Porvoonjoen Suiston–Stensbölen Hoito- Ja Käyttösuunnitelma

UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 6 | 2007

Tämä hoito- ja käyttösuunnitelma koskee Porvoonjoen suiston-Stensbölen PORVOONJOEN SUISTON–STENSBÖLEN HOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMA aluetta, joka on laaja, yhtenäisenä säilynyt luontokokonaisuus ja linnustolli- Porvoonjoen suiston–Stensbölen sesti monipuolinen kosteikkoalue. Porvoonjoen suiston–Stensbölen hoito- hoito- ja käyttösuunnitelma ja käyttösuunnitelma on laadittu vuosiksi 2005–2014. Toimenpide-ehdotusten toteuttaminen on aloitettu Lintulahdet Life -projektissa vuonna 2004. Suunnitelman tavoitteena on kosteikkolinnuston elinolojen parantaminen, luonto- ja maisema-arvojen säilyttäminen sekä ympäristöarvot huomioon ottavan virkistyskäytön kehittäminen. Esa Lammi, Markku Nironen ja Marko Vauhkonen UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUS

Edita Publishing Oy PL 800, 00043 Edita Asiakaspalvelu: puh. 020 450 05 Edita-kirjakauppa Helsingissä Annankatu 44, puh. 020 450 2566

ISBN 978-952-11-2801-1 (nid.) ISBN 978-952-11-2802-8 (PDF) ISSN 1796-1734 (pain.) ISSN 1796-1742 (verkkoj.)

UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 6 | 2007

Porvoonjoen suiston–Stensbölen hoito- ja käyttösuunnitelma

Esa Lammi, Markku Nironen ja Marko Vauhkonen

Helsinki 2007 Uudenmaan ympäristökeskus UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 6 | 2007 Uudenmaan ympäristökeskus

Taitto: Minna Impiö Kansikuva: Tero Taponen / Uudenmaan ympäristökeskus. Näkymä Stensbölefjärdenin itärannalle.

Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.ymparisto.ﬁ /uus/julkaisut

Edita Prima Oy, Helsinki 2007

ISSN 1796-1734(pain.) ISSN 1796-1742(verkkoj.) ISBN 978-952-11-2801-1(nid.) ISBN 978-952-11-2802-8(pdf) ESIPUHE

Porvoonjoen suiston-Stensbölen alue on laaja, yhtenäisenä säilynyt luontokokonaisuus, johon kuuluvat mm. Ruskiksen maineikas, vuonna 1945 rauhoitettu lintukosteikko, Ruskiksen eteläpuolella sijaitseva Stensbölenselän vesialue sekä sen itärannal- la sijaitsevat Stensbölen kartanon vanhat laitumet ja lehdot. Alue on osa Porvoonjoen suiston–Stensbölen Natura-aluetta. Porvoonjoen suiston–Stensbölen alueella on rehevää kosteikkokasvillisuutta ja perinneympäristöjä, joiden luontoarvojen ja maisema-arvojen säilyminen edellyttävät hoito- ja kunnostustoimia. Porvoonjoen suiston-Stensbölen hoito- ja käyttösuunni- telma laadittiin vuorovaikutteisessa yhteistyössä Porvoon kaupungin, paikallisten asukkaiden, luonto- ja metsästäjäjärjestöjen sekä viranomaisten kanssa. Suunnitelman tavoitteena on luonto- ja maisema-arvojen säilyttäminen ja ympäristöarvot huomioon ottava virkistyskäytön kehittäminen. Vuorovaikutteisuuteen pyrittiin järjestämällä kaikille avoimia yleisötilaisuuksia ja pyytämällä maanomistajilta ja yhteisöiltä palautetta hoito- ja käyttösuunnitelman luonnoksista. Suunnitelma on osa laajaa Lintulahdet Life -hanketta, jonka tavoitteisiin kuuluu kahdentoista Suomenlahden muuttoreitillä sijaitsevan lintuveden kunnostus ja hoito. Lintulahdet Life-hankkeesta ovat vastanneet Uudenmaan ympäristökeskus ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskus yhdessä. Hanke on saanut rahoitusta EU:n Life-rahastosta. Uudenmaan ympäristökeskus valitsi hoito- ja käyttösuunnitelman tekijäksi tarjouskilpailun perusteella Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:n. Työtä ohjaamaan perustettiin hankeryhmä, jonka kokoonpano oli seuraava: Arto Lankinen, Jukka Palmgren, Maija-Riitta Kontio ja Anne Rihtniemi-Rauh (Porvoon kaupunki), Eirik Granqvist (Porvoon luonnonhistoriallinen museo), Roni Andersson, Christian Lindén ja Ari Puolakoski (Porvoon riistanhoitoyhdistys), Hans Wiljanen (Svenska litteratursäll- skapet i Finland rf), Mauri Leivo (Porvoon Seudun Lintuyhdistys ry), Torolf Östman (Östra Nylands fågel- och naturskyddsförening), Ilmi Tikkanen, Oskari Orenius ja Seppo Mäkinen (Itä-Uudenmaan liitto), Ilpo Huolman ja Marjo Priha (Uudenmaan ympäristökeskus). Uudenmaan ympäristökeskus kiittää hankeryhmää ja kaikkia muita osallisia hy- västä yhteistyöstä hankkeen toteuttamisessa. Suunnitelman ovat kirjoittaneet Esa Lammi, Markku Nironen ja Marko Vauhkonen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:stä. Suunnitelman pohjana oleviin linnustolaskentoihin osallistuivat Ilpo Huolman, Ju- ha Honkala, Mauri Leivo, Seppo Niiranen, Pekka Routasuo sekä Hannu Sarvanne. Johanna Alakerttula ja Riitta Ilvonen selvittivät alueen kasvillisuutta ja luontotyyp- pejä. Ympäristökeskus kiittää suunnitelman kirjoittajia ja luontoselvitysten tekijöitä mallikkaasti tehdystä työstä.

Ilpo Huolman Ylitarkastaja Uudenmaan ympäristökeskus 4 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 SISÄLLYS

1 Johdanto ...... 7 2 Suunnittelualueen sijainti ja suojelutilanne ...... 9 2.1 Natura 2000 -alueen yleiskuvaus ...... 9 2.2 Alueen suojelun historia ...... 11

3 Tehdyt selvitykset ja suunnittelun kulku ...... 12 3.1 Aiemmat tietolähteet ...... 12 3.2 Suunnitelmaa varten tehdyt selvitykset ...... 12 3.3 Suunnittelun kulku ...... 13 3.3.1 Ohjausryhmä ...... 13 3.3.2 Tiedotus ja yleisötilaisuudet ...... 13 3.3.3 Palautepyynnöt ja lausunnot ...... 13 4 Alueen nykytila ...... 14 4.1 Porvoonjoen suisto ...... 14 4.1.1 Maisema ...... 14 4.1.2 Kuormitus ja veden laatu ...... 15 4.1.3 Kasvillisuus ...... 16 4.1.4 Linnusto ...... 20 4.1.5 Muut eläimet ...... 25 4.1.6 Kaavoitus ja alueen käyttö ...... 26 4.1.7 Aiemmat kehittämis- ja kunnostussuunnitelmat ...... 28 4.2 Stensbölen alue ...... 28 4.2.1 Maisema ...... 28 4.2.2 Kasvillisuus ...... 30 4.2.3 Linnusto ...... 34 4.2.4 Hyönteiset ...... 36 4.2.5 Muut eläimet...... 36 4.2.6 Kaavoitus ja alueen käyttö ...... 36 4.2.7 Aiemmat kehittämis- ja kunnostussuunnitelmat ...... 36 4.2.8 Hoidetut alueet ...... 37 5 Hoidon ja käytön tarve ja tavoitteet ...... 38 5.1 Luonnonarvoihin vaikuttavat tekijät ...... 38 5.2 Porvoonjoen suisto ...... 39 5.2.1 Ruoikoiden umpeenkasvu ...... 39 5.2.2. Muut kasvillisuuden muutokset...... 40 5.2.3 Kasvilajisto ...... 40 5.2.4 Eläimistö ...... 40 5.2.5 Virkistyskäyttö ...... 40 5.2.6 Yleisöpalaute...... 40 5.3 Stensbölen alue ...... 41 5.3.1 Perinneympäristöjen hoito...... 41 5.3.2 Luontotyyppien muutokset ...... 41 5.3.3 Kasvilajisto ...... 41 5.3.4 Eläimistö ...... 42 5.3.5 Virkistyskäyttö ...... 42 5.3.6 Yleisöpalaute ...... 42

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 5 6 Hoito- ja käyttöehdotukset ...... 43 6.1 Porvoonjoen suisto ...... 43 6.1.1 Ruskis ...... 43 6.1.2 Killingön lintutorni ...... 46 6.1.3 Bjurböleviken ...... 46 6.2 Stensbölen alue ...... 47 6.2.1 Uddaksen laidunalue ...... 47 6.2.2 Stensböleviken ...... 47 6.2.3 Maren ...... 48 6.2.4 Jalopuuesiintymät ...... 49 6.2.5 Metsäniityt ...... 49 6.2.6 Stensbölen kartanon piha-alue ...... 50 6.3 Muut toimenpiteet ...... 50 6.4 Toimenpiteiden aikataulu ja kustannukset ...... 50 6.5 Seuranta ...... 52

7 Ehdotettujen hoito- ja käyttötoimien vaikutukset ...... 53 7.1 Arvion perusteista ...... 53 7.2 Luontodirektiivin luontotyypit ja Natura-tietolomakkeen lajit...... 53 7.3 Toimenpiteiden vaikutukset suojeluperusteina oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin ...... 54 7.4 Toimenpiteiden vaikutukset muihin merkittäviin lajeihin ...... 56 7.5 Yhteisvaikutukset ...... 57

8 Lähteet ...... 58 Liitteet ...... 59 Kuvailulehti ...... 63 1 Johdanto

Porvoon keskustan eteläpuolella sijaitseva Por- jalopuulehto rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi voonjoen suiston–Stensbölen alue on monipuo- v. 1992. Stensbölen kartanon maita ja vesialueet linen luontokokonaisuus, johon kuuluvat rehevä rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi useassa osas- jokisuistoon syntynyt lintuvesi ja Stensbölen kar- sa 1990-luvun aikana. tanon metsä- ja peltoalue. Porvoonjoen suisto on Porvoonjoen suiston–Stensbölen alueella on tunnettu monilajisesta ja runsaasta ranta- ja vesilin- rehevää kosteikkokasvillisuutta ja perinneympä- nustostaan. Tunnetuin alue on suiston pohjoisosas- ristöjä, joiden maisema-arvojen ja luonnon moni- sa sijaitseva Ruskis, joka rauhoitettiin vuonna 1945. muotoisuuden säilyminen edellyttää hoitoa. Pe- Ruskiksen, Kaupunginselän ja Stensbölefjärdenin rinnebiotoopit ovat vähenneet käytön puuttuessa vesi- ja ranta-alueet ovat kansainvälisesti merkit- ja Ruskiksen linnustollinen merkitys on heikenty- tävänä kohteena mukana valtakunnallisessa lintu- nyt vesi- ja ranta-alueiden umpeenkasvun takia. vesiensuojeluohjelmassa (Komiteanmietintö 1981), Hoitotoimen tarve on tiedetty jo pitkään. Porvoon jossa sen pesimälinnusto mainitaan Etelä-Suomen kaupunki, Porvoon maalaiskunta ja Uudenmaan merenlahtien edustavimmaksi. Myös muuttoaikai- ympäristökeskus ovat 1990-luvun tehneet hoi- sena lintujen oleskelupaikkana alue on eteläranni- totoimenpiteitä mm. Ekuddenin lehdossa sekä kon merkittävimpiä. Lintuvesialueen itärannalla Maarin ja Ruskiksen alueella. Stensbölen laidun- sijaitsevalla Stensbölen kartanon alueella on mm. ja niittyalueita hoidettiin vuosina 1997–1999 EU: lehtoja, vanhan metsän alueita ja kulttuurimaise- n Life-Luonto-rahoituksen turvin toteutetussa mana hoidettuja metsä- ja peltokuvioita. Osa met- luonnonarvojen turvaamiseen ja ennallistamiseen sistä on mukana lehtojensuojeluohjelmassa ja osa tähdänneessä hankkeessa. Hoitotoimia on jatkettu vanhojen metsien suojeluohjelmassa. Alueen arvo myös tämän jälkeen. kansainvälisesti tärkeänä lintualueena on tunnus- Hoidon piiriin on saatu vasta osa niistä alueis- tettu myös BirdLife Internationalin maailmanlaa- ta, joiden pikainen hoitaminen tai käytön järjestä- juisessa IBA (Important Bird Areas) -hankkeessa, minen on tarpeen. Uudenmaan ympäristökeskus jossa Porvoonjoen suisto nimettiin yhdeksi Suo- sisällytti Porvoonjoen suiston ja Stensbölen alueen men 96 IBA-alueesta (Heat & Evans 2000). vuonna 2003 alkaneeseen, EU:n osarahoittamaan Porvoonjoen suiston–Stensbölen alue on osa laa- Life-Luonto-hankkeeseen. Lintulahdet Life -nimi- jaa Natura 2000 verkoston kohdetta (Porvoonjoki- sen laajan yhteistyöhankkeen tavoitteena on kun- suisto–Stensböle, Natura-tunnus FI0100074), johon nostaa ja hoitaa 12 Suomenlahden muuttoreitillä kuuluvat myös Stensbölen itäpuolinen metsäalue, sijaitsevia lintuvesialueita, joista yksi on Porvoon- Stormossenin keidassuo, suiston länsiosassa sijait- joen suisto. Hankkeen yhteydessä päätettiin laatia sevan Sikosaaren eteläpään vanha metsä, Sikosaa- hoito- ja käyttösuunnitelma Porvoonjoen suiston ren länsirannan vesialueet sekä Vanhan Porvoon lintuvesialueelle ja Stensbölen kartanon länsipuo- kupeessa Porvoonjoen varrella sijaitsevat Linnan- liselle maa-alueelle. Työ tilattiin Ympäristösuun- mäki ja Maarinlahti. nittelu Enviro Oy:ltä. Vaikka Ruskiksen kosteikko rauhoitettiin jo Porvoonjoen suiston–Stensbölen hoito- ja käyt- vuonna 1945, muu osa suiston–Stensbölen alu- tösuunnitelman tavoitteena on esittää hoito- ja eesta sai lainsuojan paljon myöhemmin. Pääosa kunnostustoimenpiteet Natura 2000 alueen luon- Stensbölen alueesta on vuosisatojen ajan kuulu- nonarvojen turvaamiseksi. Suunnitelma ei sisällä nut Stensbölen kartanolle, joka kesäkuussa 1990 yksityiskohtaisia toimenpidepiirroksia tai tarkkoja siirsi sen testamenttilahjoituksena Svenska littera- kustannuslaskelmia, vaan se pyrkii osoittamaan tursällskapet i Finland -yhdistykselle. Ekuddenin hoidettavia alueita ja niille sopivia menetelmiä se-

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 7 kä ohjaamaan ja kehittämään alueen virkistyskäyt- Suunnitelmassa käytetty nimistö. Porvoonjoen suis- töä niin että luonnonarvot tulee otettua huomioon. tolla tarkoitetaan koko Ruskiksen–Kaupunginse- Hankkeen vetäjänä toimi Uudenmaan ympäristö- län–Stensbölefjärdenin muodostamaa aluetta, jossa keskus. Yhteistyöosapuolina ovat olleet Itä-Uuden- ovat mukana myös Sikosaaren ranta-alueet sekä maan liitto, Porvoon kaupunki, Porvoon luonnon- Killingön niemen länsipuolinen poukama. Rajaus tieteellinen museo, Porvoon Seudun Lintuyhdistys kattaa Porvoonjokisuiston–Stensbölen Natura-alu- ry, Porvoon riistayhdistys, Svenska litteratursäll- eeseen kuuluvan vesialueen. Stensbölen alueella skapet i Finland rf sekä Östra Nylands fågel- och tarkoitetaan sitä Pellingin saaristotien ja Porvoon- naturskyddsförening. Selvityksen kirjoittamisesta joen suiston väliin jäävää maa-aluetta, joka on mu- vastasi FM Esa Lammi. Suunnitelman tekoon osal- kana Natura 2000 -rajauksessa. listuivat Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:stä myös FM Markku Nironen ja FM Marko Vauhkonen.

8 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 2 Suunnittelualueen sijainti ja suojelutilanne

Porvoonjoen suiston–Stensbölen suunnittelualue 1331 hehtaaria (kuva 1). Pohjoisin, Linnanmäen sijaitsee Porvoonjoen suulla Porvoon keskustan harjukumpareen ja Maarinlahden muodostama etelä- ja kaakkoispuolella. Alue jää Porvoonjoen kokonaisuus sijaitsee maisemallisesti ja kulttuuri- pääuoman itäpuolelle. Siihen kuuluvat Porvoon- historiallisesti merkittävällä paikalla Porvoon van- joen ja Kaupunginselän välissä sijaitsevan Sikosaa- han kaupungin tuntumassa. Toiseen, huomattavas- ren länsiranta, Sikosaaren eteläkärki, Sikosaaren ti laajempaan osa-alueeseen kuuluu Porvoonjoen pengertien ja Pellingin saaristotien väliin jäävä suiston vesi- ja ranta-alueita (Sikosaaren rannat ja Ruskiksen ruoikkoalue, sen eteläpuolella sijaitseva eteläpää, Ruskis–Kaupunginselkä–Stensbölefjär- Kaupunginselän–Stensbölefjärdenin vesialue sekä den–Bjurböleviken, Stensbölefjärdenin itärannan itärannalla sijaitsevan Stensbölen kartanon länsi- niitty- ja metsäalueet). Kolmannen osan muodos- puoliset maa-alueet (kartta 1). Suunnittelualueen taa Pellingin saaristotien länsipuolen metsäalue ja pinta-ala on 996 hehtaaria, josta 828 hehtaaria on Stormossenin suoalue vesialuetta ja 168 hehtaaria maata. Natura-alue on luonnonarvoiltaan erittäin Suunnittelualue muodostaa osan Porvoonjoen monipuolinen. Siihen kuuluu useita kansallisten laajasta suistoalueesta. Ruskiksella on kolme van- suojeluohjelmien kohteita. Porvoonjoen suisto on haa jokiuomaa, joiden kautta Porvoonjoen vettä on lisäksi mukana kansainvälisessä kosteikkojen suo- aikoinaan kulkeutunut Kaupunginselälle ja Stens- jelusopimuksessa, ns. Ramsar-sopimuksessa. Alue bölefjärdenille. Sieltä vedet purkautuvat Källsun- on yksi Suomen 96 kansainvälisesti merkittävästä detin kautta Kråkön eteläpuolelle Kroksnäsvike- lintukohteesta (IBA, Important Bird Areas; Leivo niin. Nykyisin Ruskiksen uomat ovat lähes tukkeu- 2000a). IBA-aluerajaus sisältää myös Stensböle- tuneet ja suurin osa Porvoonjoen vesistä kulkeutuu fjärdenin länsipuolella levittäytyvän Kroksnäsvi- pääuomaa pitkin Sikosaaren länsipuolitse. kenin–Fladanin alueen, jonka linnustoarvo on Suunnittelualueen rannat ovat matalia, ruoik- todettu muuta suistoa vastaavaksi (Leivo 2000b). koisia ja monin paikoin maatuneita. Hankalasti Porvoonjoen suisto on myös ehdolla Itämeren käytettävät rannat ovat säilyneet lähes raken- suojelu-sopimuksen nojalla Helsingin komission tamattomina. Stensbölen alue on muovautunut rannikko- ja merialueiden suojelualueverkostoon vuosisatojen aikana viljelyn, niitty- ja hakamai- eli BSPA-alueeksi (Baltic Sea Protection Areas). Na- den laidunnuksen sekä metsätalouden tuloksena. tura-alueella elää useita uhanalaisia eläin-, kasvi- Stensbölen metsäalueilla on tehty vain pieniä auk- ja sienilajeja. Natura-alueen valintaperusteena on ko- ja harvennushakkuita. Osa metsistä on ollut lähes 20 luontodirektiivin liitteen I luontotyyppiä, talouskäytön ulkopuolella varsin pitkään. Metsien kaksi luontodirektiivin liitteen II eläinlajia, kaksi arvoa lisäävät luontaiset lehmus- ja tammiesiinty- luontodirektiivin liitteen II kasvilajia, 22 lintudi- mät, joista osa on iäkkäitä. rektiivin liitteen I lajia sekä joukko erityisesti kosteikkoja pesimä-, sulkasato- ja levähdysalueena 2.1 käyttäviä muuttavia lintulajeja, joita ei mainita Natura 2000 -alueen yleiskuvaus lintudirektiivin liitteessä I. Natura-tietokannassa mainitaan myös eräitä muita harvinaisia kasvi- ja Koko suunnittelualue kuuluu Porvoonjoen suis- sienilajeja (Uudenmaan ympäristökeskus 1998). to–Stensböle -nimiseen Natura 2000 -alueeseen Natura-alueen rajaus noudattaa vesialueella pää- (Uudenmaan ympäristökeskus 1998), joka on suo- osin rantaviivan mukaista lintuvesiensuojeluohjel- jeltu sekä lintu- että luontodirektiivin perusteella. man rajausta. Maa-alueiden rajaukset perustuvat Kolmesta osasta muodostuvan alueen pinta-ala on osin lehtojensuojeluohjelmaan, soidensuojeluoh-

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 9 jelmaan sekä vanhojen metsien suojeluohjelmaan. suojelualueiksi. Muualla ovat käytössä rakennus- Natura-alueen suojeluarvot turvataan eri osissa eri laki, vesilaki ja maa-aineslaki. keinoin. Pääosa alueesta on rauhoitettu luonnon-

Kuva 1. Suunnittelualueen sijainti ja nimistö.

10 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 2.2 la. Ekuddenin luonnonsuojelualueelle laadittiin Alueen suojelun historia 1992 hoito- ja käyttösuunnitelma (Lankinen 1992), jonka Uudenmaan ympäristökeskus hyväksyi Suurin osa suunnittelualueesta on luonnonsuo- lokakuussa 1993. Stensbölen kartanon länsiosan jelualuetta. Ruskiksen ruoikkoalue ja Sikosaarta luonnonsuojelualueille laaditun hoito- ja käyttö- ympäröivät vesialueet (yht. 235 ha) on rauhoitettu suunnitelman hyväksyi Uudenmaan ympäristö- vuonna 1945. Muut rauhoitusalueet on perustettu keskus huhtikuussa 1997. Luonnonsuojelualueita 1990-luvulla. Sikosaaren eteläpään vanha metsä saadaan hoitaa näiden suunnitelmien mukaisesti, ja Kaupunginvoudinsaari (15 ha) rauhoitettiin kunhan rauhoituspäätösten määräysten mukaisia vuonna 1990. Vuonna 1996 rauhoitettiin Kaupun- rajoituksia muutoin noudatetaan. Vuonna 1996 ginselän ja Stensbölefjärdenin vesialueita yhteensä valmistui Ruskiksen ruoikkoalueen kunnostus 224 hehtaaria. Kaupunginselän itäpuoliskon, Bjur- ja hoitosuunnitelma (Lammi & Nironen 1996) ja böleviken, Kråkön ranta-alueiden sekä Killingön Maarin alueen kunnostussuunnitelma (Porvoon niemen länsipuolisen alueen suojelu on vielä jär- kaupunki 1996). jestämättä. Ekuddenin luonnonsuojelualueen hoitotoimia Koko Stensbölessä sijaitseva suunnittelualueen toteutettiin 1990-luvun puolivälissä Porvoon maa- osa on luonnonsuojelualuetta. Alueen suojelu alkoi laiskunnan ympäristönsuojelutoimistossa tehdyn Ekuddenin lehtoalueen (17 ha) rauhoituksella v. hoitosuunnitelman mukaisesti. Töiden toteutuk- 1992. Uddaksen niemi ja Kotternäs lähialueineen sesta vastasivat Uudenmaan ympäristökeskus ja (65 ha) rauhoitettiin vuonna 1994. Vuonna 1996 WWF. Stensbölen laidun- ja niittyalueita hoidettiin rauhoitettiin Stensbölen kartanon niitty-, laidun- vuosina 1997–1999 EU:n Life-Luonto-rahoituksen ja metsäalueita kahdella päätöksellä yhteensä 70 turvin toteutetussa Porvoonjoen suiston–Stensbö- hehtaaria. len suojelu ja hoito -hankkeessa. Hanketta johti Ruskiksen luonnonsuojelualueella liikkuminen Uudenmaan ympäristökeskus. Projektissa mm. ja veneily on kielletty linnuston pesimärauhan tur- ennallistettiin ja otettiin laidunkäyttöön Stensbö- vaamiseksi 1.4.–31.8. välisenä aikana. Liikkumis- len rantaniittyjä ja entisiä hakamaita, rakennettiin rajoitus ei koske kulkua lankkupoluilla ja lintutor- luontopolku ja tarkkailupaikkoja sekä lunastettiin neihin. Stensbölefjärdenin itärannan vesialueella ei Stensbölen vanhoja metsiä luonnonsuojelualueek- ole luvallista liikkua 200 metriä lähempänä rantaa si. Ruskiksen alueella järjestettiin hoito- ja käyttö- sulan veden aikana. Stensbölen maa-alueilla voi suunnitelmassa ehdotettu koeruoppaus ja Maarin- liikkua jokamiehenoikeuksin. Rauhoituspäätöksis- lahtea kunnostettiin ruoppaamalla (Tihlman 2000). sä sallitaan myös marjojen ja ruokasienten poimin- Hoitotoimia on jatkettu Stensbölessä myös tämän ta, mutta esimerkiksi telttailu, tulenteko ja suunnis- jälkeen jatkamalla laidunalueiden käyttöä ja kun- tuskilpailujen järjestäminen ovat kiellettyjä. nostamalla vanhoja metsäniittyjä. Suunnittelualueen luonto- ja maisema-arvojen turvaaminen hoitotoimin aloitettiin 1990-luvul-

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 11 3 Tehdyt selvitykset ja suunnittelun

3.1 no oli vesi- ja kahlaajalinnuissa, joiden määrät ja Aiemmat tietolähteet esiintymisalueet pyrittiin selvittämään mahdollisimman tarkoin. Linnustoselvityksen tekivät Il- po Huolman, Juha Honkala, Mauri Leivo, Seppo Suunnittelualue on tunnettu pitkään hyvänä luon- Niiranen, Pekka Routasuo ja Hannu Sarvanne. tokohteena. Alueelta on runsaasti julkaistuja tutki- Stensbölen maa-alueiden pesimälintuja ei inven- mustietoja 1980- ja 1990-luvulta. Osa tutkimuksista toitu, mutta niistä kertyi runsaasti hajahavaintoja on liittynyt alueen luonnonarvojen kartoittamiseen, muiden linnustolaskentojen yhteydessä. Lintulas- osa kosteikkolinnuston ja maa-alueiden suojelu- ja kentojen tarkoituksena oli antaa linnustosta niin hoitotarpeiden selvittämiseen. Alueella on tehty hyvä kuva, että aineiston avulla on mahdollista myös vedenlaadun velvoitetarkkailuja. suunnitella alueella tarvittavia hoitotoimia ja seu- Käyttö- ja hoitosuunnitelmaa varten koottiin rata niiden vaikutuksia. mahdollisimman kattavasti alueen luonto- ja ym- Lintulahdet Life -hankkeen osana tehtiin kesällä päristöselvitykset, käyttö- ja hoitosuunnitelmat 2004 myös koko alueen kattava kasvillisuuskar- sekä viranomaisten hallussa olevat tiedot. Lisäksi toitus Uudenmaan ympäristökeskuksen toimesta tarkastettiin alueen kaavat. Tietojen kokoamisessa (Ilvonen 2004). Selvitys koostuu vesialueen kar- oli merkittävä apu hankeryhmän asiantuntemuk- toituksesta ja Stensbölen maa-alueiden kasvil- sesta. Käyttöön saatiin myös ilmavalokuvia, joista lisuuskartoituksesta. Työssä kartoitettiin myös vanhimmat ovat 1950-luvulta. Natura-luontotyyppien esiintyminen koko suun- Julkaistua ja julkaisematonta aineistoa luovutti- nittelualueella. Kartoituksen pohjana käytettiin oi- vat selvityksen käyttöön Porvoon kaupungin ym- kaistuja vääräväri-ilmakuvia, jotka käytettiin myös päristötoimi ja kaavoitustoimi, Porvoon seudun hoito- ja käyttösuunnitelman teossa. Hoito- ja käyt- lintuyhdistys sekä Uudenmaan ympäristökeskus. tösuunnitelman käytössä oli myös elokuussa 2004 Suunnitelmassa käytetyt aineistot selviävät viite- tehdyllä kuvauslennolla otettu viistokuva-aineis- luettelosta sekä suunnitelman kuvista ja taulukois- to (Tero Taponen/Uudenmaan ympäristökeskus). ta. Kasvillisuusselvityksen tavoitteet olivat samankal- taiset kuin linnustoselvityksen, mutta pääpaino on kasvillisuuden ja luontotyyppien hoitotarpeen 3.2 suunnittelussa. Suunnitelmaa varten Esa Lammi Ympäristösuunnittelu Enviro Oy: stä teki Porvoonjoen suiston ja Stensbölen alueelle tehdyt selvitykset 10.5.–26.10.2004 kaikkiaan seitsemän hoidon ja käy- tön suunnitteluun liittyvää maastokäyntiä. Maas- Uudenmaan ympäristökeskus toteutti Lintulahdet tossa tarkasteltiin mm. alueen nykytilaa ja käyttöä, Life -hankkeen yhteydessä Porvoonjoen suiston luontotyyppejä ja niiden lajistoa sekä suunniteltiin kosteikkoalueen pesimälinnusto- ja muuttolin- ehdotettavia hoitotoimia ja arvioitiin aikaisempien nustoselvityksen vuosina 2003–2004. Selvitys kä- hoitotoimien riittävyyttä. Osaan maastokäynneis- sittää kaikki suunnittelualueen vesi- ja ranta-alu- tä osallistuivat myös Markku Nironen ja Marko eet. Alueen pesimälinnusto tutkittiin vuonna 2004 Vauhkonen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:stä, kartoitusmenetelmällä ja muuttolinnusto sopivilta Ilpo Huolman ja Marjo Priha Uudenmaan ympäris- paikoilta tehdyin pistelaskennoin syksyn 2003 ja tökeskuksesta, Arto Lankinen Porvoon kaupungin kevään 2004 aikana. Muuttolinnustossa pääpai- ympäristötoimistosta, Mauri Leivo Porvoon seu-

12 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 dun lintuyhdistyksestä sekä Aira Kokko Suomen 3.3.2 ympäristökeskuksesta. Tiedotus ja yleisötilaisuudet

Hoito- ja käyttösuunnitelmasta tiedotettiin maa- 3.3 liskuussa 2004 lehdistötiedotteella, jossa esiteltiin Suunnittelun kulku hankkeen taustaa ja yhteistyötahot. Yleisötilai- suuksien kutsut julkaistiin paikallislehdissä. Meripartiolaisten majassa Stensbölessä pidettiin Uudenmaan ympäristökeskus valitsi suunnittelu- kaksi yleisötilaisuutta. Ensimmäinen järjestettiin konsultin tarjouskilpailun perusteella. Ympäristö- huhtikuussa ja toinen marraskuussa 2004. Ensim- keskuksen ja konsultin edustajat pitivät aloitusko- mäisessä yleisötilaisuudessa esiteltiin Lintulahdet kouksen Helsingissä 28.1.2004. Porvoonjoen suis- Life -hanketta, alueen luontoarvoja ja keskusteltiin ton–Stensbölen hoidon ja käytön suunnittelusta on suunnittelualueen hoidon ja käytön periaatteista ja Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ssä vastannut FM tavoitteista. Kokoukseen osallistui 16 henkilöä. Toi- Esa Lammi. Työhön ovat osallistuneet myös FM sessa yleisötilaisuudessa (30 osallistujaa) esiteltiin Markku Nironen ja FM Marko Vauhkonen. Suun- hoito- ja hoitosuunnitelman toimenpideosa. nitelman on kirjoittanut Esa Lammi. Kevään 2004 aikana koottiin olemassa oleva 3.3.3. aineisto, kuten seurantaraportit, vedenlaatutie- Palautepyynnöt ja lausunnot dot, kaavakartat ja rauhoituspäätökset. Luettelo lähtöaineistosta sekä hoito- ja käyttösuunnitel- Huhtikuussa järjestetyssä yleisötilaisuudessa man alustava sisällysluettelo esiteltiin Porvoossa pyydettiin tilaisuuteen osallistuneilta palautetta 4.3.2004 pidetyssä kokouksessa. Samassa yhtey- hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteista ja toteu- dessä nimettiin hoito- ja käyttösuunnitelmatyölle tuskeinoista. Kirjallista palautetta saatiin kuudelta ohjausryhmä. alueen hyvin tuntevalta henkilöltä. Yleisötilaisuu- den palaute ja muu suunnitelmasta saatu palaute 3.3.1 otettiin huomioon toimenpiteitä suunniteltaessa. Ohjausryhmä Suunnitelman toimenpideosasta pyydettiin kom- mentteja ja lausuntoja toiseen yleisötilaisuuteen Käytön ja hoidon periaatteita valmistelemaan kut- osallistuneilta. Palaute otettiin huomioon suunni- sutussa ohjausryhmässä ovat olleet edustettuina telmaa viimeisteltäessä. Itä-Uudenmaan liitto, Porvoon kaupunki, Porvoon luonnontieteellinen museo, Porvoon Seudun Lin- Hoito- ja käyttösuunnitelmasta annetut lausunnot tuyhdistys ry, Porvoon riistayhdistys, Svenska on koottu tämän raportin loppuun liitteeseen 3. litteratursällskapet i Finland rf, Uudenmaan ym- päristökeskus sekä Östra Nylands fågel- och na- turskyddsförening. Ohjausryhmä kokoontui kolme kertaa. Ohjausryhmä tutustui suunnitelman luonnokseen ja esitti siihen parannus- ja täyden- nysehdotuksia.

