15.10. KESKIVIIKKOSARJA 4 Musiikkitalo klo 19.00

Hannu Lintu, kapellimestari Laura Hynninen, harppu

Richard Strauss: Don Juan, op. 20 17 min

Alberto Ginastera: Konsertto harpulle ja 23 min orkesterille, op. 25

I Allegro giusto II Molto moderato III Liberamente capriccioso – Vivace

VÄLIAIKA 20 min

Jean Sibelius: Lemminkäinen, 45 min neljä legendaa orkesterille op. 22

I Lemminkäinen ja saaren neidot II Tuonelan joutsen Sanna Niemikunnas, englannintorvi III Lemminkäinen Tuonelassa IV Lemminkäinen palaa kotitienoille (Lemminkäisen paluu)

Väliaika noin klo 19.55. Konsertti päättyy noin klo 21.10. Suora lähetys Yle Radio 1:ssä sekä verkossa (yle.fi/rso).

1 LINTU-PERSPEKTIIVI

LEMMINKÄISESSÄ ti tahdilta kohti päähenkilön tuhoa. Sibeliuksen lähtökohta on erilainen: KUULUU WAGNERIN HENKI koko materiaali oli alun perin tarkoitet- Straussin Don Juan ja Sibeliuksen Lem­ tu aivan toiseen teokseen ja nämä le- minkäinen käsittelevät samaa aihetta, gendat ovat siksi enemmänkin tunnel- naistenmiehen seikkailuja. Miten niitä ver­ mia, impressioita. taisit? Näkyykö mielestäsi Lemminkäis-sarjassa Nämä naissankarit ovat keskenään hu- Sibeliuksen trauma siitä, että siitä piti vittavankin erilaisia. Suomalaiseen ver- tulla ooppera, jota ei koskaan sitten syn­ sioon luulisi kuuluvan, että kun joku tynytkään? lahdataan kappaleiksi, hän pysyy kuol- leena – mutta niin ei sitten käykään. Sibelius oli tuolloin vielä nuori ja melko Sen sijaan tarinan eteläeurooppalai- kokematon säveltäjä. Hänen on täyty- sessa, moralistisessa muunnelmassa nyt olla tietoinen ristiriidasta Lisztin ja tyypille käy lopulta huonosti. Nikolaus Wagnerin välillä. Wagner uskoi vahvasti Lenaun näytelmässä, johon Straussin tekstin ja musiikin yhdistämiseen eikä sävelruno perustuu, Don Juan on ajat- hän hyväksynyt Lisztin ajatusta sinfo- televa ja eksistentialistisessa tuskas- nisesta runosta (…”lähettäkää rahaa, äl- sa kieriskelevä täydellista naista etsivä kää näitä tekeleitä”…). Tämä oli musiik- älykkö. Kalevalan Lemminkäisestä tuli kimaailmassa vielä 1890-luvulla kuuma puolihullu elostelija koska hän söi ylian- debatin aihe. Ongelmakseen Sibelius nostuksen kalaa. ihaili sekä Lisztiä että Wagneria ja var- On musiikillisesti kiinnostavaa tar- masti koki, että häntä vedetään kah- kastella, mitä eroja on Sibeliuksen ja teen suuntaan. Sen on täytynyt olla Straussin tavoissa säveltää sävelru- häkellyttävää. noelmia. Don Juan on minulle ideaa- Ensin siis oli tekeillä kalevalainen lein tämän lajityypin edustaja, puhu- ooppera. Kansanrunous ei sellaisenaan taan sitten sinfonisesta runosta tai tarjoa oopperalle parasta mahdollis- sävelrunoelmasta. Lisztin kehittämä ta materiaalia. Wagnerinkin piti en- ajatus sinfonisesta runosta jossa tari- sin kirjoittaa ja muokata vuosikausia nan kerronta ei ole riippuvainen struk- Nibelungen-syklinsä librettoja, ennen tuurin kahleista toteutuu mielestä- kuin hän saattoi ryhtyä sävellystyö- ni Straussilla parhaiten. Hän rakentaa hön. Kalevala on löyhäpäinen kokoel- mittasuhteiltaan ja rakennustavaltaan ma tapahtumia, joista on vaikea saada ihailtavan ja loisteliaan ehyen kokonai- mitään tolkkua. Oopperaksi sen aiheet suuden jota pystyy seuraamaan tah- taipuvat huonosti. Lemminkäisenkin

