Laulajien vahva vai- Vuonna 1932 syntyi vielä sekakuoro Savolaiseen Osa- kutus. Kaikki kuorohanketta valmistelleet ylioppi- kuntaan sekä Pohjalaisten osakuntien mieskuoro. laat olivat YL:n jäseniä, samoin perustamiskokouksen YL:n vaikutus toi osakuntakuoroihin yhteisiä puheenjohtaja ja kuoron ensimmäinen puheenjohtaja. piirteitä. Useimpien säännöt perustuivat YL:ssä 1900- Ensimmäiset kuoronjohtajat Arvi Poijärvi ja Martti luvun alussa laadittuihin seikkaperäisiin kirjallisiin Turunen olivat myös YL:n johtajia. Kuoron alkuvuo- sääntöihin, joissa luotiin kuorolaisten oma hallintoelin sien mieslaulajista kaksi kolmesta lauloi ainakin jonkin eli toimikunta pitämään kuoro koossa ailahtelevien tai- aikaa myös YL:ssä. Myös HOLlin säännöt laadittiin teellisten johtajien vaihtuessa. Osakuntakuorotkin sai- YL:n sääntöjen mukaan. Muiden osakuntakuorojen vat toimikunnan, johon kuuluivat puheenjohtaja, vara- historiassa toistuu sama kuvio: aloitteentekijät, alku- puheenjohtaja, taiteellinen johtaja, varajohtaja, talou- vaiheen johtajat ja puheenjohtajat ja useat mieslau- denhoitaja, sihteeri, (nuotti)arkistonhoitaja sekä neljä

16 17 Akateeminen laakeriseppele ja niissäkin. HOLlin miehistä kuului parhaimmillaan vii- elegantisti tyylitellyt kirjaimet dennes AKS:aan kuten Hämäläis-Osakunnan miehistä H O L eli Hämäläis-Osakunnan yleensäkin. Kuoron naisten kuulumista AKS:n rinnak- Laulajien merkki, jonka suun- kaisjärjestöön Naisylioppilaiden Karjala-Seuraan eli nitteli 1930 arkkitehtiylioppilas Tapio Wartiovaara. NYKS:aan ei ole selvitetty, mutta yhteyksiä lienee ollut, koska HOL esiintyi 1930-luvun alkupuolella usein NYKS:n tilaisuuksissa. AKS:n vahvasti hallitsemassa Savolaisessa Osakunnassa sekakuorotoiminnalla oli äänenvalvojaa. Osakuntaperinteen mukaan uusiin seka- alkuvaikeuksia, koska osakunta katsoi YL:n kvartettien kuoroihin perustettiin myös isännän ja emännän virat. kalskahtavan pontevammin ja sopivan vuosijuhlien Jokseenkin tässä muodossa osakuntakuorojen hallinto- isänmaalliseen henkeen oman sekakuoron esityksiä virat ovat pysyneet. paremmin. SOL:n alkutaipaleella nimenomaan nais- Osakuntakuorojen identiteetin ja taiteellisen ylioppilaat piti saada uskomaan sekakuorolaulun tule- kehityksen kannalta merkittävä YL:ltä peritty piirre vaisuuteen. Tuohon aikaan myös Martti Turunen, joka ovat laulumerkit. YL määräsi 1900-luvun alussa jäsen- oli 1930-luvun alkupuolella yhtä aikaa YL:n, HOLlin merkkinsä saamisen ehdoksi viiden–kuudenkymme- ja WiOLin johtaja, sai taistella ylioppilaiden ennakko- nen keskeisen laulun merkkitentissä osoitetun hallin- luuloja vastaan ja puolustaa sekakuorolaulun arvoja. nan. Laulumerkin lisäksi jaettiin ansioituneille kuo- Esimerkin aidosti AKS-henkisestä kuorotoimin- rolaisille kunniamerkkejä. Osakuntakuoroissa merkin nasta tarjoaa Pohjalaisten ylioppilaiden mieskuoro. ja merkkivaatimusten suunnitteluun ryhdyttiin pian Pohjalaiset osakunnat olivat AKS:n vahvin linnake, toiminnan käynnistyttyä. HOL sai oman merkkinsä jo joten sekakuoron perustamisesta ei liene edes keskus- syksyllä 1930 ja merkkitenttejä alettiin järjestää noin teltu. Kuoroa johti 1932–34 entinen YL-tenori, mais- 40 laulun ohjelmistovaatimuksin. teri Yrjö Vuorjoki, joka oli samaan aikaan Akateemisen YL:n vaikutus tuntui myös uusien ylioppilasseka- Karjala-Seuran puheenjohtaja. Kuoro teki kesällä 1932 kuorojen aateilmapiirissä. Klemetin, kiivaan suomalai- Ylioppilaslehden mukaan ”suuriarvoisen teon, taval- suusmiehen, aikana YL oli poliittinen vaikuttaja, jonka lista huvimatkaa tärkeämmän retken” Ruotsin Länsi- toiminnassa musiikilla oli taiteellisista voitoista huoli- pohjaan, jonka suomalaisväestö sai ensi kerran kuulla matta aina myös välinearvo. Poijärvi, joka oli poliitti- suomenkielistä kuorolaulua. Yleisö kuunteli taivasalla silta katsomuksiltaan paljon Klemettiä avarampi, suun- kyynelsilmin isänmaallisia lauluja, jotka soveltuivat tasi YL:n toiminnan puhtaasti musiikilliseen suuntaan, heidänkin asemaansa ruotsalaisen sorron alla. Lehden ja tällä linjalla jatkoi myös Poijärven seuraaja Martti mukaan Ruotsin viranomaiset olivat matkan aikana Turunen. Siten YL pysytteli 1930-luvun kiihkeän yli- kaikin tavoin vastahangassa. Kun Korpilombolon maa- oppilaspolitiikan kiistojen ulkopuolella eikä suostunut viskaali yritti estää kuoron tilatun esiintymisen Aava- minkään aatesuunnan äänitorveksi, vaikka se olisi mie- saksalla, kuoronjohtaja lähti selvittämään asiaa puhe- luusti sellaisena nähtykin. YL alkoi heijastaa ylioppilas- limitse ja kuoro kajautteli maaviskaalille valikoiman kunnan enemmistön epäpoliittisuutta. patrioottisia lauluja ”Herää Suomesta” Maamme-lau- Tämä linjavalinta näkyi osakuntien sekakuo- luun. ”Ja kun tie vihdoin avautui, kajahti maaviskaalin roissa ja niiden suosiossa. Ajan poliittisuus tuntui silti korviin vielä ’Marssi päälle Pohjan poika’”.

16 17 Pyssyn pitkä ja loistelias valtakausi HOL aloittaa huipulta Martti Turunen (1902–79), joka tunnettiin yleisesti NYKS:n Kalevala-juhlassa. Maaliskuussa matkattiin lempinimellä Pyssy, tuli Hämäläis-Osakunnan Seka- Tampereelle Pirkkalaiskerhon ylioppilaspäiville. Siellä kuoron johtoon Poijärven jälkeen kevättalvella 1930. HOL piti peräti 70 laulajan voimin juhlakonsertin Hän kävi ripeästi töihin ja vielä samana keväänä jär- kaupungintalolla. Tässä konsertissa HOL oli Olavi jestettiin Tuusulassa musiikillinen iltama, jossa kuoro Kortteen vuonna 1949 esittämän arvion mukaan jo esiintyi uudella, kaiketi Ylioppilaskunnan Laulajien saavuttanut niin korkean taiteellisen tason, ettei se sitä mukaan annetulla nimellä Hämäläis-Osakunnan Lau- myöhemmin kyennyt enää ylittämään. lajat. (Muidenkin osakuntien sekakuorot omaksuivat Konsertin ohjelma julkaistiin Aamulehdessä tämän nimimallin, ja niin syntyi jo aikalaisia huvitta- konserttipäivänä 5.3.1931. nut rimpsu kirjainyhdistelmiä HOL, WiOL, EOL ja SOL.) Kuoro sai tuolloin myös ensimmäisen varajoh- Emil Genetz Terve Suomeni maa tajan, joksi Turunen valitsi kakkosbassosta etevän pia- Leevi Madetoja Katson virran kalvohon nistin Olavi Kortteen eli Jullen. Eino Linnala Karjan tullessa Turusen johdolla HOL teki heinäkuussa 1930 omas Morley Pulmuni, puutuit paulaan ensimmäisen kiertueensa Itä-Hämeessä Vääksyn ja Piae cantiones Jesu dulcis memoria Heinolan kautta osakunnan kesäjuhlille Sysmään. (sov. Klemetti) Personent hodie Kiertue noudatti osakunnan kiertueilta tuttua muotoa, Heikki Klemetti Sinikellot mutta nyt HOL huolehti ohjelmasta itse. Konserteissa Jean Sibelius Min rastas raataa esitettiin ajan tavan mukaan ja varmaan myös ohjel- Armas Järnefelt Ajan aallot miston suppeuden vuoksi muutakin musiikkia kuin Emil Genetz Rauhan maa kuorolaulua: yksinlaulua, pianonsoittoa sekä aikoinaan Selim Palmgren Suru hyvin suosittuja gluntteja eli Gunnar Wennerbergin Toivo Kuula Rukous 1840-luvun upsalalaisylioppilaiden toilauksista kerto- via pianosäestyksellisiä tenorin ja baritonin duettoja. Aamulehden arvostelun mukaan monipuolinen Aikalaisten mukaan HOLlin henki syntyi tällä ikimuis- ohjelma esitteli kattavasti kuoron osaamista. ”Voimme toisen maineen saaneella retkellä. suoralla kädellä sanoa, että mikään ylioppilasosakunta Syksyllä toiminta jatkui vilkkaana. Osakunnan maassamme ei kykene asettamaan konserttilavalle sel- vuosijuhlan lisäksi esiinnyttiin Ylioppilaskunnan 60- laista kuoroa kuin eilen olimme tilaisuudessa kuule- vuotisjuhlassa Vanhalla ylioppilastalolla, mitä voi pitää maan. – – Sen äänivaroista herättävät huomiota ensi- osoituksena HOLlin nopeasti saamasta arvostuksesta, sijassa kirkkaat korkeat sopraanot ja hyväsointinen sekä ajan henkeen sopivasti Helsingin Aitosuomalaisen tenori kuin myös pehmeä altto.” Nuorilta bassoilta Kerhon järjestämässä Yrjö-Koskisen satavuotisjuhlassa. puuttui syvä sointi, ”mutta nämä puutteellisuudet jää- Marraskuussa tehtiin vielä konserttimatka Hämeenlin- vät varjoon kuoron nuortean, intomielisen ja raikkaan naan, jonka raatihuoneella pidetty konsertti oli yleisö- esitystavan rinnalla.” Arvostelija ei yhtynyt kaikkiin ja arvostelumenestys. Helmikuussa 1931 esiinnyttiin Turusen tulkintoihin, mutta ylisti tämän kykyä pitää

18 19 Muisteluksia HOL:n ensimmäiseltä kiertueelta

HOL:n ensimmäinen kesäkiertue tapahtui 1.–7. heinäkuuta 1930 alkaen Vääksystä, jatkuen Heinolaan sekä päättyen Osakunnan kesäjuhlille Sysmään ja 1.7. erosimme Lah- dessa. Johtajana oli Martti Turunen. Tullessamme Vääk- syyn oli helteinen päivä, joten päätimme harjoitella Vesi- järven rannalla kanavan suulla. Laulun lomassa uimme, ja Tauno Mäkelä sekä Risto Brax uivat kanavan poikki toiselle rannalle. Tavattuaan siellä tuttuja he viipyivät kun- hieman hajamielinen. Kun seurasi vuorossa nes uimahousut kuivuivat, joten he juoksivat kanavan ran- Madetojan Katson virran kalvohon, kuulutti Arnold sen taa sillalle ja toista rantaa takaisin luoksemme. Heillä oli ”Sun kalvohos mä katselen-Madetoja”. Oli vaikea pysytellä myös osakuntanauhat! Jonkin ajan kuluttua lähestyi meitä vakavana ja juuri, kun laulun piti alkaa, pyrskähti Turunen arvokkaan näköinen mies keppi kädessä — ilmeisesti kana- itse, ja kesti hetken ennen kuin voimme aloittaa. Iltaman vanvartija. Hän lausui juhlallisesti: ”Hyvät naiset ja herrat jälkeen kutsui tohtori Kivinen meidät luokseen, koska jou- ylioppilaat. On sopimatonta käytöstä peppulehtia alasto- duimme odottamaan laivan lähtöä Vääksyyn kello kolmeen mana kanava-alueella.” Joku vastasi, ettei meistä kukaan asti yöllä. Saavuttuamme sinne kuuden aikaan aamulla ole alasti liikkunut, mihin hän totesi heillä olleen osakunta- istuimme väsyneinä laukkujemme päällä odottaen kylän nauhat. Siihen vastattiin, etteiväthän he sitten alasti olleet! heräämistä. Iltapäivällä palasi laiva Lahdesta mukanaan Asia päättyi sovintoon. Sysmään kesäjuhlille menijät, joihin mekin liityimme. Kesä- Iltamassa Vääksyn Seuratalossa oli yleisöä täysi juhlilla HOL piti myös iltaman ja osallistui innokkaasti päi- huone, ja lämpimän illan vuoksi vien tapahtumiin. olivat salin ovet auki ulos asti. Sysmästä matkattiin laivalla Lahteen, jossa ero- Ohjelmassa oli kuoroesitys- simme. Eri suuntiin lähteville laulettiin ”Einmal sagt man ten lisäksi muitakin musiikki- sich Adieu”. Lempäälän asemalla laulaessamme Irma Ran- numeroita. Minä puolestani tavaaralle unohtui junanlähettäjä kuuntelemaan, niin että esitin yksinlaulua Julle Kor- juna lähti 2 min. myöhässä. teen säestäessä. Silloin käveli pystykorva koira ovesta salin Sirkka Löytänä, HOL 1929–31 poikki asettuen eteeni. Seu- rasin silmänurkasta mitä tuleman pitää yleisön tarka- tessa huvittuneena tilannetta. Onneksi koira poistui hetken kuluttua rauhallisesti. Vääksyssä jatkoimme matkaa laivalla Heinolaan. Kuoron esityksissä laulujen HOLlin ensimmäisellä kesä- kiertueella käytiin kaivolla nimet ilmoitti Arnold J. A. aamupesulla ja ehdittiin vielä Uotila, ja kuinka ollakaan uimaankin. hän oli Heinolan iltamassa

18 19 nopeasti vaihtuva laulaja-aineksensa hyvässä, Kuulan yhteyttä pitäneen latvialaisen ylioppilassekakuoron ja Linnalan laulujen vaatimassa konserttikunnossa. Dziesmuvaran isäntänä. Talven mittaan esiinnyttiin Vähälukuinen mutta kiitollinen yleisö sai kuulla useita NYKS:n Kalevala-juhlassa ja Aitosuomalaisen Kerhon toistoja ja ylimääräisiä. Turusen sovittama ylioppilas- Snellman-juhlassa ja tehtiin musiikilliset maaseutu- laulu ”Vanhasta Heidelbergistä” ja konsertin päätteeksi retket Turenkiin ja Riihimäelle. Kesällä 1932 tehtiin kuultu Kesäpäivä Kangasalla toivat jo kyynelet silmiin. jälleen Olavi Kortteen johdolla pitkä kesäkiertue rei- Konsertin jälkeen Turunen pyysi vapaata loppu- tillä Lahti–Heinola–Vääksy–Jämsä–Padasjoki–Hollola. kevään ja kesän – ymmärrettävistä syistä, koska hänestä Kiertueen tavanmukaisena päätepisteenä oli osakun- tuli 1931 YL:n johtaja, Suomen musiikkilehden pää- nan kesäjuhla kirkkokonsertteineen Lammilla. toimittaja ja Teoston johtaja. Julle Korte johti pitkän, Lauluvuosi 1932–33 oli taiteellisesti latteahko. kaksiviikkoisen kesäkiertueen reitillä Tampere–Virrat– Pyssyllä lienee ollut entistä vähemmän aikaa HOLlille, Ruovesi–Mänttä–Orivesi–Nokia. Lopuksi HOL piti koska hän oli syksyllä aloittanut myös WiOLin johta- kirkkokonsertin osakunnan kesäjuhlilla Kangasalla. jana. Lukuisista pikkuesiintymisistä mainittavia olivat Syksyllä Turunen palasi ja johti HOLlia muun maaseutumatka Lohjalle adventtijumalanpalveluksi- muassa Hämäläisten talon vihkiäisjuhlassa vuosijuhla- neen ja juhlailtamineen sekä kevätkaudella osakunta- päivänä 1.10.1931. Tänä syksynä HOL solmi ensi ker- kuorojen yhteiset konserttitanssiaiset Konservatoriossa. ran kansainvälisiä suhteita ja toimi ahkerasti Helsinkiin Kesällä 1933 mentiin kuoron tenorin Veikko Vallin johdolla osakunnan kesäjuhlille Heinolaan, jossa HOL piti kah- vikonsertin kylpylaitoksen kasi- nolla. Matka jatkui Orimattilan ja Kuivannon kautta Kausalaan. Syksyllä valmistaudut- tiin jo viisivuotisjuhlaan ja esiinnyttiin lähinnä osakunnan tilaisuuksissa. Pyssy haali yhä lisää töitä Laulu-Miesten joh- tajana ja konservatorion kuoro- pedagogiikan opettajana. Julle Korte väsyi raskaaksi käyneeseen varajohtajuuteen ja pyysi eroa saadakseen lainopintonsa val- miiksi. (Hänellä tosin riitti puh- tia ryhtyä samana syksynä YL:n varajohtajaksi…) Varajohtajaksi valittiin Veikko Valli, lääketie- teen opiskelija ja kokenut YL- HOL piti kirkkokonsertin varajohtaja Kortteen johdolla kesäjuhlilla Kangasalla 1931. tenori. Turusen toiminta myös

20 21 Martti Turusen johtajakausi huipentui 5-vuotisjuhlakonserttiin osakunnan suuressa juhlasalissa 17.3.1934.

WiOLin johtajana näkyi, kun HOL teki helmikuussa seksi HOLlin johtajana. Valtavan työtaakan kerännyt 1934 vuotuisen NYKS:n Kalevala-juhlakeikkansa Pyssy anoi eroa heti juhlan jälkeen. yhdessä viipurilaisten kanssa. HOLlin ja WiOLin Martti Turusen aika HOLlin johdossa, ”pitkä yhteistyö jatkui, ja alettiin suunnitella yhteistä Viron- ja loistelias valtakausi”, sai pian poikkeuksellista hoh- matkaa – varmaan siksi, että EOL oli ehättänyt jo 1933 detta. Analyyttisimmin sitä kuvasi Heikki Aaltoila Tallinnaan ja Tarttoon konsertoimaan. 1938: Alkoi tehokas ja kiinteä työskentely, jonka vapaa- Lauluvuosi huipentui 5-vuotisjuhlakonserttiin ehtoisuuden teki mahdolliseksi lämmin toverihenki ja 17.3.1934 osakunnan suuressa juhlasalissa (nykyinen kuolemattomat ystävyyden siteet. Johtajan tiukka vaati- Tavastia). Aikalaisten muistoissa konsertti oli ”erin- vaisuus käsitettiin rakkaudeksi musiikkia kohtaan sekä omainen”, ”loistava” ja ”kohokohta”. Konsertin päänu- rakkaudeksi nuoruutta kohtaan. Kuoron jäsenmäärä oli mero oli Kuulan ”Rukous”, mutta muuta ohjelmaa ei näihin aikoihin jatkuvasti 50–60 ja äänivarat mitä par- tunneta. Arvostelujakaan ei ole, koska juhlakonsertti ei haat. Useat jäsenet innostuivat ottamaan laulutunteja ja osakunnassa pidettynä ja konserttitanssiaisiksi nimet- äänenmuodostuskoulutus kuorolle järjestettiin. Erikoisesti tynä ollut julkinen. Viisivuotiskonsertin jälkimaine muistan noilta ajoilta monet kirkkaat ja heleät sopraanot, johtunee paljolti siitä, että se jäi Martti Turusen viimei- näen nuo palavat silmäparit ja innosta, laulamisen ilosta

20 21 hehkuvat posket. Kaikki tämä sai aikaan ihanteellisen lauluun sekä mahdollisuuksien mukaan edistää yleistä kuorokaiun. Täsmällinen paitsi ulkonainen myös sisäinen laulutaitoa osakunnassa. Tarkoituksen toteuttamiseksi kuri vaikutti ainutlaatuisen esitysselkeyden ja herkän tai- kuoro järjestää konsertteja, avustaa osakunnan järjestä- puisuuden johtajan aivoitusten mukaan. missä tilaisuuksissa ja illanvietoissa sekä tekee konsertti- Aaltoila nostaa esiin Turusen johtamiselle tyy- matkoja maakuntaan pitääkseen yllä yhteyttä opiskelevan pilliset, Klemetiltä perityt piirteet: kovan vaatimusta- nuorison ja kotiseudun välillä. son sekä puhtauden ja äänenmuodostuksen korosta- HOL oli osa Hämäläis-Osakuntaa, joka suun- misen. Turunen värväsi heti syksyllä 1930 laulajatar tautui vahvasti kotimaakuntaan. Ylioppilaat toteuttivat Bertta Sipilän opettamaan kuorolaisille äänenmuo- kansallisen herätyksen ajalta perittyä ja AKS:n vahvis- dostusta. (Tosin HOLlissa vuosina 1931–39 laulaneen tamaa kutsumustaan sivistyneistön ja kansan lähentä- sopraanon mukaan ilmaisilla laulutunneilla ei käynyt jinä. Maakuntasidonnaisuus HOLlin itseymmärryk- monikaan.) Turunen piti tiukkaa kuria ja ärjäisi usein: sessä näkyi Heikki Aaltoilan kirjoittaessa 5-vuotiskon- ”Pölinä pois!” Aikalaiset kertovat myös Turusen musiik- sertista, että se ”olisi huoleti voinut kilpailla monen kia kohtaan osoittamasta valtavasta innostuksesta, joka pääkaupunkilaiskuoron konsertin kanssa”. Helsingissä tarttui myös laulajiin ja sai silmät palamaan ja posket toimiva HOL ei siis ollut ”pääkaupunkilaiskuoro” eikä hehkumaan. Kuorolaisten kunnianhimo näkyi myös osa pääkaupungin musiikkielämää. Juhlakonsertitkin ahkerana laulumerkkien suorittamisena, vaikka HOL- pidettiin osakunnan sisällä eikä niistä kerrottu helsin- lin vaativa 40 laulun merkkitentti oli eräänkin basson kiläislehdille Ylioppilaslehteä lukuun ottamatta. mielestä koko yliopistoajan pelottavin tentti. Ylioppi- Turusen ajan ohjelmistossa näkyy Klemetin laiden musiikkiharrastuksia esitelleessä artikkelissa Yli- suomalaiskansallinen henki. Tampereen konsertin oppilaslehdessä vuonna 1932 HOL asetettiin etusijalle ohjelmaa hallitsi suomalaisten säveltäjien tuoreehko osakuntakuorojen joukossa, heti YL:n jälkeen, otsi- tuotanto. Poikkeuksia olivat Klemetin innostuk- kolla ”HOLlissa innostus ja yhteishenki esimerkillistä”. sesta musiikinhistoriaan kertova Morleyn laulu 1500- Silti laulajien vaihtuvuus aiheutti Turusellekin ongel- luvulta, sekin toki suomeksi, sekä Klemetin Piae can- mia – jo viiden ensimmäisen vuoden aikana HOLlissa tiones -sovitukset. Vieraskielistä ohjelmistoa olivat vain ehti laulaa lähes 150 osakuntalaista! muutamat vironkieliset laulut kuten vanha, tunnelmal- HOLlin toimintaa Turusen ajalla tarkastellessa linen ylioppilaslaulu ”Pea õits’vad lilled”. Virolaiset lau- havaitsee, että kaikki konsertit pidettiin Helsingin lut heijastivat ajan kansallisia ja ulkopoliittisia aatteita ulkopuolella, lähinnä Hämeessä, lukuun ottamatta ja osakuntien kukoistavia heimoromantiikan innoitta- osakunnan juhlasalissa pidettyä viisivuotisjuhlakon- mia suhteita Tarton ylioppilaskorporaatioihin. Virosta serttia. Helsingissä esiinnyttiin vain osakunnan ja yli- tuli myös Miina Härman iloinen ja kansaan menevä opistoa lähellä olevien järjestöjen tilaisuuksissa. Suun- ”Heikin häät”, joka oli monilla HOLlin kesäkiertueilla tautuminen osakuntaan ja kotimaakuntaan leimasi yleisön suursuosikki. useimpien osakuntakuorojen toimintaa koko kansal- Kansa ihastui myös osakunnassa niin paljon lisromanttisen kauden aina 1950-luvun alkuun saakka. HOLlin lauluhin, että intoa piti pian hillitä. Jo vuonna Se kirjattiin myös HOLlin tänä päivänäkin voimassa 1931 nimimerkki Matleena selitteli Ylioppilaslehdessä, oleviin sääntöihin: Kuoron tarkoituksena on herättää ja miksi HOL joutui kieltäytymään osakuntalaisten keik- pitää vireillä jäsenissään harrastusta lähinnä sekakuoro- kapyynnöistä: On selvää, että viimeaikaiset tiheät laulu-

22 23 Martti Turunen eli Pyssy (1902–79) syntyi Viipurissa muusikko-kuoronjoh- tajan poikana. Monilahjainen nuorimies kirjoitti ylioppilaaksi 1922 ja meni Kaup- pakorkeakouluun, jonka ohessa hän opiskeli pianonsoittoa ja lauloi YL:ssä ja Suomen Laulussa. Ekonomiksi valmis- tuttuaan hän opiskeli vielä yliopistossa filosofian maisteriksi 1932. Hän seurasi valppaasti aikansa kulttuurivirtauksia ja viihtyi Tulenkantajain piirissä. Kuoronjohtoa Turunen kokeili YL:n keikoilla ja johti 1927 YL:n kesäkuoron kiertueen. Pian hän ryhtyi johtamaan Helsingin kaupunkilähetyksen sekakuo- roa. Hän tuli 1928 YL:n varajohtajaksi ja 1930 Hämäläis-Osakunnan Laulajien joh- tajaksi. Vuonna 1931 hänet valittiin YL:n johtajaksi, Suomen musiikkilehden pää- toimittajaksi ja Teoston johtajaksi. Hän Martti Turunen ja hollilaiset asemalla HOLlin ensimmäisellä kesäkiertueella 1930. otti 1932 johtoonsa WiOLin ja 1933 Laulu- Miehet ja alkoi opettaa kuoronjohtoa konservatoriossa. Turunen joutui 1950-luvulla kritiikin kohteeksi kuo- Turusen maineen kuoronjohtajana loivat YL:n menes- romusiikin ihanteiden muuttuessa. Hän luopui 1957 kuo- tyksekkäät kiertueet Euroopassa 1935 ja Yhdysvalloissa ronjohdon opetuksesta Sibelius-Akatemiassa ja 1959 YL:n 1937–38. Kun Turunen sai 1946 Suomen Laulun johdetta- johtajuudesta. Hän jatkoi muiden kuorojensa ja Teoston vakseen, hän saavutti Klemetin aseman Suomen kuoroelä- johdossa sekä useissa musiikki- ja kulttuurialan luottamus- män johtohahmona. Hänen uransa huipensivat 1953 YL:n tehtävissä 1960–70-lukujen vaihteeseen. toinen Amerikan-matka ja Suomen Laulun Bachin h-molli- Turusen tunnetuin sävellys on joululaulu ”Me käymme messun esitys Pariisin Madeleine-kirkossa. joulun viettohon”.

tilaisuudet ovat kuluttaneet loppuun ohjelmistomme, osa lauluista opeteltiin ulkoa. Nuotteja oli vähän, ja eikä yksi harjoitusilta viikossa suo riittävästi aikaa niin nuotistonhoito oli uskottu taloudenhoitajalle, koska monien uusien laulujen opettelemiseen, kuin olisi suota- yleensä laulettiin Kansanvalistusseuran sekakuorolau- vaa. Merkkitenttiin – – kuuluu vain nelisenkymmentä luvihkoista, jotka kuorolaiset lunastivat itselleen. laulua, joista suurin osa on esiintymislauluja, ja senvuoksi Martti Turusen aktiivisin ja tuloksekkain kausi ei johtokuntamme mielellään näe hollilaisten esiintyvän HOLlissa oli oikeastaan varsin lyhyt, vain kevättalvesta epävirallisestikaan osakunnan illanvietoissa j.m.s. Lau- 1930 kevättalveen 1931 sekä viisivuotisjuhlan aikoihin lut kuluvat, kun niitä liian usein toistetaan. Penseydestä laulukaudella 1933–34. Turuselle itselleen HOL lienee meitä on siis aiheetta syytetty. Ohjelmiston karttuminen ollut vain sormiharjoittelua ennen tärkeämpiä kuoroja oli työn takana. Harva osasi lukea nuotteja, ja suurin ja suurempia tehtäviä, koskapa hän sivuuttaa HOLlin

22 23 omaelämäkerrallisissa esityksissään lyhyesti (ja unoh- Tärkeintä Turusen ajassa lienee HOLlin tulevai- taa WiOLin täysin). HOL sen sijaan vaali Turusen suuden kannalta ollut se, että silloin koettiin kovalla muistoa, sitä hartaammin mitä kuuluisampi hänestä työllä saavutettuja onnistumisen, menestyksen ja par- tuli, kuten juhlapuheessa HOLlin 20-vuotisjuhlassa haimmuuden tunteita, jotka vahvistivat hollilaisten it- 1949: ”Tunnemme todellista ylpeyttä siitä, että meidän setuntoa vielä kaukaisina muistoinakin. Turusen aika- kuoromme on saanut olla yhtenä perustavana ponnah- na myös luotiin tärkeiksi ja rakkaiksi muodostuneita duslautana Martti Turusen ainoalaatuisen ja vielä kor- toimintamuotoja. Niistä tärkeimpiä HOL-hengen syn- keinta huippua saavuttamattoman kuoronjohtajakaa- tymiselle olivat kesäkiertueet, ”jotka kiinnittivät holli- ren syntymiselle”. laiset lujasti yhteen sadoin muistojen taikasitein”.

Sinunkaupat, rekiretki ja ryijynompelua Kuoroyhteisö alkaa muotoutua Kuoron elinvoiman edellytys on pätevän ja kunnianhi- kaikki ajat kattava sinutteluoikeus on vanhemmille moisen johtajan lisäksi kiinteä ja toimiva toveriyhteisö. polville niin tärkeä, että hyvin kasvatetut nykyhollilai- HOLlissa tämä kehittyi nopeasti, ja kuoron omat juh- set saavat nuhteita teititellessään itseään 50 vuotta van- laperinteet ja tavat saivat alkunsa. Ensimmäinen kier- hempia senioreja!) Kuorolaisten läheiset välit näkyvät tue kesällä 1930 sulatti alkukankeuden, ja syksyllä saa- myös lempinimien runsautena: 30-luvun hollilaisten tettiin tehdä mullistava päätös, jota Julle Korte muisteli muisteluksissa seikkailevat Vexi, Piffi ja Kiffari, Piki, 1979: Seurustelu oli silloin alkuaikoina jäykän muodol- Kekku ja Murina… lista. Kuoro oli ollut toiminnassa puolitoista vuotta teh- Ilonpitoon heittäydyttiin yhtä suurella innolla den yhteisiä matkojakin, kun syksyllä 1930 tehtiin viral- kuin laulamiseenkin. Laskiaisena 1931 tehtiin retki lisessa kokouksessa päätös ”että kaikilla kuoron jäsenillä junalla Keravalle ja sieltä reellä senaattori J. K. Paasi- on oikeus sinutella toisiaan”. Sattuipa niin, että Hyökin kiven kartanoon. Nimimerkki Basso kertoi Ylioppi- Liisa saapui harjoitukseen hiukan myöhästyneenä vasta laslehdessä, miten matkan kestäessä aurasivat sopraanot mainitun historiallisen kokouksen jo päätyttyä ja joutui somasti jaloillaan tien ohessa olevaa lumikinosta. Perillä turvautumaan lähimpään istuimeen, kun Pyssy uutta kartanossa juotiin maukkaat kahvit, jonka jälkeen ulkona sinutteluoikeutta heti käyttäen laukaisi ”No, Liisa, missä syttyi julma lumisota. Kun hankiin kaatuneet – naisia- sinä olet viipynyt”. kaan ei tässä sodassa säästetty – oli tuotu reellä takaisin Ylioppilaiden käytös oli tuolloin muodollista taloon, oltiin valmiita käymään lounaalle. Ruoka mais- myös omissa piireissä, ja vielä 1940–50-lukujen vaih- tui äärettömän hyvältä, ja moni pilasikin puurolla var- teessa Hämäläis-Osakunnassa väiteltiin siitä, saisiko talonsa. Sitten alkoivat vuorotellen kajahdella laulun sinutella muitakin osakuntalaisia kuin samaan aikaan ja tanssin sävelet. Välillä esiintyi civis Mäkelä palokun- fuksina tulleita. Musiikinharrastajat rupesivat jo var- talaisen puvussa, jonka hän oli jostakin sopesta löytänyt, hain tuttavallisiksi ja heittivät civikset, civettäret ja ja hurmasi sillä sopraanoita. – Tunnit kuluivat ja gram- muut tittelit. Ylioppilaskunnan Soittajissakin tehtiin mofonineulat kuluivat, kunnes havaittiin että oli aika viralliset sinunkaupat pikkujouluissa 1930. (HOLlin sanoa ystävälliselle isäntäväelle hyvästit. – Jälleen rekiin

24 25 koko joukko – ja laulun kaikuessa maantiellä laukkasivat ettei hän koko laulun aikana voinut laulaa nuottiakaan. hummat korvat hörössä asemalle. Huulet kyllä liikkuivat, mutta ääntä ei kuulunut. Ja kun Muiden osakuntalaisten silmissä hollilaisilla sen jälkeen laulettiin ”Kun maan melu haipuu”, vierivät alkoi olla liiankin hauskaa keskenään. Kerhotoiminta kirkkaat kyyneleet pitkin fuksin pyöreitä poskia. oli vielä uutta, ja HOLlia syytettiin osakunnan hajot- Fuksilla oli myös muita, hauskempia haasteita. tamisesta. Nimimerkki Matleena sai jo 1931 selittää Laulumerkin suorittaminen oli tärkeää, jotta ei jää- kuoroyhteisön erityislaatua Ylioppilaslehdessä: Sano- nyt tuppisuuksi muiden laulaessa. Lisäksi piti selvitä taan, että hollilaiset eristäytyvät osakunnasta. Väitän, kuoron muutamassa vuodessa runsaaksi kehittyneestä että päinvastoin osakunta eristäytyy hollilaisista. Olem- juhlaperinteestä, kuten Maini Palosuo, HOL 1934–38, meko me mitään mörköjä senvuoksi, että laulu on lyönyt muisteli 1979: Hollin toiminta vei nuoren fuksitytön meidät yhteen? On selvää, että ne 30 hollilaista, jotka välittömästi mukaansa. Harjoitukset olivat keskiviikkoi- osallistuivat kesämatkaan, tuohon iki-ihanaan, muodos- sin 20–22 osakunnan kokoussalissa. Lisäksi kokoontui tavat läheisen toveri-joukon, jossa kaikki ovat yhden ja merkkikänkä, yksinkertainen kvartetti, jonka jäsenten yksi kaikkien puolesta, antavatpa leiman ja hengen koko yhteinen päämäärä oli oppia Hollin merkkiin kuuluvat muullekin Hollille. Mutta jos hollilaiset osakunnan illan- pakolliset laulut. Merkkitentti oli keväällä vuosikaron- vietossa istuvat yhdessä ryhmässä tai ompelevat ryijyjä kassa ja känkiä taisi olla toiminnassa parikin yhtä aikaa. keskenään, niin ei muiden osakuntalaisten tarvitse katsoa Mutta työn lisäksi oli paljon huvia, monta erilaista itseään syrjäytetyiksi, tervetuloa mukaan vain! Kyllähän karonkkaa lukukaudessa. Jouduin heti apuemännäksi ja esimerkiksi ryijyjä saavat ommella muutkin kuin hollitta- jo joulun jälkeen emännäksi varsinaisen emännän tent- ret. Useat hollilaiset olivat monin tavoin aktiivisia osa- tikiireiden vuoksi. Fukseja ei HOLlissa syrjitty. Basso, kuntalaisia, joten syytökset olivat aiheettomia. HOL 1936–39, 1945, kertoo: ”Karonkat ovat aina Kuorolaisten iloiseen joukkoon kävi tie koelau- fuksiajasta lähtien jääneet mieluisina mieleeni. Niissä lun kautta, joka oli kova paikka ujoille ja aroille fuk- ei tuntenut itseään ’alokkaaksi’ vaan oli tasavertainen seille. Vuosina 1931–39 HOLlissa laulanut sopraano korporaation jäsen.” Kuorosta moni avuton, vasta Hel- muisteli, että hänen serkkunsa, kuoron puheenjohtaja, sinkiin yksin muuttanut nuori ylioppilas löysikin tove- sai painostaa häntä kauan, ennen kuin hän uskaltau- ripiirin koko opiskeluajan turvaksi. tui koelauluun rohkeamman ystävättärensä tukemana. Hauskanpitomahdollisuudet paranivat, kun Hän lauloi Martti Turuselle Ol’ kaunis kesäilta ja pääsi Hämäläisten talo valmistui syksyllä 1931 ja tilaa riitti kuoroon. Herkkää fuksia saattoi toki hieman jännittää kerhojen juhlia varten. HOLlin juhlakalenteri muodos- vielä kuoroon päästyäänkin. Maini Similä (myöhem- tui tiheäksi. Laulukausien aluksi vietettiin lokakuussa ja min Palosuo) kertoi Ylioppilaslehdessä 1939: Fuksi on helmikuussa alkajaiskaronkkaa ja kevään päätti kevät- syksyllä [1934] liittynyt Holliin, laulanut vapisevalla karonkka. Huhtikuussa kuoro järjesti monena vuotena äänellä ja posket hehkuen ”Ol’ kaunis kesäilta” ja hyväk- vielä oman vuosijuhlan. Konserttien jälkeen oli yleensä sytty. Sitten kävi niin, että hänen ensimmäinen julkinen paikallisten isäntien järjestämä illanvietto, jota ei kut- esiintymisensä kuoron mukana tapahtui hautajaisissa. suttu karonkaksi. Ainoa yhä ennallaan jatkuva kuoron Kappelin hiljaisella lehterillä viritti Holli ”Liidellyt oon alkuaikoina syntynyt vuotuinen juhlaperinne on pik- linnun lailla”. Fuksi ei ollut koskaan tuntenut sitä kuo- kujoulu, jonka kohokohta oli 1930-luvulla riisipuuro, ron jäsentä, jota oltiin saattamassa, mutta totuus vain oli, joka maistui mainiosti kuoron vähävaraisille ja nälkäi-

24 25 HOL vietti 1931 pikkujoulua ensi kertaa upouudessa Hämäläisten talossa. sille ylioppilastytöille ja -pojille – pidettiinpä puuron- yleensä ryypätty, vaan sitsien tarjoilu oli kahvia, teetä ja syöntikilpailujakin, kertoo sopraano, HOL 1931–39. voileipiä. Kaljalle saattoi mennä alakertaan ravintola Köyhillä ylioppilailla oli osakuntakuorossa myös Ilvekseen, jos välttämättä halusi, mutta en muista näh- pukupulmia. Samainen sopraano, pappilassa kasva- neeni Hollin poikia humalassa, tytöistä puhumattakaan. nut orpotyttö, torjui kuoroon houkutelleen serkkunsa Sopraano, HOL 1931–39, muistaa nähneensä vasta ensin sanoen, ettei hänellä ole varaa iltapukuun eikä loppuaikoinaan jonkun humalaisen. Alkoholinkäyttö osakunnassa voinut olla ilman. Kuoro esiintyi yleensä ei ollut osakunnassa vapaata edes kieltolain päätyt- tummassa asussa osakuntanauhan ja kuoron merkkien tyä 1932. Itse asiassa Hämäläis-Osakunta oli säätänyt kera, kukin omissa vaatteissaan. Kesäisin naiset pukeu- oman sisäisen kieltolain jo 1911 ja piti sen edelleen tuivat valkoisiin. Osakunnan juhlissa ja kuoron ilta- voimassa (olut ei tosin ollut kiellon piirissä). Kerhojen esiintymisissä juhlava asu oli välttämätön. ”Joka tytöllä juhlissa juotiin silti joskus reippaasti. HOLlin juhlista oli tuohon aikaan pitkä puku ja pojilla frakki tai aina- hurjimmillaan kertoo Maini Palosuo: Karonkka päättyi kin smokki, joka oli oma, peritty, lainattu tai vuokrattu, aina tanssiin, joko jonkun soittotaitoisen istuessa flyygelin ja niitä tosiaan käytettiin”, muisteli Maini Palosuo. ääressä tai sitten matkagramofonin soidessa. Viimeiseksi Kuoron karonkoissa, sitseissä ja muissa juhlissa laulettiin seisaalleen nousten Hollin surumarssi (sävel oltiin kiltisti. Maini Palosuo kertoi 1979: Hollissa ei Mustalaiseks’ olen syntynyt):

26 27 Joka ilta uusi tuttavuus nassakin. HOLlissa saateltiin joukolla: juhlien jälkeen Joka yö mull’ on likka uus saattoi ”kotimatka kestää kolme tuntia, kun 10 tyt- Joka aamu uusi katumus töä on saatettava eri puolille kaupunkia ja jokaiselle Joka päivä uusi unhoitus pidettävä pieni serenaadi, puhumattakaan lauluista, joita esitetään pitkin matkaa”, kirjoitti Maini Similä Miksi ryyppäät multa kysytään 1939. Jos onnistui livahtamaan esiliinana toimivalta Sit’ en oikein tiedä itsekään mieskvartetilta, saattoi ”HOLlin tilaisuuksista läh- Juomaveikot siihen vastatkoon teä samaan suuntaan ja tottua muulloinkin astumaan Tyhjät pullot selvän antakoon samaan tahtiin”, kuten asian muotoilee altto, HOL 1936–41. Pareja syntyi ja erosi, mutta enimmäkseen Tämä tuntemattoman runoilijan luomus oli ilmeisen hollilaisilla oli toveruussuhteita. Siveys vallitsi: kesä- kaukana HOLlin todellisuudesta. Myöhemmin laulu juhlilla nukuttiin kansakoulun lattialla, miehet ja vaihdettiinkin Hj. Nortamon siivoon ja isänmaallis- naiset eri huoneissa. Ja sopraanon, HOL 1931–39, henkiseen Juhlan päättäjäislauluun ”On taasen vietetty mukaan varsinainen kauhistus koettiin, kun hollilai- juhlahetki”, kuten basso, HOL 1936–39, muistaa. set kesäkiertueella 1933 yöpyivät Iitissä Hella Wuo- Pientä vipinää oli sentään kuoron poikien ja lijoen Marlebäckin kartanossa. (Hellan Vappu-tytär tyttöjen välillä. Sopraano muistelee, miten hän syk- oli innokas osakuntalainen ja eräs entinen HOL-mies syllä 1931 hämmästyi HOLlin koelaulusta läpi pääs- oleili niin paljon Hellan luona, että kuorossa kuiskutel- tyään, kun kuoron miehet piirittivät uteliaina uudet tiin.) Hurja-Hella näet ehdotti sekasaunaa. Aamuyöllä tytöt. Ujo pappilan tyttö ei ollut tottunut sellaiseen flaksiin. Seka- kuorojen ikiaikaiseen tapaan mie- het pitivät huolen naisten naurat- tamisesta. Kuorossa asiaan kuului laulunsanojen vääntely. Kun lau- lettiin ulkoa ”Ave maris stella” -lau- lun säettä ”Apparuit Maria”, joku latinaa lukematon lauloi ”Nappaa ruuvit, Maria”. Pojat myös keksi- vät lauluille hitusen tuhmia lem- pinimiä: ”Öin ja päivin mä muis- telen” oli HOLlissa ”Öisin päisin” ja Boreniuksen Muisto, joka alkaa ”On lintu liverrellyt”, peräti ”On lintu tehnyt sitäniin”. Saatilla käymisen moraali oli 1930-luvulla ylioppilaiden keskus- Kuoromatkoilla syntyy muistoja: HOLlin tyttöjen huone maatalon yläkerrassa telunaiheena Hämäläis-Osakun- kesäkiertueella 1932.

26 27 hollilaiset kuitenkin riehaantuivat: Vappu sai innostet- monet naiset liittyivät NYKS:aan, jossa keskusteltiin tua kuoron laulamaan serenadin kartanon mailla huvi- kansallisista kulttuuri- ja sosiaalikysymyksistä. Yleisesti lassa kesää viettäneen puolustusvoimain komentajan, ajateltiin naisten opiskelevan löytääkseen akateemisen kenraali Aarne Sihvon ikkunan alla. Vapulle maittoi puolison. Avioituessaan naiset usein jättivät opintonsa nauru, kun kenraali ilmaantui valkoisessa, punaisin kesken. HOLlissakin, jonka jäsenistä oli 1930-luvulla ristipistoin koristetussa yöpaidassaan ikkunaan kiittä- naisia kuutisenkymmentä prosenttia, puheenjohtaja mään ja kumartamaan. oli aina mies ja sihteeri nainen. Naisylioppilaiden Sukupuoliroolit olivat ajanmukaiset. Naisten tie motiivitkin kuorossa laulamiseen saatettiin nähdä eri- akateemiseen maailmaan oli edennyt voitosta voittoon laisina kuin miesten. Heikki Aaltoilan edellä lainatussa 1870-luvulta alkaen. Kun naisia tulvi 1920–30-luvulla kaunopuheisessa kuvauksessa kulttuuriharrastusten yliopistoon (ja ehkä juuri sen takia), AKS-läiset ideo- noususta Hämäläis-Osakunnassa tämän mullistuksen logit alkoivat korostaa naisten suurta yhteiskunnallista saivat aikaan ”sisäistä pirteyttä säteilevät neitoset ja merkitystä perheenäiteinä. Aatteen omaksuneet nais- humanistisiin sivistysharrastuksiin intoutuneet nuoret ylioppilaat joutuivat ristiriitatilanteeseen ja julistivat ritarit”. Niinpä niin, ”nuorilla ritareilla” oli mielessään opintojen sekä sivistyksellisten ja poliittisten riento- semmoistakin kuin humanistinen sivistys, ”neitoset” jen sopivan kyllä naimattomille naisille. Osakunnissa laulelivat silkkaa pirteyttään…

Tilapäiskuoron leima HOL vaihtaa viihteelle Turusen ero heti 5-vuotisjuhlan jälkeen aiheutti Hollilaiset harjoittelivat Martti Turusen johdolla HOLlissa kriisin, varsinkin kun myös edellisenä syk- vielä syksyn 1934, jolloin HOL ja WiOL valmistivat synä valittu varajohtaja Veikko Valli joutui opintokii- yhteisen konserttimatkan Riihimäelle. Sitten HOL- reidensä vuoksi luopumaan tehtävistään. Olavi Korte lin johtajaksi tuli urkuri, säveltäjä ja soitinten keksijä lupautui hoitamaan johtajan tehtäviä loppukevään Juhani Pohjanmies (1893–1959). Maini Palosuon, 1934. Kesäksi suunniteltu HOLlin ja WiOLin yhtei- HOL 1934–38, mukaan ”Jussi Pohjanmies ei ollut nen Viron-matka kariutui varojen ja voimien puut- ulkoiselta olemukseltaan vähääkään hämäläinen: sysi- teeseen. Sen sijaan matkustettiin Hämeenlinnaan musta tukka ja leimuavat tummat silmät. Samalla heimojuhlille. Siellä HOL ja HOS esittivät ulkoilma- tavalla inspiroiva johtaja kuin Pyssy hän ei ollut, mutta näytäntönä kalevalaisen laulunäytelmän, jossa HOLlin hyvä ja tarkka musiikkimies.” HOL olisi tarvinnut pojat olivat Väinämöis-asuissa virsuineen ja pellavatuk- lujaa johtoa, koska kuoron rivit olivat harvenneet ja kineen ja -partoineen. Esitys sujui hyvin, vaikka eräs oli tapahtunut sukupolvenvaihdos monen Turusen laulaja olikin esiintymisasusta kuultuaan saanut äkilli- ajan laulajan lähdettyä. Kuoron taiteellinen työ suun- sen kutsun matkustaa kotiin… Aikalaisista tapaus oli tautui uusille urille. HOL vastasi politikointiin ja aat- tolkuttoman huvittava vielä vuosikymmeniä myöhem- teellisuuteen kyllästyneen osakuntalaisten enemmistön min, kuten sopraano, HOL 1931–39, muistelee. viihteentarpeeseen, josta kuoro oli jo laulukaudella

28 29 1932–33 hyötynyt järjestämällä osakunnassa parit Aalto (myöh. Aaltoila). Menestys oli valtava ja koko teos tanssiaiset kesäkiertueen tyhjentämän kassan lihottami- toistettiin alusta loppuun. Tästä tilaisuudesta on fuksi- seksi. Näin oli syntynyt myös yhteistoimintaa vuonna tyttö merkinnyt päiväkirjaansa: ”Uskotko, että on kivaa 1931 perustetun Hämäläis-Osakunnan Soittajien eli salintäyteisen, huutavan, taputtavan ja tömistävän ylei- HOSsin kanssa. Vuosikymmenien yhteistyö alkoi sön edessä, kun Heikki Aalto kumartaa ja kääntyy sitten yhteisillä rahankeruunaamiaisilla syksyllä 1932. antamaan alkumerkin toistoon.” Aikalaisille jäi mieluisia muistoja HOSsin kanssa Menestys innosti jatkamaan yhteistyötä samoilla tehdyistä romanttisten, viihdyttävien teosten suursuo- linjoilla. Kevätlukukaudella 1935 HOS järjesti osakun- sion saaneista esityksistä. Maini Palosuo kertoi 1979: nassa wieniläisillan, jossa jälleen esitettiin ”Mustalaiselä- Fuksisyksyni suuri tapaus Hollissa oli Schumannin ”Mus- mää”, mutta sen lisäksi Holli harjoitteli yhdessä Hossin talaiselämää” esitettynä yhdessä Hossin kanssa osakun- kanssa esityskuntoon Straussin ”Wienerblut”-teoksen. Sen nan pikkujoulussa. Esityksen johti Hossin johtaja Heikki hyväksi tehtiin lujasti työtä, pidettiin ylimääräisiäkin

Kansallisromantiikkaa: tytöt antavat laulumerkin suorittaneelle tenorille HOL-kasteen Sortavalan laulujuhlilla vuonna 1935. Taustalla vasemmalla häämöttää laululava.