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 13 4 Alueen nykytila

Porvoonjoen suistossa on tehty useita linnustosel- eteläpuolella on hieman jyrkkäpiirteisempää met- vityksiä 1980-luvulta alkaen, mm. koko kosteik- särantaa, jota reunustaa kapeahko, katkonainen koalueen pesimälinnusto on laskettu kolmena ruoikko. Suunnittelualueen eteläpäässä sijaitseva vuonna. Myös alueen kasvillisuutta ja sudenko- Bjurböleviken on laajalti umpeenkasvanut pou- rentolajistoa on tutkittu. Stensbölen maa-alueen kama, jonka suualue on lähes tiheän ilmaversois- luonnonarvoja on tutkittu erityisesti 1990-luvulla. kasvuston tukkima. Ruoikot ulottuvat suualueen Kasvien lisäksi tuolloin selvitettiin mm. sieni-, kää- saarille asti. pä ja hyönteislajistoa. Stensbölefjärdenin länsirannan muodostaa ma- Seuraavassa keskitytään suunnittelualueen ny- tala, rannansuuntainen harju, jonka metsät vaih- kytilan kuvaamisen sekä selkeimpien muutosten televat kuusikoista männikköön. Myös länsiranta esittelyyn. Alue on tarkastelun selkeyttämiseksi on ruoikkoinen, mutta kasvusto on kapeampi ja jaettu vesialueeseen (Porvoonjoen suisto, mukana harvempi kuin useimmilla lahden muilla rannoilla. Sikosaaren eteläpään vanha metsä) ja Stensbölen Harjun poikki kulkeva Källsundet on jokimainen maa-alueeseen. uoma, jonka läpi kulkee venereitti Kråkön etelä- puolella sijaitsevalle vesialueelle. Tämä Kroksnäs- vikenin lahti muodostaa yhdessä heti sen etelä- 4.1 puolella sijaitsevan Fladanin niityn kanssa Por- Porvoonjoen suisto voonjoen suiston lounaisimman ulokkeen, joka on linnustollisesti saumaton, arvokas osa suistoa. Kråkön harju päättyy Sikosaaren eteläpuolella 4.1.1 kapeaan, veden ympäröimään Killingön harjunie- Maisema meen. Killingön ja Sikosaaren välistä Lakasalmea (Lakasundet) reunustavat leveät ruoikot, joiden Kaupunginselän–Stensbölefjärdenin vesialue on väliin jää kapea, veneliikenteelle soveltuva uoma. matala ja laakeapohjainen. Sen keskisyvyys on Killingön länsipuolella on myös laaja, rannoilta ainoastaan 1,0 metriä (Vesihydro 2002), joskin laa- maatunut ruoikkoalue. jat alueet selkävedestä ovat 1,5–2 metrin syvyisiä. Sikosaari on metsäinen saari, jonka keskiosassa Rannat ovat leveälti ruoikoituneita, mutta selkä- on pieniä peltoja ja pohjoisrannalla vanhaa asutus- vesi kasvitonta. Laajin ruoikkoalue on Sikosaaren ta. Saaren kaikki rannat ovat ruoikkoisia. Pääosin vuonna 1953 valmistuneen pengertien ja Pellingin järviruo’on muodostamat kasvustot ovat useim- saaristotien väliin jäävä Ruskis, joka on pääosin milla rannoilla muutaman kymmenen metrin le- maatunutta, kävelykelpoista ruokoluhtaa. Suurin vyisiä, mutta saaren kaakkoisrannalla ja Ruskiksen osa Ruskiksen avovesialueesta on kesäisin kellus- puolella kasvustot ovat huomattavasti laajempia. lehtisten, lähinnä isolumpeen kattamaa. Ruskik- Suurin osa Porvoonjoen suiston rannoista on sen läpi kulkee kolme vanhaa Porvoonjoen uomaa, metsäisiä. Stensbölessä on myös avonaisia laidun- joista kaksi on jo lähes tukkeutuneita. niittyihin rajoittuvia rantoja ja Sikosaaressa pieniä Stensbölen rannoilla vuorottelevat ruoikkoiset peltoon rajoittuvia ranta-alueita. Kymmenesosa poukamat ja kivikkoiset, metsäiset niemet. Ranto- rantaviivasta on asuinrakennusten ja loma-asun- ja kattaa aukkoinen, lähes sadan metrin levyinen tojen käytössä. Asutus keskittyy Tarkkisiin Rus- järviruoikko, joka reunustaa terävärajaisena kas- kiksen itäpuolelle. Loma-asuntoja ja omakotitaloja vitonta selkävesialuetta. Ekuddenin niemessä on on harvakseltaan Sikosaaressa ja suistoalueen ete- suunnittelualueen ainoa rantakallio. Stensbölen läisillä rannoilla.

14 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 4.1.2 (Vesi-Hydro 1993, 1995). Ruskiksen ja koko Por- Kuormitus ja veden laatu voonjoen suiston kuormitus väheni olennaisesti sen jälkeen, kun Kokonniemen vanhanaikainen jä- Porvoonjoen suisto on rehevä vesialue, jonka syn- tevedenpuhdistamo poistui käytöstä vuonna 2001 tyyn ovat veden mataluuden ja pohjan luontaisen ja kaupungin jätevesien purku alueelle päättyi. ravinteisuuden lisäksi vaikuttaneet Porvoonjoen Vuonna 2001 tehdyssä tarkkailussa Porvoonjo- kuljettama kiintoaines sekä Porvoonjoen tuoma en suualueen rehevyystaso todettiin edelleen kau- ja muualta kulkeutuneet ravinteet. Porvoonjoen empana sijaitsevia näytepaikkoja korkeammaksi valuma-alue on 1266 km2. Joen veden laatua on (Vesihydro 2002). Kokonaistyppipitoisuudet olivat seurattu tiiviisti 1970-luvulta alkaen. Yksi näyte- Stensbölefjärdenillä toiseksi korkeimmat ja koko- paikoista sijaitsee Stensbölefjärdenin pohjoispääs- naisfosforipitoisuudet sekä klorofylli-a-pitoisuu- sä ja toinen Porvoonjoen pääuomassa Sikosaaren det näytepaikkojen korkeimmat. Pitoisuudet (tau- luoteispuolella. Tuorein vesistötarkkailun yhteen- lukko 1) olivat suunnilleen samalla tasoilla kuin veto on vuodelta 2003. 1990-luvun puolivälissä. Vuonna 1990 tehdyn selvityksen mukaan Por- Porvoonjoen veden laatuun vaikuttavat erityi- voonjoen suiston vesialueet olivat pitkälle rehevöi- sesti asumajätevedet, peltoviljely ja karjatalous. tyneitä. Veden laadun ei todettu pitkällä aikavälillä Asumajätevesien aiheuttama kuormitus on sel- muuttuneen, mutta pohjaeläinlajiston perusteella västi vähentynyt 1970-luvulta, mikä näkyy fosfo- likaantuminen oli lisääntynyt vielä 1980-luvulla. ripitoisuuden huomattavana laskuna (Ptot > 300 -> Suiston vedenlaatu oli Vesi- ja ympäristöhallituk- 150 μg/l). Typpipitoisuus, johon vaikuttaa ennen sen luokitusohjeiden mukaan huono (Vesi-Hyd- muuta maatalousalueilta tuleva kuormitus, ei ro1993). Ravinne- ja klorofylli-a-pitoisuudet olivat ole vesiensuojelutoimista huolimatta olennaisesti 1990-luvulla Porvoonjoen suun läheisissä näytepis- muuttunut (Vesi-Hydro 1995, Vesihydro 2002). teissä selvästi korkeammat kuin muissa, kauempa- Porvoonjoen pääuomasta syrjässä sijaitsevan na Porvoonjoen suulta sijaitsevissa näytepisteissä Stensbölefjärdenin korkeat ravinnepitoisuudet

Taulukko 1. Vedenlaatutietoja Stensbölefjärdenin näytepisteestä vuonna 2001 (Vesihydro 2002) ja Sikosaaren luoteis- puolen näytepisteestä vuonna 2002 (Porvoon kaupunki, julkaisematon).

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 15 johtunevat osaksi paikallisesta kuormituksesta. vuosien järviruokoa. Ruoikkokuvioilla esiintyy Pistemäinen kuormitus todennäköisesti heikentää myös selvärajaisia avovesilampareita, jotka toisi- myös Kaupunginselän veden laatua. Alueelle tu- naan ovat kelluslehtisen kasvillisuuden (lumpeen lee hajakuormitusta myös Tarkkisten, Stensbölen ja ja ulpukan) peittämiä sekä pieniä järvikaisla- ja Epoon suunnasta. Suiston keskimääräinen vesisy- kapeaosmankäämikasvustoja. Järvikaisla- ja ka- vyys on alhainen, joten vähäinenkin hajakuormitus peaosmankäämikasvustot sijaitsevat ruoikkokas- voi merkittävästi heikentää veden laatua. vustojen reunoilla.

4.1.3 Ruokoluhta. Ruokoluhdat ovat maatuneita ruoi- Kasvillisuus koita, joissa järviruo’on lisäksi kasvaa muitakin luhtarantojen lajeja. Laajin kasvusto on Ruskiksen Ruskiksen kasvillisuutta on tutkittu elokuussa suistoalueella. Ruokoluhtia on muodostunut myös 1987, jolloin kosteikkoalueen kasvillisuusvyö- muiden lahtien rantavyöhykkeen tuntumaan, sel- hykkeet inventoitiin pääpiirteissään ja alueelta vimmät esiintymät ovat Sammalavikenissä, Kotter- laadittiin kasvillisuuskartta (Nironen ym. 1987). näsin itäpuolen lahdessa, Bjurbölevikenissä, Tall- Ruskiksen kasvillisuusvyöhykkeiden muutosten ja backavikenissä sekä Kråkön ja Killingön välisen vesialueen umpeenkasvuvauhdin selvittämiseksi salmen rannoilla. laadittiin uusi kasvillisuuskartta elokuussa 1996 Osmankäämikkö. Myös tiheänä kasvavaa ka- (Lammi & Nironen 1996). Kesä–elokuussa 2004 peaosmankäämiä esiintyy kohtalaisen yleisesti ym- tehtiin koko suistoalueen kattava kasvillisuussel- päri aluetta. Laajimmat yhtenäiset kasvustot ovat vitys (Ilvonen 2004), jonka tarkoituksena oli kuvata Ruskiksella, Kråkön ja Killingön välisessä lahdessa alueen kasvillisuuden vyöhykkeisyyttä ja vesikas- ja Bjurbölevikenissä. Kapeaosmankäämiä kasvaa vilajistoa, löytää kasvillisuudeltaan arvokkaimmat useimmiten ruokoluhdan tai ruoikon ulkoreunas- alueet ja mahdolliset harvinaisten kasvilajien esiin- sa. Ruskiksella kapeaosmankäämin on todettu val- tymät sekä helpottaa niiden alueiden paikallista- taavan nopeasti avoveden reunaa ja olevan kaikkia mista, joissa kasvillisuuden poistaminen tai muut muita kasveja tehokkaampi umpeenkasvun aihe- hoitotoimet ovat mielekkäitä. Seuraavassa esitettä- uttaja. Yhtenäisissäkin kasvustoissa on paikoitellen vä nykytilakuvaus perustuu pääosin Ilvosen (2004) avovesilampareita (esim. Ruskiksella). selvitykseen. Vesialueen kasvillisuus keskittyy lahtiin, Rus- Kaislikko. Järvikaislakasvustot ovat pienikokoisia, kiksen suistoon, Sikosaaren eteläpuolelle ja rannan tupasmaisia esiintymiä, joita kasvaa aika vähäi- suuntaisiin kasvustoihin (kuva 2). Kaupunginselän sessä määrin siellä täällä eri puolilla alueella. Kas- ja Stensbölefjärdenin ulappa-alueet ovat pääosin vustot rajautuvat muihin ilmaversoisiin tai kellus- kasvittomia, vaikka niissä veden syvyyden puoles- lehtisiin. ta voisikin kasvaa uposkasveja. Yleisesti eri puolilla esiintyviä valtalajeja ovat järviruoko, isoulpukka, Kelluslehtikasvusto. Kelluslehtikuvioiden kasvilli- isolumme, kapeaosmankäämi ja järvikaisla, jotka suus koostuu pääosin isolumpeesta, pohjanlum- myös kaikki muodostavat hyvinkin tiheitä ja laajo- peesta ja isoulpukasta. Myös nämä kasvustot ovat ja kasvustoja. Alueelta kuvioituja vesikasvillisuus- erittäin tiheitä. Laajin yhtenäinen kelluslehtikas- tyyppejä ovat ruoikko, ruokoluhta, kelluslehtiset, vusto sijaitsee Sikosaaren koillisrannalla Ruskiksen kaislikko, osmankäämiköt, uposkasvillisuus sekä ruoikkoalueen edustalla. Pienempiä kasvustoja on välkevidan ja kelluslehtisten kasvien muodosta- eri puolilla aluetta lähinnä ruoikoiden sulkemissa mat kasvustot. Lisäksi alueella on rantaniittyjä. avovesilampareissa.

Ruoikko. Porvoonjoen suiston laajimmalle levinnyt Välkevita ja kelluslehtiset. Uposlehtisen välkevidan kasvillisuustyyppi on ruoikko, joka muodostaa ti- ja kelluslehtisten ulpukan ja lumpeen muodosta- heitä, laajoja yhtenäisiä kasvustoja. Järviruokokas- mat kasvustot sijoittuvat Ruskiksen läpimeneviin vustot kiertävät tasaisesti lähes koko alueen rantoja kahteen kapeaan jokiuomaan. Välkevita muodos- ja lahtia. Laajimmat kasvustot ovat Sikosaaren ja taa uomissa erittäin tiheitä, veden pintaan ulot- alueen itäpuolen rannoilla. Kasvustot ovat yleensä tuvia mattomaisia kasvustoja. Välkevidan lisäksi erittäin tiheitä ja korkeita sekä kohtalaisen tasakor- uomissa tavattiin mm. ahvenvita, uistinvitaa ja kuisia. Keskimääräinen ruokojen korkeus alueella kalvasärviää. oli noin 250 cm. Korkeimmat järviruo’ot mitattiin alueen itärannalla Skepparholmenista kaakkoon, Uposkasvillisuus. Uposkasvillisuus muodostaa missä ruo’ot olivat 340–400 cm korkeita. Ruoikko- oman pienialaisen kuvionsa vain Bjurbölevikenin kasvustojen seassa on paljon kuollutta, edellisten kapeaosmankäämivyöhykkeen pohjoispuolelle.

16 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 Kuva 2. Porvoonjoen suiston vesi- ja rantakasvillisuuskuviot (Ilvonen 2004).

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 17 Kuviolla esiintyy kaksi irtokeijujaa ja yksi upos- mankäämi ja järviruo’on arvioitiin levittäytyneen lehtinen laji. Vedenpintaan ulottuvaa karvalehteä avoveden suuntaan noin metrin vuodessa. ja hapsivitaa on runsaasti ja isovesihernettä jonkin Vuonna 1955 ilmaversoiset keskittyivät Ruskik- verran. Lisäksi uposkasvillisuutta on runsaasti itä- sen pohjoisosiin ja Sikosaaren pengertien tuntu- rannan ruoikoiden aukkopaikoissa Ekuddenin ja maan. Ulompana kasvillisuus oli saarekkeista ja Stensbölen välisellä alueella. avoveden osuus Ruskiksen keskiosasta oli suuri. Kapea suojelualueen poikki kulkenut joenuoma Rantaniityt. Rantaniittyjä on Ruskiksen pohjoisran- oli koko matkalta vielä auki. nalla, Sikosaaren kaakkoisrannalla, Sammalavike- Vuoteen 1970 mennessä Ruskiksen keskiosien nin laidunalueella sekä kapeina rannan suuntaisina umpeenkasvu oli selvästi edennyt, mutta kasvil- kuvioina paikoin muillakin rannoilla. Niityt ovat lisuus avovesialueen tuntumassa oli edelleenkin joko mesiangervo- tai vesisaravaltaisia. Varsinai- saarekkeista. Suojelualueen poikki kulkenut jo- siksi merenrantaniityiksi luonnehdittavia niittyjä enuoma oli alkanut kasvaa umpeen. Sikosaaren alueella ei ole. edustan ruoikkoalueet olivat laajentuneet nopeasti. Vuoteen 1981 mennessä nykyiset kasvillisuusalu- Kasvilajisto eet olivat pääpiirteissään muotoutuneet. Ruoikko- Porvoonjoen suistosta tavattiin kaikkiaan 22 vesi- ja osmankäämikasvustojen ulkoreuna oli kuitenkin kasvilajia. Kasvistossa vallitsivat keskiravinteisten nykyiseen verrattuna harvaa ja aukkoista. Suurin ja runsasravinteisten kasvupaikkojen lajit, joita löy- muutos on tapahtunut perukan avovesialueen dettiin kaikkiaan 16. Muut lajit ovat veden laatuun länsipuolella, jonka aiemmin mosaiikkimainen nähden indifferenttejä eli monenlaisissa vesistöissä kasvillisuus on nopeasti umpeutunut. Ilmaversois- toimeen tulevia kasveja. Tähän ryhmään kuuluvat kasvustojen sisällä oli muuallakin vielä runsaasti alueen runsaimmista ilmaversoisista järviruoko ja avovesilampareita, joista useat ovat sittemmin hä- järvikaisla sekä alueen kelluslehtikasvustoja luon- vinneet. nehtivat lumme, ulpukka ja uistinvita. Niukkara- Vuoden 1996 jälkeen Ruskiksen kasvillisuudessa vinteisten tai melko niukkaravinteisten kasvupaik- ei ole tapahtunut selkeitä muutoksia. Ulkoreunan kojen lajeja ei tavattu ollenkaan. osmankäämisaarekkeet ovat hieman vahvistuneet, Ilmaversoislajeja tavattiin 7, kelluslehtisiä 4 ja mutta muualla umpeenkasvu näyttää edenneen uposlehtisiä 5 lajia. Suojaisissa, ravinteikkaissa hitaammin kuin aiempina vuosikymmeninä. Kas- kasvupaikoissa toimeen tulevia irtokellujia ja irto- villisuuskuviot eivät myöskään ole suuresti muut- keijujia löydettiin molempia kolme lajia. Karuille, tuneet. kirkkaille vesille tyypillisiä pohjalehtisiä ei löydet- Muiden alueiden kasvillisuusmuutoksista voi- ty ollenkaan. Vesisammalia havaittiin ainoastaan daan tehdä vain epäsuoria päätelmiä ilmakuvien kartoitusalueen länsipuolella, Sikosaarta vastapää- avulla. Vuoden 1991 (Porvoon kaupungin ym- tä Porvoonjoen varresta, jossa sielläkin esiintymä päristötoimiston kuva-aineisto) ja vuoden 2003 oli hyvin pieni. (Uudenmaan ympäristökeskuksen kuva-aineis- Vesikasvilajien määrä Porvoonjoen suistossa on to) välillä selvimmät muutokset ovat tapahtuneet alhainen. Lajisto koostuu tavanomaisista rehevien Bjurbölevikenissä, jonka suualueen ruoikot ovat merenlahtien kasveista. Ainoa harvinainen kasvi- huomattavasti tihentyneet ja laajentuneet. Ruoi- laji on Ruskiksen vanhoissa uomissa kasvava väl- koiden levittäytymisen takia Bjurböleviken on eris- kevita, joka kasvoi samoilla paikoilla myös 1990- tynyt lähes itsenäiseksi altaaksi. Myös Stensbölen luvulla. Välkevitakasvustot ovat tiheitä ja elinvoi- ruoikot ovat tihentyneet ja avovesialueet hieman maisia. Lajistollisesti monipuolisimpia alueita ovat pienentyneet, mutta alueen yleisilme on säilynyt Ruskiksen jokiuomat. Välkevita on alueellisesti ennallaan. Vähäinen vesikasvillisuuden lisäänty- silmälläpidettävä laji. minen on nähtävissä myös Kråkön rantamilla ja Kasvillisuusselvityksen yhteydessä tarkastettiin Sikosaaren kaakkoispuolella. myös alueelta vuosina 1932 ja 1948 tavatun uhanalaisen rantalitukan (Cardamine parviﬂ ora) esiinty- Luontodirektiivin luontotyypit ja lajit mispaikat, mutta lajia ei enää löydetty. Suomessa esiintyy 69 EU:n luontodirektiivin liit- teessä I mainittua luontotyyppiä (Airaksinen & Kasvillisuuden muutokset Karttunen 2001). Näistä 14 on priorisoituja eli ensi- Kasvillisuuden muutoksia on tutkittu Ruskiksella sijaisesti suojeltavia. Priorisoidut luontotyypit ovat ilmakuvatarkastelun pohjalta (Lammi & Nironen vaarassa hävitä EU:n alueelta, ellei niiden suoje- 1996). Ilmakuvien vertailu osoitti kasvillisuuden luun kiinnitetä erityistä huomiota. Porvoonjoen vallanneen nopeasti Ruskiksen vesialaa. Kapeaos- suiston vesialueen luontotyypit ovat jokisuistot,

18 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 vaihettumissuot ja rantasuot sekä kosteat suurruo- erittäin tiheitä ja laajoja ruoikoita ja kaislikoita, honiityt. Kosteikolla ei ole ensisijaisesti suojeltavia joissa kasvaa myös suuri määrä muita eri elomuo- luontotyyppejä. toihin kuuluvia vesikasveja. Natura-tietokannan (Uudenmaan ympäristökeskus 1998) mukaan Jokisuistot (luontotyypin koodi 1130) on komp- Porvoon jokisuisto-luontotyyppi on edustavaa ja leksinen luontotyyppi, joka pitää sisällään useita luonnontilaisuus hyvä. Arvio vaikutti kesällä 2004 muita Natura 2000 -luontotyyppejä. Jokisuistot edelleen oikealta (Ilvonen 2004). Alueen luonnonti- ovat merenpinnan tasossa olevia joen alajuoksun laisuutta heikentävät vähäiset veneväylien ja asut- osia, jotka alkavat suolapitoisen veden rajalta. Ma- tujen rantojen ruoppaukset. Porvoonjokisuiston– kean veden vaikutus on huomattava. Makean ja Stensbölen vesialue kuuluu kokonaan jokisuistot suolaisen veden sekoittuminen sekä veden virta- -luonto-tyyppiin. uksen heikentyminen suistossa aiheuttavat valuma-alueelta kulkeutuneen hienojakoisen aineksen Vaihettumissuot ja rantasuot (7140) ovat turvetta sedimentoitumista (Airaksinen & Karttunen 2001). muodostavia, vähä- tai keskiravinteisten alustojen Jokisuistoissa, kuten Porvoossa, esiintyy yleensä kasviyhdyskuntia. Porvoonjoen suiston–Stensbö-

Kuva 3. Luontodirektiivin luontotyyppien esiintyminen Porvoonjoen suiston ja Stensbölen alueella. Lisäksi koko Porvoonjoen suisto luetaan luontotyyppiin 1130 Jokisuistot (Ilvonen 2004).

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 19 len alueella tähän luontotyyppiin kuuluvia kasvil- kolajeja, mutta valtaosa oli kuitenkin varsinaisia lisuustyyppejä ovat ruokoluhdat ja pajuluhdat. Pa- kosteikkolintuja. Lajisto vaihtelee jonkin verran juluhdan (pieni kuvio Stensbölen kartanon edustal- vuosittain, sillä kaikki lajit eivät pesi alueella aivan la) edustavuus ja luonnontilaisuus on merkittävä. säännöllisesti. Aikaisemmissa laskennoissa pesi- Ruokoluhtien edustavuus ja luonnontilaisuus sen viksi todettuja kosteikkolintuja, joita ei havaittu sijaan eivät ole merkittäviä, koska luhdat koostu- vuoden 2004 laskennoissa, olivat jouhisorsa, har- vat lähinnä yksinomaan hyvin tiheässä kasvavasta maasorsa, ruskosuohaukka, liejukana ja viiksitima- järviruo’osta ja niissä on muuta kasvillisuutta erit- li. Ruskosuohaukkoja havaittiin alueella säännölli- täin vähän. Pajuluhta on hyvin pienialainen kuvio sesti, mutta pesintään viittaavia havaintoja ei tehty. (noin 0,7 ha), mutta ruokoluhtien laajuus alueella Uutena lajina tavattiin maahamme kotiutumassa on huomattava, noin 88 ha. oleva ruokosirkkalintu. Runsaimmat lajit olivat ruokokerttunen (335 Kosteita suurruohoniittyjä (6430) tavataan etenkin paria), pajusirkku (153), rytikerttunen (152), nau- jokien ja purojen varsilla. Niiden edustavuuteen rulokki (146) ja sinisorsa (115 paria). Viiden run- ja luonnontilaisuuteen vaikuttavat lajisto ja alueen saimman lajin osuus koko linnuston parimäärästä mahdollinen laidunkäyttö. Hankealueella kostei- oli 66 %. Vesilintujen parimäärä (394) ja kannan ta suuruohoniittyjä esiintyy laajahkona alueena tiheys (48 paria/km2) on korkeimpia tämän ko- vain Ruskiksen pohjoisosassa. Muualla kosteita koluokan lintuvesillä Suomessa. Runsaimmat lajit suurruohoniittyjä on kapeina, rannansuuntaisi- olivat sinisorsa, silkkiuikku (108 paria) ja nokikana kuvioina rantametsän ja ruokoluhdan välissä. na (86). Nelisenkymmentä prosenttia kaikista ve- Luontotyyppien edustavuudeksi ja luonnontilai- silinnuista pesi Ruskiksella ja Sikosaaren rannoilla suudeksi arvioitiin hyvä. Luontotyypin pinta-ala (taulukko 2). Ruskiksen osuus kaikista suiston ve- hankealueella on noin 3 ha. silinnuista oli 21 % ja Sikosaaren ranta-alueiden 18 %. Alueen vesilintumääriä kohotti lähinnä silkkiui- Luontodirektiivin lajit. Porvoonjoen suiston vesi- kun, sinisorsan ja nokikanan runsaus. Ruskiksella alueelta ei ole löydetty luontodirektiivin liitteessä pesi myös poikkeuksellisen runsaasti järviruoko- lueteltuja kasvilajeja. kasvustoissa eläviä varpuslintuja, vaikka lajisto olikin yksipuolinen. Stensbölefjärdenin alueella 4.1.4 vesilinnut keskittyivät selvimmin Uddaksen nie- Linnusto men ruoikoihin ja niemeä reunustaviin poukamiin. Elinympäristönsä suhteen vaateliaimmat vesilin- Porvoonjoen suistoalueelta on tehty laaja, ko- nut heinätavi, lapasorsa ja punasotka pesivät ha- ko alueen kattava linnustoselvitys vuosina 1989 jallaan eri puolilla suistoaluetta. (Hirvonen & Leivo 1991), 1999 (Koskimies 1999) Runsaimman linturyhmän muodostivat varpus- ja 2004 (Uudenmaan ympäristökeskus, julkaise- linnut, joiden määrä oli suunnilleen kaksinkertai- maton). Vesilintujen parimäärät on laskettu koko nen vesilintuihin verrattuna. Varpuslinnustossa alueelta myös vuosina 2000 ja 2001 (Koskimies vallitsivat ruoikoiden lajit ruokokerttunen, ryti- 2001). Varhaisempia laskentatietoja on Ruskiksen kerttunen ja pajusirkku, joiden osuus kaikista var- alueelta jo 1930- ja 1940-luvun taitteesta (Olsoni puslinnuista on 87 %. Ruoikkolinnusto oli tihein 1942, 1959). Tuoreimmat laskennat kattavat koko Ruskiksella (34 % suiston kaikista varpuslintupa- kosteikkoalueen, mutta eivät rantametsiä. Seuraa- reista), jonka laajat, maatuneet ruoikot soveltuvat vassa tarkastellaan pääpiirteisesti kosteikkoalu- hyvin varpuslintujen pesimäpaikoiksi. Pensaikko- een linnuston nykytilaa vuoden 2004 selvityksen ja ja avomaita suosivat varpuslinnut pesivät hajal- pohjalta. Vanhempia tietoja käytetään lähinnä ver- laan eri puolilla suistoa. Runsain avomaalintu oli tailuaineistona selkeimpien linnuston muutosten västäräkki ja runsain pensaikkolaji pensaskerttu. havainnollistamiseen. Merkittävin varpuslintulaji oli rastaskerttunen, joita laskettiin peräti 20 koirasta. Keskittymä lie- Pesimälinnusto nee suurin Suomessa koskaan todettu. Normaa- Porvoonjoen suiston pesimälinnustoon kuului livuosinakin alueella on huomattava määrä ras- kesällä 2004 yhteensä 43 lintulajia, yhteensä 1368 taskerttusia, esim. vuonna 1999 reviirejä todettiin paria (taulukko 2). Pesimälintulajeista 12 oli vesi- 10 (Koskimies 1999). Rastaskerttuset keskittyivät lintuja (mukana nokikana), kaksi rantakanoja, neljä Sikosaaren eteläpäähän, jossa lauloi löyhänä yh- kahlaajia, kolme lokkilintuja ja 18 varpuslintuja. dyskuntamaisena keskittymänä kymmenen ras- Lisäksi lajistoon kuuluivat kurki ja rantametsistä taskerttusta. Huomionarvoisista lajeista pesimä- tavatut uuttukyyhky ja pikkutikka. Pesimälinnus- linnustoon kuuluivat myös pensassirkkalintu, ruo- tossa oli mukana muutamia metsä- ja pensaik- kosirkkalintu ja pikkulepinkäinen. Uustulokaslajia

20 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 Taulukko 2. Porvoonjoen suiston pesimälinnusto osa-alueittain kesällä 2004 (Uudenmaan ympäristökeskus, julkaisematon). Osa-alueet ovat samat kuin Koskimiehen (1999) selvityksessä: A–C Tarkkinen–Uddas, D–E Uddaksen eteläran- ta–Stens-böleviken, E–F Stensböle–Bjurböleviken, G–H Kråkön ranta, I–J Killingön länsipuoli, R Ruskis, SS Sikosaaren ympäristö.

viiksitimalia ei tavattu kesällä 2004 ollenkaan koko Suistoalueen harvinaisimpia kosteikkolintuja alueelta, mutta 1990-luvulla laji pesi useana vuon- olivat rastaskerttusten lisäksi kaulushaikara (re- na Ruskiksen ruoikoissa. viiri Sikosaaren eteläpuolella), ruskosuohaukka Lokkilinnustoon kuului kolme lajia. Ruskiksel- (reviiri Ruskiksella, mahdollisesti pesimätön), kur- la pesi 146 naurulokin yhdyskunta osmankäämi- ki (2 paria Stensbölessä), luhtahuitti (koiras Stens- saarekkeessa. Kalalokkeja tavattiin kuusi paria eri bölessä), luhtakana (2 koirasta Ruskiksella ja yksi puolilta aluetta ja harmaalokkeja yksi pari. Kalatii- Stensbölessä) sekä aiemmin mainittu ruokosirkka- roja tavattiin säännöllisesti muualta tulleina ruoka- lintu. Luhtahuitti tavattiin laskentojen ulkopuolel- vieraina, mutta pesintöjä ei varmistettu. la myös Ruskiksella (M. Leivo, kirj.). Rantametsien Porvoonjoen suiston ruoikkoiset rannat eivät merkittävin lintulaji oli vaarantuneeksi luokiteltu kunnolla sovellu kahlaajien pesimäpaikoiksi. Nel- pikkutikka, joita tavattiin laskennoissa peräti viisi jästä kahlaajalajista runsaimmat olivat rantasipi paria. (8 paria) ja taivaanvuohi (5 pari). Metsävikloja ja Koko pesimälinnuston suojelupistearvo Asan- punajalkavikloja tavattiin kolme paria. Kahlaajat nin ym. (2003) mukaan laskettuna vuonna 2004 oli pesivät melko hajallaan eri puolilla aluetta. 215,6 pistettä, josta kosteikkolajien osuus oli 203,25