2 tarina päättyy siihen, että sankarit ek- ovat tukeneet toisiaan: voi esimerkiksi syvät jäälle, heille tulee kylmä ja niinpä miettiä millainen Sibeliuksen seitsemäs he sitten palaavat häntä koipien välis- sinfonia olisi ollut ilman sävelrunoelma- sä kotiin. Siihen nähden Lemminkäisen taustaa. kotiinpaluu on aika korskeaa musiikkia. Wagnerin henki kuuluu kyllä Miten tulit valinneeksi naissankarien Lemminkäis-sarjassa. Lemminkäisessä joukkoon Ginasteran harppukonserton? ja saaren neidoissa on paljon Tristania, Lemminkäinen Tuonelassa -osassa Val­ Tutustuin siihen aikoinaan harpisti kyyriaa, Tuonelan joutsenessa Parsifalia Xavier de Maistren kautta, ja kun Laura ja Lemminkäisen kotiinpaluussa Loheng­ Hynninen sai pari vuotta sitten RSO:sta riniä. On kuitenkin vaikea kuvitella, että paikan, ehdotin hänelle heti, että soi- tästä materiaalista olisi voinut kutoa tettaisiin nimenomaan Ginastera. Se ehjää oopperaa. Ongelma ei varmaan- on minusta Rautavaaran konserton rin- kaan olisi ollut vuolaan laulutekstuurin nalla yksi musiikillisesti parhaista harp- kirjoittaminen vaan musiikillisen jatku- pukonsertoista. Perinteisiin kermakak- vuuden ja pitkäjännitteisyyden luomi- kukonserttoihin, vaikkapa Reineckeen nen. tai Zabeliin verrattuna siinä on käsitel- ty harppua varsin rohkeasti. Teoksessa Minkälainen on Sibeliuksen sävelrunojen on melko pieni orkesteri, mutta paljon ja hänen sinfonioidensa välinen suhde? lyömäsoittimia, joten siinä on omat balanssiongelmansa ja harpun osuus Kun lukee Sibeliuksen kirjeitä ja päi- vahvistetaankin toisinaan sähköisesti. väkirjoja, hänestä saa vähän neuvot- Siinä on tiettyä tuoreutta, ja se sopii toman vaikutelman mutta itse asiassa keventämään tällaista ohjelmaa, jossa hän teki monia määrätietoisia päätök- on paljon raskaasti sulavaa tavaraa. siä. Kullervon jälkeen hän päätti, että Harppukonsertto on sitä Ginasteraa, musiikillisen tyylin on muututtava. joka kuulostaa eteläamerikkalaiselta – Myöhemmin hän kääntyi tietoisesti hänellähän on sitten modernistisempi- kohti sinfoniamusiikkia. Hänen aika- kin puoli. Hän oli niin taitava säveltäjä, naan tämä ei ollut samalla tavoin it- että osasi käyttää kansanmusiikkiele- sestään selvää kuin vaikkapa viisikym- menttejä, mutta vältti silti vaaran kuu- mentä vuotta aikaisemmin; sinfonikon lostaa mariachiyhtyeeltä. Ginasteran tie oli nyt aktiivisesti valittava. Suuret kehitys muistuttaa Sibeliusta siinä suh- sinfonikot Tšaikovski ja Brahms olivat teessa, että myös hänen tuotannos- jo kuolleet, eikä Brucknerkaan enää sä- saan on kansallisia elementtejä, jotka veltänyt. Debussy julisti sinfonian kuo- olivat aluksi suoran lainauksen tasolla, lemaa, ja Schönbergin sukupolven ide- mutta muuttuivat myöhemmin puh- aalit olivat jo orastamassa. taasti sinfoniseksi materiaaliksi. En kuule näissä sävelrunoissa vielä paljonkaan sinfonikkoa. Varmasti nämä haastattelu Lotta Emanuelsson kaksi osa-aluetta, sinfonia ja runoelma,

3 NÄPIT PELISSÄ Haave harpusta syntyi oopperassa Laura Hynninen päätti jo 3-vuotiaana, että hänestä tulee harpisti. Kahdeksan Lauran rakkaus harppuun syttyi van- vuotta myöhemmin hän sai vanhem- hassa Kansallisoopperassa Helsingin miltaan tahtonsa läpi ja pääsi harppu- Bulevardilla, jossa hän lapsena istui tunneille. Soittimen tekniset haasteet seuraamassa isänsä, baritoni Jorma hankalasta virittämisestä monimutkai- Hynnisen oopperaesityksiä. Lavan vie- siin jalkapedaaleihin ja kipeytyviin sor- ressä olevasta aitiosta näki hyvin or- menpäihin eivät Lauraa lannistaneet, kesterimonttuun, jossa Lauran huomio vaan musiikki vei hänet mukanaan kiinnittyi kookkaaseen ja koristeelli- aina ammattilaiseksi asti. Tänä iltana seen soittimeen. ”Väliajalla kävin aina hän soittaa Alberto Ginasteran konser- häiritsemässä harpisti Riitta Paavolan ton, joka tempaisee tämän romantti- virityshetkeä”, Laura nauraa. sen soittimen ulos enkelikaavustaan ja Aluksi Laura soitti pianoa ja viulua, osoittaa, miten moderni ja hurja soitin mutta alkoi sitten itsepintaisesti vaatia harppu voi olla. vanhemmiltaan harpputunteja. Lopulta ”On todella mieluisaa soittaa tällaista he antoivat periksi ja 11-vuotias Laura kappaletta, jossa on samalla kauneutta pääsi Riitta Paavolan oppiin. Tuohon ja vääntöä. Ginastera on selvästi tunte- aikaan ei ollut vielä helppoa ostaa ja nut harpun instrumenttina – hän kir- myydä pieniä harppuja, joten Lauralle joittaa hienoja efektejä, joissa harppua hankittiin suoraan iso konserttiharppu. rummutetaan, tehdään rapisevia kyn- ”Minulla oli pino kirjoja jalkojeni alla, siglissandoja ja vaihdetaan sävelkor- enkä ylettänyt käsillä alimpiin kieliin”, keutta pedaaleilla” Laura kertoo. Yksi Laura muistelee. konserton haasteista on saada soolo- Vanhempien pelkäämää kylläs- harppu kuulumaan värikkäästi katetun tymistä ei tapahtunut ja jo teini- orkesterin läpi. ”Orkesterissa on paljon ikäisestä asti Lauran kalenteri alkoi lyömäsoittimia ja muita herkullisia, ko- täyttyä esiintymisistä. Ensimmäisen va- via ääniä ja siksi olen yrittänyt bodata kituisen orkesterikiinnityksensä hän sai näppini rautaiseen kuntoon.” Kansallisoopperasta, jossa hän työsken- Harpistin näpit ovatkin aikamoisella teli kaksitoista vuotta. Tammikuussa koetuksella, sillä niihin kohdistuu näp- 2013 Laura aloitti RSO:ssa, jossa hän päillessä valtava paine. Vuosien harjoit- viihtyy erinomaisesti. telu muuttaa sormenpäiden ihon hyvin paksuksi. ”Voin melkeinpä ottaa kuu- Haasteiden harppu man pellin uunista paljain sormin, eikä tunnu missään. Myöskään kosketus- Jokaisessa soittimessa on omat haas- näyttöiset puhelimet eivät toimi minun teensa, mutta ainakin maallikon nä- sormillani”, Laura nauraa. kökulmasta niitä on harpulle kasattu melkoinen määrä. ”Kieliä näppäillessä äänestä tulee helposti suttua, niin sa-