28 29 harjoituksia mm. yhdessä Hossin kanssa eräänäkin HOLlissakin oltiin hengessä mukana: Luentolakko oli aamuna klo 8–11. Wieniläisilta oli oikea konsertti tai juuri päättynyt, kansa palannut provinsseista ja ryhtynyt ehkä paraiten konserttitanssiaiset, joihin myytiin lippuja jälleen tavalliseen lukutyöhön. Hollin harjoitukset jatkui- myös osakunnan ulkopuolisille ja Hämäläistentalon suuri vat tavalliseen tapaan keskiviikkoisin. Silloin ensimmäi- juhlasali täyttyi jälleen äärimmilleen iltapukuisesta ylei- sessä harjoituksessa eron jälkeen laulettiin ensimmäisenä söstä, jatkoi Maini Palosuo 1979. lauluna ”Nouse, riennä suomen kieli”, kirjoitti Maini Pohjanmiehen kausi huipentui keväällä 1935 Similä Ylioppilaslehdessä 1939. hänen ”Hämeen heimo” -kantaattinsa esitykseen osa- AKS:n ylivallasta huolimatta Hämäläis-Osa- kunnassa. Hänen jättäessään tehtävänsä HOL oli taas kunnassa oli vapaamielisistä ja sosialisteista koostuva pulassa, koska uutta johtajaa ei tahtonut löytyä. Lopulta oppositio. Osakuntien politisoitumisen vuoksi edus- apu saatiin omista riveistä, kun YL-tenori, pianisti ja kunnassa ajettiin sosiaalidemokraattien johdolla läpi lääketieteen opiskelija Veikko Valli (1909–46) suos- vuoden 1937 yliopistolaki, jossa osakuntiin kuulumi- tui johtajaksi. Sekavasta tilanteesta huolimatta HOL nen tehtiin vapaaehtoiseksi. Osakunnat pitivät lakia kykeni kesällä 1935 lähtemään yhtenäisenä joukkona poliittisena hyökkäyksenä ja yrityksenä tuhota osakun- Kalevalan juhlavuoden yleisille laulu- ja soittojuhlille nat. Niitä harvoja, jotka osakunnista erosivat, pidettiin Sortavalaan. Muita matkoja ei osakunnan kesäjuhlia luopioina. Heidän nimensä laitettiin ilmoitustaululle lukuun ottamatta enää 1930-luvulla tehtykään. ja heiltä kiellettiin iäksi pääsy osakuntaan. Veikko Val- Vallin kaudesta ei ole paljon muita tietoja. lin johtajakausi päättyi 1937 hänen erotessaan osakun- Heikki Aaltoila antoi Turusen jälkeisistä vuosista nasta. HOL anoi syksyllä 1938 Vallille oikeutta tulla synkän kuvan Ylioppilaslehdessä 1938: Rehellisyyden kuoron 10-vuotisjuhlaan. Anomuksessa korostettiin, nimessä on todettava, että nyt alkoi alamäki. ”Pyssyn” ero että Vallin eron syy ei ollut osakuntavastaisuus vaan antoi lisäsysäyksen, eikä säveltäjä Jussi Pohjanmies onnis- se, ettei hänellä ollut aikaa osakuntaharrastuksille eikä tunut pysäyttämään liukua saati sitten rauhallisella työllä hän siksi halunnut maksaa jäsenyydestä. Osakunta ei nostamaan uutta kaarta. Seurannut amatöörijohto oli vakuuttunut vaan tyrmäsi anomuksen, koska lääket. kaiken tämän jälkeen vieläkin kohtalokkaampi. Tilapäis- kand. V. Valli kuoron johtajan ominaisuudessa erotessaan kuoron leima löi armottoman merkkinsä esityksiin, kuri oli osoittanut osakuntahenkeä halveksivaa ja sitä vastus- höltyi ja joukko harveni. Vallin saamalla tylyllä arviolla tavaa mieltä varsinkin, kun eroaminen oli tapahtunut saattaa olla poliittistakin taustaa, sillä hänen kauttaan hetkellä ja perustein, jotka ovat olleet uhkana osakun- ajan aatekiistat koskettivat HOLlia. tamme olemassaololle. AKS-läisen ylioppilaspolitiikan päätavoitteita oli Johtajaksi tuli syksyllä 1937 Tauno Silvonen Helsingin yliopiston suomalaistaminen, siis ruotsin- (1908–?), perustajajäsen ja musiikkitieteen opiskelija, kielisen opetuksen lopettaminen ja yliopiston yksikie- joka oli ollut varajohtajana syksystä 1934. Silvonen listäminen. Tätä ajettiin monenlaisin mielenilmauksin. asui ja johti kuoroa Lahdessa mutta tuli keskiviikkoi- Eduskunnassa ei oltu valmiita näin jyrkkiin ratkaisui- sin Helsinkiin HOLlin harjoituksiin. Silvosta pidettiin hin, ja oppositio kävi viivytystaistelua yliopistolakia kokeneena ammattimiehenä, ja hän saikin HOLlin vastaan. Ylioppilaat osoittivat mieltään aloittamalla jälleen virkistymään ja kasvamaan. Heti syksyllä 1937 tammikuussa 1935 kuun loppuun asti kestäneen luen- kuoro teki linja-automatkan Hämeenlinnaan, jossa tolakon, johon Hämäläis-Osakunta innolla osallistui. pidettiin juhlailtama. Silvosella riitti työsarkaa HOLlin

30 31 HOL piti Hämeenlinnan Raatihuoneella juhlailtaman marraskuussa 1937 ja pääsi kuvaan yhdessä maaherran kanssa. Kuoron johtaja Tauno Silvonen on toisessa rivissä oikealla.

laulun hiomisessa. Basso, HOL 1936–39, muistaa laiselämää, ”jonka pirteä meno oli niin yleisön mieleen, hänen sanoneen: ”Kyllä minä saan HOL:in laulamaan että se oli välittömästi toistettava”. Arvostelija kiitti kovaa, mutta pianissimo ei tahdo onnistua”. johtajan ja kuoron hyvää valmistautumista, bassojen Silvosen kausi huipentui onnistuneeseen 10- ja sopraanojen täyteläistä kaikua ja laajempien, orkes- vuotisjuhlakonserttiin 27.3.1939 osakunnan suuressa terisäestyksellisten teosten ottamista ohjelmaan, koska juhlasalissa. Tämänkään juhlakonsertin ohjelma ei ole ”kuorojen tavanmukainen a cappella -ohjelmisto on tallella, mutta Ylioppilaslehden arvostelusta selviää, epäilemättä, kaikella kunnioituksella sanottuna, varsin että sekä Silvonen että Turunen johtivat. A cappella yksipuolista ja musiikillisesti samantoisteista”. -osastossa oli ainakin Madetojan sovitus ”Läksin minä Uudesta virkeydestä huolimatta kuoron luonne kesäyönä käymään” ja Kuulan Rukous, jota arvostelija oli muuttunut intomielisistä alkuajoista. Kuorossa oli piti illan taiteellisesti nautittavimpana esityksenä. Kon- tapahtunut aatteellinen sukupolvenvaihdos epäpoliit- sertin päätteeksi esitettiin HOSsin kanssa Gluckin Juh- tisempaan suuntaan: AKS-läisten määrä romahti kuo- lakantaatti oopperasta Alceste ja Schumannin Musta- ron takarivissä eikä NYKS:n juhlakeikoista ole enää

30 31 Viisi nuorta osakuntakuoroa pitivät yhteiset konserttitanssiaiset Konservatoriossa keväällä 1933.

mainintoja. Vuosikymmenen alun tunnelmia kaihoava tuksien painamiin rintoihin – ovatko ne tuomitut kuole- Heikki Aaltoila (joka oli muun muassa fasistisen IKL- maan verenvähyyteen? Missä on nouseva nuoriso? Onko puolueen lehden pitkäaikainen musiikkiarvostelija) sillä mitään virkistävää ”kärpästä”? Pienikin psykologi- suri 1938 Ylioppilaslehdessä vuolaasti ja tunnepitoi- nen tarkastelu antaa ikävän vastauksen noista sivuhar- sesti HOLlin ja HOSsin nopeasti alun jälkeen nuutu- rastuksista. Sotavuosien lapsia, koulun luonnottomaan nutta puhtia. Hän syytti muutoksesta AKS:n äänenpai- kiristykseen joutuneita, valkolakin ikeessä taloudelliseen noin uuden sukupolven velttoutta, yhä vaativammaksi ahdingon ja numerus clausuksen painamia – voiko heitä muuttunutta opiskelua ja materialismia, ja saivatpa syyttää humaanisten harrastusten aliarvioimisesta? Miksi radio, gramofoni ja jazzmusiikkikin osansa. heidän olematon nuoruutensa pusertuu useinkin niin Kotimaakunnalleen monista konserttivierailuista, epäterveillä ja nurjilla tavoilla iloksi, kun hetken hengäh- yhteisistä radio- ym. esiintymisistä sekä ihanista kesäjuh- dystauko on pakosta otettava? Miksi he huutavat, kolis- lista tutut HOL ja HOS, nuo nuoruuden hehkuvan into- tavat ja rymistävät? Se on heidän jalostamatonta laulu- mielen raikkaat ja pirteät edustajat, jotka ovat vuosien aan ja soittoaan! Millä välin ehtisi harjoittaa musiikkia; kuluessa ammentaneet yhteistä voimaa kauneuden läh- tuossahan on ”grammari” ja radio, napin voi toki helposti teestä, ilahduttaneet osakuntalaisten lukutyön rasittamia painaa alas?! – Mihin häviää romantiikka, nuoruuden mieliä ja lietsoneet kansallista ja isänmaallista uskoa vas- todellisin ja tervein lähde osakunnasta, mihin häviää

32 33 laulu ja soitto, jota tähän asti on pidetty juuri meidän 15-vuotista kautta tuki kuoron poikkeuksellisen vakaa esi-isiemme kalliina perintönä ja ennen kaikkea nuoruu- hallinto – sama puheenjohtaja hallitsi lähes 20 vuotta! teen elimellisesti liittyvänä harrastuksena. Tiede ja taide EOL:n erilliskehitykseen vaikutti myös Eteläsuoma- kulkevat kaikissa sivistysmaissa aivan käsi kädessä halki laisen Osakunnan helsinkiläisyys ja maakuntasuhteen vuosisatojen yhä edelleen. Nuori sivistyksemme ei kansal- ohuus. Muiden osakuntakuorojen sitoutuessa kotimaa- liseen suuruuteen pyrkiessään millään ehdolla saa syrjäyt- kuntiinsa EOL omaksui pääkaupunkilaisen asenteen ja tää omaa taidettaan, musiikkia. Sitä on nuorison saatava suuntautui ulkomaille. Jo kymmenen ensimmäisen ja voitava harjoittaa! toimintavuoden aikana EOL vieraili neljästi ulko- Romantiikka karisi ja arki alkoi 1930-luvun mit- mailla Saksaa myöten. Vahva itsetunto ja kuoron saa- taan myös muissa nuorissa osakuntakuoroissa. Alkuvai- vuttama taiteellinen taso näkyivät siinäkin, että EOL:n heessa kuorot innostuivat luomaan yhteyksiä toisiinsa. viisi- ja kymmenvuotisjuhlakonsertit pidettiin yliopis- Lukuvuonna 1932–33 pidettiin pari yhteistä illanviet- ton juhlasalissa, Helsingin tärkeimmällä musiikkiest- toa, ja maaliskuussa 1933 yhteistyö huipentui viiden radilla, ja ne arvosteltiin päälehdissä. Suuren ESO:n osakuntakuoron yhteisiin konserttitanssiaisiin Konser- laimea osakuntahenki helpotti sitäkin, että EOL kas- vatorion salissa. Tähän yhteistoiminta sitten sammui voi pian irti osakunnasta omaksi musiikki-instituu- vuosikymmeniksi osakuntien kiihtyneen keskinäisen tiokseen. Valmistuneet ja osakunnasta lähteneet lau- kilpailun vietyä yhteistyöhalut. Osakuntakuorot alkoi- lajat pysyivät kuorossa, mikä ärsytti osakuntaa. Kuoro vat pian kehittyä eri suuntiin. HOL sai lentävän läh- ratkaisi asian järjestäytymällä jo vuonna 1936 omaksi dön huippujohtajien siivittämänä, mutta vauhti loppui yhdistykseksi, mikä johti vuosikymmeniä kestäneisiin kesken johtajien vaihtuessa. WiOLia Turunen johti riitoihin osakunnan kanssa. vielä enemmän vasemmalla kädellä kuin HOLlia ja toi- Osakunnan hajottamisesta syytettiin myös lujasti minta väsähti jo syksyllä 1935. Turusen ehdotuksesta sitoutuneita kuoroja kuten HOLlia. Kuoro puolustau- Karjalaiset osakunnat perustivat 1936 uuden, yhteisen tui muistuttamalla, että se itse asiassa vahvisti osakun- kuoron Lauluteinit, joka sitten sinnitteli varajohtajan taa. Näin muotoili Maini Similä Ylioppilaslehdessä tuella sotaan asti. SOL kehittyi vakaasti innokkaan 1939: Osakunnassa, niin kuin kaiketi muissakin osakun- amatöörijohtajansa tohtori Martti Ruudun johdolla nissa, kuuluu toisinaan kuiskauksia, että kuoro eristäytyy mutta kärsi osakunnan epäsuosiosta Ruudun avoimen ja muodostaa suljetun piirin. On totta, että tämäntapai- AKS-vastaisuuden vuoksi. Satakuntalaisen Osakunnan set korporaatiot yleensäkin muodostuvat jäsentensä keski- Mieslaulajat sammahti syksyllä 1934 ja muuttui seka- näisiksi yhdistyksiksi oman erikoislaatunsa vuoksi. Mutta kuoroksi, joka toimi sotaan asti varsin vireästi tiheään onhan kuoro kuitenkin aina vain osakunnan osa. Ja kun vaihtuvien harrastajajohtajien johdolla. Pohjalaiset tämän korporaation yhteishenki on niin voimakas, että Mieslaulajat lienee jatkanut miehekkään kansallisella se pystyy kiinnittämään jäsenen itseensä ja samalla siis linjallaan AKS:n hengessä. osakuntaan vielä vuosiksi senkin jälkeen, kun hän jo val- EOL lähti varhain omille teilleen. Kuoron joh- mistunut ja suorittanut tutkintonsa ja siis käytännöllisesti toon tuli 1931 pätevä Ossi Elokas, joka johti myös valmis jättämään ylioppilaselämän, on tämäntapaisia Polyteknikkojen Kuoroa. Hän kohdisti kunnianhi- korporaatioita mielestäni pidettävä pikemmin osakuntaa monsa EOL:n pitkäjänteiseen kehittämiseen. Elokkaan koossapitävinä kuin hajottavina.

32 33 Päätettiin jatkaa HOL:in toimintaa Laulua sodan keskellä Syksyllä 1939 HOL kokoontui uuden johtajan, kuo- sainvälistä toimintaa: kevääksi valmisteltiin saksalaisen ron perustajajäsenen musiikkitieteilijä Tauno Karilan ylioppilaskuoron vierailua. (1908–86) johdolla. Syksyn mittaan toiminta muuttui Nuoret sydämet sykkivät kuorossa sodan kes- kuitenkin vaikeaksi sodanodotuksen vallatessa maan, kelläkin. Pauli Leiwo, HOL 1937–41, ja Kati Leiwo, yliopiston toimiessa epäsäännöllisesti ja junien viedessä HOL 1940–41, 1944–45, muistelivat 1955 romans- miehiä itään ylimääräisiin harjoituksiin. Talvisodan sinsa alkua Hälläpyörän artikkelissa otsikolla ”Kohta- puhjetessa yliopisto ja osakunnat suljettiin. simme osakunnassa”: Lyhyt sota järkytti muttei silti ehtinyt muuttaa ”Pääsin talvisodan jälkeen marraskuussa siviiliin. ylioppilaselämää perin pohjin. Syksyllä 1940 ylioppi- Seuraavana päivänä kotiutumiseni jälkeen menin sinne laat palasivat jälleen opintojensa pariin. Syyskuun 11. osakuntaan, siellä oli HOL:n tanssit sinä lauantaina. Ja päivänä Hämäläis-Osakunnassa kokoontui viisi holli- siitähän se sitten alkoi…” laista johtajan ja puheenjohtajan johdolla. Pöytäkirja ”Ja minä en muista siitä ensimmäisestä alusta juuri kiteyttää tilanteen kaikessa järkyttävyydessään: muuta kuin sen, että ajattelin ahkerasta tanssittajastani, että onpa tuolla miehellä kauheasti teerenpilkkuja!” pis- 1§ Kunnioitettiin hetken hiljaisuudella tää väliin rouva ja ihmettelee, minne teerenpilkut oikein kaatuneiden HOL:laisten muistoa. ovat hävinneet. 2§ Päätettiin jatkaa HOL:in toimintaa. HOL:in pikkujouluista alkaen samana vuonna kuulemma sitten seurusteltiin oikein vakinaisesti. Näihin Elämä jatkui kuorossa vilkkaana entiseen mal- aikoihin rouva Leiwo, silloinen Kati Heiniö, oli vielä fuk- liin. Matrikkeliin kirjattiin yli 50 laulajaa, valittiin uusi sityttö. – ”Sitten laulettiin HOL:issa, käytiin konserttimat- toimikunta, otettiin uusia laulajia, uudistettiin merk- kallakin, kirjoitettiin pakkilaatikollinen kenttäpostia – kilauluja, järjestettiin tanssit ja pikkujoulut, vietiin materiaalia elämäkerrankirjoittajiamme varten! – ja -43 tervehdys EOL:n 10-vuotisjuhlaan ja tehtiin keväällä viimein mentiin naimisiin.” 1941 konserttimatka Lahteen ja Riihimäelle, jotka Jatkosota alkoi kesäkuussa 1941. Pitkän sodan ylistivät miten ”nuorten ylioppilaiden laulu huipistui aikana yliopisto ja osakunta toimivat vain ajoittain ja korkeaksi taiteeksi latinalaisissa ylioppilaslauluissa Ave aika vaisusti. Sodan päätyttyä syksyllä 1944 ylioppilaat maris stella ja Personent hodie”. Luvassa oli myös kan- palasivat muuttuneeseen maailmaan.

34 35 Rakkaudentunnustus HOL:lle HOL suosionsa kukkuloilla Sodan päättyminen merkitsi yliopistossa ja osakunnissa yhtyelaulu. Osakunnat innostuivat kilpailemaan kult- valtavaa tungosta, kun sodassa olleet ylioppilaat palasi- tuuripisteistä, ja kulttuuriharrastukset saivat keskeisen vat jatkamaan lukujaan ja nuoremmat ikäluokat pää- sijan sodanjälkeisessä osakuntaelämässä. sivät viimein aloittamaan opintonsa. Moni halusi val- Kulttuurin asema nousi myös vastareaktiona sota- mistua nopeasti, mikä vähensi mielenkiintoa osakun- ajan ankeuteen. Kauneudenkaipuu ilmeni valtavana tiin ja aatteelliseen toimintaan. Sodan lopputulos vaati kulttuurinnälkänä ja huvittelunhaluna. Paitsi konser- joka tapauksessa aatteiden päivittämistä. Ennen sotaa teissa, teattereissa ja juhlissa tämä näkyi kuoroissakin, ylioppilaskuntaa hallinnut AKS-ideologia oli kärsinyt joihin oli äkkiä tulijoita jonoiksi asti. Kyse lienee ollut haaksirikon, ja suhteet Neuvostoliittoon ja venäläisiin muistakin kuin esteettisistä tarpeista. Pian sen jälkeen tuli rakentaa uudelle pohjalle, samoin suhteet Ruotsiin kun lähes joka kunnassa toimineet suojeluskunnat ja ja suomenruotsalaisiin. Ihanteeksi otettiin jälleen kan- lottayhdistykset oli lakkautettu rauhansopimuksen sallisen heräämisen ajoilta peritty kansan yhtenäisyys ja mukaan, kautta maan eteni suuri mies- ja naiskuoro- yksimielisyys, nyt uudessa hahmossa ”talvisodan hen- jen perustamisaalto. Isänmaallinen yhteistoimintahalu kenä”, ja tällä kertaa lähtökohtana kielisopu, puoluei- löysi uuden kodin kuoroista, jotka asevelihenki hitsasi siin sitoutumaton epäpoliittisuus ja uskollisuus valtion lujiksi yhteisöiksi. Kuorokentän räjähdysmäinen kasvu viralliselle ulkopolitiikalle. merkitsi samalla taiteellisen yleistason romahdusmaista Akateemisen eliitin julki lausumattomaksi pelon- laskua ja ohjelmiston viihteellistymistä. aiheeksi tuli kommunismi, jonka vaarasta Itä-Euroo- HOLlin kehitys heijastaa yleisiä linjoja. Heti pan maiden muuttuminen kansandemokratioiksi kevätlukukaudella 1945 kuoroon ryntäsi ilman koe- muistutti. Sivistyneistö, johon ylioppilaat itsensä luki- laulua 95 laulajaa, joka on HOLlin kaikkien aiko- vat, halusi vastustaa kommunismin leviämistä kansaan jen ennätys. Johtajana jatkaneella Tauno Karilalla oli ja yhdistää suomalaiset isänmaan turvaksi. Sotienväli- tekemistä valtavan ja seka-aineksisen kuoronsa kanssa. sen ajan poliittisen kiihkoilun sijaan keinona nähtiin Syyskuussa 1945, ennen laulukauden alkua, päätet- ”epäpoliittinen” kulttuuri. Kulttuurityö oli eräänlaista tiin pitää laulukoe kevätkaudella tulleille ”mahdollista henkisen Suur-Suomen rakentamista. Ylioppilaiden kuoropuhdistusta varten”, kuten asia muotoiltiin toi- tehtävä oli omaksua kulttuurin huippusaavutukset mikunnan pöytäkirjassa. Kuria tiukennettiin poissa- ja jakaa niitä edelleen kansan yhteiseksi rikkaudeksi. olosakoin. Puhdistus tehosi, ja syyslukukaudeksi 1945 Tämän toivottiin takaavan kansallisen kulttuurikehi- matrikkeliin kirjattiin enää 67 laulajaa. Karila johti tyksen jatkuvuuden ja johtavan suomalaisen kulttuu- esiintymiset osakunnan vuosijuhlassa ja taideillassa rin uuteen kukoistukseen. Tästä ajatuksesta syntyivät mutta luopui sitten tehtävästään. Ylioppilaiden kulttuuritoimikunnan vuodesta 1945 Kevätkauden 1946 kuoroa johti diplomiurkuri lähtien järjestämät kulttuuriviikot kilpailuineen. Yliop- Janne Raitio (1919–97), joka sai aikaan jo maaliskuussa pilaat kisasivat osakunnittain eri taiteenlajeissa kuten HOLlin ja HOSsin konserttimatkan Hämeenlinnaan. puhetaito, lausunta, runous, teatteri, kuvataide sekä HOL esitti täydessä Raatihuoneen juhlasalissa muun sävellys, pianon- ja viulunsoitto, yksinlaulu, kuoro- ja muassa kolme Klemetin Piae cantiones -sovitusta,

34 35 HOL ja HOS tekivät ensimmäisen sodanjälkeisen konserttimatkansa 1946 Hämeenlinnaan.

Madetojan Katson virran kalvohon, kansanlaulun neljäs eli viimeinen sija. Ylioppilaslehti ihmetteli, kun Kun kävelin kesäillalla ja Peterson-Bergerin Kilipu- SOL tuli kolmanneksi vain yhden pisteen erolla HOL- kin. HOSsin kanssa esitettiin Kajanuksen Nouskaa liin ”sillä savolaisten taiteellinen suoritus oli huimaa- aatteet ja konsertin päätteeksi Straussin Tonava kau- vasti korkeampaa luokkaa”. noinen. Arvostelija kiitti Raitiota tehtävänsä hyvästä Syksyllä 1946 HOLlin johtajaksi tuli kuoron hallinnasta mutta kaipasi kiinteämpää otetta kuorosta perustajajäsen ja entinen varajohtaja Olavi Korte ja ilmeikkäämpää johtamista. Kuoro täytti tehtävänsä (1910–93) eli Julle. Hän ryhtyi tarmokkaasti valmen- ”melko hyvin”, vaikka sopraano jäikin miehille alakyn- tamaan kokematonta kuoroa lähestyvään 20-vuotis- teen. Sointupuhtaus ja lausuntakin tyydyttivät. Vauh- juhlaan. Sodan jälkeen osakunnissa etsittiin perinne- dikas Tonava kaunoinen tempasi esittäjät mukaansa, ja katkon ja aatetyhjiön takia jatkuvuutta ja voimaa seni- siitä tuli HOLlin ja HOSsin suosikkinumero vuosiksi. oreista ja näiden välittämistä akateemisista traditioista. Huhtikuussa Raitio vei HOLlin ensi kertaa ylioppi- Tässä hengessä Korte, jolla tietysti oli suhteita 1930- laiden kulttuuriviikon kuorokilpailuun, jossa saatiin luvun hollilaisiin, alkoi luoda yhteyksiä seniorien ja

36 37 aktiivikuoron välille. Jo pikku- jouluissa 1946 oli yli 20 vanhaa kuorolaista ja heitä tuli kuoron juhliin myöhemminkin. Kokenut kuoromies Korte ryhtyi heti järjestelmälli- sesti kehittämään kuorohenkeä motivaation ja kurin paranta- miseksi. Matkojen suotuisa vai- kutus oli vanhastaan tiedossa, samoin juhlien. Sodanjälkeisen ylioppilastoiminnan uutuus oli massakävely, jolla kohotettiin kunnon lisäksi yhteishenkeä. Ylioppilasjärjestöt haastoivat toisiaan suurin joukoin kävely- retkille. Hollilaiset osallistuivat Jullen aikaan HOL kehitti kuntoaan ja yhteishenkeään kävelyretkin. Kevätretkellä jo syksyllä 1946 ylioppilaiden 1947 Seurasaaressa ”jotkut jaksoivat kevään sunnuntaina leikkiä iltaan saakka niin sanottuun prosenttimars- ’Pienet sammakot, pienet sammakot, niin lystikkäitä on’…” siin. Tästä kuorossa (tai ainakin sen johdossa) innostuttiin niin paljon, että HOL teki suutta” voimme tosiaan aavistaa, että hänessä piilee sellai- lähes koko Kortteen kauden ajan syksyisin useita pitkiä nen välitön, rehti ja ikuisesti nuorekas auktoriteetti, joka sunnuntaikävelyjä ja vielä toukokuussa yhden keväisen pystyy tempaamaan laulajat mukaansa. kävelyretken. Korte otti heti tavoitteiksi konserttimatkan ja Kuorohenkeen vaikutti myös Jullen persoona. kesäkiertueen, mikä sopi osakunnassa lämmenneeseen Vuosikertomuksen 1947–48 mukaan suurin kiitos maakuntahenkeen sekä ajatukseen ylioppilaiden teh- HOL:n valmiudesta tulee johtajalle, joka innollaan tävästä jakaa kansalle sodan haavoja tervehdyttäviä ja tempaa mukaansa jokaisen laulajan ja saa hänet tunte- isänmaanrakkautta herättäviä kulttuurinautintoja. Jo maan kuuluvansa Holliin ja sen reippaaseen sisarus- ja helmikuussa 1947 HOL matkasi HOSsin kanssa Ter- veljesparveen. Hälläpyörän toimittaja puolestaan seu- vakoskelle, jossa esitettiin sama ohjelma kuin Hämeen- rasi 1947 Jullea harjoittamassa Sibeliuksen Isänmaalle- linnassa edelliskeväänä. Kuvaavasti konsertti pidettiin laulua ja ylisti: Hänen leppoisuutta myhäilevän, mutta tehdaspaikkakunnalla, jonka työväestöä kommunis- silti innostuneen ja innostavan johtonsa alaisena on HOL min houkutukset uhkasivat – elettiin ”vaaran vuosia”. ollut vasta vuoden, mutta hän on kuorolaisten kertoman Kesällä 1947 tehtiin ensimmäinen kiertue sitten Turu- mukaan jo ennättänyt saavuttaa joukkonsa jakamat- sen ajan Toijalan ja Pälkäneen kautta osakunnan kesä- toman suosion. Kun hän tuossa parhaillaan varoittaa juhlille Kangasalle. Kiertueita jatkettiin keväällä 1948 hymyilevää kuoroaan laulamasta ”ain’nuljuutt’, uskolli- reitillä Valkeakoski–Tampere–Nokia.

36 37 Olavi Korte eli Julle (1910–93) oli HOLlin perustajajäsen asessorina eli puolustusvoimain johtavana lakimiehenä. ja varajohtaja 1930–34. Hän toimi myös YL:n varajohta- Korte myös opetti sotilaslainoppia Kadettikoulussa ja Sota- jana. Valmistuttuaan hän meni 1937 töihin hämeenlinnalai- korkeakoulussa. seen asianajotoimistoon. Hämeenlinnassa Korte johti suo- Korte loi merkittävän kuorouran. Hän lauloi Laulu- jeluskunnan mieskuoroa sekä lottakuoroa. Rintamallakin Miehissä ja johti kuoroja. HOLlia Korte johti 1946–53 ja Korte oli ahkera kuoromies, toimi Aunuksen mieskuoron osittain samanaikaisesti viittä muuta kuoroa. Hän toimi johtajana ja osallistui Itä-Karjalan YL:n toimintaan muun ansiokkaasti SULASOLin Helsingin piirin puheenjohtajana muassa johtaen YL:n 60-vuotiskonsertin Äänislinnassa. 1946–59 ja samalla SULASOLin varapuheenjohtajana. Sodan jälkeen Korte työskenteli pääesikunnassa Korte osallistui aktiivisesti Klemetti-opiston perustamiseen 1947–68 oikeudellisen osaston päällikkönä ja 1968–73 ja oli kauan sen hallituksessa.

Julle Korte ja HOLlin tyttöjä Hälläpyörän kuvassa 1947.

Kuoron koko saatiin kesän 1947 lopulla tehdyllä Ainakin äänenmuodostus teetti kokkiparalla työtä. värväysmatkalla kasvamaan 80 laulajaan. Taso oli vaih- Keväällä 1947 HOL oli jäänyt viidenneksi kulttuuri- televa, ja Julle itse runoili karonkassa syksyllä 1947: viikkojen kuorokilpailussa. Ylioppilaslehdessä ja Hällä- pyörässä oli kiitetty kuoron hyvää ääniainesta, sointia Nyt syksyn tullen on vahvuus melkoinen, ja tunnollisuutta mutta moitittu äänenmuodostuksen kun jotenkin vain saisi kypsäksi sen. epäyhtenäisyyttä, hioutumattomuutta ja vokaalien On siinä aineksia melkoiseenkin taikinaan, artikulaatiota. Julle värväsi apuun jo Turusen aikana kun kokkiparka sen vaan pystyis’ leipomaan. HOLlia koulineen laulajatar Bertta Sipilän, joka opetti äänenmuodostusta ja musiikinteoriaa halukkaille.

38 39 Kuorolaisia innostettiin suorittamaan laulu- Merkkilaulut olivat Klemetin hengessä lähes täysin merkkejä. Tältä ajalta on säilynyt HOLlin merkki- suomenkielisiä ja suomalaisperäisiä. Isänmaalliset ja laululuettelo, joka antanee kuvan myös kuoron 1930- maakuntahenkiset tunnelmat hallitsivat ohjelmistoa. luvun perusohjelmistosta. Samoja lauluja esitettiin HOLlia ja muita kulttuurikerhoja arvostettiin konserteissakin. Ohjelmiston uudistaminen oli vaikeaa, osakunnassa. Ilmensihän HOL kulttuuriaatetta par- koska nuotit olivat kalliita. Siksi Jullen kauden alussa haimmillaan jatkaessaan kansallista kuoroperinnettä järjesteltiin kuoron arkistoa ja nuotistoa ja haalittiin ja jakaessaan ahkerasti sen aarteita maaseudulla. Kuo- nuotteja kokoon. rolaulu kuului kaikkiin osakunnan juhliin. Julle muis- teli 1979: Oli miellyttävää olla laulunjohtajana näinä Hagfors Laulappas mun kultasein vuosina. – – Kuraattori Esko Rekola, joka ei itse ole lau- Krohn Kun kävelin kesäillalla lumiehiä, kiitti kerran Hollia sydämellisesti tästä aktiivi- Bellman (sov. Faltin) Häämatka suudesta ja kertoi, että saattoi tuntea levottomuutta jon- Mendelssohn Oi alhot kin osakunnan tilaisuuden ohjelmasta kunnes näki Hol- Wegelius On neidolla punapaula lin paikalla, se antoi takuun onnistumisesta. Borenius Muisto HOL oli lähellä kulttuuriaatteen ydintä, koska Genetz Rauhan maa kuoron varajohtaja Sampo Sovijärvi oli osakunnan tai- Ehrström Joutsen devaliokunnan puheenjohtaja ja Ylioppilaiden kulttuu- Hannikainen Terve, Pohjolan maa ritoimikunnan jäsen. Snellmanin innoittama Sovijärvi Forsström Tuuti lasta vaati lisää ihanteita ja aatteellisuutta osakuntatoimin- Hannikainen Taas leivoset taan. Hänen mukaansa olivat HOL, HON [näyttelijät] Klemetti Liidellyt oon leivon lailla ja kotiseutukerho myönteisintä osakunnassa. Niissä esiin- unkarilainen Kuihtuu kukka tyy osakunnallinen yhteishenki puhtaimmillaan. Ilmei- Pacius Maamme sesti Sovijärven vaikutusta oli sekin, että HOL ja HOS Pacius Suomen laulu liittyivät SULASOLiin jo 1945–46, vuosia ennen Hagfors Hämäläisten laulu muita osakuntia. Myös SULASOL toteutti kulttuu- Klemetti Oi, kallis Suomenmaa riaatetta ja tähtäsi kansallisen kulttuuriperinnön jaka- Linsén Kesäpäivä Kangasalla miseen laajoille piireille. Sekä Olavi Korte että Sampo Järnefelt Ajan aallot Sovijärvi olivat vuosikymmeniä liiton johtotehtävissä. Sibelius Isänmaalle Klemetti Terve päivä Pohjolahan SULASOL-jäsenyys vaikutti HOLlin toimintaan: Madetoja Katson virran kalvohon nuotit hankittiin liiton kautta, kuoron laulumerkin Praetorius Tuo armon valkokyyhky vaatimukset mukautettiin liiton 1940-luvun lopulla Bach Jesu aarteheni luomaan merkkijärjestelmään ja kuorolaisia kannus- Maasalo Me saimme suuren tettiin suorittamaan SULASOLin merkkejä. HOLlin Piae cantiones Ave maris stella oma merkki pysyi silti kuorolaisille tärkeämpänä. (sov. Klemetti) Psallat scholarum concio HOLlin suosio näkyi etenkin osakunnan lehdessä In vernali tempore Hälläpyörässä. Harrastuskerhoista kerrottiin paljon, ja O dulcis Jesu memoria HOL sai lähes ylitsepursuavaa huomiota. Huippu oli Palmroth Häme-laulu numerossa 4/1947 julkaistu laaja artikkeli ”Osakunnan

38 39 hauskin joukko”, jonka henkeä kuvaa siihen liitetty tiin kulttuurikilpailujen saamaa luonnetta osakuntien kainalojuttu ”Rakkaudentunnustus HOL:lle”. Aina pistekamppailuna, joka johti arveluttavien keinojen iloisten, reippaiden ja esiintymisvalmiiden hollilais- käyttöön. Kun orkesteri- ja kuorokilpailuihin raahataan ten ylistys ärsytti muita kerhoja, ja seuraavassa nume- vaikka paareilla kantaen kaikki haudan partaalla hoippu- rossa julkaistiinkin yhtä laaja juttu otsikolla ”HOL ei vat seniorit, kun nämä samaiset yhtyeet eräissä ylioppilas- suinkaan ole osakunnan hauskin joukko väittävät koti- ja osakunnissa kilpailujen aattoviikkoina harjoittelevat seutukerholaiset”. neljä, viisikin kertaa viikossa, kun eräistä alan ammatti- Kulttuuriaatteen lippulaivasta, ylioppilaiden oppilaitoksista, kuten Sibelius-Akatemiasta, käydään vär- kulttuurikilpailuista tuli HOLlin kompastuskivi. Jat- väämässä ulkojäseniä osakuntien kulttuurikilpailuja sil- kuva heikko menestys hiersi kuorolaisten itsetuntoa. mällä pitäen, silloin on ”Tanskanmaassa jotakin mätää”, Keväällä 1947 jäätiin viidensiksi ja 1948 peräti kuu- silloin tuntuu kulttuuriviikon koko tarkoitus unohtu- densiksi. Vuosikertomuksessa 1947–48 vähän röyhis- neen. Piikit oli suunnattu voitokkaaseen EOL:iin, jossa teltiin korostamalla kuoron esiintymistä ylioppilaskun- lauloi paljon valmistuneita pitkän linjan kuorolaisia nan itsenäisyyspäivän juhlassa: ”Se, että kuoroamme ja Sibelius-Akatemian kuoronjohdon opiskelijoita ja pyydettiin esiintymään tällaisessa arvokkaassa juhlassa, jossa harjoiteltiin vaikka aamuseitsemältä jos lisäaikaa on vähäisenä tunnustuksena sen nauttimasta arvon- ei muuten järjestynyt. annosta muiden akateemisten kuorojen joukossa.” Seuraavassa numerossa Olavi Korte kertoi ole- Kevään 1948 rökäletappio herätti huomiota osa- vansa tyytyväinen siihen, että tuomarit olivat katsoneet kunnassa. Myötätunto oli HOLlin puolella, ja lohtua HOLlin kehittyneen edellisvuodesta. Hän korosti, että etsittiin syytöksistä ja selityksistä. Kuin tappiota enna- HOL:n suorituksen takana ei ole ainoatakaan ylimää- koiden Hälläpyörän pääkirjoituksessa 1/1948 arvostel- räistä harjoitusta. Mikäli huhutiedot muiden yhtyeiden harjoituksista pitävät paikkansa, on HOL:n suoritus tässä valossa tarkasteltuna omaa luokkaansa. Vastuu huonosta sijoituksesta kilpailussa kuuluukin sen vuoksi lähinnä sille henkilölle, joka härkäpäisesti ja tappion uhallakin on koettanut noudattaa – – puhtaan amatööriyden peri- aatteita. Korte arvosteli sitä, että kilpailut olivat muut- tuneet itsetarkoitukseksi ja alkaneet hallita kuorojen toimintaa. Hänen mielestään niiden tarkoitus oli antaa yleiskuva kuorojen perustasosta ilman erikoistrimmaa- mista. Ammattitasoon pyrkiminen oli vastoin hänen ihannettaan kuoroharrastuksen laajapohjaisuudesta. Ehkä tappioiden takia 20-vuotisjuhlakonsertin valmistelu sai revanssihenkeä. Julle halusi nostaa HOLlin arvokkaasti esiin Helsingin musiikkiestradeilla. Tämä oli uutta HOLlille, joka ei ollut koskaan konsertoinut HOLlin johtaja Olavi Korte ja varajohtaja Sampo Sovijärvi. Helsingissä eikä edes katsonut olevansa pääkaupunki-

40 41 Julle harjoittaa tarkkaavaisia hollilaisia 1947.

lainen kuoro vaan toimivansa Hämeen hyväksi. Tämä talon sali). Järjestelyt annettiin Fazerin konserttitoi- aate oli vielä niin vahva, että 20-vuotisjuhlassa Sampo miston huoleksi. Säestäjäksi haluttiin YS. Naisten val- Sovijärvi päätti juhlapuheensa: ”ennen kaikkea on koisia juhla-asuja ja miesten frakkeja varten oli määrä HOL:n ylväänä etuoikeutena kantaa reippaan yliop- tilata suoraan tehtaalta tekstiilipulan oloissa vaikeasti pilaslaulun soihtua oman kotimaakuntamme väestön saatavat silkki- ja verkakankaat. Paljosta jouduttiin tin- iloksi”. Käytännössä kuorokilpailut olivat pakottaneet kimään: kaupungintalon juhlasali oli halvempi, HOS osakuntakuorot pääkaupungin lavoille vertailtaviksi ja sai kelvata eikä kankaita tullut. Konserttiin päästettiin osaksi Helsingin musiikkielämää. vain laulumerkin suorittaneet kuorolaiset ja nuorem- Juhlakonsertti haluttiin pitää arvostetussa Kon- mista ne, jotka kävivät ahkerasti äänenmuodostuksessa. servatorion salissa (nykyisin Sibelius-Akatemian R- Kuoro vahvistettiin senioreilla 80-päiseksi.

40 41 20-vuotisjuhlakonsertti 1.4.1949 lussa oli taas jääty neljänsiksi. Juhla jatkui osakunnassa kaupungintalon juhlasalissa läpi yön, ja innokkaimmat siirtyivät auringonnousun johtajana Olavi Korte aikaan kahvikuppeineen ja ”nektarilaseineen” Ilvek- seen lukemaan ensimmäisen arvostelun. Toivo Palmroth Häme-laulu HOLlin esiinmarssi Helsingin musiikkielämässä Heikki Klemetti sov. Ave maris stella onnistui sikäli, että kuoron konsertti arvioitiin ensi Vanitatum vanitas kertaa pääkaupungin lehdissä. Kohteliaan myönteisissä Martin Wegelius Kaarina Maununtyttären arvosteluissa kehuttiin Kortteen hyvää harjoitustyötä ja kehtolaulu pyrkimystä tarkkaan, joskin raskaanlaiseen rytmiin ja Axel Törnudd Kirkonkäynti sointupuhtauteen, joka kuitenkin heikkeni konsertin Heikki Klemetti Kevätlaulu lopulla ja tuntui jopa ”kesyttömältä”. Etenkin tenorit Rafael Laethén Keinu jättivät paljon toivomisen varaa. Naisvoittoisen kuoron sympaattisuus ja nuorekas into viehättivät. Elävyyttä Henrik Borenius Muisto ja dynamiikkaa kaipailtiin Kortteen kovin asiallisiin Jean Sibelius Isänmaalle tulkintoihin, samoin vivahteita ja ohjelmiston laajen- Martti Turusen johdolla tamista. Vapautettu kuningatar taisi tarjota kuorolle ja orkesterille jännittäviä hetkiä – arvostelijain mukaan Jean Sibelius Vapautettu kuningatar tässä ”rohkeassa ja kunnioitettavassa yrityksessä” ”pääs- Fredrik Pacius Hymni Suomelle tiin erinäisistä tonaalisista vaikeuksista huolimatta kun- HOS avustajana niakkaasti loppuun”, vaikka ”voi kysyä, oliko julkinen konserttilava sille oikea paikka”. HOLlin 20-vuotis- Vuosijuhla oli hollilaisille ja senioreille suurtapaus, joka juhla oli silti Julle Kortteen johtajakauden huipentuma, todisti kuoron elinvoiman palanneen sodan katkok- jolle Hälläpyörän hollilainen päätoimittaja omisti leh- sen jälkeen. Iloa ei pilannut edes se, että kuorokilpai- dessään kokonaiset kuusi sivua…

Tenori halkopinon takana Kuoron arkea Jullen aikaan Sotakokemukset ja pula-aika leimasivat kauan kuo- kymmenenkin vuotta. Todettakoon kuitenkin, että tämä ron elämää. Tauri Aaltio muisteli 1979: Kuoron jäse- ei mitenkään vähentänyt kuoron nuorekasta henkeä ja nistä olivat melkein kaikki, nuorimpia lukuun ottamatta, ystävyyssuhteita solmittiin ikäeroista riippumatta. Yli- menettäneet useitakin vuosia sotahommissa – miehet oppilaselämässä sekoittuivat ahdistavat sotamuistot ja sotilaina ja monet naiset lottina. Kuoron ikäjakautuma suru sodan tuhoista henkiinjääneiden elämänjanoon ja poikkesi sen vuoksi nykyisistä osakuntakuoroista nuo- iloon rauhan paluusta. Tämä ilmeni myös ylilyönteinä rimpien ja vanhimpien välisen ikäeron saattaessa olla sodan raaistamien ylioppilaiden alkoholinkäytössä,

42 43 kuten basso, HOL 1936–39, 1945, kertoo: Sotien van isänmaallinen ja vaikutti meihin syvällisesti. Olimme aikana koko ylioppilaselämä muuttui ratkaisevasti ver- kyynelissä. Muistan lauseen: ”Teidän isänne ja isoisänne rattuna sotia edeltäneeseen. Vakavina muisteltiin sanka- ovat auranneet maata leveälti, teidän tehtävänne on rina kaatuneita veljiämme, mutta toisaalta me ”onnelliset aurata se syvälti”. Yleisö oli myös hyvin liikuttunut. Mei- ohiammutut” vietimme joskus liiankin iloista elämää ja dän laulumme oli vain epäselvää sopertamista, ja kuoron ”päästimme Barbaran irti”. Tapa tarttui sotia kokematto- johtaja keskeytti koko lauluohjelman. maankin polveen, mutta luvut sentään hoidettiin. Vaaran vuosien jännittyneessä ilmapiirissä kuo- Barbaran lisäksi sodan kokeneille ylioppilaille rolaisten viaton ilonpito saattoi johtaa vakaviin tilan- tuotti iloa taide, joka liikutti nuoria voimakkaasti. teisiin. Valvontakomission ollessa maassa virkavalta Tenori, HOL 1945–50, muistelee: Eräänä lokakuun suhtautui tiukasti pieniinkin tapauksiin, jotka olisi iltana 1946 tenorijäsen Heikki Kalpa tuli yliopiston kon- voitu tulkita ulkopoliittisiksi provokaatioiksi. HOLlin sertista osakuntaan silmät palaen. Oli ensi kertaa sodan ja HOSsin Tervakosken-matkalla 1947 Riihimäen ase- jälkeen esitetty Beethovenin IX sinfonia. Hänellä oli Oodi malla sattui välikohtaus, joka oli käydä kohtalokkaaksi ilolle -sanat saksalaisittain. Hän muisti sävelen, ja niin retkikunnallemme. Junaa odoteltaessa panimme näet hetken kuluttua lauloimme sitä osakunnan eteisaulassa lämpimiksemme lauluksi ja esitimme ”Tonava kaunoisen” sydämen pohjasta. Muistan tuon ilohymnin lopun ikää ja laiturillaolijain suureksi mielenylennykseksi. Mutta sitä olen kiitollinen Heikille tuosta kulttuuriaarteesta. ei olisi pitänyt tehdä, sillä paikkakunnan aina epäluuloi- Isänmaallisuus oli vahvaa. HOL lauloi usein sai- nen poliisikunta puuttui kahden konstaapelin persoonassa raaloissa kohottaakseen sodissa vammautuneiden mieli- viipymättä asiaan kieltäen jyrkästi enemmän esiintymi- alaa ja osoittaakseen ylioppilaiden kiitollisuutta. Altto, sen, oliko sitten rummun säestys liian militaristinen tänä HOL 1948–51, ei unohda marraskuuta 1948, jolloin ikuisen rauhan aikakautena, oliko wieniläisen säveltäjän mentiin laulamaan Sörnäisten keskusvankilaan. Taisi teos katsottava vaskistiseksi vai olivatko po. poliisiviran- olla fuksivuosi. Asuin alivuokralaisboksissa, radiota ei omaiset niin epämusikaalisia, että luulivat meidän pitä- tietenkään ollut, lehtiä kävin joskus harvoin osakunnassa vän vain kissannaukujaisia junan myöhästymisen joh- lukemassa. Siis en tiennyt, mihin linnaan painelimme. dosta. Joka tapauksessa laskeutui esivallan raskas käsi Suuri tummasävyinen sali, raitapukuisia miehenkorstoja Sammon olalle hänen johtaessaan valssin sykähdyttävintä vartijoiden saattamina tuli salin täyden. Yhtäkkiä par- kohtaa, ja vain ihme pelasti vähää myöhemmin vedeltä ja vekkeelle tuli joukko siviilipukuisia mieshenkilöitä: presi- leivältä Aaltion, joka marssi ympäri laituria lyöden tah- dentti Risto Ryti, prof. Linkomies, ministerit Tanner, Wall- tia suurella rummulla. (Hälläpyörä 2/1947) den, Rangell ym. ”sotasyylliset”. Lauloimme isänmaallisia Sodanjälkeinen puute tuntui hollilaisten elä- lauluja sydämemme pohjasta, kyyneleet silmissä. mässä. Konserteissa ei koreiltu, kuten tenori, HOL Suurista tunteista kertoo myös tenori, HOL 1945–50, kertoo: Esiintymispuku oli niin tumma kuin 1945–50: Mieleenpainuvin esiintyminen oli 1947 tekstiilipula salli. Tavallisesti puku oli isältä peritty ja Kangasalla osakunnan kesäjuhlien yhteydessä, jossa kuo- vaatturin kääntämä. Täten se tuntui uuden-villaiselta ron piti laulaa juhlapuheen jälkeen. Puheenpitäjä oli ulospäin. Omaa pukua ei voinut kääntää, kun se rinta- kunnallisneuvos Leiwo. Jäsenemme Jyri Leiwo varoitti malla ollessa oli käynyt pieneksi – ollakseen alun perin meitä: ”Isän puheet ovat kovia puheita”. Puhe oli mahta- rippikoulupuku. Naiset lienevät pukeutuneet mielikuvi-

42 43 Hollilaiset Toijalan asemalla lähdössä kiertueelle kesällä 1947.

tuksensa mukaan. – – Osakuntanauha ja laulumerkki HOLlissa oli hauskaa, eivätkä tappiot lannis- tietysti koristivat rinnuksiamme. Hän muistelee myös taneet. Tauri Aaltio muisteli 1979: Me emme olleet asuntopulan vaikutusta tunnollisen kuorolaisen tai- siihen aikaan taiteellisesti niin korkeatasoisia, että oli- teelliseen työhön: Kotiharjoittelu ei käynyt laatuun opis- simme mitalisijoille päässeet, mutta lohdutimme toi- keluboksin emäntien takia. Edellytettiin absoluuttista hil- siamme toteamalla, että pääasia ei olekaan voitto, vaan jaisuutta asunnossa, ja Helsingissä oli valtaisa asunto- ja jalo kilpa. Silloisten voittajatason kuorojen rinnalla me boksipula. Akateemista kilpailua varten harjoittelin Tai- kutsuimmekin itseämme toisinaan leikillisesti nimeltä vallahden rannassa pitkien halkopinojen välissä. Luulivat Hämäläis-Osakunnan laulukerho – ja jonkinlaisena kai jotkut, että Lapinlahdesta on joku karannut. laulukerhona toimiminen olikin meidän pyrkimyksenne

44 45 kunnianhimoisempien tavoitteiden sijasta. ”Lauluker- meitä aina suosiollisesti muistavalta osakunnan talouden- hona” olimme mielestämme paras kaikista. Harjoituksissa, hoitajalta, joten saatoimme vapaammin suorittaa tätä konserttimatkoilla ja pienissä omissa juhlissamme oli aina itse asiassa koko osakunnan puolesta tapahtuvaa propa- iloinen ja välitön tunnelma. gandatyötämme, kertoi Sampo Sovijärvi Hälläpyörässä Hälläpyörässä 1/1947 oli HOLlin harjoituksista 4/1947. Osakuntaa sieti kiittää, koska HOLlin ”nuo- Sampo Sovijärven eloisa kuvaus, jossa vain nimen- rin, kokemattomin voimin valmistetut kesäkiertueet huuto muistuttaa kuoron kurinpitopulmista: joskus tuottivat ikäviä taloudellisia yllätyksiä”. Osa- ”Sisään nopeasti! Pölinä pois – myös takarivistä! kunta pelasti toistuvasti HOLlin talouden kiertueiden Nimenhuuto: sopraano – altto – tenori – basso – Onko jälkeen eikä suinkaan ilman nuhteita. selvä? Jahah, vihko N:o 51!” ”Julle” Korte se näin pauhaa Kuoron talouden- ja nuotistonhoitajana vuosina joukolleen. Onhan keskiviikkoilta, jolloin kellon lähetessä 1945–50 toimineen tenorin, HOL 1945–50, muistot 20:a aina reipas, 50 à 60-päinen hollilaisjoukko kokoon- vihjaavat siitä, miksi talous tuotti yllätyksiä. Olin täysin tuu lauluintoaan yhteisvoimin tyydyttämään. Leenat, tajuton kirjanpidon suhteen. Rahaliikenne onneksi pyöri Hipsut, Päivikit, Kryynit, Tytit, Kaarinat, Ollit, Heikit, vain nuoteissa. Kirjoituspöytäni laatikossa oli kaksi kir- Arvit, Veikot y.m. y.m. todetaan ”läsnäolevaisuuksiksi” ja jekuorta. Toisen päällä luki: Omaa rahaa, toisen päällä: niin alkaa jälleen luja laulujen trimmaus monia odotta- Kuoron rahaa. Minusta tämä oli maailman selvin rat- via esiintymisiä varten. Opimme lausumaan kyllin sel- kaisu. Sattui kuitenkin, että hummaustaipuvainen bok- västi ”Ei, ei tyynnnnnny syämmmmeni!” jne. johtajan sikaveri joskus sanoi: ”Ai, eilen vippasin vähän kuoron valaisevan ohjauksen mukaan; meheviä vitsejä sinkoilee rahaa”. Toruin häntä siitä. – – Joskus harkitsin jonkin- silloin tällöin miesten riveistä keventämään harjoituksen laista kirjanpitoa, mutta ne vähäiset markkojen ja pen- lujuutta; samassa tarkoituksessa otetaan välillä hiukan nien siirtelyt olisivat häirinneet opiskeluani. Periaatteessa ”Tonava kaunoista”, ja siinäpä on 2-tuntinen sujahtanut asia oli perin kriminelli. Onneksi ei ollut tilintarkastajia- miltei huomaamatta. kaan. Olisi vain kuoron henkinen hyvinvointi häiriinty- Kuoro toimi monipuolisesti, ja etenkin kesä- nyt. Nukuin kaikki yöni hyvin, kun omatuntoni oli kris- kiertueiden järjestelyissä oli paljon työtä ennen kän- tallinkirkas. Boksikaveri minua joskus arvelutti… nyköiden, sähköpostin tai edes kattavan puhelinver- Kun valmistuttuani kuoroon tuli uusi nuotiston- kon aikaa. Kyllähän siinä pientä touhua riitti koko hoitaja, sievä ekonomityttö Tampereelta, luovutin hänelle kesäksi. Keväällä otimme muistiin kaikkien kuorolaisten HOL:in omaisuuden. Ladoin nuottipinkan sievänä ris- kesäosoitteet ja nimesimme meistä Helsinkiin jääneistä tipinkkana, mutta nyt paljon korkeampana kuin viisi 5-henkisen kesätoimikunnan asioita hoitamaan. Kier- vuotta aiemmin, hänen eteensä lattialle. Sillä hetkellä tokirjeillä sitten välitimme laulajille tarvittavat tiedot. rahat olivat tuntemattomasta syystä salkun pohjalla, Lisäksi oli tietysti esiintymispaikoille järjestettävä etukä- ja täten kaadoin ne hellävaroen lattialle, koska olivat teen pätevät organisaattorit käytännöllisiä ennakkotoi- lähinnä kolikkoja. Hänen silmänsä olivat pyöreinä ja menpiteitä varten. Taloudellista tukea saimme sitä paitsi vain arvailin hänen oppineita ajatuksiaan.

