6.12. klo 15.00 ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLAKONSERTTI Musiikkitalo

Klaus Mäkelä kapellimestari Kari Kriikku klarinetti

Leevi Madetoja: op. 15 15 min

Jouni Kaipainen: Carpe diem! op. 38 26 min 1. 2.

VÄLIAIKA 20 min

Jean Sibelius: Lemminkäinen, neljä legendaa op. 22 48 min 1. Lemminkäinen ja saaren neidot 2. Tuonelan joutsen 3. Lemminkäinen Tuonelassa 4. Lemminkäinen palaa kotitienoille

Konsertissa soittaa neljä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian opiskelijaa, jotka on valittu opiskelemaan Musiikkitalon orkes- teriakatemiaan: Beata Kavander, 2-viulu, Liisa Orava, altto- viulu, Otto-Aaron Takala, sello ja Saga Söderström, käyrätorvi.

Musiikkitalon Orkesteriakatemia on Helsingin kaupungi- norkesterin, RSO:n ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian vuonna 2015 käynnistynyt yhteistyömalli, jonka tavoitteena on yhä korkeatasoisempi, työelämälähtöisempi ja kansainvä- lisempi koulutus.

Väliaika noin klo 15.55. Konsertti päättyy noin klo 17.25. Suora lähetys Yle Areenassa ja Yle Teemalla. MUISTITHAN SULKEA MATKAPUHELIMESI!

Valokuvaaminen, videoiminen ja äänittäminen konsertin aikana kielletty. : Kullervo op. 15

Kun Leevi Madetoja (1887–1947) ryh- linen elementti jää aiheeseen nähden yllät- tyi säveltämään sinfonista runoa Kullervo tävänkin pieneen rooliin. (1913), hän oli Filip von Schantzin, Robert Sinfonisena runona Kullervo ei rakennu Kajanuksen ja Sibeliuksen jälkeen neljäs draamalliseksi kertomukseksi vaan pikem- suomalainen säveltäjä, joka otti Kalevalan minkin maalaa sankaristaan tunnevoimai- traagisen sankarin orkesteriteoksensa ai- sen luonnekuvan. Keskeisessä asemassa heeksi. Silti hän on voinut lähestyä aihet- on heti alussa vasten jousten tremoloa ta jokseenkin puhtaalta pöydältä. Von kuultava käyrätorvien signaalimainen mot- Schantzin alkusoittoa vuodelta 1860 hän toaihe, ja vaskilla on muutoinkin tärkeä tuskin tunsi, eikä Kajanuksen Kullervon su- rooli musiikkia eteenpäin piiskaavana voi- rumarssikaan (1881) välttämättä ollut hä- mana. Mottoaiheen lisäksi Madetoja esit- nelle tuttu. Sibeliuksen Kullervo-sinfonia telee joukon lyhyitä aihelmia, joista raken- oli puolestaan jo ehtinyt muuttua osaksi tuu kuohuvan jännitteinen, vain lyyrisessä myyttistä lähihistoriaa, sillä vuoden 1893 suvantovaiheessa hetkeksi tasaantuva ko- jälkeen Sibelius oli vetänyt teoksen pois konaisuus. Nielsenin tai Mahlerin teoksis- julkisuudesta. ta tutulla tavalla teos päättyy eri sävellajis- Laajemmassa Kalevala-aiheisen musiikin sa (e-molli) kuin missä oli alkanut (h-molli). kontekstissa vertailukohdan Madetojalle 3 asettivat lähinnä muutamat Sibeliuksen teokset, ennen muuta Tuonelan jout- sen, Lemminkäinen palaa kotitienoille sekä Pohjolan tytär, ja vaikka niiden asetta- ma haaste ei ollut määrällisesti suuri, se oli laadullisesti musertava. Kullervo jäikin Madetojan ainoaksi Kalevalan innoittamak- si orkesteriteokseksi, mutta muutamia kale- valaisia vokaali-orkesteriteoksia hän sävelsi. Kullervo valmistui suhteellisen varhaises- sa vaiheessa Madetojan uralla. Takana oli- vat hänen orkesteriteoksistaan Sinfoninen sarja, Konserttialkusoitto ja Tanssinäky, mutta ensimmäinen hänen kolmesta sin- foniastaan odotti vielä reilun parin vuoden päässä tulevaisuudessa. Kullervo ei olekaan tyylillisesti vielä täysin itsenäinen, ja vaikka siinä on eleitä, jotka viittaavat hänen sin- fonioihinsa, sen Madetojalle harvinaisessa romanttis-pateettisessa uhmassa voi ais- tia Tšaikovskin vaikutusta aina muutamia tunnusomaisia melodis-harmonisia kään- teitä myöten. Sen sijaan suomalaiskansal- Jouni Kaipainen: Klarinettikonsertto Carpe diem! op. 38

