Tupakkakertomus 2006 Kansanterveyslaitoksen Julkaisuja Oikeus Savuttomaan Elämään

CORE provided by Julkari provided brought to you by brought Katja Joronen • 3/2006 B Kristiina Patja • Marjaana Pennanen Tupakkakertomus 2006 Kansanterveyslaitoksen julkaisuja Oikeus savuttomaan elämään

Marjaana Pennanen • Kristiina Patja • Katja Joronen — Tupakkakertomus 2006 5 8 1

6 0

4 7 1 5

9 ISBN 951-740-618-5 8 7 ISBN 951-740-619-3 (pdf) ISSN 0359-3576 http://www.ktl.fi/portal/2920 Helsinki 2006 Edita Prima Oy ISBN 951-740-618-5 (print) 9 View metadata, citation and similar papers at core.ac.uk similar papers and metadata, citation View Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 3/2006 Publications of the National Public Health Insitute

Marjaana Pennanen • Kristiina Patja • Katja Joronen

Tupakkakertomus 2006 Oikeus savuttomaan elämään

Helsinki, 2006

1 Kiitämme Tupakkakertomuksen laatimisessa auttaneita henkilöitä: Terhi Aalto-Setälä, Kansanterveyslaitos Ari Haukkala, Helsingin yliopisto Hanne Heikkinen, Kansanterveyslaitos Satu Helakorpi, Kansanterveyslaitos Laura Kestilä, Kansanterveyslaitos Urpo Kiiskinen, Kansanterveyslaitos Kari Kuulasmaa, Kansanterveyslaitos Tiina Laatikainen, Kansanterveyslaitos Jukka Lindeman, Kansanterveyslaitos Meri Paavola, Kansanterveyslaitos Ritva Prättälä, Kansanterveyslaitos Anastasiya Rogacheva, Kansanterveyslaitos Patrick Sandström, Kansanterveyslaitos Hanna Tolonen, Kansanterveyslaitos Kerttu Tossavainen, Kuopion yliopisto Ellen Tuomaala, Kansanterveyslaitos Eeva Riitta Vartiainen, Kansanterveyslaitos Erkki Vartiainen, Kansanterveyslaitos Sari Yrjölä, Kansanterveyslaitos

2 SISÄLLYSLUETTELO

TIIVISTELMÄ ...... 6 SAMMANDRAG ...... 8 ABSTRACT ...... 10 1 JOHDANTO...... 12 2 TUPAKKALAINSÄÄDÄNTÖ...... 12 2.1 Tupakkalain kehitys Suomessa ...... 12 2.2 Suomen tupakkalain keskeinen sisältö...... 13 2.2.1 Ravintolatupakointi...... 14 2.2.2 Lain toimeenpano ja valvonta...... 14 2.3 Tupakkaveron määräytyminen ja tuotto...... 15 2.4 Euroopan unionin tupakkadirektiivien kehitys viime vuosina...... 15 2.5 WHO:n tupakkapuitesopimus...... 16 3 TUPAKOIMATTOMUUDEN EDISTÄMINEN...... 16 3.1 Tupakkatuotteiden kulutus...... 18 3.2 Aikuisten tupakointi...... 18 3.3 Nuorten tupakointi ...... 19 3.4 Nuuska ...... 19 3.5 Ympäristön tupakansavu...... 21 Lähteet: ...... 21 4 YHTEENVETO KOULUPOHJAISISTA TUPAKOINNIN EHKÄISYOHJELMISTA ...... 22 Tiivistelmä ...... 22 4.1 Tausta ja tavoitteet...... 22 4.2 Menetelmät ...... 23 4.3 Tulokset...... 23 4.3.1 Tietoon pohjautuvat ehkäisyohjelmat...... 24 Yhteenveto ...... 24 4.3.2 Tupakoimattomuuskilpailuun kannustavat ehkäisyohjelmat ...... 24 Yhteenveto ...... 25 4.3.3 Sosiaalisen kyvykkyyden ja sosiaalisten paineiden hallintaohjelmat...... 25 Kohdistetut ehkäisyohjelmat...... 28 Ehkäisyohjelmat, joissa käytettiin apuna ikätoverijohtajia...... 29 Yhteenveto...... 30 4.3.4 Monimalliohjelmat...... 31 Kohdistetut ehkäisyohjelmat...... 33 Ehkäisyohjelmat, joissa käytettiin apuna ikätoverijohtajia...... 35 Yhteenveto...... 35 4.4 Yhteenveto, päätelmät ja toimenpide-ehdotukset ...... 36 4.5 Lähteet...... 37 5 TUPAKKATERVEYSOPETUS PERUSKOULUN 7.-9. – LUOKKALAISILLA...... 42 Tiivistelmä ...... 42 5.1 Tutkimuksen tausta ja tarkoitus...... 43 5.2 Aineisto...... 44 5.3 Tutkimustulokset...... 44 5.3.1 Taustatekijät...... 44 5.3.2 Suhtautuminen terveysopetukseen ...... 45 5.3.3 Yhteenveto...... 45 5.3.4 Nuorten terveyskäyttäytymisen tukeminen terveysopetuksessa...... 46 Terveysopetustarpeen arviointi...... 46 Terveysopetuksen suunnittelu...... 47

3 Terveysopetus ...... 48 Tupakkaterveysopetus...... 48 Tupakointivalvonta...... 52 Tupakoimattomuuteen ohjaavan opetuksen arviointi ...... 53 Yhteenveto...... 56 5.4 Yhteistyö ja terveysopetuksen integrointi...... 57 5.4.1 Opettajien tiedot ja taidot toteuttaa tupakkaterveysopetusta ja lisäkoulutuksen tarve ...... 58 5.4.2 Yhteenveto...... 59 5.6 Muut kommentit...... 59 5.6.1 Terveysopetukseen ja koulun tupakoimattomuuteen liittyvät kommentit ...... 59 5.6.2 Oppilaiden sosiaaliseen ympäristöön liittyvät kommentit...... 60 5.6.3 Tupakoinnin valvontaan liittyvät kommentit...... 60 5.7 Yhteenveto, päätelmät ja toimenpide-ehdotukset ...... 61 5.8 Lähteet...... 63 6 NUORTEN TUPAKOINNIN VIEROITUKSEN JÄRJESTÄMINEN...... 63 6.1 Tausta ja tavoitteet...... 63 6.2 Kohderyhmät ja toimintaympäristöt ...... 63 6.3 Tupakkariippuvuus nuorilla ...... 64 6.4 Tutkimusten valinta...... 64 6.4.1 Kouluissa toteutetut vieroitusohjelmat ...... 65 6.4.2 Terveydenhuollossa toteutetut vieroitusohjelmat ...... 66 6.4.3 Tupakoimattomuuskilpailut ...... 69 6.4.4 Tupakoinnin vieroituslääketutkimukset nuorilla ...... 70 6.4.5 Tupakoinnin vieroituspuhelinpalveluista tehdyt tutkimukset...... 71 6.4.6 Verkkovieroituksesta tehdyt tutkimukset...... 72 6.4.7 Yhteenveto tutkimusnäytöstä...... 72 6.5 Nykytilanne...... 72 6.6 Toimenpide-ehdotukset...... 73 6.6.1 Yleistä...... 73 6.6.2 Vieroitusta tukeva toiminta...... 73 6.7 Yhteenveto ...... 75 6.8 Lähteet...... 75 7 TURVALLISUUTTA, TERVEYTTÄ JA PÄIHTEETTÖMYYTTÄ...... 78 Tiivistelmä ...... 78 7.1 Johdanto ...... 79 7.2 Koululaisen kehityshaasteet...... 80 7.2.1 Turvallisuuden kokemus...... 80 7.2.2 Myönteinen minäkäsitys ja terve itsetunto ...... 81 7.2.3 Elämänhallinta, elämäntaidot ja näiden vahvistaminen...... 82 7.3 Koululaisen terveys...... 83 7.3.1 Itsearvioitu terveys ja koetut oireet ...... 83 7.3.2 Mielenterveys ...... 84 7.3.3 Mielenterveyteen liittyviä interventioita ...... 85 7.4 Koulun rooli lapsen ja nuoren elämässä ...... 87 7.4.1 Kouluhyvinvointi ...... 88 7.4.2 Kiinnittyminen kouluun...... 89 7.4.3 Kiusaaminen ...... 91 7.5 Perhe koululaisen suojaavana tai riskitekijänä...... 92 7.6 Lasten ja nuorten riskialtis terveyskäyttäytyminen ...... 92 7.6.1 Tupakointi...... 93 7.6.2 Alkoholin käyttö...... 94 7.6.3 Liikunnan puute ja ylipaino...... 95 7.6.4 Unen ja levon puute...... 96 7.7 Lasten ja nuorten syrjäytymisuhka ja pärjäävyys...... 96

4 7.8 Yhteiskunnan puuttuminen koululaisten syrjäytymiskehitykseen...... 97 7.8.1 Poliittisia kannanottoja ja ohjelmia ...... 97 7.8.2 Koululaisten syrjäytymiskehitystä ehkäiseviä hankkeita Suomessa...... 98 Terve itsetunto -projekti...... 98 Nuorten osallisuus -hanke ...... 99 Lasten turvataito -ohjelma...... 99 Elämäntaidot -hanke...... 100 Varhaisen puuttumisen -hanke...... 100 Ehkäisevän päihdetyön projekteja ...... 100 Arvojen ja valintojen viidakko -projekti...... 101 MUKAVA -hanke ...... 101 Euroopan terveet koulut -hanke...... 101 Mielenterveys lapsuuden ja nuoruuden voimaksi -hanke...... 102 Yhdessä elämään -kasvatusyhteistyö...... 102 7.9 Koululaisten syrjäytymiskehitystä ehkäiseviä interventioita ulkomailla...... 102 7.9.1 Aineiston hakuprosessi ja yleiskuvaus ...... 102 7.9.2 Meta-analyysit päihdeohjelmista...... 103 7.9.3 Yksittäisiä interventiotutkimuksia esi- ja alakoululaisten keskuudessa...... 104 7.9.4 Yksittäisiä interventiotutkimuksia yläkoululaisten keskuudessa ...... 105 7.9.5 CASEL -ohjelmia päihteiden käytön ehkäisemiseksi ...... 106 7.10. Lähteet...... 108 Liite ...... 122 8 VALTION TUTKIMUSLAITOSTEN TUPAKKAA KOSKEVA TOIMINTA...... 123 8.1 Kansanterveyslaitos ...... 123 8.2 Työterveyslaitos ...... 130 8.3 Stakes ...... 130 8.4 Tampereen yliopisto...... 130 8.5 Kuopion yliopisto...... 130 9 TUPAKOIMATTOMUUDEN EDISTÄMISTYÖTÄ TEKEVIÄ JÄRJESTÖJÄ...... 131 10 SUOMALAISTEN TUPAKOINTIIN LIITTYVÄT TUTKIMUSJULKAISUT VUOSINA 2002-2006...... 135 11 TUPAKOINNISTA JULKAISTUT VÄITÖSKIRJAT VUOSINA 1977-2006 ...... 142 12 YHTEISTIETOJA JA TIETOLÄHTEITÄ...... 145

5 Pennanen M, Patja K, Joronen K da ko. ryhmän yksilölliset tarpeet ja näin ollen Tupakkakertomus 2006. Oikeus savuttomaan räätälöidä ehkäisyohjelma kohderyhmälle mm. elämään yksilöllisen tuen ja palautteen avulla. Myös ikä- Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2006 tovereiden apu ehkäisyohjelman toteutuksessa, ISBN 951-740-618-5 (print) voi vaikuttaa myönteisesti. ISBN 951-740-619-3 (pdf) Peruskoulujen 7.-9. luokkien henkilökunnalle suunnatun kyselytutkimuksen perustella voi- TIIVISTELMÄ daan sanoa, että koulujen henkilökunta suhtautuu myönteisesti terveys- ja tupakkaopetukseen. Tupakkakertomus on tarkoitettu tupakoinnin He uskovat, että opetuksella pystytään vaikutta- vähentämistyötä tekeville. Tupakoinnin vähen- maan nuorten tupakointiin. Kouluissa tehdään tämistyötä tehdään lähes kaikilla yhteiskunnan jo nyt paljon yhteistyötä eri tahojen kanssa ja sektoreilla, useimmiten muun toiminnan lisänä henkilökunta kokee, että nuorten tupakointi on tai ohessa, joten olemme pyrkineet keräämään vähentynyt. Ongelmaksi koetaan, että nuorten yhteen kaikille toimijoille hyödyllistä tietoa. asenteisiin on vaikea vaikuttaa ja monilla op- Tupakkakertomus kokoaa suomalaisen tupakka- pilailla tupakointi on jo vakiintunut tapa. Hen- lainsäädännön keskeisen sisällön, tupakkaan liit- kilökunta arvioi myös, että heillä on vaikeuksia tyvän ajankohtaisen tutkimustiedon sekä esitte- saada sopivaa oppimateriaalia käyttöönsä. Kou- lee tupakoinnin vähentämiseen tähtääviä toimia lualueen ulkopuolella tapahtuva tupakointi koet- ja toimijoita. tiin olevan yleisempää kuin koulualueella, mikä Koska nuorten tupakoinnin väheneminen on tuo valvontaan oman haasteellisuuden. yksi keskeinen tavoite Terveys 2015 strategi- Nuorten tupakoinnin vieroitustoiminnasta on assa, tämän Tupakkakertomuksen pääpaino on vasta vain vähän tietoa. Nuorten vieroitustoi- nuorten tupakoimattomuuden edistämistoimien mintaa on alettu toteuttamaan ja tutkimaan vasta tutkimustiedossa. Kertomus sisältää laajan kir- viime vuosien aikana. Vieroitusohjelmissa on- jallisuuskatsauksen nuorten tupakoinnin ehkäi- gelmaksi nousee usein se, miten motivoida niitä syohjelmista, terveysopetuksesta peruskoulun nuoria osallistumaan ohjelmaan, jotka eivät ole 7.-9.-luokkien rehtoreille ja opettajille suunna- kiinnostuneita tupakoinnin lopettamisesta. Mo- tun kyselytutkimuksen raportin, tutkimustietoa nissa ohjelmissa on käytetty apuna mm. rahallis- nuorten tupakoinnin vieroituksesta ja toimen- ta palkitsemista. Suomessa nuorten vieroitustu- pide-ehdotuksia nuorten vieroituksen suunnit- kitoimia on kehitetty, mutta ne ovat vielä varsin teluun lähivuosille sekä kirjallisuuskatsauksen vähäiset. syrjäytymisuhan alla elävien nuorten parissa tehdyistä kansainvälisistä ja kansallisista tutki- Suomessa on kehitetty ja toteutettu useita kou- muksista ja ohjelmista. lussa toteutettuja hankkeita nuorten syrjäytymi- sen ehkäisemiseksi, mutta niiden vaikuttavuutta Nuorten tupakoinnin ehkäisytoimintaa on tut- ei ole juurikaan tutkittu. Kansainvälisen me- kittu laajasti viimeisten vuosikymmenten aika- ta-analyysin mukaan tehokkaimmat päihteiden na. Kuitenkin on vaikea yksiselitteisesti sanoa käytön ehkäisyohjelmat keskittyivät käyttäyty- minkälaiset ehkäisyohjelmat ovat tehokkaita, miseen ja elämäntaitojen opetteluun, korostivat koska pitkän aikavälin myönteisiä tuloksia on nuorten ryhmäytymistä keskenään ja aikuisten vain vähän saatavilla. Voidaan kuitenkin sanoa, kanssa, toteutettiin vuorovaikutuksessa nuorten että tupakoinnin ehkäisyohjelmilla, joilla on kanssa, korostivat pohdiskelevaa, itse-reﬂek- kannustettu nuoria osallistumaan passiivisen toivaa oppimista, perustuivat selkeästi lausut- roolin sijaan, on saavutettu myönteisiä tulok- tuun tarkoitukseen ja strategiaan sekä korostivat sia. Ehkäisyohjelmissa nuoret opettelevat halut- läheistä kontaktia nuoriin. Lisäksi intervention tua käyttäytymistä mallien ja jäljittelyn kautta, vaikuttavuutta vahvistivat tutkimuksen liittä- niissä tavoitteena on lisätä nuorten tietoisuutta minen vaikuttavuuden arviointiin, sosiaalisen tupakointiin liittyvästä sosiaalisesta paineesta vaikuttamisen näkökulma, keskittyminen norja vahvistaa kykyä vastustaa sitä. Ehkäisyohjel- meihin ja päätökseen päihteettömyydestä sekä milla, joilla on kouluohjelman lisäksi sitoutettu yhteisötason liittäminen ohjelmaan. Myös ikäto- ympäröivä yhteisö mukaan ja jotka ovat kohden- verin toimiminen ohjaajana näytti lisäävän oh- nettu jollekin tietylle ryhmälle tai ryhmille on jelman vaikuttavuutta. saavutettu myös hyviä tuloksia. Kohdistetuilla ehkäisyohjelmilla voidaan paremmin huomioi- Tupakoinnin yleisyyden vähenemiseen vaiku-

6 tetaan tukemalla nuorten tupakoimattomuutta pakoimattomuuteen kasvamiseen. Vaikuttavien useiden eri toimijoiden yhteistyöllä, johon kuu- toimenpiteiden etsiminen ja käyttöön ottaminen luvat sekä tupakoinnin aloittamisen ehkäisy, että eri toimialueilla jatkaa ja vahvistaa hyvää kehi- tupakoivien nuorten vieroituksen tukeminen. Ai- tystä, joka on jatkunut aikuisten ja nuorten tu- kuisten tupakoinnista vieroittumisen tuki on tär- pakoinnin yleisyydessä. Toivomme, että tämä keää, koska aikuiset vaikuttavat kauaskantoisesti raportti tukee toimijoita tässä työssä. heidän lastensa ja lähellään kasvavien lasten tu-

7 Pennanen M, Patja K, Joronen K individuellt stöd och feedback. Kompisbaserade Tobaksrapporten 2006. Rätt att leva ett rökfritt program kan också ha positiv effekt. liv Att döma av resultaten från den enkät som ut- Folkhälsoinstitutes publikationer, B3/2006 förts bland personal i högstadieskolor (årskurs ISBN 951-740-618-5 (print) 7–9 i grundskolan) har skolpersonalen en positiv ISBN 951-740-619-3 (pdf) inställning till hälsoundervisning och fakta om rökning. De anser att det är möjligt att påverka SAMMANDRAG ungas rökvanor genom undervisning. Skolorna har redan nu ett omfattande samarbete med olika Tobaksrapporten är avsedd för alla som arbe- organisationer och enligt personalens bedöm- tar med att förebygga och bekämpa av rökning. ning har rökning bland unga minskat. Problemen Inom de flesta samhällssektorer finns människor är enligt enkätdeltagarna att ungas attityder är som arbetar för att minska rökning, oftast vid svåra att påverka och att många elever redan är sidan av sin ordinarie befattning. Vi har försökt vanerökare. De tillfrågade anser vidare att de har samla ihop nyttig information för alla aktörer. svårigheter att få tag på lämpligt undervisnings- Tobaksrapporten innehåller det väsentliga ur material. Rökning utanför skolområdet anses va- den finländska lagstiftningen på området, aktu- ra vanligare än på skolområdet, och följaktligen ella forskningsresultat samt information om åt- svårt att övervaka. gärder och aktörer inom tobaksprevention och rökavvänjning. Än så länge finns det mycket lite fakta om rök- avvänjning bland unga. Det är först på senare år Eftersom minskad rökning bland unga är ett som man börjat satsa på åtgärder och forskning centralt mål i folkhälsoprogrammet Hälsa 2015 på detta område. Ett vanligt problem är hur man fokuseras denna rapport på forskningsresultat skall göra rökavvänjningsprogrammen attraktiva om tobaksprevention bland unga. Rapporten för unga som inte är motiverade att sluta röka. innehåller en omfattande litteraturöversikt om I många program har man använt penningbe- rökförebyggande program för unga, resultat från löningar som motivationsfaktor. I Finland har en enkät för högstadierektorer och -lärare om avvänjningsstöd för unga utvecklats, men än så hälsoundervisningen för 7–9-klassister, fakta länge i mycket obetydlig utsträckning. om rökavvänjning bland unga och aktuella åt- gärdsförslag till avvänjningsprogram för unga Inom skolorna i Finland har man utvecklat och under de närmaste åren. Dessutom ingår en lit- genomfört flera projekt i syfte att förebygga teraturöversikt av internationella och nationella marginalisering av unga, men det finns just studier och program bland unga som löper risk ingen uppföljning av verkningarna. En interna- att marginaliseras. tionell metaanalys har visat att de effektivaste missbruksförebyggande programmen tar fasta Under de senaste decennierna har man forskat på beteendemodeller och livsstil, betonar ungas mycket kring metoderna för att förebygga rök- grupptillhörighet med andra unga och med vux- ning bland unga. Trots det är det svårt att enty- na, genomförs interaktivt, betonar reflekterande digt slå fast vilka metoder som är effektiva, ef- och självreflekterande inlärning, har ett konkret tersom det finns så få positiva långtidsresultat att mål och en uttalad strategi samt betonar nära tillgå. Däremot står det klart att positiva resultat kontakt med de unga. Andra faktorer som ökar uppnåtts i program där de unga uppmuntras till interventionens effektivitet är en utvärdering aktivitet i stället för att enbart fungera som passiv av resultaten, inriktning på social förstärkning, målgrupp. I de förebyggande programmen övar sociala normer och drogfrihet som en självvald sig de unga i det önskade beteendet med hjälp livsstil samt lokal samhällsförankring. Program av modeller och förebilder som syftar till att öka med ledare i samma ålder som målgruppen före- deras medvetenhet om det grupptryck som hör faller ha större genomslagseffekt. ihop med rökning och stärka deras förmåga att tacka nej. Goda resultat har också uppnåtts med Det lönar sig att försöka minska tobaksrökning hjälp av förebyggande program som vänder sig bland unga genom samarbete mellan olika ak- direkt till en bestämd målgrupp. Genom riktade törer. Det är viktigt att jobba för att unga inte interventioner kan man effektivare ta hänsyn till börjar röka, men samtidigt behövs också stöd målgruppens specifika behov och därigenom an- med rökavvänjning för de unga som redan röker. passa programmet för målgruppen genom bl.a. Samtidigt är det också ändamålsenligt att stöda

8 rökavvänjning för vuxna, eftersom vuxna genom utvecklingstrend som vi sett gällande rökvanor sitt beteende starkt påverkar både sina egna barn både hos unga och vuxna. Vi hoppas att den här och andra barn och unga i sin närhet. Letande rapporten fungerar som ett stöd för alla som har efter och ibruktagandet av effektiva åtgärder tobaksprevention på sin agenda. inom tobaksprevention fortsätter den positiva

9 Pennanen M, Patja K, Joronen K attention to be paid to the individual needs of The Tobacco Report 2006. Right to live a smo- the relevant group and thus tailor the program to ke-free life them through e.g. individual support and feed- Publications of the National Public Health Insti- back. Peer contribution to the implementation tute, B3/2006 of the programme may also have a beneficial ef- ISBN 951-740-618-5 (print) fect. ISBN 951-740-619-3 (pdf) The survey of staff in grades 7–9 of comprehensive school indicates that school employees have ABSTRACT a positive attitude towards health and tobacco The Tobacco Report is intended for all parties related health education. They believe educa- involved in work to reduce smoking. Efforts to tion can make a difference in smoking behav- reduce smoking are undertaken in almost all sec- iour of young people. Schools already engage in tors of society, mostly alongside or in addition to extensive cooperation with various actors, and other activities. Accordingly, we have sought to school employees find smoking among young put together information useful to all actors. The people to have fallen. Difficulties in influencing Tobacco Report is a compilation of the central the attitudes of the young and the fact of many contents of Finnish tobacco legislation and topi- pupils already being accustomed to smoking are cal research data on tobacco as well as a presen- considered problematic issues. School staff also tation of measures and actors seeking to reduce considered their access to suitable study mate- smoking. rials poor. Smoking outside school was thought to be more prevalent than smoking on school As reducing smoking among young people is a premises, which presents a specific challenge to focal goal of the Health 2015 public health pro- supervision. gramme, the emphasis in this Tobacco Report is on research findings on measures to promote Little data has been accumulated to date on non-smoking among young people. The report smoking cessation activities among young peo- includes an extensive review of literature on pro- ple. Smoking cessation programs have been grams to prevent teenage smoking; the report implemented and studied only in recent years. on a health education survey of principals and The question of providing motivation to young teachers in grades 7–9 of comprehensive school; people who have no interest in quitting often research data on smoking cessation activities arises in connection with cessation programs. among young people and proposals for action in Monetary rewards have been utilised in several planning such activities in the near future; and programs. Measures to support smoking cessa- a summary of literature on international and tion for young people are under construction in national studies and programmes concerning Finland. young people in danger of social exclusion. Several in-school projects to prevent social ex- Preventing smoking among young people has clusion among young people have been devel- been the subject of considerable research in oped and implemented in Finland. Nevertheless, recent decades. However, it is difficult to de- only few studies of their effectiveness have been termine unequivocally the effective prevention published. According to international meta- programs, as there are few positive long-term analysis, the most effective substance-abuse results to examine. It may nevertheless be not- prevention programs focused on behaviour and ed that positive results have been achieved with learning life skills, highlighted the formation of smoking-prevention programs that have encour- groups among young people and between young aged young people to participate instead of hav- people and adults, were implemented in inter- ing a passive recipient role. In the prevention action with young people, emphasized self-re- programs, young people learn the desired behav- flective learning, were based on a clearly stated iour through role models and imitation. The goal mission and strategy, and stressed close contact is to raise the awareness of young people about with the young. Moreover, the effectiveness of the social pressures relating to smoking and to interventions was strengthened by linking the enhance their capability to stand up to such pres- study to an effectiveness assessment; the social sures. Prevention programmes targeting a spe- impact standpoint; a focus on norms and a deci- cific group or groups have also proven effective. sion to remain drug-free; and a community-level Targeted prevention programmes allow greater involvement in the program. Program effective-

10 ness also seemed to increase when peers acted impact on tobacco use of their own children and as instructors. children being exposed to their smoking. Effec- tive measures and their implementation are still Collaboration among various groups and organi- needed to ensure the decreasing smoking rates zations is crucial when reducing smoking among in both adult and adolescence smoking. We hope young people. It is very important to prevent this report will support the people working in smoking initiation of adolescents. In addition to different ﬁelds in promoting tobacco free soci- promote smoking cessation among adolescents. ety. Equally adult cessation is important, since reducing adult smoking ﬁgures have a long term

11 1 JOHDANTO tyväisiä elämäänsä, on huonosti voivien lasten määrä noussut huolestuttavasti. On selvää, että Tupakointi on yksi merkittävistä kansantervey- erityisesti elämänkulun alkuvaiheiden olosuh- den uhkista. Suomessa tupakoi päivittäin noin teet ja kokemukset heijastuvat myöhempään miljoona henkilöä. Kansanterveyslaitos on tut- terveyteen ja hyvinvointiin. Koska elintavoilla, kinut, monitoroinut ja osallistunut tupakoinnin esimerkiksi tupakoinnilla, on osuutensa tervey- vähentämistyöhön vuodesta 1977. Miesten tu- serojen syntyprosessissa, on elintapoihin syytä pakointi on vähentynyt, mutta naisten tupakointi kiinnittää huomiota sekä kasvatuksessa, yhteis- on 1970-luvulta lähtien hitaasti lisääntynyt ny- kuntarakenteissa että lainsäädännössä. Suomes- kyiselle tasolle, jossa se on pysynyt. Tupakointi sa onkin viritelty useita hankkeita syrjäytymisen aloitetaan Suomessa nuorempana kuin esimer- ehkäisemiseksi tai osallisuuden lisäämiseksi, kiksi Keski-Euroopassa, ja nuorten tupakoinnin mutta niiden vaikuttavuutta ei ole juurikaan tut- lisääntyminen edelleen on haaste terveyskasva- kittu. Tupakkakertomuksen lopussa kartoitetaan tukselle. Terveys 2015 -ohjelman tavoitteisiin tämän päivän koululaisen kehityksellisiä haas- kuuluu nuorten tupakoinnin puolittaminen vuo- teita, terveyttä, riskialtista terveyskäyttäytymistä teen 2015 mennessä. Tavoitteena on pidentää ja syrjäytymisuhkia sekä koulun ja perheen mer- odotettavissa olevaa elinikää kahdella vuodella kitystä koululaisen elämässä. Samalla esitellään sekä pienentää väestöryhmien välisiä tervey- syrjäytymisuhan alla elävien nuorten parissa seroja. Nämä tavoitteet vaativat toteutuakseen tehtyjä kansainvälisiä ja kansallisia tutkimuksia myös väestön tupakointiin kohdistuvia toimen- ja ohjelmia. Erityisesti keskitytään kuvaamaan piteitä. sellaisia interventiotutkimuksia, joiden vaikutta- Tämä kertomus on tarkoitettu tupakoinnin vä- vuutta on tutkittu. hentämistyötä tekeville. Tupakoinnin vähentä- Tupakkakertomus on valmisteltu Kansanterve- mistyötä tehdään lähes kaikilla yhteiskunnan yslaitoksella yhteistyönä Tampereen, Helsingin sektoreilla, useimmiten muun toiminnan lisänä ja Kuopion yliopistojen kanssa. tai ohessa, joten olemme pyrkineet keräämään yhteen kaikille toimijoille hyödyllistä tietoa. Tupakkakertomus kokoaa suomalaisen tupakka- 2 TUPAKKALAINSÄÄDÄNTÖ lainsäädännön keskeisen sisällön, tupakkaan liit- tyvän ajankohtaisen tutkimustiedon sekä esitte- Kristiina Patja, Kansanterveyslaitos lee tupakoinnin vähentämiseen tähtääviä toimia Suomen tupakkalainsäädännön keskeisenä taja toimijoita. voitteena on vähentää tupakointia ja tupakasta Tupakkakertomuksen pääpaino on nuorten tupa- johtuvia terveyshaittoja sekä suojella uusia suku- koimattomuuden edistämistoimien tutkimustie- polvia tupakalta sekä taata, ettei kukaan vastoin dossa. Kertomus sisältää laajan kirjallisuus kat- tahtoaan altistu tupakansavulle. Savuton hengi- sauksen nuorten tupakoinnin ehkäisyohjelmista, tysilma on jokaisen suomalaisen perusoikeus. joita on tehty eri puolilla maailmaa viime ja tä- män vuosi kymmenen aikana. Kertomus sisältää 2.1 Tupakkalain kehitys Suomessa myös yläkoulujen rehtoreille ja opettajille suunnatun kyselytutkimuksen raportin, jonka tarkoi- Oikeuskaari vuodelta 1789 toteaa ykskantaan tuksena oli selvittää miten maassamme ediste- tupakoivan vastuusta tulipalon sattuessa Jos tuli tään nuorten tupakoimattomuutta peruskoulun pääsee irti tilalla, jota lampuoti viljelee, ja se 7-9 luokkalaisten parissa. johtuu hänen laiminlyömisestänsä tahi varo- mattomuudestansa, niinkuin...polttaa tupakka Nuorten tupakoinnin vieroitus on varsin uusi ladossa, rehuhuoneessa tahi muualla, jossa tuli asia niin meillä kuin myös muualla ja vaikka helposti saattaa syttyä...rakentakoon sijaan yhtä tutkimustieto riippuvuuden kehittymisestä ja hyvän älköönkä saako paloapua tahi veron hel- riskeistä on lisääntynyt voimakkaasti viime vuo- potusta (1 §, Oikeuskaari vuodelta 1789). sina, käytännön keinoja on kehitetty ja tutkittu niukasti. Tässä raportissa kootaan tutkimustietoa Tupakan aiheuttamat terveyshaitat alettiin tun- nuorten tupakoinnin vieroituksesta ja esitetään nistaa laajemmin jo 1950-luvulla, mutta vuon- toimenpide-ehdotuksia nuorten vieroituksen na 1964 Yhdysvaltain terveysviranomaisten ns. suunnitteluun lähivuosille. Terra-raportti nosti tupakan myös lainsäädännön kohteeksi. Suomessa eduskunta oli jo vuonna Vaikka suurin osa suomalaisista lapsista ja nuo- 1961 esittänyt ponnen tupakkalaista hallituksel- rista voi tänä päivänä erittäin hyvin ja on tyy- le, jonka mukaan hallituksen tulee ryhtyä toimiin

12 tupakanmyynnin kieltämiseksi alaikäisille sekä sovelletaan tupakkavastikkeisiin, tupakointiväli- tupakkamainonnan rajoittamiseksi. Suomes- neisiin sekä tupakkajäljitelmiin. sa virisi keskustelu tupakoinnin haitoista mm. Tupakkatuotteiden koostumuksesta on säädetty Itä−länsi-tutkimuksen tulosten sekä kansainvä- erillisessä valtioneuvoston päätöksessä tupak- lisen keskustelun perusteella. Useita komiteoita katuotteiden haitta-aineiden enimmäismääristä, istui pohtimassa tupakoinnin haittojen vähentä- esimerkiksi tehdasvalmisteisen savukkeen ter- mistä. Kuitenkin vasta 1970-luvun alussa poliit- van suurin sallittu pitoisuus on 10 mg yhtä sa- tinen paine johti tupakkalain valmisteluun 1974. vuketta poltettaessa (tuli voimaan vuonna 2002, Tupakkalakia testattiin Pohjois-Karjala-projek- sovelletaan 2004 alkaen). Tupakkapakkauksessa tissa. Laki tupakoinnin vähentämiseksi hyväk- on ilmoitettava savuketta poltettaessa syntyvien syttiin 1976 − oli kulunut 15 vuotta eduskunnan tervan ja nikotiinin määrät Iso-standardien mu- ensimmäisestä ponnesta, joka esitti lainsäädän- kaisilla menetelmillä mitattuna. Tupakkatuotteen nöllisiä toimia tupakoinnin haittojen vähentämi- valmistaja tai maahantuoja vastaa tupakkatuot- seksi (Laki 693/1976 Laki toimenpiteistä tupa- teiden terveysvaaroja aiheuttavien ainesosien pi- koinnin vähentämiseksi annettu 13.8.1976). toisuuksien tutkimisesta ja tutkimusmenetelmi- Tupakkalakia on kehitetty useaan otteeseen. en laadunvalvonnasta. Tupakan valmistajan tulee Merkittävimmät uudistukset ovat koskeneet vuoden 2002 vuosi-ilmoituksessa Suomen terve- mainontaa, ympäristön tupakansavua sekä tupa- ydenhuollon tuotevalvontakeskukselle (STTV) kansavun liittämistä syöpävaarallisten aineiden ilmoittaa kaikkien tupakkatuotteiden osalta tuo- joukkoon. Vuonna 1977 Suomessa tuli voimaan temerkki- ja tyyppikohtainen ainesosaluettelo. täydellinen tupakkatuotteiden mainontakielto ja Enimmäismäärät mitataan koneellisesti, eikä epäsuoramainonta kiellettiin 1994. Epäsuoran mittaus täysin vastaa tupakoivan henkilön saa- mainonnan valvonta on vaikeaa, mutta Suomen mia terva- ja nikotiinipitoisuuksia. Terveydenhuollon tuotevalvontakeskus (STVV) Tupakkalain tarkoituksena on suojella väestöä ottaa vuosittain yhteyttä useisiin mainostajiin terveysvaaroilta ja säännöllisen tupakoinnin ai- tai lehtiin lain rikkomuksesta. Vuonna 1994 la- heuttamalta nikotiiniriippuvuudelta. Tupakka- kia täydennettiin (65/1994 annettu 19.8.1994) ja laissa kielletään tupakkatuotteiden ja tupakoin- kiellettiin mm. tupakointi työyhteisöjen yhtei- tivälineiden myyminen tai muu luovuttaminen sissä ja yleisissä sekä asiakkaille tarkoitetuissa 18 vuotta nuoremmalle henkilölle. Ikäraja on sisätiloissa (12-13 §). Tupakointi ja tupakansa- ehdoton. Suussa käytettävää tupakkaa ei saa vulle altistuminen työpaikoilla ovat sen jälkeen elinkeinotoiminnassa tuoda maahan, myydä tai olennaisesti vähentyneet. Vuonna 1999 annettiin luovuttaa käyttöön, mutta käyttämistä ei ole lais- tupakkalain muutos, jolla rajoitettiin tupakointia sa kielletty. Elinkeinotoiminnassa myyvien tulee ja tupakansavulle altistumista ravintoloissa: laki tarvittaessa pyytää nuorta osoittamaan ikänsä 487/1999 (annettu 9.4.1999). Muutokset tulivat esittämällä henkilöllisyystodistus, passi tai ajo- voimaan asteittain 1.3.2000. Viimeisin muutos kortti. Tällainen selvitys tulee pyytää aina, kun tupakkalakiin tehtiin 30.9.2002, kun EU-lain- myyjä ei ole varma, onko ostaja täyttänyt 18 säädännössä kiellettiin tupakkatuotteiden har- vuotta. haanjohtavat merkinnät (mild, light, ultra light, kevyt jne.) pakkauksissa. Samalla savukepakka- Tupakkatuotteiden myyntikiellosta alle 18-vuo- uksissa olevien varoitusmerkintöjen koko kas- tiaille tulee tupakka-asetuksen 11§:n mukaan voi 32–45 prosenttiin pakkauksen pinta-alasta tiedottaa ilmoituksella, joka sijoitetaan jokai- ja varoitustekstit monipuolistuivat. Aiempiin seen tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden varoitusmerkintöihin verrattuna koko kasvoi 6 myyntipisteeseen sekä tupakkatuotteiden auto- prosenttiyksikköä. maattiseen myyntilaitteeseen. Tupakkatuotteita saa myydä vain valvotuissa myyntipisteissä, ja se koskee myös automaattisia myyntilaitteita. 2.2 Suomen tupakkalain keskeinen Automaattisen myyntilaitteen sijoittamisesta ja sisältö valvonnasta vastaa sijoituspaikan omistaja, hal- tija, vastaava hoitaja tai tehtävään nimetty hen- Lain mukaan tupakalla tarkoitetaan tupakkakas- kilö. vin lehdistä (nicotiana) tai sen osista valmistettua nautintoainetta. Tupakkalaki koskee savukkeita, Tupakan ja tupakkatuotteiden mainonta ja epä- sikareita, piipputupakkaa, irtotupakkaa, tupak- suora mainonta on kielletty. Tämä koskee kaik- kapaperia sekä nuuskaa ja purutupakkaa. Lakia kea myynninedistämistoimintaa ja kytkykaup-

13 paa. Epäsuoraa mainontaa on tupakkatuotteen 2.2.2 Lain toimeenpano ja valvonta myynninedistäminen muun hyödykkeen mai- Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakes- nonnan yhteydessä siten, että muun hyödykkeen kus ohjaa ja valvoo tupakkalain yleistä toimeen- tunnuksena käytetään tupakkatuotteelle vakiin- panoa yhdessä läänihallitusten kanssa. Käytän- tunutta tunnusta sellaisenaan tai tunnistettavasti nön paikallinen valvontavastuu on kunnilla ja muunnettuna tai että siitä muutoin välittyy mie- työsuojeluviranomaisilla. Tupakkatuotteiden likuva tietystä tupakkatuotteesta. Mainontakiel- myyntiä koskee ns. omavalvonta, jonka mukaan to koskee tupakkatuotteita, tupakkajäljitelmää tupakkatuotteita myyvän yrityksen on laaditta- ja tupakointivälinettä. Samoin se koskee myös va omavalvontasuunnitelma, jossa määritellään muuta myynninedistämistoimintaa. Yrityskuva- toiminnan ja toimintojen riskikohdat sekä miten mainonta tai tuotemerkkien sekä logojen kautta omavalvontajärjestelmän toimivuus varmiste- mainostaminen ei ole sallittua. taan. Tupakkatuotteita myyvällä elinkeinohar- Tupakointi on kielletty kaikissa julkisissa ja joittajalla on velvoite valvoa tupakan myynnin yleisissä tiloissa (ravintolat osin poikkeus) sekä rajoitusten toteutumista ja henkilöstön koulutus- yleisten kulkuneuvojen sisätiloissa, yleisissä ti- ta. Käytännössä omavalvonta ei ole osoittautunut laisuuksissa sekä pääasiassa 18 vuotta nuorem- täysin tehokkaaksi keinoksi puuttua esimerkiksi mille tarkoitetuilla ulkoalueilla, kuten päiväko- tupakkatuotteiden myyntiin alle 18-vuotiaille. tien ja koulujen pihoilla ja työpaikoilla. Kielto Tupakointikieltojen paikallinen valvonta kuuluu koskee sisätiloissa järjestettäviä yleisötilaisuuk- kunnille ja työsuojelupiireille. Kunnat valvovat sia, joihin yleisöllä on esteetön pääsy. Työnanta- alueellaan myös tupakkatuotteiden mainontaa. ja on velvollinen neuvoteltuaan asiasta työnteki- Työsuojeluviranomainen valvoo tupakkalain jöiden tai näiden edustajien kanssa kieltämään mukaisten työnantajille kuuluvien velvoitteiden tupakoinnin tai rajoittamaan sitä niin, etteivät noudattamista osana työsuojeluvalvontaa. Kos- työntekijät tahattomasti altistu tupakansavulle ka ympäristön tupakansavu on säädetty syöpä- työtiloissa tai muissa työyhteisön tiloissa. Työn- vaaralliseksi aineeksi, sille altistuvat on ilmoi- antaja voi niin harkitessaan sallia tupakoinnin tettava ammatissaan syöpäsairauden vaaraa ai- tähän varatussa huoneessa tai tilan osassa siten, heuttaville aineille altistuvien rekisteriin (ASA- ettei tupakansavu pääse kulkeutumaan niihin rekisteri). Ympäristön tupakansavulle altistunut sisätiloihin, joissa tupakanpoltto on kielletty. on rekisteröitävä, jos hän on työssään altistunut Työnantajalla ei ole velvoitetta järjestää tupa- tupakansavulle merkittävän osan työajastaan tai kointitiloja. Tupakointitilaa ei kuitenkaan ole altistus on mittauksissa todettu. Myös tupakoivat lupa järjestää sellaisen sisätilan yhteyteen, joka ravintolatyöntekijät ilmoitetaan, jos he altistuvat on pääasiassa 18 vuotta nuorempien henkilöiden työssään ympäristön tupakansavulle. Ilmoitus- käytössä. velvollisuus koskee kaikkia työpaikkoja. Epä- selvissä tilanteissa apua saa työsuojelupiiristä. 2.2.1 Ravintolatupakointi Lainrikkomuksesta seuraa työsuojelulain mukainen sakkorangaistus. Täysin savuttomaan ravintolaan eivät suomalaiset vielä välttämättä pääse. Ravintolatyön- Tupakkalain rikkomuksista saatavia rangaistuk- tekijöiden työpaikka on siis edelleen savuinen. sia Tupakointi on kielletty (12 §, kohta 6) ravinto- • Tupakkatuotteiden myynti alaikäiselle: tupa- lan ja muun ravitsemisliikkeen baaritiskillä ja kan myyntirikkomus, josta seuraa sakkoran- pelitilassa, ellei kyseisessä tilassa työskentele- gaistus. vien työntekijöiden altistumista tupakansavulle voida muuten, esim. ilmanvaihdon avulla estää. • Tupakkamainontakiellon rikkominen: tupa- Vähintään 50 m2 tarjoilutilaltaan olevien ravin- koinninmarkkinointirikkomus, josta saa sak- toloiden ja majoitusliikkeiden pinta-alasta voi- korangaistuksen tai tupakointimarkkinoin- daan enintään puolet varata tupakoiville niin, tirikos, josta tuomio on sakkorangaistus tai ettei tupakansavu kulkeudu ravintolan savutto- maksimissaan 2 vuotta vankeutta. miin tiloihin. Eduskunnalle annettavassa ehdo- tuksessa nämä puutteet korjataan ja ravintoloista • Tupakkatuotteiden koostumuksen ilmoitta- tulee täysin savuttomia ja ravintolatyöntekijöi- matta jättäminen tai tietojen salaaminen: seu- den tupakansavu altistus loppuu. raus sakkorangaistus tai uhkasakko. • Tupakoinnin salliminen tiloissa tai tilaisuu- dessa, jossa tupakointi kiellettyä on tupakoin-

Kuvio 1. Tupakkalain ohjaus ja toimeenpano

tirikkomus tai tupakkalain suojaamistoimen- sikareiden kulutuksen kasvu (lähde: Tullilaitos). piteiden laiminlyönti, joista molemmista seu- Toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi an- raa sakkorangaistus. netun lain 27 §:n 1 momentin mukaisesti valtion talousarvioon on otettava määräraha, joka vastaa • Tupakkatuotteiden salakuljetus on salakulje- vähintään 0,45 % tupakkaveron arvioidusta tuo- tusrikos, josta voi seurata 2 vuotta vankeutta tosta.

2.3 Tupakkaveron määräytyminen ja 2.4 Euroopan unionin tupakka- tuotto direktiivien kehitys viime vuosina Suomen tupakkavero on eurooppalaista keski- Suomen tupakkalainsäädäntö on edistynyttä. tasoa. Tupakkavero määrätään verovelvollisen Tupakkamainonta ja markkinointi ylittävät kui- ilmoittamasta tuotteen vähittäismyyntihinnasta. tenkin rajat. Euroopan Unioni (EU) on viime Savukkeista, piippu- ja savuketupakasta sekä vuosina ollut aktiivinen tupakkaa koskevien ra- savukkeiksi käärittävästä hienoksi leikatusta tu- joitusten laatimisessa. Suomen tupakkalakia on pakasta vero määrätään lisäksi yksikköverona. muokattu direktiivien mukaiseksi mm. hiilimo- Suomessa savukkeiden veroaste on 57,57 %, noksidi-, nikotiini- ja tervapitoisuudesta (asetus ja se muodostuu seuraavasti: 15,13 euroa/1000 (14.6.2002/498), ja testauslaboratorioiden laatu- kpl ja 50 % vähittäismyyntihinnasta. Sikarei- vaatimuksista. Pakkausmerkinnät ovat edelleen den ja pikkusikareiden vero on 22 % vähittäis- kiinnostaneet lainsäätäjiä. Savukkeiden merkki- myyntihinnasta, piippu- ja savuketupakassa 3,62 en, nimitysten, tavaramerkkien ja kuvallisten tai euroa/kg ja 48 % vähittäismyyntihinnasta sekä muiden merkkien ei pidä luoda vaikutelmaa, että savukkeiksi käärittävässä hienoksi leikatussa tu- kyseinen tupakkatuote on vähemmän haitallinen pakassa 3,62 euroa/kg ja 50 % vähittäismyynti- kuin muut, ei saa käyttää tupakkatuotteiden pak- hinnasta. Savukepapereissa ja muussa tupakkaa kauksissa. Kuvallisista mainoksista säädettiin sisältävässä tuotteessa veron osuus on 60 % vä- 2003, mutta maat voivat päättää ottavatko kuval- hittäismyyntihinnasta. Minimiverosäännösten liset mainokset käyttöön. mukaisesti näiden tuotteiden tupakkaveron on Tupakkamainonta on sallittua suurimmassa osas- oltava vähintään 90 % kysytyimmän hintaluokan sa EU-maita (10 maata kieltänyt mainonnan). tuotteiden verosta. Savukkeita ja savukkeiksi Kattavaa tupakkamainontakieltoa EU:ssa on käärittävää hienoksi leikattua tupakkaa koskevat yritetty saada aikaan vuodesta 1989 lähtien. Te- lisäksi minimiverosäännökset, joiden mukaises- levisiomainonta on kielletty jo vuonna 1989 voi- ti näiden tuotteiden tupakkaveron on oltava vä- maan tulleella televisio ilman rajoja -direktiivil- hintään 90 prosenttia kysytyimmän hintaluokan lä. Vuonna 1998 laaja tupakkamainontadirektiivi tuotteiden verosta. hyväksyttiin, mutta EY:n tuomioistuin kumosi Tupakkaveroa kannettiin 2004 600,5 miljoo- lain 2000. Uudesta suppeammasta mainonta- naa euroa eli 8,5 miljoonaa (1,4 %) enemmän kiellosta sovittiin 2002 ja direktiivi hyväksyttiin kuin edellisvuonna. Syynä oli savukkeiden ja 2003. Uusi direktiivi tuli voimaan 31.7.2005, jo-

15 ka kieltää tupakkamainonnan painetuissa tiedo- muksen artikloista on jo toteutunut eikä se aiheuta tusvälineissä, radiossa ja Internetissä. Lisäksi merkittäviä tarpeita lainsäädännön kehittämiselle. direktiivi kieltää rajat ylittävien kulttuuri- ja ur- FCTC on merkittävin WHO:n viimeaikaisista tu- heilutapahtumien tupakkasponsoroinnin. pakoinnin vähentämiseen tähtäävistä hankkeista.

Tupakan myynnin valvonta on toteutettu suurim- Puitesopimuksen kehittäminen käynnistyi yleis- massa osassa EU-maita. Myyntilupaa ei tarvita kokouksen aloitteesta toukokuussa 1996. Sopi- Suomessa, Tanskassa, Puolassa, Portugalissa, muksella pyritään ensisijaisesti ehkäisemään tu-

Slovakiassa ja Yhdistyneissä kansakunnissa. EU pakan aiheuttamia terveyshaittoja. Kansantervey- ei ole säätänyt myyntiluvasta tai tupakka-auto- den kannalta tärkeää on tupakoinnin aloittamisen maateista, mutta WHO puitesopimus sisältää ehkäisy sekä lopettamisen tukeminen ja edistämi- myynnin luvanvaraistamisen. nen. Laaja sopimus sisältää muun muassa tupak- EU maksaa tupakan viljelijöille 950 miljoonaa katuotteiden myyntiä, pakkausmerkintöjä, laitonta kauppaa ja verotusta koskevat artikloja. Sopimuk- euroa viljelytukea. Tupakoimattomuuden edis- tämiseen se on varannut 1 % tästä summasta. sella pyritään rajoittamaan myös tupakkatuottei- Viljelytuet ovat herättäneet vastustusta, sillä tu- den mainontaa ja tupakan savun leviämistä ympä- ristöön. Yhtenä päätavoitteena on estää tupakka- pakan viljely ei ole EU alueella merkittävä taloudellinen tekijä missään maassa. Viljely tukia epidemian leviäminen kehitysmaissa. Eniten pui- aletaan leikata 2006 alkaen ja tupakanviljelijöil- tesopimuksesta hyötyvät maat, joilla on vähän le on suunniteltu tukipakettia muuhun maatalou- omaa kansallista tupakkalainsäädäntöä. Yksityis- teen siirtymisen tukemiseksi. kohdista yleissopimukseen liitetään eri asiakoko- naisuuksia koskevia lisäasiakirjoja, protokollia, Ympäristön tupakansavualtistuksen vähentämi- joissa kutakin kokonaisuutta käsitellään yleisso- nen on ollut monissa EU-maissa ajankohtainen. Työpaikkojen tupakointia ovat rajoittaneet sisä- pimusta yksityiskohtaisemmin. Näihin protokol- tiloissa lähes kaikki maat, mutta se on joko ko- liin tarvitaan erillinen ratifiointi. Protokollia voivat olla suunnittelemassa ja käsittelemässä ainoas- konaan sallittua tai osin sallittua mm. Saksassa, Espanjassa, Tshekissä, Tanskassa, Belgiassa ja taan yleissopimuksen vahvistaneet valtiot. toistaiseksi Yhtyneissä kuningaskunnissa. Ra- Sopimusosapuolista perustetaan sopimuksen toi- vintolatupakointikielto on voimassa mm. Itali- meenpanoa valvova elin (Convention the Confe- assa, Irlannissa, Maltalla, Norjassa, Ruotsissa. rence of the Parties, COP). Elin säätelee yksityis- Suomessa ravintolatupakoinnista on laki pitkälle kohtaisemmin sopimusprosesseja. Osapuolten valmisteltu. Kun maat yhä enemmän rajoittavat ensimmäinen tapaaminen on vuoden kuluttua so- kansallisessa lainsäädännössä ympäristön tupa- pimuksen voimaantulosta. Sopimuksen laatimis- kansavualtistusta, myös EU tullee jossain vai- prosessi ja kansainvälinen sitoutuminen sopimuk- heessa muodostamaan direktiivin ympäristön seen ovat kuitenkin jo nyt olleet merkittävä askel tupakansavualtistuksen rajoittamiseksi. tupakkaepidemian selättämisessä. http://europa.eu.int/comm/health/ph_determi- http://www.who.int/tobacco/framework/WHO_ nants/life_style/Tobacco/funds_tobacco_en.htm FCTC_english.pdf http://data.euro.who.int/tobacco/?TabID=2444 http://www.suomenash.fi/sivu.php?artikkeli_id=123

2.5 WHO:n tupakkapuitesopimus 3 TUPAKOIMATTOMUUDEN EDISTÄMINEN Tupakkatuotteita koskeva puitesopimus Frame- work Convention on Tobacco Control (FCTC) Kristiina Patja, Kansanterveyslaitos hyväksyttiin WHO:n yleisistunnossa toukokuussa Tupakkatuotteet ovat riski terveydelle, ja noin 2003. Se on ensimmäinen kansainvälinen sitova 6000 suomalaista kuolee vuosittain tupakan ai- kansanterveyttä koskeva sopimus ja se luo uuden, heuttamiin sairauksiin. Elinympäristön, sosiaa- kansainvälisesti sitovan mallin. EU on yksi sopi- listen tekijöiden ja toimintamahdollisuuksien muksen allekirjoittajatahoista. Syyskuussa 2004 muokkaaminen vaikuttavat myös tupakointiin, Suomen eduskunta hyväksyi (HE 106/2004 vp) vaikka selvä yhteys yksittäisen toimenpiteen ja puitesopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat tupakoinnin vähenemisen välillä onkin vaikea määräykset. Presidentti vahvisti lain joulukuussa havaita. Yhteisön arvot ja kulttuuri vaikutta- 2004 ja sopimus tuli Suomea sitovaksi 24.4.2005. vat tupakointitapoihin voimakkaasti. Suomessa Suomen lainsäädännössä suurin osa tupakkasopi- suhtautuminen tupakointiin on muuttunut kiel-

16 teisemmäksi (1). Tupakan aiheuttamien terveys- huolehtii paikallisesta toiminnasta. STM vastaa, haittojen vähentäminen on tärkeä terveyspolitii- että kunnilla on käytettävissä tupakoinnin ter- kan osatavoite. Keinoja haittojen vähentämiseen veyshaitoista kertovaa aineistoa ja terveyskasva- ovat lainsäädäntö, hintapolitiikka ja väestön va- tusaineistoa. Erityisesti lasten ja nuorten parissa listaminen. Terveys 2015 -strategiassa on asetet- toimiville henkilöille on oltava ohjeita tupakoin- tu tavoitteita, joiden toteutumisessa tupakoinnin nin aloittamisen ehkäisemiseksi ja tupakoinnin vähentämisellä on merkittävä osa. Tavoitteena vähentämiseksi. Vuonna 2005 varsinaisiin tu- on lisätä terveenä elettyjä elinvuosia kahdella pakkahankkeisiin käytettiin 1 373 000 euroa, vuodella, kaventaa sukupuolten välistä eliniän sen lisäksi rahoitettiin yleisiä terveyden edistä- ennustetta ja vähentää väestöryhmien välisiä mishankkeita, joissa tupakoinnin vähentäminen terveyseroja. Naisten lisääntynyt tupakointi nä- oli osa hanketta. Kokonaisuudessaan tupakoin- kynee sukupuolten välisen odotetun eliniän eron nin ehkäisyyn ja vähentämiseen käytettiin noin kaventumisena, mutta samalla eliniän pitenemi- 2 000 000 euroa. Tupakkalain mukainen määrä- sen tavoite vaarantuu. Tupakoinnin yleisyys ly- raha oli kokonaisuudessaan oli 4 519 000 euroa. hyemmän koulutuksen saaneiden keskuudessa tulee osaltaan lisäämään myös väestöryhmien välisiä terveyseroja, ellei tupakointia saada rat- Tupakointi Suomessa 2005 kaisevasti vähentymään tässä ryhmässä. Erillis- tavoitteena on puolittaa 16−18-vuotiaiden tupa- Suomalaisen aikuisväestön tupakointia ja tupak- kointi vuoteen 2015 mennessä 30 %:sta 15 %: katuotteiden kulutusta on seurattu järjestelmäl- iin. lisesti noin kolmekymmentä vuotta. Tupakoin- titapojen seuranta alkoi vuonna 1972 Pohjois- Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) vastuulla Karjala-projektin myötä, ja tupakkatuotteiden on tupakkalakiin kohdistuvien toimenpiteiden kulutuksen seuranta alkoi vuonna 1979 Tilasto- ja vähittäismyyntihintaa koskevien muutosten keskuksessa. Aikaisemmilta vuosikymmeniltä vaikutusten seuranta ja tutkimus. STM huolehtii on tietoa väestön tupakoinnista tutkimuksissa, myös tupakasta aiheutuvien terveysvaarojen ja - joissa tupakointi on esimerkiksi riskitekijänä. haittojen vähentämiseksi tarvittavan tutkimus- ja Myös tupakkatuotteiden kokonaiskulutukses- kehittämistyön ohjauksesta ja yhteensovittami- ta on tietoja 1940-luvulta. Näin on voitu saada sesta. STM:n ja lääninhallitusten tulee huolehtia käsitys tupakoinnin yleisyydestä ennen järjestel- siitä, että tupakoinnin vähentämistyötä tehdään mällisen seurannan kehittymistä (kuvio 1) sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Kunta

60 Miehet 50

% 40

30 Tupakkatuotteiden kulutus* 20

10 Naiset 0 2004 1950 1960 1970 1980 1990 1998 2000 2002 *Kulutusyksikkö per 15 v jaettuna 100

Kuvio 1. Tupakkatuotteiden kokonaiskulutus (%)

17 3.1 Tupakkatuotteiden kulutus aiheutuu tupakasta, joka viidennessä sydänpe- räisessä kuolemassa tupakka on tärkein riskite- Tupakkatuotteiden kulutus on vähentynyt 1990- kijä ja yhdeksän kymmenestä keuhkoahtauma- luvulla, ja nykyisin suomalaiset polttavat kes- potilaasta on tupakoivia. Tupakoinnin vähenty- kimäärin noin 1300 savuketta vuodessa eli 3,5 misestä huolimatta Suomessa on edelleen noin savuketta päivässä (2,3). Valtaosa tupakasta pol- miljoona tupakoijaa. Seuraavat luvut perustuvat tetaan savukkeina (77 %), itsekäärittyjen osuus kaikki aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja on noin 17 %, sikaria ilmoittaa polttavansa 6 terveys seurannan tuloksiin vuodelta 2005 (2). % ja piippua 7 % (2). Osa tupakoijista käyttää Työikäisistä miehistä 26 % ja naisista 18 % ra- useampaa tupakkatuotetta. Nuuskan myynti on portoi päivittäistupakoinnista. Nuorista miehis- Suomessa kielletty, mutta sitä edelleen käyte- tä (15–24-vuotiaat) 20 % ilmoitti tupakoivansa tään tuotuna ulkomailta. päivittäin ja 9 % satunnaisesti. Nuorista naisista 20 % tupakoi päivittäin ja 13 % satunnaisesti. 3.2 Aikuisten tupakointi Miesten tupakointi on 1980-luvulta lähtien vä- hentynyt, ja naisten tupakointi on pysynyt sa- Tupakoimattomuus on merkittävä väestön ter- malla tasolla (kuvio 2). veyttä edistävä tekijä: joka kolmas syöpäsairaus

% 50

30 Miehet Naiset 20 15-24-v miehet 15-24-v naiset

2000 2001 2003 2004 2005 78-79 80-81 82-83 84-85 86-87 88-89 90-91 92-93 94-95 96-97 98-99 2002

vuosi

Kuvio 2. Päivittäin tupakoivien osuus (%) 1978–2005. Helakorpi, Patja, Prättälä, Uutela. Suomalai- sen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2005. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B18/2005

Tupakoinnin yleisyydessä eri sosiaaliryhmien vä- nyt yli kymmenen vuotta 20 % tuntumassa. Vas- liset erot ovat suuret. Jos väestö jaetaan kolmeen taavasti miehillä tupakointi on vähentynyt eniten luokkaan koulutuksen pituuden mukaan, vähiten ylemmässä koulutusryhmässä (kuvio 3). koulutetuista miehistä 39 %, keskiasteen koulu- Suomalaisista aikuisista miehistä 67 % ja naisis- tuksen saaneista 30 % ja eniten koulutetuista 18 ta 72 % ei tupakoi lainkaan ja tupakoimattomien % tupakoi. Ero oli kasvanut jakson 2001–2005 määrä on kasvanut 3 prosenttia vuodesta 2002 välisenä aikana. Väestöryhmien välinen ero on (2,4). Tupakoinnin on onnistunut lopettamaan kasvanut tasaisesti. Naisilla tupakointi yleis- miehistä 20 ja naisista 17 %, jossa kasvua vuo- tyi vähiten koulutettujen keskuudessa 1970- ja den 2002 tilanteeseen myös muutama prosentti 1980-luvuilla, ja nyt naisten tupakointi on pysy-

18 Miehet Naiset

% 50 % 50

40 40

30 30

20 20

10 10

0 0 78-81 82-85 86-90 91-95 96- 200 78-81 82-85 86-90 91-95 96- 2001- 2000 20 2000 2005

Alin Keski Ylin Alin Keski Ylin

Kuvio 3. Päivittäin tupakoivien 25–64 -vuotiaiden ikävakioitu osuus suhteellisen koulutuksen mukaan (%). Helakorpi, Patja, Prättälä, Uutela. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2005. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B18/2005

(2,4). Tupakoinnin haluaisi lopettaa joka toinen 18-vuotiaiden tyttöjen tupakkatuotteiden käyttö päivittäin tupakoiva, mutta 14 % ei harkitse lo- lisääntyi vähitellen aina 1980-luvun alusta läh- pettamista. Miehistä ja naisista joka neljäs on tien aina 2000-luvun alkuun (kuvio 4). Vuoden yrittänyt lopettaa tupakoinnin vuoden aikana. 2001 jälkeen tyttöjen tupakkatuotteiden käytön Nikotiinikorvaushoitoa ilmoitti vuoden aikana nousu pysähtyi ja kääntyi laskuun. Pojilla tupak- käyttäneensä tupakoinnin lopettamiseksi 14 % ja katuotteiden käyttö oli lähtenyt lievään laskuun muusta syystä 2 % (2). Nuorten työssä käyvien jo 90-luvun alussa ja lasku jatkui vähäisenä myös aikuisten joukossa (25−34-vuotiaat) koulutus- 2003–2005 välillä. Näyttää siltä, että myöntei- ryhmien väliset erot tupakoinninlopettamisyri- nen kehitys jatkuu ja tupakoimattomuuden edis- tyksissä ovat ylimmän ja alimman koulutusryh- tämisen panostukset ovat tuoneet tulosta. män välillä edelleen jyrkät ja miehillä ero on 27 % (60 % versus 3 %) (4,5). Tupakoinnin lopettaminen näyttäisi olevan lisääntymässä. 3.4 Nuuska Nuuskan käyttö ja kokeilu alkoi lisääntyä 1990- luvun alussa. Erityisesti urheilua harrastavien 3.3 Nuorten tupakointi nuorten parissa nuuska yleistyi, vaikka tupakoin- Nuorten tupakointia tutkitaan kattavasti Nuorten ti tässä ryhmässä oli vähäistä. Useat urheilujär- Terveystapatutkimuksessa (6) ja seuraavat luvut jestöt, mm. salibandy- ja jääkiekkoliitot kielsivät perustuvat tuoreimpaan selvitykseen vuodelta nuuskan käytön kilpailutoimintansa yhteydessä 2005. Vuonna 2005 tupakkatuotteita käytti päi- vuonna 1998. Elinkeinotoiminnassa nuuskan vittäin lähes yhtä suuri osuus tytöistä ja pojista, myynti tai luovuttaminen on ollut Suomessa 22 % 14–18-vuotiaista pojista ja 23 % tytöistä. kiellettyä vuodesta 1995. Euroopassa nuuskaa Sen sijaa14- ja 16-vuotiaat tytöt käyttivät tupak- käytetään lähinnä Ruotsissa. Pääosa Suomessa kaa hieman useammin kuin pojat (10 % vs. 8 %, käytettävästä nuuskasta tuodaan laivoilta joko 27 % vs. 24 %), kun taas 18-vuotiaana tilanne Ruotsista tai Virosta. Nuuskan aiheuttamat ter- oli päinvastainen (33 % vs. 36 %). 12-vuotiaat veysvaikutukset ovat samansuuntaisia kuin pol- eivät juuri käyttäneet tupakkatuotteita päivittäin, tettujen tupakkatuotteidenkin. Merkittävimmät mutta tupakkatuotteita oli kokeillut 13 %. erot ovat suuremmat suun alueen vaurioiden ja suusyövän riskit ja pienempi keuhkosyöpäriski Nuorten tupakoinnissa kokeilujen merkitys on keuhkoihin hengitettävän tervan jäädessä pois suuri ja niihin vaikuttaminen keskeinen tavoite. (lisätietoja www.hammaslaakariliitto.ﬁ) (8). Tut- Keinoja ovat lain valvonta, saatavuuteen puuttu- kimusten mukaan nuuska ei kuitenkaan ole olen- minen ja tupakointikieltojen noudattaminen. 14–

19 Tupakkatuotteita päivittäin, 14 - 18 -vuotiaat % 35

30 Pojat 25 Tytöt

0 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 Vuosi

Kuvio 4. Päivittäin tupakkatuotteita käyttävien 14–18-vuotiaiden ikävakioidut osuudet (%) sukupuolen mukaan vuosina 1981–2005. Nuorten terveystapatutkimus 2005. naisesti vähentänyt tupakkatuotteiden kulutusta, joka on tupakkapolitiikan tavoite. Esimerkiksi % Nykyisin nuuskaavat pojat ruotsalaisista 16−84-vuotiaista miehistä tupakoi 20 päivittäin 17 % ja käytti nuuskaa 20 % (7), kun 18 vastaavan ikäisistä suomalaisista miehistä 24 % 16 tupakoi. Ruotsissa nuuskan kulutus 15 vuotta täyttänyttä kohden kasvoi vuodesta 1970 vuo- 14 12 teen 2001 2,5-kertaiseksi (8). 18 10 Suomessa nuuskaa käyttää päivittäin 1,3 % aikuisista miehistä ja satunnaisesti 2,7 % (6). 8 16 Nuuskaaminen on yleisintä 25–34-vuotiaiden 6 ikäryhmässä. Eniten satunnaisnuuskaavat 15– 4 24-vuotiaat: noin 10 %. Nuuskaa on kokeillut 26 % miehistä ja 16 % naisista. Naisista 1,3 % 2 14 nuuskaa satunnaisesti ja päivittäin 0,6 %. Vuonna 0 12 2005 pojista nuuskaa kokeilleita oli 12 vuoden iässä vain noin 1 %, 14-vuotiaana 9 %, 16-vuo- 1981 1983 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 tiaana 26 % ja 18-vuotiaana jo 42 %. Nuorten Vuosi terveystapatutkimuksen mukaan 16-vuotiaista pojista 1,3 % ja 18-vuotiaista 1,2 % nuuskaa Kuvio 5. Nuuskaa silloin tällöin tai päivittäin päivittäin (6), mutta satunnaiskäyttö on varsin käyttävien 12–18-vuotiaiden poikien osuudet tavallista (kuvio 5). (%) iän mukaan 1981–2005. Nuorten terveystapatutkimus 2005.

20 3.5 Ympäristön tupakansavu jalla ei ole velvollisuutta järjestää työpaikalla tupakointitiloja. Tupakansavun on luokiteltu Ympäristön tupakansavu muodostuu tupakka- syöpävaaralliseksi aineeksi, ja sille altistuvat tuotteen palaessaan ilmaan levittämistä hiukka- henkilöt on ilmoitettava ASA-rekisteriin (Am- sista, aerosoleista ja kaasuista. Se muodostuu ns. matissaan Syöpävaarallisille aineille Altistuvat). sivusavusta ja pääsavusta. Sivusavu on savua, Tupakansavun syöpävaarallisuuden myötä tupa- joka muodostuu tupakan palaessa, kun tupakoija kansavuun ja sille altistumiseen sovelletaan työ- ei ime savua keuhkoihinsa. Pääsavu on uloshen- turvallisuuslakia (299/1958). Syöpävaarallisuus gityssavua, kun tupakoija vetää savua keuh- vaikuttaa lisäksi tupakansavuisen ilman käsitte- koihinsa ja hengittää sen ulos. Ympäristön tupa- lyyn tilojen ilmastointia toteutettaessa. kansavu sisältää samoja myrkyllisiä yhdisteitä kuin varsinainen keuhkoihin hengitettävä savu (8). Niistä on osoitettu ihmiselle haitalliseksi Lähteet: noin 200 eri yhdistettä, joista yli neljäkymmentä 1. Piispa M. Tupakan kulttuuriset merkitykset on luokiteltu lisäksi syöpävaarallisiksi aineiksi. ja niihin vaikuttaminen. Tampere: Tampe- Syöpärekisteri on arvioinut, että ympäristön tu- reen yliopisto, 1999. pakansavulle altistumisen seurauksena arviolta 2. Helakorpi S, Patja K, Prättälä R, Uutela A, 10–30 henkilöä sairastuu vuosittain keuhkosyö- Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäy- pään. Sydän- ja verenkiertoelinten sairauksista tyminen ja terveys, kevät 2005. Kansanter- tiedetään eniten sydän- ja aivoinfarktiriskistä. veyslaitos, Helsinki2005. Jatkuva altistuminen tupakansavulle lisää sy- 3. Tilastokeskus, Tupakkatilasto, Tobacco sta- däninfarktiriskiä noin 20 % ja aivoinfarktin ris- tistics. Tilastokeskus, 2005. kiä 50 % (9). 4. Helakorpi S, Patja K, Prättälä R, Uu- Ympäristön tupakansavua koskevan lainsäädän- tela A. Aikuisväestön terveyskäyttäy- nön voimaan tulon jälkeen vuonna 1995 tupa- tyminen ja terveys, kevät 2002, B12/ kointi sisätiloissa väheni oleellisesti keskisuuril- 220Kansanterveyslaitos, Helsinki 2003. la ja suurilla työpaikoilla. Ympäristön tupakan- 5. Helakorpi S, Patja K, Prättälä R, Uutela savua koskeva lainsäädäntö laajeni ravintoloihin A. Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen täydessä laajuudessaan vuonna 2003. Vuonna ja terveys, kevät 2001Kansanterveyslaitos, 1999 ravintolassa työskennelleistä naisista 45 % Helsinki 2002. ja miehistä 49 % ilmoitti altistuvansa tupakansa- 6. Rimpelä A, Rainio S, Pere L, Lintonen T, vulle yli 4 tuntia päivässä (10,11). Yhteensä 37 Rimpelä M, Tupakkatuotteiden ja päihtei- % naisista ja 21 % miehistä ei altistunut lainkaan den käyttö 1977–2005. Sosiaali- ja terveys- tupakansavulle työpaikalla. Ruokaravintoloissa ministeriö, 2005. työskentelevät työntekijät altistuivat huomatta- 7. Socialstryrelsen. Folkhälsorapport. Stock- vasti vähemmän tupakansavulle kuin pubien ja holm; 2005. yökerhojen työntekijät. Esimiesten ja työnteki- 8. Johnson GK, Squier CA. Smokeless tobac- jöiden välisessä altistumisessa ei ollut oleellis- co use by youth: a health concern. Pediatr. ta eroa. Noin kolmannes kaikista työntekijöistä Dent. 1993;15:169-74. toivoi ravintolasta täysin savutonta työpaikkaa, 9. Tieteellinen peruskatsaus ympäristön tupa- ja tupakoitsijoista noin viidesosa. kansavun terveyshaitoista Sosiaali- ja ter- veysministeriön selvityksiä, vol. 2000:11 Ravintolatupakoinnin väheneminen ei ole eden- Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, nyt nopeasti. Laissa tarkoitettua ja määriteltyä 2000. savuttomuutta ei ole saavutettu useimmissa ra- 10. Heloma A, Jaakkola MS. Four-year fol- vintoloissa. Tupakointialueiden valintaan tulisi- low-up of smoke exposure, attitudes and kin kiinnittää erityistä huomiota, jotta savu ei smoking behaviour following enactment of pääsisi leviämään savuttomille alueille. Mikäli Finland’s national smoke-free work-place tupakointi halutaan ravintolassa sallia, savulli- law. Addiction 2003;98:1111-7. nen alue tulee sijoittaa niin, että ilmastoinnilla 11. Heloma A, E Kao, Kaleva S, Reijula K. ja rakenteellisilla ratkaisuilla voidaan varmistaa, Smoking and exposure to tobacco smoke at ettei savu leviä sinne, missä sitä ei kuulu olla. medium-sized and large-scale workplaces. Vastuu lain noudattamisesta ja toimeenpanosta Am. J. Ind. Med. 2000;37:214 työpaikalla on työnantajalla. Määräysrikkomuk- sesta on rangaistuksena uhkasakko. Työnanta-

21 4 YHTEENVETO KOULUPOHJAISIS- jaisen ohjelman, joissa harjoiteltiin sosiaalisia TA TUPAKOINNIN EHKÄISYOHJEL- taitoja sekä ohjelmilla, joissa oli otettu huomi- MISTA oon kohderyhmän yksilölliset tarpeet. Myös ikätoverin toimiminen ohjaajana näyttää lisää- Marjaana Pennanen, Kansanterveyslaitos vän ohjelman vaikuttavuutta. Kuitenkin nuorten tupakoinnin ehkäisyohjelmilla on saavutettu Tiivistelmä pääosin vain lyhyen aikavälin tuloksia ja pitkän aikavälin myönteiset tulokset nuorten tupakoin- Lähtökohdat: Tässä yhteenvedossa raportoi- nin vähentämiseksi ovat vielä vähäisiä. daan vuosien 1990- ja 2005 aikana julkaistujen nuorten tupakointia ehkäisevien koulupohjaisten ohjelmien vaikuttavuutta. 4.1 Tausta ja tavoitteet Menetelmät: Ehkäisyohjelmat on löydetty apuna käyttäen PubMed (MEDLINE), Cochrane Nuorten tupakointia on seurattu vuodesta 1977 Reviews, Web of Science ja PsycINFO tietokan- alkaen. Viimeisten vuosien aikana on havaitta- toja. Ehkäisyohjelmat ovat pääasiassa koulupoh- vissa myönteisiä muutoksia nuorten tupakoinnin jaisia ja osa kouluja yhteisöpohjaisia. Ehkäi- vähentymisessä. 14–16 -vuotiaiden päivittäinen syohjelmissa on satunnaisesti tai ei -satunnaises- tupakointi on vähentynyt ja tupakoinnin kokei- ti valitut vertailuryhmät. Hakusanoina käytettiin: leminen on siirtynyt myöhäisempään ikään (1). smoking, adolescent, randomized control trial, Tupakoinnin aloittamiseen liittyy useita tekijöi- education, prevention, school-based, control tä. Nuorten tupakointi on yhteydessä huonom- group paan koulumenestykseen (2). Myös vanhempien Tulokset: Yhteenvedossa on yhteensä 53 nuor- tupakoinnilla (3) ja ystävien tupakoinnilla (4) ten tupakoinnin ehkäisyohjelmaa. Ehkäisyoh- on yhteyttä nuorten tupakointiin. Tällä hetkel- jelmien nuoret ovat iältään 8-18 -vuotiaita. Eh- lä 16–18 –vuotiaista nuorista päivittäin tupakoi käisyohjelmia, joissa on käytetty sosiaalisen noin 30 % (1). Terveyspoliittisena tavoitteena kyvykkyyden ja sosiaalisten paineiden hallinta- on vähentää nuorten tupakointi puoleen vuoteen ohjelmia on eniten, yhteensä 28. Näissä malleis- 2015 mennessä (5). sa perusajatuksena on, että nuori oppii haluttua käyttäytymistä mallien ja jäljittelemisen avulla Nuorille suunnattuja tupakoinnin ehkäisyohjel- ja että nuorten tupakointia voidaan vähentää li- mia on tehty pääasiassa kouluissa, koska siten säämällä nuorten tietoisuutta ja kykyä vastustaa on tavoitettu suuri joukko nuoria ja terveiden sosiaalista painetta. Näistä ehkäisyohjelmista 60 elämäntapojen opettaminen on osa koulun jär- % pystyttiin vähentämään nuorten tupakointia. jestelmää. Tupakoinnin ehkäisyohjelmilla, jotka Monimalliohjelmat, joihin kouluohjelmien li- perustuvat sosiaalisen paineiden hallintaohjel- säksi liittyy koululuokkien ulkopuolista toimin- miin (social inﬂuence) on saavutettu joitakin taa, ovat olleet myös suosittuja. Niitä tähän kat- pitkänajan myönteisiä tuloksia. Kuitenkin oh- saukseen löytyi yhteensä 17. Näistä ehkäisyoh- jelmissa käytetyt menetelmät vaihtelevat niin jelmista 70 % pystyttiin vähentämään nuorten suuresti eri ohjelmien sisällä, että on vaikeaa tupakointia. Katsaukseen löytyi yhteensä viisi tehdä varmoja johtopäätöksiä (6-8). Sosiaalisen tupakoimattomuuskilpailuun kannustavaa ohjel- paineiden hallintaohjelmien tavoitteena on ollut maa. Kilpailuun kannustavat ohjelmat sisälsivät lisätä nuorten tietoisuutta tupakointiin liitty- tiedottamista tupakoinnista ja niissä nuoria roh- västä sosiaalisesta paineesta ja harjoitella tupa- kaistiin osallistumaan kilpailuun, jossa he sitou- koinnista kieltäytymisen taitoja (9). Sosiaalisiin tuivat olemaan tupakoimatta tietyn ajan. Siinä normeihin keskittyminen vähentää tupakoinnin onnistuttuaan heillä oli mahdollisuus voittaa pal- aloittamista (10). Tupakoimattomuuskilpailuilla, kintoja. Näillä ohjelmilla yhtä lukuun ottamatta joissa nuoria kannustetaan olemaan tietty aika pystyttiin vähentämään nuorten tupakointia. Pel- tupakoimatta on saavutettu myös myönteisiä tu- killä tietoon pohjautuvilla ehkäisyohjelmilla ei loksia (11–14). näyttäisi olevan vaikutusta nuorten tupakointiin. Kouluohjelman lisäksi ehkäisyohjelmissa on Päätelmät: Nuorten tupakointia voidaan eh- käytetty laajamittaisia yhteisöohjelmia, joihin käistä tupakoinnin ehkäisyohjelmilla. On kui- voi kuulua laaja joukkoviestintävälineiden käyt- tenkin vaikea yksiselitteisesti sanoa minkälaiset tö ja lainsäädäntöön sekä säännöksiin vaikutta- tupakoinnin ehkäisyohjelmat ovat tehokkaimpia. minen siten, että esim. tupakkatuotteiden hintaa Nuorten tupakointia on pystytty vähentämään nostetaan ja vaikutetaan tupakkatuotteiden saa- ohjelmilla, jotka sisälsivät kouluja yhteisöpoh- tavuuteen (8, 15–17). Yhteisöohjelmaan usein

22 kuuluu myös vanhempien, koulun ja ympäröivän tamiseen (9). Toiseen ryhmään kuuluvat sosiaa- yhteisön osallistuminen ohjelmaan (9). lisen kyvykkyyden ohjelmat (Social competence curricula), jotka perustuvat alun perin Banduran Nuorten tupakoinnin ehkäisyohjelmilla on ol- sosiaalisen oppimisen teoriaan (26). Sosiaalisen lut vaikeaa saavuttaa pitkän aikavälin myöntei- kyvykkyyden malleissa perusajatuksena on, et- siä tuloksia. Syitä tähän ovat olleet; liian lyhyet tä nuori oppii haluttua käyttäytymistä mallien ja ohjelmat, lisätehostusta (booster) ei ole käytetty jäljittelemisen avulla (9). Kolmanteen ryhmään muistuttamaan nuoria kouluohjelmissa läpikäy- kuuluvat sosiaalisten paineiden hallintaohjelmat dyistä asioista tai se ei ole ollut sopiva, ohjelmia (Social inﬂuence approches), jotka perustuvat ei ole toteutettu riittävän täsmällisesti ja ohjel- alun alkaen McGuiren (27) ja Evansin (28, 29) mien teoreettinen pohja on ollut väärä tai ohjel- teorioihin. Niissä tavoitteena on lisätä nuorten mat ovat olleet vaillinaisia (7). Joissakin ehkäi- tietoisuutta tupakointiin liittyvästä sosiaalisesta syohjelmissa on käytetty apuna ikätoverijohtajia paineesta ja harjoitella tupakoinnista kieltäyty- oppituntien ja pienryhmien vetämisessä. Heillä misen taitoja (9). Viimeiseen eli neljänteen ryh- näyttäisi olevan vähintään yhtä suuri vaikutus tai mään kuuluvat monimalliohjelmat (Multi-modal suurempi vaikutus nuoriin kuin aikuisilla, jotka programmes), joihin liittyy myös koululuokki- toimivat vetäjinä terveysopetuksessa. Ikätoveri- en ulkopuolista toimintaa, kuten vaikuttamista johtajien panosta on kuitenkin vaikea tutkia vanhempiin, koko kouluun tai yhteisöön. Niillä (18). voidaan pyrkiä vaikuttamaan myös tupakointiin Tässä katsauksessa raportoidaan 1990–2005 liittyviin sääntöihin tai normeihin (9). –vuosina julkaistujen nuorten tupakointia ehkäi- Tämän katsauksen jaottelussa on yhdistetty so- sevien koulupohjaisten ohjelmien vaikuttavuut- siaalisen kyvykkyyden ja sosiaalisten painei- ta. den hallintaohjelmat, koska niissä ohjelmissa on käytetty osittain päällekkäisiä menetelmiä 4.2 Menetelmät ja näin ollen ehkäisyohjelmia on vaikea erotel- la toisistaan. Jaotteluun on lisätty tupakoimat- Kirjallisuushaut tehtiin PubMed (MEDLINE), tomuuskilpailuun kannustavat ohjelmat, koska Web of Science ja PsycINFO tietokantoja apu- näiden ohjelmien menetelmät eivät oikein sopi- na käyttäen. Hakusanoina käytettiin: smoking, neet mihinkään Thomasin käyttämään ryhmään. adolescent, randomized control trial, education, Tupakoimattomuuskilpailuun kannustavat ohjel- prevention, school-based, control group. Pub- mat sisältävät tiedottamista tupakoinnista ja niis- Med hauissa ikärajana käytettiin 0-18 – vuotta. sä nuoria rohkaistaan osallistumaan kilpailuun, Kriteerinä käytettiin sitä, että kaikki ehkäisyoh- jossa he sitoutuvat olemaan tupakoimatta tietyn jelmat sisältävät koulupohjaisen tupakoinnin ajan. Siinä onnistuttuaan heillä on mahdollisuus ehkäisyohjelman, ohjelmissa on satunnaistetut voittaa palkintoja. Täten ryhmiä muodostui nel- tai ei-satunnaistetut ohjelma- ja vertailuryhmät. jä; 1) tietoon pohjautuvat ehkäisyohjelmat, 2) Ehkäisyohjelmien tulokset ovat raportoitu vuo- tupakoimattomuuskilpailuun kannustavat eh- sien 1990–2005 aikana. Osa ohjelmista löydet- käisyohjelmat, 3) sosiaalisen kyvykkyyden ja tiin aikaisemmin tehtyjen nuorten tupakoinnin sosiaalisten paineiden hallintaohjelmat ja 4) mo- ehkäisyohjelmien kirjallisuuskatsauksien lähde- nimalliohjelmat. Tulososuudessa on raportoitu viitteistä (6, 15-17, 19-25). Katsaukset löydettiin prosentteina niiden ehkäisyohjelmien vaikutuk- PubMed ja Cochrane Reviews tietokannoista set tupakointiin, joissa ne ovat olleet saatavilla. hakusanoilla: smoking, prevention, education, school-based, adolescent. PubMed hauissa ikä- rajana käytettiin 0-18 -vuotta. Tähän yhteenve- 4.3 Tulokset toon kriteerit täyttäviä ehkäisyohjelmia löytyi Tässä yhteenvedossa on raportoitu kolme tietoon yhteensä 53 kappaletta. pohjautuvaa tupakoinnin ehkäisyohjelmaa, viisi Tämän yhteenvedon jaottelu pohjautuu suurim- tupakoimattomuuskilpailuun kannustavaa ohjel- malta osin Thomasin käyttämään koulupohjais- mia, 29 sosiaalisen kyvykkyyden ja sosiaalisten ten tupakoinnin ehkäisyohjelmien neljäportai- paineiden hallintaohjelmaa ja 17 monimallioh- seen ryhmittelyyn (9). Ensimmäiseen ryhmään jelmaa. Ehkäisyohjelmat on tehty Euroopassa, kuuluvat tietoon pohjautuvat ehkäisyohjelmat, Amerikassa, Australiassa ja Aasiassa. Suurin joissa terveystietoa annetaan osana kouluopetus- osa ohjelmista on tehty Euroopassa tai Yhdys- ta. Tietoja tupakoinnista annetaan olettaen, että valloissa. Ohjelmien kohderyhminä olivat 8-18 tieto yksinään riittää myönteisen tuloksen saavut- -vuotiaat nuoret.

23 4.3.1 Tietoon pohjautuvat ehkäisyohjelmat vakilpailuun, jonka aiheena oli tupakoimaton luokka. Kilpailujen lisäksi ohjelmaryhmälle Tietoon pohjautuvat ehkäisyohjelmat perustuvat annettiin tietoa tupakoinnista, siihen liittyvistä ajatukseen, että tieto yksinään riittää myönteisen asenteista ja sosiaalisen paineen vaikutuksesta. tuloksen saavuttamiseen. Chatrou ym. ehkäi- Nuoret sitoutuivat olemaan tupakoimatta vii- syohjelmassa 12–14 -vuotiaille nuorille (n=949) si kuukautta. Tulosten mukaan ohjelmaryhmän annettiin tietoa kolmen tunnin ajan tupakoinnista nuorista tupakoinnin aloitti 9,6 % ja vertailuryh- ja tupakointiin liittyvästä sosiaalisesta painees- män 14,2 %. Vuoden seurannassa tulos ei ollut ta sekä tupakoinnin vaikutuksista videoiden ja enää tilastollisesti merkitsevä (11). Wiborg ym. keskustelujen avulla (30). Donato ym. 20 tuntia Smoke-Free Class -kilpailussa nuoret olivat noin kestävässä ehkäisyohjelmassa pyrittiin vaikut- 13 -vuotiaita (n=2142), tupakoinnista tiedotettiin tamaan 12–14 -vuotiaiden nuorten tupakkatie- nuorille ja opettajille vain tiedotteiden avulla. toon ja asenteisiin tupakointia kohtaan (n=1086) Nuoret sitoutuivat olemaan tupakoimatta kuusi (31). Howard ym. ehkäisyohjelma annettiin kuukautta. Tulosten mukaan vuoden seurannas- viiden tunnin ajan tietoa tupakoinnista, sydä- sa ohjelmaryhmän nuorista 17 % ja vertailuryh- men toiminnasta, verenpaineesta, terveellisestä män 21,3 % oli aloittanut tupakoinnin. Tulos oli ruokavaliosta ja liikunnasta. Nuoret olivat 9-12 tilastollisesti merkitsevä (12). Vartiainen ym. -vuotiaita (n=98) (32). Tulosten mukaan näillä Smoke-Free Class -kilpailu suunnattiin 14 -vuo- ohjelmilla ei pystytty vähentämään ohjelmaryh- tiaille nuorille, kilpailussa nuoret sitoutuivat ole- mässä olleiden nuorten tupakointia vertailuryh- maan tupakoimatta kuusi kuukautta (n=1419). män nuoriin verrattuna (30-32). Nuoret saivat tietoa tupakoinnista opettajilta oppitunneilla. Tulosten mukaan vuoden seurannas- Yhteenveto sa kilpailuun osallistuneista nuorista päivittäin tupakoi 7,2 % ja kilpailuun osallistumattomista Pelkillä tietoon pohjautuvilla tupakoinnin ehkäi- 14,4 % (13, 14). Schulze ym. Smoke-Free Class syohjelmilla ei pystytä vähentämään nuorten tu- – kilpailussa oppilaat olivat 11–15 vuoden ikäi- pakointia. Vaikka ehkäisyohjelmat sisältäisivät siä. Ohjelmassa 68 koulua jaettiin satunnaisesti tietoa ja keskusteluja tupakointiin liittyvästä so- ohjelma- tai vertailuryhmiin. Ohjelmaryhmän siaalisesta paineesta ja tupakoinnin vaikutuksista kouluissa opettajat opettivat muiden oppituntien laajemmassa mittakaavassa. Näissä ehkäisyoh- yhteydessä tupakoinnin terveysvaikutuksista, jelmissa nuorilla oli kuitenkin pääasiallisesti tupakoinnin lopettamisesta, sosiaalisen paineen passiivinen tietoa vastaanottava rooli aktiivisen kohtaamisesta sekä tupakkateollisuuden vai- roolin sijaan. kutuksesta tupakointiin. Opettajat osallistuivat erilliseen koulutukseen ja saivat ohjekirjan op- 4.3.2 Tupakoimattomuuskilpailuun kannus- pitunteja varten. Tulosten mukaan 18 kuukauden tavat ehkäisyohjelmat seurannassa tällä ohjelmalla ei pystytty vaikuttamaan nuorten tupakoinnin aloittamiseen tai Tupakoimattomuuskilpailuun kannustavat eh- lopettamiseen (33). käisyohjelmat pohjautuvat hyvin pitkälle Smo- ke-Free Class – kilpailuun, jota on järjestetty Svoen ym. ehkäisyohjelma (n=551) sai ideansa Suomessa vuodesta 1989 alkaen (13, 14). Kil- Smoke-Free Class – kilpailusta. 13–15 -vuotiaat pailuissa perusideana on se, että koululuokat nuoret jaettiin ei-satunnaisesti ohjelma- ja ver- sitoutuvat olemaan tietyn ajan tupakoimatta ja tailuryhmään. Nuoret osallistuivat 32 oppitun- onnistuttuaan siinä heillä on mahdollisuus osal- nille, joilla keskusteltiin tupakoinnin haitoista listua arvontaan, josta he voivat voittaa palkinto- lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Oppitunnit piti- ja. Luokat saivat ottaa osaa kilpailuun, jos yli 90 vät opettajat ja terveydenhuollon ammattilaiset. % oppilaista oli ollut tupakoimattomia kilpailun Ohjelmaan kuului myös kilpailu, jossa nuoret ajan. Nuoret saivat tietoa tupakoinnista ja siihen sitoutuivat olemaan tupakoimatta loppu koulu- liittyvistä asioista esim. sosiaalisen paineen koh- vuoden. Palkintona arvottiin CD – soitin. Ver- taamista opettajilta oppitunneilla. tailuryhmä sai normaalin kouluopetuksen. Yh- deksännellä luokalla ohjelmaryhmään kuuluvat Crone ym. ehkäisyohjelmassa nuoret olivat 13 nuoret tupakoivat päivittäin vähemmän (2,9 %) -vuotiaita (n=2562). Ohjelma suunnattiin nuo- kuin vertailuryhmän nuoret (7,9 %). Ohjelmalla rille, jotka tähtäävät alempaan tutkintoon. Tässä oli parempi vaikutus tyttöihin kuin poikiin. Tu- ohjelmassa nuorilla oli mahdollisuus osallistua los oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevä sekä Smoke-Free Class – kilpailun lisäksi valoku- tytöillä että pojilla (34).