4 nottuja kynsiääniä ja kaikkea epätark- Chicagoon valitsemaan RSO:lle uut- kuutta. Moni oppii soittamaan vikke- ta kakkosharppua. ”Harput eivät jousi- lästi, mutta ei vikkelästi ja mojovasti”, soitinten tapaan parane vanhetessaan, Laura selittää. Harpussa myös kaik- vaan kielten aiheuttama veto väsyttää ki äänet jäävät soimaan, jos niitä ei puun niin, ettei se jaksa resonoida par- sammuta. ”Lisäksi harpulla on melkein haalla mahdollisella tavalla. Uusi harp- mahdotonta soittaa staccato eli lyhy- pu soi parhaiten pari vuotta käyttöön- esti ja terävästi, mutta myös melkein oton jälkeen”, Laura kertoo. yhtä mahdotonta soittaa legato eli si- Puiden annetaan ensin kuivua muu- toen.” Virittäminen onkin sitten oma tama vuosi, ennen kuin niistä aletaan luku sinänsä. ”Debussy on sanonut, työstää soitinta. Lauraa odottaa teh- että harpisti käyttää puolet elämästään taalla kymmenien harppujen rivistö, virittämiseen ja toisen puolen soittaen joista hän valitsee sopivimmat kokeilta- epävireistä soitinta”, Laura huokaa. vaksi tehtaan omassa konserttisalissa. Multitasking-kykyjäkin tarvitaan. ”Soit­ ”Kun oikea harppu tulee kohdalle, sen taessa joutuu liikuttamaan kaikkia nel- kuulee heti”, sanoo Laura. jää raajaa ja kohdistamaan katsetta nuottiin, harpun kieliin ja kapellimes- Satu Kahila tariin, sekä tietysti kuuntelemaan it- seään ja orkesteria”, Laura kuvailee. Samaan aikaan kun kädet työskente- levät kielien kanssa, jalat vaihtavat sä- velkorkeuksia painelemalla seitsemää erilaista pedaalia. Jokaisesta kielestä tu- lee pedaalien avulla kolme erikorkuista ääntä. Hankaluus on siinä, että pedaa- lia täytyy usein vaihtaa jo ennen kuin kyseinen ääni tulee teoksessa ajan- kohtaiseksi. Jos tällöin laittaa pedaalin väärään asentoon, on hyvin hankala jäljittää, missä virhe tapahtui. Lauralle onkin kehittynyt hyvä havainnointiky- ky, mistä on hyötyä myös konserttisalin ulkopuolella. ”Teini-ikäiset tyttäreni ke- huvat, että olen maailman paras auto- kuski”, nauraa Laura.