"Klarinettikonserttoni Carpe diem! on hitaan osan ja nopean finaalin tauotto- eräässä mielessä protesti sitä ilmiötä vas- maksi yhdistelmäksi. taan, että ei ainoastaan musiikissa vaan "Carpe diem!", tartu hetkeen, on laina an- kaikkea nykytaidetta hallitsevat minun tiikin roomalaisen runoilijan Horatiuksen mielestäni voimakkaat negatiiviset tun- oodista ja kuvaa paitsi konserttoa yleensä teet. […] Myönnän, että elämme vaikeita jo sen avausta, jossa klarinetti ottaa heti aikoja. Tässä tilanteessa on kuitenkin tär- ohjat käsiinsä eloisasti kieppuvilla, elämä- keämpää korostaa elämää ylläpitäviä po- niloa pursuavilla kuvioillaan. Osa rakentuu sitiivisia tunnekategorioita. Maailmaa ei sonaattimuodon tapaan kahden vastakkai- pidä pelätä. Pitää tarttua hetkeen.” sen elementin, rytmisesti sykkivän "päätee- Näin kuvaili Jouni Kaipainen (1956–2015) man" ja klarinetin multifonien haurastaman klarinettikonserttonsa (1990) henkistä koraalimaisen "sivuteeman" varaan. taustaa haastattelussa ennen Esa-Pekka Toinen osa alkaa tuskaisella purkauk- Salosen johtamaa kantaesitystä Helsingin sella, kuin korostaakseen, että vaikka elä- juhlaviikoilla syyskuussa 1990, jolloin Kari mänilo ja hetkeen tarttuminen ovat kon- 4 Kriikku oli solistina. Teos ei ollut irtiotto serton ydintä, niiden todellinen merkitys vain siitä ahdistavasta tunnemaailmas- paljastuu vasta, kun niitä peilaa vasten ta, jonka Kaipainen koki hallitsevan tuon tuskaisampia tuntoja. Orkesterin pur- ajan taidetta, vaan myös hänen omasta kaukset ja klarinetin hiljainen itsetutkiske- varhaistuotannostaan. Se oli välittävä ni- lu vuorottelevat, kunnes intensiteetiltään vel siirryttäessä hänen aiempien teosten- tihentyvä silta vie angstin kahleista vapau- sa karheanmodernista ekspressionismis- tuvaan, rytmisesti lennokkaaseen ja säih- ta 1990-luvun klassistisempaan ilmaisuun; kyvän taiturilliseen finaaliin. ero tulee selväksi vertaamalla esimerkik- si hänen kahta ensimmäistä sinfoniaansa (1985,1994), joiden puoliväliin Carpe diem! sekä ajallisesti että tyylillisesti sijoittuu. Carpe diem! oli Kaipaisen ensimmäinen konsertto. Kohtaaminen hänelle uuden teoslajin kanssa osoittautui menestyk- sekkääksi, ja konsertoista tuli yksi hänen tuotantonsa keskeisistä juonteista nel- jän sinfonian ja seitsemän jousikvarte- ton rinnalla. Taiturillinen klarinettiosuus syntyi yhteistyössä Kari Kriikun kanssa ja vie soittimen sekä ilmaisullisesti että tek- nisesti äärirajoilleen. Teoksessa on kaksi merkittyä osaa, mutta rakenne on kolmi- vaiheinen, sillä jälkimmäinen osa rakentuu : Lemminkäinen, neljä legendaa Kalevalasta op. 22