24 Yhteenveto 8.4 % ja vertailuryhmän 12.7 % tupakoi. Tulos oli tilastollisesti merkitsevä kun verrataan yksit- Tupakoimattomuuskilpailuun kannustavilla oh- täisiä oppilaita, ei kuitenkaan kouluja vertailta- jelmilla on pystytty vähentämään nuorten tupa- essa (36). kointia. Tupakoimattomuuskilpailuissa nuorilla on aktiivinen rooli passiivisen roolin sijaan. Kil- Scholz ym. ehkäisyohjelma suunnattiin ylä- pailun ajaksi tupakoimattomuuteen sitoutuminen asteikäisille nuorille (n=1956). Luokat jaettiin voi toimia hyvänä kannustimena tupakoimat- satunnaisesti ohjelma- tai vertailuryhmään. Oh- tomuuden edistämisessä. Näillä kilpailuilla on jelmaan kuului yhteensä kahdeksan oppituntia, kuitenkin pystytty vaikuttamaan nuorten tupa- joissa nuoret saivat tietoa sydämen, verenkierron kointiin vain lyhyellä aikavälillä. Pitkän aikavä- ja keuhkojen toiminnasta sekä tupakoinnin taus- lin myönteiset vaikutukset tupakoinnin vähene- toista, tupakoinnista ja sen seuraamuksista. Li- miseen ovat toistaiseksi jääneet saavuttamatta. säksi tunneilla järjestettiin roolileikkejä konﬂikti tilanteista tupakoitsijoiden ja ei-tupakoitsijoiden välillä. Tunneilla harjoiteltiin tupakoinnista kiel- 4.3.3 Sosiaalisen kyvykkyyden ja sosiaalisten täytymisen taitoja ja puhuttiin tupakan mainon- paineiden hallintaohjelmat nasta. Ohjelmassa nuoret saivat osallistua tieto- Sosiaalisen kyvykkyyden malleissa perusajatuk- kilpailuun, jossa heillä oli mahdollisuus voittaa sena on, että nuori oppii haluttua käyttäytymis- erilaisia palkintoja. Vertailuryhmä osallistui nor- tä mallien ja jäljittelemisen avulla. Sosiaalisten maaliin kouluopetukseen. Tupakointi mitattiin paineiden hallintaohjelmissa tavoitteena on li- itseraportoituna. Tulosten mukaan tupakoinnin sätä nuorten tietoisuutta tupakointiin liittyvästä aloittaminen oli vähäisempää ohjelmaryhmässä sosiaalisesta paineesta ja harjoitella tupakoinnis- (pojat 13 %, tytöt 21,4 %) verrattuna vertailu- ta kieltäytymisen taitoja. Näitä kahta teoreettista ryhmään (pojat 22,4 %, tytöt 28,4 %). Tulos oli mallia on yhdistelty useissa ehkäisyohjelmissa. tilastollisesti merkitsevä sekä tyttöjen että poikien kohdalla yläasteilla, joista nuoret siirtyvät Scheier ym. ehkäisyohjelma pohjautui Life lukioon. Yläasteilla, joista nuoret siirtyvät am- Skills Training (LST) ohjelmaan (n=2030). 12 - mattikouluihin tulos oli tilastollisesti merkitsevä vuotiaat nuoret jaettiin satunnaisesti ohjelma- ja vain pojilla (ohjelma 14,9 %, vertailu 25,2 %) vertailuryhmään. Ohjelmaryhmän nuoret osal- (9, 37). listuivat kolmen vuoden ajan päihteiden ja tupakoinnin ehkäisyohjelmaan, jossa 15 oppitunnin Cameron ym. nuoret jaettiin satunnaisesti ohjel- ajan nuoret opettelivat sosiaalisia taitoja mm. ma- ja vertailuryhmään (n=4971). Nuoret olivat päihteistä ja tupakoinnista kieltäytymisen taito- 12 -vuotiaita. Ohjelmaryhmän nuoret osallistui- ja sekä päätöksen tekoa. He saivat oppitunneil- vat kolmen vuoden ajan 15 oppitunneille, joilla la tietoa päihteistä ja niiden vaikutuksista sekä nuorille kerrottiin opettajien ja terveydenhoitaji- tupakoinnin mainonnasta. Kahtena seuraavana en toimesta tupakoinnista ja sen vaaroista, ikäto- vuonna nuoret osallistuivat yhteensä vielä 15 vereiden ja aikuisten vaikutuksesta tupakointiin oppitunnille, joilla käytettiin samoja oppimisme- sekä harjoiteltiin tupakoinnista kieltäytymisen netelmiä kuin ensimmäisenä vuonna. Tupakointi taitoja. Vertailuryhmä sai normaalin opintosuun- mitattiin itseraportoituna. Tulosten mukaan oh- nitelmaan kuuluvan terveysopetuksen. Tupakoin- jelmaryhmän tupakointi oli vertailuryhmää vä- ti mitattiin itseraportoituna ja häkäpitoisuuden häisempää. Tulos oli tilastollisesti merkitsevä. mittaamisella hengityksestä. Tulosten mukaan Tutkimuksessa havaittiin myös selvä yhteys tu- ohjelmalla näytti erityisesti olevan vaikutusta pakoinnin ja alkoholin sekä huumeiden käytön korkean riskin kouluissa. Ohjelman jälkeen kor- välillä (35). kean riskin kouluissa ohjelmaan osallistuneista nuorista tupakoi 16 % ja vertailuryhmän nuoris- Edvardson ym. ehkäisyohjelmassa (n=2015) 12 ta 26,9 %. Tulos oli tilastollisesti merkitsevä (9, -vuotiaat nuoret osallistuivat kahdelle oppitun- 38). nille, joilla keskusteltiin tupakointiin liittyvästä sosiaalisesta paineesta ja rohkeudesta kohdata Eckhardt ym. ohjelma alkoi, kun siihen osallis- se. Ohjelmaan osallistui yhteensä 80 koulua. tuneet nuoret olivat 12 -vuotiaita kestäen kolme Oppitunteja ohjasivat hankkeen vetäjät. Ohjel- vuotta. Ehkäisyohjelmaa jatkettiin vielä vuoden, maan kuului harjoittelua ja roolileikkejä. Vertai- kun nuoret olivat 16 -vuotiaita (n=1545). Ehkäi- luryhmä osallistui normaaliin kouluopetukseen. syohjelma pohjautui Students Helping Others Tupakointi mitattiin itseraportoituna. Kahden Understand Tobacco (S.H.O.U.T) – ohjelmaan. vuoden seurannassa ohjelmaryhmän nuorista Siinä nuoret jaettiin satunnaisesti ohjelma- tai

25 vertailuryhmään. Ohjelmaryhmiä oli kolme. tupakointiin liittyviä sairauksia, tupakoinnin Ensimmäisessä ryhmässä nuoret osallistuivat mainontaa, harjoiteltiin tupakoinnista kieltäyty- koko ehkäisyohjelmaan, toisessa ryhmässä vain misen taitoja rooli leikkien avulla sekä ohjelma kolmen ensimmäisen vuoden ohjelmaan ja kol- sisälsi tupakanvastaisten mainosten teon kilpai- mannessa ryhmässä vain viimeisen vuoden oh- lun. Ohjelmaan rekrytoitiin myös savuttomia jelmaan. Vertailuryhmä osallistui ainoastaan huippu-urheilijoita, jotka kertoivat nuorille mm. normaaliin terveysopetukseen. Ohjelma sisälsi harjoittelustaan. Vertailuryhmä sai itse valita ter- kahden ensimmäisen vuoden aikana yhteensä veysaiheen, josta halusivat lisätietoa, eniten nuo- 18 oppituntia, joiden aikana nuorille opetet- ret halusivat tietoa alkoholista. Tupakoitseville tiin tupakoinnista kieltäytymisen taitoja, me- nuorille järjestettiin vielä oma vieroitusohjelma dian vaikutusta tupakointiin ja annettiin tietoa (n=35), nuoret osallistuivat yhteensä 11 oppi- tupakoinnin riippuvuudesta ja vieroituksesta. tunnille, joiden aikana kaikki poltetut savukkeet Oppitunteja vetivät yliopisto-opiskelijat, jotka kirjattiin ylös ja nuorille kerrottiin tarinoita, jotta saivat siihen koulutuksen. Kolmantena vuotena he voisivat rentoutua ilman tupakkaa. Tupakointi nuorille postitettiin kotiin viisi lehteä, joissa oli mitattiin itseraportoituna. Tulosten mukaan oh- tietoa tupakoinnista ja siitä vieroituksesta. Nuo- jelmaryhmään kuuluvien nuorten tupakointi oli rille myös soitettiin neljä kertaa, jolloin heillä oli vähäisempää (pojat 9,4 %, tytöt 21,0 %) kuin mahdollisuus keskustella tupakointiin liittyvistä vertailuryhmän (pojat 20,5 %, tytöt 44,3 %). Tu- asioista ohjelmaan koulutettujen yliopisto-opis- los oli tilastollisesti merkitsevä (9, 41). kelijoiden kanssa. Viimeisenä vuotena nuorille Botvin ym. ehkäisyohjelmaan osallistui 56 kou- lähetettiin kotiin kaksi lehteä, joissa käsiteltiin: lua, jotka jaettiin satunnaisesti kahteen ohjelma- tupakkayhtiöiden tapoja houkutella nuoria tupa- ja yhteen vertailuryhmään (n=3597). Ohjelman kointiin, tupakkalakia ja – säädöksiä, vieroitusta alkaessa nuoret olivat n. 12 -vuotiaita. Ohjelman ja ympäristötupakointia. Lisäksi nuorille soitet- tarkoitus oli vähentää nuorten tupakoinnin, al- tiin vielä kerran. Tupakoimattomuus mitattiin it- koholin ja marihuanan käyttöä. Ensimmäisessä seraportoituna ja käyttäen tekohäkämittaria, jota ohjelmaryhmässä nuoret osallistuivat 15 oppi- oppilaat luulivat aidoksi. Tulosten mukaan tällä tunnille, joilla heille annettiin tietoja päihteistä tupakoinnin ehkäisyohjelmalla pystyttiin vaikut- sekä opetettiin taitoja ja kykyjä vastustaa sosi- tamaan nuorten tupakointiin. Ohjelmaryhmän aalista painetta päihteiden käyttöön ja yleisiä nuorista, jotka osallistuivat koko ohjelmaan tu- elämänhallinnan taitoja. Oppimismenetelmi- pakoi 7 % ja niistä nuorista, jotka osallistuivat nä käytettiin mm. esittämistä, harjoittelua ja vain kolmen ensimmäisen vuoden ohjelmaan tu- palautteen antamista. Toisen ohjelmaryhmän pakoi 10.8 %. Vertailuryhmässä nuorista tupakoi nuoret osallistuivat samoille oppitunneille kuin 12.6 %. Ohjelmaryhmien erot vertailuryhmään ensimmäinen ohjelmaryhmä, mutta sen lisäk- verrattuna olivat tilastollisesti merkitseviä (39). si he osallistuivat seuraavana kahtena vuotena Shope ym. ehkäisyohjelmaan osallistui yhteen- 15 oppitunnille, joilla kerrattiin ensimmäisenä sä kuusi koulua (n=442). Nuoret jaettiin kahteen vuotena läpi käytyjä asioita. Tupakoimattomuus eri ryhmään, satunnaistaminen ei onnistunut mitattiin itseraportoituna ja mittaamalla hengi- kaikilla alueilla. Nuoret olivat 10–13 -vuotiaita. tyksen häkäpitoisuus. Tulosten mukaan kuuden Ohjelmaryhmän koululaisille annettiin tietoa tu- vuoden seurannassa tällä ohjelmalla pystyttiin pakoinnista, alkoholista ja huumeista. Ohjelma vaikuttamaan nuorten tupakointiin. Viikoittai- kesti neljä vuotta ja nuoret osallistuivat yhteensä nen ja kerran kuukaudessa tapahtuva tupakointi 30 oppitunnille. Nuorille kerrottiin päihteisiin oli vähäisempää molemmissa ohjelmaryhmissä ja tupakointiin liittyvästä sosiaalisesta painees- vertailuryhmään verrattuna. Toisen ohjelmaryh- ta, päihteiden ja tupakoinnin vaikutuksista ja he män nuorten keskuudessa yhden askin päiväs- opettelivat niistä kieltäytymisen taitoja. Vertai- sä tupakoivien osuus oli vähäisempi verrattuna luryhmä osallistui normaaliin kouluopetukseen. vertailuryhmään. Tulokset olivat tilastollisesti Tupakoimattomuus mitattiin itseraportoituna. merkitseviä (42). Tulosten mukaan ohjelmaryhmään kuuluneiden Hanewinkel ym. ehkäisyohjelman nuoret jaet- nuorten tupakointi oli vähäisempää. Tulos oli ti- tiin ohjelma- tai vertailuryhmään. Ohjelman lastollisesti merkitsevä (40). tarkoituksena oli kasvattaa nuorten sosiaalis- Hort ym. ehkäisyohjelmassa yläasteikäiset nuo- ta kyvykkyyttä ja selviytymistaitoja. Ohjelma ret osallistuivat 15 oppitunneille (n= 878), joil- toteutettiin 54 eri koulussa Itävallan, Tanskan, la käsiteltiin keuhkojen ja sydämen toimintaa, Luxemburgin ja Saksan yläasteilla (n= 1858).

26 Nuoret olivat keski-iältään noin 11 -vuotiaita. Tupakointi mitattiin itseraportoituna. Tällä oh- Ohjelmaryhmä osallistui oppitunneille, joilla jelmalla ei ollut vaikutusta ohjelmaryhmän tu- harjoiteltiin mm. tupakoinnista kieltäytymisen pakointiin tai tupakoinnin lopettamiseen vertai- taitoja, ongelmatilanteista selviytymistä, pää- luryhmään verrattuna (46, 47). töksentekoa ja stressin hallintaa yhteensä 21 Peterson ym. ehkäisyohjelma perustui Hut- tunnin ajan. Vertailuryhmä sai normaalin koulu- chinson Smoking Prevention – ohjelmaan, jo- opetuksen. Tupakointi mitattiin itseraportoituna. ka aloitettiin oppilaiden ollessa 8 -vuotiaita ja Tulosten mukaan tällä ohjelmalla ei pystytty vai- sitä jatkettiin aina 18 -vuotiaaksi asti (n=8388). kuttamaan nuorten tupakointiin (43). Ohjelmassa 40 koulua jaettiin satunnaisesti Higgins ym. ehkäisyohjelmassa 17 koulua valit- ohjelma- tai vertailuryhmään. Ohjelmaryhmä tiin satunnaisesti ohjelma- tai vertailuryhmäksi. osallistui kaiken kaikkiaan 65 oppitunnille. Oh- Ehkäisyohjelma suunnattiin 11–12 -vuotiaille jelmaryhmään kuuluville koululaisille annettiin nuorille (n=162). Ohjelma pohjautui Theory of opettajien toimesta tietoa tupakoinnista ja sen Planned Behaviour menetelmään. Kaikki nuoret vaikutuksista, nuorille opetettiin sosiaalisen osallistuivat kahdelle oppitunnille, joilla he sai- vaikutuksen merkityksestä tupakointiin, harjoi- vat tietoa tupakoinnista. Ohjelmaryhmän nuoret teltiin tupakoinnista kieltäytymisen taitoja ja osallistuivat myös tupakoinnin kieltäytymistai- yritettiin motivoida oppilaita savuttomana py- toja harjoittelevaan osioon. Tupakoimattomuus symiseen. Tupakointi mitattiin itseraportoituna. mitattiin itseraportoituna. Tulosten mukaan oh- Lisäksi satunnaisesti valituilla nuorilla mitattiin jelmalla ei pystytty vaikuttamaan nuorten tupa- kotiniinipitoisuus sylkinäytteestä. Tulosten mu- kointiin (44). kaan tällä ohjelmalla ei pystytty vaikuttamaan nuorten tupakointiin (48-50). Dent ym. ehkäisyohjelma oli suunnattu 14–17 - vuotiaille nuorille 26 eri koulussa (n=679). Kou- Lynam ym. ehkäisyohjelma pohjautui Drug lut satunnaistettiin ohjelma- tai vertailuryhmik- Abuse Resistance Education (DARE) – nimiseen si. Ehkäisyohjelma oli osa Project Towards No hankkeeseen. Ohjelmalla pyrittiin ehkäisemään Drug Abuse (TND) -malliin ja sen tavoitteena oppilaiden tupakointia, alkoholin ja marihuanan oli vähentää tupakointia, alkoholin ja huumei- käyttöä. Ohjelmaan osallistui noin 11 -vuotiaita den käyttöä. Ohjelmaryhmän nuoret osallistui- oppilaita (n=1002). Koulut satunnaistettiin kah- vat kolmen viikon ajan yhdeksälle oppitunnille. teen eri ryhmään. Ensimmäisen ryhmän oppi- Oppitunneilla ensimmäisellä viikolla opetettiin laat osallistuivat Project DARE – ohjelmaan ja kommunikaation ja kuuntelemisen taitoja, toisel- toisen ryhmän oppilaat tavanomaiseen päihtei- la viikolla päihteiden vaikutuksista ja riippuvuuden käytön ehkäisemiseksi suunniteltuun ohjel- desta sekä eri selviytymiskeinoista, kolmannella maan. DARE – ohjelmassa 23 koulun oppilaat viikolla opeteltiin lisävalmiuksia päihteettömään osallistuivat poliisien pitämille oppitunneille. 17 käyttäytymiseen. Tupakoimattomuus mitattiin viikon ajan yksi tunti viikossa heille annettiin itseraportoituna. Tulosten mukaan vuoden seu- tietoja päihteistä, opetettiin päätöksentekotaitoja rannassa tällä ohjelmalla pystyttiin vaikuttamaan ja miten valita terveellisempi elämäntapa päih- nuorten alkoholin ja huumeiden käyttöön, mutta teiden käytön sijaan. Oppilaille opetettiin myös ei tupakointiin (45). taitoja tunnistaa päihteisiin liittyvä sosiaalinen paine sekä kykyjä vastustaa sitä. Tavanomaiseen Aveyard ym. ehkäisyohjelma perustui perustu- päihteiden ehkäisyohjelmaan osallistui kah- en Prochaskan ja Diclementen Transtheoretical deksan koulua. Tämä ohjelma sisälsi erilaisia (TNT) -malliin (n=8352). Ohjelmassa 26 koulua menetelmiä. Useimmissa kouluissa oppilaille jaettiin satunnaisesti ohjelma- tai vertailuryh- opetettiin päihteiden käytön haittavaikutuksis- mään. Nuoret olivat 13–14 -vuotiaita. Ohjelma- ta, päihteiden käyttöön liittyvästä sosiaalisesta ryhmään kuuluvat nuoret osallistuivat vuoden paineesta keskustelujen ja videoiden avulla 2- aikana kuudelle oppitunnille, joista puolet pidet- 4 viikon aikana. Päihteiden käyttö todennettiin tiin tietokoneluokassa. Oppitunneilla annettiin itseraportoituna. Tulosten mukaan kymmenen tietoa tupakoinnin hyvistä ja huonoista puolista, vuoden seurannassa tällä ohjelmalla ei pystytty tupakoinnin terveysvaikutuksista sekä tupakoin- vaikuttamaan nuorten tupakointiin tai muuhun nin lopettamisesta. Tietokoneohjelman avulla päihteiden käyttöön (51). nuorilla oli mahdollisuus saada palautetta, joka oli suunniteltu jokaisen nuoren yksilöllisten tar- Clayton ym. ehkäisyohjelmassa käytettiin sa- peiden mukaan. Vertailuryhmä sai normaaliin maa Drug Abuse Resistance Education (DARE) kouluopetukseen liittyvän terveysopetuksen. – ohjelmaa, jossa oli kolme eri osa-aluetta; al-

27 koholi, tupakka ja marihuana (n=2071). Ohjel- jelman saaneiden nuorten ryhmässä. Kahden maan osallistui 11-vuotiaita oppilaita. Lapset vuoden seurannassa tupakoinnin aloittaminen satunnaisesti jaettiin ohjelma- tai vertailuryh- oli tilastollisesti merkitsevästi alhaisempaa ver- mään. Ohjelmaryhmään kuuluvat lapset saivat tailuryhmään verrattuna. Toisen ryhmän ja ver- 16 tunnin ajan tietoa huumeista ja tupakasta, tailuryhmän välillä ei ollut eroja (53). median vaikutuksesta ja nuorille kerrottiin ikä- Grifﬁn ym. ehkäisyohjelma perustui Life Skills ryhmästä tulevasta sosiaalisesta paineesta sekä Training (LST) – ohjelmaan (n=758). Nuoret oli- harjoiteltiin kieltäytymisen ja päätöksenteon vat korkean riskin oppilaita iältään 12–13 -vuoti- taitoja. Vertailuryhmä osallistui normaaliin kou- aita. Korkean riskin oppilaiksi tässä tutkimukses- luopetukseen liittyvään opetukseen huumeista ja sa luettiin ne nuoret, joiden koulumenestyksensä tupakasta. Tupakointi mitattiin itseraportoituna. oli huono, heidän ystävät tupakoivat tai käyttivät Tulosten mukaan ohjelmalla ei ollut vaikutus- alkoholia. Ohjelmassa 29 koulua jaettiin satun- ta nuorten tupakoinnin arvostukseen. Vuoden naisesti ohjelma- tai vertailukouluun. Ohjelma seurannassa havaittiin kuitenkin ohjelman vai- sisälsi komponentteja huumeiden, alkoholin ja kuttaneen nuorten asenteisiin huumeita kohtaan tupakoinnin ehkäisemiseksi. Ohjelmaryhmän ja kieltäytymistaitoihin. Tulos oli tilastollisesti nuoret saivat tietoa päihteistä mm. tupakoinnista merkitsevä (52). ja he harjoittelivat päihteistä kieltäytymistaitoja. Tavoitteena oli lisätä nuorten elämänhallintaa ja Kohdistetut ehkäisyohjelmat sosiaalisia taitoja. Ohjelma tapahtui kahtena pe- räkkäisenä vuotena. Ensimmäisenä vuotena oh- Kohdistetuissa ehkäisyohjelmissa lähtökohtana jelmaryhmän oppilaat osallistuivat 15 oppitun- on se, että ryhmän tai ryhmien yksilölliset tar- nille ja toisena ohjelmavuotena 10 oppitunnille. peet, esim. kulttuurilliset seikat otetaan huomi- Vertailuryhmä sai normaaliin kouluopetukseen oon ja näin ollen pystytään räätälöimään ehkäi- liittyvän tiedon päihteistä ja tupakoinnista. Tu- syohjelma kohderyhmälle. pakointi todennettiin itseraportoituna ja mittaa- Johnson ym. monikulttuurinen koulupohjainen malla hengityksen häkäpitoisuus. Tulosten mu- tupakoinnin ehkäisyohjelma kohdistettiin erityi- kaan ohjelmalla pystyttiin vaikuttamaan nuorten sesti Etelä-Kaliforniassa asuville latinalais- ja tupakointiin. Ohjelmaryhmän tupakointi oli vä- aasialaisamerikkalaisille nuorille (n=3175). Oh- häisempää vertailuryhmän tupakointiin verrat- jelma kesti kaksi vuotta ja nuoret olivat sen alka- tuna. Yhden vuoden seurannassa tulos oli vielä essa n. 11-vuotiaita. Ohjelmassa oli mukana 24 tilastollisesti merkitsevä (54, 55). koulua. Kriteereiksi kouluille asetettiin se, että Botvin ym. tytöille suunnatussa päihteiden ja tu- vähintään 25 % koulun oppilaista on latinalais- pakoinnin ehkäisyohjelmassa (n=2209) 29 kou- ta alkuperää ja/tai 25 % aasialaista alkuperää. lua jaettiin satunnaisesti ohjelma- tai vertailuryh- Kriteerit täyttäneet koulut jaettiin satunnaisesti mään. Ohjelmaryhmä osallistui 15 oppitunnille, kolmeen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän oppi- jotka pohjautuivat Life Skills Training (LST) laat osallistuivat monikulttuuriseen tupakoinnin – ohjelmaan. Siinä nuoret saivat tietoa päihtei- ehkäisyohjelmaan Project FLAVOR, joka sisälsi siin ja tupakointiin liittyvästä sosiaalisesta pai- kahdeksan oppituntia. Niiden aikana oppilaille neesta ja heille opetettiin sosiaalisia taitoja mm. opetettiin tupakoinnin fyysisistä ja sosiaalisista kieltäytymistaitoja päihteistä ja tupakoinnista. vaikutuksista, tupakointiin liittyvistä sosiaalis- Vertailuryhmä osallistui viidelle oppitunnille, ta normeista sekä kehitettiin oppilaiden tupa- joilla annettiin tietoa päihteistä ja tupakoinnis- koinnista kieltäytymisen ja yleisiä sosiaalisia ta. Seuraavana vuonna ohjelmaryhmään kuulu- taitoja. Monikulttuurisessa ohjelmassa otettiin neet nuoret osallistuivat vielä 10 oppitunneille huomioon latinalais- ja aasialaisamerikkalaisten ja vertailuryhmä kolmelle. Nuoret olivat 12- ja nuorten kulttuureista lähtöisin olevia asenteita ja 13 -vuotiaita. Tupakoimattomuus mitattiin itse- tilanteita. Toinen ryhmä osallistui myös kahdek- raportoituna ja hengitysilman häkämittauksilla. san oppituntia kestävään tupakoinnin ehkäisyoh- Tulosten mukaan ohjelmaryhmän tupakointi oli jelmaan Project SMART, joka sisällöllisesti oli vähäisempää vertailuryhmän tupakointiin ver- muuten samankaltainen kuin monikulttuurinen rattuna. Ohjelmaryhmän tytöistä vähintään ker- ohjelma, mutta oppilaiden kulttuuritaustoja ei ran kuukaudessa tupakoi 8,8 % ja vertailuryh- otettu ohjelmassa mitenkään huomioon. Kolmas män tytöistä 12,3 %. Vuoden seurannassa tulos ryhmä toimi vertailuryhmänä ja he osallistui- oli tilastollisesti merkitsevä (56). vat normaaliin terveysopetukseen. Parhaaseen tulokseen päästiin monikulttuurisen ehkäisyoh- Toisessa Botvin ym. ehkäisyohjelmassa 47 kou-

28 lua jaettiin satunnaisesti ohjelma- tai vertailu- myös kieltäytymisen taitoja. Nuoret valitsivat ryhmään. Nuoret olivat 12 -vuotiaita latinalais- luokastaan ei-tupakoivista oppilaista ikätoveri- amerikkalaisia (n=3153). Ohjelma sisälsi 15 johtajia, jotka toimivat puheenjohtajina pienryh- oppitunnin ajan mm. tietoa tupakoinnin vaiku- missä. Tämän lisäksi toisen ryhmän nuoret saivat tuksista ja riippuvuudesta. Lisäksi oppitunneilla kolme heille suunnattua lehteä, joissa mm. nuor- harjoiteltiin taitoja kieltäytyä tupakoinnista ja ten suosimat idolit kertoivat omista tupakointiin tupakointiin liittyvästä sosiaalisesta paineesta liittyvistä näkemyksistään. Kolmas ryhmä toimi selviytymisestä sekä sitä miten eri ongelmatilan- vertailuryhmänä. Tupakointi todennettiin itsera- teissa voi pärjätä ilman tupakointia. Vertailuryh- portoituna. Tulosten mukaan parhaaseen tulok- mä sai normaalin kouluopetuksen. Tupakointi seen päästiin ohjelmaryhmässä, jossa oli käy- mitattiin itseraportoituna ja hengitysilman häkä- tetty kouluohjelman lisäksi apuna myös lehteä. mittauksilla. Tulosten mukaan neljän kuukauden Puolentoista vuoden seurannassa ensimmäisen seurannassa ohjelmaryhmän nuoret tupakoivat ryhmän nuorista tupakoi 13,9 %, toisen ryhmän tilastollisesti vähemmän vertailuryhmän nuoriin 9,7 % ja vertailuryhmän 14,9 %. Toisen ryhmän verrattuna (57). ja vertailuryhmän välinen ero oli tilastollisesti merkitsevä (59). Ehkäisyohjelmat, joissa käytettiin apuna ikä- Noland ym. ehkäisyohjelmaan kuului 19 koulua, toverijohtajia jotka valittiin satunnaisesti kahteen eri ryhmään (n=3588). Nuoret asuivat alueilla, joilla kasvate- Osassa tupakoinnin ehkäisyohjelmissa on käy- taan tupakkapensaita. Ohjelmaryhmään kuulu- tetty apuna ikätoverijohtajia oppituntien ja pien- vat 12 -vuotiaat nuoret saivat kuuden oppitunnin ryhmien vetämisessä. Ikätoverijohtajina ovat ajan tietoa tupakointiin liittyvästä sosiaalisesta toimineet samanikäiset tai hieman vanhemmat paineesta ja mainonnasta. Nuoret harjoittelivat nuoret, jotka on valittu tehtäväänsä joko opetta- myös tupakasta kieltäytymistaitoja. Vuoden ku- jien tai nuorten toimesta. luttua nuoret osallistuivat vielä kolmelle oppi- Koumi ym. ehkäisyohjelmassa ikätoverijohtajat tunnille, joilla kertailtiin jo läpikäytyjä asioita. auttoivat opettajia ryhmäkeskusteluissa (n=657). Ohjelmassa käytettiin apuna myös ikätoverijoh- Nuoret olivat 13 -vuotiaita. Kaksi vierekkäin si- tajia. Vertailuryhmä osallistui normaaleille ter- jaitsevaa koulua toimi ohjelmaryhmänä ja yksi veysopetuksen tunneille. Tupakointi todennettiin kauempana sijaitseva koulu vertailuryhmänä. itseraportoituna ja hengitysilman häkämittauk- Oppitunteja oli yhteensä 24 ja ne pidettiin kol- silla. Tulosten mukaan ohjelmalla oli vaikutusta men kuukauden aikana. Oppitunneilla nuorille erityisesti niihin nuoriin, jotka olivat tekemisis- puhuttiin tupakointiin liittyvistä asenteista ja sä tupakan kasvatuksen kanssa. Kahden vuoden harjoiteltiin sosiaalisia taitoja. Ikätoverijohtajat seurannassa heistä ohjelmaryhmässä päivittäin käsikirjoittivat, ohjasivat ja videokuvasivat eri tupakoi 25,7 % ja vertailuryhmässä 36,9 %. Tu- tupakointiin liittyviä tilanteita, joihin nuoret voi- los oli tilastollisesti merkitsevä (60). vat joutua. Nämä videot näytettiin nuorille ja ti- De Vries ym. yläasteikäisille suunnatussa ehkäi- lanteista keskusteltiin sekä niitä arvioitiin oppi- syohjelmassa (n=1529) keskityttiin viiden oppitunneilla. Tupakointi mitattiin itseraportoituna. tunnin ajan tupakoinnin lyhytaikaisiin vaikutuk- Tulosten mukaan kolmen kuukauden seurannas- siin ja ikätovereilta, aikuisilta sekä mainonnasta sa ohjelmaryhmän nuorista tupakoi 5 % ja ver- tulevaan sosiaaliseen paineeseen. Hankkeeseen tailuryhmän 20,3 %. Ohjelmaryhmän tieto tupa- valittiin 14 eri koulua, joista ohjelmaryhmään koinnin riippuvuudesta oli parempaa ja asenteet kuului kolme ammattikouluihin valmistavaa tupakointia kohtaan olivat myös negatiivisempia koulua ja viisi lukioon valmistavaa koulua. Ver- vertailuryhmään verrattuna. Tulokset olivat ti- tailuryhmään kuului kolme kumpaakin. Ohjel- lastollisesti merkitseviä (58). maryhmän nuoret muodostivat itsenäisesti omat Dijkstra ym. 13–vuotiaille nuorille suunnattu ryhmänsä ja valitsivat joukostaan ikätoverijoh- ehkäisyohjelma sisälsi viisi oppituntia kahtena tajat. Ikätoverijohtajat osallistuivat opetukseen peräkkäisenä vuotena (n=4060). Ohjelmaan opettajiensa avustuksella. Nuoret esittivät ja osallistui 52 eri koulua, jotka jaettiin satunnai- näyttelivät eri tilanteita, joihin nuoret voivat jou- sesti kolmeen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmäs- tua. Tupakointi mitattiin hengitysilman häkämit- sä nuorille annettiin tietoa tupakoinnista ja sen tauksella ja itseraportoituna. Tulosten mukaan lopettamisesta sekä tupakointiin liittyvistä so- ne nuoret, jotka olivat oppilaina yläasteilla joilta siaalisista paineista. Oppitunneilla harjoiteltiin siirrytään ammattikouluihin, säännöllinen tupa-

29 kointi oli vähäisempää ohjelmaryhmässä (23,5 ryhmänä. Hanke suunnattiin 12 -vuotiaille nuo- %), kuin vertailuryhmässä (30 %). Lukioon val- rille. Oppitunteja oli 10–16 koulusta riippuen. mistavalla yläasteella ohjelmaryhmän nuorten Ohjelmassa pienryhmien vetäjinä toimivat ikä- tupakointi kokeilut olivat vähäisempää (41,6 %), toverijohtajat. Oppitunneilla nuoret harjoittelivat kuin vertailuryhmässä (52,1 %). Tulokset olivat sosiaalisia taitoja mm. päätöksentekoa ja kom- tilastollisesti merkitseviä (61). munikaatiota. Ohjelmassa käytettiin apuna erilaisia leikkejä, harjoittelutauluja ja keskusteluja. Shean ym. ehkäisyohjelma suunnattiin 12 - Roolileikkien avulla nuoret käsittelivät alkoho- vuotiaille koululaisille (n=877). Ohjelmassa liin ja tupakointiin liittyvää sosiaalista painetta koulut jaettiin satunnaisesti ohjelma- tai ver- ja sen kohtaamista. Vertailuryhmä ei osallistunut tailuryhmiksi. Ohjelmaryhmän nuoret osallis- oppitunneille. Tupakointi mitattiin itseraportoi- tuivat viidelle oppitunnille, joilla he saivat tie- tuna. Tulosten mukaan tällä ohjelmalla ei ollut toa tupakoinnin vaikutuksista ja tupakoimatto- vaikutusta nuorten tupakkatietoon, tupakointiin muuden eduista sekä tupakoinnin mainonnasta. liittyviin asenteisiin tai tupakoinnin käyttöön Oppitunneilla opeteltiin myös kieltäytymisen (64). taitoja mm. harjoittelemalla niitä. Oppitunteja oli kahdenlaisia. Ensimmäisessä ryhmässä op- Ellickson ym. ehkäisyohjelmassa nuoret olivat pitunnit vetivät opettajat ja toisessa ryhmässä 12–14 -vuotiaita. 30 koulua jaettiin satunnaisesti ikätoverijohtajat, jotka oli valittu luokasta käsin. ohjelma- tai vertailuryhmään (n=4000). Ohjel- Toisessa ryhmässä opettajat olivat oppitunneil- makouluja oli 20. Ohjelmaryhmissä nuoret osalla ikätoverijohtajien apuna. Sekä opettajat että listuivat 11 oppitunnille kahden vuoden aikana. ikätoverijohtajat saivat koulutuksen tehtäväänsä. Ehkäisyohjelmalla pyrittiin vähentämään tupa- Tupakoimattomuus mitattiin itseraportoituna. kointia, alkoholin ja huumeiden käyttöä. Oppi- Tulosten mukaan seitsemän vuoden seurannassa tunneilla opeteltiin kieltäytymistaitoja ja kykyjä niillä tytöillä, jotka eivät olleet tupakoineet en- tunnistaa ja selviytyä tilanteista, joissa sosiaa- nen ohjelman alkua lainkaan, molemmissa oh- linen paine voi edesauttaa päihteiden käyttöä. jelmaryhmissä tupakointi oli vähäisempää ver- Ensimmäisenä vuotena ohjelman ulkopuoliset tailuryhmään verrattuna. Poikien tupakointi oli nuoret auttoivat opettajia oppituntien pidossa. vähäisempää ohjelmaryhmissä vertailuryhmään Nuoret saivat tähän koulutuksen. Vertailukou- verrattuna vuoden seurannassa, mutta ei enää luista neljällä oppitunneilla annettiin yleistä seitsemän vuoden seurannassa. Tulokset olivat tietoa päihteistä ja opeteltiin ongelmatilanteista tilastollisesti merkitseviä (62). selviytymisen taitoja. Tupakoimattomuus mitattiin itseraportoituna. Tulosten mukaan kuuden Valente ym. ehkäisyohjelmassa vertailtiin eri vuoden seurannassa tällä ohjelmalla ei pystytty tavalla valittujen ikäryhmäjohtajien vaikutusta vaikuttamaan nuorten tupakointiin tai muuhun ohjelman vaikuttavuuteen (n=1961). Ohjelmas- päihteiden käyttöön (65). sa 16 koulua valittiin satunnaisesti ohjelma- tai vertailuryhmään. Ikätoverijohtajan valitsivat, jo- Doi ym. ehkäisyohjelmassa koulut jaettiin satun- ko nuoret itse tai opettajat. Nuoret olivat 11–12 naisesti ohjelma- tai vertailuryhmään (n=146). -vuotiaita. Kahdeksalla oppitunnilla ikäryhmä- Ohjelmaryhmässä vanhemmat oppilaat toimivat johtajat vetivät erilaisia keskusteluja, näytelmiä ohjelman vetäjinä. Ohjelma suunnattiin 12 -vuo- ja pelejä tupakointiin liittyen. Tarkoituksena oli tiaille ja se sisälsi viisi oppituntia, joilla kes- oppia taitoja kieltäytyä tupakasta ja kehittää kusteltiin tupakointiin liittyvästä sosiaalisesta elämän hallintaa. Vertailuryhmä sai normaaliin paineesta ja harjoiteltiin tupakoinnista kieltäyty- kouluohjelmaan liittyvän terveysopetuksen. Par- misen taitoja. Vertailuryhmä ei osallistunut op- haiten ohjelma toteutui ryhmässä, jossa nuoret pitunneille. Tupakointi mitattiin itseraportoitu- saivat itse valita ikäryhmäjohtajansa ja heidän na. Ohjelmalla ei pystytty vaikuttamaan nuorten valitsemansa johtaja toimi heidän ryhmän vetä- tupakointiin, mutta sillä pystyttiin vaikuttamaan jänä ohjelman ajan. Tässä ryhmässä raportoitiin ohjelmaryhmän tietoon tupakoinnista ja siihen, vähiten aikomusta tupakoida muihin ryhmiin että nuorten taidot kieltäytyä tupakasta olivat pa- verrattuna. Samoin tässä ryhmässä asenteet tu- remmat vertailuryhmään verrattuna (66). pakointia kohtaan olivat kaikista kielteisimmät. Tulokset olivat tilastollisesti merkitseviä (63). Yhteenveto Webster ym. ehkäisyohjelmassa (n=326) hankkeeseen rekrytoitiin seitsemän koulua. Toinen Nuorten tupakoinnin ehkäisyohjelmilla, joissa ryhmä toimi ohjelmaryhmänä ja toinen vertailu- käytettiin sosiaalisen kyvykkyyden ja sosiaa-

30 listen paineiden hallintaohjelmia pystyttiin vai- pitunneilla oppilaille annettiin tietoa siitä, miten kuttamaan nuorten tupakointiin. Ohjelmia löytyi tupakoinnista voi kieltäytyä, tupakoinnin seura- yhteensä 28 ja 17 ehkäisyohjelmassa ohjelma- uksista ja tupakoinnin syistä sekä harjoiteltiin ryhmän tupakointi oli vähäisempää vertailuryh- tupakoinnista kieltäytymisen taitoja. Tupakoin- män tupakointiin verrattuna (35-42, 53, 54, 56- nista annettiin tietoa myös muiden oppiaineiden 58, 60-62, 67). Ehkäisyohjelmista, jotka oltiin yhteydessä. Oppilaiden vanhemmat saivat tie- kohdistettu tietylle tai tietyille ryhmille ainoas- toa hankkeesta. Koulun ulkopuolella hanke nä- taan yhtä ohjelmaa lukuun ottamatta (57), ohjel- kyi mm. erilaisina tupakoimattomuusjulisteina, maryhmien tupakointi oli vähäisempää vertailu- joita asetettiin julkisille paikoille, missä nuoret ryhmien tupakointiin nähden (53-56). viettävät aikaansa. Suomessa ehkäisyohjelmaan lisättiin rippileiritoiminta ja nuorilla oli mahdol- Ikätoverijohtajien apuna käyttäminen näyttäisi lisuus osallistua tupakoimattomuuskilpailuun. olevan myös myönteinen asia nuorten tupakoin- Myös tupakoivia vanhempia ja koulun henkilö- nin vähentämistoimissa. Yhdeksässä ehkäisyoh- kuntaa kannustettiin ottaman osaa Lopeta ja voi- jelmassa ikätoverijohtajat toimivat ohjelmissa ta -kilpailuun. Viimeisenä vuonna ehkäisyohjel- apuna ja näistä viidessä ohjelmassa nuorten maan osallistui Helsingin kouluhammashuolto. tupakointia pystyttiin vähentämään vertailuryh- Tavanomaisten hammastarkastusten yhteydessä mään verrattuna (58-62). Erityisesti ehkäisyoh- hammaslääkärit antoivat tarvittaessa oppilaille jelmilla, joissa nuoret saivat itse valita ikätoveri- tietoa tupakoinnin vaaroista suun terveyteen. Tu- johtajansa, näyttäisi saavutettavan hyviä tuloksia pakoimattomuus mitattiin itseraportoituna. Eh- aikaan (59, 61, 62). käisyohjelman yleisvaikutus kaikki maat huomi- Kolmessa ehkäisyohjelmassa käytettiin ns. li- oiden oli myönteinen. Tulosten mukaan ohjelma sätehostusta (booster) apuna. Lisätehostus an- vaikutti niihin nuoriin, jotka ennen lähtötason nettiin kouluohjelmien jälkeen ja niiden tarkoi- mittauksia tupakoivat vähemmän kuin kerran tuksena oli muistuttaa nuoria kouluohjelmassa viikossa. 30 -kuukauden seurannassa heistä läpi käydyistä asioista. Kaikilla tähän ryhmään viikoittain tupakoi ohjelmaryhmässä 21.9 % ja sijoittuvilla ehkäisyohjelmilla, joissa käytettiin vertailuryhmässä 23.4 %. Ero oli tilastollisesti lisätehostusta apuna pystyttiin vähentämään merkitsevä (68). nuorten tupakointia vertailuryhmään verrattuna Meshack ym. ehkäisyohjelmaan osallistui 11 (39, 42, 60). koulua ja siihen kuului kolme eri osa-aluetta. Alueet jaettiin eri ryhmiin pilottitutkimuksen 4.3.4 Monimalliohjelmat perusteella. Ensimmäisen ryhmän 11–12 -vuotiaat nuoret osallistuivat kouluissaan 11 oppitun- Monimalliohjelmiin liittyy koulupohjaisen eh- neille, jotka pohjautuivat Towards No Tobacco käisyohjelman lisäksi myös koululuokkien ulko- Use (TNT) – opintosuunnitelmaan (n=3618). puolista toimintaa, kuten vaikuttamista vanhem- Siinä tarkoituksena oli kannustaa nuoria aktii- piin, koko kouluun tai yhteisöön. Niillä voidaan visen tekemisen kautta tupakoimattomuuteen pyrkiä vaikuttamaan myös tupakointiin liittyviin mm. harjoittelemalla tupakoinnista kieltäytymi- sääntöihin tai normeihin sen taitoja roolileikkien avulla. Kouluohjelmaan De Vries ym. Kuudessa Euroopan Unionin kuului myös kahdesti kuukaudessa ilmestyvä maassa toteutettiin kolmevuotinen tupakoinnin lehti, jossa käsiteltiin mm. tupakkamainontaa ja ehkäisy–hanke nimeltään European Smoking tupakoinnin vastaisia toimia. Ohjelman toiseen Prevention Framework Approach (ESFA). Oh- osioon kuului yhteisöosio, jossa pyrittiin vaikut- jelma perustuu Intergrated Change Model – mal- tamaan mm. tupakkalainsäädäntöön. Ohjelman liin. Suomen lisäksi hankkeeseen osallistuivat kolmanteen osioon kuului mediaohjelma, joka Alankomaat, Espanja, Iso-Britannia, Portugali sisälsi tupakanvastaista mainontaa television, raja Tanska (n=9202). Koulut jaettiin satunnaisesti dion, julisteiden ja lehtien välityksellä. Mainon- ohjelma- tai vertailuryhmään. Suomessa hanke nassa käytettiin apuna ankka – hahmoa, jonka toteutettiin Helsingin 27 yläasteella. Hanke to- olivat luoneet 13–16 -vuotiaat nuoret. Mainon- teutettiin vuosien 1998–2001 välillä. Ohjelma nan tehokkuus vaihteli eri alueilla. Ohjelmassa sisälsi kouluja yhteisöpohjaiset osiot. Hankkee- oli yhteensä kahdeksan erilaista ohjelmakom- seen kuuluvien oppituntien määrä vaihteli mait- ponenttia riippuen alueen mediaohjelman te- tain. Suomessa oppilaat osallistuivat yhteensä 14 hokkuudesta, osallistuivatko ko. alueen nuoret oppitunnille kolmen vuoden aikana, alkaen oppi- kouluohjelmaan ja siitä tehtiinkö ko. alueella laiden aloittaessa seitsemännen luokkansa. Op- yhteisöohjelmaa vai ei. Tupakointi ilmoitettiin

31 itseraportoituna. Tulosten mukaan parhaiten pys- Laulu esitettiin Intian pääministerin edustajille. tyttiin vähentämään tupakointia ja vaikuttamaan Toisen ryhmän nuoret osallistuivat kouluohjel- tupakoinnin aloittamiseen nuorten keskuudessa, maan ja sen lisäksi myös nuorten vanhemmat jotka asuivat alueilla, joissa mediaohjelma oli saivat tiedotteita, joissa käsiteltiin mm. tupa- tehokkain, jotka osallistuivat kouluohjelmaan koinnin käyttöön liittyviä asioita. Kolmas ryhmä ja johon sisältyi myös yhteisöohjelma. Näiden toimi vertailuryhmänä ja he osallistuivat aino- nuorten tupakointi väheni 10,9 %. Tulos oli ti- astaan normaaliin kouluopetukseen. Tupakointi lastollisesti merkitsevä (69). mitattiin itseraportoituna. Ohjelmalla pystyttiin vaikuttamaan siihen, että molempiin ohjelma- Ausemus ym. tekivät ehkäisyohjelmansa 11- 12 ryhmiin kuuluvat nuoret tupakoivat tai halusivat -vuotiaille peruskoululaisille (n=3349). Ohjel- tupakoida vähemmän vertailuryhmään verrattu- massa nuoret valittiin satunnaisesti neljään eri na. Erityisesti ohjelma vaikutti niihin nuoriin, ryhmään. Ensimmäisen ryhmän nuoret osallis- joiden vanhemmille lähetettiin tiedotteita kou- tuivat kouluohjelmaan, jossa seitsemän oppitun- luohjelman lisäksi. Tulos oli tilastollisesti mer- nin aikana pyrittiin lisäämään nuorten tupakoin- kitsevä (71). titietoisuutta mm. keskustelemalla tupakoinnin lyhyen aikavälin fyysisistä ja sosiaalisista vaiku- Cuijpers ym. 12–15 -vuotiaille suunnattu ehkäi- tuksista. Oppitunneilla harjoiteltiin myös tupa- syohjelma perustui Attitudes, Social inﬂuence koinnista kieltäytymisen taitoja ja keskusteltiin and self-Efﬁcacy – malliin (ASE) ja siinä pyrit- tupakointiin liittyvästä sosiaalisesta paineesta. tiin vaikuttamaan nuorten päihteiden ja tupakan Toisen ryhmän nuoret osallistuivat kouluohjel- käyttöön (n=1930). Ohjelma kesti kolme vuotta man lisäksi koulun ulkopuoliseen ohjelmaan, jo- ja sisälsi yhteensä yhdeksän oppituntia, joilla hon kuului kolmen tiedotteen lähettäminen nuor- pyrittiin vaikuttamaan nuorten asenteisiin, sosi- ten koteihin. Tiedotteiden sanomat perustuivat aaliseen paineeseen päihteitä kohtaan ja vakuut- kysymyksiin, joihin nuoret olivat vastanneet tie- tamaan nuoret siitä, että heillä on kykyjä toimia tokoneohjelmaa apuna käyttäen. Näin tiedotteil- halutulla tavalla eri tilanteissa. Ohjelma sisälsi la voitiin huomioida nuorten yksilölliset tarpeet. kieltäytymistaitojen harjoittelua ja siinä pyrittiin Kolmannen ryhmän nuoret osallistuivat vain vahvistamaan taitoja tehdä oikeanlaisia valin- koulun ulkopuoliseen ohjelmaan. Neljäs ryhmä toja päihteiden suhteen. Ohjelma sisälsi myös toimi vertailuryhmänä ja he osallistuivat vain vanhempien osion. Vanhemmat ottivat osaa van- normaaliin kouluopetukseen liittyvään opetuk- hempainiltoihin, joilla puhuttiin päihteistä ja sen. Tupakointi mitattiin itseraportoituna. Tulos- heille lähetettiin asiaan kuuluvia lehtiä. Vertailu- ten mukaan ohjelma vaikutti parhaiten nuoriin, ryhmä sai normaaliin kouluopetukseen liittyvän jotka osallistuivat vain koulun ulkopuoliseen oh- opetuksen. Tupakointi mitattiin itseraportoituna. jelmaan. Koulun ulkopuoliseen ohjelmaan osal- Vuoden seurannassa ohjelmaryhmän tupakointi listuneista nuorista tupakoinnin aloitti 10,4 % ja ja alkoholin käyttö oli vähäisempää vertailuryh- vertailuryhmän nuorista 18,1 %. Ero oli tilastol- mään verrattuna. Kahden vuoden seurannassa lisesti merkitsevä. Vain kouluohjelmassa olleista vain alkoholin käyttö oli vähäisempää ohjelma- nuorista 14,9 % aloitti tupakoinnin ja koulu sekä ryhmässä. Tulokset olivat tilastollisesti merkit- koulun ulkopuolisessa ohjelmassa olleista nuo- seviä (72). rista 15,2 %. (70). Josendal ym. ehkäisyohjelmaan kuului neljä eri Reddy ym. ehkäisyohjelmassa käytettiin Health- ryhmää, jotka koostuivat yläluokkien nuorista Related Information and Dissemination Among (n=4441). Koulut jaettiin ryhmiin satunnaises- Youth (HRIDAY) – ohjelmaa (n=4776), jossa 12 ti. Ensimmäinen ryhmä toimi vertailuryhmänä, -vuotiaat nuoret satunnaisesti jaettiin kolmeen joka ei saanut normaalista opintosuunnitelmasta eri ryhmään. Ensimmäisen ryhmän nuoret osal- poikkeavaa opetusta. Toisen ryhmän nuoret osallistuivat koulupohjaiseen osioon, jossa ohjelma- listuivat kahdeksalle oppitunnille, joilla aiheina ryhmän nuorille annettiin tietoa terveyteen liit- olivat; vapaus valita, vapaus riippuvuudesta ja tyvistä asioista mm. julisteiden ja lehtien avulla. oman päätöksen tekeminen sekä heille annettiin 20 oppitunnilla nuorille kerrottiin tupakoinnin ja tietoa tupakoinnin lyhyen aikavälin vaikutuksis- alkoholin käytön vaikutuksista ja niihin liittyvis- ta. Oppitunneilla harjoiteltiin taitoja kieltäytyä tä sosiaalisesta paineista. Nuoret harjoittelivat tupakoinnista sosiaalisesta paineesta huolimat- kieltäytymistaitoja ja osallistuivat yhteislauluun, ta. Nuorten vanhemmille annettiin tietoa siitä jolla pyrittiin vaikuttamaan siihen, että tupa- kuinka tukea nuorta tupakoimattomuuteen ja koinnin mainostaminen kiellettäisiin alueella. sekä vanhemmilla että nuorilla oli mahdollisuus

32 sitoutua olemaan tupakoimatta. Opettajat osal- vat vanhempien kanssa tupakoinnista ja siitä mi- listuivat kahden päivän mittaiseen koulutukseen. tä oppitunneilla oli käsitelty. Tupakoimattomuus Kolmannen ryhmän ohjelma oli identtinen toi- mitattiin itseraportoituna. Kolmen vuoden seu- sen ryhmän ohjelma, mutta opettajat eivät osal- rannassa ohjelmalla ei ollut vaikutusta nuorten listuneet koulutuspäiville. Neljännessä ryhmässä tupakoinnin aloittamiseen eri ryhmien välillä. ohjelma oli identtinen toisen ryhmän ohjelman Osavaltioiden välillä oli kuitenkin suuria eroja kanssa, mutta nuorten vanhemmat eivät osallis- tupakkalainsäädännössä, mitä tiukempi lainsää- tuneet ohjelmaan. Tupakointi mitattiin itserapor- däntö alueella oli, sitä enemmän oli havaittavissa toituna ja hengityksen häkämittauksella. Parhaa- tupakoimattomia kouluja (75). seen tulokseen päästiin ryhmässä, jossa oppitun- Flay ym. ehkäisyohjelmassa tavoitteena oli vai- tien lisäksi myös vanhemmat olivat ottaneet osaa kuttaa 12 -vuotiaiden nuorten tupakointiin tele- ohjelmaan ja opettajat osallistuivat koulutuspäi- vision ja koulun kautta (n=7351). Hankkeeseen ville. Tässä ryhmässä nuorten viikoittainen tu- osallistui 350 eri koululuokkaa 47 eri koulusta, pakointi väheni 8,3 % ja vertailuryhmän 1,9 %. jotka jaettiin satunnaisesti kouluohjelmaan tai Tulos oli tilastollisesti merkitsevä (73). kahteen vertailuryhmään. Kouluohjelman nuo- Schoﬁeld ym. ehkäisyohjelmassa 24 koulua va- ret osallistuivat kymmenelle oppitunnille, joilla littiin satunnaisesti ohjelma- tai vertailuryhmään keskusteltiin tupakoinnista ja siihen liittyvistä (n=1852). Kaksi vuotta kestäneessä ehkäisyoh- sosiaalisesta paineesta ja tupakoinnin lopettami- jelmassa käytettiin Health Promoting Schools – sesta. Nuoret harjoittelivat oppitunneilla myös ohjelmaa. Nuoret olivat yläluokkalaisia. Ohjel- tupakoinnista kieltäytymisen taitoja. Vertailu- man tarkoituksena oli antaa nuorille tietoa tupa- ryhmiä oli kaksi. Toisen ryhmän nuoret saivat kasta, ikätovereiden ja roolimallien vaikutuksesta tietoa terveyteen liittyvistä asioista ja toisen tupakointiin. Ohjelmassa pyrittiin vaikuttamaan ryhmän nuoret eivät osallistuneet ylimääräisille kouluympäristöön, vanhempien savuttomuuteen oppitunneille. Tämän lisäksi nuoret saivat tele- mm. lähettämällä heille tiedotteita ja nuoriin visio-ohjelmien välityksellä tietoa tupakoinnista opettamalla heille tupakoinnin terveysvaikutuk- ja siihen liittyvistä asioista. Tupakointi mitattiin sista. Kouluja kannustettiin ottamaan osaa myös itseraportoituna. Tulosten mukaan ohjelmalla ei muuhun tupakanvastaiseen toimintaan, kuten pystytty vaikuttamaan nuorten tupakointikäyt- julistekilpailuun, jolla mainostettiin maailman täytymiseen. Ohjelmalla pystyttiin kuitenkin li- tupakoimattomuuspäivää. Vertailuryhmäkoulut säämään nuorten tietoa tupakoinnista (76). eivät saaneet mitään ylimääräisiä voimavaroja tupakoinnin vähentämiseen. Tupakointi mitattiin itseraportoituna. Ohjelmalla ei pystytty vaikut- Kohdistetut ehkäisyohjelmat tamaan nuorten tupakointikäyttäytymiseen. Sillä Kohdistetuissa ehkäisyohjelmissa lähtökohtana pystyttiin kuitenkin lisäämään ohjelmaryhmään on se, että ryhmän tai ryhmien yksilölliset tar- kuuluneiden nuorten tupakkatietoa (74). peet, esim. kulttuurilliset seikat otetaan huomi- Elder ym. perhe- ja koulupohjaisessa ehkäisyoh- oon ja näin ollen pystytään räätälöimään ehkäi- jelmassa 24 koulua jaettiin satunnaisesti vertai- syohjelma kohderyhmälle. lu- tai kahteen eri ohjelmaryhmään (n=6527). Ausems ym. kohdistivat tupakoinnin ehkäi- Ohjelmaryhmän lapset osallistuivat joko koulu- syohjelmansa yläasteikäisille nuorille (n=1338), pohjaiseen ohjelmaan tai yhdistettyyn perhe- ja jotka yläasteen jälkeen siirtyivät ammattikoului- koulupohjaiseen ohjelmaan. Kouluohjelmassa hin. Ohjelmassa 19 koulua jaettiin satunnaisesti kymmenenvuotiaat oppilaat osallistuivat opet- koulu- tai koulun ulkopuoliseen tai näiden kah- tajien vetämille viidelle oppitunnille, joilla op- den yhdistettyyn ohjelmaan tai vertailuryhmään. pilaat saivat tietoa mm. tupakointiin liittyvistä Kouluohjelmassa nuoret osallistuivat kolmelle terveysvaaroista ja tupakoinnin kustannuksista, oppitunnille, joilla käsiteltiin tupakointia ja sen terveellisestä ruokavaliosta sekä liikunnan mer- vaikutuksia, tupakointiin liittyvää sosiaalista kityksestä. Tunneilla käytiin läpi erilaisia tupa- painetta ja harjoiteltiin tupakoinnista kieltäyty- kointiin liittyviä tilanteita, joihin nuoret voivat misen taitoja. Koulun ulkopuoliseen ohjelmaan joutua. Ohjelmakoulut sitoutuivat olemaan täy- kuului kolmen tiedotteen lähettäminen nuorten sin savuttomia. Perheohjelman lapset osallistui- koteihin. Nämä tiedotteiden sanoma perustui vat samoille oppitunneille, kuin kouluohjelman lähtötasonmittauksiin, joihin nuoret olivat osal- lapset, mutta neljän tunnin ajan lasten vanhem- listuneet ennen ohjelman alkua. Tämä mittaus mat osallistuivat myös niille. Lapset keskusteli- tapahtui tietokoneita apuna käyttäen. Nuoret

33 vastasivat erilaisiin kysymyksiin, joiden pohjalta portoituna ja mittaamalla kotiniinipitoisuus syl- heille laadittiin yksilöllisiä tiedotteita. Yhdistet- kinäytteistä. Tulosten mukaan ohjelmaryhmän ty ohjelma sisälsi molemmat ohjelmat. Vertailu- tupakointi oli vähäisempää (16,3 %) vertailuryh- ryhmä osallistui normaaliin kouluopetukseen. mään verrattuna (23,8%). Tulos oli tilastollisesti Tupakoimattomuus mitattiin itseraportoituna. merkitsevä (79). Puolentoista vuoden seurannassa tupakoinnin Toinen Elder ym. kahdeksan viikkoa kestävä aloittaminen oli vähäisintä koulun ulkopuolisen ehkäisyohjelma suunnattiin maahanmuuttaja- ohjelman käyneillä nuorilla vertailuryhmään nuorille (n=657). Hankkeessa 22 koulua jaettiin verrattuna. Tulos oli tilastollisesti merkitsevä satunnaisesti ohjelma- tai vertailuryhmään. Oh- (77). jelma käsitteli tupakointia ja alkoholinkäyttöä. Kaufman ym. ohjelmaan osallistui kolme kou- Nuoret osallistuivat 16 oppitunnille. Kolmesta lua, jotka jaettiin satunnaisesti ohjelma- tai ver- niistä heidän vanhempansa olivat mukana. Oh- tailuryhmään (n=275). Ohjelma sijoittui afro- jelmassa videoiden ja roolileikkien avulla annet- amerikkalaiseen yhteisöön. Ohjelmaan kuului tiin tietoa tupakasta ja alkoholista sekä harjoi- koulupohjainen ja mediassa tapahtuva ohjelma. teltiin taitoja selviytyä ongelmallisista tilanteis- Ohjelmaryhmä osallistui molempiin ohjelmiin ta. Ohjelman tarkoituksena oli myös parantaa ja vertailuryhmä vain mediaohjelmaan. Kou- nuoren ja vanhemman välistä kommunikaatiota lupohjaiseen ohjelmaan kuului videoesityksiä ja auttaa vanhempia tukemaan lapsiaan päih- ja roolileikkejä, joissa harjoiteltiin tupakasta teettömyyteen. Nuoret ja heidän vanhempansa kieltäytymisen taitoja sekä kotitehtäviä, joihin tekivät kotitehtäviä yhdessä. Lisäksi osallistu- myös vanhemmat ottivat osaa. Media osuudessa jien koteihin lähetettiin uutislehti, jossa käsitel- paikalliseen lehteen kirjoitettiin tupakoinnin ter- tiin tupakointiin ja alkoholin käyttöön liittyviä veysvaaroista ja tupakointiin liittyvästä sosiaali- asioita. Ohjelman jälkeen osallistujille soitettiin sesta paineesta. Media ohjelmaan kuului myös kuukauden ja 14 kuukauden kuluttua. Vertailu- radio-ohjelma, johon vanhemmilla oli mahdolli- ryhmän nuoret osallistuivat oppitunneille, joissa suus soittaa ja keskustella lastensa tupakoinnista opeteltiin ensiaputaitoja ja kodin turvallisuutta. sekä rap – kilpailu, jolla pyrittiin ehkäisemään Tupakointi mitattiin itseraportoituna. Tällä oh- tupakoinnin aloittamista. Nuorilla oli mahdol- jelmalla ei pystytty vaikuttamaan nuorten tupa- lisuus osallistua julisteiden tekokilpailuun. Ju- kointiin (81). listeissa viestitettiin tupakoimattomuusteemoja Schinke ym. kouluja yhteisöohjelma suunnat- ja niitä asetettiin julkisille paikoille. Tupakointi tiin Yhdysvaltain reservaatissa asuville intiaa- mitattiin itseraportoituna. Ohjelmalla pystyttiin neille. Ehkäisyohjelma sisälsi osiot tupakasta, vähentämään molempien ryhmien tupakointia. alkoholista, purutupakasta ja marihuanasta. Oh- Tulos oli tilastollisesti merkitsevä vielä puolen jelma alkoi lasten ollessa 8 -vuotiaita ja päättyi vuoden seurannassa. Ryhmien välillä ei kuiten- heidän ollessa 10 -vuotiaita (n=1396). Ohjel- kaan havaittu eroja (78). maan osallistui 27 koulua, jotka satunnaisesti Elder ym. ehkäisyohjelmassa 22 koulua jaettiin jaettiin kolmeen ryhmään: kouluja yhteisöpoh- ohjelma- tai vertailuryhmään (n=389). Nuoret jaiseen, pelkkään yhteisöpohjaiseen ohjelmaan olivat 11–15 -vuotiaita korkean riskin oppilaita. tai vertailuryhmään. Koulupohjainen ohjelma Korkean riskin oppilaiksi luokiteltiin ne, jotka pohjautui Theoretical Model of Life Skills Trai- olivat aikaisemmin tupakoineet, joiden koulu- ning (LST) – ohjelmaan, joka sisälsi 15 oppitun- menestys oli huono, heidän vanhempansa tai tia tietoa tupakoinnista ja muista nautintoaineis- ystävänsä tupakoi. Ohjelmaryhmään kuuluvat ta. Nuoret harjoittelivat aktiivisten näytelmien nuoret osallistuivat Students Helping Others avulla taitoja kohdata heidän ympäristöstään Understant Tobacco (SHOUT) – ohjelmaan. tulevaa sosiaalista painetta käyttää erilaisia nau- Ohjelmaryhmään kuuluvat nuoret osallistuivat tintoaineita. Yhteisötason ohjelmalla pyrittiin kolmen vuoden ajan 15 oppitunnille, joilla har- vaikuttamaan nuorten vanhempiin, opettajiin, joiteltiin videoiden avulla tupakoinnista kieltäy- naapuri reservaatteihin ja nuorten käyttämiin tymisen taitoja, päätöksen tekoa ja sosiaalisen vapaa-ajanviettopaikkoihin. Vaikuttaminen ta- paineen vastustamista. Viimeisenä vuonna nuo- pahtui mm. mediatiedotteilla, joissa kerrottiin rille lähetettiin kotiin tupakoinnista tiedottavia tämänkaltaisen ehkäisyohjelman hyödyistä sekä lehtiä ja soitettiin muutamia kertoja. Yliopisto- julisteiden avulla, joita asetettiin terveys- ja sosi- opiskelijat, jotka koulutettiin tehtävään toimivat aalitoimistoihin, kouluihin ja kirkkoihin. Vertai- ohjelman vetäjinä. Tupakointi mitattiin itsera- luryhmä osallistui normaaliin kouluopetukseen.

34 Tupakointi mitattiin itseraportoituna. Tulosten vanhempien välistä kommunikaatiota. Yhtei- mukaan tällä ohjelmalla ei pystytty vaikutta- söohjelmalla pyrittiin myös vaikuttamaan aluei- maan nuorten savukkeiden polttoon, mutta sillä den tupakkaa myyviin kauppiaisiin, etteivät he pystyttiin vaikuttamaan nuuskan ja purutupakan myisi tupakkatuotteita alaikäisille. Tupakointi käyttöön. Ohjelmaryhmä käytti nuuskaa ja puru- mitattiin itseraportoituna ja mittaamalla hengi- tupakkaa tilastollisesti merkitsevästi vähemmän tyksen häkäpitoisuus. Tulosten mukaan yhteisö- kuin vertailuryhmää (80). ja koulupohjainen ohjelma vähensi nuorten tupakointia pelkkään koulupohjaiseen ohjelmaan verrattuna. Viiden vuoden seurannassa tulos oli Ehkäisyohjelmat, joissa käytettiin apuna ikä- tilastollisesti merkitsevä. Ohjelmalla pystyttiin toverijohtajia vähentämään myös poikien nuuskan ja purutu- Osassa tupakoinnin ehkäisyohjelmissa on käy- pakan käyttöä (83). tetty apuna ikätoverijohtajia oppituntien ja pien- Vartiainen ym. Pohjois-Karjala – projektiin ryhmien vetämisessä. Ikätoverijohtajina ovat kuuluvassa nuorten tupakoinnin ehkäisyohjel- toimineet samanikäiset tai hieman vanhemmat massa (n=903) 13 -vuotiaille nuorille kerrottiin nuoret, jotka ovat valittu tehtäväänsä joko opet- ikätovereiden, aikuisten ja median välityksellä tajien tai nuorten toimesta. tapahtuvan sosiaalisen paineen vaikutuksesta tu- Brown ym. ehkäisyohjelma keskittyi koulun ul- pakointiin. Oppitunneilla puhuttiin tupakoinnin kopuoliseen vapaa-aikaan (n=3028). Tarkoituk- lyhyen ja pitkän aikavälin terveysvaikutuksista. sena oli saada koko koulu aktiivisesti liikkeelle Nuoret osallistuivat roolileikkeihin ja harjoitteli- ja sitoutumaan tupakoimattomuuteen. Tällä tavat tupakoinnista kieltäytymisen taitoja. Nuoret valla pyrittiin luomaan tupakoimattomuudesta valitsivat ryhmästään ikätoverijohtajia, jotka toi- koulun sisäinen normi. Hankkeeseen osallistui mivat opettajien avustajina osalla oppitunneista. 30 koulua ja ne jaettiin satunnaisesti ohjelma- Samanaikaisesti alueella pyrittiin vähentämään tai vertailuryhmään. Ohjelmaryhmään kuuluvat aikuisten tupakointia mediakampanjan avulla. nuoret osallistuivat erilaisiin aktiviteetteihin, Tupakointi mitattiin itseraportoituna ja määrit- joiden tarkoituksena oli ehkäistä tupakointia ja tämällä seerumin tiosyanaatti. Ohjelmaryhmän edesauttaa tupakoinnin lopettamista. Jokaisella tupakointi oli vähäisempää vertailuryhmän tu- koululla oli oma ohjelmansa. Ohjelmaan osallis- pakointiin verrattuna. Vielä kahdeksan vuoden tuneet nuoret olivat 13–15 -vuotiaita. Ohjelmien seurannassa tulos oli tilastollisesti merkitsevä, vetäjinä toimivat opettajat ja ikäryhmäjohtajat. mutta ei enää viidentoista vuoden seurannassa Ohjelmaa varten tehtiin myös oma lehti. Vertai- (84-86). luryhmä osallistui normaaliin kouluopetukseen. Tupakointi mitattiin itseraportoituna. Kahden Yhteenveto vuoden seurannassa ohjelmaryhmään kuuluneiden poikien tupakoinnin aloittaminen oli vähäi- Monimalliohjelmilla, joihin liittyy myös koulu- sempää vertailuryhmään verrattuna. Tulos oli luokkien ulkopuolista toimintaa, kuten vaikutta- tilastollisesti merkitsevä. Tyttöjen kohdalla eroa mista vanhempiin, koko kouluun tai yhteisöön ei voitu havaita (82). saavutettiin hyviä tuloksia aikaan. Näitä ohjelmia tähän yhteenvetoon löytyi 17 ja näistä 12 Biglan ym. toteuttivat yhteisö- ja koulupohjai- ohjelmalla pystyttiin vähentämään nuorten tupa- sen ehkäisyohjelman, jossa osa oppilaista osal- kointia vertailuryhmään verrattuna (68-73, 77- listui vain koulupohjaiseen ohjelmaan ja osa yh- 79, 82-86). teisö- ja koulupohjaiseen ohjelmaan (n=4343). Eri alueet jaettiin satunnaisesti ohjelmiin. Kou- Monimalliohjelmilla, jotka oli kohdennettu luohjelma sisälsi 35 oppitunnin ajan mm. tietoa jollekin tietylle ryhmälle tai ryhmille viidestä tupakoinnista ja siihen liittyvästä sosiaalisesta ehkäisyohjelmasta kolmella pystyttiin vaikut- paineesta, ikätoverijohtajien vetämiä kieltäy- tamaan ohjelmaryhmän tupakointiin siten, että tymistaitojen harjoittelua ja keskusteluja. Oh- se oli vähäisempää vertailuryhmään verrattuna jelmaan osallistuvat nuoret olivat 12–14 -vuo- (77-79). Yhdellä kohdistetulla ehkäisyohjelmal- tiaita. Yhteisöohjelma sisälsi mm. tupakkaan la ei pystytty vaikuttamaan tupakointiin, mutta liittyviä lehtiä ja artikkeleita sekä tupakan vas- sillä pystyttiin vaikuttamaan nuuskan ja purutu- taisia mainoksia radiossa, urheiluohjelmissa ja pakan käyttöön (80). urheilukentillä. Ohjelmaan ottivat osaa myös vanhemmat. Tällä pyrittiin parantaa nuorten ja Monimalliohjelmassa ikätoverijohtajien apuna käyttäminen näyttää vaikuttavan myös myöntei-

35 sesti nuorten tupakoinnin vähentämistoiminnas- nuori oppii haluttua käyttäytymistä mallien ja sa. Kaikissa niissä monimalliohjelmissa, joissa jäljittelemisen avulla sekä oppii vastustamaan oli käytetty apuna ikätoverijohtajaa, pystyttiin sosiaalista painetta harjoittelemalla erilaisia tai- vähentämään nuorten tupakointia (82-86), myös toja. Osalla näillä ehkäisyohjelmilla pystyttiin pitkällä aikavälillä mitattaessa (83-86). vähentämään nuorten tupakointia. Noin 60 % ehkäisyohjelmista tupakointi oli vähäisempää ohjelmaryhmässä vertailuryhmään verrattuna 4.4 Yhteenveto, päätelmät ja toimenpide-eh- (35-42, 53, 54, 56-58, 60-62, 67). dotukset Monimalliohjelmien avulla on myös pystytty vä- Tupakoinnin ehkäisyohjelmien tavoitteena on hentämään nuorten tupakointia. Monimalliohjel- ehkäistä tupakoinnin aloittamista. 1990- ja 2005 missa, joihin liittyy koululuokkien ulkopuolista vuosien aikana julkaistujen koulupohjaisten tu- toimintaa, kuten vaikuttamista vanhempiin, ko- pakoinnin ehkäisyohjelmien perusteella on vai- ko kouluun tai yhteisöön noin 70 % ohjelmista kea sanoa millainen nuorten tupakoinnin ehkäi- pystyttiin vähentämään nuorten tupakointia (68- syohjelma on tehokkain. Ehkäisyohjelmien ver- 73). Monimalliohjelmissa nuoret osallistuivat tailtavuutta vaikeuttaa se, että ehkäisyohjelmien myös oppitunneille, joilla nuoret mm. opetteli- teoreettiset lähtökohdat ja menetelmät vaihtelevat tupakoinnista kieltäytymisen taitoja mallien vat sekä se, että tulokset ovat raportoitu eri taval- ja jäljittelyn avulla. Tavoitteena oli myös lisätä la. Kuitenkin voidaan sanoa, että sellaiset ohjel- nuorten tietoisuutta tupakointiin liittyvästä sosi- mat, joissa nuoret voivat itse olla aktiivisesti to- aalisesta paineesta ja vahvistaa kykyä vastustaa teuttamassa ohjelmaa on saavutettu myönteisiä sitä. Useissa monimalliohjelmissa nuorten van- tuloksia aikaan. Ehkäisyohjelmissa nuoret opet- hemmilla oli selkeä rooli ja ohjelmalla pyrittiin telivat haluttua käyttäytymistä mallien ja jäljit- vaikuttamaan koko kouluun sekä koulun ympä- telyn kautta, niissä tavoitteena oli lisätä nuorten ristöön. Osassa ohjelmissa tavoitteena oli myös tietoisuutta tupakointiin liittyvästä sosiaalisesta vaikuttaa lainsäädäntöön. Useissa ohjelmissa paineesta ja vahvistaa kykyä vastustaa sitä. Ai- vertailuryhmät osallistuivat osittain ohjelmaan, noastaan tietoon pohjautuvat tupakoinnin ehkäi- joten lähtökohdiltaan vertailuryhmän nuoret oli- syohjelmat eivät ole tehokkaita (9). 90-luvulla ja vat hieman erilaisia kuin muiden ohjelmien ver- sen jälkeen julkaistuissa tupakoinnin ehkäisyoh- tailuryhmien nuoret. jelmissa onkin suosittu enemmän nuorten aktiivista osallistumista pelkän tietoon pohjautuvan Tupakoinnin ehkäisyohjelmilla, jotka kohdis- toiminnan sijaan. tettiin tietylle tai tietyille ryhmille saavutettiin myös myönteisiä tuloksia. Kohdistetuista eh- Tupakoimattomuuskilpailuihin kannustavilla käisyohjelmista seitsemässä pystyttiin vaikutta- ohjelmilla pystyttiin vähentämään nuorten tumaan nuorten tupakointia vähentävästi (53-56, pakointia (11-14, 34). Näissä ohjelmissa nuoria 77-79). Yhdellä ehkäisyohjelmalla ei saavutettu kannustettiin positiivisella tavalla tupakoimat- myönteisiä tuloksia tupakoinnin suhteen, mutta tomuuteen. Tähtäimenä oli, että onnistuttuaan sillä pystyttiin vähentämään nuuskan sekä puru- pysymään tupakoimattomana, nuoret voivat tupakan käyttöä (80). Ainoastaan kahdella tiet- voittaa erilaisia palkintoja. Kilpailut olivat luok- tyyn ryhmään kohdistetulla ehkäisyohjelmilla kakilpailuja, jolloin luokan yhteinen ja jokaisen ei pystytty vaikuttamaan nuorten tupakointiin nuoren henkilökohtainen sitoutuminen tupa- tai muiden tupakkatuotteiden käyttöön (57, 81). koimattomuuteen kilpailun ajaksi toimi hyvänä Kohdistetuilla ehkäisyohjelmilla voitiin parem- kannustimena tupakoimattomuuden edistämi- min huomioida ko. ryhmän yksilölliset tarpeet sessä. Lähes kaikissa tupakoimattomuuskilpai- ja kulttuuriset seikat, sekä näin ollen pystyttiin luissa tupakoinnista ja siihen liittyvistä asioista paremmin räätälöimään ehkäisyohjelma kohde- puhuttiin myös oppitunneilla. Näissä ehkäisyoh- ryhmälle. Ikätoverijohtajien apuna käyttäminen jelmissa nuorilla oli aktiivinen osallistujan rooli näyttäisi olevan myös myönteinen asia. Yli puo- passiivisen tietoja vastaanottajan sijaan. Kui- lessa sosiaalisen kyvykkyyden ja sosiaalisten tenkin myönteiset pitkän aikavälin tulokset ovat paineiden hallinnan malleissa ja kaikissa moni- vielä saavuttamatta (33). malliohjelmissa, joissa käytettiin apuna ikäto- Tähän yhteenvetoon löytyi eniten ehkäisyohjel- verijohtajaa, nuorten tupakointi oli vähäisempää mia, joissa käytettiin sosiaalisen kyvykkyyden ohjelmaryhmässä vertailuryhmään verrattuna ja sosiaalisten paineiden hallintaohjelmia. Näis- (58-62, 82-86). Erityisesti ehkäisyohjelmilla, sä ehkäisyohjelmissa perusajatuksena on se, että joissa raportoitiin nuorten itse valinneen ikä-

36 toverijohtajansa, näyttäisi saavutettavan hyviä hyvien käytäntöjen kokoaminen, välittämien, tuloksia (59, 61, 62, 84-86). Ikätoverijohtajien kehittäminen ja arviointi. Tupakoinnin ehkäisyn osuutta ohjelman vaikuttavuuteen on kuitenkin tulisi olla monivuotisesti osa koulun opintosuun- vaikea tutkia (18). nitelmaa. Näin voidaan paremmin turvata se, et- tä nuori pysyy tupakoimattomana pidempään ja Kahdeksassa ehkäisyohjelmassa käytettiin ns. li- tupakoinnin aloittamisen riski vähenee, koska ne sätehostusta (booster) apuna (39, 42, 60, 69, 70, nuoret, jotka eivät ole aloittaneet tupakointia 20 77, 79, 81). Lisätehostus annettiin kouluohjelmi- ikävuoteen mennessä, harvoin sitä tekevät enää en jälkeen ja niiden tarkoituksena oli muistuttaa sen jälkeenkään (87). nuoria kouluohjelmassa läpi käydyistä asioista. Tässä katsauksessa yhtä ohjelmaa lukuun otta- Tupakoinnin ehkäisytoiminnassa olevia toimivia matta (81) ehkäisyohjelmilla, joissa käytettiin käytäntöjä ja verkostoja tulisi hyödyntää. Yh- lisätehostusta, pystyttiin vähentämään nuorten teistyöhön sisältyy mm. tietojen vaihtoa koor- tupakointia. Tupakoinnin ehkäisyohjelmilla, jot- dinoidusti päällekkäisyyksien välttämiseksi. Tä- ka sisällytetään laajempaan päihdeohjelmaan, män katsauksen perusteella voidaan sanoa, että voidaan myös saavuttaa hyviä tuloksia. Tähän tupakoinnin ehkäisy onnistui hyvin ohjelmissa, katsaukseen löytyi 14 tupakoinnin ehkäisyoh- joissa oli käytetty apuna ikätoverijohtajia. Täten jelmaa, jotka olivat osa laajempaa päihteiden kouluissa olisi hyödyllistä motivoida tukioppi- ehkäisyohjelmaa. Näillä ehkäisyohjelmilla py- lastoimintaa rakentamaan tupakoimatonta ilma- rittiin vaikuttamaan nuorten tupakoinnin lisäk- piiriä. Tupakointi kytkeytyy muiden päihteiden si myös muiden päihteiden, kuten alkoholiin ja käyttöön ja varhaisella puuttumisella on keskei- marihuanaan käyttöön. Puolella päihteiden eh- nen merkitys. Yhteistyö vanhempien ja koulun käisyohjelmalla pystyttiin vaikuttamaan nuorten välillä on tärkeää ja sitä tulee vahvistaa. Nuo- tupakointiin siten, että tupakointi oli vähäisem- riso- ja harrastejärjestöjen edellytyksiä ja taito- pää ohjelmaryhmässä vertailuryhmään verrattu- ja nuorten tupakoimattomuuden edistämiseen na (35, 40, 42, 54-56, 71, 72). tulisi tukea sekä lisätä heidän mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa nuorten Kouluohjelmiin liittyvillä oppituntien määrällä tupakoimattomuuden edistämiseksi. ei näyttäisi olevan suurtakaan vaikutusta ohjelmien vaikuttavuuteen. Kuitenkin oppitunnit ovat Tupakoinnin ehkäisyohjelmat tulisi kohdistaa eri tärkeä osa tupakoinnin ehkäisyohjelmaa, koska kohderyhmien tarpeisiin. Tämän katsauksen pe- ohjelmissa, joissa oppitunneilla harjoiteltiin eri- rusteella voimme sanoa, että kohdistetut ehkäi- laisia sosiaalisia taitoja mm. tupakoinnista kiel- syohjelmat toimivat hyvin. Suomessa erityisenä täytymisen taitoja, pystyttiin vähentämään nuor- ongelmana on se, että ne nuoret, jotka menes- ten tupakointia. tyvät huonosti koulussa, aloittavat tupakoinnin huomattavasti useammin paremmin koulussa Eri ohjelmista löytyy vain vähän myönteisiä menestyviin nuoriin verrattuna (88). Tulevaisuu- pitkän aikavälin tuloksia. Tämän yhteenvedon dessa tupakoinnin ehkäisyohjelmien tulisikin perusteella voidaan löytää kuusi ehkäisyohjel- kohdistua mm. huonosti koulussa menestyvien maa, joissa on raportoitu pitkän aikavälin tulok- nuorten tupakoinnin vähentämiseen. sia tupakointiin (33, 42, 51, 62, 83-86). Neljän ehkäisyohjelman avulla pystyttiin vähentämään nuorten tupakointia pitkällä aikavälillä (42, 62, 4.5 Lähteet 83-86) . Kahdessa näistä ehkäisyohjelmasta käy- tettiin apuna ikätoverijohtajia (83-86) . 1. Rimpelä A, Rainio S, Pere L, Lintonen T, Rimpelä M. Tupakkatuotteiden ja päihtei- Useat ehkäisyohjelmat ovat siis vähentäneet den käyttö 1977-2005. Helsinki: Sosiaali- nuorten tupakointia vain lyhyellä aikavälillä. ja terveysministeriön selvityksiä 2005:23. Ohjelmilla on pääasiassa pystytty viivästyttä- 2. Paavola M, Vartiainen E, Haukkala A. Smo- mään nuorten tupakointia, mutta pysyvämmät king from adolescence to adulthood: The vaikutukset ovat jääneet vielä pääosin saavutta- effects of parental and own socioeconomic matta. Siksi tarvitaankin ehkäisyohjelmia, jotka status. European Journal of Public Health. kestävät aikuisuuteen asti. Hyvän tuloksen ai- 2004;14(4):417-21. kaan saamiseksi tarvitaan pitkäkestoisia toimia, 3. Farkas AJ, Distefan JM, Choi WS, Gilpin joissa voidaan tarjota välineitä eri tason toimi- EA, Pierce JP. Does parental smoking ces- joille. Tupakoimattomuuden edistämiseen tulee sation discourage adolescent smoking? Pre- luoda pysyviä rakenteita, joiden tehtävänä on ventive Medicine: An International Jour-

37 nal Devoted to Practice & Theory. 1999 Behaviour. 2001;25(3):200-5. 1999/3;28(3):213-8. 17. Wakeﬁeld M, Chaloupka F. Effectiveness 4. Tyas SL, Pederson LL. Psychosocial factors of comprehensive tobacco control program- related to adolescent smoking: a critical mes in reducing smoking in the USA. Tob review of the literature. Tob Control. 1998 Control. 2000;9:177-86. 1998/0;7(4):409-20. 18. Mellanby A, Rees J, Tripp J. Peer-led 5. Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys and adult-led school health education: 2015 -kansanterveysohjelmasta. Helsinki: a critical review of available comparati- Sosiaali- ja terveysministeriö; Julkaisuja ve research. Health Education Research. 2001:4. 2000;15(5):533-45. 6. Skara S, Sussman S. A review of 25 long- 19. Lantz PM, Jacobson PD, Warner KE, Was- term adolescent tobacco and other drug use serman J, Pollack HA, Berson J, et al. Inves- prevention program evaluations. Preventive ting in youth tobacco control: a review of Medicine. 2003;37:451-74. smoking prevention and control strategies. 7. Botvin G, Epstein J, Botvin E. Adolescent Tob Control. 2000 2000/3;9(1):47-63. cigarette smoking: prevalence, causes, and 20. Sussman S, Lichtman K, Ritt A, Pallonen intervention approaches. Adolescent Medi- U. Effects of Thirty-Four Adolescent Tobac- cine. 1998;9(2):299-313. co Use Cessation and Prevention Trials on 8. Preventing the uptake of smoking in young Regular Users of Tobacco Products. Subst people. Effective Health Care. 1999 The Use Misuse. 1999;34(11):1469-503. University of York: NHS Reviews and Dis- 21. Pentz M. Effective prevention programs for semination;5(5):1-12. tobacco use. Nicotine & Tobacco Research. 9. Thomas R. School-based programmes for 1999;Suppl 2:S99-107. preventing smoking (Cochrane Review). 22. Spencer L, Pagell F, Hallion ME, Adams The Cochrane Libarary. 2003(4). TB. Applying the Transtheoretical Model 10. Buttross L, Kastner J. A brief review of ado- to Tobacco Cessation and Prevention: A lescents and tobacco: what we know and Review of Literature. Am J Health Promot. don’t know. American Journal of Medical 2002;17(1):7-71. Science. 2003;Oct;326(4):235-7. 23. Sussman S. School-based Tobacco Use 11. Crone M, Reijneveld S, Willemsen M, Vab Prevention and Cessation: Where Are We Leerdam F, Spruijt R, Sing R. Prevention Going? Am J Health Behav. 2001;25(3):191- of smoking in adolescents with lower edu- 9. cation: a school based intervention study. 24. Hopkins DP, Briss PA, Richard CJ, Husten Journal of Epidemiol Community Health. CG, Carande-Kulis VG, Fielding JE, et al. 2003;57:675-80. Reviews of Evidence Regarding Interven- 12. Wiborg G, Hanewinkel R. Effectiveness of tions to Reduce Tobacco Use and Exposure the ’Smoke-Free Class Competition’ in De- to Enviromental Tobacco Smoke. Am J Prev laying the Onset of Smoking in Adolescen- Med. 2001;20(2S):16-66. ce. Preventive Medicine. 2002;35:241-9. 25. Wiehe SE, Garrison MM, Christakis DA, 13. Vartiainen E, Saukko A, Paavola M. No Ebel BE, Rivara FP. A systematic review Smoking Class -kilpailu ja nuorten tupa- of school-based smoking prevention trials kointi -Yhden vuoden seuranta. Sosiaalilää- with long-term follow-up. J Adolesc Health. ketieteellinen Aikakauslehti. 1994;31:286- 2005;36:162-9. 9. 26. Bandura A. Social learning theory. Engel- 14. Vartiainen E, Saukko A, Paavola M, Ver- wood Cliffs: NJ: Prentice-Hall; 1977. tio H. ’No Smoking Class’ competitions in 27. McGuire W. Inducing resistance to persu- Finland: their value in delaying the onset of asion. In L. Berkowitz (Ed.), Advances in smoking in sdolescence. Health Promotion experimental social psychology. New York: International. 1996;11(3):189-92. Academic Press; 1964. 15. Backinger C, Fagan P, Matthews E, Grana 28. Evans R. Smoking in children: Developing R. Adolescent and young tobacco preven- a social psychological strategy of deterren- tion and cessation: current status and futu- ce. Preventive Medicine. 1976;5:122-7. re directions. Tob Control. 2003;12(Suppl 29. Evans R, Rozelle R, Mittlemark M, Han- IV):iv46-iv53. sen W, Bane A, Havis J. Deterring the on- 16. Elder J. Preventing smoking in multiethnic set of smoking in children: Knowledge of communities. American Journal of Health immediate physiological effects and coping

38 with peer pressure, media pressure, and pa- 40. Shope J, Copeland L, Marcoux B, Kamp M. rent modeling. Journal of Applied Social Effectiveness of a school-based substance Psychology. 1978;8:126-35. abuse prevention program. J Drug Educ. 30. Chatrou M, Maes S, Dusseldrop E, Seegres 1996;26(4):323-37. G. Effects of the Brabant Smoking Preven- 41. Hort W, Hort H, Willers R. An interventi- tion Programme: A replication of the Wis- on study against cigarette smoking among consin Programme. Psychology & Health. Dusseldorf high school students 1992-94. Z 1999;14(1):159-78. Kardiol. 1995;84(9):700-11. 31. Donato F, Monarca S, Coppini C, Olivetti 42. Botvin GJ, Baker E, Dusenbury L, Botvin A, Zanardini A, Tomasoni V, et al. Evaluati- EM, Diaz T. Long-term Follow-up Results on of health education program for preven- of a Randomized Drug Abuse Prevention ting alcohol and tobacco abuse in a health Trial in a White Middle-class Population. unit in Lombardi, Italy. Epidemiologia e The Journal of the American Medical Asso- Prevenzione. 1996;Jan-Mar;20(1):24-30. ciation. 1995;12(14):1106-12. 32. Howard J, Bindler R, Synoground G, Van 43. Hanewinkel R, Ashauer M. Fifteen-month Gemert F. A cardiovascular risk reducti- follow-up of a school-based life-skills ap- on program for the classroom. Journal of proach to smoking prevention. Health Edu- School Nursing. 1996;12(4):4-11. cation Research. 2004;19(2):125-37. 33. Schulze A, Mons U, Edler L, Pötschke-Lan- 44. Higgins A, Conner M. Understanding ado- ger M. Lack of sustainable prevention effect lescent smoking: the role of the Theory of of the ’Smoke-Free Class Competition’ on Planned Behaviour and implementation in- German pupils. Prev Med. 2005;Article in tentions. Psychology, Health & Medicine. Press. Available online at www.sciencedi- 2003;8(2):173-86. rect.com. 45. Dent CW, Sussman S, Stacy AW. Project To- 34. Svoen N, Schei E. Adolescent smoking pre- wards No Drug Abuse: Generalizability to vention - primary health care in cooperation a General High School Sample. Prev Med. with local schools. Scand J Prim Health Ca- 2001;32:514-20. re. 1999;17:54-8. 46. Aveyard P, Sherratt E, Almond J, Lawren- 35. Scheier L, Botvin G, Griffin K. Preventi- ce T, Lancashire R, Griffin C, et al. The ve Intervention Effects on Developmental Change-in-Stage and Updated Smoking Progression in Drug Use: Structural Equati- Status Results from a Cluster-Randomized on Modeling Analyses Using Longitudinal Trial of Smoking Prevention and Cessation Data. Prevention Science. 2001;2(2):91- Using the Transtheoretical Model among 112. British Adolescents. Preventive Medicine. 36. Edvardsson I, Håkanson A. Development 2001;33:313-24. of schoolchildren’s smoking habits: questi- 47. Aveyard P, Cheng K, Almond J, Sherratt onnaire sudies in intervention and control E, Lancashire R, Lawrence T, et al. Cluster groups. Acta Paediatrica. 2000;89:1257- randomised controlled trial of expert sys- 61. tem based on the transtheoretical (”stages 37. Scholz M, Kaltenbach M. Promoting non- of change”) model for smoking prevention smoking behavior in 13-year-old students and cessation in schools. British Medical in primary schools and high schools. A Journal. 1999;319:938-53. prospective, randomized intervention stu- 48. Peterson A, Mann S, Kealey K, Marek dy with 1,956 students. Gesundheitswesen. P. Experimental Design and Methods for 2000;62(2):78-85. School-Based Randomized Trial: Experi- 38. Cameron R, Brown K, Best J, CL. P, Madill ence from Hutchinson Smoking Prevention C, Manske S, et al. Effectiveness of a social Project (HSPP). Controlled Clinical Trials. influences smoking prevention program as a 2000;21:144-65. function of provider type, training method, 49. Mann S, Peterson A, Marek P, Kealey K. and school risk. American Journal of Public The Hutchinson Smoking Prevention Pro- Health. 1999;89(12):1827-31. ject Trial: Desing and Baseline Characteris- 39. Eckhardt L, Woodruff S, Elder JP. Relative tics. Preventive Medicine. 2000;30:485-95. Effectveness of Continued, Lapsed, and De- 50. Peterson A, Kealey K, Mann S, Marek P, layed Smoking Prevention Intervention in Sarason I. Hutchinson Smoking Preventi- Senior High School Students. Am J Health on Project: Long-Term Randomized Trial Promot. 1997;11(6):418-21. in School-Based Tobacco Use Prevention

39 - Results Smoking. Journal of the National Breukelen G, Parcel G, Kok G. A Dutch so- Cancer Institute. 2000;92(24):1979-91. cal influence smoking prevention approach 51. Lynam DR, Milich R, Zimmerman R, No- for vocational school students. Health Edu- vak SP, Logan T, Martin C, et al. Project cation Research. 1994;9:365-74. DARE: No Effects at 10-Year Follow-Up. J 62. Shean RE, de Klerk NH, Armstrong BK, Consult Clin Psychol. 1999;67(4):590-3. Wlaker NR. Seven-year follow-up of a smo- 52. Clayton R, Cattarello A, Johnstone B. The king-prevention program for children. Aust Effectiveness of Drug Abuse Resistance J Public Health. 1994;18(2):205-8. Education (Project DARE): 5 -Year Fol- 63. Valente T, Hoffman B, Ritt-Olson A, Licht- low-Up Results. Preventive Medicine. man K, Johnson A. Effects of a Social- 1996;25:307-18. Network Method for Group Assignment 53. Johnson A, Unger JB, Ritt-Olson A, Pal- Strategies on Peer-Led Tobacco Prevention mer PH, Cen S, Gallaher P, et al. Smoking Programs in Schools. American Journal of prevention for ethnically diverse adoles- Public Health. 2003;93(11):1837-43. cents: 2-year outcomes of a multicultural, 64. Webster R, Hunter M, Keats J. Evaluating school-based smoking prevention curri- the effects of a peer support programme on culum in Southern California. Prev Med. adolescents’ knowledge, attitudes and use 2005;2005(40):842-52. of alcohol and tobacco. Drug and Alcohol 54. Griffin K, Botvin G, Nichols T, Doyle M. Review. 2002;21:7-16. Effectiveness of a Universal Drug Abu- 65. Ellickson PL, Bell R, McGuigan KA. Pre- se Prevention Approach for Youth at High venting Adolescent Drug Use: Long-Term Risk for Substance Use Initiation. Preventi- Results of a Junior High Program. Am J ve Medicine. 2003;36:1-7. Public Health. 1993;83(6):856-61. 55. Botvin G, Griffin K, Diaz T, Ifill-Williams 66. Doi S, DiLorenzo T. An Evaluation of a M. Drug Abuse Prevention Among Minority Tobacco Education-Prevention Program: Adolescents: Posttest and One-Year Follow- A Pilot Study. Journal of Substance Abuse. up of a School-Based Preventive Interventi- 1993;5:73-8. on. Prevention Science. 2001;2(1):1-13. 67. Dijkstra M, Mesters I, de Vries H, van 56. Botvin G, Griffin K, Diaz T, Miller N, Ifill- Breukelen GJP, Parcel GS. Effectiveness Williams M. Smoking initiation and esca- of a social influence approach and booster lation in early adolescent girls: one-year to smoking prevention. Health Educ Res. follow-up of school-based prevention inter- 1999;14:791-802. vention for minority youth. J Am Med Wom 68. de Vries H, Dijk F, Wetzels J, Mudde A, Assoc. 1999;54(3):139-43. Kremers S, Ariza C, et al. The European 57. Botvin G, Dusenbury L, Baker E, James- Smoking prevention Framework Approa- Ortiz S, Botvin E. Smoking Prevention ch (ESFA): effects after 24 and 30 months. Among Urpan Minority Youth: Assessing Health Educ Res. 2005;Advance Access Effects on Outcome and Mediating Variab- published August 8.:1-17. les. Health Psychology. 1992;11(5):290-9. 69. Meshack A, Hu S, Pallonen U, McAlister A, 58. Koumi I, Tsiantis J. Smoking trends in Gottlieb N, Huang P. Texas Tobacco Preven- adolescence: report on a Greek school- tion Pilot Initiative: processes and effects. based, peer-led intervention aimed at pre- Health Education Research. 2004;Advance vention. Health Promotion International. Access puplished June 15. 2001;16(1):65-72. 70. Ausems M, Mesters H, Van Breukelen G, de 59. Dijkstra M, Mesters H, de Vries H, Van Vries H. Short-Term Effects of a Randomi- Breukelen G, Parcel G. Effectiveness of zed Computer-Based Out-of-School Smo- a social influence approach and booster king Prevention Trial Aimed at Elementary to smoking prevention. Health Educ Res. Schoolchildren. Prev Med. 2002;34:581-9. 1999;14(6):791-802. 71. Reddy S, Arora M, Perry C, Nair B, Kohli 60. Noland M, Kryscio R, Riggs R, Linville A, Lytle L, et al. Tobacco and Alcohol Use L, Ford V, Tucker T. The effectiveness of Outcomes of a School-based Intervention a tobacco prevention program with ado- in New Delhi. American Journal of Health lescent living in a tobacco-producing re- Behaviour. 2002;26(3):173-81. gion. American Journal of Public Health. 72. Cuijpers P, Jonkers R, Weerdt I, Jong A. The 1998;88(12):1862-5. effects of drug abuse prevention at school: 61. de Vries H, Backbier E, Dijkstra M, Van the ’Heatlh School and Drugs’ project. Ad-

40 diction. 2002;97:67-73. 81. Elder J, Litrownik A, Slymen D, Campbell 73. Josendal O, Aaro L, Bergh I. Effects of a N, Parra-Medina D, Choe S, et al. Tobac- school-based smoking prevention program co and Alcohol Use-Prevention Program among subgroups of adolescents. Health for Hispanic Migrant Adolescents. Ame- Education Research. 1998;13(2):215-24. rican Journal of Preventive Medicine. 74. Schoﬁeld M, Lynagh M, Mishra G. Evalu- 2002;23(4):269-75. ation of a Health Promoting Schools pro- 82. Brown K, Cameron R, Madill C, Payne M, gram to reduce smoking in Australian se- Filsinger S, Manske S, et al. Outcome Eva- condary schools. Health Education Rese- luation of a High School Smoking Reduc- arch. 2003;18(6):678-92. tion Intervention Based on Extracurricular 75. Elder J, Perry C, Stone E, Johnson C, Yang Activities. Prev Med. 2002;35:506-10. M, Edmundson E, et al. Tobacco Use Me- 83. Biglan A, Ary D, Smolkowski K, Duncan T, asurement, Prediction, and Intervention Black C. A randomised controlled trial of a In Elementary Schools in Four States: community intervention to prevent adoles- The CATCH Study. Preventive Medicine. cent tobacco use. Tob Control. 2000;9:24- 1996;25:486-94. 32. 76. Flay B, Miller T, Hedeker D, Siddiqui O, 84. Vartiainen E, Paavola M, McAlister A, Pus- Britton C, Brannon B, et al. The Television, ka P. Fifteen-Year Follow-Up of Smoking School, and Family Smoking Prevention Prevention Effects in the North Karelia and Cessation Project. Preventive Medici- Youth Project. American Journal of Public ne. 1995;24:29-40. Health. 1998;88(1):81-5. 77. Ausems M, Mesters I, van Breukelen G, de 85. Vartiainen E, Pallonen U, Koskela K, Vries H. Effects of in-school and tailored McAlister A, Puska P. Voidaanko nuorten out-ofschool smoking prevention among tupakointia ehkäistä. Suomen Lääkärileh- Dutch vocational school students. Health ti.34/82(37):3082-5. Education Research. 2004;19(1):51-63. 86. Vartiainen E, Pallonen U, McAlister A, Pus- 78. Kaufman J, Jason L, Sawlski L, Halpert J. ka P. Eight-Year Follow-up Results of an A Comprehensive multi-media program Adolescent Smoking Prevention Program: to prevent smoking among black students. The North Karelia Youth Project. American Journal of Drug Education. 1994;24(2):95- Journal of Public Heatlh. 1990;80:78-9. 108. 87. WHO. Tobacco Use Among Young People. 79. Elder J, Sallis J, Woodruff S, Wildey M. Copenhagen: WHO Regional Ofﬁce of Eu- Tobacco-Refusal Skills and Tobacco Use rope; 1997. Among High-Risk Adolescents. Journal of 88. Vartiainen E, Pennanen M, Haukkala A, Behavioral Medicine. 1993;16(6):629-42. Tossavainen K, Lehtovuori R. Tupakoin- 80. Schinke S, Tepavac L, Cole K. Preventing nin ehkäisyohjelman vaikutukset Helsingin substance use among Native American yläasteilla. Suom Laakaril. 2004;49-50(vsk youth: Three-year results. Addictive Beha- 59):4831-5. viors. 2000;25(3):387-97.

