Pertti Luntinen SAKSAN KEISARILLINEN LAIVASTO ITÄMERELLÄ Suomen Historiallinen Seura Finska Historiska Samfundet Societas Historica Finlandiae
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
Pertti Luntinen SAKSAN KEISARILLINEN LAIVASTO ITÄMERELLÄ Suomen Historiallinen Seura Finska Historiska Samfundet Societas Historica Finlandiae Historiallisia Tutkimuksia 143 Pertti Luntinen SAKSAN KEISARILLINEN LAIVASTO ITÄMERELLÄ Aikeet, suunnitelmat ja toimet SHS • Helsinki • 1987 Kannen suunnittelu: Rauno Enden Kansikuva: Panssaritykkivene "Siegfried". Teoksessa D. von Henk, Zur See, Hamburg 1895. ISSN 0073-2559 ISBN 951-8915-01-6 Gummerus Oy Kirjapaino Jyväskylä 1988 Aluksi Keisari-Saksalle rakennettiin aikanaan mahtava sotalaivasto, jon- ka piti näyttää valtakunnan mahtia maailman merillä. Keisarilli- sen laivaston toimista valtamerillä on kirjoitettu paljon, syrjäinen Itämeri on jäänyt vähemmälle huomiolle. Maailmansotaa edeltä- neellä vuosikymmenellä Itämeren tienoilla kuitenkin nähtiin vil- kasta diplomaattista toimintaa minkä taustalla piili merisotilaalli- sia pyrkimyksiä. Sortokausien aikana venäläiset pelkäsivät saksa- laisten maihinnousua Suomeen tai Baltiaan, mikä sitten toteutui- kin sodan loppuvaiheessa. Sekä Venäjän että Suomen kohtaloon saksalaisten toimet vaikuttivat varsin tuntuvasti. Venäjän vallan- kumouksen tai Suomen historiaa tässä ei kuitenkaan kerrota, vaan se, mitä saksalaiset näistä maista tiesivät ja tahtoivat. Tässä on siis pyritty selvittämään, mihin saksalaiset Itämerellä pyrkivät ja mistä oikeastaan oli kysymys. Lähteinä ovat meriesikunnan yk- sityiskohtaiset valmiit sotasuunnitelmat ja niiden perustaksi kerä- tyt monenlaiset tiedotukset, katsaukset, pohdinnat ja mietinnöt. Sotatapausten kulku on jo varsin perusteellisesti selvitetty sota- historioissa, joten nyt niitä on selostettu vain sen verran kuin ker- tomuksen koossapitämiseksi on tarvinnut. Tässä käsiteltävänä aikana merisotaa käytiin panssaroiduilla höyrylaivoilla; "taistelulaivassa" tai "linjalaivassa" oli tavallises- ti neljä kahdentoista tuuman (kranaatti oli siis 12" paksu) tykkiä, "suurtaistelulaivassa" eli "dreadnoughtissa", joiden nimikkolaiva valmistui Englannissa v. 1906, tykkejä oli kymmenen tai kaksi- toista. Risteilijät olivat jonkin verran nopeampia ja heikommin aseistettuja tiedustelulaivoja, joista "panssariristeilijät" oli suojat- tu kylkipanssarilla, "kevyet" tai "pienet" risteilijät taas joutuivat 5 turvautumaan pelkkään nopeuteensa. "Taisteluristeilijä" oli suu- ri, dreadnoughtin veroisesti aseistettu, hiukan nopeampi mutta heikommin suojattu laivatyyppi. Uusia asekeksintöjä oli torpedo, oikeastaan miehittämätön pienoislaiva, joka räjähti osuessaan lai- vaan; torpedoja singottiin vihollista kohti pienistä, nopeista torpe- doveneistä tai veden alta sukellusveneistä; miina taas lasketaan ankkurinsa varaan vihollisen väylälle ja räjähtää laivan osuessa siihen. 