"Uskon että musiikki yksinänsä, se on ab- lopun symbolismin tuntoja, ei vähiten soluuttinen musiikki, ei voi tyydyttää. Se Tuonelan joutsenessa; kesän 1894 mer- herättää kyllä tunteita ja mielentiloja mut- kittäviin kokemuksiin kuuluivat Wagnerin ta aina jääpi jotain ei tyydytettyä sieluum- oopperoiden rinnalla myös Münchenissä me, sitä aina kysyy 'minkätähden tämä'. – nähdyt sveitsiläisen symbolistimaalarin Musiikki on kuin vaimo, sen täytyy tulla Arnold Böcklinin teokset. miehestä raskaaksi. Tämä mies on Poësis." Neliosaisessa muodossaan Jean Sibeliuksen (1865–1957) pohdin- Lemminkäinen rakentuu lähes sinfoniseksi nat runoilija J. H. Erkolle ovat heinäkuul- kokonaisuudeksi. Avausosa Lemminkäinen ta 1893, jolloin hän oli alkanut hahmotel- ja saaren neidot hahmottuu sonaattimuo- la kalevalaista oopperaa Veneen luominen. don tapaan ja ilmentää nautiskelevasti ve- Sanojen takaa kuultavat lähes sitaatin- nyvine kaarroksineen Lemminkäistä eroot- omaisina Wagnerin Oper und Drama -kir- tisen huuman vallassa. Kokonaisuuden jan ajatukset, mutta juuri syvempi tutus- hitaana osana on Tuonelan joutsen, jonka tuminen tämän teoksiin Bayreuthissa ja hivelevissä jousisoinneissa ja englannin- Münchenissä kesällä 1894 sekä niiden ai- torven jalopiirteisesti kaartuvassa soolos- 5 heuttama luova kriisi saivat Sibeliuksen sa piirtyy kuva kalevalaisessa Tuonen mus- luopumaan omasta oopperahankkeesta. tassa joessa uiskentelevasta myyttisestä Kun Veneen luominen oli ajanut karille, joutsenesta. Sibelius kääntyi Lisztin sinfonisten runojen Lemminkäinen Tuonelassa sukeltaa innoittamana ohjelmalliseen orkesterimu- kuoleman maailmaan, mutta hauraas- siikkiin. Tuhoutuneen oopperan raunioille sa välitaitteessa soi Lemminkäisen äi- syntyi pääosin vuoden 1895 aikana sävellet- din rakkaus, kun hän hakee poikaansa ty Lemminkäinen, neljä legendaa Kalevalasta. Tuonelasta. Lemminkäinen palaa kotitie- Lemminkäisen kantaesitys huhtikuussa noille rakentaa lyhyitä aihelmia muuntele- 1896 sai enimmäkseen myönteisen vas- malla väkevän kuvan Lemminkäisestä elä- taanoton, mutta Sibelius ei ollut teokseen mäntäyteisenä, voitokkaana sankarina. täysin tyytyväinen ja teki uusitun version Kimmo Korhonen 1897. Kriitikko Karl Flodinin murska-arvion jälkeen Sibelius jätti teoksesta vain osat Tuonelan joutsen ja Lemminkäinen pa- laa kotitienoille julkisuuteen, ja ne saivat lopullisen muotonsa vuonna 1900. Kaksi muuta osaa Sibelius viimeisteli nykyisin tunnettuun asuunsa vasta 1939. Lemminkäisessä Sibelius loi vaikutta- van synteesin kansallisesta aiheesta ja post-wagneriaanisesta myöhäisroman- tiikasta. Samalla mukana on 1800-luvun KLAUS MÄKELÄ KARI KRIIKKU

”Konsertissa voi tietenkin olla monia koho- Klarinetisti Kari Kriikku kuuluu Suomen kohtia, mutta aivan erityisiä ovat minulle kansainvälisesti menestyneimpiin ja ar- sellaiset tilanteet, joissa tuntuu, että koko vostetuimpiin instrumentalisteihin. Hän orkesteri kollektiivisesti heittäytyy sellai- on esiintynyt solistina eri puolilla maail- seen tilaan, jota ei oltu harjoiteltu.” maa monissa aikamme huippuorkeste- Näin on kertonut huikeaa kansainvälis- reissa kuten New Yorkin filharmonikoissa, tä kapellimestariuraa luova Klaus Mäkelä Amsterdamin Concergebouw-orkesterissa (s. 1996). Hän on tällä hetkellä Ruotsin ja Milanon La Scalassa. Hän esiintyy aktii- radion sinfoniaorkesterin päävierailija ja visesti myös kamarimuusikkona. Sinfoniettan taiteellinen partneri Kriikku teki läpimurtonsa 1980-luvul- ja aloittaa kaudella 2020/21 työnsä Oslon la ja tuli esiin uuden suomalaisen sävel- filharmonikkojen ylikapellimestarina ja tai- täjäpolven innoittajana. Mm. Tiensuu, teellisena neuvonantajana. Hän on myös Kaipainen, Hakola, Lindberg, Saariaho ja Turun musiikkijuhlien taiteellinen johtaja. Pulkkis ovat kirjoittaneet konserttonsa Mäkelä on vieraillut johtajana monissa varta vasten hänelle, ja näin ovat tehneet aikamme huippuorkestereissa eri puolil- myös monet kansainväliset huippusävel- la Eurooppaa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa täjät kuten Michel van der Aa ja Unsuk 6 ja saanut esiintymisistään ylistäviä arvi- Chin. Kriikun ohjelmisto on kuitenkin oita. Vierailuja seuraavat poikkeukset- laaja ja ulottuu klassismin mestariteok- ta uusintakutsut. Kuluvan kauden de- siin saakka. Hän onkin levyttänyt uuden byyttejä hän tekee mm. Hampurin NDR musiikin lisäksi menestyksekkäästi mm. Elbphilharmonien, Münchenin filhar- Molterin, Mozartin, Weberin ja Crusellin monikkojen, Ranskan radion filharmo- klarinettikonserttoja. nikkojen, Lontoon filharmonikkojen ja Kriikku on saanut työstään monia Birminghamin kaupungin sinfoniaorkes- tunnustuksia. Hän sai 2009 arvoste- terin johtajana. tun Pohjoismaiden neuvoston musiikki- Mäkelä opiskeli Sibelius-Akatemiassa palkinnon. Hänen levytyksensä Magnus orkesterinjohtoa Jorma Panulan johdolla. Lindbergin klarinettikonsertosta sai Hänen työnsä perustuu vahvaan muusik- 2006 sekä Gramophone-palkinnon että kouteen, sillä hän on Turun sellokilpailuis- BBC Music Magazinen palkinnon. Kriikku sa palkittu sellisti ja esiintyy nykyisin yhä toimi 1994–98 Uudenkaupungin Crusell- ajoittain sellistinä. Hän korostaa kapelli- viikon taiteellisena johtajana ja on ollut vuo- mestarintyössään vuorovaikutusta, ”sa- desta 1998 lähtien kamariorkesteri Avantin natonta keskustelua orkesterin ja kapelli- taiteellinen johtaja. mestarin välillä”. Radion sinfoniaorkesteri

Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on niat ja konsertot. Toista kertaa järjestet- Yleisradion orkesteri, jonka tehtävänä on tävällä RSO-festivaalilla kuullaan Magnus tuottaa ja edistää suomalaista musiikki- Lindbergin uutuuksia ja suurteoksia. kulttuuria. Orkesterin ylikapellimestari on Kapellimestarivieraiksi saapuvat mm. Esa- Hannu Lintu. Pekka Salonen, Herbert Blomstedt, Jukka- Radio-orkesteri perustettiin vuon- Pekka Saraste ja Sakari Oramo ja solistei- na 1927 kymmenen muusikon voimin. na debytoi joukko kotimaisia nuoria. Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi RSO on levyttänyt mm. Mahlerin, 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestarei- Bartókin, Sibeliuksen, Hakolan, Lindbergin, ta ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Saariahon, Sallisen, Kaipaisen ja Kokkosen Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, teoksia. Orkesteri on saanut levytyk- Leif Segerstam, Jukka-Pekka Saraste ja sistään Gramophonen kahdesti - Lind- Sakari Oramo. Hannun Linnun kauden bergin klarinettikonserton levytykses- päätyttyä keväällä 2021 ylikapellimestari- tä 2006 sekä Bartókin viulukonsertto- na aloittaa Nicholas Collon. jen levytyksestä 2018. Muita tunnustuk- Suurten klassis-romanttisten mestari- sia ovat mm. BBC Music Magazine Award, 7 teosten ohella RSO:n ohjelmisto sisältää Académie Charles Cros ja MIDEM Classical runsaasti nykymusiikkia ja orkesteri kan- Award. Sibeliuksen sävelrunoja ja laulu- taesittää vuosittain useita Yleisradion ti- ja sisältävä levy palkittiin International lausteoksia. RSO:n tehtäviin kuuluu myös Classical Music -palkinnolla (ICMA) 2018. koko suomalaisen orkesterimusiikin tal- Kotimaisen EMMA-palkinnon RSO on saa- tioiminen kantanauhoille Yleisradion ar- nut 2016 ja 2019. kistoon. Kaudella 2019–2020 orkeste- RSO konsertoi säännöllisesti ympäri ri kantaesittää neljä Yleisradion tilaamaa maailmaa. Kaudella 2019–2020 orkeste- teosta. Lisäksi ohjelmassa on Yleisradion ri tekee Hannu Linnun johdolla kiertueet ja Helsingin juhlaviikkojen suurtuotan- Keski-Eurooppaan ja Japaniin. to, Schumannin Kohtauksia Goethen RSO:n konsertit lähetetään suorina lähe- Faustista. Erityisaseman saavat myös tyksinä Yle Areenassa ja Yle Radio 1:ssä sekä Dmitri Šostakovitšin keskikauden sinfo- taltiointeina Yle Teemalla ja Yle TV1:ssä.

Huomioithan yliherkkyydestä kärsivät kanssakuulijamme, välttäisitkö voimakkaiden tuoksujen käyttöä konsertissa. Kiitos!