44 45 Kortinläiskettä ja duettoja Holli kirosi, heräsi ja Aurinko hellitteli täydeltä huhtikuiselta teräl- tunsi itsensä likaiseksi. tään ja antoi sopivan kaikupohjan hollilais- Monimutkaisin keinoin ten mielialalle, kun me aloitimme kevään suoritimme kaikkein vält- maakuntakiertueen. Kuoron puheenjohtaja tämättömimmän siistiy- naulasi ponnekkaasti nimikilven retkeilyvau- tymisen ja harpoimme numme kylkeen ja laulajat koettivat aset- hieman nuutuneina tautua taloksi väliaikaiseen kotiinsa. Juna Lahden keväistä aurin- hankkiutui taipaleelleen ja me kulutimme gonpaistetta tulviville aikaamme vanhaan tapaan: duettoja ja kor- kaduille. Impressaarion tinläiskettä! Tunnelma piristyi huomattavasti, mainiosti järjestämänä kun päästiin Lahteen ja vastassa oleva hymyi- suoritettiin sitten päi- levä impressaario kameroineen sai ainakin vän ohjelma: tutustu- tyttöjen suupielet lähelle sieviä korvia. Junasta noustiin minen radioasemaan, ruokailu, esiintyminen Diakonissalai- suoraan autoon, jolla viilletimme Heinolaan. Kuljettaja oli toksen sairaalassa, vapaa-aika ja päivälepo, päivällinen ja todellinen herrasmies, ja hän saattoi monet meistä kovin konsertti-iltama edeltävine harjoituksineen Lahden lyseolla. huolestuneeksi puheillaan huonosta tiestä. Pelokkaimmat Sairaalakäynnin jälkeen Julle oli niin huolestunut etenkin varasivat etupenkit ja muut saivat varata pusseja. tenorien »helmeilevän kirkkauden» säilymisestä – siitä kun Kiertueen ensimmäinen esiintymispaikka oli Nynäsin ei näkynyt siellä merkkiäkään – että kielsi kokonaan ennen sotasokeiden oppilaitos, noin viiden kilometrin päässä kaikkea jäätelön, mutta myös muun syömisen ja suositteli Heinolasta. Kuoro ja Hilkka Suutela lauloivat tyylikkäässä kuumaa mehua. Silmän välttäessä juoksivat kuitenkin niin maalaistalon pirtissä, ja tunnelma oli herkkä. Jos me lau- tenorit kuin muutkin ahmimaan ihmeen hyvää jäätelöä, ja lullamme edes jonkin verran autoimme näitä isänmaalleen tästäkö lie johtunut, ettei konsertti sujunut lainkaan niin paljon uhranneita miehiä uuden elämänuskon saavutta- hyvin kuin Heinolassa. Iltamasta kuorolaiset sitten haih- miseksi, oli kiertue – osakunnan tervehdys kotiseudulle – tuivat enemmän tai vähemmän epävarmoille tahoille ja täyttänyt tehtävänsä. ilmestyivät sitten iltayön kuluessa vaunuun nukkumaan. Taas nousimme autoon, mutta nyt ei ollut siedettä- Viimeisenä saapui osakunnan tiedoitussihteeri. Hän oli vänä kuin pieni pyrähdys ja olimme Heinolan Reumaparan- ottanut huolekseen kuoron herrasmies-maineen säilymi- tolassa. Kuoro ahdettiin noin kerrosvälin pituudelle porras- sen ja saattoi iltamavieraita omalta kohdaltaan kotiin asti. käytävään ja kuulijat olivat huoneissa kahden puolen por- Näin kohteliaita eivät muut pojat älynneet olla – he pitivät rasta. Lauloimme myös vanhan kylpylän puurakennuksessa, mielessään omien tyttöjen mahdollisesti vielä jäljellä ole- siellä oli konserttilavana matala käytävä, ja kävimme Kasi- vat eväät ja koettivat säilyttää diplomaattiset ja kulinaariset nolla syömässä valtavan aterian. Illalla oli konsertti-iltama suhteensa heihin. Heinolan yhteislyseossa. Kuoro lauloi paremmin kuin pariin WC:stä kantautuva vaimea kortinläiske säesti tänä vuoteen, ja yleisökin tuntui olevan tyytyväinen. Kukkia ja yönä kuoron kuorsausta – muualla oli valonpito kielletty. uusintoja ja uninen paluumatka. Kun lopulta aamuyöstä Autuaasti nukkuvia ei häirinnyt junan liikkeelle lähtö, eikä vaunu oli saatu yökuntoon, oli Holli jo niin väsynyt, ettei kaikkein sikeimpiä tahdottu saada hereille vielä Helsinkiin Nukku-Matin tarvinnut muuta kuin ovelta viheltää, kun saavuttuakaan. kaikki jo putosivat sankkaan uneen. Kiertue oli hauska ja onnistunut, ja siitä Holli kiittää Harmittavan aikaisen ylösnousun aiheutti muutaman uhrautunutta civis Kai Lehtosta sekä muita ystäviään. alton saapastelu ja lähimmäistensä jalkojen potkiminen. Nimimerkki Juha, Hälläpyörä 3/1951

46 47 Mitä tekee HOL? HOL Hälläpyörän hampaissa Vuonna 1949 HOL oli suosionsa ja vaikutusvaltansa Taiteellista työtä tehostettiin pitämällä stemma- huipulla osakunnassa. Kuraattoriksi valittiin vanha harjoituksia ja rajoittamalla kuoron esiintymisiä osa- hollilainen Pauli Leiwo, toiminnanohjaajana oli vara- kunnan kerhojen tilaisuuksissa, jotta harjoitusaikaa johtaja Sampo Sovijärvi ja HOLlista olivat sihteeri, jäisi ohjelmiston kehittämiselle. Kuria tiukennettiin emäntä ja vielä Hälläpyörän päätoimittaja Jyri Leiwo- sakkoluetteloin ja lisänimenhuudoin. Helmikuussa kin. Kuoron 20-vuotisjuhlan kunniaksi hän kirjoitti 1950 tehtiin matka Nurmijärvelle, esiinnyttiin Kil- lehden pääkirjoituksessa: Kuoro ei ole rajoittunut vain javan parantolassa ja pidettiin iltamat Rientolan seu- lauluharrastusten ylläpitämiseen, vaan siitä on muodostu- ratalossa. Sitten valmistauduttiin kuorokilpailuun, nut toveripiiri, joka kiinteästi osakuntaan liittyen on pyr- josta ei liikoja luvattu Hälläpyörän pääkirjoituksessa: kinyt pitämään jäsenensä aktiivisessa toiminnassa kaik- HOL:lle ovat tunnetut suurkuorot EOL, PK ja SOL olleet kien hyväksyttävien harrastuksen alalla. Viime vuosina liian ylivoimaisia, koska HOL ei ole koskaan pyrkinyt ole- on totuttu siihen, että olipa sitten kysymys talkootoimin- maan vain konserttitasolle kiipeävä kuoro, vaan miltei nasta, prosenttimarsseista tai muista osakunnan yhteisistä huomattavimman osan sen toiminnasta täyttää iloinen riennoista, HOL:n jäsenet ovat olleet aina ensimmäisinä ja pirteä kerhotoiminta omassa ja osakunnan piirissä. mukana. Aktiivista osallistumista osakunnan toimintaan – – HOL koettaa antaa kilpailulle parhaan panoksensa. kuvastaa sekin, että suuri osa osakunnan virkailijoista – Tällä kertaa se riitti kolmanteen eli viimeiseen sijaan. joskus jopa puolet – on valittu HOL:n piiristä. Kuorossa arveltiin, että paremminkin olisi ehkä voitu Juhlanjälkeinen syksy alkoi kunnianhimoisesti. sijoittua, jos olisi uskallettu valita vaikeampia lauluja. Julle keksi tiivistää seniorisuhteita järjestämällä lasten- Syksyllä valmistauduttiin kevään 1951 matkaan, juhlan, joka osoittautui kauaskantoiseksi ideaksi. Loka- jolla kuoro järjesti konserttitanssiaiset Heinolan yhteis- kuussa koettiin suuri hetki, kun HOL esiintyi ensi ker- koulussa ja Lahden lyseossa. Matkan jälkeen oli vuo- ran Yleisradiossa valtakunnallisessa lähetyksessä. Aiem- rossa kulttuurikilpailu, johon suhtauduttiin kunnian- min Julle oli jo vienyt kuoron pari kertaa Tampereen pai- himoisesti ja pidettiin jopa ylimääräisiä harjoituksia. kallisohjelmaan. Suunniteltiin myös 30 hengen valio- HOL osallistui ensi kertaa myös kvartettikilpailuun kuoron konserttimatkaa Upsalaan, jonka Upplands tuplakvartetilla. (Ajan huippukuorot lähettivät vuosit- Nationiin osakunta oli vastikään luonut suhteet. tain yksinkertaisen kvartetin tai pari.) Sekä kuoro- että Hankkeen rahoittamiseksi päätettiin ostaa kuukausit- kvartettikilpailussa tuli viides sija. Hälläpyörä 3/1951 tain raha-arpa ja tehtävään nimettiin erityinen toimi- esitteli kilpailuja laajasti ja kommentoi HOLlin esi- kunta. (Ei liene yllätys, ettei matkasta näillä eväillä tul- tystä tylysti: Oikeaa lauluintoa puuttui. Harjoituksiako lut mitään.) Lisäksi päätettiin pitää helmikuussa laulu- liian vähän? Samassa numerossa kerrottiin HOSsin kauden alkajaiskaronkkana ”maskiaiset” eli naamiaiset, juhlakonsertista, jossa HOL avusti päätösnumerossa, jotka onnistuivat niin hyvin, että ne herättivät suurta Schumannin Mustalaiselämässä: Sivumennen sanoen kateutta, vieläpä täysin ansaittua, ulkopuolisissa, jotka HOL teki karhunpalveluksen musiikkiveljilleen ja -sisa- eivät päässeet tästä riemullisesta ilonpidosta osallisiksi. rilleen, kun se ei sen runsaslukuisempana osallistunut

46 47 Alkajaiskaronkassa helmikuussa 1950 pidettiin ikimuistoiset HOLlin maskiaiset. Keskellä istuu Julle turbaanissaan. avustustehtäväänsä. Kuoron osuus jäi latteaksi, sillä Syksyn 1951 ensimmäisessä Hälläpyörässä HOL äänet eivät kantaneet tarpeeksi voimakkaina salin epä- ilmoitti ryhtyvänsä valmentamaan lukuisia nuoria lau- mukavan näyttämön perukoilta, ja niinpä koko konsertti lajiaan vuonna 1954 pidettävää 25-vuotisjuhlakonsert- sai vähemmän kiitettävän lopun. Lehden uusi päätoi- tia varten. Siksi kuoro toivoi voivansa hieman vähen- mittaja oli omaksunut kriittisen linjan, ja Hälläpyörä tää esiintymisiä osakunnan tilaisuuksissa harjoitusajan alkoi kaivella osakunnan epäkohtia, mistä monet louk- säästämiseksi. Päätoimittaja sai tästä aiheen kirjoittaa kaantuivat. Myös HOL joutui lehden hampaisiin. nimimerkillä mielipidepalstalle:

48 49 Mitä tekee HOL? tona. Samoin ne saivat vanhan civiksen muistelemaan Miksi HOL ei esiinny osakunnassa? Se saa osakunnalta menneitä jouluja osakunnan suojissa – jos kohta HOL vuosittain kymmenientuhansien markkojen määrärahan, niihin aikoihin lauloi tuntuvasti paremmin. sen maaseutukiertueet maksetaan vielä erikseen, harjoi- Hälläpyörän hyökkäys ajoi kuoron kriisiin, ja tuksia ja karonkkoja pidetään vähintäin kerran viikossa, kevätlaulukauden 1952 alkaessa jäsenmäärä oli pudon- mutta osakuntalaisille kuoro on tuntematon. HOL:lla on nut syksyn 62:sta 37:ään. Sekä sopraanoista että bas- laaja toiminta, sillä on lukemattomia esiintymisiä vuo- soista oli häipynyt kymmenen, keskiäänet olivat pysy- den mittaan, mikä kaikki käy ilmi toimintakertomuk- neet uskollisempina. Sopraanoita oli niin vähän, että sista, sanovat hollilaiset. Kuitenkin HOL nähdään esiin- suunniteltu konserttimatka Riihimäelle ja Tervakos- tymässä osakunnan tilaisuuksissa vain ani harvoin, ei sen kelle sekä osallistuminen kulttuuriviikon kuorokilpaan vaikutus tunnu edes teeiltojen yhteislauluyrityksissä. kariutuivat. Keväällä laulajia oli enää noin 25, eikä On kai jotakin nurinkurista siinä, että osakunnan HOL pystynyt esiintymään osakunnan kesäjuhlilla. kuoro laulaa lukuvuoden aikana ehkä kymmeniä kertoja Syksyllä 1952 otettiin uusi teknologia avuksi kaikkialla muualla, mutta osakunnassa vain kuin miltei värväyksessä ja vuokrattiin SULASOLilta magneto- vahingossa. HOL:ia ei saa vaivata liioilla esiintymisillä, foni, jolla soitettiin fuksiluennoilla kuoron laulua. koska sillä on juhlakonsertti – vuonna 1954! kehtaa kuo- Kuorolaisia kehotettiin ottamaan fuksit lämpimästi ron varapuheenjohtaja julistaa osakunnan lehden pals- vastaan. Kampanja toi peräti 19 uutta laulajaa kuo- toilla. Saman tien joutuu ainakin maallikko kysymään, roon. Työtä tehostettiin ryhtymällä harjoittamaan nai- että onko se osakunnan kuoro ollenkaan ja mitä siellä sia ja miehiä erikseen ja kuria kiristettiin kieltämällä oikeastaan tehdään. Muualla kun kuorot esiintyvät aina käsityöt harjoituksissa. Perinteiset juhlatkin vietettiin, kun tarvetta ilmenee, jo yksistään laulamisen ilosta. Sitä- mutta silti 13 laulajaa jätti kuoron syksyn mittaan, ja hän varten HOL:liinkin kai mennään? taas oltiin samoissa luvuissa kuin edelliskeväänä, paitsi Julle ja kuoron puheenjohtaja laativat seuraavaan että tenoreita oli enää kaksi. Toimikunta yritti piristää lehteen vastineen, jossa torjuttiin syytökset aiheetto- toimintaa anomalla osakunnalta lisämäärärahaa uusien mina, vääristelevinä ja tahallisesti kuoron ja osakun- nuottien hankkimiseen ohjelmiston uudistamiseksi ja nan suhteita vahingoittavina. Kuoron ohjelmiston monipuolistamiseksi. Osakunta asetti ehdoksi osallis- suppeus ja esitysten kypsymättömyys myönnettiin, tumisen kulttuurikilpailuihin, ja peli alkoi olla pelattu. mutta ne selitettiin vähällä harjoitusajalla, josta vielä Rivit harvenivat entisestään harjoituksissa. menee suuri osa pikkukeikkoihin valmistautumiseen. HOLlin alennustila sai muutamat kuoron mie- Kuoro ilmoitti mieluummin rajoittavansa keikkailua histä perustamaan oman kvartetin, joka lauloi narsis- kuin pidentävänsä harjoituksia ja häiritsevänsä jäsen- sitanssiaisissa keväällä 1953 ja lupasi Hälläpyörässä tensä opintoja. Päätoimittaja sanoi vastauksessaan vain esiintyä muissakin juhlissa. Toimittaja päätti juttunsa ilmaisseensa monien osakuntalaisten tuntoja. Lehti jat- ”Lepää rauhassa HOL. Laulu ei ole vielä Hämeen kan- koi kuoron piikittelyä kertoessaan osakunnan pikku- kailla vaiennut.” jouluista numerossa 1/1952: HOL lauloi kolme vanhaa HOLlin toimikunnassa oltiin synkkiä. Huh- tuttua joululaulua. Varmasti ne jäivät monen nuoren tikuussa todettiin kuoron jäsenmäärän vähentyneen fuksin mieleen eräänä puurojuhlien pysyvimpänä muis- kevätlukukauden aikana huomattavasti, jonka johdosta

48 49 HOL ja Julle Suomi-filmien tunnelmissa Hakoisten linnavuorella Janakkalan kesäjuhlilla 1951. toiminta on jäänyt laimeaksi. Pohdittaessa syitä siihen Toimikunta totesi vielä, ettei asialle enää keväällä todettiin, että kuorotoiminnassa, osakuntien piirissä toi- voinut tehdä mitään, ja päätti syksyllä toden teolla yrit- mivissa kuoroissa semmingin, on aina lasku- ja nousu- tää uudella innolla. Arveltiin, että uudemmasta ja kevy- kausia. Eräänä syynä tässä tapauksessa mainittiin Häl- emmästä ohjelmistosta olisi apua. Pöytäkirjoihin ei läpyörässä esiintyneet hyökkäävät HOL:iin kohdistuneet merkitty sitä, että useaan otteeseen keskusteltiin myös kirjoitukset syksyllä 1951, jotka ovat aiheuttaneet innon johtajanvaihdoksesta jonkinlaisena ”parantavana veit- laimenemista sekä vanhoissa jäsenissä että haitanneet senä”, vaikkei sille linjalle sittenkään haluttu mennä. uusien mukaan saamista. Samanlaista epäasiallista Julle ilmeisesti arvioi itse tilanteensa ja mielialansa ja arvostelua ja oppositioasenteita on havaittu muualla- ilmoitti osakunnan kesäjuhlien alla joutuvansa lääkärin kin kuin Hälläpyörän palstoilla. Kritiikki sinänsä ei ole määräyksestä vetäytymään lepoon. Kuoro hoiti omin pahasta mutta esitettynä epäasiallisin perustein ei ole omi- voimin kesäjuhlat. Syksyllä 1953 vuosijuhlan lähesty- aan innostamaan. essä ilmeni, ettei Julle enää heikentyneen terveytensä

50 51 vuoksi voinut johtaa kuoroa. Vuosijuhlasta selvittiin varajohtajan kanssa, mutta kuoro oli joutunut vaikean johtajapulman eteen. Olavi Kortteen kausi jäi taiteellisesti heikoksi, ja HOL oli 1950-luvun alussa jäljessä johtavista osa- kuntakuoroista, joita kilpailu oli kehittänyt. EOL toi- pui pian sodasta, paisui yli satapäiseksi ja ylsi kuoroa vuodesta 1945 johtaneen Arvi Poijärven kanssa huip- pusuorituksiin. EOL konsertoi eri puolella Suomea ja myös Ruotsissa ja Tanskassa. Poijärven kauden hui- pensi 1951 laaja Euroopan-kiertue ja menestys ulko- maisessa kuorokilpailussa. Kulttuurikilpailuissa EOL oli niin ylivoimainen, että vain sen ollessa matkoilla 1949 SOL saattoi kaapata mestaruuden. SOL virkosi heti sodan jälkeen Martti Ruudun johdolla, saavutti korkean tason ja teki Ruotsin-kiertueen 1949. WiOL sai 1946 laatujohtajan Ossi Elokkaan ja menestyi kilpailuissa mukiinmenevästi. Mozartin Requiemin ”HOL, perinteellinen pikkujoulutunnelman kohottaja” esitykset siivittivät WiOLin toimintaa 1950-luvulla. kehaisi Hälläpyörä 1952 haukuttuaan edellisvuonna Myös Pohjalaiset Mieslaulajat pärjäsi kuorokilpai- kuoron hajaannuksen partaalle. luissa. Kilpailut elvyttivät 1950 myös Satakuntalaisen Osakunnan sekakuoron, joka sinnitteli 1960-luvulle jatkuvuuden, vaikka tämä merkitsikin juuttumista saakka. Sodanjälkeinen kulttuuri- ja kuorolauluinto vanhaan ohjelmistoon, joka vastasi vain hetken yli- ja etevimpien ylioppilaslaulajien kunnianhimo saivat oppilaiden ja yleisön makua ja aatemaailmaa sodan muutamat johtavien osakuntakuorojen jäsenet perus- jälkeen. Jullen periaatteellinen harrastajamusiikin laa- tamaan 1953 Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan japohjaisuuden puolustus kertoo uskosta omiin ihan- sekakuoron Akateemisen Laulun. Suuriin kuoro-orkes- teisiin. Ikävä kyllä näillä ei ollut sijaa ajan kilpailuhen- teriteoksiin erikoistunut AL muodostui osakuntakuo- kisessä ylioppilaskulttuurissa. Ilmeisen vastentahtoinen rojen seniorikuoroksi ja kilpailijaksikin. kurssinmuutos ei onnistunut, mikä johti HOLlin Johtajakauden ikävä loppu jätti Jullen katkeraksi, arvostuksen laskuun pisteitä janoavassa osakunnassa minkä saattoi Martti ja Inari Neuvosen mukaan aistia ja kuoron kriisiin. Toisaalta Jullen ihanteilla on ollut hänestä vielä HOLlin 30- ja 35-vuotisjuhlien aikaan. jatkuvuutta HOLlissa, joka on enimmäkseen vieronut Silti Jullen aika oli monin tavoin merkittävä kuoron kilpailuja. Ehkäpä Jullea voi kiittää HOLlin kestävästä historiassa. Hän sai HOLlin virkoamaan sodan jälkeen, ”laatulaulua ilman pingotusta” -hengestä, joka on par- kehitti tietoisesti kuorohenkeä, loi tiiviin yhteyden haimmillaan tuottanut sekä hyvää musiikkia että eloi- senioreihin ja takasi kuoron 1930-luvun perinteiden san ja iloisen kuoroyhteisön.

50 51 HOLlin lastenjuhlat

Julle Korte piti tärkeänä seniorien ja aktiivikuoron yhteyttä. Syksyllä 1949 hän keksi, että kuoro voisi järjestää juhlan seniorien lapsille. Idean tausta lienee ollut henkilökohtai- nen, koska hän oli viiden lapsen isä. Lastenjuhlalle oli kysyn- tää: suuret ikäluokat olivat juuri syntyneet, ja HOLlin vielä sangen nuorten ja runsaslukuisten seniorien perheissä vilisi lapsia. Opiskelija-avioliitot yleistyivät 1940-luvun lopulla, ja siksi myös joillakin aktiivikuorolaisilla oli lapsia. Juhla onnistui loistavasti, ja se uusittiin seuraavana vuonna, jolloin lähetettiin tällainen kutsu:

Hyvät hollilaiset, kunnon vanhukset,

Kun osakunnan pikkusalissa vielä on yhtä ja toista ehjänä viimevuotisen lastenjuhlan jälkeen ja kun nuoriso on intomielisesti kysellyt, koska seuraava juhla pidetään, on toimiva HOL päättänyt ottaa riskin ja järjestää siis jäl- leen lastenkutsut – – osakunnassa. Toivotamme sinne tervetulleiksi kaikki entiset hol- lilaiset perheineen (nuorin osanottaja oli viime vuonna 0,3-vuotias). Vaikka juhla on omistettu lapsille, ovat sinne tervetulleita kaikki ent. hollilaiset, joilla vielä on sielunsa sopukoissa lasten mieltä tallella. Juhlassa on joululauluja, leikkejä y.m. ohjelmaa sekä tarjoilua – –. Lasten ohjelmanumeroita otetaan mielihyvin vastaan. Alkuperäinen kuvateksti osakunnan vuosikirjassa 1961: Innosta Juhlasta pitivät niin lapset ja seniorit kuin kuorolai- vavisten ja silmät loistaen osallistuivat entisten HOL:n jäsenten setkin ja erityisesti kuoron taloudenhoitaja, joka saattoi lapset osakunnassa järjestettyyn perinteelliseen lastenjuhlaan. kartuttaa kassaa arpajaistuloin. Perinne vakiintui jokavuoti- Voi, kuinka hauskaa olikaan leikkiä “Hämä hämä häkki” ja “Piiri pieni pyörii”. Leikkituokion aikana isät ja äidit keskustelivat men- seksi, ja lastenjuhla sai vakiopaikan joulukuun alkupuolella, neistä konserteista ja kiertueista nauttien samalla korean kahvi- vaikka kevätjuhlaakin joskus kokeiltiin. Tilaisuuden luonne pöydän antimista. ja ohjelma säilyivät varsin muuttumattomina: laulua, leik- kiä, satuja, ongintaa, herkkuja ja kahvittelua. Lastenjuhlat kuihtuivat 1980-luvulla, jolloin alettiin opiskella pitkään, keskittyä uraan ja pysyä kauan naimatto- mina tai ainakin lapsettomina. HOL piti lastenjuhlia vuoteen 1987, seuraavana vuonna juhla peruttiin oletetun vähäisen osanottajamäärän takia. Perinne katkesi siihen.

52 53 HOL ja kuorokulttuurin murros 1953–81

Kuulakasta haamulaulua HOL hiipii kehityksen kärkeen Suomalaisten ylioppilaskuorojen esityksiä leimasi liike nivoutui yleisempään kulttuurin muutokseen 1950-luvun alussa vielä Klemetin tyyli: paljolti koti- 1950-luvun Suomessa. Nuori taiteilija- ja kriitikko- mainen kansallisromanttinen ohjelmisto, täysjännit- polvi hylki ummehtuneeksi ja musertavan hallitsevaksi teinen laulutapa ja paatokselliset tulkinnat. Suomen koettua kansallismielistä ja konservatiivista kulttuuri- kuorokulttuurissa puhalsi kuitenkin jo uusia tuulia. Jo ilmapiiriä ja alkoi etsiä taiteelle moderneja kansain- 1930-luvulla olivat eräät lähinnä suomenruotsalaiset välisiä esikuvia. Kuoromusiikin alalla tyylimurroksen kuoronjohtajat saaneet vaikutteita Saksan poikakuo- kärjistivät Ylioppilaslehden ja Helsingin Sanomain roperinteestä. Kiinnostuttiin renessanssin ja barokin nuoret kriitikot Martti Vuorenjuuri ja Kari Rydman, polyfonisesta kuoromusiikista ja pienten poikakuoro- jotka hyökkäsivät siekailematta (ja epäoikeudenmukai- jen keveästä, ohenteisesta laulutavasta, joka mahdollisti sesti) perinteen keulakuvana nähtyä Martti Turusta ja kuulaan soinnin, notkean kuviolaulun ja vaikeiden- etenkin mieskuoroja vastaan. Kritiikin härnäävää sävyä kin harmonioiden puhtauden. Suomessa tämän niin kuvaavat Turusen nimittely ”amatööriksi” ja Rydma- sanotun kamarikuorotyylin johtohahmoksi tuli 1950- nin otsikko vuodelta 1957 ”Mylvivien urosten kerhot luvulla Harald Andersén, joka teki perustamissaan vaarana musiikillemme”. Hyökkäykset johtivat välien kuoroissa yhtä tinkimättömän tarkkaa työtä kuin Kle- kiristymiseen kuoromaailmassa ja uuden laulutavan metti mutta uusien ihanteiden mukaan. tyrmäämiseen voimattomana ”haamulauluna”. Osa uudistusmielisistä kuoronjohtajista oli sävel- Uusi kuorotyyli merkitsi suurta aatemurrosta täjiä kuten Nils-Eric Fougstedt ja Erik Bergman, jotka suomalaisessa kuorolaulussa, joka oli alusta lähtien saivat renessanssipolyfoniasta ja uudenlaisesta kuoro- sitoutunut ulkomusiikillisiin kansallisiin päämää- soinnista herätteitä impressionistiseen ja modernisti- riin. Uudistajat tähtäsivät yksinomaan musiikillisiin seen kuoromusiikkiinsa. Siten kuorolaulun uudistus- ihanteisiin. Siksi uudistusten vastaanotossa oli kyse

52 53 Jarmo Parviainen (1928–94) syntyi Helsingissä urkuri- säveltäjä Lauri Parviaisen poikana. Huippulahjakas nuo- rukainen tuli ylioppilaaksi 1947 ja aloitti musiikinopinnot. Vuoteen 1951 mennessä hän valmistui kirkkomusiikki- opistosta kanttori-urkuriksi ja suoritti kapellimestarin ja diplomiurkurin tutkinnot Sibelius-Akatemiassa sekä laulun- opettajaseminaarin. Urkuensikonsertin hän piti 1950. Hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa, pätevöityi oppikou- lun laulunopettajaksi 1952 ja valmistui musiikin maisteriksi. Hän suoritti 1956 viulupedagogin tutkinnon. Parviainen aloitti 1949 Etu-Töölön seurakunnan yli- määräisenä kanttori-urkurina, sai johtoonsa Töölön Nuor- ten kuoron, valmensi sen erinomaiseen konserttikuntoon ja sävelsi sille ohjelmistoa. Hän toimi 1951–53 kanttori-urku- rina Espoon seurakunnassa. HOLlin johtajaksi hän tuli 1953 ja Meilahden seurakunnan kanttori-urkuriksi 1954. Lukuvuoden 1957–58 Parviainen oli Saksassa tutus- tumassa kirkkomusiikin opetukseen ja improvisointiin. Tällä matkalla elokuussa 1958 hän sai aivoverenvuodon, jonka aiheuttamasta halvauksesta hän ei koskaan kuntoutunut työkykyiseksi.

Kuorolaisia päätä pitempi Jarmo Parviainen Kangasalan kesäjuhlilla 1956. paitsi musiikista myös suomalaisuusaatteesta. Renes- vastaan ja levensi kuilua kuoron ja kuulijoiden välillä. sanssi- ja barokkimusiikkia kyllä ihailtiin, olihan Kle- Raivokkainta vastustusta herätti uusi ohenteinen lau- metti laulattanut sitä Suomen Laululla, tosin suurella lutapa. Kuorosointi oli tullut osaksi kansallista identi- kuorolla romanttisesti tulkiten ja täysjännitteisesti teettiä, ja uusi tyyli leimattiin ”keskieurooppalaiseksi”. laulaen. Kiistellympi oli uusi alkukielellä laulamisen Klemettiläisille tämä merkitsi ’epäsuomalaista, vierasta, ihanne, joka soti perinteistä kansanvalistusajattelua tänne kuulumatonta’ ja nuorille kriitikoille taas ’ajan-

54 55 mukaista, ihailtavaa, oikeaoppista’. Uuden kuoro- kielteisistä vaikutuksista ja pisteenhimoisista osakunta- soinnin hyväksymistä vaikeutti sekä ideologisesti että patriooteista, jotka painostamalla ja tuomitsemalla tunteellisesti myös se, että molemmat laulutavat olivat myrkyttivät kerhojen ilmapiirin. kannattajiensa mielestä ”luonnollisia” – siis ihmisen Syksyllä 1954 hieman löysättiin ohjaksia ja äänifysiologiasta johtuvia itsestäänselvyyksiä eivätkä poistettiin myöhästymissakot. Kuorolaisille tarjottiin kulttuurisidonnaisia, sopimuksenvaraisia ihanteita. äänenmuodostuksen opetusta, ja Jarmo lupasi itse HOL lähti mukaan uuden tyylin läpimurtoon opettaa musiikkioppia. Johtaja halusi ottaa ohjelmaan jo alkuvaiheessa, tosin tietämättään. Syksyllä 1953 Kuulaa, Palmgreniä ja Madetojaa sekä oman sävellyk- kuoro etsi uutta johtajaa. Julle ehdotti seuraajakseen sensä ”Ilta”. Se on Martti Neuvosen, Jarmo Parviaisen nuorta, lahjakasta kanttori-urkuria, joka oli saanut ystävän, mukaan tehty varta vasten HOLlille, joka paljon aikaan Töölön Nuorten kuorossa. Yksimieli- innoitti Jarmoa tutustumaan maalliseen sekakuoro- sesti valittu Jarmo Parviainen (1928–94) aloitti mar- musiikkiin. Muutama vanha mieslaulaja palasi riviin, raskuun alussa. Työhön oli ruvettava kiireesti, koska ja Hälläpyörässä 5/1954 kerrottiin parista tilaisuu- kuoro täyttäisi keväällä 25 vuotta ja juhlakonserttiin desta, joissa runsaslukuinen ja ”miehistynyt” HOL oli oli heikot eväät. Jarmo tarttui toimeen kunnianhimoi- tuottanut iloisen yllätyksen miellyttävillä esityksillään. sesti, ja jo Hälläpyörässä 4/1953 kehuttiin HOLlin Keväällä miesten määrä putosi taas ja vaikeudet jatkui- pikkujouluesiintymisen olleen parasta vuosiin ja ker- vat. Muistelijat eivät tästä kerro, mutta voi kysyä, oliko rottiin Jarmosta otsikolla ”HOLlille kuuluu hyvää”. mieskadossa ehkä kyse uuden, huilumaisen ja perin- ”Nuori ja vitaalinen” johtaja oli saanut kuoron ahke- teiseen tyyliin verrattuna ”epämiehekkään” laulutavan roimaan, ja juhlakonsertissa oli määrä esittää täysipai- aiheuttamasta ujostelusta. noinen ohjelma, päänumerona Bachin kantaatti ja sen Vasta syksyllä 1955 Jarmo sai otteen 36-jäse- lisäksi ”uudempia sävellyksiä” – kamarikuorotyyli oli niseksi kutistuneesta kuorostaan, joka alkoi esiintyä tullut HOLliin. ahkerasti osakunnassa. Pikkujouluissa Jarmo johti Kevätkauden aluksi tehtiin kurinpalautus, koro- isänsä joululauluja, ja Hälläpyörä kirjoitti: ”Pöytämme tettiin poissaolo- ja myöhästymissakkoja vastalauseista musikaalisten ihmisten mielestä HOL:n laulu soi nyt huolimatta ja pidennettiin harjoitusaikaa puolella tun- kauniimmin, kuin moniin aikoihin.” Keväällä 1956 nilla (klo 19.30–22.00). Toimikunta kirjasi silti pöytä- uskaltauduttiin ensimmäistä kertaa kulttuurikilpai- kirjaan tammikuun 1954 lopulla: ”Lopuksi taitettiin luun ohjelmassa Orlando di Lasson ”Adoramus te” ja ’vanhoille’ meneviä kutsukirjeitä ja vaihdettiin enem- Jarmo Parviaisen ”Ilta”, siis uuden kuorotyylin ohjel- män tai vähemmän pessimistisiä mielipiteitä konser- maa, renessanssia ja impressionistista kuorolyriikkaa, tista.” Pessimismiin oli aihetta, sillä juhlakonsertti oli joka oli vielä uutta tällä areenalla. Basson, HOL 1954– lopulta pakko peruuttaa sitkeän tenoripulan takia ja 57, mukaan Jarmo varoitteli kuorolaisia odottamasta tyytyä järjestämään pelkkä juhla senioreille. Kevään liikoja: ”Siellä on EOL johtajanaan Ossi Elokas. Meillä ilonaihe oli HOLlin naistrio, joka voitti akateemisen ei ole mahdollisuutta sitä auktoriteettia ohittaa. Tuo- yhtyekilpailun. Naiset kertoivat Hälläpyörän kulttuu- marit kyllä pitävät siitä huolen.” rikeskustelussa kuoron ongelmista kuten siitä, että pie- Jarmo oli oikeassa: EOL voitti ja HOL jäi nel- net kuorot joutuvat aina aloittamaan alusta jäsenistön jänneksi, mikä oli ahkerasti valmistautuneelle kuorolle vaihtuessa rajusti. Puhuttiin myös kulttuurikilpailujen pettymys. Osakunta oli HOLlille lojaali. Hälläpyörän

54 55 pakinassa vinoiltiin EOL:n korkeasta keski-iästä. Mie- Lauluvuosi 1956–57 palkitsi viimein Jarmon lipidesivulla arvosteltiin kulttuurikilpailuja ja osakun- työn. Syksyllä asetettiin tavoitteiksi kiertue, kulttuu- nan häpeätahroja, surkeaa yhteislauluintoa ja HOSsin rikilpailu ja kirkkokonsertti. Työtä tehtiin kunnian- kuolemaa. HOLlille sen sijaan on annettava täysi tun- himoisesti ja kevätkaudella harjoiteltiin kaksi kertaa nustus osallistumisestaan kulttuurikilpailuihin, vaikka viikossa. Maaliskuussa 1957 HOL teki ”voitokkaan kuorossa on miehistä huutava puute. (Se puute on kohta ja mieliinpainuneen” kiertueen Riihimäelle, Lahteen ainoa, mikä tällä menolla enää vähän ajan perästä ja Heinolaan. Kuulijoita valistettiin sanomalehtien HOL:issa huutaa.) Kulttuurikilpailuissa lavalle asteli 10 ennakkojutuissa ”kuoron persoonallisesta, sointuvä- urhoa laulamaan tyttöjen kanssa. Kuulas sointi oli ehkä reihin perustuvasta laulutyylistä”. HOL otettiin hyvin pojilla yhä työn takana. vastaan ja salit olivat täysiä. Hälläpyörän matkakerto-

Jarmo Parviainen ja HOL kiertueella 1957.

56 57 muksen mukaan myös sanomalehtien arvostelijat suhtau- tuomariston vanhan polven edustajat, kuten Martti tuivat konsertteihin yleensä myönteisesti. Niissäkin koh- Turunen, purkivat harmiaan nuorten kriitikoiden din, missä joidenkin mielestä oli muistuttamisen varaa, hyökkäyksistä uuden kuorotyylin edustajiin. lausunnot olivat ristiriitaisia. Niinpä eräskin tunnettu Kevätkauden kruunasi ”paljon puhuttu” kon- musiikkimies jäi valittelemaan sitä, että tämän ”aka- sertti 12.4.1957 Johanneksen kirkossa, jonka pää- teemisen lauluyhtyeen” jäsenten äänissä oli vain vähän numero oli Bachin kantaatin Suomen ensiesitys. Kon- vibratoa ja laulu oli ”falsetinomaisen vajaajännitteistä”. sertissa avustivat ulkopuoliset solistit ja soitinyhtye sekä Jonkun mielestä laulujen tempot olivat ”hituroivia”. urkuri Seija-Sisko Parviainen, Jarmon sisar ja HOLlin Kaikkialla kiitettiin kuitenkin hienoa sävelpuhtautta varajohtaja. Ohjelma antaa käsityksen Jarmon linjasta, ja soinnin kuulakkuutta. Kuoro ”veteli esiin” ”hienostu- joka ei hylkinyt kotimaista romantiikkaakaan. neita pastellisävyjä” ja sen laulussa oli ”sivistynyt leima”. Pahiten pelätty Kaikulaulu muodostui kaikkialla suureksi Pachelbel Chaconne d-molli, urut menestykseksi, sillä se jouduttiin joka konsertissa tois- Piae cantiones Vanitatum vanitas tamaan. Arvostelujen myönteisyys antoi kuorolle uutta (sov. Klemetti) Psallat scholarum concio intoa ja luottamusta yhä korkeampiin saavutuksiin pyrit- Crüger–Bach Jeesu aarteheni täessä. Arvostelut ja yleisön reaktiot osoittavat uuden Hassler–Bach Oi rakkain Jeesukseni kuorotyylin hyväksymisen edenneen klemettiläisten Bach sov. Kuin on sua näin ne lyöneet vastarinnasta huolimatta jo maaseudullekin 1950- Hassler sov. Pääsiäislaulu luvun jälkipuolella. Madetoja Ei mitään multa puutu Kulttuurikilpailussa HOL esitti Bachin ”Nyt soi- Tuolla ylhääll’ asunnoissa maan viulut klaneetit”, Lasson Kaikulaulun ja Vitto- Lasso Adoramus te rian ”O magnum mysterium” ja sai toisen sijan SOLlin Vittoria O magnum mysterium jälkeen (muita osakuntakuoroja ei osallistunut). Kari Bach Preludi ja fuuga e-molli, Rydman kirjoitti Ylioppilaslehdessä: Kuorokilpailut urut aiheuttivat jälleen pientä käryä. SavO:n kuoro lauloi nyt Bach Kantaatti n:o 78: ehkä paremmin kuin viime vuonna, mutta kuten silloin- ”Jesu, der du meine Seele” kin, oli Jarmo Parviaisen johtamat hämäläiset heitä sel- västi paremmissa ohjaksissa. Että lautakunta (tai eräät sen Arvostelut totesivat yksimielisesti, että esitys oli lop- jäsenet) saattoivat antaa savolaisille mestaruuden ennen puun asti hiottua ja puhdasta sekä kuulakasta kuoro- hämäläisiä – – on käsittämätöntä. Hälläpyörä meni laulua. Bachin kantaatti oli kuitenkin selvästi kesken- vielä pidemmälle: Kuorokilpailuissa sijoittui HOL toi- eräinen ja olisi vaatinut lisää hiomista. seksi Savolaisen Osakunnan Laulajien jälkeen. Kaikkien Lauluvuoden 1957–58 Jarmo oli Herfordissa muiden, paitsi muutaman arvostelulautakunnan jäsenen Saksassa täydentäen kirkkomusiikkiopintojaan. Seija- mielestä, oli HOL kuitenkin selvästi parempi. Kuoromme Sisko Parviainen toimi varajohtajana koko vuoden, sortaminen johtui tiettävästi joistakin henkilökohtaisista jolloin kuoro esiintyi lähinnä osakunnassa ja toiminta antipatioista. Joka tapauksessa HOL saavutti siis moraa- laimeni. Hälläpyörän kulttuurikeskustelijat kommen- lisen akateemisen mestaruuden. On mahdollista, että toivat keväällä (3/1958):

56 57 Erkki: Kyllä HOLlin pitäisi pystyä aikaansaamaan kon- omaa moottoripyörää, jolla päästiin Porvooseen asti. serttikiertue joka kevät. Kotinsa kaikki huonekalut hän valmisti itse lamppuja Raimo: Tai ainakin jokin muu suurempi esiintyminen. myöten. Kiireinen mies keksi eteisen kaapin, jonka Kari: HOL oli valitettava lipsahdus tämän vuoden oven auetessa valo syttyi ja partakone käynnistyi auto- aikana. maattisesti, sekä nuottikirjoituskoneen mekanoista(!). Raimo: Huomattavia voimia on jäänyt pois, ei valmistu- Jopa kodin huonekasvit olivat hänen valitsemiaan ja misen vuoksi, vaan muista syistä. vaalimiaan. Lisäksi Jarmo oli alati reipas ja iloinen… Ossi: Yhteishenki puuttuu. Jarmo Parviaisen kausi oli ratkaiseva käänne HOLlin historiassa niin taiteelliselta kuin sosiaaliselta Jarmon poissaolo lamautti kuoroa, mutta loppu- kannalta. Kuin varkain HOL pääsi osakuntakuorojen kesällä tuli vielä pahempi isku. Sopraano, HOL 1957– kehityksen kärkeen ja omaksui alkukankeuden jälkeen 65, muistelee: Elokuun 1958 lopulla kuulin ystävältäni, innokkaasti kuoromusiikin uudet ihanteet, vaikka sai että Jarmo makasi sairaalassa tajuttomana. Hänen pääs- kulttuurikilpailuissa kärsiä uranuurtajan osastaan. Var- sään oli katkennut verisuoni eikä tiedetty, paranisiko sinainen onnenpotku oli, että Jarmon seuraajaksi löy- hän koskaan. Tämä ei ensin tahtonut tunkea tajuntaani, detty etevä saman tyylin edustaja Martti Neuvonen sai tuntui mahdottomalta uskoa, että Jarmo, joka oli niin johdettavakseen hyvin valmennetun, motivoituneen ja täynnä elämää ja vielä niin nuori, makasi nyt tietämättä yhteisönä toimivan kuoron ja saattoi jatkaa heti määrä- maailmasta mitään. Hän makasi monta viikkoa, ennen tietoisesti samaan suuntaan. kuin tuli tajuihinsa. Alussa lääkärit olivat pessimisti- Muissa osakuntakuoroissa uuden, lopulta vallit- siä. Mutta moni varmaan rukoili hänen puolestaan ja sevaksi tulleen kuorotyylin omaksuminen eteni vaih- hitaasti hän alkoi toipua. Miten ihmeelliseltä tuntuikaan televasti. EOL:n johtajaksi palasi Poijärven erottua sinä päivänä, kun saimme tietää, että hän oli kyennyt itse 1951 Ossi Elokas, perinteisen tyylin mestari, joka ei ajamaan partansa. Lopulta hän keväällä pystyi jo puhu- ehtinyt monilta kuoroiltaan keskittyä EOL:n kehit- maankin jonkin sanan. Jarmo ei kuitenkaan koskaan tämiseen. Rutinoiduista kilpailuvoitoista huolimatta toipunut työkykyiseksi, ja HOL jäi ilman johtajaa. kuoro taantui. Vasta vuosina 1957–58 EOL tutustui Kuorolaisten muistoihin Jarmo jäi elävästi. Sop- kuoromusiikin uusiin tuuliin Cantores Minores -kuo- raanon, HOL 1951–58, mukaan hän oli vaativa, tai- ron itävaltalaisen johtajan, poikakuorospesialisti Peter tava, huumorintajuinen, kujeilevakin, mutkaton, innos- Lacovichin kanssa. Martti Ruutu omaksui uudistukset tunut ja innostava, hallitsi ohjelmiston ulkoa, monipuo- itsenäisesti ja menestyi jo 1950-luvun lopulla SOLlin linen (korjasi itse autonsa, rakensi kotiinsa urut, huone- kanssa uudella tyylillä ja ohjelmistolla. Myös WiOLissa kaluja mm. sähköisesti nousevan vuoteen, ovisoittokellon alettiin näihin aikoihin laulaa Ossi Elokkaan johdolla (joka soitti klassista veivattaessa kammesta!). Jarmon muodinmukaista ohjelmaa. Pohjalaiset Mieslaulajat monipuolisuus löi ällikältä myös Hälläpyörän toimit- kärsi arvojen muutoksesta: vuoden 1959 kuorokilpai- tajan, joka vieraili Parviaisilla 1957. Jo lapsena Jarmo lun yhteydessä Ylioppilaslehti kirjoitti, ettei kuorolle oli innostunut kojeiden rakentelusta ja tähtitieteestä. voi antaa tunnustusta kuin hyvästä yrityksestä, koska Avioliittonsa ensivuotena hän rakenteli aamukolmeen mieskuoro on musikaalisesti luonnoton kuoromuoto.