41 5 TUPAKKATERVEYSOPETUS ysopetuksessa suunnittelussa otettiin huomioon PERUSKOULUN 7.-9. – LUOKKALAI- tupakointiin liittyvät asenteet ja nuoren itsetun- SILLA non kehittäminen tupakoimattomuutta suosivaksi tavaksi. Tupakkaterveysopetuksessa edelleen Marjaana Pennanen, Kansanterveyslaitos tärkeänä oppisisältönä pidettiin: tupakointi ja terveys sekä tupakoinnin fyysiset haitat. Tiivistelmä Terveysopetusta arvioidessa terveyden edistä- Terveystiedon oppiaine on uusi perusopetukseen minen koettiin olevan osa jokaisen opettajan kuuluva opintokokonaisuus. Sitä on voinut opet- opetusta. Yhteistyötä tupakoimattomuuden edis- taa peruskouluissa vuodesta 2001. Terveystiedon tämisessä säännöllisesti tehtiin lähinnä muiden opetuksen tarkoitus on edistää oppilaiden terve- opettajien, kouluterveydenhoitajan ja oppilas- yttä, hyvinvointia ja turvallisuutta tukevaa osaa- huollon kanssa. Yhteistyö oli epäsäännöllistä mista. Terveystiedon yhtenä oppiasiasisältönä koulupsykologien, kouluhammashoitajien ja on perehtyminen tupakan, alkoholin ja muiden koululääkärien kanssa. Henkilökunnan mieli- päihteiden käyttöön, niiden aiheuttamaan mie- piteiden mukaan terveysopetuksen tulee olla lihyvään ja riippuvuuteen sekä niihin liittyviin samanlaista kaikille oppilaille, eikä erilaista valintoihin. Terveystietoa opetetaan peruskoulun tupakoiville oppilaille. Henkilökunta koki, että 7.-9. – luokilla kolme vuosiviikkotuntia omana kaikki oppilaat tarvitsevat opetusta tupakoimat- oppiaineena. Uuden opetussuunnitelman tulee tomuudesta ja että tasavertaisuus opetuksessa on olla käytössä kaikissa peruskouluissa viimeis- tärkeää. tään 1.8.2006. Tupakkaterveysopetuksen vaikutusmahdolli- Tämän tutkimuksen tarkoitus on kartoittaa ko- suuksien arvioitiin parantuneen viimeisen vii- konaiskuvaa siitä miten maassamme edistetään dentoista vuoden aikana. Tupakkaterveysope- nuorten tupakoimattomuutta peruskoulun 7.-9. – tukseen käytettiin useimmissa kouluissa 1-2 luokkalaisten parissa. Haemme tietoa siitä, mis- oppituntia lukuvuodessa. Näillä oppitunneilla sä määrin yleensäkin terveysopetusta tehdään, useat koulut käyttivät ulkopuolisia luennoitsijoi- missä määrin tupakkaterveysopetusta tehdään, ta apuna. Tupakkaterveysopetuksessa yhdeksän- millaista yhteistyötä eri tahojen kanssa tehdään, nellä luokalla joka viidennessä koulussa ei ollut millaisia opetusmenetelmiä käytetään ja millai- lainkaan omaa oppituntia. Monissa kouluissa oli sia ongelmia opettajat kohtaavat opetuksessa. myös muuta tupakkaterveysopetukseen liittyvää Tämä kysely on jatkoa Tupakkaterveyskasvatus toimintaa esim. koulut osallistuvat Smoke Free peruskoulussa – kyselylle, joka tehtiin vuonna – kilpailuun ja muihin tupakoimattomuuskam- 1990. panjoihin. Kysely toteutettiin 2004–2005 vuosien vaih- Ongelmiksi tupakkaterveysopetuksessa koet- teessa. Kartoituksen toivotaan tarjoavan tietoa, tiin olevan oppituntien vähyys, riittämättömät josta on hyötyä terveysopetuksen kehittämiseen mahdollisuudet tutustua oppilaisiin ja heidän ja suunnitteluun sekä koulutustarpeiden selvittä- ongelmiinsa sekä vaikeudet saada sopivaa oppimiseen. Kysely lähetettiin kaikille suomenkie- materiaalia, kuten videonauhoja, av – materiaa- listen peruskoulujen 7.-9. – luokkien rehtoreille lia ja valmiita opetuspaketteja. Ongelmaksi tu- Suomessa. pakkaterveysopetuksessa koettiin myös se, että Suomenkielisiä kouluja, joissa opetettiin 7.-9. oppilaiden kehityksessä on eroja ja asenteisiin – luokkalaisia oppilaita oli yhteensä 727. Kyse- vaikuttaminen on vaikeaa sekä se, että oppilail- lyyn oli mahdollista vastata työryhmänä, rehtori la on halu kokeilla tupakointia ja osa oppilaista itse pystyi vastaamaan siihen tai antaa sen täytet- saa tupakoida kotona. Yhdeksännellä luokalla täväksi valitsemalleen koulun opettajalle, joka ongelmaksi koettiin erityisesti se, että monilla oli perehtynyt oppilaiden tupakoimattomuuden oppilailla tupakointi on jo vakiintunut tapa. edistämiseen. Kyselyyn vastasi 545 koulua, vas- Henkilökunta arvioi oppilaiden tupakoinnin vä- tausprosentti oli 75. hentyneen viimeisen 15 vuoden aikana. Heidän Henkilökunta arvioi koulujen terveysopetuk- arvioidensa mukaan opettajilla on hyvä käsitys sen olevan tärkeää ja he suhtautuivat myös tu- siitä ketkä oppilaat tupakoivat. Kuitenkin yli pakoimattomuuden edistämiseen myönteisesti. puolet henkilökunnasta arvioi 15–16 -vuotiai- Terveysopetuksessa oli tärkeää opettaa tupa- den oppilaiden tupakoinnin vähäisemmäksi kuin koinnista ja muista päihteistä. Nykyisin terve- se Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan on.

42 Tupakoinnin arveltiin vähentyneen kouluaika- Terveystiedon oppiaine on uusi perusopetuk- na ja koulualueella, vähemmän sen katsottiin seen kuuluva opintokokonaisuus. Sitä on voinut vähentyneen koulualueen ulkopuolella. Tupa- opettaa peruskouluissa vuodesta 2001. Terveys- koinnin valvonta oli lisääntynyt tai pysynyt en- tiedon opetuksen tarkoitus on edistää oppilaiden nallaan viimeisen viidentoista vuoden aikana. terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta tukevaa Yleisimmät toimintamenetelmät tupakoinnista osaamista. Terveystiedon opetus perustuu mo- kiinnijääneiden oppilaiden kanssa olivat: opetta- nitieteiseen lähestymistapaan, jonka tarkoitus jat keskustelevat oppilaiden ja heidän vanhempi- on edistää oppilaiden terveyttä, hyvinvointia ja ensa kanssa ja jälki-istunnot. turvallisuutta tukevaa osaamista. Opetuksen teh- tävänä on kehittää oppilaiden tiedollisia, sosiaa- Vanhempainilloissa tupakoinnista keskusteltiin lisia, tunteiden säätelyä ohjaavia, toiminnallisia pääasiallisesti kerran vuodessa tai epäsäännölli- ja eettisiä valmiuksia. Opetuksen lähtökohtana sesti. Henkilökunta piti vanhempainiltoja tärkeä- on terveyden ymmärtäminen fyysiseksi, psyyk- nä tilaisuutena yhtenäisen linjausten ja tiedotta- kiseksi ja sosiaaliseksi toimintakyvyksi. Ope- misen saavuttamiseksi. Vanhempainilloilla ei tuksessa kehitetään tietoja ja taitoja terveydestä, koettu olevan niin paljoa merkitystä oppilaiden elämäntavasta, terveystottumuksista ja sairauk- tupakoimattomuuden edistämisessä silloin, kun sista sekä kehitetään valmiuksia ottaa vastuuta vanhemmat itse tupakoivat. Ongelmaksi koettiin ja toimia oman sekä toisten terveyden edistämi- myös se, että tupakoivien oppilaiden vanhemmat seksi (4). eivät välttämättä osallistu vanhempainiltoihin. Terveystieto on oppiaineena oppilaslähtöinen, Henkilökunnan arvioiden mukaan opettajien toiminnallisuutta ja osallistuvuutta tukeva. Ope- tiedot ja taidot toteuttaa tupakkaterveysopetusta tuksen lähtökohtana tulee olla lapsen ja nuoren olivat parantuneet viimeisen viidentoista vuoden arki, kasvu ja kehitys sekä ihmisen elämänkul- aikana. Useiden vastaajien mielestä opettaja- ku. Opetuksessa otetaan huomioon myös yleiset koulutuksessa saadut valmiudet toteuttaa tupak- ja kouluja paikkakuntakohtaiset ajankohtaiset katerveysopetusta olivat parantuneet. Kuitenkin terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät kysymyk- useat vastaajat kokivat, että lisäkoulutuksen tar- set. Opetuksessa kehitetään tärkeitä tiedonhan- vetta oli ja että he olisivat kiinnostuneita osallis- kintaan ja sen soveltamiseen liittyviä taitoja sekä tumaan sellaiseen, jos sitä olisi tarjolla. edistetään terveyden ja hyvinvoinnin kriittistä ar- vopohdintaa. Opetuksen suunnittelussa tehdään yhteistyötä myös oppilashuollon henkilöstön 5.1 Tutkimuksen tausta ja tarkoitus kanssa. Terveystiedon yhtenä oppiasiasisältönä on perehtyminen tupakan, alkoholin ja muiden Nuorten tupakointi on lisääntynyt viimeisten päihteiden käyttöön, niiden aiheuttamaan mie- vuosikymmenten aikana. Kuitenkin viimeis- lihyvään ja riippuvuuteen sekä niihin liittyviin ten vuosien aikana on havaittavissa myönteisiä valintoihin. Terveystietoa opetetaan peruskoulun muutoksia nuorten tupakoinnissa. Nuorten tupa- yläluokilla 7-9 kolme vuosiviikkotuntia omana kointi on vähentynyt sekä tyttöjen että poikien oppiaineena. Uuden opetussuunnitelman tulee kohdalla. Tämän positiivisen muutoksen katso- olla käytössä kaikissa peruskouluissa viimeis- taan johtuvan tehokkaista tupakoimattomuuden tään 1.8.2006 (4). edistämisen toimenpiteistä, joita on toteutettu paikallisesti ja kansallisesti. Tällä hetkellä 16–18 Tämän tutkimuksen tarkoitus on kartoittaa mi- –vuotiaista nuorista päivittäin tupakoi noin 30 % ten maassamme edistetään nuorten tupakoimat- (1). Terveyspoliittisena tavoitteena on vähentää tomuutta peruskoulujen 7.-9. – luokkalaisten nuorten tupakointi puoleen vuoteen 2015 men- parissa. Haemme tietoa siitä, missä määrin nessä (2) yleensäkin terveysopetusta tehdään, missä mää- rin tupakkaterveysopetusta tehdään, millaista Aikaisemmin nuorten tupakoimattomuuden yhteistyötä eri tahojen kanssa tehdään, millaisia edistämisessä on koulujen terveysopetusta vai- opetusmenetelmiä käytetään ja millaisia ongel- keuttaneet useat tekijät: terveysopetuksesta ovat mia opettajat kohtaavat opetuksessa. Tämä ky- puuttuneet yhtenäiset toimintamallit, tehokkaik- sely on jatkoa vuonna 1990 tehdylle Tupakkater- si osoittautuneiden menetelmien vähäinen tun- veyskasvatus peruskoulussa – kyselylle (3). temus, materiaalin puute, terveysopetukselle Kysely toteutettiin 2004–2005 vuosien vaihtees- varattujen oppituntien puute sekä tupakoinnin sa. Kartoituksen toivotaan tarjoavan tietoa, joka kohdistuvan mielenkiinnon väheneminen kaikil- hyödyttää terveysopetuksen kehittämistä ja suun- la tahoilla (3). nittelua sekä koulutustarpeiden selvittämistä.

43 5.2 Aineisto Taulukko 1. Koulujen sijainti vanhan läänijaon mukaisesti (%) Kysely lähetettiin kaikille suomenkielisten peruskoulujen 7.-9. – luokkien rehtoreille Suo- Läänit 1990 2005 messa. Suomenkielisiä kouluja, joissa opetettiin (n=495) (n=545) 7.-9. – luokkalaisia oppilaita oli 727. Kyselyyn Uudenmaan 20 16 oli mahdollista vastata työryhmänä, rehtori itse pystyi vastaamaan siihen tai antaa sen täytet- Turun ja Porin 10 14 täväksi valitsemalleen koulun opettajalle, joka Hämeen 14 13 oli perehtynyt oppilaiden tupakoimattomuuden Kymen 77 edistämiseen. Kyselyyn vastasi 545 koulua, vas- Mikkelin 65 tausprosentti oli 75. Pohjois-Karjalan 45 Kuopion 66 5.3 Tutkimustulokset Keski-Suomen 66 5.3.1 Taustatekijät Oulun 12 11 Vastaajista 34 % ilmoitti vastanneensa kyselyyn Vaasan 10 10 työryhmänä. Työryhmässä jäseniä oli keskimää- Lapin 58 rin noin kolme henkilöä. Rehtoreita kyselyyn vastasi 298 ja opettajia 240. Suurin osa kyselyyn vastanneista opettajista oli terveystiedon opettajia (36 %) ja liikunnan opettajia (31 %). Muita sijaitsevia kouluja oli 25%. Yhdessä koulussa oli kyselyyn vastanneita opettajia oli erityisopet- keskimäärin 255 oppilasta. tajia (11 %), biologian/maantiedon opettajia (9 Kouluista 167 raportoi, että heillä oli jokin pai- %), kotitalouden opettajia (6 %), matemaattisten notus opetuksessa. Yleisimmät painotuksen ope- aineiden opettajia (2 %), kielten opettajia (2 %) tuksessa olivat: ja luokan opettajia (2 %). Muut kyselyyn vas- – musiikki (39 koulua) tanneet olivat apulaisrehtoreita, opinto-ohjaajia, – matematiikka ja luonnontieteet (36 koulua) koulukuraattoreita ja terveydenhoitajia. Opetta- – kielet (30 koulua) jien ja rehtoreiden työkokemus oli keskimäärin – kuvataide tai taide (24 koulua) 11 vuotta. – liikunta (22 koulua). Eniten vastanneista työskenteli vanhan läänijaon Opettajia oli keskimääräisesti 20–30 (kuvio 2). mukaan Uudenmaan läänissä, Turun ja Porin lää- Kouluista 75%:ssa oli päihdestrategia. Kouluis- nissä sekä Hämeen läänissä (taulukko 1). Koulut sa, joissa päihdestrategia oli käytössä, noin 90 sijaitsivat pääosin maaseuduilla 49% tai kau- %:ssa oli otettu huomioon huumeet, tupakointi pungin asumalähiöissä 27%, keskikaupungilla ja alkoholin käyttö.

1 yli 60 2 6 51-60 7 15 41-50 17 2005 (n=537) 15 31-40 25 1990 (n=484) 38 21-30 29 19 10-20 19 6 alle 10 1

0 5 10 15 20 25 30 35 40

Kuvio 2. Opettajien lukumäärä kouluissa (%)

44 5.3.2 Suhtautuminen terveysopetukseen erittäin usein ja 37 % silloin tällöin. Vain noin 7 %:ssa kouluista keskusteluja käytiin melko har- Vastanneista 62 % piti terveysopetusta erittäin voin, erittäin harvoin tai ei juuri koskaan. tärkeänä ja 33 % tärkeänä. Vain noin 5 % piti sitä melko tärkeänä. Henkilökunnan suhtautu- Henkilökunnan mielestä tärkeitä terveysopetusta misessa terveysopetukseen ei ollut havaittavissa tukevia asioita olivat mm: nuoren kotona arvos- muutoksia vuoden 1990 kyselyyn verrattuna. tetaan nuoren tupakoimattomuutta, koulussa vä- Lähestulkoon kaikki vastaajat, 99 %, suhtau- litetään siitä, että nuori on tupakoimaton, ystävät tuivat myönteisesti kouluissa tapahtuvaan tupa- tukevat ja hyväksyvät tupakoimattomuuden sekä koimattomuuden edistämiseen. nuoren paras kaveri on tupakoimaton. Vähem- män tärkeänä pidettiin mm. sitä, että koulutu- Opettajien huoneissa käydyt keskustelut oppilai- pakoinnista annetaan rangaistuksia, toisin kuin den tupakoinnista olivat aika yleisiä. Yli puoles- vuoden 1990 kyselyssä (taulukko 2). sa kouluista, 55%, käytiin keskusteluja usein tai

Taulukko 2. Henkilökunnan suhtautuminen erilaisiin terveysopetusta tukeviin asioihin (4=erittäin tär- keää, 3=jokseenkin tärkeää, 2= vähemmän tärkeää, 1= ei lainkaan tärkeää)

1990 2005 (n=492) ka * (n=536) ka (sd) Nuoren paras kaveri on tupakoimaton 3,8 3,7 (0,5) Useat luokkatoverit ovat tupakoimattomia 3,4 3,5 (0,6) Isä on tupakoimaton 3,4 3,6 (0,6) Äiti on tupakoimaton 3,5 3,6 (0,6) Sisarukset ovat tupakoimattomia 3,5 3,6 (0,6) Ylempien luokkien oppilaista useimmat ovat 3,0 3,4 (0,7) tupakoimattomia Opettajat ovat tupakoimattomia 2,7 3,2 (0,9) Kouluterveydenhoitaja on tupakoimaton 2,8 3,4 (0,8) Kotona arvostetaan nuoren tupakoimattomuutta 3,6 3,9 (0,3) Koulussa välitetään siitä, että nuori on tupakoimaton 3,2 3,7 (0,5) Nuorten ihailemat henkilöt eivät tupakoi 3,5 3,6 (0,6) Nuori saa myönteistä palautetta 3,4 3,6 (0,5) tupakoimattomuudesta Kannustusta ja rohkaisua tupakoimattomuudesta 3,3 3,6 (0,5) Keskustelua tupakoinnin haitoista 3,0 3,4 (0,6) Keskustelua tupakoimattomuuden eduista 3,1 3,4 (0,6) Rangaistuksia koulutupakoinnista 4,0 2,9 (0,8) Ystävien tukea ja tupakoimattomuuden hyväksyntää 3,5 3,7 (0,5)

*) Vuoden 1990 aineistoa ei ole käytettävissä

5.3.3 Yhteenveto vana asiana, kuten vanhempien ja ystävien tuki. Vastaajien mukaan myös koulussa tulisi välittää Henkilökunta arvioi koulujen terveysopetuk- siitä, että nuori on tupakoimaton. Erilaisten ran- sen olevan tärkeää ja he suhtautuvat myös tu- gaistusmenetelmien ei niinkään uskottu tukevan pakoimattomuuden edistämiseen myönteisesti. terveysopetusta, toisin kuin viisitoista vuotta sit- Useimmissa kouluissa opettajien huoneissa käy- ten. tiin keskusteluja oppilaiden tupakoinnista.

Oppilaiden sosiaalisen ympäristön tuen koettiin olevan tärkeä tekijä terveysopetusta tuke-

45 5.3.4 Nuorten terveyskäyttäytymisen tukemi- puolen mielestä koulualueen ulkopuolella tapah- nen terveysopetuksessa tuva tupakointi on melko yleistä. Vuoden 1990 kyselyyn verrattuna henkilökunnan arviot olivat muuttuneet hieman. Vuonna 1990 henkilökunta Terveysopetustarpeen arviointi arvio tupakoinnin olevan yleisempää kouluaika- Vastaajien arviot siitä kuinka monta prosenttia na, koulualueella ja koulualueen ulkopuolella. 15 – 16 -vuotiaista oppilaista tupakoi päivittäin Noin neljä prosenttia vastaajista ei osannut arvi- oli vähentynyt viidentoista vuoden aikana. Vas- oida nuorten tupakoinnin yleisyyttä (kuvio 4). taajista noin puolet arvioi, että tämän päivän Vastaajista 70% olivat sitä mieltä, että opettajat 15–16 – vuotiaista nuorista tupakoi päivittäin tietävät varmasti ja 28% luulevat tietävänsä jos alle 10% (taulukko 3). oppilaat tupakoi. Vuoden 1990 kyselyyn verrat- Henkilökunnan mielipiteitä oppilaiden tupa- tuna vastaajien mielestä opettajien tietämys op- koinnista kysyttäessä yli puolet (61 %) oli sitä pilaiden tupakoinnista oli lisääntynyt. Viisitoista mieltä, että vain muutamat oppilaat tupakoivat. vuotta sitten 18% opettajista tiesi varmasti ja Vuonna 1990 vastaajista harvemmat arvioivat 72% luuli tietävänsä oppilaiden tupakoinnista. näin (43 %). Henkilökunnasta vajaan puolen Henkilökunnasta 75 % oli sitä mieltä, että terve- mielestä kahden viimeisen vuoden aikana nuor- ysopetuksen ei tarvitse olla erilaista tupakoiville ten tupakointikäyttäytyminen oli pysynyt en- oppilaille ja 25 % mielestä sen tulisi olla erilais- nallaan tai vähentynyt. Vuoden 1990 kyselyssä ta. Vuoden 1990 kyselyyn verrattuna henkilö- nuorten tupakoinnin arvioitiin pysyneen ennal- kunnan mielipide ei ole muuttunut. laan tai lisääntyneen. Noin yhdeksän prosenttia vastaajista ei osannut arvioida nuorten tupakoin- Perusteluita sille miksi terveysopetuksen tulisi tikäyttäytymisen muutosta (kuvio 3). olla samanlaista kaikille oppilaille: Vastaajista yli puolet arvioi, että tupakointi on – kaikki oppilaat tarvitsevat saman tiedon (53 melko vähäistä kouluaikana, koulualueella ja koulua) koulualueen ulkopuolella. Kuitenkin vajaan – tasavertaisuus, ei haluta jakaa oppilaita ns.

Taulukko 3. Henkilökunnan arviot kuinka monta prosenttia 15 – 16 – vuotiaista tupakoi päivittäin (%)

Pojat 1990 Pojat 2005 Tytöt 1990 Tytöt 2005 (n=486) (n=531) (n=484) (n=533) alle 10 648351 10-20 36 39 36 36 21-30 27 11 23 11 31-40 18 1 16 2 41-50 7190 51-60 3030 61-70 3030

11 2005 (n=533) 39 46 22 Tupakointi on lisääntynyt 1990 (n=478) 18 49 18 2005 (n=534) 32 46 Tupakointi on vähentynyt

8 lk 9 lk 32 1990 (n=478) 14 43 Tupakointi on pysynyt 2005 (n=532) 14 40 43 ennallaan

7 lk 31 1990 (n=478) 14 35 0 102030405060

Kuvio 3. Henkilökunnan arviot nuorten tupakointikäyttäytymisen muutoksista kahden viimeisen vuoden aikana (%)

46 80 68 67 70 60 Tupakointi on erittäin yleis tä 60 53 50 50 Tupakointi on melko 50 41 39 yleis tä 40 Tupakointi on melko 24 24 23 30 22 vähäistä 20 12 11 8 Ei tupakoida lainakaan 4 6 10 2 1 3 0 1 2 3 salaa 0 1990 2005 1990 2005 1990 2005

Kouluaikana(n=495) (n=532) Koulualueella(n=495) (n=535) Ulkopuolella(n=495) (n=532)

Kuvio 4. Henkilökunnan arvio nuorten tupakoinnin yleisyydestä (%)

hyviin ja huonoihin sekä ei haluta syyllistää – erityisesti niille jotka ovat motivoituneita lo- tai leimata oppilaita (34 koulua) pettamaan (4 koulua) – ei tiedetä ketkä tupakoivat (4 koulua) – otollinen ryhmä (1 koulu) – kouluissa ei resursseja antaa erilaista opetusta (1 koulu) Terveysopetuksen suunnittelu Perusteluja sille miksi terveysopetuksen pitäisi olla erilaista tupakoiville oppilaille oli: Terveysopetuksen suunnittelussa otettiin huomioon mm. tupakoinnin haitat/tupakoimatto- – tarpeellista antaa tupakoiville oppilaille muuden edut, asenteet tupakointia kohtaan, tu- enemmän tietoa tupakoinnista ja tukea lopet- pakoinnin ennaltaehkäisy ja nuorten itsetunnon tamiseen (28 koulua) kehittäminen tupakoimattomuutta suosivaksi. – tupakoitsijoille vieroituskursseja (8 koulua) Vuoden 1990 kyselyssä terveysopetuksen suun- – henkilökohtaisia keskusteluja (7 koulua) nittelussa kiinnitettiin huomiota erityisesti tupa- – pienryhmätunneista voisi olla hyötyä tupakoinnin haittoihin ja tupakoimattomuuden etui- koitsijoille (4 koulua) hin (taulukko 4).

Taulukko 4. Tupakkaterveysopetuksen suunnittelussa huomioidut asiat liittyen tupakoimattomuuden tukemiseen ja tupakointiin (%)

1990 2005 (n=459) (n=527) Opetus- ja oppimismenetelmät 67 Opetusmateriaali 28 Opetuksen arviointi 02 Tupakkaterveysopetuksen sisältö yleensä 15 8 Tupakoinnin ennaltaehkäisy 15 11 Tupakoinnin haitat/ tupakoimattomuuden edut 38 12 Passiivinen tupakointi 25 Ystävien vaikutus tupakoimattomana pysymiseen 48 Asenteet tupakointia kohtaan 612 Itsetunnon kehittäminen tupakoimattomuutta suosivaksi 210 Tupakointiin liittyvät taloudelliset seikat 36 Tupakkaterveysopetuksen kohderyhmän huomioiminen 14 Eteneminen oppikirjan mukaan 12 Asiantuntijoiden hankkiminen oppitunneille 15 Ei suunnitella tupakkaterveysopetusta mitenkään 21

47 Terveysopetus Tupakkaterveysopetus Henkilökunnan mielestä terveysopetuksen asia- Eniten tupakkaterveysopetukseen liittyviä op- sisällöistä tärkeimpiä olivat mm. fyysinen kasvu pitunteja 7-9 luokilla oli 1-2 oppituntia lukuja kehitys, omasta terveydestä huolehtiminen, vuodessa. Tupakkaterveysopetuksen oppitun- tupakka, alkoholi ja muut päihteet, nuoruuden tien määrä oli kuitenkin lisääntynyt viimeisen kehityksen erityispiirteet ja tarpeet sekä sosi- viidentoista vuoden aikana. Yhä useammassa aalinen kasvu ja kehitys. Vähemmän tärkeiksi koulussa tupakkaterveysopetuksen oppitunteja terveysopetuksen asiasisällöiksi koettiin mm. oli 3-4 lukuvuodessa. Kuitenkin yhdeksännellä keskeiset terveydenhuolto- ja hyvinvointipalve- luokalla noin joka viidennessä koulussa tupak- lut, kansantaudit sekä ympäristö ja terveys (tau- katerveysopetuksessa ei ollut omaa oppituntia lukko 5). lainkaan (kuvio 5)

Taulukko 5. Terveysopetuksen asiasisällöistä tärkeimpiä (1= ei lainkaan tärkeää, 2= vähemmän tär- keää, 3=jokseenkin tärkeää, 4=erittäin tärkeää). Kysymys kysyttiin vain vuonna 2005.

2005 (n=533) ka (sd) Ihmisen elämänkulku, eri ikäkaudet, syntymä, kuolema 2,9 (0,7) Fyysinen kasvu ja kehitys: vuorokausirytmi, uni, lepo ja kuormitus, terveyttä 3,8 (0,4) edistävä liikunta, ravitsemus ja terveys Sosiaalinen kasvu ja kehitys: yksilöllisyys ja erilaisuus, yksilön velvoitteet ja 3,6 (0,5) vastuu yhteisössään, suvaitsevaisuus, välittäminen ja huolenpito Nuoruuden kehityksen erityispiirteitä ja tarpeita, kehittyvä seksuaalisuus 3,6 (0,5) Omasta terveydestä huolehtiminen 3,8 (0,4) Ravitsemukselliset tarpeet ja ongelmat eri tilanteissa, yleisimmät allergiat ja 3,1 (0,6) erityisruokavaliot Tupakka, alkoholi ja muut päihteet, mielihyvä ja riippuvuus sekä niihin liitty- 3,7 (0,5) vät valinnat Ristiriitojen selvittäminen ja mieltä painavista asioista puhuminen 3,5 (0,6) Seksuaaliterveys: ihmissuhteet, seksuaalisuus, käyttäytyminen ja niihin liit- 3,5 (0,6) tyvät arvot ja normit Tavallisimmat tartuntataudit ja sairaudet, oireiden tunnistaminen, sairastami- 2,9 (0,7) nen, itsehoito Liikenneturvallisuus ja – käyttäytyminen, vaaratilanteet ja onnettomuudet, ta- 3,2 (0,7) paturmat ja ensiapu Terveys, työ- ja toimintakyky voimavarana, henkilökohtaiset voimavarat 3,0 (0,7) Tunteet ja niiden ilmaiseminen, sosiaalinen tuki ja turvaverkostot, vuorovai- 3,4 (0,6) kutustaidot Kehitykseen ja elämänkulkuun liittyvät muutokset, kriisit ja niistä selviytymi- 3,3 (0,6) nen Kansantaudit 2,6 (0,6) Ympäristö ja terveys, työhyvinvointi, kulttuuri ja terveys 2,7 (0,7) Keskeiset terveydenhuolto- ja hyvinvointipalvelut ja kansalaisjärjestöjen työ 2,5 (0,7) Lasten ja nuorten oikeuksia, toiminnan rajoituksia ja seuraamuksia koskeva 2,8 (0,7) lainsäädäntö

48 80 69 71 70 58 58 Ei y htään 60 52 45 1-2. 50 39 40 32 3-4. 30 22 20 18 17 19 5-6. 20 13 666 8 5 7 7 5 5 10 1 22223 1 7-8. 0 1990 2005 1990 2005 1990 2005 (n=323) (n=522) (n=347) (n=523) (n=342) (n=518)

7lk 8lk 9lk

Kuvio 5. Tupakkaterveysopetukseen liittyvien oppituntien lukumäärä eri luokilla

Tupakkaterveysopetuksessa käsiteltyihin oppi- – tupakoinnin yhteys muihin päihteisiin (12 sisältöihin kuului yleisimmin mm. tupakointi koulua) ja terveys sekä tupakoinnin fyysiset vaikutuk- – tupakoinnin ympäristövaikutukset (11 kou- set. Oppisisällöt joita käsiteltiin vähiten olivat: lua) tupakkamainonta, tupakointi ja koti sekä tupa- Tupakkaterveysopetuksessa oppimateriaaleina kointi ja talous (taulukko 6). ja – välineinä eniten käytettiin mm. piirtoheitin kalvoja, videoita ja DVD – laitteita, lehtiä sekä Muita tupakkaterveysopetuksessa käsiteltyjä internetiä. Vähiten käytettiin kouluradiota, Po- asioita olivat: werPoint – esityksiä sekä tietokonepelejä (tau- – nuuskan käyttö (28 koulua) lukko 7). – tupakointi ja raskaus (14 koulua)

Taulukko 6. Tupakkaterveysopetuksessa käsitellyt oppisisällöt eri vuosina (1= ei lainkaan, 2=jonkin verran, 3=runsaasti).

1990 2005 (n=435 ) ka * (n=495) ka (sd) Tupakointi ja talous 1,9 2,0 (0,4) Tupakkalaki 1,9 2,1 (0,4) Tupakoinnin aloittaminen 2,3 2,5 (0,6) Tupakoinnin syyt 2,2 2,4 (0,6) Tupakointi ja terveys 2,7 2,7 (0,5) Tupakointi ja toveripiiri 2,2 2,4 (0,5) Tupakointi ja koti 1,9 2,0 (0,5) Tupakoinnin lopettaminen 2,2 2,3 (0,6) Tupakoinnin fyysiset vaikutukset 2,6 2,6 (0,5) Tupakoinnin psyykkiset vaikutukset 2,1 2,4 (0,6) Vieroitusoireet 1,9 2,1 (0,6) Tupakkamainonta 1,2 1,9 (0,5) Passiivinen tupakointi 2,0 2,1 (0,5) Kuinka kieltäytyä tupakoinnista - 2,5 (0,6) Mielenkuvat tupakoinnista ja tupakoivista - 2,1 (0,6) Tupakkariippuvuus - 2,4 (0,5) Kavereiden aiheuttamat paineet tupakoida - 2,5 (0,5) *) Vuoden 1990 aineistoa ei ole käytettävissä

49 Taulukko 7. Tupakkaterveysopetuksessa käytetyt oppimateriaalit ja – välineet (1=ei lainkaan, 2=jonkin verran, 3=runsaasti)

1990 2005 (n= 417) ka * (n=483) ka (sd) Diat ja kuultokuvat 1,5 - Piirtoheitin kalvot 2,0 2,3 (0,5) PowerPoint esitykset - 1,2 (0,4) Kalvot, diat 1,2 1,9 (0,6) Esineet esim. mallinuket 1,1 1,3 (0,5) Lehtiset, brosyyrit 1,9 - Kirjat (ei oppikirjat) 1,4 - Sanoma- ja muut lehdet 1,6 2,0 (0,5) Kouluradio 1,1 1,1 (0,3) Koulu-TV 1,2 1,3 (0,5) Videot, DVD 2,0 2,1 (0,5) Levyt, ääninauhat, CD 1,1 1,3 (0,5) Elokuvat 1,3 1,4 (0,5) Julisteet 1,7 1,8 (0,5) Liitutaulu 1,9 - Internet - 1,9 (0,5) Tietokonepelit 1,1 1,2 (0,4) Tietokoneet - 1,6 (0,6) *) Vuoden 1990 aineistoa ei ole käytettävissä

Taulukko 8. Käytetyt opetusmenetelmät (1=ei lainkaan, 2=jonkin verran, 3=runsaasti)

1990 2005 (n=423) ka * (n=489) ka (sd) Tietokoneavusteinen opetus 1,1 1,6 (0,6) Henkilökohtainen keskustelu oppilaan kanssa 1,9 2,0 (0,6) Esittävä opetus 2,2 2,2 (0,6) Kyselevä opetus 2,3 2,5 (0,5) Opetuskeskustelu 2,3 2,5 (0,5) Ryhmätyö 1,0 2,1 (0,6) Paneelikeskustelu 1,2 1,3 (0,5) Oppilaiden esitelmät 1,2 1,7 (0,6) Dramatisointi 1,2 1,5 (0,6) Askartelu 1,0 1,3 (0,5) Retket, tutustumiskäynnit 1,1 1,2 (0,4) Ulkopuolisen asiantuntijat vierailut luokassa 1,5 1,7 (0,6) Harjoitustyöt 1,2 1,5 (0,4) Eteneminen oppikirjan mukaan 1,7 1,9 (0,6) Roolileikit 1,2 1,5 (0,6) Roolimallit 1,1 1,4 (0,5) *) Vuoden aineistoa ei ole käytettävissä

50 Muita tupakkaterveysopetuksessa käytettyjä tää mm. yleisen mielipiteen kehittämisellä tupa- opetusmenetelmiä olivat: koimattomuutta edistäväksi (21 %), vanhempien – oppikirja (34 koulua) vastuun (19 %) sekä vanhempien ja koulun yh- – havaintomateriaalit esim. tupakoivan keuhkot teistyön lisäämisellä (13 %). Myös oppimateri- ja vuoden tumpit, häkämittaus (14 koulua) aaleja tulisi kehittää (10 %) ja ulkopuolisia luen- – tupakoimattomuuteen liittyvät teemapäivät ja noitsijoiden esityksiä lisätä (7 %). tunnit (6 koulua) Muita kehitysideoita tupakoimattomuutta tuke- Tupakkaterveysopetuksessa käytetyistä opetus- vassa opetuksessa olivat: menetelmistä eniten käytettiin mm. opetuskes- – elämyksellisten menetelmien kehittäminen (3 kusteluja, kyselevää ja esittävää opetusta, ryh- koulua) mätöitä ja henkilökohtaisia keskusteluja oppi- – lopettamisen tukeminen/palkitseminen (3 laan kanssa. Vuoden 1990 kyselyyn verrattuna koulua) ryhmätöiden määrä oli hieman lisääntynyt (tau- – sosiaalisten taitojen ja itsetunnon kehittämi- lukko 8). nen (3 koulua) – toiminnalliset teemapäivät (2 koulua) Muita tupakkaterveysopetuksessa käytettyjä – median vastuun korostaminen (2 koulua) opetusmenetelmiä raportoitiin olevan – päihde- ja elämysradat (8 koulua) Koulun toiminnoista kouluterveydenhoitajilta – päihdeputki (3 koulua) ja muilta opettajilta oli mahdollisuus saada tu- – nelinurkka menetelmä (2 koulua) kea tupakkaterveysopetukseen. Kouluista useat olivat osallistuneet Smoke Free -tupakoimatto- Henkilökunnan arvioiden mukaan tupakoimat- muuskilpailuun (taulukko 9). tomuutta tukevan aiheen opettamista tulisi kehit-

Taulukko 9. Tupakkaterveysopetukseen liittyviä koulun toimintoja (1=ei lainkaan, 2=jonkin verran, 3=paljon, 4=erittäin paljon)

1990 (n=513) 2005 (n=514) ka ka (sd) Meidän koulussamme on tupakoimaton koulu – kampanjoin- 1,4 2,0 (0,9) tia Meidän luokassamme on tupakoimaton – kampanjointia 1,6 2,1 (0,9) Meidän koulumme on osallistunut Smoke Free Class -kilpai- 2,6 (1,0) luun Oppilaat tuottivat itse tupakoimattomuus – kampanjan kou- 1,2 1.3 (0,6) lussa Teemaviikkoja tupakoimattomuudesta 1,3 1,4 (0,6) Teemapäiviä tupakoimattomuudesta 1,5 1,6 (0,7) Päivänavauksia tupakoimattomuudesta 2,0 2,0 (0,6) Tupakoimattomien ystävien tukemista 1,3 1,7 (0,7) Kouluterveydenhoitajalta on mahdollista saada tupakoimatto- 1,6 2,8 (0,8) muuteen tukea Opettajilta on mahdollista saada tupakoimattomuuteen tukea 2,0 2,6 (0,7) Oppilaiden vanhemmilta on mahdollista saada tupakoimatto- 1,5 2,0 (0,7) muuteen tukea Vierailevien luennoitsijoiden esityksiä tupakoimattomuudesta 1,8 1,9 (0,7) Yhteistyötä opettajien ja vanhempien välillä tupakoimatto- 1,8 2,1 (0,7) muuden edistämisessä Oppilaat tekivät tupakoimattomuutta koskevia sitoumuksia 1,5 2,2 (0,9) *) Vuoden 1990 aineisto ei ole käytettävissä

51 Kouluissa käyneitä vierailevia luennoitsijoita – projekti, Onko Reitti Selvä – projekti, Us- olivat: kalla sanoa ei päihteille, Smoke Free – kilpai- – terveydenhoitajia (48 koulua) lu (17 koulua) – lääkäreitä (26 koulua) – rangaistuksia: ei pääse edustamaan koulun – nuoriso- ja päihdetyöntekijöitä (22 koulua) kisoissa, jälki-istunto, varoitukset, keskuste- – terveydenhuollon opiskelijoita (20 koulua) lut rehtorin kanssa (9 koulua) – sairaanhoitajia (7 koulua) – tupakoimattomuus teemapäivät, -illat, -viikot – raittiustoimen työntekijöitä (14 koulua) (7 koulua) – poliiseja (13 koulua) – elämykselliset menetelmät esim. päihdelaby- – kirkon työntekijöitä (4 koulua) rintti, elämysrata, päihderata, julisteiden te- – urheilijoita (3 koulua) kemistä (6 koulua) – tupakoimattomien palkitseminen: matkat, Luennoitsijoiden raportoitiin tulevan mm. retket, leirikoulu, arpajaiset, palkkiot (4 kou- – Terveys ry:stä (27 koulua) lua) – terveydenhuollosta (23 koulua) – vieroitusryhmät (3 koulu) – Syöpäyhdistyksistä (13 koulua) – oppilaiden sitoutuminen tupakoimattomuu- – eri terveys projekteista (9 koulua) teen (3 koulua) – Hengitysliitosta (8 koulua) – tukioppilaat (2 koulua) – Keuhkovammaliitosta (4 koulua) – Lion Quest (2 koulua) – tupakkaklinikoilta (4 koulua) – Sydänpiiristä (2 koulua) – seurakunnilta (2 koulua) Tupakointivalvonta – SPR:stä (1 koulu) – Terveyden edistämiskeskuksesta (1 koulu) Henkilökunnasta noin neljäsosa arvioi tupakoin- – Kansanterveyslaitokselta (1 koulu) nin valvonnan koulualueella lisääntyneen jonkin verran. Yli puolessa kouluissa tupakointivalvon- Muuta tupakkaterveysopetukseen liittyvää kou- ta oli kuitenkin pysynyt ennallaan. Vuoden 1990 lun toimintaa raportoitiin olevan mm. kyselyyn verrattuna tupakointivalvonnassa ei ol- – tupakoimattomuuskampanjat: TOP, Ankkuri lut tapahtunut suuria muutoksia (taulukko 10).

Taulukko10. Tupakointivalvonta koulualueella (%)

1990 2005 (n=491) (n=530) Valvonta on lisääntynyt huomattavasti 36 Valvonta on lisääntynyt jonkin verran 20 26 Valvonnassa ei ole tapahtunut muutoksia 70 66 Valvontaa on vähennetty jonkin verran 51 Valvontaa on vähennetty huomattavasti 2- Ei valvonta lainkaan -1

Toimintatapoina kiinni jääneiden tupakoivien hetettiin rehtorin luokse. Vain harvassa koulussa oppilaiden kanssa useimmiten meneteltiin siten, asiaan ei kiinnitetty mitään huomiota (taulukko että oppilaat otettiin kahdenkeskiseen keskuste- 11). Näiden toimintatapojen lisäksi rangaistuk- luun opettajan kanssa ja oppilaiden vanhempien sena koulutupakoinnista käytettiin mm. jälki-is- kanssa keskusteltiin asiasta. Joskus oppilaat lä- tuntoa ja kotimuistutusta (taulukko 12).

52 Taulukko 11. Menettelytavat tupakoivan oppilaan kanssa (1=ei juuri koskaan, 2= joskus, 3=usein, 4= erittäin usein)

1990 2005 (n=466) ka * (n= 499) ka (sd) Oppilas otetaan kahdenkeskiseen keskusteluun opettajan 2,3 3,2 (0,8) Asiasta puhutaan yhdessä koko luokan kanssa 1,9 1,9 (0,7) Asiaan ei kiinnitetä mitään huomiota 1,7 1,2 (0,4) Oppilaan vanhempien kanssa keskustellaan asiasta 1,7 2,8 (0,8) Oppilas lähetetään rehtorin luokse 1,4 2,2 (0,9) Asiata ilmoitetaan poliisille 1,4 1,3 (0,6) *) Vuoden 1990 aineistoa ei ole käytettävissä

Taulukko 12. Rangaistukset koulutupakoinnista (1=ei juuri koskaan, 2= joskus, 3=usein, 4= erittäin usein)

1990 2005 (n=458) ka * (n=499) ka (sd) Jälki-istunto 3,2 3,3 (1,0) Kotimuistutus 2,7 2,8 (1,2) Yhteydenotto kotiin puhelimitse 2,2 2,8 (0,9) Luokan opettajan keskustelu oppilaan kanssa 2,8 2,9 (0,9) Rehtorin keskustelu oppilaan kanssa 2,3 2,3 (0,9) Oppilaan ohjaaminen kouluterveydenhoitajan luokse 1,4 1,9 (0,1) *) Vuoden 1990 aineistoa ei ole käytettävissä

Muita menettely- ja rangaistustapoja tupakoivan koulun opettajan opetusta ja opetussuunnitelmaa oppilaan kanssa raportoitiin olevan: laadittaessa otettiin huomioon esiopetuksen ope- – poliisille ilmoitetaan, jos oppilas jäänyt kiinni tussuunnitelma ja perusopetuksen yhtenäisyys useammin kuin kerran (25 koulua) sekä muut kunnan lapsia, nuoria ja koulutusta koskevat päätökset (taulukko 13). – tupakan tumppien siivoaminen kouluympä- ristöstä (24 koulua) Tupakkaterveysopetuksen vaikutusmahdolli- – kirjallisen työn, tentin tai esitelmän tekemi- suuksista kysyttäessä mielipiteet jakautuivat nen tupakoimattomuudesta (19 koulua) kahtia. Hieman yli puolen mielestä vaikutus- – keskustelut vanhempien kanssa siitä miten mahdollisuudet olivat suuret ja vajaan puolen oppilasta tulisi tukea tupakoinnin lopettami- mielestä ne olivat pienet. Vuoden 1990 kyselyyn seen (6 koulua) verrattuna mielipiteet olivat kuitenkin muuttu- – välitunneilla kulkuoikeuden rajoittaminen (3 neet myönteisempään suuntaan tupakkaterveys- koulua) opetuksen vaikutusmahdollisuuksista (kuvio 6). – myös seurassa olleiden nuorten rankaisemi- nen (2 koulua) Henkilökunnan mielestä oppilaiden innostunei- – tupakkatuotteiden takavarikoiminen oppilail- suus tupakkaterveysopetuksen oppitunneilla ei ta (2 koulua) eroa muista tunneista (61%) tai innostuneisuus – käytöskoulu (2 koulua) oli hieman suurempaa (28%). Vain murto-osan mielestä (7%) oppilaat olivat vähemmän tai ei lainkaan innostuneita tupakkaterveysopetuksen oppitunneista. Muutaman prosentin mielestä op- Tupakoimattomuuteen ohjaavan opetuksen pilaat olivat selvästi innostuneempia kuin muilla arviointi tunneilla. Oppilaiden innostuneisuudessa ei ol- Tupakoimattomuuteen ohjaavan opetuksen arvi- lut tapahtunut muutosta vuoden 1990 kyselyyn oinnissa terveyden edistäminen oli osa jokaisen verrattuna.

53 Taulukko 13. Tupakoimattomuuteen ohjaavan opetuksen arviointia (1=täysin eri mieltä, 2=jokseenkin eri mieltä, 3=vaikea sanoa, 4=jokseenkin samaa mieltä, 5=täysin samaa mieltä). Kysymys kysyttiin vain vuonna 2005.

2005 (n=523) ka (sd) Koulumme opettajat toteuttavat opetuksessaan yhdessä laadittua terveysope- 3,5 (1,1) tuksen opetussuunnitelmaa Terveyden edistäminen on osa jokaisen koulumme opettajan opetusta 4,1 (0,8) Koulumme terveysopetus on opettajajohtoista luokkaopetusta 3,2 (1,0) Koulumme terveysopetus on oppilaiden ja opettajien yhteistoiminnallista työs- 3,7 (0,8) kentelyä luokkatilanteessa Koulussamme on mahdollisuus hyödyntää verkko-oppimisympäristöjä terveys- 3,8 (1,1) opetuksessa Koulumme opettajat hallitsevat opetuksen verkko-oppimisympäristöissä 3,3 (1,1) Koulumme terveysopetus tapahtuu osittain verkko-oppimisympäristössä 2,7 (1,1) Koulussamme kehitetään jatkuvasti terveyden oppimis- ja opetusmenetelmiä 3,5 (1,0) Opettajamme käyttävät toiminta- kokemusmenetelmiä opetuksessaan 3,3 (0,9) Koulussamme terveysoppiminen on kokemuksellista ja siinä hyödynnetään eri- 3,2 (0,9) laisia oppimisympäristöjä Koulussamme terveysoppiminen on oppilaiden aktiivista osallistumista ja toi- 3,5 (0,9) mintaa Koulussamme terveysoppiminen on terveystietojen mieleen painamista ja muis- 2,9 (1,0) tamista Opetussuunnitelmaa laadittaessa otetaan huomioon esiopetuksen opetussuun- 4,0 (0,8) nitelma a perusopetuksen yhtenäisyys sekä muut kunnan lapsia, nuoria ja koulutusta koskevat päätökset Oppilaiden huoltajat voivat vaikuttaa erityisesti opetussuunnitelman kasvatus- 3,4 (1,0) tavoitteiden määrittelyyn

60 49 46 50 Erittäin hyvät 37 40 Hyv ät 30 22 22 Melko hy vät 20 13 Melko huonot 10 6 4 1 0 Huonot tai erittäin huonot 0 1990 (n=488) 2005 (n=528)

Kuvio 6. Tupakkaterveysopetuksen vaikutusmahdollisuudet (%)

Tupakkaterveysopetuksessa ilmenneitä vaikeuk- deonauhoja ja av – materiaalia, valmiita opetus- sia raportoitiin olleen oppilaiden kehitystasojen paketteja, tietokonepelejä sekä valmiita Power- erot ja asenteisiin vaikuttamisen vaikeus. Vai- Point – esityksiä (taulukko 15). keaksi koettiin myös se, että oppilailla on halu Keskustelut nuorten tupakoimattomuuden tuke- kokeilla tupakointia ja osa oppilaista saa tupakoi- misesta ja tupakoinnista vanhempainilloissa ta- da kotona. Yhdeksännellä luokalla vaikeuttavina pahtuivat yleisimmin kerran lukuvuodessa tai epä- tekijöinä koettiin olevan myös se, että tupakointi säännöllisesti lukuvuoden aikana. Yhdeksännellä on jo monella vakituinen tapa ja se, että laissa ja ja kahdeksannella luokalla oli yleisempää, että käytännössä on ristiriitoja sekä ympäristön vai- keskustelut tapahtuivat epäsäännöllisesti. Noin kutus on voimakas (taulukko 14). 10 prosenttia vastaajista ei osannut kommentoida Vastaajien arvioiden mukaan tupakkaterveys- vanhempainilloissa käydyistä keskusteluista tupa- opetuksen lisämateriaaliksi tarvitaan mm. vi- koimattomuuden edistämiseksi (kuvio 7).

54 Taulukko 14. Vaikeudet toteuttaa terveysopetusta (%)

7. luokka 8. luokka 9.luokka 1990 2005 1990 2005 1990 2005 (n=205) (n=509) (n=230) (n=507) (n=232) (n=507) Oppilaat eivät ole kiinnostuneita 17 2 24 4 25 5 asiasta Oppilaiden halu kokeilla tupakointia 6134150 - Oppilaiden keskittymiskyvyn puute 3 5 - - - - Sopivan materiaalin puute 858473 Asia ei liity opetettavaan asiaan 6151 - - Asenteisiin vaikuttaminen on vaikeaa 61510181218 Oppilaiden kehitystasossa on eroja 815311-- Vapaan luokkatilan löytäminen vaikeaa 31312 - Ajan puute 8785124 Oppilaat saavat tupakoida kotonaan - 11 1 13 2 16 Ei ole riittävästi mahdollisuuksia 34 - -31 tutustua oppilaisiin Liian isot ryhmät 2434 - - Opetussuunnitelman epäselvyys 211121 Oppituntien vähyys 575676 Oman motivaation puuttumien 2 -111 - Ympäristön vaikutus -618211 Ylikorostunut kiinnostus tupakointiin --14-- Lain ja käytännön ristiriita ----113 Oppilaiden epäasiallinen käyttäytymi- ----21 nen Tupakointi on jo monella vakiintunut ----616 tapa Vaikea sanoa --1-12 Ei ollut vaikeuksia 1954-164

Taulukko 15. Lisämateriaalin tarve tupakkaterveysopetukseen (%)

1990 2005 (n=306) (n=521) Videonauhoja, av-materiaalia 70 20 Tietokonepelejä 513 Faktatietoa (esim. tilastoja) 48 Valmiita piirtoheitinkalvoja 410 Valmiita PowerPoint –esityksiä -13 Lehtisiä, julisteita 67 Oppilaiden itsensä valmistamaa materiaalia 17 Valmiita opetuspaketteja 416 Materiaalia on jo riittävästi 55 En osaa sanoa 12

55 61 9lk 27

2005 4 n=530 55 9. lk 24 5 Ei säännöllisesti lukuvuodessa 1990 n=481 45 8lk 43 5

2005 Kerran lukuvuodessa n=531 49 8. lk 34

1990 5

n=487 Us eampia kertoja 37 lukuvuodessa 7lk 49 9 2005 n=529 43 7. lk 36 7 1990 n=484

0 20406080

Kuvio 7. Keskustelut nuorten tupakoimattomuuden tukemisesta vanhempainilloissa (%)

Henkilökunnasta 62% mielestä vanhempainil- Kysyttäessä tupakointia vähentäviä ja ehkäise- loilla on merkitystä edistettäessä nuorten tupa- viä tekijöitä, henkilökunnan mielestä savukkei- koimattomuutta. Vain noin 16 % mielestä niillä den pitäisi olla kalliimpia ja koko kouluyhteisön ei ole merkitystä. Vuoden 1990 kyselyyn verrat- tulisi korostaa omalla esimerkillään tupakoimat- tuna mielipiteet vanhempainiltojen merkitykses- tomuutta. Henkilökunnasta moni oli sitä mieltä, tä eivät olleet muuttuneet. että nuoret ovat kyllästyneet kuulemaan tupakoinnin terveyshaitoista. Henkilökunnasta lähes Perustelut miksi vanhempainilloilla on merki- kaikki olivat sitä mieltä, että tupakointi ei ole tystä edistettäessä nuorten tupakoimattomuutta: jokaisen oma asia (taulukko 16). – tietoa tarvitaan, että vanhemmat tietävät kuinka yleistä tupakointi on ja osaavat puuttua asiaan (19 koulua) Yhteenveto – yhteistyö tärkeää yhtenäisen linjan saavuttamiseksi (16 koulua) Vastaajat arvioivat, että terveysopetuksessa on tärkeää opettaa tupakoinnista ja muista päihteis- Perustelut miksi vanhempainilloilla ei ole merki- tä. Sen suunnittelussa pidetään edelleen tärkeänä tystä edistettäessä nuorten tupakoimattomuutta: sitä, että tupakoinnin haitoista ja tupakoimatto- – vanhemmat itse tupakoivat (25 koulua) muuden eduista puhutaan oppilaille. Nykyisin – ne vanhemmat joiden lapset tupakoivat eivät terveysopetuksessa suunnittelussa otettiin huo- osallistu vanhempainiltoihin (8 koulua) mioon myös tupakointiin liittyvät asenteet ja – oppilaat tupakoivat usein vanhemmilta salaa nuoren itsetunnon kehittäminen tupakoimatto- (3 koulua)

Taulukko 16. Tupakointia vähentävät ja ehkäisevät tekijät (1=täysin erimieltä, 2=jokseenkin eri miel- tä, 3=jokseenkin samaa mieltä, 4= täysin samaa mieltä)

1990 2005 (n=492) ka * (n=530) ka (sd) Jos koulussa olisi enemmän opetusta tupakoimattomuudesta, 2,8 2,4 (0,7) harvemmat nuoret tupakoisivat Jos koko kouluyhteisö korostaisi tupakoimattomuutta omalla 3,0 2,8 (0,7) esimerkillään/toiminnallaan, harvemmat nuoret tupakoisivat Savukkeiden pitäisi olla kalliimpia, jotta nuoret harkitsisivat 2,9 3,0 (0,8) tarkemmin, mihin rahansa laittavat Nuori on kyllästynyt kuulemaan tupakoinnin terveyshaitoista 2,7 2,7 (0,7) Tupakointi on jokaisen oma asia eikä muiden pidä puuttua sii- 1,6 1,4 (0,6) hen

*) Vuoden 1990 aineistoa ei ole käytettävissä

56 muutta suosivaksi tavaksi. Tupakkaterveysope- pakkaterveysopetuksessa koettiin myös se, että tuksessa edelleen tärkeinä oppisisältöinä pidet- oppilaiden kehityksessä on eroja ja asenteisiin tiin myös tupakointia ja terveyttä sekä tupakoin- vaikuttaminen on vaikeaa sekä se, että oppilail- nin fyysisiä haittoja. la on halu kokeilla tupakointia ja osa oppilaista saa tupakoida kotona. Yhdeksännellä luokalla Terveysopetusta arvioidessa terveyden edistämi- ongelmaksi koettiin erityisesti se, että monilla nen koettiin olevan osa jokaisen opettajan ope- oppilailla tupakointi on jo vakiintunut tapa. tusta. Tupakoimattomuuteen ohjaavaa opetusta suunnittelussa otettiin huomioon perusopetuk- Henkilökunta arvioi oppilaiden tupakoinnin vä- sen yhtenäisyys sekä muut kunnan lapsia, nuoria hentyneen viimeisen 15 vuoden aikana. Heidän ja koulutusta koskevat päätökset. Henkilökunnan arvioidensa mukaan opettajilla oli hyvä käsitys mielipiteiden mukaan terveysopetuksen tulee siitä ketkä oppilaat tupakoivat, kuitenkin yli olla samanlaista kaikille oppilaille, eikä erilaista puolet henkilökunnasta arvioi 15–16 -vuotiai- tupakoiville oppilaille. Henkilökunta koki, että den oppilaiden tupakoinnin vähäisemmäksi kuin kaikki oppilaat tarvitsevat opetusta tupakoimat- se Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan on tomuudesta ja tasavertaisuus opetuksessa on (5). Koulun ulkopuolella tapahtuva tupakointi tärkeää. Terveysopetusta tukevana ja tupakoin- oli melko yleistä. Kuitenkin henkilökunta arvioi, tia ehkäisevänä tekijöinä pidettiin mm. sitä, et- että koulun alueella, kouluaikana ja koulualueen tä kouluyhteisö korostaa omalla esimerkillään ulkopuolella tapahtuva tupakointi on vähentynyt tupakoimattomuutta sekä yhteistyön lisääminen viimeisen viidentoista vuoden aikana. Tupakoin- vanhempien ja koulun välille. Vastaajien mie- nin valvonta oli lisääntynyt tai pysynyt ennallaan lestä myös se, että savukkeet olisivat kalliimpia viimeisen viidentoista vuoden aikana. Yleisin voisi vähentää tupakointia. toimintamenetelmä tupakoinnista kiinnijääneen oppilaan kanssa oli, että opettajat keskustelivat Henkilökunnan arvioiden mukaan tupakkater- oppilaiden ja heidän vanhempiensa kanssa sekä veysopetuksen vaikutusmahdollisuudet olivat jälki-istunto. parantuneet viimeisen viidentoista vuoden aikana. Tupakkaterveysopetukseen käytettiin useim- Vanhempainilloissa tupakoinnista keskusteltiin missa kouluissa 1-2 oppituntia lukuvuodessa. pääasiallisesti kerran vuodessa tai epäsäännölli- Yhdeksännellä luokalla joka viidennessä kou- sesti. Henkilökunta piti vanhempainiltoja tärkeä- lussa ei ollut lainkaan omaa oppituntia tupakka- nä tilaisuutena yhtenäisten linjausten ja tiedot- terveysopetukseen. Opettajien valitsemissa op- tamisen saavuttamiseksi. Vanhempainilloilla ei pimateriaaleissa tupakkaterveysopetuksessa ei koettu olevan niin paljoa merkitystä oppilaiden ollut tapahtunut paljoakaan muutosta viimeisen tupakoimattomuuden edistämisessä silloin, kuin viidentoista vuoden aikana, kuitenkin oppimis- vanhemmat itse tupakoivat. Ongelmaksi koettiin menetelmänä ryhmätöiden osuus oli lisääntynyt. myös se, että tupakoivien oppilaiden vanhemmat Useat koulut käyttivät ulkopuolisia luennoitsi- eivät välttämättä osallistu vanhempainiltoihin. joita apuna tupakkaterveysopetuksessa. Monissa kouluissa oli myös muuta tupakkaterveysopetukseen liittyvää toimintaa esim. koulut osallistuvat 5.4 Yhteistyö ja terveysopetuksen integroin- Smoke Free – kilpailuihin ja muihin tupakoimat- ti tomuuskampanjoihin. Yhteistyö oli säännöllistä tupakoimattomuuden Ongelmiksi tupakkaterveysopetuksessa koet- edistämisessä kouluterveydenhoitajien, muiden tiin olevan oppituntien vähyys, riittämättömät opettajien ja oppilashuollon kanssa. Harvemmin mahdollisuudet tutustua oppilaisiin ja heidän yhteistyötä tehtiin koulupsykologien, kouluham- ongelmiinsa sekä vaikeudet saada sopivaa oppi- mashoitajien ja koululääkärien kanssa (taulukko materiaalia, kuten videonauhoja, av – materiaa- 17). lia ja valmiita opetuspaketteja. Ongelmiksi tu-

57 Taulukko 17. Yhteistyö tupakoimattomuuden edistämisessä eri tahojen kanssa (1=ei juuri koskaan tapahtuvaa, 2=joskus tapahtuvaa, 3=säännöllistä, 4= erittäin säännöllistä)

1990 2005 (n=465) ka * (n=519) ka (sd) Muiden opettajien kanssa 2,2 2,6 (0,8) Kouluterveydenhoitajan kanssa 2,3 2,6 (0,8) Koulukuraattorin kanssa 1,4 1,9 (0,9) Koulupsykologin kanssa 1,2 1,4 (0,6) Koululääkärin kanssa 1,3 1,5 (0,7) Kouluhammashoitajan kanssa 1,2 1,5 (0,6) Päihde- ja nuorisotyöntekijöiden kanssa 1,8 2,0 (0,8) Oppilaiden vanhempien kanssa - 2,4 (0,6) Oppilashuollon kanssa - 2,5 (0,9) *) Vuoden 1990 aineistoa ei ole käytettävissä

5.4.1 Opettajien tiedot ja taidot toteuttaa tai kohtalaiset, kolmasosan mielestä ne olivat tupakkaterveysopetusta ja lisäkoulu- riittämättömät. Vuoden 1990 kyselyyn verrattu- tuksen tarve na saadut valmiudet opettajainkoulutuksesta olivat parantuneet (kuvio 8). Noin puolen mielestä Vastaajien mielestä opettajien tiedot ja taidot täydennyskoulutuksen tarvetta kuitenkin on, että toteuttaa tupakkaterveysopetusta olivat hyvät. tupakkaterveysopetus sujuisi paremmin. Vain Vuoden 1990 kyselyyn verrattuna tiedot ja taidot kymmenes ei kokenut tarvetta täydennyskoulu- koettiin parantuneen (kuvio 7). Opettajakoulu- tukseen. Yli puolet vastaajista olisi kiinnostu- tuksessa saadut valmiudet toteuttaa tupakkater- neita osallistumaan täydennyskoulutukseen, jos veysopetusta olivat yli puolen mielestä riittävät sellaista olisi tarjolla.

60 49 46 50 Erittäin hyvät 37 40 Hyv ät 30 22 22 Melko hy vät 20 13 Melko huonot 10 6 4 1 0 Huonot tai erittäin huonot 0 1990 (n=488) 2005 (n=528)

Kuvio 7. Opettajien tiedot ja taidot toteuttaa tupakkaterveysopetusta (%)

40 34 29 Täysin riittävät 30 27 27 22 23 Melko riittävät 20 15 Kohtalaiset 7 9 7 Melko riittämättömät 10 Täysin riittämättömät 0 1990 (n=465) 2005 (n=519)

Kuvio 8.Opettajakoulutuksessa saadut valmiudet toteuttaa tupakkaterveysopetusta (%)

58 5.4.2 Yhteenveto ’Kiellot, käskyt, uhkailut, terveysriskeistä puhuminen eivät vaikuta tupakoimattomuuteen. Yhteistyötä säännöllisesti tupakoimattomuuden Lapsia/oppilaita pitää lähestyä asiassa heidän edistämisessä tehtiin lähinnä muiden opettajien, lähtökohdistaan. Heitä kiinnostaa enemmän tu- kouluterveydenhoitajan ja oppilashuollon kans- pakkateollisuuden tuhoamat sademetsät tai Bush sa. Yhteistyö oli epäsäännöllistä koulupsykolo- tupakkaﬁrmojen vaalirahoitukset - tämän tyyp- gien, kouluhammashoitajien ja koululääkärien piset asiat vaikuttavat ennaltaehkäisevästi. Kou- kanssa. lumme tupakanvieroitusryhmä asiantuntijoiden Henkilökunnan arvioiden mukaan opettajien (lääkäri, sairaanhoitaja) vetämänä tuo tuloksia tiedot ja taidot toteuttaa tupakkaterveysopetusta tupakoinnin lopettamiseksi. Myös huoltajan olivat parantuneet viimeisen viidentoista vuoden kanssa sovitut korvaushoidot purevat tupakka- aikana. Useiden vastaajien mielestä opettaja- addiktioon.’ koulutuksessa saadut valmiudet toteuttaa tupak- ’Jos olisi joku henkilö ”pyhitetty” keskusteluille katerveysopetusta olivat parantuneet. Kuitenkin tupakoivien kanssa. Eli siitä saisi korvauksenkin moni vastaaja koki, että lisäkoulutuksen tarvetta se henkilö, joka sitä jutustelua pitäisi, niin sillä on ja että he olisivat kiinnostuneita osallistumaan voisi olla merkitystä. Henkilöllä tulisi olla aikaa sellaiseen, jos sitä olisi tarjolla. (jota opettajilla ei kesken päivän ole). Ehkä voisi ohjata enemmän kuraattorin luo.’ 5.6 Muut kommentit ’Koulumme tupakoimattomuus on hyvällä mal- 5.6.1 Terveysopetukseen ja koulun tupa- lilla. Olemme päässeet vanhempien kanssa yh- koimattomuuteen liittyvät kommentit teistyössä hyvälle tasolle, vain joitain avoimesti hyväksyviä perheitä löytyy!! Materiaalit ja va- ’Haasteena 7,8,9 luokan terveyskasvatuksen listus ovat ajan tasalla ja koulun toimintakulttuu- ohjeellisen tupakoimattomuutta tukevan opetus- ri on sitoutettu aineitten väliseen yhteistyöhön. sisällön luokka-asteittainen erottaminen toisis- Koulussamme ei ole tupakoivia opettajia. Olem- taan. Samoin sen päällekkäisyys 9-luokan biolo- me koko ajan tilanteen tasalla ja puutumme ja gian oppisisällön kanssa.’ tiedotamme tapahtuneista päihdeasioista.’ ’Kouluissa tapahtuva tupakkavalistus tuntuu kai- ’Oppilaiden tupakointi on selvästi vähentynyt, kuvan kuuroille korville. Paljon tärkeämpää olisi kuten päihteiden käyttökin. Ollaan menossa hy- saada muita, ”vaikutusvaltaisempia” nuorisovai- vään suuntaan, mutta silti vielä riittää tekemistä. kuttajia, esim. muusikoita, mukaan kampanjoi- Meidän koululla opettajista kukaan ei tupakoi, maan tupakoimattomuuden puolesta.’ tupakoivaa opettajaa ei ole ollut vuosikausiin. Keittäjän ja siivoojan kanssa keskustelin asias- ’Jos kaikki aloittaisivat Lion Quest -opetusme- ta, että eivät jatka koululla työpäivänsä aikana, netelmän käytön esikoulusta - 9. luokalle, niin vaikka muuten tupakoivatkin.’ kaikki asiat olisivat hyvin! Nyt terveystieto ei ole toiminnallinen aine, vaikka ops niin vaatiikin!’ ’Rehtorin kommenttina sanoisin, että koulussamme on hyvä tehdä tupakoinnin vastaista työ- ’Huumevalistus koetaan niin merkittäväksi pai- tä, sillä ei kukaan 42 opettajasta eikä myöskään nopisteeksi, että muut terveyskasvatuksen alueet muu henkilökunta tupakoi, ei koulussa eikä va- jäävät sen varjoon. Huumevalistuksen näkyvyys paa-aikana. (Siivoojahenkilökunnassa on joku- antaa mielikuvan koulun terveyskasvatuksen nen, mutta he eivät tupakoi koulualueella eivät- riittävyydestä. Ravintoon, tupakointiin ja alko- kä kuulu sivistyspalvelun piiriin).’ holin käyttöön liittyvät aihealueet olisivat kan- santerveyden kannalta merkittävämpiä.’ ’Opettajan kiinnostuneisuus on kai kaikkein tär- keintä. Kyllä materiaalia löytyy ja tietoa. Oppi- ’Koulussamme toimii nyt jo kuudetta vuotta tuntien vähäisyys vaikuttaa myös; ei ole paljon ns. TOP -kampanja. (”Tupakoimattomana Olen mahdollisuuksia vaihdella opetusmenetelmiä, Tärkeä”). Oppilaat sitoutuvat vapaaehtoisesti kun pitää saada äkkiä vietyä asia läpi + vielä tupakoimattomuuteen jakso kerrallaan (3 jak- seksuaaliterveys, alkoholi, huumeet jne.’ soa lukuvuodessa). Jokaisen jakson jälkeen tupakoimattomana pysyneet oppilaat palkitaan ’Oppilaiden tunteminen tärkeintä. Koulumme mehu+munkkitarjoilulla. Keväällä, niiden kes- hyvin pieni, joten tässä asiassa ei siksi ongelmia. ken, jotka ovat olleet tupakoimattomia koko Isoilla kouluilla asiat ihan toisin. Liian usein vuoden, arvotaan lisäpalkintoja. Kokemukset vastuusta yritetään kiemurrella irti - koulussa ja kampanjasta ovat hyvät.’ kotona.’

59 ’Olen toiminut oppilashuollosta vastaavana reh- ’Kouluni on pieni, tupakointia on helppo valvoa torina koulussamme melkein kymmenen vuotta. ja vuosien mittaan yritykset tupakoida koulussa Tänä aikana oppilaiden tupakointi on vaihdellut. ovat vähentyneet huomattavasti, vapaa-aikana Joku ikäluokka tuntuu joskus olevan tupakoivam- oppilaat tupakoivat, mutta näyttäisi että määrä pi kuin joku toinen. Aivan parina viime vuonna on vähentynyt, asenteisiin koulun on aika vaikea on tuntunut siltä, että tupakointi on vähentynyt, vaikuttaa; koti ja kaveripiiri vaikuttavat enem- varsinkin poikien tupakointi. Olen skeptinen män. Monissa kodissa ”tupakkamyönteisyyttä”, koulun vaikutusmahdollisuuksista tupakoinnin vanhemmat tupakoivat eikä lastenkaan tupakoin- suhteen. Varsinkin yläkoulun mahdollisuudet tia pidetä kovin pahana.’ ovat vähäiset. Jos ja kun halutaan vaikuttaa las- ’Aikuisten malli on aika ratkaisevaa. On melko ten tupakoimattomuuteen, on valistus suunnat- turha opettaa lapselle liikennesääntöjä koulussa, tava nuoremmille ja nimenomaan asennepuolen jos isi ajaa ylinopeutta ja punaisiin. Opettajan pi- kannattamiseen. Faktat ovat tosi tärkeitä, mutta tää tietysti toimia esimerkkinä, mutta ei se riitä.’ tunnepuoleen pitää vaikuttaa myös.’ ’Koteihin olisi vaikutettava kaikessa päihteiden ’Olemme tehneet nyt viisi vuotta aktiivista työtä kulutuksessa (vanhempien omiin tapoihin!) jo tupakoinnin ja päihteiden käytön vähentämisek- lapsen ollessa neuvolaiässä. Tupakoivien nuor- si. Nyt työ alkaa tuottaa tulosta esim. tupakointi ten vanhemmat yleensä käyttävät päihteitä itse on ratkaisevasti vähentynyt koulussa, eikä muo- melko runsaasti tai erittäin runsaasti.’ dosta suurtakaan ongelmaa tällä hetkellä. Esim. opettajista (30) kukaan ei polta.’ ’Olen käynyt tätä sotaa 30 vuotta! Kaikilla kei- noilla! Parhaiten on tehonnut henkilökohtainen ’Sairauksiin ja muihin kielteisiin, monen vuoden kontakti tupakoivien kanssa ja sopimuksen teke- päästä seuraaviin asioihin vetoaminen ei nuorten minen jokaisen kanssa erikseen. Se on työlästä kohdalla pure. Nuoret elävät tässä ja nyt; oma mutta tehokasta! Voimavaroja tällaiseen ei kou- ulkonäkö ja siihen liittyvät tupakoinnin haitat lun joka päiväsessä kiireessä ole. Korostan van- kiinnostavat, samoin luonto (sademetsät), raha hempien vastuuta! Tupakoivat ovat usein huo- (oma + tupakkaﬁrmojen huikeat voitot) ja riip- miota vailla! Opettajat eivät ole kohteena huo- puvuus. Tyttöjä kiinnostaa jonkin verran oman miolle vaan vanhemmat. Tupakointi on selvästi hedelmällisyyden säilyttäminen (pohjustami- vähentynyt! Toivottavasti kehitys tähän suuntaan nen) ja sikiön hyvinvointi.’ jatkuu.’ ’Tupakkavalistus tulisi aloittaa sopivan varhain. ’Tupakka on mielikuva-asia nuorille aluksi. Ka- Yläluokille tullessaan oppilailla on jo tupakoin- vereiden vaikutus on murrosiän kynnyksellä val- tikokemuksia ja jopa -tapoja. Koulussamme tu- tava. Valistusta pitää selkeästi tehostaa äitiys- ja pakoivia oppilaita ei ole kovin paljon, mutta on- lastenneuvolassa. Kun varsinkin äiti on tupakoi- gelma on hieman lisääntynyt. Ne, jotka tupakoimaton, vaikuttaa se tehokkaasti lasten tupakoin- vat, etsivät kyllä tilaisuuden polttaa. Kodeissa ei tikäyttäytymiseen myöhemmin.’ välttämättä välitetä.’ ’Koulussamme seitsemäsluokkalaiset ottavat nopeasti mallia tupakoivilta samoin löytävät vanhempia (yläluokilta) tupakoivia ”kavereita”, 5.6.2 Oppilaiden sosiaaliseen ympäristöön uusia tuttavuuksia tai tytöt poikaystävän. Mie- liittyvät kommentit lestäni pitäisi nopeasti syyslukukauden alussa ’Pienessä koulussa ongelmat ovat vähäisiä. Op- käsitellä tupakointia. Uusi opetuskirja ottaa eri pilaat ja vanhemmat tunnetaan. asiat esille. Uskon että monessa muussakin koulussa on sama ongelma.’ Oppilaiden tupakointi kouluajan ulkopuolella on vanhempien vastuulla.’ 5.6.3 Tupakoinnin valvontaan liittyvät kom- ’Tupakkavalistus tehoaa kunhan sen ulotetaan mentit myös vanhempiin. On myös puututtava tehokkaasti oppilaiden tupakoimiseen ja puhuttava ’Oppilaiden tupakointi koulussamme viime vuo- siitä jatkuvasti. Opettajien tiukka torjuva asenne sina vähentynyt, myös STAKESin kyselyt tuke- ja siitä kiinni pitäminen on tärkeää. Pelkät ran- vat väitettä. Tupakointi on tehty oppilaille niin gaistukset eivät riitä. Opettajien epäluottamus ”vaikeaksi” (valvonta, seuraukset jne.), että vain vaikuttamisen mahdollisuuteen huonontaa tilan- pahiten riippuvaiset vaivautuvat menemään kyl- netta. Samoin sormien läpi katsominen.’ liksi kauas.’

