Täydellinen ympyrä 100 vuotta Taiteilijaseura Tampereen nro 34/2019 PÄÄKIRJOITUS

JULKAISIJA Tampereen Taiteilijaseura ry Täydellinen ympyrä on Tampereen Taiteilijaseura Kuninkaankatu 2, 33210 ry:n tiedotuslehti. Kirjoittajat vastaavat itse tekstiensa 010 420 2040 sisallösta. Tama on lehden 34. numero. [email protected] www.tampereen-taiteilijaseura.fi Taiteilijaseuran

PÄÄTOIMITTAJA Juha Merta

TOIMITUSSIHTEERI Riikka Laitinen Juha Merta juhlaa Tampereen Taiteilijaseuran puheenjohtaja TAITTO Katri Heinänen

KIRJOITTAJAT Tomas Byström, Sirpa Joenniemi, Matti Kalkamo, uurensa on hyvä muistaa Taiteilijaseurankin ammattikuntien kanssa. Omalle mukavuusalueelle on Riikka Laitinen, Juha Merta, Sisällysluettelo juhliessaan sadan vuoden taivaltaan. Rinnastan kiva jäädä, mutta astuminen epämukavuusalueelle tai Anne Paldanius, Pessi Rautio ja Tampereen Taiteilijaseuran tammeen. Quercus taiteilijaidentiteetin reunamille mahdollistaa uudistu- Jyrki Siukonen robur - latinankielisessä nimessä robur tarkoittaa misen ja uuden löytämisen. Taiteilijan ammattiin liittyy Taiteilijaseuran juhlaa ...... 3 KANSIKUVA Anssi Jääskeläinen: Jvoimaa, jota suuri, iäkkääksi ehtinyt tammi todellakin ajatus kutsumustyöstä ja täydellisestä omistautumisesta. Culttura, 2019, piirros, öljyväri, tussi, uhkuu. Tammi luo lähettyvilleen ilmavan elinympäris- Myös tässä ammatissa uteliaisuus ja rohkeus ylittää rajo- värikynä ja lyijykynä paperille Matkalla jossakin päin taidetta ...... 5 tön, se on arvostettu jalopuu, joka ei ole kovin vaatelias ja on omissa käsissä. Nyt siihen on paremmat mahdolli- kasvupaikkansa suhteen. Tammen varjossa on hyvä olla. suudet kuin koskaan ennen. AINEISTOT, JUTTUIDEAT Mitäs täällä Seuran väkevät ammattilaiset esittäytyvät juhlan Yhteistyö on pitkän iän salaisuutena. Seurassa [email protected] ollaan menty tekemään? ...... 8 merkeissä lukuisissa kuvataiteen pyhätöissä mm. Helsin- on aina toimittu yhdessä taiteen ammattiliittojen, gin taidehallissa, Tampereen taidemuseossa, Sara Hilde- kulttuurin kentän, yhteiskunnallisten ja alueellisten ILMOITUSHINNAT nillä, Mältinrannassa ja Saskiassa. Täydellinen ympyrä toimijoiden kanssa toisiamme raviten ja yhteiseen (koot leveys x korkeus) Seuran juhlanäyttelyt Tampereella 2020 ...... 13 -lehden juhlanumero esittelee juhlavuoden tapahtumia. horisonttiin katsoen. Koko sivu: Näyttelykoordinaattori Anna Paldanius on läpivalaissut 175 x 235 mm, 600 € kuvataiteen vuosikymmeniä ja antanut taiteen kautta Puoli sivua: En svensk konstnär i ...... 14 175 x 115 mm / 85 x 235 mm, 350 € kasvot kunkin ajan arvoille ja arvostuksille. Tutkija, tai- Juhlivan seuran puolesta, juhlapöydän reunalta Neljasosasivu: teilija Jyrki Siukonen kirjoittaa matkailun merkityksestä Näyttely on juhla ...... 20 85 x 115 mm / 175 x 55 mm, 190 € taiteilijaksi kasvamisessa. Juha Merta Kahdeksasosasivu: Taide näytteli keskeistä roolia sata vuotta sitten, 85 x 55 mm, 120 € Sata vuotta kun suomalaista, kansallista identiteettiämme raken- seuraelämää Tampereella ...... 24 nettiin. Tänään pohdimme keitä me olemme ja mihin suuntaan matkaamme, mitä tarinaa kerromme kuuli- ISSN 2324-0598 (painettu) joille. Uusi taide rakentuu vanhan päälle ja suhteessa ISSN 2324-0601 (verkkojulkaisu) Näyttelyohjelma 2020 www.tampereen-taiteilijaseura.fi/taydellinen- Taidekeskus Mältinranta ...... 31 oman taiteenalan traditioon. Perinteen haastaminen ympyra-lehti/ kuuluu asiaa, mutta uudet taiteilijasukupolvet seisovat LUKUNURKKAUS Painos 2000 kpl edellisten hartioilla kurkottaessaan pilviin. Haruki Murakami: ”Komtuurin surma” Tampereen Offsetpalvelu Oy, 2019, Tampere Kannatusjäsenyys on parhaimmillaan Taiteilijoilla on tänään mahdollisuus olla moni- Kustannusosakeyhtiö Tammi 2018 Lehden koko 220 x 275 mm aidosti vastavuoroista ...... 32 puolisempia ja laaja-alaisempia niin koulutuksen kuin Kansi Galerie Art Volume 1.1 200 g (Keltainen kirjasto) ilmaisunkin suhteen. Erilaisuuden kohtaamisella omaa 825 sivua reviiriä on luontevaa laajentaa ja ammentaa voi erilailla Suomentanut Juha Mylläri ajattelevilta ihmisiltä. Eteenpäin pääsee yhteistyöllä eri Japaninkielinen alkuteos ”Kishidanchõ Goroshi”

3 Matkalla Pariisin jälkeen, 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, lähdin useamman kerran Länsi-Berlii- niin. Halvin tapa oli matkata jossakin päin Ruotsin Trelleborgiin, siitä lautal- la Saßnitziin ja edelleen lukitussa junassa DDR:n halki Berliinin Bahnhof Zoolle. Olin lukenut koulussa saksaa, ja kuitenkin en- simmäistä kahvikuppia tilatessani tein kolme kielioppivirhettä. Mut- taidetta ta Berliinin saksalaiset eivät olleet niin nirppanokkaisia kuin Pariisin ranskalaiset. Siksi kai Berliini on Jyrki Siukonen myöhemminkin vetänyt puoleensa – eikä pelkästään mi- nua. En tiennyt mitään saksalaisesta kulttuurista, mutta Länsi-Berliini oli omituinen saareke. Taidetta vallatuissa taloissa, punkin jälkeistä uusekspressionismia, katumel- nsin matkustin Pariisiin. Se ikään kuin kuului lakoita. Ja tietenkin graffitien peittämä muuri, jonka asiaan – toisin sanoen, jos aikoi taiteilijaksi. Kiel- toisella puolella en koskaan käynyt. Saksalaista kahvia, tä en osannut. En tiennyt mitään ranskalaisesta saksalaista olutta, kaikenlaista saksalaista. kulttuurista. Tai ehkä sittenkin: elokuvia, hata- Suomalaisen taiteen suhteet Saksaan olivat aika Eria mielikuvia. 1970-luvun jälkipuolella Pariisi yhdistyi olemattomat – en nähnyt Berliinissä 1970-luvun päät- yhä taiteeseen, siksi kai sinne piti mennä. Otetaan nyt tyessä yhtäkään suomalaista taiteilijaa. Toisaalta, ei heitä tämä Louvre – kerralla ja kokonaan – sekä hiljattain juuri muuallakaan näkynyt. Nuoruuteni Suomi oli ol- valmistunut Pompidou-keskus. Myös joku taiteilijan lut sisäänpäin kääntynyt maa, josta ei noin vain lähdetty kotimuseo, ehkä Moreaun. Vieläpä päiväretki kaupun- maailmalle – ei etenkään taidemaailmalle. Oli hieman vai- gin ulkopuolelle, Chartresin katedraalia katsomaan. kea oppia eurooppalaiseksi taiteilijaksi, sillä vuonna 1973 Ranskalaista tupakkaa, ranskalaista viiniä, kaikenlaista Euroopan talousyhteisön EEC:n kanssa tehtyä sopimusta ranskalaista. En voi sanoa viihtyneeni, eikä Pariisi ole vastustaneen vetoomuksen allekirjoittajina Helsingin Sa- sen jälkeenkään vetänyt puoleensa. Olen matkustanut nomissa seisoi sellaisia tunnettuja tekijöitä kuin Ukri Me- sinne pikemminkin velvollisuudesta. rikanto, Carolus Enckell, Sven-Olof Westerlund, Aimo Taiteilijaksi kasvamisen perinteessä matkailu on Kanerva, Tapio Junno ja Paul Osipow. keskeisellä sijalla. Tarinan mukaan kuvanveistäjä Cons- Vastakkaiseen suuntaan matkustaminen on- tantin Brancusi käveli Romaniasta Pariisiin, mutta nistui helpommin. 1980-luvun puolivälissä vanhemman minä jo lensin. Olihan ensimmäinen matka kokemus, kaartin into vierasmatkoille Varsovan liiton maihin oli mutta sittenkin vain pistäytyminen, hämmentynyt vil- hiipunut. Suomen taiteilijaseuran vaihtosopimusten kaisu. Eikä Pariisi ollut enää se nostalginen paikka, josta täytteeksi kelpasi jo nuorisokin; sain Hirvosen Jounin myöhemmin Tampereen Taiteilijaseuran jäsenenä kuu- kanssa kahden viikon stipendimatkan Neuvostoliit- lin vanhojen konkareiden Reino Viirilän ja Tauno Hä- toon. Ensimmäinen viikko Moskovassa, toinen jossakin merannan sanailevan. Heille, jo ennen syntymääni mat- syrjäisemmässä neuvostotasavallassa. Ja niin Neuvosto- kanneille, ponnistus Pariisiin oli merkinnyt aivan jotain liiton taiteilijaliitto lähetti meidät (kaiketi kiusallaan) muuta. Hidas laivamatka, nöyrä opintomatka. Tadžikistaniin. Taiteilijaksi kasvamiseen kuuluu perin-

