KESKIVIIKKOSARJA 4 Hannu Lintu, Kapellimestari Laura Hynninen, Harppu Richard Strauss
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
15.10. KESKIVIIKKOSARJA 4 Musiikkitalo klo 19.00 Hannu Lintu, kapellimestari Laura Hynninen, harppu Richard Strauss: Don Juan, op. 20 17 min Alberto Ginastera: Konsertto harpulle ja 23 min orkesterille, op. 25 I Allegro giusto II Molto moderato III Liberamente capriccioso – Vivace VÄLIAIKA 20 min Jean Sibelius: Lemminkäinen, 45 min neljä legendaa orkesterille op. 22 I Lemminkäinen ja saaren neidot II Tuonelan joutsen Sanna Niemikunnas, englannintorvi III Lemminkäinen Tuonelassa IV Lemminkäinen palaa kotitienoille (Lemminkäisen paluu) Väliaika noin klo 19.55. Konsertti päättyy noin klo 21.10. Suora lähetys Yle Radio 1:ssä sekä verkossa (yle.fi/rso). 1 LINTU-PERSPEKTIIVI LEMMINKÄISESSÄ ti tahdilta kohti päähenkilön tuhoa. Sibeliuksen lähtökohta on erilainen: KUULUU WAGNERIN HENKI koko materiaali oli alun perin tarkoitet- Straussin Don Juan ja Sibeliuksen Lem- tu aivan toiseen teokseen ja nämä le- minkäinen käsittelevät samaa aihetta, gendat ovat siksi enemmänkin tunnel- naistenmiehen seikkailuja. Miten niitä ver- mia, impressioita. taisit? Näkyykö mielestäsi Lemminkäis-sarjassa Nämä naissankarit ovat keskenään hu- Sibeliuksen trauma siitä, että siitä piti vittavankin erilaisia. Suomalaiseen ver- tulla ooppera, jota ei koskaan sitten syn- sioon luulisi kuuluvan, että kun joku tynytkään? lahdataan kappaleiksi, hän pysyy kuol- leena – mutta niin ei sitten käykään. Sibelius oli tuolloin vielä nuori ja melko Sen sijaan tarinan eteläeurooppalai- kokematon säveltäjä. Hänen on täyty- sessa, moralistisessa muunnelmassa nyt olla tietoinen ristiriidasta Lisztin ja tyypille käy lopulta huonosti. Nikolaus Wagnerin välillä. Wagner uskoi vahvasti Lenaun näytelmässä, johon Straussin tekstin ja musiikin yhdistämiseen eikä sävelruno perustuu, Don Juan on ajat- hän hyväksynyt Lisztin ajatusta sinfo- televa ja eksistentialistisessa tuskas- nisesta runosta (…”lähettäkää rahaa, äl- sa kieriskelevä täydellista naista etsivä kää näitä tekeleitä”…). Tämä oli musiik- älykkö. Kalevalan Lemminkäisestä tuli kimaailmassa vielä 1890-luvulla kuuma puolihullu elostelija koska hän söi ylian- debatin aihe. Ongelmakseen Sibelius nostuksen kalaa. ihaili sekä Lisztiä että Wagneria ja var- On musiikillisesti kiinnostavaa tar- masti koki, että häntä vedetään kah- kastella, mitä eroja on Sibeliuksen ja teen suuntaan. Sen on täytynyt olla Straussin tavoissa säveltää sävelru- häkellyttävää. noelmia. Don Juan on minulle ideaa- Ensin siis oli tekeillä kalevalainen lein tämän lajityypin edustaja, puhu- ooppera. Kansanrunous ei sellaisenaan taan sitten sinfonisesta runosta tai tarjoa oopperalle parasta mahdollis- sävelrunoelmasta. Lisztin kehittämä ta materiaalia. Wagnerinkin piti en- ajatus sinfonisesta runosta jossa tari- sin kirjoittaa ja muokata vuosikausia nan kerronta ei ole riippuvainen struk- Nibelungen-syklinsä librettoja, ennen tuurin kahleista toteutuu mielestä- kuin hän saattoi ryhtyä sävellystyö- ni Straussilla parhaiten. Hän rakentaa hön. Kalevala on löyhäpäinen kokoel- mittasuhteiltaan ja rakennustavaltaan ma tapahtumia, joista on vaikea saada ihailtavan ja loisteliaan ehyen kokonai- mitään