60 ’Painotan sitä, että tupakkalaki antaa mahdolli- ongelmia. Nykyinen tupakkalainsäädäntö luo suuden valvoa tupakointia vain koulualueella. oppilaille sen kuvan, että on oikeita lakeja ja Lisäksi siihen vaikuttaa apulaisoikeuskanslerin leikkilakeja. Jälkimmäinen kieltää, mutta ei ran- päätös 2000 -luvun alussa, jolloin huumetestien kaise. Tämä murentaa uskoa kaikkeen lainsää- laillisuuden yhteydessä hän ilmoitti, että koulun däntöön. Onko muitakin leikkilakeja olemassa? järjestyssäännöllä ei voida kieltää asiaa, joka Tupakkalakia näyttää valvovan vain koulu. Mis- laissa ei ole kiellettyä. Tämä merkitsi sitä, että sä terveys- ja sosiaalipuolen edustajat lymyävät oppilaan tupakointia ei kouluaikana voida jär- silloin, kun koulun nurkalta sauhu nousee?’ jestyssäännöllä kieltää. Laki estää vain tupakkatuotteiden myymisen alle 18 -vuotiaille, ei itse ’Tupakkalaki/sen noudattaminen oikeasti on mahdoton. Sen rikkomisesta aiheutuvat sanktiot tupakointia. Meillä on koulualueelta poistumi- koulun tasolla lähinnä jälki-istuntoa. Ei vaikutus- nen kielletty kouluaikana, joten tupakoivaa op- ta tupakoiviin nuoriin. Tupakkalaki on kuitenkin pilasta jouduttaisiin rankaisemaan luvattomasta laki - miten vaikuttaa yleisemminkin yleiseen poistumisesta koulualueelta eikä tupakoinnista.’ lakien ja normien ”kunnioittamiseen”?’ ’On vaikea vaikuttaa niihin oppilaisiin, jotka jo ’Tupakointi on koko yhteisön ongelma. Koulun tupakoivat. Rangaistukset eivät vaikuta mitään. vaikea murtautua nuorisokulttuurin läpi. Opetta- Aina keksitään ”porsaanreikiä”. Palkkiot lopet- jista yritetään tehdä ”vahtikoiria” ja ”vakoojia”.’ tamisesta saattaisivat auttaa. Tupakan hinnan- korotus ei auta - rahaa hankitaan jostain lisää. ’Tulevaisuuden toiveeni on, että saataisiin kou- Joihinkin idolien esimerkki saattaa vaikuttaa lussamme toimimaan ajatus: Koulussamme ei - mutta tupakoivia ”rockareitakin” löytyy. Valis- polteta koulupäivän aikana! Silloin opettajien ja tustyön pitää olla jatkuvaa!.’ oppilaiden yhteistyö pitäisi olla saumatonta ja valvonta erittäin ”napakka”. Lisäopetusta/teho- ’Kouluyhteisössä ei henkilökunnassa ole yh- opetusta niille, jotka tupakoivat mm. lopettami- täkään henkilöä, joka tupakoisi kouluaikana. sesta. Ongelmana on kuka/ketkä valvovat, ketkä Tupakoivat oppilaat ”karkaavat” koulun alueel- antavat lisäopetusta ja miten ja milloin.’ ta välitunnin aikana. Samat oppilaat ovat niitä, jotka saavat polttaa kotona (ei kaikki). Valvonta tosi turhauttavaa kissa-hiiri-leikkiä, joka tekee 5.7 Yhteenveto, päätelmät ja toimenpide-eh- vastakkainasettelua oppilas-opettaja. Oppilaat dotukset saavat ostetuksi tupakkaa sekä vanhempien ka- Koulujen henkilökunta suhtautui myönteisesti vereidensa että omien vanhempien kautta. Toi- terveys- ja tupakkaterveysopetukseen. Heidän voisin että lainlaatija laatiessaan lain ottaisi huo- arvioiden mukaan tupakkaterveysopetuksella mioon myös valvonnan ja rikkojien sanktiot. Jos pystytään vaikuttamaan nuorten tupakointiin. jotain kielletään, se valvotaan ja sanktioidaan, Avoimista kommenteista voi nähdä, että joissa- tämä systeemi on tosi kurja. Opettajien tehtä- kin kouluissa aktiivisilla tupakoimattomuustoi- väksi on jäänyt tupakkalain valvonta!’ menpiteillä uskotaan olleen vaikutusta oppilai- ’Tupakointi on jatkuva puheenaihe koulussamme den tupakoinnin vähenemiseen. (esim. opettajien kokouksessa). Yhä valmiimpia Terveysopetusta arvioidessa terveyden edistä- ja röyhkeämpiä tupakoitsijoita tulee 7. luokalle minen koettiin olevan osa jokaisen opettajan (aloittaneet jo esim. 4. luokalla!). Tarkalla val- opetusta. Suurin osa vastaajista ei kannattanut vonnalla, rehtorin pitämällä jälki-istunnolla, tie- sitä, että terveysopetus olisi erilaista tupakoivil- toiskuilla ym. voimme turvata lähinnä sen, et- le oppilaille. Henkilökunnan mielestä opetuksen tä epävarmemmat tupakointia harkitsevat eivät tulee olla tasavertaista kaikille ja oppilaita ei aloita. Yksi turhauttavimmista lain velvoitteista tulisi jakaa tupakoinnin perusteella eri ryhmiin. koulussa, opettajilla ei ole poliisin valtuuksia! Henkilökunta arvio myös, että ongelmaksi voi Terveystiedossa kuuluisi olla jo 7. luokalla enem- muodostua miten arvioida sitä ketkä tupakoivat män asiaa tupakasta, nyt vain sivutaan asiaa.’ ja ketkä eivät. Kuitenkin suurin osa henkilökun- ’1970-luvulla Teiniliitto ja poliitikot loivat tu- nasta oli sitä mieltä, että opettajien tiedot siitä pakkapaikat kouluihin. Nyt kukaan ei saisi polt- ketkä oppilaat tupakoivat ovat hyvät. taa koulun alueella. Silti samoja päättäjiä on Koulujen henkilökunnan arvioiden mukaan op- kuvioissa vielä mukana. Heiluri ei näytä pysäh- pilaiden tupakointi oli vähentynyt verrattuna tyvän keskelle. Suomessa halutaan keskustella vuonna 1990 tehtyyn kyselyyn. Tämä arvio on ongelmien ratkaisemisesta, mutta ei ratkaista yhdenmukainen Nuorten terveystapatutkimuk-

61 sen kanssa (1). Kuitenkin henkilökunnan arviot Opettajakoulutuksesta saadut valmiudet tupak- olivat liian positiiviset. Henkilökunnan arvioi- katerveysopetukseen arvioitiin parantuneen viiden mukaan 15–16 – vuotiaista alle 10% tupakoi meisen viidentoista vuoden aikana, kuin myös päivittäin, kun Nuorten terveystapatutkimuksen opettajien tiedot ja taidot antaa tupakkaterveys- mukaan prosenttiluku on melkein puolet enem- opetusta. Henkilökunta suhtautui myönteisesti män (1). Tupakoinnin arvellaan vähentyneen täydennyskoulutukseen, joka liittyy tupakkater- kouluaikana ja koulualueella, vähemmän sen veysopetukseen. Heistä monet koki tarvetta täy- katsotaan vähentyneen koulualueen ulkopuolel- dennyskoulutukseen ja olisi kiinnostunut osalla. listumaan, jos vain sellaista järjestettäisiin. Tupakkaterveysopetusta eri luokilla toteutetaan Koulun henkilökunnan mahdollisuuksiin valvoa vuosittain. Uuden opintosuunnitelman mukaan nuorten tupakointia suhtauduttiin hieman epäi- terveystiedon oppiainetta tulee opettaa kolme levästi. Avointen kommenttien perusteella hen- vuosiviikkotuntia omana oppiaineena. Kuitenkin kilökunta uskoi, että ne oppilaat jotka haluavat tupakkaopetukseen liittyvien oppituntien määrä tupakoida tekevät niin rangaistuksista huolimat- eri lukuvuosina oli suhteellisen vähäistä. Tämän ta. Tupakoivat oppilaat menevät koulualueen ul- kyselyn mukaan noin puolessa kouluissa tupak- kopuolelle tupakoimaan ja henkilökunnan mah- katerveysopetusta annettiin lukuvuodessa vain dollisuudet estää tämä ovat rajalliset. 1-2 oppitunnilla. Erityisen huolestuttava tilanne Ongelmaksi tässä kyselyssä koettiin avointen oli yhdeksännellä luokalla, joissa noin viiden- kommenttien perusteella se, että osassa kou- nessä kouluista ei ollut yhtään oppituntia tupak- luista terveystieto oppiaineena oli vasta alkanut katerveysopetukseen liittyen. Huomioitavaa on tai sitä ei vielä ollut otettu käyttöön, joten tämä kuitenkin se, että kaikissa kyselyyn vastanneissa vaikeutti kyselyyn vastaamista. Huomioitavaa kouluissa ei ollut otettu uutta terveystiedon ope- on myös se, että osa vastanneista koki kouluhen- tussuunnitelmaa vielä käyttöön Terveysopetus- kilökunnan aikataulun olevan liian tiukka, että ta tukevina ja tupakointia ehkäisevinä tekijöinä he pystyisivät vastaamaan moniin eri kyselyihin, pidettiin mm. sitä, että kouluyhteisö korostaa joita kouluille lähetetään. omalla esimerkillään tupakoimattomuutta sekä se, että savukkeet olisivat kalliimpia. Raportin perusteella voidaan sanoa, että kouluaikana tupakkalain noudattamisen valvonta on Yhteistyötahoja tupakkaterveysopetuksen tuke- painottunut koulujen henkilökunnan vastuulle. miseksi oli monia. Koulujen sisällä tehtiin yh- Koulujen henkilökunnan avuksi tulisi kehittää teistyötä erityisesti kouluterveydenhoitajien ja erilaisia toimintatapoja, joiden avulla tupakka- opettajien kanssa. Useissa kouluissa tupakkater- lain valvontaa voisi parantaa kouluissa. Valvon- veysopetusta antoivat opettajien lisäksi vierai- nan vastuuta tulisi siirtää myös lainvalvonnan vi- levat luennoitsijat. Arvioiden perusteella myös ranomaisille ja yhteistyötä tulisi kehittää koulun vanhempien ja koulujen välistä yhteistyötä pi- sekä lainvalvonnan viranomaisten kesken. dettiin keskeisenä asiana. Kuitenkin vanhempainilloissa tapahtuvat keskustelut tupakoimatto- Lasten ja nuorten tupakoinnin vähentäminen on muuden tukemisesta ja tupakoinnista tapahtuvat yksi tärkeä tavoite. Kouluilla on keskeinen asema suhteellisen epäsäännöllisesti. Avointen kysy- lasten ja nuorten tupakoimattomuuden edistämi- mysten perusteella ongelmaksi vanhempainil- sessä, koska koulujen avulla pystytään tavoitta- loissa koettiin muodostuvan mm. se, että niiden maan suuri joukko nuoria ja terveiden elämänta- oppilaiden vanhemmat joiden lapset tupakoivat, pojen opettaminen on osa koulun järjestelmää. eivät usein osallistuneet vanhempainiltoihin. Tämän kyselyn perusteella voidaan sanoa, että koulujen henkilökunta suhtautuu myönteisesti Tupakkaterveysopetusmenetelmien arvioitiin tupakkaterveysopetukseen sekä he uskovat, että olevan pääasiallisesti perinteisiä opetusmuotoja. tupakkaterveysopetuksella pystytään vaikutta- Ryhmätöiden osuus on kasvanut viimeisen vii- maan tupakoimattomuuden edistämiseen. Suu- dentoista vuoden aikana. Opetuksessa kohdatut rena haasteena onkin, miten koulujärjestelmää ongelmat olivat lähinnä samoja kuin aikaisem- pystytään käyttämään tehokkaasti apuna nuorten min. Henkilökunta koki, että asenteisiin vaikut- tupakoinnin vähentämisessä. taminen on vaikeaa, koska oppilailla on halu kokeilla tupakointia ja yhdeksännellä luokalla Tämän raportin perusteella voidaan sanoa, että tupakointi on jo monilla oppilailla vakituinen yhteistyön kehittämistä eri tahojen välillä tulisi tapa. lisätä. Erityisesti yhteistyön kehittäminen koulun ja oppilaiden vanhempien välillä on oleellista.

62 Yhteistyön kehittäminen myös koulun ulkopuo- serojen kaventamista. Tupakointi on merkittävä listen tahojen, kuten terveydenhuollon, urheilu- ennenaikaisen kuolleisuuden syy sekä yksi kes- ja harrastejärjestöjen sekä nuorisotoimen välil- keinen selittävä tekijä koulutusryhmien välisissä le olisi hyödyllistä. Tupakkaterveysoppitunteja kuolleisuuseroissa. Nuorten tupakkatuotteiden tulisi pitää säännöllisesti jokaisena lukuvuonna käyttö alkoi lisääntyä Suomessa 1980-luvulla. peruskoulun 7.-9. – luokkien aikana sekä val- Vuonna 2005 14–18–vuotiaista noin 23% käyt- miita resursseja tulisi kehittää opettajien ja koko tivät tupakkatuotteita päivittäin. Tupakoinnin kouluyhteisön käyttöön, kuten valmiita opetus- aloittaminen ja kokeilu ovat hiukan vähentyneet paketteja tupakkaterveysoppitunteja varten. (1). Opettajien lisäkoulutusta terveys- ja tupakkater- Suomessa on nuorten tupakoimattomuutta edis- veysopetusta varten tulisi myös kehittää. Tämän tetty 1970-luvulta lähtien erilaisilla kouluohjel- kyselyn perusteella voimme sanoa, että opetta- milla, valtakunnallisilla kampanjoilla ja kilpai- jilla olisi halukkuutta siihen. Näin pystyttäisiin luilla. Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset lisäämään opettajien valmiuksia tupakkaterveys- nuoret tupakoivat 1990-luvun lopulla enemmän opetukseen ja mahdollisesti vaikuttamaan tupa- kuin eurooppalaiset yleensä (2), mutta erot ovat koimattomuuden myönteiseen ilmapiiriin koko varsinkin tytöillä tasoittuneet. kouluyhteisössä. Lisäksi eri tupakoimattomuutta edistäviä toimia tulisi kehittää jo tupakoivil- Nuorten tupakoinnin vieroitus on varsin uusi asia le oppilaille. Vieroituspalveluiden kehittäminen myös muualla ja vaikka tutkimustieto riippu- olisi tarpeellista, erityisesti tupakoinnin lopetta- vuuden kehittymisestä ja riskeistä on lisääntynyt maan motivoituneille oppilaille. voimakkaasti viime vuosina, käytännön keinoja on kehitetty ja tutkittu niukasti (3, 4). Kansallisia suosituksia ja toimenpideohjelmia on raportoitu 5.8 Lähteet Yhdysvalloista (5, 6) ja Kanadasta (7). 1. Rimpelä A, Rainio S, Pere L, Lintonen T, Nuorten tupakoimattomuuden edistämisessä tu- Rimpelä M. Tupakkatuotteiden ja päihtei- lee olla käytössä parhaat mahdolliset keinot. Tu- den käyttö 1977-2005. Helsinki: Sosiaali- pakointinsa aloittaneiden ja etenkin vakiintunei- ja terveysministeriön selvityksiä 2005:23. den tupakoijien tulisi saada tietoa, osaamista ja 2. Terveys 2015 -kansanterveysohjelmasta. tukea myös tupakoinnin lopettamiseen. Tämän In: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisu- raportin tavoitteena on: ja 2001:4. p. Helsinki. a) Koota tutkimustietoa nuorten tupakoinnin 3. Tossavainen K, Vartiainen E. Tupakkater- vieroituksesta veyskasvatus peruskoulussa. Helsinki: So- b) Esittää toimenpiteitä nuorten vieroituksen siaali- ja Terveyshallitus; 1992. suunnitteluun lähivuosille 4. Opetushallitus. http://www.edu.ﬁ. Perus- opetus, Terveystieto. In; 2004. 5. STAKES. Kouluterveyskysely. In: http:// 6.2 Kohderyhmät ja toimintaympäristöt www.stakes.ﬁ/kouluterveys/taulukot/2005/ tupakointi05.htm; 2005. Nuorten tupakoinnista ja tupakasta vieroituksesta tulisi olla tietoa kaikilla hallinnon ja toiminnan tasoilla, jotka vaikuttavat tai toimivat nuoren elinpiirissä. Päättäjien (kunnalliset päättäjät, 6 NUORTEN TUPAKOINNIN VIEROI- lääninhallitukset, Sosiaali- ja terveysministeriö, TUKSEN JÄRJESTÄMINEN Opetusministeriö ja Kulttuuriministeriö) tulisi – Tutkimusnäyttö ja toimenpide-ehdotukset olla tietoisia nuorten tupakoinnin ehkäisystä ja sen tärkeydestä sekä ottaa tupakoinnin vieroitus Marjaana Pennnanen ja Kristiina Patja, Kansan- huomioon kunnallisia ja alueellisia päihdestrate- terveyslaitos gioita suunnitellessa. Nuorten tupakoinnin vieroituksen tulisi tapah- 6.1 Tausta ja tavoitteet tua ympäristössä, jonka he kokevat omimmaksi. Terveys 2015 – kansanterveysohjelman yksi ta- Nuorten vanhempien ja muiden elinympäristön voite on puolittaa alle 18-vuotiaiden tupakoinnin aikuisten tulisi olla nuoren tukena, mutta toisaal- yleisyys. Tämä tukee muita ohjelman tavoitteita ta nuorelle tulisi tarjota vieroitusta myös luotta- mm. terveiden ja toimintakykyisten elinvuosien muksellisesti nuoren näin halutessa. Koulun mer- lisäämistä sekä väestöryhmien välisten tervey- kitys on suuri tiedon ja taitojen antajana. Koulun

63 asenteella ja toiminnalla tupakoinnin suhteen köisemmin hän tupakoi aikuisena säännöllisesti on merkitystä nuoren asenteiden kehittymisel- (16). Nuorten tupakointiin liittyy aikuisten tupa- le. Koulujen tupakointiohjeistus ja sen tehokas kointiin verrattuna enemmän epäsäännöllisyyttä. valvonta lisäävät tupakasta vieroituksen tarvetta Näin ollen nuoren ja hänen lähiympäristönsä voi (8). Opettajien, koulukuraattorien, opinto-oh- olla vaikeaa havainnoida ja ymmärtää nuoren tu- jaajien, rehtorien ja koulupsykologien tulisi an- pakkariippuvuutta tai sen riskiä ajoissa (17). taa tietoa tupakoinnin vieroituksesta. Koulu- ja Nuorten nikotiiniriippuvuuden yleisyydestä opiskeluterveydenhuollolla tulisi olla valmiudet Suomessa ei ole tarkkaa tietoa. Siqueiran ym. auttaa nuoria vieroittamaan tupakasta. tutkimuksessa yli puolet päivittäin tupakoineista Tupakoinnin vieroitusmahdollisuus tulisi olla nuorista raportoi kärsineensä fyysistä vieroitus- tarjolla myös niissä terveydenhuollon yksiköis- oireista yrittäessään lopettaa tupakointia (18). sä, joissa nuoria hoidetaan. Varsinkin pitkäai- Clemente ym. tutkimuksessaan totesivat, että kaissairaiden nuorten (esim. astmaatikot ja nuo- noin 87 % tupakoitsevista nuorista oli ainakin ruustyypin diabeetikot) tupakoinnin vieroitusta lievästi nikotiiniriippuvaisia (19). Valtakunnal- tulisi kehittää. liseen STUMPPI–tupakastavieroituspuhelimeen soittaneista oli alle 18-vuotias kolmannes. Niko- tiiniriippuvuustestillä arvioituna heistä 70 %:lla 6.3 Tupakkariippuvuus nuorilla oli nikotiiniriippuvuusoireita, kun he yrittivät lo- Tupakointi aiheuttaa fyysisen, psyykkisen ja pettaa tai vähentää tupakointia (20). Colby ym. sosiaalisen riippuvuuden. Tupakoinnin aloitta- huomioivat katsauksessaan, että nuorten nikotii- minen on monimutkainen tapahtumaketju, jos- niriippuvuuden määrittelemisessä on eroja, joten sa ulkoisilla tekijöillä, ystävillä ja ympäristön yleisyyttä on vaikea selvittää. He arvioivat, että odotuksilla on suuri merkitys. Vaarana on, että tupakoivien nuorten nikotiiniriippuvuus vaihte- vähitellen tupakointi alkaa muuttua ehdollistu- lee 20-60 % välillä (21). neeksi käyttäytymiseksi (9). Samaan aikanaan Nuorten lopettamishalukkuus väestötasolla ei kehittyy ja voimistuu fyysinen riippuvuus niko- poikkea olennaisesti koko työikäisestä väes- tiiniin, joka alkaa säädellä tupakoinnin määrää. töstä: 15–24-vuotiaista joka viides ilmoittaa Aikaisemmin ajateltiin, että nikotiiniriippuvuus yrittäneensä lopettaa edellisen vuoden aikana, syntyy kuukausissa. Nikotiiniriippuvuus voi mutta todellinen lopettaneiden osuus on noin 2 kuitenkin kehittyä nopeasti tupakoinnin aloit- %. Suomalaisessa 15-vuoden seuranta-aineis- tamisesta. Jo muutaman kerran tupakointi voi tossa 26 % 15-vuotiaana tupakoineista lopetti 28 aiheuttaa riippuvuusoireita (10). Tutkimusten ikävuoteen mennessä. Lopettamishalukkuus oli mukaan nuorilla ilmeni nikotiiniriippuvuusoi- myös suurta niiden joukossa, jotka edelleen tu- reita jo ensimmäisen tai toisen kokeilun jälkeen. pakoivat ja heistä 7 % arvioi tupakoivansa viiden Riippuvuusoireiden määrä lisääntyi poltettujen vuoden kuluttua. Lopettaneita oli eniten niiden savukkeiden määrän kasvaessa (11). Keskimää- joukossa, jotka jatkoivat ylempiin koulutusas- rin kahden savukkeen polttaminen viikon aikana teisiin (22). Tämä viittaisi siihen, että tupakasta aiheutti vieroitusoireita (10). Ei ole kuitenkin vieroitusta tulisi suunnitella kohdennetusti. Pol- mahdollista ennustaa, ketkä saavat muutaman tetun tupakan lisäksi myös muiden tupakkatuot- käyttökerran jälkeen riippuvuuteen liittyviä oi- teiden käyttö on huomioitava (23). reita. Tupakkariippuvuuden riskitekijät ovat sekä pe- rinnöllisiä että ympäristötekijöitä. Tupakkariip- 6.4 Tutkimusten valinta puvuuden kehittymiseen vaikuttavat yksilön pe- rimä, keskushermoston herkkyys nikotiinille ja Nuorten tupakoinnin vieroituksen tutkiminen maksan kyky hajottaa sitä, geneettinen tausta on on suhteellisen uutta. Pääosa tutkimusnäytöstä vielä osin avoin. Ympäristötekijät ovat merkittä- on tupakoinnin ennaltaehkäisystä. Jotakin tut- viä ja niihin voidaan vaikuttaa. kimustietoa vieroitusohjelmista kuitenkin on, mutta tutkimusasetelmat, menetelmät ja tulokset Ystävien tupakoinnilla (12, 13) ja vanhempien vaihtelevat. Ongelmana on tupakoinnin alkami- tupakoinnilla (14, 15) on havaittu olevan vaiku- seen liittyvät määrittelykysymykset, tupakkariip- tusta nuoren tupakointiin, näyttö ei kuitenkaan puvuuden määrittely nuorilla ja sen mittaaminen ole aivan kiistatonta (11). Kokeilujen aloittami- sekä nuorille soveltuvien vieroitusmenetelmien sikä on tärkeä, sillä mitä nuorempana nuori aloit- vähäinen määrä. Ohessa olevissa tutkimuksissa taa ensimmäiset tupakkakokeilunsa sitä todennä- intervention alkutilanteessa tehtyjä mittauksia ei

64 ole suurimmassa osassa raportoitu tai niitä ei ole Lotecka ym. vieroitusohjelma suunnattiin 14-18 tehty. Tupakoinnin vieroitusta on kohdennettu -vuotiaille vähintään kerran viikossa tupakoitse- tutkimuksissa koko nuorelle ikäluokalle, haluk- ville nuorille (n=49). Ohjelmaan nuoret rekry- kaille tai jollekin erityisryhmälle. Eri tutkimuk- toitiin lehtien, ilmoitusten sekä koulujen kautta. set ovat jaoteltu toimintaympäristön mukaisesti Ne nuoret, jotka halusivat osallistua ohjelmaan, kouluissa tai terveydenhuollossa toteutettuihin jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään. Toinen ohjelmiin sekä kilpailuihin. Kirjallisuushaut teh- ryhmistä (n=23) osallistui tapaamisiin, joissa tiin PubMed –ohjelman avulla termeillä: Smo- pohdittiin syitä miksi nuoret haluavat lopettaa king, Adolescent, Randomized Control Trial, tupakoinnin ja roolinäyteltiin hankalia tilanteita, intervention, cessation, teenage smoking, com- joihin nuoret voivat joutua. Tapaamisissa esitel- parison group, quit smoking, NRT, nicotine rep- tiin sellaisia nuoria, jotka olivat lopettaneet tupa- lacement therapy, adolescent cessation telepho- koinnin ja yleisiä vaihtoehtoja tupakointiin esim. ne ja internet. Haut rajattiin koskemaan 13-18 purukumin syöminen. Kokoontumisissa harjoi- vuoden ikäisistä nuorista tehtyjä tutkimuksia. teltiin rentoutumista ja keskusteltiin tupakoinnin Tämän lisäksi osa vieroitusohjelmista löydettiin välittömistä haitoista. Nuorille oli tarjolla myös haussa löytyneiden ja tiedossa olleiden katsauk- henkilökohtaista neuvontaa koko ohjelman ajan. sien lähdeluetteloista (4, 17, 21, 24-27). Toinen ryhmä (n=26) toimi vertailuryhmänä, ja he saivat tiedotteen tupakoinnin lopettamisesta. Heihin otettiin yhteyttä säännöllisesti ja kyseltiin 6.4.1 Kouluissa toteutetut vieroitusohjelmat miten lopettaminen sujui. Tupakoimattomuutta mitattiin itseraportoituna. Tulosten mukaan kol- Horn ym. tutki lyhyt kestoisen tietopaketin ja men kuukauden seurannassa ohjelmaryhmän tu- 10-viikon kouluopetukseen sisältyvän Not on to- pakointi väheni tilastollisesti merkitsevästi. Ver- bacco (N.O.T) – ohjelman tehoa. Käytetty ohjel- tailuryhmän tupakointi ei vähentynyt (30). ma on erityisesti suunniteltu tupakoijille, joilla on kohtalainen tai voimakas nikotiiniriippuvuus. Kommentti: Tutkimuksen otos on pieni. Satun- Viidestätoista koulusta valittiin mukaan 14-19- naistaminen ei ehkä ole ollut hyvin toteutettu ja vuotiaita tupakoivia nuoria (n=365), jotka poltti- otos liian pieni. Yhteyden puuttuminen kouluun vat yli viisi savuketta päivässä. Kaikkien osallis- tai hoitojärjestelmään on selvä heikkous ja vä- tuvien tupakointitiedot ja nikotiiniriippuvuus ar- hentää tutkimuksen käyttöarvoa keinojen pohti- vioitiin alussa ja koulut satunnaistettiin eri ryh- misessa. miin. Vähäisesti nikotiiniriippuvaisten ryhmässä Adelman ym. vieroitusohjelma suunnattiin noin lyhyen ohjauksen ja pitkäkestoisen ohjelman vä- 16-vuotiaille nuorille (n= 74). Ohjelmaan osal- lillä ei ollut merkittävää eroa lopettamisessa (24 listuneet nuoret olivat halukkaita lopettamaan % ja 23 %), mutta kohtalaisesti ja voimakkaasti tupakoinnin ja heidät rekrytoitiin koulujen sekä riippuvaisten lopettaminen lisääntyi merkittä- kouluterveydenhuollon kautta. Halukkaat nuo- västi pitkäkestoisessa ohjelmassa (kohtalainen ret jaettiin satunnaisesti kahteen eri ryhmään. riippuvuus 23 % ja 4 % ja vahva riippuvuus 14 Ensimmäinen ryhmä osallistui kuuden viikon % ja 8 %) (28). Samaan ohjelmaan osallistui 258 ajan kahdeksan tuntia kestäville koulupohjai- tupakoivaa nuorta kahdesta Yhdysvaltalaisesta sille oppitunneille (n=35). Toisen ryhmän nuo- osavaltiosta. Viidentoista kuukauden seurannas- rille jaettiin tietoa antava kirjanen tupakoinnin sa toisessa osavaltiossa ohjelmaryhmien välillä lopettamisen keinoista, ja lisäksi nuoret osallis- oli eroja tupakoinnin lopettamisessa. Pohjois- tuivat kolmen kuukauden kuluttua samanlaisille karoliinissa N.O.T -ryhmässä tupakoinnin oli oppitunneille kuin ensimmäinen ryhmä (n=39). lopettanut 9.8% oppilaista ja lyhyen tietopaketin Oppitunneilla keskusteltiin tupakoinnin lopetta- saaneiden oppilaiden keskuudessa 1.6%. Ero oli misen vaikeuksista, lopettamisen strategioista, tilastollisesti merkitsevä (29). autettiin nuoria valmistautumaan lopettamiseen Kommentti: Tutkimusmenetelmää ei kuvata sekä keskusteltiin vieroitusoireista ja tupakoin- tarkasti, joten vaikea arvioida, miten iso inten- tiin sortumisesta. Tupakoinnin lopettaminen var- siteettien ero on. Aineistoa ei esitetä kokonai- mistettiin mittaamalla sylkinäytteen kotiniinipi- suudessaan, joten täytyy luottaa tutkijan tietoon, toisuus ja hengitysilman häkäpitoisuus. Tulosten etteivät ryhmät poikenneet toisistaan. Selvästi mukaan heti ensimmäisen ryhmän oppituntien vaikuttaa siltä, että voimakkaasti riippuvaiset jälkeen ensimmäisen ryhmän nuoret lopettivat nuoret tarvitsevat eri keinoja kuin vähemmän tupakoinnin tilastollisesti merkitsevästi useam- riippuvaiset. min kuin toisen ryhmän nuoret. Ensimmäisen

65 ryhmän nuorista 59 % oli lopettanut tupakoin- on kehitetty vieroitusmalleja nuorille muutaman nin, kun toisen ryhmän nuorista lopettaneita oli vuoden ajan ja selvitetty lähinnä lääkärien toi- 17 %. Kaksi kuukautta siitä, kun toisen ryhmän mintaa nuorten tupakoinnin suhteen. Seitsemän nuoret olivat osallistuneet myös oppitunneille, kymmenestä lääkäristä ilmoitti kysyvänsä tupa- ensimmäisen ryhmän nuorista lopettaneita oli 34 koinnista 11–21-vuotiailta potilailta ja vieroi- % ja toisen ryhmän nuorista 27 %. Ero ei enää tus mahdollisuuksista ilmoitti kertovansa 1,7 % ollut tilastollisesti merkitsevä (31). (34). Alahengitystieinfektio ja terveystarkastus olivat niitä potilaskontakteja, joissa todennäköi- Kommentti: Tutkimuksessa on pieni otos lopet- simmin tupakointi otettiin esille. Toisessa tutki- tamaan halukkaita nuoria. Vieroitus koostui vain muksessa tupakointiin puuttumista ja vieroitusta oppitunneista eikä yksilöllistä neuvontaa annet- lisäsivät käytetty aika, luottamuksellinen hoito- tu. Seuranta-aika oli hyvin lyhyt, 3 kuukautta. suhde ja perehtyneisyys kansallisiin tupakasta Pitkäaikaista vaikutusta ei saavutettu, joka joh- vieroituksen hoitosuosituksiin (3). Nuorten tu- tunee menetelmästä, joka on kehitetty ennalta pakointitilanne ei ole yhtä vakiintunut kuin ai- ehkäisyyn eikä niinkään vieroitukseen. Suoma- kuisilla ja sen vuoksi tupakointiin liittyviä teki- laisessa terveystiedon oppiaineessa voitaisiin jöitä tulisi tarkastella laajemmin kuin kysymyk- käsitellä tupakasta vieroituksen keinoja saman- senä tupakoitko vai et. Tupakoinnin kesto, määrä tyyppisesti. ja lopettamisyritykset tulisi selvittää. Nuorilla Rohrbach ym. toteuttivat laajan koulu ja – yh- myös satunnaistupakointi ennustaa myöhempää teisöpohjaisen ohjelman, jossa tavoitteena oli päivittäistä tupakointia ja sekin tulisi selvittää. vähentää tupakan savua ympäristöstä, ehkäis- Tupakoimattomuuden tuki on tärkeä ja ystävien tä tupakoinnin haitallisia vaikutuksia, vähentää tupakointi, tupakointipaikat ja vanhempien tie- nuorten mahdollisuutta saada tupakkatuotteita toisuus tupakoinnista tulisi myös selvittää. ja edistää tupakoinnin lopettamista (n=6911). Hollis ym. vieroitusohjelman nuoret valittiin Ohjelma- ja vertailuryhmä valittiin satunnaisesti ohjelmaan tavallisten terveystarkastusten yhtey- 84 koulusta. Ohjelmaan kuului laaja media- ja dessä (n=2526). Osa nuorista oli tupakoitsijoita yhteisöohjelma, jonka avulla pyrittiin vaikuttaja osa ei tupakoinut. Nuoret olivat 14-17 – vuo- maan mm. tupakoinnin mainostamiseen ja tupa- den ikäisiä. Heidät satunnaisesti jaettiin kahteen kointiin. Koulupohjainen ohjelma sisälsi tavoit- eri ryhmään. Ohjelmaryhmän nuoret osallistui- teen saada koulut savuttomaksi, tupakoinnista vat yhteen tapaamiskertaan, jolloin nuoria moti- tiedottamista koulutunneilla ja ohjelmalla pyrit- voitiin siihen, että he eivät aloittaisi tupakointia tiin lisäämään tupakoinnin lopettamista tukevia tai lopettaisivat sen. He osallistuivat 10 minuu- palveluita nuorille. Nuoret olivat 15 -vuotiaita. tin kestävään interaktiiviseen osioon, jossa käy- Vertailuryhmä osallistui vain yhteisöpohjaiseen tettiin apuna tietokoneohjelmaan, jonka olivat ohjelmaan. Tupakoimattomuus mitattiin itsera- Prochaska, Velicer ym. kehittäneet. Siinä nuori portoituna. Tällä ohjelmalla ei pystytty vähentä- sai yksilöllistä palautetta ja motivointia tupa- mään nuorten tupakointia (32). koimattomuuden edistämiseksi. Palautteesta kes- Kommentti: Ohjelma on osa laajempaa tupa- kusteltiin ohjaajan kanssa. Nuoret saivat tapaa- koimattomuuden edistämisohjelmaa, mikä on miskerran päätteeksi tietolehtisen, joka perustui myönteinen asia. Otoskoko on suuri. Raportissa tietokoneohjelman palautteeseen siten, että se ei kuitenkaan ole selkeästi kuvattu mitä vieroi- oli yksilöllisesti räätälöity jokaisen nuoren tar- tuspalveluita eri kouluissa pyrittiin lisäämään ja peisiin nähden. Ohjelmaryhmän nuoret osallis- oliko näiden palvelujen tarjonnassa eroja koulu- tuivat vielä kahteen tapaamiskertaan seuraavan jen välillä. 11 kuukauden aikana. Näillä tapaamiskerroilla nuorten kanssa käytiin läpi palautetta, jonka nuori oli saanut ensimmäisellä tapaamiskerralla. 6.4.2 Terveydenhuollossa toteutetut vieroi- Osa nuorista ei päässyt tapaamiskerroille, joten tusohjelmat ohjaajat olivat heihin yhteydessä puhelimitse. Terveydenhuolto tapaa nuoria eri ikäkausitar- Vertailuryhmän nuoret osallistuivat 3-5 minuut- kastuksissa sekä lyhyt- että pitkäaikaissairauksi- tia kestävään tapaamiseen, jonka aikana nuorille en hoitojen yhteydessä. Tupakoinnin kysymises- annettiin tietoa hedelmien ja vihannesten käytön sä ja kirjaamisessa on kuitenkin usein vaihtelua tarpeellisuudesta. He saivat asiaa koskevat kaksi ja puutteita (33). Terveydenhuoltohenkilöstön tietolehtistä mukaansa. Tupakoimattomuus mi- asenteita tai tupakoinnin esille ottamista ei ole tattiin itseraportoituna. Tulosten mukaan tällä Suomessa tutkittu. Yhdysvalloissa ja Kanadassa ohjelmalla pystyttiin vaikuttamaan tupakoimat-

66 tomuuteen entisillä tupakoitsijoiden keskuudes- lisääminen vaikuttanut tupakoinnin lopettami- sa, mutta ei tupakoinnin aloittamisen ehkäisemi- seen, kun oli mukana yksilöity tuki. seen. Kahden vuoden seurannassa ohjelmaryh- män lähtötason mittausten tupakoivista nuorista McCambridge ym. ohjelmassa testattiin lyhyen tupakoimatta oli ollut edelliset 30 päivää 23.9% haastattelun vaikutusta tupakoinnin, alkoholin ja ja vertailuryhmän 11.4%. Tulos oli tilastollisesti huumeiden käytön vähenemiseksi niillä nuorilla, merkitsevä -. jotka käyttivät huumeita. Ohjelmaan osallistuvat olivat 16–20 vuoden ikäisiä (n= 200). Ohjelman Kommentti: Otoskoko oli suuri. Myönteisenä nuoret rekrytoitiin samanikäisten nuorten avus- asiana on myös se, että lisätehostusta käytettiin tuksella. Nuoret valittiin kahteen ryhmään sa- kahteen kertaan ohjelman päättymisen jälkeen tunnaisesti. Ohjelmaryhmän nuoret osallistuivat seuraavan 11 kuukauden aikana. Entisillä tupa- haastatteluun, jossa keskusteltiin tupakasta, alko- koitsijoilla tupakoimattomuus mitattiin kuluneen holista ja huumeista tavoitteena motivoida nuo- 30 päivän ajalta, mikä on liian lyhyt aika nuoril- ria vähentämään niiden käyttöä (n= 105). Haas- la, että voitaisiin tehdä johtopäätöksiä ohjelman tattelut tapahtuivat riippuvuusklinikalla. Vertai- vaikutuksista tupakoinnin lopettamiseen. luryhmän nuoret eivät osallistuneet haastattelui- hin (n= 95). Ohjelman alkaessa ohjelmaryhmän Sussman ym. vieroitusohjelma suunnattiin nuo- nuorista tupakoi 76 ja vertailuryhmän nuorista rille, jotka olivat tupakoineet viimeisen 30 päi- 63. Osallistuneille nuorille maksettiin 10 puntaa vän aikana. Koulut satunnaistettiin kolmeen eri jokaisesta haastattelusta. Lopettaminen mitattiin ryhmään. Ensimmäinen ryhmä osallistui kah- itseraportoituna. Osallistuneille sanottiin vielä, deksaan kokoontumiseen kuuden viikon ajan että hiusnäytteet otetaan biokemiallisia kokeita (n=139). Kokoontumiset tapahtuivat tupakka- varten. Tätä ei kuitenkaan tehty. Tulosten mu- klinikalla. Kokoontumisissa keskusteltiin tupa- kaan ohjelmalla pystyttiin vaikuttamaan ohjel- koinnin syistä, lopettamisesta, tupakoinnin stres- maryhmän tupakoinnin lopettamiseen. Kolmen siä aiheuttavasta puolesta, tupakan vaarallisista kuukauden seurannassa ohjelmaryhmästä 25 % aineosista sekä sen terveysvaikutuksista, tupa- lopetti tupakoinnin, kun taas vertailuryhmästä 8 koinnin lopettamiseen sitoutumisesta, vieroitus- %. Tulos oli tilastollisesti merkitsevä (37). oireista, painonhallinnasta ja miten stressiä voi ehkäistä terveellisellä tavalla. Kokoontumisissa Kommentti: Valikoitunut otos, jonka rekrytoin- harjoiteltiin myös itsehallinnan taitoja ja rentou- ti vaikuttaa tuloksen tulkintaan. Eri päihteitä tumista. Toinen ryhmä osallistui kokoontumisten ei eroteltu toisistaan vaan ohjelmassa eksyttiin lisäksi kouluohjelmaan, jossa koulut sitoutuivat pohtimaan päihteiden käytön syitä, seurauksia edistämään nuorten tupakoimattomuutta eri- ja omia voimavaroja vähentää päihteitä. Tuo laisilla lopettamistoimenpiteillä. Koulun yleis- esiin mahdollisuuden tehdä onnistunutta tupa- tä ilmapiiriä pyrittiin esimerkiksi muuttamaan kasta vieroitusta vaikeassa nuorten ryhmässä ja enemmän tupakoimattomuutta suosivaksi ja oh- motivoivan neuvonnan toimivuutta. Menetelmä jelmasta kerrottiin uutislehden avulla (n=120). vaatii resursseja, mutta tässä kohderyhmässä on Kolmas ryhmä toimi vertailuryhmänä, joka sai järkevää yhdistää eri päihdetyön osa-alueita. tavallisen kouluopetuksen (n=76). Keski-iältään nuoret olivat noin 17 -vuotiaita. Osallistumi- Albrecht ym. vieroitusohjelma suunnattiin tu- sesta ohjelmaan nuoret saivat opintoviikkoja tai pakoiville nuorille, jotka olivat raskaana (n=46). vapaatunteja. Lopettaminen todennettiin mit- Nuoret rekrytoitiin äitiysneuvoloista ja kou- taamalla hengityksen häkäpitoisuus. Kouluoh- luista. Kriteerit osallistumiseen olivat: nuoret jelman lisäämisellä kokoontumisten yhteyteen tupakoivat vähintään kerran päivässä, he olivat ei lisännyt lopettamista, mutta niistä nuorista, naimattomia ja ensisynnyttäjiä, 12–20-vuoden jotka osallistuivat ohjelmaryhmään, tupakoin- ikäisiä sekä heidän raskautensa oli edennyt 4- nin lopetti kolmen kuukauden seurannassa 17 28 viikolle. Ohjelma sisälsi kolme erilaista ryh- %. Vertailuryhmän nuorista tupakoinnin lopetti mää, joihin nuoret valittiin satunnaisesti. Kaikki samassa ajassa 8 % (36). nuoret saivat puolen tunnin ajan hoitajalta tietoa tupakoinnista ja sen vaikutuksista sikiöön sekä Kommentti: Hyvä otoskoko. Tupakoijia oli 54 % lehtisen, joka käsitteli edellä mainittuja asioita. oppilaista ja heistä joka kolmas osallistui tupa- Ensimmäisen ryhmän nuoret osallistuivat kah- kasta vieroitustutkimukseen. Seuranta-aika oli deksaan tapaamiseen, joissa pyrittiin lisäämään lyhyt. Perustuu käyttäytymisen muutosteoriaan. nuorten tietoisuutta tupakoinnin vaikutuksista. Kouluohjelman toteutuksesta vain vähän rapor- Tapaamisissa heitä motivoitiin lopettamaan tu- toitu. Huomionarvoista on, ettei kouluohjelman pakointi ja heille tarjottiin erilaisia keinoja lo-

67 pettaa tupakointi ja pysymään savuttomana mm. rogeeninen. 70 % tutkimukseen tulleista oli en- roolileikkien ja erilaisten keskustelujen avulla. siapupotilaita, 33 % avohoidon ja 7 % laitoshoi- Toisen ryhmän nuoret osallistuivat samanlai- don potilaita. Taustatekijöistä ei tarkempaa tietoa siin istuntoihin kuin ensimmäinen ryhmä, mut- ja poisjääneiden poisjääntisyistä ei tietoa. Ohjel- ta jokaiselle nuorelle valittiin samanikäinen tu- man tappamiskertojen lukumäärästä ei myös- pakoimaton nainen, jonka tehtävänä oli toimia kään ollut mainintaa. Tupakointiin puuttuminen henkilökohtaisena tukena tapaamisten aikana. kannatti, jo 10 % vertailuryhmässä lopetti, vaik- Kolmannen ryhmän nuoret toimivat vertailuryh- ka seuranta-aika tosin lyhyt. Näin toteutettuna ei mänä. Lopettaminen todennettiin hengityksen sovellu sairaaloiden vakituiseen käytäntöön. häkäpitoisuuden mittaamisella ja itseraportoi- Toisessa Colby ym. vieroitusohjelmassa (n=85) tuna. Lähtötasonmittauksista 4-6 viikon jälkeen käytettiin osittain samoja menetelmiä kuin ai- ensimmäisen ryhmän nuorista 16,6% ja toisen kaisemmassa ohjelmassa. Vieroitusohjelma ryhmän nuorista 30% oli lopettanut tupakoinnin. poikkesi kuitenkin edellisestä. Ohjelmaan va- Tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä (38). litut nuoret olivat myös 14-17 -vuotiaita ja he Kommentti: Otoskoko on pieni ja näin ollen eri olivat hakeutuneet hoitoon fyysisen sairauden ohjelmaryhmissä vain vähän nuoria. Toisessa tai vamman vuoksi. Nuoret olivat tupakoineet ryhmässä vain kymmenen nuorta, joista tupa- viimeisen 30 päivän aikana. Ohjelmaan mukaan koinnin lopetti kolme (30%). Vertailuryhmän haluavat nuoret haastateltiin ja jaettiin satun- tupakoinnin lopettaneita ei raportoitu. Seuranta- naisesti kahteen eri ryhmään. Vertailuryhmän aika oli lyhyt. nuoret saivat tietolehtisen, jossa kerrottiin mm. tupakoinnin hyvistä ja huonoista puolista sekä Colby ym. vieroitusohjelma suunnattiin 14-17 - tavoitteiden asettamisesta. Vertailuryhmä sai vuotiaille potilaille, jotka olivat hakeutuneet hoi- tietoa myös siitä mihin voivat ottaa yhteyttä, jos toon fyysisen sairauden tai vamman vuoksi (n= haluavat lisäapua tupakoinnista vieroituksessa. 40) ja olivat tupakoineet viimeisen 30 päivän ai- Ohjelmaryhmän nuoret osallistuivat yhdelle takana. Ohjelmaan mukaan haluavat nuoret haas- paamiskerralle ja he saivat saman tietolehtisen tateltiin. Nuoret jaettiin satunnaisesti kahteen eri kuin vertailuryhmä Ohjelmaryhmä osallistui ryhmään. Ohjelmaryhmään valitut nuoret osal- yhdelle tapaamiskerralle, jolla käytiin läpi tu- listuivat ohjelmaan, jossa nuoret keskustelivat pakoinnin etuja ja haittoja, lopettamista ja tu- tunteistaan tupakointia kohtaan ja mistä he tupa- pakoinnin vaikutuksista sairaaseen ihmiseen. koinnissa pitivät tai eivät pitäneet. Lisäksi nuo- Ohjelmassa nuorille annettiin henkilökohtaista ret saivat valita neljästä eri aihealueesta videon, palautetta mm. tupakoinnin terveysvaikutuksis- jonka he katsoivat. Sen jälkeen nuoret kokoon- ta, riippuvuudesta ja taloudellisista menetyk- tuivat pienryhmiin keskustelemaan aiheesta. Va- sistä tupakointiin liittyen. Nuorten tehtävänä littavina aihealueina olivat: tupakoinnin terveys- oli hahmottaa tulevaisuutensa, jos he jatkavat vaikutukset, tupakoinnin sosiaaliset vaikutukset, tupakointia tai lopettavat. Ohjelmassa nuoret tupakointiin liittyvä riippuvuus ja talouteen liit- suunnittelivat henkilökohtaisen toimintasuunni- tyvät asiat. Nuoret saivat yksilöllistä palautetta telman ja toimintamallin, miten lopettamiseen keskustelujen pohjalta tarkoituksena motivoida liittyvistä ongelmista päästään yli. Seurannat ta- heitä eteenpäin. Jokaisen kokoontumisen lo- pahtuivat yhden, kolmen ja kuuden kuukauden puksi nuoret asettivat henkilökohtaiset tavoit- kuluttua ohjelmasta. Nuorille maksettiin 15, 20 teet tupakoinnin vähentämiseksi. Nuoret saivat ja 25 dollaria osallistumisesta seurantoihin sekä vielä tietolehtisen tupakoinnin lopettamisesta. 10 dollaria, jos kaikki seurantatapaamiset ta- Vertailuryhmän nuorille annettiin sama tietoleh- pahtuivat ajallaan. Myös ohjelmaryhmän nuor- tinen, kuin ohjelmaryhmän nuorille. Heitä myös ten vanhemmat ottivat osaa ohjelmaan. Heille kehotettiin hakemaan apua tarvittaessa. Nuoret kerrottiin ohjelmasta puhelimitse ja selvitettiin saivat osallistumisestaan lähtötason mittauksiin perheen tupakointi taustoja, mielipiteitä nuorten 5 dollaria ja seurantamittauksiin 15 dollaria. tupakoinnista ja perheen yhteenkuuluvuudesta. Lopettaminen todennettiin itseraportoituna ja Vanhemmat saivat osallistumisesta kuukauden sylkinäytteestä mitatulla kotiniinipitoisuudella. ja kolmen kuukauden seurantaan viisi dollaria ja Tulosten mukaan ohjelmaryhmän nuorista tupa- puolen vuoden seurantaan kymmenen dollaria. koinnin lopetti 20 % ja vertailuryhmän nuorista Puolen vuoden seurannassa nuorten itserapor- 10 % (39). toitujen tulosten mukaan tällä ohjelmalla pystyt- Kommentti: Otoskoko oli pieni ja tutkimuksen tiin vähentämään ohjelmaryhmän nuorten tupa- kohderyhmä hyvin valikoitunut, mutta silti hete- kointia (seitsemän päivän tupakoimattomuus),

68 mutta kotiniinin pitoisuuksien mittaamisella tätä kon ajan akupunktiohoitoihin. Ohjelmaryhmän tulosta ei saavutettu. Puolen vuoden seurannassa nuorilla akupunktiota annettiin akupunktiopis- kuitenkin voidaan havaita kotiinimittausten pe- teisiin, joiden ajateltiin helpottavan tupakoinnis- rusteella tupakoinnin vähentyneen molemmissa ta vieroitusta. Vertailuryhmän nuorilla akupunk- ryhmissä (40). tiohoidot annettiin akupunktiopisteisiin, joista ei tiedettävästi ole hyötyä tupakoinnin vieroituk- Kommentit: Tällä vieroitusohjelmalla ei pystytty sessa. Tulosten mukaan akupunktiohoidolla ei vaikuttamaan tupakoinnin lopettamiseen. Itsera- pystytty lisäämään nuorten tupakoinnin lopetta- portointia on vaikea arvioida, koska sitä ei ole mista (42). tarkkaan määritelty artikkelissa. Vieroitusohjel- malla pyrittiin vaikuttamaan nuoriin myös van- Kommentti: Otoskoko on suhteellisen suuri. Ra- hempien kautta, mikä on positiivinen asia. portissa ei mainita miten nuoret jaettiin kahteen eri ryhmään. Ohjelmassa keskityttiin ainoastaan Myers ym. suuntasivat vieroitusohjelmansa akupunktiohoitoihin ja muu vieroitustuki jäi nuorille, jotka tupakoivat vähintään viikoittain. nuorilta saamatta. Akupunktiohoitojen myöntei- Nuoret rekrytoitiin neljästä eri päihdeohjelmas- sestä vaikutuksesta nuorten tupakoinnin vieroi- ta. Nuoret olivat 13-18 – vuoden ikäisiä ja heidät tukseen ei ole näyttöä. satunnaisesti jaettiin ohjelma- (n=26) tai vertai- luryhmään (n=28). Ohjelmaryhmän nuoret osallistuivat kuuden viikon vieroitusohjelmaan, jossa 6.4.3 Tupakoimattomuuskilpailut yhdellä tunnilla viikossa pyrittiin vahvistamaan Nuorten tupakointia on pyritty vähentämään nuorten motivaatiota lopettamiseen, antamaan myös erilaisten kilpailujen avulla. Kilpailuihin tietoa nikotiiniriippuvuudesta ja tupakointiin kannustavat ohjelmat perustuvat hyvin pitkälti liittyvästä opitusta käyttäytymisestä. Tunneilla Smoke Free Class – kilpailuun, joita on Suomes- opeteltiin myös kontrolloimaan mielitekoja, har- sa järjestetty vuodesta 1989. Kilpailuissa nuoret joiteltiin selviytymiskeinoja lopettamiseen sekä sitoutuvat olemaan määrätyn ajan tupakoimatta lopettamisen suunnittelua ja tupakoinnin uudel- ja siinä onnistuessaan heillä on mahdollisuus leen aloittamisen ehkäisyä. Jokainen tunti päättyi voittaa erilaisia palkintoja (43, 44). ryhmäkeskusteluihin edistymisestä ja ongelmien kohtaamisista. Vertailuryhmä ei osallistunut Schulze ym. Smoke-Free Class – kilpailussa op- ohjelmaan, mutta heille tarjottiin mahdollisuut- pilaat olivat 11-15 vuoden ikäisiä. Ohjelmassa ta osallistua siihen seurantamittausten jälkeen. 68 koulua jaettiin satunnaisesti ohjelma- tai ver- Tupakoimattomuus mitattiin itseraportoituna, tailuryhmiin (n=1704). Koululuokat sitoutuvat kotiinipitoisuuksien mittaamisella syljestä ja olemaan kuusi kuukautta tupakoimatta. Luokat häkämittauksilla. Tulosten mukaan kolmen kuu- saivat ottaa osaa kilpailuun, jos yli 90 % oppi- kauden seurannassa ohjelmaryhmän nuoret oli- laista oli ollut tupakoimattomia kilpailun ajan. vat pidättäytyneet tupakoinnista pidempään kuin Ohjelmaryhmän kouluissa opettajat opettivat vertailuryhmän nuoret. Tulos oli tilastollisesti muiden oppituntien yhteydessä tupakoinnin ter- merkitsevä. Kuuden kuukauden seurannassa tätä veysvaikutuksista, tupakoinnin lopettamisesta, tulosta ei voitu enää havainnoida (41). sosiaalisen paineen kohtaamisesta sekä tupakkateollisuuden vaikutuksesta tupakointiin. Opetta- Kommentti: Otoskoko oli aika pieni. Ohjelma- jat osallistuivat erilliseen koulutukseen ja saivat ryhmään ei ollut valikoitunut vain tupakoinnin ohjekirjan oppitunteja varten. Tupakoimatto- lopettamiseen motivoituneita nuoria. Ohjelman muus mitattiin itseraportoituna. Tulosten mu- tavoitteena oli motivoida myös ei-motivoituneita kaan 18 kuukauden seurannassa lähtötason mit- nuoria tupakoinnin lopettamiseen, siinä ei kui- tauksen tupakoijista tupakoinnin oli lopettanut tenkaan onnistuttu. Ohjelmaan rekrytoidut nuo- ohjelmaryhmässä 45.1% (n=128) ja vertailuryh- ret olivat neljän eri päihdeohjelman asiakkaita, mässä 41.4% (n=84). Tulos ei ollut tilastollisesti eikä raportissa mainittu näiden päihdeohjelmien merkitsevä (45). sisältöjä ja miten pitkään nuoret olivat olleet ohjelmissa mukana. Crone ym. ohjelmassa koululuokat sitoutuivat olemaan tupakoimatta viiden kuukauden Hee-Cheol ym. toteuttivat neljän viikon pituisen ajan (n=2562). Nuoret olivat 13 -vuotiaita ja tupakoinnista vieroitusohjelman kahdessa kou- he saivat oppitunneilla tietoa tupakoinnista, tu- lussa (n=238). Nuoret tupakoivat säännöllisesti. pakointiin liittyvistä asenteista ja sen sosiaali- He olivat 15-19 – vuoden ikäisiä. Heidät jaettiin sesta vaikutuksesta. Koulussa järjestettiin myös kahteen ryhmään. Nuoret osallistuivat neljän vii- valokuvanäyttely aiheena tupakoimaton luokka.

69 Luokat, jotka pystyivät olemaan tupakoimatta laskivat, kahden hoitoryhmän välillä ei ollut ero- viiden kuukauden ajan ja esittivät parhaat vaja. Nuoret sietivät lääkityksiä hyvin. Verenpaine lokuvat, palkittiin rahapalkinnoilla. Tulosten ja sydämen syke eivät nousseet hoitojen aikana. mukaan ohjelmaryhmässä tupakointi aloitettiin Bupropionin lisääminen hoitoon ei lisännyt tu- vertailuryhmää harvemmin. Ohjelman jälkeen pakoinnin lopetusta. Kymmenen viikon jälkeen tulokset olivat tilastollisesti merkitseviä, mutta niistä nuorista, jotka olivat saaneet nikotiini- vuoden seurannassa merkitsevyyttä ei enää ollut laastarihoidon lisäksi myös bupropion-hoitoa, havaittavissa. Ohjelmaryhmän nuorista useampi tupakoinnin lopetti 23%, 26 viikon jälkeen lo- lopetti tupakoinnin vertailuryhmään verrattu- pettaneita oli 8%. Kun taas niistä nuorista, jotka na, mutta tulos ei kuitenkaan ollut tilastollisesti olivat saaneet nikotiinilaastarihoidon lisäksi pla- merkitsevä (46). sebohoitoa, tupakoinnin lopetti kymmenen viikon jälkeen 28% ja 26 viikon jälkeen 7% (48). Kommentti: Smoke-Free Class -kilpailu on suunniteltu pääasiallisesti tupakoinnin aloittamisen Kommentti: Hyvä otoskoko, mutta rekrytointita- ehkäisemiseen. Tupakoinnin lopettamiseen ei vasta ei tarkempaa tietoa. Ohjelma sisälsi lääke- tarjottu keinoja tai tukea esim. vieroitustukea, korvaushoidon lisäksi myös ryhmäkeskusteluja vaan sosiaalisen paineen oletettiin kannustavan/ ja vertaistukea. Seuranta-ajan jälkeen molem- pakottavan tupakoinnin lopettamiseen. missa ryhmissä oli saman verran tupakoinnin lopettaneita, tosin seuranta-aika kovin lyhyt, joten vaikea arvioida vieroitusohjelmien vaikuttavuut- 6.4.4 Tupakoinnin vieroituslääketutkimukset ta. nuorilla Nikotiinikorvaushoidon vaikutuksia tutkittiin Nuorten tupakoinnista vieroitukseen käytetyistä myös Hansen ym. tutkimuksessa (n=100), jossa lääkekorvaushoidoista on vähän tutkimustietoa. 13-19 vuoden ikäiset nuoret rekrytoitiin lentoleh- Aikuisille suositellut lääkehoidot eivät ole ensi- tisten, tiedotteiden, terveysasemien, radio ja tele- sijainen vieroitusmuoto nuorilla (8, 47). visio mainosten avulla vieroitusohjelmaan. Oh- Bupropionin vaikutuksia yhdistettynä nikotii- jelman nuoret tupakoivat vähintään kymmenen nilaastarihoitoon tarkasteltiin tutkimuksessa, savuketta päivässä viimeisen kuuden kuukauden jossa 15-18 vuoden ikäiset nuoret satunnaisesti aikana, eivät käyttäneet muita tupakkatuotteita, jaettiin kahteen eri hoitoryhmään (n=211). En- halusivat lopettaa tupakoinnin ja eivät ennen oh- simmäisen ryhmän nuoret saivat nikotiinilaasta- jelman alkua käyttäneet nikotiinikorvaushoitoja. rihoidon lisäksi bupropion hoitoa (150mg/vrk) Nuoret kokoontuivat 10 kertaa 13 viikon aikana ja toisen ryhmän nuoret nikotiinilaastarihoi- tapaamisiin, joissa he saivat tietoa tupakoinnista don lisäksi plasebohoitoa. Lääkehoidon lisäksi kognitiivis-behavioraaliseen lähestymistapaan nuoret osallistuivat ryhmätapaamisiin viikoit- pohjautuen. Tapaamisissa keskusteltiin mm. tain. Jokaiseen ryhmään kuului noin kahdeksan tupakoinnin syistä, stressin hallinnasta, selviy- nuorta ja kokoontumiset kestivät 45 minuuttia tymistavoista, kuinka ehkäistä tupakointiin sor- kerralla. Ryhmissä keskusteltiin ja harjoitel- tumista ja nuorilla oli myös mahdollisuus läpi- tiin taitoja selviytyä vaikeista tilanteista ilman käydä henkilökohtaisia asioita. Nuoret jaettiin tupakointia. Nuoret rekrytoitiin ohjelmaan yh- satunnaisesti kahteen eri hoitoryhmään. Heille deksästä eri koulusta. Ohjelmaan hyväksyttiin annettiin joko nikotiinilaastari tai plasebolaas- ne nuoret, jotka ovat tupakoineet vähintään 10 tari, jotka olivat ulkoisesti täsmälleen samannä- savuketta päivässä viimeisen puolen vuoden ai- köiset. Nuoret sitoutuivat lopettamaan tupakoin- kana, olivat yrittäneet tupakoinnin lopettamista nin ennen nikotiinikorvaushoitojen aloittamis- jo aikaisemmin sekä saivat Fagerströmin nikotii- ta. Heitä palkittiin ohjelmaan osallistumisesta niriippuvuustestistä enemmän kuin kymmenen siten, että mitä pienemmät hengityksen häkä- pistettä. Ohjelma kesti 26 viikkoa, jonka aikana pitoisuudet heillä oli eri mittauskerroilla, sitä nuoret sitoutuivat olemaan tupakoimatta. Tupa- arvokkaamman lahjakortin he saivat. Tulosten koimattomuus todennettiin hengityksen häkä- mukaan nikotiinikorvaushoitoa saaneet nuoret pitoisuuden ja virtsan kotiniinipitoisuuden mit- kokivat vähemmän himoa tupakointia kohtaan taamisella. Vieroitusoireita todennettiin pulssin ja vieroitusoireita verrattuna plasebohoitoa saa- ja verenpaineen mittaamisella, MDD- ja CES-D neisiin nuoriin. Nikotiinikorvaushoitoa saaneet -depressiomittareilla sekä Fagerströmin testillä. nuoret raportoivat kuitenkin enemmän päänsär- Tulosten mukaan hoitojen aikana nuorten himo kyä plasebohoitoa saaneisiin nuoriin verrattuna. tupakointia kohtaan ja masentuneisuuspisteet Tupakoinnin lopettamiseen eri hoidoilla ei ollut

70 vaikutusta. Kymmenen viikon seurannassa nikotiiniriippuvuus oli kehittynyt noin 70 % soitta- tiinikorvaushoidon saaneista nuorista tupakoin- jista (52). Vieroituspuhelinten etuna on helppo nin lopetti 10% ja plasebohoidon 18 % (49). saatavuus, alhainen kynnys hakea apua ja saada tukea sekä niihin voi soittaa nimettömänä. Niil- Kommentti: Vieroitusohjelmalla ei pystytty vai- lä voidaan tavoittaa laajempia määriä tupakoijia kuttamaan tupakoinnin lopettamiseen. Ohjelma kuin kohdennetuilla toimilla, joten niiden kus- ei pelkästään sisältänyt lääkehoitoa vaan myös tannustehokkuus on hyvä, vaikka lopettaneiden sosiaalinen lähestymistapa. Nuorilla oli mahdol- osuus jääkin yksilöön kohdentuvia toimia alhai- lista keskustella myös henkilökohtaisista asiois- semmaksi (8). Palvelujen tulee olla sovellettuja ta. Seuranta-aika oli lyhyt. nuorille soittajille ja ottaa huomioon nuorten tu- Nikotiinikorvaushoidon vaikutuksia vieroitusoi- pakointivaihe ja ympäristö. reisiin tarkasteltiin tutkimuksessa, jossa noin 17 vuoden ikäiset nuoret osallistuivat ohjelmaan, Rabius ym. tutkimuksessa tarkasteltiin, miten jossa heidät satunnaisesti jaettiin joko ryhmään vieroituspuhelimen avulla annettu neuvonta aut- joka käytti nikotiinilaastaria (15 mg) 16 tuntia taa nuoria tupakoinnin lopettamisessa (n=420). tai vertailuryhmään, jossa nuoret käyttivät pla- Rekrytointi ohjelmaan tapahtui niiden nuorten sebolaastaria 8 tunnin ajan (n=105). Nuoret rek- keskuudesta, jotka soittivat vieroituspuhelimeen. rytoitiin ohjelmaan kodittomien nuorten turva- Ohjelmaan valitut nuoret tupakoivat päivittäin ja kodista ja kahdesta vaihtoehtokoulusta. Nuoret olivat halukkaita lopettamaan tupakoinnin kah- tupakoivat vähintään 10 savuketta päivässä ja den viikon kuluessa. Ohjelmassa nuoret olivat he sitoutuivat olemaan tupakoimatta hoitojen 18-25 vuoden ikäisiä ja heidät jaettiin satunnai- ajan. Nuoret saivat osallistumisesta 50 dollaria sesti kahteen ryhmään, joista ensimmäisessä ryh- käteisenä ja 50 dollarin lahjakortin. Tutkimuk- mässä nuoret saivat viisi kertaa henkilökohtaista sessa vieroitusoireita mitattiin DSM-IV – testil- neuvontaa vieroituspuhelimen avulla ja heille lä, Fagerströmin nikotiiniriippuvuustestillä sekä lähetettiin postitse kolme tiedotetta tupakoinnin mittaamalla pulssi ja verenpaine. Tupakoimatto- lopettamisesta. Toisen ryhmän nuorille lähetet- muus todennettiin mittaamalla hengityksen hä- tiin vain tiedotteet kotiin. Tupakoimattomuus to- kätaso. Tulosten mukaan nikotiinikorvaushoitoa dennettiin itseraportoituna. Kolmen kuukauden saaneet nuorten verenpaine nousi hoitojen aika- seurannassa nuorista, jotka olivat saaneet tiedot- na, mitä ei tapahtunut plasebohoitoryhmässä. teiden lisäksi henkilökohtaista puhelinneuvon- Plasebohoitoa saaneiden nuorten sydämen syke taa, tupakoinnin oli lopettanut 20 % ja nuorista, laski ja subjektiiviset vieroitusoireet olivat ylei- jotka saivat vain tiedotteet kotiinsa 9 %. Tulos oli sempiä kuin nikotiinihoitoa saaneiden nuorten tilastollisesti merkitsevä (53). (50). Kommentti: Otoskoko oli hyvä, seuranta-aika Kommentti: Ohjelman vaikutusta lopettamiseen kuitenkin lyhyt. Tulokset näyttävät lupaavilta ja ei raportoitu. Otoskoko oli pieni ja tutkimuksen henkilökohtaisesta vieroitusneuvonnasta näyttää kohderyhmä hyvin valikoitunut. Hoitojen kesto hyötyvän ne nuoret, jotka haluavat ja ovat sitou- oli lyhyt. Ohjelmassa keskityttiin vain nikotiini- tuneet lopettamaan tupakoinnin. korvaushoidon antamiseen, siinä ei tarjottu nuo- Lipkus ym. vieroitusohjelma kohdennettiin rille tupakkaneuvontaa tai käytetty sosiaalista 15-18 -vuotiaille nuorille, jotka tupakoivat vä- lähestymistapaa. Rekrytoinnin lisäksi kouluja/ hintään kerran kuukaudessa ja olivat valmiita turvakotia ei sisällytetty ohjelmaan mukaan. lopettamaan (n=402). Nuoret rekrytoitiin ostos- keskuksista palkattujen avustajien välityksellä. Ohjelma sisälsi kaksi ohjelmaa, joista ensim- 6.4.5 Tupakoinnin vieroituspuhelinpalveluis- mäisessä nuoret saivat tupakoinnin lopettami- ta tehdyt tutkimukset sesta tiedotteita ja videon, jolla annettiin tietoa Tupakoinnin lopettamista tukevat puhelinpal- tupakoinnin lopettamisesta sekä motivoitiin tu- velut kehittyivät 1990-luvulta lähtien voimak- tustumaan tiedotteisiin. Toisessa ryhmässä tie- kaasti. Aikuisten lopettamisen tukemisessa on dotteiden ja videon lisäksi nuoret saivat kahdesti näyttöä puhelinpalvelun hyödyllisyydestä (51). henkilökohtaista vieroitusneuvontaa puhelimen Suomessa on hyviä kokemuksia nuorten haluk- välityksellä. Nuoret jaettiin ryhmiin satunnai- kuudesta soittaa tupakasta vieroituspuhelimeen, sesti. Tupakoimattomuus todennettiin itserapor- sillä vuoden 2002 alussa avattuun palveluun toituna. Tulosten mukaan kahdeksan kuukauden soittajista joka kolmas oli alle 18-vuotias. Niko- seurannassa vieroitusneuvonnan saaneista nuo-

71 rista tupakoinnin oli lopettanut 21% ja pelkän ovat lopettaneita ja ketkä eivät. Vertailuryhmän tiedotteen ja videon saaneista nuorista 19 %. Ero puuttuminen oli suuri vaje. ei ollut tilastollisesti merkitsevä (54). Kommentti: Otoskoko on hyvä ja seuranta-aika 6.4.7 Yhteenveto tutkimusnäytöstä kohtuullinen. Tulokset näyttävät lupaavilta. Huo- mioitavaa on, että henkilökohtaisen puhelinneu- Koulu on toimintaympäristönä luontevin, kun vonnan lisäämisellä ohjelmaan ei ole vaikutusta halutaan tavoittaa koko ikäryhmä jakamalla lopettamiseen. tietoa ja taitoja tupakoinnista sekä tupakoima- na pysymisestä. Laajassa katsauksessaan Skara ym. analysoivat tupakoinnin aloittamisen ehkäi- syyn tähtäävää 22 kouluohjelmaa, 2 yhteisöoh- 6.4.6 Verkkovieroituksesta tehdyt jelmaa ja yhden alueellisen ohjelman vuosilta tutkimukset 1976–1999 (56). Ohjelmissa keskeisiä sisältöjä Internet on uusi väline vieroituksessa. Verkko- ovat olleet mm. tupakkaan liittyvien asenteiden vieroitussivuilla voidaan tarjota väestötasolla muokkaus, sosiaalisen verkoston ja ympäristön tietoa tupakoinnista, terveydestä ja vieroitusoi- paineet ja niihin reagoiminen ja tietopohjan laa- reista sekä annetaan ohjeita miten tupakoinnin jentaminen. Kouluohjelmien vaikuttavuus on lopettaminen voi onnistua. Sivuilla voi ottaa hyvä ja vieroitusta suunnitellessa ohjelmissa hy- osaa erilaisiin keskusteluryhmiin, kertoa omia viksi havaittuja toimintamalleja tulisi arvioida tarinoita tupakoinnista, tehdä erilaisia testejä, myös vieroituksen näkökulmasta. Pohdittavaksi jotka motivoivat lopettamiseen, saada vastauk- jää, ovatko nuorten vieroituksen vaikuttavuuden sia kysymyksiin sähköpostin tai tekstiviestien kannalta keskeisiä samat tekijät kuin ennalta eh- avulla sekä saada henkilökohtaista ohjausta lo- käisyssä, sillä tutkimuksissa ei ole eritelty tar- pettamiseen mm. sähköpostin avulla. Verkkovie- kemmin eri riippuvuuden syntyyn vaikuttavien roituksen vaikutuksia on kuitenkin tutkittu hyvin tekijöiden osuutta vaikuttavuuteen (24). vähän ja satunnaistettua tutkimustietoa nuorten Nuorten vieroitusohjelmista on vähän tutkimus- kohdalla ei ole saatavilla. Woodruff ym. tutki tietoa. Pääosa tutkimuksista on keskittynyt tu- 13–18 -vuotiaita tupakoivia ja huonosti koulussa pakoinnin ehkäisyyn, joka nuorten ikäryhmässä menestyneitä nuoria (n=26), jotka osallistuivat on ensi sijaista. Tutkimusten laatu, aineisto ja yhteensä seitsemän tuntia kestävään verkko- menetelmät vaihtelevat eikä niiden vertailu ole vieroitusohjelmaan kahden kuukauden aikana. helppoa (25). Ohjelmien vaikutusta tupakoinnin Nuoret rekrytoitiin ohjelmaan opettajien avulla lopettamiseen on vaikea selvittää, koska osa nuo- ja osa nuorista ilmoittautui ohjelmaan tutkijoi- rista lopettaa tupakoinnin myös ilman ohjelmaan den esitysten kautta. Ohjelmaan hyväksyttiin ne osallistumista (25). Tutkimusohjelmissa on käy- nuoret, jotka olivat tupakoineet vähintään yhden tetty vertailuryhmää mahdollisimman luotetta- savukkeen viimeisen kuukauden aikana. Ohjel- van tiedon saamiseksi, mutta vertailuryhmät ovat massa nuoret osallistuivat verkon kautta tapah- useimmiten valittu valikoidusta joukosta, kuten tuneeseen motivoivaan haastatteluun koulute- tupakoinnin lopettamista haluavista nuorista. tun neuvojan ja muiden saman ikäisten kanssa. Ongelmana monissa vieroitusohjelmissa on ol- Nuorille maksettiin 5 dollaria jokaisesta tun- lut se, miten motivoida niitä nuoria osallistumaa nista, jolle he osallistuivat. Tupakoimattomuus ohjelmaan, jotka eivät ole kiinnostuneita tupa- todennettiin itseraportoituna. Yhden kuukauden koinnin lopettamisesta. Motivointina käytettiin seurannassa tulosten mukaan 39 % osallistujis- useassa ohjelmassa rahallista palkitsemista tai ta ilmoitti lopettaneensa tupakoinnin. Tulos oli opintoviikkojen saamista osallistumisesta. Poh- tilastollisesti merkitsevä. Tutkimuksessa ei ollut dittavaksi jää, miten nuorten vieroitusohjelmia vertailuryhmää (55). pitäisi toteuttaa. Milton ym. ehdottaa, että tämän Kommentti: Otoskoko pieni ja seuranta-aika hetkisen tiedon perusteella nuorten tupakoinnin lyhyt. Ohjelma kohdennettiin huonosti koulus- vieroitukseen tähtäävien ammattilaisten toimien sa menestyville nuorille, joilla tupakointi on tulisi pohjautua kognitiivis-behavioraaliseen lä- yleisempää kuin hyvin koulussa menestyvillä hestymistapaan (57). nuorilla. Kriteerit osallistumiseen olivat mata- lat. Ohjelmaan pystyi osallistumaan jos tupakoi 6.5 Nykytilanne vähintään kerran kuukaudessa ja seuranta-aika oli vain yhden kuukauden. Vaikea arvioida näin Suomessa nuorten tupakoinnin vieroituksen lyhyen seuranta-ajan perusteella ketkä nuorista tukitoimet ovat vielä varsin vähäiset. Nuorten

72 osalta ennaltaehkäisy on perustunut kilpailuihin tuksessa. Ehkäisytoiminnasta saatuja toimivia (Smoke-free – kilpailut), joissa kannustetaan käytäntöjä ja verkostoja tulisi hyödyntää. yhteisöllisyydellä oleman tupakoimatta (luokka- Toimivia rakenteita tulee työssä hyödyntää, mut- kilpailu). Lukiolaisille ja ammatillisissa oppilaita uuden osaamisen luomiseksi tiedon, välinei- toksissa opiskeleville on järjestetty lopettamis- den ja kehitystyön pysyvä keskittäminen ja kilpailuja (yksilökilpailu), joissa kannustetaan resursointi ovat välttämätöntä. Tämä helpottaisi nuoria lopettamaan tupakointi. Koulu- tai opis- yhteistyötä eri päihdetoimijoiden välillä. Yhteis- kelijaterveydenhuollossa on vähän vieroitus- työhön sisältyy mm. tietojen vaihtoa koordinoi- osaamista tai -toimintaa. Nuorten tupakoinnin dusti päällekkäisyyksien välttämiseksi. vieroitusosaamista ja -toimintaa on pyritty li- säämään eri terveysjärjestöjen toimesta järjestä- Nuorten tupakointi ja koulumenestys ovat yhte- millä vieroituskoulutuksilla eri koulumaailman ydessä toisiinsa. Mitä huonommin nuori menes- toimijoille. tyy koulussa sitä suurempi todennäköisyys on, että hän alkaa tupakoida (58-60). Tarvitaan koh- Maksuton vieroituspuhelin Stumppi tarjoaa tie- dennettuja toimenpiteitä erityiskohderyhmille toa ja palvelua myös nuorille. Vieroituspuhelimen mm. huonosti koulussa menestyville nuorille. vastaajiksi on koulutettu henkilöitä, jotka osaa- Tarvetta sukupuolikohdennettuun tupakoimat- vat vastata tupakoinnin lopettamaan haluavan tomuutta tukevaan terveysopetukseen myös on, nuoren erityistarpeisiin. Nuorille on avautunut koska tyttöjen tupakointi on lisääntynyt viimeis- tupakasta vieroitukseen keskittyvät verkkosivut ten vuosien aikana poikia enemmän (61). www.happi.ws, joka täydentää puhelinpalvelua. Osassa kouluista on kokeiluluontoisesti aloitet- Nuorten tupakoinnin vieroituksesta tiedetään tu vieroitusryhmätoimintaa, ja kokemukset ovat hyvin vähän. Aiemmin uskottiin, että riippu- myönteisiä, vaikka toiminta on vaativaa. vuuden kehittymiseen menee vuosia. Viime vuosien tutkimustulokset ovat muuttaneet käsi- tystämme nikotiiniriippuvuuden kehittymisestä 6.6 Toimenpide-ehdotukset ja nuorempien ikäryhmien vieroitusmenetelmiä on tutkittu, mutta tutkimustietoa on erittäin vä- 6.6.1 Yleistä hän ja menetelmät vaihtelevat. Olisikin tärkeää Tupakoinnin aloittaminen liittyy nuoren kas- lisätä tutkimustietoa nuorten riippuvuuden ke- vuvaiheessa moneen eri tekijään. Tupakointi ei hittymisen erityispiirteistä ja vieroitusmenetel- ole tupakoinnin alkuvaiheessa nuorelle ongelma mistä. Suomessa on hyvät mahdollisuudet tehdä vaan osa aikuisuuteen siirtymistä. Erityisesti on korkeatasoista riippuvuustutkimusta ja kehittää muistettava, että tupakointi altistaa nuorta mui- menetelmiä vieroitukseen, mikäli voimavaroja den päihteiden käyttöön. Tupakointiin puuttu- on löydettävissä kotimaisilta tai kansainvälisiltä minen ei ole vain tupakointiin puuttumista vaan rahoittajilta. nuoren itsemääräämisoikeuteen, kehitykseen ja valintoihin vaikuttamista. Hyvän tuloksen aikaan saamiseksi tarvitaan pitkäkestoisia toi- 6.6.2 Vieroitusta tukeva toiminta mia, joissa voidaan tarjota välineitä eri tason toimijoille. Kansallisesti tupakasta vieroitukseen ja Nuorten keskuudessa tieto tupakan terveys- tupakoimattomuuden edistämiseen tulee luoda vaikutuksista heidän omalle terveydelleen on pysyviä rakenteita, joiden tehtävänä on hyvien perusta yksilön motivoitumiselle lopettaa tupa- käytäntöjen kokoaminen, välittämien, kehittä- kointi. Tältä osin tupakointia ehkäisevä toiminta minen ja arviointi. tukee vieroitusnäkökulmaa. Välineitä tähän ovat nuorten terveystiedon oppiaine, tupakoimatto- Tupakoimattomuuden edistämisen eri keinoja muuskampanjat ja -kilpailut. Tupakoivia nuoria tulee olla monipuolisesti käytössä. Tupakoin- ei kuitenkaan tule syyllistää. Se toimii itseään tiasenteisiin vaikutettaessa viestin johdonmukai- vastaan eikä synnytä avointa keskustelua lo- suus vahvistaa sen tehoa. Kilpailujen ja kansal- pettamisen mahdollisuuksista. Jos nuori haluaa listen palvelujen rinnalla tulee olla paikallista tai lopettaa tupakoinnin, vieroitustukea tulee olla alueellista vieroituspalvelua nuorille. Tupakoin- saatavilla lähiympäristöstä. Olisi tärkeää lisätä nin ennaltaehkäisy on ensisijaista nuoremmissa nuorten lähipiirin, kuten ystävien ja vanhempi- ikäluokissa 12–14 -vuotiailla, mutta vanhemmil- en, tietoa, miten tupakoivaa nuorta autetaan ja la ikäryhmillä, etenkin toisen asteen koulutuk- tuetaan. Kouluissa myös tukioppilaita tulisi mo- sessa, painopisteen tulee olla tupakasta vieroi- tivoida rakentamaan tupakoimatonta ilmapiiriä.

73 Terveyden lukutaito ja oman terveyden ylläpito tupakointi varsinaisesti ei ole pääongelma vaan kehittyy kouluaikana. Koululla on erinomaiset seurausta monista eri tekijöistä. mahdollisuudet lisätä nuorten valmiuksia omak- Tupakoinnin vieroitusta nuorille tulisi olla tar- sua terveitä elämäntapoja ja antaa keinoja elä- jolla sellaisissa terveydenhuollon yksiköissä, mänhallintaan. Tupakoinnin vierotuksessa ei ole jotka hoitavat pitkäaikaissairaita nuoria. Mo- kyse väin tupakoinnista, vaan oman elämän hal- nessa sairaudessa, kuten astmassa ja nuoruusiän linnasta. Tupakka kytkeytyy muihin päihteisiin diabeteksessa, tupakoinnin vieroitus on osa sai- ja varhaisella puuttumisella on keskeinen mer- rauden hoitoa ja komplikaatioiden ehkäisyä. kitys. Terveystiedon oppiaine on tärkeä jo olemassa oleva väline. Sitä tulisi arvioida ja kehit- Välineitä koulujen, terveydenhuollon, nuorten, tää edelleen tarpeen mukaan sisältämään myös vanhempien, nuoriso- ja harrastejärjestöjen tuek- tupakkariippuvuuden perusteita ja tupakoinnin si tulee kehittää aktiivisesti. Tupakkariippuvuu- vieroitusta. Terveyskäyttäytymisen valintoja tu- den arviointiin tulee kehittää moniulotteisempia keva kasvatustyö on perusta kaikelle päihdetyöl- mittareita, kuin pelkkä nikotiiniriippuvuus. Lo- le. Koulujen päihdestrategian tulee sisältää tupa- pettamisen motivoinnin arviointiin tulisi kehit- koimattomuuden edistäminen. Hyviä käytäntöjä tää työkaluja. Terveydenhuollossa tulisi kehittää tulisi olla saatavissa kehittämistyöhön. Uusia ja tarjota koulutusta nuorten vieroitukseen liit- työvälineitä tähän ovat tuomassa mm. Syöpä- tyvistä teoreettisista ja käytännön näkökulmista. järjestöjen kehittämä www.tyokalupakki.ﬁ ja Vieroitusmuotona kannattaa suosia pitkäkestois- terveystiedon opetuksen tueksi kehitetty www. ta ryhmävieroitusta, jossa keskitytään tupakoin- mcurho.ﬁ ja www.viritys.tv verkkosivustot. Op- nin lisäksi myös muihin ongelmiin. Voimakkaasti pilaskuntia tulee motivoida nuorten tupakoimat- nikotiiniriippuvaisten nuorten hoidossa voidaan tomuuden edistämiseen. käyttää korvaushoitoa kansallisten suositusten mukaisesti (62). Koska tutkittu tieto nuorten Yhteistyötä vanhempien ja koulun välillä on nikotiinikorvaushoidosta on tällä hetkellä vaja- vahvistettava. Vanhempien mahdollisuuksia ja vaista, kokemusten vaihtoon tulisi luoda mah- taitoja puuttua nuorten tupakointiin tulee tukea dollisuuksia näissä koulutustilaisuuksissa. sekä kouluissa että yleensä. Vanhempainyhdis- tyksiä ja koulujen harrastekerhoja tulee haastaa Vieroituspuhelin ja verkkovieroitus tarjoavat mukaan päihdekeskusteluun myös tupakoinnin mahdollisuuden saada anonyymisti tietoa ja osalta. Vanhempien tupakointitiedon lisääminen tukea lopettamiseen. Vertaistuen saaminen on ja vieroituksen tukeminen voi auttaa heitä luo- mahdollista verkossa mm. keskusteluissa, päi- maan tupakoimatonta ympäristöä. väkirjoissa ja ryhmäkeskusteluissa. Puhelinpal- velussa on mahdollista tarjota seurantaa ja aktii- Useat nuoret viettävät vapaa-aikaansa nuoriso- vista tukea myös näin tarvittaessa. Joka kymme- ja harrastejärjestöissä. Täten näillä järjestöillä nennessä tupakka-askissa on tiedot puhelinpal- on mahdollisuus edistää tupakoimattomuutta tu- velusta ja jatkossa myös verkkopalveluista tulisi kevaa ilmapiiriä jäsenistönsä keskuudessa. Nuo- tiedottaa varoitusteksteissä. riso- ja harrastejärjestöjen edellytyksiä ja taitoja nuorten tupakoimattomuuden edistämiseen tu- Tupakoimattomuuskilpailut tukevat vieroit- lisi tukea sekä lisätä heidän mahdollisuuksiaan tautumista ja lisäävät ikäluokan tietoutta tupa- tehdä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa nuorten kan riskeistä. Entiset Smoke Free Class ja Just tupakoinnin lopettamisen tukemiseen. Be Smokefree – kilpailut ovat yhdistetty saman sateenvarjon alle. Uudeksi yhteiseksi nimeksi on Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto seuraa tullut Smoke-free – kilpailu. Tarkoituksena on, oppilaiden terveyttä koko kouluajan. Opiskeli- että seitsemännellä luokalla nuoret osallistuvat jaterveydenhuolto jatkaa tätä toisen asteen kou- luokittain tupakoimattomuuskilpailuun. Kah- lutuksessa. Terveystarkastuksissa tulisi olla seu- deksannelta luokalta lähtien tupakasta vieroi- lontamenetelmiä, joissa huomioidaan muitakin tuksen rooli korostuu ja tällöin yksilökilpailuun tupakointiin liittyviä tekijöitä kuin päivittäistu- osallistuminen on mahdollista. Kouluja palki- pakointi. Seulonta yksin ei riitä vaan palvelujär- taan hankkeeseen osallistumisesta erilaisten kri- jestelmällä tulee olla valmiuksia joko järjestää tai teerien avulla, esim. onko koulun henkilökuntaa osallistua asiantuntijana tupakoinnin vieroituk- koulutettu hankkeeseen, ovatko koulut käyttä- sen järjestämiseen koulussa. Keskeistä on luoda neet apuna saatavilla olevaa materiaalia ja onko luottamuksellinen ilmapiiri. Vertaistuen merki- nuorilla ollut mahdollista osallistua oppitunneil- tys tulisi hyödyntää. Yhteistyö koulukuraattori- le, jotka tukevat tupakoinnista vieroitusta. Nämä en ja psykologien kanssa olisi hyödyllistä, koska

74 tukevat koulujen kokonaisvaltaista tupakoimat- koinnin lopettamisesta. Motivointina käytettiin tomuuden ehkäisytyötä. useassa ohjelmassa rahallista palkitsemista tai opintoviikkojen saamista osallistumisesta. Poh- Nuorten tupakoimattomuuden edistämiseen ja dittavaksi jää, miten nuorten vieroitusohjelmia vieroituksen tukemiseen tulisi olla kansallinen pitäisi toteuttaa. Milton ym. ehdottaa, että tämän resurssikeskus, joka verkostoi, ylläpitää ver- hetkisen tiedon perusteella nuorten tupakoinnin kostoa sekä tutkii ja kehittää menetelmiä käy- vieroitukseen tähtäävien ammattilaisten toimien tännön tarpeisiin. tulisi pohjautua kognitiivis-behavioraalista lä- hestymistapaan (57). 6.7 Yhteenveto Suomessa tupakoimattomuuden edistämisessä Tupakointi aiheuttaa fyysisen, psyykkisen ja ollaan pitkällä ja toimintakulttuuri on tupakka- sosiaalisen riippuvuuden. Tupakoinnin aloitta- kielteinen. Nuorten tupakoinnin vieroituksen minen on monimutkainen tapahtumaketju, jossa kehittämisessä tulee edetä maltillisesti ja yhteis- ulkoisilla tekijöillä, ystävillä ja ympäristön odo- työtä tehden. Haasteena ovat a) tutkimustiedon tuksilla on suuri merkitys. kertyminen nuorten tupakoinnin erityispiirteis- tä, riskiryhmistä b) nuorten tupakoinnin tapojen Nuorten tupakoinnin vieroitus on varsin uusi ja vieroitustoiminnan monitorointi c) toimin- asia niin meillä Suomessa kuin muualla. Vaik- tamallien, koulutuksen ja välineiden luominen ka tutkimustieto riippuvuuden kehittymisestä käytännön tueksi ja d) rakenteiden, toimijoiden ja riskeistä on lisääntynyt voimakkaasti viime ja tavoitteiden määrittely. vuosina, käytännön keinoja on kehitetty ja tutkittu niukasti Suomessa. Nuorten tupakoinnin vieroituksen tukitoimet ovatkin vielä varsin 6.8 Lähteet vähäiset. Nuorten osalta ennaltaehkäisy on pe- 1. Rimpelä A, Rainio S, Pere L, Lintonen T, rustunut kilpailuihin (Smoke-free – kilpailut), Rimpelä M. Tupakkatuotteiden ja päihtei- joissa kannustetaan yhteisöllisyydellä olemaan den käyttö 1977-2005. Helsinki: Sosiaali- tupakoimatta (luokkakilpailu). Lukiolaisille ja ja terveysministeriön selvityksiä 2005:23. ammatillisissa oppilaitoksissa opiskeleville on 2. Kannas L, Harju-Kivinen R, Tynjälä J. Suo- järjestetty lopettamiskilpailuja (yksilökilpailu), malaiset nuoret tupakoivat yleisemmin kuin joissa kannustetaan nuoria lopettamaan tupa- muualla Euroopassa. Suomalainen strate- kointi. Kouluterveydenhuollossa tai opiskelija- gia nuorten terveyden ja tupakoimattomuu- terveydenhuollossa on vähän vieroitusosaamista den edistämiseksi. Helsinki: Sosiaali-ja ter- tai -toimintaa. veysministeriö; 1997. p. 21-34. Nuorten tupakasta vieroitus on varsin uusi ilmiö, 3. Klein JD, Levine LJ, Allan MJ. Delivery of mutta tutkimustieto lisääntyy jatkuvasti. Tieto smoking prevention and cessation services nikotiiniriippuvuuden biologiasta ja psyykkisen to adolescents. Arch Pediatr Adolesc Med. riippuvuuden kehittymisestä on lisännyt ym- 2001 May;155(5):597-602. märrystä nuorten tupakkariippuvuudesta. Nyky- 4. Lantz PM, Jacobson PD, Warner KE, Was- tiedon mukaan on vaikea arvioida mitkä keinot serman J, Pollack HA, Berson J, et al. Inves- ovat tehokkaimpia nuorten tupakoinnista vieroi- ting in youth tobacco control: a review of tuksessa. Pääosa tutkimuksista on keskittynyt smoking prevention and control strategies. tupakoinnin ehkäisyyn, joka nuorten ikäryhmäs- Tobacco Control. 2000 2000/3;9(1):47-63. sä on ensi sijaista. Tutkimusten laatu, aineisto ja 5. Orleans CT, Arkin EB, Backinger CL, Best menetelmät vaihtelevat eikä niiden vertailu ole A, Crossett L, Grossman D, et al. Youth To- helppoa (25). Ohjelmien vaikutusta tupakoin- bacco Cessation Collaborative and National nin lopettamiseen on vaikea selvittää, koska osa Blueprint for Action. Am J Health Behav. nuorista lopettaa tupakoinnin myös ilman oh- 2003;27 Suppl 2:S103-19. jelmaan osallistumista (25). Tutkimusohjelmis- 6. Tompkins NO, Dino GA, Zedosky LK, sa on käytetty vertailuryhmää mahdollisimman Harman M, Shaler G. A collaborative part- luotettavan tiedon saamiseksi, mutta vertailu- nership to enhance school-based tobacco ryhmät ovat useimmiten valittu valikoidusta jou- control policies in West Virginia. Center for kosta, kuten tupakoinnin lopettamista haluavista Disease Control and Prevention. Am J Prev nuorista. Ongelmana monissa vieroitusohjelmis- Med. 1999 Apr;16(3 Suppl):29-34. sa on ollut se, miten motivoida osallistumaan 7. Maule CO, Moyer CA, Lovato CY. App- niitä nuoria, jotka eivät ole kiinnostuneita tupa- lication of a better practices framework to

75 review youth tobacco use cessation. Am J 2001;155:489-95. Health Behav. 2003;27 Suppl 2:S132-43. 19. Clemente J, Rubio A, Perez T, Marron T, 8. Milton MH, Maule CO, Backinger CL, Gre- Herrero L, Fuertes F-E. Determination of gory DM. Recommendations and guidance nicotine dependence in school-aged smo- for practice in youth tobacco cessation. Am kers through a modified Fagerström Test. J Health Behav. 2003;27 Suppl 2:S159-69. An Pediatr (Barc). 2003;Jun;58(6):538-44. 9. Patja K, Haukkala A. Tupakkakertomus 20. Patja K, Iivonen H, Helakorpi S, Veteläsuo 2003. Helsinki: Kansanterveyslaitos; 2004. U. Valtakunnallinen STUMPPI -tupakasta- Report No.: B2/2004. vieroituspuhelin arviointiraportti. Hengi- 10. DiFranza JR, Savageau JA, Rigotti NA, tysliiton tutkimuksia 14/2004: Sosiaali- ja Fletcher K, Ockene JK, McNeill AD, et al. terveysministeriö. Development of symptoms of tobacco de- 21. Colby S, Tiffany S, Shiffman S, Niaura R. pendence in youths: 30 month follow up da- Are adolescent smokers dependent on nico- ta from the DANDY study. Tobacco Cont- tine? A review of the evidence. Drug and rol. 2002;11:228-35. Alcohol Dependence. 2000;59(Suppl. 1): 11. O’Loughlin J, DiFranza JR, Tyndale RF, S83-S95. Meshefedjian G, McMillian-Davey E, Clark 22. Paavola M, Vartiainen E, Puska P. Smoking P, et al. Nicotine-Dependence Symptoms cessation between teenage years and adult- Are Associated with Smoking Frequency in hood. Health Educ Res. 2001 Feb;16(1):49- Adolescents. American Journal of Preventi- 57. ve Medicine. 2003;25(3). 23. West R, McNeill A, Raw M. Smokeless to- 12. Landrine H, Richardson J, Klonoff E, Flay bacco cessation guidelines for health pro- B. Cultural diversity in the predictors of fessionals in England. Br Dent J. 2004 May adolescent cigarette smoking: the relative 22;196(10):611-8. influence of peers. Journal of Behavioral 24. Tyas S, Pederson L. Psychosocial factors Medicine. 1994;17(3):331-46. related to adolescent smoking: a critical 13. Paavola M, Vartiainen E, Puska P. Predicting review of the literature. Tobacco Control. adult smoking: the influence of smoking 1998;7:409-20 (Winter). during adolescence and smoking among 25. Sussman S, Lichtman K, Ritt A, Pallonen U. friends and family. Health Education Rese- Effects of Thirty-Four Adolescent Tobacco arch. 1996;11(3):309-15. Use Cessation and Prevention Trials on Re- 14. Engels R, Knippe R, Deop M. Predic- gular Users of Tobacco Products. Substance tability of smoking in adolescence:bet- Use and Misuse. 1999;34(11):1469-503. ween optimism and pessimism. Addiction. 26. Murphy-Hoefer R, Griffith R, Pederson L, 1998;94:115-24. Crossett L, Iyer S, Hiller M. A Review of In- 15. Chassin L, Persson C, Sherman S, Montello terventions to Reduce Tobacco Use in Col- D, McGrew J. Changes in peer and parent leges and Universities. American Journal of influence during adolescence: longitudinal Preventive Medicine. 2005;28(2):188-200. versus cross-sectional perspectives on smo- 27. Garrison M, Christakis D, Edel B, Wiehe king initiation. Developmental Psychobio- S, Rivara F. Smoking Cessation Interven- logy. 1986;34:1189-339. tions for Adolescents A Systematic Review. 16. Chassin L, Presson C, Sherman S, Edwards American Journal of Preventive Medicine. D. The natural history of cigarette smoking: 2003;25(4):363-7. predicting young-adult smoking outcomes 28. Horn K, Fernandes A, Dino G, Massey CJ, from adolescent smoking patterns. Health Kalsekar I. Adolescent nicotine dependen- Psychology. 1990;9(6):701-16. ce and smoking cessation outcomes. Addict 17. Moolchan ET, Ernst M, Henningfield JE. A Behav. 2003 Jun;28(4):769-76. review of tobacco smoking in adolescents: 29. Horn K, Dino G, Kalsekar B, Fernandes A. Treatment implications. Journal of the Appalachian Teen Smokers: Not On Tobac- American Academy of Child and Adoles- co 15 Months Later. American Journal of cent Psychiatry. 2000;39(6):682-93. Public Health. 2004;94(2):181-4. 18. Siqueira L, Rolnitzky L, Rickert V. Smo- 30. Lotecka L, MacWhinney M. Enhancing De- king Cessation in Adolescents. The Role cision Behavior in High School ’Smokers’. of Nicotine Dependence, Stress, and Co- The International Journal of the Addictions. ping Methods. Arch Pediatr Adolesc Med. 1983;18(4):479-90.