RSO:lle uusi harppu Chicagosta

Marraskuussa Laura Hynninen läh- tee Lyon & Healyn harpputehtaalle

5 RICHARD STRAUSS (1864–1949): DON JUAN

Strauss kertoi luonnostelleensa ensim- ten muuta Eurooppaa ja Amerikkaa. mäiset teemat sävelrunoon Don Juan Lehtikritiikissä Strauss saavutti todella Venetsian ja Padovan matkallaan tou- nuorena aseman ”tärkeimpänä saksa- kokuussa 1888. Tämä tuskin kuiten- laisena säveltäjänä Wagnerin jälkeen”. kaan pitää paikkaansa, sillä teos valmis- Neljä vuotta vanhempi Mahler ei ol- tui jo saman vuoden heinäkuussa, eikä lut vielä saavuttanut menestystä, ja edes Straussin kaltainen virtuoosi olisi hän oli sitä paitsi Brucknerin lailla itä- ehtinyt säveltää näin monimutkaista, valtalainen. Sellaiseksi kai Hampurissa yksityiskohtia kihisevää ja kontrapunk- syntynyt Brahmskin miellettiin; kysei- tisesti taidokasta partituuria noin lyhy- nen kriitikko sitä paitsi kuului varmasti essä ajassa. Niinpä yleiseksi käsityksek- wagnerilaisten leiriin eikä siis piitannut si on tullut, että Strauss aloitti teoksen Brahmsista muutenkaan. hahmottamisen jo edellisen vuoden ai- Don Juanin tarina on vanha espan- kana. Olennaista tietysti on, että hän jalainen legenda, jonka varhaisimman oli tuolloin vasta 23 vuoden ikäinen tunnetun kirjallisen version El bur­ suurlupaus, jonka mieli paloi todellisen lador de Sevilla y convidado de piedra läpimurron tekemiseen. Strauss halusi (”Sevillan huijari ja kivinen vieras”) jul- saada kantaesityksen johonkin suureen kaisi näytelmäkirjailija Tirso de Molina kaupunkiin; Berliini väikkyi päällim- vuoden 1630 kieppeillä. Kirjallisuudessa mäisenä mielessä. Hän joutui kuiten- ja muussa taiteessa aihetta on käsitel- kin lopulta tyytymään Weimariin, joka ty tuon jälkeen paljon. Mozartin oop- Goethen, Schillerin, Lisztin ja monien peran lisäksi tunnetaan esimerkik- muiden tyyssijana oli toki merkittävä si Moliéren, lordi Byronin, Puškinin ja kulttuurikaupunki, mutta kooltaan ko- Dumas vanhemman toisinnot. Strauss vin vähäinen. Eikä Weimarin orkesteri ei kuitenkaan perustanut teostaan mil- tietystikään ollut taidoiltaan kärkipääs- lekään näistä, vaan itävaltalaisrunoilija tä, mikä pelotti nuorta leijonaa, hän Nikolaus Lenaun (1802–50) keskeneräi- kun tiesi säveltäneensä huippuvaikean seksi jääneelle runonäytelmälle. Jutun kappaleen. juonen kannalta lähteen spesifioinnilla Todellinen läpimurto esityksestä kui- ei ole erityisen tärkeää merkitystä, sil- tenkin tuli. Strauss itse johti sen mar- lä Strauss ei tässä sävelrunossa seuraa raskuussa 1888, ja vaikka orkesteri ja tarkasti tapahtumien kulkua kuten esi- erityisesti sen käyrätorvensoittajat va- merkiksi Till Eulenspiegelissä, vaan liik- littivat harjoituksissa hiuksianostat- kuu yleisemmällä, ilmapiiriä ja mielialaa tavia vaikeuksia, esitys onnistui suu- luotaavalla tasolla. renmoisesti. Eikä Straussin tarvinnut Lenaun Don Juan poikkeaa jonkun kauan odottaa huippuorkesterien esi- verran toisintojen valtavirrasta; esimer- tyksiä: Don Juan lähti heti voitokkaalle kiksi päivälliskohtaus kivisen vieraan kiertueelle ensin ympäri Saksaa ja sit- kanssa ja huijarin on käsitel-

6 ty aivan toisin. Olennaista on se, että telylle sujuvasti alistuviksi objekteik- Lenau pyrki psykologisoimaan nais- si; niissä on siis sekä romanttiset että tenmiehen taustoja ja ajatusmaailmaa klassiset piirteensä. Myös teemojen syvemmältä ruopaten kuin kirjallisuu- luonteita muokkaava karakterimuun- dessa oli ollut tapana sitä ennen. Tästä telu oli nuorella säveltäjällä hallussaan. voisi päätellä, että myös Strauss tavoit- Orkestraatio kuohuu upeita yksityis- teli jotain syvempää, ja siihen viittaa- kohtia, ja tekstuurin olemus on virtu- via merkkejä teoksessa onkin. Mutta oosinen. Soittimien ja soitinryhmien päähenkilöä ja hänen viettelytoimiaan erikoislaatua ymmärretään hienosti, luonnehtivat teemat pursuavat niin ja niiden yhteispelistä syntyy uhkeasti vastaansanomatonta veijarienergiaa, soivia pintoja. Muodoltaan Don Juan on että kuulokuvassa kaikki syväluotaus vapaasti käsitelty sonaatti, jossa esitte- jää periferiseksi. Straussin Don Juan toi- lyä seuraa kaksi eri kehittelyä ja niiden mii monivärisenä, loisteliaana ja suoras- lomassa ylimääräisiä inserttejä, ja jossa taan sädehtivänä naisteniskijän muoto- lopun kertaus on vahvasti muunnettu. kuvana. Viimeisten tahtien nopea ikävä Päähenkilöä kuvataan alussa elohopea- juonenkäänne (Don Juanin kuolema) maisen vilkkaalla, sisäisesti räiskähte- menee kuulijalta helposti toisesta kor- levällä teemalla. Puolivälin jälkeen hän vasta sisään ja toisesta ulos, ja mieleen saa toisen luonnehdinnan: käyrätorvi- jää viettelyä ja rakastelua teollisessa en kajauttama uusi teema henkii sekä mittakaavassa sekä hulvatonta juhla- sankarillisuutta että kevytkenkäisyyttä, humua. Strauss liitti partituuriin kolme molempia jännittävän ironisessa valais- katkelmaa Doin Juanin repliikeistä näy- tuksessa. Rakkauskohtaukset kehitty- telmässä. Niiden mukaan häntäheikki vät temaattisesta aineksesta kuin huo- oli sangen suoraviivainen: ”Kun hyörin maamatta, kun taas loppupuolen ns. rakkauksineni kauniiden naisten laajas- karnevaalikohtaus on mukaan ympätty sa piirissä, rakkauteni on joka kerta eri- insertti. Mitään juuri sitä vastaavaa ei lainen. En rakenna raunioille temppeliä. Lenaun näytelmässä ole, vaan Strauss Intohimo voi todellakin olla vain uutta on ottanut tässä vapauksia. intohimoa, sitä ei voi siirtää kohteesta toiseen. Sen täytyy kuolla täällä ja viro- ta uudelleen eloon toisaalla, ja kun se on itsetietoinen, se ei tunne mitään ka- tumusta.” Tällaisen miehen kuvan nuori Strauss maalasi koko intonsa ja taiton- sa voimalla. Musiikillinen toteutus on häikäise- vää tasoa, varsinkin kun ottaa huomi- oon tekijän iän. Teemat on muotoiltu sekä habitukseltaan komeiksi, hedo- nistisiksi, sellaisenaan nautittaviksi subjekteiksi että kehittelevälle käsit-