tolkkua. Oopperaksi sen aiheet suuden jota pystyy seuraamaan tah- taipuvat huonosti. Lemminkäisenkin 2 tarina päättyy siihen, että sankarit ek- ovat tukeneet toisiaan: voi esimerkiksi syvät jäälle, heille tulee kylmä ja niinpä miettiä millainen Sibeliuksen seitsemäs he sitten palaavat häntä koipien välis- sinfonia olisi ollut ilman sävelrunoelma- sä kotiin. Siihen nähden Lemminkäisen taustaa. kotiinpaluu on aika korskeaa musiikkia. Wagnerin henki kuuluu kyllä Miten tulit valinneeksi naissankarien Lemminkäis-sarjassa. Lemminkäisessä joukkoon Ginasteran harppukonserton? ja saaren neidoissa on paljon Tristania, Lemminkäinen Tuonelassa -osassa Val- Tutustuin siihen aikoinaan harpisti kyyriaa, Tuonelan joutsenessa Parsifalia Xavier de Maistren kautta, ja kun Laura ja Lemminkäisen kotiinpaluussa Loheng Hynninen sai pari vuotta sitten RSO:sta riniä. On kuitenkin vaikea kuvitella, että paikan, ehdotin hänelle heti, että soi- tästä materiaalista olisi voinut kutoa tettaisiin nimenomaan Ginastera. Se ehjää oopperaa. Ongelma ei varmaan- on minusta Rautavaaran konserton rin- kaan olisi ollut vuolaan laulutekstuurin nalla yksi musiikillisesti parhaista harp- kirjoittaminen vaan musiikillisen jatku- pukonsertoista. Perinteisiin kermakak- vuuden ja pitkäjännitteisyyden luomi- kukonserttoihin, vaikkapa Reineckeen nen. tai Zabeliin verrattuna siinä on käsitel- ty harppua varsin rohkeasti. Teoksessa Minkälainen on Sibeliuksen sävelrunojen on melko pieni orkesteri, mutta paljon ja hänen sinfonioidensa välinen suhde? lyömäsoittimia, joten siinä on omat balanssiongelmansa ja harpun osuus Kun lukee Sibeliuksen kirjeitä ja päi- vahvistetaankin toisinaan sähköisesti. väkirjoja, hänestä saa vähän neuvot- Siinä on tiettyä tuoreutta, ja se sopii toman vaikutelman mutta itse asiassa keventämään tällaista ohjelmaa, jossa hän teki monia määrätietoisia päätök- on paljon raskaasti sulavaa tavaraa. siä. Kullervon jälkeen hän päätti, että Harppukonsertto on sitä Ginasteraa, musiikillisen tyylin on muututtava. joka kuulostaa eteläamerikkalaiselta – Myöhemmin hän kääntyi tietoisesti hänellähän on sitten modernistisempi- kohti sinfoniamusiikkia. Hänen aika- kin puoli. Hän oli niin taitava säveltäjä, naan tämä ei ollut samalla tavoin it- että osasi käyttää kansanmusiikkiele- sestään selvää kuin vaikkapa viisikym- menttejä, mutta vältti silti vaaran kuu- mentä vuotta aikaisemmin; sinfonikon lostaa mariachiyhtyeeltä. Ginasteran tie oli nyt aktiivisesti valittava. Suuret kehitys muistuttaa Sibeliusta siinä suh- sinfonikot Tšaikovski ja Brahms olivat teessa, että myös hänen tuotannos- jo kuolleet, eikä Brucknerkaan enää sä- saan on kansallisia elementtejä, jotka veltänyt. Debussy julisti sinfonian kuo- olivat aluksi suoran lainauksen tasolla, lemaa, ja Schönbergin sukupolven ide- mutta muuttuivat myöhemmin puh- aalit olivat jo orastamassa. taasti sinfoniseksi materiaaliksi. En kuule näissä sävelrunoissa vielä paljonkaan sinfonikkoa. Varmasti nämä haastattelu Lotta Emanuelsson kaksi osa-aluetta, sinfonia ja runoelma, 3 NÄPIT PELISSÄ Haave harpusta syntyi oopperassa Laura Hynninen päätti jo 3-vuotiaana, että hänestä tulee harpisti. Kahdeksan Lauran rakkaus harppuun syttyi van- vuotta myöhemmin hän sai vanhem- hassa