4 5 Hauska kyllä, monet yksittäiset detaljit toivat mieleen Moskovan, jonka vastahankaisuuteen oli ollut aavistuk- sen vaikea rakastua. Parin vuoden päästä palasin New Yorkiin, nyt pit- kän apurahan turvin jo pariksi kuukaudeksi. Elinpiiri ei varsinaisesti laajentunut. Huomasin pyöriväni toisten teisesti matkailu, joten miksei tämäkin. ulkkisten seurassa. P.S.1:n kansainvälisessä residenssioh- Alussa matkustin Pariisiin. En haluaisi palata Afganistanin sota oli edelleen käynnissä jelmassa oli taiteilijoita Norjasta ja Ruotsista ja ties mistä menneeseen, mutta yksi asia on muuttunut. Matkalla ja aina illan tullen meidät lukittiin ho- (Suomellekin oli tarjottu mahdollisuutta lähteä mukaan, ollessamme me emme enää ole erillään. Kun matkustin telliin. Neuvostoarmeijan huoltoreitti mutta syystä tai toisesta tämä ei kelvannut). Kuukaudet Länsi-Berliiniin, Roomaan, Moskovaan ja ties minne, kulki kaupungin halki, yössä kuului kuluivat pois, amerikkalaisiin en muista tutustuneeni. matkustin irti kodista, kotimaasta ja ystävistä. Matkus- panssarivaunujen kolinaa. Jos jotain opin niin sen, että opintomatkailuunkin on tin ajassa, josta matkapuhelin ja internet puuttuivat. Moskovassa näimme sentään erilaisia tulokulmia. Kun brittiläisen Rodneyn kanssa Postikortti tai kirje oli luonnollinen tapa viestittää ole- jotakin. Kauan kaivattua konstrukti- nojailimme keskenämme halvimmissa baareissa ja kup- vansa hengissä. Joskus harvoin saatoin pistäytyä paikal- vismia: Melnikovin suunnittelemia piloissa, Etelä-Koreasta tullut Soo-ja puolestaan kutsui liseen lennätintoimistoon ja tilata kalliin kaukopuhelun klubirakennuksia ja hänen kuuluisa kuraattoreita illallisille hyviin ravintoloihin, tietenkin Suomeen. Älypuhelin on suistanut kaiken tämän kado- yksityistalonsa. Rodtšenkon näytte- maksaen kaiken. Rodney ja minä puuhailemme edelleen tukseen ja tehnyt meistä pakonomaisesti mukana-olevia. lyn vieraskirjaan saatoimme kirjoittaa omiamme, mutta Soo-jasta tuli maailman biennaaleja Se on irrottanut meidät paikasta. Aivan sama mihin Rodtšenko-seuran terveiset. Virallinen kiertänyt Kimsooja. matkustamme ja missä olemme, olemme jatkuvasti läsnä neuvostotaide oli edelleen virallista, Mistä puheen ollen, viime syksynä törmäsin yllät- siellä missä muutkin. Jos taas oppimista ajatellaan, voin mutta myös uutta oli esillä. En osan- täen Kimsoojaan. Hän piti luennon englantilaisen yli- katsoa, kysyä ja kuunnella kaiken missä tahansa. Miksi nut kieltä, venäläisestä kulttuurista en opiston taideopiskelijoille. Se oli tyypillinen teosten esit- siis pitäisi matkustaa mihinkään? Tämä on retorinen ky- tiennyt mitään. Asioista oli tarkoituk- tely vailla sen suurempaa pohdintaa, mutta koska emme symys, ja junani saapuu Dresdeniin. sellisen vaikea saada selvää. Moskovan olleet nähneet kahteenkymmeneenviiteen vuoteen oli Kävelykadulla kävelee ihmisiä. Suihkulähteissä karttakin oli neuvostomentaliteetin mukava seurata mitä oli tapahtunut. Luennon jälkeen suihkuaa vettä. Olutpullossa vähenee olutta. Naapuri- mukainen, toisin sanoen mittakaaval- oven suussa Kimsooja huomasi minut ja hämmästeli: pöydässä joku tupakoi. Muistan miltä se tuntui. Muis- taan vääristelty. Se, mikä näytti olevan ”Minä tunnen sinut!”. Sitten hänen pitikin jo kiitää tan ensimmäisen Pariisissa ostamani Gitanes-askin, en- lähellä, olikin kaukana. Mutta olihan venäläistä ma- jeen asukki. Nykyisin tittelinä on ”residenssitaiteilija”. lentokentälle ja seuraavaan projektiin. Voisi ajatella, että simmäisen Berliinissä ostamani Rot-Händlen (siinäpä horkkaa, venäläistä kirjallisuutta, kaikenlaista venäläistä. Matkanteon merkitykset ja nimet muuttuvat, kansain- kuraattorien syöttäminen ei ollut turhaa tuhlausta. Mut- en tehnyt kielioppivirhettä), muistan Braquen parhaan Jälkikäteen olen pohtinut, miten en tuolla ja välisyys kansainvälistyy. Rooma oli tietenkin erilainen ta toisaalta, en osaa koreaa enkä tunne kulttuuria. kubistisen maalauksen, muistan Rebecca Hornin näyt- muillakaan Neuvostoliiton matkoilla ymmärtänyt kat- kuin Pariisi, Berliini ja Moskova. Italialaista tupakkaa, Opintomatkoillani en ole oppinut asioimaan telyn, muistan katsoneeni Medardo Rosson teoksia ja soa ja tallentaa asioita riittävän tarkkaan. Enpä arvannut, italialaista kahvia, italialaista puhetta. Kulttuurista en kansainvälisen taidemaailman kanssa. Taivun jotenkin miettineeni onko hän niin hyvä kuin sanotaan, vai onko että koko maa pian kääntyisi toiseksi, ja että asiat eivät tiennyt mitään, kieltä en osannut. Sen nyt saattoi ar- huonosti ruokkimaan kuraattoreita ja museonjohtajia. kyseessä vain väärinkäsitys? En olisi halunnut lopettaa enää kauaa näyttäisi samalta. Toisin sanoen jäi harmitta- vatakin. Koko aika oli taistelua historian painolastia ja Olen jäänyt matkailemaan ikään kuin sivuraiteille. Tuo nostalgisesti, mutta kaikenlaista ranskalaista, saksalaista maan, että ollakseni taiteilija en ollutkaan silmät kyllin etelän asukkaiden operettieleitä vastaan. Taidetta oli ei ole pelkkä metafora, sillä kirjoitan tätä saksalaisessa ja italialaista on tarttunut tomuna kenkieni pohjiin. avoinna. Hain jotakin tiettyä, enkä malttanut nähdä sitä vaikka miten paljon, mutta se kaikki oli satoja vuosia paikallisjunassa pari tuntia Berliinistä kaakkoon. Nel- mitä olisi ollut näköpiirissä. Opintomatkailu osoittautui vanhaa. Vasta viimeisellä viikolla annoin periksi ja kyy- jäs Saksanmatka tänä vuonna, siinä välissä New York, Mistä puheen ollen, olen oppinut kantapään kautta, vaikeammaksi kuin luulin. nelkanavat aukesivat: on niin kaunista, voi miksi pitää Lissabon, Pietari ja Tallinna. Ja loppuvuodesta vie- että opintomatkalla pitää olla varasukkia. Kun vuonna 1989 matkustin kahdeksi kuukau- mennä kotiin! lä kahdeksi kuukaudeksi Italiaan. Voi kai sanoa, että Olen oppinut järjestämään matkakuittini verotusta varten. deksi Villa Lanteen Roomaan olin pelkkä taiteilija-atel- Opintomatkailun siivin taiteilijaksi tulo oli oppimisen halu on ylikorostunut. Mutta matkojen Oppinut vähät välittämään kielioppivirheistä. realisoitunut, mutta se oli merkinnyt myös nuukuutta syyt ovat myös muuttuneet. Osin ne ovat kääntyneet Oppinut vähät muustakin olen. ja niukkuutta. Kaukomatkoihin ei oikein ollut varaa, ei työmatkoiksi, osin iskostuneet mielentilaksi (muistat- edes taiteen nimissä. Vasta vuonna 1990, kun Rodtšenko- tehan: ”voi, on niin kaunista!”). Tupakanpoltto jäi jo seura lopetti toimintansa ja myi viimeiset työnsä, pääsin vuosikymmeniä sitten, mutta olut tietysti maistuisi. Kuvat on otettu kirjoittajan opintomatkalla New Yorkiin. Osasin kieltä, tunsin kulttuuria, vaan yl- Paikallisjunan ikkunasta näkyy taas peltoa. Matkusta- Saksassa heinäkuussa 2019. lätyksiäkin tuli: amerikkalaista kahvia, amerikkalaista minen tuo uusia virikkeitä, sitä ei voi kiistää. Matkalla olutta, ihmeellistä touhua. Mutta tässä nyt oli lopultakin näkee uudenlaisia asioita, näkee uudella tavalla. Pellon kaupunki, jossa nykytaiteella oli paikka. Oli vaikea olla näkymä voi avautua uutena peltoisuutena. Ollaanhan rakastumatta New Yorkin dynaamisuuteen ja energiaan. Saksassa missä ajatellaan saksalaisittain.

6 7 Mitäs täällä ollaan menty tekemään?

Matti Kalkamo ja Pessi Rautio

Tampereen Taiteilijaseuran erään juhla- näyttelyn, Helsingin Taidehalliin tulevan Satavuotias versoo -näyttelyn kuraattorit Matti Kalkamo ja Pessi Rautio juttelivat näyttelyn suunnittelemisen puolivälissä tamperelaisessa baarissa siitä mitä on tullut tehtyä ja nähtyä.

autio: Tampereen Taiteilijaseuran juhlanäyt- telyn taiteilijat ovat olleet nyt jo hyvän aikaa kasassa ja melkein ne teoksetkin alkavat olla

selvillä. Aika hyvät odotukset mulla on tästä. Karoliina Mäkelä: Twisting by the pool Fundeeraamalla ja seuran taiteilijalistaa läpi käymällä (jokamiehen jooga), 2018 Rtämä on tehty. Tosin mehän saatiin mietinnän avuksi nähdä tätä näyttelyä ja toisinaan ihan näyttelypaikkaa- täällä väkisinkin. Joku on tuttu ateljeetalostakin. Eikä se ole kin varten tehtyjä ehdotuksia, joita Tampereen Taiteili- aina sen kummempaa kuin että vaan moikataan ja ehkä jaseura oli jäseniltään pyytänyt. joskus muutama sana vaihdetaan… Mä oon kyllä tunte- Kalkamo: Niitä on mukana, mutta valittiin me nut taiteilijoita toista kautta, ammatillisestikin, mutta nämä myös hyvin paljon muutenkin, miettimällä kenen taitei- ateljeekäynnit ja tapaamiset avaavat asioita paljon. lijan teokset voisivat olla mukana, ihan netistä. Portfoli- R: Mäkin olen ollut ammatissa kuitenkin jo sen oita käytiin läpi iso läjä. On katsottu, ketkä ovat tehneet verran, tuolta yhdeksänkymmentäluvun alusta, että ku- sellaisia teoksia, jotka voisivat sopia toistensa kanssa. vittelin tuntevani suomalaiset taiteilijat koko lailla hyvin Mutta hienoja tai mielenkiintoisia niiden pitää olla. teostensa kautta: ne niin sanotut ”eturivin” taiteilijat, R: Sulle oli ehkä vähän erikoinenkin juttu käydä kuin myös ne kakkos- ja oikeastaan sen kolmosrivinkin. läpi tätä listaa, kun varmaan useampi näistäkin taiteili- Mutta kyllä tämmöiseen määrään taiteilijoita paneutuessa joista on tullut tutuksi, kun olet täältä Tampereelta ko- aina tulee iloisia yllätyksiä, ehkä ikään kuin vähemmän toisin, tuommoinen vanha punkkari? huomioiduiksi tulleita tekijöitä. Ja sitten jonkun tutunkin K: Vanha ja vanha, mies parhaassa iässä! Olen kyllä hommelit ovat rikkaampia ja monipuolisempia kuin olisi kolunnut näyttelyitä jostain 1990-luvulta lähtien sään- tajunnut tai osannut ikinä ajatella. Minulle nääs tämmöi-

Elina Ruohonen: Joka ennakoi ja suunnittelee, 2017 ja suunnittelee, ennakoi Joka Elina Ruohonen: nöllisemmin, ja kyllähän muihin taiteilijoihin tutustuu senä taiteen perskärpäsenä, toisen käden taideihmisenä

28 39 ovat kaikkialla, samoja taidelehtiä luetaan ja sama taidehistoria se on kaikkialla. Vai- kutteet kyllä kulkevat. R: Vaikutteet ovat kuitenkin kansain- välisiä, joku taiteilija tai taiteen tekemisen tapa kiinnostaa, olipa hän tai se mistä päin vain. K: Minäkin innostuin aikoinaan näistä ”nuorista brittiläisistä kuvanveistäjistä”, jotka olivat minua jotain kymmenen vuotta van- hempia, Damien Hirstistä ja muista. Kyllä minun opiskeluaikana selattiin Flash Artit ja kaikki tällaiset lehdet tarkkaan, niissä kun näki kaikkea mielenkiintoista. R: Aika moni näistä taiteilijoista, jot- ka ovat Tampereen Taiteilijaseuran jäseniksi joskus liittyneet, näköjään edelleenkin asuvat tässä lähitienoilla. Oikeastaan melkein kaikki työhuonevierailut on tehty täällä Pirkanmaal- la, suurin osa tosiaan Tampereella. On siis olemassa ainakin jokin fyysinen paikallisuus. Ehkä nykyaikana ei edes tarvitse lähteä min- nekään muualle, jollain lailla muka isompiin Paula Ollikainen: Golden Barbeque, 2018 Tuukka Peltonen: The Form of Existence, 2017 ympyröihin, voidakseen olla taiteilija.

Ylhäällä SA Salmela: Musta laatikko, 2014 K: Pienemmiltä paikkakunnilta tietty Oikealla Virve Lilja: Matkalla tulevaisuuteen, 2019 jengi hakee opiskelemaan Kankaanpäähän tai Liminkaan mieluummin kuin Helsinkiin, joka saattaa Olisiko juuri niin, että tamperelaiset ovat aika ahdistaa ajatuksena. Ja valmistuessa Tampere on lä- suvaitsevaisia ja katsovat asioita suoraan, katsomat- joka yleensä käy valmiiseen pöytään, on aina ollut erityi- hempänä kuin . Mentaalisestikin ehkä. ta liiemmälti karvoihin. On kai ollut pakko, kun sen hienoa ja etuoikeutettua, kun pääsee käymään taitei- R: Ehkä juuri jollakin taidekoululla on ollut mer- tänne on aina tullut paljon ihmisiä muualta, tehtai- lijan työhuoneella. Se on vähän kuin astuisi jonkun pään kitystä, tai vaikka joillakin työtilatyyppisillä tai työpa- den tarpeisiin ja sitten muihin hommiin, ja nyt just sisään, niille vähän suojatummille alueille. jajutuilla. Jotakin paikallisia taidesuuntauksia ainakin vaikkapa taiteen tarpeisiin, kuten sanoit. Sellaiseen K: Työhuoneet voivat olla hienoja. Muistan aikoi- silloin tällöin kuvitellaan olevan havaittavissa. Vaikkapa asenteeseen liittyy myös tiettyä suorasukaisuutta, nani nuorena katsoneeni jostakin kirjasta kuvaa Francis että Itä-Suomessa Imatran taidekoulun ja sen venäläis- että asiat otetaan selkeinä asioina. Tamperelaiset ovat Baconin työhuoneesta, joka oli kuin semmoinen saata- ten yhteyksien takia olisi niitä tarkasti piirtäviä. Joskus enimmäkseen lähtökohtaisesti ystävällisiä, mutta sel- nan kaatopaikka. Olen katsellut sitä tuntikaupalla, että oli muka vähän erilaisia ekspressionisteja siellä ja täällä, västi no-nonsense-ihmisiä. Täällä kauppa on sentään jumalauta tää on hieno. vaikkapa Kuopion tai Jyväskylän seuduilla. Olisiko sit- usein vielä paikka josta ostetaan tavaroita, kapakka on ten Turussa yhä vielä, ainakin välillä, sitä surrealismin paikka jossa juodaan olutta ja keikoilla innostutaan : Seuloessani taiteilijoita tähän näyttelyyn perintöä havaittavissa? musiikista. Asioilla ei teeskennellä hienoa, ne ovat huomasin, että ei heitä useinkaan ajattele Hassua mutta sitä haluaisi kuitenkin ajatella, että olemassa tarkoitusta varten. Ja ehkä myös innostut- kotipaikkansa perusteella, vaikka jonkun jotain näkyisi taiteessakin siitä jostakin epämääräises- taessa innostutaan siitä perustavasta olemuksesta, ei saattaakin siihen yhdistää. Että tämä ja tä, mutta silti jotenkin tajunnan tasolla mulle ihan juuri kuoresta, eikä niin mielellään harhauteta tren- tämä on ”tamperelaistaiteilija”. Ja vähän koko ajan konkreettisesta tamperelaisuudesta tai pirkanmaalai- dikkäillä strategioilla ja monimutkaisilla sarkasmeilla. Rsitä sitten miettii, voiko tällaisessa näyttelyssä yli- suudesta. Se on olemassa, kun olen joku vuosi sitten Harvemmin mennään kovin sofistikoituihin finessei- päätään näkyä jonkun paikan ”luonne” tai jokin eri- muuttanut Tampereelle ”ilman painavaa syytä” vain hin, mikä sitten näkyy ikävä kyllä siinä, että ei oikein tyinen henki? siksi että ollaan rouvan kanssa tykätty tästä täällä ole- hahmoteta esimerkiksi kaupunkirakenteessa kaikkia K: Minusta olisi vaikeaa sanoa, että tampere- vasta tietystä fiiliksestä ihmisten kesken ja myös tietys- hienoja pieniä tyyliasioita. Vanhan ajatellaan olevan lainen nykytaide olisi jotenkin oleellisesti erilaista tä omalaatuisesta tiiviydestä kaupungin rakenteessa. Ja täällä monesti vain vanhaa ja jo siksi tietenkin huo- kuin taide jossakin muualla. Ei ihmiset sen kum- olisikohan se vähän outoa, jos tämmöiset eivät näkyisi nompaa kuin uusi. Toisaalta Tampereen karun kloh- mempia ole Lontoossa tai Portugalissa. Samat netit myös taiteessa? mo kauneus kestää aika paljon.