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 21 pistettä. Vesilinnuston suojeluarvo oli 67,1, kahlaa- (taulukko 3) suosivat monimuotoista ja rehevää jien 4,95, lokkilintujen 33,85 ja varpuslintujen 80,0 kosteikkokasvillisuutta, jossa vuorottelevat ilma- pistettä. Yksittäisistä lintulajeista suojeluarvoon versoiskasvustot, suojaisat avovesialueet ja tulvi- vaikuttivat eniten rastaskerttunen (48,65 pistettä), vat rantaniittyt. Ranta-alueiden liiallinen umpeen- naurulokki (31,43) ja silkkiuikku (15,91 pistettä). kasvu lienee taantuman pääsyy. Pohjaeläimiä ja pohjakasvillisuuta ravintonaan käyttävät sotkat Pesimälinnuston muutokset vähenivät alueelta jo ennen vuotta 1989, eivätkä Porvoonjoen suiston pesimälinnusto on heikenty- ne ole sen jälkeen toipuneet. Kahlaajalintujen hi- nyt tutkimusjakson aikana. Lajimäärä on pysynyt das vähenimen johtuu rantaniittyjen ja avorantojen jokseenkin samansuuruisena vuodesta 1989 (42 ruoikoitumisesta. lajia, 1999 46 lajia ja 2004 43 lajia), mutta lintujen Silkkiuikun, naurulokin ja sinisorsan taantuma kokonaisparimäärä (2892, 1465 ja 1369 paria) on johtuu laaja-alaisemmasta pesimäkantojen muu- laskenut. Parimäärän vähentyminen johtuu ennen toksesta, joita suistoalueen muutokset ovat voineet muuta naurulokin ja vesilinnuston taantumisesta vauhdittaa. Silkkiuikun parimäärä on valtakun- (taulukko 3). nallisen vesilintujen seuranta-aineiston mukaan Kun naurulokki poistetaan luvuista, eri lasken- vähentynyt Suomessa alle puoleen vuoden 1989 tojen parimäärät ovat olleet 1539, 1266 ja 1222. jälkeen (R. A. Väisänen / Eläinmuseo). Samansuu- Taantuminen näyttää seurantajakson aikana ajoit- ruinen muutos on tapahtunut myös Porvoonjoen tuneen 1990-luvulle, sillä vuosien 1999 ja 2004 vä- suistossa. Naurulokki on taantunut romahdusmai- lillä ei ole enää selkeää eroa. Runsaimmista lajeista sesti koko Etelä-Suomessa 1970-luvun jälkeen, ja ovat taantuneet naurulokin lisäksi silkkiuikku ja monet etelärannikon suurista yhdyskunnista ovat sinisorsa. Myös ruokokerttusen ja pajusirkun mää- kokonaan autioituneet (Väisänen ym. 1998). Rus- rät ovat tuntuvasti alentuneet, mutta muutokset kiksella pesi aikanaan eräs Suomen suurimmista voivat johtua laskentamenetelmien eroista, sillä ru- naurulokkiyhdyskunnista, mutta yhdyskunta hii- oikoiden varpuslintuja ei ole laskettu täysin vertai- pui kokonaan 1990-luvulla. Laji asettui Ruskikselle lukelpoisella tavalla. Vaateliaista kosteikkolajeista uudelleen 1990-luvun lopussa. heinätavin, lapasorsan ja punasotkan parimäärät Sinisorsakannan puolittumiseen vuoden 1989 ovat laskeneet murto-osaan vuodesta 1989. Myös jälkeen on hankala löytää syytä. Valtakunnallisessa haapanan ja tavin määrä on laskenut. Isokuovi on vesilintujen seuranta-aineistossa vastaavaa muu- hävinnyt ranta-alueiden pesimälinnustosta koko- tosta ei ole todettu. Suistoalueen luonnonolojen naan. Runsastuneisiin lajeihin kuuluvat 1990-lu- muuttuminenkaan ei ole voinut sinisorsakantaan vun aikana kotiutunut kyhmyjoutsen, telkkä sekä kovin paljon vaikuttaa, sillä vähään tyytyvä sini- punavarpunen. Rastaskerttunen oli vuonna 2004 sorsa pystyy pesimään monentyyppisillä rannoilla. runsaampi kuin kertaakaan aikaisemmin. Helsingin Vanhankaupunginlahden sinisorsakanta Vuodesta 1989 vuoteen 1999 lintujen kokonais- oli huipussaan 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa, parimäärä (ilman naurulokkia) nousi Sammalavi- jonka jälkeen parimäärä on vähentynyt suunnil- kenin ja Uddaksen alueella sekä Kråkön itärannal- leen puoleen ”normaalitasolleen” (Mikkola-Roos la, mutta väheni muualla (Koskimies 1999). Vuo- & Oesch 1998). Ilmeisesti vuoden 1989 laskenta sien 1999 ja 2004 välillä ei ole nähtävissä selkeitä osui Porvoonjoen suistossakin sinisorsakannan muutoksia eri osa-alueiden kesken. Muita osa-alu- huippuun. Tulokaspetojen runsastuminen on voi- eita runsaampi linnusto pesi Sikosaaren rannoilla, nut lisäksi heikentää sinisorsakantaa. Ruskiksella, Stensbölen niemen etelärannalla ja Porvoonjoen suistossa runsastuneet lintulajit Bjurbölevikenissä (taulukko 2). ovat joko viime vuosikymmenien tulokkaita (kyh- Porvoonjoen suiston pesimälinnustoon ovat myjoutsen, rastaskerttunen, punavarpunen) tai vaikuttaneet alueella tapahtuneet luonnonolojen lajeja, jotka ovat 1990-luvulla runsastuneet koko muutokset sekä lintukantojen yleiset muutokset. Paikallisista muutoksista merkittävimpiä ovat ru- oikkoisten vesialueiden umpeenkasvu, ruoikoiden laajentuminen ja kuivuminen, rantaniittyjen ruoi- Taulukko 3. (viereinen sivu) Porvoonjoen suiston pesimälinnusto kesällä 1989 (Hirvo- koituminen sekä pohjakasvillisuuden ja pohjaeläi- nen & Leivo 1991), 1999 (Koskimies 1999) ja 2004 (Uu- mistön väheneminen. Myös naurulokkiyhdyskun- denmaan ympäristökeskus, julkaisematon) sekä vesilintujen tien pienentyminen on voinut vaikuttaa muuhun parimäärät 2000 ja 2001 (Koskimies 2001). Vuonna 1989 linnustoon. tutkimusalueeseen ei kuulunut Killingön niemen länsipuo- linen lahti, joten sen parimäärät eivät sisälly taulukkoon. Paikallisten ympäristönmuutosten vaikutus lin- Suluissa mainitut määrät perustuvat eivät perustu täysin nustoon näkyy Porvoonjoen suiston alueella sel- vertailukelpoiseen aineistoon. västi: taantuneista lajeista heinätavi ja lapasorsa

22 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007

Suomessa (telkkä). Suistoalueen ”alkuperäisistä” Porvoonjoen suiston muissa osissa vesilintumää- kosteikkolinnuista yksikään ei ole seuranta-aineis- rät ovat säilyneet suunnilleen entisen suuruisina. ton perusteella runsastunut vuoden 1989 jälkeen. 1980-luvun alusta jatkuva havaintosarja osoittaa Koskimies (1999) on tarkastellut yksityiskoh- punasotkan vähentyneen suisto-alueella murto- taisemmin Porvoonjoen suiston pesimälinnuston osaan entisestä. Isokoskeloiden ja laulujoutsenten muutosten syitä. määrä on vaihdellut oikukkaasti keväästä toiseen ja uivelon määrä selkeästi noussut (Hirvonen & Muuttoaikainen linnusto Leivo 1991, Koskimies 1999). Porvoonjoen suisto on erittäin merkittäviä vesi- Ruskikselle kertyy syksyisin edelleenkin huo- lintujen kevätmuuton levähdyspaikka. Varhain mattavia määriä vesilintuja, sillä se on yksi har- keväällä linnut keskittyvät Lakasalmeen sekä voista metsästykseltä rauhoitetuista alueista koko Kroksnäsvikenille, jotka aukeavat ensimmäisinä. etelärannikolla. Vesilintujen määrä Ruskiksella li- Heti Stensbölenfjärdenin selän ja itärannan auettua sääntyy voimakkaasti heti metsästyskauden alet- pääosa levähtävistä vesilinnuista siirtyy näille alu- tua elokuun 20. päivänä. Sen jälkeen vesilintumää- eille. Keväisiä lintumääriä on tilastoitu runsaan 20 rän kasvu laantuu, joskin alueelle kerääntyy koko vuoden ajan (Koskimies 1999). Muuttajien määrät ajan lisää lintuja. Vesilintujen määrä on huipussaan vaihtelevat keväästä toiseen, mutta runsaimmat syyskuussa, jonka jälkeen määrä alkaa vähentyä. lajit ovat olleet lähes kaikkina keväinä isokoske- Runsaimmista lajeista isokoskelon muutonhuippu lo, tukkasotka ja sinisorsa. Isokoskeloita alueelle on vasta lokakuulla. Syksyn 2003 suurimmat päi- kerääntyy tiettävästi enemmän kuin yhdellekään väsummat vaihtelivat 500–700 vesilintuun, joista toiselle etelärannikon merenlahdelle. Porvoonjoen pääosa tavattiin Ruskikselta ja Stensbölen rannoil- suisto on myös Etelä-Suomen tärkeimpiä uivelon ta. Runsaimmat lajit olivat nokikana, sinisorsa, tavi levähdys- ja ruokailualueita. Suurin yhdellä kertaa ja haapana. Vähälukuisia lapasorsia tavattiin par- laskettu uivelomäärä on peräti 230 yksilö. Isokos- haimmillaan yli sata yksilöä. keloita on laskettu enimmillään yli 3000 yksilöä Kahlaajien esiintyminen oli syksyllä 2003 vaa- (Koskimies 1999). timatonta, parhainakin päivinä vain muutamia Keväällä 2004 alueelle kerääntyi parhaimmil- kymmeniä yksilöitä. Haarapääskyjä oleskeli suis- laan noin 1500 vesilintua, vaikka huippusummia tossa syyskuun alussa jopa 3000 yksilöä. Suuria ei todettukaan. Runsaimmat lajit olivat sinisorsa, pääskykertymiä on todettu aiempinakin vuosina. isokoskelo ja tavi (taulukko 4). Uiveloita lasket- Ruoikoihin kerääntyy yöpymään myös huomatta- tiin huhtikuussa 2004 enimmillään 74 yksilöä. via määriä västäräkkejä, keltavästäräkkejä ja kotta- Vähälukuisista vesilinnuista suistoon kerääntyi raisia (M. Leivo, kirj.). huomattavia määriä lapasorsia (enimmillään 58) ja jouhisorsia (96). Lintudirektiivin lajit ja uhanalaiset lajit Kahlaajien ja lokkilintujen levähdyspaikkana Porvoonjoen suiston pesimälinnustoon kuuluu Porvoonjoen suistolla on vähäinen merkitys. Ke- neljä EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainittua väällä 2004 kahlaajamäärät jäivät ilmeisesti sääolo- lajia: jen vuoksi tavallistakin pienemmiksi: suokukkoja, • kaulushaikara, yksi tai kaksi koirasta lähes liroja ja mustavikloja nähtiin enimmillään joitakin vuosittain. Kesällä 2004 reviiri Lakasalmen kymmeniä. Vielä 1960- ja 1970-luvuilla Ruskiksen pohjoisrannan ruoikossa. silloisilla lieterannoilla tavattiin parhaimmillaan • ruskosuohaukka, ilmeisesti jokseenkin sään- satoja suokukkoja ja muita kahlaajia, mutta nii- nöllinen pesimälintu, vaikka pesintöjä ei ole den määrät romahtivat avointen ranta-alueiden vuosittain varmistettu. Kesällä 2004 pesi- umpeuduttua (Hirvonen & Leivo 1991). Joinakin mättömiksi tulkittuja yksilöitä säännöllisesti toukokuun päivinä Ruskiksella voi nähdä vielä Ruskiksella. nykyäänkin kymmeniä kahlaajia, harvoin yli sata, • luhtahuitti, yksi tai muutamia ääntelevä koi- levähtämässä edellisvuotisilla ruokolautoilla (M. raita lähes vuosittain, tavallisimmin Rus- Leivo, kirj.). Porvoon kaatopaikalla käyviä meri- ja kiksella. Kesällä 2004 koiras Stensbölessä ja etenkin harmaalokkeja saattaa suiston selille ke- Ruskiksella. rääntyä jopa toistatuhatta matkalla takaisin meri- • kurki, kaksi paria kesällä 2004. alueille. Ne eivät kuitenkaan ruokaile, vaan lepää- vät ja sulattelevat kaatopaikalta hankittua ruokaa Lintudirektiivin lajeista suiston alueella kävivät ke- rauhallisella alueella. väällä ja kesällä 2004 säännöllisesti saalistamassa Ruskis on viime vuosikymmeninä menettä- lisäksi sääksi, merikotka (2 yksilöä) ja räyskä, jotka nyt merkitystään vesilintujen, erityisesti sotkien eivät kuitenkaan pesineet alueella. muutonaikaisena levähdys- ja ruokailualueena.

24 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 Taulukko 4. Vesilintujen, kahlaajien ja eräiden muiden lintulajien • uivelo parhaimmillaan 230 yksilöä (1992), enimmäismääriä Porvoonjoen suistossa syksyllä 2003 ja keväällä viime vuosina enimmillään satakunta yksi- 2004 (Lintulahdet Life / Uudenmaan ympäristökeskus, julkaisematon). Päiväkohtaiset määrät esitetään hoito- ja käyttösuunnitel- löä (Porvoon lintuyhdistyksen vuosikatsa- man liitteissä 1 ja 2. ukset). Kevään aikana alueella levähtävien uiveloiden yhteismääräksi on arvioitu yli 300 yksilöä (Uudenmaan ympäristökeskus 1998). Syysmuuttajien määrät ovat huomattavasti pienempiä. • suokukko, säännöllinen harvalukuinen vierailija. • liro, säännöllinen harvalukuinen vierailija.

Suomessa uhanalaisiksi arvioiduista lajeista (Rassi ym. 2001) pesimälinnustoon kuuluvat naurulokki ja rastaskerttunen, jotka kumpikin ovat vaarantuneita. Säännöllisistä ruokavieraista merikotka ja räyskä on luokiteltu Suomessa vaarantuneiksi.

Linnustollisesti tärkeimmät alueet Kevätmuuttoaikaan tärkeimpiä lintualueita ovat varhain avautuva Lakasalmi ja myöhemmin Stens- bölefjärdenin selkävesi, jonne erityisesti isokoske- lot, uivelot ja sotkat kerääntyvät. Eniten lintuja tavataan Stensbölefjärdenin pohjoisosissa Stensbö- len–Uddaksen ranta-alueilla. Syksyisin Stensbölen ranta-alueet ovat vesilintujen suosimia. Vesilinnut ruokailevat ja oleskelevat erityisesti ruoikoiden suojaisissa aukkopaikoissa. Huomattavia määriä vesilintuja kerääntyy myös Ruskiksen ja Sikosaa- ren kaakkoisrannan ruoikoihin.

4.1.5 Muut eläimet

Kalasto Suunnittelualueen kalasto ja ranta-alueiden merkitys kalojen kutupaikkana tunnetaan huonosti. Suu- rin osa rannoista kuuluu luonnonsuojelualueisiin, eikä niillä kalasteta. Kaupunginselällä ja Stensbö- lefjärdenillä kalastetaan hyvän vähän, eikä alueella ole tehty koekalastuksia. Porvoonjoen edustan merialueen kalastoa on selvitetty säännöllisin kalataloudellisin tarkkailuin Muuttoaikoina alueella tavataan säännöllisesti 1990- ja 2000-luvulla. Selvitysten mukaan kalas- useita muitakin lintudirektiivin lajeja: to on melko runsas ja monipuolinen (Vesi-Hydro • mustakurkku-uikku, muutamia yksilöitä 1993, Henriksson & Myllyvirta 1994 ). Porvoonjoen vuosittain suiston rehevissä sisäosissa esiintyy haukea ja sär- • laulujoutsen, suurin kevätkertymä 330 yk- kikaloja. Alueen kuhakanta on vanha ja ahvenkan- silöä (1992), muina keväinä yleensä muuta voimistui 1990-luvun alussa. Porvoonjoen suul- tamia kymmeniä. Kevään aikana alueella le nousee keväisin merkittäviä määriä taimenia. levähtävien joutsenten yhteismääräksi on Myös kutuvaelluksella olevia lohia ja siikoja tava- arvioitu yli 500 yksilöä (Uudenmaan ympä- taan (Vesi-Hydro 1993, Henriksson & Myllyvirta ristökeskus 1998). Syysmuuttajien määrät 1994). Kalastustiedustelun perusteella tärkeimmät ovat huomattavasti pienempiä. saaliskalat Porvoonjoen suulla ovat hauki ja ahven.

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 25 Yleisiä kaloja ovat myös särki, salakka, sorva, lahna rektiivin lajeja tavattu. Kesän 2005 kartoituksissa ja turpa (Henriksson & Myllyvirta 1994). havaittiin 12 sudenkorentolajia, joista runsaimpia Porvoonjoen suistossa keväisin poikkeuksellisen olivat isotytönkorento, sirotytönkorento sekä rus- runsaana tavattava isokoskelo on kalansyöjälintu, kohukankorento. Kartoituksissa löytyi myös en- joka syö lähinnä 5–15 cm:n mittaisia pikkukaloja. simmäistä kertaa alueelta harvinainen luontodi- Suuret koskelomäärät viittaavat siihen, että pikku- rektiivin liitteen II ja IVa laji täplälampikorento. kalaa on alueella erittäin paljon. Muu eläimistö Pohjaeläimistö Ruskiksella on tavattu linnustolaskentojen aika- Porvoonjoen edustan hydrologialle on na mm. supikoira, kettu ja minkki. Kesällä 2004 ominaista Porvoonjoen veden aiheuttama ruoikkoalueella oleskeli pitkään yksinäinen hirvi. suolapitoisuuden aleneminen. Pohjaeläimistössä Minkkejä ja supikoiria on tavattu myös muualla tämä näkyy suolapitoista vettä vaativien lajien suistoalueen rannoilla. Kosteikkolinnustolle haital- puuttumisena tai vähäisyytenä. Kaupunginselän liseksi tiedettyjä minkkejä ja supikoiria on pyydetty ja Stensbölefjärdenin pohjaeläimistö edustaa 1990-luvun lopulta alkaen elävänä pyytävillä lou- tyypillistä Chironomidae-Tubificidae-yhteisöä, kuilla, joista yksi on sijainnut Ruskiksella ja muut jossa vallitsevina ovat surviaissääsken toukat rannan läheisissä metsissä eri puolilla suistoaluetta (Chironomidae) ja Tubificidae-heimon (Mikkola & Saarela 2003). harvasukasmadot. Pohjaeläimistö on yksipuolinen Luontodirektiivin liitteen II lajeista Porvoonjoen ja lajistossa vallitsevat voimaksasta likaantumista suiston eläimistöön kuuluu saukko, jonka kannaksi sietävät lajit kuten Limnodrilus hoffmeisteri ja Tubifex on arvioitu 1–5 yksilöä (Uudenmaan ympäristökes- tubifex -harvasukamadot sekä Chironomus plumosus kus 1998). Kevään 2004 lintulaskennoissa tavattiin -tyypin surviaissääskentoukat. Alueella elää myös viitasammakoita eri puolita aluetta. Viitasammak- suurikokoisia Anodonta-suvun järvisimpukoita, ko on luontodirektiivin liitteen IV(a) laji. jotka nostavat pohjaeläinten kokonaisbiomassan poikkeuksellisen korkeaksi (Vesihydro 2002). 4.1.6 Likaantuneita pohjia suosivat Tubicidae-heimon Kaavoitus ja alueen käyttö harvasukasmadot ovat runsastuneet Porvoonjoen edustalla 1980-luvun alun jälkeen. Myös likaan- Rantojen nykytila tumista hyvin sietävät Chironomus plumosus -sur- Porvoonjoen suiston rannat ovat suurimmaksi viaissääsket ovat runsastuneet (Vesi-Hydro 1995). osaksi metsäisiä ja rakentamattomia. Rantaviivas- Vuonna 2001 plumosus-tyypin surviaissääsken- ta (24 km) on asuinrakennusten ja loma-asuntojen toukkien yksilötiheys oli selvästi korkeampi kuin käytössä 2,7 km (11 %). Huomattavin rakennettu vuonna 1998 (Vesihydro 2002). Pohjaeläimistön alue on Ruskiksen itäpuolella sijaitseva Tarkkisten muutokset ovat käytettävissä olevasta aineistos- kylä, jossa on tiiviin pientaloasutuksen reunusta- ta hankalasti tulkittavia, eikä niiden perusteella ma kilometrin mittainen rakennettu rantajakso. voida tehdä luotettavia päätelmiä veden laadun Rannalla on toistakymmentä pientaloa, joiden muutoksista. Vuonna 2001 alueen pohjaeläimistö kohdalta kasvillisuutta on paikoin vähennetty täytti edelleenkin likaantuneen pohjan tunnusmer- niittämällä ja ruoppaamalla. Kylän eteläpuolises- kit (Vesihydro 2002). sa poukamassa on pienvenesatama, jossa on tilaa suunnilleen kymmenelle veneelle. Satamaa ja siitä Sudenkorennot Kaupunginselälle johtavaa väylää on pidetty yllä Sudenkorennot ovat viime vuosina osoittautuneet ruoppaamalla. yhdeksi käyttökelpoiseksi lintuvesien suojeluar- Kosteikkoalueen etelärannalla Killingön ete- von kuvaajaksi. Sudenkorentoja on helppo tark- läpuolella on lyhyt asuinrakennusten pihamaina kailla ja useimmat lajit on melko helppo tuntea. oleva rantajakso. Sikosaaren pohjoisrannalla Por- Lisäksi muutama harvinainen laji elää lähes pel- voonjoen uoman puolella on useita vanhoja asuin- kästään lintuvesillä. Porvoonjoen suiston sudenko- rakennuksia ja kylän pieni veneranta. Yksittäisiä rentolajistoa on selvitetty Ruskiksella heinäkuussa loma-asuntoja on lisäksi Sikosaaren eteläpäässä, 2002 (Ilmonen 2002) ja 2005 Ruskiksen ohella myös Källsundetin itäpuolella ja Stensbölefjärdenin itä- Stensbölen ranta-alueilla (Parkko 2005). Vuoden rannalla. Bjurbölevikenin itärannalla on muutama 2002 selvityksessä havaittiin seitsemän lajia, joista vanha maatalo. sirotytönkorento ja isotytönkorento olivat hyvin Maanteiden (Sikosaaren pengertie, Pellingintie) runsaita. Muita lajeja tavattiin lähinnä yksittäin eri reunustamaa rantaa on 2,3 km (10 %) Ruskiksen puolilla aluetta. Lajisto oli tavallista rannikkoseu- alueella. Muut rannat (79 % rantaviivasta) ovat dun lajistoa, eikä uhanalaisia lajeja tai luontodi- lähes kauttaaltaan metsäisiä, luonnontilaisia ja le-

26 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 veälti ruoikkoisia. Stensbölessä on myös avonaisia Retkeily ja opetuskäyttö. Sikosaaren rantaan Ruskik- laidunniittyihin rajoittuvia rantoja ja Sikosaaressa sen länsiosaan on pystytetty lintutorni 1990-luvun pieniä peltoon rajoittuvia ranta-alueita. alussa. Tornille johtava polku alkaa Sikosaaren pengertien eteläpäästä. Pengertien varteen on teh- Kaavatilanne ty pieni pysäköintialue ja pystytetty Ruskiksesta Porvoon kaupungin osayleiskaavassa (Porvoon kertova opastustaulu. Polun kosteikon puoleinen kaupunki 2004) koko Porvoonjoen suisto on mer- pää on toteutettu pitkospuureittinä. Tornista on kitty luonnonsuojelualueeksi (SL). Rajaus on Natu- hyvä näkyvyys Ruskikselle ja Kaupunginselälle. ra-rajan mukainen ja noudattaa kosteikkoalueella Tornia käyttävät lintuharrastajat, muut luonnosta rantaviivaa. Tarkkisten kylän rakennetut rantaton- kiinnostuneet sekä koululuokat. Myös Sikosaaren tit on merkitty pientalovaltaiseksi asuntoalueeksi pengertietä käytetään lintujen tarkkailuun. (AP). Rakentamattomat rannat on varattu lähivir- Toinen lintuharrastajien suosima tarkkailupaik- kistysalueiksi (VL), joille ei osoiteta uutta rakenta- ka sijaitsee Kaupunginselän itärannalla Ekudde- mista. Sikosaaren eteläosan metsäalue on luonnon- nin niemessä. Niemen etelärannalle on pystytetty suojelualuetta. Pääosa Sikosaaresta on yleiskaavas- 1990-luvun lopussa matala lintutorni, josta on hy- sa merkitty ulkoilu- ja virkistysalueeksi, jolla on vä näkyvyys Sammalavikenille ja Kaupunginselän erityisiä luontoarvoja (V, VL-2, luo). Rakentamista eteläosiin. Tornille johtaa luontopolku Ekuddenin varten on tarkoitus laatia asemakaavoja lähinnä niemestä. Polku alkaa Tarkkisten urheilukentältä, nykyisille tonttialueille. Uudisrakentaminen to- jossa on tilaa myös autojen pysäköintiin. teutetaan täydennysrakentamisena, joka ei ulotu Porvoonjoen suiston muilla ranta-alueilla ei ole rantaan asti. virkistyskäyttöön osoitettuja reittejä tai rakenteita. Osayleiskaava ei kata Porvoonjoen suiston ete- Stensbölefjärdenin lintuja on tarkkailtu mm. Killin- lärantaa. Etelärannan maankäyttöä ohjaa vuonna gön rannasta ja Kråkön harjulta. 1996 hyväksytty haja-asutusalueiden osayleiskaava (Porvoon maalaiskunta 1996). Siinä koko Kråkön Veneily. Kaupunginselällä ja Stensbölefjärdenillä ranta on nykyisiä piha-alueita lukuun ottamatta veneillään lähinnä Tarkkisten venevalkamasta varattu virkistysalueeksi, jonka maiseman ja luon- käsin. Valkamassa oli elokuussa 2004 kuusi pien- non erityispiirteet säilytetään (V-2). Källsundetin tä moottorivenettä. Yksittäisiä veneitä on lisäksi ja Bjurbölevikenin välinen alue on maa- ja met- loma-asuntojen ja asuinrakennusten rannoilla. sätalousaluetta (MU) ja Bjurbölevikenin itäranta Veneitä käytetään lähinnä kotitarvekalastukseen pääosin maa- ja metsätalousaluetta, johon voidaan ja kauemmas merelle suuntautuvissa matkoissa. ohjata uutta loma-asutusta tarkemman kaavan Suojelumääräykset kieltävät veneilyn Ruskiksen avulla (M-5). Koko vesialue on merkitty luonnon- alueella sekä 200 metriä lähempänä Stensbölen suojelualueeksi (SL) lukuun ottamatta Killingön rantoja. Määräyksiä noudatetaan ilmeisen hyvin. lähivesiä, jotka on merkitty yleisiksi vesialueiksi (W). Osayleiskaavassa (Porvoon kaupunki 2004) Metsästys. Porvoonjoen suistossa metsästetään näiden vesialueiden kaavamerkintä on muutettu vähän. Suojelumääräykset kieltävät metsästyksen SL:ksi. Yleiskaavassa ei ohjata suistoalueen etelä- kaikkialla muualla paitsi luonnonsuojelualueiden osan maa-alueiden käyttöä. ulkopuolella Bjurbölevikenissä ja Kråkön rannoil- Alueen kaavat tukevat nykyistä maankäyttöä, la. Viime vuosina ainoastaan Bjurbölevikenissä ja mutta eivät ohjaa ranta-alueille uutta rakentamista Lakasalmessa on sorsastettu. Sorsastajina on muu- tai nykyisestä poikkeavaa käyttöä. Uudisrakenta- tama paikkakuntalainen. Saalismääriä ei ole tilas- minen on mahdollista ainoastaan Bjurbölevikenin toitu, mutta tiettävästi ne ovat vähäisiä. itärannalle, mutta se edellyttää ranta-asemakaavan laatimista. Kalastus. Porvoonjoen suistosta alkaa virallinen, kalojen nousun jokeen mahdollistava kalaväylä, Virkistyskäyttö joka ulottuu Kuggsundiin ja Orrenkylänselän puo- Porvoonjoen suisto on suosittu lintuharrastuskoh- liväliin saakka. Porvoonjoen suistossa kalastetaan de. Aluetta käytetään lisäksi muuhun ulkoiluun ja kuitenkin vain vähän. Luonnonsuojelualueiden vähäisessä määrin kalastukseen ja sorsastukseen. liikkumisrajoitukset estävät kalastuksen suurim- Porvoonjoen pääuomaa pitkin kulkee vilkas ve- massa osassa rantoja. Selkävesillä veden mataluus nereitti. Kaupunginselkää ja Stensbölefjärdeniä ja samea vesi haittaavat kalastamista. Alueella har- käytetään lähinnä läpikulkureittinä Porvoonjoel- joitetaan kotitarvekalastusta ja virkistyskalastus- le. ta. Pyyntiväleinä käytetään katiskoita, uistimia ja jonkin verran myös verkkoja. Saalismääriä ei ole selvitetty.

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 27 4.1.7 4.2 Aiemmat kehittämis- ja kunnostussuunnitel- Stensbölen alue mat

1980-luvulla Ruskiksen linnuston todettiin selvästi Stensbölen suunnittelualue (kuva 4) on Pellingin- heikentyneen, ja samalla virisi keskustelua siitä, tien ja Porvoonjoen suiston välinen maa-alue, jota tarvittaisiinko linnuston elinolojen parantamisek- luonnehtivat vanhat, kauan sitten käytöstä pois- si hoito- ja kunnostustoimia (Hirvonen & Leivo tuneet pelto-, niitty- ja hakamaat ja niiden välisillä 1991). Ruskiksen ruoikkoalueen kunnostus ja hoi- loivapiirteisillä kumpareilla sijaitsevat metsäalu- tosuunnitelma (Lammi & Nironen 1996) valmis- eet. Entiset peltoja niittyalueet sijaitsevat savi- tui vuonna 1996. Käyttökelpoiseksi hoitotoimeksi pohjalla alavilla, merestä vapautuneilla paikoilla. todettiin umpeenkasvaneiden alueiden entisöinti Vanhimmat niistä ovat olleet käytössä 1700-luvun ruoppaamalla kasvillisuuden valtaamille alueille lopulta alkaen (Metsähallitus 1996). Metsäalueet avovesilampareita ja -käytäviä. Ennallistettavan puolestaan ovat moreenimaita, joissa on siellä alueen pinta-alaksi arvioitiin 18 hehtaaria. Koska täällä myös kalliopaljastumia. Stensbölen kartano ruoppausten vaikutuksesta ja allikoiden pysyvyy- sijaitsee alueen itäreunalla. Kartanon mailla on destä ei ollut riittävästi tietoa, suunnitelmassa eh- aikoinaan ollut ainakin kolme torppaa, mutta ne dotettiin koeruoppausten toteuttamista. ovat kauan sitten autioituneet ja suurin osa raken- Stensbölen kartanon länsiosan kulttuurivaikut- nuksista on hävinnyt. Karjanpito kartanon mailla teisille laidun ja niittyalueille on laadittu hoito- ja päättyi vuonna 1956. käyttösuunnitelma (Metsähallitus 1996), joka hy- Stensbölen rannat ovat leveälti ruoikoituneita. väksyttiin huhtikuussa 1997. Suunnitelmassa esi- Kartanon edustalla sijaitseva Stensböleviken on tettiin mm. eräiden ranta-alueiden kunnostamista maannousun seurauksena lähes kokonaan um- niittämällä ja laiduntamalla. peenkasvanut. Kartanon tiedetään olleen olemassa Porvoonjoen suiston–Stensbölen alueelle laadit- jo 1300-luvulla, jolloin se sijaitsi vielä merenrannal- tiin v. 1999 Natura-alueen yleissuunnitelma (Tihl- la (Tihlman 1999). Nykyisin kartanolta on rantaan man 1999), jossa tarkasteltiin suojelutavoitteita, matkaa runsaat puoli kilometriä maankäyttösuunnitelmia ja muita kehittämistoi- Stensbölen kartanon alueita on rauhoitettu luon- veita ja esitettiin suunnitelma toimintojen yhteen- nonsuojelualueeksi viidellä eri päätöksellä 1990- sovittamisesta. Suunnitelma painottui Stensbölen luvun aikana. Suojellun alueen pinta-ala on 164 maa-alueille, mutta siinä esitettiin myös joitakin hehtaaria ja rantaviivan pituus 7,2 km. Suunnitte- ajatuksia Ruskiksen hoitotoimista sekä vesialueella lualueen raja noudattaa luonnonsuojelualueiden liikkumisesta. rajoja. Stensbölen kartano pihamaineen ja viljellyt Lintulahdet Life -hankkeen yhteydessä Por- pellot sijaitsevat luonnonsuojelualueiden ulkopuo- voonjoen suiston–Stensbölen alueelle on laadittu lella. tulokaspetojen pyyntisuunnitelma (Mikkola & Saarela 2003). Suunnitelmassa esitetään tarvittavi- 4.2.1 en pyydysten määrä ja sijainti ja annetaan ehdotus Maisema pyynnin järjestämisestä. Tavoitteena on tulokaspetojen kosteikkolinnustolle aiheuttamien vahinko- Stensbölen maisemaa hallitsee Tarkkisten peltoau- jen vähentäminen. kea, jonka yli avautuu maisema länteen Ekudde- Kehittämis- ja kunnostussuunnitelmissa kos- nin suuntaan ja etelään Kotternäsin metsäalueen teikkoalueelle esitettyjä toimenpiteitä on toteutettu ja Marenin laidunalueiden suuntaan. Stensbölen Porvoonjokisuiston–Stensbölen Life Luonto pro- suunnittelualue on pienipiirteistä ja verraten sul- jektissa vuosina 1997–2000 (Tihlman 2000). Ruskik- keutunutta. Entiset niityt ja hakamaat ovat osit- sen ruoikkoalueella tehtiin 3200 m3:n koeruoppaus tain metsittyneitä. Niitä on viime vuosina avattu kevättalvella 1999 ja Sammalavikenin umpeutunei- ja otettu uudelleen laidunkäyttöön. Laajimmat nii- ta rantaniittyjä avattiin laidunalueiksi. Ekuddeniin tyt sijaitsevat Uddaksen niemen tyvellä, Marenin perustettiin osan matkaa rannan lähellä kulkeva alueella sekä Långnäsin eteläpuolella. Uddaksen luontopolku ja polun varteen Sammalavikenin ja Marenin niittyjä on laidunnettu viime vuosina, pohjoisrantaan rakennettiin matala lintutorni. Life mutta Långnäsin niittyä on pidetty avoimena pel- Luonto -projektin osana teetettiin myös koko kos- kästään pensaita raivaamalla ja niittämällä. Pieniä, teikkoalueen kattava linnustoselvitys (Koskimies puoliavonaisia niittyjä on myös Kotternäsin niemen 1999), jossa arvioidaan myös elinympäristöjen hoi- itä- ja länsipuolella. Ne ovat jäänteitä vuosikym- totarvetta ja hoitokeinoja. meniä sitten lakanneesta viljely- ja laidunkäytöstä.