7 ALBERTO GINASTERA (1916–1983): KONSERTTO HARPULLE JA ORKESTERILLE

Buenos Airesissa syntynyt ja siellä laisittain (jolloin g:ksi kirjoitettu alku- suuren osan elämäntyöstään tehnyt konsonantti ääntyisi kuten englannin Alberto Ginastera on varmaankin kan- sanassa George eikä espanjalaisittain sainvälisesti toiseksi tunnetuin argen- kovana h:na). Opintonsa Ginastera suo- tiinalainen säveltäjä. Hänen maineensa ritti Buenos Airesin konservatoriossa on suuri, mutta se ei yllä samaan kuin ja valmistui juuri ennen maailmanso- Astor Piazzollan, joka yhtenä maailman taa vuonna 1938. Sodan jälkeen hän johtavista crossover-säveltäjistä nauttii teki kahden vuoden mittaisen opin- kultillista suosiota monien alakulttuu- tomatkan Yhdysvaltoihin ja opiskeli rien ystävien keskuudessa. Ginastera mm. Aaron Coplandin johdolla: tähän puolestaan tunnetaan lähinnä vain mo- vaadittiin opettajalta ja oppilaalta sit- dernin konserttimusiikin piireissä, vaik- keyttä, sillä Ginastera ei puhunut eng- ka hänen musiikkinsa on tehnyt myös lantia käytännössä lainkaan. Vuodesta alueenylityksiä. Vuonna 1973 prog- 1947 Ginastera eli ja vaikutti Buenos ressiivisen rock-musiikin kärkiryhmiin Airesissa. Hän toimi monessa opettajan kuulunut Emerson, Lake & Palmer si- pestissä – yhdessä vaiheessa oppilaa- sällytti neljännen osan hänen piano- na oli myös Astor Piazzolla – ja vuon- konsertostaan albumilleen Brain Salad na 1961 hän perusti Torcuato di Tella Surgery. Ginasteran musiikkia – muu- -instituution, josta tuli Latinalaisen takin kuin tarkoituksella baletiksi sävel- Amerikan johtava säveltäjien koulutus- lettyä – on käytetty lukuisissa tanssite- keskus. Maan poliittinen levottomuus atteriproduktioissa. Tämä ei ole mikään pakotti hänet muuttamaan vuonna ihme, sillä väkevästi svengaavilla tanssi- 1968 Yhdysvaltoihin ja edelleen kahden rytmeillä on siinä usein keskeinen ase- vuoden kuluttua Eurooppaan. Viimeiset ma. Euroopassa Ginastera tunnetaan vuotensa hän asui Genevessä. paremmin konserttimusiikin tekijä- Ginastera itse jakoi sävellystuotan- nä, kun taas Pohjois-Amerikassa hän- tonsa kolmeen vaiheeseen: ”objektiivi- tä pidetään ensisijaisesti oopperoiden seen nationalismiin” (1934–48), ”sub- miehenä. Argentiinalaiset toki tietävät jektiiviseen nationalismiin” (1948–58) parhaiten: Ginastera oli kaikesta kiin- ja ”uusekspressionismiin” (1958 al- nostunut all round -säveltäjä. kaen). Ulkopuolinen arvioija pitää Ginasteran isä oli katalonialai- kuitenkin olennaisimpana sitä, että nen ja äiti italialainen, mutta säveltä- argentiinalaisen ja laajemmin latina- jä itse omaksui nuoruudessaan vah- laisamerikkalaisen kansanmusiikin ryt- vasti argentiinalaisen identiteetin. mielementti tuntuu yhtä vallitsevalta Vanhemmalla iällä hän kiinnostui ka- kaikkina tuotannon kausina. Säveltäjä talonialaisista juuristaan ja esitti mm. lienee tarkoittanutkin, että kausija- toivomuksen, että hänen sukunimen- ko koskee musiikin muita osatekijöitä. sä tästedes äännettäisiin katalonia- Siinä katsannossa nuoren Ginasteran