104 115 dotteessa selitetään, että teokset käsittelevät ilmas- R: Kriitikkona olen oppinut jo aika varhain, että Satavuotias versoo tonmuutosta. Se tuntuu välillä älyttömältä ja päälle teoksista ei tarvitse pitää, ainakaan siinä banaalissa mie- Tampereen Taiteilijaseuran juhlanäyttely liimatulta. Ei kai se tee teoksista yhtään parempia. lessä että haluaisi jonkun duunin seinälleen, jotta niitä 30.11.2019–5.1.2020 Maalari Anna Retulainen sanoo, että ei sillä ole mi- voi arvostaa ja nähdä niissä arvoa. Se että vilpittömästi tään väliä mitä aihetta sä maalaat, vaan sillä miten pitää tai innostuu jostain, voi kyllä auttaa saamaan kir- Helsingin Taidehalli maalaa. Ei kai aihe tee mistään teoksesta hyvää, vaan joittamiseen tiettyä poikkeuksellista henkeä, mutta sitä Nervanderinkatu 3, Helsinki se miten teos sen oman asiansa – olipa se nyt mikä tärkeämpää on kai yrittää pohtia sitä, mikä aiheuttaa Avoinna: ti,to,pe 11–18, ke 11–20, tahansa – esille tuo. sen että jostakin pitää tai jopa että ei pidä. Sitä kautta la–su 11–17, ma suljettu R: Tuollaisesta ajatus ”tärkeästä aiheesta” edellä taas voi avautua jotain teoksen suhteesta katsojaan ja sen Poikkeukset: 6.12. suljettu, 23.–25.12. suljettu, kulkevasta taiteesta tehdään usein äärimmäisen viileää, kautta jotain yleisemmin oleellista koko maailmasta. 26.12. avoinna 11–17, 30.12.–1.1. suljettu etäistä, ehkä tehokkaan iskevää, mutta sellaista jossa on itsessään aika vähän enää katsojalla tartuttavaa. Mi- nusta tuntuu, että me ollaan saatu tähän mukaan pal- jon niitä tekijöitä, jotka todella osaavat tehdä kuvia, joissa on itsessään monia ulottuvuuksia. On duuneja, jotka koskettavat monella tasolla silloinkin, kun ne ensi näkemältä tuntuvat selkeiltä. Mutta enpä tiedä olisiko tämä jokin tamperelaisen tai pirkanmaalaisen taiteen erityispiirre. Ehkä osansa voi Seuran juhlanäyttelyt olla meidän mieltymyksilläkin, jotka ovat ilahduttavaa kyllä osuneet aika lailla yksiin tässä näyttelyn kokoa- misessa. Ajatellaan aika monesta asiasta samalla lailla. K: Ei tämä taiteilijoiden valinta minusta kuiten- Tampereella 2020 kaan ole pelkkä makukysymys. On taiteilijoita joilta

Kirsti Tuokko: Red Rain, 2019 on nähnyt teoksia vaikka joskus yhdeksänkymmentä- luvulla, eivätkä ne ole välttämättä silloin ihan suoraan iskeneet. Mutta ajan myötä niissä alkaakin huomata KESÄ 2020 19.9.2020–10.1.2021 Mutta siis, näkyisikö tämmöinen suoraan syvälle kaikenlaista hienoa. Sara Hildénin taidemuseo Tampereen Taidemuseo meneminen näyttelyn kokonaisuudessakin? Näyttelyn Ulkoteosnäyttely yhteistyössä teoksissakin hypätään aika suoraan vaikka ihmisen fyysi- Finlayson Art Arean kanssa NÄYTTELYITÄ sen olemuksen syvään päähän. Tai sitten tehdään taitees- Tampere-talon ta iskevää visuaalista herkkua. Huumoriahan tämäkään 29.8.–20.9. Talvipuutarhassa ei poista, päinvastoin, ei edes sellaista äkkiväärää ja vä- hän omituista. Tyyleillä pelaamiseen ja tarkoituksellisiin Kulttuuritalo Laikun epämääräisyyksiin kun usein liittyy ajatus, että otetaan Galleria ja Studio oma itsensä kovin vakavasti. Täällä taas se taiteen traagi- nenkin huumori toimii. 18.9.–14.10. Galleria Saskia : Minusta kuitenkin tuntuu hyvältä se, että tässä näyttelyssä on mukana tekijöitä, joiden 19.9.–13.10. teoksissa on katsottavaa. Kun osa nykyisestä Taidekeskus Mältinranta kuvataiteesta toimii enemmänkin siellä teori- apuolella. Ajatus voi olla hieno, mutta varsinainen teos Rei sitten enää tarjoa mitään sellaista, mitä silmällä voisi ymmärtää aiheesta lisää. Tai myös se miten teoksista aja- tellaan ja teosten kritiikki voi olla sellaista, että ”teos on Näyttelyohjelma tarkentuu vuoden 2020 alussa: www.tampereen-taiteilijaseura.fi hyvä, koska se käsittelee tärkeää asiaa”. K: Onhan sitä tullut nähtyä näyttelyitä, joissa voi olla vaikkapa komeita maalauksia, mutta lehdistötie- Lars Holmström: Triplex 1, 2019

126 137 Av de samtida konstnärerna var jag bekant med konsten hos Marika och Jukka Mäkelä, Silja Ranta- nen och……..tja, inte så mycket mer. Jo förstås Tuula Lehtinen, som ett par år senare kom att bli min hustru. Vad gäller konstlivet, med gallerier, stipendier osv, visste jag egentligen inget. Att vara gift med en finländsk En svensk konstnär konstnär har givetvis betytt mycket för mig i fråga om att bli insatt, introducerad och bekant med konstvärlden och konstnärer här i landet. I januari 1996 flyttade jag från Sveaborg till Tammer- fors. Det var vid den tidpunkten en inte alldeles självklar i Finland flytt. Frågan var: tillbaka till Sverige eller se hur det går i ”Manse”? Nå. Här är jag nu och har aldrig ångrat mig! Nästan Tomas Byström aldrig. Finland har nämligen sedan jag var ett barn, alltid haft en något speciell plats hos mig. Släkten, både på min mors sida och min fars sida, har alltid varit stora ”Finlandsvänner”. Min mammas pappa, min morfar, organiserade - hjälpen i finska Lappland under kriget och skrev senare en avhandling om migrationen mellan Öst- och Västerbotten. Han lärde mig och övriga barnbarn viktiga finska ord såsom: ”Lihapulla” och ”Mitä?” Nystan, 2018 Min pappas äldre bror var frivillig i Vinterkriget. Han kom tillbaka som frivillig under Fortsättningskriget. Hans saga tog slut vid fronten i Svir. Hans minnessten finns vid Sandudds begravningsplats i Helsingfors. När mina föräldrar mottog mitt beslut att stanna i Finland Mitt namn är Tomas Byström. Jag är svensk blev de glada. Hur jag nu ska förstå den saken… och uppvuxen i Nacka utanför Stockholm. Att leva som svensk i Finland är inte svårt. Tvärtom. Mitt liv som utländsk konstnär i Finland tog Vi har en gemensam historia som sträcker sig många hundra sin början sommaren 1995. år tillbaka. Svenska är Finlands nationalspråk. Jag skatte- deklarerar på svenska. Jag tar ut kontanter från Otto- automaten på svenska. Jag får alla officiella blanketter ag hade fått ett halvårs ateljéstipendium på Svea- på svenska. Ibland kan jag beställa en öl på puben på borg genom Nordiskt Konstcentrum. Då upp- svenska. Ibland. hörde också mitt liv som skulptör och jag blev en Mitt finska språk är dock en katastrof. Kanske målare. Jag var nog för lat för att frakta verktyg beroende på ovanstående och att familjens hemspråk Joch tunga material med färjan från Salutorget över vattnet. är svenska. Och att jag som konstnär arbetar ensam i Penslar, pennor och papper är ju så mycket lättare. Och lät- ateljén utan arbetskamrater. Om det kniper får jag ta tare att sälja insåg jag snart. till ett främmande språk, t ex engelska. Sveaborg var en mjukstart in i finländskt konstliv. Att leva / överleva som svensk konstnär i Fin- Samtidigt med mig fanns stipendiater från Finland, land är måhända inte lika lätt. Fortfarande efter Sverige, Norge och Island. Vårt gemensamma språk var 24 år kommer mina inkomster huvudsakligen från ”skandinaviska”. Sverige. Det är inget jag har strävat efter, men av olika Min erfarenhet och kunskap om finskt konstliv och orsaker har det nu blivit så. En orsak är att den svenska finska bildkonstnärer är vid denna tidpunkt begränsad. konstmarknaden är betydligt större. Men kanske har det Jag kände naturligtvis till och uppskattade äldre konst- också till viss del med det finska konstsystemet att göra. närer såsom Helene Schjerfbeck, Ellen Thesleff, Gal- Eller snarare min inställning till detta system. Jag har haft Du är här / Olet tässä (Vuores-talo, Tampere, 2012) len-Kallela och Pekka Halonen. svårt att anpassa mig till det att konstnären måste betala

142 153 i synnerhet av mina konstnärskollegor. veckla dessa rutor i nya kombinationer och färger. Jag Jag har fått många vänner och blivit en hade dock blivit nervös. del av konstnärskollektivet, speciellt här Vad jag vet så är vi ca 5–6 konstnärer med ut- i Tammerfors. Jag har erhållit stipendier, ländskt ursprung här i Tammerfors. Inte mycket mer än är representerad hos muséer och andra så. Jag är nära vän med en av dem. Än sen. Som jag sade, offentliga och privata samlingar och har tillhör jag det finländska konstnärskollektivet och trivs fått offentliga utsmycknings-uppdrag. mycket bra med det. Och jag trivs storligen i denna stad. Jag har inte behövt jobba vid sidan om. Ingen metropol men en riktig stad. Well, at least I’m a lucky guy. Som jag sade, började jag min Kiitos! yrkesbana som skulptör. Ett fantastiskt sätt att uttrycka sig på. Du arbetar tredi- mensionellt. Du kan bokstavligen gå runt ditt arbete. Konstverket finns i ”verklighe- ten”. Inte som en bild, en målning, som ju är en illusion av ”verkligheten”. Du kan imeni on Tomas Byström. Olen ruotsalainen alltså ta på ditt arbete. Du kan givetvis gå ja kotoisin Nackasta Tukholman vierestä. Elä- runt din målning, se baksidan, men där mäni ulkomaalaisena taiteilijana Suomessa finns ju oftast inte så mycket att se. alkoi kesällä 1995. Olin silloin saanut puolen Jag får tacka Finland och Sveaborg Nvuoden pituisen ateljeestipendin Suomenlinnaan Poh- att den banan tog slut. Jag menar, vem joismaiselta taidekeskukselta. Bygge, 2018 Checkers (TOAS, Ninansampo, Tampere, 2013) tusan köper en skulptur av större for- Suomenlinna oli pehmeä lasku suomalaiseen taide- mat? Möjligen offentliga inköpare. Nå, jag hade nog elämään. Samanaikaisesti kanssani siellä oli stipendiaat- inte tillräckligt många offentliga inköpare på den tiden teja Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Islannista. Yhtei- för att kunna visa sin konst. Dvs det som kallas ”vuokra”. Hade inte Bacon blivit kommersiell hade han för att kunna leva på det. nen kielemme oli ”skandinaviska”. Till detta kommer att konstnären betalar för vin och till- kanske jobbat på en sunkig vinbar för att ha råd att måla. De material jag nu arbetar med är, precis som tugg på vernissagen, vernissagekort och transporter. Plus Jeff Koons hade säkert jobbat på en porrklubb med sin skulptörens, mycket gammaldags. Olja på duk. Akva- procent till galleristen på omkring 35 %. Konstnär och fru. Intressant, men måhända inte så lönande. Eller som rell på papper. Färgpennor och kritor på papper. (Se gallerist tar alltså inte samma risk. Går försäljningen dåligt börsmäklare. Ointressant, men säkert lönande. Vad bifogade bilder.) Alltså i princip samma metoder som tar konstnären smällen. Twombly och Andersson hade gjort vet bara gudarna. mina kollegor arbetade med för 1000 år sedan. Nu finns det ett utvecklat stipendiesystem i Fin- Mycket av den goda konsten är kommersiell. Som konstnär är jag nog väldigt rastlös. Jag har land, och det är ju bra. För att kunna betala galleristen Mycket av den dåliga konsten är väldigt okommersiell. visserligen vissa teman som jag ständigt återkommer söker därför konstnären ofta ett stipendium för att kunna Och det är ju bra. Tänk om det vore tvärtom! Jag tror till, exempelvis har jag alltid varit fascinerad av möns- finansiera sin utställning. Om stipendieansökan godkänns det var Marcel Duchamp som sade: What is a good ter. Men jag tröttnar lätt på den motivvärld eller ut- går alltså pengar från stiftelser och städer via konstnärens artist? He’s just a lucky guy! tryck jag senast arbetat med. Jag pendlar därför ofta hand direkt till galleristen, som m a o blir understödd Det finns förvisso gallerier i Finland som arbetar mellan ”före-ställande” och ”abstrakta” uttryck. Jag med offentliga medel. på ett internationellt sätt, med ett fifty-fifty system, kan bli mycket tillfredsställd när jag lyckats måla av Det är inte många konstnärer som kan leva enbart som marknadsför sina konstnärer aktivt även mellan ut- en pumpa eller en korg på ett nästan fotorealistiskt på sin konst. Det vanliga är att vi måste ha ett arbete vid ställningarna, som visar sina konstnärer på konstmässor, sätt. Och kan bli nöjd med mig själv när jag produ- sidan om. Vi jobbar som lärare, taxichaufförer och tar men dessa är inte många och så vitt jag vet koncentrera- cerat en spännande mönstermålning utifrån mitt hu- extra arbete på sjukhus eller inom äldrevården. Om inte de till Helsingfors. Dessa gallerister blir ju därför också vud. Jag är nyfiken och vill oftast söka något nytt. It galleristen kan leva på sin affärsverksamhet, varför inte populära bland konstnärerna och galleristen kan lätt keeps me going. Därför håller jag också en konstnär arbeta vid sidan om, så som vi konstnärer ofta måste göra välja ur konstnärskollektivet vilka de vill visa. De som som Gerhard Richter väldigt högt. när vi inte kan leva på vår affärsverksamhet? En konstnär inte blir utvalda blir i stor utsträckning hänvisade till En svensk kollega sade till mig en gång: Tomas är ju också en företagare, eller? ”vuokrasystemet”. Dock. Nu har jag förstått att detta du förändrar dig hela tiden. Du har ju ingen stil. Jag Själv har jag alltid strävat efter att bli en kommersiell system så smått börjar fasas ut. Åtminstone bland de svarade: Jag vet, det är det som är min stil. konstnär. Som Francis Bacon, Cy Twombly, Jeff Koonseller konstnärsdrivna gallerierna. Det är bra. Jag har naturligtvis respekt för och kan uppskatta Karin Mamma Andersson. Tror dock inte att jag riktigt har Nu kanske jag låter gnällig, men jag måste säga att jag konstnärer som exempelvis undersöker och målar rutor lyckats. Otur har den konstnär som inte kan sälja. har blivit mycket väl bemött av den finska konstvärlden och i hela sitt liv, för att se hur man kan använda och ut- Fnurra, 2018