76 31. Ademan W, Duggan A, Hauptman M, Joffe Treatment. Psychology of Addictive Beha- A. Effectiveness of a High School Cessati- viors. 2005;19(2):230-3. on Program. Pediatrics. 2001;107(4):1-8. 42. Hee-Cheo K, Kyung-Kyun S, Kyoung-Kon 32. Rohrbach L, Howard-Pitney B, Unger J, K, Bang-Bu Y. The Effects of the Acupun- Dent C, Howard K, Cruz T, et al. Indepen- ture Treatment for Smoking Cessation in dent Evaluation of the Californian Tobacco High School Student Smokers. Yonsei Me- Control Program: Reltionships Between dical Journal. 2005;46(2):206-12. Program Exposure and Outcomes, 1996- 43. Vartiainen E, Saukko A, Paavola M. No 1998. American Journal of Public Health. Smoking Class -kilpailu ja nuorten tupa- 2002;92(6):975-84. kointi -Yhden vuoden seuranta. Sosiaalilää- 33. Moran S, Thorndike AN, Armstrong K, Ri- ketieteellinen Aikakauslehti. 1994;31:286- gotti NA. Physicians’ missed opportunities 9. to address tobacco use during prenatal care. 44. Vartiainen E, Saukko A, Paavola M, Ver- Nicotine Tob Res. 2003 Jun;5(3):363-8. tio H. ’No Smoking Class’ competitions in 34. Thorndike AN, Ferris TG, Stafford RS, Ri- Finland: their value in delaying the onset of gotti NA. Rates of U.S. physicians counse- smoking in sdolescence. Health Promotion ling adolescents about smoking. J Natl Can- International. 1996;11(3):189-92. cer Inst. 1999 Nov 3;91(21):1857-62. 45. Schulze A, Mons U, Edler L, Pötschke-Lan- 35. Hollis J, Polen M, Whitlock EP, Lichtenstein ger M. Lack of sustainable prevention ef- E, Mullooly J, Velicer WF, et al. Teen Reach: fect of the ’Smoke-Free Class Competition’ Outcomes From a Randomized, Controlled on German pupils. Preventive Medicine. Trial of a Tobacco Reduction Program for 2005;Article in Press. Available online at Teens in Primary for Teens Seen in Primary www.sciencedirect.com. Medical Care. Pediatrics 2005;115(4):981- 46. Crone M, Reijneveld S, Willemsen M, Vab 9. Leerdam F, Spruijt R, Sing R. Prevention 36. Sussman S, Dent C, Lichtman K. Project EX of smoking in adolescents with lower edu- Outcomes of a teen smoking cessation pro- cation: a school based intervention study. gram. Addictive Behaviors. 2001;26:425- Journal of Epidemiol Community Health. 38. 2003;57:675-80. 37. McCambridge J, Strang J. The efﬁcacy of 47. Lantz PM, Jacobson PD, Warner KE, Was- single-session motivational interviewing in serman J, Pollack HA, Berson J, et al. Inves- reducing drug consumption and perceptions ting in youth tobacco control: a review of of drug-related risk and harm among young smoking prevention and control strategies. people: results from a multi-site cluster ran- Tob Control. 2000 Mar;9(1):47-63. domized trial. Addiction. 1999;99:39-52. 48. Killen J, Robinson T, Ammerman S, Hay- 38. Albrecht S, Payne L, Stone C, Reybolds ward C, Rogers J, Stone C, et al. Randomi- M. A Prelimary Study of the Use of Peer zed Clinical Trial of the Efﬁcacy of Bupro- Support in Smoking Cessation Programs pion Combined With Nicotine Patch in the for Pregnant Adolescents. Journal of the Treatment of Adolescent Smokers. Journal American Academy of Nurse Practitioners. of Consulting and Clinical Psychology. 1998;10(3):119-25. 2004;72(4):729-35. 39. Colby S, Monti P, Barnett N, Rohsenow D, 49. Hanson K, Allen S, Jensen S, Hatsukami D. Weissman K, Spirito A, et al. Brief Moti- Treatment of adolescent smokers with the vational Interviewing in a Hospital Setting nicotine patch. Nicotine & Tobacco Rese- for Adoslescent Smoking: A Preliminary arch. 2003;4(August):515-26. Study. Journal of Consulting and Clinical 50. Killen J, Ammerman S, Rojas N, J. V, Haydel Psychology. 1998;66(3):574-8. F, Robinson T. Do Adolescent Smokers Ex- 40. Colby S, Monti P, O´Leary Tevyaw T, Bar- perience Withdrawal Effects When Depri- nett N, Spirito A, Rohsenow D, et al. Brief ved of Nicotine? Experimental and Clinical motivational intervention for adolescnet Psychopharmacology. 2001;9(2):176-82. smokers in medical settings. Addictive Be- 51. Stead LF, Lancaster T, Perera R. Telephone haviors. 2005;30:865-74. counselling for smoking cessation. Cochra- 41. Myers MG, Brown SA. A controlled Study ne Database Syst Rev. 2003(1):CD002850. of A Cigarette Smoking Cessation Interven- 52. Valtakunnallinen STUMPPI -tupakasta- tion for Adolescents in Substance Abuse vieroituspuhelin arvioitiraportti: Sosiaali-

77 ja terveysministeriö; Hengitysliiton tutki- 7 TURVALLISUUTTA, TERVEYTTÄ JA muksia 14/2004. PÄIHTEETTÖMYYTTÄ 53. Rabius V, McAlister A, Geiger A, Huang P, Todd R. Telephone Counseling Icreases Cessation Rates Among Young Adult Smo- Kirjallisuuskatsaus: Koulun rooli nuorten kers. Health Psychology. 2004;23(5):539- syrjäytymisen ehkäisyssä ja osallisuuden 41. vahvistamisessa 54. Lipkus I, McBride C, Pollak K, Schwartz- Bloom R, Tilson E, Bloom P. A randomized Katja Joronen, Tampereen yliopisto trial comparing the effects of self-help ma- terials and proactive telephone counselling Tiivistelmä on teen smoking cessation. Health Psycho- logy. 2004;23(4):397-406. Artikkelissa kartoitetaan ensiksi tämän päivän 55. Woodruff S, Edwards C, T. C, Elliot S. Pi- koululaisen kehityksellisiä haasteita, terveyttä, lot Test of an Internet Virtual World Chat riskialtista terveyskäyttäytymistä ja syrjäytymis- Room for Rural Teen Smokers. Journal of uhkia sekä koulun ja perheen merkitystä nuoren Adolescent Health. 2001;29:239-43. elämässä. Toiseksi esitellään suomalaisen yh- 56. Skara S, Sussman S. A review of 25 long- teiskunnan kannanottoja ja hankkeita sekä kan- term adolescent tobacco and other drug use sainvälisiä ohjelmia koululaisten syrjäytymisen prevention program evaluations. Prev Med. ehkäisemiseksi ja osallisuuden vahvistamisek- 2003 Nov;37(5):451-74. si. Erityisesti keskitytään kuvaamaan sellaisia 57. Milton M, Maule C, Backinger C, Gre- interventioita, joiden vaikuttavuutta on tutkittu gory D. Recommendations and guidance terveyskäyttäytymisen näkökulmasta. for practice in youth tobacco cessation. Kansanterveysohjelma Terveys 2015 on asetta- American Journal of Health Behaviour. nut ensimmäiseksi tavoitteekseen lisätä lasten ja 2003;27(Suppl 2):S159-69. nuorten hyvinvointia ja parantaa terveydentilaa 58. Koivusilta L, Rimpelä A, Rimpelä M, Vi- sekä vähentää turvattomuuteen liittyviä oireita kat A. Health behaviour-based selecti- ja sairauksia. Valtaosa suomalaisista nuorista on into educational tracks starts in early on tutkimusten mukaan terveitä ja hyvinvoivia. adolescence. Health Education Research. Kuitenkin fyysinen oireilu, kuten päänsärky ja 2001;16(2):201-14. niskahartiaseudun kipu, on yleistä. Myös ma- 59. Koivusilta L, Rimpelä A, Vikat A. Health sentuneisuuteen viittaavia oireita on noin 13 behaviours and health in adolescence as prosentilla helsinkiläisistä yläkoululaisista. Hel- predictors of educational level in adulhood: sinkiläisistä 8.-luokkalaisista tupakoi päivittäin a follow-up study from Finland. Social 12% ja 9.-luokkalaisista joka viides. Vähintään Science and Medicine. 2003;57:577-93. kerran kuussa humalaan joi itsensä 8.-luokkalai- 60. Paavola M, Vartiainen E, Haukkala A. Smo- sista joka kuudes ja 9.-luokkalaisista noin joka king from Adolescence to Adulthood: The neljäs. Perheen ihmissuhteisiin liittyvät turvat- Effects of Parental and Own Socioeconomic tomuuden kokemukset ovat myös melko ylei- Status. European Journal of Public Health. siä. Seurantatutkimukset osoittavat, että hyvät 2004;14:417-21. lapsuuden lähtökohdat, kuten hyvä itsehallinta, 61. Koivusilta L, Honkala S, Honkala E, Rim- koulumenestys, kodin sosiaalinen pääoma, en- pela A. Toothbrushing as part of the ado- nakoivat parempaa sosiaalista toimintakykyä, lescent lifestyle predicts education level. J kuten työuran vakautta ja kohtuullista alkoholin Dent Res. 2003;82(5):361-6. käyttöä aikuisena. Useat tutkimukset osoittavat 62. www.kaypahoito.ﬁ. Käypähoitosuositus: myös, että mielenterveyden ongelmilla on yhteys tupakointi, nikotiiniriippuvuus ja vieroitushoi- myöhempään riskialttiiseen terveyskäyttäytymi- dot.; 2002. seen, kuten tupakointiin ja alkoholin käyttöön. Vanhemmat ja opettajat ovat usein tietämättömiä lasten ja nuorten sisäänpäin suuntautuneista ongelmista, kuten masentuneisuudesta ja ahdistuneisuudesta. Koulun rooli lapsen ja nuoren sosiaalistajana ja hyvinvoinnin tuottajana on vahvistunut mm. koulutuksen pidentymisen ja perhe-elämän hajaan-

78 tumisen myötä. Suomessa on kehitetty ja toteu- ja epäonnistujiin, ja palvella näin työelämän tettu useita koulussa toteutettuja hankkeita nuor- kvalifikointitehtävää. (10, 11, s. 261) Koulussa ten syrjäytymisen ehkäisemiseksi, mutta niiden viihtymättömyyden voidaankin arvella johtuvan vaikuttavuutta ei ole juurikaan tutkittu. Kansain- siitä, että Suomessa koulun rooli kvalifikoida on välisen meta-analyysin mukaan tehokkaimmat vahvempi kuin sen rooli hyvinvoinnin vahvista- päihteiden käytön ehkäisyohjelmat keskittyivät jana. Samalla uusimmat tutkimustulokset osoit- käyttäytymiseen ja elämäntaitojen opetteluun, tavat, että juuri koulun ilmapiiriin ja kouluun korostivat nuorten ryhmäytymistä keskenään kiinnittymiseen liittyvät ongelmat vaikuttavat ja aikuisten kanssa, toteutettiin vuorovaikutuk- myös opillisiin saavutuksiin ja lasten oireiluun sessa nuorten kanssa, korostivat pohdiskelevaa, (mm. 12-14). itse-reflektoivaa oppimista, perustuivat selkeästi Helsinkiläisnuorten kouluvastaisuuden on todet- lausuttuun tarkoitukseen ja strategiaan sekä ko- tu olevan tyypillisempää pojille ja muusta kuin rostivat läheistä kontaktia nuoriin. Lisäksi inter- ydinperheestä tuleville oppilaille. Kouluvastai- vention vaikuttavuutta vahvistivat tutkimuksen suus yleistyy myös vanhempien koulutuksen vä- liittäminen vaikuttavuuden arviointiin, sosiaa- hentyessä ja kadulla vietetyn vapaa-ajan myötä, lisen vaikuttamisen näkökulma, keskittyminen mikä taas on yhteydessä tupakointiin ja alkoho- normeihin ja päätökseen päihteettömyydestä lin ja huumeiden käyttöön (15, 16, s. 327). On- sekä yhteisötason liittäminen ohjelmaan. Myös kin kärjistetysti väitetty, että ainoa varma mah- ikätoverin toimiminen ohjaajana näytti lisäävän dollisuus menestyä koulussa on valita itselleen ohjelman vaikuttavuutta. suurituloiset hyvinkoulutetut vanhemmat (17). Helsinkiläisnuorten kouluvastaisuutta ei voida 7.1 Johdanto Karvosen ja Rahkosen (16) mukaan palauttaa yksin yksilötekijöihin, vaan taustalla on yhteis- Perhekoon pienentymisen, perhe-elämän ha- kuntarakenteellisia ja paikalliseen kulttuuriin si- jaantumisen ja koulutuksen pidentymisen myötä doksissa olevia tekijöitä, kuten eroja pedagogi- on koulun rooli lapsen ja nuoren sosiaalistajana sessa eetoksessa. Opettajat käyttävätkin työssään vahvistunut. Vaikka koulun resursseja on jatku- yhteiskunnallista valtaa ja heidän tehtävänään vasti leikattu, tulisi sen silti pystyä yhä monipuo- on sosiaalistaa kansa kulloinkin dominoivan lisemmin vastaamaan oppilaiden hyvinvoinnista. kulttuurin ja ideologian mukaisesti (18). Myös Kouluhan tavoittaa lähes koko ikäluokan vähin- niin sanotun piilo-opetussuunnitelman on väi- tään yhdeksän vuoden ajan. (1-3) Helsingin kau- tetty luokittelevan oppilaat sosiaalisen taustansa pungin kouluissa korostetaan jokaisen oppilaan mukaan vahvoihin ja heikkoihin (17). Huonosti oikeutta hyvään oppimiseen ja oppijana kehitty- koulussa viihtyvät nuoret arvelevat itse ajautu- miseen sekä ihmisenä kasvamiseen ja sivistyk- vansa kahnauksiin poliisin kanssa ja kokevansa seen, demokraattisuutta, tasa-arvoa, suomalaista työttömyyttä (16). Syrjäytymisvaarassa olevien ja omaa kulttuuria ja kulttuurien välistä vuoro- nuorten aikuisten on todettu arvioivan omia vai- vaikutusta sekä kestävää kehitystä. Opetus- ja kutusmahdollisuuksiaan tavoitteidensa saavutta- kasvatustyön arvoissa on mainittu myös, ettei misessa muita huonommaksi (19). Positiiviselle peruskouluissa hyväksytä minkäänlaista väkival- diskriminaatiolle ja deterministisen kierteen kat- taa, syrjintää tai rasismia. (4) Kouluissa, joissa kaisulle on siten tilausta. nämä arvot toteutuvat, oletettavasti viihdytään. Suurin osa helsinkiläisistä alakoulun oppilaista Huonosti koulussa menestyvät nuoret ovat eniten (79-90 %) viihtyykin vanhempien tai vanhem- pois koulusta sekä keskeyttävät koulun todennä- man ja lapsen yhteisen arvion mukaan koulussa köisemmin kuin hyvin koulussa menestyvät ikä- hyvin (5-7). Huomattava osa helsinkiläisistä ylä- toverinsa (20). Koulukiusaamisella on todettu koululaisista ei kuitenkaan Kouluterveyskyselyn yhteys huonoon koulumenestykseen (14) ja kou- mukaan pidä koulunkäynnistä, vaikka tiedolliset lusta syrjäytymiseen (21). Myös masennuksesta oppimistulokset ovat maailman kärkeä (8, 1-2 kärsivät nuoret raportoivat enemmän poissaoloja www-lähde). Koulun oppimisilmasto sekä ko- koulusta, enemmän riskialtista terveyskäyttäyty- din kulttuurinen ja sosiaalinen kommunikointi mistä ja somaattisia vaivoja (22). Suomessa on todettu olevan OECD-maiden kes- Vaikka suurin osa suomalaisista lapsista ja nuo- kimääräistä tasoa heikompi (9). rista voi tänä päivänä erittäin hyvin (23) ja on Toisaalta koulun sosialisaatiotehtävään kuuluu tyytyväisiä elämäänsä (24), on huonosti voivien myös toimia sosiaalisen kontrollin välineenä se- lasten määrä noussut huolestuttavasti (23). Usei- kä valikoida oppilaita ja luokitella menestyjiin den tutkimusten mukaan noin joka viidennellä

79 suomalaislapsella ja -nuorella on psykososiaali- ka pohjalta myöhemmät tavat hahmottaa itse ja sia ongelmia ja noin joka kolmannella erityistuen maailma rakentuvat. Koulunkäynnin aloittanut tarvetta (25-27). Samansuuntaisia lukuja on ra- lapsi on elämänkulkunsa neljännessä vaiheessa, portoitu myös esimerkiksi Yhdysvalloissa (28). jossa lapselle määrittyy kuva itsestään osaava- Samalla sosioekonomisten tekijöiden vaikutus na, pystyvänä tai alemmuudentuntoisena. Ke- suomalaisten sairastavuuteen ja kuolleisuuteen hitysvaiheen onnistuminen synnyttää lapsessa on jopa noussut viime vuosina: huono-osaisten pystyvyyden tunnon: maailma on edessä valloi- väestöryhmien terveys on selvästi muita hei- tettavaksi. Lapsella tulisi olla tunne, että hänelle kompi. On selvää, että erityisesti elämänkulun tärkeät ihmiset kokevat lapsen taitavaksi ja osaa- alkuvaiheiden olosuhteet ja kokemukset heijas- vaksi, joka kelpaa heille ja jonka he hyväksyvät tuvat myöhempään terveyteen ja hyvinvointiin. sellaisena kuin hän on (38, s. 42). (29-32) Suomen kansallisen Terveys 2015 -oh- Nykymuotoisen nuoruuden kehkeytyminen eri- jelman keskeinen tavoite onkin kaventaa väes- tyiseksi ikävaiheeksi on kytköksissä mm. nuo- töryhmien välisiä terveyseroja (3 www-lähde). ruusajan pidentymiseen, koulutuksen erillisty- Koska elintavoilla, esimerkiksi tupakoinnilla, miseen, nuorten eriytymiseen erityiseksi ikäryh- on osuutensa terveyserojen syntyprosessissa, on mäksi ja sosiaalisen tuen ja kontrollin erillisty- elintapoihin syytä kiinnittää huomiota sekä kas- miseen (39-40). Nuoruuden kehitystehtävänä vatuksessa, yhteiskuntarakenteissa että lainsää- nähdään jo siihen mennessä saavutetun identi- dännössä (33-34). teetin kriisi. Nuori laajentaa maailmankuvaansa Pahoinvoivien lasten ja nuorten kohdalla puhu- ja etsii ihanteita ja hakee ammatillista rooliaan. taan ennemmin syrjäytymisvaarasta kuin syrjäy- Vallitseva kulttuuri muokkaa nuoruuden rooleja, tymisestä. Järventien (25) tutkimuksen mukaan ihanteita ja tavoitteita. (36-37) Näin esimerkiksi helsinkiläisistä alakoululaisista jopa 29% oli maahanmuuttajanuoren identiteettikriisi syve- vaarassa syrjäytyä, sillä heillä oli sekä puutteita nee oman kulttuurin ja ympäröivän kulttuurin perushoivassa että kielteinen minäkäsitys. Kou- erilaisten odotusten keskellä. lun käynnissä havaittuja syrjäytymisuhan merk- kejä ovat mm. fyysinen tai psyykkinen huonovointisuus, muutokset koulunkäynnissä tai ak- 7.2.1 Turvallisuuden kokemus tiviteeteissa, luvattomat poissaolot liittyneenä Turvallisuus on nostettu Terveys 2015 -ohjelman kouluvaikeuksiin, motivaatio-ongelmat, harras- ensimmäiseksi ikäryhmittäiseksi tavoitteeksi: tamattomuus, itsetuntopulmat, normien rikko- Lasten hyvinvointi lisääntyy, terveydentila para- minen ja päihdekokeilut sekä kiusaaminen (joko nee ja turvattomuuteen liittyvät oireet ja sairau- kiusaajana tai kiusattuna). (35) Suomessa onkin det vähenevät merkittävästi (Terveys 2015 -kan- viritelty useita hankkeita syrjäytymisen ehkäise- santerveysohjelma, 3 (www-lähde). Turvallisuu- miseksi tai osallisuuden lisäämiseksi, mutta niiden kokemusta lapsuudessa ja aikuisuudessa on den vaikuttavuutta ei ole juurikaan tutkittu (9). tutkittu Suomessa lähinnä turvattomuuden kaut- Tässä raportissa kartoitetaan ensiksi tämän päi- ta. Lahikainen ym. (41) tutkivat suomalaisten ja vän koululaisen kehityksellisiä haasteita, terve- virolaisten 5-12-vuotiaiden lasten turvattomuut- yttä, riskialtista terveyskäyttäytymistä ja syr- ta, joka määriteltiin peloiksi ja huoliksi lasten jäytymisuhkia, koulun ja perheen merkitystä elämässä. Suomalaisten koululaisten (n=447) koululaisen elämässä. Toiseksi esitellään syrjäy- pelot liittyivät ulkoisten tekijöiden (kuolema, tymisuhan alla elävien nuorten parissa tehtyjä tulipalo) lisäksi sisäisiin tekijöihin, kuten paina- kansainvälisiä ja kansallisia tutkimuksia ja oh- jaisuniin (22%), pimeässä nukkumiseen (11%) jelmia. Erityisesti keskitytään kuvaamaan sellai- ja sosiaalisiin tekijöihin, kuten vanhempien rii- sia interventiotutkimuksia, joiden vaikuttavuutta telyyn (19%) ja luokan edessä esiintymiseen on tutkittu. (14%). Lapsiperheisiin liittyy Kraavin ja Lahikaisen (42) mukaan omintakeinen turvattomuus, joka 7.2 Koululaisen kehityshaasteet on seurausta sairauden pelosta, taloushuolista Erik H. Eriksonin (36-37) mukaan ihmisen ke- ja vanhemmuuden taakasta. Vanhemmat koke- hitys suhteessa sosiaaliseen ympäristöön kulkee vat huolta siitä, pystyvätkö he täyttämään van- kahdeksan elämänkaaren psykososiaalisen vai- hemmuuteen liittyvät taloudelliset ja huolenpi- heen kautta. Erikson nimeää vastasyntyneen pe- don velvoitteet. Lapset kokevat taas vanhempia rusturvallisuuden sellaiseksi perustekijäksi, jon- enemmän perheen ihmissuhteisiin liittyvää tur-

80 vattomuutta. Huoli ja pelko vanhempien riitelys- Yksilön itsetunto kertoo, tiedostaako ja tunteeko tä, sairaudesta tai menettämisestä ovat yleisiä. hän itsensä sekä arvostaako hän itseään. Hyvä (42-43) Järventie (25) tutki 365 alakoululaisen itsetunto tai minäkäsitys on nuoren turvallisen lapsen saamaa perushoivaa ja psykososiaalista olon perusta. Siihen kuuluu todellisuuteen pe- hyvinvointia kahdella eri asuinalueella Helsin- rustuva itsensä tunteminen, kunnioittaminen ja gissä. Perushoiva tarkoitti ravintoa, lepoa, puh- arvostaminen. Terveeseen itsetuntoon katsotaan tautta ja turvallisuutta. Psykososiaalinen hyvin- kuuluvan myös kyky arvostaa muita ihmisiä, it- vointi määriteltiin identiteetiksi eli myönteiseksi senäisyys oman elämän ratkaisuissa sekä epäon- käsitykseksi itsestä. Järventien tutkimuksen mu- nistumisten ja pettymysten sietokyky. Terve it- kaan 29% lapsista, riippumatta asuinalueesta, setunto kehittyy silloin, kun nuori tuntee itsensä kärsi sekä perushoivan puutteesta että kielteises- hyväksytyksi ja saa oikeudenmukaista tunnus- tä minäkäsityksestä. Nämä lapset ovat Järventien tusta. (46-48) (Kuva 1) mukaan vaarassa syrjäytyä. Koulun antama konkreettinen palaute, jonka lap- Lapsen turvallisuuden kannalta on tärkeää, että si saa osaamisestaan, on merkittävä itsetunnon hän joko itse pystyy hallitsemaan arkielämän ta- vahvistaja tai heikentäjä. Koulun alku nopeut- pahtumia tai että hänellä on tunne siitä, että ne taakin lapsen itsekritiikin kehittymistä. Erityi- ovat hänen läheisten aikuisten hallinnassa. Lap- sesti ensimmäisten kouluvuosien aikana lapselle sen turvallisuuden tunne rakentuu pitkälti arki- muodostuu pitkälti hänen elämässään vaikuttava elämän konkreettisissa vuorovaikutustilanteissa, käsitys siitä, mitä hän osaa ja mitä ei, ja samalla kuten kotona ja koulussa. Lapsen turvallisuuden syntyy myös joko halu käydä koulua tai kasva- kannalta onkin keskeistä tarvitsevuus. Turvalli- va alemmuuden tunto. Vaikka murrosiän alussa nen aikuinen tarvitaan mm. sanoittamaan lapsel- 12-14-vuotiaana itsetunnossa esiintyykin jon- le vaikeita asioita, joita lapsi kohtaa esimerkiksi kin verran vaihtelua, on itsetunto todettu olevan median kautta. (44) murrosiässä melko pysyvä. (47) Turvattomuus -tutkimuksen mukaan 13-84-vuo- Henkilökohtaisilla tavoitteilla on havaittu olevan tiaista suomalaisista (45) noin joka kahdeksas yhteys yksilön hyvinvointiin. Abstraktit, itseen oli niin sanotusti perusturvaton: he kokevat elä- liittyvät tavoitteet on huomattu yhteydessä hy- män ja olemassaolonsa uhatuksi sekä fyysises- vinvoinnin ongelmiin, ja kehitystehtäviä heijas- ti (läheisen väkivaltaisuus) että materiaalisesti tavat, ympäristöön sidotut ja sosiaaliset tavoit- (mm. ylivelkaantuminen). Perusturvattomia oli teet taas hyvinvointiin. Mikäli nuori arvioi aset- eniten lapsiperheissä ja keskimäärin heikommin tamansa tavoitteet erittäin merkitykselliseksi ja koulutetussa väestöryhmässä. Perusturvatto- samalla ymmärtää ne vaikeasti saavutettavaksi, mien joukkoon kuului hiukan enemmän naisia hyvinvoinnin ongelmat ovat todennäköisiä. (49) kuin miehiä ja he kärsivät myös selvästi keski- määräistä useammin väsymyksestä, ahdistuneisuudesta tai masennuksesta, keskittymisvaike- uksista, somaattisista oireista, unettomuudesta, itsemurha-ajatuksista sekä yksinäisyydestä. Pe- % & rusturvattomat olivat kokeneet lapsuudessaan selvästi muita useammin erilaisia ongelmia ku- #!!! # ""! ten perheongelmia alkoholin vuoksi, kuoleman- #! !" ! tapauksia ja sairauksia perheessä, taloudellisia ! ! # ! ""! vaikeuksia ja laitoksissa asumista. (45) ( ! " 7.2.2 Myönteinen minäkäsitys ja terve itsetunto Minäkäsitys on jäsentynyt skeema itsestä, joka % sisältää menneisyyden, nykyisyyden ja tulevai- !#'"# !#'"# !"'' ! "! !"! suuden kokemukset ja havainnot yhdistytettynä arvoihin, asenteisiin, ihanteisiin ja tunteisiin. # ''! $ '$!$ Realistinen minäkäsitys toimii kuin karttana ja oppaana ihmisen toiminnan säätelyssä. (46, s. Kuva 1. Kehityshaasteet minäkuvan muokkaa- 18-19) jana ja elämänhallinnan tukena (48, s. 82)

81 7.2.3 Elämänhallinta, elämäntaidot ja näi- muiden kykyjen toteutumista. Se sisältää omien den vahvistaminen tunteiden tiedostamisen (self-awareness), tunteiden hallitsemisen (impulse control), motivaation Pulkkinen (9) on kollegoineen tutkinut Lapses- löytämisen (persistence, zeal and self-motivati- ta aikuiseksi -projektissa vuodesta 1968 alkaen on), muiden tunteiden havaitsemisen (empathy) (n=369) kouluiässä tapahtuvan kehityksen merja ihmissuhteiden hoidon (social deftness) (51, kitystä aikuisiän sosiaalisessa toimintakyvyssä. s. 66-67) Testattaessa tunneälytaitoja käytetään Tutkimukseen osallistuneita on seurattu 14-, useimmiten BarOnin testiä, missä tunneäly jae- 20-, 27-, 36- ja 42-vuoden iässä ja aineistoa on taan viiteen osa-alueeseen: intrapersoonalliset kerätty kyselyin, haastatteluin, toveri- ja opet- kyvyt, interpersoonalliset kyvyt, sopeutumis- taja-arvioinnein. Tutkimukseen osallistuneille kyky, paineensietokyky ja yleinen hyvinvointi on tehty 42-vuotiaana myös terveystarkastus. (53). Tutkimuksen päätulokset osoittavat, että keski- määräistä paremmat kehitykselliset lähtökohdat Tunneälyn ja tupakoinnin yhteyttä tutkinut Tri- kuten hyvä itsehallinta, koulumenestys, kodin nidad kollegoineen (54) löysi yhteyden tunneä- sosiaalinen pääoma ennakoivat keskimääräistä lyn ja tupakointiin asennoitumisen välillä. Tut- parempaa sosiaalista toimintakykyä kuten työ- kimukseen osallistui 714 6.-luokkalaista nuorta uran vakautta, kontrolloitua alkoholin käyttöä (keski-ikä 11,3 vuotta). Tulosten mukaan ne aikuisena ja päinvastoin. nuoret, joilla oli vahvat tunnetaidot, eivät aiko- neet tupakoida vihastuessaan, kun taas tunnetai- Kinnusen ym. (50) tutkimus osoitti, että opet- doiltaan heikommat ikätoverit arvioivat tupakoi- tajat tunnistavat melko hyvin ne nuoret, joilla vansa ärtyneinä. Vahvat tunnetaidot olivat yh- on heikko elämänhallinta ja jotka ovat syrjäy- teydessä myös vahvempaan käsitykseen omista tymisvaarassa. Opettajilla oli eniten vaikeuksia kieltäytymistaidoista tupakkaa kohtaan sekä vä- havaita hyvin koulussa menestyvien oppilaiden häisempään aikomukseen tupakoida. elämänhallintapulmat. Isokorpi (53) kehitti väitöskirjassaan työyhtei- Elämän- ja elämänhallintataitojen vahvistami- söjen tunneälytaito -mallin, joka toteutettiin toinen koulussa osana terveyden edistämistä on mintatutkimuksena liikenneopettajankouluttaji- nostettu esille voimakkaasti 1990-luvulla. Elä- en keskuudessa. Tunneälytaitojen oppimisessa mäntaitoihin on liitetty mm. sosiaalisia, tunne- ja korostuivat ryhmän merkitys ja ohjaajan taidot ongelmanratkaisutaitoja. (1, 28) Erityisesti tun- ja pedagogisissa ratkaisuissa käytettiin toimin- netaidot ja sen opettamisen edellytykset ovat he- nallisia menetelmiä. Tutkimustulosten mukaan rättäneet kiinnostusta mediassa kevään ja kesän mallin avulla saatiin aktivoitua työhön liittyvistä 2005 aikana. Terveystiedon oppiaineen palattua tunnekokemuksista puhuminen. Liikenneopetta- peruskoulujen opetussuunnitelmiin vuonna 2005 jankouluttajat arvioivat koulutusprosessin lisän- on tunnetaitojen merkitystä osana terveyttä alet- neen itsetuntemusta ja toisten tuntemusta sekä tu korostaa. Terveystiedon opetus perustuu mo- vahvistaneen itsetuntoa ja itsevarmuutta sekä nitieteiseen tietoperustaan ja sen tarkoituksena voimistaneen ryhmän yhteenkuuluvuuden tun- on edistää oppilaiden terveyttä, hyvinvointia ja netta ja yhteisöllisyyden sekä tunneälytaitojen turvallisuutta tukevaa osaamista. Opetuksen teh- merkityksen tärkeyttä. tävänä on kehittää oppilaiden tiedollisia, sosiaalisia, tunteiden säätelyä ohjaavia, toiminnallisia Eräs elämäntaitoihin keskittyvä ohjelma Suo- ja eettisiä valmiuksia. Terveystieto määritellään messa on Lions Quest ”Yhdessä kasvamisen” perusopetuksen opetussuunnitelmassa oppilas- ohjelma, joka perustuu mm. Banduran sosiaa- lähtöiseksi, toiminnallisuutta ja osallistuvuutta lisen oppimisen, Golemanin tunneäly-käsittee- tukevaksi. Opetuksen lähtökohtana tulee olla seen ja Hirschin kontrolliteorian ja sosiaalisen lapsen ja nuoren arki, kasvu ja kehitys sekä ih- kasvun malliin. Ohjelmaa rahoittaa Lions-jär- misen elämänkulku. (4 www-lähde) jestö. Quest -kasvatusohjelmien tarkoituksena on tukea kasvattajia, kun nämä auttavat lapsia ja Tunneäly, englanniksi emotional intelligence, on nuoria käsittelemään päivittäisiä haasteita elä- käsitteenä vielä melko nuori. Peter Salovey ja mässään. Ohjelma on suunnattu 5-17 -vuotialle John Mayer toivat sen tieteelliseen keskusteluun lapsille ja nuorille siten, että ohjelmat on laadit- vuonna 1990, mutta Daniel Golemanin (51) me- tu ikäryhmittäin 5-9 -vuotiaille (Vatupassi -oh- nestyskirjan Tunneäly - lahjakkuuden koko kuva jelma), 10-12 -vuotiaille (Kompassi -ohjelma) kautta käsite levisi suuren yleisön tietoon. (52) 12-17 -vuotiaille (Passi -ohjelma) sekä vanhem- Tunneälyä kuvataan metakyvyksi, joka säätelee muuteen yhteisvoimin -ohjelma lasten ja nuor-

82 ten vanhemmille. Opettajat ja vanhemmat val- laille. Ohjelma on uusi Suomessa ja pohjautuu mennetaan ohjelman käyttöön kaksipäiväisellä suurien mustavalkoisten kuvien ja videoiden koulutuksella. (55, 5 www-lähde) käyttöön. Opettaja ohjaa mallioppimisen, roolileikkien ja vahvistamistekniikoiden kautta tun- Kompassi -ohjelma on suunnattu alakoulun ylä- netaitojen oppimista. Kokeilutoimintaa on MU- luokille ja sen päätavoitteina on rohkaista van- KAVA -hankkeen kouluissa Jyväskylän, Sievin, hempia, koulun henkilökuntaa ja yhteiskuntaa Kuopion ja Etelä-Sipoon koulujen alaluokilla. (7 tukemaan lasten terveen kasvun hyväksi tehtä- www-lähde) vää työtä, antaa lapsille tilaisuuksia harjoitella hyvää toveruutta työskentelemällä ryhmässä ja auttamalla toisia, antaa lapsille tietoa ja taitoja 7.3 Koululaisen terveys siitä, kuinka he voivat elää tervettä elämää ja kunnioittaa monimuotoisuutta ja rohkaista tois- Nuoruus on elämänkulun terveintä aikaa (58). ten huomioonottamiseen. Kompassi -ohjelmassa Suomalaisetkin nuoret arvostavat terveyttä ja pyritään oppimaan ja vahvistamaan vuorovai- valtaosa (n. 80-90%) arvioi terveytensä erittäin kutus-, yhteistyö, ongelmanratkaisutaitoja sekä tai melko hyväksi (23, 59-64). Noin joka kym- itsensä ja toisten kunnioitusta ja arvostusta se- menennellä yläkouluikäisellä nuorella on jokin kä kielteisen painostuksen vastustamista. (55, 5 lääkärin toteama pitkäaikaissairaus (2 www-läh- www-lähde) de). Allergisesta nuhasta kärsii noin joka viides ja muusta allergiasta noin joka kolmas suomalai- Lions Quest -ohjelmaa on lähinnä itsearvioitu. nen yläkoululainen (23). Laadullisten tutkimusten tulosten mukaan opettajat arvioivat ohjelman vaikuttaneen myöntei- Nuorten terveyden tulevaisuutta varjostaa Rim- sesti lasten käyttäytymiseen ja sosiaalisiin tai- pelän (23) mukaan neljä ”oireyhtymää”: (1) ast- toihin. He arvioivat ohjelman tarjonneen myös mat ja allergiat, (2) metabolinen oireyhtymä (yli- tehokkaan työkalun luokan ilmapiirin paranta- painoisuus ja diabetes), (3) selän, niskan ja harti- miseksi. (55-56). Yhdysvaltalaistutkimus 6.- ja oiden oireet sekä (4) mielen ja vuorovaikutuksen 7.-luokkalaisten nuorten keskuudessa osoitti oireyhtymä, johon sisältyvät mielenterveyden (n=6239), että ohjelmalla pystyttiin ehkäisemään ongelmat, päivittäiset psykosomaattiset oireet, tupakoinnin ja marihuanan aloittamista (57). tupakointi sekä toistuva humalajuominen. Suomen ev.lut. seurakuntien Nuorten keskus jär- jestää Nuisku -ihmissuhdetaitokursseja nuorille 7.3.1 Itsearvioitu terveys ja koetut oireet ja nuorten kanssa toimiville tahoille. Kurssilla Itsearvioidun terveydentilan on todettu olevan opiskellaan ihmissuhdetaitoja nuoren näkökul- yhteydessä kuolleisuuteen, mutta lääkärin to- masta. Nuorten kurssi on suunnattu peruskoulu- teamalla sairaudella on vain vähäinen yhteys ja lukioikäisille ja se perustuu yhdysvaltalaisen koettuun hyvinvointiin (65-66). Itsearvioitu ter- psykologin ja kouluttajan Thomas Gordonin veydentila ennustaakin vahvasti koettua hyvin- kehittämään, alun perin vanhemmille suunnat- vointia, kuten elämään tyytyväisyyttä (65, 67). tuun koulutukseen (ks. Gordon Training). Kurssi Suomalaisten nuorten itsearvioitu hyvä terveys kestää 28 tuntia ja sen aikana käsitellään mm. on liitetty myös perheen hyvään sosioekonomi- omia tunteita ja arvoja, ystävyyttä ja perheen seen asemaan, tupakoimattomuuteen ja kohtuul- ihmissuhteita sekä tulevaisuuden suunnittelua. liseen liikuntaharrastukseen (61). Suomalaisessa Lyhyiden luento-osuuksien lisäksi kurssi sisäl- aikuisväestössä koulutusryhmien väliset tervey- tää runsaasti käytännön harjoituksia. Nuisku serot ovat sekä miehillä että naisilla suuret: mitä -kursseja järjestetään eri puolilla Suomea mm. parempi koulutustaso on, sitä parempi on myös seurakunnissa ja kouluissa. Nuorten Keskus jär- koettu terveys (68, 32). Laaja 18-39-vuotiaiden jestää vuosittain yhden Nuisku -kurssin osana (n=3669) keskuudessa tehty suomalaistutkimus rippikoulun ryhmänohjaajakoulutusta. Nuisku osoitti, että heikoilla lapsuuden olosuhteilla ja -ohjaajakoulutus on suunnattu nuorten paris- vastoinkäymisillä on merkittävä yhteys varhais- sa työskenteleville ja se on laajuudeltaan kaksi aikuisuuden koettuun heikkoon terveydentilaan opintoviikkoa. (6 www-lähde) ja psyykkiseen kuormittuneisuuteen. (69) Askelittain -ohjelma (Second Step) on alkujaan Välimaan (62) tutkimustulokset osoittivat, että amerikkalainen tunnetaitoihin, itsehillintään, suomalaisten nuorten itsearvioitu hyvä terveys ongelmanratkaisuun ja vihanhallintaan keskitty- määrittyi fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen vä ohjelma, joka on tarkoitettu alakoulun oppi- terveyden kauttta. Esimerkiksi nuoret, jotka ra-

83 portoivat terveytensä erinomaiseksi, kärsivät oireista ja perheen psykososiaalisista ongelmista vähemmän fyysisistä oireista, olivat tyytyväi- olivat yhteydessä lapsen myöhempiin psyykki- sempiä kehoonsa ja arvioivat kuntonsa parem- siin ongelmiin. (75) Solantaus kollegoineen (76) maksi kuin ne nuoret, jotka pitivät terveyden- havaitsi, että laman aikana (1990-luvun alussa) tilaansa erinomaista heikompana. Haarasillan perheen tulojen väheneminen lisäsi välillisesti tutkimus taas löysi yhteyden kroonisen taudin, lapsen riskiä mielenterveysongelmiin. Välittä- kuten astman ja depression kanssa. Masentuneet jinä toimivat perheen lisääntynyt taloudellinen nuoret arvioivat myös yleisen terveydentilansa paine, kielteiset muutokset vanhempien mielen- huonommaksi kuin ei-masentuneet nuoret. (22) terveydessä, parisuhteessa ja vanhemmuudessa. Nuorten terveyttä ei tulisikaan tutkia irrallaan heidän sosiaalisesta, fyysisestä ja psykologisesta Suomalaisten alakouluikäisten psyykkisistä on- ympäristöstään (62). gelmista tehtiin kohorttitutkimus 1980-1990-luvun vaihteessa. Alaluokkalaisilla 8-9-vuotiailla Myös perhetyypin on todettu olevan yhteydessä suomalaislapsilla psykiatristen häiriöiden esiin- koettuun terveydentilaan. Esimerkiksi ydinper- tyvyys oli 21.8%, pojilla korkeampi (29.8%) heen nuorissa oli enemmän erinomaiseksi terve- kuin tytöillä (12.8%). Lähes joka kymmenes ytensä arvioivia kuin muissa perhetyypeissä elä- lapsi oli pikaisen hoidon tarpeessa ja joka nel- vissä nuorissa. Kunnan kaupungistumisasteen jännen lapsen tila tarvitsi hoidon arviointia. ja terveydentilan arvion välillä ei ole osoitettu Yleisimmät psykiatriset häiriöt olivat neuroot- olevan yhteyttä. (62, 70) Heikon terveydentilan tisuus (18.4%), reaktiiviset häiriöt (9.5%), raja- on todettu Koivusillan ym. (70) tutkimustulosten tapaukset (borderline) (3.1%) ja muut vakavat mukaan olevan yhteydessä heikkoon koulume- häiriöt (2.3%). Eri diagnoosien esiintyvyys oli nestykseen ja alempaan koulutustasoon. seuraava: ahdistuneisuushäiriö (5.2%), depressio (6.2%), erityiset pelot (2.4%), uhmakkuus- and Hyvistä terveydentila-arvioista huolimatta länsi- käytöshäiriöt (4.7%), tarkkaavaisuus- ja yliaktii- maalaiset yläkoululaiset ovat oireilevaa kansaa. visuushäiriöt (7.1%). Ainoastaan 3.1% lapsista (23, 59, 63-64, 71-72). Erityisesti erilaiset kivut oli käynyt psykiatrisen hoidon asiantuntijalla ja kolotukset näyttävät olevan yleistymässä (23, viimeisen kolmen kuukauden aikana. Vain pieni 64, 73). Kouluterveyskyselyn (2 www-lähde) osa psykiatrisista ongelmista kärsivistä lapsis- mukaan noin 40% yläluokkalaisista tytöistä ja ta oli käynyt terveydenhuollon ammattilaisen joka viides pojista kärsi päänsärystä vähintään luona ongelmien takia. Kuitenkin 7.5% lapsilla kerran viikossa. Vastaavasti joka kolmas tyttö ja oli ollut vakava psykiatrinen häiriö yli kolmen joka viides poika raportoi säännöllistä niska- ja vuoden ajan. (77) Puuran (78) tutkimus osoitti, hartiaseudun kipua. Huurteen ym. (74) seuran- etteivät vanhemmat välttämättä huomaa lapsen- tatutkimus osoitti, että myös suomalaiset nuoret sa (n=5813 8-9 vuotiaista) psyykkisiä ongelmia. naiset (16-32-vuotiaat) kärsivät psykosomaatti- Arvioiden mukaan kolme neljästä erityisopetus- sista oireista miehiä useammin. Sama tutkimus ta saavasta 8-vuotiaasta lapsesta kärsii mielen- löysi myös yhteyden nuoruuden psykosomaat- terveysongelmista (79). tisten oireiden ja aikuisuuden matalan koulutustason välillä. Masennus Yhteenvetona voidaan todeta, että tytöt ja vanhemmat ikäryhmät raportoivat enemmän oireita Sosiaalipsykologia painottaa, että masennuksen kuin pojat ja nuoremmat ikäryhmät. (23, 63-64, vaikuttajina toimivat yksilötekijöiden lisäksi 73). Samalla on huomattava, että 5-14-vuotiai- myös kulttuuriset ja yhteiskunnalliset muutok- den poikien kuolleisuus ja onnettomuudet ovat set. On väitetty, että yhteisöllisyyden sijasta tyttöjä yleisempiä kaikissa Euroopan maissa (8 yksilöllisyyttä korostava yhteiskunta ajaa ihmi- www-lähde). set masennukseen mm. itseohjautuvuuden epä- onnistumisen kautta. Masennus voidaan tulkita myös tärkeäksi muutosvaiheeksi elämässä ilman 7.3.2 Mielenterveys sairauden tai häiriön leimaa. (80) Suomalaislasten psyykkiset ongelmat Suomalaispoikien keskuudessa tehty seuran- Psyykkiset ongelmat ovat havaittavissa useim- tatutkimus osoitti, että 8-vuotiaiden poikien it- miten jo lastenneuvolassa. Laaja kohorttitutki- searviotu masennus ja psykosomaattiset oireet mus osoitti, että neuvolan havainnot lapsen kas- kuten päänsärky ja vatsakipu, selittivät parhaiten vuhäiriöistä, somaattisista sairauksista, käytös- masennusoireita 18-vuotiaana. Myös alakoulu-

84 aikana kiusatut pojat kärsivät merkitsevästi use- me vuotta myöhemmin. (89). Keskinuoruuden ammin masennusoireista myöhäisnuoruudessa (16-vuotiaana) masennusoireet, huono itsetunto, kuin ei-kiusatut pojat. Vaikka vanhempien ja tyytymättömyys koulumenestykseen, lain rikko- opettajien arviot lasten psykosomaattista oireis- mukset, kodin huono ilmapiiri ja läheisten ystä- ta korreloivat heikosti tai kohtalaisesti poikien vien puute on todettu olevan yhteydessä myö- myöhempien mielenterveysongelmien kanssa, häisnuoruuden masennukseen (22-vuotiaana). oli poikien itsearvioiden korrelaatiot huomat- Pojilla riskitekijät olivat useammin ulkoisia kun tavasti vahvempia. Tutkimus osoittikin, että jo taas tytöillä sisäisiä. (90) Buydens-Brancheyn alaluokilla tulisi kuunnella lapsen omia arvioita ym. (91) seurantatutkimus osoitti, että murros- terveydestään ja elämästään. (81-82) Myös Puu- iässä humalajuomisen aloittaneet nuoret kärsivät ran (78) väitöstutkimus osoitti, että masennuk- kolme kertaa todennäköisemmin masennuksesta sen diagnosoimisessa tiedonantajan merkitys kuin raittiit ikätoverinsa. Kouluterveystutkimuk- korostuu. Masennuksen esiintyvyys vanhemman seen osallistuneiden 14-16-vuotiaiden nuorten haastatteluun perusteella oli 3% ja lapsen haas- (n=36549) mielenterveysongelmat, kuten ma- tattelun perusteella 6%. Vanhemmat olivat usein sentuneisuus, olivat yhteydessä aikaisempaan tietämättömiä lastensa masennusoireista ja jopa puberteetin alkuun (92). lasten itsemurha-ajatuksista. Niissäkin tapauk- Masennuksen ikätyypilliset oireet vaikeuttavat sissa, joissa vanhemmat olivat tietoisia lapsensa depression tunnistamista esim. kouluterveyden- masentuneesta mielialasta, he eivät hakeneet lap- huollossa. Lapsi tai nuori ei välttämättä tunnista silleen apua, vaan yli 90% masentuneista lapsis- olevansa masentunut vaan ärtynyt, kiukkuinen, ta oli vailla tutkimusta ja hoitoa. Masentuneista vihainen, ikävystynyt tai huolestunut fyysisestä lapsista erityisesti tytöt jäivät helpommin vaille terveydestään. (9 www-lähde) asiantuntija-apua. (78) Kansainvälisissä tutkimuksissa on huomattu, että vaikka lapsuudessa pojat kärsivät tyttöjä useammin masennuksesta, 7.3.3 Mielenterveyteen liittyviä interventioita niin nuoruudessa ja aikuisuudessa naisilla on miehiin verrattuna noin kaksinvertainen riski Perheinterventio psyykkisesti sairaiden vanhem- kärsiä masennuksesta (83). Syinä tähän muutok- pien perheessä seen on Cyranowski kollegoineen esittänyt sekä Solantaus ja Beardslee (93) raportoivat perhein- hormonaalisia että sosiaalisia tekijöitä. terventiosta, jonka tarkoituksena oli ehkäistä psyykkisesti sairaiden vanhempien tai vanhem- Suomalaisista 15-19-vuotiaista noin 5.3 prosent- man lapsen sairastuminen psyykkisesti. Inter- tia kärsii keskivaikeasta tai vaikeasta masennuk- vention lähtökohtana oli tutkimustieto, jonka sesta, kun diagnosoinnissa käytettiin haastatte- mukaan isän tai äidin psyykkisen häiriön vai- lua (22). Kouluterveystutkimuksen mukaan hel- kutus lapseen välittyy sen kautta, miten häiriö sinkiläisistä 8.- ja 9.-luokkalaisista nuorista jopa vaikuttaa vanhemmuuteen. Interventiolla pyrit- 13% raportoi keskivaikeaan tai vaikeaan masen- tiin vaikuttamaan vanhemmuuteen ja tukemaan tuneisuuteen viittaavia oireita (84). Masentu- lasten itseymmärrystä ja itsenäisyyttä. Interven- neet suomalaiset nuoret ja nuoret aikuiset (15- tion osat olivat 1) arvio jokaisen perheenjäsenen 24-vuotiaat) hakeutuvat ennemmin somaattisen tilanteesta ja jokaisen oman kertomuksen kuu- terveydenhuollon kuin mielenterveyspalvelujen leminen, 2) tiedon ja ymmärryksen lisääminen piiriin. Masentuneet nuoret (15-19-vuotiaat) ha- affektihäiriöistä ja näiden liittäminen perheen- kevat harvoin apua mielenterveyspalveluista ja jäsenten omaan elämänkokemukseen, 3) lasten he tupakoivat ja kärsivät kroonisesta sairaudesta ymmärryksen lisääminen suhteessa vanhemman useammin kuin ei-masentuneet nuoret (85-87). sairauteen ja 4) konkreettisten suunnitelmien Kroonisesti sairailla masentuneilla nuorilla on tekeminen, millä turvataan lasten selviäminen todettu olevan huomattavasti useammin kuole- tulevaisuudessa. Interventio sisälsi tapaamisia man ajatuksia kuin terveillä nuorilla (87). lapsen ja vanhempien kanssa erikseen ja lopuksi Kuudesluokkalaisen koululaisen masennus ja koko perheen tapaamisen. käytösoireet on todettu ennustavan humalaha- Pitkähkö seuranta osoitti, että interventiolla oli kuista juomista kolme vuotta myöhemmin (88). myönteistä vaikutusta sekä lapsissa että aikuisis- Tyttöjen tunne huonosta koulumenestyksestä sa. Interventioon osallistui 93 perhettä, joissa oli sekä heikko itsetunto ja poikien sosiaaliset on- vähintään yksi 8-14-vuotias lapsi ja joissa aina- gelmat liittyneenä aggressiiviseen käyttäytymi- kin toinen vanhemmista kärsi mielialahäiriöstä. seen korreloivat huomalajuomisen kanssa kol- Perheet osallistuivat joko kliinikko- tai luento-

85 pohjaiseen interventioon. Luentoryhmä kuun- taisen tapaamisen jälkeen oppilaille järjestetään teli kaksi tunnin mittaista luentoa depressiosta kaksi tehosteistuntoa (yhden ja kolmen kuukau- ja lasten riskeistä ja selviytyvyydestä. Luento- den päästä säännöllisten tapaamisten loppumi- jen jälkeen oli mahdollisuus tehdä kysymyksiä. sesta). Ohjelma perustuu siis ryhmän hyödyn- Molemmille ryhmille annettiin sama kirjallinen tämiseen ja yksilötyöskentelyyn harjoituskirjan aineisto depressiosta. Kliinikkopohjainen inter- kautta. Myös vanhemmille järjestetään istuntoja ventio perustui kliinikon vetämiin perhetapaa- (yhteensä kuuden tunnin ajan) ja he saavat opas- misiin, joissa tietoa depressiosta voitiin soveltaa kirjasen. (95) perheenjäsenten omiin kokemuksiin. Kliinik- Ohjelman vaikuttavuutta on arvioitu useissa tut- koryhmään osallistuneet olivat huomattavasti kimuksissa ja tulokset ovat olleet myönteisiä. tyytyväisempiä ja raportoivat useampia käyt- Dadds ym. (97) arvioivat FRIENDS -ohjelmaa täytymis- ja asennemuutoksia, vaikka molem- edeltävää Coping Koala -ohjelman vaikuttavuut- missa ryhmissä tapahtui myönteisiä vaikutuksia. ta 128 7-14-vuotiaan koululaisen keskuudessa. Seurantatutkimukset osoittivat, että positiiviset Oppilaat seulottiin 1786 koululaisen joukosta tulokset olivat pysyviä ja johtaneet vielä laajem- ahdistuneisuusmittareiden, opettaja- ja psyko- piin muutoksiin. (93-94) logiarvioiden kautta ja jaettiin joko ohjelma- tai Stakes on järjestänyt vuosina 2001-2004 Solan- seurantaryhmään. Ohjelma sisälsi noin 10 ryh- tauksen johdolla valtakunnallisen Toimiva lapsi mätapaamista, joihin osallistui 5-12 oppilasta & perhe -perheinterventio- ja kouluttajakoulu- ryhmää kohti. Vanhemmille järjestettiin myös tuksen, jotka perustuvat Beardsleen perheinter- ryhmätapaamisia. Ryhmien vetäjinä toimivat yh- ventioon. Suomessa on tällä hetkellä noin 400 den päivän ohjelmakoulutuksen saaneet psyko- perheinterventiokoulutukseen osallistunutta logit, joilla oli opiskelija apunaan. Seurantatut- työntekijää eri ammattikunnista. (10 www-läh- kimus (6 kk) osoitti, että ahdistuneisuusoireista de) kärsivistä ohjelmaryhmäläisistä 16% ja seuran- taryhmäläisistä 54% oireet olivat vahvistuneet Ahdistuneisuuden ja masennuksen ehkäisy -oh- ahdistuneisuushäiriödiagnoosiksi asti. Kahden jelma vuoden seurannassa vastaavat luvut olivat 20% FRIENDS for life on eräs laajimmin sovelle- ohjelmaryhmässä ja 39% seurantaryhmässä. tuista ja tutkituista preventiivisistä ohjelmista, (98) joka on kehitetty ennaltaehkäisemään lapsuus- iän ahdistuneisuutta ja masennusta. Ohjelma on Australiassa 71 ahdistuneeksi diagnosoitua ainoa WHO:n tunnustama ahdistuneisuuden ja 6½-10-vuotiasta lasta osallistui tutkimukseen. masennuksen preventio-ohjelma. Friends -ohjel- Oppilaat jaettiin (suhteessa 3/1) satunnaises- ma pohjautuu lasten kognitiivis-behavioraalista ti joko FRIENDS -ohjelmaryhmään (n=54) tai psykoterapiaa kehittäneen psykologin Phillip kontrolliryhmään (n=17). Ohjelman toteuttivat Kendallin Yhdysvalloissa 1980-luvun lopussa kaksi psykologia siten, että lasten ja vanhempi- laatimaan Coping Cat työkirjaan, jonka tarkoi- en ryhmät kokoontuivat osittain yhdessä, mutta tuksena oli auttaa ahdistuneisuushäiriöstä kärsi- pääosin erillisinä ryhminä. Loppumittaus osoit- viä lapsia yksilöhoidossa. Kendallin työ laajeni ti, että ohjelmaryhmän oppilaista 69%:lle ja Australiassa Paula Barretin johtaman tutkimus- kontrolliryhmän oppilaista 6%:lle ei voitu enää ryhmän ansiosta ryhmämuotoiseksi Coping Ko- määrittää ahdistuneisuus diagnoosia. Ohjelma- ala-ohjelmaksi, johon kuului myös perheeseen ryhmän oppilaista 68% ei vuoden seurannassa kohdistunut interventio. Vuonna 2000 julkaistiin edelleenkään kärsinyt ahdistuneisuudesta. (95) preventiivinen ohjelma Friends-nimellä vali- Samansuuntaisia tuloksia on saatu maahanmuut- dointitutkimusten jälkeen. Ohjelma on soveltuva tajalasten keskuudessa. Barrett ym. (99) tutkivat koulussa toteutettavaksi ja sen toteuttajana voi eri-ikäisien maahanmuuttajaoppilaiden (6-19- olla esim. psykologi, terveydenhoitaja tai opet- vuotiaita) itsetuntoa, sisäisiä ongelmia (kuten taja. (11 www-lähde, 95-96) ahdistuneisuutta) ja tulevaisuuden näkymiä FRIENDS on akronyymi, joka muistuttaa lap- ennen ja jälkeen FRIENDS-ohjelman. Ohjel- sille ohjelman sisällöstä: F –feeling worried?, maryhmään osallistui 154 ja kontrolliryhmään R – relax and feel good, I – inner thoughts, E 166 oppilasta. Oppilasryhmien vetäjinä toimivat – explore plans of action, N – nice work, reward monikieliset mielenterveysalan ammattilaiset. yourself, D – don’t forget to practice, S – stay Vanhemmille ei järjestetty ryhmiä. Loppumit- calm, you know how to cope now. Ohjelma to- taus ja kuuden kuukauden seuranta osoitti, että teutetaan yleensä koulussa siten, että 10 viikoit- ohjelmaryhmän oppilaiden ahdistuneisuus ja

86 toivottomuus väheni kun taas kontrolliryhmässä mukaan opettajilla on ainakin kaksi perusintres- nämä pysyivät ennallaan tai vahvistuivat. Ala- siä havainnoidessaan oppilaita: koulunpidollinen koulun ohjelmaryhmäläisten itsetunto vahvistui (opettaja vastuussa oppimisesta) ja kurinpidolli- ohjelman jälkeen (kuuden kuukauden seuranta). nen (opettaja vastuussa sääntöjen noudattamises- Yläkoulun ohjelmaryhmässä taas raportoitiin ta). Oppilaiden ja koulun kulttuurien yhteentör- vähemmän masentuneisuutta. (99) mäyksessä syntyvät ryhmät eroavat aktiivisuu- dessa vs. passiivisuudessa sekä suhtautumisessa koulunkäyntiin (vrt. kuva 2). Ryhmät nimettiin 7.4 Koulun rooli lapsen ja nuoren elämässä seuraavasti: sopeutujat, hyvääkseen käyttäjät, Koulutuksen pidentyminen, perhekoon pienen- vetäytyjät ja aktiivisesti poikkeavat koulun vas- tyminen ja perhe-elämän hajaantuminen on vah- tustajat. vistanut koulun roolia lapsen ja nuoren sosiaalistajana. Pikku hiljaa 1900-luvun aikana lapset ja nuoret ovat siirtyneet kodin ja perheen piiristä yhä enemmän kasvatus- ja koulutusjärjestelmän piiriin. Koulussa vietetyn ajan pidentyessä lapsuuden ja aikuisuuden välille on muodostunut erityinen elämänvaihe. Samalla kasvatuksen ammatillistuminen on lisännyt opetuksen lisäk- si lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa valvontaa. (11) Toinen merkittävä vaikuttaja nuoren elämässä on kaverit. Keskisen (8) tutkimus helsinkiläisis- tä peruskoululaisista osoitti, että nuoret viettä- vät aiempaa vähemmän aikaa perheensä kanssa. Ystävien kanssa tavataan aiempaa tiiviimmin, ja matkapuhelin on luonut uuden tavan pitää Kuva 2. Sosiaalisen käyttäytymisen päätyypit, yhteyttä ystäviin. Vaikka nuori tapaakin useim- kun ulottuvuuksina ovat hallitsevuus ja hallitse- miten ystävänsä omassa kotonaan, on Helsingin mattomuus sekä aktiivisuus ja passiivisuus (46 keskusta yleistynyt huomattavasti tapaamispaik- kana. Suomalaistutkimus osoitti, että sosioekonomiset Koulun julkilausuttuna tavoitteena on mm. oppi- erot koulussa suoriutumisessa ovat havaittavis- laiden kokonaispersoonallisuuden kaikinpuoli- sa jo 8-vuotiailla lapsilla. Alisuoriutujalapset nen kehittäminen ja oppilaiden tasa-arvon edis- tulevat huomattavasti useammin perheistä, jot- täminen niin, että kaikilla oppilailla olisi asuin- ka ovat sosioekonomiselta asemaltaan matalia. paikasta, sosiaalisesta tai kulttuurisesta taustasta Alisuoriutujissa on myös merkittävästi enem- riippumatta samat mahdollisuudet koulutukses- män poikia kuin tyttöjä. Alisuoriutujat kärsivät sa. Toisaalta koulun piilo-opetussuunnitelman myös selvästi useammin psyykkisistä oireista, tavoite on tuottaa valmiuksiltaan eriytynyttä vä- kuten masennuksesta. (79) Vanhempien koulu- keä työelämän tarpeisiin. Piilo-opetussuunnitel- tusastetta tarkastellessa paljastuu samanlainen masta on kyse silloin, kun opettaja tietämättään malli kuin sosioekonomisen aseman mukaisessa opettaa sellaisia asioita, valmiuksia ja asenteita, tarkastelussa. Mitä pidemmän koulutuksen van- joita opetussuunnitelmaan ei ole kirjattu. Piilo- hemmat ovat suorittaneet, sitä pienemmällä to- opetussuunnitelman mukainen oppiminen on dennäköisyydellä heidän jälkipolvensa jää pel- useimmiten oppilaallekin tiedostamatona. (100- kän peruskoulun varaan. Vuonna 1995 perus- tai 101) Broadyn (17) mukaan esimerkiksi oppilaat, kansakoulun käyneiden vanhempien 20-24-vuo- joille opetetaan odottamista (opettaja ohjaa op- tiaista lapsista oli pelkän peruskoulun varassa pilaita vuorotellen), oppivat (tiedostamatta) sa- 27%, kun taas korkea-asteen koulutuksen suo- malla työnsä keskeyttämistä, tekemään ei-kiin- rittaneiden vanhempien lapsista ainoastaan neljä nostavia asioita, olemaan piittaamatta ympärillä prosenttia. Pojat jäävät peruskoulun varaan tyt- olevista kavereista (keskinäinen apu on vilppiä) töjä useammin kaikissa sosiaaliluokissa. (103) ja alistumaan opettajan määräysvallan alle. Broadyn (17) väite siitä, että ainoa varma keino Koulun käytännöissä oppilaat luokitellaankin menestyä koulussa, on hankkia itselleen hyvä- ryhmiksi, joihin kuuluvien suhde kouluun poik- tuloiset ja hyvinkoulutetut vanhemmat, näyttää keaa toisistaan. Kivisen ym. tutkimuksen (102) pitävän paikkansa 2000-luvun Suomessakin.

87 7.4.1 Kouluhyvinvointi kohdistuivat useimmiten työyhteisön ilmapiiriin, ihmissuhteisiin, yhteistyöhön ja vuorovai- Kouluterveyskyselyn mukaan Helsingin koulu- kutukseen. Oppilaiden osallistumismahdollisuu- laisista vajaa puolet (48%) pitää koulunkäynnis- det koulutyönsä suunnitteluun, vuorovaikutus tä. Yläkouluikäisistä 45% ei pidä koulun käyn- opettajien kanssa ja vaikuttamismahdollisuudet nistä. Vajaa puolet Helsingin koululaisista pitää koulutyönoloihin olivat vähäiset. (Savolainen työrauhaa hyvänä luokassa. Hieman yli puolet 2001, 104) Nämä tekijät taas on osoitettu ole- koki luokkatilanteen vapautuneeksi sanoa oma van tärkeitä juuri koulutyytyväisyyden kannalta. mielipiteensä joutumatta naurunalaiseksi. (8) WHO-koululaistutkimus osoitti, että 11-, 13- ja Noin joka kolmas helsinkiläinen yläkoululainen 15-vuotiaiden lasten ja nuorten kouluviihty- raportoi koulun työilmapiirissä ongelmia, yli vyyteen oli voimakkaimmin yhteydessä tunne neljäsosa ei tullut mielestään kuulluksi koulussa oikeudenmukaisesta kohtelusta, turvallisuuden ja lähes puolet kärsi opiskeluvaikeuksista. (84) tunne sekä opettajien tuki. (105) Kouluhyvinvointia on tutkittu mm. koulutyyty- Laukkanen kollegoineen (106) selvitti 15-vuo- väisyyden kautta. Esimerkiksi Savolaisen (104) tiaiden oppilaiden (n=171) koulussa esiintyviä tutkimuksessa selvitettiin 8.-luokkalaisten oppi- ongelmia ja niihin liittyviä tekijöitä. Tulosten laiden (n=1441) ja henkilöstön (n=373) työolo- mukaan opettajan arvioimat oppilaan sisäiset ja. Koulussa viihtyivät paremmin tytöt (47%) ongelmat, kuten yksinäisyys, pelokkuus ja ah- kuin pojat (34%), paremmin naisopettajat (71%) distuneisuus sekä ulkoiset ongelmat, kuten tot- kuin miesopettajat (64%). Tytöistä 27% ja pojis- telemattomuus, aggressiivisuus, keskittymisvai- ta 39% koki koulutyön innostavuuden vähäisek- keudet, olivat yhteydessä huonoon koulumenes- si. Runsasoireiset oppilaat kokivat koulutyyty- tykseen ja tulevaisuuden suunnitelmien puuttee- väisyyden vähäoireisia oppilaita huonommiksi. seen. Somersalon (2002, 12) tutkimustulosten Raskin ym. (24) tutkimus osoitti koulussa viih- mukaan sisäisistä ongelmista kärsivien koulu- tyvien oppilaiden olevan myös muuten onnelli- laisten pulmana olivat oppimisvaikeudet, kun sia elämässään. Alakoululaiset viihtyvät koulus- taas ulkoisten ongelmien kanssa kamppailevat sa yläkoululaisia paremmin ja 7.-luokkalaiset kärsivät motivaation puutteesta. Yllättävän suu- 9.-luokkalaisia paremmin (8, 24). Sekä opettaji- ri osa koululaisista, erityisesti pojista, kärsi sa- en että oppilaiden ehdottamat kehittämistarpeet

& ' $ $ "

## !#""! !!"!#"" !##!"!!( " $%" " "#""! )

Kuva 3. Koulun hyvinvointimalli (107)

88 manaikaisesti sekä sisäisistä että ulkoisista ongelmista koulussa, mitä opettajien oli vaikea havaita. Luokan ilmapiiri oli voimakkaasti yhtey- dessä oppilaiden ongelmiin: ! mitä huonommaksi ilmapiiri ! ! koettiin, sitä enemmän ra- ! ! portoitiin myös sisäisiä ja !! !" ulkoisia ongelmia. Niemen ! !! (14) tuore tutkimus osoitti, ! ! että itsensä kiusatuksi koke- ! neet menestyivät koulussa ! ! ! !! selvästi muita huonommin. Laukkanen ym. (106) päät- telivät, että opettajien arviot !! oppilaidensa ongelmista oli- ! vat luotettavia. Tutkijoiden mukaan nyt tulisikin keskit- tyä tunnistamisen lisäksi in- Kuva 4. Huolen vyöhykkeistö (13 www-lähde) terventioiden kehittämiseen. Konu (107) kehitti väitöskirjassaan koulun hy- si oli luokkien 1-6 koulua ja viisi luokkien 7-9 vinvointiprofiilin, joka perustuu Allardtin so- koulua. Koulun hyvinvointiprofiilin (kysely) siologisen hyvinvointimallille. Hyvinvointi on kautta koulut korjasivat koulun ongelmakohtia jaettu neljään osa-alueeseen: koulun olosuhteet, sekä tuottivat paikallista ja ajankohtaista tieto- sosiaaliset suhteet, itsensätoteuttamisen mah- pohjaa terveystiedolle. Ohjelmakoulut kehittivät dollisuudet ja terveydentila (kuva 3). Laaja suo- koulupoissaoloihin liittyviä ennaltaehkäiseviä malaistutkimus (N=8285) osoitti, että tytöt ja toimenpiteitä (varhaisen puuttumisen malleja) alakoulun oppilaat arvioivat koulun olosuhteita, yhteisö-, luokka- ja yksilötasolla sekä poissa- sosiaalisia suhteita ja itsensätoteuttamisen mah- olojen ilmoittamis- ja seurantakäytäntöjä. Kou- dollisuuksia paremmiksi kuin pojat ja yläkoulun luissa mm. arvioitiin poissaoloja huolen vyö- oppilaat (108). hykkeistön1 avulla ja laadittiin toimintaohjeita eri vaiheisiin (kuva 4). Projektia arvioitiin itse- Koulun hyvinvointiprofiili on tapa tuottaa koulu- arvioinnein sekä projekti- ja seurantaryhmän kojen kehittämistyön sekä terveystiedon oppisisäl- kouksissa. Koulun hyvinvointiprofiilia käytetään töjen pohjaksi tietoa koko koulun (oppilaiden ja parhaillaan työn alla olevissa pro gradu-, lisensi- henkilöstön) hyvinvoinnista. Tietoja voi käyttää aatti- ja väitöskirjatöissä. koulun kehittämisessä ja oppilashuoltotyössä, mutta myös terveystiedon oppisisältöjen paikal- lisena ja ajankohtaisena lähtökohtana. Hyvin- 7.4.2 Kiinnittyminen kouluun vointiprofiili voi toimia koulun itsearvioinnin välineenä. (12 www-lähde) Kouluun kiinnittymisen tai kouluyhteisöön kiintymisen merkityksestä koululaisen hyvin- Koulumieti -projektissa (2002-2004) käytettiin voinnissa ja oppimistuloksissa on alettu puhua Konun kehittämää Koulun hyvinvointiprofiilia 1990-luvulla. Englannin termeinä on käytetty ja sen tavoitteena oli peruskoululaisten mielen- mm. school connectedness, school engagement, terveyden edistäminen ja syrjäytymisen ehkäisy school attachment, school bonding, school in- (109). Ohjelmalla pyrittiin yhtäältä lisäämään volvement, teacher support. Libbey (110) ana- koko koulun hyvinvointia ja toisaalta puuttu- lysoi eri termien sisältöjä ja mittareiden käyttöä maan koulupoissaoloihin. Ohjelmaan osallistui ja havaitsi, että termejä yhdisti 9 ominaisuutta: seitsemän pirkanmaalaista koulua, joista kak- koulussa suoriutuminen (academic engage-

1 Huolen vyöhykkeistön avulla voidaan jäsentää työntekijöiden lapsista ja nuorista kokeman huolen määrää. Vyöhykkeistö on apuväline työntekijän tilanteen jäsentämiseksi ja yhteistyön kehittämiseksi. Sen tarkoituksena on auttaa selkiyttämään työntekijöiden keskinäistä ja/tai työntekijöiden ja perheiden yhteistoimintaa. (http://www.stakes.ﬁ/hyvinvointi/kehi/menetelmat/vyohykkeisto.htm / 23.8.2005)

89 ment), kuuluminen johonkin (belonging), kuri/ nyttä 9.-12.-luokkalaista ja 150 kontrolliryhmä- oikeudenmukaisuus (discipline/fairness), luku- läistä (matsattu ikä, sukupuoli ja etninen tausta). järjestyksen ulkopuolinen toiminta (extracurri- Oppilasta pidettiin koulun keskeyttäneenä, jos cular activities), koulusta pitäminen, oppilaan hän ei ollut käynyt koulua 30 päivään. Tutkimus osallisuus, kaverisuhteet, turvallisuus ja opetta- pohjasi Anisworthin ja Bowlbyn kiintymysteori- jan tuki. (110) aan ja väitteeseen, että nuoren kiintymyssuhteet ennustavat koulusta keskeyttämistä. Nuorilta Yhdysvaltalaistutkimuksessa kartoitettiin 4.- ja kartoitettiin kyselyssä (a) kielteisen tunteiden 5.-luokkalaisten (n=113) kiintymyssuhteiden hallintaa, (b) minäkäsitystä, (c) perhesuhteita ja yhteyttä kouluun sopeutumiseen. Oppilaat arvi- (d) muiden odotuksia. Tutkimustulosten mukaan oivat itse kiintymyssuhteitaan ja heidät luokitel- koulun keskeyttämisen vahvimmat selittäjät oli- tiin sen perusteella neljään ryhmään: turvalliset, vat kehnot suhteet opettajiin ja isään. estyneet (avoidant), ristiriitaiset (ambivalent) tai hajaantuneet/sekavat (disorganised) suhteet. Australialainen Gatehouse Project on yksi kou- Opettajat arvioivat oppilaan koulumenestystä, luyhteisön kiinnittymiseen keskittyvä hanke, jo- emotionaalista ja sosiaalista sopeutumista sekä ka alkoi vuonna 1996. Sen tavoitteena oli vahvis- käytöshäiriöiden esiintyvyyttä. Myös luokka- taa yläkoulun oppilaiden yhteyttä ja sitoutumista toverit arvioivat luokkatovereidensa sosiaalista (connectedness) kouluun ja lisätä oppilaiden sel- statusta. Tulokset osoittivat, että oppilaat, joilla viytymistaitoja ja -tietoja. Intervention tarkoitus oli turvalliset suhteet, sopeutuivat kouluun pa- oli saada aikaan muutoksia yhtäältä sosiaalisessa remmin ja menestyivät sekä tiedollisesti että so- ja oppimisympäristössä ja toisaalta yksilötasol- siaalisesti paremmin kuin muut ryhmät. Heikoi- la. Keskeiset toiminnan kohteet olivat turvalli- ten kouluun sopeutuivat oppilaat, jotka pitivät suuden vahvistaminen, vuorovaikutustaitojen ja perhesuhteitaan estyneinä ja sekavina. (111) -mahdollisuuksien lisääminen sekä myönteisen huomion vahvistaminen osallisuuden kautta. Karvonen ja Rahkonen (112) tutkivat helsinki- Projekti perustui kiintymys -teoriaan, jonka mu- läisnuorten kouluvastaisuutta ja totesivat sen kaan emotionaalisesti turvalliset yhteydet antavat olevan tyypillisempää pojille ja muusta kuin perustan psykologiselle ja sosiaaliselle kehityk- ydinperheestä tuleville. Kouluvastaisuus yleistyi selle, mikä taas vahvistaa myös fyysistä terve- myös vanhempien koulutuksen vähentyessä ja yttä (115). (116, 14 www-lähde) Yhteenkuulu- kadulla vietetyn vapaa-ajan myötä, mikä taas oli vuus perheenjäsenten välillä, mutta myös yhteys yhteydessä tupakointiin ja alkoholin ja huumei- kouluun on todettu olevan suojaava tekijä esim. den käyttöön (15). Karvosen ja Rahkosen (112) nuorten riskikäyttäytymisessä (117-118). mukaan helsinkiläisnuorten kouluvastaisuutta ei voida palauttaa yksin yksilötekijöihin vaan taus- Gatehouse Projektiin osallistui 26 yläkoulua, talla on yhteiskuntarakenteellisia ja paikalliseen joista 12 oli interventio- ja 14 kontrollikoulua. kulttuuriin sidoksissa olevia tekijöitä, kuten eroja Oppilaat olivat 8.-luokalla (13-14-vuotiaita). pedagogisessa eetoksessa. Tutkijat väittävätkin, Interventiota ei standardisointu, mutta inter- että jos vähiten kouluvastaisesta Lauttasaaresta vention prosessi pyrittiin yhdenmukaistamaan siirrettäisiin oppilas johonkin kouluvastaisim- kaikissa kouluissa. Kaikki koulut mm. aloitti- mista alueista, yksin alueen vaihto lisäisi kou- vat mittaamalla koulun sosiaalisen ympäristön luvastaisuutta muutaman prosentin. Tutkimus lähtötason. Kouluissa toimi toimintaryhmä (ac- osoitti myös sen, että huonosti koulussa viihty- tion team), joka joko luotiin tai muodostettiin vät nuoret arvelivat itse ajautuvansa kahnauksiin aikaisemmasta (esim. oppilashuoltoryhmästä). poliisin kanssa ja kokevansa työttömyyttä. Posi- Gatehouse Projectin henkilökuntaa konsultoi- tiiviselle diskriminaatiolle on tutkimuksen mu- tiin koulujen toimintaryhmissä. Sosiaalisen ja kaan tilausta. oppimisympäristön parantamiseksi koulut laati- vat koko koulua koskevan strategian (mm. kiu- Amerikkalaisessa kouluympäristössä toteutettu saamisen ehkäisy, oppilaiden ja henkilökunnan tutkimus oppilaiden (n=1959) kouluun sitoutu- vuorovaikutus oppituntien välisenä aikana), mattomuudesta (disconnectedness) osoitti, et- pyrkivät edistämään myönteistä ilmapiiriä luok- tä heikko kouluun sitoutuminen oli yhteydessä kahuoneessa (mm. opettajan johdonmukaisuus, heikkoon terveyteen, lisääntyneisiin kouluter- oppilaiden osallistuminen päätöksentekoon) ja veydenhoitajan luona käynteihin, tupakointiin, sisälsivät opetussuunnitelmiinsa/lukujärjestyk- kaupunkikouluun ja tyttösukupuoleen (113) siinsä harjaantumista elämäntaidoissa (kriittinen Banchero (114) tutki 150 koulunsa keskeyttä- ajattelu, ongelmanratkaisutaidot, tunnetaidot).