8 musiikissa tapahtui kehitys kansan- Latinalaisessa Amerikassa (kuten musiikin suorasta soveltamisesta per- myös mm. Irlannissa) on syntynyt ko- soonallisempiin ratkaisuihin. Sitten tie konaan toisenlainen harpunsoiton pe- vei kohti kansainvälisempää sanontaa, rinne, joka rakentuu pienemmän ja jonka tärkeäksi elementiksi dodekafo- pedaalittoman ns. folk-harpun ympä- nian ja muiden ”universaalien” keinojen rille. Soittotekniikka poikkeaa tietysti ohelle latinokansanmusiikki kuitenkin suuresti konserttiharpusta. Ginastera jäi. Myös Sibeliuksen kehityskaari kulki ei pyri folk-harpun erikoistekniikko- folkloren ja sen omakohtaisen sovelta- jen lainaamiseen konserttimusiikin misen kautta kohti universaaliutta. puolelle, mutta monet konserton yk- Ginasteralla latinalaisuus ilmenee en- sityiskohdat kielivät alueen tunte- nen muuta iskevinä rytmeinä ja run- muksesta. Ginastera ikään kuin lainaa saana lyömäsoitinten käyttönä, mut- ”henkisesti” mutta ei konkreettisesti. ta myös eteläamerikkalaisen folkloren Harppukonserton kolme osaa soite- pehmeämpi puoli sai häneltä vastakai- taan tauoitta peräkkäin, mutta keske- kua. Jotkin hitaiden osien kohdat ovat nään aivan eriluonteisina ne erottuvat kuin puoli-improvisoituja kehtolauluja selvästi. Nopeat, paikoin hyvinkin dra- tai unelmoivaa kaukokaipuuta ilmen- maattiset tanssirytmiset osat kehystä- täviä kansanlauluja. Harppukonsertto vät mietiskelevää, subjektiivisissa syö- (1965) käy erinomaisesta esimerkistä. vereihissä uiskentelevaa hidasta osaa. Soittotekniikan, ilmaisun ja niin sa- Varsinkin keskiosassa soolosoitin hal- noakseni musiikin lähestymiskulman litsee äänimaisemaa täysin. Siirtymä puolesta harppu poikkeaa niin suures- hitaan osan lopun eteerisistä soinneis- ti muista soittimista, että säveltäjillä ta finaalin voitonriemuiseen rientoon on perinteisesti ollut sen kanssa suu- on taitavasti toteutettu. Aivan lopussa ria vaikeuksia. Tämä koskee myös mo- yleinen rieha saavuttaa tason, jota äk- nia ns. suuria mestareita! Kun sävel- kinäinen pohjoismainen kuulija ei ehkä täjillä ei ole tiedossa, miten harpulle osaisi harppukonsertolta odottaa! pitäisi kirjoittaa, harpistit joutuvat alin- omaa editoimaan soittimelleen kirjoi- tettuja stemmoja, joskus raskaallakin kädellä. Kätevästi soitettavat harppu- kappaleet ovatkin usein harpisti-sävel- täjien tekemiä. Impressionistien sointi- korvaa harpun ääni viehätti, ja tämän vuoksi pätevä harppumusiikki on suu- reksi osaksi ranskalaista. Ginasteran Harppukonsertto on jotain aivan muuta. Se on teknisesti erittäin taitavasti rat- kaistu, sisällöltään viehättävä lisä soitti- men repertuaariin.

9 (1865–1957): LEMMINKÄINEN, NELJÄ LEGENDAA ORKESTERILLE

Vaikka Sibelius aloitti säveltäjän uran la kokoillan oopperaa saksalaismesta- suhteellisen myöhään, hän saavutti no- rin innoittamassa läpeensä symbolis- peasti ainutlaatuisen aseman suoma- tis-kansallisessa hengessä. Hän kehitti laisen musiikin kentässä. Kilpailijoita suunnitelman Kalevala-pohjaiseen oop- oli varsin vähän, ja Kullervon kanta- peraan Veneen luominen, ja libreton te- esitys vuonna 1892 viritti kertaheitol- kijäksi hän pyysi runoilija J.H. Erkon. la asetelman, jossa Sibeliukseen koh- Luovassa huumassa säveltäjältä ja lib- distettiin kaikki Suomen musiikin tilan retistiltä jäi huomaamatta, että tarina kohentamistoiveet. Hänen tilanteen- Väinämöisestä, joka veistää laulamal- sa kotimaassa oli kaikin tavoin hieno: la venettä, kaukaisuudessa kutovasta vaikkei sävellystuotantoa vielä ollut ko- Kuutar-hahmosta ja Tuonelasta haet- vin paljon, kappaleita esitettiin koko tavista ”veistosanoista” oli auttamatto- ajan ja lisää vaadittiin. Nuori maestro man epädramaattinen. Se olisi tarjon- itse vaipui kuitenkin väliaikaiseen la- nut ainesta lyyrisiin pienoiskuviin tai maan: 1893 oli huono sävellysvuosi ja isoimmillaan erillisiin kohtauksiin, mut- seuraava vuosi vielä huonompi. Erik ta täysimittaiseksi oopperaksi se oli lii- Tawaststjerna kutsui sitä aallonpohjak- an ohut ja ristiriidaton. si ja spekuloi tilanteen taustoilla. Hän Ei ole tarkkaan tiedossa, missä vai- toteaa, että epäsäännöllisin väliajoin heessa totuus valkeni Sibeliukselle, puhjenneet luomiskriisit olivat sinänsä mutta niin viimein kävi: Veneen luomi­ Sibeliukselle tyypillisiä eikä niihin aina sen ilmeiset heikkoudet tulivat näky- tarvittu erityisiä syitä. Tällä kertaa ku- viin. Oopperan tekemisen tunnelmia vioon kuitenkin kuului konkreettinen nostattaakseen Sibelius oli jo paljon epäonnistuminen, joka johti taiteelli- aikaisemmin päättänyt lähteä seuraa- sen kurssin tarkistukseen. maan Wagner-esityksiä Bayreuthiin Jo ennen Kullervon julkituontia ja Müncheniin, ja sinne hän myös Sibeliukselle tarjottiin mahdollisuus meni, vaikka innoitus omaan oop- kultaisella tarjottimella. Suomalaisen peraviritelmään alkoi olla menetet- Kirjallisuuden Seura ilmoitti vuonna ty. Bayreuthissa hän näki Parsifalin, 1891 järjestävänsä kilpailun ensimmäi- Lohengrinin ja Tannhäuserin, jonka sen suomalaisen oopperan aikaansaa- johti Richard Strauss, Münchenissä miseksi. Aikaa annettiin runsaasti, ja puolestaan Tristanin, Mestarilaulajat ehdoiksi säädettiin, että teoksen piti sekä kolme osaa Ringistö: Valkyyrian, olla suomalaisen säveltäjän kirjoittama Siegfriedin ja Jumalten tuhon. Kun muis- ja ”sisällyksensä puolesta mytologista taa Sibeliuksen symbolistisen huu- tai historiallista ainetta”. Sibelius, joka man syvyyden näihin aikoihin, tun- oli tuolloin Wagnerin lumoissa, tarttui tuu erikoiselta, että hän ihastui eniten tietysti tilaisuuteen ja alkoi suunnitel- Mestarilaulajiin. Hän kyllä nautti suures-