164 175 Kokemukseni ja tietoni suomalaisesta taide-elä- moituksen ruotsiksi. Otan rahaa Ot- poistumassa. Ainakin taiteilijavetoisissa gallerioissa. Se mästä ja taiteilijoista oli tuohon aikaan rajallista. Luon- to-automaatista ruotsiksi. Saan kaikki on hyvä asia. nollisesti tunsin ja arvostin vanhempia taiteilijoita kuten viralliset paperit ruotsinkielisinä. Jos- Nyt ehkä kuulostan valittavalta, mutta minun täy- Helene Schjerfbeckiä, Ellen Thesleffiä, Gallen-Kal- kus voin tilata oluen pubissa ruotsiksi. tyy sanoa että olen tullut hyvin vastaanotetuksi suoma- lelaa ja Pekka Halosta. Nykytaiteilijoista minulle oli- Mahdollisesti taiteilijana elämi- laisessa taidemaailmassa ja erityisesti taiteilijakollegoi- vat tuttuja Marika ja Jukka Mäkelä, Silja Rantanen nen / hengissä pysyminen ruotsalai- den parissa. Olen saanut paljon ystäviä ja tullut osaksi ja...... no, ei oikeastaan sen useampi. Ja tietenkin Tuula sena taiteilijana Suomessa ei ole yhtä taiteilijakuntaa, erityisesti täällä Tampereella. Olen saa- Lehtinen, josta pari vuotta myöhemmin tuli vaimoni. helppoa. Edelleenkin 24 vuoden jäl- nut apurahoja, olen edustettuna museoissa ja muissa yk- Mitä tulee taide-elämään, gallerioihin, stipendeihin jne., keen minun tuloni tulevat pääasiassa sityisissä ja julkisissa kokoelmissa ja olen saanut julkisia en oikeastaan tiennyt niistä mitään. Se että on naimisissa Ruotsista. En ole siihen mitenkään teostilauksia. En ole joutunut tekemään muita töitä. suomalaisen taiteilijan kanssa, on tietenkin vaikuttanut pyrkinyt, mutta monista syistä näin Well, at least I’m a lucky guy. paljon siihen, että on päässyt sisälle, tutuksi ja esitellyksi on vain käynyt. Yksi syy on Ruotsin Työskentelen hyvin vanhanaikaisilla materiaaleilla. maan taide-elämälle ja taiteilijoille. huomattavasti suuremmat taidemark- Öljy kankaalle. Akvarelli paperille. Värikynät ja liidut Tammikuussa 1996 muutin Suomenlinnasta Tam- kinat. Mutta osittain tämä voi johtua paperille. (Katso kuvaliitteet.) pereelle. No. Täällä olen nyt enkä ole koskaan katunut! myös Suomen taiteen toimintatavois- Taiteilijana olen aika levoton. Tosin minulla on tiet- Melkein koskaan. Suomi on nimittäin lapsuudestani ta. Tai pikemminkin minun suhtautu- tyjä teemoja, joihin palaan jatkuvasti, esimerkiksi kuviot saakka ollut minulle erityinen paikka. Sukulaiseni sekä misestani niihin. Minun on ollut vai- ovat aina kiehtoneet minua. Mutta kyllästyn helposti ai- isäni että äitini puolelta ovat aina olleet suuria ”Suomen kea sopeutua siihen, että taiteilijoiden hemaailmaan tai ilmaisuun, jolla viimeksi työskentelin. ystäviä”. Äidinisäni organisoi Suomen avustustoimintaa täytyy maksaa ns. ”vuokraa” voidak- Siksi vaihtelen usein ”esittävän” ja ”abstraktin” ilmaisun Suomen Lapissa sota-aikana ja kirjoitti myöhemmin tut- seen näyttää taidettaan. välillä. Voin kokea suurta tyydytystä, kun onnistun maa- kielman muuttoliikkeestä Suomen Pohjanmaan ja Ruot- Tämän päälle tulee vielä taiteili- laamaan kurpitsan tai korin melkein valokuvarealistisella sin Västerbottenin välillä. Hän opetti minulle ja muille jan maksettavaksi viinit ja napostelta- tavalla. Ja voin olla tyytyväinen itseeni, kun tuotan mie- lapsenlapsille tärkeitä suomenkielen sanoja kuten ”Liha- vat avajaisiin sekä kutsukortit ja kulje- lenkiintoisen kuviomaalauksen pelkästään omasta pääs- pulla” ja ”Mitä?”. tukset. Ja lisäksi noin 35 %:n provisio täni. Olen utelias ja haluan yleensä etsiä jotain uutta. It Isäni vanhempi veli oli vapaaehtoisena Talvisodas- galleristille. Taiteilija ja galleristi eivät keeps me going. Siksi arvostan myös Gerhard Richterin sa. Hän palasi vapaaehtoiseksi myös Jatkosodan aikana. siis ota samanlaista riskiä. Jos myynti kaltaista taiteilijaa erittäin paljon. Hänen tarinansa loppui rintamalla Svirissä. Muistokivi sujuu huonosti, isku kohdistuu taiteilijaan. joka ei voi myydä. Ellei Baconista olisi tullut kaupallis- Eräs ruotsalainen kollega sanoi minulle kerran: To- on Hietaniemen hautausmaalla Helsingissä. Suomessa on tosin kehittynyt apurahajärjestelmä, ja ta, olisi hän ehkä työskennellyt tunkkaisessa viinibaa- mas, sinä muutut koko ajan. Sinulla ei ole mitään omaa Ei ole vaikeaa elää ruotsalaisena Suomessa. Päinvas- se on hyvä asia. Taiteilijat hakevat usein apurahoja voidak- rissa, jotta hänellä olisi ollut varaa maalata. Jeff Koons tyyliä. Minä vastasin: Tiedän, juuri se on minun tyylini. toin. Meillä on satojen vuosien taakse ulottuva yhteinen seen rahoittaa näyttelynsä. Jos hakemus hyväksytään, kul- olisi varmasti työskennellyt vaimonsa kanssa jollain Tietääkseni Tampereella on meitä ulkomaista syn- historia. Ruotsi on Suomen kansalliskieli. Teen veroil- kevat siis rahat säätiöiltä tai kaupungeilta taiteilijan kautta pornoklubilla. Mielenkiintoista mutta ei ehkä kovin typerää olevia taiteilijoita viisi tai kuusi. Ei sen useam- suoraan galleristille, joka saa siis julki- palkitsevaa. Tai pörssimeklarina. Ei niin mielenkiin- pia. Yksi heistä on hyvä ystäväni. Kuten sanoin, kuulun sista varoista tukea toiminnalleen. toista, mutta varmasti kannattavaa. Vain jumalat tietä- suomalaiseen taiteilijakuntaan ja viihdyn siinä hyvin. Ja Kovin moni taiteilija ei voi elää vät mitä Twombly tai Andersson olisivat tehneet. viihdyn suuresti tässä kaupungissa. Tampere ei ole met- pelkästään taiteellaan. Tavallisesti Iso osa hyvästä taiteesta on kaupallista. Iso osa ropoli mutta kuitenkin oikea kaupunki. meillä täytyy olla jokin oheistyö. Jos huonosta taiteesta on hyvin epäkaupallista. Ja se on galleristi ei voi elää liiketoiminnal- hyvä. Ajattele jos olisi päinvastoin! Luulen, että se oli Kiitos! laan, miksei hänkin voisi tehdä jo- Marcel Duchamp, joka sanoi: What is a good artist? tain muuta työtä siinä ohella, kuten He’s just a lucky guy! me taiteilijatkin usein joudumme Suomessa on tietenkin gallerioita, jotka toimivat Suomentanut Tuula Lehtinen tekemään, kun emme tule toimeen kansainvälisellä tavalla fifty-fifty-järjestelmällä, ja jot- omalla liiketoiminnallamme? Taitei- ka markkinoivat taiteilijoitaan myös näyttelyiden vä- lijahan on myös yrittäjä, vai kuinka? lillä ja esittelevät taiteilijoitaan taidemessuilla, mutta Itse olen aina pyrkinyt olemaan nämä ovat tietääkseni keskittyneet Helsinkiin. Nämä kaupallinen taiteilija. Kuten Francis galleriat ovat sen tähden myös suosittuja taiteilijoiden Bacon, Cy Twonbly, Jeff Koons tai keskuudessa ja galleristit voivat valita taiteilijakun- Karin Mamma Andersson. Tosin nasta ne, joita he haluavat esittää. He, jotka eivät tule Vasemmalla Sabine, 2018 ja Två källor, 2018 luulen, etten ole oikein onnistunut valituiksi, ohjautuvat ”vuokrasysteemiin”. Mutta nyt Ylhäällä Checkers (TOAS, Ninansampo, siinä. Epäonnea on sillä taiteilijalla, olen ymmärtänyt, että tämä järjestelmä on vähitellen Tampere, 2013)

186 197 Tampereen Saskiat ry ja Galleria Saskia

Riikka Wesamaan teosta ripustetaan Näyttely on juhla saskioiden avustuksella 2017.

Sirpa Joenniemi Kolmen viikon kuluttua keskiviikkoiltana sama nettiin muuta aineellista tukea. Naisjaosto antoi oman joukko kokoontuu purkamaan ja pakkaamaan näytte- panoksensa myös ateljeetalohankkeeseen. Yhteistyö Tai- lyä ja hyvästelemään taiteilijaa. Tapahtumasarja toistuu teilijaseuran kanssa oli tiivistä aina vuoteen 1989, jolloin kolmetoista kertaa vuodessa kuuden ripustusryhmän katkaistiin viimeinenkin napanuora lopettamalla seuran voimin. Ripustusryhmät vetäjineen ovat Galleria Saski- edustus näyttelytoimikunnassa. an toiminnan selkäranka. Naisjaosto muuttui virallisesti Tampereen Saskiat Toinen ydinryhmä ovat näyttelyiden valvojat, joi- ry:ksi vuonna 1962. Esikuvana oli vuonna 1948 perus- den vastuulla on gallerian avoinnapito ja yleisön koh- tettu Helsingin Saskia-yhdistys, joka sai alkunsa kalliin taaminen. Joka päivä kello 12–18 tarvitaan kaksi saskiaa lääkkeen hankkimisesta kuvanveistäjä Ben Renvallille. hoitamaan kolmen tunnin valvontavuorot. Yhdistys nimettiin Rembrandtin vaimon Saskian mu- Gallerian ylläpito on ollut Tampereen Saskioiden kaan. Sittemmin taiteilijoita tukemaan perustettiin eri oka kolmas torstaiaamu ryhmä naisia kokoon- ydintoimintaa jo 50 vuoden ajan ja edellä kuvattu toi- puolille Suomea yksitoista Saskia-yhdistystä, joista ny- tuu Galleria Saskiaan ottamaan vastaan taiteilijaa mintamalli on hyväksi todettu. Kaikki tapahtuu edel- kyisin on jäljellä kuusi. teoksineen. Tulevan näyttelyn sisältö alkaa paljas- leenkin vapaaehtoistyönä. tua, kun teokset on kannettu sisään ja pakkauk- Galleria Saskia perustetaan Jset avattu. Teokset levitellään näyttelytiloihin taiteilijan Naisjaostosta ohjeiden mukaan ja kun ripustus on päätetty, on aika Tampereen Taiteilijaseuralla oli vuodesta 1925 lähtien ryhtyä nostamaan teoksia seinille tai asettelemaan tiloi- itsenäiseksi yhdistykseksi Kirjastotalossa käytössä näyttelytila, josta kehittyi pai- hin. Välillä aterioidaan ja kahvitellaan tarpeen mukaan Ennen kuin galleriatoimintaan uskallettiin sitoutua, oli kallisen taide-elämän keskus. Kun kirjasto tarvitsi tilat ja jutellaan taiteesta ja muustakin. Lopuksi siivotaan. yhteistyötä harjoiteltu jo useita vuosia. Syksyllä 1954 omaan käyttöönsä 1970-luvun vaihteessa, oltiin pulassa. Koko prosessi voi hoitua muutamassa tunnissa, mutta joukko kuvataidetta lähellä olevia naisia oli saanut Tam- Näyttelyitä kyllä järjestettiin Tampereen Taidemuseossa voi myös kestää iltamyöhään ja joskus on jatkettu vie- pereen Taiteilijaseuralta kosiokirjeen muodossa ehdo- ja Nykytaiteen museossa, mutta pienimuotoisemmil- lä aamullakin. Valmista on oltava perjantaina kello 12, tuksen naisjaoston perustamisesta seuran yhteyteen. le näyttelyille ei ollut laadukkaita tiloja. Jälleen Saskiat jolloin näyttely avautuu yleisölle. Illalla juhlitaan avajai- Miesvaltainen seura tarvitsi naisia ideoimaan ja kerää- riensivät apuun taiteilijoiden pyynnöstä. sia. Silloinkin saskiat huolehtivat että tarjoilu sujuu ja mään varoja seuran toimintaan. Kutsua noudatti kaksi- Uudelle gallerialle sopivat tilat löytyivät purku- paikat ovat kunnossa. Näyttelyn teosten valmistaminen kymmentäkuusi taiteilijoiden puolisoa ja muita taiteen uhan alaisen Kauppahallin virastotalon neljännestä on ollut taiteilijalle pitkä ja usein raskas prosessi. Sen ystäviä. Toiminta käynnistyi vauhdikkaasti. Järjestettiin kerroksesta. Kunnostus tehtiin tietysti talkoovoimin. päätökseen saattaminen on hieno hetki niin taiteilijalle näyttelyitä, juhlia, myyjäisiä, arpajaisia, lastenjuhlia, Avajaiset 18.4.1970 olivat merkkitapaus tamperelaises- kuin apujoukoillekin. Yhdessä myös jännitetään, millai- retkiä ynnä muuta. Kertyneillä varoilla taiteilijoilta os- sa kulttuurielämässä. Mutta epäilijöitäkin riitti. Aamu- sen vastaanoton näyttely saa ja tuleeko ostoja. tettiin teoksia arpajaisiin, jaettiin matkastipendejä ja an- lehden kriitikko Olavi Veistäjä ennusti gallerialle 2–5

202 213 Alkuaikoina yhdistyksen taiteilijoille antama tuki oli usein varsin konkreettista kuten polttopuita, matka- apurahoja ja muuta rahallista apua. Nykyisin pääasialli- nen tuen muoto on kutsunäyttely nuorelle taiteilijalle. Myöskään myynneistä ei oteta provisiota ja galleria- vuokrat pyritään pitämään kohtuullisina.

