TAMPEREEN YLIOPISTO Matias Manner Teollisuuskouluista teollisuusneuvoksiksi. Rakennusmestarikunta Tampereella 1885–1960 ______________________________ Historian pro gradu -tutkielma Tampere 2010 Tampereen yliopisto Historiatieteen ja filosofian laitos MANNER MATIAS: Teollisuuskouluista teollisuusneuvoksiksi. Rakennusmestarikunta Tampereella 1880–1960. Pro gradu -tutkielma, 145 sivua. Historia, toukokuu 2010 ___________________________________________________________________________ Tutkielmassa tarkastellaan tamperelaisen rakennusmestarikunnan syntyä ja rakennusmestarien ammatillista kehitystä 1800-luvun lopulta aina sotien jälkeiseen aikaan. Rakennusmestarien ammatillisen järjestäytymisen myötä tutkielman keskeisiksi kysymyksiksi nousevat vuonna 1885 perustettujen teollisuuskoulujen käyneiden rakennusmestarien vaikutusvallan voimakas kasvu rakennusteollisuudessa, samoin kuin rakennusmestarien keskuudessa vallinnut ammatillinen identiteetti ja yhteenkuuluvuuden tunne. 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku olivat suomalaisen rakennusteollisuuden historiassa useiden päällekkäisten ja merkittävien murrosten aikaa. Teollistumisen ja kaupungistumisen aiheuttama rakentamisen paine muutti rakennustapoja ja -tekniikkaa ja kasvatti rakennuksia sekä niiden koon että määrän osalta. Samaan aikaan alan koulutus kehittyi ja eri ammattipiirit alkoivat järjestäytyä. Tampereella aluksi työväenyhdistyksen alaisuuteen järjestäytyneet rakennusmestarit irtaantuivat työntekijäpuolesta viimeistään vuonna 1897, jolloin he perustivat Tampereen Rakennusmestariyhdistyksen. Vain joitakin vuosia yhdistyksen perustamisesta se ryhtyi työnantajaosapuoleksi rakennustyöväen kanssa käytäviin neuvotteluihin. Teollisuuskoulun käyneet rakennusmestarit olivat jo ennen ammatillista järjestäytymistään vaatineet etuoikeuksia ja jopa yksinoikeutta rakennustyönjohtoon ja -urakointiin, ja järjestäytyneenä ammattikuntana nämä vaatimukset voimistuivat ja osin toteutuivatkin. Pian rakennusmestarit saavuttivat merkittävimmän aseman rakennusteollisuudessa: urakoitsijoina, rakennusmateriaalien tuottajina ja rakennusmenetelmien kehittäjinä. Moni rakennusmestari kunnostautui myös rakennusten suunnittelussa eli arkkitehtina. Tutkielman alkuosissa käydään läpi tamperelaisen rakennusmestarikunnan järjestäytyminen ja nousu rakennusteollisuuden johtaville paikoille. Se kehitys kulki aluksi kahdesta puolen vuoden kurssista koostuneilta teollisuuskoulujen rakennusosastoilta ammatilliseen järjestäytymiseen, edunvalvontaan sekä rakennusliikkeiden johtoon. Tutkielman jälkimmäisessä osassa esitellään joitakin Tampereen merkittävimpiä rakennusalan yrittäjiä ja heidän uriensa ja rakennusliikkeidensä vaiheita. Tällä osoitetaan vuosisadan takaisen rakennusteollisuuden menestysresepti, joka kulki lähes poikkeuksetta ensin kesätöiden kautta sellaisia pääsyvaatimuksissaan edellyttäneisiin teollisuuskouluihin, sitten mestariksi toisen palvelukseen ja viimein oman rakennusalan yrityksen perustamiseen. Rakennusurakoinnin lisäksi myös rakennusainetuotannosta tuli monelle rakennusmestarille erinomaista liiketoimintaa. Esimerkiksi tamperelaislähtöisestä Richard Helanderista kehittyi yksi suomalaisen rautabetonitekniikan