10 ti myös Parsifalista, mutta Tristanin ki- maailmanlaajuinen hitti sen jälkeen, kun hisevä kromatiikka jätti hänet kylmäk- se päätyi Lemminkäisen hitaaksi osak- si. Varsin nopeasti Sibeliuksen kelkka si otsikolla Tuonelan joutsen. Sarjassa, kääntyi kokonaan pois Wagnerin lin- jota hyvin voisi kutsua sinfoniaksikin, joilta. Toivioretkeksi tarkoitetusta eks- sitä edeltää päähenkilön kevytkenkäis- kursiosta tuli vastoin odotuksia hyväs- tä ja seikkailunhaluista luonnetta ku- tijättö Wagnerin taiteelle. Myöhemmin vaava Lemminkäinen ja saaren neidot, hän jopa tahallaan unohti nähneensä ilmavasta soinnista ja näppärästä kisai- Parsifalin ja Ringin osat. Puhjenneen lusta intohimoisiin, jopa tummanpuhu- Wagner-torjunnan taustalla saattoi hy- viin rakkaudentekojen sävelityksiin yl- vin olla oman oopperasuunnitelman tävä sonaattimuotoinen säveldraama. karilleajo, mutta jatkon kannalta tär- Tuonelan joutsenen ylväänkauniin ja su- keintä oli, että Sibelius tuli tietoiseksi vereenin englannintorvisoolon jälkeen omasta ominaislaadustaan. Häntä ei Lisztin sinfonisten runojen toiminta- ja ollut tarkoitettu oopperaa varten, vaan kauhukohtaukset mieleen tuova ”mor- hän olikin sinfonikko! Se oli hyvin huo- bidi scherso” Lemminkäinen Tuonelassa mattu. Oopperakilpailu ja koko laji sai- tekee hieman kliseisen vaikutuksen. vat jäädä, ja sinfoninen valtameri odot- Vaikka siinä on Tšaikovskiin assosioitu- ti purjehtijaa. vaa tehokkuutta, sen kuvasto ja strate- Osa Veneen luomiseen kaavaillusta gia eivät ole erityisen omaperäisiä. Sen musiikista sai uuden kodin orkesteri- sijaan pienestä sävelsolusta kuohuvak- sarjasta Lemminkäinen. Suoraa hilpe- si koskeksi ja vyöryväksi kymeksi kas- yttä herättää se, että säveltäjä pystyi vava Lemminkäisen kotiinpaluu on hieno muitta mutkitta vaihtamaan tarinan varhainen esimerkki Sibeliuksen sin- päähenkilön: Väinämöisen tilalle tuli fonisista kyvyistä. Lopun voi uumoilla lieto Lemminkäinen. Vaikka Sibelius ennakoivan Viidennen sinfonian järeää oli synopsis-luonnoksessaan toivo- päätöstä! nut Väinämöisen olevan ”niin nuori Utuisine värityksineen, joutsenai- kuin suinkin loukkaamatta suomalai- heineen ja makaabereine piirteineen sen mieltä”, jämäkkä laulaja ja iänikui- Lemminkäinen edustaa Sibeliusta lä- nen tietäjä on kovin erilainen figuuri himpänä symbolistisen suuntauksen kuin suomalaisen mytologian Don Juan ydintä. Ilmeisimmän taustatekijän, –vastine. Taisi käydä niin, että uusi Lohengrinin ja Parsifalin joutsenten, sankari oli oikea valinta – ja sitä pait- ohella Tawaststjerna mainitsee muita si myös dramaturgisesti antoisampi, hengenheimolaisia: Gallénin, Böcklinin, vaikkei näyttämöteos enää ollutkaan Magnus Enckellin, Munchin ja William tähtäimessä! Butler Yeatsin. Sibelius eli ajan her- Veneen luomisen alkusoitoksi Sibelius molla ja loi Lemminkäisessä komean, oli säveltänyt Lohengrinin hengessä – kauniin ja salaperäisen suomalaisen mutta esikuvaa moniulotteisemmin – vastineen kansainvälisille fin de siècle hienon sävelmaiseman, josta tuli suo- -virtauksille, ikävää nykytermiä käyt- malaisen symbolismin tärkein teos ja täen kaikin tavoin kilpailukykyisen.