Jäsenyys innoittaa ja velvoittaa Tampereen Saskioiden jäsenmäärä on vuosien varrella vaihdellut sadan molemmin puolin. Tällä hetkellä jä- seniä on runsas sata. Jäsenistön ikääntyessä erityisesti vuoden ikää eivätkä kaikki taiteilijatkaan uskoneet, että nuoria toivotaan mukaan tuomaan uusia näkemyksiä saskiat jaksavat vetää toimintaa kovin pitkään. Sen ver- toimintaan. Tosin juuri eläköityneillä naisillakin näyt- ran vaativana gallerian pitoa pidettiin, varsinkin kun se tää vielä olevan virtaa aktiiviseen toimintaan ja sitähän tapahtui vapaaehtoisvoimin. vapaaehtoistyössä tarvitaan. Galleria tarjoaa hyvät puit- Toisin kävi. Intoa ja tarmoa riitti ja taiteilijat an- teet erilaisille oheistoiminnoille, taiteiden välisille ta- toivat auliisti apuaan. 1970- ja 80-luku olivat gallerian pahtumille ja uudenlaiselle yleisötyölle. Toimintaa on toiminnassa hektisintä aikaa. Toimintamalli ryhmänve- jatkuvasti kehitetty, mutta aina tarvitaan uusia ideoita ja täjineen ja valvontavuoroineen muotoutui ja vakiintui. niiden toteuttajia otetaan mielellään vastaan. Aktiivisen Aluksi näyttelyt vaihtuivat kahden viikon välein. Kol- jäsenhankinnan seurauksena mukaan on pyrkinyt myös men viikon jaksoihin siirryttiin vasta vuonna 1991. Voi miehiä. Ainakin toistaiseksi yhdistys on päättänyt pysyä vain ihailla ja ihmetellä sitä vauhtia, jolla toimintaa pyö- naisyhdistyksenä. ritettiin. Siinä sivussa käynnistettiin kauppahallin viras- Saskiat ovat erittäin sitoutuneita yhdistykseensä. Yhdet lukuisista talkoista galleriassa 1978. totalon suojeluhankekin. Purkua vastustamaan nousivat Monien jäsenyys on kestänyt vuosikymmeniä ja toisen aluksi saskiat, jotka saivat mukaansa Tampereen kulttuu- polven saskioille se on melkeinpä koko elämän mittai- ripiirejä ja yliopistoväkeä. Pikavauhtia synnytettiin Pir- nen matka. Osalle tärkeintä on ollut jäsenyys ripustus- Gallerioiden yhteistyö kantaa kanmaan perinnepoliittinen yhdistys, joka vei pitkän va- ryhmässä, jossa yhteisöllisyys toteutuu parhaiten. Ryh- Framen galleriatilaston mukaan puolet taidegallerioista Galleria Rajatila yli 20 vuotta ja Galleria Ronga ja Hir- litusprosessin onnistuneesti päätökseen ja oli sittemmin mässä päästään myös tutustumaan taiteilijan työhön, sen sijaitsee Helsingissä. Kaukana takana tulevat Turku ja vitalokin reilut 10 vuotta. Yksityinen Galleria Himmel- näkyvästi mukana myös Verkatehtaan suojeluliikkeessä. arkeen ja juhlaan. Osa taas viihtyy parhaiten valvojan Tampere. Tampere tunnetaankin paremmin museois- blau täyttää sekin 30 vuotta. Yhteinen kävijämäärä on Talkoovoimia tarvittiin paitsi näyttelyiden organisoimi- tehtävissä. Yleisön kohtaaminen ja mielipiteiden vaihto taan kuin gallerioistaan. Mutta ollakseen vireä taidekau- arviolta runsaat 50 000 vuodessa. seen myös muuttoihin muutaman vuoden välein. Kaup- koetaan palkitsevana. Ja koko ajan opitaan taiteesta jota- punki Tampere tarvitsee arvostettujen taidemuseoidensa Gallerioiden yhteistyö on Tampereella vireää. Vuo- pahallin talosta siirryttiin vuonna 1972 Otran taloon kin uutta. Toiminta gallerian ympärillä koetaan monin ympärille myös niitä luovan talouden ja taidemaailman desta 2017 lähtien on syksyisin järjestetty Galleriaviikko, Kuninkaankadulle ja sieltä vuonna 1978 KOP:n taloon tavoin merkitykselliseksi. kerroksia, jotka tarjoavat nykytaiteilijoille kanavia teos- jonka aikana gallerioissa on näyttelyiden lisäksi runsaasti Kauppakadulle ja edelleen vuonna 1985 TAP:n taloon tensa, ajatustensa ja toimintansa esittelyyn ja myyntiin. muutakin ohjelmaa. Yhdessä on parannettu tiedotusta Kauppakatu 14:ään. Nykyisiin tiloihin Hiekan museon Museot valitsevat oman taidetarjontansa tiukalla seulalla ja oltu esillä myös kesäisin järjestettävässä Hämeenpuis- rakennuksessa kotiuduttiin vuonna 1992. Tila käsittää ja vain harva pääsee niiden kautta esille. Gallerioista on- ton Fiestassa. Yhteistyöllä on onnistuttu parantamaan kolme näyttelysalia (n. 200 m2), keittiön ja kahden kin kehittynyt merkittävä toimija taiteilijoiden, keräili- näkyvyyttä, kasvattamaan kävijämääriä ja laajentamaan huoneen toimistotilat. Taiteilijoilta ja yleisöltä tilat ovat jöiden, museoiden ja yleisön välille. Niillä on oma tärkeä yleisöpohjaa. Tavoitteena on entistä kiinnostavampi tai- saaneet kiitosta. Galleria Saskiaa pidetäänkin Tampereen roolinsa taidekentän elinvoimaisena pitämisessä. dekaupunki niin yleisön kuin taiteilijoidenkin silmissä. parhaana galleriatilana. Tampereen galleriakentässä vaihtuvuus on ollut Gallerioiden merkityksen on havainnut myös Suomen Näyttelyajoissa kolmen viikon jaksoihin siirryttiin suurta. Gallerioita on tullut ja mennyt. Vaikeinta on ol- Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto, joka tukee vuo- vuonna 1991. Galleriassa on 50 vuoden aikana järjestetty 770 lut yksityisellä sektorilla. Pysyvimpiä ovat olleet yhteisö- den 2019 Galleriaviikon järjestämistä. näyttelyä. Näyttelynpitäjät valitaan ammattitaiteilijoista haku- vetoiset, voittoa tavoittelemattomat galleriat, jotka saa- menettelyn perusteella kerran vuodessa. Aiempina vuosina vat tukea julkisista rahoituslähteistä. 50 vuotta täyttävä painopiste on ollut Pirkanmaalla, mutta nykyisin yhä useam- Galleria Saskia on vanhin yhtäjaksoisesti toiminut galle- pi taiteilija tulee Helsingistä tai muualta Suomesta. Gallerian ria. Sitkeitä ovat muutkin: Taidekeskus Mältinranta lä- taiteellinen taso on pysynyt hyvänä. Näyttelyitä ovat pitäneet Yhdistyksen pitkäaikaisin puheenjohtaja Anja Alapoti hes 40 vuotta, Galleria Nykyaika ja Kulttuuritalo Laikku Vasemmalla ylhäällä Taru Heinonen esitelmöi jäsenkokoukselle monet tunnetut valtakunnallisesti arvostetut taiteilijat. (1972–1981) valvojana galleriassa. (entinen Vanhan kirjastotalon näyttelytila) yli 30 vuotta, Maaria Märkälän näyttelyssä 2019.

224 235 1920-luvun taitteessa kaupungissa toimi kuitenkin jo kymmenkunta ammattikuvataiteilijaa, jotka kaipasivat työnsä tueksi jonkinlaista yhteenliittymää. He ryhtyivät tuumasta toimeen ja Tampereen Taiteilijaseuran perusta- va kokous pidettiin syyskuun 19. päivänä 1920. Seuraan liittyi heti nelisenkymmentä taiteilijaa kuvataiteen, kir- jallisuuden ja teatterin piiristä sekä useita aktiivisia kult- tuuritoimijoita. Puheenjohtajaksi valittiin kaupungin sen hetken merkittävin kuvataiteilija Gabriel Engberg, joka oli toiminut aktiivisesti jo Taideyhdistyksessä. Hän loi raamit kaupungin taide-elämälle ja vaikutti kutakuinkin kaikissa kaupungin kulttuurihankkeissa aina 1940-luvun lopulle saakka. Puhtaasti kuvataiteilijoiden yhdistykseksi Taiteilijaseura muuttui vuonna 1944. Näyttelytoiminnan kannalta Taiteilijaseuran ensim- mäinen merkittävä työvoitto oli omien näyttelytilojen saa- Allan Salo: Mältinranta, 1934 (Tampereen kaupungin kokoelma) minen vuonna 1925 valmistuneen Kirjastotalon yläker- Kuva: Jari Kuusenaho / Tampereen taidemuseo rasta. Tästä nimenomaan taidenäyttelyille suunnitellusta tilasta muodostui vuosikymmenien myötä varsinainen tä. 1930-luvulla vaikutti lisäksi pula-aika: taiteilijoiden Tampereen taidenäyttelykeskus, jossa Taiteilijaseura piti oli mukauduttava yleisön kysyntään ja niinpä maaseu- myös vuosinäyttelynsä. Tamperelaiset olivat tässä asiassa dun kuvaukset hallitsivat maalausten aihepiiriä vuo- aikaansa edellä, sillä kunnalliset näyttelytilat tulivat ylei- sikymmenen loppuun saakka. Vaikka Taiteilijaseuran seksi ilmiöksi vasta vuosikymmeniä myöhemmin. yhteistoiminta hiipui pula-aikana lähes olemattomiin, vuosinäyttelyt saatiin aloitettua vuonna 1930 Kirjas- Todellisuuden kuvausta ja totalon taidenäyttelysalissa. Vuosinäyttelyt merkitsivät monelle aloittavalle taiteilijalle tärkeää ensiesiintymistä Gabriel Engberg: Näköala Näsilinnan katolta, 1910 (Hiekan taidemuseon kokoelma) kotipaikkaylpeyttä Kuva: Petri Nuutinen kokeneempien konkareiden rinnalla. Vaikka suurin osa Taiteilijaseuraan liittyneistä kuvatai- Anne Paldanius teilijoista keskittyi Pirkka-Hämeen idyllisten maisemien taltioimiseen, taiteeseen alkoi tulla mukaan myös kau- Teollisuuskaupungin kuvaajat punkikuvausta. Gabriel Engberg oli pioneeri tässäkin. Taiteen aihepiirissä vastakkainasettelu maaseudun ja Sata vuotta Yksi hänen parhaimmista Tampereen kuvistaan, kolo- kaupungin välillä kuumensi tunteita erityisesti pääkau- ristisella otteella maalattu Näsilinnan katolta yli Tam- pungin taide-elämässä 1920- ja 1930-luvuilla. Olavi pereen vuodelta 1910, on pariisilaisvaikutteinen pano- Paavolainen ja Tulenkantajien piiri ihailivat konero- seuraelämää Tampereella raama yli idyllisen keskustan, josta teollisuuskaupungin mantiikkaa ja suurkaupunkielämää, kun taas vaikutus- merkit oli tehokkaasti häivytetty pois. Myös Martta valtainen taidekriitikko, taidehistorian professori Onni Helminen, yksi Tampereen ensimmäisistä naispuolisista Okkonen taisteli maalaisaiheiden ja maisemakuvauksen Tampereen Taiteilijaseura on Taiteilijaseuran aktiivinen alku ammattitaiteilijoista, oli tamperelaisittain hyvin rohkea puolesta. Tampereelle saakka koneromantiikan kaiut ei- ollut aktiivinen taidevaikuttaja kokeillessaan jo 1910-luvulla koskimaisemissaan abst- vät yltäneet. Tehdasnäkymistä kiinnostuttiin Tampereel- jo lähes sata vuotta. Jo alusta Suomalaisessa taide-elämässä 1910-luku oli hedelmällistä ja raktia ilmaisua lähentyvää värikenttämaalausta. la varsin myöhään, vaikka aihepiiristä tuli koko kaupun- uutta etsivää aikaa. Turussa ja Helsingissä taiteilijat pyrkivät Yhä useampi tamperelaistaiteilija alkoi kuvata gin taide-ilmaisua leimaava ominaispiirre 1970-luvun alkaen taiteilijat kokivat tärkeäk- irtautumaan perinteisestä, kansallishenkisestä maisema- myös kaupungin teollista miljöötä, vaikkakin tehtaan- lopulle saakka. si yhteisten asioiden hoitamisen maalauksesta ja suuntautuivat kohti moderneja eurooppa- piiput ja punatiilirakennukset jätettiin vielä viitteen- Vuosisadan alkupuolella syntyneen taiteilijakun- niin Tampereella kuin valta- laisia suuntauksia. Tamperelainen kuvataide oli tällöin vielä omaisiksi taustaelementeiksi ilman sen merkittävämpää nan juuret olivat jo kaupungissa keskellä tehtaita ja teolli- kunnallisella tasolla. Nykyisin lapsenkengissään. Vuosisadan alussa kaupungissa työsken- aatteellista painotusta. Pirkanmaalaisen taiteilijan taus- suutta. Pioneereina työläisaiheille toimivat vuonna 1901 taiteilijoita on lähes kolme sataa teli vain muutama ammattikuvataiteilija, joista osa toimi ta oli tuolloin vielä maalainen ja kaupungissa tapah- syntyneet Reino Viirilä ja Allan Salo, joilla molemmilla ja vaikka seuran toiminnat ovat vuonna 1898 perustetun Tampereen Taideyhdistyksen tuvaa yhteiskunnallista muutosta vierastettiin. Työtä oli työläistausta. Heidän kaupunkikuvistaan saa varsin monipuolistuneet, johtoajatus puitteissa. Taideyhdistys ylläpiti vilkasta näyttelytoimintaa, tekevä ihminen sijoitettiin idylliseen maisemaan, eikä hyvän käsityksen Tampereen kehityksestä 1900-luvul- on pysynyt samana. joka kuitenkin sodan vaikutuksesta katkesi vuonna 1918. kuvissa ollut häivääkään kiireestä ja kuluttavasta työs- la. Kuvauskohteina olivat varsinaisten tehdasnäkymien