90 Oppilailta kartoitettiin neljänä eri ajankohtana kärsivät muita useammin masentuneisuudesta riskialtista terveyskäyttäytymistä (mm. tupa- ja heillä oli itsemurha-ajatuksia. Kiusaajilla oli kointi, alkoholi), sosiaalisesti harmia aiheutta- kiusattuja useammin itsemurha-ajatuksia. (121) vaa käytöstä (mm. varkaudet, väkivalta, omai- Koulukiusaamisen ennaltaehkäisy on nähty ole- suuden rikkominen), masennusta ja harkittua it- van yhteydessä sekä nuoren itsetunnon tukemi- sensä vahingoittamista. Tavoitteena oli vahvistaa seen että oikean ja väärän, sallitun ja ei-sallitun oppilaiden kiintymystä kouluyhteisöön ja siten oppimiseen. Epäonnistuminen sosiaalisissa suh- vahvistaa heidän hyvinvointiaan, terveyttään ja teissa vaarantaa tiedollisen kasvatuksen, mikä oppimistaan. Seuranta osoitti, että interventio puolestaan synnyttää itseään vahvistavan epäon- vähensi nuorten riskialtista terveyskäyttäytymis- nistumisen kierteen. (122) Osa asiantuntijoista tä, erityisesti säännöllinen tupakointi oli inter- on sitä mieltä, että monet nuorten ongelmat, ku- ventioryhmässä merkitsevästi vähäisempää kuin ten kiusaaminen, eivät johdu niinkään heikosta kontrolliryhmässä. Interventiolla ei kuitenkaan itsetunnosta kuin heikosti kehittyneestä minäkä- ollut vaikutusta nuorten masennukseen tai sosi- sityksestä tai vastuuntunnosta (123) Salmivallin aalisiin suhteisiin. Johtopäätöksissä todetaankin, (124) tutkimus 8.-luokkalaisista (N=281) osoitti, ettei koulupohjainen laaja preventio pysty vai- että kiusaajilla on vahva sosiaalinen ja fyysinen kuttamaan erityisryhmiin. (116, 118) minäkäsitys, mutta heikko käsitys muuten it- sestään ja perhesuhteistaan. Kiusatuilla taas oli, 7.4.3 Kiusaaminen ehkä kiusaamisesta johtuen, heikko sosiaalinen ja fyysinen minäkäsitys, mutta vahvahko käy- Kiusaaminen määritellään toistuvaksi, yhteen ja tökseen liittyvä minäkäsitys. Kiusaajien ja kiu- samaan oppilaaseen kohdistuvana ahdisteluna, sattujen lisäksi luokassa on kiusaajan apureita, jonka kohde on kiusaajiin nähden jossain mää- vahvistajia, kiusatun puolustajia ja ulkopuolisia. rin avuttomassa asemassa (119). Kiusaaminen Yleinen väite siitä, että kiusaajat ovat sosiaalisil- on maailmanlaajuinen ja yleinen ongelma, joka ta taidoiltaan heikkoja, on osoitettu Kaukiaisen seuraa yksilöä usein lapsuudesta nuoruuteen. ym. (125) tutkimuksessa liian yksipuoliseksi. (119-120) Helsinkiläisistä yläkoululaisista kah- Kiusaajien joukossa on sosiaalisilta taidoiltaan deksan prosenttia joutui koulukiusatuksi vähin- sekä heikkoja että vahvoja. Kiusaajien joukossa tään kerran viikossa vuonna 2004 (84). Kou- näyttäisi olevan enemmän oppimisvaikeuksista lukiusaamisen erottaa muusta aggressiivisesta kärsiviä oppilaita. käyttäytymisestä se, että osapuolten roolijako ja keskinäiset voimasuhteet ovat varsin selkeät: Kiusaamista on uutisoitu 2000-luvulla runsaas- toinen on alistettu, toinen alistaja. Varsin usein ti ja myös tutkimus on lisääntynyt voimakkaasti “alistaja” tai “nöyryyttäjä” ei ole yksi lapsi, vaan 1990-luvulta lähtien (119, 126). Toistaiseksi pa- kokonainen ryhmä, jopa koko koululuokka. Kou- ras tulos kiusaamiseen puuttumisesta on saavu- lukiusaaminen saa jossain määrin sukupuolisi- tettu Salmivallin mukaan (126) Norjan Berge- donnaisia ilmenemismuotoja: poikien keskuu- nissä, jossa 2500 oppilasta 43 koulusta osallis- dessa kiusaaminen on tyypillisemmin suoraa, tui hankkeeseen. Opettajien koulutuksen myötä fyysistä tai verbaalista ahdistelua. Tytöille ovat kiusaaminen väheni 50-70%. Samalla oppilaat ominaisempia epäsuorat keinot kiusata, kuten raportoivat myös kouluviihtyvyyden lisäänty- ilkeiden juorujen levittäminen ja kaverijoukosta neen ja koulupinnauksen vähentyneen. Suo- eristäminen. (119) Toisaalta 10,- 12- ja 14-vuo- messa käynnistettiin syksyllä 1999 kiusaamisen tiaiden suomalaiskoululaisten (n=526) keskuu- vastainen interventioprojekti Turun ja Helsingin dessa tehty tutkimus osoitti, että vertaisarvion 16:ssa ala-asteen koulussa. Tavoitteena oli opet- mukaan sosiaalisesti älykkäillä lapsilla, sekä tajien (n=48) koulutuksen kautta vähentää ja en- tytöillä että pojilla, esiintyi enemmän epäsuoraa naltaehkäistä kiusaamista kouluissa. Koulutus aggressiivisuutta kuin sosiaalisesti vähemmän toteutettiin neljänä koulutuspäivänä yhden luku- älykkäillä lapsilla. Tutkimus osoitti myös sen, vuoden aikana ja siinä tarjottiin tutkimustietoa että empaattisuus oli negatiivisesti yhteydessä kiusaamisesta ja siihen puuttumisen keinoista suoraan, epäsuoraan että sanalliseen aggressii- niin koulu-, luokka-, kuin yksilötasollakin. Tu- visuuteen. Poikkeuksena tästä olivat 12-vuotiaat lokset olivat lupaavia: Helsingin kouluissa vuosi tytöt, joilla ei esiintynyt käänteistä yhteyttä em- intervention alkamisesta oppilaiden itsearvioitu paattisuuden ja epäsuoran aggressiivisuuden vä- kiusaaminen väheni -47,5 %:lla, kontrollikou- lillä. (121) Kouluterveyskyselyyn osallistuneista luissa vastaava muutos oli -17,5%. (119) Myös nuorista (n=16410) sekä kiusatut että kiusaajat Turun kouluissa itsensä kiusatuksi kokevien että

91 toisia kiusaavien lasten osuus väheni merkittä- vanhempien välisten konﬂiktien ja tyttöjen fyy- västi ja kiusaamisen vastaiset asenteet lisääntyi- sisten oireiden välillä. Vanhempien tuki vaikut- vät. Saavutetut tulokset olivat lähes kaikissa ta- taa myös nuorten itsearvioituun terveyteen (61, pauksissa yhteydessä intervention toteutumisen 141). Nuorten kokema perheen pysyvyys ja yh- määrään: mitä enemmän ohjelmaan koulussa oli teenkuuluvuus perheenjäsenten välillä on todet- panostettu, sitä paremmat olivat tulokset. (127) tu olevan vahvasti yhteydessä nuorten elämään tyytyväisyyteen (136). Hämäläisen (142) tutkimus osoitti, että ne nuoret, jotka arvioivat van- 7.5 Perhe koululaisen suojaavana tai riskite- hempansa toimintaa ja persoonallisuuden piir- kijänä teitä myönteisesti, käyttivät päihteitä vähiten. Aikuiskeskeisessä yhteiskunnassamme talou- Tuore tutkimus yliopisto-opiskelijoiden (n=158) delliset arvot ohjaavat yhä enemmän myös per- keskuudessa osoitti, että perheen pysyvyys (mm. he-elämää. Lasten ja nuorten fyysisen kasvun rutiinit) oli suojaava tekijä nuorten masennuk- ja kehityksen seuranta on korkeatasoista esim. sessa. Laaja yhdysvaltalaistutkimus (n= 18924 neuvoloissa, päiväkodeissa ja kouluissa, mutta 12-18-vuotiasta) mukaan nuoren kiintymys per- heidän psyykkiseen ja sosiaalisen hyvinvointiin- heeseen riippumatta perherakenteesta ja kouluun sa kiinnitetään liian usein huomiota vasta kun suojasi nuorta väkivaltaiselta käyttäytymiseltä vaikeudet ovat jo havaittavissa. Päihteiden käyt- (143). Toisaalta taas perheen tuen puuttuminen tö on yksi lapsen ja nuoren tapa viestittää ongel- yhdistyneenä voimakkaaseen kontrolliin on to- mistaan. Suomessa vallitsee melko vapaa kas- dettu olevan yhteydessä nuoren lisääntyneeseen vatus luottaa lapsen ja nuoren harkintakykyyn päihteiden käyttöön (144-145). Aunolan tutki- myös riskikäyttäytymiseen liittyvissä asioissa. mus (146) osoitti, että mitä kehnommaksi nuori Yhä useammalta vanhemmalta näyttää puut- arvioi perheen sosiaalisen ympäristön, sitä huo- tuvan tietoa ja taitoja lasten ja nuorten terveen nommin hän oli sopeutunut koulunkäyntiin. kasvun ja kehityksen turvaavista vanhemmuu- Kodin ja koulun yhteistyötä korostetaan tänä päi- den edellyksistä. (26, 128) vänä. Helsinkiläisille koulutulokkaille suunna- Perhe on joko suojaava tai riskitekijä lapsen ja tussa Tervetuloa kouluun oppaassa korostetaan, nuoren elämässä (26, 129-130). Perhe säilyy että kodin ja koulun onnistunut yhteistyö lisää murrosiässäkin lapsen tärkeimpänä vaikuttajana koulun turvallisuutta, vahvistaa lapsen itsetuntoa sekä roolien ja arvojen sosiaalistajana, vaikka ja auttaa lasta onnistumaan koulutyössään (3). kavereiden merkitys vahvistuukin (131-135). Suurin osa kouluissa toimivista vanhempain yh- Suurin osa nuorista haluaa säilyttää läheiset suh- distyksistä ovat Suomen Vanhempainliiton jäse- teet perheeseen samalla, kun he harjoittelevat it- niä. Suomen Vanhempainliitto edistää vanhem- senäisyyttä. (131-134, 136) pien ja koulu-, päiväkoti- ja oppilaitosyhteisöjen välistä sekä vanhempien keskinäistä yhteistyötä Lasten tyytymättömyys perhe-elämään lisään- sekä tuo esille vanhempien näkökulman opetusta tyy 11 ja 15 ikävuoden välillä (137). Nuoret ja kasvatusta koskevissa kysymyksissä. Toimin- arvioivatkin perheen toiminnan merkittävästi ta-ajatuksena on koota vanhempien voimavarat huonommaksi kuin vanhempansa (136). Myös hyvän oppimis- ja kasvuympäristön rakentami- murrosikäisten lasten perheet arvioivat perheen seksi kaikille lapsille ja nuorille sekä vaikuttaa sisäisen stressin suuremmaksi ja perheen hyvin- asiantuntijajärjestönä kansalaismielipiteeseen ja voinnin huonommaksi kuin esimerkiksi lapset- päättäjiin. tomat perheet (138). Olson kollegoineen (139) arvelevat, että perheen sisäisen stressin lisään- tyminen nuoren tullessa murrosikään aiheuttaa 7.6 Lasten ja nuorten riskialtis terveyskäyt- tämän kuilun nuoren ja hänen vanhempansa vä- täytyminen lillä. Toisaalta uusimmat tutkimukset osoittavat, Nuorten riskikäyttäytyminen on todettu olevan että vanhemmat arvioivat myös nuorempien ei- yhteydessä moniin tekijöihin, niin perinnöllisiin, murrosikäisten lastensa elämää myönteisemmin psykologisiin, sosiaalisiin kuin ympäristöteki- kuin lapset itse (81). jöihin (9, 12, 16, 112, 147-148). Samalla on huo- Useat tutkimukset osoittavat, että vanhempien mattu, että riskialtis terveyskäyttäytyminen ka- merkitys nuoren kehitykselle on ensiarvoinen sautuu eli tupakoiva suomalainen, sekä nuori että (140). Poikolaisen ja Kanervan (71) tutkimus aikuinen, käyttää useammin alkoholia ja liikkuu löysi positiivisen yhteyden isän kotoa poissa- vähemmän kuin tupakoimaton (149-151). Eri- olon ja poikien fyysisen oireilun välillä sekä tyisesti tupakointiin on taipumus liittyä runsaan

92 alkoholin käytön ja vähäisen liikunnan lisäk- tu liittyvän tupakointiin. Orlandon ja kollegoiden si myös epäterveelliset ravitsemustottumukset (170) seurantatutkimus (N=2961) osoitti, että (152). Tämän niin sanotun porttiteorian mukaan 10. luokalla ilmentyneet emotionaaliset pulmat, erityisesti tupakoinnin ehkäisyyn panostamalla kuten psyykkinen kuormittuneisuus, johti 12.- voitaisiin ehkäistä kaikkien päihteiden kokeilua luokkalaisten tupakointiin, kun taas tupakointi ja käyttöä (128). Tupakoinnin on havaittu ole- 12. luokalla johti emotionaalisiin ongelmiin var- van myös pysyvin näistä terveyskäyttäytymisen haisaikuisuudessa. Masennuksen ja tupakoinnin muodoista nuorilla ja nuorilla aikuisilla (150). välisistä yhteyksistä on kahdensuuntaisia tutki- mustuloksia. Yhtäältä masentuneisuus ennustaa tupakoinnin aloittamista, toisaalta eräät tulokset 7.6.1 Tupakointi viittaavat tupakoinnin aloittamisen ennustavan Tupakoinnin aloittaminen ajoittuu yleensä nuo- masentuneisuutta. (34) Tuore tutkimus Yhdys- ruuteen (153-154). WHO:n (155) arvion mukaan valloissa osoitti, että masentuneisuudesta kärsi- suurin osa tupakoitsijoista on aloittanut sauhut- vät varhaisnuoret eri etnisissä ryhmissä aikoivat telun ennen 19 vuoden ikää ja niillä nuorilla, huomattavasti useammin aloittaa tupakoinnin jotka aloittavat tupakoinnin nuorena, on vaikea verrattuna ei-masentuneisiin nuoriin (171). Tu- lopettaa sitä vanhempanakaan (156). Nuorten pakoinnin on osoitettu olevan yhteydessä per- tupakointi on lisääntynyt länsimaissa hälyttäväs- soonallisuuden piirteistä impulsiivisuuteen, uu- ti, vaikka lievää laskua onkin havaittavissa kou- sien ärsykkeiden etsintään, alhaiseen itsekuriin luterveystutkimuksen mukaan. (157-159). Tutki- ja kyvyttömyyteen harkita toimintansa seurauk- mustulokset kertovat myös karua kieltä naisten sia (172). tupakoinnin lisääntymisestä: tupakka tullee ole- Myös sosiaalisten tekijöiden, kuten kaverien tumaan yleisin kuoleman aiheuttaja lähitulevai- pakoinnilla ja ryhmädynaamisilla tekijöillä on suudessa useassa länsimaassa (153, 158, 160- todettu olevan yhteys nuorten tupakointiin. (164, 163). Suomalaisten nuorten tupakointikokeilut 173-174). Tuore tutkimus ystävien vaikutuksesta ja säännöllinen tupakointi on pysynyt melko sa- masennuksen ja tupakoinnin yhteyden välittäjä- malla tasolla 1970-luvulta lähtien. WHO-koulu- nä osoitti, että nuorten masennus oli yhteydessä laistutkimuksen mukaan suomalaisista 11-vuoti- tupakointiin myönteisesti suhtautuviin kaverei- aista tytöistä kahdeksan prosenttia ja samanikäi- hin, mikä taas johti suurempaan todennäköisyy- sistä pojista 18% on kokeillut tupakan polttoa teen tupakoida (175). (vähintään yksi kokonainen tupakka, sikari tai piipullinen). Noin yksi prosentti 11-vuotiaista ja Nuorten tupakointi on liitetty tutkimusten mu- alle 10% 13-vuotiaista tupakoi päivittäin. (163) kaan myös perherakenteeseen, kuten ei-ydinper- Kouluterveyskyselyn mukaan helsinkiläisistä 8.- heessä eläviin nuoriin (147), matalaan sosioeko- luokkalaisista 12% ja 9.-luokkalaisista joka vii- nomiseen statukseen (176), stressiin (177-178) des tupakoi päivittäin (159). ja koulun käynnin pulmiin (179). Australialai- nen tutkimus (180) tunnisti perheen vähäisen Tupakoinnin ja itsetunnon välisiä yhteyksiä on valvonnan, kaverien hyväksynnän, koulukiel- tutkittu jo pitkään (164). Esimerkiksi Kawaba- teisyyden ja koulupoissaolojen yhteyden nuor- tan ym. (165) tutkimuksen tulosten mukaan tu- ten tupakointiin. Ahlström työtovereineen (147) pakoimattomat nuoret raportoivat vahvemman päätyi samansuuntaisiin tutkimustuloksiin suo- kognitiivisen, perheeseen liittyvän itsetunnon malaisten nuorten keskuudessa: vanhempien hy- sekä kokonaisitsetunnon kuin tupakoivat nuoret. väksyvä suhtautuminen tupakointiin, kontrollin Hanson (166) löysi yhteyden tupakointiin liit- puute, kehno isä-nuori-suhde, lisääntyneet käyt- tyvien uskomusten ja tupakoinnin välillä mata- tövarat ja vanhemman sisaruksen tupakointi li- lan sosioekonomisen aseman omaavilla nuorilla säsivät nuorten riskiä tupakoida. naisilla. Esimerkiksi ne nuoret, jotka uskoivat tupakoinnin olevan nautinnollista tupakoivat Suomessa tupakoinnin kontrollointi on tuottanut todennäköisemmin kuin ne, jotka eivät pitäneet haluttuja tuloksia aikuisten keskuudessa: mies- tupakointia nautinnollisena. Zullig ym. (167) ten tupakointi on vähentynyt ja naisillakaan se tutkimuksen tulosten mukaan lukiolaisten tupa- ei ole enää kasvanut kymmeneen vuoteen (181). kointi oli merkitsevästi yhteydessä heikompaan Kuitenkin tupakoinnin lisääntyminen huono- elämään tyytyväisyyteen. Myös heikko itsearvi- osaisilla kertoo väestöryhmien terveyserojen oitu terveys (22, 61), pahoinvointi kuten depres- vahvistumisesta, sillä tupakoivat sairastelevat, siiviset oireet (22, 116, 168-169) emotionaaliset ovat poissa töistä useammin ja kuolevat nuorem- ja perheeseen liittyvät ongelmat (170) on havait- pana kuin tupakoimattomat (34). Myös raskaana

93 olevien nuorten naisten tupakointi on vahvista- 12-vuotiaana alkoholia kuukausittain käyttävien nut terveyseroja ja aikaistanut ongelmaa, sillä osuus on hiljalleen kohonnut lähes kymmeneen tupakoinnin terveyshaitat alkavat yhä useammin prosenttiin. (192) Vuoden 2005 Kouluterveysky- jo ennen syntymää. (112) selyn mukaan 16% 8.-luokkalaisista tytöistä ja 17% pojista joi itsensä tosi humalaan vähintään Koulussa toteuteut tupakkainterventiot kerran kuukaudessa. Yhdeksäsluokkalaisilla Kansanterveyslaitos on arvioinut nuorten tupa- vastaavat luvut olivat 22% ja 27%. (2 www-läh- kointia ehkäisevien koulussa toteutettujen oh- de) Helsinkiläisistä 8.- ja 9.-luokkalaisista pojis- jelmien vaikuttavuutta. Kirjallisuuskatsaukseen ta noin joka neljäs ja tytöistä noin joka viides joi poimittiin 53 1990-2000-luvuilla toteutettua oh- itsensä tosi humalaan vähintään kerran kuukau- jelmaa. Tulosten pohjalta todettiin, että nuorten dessa (193). tupakointia voidaan ehkäistä tehokkaimmin me- netelmillä, jotka aktivoivat nuoria. Vaikka pitkän Nuorten runsaaseen alkoholin käyttöön liittyviä aikavälin myönteisiä tuloksia on julkaistu vain tekijöitä ovat tutkimusten mukaan mm. lisään- vähän, ohjelmilla pystyttiin viivästyttämään tu- tyneet käyttövarat, varhainen fyysinen kypsymi- pakoinnin aloittamista. (182) nen (147, 194), nuorten ”vanhemmuuden” tunne ikätovereihinsa nähden (185) ja psykososi- Vartiainen ym. (183) raportoivat kolmivuotisen aalinen kypsymättömyys (esim. egosentrismi) tupakoinnin ehkäisyohjelman vaikuttavuutta (184). Riskikäyttäytymisellä on myös taipumus Helsingin yläasteilla (n=2 745). Kansainvälinen kasautua siten, että runsaasti alkoholia käyttävät ESFA (European Smoking prevention Frame- myös tupakoivat enemmän (192, 195), käyttävät work Approach) -ohjelma aloitettiin 7. luokalla huumeita (196) ja ajavat autoa humalassa use- ja sitä jatkettiin 9. luokalle asti. Ohjelma sisälsi ammin (195) sekä käyttäytyvät itsetuhoisemmin 14 oppituntia, joilla annettiin tietoa tupakoin- kuin raitiit nuoret (197-198). Useat tutkimukset nista sekä opeteltiin taitoja kieltäytyä tupakasta. osoittavat, että mitä varhaisemmin lapsi tai nuori Nuorilla oli myös mahdollisuus osallistua Lope- alkaa juoda alkoholia, sitä varmemmin hän jat- ta ja voita -kilpailuun. Viimeisenä vuonna rip- kaa juomistaan nuoruudessa ja aikuisuudessa pileiritoiminta sekä kouluhammashuolto osallis- (156, 199-200). tuivat ohjelmaan. Ohjelma onnistui hillitsemään nuorten tupakointia 8. ja 9. luokilla. Ohjelmalla Torikan ym. (201) ja Haarasillan (22) tutkimus- näytti olevan yhtä suuri vaikutus koulussa huo- tulosten mukaan suomalaisnuorten humalajuo- nosti menestyviin ja hyvin menestyviin nuoriin. minen on yhteydessä masennukseen. Vaikka val- Huomionarvoista oli havainto, että koulussa hei- taosalle päihteitä käyttävistä nuorista ei kehity kommin menestyvät tupakoivat moninkertaisesti päihdehäiriötä, nämä kuuluvat nuorten yleisim- hyvin menestyviin verrattuna. Yli puolet nuoris- piin mielenterveysongelmiin (6,2%). Tutkimus- ta, joilla on alle 7 keskiarvo, tupakoi. tulokset osoittavat selkeästi, että suurimmalla osalla päihdehäiriöistä kärsivistä nuorista esiin- tyy myös muita samanaikaisia mielenterveyson- 7.6.2 Alkoholin käyttö gelmia, kuten käytöshäiriöitä, aktiivisuuden ja Alkoholin käyttö on yksi tavallisimmista riski- tarkkaavaisuuden häiriöitä ja mieliala- ja ahdis- käyttäytymisen muodoista nuorten keskuudessa tushäiriöitä. (202-203). (184). Alkoholin käyttö kuvaa aikuisen status- Lukuisat tutkimukset ovat selvittäneet nuorten ta, sillä suuri osa aikuisista juo alkoholia ilman alkoholin käytön yhteyttä sosiaalisiin ja ym- sanktioita, kun taas nuorille alkoholin käyttö on päristöllisiin tekijöihin. Winterin (204) väitös- kiellettyä (185). Länsimaissa nuorten alkoholin tutkimus löysi yhteyden nuorten raittiuden ja kulutus on kasvanut 1980- ja 1990-luvuilla (186- uskonnollisuuden, vanhempien kohtuullisten 188). Myös yleinen (aikuisten) alkoholin kulu- juomatapojen ja alueellisten tekijöiden välillä. tus on jatkuvassa kasvussa Suomessa (189-190). Perheen vaikutus nuorten alkoholin kulutukseen Humalahakuinen juominen on osa suomalaista oli voimakkaampi Keski- ja Pohjois-Suomessa alkoholikulttuuria ja nuorten juominen voidaan kuin Etelä-Suomessa. Nuorten humalahakuisen ymmärtää tähän malliin sosiaalisoitumisena juomisen on raportoitu olevan yhteydessä mm. (191). vanhempien puutteelliseen kontrolliin (142, Tyttöjen alkoholin käyttö on muuttunut Suomes- 144, 147, 192, 205) tai ylikontrollointiin (144) sa humalahakuisemmaksi 1990-luvulla ja tänä ja nuorten seurusteluun (192). Australialaisen päivänä tyttöjen ja poikien humaltuminen on tutkimuksen tulosten mukaan nuorten alkoholin yhtä yleistä. Vuodesta 1977 vuoteen 1999 asti käyttö selittyi kavereiden juomistavoilla, van-

94 hempien hyväksynnällä ja vähäisellä perheen 7.6.3 Liikunnan puute ja ylipaino tuella (180). Ahlström ym. (147) havaitsivat Liikunta on yksi tärkeimmistä terveydentilaan suomalaisten 9.-luokkalaisten (n=3109) lisään- vaikuttavista tekijöistä (48). Noin 80% suomalai- tyneen tupakoinnin ja humalajuomisen olevan sista yläkoululaisista harrastaa vapaa-aikanaan vahvasti yhteydessä yksinhuoltaja- tai uusperhe- liikuntaa (vähintään 30 min/kerta) useita kertoja rakenteeseen, isän sallivaan asenteeseen päihtei- viikossa (2 www-lähde). Useat tutkimustulok- den käytössä, tyytymättömyyteen isäsuhteeseen, set ovat osoittaneet positiivisen yhteyden sään- vanhempien tietämättömyyteen nuoren olinpai- nöllisen liikunnan ja koetun hyvän terveyden kasta illalla, vanhempien sisarusten päihteiden (61-62, 211), korkeamman koulutustason (212) käyttöön sekä suurempaan käytettävissä olevaan ja raittiuden välillä (213). Liikuntaharrastus on rahamäärään. Pitkittäistutkimus osoitti, että 12- liitetty myös parempiin nuori-vanhempisuhtei- vuotiaana havaittu aggressiivisuus liittyneenä siin, vähäisempään masennukseen (Haarasil- huonoon perheen toimintaan selitti ongelmajuo- ta 2003, 22) ja huumeiden käyttöön (Field ym. mista 22-vuotiailla pojilla. Sama tutkimus osoit- 2001, 214). Ylén ja Ojanen (215) ehdottavat, että ti, että 22-vuotiaana ongelmajuomisesta kärsivät eräs mahdollinen selitys liikunnan myönteiselle naiset tulivat tunneköyhistä kodeista, joissa oli vaikutukselle on se, että aktiivisuus (activity) vain vähän kontrollia. (206) Suomalainen Lap- toimii välittäjänä nuoren kontrolliodotuksille ja sesta aikuiseksi -tutkimuksen tulokset vahvis- terveelle itsetunnolle. tavat näitä tuloksia. Epäsuotuisa kehitystausta, johon kuului mm. kehnot sosiaaliset taidot, van- Ylipainoisuus on yleisin nuorten ravitsemushäi- hempien hallitsematon alkoholin käyttö ja van- riöistä. Lasten lihavuutta on voimakkaan kasvun hempien huono keskinäinen suhde sekä varhais- ja kehityksen aikana vaikeampi määritellä kuin nuoruuden aggressiivisuus, olivat yhteydessä aikuisten. Noin joka viides kouluikäinen on yli- ongelmajuomiseen (200). painoinen ja joka 10. koululainen luokitellaan li- havaksi (216-218). WHO-koululaistutkimuksen Kouluterveyskyselyyn vastanneista 8.- ja 9.- mukaan vuonna 2002 13-vuotiaista pojista 28% luokkalaisista (n=47568) osa-aikaisesti työssä oli ylipainoisia ja 14% lihavia; vastaavat luvut ty- käyvät joivat itsensä humalaan lähes kolme ker- töille olivat 24% ja 10% (219). Lasten ja nuorten taa todennäköisemmin kuin ne koululaiset, jotka lihavuus katsotaan johtuvan ennen kaikkea niin eivät käyneet töissä (205). Koululaisten työssä- sanotun painonhallintarinteen jyrkentymisestä käyminen on todettu olevan yhteydessä myös (esim. 220). Ruoan energiatiheyden lisääntymi- huumeiden käyttöön (207). nen, virvoitusjuomien suosiminen, suuremmat Tyttöjen ja poikien erilaisista juomiskulttuureis- annoskoot ja pikaruokien käytön lisääntyminen ta kertovat Barberin ym. (208) tutkimustulokset, ovat kehnontaneet ruokavaliota ja lisänneet pai- joiden mukaan poikien vahvin juomisen selittä- noa. Samalla liikunnan määrä on romahtanut jä oli kaverien painostus kun taas tyttöjen alko- koulu- ja hyötyliikunnan vähentyessä ja istuma- holin käyttöä selitti tämän lisäksi sisäiset häiri- harrastusten kuten television katselun ja tietoko- öt. Humalahakuisesti juovilla tytöillä näyttäisi nepelailun lisääntyessä. (220-221 tutkimusten mukaan olevan poikiin verrattuna Lapselle ja nuorelle ylipainoisuus on kokonais- enemmän psykososiaalisia ongelmia ja kieltei- valtainen hyvinvointia ja elämänlaatua heikentä- sempi sosiaalinen minäkäsitys sekä useammin vä tekijä (222). Sen vaikutukset ulottuvat fyy- ongelmia koulussa, kuten häiriökäyttäytymistä, siseen terveyteen (kuten lisääntyneeseen riskiin keskittymisvaikeuksia ja ongelmia opettajien sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, tyypin 2 kanssa (209). Tutkimus 15-69-vuotiaiden suo- diabetekseen ja tuki- ja liikuntaelinsairauksiin), malaisten alkoholin käytön motiiveista osoitti, psyykkiseen hyvinvointiin (kuten itsetuntoon että miehet hakivat juomisesta enemmän hedoni- ja kielteiseen kehonkuvaan) ja sosiaalisiin suh- sia etuja, kuten ollakseen hauska ja päästäkseen teisiin, kuten herkkyyteen tulla kiusatuksi. (48, lähemmäksi vastakkaista sukupuolta kun taas 219, 221) Ylipaino ja lihavuus on tutkimusten naiset hakivat enemmän funktionaalisia etuja mukaan yhteydessä heikompaan koulumenes- kuten setviäkseen sosiaalisia ongelmiaan. Nuo- tykseen (223). Lihavuus on useimmiten koko ret juojat toivat esille enemmän juomisen sekä perheen vitsaus, joten ruokailutottumusten muu- myönteisiä että kielteisiä seuraamuksia, kun taas tokset tulisi tapahtua koko perheessä. (48) Myös juomisesta aiheutuvat terveysvaivoja raportoivat perheen yhdessä aterioimisen harventumisen enemmän vanhemmat vastaajat. (210) myötä on kasvavien lasten ruokailutottumuksia ja syömistä vaikeampi seurata perheessä (219).

95 Kouluissa painonhallintaan voidaan puuttua väsynyt lähes joka aamu (84). Nuorten väsymyk- mm. koululiikunnan, kouluruokailun, terveys- sen on todettu lisääntyvän iän myötä (226-227). tiedon sekä terveellisen välipalatarjonnan kautta Säännöllinen alkoholin käyttö ja tupakointi, vä- (220). häinen liikunta, runsas television tai videoiden katselu liittyneenä kotoa poissaoloon iltaisin Lihavan lapsen ja nuoren kokemusmaailmassa on todettu olevan yhteydessä nukahtamisvaike- lihavuuden merkittävän haitta liittyy ulkonäköön uksiin ja myöhäisiin nukkumaanmenoaikoihin. (216). Yhteiskunnan puuttuminen painonhal- (225) lintaan ja median laihuus-ihanointi vaikuttavat jo lapsiin. Anglén (224) väitöstutkimus osoitti, Paavonen (228) osoitti väitöskirjatutkimukses- että jo kahdeksanvuotiaat suomalaislapset olivat saan, että univaikeudet ovat yleisiä jo 8-9-vuo- tyytymättömiä kehonsa mittoihin. Tyytymättö- tiailla suomalaislapsilla: joka kolmannella 8- myys oli voimakkaampaa tytöillä kuin pojilla. vuotiaalla oli jonkinlaisia univaikeuksia ja 12% Kahdeksanvuotiaista tytöistä 43 % toivoisi ole- ongelmat olivat pysyviä. Univaikeudet olivat vansa hoikempi. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, yleisempiä pojilla kuin tytöillä. Kohorttitutki- että sekä tyttöjen että poikien hoikkuustoiveita mus osoitti myös yhteyden kehnon unen laadun esimurrosiässä edeltää usein jo vuosia jatkunut ja mielenterveysongelmien ja somaattisten oi- painon nousu. Hoikkuutta kahdeksan vuoden reiden välillä. Huonosti nukkuvilla lapsilla oli iässä toivovien lasten paino oli kolmevuotiaasta myös suurempi riski kärsiä ulkoisista ja sisäisis- alkaen noussut keskimäärin muiden lasten pai- tä ongelmista, yliaktiivisuudesta ja koulunkäyn- noa nopeammin. Kehoonsa tyytymättömien jou- tivaikeuksista. Lapsen lyhyt yöuni oli myös yh- kossa on kuitenkin kaiken kokoisia lapsia. teydessä sekä käytöshäiriöihin että masennukseen. Unihäiriöiden (lääke)hoito onkin todettu parantavan lasten psykiatrisia oireita. 7.6.4 Unen ja levon puute

Uni ja lepo ovat välttämättömiä ihmiskeholle ja 7.7 Lasten ja nuorten syrjäytymisuhka ja mielelle. Unen tärkeä tarkoitus onkin antaa eli- pärjäävyys mistölle mahdollisuus rakentaa ja korjata itseään. Nuoren elimistö erittää kasvuhormonia yöllä ja Syrjäytymisen määritelmät aivot järjestelevät yön aikana päivän tapahtumia Syrjäytyminen määritellään useimmiten aikuisen ja tallentavat ne muistiin. (48) tilanteena ja sitä on moitittu mm. leimaavuudes- ta ja selkeyden puutteesta (27, 229). Raunio (5 Eurooppalaisessa vertailussa suomalaisilla kou- www-lähde) tarkastelee syrjäytymistä kolmesta lulaisilla (11-, 13- ja 15-vuotiailla) oli eniten nu- näkokulmasta: yksilölle kasautuvina hyvinvoin- kahtamisvaikeuksia ja he nukkuivat israelilaisten nin ongelmina, yhteiskunnallisesta normaali- lasten jälkeen lyhimmät yöunet (225). Noin jo- suudesta sivuun joutumisena sekä yksilöä ja ka viides poika ja joka kolmas tyttö yläluokalla yhteiskuntaa yhdistävien siteiden heikkoutena. kärsii nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilyistä Dynaaminen syrjäytymisen käsite kuvaa paitsi (2 www-lähde). Helsinkiläisistä yläkoululaisis- staattista tilaa myös sitä prosessia, joka tuottaa ta lähes joka kolmas (29%) menee nukkumaan syrjäytymistä (229). (Kuva 5) kello 23 jälkeen ja joka kuudes raportoi olevansa

! !

Kuva 5. Elämänhallinta, syrjäytymisvaara ja syrjäytyminen sekä niiden lähikäsitteet (229, s. 12)

96 Syrjäytymisestä vähemmän kielteisesti leimaa- olemassa koulumuotoja, jotka ovat käytännön vana terminä on mm. Ruotsissa käytetty mar- työhön suuntautuneita. ginalisaatio ja marginaalisuus, jotka viittaavat Syrjäytymistä tai marginalisaatiota tarkastellaan yksilön elinolojensa hallitsemisessa tarvitsemiin yhä useammin pärjäävyyden (engl. resiliency) voimavaroihin. Marginalisaatio viittaa proses- kautta (232). Tämä Rutterin jo 1980-luvulla esiin siin, jossa yksilö liikkuu turvallisesta tilanteesta nostama käsite tarkoittaa, että useat vastoin- turvattomaan ja puutteellisten resurssien tilan- käymisten keskellä elävät lapset ja nuoret ovat teeseen. (15 www-lähde) pärjänneet elämässä yllättävän hyvin. Näillä lap- Ylänen (35) selvitti nuorten koulusta syrjäyty- silla on ollut riskitekijöiden lisäksi elämässään mistä. Tutkimukseen osallistuneiden tampere- suojaavia tekijöitä, jotka ovat kantaneet parem- laisten koulukuraattorien mielestä nuoret eivät paan huomiseen. Lasten yksilöllisiä riskitekijöitä olleet syrjäytyneitä koulusta, mutta he voivat ol- ovat mm. ristiriidat kavereiden kanssa, puutteet la syrjäytymisuhan alla. Tällaisia merkkejä syr- sosiaalisissa taidoissa, tarkkaavaisuushäiriöt, jäytymisuhasta olivat fyysinen tai psyykkinen itsetunto-ongelmat, toivottomuus, impulsiivi- huonovointisuus, muutokset koulunkäynnissä suus. Perheeseen liittyviä riskitekijöitä ovat mm. tai aktiviteeteissa, luvattomat poissaolot liitty- perheen sisäiset ristiriidat, epäjohdonmukainen neenä kouluvaikeuksiin, motivaatio-ongelmat, kuri, vanhemman kiintymyksen puute, pulmat harrastamattomuus, itsetuntopulmat, normien lapsi-vanhempi -suhteessa ja avioerosta johtuvat rikkominen ja päihdekokeilut sekä kiusaaminen haasteet. Lapsen yksilöllisiä suojaavia tekijöitä (joka kiusaajana tai kiusattuna). Nurmi ym. (19) taas ovat mm. sosiaalisuus, kommukaatiotaidot, tutkivat syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ai- sisäinen kontrolli (internal locus control), löy- kuisten kiinnostuksia ja ajattelutapoja ja havait- hemmät siteet (rikollisiin) kavereihin, positiivi- sivat, että näillä oli muita vähemmän koulutukset persoonallisuuden piirteet ja kiinnittyminen seen ja muihin aikuisuuteen liittyviä tavoitteita tavanomaisiin instituutioihin. Perheeseen liitty- ja he arvioivat omat vaikutusmahdollisuuksensa viä suojaavia tekijöitä ovat mm. ohjaava kasva- muita huonommiksi. Heidän ajattelu- ja toimin- tus (authoritative parenting), vanhempien tuki, tatapansa näyttivät toimivan tavalla, joka lisäsi hyvät tunnesuhteet perheessä ja vähäiset ristirii- epäonnistumisen riskiä ja kielteistä palautetta dat. (232) itsetunnolle. Koulusta syrjäytyminen määritelläänkin useim- 7.8 Yhteiskunnan puuttuminen koululaisten miten opettajien, opetussuunnitelmien ja vi- syrjäytymiskehitykseen rallisen koulukulttuurin näkökulmasta. Tällöin syrjäytyminen merkitsee mm. oppilaan huonoa 7.8.1 Poliittisia kannanottoja ja ohjelmia koulumenestystä, jatko-opintoihin pääsyn vaike- Sosiaali- ja terveysministeriö on puuttunut las- utta, luvattomia poissaoloja, käyttäytymisongel- ten ja nuorten hyvinvoinnin kysymyksiin mm. mia ja päihteiden käyttöä. (230, s. 13) Koulusta Alkoholi- ja Terveys 2015 -kansanterveysohjel- syrjäytymisestä voidaan puhua myös silloin, kun missaan. Alkoholiohjelman tavoitteina on mm. lahjakas oppilas kärsii haasteettomasta koulun- vähentää alkoholin lasten ja perheiden hyvin- käynnistä. Lämsän (100, s. 78-79) mukaan kou- voinnille aiheuttamia haittoja ja vähentää alko- lulla on tapana etsiä ongelmaisten oppilaiden holin riskikäyttöä ja siitä aiheutuvia haittoja (16 syitä heidän taustastaan ja henkilökohtaisista www-lähde). Terveys 2015-ohjelmassa tavoitel- tekijöistä. Oppilaan ja koulun välisten ongel- laan lasten hyvinvoinnin lisääntymistä, tervey- mien korjaavat toimenpiteet kohdistuvat siten dentilan paranemista ja turvattomuuteen liitty- yksittäisiin oppilaisiin ja vain harvoin kouluun. vien oireiden, nuorten tupakoinnin ja alkoholin Myös koulutuksen rakenteelliset muutokset ovat käytön vähentymistä ja terveyserojen kaventu- Suomessa vähäisiä. Peruskoulutus on pitkälti mista eri väestöryhmissä ( 3 www-lähde). teoreettisesti suuntautunutta ja opetukseen sisäl- tyy vain vähän työharjoittelua, mikä voi syrjäyt- Yhteiskunta on puuttunut alaikäisten alkoholin tää työkulttuuriin suuntautuneita oppilaita (231). käyttöön mm. kieltämällä juomisen julkisilla Puustelli (231) vertaili tutkimuksessaan koulu- paikoilla. Alaikäisten julkisen juopottelun kiel- tus- ja työmarkkinauudistuksia, joilla pyrittiin täminen useissa kaupungeissa on Kekin (233, s. ehkäisemään nuorten koulutuksesta syrjäyty- 50-51) mukaan lähinnä esteettinen ja moraalinen mistä eri Euroopan maissa. Esimerkiksi Tans- voitto, sillä kansalaiset ovat tyytyväisiä yhteis- kassa on jo oppivelvollisuuskoulutuksen tasolla kuntaan, joka puuttuu ongelmiin. Kekin mukaan (233, s. 50) kiellolla ei kuitenkaan poisteta ala-

97 ikäisten alkoholinkäyttöä eikä oireiden hoitami- 2001. Projektiin valittiin hakemusten perusteella nen ja ongelman hautaaminen auta ratkaisemaan kattavasti eri puolilta maata 12 kuntaa ja niissä häiriökäyttäytymisen syitä. yhteensä 66 koulua sekä kuusi normaalikoulua. Helsingistä hankkeeseen osallistuivat Puistolan Sosiaali- ja terveysministeriö laati strategian ja Myllypuron ala- ja yläasteet. Projektissa kes- lasten ja nuorten terveyden ja tupakoimattomuu- kityttiin syrjäytymisen ehkäisyyn ja oppilaiden den edistämiseksi vuosina 2000-2003. Toimen- itsetuntoa tukevien toimintakäytäntöjen kehittä- pidesuositus korosti erityisesti kunnan, nuorten miseen ja levittämiseen. Tavoitteena oli koulun kanssa toimivien järjestöjen ja seurankuntien toimintakulttuurin kehittäminen yhteisölliseksi, roolia nuorten tupakoimattomuuden edistämi- yksilölliset edellytykset huomioon ottavaksi ja sessä. Strategiana on turvata lapselle ja nuorelle syrjäytymistä ehkäiseväksi oppimisympäristök- tupakoimaton, terve ja turvallinen kasvu ja kehi- si. Osatavoitteina oli kehittää opetusmenetelmiä tys mm. parantamalla terveyden lukutaitoa, luo- ja keinoja oppilaiden arkiselviytymisen, sosiaa- malla turvallinen kasvu- ja elinympäristö sekä listen taitojen ja oppimaan oppimisen edistämi- tuomalla tupakoimattomuus esille kaikissa yhte- seksi, tukea opettajien ja vanhempien opetus- ja yksissä myönteisinä elämänarvoina. (128) kasvatustyötä yhteistyössä sidosryhmien kans- Nuorisorikostoimikunta (puheenjohtajanaan sa, kehittää oppilashuoltoa ja eri viranomaisten Kirsti Nieminen) korosti mietinnössään (2003) ja järjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä op- sitä, että alle 15-vuotiaiden lasten kohdalla tulisi pilaiden fyysisen ja psykososiaalisen oireilun puuttua rikosten tekemisen ohella myös muuhun ja pahoinvoinnin vähentämiseksi ja ennaltaeh- oirehtivaan häiriökäyttäytymiseen kuten aggres- käisemiseksi, kehittää toimintamalleja oppilai- siivisuuteen, kiusaamiseen, tottelemattomuuteen den itsetunnon ja positiivisen minäkäsityksen ja uhmakkuuteen. Toimikunta korostaa myös ja psykososiaalisen kehityksen tukemiseksi, tunne-elämän häiriöiden, kuten empatiakyvyn kehittää toimintatapoja koulujen työrauhan yl- puuttumisen, itsekeskeisyyden ja impulsiivisuu- läpitämiseen, kiusaamisen ennaltaehkäisyyn ja den keskeisyyttä häiriökäyttäytymisessä. Toimi- ongelmien, erityisesti masennuksen, varhaiseen kunta korostaa vanhempien kasvatusedellytysten tunnistamiseen ja niihin puuttumiseen, kehittää parantamisen lisäksi koulun merkitystä rikosten koulujen toimintakulttuuria opetus- ja kasvatus- torjunnassa. Koulun tulisi kasvattaa ja opettaa työn tukijärjestelmänä. Hankkeen alussa toteu- sosiaalisia taitoja ja puuttua mm. koulukiusaa- tettiin yhdessä Opetusalan koulutuskeskuksen miseen ja poissaoloihin heti ja tuntuvasti. Toi- kanssa kolmen ja viiden opintoviikon koulutus- mikunnan mukaan myös oppimisvaikeuksissa jaksot, joihin osallistui opettajia kaikista muka- olevien lasten tukeminen liittyy syrjäytymisen na olevista kouluista. (18, 19 www-lähde) ehkäisyyn. Koulu, joka antaa mahdollisimman monelle onnistumisen kokemuksia, ehkäisee Helsingin kouluissa tavoitteisiin pyrittiin sosi- häiritsevää käyttäytymistä ja koulusta syrjäyty- aalipedagogisen yhteistyökokeilun kautta. Hel- mistä. Toimikunta korosti myös koulun säännöl- singin AMK:n sosiaalialan opiskelijat suoritti- listä yhteydenpitoa vanhempiin ja muihin lasten vat harjoittelujakson (5-20 ov) näissä kouluissa hyvinvointiin liittyviin tahoihin. (17 www-läh- projektin tavoitteiden mukaisesti. Toimintaan de) kuului mm. kummiluokka- ja tukioppilastoiminta, välituntitoiminnan aktivoiminen, oppilaiden häiritsevän käytöksen katkaiseminen tuntien 7.8.2 Koululaisten syrjäytymiskehitystä eh- aikana, iltapäiväkerho- ja muu kerhotoiminta, käiseviä hankkeita Suomessa syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja maahan- Lukuisia yksittäisiä syrjäytymisen ehkäisyhank- muuttajalasten tuki ja ohjaus, läksytuki, toimin- keita on toteutettu Suomessa. Seuraavassa esi- tamallit kiusaamisen ehkäisyyn, yhteistyö van- tellään lähiaikoina toteutettuja tai parhaillaan hempien kanssa, ala- ja yläasteiden yhteistyö, käynnissä olevia hankkeita, joissa yhtenä tavoit- alueellinen yhteistyö, moniammatillinen yhteis- teena on lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäi- työ oppilashuollossa. Lisäksi opiskelijat tekivät sy. Klaari Helsinki -hanke muuttui vuonna 2003 17 harjoitteluun liittyvää opinnäytetyötä. (18, 19 pysyväksi toiminnaksi. www-lähde) Terve itsetunto -projekti Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää oppilaan Opetushallitus käynnisti syksyllä 1998 Opetus- minäkuvaan ja itsetuntoon liittyviä asioita pro- ministeriön työryhmän mukaisen projektin ni- jektin alussa ja projektin päättyessä. Kohderyh- meltään Terve itsetunto -projekti vuosille 1998- mänä kummallakin mittauskerralla olivat perus-

98 koulun 6. ja 9. luokilla sekä lukion 2. luokalla nuoriin ja heidän elinoloihinsa liittyvissä asiois- olevat oppilaat. Kohteena olivat eri ajankohtina sa, poikkihallinnollisia työtapoja, joissa lapsi- ja eri oppilaat, koska tarkoituksena ei ollut seura- nuorisopolitiikkaa toteutetaan yli sektorirajojen. ta yksittäisissä oppilaissa vaan koulussa yleensä Hankkeen vuoden 2004-toimintakertomuksen tapahtuvia asioita. Koulutason tarkastelu osoitti, mukaan (20 www-lähde) vahvoina toimintalin- että koulujen väliset erot olivat selviä. Yleises- jauksina on noussut esim. oppilaskuntatoimin- ti ottaen tilanne tutkituissa kouluissa oli varsin nan ja nuorisovaltuustojen kehittäminen. Koulun hyvä: koulujen keskiarvot tutkituilla ulottuvuuk- ja nuorisotoimen yhteistyö on myös vahvistunut. silla ylittivät pääsääntöisesti raja-arvon neljä Hanke on tavoittanut yli 27000 nuorta. (asteikolla 1 – 7). Projektin aikana kokeilukou- Helsingin kaupungin opetus- ja nuorisotoimen lujen oppilaiden käsitykset kehittyivät kieltei- yhteinen hanke Hesan Nuorten Ääni -kampan- seen suuntaan. Oppilaiden kouluun liittyvässä ja (1998-2007), on Helsingin vaihtoehto nuori- minäkäsityksessä ei ollut olennaisia eroja, mutta sovaltuustolle. Sen sijaan, että Helsinkiin olisi sosiaalinen minäkäsitys, itsetunto ja oppimisil- perustettu 20-30 hengen nuorisovaltuusto, joka mapiiri olivat lopputestissä kielteisempiä kuin olisi edustanut vain pientä aktiivisten helsinki- projektin alkutilanteessa. Syrjäytymissuojaindi- läisnuorten joukkoa, päätettiin lähteä luomaan kaattori osoitti tilastollisesti erittäin merkitsevää osallistuvampaa järjestelmää. Helsingin nuori- muutosta kielteiseen suuntaan, mutta muutos oli so- ja opetustoimessa on kehitetty Norjan Pors- vain noin prosentin. Suuresta syrjäytymisuhasta grunnin kunnan kokemuksiin perustuvaa demo- oirehti alle kaksi prosenttia tutkituista oppilaista, kratiamallia, jonka perusideana on lähteä ruo- havaittava syrjäytymisuhka oli noin seitsemällä honjuuritasolta lasten ja nuorten osallisuuden prosentilla alakoululaisista ja 13 %:lla yläkou- edistämisessä. Helsingin mallissa osallisuusa- lulaisista. Mielenkiintoinen havainto oli se, että reenoita ovat koulut ja nuorisotalot. Tavoitteena alkumittauksessa suhteellisen heikosti menesty- on edetä lähialueella vaikuttamisesta koko kau- neet koulut olivat kaikki parantaneet tuloksiaan, pungin alueelle. Hankkeen tausta-ajatuksena on, kun taas parhaiten menestyneiden osalta tulok- että demokratiaa voi opetella vain toimimalla set olivat laskeneet. Huomattavimmat muutok- demokraattisessa toimintakulttuurissa. Yhteis- set tapahtuivat pienissä kouluissa; suurimmis- ten asioiden hoitaminen edellyttää ryhmätyös- sa kouluissa muutokset olivat vähäisiä. (18, 19 kentelytaitoja, kykyä argumentoida, neuvotella www-lähde) ja tehdä kompromisseja sekä yleensä yhteisen Nuorten osallisuus -hanke hyvän ymmärtämistä. Näitä taitoja opetellaan Opetushallituksen Nuorten osallisuus -hanke käytännössä Hesan Nuorten Ääni -kampan- (2003-2007) pyrkii ehkäisemään nuorten syr- jan kolmella osallistumisareenalla ja niiden eri jäytymistä sekä edistämään osallistumis- ja vai- prosesseissa: koulujen uusissa oppilaskunnissa, kuttamismahdollisuuksia. Tavoitteena on turvata alueellisen nuorisotyön toimintaryhmissä sekä jokaiselle nuorelle jatko-opintopaikka tai muu nuorten Avointen Foorumien yhteiskunnallisen mielekäs vaihtoehto oman elämän rakentami- vaikuttamisen areenoilla. (21 www-lähde) seen. Nuorten osallisuushanke rakentuu poikki- Lasten turvataito -ohjelma hallinnolliselle ja useiden toimijoiden väliselle Lasten turvataito on suomalainen lapsiin koh- yhteistyölle, luottamukselle ja sitoutumiselle. distuvan väkivallan ehkäisyohjelma, jonka tar- Yhteistyössä ovat mukana koulut ja oppilaitok- koituksena on estää lapsia joutumasta fyysisen, set, nuoriso- ja liikuntatoimi, sosiaali- ja terveys- psyykkisen ja seksuaalisen väkivallan ja laimin- toimi, työvoimaviranomaiset, kansalaisjärjestöt, lyönnin kohteeksi. Lasten turvataito-ohjelmassa seurakunnat sekä useita aiheeseen liittyviä taho- on kehitetty ja edelleen kehitetään toimintamal- ja. Hankkeessa kehitetään kouluja ja oppilaitok- lia lapsiryhmien, erityisesti koulujen ja päivä- sia nuorten kasvu- ja oppimisympäristöinä, on- hoidon kasvatustyöhön, turvataitokasvatusta gelmien varhaista tunnistamista ja niihin puut- lapsille itsestä huolehtimiseen, tukea perheiden tumista, henkilökohtaista ohjausta ja tukea niitä kasvatustyöhön, moniammatillista ja alueellista tarvitseville lapsille ja nuorille, vaihtoehtoisia ja yhteistyötä ja koulutusta väkivallan ehkäisytyö- yksilöllisiä koulutus- ja työllistymismahdolli- hän lasten parissa työskenteleville. Lasten tur- suuksia (mm. lisäopetus, valmentava ja kuntout- vataito-ohjelma kehitettiin alun perin Kotkassa, tava opetus, työpajat ja oppisopimus), kodin ja mm. englantilaisen Kidscape -ohjelman inspi- koulun yhteistyötä sekä harrastusmahdollisuuk- roimana. 2000-luvulla yhteistyöhön liittyivät sia, lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikutta- mm. Turku, Jyväskylän seutu ja Helsinki. (22 mismahdollisuuksia, kunnan perustoimintoja www-lähde)

99 Stakes on julkaissut 5-11-vuotiaille suunnatun lastensuojelun, päihde- ja mielenterveysalan jär- turvataito-oppaan, jonka tarkoituksena on eh- jestöt. Hankkeen toteutuksesta vastasi julkisella käistä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Materiaali sektorilla Stakes ja järjestöpuolella Lastensuoje- koostuu kolmesta toisiinsa liittyvästä aihekoko- lun Keskusliitto. Järjestöjen Varpu-projekti jat- naisuudesta: 1) Minä olen arvokas ja ainutlaatui- kui vuoden 2005 loppuun. (23 www-lähde) nen (mm. lapsen vahvuudet ja epäonnistumiset, Hankkeessa Stakesin ja Lastensuojelun Keskus- tunteet, turvattomuus, turva-ohjeet) 2) Olemme liiton yhteistyönä koottiin ja levitettiin varhaisen hyviä kavereita (mm. kaveruus ja ystävyys, kiu- puuttumisen toimivia työmuotoja. Lisäksi tuet- saaminen, ristiriitojen ratkaiseminen) 3) Kyllä tiin näihin liittyvien paikallisten hankkeiden sy- minä pärjään (selviytyminen erilaisissa turvalli- nergiaa. Varpu-hankkeessa puuttumisen ja tuke- suutta uhkaavissa tilanteissa). (22 www-lähde) misen tarvetta jäsennettiin niin sanotun huolen Elämäntaidot -hanke vyöhykkeistön avulla. Keskeisenä tavoitteena oli Eväitä elämään -projekti (1995-1998) sai alkun- kehittämistyön ja sen tuotosten ankkuroiminen sa kansalaisjärjestöjen ja pääkaupunkiseudulla perustyöhön. Keskeinen osa Varpu -hanketta oli nuorten kanssa toimivien työntekijöiden aivo- myös edistää kulttuurista, vastuunoton ja välit- riihessä. Projektin rahoitti Stakes ja Raha-auto- tämisen muutosprosessia, jonka tuloksena lasten maattiyhdistys ja siihen osallistui neljä yläastetta ja nuorten hyvinvointi ymmärretään kaikkien ja yksi ammattioppilaitos. Hankkeen tavoitteena yhteiseksi asiaksi. (23 www-lähde) oli lisätä nuorten valmiuksia kohdata ja käsitellä Valtakunnallinen eri hallinnonalojen ja järjestö- vaikeuksia, lisätä nuorten myönteisiä toiminta- jen yhteistyö varhaisen puuttumisen kysymyk- ja ratkaisumalleja, kehittää kouluun ja sen ra- sissä jatkuu vuosina 2004 2006 nimikkeellä kenteisiin sopivia työmuotoja, kehittää elämän- VARPUverkosto. Jatkossa yhteistyön tavoittee- taitoja käsittelevä ohjausmenetelmä sekä levittää na on lisätä eri tahojen tietoa toistensa varhaisen tietoa ja vaikuttaa asenteisiin. Lähtökohtana oli puuttumisen työstä ja toiminnoista, yhdistää voi- keskittyä vuorovaikutustaitoihin, itsetuntemuk- mavaroja em. pohjalta, tukea paikallista ja seutu- sen lisäämiseen, selviytymistaitoihin ja mie- kunnallista kehittämistoimintaa ja vahvistaa var- lenterveyspalveluista tiedottamiseen. Kouluissa haisen puuttumisen käytäntöjä peruspalveluissa järjestettiin opettajille koulutuksia, joissa har- ja -toiminnoissa. (23 www-lähde) jaannuttiin nuorten elämäntaitojen ohjauksessa. Projektin lopuksi ilmestyi ohjaajille suunnattu Ehkäisevän päihdetyön projekteja kirja ”Eväitä elämään – keinoja nuorten elämän- Klaari Helsinki -hanke on nuorten ennaltaehkäi- taitojen vahvistamiseksi”. Kouluissa järjestettiin sevää päihdetyötä alueellisen verkostoitumisen mm. Eväitä elämään -kursseja, elämänhallin- keinoin. Klaarin toiminta alkoi pilottihankkee- ta-teemaviikko sekä oppilaille jaettiin Nuorten na Klaari Pohjoinen vuosina 1997-1999, mutta palveluopasta (mm. mielenterveyspalveluista). toiminta vakinaistettiin 1.1.2003 pysyväksi toi- Nuorille suunnattu selviytymistä tukeva aineisto minnaksi. Ehkäisevä päihdetyö koskee kaikkia oli saatavissa www-sivuilla. Projektin loppura- päihteitä ja käyttömuotoja, myös tupakointia. portissa tuodaan esille, että elämäntaitojen oh- Työssä pyritään vähentämään alueellisia riskite- jaus sai myönteisen vastaanoton sekä oppilailta kijöitä, lisäämään suojaavia tekijöitä yhteistyös- että ohjaajilta (234) sä lasten, nuorten, perheiden, viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa. Hankkeella pyritään Varhaisen puuttumisen -hanke vaikuttamaan nuoriin ja aikuisiin asuinalueil- Varpu eli Varhaisen puuttumisen -hankkeessa la tapahtuvan toiminnan kautta. Alueellisessa (2001-2004) oli tavoitteena edistää lasten, nuor- Klaarityössä painotetaan koulujen kanssa tehtä- ten ja lapsiperheiden hyvinvointia ja ehkäistään vää yhteistyötä. (235, 24 www-lähde) syrjäytymistä. Tarkoituksena oli kehittää palve- lujärjestelmän kykyä puuttua varhaisessa vai- Klaari -hankkeen tavoitteena on nuorten aktii- heessa lasten, nuorten ja perheiden pulmiin ja visuuden ja omaehtoisuuden tukeminen, van- tukea heitä niissä selviytymisessä. Päämäärään hempien yhteisen vastuun vahvistuminen, hen- tähdättiin kouluttamalla ja levittämällä varhai- kilöstön ammattitaidon vahvistuminen ja työn sen puuttumisen ja tukemisen hyviä käytäntöjä tuki, hyvinvointi- ja turvallisuusviranomaisten sekä kehittämällä lasten ja nuorten kanssa toi- yhteistyön kehittyminen, järjestöjen ja viran- mivien tahojen ja henkilöiden yhteistyötä. Han- omaisten yhteistyön kehittyminen, tiedotuksen ketta koordinoi sosiaali- ja terveysministeriö, ja koulutuksen lisääntyminen, verkostoresurssi- ja siihen osallistuivat keskeiset hallinnonalat ja en ja toimintamahdollisuuksien varmistuminen.

100 Erityisenä painotuksena on vuosina 2005-2006 MUKAVA -hanke nuorten humalahakuiseen juomiseen ja sen hait- MUKAVA -projekti (2002-) muistuttaa kasva- tavaikutuksiin vaikuttaminen sekä nuorten kes- tusvastuusta kaikkia niitä tahoja, jotka osallis- kuudessa lisääntyneen raittiuden tukeminen. tuvat kouluikäisten lasten opetus- ja kasvatus- Tavoitteisiin pyritään mm. olemassaolevien työhön. Hankkeen toiminnallisena runkona on toimintamallien lisäämisellä, elämänhallintaan Sitran rahoittama koulupäivän rakenneuudis- liittyvällä koulutuksella (kouluissa), vanhem- tuskokeilu, oppilaan kokonaiskoulupäivä (ei paintoiminnan organisoinnilla, viranomaisten ja opettajien kokonaistyöaika). Sen tavoitteena on vanhempainyhdistysten yhteistyön kehittämisel- sisällöllisten osaprojektien tukemana ja yhteis- lä. Klaari kouluttaa opettajia (mm. elämänhallin- työssä vanhempien kanssa vähentää lasten yksi- tataitojen ohjaaminen), vanhempia (yhteistyössä noloa aamuisin ja iltapäivisin (lastensuojelulli- mm. seurakunnan ja järjestöjen kanssa) ja nuo- nen tavoite), tukea lapsen persoonallista kasvua ria (mm. tukioppilastoiminta). Samalla pyritään (kehityksellinen tavoite) ja vahvistaa koulun ja luomaan verkostoja ja vahvistamaan vanhem- oppilaiden sosiaalista pääomaa (sosiaalipsykolo- painyhdistys- ja asukasyhdistystoimintaa. (235, ginen tavoite). Osaprojektit kohdistuvat lapseen, 24 www-lähde) oppimisympäristöön sekä koulun ja ympäröivän yhteiskunnan suhteisiin. Hankkeessa keskitytään Arvojen ja valintojen viidakko -projekti mm. esiopetukseen (mm. sosiaaliset taidot), ter- Mannerheimin Lastensuojeluliiton Arvojen ja veystiedon opetuksen sisältöihin (sosioemotio- valintojen viidakko -projekti (2001-2005) on naalinen kehitys), kokonaiskoulupäivän toteutta- perheiden ja nuorten hyvinvointia tukeva eh- miseen (valvottua toimintaa oppituntien välillä), käisevän päihdetyön projekti, jota rahoittaa opettajankoulutuksen uudistukseen (mm. jaettu Raha-automaattiyhdistys. Tavoitteena on on kasvattajuus, jatkuvuus), vapaaehtoistoiminnan kehittää arvokasvatukseen perustuvia ehkäise- hyödyntämiseen kouluissa sekä kodin ja koulun vän päihdetyön toimintatapoja. Projekti tarjoaa yhteistyön vahvistamiseen (mm. Kivahko -digi- vanhemmille ja kasvattajille tilaisuuksia käsitellä taalinen reissuvihko). (236, 26 www-lähde) nuorten ja aikuisten elämään liittyviä kysymyk- siä, esimerkiksi kasvatusta, murrosikäisen van- MUKAVA -hanke korostaa, että vaikka sosi- hempana olemista, tupakanpolttoa, ensimmäistä aalisuuden perustaidot opitaan kotona, myös humalaa, huumekokeiluja. Projektissa muistute- koulut ovat keskeisessä roolissa näiden taitojen taan, että vanhemmat ja kasvattajat vaikuttavat kehittäjinä ja ylläpitäjinä. Projektissa pyritään nuoren kehitykseen, vaikka välitön palaute saat- tukemaan koteja ja kouluja tässä tehtävässä. Ko- taa joskus ilmaista jotain aivan päinvastaista. (25 keilukouluina ovat Etelä-Sipoon koulu, Karjulan www-lähde) koulu, Keljon koulu, Kilpisen koulu, Lehtisaaren yläasteen koulu, Männistön koulu ja Voionmaan Kokeilupaikkakuntina ovat Kouvola ja Lohja, koulu. Hankkeen tieteellinen johtaja on profes- joissa vanhemmille, kasvattajille ja nuorille tar- sori Lea Pulkkinen ja projektipäällikkönä rehtori jotaan tilaisuuksia arvotyöskentelyn virittämi- Leevi Launonen Jyväskylästä. (26 www-lähde) seen sekä kehitetään arvotyöskentelyyn toimivia ja helppokäyttöisiä toimintamalleja. Kokeilu- Euroopan terveet koulut -hanke paikkakunnilla toimii vanhempainpiirejä, joissa Euroopan terveet koulut (ETK) on WHO:n alue- käsitellään nuorten ja aikuisten elämään liittyviä toimiston, EU:n ja Euroopan Neuvoston kan- keskeisiä kysymyksiä, kuten kasvatusta, mur- sainvälinen yhteistyöohjelma, johon kuuluvat rosikäisen vanhempana olemista, päihdekokei- lähes kaikki Euroopan maat (engl. European luja. Vanhempainpiirit koostuvat murrosikäisten Network of Health Promoting Schools, EN- nuorten vanhemmista ja ne kokoontuvat sään- HPS). Suomi liittyi mukaan ohjelmaan vuonna nöllisesti. Lisäksi Lohjalla on avattu murros- 1993, mitä ennen oli toteutettu Terve Koulu -oh- ikäisten lasten ja nuorten vanhemmille suunnat- jelmaa 1980-luvun puolivälistä lähtien. Ohjel- tu vanhempainkahvila, joka on avoinna iltaisin man tarkoituksena on kouluyhteisöjen terveyden joka toinen keskiviikko. Molemmilla paikka- edistämistoiminnan ja terveysopetuksen kehittä- kunnilla toimitaan myös nuorten kanssa, erilais- minen kansallisten koulutus- ja terveyspoliittis- ten ulkoilutapahtumien, tempausten ja messujen ten tavoitteiden suuntaisesti. Suomen ETK-oh- merkeissä. Hankkeen loppuraportti ja arviointi jelman painotuksena olivat kaudella 2003-2005 valmistuu marras-joulukuussa 2005 (Lindholm valtakunnallinen opetussuunnitelman perustei- Nina, sähköpostitiedonanto). (25 www-lähde) den uudistusprosessi ja terveystieto-oppiaineen sisällölliset kehitystarpeet. (27 www-lähde)

101 Euroopan terveet koulut -ohjelmaan (ETK) kuu- vuonna 1996 (Euroopan perheiden liiton, EPA: luu noin 50 peruskoulua eri puolilta Suomea, n Alcuin Award). Toiminnalla pyritään tehosta- Helsingistä Mäkelänrinteen lukio ja Töölön yh- maan kaikkien lasten kasvuympäristössä vaikut- teiskoulu. Suomessa ohjelman tavoitteena on tavien tahojen yhteistyötä. Mallin periaatteina edistää kokonaisvaltaisesti kouluyhteisön terve- ovat kodin kasvatusvastuu mutta myös periaate, yttä ja sosiaalista hyvinvointia. Koulut muodos- että kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Samat tavat eri alueilla toimintaverkostoja, jotka etsi- yksinkertaiset säännöt ja tavoitteet vallitsevat vät tuekseen yhteistyökumppaneita, esimerkiksi kotona, koulussa ja vapaa-ajalla. Myös aikuiset yliopistoja, ammattikorkeakouluja ja järjestöjä. sitoutuvat yhteisiin tavoitteisiin omassa arjes- Verkostossa mukana olevilla kouluilla on ni- saan. Mallissa korostetaan myös maalaisjärkeä: metty yhteyshenkilö ja terveyden edistämisen toiminta liikkuu yleisesti hyväksyttävällä tasol- työryhmä. Koulu suunnittelee itse toimintan- la, yhteiset pelisäännöt pohjautuvat vallitsevaan sa omien tarpeidensa mukaan. Koulukohtaista lainsäädäntöön, terveys- ja tapakasvatukseen. suunnittelua ohjaavat koko ohjelman tavoitteet. (29 www-lähde) (Euroopan terveet koulut, 27 (www-lähde) Han- Tavoitteina on 1) tehostaa yhteistyötä kaikkien ketta on arvioitu eniten terveystiedon ja koulu- lapsen elinympäristössä vaikuttavien tahojen terveydenhuollon näkökulmasta. EKT-projektin kanssa, 2) tukea sekä kotien että koulujen kas- koulujen kouluterveydenhoitajat korostivat työs- vatustyötä, 3) pyrkiä siihen, että lapsi tottuu sään enemmän ennaltaehkäisyä ja yksilölähtöis- alusta alkaen, kaikkialla, niihin sääntöihin, joita tä lähestymistapaa, kun taas opettajilla oli enem- hänen on myöhemmin muualla yhteiskunnassa män terveyden edistämisen ja yhteisöllinen nä- noudatettava, 4) kasvattaa rehtejä ja vastuuntun- kökulma terveysohjauksessa. Terveydenhoitajat toisia, heikompia puolustavia lapsia ja nuoria, 5) arvioivatkin, että perinteinen terveysneuvonta kasvattaa entistä yhteiskuntakelpoisempia euro- on riittävää, mutta että kouluterveydenhoitajien kansalaisia ja vaikuttaa yhteiskunnan lapsi- ja tulisi useammin toimia terveydenedistäjänä ko- perhepolitiikkaan niin että lapsinäkökulma huo- ko kouluyhteisössä. (237-238) mioitaisiin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Mielenterveys lapsuuden ja nuoruuden voi- (Yhdessä elämään, 29 (www-lähde) Kasvatus maksi -hanke tulevaisuuteen on Suomen Kuntaliiton viisivuo- Mielenterveys lapsuuden ja nuoruuden voimaksi tinen (2001-2005) kehityshanke, jonka taustalla 2002 - 2004 -yhteistyöhanke oli Suomen Mie- on Yhdessä elämään -kasvatusmalli. Hanke pe- lenterveysseuran projekti, jonka tavoitteena oli rustuu Kuntaliiton lapsipoliittiseen ohjelmaan ja tarjota välitöntä tukea lapsille ja nuorille, kasvat- siihen osallistuu 25 pilottikuntaa. (30 www-läh- taa heidän tietouttaan mielenterveyden asioissa de) sekä samalla tukea heidän ympärillään eläviä ja vaikuttavia aikuisia. Hankkeessa kehitettiin toimintamalleja ja mielenterveyden tietotaitoa 7.9 Koululaisten syrjäytymiskehitystä eh- vietiin eteenpäin luentopakettien ja konsultaa- käiseviä interventioita ulkomailla tioiden muodossa kouluille ja muille lasten ja 7.9.1 Aineiston hakuprosessi ja yleiskuvaus nuorten parissa toimiville tahoille. Hankkeessa on julkaistu kolme opasta: Miten autan oppilasta Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten keskuu- opettajan keinoin, Vanhempainopas - miten tu- dessa tehdyt tutkimukset interventioista ja inen lastani koulutiellä sekä Nuorten viestejä van- terventioiden vaikuttavuudesta haettiin Medline hemmille. (28 www-lähde) Hankkeessa on tehty (mm. PubMed), Cochrane, Cinahl, Psycinfo, tähän mennessä lähinnä sisäistä arviointia, lop- Linda, Sociological Abstracts tietokannoista. puraportti julkaistaan vuoden 2005 loppupuolel- Hakusanoina käytettiin ”high risk youth”.ti., la (Salonen Kristina, sähköpostitiedonanto). ”high risk adolescen$”.ti., ”at-risk adolesc$”. ti., intervent$.ti., risk-taking/ risk taking beha- Yhdessä elämään -kasvatusyhteistyö vio$.ti., risk behavio$.ti., limit adolescent, in- Yhdessä elämään -kasvatusyhteistyö on käyn- terventio$.mp. Haun tuloksena saatiin noin 200 nistetty kotien ja koulujen kasvatustyön tukemi- viitettä, joista poimittiin otsikon ja tiivistelmän seksi Laukaassa 1995 vanhempien aloitteesta. perusteella 60 artikkelia tai teosta. Artikkelit, Sen pääkoordinaattorina ja kouluttajana toimii jotka keskittyivät ainoastaan rikoksen tekijöihin Anne Eskelinen. Toiminta tunnetaan myös ni- ja huumeinterventioihin, poistettiin. Näistä 60: mellä Laukaan malli ja se valittiin Euroopan sta poimittiin edelleen yhteensä 36 artikkelia, parhaaksi kasvatusta tukevaksi hankkeeksi joista 25 oli interventiotutkimuksia, kaksi me-

102 ta-analyysia ja kahdeksan riskikäyttäytymisen että ohjelmilla oli selkeät teoreettiset lähtökoh- ja siihen liittyvien tekijöiden yhteyksiä tutkivia dat, jotka ymmärrettiin ja joita toteutettiin in- artikkeleja. Pääosa tutkimuksista oli toteutettu terventiossa. Koherentin lisäksi vaikuttavimmat Yhdysvalloissa ja suurin osa artikkeleista oli jul- ohjelmat olivat myös toteutukseltaan yhdenmu- kaistu vuoden 2000 jälkeen. Aineistoa kerättiin kaisia ja järjestelmällisiä. (239) myös käsihauilla ja asiantuntijoiden kautta. Yhteenvetona voidaan todeta, että tehokkaimmat ohjelmat keskittyivät käyttäytymiseen ja elämän- 7.9.2 Meta-analyysit päihdeohjelmista taitojen opetteluun, korostivat nuorten ryhmäy- tymistä keskenään ja aikuisten kanssa, toteutet- Springer ym. (239) tekivät meta-analyysin ris- tiin vuorovaikutuksessa nuorten kanssa, koros- kinuorten keskuudessa toteutetuista alkoholin tivat pohdiskelevaa, itse-reflektoivaa oppimista, väärinkäytön ehkäisyohjelmista. He arvioivat 46 perustuivat selkeästi lausuttuun tarkoitukseen ohjelman vaikuttavuutta ja analyysissa keskityt- ja strategiaan (teoria) sekä korostivat läheis- tiin ohjelmien niihin piirteisiin, jotka selittivät tä kontaktia nuoriin. Analyysin 46 ohjelmasta päihteiden käytön vähentymistä. Ohjelmiin oli kahdeksassa tunnistettiin vähintään neljä vahvaa osallistunut yhteensä 10 500 9-18-vuotiasta las- osa-aluetta. Nämä olivat myös vaikuttavimpia ta ja nuorta. Koska ohjelmista 40% oli suunnattu ohjelmia. Tutkijat korostavat, etteivät univer- tytöille, oli niihin osallistunut tyttöjä enemmän saalit koulussa toteutetut ohjelmat ole riittäviä (66%) kuin poikia (34%). Kaksi kolmesta ohjel- korkean riskin nuorille. Tehokkaat ohjelmat tar- masta oli toteutettu koulun jälkeen ja yksi kol- joavat toimintoja, jotka ottavat huomioon koh- masosa kouluaikana. Ohjelmien kesto vaihteli deryhmässä tunnistetut riskitekijät ja suojaavat 8 viikosta kolmeen vuoteen. Myös toteutustavat tekijät. (239) vaihtelivat siten, että interventiot keskittyivät joko tiedollisen informaation antamiseen, sosi- Cuijpers (240) arvioi koulussa toteutettuja yleisiä aalisten taitojen opetteluun, mentorointiin, ”har- päihdeohjelmia, joilla pyrittiin ehkäisemään jo- rastustoimintaan” (recreation), opintojen ohja- ko yhden tai useamman päihteen käyttöä. Myös ukseen ja ammatilliseen tukeen. tupakkaohjelmat sisällytettiin arvioon. Analyysi perustui kolmeen meta-analyysiin, kuuteen tut- Ohjelmien analyysissa keskityttiin neljään eri kimukseen, joissa oli tarkasteltu välittäviä teki- osa-alueeseen: ohjelman sisältöön, ohjelman to- jöitä interventioissa sekä tutkimuksiin, joissa ar- teuttamiseen, palvelujen määrään ja ohjelman ra- vioitiin tiettyjen intervention ominaispiirteiden, kenteeseen. Tehokkaimmat ohjelmat keskittyivät kuten tehosteistuntojen, vaikutusta tuloksiin. sisällössään käyttäytymiseen ja elämäntaitoihin Analyysin perusteella Cuijpers löysi seitsemän (n=14) (kuten sosiaalisiin taitoihin, vihan hallin- ominaispiirrettä, jotka vahvistivat intervention taan, kieltäytymistaitoihin, konfliktien selvittä- vaikuttavuutta: 1) ohjelman vaikuttavuus tulee miseen) sekä harrastustoimintaan (n=5). Vähi- osoittaa tutkimuksen kautta, 2) vuorovaikutuk- ten tehokkaat ohjelmat taas sisälsivät pelkästään selliset menetelmät, 3) social influence -malli, tunteisiin tai tietoon liittyvää materiaalia. Sellai- 4) keskittyminen normeihin ja päätökseen päih- set ohjelmat, jotka korostivat yhteisöllisyyden teettömyydestä, 5) yhteisötason liittäminen oh- luomista, olivat merkittävästi vaikuttavampia jelmaan, 6) ikätoverin toimiminen ohjaajana ja kuin yksilökeskeiset ohjelmat. Vaikuttava ohjel- 7) elämäntaitojen liittäminen ohjelmaan. ma oli lisäksi toteutettu siten, että ne herättivät nuoret ajattelemaan ja auttoivat heitä ymmär- Cuijpers (240) arvioi kunkin ominaispiirteen tämään asenteitaan ja käyttäytymistään. Mikäli vaikuttavuuden astetta kehittämänsä näyttöön ohjelmassa yhdistyivät sekä käyttäytymiseen ja perustuvan laatuluokituksen kautta. Alimpaan elämäntaitoihin liittyvä fokus että vuorovaiku- luokkaan (*-merkintä) sijoittuivat laatukriteerit, tukselliset menetelmät, oli sillä erityisen myön- joilla oli jonkinlaista näyttöä vaikuttavuudesta teiset tulokset. Ohjelman kokonaispituudella tai (yksi kolmasosa lähteistä tukee tulosta). Seuraa- palvelujen kokonaismäärällä ei ollut yhteyttä va luokka (**-merkintä) sisälsi ominaispiirteet, ohjelman vaikuttavuuteen. Toisaalta ohjelman joilla oli vankka näyttö myönteisistä vaikutuksis- intensiteetti viikoittaisena tuntimääränä mitattu- ta (kaksi neljästä lähteestä tukee vaikuttavuutta). na vaikutti päihteiden käytön vähenemiseen si- Kolmannessa luokassa (***-merkintä) kriteereil- ten, että mitä enemmän tunteja viikossa käytet- lä oli erittäin vankka näyttö vaikuttavuudesta ja tiin ohjelmaan, sitä voimakkaammin päihteiden neljännessä luokassa (****-merkintä) näyttö oli käyttö väheni nuorilla. Tehokkaimmat ohjelmat todistettu. Löytämistään ominaispiirteistä Cuij- olivat rakenteeltaan koherentteja, mikä tarkoitti, pers luokitteli kolmanteen luokkaan ainoastaan

103 ensimmäisen ominaispiirteen eli vaikuttavuuden 6.-luokalla. Vanhemmille järjestettiin workshop- osoittaminen tieteellisen tutkimuksen kautta. työskentelyä lapsen käyttäytymisen hallinnasta, Ominaispiirteet 2-6 saivat kaksi tähteä eli niillä koulutyön tukemisesta ja päihteiden käytön eh- oli vankka näyttö laatukriteereinä. Elämäntai- käisystä 1.-, 2.-, 3.- 5.- ja 6.-luokilla. Aineisto tojen liittäminen ohjelmaan -kriteeri sijoitettiin koostui 177 korkean riskin lapsesta, joista 75 ensimmäiseen luokkaan eli sillä oli vain jonkin- kuului interventio- ja 102 kontrolliryhmään. laista näyttöä vaikuttavuudesta. Aineisto kerättiin 5.-luokan alussa ja 6.-luokan lopussa lapsilta ja opettajilta. Tulosten mukaan interventioryhmässä sekä poikien että tyttöjen 7.9.3 Yksittäisiä interventiotutkimuksia esi- koulumyönteisyys ja osallistuminen oppitun- ja alakoululaisten keskuudessa neilla vahvistui. Lisäksi interventioryhmän tytöt käyttivät päihteitä merkitsevästi vähemmän kuin Yhdysvalloissa pyrittiin vaikuttamaan esikoulu- kontrolliryhmän tytöt. (243) laisten epäsosiaaliseen käytökseen joko opettaja-johtoisella tai opettaja-vanhempi-johtoisella SAFEChildren ohjelmaan osallistui 424 perhettä, interventiolla (First Step to Success). Ohjelmaan jotka asuivat ns. slummikortteleissa Yhdysval- osallistui kuusi 5-6-vuotiasta lasta viidestä eri loissa. Ohjelma perustui kehityksellis-ekologi- ryhmästä, jonka oppilaat tulivat matala- tai kes- seen lähestymistapaan ja siinä pyrittiin vaikutta- kituloisista kodeista. Interventio perustui opetta- maan riskitekijöihin ja suojaaviin tekijöihin lap- jien ja vanhempien myönteistä käytöstä vahvis- sen kehityksen muutosvaiheessa. Tutkimuksessa tavaan palautteeseen, kuten esim. onnistumises- arvioitiin perheintervention ja tukiopetuksen ta kehumiseen, palkintoihin (koko ryhmälle) ja vaikutusta syrjäytymisvaarassa olevien koulutu- yhdessä pelaamiseen. Tulosten mukaan opetta- lokkaiden koulumenestykseen, käyttäytymiseen jan ja vanhemman johtoinen interventio vaikutti ja koti-koulu -yhteistyöhön. Interventio toteutet- myönteisesti vähentäen ongelmakäytäytymistä tiin ensimmäisen luokan alkaessa 22 viikon ajan ryhmässä. Vaikutusta seurattiin yhden vuoden ja se sisälsi perheryhmien viikoittaisen kokoon- ajan. (241) tumisen ja lapsen puolen tunnin kestoisen tukiopetuksen (lukeminen) kahdesti viikossa. Perhe- Stirtzinger kollegoineen (242) arvioivat esitutki- ryhmissä keskityttiin vanhemmuuden taitoihin, muksessaan monimalli-intervention (The Project perhesuhteisiin, perheen kehityshaasteisiin, Buddy Program) vaikuttavuutta aggressiivisilla kodin ja koulun yhteistyöhön sekä asuinalueen 7-11-vuotiailla torontolaisilla lapsilla (n=40). erityisongelmiin kuten esimerkiksi väkivaltaan Ohjelma perustui mm. emotionaalis-sosiaali- puuttumiseen. Tarkoitus oli myös vahvistaa per- sen oppimisen teoriaan ja se kesti 8 kuukautta. heiden välistä tukea. Tulokset osoittivat, että in- Ohjelma pyrki vaikuttamaan koulun ilmapiiriin, terventiolla oli positiivinen vaikutus riskilapsen vertaistukeen ja opettajien valmiuksiin. Inter- käyttäytymiseen (vähemmän aggressiivisuutta ventio sisälsi opettajien kouluttamista, koko ja ylivilkkautta) ja vanhempien osallistumiseen luokan intervention (sosiaaliset taidot), vertais- lapsen koulunkäyntiin. Interventiolla ei ollut pari-työskentelyn sekä viikoittaisen ryhmätyös- vaikutusta lapsen koulumenestykseen tai kou- kentelyn (mukana sekä riskinuoria että tavallisia luun kiinnittymiseen. (244) nuoria). Tulokset ohjelmasta olivat lupaavia eri- The Storytelling for Empowerment Program on tyisesti sosiaalisten taitojen osalta. riskinuorten voimaannuttamiseen tähtäävä oh- Sosiaalisen kehityksen teoriaan perustuva ohjelma. Ohjelma korostaa lapsen pärjäävyyden jelma (The Seattle Social Development Project) lisäämistä vahvistamalla hänen tunteiden ilmai- pyrki ehkäisemään kouluvaikeuksia, päihteiden suaan ja tiedollisia taitojaan tarinan kertomisen käyttöä ja rikollista käytöstä nuorilla, jotka tu- kautta. Ohjelma toteutetaan lounasaikaan ja livat matalatuloisista perheistä. Teorian mukaan oppituntien jälkeen ja se pohjautuu työkirjaan rikollista käytöstä voidaan ehkäistä vahvista- Storytelling Powerbook. Kirjan mukaan edeten malla sosiaalisia sidoksia ”tavallisiin” ihmisiin. lapset mm. tekevät erilaisia harjoituksia, haastat- Ohjelma kesti kuusi vuotta ja se toteutettiin teluja ja järjestävät teemapäiviä 27 kokoontumi- satunnaistettuna interventio- kontrolliryhmä- sen aikana. Ohjelma käydään läpi yhdessä luku- asetelmana. Luokkahuoneinterventiossa koros- kaudessa. Ohjelman vaikuttavuutta tutkittiin 11- tettiin työrauhan ylläpitämistä sekä vuorovai- 15-vuotiaiden keskuudessa (N=932) ohjelma- ja kuksellista ja yhteistoiminnallista oppimista. kontrolliryhmissä. Ohjelmaryhmässä alkoholin Interventioryhmän lapset harjaantuivat tiedol- ja marihuanan käyttö väheni ja päihteiden vas- listen ja sosiaalisten taitojen hallinnassa 1.- ja tustaminen lisääntyi ohjelman aikana. (245)

104 7.9.4 Yksittäisiä interventiotutkimuksia ylä- ainoastaan fyysisen terveyden kysymyksissä. koululaisten keskuudessa Intervention vaikuttavuutta arvioitiin väkivallan, provokatiivisen käyttäytymisen, päihteiden käy- Yhdysvalloissa toteutettiin varhaisen puuttumi- tön ja seksuaalikäyttäytymisen näkökulmista. sen ohjelmaa (Project Success) 7.- ja 8.-luokka- Tulosten mukaan molemmat interventiot vaikut- laisille koululaisille, joilla oli havaittu tupakan, tivat myönteisesti poikien riskikäyttäytymiseen alkoholin ja/tai huumeiden käyttöä. Ohjelman ta- kun taas tytöillä ei havaittu samaa positiivista voitteena oli vähentää riskitekijöitä ja vahvistaa vaikutusta. nuorten pärjäävyyttä. Ohjelmaan osallistuneilla nuorilla (48% poikia) oli päihteiden käytön li- Nuorten (14-vuotiaiden) rikoksen tekijöiden säksi heikko itsetunto, poissaoloja koulusta sekä keskuudessa (n=95) vertailtiin kahden erilaisen kehno koulumenestys. Ohjelma kesti kuudesta intervention vaikuttavuutta mm. päihteiden käyt- kuukaudesta kahteen vuoteen ja se sisälsi sekä töön. Perheinterventio, joka sisälsi mm. sään- yksilö- että ryhmäinterventioita nuorille ja hei- nöllisiä perhetapaamisia, pyrki valtaistamaan dän vanhemmilleen. Lisäksi ohjelmaan liitettiin nuorten vanhempia. Toinen interventio sisälsi koulu, kuten opettajien kouluttaminen riski- ja puhelinkontaktin kuukausittain. Molemmille selviytymisstrategioihin sekä kunta (kuten nuo- ryhmille tarjottiin erityisiä palveluja, joihin voi riso- ja vapaaehtoistoimintaa). Nuoret osallis- ottaa tarvittaessa yhteyttä. Tutkimuksen tulosten tuivat keskimäärin 27 interventioon, kuten yk- mukaan perheinterventiolla oli myönteisemmät silö- tai ryhmäohjaukseen, oppitunneille ja va- vaikutukset päihteiden käyttöön puhelininter- paaehtoistyöhön. Jokaisella koululla oli palkattu ventioon verrattuna. (249) asiantuntija 15-19 tuntia viikossa. Raportin mu- Cho ym. (250) tutkivat korkeanriskin nuorille kaan monimalli-interventiolla oli myönteinen toteutetun Reconnecting Youth -kurssin vaikut- vaikutus riskikäyttäytymiseen, koulumenestyk- tavuutta koulumenestykseen ja kouluun kiinnit- seen, perheen toimivuuteen ja palveluihin (kesto tymiseen. Seurannassa käytettiin koe- kontrolli- 6-22 kk). (246) asetelmaa (n=1218). Kurssilla, joka kesti yhden Alankomaissa kokeiltiin uudenlaista interventi- lukukauden, pyrittiin vahvistamaan riskinuorten ota, jossa riskinuorten (8-16-vuotiaita) vanhem- elämäntaitoja ja itsetuntoa. Seurannan mukaan mille järjestettiin kotikutsut Tupperware-mallin interventio ei pystynyt vaikuttamaan myöntei- mukaan. Tarkoituksena oli kehittää matalankyn- sesti riskinuoriin, vaan vaikutus oli enemmänkin nyksen interventio vanhemmille, joita oli muuten kielteinen. Tutkijat epäilevätkin, ettei riskinuoria vaikea tavoittaa. Ohjelmaan osallistui 177 riski- kannata koota yhteen vaan interventiot tulisi teh- nuoren vanhempaa, joista suurin osa oli maa- dä koko luokan keskuudessa. hanmuuttajia. Kutsuja järjestettiin 22 vuosina Yhdysvalloissa vertailtiin kolmea erilaista inter- 2002-2003 ja ne järjestettiin nuoren vanhempien ventiota, jotka toteutettiin matalatuloisten per- kotona Tupperware-tyylisesti. Intervention jäl- heiden nuorten keskuudessa (n=817 13-16-vuo- keen vanhempia haastateltiin ja prosessiarvioin tiasta). Kaikki nuoret osallistuivat teoriapohjai- mukaan kutsut koettiin vanhemmuutta vahvis- seen interventioon, kahdeksaan pienryhmäker- taviksi. Myös keskustelua päihteiden käytöstä taan, joissa annettiin tietoa riskikäyttäytymisestä muiden vanhempien ja nuorten kanssa pidettiin ja pyrittiin vahvistamaan ongelmanratkaisu- ym. arvokkaana. (247) elämäntaitoja. Toinen ryhmä osallistui vanhem- Flay kollegoineen (248) tutkivat kahden ehkäi- piensa kanssa videoiltaan, jossa käsiteltiin eri- syohjelman vaikuttavuutta amerikanafrikkalai- tyisesti vanhempien vastuuta. Videon katselun silla nuorilla, jotka olivat syrjäytymisuhan alla. jälkeen nuoret ja vanhemmat keskustelivat ja Tutkimusaineisto koostui satunnaistetusta ry- harjoittelivat roolien kautta päihteisiin liittyviä väsotoksesta. Tutkimukseen osallistui keskimää- vuorovaikutustilanteita. Kolmas ryhmä osallis- rin 644 5.-8.-luokkalaista vanhempineen ja opet- tui em. lisäksi tehosteistuntoihin 7, 10, 13, ja 16 tajineen ja se toteutettiin vuonina 1994-1998. kuukauden jälkeen interventiosta. Niissä käytiin Ohjelma sisälsi kaksi erilaista interventiota, läpi samantyyppisiä asioita kuin pienryhmäta- joista ensimmäinen perustui sosiaalisen kehityk- paamisissa. Seuranta osoitti, että perheinterven- sen teoriaan. Interventiona oli 16-21 oppituntia tio oli pienryhmäinterventiota tehokkaampi mm. vuodessa sosiaalisista taidoista riskikäyttäyty- tupakoinnin osalta. (251) mistä ennustavissa tilanteissa. Toiseen interventioon liitettiin edellisen lisäksi vanhemmat, kou- luyhteisö ja kunta. Kolmas ryhmä sai ohjausta

105 7.9.5 CASEL -ohjelmia päihteiden käytön suunnattu mentor-ohjelma, jossa lapselle tarjo- ehkäisemiseksi taan turvallinen aikuiskontakti koulun ulkopuo- lelta. Lapsi tai nuori tapaa mentorinsa muutamia Yhdysvalloissa toteutettu CASEL (Collaborative kertoja kuukaudessa vähintään vuoden ajan. for Academic, Social and Emotional Learning)- Mentorit koulutetaan ja valitaan huolellisesti ja ohjelma pyrkii yhdistämään akateemisen, sosi- yksilöllisesti. Tällä hetkellä Yhdysvalloissa yli aalisen ja tunnetaitojen oppimisen. Oletuksena 200 000:lla lapsella ja nuorella on tällainen iso- on, että turvallinen, välittävä, yhteistyöhön pe- veli tai-sisko. Ohjelmalla on tavoitteena tarjota rustuva oppimisympäristö yhdessä sosioemotio- miljoonalle lapselle mentor vuoteen 2010 men- naalisten taitojen vahvistamisen kautta oppilaan nessä. Ohjelman vaikuttavuutta tutkittiin koe- elämäntaidot vahvistuvat ja hänelle tarjoutuu kontrolliasetelmalla vuosina 1992-1993 ja tutki- mahdollisuus myönteiseen ja palkitsevaan käyt- mukseen osallistui 959 10-16-vuotiasta nuorta. täytymiseen. Nämä taas vähentävät riskikäyttäy- Nuorista 57% edusti niin sanottuja vähemmistö- tymistä ja vahvistavat kouluun kiinnittymistä, kansallisuuksia. Ohjelmaryhmäläisten perheistä mikä taas parantaa koulumenestystä. (252) 40 %:lla oli päihteiden väärinkäyttöä. Mentorit CASEL -idea perustuu Positive Youth Develop- olivat keskimäärin 30-vuotiaita. Loppumittauk- ment -ajatukselle, jossa keskeistä on mm. vah- sen (18 kk ohjelman alusta) tulosten mukaan vistaa yhteyttä (bonding), pärjäävyyttä, sosiaali- ohjelmaan osallistuneiden nuorten huumeiden semotionaalista sekä kognitiivista ja moraalista ja alkoholin käyttö, koulupinnaus ja valehtelu pätevyyttä (competence), myönteistä minäkuvaa vanhemmille vähenivät samalla kun heidän kou- ja identiteettiä, vahvistaa tulevaisuuden uskoa, lunkäyntinsä ja suhteet vanhempiin paranivat antaa tunnustusta myönteisestä käyttäytymises- tilastollisesti merkitsevästi kontrolliryhmäläisiin tä sekä tarjota mahdollisuuksia sosiaalisuuteen. verrattuna. (31 www-lähde, 255) Positiivinen kehitys -ajatus perustuu mm. nuoren kehityksen edistämisen ideaan ongelmien ehkäi- Koulutaso: syn sijaan, ihmisen ja ympäristön väliseen vuo- Know Your Body -ohjelma pyrki edistämään rovaikutukseen (253), kiintymysteoriaan (115) terveyteen ja itsehallintaan liittyviä taitoja. Oh- ja identiteetin kehitysteoriaan (36-37). Positiivi- jelman ensisijainen päämäärä oli ehkäistä syö- sen kehityksen lähestymistavassa huomioidaan vän syntyä muuttamalla terveyskäyttäytymistä lapsen ikätaso, ympäristötekijät sekä suojaavat (tupakointi, ravitsemus ja fyysinen aktiviteetti). ja riskitekijät laajasti, joten ohjelmat tavoittele- Ohjelma sisälsi kaksi oppituntia viikossa kuu- vat enemmän kuin yhden tai kahden ongelman den vuoden ajan. Ohjelma perustui sosiaalisen ehkäisyä. Ohjelmissa korostetaankin, että samat oppimisen teoriaan ja terveysuskomus-malliin. riski- ja suojaavat tekijät, joiden tutkimukset Opetuksessa painotettiin mm. tupakointipäätök- osoittavat ennustavan ongelmakäyttäytymistä, sen yhteyttä minäkuvaan, arvoihin, ahdistunei- ennustavat myös myönteisiä vaikutuksia. suuteen ja stressiin sekä stressin hallinta- pää- töksenteko ja kommunikaatiotaitoja. Vaikutta- Catalano kollegoineen (254) on arvioinut 77 po- vuustutkimukseen osallistui 593 lasta, jotka oli- sitiivisen kehityksen interventiota ja poimineet vat intervention alussa noin 9-vuotiaita. Lapsista niistä 25 tehokasta ohjelmaa, jotka onnistuivat 79% oli kaukaasialaisia (valkoihoisia). Kuuden vaikuttamaan myönteisesti edellä mainittuihin vuoden jälkeen ohjelmaan osallistuneilla oppi- tekijöihin. Ohjelmista 17:ssä yhdistettiin enem- lailla (9.-luokkalaisia) todettiin 73% vähemmän män kuin yhden tason interventioita. Interven- tupakoinnin aloittamista (ohjelmakoulujen oppi- tion arvioinneissa seurattiin eniten koulunkäyn- laista 3.5% ja kontrollikoulujen 13.1% luokitel- tiä, koulumenestystä, kaveri- ja vanhempi-lapsi- tiin tupakoijiksi biokemikaalisin testein), 19% suhteita, päätöksentekokykyjä ja jonkin verran vähemmän tyydyttynyttä rasvaa ja 10% vähem- päihteiden käyttöä ja riskialtista seksuaalikäyt- män kokonaisrasvaa ruoka-annoksissa. Ohjelma täytymistä. Onnistumisen avaimina ohjelmissa oli vaikuttavampi pojille kuin tytöille. (32 www- painotettiin selkeitä kirjallisia ohjeita (manu- lähde, 256) aaleja) toteuttajille ja ohjelman riittävän pitkää kestoa (vähintään vuosi). Seuraavassa esitellään Life Skills Training -ohjelma on 3-vuotinen päih- 9 vaikuttavaa ohjelmaa, joissa on arvioitu myös teiden käytön ehkäisyohjelma, jossa korostetaan päihteiden käyttöön liittyviä tekijöitä. henkilökohtaisissa ja sosiaalissa taidoissa harjaantumista, mm. päätöksenteossa, kieltäytymis- Yhteisötaso: taidoissa ja vuorovaikutuksessa. Ohjelma sisäl- Big Brothers/Sisters -ohjelma on 8-18-vuotiaille tää ensimmäisenä vuonna 15 työpajaa, toisena

106 vuonna 10 ja kolmantena vuonna viisi ns. te- (40%), sosiaalisia taitoja (30%) sekä itsekont- hosteistuntoa. Opettajat saavat päivän kestoisen rollia ja ongelman ratkaisutaitoja (30%). Koh- koulutuksen ja tarkan ohjeistuksen oppituntien dennettu interventio sisältää oppituntien lisäksi pitoon. Ohjelman vaikuttavuustutkimus tehtiin mm. vanhempien ryhmiä, kotikäyntejä, lapsen New Yorkin alueen kouluissa ja loppumittaus sosiaalisten taitojen vahvistamista ryhmässä ja tehtiin välittömästi ohjelman loppumisen jäl- lukiopetusta. Opettajat saavat 2½ päivän koulu- keen, kun oppilaat olivat 9.-luokalla (n=3597). tuksen sekä viikoittaisen konsultaation projek- Oppilaat jaettiin kolmeen ryhmään: ensimmäi- tiryhmältä. Ohjelman vaikuttavuutta arvioitiin nen interventioryhmä sai perinteisen opettajaläh- kolmen vuoden ajan. Arviointiin osallistui 448 töisen koulutuksen, toisella ryhmällä koulutus lasta koeryhmässä ja 450 lasta kontrolliryhmäs- oli videopohjainen ja kolmas ryhmä oli kontrol- sä. Noin joka 10. esikoululainen valikoitui niin liryhmä. Tulosten mukaan molemmat interven- sanotuksi riskilapseksi opettajan ja vanhempi- tioryhmät raportoivat tilastollisesti merkitsevästi en arvion mukaan (suurin osa kaukaasialaisia vähemmän tupakointia ja marihuanan käyttöä. tai afrikanamerikkalaisia poikia). Tutkimuksen Toiseen interventioryhmään osallistuneilla ilme- tulosten mukaan koko ryhmän tasolla tapahtui ni kontrolliryhmään verrattuna vähemmän juo- ohjelmaryhmässä myönteistä kehitystä: oppilaat pumista. Ensimmäisen ohjelmaryhmän oppilaat tottelivat paremmin, olivat vähemmän aggres- tiesivät tupakoinnin seurauksista muita ryhmiä siivisia ja ylivilkkaita kuin kontrolliryhmässä. enemmän. (33 www-lähde, 257) Ohjelmaluokissa oli myös myönteisempi ilmapiiri kontrollikouluihin verrattuna. Riskilasten Koulu- ja perhetaso osalta tulokset olivat myös pääosin myönteisiä: Child Development Project on monivuotinen kontrolliryhmässä häiritsevä käytös koulussa ohjelma, jonka tavoitteena on auttaa kouluja tu- lisääntyi kun se taas ohjelmaryhmässä laski tai lemaan välittäviksi yhteisöiksi, joissa oppilaita pysyi ennallaan. Samalla ohjelmaryhmän lasten kasvatetaan ymmärtämistaidoissa ja välittävis- käytösongelmat kotona vähenivät. Tutkijat miet- sä suhteissa oppilaiden, opettajien ja vanhem- tivätkin lopuksi, miten riskioppilaiden myöntei- pien välillä. Ohjelma perustuu mm. sosiaalisen nen kehitys voi vaikuttaa koko luokan tulokseen oppimisen, motivaatio- ja kiintymysteorioihin. mm. opettajan stressin vähenemisen ja kaveri- Ohjelman ideana on, että koulutuksesta (schoo- suhteiden parantumisen kautta. (35 www-lähde, ling) itsestään tulee interventio. Opettajia kou- 254) lutettiin uudenlaiseen ajattelutapaan ja vanhempien suhteita kouluun vahvistettiin. Ohjelman Seattle Social Development Project (SSDP) sai vaikuttavuutta arvioitiin kolmen vuoden ajan ja alkunsa vuonna 1981 Seattlessa ja se pyrkii vah- tutkimukseen osallistui 1645 11-12-vuotiasta ja vistamaan lasten ja nuorten myönteistä kehitystä heidän opettajansa. Oppilaat vastasivat loma- ja ehkäisemään ongelmakäyttäytymistä ja kou- kekyselyyn, jossa kartoitettiin mm. päihteiden lusta syrjäytymistä. Ohjelma toteutetaan 1.- 6. käyttöä ja rikollista käyttäytymistä. Opettajia luokilla. Sekä oppilaat, opettajat että vanhemmat havainnoitiin oppitunneilla ja he täyttivät kyse- koulutetaan. Vanhemmille järjestetään työpajo- lylomakkeen. Tulosten mukaan ohjelmakoulujen ja, joissa käsitellään mm. lapsen käyttäytymisen oppilaiden alkoholin käyttö pysyi samalla tasol- hallintataitoja, oppimisen tukemista ja kodin ja la intervention ajan, kun taas kontrolliryhmässä koulun yhteistyötä. Opettajat saavat koulutusta se nousi 2-3% joka vuosi. Tupakointi väheni mo- proaktiivisista menetelmistä, vuorovaikutukses- lemmissa ryhmissä tutkimusjakson aikana (oh- ta opetuksessa ja yhteistoiminnallisesta oppimi- jelmaryhmässä 8% ja kontrolliryhmässä 3%). sesta viiden päivän ajan joka vuosi. Ohjelmassa Merkittävimmät vaikutukset tapahtuivat kou- korostetaan sosiaalisten taitojen vahvistumista. luissa, joissa ohjelmaa oli toteutettu aktiivisesti. Ohjelman vaikuttavuutta tutkittiin kolmen ryh- (34 www-lähde, 258) män avulla (n=598) kuusi vuotta intervention päättymisen jälkeen, jolloin nuoret olivat 18- Fast Track on monivuotinen interventio, jolla vuotiaita. Ensimmäinen interventioryhmä (pitkä pyritään ehkäisemään vakavia pitkäaikaisia sosi- interventio) oli ohjelmassa mukana kuusi vuotta aalisia häiriöitä lapsilla, joilla on käytöshäiriöitä (1.-6. luokat), toinen interventioryhmä (lyhyt in- kouluuntulovaiheessa. Ohjelmassa yhdistetään terventio) luokat viisi ja kuusi ja kolmas kont- yleisiä ja kohdennettuja toimintamalleja. Ylei- rolliryhmä ei osallistunut ohjelmaan. Tulosten nen ohjelma sisältää opettajajohtoisia PATHS - mukaan 1. interventioryhmäläiset raportoivat oppitunteja, joita 1. luokalla on 57 (noin 3 kertaa 18-vuotiaana kontrolliryhmäläisiä vähemmän viikossa). Oppitunneilla käsitellään tunnetaitoja väkivaltaista käyttäytymistä, humalajuomista ja

107 raskauksia. Pitkän intervention saaneet rapor- lujen oppilaat raportoivat 8.-luokalla huomatta- toivat myös vahvempaa sitoutumista ja yhteyttä vasti vähemmän alkoholin käyttöä ja tupakointia kouluun sekä parempaa koulumenestystä. Ly- (käyttö 27% vähäisempää). Ohjelmakoulujen hyempään interventioon osallistuneilla ei näitä oppilaat ilmaisivat 6. luokan lopussa keskustele- myönteisiä vaikutuksia havaittu. Pitkä inter- vansa vanhempiensa kanssa juomiseen liittyvis- ventio oli huomattavasti vaikuttavampi köyhien tä asioista kontrolliryhmäläisiä useammin. (260, lasten koulunkäyntiin verrattuna paremmin toi- 38 www-lähde) meentulevien perheiden lapsiin. (254, 259, 36 The Woodrock Youth development Project (WYP) www-lähde) korostaa elämäntaitojen ja sosiaalisten taitojen Koulu-, perhe- ja yhteisötaso koulutusta sekä edistää päihteiden vastaista toi- Across Ages -projektin tavoitteena on vahvistaa mintaa. Ohjelma sisältää oppitunteja, ikätoveri- lapsen suojaavia tekijöitä yksilö-, perhe-, kou- metorointia, koulun jälkeistä toimintaa, yhteis- lu- ja yhteisötasolla ja siten lisätä tämän pärjää- toimintaa oppilaiden ja opettajien sekä oppilai- vyyttä elämässä. Ohjelma alkoi vuonna 1991 den ja vanhempien kanssa. Oppitunneilla vah- ja se korostaa sukupolvien välistä oppimista. vistetaan pystyvyyden tunnetta, tervettä asennet- Ohjelmassa yhdistyy mentorointi (vähintään 2 ta päihteitä kohtaan sekä tietoisuutta päihteiden tuntia kahdesti viikossa, yli 54-vuotias mentor), haitoista ja kulttuurien arvostamista. Ohjelman osallistuminen mentorin kanssa yhdyskuntapal- vaikuttavuutta arvioitiin (n=718) 6-14-vuotiail- velutoimintaan kerran kahdessa viikossa, 26 op- la lapsilla ja nuorilla, jotka satunnaistettiin joko pituntia sosiaalisiin taitoihin harjaantumista ja ohjelma- tai kontrolliryhmään. Oppilaat vasta- työpajat vanhemmille ja lapsille (lauantaisin). sivat kyselyyn, joka kartoitti päihteiden käyttöä Ohjelman vaikuttavuuden arvioinnissa tutkija psykososiaalisia tekijöitä, ennen ohjelmaa ja mukseen osallistuneet (n=562) jaettiin kolmeen sen jälkeen. Tulosten mukaan ohjelmaan osal- ryhmään: 1. ryhmä osallistui oppitunneille, yh- listuneet raportoivat merkittävästi vähemmän dyskuntapalveluun ja vanhempien työpajoihin; päihteiden käyttöä viimeisen kuukauden aikana 2. ryhmä näiden lisäksi mentor-ohjelmaan ja 3. ja elinaikana, enemmän läsnäoloa koulussa sekä kontrolliryhmä. Ohjelma toteutettiin kuudennel- parempia suhteita kulttuuritaustaltaan erilaisiin la luokalla ja tutkimusryhmä koostui kolmen eri ihmisiin. (261, 39 www-lähde) lukuvuoden oppilaista (1991-1994). Oppilaista runsas puolet oli afrikan amerikkalaisia ja oppilaiden asuinympäristössä oli runsaasti päih- 7.10. Lähteet teiden väärinkäyttöä, rikollisuutta ja köyhyyttä. Oppilaiden koulumenestys oli kehno ja koulus- 1. Naidoo J, Wills J. 2000. Health promotion. sakäynti heikkoa. Tutkimuksen tulosten mukaan Foundations for practice. 2. painos. Bail- laajan intervention saaneiden oppilaiden koulus- liére Tindall, Edinburg. sa läsnäolo sekä asenteet koulua, tulevaisuutta ja 2. Greenberg MT, Weissberg RP, O’Brien vanhempia ihmisiä kohtaan olivat parantuneet U, Zins JE, Fredericks L, Resnik H, Elias muita ryhmiä enemmän. (37 www-lähde, 254) MJ. 2003. Enhancing school-based prevention and youth development through Project Northland on 3-vuotinen päihteiden coordinated social, emotional, and acade- käytön ehkäisyohjelma, jonka tavoitteena on mic learning. American Psychologist, 58, vaikuttaa nuoren psykososiaalisiin tekijöihin, 466-474. kuten ikätoverien painostukseen, pystyvyyden 3. Tervetuloa kouluun. Lukuvuosi 2005- tunteeseen, lapsi-vanhempi-vuorovaikutukseen 2006. Ekaluokkalaisen vanhemmille. ja päihteisiin liittyviin normeihin. Projekti on 2005. Helsingin kaupungin opetusvirasto, saanut alkunsa Minnesotan osavaltiossa 1990- Helsinki. luvun alussa. Ohjelma sisältää oppituntien, jois- 4. Kuudesluokkalaisen opas oppilaille ja sa harjaannutaan sosiaalisissa taidoissa, lisäksi heidän vanhemmilleen. Lukuvuosi 2005- mm. harjoituksia kotona, johtajuuskoulutusta 2006. Helsingin kaupungin opetusvirasto. (oppilaille), vanhempien koulutusta ja yhteisöl- Helsinki. listä toimintaa. Ohjelma toteutetaan 6.-8.-luokil- 5. Miettinen H. 2003. Koulupalvelut Helsin- la. Ohjelman vaikuttavuutta arvioitiin (n=1901) gin 2. ja 4. suurpiirissä 2002-2003. Kysely- vuosittaisella lomakekyselyllä, joilla kartoitettiin tutkimuksen tulokset. Helsingin peruskou- alkoholin käyttöä, tupakointia ja psykososiaali- lun käyvien lasten vanhemmat arvioivat sia tekijöitä. (260, 38 www-lähde) Ohjelmakou- koulupalvelujen laatua. Efeko, Helsinki.