6 Sisällysluettelo Aluksi 5 Ennen sotaa 9 Saksa tarvitsee laivaston 9 Laivastokilpailu 14 Miehet 20 Suunnitelmat 24 Itämeri 28 — Pohjolan varmistaminen 29 — Sivusotanäyttämö 32 — Kaksintaisteluhaave 39 — Uudenlaisen sodan enteitä 45 Näännytyssota 50 Toteutumaton taistelu 50 Asemasota Itämerellä 55 — Tanskan salmet tukossa 55 — Venäläisten voimat ja aikeet 59 — Saksalaisten törmäilyt 61 — Armeijan siivellä 67 — Kauppasotaa 71 Valloitukset 79 Totaalinen sota 79 — Päämäärät 79 — Upotussota 85 Venäjä lamautuu 88 Itämerenmaakunnat 92 — Saksan sydämellä 92 — Kansallinen itsemääräämisoikeus 98 Ahvenanmaa 108 7 — Ruotsin puolueettomuus 108 — Valloitus 118 — Linnoitukset 124 Suomi 126 — Kapinaa valmistellaan 126 — Apuretkikunta 131 — Entisen Venäjän sotalaivat 141 — Pikku apulainen 148 Aikeet 165 Pietariin 165 — Monarkistien avulla 165 — Bolsevikkien luvalla 167 — Valmiina iskuun 172 Jäämerelle 175 — Kaukainen Pohjola 175 — Suur-Suomi 180 Laivaston oma sota 186 Loppu 189 Hochseeflotten kapina ja upotus 189 Seegeltung luhistuu Itämerelläkin 190 Jälkikatsaus 194 Tutkimuksen perusta 202 Yhteisö 202 Arkistolähteet 204 Kirjallisuus 206 Die kaiserlich deutsche Flotte in der Ostsee. Zusammenfassung 235 Hakemisto 245 8 Ennen sotaa Saksa tarvitsee laivaston "Tässä on tämä mahtava valtakunta joka käsittää enemmät puolet Keski-Euroopasta ja jonka väki, vauraus ja voima kasvaa koko ajan. ... Heillä ei ole siirtomaita, ja heidän täytyy saada niitä, niinkuin meidänkin. He eivät voi vallata ja puolustaa niitä eivät- kä voi suojella vilkasta kauppaansa ilman merivoimaa. Meren herruus on nykyisin ratkaiseva (the thing), eikö olekin?"' Näin kirjoitti englantilainen kirjailija Erskine Childers vuonna 1903. Saksalaiset olivat samaa mieltä. Saksa tarvitsi sotalaivaston suojaamaan herkeämättä kasvavaa kauppamerenkulkuaan. Maa kukoisti teollisuuden ja ulkomaankaupan ansiosta, mutta ilman omaa merivoimaa sen kauppalaivasto kulki Britannian hallitse- milla merillä suojattomana kuin kuoreton nilviäinen. Englanti kyllä salli kaikkien kulkea merillä vapaasti, mutta toisen armoilla oleminen tuntui nöyryyttävältä itsetietoisista saksalaisista, eikä Englannin suopeuden jatkumisesta ollut mitään takeita. Sotalaivoja oli Saksassa jonkin verran rakennettu ennenkin, Tanskan, Ranskan ja Venäjän vastaista taistelua ajatellen. Preus- sille oli hankittu laivastoa jo 1848, ja toinen rakennuskausi oli seitsemänkymmenluvulla valtakunnan perustamisen jälkeen. Lai- voja oli kertynyt sekava kokoelma, koska ei oltu selvillä, halut- tiinko panssarilaivoja meritaistelua varten, risteilijöitä kauppaso- taa käymään, vaiko uivia pattereita rannikkopuolustusta tuke- 2. Childers, The Riddle ... s. 65. 9 maan. Lisäksi tekniikan kehitys oli vanhentanut hyvätkin laivat nopeasti, niin että vasta yhdeksänkymmenluvulla kävi mahdolli- seksi suunnitelmallinen laivastonrakennus kun laivatyypit näytti- vät vakiintuneen. Samaan aikaan myös suuri yleisö heräsi kiinnostumaan meri- asioista. Keisari Vilhelm II teki laivaston hyväksi suuren työn he- rättäessään mantereisiin puuhiin keskittyneet alamaisensa tajua- maan merenkin merkityksen. Pikkuprinssinä Vilhelm oli viety Iiortsmouthiin katsomaan isoäiti Viktorian laivastoa. "Silloin mi- nussa heräsi halu rakentaa joskus itsekin samanlaisia laivoja, ja kun kasvaisin isoksi, omistaisin yhtä hienon laivaston kuin eng- lantilaiset". Saksa ei saanut jäädä voimattomana syrjään, kun sitä- kin koskevia maailman kysymyksiä ratkaistiin. Sen täytyi saada sananvaltaa maailmalla, Weltgeltung, sen täytyi nousta manner- vallasta maailmanvallaksi, Weltmacht. Armeija