28 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 Marenin alueella on laaja, kosteapohjainen niitty, Alueen metsät ovat vaihtelevia, enimmäkseen joka on kasvamassa tiheäksi hieskoivuvaltaiseksi ne kuitenkin ovat varttuneita tai vanhoja kuusival- metsiköksi. taisia metsiä. Myrskyn kaatamat tai vanhuuttaan Niittyalueita reunustavat metsät ovat pääosin kaatuneet puut lisäävät monin paikoin vanhan kuusikoita, mutta etenkin reunaosissa on myös metsän tuntua. Jalopuuryhmät ja lukuisat siirto- runsaasti lehtipuustoa. Alueen pohjoisosan met- lohkareet sekä rantojen tervalepikot tuovat met- sänlaiteilla kasvaa monin paikoin maisemapuina sämaisemaan monipuolisuutta. näyttäviä tammia. Merkittävin jalopuuesiintymä Stensbölen rannat ovat rikkonaisia ja paikoin on Ekuddenin lehto, jossa kasvaa suuria tammia kivikkoisia. Rantoja kattaa aukkoinen, lähes sadan ja lehmuksia. metrin levyinen järviruoikko. Stensbölen kartanon Stensbölen kartanon pohjoispuolinen harjan- edustalla sijaitseva Stensböleviken on pitkälle ne on varttunutta männikköä. Mäntyvaltaista umpeenkasvanut. Miltei koko lahti on 2–3 metrin metsää on paikoin myös kartanon eteläpuolella, korkuisen kävelykelpoisen järviruokoluhdan kat- missä Långnäsin niitty muodostaa maisemallises- tama. Perukan rantapuusto ja -pensaikko kätkevät ti erittäin näyttävän kulttuurivaikutteisen alueen. kartanon piha-alueen niin, ettei kartano juuri näy Upeimmillaan se on keväällä vuokkojen, mukula- vesialueelle. leinikkien ja kiurunkannusten kukkiessa.

Kuva 4. Stensbölen alue.

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 29 Ekuddenin niemessä on koko suistoalueen ai- mena raivaamalla pienpuustoa erityisesti niityn noa rantakallio. Stensbölen kartanon eteläpuolella reunaosista. Långnäsin niityn reunoilla ja Marenin on muuta aluetta jyrkkäpiirteisempää metsärantaa, itäosassa on myös tuoreita pienruohoniittyjä, joi- jota reunustaa kapeahko, katkonainen ruoikko. den tyypillisiä kasvilajeja ovat mm. hietakastikka ja sananjalka. Tuoreilla niityillä kasvaa harvakseltaan 4.2.2 tuomea, pihlajaa ja muita lehtipuita. Kasvillisuus Kosteita suurruohoniittyjä on Stensbölen alueella niukasti, lähinnä rannoilla kapeina rantapuuston Stensbölen alueelta on tehty kasvillisuusselvitys v. ja ruoikon välisinä kasvustoina. Kosteilla suurruo- 1991 (Luontotutkimus Enviro Oy 1991, Metsähal- honiityille vallitsee mesiangervon luonnehtima litus 1995). Kasvillisuuden muutosten arviointia, kasvilajisto. Natura-luontotyyppien rajaamista ja alueen hoi- Viime vuosien laidunkäyttö on muuttanut pai- totarpeen selvittämistä varten alueelta laadittiin koin niittyjen kasvillisuutta. Erityisesti Uddaksen uusi kasvillisuuskartoitus kesällä 2004 (Ilvonen itäpuolinen niitty on käynyt matalakasvuiseksi. 2004). Kartoitus keskittyi kasvillisuuskuvioiden ja Järviruoko on väistynyt Sammalavikenin perukan luontotyyppien rajaamiseen. Kasvilajistoa ja kas- rantaniityltä ja tehnyt tilaa erityisesti vesisaralle vistollisesti erityisen arvokkaita alueita käsiteltiin ja kurjenjalalle. Sammalavikenin niityllä on myös huomattavasti yksityiskohtaisemmin vuoden 1991 nuorta ojanvarsipuustoa ja pajukkoa, johon laidun- selvityksessä. Seuraavassa esitettävä nykytilaku- nus ei juuri ole vaikuttanut. Niityn metsäisissä reu- vaus perustuu osin tuoreeseen, osin vuoden 1991 noissa laidunnus näkyy lähinnä karjan tallomina selvitykseen. polkuina. Alueelta on erotettavissa kymmenen kasvilli- Stensbölen niittyjen kasvilajisto on melko tavan- suudeltaan tai sijainniltaan toisistaan poikkeavaa omaista heinäniittyjen lajistoa. Marenin itäpuoli- osa-aluetta, joista kolme on niittyjä, yksi kosteik- silla niittykumpareilla kasvaa niukkana myös ke- koa ja muut metsäalueita. tolajistoa, mm. keltamataraa, hakarasaraa ja keto- neilikkaa. Uddaksen itäpuolen niityltä reunoilta ja Niityt kivikkoisilta kumpareilta on löydetty 1990-luvun Entisille pelloille syntyneitä niittyjä on kolmella alussa mm. hakarasaraa, törrösaraa ja ketoneilik- alueella: Uddaksen niemen itäpuolella (osa-alue kaa (Metsähallitus 1996). Esiintymien nykytilaa ei 1, kuva 5), Marenin alueella (osa-alue 2) ja entisen tunneta. Långnäsin niityllä ja sen reunametsissä Långnäsin torpan mailla (osa-alue 3). Uddaksen kasvaa erittäin runsaasti mukulaleinikkiä ja pys- itäpuolinen niittyalue ja Marenin itäreuna on otettu tykiurunkannusta. Pienempiä kiurunkannusesiin- uudelleen laidunkäyttöön 1990-luvulla. tymiä kasvaa myös Kotternäsin itäreunalla ja Ud- Niityt ovat enimmäkseen tuoreita heinäniittyjä, daksen niityn länsireunassa. joiden tyypillisimpiä valtakasveja ovat nurmilau- ha, nurmipuntarpää, mesiangervo ja nokkonen. Metsät Sammalavikenin poukamassa on myös kosteaa Suunnittelualueen metsät muodostuvat kahdek- vesisaravaltaista rantaniittyä. Sammalavikenin sasta erillisestä niittyjen, entisten laidunmaiden eteläpuolinen niittyalue on avointa, matalakas- ja merenlahden toisistaan erottamasta kuviosta. vuista laidunniittyä. Marenin alue on metsittyvää Metsät ovat pääosin havupuuvaltaisia mustikka- heinäniittyä, joka on paikoin aukkoista, paikoin ja käenkaali-mustikkatyypin kankaita. Lehtipuus- nuorta, usean metrin korkuista koivikkoa ja lepik- toa ja mäntyä on erityisesti metsien reunaosissa, koa. Kenttäkerroksessa on kosteaan heinäniityn joiden kasvillisuudessa vanhan laidunnuksen jäl- ja suurruohoniityn lajistoa. Marenin läpi kulkee jetkin ovat vielä paikoin nähtävissä. Metsänreu- oja, joka on kuivattanut niittyä. Marenin entinen noissa kasvaa siellä täällä myös tammia. Rinteillä ja niittyalue jatkuu Kotternäsin itäpuolella Stens- rannoilla on myös lehtoja. Rinnelehdot ovat enim- bölevikenin rantaan asti. Kotternäsin itäpuolinen mäkseen oravanmarja-käenkaalityyppiä ja ranta- alue on puoliavointa ruoho- ja heinäniittyä, jossa lehdot reheviä tervalepikoita. Osa metsäkuvioista kasvaa koivujen ja kuusten muodostamia metsä- on huomiota herättävän kivikkoisia, ja niissä on saarekkeita. varsin suuriakin siirtolohkareita. Ihmistoiminnan Långnäsin niitty on loivasti viettävää metsä- jäljistä ovat näkyvissä vanhat kiviaidat ja metsit- niittyä, jonka niittytyypit vaihtelevat kosteista ja tyneet laidunalat, myös muutamia ränsistyneitä tuoreista mesiangervovaltaisista suurruohoniityis- rakennuksia ja kivijalkoja on jäljellä. Puusto on tä kuiviin, nurmilauhan luonnehtimiin niittyihin. monin paikoin järeää, sillä metsien talouskäyttö on Niityn pohjoispäässä on Långnäsin torpan kivijal- pitkään ollut vähäistä. ka ja villiytynyt pihapiiri. Niittyä on pidetty avoi-

30 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 Kuva 5. Stensbölen osa-alueet. Keltaiset niittyjä tai puustoutuneita niittyjä ja vihreät alueet metsiä.

Ekudden (osa-alue 4). Alueen pohjoispäässä on 50-vuotias lehtimetsä: koivua, haapaa, harmaa- Ekuddenin kallioniemi, jonka itäpuolella on met- leppää ja raitaa. Mäen itäpuolella on viljelyalu- sälehmusta ja tammea kasvava jalopuumetsikkö. eelle pistävä kallioniemi, jonka puusto on melko Sen pohjoispuolella on Tallbackavikenin pienehkö nuorta ja lehtipuuvaltaista: tammia on runsaasti, ruoikkolahti ja tervaleppäluhta. Ekuddenin etelä- metsälehmusta, mäntyä ja raitaa niukemmin. Sam- puolinen mäki kohoaa noin 15 metriä merenpinnan malavikenin mäen lounaisosan haavalla kasvaa yläpuolelle. Mäen keskiosa on hakattu paljaaksi äärimmäisen uhanalainen (CR) kauharustojäkälä 1970-luvun lopussa. Alue on nykyisin muutaman (Ramalina obtusata). metrin korkuista kuusi- ja mäntytaimikkoa, jossa Ekuddenin jalopuumetsää on hoidettu v. 1992 on myös runsaasti lehtipuun taimia, mm. nuoria valmistuneen hoitosuunnitelman (Lankinen 1992) tammia. Mäen alaosiin on jätetty vaihtelevan le- mukaan. Toimenpiteinä on ollut mm. nuorten vyinen, rantaan asti ulottuva reunametsä, joka kuusten vähentäminen. Alueelle perustettiin 1990- vaihtelee lehdosta tuoreeseen kankaaseen. Puusto luvun lopussa vajaan kahden kilometrin mittainen on lähes sadan vuoden ikäistä, joukossa on run- luontopolku, jota kulkemalla voi tutustua mm. ja- saasti kookkaita kuusia, mäntyjä, rauduskoivuja lopuumetsään ja alueen rantametsiin. Luontopo- ja haapoja. Lahopuuta ja tuulen kaatamia kuusia lun varrella on myös matala lintutorni. Luontopo- on myös runsaasti. Mäen kaakkois- ja eteläosassa lusta on tehty esite (Uudenmaan ympäristökeskus kasvaa yksittäisiä tammia ja jokunen metsälehmus. 1999). Mäen eteläreuna on entistä niittyä, jossa on noin

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 31 Kotternäsin pohjoispuoli (osa-alue 5). Kotternäsin ja Kotternäs (osa-alue 8) on kivikkoinen ja lohkarei- Sammalavikenin mäen väliin jää kahdesta lähes nen mäki, joka kohoaa noin 20 metriä merenpin- erillisestä metsäsaarekkeesta muodostuva alue, jo- nan yläpuolelle. Kotternäs on pääosin lehtomaista ta on aikanaan laidunnettu. Itäisempi metsäkuvio kangasta, mutta lakiosissa on tuoretta kangasta ja on lehtipuuvaltaista, noin 80-vuotiasta lehtomaista alarinteillä monin paikoin lehtoa. Tyypillisimpiä kangasta. Puustossa on runsaasti rauduskoivua ja lehtokasveja ovat mm. sinivuokko, valkovuokko haapaa. Tammea on metsäkuvion pohjois- ja ete- ja mustakonnanmarja. Rannan lähellä on pieniä läosassa. Aluetta on alettu uudelleen laiduntaa niittyjä ja tervaleppälehtoja. Kotternäsin puusto joitakin vuosia sitten. on vanhaa, runsaan sadan vuoden ikäistä. Valta- Läntisempi metsäalue on nuorehkoa lehtomaista puuna on kuusi, mäntyä on runsaasti lakiosassa kangasta, jossa on valtapuuna kuusi ja sekapuuna ja lehtipuustoa alarinteillä. Maapuita ja hiljattain runsaasti mäntyä, rauduskoivua, haapaa ja raitaa kaatuneita runkoja on paljon varsinkin rannan lä- on melko runsaasti. Kuviolta on löydetty harvinai- heisillä alueilla. nen, haavalla kasvava haavanarinakääpä (Metsä- Metsäalueen itäreunalla kasvaa Stensbölen suu- hallitus 1996) rimmat tammet sekä pieni lehmusmetsikkö, jossa on varsin kookkaita lehmuksia. Tammien ja leh- Uddas (osa-alue 6). Uddaksen niemi muodostuu musten ympärille on noussut kuusia, alun perin kahdesta metsäisestä kumpareesta, joiden väliin jalopuut lienevät kasvaneet hakamaan reunassa. jää kapea, miltei puuttomana säilynyt niitty. Metsät Myös etelärinteen lohkareikossa kasvaa isoja met- ovat pääosin lehtomaista kangasta, ja valtapuuna sälehmuksia (suurimman läpimitta on noin 60 cm) on kuusi. Pohjoispäässä on vanhaa, yli sadan vuo- ja lehmuksen vesoja. Lohkareikossa ja sen lähellä den ikäistä männikköä. Eteläosassa on ränsistynyt on runsaasti jänönsalaattia. Kotternäsin itärinteellä mökki ja metsittynyt pihapiiri, jonne johtaa pol- on vanhan kiviaidan jäännökset ja eteläpään nie- ku Kotternäsin suunnasta. Pihapiirissä on jäljellä messä ränsistynyt vaja. vielä vanhoja pihakasveja, mm. pihlaja-angervoa, Kotternäsin koillisosasta on löydetty uhanalai- sireeniä, keltamoa. Uddaksen rannat ovat pääosin nen haapariippusammal (VU) ja lahopuilta silmäl- kivikkoisia ja jyrkkiä. läpidettävää kääväkästä, luminyhäkkää (Luonto- Niemen keskivaiheilla sijaitsevan niityn itäreu- tutkimus Enviro Oy 1991). Harvinaisia sieniä on nassa kasvaa suuri tammi ja useita nuorempia tam- löydetty myös alueen metsälehmuksista. mia. Tammissa kasvaa harvinaisia sieniä (Luon- totutkimus Enviro Oy 1991), joista häränkieli on Marenin itäpuoli (osa-alue 9). Marenin itäpuolel- silmälläpidettävä (NT) laji. Uddaksen vaateliaita la on hakamaana käytettävä metsäsaareke, jonka kasvilajeja ovat lisäksi isokäenrieska, mukulalei- puusto on nuorehkoa ja kuusivaltaista. Saarekkeen nikki ja pystykiurunkannus, joista mikään ei ole pohjoispuolella on peltoa ja eteläpuolella avointa alueella kovin runsas. laidunniittyä. Laidunalueen eteläpuolella on Stens- bölen kartanolle ulottuva metsäinen mäki, joka on Stensöudden (osa-alue 7) on Uddaksen laidunalu- suurimmaksi osaksi varttuvaa kuusikkokangasta. een ja Kotternäsin metsän väliin jäävä monimuo- Lounaisreunan niemeke on kallioinen, osin mo- toinen niittyjen ja lehtipuumetsien kirjavoima alue. reenin peittämä harjanne. Sen puusto on vanhaa, Paikalla on aikanaan ollut torppa, jonka niityt ovat noin 150-vuotiasta männikköä. Rinteillä kasvaa nykyisin pääosin kosteita, puustoutuvia heinä- myös muutamia isoja tammia sekä vaahteran ja niittyjä. Rannan lähellä niityt ovat mesiangervon tammen taimia. Kenttäkerroksen kasvillisuus on vallitsemia suurruohoniittyjä, joista osa on puus- rehevää, monilajista ja kulttuurivaikutteista, mm. ton varttuessa muuttumassa tervaleppälehdoiksi. vanhaa rohdoskasvia keltamoa on runsaasti. Met- Niittylaikkuja reunustavat metsät ovat kuusta, säniemekkeen pohjoispuolella on niitylle ulottuva koivua ja haapaa kasvavia sekametsiä. Puusto on kumpare, jossa kasvaa kookas tammi. varttuvaa. Kartanon pohjoispuolisesta metsästä on löydetty Niittyjen laidalla kasvaa muutama kookas tam- useita harvinaisia kääpä- ja kääväkäslajeja, kuten mi. Bredvikin pohjoisrannan niemessä on pieni leh- aarnikääpä, levykääpä ja ruostekääpä. musmetsikkö, jossa on muutamia melko kookkai- takin metsälehmuksia. Pieniä lehmusryhmiä kas- Kartanon eteläpuolinen alue (osa-alue 10) on vaih- vaa lisäksi muutamin paikoin kuvion eteläosassa. televaa metsämaastoa, jonka keskeinen maisema- Rantametsistä on löydetty mehikääpä (Aurantiopo- elementti on Långnäsin metsäniitty (osa-alue 3). rus ﬁ ssilis) ja haapariippasammal (Neckera pennata) Niityn ja kartanon välissä sijaitseva Långnäsberget (Luontotutkimus Enviro Oy 1991), jotka kumpikin on yli satavuotiasta kalliomännikköä, joka rantaan ovat Suomessa vaarantuneita (VU) lajeja. päin siirryttäessä muuttuu käenkaali-mustikkatyy-

32 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 pin kuusikoksi. Kallioalueen eteläpuoliset metsät luontotyypeistä Porvoonjokisuiston–Stensbölen ovat eri-ikäisiä kuusikoita, myös vanhaa, luonnon- Natura 2000 tietokannassa mainitaan Stensbölen tilaisen kaltaista kuusikkoa tavataan. Metsäalueen alueelta hakamaat ja kaskilaitumet (Natura-tunnus läpi kulkeva puronvarsikorpi on ojitettu, mutta sen 9070). Luontotyypin edustavuus on arvioitu mer- luonnontila lienee palautumassa. kittäväksi. Kesällä 2004 tehdyissä kartoituksissa Långnäsin niityn pohjoispuolella on kartanon (Ilvonen 2004) alueella todettiin useita muitakin lähelle ulottuva moreeniharjanne, jonka puusto luontotyyppejä, jotka ovat silikaattikalliot (8220), on vanhaa männikköä. Harjanteen pohjoispuolel- lehdot (9450), jalopuumetsät (9020), luonnonmetsät la lähellä kartanoa kasvaa suuria ja vanhoja puita, (9010), metsäluhdat (9080) ja puustoiset suot (91D0). mm. tammia, lehmuksia ja vaahteroita, joista osa Stensbölestä tavatuista Natura 2000 -luontotyy- on todennäköisesti istutettuja. peistä luonnonmetsät, metsäluhdat ja puustoiset Långnäsin niityn länsipuolella on rantaan ulot- suot ovat priorisoituja, eli ne ovat luontodirektiivin tuva moreeniharjanne, jota on aikanaan käytet- suojelutavoitteiden kannalta erityisen tärkeitä. ty hakamaana. Puusto on varttuvaa männikköä. Harjanteen eteläpuolella on kuusivaltaista metsää. Hakamaat ja kaskilaitumet on laidunnettujen, met- Rannan tuntumassa on tervaleppälehtoa ja pieniä säisten alueiden luontotyyppi. Tyyppi käsittää pit- rantaniittylaikkuja. kään laidunnettuja alueita, jotka voivat vaihdella Långnäsin niityn läheltä on vuonna 1995 löy- metsäaukeista puu- ja pensasryhmien sekä niitty- detty rauduskoivun rungolta vaarantunutta koi- laikkujen mosaiikkiin. Perinteisille hakamaille on vuhuhmarjäkälää (Sclerophora peronella) (Metsähal- tyypillistä tavallisia talousmetsiä vaihtelevampi litus 1996). Niityn reunametsien kasvillisuus on puustorakenne ja lehtipuu- tai mäntyvaltaisuus. monipuolista, mm. valkovuokko, keltavuokko, Luontotyyppiin sisältyvät sekä edelleen laidun- mukulaleinikki, pystykiurunkannus ja kevättähti- netut, jo pitkään laidunnuksessa olleet alueet että mö ovat runsaita valoisissa metsänreunoissa. alueet, joilla laidunkäyttö on loppunut vähän aikaa sitten, mutta puuston hakamaarakenne on siitä Luhdat huolimatta säilynyt ja aluskasvillisuus on niittyval- Stensböleviken (osa-alue 11) on umpeenkasvanut taista (Airaksinen & Karttunen 2001). Stensböles- merenlahti, jonka kasvillisuus on yksipuolista sä hakamaihin ja kaskilaitumiin kuuluvat kuviot järviruo’on vallitsemaa ruokoluhtaa. Ruokoluhtaa sijaitsevat kartanon eteläpuolella, Marenilla sekä on myös Sammalavikenin laidunniityn ja vesialu- Sammala-vikenin itä- ja kaakkoispuolella. Kaikki- een välissä. Stensbölevikenin ruokoluhta rajautuu en kuvioiden arvioidaan olevan merkittäviä edus- jyrkästi itärannan metsään. Länsireunan muodosta tavuudeltaan ja luonnontilaisuudeltaan. Luonto- Marenilta tulevan valtaoja tervalepikkoreunuksi- tyypin pinta-ala hankealueella on noin 21 ha. neen. Kosteapohjaista rantametsää on kartanon edustalla ja lahden perukassa. Kartanon edustalla Silikaattikalliot-luontotyyppi sisältää suurimman on pajuttunutta ruokoluhtaa ja entiselle niitylle osan Suomen kallioista eli kaikki kalliot, joilla ei noussutta nuorta, kosteapohjaista koivikkoa. Kar- tavata kalkkikiveä. Kallioiden kasvillisuus vaih- tanon luoteispuolella on myös pieni kuvio mata- telee suuresti ravinteisuuden mukaan. Ekuddenin lakasvuista saraluhtaa. Kartanon eteläpuolelta tu- etelärannan avokallio kuuluu karuihin silikaatti- leva puro purkautuu lahden perukkaan kartanon kallioihin, ja sen kasvillisuus on melko niukkalajis- edustalle. ta ja koostuu tavanomaisista kasvillisuustyypeistä. Lahden perukassa Marenin ojan itäpuolella on Luontotyypin edustavuudeksi ja luonnontilaisuu- tervaleppäluhtaa, jossa kasvaa mm. vehkaa, korpi- deksi arvioitiin merkittävä. Luontotyypin pinta-ala kaislaa, punakoisoa, rönsyleinikkiä, mesiangervoa, on noin 0,2 ha. rentukkaa, suoputkea, nurmilauhaa, rantamataraa ja vesisaraa. Luhdan tervalepikko on melko järe- Lehdot sijaitsevat ravinteisilla multamailla. Kasvil- ää. Tervaleppäluhta jatkuu valtaojan länsipuolelle, lisuus on kerroksellista: pohjakerros on aukkoinen mutta puusto on siellä huomattavasti nuorempaa ja vain osin sammalien peitossa, korkeat ruohot, ja luhtakasvillisuuskin niukempaa. Tervalepikon heinät ja saniaiset vallitsevat kenttäkerroksessa ja pohjoispuolella ojan itäpuolella on luhtaneva, jossa pensas- ja puukerros on runsaslajista. Arvokkaat kasvaa mm. pullosaraa, terttualpia, kurjenjalkaa, erityispiirteet, kuten erityisen järeä ja vanha puus- suoputkea ja okarahkasammalta. to, lisäävät lehdon edustavuutta. Luonnontilaisuu- den olennaisin tunnusmerkki on puuston luonnon- Luontodirektiivin lajit ja luontotyypit tilaisuus. Stensbölen alueella on lehtoja useassa eri Stensbölen alueelta ei ole tavattu luontodirek- paikassa. Lehtokuvioiden edustavuus ja luonnon- tiivin liitteessä II mainittuja kasvilajeja. Natura- tilaisuus vaihtelevat ei merkittävästä erinomai-

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 33 seen. Suurin osa on kuitenkin edustavuudeltaan ja Stensbölevikenin perukassa. Soiden luonnontilai- luonnontilaisuudeltaan merkittäviä. Luontotyypin suus ja edustavuus vaihtelee merkittävästä hyvään. pinta-ala hankealueella on noin 16 ha. Luontotyypin pinta-ala on alle 1 ha.

Jalopuumetsissä yleisimpiä puulajeja ovat tammi, Uhanalaiset ja harvinaiset kasvit lehmus, saarni, jalava ja vaahtera. Tyypillistä ja- Stensbölestä on löydetty runsaasti harvinaisia lopuumetsille on myös kuolleiden puiden suuri sieni- ja jäkälälajeja. Useat lajeista ovat Suomessa määrä ja puuston jatkuvuus. Runkomaisia jaloja uhanalaisia (Rassi ym. 2001): lehtipuita täytyy kasvaa vähintään 20 kappaletta • kauharustojäkälä (Ramalina obtusata), äärim- hehtaarilla yhtenä tai useampana ryhmänä, jotta mäisen uhanalainen (CR), tavattu Sammal- luontotyypin määritelmä täyttyy. Istutetut jalopuu- vikenin mäen lounaisosan haavalta metsät eivät kuulu luontotyyppiin. Edustavuutta • mehikääpä (Aurantioporus ﬁ ssilis), vaarantu- ja luonnontilaisuutta ilmentävät lajisto, jalopuiden nut (VU), löydetty Stensöuddenin rantamet- runsaus, puuston ikä sekä lahopuuston runsaus sästä ja lajisto. Tammien tai lehmusten muodostamia • haapariippasammal (Neckera pennata), jalopuumetsiä kasvaa Stensbölessä kolmella eri vaarantunut (VU), löydetty Stensöuddenin alueella. Ekuddenin jalopuumetsän edustavuus rantametsästä ja Kotternäsin koillisosasta ja luonnontilaisuus on erinomainen, mutta muil- • koivuhuhmarjäkälä (Sclerophora peronella), la kuvioilla se ei ole merkittävää metsien pienen vaarantunut (VU), löydetty Långnäsin nii- pinta-alan vuoksi. Luontotyypin pinta-ala on noin tyn läheltä 7,5 ha. Silmälläpidettävistä (NT) sienilajeista on tavattu Luonnonmetsien luontotyyppi sisältää vanhat luon- häränkieli ja luminyhäkkä. Tuoreimmat sieni- ja nonmetsät sekä luonnontilaiset paloalat ja palon jäkälätiedot ovat 1990-luvun puolivälistä. Lajien jälkeen luonnontilaisina kehittyneet nuoret lehti- kasvupaikoilla ei tiedetä tapahtuneen tuon jälkeen puumetsät. Vanhojen luonnonmetsien olennaisia merkittäviä muutoksia. piirteitä ovat mm. kuolleen pysty- ja maapuuston runsaus, elävän puuston ikä-, koko- ja puulajivaih- 4.2.3 telu, aikaisemman puustosukupolven puut sekä Linnusto talousmetsiä tasaisempi pienilmasto. Luonnon- metsiin luettiin kuuluviksi kuvioihin kuuluvat Stensbölen pesimälinnustoa ei ole tarkoin selvitet- Kotternäsin metsäalue ja osa kartanon lähimetsis- ty. Lajistoa on tutkittu vuonna 1990 (Luontotutki- tä. Edustavuudeltaan ja luonnontilaisuudeltaan mus Enviro Oy 1991), mutta parimäärät ja reviirien alueet ovat hyviä tai merkittäviä. Luontotyypin sijainti kirjattiin tuolloin vain harvalukuisista ja pinta-ala hankealueella on noin 74 ha. harvinaisista lajeista. Kesällä 2004 alueella tehtiin runsaasti hajahavaintoja kosteikkolinnuston inven- Metsäluhdat ovat kosteita tai märkiä, puustoisia toinnin yhteydessä, mutta varsinaisia inventointeja kosteikkoja, joissa muodostuu turvetta. Turveker- ei maa-alueella tehty (Ilpo Huolman, Uudenmaan ros on kuitenkin usein ohut. Puusto on tyypillisesti ympäristökeskus). Pesimälinnustosta on kertynyt lehtipuuvaltaista. Metsäluhdat tulvivat säännölli- lisäksi runsaasti tietoja alueella retkeilleiltä lintu- sesti. Puiden runkojen ympärillä on pieniä mättäi- harrastajilta. Alueen pesimälajisto tunnetaan hy- tä, mutta muuten märät rimpi- ja välipinnat val- vin, mutta yleisten lintujen parimäärätietoja ei ole litsevat. Luhtaisuutta ilmentävä lajisto keskittyy käytettävissä. Tietoja merkittävimmistä lintulajeis- märille pinnoille. Stensböleviken perukan terva- ta on koottu taulukkoon 5. leppäluhta on edustavuudeltaan ja luonnontilai- Stensbölen alueen maalinnusto on monipuoli- suudeltaan hyvää metsäluhtaa. Alueen muissa nen. Siihen kuuluu mm. useita tikkalajeja, useita osissa ei ole metsäluhtia. Luontotyypin pinta-ala petolintuja sekä vähälukuisia varpuslintuja. Alu- hankealueella on noin 2,2 ha. eella pesii vuosittain ilmeisesti kaksi paria pikku- tikkoja. Kartanon lähimetsissä on harmaapäätikan Puustoiset suot -luontotyyppi käsittää sekä havu- reviiri ja Kotternäsin–Ekuddenin alueella palokär- että lehtipuuvaltaisia suometsiä. Maaperä on kos- jen reviiri. Ekuddenin lehdossa elää lehtopöllöpa- teaa tai märkää turvemaata. Maaperän vesi on aina ri ja lähitienoilla yksi tai kaksi hiirihaukkaparia. hyvin niukkaravinteista. Edustavuutta ja luonnon- Ilmeisesti myös kanahaukka pesi alueella kesällä tilaisuutta arvioidaan mm. vesitalouden, puuston 2004; lajista on aiempiakin pesimätietoja. Lisäksi ja kasvillisuuden rakenteen avulla. Stensbölessä varpushaukka ja mehiläishaukka kuuluvat pesi- puustoisia soita on Ekuddenin pohjoispuolella ja mälajistoon. Harvinainen pikkusieppo on tavattu

34 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 alueen kuusimetsistä useana vuonna. Korppipari Lintudirektiivin lajit pesii alueella säännöllisesti. Metsälintuihin kuuluu Stensbölen pesimälinnustoon kuuluu ainakin yh- myös pyy, joka pesi kesällä 2004 ainakin Ekudde- deksän lintudirektiivin liitteessä I mainittua lin- nin eteläpuolella ja kartanon eteläpuolella. tulajia. Kaikkia lajeja ei tavata aivan vuosittain. Niitty- ja peltoalueiden linnustoon kuuluu vä- Pesimälajit ovat: hälukuinen uuttukyyhky, joka pesii säännöllisesti • harmaapäätikka, reviiri Stensbölen kartanon ainakin Ekuddenin ja kartanon kolopuissa. Hu- lähimetsissä huilevia uuttukyyhkyjä on kuultu myös rantamet- • idänuunilintu, laulavia koiraita tavattu, ei sissä ja peltojen metsäsaarekkeissa. Vähälukuisia vuosittainen ruisrääkkiä on tavattu pelloilla ja niityillä säännöl- • kirjokerttu, parhaimmillaan useita pareja, ei lisesti viime vuosina. Kanta lienee useita pareja. tavattu viime vuosina Vaateliaita rantalehtojen lajeja ovat kultarinta ja • kurki, pesinyt pitkään alueella, kesällä 2004 satakieli, joita alueella pesii useita pareja. kaksi paria Rantojen lajeista merkittävin on kurki. Kesällä • mehiläishaukka, pesintöjä varmistettu Ud- 2004 kurkipari oleskeli Sammalavikenillä ja toinen daksessa ja Rovikenin itäpuolella pari Stensbölevikenillä. Muita pesivän oloisia kur- • pikkulepinkäinen, pesii vuosittain laidun- kipareja ei tavattu koko Porvoonjoen suistosta. niityillä Alueen pesimälajisto on pysynyt samankal- • pikkusieppo, laulavia koiraita tavattu, ei taisena ainakin 1980-luvulta lähtien. Merkittävin vuosittainen muutos on harvinaisen kirjokertun häviäminen: • pyy, kesällä 2004 ainakin kaksi reviiriä, Sammalaviken ja Maren olivat takavuosina kirjo- toisella poikue kertun tärkeimpiä pesimäpaikkoja Porvoon seu- • ruisrääkkä, vuosittain niityillä ja pelloilla dulla. Kanta käsitti parhaimmillaan useita pareja. • palokärki, yksi pesivä pari Viime vuosina lajia ei ole enää tavattu. Kirjokertun häviäminen johtuu nopeasta taantumisesta Suo- Muuttoaikoina alueella viivähtää useita muita messa, eikä kuvasta Stensbölen alueella tapahtu- lintudirektiivin lajeja. Mm. liroja ja suokukkoja neita muutoksia. Sopivia paikkoja kirjokertulle ruokailee keväisin Sammalavikenin laidunnetulla on alueella edelleen. Sääksi on aikanaan pesinyt rantaniityllä. Keväisin Stensbölefjärdenin itäosas- Kotternäsissä. Nykyisin sääksi käy alueella sään- sa levähtää kymmeniä metsähanhia, jotka esim. nöllisesti saalistelemassa. Keväällä 2004 tavattiin keväällä 2004 kävivät aamuisin ja iltaisin ruokai- pitkästä aikaa soidintava lintu, mutta se ei pesinyt lemassa Tarkkisten pelloilla. alueella.

Taulukko 5. Stensbölen pesimälinnuston huomionarvoisia lajeja.