58 59 Martti näyttää leijonankyntensä HOL palaa huipulle Jarmo Parviaisen sairastuminen elokuussa 1958 jätti ja sen nuorta johtajaa. Heti matkan jälkeen oli aka- HOLlin yllättäen ilman johtajaa. Sibelius-Akatemia teeminen kuorokilpailu, jossa HOL esitti Purcellin suositteli neljää ehdokasta, ja kuoro sai ensi kerran ”In these delightful groves”, Franckin ”Ein Mägdlein valita useasta pätevästä johtajasta. Sopraano, HOL jung gefällt mir wohl” ja Praetoriuksen ”Kas kirkas nyt 1957–65, oli musiikkilautakunnassa, joka teki valin- kointähtönen”. EOL voitti 9,25 pisteellä, mutta HOL nan: Yksi karsiutui pois, koska oli liian nuori ja erikoi- tuli toiseksi peräti 8,92 pisteellä. Ylioppilaslehti kir- nen, yksi oli suomenruotsalainen, yksi ehkä kommunisti. joitti: ”HOL:n nimi esiintyy kärkisijoilla ensimmäistä Jäljelle jäi meille tuntematon kanttori Martti Neuvonen. kertaa vuosikausiin. Sen johtajalta Martti Neuvoselta ei Valintatilanne toi esiin ajan osakuntien arvomaailman: puuttune ambitiota ja kykyjä johtaakseen hyvällä alulla kulttuurinen konservatismi, suomalaisuusaate ja anti- olevan kuoronsa yhä eheämpiin saavutuksiin. HOL:n kommunismi olivat 1950-luvun lopulla yhä vahvoja esitys teki sympaattisen vaikutuksen, joskin myös on ylioppilaiden ajattelussa. Muita ehdokkaita ei ole saatu todettava, että sitä oli vaivaamassa hienoinen dynaa- selville, mutta näihin aikoihin kuoronjohtajina aloit- minen voimattomuus, arkuus, mikä myöskin heijastui taneet Ilkka Kuusisto ja Kaj Chydenius olivat kenties tonaalisissa suhteissa.” Uusi Suomi kertoi Martin näyt- mukana. Valitessaan tuntemattoman mutta turvallisen täneen leijonankyntensä: ”Nuori muusikko – – tulee tuntuisen kanttorin HOL teki tietämättään kauaskan- todennäköisesti saamaan paljon aikaan kuoromiehenä, toisen ratkaisun, joka linjasi kuoron historiaa vuosi- siksi taiteellisesti varmaa oli hänen työskentelynsä Mel- kymmeniksi eteenpäin. chior Franckin, Purcellin ja Praetoriuksen lauluissa, Martti Neuvonen (1929–) ei ollut koskaan edes jotka olivat kilpailujen vaikeimmat.” Hälläpyörässä kuullut HOLlia, vaikka hän oli ollut Jarmo Parviaisen HOLlia kiitettiin suurenmoisesta saavutuksesta, mutta ystävä jo 1940-luvun lopulta. Työhön oli silti käytävä osakunnan kokonaismenestys, 13. sija, masensi ja kieli viipymättä, sillä keväällä oli tulossa kuoron 30-vuotis- kulttuurikilpailuinnostuksen olevan laantumassa. juhla. Tavoitteiksi asetettiin kiertue, kuorokilpailu ja Juhlakonsertti oli vedenjakaja perinteisen ja juhlakonsertti. Alkua helpotti se, että jo Parviainen uuden kuorotyylin välillä. Ristiriita kärjistyi, kun oli saanut HOLlin omaksumaan uuden laulutavan. HOLlin lähetystö kävi pyytämässä Martti Turusta joh- Tämän perintöä oli myös kuorolaisten hyvä motivaatio, tamaan suurta juhlakuoroa. Turunen oli aluksi myön- joka mahdollisti sen, että koko kevätkausi harjoiteltiin teinen mutta suuttui nähtyään ohjelman ja nuoren kahdesti viikossa ja vielä senioreilla vahvistetun juhla- johtajan nimen. Kuorolaisilta tarinan kuulleen Martti kuoron kanssa joka toinen viikko. Jarmoa ei unohdettu, Neuvosen mukaan Turunen oli puuskahtanut: ”Ulko- vaan HOL osallistui 15.2.1959 hänen hyväkseen Töö- maista koko ajan, vain yksi suomalainen ja sekin suo- lön kirkossa pidettyyn konserttiin. menruotsalainen”, ja kieltäytynyt. Turusen reaktion Huhtikuun alussa konsertoitiin 30-vuotisjuhla- taustalla lienevät olleet 50-luvun nuorten kriitikoiden kiertueella Mäntässä, Orivedellä ja Tampereella. Kier- nenäkkäät hyökkäykset, jotka tekivät hänet vihamieli- tue oli menestys, ja lehdissä kiiteltiin vuolaasti kuoroa seksi nuoren polven johtajille ja kuoroilmiöille. Olavi

58 59 Kuoro kiertueella serttimatkan varajohtaja Jussi Nurmela naulasi retkeilyvaunun Jo Hämäläis-Osakunnan Laulajien harjoituksissa saattoi kylkeen suurikokoisia pahvitau- todeta, että kuoro oli tehnyt johtajansa kanttoriurkuri luja, joissa mainittiin että HOL Martti Neuvosen johdolla erittäin tiivistä ja perusteellista suuntaa kulkunsa retkeilyvau- työtä HOL:n 30-vuotiskonserttimatkan ja 30-vuotisjuhla- nussa Mänttään, Orivedelle konsertin onnistumiseksi. Niinpä Mänttään, Orivedelle ja ja Tampereelle 30-vuotisen Tampereelle tehty matka oli taiteellisessa mielessä täys- toimintakautensa juhlimisen osuma ja sekä kuoro että osakunta saivat konserttipaikka- merkeissä. Matka Pohjois- kunnilla vastaanottaa kiitollisen konserttiyleisön suosion- Hämeen kulttuurikeskuksiin osoituksia ja ylistäviä lausuntoja. Paikkakuntien lehdet kir- alkoi valoisin mielin täynnä joittivat pitkissä arvosteluissaan mm, että lähes 40-päinen odotusta. Hyvän vaikutuksen kotimaakunnan nuorekas sekakuoro – johtajanaan tehtävänsä, johdetta- asukkaisiin teki kuoron idea, laulaa jokaisella asemalla. vansa sekä tarkoituksensa erinomaisesti hallitseva Martti Tampereella oli vastassa Aamulehden valokuvaaja, joka Neuvonen – yllätti niin puhtauden, sävelkudelman, tempon ikuisti HOL:n sävelet »Tammerkosken sillalla» seuraavan kuin rytminkin ehdottomuudella ja osaamisella. Kuultiin päivän lehteen. Kun virallisia vastaanottoja ei ollut, eräs käytetyn laulutavan mahdollisuuksin – jopa parasta. Ei ollut asemamies lausui humoristisesti kuoron tervetulleeksi Teh- mikään ihme, että kuoro palatessaan Helsingin asemalla taiden kauniiseen kaupunkiin. Kangasalan asemalla laulet- jälleen opiskelujen pariin kantoi sylin täydeltä kukkia, joista tiin tietysti Kesäpäivä Kangasalla. retkeilyvaunua kuljettanut veturinkuljettajakin sai osansa. Kun kysyy joltakin HOL:n jäseneltä, että minkälaista Mikäli kuoro olisi voinut tehdä uuden matkan maakuntaan, oli Mäntässä, jossa ensimmäinen 30-vuotiskonsertti pidettiin liput olisi varmaan loppuunmyyty ennen konserttia, kun nyt perjantaina 3.4. illalla, saa hyvin iloisen vastauksen lukuisin sensijaan tuntemattomina laulajina ei niin ollut. positiivisin adjektiivein varustettuna. G. A. Serlachius Oy Perjantaina 3.4. auringon ollessa keskitaivaalla kon- tarjosi Mäntän Klubilla perjantai-iltana komean illallisen ja

HOLlin maskotti Anselmi oli 30-vuotiskiertu- eella 1959 mukana joka paikassa, bussissa ja konsertissa.

60 61 KortekinKortekin kieltäytyi sanoen, ettei hänen sydämensäsydämensä lauantaina saatiin tutus- kestä johtaa HOLlia. Lopulta TaunoTauno Karila suostui tua Serlachius Oy:n teol- lisuuslaitoksiin, sairaa- juhlakuoronjuhlakuoron johtajaksi. laan ja Mäntän kirkkoon ja päivällä yhtiö tarjosi 30-vuotisjuhlakonsertti30-vuotisjuhlakonsertti 17.4.1959 päivällisen. Aamulla vie- KonservatoriossaKonservatoriossa railtiin varatuomari Ilkka johtajana MarttiMartti NNeuvoneneuvonen Laurilan vieraanvaraisessa kodissa, jossa saimme nauttia aamukahvista Tomas Luis da Vittoria O magnum mysterium hyvine antimineen. Män- Orlando di Lasso Adoramus te tän ohjelmaan kuului lisäksi Michael Praetorius Kas kirkas nyt kointähtönen koululaiskonsertti salin- Nils-Eric Fougstedt Yksinäinen suksenlatu täyteiselle kuulijakunnalle Tuomien alla ja Mäntän kauppalan tarjo- Sulo Salonen sov. Se oli yksi lauantaki-ilta amat kahvit, jossa isäntänä toimi kauppalanjohtaja Keijo Sinä minua, minä sinua Liinamaa, joka vielä pari vuotta sitten oli osakuntamme fuksimajurina. Mäntän konsertti sujui hyvin. Kutsuvieraista Carl Orff Odi et amo oli paikalla mm. vuorineuvos ja rouva R. Erik Serlachius, Hans Leo Hassler Nun fanget an kauppalanjohtaja ja rouva Keijo Liinamaa sekä varatuomari Orlando di Lasso Echo ja rouva Ilkka Laurila. Melchior Franck Ein Mägdlein jung gefällt Orivedellä vierailtiin vain puoli päivää Oriveden Opis- mir wohl ton vieraina. Aamulla kuoron harjoituksen jälkeen koettiin Henry Purcell In these delightful, pleasant miellyttävä yllätys, kun toiselle sadalle nouseva opiston groves kuoro marssi juhlasalin lavalle ja kajautti mahtavalla voi- malla tervehdyslaulunsa. Tähän HOL vastasi vienolla tyy- lillään. Ennen konserttia saatiin nauttia Oriveden Opiston Juhlakuoro Tauno Karilan johdolla tarjoama hyvä päivällinen, jonka isäntänä toimi johtaja, Toivo Palmroth Häme-laulu maisteri Paavo Suvanto. Martin Wegelius sov. On neidolla punapaula Orivedeltä matkustettiin vaihteeksi tavallisessa mat- Ilmari Krohn sov. Kun kävelin kesäillalla kustajavaunussa Tampereelle. Tampere jäikin oikeastaan Armas Järnefelt Ajan aallot sivuseikaksi koko matkalla, vaikka itse konsertti onnistui ehkä parhaiten juuri siellä. Tonaalinen puhtaus oli niin hyvä Emil Genetz Rauhan maa kuin huilumaisella äänenkäytöllä juuri voidaan saavuttaa, Jean Sibelius Isänmaalle naistertsetti Raili Rauhala, Riitta Seppälä ja Ritva Kolehmai- nen lauloi erittäin kauniisti ja puhtaasti ja sointi oli paikoin Tyylimurros kuului konsertissa. Helsingin Sanomat hivelevän homogeenista. Solisti Hannu Salmenkallio lau- ilmaisi sen kauniisti: ”Kuoro esitti teokset erittäin val- loi soolonumeroissaan muhkeasti ja luontevasti osoittaen miisti, ja tämän tyylin tehtäviin keveä, kuoronomainen omaavansa aivan erityistä ilmentämis- ja voimavaraa, lau- äänenmuodostus oli kerrassaan omiaan. Tauno Kari- suttiin mm. tamperelaisten päivälehtien arvosteluissa. Kon- sertin aikana saatiin vastaanottaa lukuisia tervehdyksiä. lan asiantuntevalla johdolla juhlakuoron esitykset sai- vat perinteellisen juhlavan aksentin.” Hälläpyörä kir- Hälläpyörä 3/1959 joitti suorasukaisesti, että juhlakuoron ”esitys noudatti

60 61 HOL 30-vuotisjuhlakonsertissaan. Perusteellisen neuvottelun jälkeen naiset olivat päätyneet pitkään kokovalkoiseen asuun. sovinnaisempaa forte-tyylistä linjaa”. Kriitikot kiittivät Kuorolaisille juhlakonsertti oli jännittävä ja rie- laulun puhtautta, täsmällisyyttä ja notkeutta, ja vain mukas kokemus. Mielissä oli silti haikeuttakin, koska latteita tenoreita moitittiin. Myönteisin oli Hufvud- Jarmo istui katsomossa. Sopraano, HOL 1957–65, stadsbladet: Kuorolla on ollut onni saada johtaja, jolta kertoo: Kun olimme laulaneet Fougstedtin ”Tuomien voi odottaa parasta, jopa koko musiikkielämämme kan- alla”, jonka jo Jarmo oli harjoittanut, Martti kumarsi nalta. Lasson tunnetun Echon kaikuäänet laulettiin hieman Jarmoon päin. Minusta Jarmo näytti vähän lavalla, ei käytävällä (tuskin uskoi korviaan tai silmi- surulliselta. Hänkin olisi varmaan mielellään seisonut ään!) Jos laulajat pystyisivät oppimaan eri kielten oike- siellä meitä johtamassa. Murehtia ei ehtinyt, koska amman ääntämistavan, kannattaisi tämä kuoro lähettää kevät jatkui touhukkaana. Viikkoa myöhemmin HOL ulkomaille. Mutta silloin tarvitaan lisää miesääniä! lauloi valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa Kansallis-

62 63 teatterissa presidentin läsnä ollessa. Kevään huipensi radionauhoitus, jossa tallennettiin osa konserttioh- jelmasta, muun muassa Tuomien alla, jonka säveltäjä hyväksyi teoksensa kantanauhaksi. HOLlin nauhat soi- vat varsin usein radiossa. Nauhoituksen jälkeen pidettiin osakunnassa ran- kan vuoden päätöskaronkka. Sopraanon, HOL 1957– 65, mukaan Martti sanoi, että kuoro oli kuin yhtä per- hettä, etenkin kiertueen jälkeen. Hän oli johtajaksemme tullessaan tuuminut meidän olevan kuoron siinä missä joku muukin, mutta enää emme olleet hänelle mikä vain kuoro, vaan hänen oma kuoronsa. Kuorokin koki Mar- Kuoron miehet heittelevät Marttia ilmaan HOLlin voitettua tin omakseen. Juhlassa Ritva-Taru Terho, HOL 1957– akateemisen mestaruuden 1960. 65, luonnehti Marttia riimikronikassaan: pistettä. – – Pojat heittivät Marttia ilmaan. Muiden Uusi johto päällä pallin, kuorojen jäsenet onnittelivat meitä. Juhla jatkui ravin- omat oomme Martin tallin, tola Laulu-Miehissä, jossa laulettiin ja oltiin onnes- jatkaa Jarmon mannermaista samme. Joku sanoi: ”Kukaan ei ole kahteenkymmeneen tyyliltänsä uudenlaista. minuuttiin muistuttanut, että olemme mestareita.” Tälle Rohkeasti peistä taittaa naurettiin, muistelee sopraano, HOL 1957–65. EOL:n sordiinoa lauluun laittaa. selätys teki voiton erityisen makeaksi. Maalaisosakun- Johtajana tunnollinen nissa vieroksuttiin muutenkin valtavaa, helsinkiläis- tuntee duurit, murraa mollit, voittoista ESO:a, ”epäosakuntaa”, ja sen ylivoimaisen ilmasta vain sieppaa sollit. etevä kuoro sai osansa ynseydestä. Hyvin haastaa, katsoo hellään, Arvostelijat olivat lyhytsanaisia. Ylioppilaslehti työnsä tekee sydämellään. kirjoitti: ”Kuorojen akateemiseksi mestariksi tuli jou- heva ja hyvin soiva HOL, jota Martti Neuvonen johti Seuraavana vuonna tiivis työ jatkui, koska eloisasti ja varmasti”. Helsingin Sanomissa Seppo Hei- taas tähdättiin kilpailuun ja kiertueelle. Kilpailussa kinheimo tokaisi: ”Kuoron kokonaissointi oli varsin 25.3.1960 HOL lauloi Praetoriuksen ”Kas kirkas nyt miellyttävä ja kaiullinen tasapaino tarkoin tutkittu.” kointähtönen”, Schützin ”Heu mihi Domine” ja Pep- Hälläpyörässä ei ollut HOLlin voitosta sanaakaan, pingin ”Ich bin der Herr”. Lopulta tuli lautakunnan vaikka osakunta oli viisitoista vuotta himoinnut kilpai- puheenjohtaja Jorma Pukkila ja lausui jotain yleistä. lupisteitä. Edellisvuonna Martti oli palkittu kilpailu- Olimme kovin jännittyneitä. Sitten: ”Ensimmäinen ja menestyksestä oikeudella kantaa punavalkoisia värejä ja akateeminen mestari: Hämäläis-Osakunnan Laulajat, HOLlin laulujen radiointi toi hänelle (karjalaiselle) syk- 9,25 pistettä.” Mikä kiljahdus! Mikä riemu! Puolen pis- syllä ”Viikon virkeän hämäläisen” tittelin. Uuden ajan teen etumatka seuraavaan, ja EOL vasta kolmas 8,50 airuena Hälläpyörä muuttui 1960 kulttuurilehdeksi,

62 63 innostuivat. Kevätpuolella harjoiteltiin kahdesti vii- kossa haastavaa ohjelmaa, jossa oli soitinsäestykselli- siä barokkiteoksia kuten Purcellin kantaatti ”Oi laula herralle”, Schützin kaksoiskuorokonsertto ”Seid barm- herzig” ja Telemannin ”Psalmi 117” sekä a cappellaa kuten Madetojan De profundis. Myönteisesti arvioitu kirkkokonsertti pidettiin huhtikuussa 1962 Tampe- reella ja Jämsänkoskella sekä Töölön kirkossa HOSsin kanssa. Yleisradio nauhoitti osan ohjelmistosta. Seuraavana vuonna kuoro poti sopraano- ja tenoripulaa ja teki vain lyhyen konserttimatkan Janak- kalaan, Turenkiin ja Lopelle. Keväällä 1963 HOL Keskittynyttä harjoittelua keväällä 1961. voitti silti ylioppilaiden kuorokilpailun ja vielä kvartet- tikilpailunkin. Voitto oli laimea, koska kisaan kävivät jonka radikaaliin kulttuurikäsitykseen osakunnan tou- HOLlin lisäksi vain Pohjalaiset Mieslaulajat ja PK:n hut eivät mahtuneet. Lehden musiikkiartikkelit käsit- kvartetti. Kilpailut vetelivät jo viimeisiään ylioppilai- telivät avantgardea, Stockhausenia ja Cagea. den mielenkiinnon suuntautuessa toisenlaiseen kult- HOL sai edelleen paljon huomiota Hämeen- tuuriin. Kuorokilpailut olivat näivettyneet jo edellis- kiertueillaan. Osakuntakuoron vierailu oli suuri tapaus vuosina, jolloin ne oli hajasijoitettu Turkuun ja Jyväs- pienillä paikkakunnilla, ja konserteista laadittiin laa- kylään. Vuoden 1963 kilpailut Helsingissä olivat viiden joja arvosteluja. Huhtikuussa 1960 esiinnyttiin Riihi- osakunnan järjestämät, koska HYY oli kiinnostunut mäellä, Valkeakoskella, Toijalassa ja Hämeenlinnassa. järjestämään vain elokuva- ja teatterikilpailun. Toijalassa kirjoitettiin: Kun kuoron johtaja ja kuoro var- Tammikuussa 1963 tuli mullistava yhteydenotto maankin tiesivät ennakkoon minkälaisen kuilun saattaa Saksasta. Müncheniläinen ylioppilaskuoro Collegium monien vieraskielisten laulujen esittäminen maaseudulla, Musicum Vocale tarjoutui toimimaan HOLlin isän- jossa niihin ei ole totuttu, synnyttää yleisön ja esittäjän tänä kotikaupungissaan ja tulemaan vastavierailulle. välille, ei voi muuta kuin kiittää kuoroa rohkeudesta. Taloudelliset ja taiteelliset kysymykset saivat HOLlin Ja mikä parhainta: kuilua ei nyt syntynyt, musiikki sai johdon hieman empimään, mutta pian tarjous otettiin puhua. Arvostelijan mukaan HOLlin ”keskieurooppa- vastaan. Lauluvuosi 1963–64 oli käänteentekevä: 35- laisen laulutavan hieman vahvennettu muoto” kelpasi vuotisjuhlan lisäksi HOL aloitti kansainvälisen toimin- hyvin yleisölle, ja muuallakin kiitettiin laulutavan sopi- nan. Collegium Musicum Vocale saapui lokakuussa, vuutta juuri tälle ohjelmistolle, laulun puhtautta ja tai- ja HOL oli in corpore vastassa rautatieasemalla. Sak- puisuutta sekä johtajan eloisia, ripeitä tempoja. Kiitok- salaiskuoron vierailu oli TV-uutisten arvoinen tapaus. sia keräsi myös Heinolan, Lahden ja Elimäen kiertue, HOL majoitti vieraat ja järjesti heille konsertit Hel- joka oli kevään 1961 päätapahtuma. singissä ja Tampereella sekä paljon muuta ohjelmaa. Syksyllä 1961 alettiin tehdä uudenlaista, kirk- Kevätkaudella valmisteltiin ahkerasti matkaa ja juhlaa. komusiikille omistettua konserttia. Epäiltyään aluksi Harjoituksia pidettiin kahdesti viikossa ja ylimääräisiä sekä yleisön että omaakin kiinnostustaan kuorolaiset harjoituksia sunnuntaisin. Rahaa kerättiin pitämällä

64 65 koululaiskonsertteja. Kuoron vahvistettu kvartetti sia vivahteita. Uuden Suomen Heikki Aaltoila kehui keikkaili muun muassa TES-television hartausohjel- HOLlia mutta täräytti: Yleisö loisti poissaolollaan. Rau- massa. Rahaa saatiin myös HOL:n oopperayhdistyk- talankapoppoo tukka silmillä älyvapaasti tylsistystä jakaen sen menestyksekkäillä opera bluffa -esityksillä. olisi saanut akateemisenkin väen varmaan liikkeelle. Aal- 35-vuotisjuhlakonsertin ohjelma ei ole tallessa, toila oli oikeassa, ja tämä kilpailu jäi viimeiseksi. Kuo- mutta Brahmsin Mustalaislaulujen lisäksi lienee esi- rolaulu väistyi ylioppilaskulttuurin marginaaliin. tetty samaa kuin Saksassa eli Vulpiuksen, Marenzion, Kuoromusiikin syrjäytyminen liittyi ajan aate- Després’n ja Morleyn madrigaaleja ja paljon suoma- murrokseen. Suomalaista kuorolaulua leimasivat yhä laista musiikkia: kansanlaulusovituksia, Sibeliuksen sen ideologiset juuret, uskonto ja isänmaa, jotka Min rastas raataa ja Saarella palaa, Kuulan Rukous, menettivät 1960-luvulla arvonsa nuorten kulttuuri- Madetojan De profundis, Palmgrenin Hyvää yötä ja radikaalien silmissä. Uusi kuorotyyli laajensi ohjelmis- Fougstedtin Kesäinen sarja. Arvostelijat kehuivat kuo- toa mutta muutti kuorolaulun entistä elitistisemmäksi – ron nuorekkaita, kiinteitä ääniä, puhdasta sointia sekä ovathan vanhan ja erityisesti modernin kuoromusiikin tarkasti harjoitettuja ja hiottuja esityksiä. Marttia ylis- hienoudet yhä vain pienten piirien nautinto. Massojen tettiin: Neuvonen on ”kasvanut” lujasti. Hän on kehit- taiteen arvostus nousi radikalismin edetessä luokkatie- tänyt aivan oman johtamistavan ja myös omaksunut sen. toisempaan suuntaan, ja laadukas kuorolaulu ja muu- Sellaista temperamenttia kuin hän nyt tuon tuostakin kin klassinen musiikki alettiin nähdä konservatiivisena väläytti, emme muista aikaisemmalta – salamana siinä eliittikulttuurina. Kärjistäen voi sanoa, että kuorojen hieman suuriliikkeiset, mutta asiaa havainnollistavat historiaa 1960-luvulla (ja oikeastaan sen jälkeenkin) viitteet välähtelivät. – – Sanalla sanoen, Neuvonen on luonnehtii reaktio nationalismin romahdukseen ja omassa tyylissään erittäin varteenotettava tekijä kuoro- siitä seuranneeseen kuorolaulun arvostuksen laskuun. päälliköittemme kirjavassa rintamassa. Reaktioita on ollut karkeasti kahdenlaisia: jatketaan Juhlan jälkeen matkakuoroon koelaululla valitut entiseen malliin mukavasti marginaalissa tai pyritään 40 laulajaa jatkoivat kuumeista harjoittelua. Kymme- eri tavoin keskemmälle kulttuuria. nen tavallisen harjoituksen lisäksi pidettiin huhtikuussa Varhainen esimerkki yleisön kosiskelusta on vuo- HOLlin historian ensimmäinen viikonloppuleiri Jär- delta 1964, jolloin Nykymusiikkiseura järjesti HYY:n venpään seurakuntaopistossa. Paikka oli Martille tuttu kulttuuritoimikunnan kanssa yllätyskonsertin yli- kuten myös musiikkileiriajatus, koska hän oli jo vuosia opiston kahvilaan. Ylioppilaslehti kertoi 25.11.1964: johtanut Järvenpäässä jokakesäisiä kotimusiikkiviik- Kun Hämäläisosakunnan Laulajien vahvistettu kvartetti koja. Tämän tehoharjoittelun jälkeen kuoro oli tou- kokoontui kahvilan käytävälle, ei kukaan huomannut kokuussa valmis ensimmäiseen ulkomaanmatkaansa, vielä mitään. Mutta kun kuoro aloitti 1500-luvun kirk- joka vei Kööpenhaminan kautta Saksaan Lauingeniin kolaululla, tapahtui spontaani hiljentyminen. Ihmiset ja Müncheniin ja turismimielessä vielä Wieniin. Matka kääntyilivät katsomaan, hymyilivät hieman, vilkuilivat onnistui yli odotusten, ja kuoro palasi haaveillen seu- toisiinsa ja yrittivät päästä selville, mistä oikein oli kysy- raavasta ulkomaankiertueesta. mys ja miten olisi suhtauduttava: tosissaan vai pitääkö Kevään 1964 ainoa pettymys oli kuorokilpailu, pilana koko juttua. HOL jatkoi laulamistaan, ja yleisö jossa EOL voitti ja HOL jäi kolmanneksi. Ylioppilas- pääsi vähitellen yksimielisyyteen, kuunneltiin, hyväksyt- lehti kaipasi eheään ja hiottuun lauluun lisää dynaami- tiin ja lopulta taputettiin. – Ajattelin, että kyseessä on

64 65 HOL keskempänä Eurooppaa tanauhoineen kuvastivat jo ulko- naisesti ilmapiiriltään juhlavaa Ensi kuulemalta vaikutti rohkealta tuumalta läh- tilaisuutta, jonka tyylillinen muoto teä konsertoimaan Müncheniin, maailmankuuluun erosi kypsässä myöhäisromantti- musiikkikaupunkiin, jossa monet arvokkaat ylioppi- sessa sävelrikkaudessa folkloristi- laskuorot – mm. Karl Richterin Bach-kuoro – vaikut- sine vivahteineen selvästi gregori- tavat ja jossa kuulijat odottavat esiintyjiltä paljon. aanisuuden tiukasta arvokkuudesta. Kannustavan sysäyksen antoi Münchenin yliopiston 36 laulajaa käsittävä kamarikuoro kuoro ”Collegium Musicum Vocale” vieraillessaan esitti ilolla ja antaumuksella mitta- lokakuussa 1963 Helsingissä ja Tampereella, missä van ohjelmiston, etupäässä viimeis- HOL järjesti vierailijoiden konsertit ja ohjelman täy- ten 60 vuoden suomalaisia säveltä- sihoitoineen. Toukokuussa 1964 oli saksalaiskuo- jiä, osoitti osaksi varsin vaikeiden rolla vuoro toimia isäntänä, kun HOL teki vastavie- sävellysten hallinnassa musikaalista railun ja samalla ensimmäisen ulkomaanmatkansa. lahjakkuutta ja intensiivisen har- Matkaa edelsi kahden lukukauden kovennettu harjoitus- joitustyön satoa sekä ihastutti laulullisella suorituksellaan. tahti musiikkileireineen. Samalla on jo mainittu niin ikään nuoren, mainion ja hyvin Ensimmäinen konsertti pidettiin pitkän junamatkan keskittyneesti työskentelevän johtajan Martti Neuvosen jälkeisenä sunnuntaina, joka oli alkanut varhaisella bus- ansiot, joka johti selvin, täsmällisin ja vaihtelevin liikkein. simatkalla Augsburgin asemalta Lauingeniin, missä pikku- – – Saksalaiseen vokaalimusiikkiin johdattivat kaksi kaupungin johto otti kuoron juhlallisesti vastaan. Lyhyen Heinrich Schützin pientä hengellistä konserttoa, joissa siestan ja Tonavan rannalla sijaitsevaan kaupunkiin tutus- Maijaleena Harkon miellyttävä kantava sopraano ja Hannu tumisen jälkeen keskityttiin hengelliseen konserttiin Augus- Salmenkallion täyteläisenä virtaava baritoni yhtyivät taita- tinilaiskirkossa. van urkusäestyksen (Erkki Pullinen) tukemaksi esitykseksi, ”Iloisten nuorten tummat puvut värikkäine osakun- jonka laatu oli paljon lupaava. Ernst Peppingin ’Ich bin der Herr’ ja Michael Praetoriuksen ’Wie schön leucht uns der Morgenstern’ kokivat vieraskuoron joustavan ja kaikin puo- lin vakuuttavan tulkinnan. Täysin ulkoa laulaminen ja joh- taminen vahvisti vaikutuksen välittömyyttä. Hurskas paikka kielsi aplodit. Ne tulivat ihastuksella ja sydämellisyydellä jälkeenpäin, kun sympaattinen laula- jajoukko jätti hyvästit herranhuoneen edessä suomalai- sin kotiseutulauluin ja lopuksi aidolla schwaabin kielellä – ’Muss i denn’ (Poisko näin).” Tällaiselta vaikutti Hämäläis- Osakunnan Laulajien ensimmäinen ulkomainen konsertti saksalaisen musiikkikriitikon selostamana. Lauingenin pikkukaupungista siirryttiin Münchenin miljoonakaupunkiin ja 300:n kuulijan kirkkokonsertista yli 900:n konserttivieraan kansoittamaan Ludwig Maximilian -yliopiston suureen aulaan. Ohjelmassa oli osansa niin kirk- Kuvia HOLlin ensimmäiseltä ulkomaanmatkalta 1964: komusiikilla kuin suomalaisilla kansanlauluillakin. Tunnelma harjoitukset Lauingenin kirkossa, jäähyväiset Münchenin oli välitön müncheniläiskuoron johtajan prof. Gebhardin rautatieasemalla, puheenjohtaja ojentaa osakunnan standaarin Wienin pormestarille ja iloinen ilta Heurigen-viinituvassa. tulkitessa suomenkielisiä tekstejä saksaksi, ja satalukui-

66 67 happeningiä tai jotakin sellaista, sanoi eräs tyttö. Joillekin tuli mieleen joulu ja kuppilan viimevuotinen joulukuusi. Muuan tyttö arveli järkevästi, että HOL lauloi mainos- taakseen itseään, ja eräs nuorimies istui raha kädessä odot- tamassa, milloin kolehtihaavi pantaisiin kiertämään. Ylioppilaskuoroissa 1960-luku oli muutosten aikaa. YL omaksui Martti Turusen seuraajan Ensti Poh- jolan kanssa uuden kuorotyylin, jonka Erik Bergman oli jo vakiinnuttanut AS:ssä. Pohjalaiset Mieslaulajat muuttui 1963 sekakuoroksi nimeltä Pohjalaisten Osa- kuntien Laulajat. POL keskittyi laulamaan pohjalaisia kansanlauluja kirkkomusiikin ja madrigaalien ohella. Rajuja käänteitä koettiin myös WiOLissa, jossa kuo- nen yleisö oli vilpittömän ihastunut harvinaiseen kuulta- rolaiset vaativat ohjelmiston jyrkkää muutosta. Vaikka vaansa. Ahkera HOL jätti jälkeensä lukuisten vanhojen Ossi Elokas yllätti johtamalla hyvin myös negrospiri- ja uusien ystävien lisäksi ja näiden lohduksi 1/2 tunnin nauhan kansanlauluja Bayerische Rundfunkille. Seuraava tuaaleja, musikaali- ja operettisävelmiä, kuoron jäsen- suurkaupunki oli Wien, missä Helsingin koneen lähtöä määrä romahti ja toiminta lähes sammui 1960-luvun odotellessa ennätettiin tavallisen turismin lisäksi esittää puolivälissä. SOLlin perustaja Martti Ruutu luopui laulutervehdys pormestarille ja osallistua itävaltalais- johtajuudesta 1960 ja uusi johtaja sai kohdata vaikean suomalaisen ystävyysseuran viinijuhlaan, missä tavat- murroskauden. EOLkin koki mullistuksen, kun sen tiin suomalaisia musiikinopiskelijoita aina Anita Välkistä johtoon tuli 1959 nuori Ilkka Kuusisto repäisevine alkaen. ideoineen. Ohjelmiston skaala levisi vanhasta musii- Erkki Pullinen kista viihteeseen ja negro spirituaaleista uusimpaan suo- Hämäläis-Osakunnan vuosikirja 1964 malaiseen kuoromusiikkiin. Kuusisto toteutti EOL:n kanssa jopa happening-taidetapahtuman. Menestys ulkomaisissa kilpailuissa lujitti kuoron mainetta. HOLlissa Martti Neuvosen viisi ensimmäistä vuotta viitoittivat tien läpi vaikeiden aikojen. Viimein koetut voitot, kiittävät arvostelut ja ensimmäisen ulko- maanmatkan huuma loivat vahvan motivaatioperustan kuoron toiminnalle. Martin johtamistyyli, työnteon ja hauskanpidon tasapaino ja siitä syntyvä kuorohenki pitivät HOLlin virkeänä ja touhukkaana.

66 67 Hämäläis-Osakunnan Laulajien oopperayhdistys Muisteluksia 1960-luvulta

Musiikin historia tuntee käsitteet opera seria ja opera buffa, 1960-luvun Hämäläis-Osakunta muistanee niiden lisäksi (vai sijastako?) termin opera bluffa. Tuolloin valmistui HOL:n piiristä nousseen ryhmän voimin sarja produktioita, joita itse kutsuimme tuolla vaativalla nimikkeellä, ja joita ymmärtämättömät aikalaiset haukkuivat spexeiksi.

Rajaseudun tyttö Pajazzon prologin johdanto kajahtaa. Pekka Harkko aukai- see suunsa ja esittäytyy – Hulukkoseksi. Kahdeksan tahtia Valentinin Rukousta riittää sen seikan selvittämiseen, että hän on ammatiltaan konstaapeli, toimipaikkanaan muuan luvanvarattomasta pienteollisuudestaan tunnetuksi tullut pitäjä itäisellä rajaseudulla. Wieniläisoperetin keinahtele- Juoni on normaalia farssitavaraa, sen käänteitä olivat vin sävelin hän kertoo rakastavansa tiettyä Leena-Maijaa väännelleet Matti Paasilehto ja näiden rivien kirjoittaja vii- (Poussa), joka laulaa mielellään Vilja-laulua, ja jonka isän meksimainitun vastatessa myös musiikin etsimisestä ja esit- hallinnassa olevaa tehdasta hän uutterasti etsii eikä soisi tämisestä. Ensimmäinen näytös huipentui todella ooppera- löytävänsä. Musiikin vaihtuessa barokkimaiseksi resitatii- maisesti käsiteltyyn Volgan lautturien lauluun rakentuvaan viksi hän kertoo toisesta virkatoimiinsa liittyvästä vaikeu- vangitsemiskohtaukseen. Toinen näytös lientyi mustasuk- desta; ystävällismielisen valtion rajan ylittäneestä vähem- kaisuus- ja petollisuusaiheiden kautta happy endiksi; Hulk- män ystävällismielisestä susilaumasta (etusivun uutinen konen sai Leena-Maijansa eikä millään löytänyt appiukon aikoinaan). Prologi päättyy tehdasta; ”taisiko hän kruunun hanskoin kiristää miestä, Marseljeesin voitokkaisiin joka ystävällisesti paitsi ryyppiä myös tyttärensä tarjoi”. lopputahteihin osoituk- Rajaseudun tyttö ei oikeastaan ollut oopperayhdis- sena luottamuksesta, jota tyksen produktio. Koko yhdistys syntyi itse asiassa vasta Hulkkonen tuntee paikal- sen jälkeen, kun kävi ilmi, että raskaan oopperakoneiston lekutsumaansa RUK:n pyörittäminen kuoron puitteissa olisi liian raskasta. Kaiken oppilasosastoa kohtaan. aikaa oli lähdettävä siitä, oopperatoiminta ei saanut häi- Henkilögalleriaan liittyy ritä kuoron varsinaista tehtävää. Koskaan ei yhdistys sen vielä valt.yo Esa Pelto- kummemmin järjestäytynyt, eikä se olisi ollut tarpeenkaan. nen, joka keräilee aineis- Tärkeintä oli tuottaa näytöksiä meidän ehdoillamme, opera toa kehitysalueen pien- bluffan ehdoilla. Jäljestäpäin ajatellen olisi toisaalta jonkin- teollisuudesta ja runsain asteinen sihteeristö ja sen hoitama arkisto varmaan hel- joukoin tehtaan henkilö- pottanut näiden rivien syntymistä. Alkuperäismateriaalin kuntaa ja muuta kansaa puutteessa on tarina oopperayhdistyksestä yksinomaan näkyvimpänä hahmona vuosien toisaalta haihduttaman, toisaalta kultaaman muisti- Pikku-Olli Nurminen. tiedon varassa.

68 69 White Horsesta Valkoiseen Valakkiin Epäilemättä on varmaa, että oopperayhdistyksen suurin menestys sekä taloudellisessa että ”taiteel- lisessa” mielessä oli White Horse, linjakas Villin Lännen -tarina, joka aikansa osakunnan silloisen juhlasalin (nykyisen viinanjakelimon) näyttämöllä pyörittyään siirtyi TV 2:n välityksellä kaiken kansan tietoisuuteen Valkoisen Valakin hahmossa. Mikäkö ero on White Horsella ja Valkoisella Valakilla? Juuri se sama pieni ero, joka on orivarsalla ja valakalla. Tietyillä pienillä mutta tarkoin kohdistetuilla leik- kauksilla saadaan aikaan kesy käyttöhevonen tai kesyä TV-viihdettä. White Horsen alkuperäisversi- ossa kyllä riittikin leikattavaa. Oli helppo myöntää, ettei tiettyä tavaramerkkiä voinut mainita TV-ohjel- man otsikoissa. Vaikeampaa oli hyväksyä esim. sitä tosiasiaa, että kaikenlaisen juotavan, jonka etyylialkoholipi- Opera bluffa ”White Horse” oli suuri menestys toisuus oli suurempi kuin 2,25 paino-%, mainitseminen oli osakunnan teeillassa 1964. ehdottomasti itsesensuroitava ennen käsikirjoitusluonnok- sen jättämistä hyväksyttäväksi. Hämärillä joskin yksiselit- uhrina, Ted syyttömästi epäiltynä, tuomittuna ja melkein teisillä viittauksilla asia sitten hoidettiin. TV-kansan moraa- hirtettynäkin. Williamssonin ansiosta sotku selviää. Walter lin nimissä vaihtui grogi iltapalaksi, eikä Sarahkaan (Sylvi vihkii asianmukaisesti kaksi paria ja tuomitsee syylliseksi Myllärinen) kuvaruudussa rakastanut rahasta vaan rahaa. osoittautuneen sheriffi n asianmukaiseen rangaistukseen. Pienen Lännen kaupungin keskeinen hahmo oli Olli Juuri hirttäjäiskohtauksen realistisuuden vuoksi oli esiinty- Nurminen Whisky (TV-versiossa Riski)-Waltterin roolissa. miskertojen karttuessa hankittava tarpeellinen määrä she- Hän piti hallussaan paikkaseudun kolmea tärkeintä virkaa: riffejä. Tannhäuserin pyhiinvaeltajien kuoron säestyksellä kapakoitsijan (TV:ssa ravintoloitsijan), tuomarin ja hau- hirtettiin vuorollaan sheriffi t Esa Peltonen, Pekka Laasio ja dankaivajan. Osminin aarian sävelin tutustui yleisö hänen Pentti Paavilainen. värikkääseen uraansa. Sarahin esittelyaaria oli peräisin Annie Mestariampujasta. Vaikka hän edustikin ampujia Välitöitä vanhempaa ammattikuntaa, oli hänen pakko todeta, että ”tällä konstilla ei miestä saa”. Johon kuoro: ”Kyllä vaan, Jos oopperayhdistyksen historiikki joskus kirjoitetaan, mikä kyllä vaan, mutta hetkeksi vain kerrallaan (kuvaruudussa ei tätä kirjoitettaessa tunnu kovinkaan todennäköiseltä, on …tuskinpa vain pappilaan)”. syytä palata vielä pariin esitykseen, jotka tässä yhteydessä Uutta aikaa edusti rautatieinsinööri ”Välkky”-Wil- jäävät lähes pelkän maininnan varaan. liamsson (Seppo Kolehmainen), omasta mielestään vielä- HO:n Narsissitanssiaisten tilaustyönä valmistui Ekho kin välkympi kuin muiden. Paitsi rautatietä kaikkine mah- ja Narkissos, päätehtävässä Seija Salmiala. Teos esitettiin dollisuuksineen, joita Walter Kalastajan laululla ihastellen pikkusalissa viitteellisin puvuin ja lavastein. Juonellisesti oli tarkastelee liikevaihdon kartuttamisen kannalta, myös kysymyksessä vanhan kreikkalaisen tarun projisointi suo- tiedon postiryöstöstä, jonka selvittelyn ympärillä juoni liik- malaiseen pienviljelijäperheeseen, tärkeimpiä musiikillisia kuu. Rakastavaiset Eliza (Maijaleena Harkko) ja Ted (Sipi plagiointikohteita olivat Frederick Loewen My fair Lady ja Jaakkola) joutuvat mukaan tapahtumiin, Eliza ryöstön Georg Friedrich Händelin Messias.

68 69 Toinen oli eri fi rmojen pikkujouluissa aikanaan esi- oikein tahi väärin käsitettynä. Persialaisella torilla, Ruhti- tetty Porsasooppera (Preischweinchenoper), jossa kolmen nas Igor, Itämaan tietäjät tiernapoikien hahmossa, enem- urhean pikkuporsaan oveluus tekee tyhjiksi lihakauppias män tai vähemmän egyptiläisväritteinen Taikahuilu-duetto Köttin katalat joulunalusaikeet. – Nämä produktiot on kui- rakastavaisten saatua selvyyden tunteistaan ja Erämaan tenkin laskettava välitöiksi yhdistyksen keskittyessä toistai- Laulun pääteema eunukkikuoron esittämänä. seksi viimeiseksi jääneeseen suurteokseensa. Ensimmäistä kertaa oli yhdistyksellä alusta pitäen varmuus resursseista. Osakunnan epävireisen pianon Seraljin sopimus korvasi kymmenen ammattimuusikon yhtye, talkootyönä Seraljin sopimus, merkillinen sekoitus sulttaani- ja haa- kokoonhaalitun rekvisiitan alusta pitäen produktiota varten remiromantiikkaa ja öljysopimuksia vapaasti Kalle Kustaa toteutettu lavastus pukuineen ja peruukkeineen. Keskitty- Korkin mukaan, oli yhdistyksen tuotteista ainoa, jota ei nyt työ TV-studiolla TV:n ehdoilla oli miellyttävä kokemus milloinkaan esitetty osakunnassa. Se oli TV 2:n tilaustyö, osakunnan improvisatorista joustavuutta vaativiin olosuh- Antti Välikankaan ohjaama ja Ensio Suomisen lavastama teisiin tottuneelle. kuten Valakkikin. Vielä kerran toimi vanha tiimi yhdessä, Coda vielä kerran kokoontui entinen solistikunta ja jonkin verran jäsenistöltään uudistunut oopperayhdistyksen kuoro harjoi- Opera bluffa, kuten useimmat oikeammatkin oopperat, teh- tuksiin, tällä kertaa pääasiassa Merimiehenkadun harjoitus- tiin mittatilaustyönä. Alun perin oli tiedossa esittäjät. Tie- studiolla. dettiin, mitä he osasivat ja mitä he eivät osanneet. Otettiin Kun sulttaani ei tarpeeksi usein vieraile haaremis- huomioon, kuka halusi rakastaa ketä ja mitä kukin mielui- saan, on syytä epäillä pahinta. Ehkä hän on uskoton – ehkä ten lauloi. Ideoinnin eri vaiheissa juonta pyöriteltiin osittain hänellä on toinen haaremi. Seraljin sopimuksen alkutilan- asia-, osittain musiikkitason assosiaatioiden pohjalta har- teessa haaremin naiset epäilevät tätä vahvoin perustein; mittoman farssin hengessä ilman muuta aatteellista pohjaa, sulttaania ei ole aikoihin näkynyt. Kysymys ei kuitenkaan kuin vilpitön halu yhdessä etsiä villisti pyörivälle nuorelle ole sinänsä valitettavasta mutta kuitenkin korjattavissa mielikuvitukselle toteutuskenttää ”musiikkiteatterillisissa” olevasta harha-askeleesta vaan paljon ikävämmästä asi- puitteissa. Siksi rohkenimme nimittää tuotteitamme ooppe- asta. Sulttaani on kuollut, mutta suurvisiiri ran vaativalla nimellä. Omat rajoi- (Olli Nurminen) ei poliittisista syistä uskalla tuksemme tuntien ja myöntäen paljastaa sitä ennen tärkeän öljysopimuk- lisäsimme epiteetin bluffa, joka sen allekirjoittamista suurta kansainvälistä ainakin selvään kertoo, mistä asi- yhtiötä edustavan lordin (Pentti Paavilainen) assa oli kysymys. Silti me teimme kanssa. Hän suostuttelee Seppo Kolehmai- työtä tosissamme, uhrasimme sen valesulttaaniksi allekirjoitustilaisuutta aikamme ja energiamme ja Koski- varten. Loppuratkaisu on tietenkin parilli- niemen Jaska ylieunukin Yul Brun- nen; toisensa saavat sulttaanin Ali-poika ner -roolia valmistellessaan tukkan- (Seppo Honkkila) ja lordin sihteeri (Sylvi sakin. Mitä jäi? Kourallinen ohjelmia, Myllärinen-Honkkila) sekä valesulttaani ja hajanainen aineisto luonnoksia, pari entinen lempivaimo (Maijaleena Harkko). original sound track -nauhaa, kasa Palatsin henkilökunnanpäällikkönä on yli- kellastuneita lehtileikkeitä, laatikolli- eunukki Zerolla (Jaakko Koskiniemi) kes- nen valokuvia. Ja rakkaita muistoja keinen tehtävä. loppuelämäksi. Musiikin valinnassa oli leimaa-anta- Erkki Pullinen 1979 vana piirteenä ”itämaisuus” eri tavoilla

70 71 Karkauspäivän tansseista Oinaan yöhön Murroskauden kuoroelämää Harrastuskerhot saivat Hämäläis-Osakunnan toimin- lajat oppimaan laajat ja vaikeat teokset ulkoa, eikä esi- nassa yhä keskeisemmän sijan osakunnan jäsenmäärän tyksissä sitten nuotteja tarvittukaan. Kuorolaisilla riitti paisuessa sodanjälkeisenä aikana. Osakunnan varsinai- puhtia: Minä en osannut lukea nuoteista, mutta opet- nen toiminta oli lähes järjestään miespuolisten virkaili- telin ahkerasti sävelmiä myös kotona opiskeluboksissani, joiden ja parinkymmenen osakunnan kokouksiin sään- jossa huonetoverinikin oppi osan niistä, kuten “Oi laula nöllisesti osallistuvan kellokkaan sisäpiirin hallussa, Herralle virttä uutta”. Aina kun kävelin luennoilta bok- mitä aika ajoin arvosteltiin kovasti. Kerholaiset olivat siini Rikhardinkadulle, lauloin mielessäni kuoron lauluja, seuraavaksi ahkerimpia osakuntalaisia. Kerhot osoit- kuten Eino Leinon runoon sävellettyä “Oi saapuos kirk- tautuivat kuitenkin liian pieniksi ja sisäänlämpiäviksi kahin jouluyö”, se vastasi sen aikaista nuoruuden melan- tarjotakseen osakuntalaisten valtavalle enemmistölle koliaani hyvin, muistelee sopraano, HOL 1961–64. väylän osakuntatoimintaan. Kuoroon tulemisen syy ei aina ollut musiikki. HOL oli sodanjälkeisinä vuosikymmeninä Basso, HOL 1954–57, kertoo: Koska minua ei juuri Hämäläis-Osakunnan suurin, aktiivisin, näkyvin ja osakuntaelämä kiinnostanut (paitsi tansseissa kävin kuuluvin kerho. Jäsenmäärä oli keskimäärin 50 lau- PPO:ssa ja Hämiksessä) ja tunsin oloni yksinäiseksi, pyrin lajan tienoilla, ja yleensä luku oli syksyisin suurempi Hämäläis-Osakunnan kuoroon. Se oli ensi kerta kuorossa. kuin keväisin. HOL oli esillä, koska sillä oli lähes aina – – Tunsin viihtyväni kuorossa. Se oli ihmissuhteiden koh- ohjelmaa osakunnan tilaisuuksiin. Tämä korostui eten- dalta minulle tärkeätä. Yksinäisyys oli monen kaukaa kin 1960-luvun alkupuolella, jolloin osakunnan tee- tulleen ylioppilaan ongelma, johon kuoro tarjosi rat- iltojen ohjelmavastuu kiersi kerholta toiselle ja HOL:n kaisun. Tulin opiskelemaan jo syksyllä 1957, mutta olin oopperayhdistys tuotti suurimuotoisia esityksiä. niin ujo, etten uskaltanut liittyä HOL:liin kuin vasta syk- Kuoron kynnys oli matala: hyvä sävelkorva riitti, syllä 1961, seikka, jota vieläkin kadun. Kuoroaika teki laulamaan oppi aikanaan. Martti Neuvosella olivat muuten melko köyhästä opiskeluelämästäni paljon värik- Andersénin opit ja kamarikuoroihanne toki mielessä, käämmän. Kuorosta sain ystäviä, sen mukana pääsin mutta hän piti tärkeämpänä, että kaikki halukkaat mielenkiintoisiin tilaisuuksiin. Pääsin myös viimein osa- osakuntalaiset pääsivät mukaan. Usein HOL poti silti kunnan vuosijuhliin, joihin en ennen kavaljeerin puuttu- jonkinasteista sopraano-, tenori- tai miespulaa, ja fuk- essa ollut päässyt, muistaa sopraano, HOL 1961–64. seja piti värvätä. Kun syksyllä menin ilmoittautumaan Kuoron kannalta oli tärkeää ottaa ujot tulokkaat Hämäläis-Osakuntaan, kirjoittaessani nimeäni harras- hyvin vastaan. Syksyllä 1960 Martti sanoi sopraanon, tuskirjaan joku poika vierellä hoki: ”Eikö kukaan kirjoita HOL 1957–65, mukaan: ”Pitäkää nyt huolta uusista. kuorolaulua? Tarvitaan laulajia.” Niinpä sitten kirjoitin, Otatte mieleisenne istumaan viereenne, olette kuin muistelee sopraano, HOL 1957–65. kummeina.” Antero Aaltonen kysyi: ”Saako ottaa tytön Johtajalle laulajien vaihtelevat taidot olivat haaste, viereensä?” ”Jos löydät tyttöjen joukosta basson”, sanoi ja hyvien tulosten saavuttaminen edellytti paljon har- Päivi Kaivola. Martti kehotti meitä oikein hyppäämään joitusta. Harjoittelu pari kolme kertaa viikossa oli nahoistamme, kun uusia tulee, ja näyttämään heille, ainoa keino saada monet nuotinlukutaidottomat lau- kuinka hauskaa HOLlissa on. Kuorohengen luomisessa

70 71 kesinä 1963 ja 1964 “Kesä-HOL” kokoontui lähes joka viikko Helsingissä vakituisesti asuvien tai sinne kesätöi- hin jääneiden kuorolaisten bokseissa. Myös kuorolaisten koteihin maaseudulle matkattiin joukolla. Osakunnan kesäjuhlilla käytiin usein. Hällä- pyörä raportoi 1959 Kurun kesäjuhlilta: Miksi Holli lauloi sitten joka paikassa? kysyi eräs osakuntalainen haastattelijalta. – Hän oli näet pitkän päivätyön uuvut- tamana istuskellut seurantalon portailla sunnuntai- iltana odotellen auton saapumista. Paikalla oli myös pir- teä Holli, jonka pitämä iskevätahtisen reipas ”möykkä” esti osakuntalaista torkahtamasta vienoon uneen. Se, että HOLlin retkeilyvaunu kiertueella 1959. lintujen lakattua laulamasta, saattoi Holli suvereenisesti hallita kauniin Kurun kesämaisemia – tästä se kilpaili- oli tärkeä osa juuri Martilla, joka oli silloin 30-vuotias, jatta piti huolen –, oli ainoa selitys, jonka haastattelija erittäin charmantti ja myös tietoinen omasta viehätysvoi- osasi antaa tälle uneliaalle osakuntalaiselle. Tämä ei ollut mastaan. Mutta samalla hän oli mainio johtaja, innos- ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun HOLlin tau- tava ja nuorena ihmisenä usein, varsinkin matkoilla kuin oton laulunjollotus on käynyt sivullisten hermoille… yksi kuorolaisista, luonnehtii sopraano, HOL 1961–64. Uusien pikaisen kotiutumisen kannalta oli tär- keää oppia pian kuoron ohjelmisto ja saada yhteenkuu- luvuuden tunnetta vahvistava HOLlin merkki. Martin vaikutuksesta ennen niin laaja ja vaativa merkkitentti muuttui käytännölliseksi ja joustavaksi: joskus riitti kulloisenkin konserttiohjelman hallinta, joskus vaadit- tiin kymmenkunta keskeistä laulua sen lisäksi, joskus matkakuorolaiset saivat merkin ilman koetta. Laulu- merkki alkoi olla pikemminkin jäsenmerkki. Kiertueet hitsasivat HOLlin tiiviisti yhteen. VR:n retkeilyvaunujen ahtaudesta ja matkojen rasituksista syntyi unohtumattomia kuoromuistoja. Varsinkin Sak- san-matka oli huikea kokemus: Kuoromatka oli monelle sotienjälkeiselle opiskelijalle kuten minulle ensimmäinen ulkomaanmatka. Kaikki ne kohteet, joissa matkan aikana kävimme, olivat suuri elämys, muistelee sopraano, HOL 1959–65, ja jatkaa: Yhteiset konserttikiertueet, kuoro- leirit ja -matkat tutustuttivat kuorolaiset toisiinsa siinä Martti sai kookospähkinän ja paljon karkkia ensimmäisissä määrin, että yhdessäolo jopa loma-aikoina maistui. Esim. HOL-pikkujouluissaan 1959.