108 6. Miettinen H. 2004. Koulupalvelut Helsin- 17. Broady D. 1986. Piilo-opetussuunnitelma: gin 2. ja 4. suurpiirissä 2003-2004. Kysely- mihin koulussa opitaan. Vastapaino, Tam- tutkimuksen tulokset. Helsingin peruskou- pere. lun käyvien lasten vanhemmat arvioivat 18. Vuorikoski M. 2003. Opettajan yhteiskun- koulupalvelujen laatua. Efeko, Helsinki. nallinen valta ja vastuu. Teoksessa Vuo- 7. Miettinen H. 2005. Koulupalvelut Helsin- rikoski M & Viskari S. (toim.) Opettajan gin 1. ja 6. suurpiirissä 2004-2005. Kysely- vaiettu valta. Vastapaino, Tampere, 17-53. tutkimuksen tulokset. Helsingin peruskou- 19. Nurmi J-E, Salmela-Aro K, Anttonen M, lun käyvien lasten vanhemmat arvioivat Kinnunen H. 1992. Epäonnistumisen psy- koulupalvelujen laatua. Efeko, Helsinki. kologiaa. Syrjäytymisvaarassa olevien 8. Keskinen V. 2001. Kiirettä pitää. Kaverit, nuorten kiinnostukset ja ajattelutavat. Psy- koti, koulu ja nuorten vapaa-aika Helsin- kologia 27, 485-492. gissä 2000. Helsingin kaupungin tietokes- 20. Garnier HE, Stein JA, Jacobs JK. 1997. The kus. Tutkimuksia 10/2001. Helsinki. process of dropping out of high school: A 9. Pulkkinen L. 2005. Perustutkimuksesta 19-year perspective. American Educatio- tiedon soveltamiseen. Psykologia 03, 307- nal Research Journal, 34, 395-419. 316. 21. Natvig GK, Albrektsen G, Qvarnstrom U. 10. Silvennoinen H. 1992. Huono-osaisuus ja 2001. School-related stress experience as koulutus. Kasvatus 3, 256-267. a risk factor for bullying behavior. Journal 11. Nieminen J. 2003. Vanhempain valvotta- of Youth & Adolescence, 30, 561-575. vista asiantuntijain analysoitaviksi. Aukto- 22. Haarasilta L. 2003. Major depressive epi- riteetti ja ammatillistuminen suomalaises- sode in adolescents and young adults – a sa nuorisokasvatuksessa. Teoksessa Aapo- nationwide epidemiological survey among la S & Kaarninen M (toim.) Nuoruuden 15-24-year-olds. Academic dissertation. vuosisata. Suomalaisen nuorison historia. Publications of the National Public Health Suomalaisen Kirjallisuuden seura, Helsin- Institute A 14. Helsinki: National Public ki, 261-281. Health Institute and University of Tampere. 12. Somersalo H. 2002. School environment 23. Rimpelä M. 2002. Nuorten terveyden ke- and children’s mental well-being. A child hityssuunnista Suomessa: jatkuuko 1990- psychiatric view on relations between luvun menestystarina. In Silvennoinen classroom climate, school budget cuts and H (Toim.). Nuorisopolitiikka Suomessa children’s mental health. Academic disser- 1960-luvulta 2000-luvulle. Nuorisotutki- tation. Helsinki: Hospital for Children and musverkosto/Nuorisotutkimusseura, jul- Adolescents and University of Helsinki. kaisuja 29, Nuorisoasiain neuvottelukun- 13. Patton G, Bond L, Butler H. 2003. Chan- ta, julkaisuja 25, Opetushallitus, Helsinki, ging schools, changing health? Design and 196-209. implementation of the Gatehouse Project. 24. Rask K, Åstedt-Kurki P, Tarkka M-T and Journal of Adolescent Health, 33, 231- Laippala P: Relationships of adolescent 239 subjective well-being, health behavior 14. Niemi EK. 2004. Perusopetuksen oppimis- and school satisfaction. Journal of School tulosten kansallinen arviointi ja tulosten Health 2002, 72, 243-249. hyödyntäminen koulutuspoliittisessa kon- 25. Järventie I. 2001. Eriarvoisen lapsuuden tekstissa: perusopetuksen matematiikan muotokuva. Teoksessa Eriarvoinen lap- oppimistulosten kansallinen arviointi 6. suus. Järventie I & Sauli H (toim.). Hel- vuosiluokalla vuonna 2000. Akateeminen sinki, WSOY, 83-124. väitöskirja. Turun yliopisto, Turku. 26. Strid O. 1999. Viisivuotistarkastuksesta 15. Karvonen S, West P, Sweeting H, Rahko- kuudennelle luokalle. Lasten neuvola ja nen O, Young R. 2001. Life style, social kouluterveydenhuolto lapsen vaikeuksien class and health-related behaviour – a havaitsijana ja auttajana. Stakes, Helsinki. cross cultural comparision of 15-year-olds 27. Bardy M. 2001. Mikä lapsiamme uhkaa? in Glasgow and Helsinki. Journal of Youth Suuntaviivoja 2000-luvun lapsipoliittiseen Studies 4, 393-413. keskusteluun. Stakes, Helsinki. 16. Karvonen S, Rahkonen O. 2002a. Kuka 28. Weissberg RP, Kumpfer KL, Seligman vastustaa koulutusta? Kouluvastaisuuden MEP. 2003. Prevention that works for alueelliset erot Helsingissä. Yhteiskunta- children and youth. An introduction. Ame- politiikka 67, 324-332. rican Psychologist 58, 425-432.

109 29. Bardy M, Janhunen T. 2002. Imeväisikäi- 39. Jyrkämä J. 1986. Nuoret sivuraiteelle? sen terveys ja kehitys psykososiaalisissa Nuorisosta, syrjäytymisestä, yhteiskun- riskioloissa. Teoksessa Kangas I, Keski- nasta. Teoksessa Mikkola A. (toim. ) Suo- mäki I, Koskinen S, Manderbacka M, La- malaista nuorisotutkimusta – tutkijoiden helma E, Prättälä R, Sihto M. Kohti terve- puhenvuoroja. Tutkimuksia ja selvityksiä yden tasa-arvoa. Edita, Helsinki, 171-192. 1/1986. Kansalaiskasvatuksen keskus, 30. Kangas I, Keskimäki I, Koskinen S, Lahel- Helsinki, 37-58. ma E, Manderbacka K, Prättälä R, Sihto 40. Aapola S. 2003. Murrosiän lyhyt historia M. 2002. Sosioekonomisten terveyserojen Suomessa. Teoksessa Aapola S & Kaarni- kaventaminen – tiedosta toimintaan. Teok- nen M (toim.) Nuoruuden vuosisata. Suo- sessa Kangas I, Keskimäki I, Koskinen S, malaisen nuorison historia. Suomalaisen Manderbacka M, Lahelma E, Prättälä R, Kirjallisuuden seura, Helsinki, 87-105. Sihto M. (toim.) Kohti terveyden tasa-ar- 41. Lahikainen AR, Kraav I, Kirmanen T, Mai- voa. Edita, Helsinki, 11-18. jala L. 1995. Lasten turvattomuus Suo- 31. Machenbach JP, Bakker MJ, Kunst AE, messa ja Virossa: 5-12 -vuotiaiden lasten Diderichsen F. 2002. Socioeconomic ine- huolten ja pelkojen vertaileva tutkimus. qualities in health in Europe. Teoksessa Kuopion yliopisto, sosiaalitieteiden laitos, Machenbach JP, Bakker MJ (toim.) Redu- Kuopio. cing inequalities in health A European 42. Kraav I, Lahikainen AR. 2000. Perheen perspective. Routledge, London & New turva ja turvattomuus. Teoksessa Niemelä York, 3-49. P, Lahikainen AR. (toim.) Inhimillinen tur- 32. Koskinen S, Kestilä L, Martelin T, Aromaa vallisuus. Vastapaino, Tampere, 91-117. A. (toim.) 2005. Nuorten aikuisten terve- 43. Joronen K. 2005. Adolescent subjective ys. Terveys 2000 -tutkimuksen perustulok- well-being in their social contexts. Väitös- set 18-29-vuotiaiden terveydestä ja siihen kirja. Tampereen yliopisto, Tampere. liittyvistä tekijöistä. Kansanterveyslaitok- 44. Kirmanen T. 2000. Pelon hallinta ja lapsen sen julkaisuja B7/2005. Helsinki. turvallisuus. Teoksessa Niemelä P, Lahi- 33. Sihto M, Kangas I, Keskimäki I, Koskinen kainen AR. (toim.) Inhimillinen turvalli- S, Lahelma E, Manderbacka K, Prättälä suus. Vastapaino, Tampere, 119-146. R. 2002. Terveyserojen kaventamiskeinot 45. Niemelä P. 2000. Suomalaisen väestön käyttöön. Teoksessa Kangas I, Keskimäki turvattomuusproﬁili. Teoksessa Niemelä P, I, Koskinen S, Manderbacka M, Lahelma Lahikainen AR. (toim.) Inhimillinen tur- E, Prättälä R, Sihto M. (toim.) Kohti terve- vallisuus. Vastapaino, Tampere, 347-376. yden tasa-arvoa. Edita, Helsinki, 325-330. 46. Aho S, Laine K. 1997. Minä ja muut. Kas- 34. Uutela A, Haukkala A. 2005. Tupakoinnin vaminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. säätely: syyt, haasteet ja keinot. Teoksessa Otava, Helsinki. Pirttilä-Backman A-M, Ahokas M, Myyry 47. Keltikangas-Järvinen L. 1994. Hyvä itse- L, Lähteenoja S (toim.) Arvot, moraali ja tunto. WSOY, Porvoo. yhteiskunta. Sosiaalipsykologisia näkö- 48. Aaltonen M, Ojanen T, Vihunen R, Vilén kulmia yhteiskunnan muutokseen. Gaude- M. 2003. Nuoren aika. 2. uudistettu pai- amus, Helsinki, 399-423. nos. WSOY, Porvoo. 35. Ylänen T. 1997. Koulu ja syrjäytyminen 49. Salmela-Aro K, Nurmi J-E. 2002. Henki- – kuraattorien näkemyksiä. Kandidaatin lökohtaiset tavoitteet ja hyvinvointi. Teok- tutkielma. Sosiaalipolitiikan laitos, Tam- sessa Salmela-Aro K, Nurmi J-E (toim.) pereen yliopisto. Mikä meitä liikuttaa. Modernin motivaa- 36. Erikson EH. 1982. Lapsuus ja yhteiskunta. tiopsykologian perusteet. Ps-kustannus, Uusittu painos. Gummerus, Jyväskylä. Jyväskylä, 158-172. 37. Erikson EH. 1983. Identity: youth and cri- 50. Kinnunen P, Turunen H, Tossavainen K, sis. Faber and Faber, London. Laukkanen E. 2004. Nuorten heikko elä- 38. Almqvist F. 2004. Leikki-ikä ja varhainen mänhallinta ja syrjäytymisvaara – tunnis- kouluikä. Teoksessa Moilanen I, Räsänen tetaanko koulussa? Teoksessa Aho AL, E, Tamminen T, Almqvist F, Piha J, Kum- Halme N, Koivula M, Paavilainen E, Ran- pulainen K (toim.) Lasten- ja nuorisopsy- tanen A, Åstedt-Kurki P. (toim.) Konfe- kiatria. 3. painos. Duodecim, Helsinki, 42- renssiesitelmät. VIII kansallinen hoitotie- 46. teelinen konferenssi. Hoitotieteen tutkimus näkyväksi – kuinka vastata ihmisen

110 ja yhteiskunnan haasteisiin. Tampereen children in Finland. Scandinavian Journal yliopisto, 96-101. of Public Health, 28, 179-187. 51. Goleman D. 1995. Tunneäly – lahjakkuu- 62. Välimaa R. 2000a. Nuorten koettu terveys den koko kuva. 3. painos. Otava, Helsin- kyselyaineistojen ja ryhmähaastattelujen ki. valossa Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto, 52. Saarinen M, Kokkonen M. 2003. Tunneä- Jyväskylä. ly. Kohti KOKOnaista elämää. WSOY, 63. Välimaa R. 2000b. Subjektivt upplevt häl- Helsinki. sa bland unga. (In Swedish) In Kannas L, 53. Isokorpi T. 2003. Tunneälytaitojen ja yh- Viking B (eds). Subjektiv hälsa, välsovanor teisöllisyyden oppiminen reflektoinnin ja och skoltrivsel. Jämförelse mellan svensk- ryhmäprosessien avulla. Väitöskirja. Tam- och finskspråkiga elever 1994-1998. Ter- pereen yliopisto. HAMK & AKTK -jul- veystieteiden laitoksen julkaisusarja 10, kaisuja 1/2003. Hämeenlinna. Jyväskylän yliopisto and Folkhälsan, 11- 54. Trinidad DR, Unger JB, Chou CP, Azen 43. SP, Johnson CA. 2004. Emotional intelli- 64. Välimaa R. 2004. Nuorten itsearvioitu ter- gence and smoking risk factors in adoles- veys ja toistuva oireilu 1984-2002. Teok- cents: interactions on smoking intentions. sessa Koululaisten terveys ja terveyskäyt- Journal of Adolescent Health, 34, 46-55. täytyminen muutoksessa. WHO-koulu- 55. Huttunen A. 2005. Lions Quest -ohjelma laistutkimus 20 vuotta. Kannas L (toim.) Vihtakadun koulun painotusalueena. Pro Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, gradu tutkielma. Joensuun yliopisto, Sa- Jyväskylän yliopisto, 9-54. vonlinnan opettajankoulutuslaitos. 65. Okun MA, George LK. 1984. Physician- 56. Luomala P. 2004. Lions quest -ohjelmaa and self-ratings of health, neuroticism, and käyttävien opettajien näkemyksiä luokan subjective well-being among men and wo- ilmapiiristä ja siihen vaikuttamisesta. Pro men. Personality and Individual Differen- gradu tutkielma. Jyväskylän yliopisto, ces, 5, 533-539. opettajan koulutuslaitos. Jyväskylä. 66. Heistaro S. 2002. Trends and determinants 57. Eisen M, Zellman GL, Massett HA, Mur- of subjective health. Analyses from the ray DM. 2002. Evaluating the Lions-Quest national FINRISK surveys. Väitöskirja. ”Skills for Adolescence” drug education Kansanterveyslaitos ja Kansanterveystie- program: First-year behavior outcomes. teen laitos, Helsingin yliopisto, Helsinki. Addictive Behaviors, 27, 619-632. 67. Kainulainen S. 1998. Elämäntapahtumat ja 58. Call KT, Riedel AA, Hein K, McLoyd V, elämään tyytyväisyys eri sosiaaliluokissa. Petersen A, Kipke M. 2002. Adolescent Väitöskirja. Yhteiskuntatieteet 62. Kuopi- health and well-being in the twenty-first on yliopisto, Kuopio. century: a global perspective. Journal of 68. Lahelma E, Koskinen S. 2002. Suomalais- Research on Adolescence, 12, 69-98. ten suuret sosioekonomiset terveyserot – 59. Niemelä P, Sippola S, Vornanen R. 1994. haaste terveys- ja yhteiskuntapolitiikalle. Kuopiolaisten nuorten terveys ja hyvin- Teoksessa Kangas I, Keskimäki I, Koski- vointi (Adolescent health and well-being nen S, Manderbacka M, Lahelma E, Prät- in Kuopio, English summary). Snellman- tälä R, Sihto M. (toim.) Kohti terveyden instituutin B-sarja 35. Kuopio: Snellman- tasa-arvoa. Edita, Helsinki, 21-44. instituutti. 69. Kestilä L, Koskinen S, Martelin T, Rah- 60. Currie C. 1999. Health and well-being and konen O, Pensola T, Aro H, Aromaa A. their association with affluence and depri- 2005. Determinants of health in early vation among school-aged children in Eu- adulthood: what is the role of parental rope and North America: the WHO HBSC education, childhood adversities and own 1997/98 survey. Conference paper in the education? European Journal of Public Conference named Child well-being in Health, Sep 1 http://www.ncbi.nlm.nih. rich and transitional counties: are children gov/entrez/query.fcgi?db=pubmed&cmd= in growing danger of social exclusion. Display&dopt=pubmed_pubmed&from_ Sept. 30 – Oct 2, 1999, Luxembourg. uid=16141301 61. Suominen SB, Välimaa RS, Tynjälä JA, 70. Koivusilta L, Karvonen S, Rimpelä M, Kannas LK. 2000. Minority status and Rimpelä A. 2002. Nuorten terveyden so- perceived health: a comparative study of sioekonomisten erojen muutokset 1980 Finnish- and Swedish-speaking school- - ja 1990 -luvulla. Teoksessa Heikkilä M,

111 Kautto M. Suomalaisten hyvinvointi 2002. L, Lähteenoja S (toim.) Arvot, moraali ja Stakes, Helsinki 62-83. yhteiskunta. Sosiaalipsykologisia näkö- 71. Poikolainen K, Kanerva R. 1995. Life kulmia yhteiskunnan muutokseen. Gaude- events and other risk factors for somatic amus, Helsinki, 385-398. symptoms in adolescence. Pediatrics, 96, 81. Haavisto A, Sourander A, Multimaki P, 59-63. Parkkola K, Santalahti P, Helenius H, Ni- 72. Spruijt-Metz D, Spruijt R. 1999. Worri- kolakaros G, Kumpulainen K, Moilanen es and health in adolescence. Teoksessa I, Piha J, Aronen E, Puura K, Linna SL, Spruijt-Metz D. Adolescence, affect and Almqvist F. 2004. Factors associated with health. East Sussex, UK: Psychology depressive symptoms among 18-year-old Press, 121-136. boys: a prospective 10-year follow-up stu- 73. Krisjánsdóttir G. 1997. Prevalence of pain dy. Journal of Affective Disorders 83, 143- combinations and overall pain: a study 154. of headache, stomach pain and back pain 82. Sourander A, Haavisto A, Ronning JA, among school-children. Scandinavian Multimaki P, Parkkola K, Santalahti P, Ni- Journal of Social Medicine, 25, 58-63. kolakaros G, Helenius H, Moilanen I, Tam- 74. Huurre T, Rahkonen O, Komulainen E, minen T, Piha J, Kumpulainen K, Almqvist Aro H. 2005. Socioeconomic status as a F. 2005. Recognition of psychiatric disor- cause and consequence of psychosomatic ders, and self-perceived problems. A fol- symptoms from adolescence to adulthood. low-up study from age 8 to age 18. Journal Social Psychiatry and Psychiatric Epide- of Child Psychology and Psychiatry, and miology, 40, 580-587. Allied Disciplines, 46, 1124-1134. 75. Kumpulainen K, Räsänen E, Henttonen I, 83. Cyranowski JM, Frank E, Young E. 2000. Hämäläinen M, Roine S. 2000. The persis- Adolescent onset of the gender difference tence of psychiatric deviance from the age in lifetime rates of major depression. Ar- of 8 to the age of 15 years. Social psychiat- chives of General Psychiatry, 57, 21-27. ry and psychiatric epidemiology, 35, 5-11. 84. Ojajärvi A, Sinkkonen A, Jokela J, Luopa 76. Solantaus T, Leinonen J, Punamaki RL. P, Räsänen M. 2004. Kouluterveys 2004: 2004. Children’s mental health in times of Helsingin kuntaraportti. STAKES, Helsin- economic recession: replication and exten- ki. sion of the family economic stress model 85. Haarasilta L. Marttunen M, Kaprio J, in Finland. Developmental Psychology, Aro H. 2003. Major depressive episode 40, 412-429. and health care use among adolescents 77. Almqvist F, Puura K, Kumpulainen K, and young adults. Social Psychiatry and Tuompo-Johansson E, Henttonen I, Huik- Psychiatric Epidemiology, 38, 366-372. ko E, Linna S, Ikaheimo K, Aronen E, Ka- 86. Haarasilta LM, Marttunen MJ, Kaprio JA, tainen S, Piha J, Moilanen I, Räsänen E, Aro HM. 2004. Correlates of depression Tamminen T. 1999. Psychiatric disorders in a representative nationwide sample of in 8-9-year-old children based on a diag- adolescents (15-19 years) and young adults nostic interview with the parents. Europe- (20-24 years). European Journal of Public an Child & Adolescent Psychiatry, 8 Suppl Health, 14, 280-285. 4, 17-28. 87. Haarasilta L, Marttunen M, Kaprio J, Aro 78. Puura, K. 1998. What children tell and H. 2005. Major depressive episode and adults notice: psychiatric disturbances physical health in adolescents and young among Finnish children. Väitöskirja. Tam- adults: results from a population-based in- pereen yliopisto, Tampere. terview survey. European Journal of Pub- 79. Kumpulainen K, Räsänen E, Henttonen I, lic Health, 15, 489-493. Puura K, Moilanen I, Piha J, Tamminen T, 88. Kumpulainen K. 2000. Psychiatric symp- Almqvist F. 1999. Psychiatric disorders, toms and deviance in early adolescence performance level at school and special predict heavy alcohol use 3 years later. education at early elementary school age. Addiction, 95, 1847-1857. European Child & Adolescent Psychiatry, 89. Kumpulainen K, Roine S. 2002. Depres- 8 Suppl., 48-54. sive symptoms at the age of 12 years and 80. Tontti J. 2005. Masennus yhteiskunnalli- future heavy alcohol use. Addictictive Be- sena ja kulttuurisena ilmiönä. Teoksessa havior, 27, 425-436. Pirttilä-Backman A-M, Ahokas M, Myyry 90. Pelkonen M, Marttunen M, Aro H. 2003.

112 Risk for depression: a 6-year follow-up of jäljillä. Teoksessa Vuorikoski M & Viskari Finnish adolescents. Journal of Affective S. (toim.) Opettajan vaiettu valta. Vasta- Disorders, 77, 41-51. paino, Tampere, 109-130. 91. Buydens-Branchey L, Branchey MH, Nou- 102. Kivinen O, Rinne R, Kivirauma J. 1985. mair D. 1989. Age of alcoholism onset. Koulun käytännöt, koulutussosiologinen Relationship to psychopatology. Archives tarkastelu. Turun yliopiston kasvatustie- of General Psychiatry, 46, 225-230. teiden tutkimuslaitos, julkaisusarja A/105. 92. Kaltiala-Heino R, Marttunen M, Ranta- Turku. nen P, Rimpela M. 2003. Early puberty is 103. Silvennoinen H, Kivinen O, Ahola A. associated with mental health problems 2002. Tasa-arvon tavoittelusta markkinoi- in middle adolescence. Social Science & den puristukseeen. Nuorten koulutus ja Medicine, 57, 1055-1064. koulutuspolitiikka. Teoksessa Silvennoi- 93. Solantaus T & Beardslee W. 1996. Inter- nen H (toim.) Nuorisopolitiikka Suomessa ventio lasten psyykkisten häiriöiden eh- 1960-luvulta 2000-luvulle. Nuorisotutki- käisemiseksi. Duodecim, 112, 1647-1656. musverkosto, Nuorisoasiain neuvottelu- 94. Beardslee WR, Gladstone TR, Wright EJ, kunta, Opetusministeriö, Helsinki, 61-85. Cooper AB. 2003. A family-based appro- 104. Savolainen A. 2001. Koulu työpaikkana. ach to the prevention of depressive symp- Academic dissertation. Tampere: Acta toms in children at risk: evidence of pa- Universitatis Tamperensis, Vol 830. rental and child change. Pediatrics, 112, 105. Samdal S, Nutbeam D, Wold B, Kannas e119-131. L. 1998. Achieving health and educatio- 95. Shortt AL, Barrett PM, Fox TL. 2001. Eva- nal goals through schools - a study of the luating the FRIENDS Program: A cogniti- importance of the school climate and the ve-behavioral group treatment for anxious students‘ satisfaction with school. Health children and their parents. Journal of Cli- Education Research, 13, 383-397. nical Child Psychology, 30, 525-535. 106. Laukkanen E, Shemeikka S, Notkola IL, 96. Häärä K. 2004. Sosioemotionaalisten tai- Koivumaa-Honkanen H, Nissinen A. 2002. tojen opetus peruskoulussa – kognitiivisen Externalizing and internalizing problems psykoterapian tarjoamia virikkeitä opetuk- at school as signs of health-damaging selle. Kognitiivisen psykoterapian verkko- behaviour and incipient marginalization. lehti, 1, 75-109. Health Promotion International, 17, 139- 97. Dadds MR, Spence SH, Holland DE. 1997. 146. Prevention and early intervention for an- 107. Konu A. 2002. Oppilaiden hyvinvointi xiety disorders: A controlled trial. Journal koulussa. Academic dissertation. Tampere: of Consulting and Clinical Psychology, 65, Acta Universitatis Tamperensis, Vol 887. 627-635. 108. Konu A, Lintonen T. 2005. School well- 98. Dadds MR, Holland DE, Laurens KR, being in grades four to twelve. Lähetetty Mullins M, Barrett PM, Spence SH. 1999. arvioitavaksi. Early intervention and prevention of an- 109. Konu A, Gråsten-Salonen H. 2004. Kou- xiety disorders in children: Results at 2- lumiete-projekti – koululaisten mielenter- year follow-up. Journal of Consulting and veyden ja hyvinvoinnin edistäminen Pir- Clinical Psychology, 67, 145-150. kanmaalla. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin 99. Barrett PM, Sonderegger R, Xenos S. julkaisuja 8/2004. Pirkanmaan sairaanhoi- 2003. Using FRIENDS to combat anxie- topiiri, psykiatrian tulosalue. Tampere. ty and adjustment problems among young 110. Libbey HP. 2004. Measuring student rela- migrants to Australia: A national trial. Cli- tionships to school: attachment, bonding, nical Child Psychology and Psychiatry, 8, connectedness, and engagement. Journal 241-260. of School Health, 74, 274-283. 100. Lämsä A-L. 1996. Koulun kulttuurit ja syr- 111. Granot D. 2001. Attachment security and jäytyminen koulussa. Teoksessa Siljander adjustment to school in middle childhood. P & Ulvinen VM (toim.) Syrjäytymisestä International Journal of Behavioral Deve- selviytymiseen. Vaikeuksien kautta elä- lopment, 25, 530-541. mänhallintaan. Oulun yliopiston kasvatus- 112. Karvonen S, Rahkonen O. 2002b. Tupakka tieteiden tiedekunnan opetusmonisteita ja ja terveyden eriarvoisuus. Teoksessa Kan- selosteita, Oulu, 78-101. gas I, Keskimäki I, Koskinen S, Mander- 101. Törmä S. 2003. Piilo-opetussuunnitelman backa M, Lahelma E, Prättälä R, Sihto M.

113 (toim.) Kohti terveyden tasa-arvoa. Edita, Lampberg A-E (toim.) Syrjäytymisriskien Helsinki, 83-99. ehkäisy, syrjäytyneiden koulutuspalvelut 113. Bonny AE, Britto MT, Klostermann BK, ja ohjaustoiminta. Arviointi 7/1996. Ope- Hornung RW, Slap GB. 2000. School dis- tushallitus, Helsinki. connectedness: identifying adolescents at 123. Ahola T, Hirvihuhta H. 2000. Vääryydestä risk. Pediatrics, 106, 1017-21. vastuuseen - miten ohjata lapset ja nuoret 114. Banchero RA. 2002. The prediction of ottamaan vastuu teoistaan? Opetushallitus, high school student dropouts using criteria Helsinki. based on attachment theory. Dissertation 124. Salmivalli C. 1998a. Intelligent, attractive, Abstracts International: Section B: The well-behaving, unhappy: the structure of Sciences & Engineering, 62, 3398. adolescents’ self-concept and its relations 115. Bolby J. 1983. Attachment and loss. Volu- to their social behavior. Journal of Rese- me 1. Attachment. Pimlico, London. arch on Adolescence, 8, 333-354. 116. Patton GC, Carlin JB, Coffey C, Wolfe R, 125. Kaukiainen A, Salmivalli C, Lagerspetz K, Hibbert M, Bowes G. 1998. Depression, Tamminen M, Vauras M, Mäki H, Poski- anxiety, and smoking initiation: a prospec- parta E. 2002. Learning difﬁculties, social tive study over 3 years. American Journal intelligence, and self-concept: connection of Public Health, 88, 1518-1522. to bully-victim problems Svandinavian 117. Resnick MD, Bearman PS, Blum RW, Journal of Psychology, 43, 269-278. Bauman KE, Harris KM, Jones J, Tabor J, 126. Salmivalli C. 1998b. Koulukiusaaminen Beuhring T, Sieving RE, Shew M, Ireland ryhmäilmiönä. Gaudeamus, Helsinki. M, Bearinger LH, Udry JR. 1997. Protec- 127. Salmivalli C. 2003. Koulukiusaamiseen ting adolescents from harm. Findings from puuttuminen. Kohti tehokkaita toiminta- the National Longitudinal Study on Ado- malleja. PS-kustannus, Jyväskylä. lescent Health. The Journal of the Ameri- 128. STM. 1999. Suomalainen strategia lasten can Medical Association, 278, 823-832. ja nuorten terveyden ja tupakoimattomuu- 118. Bond L, Patton, G, Glover S, Carlin JB, den edistämiseksi vuosina 2000-2003. Butler H, Thomas L, Bowes G. 2004. The Toimenpidesuositukset. Työryhmämuisti- Gatehouse Project: can a multilevel school oita 19/1999. Sosiaali- ja terveysministe- intervention affect emotional wellbeing riö, Helsinki. and health risk behaviours? Journal of 129. Hawley DR, DeHaan L. 1996. Toward a Epidemiology & Community Health, 58, deﬁnition of family resilience: integrating 997-1003. life-span and family perspectives. Family 119. Teräsahjo T & Salmivalli C. 2001. Tapaus- Process, 35, 283-298. tutkimus kiusaamisen vastaisesta inter- 130. Meltaus A, Pietilä A-M. 1998. Perheiden- ventiosta Helsingin ala-asteen kouluissa. titeetti ja nuoren elintapavalinnat: inter- Julkaisuja A14. Helsingin kaupunki, ope- ventiivinen haastattelumenetelmä perheen tusvirasto, Helsinki. vahvuuksien arvioinnissa. Hoitotiede, 10, 120. Sourander A, Helstelä L, Helenius H, Pi- 279-288. ha J. 2000. Persistence of bullying from 131. Schickedanz JA, Schickedanz DI, Forsyth childhood to adolescence. A longitudinal PD, Forsyth GA. 1994. Understanding 8-year follow-up study. Child Abuse & children and adolescents. 4th edition. Al- Neglect, 24, 873-881. lyn & Bacon., Boston. 121. Kaukiainen A, Björkqvist K, Lagerspetz 132. Sroufe LA, Cooper RG, DeHart GB. 1996. K, Österman K, Salmivalli C, Rothberg Child development: its nature and course. S, Ahlbom A. 1999. The relationships 3rd edition. McgRaw-Hill, New York. between social intelligence, empathy, and 133. Noack P, Kerr M, Olah A. 1999. Family three types of aggression. Aggressive Be- relations in adolescence. Journal of Ado- havior, 25, 81-89. lescence, 22, 713-717. 122. Kaltiala-Heino R, Rimpela M, Marttunen 134. Pietilä A-M. 1999. Perhe nuoren konteks- M, Rimpela A, Rantanen P. 1999. Bul- tina: vanhempien ja nuorten väliset sosi- lying, depression, and suicidal ideation in aaliset suhteet ja vanhempien voimavarat. Finnish adolescents: school survey. BMJ, Teoksessa Paunonen M, Vehviläinen-Jul- 319, 348-351. kunen K. Perhe hoitotyössä - teoria, tut- 122. Peltonen H. 1996. Koulukiusaaminen ja kimus ja käytäntö. WSOY, Helsinki, 247- kouluviihtyvyys. Teoksessa Liimatainen- 274.

114 135. Pulkkinen L. 2002. Mukavaa yhdessä. So- 148. Rönkä A, Viheräkoski J, Litsilä R, Poik- siaalinen alkupääoma ja lapsen sosiaalinen keus A-M. 2002. Nuoret ja vanhemmat kehitys. Jyväskylä: PS-kustannus. perhesuhteiden muutoksessa. In Rönkä 136. Rask K, Åstedt-Kurki P, Paavilainen E and A, Kinnunen U (Toim.). Perhe ja vanhem- Laippala P. 2003 Adolescent subjective muus. Suomalainen perhe-elämä ja sen well-being and family dynamics. Scan- tukeminen. Jyväskylä: PS-kustannus, 51- dinavian Journal of Caring Sciences, 17, 70. 129-138. 149. Laaksonen M, Lahelma E, Prättälä R. 137. Bergman MM, Scott J. 2001. Young ado- 2002. Associations among health-related lescents’ wellbeing and health-risk beha- behaviours: sociodemographic variation viours: gender and socio-economic diffe- in Finland. Sozial Praventive Medizin 47, rences. Journal of Adolescence, 24, 183- 225-232. 197. 150. Paavola M, Vartiainen E, Haukkala A. 138. Olson DH. 1993. Circumplex model of 2003. Smoking, alcohol use, and physical marital and family systems. Assessing activity: 13-year longitudinal study ranging family functioning. Teoksessa Walsh F, from adolescence into adulthood. Journal Wynne LC (toim.). Normal family proces- of Adolescent Health, 35, 238-244. ses. 2nd edition. The Guilford Press, New 151. Pirskanen M, Pietilä A-M. 2005. Nuoret, York, 104-137. päihteet ja varhainen puuttuminen. Nuor- 139. Olson DH, McCubbin HI, Barnes HL, ten päihdemittarin käyttö terveydenhoita- Larsen AS, Muxen MJ, Wilson MA. 1989. jan työssä. Terveydenhoitaja 6, 28-31. Families: what makes them work. Newbu- 152. Laaksonen M, Prättälä R, Karisto A. 2001 ry Park: Sage. Patterns of unhealthy behaviour in Fin- 140. Richardson S, McCabe MP. 2001. Paren- land. European Journal of Public Health, tal divorce during adolescence and adjust- 11, 294-300. ment in early adulthood. Adolescence, 36, 153. Seguire M, Chalmers KI. 2000. Late ado- 467-489. lescent female smoking. Journal of Ad- 141. Vilhjalmsson R. 1994. Effects of social vanced Nursing, 31, 1422-1429. support on self-assessed health in adoles- 154. Patja K, Haukkala A. Tupakkakertomus cence. Journal of Youth and Adolescence, 2003. Kansanterveyslaitoksen julkaisu- 23, 437-452. ja B2/2004. Epidemiologian ja terveyden 142. Hämäläinen J. 1999. Kotikasvatuksen ar- edistämisen osasto. Kansanterveyslaitos, vot nuorten arvioimana. Snellman-ins- Helsinki. tituutin B-sarja 45. Snellman-instituutti, 155. World Health Organization. 1993. The Kuopio. health of young people. A challenge and a 143. Franke TM. 2000. The role of attachment promise. Geneva: WHO. as a protective factor in adolescent violent 156. Wilson N, Battistich V, Syme SL. 2002. behavior. Adolescent & Family Health, 1, Does elementary school alcohol, tobacco, 40-51. and marijuana use increase middle school 144. Shucksmith J, Glendinning A, Hendry L. risk? Journal of Adolescent Health, 30, 1997. Adolescent drinking behavior and 442-447. the role of family life: a Scottish perspecti- 157. Hill C. 1998. Trends in tobacco smoking ve. Journal of Adolescence, 20, 85-101. and consequences on health in France. 145. Levamo R. 2001. Perheen kiinteys ja nuor- Preventive Medicine, 27, 514-519. ten huumeiden käyttö. Pro gradu tutkiel- 158. Ofﬁce on Smoking and Health, Division ma. Tampereen yliopisto, Tampere. of Adolescent and School Health, Centers 146. Aunola, K. 2001. Children’s and adoles- for Disease Control and Prevention. 2000. cents’ achievement strategies, school ad- Trends in cigarette smoking among high justment, and family environment. Jyväs- school students - United States, 1991- kylä Studies in Education, Psychology and 1999. Journal of School Health, 70, 368- Social Research 178, väitöskirja. Jyväsky- 369. län yliopisto, Jyväskylä. 159. Luopa P, Räsänen M, Jokela J. 2004. Missä 147. Ahlström S, Metso L, Tuovinen EL. 2002. mennään? Helsinkiläsnuorten päihdekäyt- Mikä lisää nuoren riskiä tupakoida, hu- täytymisen suuntia 1996-2004. Stakes, maltua ja kokeillä marihuanaa? Yhteis- Helsinki. kuntapolitiikka 67, 423-429.

115 160. Amos A. 1996. Women and smoking: a intention to smoke in a diverse youth samp- global issue. World Health Statistics Quar- le. Nicotine & Tobacco Research : Official terly, 49, 127-133. Journal of the Society for Research on Ni- 161. Light H. 2000. Sex differences in indica- cotine and Tobacco, 7, 243-248. tors of well-being in adolescents. Psycho- 172. Terracciano A, Costa PT Jr. 2004. Smoking logical Reports, 87, 531-533. and the Five-Factor Model of personality. 162. Rimpelä A, Lintonen T, Pere L, Rainio Addiction, 99, 472-481. S, Rimpelä M. 2002. Nuorten terveysta- 173. Wiegersma PA, Hofman A, Zielhuis GA. patutkimus 2001. Tupakoinnin ja päihtei- 2000. Prevention of unhealthy behaviour den käytön muutokset 1977-2001. Aiheita by youth health care in The Netherlands. 10/2002. Stakes, Helsinki. Journal of Public Health Medicine, 22, 163. Vuori M, Kannas L, Tynjälä J. 2004. Tupa- 386-392. koinnin ja päihteiden käytön muutossuun- 174. Unger JB, Yan L, Shakib S, Rohrbach tia 1984-2002. Teoksessa Koululaisten LA, Chen X, Qian G, Chou CP, Jianguo terveys ja terveyskäyttäytyminen muutok- S, Azen S, Zheng H, Johnson CA. 2002. sessa. WHO-koululaistutkimus 20 vuotta. Peer influences and access to cigarettes as Kannas L (toim.) Terveyden edistämisen correlates of adolescent smoking: a cross- tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto, cultural comparison of Wuhan, China, and 179-215. California. Preventive Medizine, 34, 476- 164. Glendinning A, Inglis D. 1999. Smoking 484. behaviour in youth: the problem of low 175. Ritt-Olson A, Unger J, V Tom. 2005. Exp- self-esteem? Journal of Adolescence, 22, loring peers as a mediator of the associa- 673-682. tion between depression and smoking in 165. Kawabata T, Cross D, Nishioka N, Shimai young adolescents. Substance Use & Mi- S. 1999. Relationship between self-esteem suse, 40, 77-98 and smoking behavior among Japanese 176. Dishion TJ, Capaldi DM, Yoerger K. 1999. early adolescents: initial results from a Middle childhood antecedents to progres- three-year study. Journal of School Health, sions in male adolescent substance use: an 69, 280-284. ecological analysis of risk and protection. 166. Hanson MJS. 1999. Cross-cultural study Journal of Adolescent Research, 14, 175- of beliefs about smoking among teenaged 205. females. Western Journal of Nursing Stu- 177. Siqueira L, Diab M, Bodian C, Rolnitzky dies, 21, 635-651. L. 2000. Adolescent becoming smokers: 167. Zullig KJ, Valois RF, Huebner ES, Oelt- the roles of stress and coping methods. mann JE, Drane JW. 2001. Relationship Journal of Adolescent Health, 27, 399- between perceived life satisfaction and 408. adolescents’ substance abuse. Journal of 178. Booker CL, Gallaher P, Unger JB, Ritt- Adolescent Health, 29, 279-288. Olson A, Johnson CA. 2004. Stressful life 168. Escobedo LG, Reddy M, Giovino GA. events, smoking behavior, and intentions 1998. The relationship between depressi- to smoke among and multiethnic samp- ve symptoms and cigarette smoking in US le of sixth graders. Ethnicity & health, 9, adolescents. Addiction, 93, 433-440. 369-97 169. Goodman E, Capitman J. 2000. Depressive 179. Simons-Morton, B, Crump AD, Haynie symptoms and cigarette smoking among DL, Saylor KE, Eitel P, Yu K. 1999. teens. Pediatrics, 106, 748-755. Psychosocial, school, and parent factors 170. Orlando M, Ellickson PL, Jinnett K. 2001. associated with recent smoking among The temporal relationship between emotio- early-adolescent boys and girls. Preventive nal distress and cigarette smoking during Medicine, 28, 138-148. adolescence and young adulthood. Journal 180. Jones SP, Heaven PCL. 1998. Psychoso- of Consulting and Clinical Psychology, 69, cial correlates of adolescent drug-taking 959-970. behaviour. Journal of Adolescence, 21, 171. Nezami E, Unger J, Tan S, Mahaffey C, 127-134. Ritt-Olson A, Sussman S, Nguyen-Michel 181. Helakorpi S, Patja K, Prättälä R, Uutela A. S, Baezconde-Garbanati L, Azen S, John- 2002. Suomalaisen aikuisväestön terveys- son CA. 2005. The influence of depressive käyttäytyminen ja terveys. Kansanterveys- symptoms on experimental smoking and laitoksen julkaisuja B12/2002.

116 182. Pennanen M. Patja K, Joronen K. 2006. veyskyselystä 1996-2000. Aiheita 25/2000. Tupakkakertomus 2006. Stakes, Helsinki. 183. Vartiainen E, Pennanen M, Haukkala A, 194. Lintonen T, Rimpelä M, Vikat A, Rimpelä Tossavainen K, Lehtovuori R. 2004. Tupa- A. 2000b. The effect of societal changes koinnin ehkäisyohjelman vaikutukset Hel- on drunkenness trends in early adolescen- singin yläasteilla. Suomen Lääkärilehti 59, ce. Health Education Research, 15, 261- 4831-4835. 269. 184. Abalbjarnardottir S. 2002. Adolescent 195. Feldman L, Harvey B, Holowaty P, Shortt psychosocial maturity and alcohol use: L. 1999. Alcohol use beliefs and behaviors quantitative and qualitative analysis of among high school students. Journal of longitudinal data. Adolescence, 37, 19-53. Adolescent Health, 24, 48-58. 185. Galambos NL, Kolaric GC, Sears HA, 196. Rodondi P-Y, Narring F, Michaud P-A. Maggs JL. 1999. Adolescents’ subjective 2000. Drinking behaviour among tee- age: an indicator of perceived maturity. nagers in Swizerland and correlation with Journal of Research on Adolescence, 9, life styles. European Journal of Pediatrics, 309-337. 159, 602-607. 186. Pedtechenskaya N, Sinisalo P. 1999. Com- 197. Rossow I, Romelsjö A, Leifman H. 1999. parative research of health of Karelian and Alcohol abuse and suicidal behaviour in Finnish youth in relation to smoking, al- young and middle aged men: differentia- cohol and drugs. Teoksessa Puuronen V ting between attempted and completed (toim.) Youth in Everyday Life Contexts. suicide. Addiction, 94, 1199-1207. Psychological studies 20. Joensuu: Dept 198. Borowsky IW, Ireland M, Resnick MD. of Psychology, University of Joensuu, 2001. Adolescent suicide attempts: risks 177-18. and protectors. Pediatrics, 107, 485-492. 187. Lintonen T, Rimpelä M, Ahlström S, Rim- 199. DeWit DJ, Offord DR, Wong M. 1997. pelä A, Vikat A. 2000a. Trends in drinking Patterns of onset and cessation of drug habits among Finnish adolescents from use over the early part of the life course. 1977 to 1999. Addiction, 95, 1255-1263. Health Education & Behavior: The Ofﬁ- 188. Sutherland I, Shepherd PJ. 2001. Social cial Publication of the Society for Public dimensions of adolescent substance use. Health Education, 24, 746–758. Addiction, 96, 445-458. 200. Pitkänen T, Pulkkinen L. 2003. Onko alko- 189. Ahlström S, Mustonen H. 2002. Suoma- holin käytön alaikäraja tuulesta temmattu? laisten juomatavat ennen ja nyt. Teoksessa Teoksessa Heinonen , Alho H, Lindeman Heikkilä M & Kautto M (toim.). Suoma- J, Raitasalo K, Roine nR (toim.) Tommi laisten hyvinvointi 2002. Stakes, Helsinki, 2003. Alkoholi- ja huumetutkimuksen 392-407. vuosikirja. Alkoholi- ja huumetutkijain 190. Österberg E. 2005. Alkoholin kulutuksen seura, Helsinki, 12-30. kasvu vuonna 2004. Teoksessa: Raitasalo 201. Torikka A, Kaltiala-Heino RK, Rimpela A, K, Alho H, Lindeman J, Roine R, Tiger- Rimpelä M, Rantanen P. 2001. Depressi- stedt C (toim.) Tommi 2005. Alkoholi- ja on, drinking, and substance use among 14- huumetutkimuksen vuosikirja. Alkoholi- to 16-year-ols Finnish adolescents. Nordic ja huumetutkijain seura, Helsinki. Journal of Psychiatry, 55, 351-357. 191. Hakkarainen P. 2002. Nuorten päihdekult- 202. Marttunen M, Lönnqvist J. 2001. Nuorten tuurin vaihtelut 1960-luvulta vuosituhan- päihdehäiriöiden luonne ja kulku. Duode- nen vaihteeseen. Teoksessa Silvennoinen cim 117, 1579-1584. H (toim.) Nuorisopolitiikka Suomessa 203. Marttunen M, Kiianmaa J. 2003. Nuoret ja 1960-luvulta 2000-luvulle. Nuorisotutki- päihteet. Teoksessa: Salaspuro M, Kiian- musverkosto, Nuorisoasiain neuvottelu- maa K, Seppä K. Päihdelääketiede. Duo- kunta, Opetusministeriö, Helsinki, 165- decim, Helsinki, 100-108. 181. 204. Winter T. 2004. Nuorten raittius ja siihen 192. Lintonen T. 2001. Drinking patterns among vaikuttavat tekijät. Academic dissertati- Finnish fourteen year-olds from 1977 to on. Kansanterveystieteen julkaisuja M 1999. Academic dissertation. Tampere: 182:2004. Helsinki: University of Helsinki. Acta Universitatis Tamperensis, Vol 832. 205. Kouvonen A, Lintonen T. 2002a. Adoles- 193. Luopa P, Rimpelä M, Jokela J. 2000. Huu- cent part-time work and heavy drinking in meet ja koululaiset. Tuloksia Kouluter- Finland. Addiction, 97, 311-318.’

117 206. Engels RCME, Vermulst AdA, Dubas JS. 219. Välimaa R, Ojala K. 2004. Nuorten lai- 2005. Long-term effects of family functio- no, laihduttaminen ja painon kokeminen ning and child characteristics on problem 1984-2002. Teoksessa Koululaisten ter- drinking in young adulthood. European veys ja terveyskäyttäytyminen muutok- Addiction Research, 11, 32-37. sessa. WHO-koululaistutkimus 20 vuotta. 207. Kouvonen A, Lintonen T. 2002b. Adoles- Kannas L (toim.) Terveyden edistämisen cent work and drug experiments. Journal tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto, of Subsance Use, 7, 85-92. 55-78. 208. Barber JG, Bolitho F, Bertrand LD. 1998. 220. Mustajoki P. 2005. Ravitsemus ja liikunta Age and gender differences in the predic- terveen elämän kulmakivina. Esitys Lasten tors of adolescent drinking. Social Work ja nuorten terveys -seminaarissa 5.4.2005. Research, 22, 164-172. Helsinki. 209. Laukkanen ER, Shemeikka SL, Viinamä- 221. Kaur H, Hyder ML, Poston WS. 2003. ki HT. 2001. Heavy drinking is associated Childhood overweight: an expanding with more severe psychosocial dysfuncti- problem. Treatments in Endocrinology, 2, on among girls than boys in Finland. Jour- 375-388. nal of Adolescent Health, 28, 270-277. 222. Friedlander SL, Larkin EK, Rosen CL, 210. Mäkelä K, Mustonen H. 2000. Relation- Palermo TM, Redline S. 2003. Decreased ships of drinking behaviour, gender and quality of life associated with obesity in age with reported negative and positive school-aged children. Archives of Pediat- experiences related to drinking. Addiction. rics & Adolescent Medicine, 157, 1206- 2000, 95, 727-736. 1211. 211. Mahon NE. 1994. Positive health practices 223. Taras H, Potts-Datema W. 2005. Obesity and perceived health status in adolescents. and student performance at school. Jour- Clinical Nursing Research, 3, 86-103. nal of School Health, 75, 291-295. 212. Krick JP, Sobal J. 1990. Relationships bet- 224. Anglé S. 2005. Poor eating in young ween health protective behaviors. Journal children and body dissatisfaction in pre- of Community Health, 15, 19-34. pubertal girls and boys. Findings in a pros- 213. Donovan JE, Jessor R, Costa FM. 1991. pective atherosclerosis prevention trial for Adolescent health behaviour and conven- children. The STRIP project. Väitöskirja. tionality-unconventionality: an extensi- Psykologian laitos, Turun yliopisto. on of problem-behavior theory. Health 225. Tynjalä J, Kannas L, Välimaa R. 1993. Psychology, 10, 52-61. How young Europeans sleep. Health Edu- 214. Field T, Diego M, Sanders C. 2001. Exer- cation Research, 8, 69-80. cise is positively related to adolescents’ re- 226. Tynjalä J, Kannas L, Levälahti E. 1997. lationships and academics. Adolescence, Perceived tiredness among adolescents 36, 105-110. and its association with sleep habits and 215. Ylén H, Ojanen M. 1999. Liikunta on hy- use of psychoactive substances. Journal of väksi - jos siltä tuntuu. Liikunta mielenter- Sleep Research 1997, 6, 189-198. veyspotilaiden avohoidon tukena -projek- 227. Tynjalä J, Kannas L. 2004. Koululaisten ti. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu 145. nukkumistottumukset, unen laatu ja vä- Helsinki: Liikuntatieteellinen seura. syneisyys vuosina 1984-2002. Teoksessa 216. Lautala P, Ala-Laurila E-L. 2002. Liha- Koululaisten terveys ja terveyskäyttäyty- vuus. Teoksessa Terho P, Ala-Laurila E- minen muutoksessa. WHO-koululaistutki- L, Laakso J, Krogius H, Pietikäinen M. mus 20 vuotta. Kannas L (toim.) Tervey- (toim.) Kouluterveydenhuolto. Duodecim, den edistämisen tutkimuskeskus, Jyväsky- Helsinki, 311-315. län yliopisto, 141-178. 217. Lissau I. 2004. Overweight and obesity 228. Paavonen J. 2004. Sleep disturbances epidemic among children. Answer from and psychiatric symptoms in school-aged European countries. International Journal children. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, of Obesity, 28, S10-S15. Helsinki. 218. Rimpelä A, Rainio S, Pere L, Saarni L, 229. Lämsä A-L. 1998. Ihminen tarvitsee sitä, Kautiainen S, Kaltiala-Heino RK, Linto- mitä ilman on paha olla. Tuhat tarinaa las- nen T, Rimpelä M. 2004. Suomalaisten ten ja nuorten syrjäytymisestä. Teoksessa nuorten terveys 1977-2003. Suomen Lää- Lasten ja nuorten syrjäytymistä koskevan kärilehti 59, 4229-4235. tutkimuksen mahdollisuudet. Ulvinen V-

118 M (toim.). NUORAn julkaisuja 6/1998, 242. Stirtzinger R, Campbell L, Green A. 2001. 9-23. Multimodal school-based intervention for 230. Liimatainen-Lamberg A-E (toim.). 1996. at-risk, aggressive, latency-age youth. Ca- Syrjäytymisriskien ehkäisy, syrjäytynei- nadian Journal of School Psychology, 17, den koulutuspalvelut ja ohjaustoiminta. 27-46. Opetushallitus, Helsinki. 243. O’Donnell J, Hawkins JD, Catalano RF. 231. Puustelli P. 1999. Koulutus- ja työmark- 1995. Preventing school failure, drug kineuudistuksilla syrjäytymistä vastaan. use, and delinquency among low-income Vertaileva katsaus nuorille suunnattuihin children: Long-term intervention in ele- tukitoimiin EU-maissa. Koulutussosiolo- mentary schools. American Journal of Or- gian tutkimuskeskuksen raportti 47. Turun thopsychiatry, 65, 87-100 yliopisto, Turku. 244. Tolan P, Gorman-Smith D, Henry D. 2004. 232. Middlemiss W. 2005. Prevention and inter- Supporting families in a high-risk setting: vention: using resiliency-based multi-set- proximal effects of the SAFEChildren pre- ting approaches and a process-orientation. ventive intervention. Journal of Consulting Child and Adolescent Social Work Journal and Clinical Psychology, 72, 855-869. 22, 85-103. 245. Nelson A, Arthur B. 2003. Storytelling for 233. Kekki T. 2000. Miksi alaikäisten alkoholin- empowerment: decreasing at-risk youth’s käyttöön haetaan apua järjestyssäännöistä alcohol and marihuana use. The Journal of ja poliisilta? Nuorisotutkimus 2, 47-51. Primary Prevention, 24, 169-180. 234. Helenius E, Pesonen P. 1998. Eväitä elä- 246. Richards-Colocino N, McKenzie P, New- mään. Malleja ja kokemuksia nuorten elä- ton RR. 1996. Project Success: Compre- mäntaitojen kehittämiseen koulussa. Lop- hensive intervention services for middle puraportti. Raportteja ja julkaisuja 1998, school high-risk youth. Journal of Adoles- Nyyti ry, Helsinki. cent Research, 11, 130-163. 235. Kuusela P.2005. Klaari Helsinki. Nuorten 247. Riper H, Bolier L, Elling A. 2005. The ho- ehkäisevän päihdetyön toimintamalli. Tie- me party: ”Development of a low threshold dotusmateriaali. intervention for ’not yet reached’ parents 236. Launonen L, Pulkkinen L. 2004. Koulu in adolescent substance use prevention”. kasvuyhteisönä. Mukava-hankkeen uusi Journal of Substance Use, 10, 141-150. toimintakulttuuri. Teoksessa Koulu kas- Special issue: A nationwide Dutch addic- vuyhteisönä. Launonen L, Pulkkinen L. tion programme. (toim.). PS-kustannus, 65-75. 248. Flay BR, Graumlich S, Segawa E, Burns 237. Tossavainen K, Turunen H, Jakonen S, JL, Holliday MY, Aban Aya. 2004. Ef- Tupala M, Vertio H. 2004a. School nurses fects of 2 prevention programs on as health counselors in Finnish ENHPS high-risk behaviors among African schools. Health Education 104, 33-44. American youth: a randomized trial. 238. Tossavainen K, Turunen H, Jakonen S, Archives of Pediatrics and Adolescent Me- Vertio H. 2004b. Health promotional dicine, 158, 377-384. education: differences between school 249. Dembo R, Wothke W, Livingston S. 2002. nurses’ health counseling and teachers’ The impact of a family empowerment health instruction in the Finnish ENHPS. intervention on juvenile offender heavy Children & Society 18, 371-382. drinking: A latent growth model analy- 239. Springer JF, Sale E, Hermann J. 2004. Cha- sis. Substance Use & Misuse, 37, 1359- racteristics of effective substance abuse 1390. prevention programs for high-risk youth. 250. Cho H, Hallfors DD, Sánchez V. 2005. Journal of Primary Prevention, 25, 171- Evaluation of a high school peer group in- 194. tervention for at-risk youth. Journal of Ab- 240. Cuijpers P. 2002. Effective ingredients of normal Child Psychology, 33, 363-374. school-based drug prevention programs. 251. Stanton B ym. 2004. Randominized trial A systematic review. Addictive Behaviors, of a parent intervention. .. 27, 1009-1023. 252. Elias MJ, Zins JE, Graczyk PA. 2003. 241. Beard KY, Sugai G. 2004. First Step to Implementation, sustainability, and scaling Success: An early intervention for elemen- up of social-emotional and academic inno- tary children at risk for antisocial behavior. vations in public schools. School Psycho- Behavioral Disorders, 29, 396-409. logy Review, 32, 303-319.

119 253. Bronfenbrenner U. 1977. Toward an expe- Www-lähteet rimental ecology of human development. 1. Kupari P, Välijärvi J, Linnakylä P, Reinikai- American Psychologist, 32, 513-531. nen P, Brunell V, Leino K, Sulkunen S, Törn- 254. Catalano RF, Berglund LM, Ryan JAM, roos J, Malin A, Puhakka E. 2004. NUO- Lonczak HS, Hawkins JD. 2002. Positive RET OSAAJAT. PISA 2003 -tutkimuksen Youth Development in the United States: ensituloksia. Koulutuksen tutkimuslaitos. Research findings on evaluations of Po- http://www.jyu.fi/ktl/pisa/ 7.9.2005. sitive Youth Development Programs. Pre- 2. Kouluterveyskysely 2005 – valtakunnalli- vention & Treatment, 5 (15). http://www. set tulokset. Päihteet. http://www.stakes.fi/ journals.apa.org/prevention/volume5/ kouluterveys/taulukot/2005/paihteet05.htm pre0050015a.html / 9.11.2005 / 7.9.2005 255. Grossman JB, Tierney JP. 1998. Does 3. Terveys 2015 -kansanterveysohjelma. mentoring work? An impact study of the http://www.terveys2015.fi/tavoitteet.html / Big Brothers Big Sisters program. 1998. 21.9.2005 Evaluation Review, 22, 403-426. 4. Perusopetuksen opetussuunnitelman perus- 256. Walter HJ, Vaughan RD, Wynder EL. teet 2004. Opetushallitus, Helsinki. http:// 1989. Primary prevention of cancer among www.oph.fi/info/ops/ 7.9.2005. children: Changes in cigarette smoking and 5. Lions Quest. Yhdessä kasvamisen ohjelma. diet after six years of intervention. Journal http://www.lions.fi/quest/ 18.10.2005 of the National Cancer Institute, 81, 995- 6. Nuisku -kurssi. http://www.nuortenkeskus. 999. (abstrakti) fi/sivu.php?artikkeli_id=27 / 21.10.2005 257. Botvin GJ, Baker E, Dusenbury L, Botvin 7. Terveystieto. http://www.peda.net/veraja/ EM, Diaz T. 1995. Long-term follow-up mukava/terveystieto / 24.10.2005 results of a randomized drug abuse pre- 8. Kolip P & Schmidt B. 1999. Gender and vention trial in a White middle-class po- health in adolescence. European health21 pulation. Journal of the American Medical target 4, 13. WHO. http://www.euro.who. Association, 273, 1106-1112. int/document/e66082.pdf / 3.10.2005 258. Battistich V, Schaps E, Watson M. 1996. 9. Haarasilta L, Marttunen M. 2000. Nuorten Prevention effects of the Child Develop- depressio. Tietoa nuorten kanssa toimiville ment Project: Early findings from an on- aikuisille. http://www.ktl.fi/attachments/ going multisite demonstration trial. Jour- suomi/julkaisut/ohjeet_ja_suositukset/ nal of Adolescent Research, 11, 12-35. nuortendepressio.pdf / 21.9.2005 Special issue: Preventing adolescent sub- 10. Toimiva lapsi & perhe. http://www.stakes. stance abuse. fi/lapsetjanuoret/toimivaperhe/koulutukset. 259. Hawkins JD, Catalano RF, Kosterman R, htm/4.10.2005 Abbott R, Hill KG. 1999. Preventing ado- 11. FRIENDS for life. http://www.friendsinfo. lescent health-risk behaviors by strengthe- net/ 29.11.2005 ning protection during childhood. Archi- 12. Koulun hyvinvointiprofiili lyhyesti. http:// ves of Pediatrics & Adolescent Medicine, www2.edu.fi/hyvinvointiprofiili/info.htm 153, 226-234. 23.8.2005. 260. Perry CL, Williams CL, Veblen-Morten- 13. Huolen vyöhykkeistö. http://www.stakes.fi/ son S, Toomey TL, Komro KA, Anstine hyvinvointi/kehi/menetelmat/vyohykkeisto. PA, McGovern PG, Finnegan JR, Forster htm/ 23.8.2005 JL, Wagenaar AC, Wolfson M. 1996. Pro- 14. Gatehouse Project. http://www.rch.org.au/ ject Northland: Outcomes of a commu- gatehouseproject/project/index.cfm?doc_ nitywide alcohol use prevention program id=174 / 4.10.2005 during early adolescence. American Jour- 15. Raunio K. 2005. Syrjäytyminen sosiaali- nal of Public Health, 86, 956-965. työtä kiinnostavasti. http://www.uta.fi/lai- 261. LoSciuto L, Hilbert SM, Fox M. 1999. tokset/sospol/hlokunta/raunio/syrjayt.pdf / A two-year evaluation of the Woodrock 24.8.2005 Youth Development Project. Journal of 16. Alkoholiohjelma 2004-2007. http://www. Early Adolescence, 19, 488-507. stm.fi/Resource.phx/publishing/docu- ments/3262/chapter1.htx / 19.10.2005

120 17. Nuorisorikostoimikunnan mietintö. 2003. 28. Mielenterveys lapsuuden ja nuoruuden voi- Oikeusministeriö, Helsinki. http://www. maksi 2002-2004. http://www.mielenter- om.fi/18410.htm / 8.9.2005 veysseura.fi/toiminta_hankkeet.asp?main= 18. Terve itsetunto -projekti. Loppuraportti Hankkeet&page=4& / 17.10.2005 1. 2001a. www.edu.fi/projektit/terveitse- 29. Yhdessä elämään. http://www.yhdessaela- tunto/TI%20loppuraportti%20HP.doc / maan.fi/index2.php3?file=tekstit/etusivu. 28.9.2005 html / 17.10.2005 19. Terve itsetunto -projekti. Loppuraportti 2. 30. Kasvatus tulevaisuuteen. http://www.kun- 2001b. http://www.edu.fi/projektit/terveit- nat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;351;86 setunto/TI_loppuraportti2.doc / 28.9.2005 733;4168 / 16.11.2005 20. Nuorten osallisuushanke. Toimintakerto- 31. Big Brothers Big Sisters. http://www.bbbsa. mus 2004. http://www.edu.fi/SubPage.asp? org/site/pp.asp?c=iuJ3JgO2F&b=14599 / path=498,24009,24538,24539 / 28.9.2005 10.11.2005 21. Hesan Nuorten Ääni. http://nk.hel.fi/hna/ 32. Know Your Body. http://www.promisingp- 21.2.2006 ractices.net/program.asp?programid=109# 22. Kouluterveyslehti. http://www.stakes.fi/ programinfo / 10.11.2005 kouluterveys/verkkolehti/uutisarkisto/vuo- 33. Life Skills Training. http://www.lifeskill- si_2005/syyskuu_2005/turvataitoja_lapsil- straining.com/program.cfm/ 10.11.2005 le.html / 19.10.2005 34. Child Development Project. http://www. 23. Varpu -hanke. Lastensuojelun keskusliitto. devstu.org/cdp/ 11.11.2005 http://www.lskl.fi/showPage.php?page_ 35. Fast Track Project. http://www.fasttrackpro- id=66 /7.10.2005 ject.org/fasttrackoverview.htm / 14.11.2005 24. Klaari Helsinki. http://www.stakes.fi/neu- 36. Seattle Social Development Project. http:// voa-antavat/hankkeet/hanke_kuvaus. depts.washington.edu/ssdp/ 14.11.2005 asp?id=59 / 4.10.2005 37. Across Ages. http://www.temple.edu/cil/ 25. Arvojen ja valintojen viidakko. Manner- Acrossageshome.htm / 15.11.2005 heimin Lastensuojeluliitto. http://www.mll. 38. Project Northland. http://www.epi.umn. fi/mll-info/projektit/arvojen_ja_valintojen_ edu/projectnorthland/ 15.11.2005 viidakko/ 6.10.2005 39. Woodrock’s Youth Development Projects. 26. MUKAVA -projekti. http://www.mukava- http://www.woodrock.org/ 16.11.2005 hanke.com/index.html / 5.10.2005 27. Euroopan terveet koulut. http://www.health. fi/index.php?page=toi_kou_perustietoa / 5.10.2005

121 Liite 1

Terveys 2015 -kansanterveysohjelma KAIKILLE YHTEISET TAVOITTEET IKÄRYHMITTÄISET TAVOITTEET 6. Suomalainen voi odottaa elävänsä terveenä keskimäärin kaksi vuotta kauemmin kuin 1. Lasten hyvinvointi lisääntyy, terveydentila vuonna 2000. paranee ja turvattomuuteen liittyvät oireet ja sairaudet vähenevät merkittävästi. 7. Suomalaisten tyytyväisyys terveyspalvelu- 2. Nuorten tupakointi vähenee siten, että 16– jen saatavuuteen ja toimivuuteen sekä koet- 18-vuotiaista alle 15 % tupakoi, nuorten tu oma terveydentila ja kokemukset ympä- alkoholin ja huumeiden käyttöön liittyvät ristön vaikutuksesta omaan terveyteen säi- terveysongelmat kyetään hoitamaan asian- lyvät vähintään nykyisellä tasolla. tuntevasti eivätkä ne ole yleisempiä kuin 8. Tavoitteisiin pyritään myös siten, että eriar- 1990-luvun alussa. voisuus vähenee ja heikoimmassa asemassa 3. Nuorten aikuisten miesten tapaturmainen ja olevien väestöryhmien hyvinvointi ja suh- väkivaltainen kuolleisuus alenee kolman- teellinen asema paranevat. Tällöin tavoit- neksella 1990-luvun lopun tasosta. teena on sukupuolten, eri koulutusryhmien 4. Työikäisten työ- ja toimintakyky ja työ- ja ammattiryhmien välisten kuolleisuusero- elämän olosuhteet kehittyvät siten, että ne jen pienentyminen viidenneksellä. osaltaan mahdollistavat työelämässä jaksa- misen pidempään ja työstä luopumisen noin Lähde: Terveys 2015 -kansanterveysohjel- kolme vuotta vuoden 2000 tasoa myöhem- ma. http://www.terveys2015.ﬁ/tavoitteet.html/ min. 22.9.2005 5. Yli 75-vuotiaiden keskimääräisen toimintakyvyn paraneminen jatkuu samansuuntaise- na kuin viimeisten 20 vuoden ajan.

122 8 VALTION TUTKIMUSLAITOSTEN Cardiovascular risk factors and health rela- TUPAKKAA KOSKEVA TOIMINTA ted behaviour among adolescents in Republic of Karelia ( Russia) between 1995 and 2004 8.1 Kansanterveyslaitos Tämän hankkeen tavoitteena on tutkia sydän- ja Tässä osassa on lyhyesti kuvattu tupakointiin verisuonitautien riskitekijöiden ja niihin liitty- ja tupakoimattomuuden edistämiseen liittyvät vän terveyskäyttäytymisen muutoksia sekä käyt- hankkeet, tutkimukset ja ohjelmat, joista KTL täytymiseen liittyviä ympäristötekijöitä Karjalan vastaa. Kansallisten terveysmuuttujien seuranta tasavallan varhaisnuorilla. Tutkimusaineisto on on keskeinen osa tupakkapolitiikan toteutumisen kerätty Karjalan tasavallassa, Pitkärannan piiris- seurantaa. Koko väestön ja erityisryhmien, ku- sä vuosina 1995 ja 2004. Vuoden 1995 tutkimus ten sydänpotilaiden tai diabeetikkojen terveys- toteutettiin osana nuorten sydän- ja verisuoni- käyttäytymisen, kuolleisuuden ja sairastavuuden tautien riskitekijätutkimusta, jonka Kansanter- tutkimus tuottaa keskeistä tietoa päättäjille ja veyslaitos toteutti suomalaisille lapsille Pohjois- terveydenhuollon toimijoille. Karjalassa vuosina 1984, 1987, 1988 ja 1995. Väestöryhmien välisten terveyserojen tutkimuk- Pitkärannan tutkimusryhmä koostui koulutetuis- sessa tupakointi on yksi keskeinen riskitekijä. ta tutkimushoitajista, joista osa oli suomalaisia Terveyskäyttäytymiseen vaikuttavien menetel- ja osa venäläisiä. Tutkimuksen kohderyhmänä mien kehittäminen ja arviointi sekä kansanter- ovat kaikki Pitkärannan piirin 9. luokkalaiset. veysohjelmien arviointi ovat myös keskeisiä. Alueella on kymmenen koulua. Vuonna 1995 Kansainväliset hankkeet mahdollistavat vertai- tutkimukseen osallistui 365 oppilasta ja vuon- lun muiden maiden tupakointiin ja tupakkapo- na 2005 340 oppilasta. Osallistumisprosentti oli litiikan kehitykseen. KTL on mukana yhteistyö- molempina vuosina yli 85%. kumppanina useissa muissa hankkeissa, joissa Suomen tutkimuksissa käytetty kysymyslomake tupakka on mukana yhtenä tekijänä sekä koti- on käännetty ja muokattu vastaamaan Karjalan maassa että kansainvälisesti. tasavallan olosuhteita. Sekä vuoden 1995 että vuoden 2004 tutkimuksessa on käytetty samaa Adolescent Depression Study (ADS) lomaketta. Lomake sisältää 79 kysymystä, jotka liittyvät liikuntaan, tupakointiin, ravintoon, Nuorten depressioiden hoidon kehittämis- ja tut- alkoholinkäyttöön, itse koettuun terveyteen, sai- kimushanke (Adolescent Depression Study) on rauksien oireisiin sekä sosioekonomisiin taus- depressioiden vuoksi vuosina 1998−2002 avo- tatekijöihin, kuten vanhempien koulutukseen. hoitoon tulleita nuoria (N=218) ja heille koottua Lomakkeen lisäksi kaikilta tutkittavilta mitattiin vertailuryhmää (N=200) koskeva seurantatut- verenpaine, pituus ja paino sekä otettiin veri- kimus, joka toteutetaan KTLn mielenterveyden näytteitä kolesteroliarvojen analysointia varten. ja alkoholitutkimuksen osaston ja HYKSn Pei- Painosta ja pituudesta on laskettu painoindeksi jaksen sairaalan nuorisopsykiatrian yhteistyönä. (BMI). Mittaukset tehtiin noudattaen tarkoin Osallistujat on tutkittu huolellisesti strukturoi- kansainvälisiä tutkimussuosituksia ja laboratori- duin psykiatrisin haastatteluin sekä monipuoli- onäytteet analysoitiin Kansanterveyslaitoksella. sia arviointiasteikkoja käyttäen. Tässä tutkimushankkeessa sydän- ja verisuoni- Toistaiseksi on niukasti tutkimustietoa siitä, tautien riskitekijöiden ja terveyskäyttäytymisen miten tupakointi yhdessä muiden psykososiaa- muutoksia Karjalan tasavallan nuorilla tutkitaan listen taustariskitekijöiden ennustaa nuoruuden seuraavissa osatöissä: depressioiden puhkeamista ja kulkua. ADS-tut- 1. Muutokset Venäjän Karjalan varhaisnuor- kimuksessa selvitetään muiden taustatekijöiden ten sydän- ja verisuonitautien riskitekijöis- ohella tupakoinnin merkitystä nuorten depressi- sä vuosina 1995 ja 2004 oiden synnyssä. 2. Nuorten tupakointi ja tupakointiin vaikutta- Yhteystiedot Erikoistutkija Hannele Heilä vat sosiaaliset ja ympäristötekijät 09-4744 8518 3. Alkoholin kulutus ja alkoholikäyttäytymi- hannele.heila@ktl.ﬁ nen ja siihen liittyvät sosiaaliset ja ympäris- tötekijät 4. Muutokset nuorten terveyskäyttäytymises- sä.