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 35 Uhanalaiset lajit niittyalueista pysymään avoimena vuosikymmeniä Stensbölen alueen pesimälinnuista pikkutikka ja karjan laidunnuksen loputtua. Alueen hirvieläi- tiltaltti ovat Suomessa vaarantuneita (VU). Ää- mistöön kuuluu hirven lisäksi valkohäntäpeura ja rimmäisen uhanalaisesta (CR) valkoselkätikasta metsäkauris. on tehty viime vuosina talvikautisia havaintoja. Tulokaspedoista alueella elää sekä minkki että Alueelle on perustettu valkoselkätikan ruokinta- supikoira. Molempien pesiä on löydetty kivikoista paikka. ja puun juurakoiden alta. Tulokaspetoja on viime vuosina pyydystetty erikoisluvalla. 4.2.4 Hyönteiset 4.2.6 Kaavoitus ja alueen käyttö Stensbölen hyönteislajistosta ei ole tehty kattavia selvityksiä. Päiväperhoslajistoa on tutkittu kesäl- Kaavatilanne lä 1995 laidunalueilla ja laiduntamattomilla alu- Stensbölen suunnittelualue on kokonaan luonnon- eilla (Metsähallitus 1996). Kesällä 2004 perhosia suojelualuetta. Alueella ei ole asuinrakennuksia, on pyydystetty tutkimustarkoituksiin Ekuddenin loma-asuntoja tai venevalkamia eikä sinne johda lehdossa (Petri Hirvonen, julkaisematon). Muita ajokelpoisia teitä. Stensbölen kartanon piha-alue ei hyönteisryhmiä on pidetty silmällä 1990-luvun kuulu luonnonsuojelualueeseen. Koko Stensbölen alun luontoinventointien yhteydessä (Luontotut- suunnittelualue on merkitty Porvoon kaupungin kimus Enviro Oy 1991). osayleiskaavassa (Porvoon kaupunki 2004) luon- Kesän 1995 inventoinnissa alueella nähtiin 29 nonsuojelualueeksi (SL). Alueelle ei myöskään ole päiväperhoslajia, mikä on eteläsuomalaisille niit- osoitettu uusia reittejä tai muita uusia toimintoja. tyalueille tavallinen määrä. Harvinaisia lajeja ei Stensbölen pohjoispuolella sijaitseva Tarkkisten tavattu. Aiemmin alueelta on useasta paikasta peltoaukea on merkitty suojelualueeksi (S), jonne tavattu mm. tuominopsasiipi ja tätäkin harvinai- ei osoiteta uutta rakentamista. Stensbölen kartano sempi ruostenopsasiipi (Luontotutkimus Enviro ja piha-alue on merkitty rakennuslainsäädännön Oy 1991), jotka saattoivat pelkästään harvinaisuu- nojalla suojeltavaksi alueeksi (SR). tensa vuoksi jäädä näkemättä kesällä 1995. Kumpi- kaan laji ei ole uhanalainen. Kääpien lahottamissa Virkistyskäyttö koivuissa elävä jättiläiskääpäkoi on myös tavattu Stensbölen maa-alueilla on luonnonsuojelualuei- alueelta, mutta laji ei enää nykykriteerien mukaan den määräysten perusteella luvallista liikkua jo- ole uhanalainen. Myös Kotternäsistä ja sen länsi- kamiehenoikeuksin. Alueella ei saa metsästää ei- puolelta tavattu taulakäävissä elävä vaapsassääs- kä liikkua veneellä 200 metriä lähempänä rantaa. ki on tietojen tarkennuttua poistettu uhanalaisten Alueen retkeilykäyttö keskittyy Ekuddenin luon- lajien joukosta. topolulle. Merkittyjä reittejä tai helposti seuratta- Vaikka alueella tehdyt hyönteishavainnot ovat via polkuja ei ole muualla. Laidunalueiden aidat lähinnä satunnaisluonteisia, ne osoittavat Stensbö- ja laiduntavat eläimet hankaloittavat liikkumista. len hyönteislajiston huomionarvoiseksi. Tarkem- Marenin leveän valtaojan yli ei myöskään kulje min tutkittaessa alueelta löytyisi todennäköisesti siltaa. Pysäköintipaikkojen puuttuminen vilkkaan muitakin harvinaisia, talousmetsistä hävinneitä ja mutkittelevan Pellingintien varresta vähentää lajeja. lisäksi ulkoilijoiden mahdollisuuksia tulla alueel- Långnäsin niitylle on viime vuosina siirtoistu- le. Ekuddenissa liikkuvien ihmisten määrää ei ole tettu lounaissuomalaista alkuperää olevia pikkua- tilastoitu. polloja. Istutusten onnistuminen ei vielä ole täysin varmaa, mutta toistaiseksi tulokset ovat olleet lu- 4.2.7 paavia (M. Kuussaari, Suomen ympäristökeskus). Aiemmat kehittämis- ja kunnostussuunnitelmat 4.2.5 Muut eläimet Stensbölen kartanon alueen luontoselvityksessä (Luontotutkimus Enviro Oy 1991) esitettiin ku- Alueen nisäkäslajistoa ei ole tutkittu. Entiset lai- viokohtaisia suosituksia suojelun järjestämiseksi ja dunniityt näyttävät olevan hirvieläinten suosimia luonnonolojen ennallistamiseksi. Suunnitelmassa talviruokailupaikkoja, mikä näkyy järjestelmälli- mm. esitettiin hoito- ja käyttösuunnitelman teke- sesti poikki kaluttuina lehtipuunvesoina. Erityises- mistä Ekuddenin ja Sammalavikenin alueelle. Ek- ti haavat ja pajut ovat olleet hirvieläinten ja jänis- uddenin hoitosuunnitelma valmistui seuraavana ten suosiossa. Eläinten laidunnus on auttanut osaa vuonna (Lankinen 1992). Suunnitelmassa esitettiin

36 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 kuviokohtaisia tavoitteita ja toimenpiteitä lehtokas- alettiin laiduntaa yhtenä kuviona kahden karjan- villisuuden suojelemiseksi, polkureitin merkintää omistajan lihakarjalla. Laidunkäyttöä tehostettiin ja opastustaulun pystyttämistä. Uudenmaan lää- vuosina 1997–1999 Life Luonto -hankkeen turvin. ninhallitus hyväksyi suunnitelman vuonna 1993. Tuolloin mm. niitettiin Sammalavikenin niittyjä ja Ensimmäinen koko alueen kattava hoito- ja rantaruoikoita ja raivattiin niistä pensaita. Alkupe- käyttösuunnitelma valmistui vuonna 1996 (Met- räiseen laidunalueeseen tehtiin myös väliaita, jotta sähallitus 1996) ja hyväksyttiin huhtikuussa 1997. laidunpaine saatiin tasaisemmaksi ja sitä voitiin Suunnitelman tavoitteina oli vanhan kulttuurimai- ohjata esim. ranta-alueille. Kaikki käytössä olevat seman säilyttäminen ottamalla niittyalueita lai- laidunalueet ovat entisiä laitumia, joiden laidun- dunnukseen ja raivaamalla niittyjen pienpuustoa ja taminen oli päättynyt 1950-luvun puolivälissä tai pensaikkoa. Ekuddeniin suositeltiin luontopolun aikaisemmin. Osa niityistä oli sittemmin käytetty perustamista ja lintutornin pystyttämistä. Koko vilja- tai heinäpeltoina. Porvoonjoen suiston–Stensbölen Natura 2000 -alu- Ekuddenin lehdon hoito, mm. jalopuita varjos- eelle on laadittu v. 1999 yleissuunnitelma (Tihlman tavien kuusten vähentäminen, toteutettiin pääosin 1999), jossa tarkasteltiin suojelutavoitteita, maan- talkootyönä 1997 ja 1998. Luontopolku, lehdon käyttösuunnitelmia ja muita kehittämistoiveita ja opastaulu ja Sammalavikenin lintutorni pystytet- esitettiin suunnitelma toimintojen yhteensovitta- tiin samaan aikaan. Myös niiden rakentamisessa misesta. Suunnitelma painottui Stensbölen maa- käytettiin talkootyötä. Työ toteutettiin osana Por- alueille. voonjoen suiston–Stensbölen Life Luonto -hanket- Lintulahdet Life -hankkeen yhteydessä Porvoon- ta. joen suiston–Stensbölen alueelle on laadittu tulo- Långnäsin torpan niittyä on viime vuosina pidet- kaspetojen pyyntisuunnitelma (Mikkola & Saa- ty auki niittämällä ja raivaamalla reunaosien var- rela 2003). Suunnitelmassa esitetään tarvittavien jostavaa pienpuustoa. Työ on tehty talkoovoimin pyydysten määrä ja sijainti ja annetaan ehdotus osana Uudenmaan luonnonsuojelupiirin ketopro- pyynnin järjestämisestä. Pyydyksiä ehdotetaan jektia. Päämääränä on ollut luoda mahdollisimman myös Stensbölen alueelle. Pyynnin tavoitteena on otollinen elinympäristö paikalle siirretyille pikkua- tulokaspetojen kosteikkolinnustolle aiheuttamien polloille. Pikkuapollon ravintokasvi on pystykiu- vahinkojen vähentäminen. runkannus. Keväisin kukkiva pystykiurunkannus viihtyy parhaiten kosteapohjaisilla metsäniityillä ja 4.2.8 valoisissa, rehevissä metsänreunuksissa. Pienempi Hoidetut alueet niittyala on raivattu ketoprojektin työnä Kotternä- sin länsipuolisella metsäalueella. Stensbölen nykyinen laidun aidattiin vuonna 1994, jolloin alueelle tuotiin ensimmäiset lehmät. Aluetta

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 37 5 Hoidon ja käytön tarve ja tavoitteet

Porvoonjoen suiston–Stensbölen alue muodostaa selvitysten antamaan tietoon. Luontodirektiivin hyvin monimuotoisen luontokokonaisuuden, jolla liitteen I luontotyypit sekä lintuja luontodirek- on sekä luonnonsuojelullisia, kulttuurihistoriallisia tiiveissä luetellut lajit on huomioitu toimenpiteitä että maisemansuojelullisia erityisarvoja. Ranta-alu- suunniteltaessa. eiden umpeutuminen ja maankäytön muutokset ovat muuttaneet alueen luonnonoloja ja maisemaa 5.1 viime vuosikymmeninä. Muutokset ovat suosineet Luonnonarvoihin vaikuttavat joitakin lajeja, mutta enimmäkseen ne ovat olleet haitallisia luonnon ja maiseman monimuotoisuu- tekijät delle. Alueen hoitaminen on aloitettu 1990-luvun puolivälissä. Stensbölen alueelle on hoitotoimin Porvoonjokea pitkin ja lähiympäristöstä kulkeu- saatu palautettua kartanon maille ominaisia pe- tunut ravinnekuormitus on aiheuttanut Porvoon- rinneympäristöjä, mm. laidunniittyjä. Kosteikko- jokisuiston rehevöitymiseen ja vesikasvillisuuden alueella tehdyt hoitotoimet ovat toistaiseksi olleet runsastumiseen matalilla vesialueilla. Tästä ovat lähinnä kokeiluluonteisia. Hoidon piiriin on saatu hyötyneet etenkin ruoikoissa pesivät lajit, kuten vasta osa niistä alueista, joiden hoitaminen tai käy- kaulushaikara, ruskosuohaukka ja kerttuset. Um- tön järjestäminen on tarpeen. peenkasvu eli avovesialan pieneneminen on hidas Porvoonjoen suiston–Stensbölen hoito- ja käyt- prosessi, jota on kiihdyttänyt ranta-alueiden ma- tösuunnitelmassa pyritään jatkamaan niitä hoito- daltuminen. Umpeenkasvu on pitkällä aikavälillä toimia, joista on saatu myönteisiä kokemuksia, ja haitallista useimmille vesilinnuille, etenkin sukel- osoittamaan uusia hoito- ja kunnostusmahdolli- tajasorsille. Vesialueen madaltumista aiheuttavat suuksia. Natura-alueen suojelutavoitteiden mu- veden kuljettama kiintoaine sekä kuollut kasviai- kaisesti toimenpiteet kohdistuvat erityisesti kos- nes. Varsinkin kapeaosmankäämi leviää nopeasti teikkoja rantalinnuston elinolojen parantamiseen matalilla vesialueilla, joissa aallot ja jää kasaavat sekä kulttuuribiotooppien suojeluun ja ennallis- ruoikoiden reunoille maa- ja kasviainesta. tamiseen. Myös virkistyskäyttötarpeet sisältyvät Umpeenkasvun on todettu heikentäneen eri- suunnitteluun. tyisesti Ruskiksen vesilinnustoa, jonka parimäärä Hoito- ja käyttösuunnitelmassa Porvoonjoen on laskenut pieneen osaan 1970-luvulta. Toisaalta suiston–Stensbölen tarkastellaan kokonaisuutena. vesilintujen tarvitsemat suoja- ja ruokailupaikat Tärkeänä osana suunnitelmassa on vuosina 2003– ovat lisääntyneet Stensbölefjärdenin ja Sikosaaren 2007 toteutettava Lintulahdet Life hanke, jonka ta- rannoilla kasvillisuuden levittäydyttyä. Näiden voitteena on erityisesti etelärannikon kosteikkojen alueiden merkitys vesilinnustolle lienee kasvanut. muuttolinnuston suojelu. Life-hanketta valmistel- Ruskiksen lieterannoilla aikoinaan viihtyneet kah- taessa Porvoonjoen suistosta on ennakolta valittu laajaparvet sitä vastoin ovat hävinneet lähes koko toimenpidealueita. Toimenpidealueiden valinta alueelta, koska muuallakaan suistossa ei ole niille perustui Porvoonjokisuiston Life Luonto projektis- sopivia ruokailualueita. sa vuosina 1997–1999 koottuihin tietoihin. Myös maankäytön muutokset ovat heikentäneet Lintulahdet Life -hankkeessa ehdotettuja toi- alueen luontoarvoja ja muuttaneet maisemaa. Ran- menpiteitä on arvioitu ja osin muutettu tässä tojen niityt ja saraluhdat ovat ruoikoituneet ja osin suunnitelmassa. Toimenpiteiden toteuttaminen pensoittuneet laidunnuksen päätyttyä, laidunke- aloitettiin vuonna 2004. Uudet ehdotukset perus- dot ja hakamaat ovat pensoittuneet ja metsittyneet. tuvat mm. tuoreimpien kasvillisuus- ja linnusto- Tiheää ruoikkoa kasvavien kuivahtaneiden luhtien

38 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 kasvistollinen ja linnustollinen arvo on vähentynyt 5.2 ja ketoalueiden alkuperäinen kasvillisuus taantu- Porvoonjoen suisto nut. Monien vesilintujen ja kahlaajien suosimat avoimet, matalakasvuiset rannat ovat lähes hävin- neet alueelta. Suurin muutos on tapahtunut Stens- 5.2.1 bölessä, jonka maa-alueista ja rannoista huomatta- Ruoikoiden umpeenkasvu va osa oli laidunkäytössä 1950-luvulle asti. Luontoarvojen kannalta negatiivisia muutoksia Porvoonjoen suistossa erityisesti Ruskiksen alue voivat aiheuttaa myös pienpedot (pesä- ja poikas- on viime vuosikymmeninä kasvanut umpeen. tappiot) sekä ohjaamaton virkistys- ja hyötykäyttö Umpeenkasvua on selvitetty ilmakuvien ja kasvil- (häiriöt). Keväinen kalastus Lakasalmessa häirit- lisuuskartoitusten avulla. Ilmakuvien perusteella see levähtäviä muuttolintuja. Varhain avautuva kapeaosmankäämi ja sen perässä järviruoko ovat Lakasalmi on tärkeä vesilintujen ruokailu- ja le- levittäytyneet avoveden suuntaan noin metrin vähdysalue, jossa yksikin kalastusvene voi aihe- vuodessa 1950-luvulta alkaen. Ruoikkoalueen uttaa suurta häiriötä. Häiriö on suurinta silloin avovesilahdekkeet ja lampareet ovat vähentyneet kuin muu suistoalue on vielä jäässä. Kevättalvinen umpeenkasvun takia erityisen nopeasti. Uusia moottorikelkkailu Stensbölen alueella saattaa estää kasvisaarekkeita ja lampareita ei ole muodostu- merikotkan asettumisen alueelle pesimään. Runsas nut samaa vauhtia kuin vanhoja on umpeutunut. liikenne Sikosaaren pengertiellä ja Pellingintiellä Mosaiikkimainen, vesialueiden pirstoma ruoikko häiritsee linnustoa, minkä takia ruskosuohaukka ja on muuttunut yksipuoliseksi, kuivaksi ruokoluh- kaulushaikara lienevät siirtyneet pesimään suiston daksi, jossa on vapaata vettä enää niukasti. Myös eteläosiin. matalan veden aikaan paljastuvat lietepinnat ovat Hallitsematon liikkuminen ja runsas retkeily hävinneet sitä mukaan kun kasvillisuus on levit- voivat myös häiritä linnustoa, kuluttaa kasvilli- täytynyt syvempään veteen. suutta tai aiheuttaa roskaantumista. Porvoonjoen Umpeenkasvu näkyy myös Ruskiksen jokiuo- suistossa retkeily keskittyy Sikosaareen, Ruskik- missa. Itäinen pääuoma on jo lähes tukkeutunut. sen lintutornille ja Ekuddenin lehtoon, eikä sen ole Eteläisen pääuoman suulle on alkanut muodostua todettu häiritsevän linnustoa. Ekuddenin lehdon ilmaversoiskasvillisuutta ja uoma on reunaosistaan kasvillisuus on herkästi kuluvaa. Kulku on ohjattu kaventunut. poluille, mutta ulkoilukäyttö on silti kuluttanut Jokisuiston muissa osissa ranta-alueiden um- Ekuddenin kallion kulutukselle herkkää kasvilli- peenkasvu ei ole ollut läheskään yhtä nopeaa kuin suutta. Ruskiksella. Selvimmät muutokset ovat tapahtu- Haitallisista muutoksista syntyy hoidon ja käy- neet Bjurbölevikenissä, jonka suualueen ruoikot tön suunnittelun sekä erilaisten toimenpiteiden ovat huomattavasti tihentyneet ja laajentuneet. Ka- tarve. Porvoonjoen suiston–Stensbölen hoito- ja peaosmankäämin levittäytymisen takia Bjurbölevi- käyttösuunnitelman tavoitteet ovat: ken on eristynyt lähes itsenäiseksi altaaksi. 1. Turvata ja parantaa alueen sopivuutta lintu- Rantojen umpeenkasvu johtuu vesialueen hi- direktiivin liitelajien ja muiden muuttolintu- taasta madaltumisesta kuolleen kasviaineksen ka- jen pesimä- ja levähtämisalueena. saantuessa pohjaan ja kapeaosmankäämin nopeas- 2. Turvata alueella tavattavien luontodirek- ta leviämisestä madaltuneille vesialueille. Aallot ja tiivin luontotyyppien säilyminen sekä jää kasaavat lahoavaa ainesta tiheiden ruoikoiden tarvittaessa parantaa niiden luonnontilaa ja reunoihin. Näille reuna-alueille muodostuu paltei- edustavuutta sekä merkitystä linnuille. ta tai matalia vesialueita, joihin kapeaosmankäämi 3. Palauttaa alueelle rantalaidunnus. voi juurtua. Kapeaosmankäämi reunustaa lähes 4. Vähentää linnustolle haitallisten pienpeto- kaikkialla Ruskiksen edustan avovettä ja suurta jen määrää. osaa jäljellä olevista avovesilahdekkeista. 5. Lisätä alueen maisemallista monimuotoi- Ruoikkoalueiden umpeenkasvun pysäyttämi- suutta ja maisemallisia arvoja. seksi on yleisimmin käytetty kesävedenpinnan 6. Turvata alueen maisemallisten erityispiirtei- nostoa, niittoa, ruoppauksia ja juurakoiden pois- den säilyminen toa. Pinnannostoa ei voida toteuttaa Porvoonjoen 7. Ohjata ja kehittää alueen virkistyskäyttöä suistossa ja myös vesialueella tehtävät niitot ovat niin, ettei siitä ole haittaa luontoarvoille. epävarmoja veden mataluuden ja tiheän, monin paikoin mättäitä muodostavan kasvillisuuden Seuraavassa tavoitteita tarkastellaan kasvillisuu- takia. Koneellisesti tehtävä kasvimassan vähentä- den-, eläimistön-, maisemasuojelun sekä virkistys- minen on sitä vastoin mahdollista. Toimenpiteitä käytön lähtökohdista. tarvitaan Ruskiksella ja Bjurbölevikenissä. Muualla

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 39 avovesialueiden ylläpitäminen ei toistaiseksi ole la rantojen umpeenkasvun vuoksi. Kunnostus- ja tarpeen. hoitotoimien kohdistaminen vesilintujen suosimil- le alueille sekä kahlaajalinnuille ja avomaalinnuille 5.2.2 soveliaiden rantaniittyjen perustaminen ovat lin- Muut kasvillisuuden muutokset nuston kannalta tarpeellisia toimenpiteitä. Alueella elää vahva minkki- ja supikoirakanta, Suiston kasviyhteisöistä vaihettumis- ja rantasuot jota on rajoitettu loukkupyynnein. Tulokaspetojen sekä kosteat suurruohoniityt kuuluvat EU:n luon- tai niiden pyynnin vaikutusta alueen lintukantoi- todirektiivin luontotyyppeihin. Alueen vaihettu- hin ei tiedetä, mutta esimerkiksi Helsingin Viikissä mis- ja rantasuot ovat enimmäkseen ruokoluhtia. vesilintujen poikastuotto on kohonnut merkittä- Niitä on lähes kaikilla rannoilla, leveimpänä vyö- västi sen jälkeen kun alueella on harjoitettu usei- hykkeenä Ruskiksella. Vaihettumis- ja rantasoiden vuosien ajan tehokasta tulokaspetojen pyyntiä hin kuuluvia matalakasvuisia saraluhtia on niu- (M. Mikkola-Roos / Suomen ympäristökeskus). kasti, lähinnä Ruskiksen perukassa ja Stensbölen Minkin ja supikoiran pyynti on myös Porvoonjoen rannoilla. Suurin osa saraluhdista on muuttunut suiston alueella toivottava linnuston hoitokeino. ruokoluhdiksi rantojen rehevöidyttyä ja karjan lai- Porvoonjoen suiston pesimälinnuista kaulus- dunnuksen loputtua. Saraluhdilla on paikoin myös haikara ja kurki kuuluvat EU:n lintudirektiivin pajupensaita. lajeihin. Rastaskerttunen ja naurulokki on luoki- Tulvivat, matalakasvuiset saraluhdat houkut- teltu Suomessa vaarantuneiksi lajeiksi. Lajit pesi- televat muuttoaikoina sorsalintuja ja kahlaajia. vät suiston alueella suunnilleen samoilla paikoilla Parhaimmat kahlaajaniityt sijaitsevat avoimilla, vuodesta toiseen. Niiden pesimäpaikoille ei hoito- peltojen ja laidunmaiden reunustamilla rannoilla. ja käyttösuunnitelmassa osoiteta toimenpiteitä. Parhaat mahdollisuudet riittävän laajan ja avoi- men rantaniityn perustamiseksi ovat Ruskiksen 5.2.5 perukassa ja Uddaksen niemen alueella, joilla mo- Virkistyskäyttö lemmilla on ennallistamiskelpoisia saraluhtia ja kuivempia rantaniittyjä. Porvoonjoen suistoa käytetään lintujen tarkkai- Suurruohoniittyä on suiston alueella kapeana, luun, ulkoiluun, läpikulkureittinä Porvoonjoelle katkonaisena, heikosti kehittyneenä vyöhykkee- sekä vähäisessä määrin kalastukseen, sorsastuk- nä ruokoluhtien ja rantapuuston välissä. Alueen seen ja soutuveneellä liikkumiseen. Uimakäyttöön suurruohoniityillä ei ole huomattavaa linnustollis- sopivia rantoja on ainoastaan alueen suiston etelä- ta merkitystä, eikä alueella myöskään ole edustavia osan rantarakennusten edustalla. suurruohoniittyjä, joiden hoitaminen olisi luonto- Virkistyskäyttöön tarkoitettuja rakenteita ja reit- tyypin suojelun kannalta tarpeen. tejä on Ruskiksen lounaisosassa, Ekuddenilla ja Sammalavikenin pohjoispuolella. Virkistyskäytön 5.2.3 tulisi vastaisuudessakin keskittyä ranta-alueille, Kasvilajisto jolloin linnustolle aiheutuva häiriö jää vähäiseksi. Virkistyskäyttöön sopivia kohteita ovat näiden li- Kosteikkoalueella ei kasva sellaisia kasvilajeja, joi- säksi Sikosaaren itäranta, Ruskiksen pohjoisranta den kasvupaikkojen hoitaminen olisi perusteltua ja Lakasalmen eteläranta. Ruskiksen pohjoisrannan tai joiden kasvupaikat tulisi rajata toimenpidealu- käyttöä virkistykseen tulisi kehittää ensisijaisesti. eiden ulkopuolella. Sikosaaren eteläosassa ei ole mahdollista lisätä Lin- tulahdet Life –hankkeen suunnitelman mukaisesti 5.2.4 virkistyskäyttöä mm. kapean tien ja huonojen py- Eläimistö säköintimahdollisuuksien vuoksi.

Porvoonjoen suisto on poikkeuksellisen hyvä 5.2.6 lintujen pesimäpaikka ja muutonaikainen leväh- Yleisöpalaute dysalue. Linnustoon kuuluu useita EU:n lintudirektiivin lajeja sekä uhanalaisia lajeja. Ruskiksen Yleisötilaisuuksissa ja muussa tämän suunnitel- pesimälinnusto on heikentynyt selvästi viime man luonnoksesta saadussa palautteessa tuotiin vuosikymmeninä ja Ruskiksen merkitys lintujen esille seuraavia Porvoonjoen suistoalueen luon- muutonaikaisena levähdys- ja ruokailualueena on nonoloihin ja käyttöön liittyviä näkökohtia: vähentynyt. Selkeimmät muutokset on nähtävissä • rauhoitettujen vesialueiden liikkumisrajoi- vesi- ja kahlaajalinnustossa. Niittyjen ja avonaisten tukset tiedetään huonosti, eikä niitä aina rantojen linnusto on heikentynyt koko suistoalueel-

40 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 noudateta; ongelmia on ainakin Tarkkisten sijaitsevat Marenissa ja Stensbölevikenin länsiran- alueella, josta melojia käy Ruskiksella. nalla. • moottoriveneilyä ja vesiskoottereilla ajoa Nykyiset laidunniityt ovat paikoin alilaidunnet- olisi valvottava tuja. Erityisesti kosteiden rantaniittyjen ja ruoik- • Tarkkisten rannoilla on tehty luvattomia koisten rantojen laidunnusta olisi hyvä tehostaa. ruoppauksia Monet muuttolinnut, mm. vesilinnut, kahlaajat ja • uusi lintutorni Kråkön rantaan avomaiden linnut viihtyvät tällaisilla alueilla, joten • pienpetojen vähentämiseen lisää tehokkuut- perinneympäristöjen hoito tukee myös kosteikko- ta linnuston suojelua. • pienpetopyyntiin mukaan myös varikset ja Perinneympäristöjä voidaan hoitaa myös niit- ketut tämällä. Niitto vaikuttaa kasvillisuuteen ja eläi- • sorsastus Lakasalmessa häiritsee linnustoa. mistöön, esimerkiksi hyönteislajistoon, eri tavoin Salmeen rakennetut ”lavat” olisi poistetta- kuin laidunnus. Niitto soveltuu pienten, metsän va. ympäröimien niittyalojen hoitoon. Tällaisia niit- • sorsastus ulottuu usein rauhoitusalueen tyjä on Kotternäsin lounaispuolella ja Långnäsin puolelle alueella. • virkistyskäyttösuunnitelmat on pidettävä nykyisillä alueilla Ekudde-nissa ja Sikosaa- 5.3.2 ren luontopolulla. Luontotyyppien muutokset

Stensbölen maa-alueen Natura-luontotyyppeihin 5.3 kuuluvat hakamaat ja kaskilaitumet, silikaatti- Stensbölen alue kalliot, lehdot, jalopuumetsät, luonnonmetsät, metsäluhdat ja puustoiset suot. Luonnonmetsät, metsäluhdat ja puustoiset suot ovat priorisoituja, Stensbölen alueen suojelutavoitteena on perinne- eli luontodirektiivin suojelutavoitteiden kannalta ympäristöjen sekä vanhojen metsien, jalopuuleh- erityisen tärkeitä luontotyyppejä. Stensbölen luon- tojen ja kosteikon muodostaman kokonaisuuden nonmetsät (vanhan metsän alueet), metsäluhdat säilyttäminen. Uhanalaisten lajien suojeluun on (Stensbölevikenin perukan tervaleppäkorpi) ja kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä Stensbölessä puustoiset suot (pieniä suokuvioita Kotternäsin on vanhoissa metsissä ja lahopuissa eläviä uhan- metsässä) sijaitsevat perinnemaisema-alueiden alaisia lajeja, joille ei ole talousmetsissä sopivia ulkopuolella ja ovat kasvistollisesti edustavia. Nii- elinympäristöjä. den arvo paranee puuston vanhetessa ja lahopuun määrän kasvaessa. Alueille ei ole tarpeen osoittaa 5.3.1 hoitotoimia eikä virkistyskäyttöä. Perinneympäristöjen hoito Perinneympäristöihin kuuluvat hakamaat ja kaskilaitumet eivät säily ilman hoitoa. Tarvitta- Stensbölen arvokkaiden perinneympäristöjen vat toimenpiteet toteutetaan perinneympäristö- säilyminen edellyttää hoitoa. Samalla kulttuuri- jen hoidon yhteydessä. Kuusettuminen heikentää historiallisesti merkittävä maisema-aluetta tulee usein lehtojen ja jalopuumetsien tilaa, sillä kuusi- hoidetuksi. Stensbölen vanhojen laidunniittyjen taimikko varjostaa muuta puustoa ja tukahduttaa kunnostus on aloitettu 1990-luvun puolivälissä, jalopuiden taimia. Myös Stensbölen alueella on jolloin laidunnuksen päättymisestä oli kulunut jalopuumetsiköitä, joista on syytä poistaa nuoria noin 40 vuotta, osalla alueista todennäköisesti kuusia. Alueen ainoa silikaattikallio (Ekuddenis- kauemminkin. Niityille soveltuvia kunnostus- ja sa) ei luonnonarvojensa puolesta kaipaa hoitoa, hoitokeinoja ovat pensaikon ja pienpuuston raiva- mutta kalliokasvillisuuden kulumisen estämiseen us sekä laidunnus. Laidun-eläimiksi sopivat nauta, on syytä kiinnittää huomiota. hevonen ja lammas. Toistaiseksi alueella on laidunnettu pelkästään lihakarjaa. 5.3.3 Stensbölen vanhoista laidunmaista osa on jo Kasvilajisto metsittynyt, eikä kaikkien alueiden kunnostus ole perusteltua. Entisestä laidunalasta suunnilleen Stensbölestä ei ole tavattu luontidirektiivin liit- puolet on jo saatu hoitotoimien piiriin. Uusia lai- teessä II mainittuja kasvilajeja, eikä uhanalaisia dunalueita tulisi perustaa sinne, missä niillä hel- putkilokasveja. Alueella kasvaa monia vaateliaita poiten saavutetaan maiseman- ja luonnonsuojelul- lehtokasveja. Niistä erityisesti pystykiurunkannus lisia tavoitteita. Uusiksi laitumiksi sopivat alueet on merkittävä, sillä laji on Stensböleen istutetun

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 41 uhanalaisen pikkuapollon ainoa ravintokasvi. hyvin rauhallinen lintujen pesimäkauden aikana. Varhain keväällä kukkiva kiurunkannus tarvitsee Alueen rauhallisuus näkyy mm. monipuolisena valoisan, ravinteikkaan kasvupaikan ja menestyy petolinnustona. myös laidunalueilla ja niityillä. Joidenkin pysty- Hoito- ja käyttösuunnitelmassa ei esitetä alu- kiurunkannuksen kasvupaikkojen laiduntaminen eelle uusia reittejä. Uusien reittien käyttö edellyt- saattaisi lisätä kasvia ja auttaa pikkuapolloa leviä- täisi mm. pysäköinnin järjestämistä, uusia raken- mään istutuspaikan ulkopuolelle. teita laidunaitoihin, kulkureittien merkitsemistä Alueen uhanalaiset sammalet, jäkälät ja sienet ja raivaamista sekä siltojen rakentamista ojien yli. elävät lahopuiden ja vanhojen puiden rungoilla. Alueen luonnonarvot turvataan parhaiten, jos alue Lajeja on tavattu metsäalueilta, joille ei esitetä kun- säilyy mahdollisimman rauhallisena. Laidunkau- nostus- tai hoitotoimenpiteitä. den ulkopuolella tapahtuva liikkuminen alueella ei häiritse pesimälinnustoa. Kulkua voidaan hel- 5.3.4 pottaa tekemällä veräjiä tai kulkuaukkoja laidun- Eläimistö alueen aitoihin.

Stensbölessä pesii monipuolinen linnusto, mm. 5.3.6 yhdeksän lintudirektiivissä mainittua lintulajia. Yleisöpalaute Direktiivilajit ovat metsälintuja, avomaiden lajeja (kirjokerttu, pikkulepinkäinen, ruisrääkkä) ja kos- Yleisötilaisuuksissa ja muussa tämän suunnitel- teikkolintuja (kurki). Perinneympäristöjen hoito man luonnoksesta saadussa palautteessa tuotiin turvaa avomaalintujen tarvitsemien ympäristöjen esille seuraavia Stensbölen alueeseen liittyviä nä- säilymisen, mutta muita lintudirektiivin lajeja on kökohtia: hankala auttaa kunnostus- ja hoitotoimia toteut- • alueen ulkoilupainetta ei tulisi lisätä tamalla. Tärkeämpää on säilyttää pesimäpaikat • pienpetojen vähentämiseen lisää tehokkuut- luonnontilaisina ja rauhallisina. Rantaruoikoissa ta, mukaan myös varikset ja ketut pesivän kurjen pesäpaikat on rajattu toimenpitei- • mahdollisia metsänhoidollisia toimenpiteitä den ulkopuolelle. ei tehdä lintujen pesimäaikana Niittyjen ja avonaisten rantojen linnusto on hei- • lehtipuut tulisi säilyttää myös laidunalueil- kentynyt koko Porvoonjoen suistossa rantojen um- la, koska ne sopivat tikkojen ravintopuiksi peenkasvun vuoksi. Vesilinnuille, kahlaajalinnuille • kurjen pesimäpaikat on jätettävä toimenpi- ja avomaalinnuille soveliaita kosteita rantaniittyjä teiden ulkopuolelle pyritään ylläpitämään ja laajentamaan Stensbölen • moottorikelkkailijat on saatava pois alueelta alueella. Minkkien ja supikoirien pyyntiä alueella • laidunaitoihin veräjiä, joista esimerkiksi jatketaan niiden linnustolle aiheuttamien tappioi- hirvieläimet pääsevät kulkemaan laidun- den vähentämiseksi. nuskauden ulkopuolella Alueen monipuolisen hyönteislajiston hoitokei- • laitumien piikkilangoista on luovuttava noiksi sopivat parhaiten metsäniittyjen ylläpito ja • Stensbölen kartanon edustan puustoa ja hakamaisten metsänreunojen käyttäminen laidun- pensaikkoa harvennettava alueina. • kartanon eteläpuolitse virtaava puro on Porvoonjoen suiston–Stensbölen alueen Natu- ruopattava avoveteen asti, nykyisin puro ra-tietokannassa mainitaan luontodirektiiviin liit- päättyy lahdenperukan luhdalle. teen II lajeihin kuuluva liito-orava. Lajia ei viime vuosina ole tiettävästi tavattu Stensbölen alueella, vaikka ympäristö sopisi hyvin liito-oravalle. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitettävät toimenpiteet säilyttävät liito-oravan liikkumismahdollisuudet aina Ekuddenin niemeen asti.