242 253 lisäksi teollisuustyöväestön asuttamat esikaupungit, eri- kuten ennen sotaa. Mutta myös soraääniä alkoi kuu- tyisesti Juhannuskylä ja , joiden sokkeloinen mil- lua, etenkin nuorten taiteilijoiden piiristä. jöö tarjosi usealle taiteilijalle runsaasti mahdollisuuksia rakenteelliseen tyylittelyyn. Sodan jälkeen Reino Viirilä oli monessa mukana. Hänen aktii- vinen maalarinuransa kesti 1990-luvun alkuun saakka, uutta oppia ulkomailta mutta vähintään yhtä merkittävää oli hänen toimin- Sodan jälkeen astui Tampereellakin esiin uusi taiteilija- tansa museoalalla ja järjestötehtävissä. Hän toimi kak- sukupolvi. Taidemaalari Tauno Hämeranta oli aloitta- sikymmentä vuotta Tampereen taidemuseon johtajana nut uransa jo 1930-luvulla, mutta vasta sodan jälkeen ja yli neljäkymmentä vuotta Tampereen Taiteilijaseuran hän alkoi erottautua muista ajan tamperelaistaiteili- johtokunnassa. Viirilä halusi muokata asenteita arvos- joista kevyellä ja ilmavalla värinkäytöllään sekä mo- tettavampaan suuntaan pääkaupungin ulkopuolella dernilla maalausotteellaan. Myöhemmin hän omaksui työskenteleviä taiteilijoita kohtaan. Tätä tehtävää hän lujan, rakenteellisen sommittelun periaatteet Fernand vei eteenpäin toimiessaan useissa luottamustehtävissä Légeriltä, jonka ohjauksessa hän opiskeli Pariisissa valtakunnallisissa taidejärjestöissä, jotka aiemmin olivat 1950-luvun alussa. olleet varsin helsinkiläiskeskeisiä. Moni muukin tamperelaistaiteilija haki oppia ul- komailta. 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa heitä kävi etenkin Pariisissa aistimassa uusia virtauksia, mutta opis- Onko tamperelaisuus taakka? kelu- ja työskentelymatkoja tehtiin myös Italiaan, Yhdys- Vaikka Tampereen Taiteilijaseuralla oli valtakunnal- valtoihin ja Espanjaan. Tampereen kaupunki oli ratkai- lisesti hyvä maine taiteilijoiden yhteisten asioiden seva tekijä tässä kehityksessä, sillä vuodesta 1948 lähtien hoitajana, paikallisen taiteen taso ei sotavuosia edel- se alkoi myöntää paikallisille ammattikuvataiteilijoille tävänä aikana vakuuttanut maamme taide-eliittiä. ulkomaanmatka-apurahoja. 1950-luvulla apurahojen Tampereen omat kriitikot suhtautuivat ihailevasti summat nousivat jo huomattavasti. Opintomatkat mer- Engbergin hengessä maalaaviin taiteilijoihin, mutta kitsivät vapautumista Tampereen pienistä taidepiireistä, Lennu Juvela: , 1947 (Tampereen kaupungin kokoelma) Kuva: Jari Kuusenaho / Tampereen taidemuseo muun maan kirjoittajat olivat toista mieltä. He kri- jolloin elämänkäsitykset ja taidenäkemykset avartuivat. tisoivat muun muassa tamperelaistaiteilijoiden ajasta Moni taiteilija pääsi apurahojen turvin Euroopan Moni 1950-luvulla esiin murtautuneista taiteilijoista kes- Erik Enroth, jonka voimakasotteinen, purkauksellinen vieraantuneisuutta, maaseutumaisemien tunnepitoi- taidekeskuksiin tutustumaan perusteellisesti uusiin kittyi nimenomaan grafiikkaan, Matti Petäjä, Gunnar kuvailmaisu tuli vaikuttamaan moneen aikalaiseen ja suutta ja taiteilijoiden näke- taidesuuntauksiin ja se näkyi Pohjola ja Taisto Toivonen näistä tunnetuimpina. Tam- nuorempaankin tekijään. myksen kompleksittomuutta. heidän tuotannossaan. Se nä- perelaisen taidegrafiikan korkeatasoisuus huomioitiin Kaksi vuotta myöhemmin järjestetty Taiteilija- Nimitys Tampereen koulu- kyi myös 1940-luvun lopun myös valtakunnallisessa taidekritiikissä. seuran 40-vuotisjuhlanäyttely osoitti, että modernit kunta tuli kiusallisen pitkään jälkeisissä näyttelyarvosteluis- kansainväliset suuntaukset olivat löytäneet tiensä myös kuvaamaan tamperelaisen sa, joissa kiinnitettiin huomi- Nuorten esiinmarssi tamperelaisten teoksiin. Informalismi tuntui sopivan taiteen syvintä olemusta, lyy- ota tamperelaisen taiteen uu- erityisen hyvin suomalaiseen maalarinluonteeseen – sai- risrealistista tapaa kuvata sisä- distuneeseen ilmeeseen. 1950-luvun lopussa han sen avulla ilmaistua lyyrisiä, suomalaiseen luontoon suomalaista maisemaa ja teol- Taide-elämä maassamme Seitsemän tamperelaista nuoren polven kuvataiteilijaa liittyviä aiheita, nyt ilman muodon rajoitteita. Tampe- lisuuskaupungin näkymiä. ja kanssakäyminen muun maa- perusti vuonna 1958 Ryhmä 7:n, jolla ei ollut yhteistä relaisista informalisteista erityisesti Kimmo Kaivanto Toki koko maa oli sodan ilman kanssa vilkastuivat sodan taiteellista ohjelmaa, mutta kaikki olivat ”saman hengen nousi 1960-luvun alussa kansalliseen ja kansainväliseen jälkeen taidekiistojen tais- jälkeen tuntuvasti. Kansain- miehiä”. Heidän ilmaisupyrkimyksiään leimasi tietyn- maineeseen. Vaikutteita antoivat myös ajankohtaista telutanner. Sotia edeltävän välisiä taidesuuntauksia esit- lainen oppositiohenki kaupungin taiteen arkirealistista kansainvälistä nykytaidetta esittelevät Ars-näyttelyt, joi- ajan keskeinen auktoriteet- televiä näyttelyitä alkoi tulla yleissävyä kohtaan. Ryhmään kuuluivat Erik Enroth, ta alettiin järjestää Helsingissä vuodesta 1961 lähtien. ti Onni Okkonen unelmoi Tampereelle ja ne antoivat pir- Pentti Hartelin, Unto Hietanen, Kimmo Kaivanto, Tampereella taiteen harjoittajien suhteellinen vielä sodan jälkeenkin suo- kanmaalaiselle taiteilijakunnal- Gunnar Pohjola, Seppo Syrjä ja Taisto Toivonen. Hei- harvalukuisuus ei kuitenkaan voinut olla näkymättä ja malaiskansallisesta, ensisijai- le uusia ilmaisullisia virikkeitä. dän näyttelyään Kirjastotalolla syksyllä 1958 voidaan tuntumatta. Kuusikymmentäluvun alun abstraktismi sesti isänmaata palvelevasta Tampereen taidemuseossa oli pitää tamperelaisen avantgarden esiinmarssina. Erityise- oli varsin pienen piirin ilmiö Tampereella: vain puolen taiteesta. Kansallinen taide, vuonna 1952 esillä ranskalaisen nä rohkeana ensiesiintyjänä pidettiin Pentti Hartelinia tusinaa taiteilijaa omaksui sen. Vaikka kansallinen kehi- ekspressiivisyys ja realistisuus grafiikan ja veistotaiteen näytte- nonfiguratiivisine teoksineen, jotka kuitenkin saivat tys kulki pois vapaamuotoisesta abstraktista ilmaisusta ja jatkoivat vahvoina piirteinä ly, joka saattoi toimia virikkeenä nuivan ja ymmärtämättömän vastaanoton paikalliselta uusia tyylisuuntia näytti tulevan kuin liukuhihnalta, suomalaisessa kuvataiteessa, grafiikan nousulle Tampereella. lehdistöltä. Ryhmän keskushenkilönä toimi taidemaalari Tampereella taiteen tekeminen oli kapealla pohjalla