123 Yhteystiedot Tutkija Anastasiya Rogacheva sa ovat mukana kaikki EU-maat, Islanti ja Norja. 09-4744 8807 Laajin ja tunnetuin näistä projekteista on tupa- anastasiya.rogacheva@ktl.fi koimattomuuskilpailu Smokefree Class, johon osallistuu lukuvuonna 2005–2006 yli 500 000 oppilasta 18 maasta. Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen (EVTK) -tutkimus ENYPAT julkaisee kerran vuodessa ilmestyvää Interaction-lehteä, jossa on ajankohtaista nuor- Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ten tupakointiin liittyvää tietoa. Lehti julkais- (EVTK) -tutkimus on Kansanterveyslaitoksen taan verkoston toimikielillä, jotka ovat englanti joka toinen vuosi toteuttama postikyselytutki- ja ranska. ENYPAT osallistuu myös alan kan- mus. Tutkimus on toteutettu vuodesta 1985 alka- sainvälisiin tapahtumiin sekä kerää ja jakaa inen. Tutkimusaineistoksi on poimittu joka toinen formaatiota nuorten tupakoinnista. ENYPATin vuosia keväällä väestörekisteristä sukupuolen ja rahoitus loppui vuoden 2006 aikana. iän mukaan ositettu otos 65–84-vuotiaista suomalaisista (vuosina 1985–89 65–79-vuotiaista). Yhteystiedot Projektipäällikkö Sari Yrjölä Otoskoko on nykyisin 2400 henkilöä. Vastausak- 09-4744 8982 tiivisuus on keskimäärin noin 80 prosenttia. Tut- sari.yrjola@ktl.fi kimuksessa kerätään tietoja mm. eläkeikäisen Kotisivu www.ktl.fi/enypat väestön terveydentilasta, toimintakyvystä, apu- välineiden ja palvelujen käytöstä sekä terveys- käyttäytymisestä, kuten ruokatottumuksista, tu- European Smoking Prevention Framework pakoinnista, alkoholinkäytöstä ja liikunnasta. Approach (ESFA) Yhteystiedot Tutkija Satu Helakorpi Suomessa toteutettu nuorten tupakoinnin eh- 09-4744 8616 käisyohjelma ESFA toteutettiin Helsingin ylä- satu.helakorpi@ktl.fi asteilla. Ohjelmaan osallistui 27 yläastetta Hel- singin alueelta, joista valittiin satunnaisesti 13 koulua ohjelmaryhmään ja 14 vertailuryhmään European Health Risk Monitoring Project (n=2745). Ohjelma aloitettiin 7. luokalla ja si- EHRM tä jatkettiin 9. luokalle asti. Ohjelmaan kuului yhteensä 14 oppituntia kolmen vuoden aikana European Health Risk Monitoring -projektissa sekä tupakkaopetusta integroidusti muilla op- (EHRM) kehitettiin kroonisten tautien riskite- pitunneilla. Ohjelmassa nuorille annettiin tietoa kijäindikaattoreita ja tehtiin suosituksia mitta- tupakoinnista ja nikotiiniriippuvuudesta, ope- usmenetelmiksi kansallisten riskitekijäseuran- tettiin taitoja kieltäytyä tupakasta sosiaalisesta tojen vertailtavuuden parantamiseksi. Projekti paineesta huolimatta mm. roolileikkien ja vide- oli osa Euroopan yhteisön terveysseurantaohjel- oiden avulla. Ohjelmassa käytettiin apuna nuo- maa. Valmisteilla oleva EU:n terveyshaastattelu- rille suunnattuja julisteita ja lehtiä, joissa nuo- tutkimus on ottamassa EHRM -projektin suosit- ret kertoivat tavoistaan kieltäytyä tupakoinnista. teleman tupakointikyselylomakkeen käyttöönsä. Nuorilla oli mahdollisuus osallistua tupakoimat- Yhteystiedot Tutkija Hanna Tolonen tomuuskilpailuun sekä nuorten vanhemmilla 09-4744 8638 Lopeta ja voita -kilpailuun. Viimeisenä vuon- hanna.tolonen@ktl.fi na rippileiritoiminta sekä kouluhammashuolto Projektin kotisivu http://www.ktl.fi/ehrm/ osallistuivat ohjelmaan. Tällä ehkäisyhankkeella Euroopan yhteisön terveysseurantaohjelman pystyttiin viivästyttämään nuorten tupakoinnin kotisivu http://europa.eu.int/comm/ aloittamista. health/index_en.htm Yhteystiedot Tutkija Marjaana Pennanen 09-4744 8613 European Network on Young People and marjaana.pennanen@ktl.fi Tobacco (ENYPAT) ENYPAT on pääosin EU:n rahoittama asiantunti- EUWEB Tupakan verkkovieroitus – Euroo- javerkosto, jonka tavoitteena on ehkäistä nuorten pan maiden eroja ja yhtäläisyyksiä tupakointia ja edistää eurooppalaista yhteistyötä Verkkovieroitus on viime vuosina kehittynyt yhä tupakoimattomuuden edistämiseksi. Se koordi- keskeisemmäksi menetelmäksi myös tupakan noi vuosittain 4-6 eurooppalaista projektia, jois- vastaisessa työssä. Mitä Euroopan maissa on

124 meneillään ja kehitettävää tupakan verkkovie- lukuisille sivustoille. Toisaalta pienen Luxem- roituksen suhteen, sitä selvitetään KTL:n hank- burgin ei kannata rakentaa omaa saittia, kun keessa. saksan- ja ranskankielisiä sivustoja löytyy maan kaksikielisille kansalaisille riittämiin muutenkin. Tupakkavieroitus verkossa EU:n alueella – EU- Miinuspuoli globaalissa pelissä on, että vertai- Web -hanke käynnistyi maaliskuussa 2005 Kan- luasetelmassa pienet kielialueet jäävät itsestään santerveyslaitoksella. Vuoden kestävä hanke on selvästi häviäjän osaan. Euroopan vieroituspuhelinten verkon ENQ:n toimeksianto, ja se saa rahoitusta EU:n uudesta Eurooppalaiset vieroitussivustot ovat keskenään kansanterveysohjelmasta. Projekti syntyi tar- hyvinkin erilaisia eivätkä siten suoraan verrat- peesta saada tietoa eurooppalaisista olemassa tavissa keskenään. Joukosta löytyy tupakoinnin olevista tupakkaan liittyvistä verkkovieroitus- lopettamiseen suunnattuja tietosivustoja, inte- palveluista. Projektissa on tavoitteena myös ke- raktiivisia palveluita sekä molempien yhdistel- hittää ohjeita ja suuntaviivoja sille, kuinka tehdä miä. Lisäksi löytyy yksittäisiä kampanjoita var- vieroitussivuista entistä käytettävämmät, toimi- ten luotuja sivustoja, joiden elinkaari on varsin vammat ja monipuolisemmat. Hanke on suun- lyhytikäiseksi tarkoitettu, toisin kuin varsinais- nattu ensi sijassa tupakkavieroituksen alalla toi- ten vieroitussivustojen. Staattisissa tietoa välit- miville organisaatioille ja spesialisteille, mutta tävissä nettisivustoissa on suurin piirtein sama myös yleisemmin tupakkapolitiikan toimijoille toiminta-ajatus kuin painetussa opasteksteissä, ja verkkoterveyden asiantuntijoille. eikä niiden kautta voida hyödyntää internetin interaktiivisia ominaisuuksia. Yksilöllisesti rää- Projektissa on kerätty tietoa ja identiﬁoitu verk- tälöityjen, vuorovaikutteisten verkkopalveluiden kovieroituspalveluita Euroopassa. Tavoitteena on eri tutkimuksissa voitu osoittaa hyödyttävän on myös toimintavuoden aikana rakentaa verk- eniten tupakoinnin lopettajaa, joten niiden kehit- kovieroituksen palveluntuottajien asiantuntija- täminen ja osuuden lisääminen on ensiarvoisen verkosto sekä kehittää laatukriteereitä vieroi- tärkeää. tussivustoille. Tältä pohjalta voidaan rakentaa yleisemminkin arvioinnin edellytyksiä verkossa EUWeb -projekti kerää loppuvuoden aikana yk- toteutettavalle kansanterveystyölle. sityiskohtaisempaa tietoa eurooppalaisten vieroitussivujen tarjoamista palveluista ja sisällöis- EU-maiden vieroitussivujen kartoituksessa huo- tä. Projekti järjestää myös joulukuussa asiantun- mioitiin pääasiassa julkisten palveluntuottaji- tijakokouksen, johon osallistuvat eurooppalaisen en palvelut, koska kaupalliset palvelut toimivat kentän verkkovieroitusasiantuntijat. Kerätty tie- yleensä viime kädessä tuotemarkkinoinnin pää- to ja asiantuntijakeskustelut toimivat perustana määriä varten. Toimintaympäristön kartoituksen verkkovieroitussivustojen laatukriteereille, jotka perusteella verkko on joissain Euroopan maissa rakennetaan eurooppalaisten tupakkavieroitus- vielä varsin vähäisessä mittakaavassa hyödyn- asiantuntijoiden käyttöön. netty väline. Itä- ja Etelä-Euroopassa verkko- vieroituspalvelut ovat joko täysin tuntemattomia Terveysaiheisten nettisivujen laatujärjestelmiä tai ainakin suhteellisen uusi ja alkukehittelyssä www.hon.ch/honcode/ oleva ilmiö. Mutta vaikka verkko on alikäytet- www.urac.org ty resurssi toisaalla, suurimmilla kielillä, ku- http://europa.eu.int/eur-lex/en/com/cnc/2002/ ten englanniksi ja saksaksi, palveluista on jopa com2002_0667en01.pdf ylitarjontaa. Ylitarjonnaksi voitaisiin kutsua www.discern.org.uk/ tilannetta, jossa kuluttajalla on mahdollisesti Esimerkkejä vieroitussivustoista Euroopassa vaikeuksia tunnistaa käyttötarkoituksen parasta Suomi palvelua useiden samansisältöisten sivustojen www.stumppi.ﬁ joukosta. Tästä johtuen olisi tärkeää varmistaa www.happi.ws eri palveluntuottajien kesken, että hakukoneissa löytyvät parhaat palvelut vaivattomasti. Alankomaat www.smokealert.nl Verkko ylittää myös kansalliset rajat globaalina www.stivoro.nl viestintävälineenä. Tästä syystä suuret maail- mankielet ovat automaattisesti hyötyjän asemas- Iso-Britannia sa. Esimerkiksi englantilaiset, ranskalaiset ja www.quit.org.uk portugalilaiset pystyvät halutessaan välittömästi www.nonsmoking.org.uk klikkaamaan itsensä Atlantin takana tuotetuille

125 Ruotsi Yhteystiedot Ylilääkäri Tiina Laatikainen www.cancerfonden.se 09-4744 8936 www.slutarokalinjen.org tiina.laatikainen@ktl.fi http://www.ktl.fi/eteo/finriski02/ Yhteystiedot Projektikoordinaattori indexfi.htm Ellen Tuomaala 09-4744 8397 Ellen.tuomaala@ktl.fi International Quit & Win International Quit & Win on joka toinen vuosi FINBALT Health Monitor järjestettävä tupakoinnin lopettamiskilpailu yli 18-vuotiaille. Yhteistyö Suomen lähialueilla on tärkeä osa Kansanterveyslaitoksen työtä. KTL on tukenut Tupakoitsijan on pysyttävä tupakoimatta vähin- kansallisten terveyskäyttäytymisen seurantajär- tään 4 viikkoa. Voittajat valitaan arvonnalla, ja jestelmien rakentamista Baltian maissa. Finbalt heidän tupakoimattomuutensa testataan. Voitta- Health Monitor -yhteistyö aloitettiin Virossa jien on mahdollista saada kansallisia ja kansain- vuonna 1990, Liettuassa 1994 ja Latviassa 1998. välisiä palkintoja. Kansainvälinen superpalkinto KTL:n koordinoimassa Finbalt Health Monitor on USD 10.000. -projektissa sovelletaan Aikuisväestön terveys- käyttäytymiskyselyn mukaista mallia. Kyselyn Kansainvälinen koordinaatiokeskus Kansanter- osa-alueita ovat mm. terveyskäyttäytyminen ja veyslaitoksella tekee seurantatutkimusta aina sen muutokset, terveyden edistäminen, terveys vuoden kuluttua kilpailusta. Tutkimuksen mu- ja terveyspalvelujen käyttö. Joka toinen vuo- kaan keskimäärin joka viides kilpailun osanotta- si tehtyjen kyselyiden tuloksia voidaan seurata ja pysyy tupakoimattomana. maittain, mutta maiden välinen vertailu on mah- International Quit & Win -kilpailut ovat kasva- dollista. Finbalt Health Monitor -mallin mukai- neet vuosi vuodelta. Alla on esitetty osallistuvi- sia kyselyitä on tehty myös Pitkärannassa, Kar- en maiden ja tupakoitsijoiden lukumäärän huima jalan tasavallassa Venäjällä sekä useissa Euroo- kehitys vuodesta 1994 vuoteen 2004. Seuraava pan siirtymätalousmaissa. Uusimmat tulokset kansainvälinen kilpailu järjestetään toukokuussa Baltian maiden elintavoista perustuvat vuoden 2006. 2004 kyselyihin, ja seuraavat kyselykierrokset tehdään vuonna 2006. Yhteystiedot Erikoistutkija Ritva Prättälä 140 1100000 1000000 120 09-4744 8631 900000

ritva.prattala@ktl.fi 100 800000 Kotisivu http://www.ktl.fi/eteo/finbalt/ 700000 80 index.html 600000 500000 countries 60 participants 400000 FINRISKI 40 300000 200000 20 FINRISKI -tutkimuksia on toteutettu Suomessa 100000 0 0 viiden vuoden välein vuodesta 1972. Tutkimuk- 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 sien tarkoituksena on seurata kroonisten kansan- tautiemme riskitekijöiden muutoksia väestössä. Tutkittavat valitaan satunnaisotannalla 25−74- Pekka Puska, International Quit & Win -kilpai- vuotiaasta väestöstä. Otanta tehdään alueelli- lun johtaja, korostaa kilpailun positiivista vies- sina otoksina kuudella eri alueella. FINRISKI tiä: "Kilpailijat voivat voittaa palkinnon, mutta – tutkimus muodostaa laajan tutkimuskokonai- lopettamalla tupakoimisen he voittavat tupakan suuden, johon elintapojen ja riskien seurannan ja sen aiheuttamat haitat. Jokainen, joka lopettaa lisäksi kuuluu useita erillisprojekteja. Vuonna tupakoimisen, on voittaja." 2002 FINRISKI -tutkimuksessa selvitettiin pait- Yhteystiedot Projektipäällikkö si tupakointitietoja yleisesti, myös väestön altis- Eeva Riitta Vartiainen tumista tupakansavulle työssä ja vapaa-aikana. 09-4744 8634 Seuraava FINRISKi tutkimus toteutetaan vuon- evar@ktl.fi na 2007 ja tutkimuksen koordinoinnista vastaa Kotisivu http://www.quitandwin.org/ Markku Peltonen.

126 Lääkäri ja tupakka -tutkimus on tullut vähemmän hyväksyttyä, ja tupakoinnin jatkaminen vaatiikin erilaisten terveysviestien Tutkimuksessa selvitetään suomalaisten lääkäri- merkityksen rationalisointia omaa tupakointia en tupakointia, suhtautumista tupakointiin sekä tukevaksi, suvaitsevuutta vallitsevia sosiaalisia käytäntöjä potilastyössä vuonna 2006. Tutkimus asenteita kohtaan sekä joustavuutta enemmän tehdään yhteistyössä Kuopion yliopiston ja Suo- kuin aikaisemmin. Tupakointi tai tupakoinnin men Lääkäriliiton kanssa. lopettaminen ei ole irrallinen tapahtuma vaan Lääkärillä on keskeinen rooli terveyden edistä- se kiinnittyy tupakoijan elämänkokemuksiin, jänä. Jo se, että lääkäri kehottaa lopettamaan, sosiaaliseen ympäristöön sekä jokapäiväiseen vaikuttaa merkittävästi potilaan tupakointiin. Li- toimintaan. säksi lääkärillä on tärkeä asema roolimallina ja Tutkimusprojektin tavoitteena on selvittää suo- asiantuntijana yhteiskunnassa. malaisten tupakointikäyttäytymistä, riippuvuut- Tutkimuksen kohteena ovat kaikki Suomen noin ta ja lopettamista sekä elämänkulun, sosiaalisen 17 000 työikäistä lääkäriä (2006). Tätä tutkimus- ympäristön ja riippuvuuden välisiä suhteita. Pro- ta varten poimitaan 3 000 lääkärin satunnaisotos. jektissa tutkitaan tupakoijaryhmien ominaispiir- Tutkimus toteutetaan kirjekyselynä. Projektin teitä, muuta terveyskäyttäytymistä ja elämänti- koordinoinnista ja tutkimustulosten analysoin- lanteita, sekä tupakoitsijoiden ja lopettaneiden nista ja tulkinnasta vastaa Kansanterveyslaitos. käsityksiä ja kokemuksia tupakoinnista ja riip- Tutkimusaineisto analysoidaan kesän 2006 aika- puvuudesta tupakointiuransa eri vaiheissa ja eri- na. Tutkimustuloksista tiedotetaan sekä kansal- laisissa sosiaalisissa ympäristöissä. Tutkimusai- lisesti, että kansainvälisesti sekä lääkäreille että neistoksi kerätään etnografinen haastattelu- ja päättäjille. havainnointiaineisto kolmesta yrityksestä. Hanke tukee kansallista Käypä hoito -suositusta Tulokset antavat uutta tietoa tupakkariippuvuu- tupakoinnista, nikotiiniriippuvuudesta ja viero- den kehittymisen eri vaiheista sekä sosiaalisen tushoidoista. Kyselyn kautta saadaan tietoa siitä, ympäristön ja tupakkariippuvuuden välisistä yh- miten Käypä hoito -suosituksen juurruttaminen teyksistä, mikä lisää mahdollisuuksia kehittää on onnistunut. Kyselyyn vastaaminen ja tulosten räätälöityjä tupakoinnin ehkäisy- ja lopettamis- raportointi aktivoi myös lääkäreitä pohtimaan ohjelmia tupakointiuran eri vaiheissa. miten parhaalla tavalla auttaa tupakoivia poti- Tutkimuksen tulokset julkaistaan kansainväli- laita lopettamaan sekä minne lähettää tupakoin- sinä ja kotimaisina tutkimusartikkeleina, ja ne nin lopettamista haluava potilas, kun oma aika tulevat osaksi tupakointia käsitteleviä väitöskir- ei riitä koko vieroitusprosessin läpiviemiseksi ja japrojekteja. Tutkimus toteutetaan Kansanterve- seuraamiseksi. yslaitoksen ja Helsingin yliopiston sosiologian Yhteystiedot Tutkija Patrick Sandström laitoksen yhteistyönä. Tutkimuksesta vastaa LT 09-4744 8325 Kristiina Patja Kansanterveyslaitokselta. Tut- patrick.sandstrom@ktl.fi kimuksen muut tutkijat ovat Piia Jallinoja ja Hanne Heikkinen Kansanterveyslaitokselta sekä Anu Katainen Helsingin yliopiston sosiologian ”MAINTAINING AN ADDICT? – Rela- laitokselta. tionship between socio-cultural context and tobacco addiction” Yhteystiedot: Tutkija Hanne Heikkinen Sosiaalisen ympäristön merkitys tupakointiuran Kansanterveyslaitos, Terveyden edistämisen ja alkuvaiheessa sekä lopettamisessa on suuri, kroonisten tautien ehkäisyn osasto mutta sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät säilyvät 09-4744 8636 tärkeinä myös tupakointiuran muissa vaiheissa, hanne.heikkinen@ktl.fi joko heikentämällä tai vahvistamalla tupakoin- tikäyttäytymistä. Tupakointi jakautuu Suomessa Tutkija Anu Katainen sosiaalisen aseman mukaan; mitä alempi sosiaa- Helsingin yliopisto, sosiologian laitos linen asema, sitä yleisempää on tupakointi. Erot 09-191 23891 tupakoinnin yleisyydessä koulutus- ja tuloryh- anu.h.katainen@helsinki.fi mien välillä ovat kasvaneet edelleen viime vuosi- kymmeninä. Myös tupakan asema yhteiskunnassamme on viime vuosikymmeninä muuttunut ja tupakkapolitiikka on tiukentunut. Tupakoinnista

127 MONICA Data Centre Yhteystiedot Tutkija Terhi Aalto-Setälä 09-4744 8213 WHO:n MONICA-projektissa (Multinational terhi.aalto-setala@ktl.fi MONItoring of trends and determinants in Car- diovascular disease) seurattiin 1980- ja 1990-luvuilla 10 vuoden ajan sydäntautikuolleisuutta ja Nuorten aikuisten terveyden ja terveyserojen sairastuvuutta ja niihin vaikuttavia tekijöi- määrittäjät tä lähes 40 alueen työikäisessä väestössä 21 maassa. Vaikka aineisto on jo kymme- Terveyden ja toimintakyvyn osastolla (TTO) nen vuoden takaista, se on edelleen uusinta käynnistyi syksyllä 2003 Terveys 2000-aineis- vertailukelpoista tietoa useimpien seurattujen toon perustuva tutkimushanke, joka selvittää muuttujien osalta. 18–29-vuotiaiden nuorten aikuisten terveyteen ja terveyseroihin liittyviä ja niitä määrittäviä te- Yhteystiedot Yksikön päällikkö kijöitä elämänkaaren eri vaiheissa. Aiheesta on Kari Kuulasmaa tekeillä väitöskirja. 09-4744 8639 kari.kuulasmaa@ktl.fi Hankkeeseen liittyvässä osatutkimuksessa on Kotisivu http://www.ktl.fi/monica/. tutkittu nuorten aikuisten päivittäisen tupakoinnin määrittäjiä. Tupakointikäyttäytyminen kehittyy elämänkaaren eri vaiheissa: tulosten MORGAM Data Centre perusteella lapsuuden elinolot ovat yhteydes- sä tupakointiin nuoressa aikuisuudessa, mutta MORGAM on jatkoa MONICA -projektille. niiden vaikutus välittyy osin nykyisten elinolo- Siinä seurataan MONICA:n riskitekijäkartoi- jen kautta. Tärkeimpiä päivittäisen tupakoinnin tuksissa tutkittujen henkilöiden sairastuvuutta määrittäjiä ovat omien vanhempien tupakointi ja sydän- ja verisuonitatuteihin. Tämä mahdollis- oma koulutus. Koulutusryhmittäiset tupakoin- taa riskitekijöiden merkityksen entistä tarkem- tierot olivat 2000-luvun alussa nuorilla aikuisilla man arvioinnin. hyvin jyrkät: enintään perusasteen koulutuksen Yhteystiedot Yksikön päällikkö saaneista lähes puolet, mutta akateemisen kor- Kari Kuulasmaa kea-asteen suorittaneista vain runsaat 10 % tu- 09-4744 8639 pakoi päivittäin. kari.kuulasmaa@ktl.fi Yhteystiedot Tutkija Laura Kestilä Kotisivu http://www.ktl.fi/morgam/ 09-4744 8795 laura.kestilä@ktl.fi Nuorten aikuisten mielenterveystutkimus (NAM) Specidic determinants perspective to health NAM-tutkimus on Kansanterveyslaitoksen mie- inequalities (SPEDE) lenterveyden ja alkoholitutkimuksen osastolla tehty seurantatutkimus, jossa on tutkittu suoma- Spesifit tekijät terveyden eriarvoisuuden selittä- laisten 20−24-vuotiaiden mielenterveyttä ja sii- jinä on Suomen Akatemian rahoittama v. 2006 hen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen perusvai- käynnistynyt nelivuotinen tutkimus, jonka ta- he toteutettiin v. 1990 kyselylomakkein tutkitta- voitteena on tuottaa tietoa mm. elintapojen mer- vien ollessa 15−19-vuotiaita. Seurantavaiheessa kityksestä sosioekonomisten kuolleisuuserojen v. 1995 jatkotutkimukseen suostuneille lähetet- syytekijöinä. Tutkimuksessa käytetään Aikuis- tiin uusi kysely ja kyselyvastausten perusteella väestön terveyskäyttäytymiskyselyn aineistoja, osa kutsuttiin psykiatriseen haastatteluun. joihin on yhdistetty rekisteritietoja sosioekono- misista tekijöistä (tulot, ammatti jne.) ja kuol- Tutkimuksen seurantavaiheesta tuotetut raportit leisuudesta. Tutkimus tuottaa tietoa myös tupa- ovat keskittyneet mielenterveyshäiriöiden epide- koinnista. Selvitetään esimerkiksi, missä määrin miologiaan. Nuorten aikuisten päihteiden käyt- kuolleisuuden sosioekonomiset erot ovat seura- tö on ollut yksi tutkimuksen painopistealueista. usta siitä, että alemmissa sosioekonomisissa ryh- Tähän liittyen NAM-aineistossa selvitetään tu- missä tupakoidaan enemmän kuin ylemmissä. pakoinnin ja mielenterveyshäiriöiden, erityisesti masennuksen, välistä yhteyttä. Lisäksi selvite- Yhteystiedot Erikoistutkija Ritva Prättälä tään varhaisen päihteiden käytön yhteyttä var- 09-4744 8631 haisaikuisuuden tupakointiin ja muuhun päihde- ritva.prattala@ktl.fi käyttäytymiseen.

128 Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäyty- kointia. Hanke on yhteistyöprojekti, jossa ovat minen (AVTK) -tutkimus mukana Kansanterveyslaitos, Helsingin kaupungin opetusvirasto, terveyskeskuksen kouluja Suomalaisen työikäisen väestön tupakointia opiskelijaterveydenhuolto, Klaari Helsingin eh- kuvaavat tunnusluvut tulevat pääosin Kansan- käisevä nuorten päihdetyö, Helsingin yliopisto, terveyslaitoksen Suomalaisen aikuisväestön Tampereen yliopisto, Diakonia-ammattikorkea- terveyskäyttäytyminen (AVTK) -postikysely- koulu ja Aseman Lapset ry. tutkimuksesta, jota on toteutettu vuodesta 1978 alkaen vuosittain. Tämän raportin tupakointia Yhteystiedot Tutkija Marjaana Pennanen koskevat tiedot pohjautuvat pääosin AVTK - 09-4744 8613 seurantaan. Tutkimusaineistoksi on poimittu marjaana.pennanen@ktl.fi vuosittain keväällä väestörekisteristä valtakunnallisesti edustava 5 000 henkilön satunnaisotos 15–64-vuotiaista suomalaisista. Vastausprosentti ”Tupakka ja sairaudet” -verkko-opetusmate- on keskimäärin 73 prosenttia. AVTK -tutkimuk- riaali terveydenhuollon ammattilaisille sen avulla Kansanterveyslaitos seuraa työikäi- Terveydenhuollon ammattilaiset ovat tärkeässä sen väestön terveyteen vaikuttavien tekijöiden roolissa, kun pyritään lisäämään väestön haluk- pitkän ja lyhyen aikavälin muutoksia sekä arvioi kuutta ja valmiuksia lopettaa tupakointi tai olla valtakunnallisten terveyskasvatus- ja terveyden- aloittamatta sitä lainkaan. edistämisohjelmien vaikutuksia. Tutkimuksessa seurattavia muita tärkeitä terveyskäyttäytymisen Kansanterveyslaitos on yhteistyössä Kuopion osa-alueita ovat ruokatottumukset, alkoholin- Yliopiston kanssa valmistanut verkkomateriaa- käyttö ja liikunta. Terveyskäyttäytymistä seu- lin tupakkasairauksista lähtökohtana lääketie- rataan erilaisten taustatekijöiden, kuten iän, su- teen erikoisalat. Oppimateriaali sisältää tietoa kupuolen, koulutuksen, ammatin ja asuinalueen tupakan terveysvaikutuksista, tupakasta viero- mukaan. Väestöryhmien välisten elintapaerojen tuksesta sekä riippuvuuden synnystä ja meka- muutoksien seuraaminen on keskeistä terveyden nismeista. Oppimateriaali sisältää myös verk- edistämistyössä. ko-opetuskurssin lääketieteen tiedekunnille käy- tettäväksi osana perusopetusta. Kurssi sisältää Yhteystiedot Tutkija Satu Helakorpi opetusmateriaalin ja mahdollisuuden seminaari- 09-4744 8616 päivän järjestämiseen. satu.helakorpi@ktl.fi http://www.ktl.fi/eteo/avtk/ Verkkomateriaali löytyy internetissä www. stumppi.fi -sivuston alta terveydenhuollon ammattilaisille suunnatussa osiossa. Syrjäytymiskehityksen ehkäisy (SYKE) - koulussa toteutettava masennuksen ja päih- Käypä hoito -suositus tupakasta vierotuksesta teiden käytön ehkäisyohjelma on vuodelta 2002 ja nämä materiaalit tukevat sen juurruttamista osaksi terveydenhuollon toi- SYKE – hanke on peruskoulun viidesluokkalai- mintaa. sille kohdennettu, koulussa toteutettava vuoden mittainen masennuksen ja ahdistuneisuuden eh- Verkkomateriaali ja verkko-opetuskurssi on käisyohjelma. Hankkeessa käytetään FRIENDS suunniteltu erityisesti lääkäreille ja lääketie- – masentuneisuuden ja ahdistuneisuuden ehkäi- teen opiskelijoille. Opetuskokonaisuus sovel- syohjelmaan perustuvaa mallia. Ohjelma toteu- tuu kansanterveystieteen opintokokonaisuuteen tetaan kolmessa helsinkiläisessä peruskoulussa, ja kaikkien kliinisten kurssien tueksi. Projektin alkaen syksyllä 2006. Hankkeen tarkoituksena seuraavassa vaiheessa tarkoituksena on toteuttaa on testata miten FRIENDS -ohjelma ja ohjel- useiden tieteenalojen ja oppiaineiden yhteinen massa käytettävät eri mittarit toimivat Suomes- opetusmateriaali. Verkkomateriaali ja verkko- sa. Mikäli ohjelma ja mittaristo todetaan toteut- opetuskurssi muokataan esimerkiksi farmasia- tamiskelpoiseksi, tarkoitus on tehdä ohjelma- ja ja sairaanhoitajakoulutukseen sopivaksi. kontrolliasetelmalla laajempi lasten ja nuorten Yhteystiedot Tutkija Patrick Sandström masentuneisuuden ehkäisyohjelma pohjautuen 09-4744 8325 FRIENDS -ohjelman menetelmään. Toteutues- patrick.sandstrom@ktl.fi saan laajemman ohjelman tavoitteena on ehkäis- tä nuorten syrjäytymistä, masennusta ja ahdistuneisuutta sekä päihteiden käyttöä, kuten tupa-

129 8.2 Työterveyslaitos Yhteystiedot Tutkimusprofessori Markku Pekurinen Työterveyslaitos tutkii, ohjaa ja valvoo työpaik- (09) 396 7 2630 kojen tupakoimattomuuden kehitystä. Ympäris- Markku.pekurinen@stakes.fi tön tupakansavu määriteltiin vuonna 1995 syö- pävaaralliseksi aineeksi. Sille altistuminen ja sen ehkäiseminen ovat merkittävä kansanterve- 8.4 Tampereen yliopisto ydellinen asia. Työterveyslaitos kerää tietoa tupakkalain uudistusten vaikutuksista työpaikoilla Nuorten terveystapatutkimus kyselyjen ja mittausten avulla sekä järjestää kou- Nuorten terveystapatutkimus (NTTT) on vuon- lutus- ja tiedotustilaisuuksia työterveyshuollon na 1977 aloitettu monitieteellinen tutkimusoh- ja työsuojelun henkilöstöille ja viranomaisille. jelma, jossa seurataan 12−18-vuotiaiden nuorten Yhteystiedot Professori Kari Reijula terveyttä ja terveystottumuksia valtakunnallisin Puhelin: (09) 4747 1 postikyselyin joka toinen vuosi. kari.reijula@ttl.fi Alun perin ensisijaisesti tupakkalain vaikutuk- Kotisivu http://www.TTL.fi/UATTL/ sia seurannut tutkimus on vähitellen laajentunut tutkimus kattamaan yhä useampia terveystottumuksia, biologista kypsymistä ja koettua terveyttä. Kes- 8.3 Stakes keisenä kiinnostuksen kohteena ovat terveyden Kouluterveyskysely ja terveystottumusten sosiaaliset erot ja niiden muutokset. Kouluterveyskyselyssä kootaan valtakunnallisesti yhtenäisellä menetelmällä tietoa 14−18 Tutkimusohjelma on vakiintunut nuorten ter- -vuotiaiden elinoloista, koulukokemuksista, terveystottumuksia ja terveyttä koskevaksi valta- veydestä ja terveystottumuksista. Tutkimus al- kunnalliseksi tietojärjestelmäksi, joka tuottaa koi vuonna 1995. Kouluterveyskyselyllä tuetaan ajallisesti eräät maailman pisimmistä, useita nuorten terveyttä ja hyvinvointia edistävää työtä, nuorten tottumuksia koskevista aikasarjoista. erityisesti koulujen oppilashuollon ja kouluter- Yhteystiedot Professori Arja Rimpelä veydenhuollon kehittämistä. 03-215 6802 Perustulokset raportoidaan kouluittain niille arja.rimpela@uta.fi kunnille, jotka osallistuvat kyselyn kustannuk- Kotisivu www.uta.fi/laitokset/tsph/nedis siin. Valtakunnallisia tuloksia esitetään näiden sivujen lisäksi tutkimusraporteissa sekä mm. vuosittain järjestettävillä Kouluterveyspäivillä. 8.5 Kuopion yliopisto Yhteystiedot Professori Matti Rimpelä Hoitotieteen laitos (09) 396 71 Hoitotieteen laitoksen tutkimuksen ja opetuksen matti.rimpela@stakes.fi painopiste on preventiivisessä hoitotieteessä ja Kotisivu http://www.stakes.fi/ terveyden edistämisessä. Tutkimuksen keskei- kouluterveys/ senä tavoitteena on lasten, nuorten ja perheiden terveysilmiöiden tarkastelu kansallisesti ja kan- Tupakkasairauksien hoitokustannukset Suo- sainvälisesti. Yhtenä painopistealueena on tu- messa pakoimattomuuden edistäminen ja tupakoinnin aloittamisen ehkäisy kouluyhteisöissä. Koulujen Stakesin terveystaloustieteen keskuksen tupakoimattomuutta edistävän terveysopetuksen (CHESS) hankkeessa selvitettiin kuinka pal- ja lasten ja nuorten terveysoppimisen toteutu- jon kolmesta merkittävästä tupakkataudista, mista tarkastellaan interventio- ja toimintatut- keuhkosyövästä, sydäninfarktista ja keuhkoah- kimusasetelmissa sekä poikkileikkaus- ja pitkit- taumataudista, aiheutuu lisähoitokustannuksia täistutkimuksina. tupakoinnin seurauksena. Eliniän aikaiset lisä- hoitokustannukset arvioitiin keskimäärin tupa- Tarkasteltavina ovat oppilaiden ohella koulu- koitsijaa kohti. Lisäkustannusten kokonaismäärä yhteisön rakenteelliset, tupakoimattomuutta arvioitiin väestötasolla vuoden 2004 tupakoin- tukevat toimenpiteet (esim. tupakoimattomuus- nin yleisyyden perusteella. Analyysit osoittavat toimintasuunnitelma, tupakkalain toteutuminen, myös kuinka paljon näitä kustannuksia on mah- henkilöstön tupakoimattomuus työhyvinvoinnin dollista tupakoinnin lopettamisella säästää. osana). Tutkimustietoa hankitaan sekä määrälli-

130 sesti että laadullisesti kyselylomakkeilla, yksilö- toiminta muokkaa myös merkittävästi tupakoin- ja ryhmähaasteluilla ja aihealuekirjoituksilla eri nin julkista kuvaa olemalla monipuolisesti mu- kohderyhmiltä. kana kansalaistoiminnassa. Ne järjestävät myös erilaisia kampanjoita asenteiden muokkaami- WHO:n koordinoima European Network of seksi. Health Promoting Schools (ENHPS) ohjelma ja sen kansainvälinen tutkijaverkosto tarjoavat Järjestöt kehittävät uusia toimintamalleja ja me- tupakoimattomuus- ja terveyden edistämistutki- netelmiä tupakoimattomuuden edistämistyöhön mustiedon vaihtoon ja hankkeiden kehittämiseen ja tupakasta vieroitukseen. Tällaisia hankkeita asiantuntevan pitkäkestoisen yhteistyöfoorumin. ovat mm. valtakunnallinen tupakkaneuvonta- ENHPS kehittämis- ja tutkimusohjelmassa val- puhelin Stumppi-puhelin, josta vastaa Hengi- mistuu vuosittain useita opinnäytetöitä ja julkai- tysliitto Heli ry. Vuonna 2002 alkoi Tupakasta suja hoitotieteen laitoksella. vierotuksen Käypä Hoito – suositusten jalkaut- tamisprojekti Hengitysliitto Heli ry:n ja Terveys Yhteystiedot Professori Kerttu Tossavaine ry:n toimesta. Tupakoimattomuuden tuominen 017-162612 potilasjärjestöjen omaan toimintaan edistää tu- Kerttu.Tossavainen@uku.ﬁ pakasta vieroitusta erityisesti niillä henkilöillä, joilla on jo vakava tupakkasairaus tai muu sairaus, jota tupakointi pahentaa. 9 TUPAKOIMATTOMUUDEN EDISTÄ- MISTYÖTÄ TEKEVIÄ JÄRJESTÖJÄ Tupakoinnin ennalta ehkäisyssä järjestöjen rooli on merkittävä. Esimerkiksi nuorten tupakoin- Järjestöt ja yhdistykset tekevät tärkeää työtä tu- nin aloittamisen ehkäisyyn tähtääviä hankkeita pakoimattomuuden edistämiseksi. Järjestöillä ovat mm. Terveys ry:n järjestämät tupakoimaton omat erityistavoitteensa, joiden mukaisesti tomuuskilpailut (Smoke Free – kilpailut) sekä ne toimivat tupakoimattomuuden edistämistyös- useat viestintäkampanjat, joita Suomen Syöpä- sä. Järjestöt muodostavat tupakoimattomuuden järjestöt ry toteuttavat. Yhteistyö liikuntajärjes- edistämisessä tärkeän verkoston, joka ylläpitää töjen ja opetusalan järjestöjen kanssa on tärkeää. keskustelua ja toimintaa eri toimijoiden, kuten Lisäksi järjestöt ovat mukana ehkäisyyn liitty- kuntien ja tutkimuslaitosten kanssa. Lainsäädän- vässä tutkimuksessa. nön kehitystyössä järjestöt tekevät aloitteita ja tukevat tupakkalainsäädännön kehitystyötä. Jär- Yhteistyössä eri järjestöjen kesken on kehitetty jestöillä on suora yhteys erilaisiin sidosryhmiin, myös tupakoinnin nettivieroituspalveluita. Ai- joiden näkökulma on tarpeen laajemman tervey- kuisten tupakoinnista vieroitusnettisivuja ylläpi- den edistämisen näkökulman hahmottamisessa. tää Hengitysliitto Heli ry (www.stummpi.ﬁ) ja Järjestöt jakavat tietoa jäsenilleen ja toimivat nuorten sivustoja (www.happi.ws) Suomen Syö- usein paikallistasolla vaikuttajina. Järjestöjen päjärjestöt ry.

131 Tupakoimattomuuden edistämistyötä tekeviä järjestöjä:

A-klinikkasäätiö Allergia- ja Astmaliitto ry Fredrikinkatu 20 B 18 Paciuksenkatu 19 00120 Helsinki 00270 Helsinki http://www.a-klinikka.ﬁ/ http://www.allergia.com/ email: tiedotus@a-klinikka.ﬁ

ETRA-liitto ry Filha ry Annankatu 7 C 24 Sibeliuksenkatu 11 A 1 00120 Helsinki 00250 Helsinki http:// www.etra-liitto.fi http://www.filha.fi/ email: etra@sdafin.org

Finlands Svenska Nykterhetsförbund – Finlands Svenska Ungdomsförbund rf. Motorförarnas Helnykterhetsförbund r.f. Nylandsgatan 17 B 27 Tegelbruksgatan 47 00120 Helsinki 65100 Vasa http://www.fsu.fi/ http://www.fsn-mhf.fi/ email: fsu@fsu.fi

Hengitys ja Terveys ry Hengitysliitto Heli ry Sibeliuksenkatu 11 A 1 Oltermannintie 8 00250 Helsinki PL 40 http://www.filha.fi/ 00621 Helsinki http://www.hengitysliitto.fi/

Huoltoliitto ry Irti Tupakasta ry Runeberginkatu 60 A Pl 49 00260 Helsinki 33541 Tampere http://www.huoltoliitto.ﬁ/ email: keskustoimisto@huoltoliitto.ﬁ

Kristillinen raittiusliitto Kristillinen Terveys- ja Raittiusjärjestö ry, KTR Vuorikatu 7 PL 6 15100 Lahti 00781 Helsinki

Liikuntatieteellinen Seura ry Lounais-Suomen Syöpäyhdistys ry./SATASET Olympiastadion, eteläkaarre Seiskarinkatu35 00250 Helsinki 20900 TURKU http://www.stadion.fi/LTS/ http://www.lssy.fi email: lts@stadion.fi

Lääkärin sosiaalinen vastuu ry Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry Patrick Sandström Ruusulankatu 10 PL 722 00260 Helsinki 00101 Helsinki http://www.mll.fi/ http://www.lsv.fi email: mll@mll.fi

Non Fighting Generation Nuori Suomi ry Kivensilmänkuja 2 Radiokatu 20 00920 Helsinki 00240 Helsinki http://www.nfg.ﬁ/ http://www.nuorisuomi.ﬁ/

132 Nuorisopalvelu Yöjalka ry Opiskelijoiden Liikuntaliitto Vihdintie 4-6 Olympiastadion, Eteläkaarre 03100 Nummela 00250 Helsinki http://members.surfeu.fi/yojalka/alku.htm http://www.opiskelijaliikunta.fi/oll email: yojalka@sanet.fi email: oll@oll.fi

Pohjois-Karjalan kansanterveys ry RYUL(Raittiuden Ystävien Urheiluliitto) Siltakatu 10 A 16 Teuvo Munkki 80100 Joensuu Lauttakylänkatu 17 A6 http://www.lopetajavoita.fi 32700 Huittinen pkprojekti@kolumbus.fi http://www.raitis.fi/liitot/ryul/ryul.shtml

Raittiuden ystävät ry Romano Missio ry Annankatu 29 A 9 Vilppulantie 2 C 4 00100 Helsinki 00700 Helsinki http://www.raitis.fi/ http://www.romanomissio.fi/ email: toimisto@romanomissio.fi

Samfundet Folkhälsan Savuton Suomi - Polttamaton Pohjanmaa Topeliusgatan 20 Tiilitehtaankatu 23 B 13 00250 Helsinki 65100 Vaasa www.folkhalsan.ﬁ

Sininauhaliitto Sininuorisoliitto Krämerintie 2 Annankatu 29 A 9 00620 Helsinki 00100 Helsinki http://www.sininauhaliitto.fi/ http://www.raitis.fi/sinuli/ email: sinuli@raitis.fi

Sisäilmayhdistys ry Sosiaalilääketieteen yhdistys PL 25 PL 598 02131 Espoo 00101 Helsinki http://www.sisailmayhdistys.ﬁ/ http://pro.tsv.ﬁ/sly

Suomen Apteekkariliitto Suomen ASH ry Pieni Roobertinkatu 14 C Olympiastadion, Eteläkaarre, A-porras 00120 Helsinki 00250 Helsinki http://www.apteekkariliitto.ﬁ/ http://www.suomenash.ﬁ

Suomen Elämäntapaliitto ry Suomen Hammaslääkäriliitto ry Hämeentie 8 A Fabianinkatu 9 B 00530 Helsinki 00130 Helsinki http://www.elamantapaliitto.fi/ http://www.hammasll.fi/ email: elo@elamantapaliitto.fi email: hammas@fimnet.fi

Suomen Kuntourheiluliitto ry Suomen Latu ry Arabianranta 6 Fabianinkatu 7 00560 Helsinki 00130 Helsinki

133 http://www.kunto.to/ http://www.suomenlatu.ﬁ/ email: [email protected] email: info@suomenlatu.ﬁ

Suomen Liikunta ja Urheilu ry Suomen Lääkäriliitto Radiokatu 20, 7.krs PL 49 00240 Helsinki 00501 Helsinki http://www.slu.fi/ http://www.laakariliitto.fi/ email: laakariliitto@fimnet.fi

Suomen Palloliitto Suomen Reumaliitto ry Finnair Stadium, Urheilukatu 5 Iso Roobertinkatu 20-22 A PL 191 00120 Helsinki 00251 Helsinki http://www.reumaliitto.fi/ http://www.palloliitto.fi/ email: info@reumaliitto.fi

Suomen Sydänliitto Suomen Syöpäyhdistys ry PL 50 Liisankatu 21 B 00621 Helsinki 00170 Helsinki http://www.sydanliitto.fi/ http://www.cancer.fi/ sydanliitto@sydanliitto.fi

Suomen Terveydenhoitajaliitto STHL ry Suomen Työväen Urheiluliitto TUL ry Pohjoisranta 4 Paasivuorenkatu 4-6 A 00170 Helsinki PL 315 http://www.terveydenhoitajaliitto.fi/ 00531 Helsinki http://www.tul.fi/ email: tul@tul.fi

Suomen Vanhempainliitto Suomen Vapaa Romanilähetys ry Mariankatu 28 B 5 Kantelettarenkuja 3 00170 Helsinki 00420 Helsinki http://www.suomenvanhempainliitto.ﬁ/ email: toimisto@suomenvanhempainliitto.ﬁ

Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry Svenska Finlands Idrottsförbund SFI r.f. Asemamiehenkatu 4, Helsinki Nokiavägen 2-4 Pl 90 00510 Helsingfors 00060 TEHY http://www.cif.fi/sfi.htm http://www.health.fi/hammas/

Terveyden edistämisen keskus Tehy ry Karjalankatu 2 C 63 Asemamiehenkatu 4, Helsinki 00520 Helsinki PL 10 http://www.health.ﬁ/ 00060 TEHY http://www.tehy.ﬁ/

Terveys ry Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö Hitsaajankatu 9 A, 7. krs Töölönkatu 37 A 00810 Helsinki 00260 Helsinki http://www.terveysry.ﬁ/ http://www.yths.ﬁ/

Ålands Cancerförening rf Nyfahlers Skarpansvägen 30 22100 Mariehamn http://www.cancer.aland.ﬁ/

134 10 SUOMALAISTEN TUPAKOINTIIN 8. Bray F, Sankila R, Ferlay J, Parkin DM. LIITTYVÄT TUTKIMUSJULKAISUT Estimates of cancer incidence and morta- VUOSINA 2002-2006 lity in Europe in 1995. Eur J Cancer 2002; 38:99-166. Suomalainen tupakkaan ja tupakointiin sekä tu- 9. Burstyn I, Boffetta P, Heederik D, Parta- pakkasairauksiin kohdistuva tutkimus on moni- nen T, Kromhout H, Svane O, Langard S, puolista ja kansainvälisesti korkeatasoista. Ohes- Frentzel-Beyme R, Kauppinen T, Stucker sa on lista vuodesta 2002 helmikuuhun 2006 I, Shaham J, Ahrens W, Cenee S, Ferro julkaistut tutkimuksen, jotka haettu PubMed ja G, Heikkila P, Hooiveld M, Johansen C, PsycINFO tietokannasta hakusanoilla smoking Randem BG, Schill W. Mortality from and/or tobacco and Finland obstructive lung diseases and exposure to Lista sisältää tutkimuksia, joissa tupakka on osa polycyclic aromatic hydrocarbons among tutkimusta esim. riskitekijänä. asphalt workers. Am J Epidemiol 2003; 158:468-78. 1. Aarnio M, Winter T, Kujala U, Kaprio J. 10. Colbert LH, Hartman TJ, Tangrea JA, Pie- Associations of health related behaviour, tinen P, Virtamo J, Taylor PR, Albanes D. social relationships, and health status with Physical activity and lung cancer risk in persistent physical activity and inactivity: male smokers. Int J Cancer 2002; 98:770- a study of Finnish adolescent twins. Br J 3. Sports Med 2002; 36:360-4. 11. Conigrave KM, Degenhardt LJ, Whitfield 2. Ahlberg J, Savolainen A, Ranta- JB, Saunders JB, Helander A, Tabakoff B. la M, Lindholm H, Kononen M. Re- CDT, GGT, and AST as markers of alcohol ported bruxism and biopsychoso- use: the WHO/ISBRA collaborative pro- cial symptoms: a longitudinal study. ject. Alcohol Clin Exp Res 2002; 26:332- Community Dent Oral Epidemiol. 2004 9. Aug;32(4):307-11. 12. Devlin E, Anderson S, Hastings G, Mac- 3. Aijo M, Heikkinen E, Schroll M, Steen fadyen L. Targeting smokers via tobacco B. Physical activity and mortality of 75- product labelling: opportunities and chal- year-old people in three Nordic localities: lenges for Pan European health promotion. a five-year follow-up. Aging Clin Exp Res Health Promot Int. 2005 Mar;20(1):41-9. 2002; 14:83-9. Epub 2005 Jan 28. 4. Aira M, Kauhanen J, Larivaara P, Rautio 13. de Vries H, Dijk F, Wetzels J, Mudde A, P. Differences in brief interventions on ex- Kremers S, Ariza C, Vitoria PD, Fielder A, cessive drinking and smoking by primary Holm K, Janssen K, Lehtovuori R, Can- care physicians: qualitative study. Prev del M. The European Smoking prevention Med. 2004 Apr;38(4):473-8. Framework Approach (ESFA): effects af- 5. Auvinen A, Pukkala E, Hyvonen H, Ha- ter 24 and 30 months. Health Educ Res. kama M, Rytomaa T. Cancer incidence 2006 Feb;21(1):116-132. Epub 2005 Aug among Finnish nuclear reactor workers. J 8. Occup Environ Med 2002; 44:634-8. 14. de Vries H, Mudde A, Kremers S, Wet- 6. Barengo NC, Sandstrom HP, Jormanai- zels J, Uiters E, Ariza C, Vitoria PD, Fiel- nen VJ, Myllykangas MT. Attitudes and der A, Holm K, Janssen K, Lehtuvuori R, behaviours in smoking cessation among Candel M. The European Smoking Pre- general practitioners in Finland 2001. vention Framework Approach (ESFA): Soz Praventivmed. 2005;50(6):355-60. short-term effects.Health Educ Res. 2003 7. Boffetta P, Burstyn I, Partanen T, Krom- Dec;18(6):649-63; discussion 664-77. hout H, Svane O, Langard S, Jarvholm B, 15. Fallon UB, Virtamo J, Young I, McMaster Frentzel-Beyme R, Kauppinen T, Stucker D, Ben-Shlomo Y, Wood N, Whitehead I, Shaham J, Heederik D, Ahrens W, Berg- AS, Smith GD. Homocysteine and cereb- dahl IA, Cenee S, Ferro G, Heikkila P, ral infarction in finnish male smokers. St- Hooiveld M, Johansen C, Randem BG, roke 2003; 34:1359-63. Schill W. Cancer mortality among Europe- 16. Fuentes RM, Perola M, Nissinen A, Tuo- an asphalt workers: an international epide- milehto J. ACE gene and physical activity, miological study. I. Results of the analysis blood pressure, and hypertension: a po- based on job titles. Am J Ind Med 2003; pulation study in Finland. J Appl Physiol 43:18-27. 2002; 92:2508-12.

135 17. Giskes K, Kunst AE, Benach J, Borrell C, Finnish dentists’ decision-making in imp- Costa G, Dahl E, Dalstra JA, Federico B, lant therapy. Implant Dent 2002; 11:301- Helmert U, Judge K, Lahelma E, Mous- 7. sa K, Ostergren PO, Platt S, Prattala R, 27. Heinonen S, Saarikoski S. Reproductive Rasmussen NK, Mackenbach JP. Trends risk factors, pregnancy characteristics and in smoking behaviour between 1985 and obstetric outcome in female doctors. Bjog 2000 in nine European countries by edu- 2002; 109:261-4. cation. J Epidemiol Community Health. 28. Helakorpi S, Martelin T, Torppa J, Patja 2005 May;59(5):395-401. K, Vartiainen E, Uutela A. Did Finland’s 18. Gissler M, Pakkanen M, Olausson PO. Tobacco Control Act of 1976 have an im- Fertility and perinatal health among Fin- pact on ever smoking? An examination nish immigrants in Sweden. Soc Sci Med based on male and female cohort trends. 2003; 57:1443-54. J Epidemiol Community Health. 2004 19. Gissler M, Merilainen J, Vuori E, Hem- Aug;58(8):649-54. minki E. Register based monitoring shows 29. Helgason AR, Lund KE. General practi- decreasing socioeconomic differences tioners’ perceived barriers to smoking ces- in Finnish perinatal health. J Epidemiol sation-results from four Nordic countries. Community Health 2003; 57:433-9. Scand J Public Health 2002; 30:141-7. 20. Golomb BA, Tenkanen L, Alikoski T, Nis- 30. Heloma A, Nurminen M, Reijula K, kanen T, Manninen V, Huttunen M, Med- Rantanen J. Smoking prevalence, smo- nick SA. Insulin sensitivity markers: pre- king-related lung diseases, and na- dictors of accidents and suicides in Helsin- tional tobacco control legislation. ki Heart Study screenees. J Clin Epidemiol Chest. 2004 Dec;126(6):1825-31. 2002; 55:767-73. 31. Heloma A, Jaakkola MS. Four-year fol- 21. Griesbach D, Amos A, Currie C. Adoles- low-up of smoke exposure, attitudes and cent smoking and family structure in Eu- smoking behaviour following enactment rope. Soc Sci Med 2003; 56:41-52. of Finland’s national smoke-free work-pla- 22. Haara MM, Manninen P, Kroger H, Aro- ce law. Addiction 2003; 98:1111-7. koski JP, Karkkainen A, Knekt P, Aromaa 32. Hemminki K, Li X. Cancer risks in Nordic A, Heliovaara M. Osteoarthritis of finger immigrants and their offspring in Sweden. joints in Finns aged 30 or over: prevalence, Eur J Cancer 2002; 38:2428-34. determinants, and association with morta- 33. Hiilamo HT. Tobacco control implications lity. Ann Rheum Dis 2003; 62:151-8. of the first European product liability suit. 23. Haddy N, De Bacquer D, Chemaly MM, Tob Control. 2005 Feb;14(1):22-30. Maurice M, Ehnholm C, Evans A, Sans S, 34. Hiilamo H. Tobacco industry strategy to Do Carmo Martins M, De Backer G, Siest undermine tobacco control in Finland. G, Visvikis S. The importance of plasma Tob Control. 2003 Dec;12(4):414-23. apolipoprotein E concentration in addition 35. Holick CN, Michaud DS, Stolzenberg-So- to its common polymorphism on inter-in- lomon R, Mayne ST, Pietinen P, Taylor PR, dividual variation in lipid levels: results Virtamo J, Albanes D. Dietary carotenoids, from Apo Europe. Eur J Hum Genet 2002; serum beta-carotene, and retinol and risk 10:841-50. of lung cancer in the alpha-tocopherol, be- 24. Harrela M, Qiao Q, Koistinen R, Tuomi- ta-carotene cohort study. Am J Epidemiol lehto J, Nissinen A, Seppala M, Leinonen 2002; 156:536-47. P. High serum insulin-like growth factor 36. Houterman S, Boshuizen HC, Verschuren binding protein-1 is associated with inc- WM, Giampaoli S, Nissinen A, Menotti reased cardiovascular mortality in elderly A, Kromhout D. Predicting cardiovascular men. Horm Metab Res 2002; 34:144-9. risk in the elderly in different European 25. Hartman TJ, Taylor PR, Alfthan G, Fager- countries. Eur Heart J 2002; 23:294-300. strom R, Virtamo J, Mark SD, Virtanen 37. Huittinen T, Leinonen M, Tenkanen L, M, Barrett MJ, Albanes D. Toenail seleni- Virkkunen H, Manttari M, Palosuo T, um concentration and lung cancer in male Manninen V, Saikku P. Synergistic effect smokers (Finland). Cancer Causes Control of persistent Chlamydia pneumoniae in- 2002; 13:923-8. fection, autoimmunity, and inflammati- 26. Heinikainen M, Vehkalahti M, Murtomaa on on coronary risk. Circulation 2003; H. Influence of patient characteristics on 107:2566-70.

136 38. Huovinen E, Kaprio J, Koskenvuo M. Fac- 48. Jousilahti P, Patja K, Salomaa V. Environ- tors associated to lifestyle and risk of adult mental tobacco smoke and the risk of car- onset asthma. Respir Med 2003; 97:273- diovascular disease. Scand J Work Environ 80. Health 2002; 28:41-51. 39. Huurre TM, Aro HM. Long-term psycho- 49. Jousilahti P, Salomaa V, Rasi V, Vahtera E, social effects of persistent chronic illness. Palosuo T. Association of markers of sys- A follow-up study of Finnish adolescents temic inflammation, C reactive protein, aged 16 to 32 years. Eur Child Adolesc serum amyloid A, and fibrinogen, with so- Psychiatry 2002; 11:85-91. cioeconomic status. J Epidemiol Commu- 40. Huurre T, Aro H, Rahkonen O. Well-being nity Health 2003; 57:730-3. and health behaviour by parental socioe- 50. Jousilahti P, Tuomilehto J, Rastenyte D, conomic status: a follow-up study of ado- Vartiainen E. Headache and the risk of st- lescents aged 16 until age 32 years. Soc roke: a prospective observational cohort Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2003; study among 35,056 Finnish men and wo- 38:249-55. men. Arch Intern Med 2003; 163:1058- 41. Hyyppa MT, Maki J, Impivaara O, Aro- 62. maa A.Leisure participation predicts sur- 51. Juvela S. Natural history of unruptured vival: a population-based study in Finland. intracranial aneurysms: risks for aneurysm Health Promot Int. Epub 2005 Dec 7. 2006 formation, growth, and rupture. Acta Neu- Mar;21(1):5-12. rochir Suppl 2002; 82:27-30. 42. Jaakkola JJ, Gissler M. Maternal smoking 52. Kalela A, Koivu TA, Hoyhtya M, Jaakko- in pregnancy as a determinant of rheuma- la O, Lehtimaki T, Sillanaukee P, Nikkari toid arthritis and other inflammatory poly- ST. Association of serum MMP-9 with au- arthropathies during the first 7 years of life. toantibodies against oxidized LDL. Athe- Int J Epidemiol. 2005 Jun;34(3):664-71. rosclerosis 2002; 160:161-5. Epub 2005 Jan 13. 55. Kaltiala-Heino R, Marttunen M, Rantanen 43. Jartti L, Raitakari OT, Kaprio J, Jarvisalo P, Rimpela M. Early puberty is associated MJ, Toikka JO, Marniemi J, Hammar N, with mental health problems in middle Luotolahti M, Koskenvuo M, Ronnemaa T. adolescence. Soc Sci Med 2003; 57:1055- Increased carotid intima-media thickness 64. in men born in east Finland: a twin study 56. Karikoski A, Murtomaa H. Periodon- of the effects of birthplace and migration tal treatment needs in a follow-up study to Sweden on subclinical atherosclerosis. among adults with diabetes in Finland. Ann Med 2002; 34:162-70. Acta Odontol Scand 2003; 61:6-10. 44. Johnsson T, Tuomi T, Hyvarinen M, Svin- 57. Karpansalo M, Manninen P, Lakka TA, hufvud J, Rothberg M, Reijula K. Occupa- Kauhanen J, Rauramaa R, Salonen JT. tional exposure of non-smoking restaurant Physical workload and risk of early retire- personnel to environmental tobacco smoke ment: prospective population-based study in Finland. Am J Ind Med 2003; 43:523- among middle-aged men. J Occup Environ 31. Med 2002; 44:930-9. 45. Jousilahti P, Salomaa V, Hakala K, Rasi V, 58. Kastarinen M, Tuomilehto J, Vartiainen E, Vahtera E, Palosuo T. The association of Jousilahti P, Nissinen A, Puska P. Smoking sensitive systemic inflammation markers trends in hypertensive and normotensive with bronchial asthma. Ann Allergy Asth- Finns during 1982-1997. J Hum Hyper- ma Immunol 2002; 89:381-5. tens 2002; 16:299-303. 46. Jousilahti P, Helakorpi S. Prevalence of 59. Katja R, Paivi AK, Marja-Terttu T, Pekka exposure to environmental tobacco smo- L. Relationships among adolescent sub- ke at work and at home--15-year trends jective well-being, health behavior, and in Finland. Scand J Work Environ Health school satisfaction. J Sch Health 2002; 2002; 28:16-20. 72:243-9. 47. Jousilahti P, Vartiainen E, Alho H, Poiko- 60. Kauppinen TP, Virtanen SV. Exposure to lainen K, Sillanaukee P. Opposite associa- environmental tobacco smoke in Finland tions of carbohydrate-deficient transferrin in 2000. Scand J Work Environ Health and gamma-glutamyltransferase with pre- 2002; 28:7-15. valent coronary heart disease. Arch Intern 61. Kemppainen L, Jokelainen J, Isohanni M, Med 2002; 162:817-21. Jarvelin MR, Rasanen P. Predictors of fe-

137 male criminality: findings from the Nort- 72. Koivusilta L, Lintonen T, Rimpela A. Mo- hern Finland 1966 birth cohort. J Am Acad bile phone use has not replaced smoking Child Adolesc Psychiatry 2002; 41:854-9. in adolescence. Bmj 2003; 326:161. 62. Kemppainen U, Tossavainen K, Vartiainen 73. Koistinen KJ, Edwards RD, Mathys P, E, Pantelejev V, Puska P. Smoking patterns Ruuskanen J, Kunzli N, Jantunen MJ. among ninth-grade adolescents in the Pit- Sources of fine particulate matter in per- karanta district (Russia) and in eastern sonal exposures and residential indoor, re- Finland. Public Health Nurs 2002; 19:30- sidential outdoor and workplace microen- 9. vironments in the Helsinki phase of the 63. Keski-Rahkonen A, Kaprio J, Rissanen A, EXPOLIS study. Scand J Work Environ Virkkunen M, Rose RJ. Breakfast skip- Health. 2004;30 Suppl 2:36-46. ping and health-compromising behaviors 74. Korhonen T, Ketola R, Toivonen R, Luuk- in adolescents and adults. Eur J Clin Nutr konen R, Hakkanen M, Viikari-Juntura E. 2003; 57:842-53. Work related and individual predictors for 64. Kiiskinen U, Vartiainen E, Puska P, Peku- incident neck pain among office emplo- rinen M. Smoking-related costs among 25 yees working with video display units. Oc- to 59 year-old males in a 19-year indivi- cup Environ Med 2003; 60:475-82. dual follow-up. Eur J Public Health 2002; 75. Korpilahde T, Heliovaara M, Knekt P, 12:145-51. Marniemi J, Aromaa A, Aho K. Smoking 65. Kirkkola AL, Virjo I, Isokoski M, Mattila history and serum cotinine and thiocy- K. Oral contraceptives: views among pri- anate concentrations as determinants of mary health-care physicians and the gene- rheumatoid factor in non-rheumatoid ral population. Eur J Contracept Reprod subjects. Rheumatology (Oxford). 2004 Health Care 2002; 7:100-4. Nov;43(11):1424-8. Epub 2004 Aug 24. 66. Kivimaki M, Vahtera J, Virtanen M, Elo- 76. Korpilahde T, Heliovaara M, Kaipiainen- vainio M, Pentti J, Ferrie JE. Tempora- Seppanen O, Knekt P, Aho K. Regional ry Employment and Risk of Overall and differences in Finland in the prevalence of Cause-specific Mortality. Am J Epidemiol rheumatoid factor in the presence and ab- 2003; 158:663-8. sence of arthritis. Ann Rheum Dis 2003; 67. Knuutinen A, Kokkonen N, Risteli J, Va- 62:353-5. hakangas K, Kallioinen M, Salo T, Sorsa 77. Koskinen K, Pukkala E, Martikainen R, T, Oikarinen A. Smoking affects collagen Reijula K, Karjalainen A. Different measu- synthesis and extracellular matrix turno- res of asbestos exposure in estimating risk ver in human skin. Br J Dermatol 2002; of lung cancer and mesothelioma among 146:588-94. construction workers. J Occup Environ 68. Kohvakka A, Palmroos P, Koivu TA, Roto Med 2002; 44:1190-6. P, Uitti J, Sillanaukee P, Alho H, Oksa P, 78. Koskinen K, Pukkala E, Reijula K, Karja- Nikkari ST. Trends in serum cholesterol lainen A. Incidence of cancer among the and lifestyle indicators in Members of the participants of the Finnish Asbestos Sc- Finnish Parliament. Public Health 2003; reening Campaign. Scand J Work Environ 117:11-4. Health 2003; 29:64-70. 69. Koivumaa-Honkanen H, Honkanen R, 79. Kotaniemi JT, Pallasaho P, Sovijarvi AR, Koskenvuo M, Kaprio J. Self-reported Laitinen LA, Lundback B. Respiratory happiness in life and suicide in ensuing 20 symptoms and asthma in relation to cold years. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol climate, inhaled allergens, and irritants: 2003; 38:244-8. a comparison between northern and sout- 70. Koivusilta L, Arja R, Andres V. Health be- hern Finland. J Asthma 2002; 39:649-58. haviours and health in adolescence as pre- 80. Kotimaa AJ, Moilanen I, Taanila A, Ebe- dictors of educational level in adulthood: ling H, Smalley SL, McGough JJ, Hartikai- a follow-up study from Finland. Soc Sci nen AL, Jarvelin MR. Maternal smoking Med 2003; 57:577-93. and hyperactivity in 8-year-old children. J 71. Koivusilta L, Honkala S, Honkala E, Rim- Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2003; pela A. Toothbrushing as part of the ado- 42:826-33. lescent lifestyle predicts education level. J 81. Krishnan E, Sokka T, Hannonen P. Smo- Dent Res 2003; 82:361-6. king-gender interaction and risk for rheu-

138 matoid arthritis. Arthritis Res Ther 2003; Finnish National guidelines for preventi- 5:R158-62. on and treatment 2002-2012. Respir Med 82. Kujala UM, Kaprio J, Koskenvuo M. Mo- 2003; 97:337-65. difiable risk factors as predictors of all- 94. Lakka HM, Lakka TA, Tuomilehto J, Sa- cause mortality: the roles of genetics and lonen JT. Abdominal obesity is associated childhood environment. Am J Epidemiol with increased risk of acute coronary 2002; 156:985-93. events in men. Eur Heart J 2002; 23:706- 83. Kurl S, Tuomainen TP, Laukkanen JA, 13. Nyyssonen K, Lakka T, Sivenius J, Salo- 95. Laukkanen E, Shemeikka S, Notkola IL, nen JT. Plasma vitamin C modifies the as- Koivumaa-Honkanen H, Nissinen A. Ex- sociation between hypertension and risk of ternalizing and internalizing problems at stroke. Stroke 2002; 33:1568-73. school as signs of health-damaging beha- 84. Kurl S, Laukkanen JA, Rauramaa R, Lak- viour and incipient marginalization. Health ka TA, Sivenius J, Salonen JT. Cardiores- Promot Internation 2002; 17:139-46. piratory fitness and the risk for stroke in 96. Lehtinen M, Koskela P, Jellum E, Bloigu men. Arch Intern Med 2003; 163:1682-8. A, Anttila T, Hallmans G, Luukkaala T, 85. Kuuppelomaki M, Utriainen P. A 3 year Thoresen S, Youngman L, Dillner J, Ha- follow-up study of health care students’ kama M. Herpes simplex virus and risk sense of coherence and related smoking, of cervical cancer: a longitudinal, nested drinking and physical exercise factors. Int case-control study in the nordic countries. J Nurs Stud 2003; 40:383-8. Am J Epidemiol 2002; 156:687-92. 86. Laaksonen M, Lahelma E, Prattala R. 97. Leena K, Tomi L, Arja RR. Intensity of Associations among health-related beha- mobile phone use and health compromi- viours: sociodemographic variation in Fin- sing behaviours--how is information and land. Soz Praventivmed 2002; 47:225-32. communication technology connected to 87. Laaksonen DE, Lakka HM, Salonen JT, health-related lifestyle in adolescence?J Niskanen LK, Rauramaa R, Lakka TA. Adolesc. 2005 Feb;28(1):35-47. Low levels of leisure-time physical acti- 98. Lilja J, Wilhelmsen BU, Larsson S, Ha- vity and cardiorespiratory fitness predict milton D. Evaluation of drug use preven- development of the metabolic syndrome. tion programs directed at adolescents. Diabetes Care 2002; 25:1612-8. Subst Use Misuse. 2003 Sep-Nov;38(11- 88. Laaksonen M, Luoto R, Helakorpi S, Uu- 13):1831-63. tela A. Associations between health-rela- 99. Lindeman S, Kaprio J, Isometsa E, Poi- ted behaviors: a 7-year follow-up of adults. kolainen K, Heikkinen M, Hamalainen J, Prev Med 2002; 34:162-70. Haarasilta L, Laukkala T, Aro H. Spousal 89. Laaksonen M, Prattala R, Lahelma E. So- resemblance for history of major depres- ciodemographic determinants of multip- sive episode in the previous year. Psychol le unhealthy behaviours. Scand J Public Med 2002; 32:363-7. Health 2003; 31:37-43. 100. Lindgren A, Pukkala E, Nissinen A, Tuo- 90. Laatikainen T, Delong L, Pokusajeva S, milehto J. Blood pressure, smoking, and Uhanov M, Vartiainen E, Puska P. Changes the incidence of lung cancer in hyperten- in cardiovascular risk factors and health sive men in North Karelia, Finland. Am J behaviours from 1992 to 1997 in the Re- Epidemiol 2003; 158:442-7. public of Karelia, Russia. Eur J Public 101. Lindstrom M, Nevas M, Hielm S, Lahteen- Health 2002; 12:37-43. maki L, Peck MW, Korkeala H. Thermal 91. Laatikainen T, Manninen L, Poikolainen inactivation of nonproteolytic Clostridium K, Vartiainen E. Increased mortality rela- botulinum type E spores in model fish me- ted to heavy alcohol intake pattern. J Epi- dia and in vacuum-packaged hot-smoked demiol Community Health 2003; 57:379- fish products. Appl Environ Microbiol 84. 2003; 69:4029-36. 92. Lahdenpera TS, Wright CC, Kyngas HA. 102. Maki P, Veijola J, Rasanen P, Joukamaa Development of a scale to assess the comp- M, Valonen P, Jokelainen J, Isohanni M. liance of hypertensive patients. Int J Nurs Criminality in the offspring of antenatally Stud 2003; 40:677-84. depressed mothers: a 33-year follow-up of 93. Laitinen LA, Anttalainen U, Pietinalho A, the Northern Finland 1966 Birth Cohort. J Hamalainen P, Koskela K. Sleep apnoea: Affect Disord 2003; 74:273-8.

139 103. Malila N, Taylor PR, Virtanen MJ, Korho- ried through 2002 year in FB&H. Bosn J nen P, Huttunen JK, Albanes D, Virtamo Basic Med Sci. 2005 Feb;5(1):77-80. J. Effects of alpha-tocopherol and beta-ca- 114. Paavola M, Vartiainen E, Haukkala A. rotene supplementation on gastric cancer Smoking, Alcohol Use, and Physical Ac- incidence in male smokers (ATBC Study, ticity: A 13-Year Longitudinal Study Ran- Finland). Cancer Causes Control 2002; ging form Adolescence into Adulthood. 13:617-23. Journal of Adolescent Health 2004:35:238- 104. Matilainen V, Laakso M, Hirsso P, Kos- 244. kela P, Rajala U, Keinanen-Kiukaanniemi 115. Paavola M, Vartiainen E, Haukkala A. S. Hair loss, insulin resistance, and here- Smoking from adolescence to adulthood: dity in middle-aged women. A populati- the effects of parental and own socioeco- on-based study. J Cardiovasc Risk 2003; nomic status.Eur J Public Health. 2004 10:227-31. Dec;14(4):417-21. 105. Michaud DS, Pietinen P, Taylor PR, Vir- 116. Pallasaho P, Lundback B, Meren M, Kivi- tanen M, Virtamo J, Albanes D. Intakes loog J, Loit HM, Larsson K, Laitinen LA. of fruits and vegetables, carotenoids and Prevalence and risk factors for asthma and vitamins A, E, C in relation to the risk of chronic bronchitis in the capitals Helsinki, bladder cancer in the ATBC cohort study. Stockholm, and Tallinn. Respir Med 2002; Br J Cancer 2002; 87:960-5. 96:759-69. 106. Michaud DS, Hartman TJ, Taylor PR, Pie- 117. Palmqvist RA, Martikainen LK. Chan- tinen P, Alfthan G, Virtamo J, Albanes D. ges in reasons given for adolescent smo- No Association between toenail selenium king, 1984-1999. Subst Use Misuse. levels and bladder cancer risk. Cancer Epi- 2005;40(5):645-56. demiol Biomarkers Prev 2002; 11:1505-6. 118. Parna K, Rahu K, Fischer K, Mussalo- 107. Mikkila V, Lahti-Koski M, Pietinen P, Vir- Rauhamaa H, Zhuravleva I, Umbleja T, tanen SM, Rimpela M. Associates of obe- Rahu M. Smoking and associated factors sity and weight dissatisfaction among Fin- among adolescents in Tallinn, Helsinki nish adolescents. Public Health Nutr 2003; and Moscow: a multilevel analysis. Scand 6:49-56. J Public Health. 2003;31(5):350-8. 108. Miranda H, Viikari-Juntura E, Martikai- 119. Paltoo D, Woodson K, Taylor P, Albanes D, nen R, Riihimaki H. A prospective study Virtamo J, Tangrea J. Pro12Ala polymor- on knee pain and its risk factors. Osteo- phism in the peroxisome proliferator-acti- arthritis Cartilage 2002; 10:623-30. vated receptor-gamma (PPAR-gamma) ge- 109. Miranda H, Viikari-Juntura E, Martikai- ne and risk of prostate cancer among men nen R, Takala EP, Riihimaki H. Individual in a large cancer prevention study. Cancer factors, occupational loading, and physical Lett 2003; 191:67-74. exercise as predictors of sciatic pain. Spi- 120. Patja K, Rouhos A. Smoking cessation. ne 2002; 27:1102-9. Duodecim. 2004;120(19):2347-52. Re- 110. Misra RR, Ratnasinghe D, Tangrea JA, view. Virtamo J, Andersen MR, Barrett M, Tay- 121. Paunu N, Pukkala E, Laippala P, Sankila lor PR, Albanes D. Polymorphisms in the R, Isola J, Miettinen H, Simola KO, Helen DNA repair genes XPD, XRCC1, XRCC3, P, Helin H, Haapasalo H. Cancer incidence and APE/ref-1, and the risk of lung cancer in families with multiple glioma patients. among male smokers in Finland. Cancer Int J Cancer 2002; 97:819-22. Lett 2003; 191:171-8. 122. Pedersen AN, Rothenberg E, Maria A. 111. Montonen J, Knekt P, Jarvinen R, Aromaa Health behaviors in elderly people. A 5- A, Reunanen A. Whole-grain and ﬁber in- year follow-up of 75-year-old people li- take and the incidence of type 2 diabetes. ving in three Nordic localities. Smoking, Am J Clin Nutr 2003; 77:622-9. physical activity, alcohol consumption, 112. Ohkuma H, Tabata H, Suzuki S, Islam MS. and healthy eating, and attitudes to their Risk factors for aneurysmal subarachnoid importance. Aging Clin Exp Res 2002; hemorrhage in Aomori, Japan. Stroke 14:75-82. 2003; 34:96-100. 123. Pelkonen M, Notkola IL, Lakka T, Tukiai- 113. Omanic A, Kurspahic-Mujcic A, Omanic nen HO, Kivinen P, Nissinen A. Delaying J. Evolution of Quit & Win program car- decline in pulmonary function with phy-

140 sical activity: a 25-year follow-up. Am J Finland. Tob Control. 2004 Jun;13(2):167- Respir Crit Care Med 2003; 168:494-9. 74. 124. Petays T, von Hertzen L, Metso T, Rytila 134. Rose RJ, Viken RJ, Dick DM, Bates JE, P, Jousilahti P, Helenius I, Vartiainen E, Pulkkinen L, Kaprio J. It does take a Haahtela T. Smoking and atopy as deter- village: nonfamilial environments and minants of sputum eosinophilia and bron- children’s behavior. Psychol Sci 2003; chial hyper-responsiveness in adults with 14:273-7. normal lung function. Respir Med 2003; 135. Saarni SE, Silventoinen K, Rissanen A, 97:947-54. Sarlio-Lahteenkorva S, Kaprio J. Inten- 125. Pollanen PJ, Lehtimaki T, Ilveskoski E, tional weight loss and smoking in young Mikkelsson J, Kajander OA, Laippala P, adults. Int J Obes Relat Metab Disord. Perola M, Goebeler S, Penttila A, Mattila 2004 Jun;28(6):796-802. KM, Syrjakoski K, Koivula T, Nikkari ST, 136. Sirola J, Kroger H, Honkanen R, Sandini Karhunen PJ. Coronary artery calcificati- L, Tuppurainen M, Jurvelin JS, Saarikoski on is related to functional polymorphism S. Smoking may impair the bone protecti- of matrix metalloproteinase 3: the Helsin- ve effects of nutritional calcium: a popu- ki Sudden Death Study. Atherosclerosis lation-based approach. J Bone Miner Res 2002; 164:329-35. 2003; 18:1036-42. 126. Puska P. Nutrition and global prevention 137. Sokka T, Krishnan E, Hakkinen A, Hanno- on non-communicable diseases. Asia Pac nen P. Functional disability in rheumatoid J Clin Nutr 2002; 11:S755-8. arthritis patients compared with a commu- 127. Puska P, Pietinen P, Uusitalo U. Influen- nity population in Finland. Arthritis Rhe- cing public nutrition for non-communi- um 2003; 48:59-63. cable disease prevention: from community 138. Stolzenberg-Solomon RZ, Pietinen P, Tay- intervention to national programme--expe- lor PR, Virtamo J, Albanes D. Prospective riences from Finland. Public Health Nutr study of diet and pancreatic cancer in male 2002; 5:245-51. smokers. Am J Epidemiol 2002; 155:783- 128. Puska P, Helasoja V, Prattala R, Kasmel A, 92. Klumbiene J. Health behaviour in Estonia, 139. Stolzenberg-Solomon RZ, Dodd KW, Finland and Lithuania 1994-1998. Stan- Blaser MJ, Virtamo J, Taylor PR, Albanes dardized comparison. Eur J Public Health D. Tooth loss, pancreatic cancer, and He- 2003; 13:11-7. licobacter pylori. Am J Clin Nutr 2003; 129. Raitio A, Kontinen J, Rasi M, Bloigu 78:176-81. R, Roning J, Oikarinen A. Compari- 140. Tammelin T, Nayha S, Rintamaki H, Zit- son of clinical and computerized ima- ting P. Occupational physical activity is re- ge analyses in the assessment of skin lated to physical fitness in young workers. ageing in smokers and non-smokers. Med Sci Sports Exerc 2002; 34:158-65. Acta Derm Venereol. 2004;84(6):422-7. 141. Timonen M, Jokelainen J, Herva A, Zitting 130. Rasanen S, Hakko H, Viilo K, Meyer- P, Meyer-Rochow VB, Rasanen P. Presence Rochow VB, Moring J. Excess morta- of atopy in first-degree relatives as a pre- lity among long-stay psychiatric patie- dictor of a female proband’s depression: nts in Northern Finland. Soc Psychiatry results from the Northern Finland 1966 Psychiatr Epidemiol 2003; 38:297-304. Birth Cohort. J Allergy Clin Immunol 131. Remes ST, Pekkanen J, Soininen L, Ka- 2003; 111:1249-54. josaari M, Husman T, Koivikko A. Does 142. Valtola A, Honkanen R, Kroger H, Tuppu- heredity modify the association between rainen M, Saarikoski S, Alhava E. Lifesty- farming and allergy in children? Acta Pa- le and other factors predict ankle fractures ediatr 2002; 91:1163-9. in perimenopausal women: a populati- 132. Reshetnikov OV, Denisova DV, Zavyalova on-based prospective cohort study. Bone LG, Haiva VM, Granberg C. Helicobacter 2002; 30:238-42. pylori seropositivity among adolescents in 143. Vartiainen E, Seppala T, Lillsunde P, Puska Novosibirsk, Russia: prevalence and asso- P. Validation of self reported smoking by ciated factors. J Pediatr Gastroenterol Nutr serum cotinine measurement in a commu- 2003; 36:72-6. nity-based study. J Epidemiol Community 133. Rimpela AH, Rainio SU. The effectiveness Health 2002; 56:167-70. of tobacco sales ban to minors: the case of

141 144. Venho B, Voutilainen S, Valkonen VP, Vir- physical and neurobehavioral perfor- tanen J, Lakka TA, Rissanen TH, Ovaskai- mance. Tampere: University of Tampere; nen ML, Laitinen M, Salonen JT. Arginine 1977. intake, blood pressure, and the incidence 3. Uotila P. Effects of cigarette smoke on the of acute coronary events in men: the Kuo- biotransformation of xenobiotics in the rat pio Ischaemic Heart Disease Risk Factor with special reference to pulmonary meta- Study. Am J Clin Nutr 2002; 76:359-64. bolism of benzo(a)pyrene. Turku: Univer- 145. Videman T, Battie MC, Gibbons LE, Ma- sity of Turku; 1977. ravilla K, Manninen H, Kaprio J. Associa- 4. Mansner R. Some central effects of nico- tions between back pain history and lum- tine as correlated to the pharmacokinetics bar MRI findings. Spine 2003; 28:582-8. of nicotine in mice and rats. Helsinki: Uni- 146. Virtanen M, Kivimaki M, Elovainio M, versity of Helsinki; 1978. Vahtera J. Selection from fixed term to 5. Salonen JT. Smoking and dietary fats in permanent employment: prospective study relation to estimated risk of myocardial on health, job satisfaction, and behaviou- infarction before and during a preventive ral risks. J Epidemiol Community Health community programme. Kuopio: Univer- 2002; 56:693-9. sity of Kuopio; 1980. 147. Walda IC, Tabak C, Smit HA, Rasanen L, 6. Rimpelä M. Tupakoinnin alkaminen. Inci- Fidanza F, Menotti A, Nissinen A, Feskens dence of smoking among Finnish youth: EJ, Kromhout D. Diet and 20-year chronic a follow up study. Tampere: University of obstructive pulmonary disease mortality Tampere; 1980. in middle-aged men from three European 7. Kujala P. Smoking, respiratory symptoms countries. Eur J Clin Nutr 2002; 56:638- and ventilatory capacity in young men 43. with a note on physical fitness and acute 148. Weiderpass E, Vainio H, Kauppinen T, Va- respiratory infections. Oulu: University of sama-Neuvonen K, Partanen T, Pukkala E. Oulu; 1981. Occupational exposures and gastrointesti- 8. Toivonen H. Effects of cigarette smoke on nal cancers among Finnish women. J Oc- the metabolism and action of vasoactive cup Environ Med 2003; 45:305-15. hormones in the rat. Turku: University of 149. Ylitalo K, Syvanne M, Salonen R, Nuotio Turku; 1981. I, Taskinen MR, Salonen JT. Carotid artery 9. Vartiainen E. Changes in cardiovascular intima-media thickness in Finnish families risk factors during a two-year interventi- with familial combined hyperlipidemia. on programme among 13- to 15-year-old Atherosclerosis 2002; 162:171-8 children and adolescents. Kuopio: Univer- 150. Ylostalo P, Sakki T, Laitinen J, Jarvelin sity of Kuopio; 1982. MR, Knuuttila M. The relation of tobacco 10. Rimpelä A. Occurrence of respiratory smoking to tooth loss among young adults. diseases and symptoms among Finnish Eur J Oral Sci. 2004 Apr;112(2):121-6. youth: a follow-up survey. Tampere: Uni- versity of Tampere; 1982. 11. Kannas L. Tupakointia koskeva terveys- 11 TUPAKOINNISTA JULKAISTUT VÄI- kasvatus peruskoulussa Jyväskylä : Uni- TÖSKIRJAT VUOSINA 1977-2006 versity of Jyväskylä; 1983. Suomessa julkaistaan vuosittain tupakkaan ja 12. Kaprio J. The incidence of coronary heart tupakointiin sekä tupakkasairauksiin liittyviä disease in twin pairs discordant for ci- väitöskirjoja. Ohessa on lista vuodesta 1977 garette smoking: a six year follow-up of toukokuuhun 2006 julkaistuista väitöskirjatutki- adult like-sexed male twin pairs. Helsinki: muksista. University of Helsinki; 1984. 13. Männistö J. Effects of cigarette smoke on 1. Juustila H. Medical, occupational and the pulmonary metabolism of arachidonic smoking characteristics related to ische- acid an experimental animal study. Turku: mic heart disease in men and women: a University of Turku; 1984. field survey of age 40-59 in a rural popula- 14. Husgafvel-Pursiainen K. Assessment of tion at Haapavesi, Northern Finland. Oulu: exposure to tobacco smoke application of University of Oulu; 1977. sister chromatid exchange as the cytogene- 2. Seppänen A. Cigarette smoking, carbon tic endpoint. Helsinki: University of Hel- monoxide pollution and their effects on sinki; 1987.

142 15. Salomaa S. Genotoxic air pollutants during young adulthood an eight-year co- genotoxicity of smoke emissions, ambient hort study. Helsinki: University of Helsin- air, and environmental tobacco smoke in ki; 1994. mammalian cells. Helsinki: University of 28. Nuorva K. p53 protein accumulation in Helsinki; 1987. bronchial dysplasma and lung carcinoma 16. Lassila R. The thrombogenic and vasoac- relation to cigarette smoking, asbestos ex- tive effects of cigarette smoking with spe- posure and papillomaviruses. Oulu: Uni- cial reference to peripheral arterial disease. versity of Oulu; 1994. Helsinki: University of Helsinki; 1989. 29. Martelin T. Differential mortality at older 17. Pulkkinen P. Smoking and pregnancy, with ages : sociodemographic mortality diffe- a special reference to fetal growth and cer- rences among the Finnish elderly. Helsin- tain trace element distribution between ki: University of Helsinki; 1994. mother, placenta, and fetus. Tampere: Uni- 30. Kiangi G. Drinking and smoking among versity of Tampere; 1989. adolescents in Tanzania: a needs assess- 18. Toivanen J. Biosynthesis of prostacyclin and ment for health promotion. Kuopio: Uni- thromboxane A(sub 2) in humans effects versity of Kuopio; 1995. of sulphinpyrazone, acetylsalicylic acid, 31. Heikkinen T. The effect of maternal smo- ethanol, nicotine, selenium and vitamin C king during pregnancy on the teeth of the and E. Oulu: University of Oulu; 1989. child. Oulu: University of Oulu; 1996. 19. Haikala H. Dual, temperature dependent 32. Kotamäki M. Effects of cigarette smoking effect of nicotine on dopamine metabolism on adrenergic regulation and vasoacti- in mouse striatum. Helsinki: University of ve mediators: some clinical implications. Helsinki; 1990. Helsinki: University of Helsinki; 1996. 20. Einistö P. Role of nitroreductase and O- 33. Rogovska I. Smoking behaviour of medi- acetyltransferase activities of Salmonella cal personnel and students and health con- strains in the detection of urinary mutage- sequences of smoking in Latvia: a survey nicity caused by cigarette smoke and nit- of smoking habits among medical person- rochemicals. Helsinki: University of Hel- nel and students and prediction of future sinki; 1991. smoking related mortality in Latvia. Tam- 21. Kolonen S. Low-yield cigarettes smoke pere: University of Tampere; 1996. exposure and pufﬁng behaviour. Kuopio: 34. Åström H. The structure and function of University of Kuopio; 1992. tobacco pollen tube cytoskeleton. Helsin- 22. Liimatainen-Lamberg A-E. Changes in ki: University of Helsinki; 1997. student smoking habits at the vocational 35. Erhola M. Oxidative stress in lung cancer institutions and senior secondary schools aspects on tumor burden, treatment and and health education. Jyväskylä: Universi- smoking. Tampere: University of Tampe- ty of Jyväskylä; 1993 re; 1997. 23. Tenkanen L. The joint effects of smoking 36. Merja Salo. Nautinnon, vaaran ja varoi- and other determinants in lung cancer risk. tuksen merkit (Elektroninen aineisto) : Tampere: University of Tampere; 1993. vertaileva tutkimus Suomessa julkaistun 24. Tossavainen K. Nuorten terveyskäyttäyty- painetun (CD-linja). Taideteollisen kor- mistä tukeva koulunterveyskasvatus: tupa- keakoulun julkaisuja, A;16; 1997. kointia ja alkoholin käyttöä ehkäisevän ter- 37. Ravichandran K. A Hospital Based Ca- veyskasvatusohjelman arviointitutkimus. se-Referent Study on Gastric Cancer in Kuopio: University of Kuopio; 1993. Madras. Tampere: University of Tampe- 25. Alaranta S. Characterization of nicotine- re;1997. induced relaxation of the bovine retractor 38. Korhonen T. Population-based smoking penis muscle. Helsinki: University of Hel- cessation process evaluation of selected sinki; 1994. strategies used in the CINDI program. 26. Rahkonen O. Terveydentila ja terveyskäyt- Kuopio: University of Kuopio; 1999. täytyminen: sukupuoli- ja sosiaaliluokka- 39. Haapanen-Niemi N. Associations of smo- erot nuorissa ikäryhmissä. Helsinki : Sta- king, alcohol comsumption and physical kes; 1994. activity with health and health care utili- 27. Jaakkola MS. The Role of active and pas- zation a prospective follow-up of middle- sive smoking in the evolution of ventilato- aged and elderly men and women. Tampe- ry lung function and respiratory symptoms re: University of Tampere; 2000.

143 40. Saareks V. Nicotine-induced changes in 54. Pulkki-Råback L. Temperament, socioe- eicosanoid synthesis in man effects of conomic status and cardiovascular risk the smoking cessation, nicotine substitution, longitudinal cardiovascular risk in young pyridoxine and nicotinic acid. Tampere: Finns study. Helsinki: University of Hel- University of Tampere; 2000. sinki; 2004. 41. Salminen O. Effect of nicotine on dopami- 55. Riala K. Adolescent predictors of adult so- nergic neurotransmission and expression cial and psychiatric adversities a prospec- of Fos. Helsinki: University of Helsinki; tive follow-up study of the Northern Fin- 2000. land 1966 Birth Cohort. Oulu: University 42. Vainio PJ. Effects of cotinine and nicoti- of Oulu; 2004. ne on chromafﬁn cell signalling. Helsinki: 56. Zitting A. Radiographic small lung opaci- University of Helsinki; 2000. ties and pleural abnormalities in relation to 43. Valkonen MM. Passive smoking and athe- occupational asbestos exposure, smoking rogenesis. Helsinki: University of Helsin- history and living environment in Finland. ki; 2001. Helsinki: Finnish Institute of Occupational 44. Jaakkola N. Passive Smoking During Health; 2004. Pregnancy and Early Childhood: Occur- 57. Voho A. Genetic variation - effect on the rence, Determinants, Health Effects and risk of cancers of lung and oropharynx. Prevention. Helsinki: University of Hel- Helsinki: University of Helsinki Depart- sinki; 2002. ment of Biological and Environmental 45. Laaksonen M. Interrelationships among Sciences Finnish Institute of Occupational daily health behaviours: towards health- Health; 2005. related lifestyle. Helsinki: University of 58. Sulander T, Kansanterveyslaitos. Functio- Helsinki; 2002. nal ability and health behaviours trends 46. Haukkala A. Depressive Symptoms and and associations among elderly people, Hostility in relation to Sosioeconomic 1985-2003. Helsinki: National Public Status, Smoking Cessation, and Obesity. Health Institute; 2005. Helsinki: University of Helsinki; 2002. 59. Raitio A. Smoking and skin comparison 47. Wärnå C. Dygd och hälsa. Åbo: Åbo Aka- of the appearance, physical qualities, mor- demis förlag; 2002. phology, collagen synthesis and extracel- 48. Kortti J. Modernisaatiomurroksen kaupal- lular matrix turnover of skin in smokers liset merkit. 60-luvun suomalainen televi- and non-smokers. Oulu: Oulun yliopisto; siomainonta. Helsinki: University of Hel- 2005. sinki; 2003. 60. Pärna K. Socioeconomic differences in 49. Heloma A. Impact and Implementation of smoking in Estonia national and interna- the Finnish Tobacco Act in Workplaces. tional comparisons. 2005 [cited; Availab- Tampere: University of Tampere; 2003. le from: http://ethesis.helsinki.ﬁ/julkaisut/ 50. Ulla Salonen. Alcohol drinking, smoking, laa/kansa/vk/parna/ base target=_blank cannabis use and physical and mental 61. Lehtonen S. Localization and regulation health among Finnish university students: of peroxiredoxins in human lung and lung a longitudinal study. Helsinki: University diseases. Oulu: Oulun yliopisto; 2005. of Helsinki; 2003. 62. Salaspuro V. Interaction of alcohol and 51. Salonen U. Alcohol drinking, smoking, smoking in the pathogenesis of upper di- cannabis use and physical and mental gestive tract cancers – possible chemopre- health among Finnish university students vention with cysteine. Helsinki: Helsingin a longitudinal study. Espoo: U. Salonen; yliopisto. Faculty of Medicine, Institute of 2003. Clinical Medicine; 2006. 52. Heloma A. Impact and implementation 63. Pelkonen M. The relationship of smoking of the Finnish tobacco act in workplaces. habits, physical activity and chronic bron- Helsinki: Finnish Institute of Occupatio- chitis to pulmonary function and of pul- nal Health; 2003. monary function and chronic bronchitis to 53. Merne M. Effects of smokeless tobacco mortality : a 40 year follow-up in middle- on oral mucosa in vitro and in vivo. Turku: aged men. Kuopio: Kuopio University; Turun yliopisto; 2004. 2006.

144 64. Pakkanen J. Upregulation and Functiona- 65. Bäckmand, H. Fyysisen aktiivisuuden yh- lity of Neuronal Nicotinic Acetylcholine teys persoonallisuuteen, mielialaan ja toi- Receptors. Helsinki: University of Helsin- mintakykyyn. Pitkäaikaisseurantatutkimus ki, Faculty of Pharmacy, Division of Phar- ikääntyvillä miehillä.Helsinki: Helsingin macology and Toxicology and University yliopisto, 2006. of Bath, 2006.

12 YHTEISTIETOJA JA TIETOLÄHTEITÄ Tupakointiin liittyviä kotimaisia verkkojulkaisuja

Yleistä www.tupakka.org

Ympäristön tupakansavu http://www.ttl.ﬁ http://www.stm.ﬁ/suomi/eho/julkaisut/tupakka/s2000_11.pdf

Nuorten tupakointi http://www.ktl.fi/portal/suomi/osiot/tietoa_terveydesta/elintavat/tupakointi http://www.tyokalupakki.net http://www.happi.ws http://www.mcurho.fi http://www.uta.fi/laitokset/tsph/nedis/nttt.html

Lainsäädäntö ja valvonta www.tupakka.org http://www.sttv.fi/ylo/tupakka_frameset.htm www.finlex.fi

Yhteystietoja Kansanterveyslaitos Mannerheimintie 166 00300 HELSINKI www.ktl.fi Työterveyslaitos Topeliuksenkatu 41 a A 00250 HELSINKI www.ttl.fi Sosiaali- ja terveysalan tutkimus ja kehittämiskeskus, Stakes Lintulahdenkuja 4 PL 220 00531 Helsinki www.stakes.fi Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus, STTV Säästöpankinranta 2 A PL 210 00531 Helsinki www.sttv.fi

145