5.3.5 Virkistyskäyttö

Stensbölen alueen virkistyskäyttö keskittyy Ekud- denin luontopolulle, sillä alueen muihin osiin ei johda selkeitä polkuja ja liikkumista vaikeuttavat mm. laidunalueiden aidat. Alueen suojelutavoitteiden kannalta tilanne on hyvä, koska Stensböle on

42 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 6 Hoito- ja käyttöehdotukset

Seuraavassa tarkastellaan Porvoonjoen suiston– I vaihe. Työ toteutettiin osana Lintulahdet Life Stensbölen alueelle tarpeellisia kunnostus- ja hoi- hanketta joulukuussa 2004, jolloin avattiin lintu- tokeinoja sekä virkistyskäytön kehittämistä. Por- tornin editse kulkeva vanha jokiuoma ja tornin voonjoen suistoa ja Stensbölen aluetta käsitellään pohjoispuolella sijaitsevat osmankäämikön tukki- erikseen alueiden erilaisten luonnonolojen ja eri- mat lampareet. Toimenpiteessä syntyi 5 hehtaarin laisten hoito- ja käyttötarpeiden takia. Lintulahdet alueelle mosaiikkimaista lampareikkoa noin 1,6 Life -hankkeen toimenpidealueet sisältyvät ehdo- hehtaaria. Poistettavaa kasvimassaa kertyi noin tuksiin. 6000 m3. Kaivumassa läjitettiin Natura-alueen ulkopuolelle Sikosaaren ranta-alueille ja Porvoonjo- kivarren joutomaa-alueelle. 6.1 Porvoonjoen suisto II vaihe. Ruskiksen keskiosa on umpeutumassa olevaa kasvustoa, jossa järviruoikko, osmankää- mikkö ja avovesilampareet vuorottelevat. Alueen 6.1.1 lampareet ovat vesilinnuston kannalta jo liian pie- Ruskis niä ja eristyneitä. Vesilinnustolle edullisin ruoikon ja avoveden suhde on Ruskiksen kaltaisilla kostei- Toimenpiteitä esitetään Ruskiksen lounaisosaan ja koilla ulkomaisten selvitysten mukaan 1:1 (Mik- perukkaan. Ruskiksen lounaisosa on Lintulahdet kola-Roos 1995). Linnuston elinmahdollisuuksia Life -hankkeen toimenpidealue. Aloitteen perukan Ruskiksella voidaan parantaa yhdistämällä ru- kunnostamisesta on tehnyt Porvoon lintuyhdistys, oikkoalueen lampareita toisiinsa vähintään 5–10 jonka avustuksella suunnitelmaa on kehitetty. metrin levyisillä polveilevilla kanavilla ja poistamalla lampareiden umpeenkasvavia reunaosia. Ruskiksen lounaisosa (kuva 6) Pitkänomaiset ja reunoiltaan polveilevat allikot ovat suotavia, sillä niissä on eniten lintujen ruo- Tavoitteet: Avoveden lisääminen, umpeenkasvun kailupaikoiksi ja oleskelupaikoiksi sopivia reunoja. hillitseminen ja avovesilampareiden palauttami- Allikoiden ja kasvillisuuden tulisi jakautua mah- nen poistamalla kapeaosmankäämin muodostamia dollisimman tasaisesti ja siten, että avovesialueet kasvustoja juurakoineen. Lintutornin lähialueet ja kasvisaarekkeet vuorottelevat tiuhaan. Toimen- säilytetään vesilinnuille soveliaina. piteestä hyötyisivät vesilintujen lisäksi useat ruoik- koisten lampareiden reunaosissa viihtyvät lajit. To- Toteutus: Työ toteutetaan kaivinkoneella useassa dennäköisesti ainakin luhtakana ja rastaskerttunen vaiheessa kaivamalla pinnanmyötäisesti levinnyttä kotiutuisivat alueelle. Myös naurulokit saattaisivat osmankäämikasvustoa pois noin 50–75 cm:n sy- asettua pesimään veden ympäröimiin ruoko- ja os- vyydeltä lintutornin edustalta sekä jokiuomista. mankäämisaarekkeisiin. Myöhemmin ruoikkoalueen keskiosan sopivuutta Kuvaan 6 on hahmoteltu soveliaita toimen- vesilinnuille parannetaan lisäämällä vesialaa um- pidealueita (myöhemmät toimenpiteet I ja II). peutuvalla lamparealueella. Pohjaa ei kaiveta. Kas- Työssä ei ole tarpeen noudattaa tarkoin kuvan 6 vimassa kuljetetaan pois Natura-alueelta, mutta ehdotusta, kunhan päämääränä on sokkeloisen tilapäinen varastointi alueelle on mahdollista, jos vesialueen luominen nykyisiä lampareita yhdistä- työn toteutus sitä vaatii. mällä. Työ toteutetaan samoilla periaatteilla kuin lintutornin edustalla, eli poistamalla umpeenkas-

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 43 Kuva 6. Ruskiksen lounaisosan toimenpiteet. Osmankäämikköä on joulukuussa 2004 poistettu punaisella merkityltä alueelta osana Lintu- lahdet Life -hanketta. Myöhemmin osmankäämikköä poistetaan lintutornin itäpuolisen vesialueen reunasta ja jokiuoman varressa (myöhemmät toimenpiteet I). Tämän jälkeen jokiuoman pohjoispuolen lampareita yhdistetään ja laajennetaan (myö- hemmät toimenpiteet II).

vua aiheuttavaa kasvillisuutta juurakoineen vajaan varpuslintujen sekä ennen kaikkea kahlaajien metrin syvyyteen asti. Ruopattu aines kuljetetaan muutonaikainen levähdysalue. Lisäksi toimen- pois Natura-alueelta. piteet lisäisivät luontotyyppien ja kasvillisuuden Vesiyhteyden avaaminen Sikosaaren pengertien monimuotoisuutta sekä parantaisivat alueen mai- varressa sijaitsevaan lampareeseen on myös mah- sema- ja kulttuuriarvoa merkittävästi. Ruskiksen dollista. Lampareen reunaosien osmankäämiköt perukka on yksi harvoista uusista alueista, jonne kannattaa samalla poistaa, jolloin lampareen um- esimerkiksi luontoharrastajia ja koululaisryhmiä peenkasvu saadaan pysäytettyä. voidaan helposti osoittaa. Tämän ja alueen luon- Uuden sokkeloisen vesialueen toteuttaminen toarvojen kannalta kiireellisen kunnostustarpeen on aiempia kunnostustoimenpiteitä työläämpää. vuoksi toimenpiteet tulisi käynnistää jo Lintulah- Kuvan 6 mukaan toteutettuna kaivettavaa väylää det Life –hankkeessa. tulisi noin 800–900 m. Jos keskimääräinen kaivule- veys olisi 10 m ja keskimääräinen syvyys runsaat Toteutus: Ruskiksen pohjoisrannan ruokoluhdalle 50 cm, syntyy kaivettavaa massaa noin 5000 m3. raivataan 13 hehtaarin laajuinen laidunniitty (kuva Lampareiden reunoista poistettava kasviaines lisää 7). Raivaus tehdään niittämällä syksyllä kaikki il- massan määrää. maversoiskasvillisuus mahdollisimman matalaksi Mikäli jatkotyöt aloitetaan heti Life-jakson jäl- traktorilla tai muulla soveliaalla välineellä. Laidun- keen, ensimmäiset toimenpiteet ajoittuvat aikai- alueen pohjoisreunan niityllä kasvavat nuoret, 2–4 sintaan talvelle 2007–2008. Toimenpiteiden toteu- metrin mittaiset männyt poistetaan. Laidunaidan tuminen edellyttää todennäköisesti työn jakamista ja tien välistä puustoa ei käsitellä. Niitty ulotetaan kahdelle tai kolmelle talvikaudelle. vanhaan jokiuomaan ja uoman itäpuolelle 1990- luvulla kaivettuun lampareeseen asti. Jokiuoman Ruskiksen perukka (kuva 7) tukkineet osmankäämiköt poistetaan niin, että vesi Tavoitteet: Ruskiksen pohjoisranta on nykyisin pääsee jälleen virtaamaan uomaa pitkin. Laidun- tiheää, kasvillisuudeltaan ja linnustoltaan yksi- alue aidataan ja sitä aletaan laiduntaa sopivalla toikkoista ruokoluhtaa. Pellingintien varressa on määrällä nautoja (n. 15 eläintä). Alueen märkää kapealti rantaniittyä ja lehtipuustoa. Ruskiksen ulkoreunaa (jokivartta) on ajoittain niitettävä lai- pohjoisosa palautetaan avoimeksi rantaniityksi, dunnuksesta huolimatta. Tienvarren puustoa ei jollainen se on ollut vielä 1900-luvun puolivälissä. raivata. Tarvittavan aidan pituus on 1650 m, jos Vanha jokiuoma avataan, jolloin jokivarteen syntyy myös jokivarsi aidataan. tulvivaa rantaniittyä. Alueelle todennäköisesti pa- Ruskiksen laidunalueen raivauskustannuksiksi laisi monia sieltä 1900-loppupuoliskolla hävinnei- voidaan arvioida noin 8000 € ja aitaamiskuluiksi tä lintulajeja, erityisesti kahlaajia (punajalkaviklo, 12 000 €. töyhtöhyyppä) ja avomaan varpuslintuja (mm. Laidunniityn pohjoispuolen avoniitylle tehdään niittykirvinen, keltavästäräkki). Niitystä muo- luontopolku. Polku toteutetaan riittävän leveänä dostuisi myös merkittävä vesilintujen, avomaan pitkospuuna (3 tai 4 lankkua rinnakkain), koska

44 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 Kuva 7. Ruskiksen perukkaan suunniteltu laidunalue ja palveluva- rustukset. Mahdolliset myöhemmin toteutettavat toimenpiteet (Siko- saarentien torni, itäpään vesialueen laajennus ja lintujenkatselupiilo) on rajattu harmaalla katkoviivalla.

niitty on hyvin märkä ja kulumisherkkä. Reitti tornista. Tuolloin portailla kiipeilystä syntyvä täri- alkaa Pellingintien eteläpuolella sijaitsevan käve- nä ei haittaisi lintujen havainnointia. lytien päästä ja päätyy laidunalueen itäpuolelle Pitkospuureitin molempiin päihin tarvitaan tila sairaalan tienhaaraan. Itäpäässä polku tekee len- viiden auton pysäköintiin. Laidunalueen pohjois- kin raivaamatta jätettävän pensaikko−luonnonni kulman lähellä on jätevedenpumppaamo, jossa on ittyalueen ympäri. Polulta on esteetön näkyvyys jo valmiina pysäköintitilaa viidelle autolle. Laidun- laidunalueelle. alueen länsipäässä on myös pieni levike, jota voi- Polun varteen rantaniityn pohjoisreunaan ra- daan käyttää pysäköintiin. Lintutornin kohdalla kennetaan matala tarkkailulava. Lava ja sinne py- Pellingintien varrella on tilaa 1−2 autolle, joten se säköintipaikalta johtava reitti suunnitellaan siten, laajennetaan kolminkertaiseksi. Isommat ryhmät ja että tarkkailulava soveltuu myös liikuntarajoit- bussit voivat pysäköidä läheisellä sairaalan parkki- teisten käyttöön. Lavalta voi seurata rantaniityn paikalla, josta on vain sadan metrin kävelymatka länsiosan linnustoa lähietäisyydeltä ja seurata lai- luontopolun alkuun. dunelämiä. Se soveltuu esimerkiksi koululuokkien ja lapsiperheiden retkikohteeksi. Tarkkailulavan II vaihe. Pohjoisrannan kunnostukseen I vaiheen katselutason sopiva korkeus maasta on 3 metriä päätyttyä voidaan haluttaessa aloittaa toinen vaihe ja pinta-ala 5 x 5 metriä. Portaat tai luiska raken- (kuva 7). Sikosaaren pengertien varrella sijaitsevas- netaan niin leveäksi ja tukevaksi, että lavalle on ta koivikosta ulotetaan ruoikkoon jokiuoman län- helppo kavuta. sipuolelle lyhyt, n. 30 m pituinen pitkospuupisto. Rantaniityn itäreunaan, koivuja kasvavan Reitin päähän pystytetään 4–5 metrin korkuinen ojanvarren kärkeen rakennetaan lintutorni. Torni lintutorni, josta hallitsee rantaniityn länsiosan. Sa- soveltuu erinomaisesti niin paikallisten lintujen, tama-alueen puolelta varataan tilaa muutamalla vesialueen lintujen kuin muutonkin seurantaan. autolle. Varsinkin keväällä tornista aukeava näköala on Laidunniityn kaakkoiskulmassa on lampare, lähes optimaalinen ajatellen lintujen muuttoreit- jota voidaan laajentaa. Lampareen rannalle on tejä. Myöskään aamuaurinko ei häiritse. Tornin mahdollista rakentaa matala lintujenkatselupiilo, ylimmän tasanteen sopiva korkeus maasta luki- jonne johtaa pitkospuureitti lintutornilta. Piilo on en tulisi olla n. 7−8 metriä, jolloin siitä voitaisiin yksinkertaisimmillaan kahden metrin korkuinen, havainnoida rantaniittyä ja vesialuetta ilman, että maaston sulautuva suojaseinä, jonka aukoista voi väreilystä koituu merkittävää haittaa. Tornin yläta- tarkkailla lampareen linnustoa. Piilolle johtava santeen sopiva pinta-ala on n. 5 x 5 metriä. Laidat pitkospuureitti on naamioitava siten, että piilol- rakennetaan yhtenäisiksi, jotta tuulen aiheuttama le on mahdollista kulkea häiritsemättä lampareen haitta tarkkailulle vähenisi. Torniin rakennetaan lintuja. Hyvin toimivista lintupiiloista on kertynyt yksi välitaso, jossa on erillinen, yhtenäinen katto. kokemuksia mm. Helsingin Vanhankaupunginlah- Tornin portaat rakennetaan erilleen varsinaisesta delta ja Parikkalan Siikalahdelta. Ehdotettua pii- loa ei kannata rakentaa ellei lamparetta laajenneta

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 45 ruoppaamalla. Piilon sijoittaminen etelämmäksi maatunut lahti, joka on kasvamassa suuosastaan nykyisen avovesilahdekkeen reunaan saattaisi umpeen (kuva 9). Lahden suun osmankäämikas- myös olla mahdollista, mutta se edellyttäisi pidem- vustot ovat vähitellen laajentuneet niin, että ve- pää pitkospuureittiä (noin 200 m) ja heikosti kanta- neellä kulkeminen lahdelle on jo hankalaa. Lahden van maapohjan vuoksi tukevampia rakenteita. vesialue kuroutuu vähitellen itsenäiseksi altaaksi, ellei tilanteeseen puututa. Bjurbölviken on hyvä ja 6.1.2 rauhallinen levähdysalue vesilinnuille, joskin ve- Killingön lintutorni silintuja on havaittu lahdella yleensä vain joitakin kymmeniä, joskus kuitenkin jopa lähes 200. Tavoitteet. Lakasalmessa ja Stensbölefjärdenillä on etenkin keväisin runsaasti vesilintuja, joiden Tavoitteet. Avovesiyhteyden säilyttäminen Stens- seuraamiseen ei ole käytettävissä kunnollista tark- bölenselältä Bjurbölevikeniin. Toimenpide paran- kailupaikkaa. Killingön itärannalla on hyvä paikka taisi veden vaihtuvuutta ja estäisi lahtea kurou- lintutornille (kuva 8), jota voitaisiin käyttää esimer- tumasta itsenäiseksi vesialtaakseen. Toimenpide kiksi vesilintulaskentojen tekemiseen. on maiseman kannalta suotava ja todennäköisesti hidastaisi umpeenkasvua ja säilyttäisi lahden vesilinnuille soveliaana.

Kuva 8. Killingön lintutorni. Pysäköintiin ehdotetaan Kil- lingön tieltä tornille johtavan tien haaraa. Vaihtoehtoinen tornin sijaintipaikka on merkitty Fiskarbakkenin mäelle.

Toteutus. Kaupungin maille Killingön rantaan pys- tytetään lintutorni, jonka katselutasanne on noin 3 x 5 metriä. Torniin rakennetaan loivat portaat, jolloin sinne on helppo nousta. Tornin suositeltava Kuva 9. Bjurböleviken. Lahden umpeutuva suu on rajattu korkeus on 7–8 m, sillä havaintoetäisyydet laajalle keltaisella viivalla. Lahden avoimena pitäminen edellyttää suualueen osmankäämikön poistamista. Stensbölefjärdenille, erityisesti sen linnustollisesti arvokkaimmalle itärannalle, ovat niin suuret, että Toteutus. Bjurbölevikenin suuosan avataan repi- liian matala katselukulma vähentää vedenpinnan mällä osmankäämikasvustoja talvikaudella juura- lämpöväreilyn vuoksi tornin käytettävyyttä. Tor- koineen siten, että suulle muodostuu vähintään nille Killingön hiekkatieltä johtavan tien haaras- 20 metrin levyinen vapaa vesialue. Poistettu kas- sa on pysäköintitilaa muutamalle autolle. Torniin vimassa kuljetaan kuivalle maalle. Suualueen um- voidaan kiinnittää yksi tai kaksi alueen luonnosta peutuminen on tapahtunut melko hitaasti (lahden kertovaa taulua. suulla oli ilmakuvan perusteella runsaasti osman- Killingön tie on yksityistie. Jos tien käyttö tai käämikköä jo vuonna 1981), joten osmankäämi- tornin suunniteltu sijainti muodostuu ongelmalli- kasvustojen poistamisella ei ole välitöntä kiirettä. seksi, torni on mahdollista pystyttää myös eteläm- Työ voidaan tehdä sen jälkeen kun Ruskiksen ja mäksi Fiskarbakkenin mäelle (kuva 8). Stensbölen kunnostustoimet on toteutettu. Kuvaan 9 rajatun toimenpidealueen laajuus on 1,5 6.1.3 hehtaaria, josta osmankäämikön kattamaa on noin Bjurböleviken kolmannes. Suualuetta tukkivan osmankäämikön pituus on noin 150 m ja 20 metrin levyisen väylän Stensbölefjärdenin kaakkoisosassa sijaitseva avaamisessa syntyisi ruoppausmassaa noin 750– Bjurböleviken on pitkulainen, rannoilta leveälti 1000 m3, jos keskimääräinen ruoppaussyvyys on

46 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 50 cm ja suunnilleen puolet ruopattavasta aluees- avovesilampareille asti, jolloin raivattava alue on ta on osmankäämikön kattamaa. Kustannukseksi noin hehtaarin laajuinen. Laidunalueen ulkoreu- voidaan arvioida noin 7000 €, mikä sisältää ainek- nan lampareita on mahdollista avartaa ruoppaa- sen kuljettamisen kuivalle maalle. malla tai repimällä reunaosien ruoikkoa ja osman- käämikköä. Työssä käytetään mahdollisuuksien mukaan samaa kalustoa kuin Stensbölevikenin 6.2 kunnostuksessa. Stensbölen alue

6.2.1 Uddaksen laidunalue

Sammalavikenin itäpuolelta Uddakseen ulottuvaa niitty- ja hakamaa-aluetta (kuva 10) on laidunnettu vuodesta 1994 alkaen. Sammalavikenin pohjukan ruoikkoa niitettiin koneellisesti noin kolmen hehtaarin alueelta vuosina 1998 ja 1999. Alueen laidun- käyttöä on sittemmin tehostettu.

Tavoite. Laidunmaiseman avartaminen ja kosteiden rantaniittyjen avaaminen ja käsittely niin, että alueelle syntyy entistä laajemmin vesilinnuille ja kahlaajalinnuille sopivaa rantaniittyä. Lehtipuiden Kuva 10. Sammalavikenin–Uddaksen laidunalueen hoito- suosiminen alueen reuna-osissa. Toimenpiteet mo- toimet. nipuolistavat myös vaihettumis- ja rantasuot luon- totyyppiä, johon Porvoonjoen suiston alueella kuu- 6.2.2 luu lähes pelkästään kasvilajistoltaan yksipuolista Stensböleviken ruokoluhtaa. Lehtipuuston suosimisella estetään laidunalueen kuusettumista ja palautetaan alueelle Lahti on pitkälle umpeenkasvanut, eikä siellä ole perinteisesti kuuluvaa hakamaisuutta ja avointa aiemmin toteutettu kunnostustoimia. Kasvillisuus laiduntilaa. on ulkoreunan lampareita lukuun ottamatta tiheä- kasvuista, kantavaa ruokoluhtaa. Toteutus. Sammalavikenin itärannan laidunalueen pensaat (pääosin kiiltopajuja, osa kuolleita ja Tavoite. Ruoikkoalueen raivaus niittymäiseksi, huonokuntoisia) ja avoniittyä reunustavan vanhan matalakasvuiseksi alueeksi, jossa on vesilinnuille ojan varteen kasvaneet nuoret puut poistetaan (ku- ja kahlaajille sopivaa tulvaniittyä ja allikoita (kuva va 10). Ojanvarressa kasvaa enimmillään hieman 11). Toimenpiteet monipuolistavat vaihettumis- ja yli kymmenmetrisiä koivuja, joitakin tervaleppiä, rantasuot -luontotyyppiä ja palauttavat yhdessä mäntyjä ja kuusia. Suurimpia lehtipuita voidaan ranta-alueiden hoitotoimien kanssa Stensbölen jättää maisemapuiksi. Raivaus tehdään talvella. kartanon maille ominaisia perinnemaisemia. Alu- Raivausjätteet kuljetetaan alueelta pois. Pystyyn eelle pyritään saamaan karjaa, joskin se ei sovel- kuivuneet ja tuulen kaatamat rungot jätetään. lu laidunnukseen parhaalla mahdollisella tavalla Laidunalueen kaakkoisosan hakamaisesta koi- märkyytensä vuoksi. vikosta poistetaan kaikki alle kymmenenmetriset Toteutus. Ruoikko raivataan niittämällä syksyllä. kuuset. Kuuset kasvavat lähinnä vanhojen sarka- Työssä käytetään silppuavaa niittokonetta, jolloin ojien varsilla. Lehtipuut, lahopuut ja kaatuneet niittojätettä ei tarvitse kuljettaa pois. Niitetty alue rungot jätetään. kattaa koko lahden länsiosan ja ulottuu ulkoreu- Uddaksen niemen pohjoispuolinen ruoikko raiva- nan lampareikkoon asti. Lahden itäosa (kurjen pe- taan avovesilampareisiin asti. Raivattavan alueen simäpaikka) jätetään käsittelemättä. Niittoalueen ala on 1,5 ha. Laidunalueen aitaa siirretään niin, kaakkoispää voidaan ulottaa Skepparholmenin että naudat pääsevät uudelle niittyalueelle. Kurjen saaren ja mantereen väliselle kuivalle kannakselle pesimäruoikko on rajattu toimenpidealueen ulko- asti. Niitto uusitaan kahden vuoden välein, ellei puolelle. alueelle saada karjaa. Niittoalueen laajuus on 7 Uddaksen eteläpuolisesta poukamasta niitetään hehtaaria. nykyisen laidunalueen ulkoreunaan jäävä ruoikko

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 47 6.2.3 Maren

Maren (kuva 12) on aikoinaan ollut avoin, Stens- bölevikeniin ulottuva laidun- ja niittyalue. Marenia on laidunnettu uudelleen vuodesta 1994 alkaen. Alueen pohjoispää on silti metsittymässä. Osa vanhoista, kunnostamiskelpoisista laitumista on toistaiseksi jäänyt hoitotoimien ulkopuolelle.

Tavoitteet. Laidunnuksen tehostaminen, Mare- nin puustoutuvan pohjoispään avaaminen sekä Kotternäsin itäreunan niittyalueiden avaaminen ja laiduntaminen. Kohteesta muodostuisi Stens- Kuva 11. Stensbölevikenille soveliaat kunnostus- ja hoito- bölevikenin kanssa laaja, yhtenäinen laidun- ja toimet. perinnemaisema-alue, jolla on myös linnustollisia ja kasvistollisia erityisarvoja. Toimenpiteet mm. Jos alueelle saadaan karjaa, alue aidataan ja sitä parantaisivat Kotternäsin itäreunan valaistusolo- aletaan hoitaa laiduntamalla. Laidunalue yhdiste- ja ja elvyttäisivät alarinteen lehtokasvillisuutta, ja tään lahden länsireunan vanhaan laidunalueeseen ne säilyttäisivät alueen mm. kirjokertulle ja pik- (kuva 11), jonka laidunnus on helpommin toteutet- kulepinkäiselle soveliaana. Kotternäsin alarinteen tavissa kuin ruoikkoalueen laiduntaminen. Mikäli jalopuuesiintymät on rajattu laidunalueen ulko- laidunnus järjestyy molemmille alueille, laidun- puolelle. tamista voidaan helpottaa siirtämällä lahden län- sirannalle kaivettu valtaoja uuteen, ruokoluhdan Toteutus. Marenin pohjoisosan puustoutuvaa hei- poikki kaivettavaan uomaan. Uusi uoma johtaisi näniittyä avarretaan poistamalla nuorta koivikkoa Marenilta tulevat vedet lahden lampareisiin. Ny- ja lepikkoa. Toimenpidealueen laajuus on 4,7 ha. kyinen, länsireunassa oleva oja täytetään uuden Puuston poisto tehdään talvityönä ja hakkuujät- ojan kaivumassoilla, jolloin karja voi liikkua va- teet kuljetetaan alueelta pois. Suurimmat terva- paasti hakamaisen rantalaitumen ja Stensbölevike- leppäryhmät (länsireunassa), lehtipuusaarekkeet nin laidunnettavan niityn välillä. Uusi uoma olisi (ojan varressa), lahopuut ja kaatuneet puut sekä luonteva laidunalueen itäraja. Ruoikkoalueelle pensaikot säästetään (näitä on erityisesti alueen tarvitaan aitaa 1000 m (mukana ei ole länsirantaa, itäosassa). Tavoitteena on, että yli 50 % alasta olisi josta olisi aidattava noin 400 matka, jos pelkästään puutonta ja puuttomat alat muodostaisivat yhte- ruoikkoaluetta laidunnettaisiin). näisiä maisematiloja. Alueen laidunnusta tehoste- Kartanon eteläpuolelta tulevan puro on tukkeu- taan raivaustoimien jälkeen. tunut. Sen aikanaan luhdalle kaivettu suuosa voi- Kotternäsin itäpuolinen alue avataan laidun- taisiin samalla avata ja johtaa uuteen valtaojaan. käyttöön. Alue aidataan siten, että metsänreunas- Kaivuaines on kuljetettava kuivalle maalle. Kaivu- sa kasvavat jalopuuesiintymät jäävät laidunalueen työt toteutetaan talvikaudella. Sekä Marenilta tu- ulkopuolelle. Alueen pinta-ala on 5,5 ha ja uutta leva että kartanolta tuleva purouoma tulisi toteut- aitaa tarvittaisiin 1300 m, jos aita rannan puolella taa luonnonmukaisesti mutkittelevana, jolloin ei noudattaisi nykyistä valtaojaa. Alueelta raivataan muodostuisi uusia, valtaojan kaltaisia, maisemaan pensaikkoa ja alle kymmenmetristä pienpuustoa huonosti sopivia uomia. Mutkittelevan ojan pohja ennen laidunnuksen aloittamista. Metsäsaarekkei- muovautuu virtaveden epätasaisen kulutuksen ja ta ei käsitellä. Alue on mielekästä yhdistää Stens- kiintoaineksen kasautumisen vuoksi suoraa ojaa bölevikenin länsiosan laitumeen. vaihtelevammaksi ja tarjoaa sopivia ympäristöjä monille virtavesien eliölajeille. Työssä voidaan käyttää hyväksi Uudenmaan ympäristökeskuksen virtavesien kunnostuskokemusta.

48 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 Tavoitteet. Jalopuumetsiköiden valaistusolojen parantaminen poistamalla nuoret kuuset tammien ja lehmusten ympäriltä. Toimenpiteet säilyttävät jalopuumetsät edustavina luontotyyppeinä ja turvaavat tammien ja lehmusten lisääntymisen.

Toimenpiteet. Kotternäsin itärinteessä kasvaa noin 50 x 50 metrin alueella (kuva 13) runsaasti metsä- lehmuksia ja joitakin tammia. Lehmuksentaimia ja nuoria vesoja on paljon. Alueelta poistetaan kaikki alle kymmenmetriset kuuset, joita on muutamia kymmeniä. Lähes kaikki poistettavat kuuset ovat nuoria, 3–6 metrin mittaisia. Läpimitaltaan yli 20 cm:n kuuset jätetään. Hakkuutähteet kuljetetaan pois. Raivaus ulotetaan kymmenen metrin päähän suurista lehmuksista ja tammista. Bredvikin pohjoisrannan niemessä kasvaa pie- nellä alalla muutamia kymmeniä metsälehmuk- sia. Lehmusten ympäriltä poistetaan läpimitaltaan kaikki alle 15 cm:n kuuset. Kuusten poisto tehdään talvella ja hakkuutähteet kuljetetaan pois. Raivaus ulotetaan kymmenen metrin päähän suurista lehmuksista. Rantapuustoa ei kuitenkaan käsitellä. Ekuddenin jalopuumetsikköä on hoidettu 1990- luvulla. Lehmusmetsikössä on joitakin nuoria, al- Kuva 12. Marenin kunnostus- ja hoitotoimet. Sinisellä le kymmenmetrisiä kuusia, jotka voidaan kaataa. merkityn alueen laidunnusta tehtostetaan, punaisella mer- Yksittäisiä runkoja ei tarvitse viedä pois. Metsi- kitty alue otetaan laidunkäyttöön. kön reunaosista ja yksittäin kasvavien lehmusten ja tammien luota ei tarvitse poistaa kuusia. Kuu- 6.2.4 sen- ja männyntaimia voidaan poistaa Ekuddenin Jalopuuesiintymät eteläpuolisessa taimikossa (kuva 14), jossa kuuset varjostavat tammien ja lehmusten taimia. Työ ta- Stensbölen alueella on luontaisesti syntyneitä pahtuu kaatamalla yksittäisiä, nuoria havupuita jalopuumetsiköitä ja yksittäisiä, lähinnä metsän- elinvoimaisten jalopuuntaimien ympäriltä. Kaa- reunoissa kasvavia tammia. Jalopuumetsiköt ovat dettuja puita ei tarvitse kuljettaa pois. pieniä, ja niissä kasvaa tammia ja metsälehmuk- Ekuddenin hoitotoimet on helpoin toteuttaa, jos sia. Reunametsien puista osa on laidunalueilla, osa ne liitetään osaksi Sammalavikenin raivausta tai avomaiden valoisissa reunoissa, joissa puut tulevat muiden jalopuulehtojen hoitoa. toimeen ilman hoitotoimia. Metsäisempien paikkojen jalopuuesiintymistä osa kärsii kuusettumi- 6.2.5 sesta. Metsäniityt

Långnäsin niittyä ja Kotternäsin länsipuolen met- säniittyä on hoidettu niittämällä ja raivaamalla pensaikkoa talkoovoimin. Työstä on vastannut Uudenmaan luonnonsuojelupiirin ketoprojekti. Niittyjen ylläpito samoin periaattein on tarpeen tulevaisuudessakin, sillä niityt eivät säily pitkään ilman hoitoa. Långnäsin niitty olisi riittävän suuri laidunalueeksi. Pikkuapollon siirtoistutusaluet- ta ei ainakaan toistaiseksi ole tarpeen laiduntaa. Nykyiset hoitokeinot riittävät niityn säilymiseen ja lienevät perhoslajiston kannalta parempia kuin laidunnus.

Kuva 13. Jalopuuesiintymien hoitaminen.