72 73 Hauskaa oli talvella Helsingissäkin. Muistelukset pursuavat kuvauksia juhlista ja illanvietoista, joita vie- tettiin vähäisistäkin syistä. 29.2.1960 Hollin harjoitus oli karkauspäivänä ja sen loputtua saimme hauskan yllä- tyksen. Sisään tuotiin kahvia ja voileipiä ja sitten tieten- kin tahdottiin tanssia, merkitsi päiväkirjaansa sopraano, HOL 1957–65. Tanssi kuului lähes joka juhlaan 1960- luvun alkupuolella. Erityisen paljon ohjelmaa oli pik- kujouluissa, joissa oli joululaulujen, mantelipuuron ja lahjojen lisäksi mieskvartetin esityksiä ja suuri vali- koima seuraleikkejä ja kilpailuja. Ilonpidossa oli elä- mäniloisella Martilla keskeinen osa, ja usein myös Inari Neuvonen oli mukana. Martti sanookin, että hän viih- tyi HOLlissa 23 vuotta ennen kaikkea opiskelijakuoro- elämän hauskuuden vuoksi. Juhliminen oli vielä 1950–60-lukujen vaihteessa siivoa ja perinteinen moraali voimissaan. Kerhojen olut- ja makkaraillat olivat aiheuttaneet paheksun- Olut maistui hyvin HOLlin miehille 1959, naisille varsin taa osakunnassa 1950-luvun alussa (HOLkin tosin huonosti vielä tähän aikaan. järjesti sellaisen jo 1954), ja vuosikymmenen lopulla väiteltiin HOLlissa siitä, tulisiko kuoron juhlissa yli- asti naisten läsnä ollessa. Monet naiset eivät juoneet päätään tarjota olutta ja viiniä. Alkoholinkäytössä oli kuin tilkan viiniä vuosijuhlissa, ja muistelijat mainitse- tuolloin iso ero mies- ja naisylioppilaiden välillä. Mie- vat erikseen, että jossakin illanvietossa ”jotkut tytötkin het joivat mieluusti olutta mutta harvoin humalaan joivat olutta”. Tavat vapautuivat 1960-luvun mittaan ja niin miehet kuin naisetkin alkoivat juoda juhlissa reippaammin. Vasta 1970-luvulla alkoholinkäyttö arkipäiväistyi, ja kaljalla käynnistä tuli monelle kuo- rolaiselle osa joka harjoitusta ja esiintymistä. Altto ja tenori, HOL 1969–77, muistelevat: Harjoitukset päät- tyivät aina kotieläimeen, eli ravintola Ilvekseen samassa talossa. Siellä oli hollilaisille aina tilaa. Usein saimme sen ainoan pyöreän pöydän, jonka ympärille mahtui lukuisa määrä hollilaisia. – – Tylsiä keikkoja ei ollut (paitsi jos seuraavana aamuna oli tentti, ei voinut ottaa niitä pakol- lisia kaljoja.) HOL saattoikin mainostaa HO-tiedot- teessa 7/1974 toimintansa vilkkautta fukseille näin: ”Martti Neuvonen on 16 vuoden aikana johtanut noin HOL laulaa Erkki Pullisen johdolla Hattulan kesäjuhlilla 1966. 550 harjoitusta, 55 konserttia, osapuilleen 120 iloluon-

72 73 riksi. Lähteet eivät kerro, pettikö miehillä rohkeus vai katsottiinko, että ollaan niin syvällä että nainen- kin kelpaa johtoon. Keväällä 1960 hollilainen Ritva Kolehmainen valittiin ensimmäisenä naisena Hämäläis- Osakunnan vt. kuraattoriksi, mikä oli tuolloin iso uuti- nen. Ehkä tämän innoittamana HOLlissa ehdotettiin syksyllä 1960 erästä naista kuoron puheenjohtajaksi, eikä kukaan ollut tätä vastaan. Ehdotettu kuitenkin ”kieltäytyi sanoen, että olisi epäluottamuslause poikia kohtaan, jos tytöstä tulisi puheenjohtaja”. Lopulta saa- tiin joku mies suostuteltua, muistelee sopraano, HOL 1957–65. Tasa-arvoaate voimistui 1960-luvulla, ja naispuheenjohtajan aika koitti HOLlissa 1970. Vasta HOL alkoi 1960-luvulla leireillä Järvenpään Luther-opistolla. edellisenä vuonna oli ensimmäinen nainen valittu Naapurissa Ainolassa Martti esittelee Sibeliuksen hautaa. osakunnan päävirkaan, sihteeriksi. Naisia alkoi 1970- luvulla näkyä yhä useammin opiskelijajärjestöjen joh- teista karonkkaa, joissa epävirallisen arvion mukaan on topaikoilla, näin myös HOLlissa. tuhottu 19 000 pulloa olutta – –”. Vanhaan tapaan miehet pitivät huolen naisten Uusi yhdessäolon muoto kehittyi vuotuisista naurattamisesta. Hannu Salmenkallio kerran kirkkokon- kuoroleireistä, jotka pidettiin 1960-luvulla usein Jär- sertissa Jämsässä lauloi esiintymistilanteessa ”Taivaaseen, venpään Luther-opistolla. Juomatapojen muutos teki ah taivaaseen nyt Jämsän äijä halajaa”. Hänen edessään kristillisistä opistoista hankalia leiripaikkoja. Keväällä laulaneilla sopraanoilla meni ”nuotit hetkeksi sekaisin”, 1973 löytyi Lohjalta Kanneljärven opisto, jossa HOL kertoo sopraano, HOL 1957–62. Laulunsanojen vään- leireili lähes neljännesvuosisadan. Paikka oli mainio ja tely kuului yhä kuorohuumoriin, joka pysyi lähinnä tarjosi myös liikuntamahdollisuuksia. Illanvietot sauno- miesten lajina. Tenori, HOL 1969–77, muistaa muu- misen jälkeen olivat hauskoja – ohjelmaa riitti!, ylistää taman esimerkin: Boreniuksen Muisto – Mureniuksen tenori, HOL 1972–77. Paljon laulua, ruokaa, viiniä, poisto, Uinahda sä vieno – Kellahda sä kaino, Warum huokaa sopraano, HOL 1975–79. Viikonloppuleirit bist du so ferne – Warum gibst du so gerne, Tuomien alla olivat erityisen merkittäviä kuoron yhtenäisyyden kan- – Händer uggarna ja Kesäinen sarja – Sommarskit. nalta sekä usein myös ns. parinmuodostuksen kannalta, HOLlin miehet perustivat 1960-luvulla pari- lisäävät tenori ja altto, HOL 1969–77. kymmentä vuotta toimineen Kollikerhon, jonka tun- Sukupuoliroolit olivat 1950-luvulla yhä jäykät. nuksia olivat Schwartze Katze -valkoviini ja Schwartzer Naisylioppilas pääsi osakunnassa korkeintaan emän- Kater -likööri. Uudet jäsenensä erityisin kokein testan- näksi, ja vain naisten kerhossa naiset voivat toimia nut kerho otti tehtäväkseen ”HOLlin naisten seksuaa- itsenäisesti. Kuorossakin puheenjohtajat olivat miehiä lisen tyytyväisyyden sekä muun hyvinvoinnin varmis- ja sihteerit naisia. Ainoa, kiintoisa poikkeus on HOL- tamisen”, mikä tarkoitti lähinnä kaksimielistä vitsailua, lin kriisivuosi 1953, jolloin valittiin nainen puheen- serenadilaulua ja ennen pitkää lukuisia hääjuhlia. Ajan johtajaksi ja miehiä varapuheenjohtajaksi ja sihtee- moraalinen vapautuminen innoitti myös nykysilmin

74 75 kovin viatonta seksi- ja viinahuumoria vilisevät opera vaalin ääntenlaskua. Muistan kuinka Jarmon jalka bluffat, joissa Kollikerholla oli keskeinen osa. Ensim- laski ääniä: Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, mäinen bluffa sai 1962 jopa korkeasti kulturellin Hällä- Kekkonen… Kun tuli ratkaiseva 151. ääni Kekkonen pyörän kirjoittamaan HOLlista (ainoan kerran koko ja Fagerholm oli ohitettu, Jarmon pää painui ja jalka 1960-luvulla): Surullinen esimerkki siitä, mitä speksit lakkasi laskemasta. Pää oli painuksissa pitkään, kertoo ovat aina olleet, oli viime kevään Rajaseudun tyttö. Yleisö basso, HOL 1954–57. Suurin osa sivistyneistöstä vihasi kertoi, että se oli sitä mitä kulttuurivaliokunnan teeillan tuolloin Kekkosta, joten uutinen oli raskas. Yöpakkaset vastapainoksi tarvittiin. Kaikki olivat tyytyväisiä. Asian ja noottikriisi saivat ylioppilasnuorison lämpenemään kaameus paljastui, kun HOL havaitsi, että speksi oli ollut Kekkoselle ja tämän idänpolitiikalle Pian myös rauhan- irstas, muut eivät olleet huomanneet mitään. – – Ulko- asia, kehitysmaiden riisto, suomalaisen yhteiskunnan puolelta ei tule apua. Suomen laki ei tarjoa määritteitä sosiaaliset ongelmat, kaikkialla rehottava epätasa-arvo käsitteille sukupuolikuri ja hyvä tapa. Oman onttoutensa ja demokratian puute alkoivat vaivata ylioppilaita ja tajuten Osakunta voi vain päättää, ettei se enää koskaan kiihdyttää mieliä. Nuoret ideologit eivät enää nähneet katsele speksejä. HOLin lemmekkäät laulut vaikenevat ylioppilaita akateemisen eliitin jäseninä vaan työväkeen varmuuden vuoksi ja laulajat pitäytyvät esittämään säve- rinnastuvina, yhteiskunnan rakenteellisesta sorrosta liä Jeremian teksteihin. Osakunnan taloudenhoitaja säes- kärsivinä ”opiskelualan työläisinä”. Opiskelijajärjestö- tää heitä toisinaan cembalolla. jen tehtäväksi tuli ajaa jäsenistönsä sosiaalisia etuja ja Käytännössä oltiin aika kiltisti, mistä kertovat taistella paremman maailman puolesta. esimerkiksi saunatavat. Jo 1950-luvulla HOL saunoi Hämäläis-Osakunta alkoi muuttua nopeasti 1960- joskus, ja Domuksen ja etenkin osakunnan asuntoloi- luvun puolivälissä, ja osa uudistuksista oli HOLlille den saunojen ansiosta mahdollisuudet paranivat 1960- mieluisia. Asuntolatoiminta kehittyi, ja kerhojen hal- luvulla. Saunaillat ja -jatkot olivat silti kauan lähinnä lintaan tarjottiin 1965 soluasuntoja. HOL alkoi pitää miesten huvi. Kun hollilaiset kesällä 1965 vierailivat sekä tyttöjen että poikien asuntolaa. Yhdessä asuminen varajohtaja Erkki Pullisen kotona Messilän kartanossa Lahdessa, kuoro vihki käyttöön pienen saunan lammen rannalla. ”Kaikki käyttivät tietenkin uimapukua”, täs- mensi sopraano, HOL 1957–65. Kainous haihtui ajan myötä. Kun HOL päätyi 1970 erään juhlan jälkeen yhteissaunaan Domukselle, se oli vielä kolmen huuto- merkin asia vuosikirjassa. Juhlasaunominen vakiintui 1970-luvulla. Tenori ja altto, HOL 1969–77, muis- televat: Konserttikaronkat olivat milloin missäkin, kui- tenkin oli lähes aina aamuyöstä sauna, useimmiten Ida Aalbergin tiellä, joka oli valmistunut tammikuussa 1971. Monet naiset välttivät silti sekasaunaa. Politiikka ei juuri koskettanut HOLlia ennen 1960-luvun loppua. Jännitystä oli ilmassa 15.2.1956, HOL tervehti 1950–60-luvulla vappuisin osakunnalle läheisiä kun harjoituksissa kuunneltiin radiosta presidentin- merkkihenkilöitä. Arkkitehti Vivi Lönnille laulettiin 1961.

74 75 HOL esiintyy Oinaan yössä 1970.

lujitti kuoron ydinjoukkoa entisestään. Tyttöjen asun- fuuga, miesyhtye lauloi serenadeja ja glunttiduettoja, tola jäi lyhytikäiseksi, mutta poikien kämppä toimi HON toi sketsin ja Ismo Kallio esiintyi. Lisäksi tar- 1970-luvulle asti. jottiin yhteislaulua, tanssimusiikkia, arpajaiset, ruletti, HOL uudisti osaltaan osakunnan juhlakult- baari ja yöpalaa. Osakuntakulttuurin murroksesta ker- tuuria. Perinteiset pönäkät vuosijuhlat ja akateemista toivat epämuodollinen pukeutuminen, juhlan myö- eleganssia henkivät keväiset narsissitanssiaiset joutui- häinen ajankohta ja uutuushuvi disco. Oinaan yö oli vat 1960-luvulla radikaalien tulilinjalle eriarvoisuutta menestys, ja HOL järjesti 1971 samantyylisen riehan pönkittävinä rahareikinä. Narsissitanssiaisten tilalle Yö Pulassa, jolla rahoitettiin Jugoslavian-matkaa. HOL järjesti 1970 Oinaan yön, joka oli alun perin Jotkin muutokset osakunnan aateilmapiirissä tarkoitettu HOLlin seniorikaronkaksi rahankeruumie- olivat kielteisiä kuorolle. HOLlin kirkkomusiikkipi- lessä mutta paisui lopulta koko osakunnan täyttäneeksi toinen ohjelmisto aiheutti hiukan närää jo 1960-luvun tapahtumaksi. Juhla oli niin huima sekoitus vanhaa ja alkupuolella. Osakunnan virkojen politisoituminen uutta, että nimen keksiminen oli vaikeaa. HOS soitti 1960-luvun puolivälissä sysäsi syrjään hollilaiset, jotka ooppera- ja balettisävelmiä ja vanhoja tansseja, HOL aiemmin olivat toimineet aktiivisesti eri tehtävissä. esitti Brahmsin Mustalaislaulut, Fougstedtin Suvisen Hämäläis-Osakunta muuttui 1960–70-lukujen vaih- sarjan ja Tochin puhekuoroteoksen Maantieteellinen teessa kiihkeiden joukkokokousten näyttämöksi, kun

76 77 Akateeminen Sosialistiseura otti tavoitteekseen vauraan seniorin näkökulmasta laatimasta riimikronikasta osakunnan valtaamisen. ASS saikin osakunnassa huo- Martin kymmenvuotisjuhlassa 1968: mattavan vaikutusvallan, mikä näkyi etenkin Hällä- pyörässä. HOL oli sivuseikka rahasta ja vallasta taistel- Toista oli entisaika taessa, mutta jossakin kokouksessa joku sentään muisti viihdytti vain lauluntaika, kysyä, kuuluuko osakunnan rahoittaa kuoron kaltaista kiehtoneet ei hippivaatteet, eliittikulttuuria. Edistyksellisestä näkökulmasta klas- pyhät oli heimoaatteet, sinen kuorolaulu ei ollut kovin kunniakas harrastus, puuttui nuotit pornolauluun, mikä ehkä selittää kuopan kuoron jäsenmäärissä kuu- iskusanat marssitauluun. mina vuosina 1967–74. Osakunnan punaisimpia ker- Entäs tänään, Maon opit, hoja oli HON, jonka jäsenet kaikkosivat HOLlista. Vietnam, pillerit ja tropit. HON perusti 1973 demokraattisen lauluryhmän ajan- Ennen seksit, kurvit salaa mukaista ohjelmaa esittämään, ja osakunta tilasi 1975 piiloteltiin herkkupalaa, vuosijuhlaan HOLlin lisäksi Ylioppilasteatterin muo- ettei pilais mielialaa dikkaan kansanlauluryhmän. Osakunnan johdossa aapisena nuottilehti riitti silti aina arvostusta HOLlille, ja vilkas toiminta silmäniskuun tuskin ehti; saattoi jatkua häiriöittä. meille riitti olutmukit Hollilaiset pysyivät kuohunnan keskellä niin joulu-, vähän muutkin pukit. tyyninä, että Martti oikein ihmetteli. HOL oli erään- lainen rauhan saareke tuolla ylipolitisoituneella 1970- luvulla, muistelee tenori, HOL 1972–77. Kuoro pani kiltisti parhaat päälle vuosijuhliin, joihin radikaalit tulivat villapaidoissa ja farkuissa jakamaan lentolehti- siä, sättimään frakkiasuisia ja kilpailemaan siitä, kuka huikkaa räävittömimmän välihuudon rehtorin puheen aikana. HOL kuului opiskelijoiden ja osakuntalaisten enemmistöön, joka jäi pienen äänekkään vähemmistön varjoon. Hollilaiset olivat paljolti niitä tavallisia opiske- lijoita, jotka omistautuivat pitkäjänteisyyttä ja tunnol- lisuutta vaativalle harrastukselleen, hoitivat säntillisesti opintonsa (vaikka joskus vähän juhlivat ja lipittivät olutta), valmistuivat ennen pitkää ja menivät töihin. Eikä ajan sävel hollilaisillekaan ihan vieras ollut: yhteis- lauluilloissa hoilattiin viisuja laidasta laitaan ja lauloi- vatpa muutamat demokraattisessa lauluryhmässäkin. 1960-luvun murrosta, joka ei HOLlissakaan mennyt aivan huomaamatta ohi, kuvaa hauskasti HOLlin yhtye esiintyy tyylikkäästi frakeissa ja iltapuvuissa säkeistö Ritva-Taru Terhon, HOL 1957–65, tuoreen Pykälä ry:n vuosijuhlassa 1970.

76 77 Matkusteleva HOL Kuoro kansainvälistyy Ensimmäisen ulkomaanmatkan jälkeen HOLlin tai- Kuorolaisten vaihtuvuudesta ja epätasaisesta teellinen toiminta sai vakiintuneita muotoja. Syksyllä musiikkitaustasta huolimatta Martti sai ahkeralla työllä ja talvella esiinnyttiin muutamin lauluin osakunnan HOLlin omaksumaan modernejakin teoksia, mutta juhlissa (usein koko kuoron voimin) sekä joissakin kaikkein avantgardistisin kuoromusiikki ei häntä kiin- ulkopuolisissa tilaisuuksissa. Monet esiintymistilaisuu- nostanut eikä se olisi HOLlin taidoille sopinutkaan. det olivat hengellisiä niin osakunnan ja yliopiston pii- Tätä monipuolistumista osoittaa 40-vuotisjuhlakon- rissä kuin ulkopuolellakin. HOL esitti ohjelmistoaan sertin kunnianhimoinen ohjelma, jossa on vanhempaa säännöllisesti myös osakunnan teeilloissa ja tarjosi osa- kuoromusiikkia varhaisbarokista kansallisromantiik- kuntalaisille kokeeksi myös yökonsertteja. Lauluvuosi kaan, uutta kotimaista ja vielä Tochin puhekuoroteos. huipentui keväällä konserttikiertueeseen Hämeessä, jossa laulettiin yleensä kouluissa ja kirkoissa. Ohjelmis- 40-vuotisjuhlakonsertti 19.4.1969 toon otettiin laajoja ja vaikeitakin kirkkomusiikkite- Konservatoriossa oksia, joista muutamat vaativat soitinsäestystä. Näistä johtajana Martti Neuvonen mainittakoon J. S. Bachin motetti ”Lobet den Herrn, alle Heiden” ja kantaatti Actus tragicus, Christopher Heinrich Schütz Warum toben die Heiden Graupnerin kantaatti ”Niin suur’ on tuskas aivan” ja (Psalmi 2) Henry Purcellin ”Riemuitkaa Herralle”. Kiertueilla kahdelle kuorolle ja soittimille esiinnyttiin usein HOSsin kanssa. Toivo Kuula Rukous Leevi Madetoja Katson virran kalvohon Bengt Johansson Stabat mater (1951) I Introductio II Choral e fughetta III Interludio IV Aria V Fuga e Finale Paul Hindemith En hiver Printemps Ernst Toch Geographical Fugue Erkki Salmenhaara Kuun kasvot (1964) Laulusarja Saarikosken runoihin Aarre Merikanto Laulelma Leevi Madetoja Läksin minä kesäyönä käymään HOL esiintyi 1970-luvulle asti päivätilaisuuksissa yleensä Ahti Sonninen Kesäilta pikkumustissa ja kokopuvuissa. Kuva on vuodelta 1967. Béla Bartók Neljä slovakialaista kansanlaulua

78 79 Uuden Suomen arvostelija sijoitti HOLlin ja muut johtavat ylioppilaskuorot Suomen kuorokentässä heti Andersénin ammattitasoisten kamarikuorojen jäl- keen. HOLlin juhlakonsertin ”koki nimenomaan tai- detapauksena eikä kronologisvirallisena velvollisuu- tena”. Schützin teoksessa suurkuoro oli kekseliäästi jaettu vanhojen ja nuorten kuoroiksi, mikä takasi moni- ilmeisyyden mutta myös tietyn virityksellisen epäsovun. Konsertin vaativat päänumerot, Stabat mater ja Kuun kasvot, saivat kiitosta puhtaudesta, tasaisesta soinnista ja nyanssirikkaudesta. Martin ”lämpimän musikaali- nen tulkitsijanote” antoi esityksille ”erittäin spontaa- nin ja kontaktihakuisen leiman”. Kontaktihakuisuus ja erityisesti kansainvälisten Lepohetki Welsissä Itävallassa 1969. suhteiden luominen alkoivat 1960-luvulla leimata HOLlin toimintaa. Jo pian Saksasta palattua haaveil- siksi vierailevalle kuorolle – sellaista voi tapahtua vain tiin vierailusta Tallinnaan tai Leningradiin. (Ylioppilaat Itävallassa. Mitä tapahtuisikaan, jos Suomessa jotkut kiinnostuivat 1960-luvun puolivälissä yleisesti Neuvos- innostuisivat purkamaan elämäniloaan lauluksi jossakin toliitosta ja itäblokin maista ja hakivat yhteyksiä sikä- kapakassa – ulos varmaan lentäisivät – siellä alkoi viini- läisiin opiskelijoihin, mikä osoittautui hankalaksi.) karahveja virrata pöytään muiden vieraiden toimesta… HOL pääsi taas maailmalle keväällä 1967, jolloin vah- Itävallassa kuoroa kuuli myös jugoslavialainen vistettu kvartetti vieraili ystävyysosakunnassa Upsalassa professori, johon yksikään nuorisokuoro ei ollut teh- ja isompi matkakuoro konsertoi Oslon yliopistossa ja nyt sellaista vaikutusta kuin HOL. Hän kutsui kuo- Upsalan tuomiokirkossa. ron Jugoslavian-vierailulle, joka toteutui 1971. Valtion Kaukokaipuu heräsi, ja alettiin puuhata Itäval- vieraina hollilaisilla oli tiukka turistiohjelma viiden lan-matkaa kesäksi 1969. Hanke veti laulajia kuoroon. konsertin ja radionauhoituksen ohella. Erään rankan Tenorin, HOL 1969–77, opiskelutoveri mainosti: retkipäivän jälkeen kuultiin, että tunnin kuluttua on ”Lähde jätkä nyt mukaan, Herran jestas, siellä on nai- konsertti. Kaikki olivat hikisiä ja epätoivoisen uupu- sia ja viinaa”. Ohjelmassa oli myös kesäseminaari Ylä- neita, tytöillä kansallispuvun esiliinat silittämättä. Jot- Itävallan musiikkiopistossa Grieskirchenissä, konsertit kut väänsivät jo itkua. Kun oli erityisen tiukka paikka, Welsissä, Tollet’n linnassa ja Bad Schallerbachissa sekä Martti keksi aina jotain. Hän komensi: ”HOL sutena epävirallista laulantaa viinituvissa ja asemilla. Matka- lavalle!” Kaikkia rupesi naurattamaan ja, kun hermos- elämyksiä jaettiin osakunnan vuosikirjassa: Itävaltalai- tuneimmat olivat saaneet konjakkituikut, niin johan set valloittivat meidät joka paikassa välittömyydellään tilanne helpottui ja konsertti meni ihan hyvin, muistele- ja ystävällisyydellään. Oli sykähdyttävää nähdä, millä vat Martti sekä altto ja tenori, HOL 1969–77. tavalla he ottivat vastaan meidän laulumme. Aplodeista Tämän matkan jälkeen HOL kansainvälistyi vin- ei ollut tulla loppua ja kuvitelkaapa – konserttiyleisö sei- haa vauhtia, kuten Leena Kankainen kirjoitti 1974: Vii- soi Welsissä konserttitalon portailla laulamassa jäähyväi- meisten vuosien aikana HOLlin toiminta on, varsinkin

78 79 Jugoslavialainen kommentti suomalaislaulajista: Suomalaisia johti kanttori Martti Neuvonen. Ohjelmis- Tehän olette niin kovin eksoottisia toon sisältyi Bengt Johanssonin Stabat mater, Johan Sebas- tian Bachin Lobet den Herrn sekä suuri joukko suomalaisia Arvatkaa, mikä oli 12-vuotiaan jugoslaavity- kansanlauluja. tön vuoden suurin ja ainoa toive? Se, että kun suomalaisia kuorolaisia konsertin Professori oppaana jälkeen jaettiin perheisiin majoitettavaksi, heille olisi saatu yöksi se pitkä vaalea kiharatukkainen Kuoron oppaana toimi koko matkan ajan Zagrebin yliopis- poika, joka lauloi tenorissa eturivissä. ton musiikin professori Trude Reich-Ribar. Hän oli myös kut- Sillä kun Hämäläisosakunnan laulajat helluntain jäl- sunut suomalaiset esiintymiskiertueelle. keen ensimmäisenä suomalaiskuorona vieraili Jugoslavi- Kaksi vuotta aikaisemmin hän oli kuullut Hämäläis- assa, vierailu sai innostuneen vastaanoton. osakunnan laulajia Itävallassa ja päättänyt, että tämä Paikalliset ilmoitukset mainostivat laulajia Suomen kuoro pitää saada Jugoslaviaan. parhaaksi kuoroksi ja salit täyttyivät seisomapaikkoja myö- – Alkuperäiseen kutsuun oli sisältynyt viikon konsert- ten. Tavallisin kommentti oli: Suomalaiset ovat niin eksoot- timatka ja viikon oleskelu jossain kylpyläkaupungissa. Kun tisia. emme saaneet järjestymään kahta viikkoa, päättivät isän- Laulajien Jugoslavian matkan päätarkoitus oli osallis- nät joka tapauksessa näyttää meille mahdollisimman pal- tua Celjen suurille musiikkifestivaaleille. Siellä se piti yhteis- jon, kertoivat kuorolaiset. konsertin unkarilaisen nuorisokuoron ja Jugoslavian par- – Päivä toisensa jälkeen nousimme aamulla puoli viisi, haan nuorten kuoron kanssa. Myös tshekkoslovakialaiset kävimme tippukiviluolissa, vuorilla, linnoissa, katsoimme oli kutsuttu, mutta heidän matkansa estyi viime hetkessä. kansantanssia, matkustimme seuraavaan kaupunkiin ja syöksyimme miltei bussista esiin- tymislavalle. – Mitä hiostavammaksi ohjelma kävi sitä paatokselli- semmin laulettiin aplodien jäl- keen Finlandiaa: Oi Suomi nouse, näytä maailmalle…

Joka päivä wieninleikettä Kuoro konsertoi Postojnassa, Zagorjessa, Zagrebissa, Zalecissa ja Celjessä. Zagrebissa nauhoi- tettiin lisäksi radiolle puolen tun- nin ohjelma suomalaisia kansan- lauluja. – Joka paikassa meille tar- jottiin vähintään yksi tai kaksi kertaa wieninleikettä. Kaikki isän- nät olivat toisistaan tietämättä soittaneet ensimmäiseen esiin- tymispaikkaan tiedustellen, mitä Kansallispuvuissa konsertoiminen oli hikistä puuhaa Jugoslavian-matkalla 1971. suomalaiset syövät. Postojnassa

80 81 ja nauhoitti radiolle, ja viikkoa myöhemmin jugosla- leike oli tehnyt kauppansa. Niinpä kaikki halusivat tarjota vialainen lapsikuoro Vesna, joka pääsi parin konsertin sellaista, mitä vieraat varmasti syövät. – Vain Zagreb teki poikkeuksen. Siellä ennen esiin- ja nauhoituksen lisäksi Linnanmäelle. Keväällä 1973 tymistä tuotiin jokaiselle kivennäisvettä ja sipuli. Konser- HOL lähti Martin 15-vuotisjuhlakonsertin jälkeen tin jälkeen tarjottiin kullekin kymmenisen sämpylää ja vastavierailulle Sveitsiin, jossa konsertoitiin Luzernissa puoli pulloa olutta, josta puolet piti jättää aamuksi. ja Brunnenissa, nauhoitettiin Radio Zürichille ja vielä Eksoottisina pidettyjä suomalaisia filmattiin useaan lomailtiin Itävallan puolella. otteeseen sekä kansallispuvuissa konserteissa että tutus- Tulevaisuuden kannalta tärkeä oli tutustuminen tumassa turistinähtävyyksiin. Slovenian kulttuuriministeri tarjosi päivällisen. Fes- Luzerner Singeriin, jonka johtajan Hansruedi Williseg- tivaalikaupungissa suomalaiset kutsuttiin pormestarin gerin kanssa Martti tuli mainiosti juttuun. Sveitsiläi- vastaanotolle ja ensimmäisessä esiintymispaikassa toi- set saivat nauttia mutkattomasta vieraanvaraisuudesta: mivat isäntinä Ljublijanan yliopiston lähetystövirkailijoiksi Hoidimme heidätkin talkootyöllä, nukutimme Rautalam- opiskelevat ylioppilaat. mintien asuntolan takkahuoneen lattialla siskonpetissä ja Ilta-Sanomat 12.6.1971 keitimme heille itse aamukahvit, kertovat altto ja tenori, HOL 1969–77. Vieraiden huumorintaju kesti jopa konserttikaronkan Idan saunassa. Heidän johtajansa, keväisin ja kesäisin, muistuttanut suuremmanpuoleista jota HOLlissa kutsuttiin Hansviliksi, ilmoitti kuorol- joskin huonosti organisoitua matkatoimistoa. HOL on leen, että kaikkien pitää mennä yhtä aikaa alasti seka- näet itse matkustanut ja järjestänyt matkansa sekä otta- saunaan. Nuoret olivat kuuliaisia, voittivat jotenkin nut vastaan vieraita ja kantanut huolta heidän ohjelmas- kainoutensa ja pulikoivat urheasti kelteisillään myös taan. Kuoron hallinto ja talous joutuivat lujille, ja hol- saunan uima-altaassa, jonka reunalla juhla-asuiset hol- lilaiset saivat osoittaa vieraanvaraisuuttaan. Kuorolaiset lilaiset kokivat tilanteen Martin ja Inarin mukaan jok- maksoivat matkansa itse, mutta kuoro tuki stipendein seenkin absurdiksi. Mutta Hansvililla oli lystiä… heikoimmissa varoissa olevia jäseniään. HOLlin mat- kailu vilkastui samaan aikaan, kun osakunta radika- lisoitui. Kansainvälisyys ja ystävyysvierailut istuivat 1970-luvun aatteisiin. HO-tiedote 5/1975 julisti: ”Opiskelijoiden yhteiskunnallisen tietoisuuden kehitty- misen myötä ei osakuntakulttuuriksi enää kelpaa sisäl- löttömät kaljaillat ja muu ’huumekulttuuri’. Niinpä osakunnan kulttuuritoiminta yhä enemmän suuntau- tuu vaalimaan rauhaa, kansojen välistä ystävyyttä ja kansallista kulttuuriperintöä”. HOL sai osakunnalta usein lisätukea matkoihin. Liikenne oli vilkasta. Syksyllä 1971 kylään saapui Umeå studentkör, jolle järjestettiin konsertti, majoitus ja ohjelmaa. Elokuussa 1972 vieraili kuuluisa sveitsi- Martti ja Luzerner Singerin johtaja Hansruedi Willisegger läinen nuorisokuoro Luzerner Singer, joka konsertoi viihtyivät loistavasti karonkassa 1972.

80 81 Vuosi 1974 tarjosi uuden haasteen. Osakunta sekä elokuvasävelmä Over the Rainbow. Osakunta- ilmaisi kiinnostuksensa kustantaa HOLlin 45-vuotis- kuorot, EOL etunenässä, osoittivat 1960–70-luvulla juhlan kunniaksi kuoron ensimmäisen äänilevyn (EOL populaarisuuttaan ja epäelitismiään esittämällä viihde- oli julkaissut LP:n 1971 ja WiOLkin oli saanut laulu- musiikkiakin. Marttia viihde ei kiinnostanut, koska aan levylle 1972). Kuoro tarttui tarjoukseen heti. Har- hän ei tuntenut hallitsevansa koko tyylilajia eikä halun- joitustahti nousi ennennäkemättömäksi, olihan jo mat- nut johtaa sitä huonosti. Joskus kuorolaiset saivat silti kojen vuoksi alettu pitää viikoittaisia stemmaharjoituk- kinuttua kevyttäkin musiikkia ohjelmaan. sia. LP-levylle koottiin perusohjelmistoa: HOLlin 45-vuotisjuhla sai kuoron alusta alkaen tunteneen Heikki Aaltoilan herkistymään Uudessa Hämäläis-Osakunnan Laulajat (1974) Suomessa: Martti Neuvosen 16-vuotinen johtajuus on johtaa Martti Neuvonen komeasti kantanut yli inhottavimpienkin murrosten. Yli- opiston konsertissa saivat sekä laulavat että kuuntelevat Hans Leo Hassler Nyt riemuiten perustajajäsenet ja 30-luvun opiskelijat runsaslukuisina Josquin Després El grillo todeta, ettei elämisen taso ole kokonaan rusikoitunut elin- Luca Marenzio Se la vostra tason ja muun saastaisen räminän lättäjalkoihin. Vanha tuntematon 1530 Au joli bois nuori HOL laulaa vielä kouliintuneemmin, teknisesti Bengt Johansson Two extracts yhdenmukaisemmin kuin osakunnan kesäjuhlissa Kangas- I sat down under his shadow alla 1931, Lammilla 1933 tai Pälkäneellä 1936 – vain Set me as a seal eräitä ikimuistoisimpia mainitakseni. Nykyinen tekijä- Ilkka Kuusisto Timotei joukko on muinaisiin verraten vähälukuisempi, mutta Toivo Kuula Sävel tehossa vahvempi. Martti Neuvosen HOL oli siis Aal- Auringon noustessa toilan mielestä ylittänyt Martti Turusen HOLlin. Matkakuume alkoi juhlakeväänä taas vaivata. Toivo Palmroth Häme-laulu Tällä kertaa kylään tuli toukokuussa 1975 unkarilainen sov. Sivori Heikin naimapuuhat lukiokuoro ”Lovassy László”. Konsertin, kiertoajelun ja Gabriel Linsén Kesäpäivä Kangasalla Linnanmäen jälkeen nuoret lähtivät kotiin Veszprémiin, sov. Sonninen Kesäilta jonne HOL ehti muutamaa päivää myöhemmin muka- sov. Madetoja Läksin minä kesäyönä käymään naan suomalaisia kansanlauluja, Sibeliusta, kohteliaasti Jean Sibelius Venematka myös Bartókia ja Kodálya sekä erikoisuutena Rauta- Saarella palaa vaaran Ludus verbalis. Tenori, HOL 1972–77, muis- Nils-Eric Fougstedt Tuomien alla telee: Unkarissa Balaton-järven rannalla sijainneessa majoituspaikassamme karonkka oli melkoinen. Martti Samoja lauluja oli yliopiston juhlasalissa ilmoitti tunnettuun tyyliinsä, että konsertin jälkeen voitte 26.4.1974 pidetyssä 45-vuotisjuhlakonsertissa, jonka juoda viinaa ja polttaa röökiä niin paljon kuin haluatte! päänumero oli jousi-HOSsin kanssa esitetty Mozartin – – Ilta ja yö jatkui hilpeästi laulun, viinin ja yleisen Missa brevis B-duuri KV 275. Uutta olivat myös kon- remuamisen merkeissä. Railakkaasta ilonpidosta huoli- sertin päätteeksi esitetyt viihdesävelmät: Lehtisen On matta HOLlin taiteellinen kuri oli ankara, eikä kukaan hetki ja Beatlesin Eilinen Ilkka Kuusiston sovituksina saanut tulla konserttiin huonossa kunnossa.

82 83 HOL harjoittelee 1970.

Seuraavana keväänä tehtiin pitkästä aikaa kirk- eivät olleet yhtä heimohenkisiä ja antoivat toveriksi kokonserttikiertue Hämeessä, mutta jo syksyllä 1976 kazakstanilaisen tyttökuoron Alma-Atasta. Hollilai- alettiin valmistella Puolan-matkaa. Vierailusta sovit- set ottivat salaa yhteyttä virolaiskuoroihin ja viettivät tiin, matkaohjelmisto harjoiteltiin ja esitettiinkin Hel- monta yhteistä iltaa. HOL lähetti kuitenkin kuuliaisesti singissä, mutta kaksi viikkoa ennen lähtöä puolalaiset kansallispukuiset edustajansa laskemaan kukat Leninin ilmoittivat lyhyesti sähkeitse, että Varsovasta ei löydy patsaalle, kuten juhlaohjelmaan kuului. Yhtään viro- yhtäkään vapaata hotellihuonetta ja että vierailu täytyy laista ei patsaalla näkynyt, muistelee Martti. peruuttaa. Ilmeisen poliittinen yllätyskäänne sapetti, Kun syksyllä 1977 oli isännöity Uplands Nations kunnes kesäkuussa kuoro sai kutsun lähteä kahden vii- Kammarköriä Upsalasta, juhlittu keväällä 1978 Martin kon varoitusajalla Suomen opetusministeriön ja Neu- 20-vuotista johtajuutta, tehty vastavierailu Ruotsiin ja vostoliiton valtion kustannuksella Tallinnaan nuorison konsertoitu Ahvenanmaalla, lähestyi HOLlin historian laulujuhlille. HOL toivoi virolaista opiskelijakuoroa toimeliain vuosikymmen huippuaan, 50-vuotisjuhla- kumppanikseen yhteiskonserttiin. Neuvostoisännät vuotta 1979, jolloin Marttikin, kuoron ikätoveri, täytti

82 83 50 vuotta. ”Minä vanhenin ja HOL pysyi aina nuo- jota Luzerner Singerin johtaja Hansruedi Willisegger rena. Ei siinä mitään muutoksia huomannut, kaiken oli suositellut. Osakunta soi koko talon kuoron juh- aikaa oli hauskaa ja mukavaa”, sanoo Martti. Martin lan käyttöön, ja säätiö kustansi historiikin painatuksen. ja hollilaisten ikäero oli sellainen, että hän oli sekoitus Myös toinen äänilevy luvattiin rahoittaa. isää ja isoveljeä, kertovat tenori ja altto, HOL 1969–77. Juhlakonsertti sisälsi vanhaa ja uutta renessans- Vilkas toiminta ja Martin persoona saivat monet pysy- sista Nordgrenin ja Sallisen tuoreisiin teoksiin. Pää- mään hyvin pitkään mukana, kuusi, kahdeksan, jopa numerona oli jälleen Mozartin Missa brevis. yli kymmenen vuotta. Vahvat yhteiset kokemukset hitsasivat kuoron ytimen tiiviiksi, sisäänlämpiäväksi- 50-vuotisjuhlakonsertti 7.4.1979 kin. Nuoresta fuksista HOL ja Martti saattoivat tuntua Yliopiston juhlasalissa tältä: Kuoronjohtaja suuttui työhömme muutaman ker- johtajana Martti Neuvonen ran ja poltti päreensä ja huusi ja möykkäsi ja koroillaan käännähtäen rupesi polttelemaan. Minusta hän eli aika Jakobus Gallus Musica noster amor lailla omassa maailmassaan eikä koskaan jutellut kuin Orazio Vecchi Il bianco e dolce cigno vanhojen kuorolaistuttujensa kanssa. Pelkäsin häntä. – – Baldassare Donati Villanella alla Napolitana En muista, kysyttiinkö meiltä uusilta ja aroilta mitään W. A. Mozart Missa Brevis B, KV 275 mielipiteitä. Homma pyöri niin kuin se varmaan oli pyö- Kyrie – Gloria – Credo rinyt jo kauan, muistaa altto, HOL 1976–77. – Sanctus – Benedictus – Taiteelliselta kannalta HOL muuttui 1970- Agnus Dei luvulla: syksy syksyltä kuoroon tuli etevämpiä nuoria, Pehr Henrik Nordgren Maan alistaminen 1960-luvulta lähtien kehittyneiden musiikkiluokkien Aulis Sallinen Simppeli Simme ja -opistojen ja 1970-luvulla nopeasti lisääntyneiden ja Hamppari Hamme lapsi- ja nuorisokuorojen kasvatteja. Kuoroon liittyi Ahti Sonninen sov. Kesäilta myös musiikinopiskelijoita, jotka nostivat osaltaan Väinö Raitio Istuin illalla tuvassa taiteellista tasoa. Pingotukseen ei silti sorruttu, vaan Erkki Melartin Aittalaulu varsinkin vanhemmat hollilaiset suhtautuivat rennosti Toivo Kuula Keinutan kaikua ammattilaulajien oppeihin. Äänenavaus tapahtui hyvin Rukous rutiininomaisesti meidän aikanamme, yleensä mamma Nils-Eric Fougstedt Tuomien alla mia mia mamma. Varajohtajan ”perverssit” yritykset saada meidät fiinimpään äänenavaukseen eivät hirveän Helsingin Sanomat arvioi konsertin otsikolla ”Hämä- hyvin menneet perille. Hänen mielikuvaharjoituksensa läiskuoron nousukausi”. Arvostelun mukaan ”taitavan liittyivät mm. liian suuriin tekohampaisiin ja ”ääni tulee ja innoittavan” Martin johdolla HOL laulaa kultivoi- niin alhaalta, ettei kehtaa sanoa” sekä hölmön näköisiin tuneesti ja kevyen soinnikkaasti. Parhaimmillaan sen esi- ilmeisiin, muistelevat altto ja tenori, HOL 1969–77. tykset ovat taipuisan läpikuultavia ja valoisan raikkaita. Juhlavuonna 1979 HOL toimi täysillä kierrok- Erityisen hyvin kuorolle sopivat Galluksen, Kuulan ja silla. Valmisteltiin komeaa konserttia sekä mahtavaa Melartinin laulut, ja messun esitys suorastaan yllätti juhlaa sen perään. Kesällä oli luvassa matka Luzerniin notkeudellaan ja siroudellaan. Modernit teokset eivät osallistumaan ensi kertaa Europa Cantat -festivaaliin, vakuuttaneet. Kuorosointi-ihanteen muutoksesta ja

84 85 Martti Neuvonen (1929–) syntyi Käkisalmessa kanttorin poikana. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Seinäjoella 1948 ja muutti Helsinkiin. Hän valmistui 1958 Sibelius-Akatemiasta kanttori-urkuriksi ja seuraavana vuonna musiikinopetta- jaksi. Uransa alussa hän toimi kanttori-urkurina Meilahden seurakunnassa 1959–63 ja musiikinopettajana Helsingin ranskalais-suomalaisessa koulussa 1958–64 ja Helsingin yksityislyseossa 1961–63. Neuvonen teki päätyönsä Helsingin Kulosaaressa, jossa hän oli kanttori-urkurina 1963–94 ja musiikinopetta- jana Kulosaaren yhteiskoulussa 1963–76. Hän innosti kulo- saarelaiset harrastamaan musiikkia muun muassa kirkko-, koulu- ja lapsikuorossa ja erilaisissa soitinyhtyeissä. Saa- ren musiikkielämä oli hänen aikanaan vilkasta, ja erityi- sesti jumalanpalvelusmusiikki kukoisti kanttorin ja papiston hyvän yhteistyön ansiosta. Neuvonen johti 1959–86 Järvenpään seurakuntaopis- ton kotimusiikkiviikkoa, kesäistä musiikkileiriä, joka on vuo- sikymmenien ajan koonnut harrastajamuusikoita oppimaan yhdessä. Hän on johtanut myös lukuisia kuoroja, joista huo- mattavimpia ja pitkäaikaisimpia ovat HOL (1958–81) ja Viipurin lauluveikot (1960–93).