Kansallisoopperassa Helsingin miltaan tahtonsa läpi ja pääsi harppu- Bulevardilla, jossa hän lapsena istui tunneille. Soittimen tekniset haasteet seuraamassa isänsä, baritoni Jorma hankalasta virittämisestä monimutkai- Hynnisen oopperaesityksiä. Lavan vie- siin jalkapedaaleihin ja kipeytyviin sor- ressä olevasta aitiosta näki hyvin or- menpäihin eivät Lauraa lannistaneet, kesterimonttuun, jossa Lauran huomio vaan musiikki vei hänet mukanaan kiinnittyi kookkaaseen ja koristeelli- aina ammattilaiseksi asti. Tänä iltana seen soittimeen. ”Väliajalla kävin aina hän soittaa Alberto Ginasteran konser- häiritsemässä harpisti Riitta Paavolan ton, joka tempaisee tämän romantti- virityshetkeä”, Laura nauraa. sen soittimen ulos enkelikaavustaan ja Aluksi Laura soitti pianoa ja viulua, osoittaa, miten moderni ja hurja soitin mutta alkoi sitten itsepintaisesti vaatia harppu voi olla. vanhemmiltaan harpputunteja. Lopulta ”On todella mieluisaa soittaa tällaista he antoivat periksi ja 11-vuotias Laura kappaletta, jossa on samalla kauneutta pääsi Riitta Paavolan oppiin. Tuohon ja vääntöä. Ginastera on selvästi tunte- aikaan ei ollut vielä helppoa ostaa ja nut harpun instrumenttina – hän kir- myydä pieniä harppuja, joten Lauralle joittaa hienoja efektejä, joissa harppua hankittiin suoraan iso konserttiharppu. rummutetaan, tehdään rapisevia kyn- ”Minulla oli pino kirjoja jalkojeni alla, siglissandoja ja vaihdetaan sävelkor- enkä ylettänyt käsillä alimpiin kieliin”, keutta pedaaleilla” Laura kertoo. Yksi Laura muistelee. konserton haasteista on saada soolo- Vanhempien pelkäämää kylläs- harppu kuulumaan värikkäästi katetun tymistä ei tapahtunut ja jo teini- orkesterin läpi. ”Orkesterissa on paljon ikäisestä asti Lauran kalenteri alkoi lyömäsoittimia ja muita herkullisia, ko- täyttyä esiintymisistä. Ensimmäisen va- via ääniä ja siksi olen yrittänyt bodata kituisen orkesterikiinnityksensä hän sai näppini rautaiseen kuntoon.” Kansallisoopperasta, jossa hän työsken- Harpistin näpit ovatkin aikamoisella teli kaksitoista vuotta. Tammikuussa koetuksella, sillä niihin kohdistuu näp- 2013 Laura aloitti RSO:ssa, jossa hän päillessä valtava paine. Vuosien harjoit- viihtyy erinomaisesti. telu muuttaa sormenpäiden ihon hyvin paksuksi. ”Voin melkeinpä ottaa kuu- Haasteiden harppu man pellin uunista paljain sormin, eikä tunnu missään. Myöskään kosketus- Jokaisessa soittimessa on omat haas- näyttöiset puhelimet eivät toimi minun teensa, mutta ainakin maallikon nä- sormillani”, Laura nauraa. kökulmasta niitä on harpulle kasattu melkoinen määrä. ”Kieliä näppäillessä äänestä tulee helposti suttua, niin sa- 4 nottuja kynsiääniä ja kaikkea epätark- Chicagoon valitsemaan RSO:lle uut- kuutta. Moni oppii soittamaan vikke- ta kakkosharppua. ”Harput eivät jousi- lästi, mutta ei vikkelästi ja mojovasti”, soitinten tapaan parane vanhetessaan, Laura selittää. Harpussa myös kaik- vaan kielten aiheuttama veto väsyttää ki äänet jäävät soimaan, jos niitä ei puun niin, ettei se jaksa resonoida par- sammuta. ”Lisäksi harpulla on melkein haalla mahdollisella tavalla. Uusi harp- mahdotonta soittaa staccato eli lyhy- pu soi parhaiten pari vuotta käyttöön- esti ja terävästi, mutta myös melkein oton jälkeen”, Laura kertoo. yhtä mahdotonta soittaa legato eli