264 275 ja vain harvojen luovien yksilöiden varassa. Vuonna nut kuvataiteilija aloitti näyttelyuransa osallistumalla jo Reino Viirilä vaikutti omalla kaudellaan merkittä- 1970 pidetyn Taiteilijaseuran 50-vuotisjuhlanäytte- opiskeluaikanaan Taiteilijaseuran vuosinäyttelyihin ja loi västi siihen, että Tampereen Taiteilijaseura pystyi toteut- lyn tasoa luonnehdittiin Aamulehdessä ei kehnoksi myöhemmin Tampereella uraa ammattikuvataiteilijana tamaan yhden suurimmista hankkeistaan kautta aiko- mutta ei järin korkeaksikaan, lähinnä turvalliseksi ja Taiteilijaseuran jäsenenä. 1990-luvusta alkaen Tampe- jen: taiteilijatalon saamisen Tampereelle. Tämä Kalevan ja vakaaksi, mikä nykytaiteen murrosvuosina vai- reen taiteen ja viestinnän oppilaitos (nyt jo lakkautettu Tampereen Taiteilijaseurassa on me- kaupunginosassa sijaitseva vuonna 1961 valmistunut kutti lähinnä huolestuttavalta. Tamk taide ja viestintä) toi lisää uutta verta Taiteilija- neillään kaiken kaikkiaan uusien ai- talo on yhä toiminnassa. Viirilän ansioksi voi lukea sen- kojen alkuvaihe. Sen onnistumisesta seuraan. Nuorten taiteilijoiden lisääntynyt aktiivisuus ja kin, että 1930-luvun alussa Tampereen Taiteilijaseura al- me kaikki osaltamme olemme vas- ” Joskus 1930-luvun alussa taiteellinen kokeilunhalu vaikuttivat positiivisesti niin koi järjestää vuosinäyttelyjä: Kirjaston suojista evakkoon tuussa. Jokainen rakentava ehdotus, seuran toimintaan kuin paikalliseen kuvataiteeseenkin. jokainen optimistinen toive, ajatus- sain tapella muita taiteilijoita vastaan, jotta tällaisia Vuonna 1972 kaupunginkirjasto joutui ottamaan Tai- Tampereen Taiteilijaseuran vuosinäyttelyt jatkui- kin, antaa pontta yhteisten asioiden vuosinäyttelyjä yleensä ryhdyttäisiin pitämään. teilijaseuran näyttelytilan omaan käyttöönsä ja taiteili- vat lähes yhtäjaksoisesti vuoteen 1989 saakka, vuosina eteenpäin viemiseen. Kirsti Melartin nousee joukosta esille ensimmäise- jat menettivät esiintymisfooruminsa. Alkoi evakkoaika 1983-89 Taidekeskus Mältinrannassa. Vuosinäyttelyt lo- nä naispuolisena puheenjohtajana ja hänestä tuli omal- joka kesti vuoteen 1983 saakka, jolloin Taiteilijaseura petettiin seuran jäsenmäärän kasvettua niin suureksi, et- Puheenjohtaja Kirsti Melartinin la kaudellaan 1977-91 arvostettu taiteilijayhteisön yh- sai Tammerkosken rannalta Mältinrannan vanhasta tei edes Taidekeskuksen tilojen katsottu riittävän taitei- uudenvuodentoivotus teisten asioiden hoitaja ja kannustava äitihahmo nuorille vedenpuhdistamosta näyttely- ja työpajakäyttöön lijakunnan esittelyyn. Suuremmat taiteelliset katsaukset Taiteilijaseuran jäsentiedotteessa 1/82 kuvantekijöille. Hän loi Taiteilijaseuraan optimismin kunnostetut tilat. pyrittiin sen jälkeen sijoittamaan useaan eri tilaan kau- henkeä, etenkin aikana, jolloin seura oli ilman vakituisia Vaikka näyttelytilan menettäminen tuntui aluksi pungin alueelle. Vuonna 2000 uusi näyttelyorganisaatio, näyttely- ja toimitiloja ja yhteisten asioiden hoitaminen musertavalta, se koitui monella tapaa Taiteilijaseuran Pirkanmaan Triennaali, tuli paikkamaan paikallisen tai- tuntui usein vaikealta. hyväksi. Jo 1960-luvulla Kirjastotalolla pidettyihin vuo- teilijakunnan laajempaa esittelytarvetta. Melartinin pitkä puheenjohtajakausi oli vedenja- sinäyttelyihin olivat voineet tarjota teoksiaan myös Tai- konaisuus oli saatu lainaan Sara Hildénin Säätiön koko- kaja seuran historiassa. Hän katsoi Taiteilijaseuran tär- teilijaseuraan kuulumattomat kuvataiteilijat, opiskelijat elmista. Keskipolvea näyttelyssä edustivat muun muassa keäksi tehtäväksi jäsentensä henkisen ja ammatillisen yh- ja harrastelijat. Tila kävi kuitenkin ahtaaksi ja liiallinen Tamperelaisen taiteen Kimmo Kaivanto, Gunnar Pohjola ja Raimo Kanerva, teenkuuluvuuden luomisen. Hän tuki tietoisesti nuoria karsiminen poiki usein kriittisiä arvosteluja lehdistössä. katselmus Helsingin joista itse kukin oli jo tehnyt merkittävän valtakunnal- taiteilijoita ja pyrki helpottamaan heidän pääsyään Tai- Kansan Lehti kirjoitti vuonna 1968: Vaikka taiteilija- Taidehallissa vuonna 1977 lisen ja jopa kansainvälisen uran. Kaivannon moniosai- teilijaseuran jäseniksi, mikä oli jo vuosikymmenien ajan seuran ensimmäinen velvollisuus onkin huolehtia jä- sen, Tampereen historiaa dokumentoivan Tori-teoksen, ollut legendaarisen vaikeaa. Asia oli huomioitu laajasti sentensä eduista, on luonnollista, että sen tehtäväksi Onko tässä näyttelyssä mitään ilmeisesti tampe- jos minkä, voidaan katsoa edustaneen puhdasta tampe- jo Tampereen ulkopuolellakin ja herättänyt närkästystä on katsottava myös kokeilevan taiteen tukeminen eikä relaista? aprikoivat kuvataiteilijat Gunnar Pohjola relaisuutta, jopa tekotavan realismiltaan. Kaiken kaikki- ja vastustusta. Melartinin kaudella sääntöjä muutettiin, tukehduttaminen. Tässä vaiheessa myös Taiteilija- ja Lauri Laitala Tamperelaiset-näyttelyn aattona aan valikoima oli laaja ja syvä – tamperelaisen taiteen seuran piirissä oltiin yhtä mieltä siitä, että Kirjastota- Helsingin Taidehallissa maaliskuussa 1977. Vaikka suuntaviivat tulivat näyttelyssä selkeästi esille. lon näyttelysali alkoi olla auttamattoman pieni vuosi- kysymys mietitytti paikan päällä, jälkikäteen tar- näyttelyjen pitopaikaksi. kasteltuna voidaan sanoa, että kyllä oli. Näyttelyyn Kun Tampereen kaupunki vuonna 1972 tarjo- osallistui huomattava määrä Tampereen Taiteilija- Hyvän johtajuuden merkitys si seuralle Tampereen Taidemuseon ja Nykytaiteen seuran veteraaneja, joiden kuvasisältöön kuului yhä Tampereen Taiteilijaseuran satavuotiseen historiaan museon tilat vuosinäyttelyjä varten vuorovuosittain, väkevänä pirkanmaalaisen elämänmenon ja työn on mahtunut runsaasti päteviä ja karismaattisia pu- Taiteilijaseuralle avautui mahdollisuuksia kokeilla kuvaus. Paluu menneisyyteen oli tarkoituksellista: heenjohtajia museo- ja yhdistysmiehestä Gabriel Eng- erilaisia näyttelykonsepteja. Jo samaisena vuonna edellisestä Taidehallin näyttelystä oli kulunut lähes bergistä lähtien. Reino Viirilä seurasi häntä tehtävään Taidemuseon tiloissa järjestetty Tampereen Kuva- kolmekymmentä vuotta ja nyt haluttiin antaa pää- vuonna 1945 ja toimi puheenjohtajana ja varapuheen- kesä 72 -näyttely osoitti, että Taiteilijaseura kykeni kaupunkiseudun yleisölle katsaus myös noiden vuo- johtajana yli kolmekymmentä vuotta. Pitkät puheen- uudistumaan. Aamulehtikin noteerasi asian: Huoli- sikymmenien taiteeseen. johtajuuskaudet ovat olleet tyypillistä Taiteilijaseuran matta siitä, että Taiteilijaseura on uskaltautunut Näyttely ajoi hyvin asiansa. Läpileikkauksen- historiassa. Pesti on ollut pidetty ja puheenjohtajat ripustamaan näytteille melkeinpä puolet Taiteili- omainen näyttely toi komeasti esille vanhemman päteviä ja jäsenistölle mieleen. Pitkäjänteinen työ on jaseuraan kuulumattomien teoksia, on näyttelyn polven ammattitaidon ja ilmaisun kypsyyden sekä tuottanut tulosta, sillä Tampereen Taiteilijaseuralla yleissävy korkeatasoinen. Taiteilijaseura on täten nuorempien taiteilijoiden pyrkimykset maan kuvatai- on kautta historian ollut merkittävä rooli niin oman osoittanut voivansa toimia paikkakunnalla suvait- teen ajankohtaisiin tavoitteisiin. Taiteilijaseurassa oli kaupungin kulttuurielämässä kuin valtakunnallisissa sevana mesenaattina antaen nuorille yrittäjille tuolloin runsas viisikymmentä taiteilijajäsentä, jois- organisaatioissa. Pätevät luotsit ovat vieneet seuraa mahdollisuuden julkistaa töitään, mikä ei suin- ta neljäkymmentäyksi osallistui näyttelyyn. Katsaus eteenpäin luomalla hyviä yhteistyökuvioita päättäjien kaan ole aina vaivatta toteutettavissa. tamperelaiseen taiteeseen oli siis verraten kattava. kanssa, osallistumalla eri organisaatioiden toimintaan Vuonna 1965 perustettu Kankaanpään taidekoulu Näyttelyn nimekkäin taidemaalari oli pari vuotta ja yksinkertaisesti puhumalla, kuuntelemalla ja osallis- näkyi ja vaikutti myös Tampereella. Usea sieltä valmistu- aiemmin menehtynyt Erik Enroth, jonka komea teosko- tumalla aktiivisesti taide-elämän tapahtumiin. Puheenjohtaja Kirsti Melartin pitää puhetta Taidekeskus Mältinrannan avajaisissa.

286 297 ran tulee säilyä yhtenäisenä erilaisista mielipiteistä 6.6.–23.6. huolimatta, sillä hajaannuksen myötä on vaara me- Galleria: Toni Lehtola nettää myös jo saavutetut tuet. Tampereen kaupungin Tiia Viiltola tuki on aina ollut Taiteilijaseuralle erityisen tärkeä ja Näyttely- Studio: suhteita kaupunkiin tulee vaalia. Omalla kaudellaan Holmström oli aktiivisesti mukana ideoimassa ja laitta- 27.6.–14.7. massa alulle useita hedelmällisiä yhteistyöhankkeita eri Galleria & Studio: organisaatioiden ja taiderahastojen kanssa sekä vahvis- ohjelma Ida Sofia Fleming, Aino Ojala, tamassa yhteyksiä taidealan valtakunnallisiin liittoihin. Mauno Leppänen, J-P Köykkä, Juha Merta, Tampereen Taiteilijaseuran nykyi- Peetu Liesinen, Melina Paakkonen ja nen puheenjohtaja, on toiminut tehtävässään vuodesta Mikko Paakkonen 2014 lähtien. Hän on sekä Melartinin että Holmströ- min linjoilla tavoitteissaan: Korostan sitä, että taitei- 2020 18.7.–4.8. lija tarvitsee yhteisön tuen. Yhdessä tekemisen eetos sekä moniäänisyyden merkitys on tärkeää luovassa TAIDEKESKUS MÄLTINRANTA Galleria: Gunzi Holmström ja työssä. Ammatillisesti eri vaiheessa olevien taiteilijoi- Arto Korhonen den toiveet ja tarpeet ovat erilaisia, mutta jokainen Studio: Ihana Havo tarvitsee kannustusta ja tukea. Taiteilijaidentiteetti on jälleen päivittymässä ja perinteisten kuvantekijöiden Martta Helminen: Hämeensilta syksyllä, 1915 (Tampereen kaupungin kokoelma) rinnalle seuraan on tullut laaja-alaisia taiteen ken- KEVÄT–KESÄ SYKSY (alustava ohjelma) Kuva: Jari Kuusenaho / Tampereen taidemuseo tässä toimivia ja taiteen professioon kansainvälisesti suuntautuvia, hyvin koulutettuja ammattilaisia. Tä- 1.2.–18.2. 8.8.–25.8. Taiteilijaseuraan pääseminen helpottui ja nuorten taitei- män tunnistaminen ja tunnustaminen on meille arvo- Milja-Liina Moilanen Pimiötaiteilijat lijoiden osuus alkoi kasvaa. Satavuotiaassa seurassa on kasta – iloitsemme tästä! Taiteilijaseuran satavuotisten Galleria: Galleria: jäseniä jo lähes kolmesataa. tavoitteiden eteen tehdään siis yhä tehokkaasti töitä. Studio: Siiri Haarla Studio: Hanna Peräkylä Taidekeskus Mältinrannan saaminen seuran toi- mintakeskukseksi oli Melartinin toimikauden näky- 22.2.–10.3. 29.8.–15.9. vin saavutus. Taiteilijaseuran sisällä toimi 1970-luvun Galleria: Jerker Ramberg, Mira Heija, Galleria: Anna Pekkala lopussa Melartinin johdolla pieni, mutta toimelias LÄHTEET Joanna Lamberg, Heini Hiltunen ja Studio: Sanna Halme talkoohenkinen porukka, joka otti asiakseen uusien Helin Pekka: Tampere taiteessa – kaupunkikuvauksen kehitys- Ilkka Piirainen näyttelytilojen saamisen seuralle. Marraskuussa 1983 linjoja 1800-luvun alusta nykypäiviin. Tampere 200v taiteilijain kuvaamana. Tampereen Taideyhdistys ry:n julkaisuja III, 1979. Studio: Simo Saarikoski 19.9.–13.10. pitkäaikainen unelma toteutui ja remontoidut tilat Helin Pekka: Korvesta kaupunkiin. Korvesta maailmalle, Galleria & Studio: Mältinrannan entisestä vedenpuhdistamosta vihittiin Tampereen Taiteilijaseura 1920–1990. Tampere 1990. 14.3.–31.3. Tampereen Taiteilijaseuran juhlavasti uuteen käyttöönsä taidekeskuksena. Van- Kaivanto Kirsi: Kaikki alkoi Engströmin kahvilassa. Tampereen Taideyhdistys ry 1898-2018. Tampereen Taideyhdistyksen Galleria: Tarmo Paunu juhlanäyttely hemmat taiteilijat olisivat hyvin onnellisia, jos nä- julkaisuja 13, 2018. kisivät tämän. Vielä kun saisimme näyttelytilat mah- Kalemaa Kalevi: Häme-kuvan aineksia II. Häme ja hämäläisyys Studio: Liisa Hilasvuori dollisimmat edullisiksi seuran taiteilijoiden taiteen kuvataiteessa. Hämeen läänin taidetoimikunnan julkaisu. 17.10.–3.11. Hämeenlinna 1981. esittelyyn! Unelmointi siis jatkui. Melartin Kirsti: Esipuhe, Tamperelaiset-katalogi. Taidehalli 4.4.–21.4. Galleria: Liisa Ahlfors Taidekeskuksen myötä Taiteilijaseuran tehtävä- 5.–27.3.1977. Galleria: Juan Kasari Studio: Eliisa Määttälä kenttä laajentui huomattavasti. Jotta asiat hoituisivat Vihanta Ulla: Erik Enroth – yksinäinen ekspressionisti. Erik Enroth Sanna Kauppinen – Sara Hildénin säätiön kokoelma. Sara Hildénin taidemuseon Studio: mahdollisimman tehokkaasti, seura palkkasi toimihen- julkaisuja 91, 2012. 7.11.–24.11. kilöitä ja valitsi eri toiminnoille omat toimikuntansa. Aamulehden artikkelit: 18.9.1958 Olavi Veistäjä, 27.9.1970 25.4.–12.5. Galleria: Anna Hyrkkänen Sitä ennen johtokunta oli määrännyt kaikesta ja joh- (kirjoittaja nimeämätön), 29.1.1972 (Reino Viirilän haastattelu), Studio: Tatu Vuorio tokuntapaikat olivatkin olleet kovin haluttuja. Lars 27.6.1972 Marketta Franck, 13.3.1977 Maila-Katriina Tuominen. Galleria & Studio: Kansan lehti, Veli-Matti Kaitala, 27.11.1968; Turun Sanomat, SAMK lopputyönäyttely Holmströmin mukaan 1970-luvun jäsenkokouksissa Osmo Laine, 10.2.1973; Uusi Suomi, Routio A.I., 6.3.1977. oli kova taistelu siitä kuka pääsee johtokuntaan: Herrat Kirsti Melartinin haastattelu, marraskuu 2007. 28.11.–20.12. kamppailivat vallasta ja se oli todellista ja totaalista. Keskustelu 22.5.2019: Anna Alapuro, Lars Holmström, Juha 16.5.–2.6. Galleria & Studio: Merta, Arja Moilanen, Hannu Ojala, Anne Paldanius ja Ilkka Väätti. Anu Kauhaniemi Talo täynnä taidetta – Tampereen Lars Holmström painotti omalla puheenjohtaja- Tampereen Taiteilijaseuran arkisto, Tampereen kaupunginar- Galleria: kaudellaan 1991-2005 taiteilijoiden yhtenäisyyttä: Seu- kisto (pöytäkirjat, muistiot, lehtileikkeet) Studio: Taidelainaamon kevätnäyttely Taiteilijaseuran myyntinäyttely

308 319 Kannatusjäsenyys on parhaimmillaan

Riikka Laitinen aidosti vastavuoroista

Taidelainaamon kanssa tuli yhteisen jutustelun myötä, Antinmaa kertoo. OP Tampereen omistaja-asiakkaille on järjestetty etukampanjoita, joiden myötä myös Taiteilijaseura on saanut näkyvyyttä pankin sometiedotuksessa. Uusia yh- teistyömuotoja kehitellään jatkuvasti. – Esimerkiksi asiakastilaisuudet, johon olemme saaneet Taiteilijaseuran edustajan luennoimaan ja emän- nöimään, ovat olleet hienoja, Antinmaa toteaa. – Meillä on myös hyvät kurssitilat, joissa on jär- jestetty monenlaista taidetoimintaa, kuten TYKY-päiviä yrityksille, Paldanius lisää.