11 Säveltäjä itse veti puolet teoksesta pois dysvalloissa ja Japanissa. Hän on esiin- markkinoilta kantaesityksen jälkeen: tynyt mm. Korsholman ja Naantalin Lemminkäisen seikkailut saaren neito- Kamarimusiikkijuhlilla, Oulunsalo soi jen parissa ja viruminen puoliksi maatu- -festivaalilla, Tuusulanjärven Kamari­ neena Tuonelassa saivat odottaa uutta musiikissa, Savonlinnan oopperajuhlilla tulemistaan aina vuoteen 1935 saakka. ja Schleswig-Holstein Musik -festivaalil- On arveltu, että osien esityskielto joh- la. Baritoni Jorma Hynnisen kanssa Laura tui niin proosallisesta syystä kuin että on konsertoinut vuodesta 1992. Sibeliuksen musiikin esitaistelija, kapel- Laura Hynninen on vieraillut mm. limestari ei pitänyt niis- Pekka Pohjolan, XL:n, Pekka Kuusiston, tä. Onneksi sarja sentään saatiin koko- Jorma Hynnisen, Jarkko Martikaisen naiseksi Kajanuksen kuoltua. sekä Sonata Arctican levyillä. Soololevy Introducing Laura Hynninen julkaistiin Jouni Kaipainen vuonna 2003. Säveltäjä-kitaristi Jarmo Saaren ja Laura Hynnisen Trubamolli- duon levy Jarmo Saari Trubamolli (Rockadillo) julkaistiin keväällä 2011. LAURA HYNNINEN

Laura Hynninen aloitti Radion sinfonia- orkesterin harpistina tammikuussa 2013. Sitä ennen hän työskenteli Suomen Kansallisoopperan harpun äänenjohta- jana 2000–2012. Hynninen on vieraillut myös mm. Norjan kansallisoopperas- sa, Suomalaisessa Kamariorkesterissa, Sinfoniettassa, Turun filharmoni- sessa orkesterissa ja Trondheimin sinfo- niaorkesterissa. Hynninen opiskeli harpunsoittoa Si­ belius-Akatemiassa Riitta Paavolan ja Willy Postman johdolla. Diplomin hän suoritti erinomaisin arvosanoin vuonna 1999. Laura Hynninen on esiintynyt Oulu Sinfonian, Kamariorkesteri Avanti!:n, Joensuun kaupunginorkesterin, Tapiola Sinfoniettan ja Hyvinkään kaupungin- orkesterin solistina. Kamari- ja soo- lomusiikkia hän on esittänyt ympä- ri Suomea sekä Ruotsissa, Norjassa, Saksassa, Itävallassa, Unkarissa, Yh­

12 RADION SINFONIAORKESTERI

Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on ja MIDEM Classical Award -palkinnoilla. Yleisradion orkesteri, jonka tehtävänä on Ligetin viulukonserton ja orkesteriteok- tuottaa ja edistää suomalaista musiik- sia sisältävä levy oli Gramophone-lehden kikulttuuria. Orkesterin ylikapellimesta- Editor´s Choice helmikuussa 2014. ri on Hannu Lintu, joka aloitti kautensa RSO tekee säännöllisesti konserttikier- syksyllä 2013. RSO:n kunniakapellimes- tueita ympäri maailmaa. Kauden 2013– tarit ovat Jukka-Pekka Saraste ja Sakari 2014 kohokohtia oli menestyksekäs kon- Oramo. sertti ylikapellimestari Hannu Linnun Radio-orkesteri perustettiin vuon- johdolla Wienin Musikvereinissa Keski- na 1927 kymmenen muusikon voimin. Euroopan kiertueella. Kaudella 2014– Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 2015 orkesteri ja Hannu Lintu esiintyvät 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestarei- Tukholmassa ja Moskovassa sekä teke- ta ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric vät kotimaan kiertueen. Kapellimestari Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Joshua Weilersteinin kanssa RSO vierai- Leif Segerstam, Jukka-Pekka Saraste ja lee Bukarestissa EBU-festivaalilla. Sakari Oramo. RSO:n kotikanava on Yle Radio 1, Suurten klassis-romanttisten mes- joka lähettää orkesterin kaikki kon- tariteosten ohella RSO:n ohjelmisto si- sertit yleensä suorina lähetyksinä niin sältää runsaasti nykymusiikkia ja or- Suomesta kuin ulkomailtakin. RSO:n kesteri kantaesittää vuosittain useita verkkosivuilla (yle.fi/rso) voi konsertteja Yleisradion tilausteoksia. RSO:n tehtä- kuunnella sekä katsella korkealaatuisen viin kuuluu myös koko suomalaisen or- livekuvan kautta. Konserteista suuri osa kesterimusiikin taltioiminen kantanau- myös televisioidaan suorina lähetyksinä hoille Yleisradion arkistoon. Kaudella Yle Teemalla. 2014–2015 orkesteri kantaesittää neljä Yleisradion tilaamaa teosta. Lisäksi oh- jelmassa on mm. Straussin värikkäitä or- kesterirunoelmia, Šostakovitšin sinfoni- oita sekä Haydnin suurteos Luominen. Vieraaksi saapuvat mm. kapellimestarit Leonard Slatkin, Kent Nagano, Herbert Blomstedt ja Esa-Pekka Salonen, sop- raano Karita Mattila, alttoviulisti Tabea Zimmermann ja pianisti Olli Mustonen. RSO on levyttänyt mm. Ligetin, Eötvösin, Nielsenin, Hakolan, Lindbergin, Saariahon, Sallisen, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Orkesterin levytyksiä on palkittu mm. BBC Music Magazine -, Académie Charles Cros’n 13