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 49 6.2.6 Opastus ja infotaulut. Sikosaaren eteläkärjen Stensbölen kartanon piha-alue vanhan metsän ja Ruskiksen pengertien eteläpään infotaulut joudutaan uusimaan lähivuosina. Tau- Stensbölen kartanon pihamaata ja rakennuksia on lujen sisältöä olisi samalla mahdollista kehittää kunnostettu viime vuosina. Kartanon piha rajoit- mm. kertomalla kosteikkoalueen kunnostus- ja tuu Stensbölevikenin ruoikkoalueeseen. Puustoa hoitotoimista. Kulkua torneille ja muille lintujen- ja pensaikkoa voidaan raivata talkootyönä ruoik- katselupaikoille opastetaan viitoituksin. Uusille koalueelta Stensbölen kartanon edustalta. Toimen- lintujenkatselupaikoille pystytetään lähiluonnosta piteellä palautetaan alkuperäistä kartanomiljöötä kertovia tauluja. ja avartaa näkymää lahdelle. Raivaus voi ulottua kartanon edustalla sijaitsevaan puronvarteen asti. Luonnonsuojelualueen laajentaminen. Kaupun- Piha-aluetta voidaan leventää maa-aineksella ran- ginselän itäosan, Stensbölefjärdenin eteläosan ja nan vanhoihin poppeleihin ja hopeasalaviin asti. Kråkön suojelu on vielä järjestämättä. Alueista tuli- Luhdalla olevaa puroa voidaan avata ja leventää si muodostaa luonnonsuojelualueita, jolloin kaikki puron ympäristössä kasvavan yhtenäisen puuston Natura-alueen vesialueet olisivat luonnonsuojelu- ulkoreunaan asti. Kaivettu aines siirretään kuival- alueita. Kaupunginselän itäosan suojelumääräyk- le maalle, esimerkiksi täyttömaaksi pihanurmen siin tulisi liittää Tarkkisten eteläpuoliselle vesialu- laitaan. eella samanlainen liikkumiskielto kuin Stensbö- lefjärdenillä on nykyisin. Määräykset estäisivät vesillä liikkumisen 200 metriä lähempänä rantaa 6.3 sulan veden aikana. Muut toimenpiteet Natura-alueen ulkopuoliset kohteet. Natura-raja- uksen eteläpuolelle jäävä Kroksnäsvikenin peru- Ekuddenin kallioalue. Ekuddenin kalliolla on kan ja Fladanin muodostama kosteikko on pesimä- runsaasti kuivuuden tappamia katajia ja joitakin linnustoltaan suistoon verrattava alue (Leivo 2000). kuivuneita mäntyjä. Kuivunutta pienpuustoa voi- Linnut liikkuvat Fladanin ja Stensbölefjärdenin daan poistaa, jolloin myös näkyvyys luontopolun välillä, ja Fladanilla tehtävät toimenpiteet hyödyt- varrelta selkävedelle paranee. Puut kuljetetaan tävät myös Natura-alueen linnustoa. Fladanilla on pois kalliolta. Alueen retkeilykäyttö on kuluttanut umpeutuva rantalaidun, jonka laidunnus päättyi kallion kasvillisuutta. Ulkoilijoita on syytä muis- vuonna 2003. Laitumen avaaminen ja uudelleen tuttaa polun viereen pystytetyllä taululla siitä, että laiduntaminen auttaisi mm. alueelta viime vuosina kalliokasvillisuuden säilyminen edellyttää kulke- hävinneitä kahlaajia ja avomaiden varpuslintuja. mista luontopolulla. Hoidettavat alueet voidaan pitää melko pieninä, jolloin kustannuksetkin pysyvät maltillisina. Alu- Moottorikelkkailun rajoittaminen. Uddaksen nie- eelle tulisi laatia suppea hoitosuunnitelma, jossa men kannasta on talvisin käytetty epävirallisena osoitettaisiin hoidettavat alueet ja menetelmät ja moottorikelkkareittinä, jonka kautta on oikaistu arvioitaisiin kustannukset. Kaupunginselältä Stensbölefjärdenille. Reitin käyt- täminen kelkkailuun häiritsee mm. alueen peto- 6.4 linnustoa. Reitin varrella Uddaksen eteläpuolelle Toimenpiteiden aikataulu ja Sammalavikeniin tulisi pystyttää kelkkailijoita varten kieltotaulut. ja kustannukset Porvoonjoen suiston–Stensbölen hoito- ja käyttö- Pienpetopyynti. Tulokaspetojen pyyntiä jatketaan suunnitelma on laadittu vuosiksi 2005–2014. Toi- Porvoonjoen suiston ja Stensbölen alueella tulokas- menpide-ehdotusten toteuttaminen on aloitettu petojen pyyntisuunnitelman (Mikkola & Saarela Lintulahdet Life -projektissa vuonna 2004. Taulu- 2003) mukaisesti. Pyyntiä voidaan myös tehostaa, kossa 6 on ehdotus toimenpiteiden ja seurantojen kunhan se järjestetään niin, että alueen linnustoa aikatauluksi vuosina 2005–2014. Taulukko on oh- ei häiritä. jeellinen, ja siinä esitettyjä toimenpiteitä voidaan siirtää, jos niiden järjestäminen ei onnistu ehdo- Tiedotus. Luonnonsuojelualueiden (Ruskis, Stens- tetun aikataulun mukaan. Toimenpiteitä voidaan bölen rannat) liikkumisrajoituksista tiedotetaan myös toteuttaa esitettyä aikaisemmin. Tarkkisten venesatamaan pystytettävällä taululla, johon tulee lisäksi muutakin tietoa Porvoonjoen suistosta.

50 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 Taulukko 6. Ehdotettujen toimenpiteiden ja seurantojen aikataulu.

Vuosi Toimenpide tms.

Vuosittain • toimenpidealueiden linnustonseuranta (jatkuu viisi vuotta hoito- ja kunnostustoimien alkamisen jälkeen) • Stensbölen laidunalueiden laiduntaminen

Tarvittaessa • pienpetopyynti (jatketaan vuosittain, jos Lintulahdet-Lifessä kertyy myönteisiä kokemuksia) • Stensbölen perinneniittyjen ylläpito (tarveharkinta erillisen suunnitelman mukaan) • toimenpidealueiden kasvillisuusseuranta (tarveharkinta erillisen suunnitelman mukaan)

2005 • Uddaksen laidunalueiden lisäraivaukset • Stensbölen uusien laidunalueiden ennakkojärjestelyt • Ruskiksen pohjoisrannan laiduntamisen ennakkojärjestelyt (luvat, rahoitus ym.)

2006 • Stensbölen jalopuumetsien hoito • Ruskiksen pohjoisrannan laitumen aitaaminen ym. järjestelyt ja laidunnuksen aloittaminen (jatketaan vuosittain) • linnustoseuranta: poikuelaskennat ja syysmuutto

2006–2007 • Stensbölevikenin valtaojan siirtäminen • Stensbölen uusien laidunalueiden raivaus • linnustoseuranta: kevätmuutto ja pesimälinnusto 2007 • Ruskiksen lintutornin ja luontopolun rakentaminen

2008–2010 • Ruskiksen lounaisosan ruoppauksen jatkovaihe • Bjurbölevikenin suuosan avaaminen • kasvillisuusseuranta 2009 • Kråkön lintutornin rakentaminen

2011–2014 • linnustoseuranta: syysmuutto 2011 • linnustoseuranta: kevätmuutto, pesimälinnusto ja poikuelaskennat 2012 • kasvillisuusseuranta 2014

Vuosille 2005–2007 ehdotettujen toimenpiteiden Linnuston ja kasvillisuuden seurannan kustannuk- kustannukset on arvioitu Lintulahdet Life -hank- sia voidaan arvioida tarvittavien työpäivien perus- keessa. Vuosille 2008–2014 ehdotettujen toimenpi- teella. Lintulahdet Life -hankkeen jälkeen ehdotet- teiden kustannuksia voidaan tässä yhteydessä ar- tuun kosteikkoalueen linnustoseurantaan (ks. luku vioida vain suuntaa-antavasti toimenpidetyypeit- 7) arvioidaan tarvittavan seuraava työpanos: täin. Useimpien toimenpiteiden osalta on käytetty • syysmuutto (2011): laskennat (1 henkilö), ai- Lintulahdet Life hankkeessa arvioitua tai vuonna neiston käsittely ja raportointi 14 työpäivää 2004 toteutunutta kustannustasoa. • kevätmuutto (2012): laskennat (1 henkilö), Ruoikon raivauksen kustannukset ovat noin aineiston käsittely ja raportointi 12 työpäi- 600 €/ha (sis. alv). Laidunalueen aitaamiskulut vää ovat noin 7000 €/km (sis. alv). Avovesiväylien • pesimälinnusto (2012): laskennat (4 hen- kaivamisen kustannuksiksi voidaan arvioida noin kilöä), aineiston käsittely ja raportointi 40 6 euroa/m3 (sis. alv). Hintaan sisältyy massan työpäivää kuljetus suunnitelma-alueen reunalle. Aineksen • poikueet (2012): laskennat (1 henkilö), ai- kuljetus kauemmaksi ja loppusijoittaminen voivat neiston käsittely ja raportointi 6 työpäivää maksaa huomattavasti enemmän kuin kaivaminen ja lähialueelle varastointi. Lintutornien ja muiden Kasvillisuusseurantaan vuonna 2014 arvioidaan palveluvarustusten sekä pienpuuston raivauskus- tarvittavan 15 työpäivää/vuosi. Arvio sisältää il- tannuksiin vaikuttavat olennaisesti työn tekotapa, makuvatulkinnan ja kuvioiden digitoinnin, maas- sillä osa työstä lienee mahdollista teettää virka- totyöt (2 henkilöä) ja raportoinnin. Tarvittava ilma- työnä. kuvaus maksaa noin 2000 euroa/kerta. Linnusto- ja Pienpetopyynnin kannustekorvauksista synty- kasvillisuusseurantojen yhteydessä tarkoitettuun vät kustannukset ovat Lintulahdet Life -hankkeen raportointiin ei sisälly eri vuosien tulosten vertai- aikana noin tuhat euroa vuodessa. lua, vaan ainoastaan ko. vuoden tulosten esittely.

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 51 Seurantojen matkakustannusten korvauksiin tar- Lintulahdet Lifen linnustonseuranta Porvoonjo- vittavaa summaa ei ole voitu arvioida. en suistossa noudattaa vuosina 1989 ja 1999 käytet- tyä menetelmää. Sen avulla on saatu hyvä yleisku- va linnuston tilasta ja sen viimeaikaisista muutok- 6.5 sista. Kunnostustoimien vaikutuksia linnustoon ei Seuranta toistaiseksi ole järjestelmällisesti seurattu. Kunnos- tuskohteiden linnustoa ehdotetaan seurattavaksi vähintään viiden vuoden ajan kunnostus- ja hoi- Suomen ympäristökeskuksessa on laadittu linnus- totoimien alkamisen jälkeen. Seurannan kohteena ton seurantasuunnitelma (Mikkola-Roos 2004, Suo- ovat linnuston koostumus, eri lajien parimäärät men ympäristökeskus) Lintulahdet Life -hankkeen sekä levähtävien muuttolintujen määrät. Erityistä ajaksi vuosiksi 2003–2007. Muuttolinnut lasketaan huomiota kiinnitetään pesimäreviirien ja levähdys- seuraavan kerran kaikilla kohteilla syksyllä 2006 ja alueiden sijaintiin suhteessa toimenpidealueisiin. keväällä 2007. Pesimälinnusto selvitetään kierto- ja Toimenpidealueiden lintulaskennat tulisi tehdä kartoituslaskentojen avulla vuonna 2007. Lisäksi joko kartoitus- (maa-alueet) tai pistelaskentame- vesilinnuston poikuelaskennat on suunniteltu teh- netelmällä (hankalasti kuljettavat ruoikkoalueet). tävän kesällä 2006. Kasvillisuuden seurantasuunni- Jokaisen kohteen linnusto lasketaan viidesti pe- telma hankevuosiksi valmistuu kevään 2005 aikana simäkauden aikana. Koska kohteet ovat pieniä, (Marjo Priha, Uudenmaan ympäristökeskus.). usean alueen laskeminen saman aamun aikana on Koko suistoalueen kattavat pesimälinnuston mahdollista. kierto- ja kartoituslaskennat sekä vesilinnuston Kasvillisuuden seuranta ehdotetaan tehtäväksi poikuelaskennat ehdotetaan Life-jakson jälkeen vuosina 2009 ja 2014, jolloin seurantaväliksi tulee tehtävän vuosina 2012, jolloin edellisestä kattavas- viisi vuotta Life-jakso mukaan lukien. Seurannassa ta laskennasta on kulunut viisi vuotta. Laskennat käytetään tuoreita, heinäkuun lopulla tai elokuun tehdään pääsääntöisesti Mikkola-Roosin (2004) alussa otettuja ilmakuvia. Ilmakuvapohjalle teh- esittämien ohjeiden mukaisesti. Kevätmuutto- dään kuviointi, joka tarkastetaan maastokäynnil- lintulaskennat tehdään samoin vuosina 2012 ja lä. Eri vuosien kasvillisuuskarttoja vertailemalla syysmuuttolaskennat edeltävänä syksynä 2011. voidaan selvittää kasvillisuustyyppien ja eri lajien Muuttolintulaskennat tehdään kerran viikossa kasvustojen sijainnissa, pinta-alassa tai valtalajis- huhtikuun puolivälistä toukokuun loppuun sekä tossa tapahtunut kehitys. Ilmakuvatulkinnan avul- kerran viikossa elokuun alusta syyskuun loppuun. la voidaan myös arvioida haitallisia muutoksia Laskentojen määrää ja ajoittumista voidaan muut- (esim. avovesiuomien umpeenkasvu, avoluhtien taa, jos vuosien 2006–2007 laskennoissa ilmenee pensoittuminen) sekä hoito- ja kunnostustoimien uusia perusteita. Kaikissa laskennoissa tulee aina tuloksia. kirjata havainnot erikseen toimenpidealueilta ja muilta alueilta.

52 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 7 Ehdotettujen hoito- ja käyttötoimien vaikutukset

7.1 7.2 Arvion perusteista Luontodirektiivin luontotyypit ja Natura-tietolomakkeen lajit Luonnonsuojelulain 65 § edellyttää, että jos han- Porvoonjokisuisto–Stensböle on sekä lintudirek- ke tai suunnitelma yksistään tai yhdessä muiden tiivin mukainen SPA-alue että luontodirektiivin hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköi- mukainen SCI-alue. Kohteen tietolomakkeen (Uu- sesti merkittävästi heikentää Natura 2000 -alueen denmaan ympäristökeskus 1998) mukaan alueella luonnonarvoja, on hankkeen toteuttajan tai suun- esiintyy 12 luontodirektiivin liitteessä I mainittua nitelman laatijan arvioitava hankkeen vaikutukset luontotyyppiä. Näistä kaksi on suoluontotyyppejä suojeltaviin luontotyyppeihin ja lajeihin. Jos hank- ja yksi harjuluontotyyppi (Airaksinen & Karttunen keen todetaan heikentävän suojeltavia luonnon- 2001), joita ei tavata Porvoonjoen suiston–Stensbö- arvoja, on arvioitava onko tämä heikentyminen len suunnitelma-alueella. todennäköisesti merkittävää. Vuoden 2004 kasvillisuusselvityksessä (Ilvonen Seuraavassa tarkastellaan Porvoonjoen suiston– 2004) suunnitelma-alueelta todettiin kymmenen Stensbölen hoito- ja käyttösuunnitelmassa ehdo- luontodirektiivin liitteen I mukaista luontotyyp- tettujen toimenpiteiden vaikutuksia Natura 2000 piä: jokisuistot (1130), vaihettumissuot ja ranta- alueen suojeluperusteina oleviin luonnonarvoi- suot (7140), kosteat suurruohoniityt (virallisesti hin. Lisäksi arvioidaan suunnitelman vaikutuksia kostea suurruohokasvillisuus, 6430), metsäluhdat suunnittelualueella tavattuihin luontodirektiivin (virallisesti Fennoskandian metsäluhdat, 9080), liitteen IV(a) eliölajeihin sekä muihin alueella esiin- hakamaat ja kaskilaitumet (9070), silikaattikalliot tyviin uhanalaisiin ja harvinaisiin eliölajeihin. (8220), lehdot (9450), jalopuumetsät (9020), luon- Hoito- ja käyttösuunnitelman ehdotukset on nonmetsät (9010), metsäluhdat (9080) ja puustoiset pyritty suunnittelemaan niin, ettei kohteen luon- suot (91D0). Näistä kolme viimeksi mainittua ovat toarvoja merkittävästi heikennetä. Ehdotetut toi- priorisoituja luontotyyppejä. Eri luontotyyppien menpiteet ovat pääsääntöisesti sellaisia, että niillä esiintyminen ilmenee luvuista 4.1.3. ja 4.2.2. ei ole lainkaan tai on ainoastaan välittömiä vai- Porvoonjokisuiston–Stensbölen Natura 2000 - kutuksia Porvoonjokisuiston–Stensbölen Natura- tietolomakkeen (Uudenmaan ympäristökeskus alueen suojeltaviin luontotyyppeihin ja lajeihin. 1998) mukaan alueella esiintyy 23 lintudirektiivin Ehdotetuilla virkistyskäyttöä tukevilla toimenpi- liitteessä I mainittua lintulajia (taulukko 7), joista teillä ei ole merkittäviä luontoarvoihin kohdistu- 19 lajia on ilmoitettu Natura 2000 -alueella pesi- via välillisiä vaikutuksia, sillä esimerkiksi lintujen viksi. Luontodirektiivin liitteessä II mainituista pesimäaikana tapahtuva liikkuminen ei lisäänny lajeista Natura 2000 -alueelta tavataan liito-orava, Natura-alueella Ruskiksen pohjoisreunaa lukuun saukko, lietetatar ja hentonäkinruoho, jotka eivät ottamatta. kuulu suunnitelma-alueen lajistoon

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 53 Taulukko 7. Koko Porvoonjokisuiston–Stensbölen Natura-alueella esiintyvät lintudirektiivin liitteessä I mainitut lintulajit (Uudenmaan ympäristökeskus 1998). Suunnitelma-alueelta ja pelkästään Natura-alueen muista osista tavatut lajit on eritelty. Sääksi, merikotka, kalatiira ja lapintiira tavattiin säännöllisesti syksyn 2003–kesän 2004 lintulaskennoissa. Lajeja ei mainita Natura-tietokannassa.

Suunnitelma-alue Pesivät Levähtävät

kaulushaikara Botaurus stellaris * mustakurkku-uikku Podiceps auritus * laulujoutsen Cygnus cygnus * uivelo Mergus albellus * mehiläishaukka Pernis apivorus * merikotka Haliaeetus albicilla * ruskosuohaukka Circus aeruginosus * sääksi Pandion haliaetus * pyy Bonasa bonasia * luhtahuitti Porzana porzana * ruisrääkkä Crex crex * kurki Grus grus * suokukko Philomachus pugnax * liro Tringa glareola * räyskä Sterna caspia * kalatiira S. hirundo * lapintiira S. paradisaea * palokärki Dryocopus martius * harmaapäätikka Picus canus * pikkusieppo Ficedula parva * idänuunilintu Phylloscopus trochiloides * kirjokerttu Sylvia nisoria * pikkulepinkäinen Lanius collurio * Muu alue Pesivät Levähtävät metso Tetrao urogallus helmipöllö Aegolius funereus * varpuspöllö Glaucidium passerinum * viirupöllö Strix uralensis *

7.3 Toimenpiteiden vaikutukset tujen alueiden ulkopuolelle. Kuvioille ei osoiteta nykyisestä poikkeavaa virkistyskäyttöä. suojeluperusteina oleviin Vaihettumissoita ja rantasoita on suunnitelma- luontotyyppeihin ja lajeihin alueella noin 74 hehtaaria, josta ruokoluhtia on 73 hehtaaria ja pajukkoluhtaa 0,7 ha (Ilvonen 2004). Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit Ruskiksen keskiosaan ehdotetut lampareita yhdis- tävät avovesiväylät sijaitsevat osin ruokoluhdalla. Ehdotetuilla toimenpiteillä ei ole vaikutusta luon- Väylien avaaminen pienentää luontotyypin pin- totyyppeihin metsäluhdat, silikaattikalliot, lehdot, ta-alaa noin 0,75 ha, joten muutosta ei voi pitää luonnonmetsät ja puustoiset suot, sillä näihin luon- merkittävänä. totyyppeihin kuuluviin kuvioihin ei kohdistu toi- Kasvillisuuden raivaus ja karjan laidunnus menpiteitä. Luontotyypit jäävät myös laidunnet- tulevat muuttamaan ruokoluhdan kasvillisuutta

54 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 ehdotetuilla laidunalueilla ja laajennettavilla lai- Koko Porvoonjoen suiston vesialue rantaluhti- dunalueilla. Suunnitelman mukaan toteutettuna neen kuuluu jokisuistot-luontotyyppiin. Jokisuistot raivattavaksi ja laidunnettavaksi tulee kaikkiaan 21 on kompleksinen luontotyyppi, joka pitää sisäl- ha ruokoluhtaa, mikä on noin 40 % vaihettumissoi- lään useita muita Natura 2000 -luontotyyppejä. den ja rantasoiden kokonaisalasta. Luontotyyppi Porvoonjoen suistossa siihen kuuluu vaihettumis- ei kuitenkaan muutu toiseksi, vaikka järviruo’on soita ja rantasoita sekä kosteita suurruohoniittyjä. väistyttyä kasvillisuudessa tapahtuu suuria muu- Hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetään toimen- toksia. Kasvillisuuden muutokset heikentävät piteitä näihin luontotyyppeihin kuuluviin kuvi- luontotyypin luonnontilaisuutta laidunalueilla, oihin. Toimenpiteiden vaikutuksia ei kuitenkaan mutta kasvilajisto muuttuu aiempaa monipuoli- voida pinta-alan, luontotyypin edustavuuden ja semmaksi, kun sara- ja ruohovaltainen kasvillisuus vähäisen muutoksen vuoksi pitää merkittävinä. Jo- valtaa alaa. Ruokoluhtien muuttuminen sara- ja kisuiston muut rannat tai vesialueen käyttö eivät ruohovaltaisiksi avoluhdaksi monipuolistaa alu- muutu hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitettyjen een vaihettumissoita ja rantasoita ja lisää niiden toimenpiteiden ja suositusten vuoksi. edustavuutta Kosteita suurruohoniittyjä on suunnitelma-alu- Lintudirektiivin liitteen I lajit eella noin 3,3 ha. Laajin kasvusto on Ruskiksen Taulukossa 7 on lueteltu ne 23 lintudirektiivin liit- pohjoisrannalla laidunnettavaksi osoitetun alueen teessä I mainittua lajia, jotka Natura 2000 -tieto- pohjoisreunassa. Suurruohoniitty jää lähes koko- lomakkeen (Uudenmaan ympäristökeskus 1998) naan laidunalueen ulkopuolelle. Niityn poikki on mukaan ovat suojeluperusteina koko Porvoonjo- tarkoitus rakentaa pitkospuureitti. Luontotyypin kisuiston–Stensbölen Natura 2000 -alueella, sekä pinta-ala ei pitkospuureitin takia mainittavasti neljä muuta direktiivilajia, jotka tavattiin alueelta pienene. Reitin rakentaminen heikentää hieman säännöllisesti vuosien 2003–2004 lintulaskennois- luontotyypin luonnontilaisuutta, mutta ei vaikuta sa. Tietolomakkeessa mainituista lajeista kuutta kasvillisuuden edustavuuteen. metsälintua ja yhtä pensaikkolintua ei tavattu Hakamaihin ja kaskilaitumiin kuuluvia alueita suunnitelma-alueelta vuosina 2003 ja 2004. Lajit on Stensbölessä kaikkiaan 27,3 ha. Huomatta- ovat metso, helmipöllö, varpuspöllö, viirupöllö, va osa alueista on otettu 1990-luvulla uudelleen pikkusieppo, idänuunilintu ja kirjokerttu. Kirjokert- laidunkäyttöön tai niitä on hoidettu puustoa ja tu on aiemmin pesinyt säännöllisesti Stensbölen pensaikkoa raivaamalla ja niittämällä. Hoito- ja laidunalueilla, mutta sitä ei enää viime vuosina käyttösuunnitelmassa esitetään hakamaiden ja ole tavattu. Lajin häviäminen ei johdu Stensbölen kaskimaiden laidunkäyttöä tukevia toimenpitei- pesimäpaikkojen muuttumisesta kirjokertulle epä- tä. Stensbölevikenin länsipuolelle esitetään lisäksi suotuisiksi. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetyt 5,5 hehtaarin laajuisen kuvion muuttamista uu- toimenpiteet säilyttävät pesimäpaikat lajille sopivi- delleen metsä- ja niittylaitumeksi. Hakamaat ja na. Myös elinympäristövaatimuksiltaan samankal- kaskilaitumet ovat perinneluontotyyppejä, joiden taisen pikkulepinkäisen elinmahdollisuudet alueella kasvillisuuteen pitkäaikainen laidunnus on vaikut- säilyvät. tanut. Luontotyyppi ei säily ilman laidunnusta tai Alueen lintulajeista kaulushaikara, ruskosuo- muita hoitotoimia. Hoito- ja käyttösuunnitelman haukka, luhtahuitti ja kurki pesivät järviruokokas- toimenpiteet ylläpitävät hakamaat ja kaskimaat - vustoissa ja vaihettumissoihin ja rantasoihin kuu- luontotyypin säilymistä, laajentavat luontotyypin luvilla luhdilla. Kaulushaikaran ja ruskosuohaukan pinta-alaa ja parantavat sen edustavuutta. pesimäpaikat sijaitsevat kaukana kunnostettavilta Jalopuumetsät-luontotyyppiin kuuluu 7,6 hehtaa- ja hoidettavilta kohteilta. Suunnitelma ei myös- ria Stensbölen alueen metsiä. Ekuddenin laajahkoa kään tuo pesimäpaikkojen lähelle uutta virkistys- jalopuumetsää on hoidettu 1990-luvulla, ja se on käyttöä tai muuta häiriötä. Luhtahuitti pesii yleensä arvioitu luonnontilaisuudeltaan ja edustavuu- märemmissä ja kasvistoltaan monipuolisemmilla deltaan erinomaiseksi. Ekudddenin jalopuumet- alueilla kuin hoidettavaksi ehdotetut kohteet. Uu- sään ei Porvoonjoen suiston–Stensböken hoito- ja sien laidunalueiden raivaus ruokoluhdille vähen- käyttösuunnitelmassa esitetä uusia toimenpiteitä. tää hieman luhtahuitille sopivan elinympäristön Toimenpiteet kohdistuvat kahteen pienempään pinta-alaa. Lajille sopivia alueita jää Porvoonjoen metsäkuvioon, joissa tavoitteena on jalopuumet- suistoon edelleenkin runsaasti. Muutos on niin vä- sikön valaistusolojen parantaminen poistamalla häinen, ettei haittaa voi pitää merkittävänä. Kurjen nuoret kuuset tammien ja lehmusten ympäriltä. pesäpaikoista toinen sijaitsee nykyisen laidunalu- Toimenpiteet säilyttävät jalopuumetsät edustavina een reunassa ja toinen laidunnettavaksi ehdotetun luontotyyppeinä ja turvaavat tammien ja lehmus- ruoikkoalueen vieressä. Molemmat pesimäruoikot ten lisääntymisen. on rajattu toimenpidealueiden ulkopuolelle. Toi-

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 55 menpiteet eivät todennäköisesti heikennä kurjen direktiivin lajeihin. Saukkokannan suuruutta tai pesimämahdollisuuksia alueella. saukon vakinaisuutta alueella ei tarkoin tiedetä. Natura 2000 -tietolomakkeella (Uudenmaan Saukko viihtyy virtavesissä, joita hoito- ja käyttö- ympäristökeskus 1998) luetelluista lintulajeis- suunnitelmassa ei tarkastella. ta mehiläishaukka, pyy, palokärki ja harmaapäätikka Suunnitelma-alueella ei tiedetä esiintyvän ovat metsälintuja. Niiden pesimäpaikat sijaitsevat luontodirektiivin liitteen IV(b) kasvilajeja. Liitteen Stensbölen kartanon lähimetsissä, joihin hoito- ja IV(a) eläinlajeista lahdella esiintyy viitasammakko. käyttösuunnitelmassa osoitetaan vain vähäisiä ja- Ehdotetuilla toimenpiteillä ei ole merkittävää vai- lopuuesiintymien hoitoon tähtääviä toimenpiteitä. kutusta viitasammakon esiintymiseen. Laji suosii Lahopuut ja muut tikoille sopivat ruokailupuut kutupaikkoinaan mosaiikkimaisen kasvillisuu- säilytetään laidunalueiden puustonraivauksien den sisällä olevia lammikoita tai muita suojaisia yhteydessä. Tikkojen elinmahdollisuudet alueelta vesialueita sekä veteen rajautuvien ranta-alueita. todennäköisesti paranevat metsien vanhetessa ja Viitasammakot eivät viihdy maatuneissa, kuiva- lahopuun määrän kasvaessa. pohjaisissa tai hyvin tiheissä ruoikoissa, jollaisia Ehdotetut toimenpiteet saattavat vaikuttaa raivattavaksi ehdotetut ruokoluhdat pääosin ovat. myönteisesti mustakurkku-uikun ja laulujoutsenen Ehdotetut toimenpiteet eivät hävitä tai heikennä esiintymiseen. Mustakurkku-uikku viihtyy muut- viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. to- ja pesimäaikana sokkeloisilla avovesialueilla, joiden laajuutta Ruskiksen toimenpiteet kasvat- Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit taisivat. Laulujoutsenet ruokailevat matalilla, Porvoonjoen suiston–Stensbölen alueella ei tiedetä tulvivilla rannoilla, joita Ruskiksen ja Stensbölen esiintyvän uhanalaisia tai silmälläpidettäviä hoitotoimet synnyttäisivät. Hoito- ja käyttösuun- putkilokasvilajeja. Sienilajeista Stensbölestä nitelman toimenpiteet eivät vaikuta uiveloon, meri- tavattu kauharustojäkälä (Ramalina obtusata) on kotkaan, sääkseen, räyskään, kalatiiraan ja lapintiiraan, äärimmäisen uhanalainen (CR) ja mehikääpä sillä nämä lajit esiintyvät lähinnä läpimuuttajina (Aurantioporus ﬁ ssilis) sekä koivuhuhmarjäkälä ja rannoilla ja avovesialueilla tavattavina ruoka- (Sclerophora peronella) vaarantuneita (VU). vieraina. Moottorikelkkailun loppuminen Stensbö- Alueelta on löydetty myös vaarantunutta len niemessä parantaisi merkittävästi merikotkan haapariippasammalta (Neckera pennata). mahdollisuuksia asettua alueelle pesimään. Silmälläpidettävistä (NT) sienilajeista on Ranta- ja luhtakasvillisuuden raivaus ja laidun- tavattu häränkieli ja luminyhäkkä. Uhanalaiset nus lisäävät suokukolle ja lirolle sopivia muutonai- ja silmälläpidettävät sieni- ja sammallajit on kaisia levähtämis- ja ruokailualueita. Myös pikku- löydetty metsäalueilta puiden rungoilta. Niiden lepinkäinen hyötyy laidunalueiden raivauksesta, kasvupaikoille tai kasvupaikkojen lähelle ei hoito- sillä laji pesii erilaisilla avoimilla tai puoliavoimilla ja käyttösuunnitelmassa esitetä toimenpiteitä. alueilla. Ruisrääkän reviirit sijaitsivat vuonna 2004 Linnuista seuraavassa tarkastellaan vain niitä pellolla hieman suunnitelma-alueen rajan ulko- lajeja, jotka eivät sisälly lintudirektiivin liitteen I puolella. Laji hyötyy pensaikon ja ruoikon pois- luetteloon. Vuosien 2003–2004 lintulaskennoissa tosta rantaluhdilta ja -niityiltä. havaittiin säännöllisesti neljä lintulajia, jotka on Ehdotettu pienpetopyynti saattaa vaikuttaa luokiteltu (Rassi ym. 2001) Suomessa uhanalaisek- positiivisesti kaikkien maassa pesivien lintulajien si: naurulokki, pikkutikka, tiltaltti ja rastaskerttu- pesimätulokseen (poikastuottoon). Hoito- ja käyt- nen. Nämä lajit kuuluvat uhanalaisuusluokkaan tösuunnitelmassa ehdotetut koneellisesti tehtävät vaarantuneet (VU). Keväällä 2004 säännöllisesti toimenpiteet eivät ajoitu lintujen pesimäkaudelle, tavatuista muuttovieraista metsähanhi on silmäl- joten niistä aiheutuvalla häiriöllä tai melulla ei ole läpidettävä (NT). Pesimälinnuista pensastasku on merkittävää vaikutusta lintudirektiivin liitteen I silmälläpidettävä. lajeihin. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa ehdotetuilla toimenpiteillä ei ole vaikutusta metsähanheen, joka kuuluu avovesialueella levähtäviin muuttolintui- 7.4 hin. Rastaskerttusen suosimat korkeat, tiheät, ve- Toimenpiteiden vaikutukset destä kasvavat ruoikot on jätetty toimenpiteiden ulkopuolelle, joten toimenpiteet eivät vähennä la- muihin merkittäviin lajeihin jille sopivan elinympäristön pinta-alaa. Myöskään naurulokin pesimäpaikalle ei kohdistu toimenpitei- Luontodirektiivin lajit tä. Ruskiksen ruoikkoalueelle ehdotetut väylät ja Porvoonjoen suistossa tai Stensbölen suunnittelu- lampareiden laajentaminen saattavat houkutella alueella tavatuista lajeista saukko kuuluu luonto- alueelle rastaskerttusia ja naurulokkeja, jotka pe-

56 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 sivät usein sokkeloisissa, veden ympäröimissä maankäyttöä. Ne eivät ohjaa ranta-alueille uutta ruoikoissa. rakentamista tai nykyisestä poikkeavaa käyttöä. Puuston ja pensaikon raivaamisella ei todennä- Uudisrakentaminen on mahdollista ainoastaan köisesti ole merkittävää vaikutusta pikkutikkaan. Bjurbölevikenin itärannalle, mutta se edellyttää Raivattavat alueet ovat enimmäkseen pienialaisia ranta-asemakaavan laatimista. pajukoita tai nuoria, saarekkeisia lehtimetsäkuvi- Kaavojen sisältöä on esitelty tarkemmin luvuis- oita, jotka eivät ole pikkutikalle optimaalisia elin- sa 4.1.6. ja 4.2.6. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa ympäristöjä. Lajille sopivaa elinympäristöä on eri ehdotetuilla toimenpiteillä ja osayleiskaavan sekä puolilla jokisuiston rantoja. Tiltaltti on kuusimet- haja-asutusalueiden osayleiskaavan mukaisella sien lintu, joka tulee toimeen monenlaisissa kuu- maankäytöllä ei ole yhteisvaikutuksia Porvoonjo- sivaltaisissa metsissä. Tiltaltin elinympäristöihin kisuiston–Stensbölen Natura 2000 -alueen suojelu- ei osoiteta toimenpiteitä. Metsät sopivat puuston perusteena oleviin luontotyyppeihin tai lajeihin. vanhentuessakin hyvin tiltaltille. Pensastasku on avomaalintu, joka viihtyy mm. rantaluhtien ja lai- Sandgårdin alueen virkistyskäytön kehittäminen. Maa- dunalueiden pensaikkoisissa reunaosissa. Toimen- aineksen otto Kråkön Sandgårdin alueelta päättyy pide-ehdotukset eivät vaikuta merkittävästi pen- lähivuosina. Alue otetaan virkistyskäyttöön. Vir- sastaskun elinympäristöihin. Pensaikkojen raivaus kistyskäytön suunnittelun yhteydessä on virinnyt saattaa heikentää yksittäisiä elinpiirejä, toisaalta ajatus siitä, että alueelle järjestettäisiin kevyenlii- vanhojen hakamaiden avaaminen ja ruokoluhtien kenteen käyttöä varten kulkuyhteys Sikosaaren ja raivaaminen voivat luoda uusia, pensastaskulle Killingön kautta. Reitin käyttö edellyttää Lakasal- sopivia ympäristöjä. men ylittämistä kevytrakenteisella vaijerilautalla. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa ehdotetut ko- Vaijerilautan suunniteltu reitti kulkisi Sikosaaren neellisesti tehtävät toimenpiteet eivät ajoitu lin- eteläpään lounaiskärjestä Killingön harjuniemen tujen pesimäkaudelle, joten niistä aiheutuvalla kärjen tyvelle loma-asuntojen pohjoispuolelle. häiriöllä tai melulla ei ole merkittävää vaikutusta Lauttareitin kohdalla vesialueelta tai sen lähel- uhanalaisiin ja silmälläpidettäviin lintulajeihin. tä ei ole tavattu Natura-alueen suojeluperustee- na olevia lajeja tai luontotyyppejä. Reittiä varten olisi perustettava Sikosaareen noin 150 metrin 7.5 mittainen polku, joka kulkisi Natura-alueeseen Yhteisvaikutukset kuuluvan Sikosaaren vanhan metsän reunaosan läpi Lakasalmen rantaan. Metsäalue kuuluu bo- reaaliset luonnonmetsät-luontotyyppiin. Reitistä Alueen maankäyttöä ohjataan Porvoon kaupun- ei ole laadittu suunnitelmia, joten sen vaikutuksia gin osayleiskaavassa (Porvoon kaupunki 2004) luontotyyppiin ei voida arvioida. Vaikutusten mer- ja haja-asutusalueiden osayleiskaavalla (Porvoon kittävyyteen vaikuttavat polun mitoitus, sijainti maalaiskunta 1996), joka kattaa entisen Porvoon ja rakenteet sekä rannalla tarvittavat laituri- ym. maalaiskunnan puolelle jäävät alueet eli Kråkön rakenteet. rannan ja Stensbölefjärdenin eteläosan. Lauttareitin kohdalle ei ole hoito- ja käyttö- Porvoonjoen suisto ja Stensbölen alue on mer- suunnitelmassa esitetty toimenpiteitä, joten laut- kitty Porvoon kaupungin osayleiskaavassa luon- tasuunnitelmalla ja hoito- ja käyttösuunnitelmas- nonsuojelualueeksi (SL). Rajaus on Natura-rajan sa ehdotetuilla toimenpiteillä ei ole yhteisvaiku- mukainen ja noudattaa kosteikkoalueella ranta- tuksia. Lakasalmi on keväisin ennen selkävesien viivaa. Myös haja-asutusalueiden yleiskaavassa jäidenlähtöä erittäin merkittävä muuttolintujen vesialue on merkitty luonnonsuojelualueeksi lu- levähdys- ja ruokailualue. Lautan käyttö on lin- kuun ottamatta Killingön yleisiksi vesialueiksi va- nuston suojeluarvoja heikentämättä mahdollista rattuja lähivesiä. Alueen kaavat tukevat nykyistä Porvoonjoen suiston ollessa jäätön.