Martti ja Inari Neuvonen 1968, kun Martti sai 10-vuotisjuhlansa kunniaksi hollilaisilta samovaarin.

kamarikuorotyylin väistymisestä kertoi dynaamisen reen Työväen Teatterin talohankkeen rahoittamiseksi asteikon kapeuden moittiminen: kuorolaiset eivät järjestetyissä tuki-iltamissa eri puolilla maata. Viimei- uskaltaneet muuttaa ohenteista, huilumaista äänen- siin haasteisiin Martti vei HOLlin kevätkaudella 1981, muodostustaan täysjännitteiseksi forteksi, ja musiikin jolloin osallistuttiin ensi kertaa Tampereen Sävelen kohokohdat jäivät voimattomiksi. Arvojen muutok- kuorokatselmukseen kolmen hopealeiman arvoisesti sesta kertoo sekin, että tämä jäi viimeiseksi HOLlin ja äänitettiin ”Iltojeni ilo” -levylle sekalaista kotimaista oman konsertin arvosteluksi pääkaupungin lehdissä ohjelmistoa ja runsaasti kansanlaulusovituksia. Levyllä – musiikkielämän ammattilaistuessa harrastajakuoroilla kuuluu jo hienoinen väsymys, ja Kirjastopalvelun alkoi olla yhä harvemmin asiaa kulttuurisivuille. arvostelija moitti esityksiä naisvoittoisesta, värittö- Juhlan jälkeen Martti johti HOLlia vielä kaksi mästä soinnista, epätarkoista lähdöistä ja tekstin epä- vuotta. Vuonna 1980 kuoro esiintyi ahkerasti Tampe- selvyydestä. Kevään koitosten jälkeen Martti katsoi

84 85 olevan jo aika lopettaa pitkä työ HOLlin johtajana. Vielä merkittävämpiä ovat kuitenkin ne Martin lin- ”Onneksi osasin lähteä ajoissa”, sanoo hän itse. jaukset, joista tuli osa kuoron nykyisen toiminnan Martin jäähyväisesitystä 28.5.1981 Ritarihuo- perustaa: harjoittelun tehostaminen vuotuisin leirein, neella HOLlin ja Växjö akademiska körin yhteiskon- kunnianhimoinen konsertointi Helsingissä, kuoron sertissa arvioitiin lehdissä kauniisti. Helsingin Sanomat esitysten tallentaminen nauhoituksin ja levytyksin, kiitti HOLlin siroja, täsmällisiä ja kaunissointisia esi- kansainvälinen aktiivisuus Hämettä unohtamatta sekä tyksiä ja ilmeikästä, hallittua ja tyylinmukaista ilmai- osallistuminen Europa Cantatiin ja Tampereen Säve- sua. Uusi Suomi luonnehti: ”Neuvonen kuuluu niihin leen, kilpailuttomiin ja musiikin harrastamisen arvoa kuoronjohtajiin, joille musiikin ilmaisuvoima ja soin- korostaviin kuorofestivaaleihin. nin lämpö merkitsevät – no, jollei aivan kaikkea, niin Osakuntakuorot erilaistuivat voimakkaasti 1970- kuitenkin hyvin paljon; niiden kautta sanoma menee luvulla. Niiden kohtaloihin vaikutti erityisesti vuonna suoraan kuulijan sydämeen. – – Martti Neuvosen 23 1970 tehty päätös, jolla osakuntien jäsenmaksujen vuotta HOL:n taiteellisena johtajana ovat merkittävä keruu siirtyi ylioppilaskunnalta niille itselleen. Osa- luku suomalaisen kuorolaulun historiaa.” kunnan jäsenyydestä tuli nyt vapaaehtoinen valinta, ja Martti Neuvosen kauden merkitystä on vaikea osakunnat alkoivat kilpailla opiskelijoiden suosiosta. liioitella. Hän osoitti ilmiömäistä kykyä innostaa kuo- Vauras, paljon etuja ja harrastusmahdollisuuksia tar- rolaiset työskentelemään lujasti yhä uusiin tavoitteisiin joava Hämäläis-Osakunta selvisi vähin kolhuin, mutta yltämiseksi. Hänen johdollaan HOL saavutti sen, mitä köyhille osakunnille tilanne oli katastrofi. Osakunnista kulloinkin halusi: akateemisen mestaruuden, kiertu- suurin, ESO, romahti. EOL vieraantui siitä entises- eita, juhlakonsertteja, matkoja ja äänilevyjä. Tavoit- tään ja alkoi harjoitellakin muualla. Kuoro muuttui teiden ja voimavarojen taitava tasapainotus tuotti kuo- 1971 25-jäseniseksi kamarikuoroksi, joka otti Heikki rolle tärkeitä onnistumiskokemuksia, jotka pitivät hen- Halmeen johdolla ammattimaisen asenteen ja alkoi keä jatkuvasti yllä. Martin ansioihin kuuluu kuoron tavoitella teknistä täydellisyyttä ja kansainvälisiä kilpai- sosiaalisen puolen täysi ymmärtäminen, hauskuuden luvoittoja. Nuupahtanutta WiOLia virkisti Erkki Pulli- käsittäminen voimavaraksi. Hänen avaraa ja pedago- nen, HOLlin entinen energinen ja kekseliäs varajohtaja, gista taiteilijaluonnettaan osoittaa harrastajamusiikin vuodesta 1968 lähtien niin perusteellisesti, että kuoro tärkeyden korostus ja taiteellisen kunnianhimon sovit- oli 1970-luvulla lähes ainoa elonmerkki Karjalaisista taminen kuoron kykyihin. Martti itse sanoo vaatimat- osakunnista. Pullinen loi musiikinhistoriaa ja etenkin tomasti: ”Sen tein, mitä osasin”. Hän nautti opiskelija- kirkkomusiikkia kattavasti luotaavan kunnianhimoi- sekakuoron musikaalisesta ja henkisestä notkeudesta sen ohjelmistolinjan ja johdatti WiOLin ulkomaille ja katsoo saaneensa HOLlissa paremmin haluamansa ja levytysstudioon. POLlin sai kukoistamaan kokeileva aikaan kuin mieskuorossa. laulaja-säveltäjä Hannu Sinnemäki, joka laajensi kan- Tulevaisuuden kannalta tärkeää oli se, että Mar- sanlauluohjelmistoa laulelmilla ja kevyellä musiikilla tin johdolla HOLlin toiminta jatkui vilkkaana mels- ja innosti pollilaiset laulamaan myös kvarteteissa ja keisten vuosien läpi ja kuoron perinteet jatkuivat. menestyneessä POL:n kamarikuorossa. SOL taas kärsi Osaltaan HOL säilytti myös niitä perinteitä, jotka osa- pahoin osakuntansa ahdingosta ja johtajapulasta ja kunnassa hylättiin radikalismin vuosina ja jotka sitten lopetti toimintansa 1978. Jo seuraavana vuonna syntyi vähin erin elpyivät ja nousivat arvoonsa 1980-luvulla. uusi SOL, joka aloitti kuorotyön alkeista lähtien.

86 87 Europa Cantat ilmentää 1950-luvulla ranskalais-saksa- kuoromestarin johdolla jokin teos ja teoskokonaisuus. Eri- laisen lähentymisen tuloksena syntynyttä ajatusta sodan- laisia ateljeita on yleensä tarjolla parisenkymmentä. Atel- jälkeisestä, rauhanomaiselle rinnakkainelolle perustuvasta jeet esittävät saavutuksensa konserteissa. Näiden lisäksi Euroopasta. Muutamien kokeilujen jälkeen pidettiin 1961 festivaalilla on paljon muita konsertteja, niin huippukuo- ensimmäinen Europa Cantat -festivaali Passaussa Sak- rojen ja -lauluyhtyeiden kuin osallistujakuorojenkin, joiden sassa. Menestys innosti perustamaan 1963 Euroopan nuo- kieli- ja tyylikirjo on laaja. risokuoroliiton maanosan nuorten kuorojen yhdistäjäksi. HOL osallistui Europa Cantat -festivaaliin ensi ker- Järjestöstä kehittyi vähitellen kaikki kuoromuodot kattava ran Luzernissa 1979, ihastui ja on siitä lähtien käynyt joka yleiseurooppalainen kuoroliitto, johon myös Itä-Euroopan festivaalilla usein ainoana suomalaisena kuorona. HOL oli maat liittyivät 1990-luvulla. Toiminnan laajentuessa järjes- kauan Euroopan nuorisokuoroliiton ainoa suomalainen tön kutsumanimeksi vakiintui 1980-luvulla Europa Cantat. suora jäsen (SULASOLin kuorot ovat jäseniä liiton kautta). Europa Cantatin tavoite on pitää yllä ja jakaa euroop- Europa Cantat tarjoaa hollilaisille kotimaassa harvinaisen palaista kulttuuriperintöä ja edistää suvaitsevaisuutta ja mahdollisuuden laulaa monisatapäisessä kuorossa suuria demokratiaa. Yhdessä oppiminen on tärkeintä, eivätkä kil- kuoro-orkesteriteoksia kuten Brittenin War Requiem, Elga- pailut siksi kuulu ohjelmaan. Huomattavin toimintamuoto rin Gerontiuksen uni, Schubertin Es-duurimessu ja de Fallan ovat kolmen vuoden välein pidettävät kymmenpäiväiset Atlántida. Joka kerran HOL on pitänyt oman konsertin ja ja useita tuhansia osanottajia keräävät festivaalit. Niiden esitellyt suomalaista kuoromusiikkia kansainväliselle ylei- ohjelmassa keskeisiä ovat ateljeet eli työpajat, joihin koo- sölle. Neversissä vuonna 2000 HOL sai kunnian esiintyä taan laulajia ja kuoroja eri maista harjoittelemaan tunnetun kaikille festivaalin 3 000 osallistujalle jättikonsertissa.

Europa Cantat -festivaalilla Namurissa Belgiassa 1982 HOL yllätti torikonsertin yleisön tanhunumerolla.

86 87 Klasu johtaa ja HOL laulaa kansallispuvuissaan Namurin torilla Europa Cantat -festivaalilla 1982.

88 89 HOL etsii omaleimaisuutta 1981–

Jälkinäytös uusin nuotein HOL jatkaa tutuilla linjoilla Syksyllä 1981 HOLlin johtoon tuli kuorossa vuodesta tavanomaisesta konsertista tuli uutinen, kun Forssan 1978 laulanut ja varajohtajana toiminut Klaus Hildén kirkkoherra ja kanttori kielsivät laulamasta ohjelman (1958–). Hän jatkoi Martin linjalla, kuten hän itse maallista osaa. Forssan pappeja päiviteltiin lehdissä, ja sanoo: Aikanaan, kun pääsin HOL:lia johtamaan, ei HOLkin sai osansa huomiosta. Kesällä kuoro osallistui ollut itseisarvoista tarvetta muuttaa Martin toteuttamaa Europa Cantat -festivaaliin Namurissa Belgiassa. Atel- ”politiikkaa”. Tosin heti jouluna 1981 syntyi kestäväksi jeessa opeteltiin Dvořakin D-duurimessu, ja namurilai- osoittautunut uusi perinne: HOL alkoi käydä laula- set yllätettiin torikonsertissa tanhunäytöksellä, johon massa joululauluja Sädehoitoklinikalla. Kuoron pik- yleisökin temmattiin mukaan. kujouluillan aloitukseksi vakiintuneeseen sairaalakier- HOL pääsi pian 70-luvun vauhtivuosia muistut- rokseen on kuulunut 1980-luvun lopulta myös Töölön tavaan työtahtiin. Televisiossa laulettiin jälleen maalis- sairaala. Toinen muutos tuli vuoden 1982 alussa: har- kuussa 1983 Seppo Hovin Laulunlyömät-ohjelmassa. joiteltuaan vuosikymmeniä osakunnan pienessä juhla- Huhtikuussa saatiin taas kestitä vieraita, kun Budapestin salissa (nykyisessä osakuntabaarissa) HOL siirtyi upo- yliopiston kuoro saapui konsertoimaan Helsingissä, uuden ullakkokirjaston seminaarihuoneeseen. Tampereella ja Hyvinkäällä. Ritarihuoneella molem- Klasu harjoitti kevääksi 1982 kirkkokonser- mat kuorot esittivät kansanlauluja. Unkarilaisten lau- tin, jonka ohjelmassa oli Piae cantiones -lauluja ja lun mahtava dynaaminen skaala ja tulinen tempera- psalmisävellyksiä sekä kotimaisia klassikoita kuten mentti saivat HOLlin kuulaat kamarikuorotyyliset tul- Ehrströmin Vid en källa, Sibeliuksen Sortunut ääni, kinnat vaikuttamaan arvostelijan mukaan taiteellisilta Madetojan sovitus Läksin minä kesäyönä käymään ja mutta vaisuilta. Viimeinen Helsingin Sanomien arvio Fougstedtin Tuomien alla. Ohjelma oli määrä esittää HOLlin esityksestä päättyi kysymykseen: ”Olisiko Forssan, Ylöjärven ja Temppeliaukion kirkoissa. Varsin kuoromusiikissamme tiettyjen taiteellisten ihanteiden

88 89 HOLlin naisille luotiin ensimmäinen yhtenäinen kuoropuku 1970-luvun lopulla. Maksihameessa ja Marimekko-kuosissa esiinnyttiin myös 55-vuotisjuhlakonsertissa 1984.

tavoittelu johtanut jonkinasteiseen keinovarojen kaven- golesin teoksiin. Tampereen Sävelestä haettiin kolme tumiseen ja tunteitten karsinoimiseen?” hopealeimaa. Seuraavana vuonna vauhtia lisättiin ja HOL oli jäämässä jälkeen sointi-ihanteen taas tehtiin Europa Cantatissa opittu Dvořakin D-duuri- muuttuessa. Andersénin kamarikuorojen ja Tapiolan messu yhdessä Svenska Oratorieföreningenin kuoron lapsikuoron ihailtua sointia oli 1970-luvulla totuttu Gauden kanssa. Molemmilla kuoroilla oli myös omia mainostamaan ”pohjoismaisena kuulautena” – kuoro- numeroita. Hufvudstadsbladetin nuori kriitikko koki sointi oli jälleen kytketty kansalliseen identiteettiin, jo HOLlin sisääntulon ja Klasun kumarrukset niin myönteiseksi koettuun pohjoismaisuuteen. Nyt mielen- synkän vakaviksi, että arveli joutuneensa neuvostojoh- kiinto suuntautui Unkarin elinvoimaiseen ja värikkää- tajan hautajaisiin. Kuoron esityksiä hän piti varmoina seen kuoromusiikkiin ja Ruotsiin, jossa Eric Ericson sai ja messua mieluisana kuultavana mutta toivoi lauluun kuoroistaan irti värien ja tehojen rikkauden. lisää musiikinharrastamisen iloa pinnistelyn sijaan. Keväällä 1983 HOL esitti Hämeenlinnassa ja Keväällä 1984 valmisteltiin Unkarin-matkaa Helsingissä ohenteiseen laulutapaan hyvin sopivaa ja Béla Bartók -kuorokilpailua. Psalmisävellyksistä ja renessanssi- ja barokkimusiikkia. Hämeen Sanomien kotimaisesta musiikista koostunutta ohjelmistoa esi- kriitikko piti madrigaaliesityksiä latteina, mutta ihas- tettiin toukokuussa Hyvinkäällä ylistävin arvosteluin, tui HOSsin säestyksellä laulettuihin Purcellin ja Per- Hausjärvellä sekä 55-vuotisjuhlassa.

90 91 55-vuotisjuhlakonsertti 10.5.1984 Yliopiston juhlasalissa Klaus Hildén eli Klasu (1958–) opiskeli Sibelius-Aka- temiassa itsensä hitaasti (1978–89) musiikinopettajaksi johtajana Klaus Hildén pääaineenaan huilunsoitto. Opiskeluaikanaan hän johti HOL:lia 1981–85. Vääksyn kansalaisopiston musiikin- Jouko Linjama Kuva on korkea alttarin seinäs opettajana hän oli 1985–89. Vuodesta 1990 hän on toi- Ilmari Krohn Psalmi 23 ”Herra on minun minut yrittäjänä. Claudio Ky:n toimialana ovat äänitys-, paimeneni” äänentoisto- ja videokuvauspalvelut. Otto Olsson Psalmus 120 ”Ad Dominum Klasu on aina nauttinut kuoro- ja yhtyelaulumusii- kista sekä niiden tuomista musiikillisista ja täysin epämu- cum tribularer clamavi” siikillisista tilanteista. Niinpä hän on laulanut 15 kuorossa Knut Nystedt Psalmus 130 “De profundis” (muun muassa Hämäläis-Osakunnan Laulajat, Eteläsuo- Bernhard Lewkovitch Psalmus 99 ”Exsultate” malaisen Osakunnan Laulajat, Cantemus, Cantabile, Kle- Zoltán Kodály Az 50. Genfi Zsoltár (Ps. 50) metti-Opiston Kamarikuoro, Suomalainen kamarikuoro, Toivo Palmroth Häme-laulu Lahden Kamarikuoro) ja neljässä lauluyhtyeessä, joh- Erik Bergman Mitt träd är pinjen tanut 14 kuoroa (muun muassa Hämäläis-Osakunnan Laulajat, Lahden Kamarikuoro, Kuhmoisten Sekakuoro), Den enda stunden toiminut viiden kuoron varajohtajana sekä opettanut Harri Ahmas Merenkävijän rukous kuoronjohtoa ja kuorolaulua lähinnä erilaisilla viikon- Jean Sibelius Venematka loppukursseilla. Pekka Kostiainen Noita laulan Selim Palmgren sov. Ol’ kaunis kesäilta Jaakko Hulkkonen Niin minä sinua toivoin F. A. Ehrström Lähteellä

Suurkuoro Martin Wegelius Loppukuoro juhlakantaatista ”Toukokuun kuudes päivä” Nils-Eric Fougstedt Tuomien alla

Toivo Kuula Auringon noustessa johtajana Martti Neuvonen

Heinäkuussa lähdettiin vastavierailulle Unkariin. HOL piti kaksi konserttia Budapestissä ja siirtyi sitten Debreceniin kilpailemaan. Finaaliin asti HOLlin laulu ei kantanut, mutta matka oli hauska. Syksyn tavoitteena oli oma joululevy. Ohjel- misto esitettiin Tammelassa, Somerolla ja Helsingissä Roihuvuoren kirkossa, jossa kevättalvella 1985 vietet- Klasu osakunnan vuosijuhlassa 1982. tiin monta päivää levyttämässä. Kokemus oli jännit-

90 91 tävä syksyllä kuoroon tulleelle altolle, HOL 1984–93: reista ja ajankohtaisista opeista ja nuorekkaasta innosta. Miten hipihiljaa sitä pitikin olla. Ja aina jonkun näl- Nuoruus näkyy myös taiteellisen omaleimaisuuden käisen opiskelijan masu kurisi… Mutta kunnialla sii- etsintänä, ohjelmistokokeiluina laidasta laitaan ja epä- täkin selvittiin. Ja kuinka upealta tuntui saada ensim- sovinnaisina ratkaisuina, mikä tekee kuoroharrastuk- mäinen itse tehty levy käsiinsä, olo tuntui vähintäänkin sen kiinnostavaksi. Klasukin tarjosi HOLlille paljon maailmanstaralta! Joululauluja-levyä SULASOL-leh- uutta ja omaperäisesti valittua laulettavaa. Hän kuiten- den arvostelija piti ”ihan kivana”. HOLlin sointi oli kin nauraa: ”Olin kyllä niin vihreä johtajanalku, että hänestä ”lähes nuorisokuoromaisen vaaleanvihreä” ja HOL taisi haluta kehittää MINUA!” Nuorena, kuoron laulu peruspuhdasta, raikasta ja ilmavaa. Erityisesti riveistä nousseena johtajana hänen oli alkuun vaikea hän kiitti kiintoisia ohjelmistovalintoja. saada auktoriteettia, mihin hän vastasi tiukalla kurilla: Keväällä 1985 pidettiin yhteiskonsertti, jossa HOL kutimet saivat kyytiä ja pulinat vaiennettiin. Hänen lauloi madrigaaleja ja Brahmsia, POL Pekka Jalkasen suhteensa kuoroon kehittyi silti hyvin toverilliseksi ja johdolla kansanlauluja ja Tormisin Inkerin illat. Klasu lämpimäksi, ja hän oli menossa mukana. johti HOLlia viimeistä kertaa Suomessa, koska hänet Harjoituskuoron osana on yleensä hyvästellä joh- oli valittu Asikkalan-Padasjoen kansalaisopiston musii- tajansa jo muutaman vuoden kuluttua. Usein lujimmin kinopettajaksi. Kesällä Strasbourgin Europa Cantat johtajaan kiintyneet kuorolaiset saavat tämän lähdöstä -festivaalilla HOL piti yhden erikoisimmista konser- kimmokkeen häipyä itsekin, mikä tekee johtajanvaih- teistaan kaupunkia kiertävällä jokilaivalla. Vakavaksi doksista riskin kuoron jatkuvuudelle. HOLlin uudem- tarkoitetun konsertin yleisö seisoi rannalla ja kuuli aina massa historiassa on pari romahdusmaista, johtajan muutaman tahdin kerrallaan, kunnes aluksemme lipui lähtöön liittynyttä sukupolvenvaihdosta, joiden jäl- ohi seuraavan sillan alle. Ole siinä sitten vakava! Onneksi keen uusi johtaja on saanut aloittaa kuoron rakentami- yksi uskollinen yleisön edustaja pysyi mukana koko mat- sen lähes alusta. Mutta sehän vasta opettaakin… kan ja antoi risteilyn päätteeksi asiaan kuuluvat aplodit labiilille esityksellemme, kertoo altto, HOL 1984–93. Klasun kausi oli Martin ajan jälkinäytös toimin- nan muotojen ja laulutavan suhteen ja siinäkin mie- lessä, että Klasun mukana lähti kuorolaisten vanhin; Martin ajalla laulanut kolmannes. Uuden aikakauden alkua merkitsi se, että Klasusta alkaen kaikki HOLlin johtajat ovat olleet Sibelius-Akatemian kuoronjohdon opiskelijoita joko solistiselta tai musiikkikasvatuksen osastolta. 1970–80-luvulla kehittynyt kuoronjohtaja- koulutus on näkynyt harjoituskuoroa etsivien opiske- lijoiden runsautena, ja HOL on saanut valita monesta Vuonna 1984 otettiin käyttöön kuoron uusi, äänirautaa hyvästä ehdokkaasta. Kuoron kannalta opiskelevalla osakuntanauhan päällä kuvaava logo, jonka suunnitteli johtajalla on puolensa. Kuoro saa nauttia johtajan tuo- graafikko Liisa Holm. Sen rinnakkaismuoto on takakannessa.

92 93 Kaksi kultaleimaa ja kunniapunnus HOL palaa jälleen huipulle Juha Kuivanen (1961–) aloitti supistuneen ja nuor- tytöt kantoivat harjoituksiin kangaspaloja, puvun malleja tuneen HOLlin johtajana reippaasti. Jo syksyn 1985 ja ompelukoneita. – – Sitten seminaarihuone muutettiin päätteeksi pidettiin oma joulukonsertti Vanhassa kir- muutamaksi päiväksi ompelusalongiksi ja iloinen säksätys kossa. Vuodenvaihteen jälkeen HOL vaihtoi ulkoista kuului onnettomien opiskelijoiden korviin. Pöydät oli siir- ilmettään: naisten 1970-luvun Marimekko-hameet retty seinille ja lattialla nuohosi polvillaan innokkaita ja olivat jo aikansa eläneet. Muodonmuutoksen inspiroi sapekkaita kuoron tyttöjä punaisten kankaiden sekamels- kuoron osallistuminen huippusuositun Laulunlyömät- kassa. HOLlin omaa designia edustaneet puvut valmis- ohjelman 50. jakson suoraan lähetykseen yliopiston tuivat tv-lähetystä edeltäneenä yönä, mutta vaiva kan- juhlasalista. Päivi Oksanen kirjoitti Hämäläisosakun- natti ja hollilaiset erottuivat edukseen 500 kuorolaisen talaisessa: Kuoron pojat katsoivat ihmetellen sivusta, kun massasta. Yleisön kiittämät osakuntanauhanpunaiset

Naiset poseeraavat ylpeinä uusissa, punaisissa kuoropuvuissaan keväällä 1986 Temppeliaukion kirkossa.

92 93 keskustelutilaisuuksia. Hollilai- nen Katri Peltola kirjoitti puo- lestaan 1984 Helsingin Sano- missa: ”Kuorolaulu on taiteenla- jeista konservatiivisin”, ja HOL- linkin ”yhtenä tehtävänä on olla tunnelma-automaattina osakun- nan pölyisissä perinnejuhlissa.” Juuri niistä uudet osakuntalais- polvet alkoivat innostua. Seuraavana syksynä kuo- ron nuortuminen ja uudistu- minen jatkui. Jo edellisenä vuo- tena oli aloitettu pitkästä aikaa äänenmuodostusopetus, ja nyt Juha alkoi kehittää mieskuoroa vetämällä Men’s Clubia, jossa harjoiteltiin serenadeja, barber- Cotton Club -teemabileet 1988 nostivat kuorolaisten monet kyvyt esiin. shop-lauluja ja Juhan viih- desovituksia naiskuoron iloksi. puvut ovat vakiintuneet HOLlin tunnusmerkiksi, eikä Kevätkaudella 1987 laulettiin kotimaisia klassikoita punaväristä raaskittu luopua seuraavassakaan puku- Tukholman Suomi-talolla, esitettiin Bachin kantaatti uudistuksessa 1999. Uusissa puvuissa kelpasi laulaa Juhan B-kurssitutkinnossa ja esiinnyttiin Sekakuo- keväällä Hausjärven kirkossa iltamusiikkia: Palestrinaa, roliiton 30-vuotisjuhlassa. Toukokuun alussa tehtiin Schütziä, Bachia, Lisztiä, Bardosta ja kotimaista hen- kiertue Hollolaan, Urjalaan ja Hausjärvelle ja konser- gellistä. Toukokuussa kirkkomusiikkiohjelmaa täyden- toitiin sen päätteeksi Helsingissä. Ohjelmassa oli madri- nettiin Bachin kantaatilla ”Aus der Tiefe rufe ich zu gaaleja, Brahmsia, Kuulaa, Palmgrenia, Salmenhaaraa dir”, joka esitettiin soitinyhtyeen säestyksellä Kannel- ja Kuusistoa. Uutuutena konsertissa esiintyi kuoron mäen ja Temppeliaukion kirkoissa. lauluyhtyeitä, joita syntyi johtajien kannustuksella Kesällä 1986 HOL esiintyi ahkerasti osakun- moniin kuoroihin 1980-luvulla kuorolaisten taitojen nan kesäjuhlilla, joita jatkettiin pitkän tauon jälkeen. kehittämiseksi. Näihin aikoihin alkoivat monet muutkin radikalis- Kevätkiertueen jälkeen viimeisteltiin Tampe- min kauden katkaisemat osakuntaperinteet virota. reen Sävelen ohjelmisto: Palmgrenin Poppelit, Salmen- Vielä 1983 ”leimallisesti yhteiskunnallisen” Hämäläis- haaran Kuun kasvot ja Kuulan Hautalaulu hiottiin Osakunnan toiminnanohjaaja paheksui Suomen kuva- tavu tavulta, sävel säveleltä ja tauko tauolta äärimmil- lehdessä ESO:n elvyttämiä frakkijuhlia ja Upsalan leen. Vaivannäkö palkittiin, sillä HOL saavutti tähän osakuntien kepeää viihdelinjaa. Hämäläis-Osakunta asti korkeimman sijansa kuorokatselmuksessa: kaksi kävi oman banderollin kanssa rauhamarssilla ja järjesti kultaleimaa. Aamulehti kirjoitti: Kaksi kultaleimaa

94 95 sekakuorosarjassa on hyvin nuorekkaalle laulajajoukolle Juha Kuivanen eli Kuivis (1961–) valmistui 1990 Sibe- saavutus. Myös kuoronjohtaja Juha Kuivanen vaikutti lius-Akatemiasta musiikin kandidaatiksi ja diplomikuoron- niin nuorelta, että koko esittäjistö voisi laulaa mainiosti johtajaksi. Hän on toiminut taiteellisena johtajana muun tässä kokoonpanossa lähimmät kolme vuosikymmentä. muassa HOLlissa 1985–91, Savonlinnan oopperajuhla- Kehitysmahdollisuudet ovat siis erinomaiset. Helsingin kuorossa 1991–92 ja Suomen filharmonisessa kuorossa Sanomat oli tylympi ja totesi katselmuksen yleistason 1992–2003. Hänen nykyisiä kuorojaan ovat turkulainen laskeneen ja parhaiden olleen laadukkaita muttei häi- sinfoniakuoro Chorus Cathedralis Aboensis (vuodesta käiseviä. Päätöskonsertissa esiintynyt HOL soi lehden 1990) ja Bassokuoro Bambit, jonka hän perusti 1997. Hän aloittaa Polyteknikkojen kuoron (PK) taiteellisena mukaan hieman muita täyteläisemmin. johtajana keväällä 2004. Kuivanen on toiminut kuoron- Menestys poiki entistä kunnianhimoisempia johdon opettajana vuodesta 1991 Sibelius-Akatemiassa, tavoitteita. Alettiin harjoitella levytyskuntoon vaativaa Turun konservatoriossa ja Taideakatemiassa. valikoimaa pohjoismaista kuoromusiikkia, jota esitet- Säveltäjänä ja sanoittajana Kuivasen suurin saa- tiin lauluvuoden 1987–88 aikana Lohjalla, Somerolla, vutus on Bambien avaruusaiheinen, rullaluistellen esi- Tuuloksessa, Helsingissä ja Tampereella. Arvosteluissa tetty popmusikaali “Starship Aino”, jonka ensi-ilta oli ylistettiin kuoron nuorekasta, raikasta, ilmavaa, kepeää Helsingissä Savoy-teatterissa 2001. Hän on myös sävel- tänyt, sanoittanut ja sovittanut erinäisiä pikkubiisejä eri ja pirteää sointia. Erityisen vaikutuksen teki Arne kokoonpanojen käyttöön. Mellnäsin vaikea, efektintäyteinen Bossa buffa. Kevät- talvella tehtiin uusi aluevaltaus, 1920–30-lukujen viih- demusiikki, jonka ympärille rakennettiin suursuosion saaneet Cotton Club -teemabileet, ensimmäinen kevy- elle musiikille omistettu HOLlin konsertti. Kuivis debytoi samettiäänisenä solistina naiskuoron säestyk- sellä. Toinenkin aluevaltaus kuului tähän kevätkauteen: osakunnan suuren remontin valmistuessa HOL siirtyi harjoittelemaan neljännen kerroksen saliin, joka oli huomattavasti seminaarihuonetta avarampi ja ilma- vampi. Toinen tärkeä uutuus oli osakuntaan raken- nettu oma sauna, josta tuli lähes kaikkien kuoron juh- lien tyyssija. Samalla saunominen alkoi kuulua juhlaan kuin juhlaan. Kesällä oli jälleen Europa Cantat, nyt ensi kertaa Itä-Euroopassa, Pécsissä Unkarissa. Hikisen festivaalin huippuhetkiä olivat HOLlin oma konsertti, jossa Grieg ja Bossa buffa hurmasivat, sekä ateljeeteok- sen, Brittenin War Requiemin huumaava esitys. Lauluvuodesta 1988–89 muodostui edellisiäkin työteliäämpi. Pohjoismainen ohjelma äänitettiin loka- kuussa Leppävaaran kirkossa. Jouluksi ilmestynyt levy Juha keskittyy ”Kärlek och död” -levyn nauhoituksissa 1988. sai ruotsinkielisen nimen Kärlek och död.

94 95 Kärlek och död (1988) johtaa Juha Kuivanen Vitoria – baski reissu mutta tulihan tehtyä Vitorian-matkasta voisi kirjoittaa kokonaan oman tarinansa, Toivo Kuula Lyö, sydän jollainen ilmestyikin aikoinaan Sulasol-lehdessä otsikolla Hautalaulu Meidän kuoron baskin matka. Lyhyesti sanoen kyse oli siitä, Selim Palmgren Poppelit että kolmea jäsentä vaille koko kuoro sai festivaaliruoasta Jaakko Hulkkonen Muunnelmia kansanlaulusta salmonellatartunnan, joka nosti kovan kuumeen ja rajoitti matkasta nauttimisen kiireisiin pyrähdyksiin sängyn ja ves- Kultani kukkuu sanpöntön välillä useiksi päiviksi. sov. Selim Palmgren Kesäilta Pitempi versio asiasta menee suunnilleen näin. Fes- Aarre Merikanto Sydämeni laulu tivaali oli taas alkanut torstaina. Lauantai-iltana yleisessä Erkki Salmenhaara Kuun kasvot ruokalassa tarjottiin ruoan keralla kananmunia, jotka oli sov. Emil Kauppi Lauvantai-ilta tuotu keitettyinä yli sadan kilometrin päästä Pamplonasta autolla, jonka jäähdytyslaite oli rikki. Sunnuntaina iltapäi- vällä oli paikallisella härkätaisteluareenalla ulkoilmashow, Jean Sibelius Drömmarna jonka aikana ensimmäinen HOLlilainen O.R. alkoi valittaa Aarre Merikanto Visa nopeasti huononevaa oloa. Hänet saatiin autettua juuri Steinar Eielsen Ballade ja juuri kävelevässä kunnossa taksilla majoituspaikkaan. Edvard Grieg Hvad est du dog skjøn Samana päivänä osa porukasta oli ollut merenrantaret- op. 74 n:o 1 kellä, ja myös siellä olivat mahat alkaneet kiertää – syyksi David Wikander Förvårskväll epäiltiin aluksi auringonpistosta. Sunnuntai-illasta alkaen Arne Mellnäs Bossa buff a kuorolaisia kellistyi nopeassa tahdissa punkan pohjalle, ja muista majoituspaikoista levisi nopeasti tieto, ettemme olleet yksin. SULASOL-lehden levyarvion mukaan HOLlissa oli Paikallinen sanomalehti repäisi alkuviikosta uuti- kaikki kunnossa, puhtaus nautittava, sointi nuorekas, soimalla näyttävästi, että pohjoismaalaiset kuorojuhlien mutta arvostelija moitti liiallista siisteyttä, yllätykset- osallistujat ovat joukolla juopotelleet itsensä tajuttomiksi. tömyyttä, uskalluksen puutetta ja kaipasi nyansseja ja Sitkeä huhu väittää, että henkeä. Yleisradion Sävelvaa’an kuoroasiantuntijoita tässä jutussa olisi ollut HOLlin levy puolestaan ihastutti, ja sointia, tekniik- karvan verran perää- kin: HOLlin miesäänistä kaa ja tulkintoja kiitettiin kilvan. Yleisradio palkitsikin koottu ydinryhmä The ”Kärlek och död” -levyn kunniapunnuksella vuoden Three Amigos (T.V., K.K., 1989 parhaana harrastajakuoroäänitteenä. J.N.) saattoi ehkä jonkin Heti levytyksen jälkeen käytiin harjoittelemaan kerran käydä ryyppää- Telemannin Luukas-passiota Suomen-kantaesitystä mässä pari paikallista varten. Harvinainen ja kiinnostavan dramaattinen pas- partaurpoa pöydän alle. sio esitettiin orkesterin ja solistien kera Kannelmäen, Ankea totuus kuiten- kin oli, että suurin osa Leppävaaran ja Temppeliaukion kirkoissa. Kevään HOLlilaisista maksoi päättivät kuoron 60-vuotisjuhlakonsertti Ritarihuo- karvaasti nimenomaan neella ja konsertti Hämeenlinnan kaupungin 350-vuo- kiltteydestään ja kuuli-

96 97 aisuudestaan. Syömään mentiin harjoituksista jäi mieleen seuraava tapaus. Pitkän instru- minne oli käsketty silloin kun oli mentaalijakson aikana orkesteri putosi johtajan kelkasta käsketty, ja äiti oli kotona opet- ja lopetti nolona soittamisen kokonaan. Ilmeisesti lisätäk- tanut, että lautanen syödään seen orkesterin häpeää johtaja kuitenkin jatkoi ikään kuin tyhjäksi. Minun ja Tiian onneksi mitään ei olisi tapahtunut. Kuorolaiset seurasivat Oliverin koitui se, että juuri kyseisenä käden napakkaa heilumista silmä kovana ja laskivat kym- lauantai-iltana olimme vastakih- meniä taukotahteja pitkittyvän hiljaisuuden vallitessa. Tau- lautuneen pariskunnan ominai- koa seuraava fortissimo-sisääntulo ”Rrazspetze szanyi… suudessa lähteneet romantti- mutzen y pogreben bist!” tai jotain sinnepäin rävähti kuo- selle karkumatkalle pieneen rosta aivan oikeassa sävellajissa ja oikealla iskulla. Orkes- ravintolaan kaupungin pikku- teri antoi spontaanit aplodit. kujille. Jos Vitorian-matka jotain opetti niin ainakin sen, ettei Oman lisänsä sairas- nuukankaan kuorolaisen kannata jättää matkavakuutusta tamisen kurjuuteen toi se, ottamatta. HOLlilaisista viimeisenä tartunnan saanut K.K. että majoituspaikkamme oli oli festivaalin loppuessa vielä niin sairas, että joutui kotiin- paikallinen poliisiopisto, jonka isoissa lähdön asemesta turvautumaan paikalliseen sairaalaan. majoitussaleissa yksityisyydestä ei juuri tarvinnut Ilman suotuisten sattumien summaa hänen erikseen jär- puhua. Erilaisten luonnontuotteiden ajankohtainen koos- jestetty kotimatkansa olisi tullut todella kalliiksi. tumus ja väri muodostivatkin nopeasti suositun, avoimen Matti Brax, HOL 1986–98 puheenaiheen. Vessoihin ilmestyi järjestäjän toimesta desinfi ointiaine- pullot, jollaisen nähdessään ainakin yksi taudin riuduttama HOLlilainen ehti jo iloita, että sairastuneita muis- tetaan jakamalla pulloissa jotain raikasta juotavaa. Onneksi kuiten- kin asian oikea laita selvisi, ennen kuin kyseinen toipilas ennätti kaataa ”juomaa” suuhunsa. Oma konsertti oli onneksi saatu pidettyä ennen kuin tauti iski, mutta suurkuoroharjoitukset jäivät kyllä aika pahasti väliin niin HOLlilaisilta kuin monelta muulta- kin salmonellan kellistämältä fes- tivaaliosallistujalta. Kappaleena oli Leos Janacekin Glagoliittimessu ja johtajana pitkä ja laiha tsekki Oli- ver von Dohnanyi. Aivan taidotto- maksi ei sekään suurkuoro kuiten- kaan jäänyt, koskapa ensimmäisistä Vitorian Europa Cantat -festivaalilla 1991 ehdittiin pitää konsertti, harjoitella orkesterin kanssa pidetyistä yhteis- ateljeessa ja pitää hauskaakin ennen epidemian puhkeamista.

96 97 tisjuhlissa. Varsinaista kesäohjelmaa ei ollut, joten hol- pian rajojen auettua 1980-luvun lopulla. Tarttolaiset lilaiset varmistivat yhdessäolon lukuisin kesäbilein. tekivät syksyllä 1990 vastavierailun, joka jäi viimeiseksi Syksyllä 1989 esiteltiin SULASOLin uuden HOLlin vuonna 1963 alkaneessa kuorovaihtojen sar- sekakuorolaulukokoelman ohjelmistoa, jota YLE kut- jassa. Muuten lauluvuosi oli vaisuhko, koska Juha oli sui HOLlin nauhoittamaan. Muuten keskityttiin seu- lähdössä ja tunnelmat siksi matalat. Sekin latisti mieli- raavan levyn jazzohjelmistoon. Välipalana tehtiin 70- alaa, että HOLlin jokakeskiviikkoisten harjoituksenjäl- luvun teemabileet. Pääsiäisen aikaan esitettiin Luukas- keisten vakiopaikka, oman talon Ilves, muutti tyyliään passio Kannelmäen ja Temppeliaukion kirkoissa. Jäl- täysin ja kuoro sai lähteä yli kymmenvuotiseksi veny- kimmäinen esitys oli osa Juhan A-tutkintoa, jossa neelle harharetkelle pitkin Kampin ravintoloita. Oma HOL esitti myös Bossa Buffan. Keväällä 1990 hiottiin joulukonsertti ja maaliskuun Amerikka-teemakonsertti HOSsin kanssa levymateriaali toukokuuksi nauhoitus- hieman piristivät, ja sitten valmistauduttiin Europa kuntoon. ”gHOSts in HOLlywood” -levy sisältää van- Cantat -festivaaliin Vitoriassa Baskimaassa. Festivaa- hempaa viihdemusiikkia suurelta osin omin sovituksin lista tuli Kuiviksen kauden omalaatuinen loppuhui- ja sanoituksin. Levyllä pääsevät ääneen niin nais- kuin pennus, jolle ajan myötä opittiin nauramaankin. mieskuorokin, erilaiset pienyhtyeet ja Juha solistina. Juhan kautta voi pitää yhtenä HOLlin historian HOLlia kiitettiin SULASOL-lehdessä esimerkillisestä menestyksekkäimmistä jaksoista, jolloin johtajan kyvyt rohkeudesta kuoro-ohjelmiston uudistamisessa ja levyä ja kunnianhimo saivat kuoron yltämään poikkeuksel- hallitsevasta musisoimisen ilosta. lisiin suorituksiin. Juha osoitti pian hyvin määrätie- Kevätkonsertti pidettiin Jokioisilla. Kesällä HOL toista ja urahakuista johtajuutta ja tiesi, mitä tahtoi matkusti ensi kerran Viroon luomaan suhteita Tarton ja miten se saavutetaan. HOLlin osuus Juhan omissa yliopiston kamarikuoroon. Hämäläis-Osakunta elvytti tutkinnoissa oli selvä kannustin. Hän kiinnitti paljon muiden osakuntien tavoin vanhat Viron-suhteensa huomiota teknisen osaamisen hiomiseen eikä kaihta- nut ottaa ohjelmaan kuoron kykyjen ylärajoilla olevia teoksia kuten Bossa buffa. Kunnianhimo näkyi myös halussa tallentaa aikaansaannokset levyille, jotka vali- tettavasti LP:inä vanhenivat teknisesti parissa vuodessa CD-levyjen vallattua markkinat. Omaleimaisuuden etsintää ilmentävät muun muassa harvinaisen Luukas- passion ensiesitys ja kunnianhimoinen suhtautuminen kevyeen musiikkiin klassisen rinnalla. Eric Ericsonin kamarimusiikillisen tarkat, pyö- reäsointiset kuorot ja rohkeasti heittäytyvä ilmaisu olivat Juhan mukaan hänen ihanteinaan. Ohjelmis- ton suhteen hänen tavoitteenaan oli “runsaudensarvi”, ja monipuolista musiikkia HOL kyllä saikin laulaa hänen johdollaan. Juha kertoo edistyneensä yhtä mat- Osakunnan uudesta saunasta tuli 1980-luvun lopussa kaa kuoron kanssa näitä päämääriä kohti ja kiittää siitä kuoron juhlien vakiopaikka. Kuvassa pikkujoulut 1990. HOLlia. Hän sanoo oppineensa paljon myös taiteel-

98 99 lisen johtajan työn vastuullisuudesta, mistä on ollut mistoa ja uudistui tyylillisesti suosien eurooppalaista hyötyä hänen myöhemmällä urallaan. Kuorolaisen ohjelmistoa ja omaksuen Eric Ericsonin kuorojen pyö- näkökulmasta muistelee basso, HOL 1986–98: Juha reän soinnin. Kuoro julkaisi kaksi LP-levyä ja yhden oli johtajana selvästi esimies eikä kaveripiirin jäsen, eikä CD-levyn ja saavutti 1988 jälleen kansainvälisen kil- epäröinyt esittää kovia vaatimuksia tai terävää arvoste- pailuvoiton. Kuorossa kehittyi myös kunnianhimoista lua, mikä ei tietenkään kuoronjohtajassa ole lainkaan lauluyhtyetoimintaa. WiOL jatkoi Erkki Pullisen joh- huono piirre, jos halutaan saavuttaa laatua. Toisaalta dolla musiikinhistorian laajasti kattavalla linjallaan ja monet kuorolaiset valittivat ainakin viimeistään kolman- kunnostautui harvinaisten 1500–1600-luvun passioi- nen oluen rohkaisemina, ettei Juhan käsien taiteellisesta den esittäjänä. POLlille loi omaperäisen ilmeen sävel- heilunnasta saanut kunnolla selvää, vaan esityksessä tahti täjä Pekka Jalkanen johtajakaudellaan 1982–87, jolloin ja tulkinnat piti ottaa paremminkin intuitiosta ja ulko- etsittiin vanhasta kansanmusiikista ja gregorianiikasta muistista. Varsin pitkälle silläkin päästiin. arkaaista, karua, voimaperäistä, tyylitellyn yksinker- Vuoden 1990 tienoilla HOL oli selvästi osa- taista ilmaisua. SOL kehittyi vaihtelevien johtajien kuntakuorojen kärkikaartia ja poikkesi muista kevyen johdolla jälleen vireästi toimivaksi ja matkailevaksi. musiikin painotuksellaan. EOL lauloi 1980-luvulla Pienten osakuntien virkoaminen näkyi Satakuntalaisen kahden johtajan johdolla hyvin monipuolista ohjel- osakunnan kuoron jälleensyntymänä 1984.

Klassikoista Rentun ruusuun Rauhallisen kehitystyön aika Keväällä 1991 HOL otti käyttöön uuden johtajanva- Osakunnan suuressa juhlasalissa ei ole sen koommin lintamenettelyn, joka vaati muutoksia kuoron sään- juhlittu. Kevätkaudella 1992 piinaava tenoripula hie- töihin. Johtajaehdokkaisiin alettiin tutustua antamalla man helpotti ja toukokuussa pidettiin kiertuekonsertit heidän johtaa kuoroa harjoituksissa ja haastattelemalla Helsingin Vanhassa kirkossa, Tampereen Aleksanterin heitä koko kuoron voimin. Tämän jälkeen kuoro valitsi kirkossa ja Hausjärven kirkossa. Ohjelmassa oli Schüt- johtajan äänestämällä. Matti Apajalahti valittiin ylivoi- ziä, Mendelssohnin Sechs Sprüche, Pearsallin Lay a gar- maisella äänten enemmistöllä neljästä ehdokkaasta. land ja Lottin 10-ääninen Crucifixus sekä kotoisampaa Tästä huolimatta Juhan lähtö verotti kuoron rivejä, ja Sibeliusta, Fougstedtia, Madetojaa, Palmgrenia sekä aktiivinen vahvuus putosi noin 45:stä 35:een. Cyrillus Kreekin kirkkomusiikkia. Matti Apajalahti (1965–) aloitti syksyllä 1991 Kuoro kutistui yhä, ja syksyllä 1992 HOL oli jouluohjelmistolla, ja kausi päätettiin joulukonsertilla pienempi kuin koskaan: laulajia oli kauden lopulla Vanhassa kirkossa. Syksyn mittaan esiinnyttiin myös vain 20. Padasjoella esitettiin silti marraskuussa kon- osakunnan tilaisuuksissa: osakunnan lipun vihkiäisissä, sertillinen suomalaisia ja suomenruotsalaisia klassi- joka osoitti kasvavaa perinnetietoisuutta, sekä vuosijuh- koita. Paikallislehden arvostelija oli haltioissaan. Otsi- lassa, joka taas perinteestä poiketen oli Suomalaisella klu- kolla ”Tunnelman mestarit” hän kertoi, että ”harvoin billa eikä konkurssin sulkemalla Tavastialla. Hämäläis- pääsee konserttiin, jossa kaikki osatekijät ovat näin

98 99 upeasti paikallaan”. Kuoroa kiitettiin voimakkaasti 65-vuotisjuhlakonsertti 23.4.1994 sisäistetyistä tulkinnoista, sävelpuhtaudesta, pehmeän yliopiston juhlasalissa täyteläisestä äänenväristä ja linjakkaasta dynaamisesta johtajana Matti Apajalahti skaalasta. Pienellä joukolla konsertti vaati uskallusta, josta Matti kiitteli kuorolaisia. Vieläkin pienempänä Selim Palmgren Kevätperhot HOL lauloi marraskuun lopulla Akateemisessa kuoro- Bengt Carlson Vinterns första morgon konsertissa yliopiston juhlasalissa. Joulun aikaan esiin- Drömmande vårnatt nyttiin tiuhaan ja ensi kerran mieskvartetilla Töölön Selim Palmgren sov. Kesäilta seurakunnan itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa, Suru mistä muodostui pysyvä perinne. Hollilaiset ahkeroi- Yökehrääjä vat myös YL:n joulukonsertin lipunrepijöinä. Miilunpolttaja Kevätkaudella 1993 oli Apiksen B-kurssitutkinto, Bengt Carlson När hösten nalkas jossa HOLlin osuutena olivat Tallisin ”O nata lux” ja Kullervo Karjalainen Syksy Pearsallin ”Lay a garland”. Toukokuussa konsertoi- Bengt Carlson Morgon vid sundet tiin kotimaisella ohjelmalla Tukholman Suomi-talolla Selim Palmgren Juhannus sangen suppealle yleisölle. Kevät huipentui Tampe- reen sävelen kuorokatselmukseen, jossa HOL esitti Heikki Klemetti Muistatko koskaan minua? Madetojan Kevätunta, Karjalaisen Syksyn sekä Kuu- Toivo Kuula Virta venhettä vie lan Keinutan kaikua tasajakoisena alkuperäisversiona. johtajana Matti Apajalahti Tulos oli kolme hopealeimaa. Tuomaristo kiitti kuoroa Selim Palmgren Poppelit hyväksi ja hyvin harjoitetuksi mutta kaipasi tempera- Aarre Merikanto Sydämeni laulu menttia ja karismaa. johtajana Juha Kuivanen Syksyllä 1993 kuoro kasvoi huomattavasti eten- Pekka Kostiainen sov. Veret tuli minun silimihini kin Tampereelta ja Lahdesta tulleilla innokkailla ja M.–L. Hilander sov. Orvon huokaus pitkäikäisiksi osoittautuneilla naislaulajilla. Syksyn johtajana Klaus Hildén kohokohta oli konsertti Hämeenlinnan Lyseossa. Nuo- Nils-Eric Fougstedt Tuomien alla rille kuulijoille tarjottiin Kuulan ja Sibeliuksen lisäksi Toivo Kuula Auringon noustessa muun muassa Viidestoista yö, Rentun ruusu ja Kuuran- johtajana Martti Neuvonen kukka, joka sai yleisön hurraamaan seisten. Kausi päät- tyi Kauneimpiin joululauluihin Agricolan kirkossa ja Europa Cantat Herningissä Tanskassa jäi mieleen perinteisiin sairaalakierroksiin. hautovasta helteestä ja omalaatuisesta majoituksesta Keväästä 1994 tuli työntäyteinen, sillä ensi ker- giganttiseen messukeskukseen rakennetuissa ”kuuti- taa sitten vuoden 1979 vuosijuhla ja Europa Cantat oissa”. Tuhat henkeä yöpyi yhden katon alla, ja aamut osuivat samaan vuoteen (vuonna 2009 lienee luvassa olivat lähes sinfonisia elämyksiä kymmenine hiukan sama urakka). Hallitus toimi täydellä teholla ja tuotti eriaikaisine herätyskelloineen. HOLlin oma konsertti komean 65-vuotisjuhlan. Puolitoistatuntisessa juhla- pidettiin taidemuseossa noin 40 asteen kuumuudessa. konsertissa kuultiin satapäistä suurkuoroa, joka lauloi Ikimuistoisia olivat ateljeeteos, nelisatapäisellä kuo- kotimaisia klassikoita peräti neljän johtajan johdolla. rolla esitetty Elgarin Gerontiuksen uni, sekä festivaalin

100 101 Matti, HOLlin maskotti Ansu ja kuoron kaikki miehet Agricolan kirkossa jouluna 1993.