OP Tampereen markkinointiasiantuntija Terhi Antinmaa (vas.) ja Taiteilíjaseuran Anne Paldanius ovat tyytyväisiä siihen, millaiseksi kannatusjäsenyyssuhde on vuosien mittaan muotoutunut. Unto Kokoelmassa jo satoja teoksia Pusan maalaus Kaksi sisarta vuodelta 1970 on pysyvästi esillä pankin tiloissa. OP Tampere on toimintansa aikana kerännyt mittavan Kunpa kaikki olisi ja monipuolisen kokoelman suomalaista kuvataidetta, etupäässä maalauksia ja grafiikkaa. Kokoelma sisältää OP Tampere on ollut jo vuosikymmeniä Tampereen satoja teoksia, ja hankinnoissa on painotettu erityises- Taiteilijaseuran kannatusjäsen. Pankki on myös yksi seu- ti pirkanmaalaisten taiteilijoiden töitä. Yksi isoimmista mutkatonta kuin ran juhlavuoden tukijoista. Tästä yhteistyöstä olemme yhteistyöprojekteista olikin koko taidekokoelman luet- saaneet todella paljon, pankin markkinointiasiantuntija telointi 2000-luvun alussa. Terhi Antinmaa kertoo. – Kun kävimme läpi kokoelmaa, oli kaikille yl- OP-mobiilissa. Sekä Antinmaa että Taiteilijaseuran näyttely- lätys, millaisia aarteita sieltä löytyi: esimerkiksi Unto koordinaattori Anne Paldanius kokevat, että OP Pusan töitä sekä Kaj Stenvallin varhaisia teoksia, Tampereen ja Taiteilijaseuran yhteistyö on juuri sitä, Paldanius kertoo. Osuuspankin omistaja-asiakkaan mitä kannatusjäsenyys voi olla parhaimmillaan. Yksi- Ensimmäistä kertaa kokoelma avattiin yleisön näh- suuntaisen tukemisen sijaan kyse on molempia aidosti täville vuonna 1995 pankin 70-vuotisjuhlanäyttelyn edut nyt OP-mobiilissa. hyödyttävästä toiminnasta. muodossa, kuten tehtiin myös juhlavuonna 2005. Näyt- – Voin sanoa Taiteilijaseuran puolesta, että tämä telyt järjestettiin Taiteilijaseuran avustuksella ja ne olivat kannatusjäsenyys on ollut eniten vastavuoroista ja hedel- kaikille avoimia. Katso ja lunasta mainiot edut mällistä. On ollut hienoa voida tarjota kannatusjäsen- – Pankin juhlavuosina on pyritty huomioimaan OP-mobiilista. maksun vastapainoksi monipuolisia palveluja ja meiltä myös taide jollakin tavalla, Antinmaa toteaa. löytyvää ammattitaitoa, Anne Paldanius sanoo. – Taide on myös työhyvinvointiin liittyvä asia. Taiteilijaseura on ollut mukana muun muassa jär- Niin kauan kuin muistan, meillä on ollut tapana antaa jestämässä näyttelyjä ja asiakastilaisuuksia, luetteloimas- henkilökunnalle taidetta lahjaksi merkkipäivinä. Os- sa pankin taidekokoelman teoksia sekä auttamassa nii- tamme edelleen paikallisilta taiteilijoilta isompia eriä den sijoittelussa pankin tiloihin. teoksia, joista henkilökuntaan kuuluva voi valita 50- ja – Taiteilijaseuraa on ollut helppo lähestyä kaikissa 60-vuotislahjakseen mieleisensä taulun. Ja tiloissamme Palvelun tarjoaa osuuspankki. OP Tampere taiteeseen liittyvissä asioissa, olipa kyse millaisista yhteis- esillä oleva taidehan ilahduttaa sekä työntekijöitä että työideoista tahansa. Myös ajatus omistaja-asiakaseduista asiakkaita, Antinmaa sanoo.

322 333 KULTTUURITALO LAIKUN HIEDANRANTA Urbaania kaupunkikulttuuria NÄYTTELYT historiallisessa miljöössä GALLERIA: 9.11–1.12. Marjo Hallila 7.12.–5.1. Outimaija Hakala 11.1-2.2. Studio Viis -kollektiivi OSALLISTU 8.2-1.3 Bauhaus – Arkkitehtuurinäyttely 7.3-27.3. TVS 60 vuotta, Tampereen Valokuvausseura ry:n vuosinäyttely JÄRJESTÄ 2.4.-26.4. Tampere Biennale 9.5.-31.5. m&p, Janne Hokkanen, Liisi Hämäläinen, IHASTU Olli-Pekka Kangas, Jussi Lähde, Hanna-Mari Matikainen, Jussi Mäkelä, Anni Pöyhönen, SARA HILDÉN -AKATEMIA Mikko Snellman, Anne Vilkuna, Carita Berg, LAADUKASTA OPETUSTA KUVATAIDEOPETTAJIEN JA Raman Hussain, Aada Vainio TAITEEN AMMATTILAISTEN OHJAUKSESSA 37 VUODEN KOKEMUKSELLA 6.6.-30.6. Pispalan Sottiisi 50 vuotta KUVATAITEEN PERUSOPETUS LAPSILLE JA NUORILLE 1.8.-23.8. Maailmantango-festivaali Uusien oppilaiden haku huhti-toukokuu 2020 31.8-20.9. Tampereen taiteilijaseuran juhlanäyttely hakea voivat 2008 -2012 syntyneet tamperelaiset KURSSIT 26.9.-18.10. Backlight Photo Festival 2020 Puutarhakatu 34, Tampere | ti–to 9–17, pe 9–18, la–su 10–18 Kaikille avoimet kurssit lukukausittain ja kesällä 24.10.-15.11. Aet Ollisaar ja Anu Raud www.tampereentaidemuseo.fi KUVATAITEEN PERUSOPETUS AIKUISILLE 21.11.-13.12. Essi Orpana, Mia Damberg, Seuraava haku keväällä 2021 WWW.TAMPERE.FI/SARAHILDÉNAKATEMIA FACEBOOK/SARAHILDENAKATEMIA Patricia Rodas, Tiina Palola. Kuraattori: Tuula Alajoki

STUDIO: 9.11.–1.12. Jonna Karanka HIEKAN TAIDEMUSEO Pirkankatu 6, 33210 Tampere. Puh. 050 523 7251, 045 263 0028 7.12.–5.1. Aulis Harmaala kustaa@hiekantaidemuseo.fi, www.hiekantaidemuseo.fi 11.1-2.2. Suvi Härkönen 8.2.-1.3. Maria Agureeva / Rajataide ry Perusnäyttelyn lisäksi 3.10.2019–9.2.2020 7.3.-27.3. Mikko Metsähonkala Vanhan hopean kertomaa Hiekan taidemuseo & Vaasan kaupungin museot 11.4.-3.5. Maria Stereo Av. ti–to 15–18, su 12–15, muulloin sopim. 9.5.-31.5. Sebastian Boulter ja Terhi Ekebom Pääsymaksu 10/5 €, 6.6.-30.6 . Sanni Seppä opastus 60/80 € 1.8.-23.8. Jane Hughes 31.8.-20.9. Tampereen taiteilijaseuran juhlanäyttely 26.9.-18.10. Backlight Photo Festival 2020 24.10.-15.11. Johanna Lonka 21.11.-13.12. Taija Goldblatt Kuva: Laura Vanzo / Visit Tampere Visit / Vanzo Laura Kuva: Kulttuuritalo Laikku, Keskustori 4, Tampere Avoinna: ti–pe 9–21, la–su 10–18, maanantaisin suljettu LAIKKU.FI @hiedanranta

Tehdaskartanonkatu 38, 33400 Tampere

KULTTUURIPALVELUT

34 35 Tampereen Taidelainaamon runsas, ONNEA Taidetta monipuolinen ja alati vaihtuva nyky- taiteen kokoelma tarjoaa teoksia moneen makuun ja kaikenlaisille ETSIMÄSSÄ Taide- kukkaroille. italian nykytaidetta Maalauksia, grafiikkaa, piirroksia ja 26.10.2019–29.3.2020 lainaamosta muita taideteoksia on saatavilla kertamaksulla, osamaksulla tai vuokralle (alkaen 10 €/kk). Pirkanmaalaisten ammatti- kuvataiteilijoiden teoksista koostuva kokoelma on nähtävissä myös netissä: tampereentaidelainaamo.artest.net.

Tampereen Taidelainaamo Taidekeskus Mältinranta Kuninkaankatu 2, Tampere T @taidelainaamo.tampere Avoinna: ma–to 12–18, pe–su 12–16

EMIL AALTOSEN MUSEO Pyöreät kehykset jja onnittelee 100 vuotiasta maallauspohjjat Tampereen Taiteilijaseuraa NÄYTTELYT 2020 meiilltä 10.1. - 29.1. Teija Lehto ja Jaana Paulus

31.1. - 19.2. Maria Wolfram 2018. The Loving Despot , Federico Solmi, 21.2. - 11.3. Kirsimaria E. Törönen 13.3. - 1.4. Liisa Hietanen Onnen etsiminen on punaisena lankana näyttelyssä, 3.4. - 22.4. Teija-Tuulia Ahola joka kokoaa yhteen neljätoista nykytaiteilijaa Italiasta. 24.4. - 13.5. SAMK lopputyönäyttely Näyttelyn taiteilijat ovat Yuri Ancarani, Silvia Camporesi, 15.5. - 3.6. Elina Ruohonen Loris Cecchini, Federica Di Carlo, Goldschmied & Chiari, 5.6. - 30.6. Pirkka-Hämeen Kuvataiteilijat Francesco Jodice, Marzia Migliora, Matteo Montani, 1.7. - 5.8. KESÄTAUKO Okkult Motion Pictures (Alessandro Scali & Marco 6.8. - 26.8. Erkki, Sakari ja Ossi Kannosto Calabrese), Federico Pietrella, Pietro Ruffo, Marinella 28.8. - 16.9. Erno Peltonen Senatore, Federico Solmi ja ZimmerFrei. Näyttelyn ovat 18.9. - 14.10. Tampereen Taiteilijaseura 100-v. Taiteilijalta toiselle. kuratoineet Maria Stella Bottai, Lorella Scacco ja 16.10. - 4.11. Teemu Saukkonen Vuonna 2020 museo suljettu Kuvataiteilija Sami Tolvanen Pirjo Immonen. kiinteistön peruskorjauksen vuoksi 6.11. - 25.11. Riikka Lenkkeri 27.11. - 16.12. Riikka ja Ville Mäkikoskela hyödyntää visuaalista näkemystään Avoinna uusin näyttelyin keväällä 2021 kaikissa kehystystöissä. Galleria Saskia Tervetuloa! Emil Aaltosen museo, Pyynikinlinna Pirkankatu 6 . 33210 Tampere . 03-223 0812 A Hundred Years of Italy in Finland www.tampereensaskiat.com [email protected] Mariankatu 40, Tampere Satakunnankatu 7, 33100 Tampere MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI | RAVINTOLAGOSTA.FI www.pyynikinlinna.fi Avoinna joka päivä 12-18 03 223 6656 www.kehyshelmi.fi SERLACHIUS-BUSSILLA TAMPEREELTA SUORAAN MUSEOIHIN!

36 37 KATSO KAIKKI MATKAT: lomalinja.fi

Kehystämisen ammattilaiset Monipuolinen valikoima palvelevat Tammelassa ja laadukkaita taidetarvikkeita Hallituskadulla Tampereen keskustassa!

Tammelan puistokatu 22 Hallituskatu 11 Hallituskatu 11 03 2610620 | myynti@arteljee.. 03 2237425 | info@malkki.. www.arteljee.. LOMALINJAN www.malkki.. Tammelan myymälä avoinna arkisin klo 9 - 17 Avoinna ma - pe klo 10-18 MAALAUSMATKAT Hallituskatu ark. klo 10 - 18, la klo 10 - 15 La klo 10 - 15 Kymmenen inspiroivaa päivää Varallo Sesian maisemissa! Upeita kohteita, runsaasti inspiraatiota ja asiantuntijan MAALAUSKURSSI PIEMONTESSA ohjausta – maalausmatkojen tuliaisina on itsetehtyjen 9.-20.4.2020 I 1 998 € teosten lisäksi matkalaukullinen muistoja ja mielenrauhaa. Varallo Sesia sijaitsee kauniiden kukkuloiden ympä- teosmyyntiä & vuokrausta Lähde mukaan! röimänä Sesiajoen varrella Italian ruokakulttuurin Talo täynnä taidetta kehdossa Piemontessa. Vanhankaupungin kapeat KATSO LISÄÄ: kujat, kirkot ja vesiputoukset ovat täynnä historiaa. 23.11.–22.12.2019 & 28.11.–20.12.2020 www.lomalinja.fi/ Sacro Monten maailmanperintömaisemat kutsuvat maalaus--ja- maalaamaan. TAMPEREEN TAITEILIJASEURAN TAITEILIJOIDEN TEOKSIA TAIDEKESKUS MÄLTINRANNASSA valokuvausmatkat Opettaja taidemaalari Marjukka Paunila

OTA YHTEYTTÄ JA VARAA LOMASI I LOMALINJA.FI LOMALINJAN MATKASSA SAAT ENEMMÄN • asiantuntijan räätälöimä matkaohjelma Kuninkaankatu 2 Avoinna: ma–to 12–18, pe–su 12–16 TAMPERE p. 010 289 8100 I HELSINKI p. 010 289 8102 • suomenkielinen asiantuntijaopastus 33210 Tampere www.tampereen-taiteilijaseura.fi Palvelumaksu 26 €/varaus. Puhelut 8,35 snt/puh + 17, 17 snt/min. • selkeä kokonaishinnoittelu Verkkokaupasta 24h ilman palvelumaksua. • kotimainen luotettava matkanjärjestäjä – yli 40 vuoden kokemus

POHJOISMAIDEN SUURIN TAITEEN MYYNTINÄYTTELY Torni Galleria Tampereen Tornihotellissa!

Torni Galleriassa on myynnissä yli 300 pirkanmaalaisen taiteilijan teosta. Hotellin jokaisesta kerroksesta löydät aina eri taiteilijan teoksia. Taulut ovat heti ostettavissa ja kotiin vietävissä.

Tervetuloa tutustumaan!

Laadukasta painopalvelua Torni Galleria on toteutettu yhteistyössä Tampereen Taiteilijaseuran kanssa. Puh. 0500 635 355 tampereen-taiteilijaseura.fi/torni-galleria Solo Sokos Tampere, www.offsetpalvelu.fi Ratapihankatu 43, 33100 Tampere

38 Galleria & Studio Nykytaiteen näyttelyt (suljettu 1.2.2020 saakka) Taidelainaamo Taidetta Pirkanmaalta

Avoinna: ma–to 12–18, pe–su 12–16 Kuninkaankatu 2 33210 Tampere

010 420 2040 [email protected] www.tampereen-taiteilijaseura.fi tampereentaidelainaamo.artest.net

Instagram & Facebook: @taidekeskus.maltinranta @taidelainaamo.tampere