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 57 8 LÄHTEET

Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001. Natura 2000 -luontotyyppiopas. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Ympäristöopas 46, 2.painos. 194 s. ISBN 952-11-0855-X Asanti, T., Gustafsson, E., Hongell, H., Hottola, P., Mikkola-Roos, M., Osara, M., Ylimaunu, J. & Yrjölä, R. 2003. Kosteikkojen linnuston suojeluarvo. Suomen ympäristö 596. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 596. 53 s. ISBN 952-11- 1300-6. Euroopan neuvoston direktiivi 79/409/ETY, , annettu 2.4.1979, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (ns. lintudirektiivi). Euroopan neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21.5.1992, luototyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (ns. luontodirektiivi). Henriksson, M. & Myllyvirta, T. 1994. Porvoonjoen kalataloudellinen yhteistarkkailu 1992–93. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys, Porvoo. 33+9 s. Hirvonen, H. & Leivo, M. 1991. Porvoonjoen suiston linnusto, suojelu ja hoito. Porvoon kaupungin ympäristölautakunta, Porvoo. Porvoon ympäristölautakunnan julkaisuja 1/1991. 95.s Ilmonen, J. 2002. Sudenkorentoselvitys kolmelta Uudenmaan Natura 2000 lintuvesikohteelta vuonna 2002. Julkaisematon selvitys. Suomen ympäristökeskus, luontoyksikkö 31.10.2002. Helsinki. 9 s + liitteet. Ilvonen, R. 2004. Porvoonjokisuisto–Stensbölen kasvillisuus. Käsikirjoitus. Uudenmaan ympäristökeskus, syyskuu 2004. Helsinki. 22 s + liitteet. Koskimies, P. 1994. Linnustonseuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Ohjeet alueelliseen seurantaan. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - sarja B18. 82 s. ISBN 951-47-8632-7. Koskimies, P. 1999. Porvoon Ruskiksen – Stensbölefjärdenin linnusto. Uudenmaan ympäristökeskus, Helsinki. Alueelliset ympäris- töjulkaisut nro 142, 97s. SBN 952-11-0636-0. Koskimies, P. 2001. Vesilintujen pesimäkannat ja pesimätulos Porvoon Ruskiksen–Stensbölefjärdenin kosteikkoalueella vuonna 2001. Julkaisematon tutkimusraportti Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Porvoon kaupungin ympäristönsuojelutoimistolle 27.12.2001. 10 s. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988. Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Eläinmuseo, Helsinki. Lammi, E. & Nironen, M. 1996. Porvoon Ruskiksen ruoikkoalueen kunnostus- ja hoitosuunnitelma. Porvoon kaupungin ympäris- tölautakunta, Porvoo. Porvoon kaupungin ympäristönsuojelulautakunnan julkaisuja 5/1996. 26 s + liitteet. Lankinen, A. 1992. Ekudden: Luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Porvoon maalaiskunta. 17 s + liitteet. Lehtojensuojelutyöryhmä 1988: Lehtojensuojelutyöryhmän mietintö. Ympäristöministeriö, Helsinki. Komiteamietintö 1988:16. Leivo, M. 1998. Suomen kansainvälisesti tärkeimmät lintualueet. Tiira 1/1998: 9. Leivo, M. 2000a. Finland. Teoksessa Heath, M. F. & Evans, M. I. (toim.) 2000: Important Bird Areas in Europe. Priority sites for conservation. Volume 1: Northern Europe. Bird Conservation Series No. 8. BirdLife International, Cambridge. s. 225–262. Leivo, M. 2000b. Porvoo Kroksnäsvikenin ja Fladanin linnusto 1999. Corvus 23:44–48. Luontotutkimus Enviro Oy 1991. Stensbölen kartanon alueen luontoselvitys. Porvoon maalaiskunta, ympäristönsuojelulautakunta. Maa- ja Metsätalousministeriön soidensuojelutyöryhmä 1980. Soidensuojelun perusohjelma. Maa- ja metsätalousministeriö, Hel- sinki. Komiteamietintö 1980:15. Maa- ja metsätalousministeriön lintuvesityöryhmä 1981. Valtakunnallinen lintu-vesiensuojeluohjelma. Maa- ja metsätalousministe- riö, Helsinki. Komiteanmietintö 1981:32. Metsähallitus 1996. Stensbölen kartanon länsiosan luonnonsuojelualueiden ja niiden laajennusalueiden hoito- ja käyttösuunnitel- ma. Metsähallitus, etelärannikon puistoalue, 22.4.1996. Mikkola-Roos, M. ja Oesch, T. 1998. Ekologinen tila, kunnostus- ja hoitosuunnitelma. Viikki-Vanhankaupunginlahti. Helsingin kaupungin ympäristökeskus, Helsinki. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 3/98. 58 s. Mikkola, M. & Saarela, T. 2003. Porvoonjoen suiston – Stensbölen tuloskaspetojen pyyntisuunnitelma. Lintulahdet Life ja Uuden- maan riistanhoitopiiri, 15.7.2003. 19 sivua + liitteet. Nironen, M., Bäck, S. & Mäkelä, K. 1987. Porvoon kaupungin rakentamattomien alueiden kasvillisuus. Luontotutkimus Enviro Oy. Porvoon kaupungin ympäristönsuojelulautakunnan julkaisuja 1/1987. 49+8 s. Olsoni, B.1941. Ruskis fågelskyddsområde i Borgå. Finlands Natur 2:28–29. Olsoni, B. 1959. Ruskis fågelfredrindområde vid Borgå. Memoranda Societatis pro Fauna et Flora Fennica 34:73–74. Parkko, P. 2005. Uudenmaan Lintulahdet Life -kohteiden täplälampikorentokartoitukset 2005. Uudenmaan ympäristökeskus, Lintulahdet Life -hanke, Helsinki. Julkaisematon selvitys. 18 s. Porvoon kaupunki 2004. Porvoon kaupunki. Keskeisten alueiden osayleiskaava. Porvoo. Hyväksytty 15.12.2004. Porvoon maalaiskunta 1996. Haja-asutusalueiden yleiskaava – Delgeneralplan över byar och glesbygd. Porvoo. Hyväksytty val- tuustossa 1996. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. ISBN 951-37-3594-X. Somerma, P. 1997. Suomen uhanalaiset perhoset. Ympäristöopas 22. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 336 s. ISBN 952-11-0595-X. Tihlman, T. 1999. Porvoonjokisuisto-Stensböle Natura 2000 -alue – yleissuunnitelma. Naturaområdet I Borgå åmynning-Stensböke – översiktsplan. Uudenmaan ympäristökeskus, Helsinki. Alueelliset ympäristöjulkaisut 144:1–49. ISBN 952-11-0639-5. Tihlman, T. 2000. Conservation and management of the Porvoonjoki Estuary-Stensböle B4-3200/97/283. Loppuraportti, tekninen osa 1.2.1997–31.1.2000. Uudenmaan ympäristökeskus 7.4.2000, Helsinki. Uudenmaan ympäristökeskus 1998. Porvoonjoen suisto-Stensböle. Natura-alueen tietolomakkeet ja kartat. 20.4.1998. Uudenmaan ympäristökeskus 1999. Ekuddenin luontopolku – Naturstigen pö Ekudden. Esite. Yliopistopaino, Helsinki. Vesi-Hydro 1993. Porvoonseudun jätevesien johtaminen Suomenlahteen. Porvoon kaupunki, Porvoo. Julkaisematon tutkimusraportti, Porvoon kaupunki. Vesi-Hydro 1995. Porvoon edustan merialueen tarkkailu vuonna 1995. Porvoon kaupunki, Porvoo. Julkaisematon tutkimusraportti, Porvoon kaupunki. Vesihydro 2002. Porvoon edustan merialueen vesistötarkkailu vuonna 2001. Laaja vuosiyhteenveto, 14.5.2002. Vesihydro, Helsinki. 46 s. + liitteet. Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998. Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. 567 s. ISBN 951-1-12663-6.

58 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 LIITTEET Liite 1. Vesi- ja rantalintujen yksilömäärät Kaupunginselän–Stensbölenfjärdenin alueella syksyn 2003 laskentapäivinä.

heinä elo syys loka marras

Laji 14. 22. 1. 6. 11. 14. 19. 22. 27. 1. 8. 15. 18. 25. 1. 8. 16. 23. 3. 17. Silkkiuikku 11 12 23 19 19 14 19 9 22 13 23 16 19 10 15 20 7 1 Mustakurkku-uikku 1 Kaulushaikara 1 Harmaahaikara 9 3 5 6 16 12 6 8 1 9 3 4 3 4 3 2 1 Kyhmyjoutsen 2 3 4 2 3 4 1 3 3 5 3 6 4 2 5 2 Pikkujoutsen 1 Laulujoutsen 2 3 Merihanhi 20 39 Kanadanhanhi 1 2 Haapana 1 1 5 20 27 31 35 32 73 85 51 86 119 90 101 27 5 2 Tavi 4 21 12 13 10 51 31 27 24 33 89 78 148 24 15 2 1 Sinisorsa 54 62 88 156 129 162 126 169 117 82 117 30 65 36 44 42 14 58 40 46 Jouhisorsa 1 1 1 4 2 Heinätavi 1 Lapasorsa 1 1 3 2 3 5 9 36 15 47 56 98 104 37 17 5 3 1 Puolisukeltajasorsa 20 Punasotka 5 2 13 33 30 81 50 82 105 63 13 7 19 14 6 Tukkasotka 1 16 35 18 34 5 21 38 37 38 35 24 20 38 16 19 27 21 8 Tukka- / lapasotka 4 Mustalintu 4 Telkkä 1 2 1 4 13 16 22 21 27 2 5 2 4 2 5 4 5 7 Uivelo 1 9 7 10 6 Isokoskelo 8 1 79 39 Vesilintulaji 15 22 20 25 8 5 Merikotka 1 2 2 2 1 1 1 Ruskosuohaukka 3 1 2 1 1 1 2 4 5 10 4 4 4 7 4 Sinisuohaukka 1 3 Kanahaukka 1 1 1 1 1 Varpushaukka 1 Hiirihaukka 1 Kalasääski 2 1 1 Tuulihaukka 1 Ampuhaukka 1 Nuolihaukka 2 2 4 2 7 6 5 2 Luhtakana 1 Liejukana 1 2 Nokikana 12 33 26 48 50 111 83 70 264 157 164 89 235 91 196 96 13 6 2 1 Kurki 1 Suokukko 1 13 7 2 Jänkäkurppa Taivaanvuohi 1 1 2 Mustaviklo 1 1 Metsäviklo 1 Liro 6 40 3 12 5 1 Rantasipi 1 Naurulokki 78 12 4 1 1 Kalalokki 5 9 5 2 8 6 4 13 3 5 3 3 5 1 5 2 Harmaalokki 5 4 6 1 2 18 1 1 2 18 2 9 156 16 950 517 202 90 Merilokki 1 1 1 2 1 2 1 3 9 4 25 8 6 2 Räyskä 1 2 2 12 2 9 6 Kalatiira 22 20 7 3 2 4 4 Lapintiira 1 Kala- tai lapintiira 10 5 5 4 2 2 2 Pikkutiira 2 Valkoselkätikka 1 Haarapääsky 3000 Sinirinta 1

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 59 Liite 2. Vesi- ja rantalintujen yksilömäärät Kaupunginselän–Stensbölenfjärdenin alueella kevään 2004 laskentapäivinä.

Laji 1.4. 7.4. 13.4. 16.4. 19.4. 22.4. 26.4. 28.4. 3.5. 6.5. 10.5. 14.5. 17.5. 21.5. 27.5.

Silkkiuikku 2 5 17 130 193 105 90 65 133 56 114 67 36 Kaulushaikara 1 1 Harmaahaikara 1 15 8 1 12 9 9 13 15 7 5 14 3 Kyhmyjoutsen 4 3 7 8 11 11 12 14 19 24 23 4 11 9 9 Laulujoutsen 11 18 91 9 99 92 78 15 29 48 32 24 19 Merihanhi 8 10 2 4 2 1 6 5 1 Metsähanhi 26 6 3 2 Tundrahanhi 2 Hanhilaji 42 50 Kanadanhanhi 36 54 61 1 4 12 4 4 4 6 2 Haapana 2 5 33 108 56 58 129 128 125 58 29 25 5 19 Tavi 17 71 129 151 201 374 92 217 30 59 15 4 8 Sinisorsa 11 163 553 97 178 83 94 133 59 71 118 82 75 39 141 Jouhisorsa 9 27 27 10 32 27 96 2 2 Heinätavi 2 1 3 1 2 3 Lapasorsa 8 8 10 30 17 58 11 4 1 6 5 Harmaasorsa 1 1 Punasotka 16 14 63 64 15 22 9 6 1 4 5 1 1 Tukkasotka 3 27 17 138 62 119 189 148 86 84 74 8 7 2 Lapasotka 2 2 Telkkä 34 77 162 70 142 114 57 133 34 16 21 15 17 6 14 Uivelo 9 40 15 30 39 74 54 8 1 1 Isokoskelo 48 112 186 63 359 349 224 263 53 33 5 2 Tukkakoskelo 2 Alli 2 Merikotka 1 1 2 Ruskosuohaukka 1 1 1 1 2 3 Kalasääski 1 1 2 1 1 Ampuhaukka 1 Nuolihaukka 1 1 Nokikana 34 136 54 111 111 121 120 99 60 100 63 81 60 38 Kurki 1 4 1 4 Meriharakka 1 1 Töyhtöhyyppä 2 1 1 3 6 3 Pikkutylli 1 Tylli 1 Lapinsirri Suokukko 4 9 13 11 3 Taivaanvuohi 1 1 Pikkukuovi Isokuovi 8 1 Mustaviklo 10 22 10 3 Punajalkaviklo 3 4 3 3 5 2 9 Valkoviklo 4 5 4 2 1 6 1 Metsäviklo 1 2 1 1 2 Liro 1 22 16 17 11 Rantasipi 2 2 1 7 1 5 1 Pikkulokki 6 41 5 16 5 Naurulokki 155 66 265 290 236 260 274 280 320 Kalalokki 16 72 25 44 13 4 16 4 2 5 Harmaalokki 52 179 121 20 49 52 15 4 2 4 Merilokki 13 42 18 24 23 24 14 20 2 6 17 Mustatiira 1 Räyskä 1 1 1 Lapintiira 2 3 2 5 Kalatiira 2 13 10 1 11 14 19 26 Kala- tai lapintiira 17 9 16 15

60 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 Liite 3.

Porvoonjoen suiston– Stensbölen hoito- ja käyttösuunnitelmasta annetut lausunnot Porvoonjoen suiston– Stensbölen alueelle laadittiin Lintulahdet Life-hankkeen osana hoito- ja käyttö- suunnitelma. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:n laatima suunnitelma valmistui keväällä 2005 ja viimeis- teltiin julkaisukuntoon vuoden 2007 alussa. Suunnitelman teettämisestä vastasi Uudenmaan ympäristö- keskus. Suunnitelmaa valmisteltiin yhteistyössä Porvoon kaupungin, Itä-Uudenmaan liiton, paikallisten asukkaiden sekä paikallisten luonto- ja metsästäjäjärjestöjen kanssa. Yhteistyötahot antoivat palautetta suunnitelman luonnoksista ja auttoivat lähtöaineistojen kokoamisessa ja toimenpiteiden suunnittelussa. Koska useimmat osalliset pääsivät kommentoimaan suunnitelmaa jo sen tekovaiheessa, Uudenmaan ympäristökeskus ei pitänyt tarpeellisena laajaa lausuntokierrosta valmiista suunnitelmasta. Hoito- ja käyttösuunnitelmasta pyydettiin lausunnot vain niiltä tahoilta, joiden odotettiin osallistuvan suunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteuttamiseen, rahoittamiseen tai valvomiseen. Lausuntoja saatiin neljältä yhteisöltä. Seuraavassa on tiivistelmä lausuntojen sisällöstä.

Porvoon kaupunki

Porvoon kaupungin ympäristönsuojelutoimikunnan päätöksen (pöytäkirjanote § 110, 23.5.2007) mukaan ”Porvoonjoen suiston – Stensbölen alueelle laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma on perusteltu ja käyttö- kelpoinen esitys sellaisten hoitotoimien toteuttamiseksi, joiden avulla alueen luonnonsuojelullinen arvo on mahdollista jatkossa ja säilyttää ja sitä voidaan jopa nostaa. Ehdotetut toimenpiteet mahdollistavat myös alueen virkistyskäytön siten, etteivät luonnonsuojelulliset arvot siitä olennaisesti kärsi.” Lautakunta piti järkevänä esittää toimenpiteitä koskeva aikataulu ohjeellisena, koska toimenpiteiden toteuttaminen todennäköisesti edellyttää myös valtion taholta tulevaa rahoitusta. Lautakunta ei esittänyt muutoksia hoito- ja käyttösuunnitelman sisältöön.

Itä-Uudenmaan liitto

Itä-Uudenmaan liitto (lausunto 14.5.2007) totesi, että Porvoonjoen suiston – Stensbölen hoito- ja käyttö- suunnitelmassa esitetyt hankkeet ja tavoitteet ja niitä toteuttavat toimenpiteet ovat hyvin sopusoinnussa alueen muiden maankäytöllisten tavoitteiden kanssa. Itä-Uudenmaan liitto ei esittänyt muutoksia hoito- ja käyttösuunnitelman sisältöön.

Uudenmaan riistanhoitopiiri

Uudenmaan riistanhoitopiiri (lausunto 14.5.2007) piti Porvoonjoen suiston – Stensbölen hoito- ja käyt- tösuunnitelmaa onnistuneena ja pääosiltaan riittävän kattavana ja perusteellisena. Riistanhoitopiiri otti esille muutamia virheitä ja esitti joitakin muutoksia suunnitelmaan. Riistanhoitopiiri huomautti että paikallisen riistayhdistyksen nimi on Porvoon riistanhoitoyhdistys eikä Porvoon riistayhdistys kuten suunnitelmassa virheellisesti mainitaan. Riistanhoitopiiri muistutti myös siitä, että alueen nisäkäslajistoa on tutkittu v. 1997 osana Porvoon nisäkäskartoitusta. Riistanhoitopiirin mielestä luonnonsuojelualuetta laajennettaessa (suunnitelman sivu 74) rauhoi- tusmääräykset tulisi laatia sellaisiksi, että eivät estä nykyisen kaltaista metsästystä, eikä mahdollisesti perustettavilla uusilla luonnonsuojelualueilla tule rajoittaa metsästystä vastoin alueen omistajan toivo- musta. Metsästystä ei myöskään tulisi rajoittaa laatimalla liikkumisrajoituksista niin tiukat, että metsästys estyy. Tarkkisten eteläpuoliselle vesialueelle ehdotettu liikkumisrajoitus, joka kieltäisi vesillä liikkumisen 200 metriä lähempänä rantaa, estäisi riistanhoitopiirin mukaan laillisen metsästyksen. Riistanhoitopiiri perusteli metsästyksen sallimista nykyisellään sillä, että se motivoi paikallisia metsästysseuroja rajoit- tamaan alueen pienpetokantaa. Uudenmaan riistanhoitopiiri kiinnitti huomiota sivulla 75 esitettyihin toimenpiteisiin, joihin kuuluu pienpetopyynnin jatkaminen tarvittaessa. Riistanhoitopiiri esitti, että pienpetopyyntiä jatkettaisiin vuosittain ja se merkittäisiin hoito- ja käyttösuunnitelmaan tavoitteisiin vuosittain tehtäväksi toimenpiteeksi.

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 61 Riistanhoitopiiri muistutti siitä, että linnuston seurantatuloksissa ei mainita lainkaan yleisimpiä varis- lintuja. Riistanhoitopiiri piti tärkeänä pesivien varislintukantojen ja pesimättöminä oleskelevien varis- lintujen sisällyttämistä linnustonseurantaan.

Porvoon seudun lintuyhdistys ry

Porvoon seudun lintuyhdistys (PSLY, lausunto 22.5.2007) piti hoito- ja käyttösuunnitelmaa perusteellisena ja hyvin tehtynä ja mainitsi, että suunnitelman tavoitteet ja toteutuskeinot vastaavat varsin pitkälle PSLY:n näkemystä alueella tarpeellisista toimenpiteistä. PSLY piti suunnitelluista hoito- ja kunnostustoimista tärkeimpänä ja kiireellisimpänä Ruskiksen umpeenkasvaneiden osien ruoppaamista sekä vesiväylän avaamista Bjurbölevikeniltä Stensbölefjärdenille. Lisäksi yhdistys muistutti että suunnittelualueen eteläpuolella sijaitsevan Fladanin rantaniityn ottaminen uudelleen laidunkäyttöön on tärkeä toimenpide koko Porvoonjoen suiston linnuston kannalta. Yhdistys piti tärkeänä myös Ruskiksen uuden laidunniityn raivaamista aivan vesirajaan asti sekä laidunta reunustavan jokivarren kasvillisuuden poistamista ja jokirannan pintakerroksen jyrsimistä kasvien juurakoista vapaaksi lietealueeksi. PSLY halusi kiirehtiä Kråkön rantaan esitettyä tornia ja kannatti myös Ruskiksen pohjoisrannalle suunniteltua tarkkailupiiloa. Yhdistys piti molempia hyvänä keinoja lintuharrastuksen ja -tutkimuksen edistämiseksi, mutta muistutti, että tarkkailupiilon johtava reitti on suojattava huolellisesti, jotta paikalla kävijät eivät aiheuta haittaa suiston linnustolle. PSLY ei pidä suotavana Ruskiksen pohjoisrannan länsiosaan rakennettavaksi ehdotettu lintutornia, sillä tornin käyttö todennäköisesti häiritsisi jokiuomassa sen edustalla ruokailevia lintuja. Pienpetopyynnissä tulisi PSLY:n mukaan keskittyä ns. tulokaslajeihin eli minkkiin ja supikoiraan. Yhdistys muistutti, että varis kuuluu luontaiseen pesimälinnustoomme, eikä sen pyynnille suistoalueella ole riittäviä perusteita.

62 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 KUVAILULEHTI

Julkaisija Uudenmaan ympäristökeskus Julkaisuaika Syyskuu 2007 Tekijä(t) Esa Lammi, Markku Nironen ja Marko Vauhkonen

Julkaisun nimi Porvoonjoen suiston–Stensbölen hoito- ja käyttösuunnitelma 2005-2014

Julkaisusarjan Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6/2007 nimi ja numero Julkaisun teema

Julkaisun osat/ Julkaisu on saatavana myös internetistä: muut saman projektin http://www.ymparisto.ﬁ /uus/julkaisut tuottamat julkaisut Tiivistelmä Tämä hoito- ja käyttösuunnitelma koskee Porvoonjoen suiston-Stensbölen aluetta, joka on laaja, yhtenäisenä säilynyt luontokokonaisuus. Siihen kuuluvat mm. Ruskiksen maineikas, vuonna 1945 rauhoitettu lintukosteikko, Ruskiksen eteläpuolella sijaitseva Stensbölenselän vesialue sekä sen itärannalla sijaitsevat Stensbölen kartanon vanhat laitumet ja lehdot. Alue on osa Porvoonjoen suiston–Stensbölen Natura 2000-aluetta. Suunnittelualueen pinta-ala on 996 hehtaaria, josta 828 hehtaaria on vesialuetta ja 168 hehtaaria maata.

Suunnittelualueen rannat ovat matalia, ruoikkoisia ja monin paikoin maatuneita. Hankalasti käytettävät rannat ovat säilyneet lähes rakentamattomina. Stensbölen alue on muovautunut vuosisatojen aikana viljelyn, niitty- ja hakamaiden laidunnuksen sekä metsätalouden tuloksena. Osa metsistä on ollut talouskäytön ulkopuolella varsin pitkään. Metsien arvoa lisäävät luontaiset lehmus- ja tammiesiintymät, joista osa on iäkkäitä.

Porvoonjoen suiston linnusto on rikas ja monipuolinen. Runsaslukuisimpia pesimälajeja ovat vesilinnuista silkkiuikku, sinisorsa ja nokikana. Pesimälinnustoon kuuluvat lisäksi mm. kurki, naurulokki, luhtahuitti, luhtakana ja rastaskerttunen. Suiston rantametsistä pesivät uuttukyyhky ja pikkutikka. Kaulushaikara ja ruskosuohaukka esiin- tyvät myös alueella säännöllisesti.

Porvoonjoen suisto on erittäin merkittäviä vesilintujen muutonaikainen levähdyspaikka sekä keväällä että syksyl- lä. Runsaimmat alueella levähtävät lajit ovat isokoskelo, tukkasotka ja sinisorsa. Isokoskeloita alueelle kerääntyy tiettävästi enemmän kuin yhdellekään toiselle etelärannikon merenlahdelle. Porvoonjoen suisto on myös Etelä- Suomen tärkeimpiä uivelon levähdys- ja ruokailualueita. Suurin yhdellä kertaa laskettu uivelomäärä on peräti 230 yksilöä.

Porvoonjoen suiston–Stensbölen hoito- ja käyttösuunnitelma on laadittu vuosiksi 2005–2014. Toimenpide-ehdotusten toteuttaminen on aloitettu Lintulahdet Life -projektissa vuonna 2004. Natura-alueen suojelutavoitteiden mukaisesti toimenpiteet kohdistuvat erityisesti kosteikkoja rantalinnuston elinolojen parantamiseen sekä kulttuuribiotooppien suojeluun ja ennallistamiseen. Myös virkistyskäyttötarpeet sisältyvät suunnitteluun.

Asiasanat Porvoonjoen suisto–Stensböle, hoito- ja käyttösuunnitelma, lintukosteikko, Lintulahdet Life

Rahoittaja/ Uudenmaan ympäristökeskus toimeksiantaja ISBN ISBN ISSN ISSN 978-952-11-2801-1 (nid.) 978-952-11-2802-8 (PDF) 1796-1734 (pain.) 1796-1742 (verkkoj.) Sivuja Kieli Luottamuksellisuus Hinta (sis.alv 8 %) 64 Suomi Julkinen 18 e Julkaisun myynti/ Edita Publishing Oy, Asiakaspalvelu, PL 800, 00043 Edita. Puh. 020 450 05, faksi 020 450 2380 jakaja Sähköposti: asiakaspalvelu.publishing@edita.ﬁ , Internet: www.edita.ﬁ /netmarket

Julkaisun kustantaja Uudenmaan ympäristökeskus, Asemapäällikönkatu 14, PL 36, 00521 Helsinki. Puh. 020 490 101 (vaihde), 020 690 161 (asiakaspalvelu). Faksi 020 490 3200. Sähköposti: kirjaamo.uus@ymparisto.ﬁ , Internet: www.ymparisto.ﬁ /uus Painopaikka ja -aika Edita Prima Oy. Helsinki 2007

Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 63 PRESENTATIONSBLAD

Utgivare Nylands miljöcentral Datum September 2007 Författare Esa Lammi, Markku Nironen ja Marko Vauhkonen

Publikationens titel Porvoonjoen suiston–Stensbölen hoito- ja käyttösuunnitelma 2005-2014 (Skötsel- och nyttjandeplan för Borgå åmynning–Stensböle 2005–2014) Publikationsserie Nylands miljöcentrals rapporter 6/2007 och nummer Publikationens tema

Publikationens delar/ Publikationen ﬁ nns tillgänglig på internet: andra publikationer http://www.miljo.ﬁ /uus/publikationer/ inom samma projekt Sammandrag Denna skötsel- och nyttjandeplan gäller området Borgå åmynning–Stensböle som utgörs av vidsträckt och sam- manhängande natur. Hit hör bland annat den välkända fågelvåtmarken Ruskis, som fridlystes 1945, den söder om denna belägna Stensbölefjärden samt Stensböle gårds gamla betesmarker och lundar på östra stranden av fjärden. Området ingår i Natura 2000-området Borgå åmynning–Stensböle. Det område planeringen gäller om- fattar 996 hektar av vilka 828 hektar är vatten och 168 hektar land.

Stränderna här är grunda, vassbevuxna och på många ställen igenslammade. De är svåra att utnyttja och har därför förblivit obebyggda. Stensböleområdet har under århundradenas lopp formats genom odling, betesgång på ängar och trädklädda marker samt skogsbruk. En del av skogarna har varit obrukade under en lång tid. De naturliga förekomsterna av lind och ek, av vilka en del är mycket gamla, gör skogarna ännu värdefullare.

Borgå åmynning har en rik och varierande fågelfauna. Flest till antalet av de sjöfågelarter som häckar här är skäggdoppingen, gräsanden och sothönan. Andra häckande fåglar är bland annat trana, skrattmås, småﬂ äckig sumphöna, vattenrall och trastsångare. I strandskogarna vid åmynningen häckar skogsduva och mindre hackspett. Rördrom och brunn kärrhök förekommer regelbundet.

Åmynningen är en mycket viktig rastplats för ﬂ yttande sjöfåglar under både våren och hösten. Av de rastande arterna är storskrake, vigg och gräsand de talrikaste. Här samlas så vitt man vet ﬂ er storskrakar än i någon an- nan vik längs sydkusten. Borgå åmynning är även en av de viktigaste platserna i södra Finland där salskraken rastar och söker föda. Man har räknat så många som 230 individer på en gång.

Skötsel- och nyttjandeplanen för Borgå åmynning–Stensböle gäller åren 2005–2014. Åtgärder har inletts redan 2004 inom projektet Lintulahdet Life. Enligt skyddsmålen för Naturaområdet inriktas åtgärderna särskilt på för- bättrandet av livsmiljön för våtmarks- och strandfåglar samt skyddet och restaureringen av kulturbiotoper. Även behovet att nyttja området för friluftsliv och rekreation ingår i planeringen.

Nyckelord Borgå åmynning–Stensböle, skötsel- och nyttjandeplan, fågelvåtmark, Lintulahdet Life

Finansiär/ uppdragsgivare ISBN ISBN ISSN ISSN 978-952-11-2801-1 (hft.) 978-952-11-2802-8 (PDF) 1796-1734 (print) 1796-1742 (online) Sidantal Språk Offentlighet Pris (inneh. moms 8 %) 64 Finska Offentlig 18 e Beställningar/ Edita Publishing Ab, Kundservice, PB 800, 00043 Edita. Tel. +358 20 450 05, fax +358 20 450 2380 distribution E-post: asiakaspalvelu.publishing@edita.ﬁ , Internet: www.edita.ﬁ /netmarket

Förläggare Nylands miljöcentral, Stinsgatan 14, PB 36, 00521 Helsingfors. Tel. +358 20 490 101 (växel), 020 690 161 (kundservice). Fax +358 20 490 3200. E-post: kirjaamo.uus@ymparisto.ﬁ , Internet: www.miljo.ﬁ /uus Tryckeri/tryckningsort Edita Ltd. Helsinki 2007. och -år

64 Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 6 | 2007 UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 6 | 2007

Edita Publishing Oy PL 800, 00043 Edita Asiakaspalvelu: puh. 020 450 05 Edita-kirjakauppa Helsingissä Annankatu 44, puh. 020 450 2566

ISBN 978-952-11-2801-1 (nid.) ISBN 978-952-11-2802-8 (PDF) ISSN 1796-1734 (pain.) ISSN 1796-1742 (verkkoj.)