oli mahdollista- nut Saksan yhdistymisen, mutta taistelussa maailmanvallasta me- rivaltoja vastaan siitä ei ollut apua. Ponnistelut oli nyt keskitettä- vä laivojen rakentamiseen. "Tulevaisuutemme on merellä", "kol- mikärkivaltikka kuuluu meille".' Maailman tapahtumat näyttivät osoittavan että ilman laivastoa Saksa todella oli vaarassa. Englannissa vaadittiin Saksan kiusalli- sen hyvin kaupaksi meneviin tuotteisiin halventavaksi tarkoitettu merkintä "Made in Germany". Aiheetta kiukuteltiin keisari Vii- helmin onnittelusähkeestä buurien presidentti Krugerille. "Satur- day Review" kirjoitti 1897 että jos Saksa olisi hävinnyt olemasta, jokaikinen Englannin elinkeino ja yritys olisi hyötynyt, joten "Germany esse delendam." Saksalaisia syrjittiin Samoan jakokiis- tassa 1898, Manilan edustalla amerikkalainen amiraali Dewey es- ti saksalaista laivuetta sekaantumasta Filippiinien sotaan, ja buu- risodan alettua englantilaiset pidättivät pari saksalaista postihöy- ryä 1899 aseitten salakuljetuksesta epäiltyinä.° — Muitten mieles- tä saksalaisilla ei ollut kylläkään mitään syytä puuttua näihin ky- symyksiin, joten syytökset syrjimisestä olivat perusteettomia. Laivastosta innostuneiden mielestä Saksan kokemilla nöyryy- tyksillä oli hyvätkin puolensa, koska ne saivat kansan uskomaan 3. Tirpitz, Erinnerungen s. 104, 134, Hopmann s. 240. Padfield, The Great Na- val Race s. 111. 4. Tirpitz, Erinnerungen s. 103-105, 168. 10 että vaara todella uhkasi. Alfred Kruppin aloitteesta perustettiin merihenkeä levittämään laivastoliitto, Flottenverein, johon saa- tiin miljoona jäsentä. "Laivastoprofessorit" Schmoller, Wagner, Sering, Schumacher todistelivat miten Saksa uhkasi jäädä mui- den valtojen sulkeutuvien talousalueiden ulkopuolelle köyhän pikkukansan surkeaan olemassaoloon. Isänmaallinen lehdistö vaati Saksalle tasavertaisuutta merellä. Laivasto, teräs- ja telakka- teollisuus sekä mielipiteenmuokkaajat kasvoivat uudenaikaiseksi sotilaiden ja teollisuuden voimaryhmäksi, "military-industrial complex". Kansalle vakuutettiin että varustautumien ei suinkaan tähdän- nyt sotaan. Päinvastoin, vahvat varusteet turvasivat rauhan koska niiden takia sota kävi liian vaaralliseksi kaikille. Kilpailijain hou- kutuksia täytyi varoa, ne kun puhuivat aseiden riisunnasta mutta itse varustautuivat herkeämättä. August Bebel kylläkin ihmetteli, kenen kanssa kauppaa ollenkaan käytäisiin, jos välit anglosaksien kanssa katkeaisivat, kun parhaat kauppakumppanit kerran olivat Englanti siirtomaineen sekä Amerikka. Mutta eihän sosialistin va- roituksia voinut ottaa vakavasti; ja jos tilastot tosiasiassa osoitti- vatkin Englannin hyväksi kauppakumppaniksi, sen kilpailu tun- tui silti uhkaavalta. Viesti meni varsin hyvin perille. Laivastoyhdistyksen propagan- daa säestivät Siirtomaayhdistys ja Suursaksalaisten yhdistys. Ne vaativat suurta Saksaa Keski-Eurooppaan ja suurta siirtomaaimpe- riumia Keski-Afrikkaan. Englannin laivastoasiamies raportoi että saksalaiset haaveilivat miten koko maanpiiri heitä pelkäisi, hallit- sevat luokat hautoivat valloitusaikeita, oppineet luokat uhkuivat hyökkäyshalua, ja kadunmies oli kiihotettu niin ettei Saksan ete- nemistä enää voinut pysäyttää.' Saksan laivaston varsinainen luoja oli amiraali Alfred