Matti Apajalahti eli Apis (1965–) valmistui Sibelius-Aka- johtajana Matti Apajalahti oli 1996–2002 ja vuodesta 2002 temiasta diplomikuoronjohtajaksi 1995. Erinomaisena bari- hän on työskennellyt Sibelius-Akatemian projektipäällik- tonina hän on laulanut Radion kamarikuorossa 1989–96, könä ja erikoissuunnittelijana. lauluyhtyeissä Ring, Cetus noster ja A-men sekä useissa HOLlia Apajalahti johti 1991–95 ja teki kuoron kanssa muissa kuoroissa. Vuosina 1993–99 hän toimi Hetan 1994 osan kuoronjohdon A- ja B-tutkinnoistaan. Hän on musiikkipäivien taiteellisena johtajana. Hän on opettanut toiminut myös Radion kamarikuoron varajohtajana ja joh- kuoronjohtoa ja yhtyelaulua monilla kursseilla ja Tampe- tanut mieskuoro Laulun Ystäviä Turussa, Händel-kuoroa reen konservatoriossa. Hän on laatinut sovituksia ja ollut Tampereella sekä Kamarikuoro Stemmaa. Vuodesta 1997 Warner Chappell Finlandin vakavan musiikin, erityisesti lähtien hän on ollut Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan kuoromusiikin kustannustoimittajana. Sulasolin toiminnan- Laulajien (KYL) johtaja.

100 101 häikäisevät konsertit: Eric Ericsons kammarkör ja konsertti on muodostunut myös eräänlaiseksi vuotui- Viron filharmoninen kuoro. seksi osakuntakuorokatselmukseksi. Syksy 1994 alkoi pienellä mullistuksella: HOL- Kevätkausi 1995 oli omalaatuisen kaksijakoinen: lin 65-vuotinen harjoituspäivä keskiviikko vaihtui rinnan harjoiteltiin Kampin laulun kanssa Timo Leh- tiistaiksi Apajalahden perheen lapsenhoitopulmien tovaaran, HOLlin entisen varajohtajan, A-tutkinnossa vuoksi. Muutos jäi pysyväksi. Ohjelmiston puolesta esitettävää Bachin Magnificatia ja oman kevätkonsertin vuodesta tuli monipuolinen ja haastava. HOLlin jat- viihdeohjelmaa, Juicea Timo Lehtovaaran ja Ahti Paja- kuvan tenorivajeen vuoksi suurimmat konsertit tehtiin lan tuoreina sovituksina sekä amerikkalaista kevyttä yhteistyönä. Syksyllä harjoiteltiin vaativia ranskalaisia kuoromusiikkia. Toukokuussa esitettiin Bach Kon- teoksia, Debussyn Kolmea laulua ja neljää Poulencin tulassa ja viihdettä Valkeakoskella. Viihdekonsertin Seitsemästä laulusta, sekä muun muassa Sibeliuksen arvostelussa kiitettiin kuoron kykyjä ja ahkeraa harjoit- Rakastava-sarjaa ja Kuulan Omenapuita. Debussyn telua, joka salli erittäin vaikeiden sovitusten taidokkaat laulut esitettiin Cantabilen kanssa Apiksen A-tutkin- esitykset. HOLlin bassot hoitivat osansa loistavasti, ja nossa lokakuussa ja koko ohjelma yhteiskonserteissa koko kuoro sai tunnustusta erinomaisesta pianissimo- Ritarihuoneella ja Lahdessa. Syyskauden päätti osa- soinnista. Erityisesti Risainen elämä ja negrospirituaali kuntakuorojen ja Helsingin yliopiston musiikkiseuran Deep river tekivät vaikutuksen, mutta svengaavammat kuoron yhteinen Akateeminen joulukonsertti Kallion biisit eivät täysin vakuuttaneet. kirkossa. Tämä vakiintui pian perinteeksi, jolla kuo- Valkeakosken konsertti oli samalla Matin jää- rot voivat halutessaan selvitä joulukonsertista vähällä hyväiset HOLlin johtajana. Neljässä vuodessa hän vaivalla ja laulaa täydelle kirkolle. Akateeminen joulu- oli tehnyt suurtyön harjoittaessaan romahdusmaisesti pienentyneen ja nuortuneen kuoron hyvään kuntoon. Kuten Matti itse arvioi haastettaan: Taiteellisesti opiskeli- jakuorot ovat aina jatkuvassa murros- tai muutosvaiheessa; ellei kriisissä niin aina- kin käymistilassa. Laulajien vaihtuvuus on opiskelijakuoron luonteesta johtuen aika suurta ja siksi ennustettavuus tai suunnitelmallisuus pidemmällä, usean vuoden aikavälillä hyvin vaikeaa. Hän työskenteli ihailtavan kärsivällisesti tavoitteidensa hyväksi: Halusin HOL- lin kehittyvän soinnillisesti täydempään, kokonaisempaan mutta ilman prässiä toimivaan äänenkäyttöön. Samoin halu- sin kehittää kuorolaisten nuotinlukutai- HOL raukeana pidettyään konsertin pätsiksi lämmenneessä taidemuseossa toa tai -rutiinia. – – Nuotinlukutaito Europa Cantat -festivaalilla Herningissä 1994. kehittyi kohisten. Pelko uusia nuotteja

102 103 HOL on aina viettänyt vappua yhdessä. Piknik Ullanlinnanmäellä vakiopaikassa vakiintui tavaksi 1980-luvulla. Tässä herkutellaan koleana vappuna 1995.

kohtaan haihtui ja porukka alkoi pistellä ihan surutta vähän liikaakin. Ohjelmiston suhteen HOL kartutti kaikki uudet biisit ihan suoraan läpi ensi lukemalta. Toki osaamistaan etenkin Apiksen suosiman varsin perin- täytyy myöntää, että valtaosalla oli aika hyvät pohjatiedot teisen kotimaisen klassisen musiikin keskeisteoksilla. ja -taidot tällaiseen. Tämän kuorolaulun ruisleivän särpimeksi olivat terve- Perusteellisena harjoittajana Matti totutti HOL- tulleita ranskalaiset laulut, Bach ja suomalaiset poppis- lin huolelliseen työhön. Hän johti kellosepän tarkasti – biisit, varsinkin kuoron karonkkaohjelmistoon syvään joka stemman tärkeille kohdille tuntui löytyvän jon- juurtuneet Juicet. Matti jätti seuraajalleen perinnöksi kin sormen täsmällinen isku tai merkitsevä katse. Joh- kuorollisen itsenäisiksi, rohkeiksi ja vastuuntuntoisiksi taessaan Matti oli rauhallinen ja vähäeleinen lähes oppineita laulajia, joilla oli hyvät valmiudet omaksua ilmeettömyyteen asti, mikä rauhoitti kuoroa, joskus monenlaista musiikkia.

102 103 Musiikin moniottelijat HOL uudistuu ylikierroksilla Keväällä 1995 Topi Lehtipuu (1971–) hurmasi äänes- Ilmaisua ja mielikuvitusta alettiin vapauttaa teat- täjien niukan enemmistön huimilla visioillaan ja säke- terikoulun harjoituksilla. Alkujumppa ja äänenavaus nöivällä innostuksellaan. Vähemmistö oli epäilevämpi venyivät liki tunnin mittaiseksi sarjaksi hassuja irvis- mutta palasi syksyllä silti katsomaan, mitä tuleman tyksiä, seuraleikkejä, pantomiimiarvoituksia ja ääni- pitää. Kieltämättä aihetta pieneen jännitykseen oli. ja rytmi-improvisaatioita. Alkujähmeys katosi pian, Muusikkotaustaltaan monipuolisen Topin ideat ja ja HOL intoutui pomppimaan sammakoina ympäri ihanteet olivat kaukana HOLlin aiemmasta toimin- salia ja mylvähtelemään omituisesti. Näin kuorolaiset nasta. Topi vaati kuorolta äärimmäistä monipuoli- koettelivat äänensä ja itseilmaisunsa rajoja ja lujittivat suutta ja venyvyyttä, kykyä muuntautua soinnista toi- ryhmätunnettaan, mikä kaikki vaikutti suotuisasti sekä seen ja omaksua mahdollisimman monia musiikkityy- taiteelliseen että sosiaaliseen toimintaan. lejä, jopa erilaisia äänenkäyttötapoja. Ilmaisuihanteeni Topin tyylin ydin olivat teemakonsertit, jotka voisi olla Pirkka-Pekka Peteliuksesta, Gene Kellystä, Ute perinteisen tekstilähtöisyyden sijaan perustuivat eri Lemperistä ja Ulla Tapanisesta monistettu, energisesti ja alueiden kulttuureihin ja historiaan usein aika mieli- tarkasti näyttelevä, tanssiva ja laulava lauma, muotoi- kuvituksellisin assosiaatioin. Ensimmäisenä teemana lee Topi nykyään. Taitavalla mutta esiintyessään sangen oli Ranska. Ohjelman runkona olivat Matin huolella hillityllä HOLlilla oli oppimista: Halusin saada arat harjoittamat Debussyn ja Poulencin laulut, joita täy- akateemiset ihmiset ilmaisemaan laulaen sekä oppimaan dennettiin katsauksella historiaan: osansa saivat moni- uutta musiikista ja sen eri kulttuureista. äänisyyden aamuhämäriin kuuluva Perotinus 1100-

HOL heittäytyy virolaiseen kuorotanssiin Kansa laulaa -konsertissa Kaapelitehtaalla kevättalvella 1996.

104 105 Topi Lehtipuu (1971–) on monipuolisesti kouluttautunut sekä 1900-luvun musiikki kuten Rautavaara, Schönberg ja muusikko, joka on valmistunut Sibelius-Akatemiasta pää- Britten. Lehtipuu on laulanut tunnettujen koti- ja ulkomais- aineenaan kuoronjohto. Ennen lauluun keskittymistä hän ten kapellimestarien johdolla. Oopperarooleista mainitta- toimi muun muassa progerock-yhtye Höyry-koneen laulu- koon Tamino Taikahuilussa Ranskassa, Albert Herring Van- solistina, Radion Kamarikuoron tenorina, sovituksen opet- taan oopperan Albert Silli -tuotannossa ja Belmonte Ryöstö tajana Sibelius-Akatemiassa sekä piirrosfilmien dubbaajana Seraljista -oopperassa Kansallisoopperassa. Hänen työn- ja tuottajana. HOLlia hän johti 1995–98. antajiaan ovat Pariisin molemmat oopperat, Lausannen Topi Lehtipuu on opiskellut laulua muun muassa Mar- Ooppera, Brysselin La Monnaie -ooppera, Berliinin Staats- jut Hannulan, Peter Lindroosin, Howard Crookin ja Irina oper sekä Salzburgin ja Glyndebournen festivaalit. Gavrilovicin johdolla. Hän on esiintynyt solistina eri puolil- Lehtipuu sai 2003 Martti Talvela -palkinnon. Vuodesta la Eurooppaa sekä Japanissa. Hänen ohjelmistoonsa kuulu- 2004 alkaen hän on toiminut Joroisten Musiikkipäivien vat monet oratoriot ja kantaatit Monteverdistä Schumanniin taiteellisena johtajana Jan Söderblomin kanssa.

Topi esiintyi ensi kerran HOLlin johtajana syyskuussa 1995 Sine- brychoffin taidemuseossa. Keikan jälkeen otettiin pihalla kuvia.

luvulta, Machaut 1300-luvulta, 1500-luvun Janequin muuttuva valaistus, jonka toteutus annettiin ammat- Lintujen lauluineen ja Charpentier 1600-luvulta sekä tilaiselle. Myös konsertin teatraalisia ulottuvuuksia Ravel. Kansanlaulut soivat Poulencin sovituksina. kehitettiin. Ranskalaisessa konsertissa tultiin lavalle Konsertteja varten etsittiin ennen kokemattomia kolmena jonona tuohukset kädessä Perotinusta laulaen, tiloja. HOLlin ranskalainen konsertti oli ensimmäinen soitinyhtyeen viritellessä lörpöttelevän kuoron edessä laatuaan Katajanokan upeassa Tulli- ja pakkahuoneessa. riehui barokkihoviherra ranskaa polottaen, väliajalle Topin tyyliin kuuluivat myös runsaat ulkomusiikilliset mennessä kuoro hajaantui lavalta joka suuntaan, pala- elementit. Tärkeä oli konsertin tunnelmien vaihtuessa tessa tultiin kukin omia aikojaan lauluun yhtyen ja

104 105 varten, lauloi kotimaista Värttinän tapaan, taipui Tor- misin virolaisten kansantanssien kuvioihin, tapaili kuu- balaisia rytmejä ja jopa balilaisen gamelanin merkillistä äänimaailmaa. Suurin koitos olivat eteläafrikkalaiset xhosa-kieliset tanssilaulut, joiden askelet olivat monella miehellä työn takana. Sitä rakkaammiksi ne tulivat, ja niitä alettiin esittää vähän joka keikalla. Hämäläi- sissä pidoissa osakuntalaiset saivat äimistellä holli- laisia, jotka afrosivat pirteästi pitopöydän ympärillä. Kansa laulaa -konsertti sai jopa YLE:n RadioMafian kiinnostumaan, ja afroja laulettiin klo 7 aamulla radi- ossa. Yleisö täpötäydessä Avantin Kaapelitehtaan salissa riehaantui viimeistään siinä vaiheessa, kun Topi pisti koko joukon laulamaan ja tanssimaan yhdessä. Topi sai hollilaisten patoutuneen osaamisen, kekseliäisyyden ja toimintatarmon puhkeamaan esiin. Kuoron hallinto toimi suurella teholla, ja kuorolaiset innostuivat tekemään myös itsenäisiä tuotantoja. Maa- liskuussa 1996 nähtiin HOL-ravintolashow ”HOLti- tonta menoa” ja toukokuussa HOL-yhtye esitti suuren suosion saaneen dramatisoidun musiikkikertomuksen Bellmanin elämästä yhteistyössä Helsingin kaupungin- museon kanssa. Kevääseen kuului vielä kotimaisen konserttiohjelman vieminen Forssaan ja Krakovaan Puolaan, joten keväällä laulettiin vielä ahkerasti Rauta- vaaraa, Fougstedtia, Sibeliusta ja Mäntyjärveä. Kon- HOLlin Bellman seikkaili Helsingin kaupunginmuseon sertti hullaannutti forssalaisen arvostelijan: ”Kuorossa Sederholmin talossa ja Tuomarinkylän kartanossa 1996. on energiaa, intoa, raikkautta ja, mikä tärkeintä, musii- killista intohimoa. Osataan ja uskalletaan.” Topin – ja lopuksi levittäydyttiin laulaen koko saliin. Kuorolai- Matin – työ kantoi hedelmää. sille tämä tiesi haasteita: laulujen lisäksi oli selvittävä Elokuussa syntyi uusi perinne, Art goes Kapakka koreografioista ja valotaiteen hämärtämästä nuottiku- -festivaalin avaava Kuorojen kierros, joka kuuluu yhä vasta. Konsertit vaativat käsikirjoituksen, johon kaikki HOLlin vuotuisohjelmaan. Kansanmusiikki Juiceilla käänteet merkittiin muistin tueksi. täydennettynä puri hyvin kapakoissa. HOL sai mai- Kevätkaudella 1996 heittäydyttiin vielä erikoi- netta kuorona, joka laulaa mitä vain. Erikoisia keik- semmille urille: moniääniseen kansanmusiikkiin ja kapyyntöjä alkoi tulla syyskaudella 1996, jolloin HOL kuorotanssiin. HOL opetteli kansanomaista suoraa toimi jo ylikierroksilla: osallistuttiin performanssiin äänenmuodostusta georgialaisia ja bulgarialaisia lauluja Runebergin patsaalla, esitettiin etnomusiikkia ulko-

106 107 ministeriön kehitysyhteistyöosaston tapahtumassa, tiin Helsingissä ja Riihimäellä. Tampereella arpaonni laulettiin TV 1:n Sielun peili -ohjelmassa itselleen ei suosinut, ja HOL sai laulaa Rautavaaran Lähdön, Juicelle hänen uutuuslaulunsa ja mullistettiin nuorten Fougstedtin Stjärnanin, Mäntyjärven Double, Double poliitikoiden käsityksiä kuorolaulusta Uuden ajan itse- Toil and Troublen sekä Kuusiston sovittaman Illan vii- näisyysjuhlassa. Kuoron talouden kannalta merkittäviä meisen tangon klo 10 aamulla. Tulos oli heikko: kaksi ja kestäviä perinteitä syntyi jouluna 1996. HOL-kvar- hopealeimaa. Kuoroa kiitettiin hyvin harjoitetuksi ja tetti alkoi esittää tiernapoikia Apiksen sovituksena Hel- sydämestä laulavaksi, oli nuorekasta sointia ja kvali- singin kaupunginmuseon Sederholmin talossa ja Ruis- teettia. Tuomaristo kaipasi kuitenkin vaativaan ohjel- kumestarin talossa aina ensimmäisenä adventtisunnun- maan intensiteettiä ja legatolinjaa, tonaalinen romah- taina. Vielä antoisammiksi tulivat Stockmannin joulu- duskin uhkasi. Tangon huipennus, kuorokaavusta kuo- lauluesitykset, joiden 30 laulun ohjelmisto koottiin ja riutuneen kukkamekkoisen alton ja enkelikiharaisen opeteltiin tuolloin kaiken muun kiireen ohessa. Syksyn huipensi Ison-Britannian ja Irlannin musiikille omistettu Sumujen saaret -konsertti, jossa HOL esiintyi sekä kuorona että useina pienyhtyeinä. Hienoisen kaaosvaiheen kautta syntynyt konsertti täytti Tuomiokirkon kryptan viimeistä seisomapaik- kaa myöten. Brittenin Ceremony of Carolsia seurasi melkoinen vyyhti klassista ja kansanlaulua englanniksi, iiriksi ja gaeliksi. Kuoro sinkoili jalkapallohuligaaneina, vislaavina bobbyina, kikattelevina neitoina, reippaina huovuttajina, irlantilaisina vankeina ja erinäisinä muina hahmoina pitkin taidokkaasti valaistua kryptaa. Tiheätunnelmainen konsertti oli osa Topin B-tutkintoa ja kelpasi niin sensorille kuin yleisöllekin. Kevätkaudella 1997 Topi kannusti yhtyetoimin- taa ideoimalla ravintolashown, jonka satoa ovat yhä toimivat etnonaisyhtye Gimme 5, miehinen vokaa- lirockyhtye Aataminomenat sekä sittemmin omape- räisillä lauluillaan mainetta saanut Kitkerät neitsyet. Tämän kevään mullistuksiin kuuluu myös leiripaikan vaihto: lähes 25 vuoden ajan HOLlia palvellut Kannel- järven opisto Lohjalla vaihdettiin Sibelius-Akatemian Kallio-Kuninkalaan Järvenpäässä ennen kaikkea lyhyen matkan ja parempien liikenneyhteyksien vuoksi. Uusi leiripaikka sai heti kuoron pysyvän suosion. Loppu- kevät tehtiin Tampereen Säveltä ja Europa Cantat -festivaalia varten kotimaista ohjelmaa, joka esitet- Valo loi vahvan tunnelman Sumujen saaret -konserttiin 1996.

106 107 Kevättalvella 1998 taitavasti valaistussa Tapiolan uimahallissa pidetty Välimeri-konsertti oli myös visuaalinen elämys.

basson tanssi, jakoi mielipiteet, toisista se oli hauska, Kevätkaudella alinomaa vaihtelevia tulevaisuu- toisten mielestä ”strippauksen, jos siihen ryhdytään, den latuja kaavaillut Topi päätti viimein keskittyä oop- pitäisi kuitenkin olla seksikästä”. Kylmää vettä tuli nis- peralauluun ja lähteä HOLlista. Viimeisestä teemakon- kaan myös Europa Cantatissa Linzissä, jossa satoi lähes sertista haluttiin tehdä äärielämys: Välimeri-konsertti koko ajan. HOLlin oma konsertti oli silti täysosuma, ja pidettiin Tapiolan uimahallissa arabialaisten soittimien Mäntyjärven noidat villitsivät yleisön. säestyksellä ja taitouimari solistina. Ilta alkoi hienosti Syksyllä 1997 oli aika hieman hiljentyä. Topi gregoriaanisella laululla alboissa altaan reunoilla ja ideoi Lumi ja kuolema -konsertin, omalaatuisen mat- hyppytornissa, siitä loikattiin järeään korsikalaiseen kan Holtenin hienosta lumilaulusta Fyrsti snjór gos- mieskuorolauluun, mauritanialaisiin kättentaputus- pelin ja Mendelssohnin Richte mich Gottin kautta rytmeihin, Janequinin Lintujen lauluun, israelilaiseen Bachin Actus tragicus -kantaattiin. Pyhän Sydämen kibbutsilauluun tansseineen, pieneen turismifarssiin, kappelissa pidetyn konsertin erikoisuus olivat vide- fado-sävyihin ja loppuhuipennukseksi madrigaali- olta näytetyt mietteet kuolemasta. Viimeistään tämän komediaan 1500-luvulta. Puvunvaihtoineen ja muine konsertin antimilla HOL vakiinnutti maineensa Aka- mutkineen koreografia kävi hieman yli voimien, ja teemisen joulukonsertin epäsovinnaisena yllättäjänä: konsertin lopulla koettiin aika piinallisiakin hetkiä. edellisvuoden afrotyylinen tiernapoikalaulu ”On lapsi Mieskuoro purki puhtiaan huhtikuussa 1998 syntynyt meille” oli pientä verrattuna Topin eskimo- railakkaassa, itse tuotetussa Mies-ravintolashowssa. laulua, funkia ja modernia unkarilaista virttä rajusti Kevään päätti Maamme-laulun 150-vuotisjuhla, jonka yhdistelevään ”Jeesus on paimen” -sovitukseen. Hartwall Areenalta televisioitua pääkonserttia varten

108 109 HOL ja EOL, vanhat kilpakumppanit, tilasivat yhdessä Tuomas Kanteliselta laulusarjan ”Maailma Kiurelin mukaan”. Se oli paitsi HOLlin ensimmäinen tilaus myös säveltäjän ensimmäinen kuoroteos ja pai- koin jokseenkin mahdoton laulaa. Hufvudstadsbladet piti sitä silti yhtenä jättikonsertin harvoista tuoreista osuuksista, josta kuului riskinotto, ilmaisutahto ja yhteys nykyaikaan. Sarjan laulettavin osa Kumi, pyy- hekumin ylistysralli, säilyi pari vuotta ohjelmistossa. Topin lyhyessä mutta kiihkeässä kaudessa oli ainesta moneen. Olennaisia uutuuksia olivat kon- serttien temaattisuus, poikkitaiteellisuus ja projekti- maisuus. Yhä useammat laulut harjoiteltiin vain yhtä konserttia varten, minkä kuoron taidot mahdollistivat. Laulajat valittiin yhä suuremmasta joukosta, ja kuoron kynnys kohosi: HOLlin saavuttama maine konkretisoi- tui valtavassa pääsykokelaitten määrässä: Eräänä syksynä kuuntelimme kolmessa eri sessiossa raadin kanssa muis- taakseni yhteensä n. 50 kuoroon pyrkijää (joista 35 oli sopraanoja, 10 alttoja, 3 bassoa ja 1,5 tenoria). Epärei- lusta mittelöstä pääsivät kaikki miehet kuoroon, jokunen huippusopraano ja -alttokin, muistelee Topi. Rantaleijonia ja turistipimuja Välimeri-konsertissa 1998. Topi sai HOLlin laulamaan rohkeammin, mutta kuten hän itsekin sanoo, seuraava työvaihe olisi ollut rinen, pedagoginen ja ohjelmistopoliittinen. Koin, että musiikki-ilmaisun raffinoiminen. HOLlin laulussa oli en pysty saamaan opiskelijakuorosta ulos musiikillisesti väriä, voimaa ja ilmaisua, mutta puhtauden ja tarkkuu- itseäni tarpeeksi tyydyttävää ja ilmaisullisesti loppuun den laita oli joskus hieman heikompi. Johtajan idea- saakka menevää laulua (muutamia poikkeuksia lukuun tulvassa oli kuoron välillä vaikea pysyä mukana, mikä ottamatta). Omat tavoitteeni olivat ehkä epärealistisen johti tulkintojen epämääräisyyteen. Lyhyessä ajassa korkealla. Oma kärsimättömyyteni musiikki-ilmaisuni tehtiin niin paljon räväköitä kokeiluja, että temppuilu tavoitteiden saavuttamiseksi oli osaltaan vaikuttamassa oli vaarassa muuttua itsetarkoitukseksi. Alkoi myös siihen, että heittäydyin laulajan uralle. olla vaikea keksiä aina jotakin ennen kokematonta, ja Topin kausi kuuluu HOLlin historian suurim- silkka väsymys söi kuorolaisten intoa jatkuvan ylikier- piin innonpurkauksiin ja vertautuu Turusen, Neu- roksilla toimimisen vuoksi. Topi arvioi itse: Toiminta vosen ja Kuivasen parhaisiin aikoihin. Se jäi vahvana HOLlin johtajana ei varsinaisesti muodostunut oman elämyksenä hollilaisten mieleen eikä jättänyt ketään musiikillisen ilmaisun kanavaksi. Siihen oli syynä tie- kylmäksi. Topin karisma oli niin suuri, että seuraaja sai tenkin ensisijaisesti oma kokemattomuuteni kuoronjoh- kärsiä ylimitoitetuista odotuksista. HOLlia – ja yleisö- tajana. Johtajuuden haaste oli enemmänkin organisato- äkin – vaivasi kauan eräänlainen Topi-krapula.

108 109 Nörtit goes itä-EUROPE! asemansa osakunnan nörteimpänä kerhona HOL ilmoittaa matkojensa Kaikkihan tietävät, että HOL on nörttien oma salaseura. tarkoitukseksi aina jotakin hyper- Sinne pääsevät vain harvat ja valitut – ne, jotka läpäisevät nörttiä, kuten ”konserttimatka” tai erityisen nörttiystestin. Testi koostuu erilaisista nörttiyttä ”kuorotapahtuma”. mittaavista tehtävistä, kuten nuotinluku tai pianolla soite- Tämänkesäisen matkan uljas tun kolmisoinnun toistaminen laulaen. Arvosteluraati, jossa määränpää oli kuorofestivaali Itä- istuvat ns. nörttivanhimmat, valitsee sitten kokelaista nör- vallan Linzissä – voisiko kuvitella teimmät, jos valitsee lainkaan. Kuoron nörttiys on todis- mitään nörvelömpää kuin perin- tettu useasti, sillä vain harva osakunnassa muuten aktiivi- teitä vaaliva Itävalta! Mutta mie- sesti toimiva on kyennyt läpäisemään pääsykokeen tähän lenkiintoiseksi matkan tekeekin osakunnan absoluuttisesti nörteimpään kerhoon. vasta se, että pikkuporvarillisen Mutta uskokaa tai älkää, meissä kaikissa elää pieni sinivalkoisen nörttilentokoneen seikkailija. Jopa niissä nörtisti hymyilevissä kuorohiirissä, sijasta kuoro päätti toteuttaa matkan hämärätoimistaan jotka tiistai-iltaisin kiduttavat muita osakuntalaisia loputto- tunnetulla Balti Ekspress -junalla, joka tunnetaan myös malla ja kivuliaalla tavalla, joka saa sinut tuntemaan kuin nimellä ”Idän pikajuna”. joku hitaasti kiertäen tunkisi Topsy-puikkoa tärykalvosi läpi. Jopa heissä elää pieni MacGyver tai Kolumbus tai joku muu All Aboard! seikkailijanalku. Juna oli kuorolle tuttu jo ennestään (edelliseltä ”konsert- Tästä on todisteena se, että nörttiklubin lempimat- timatkalta”) ja siksipä Liettuan ja Puolan rajalla tapah- kakohteeksi on yllättäen kivunnut paatuneen rikollisuuden, tuva pikku salakuljetusbisnes ei saanut heitä pelästymään. mafi osojen, luun ja veren Itä-Eurooppa! Jo kahtena vuonna Kyseisellä rajalla vaihtuu rautatien raideleveys ja matkusta- peräkkäin ovat nörtit suunnanneet pahamaineisilla junilla jat vaihtavat toiseen junaan. Tallinnasta etelään, Latvian ja Liettuan halki Puolaan ja tänä Laulajien hypätessä vaunuunsa kävi siellä jo kova vuonna vielä Tshekkiin ja Slovakiaan asti. Varmistaakseen sutina keski-ikäisten rouvashenkilöiden piilottaessa tupakka- ja alkoholituotteita junakupeiden kätköihin. Nört- tihämäläiset tulivat siinä sivussa avustaneeksi jo toistami- seen salakuljetuksessa, rouvat kun eivät pitäytyneet vain omissa lokeroissaan, vaan piilottivat tavaroitaan ystävälli- sesti myös hollilaisten verhojen taakse. Salakuljetuksesta tätä seikkailunhaluista nörttikuo- roa ei napattu, sillä tullimiehet olivat olleet kyllin viisaita ymmärtääkseen, että salakuljetus tarkoittaa zloteja omaan reikäiseen taskuun, jos siihen osaa suhtautua hienotuntei- sesti. Hienotunteisuus kuorolaisten kanssa loppuikin sitten tähän: HOL keräsi matkaltaan kelpo nipun erilaisia sakkoja ja varoituksia milloin mistäkin. He syyllistyivät tupakoin- tiin ravintolavaunussa! Salamatkustukseen Super Klass -vaunussa! Salamatkustukseen nukkumavaunussa! Eikä siinä vielä kaikki – osa rikkeistä on tiettävästi Ikimuistoinen junamatka Puolan tulvien halki vei hollilaiset edelleen hyvittämättä ja junavirkailijat lupasivatkin ottaa Linzin Europa Cantat -festivaalille 1997. yhteyttä suurlähetystöön, jos sakkoja ei makseta. Mahdol-

110 111 listen etsintäkuulutustapausten johdosta kuoro ei suunnit- tele matkaa kyseisille seuduille lähitulevaisuudessa.

Korruptiota ja makuuvaunuja Kun HOL lopulta saavutti lähitavoitteensa Varsovan, huo- mattiin että tulva oli katkaissut heidän tiensä Wieniin. Mutta ei aikaakaan, kun nörtit olivat kiristäneet itselleen 22 lippua samana iltana lähtevään Bratislavan junaan (Wieniin vain 60 km). Mafi akielillä – venäjäksi ja puo- laksi – käydyt keskustelut päättyivät ei enempää eikä vähempää kuin Puolan liikenneministeriössä! Nörtit jätti- vät suloisen puhtoiset hotellihuoneensa ja keinuivat pian taas raiteilla. Slovakian juna on jos mahdollista vieläkin hämä- rämpi maineeltaan. Heti astuttuaan junaan saivat nämä sil- ei puhuta kieliä? Helposti: turisti- minnähden hyväntahtoisen nörtit kuorolaiset tuhat ohjetta info puhui englantia (huom! Ei esimerkiksi puolaa, jonka tai- ja varoitusta ovien telkeämisestä yöksi. Ja hehän virittelivät toisia joukossa oli noin 1/2 henkeä), rahanvaihto oli auki ja toinen toistaan nokkelampia ansoja heidän dollareitaan vaa- majapaikaksi löytyi 200-kerroksinen betoninen kansankoti, niville roistoille, mutta turhaan – kelmin kelmiä ei tunkenut jonka hissit ajoivat vekkulisti toinen parittomiin, toinen paril- saamaan henkaria päähänsä. lisiin kerroksiin. Iltaohjelmassa oli muhkeiden rottien bon- gaamista Bratislavan pimeiltä kujilta. Junassa on hauska matkustaa Maalissa! 21 tuntia kestäneen hölskyttelyn jän- nityssaldoksi oli jäädä verinen taistelu Seuraavana päivänä nörtit ylittivät EU:n rajan ehtien jopa vaununemännän kanssa (salamatkus- Wienissä pidettävään konserttiin ajallaan. Ja muuten tästä tuksesta jälleen kerran), mutta pysäh- alkaa se tarinan nörde osa, joten päätän raporttini tähän. tyi juna sentään piskuiseen Preshovin Kummallisinta tässä osakunnan nörteimmässä harras- kylään pudottaen silloin osan vaunuis- tuspiirissä on se, että sen pinnan alla poreilevaa seikkailu- taan Budapestin raiteille siinä muassa henkeä pääsee maistamaan vain läpäisemällä nörttiystestin. myös istumapaikoilla matkustavat Salaseuran kuri on kova, yritäpä kysyä joltakulta hollilaiselta kuorolaiset. Informaatio ei kuulunut viime kesän matkasta, niin vastaus on luultavasti jotain tyy- köyhien lipun hintaan, mutta joku liin: ”Minusta matkalla oli hienointa itse festivaali. Se upea rikkaiden vaunusta sattui juuri silloin olemaan tunne, kun kaikki ymmärtävät toisiaan katsomatta ikään tai hyväntekeväisyysretkellä köyhien puolella ja huomasi sitten, kansallisuuteen. Tunsin kerrankin olevani samanhenkisten että vaunu on irti hänen vaunustaan. Paniikkipakkaamiseen joukossa. Aivan toisenlaista kuin osakunnan vappujuhlassa.” meni viisi minuuttia ja kukaan ei jäänyt yksin keskelle Slova- kiaa hallitsematta sanaakaan kyseistä kieltä. Nörttiä! – Sikanörttiä! Kuori ei petä. Bratislavahan ei HOL:n matkaohjelmaan alunperin kuulunut lainkaan, mutta kun sinne nyt jouduttiin, joukkue Tiina Salomaa tarvitsi mm. majapaikan. Hämäys 4/1997 Miten majoitat 22 henkeä samaan paikkaan illalla klo 18, kun rahanvaihto sulkee klo 18 ja maassa mahdollisesti

110 111 Jatsaava jatkoaika Sordiinoa HOLlin huutoon Jan Hellberg (1964–) lupasi kuorolle topimaista jatkoa 70-vuotisjuhlakonsertti 17.4.1999 ja tuli valituksi HOLlin ensimmäisenä suomenruotsa- Astoria-salissa laisena johtajana, mikä oli periaatteessa hyvin radi- johtajana Jan Hellberg kaali käänne vanhassa fennomaaniosakunnassa mutta herätti nykyajan oloissa huomiota vain historioitsijan Jean Sibelius Venematka hiljaisissa mietteissä. Janin erikoisalaa ovat afrikkalai- Nils-Eric Fougstedt Under häggarna sen musiikin lisäksi hengellinen musiikki, jazz ja var- David Wikander Förvårskväll sinkin huikeat sovitukset ja sävellykset, joista HOLkin Bo Holten Fyrsti snjór sai osansa. Jo heti syksyllä 1998 kuoro sai kutsun tulla englantilainen Sumer is icumen in piristämään Opiskelijakirjaston 140-vuotisjuhlaa. Jan 1200-luvulta sävelsi kirjaston säännöt vuodelta 1872 omalaatuisesti Claude Debussy Dieu! qu’il l’a fait jammaavaksi ja rappaavaksi teokseksi, joka sai yliopis- bon regarder ton rehtorinkin innostumaan. Miguel Matamoros Juramento Syksyn pääsaavutus oli Janin debyyttiteemakon- sov. Electo Silva sertti Kaipuu, jossa tutkittiin ihmisen kaipuun moni- bulgarialainen Ergen deda naisia kohteita, taivaan valkeutta, rakastettua, koti- sov. Pekka Toivanen seutua, rauhaa ja vapautta. Tuomiokirkon kryptassa irlantilainen When a man’s in love ja Janakkalan kirkossa pidetyssä konsertissa kuultiin sov. Voice Squad jokseenkin kaikkia laulun lajeja virsistä afroihin ja las- eteläafrikkalainen Hayi hayi tenlauluista Stingiin. Mieleenpainuvimpia ja vaikeim- negrospirituaali Go down, Moses pia olivat ruotsalaisen Nils Lindbergin upea Korkea sov. Jan Hellberg veisu -sävellys Fjärde sången, jossa kuoron rikkaita Jaakko Mäntyjärvi Psalm 150 jazzharmonioita myötäili osin improvisoitu piano- ja in Grandsire Triples bassosäestys, sekä Janin Radion kamarikuorolle tekemä tilausteoksen kantaesitys huima sovitus negrospirituaalista ”Go down, Moses”. Real Group A cappella in Acapulco Kevätkauden päätavoite oli 70-vuotisjuhlakon- säv. Anders Edenroth sertti, jossa oli makupaloja edellisvuosikymmenen ohjel- mistosta. Kirjavahko kokonaisuus sai nimen ”Juuret Harry Woods Side by side ja maailma” osoitukseksi siitä, että HOL oli edennyt sov. Jan Hellberg kansallisromanttisilta juuriltaan kauas eksoottisiin lau- eteläafrikkalainen Jubalam lun maailmoihin. Konsertissa kantaesitettiin Jaakko Cyrillus Kreek Kui suur on meie vaesus Mäntyjärven tilausteos, joka oli huomattava haaste Toivo Kuula Auringon noustessa kuorolle ja johtajalle samoin kuin Real Groupin laulu. Jaakko Hulkkonen Niin minä sinua toivoin Suurkuorolle sai jokainen vanha johtaja valita laulun, Toivo Kuula Sävel vaikka vain Juha, Klasu ja Martti pääsivät paikalle.

112 113 ”Vapaat suomalaistytöt” hurmasivat Neversissä etnolaululla, afrotanssilla ja uusilla punaisilla kuoropuvuillaan.

Juhlan jälkeen työ jatkui, ja harjoiteltiin Janin sävel- Kevätkauden 2000 päätti Europa Cantat Never- tämä jazzmessu ”We come before you” ja vietiin se sissä Ranskassa. HOLlin uskollisuus festivaalille ja kesällä muun hengellisen jazzohjelman kera Alandia maine omintakeisena laatukuorona palkittiin osuu- Jazz -festivaalille Maarianhaminaan. della yhdessä festivaalin pääkonserteista. HOL lauloi Syksyllä 1999 tehtiin omaperäinen joulukon- 3 000 kuulijalle Mäntyjärven Polskan ja fuugan, Janin sertti, jonka tyylikirjo ulottui renessanssista moderniin Marjatta-laulun sekä naiskuoron voimin Tellu Virkka- musiikkiin, afroista Juiceen. Kuoro esiintyi konsertissa lan Suden aika -teoksen Intron, jonka kansanomainen myös pienyhtyeinä. Kevätkautta leimasivat kasvavat moniäänisyys ja energia villitsivät kansainvälisen ylei- motivaatio-ongelmat ja valmistautuminen Europa sön. Festivaalilehdessä julkaistiin viimeisenä päivänä Cantat -festivaaliin. Laimea kevät päättyi lyhyehköön valikoima unohtumattomia konserttielämyksiä, joiden läksiäiskonserttiin Lahdessa ja Suomenlinnassa tenalji joukossa HOLlia hämmensi kirjoitus otsikolla Vapaat von Fersenissä. Konsertin kohokohta oli Janin Domi- suomalaistytöt. Pitkät vaaleat hiukset valuvat hennoille nantelle säveltämä ”Marjatta’s Son”, Kalevalan, jazzin hartioille. Vaalea iho hohtaa heidän romanttista punaista ja afrikkalaisen musiikin sopuisa kohtaaminen. esiintymisasuaan vasten. Hämäläis-Osakunnan Laulajien

112 113 Janin kausi huipentui vuonna 2000 Neversin Europa Cantat -festivaalin täysosumakonserttiin, jonka jälkeen HOL jammaili paviljongissa sateisen puiston keskellä. Jan esitteli jälleen taitojaan jazzklarinetistina.

Jan Hellberg (1964–) toimii musiikkipedagogina, sovit- projektijohtajana sekä vieraillut johtajana monessa muussa taja-säveltäjänä ja kuoronjohtajana. Hän oli perustamassa kuorossa, usein opettaen erityisalojaan, etnistä musiikkia vuosina 1982–94 toiminutta lauluyhtye Octopusta, joka ja jazzia. Hän on opettanut lukuisissa etnisen kuoromusiikin innoitti häntä jo varhain sovittamiseen. Sittemmin hän on workshopeissa. Hän johti HOLlia 1998–2000. sovittanut ja säveltänyt monille kuoroille ja yhtyeille. Hellberg opiskeli Sibelius-Akatemiassa musiikkikasva- Vuodesta 1987 Hellberg on johtanut Furahakuoroa tusta, kuoronjohtoa ja etnomusikologiaa ja valmistui musii- (Furahakören), joka on erikoistunut hengelliseen etni- kin maisteriksi 1993. Nykyään hän johtaa Karjaalla Lärkkul- seen kuoromusiikkiin. Hän on toiminut muun muassa Cho- lan kansanopiston musiikkikoulutusohjelmaa ja suorittaa rus Sanctae Ceciliaen ja Akademiska damkören Lyranin etnomusikologian jatko-opintoja Åbo Akademissa.

114 115 suomalaisnaiset valloittivat sydämiä ja kuoroja sunnun- laajentamiseen niin ohjelmiston kuin ilmaisukeino- tai-iltana Palais des Sportsissa. Haluamatta loukata kuo- jen suhteen. Etenkin 1990-luvun jälkipuolta hallitsi ron johtajaa ja mieslaulajia on sanottava, että heidän omaleimaisuuden, jopa erikoisuuden tavoittelu. HOL laulunsa oli yksinkertaisesti suurenmoinen ja lumoava. ja sen johtajat halusivat erottua muista kuoroista ja Heidän seireeninäänensä vastasivat tiheinä kaikuina luoda oman tyylinsä, mikä osin onnistuikin, vaikkei toisilleen, kietoutuivat toisiinsa ja vetivät kuulijat huu- taiteellista täysipainoisuutta ehditty vauhdissa hioa maaviin pyörteisiin. Taianomainen hetki! HOL sai myös huippuunsa eikä kuoron maine loppujen lopuksi pitää festivaalilla täyspitkän oman konsertin, jonka kiirinyt kovin kauas. HOL heijasti ajan cross-over- lopulla ”Go down, Moses” pianon ja Janin klarinetti- muotia ja alkoi luoda eräänlaista postmodernia kuoro- improvisaation kera sekä afrovalikoima kohottivat tun- laulua etsien omintakeisuutta estottomilla ja leikkisillä nelman täydessä kirkossa kattoon asti ja saivat yleisön tyylisekoituksilla ja -törmäyksillä – shokkitehoista tuli laulamaan ja tanssimaan mukana. Tämä elämys hui- osa kuorokonsertteja. pensi ja päätti Janin kauden HOLlin johdossa. Projektimainen toiminta kertoo nykyajan opis- Jan halusi jatkaa Topin linjalla täydentäen tyylien kelijakuoron lyhytjänteisyydestä: yhteen ideaan jak- runsautta omalla erikoisalallaan, jazzilla. Jazzlaulun setaan keskittyä yhden kauden verran, sitten on saa- pehmeän ja intensiivisen soinnin ja hillityn tyylin opet- tava vaihtelua. Vaihtelunhalua sekä yksilöllisyyden ja taminen hieman rosoista voimaa puhkuvalle HOL- omaperäisyyden kaipuuta ilmentävät myös aktiivisim- lille oli työn takana. Myös esimerkiksi A cappella in pien kuorolaisten omat tuotannot ja yhtyeet. Toisaalta Acapulcon latinorytmeissä oli paljon tekemistä, ennen samantapaisia nuorekkaita luovuuden purkauksia on kuin HOLlin versio edes muistutti lauluyhtyeen vir- HOLlissa nähty jo kuoron huippukausilla 60- ja 80- tuositeettia. Kevyen rinnalla tehtiin jatkuvasti klassista. luvuilla, joten mistään puhtaasta ajanilmiöstä ei liene Ongelmaksi nousivat kuoron Topin jäljiltä ylimitoi- kysymys vaan pikemmin etevien johtajien luomasta tetut odotukset ja Janin kokemattomuus johtajana ja inspiroivasta ilmapiiristä ja viime kädessä yksittäisten ajanpuute. Jan kertoo: Klassisen ohjelmiston valitsemi- kuorolaisten innosta ja lahjoista. seen ja valmistamiseen sekä ohjelmien kokonaisideointiin olisin tarvinnut enemmän aikaa kuin minulla silloin oli. Taiteellinen “suunta” jäi siksi epäselväksi johtaen jonkin- asteiseen varovaisuuteen. HOL on kuitenkin siitä ihmeel- linen porukka, että sen oma henki ja “ääni” tuntui ja kuului aina. Olisin halunnut venyttää rajojani pitem- mälle kuin silloin pystyin, mutta se oli silti opettavainen aika kaikkea tulevaa johtamista ajatellen. Janin kausi päätti HOLlin 1990-luvun, joka voi näyttää tempoilulta äärimmäisyydestä toiseen. Monet kuorolaiset pysyivät silti uskollisesti mukana ja kes- tivät jyrkätkin murrokset, nousut ja laskut. Toisaalta HOLlin voi nähdä Kuiviksen kaudesta alkaen pyrki- HOL rentoutui Ahvenanmaan ilta-auringossa Alandia Jazz neen johdonmukaisesti kuorolaulun ulottuvuuksien -festivaalin aikaan kesällä 1999.

114 115 lijapiirien kansainvälistyminen. HOLlissa on toki lau- lanut ulkomaisia vaihto-opiskelijoita jo 1930-luvulta lähtien, mutta viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana hämäläiskuoroon on otettu hyviä laulajia Ruot- sista, Norjasta, Islannista, Virosta, Saksasta, Iso-Britan- niasta, Espanjasta, Italiasta, Yhdysvalloista ja Kana- dasta. Vetovoimainen HOL on houkutellut osakunnan jäseniksi myös heimotaustaltaan vähintäänkin moni- puolisia suomalaisylioppilaita. Huomattavan monen laulajan juuret ovat silti yhä Hämeessä. Yleisilmeeltään HOLlin uusimpienkin aikojen seuraelämää voi luonnehtia perin kiltiksi – harvanpa opiskelijajärjestön juhlissa kukaan ei sammu, ja HOL lienee ylioppilaskunnan viimeisiä erillissaunomisen linnakkeita. Sukupuoliroolit ovat silti löyhtyneet, eivätkä edes isännän ja emännän virat ole enää 1990- luvulta lähtien olleet sidottuja sukupuoleen. Vain kuo- ronjohtajaksi ei ole vielä valittu naista. Vanhan perin- HOL-tiernapojat osakuntajihänkeineen ovat laulaneet Ruisku- mestarin talossa Kristianinkadulla vuodesta 1996 lähtien. teen mukaan HOLlin miehet ja naiset ovat yhä ennen kaikkea ystäviä – muista vipinöistä seuraa yleensä avio- HOLlin sosiaalinen elämä heijasti 1990-luvulla liitto. Kiltteys johtunee osaltaan kuorolaisten taustasta: kuoron taiteellista kehitystä – innostava ilmapiiri näkyi jokseenkin kaikki ovat niin sanottujen hyvien kotien usein myös kaikenlaisen viihteellisen luovuuden vil- lahjakkaita ja tunnollisia musiikkia harrastavia vesoja. kastumisena. Parhaimmillaan hollilaisten kalenterit Toisaalta kiltteys lienee myös yhteisön tiedostamaton täyttyivät harjoitusten ja harjoituksenjälkeisten, leirien, suojakeino: pystyäkseen toimimaan kuoron pitää olla konserttien, keikkojen ja vuotuisjuhlien lisäksi sauna- tiivis ja sopuisa, minkä railakas ryyppääminen ja sot- illoista ja kotibileiden kirjosta. Kesälläkään kuorolaiset kuiset ihmissuhteet seurauksineen voisivat vaarantaa. eivät yleensä malttaneet pysyä erillään, vaan tapasivat Muut osakuntakuorot kehittyivät 1990-luvulla säännöllisesti kapakassa ja mökkiretkillä (ja aivan viime vakaasti perinteisillä laduillaan. EOL loi Kari Turusen vuosina jopa urheilukentällä). Festivaalimatkat olivat johdolla sarjan suurten kirkkomusiikkiteosten esityksiä luonnollisesti kesäviihteen huipentumia. ja lauloi paljon vanhaa musiikkia modernin rinnalla. HOL muuttui yhteisönä 1990-luvulla yhä moni- Turunen huipensi kautensa äänilevyyn ja Yhdysval- ilmeisemmäksi. Opiskeluaikojen piteneminen, sink- tain-kiertueeseen. WiOL lauloi jo kolmatta vuosikym- kuilu ja ylipäätään nuoruusikävaiheen venyminen var- mentä Erkki Pullisen johdolla. Toiminta monipuolistui sinkin loppupäästä levensivät kuorolaisten ikähaitaria. kuoron omalla julkaisusarjalla ja kesäkuoroksi synty- Vanhimpien ja nuorimpien hollilaisten ikäero on nyky- neellä, lopulta itsenäisen ohjelmiston luoneella Wene- ään jo yli 15 vuotta, mikä ei haittaa menoa yhtään. Toi- WiOLilla. Näissä kuoroissa pitkäaikaisten johtajien ero nen uuden ajan piirre on Suomen ja erityisesti opiske- 2000-luvun alussa merkitsi suurta murrosta. POL jat-

116 117 HOLlissa on kautta aikain tanssittu paljon ja mieluusti, ja tanssilattialla kilteimmätkin hollilaiset saattavat riehaantua kuten aamuyöllä 70-vuotisjuhlissa 1999.

koi omaperäisellä kansanmusiikkilinjallaan, johon toi jonka luomisessa Erkki Pullisella ja Helsingin yliopis- uutta, eksoottisempaa latinalaista väriä Aarre Joutsen- ton musiikkiseuralla oli suuri osa. Parin yhteisvoimin virta vuodesta 1994 lähtien. SOLlin johtajat vaihtui- valmistetun suurteoksen lisäksi huomattavin uusi vat useasti ja tyylit näiden mukana. Pienemmissä osa- yhteistyömuoto on vuotuisperinteeksi muodostunut kunnissa Satakuntalaisen Osakunnan Laulajat nukahti Akateeminen joulukonsertti. Siinä HOL on ollut aktii- jälleen 1990-luvun alussa, mutta Keskisuomalaiseen visesti mukana tarjoten vuosien ajan kaikille kuoroille Osakuntaan syntyi uusi virkeä kuoro Metsoforte vuosi- karonkkapaikan Hämäläis-Osakunnan avarissa tiloissa. kymmenen lopulla. HOLlin omaleimaisuutta korostava linja on kuitenkin Tärkeä muutos 1990-luvulla oli osakuntakuo- näkynyt siinä, että moniin laajempaa sitoutumista vaa- rojen viimein säännölliset muodot saanut yhteistyö, tiviin yhteishankkeisiin ei ole lähdetty mukaan.