pioneereista. Paljon myöhemmin tamperelaistunut Mattisen ja Niemelän rakennusliike kulki etujoukoissa siinä vallankumouksessa, jossa tiilet ja muurarit vaihtuivat betonielementtien kokoonpanoon nostureiden avulla. Tutkielmassa kysytään, miten ja millaisen toiminnan tai perustelujen avulla nimenomaan teollisuuskoulun käynyt rakennusmestarikunta saavutti niin merkittävän aseman rakennusteollisuudessa. Rakennustekniikan monimuotoinen ja voimakas kehitys 1900-luvun vaihteessa loi tarpeen yhä koulutetummalle ja ammattitaitoisemmalle rakennustyönjohdolle. Kuitenkin järjestäytyneen rakennusmestarikunnan oma toiminta ja vaatimukset heidän ammattikuntansa suosimiseksi olivat yhtä voimakkaita kuin tehokkaitakin. Osasyy rakennusmestarien aseman lujittumiseen rakennusteollisuuden arvostettuna ammattikuntana liittyy tutkielmani toiseen keskeiseen teemaan, rakennusmestarien ammatillisen identiteetin aktiiviseen ylläpitoon ja vaalimiseen. Rakennusmestarikunnan järjestötoiminnan aktiivisuus, jota esimerkiksi alan äänenkannattaja Rakennustaito-lehti entisestään lujitti, voidaan nähdä yhtenä syynä rakennusmestarien uskottavan ja arvostetun yhteiskunnallisen aseman syntymälle ja kehitykselle. Tutkielman tärkeimpiä lähdeaineistoja ovat olleet mainittu Rakennustaito-lehti, joka perustamisestaan vuonna 1905 alkaen paitsi käsitteli laajasti rakennusmestarien ammattikunnan järjestäytymisen ja rakennustekniikan kysymyksiä, myös sisältää sekä Tampereen Rakennusmestariyhdistyksen että Suomen Rakennusmestariliiton keskeiset kokouspöytäkirjat. Tutkielman avuksi on saatu myös merkittävä määrä Tampereen Rakennusmestariyhdistyksen (TRY) keräämää aineistoa. Tutkielman lisäksi tekijä on kirjoittanut TRY:lle rakennusperinnekirjan käsikirjoituksen, josta on tarkoitus julkaista kirja vuoden 2010 kuluessa. Parasta aiheeseen liittyvää tutkimusta on tehnyt 1960- ja 70-luvuilla Matti J. Lahti, jonka teoksista on ollut merkittävää apua tämän tutkielman tietojen tarkistamisessa ja uusien näkökulmien luomisessa. Tutkimustehtävänä on osoittaa tamperelaisten rakennusmestarien ohittamattoman monipuolinen vaikutus kaikkialla tamperelaisessa rakennusteollisuudessa. Siinä korostetaan rakennushistorian ymmärtämistä kokonaisvaltaisesti niin teknillisenä, taloudellisena, esteettisenä ja esimerkiksi sosiaalisena ilmiöinä, joista yhtäkään ei voida ohittaa yrittäessämme ymmärtää rakentamisen historiaa. Tällaisenaan tutkielma pyrkii erottautumaan usein yksittäisiin teemoihin ja näkökulmiin sitoutuneesta suomalaista rakennushistorian tutkimuksesta ja kirjallisuudesta. Tällaisenaan käytetty tutkimusmenetelmä on ollut varsin holistinen. Tiettyjen muisteltujen aineistojen analyysissä on otettu huomioon niin sanotun akateemisen muistitietotutkimuksen (oral history) kysymyksenasettelu ja metodologinen orientaatio. SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto...............................................................................................................8 1.1. Tutkimuskohde, -ongelma ja -rakenne Tutkimustehtävä ja -kysymykset Tutkielman rakenne 1.2. Lähteet ja tutkimuskirjallisuus Käytetyt lähteet Rakennushistorian painotukset ja puutteet Aineiston käsittely: muistitietotutkimus Rakennushistorian