116 117 Eskon tehovartti Joko taas huipulle? Keväällä 2000 HOL sai vuosikymmenen sisällä jo vii- Omasta joulukonsertista alkoi tulla HOLlin vuo- dennen johtajan. Jo kaksi vuotta aiemmin pyrkinyt tuisperinne. Syksyllä 2001 tehtiin kokeilu ja yhdistet- Esko Kallio (1974–) palasi kypsyneenä ja kokemusta tiin joululaulut ja ruoka. Svenska normallyceumin kau- keränneenä ja vakuutti kuoron heti kunnianhimollaan, niissa salissa pidetyssä ”Joulua mahan täydeltä” -kon- kyvyillään, visioillaan ja jo tuolloin hieman pilkah- sertissa yleisö sai ensin kuulla pitkien pöytien ääressä taneella huumorillaan ja persoonallisuudellaan. Työ valikoiman harvinaisempaa latinankielistä ja suoma- alkoi syksyllä valmistautumisella osakuntakuorojen laista joulumusiikkia. Sitten käytiin jouluruokien yhteiseen kulttuurikaupunkivuoden hankkeeseen, aka- kimppuun. Konsertin juju oli yleisölle jaettu luettelo teemiseen kantaattikonserttiin yliopiston juhlasalissa tutuista joululauluista, joista äänestettiin suosituim- Ylioppilaskunnan Soittajien säestyksellä. Richard Falti- mat esitettäviksi. Kolmen kärki (Maa on niin kaunis, nin ja Harri Vuoren kantaateista selvittiin hyvin Eskon Arkihuolesi kaikki heitä ja Jouluyö, juhlayö) ei yllättä- valmennuksella. Sitten otettiin tuntumaa Eskolle lähei- nyt ketään, konsertin lopun showmeininki sen sijaan seen moderniin musiikkiin ja opeteltiin Akateemiseen kyllä. Samaa ohjelmaa laulettiin Tuusulan kirkossa pai- joulukonserttiin Jyrki Linjaman muunnelmasarja Piae kallisen pankin asiakkailleen tarjoamassa tilaisuudessa, cantiones -laulusta Personent hodie sekä Poulencin jossa saatiin taas todeta tavallisen joulukonserttiylei- Hodie Christus natus est. Monen vuoden etnoilun ja sön konservatiivisuus: HOLlin paljolti epäperinteinen jatsailun jälkeen tarkka ja vaativa työskentely vaikeiden ohjelma sai hyisen vastaanoton. Erikoisuudet tuntuvat harmonioiden ja rytmien parissa oli kuorolaisille uutta vaativan hyvin kasvatetun kantayleisön. ja virkistävää mutta myös rankka tyylihyppy. Erikoisuuksia tarjottiin myös keväällä 2002 Keväällä 2001 Esko toteutti teemakonsertin, Suku-teemakonsertissa, joka oli omistettu suomen- joka oli omistettu Aleksis Kiven teksteihin sävelletyille sukuisten kansojen musiikille. Syväjuurisen perinteen lauluille. ”Kivi – sydämeltäni” -konsertissa Helsingissä kaikuja saattoi kuulla Cyrillus Kreekin psalmisävellyk- ja Nurmijärvellä kuoro esitti näyttelijöiden lausumien sissä, etenkin lumoavassa Õnnis on inimene -laulussa, Kivi-katkelmien lomassa Sibeliuksen ja Merikannon sekä Veljo Tormisin liiviläisissä ja karjalaisissa lauluissa. tunnettujen laulujen lisäksi Madetojaa, Rautavaaraa, Sävelletty muinaismystiikka loitsuineen, vedenloisku- Salmenhaaraa ja Ikosta. Kiintoisan konsertin päätti tuksineen ja viikatteenhiomisineen kalpeni säveltä- HOLlin tilausteos, Jyrki Linjaman ”Eskon häälaulu” mättömän moniäänisen kansanlaulun rinnalla. HOL Nummisuutarien tekstiin. Vaikka Esko painokkaasti todisti jälleen kansanomaisen laulutavan väkevän voi- ilmoitti, ettei laulu liity mitenkään hänen yksityiselä- man mordvalaisin lauluin, jotka ovat saaneet sijan kan- määnsä, hollilaiset saivat siitä kimmokkeen järjestää taohjelmistossa. Suku-konserttia tehdessä Eskon luot- Kallio-Kuninkalan leirillä unohtumattomat iltamat tamus HOLliin kasvoi, ja hän osoitti entistä vapautu- ”Eskon ja HOLlin häät”, hilpeän hääjuhlan, jossa jokai- neemmin kykynsä paitsi tinkimättömän tarkkana har- sella kuorolaisella oli rooli. Juhla osoitti samalla sitä joittajana myös eläytyvänä ja innoittavana tulkitsijana. kiintymystä, jota hollilaiset olivat alkaneet jo ensim- Samaa ohjelmaa vietiin pienellä kuorolla menestyksek- mäisen vuoden aikana tuntea Eskoa kohtaan. käästi myös Vaasan kuorofestivaalille toukokuussa.

118 119 Vaasan kuorofestivaalilla HOL esiintyi menestyksekkäästi pienellä porukalla toukokuussa 2002.

Syksyllä tehtiin taas joulukonsertti. Kumppanina täjä, loistava ykköstenori, ihastui ensivisiitillä HOLliin oli etevä Turun yliopiston ylioppilaskunnan kuoro, ja liittyi saman tien kuoroon sen ensimmäisenä nimik- jonka kanssa HOL oli pitänyt yhteiskonsertin jo 1995. kosäveltäjänä. Alex ei saanut kauan nauttia asemastaan Jälleen laulettiin sangen epäperinteistä joulumusiikkia yksin, kun jo vuodenvaihteessa kuoroon tuli myös – Esko oli kotiutunut ilmeisen hyvin HOLlin shokki- kanadalainen sävellysopiskelija Matthew Whittall. linjalle. Renessanssimusiikin rinnalle asetettiin 1900- Räväkkä linja jatkui kevätkaudella 2003, jol- luvun luomuksia Duruflén pehmeän gregoriaanisista loin teemana oli absurdi musiikki. Absurdius merkitsi tunnelmista Rautavaaran ja Peter Maxwell Daviesin myös suuria teknisiä haasteita, joten ohjelmiston har- jokseenkin repiviin harmonioihin. Konsertin huipensi joittelu alkoi jo syksyllä. Työmäärän, joskaan ei keston kantaesitys, nuoren yhdysvaltalaissyntyisen Sibelius- puolesta, konsertin ytimen muodostivat Erik Bergma- Akatemian sävellysopiskelijan Alex Freemanin teos nin vaativat puhekuoroteokset Igel und Agel ja Unter O magnum mysterium, joka yllättäen tarjosi täyteläi- Zeiten sekä Goffredo Petrassin huippuvaikeat limeri- sesti soivia lempeitä sointuja ja mieluista laulettavaa kit. Niiden seuraksi koottiin kirjava valikoima musiik- kaikille kuorolaisille. Erityisen hauskaa oli se, että sävel- kia Lasson Ecosta ja Janequinin Lintujen laulusta

118 119 Kullervo Karjalaisen Syksyyn ja Törnuddin Kitkat Esko Kallio (1974–) on johtanut Hämäläis-Osakunnan katkat -humoreskiin. Ohjelmaan kuuluneiden lasten Laulajia syksystä 2000 lähtien ja valmistelee A-tutkinto- aan Sibelius-Akatemian kuoronjohtoluokalla opettajinaan suusta koottujen satujen mukaan ”Pomppiva leego” Matti Hyökki ja Timo Nuoranne. Kallio on myös osallis- -nimen saaneen konsertin päätti lännen tyyliin amerik- tunut lukuisille mestarikursseille. Hänelle on myönnetty kalainen Shenandoah-kansanlaulun polveileva sovitus. kuoronjohtajan erikoispalkinto Madetoja-mieskuorokil- Kevään päätteeksi koottiin klassinen kotimainen pailussa keväällä 2000 ja Tampereen Sävel -kuorokatsel- ohjelma Kuulan keskeisten laulujen kera ja esitettiin se muksessa kesällä 2003. Hän on johtanut Vantaan laulu Hattulan kirkossa. Tämän konsertin lauluista ja muista -mieskuoroa vuodesta 1999, Amici Cantus -mieskuoroa 2001–2003 ja vuodesta 2002 lähtien Suomen Laulua. Eskon kauden herkkupaloista koottiin ohjelmisto Hän on myös harjoittanut Radion kamarikuoroa ja lukui- myös kesällä 2003 Barcelonan Europa Cantat -festi- sia muita kuoroja. vaalin konsertteihin, joissa varsinkin Kreekin Õnnis on inimene, Sallisen Onko Suomessa kevät? sekä Berg- manin teokset herättivät ihastusta. Festivaalin muita teemoja olivat taukoamaton helle, tukalahko majoitus hikisessä nuorisomajassa, suurkaupungin lumo sekä monille hollilaisille varsin vieraaksi jäänyt mahtava suurkuoroteos, Manuel de Fallan oratorio Atlántida. Syksy 2003 alkoi odottamattomalla ryntäyksellä kuoron takariviin, jonne ilmestyi liuta eteviä mieslaula- jia – HOLlissa ei ole tällä haavaa pulaa edes tenoreista, ja mieskuorosta lähtee niin paljon komeaa ääntä, että naiskuoro jää välillä alakynteen! Kuorotyön kannalta tilannetta kohentavat myös lukuisat musiikinopiskeli- jat, jotka Eskon kiistämätön lahjakkuus on houkutel- lut kuoroon. Kun kuorolla nyt on peräti kaksi pohjois- amerikkalaista nimikkosäveltäjää, on luonnollista, että heidän teoksiaan on ollut ohjelmistossa. Kuten Alex asian kauniisti muotoili: säveltäjän suurin onni on saada luoda musiikkia ystäviensä esitettäväksi. Työs- kentely kuoron omien säveltäjien kanssa on ollut myös hollilaisille ainutlaatuinen onni ja innostuksen lähde. Syyskaudella 2003 tehtiin taas joulukonsertti, tällä kertaa Tampereen Akateemisten Laulajien kanssa. HOLlin päänumero oli Alex Freemanin komea pari- kymmenminuuttinen Joulukantaatti. Sen rinnalla oli

Esko lepäilee laituribileissä Barcelonan yössä, ohjelmassa tilaa vain joillekin pikkukappaleille, joista HOL varjelee hänen untaan. Matthew’n sovitus Charles Ivesin joululaulusta sekä Alexin railakas sovitus vanhasta uudenvuodenlaulusta

120 121 75-vuotisjuhlakonsertti 24.4.2004 Ritarihuoneella johtajana Esko Kallio

mordvalainen Kodamo moro Cyrillus Kreek Hällilaul Matthew Whittall As one listens to the rain tilausteoksen kantaesitys mordvalainen Garojtj Marjac Cyrillus Kreek Aiut-taiut, tahtsin laulda Alex Freeman Neljä laulua Aaro Hellaakosken runoihin tilausteoksen kantaesitys 1. Ensimmäinen tähti 2. Kuutamo metsässä 3. Sade 4. Niin pieniksi Toivo Kuula Eteläpohjalainen piirilaulu eteläpohjalainen Pilvet on taivahalla sov. Olavi Pesonen Tellu Virkkala Suden aika 1. Intro Jarmo Parviainen Ilta

sov. Emil Kauppi Lauvantaki-ilta sov. Jan Hellberg Plocka vill jag skogsviol HOL harjoittelee keskittyneesti Alex Freemanin (takarivissä Toivo Palmroth Hämelaulu oikealla) sävellystä O magnum mysterium jouluna 2002. Toivo Kuula Auringon noustessa

Juhlakonsertin uusi piirre on se, että etnolauluja herättivät ansaittua ihastusta. Kevätpuolella keskityt- lukuun ottamatta nyky-HOLlin koko ohjelma on tiin 75-vuotisjuhlakonsertin valmisteluun, jossa Ame- kevätkauden aikana harjoiteltua, ennen esittämätöntä rikan poikien teosten kantaesityksillä oli keskeinen musiikkia. Eskon aikana HOLlin taiteellinen taso on sija. Niiden lisäksi tarjottiin etnisiä sävyjä niin koko kivunnut – osittain yhä tiukemman koelaulukarsinnan kuoron kuin naisten ja miesten voimin. Kuoron histo- – mutta ennen kaikkea johtajan ahkeruuden ja vaati- riasta muistutti Jarmo Parviaisen viehättävä, HOLlille vuuden ansiosta hyvin korkealle. On päästy uudelle sävelletty Ilta. Juhlakonsertin ohjelmaa esitettiin myös asteelle projektimaisessa työskentelyssä: kuorolaiset toukokuussa Turussa. luopuvat mieluusti suurella vaivalla opituista lauluista

120 121 parin esityksen jälkeen ja ryntäävät joka laulukau- täytyy myös kasvattaa ja kehittää kuoroa siten, että jat- della innokkaina uusien vaativien teosten kimppuun kossa voidaan rakentaa jo opittujen asioiden päälle. – onhan hauskempaa oppia uutta kuin hioa vanhaa. Hänellä on selvä kuva myös tavoitteistaan HOL- Toisaalta Eskon ohjelmisto on ollut niin vaikeaa, että lin johtajana: Perustaitoja täytyy kehittää koko ajan. Täy- täyspitkän konsertin aikaansaaminen ei tunnu luon- tyy pyrkiä siihen, että kuorolaiset hallitsevat ja vähintään nistuvan ja konsertit on parempi tehdä yhteistyöhank- tiedostavat yhä paremmin vaikkapa viritykseen, rytmiin, keina toisen kuoron tai muiden taiteilijoiden kanssa. äänenmuodostukseen ja itsenäiseen laulamiseen liittyvät Kuoron silmissä Eskon työtä leimaa syvällinen perusasiat. Sellaista ohjelmistoa ei taida olla olemassa, paneutuminen kaikkiin kuorolaulun osa-alueisiin, niin missä näitä asioita ei tarvittaisi koko ajan. Mitä enem- soinnilliseen ja rytmiseen puhtauteen ja tarkkuuteen män täytyy harjoituksissa keskittyä siihen, miten kuoro kuin myös muodon ja tekstin erittelyyn. Teekkarina toimii instrumenttina, sitä vähemmän voidaan tehdä itse aloittaneessa Eskossa voikin havaita musiikki-insinööri- musiikkia. Tässä on kyse ihan peruskulttuurista, jonka mäisiä piirteitä, ja joskus hänen teoreettiset mietteensä päälle musisointi rakentuu ja jonka kautta kuoron musii- ja terminsä menevät monelta yli hilseen. Tutuksi on killinen itsetunto kasvaa. Siitä voi sitten lähteä ponnista- tullut myös ”Eskon tehovartti” tiistaisin noin klo maan kohti suurempia haasteita. 21.00–21.19, jolloin harjoitellaan äänijänteiden ja Tuloksia on tullut: peruspuhtaus on saatu jo tarkkaavaisuuden viimeisillä rippeillä nopeaan tahtiin aika hyvälle tolalle, harjoituskulttuuri on kehittynyt monen laulun kiperiä paikkoja. Ruuvipenkissä kuiten- paljon ja miespulasta on päästy. Työtä on vielä tehtä- kin viihdytään, koska Esko selvästi tietää mitä tahtoo ja vänä äänenmuodostuksen kehittämisessä ja peesauksen saa aikaan haluamansa. Musiikki-insinööristä on vuo- eli epäitsenäisen muiden perässä laulamisen poistami- sien mittaan paljastunut yhä enemmän humoristia ja sessa. Eskollekin HOL on oppimisen paikka: Osittain runoilijaa, joka johdattaa kuorolaiset laulujen henkeen tavoitteeni ovat selvinneet tai täsmentyneet itselleni sillä osuvin ja kaunopuheisin sanankääntein ja osaa välit- tavalla vähitellen, että kaikki prosessit eivät ole olleetkaan tää kuorolle syvästi tunnetut tulkintansa. Kuorolaisten heti alun alkaen käynnissä. Kuoron on kieltämättä vaikea ja johtajan yhteistyötä on lähentänyt sekin, että Esko laulaa paremmin kuin johtaja osaa vaatia, ja tavoitteeni viihtyy mainiosti myös HOLlin sosiaalisessa elämässä. onkin toisaalta olla olematta pullonkaula kuoron kehityk- Esko määrittelee ihanteensa täsmällisesti: Soinnin selle millään osa-alueella. perushyveinä pidän tietysti puhtautta, sektioiden tasapai- Eskon HOL tarjoaa laulajilleen parhaan perin- noisuutta ja äänenmuodostuksen kautta tulevia syvyyttä teensä mukaista kunnianhimoista kuorotoimintaa ja ja kirkkautta. Jotta kuoro soi, ei pelkkä puhtaus riitä, monimuotoista hauskanpitoa. Yhä uusille kuulijoille vaan resonanssia ja yläsäveliäkin on löydyttävä, kuin jou- HOL tuntuu tuottavan iloisen yllätyksen. Esko on luo- siyhtyeessä. Kuoron sointia täytyykin jatkuvasti rakentaa nut kuoroon rauhallisen nousukierteen ja innostuksen- ja huoltaa. – – Ilmaisun pitäisi olla samaan aikaan nuo- täyteisen ilmapiirin. Hänen ajassaan voi nähdä paljon teista vapaata ja nuottikuvalle uskollista, rohkeaa, spon- samaa kuin Turusen, Neuvosen, Kuivasen ja Lehti- taania ja rehellistä. – – Ohjelmiston laadinnassa kuoron puun vuosissa, HOLlin kukoistuskausissa. Tekisi mieli kannalta tärkeitä asioita ovat mielestäni ohjelmiston liittää Kallion nimi samaan sarjaan. Olisiko HOL 75- vaihtelevuus, haasteellisuus ja palkitsevuus. Ohjelmiston vuotiaana jälleen uuden huipun tuntumassa?

122 123 Osakunnan hauskin joukko?

HOL, Hämäläis-Osakunnan kerhoista vanhin, on Pelkkä raha ei saa kuoroa kukoistamaan. Johtaja osoittanut hämmästyttävää elinvoimaa koko histori- on kuoron dynamo, jonka vaikutus säteilee paitsi tai- ansa ajan, vaikkei sen tarina aivan mutkaton ja varjoton teelliseen toimintaan myös kuoron ilmapiiriin. Onnek- olekaan. Myös verrattuna muihin osakuntakuoroihin kaasti valitut, etevät kuoronjohtajat ovat pääosassa esikoinen on pitänyt hyvin pintansa. Kaikkien kuoro- HOLlin historiassa, jonka tärkeimmät käänteet liitty- jen vaiheissa on ollut nousuja ja laskuja, ja taiteellisen vät johtajanvaihdoksiin. Alkuvaiheen huippujohtajat ja kukoistuksen ja suuren innostuksen jaksot ovat vuoro- heidän aikanaan koettu menestys loivat HOLlin iden- telleet latteampien ja vaisumpien aikojen kanssa. HOL titeetin yhden perustan, saavutusten ja parhaimmuu- on kuitenkin välttänyt syvimmät aallonpohjat, eikä den muiston. Tämä muodostui ihanteeksi, joka kan- toiminta ole koskaan katkennut. Taiteelliselta kannalta nusti hollilaisia ahkeroimaan, ja myöhemmät voitot HOL lienee luonut yhden osakuntakuorojen vuoristo- ovat vain vahvistaneet tätä velvoittavaa perintöä. ratamaisimmista urista yltäen parhaimmillaan huipulle Hyvä johtaja ei silti välttämättä pyri trimmaa- ja heikoimmillaan vilttiketjuun. maan kuoroaan huippusuorituksiin. Olavi Korte on HOLlin omaleimaisen kehityksen ja menestyk- esimerkki johtajasta, jolla oli selvät, kilpailua viero- sen selittää suurelta osin kuoron taustayhteisö, Hämä- vat, harrastamisen iloa ja toverillista yhteishenkeä läis-Osakunta. Suuressa osakunnassa on aina riittänyt korostavat ihanteet kuorotoiminnasta. Vaikka Jullen innokkaita laulajia, eikä HOL ole siksi yleensä potenut työ sai ikävän lopun arvojen muutoksen ja ulkoisen kovin pahaa väenvähyyttä, stemmojen epätasaisuutta painostuksen vuoksi, hänen ideologiansa heijastuksia kylläkin. Hämäläisten talo on tarjonnut muihin osa- voi nähdä HOLlin myöhemmässä historiassa. Par- kuntiin verrattuna ylivoimaiset harjoitus- ja esiintymis- haita taiteellisia tuloksia ovat saavuttaneet ne johtajat, tilat. Tärkeä voima HOLlin historiassa on osakunnan jotka ovat onnistuneet yhdistämään kunnianhimoisen kunnianhimoinen kulttuuritahto, joka mahdollisti musiikinteon ja monimuotoisen hauskanpidon, HOL- kuoron perustamisen ja ammattijohtajan palkkaamisen lin eräänlaisen tunnuslauseen. talohankkeen tiukoissa taloudellisissa oloissa. Kuoroa Hauskuus on keskeinen käsite HOLlin histo- pidettiin uskollisesti yllä vaikeina velanmaksun vuo- rian ja identiteetin kannalta. HOLlia kuvaava aineisto sina, ja siitä lähtien, kun osakunta saavutti vakavarai- korostaa alusta lähtien kuoron hauskuutta, juhlien ja suuden 1950-luvulla, HOL on ollut jatkuvasti suurinta ilonpidon runsautta. Vaikka HOLlin ei voi todistaa tukea nauttiva kerho. Kuoron tuki pysyi vakaana osa- olleen ”osakunnan hauskin joukko”, on myönnettävä, kunnan jyrkissä aatemurroksissa 1960–70-luvulla, ja että kuoro tarjoaa parhaimmillaan poikkeukselliset viime vuosikymmeninä HOLlia on arvostettu osakun- mahdollisuudet tiiviin yhteishengen ja viihtyvyyden nan perinteiden virkeänä ja modernina jatkajana. synnylle. Kuorossa rajattu joukko ihmisiä kokoontuu

122 123 tiheästi tekemään tavoitteellista oppimistyötä, jossa matkojen ja kilpailujen kuin hauskojen juhlien sarjana. jokaisen panos on tärkeä. Toistuvat yhteiset elämykset, EOL tuntuu aina rakentaneen identiteettinsä taiteelli- esiintymisjännitys, onnistumiset ja epäonnistumiset sen kunnianhimon ja menestyksen varaan. Hauskuus sekä juhlien ja matkojen riemut lujittavat yhteenkuu- nousee esiin vasta Ilkka Kuusiston johtajakaudella luvuuden tunteita. Lisäksi kuorolaulun ihme, ihmis- 1960-luvulla, jolloin ilo yltyi myös HOLlissa Martin äänten sulautuminen harmoniseksi kudokseksi, liittää johdolla. Jyrkkä vastakohtaisuus syntyi 1970-luvulla, laulajien mielet voimakkaasti yhteen tavalla, jota ei kun Heikki Halme muutti EOL:n ammattimaiseen pysty kokonaan selittämään järjellä. Nämä kokemukset tapaan toimivaksi kamarikuoroksi ja katsoi seuraelä- erottavat kuoron osakunnan muista kerhoista ja saavat män häiritsevän taiteellista työtä. Martin HOLlissa lähes väistämättä aikaan sen sisäänlämpiävyyden, josta taas riemu jatkui. Tilanne tasoittui 1980-luvun alku- HOLlia on kautta aikain syytetty. puolella, jolloin EOL:n johtajaksi (HOLlista!) tullut Periaatteessa kaikki kuorot tarjoavat edellytyk- Sakari Hildén loi kuoroon lähes maanisen hauskanpi- set hauskuudelle, ja opiskelijasekakuoroja yleensä lei- don kauden ja HOL ilakoi velipojan, Klaus Hildénin maavat nuoruus, toverihenki, vilkas seuraelämä, juhlat, johdolla. Sittemmin EOL on rauhoittunut kovasti, matkat ja muu ilonpito sekä tiheään soivat hääkellot. mutta HOL on juhlinut vilkkaasti nykyaikaan asti. HOL on kuitenkin korostanut hauskuuttaan myös HOLlin ”hauskuuden” EOL:n rinnalla voi toki muiden kuorojen rinnalla, erityisesti yhden – EOL:n. nähdä vain kunniallisena selityksenä sille, etteivät Tässä nousee esiin Helsingin maalaisosakuntakuoro- HOLlin laulajien kyvyt, harjoitustyyli ja johtajien kun- jen erikoispiirre, kipeä suhde ylivoimaiseen EOL:ään, nianhimo ole sallineet kuorolle samanlaista menestystä johon omaa kuoroa on tahtomattakin verrattu. Eten- kuin EOL:lle. Toisaalta HOLlin ”hauskuuden” saattaa kin akateemisissa kuorokilpailuissa 1940–50-luvulla tulkita syvälliseksi identiteetinmäärittelyksi: HOLlissa EOL herätti kateutta ja syytöksiä epäreilusta kilpailusta kuoron sosiaalista ulottuvuutta arvostetaan yhtä pal- ja tuomaripelistä. EOL:n nujertaminen jäi useimmille jon kuin taiteellista puolta, mikä asettaa jonkinlai- osakuntakuoroille haaveeksi, ja siksi HOLlin voitto set, ilmeisen pitkälle venyvät rajat johtajien kunnian- vuonna 1960 oli niin tavattoman makea ja tärkeä iden- himolle ja tekee myös kuoron seuraelämästä tavoit- titeetin rakennusaine. Tämä jäi kuitenkin ainoaksi ker- teellista. Viimeisten parinkymmenen vuoden valossa raksi, kun HOL todella selätti EOL:n. HOLlin ”hauskuus” voisi tarkoittaa myös ohjelmisto- Osakuntakuorojen kärkikaartiin itsensä oikeute- linjausta: klassisen musiikin rinnalla on alettu arvostaa tusti lukeneen HOLlin voi havaita aika ajoin ilmais- kevyttä ja kansanmusiikkia ja leikkisän rohkeista ohjel- seen revansistista ”ikuisen kakkosen” identiteettiä, jossa mistokokeiluista on tullut ylpeydenaihe. Kuoron tun- EOL:llä on ollut ”toisen” rooli. Eolilaisia on pidetty nuslauseen voi siksi kääntää toisinkin päin: HOLlissa kopeina, ja EOL:n laulua on moitittu ”kylmän tekni- yhtyvät sopusointuisesti kunnianhimoinen hauskan- seksi”, kun muuta vikaa ei ole löydetty. Ennen kaikkea pito ja monimuotoinen musiikinteko. EOL on tuomittu ”hauskaan” HOLliin verrattuna ”tyl- Miten HOLlin hauskuuden määritteleekin, hol- säksi” kuoroksi, jonka kaltaiseksi ei edes haluta tulla. lilaisille itselleen se lienee lämmin tunne, joka saa lau- Tämän mielikuvan ikää ja oikeudenmukaisuutta lamaan vuosikausia kuoron riveissä, pitämään yhteyttä voi arvioida perehtymällä EOL:n historiaan, joka kiel- vanhoihin kuorotovereihin, tulemaan uskollisesti vuosi- tämättä esitetään pikemmin voitokkaiden konserttien, juhliin ja lukemaan tämän kirjan näin pitkälle.

124 125 HOLlin vuodet

1929 kuoro perustettiin 27.1. 1940 toiminta jatkui syyslukukaudella johtajaksi L. Arvi P. Poijärvi 1941 konserttimatka Lahteen ja Riihimäelle 1930 ensiesiintyminen osakunnan vuosijuhlassa 26.1. keväällä johtajaksi Martti Turunen 1942–44 nimeksi Hämäläis-Osakunnan Laulajat kesäkiertue Vääksy–Heinola–Sysmä 1945 toiminta jatkui kevätlukukaudella konserttimatka Hämeenlinnaan 1946 keväällä johtajaksi Janne Raitio kuoron merkki otettiin käyttöön konserttimatka Hämeenlinnaan 1931 juhlakonsertti Tampereella neljäs sija ylioppilaiden kuorokilpailussa kesäkiertue Tampere–Virrat–Ruovesi–Mänttä– syksyllä johtajaksi Olavi Korte Orivesi–Nokia–Kangasala 1947 konserttimatka Tervakoskelle latvialaisen ylioppilaskuoron vierailu viides sija ylioppilaiden kuorokilpailussa 1932 kesäkiertue Lahti–Heinola–Vääksy–Jämsä– kesäkiertue Toijala–Pälkäne–Kangasala Padasjoki–Hollola–Lammi 1948 kuudes sija ylioppilaiden kuorokilpailussa HOLlin ja HOSsin yhteiset naamiaiset kesäkiertue Valkeakoski–Tampere–Nokia 1933 viiden osakuntakuoron konserttitanssiaiset 1949 neljäs sija ylioppilaiden kuorokilpailussa kesäkiertue Heinola–Orimattila–Kuivanto–Kausala kuoron 20-vuotisjuhlakonsertti 1934 kuoron 5-vuotisjuhlakonsertti ensimmäinen esiintyminen Yleisradiossa syksyllä johtajaksi Juhani Pohjanmies ensimmäinen lastenjuhla

1935 kesällä Sortavalan laulujuhlilla 1950 kolmas sija ylioppilaiden kuorokilpailussa syksyllä johtajaksi Veikko Valli 1951 viides sija ylioppilaiden kuorokilpailussa 1936 konserttimatka Heinolaan ja Lahteen kaksi esiintymistä radiossa 1937 syksyllä johtajaksi Tauno Silvonen juhlailtama Hämeenlinnassa 1952

1938 1953 syksyllä johtajaksi Jarmo Parviainen

1939 kuoron 10-vuotisjuhlakonsertti 1954 kuoron 25-vuotisjuhla syksyllä johtajaksi Tauno Karila

124 125 1955 1969 kuoron 40-vuotisjuhlakonsertti konserttimatka Itävaltaan, radionauhoitus 1956 neljäs sija ylioppilaiden kuorokilpailussa 1970 Oinaan yö 1957 kevätkiertue Riihimäki–Lahti–Heinola kevätkiertue Toijala–Hämeenlinna toinen sija ylioppilaiden kuorokilpailussa kirkkokonsertti Johanneksen kirkossa 1971 Ilta Pulassa konserttimatka Jugoslaviaan, radionauhoitus 1958 syksyllä johtajaksi Martti Neuvonen Umeå studentkörin vierailu

1959 kevätkiertue Mänttä–Orivesi–Tampere 1972 kevätkiertue Kuru–Kangasala toinen sija ylioppilaiden kuorokilpailussa sveitsiläisen Luzerner Singer -kuoron vierailu kuoron 30-vuotisjuhlakonsertti, radionauhoitus jugoslavialaisen Vesna-kuoron vierailu

1960 voitto ylioppilaiden kuorokilpailussa 1973 Martti Neuvosen 15-vuotisjuhlakonsertti kevätkiertue Riihimäki–Toijala–Valkeakoski– konserttimatka Sveitsiin ja Itävaltaan, Hämeenlinna radionauhoitus

1961 kevätkiertue Heinola–Lahti–Elimäki 1974 kuoron 45-vuotisjuhlakonsertti äänilevy ”Hämäläis-Osakunnan Laulajat” 1962 kirkkokonsertti Jämsänkoskella, Tampereella ja Helsingissä, radionauhoitus 1975 unkarilaisen Lovassy László -kuoron vierailu opera bluffa ”Rajaseudun tyttö” konserttimatka Unkariin

1963 voitto ylioppilaiden kuoro- ja kvartettikilpailussa 1976 kirkkokonsertti Padasjoella, Lammilla, saksalaisen ylioppilaskuoron Collegium Musicum Lahdessa ja Helsingissä Vocalen vierailu 1977 matka Tallinnaan nuorison laulujuhlille 1964 kolmas sija ylioppilaiden kuorokilpailussa Uplands nations kammarkörin vierailu opera bluffa ”White Horse” kuoron 35-vuotisjuhlakonsertti 1978 Martti Neuvosen 20-vuotisjuhlakonsertti ensimmäinen kuoroleiri Järvenpäässä konserttimatka Upsalaan konserttimatka Saksan liittotasavaltaan, Tanskaan konserttimatka Ahvenanmaalle ja Itävaltaan, radionauhoitus 1979 kuoron 50-vuotisjuhlakonsertti 1965 kevätkiertue Tampere–Forssa–Hämeenlinna Europa Cantat VII, Luzern, Sveitsi

1966 kevätkiertue Nurmijärvi–Hämeenlinna– 1980 TTT:n talohankkeen tuki-iltamat Kangasala–Valkeakoski–Vanaja 1981 Växjö akademiska körin vierailu 1967 kvartettivierailu Upsalassa kolme hopealeimaa Tampereen Sävelessä kevätkiertue Tervakoski–Riihimäki äänilevy ”Iltojeni ilo” radionauhoitus syksyllä johtajaksi Klaus Hildén konserttimatka Norjaan ja Ruotsiin ensimmäiset joululaulut Sädehoitoklinikalla

1968 kevätkiertue Heinola–Lahti

126 127 1982 kirkkokonsertti: Forssa, Ylöjärvi ja Helsinki 1994 kuoron 65-vuotisjuhlakonsertti Europa Cantat VIII, Namur, Belgia Europa Cantat XII, Herning, Tanska ensimmäinen Akateeminen joulukonsertti 1983 Budapestin yliopiston kuoron vierailu konsertti Hämeenlinna, Helsinki 1995 syksyllä johtajaksi Topi Lehtipuu kolme hopealeimaa Tampereen Sävelessä Ranskalainen konsertti

1984 kuoron logo otettiin käyttöön 1996 Kansa laulaa -konsertti Dvořak: D-duurimessu konserttimatka Puolaan kuoron 55-vuotisjuhlakonsertti ensimmäinen Art goes Kapakan Kuorojen kierros kilpailumatka Unkariin Sumujen saaret -konsertti ensimmäiset joululaulukeikat Stockalla 1985 äänilevy ”Joululauluja” Europa Cantat IX, Strasbourg, Ranska 1997 HOLlywood-ravintolashow syksyllä johtajaksi Juha Kuivanen kaksi hopealeimaa Tampereen Sävelessä Europa Cantat XIII, Linz, Itävalta 1987 konserttimatka Tukholmaan Lumi ja kuolema -konsertti kaksi kultaleimaa Tampereen Sävelessä 1998 Välimeri-konsertti 1988 Cotton Club -teemabileet syksyllä johtajaksi Jan Hellberg Europa Cantat X, Pécs, Unkari Kaipuu-konsertti äänilevy ”Kärlek och död” 1999 kuoron 70-vuotisjuhlakonsertti 1989 Yleisradion kunniapunnus, radionauhoitus konserttimatka Alandia Jazz -festivaalille Telemannin Luukas-passion Suomen-kantaesitys kuoron 60-vuotisjuhlakonsertti 2000 Europa Cantat XIV, Nevers, Ranska syksyllä johtajaksi Esko Kallio 1990 äänilevy ”gHOSts in HOLlywood” konserttimatka Tarttoon 2001 Kivi – sydämeltäni -konsertti Tarton yliopiston kamarikuoron vierailu Joulua mahan täydeltä -konsertti

1991 Amerikka-konsertti 2002 Suku-konsertti Europa Cantat XI, Vitoria, Baskimaa konserttimatka Vaasan kuorofestivaalille syksyllä johtajaksi Matti Apajalahti 2003 Pomppiva leego -konsertti 1992 kiertue Helsinki–Tampere–Hausjärvi Europa Cantat XV, Barcelona, Katalonia konserttimatka Padasjoelle ensimmäinen itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus- 2004 kuoron 75-vuotisjuhlakonsertti keikka Töölön kirkossa

1993 konserttimatka Tukholmaan kolme hopealeimaa Tampereen Sävelessä

126 127 HOL sydämessä

Mieluisia muistoja HOL-ajaltani riittäisi vaikka kuinka paljon. HOLlin merkitys kuoroaikana ja sen jälkeen on ollut merkit- Toivottavasti ja arvattavasti tällaisten kauniiden muistojen tävä, sillä se on tuonut laulamisen virkeänä toimintana arkis- sarja jatkuu laulajapolvesta toiseen. Iän karttuessa niiden työskentelyn keskelle. Olen laulanut kuorossa saadakseni kauneus vain kirkastuu. aidon tuntemuksen olemassaolon tärkeydestä. Eniten olen Olavi Korte, HOL 1929–34, johtaja 1946–53 nauttinut saadessani laulaa mukana oikein täydellä äänellä. basso, HOL 1949–53 HOL on merkinnyt minulle hyvin paljon sekä kuoroaikana että sen jälkeen. HOL-vuodet olivat parasta aikaa, harjoitukset tärkeä sopraano, HOL 1929–30 virkistys- ja oppimistilanne. Kuoro antaa tyydytystä ponnis- telujen tuloksista, kauneutta korvin kuulla, yhteistyötä, Vaikka kuuluinkin ”kirjavana” (pari sodassa käyntiä välillä) seuraa, kulttuurikosketuksia, nousua nolojen tilanteiden opiskeluaikana aika moneen ylioppilasyhteisöön, HOL oli jälkeen ym. hyvää. ehdottomasti tärkein. Kuorotoveruus on aseveljeyden sopraano, HOL 1951–58 veroista. basso, HOL 1936–39, 1945 HOL tärkeä minulle juuri aran kaupunkiinmuuttajan kannalta. Siksi en kai ollut vain musiikin takia kuorossa vaan myös Kuorossa laulaminen opettaa mm. ottamaan toiset huomi- kontaktien takia. Kuorolaulu on merkinnyt minulle oon, ”vetämään yhtä köyttä” ja pitämään hauskaa yhdessä. ihmissuhteita, uuden oppimista, vakavia haasteita, Tutustuminen säveltäjiin ja musiikin maailmaan antaa toimintaa organisaatioissa. virikkeitä. basso, HOL 1954–57 altto, HOL 1936–41 HOL oli kuoroaikana minulle hyvin tärkeä, sain sieltä eniten Kuorossa jäsen voi itse luoda taidetta. Hän voi rohkeasti ystäviä, yhteishenki tuntui aina hyvältä. Muistot ovat hyviä. kuulla oman kehonsa musikaalisen äänen, jota hän ei voi sopraano, HOL 1957–65 kokea hälinöivässä ympäristössä. Hän oppii solidaarisesti noudattamaan yhteistä taidekuria, kun johtaja niin edellyt- Varmaan jokainen laulusisko- ja -veli tää. Forte-kohdassa hän saa päästää kaikki tunteensa val- oman parhaan aikansa täällä eli, loilleen. Yhteiskunta antaa siihen harvoin luvan. Hän poistuu koki suuria juhlia paikan päällä, harjoituksista henkisesti virkeänä ja ylevöityneenä. Hän on solmi ikuiset ystävyyssuhteet täällä. noussut musikaalisen kulttuurin kylvystä. Ritva-Taru Terho, HOL 1957–63 tenori, HOL 1945–50 HOL oli kuorourani huippu, laadukkain ja haastavin Olen joskus arvioinut, kuinka suuri osa kuorossa lauletusta laulajayhteisöni. ajasta antaa todella suuren tyydytyksen: vain 2–3 promillea. sopraano, HOL 1959–65 basso, HOL 1949–51 Oli suurenmoista olla laulamassa HOL:lissa ja kokea sitä kaikkea, minkä tuolloin koimme. Tuota kuoroaikaa on

128 129 vaikeaa verrata myöhempiin kokemuksiin, koska HOL-aikana painotteisista ihmissuhteista korkeakoulujen olimme nuoria ja elämä silloin näyttäytyi niin erilaisena monipuolisempaan luonnekirjoon. kuin myöhemmin. Topi Lehtipuu, johtaja 1995–98 tenori, HOL 1972–77 Ottaen huomioon sen suunnattoman mielivaltaisuuden, Jäin todella kaipaamaan kuoroa ja sen toimintaa. HOLlin jolla opintonsa aloittava fuksi valitsee kerhon tai järjestön jälkeen en ole halunnut hakeutua enää mihinkään kuoroon. täyttämään uuden kaupungin sosiaalisen tyhjiön, oli kyllä sopraano, HOL 1975–79 suunnaton onni, että eksyin HOLliin. Lienee mahdotonta parilla rivillä analysoida, mikä minut saa uhraamaan lähes HOL oli taiteellisesti hauska ja musiikillisesti sosiaalinen. kaiken vapaa-aikani kuorolle sen eri ilmenemismuodoissa, Klaus Hildén, HOL 1978–81, johtaja 1981–85 mutta ilmankaan ei enää osaa olla. HOLlissa tasapainottuu hienolla tavalla se, että samalla kun pyritään yhteiseen HOL oli eläväinen, innostunut ja innostava, ja antoi tavoitteeseen, on jokaisen henkilökohtainen panos tärkeä temmellyskentän omalle edistymiselleni. ja kuuluu lopputuloksessa. Juha Kuivanen, johtaja 1985–91 tenori, HOL 1997–

HOL on minulle ennen kaikkea yhteisö, missä on hyvä olla. HOL merkitsi minulle omien rajojen hahmottamista suureh- Mottoni on ollut, että niin kauan kuin tämä pitää paikkansa, kon porukan taiteellisena johtajana. Olin myös siinä roolissa pysyn mukana. Sosiaaliset kontaktit musiikillisten ambitioi- ensimmäisen kerran suomeksi. Sosiaalisesti viihdyin hyvin, den ohella ovat olleet erittäin tärkeitä. HOL on minulle toi- vaikkakin elämäntilanteeni työssäkäyvänä pienten lasten nen koti, mistä luopuminen on vaikeaa kuin lempivillapai- isänä oli hyvin erilainen kuin useimpien laulajien. Kauteni dasta, vaikka se olisi jo täynnä reikiä, tai oluttuopillisesta (tai viimeinen karonkka Neversin puistossa oli ikimuistoinen ja useammasta) keskellä viikkoa, vaikka seuraavana päivänä vahvisti uskoni niihin hyviin voimiin, jotka vaikuttavat pitäisi olla skarppina. Ihmisten erilaisuus, joka täydentää kuoroyhteisössä, kun se on parhaimmillaan. yhteisöä, jaksaa aina kiehtoa HOL:lin ilmapiirissä. Jan Hellberg, johtaja 1998–2000 altto, HOL 1986– HOL vie hermot, vapaa-ajan ja terveet elämäntavat. Sain HOLlissa äärimmäisen arvokasta kokemusta ja harjaan- Toisaalta elon hauskuus lisääntyy: kuorossa tapaamiani nusta. Sain tilaisuuden kehittyä erityisesti ohjelmistojen ihmisiä (joihin en muuten koskaan olisi tullut tutustuneeksi) suhteen. Jouduin myös ajoittain lujille, koska kuoro oli niin ja siellä kokemiani huikeita riemun hetkiä (musiikillisia tai hyvä. Sellainen kehittää johtajaa. HOL merkitsi minulle muita) en vaihtaisi mihinkään. kasvua, ainakin keskivartalon kohdalta. Mutta se ei kyllä altto, HOL 1999– ollut HOLlin syy, sattui vain samoihin aikoihin. Matti Apajalahti, johtaja 1991–95 Tätä nykyä koen HOLlin hyvinkin omaksi instrumentikseni, ja minusta tuntuu, että olen HOLlin kanssa kasvanut yhdessä HOL on totaalinen harrastus ja vie helposti kaiken liikenevän (ja yhteen) nämä muutamat vuodet. On ollut hienoa raken- ajan. Kuin pitkä parisuhde HOL herättää niin rakkauden kuin taa HOLlia vähitellen siihen suuntaan kuin on halunnut ja raivonkin tunteita. Opiskelijakuoro elää ja muuttuu kiihkeästi, nähdä oman työn tulokset. Johtaessa oppii itsestään ja ja nuoresta hurjasta tulee vanha kääpä muutamassa ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta yhtä ja toista. Kaikki vuodessa. Silti poiskaan ei malta lähteä. HOLlin muukin kuin musiikillinen elämä on minulle läheistä, basso, HOL 1992– ja nautin siitä täysin siemauksin. Esko Kallio, johtaja 2000– Vanha totuus kuorosta sosiaalisena tekijänä piti paikkansa: hauskaa piisasi, milloin harjoituksissa, milloin laululeireillä, Liittymiseni HOLliin oli elämäni onnellisimpia sattumia. matkoilla tai saunailloissa. Oli antoisaa avartua taiteilija- tenori, HOL 2002–

128 129 Kirjallisuutta

Aalto-Koistinen, Riitta: Suomalaiset ylioppilaskuorot 1800- Pajamo, Reijo: Laulun ja soiton SULASOL. Suomen Laulajain luvulla. Katsaus ylioppilaskuorotoiminnan aatevirtauksiin. ja Soittajain Liitto 75 vuotta. Helsinki 1997. Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksen julkaisuja 3. Poijärvi, Arvi: Oikeasta kuorohengestä ja -kurista. Helsinki 1984. – Ylioppilaskunnan Laulajat 50 vuotta. Helsinki 1933. Chorus et Psalmus. Juhlakirja Harald Andersénille 4.4.1979. Pullinen, Erkki: Laulujen lunnaat. Aspekteja 1001 maanan- Toim. Reijo Pajamo. Helsinki 1979. tain urakan tiimoilta. – Myrskyn silmässä. Wiipurilaisen Eteläsuomalaisen Osakunnan Laulajat 1931–1981. Osakunnan vuosikymmenet 1917–2003. Keuruu 2003. Päätoim. Jaakko Joki. Helsinki 1981. Puntila, L. A.: Hämäläis-Osakunnasta ja sen toiminnasta vv. Eteläsuomalaisen Osakunnan Laulajat 60 vuotta. 1868–1928. – Kaikuja Hämeestä IX. Tampere 1929. Juhlajulkaisu ajalta 1981–1991. Päätoim. Jaakko Joki. Sata, Sata, Sata… Ylioppilaskunnan Laulajat 1883–1983. Helsinki 1991. Toim. Veijo Ilmavirta. Helsinki 1983. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sekakuoro Akateemi- Satakuntalainen Osakunta 1929–1954. 25-vuotiskatsaus. nen Laulu 50 vuotta 1953–2003. Vammala 2003. Satakunta XVI. Vammala 1954. Häkkinen, Vesa: SOL – nuorekkaan varhaiseläkeläisen värik- Savolaisen Osakunnan Laulajat 1932–1957. Kuopio 1957. käät viime vaiheet. – Savolainen Osakunta 90 vuotta Soini, Wilho: Hämäläisenä ylioppilaana 1870-luvulla. 1905–95. Toim. Anne Hurskainen. Helsinki 1995. – Kaikuja Hämeestä IX. Tampere 1929. Kilpiö, Markku: Piirteitä suomalaisesta kuorohistoriasta. Stenius, Henrik: Körens röst. Den profana körsången som – Rondo 2/1992. forum för den allmänna opinionen. – Boken om vårt land Klinge, Matti – Kolbe, Laura: Suomen ylioppilas. 1996. Festskrift till professor Matti Klinge. Keuru 1996. Keuruu 1991. Suomen Laulu 1900–2000. Tampere 2000. Kolbe, Laura: Sivistyneistön rooli. Helsingin yliopiston Suomen musiikin historia 1–4. Porvoo 1995–1996. ylioppilaskunta 1944–1959. Keuruu 1993. Suomen säveltäjiä II. Toim. Einari Marvia. Porvoo 1966. Kolbe, Laura: Eliitti, traditio, murros. Helsingin yliopiston Toivakka, Tiina: Muistoja SOL:n taipaleelta. – Juhla-Susj. ylioppilaskunta 1960–1990. Keuruu 1996. Savolainen Osakunta 80 vuotta. Helsinki 1985. Kontsas, Hannu: Etelä-Pohjalainen osakunta. Historia Tuomioja, Vappu: Sulo, Hella ja Vappuli. Muistelmia vuoteen 1983. Toim. Mikko Huhtamies. Helsinki 2001. vuosilta 1911–1945. Porvoo 1997. Kuusisto, Seppo: Kansallishenkeen uskoen. Hämäläis- Wiipurilaisen Osakunnan Laulajat 1930–1980. Osakunnan historia I–II. Helsinki 1978. Toim. Eero Pukkala. Helsinki 1980. Kvist, Barbro: Nationskörernas betydelse för studentsången i Ylioppilaskunnan Soittajat 1926–1986. 60-vuotisjuhlakirja. Finland på 1800-talet. – Musiikki 1990:1. Toim. Mika Ainola. Mänttä 1986. Mikkelin lyseo 1872–1947. Kuopio 1948. Nissinen, Martti: SOL:n uusi nousu. – Juhla-Susj. Savolainen Henkilöhistoriallisina lähteinä ovat olleet lukuisat matrikkelit. Osakunta 80 vuotta. Helsinki 1985. Nuotio, Olli: Kaikkialla ääni kaikuu. SULASOLin Helsingin KUVAT piiri r.y. 70 vuotta. Helsinki 1997. Helsingin kaupunginmuseo, sivut 6 ja 116. Paasovaara, Kaisa: Pollilaiset laulelleet jo 20 vuotta. Hämeenlinnan kaupunginmuseo, sivu 36. – Ostrobotnia 5/1983. Hämäläis-Osakunnan arkisto ja kuorolaisten kokoelmat.

130