painotukset ja puutteet 2. Rakennusmestarikunnan muotoutuminen 1800-luvun lopun Tampereella................................................................................23 2.1. Rakennustyönjohto ammattikuntalaitoksessa Kisällistä mestariksi Elinkeinovapaus ja uusi rakennustyönjohto Tampereen ensimmäisiä rakennusmestareita Erik Johan Wennerqvist – rakentajien ”suojeluspyhimys” 2.2. Teollisuuskoulujen rakennusosastoista vakiintuu rakennusmestarikoulu Asetus teollisuuskouluista ja teollisuuskoulujen perustaminen Teollisuuskoulujen rakennusosastojen opetus ja oppilasaines Teollisuuskoulun myöhempiä vaiheita ja Tampereen teknillinen oppilaitos Vanhimmat rakennusoppikirjat ja G. E. Asp Teollisuuskoululaiset ottavat rakennusmestarin tittelin itselleen Koulunkäyneet mestarit työhön sijoittumassa Rakennusmestarin ammattinimike ja nimensuojaushanke 3. Rakennusmestarien ammatillinen järjestäytyminen 1890–1920................................................................................54 3.1. Paikallisten rakennusmestariyhdistysten perustaminen ja Tampereen Rakennusmestariyhdistys ”Rakennusmestari- ja mekanikkoklubi” työväenyhdistyksen alaisuuteen Tampereen Rakennusmestariyhdistyksen perustaminen 3.2. Suomen Rakennusmestariliiton perustaminen ja kehitys alan työnantajaosapuoleksi Suomen Rakennusteollisuuden Työnantajaliiton perustaminen Työaikakiistat Rakennusmestareiden suhteesta vasemmistoon ja vuoden 1918 tapahtumiin Rakennustaito-lehti 3.3. Teollisuuskoulutodistuksen arvonnousu Urakkahuutokaupoista luopumisen vaatimukset Teollisuuskoulun kurssi pätevyysvaatimukseksi valtion eri laitoksissa 4. Rakennusmestarit Tampereen rakentamisen johtopaikoilla 1890–1960.................................................................77 4.1. Tampereen yleistä rakennushistoriaa Puolikunnalliset hankkeet asuntopulmia ratkaisemaan Rakennusmestarit, talkoolaiset ja sotavangit rakensivat Asevelikylän 4.2. Rakennusmestarit urakoitsijoina 1890–1960 Pitkänniemen sairaala-alue rakennusmestarien suururakkana Rakennustoimisto Tähtinen & Sola Jonas Andersson ja Auttila & Noppa Oy Richard Helander ja Tasera Rakennustoimisto Mattinen & Niemelä Kilpailijoiden yhteisponnistuksia: Tasa Oy ja Soraseula 4.3. Rakennusmestarit rakennusaineiden tuottajina ja innovaatioiden kehittäjinä Rakennusmestarit tiilitehtailijoina K. B. Saarelan laastitehdas ja kattohuopateollisuus Betoni, rautabetonitekniikka ja Richard Helander 4.4. Rakennusmestarit rakennusten suunnittelijoina Rakennusmestarien ja arkkitehtien työnjako ja nokittelu Heikki Tiitola – suunnittelijamestari Muita Tampereen suunnittelija-rakennusmestareita Tamperelaisen suurrakentajan tyypillinen ura 5. Yhteenvetoa: Rakennusmestarit tamperelaisen rakentamisen keskushenkilöinä..............................................................................140 8 1. Johdanto 1.1. Tutkimuskohde, -ongelma ja -rakenne Paneudun tässä tutkielmassa tamperelaisten rakennusmestareiden ammatilliseen kehitykseen melkoisen pitkällä aikajanalla, 1800-luvun lopulta aina 1960-luvulle. Rakennusmestareiden rakennusalalla tapahtuneen ammatillisen roolin muutoksen kautta lähestyn tutkielmani muita pääkysymyksiä, kuten rakennusmestareiden merkittävää panosta sekä